Vapaaehtoinen meripelastaja 4.2013
4/2013 Uusi vartiolaiva, s. 20 Katselmoinnit alkavat, s. 22 Koulutusyhteistyötä, s. 24 28. meripelastustaitokilpailut Turussa, s. 9-15 Navigointielektroniikan luottomerkki: TARKKA ● TEHOKAS ● KESTÄVÄ FURUNO-tuotteet ovat NMEA-palkittua elektroniikkaosaamista, joten voit täysin luottaa veneesi elektroniikkaan. FURUNOlta saat kaiken navigointiin, kommunikointiin ja kalanetsintään. Saatavilla on kaikki mitä vesillä tarvitset. www.furuno.fi 4/2013 Vapaaehtoinen meripelastaja Den frivilliga sjöräddaren Suomen Meripelastusseura ry Finlands Sjöräddningssällskap rf Meripelastusseuran jäsenlehti 83. vuosikerta, ISSN 1236-9551 Painos 18.000 kpl Komentosillalla4 Toimitusneuvosto Yhteistyöllä maaliin! 11 Kristiina Jakobsson, Markus Karjalainen, Matti Murto, Eero Nurmikko, Jari Piirainen, Aki Seeck, Sanja Starck, Sadri Wirzenius Nuoriso kilpaili kolmatta kertaa 16 Verta, hikeä ja myrkkymaalia 18 Toimitus Monitoimialus valvoo rajaa, meripelastaa ja torjuu ympäristövahinkoja 20 Päätoimittaja Jari Piirainen Toimitussihteeri Sadri Wirzenius Eero Nurmikko Ulkoasu M.E.N Oy Ilmoitusmyynti Ilmoitus-Seppo Ky, Aisakatu 7, 20780 Kaarina puh. 0400 183 164 Myynti: Anne-Mari Pesonen, 0400 946 624. Ilmoitusaineistot: eero.nurmikko@iki.fi. På bryggan 4 Kolumni 9 Raja aloittaa meripelastusyksiköiden katselmoinnit22 Parempaa ja monipuolisempaa koulutusta useammille 24 Meripelastajan lokikirja28 Sea Sunday –palkinto komentaja Petteri Leppäselle 30 Paino Puna Musta Oy, Joensuu 2013 Ilmestymis- ja materiaaliaikataulu Seuraava jäsenlehti ilmestyy joulukuun alussa. Lehden aineiston on oltava toimituksessa 1.11. mennessä. Sähköinen aineisto: sadri.wirzenius@meripelastus.fi. Aineistoa ei palauteta. Osoitteenmuutokset pyydetään ilmoittamaan Seuran toimistoon smps.toimisto@meripelastus.fi. Suomen Meripelastusseuran toimisto Vaihde: 020741 6030 (ma-pe klo 10-12 ja 13-15) Fax: 020741 6031 smps.toimisto@meripelastus.fi Bulevardi 46, 00120 Helsinki etunimi.sukunimi@meripelastus.fi Toimitusjohtaja Jari Piirainen 040 586 2006 Valmiuspäällikkö Jori Nordström 0400 656 171 Tekninen päällikkö Lasse Kämäräinen 040 503 1110 Talouspäällikkö Tiina Hietikko 040 589 7550 Tiedotuspäällikkö Sadri Wirzenius 0400 438 090 Koulutussuunnittelija Joonas Lahelma 040 167 8637 Alustarkastaja Taneli Mauno 040 561 6516 Jäsenvastaava Tiia-Maria Tykkä 040 584 5222 Bågaskärin isäntä Tomas Backman 040 728 9939. Verta, hikeä ja myrkkymaalia! Espoon uusi koulutusvene peruskorjattiin talkoovoimin, s.18. Rajavartiolaitos aloittaa SRU:iden katselmoinnit. Mitä se tarkoittaa?, s. 22 mepe-4-13.indd 34 Rajan uusi vartiolaiva on Turva, s. 20. 5 MPTK13, kisakokonaisuus s. 9-1 Kannen kuvassa vapaaehtoinen toimitsija Chatarina Friman ensiapurastilta (kuva Eero Nurmikko). Komentosillalla S På bryggan uomen Meripelastusseuran tärkein toimija on vapaaehtoinen meripelastaja. Siinä ei ole mitään uutta. Lausetta on toistettu tämän lehden pääkirjoituksissa, erilaisissa juhlapuheissa ja lukuisissa muissakin yhteyksissä. Mutta näkyykö tämä kaikkien tunnustama tosiasia riittävästi toiminnassamme? Olemmeko todella miettineet, millainen on vapaaehtoinen meripelastaja, mikä häntä motivoi ja auttaa jaksamaan? Ja ennen kaikkea; miten voimme auttaa häntä auttamaan muita? Meripelastusseuran uuden, keväällä 2014 valmistuvan strategian keskiössä tulee olemaan itse pyyteetöntä työtä tekevä meripelastaja. Tavoitteenamme on laatia strategia, joka keskittyy erityisesti vapaaehtoisten toimintaedellytysten turvaamiseen. Keinoja siihen voivat olla esimerkiksi koulutusjärjestelmämme joustavoittaminen sen laatua laskematta huomioimalla entistä paremmin esimerkiksi aiemmin hankittu merenkulun ja veneilyn osaaminen ja muut taidot, alushankintojen kokonaistaloudellisuuden parantaminen huomioiden myös niiden ylläpito- ja käyttökustannukset, jäsenyhdistyksille suunnattujen varainhankintakeinojen kehittäminen sekä nuorisotoiminnan aktivoiminen ja laajentaminen. On myös hyvä pitää mielessä, ketä ja mitä varten me strategiaa teemme? Miten se saadaan puhuttelemaan kaikkia vapaaehtoisiamme? Miten strategia jalkautetaan ja saadaan todelliseksi osaksi kaikkia päätöksiä ja jokapäiväistä toimintaamme? Kuinka varmistetaan kentän sitoutuminen siihen? Strategian tulee synnyttää lisää toiminnan iloa, ei tukahduttaa sitä liiallisilla vaatimuksilla ja ylimitoitetuilla tavoitteilla. Strategia ei voi olla eikä tule olemaan keskusjärjestön ken- tälle antama ”käsky”, vaan se laaditaan yhdessä jäsenyhdistysten kanssa. Strategiaprosessi käynnistyi kesäkuussa Seuran hallituksen seminaarilla. Strategian ensimmäinen luonnos on lähetetty valtuustolle kommentointikierrokselle, ja käsittely jatkuu hallituksen syksyn kokouksissa sekä valtuuston seminaarissa marraskuussa. Sen jälkeen strategia lähetetään lausuntokierrokselle toiminta-alueille ja kaikkiin yhdistyksiin. Luonnollisesti sitä käsitellään myös Seuran kevään koulutuspäivillä. Palaute, jota odotamme saavamme runsaasti sekä yhdistyksiltä että yksittäisiltä meripelastajiltakin, kerätään maaliskuun loppuun mennessä ja lopullinen strategia 2014-2020 hyväksytään valtuuston kevätkokouksessa huhtikuussa. Koko prosessista pyritään tekemään niin avoin ja osallistava kuin mahdollista. Jokaisen panos on tärkeä. Ole siis aktiivinen ja ota kantaa! Juha Toivola puheenjohtaja Strategian keskiössä vapaaehtoinen De frivilliga sjöräddarna utgör kärnan i strategin D e frivilliga sjöräddarna är de viktigaste aktörerna i Finlands Sjöräddningssällskap. Det här är inget nytt. Denna fras har upprepats flitigt i denna tidnings ledare, i olika festtal och i många andra sammanhang. Men kommer detta faktum – som vi alla underskriver – tillräckligt fram i vår verksamhet? Har vi begrundat hurdan den frivilliga sjöräddaren verkligen är, vad som motiverar och hjälper henne eller honom att orka? Och framför allt: hur kan vi hjälpa henne eller honom att hjälpa andra? Den frivilliga sjöräddaren, som arbetar hårt utan egennytta, utgör kärnan i Sjöräddningssällskapets nya strategi, som blir klar våren 2014. Målet är att utarbeta en strategi som fokuserar på att trygga de frivilliga sjöräddarnas verksamhetsförutsättningar. Lämpliga metoder kunde vara exempelvis att vi gör vårt utbildningssystem smidigare utan att dess kvalitet blir lidande genom att bättre än förr ta i beaktande folks tidigare kunnande inom sjöfart och båtliv 4 Meripelastaja 4-13 och övriga färdigheter. Därtill kunde man förbättra helhetsekonomin för båtförvärv genom att beakta också båtarnas underhålls- och brukskostnader och utveckla kapitalanskaffningsmetoderna för medlemsföreningarna samt effektivera och expandera ungdomsverksamheten. Vi bör också hålla i minnet för vem och varför vi tar fram denna strategi. Hur får vi alla våra frivilliga att visa intresse för den? Hur lyckas överföra strategin till gräsrotsnivån och få den att verkligen ingå i alla beslut och vår dagliga verksamhet? Hur kan vi säkerställa att fältet förbinder sig till strategin? Strategin borde leda till glad och aktiv verksamhet, inte dämpa den med för stora krav eller överdimensionerade mål. Strategin får inte och kommer inte att vara en ”order” från centralorganisationen till fältet utan den utarbetas i samarbete med medlemsföreningarna. Processen med strategin kom igång under ett seminarium för Sällskapets styrelse. Det första utkastet till strategin har sänts för utlåtanden till fullmäktige, och strategin behandlas vidare under styrelsens möten under höstens lopp samt vid fullmäktiges seminarium i november. Efter det skickas strategin för utlåtanden till verksamhetsområdena och alla våra föreningar. Strategin behandlas naturligtvis också under Sällskapets utbildningsdagar på våren. Vi hopps få rikligt med respons från såväl föreningar som enskilda sjöräddare, och utlåtanden samlas in till slutet av mars. Den slutliga strategin 2014– 2020 godkänns sedan vid fullmäktiges vårmöte i april. Vi försöker göra hela processen så öppen som möjligt och få folk att delta i den. Allas vår insats är viktig. Var aktiv och berätta din åsikt! Juha Toivola ordförande Vuonna 2013 oli 17.9. mennessä suoritettu 1280 tehtävää, joissa autettiin 2850 ihmistä ja 1073 alusta. Meripelastajien koulutusvaihto n– Eurooppalaisten vapaaehtoisten meripelastajien koulutusvaihto toteutetaan toista kertaa 28.9.-6.10. Hankkeen tavoitteena on tiedon, taidon ja kokemusten jakaminen osallistujien kesken. Lisäksi vaihtooppilaat välittävät oppimaansa edelleen kotimaassaan. Koulutusvaihdon osallistujamaat ovat Suomi, Ruotsi, Norja, Tanska, Islanti, Saksa, Hollanti ja Englanti. Lisäksi mukana on kaksi oppilasta Kanadasta ja viisi Virosta, mutta maat eivät ota vastaan oppilaita. Hankkeen alullepanija on Hollannin vapaaehtoinen meripelastusorganisaatio KNRM, joka toimii myös sen kokonaiskoordinaattorina. Suomesta koulutusvaihKuvassa viime vuoden vaihto-oppilaita toon lähtevät Jartsa Karvonen Meriturvan koulutuksessa (kuva Jori Nordström). Ruotsiin, Jukka Palkonen Norjaan, Matti Pouhakka Tanskaan, Heikki Hämäläinen Islantiin, Jaakko Heikkilä Saksaan, Henri Roos Hollantiin ja Markku Tamminen Englantiin. Suomen Meripelastusseuran vieraaksi saapuu yksi meripelastaja kustakin osallistujamaasta sekä lisäksi yksi Kanadasta. Vaihto-oppilaiden kouluttajina toimivat Meripelastusseuran koulutussuunnittelija Joonas Lahelma sekä vapaaehtoiset meripelastuskouluttajat Roosa Voima, Tatu Pakarinen, Tuomas Kalanti ja Micky Vane-Tempest. Ryhmä vierailee viikon aikana myös Ahvenanmaan meripelastusyhdistyksessä. Koulutusvaihtohankkeen rahoittaja on Elinikäisen oppimisen ohjelman kansallinen toimisto, Kansainvälisen liikkuvuuden ja yhteistyön keskus CIMO. Suomen Meripelastusseuran hankkeeseen saaman tuen määrä on 16 000 euroa, mikä sisältää yhteensä kaksi koulutusvaihtoa vuosina 2013-2015. Alusluokkien tarkastelutyöryhmän työ kiivaimmillaan n– Meripelastusseuran alusluokkien keväällä startannut tarkastelu on parhaillaan käynnissä. Seuran hallituksen asettama työryhmä on loppukesän aikana tutustunut noin kymmeneen eri alustyyppiin käyden koeajoilla, kuullen alusten miehistöjä sekä kuvaten, mittaillen ja testaillen alusten ominaisuuksia. Jokaisesta käynnistä on tehty muistiinpanoja sekä erilliseen evaluointilomakkeeseen että valokuvien muodossa. Eri alustyyppeihin tutustumiset jatkuvat avovesikauden loppuun. Meripelastusseuran omien alusten lisäksi ohjelmassa on merivartioston, pelastuslaitosten sekä naapurimaiden meripelastusseurojen veneitä. Alustutustumisten lisäksi ALTTR avaa meripelastusalusten miehistöille suunnatun nettikyselyn lokakuun