Yhteisellä polulla - Keski
www.khmusiikki.fi Trioli Keski-Helsingin musiikkiopiston lehti 2013 Yhteisellä polulla PARHAITA TARINOITA MUSIIKISTA JA MUUSIKOISTA. Tilaa itsellesi tai lahjaksi. 1 4 ,9 0 € 1 4 ,9 0 € 1 9,9 0 € 1 9,9 0 € Atso Almila & Jorma Panula Jussi Brofeldt (toim.) Iiro Rantala Anssi Kela VAISTOA ON VAIKIA OPETTAA JEAN SIBELIUS KODISSAAN NYT SEN VOI JO KERTOA MATKAMUISTOJA Mistä kapellimestarin työssä on kyse? Vastaus tuntuu yksinkertaiselta: musiikista. Mutta kapellimestarille tuossa vastauksessa piilevät kuitenkin koko elämän salaisuudet ja rikkauvdet. Palanen säveltäjämestarin elämää rakkaassa Ainolassaan upeista valokuvista rakentuvan tarinan kautta. Tekstit teoksesta suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi. Erinomainen lahjakirja Jean Sibeliuksen ystäville ympäri maailman. Ihan älyttömän hauska ja hyvä kirja ja täysin ainutlaatuinen elämäkertojen ja taiteilijakirjojen joukossa. Sekoilua julkkispiireissä! Kokaiinia mallityttöjen pakaroilta! Itsetuhoista käyttäytymistä ja irstailua! Näitä asioita et löydä tästä kirjasta. Upeasti kasattu pala tähtiartistin elämäkertaa. / I SITT HEM / AT HOME Ny t tahdikkaaseen tarjoushintaan alennuskoodilla TRIOLI. verkkokauppa .teos.f i Tarjoamme jousisoitinalan asiantuntemusta ja ammattitaitoa aloittelijoille sekä ammattilaisille. Tervetuloa! Risto Vainio Oy Apollonkatu 21 00100 Helsinki Finland p. 09 447 226 www.ristovainio.com info@ristovainio.com Avoinna: ti-pe 9.00-17.30, la 9.00-16.00 K V S Tässä Triolissa Trioli-lehti 2013 27. vsk Pääkirjoitus .......................................5 Julkaisija Keski-Helsingin musiikkiopiston kannatusyhdistys ry. Onnellisten tähtien alla ......................8 Toimitussihteeri Salla Saarela Kameleontin kuviot .......................... 10 Tulin siksi mikä olin .......................... 13 Kitaransoittoa ja kebabia! .................14 Rytmiikan pauloissa ......................... 16 Iloa oppimiseen ............................... 18 Ulkoasu Merja Lensu Kannen kuva Lauri Mannermaa Kuvassa: Nelli Gustafsson Toimitus Keski-Helsingin musiikkiopisto Helsinginkatu 3–5 00500 Helsinki p. (09) 7001 9522 K L M Toimituskunta Petri Aarnio Lea Einiö Salla Saarela K S S Päätoimittaja Petri Aarnio Pienen maailma .................................7 Pienen ihmisen verran hiljaisuutta ....20 Lumitarinoita ja kaupungin ääniä ......24 Verkot virtuaalivesillä .......................28 Pulmakulma ....................................30 - Oppilaaksi musiikkiopistoon ............31 - Kesämusisointia Päivölässä .............31 Painopaikka Forssa Print Trioli-lehti tehdään osin talkoovoimin ja painetaan ilmoitustuotoilla. Lämmin kiitos kaikille ilmoittajille ja lehden tekoon osallistuneille! K W A ISSN 0786-2598 Trioli 2013 Keski-Helsingin musiikkiopisto 3 Rakennuskonsultointi Ismo Kunttu Oy Urheilukatu 28 A 10 00250 Helsinki puh. 0400 812 915 ismo.kunttu@kolumbus.fi Valtakunnalliset Musiikkikasvatuspäivät Helsingissä Päivillä esitellään musiikkikasvatustoimintaa sen monissa eri muodoissa. Mukana on toimintaa muskarista mummuun, tutkimuksesta toitotukseen sekä Australiasta Afrikkaan ja Savosta Suomeen. Päivillä on luentoja, konsertteja, esittelyjä ja osallistavia yleisötapahtumia. Valtakunnalliset musiikkikasvatuspäivät järjestetään Helsingissä 21.-23.11.2013. Järjestäjänä toimii Suomen musiikkikasvatusseura FiSME ry yhdessä