aikana. Kyselyssä kartoitetaan, mitä nykyiset pelastusveneiden käyttäjät pitävät veneen tärkeinä ominaisuuksina ja esimerkiksi mitä varusteita veneistä pitäisi löytyä. Myös veneiden suorituskykytoiveita selvitellään. Alusluokkien tarkastelutyöryhmän on määrä antaa esityksensä Meripelastusseuran nykyisten alusluokkien päivittämisestä ensivuoden aikana. Teksti: Ilari Hatakka Aktia-säätiön tuella Porvooseen PV3-luokan alus n– Porvoon Meripelastajat sai alkukesästä käyttöönsä PV3-luokan aluksen. Uusi meripelastusalus korvaa täysin palvelleen pelastusristeilijä Mac Elliotin, jonka ominaisuudet eivät enää vastanneet muuttuneen toimintaympäristön tarpeita. Aktia-säätiön hallituksen puheenjohtaja Ullrike Hjelt-Hansson kastoi uuden veneen kesäkuussa Porvoonjoessa pidetyssä kastetilaisuudessa PV Aktia Porvooksi. Meriturvallisuus ja vapaaehtoistyö ovat tärkeitä asioita saaristoseudulla toimivalle Aktia-säätiölle. Porvoon Meripelastajien puheenjohtaja Jorma Salopelto kiittelee uuden aluksen tuovan entistä tehokkaampaa apua Porvoon edustalla merellä liikkuville veneilijöille. Teksti ja kuva: Paula Rytkölä. Merellisen monialaonnettomuuden hallinta Itämerellä -hanke käynnistynyt n– Rajavartiolaitos on käynnistänyt ulkoasiainministeriön rahoittaman koko Itämeren alueen kattavan meripelastushankkeen, jossa selvitetään alueen maiden varautumista merellisiin monialaonnettomuuksiin (Baltic Sea Maritime Incident Response Survey, BSMIR). Rajavartiolaitos toteuttaa hankkeen yhteistyössä sisäasiainministeriön pelastusosaston kanssa. Hankkeen keskeisimpänä tavoitteena on kartoittaa kaikkien Itämeren alueen maiden ja muiden Pohjoismaiden keskeiset kansalliset merellisten suuronnettomuuksien yhteistoimintasopimukset ja -toimintamallit. Hankkeen avulla pyritään jakamaan parhaita käytänteitä monialaisten merionnettomuuksien hallinnassa ja kehittämään entistä tehokkaampia yhteistyömalleja Itämeren rantavaltioiden välille. Kuvaukset kansallisista varautumissuunnitelmista ja suositukset yhteistoiminnan kehittämiseksi kootaan loppuraporttiin keväällä 2014. Hanke toteutetaan 1.9.2013–31.5.2014, ja sen rahoitus tulee ulkoasiainministeriöstä, Itämeren, Barentsin ja arktisen alueen yhteistyön rahastosta. Lähde: RVL Lue uusimmat tiedotteet: www.meripelastus.fi. Meripelastaja 4-13 5 In memoriam Jaakko Ollikainen Kotkalaisen vapaaehtoisen meripelastuksen uranuurtaja Jaakko Ollikainen kuoli 16.7.2013. Hän oli syntynyt Kotkassa 8.5.1926. 1950-luvun lopulla kotkalaiset veneilijät kiinnostuivat vapaaehtoisesta meripelastuksesta ja perustivat yksityisistä veneistä koostuneen etsintälaivueen. Pelastustoimien lisäksi vuonna 1957 perustettu Suomen Meripelastusseuran Kymenlaakson paikallisosasto toimi aktiivisesti meripelastusaatteen levittämiseksi kotkalaisten keskuuteen ja järjesti vuonna 1959 ensimmäisen Merinäyttelyn, joka oli esimerkkinä 1960-luvulla alkaneille Kotkan Meripäiville. Näiden hankkeiden alkuunpanijana ja vetäjänä oli Jaakko Ollikainen. Yksityisten veneiden varaan vapaaehtoisessa meripelastuksessa ei kuitenkaan haluttu jäädä. Niinpä vuonna 1960 allekirjoitettiin Haminan Konepajan kanssa sopimus pelastusristeilijän rakentamisesta itäiselle Suomenlahdelle. Jaakko Ollikainen toimi PR Niilo Saarisen rakennusaikaisena valvojana ja aluksen valmistuttua 1962 sen päällikkönä. Valvojan tehtävään hänet nimettiin uudestaan, kun Meripelastusseura päätti sijoittaa Vaasassa Wärtsilän telakalla rakennettavan uuden pelastusristeilijän Kotkaan. PR Wilhelm Wahlforss valmistui 1967 ja Jaakko Ollikainen toimi sen päällikkönä vuoteen 1990 asti. Kotkan Meripelastusyhdistyksen johtokunnan jäsen hän oli 1977-90. Jaakko Ollikaisella oli laajat ja monipuoliset suhteet kotkalaiseen elinkeinoelämään ja kaupungin hallintoon sekä Kotkan silloiseen ystävyyskaupunkiin Tallinnaan ja virolaisiin meripelastajiin. Kotkan Meripelastusyhdistyksen menestymiselle niillä oli suuri merkitys. Ollikaiselle myönnettiin Meripelastusseuran ansiomerkki vuonna 1959 ja Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunnan ansiomitali kultaristein Seuran täyttäessä sata vuotta 1997. Meripelastajat ovat kiitollisia Jaakko Ollikaisen pitkäaikaisesta ja uhrautuvasta työstä vapaaehtoisen meripelastuksen hyväksi. Jorma Salopelto valtuuston varapuheenjohtaja Suomen Meripelastusseura Shipping Since 1897 Bore is a modern, international shipping company with a long history, recognized service quality and strong fleet. Constantly progressing and with the future in mind, Bore offers efficient transport solutions to its customers. A competent and service-minded crew operates our vessels that sail under the Finnish or Dutch flag. We let our key values — openness, fairness, modesty, trust and respect — define our business culture and the working environment of our company. www.bore.eu 6 Meripelastaja 4-13 Veteen piirretty viiva Kaksi pientä gepsipaattii kulki näin, aurinkoista väyläviivaa eteenpäin Koska matka oli helppo niin, pyysivät he mukaan yhden kaverin. Kolme pientä... jne. S anoitinpa tutun lastenlaulun uudelleen vastaamaan tämän päivän havaintojani mereltä. Huomaatko jotain yhtäläisyyttä otsikon ja laulun sanojen kesken? Jess, normitilanne merellä nykyisin. Kaikki nuo elef... anteeksi veneet kulkevat sitä veteen piirrettyä viivaa pitkin. Sitä viivaa, jota en ole mereltä löytänyt. Vain merikorteista ja gepsistä/ plotterista. Ja arvaas mitä tapahtuu kun vastaan tulee toinen elef... anteeksi venekolonna, joka myöskin on löytänyt sen viivan? Alkaa villi väistöliike joka kertaantuu jokaisen parin kohdalla uudelleen ja uudelleen. Näitä tilanteita näin tänäkin kesänä pari kertaa... Sen jotenkin ymmärrän, että laivat harrastavat tätä viivapeliä. Niiden oikeasti on pakko. Paitsi silloin kun vastaan tulee toinen laiva. Mutta sitä en ymmärrä, että huviveneiden pitäisi tehdä samoin. Merta riittää väylien reunoillakin ja loogista olisikin, että ne plotterireitit tehtäisiin väylän oikeaan reunaan. Se vain ei ole niin helppoa. Yksinkertaisinta on napsutella reitti niiden merikortilla/plotterikartalla olevien viivojen käännöspisteiden kautta. Vähän enemmän asiaan paneutumista vaatii tehdä tuo reitti hieman sivuun. Siis ikään kuin ulkomeren väyläjakojärjestelmän mukaan. Se olisi selkeämpää ja turvallisempaa. Suurin osa veneilijöistä ei tee reittejä etukäteen vaan seuraavat väylää kortilta/plotterilta ajantasaisesti. Silti kiusaus ajaa sitä viivaa pitkin on suuri. Koska se on helppoa. Liian helppoa. Mieleeni tulee hyvä ehdotus poistaa kartoilta tuo viiva. Jätettäisiin vain väylän reunamerkintä. Tosin suurimmalla osalla pienemmistä väylistä ei reunoja ole merkitty. Ei siis onnistu... Sovelletaan ajatusta kuitenkin, jookos... Toinen tuore haaste, joka kesän aikana pulpahti esiin muutaman kerran, on AISlaitteiden kasvava määrä huviveneissä. Enkä nyt puhu vastaanottavista laitteista, jotka ovat erittäin hyödyllisiä jokaiselle. Ne sijaintinsa lähettävät ovat ne haaste. Tähän asti on ollut mieltärauhoittavaa seurata plotterilta saarien takana liikkuvia/lähestyviä laivoja ja suunnitella mahdolliset väistämistoimenpiteet sen mukaisesti. Nyt alkaa enenevässä määrin ruudulla vilkkua myös pienten alusten ”täpät”. Ruutu täyttyy pikku hiljaa pisteistä, joita lähtökohtaisesti pitää kaikkia väistää, mutta ei välttämättä tarvitsisi. AISin alkuperäinen idea huviveneilijän kannalta romuttuu sitä mukaa kun sijaintinsa lähettäviä laitteita ilmestyy lisää. Suurten alusten AIS-laitteet poistavat jo tarvittaessa nämä B-luokan (huviveneiden) signaalit, jotta ne eivät sotke näytöllä oikeasti tärkeää tietoa. Mutta mitä järkeä on rakentaa järjestelmä, jota pitää jo sen alkutaipaleella karsia turvallisuussyistä? Tätä kannattaa miettiä ja hyvien ideoiden pulpahtaessa esiin jakaa ne kaikkien kesken. AIS-lähetin antaa myös valheellisen turvallisuuden tunteen käyttäjälleen. Todennäköisyys sille, että oman lähettimen signaali näkyisi juuri siinä veneessä joka on edessämme, on melko pieni. Perinteisten merenkulkutaitojen merkitys kunniaan. Tähystä, havaitse, väistä. Yksikertainen turvallisuusperiaate ja toimii. Maailma ei ole vielä valmis. Hieman on kehitettävää kuten yllä totesin. Mutta kaiken kaikkiaan kulunut kesä oli upea. Niin sään kuin vesiolosuhteidenkin puolesta. Otetaan syksyn pimenevien iltojen teemaksi: ”AIS-pisteet pois viivalta” ;-) Harri Sane Kirjoittaja on turvallisuuskouluttaja, Espoon Pursiseuran kommodori, Espoon Veneilyturvallisuusyhdistyksen puheenjohtaja, Suomen Purjehdus ja Veneily ry:n veneilytoimikunnan puheenjohtaja ja hallituksen jäsen. Meripelastaja 4-13 7 28. meripelastustaitokilpailut Turku 7.9.2013 10 Meripelastaja 4-13 28. valtakunnalliset meripelastustaitokilpailut Yhteistyöllä maaliin! Kisapäivän aamuna klo 5.55 kaikki valmistelut alkoivat olla kunnossa ja meripelastustaitokilpailut olivat kilpailijoita vaille valmiit. Tähän hetkeen pääseminen oli vaatinut kisajärjestäjiltä kuukausien ajan suunnittelua, testausta, raakaa työtä ja yhteen hiileen puhaltamista. Nyt alkoi 25 joukkueen urakka. P ian saapuivat ensimmäiset joukkueet Auriga Port Centeriin, missä ilmoittautuminen ja karanteeni sijaitsivat. Tunnelma oli hieman jännittynyt, mutta kaikki olivat innokkaita ja iloisella mielellä. Ensimmäinen joukkue lähti radalle 8.05. Navigointirasti sijaitsi merikoulun tiloissa, jonka jälkeen joukkueet jatkoivat kohti satamaa ja sieltä veneellä Ruissaloon. Toisena rastina oli ensiapu, jonka järjesti SPR Peimarin ensiapuryhmä. Joukkueilla oli mahdollisuus valita venekuljetuksessa joko käyttää kuljettajaa ja ottaa siitä viiden minuutin aikasakko tai ajaa itse. Merimiestaitorasti sijaitsi Hirvensalossa Latokarin alustukikohdassa. Rajavartiolaitoksen avulla koottu kolmas rasti suoritettiin ulkovartiolaiva Uiskolla. Lyhyen uiden kuljetun siirtymän jälkeen joukkueet pääsivät Forum Marinumin alueelle, missä huoltajat odottivat heitä. Neljäs rasti, viestintä, suoritettiin tykkivene Karjalalla, mistä siirryttiin ajankohtainen meripelastustehtävä -rastille miinalaiva Keihässalmen kannelle. Kuudes ja viimeinen rasti (vedestä pelastus) sijaitsi Crichtoninkadun joenvarressa olevilla portailla. Sieltä joukkueet jatkoivat kohti maalia, minkä ne saavuttivat viimeisen ponnistuksen, paksun ankkuriketjun siirtämisen jälkeen. ja toteutuksellisesti haastava, onnistuimme radan kokoamisessa hyvin. Rastien sijainnit mahdollistuivat pitkälti yhteistyökumppaniemme kautta, ja myös rastien tehtäväsisällöt saatiin koottua heidän avullaan. Rastit olivat kaikki haastavuudeltaan samantasoisia, eikä mikään rasti ollut palautteen perusteella liian helppo tai vaikea. Halusimme painottaa rastien sisällössä käytännönläheisyyttä sekä sitä, että samanlaisiin tilanteisiin voisimme meripelastustoiminnassa törmätä. Koko radan suoritukseen, kellotetuilta osuuksiltaan, kului joukkueilla keskimäärin noin tunti ja viisitoista minuuttia. Kilpailunjohtaja Marku s alkaa olla lopuillaan. Takalan urakka Vielä viimeiset ohjeet joukkueille ka ranteenissa. Oppia ja onneakin Kisaprojekti oli kaiken kaikkiaan pitkä prosessi, jonka aikana uskon koko kisaorganisaation oppineen paljon. Kilpailun johtaja Markus Takala sekä ratamestari Mikko Tuomi johtivat työryhmää aktiivisesti ja tehokkaasti, ja koko projekti saatiin hyvin kasaan. Työryhmä koostui aktiivisista vapaaehtoisista, jotka toimivat hyvin yhteen, joten ongelmistakin päästiin aina yli. Olimme kaikki jännittäneet kisapäivään asti, miten kaikki tulee sujumaan, joten kun muutamat ensimmäiset joukkueet olivat radalla ja näimme radan toimivan, vierähti iso paino pois harteiltamme ja pääsimme itsekin nauttimaan kisoista. Lopulta kun viimeinen joukkue pääsi maaliin, voimme todeta, että homma oli hoidettu kunnialla loppuun. Loppupalaverissa saimme radasta paljon positiivisia kommentteja ja hyviä huomioita. Ihan kaikkeen ei kuitenkaan voi varautua, ja monessa suhteessa kisapäivänä oli myös onni myötä. Aamuinen sumu hälveni päivää kohti mentäessä ja loppupäivän nautimme kisoista upeassa säässä. Teksti: Henna Virolainen Kuvat: Eero Nurmikko Kirjoittaja toimi kisaorganisaatiossa tiedottajana. Rastit mielekkäitä ja hyvin toteutettuja Kaikki joukkueet suoriutuivat rasteista ja pääsivät maaliin. Rata toimi hyvin ja jouhevasti läpi kisojen, ja kilpailijoiden kommenteista päätellen rastit olivat sekä mielekkäitä että hyvin toteutettuja. Vaikka kisa-alue oli laaja Joukkueet odottivat lähtövuoroaan karanteenissa Auriga Port Centerissä. Meripelastaja 4-13 11 Rastitehtävät 1. Navigointi Rasti oli kaksiosainen ja se koostui karttatehtävästä sekä tutkasimulaattorilla suoritettavasta tehtävästä. Tehtävät eivät liittyneet toisiinsa. Ennen tutkasimulaattoritehtävän suoritusta annettiin lyhyt perehdytys simulaattorin käytöstä. Osa 1 ”Olette Nauvon kirkonkylän edustalla reittipiirroskarttaan merkatussa pisteessä. Saatte tehtävän 700A Korppoon Verkanin vierasvenesatamaan. Päällikkö on suunnitellut ja määrännyt käytettävän reitin reittipiirroskarttaan. Lähdette liikkeelle klo 16:18 ja päällikkö ajaa nopeudella 40 solmua. Päällikkö on antanut sinulle perämiehenä seuraavat tehtävät: - Laske matka oheisen reittipiirroskartan mukaan. - Laske ETA kohteeseen. - Mikä tekijä käytettävän reitin varrella sinun tulee ottaa huomioon ja ilmoittaa päällikölle?” Aikaa tehtävän suorittamiseen 6 minuuttia. Osa 2 ”Olette pelastusaluksella ja teille on tullut black-out. Alus on ankkuroitu. Teillä on käytössä edelleen tutka ja toimiva kompassi. Muut navigointi-instrumentit eivät toimi. Olette Karttalehdellä Korppoo – Utö. Tehtävänne on määrittää aluksen sijainti ja merkata paikka X merkillä kartalle. Alueella vallitsee sankka sumu ja tuuli on NW 4 m/s.” Aikaa tehtävän suorittamiseen 5 minuuttia. 2. Ensiapu Joukkue oli saanut tehtävän Virvellä ja saapui paikalle ensivasteyksikkönä E VS 561. ”A753 sähköisku 6709674 236185 TURKU Hevoskarintie 23. 2 potilasta. Toinen ei heräteltävissä, toisella jalkaan sattuu. Ei opastusta, sisällä. E VS 1211, E VS 561.” Puheryhmä: Turku SPR 2. Johtokeskus: MRCC Turku. Aikaa tehtävän suorittamiseen 8 minuuttia. 3. Merimiestaito Joukkue toimi PV-2 -luokan avoveneellä ja oli saanut hälytyksen vesiliikenneonnettomuustehtävälle: UVL Uisko oli saanut pohjakosketuksen rantautumisen yhteydessä. Yksikön tehtävänä oli avustaa laivan miehistöä aluksen evakuoinnissa. Aluksen päällikkö toimi tilanteen johtajana ja antoi joukkueelle tehtäväksi tarkastaa kannen 1 keulanpuoleiset tilat ja evakuoida siellä olevat henkilöt aluksen peräkannelle. ”Toimikaa aluksen päällikön ohjeiden mukaisesti ja raportoikaa henkilömäärät ja mahdolliset muut havainnot vaurioista aluksen päällikölle. Alustavan tiedon mukaan aluksella ei ole välitöntä uppoamisvaaraa eikä vakavasti loukkaantuneita. Aluksella on yhteensä 10 henkilöä.” 12 Meripelastaja 4-13 Aikaa tehtävän suorittamiseen 11 minuuttia. 4. Viestiliikenne Joukkueen tehtävänä oli jakaa etsintäalueet sujuvaa viestiliikennettä käyttäen. ”Olette PV Rajakarilla (V LS 468) karttaan merkityssä paikassa. Kello on 22:30. Meripelastus Turku on määrännyt teidät onnettomuuspaikan johtajaksi (OSC) etsintätehtävään ja antanut teille karttaan piirretyn kokonais-etsintä alueen. Ilmoittautukaa Meripelastus Turulle puheryhmässä Saameri MPY2.” Käytettävissä olevat VHF- kanavat ja VIRVE-puheryhmät: VHF ch 73 kutsukanava VHF ch 74 työskentelykanava Saameri MPY2 kutsu- ja työskentelypuheryhmä. Aikaa tehtävän suorittamiseen 10 minuuttia 5. Ajankohtainen meripelastustehtävä Joukkueen tehtävänä oli siirtää potilas pelastuspaareja käyttäen laivasta meripelastusaluksen kannelle kohtaan X. Potilas tuli pakata turvallisesti siirtoa varten. Siirtoa varten rakennettiin väkipyöristä ja köydestä talja, joka kevensi nostoon tarvittavan voiman 1:3. Talja kiinnitettiin laivan nosturiin puoshakaa apuna käyttäen. Potilaan hoitoa ja käsittelyä paareille nostamisen aikana ei arvosteltu. Aikaa tehtävän suorittamiseen 10 minuuttia. 6. Vedesta pelastaminen Joukkue oli tapahtumahetkellä kävelemässä Aurajoen varrella. Rannalla oleva henkilö oli hätääntynyt ja pyysi apua. Joukkueen tehtävänä oli selvittää, mitä on tapahtunut sekä pelastaa veden varaan joutunut henkilö, tarkistaa tämän elintoiminnot ja tehdä hätäilmoitus. Joukkueen käytössä olivat rastipaikalla olevat pelastusvälineet ja pelastajan varusteet. Aikaa tehtävän suorittamiseen 6 minuuttia.Rastin suoritusaika oli 7 minuuttia. Meripelastaja 4-13 13 28. valtakunnalliset meripelastustaitokilpailut Kolme parasta joukkuetta vasemmalta oikealle: SMPS PIrkanmaa (2), Keski-Suomen maastopelastajat (1) ja Saaristomeren meripuolustusalue (3). Erikoispalkinnot 2013 Navigointi Ensiapu Merimiestaito Viestiliikenne Ajankohtainen meripelastustehtävä Vedestä pelastaminen Nopein joukkue Paras joukkueen johtaja Paras joukkuehenki Korpilahden Järvipelastajat Keski-Suomen Maastopelastus Joensuun Järvipelastajat Saaristomeren meripuolustusalue Keski-Suomen Maastopelastus Raja- ja merivartiokoulu SMPS Pirkanmaa Aku Virjula, SMPS Pirkanmaa Lahden Järvipelastajat 1 Tulokset 1 Keski-Suomen Maastopelastus Ry (Maastopelastus 1) 15,0 2 SMPS Pirkanmaa ry 16,5 3 Saaristomeren meripuolustusalue 18,5 4 Joensuun Järvipelastajat ry 19,5 5 Rajavartiolaitos (Raja- ja merivartiokoulu) 21,0 6 Suomenlahden meripuolustusalue 21,5 7 SMPS Korpilahden Järvipelastajat ry 24,5 8 Helsingin meripelastusyhdistys (HMPY 2) 25,0 9 Merivoimat (Merisotakoulu) 29,5 10 Lahden järvipelastajat ry (Lahti 1) 30,0 11 Länsi-Suomen merivartiosto (LSMV) 30,5 12 Suomenlahden merivartiosto (SLMV) 32,0 13 SMPS Jämsän järvipelastajat ry (Jämsä SaaMe) 33,0 14 Espoon Meripelastajat (Westhouse) 34,5 15VOSABASE 35,0 16 Meripelastus Etelä-Saimaa (Etelä-Saimaa) 39,0 17 Espoon Meripelastajat (Emmi) 40,0 18 Pirkanmaan poliisilaitos (Pipo) 42,5 19 Suomen Purjehdus ja Veneily ry (SPV) 43,0 20 SMPS Porkkalan Meripelastajat ry (Porkkala Jr.) 46,5 21 Ålands Sjöräddningssällskap 48,0 22 SMPS Jyväskylän Järvipelastajat Ry 49,0 23 Helsingin Meripelastusyhdistys (naiset 1) 49,5 24 Lahden järvipelastajat ry (Lahti 2) 50,0 25 Vaajakosken VPK (Vaajakosken VPK Ykkönen) 50,5 Kiitos! 14 Meripelastaja 4-13 Meripelastusseura kiittää lämpimästi 28. meripelastustaitokilpailut järjestänyttä Turun Meripelastusyhdistystä sekä kaikkia kisojen yhteistyökumppaneita ja tukijoita. Sydämellinen kiitos myös palkintoja lahjoittaneille yrityksille! Meripelastustaitokisojen voittajat Maastopelastajat pesivät meripelastajat Meripelastustaitokilpailut voitti joukkue, jonka jäsenistä kukaan ei ole meripelastaja. Kirkkaimman mitalin veivät Jussi Mansikkaviita (34), Salomon Nelimarkka (31) ja Joona Kiili (25) Keski-Suomen maastopelastajista. Maastopelastajat osallistuivat meripelastustaitokilpailuihin ensimmäisen kerran 2010. - Olimme palanneet ensiavun Euroopanmestaruuskilpailuista, missä osa yhdistyksen aktiiveista oli ollut Suomen Punaisen Ristin edustajina ja mietimme missä seuraavaksi pääsisimme harjoittelemaan ja testaamaan taitojamme, kertoo joukkueen johtaja Jussi Mansikkaviita. - Ehdotin meripelastustaitokilpailuihin osallistumista ja sain puhuttua yhdistyksen silloisen hallituksen mukaan. Vuosi 2011 jäi väliin, mutta viime vuonna Jämsän kisoissa maastopelastajat olivat jälleen mukana, jo samalla kokoonpanolla kuin tänä vuonna, ja joukkue sijoittui hienosti toiseksi. - Kun Jämsässä meillä oli taas kerran mukava kilpailupäivä ja nousimme jo palkinnoillekin, niin pitihän meidän sitten jatkaa hyvin alkanutta “meripelastusuraamme” ilmoittautumalla mukaan tänäkin vuonna, Mansikkaviita hymyilee. Ja loppu onkin historiaa. - Nämä kaksi lajia ovat aika erilaiset ja vesillä vastaantulevat avustustehtävät ovat usein teknisempää osaamista vaativampia ja ehkä myös vaihtelevampia kuin maalla, missä suurimmassa osassa hälytyksistä on kyseessä kadonneen henkilön etsiminen maastosta, Mansikkaviita arvioi. Jussi Mansikkaviita on lapsesta asti liikkunut paljon vesillä, koska hänen isänsä oli innokas veneilijä. Nuorena mies oli mukana myös Jyväskylän järvipelastajien toiminnassa ja PV Wiiman miehistössä. - Nykyisin vesillä liikkuminen on jäänyt vähemmälle, koska en ole saanut vaimoa innostumaan veneilystä. Ja koska kotoamme on hälytyksiin lähtemisen kannalta liian pitkä matka lähimmän järvipelastusyhdistyksen venelaiturille, myös meripelastustoiminta on vaihtunut maastopelastukseksi. Joukkueen muista jäsenistä Salomon Nelimarkka harrastaa sukellusta (kevytsukeltajan ammattitutkinto) ja satunnaisesti myös veneilyä. Kaksi eri lajia Auttaminen, kaverit ja oppiminen Meri- ja maastopelastusta yhdistää se, että molempien päätehtävänä on pelastaa hätään joutuneita ihmisiä. Käytännön toiminnasta sen sijaan ei monia yhtäläisyyksiä löydy. Kaikki kolme ovat olleet mukaan Keski-Suomen maastopelastusyhdistyksessä sen perustamisesta vuonna 2009 lähtien. Pienessä ja aktiivisessa yhdistyksessä kaikki tekevät lähes kaikkea. - Tällä hetkellä olen jäsenenä hallituksessa ja lisäksi vuorotellen koulutan jäsenistöä ja osallistun muiden järjestämiin koulutusiltoihin sekä osallistun varainkeräystalkoisiin, kertoo Mansikkaviita. Yhdistys toimii myös Vapepan hälytysryhmänä ja itse toimin etsinnöissä yleensä etsinnänjohtopaikalla Vapepa-johtajana vastaamassa etsinnän suunnittelusta ja toteutumisesta vapaaehtoistoimijoiden osalta. Myös Salomon Nelimarkka toimii muiden tehtäviensä lisäksi Vapepa-johtajana etsinnöissä. Joona Kiili osallistuu aktiivisesti koulutuksiin ja hälytystehtäviin sekä kouluttaa tarvittaessa muita yhdistyksen jäseniä. Parasta maastopelastusharrastuksessa on joukkueen jäsenten mukaan ihmisten auttaminen, kaverit ja yhdessä tekeminen sekä jatkuva uuden oppiminen. Samat asiat, jotka ovat listan kärjessä myös vapaaehtoisilla meripelastajilla. Keski-Suomen Maastopelastus Keski-Suomen Maastopelastus ry on yhdistys, jonka toiminnan tavoitteena on kehittää etsintä- ja pelastustoimintaa Keski-Suomen alueella. Yhdistys sai alkunsa vuonna 2009, kun joukko Punaisen Ristin ensiapuryhmässä toimineita Vapepa-aktiiveja ryhtyi kehittämään maastopelastustoimintaa ja koki järkevämmäksi toiminnan itsenäisenä yhdistyksenä kuin ensiapuryhmän alaisuudessa. Yhdistyksen kotipaikka on Jyväskylä, mutta sen toiminta-alue kattaa koko Keski-Suomen maakunnan. Yhdistys toimii Vapepan hälytysryhmänä ja on pääasiassa keskittynyt kehittämään etsinnän suunnittelua ja vapaaehtoistoimijoiden johtamista etsinnänjohtopaikan toimintaedellytyksiä parantamalla. Lisäksi maastopelastajat ovat harjoitelleet potilaan evakuointia maastosta sekä hankkineet evakuointiin tarvittavaa välineistöä. Meripelastaja 4-13 15 Nuoriso kilpaili kolmatta kertaa V oittajajoukkueessa kilpailivat Aaro Vasama, Laura Mörsky ja Tomi Koppanen. Toiseksi sijoittui Tammisaaren meripelastajien joukkue, jossa kilpailivat Jon Walls, Micke Lindholm ja Robin Laine. Kolmanneksi tuli Porkkalan meripelastajien joukkue; Oskari Närhi, Pyry Mörsky ja Erik Tuomiranta. Kisoihin osallistui tänä vuonna kuusi joukkuetta, joiden jäsenet olivat 13-15 -vuotiaita. Ensimmäistä kertaa mukana oli myös Meripelastusseuran ulkopuolinen joukkue, Sökö Sommarö FBK VPK. Kilpailijat ottivat rastit tosissaan, mutta tehtävät suoritettiin silti hymyssä suin ja kaveria auttaen. Kilpailussa oli viisi rastia, jotka olivat suoritusjärjestyksessä seuraavat: 1. Ensiapu Ensiapurastin aiheena oli vesiliikenneonnettomuus, jossa moottorivene oli törmännyt soutuveneeseen ja kadonnut sen jälkeen paikalta. Rastilla oli kaksi loukkaantunutta, toisella oli murtuma jalassa, toinen oli tajuton ja meni myöhemmin elottomaksi. Murtunut jalka piti tukea tilapäisvälineillä. Tajuton piti laittaa kylkiasentoon ja seurata potilaan hengitystä. Jos näin teki, niin huomasi kun potilas jossain vaiheessa lakkasi hengit- Kolmannet nuorison meripelastustaito- kilpailut vietiin lauantaina 3.8. läpi vauhdikkaasti Bågaskärin toimintakeskuksen upeassa kesäsäässä. Kilpailut voitti Helsingin ja Porvoon junnujen yhteinen YTF -joukkue. tämästä, jolloin piti aloittaa elvytys. Tilanteen muutoksista piti myös ilmoittaa meripelastuskeskukseen, jotta lisäapua saataisiin paikalle nopeammin. 2. Merenkulku Merenkulkurastilla oli muutamia karttatehtäviä, esimerkiksi: Ajat tänään Gammelbystä merelle päin väylää pitkin n. 10 m moottoriveneellä. Mikä on veneen nopeus 0,1 solmun tarkkuudella, kun ajomatka Gammelbyn linjassa Långön eteläisen linjan risteyksestä Svensksundin linjan risteykseen (missä väylä kääntyy pohjoiseen) kestää 13 min 20 sek? Lisäksi rastilla oli pari yleisempää merenkulkuun liittyvää tehtävää. Osa tehtävistä oli aikaa vieviä ja parhaan tuloksen rastilla saavutti jakamalla tehtävät joukkueenjäsenten kesken. Lopputulokset ja joukkueiden saamat kokonaispistemäärät: 1. YTF (Helsinki & Porvoo) 71,5 2. Ekenäs 71 3. Porkkala 65 4. Pirkanmaa 64 5. Sökö Sommarö FBK VPK 56 6. Espoo 48 Meripelastaja 4-13 Ajankohtaisrastilla joukkue hälytettiin kiireelliseen meripelastustehtävään PV BLC:llä. Joukkueen piti pukeutua pelastuspukuihin ja ottaa radiopuhelimella yhteys meripelastuskeskukseen, joka antoi tehtäväksi etsiä kahta vedenvaraan joutunutta henkilöä Bågaskärin pohjoispuolelta. Ensimmäinen henkilö löytyikin suhteellisen nopeasti ja häneltä saatujen vinkkien perusteella lähdettiin etsimään toista kadoksissa ollutta. Valitettavasti veneen kuljettaja ajoi tohkeissaan pohjoisviitan väärältä puolelta, vene törmäsi kiveen ja joukkue joutui pelastautumaan rantaan uimalla. 4. Vedestä pelastaminen “Bågaskärin länsipuolella olevalla luodolla makaa henkilö joka ei jaksa uida sieltä rantaan. Pelastakaa uhri ja toimikaa tilanteen mukaan.” Helpolta tuntuneessa tehtävässä oli pari hoksattavaa asiaa: Jos pinturi lähti uimaan ensimmäisestä mahdollisesta paikasta, niin uintimatka oli pidempi ja pinturin köysi loppui kesken. Lisäksi pelastettu osasi haastateltaessa kertoa kateissa olevasta kaveristaan, eli rastilla oli alkutiedoista poiketen vielä toinenkin uhri, joka piti löytää. 5. Merimiestaito Voittajajoukkue maalissa (kuva Olli Turunen). 16 3. Ajankohtainen Merimiestaitorastilla tentattiin aluksen välineistöä ja mm. seuraaville esineille etsittiin nimiä: sakkeli, puoshaka, lepuuttaja ja heittoköysi. Lisäksi rastilla piti tunnistaa solmuja ja miettiä, onko solmua käytetty oikeassa paikassa, sekä lisäksi jokaisen joukkueen jäsenen piti tehdä paalusolmu itsenäisesti. Teksti: Ari Simanainen SYKSY... LOISTO VENEILIJÄN OMA KESTOKARTTAVIHKO Navigointija karttaohjelmat JA VENEILYKAUSI JATKUU ! SÄÄNKESTÄVÄT KARTTATULOSTEET s! Uutuu Tasku Loisto for Android > Tabletteihin ja puhelimiin, joissa Android 4.0. Myydään kolmen karttasarjan paketteina. Paketin hinta 59,90 € Kokoa oma säänkestävä veneilyvihko haluamistasi karttalehdistä. Toimitus postitse kotiin. Merikartat ja sisävesikartat tarvittaessa samaan vihkoon! Tasku Loisto III > edullinen vaihtoehto PC:lle. Hinnat alk. 64,90 € Iso Loisto > mm. meripelastusseurojen käyttämä luottotyökalu PC:lle. Hinnat alk. 380 € Vapaavalintainen karttarajaus, omat merkinnät kartalle, toimitus kotiin postitse. Kestokarttatulosteena ja halutessasi seinäkartaksi taustoitettuna. us! Uutu Yhteistä kaikille Loisto-ohjelmillle mm. > korkealaatuiset vektorikartat > automaattinen reititys väyliä pitkin > maasto- ja merikarttayhdistelmät > paketissa kaikki Suomen maastokartat YÖS: TA M S I MU Kaikki liikenneviraston merikartat sekä vedenkestävät merikarttasarjataskut ja merikarttasivutaskut. Viralliset Liikenneviraston merikartat ja sisävesikartat Karttatuotteet merihenkiseen sisustamiseen Historialliset merikartat, 1:100 000 väyläkartat ja näyttävät veneilyseinäkartat. Myös valmiina seinätauluina! JMA-3300_210X150MM:ILMOITUS 11/14/12 10:55 AM Page 1 JMA-3300 tutkasarja Hernesaarenranta 13, 00150 Helsinki 020 741 8820 sales@telemar.fi www.telemar.fi www.jrcfinland.com Espoon Meripelastajille koulutusalus talkoovoimin Verta, hikeä ja myrkkymaalia 2 Espoon Meripelastajien vapaaehtoiset kunnostivat talkoovoimin itselleen uuden koulutusaluksen vanhasta 0-luokan veneestä. Vuoden kestänyt urakka valmistui kesäkuun alussa ja PV Furuno teki ensimmäisen koulutusajonsa 17.6. E spoon Meripelastajat käytti aiemmin koulutusaluksenaan vanhaa MOB-venettä nimeltään Meriaura V. Pari vuotta sitten yhdistys totesi, että Meriaura alkaa olla tiensä päässä ja olisi hyvä saada uudempi koulutusalus. Tavoitteena oli löytää viittavene tai vastaava, jossa olisi sisäohjaamo ja joka soveltuisi koulutuskäyttöön Meriauraa paremmin. Pohjaslahden pelastusasema lakkautti toimintansa vuonna 2011, jolloin heiltä jäi vapaaksi 0-luokan alus PV Olli II, järjestysnumeroltaan PV034. Espoon meripelastajat anoi Ollin käyttöönsä ja alus siirtyi Espooseen keväällä 2012. Samalla nimi Olli II siirtyi pois tämän aluksen käytöstä. Ajatuksena oli kunnostaa alus alkukesästä merikuntoon, mutta kuten aina kaikissa remonteissa, aikataulu venyi ensin syksyyn, sitten talveen ja lopulta seuraavaan kesään. Satoja työtunteja Aluksen kunnostustyöt aloitettiin toukokuussa 2012. Yli vuoden ajan erikokoiset ja näköiset talkooporukat laittoivat kuntoon aluksen runkoa, konehuonetta ja sisätiloja. Koko kesäkuu kului kylkien hiomiseen ja koko heinäkuu ja vähän elokuutakin niiden maalaukseen. Kun kyljet hohtivat 18 Meripelastaja 4-13 1 3 uutuuttaan, hytti alkoi näyttää nahistuneelta, joten sekin piti hioa ja maalata. Ja masto tietenkin myös. Jo heti alkuun selvitettiin, onko moottori käyttökelpoinen. Lähestulkoon jokainen asia, mihin koski, hajosi käsiin: jo ensihuollossa impelleri lähti vaihtoon kun entisessä oli enää neljä siivekettä tallella, polttoaine- ja öljynsuodatin vaihdettiin sekä myös potkuriakselin tiiviste. Satojen, ehkä jopa tuhansien työtuntien jälkeen vielä nimetön PV034 laskettiin veteen lokakuussa 2012. Testiajo Miessaarenselällä osoitti aluksen merikelpoiseksi, mutta paljon oli vielä hommia tehtävänä ennen kuin se voisi siirtyä koulutuskäyttöön. 4 Talveksi PV034 siirtyi Castellon tiloihin Veikkolaan talvehtimaan ja hommat jatkuivat siellä. Pohjan läpiviennit tarkastettiin ja moottoritilan äänieristys uusittiin. Kaiteet kunnostettiin ja navigaattorille nikkaroitiin penkki vanhan pesualtaan päälle. Näiden lisäksi tehtiin paljon kosmeettista huoltoa, eli sisäpintojen ja patjojen verhoilut uusittiin ja ikkunoiden tiivisteet vaihdettiin. Furuno lahjoitti navigointijärjestelmän Huhtikuun 2013 lopussa PV034 saapui takaisin Mellsteniin ja kunnostustyöt jatkuivat yhä kiihtyvällä tahdilla. Uudet harjoittelijakokelaat pääsivät mukaan hommiin kun pilssipumput asennettiin, kuskin pulpetti hiottiin ja lakattiin ja kaiteet maalattiin. Hommia riitti jokaiselle päivälle ja illalle koko toukokuun ajalle ja kesäkuun alussa katsastusta edeltävinä päivinä hommia tehtiin useampana iltana reippaasti yli puolen yön. Koko sähkö- ja polttoainejärjestelmät uusittiin ja kansikin hiottiin ja maalattiin. Kuljettajalle asennettiin hieno uusi penkki ja ikkunanpyyhkijätkin laitettiin uudet. Lämmitysjärjestelmä huollettiin syksyn pimeitä ja kylmiä öitä silmällä pitäen ja viimeisenä silauksena alukseen asennettiin Furunon navigointijärjestelmä, joka vastaa täysin Espoon meripelastajien ykköslähdön aluksena toimivan PV Emmin navigointijärjestelmää. Talkooväki vuoroin itki ja nauroi, vuoron oli epätoivoinen ja toiveikas. Ihan ei mennyt niin kuin Strömsössä ja katsastuksesta alus sai aino- 5 6 1 PV034 saapui Mellsteniin keväällä 2012. 2 Jutun kirjoittaja ja PV Furunon maalausurakan vastuuhenkilö Anni Muukkonen valmiin koulutusveneen kannella kesäkuussa 2013. 3 Furuno lahjoitti koulutusalukseen navigointijärjestelmän, joka vastaa täysin Espoon meripelastajien ykköslähdön aluksena toimivan PV Emmin navigointijärjestelmää. 4 Polttoaineletkua asentamassa Marcus Konkola ja Ilona Kitunen. 5 Kunnostusprojektin vetäjä Marcus Konkola hoitaa varustelua. 6 Pohjan kunnostustyöt kesällä 2012. 7 Sähkötoitä tekemässä Pasi Halonen alkukesällä 2013. 8 Sauman auki kilkutus hoituu Anni Muukkoselta. 7 9 Rungossa viimeinen silaus maalia elokuussa 2012. Ylpeinä Marcus Konkola ja Anni Muukkonen. astaan erikoisluvan siirtyä kastetilaisuuteen Haukilahden paviljongin eteen. Kasteessa alus sai arvoisensa nimen: PV Furuno. Talkooporukka juhlisti etappia asemalla saunoen ja grillaten. Sen jälkeen käärittiin taas hihat ja hommat jatkuivat. Lopulta alus sai käyttöluvan, ainoastaan viikko kastetilaisuuden jälkeen, ja ensimmäinen koulutusajo tapahtui 17.6.2013, vuosi ja kuukausi siitä kun alus ensimmäisen kerran saapui Mellsteniin. 8 tuskeikkakin. Lisäksi yhdistyksen juniorit ovat päässeet aluksella merelle tekemään monipuolisempia harjoituksia, sekä myös saamaan osansa oikeasta meripelastustoiminnasta: Furunon ensimmäinen keikka oli maastopalon tähystys ja se tapahtui juuri junioreiden koulutusajon aikana. PV Furunon kunnostustyöt jatkuvat edelleen. Monta asiaa on vielä tekemättä ja monta tehtyä asiaa pitää tehdä uudestaan ja paremmin. Talkoisiin on osallistunut yhteensä yli 20 meripelastajaa, joista suuri osa ei ole koskaan aiemmin ollut millään tavalla osallisina aluskunnostuksessa. Jokainen talkoolainen on varmasti oppinut paljon ja varmasti tuntee pientä ylpeyttä sisällään kun PV Furunolla suoritetaan meripelastustehtäviä Espoon vesillä. Lisää PV Furunon kunnostustöistä ja seikkailuista voi lukea Verta, hikeä ja myrkkymaalia –blogista osoitteessa www.espoonmeripelastajat.fi/pv034 sekä Espoon meripelastajien Facebook-sivuilta www.facebook.com/espoonmeripelastajat. Teksti : Anni Muukkonen Kuvat: Espoon meripelastajat 9 Koulutusalus on lunastanut paikkansa Kesän ja syksyn 2013 aikana PV Furuno on osoittanut olevansa juuri sitä mitä Espoon meripelastajat siltä toivoivatkin: loistava koulutusalus, jolla on tehty lukuisia navigointi-, ajo- ja hinausharjoituksia sekä muutama meripelas- Meripelastaja 4-13 19 Rajavartiolaitoksen uusi vartiolaiva on Turva Monitoimialus valvoo rajaa, meripelastaa ja torjuu ympäristövahinkoja Raumalla, STX Finland Oy:n telakalla rakenteilla oleva ulkovartiolaiva UVL10 sai 2.8 nimen Turva juhlallisessa kaste- ja vesillelaskutilaisuudessa. Vuoden lopussa valmistuvaa uuden sukupolven ulkovartiolaivaa tullaan käyttämään rajaturvallisuustehtävien ohella meripelastukseen sekä vaativiin merellisen ympäristöturvallisuuden tehtäviin. L aivan kummina toiminut sisäasiainministeri Päivi Räsänen toivotti laivalle miehistöineen onnea ja menestystä toiminnassaan merellä. Kummipuheessaan Räsänen totesi laivan valmistumisen olevan tärkeä osa hallitusohjelmaan kirjattua varautumista kasvavan meriliikenteen riskeihin ja ympäristövahinkojen torjuntaan. Laiva edustaa ministerin mukaan hallituksen ajamaa yhteistyöajattelua. Se on suunniteltu asiantuntijoiden ja aluksen käyttäjien yhteistyöllä, ja tukee monen viranomaisen työtä, mikä on erityisen tärkeää niukkojen resurssien aikana. Vuoden 2013 lopulla valmistuva, teknisesti huipputasoinen 1 96 metriä pitkä ja 17 metriä leveä ulkovartiolaiva on sinivalkoinen. Kansallislipun väritys tukee työskentelyä merialueittemme kansainvälisessä toimintaympäristössä. Laivan nimiehdotuksia saatiin avoimessa nimiehdotuskilpailussa kaikkiaan 1358. Rajavartiolaitos valitsi ehdotuksista nimen, jolla on perinteitä ja joka kuvaa hyvin laitoksen ydintehtäviä. Valmistuttuaan alus sijoitetaan Suomenlahdelle. Alus on vesillä läpi vuoden, noin 300 vuorokautta vuodessa. 2 Tehtävät ja toimintakyky Ulkovartiolaivaa käytetään rajavalvontaan, meripelastukseen, ympäristönsuojeluun ja luonnon- 3 4 1 Vartiolaiva valmiina vesillelaskuun altaan pohjalla viikolla 31. 2 Turva kastettiin 2.8. Kummina toimi ministeri Päivi Räsänen. 3 Integroidun merenkulku- ja johtamisjärjestelmän tehdaskokeet käynnissä. 4 Havainnekuva vuoden lopulla valmistuvasta vartiolaivasta. Monikäyttöisellä aluksella on mahdollista kattaa useiden eri viranomaisten toiminnan tarpeita, mikä on kustannustehokasta. 5 Aluksen toinen ns. Z-vetolaite tyyppimerkiltään Rolls Royce AZP120CP. 20 Meripelastaja 4-13 varojen valvontaan, öljyntorjuntaan avomerellä sekä viranomaisyhteistyöhön. Alukselta käsin kyetään operoimaan apuveneillä ja helikopterilla. Laivaa käytetään Itämeren alueella kaikissa sää- ja näkyvyysolosuhteissa ja se kykenee itsenäiseen pitkäaikaiseen toimintaan suurella toimintasäteellä. Laivan runko ja sen järjestelmät on suunniteltu merikelpoisiksi ja käyttövarmoiksi silmälläpitäen toimintaa äärimmäisissä oloissa. Aluksessa on iso työkansi ja öljynkeräysjärjestelmä sekä tilavat kerätyn öljyn tankit, jotka mahdollistavat pitkän toiminta-ajan. Avomeriöljyntorjuntaa voidaan suorittaa tarvittaessa aallokossa ja talviolosuhteissa. Laivalla on myös kyky vaikeiden kemikaalionnettomuuksien torjuntaan. Ulkovartiolaivan meripelastuskyky on monipuolinen. Se pystyy toimimaan hyvin vaikeissa olosuhteissa ja toimii tarvittaessa johtokeskuksena monialaonnettomuuksissa. 5 Laivalla on suuri sammutusteho laivapaloja varten sekä kyky suuren henkilömäärän pelastamiseksi mereltä tai toisesta aluksesta. Lisäksi laivalla on muun muassa sairashytit ja helikopterikansi mahdollisia evakuointeja varten. Myös aluksen 100 tonnin hätähinauskyky on erinomainen tilanteessa, jossa joudutaan hinaamaan isoa onnettomuusalusta. Ulkovartiolaiva on varustettu niin, että sillä on suuri vaurionsietokyky karilleajo-, palo-, konerikko- ym. ongelmatilanteissa. Aluksessa on kaksoispohja, kahdennettu konehuone sekä erilliset järjestelmät toimintakyvyn ylläpitämiseksi. Kansainvälinen ja ekologinen turva Alusta pystytään hyödyntämään myös Suomen meripelastusvastuualueen ulkopuolella erilaisissa tavanomaisissa ja suuronnettomuuksissa toimimalla evakuointialustana, öljyntorjuntayksikkönä, onnettomuusalueen johtoyksikkönä tai jopa antamalla polttoainetta helikoptereille niiden toiminta-ajan kasvattamiseksi onnettomuustilanteessa. Aluksen suunnittelussa on kiinnitetty erityistä huomiota ympäristöystävällisiin ja energia-tehokkaisiin ratkaisuihin. Polttoaineena käytetäänkin vähäpäästöistä nesteytettyä maakaasua (LNG) ja dieselöljyä, jolloin laivan omat päästöt jäävät vähäisiksi. - Vesillelasku ja kaste ovat laivan rakennusprosessissa ainutlaatuisia tilaisuuksia, joista olemme aina ylpeitä - erityisesti tämän teknisesti edistyksellisen ja ympäristöystävällisen rajavalvontaan suunnitellun aluksen kohdalla. Laivanrakennusprosessi jatkuu tästä eteenpäin intensiivisenä laivan lopulliseen luovutukseen saakka, vuoden 2013 lopulle, kertoo STX Finlandin varatoimitusjohtaja ja Rauman telakanjohtaja Jari Anttila. - Tämän vartiolaivan myötä tulemme saamaan merkittävää suorituskykyä merialueillemme. Laivan suunnittelu ja rakentaminen on osoitus käyttäjän ja telakan ammatillisesta osaamisesta. Valmistelut jatkuvat nyt tähdäten aluksen käyttöönottoon, Rajavartiolaitoksen esikunnan teknillisen osaston osastopäällikkö kommodori Jukka Jaakkola kertoo. Varmat energiajärjestelmät 12V - 24V- 48V 8 - 230V 30 - 400V 00 - 750V, 50 , 2-200kW sovelluksiin Teksti: Rajavartiolaitos Kuvat: Rajavartiolaitos ja STX Finland Oy Maahantuoja: Oy KAHA Meripelastaja Ab 4-13 www.kaha.fi puh 09-61568300 21 Merellä apua tarvitseva ei välitä auttaako häntä viranomaisen vai vapaaehtoisen vene. Tärkeintä hänelle on, että apu tulee mahdollisimman nopeasti, ammattitaitoisesti ja tehokkaasti. Meripelastusyksiköiden katselmointien tavoitteena on niiden toimintakyvyn kehittäminen ja 1 yhtenäistäminen. R ajavartiolaitos toimii johtavana meripelastusviranomaisena vastaten meripelastustoimen suunnittelusta, kehittämisestä, valvonnasta ja tehtävien yhteensovittamisesta. Vuosittain Rajavartiolaitoksen johdettavana on noin 1500 pelastustehtävää merialueella. Meripelastustoimen kehittämiseksi Rajavartiolaitos on määritellyt meripelastustoimen palvelutasoalueet, mutta meripelastusyksiköille ei ole aikaisemmin määritelty vaatimuksia miehistön koulutuksen tai aluksen varustuksen suhteen. Näiden vaatimusten puuttuminen, Rajavartiolaitoksen vastuurooli meripelastuksen koordinoinnissa ja halu kehittää Suomen meripelastustoimintaa loivat tarpeen meripelastusyksiöiden vaatimusten määrittelemiselle ja katselmointijärjestelmälle. Tätä määrittelytyötä ei ole tehty vain Rajavartiolaitoksen sisällä, vaan sen valmistelussa ovat olleet mukana myös muut meripelastusviranomaiset ja vapaaehtoiset meripelastajat. Vaatimukset ovat osa palvelutasomäärittelytyötä ja niiden toteutumisen seuraaminen suoritetaan katselmoimalla meripelastusyksiköt. Katselmoinnin tavoitteena on meripelastusyksiköiden toimintakyvyn kehittäminen ja yhtenäistäminen. Selkeillä ja yhtenevillä vaatimuksilla helpotetaan myös johtamista. Meripelastusjohtaja tuntee paremmin, minkälaisella varustuksella ja miehistöllä meripelastusyksikkö on liikkeellä, kun hän määrää sen pelastustehtävään. 22 Meripelastaja 4-13 Mitä katselmoinnissa tapahtuu? Kaikki etsintä- ja pelastusyksiköiksi luokitellut resurssit katselmoidaan määräajoin. Katselmointi suoritetaan kahdesti viiden vuoden aikana. Näistä katselmoinneista toinen voidaan tehdä kirjallisena. Katselmoinnissa selvitetään SRU:n toiminnallinen taso ja ohjataan toimijaa puutteiden korjaamisessa sekä varmistutaan siitä, että miehistön terveydentilaan ja pätevyyksiin liittyvät ”seurantajärjestelmät” ovat kunnossa. Lisäksi selvitetään, ovatko alusten katsastusjärjestelyt ja varustelu kunnossa, ohjeistus riittävä ja noudatetaanko niitä. Tällä tavoin pyritään pienentämään onnettomuusriskejä ja yhtenäistämään toimintamalleja ja -tasoa. Katselmoinnit suoritetaan lähtökohtaisesti yksiköiden tukikohdissa. Katselmoinnissa ei suoriteta aluksen teknistä tarkastusta tai lasketa aluksen pelastusliivien määrää. Näistä asioista vastaa laivaisäntä ja oletuksena on, että nämä asiat ovat kunnossa. Katselmoinnin yhteydessä varusteiden tarkastus tehdään pääsääntöisesti kyselyllä ja ainoastaan yksittäisiä varusteita voidaan tarkastaa pistokoeluonteisesti. 3 Raja aloittaa meripelastusyksiköiden katselmoinnit Meripelastusseuran yksiköiden ei tarvitse olla itse aktiivisia katselmointien järjestämisen suhteen. Katselmoijat ovat hyvissä ajoin yhteydessä katselmoitavaan, sopivat tarkemmat yksityiskohdat suoraan yhdistysten kanssa ja lähetettävät osan materiaalista etukäteen tutustuttavaksi ja täytettäväksi. Lisäksi katselmoinnissa varataan riittävästi aikaa myös vapaamuotoiselle keskustelulle meripelastuksen ajankohtaisista asioista. Meripelastustehtäviin vain katselmoituja yksiköitä Meripelastustehtävissä käytetään ensisijaisesti vain katselmoituja yksiköitä. Mikäli jokin yksikkö ei läpäise katselmointia, puutteet kirjataan ja yksikölle annetaan määräaika niiden korjaamiseen. Vastaavasti, jos jokin uusi toimija haluaa aloittaa meripelastustoiminnan, voidaan yksikölle nyt osoittaa, Tervetullut katselmointi M eripelastuslaissa todetaan, että etsintä- ja pelastusyksiköllä (Search and Rescue Unit, SRU) tarkoitetaan alusta tai ilma-alusta, jossa on meripelastustoimen etsintä- ja pelastustehtävän hoitamista varten koulutettu miehistö ja joka on tehtävän hoitamiseen varustettu. Vastaavasti 2010 voimaan tulleessa alusturvallisuuslainsäädännössä viitataan alukseen, jota käytetään sellaisessa vapaaehtoisessa meripelastustoiminnassa, joka ei ole kaupallista toimintaa ja jossa on meripelastustoimen etsintä- ja pelastustehtävien hoitamista varten koulutettu miehistö. Molemmissa tapauksissa lainsäätäjä on asettanut selkeitä vaatimuksia, jotka meidän on täytettävä. Nämä vaatimukset on otettava positiivisena kannusteena ja toisaalta luottamuksen osoituksena vapaaehtoista meripelastustoimintaa kohtaan. Yhteiskunnan asettamien vaatimusten tarkentuminen on edennyt yhtä jalkaa oman kehityksemme kanssa ja vaikuttaa siltä että pitkäjänteinen työmme kantaa nyt hedelmää. Katselmointien testausvaiheessa on ollut mukana kaksi Meripelastusseuran yhdistystä: Espoo ja Vaasa. Palaute on ollut rohkaisevaa ja mm. sähköiset toiminnanohjausjärjestelmämme ovat saaneet ansaitsemaansa huomiota. Olen varma, että koulutus- ja katsastusjärjestelmämme toimivat erinomaisena tukena katselmoinneille ja toisaalta vapaaehtoisemme ovat luottamuksen arvoisia ja pitävät huolen siitä että ylitämme meille asetetut vaatimukset kirkkaasti. Jori Nordström valmiuspäällikkö 2 mitkä vaatimukset sen tulee ensin täyttää ennen kuin yksikkö voidaan nimetä meripelastusyksiköksi. On hyvä huomioida, että katselmoinnit suoritetaan vain merialueella toimiville meripelastusyksiköille. Ne eivät myöskään koske vain pinta-aluksia, vaan tarkoitus on katselmoida myös Puolustusvoimien ja Rajavartiolaitoksen helikopterit. Kun yksikkö on katselmoitu, merivartiosto vahvistaa sen meripelastustoimen etsintä- ja pelastusyksiköksi (SRU). SRU:t luokitellaan valtakunnallisesti yhtenäisten kriteereiden mukaisesti. Tavoite on myös, että kaikki katselmoidut meripelastusyksiköt näkyvät meripelastuksen johtokeskuksien johtamisjärjestelmässä. Siten parannetaan meripelastustoimen palvelukykyä ja tehostetaan yksiköiden tarkoituksenmukaista käyttöä sekä taataan kansalaiselle oikeanlaisen ja ammattitaitoisen avun saapuminen mahdollisimman lyhyellä viiveellä. 1 Katselmoinnit eivät koske vain pinta-aluksia, vaan tarkoitus on katselmoida myös Puolustusvoimien ja Rajavartiolaitoksen helikopterit (kuva RVL). 2 Rajavartiolaitoksen partiovene PV260 (kuva RVL). 3 Katselmointijärjestelmän testaus on käynnistetty kesän ja syksyn 2013 aikana. Ensimmäisiin katselmoituihin yksiköihin kuuluu myös Espoon Meripelastajat. Läpi meni! Kuvassa yhdistyksen alus PV Emmi (kuva Matti Nurmi). Järjestelmän testaus käynnissä – varsinaiset katselmoinnit alkavat 2014 Meripelastusyksiköiden katselmoinnit on käynnistetty erillisellä kokeilulla, joka kohdennetaan kesän ja syksyn 2013 aikana rajoitettuun määrään meripelastusyksiköitä. Tarkoituksena on testata käytännössä laadittua ohjeistusta lomakkeineen sekä kerätä kokemuksia toiminnasta ennen laajempaa katselmointikierrosta. Katselmoinnit suorittavat Suomenlahden ja Länsi-Suomen merivartiostot omilla toiminta-alueillaan. Kokeilun perusteella katselmointijärjestelyitä kehitetään ja vuonna 2014 käynnistetään laajempi meripelastusyksiköiden katselmointi. Katselmoinnin jälkeen on tärkeää, että myös katselmoitu yksikkö antaa palautetta katselmointiprosessista. Meripelastustoimen kehittämisen kannalta on tärkeää, että keskustelu on avointa ja rakentavaa puolin ja toisin. Tavoitteena on, että kaikki meripelastusyksiköt olisi katselmoitu vuoden 2015 loppuun mennessä. Meripelastustoimen kehittämisen lisäksi, tavoite on tavata sidosryhmien edustajia ja siten lisätä meripelastustoimeen liittyvää vuorovaikutteisuutta. Uskomme ja toivomme, että Suomen meripelastusseuran nykyinen koulutus- ja alusten katsastusjärjestelmä luo erittäin hyvän rungon meripelastustoimen katselmointien pohjaksi. Teksti: Pekka Parkkali Kirjoittaja on meriturvallisuusasiantuntija Rajavartiolaitoksen esikunnassa. Meripelastaja 4-13 23 Viiden yhdistyksen koulutusyhteistyötä Parempaa ja monipuolisempaa koulutusta useammille Pääkaupunkiseudun meripelastusyhdistykset ja asemat ovat viime vuosina kehittäneet yhteistyötään erityisesti koulutuksen saralla. Viime talvena mukaan tulivat myös Porvoo ja Porkkala. P ääkaupunkiseudulla sijaitsee muutaman kymmenen kilometrin säteellä kaksi meripelastusyhdistystä, Helsinki ja Espoo, sekä lisäksi Helsingin keskustassa asemapaikkaansa pitävä Meripelastusasema 1 (MPAs1), joka toimii suoraan Meripelastusseuran alaisuudessa. Jokaisella on oma historiansa ja toimintakulttuurinsa. Aikojen kuluessa niiden välisessä yhteistyössä on ollut niin parempia kuin passiivisempiakin aikoja. Viimeinen vuosikymmen on kuitenkin eletty syvenevän yhteistyön merkeissä. Joukkoon on lisäksi liittynyt vahvasti toimintaansa viime vuosina kehittänyt Porvoon yhdistys, sekä maantieteellisesti hieman kauempana sijaitseva Porkkala. Yhdistysten yhteistyö konkretisoituu koulutustoiminnassa, erityisesti talviaikoina. Kesäkauden yhteistyötä puolestaan helpottaa uusi venekalusto: vuodesta 2012 lähtien joka yhdistyksessä MPAs1:ta lukuun ottamatta on PV2-luokan alus. Kuluvalla kaudella on suunnitelmissa antaa myös MPAs1:n miehistölle Pekka Lappalaisen taidonnäyte räiskäleen paistossa (kuva Jussi Lammi). 24 Meripelastaja 4-13 alusperehdytys PV2:een, jolloin he voivat halutessaan toimia joko tilapäisesti tai pysyvämmin jossain toisessakin alueen yhdistyksessä. Koulutusyhteistyössä on voimaa. Esimerkiksi kolmen yhdistyksen järjestäessä koulutuksia yhdessä, saa kukin yhdistys yhden koulutuksen järjestämisen vaivalla kolme hyvää koulutusta miehistölleen. Talvikauden teoriakoulutukset Talvikaudella on pääkaupunkiseudulla tullut perinteeksi, että jokainen kolmesta toimijasta järjestää muille yhden kolmetuntisen teoriakoulutuksen hyväksi katsomastaan aiheesta. Aiheet on pyritty valitsemaan niin, että ne ovat kiinnostavia kaikille koulutustasoille. Lisäksi aiheet ovat usein sellaisia, että niitä ei tule avovesikauden koulutuksissa juurikaan käsiteltyä. Viime vuosina koulutusten aiheina ovat olleet mm. ohjaamotyöskentely, defusing ja debriefing, potilasluokittelu (triage), evakuointi, aluksen vakavuus, meripelastuksen byrokratia, alusten ylläpito, paikan määrittäminen maapallolla, meripelastajan sääoppi, sekä erilaisten pienveneonnettomuuksien käsittely Onnettomuustutkintakeskuksen raporttien pohjalta. Näiden yhteiskoulutusten lisäksi on sovittu, että yhdistysten omia talvikauden koulutuksia avataan myös naapuriyhdistysten miehistöille, Meripelastajan kokkikoulussa harjoiteltiin ruoanlaittoa niillä varusteilla, mitkä useimmista hytillisistä meripelastusaluksista löytyvät. Koulutuksen toinen tarkoitus kuvastuu Ilona Kitusen ja Markus Korpelan ilmeistä: porukalla tekeminen yksinkertaisesti on vaan mukavaa (kuva Jussi Lammi). edellyttäen että koulutustilat ja -välineet sen mahdollistavat. Navigointia ja meriradiokoulutusta Talvella 2012–2013 pääkaupunkiseudun yhdistykset järjestivät myös kaksi laajempaa kurssia. Neljä lähiopetuskertaa (noin 12 tuntia) sisältänyt navigointikoulutus tarjosi erityisesti harjoittelijoille ja tuoreille kansimiehille saaristonavigoinnin oppimäärää vastaavan koulutuksen – meripelastajan tarpeisiin sovellettuna ja sopivasti huumorilla höystettynä. Lähiopetuskertojen lisäksi koulutettavien odotettiin tekevän annetut kotitehtävät ja opiskelevan itsenäisesti sellaiset asiat, joiden opetteluun ei oppituntiaikaa kannata käyttää. Kurssi antoi osallistujille valmiudet osallistua saaristolaivurin tenttiin. Toisena suurempana ponnistuksena järjestettiin viikonlopun mittainen (noin 16 tuntia) meriradiokurssi. Kurssiin sisällytettiin myös Virven käyttöosuus, jotta kaikille osallistujille voitiin antaa muun muassa koulutusjärjestelmän kohdan 5.1 mukaiset koulutusmerkinnät kokonaisuudessaan. Yhteistyössä järjestetyn kurssin myötä koulutuksessa pystyttiin painottamaan meripelastajille merkityksellisiä asioita ja saamaan Virve-koulutus mukaan pakettiin. Lisäksi eri yhdistyksistä kerätyt radiot tarjosivat mahdollisuuden kouluttaa laitteiden käyttöä myös käytännössä. Kurssin päätteeksi kurssilaisille tarjottiin yhteistyössä Viestintäviraston kanssa mahdollisuus suorittaa Rannikkolaivurin radiotutkinto. Meripelastajan kokkikoulu Keväällä 2013 yhdistykset päättivät järjestää hieman erilaisen yhteiskoulutuksen. Meripelastusalusten keittiötilat eivät yleensä ole kotikeittiötasoa. Se ei kuitenkaan ole Meripelastajan meriradiokurssilla päästiin teorian lisäksi opettelemaan laitteiden käyttöä myös käytännössä. Kouluttajina kurssilla toimivat Markku Tamminen ja Samuli Saarioinen Helsingin Meripelastusyhdistyksestä (kuva Jaakko Heikkilä). Uintitreeneissä talvella M almin uimahallissa pidettiin talvella 2013 uintitreenien sarja, jonka järjestämiseen antoi kimmokkeen Jenny Wihurin päällikkö Mikko Rauhala. Mikko oli talvilomalla lämpimimmissä vesissä huomannut, että uintitekniikassa oli kertaamisen varaa ja vielä erityisesti perusvälineillä (maski, snorkkeli, räpylät) uinnissa. Lähtökohtana oli, että treenit olisivat yhteiset pääkaupunkiseudun yhdistyksille ja asemille mikäli innostusta löytyisi. Mukaan lähtivät Meripelastusasema 1:n lisäksi Porvoon meripelastajat, Helsingin meripelastusyhdistys, Espoon meripelastajat ja Porkkalan meripelastajat eli kaikki, jotka tällä kertaa kutsuttiin. Seuran koulutussuunnittelijalta, Joonas Lahelmalta saapui samoihin aikoihin viesti, jossa kerrottiin mahdollisuudesta anoa koulutusstipendiä useamman yhdistyksen/aseman yhteiskoulutukseen. Joonas hyväksyi hakemuksen ja myönsi stipendin. Stipendin lisäksi keräsimme osallistujilta pienen omavastuuosuuden rahoituksen varmistamiseksi. Vielä kun saimme kouluttajiksi mahtavat Roosa Voiman ja Heikki Hämäläisen, päivät sovittua (3 harjoituskertaa) ja hallin vuokrattua sekä riittävästi innokkaita ilmoittautuneita alkoi paketti olla valmis. Yhteensä uimareita oli noin 30 ja suurin osa osallistui useampaan kuin yhteen koulutukseen. Koulutuskerroilla oli eri teemat ja ennen altaaseen menoa pidettiin lyhyt teoriakatsaus tulevista koitoksista. Ensimmäisellä kerralla katsottiin, miten uinti ylipäänsä sujuu ja harjoiteltiin potkutekniikkaa räpylöillä ja ilman. Toisella kertaa uimme aluksi RNLI:llä käytössä olevan uintitestin (400 metriä 8 minuutissa, ensimmäiset 200 metriä 3,5 minuutissa) ja jatkoimme perusuintitekniikoiden hiomista. Kolmannella kerralla oli rasteja teemanaan perusvälineet. Osallistujilta tuli positiivista palautetta siitä, että harjoitellaan ja tehdään yhdessä. Hauskaa ja hyödyllistä oli, loistavista kouluttajista puhumattakaan. - Yhteisissä treeneissä uimareitten innostus ja heittäytyminen on ollut mahtavaa, ja kynnys lähteä kokeilemaan jotain itselle uutta temppua on osoittautunut olemattomaksi. Uimaopettaja on päässyt todistamaan muussakin mepe-viitekehyksessä tuttua ilmiötä: meidän vapaaehtoiset haluavat palavasti kehittää tietojaan ja taitojaan. Se jos mikä on voimavara!, kommentoi Roosa treenien jälkeen. Teksti ja kuva: Marjo Vaha Meripelastaja 4-13 25 Viiden yhdistyksen koulutusyhteistyötä tekosyy sille, että partioajon tai pitkän hinauksen aikana pitäisi syödä kylmää Camping-makkaraa tai roiskeläppäpitsaa. Koulutus järjestettiin peruskoulun kotitalousluokassa, mutta alusolosuhteita mukaillen ruokien valmistukseen käytettiin vain yhtä keittolevyä (tai grilliä) ja tarvittaessa mikroaaltouunia. Osallistujat jaettiin pareihin, jonka jälkeen koulutuksen vetäjä jakoi satunnaisesti kullekin parille valmistettavan ruoan. Ainesten kulut tasattiin osallistujien kesken. Osallistujat loihtivat toinen toistaan maukkaampia ruokia. Koulutuksen päätteeksi herkuteltiin mm. suolaisilla ja makeilla letuilla, thai-tyyppisellä kanakeitolla, mureilla jauhelihapihveillä, pasta carbonaralla, wokilla, kanatäytteisillä lämpimillä voileivillä, sekä munakkailla. Kokkailukoulutuksen lisäksi tilaisuus tarjosi mitä mainiointa yhdessäoloa ja tiimityöskentelyä – molemmat meripelastuksen ydinasioita. Kesäkauden yhteistyö Avovesikaudella on yhdistysten yhteistyö liittynyt pääasiassa partioajojen yhteydessä toisille järjestettäviin harjoituksiin. Toisen yh- distyksen liikkeellä oleva vene voi toimia maalialuksena ja järjestää lyhyelläkin varoitusajalla pienen harjoituksen esimerkiksi hinauksesta tai ensiavusta. Yhdistysten koulutuskalenterit on synkronoitu siten, että joka yhdistyksessä koulutetaan samat aiheet viikkokoulutuksissa. Näin viikon aikana opetettuja taitoja voidaan harjoitella yhdessä esimerkiksi viikonlopun partioajojen yhteydessä. Toinen yhteistyön muoto on maisemanavigointi. Usein oman alueen vedet ovat ainakin kokeneemmille päälliköille jo hyvinkin tuttuja. Naapurin puolelle mennessä sen sijaan löytyy helpommin tuntemattomia vesialueita, joille rakennetuilla navigointiradoilla on luontevampaa harjoitella maisemanavigointia ja siten ylläpitää navigointitaitojaan. Tulokaskurssi Pääkaupunkiseudun toimijat ovat jo usean vuoden ajan järjestäneet yhteisen tulokaskurssin kerran vuodessa. Uusia tulokkaita otetaan vain tulokaskurssin kautta. Vuoden 2013 tulokaskurssilla koko hakumenettely oli yhteinen: kaikkiin yhdistyksiin/asemiin haettiin samalla lomakkeella, josta ruksat- Navigointikurssilla käytiin läpi saaristonavigoinnin oppimäärä meripelastajan näkökulmaa painottaen. Kouluttajana toimi Pekka Lappalainen Meripelastusasema 1:ltä (kuva Jaakko Heikkilä). tiin ne yhdistykset/asemat, joista hakija on kiinnostunut. Hakijoiden haastattelut järjestettiin tulokasvastaavien toimesta yhteistyössä siten, että kunkin hakijan haastattelutilaisuudessa oli läsnä tulokasvastaava niistä yhdistyksistä/asemilta, joihin hän oli hakenut. Tulokaskurssiin sisältyy sekä teoriakoulutuksia että käytännön pelastautumis-, ensiapu- ja palonsammutuskoulutusta. Kukin asema vastaa pääpiirteissään yhden koulutuksen järjestelyistä. Yhteiskoulutusten lisäksi jokaisella toimijalla on omille tulokkailleen kurssin päätteeksi oma yhdistys-/asemakohtainen koulutus. Yhteinen tulevaisuus? Mihin yhteistyö sitten tulevaisuudessa johtaa? Koulutusten ohella järkevältä tuntuisi syventyvä yhteistyö alusten huolloissa ja erityisesti telakoinneissa ja talvisäilytyksessä. Jollain aikavälillä näköpiirissä voi hyvinkin olla myös yhdistysten hallinnon yhdistyminen. Byrokratian pyörittäminen yhdessä vapauttaisi vapaaehtoisresursseja siihen, mitä suurin osa meistä tässä harrastuksessa rakastaa: ihmisten pelastamiseen merellä. Teksti: Jaakko Heikkilä INKOO SHIPPING OY AB 10210 Ingå - Inkoo Puh: 0207 631 500 Fax: 0207 631 501 www.inkooshipping.fi TURKU REPAIR YARD LTD, Navirentie, 21100 Naantali, Finland tel.: +358 2 445 11, tel. 24h: +358 40 553 3491, www.turkurepairyard.com 26 Meripelastaja 4-13 ✶✶✶✶✶ Ainoa 5 tähteä saanut pelastuslautta TESTIVOITTAJA VIKING RescYou™ pelastuslautta “Tämä ISO-hyväksytty pelastuslautta on malliltaan ja rakenteeltaan todennäköisesti paras lautta mitä olemme testanneet..” Sailing Today, Joulukuu 2011 VIKING LIFE-SAVING EQUIPMENT Oy, Finland Pääskykalliontie 13 . F-21420 LIETO . Finland Tel: +358-(0)2-489 500 . Fax +358-(0)2 489 5011 e-mail: VIKING-fi@VIKING-life.com . www.VIKING-life.com St1 Käteisalennusta saat heti. St1 Käteisalennuskortilla saat päivittäin muuttuvan alennuksen yli 500 St1- ja Shell-asemalta Suomessa, kunhan maksat tankkauksesi käteisellä, pankkikortilla, Debitillä tai Visa Electronilla. Ainoastaan Shell-automaattiasemat eivät kuulu alennuksen piiriin. Tilaa uusi kortti www.st1.fi. Sinua lähinnä olevat St1- ja Shell-asemat löydät m.st1.fi. Meripelastajan lokikirja Meripelastajan lokikirja –palstalla julkaistaan lyhyitä lokikirjamerkintöjä muistuttavia poimintoja Meripelastusseuran vapaaehtoisyksiköiden kauden aikana suorittamista tehtävistä. Lokikirjassa ei kerrota avustettujen henkilöiden tai alusten nimiä eikä tarkkoja tapahtuma-aikoja. K esäk u u Nuori meloja hädässä, Raasepori, Ajax III 8-vuotias tyttö oli kanootilla liikkeellä Etelä-satamassa ensimmäistä kertaa. Tyttö joutui paniikkiin kun ei hallinnut kanoottia ja alkoi huutaa apua. Tytön äiti hyppäsi veteen lähteäkseen apuun. Ajaxin miehistö näki tilanteen ja lähetti pintapelastajan veteen. Tyttö ja hänen äitinsä vedettiin Ajaxin uimatasolle turvaan. Purjevene kiinni mudassa, Parainen, Ad Mare Purjevene oli ajanut saarten välissä liian sivuun ja juuttunut mutaan. Ad Mare hinasi veneen pois mudasta ja se jatkoi matkaa omin konein. Vikaa perämoottorissa, Eura, Lähi Aikuinen ja kaksi lasta olivat lähteneet kalastamaan ja heidän perämoottoriinsa oli tullut vikaa eivätkä he päässeet omin avuin rantaan. Lähi paikallisti avun tarpeessa olleen veneen, jota mökkinaapuri oli jo ehtinyt auttamaan. Miehistö varmisti, että kaikki pääsivät turvallisesti rantaan. Ankkurissa eksyksissä, Vaasa, Wärtsilä Rescue Pienehkö moottorivene oli hätäankkuroinut Vaasan saaristoon, koska siinä oli ohjauslaitevika. Sijainti ei ollut venekunnalla tiedossa. Wärtsilä Rescue etsi haveristin ja hinasi sen suojasatamaan. 28 Meripelastaja 4-13 Elo k uu Pimeys yllätti, Kemi, Laitakari Asiakas kertoo tilanteesta itse (julkaistu asiakkaan luvalla): ”Keskiviikkoiltana 21.8. kuuntelimme merisäätiedotuksen Hamnskärin rannan suojassa veneessämme. Olimme aikoneet yöpyä ankkurilla tutussa salmessa, silloinkin suojaisessa paikassa etelä-lounatuulelta. Ennustus ilmoitti tuulen kääntyvän luoteeseen ja jopa pohjoiseen (klo 21.50). Teimme nopean ratkaisun: seilaamme lähes myötäisessä kotisatamaamme. Klo 22.15 olimme jo ajelemassa Katajan salmesta syväväylälle päin. Näkyvyys hyvä, kuutamo hohdokas ja mielikin rauhallinen. tykseksemme havaitsimme äkkiä, että vieressämme oli viitta, ei meriviitta vaan jokin muu ja samassa taas olimme matalilla. Onneksi näkyi voimakas valo, joka siirtyi nopeasti. Tiesimme, että apu oli tulossa! Kun PV Laitakari oli jo ihan tuntumassa, tajusimme, että olimmepa ajautuneet kovasti Kalkkikrunnin jne. saarten reunalle. Pian pääsimmekin sitten Laitakarin ohjaukseen ja olimme pelastuneet mahdolliselta onnettomuudelta! Halusimme kertoa tämän meriselityksemme, jotta voisitte käyttää sitä esimerkkinä hätäisestä ratkaisusta, suoranaisesta tyhmyydestä lähteä pimeälle reitille, kun yö painoi päälle. Vähän puolustelua kum- Moottorivene kivillä, Pori, Repo Moottorivene oli ajanut kiveen Herrainpäivien etelänokan ulkopuolella ja veto oli hävinnyt. Miehistö oli saanut ankkurin pitämään. Alus otettiin hinaukseen 60 metrin päästä rannasta ja hinattiin Reposaaren kaupparantaan. Heinäkuu Vene irtosi poijusta, Kokkola, Matts Purjevene oli irronnut poijusta ja ajautunut tuulessa rantakivikkoon. Matts irrotti veneen karilta hinasi sen poijuun sataman edustalle. Viitan väärältä puolelta kiville, Kirkkonummi, Emmi Moottorivene oli ajanut viitan väärältä puolelta kivelle. Tarkastettiin mahdolliset vuodot ja vahingot. Vedettiin vene kiven päältä ja hinattiin ahtaasta paikasta pois. Tarkastettiin koneiston, akseliston ja ruorin toiminta. Seurattiin veneen kulkua jonkin aikaa kunnes voitiin todeta että vene voi jatkaa itsenäisesti matkaa. Tuuli yllätti, Ii, Plania Ulkomeren saaren tuuliolosuhteet yllättivät kokeneen vesilläliikkujan. Veneen kiinnityspoiju petti ja irtosi aiheuttaen veneen kulkeutumisen rantakivikkoon ja lopulta uppoamisen pohjaan tulleen halkeaman takia. Irrotus rannalta onnistui vain puolittain veneen kallistumisen ja raskaan vesilastin takia. Plania otti kyytiinsä aluksen miehistön ja kuljetti takaisin mantereelle. Kymmeniä vuosia noilla vesillä, ja juuri tuollakin reitillä liikkuneina, etenimme genua-purjeen ja osin koneen voimalla suoraan Kemiä kohti. Ilta tummui, mutta ohitimme turvallisesti kaksi tuttua väylämerkkiä Lehtikarin koillispuolella ja Vähä Huiturin jälkeisen pitkän karikon reunasta. Kaiku kertoi 7.0 – 6.8. Hyvin meni. Mutta sitten ajauduimme väylältä ulos, pimeys vaivasi, eräässä vaiheessa kaiku: 1.1, joten oli ongelma. Käänsimme purren ja tarkoituksena oli palata Vähä Huiturin taakse odottamaan auringon nousua jne. Paluu kohti länttä ei onnistunut, emme pysyneet oikeilla syvyyksillä. Tuuli ja aallokko olivat jonkin verran kasvaneet. Yanmar oli turvanamme kiitettävästi. Syvyysongelmat jatkuivat, aloimme jo huolestua, kun jouduimme saikkaamaan edestakaisin. Lopulta aloitimme soittelut tilanteestamme: 112. Apua luvattiin ja lopulta jopa tiesimme, että Kemistä ollaan tulossa! Helpotti kovasti! Risteilimme nyt päättäväisesti 6.6 -lukemaa seuraten. Odottelimme. Yllä- minkin: tuttu väylä edessä ja luulo nopeudestamme myötäiseen. Mutta se olikin luuloa eikä ymmärrystä. Aallokko jo syväväylän jälkeen pakotti ottamaan purjeen rullalle, koska se ei tukenut keinuntaa kuten yleensä vaan vaati kovaa hoitoa ja lisähuolta tempoiluillaan. Pimeys tuli meille yllättävän nopeasti, mutta niinhän se tulee jo elokuun lopulla! Haluamme kiittää sydämestämme PV Laitakarin koko miehistöä, turvasitte kotiinpaluumme eikä se koskaan meiltä unohdu. Olette suuriarvoisen, vapaaehtoisen toiminnan ihmisiä! Kotona aamukahvilla ajattelimme, että onneksi olemme Trossiveneilijöitä olleet muutaman vuoden ja vaikka luopuisimmekin purjeveneestämme, muistamme toimintaanne vielä pitkään!” Lokikirja jatkuu kauden loppuun seuraavassa Meripelastajassa. Tule mukaan rakentamaan Kun lahjoitat Horisontti-taideteosta Kun lahjoitat 50 euroa Kun lahjoitat 50euroa euroa 50 Kun lahjoitat Tule mukaan rakentamaan valuma-alueella asuu noin 50 euroa Itämeren Horisontti-taideteosta ja 90 miljoonaa ihmistä. Itämeren vakavin ympäristöongelma on ikuista nimesi Itämeren jonka näkyvin oire Sinun Nimesirehevöityminen, on jokakesäiset sinileväkukinnat. suojelun historiaan Rehevöitymistä estää tehokkaimmin Sinun Nimesi Sinun Sinun Nimesi Nimesi mereen valuvan fosforikuorman John Nurmisen Säätiö ja Itämerihaaste leikkaaminen. John Nurmisen Säätiön Puhdas Itämeri -hankkeissa tehdään käynnistivät toukokuussa Itämeri-kampanjan konkreettista työtä fosforinpoiston osana The Tall Ships Races 2013 Helsinki tehostamiseksi koko valuma-alueella. -tapahtumaa. Kampanjan nettotuotto Säätiön tavoitteena on vähentää meren vuotuista fosforikuormaa 2500 tonnilla käytetään säätiön Puhdas Itämeri -hankkeisiin, www.tallshipsraceshelsinki.fi/lahjoitus vuoteen 2015 mennessä, mikä on yksi joilla vähennetään Itämerta rehevöittävän kuudeosa Itämeren suojelukomission fosforin määrää. Kampanjan keräystavoite HELCOMin kokonaistavoitteesta. Rahoitusta tarvitaan vielä 440 uupuvan ennen kuluja on noin 210 000 euroa. fosforitonnin poistamiseksi. jää Itämeren suojelun historiaan. Miten voit osallistua? jää Itämeren suojelun historiaan. jää Itämeren jää Itämeren www.tallshipsraceshelsinki.fi/lahjoitus suojelun historiaan. suojelun historiaan. www.tallshipsraceshelsinki.fi/lahjoitus Tee 50 euron lahjoitus osoitteessa keskisyvyyttä, joka on vain 54 metriä. Tällä halusin havainnollistaa Itämeren haavoittuvuutta.” www.tallshipsraceshelsinki.fi/lahjoitus www.tallshipsraceshelsinki.fi/lahjoitus ”Horisontti-teoksen pituus vastaa Itämeren John Nurmisen Säätiö ja Itämerihaaste käynnistivät toukokuussa ItäLahjoittajan nimet kaiverretaan teräsmeri-kampanjan osana The Tall Ships Races 2013 Helsinki -tapahtumaa. laattoihin eli käytetään ”välkkeisiin”, joista kootaan Kampanjan nettotuotto säätiön Puhdas Itämeri -hankkeisiin. Horisontti-taideteoksen suunnittelutyön lahjoittanut muotoilija, professori Hannu Kähönen, Creadesign Oy. Horisontti-niminen taideteos Helsingin mukana Horisonttia rakentamassa Miten voitwww.puhdasitameri.fi osallistua? www.tallshipsraceshelsinki.fiMyös www.itamerihaaste.net Tee 50 euron lahjoitus osoitteessa www.puhdasitameri.fi tai Jätkäsaarenlaituriin. Nimikoituja ”välkkeitä” www.tallshipsraceshelsinki.fi/lahjoitus voi myös antaa lahjaksi. ”Välke”-laattoja on Lahjoittajien nimet 4 kaiverretaan teräslaattoihinKampanja eli ”välkkeisiin”, jatkuu, joista koosaatavilla 225 kappaletta. taan Horisontti-niminen taideteos Helsingin Jätkäsaarenlaituriin. Nimikoikunnes kaikki ”välkkeet” on lisätty teokseen. tuja ”välkkeitä” voi myös antaa lahjaksi. ”Välke”-laattoja on saatavilla 4 225 kappaletta. Kampanja jatkuu, kunnes kaikki ”välkkeet” on lisätty teokseen. High Metal Production Oy lahjoitti teoksen valmistuksen ja osallistui toteutuksen suunnitteluun. Suomen Vesileikkaus Oy lahjoittaa laattojen leikkauksen ja LMP-Merkkaus Oy tekee kaiverrukset talkoohinnalla. Outokumpu Oy lahjoitti teoksen materiaalit ja Ramboll Oy katuHorisontti-taideteos on jo rakenteilla. Kuva otettu 6.9.2013 (Kuva Max Edin). ja puistorakenteisiin tarvittavan lisäsuunnittelun. www.puhdasitameri.fi www.tallshipsraceshelsinki.fi www.itamerihaaste.net www.puhdasitameri.fi www.tallshipsraceshelsinki.fi www.itamerihaaste.net John 2020/2012/4285, 10.1.2013/10.1.2013 -- 31.12.2014, 31.12.2014, koko koko Suomen Suomenalueella alueella Ahvenanmaata lukuun ottamatta. JohnNurmisen NurmisenSäätiö/Poliisihallitus Säätiö/Poliisihallitus 2020/2012/4285, 10.1.2013/10.1.2013 Ahvenanmaata lukuun ottamatta. www.puhdasitameri.fi www.tallshipsraceshelsinki.fi www.itamerihaaste.net Sea Sunday –palkinto komentaja Petteri Leppäselle Luonnoltaan uudistaja Rajavartiolaitoksen esikunnan meripelastusasiantuntija, komentaja Petteri Leppänen (49) palkittiin pitkäjänteisestä työstään meriturvallisuuden edistämiseksi Sea Sunday –merenkulun turvallisuuspalkinnolla 5. syyskuuta. Leppänen on urallaan ollut monessa mukana, yleensä kehittäjänä ja uudistajana. P etteri Leppänen on liikkunut vesillä pienestä asti. Sekä purje- että moottoriveneet ovat tulleet tutuiksi. Hän on myös harrastanut kilpapurjehdusta ja omaa purjehduksenopettajan pätevyyden. - En vaan ole mökki-ihminen, Leppänen toteaa. Ura merivartiostossa ei kuitenkaan ollut pienenä haaveammatti, vaan paremminkin sattumien summa. Sea Sunday –palkinnon luovutti ministeri Merja Kyllönen - Kaupallinen ala kiinnosti, mutta koska jo komentaja Petteri Leppäselle Suomenlahden johtokeskuksessa nuorena tiesin haluavani perheen ja oman 5.9. asunnon, painoivat vaakakupissa enemmän virkamiehen säännölliset tulot, Leppänen kertoo. - Lobbasin sen puolesta muutaman vuoden – Kadettikoulussa oli ensin ajatuksena meri- aina, kun tarjoutui tilaisuus. Kun virka sitten juvoimat, mutta koulun aikana vahvistui päätös listettiin haettavaksi, voisi sanoa, että siihen haurasta merivartijana. Enkä ole sitä katunut. keminen oli itsestään selvä. Petteri Leppänen valmistui melko tarkkaan Meriturvallisuusasiantuntijana Leppänen saa 25 vuotta sitten. Ensimmäinen talvi kului me- varsin vapaasti kehittää ja toteuttaa asioita, rivartioalueilla nuorena alueupseerina. Sitten kunhan pysytään laitoksen johdon linjausten tuli siirto vartiolaivoille perämies- ja päällikkö- puitteissa. tehtäviin. - Olen parhaimmillani, kun saan vapaat - Laivapalvelusajan kohokohta oli ehdotto- kädet. En halua tehdä asioita samalla tavalla masti toimiminen vartiolaiva Merikarhun ra- kuin muut vain sen takia, että niin on aina enkennusvalvojana vuonna 1994, hän muistelee. nenkin tehty. Petteri Leppäsen uran muita merkkipaaluja ovat mm. vastaaminen nykyisen RVT-meripelastussovelluksen kehittämisestä vuonna 2001 MoMeVa sekä Suomenlahden uuden johtokeskuksen, K6:n rakentamiseen osallistuminen 2004. Monialaisiin merionnettomuuksiin varautumisen yhteistoimintasuunnitelma valmistui viime vuoden lopussa. MoMeVa luo aiempaa selkeämmän ja yhtenäisemmän pohjan valtaOmien polkujen kulkija kunnallisille toimintamalleille ja sitä kautta Leppänen ei kuitenkaan kaipaa vanhoja aikoja. myös perustan alueellisen yhteistyön suunnit- Päivääkään en vaihtaisi pois, mutten myös- telulle eri meripelastukseen osallistuvien takään enää haluaisi takaisin entisiin tehtäviin. hojen kesken. Leppänen toimi hankkeen koorNykyisen tehtävän parasta antia ovat verkostot, dinoitsijana. - Hankkeessa romutettiin perinteisiä työskenkansalliset ja kansainväliset. Meripelastusta valtakunnallisesti koordi- telymalleja. Eri toimijoiden rooli meripelastusnoivan henkilön asiantuntijatehtävää ei Rajavar- laissa purettiin työryhmissä konkreettisiksi toitiolaitoksen esikunnassa ollut ennen vuotta mintamalleiksi, Leppänen selvittää. – Tuloksena syntyi yhdessä tehty kansallinen varautumis2005. suunnitelma, johon kaikki sitoutuvat. 30 Meripelastaja 4-13 Riskeihin varautumista Itämerellä kehitetään yhdessä Meriturvallisuuden pahimpana riskinä Itämerellä Petteri Leppänen pitää tällä hetkellä kemikaalikuljetusten lisäksi suuren risteilyaluksen onnettomuutta. - Meripelastuksen kannalta haasteellisin olisi varmasti suuren risteilyaluksen onnettomuus. Aluskoot ovat kasvaneet räjähdysmäisesti. Ihmismassan hallitseminen (5000-6000 ihmistä) on valtava haaste viranomaisille. Itämeren maat ovat kuitenkin varsin hyvin varautuneet suuriin merionnettomuuksiin alueellaan. Erityisen tärkeää on, että on olemassa yhteiset toimintamallit, joiden kehittämiseen liittyvä hanke käynnistyi syyskuun alussa. - Hankkeen nimi on Baltic Sea Maritime Incident Responce –project (BSMIR) ja sen rahoittaa ulkoministeriö. Mukaan kutsutaan kaikki itämeren maat sekä Norja ja Islanti, toisin sanoen kaikki Itämerineuvoston maat, Leppänen kertoo selvästi innoissaan. - Keskeinen tehtävä on kartoittaa laivaonnettomuuksiin liittyvät kansalliset toimintamallit ja yhteistoimintasuunnitelmat ja tehdä niistä kooste sekä selvittää, mitkä mallit voitaisiin laventaa kaikissa maissa käytettäviksi. Hanke valmistuu toukokuussa 2014. Tällä hetkellä Leppänen haaveilee jo uudesta hankkeesta. - Kyseessä on eräänlainen alus-triage –ajattelu, eli onnettomuusalukset luokiteltaisiin avuntarpeen kriittisyyden perusteella samalla tavalla kuin suuronnettomuustilanteessa loukkaantuneet ihmiset ”triage -luokittelulla”. Hankkeelle haetaan parhaillaan rahoitusta. Isoveli ja pikkuveli Rajavartiolaitoksen ja Meripelastusseuran yhteistyötä Petteri Leppänen kuvaa pilke silmäkulmassa isoveli ja pikkuveli –termeillä suostumatta kuitenkaan sanomaan, kumpi on kumpi. - Yhteistyömme on terveellä pohjalla, ja näen siinä jopa tervettä kilpailua, mikä panee molemmat skarppaamaan. Toiminta on avointa ja keskustelevaa, hän kuvailee. – Uskallan sanoa, että kumpikin on organisaationa alansa parhaimpia Itämeren piirissä. Kehitettävää Leppänen löytää vielä yhteisistä koulutuksista ja harjoituksista, joita hänen mielestään voisi lisätä ja uudistaa. Ehkä siitä syntyy seuraava hanke? Teksti: SW Kuvat: Marko Toljamo Global technical excellence closer to shipowners - closer to shipyards wherever you are Visit us on: www.bureauveritas.com www.veristar.com Move Forward with Confidence WinNova Merenkulkuala, Suojantie 2, 26100 Rauma, Tel +358-2-623 7128, +358-44-455 8042 WE CHOSE SIMRAD BROADBAND RADAR BECAUSE IT WORKS AS HARD AS WE DO. I expect high performance from my crew, and demand it from my electronics too. Critical decisions require direct action — Broadband 4G™ Radar helps us to maximise our situational awareness and keep on top of our game. — Pete Bethune, Sealegs Amphibious Patrol Boat Captain Global Professional Service Global professional service for Simrad’s Broadband 4G™ Radar is provided by a network of qualified Master Distributors and Certified Partners. Dedicated support engineers are located in key ports in over 50 countries worldwide ready to provide spare parts and on-board service to ensure prompt and efficient service. AT-Marine Oy Mesikukantie 16 FI-01300 VANTAA Phone Telefax Email AT-Marine Oy Phone Rautatehtaankatu 4 Telefax FI-20200 TURKU Email 09 5494 2600 09 5494 2700 service.vantaa@atmarine.fi 020 8353 400 02 469 2828 service.turku@atmarine.fi AT-Marine Oy www.atmarine.fi
© Copyright 2024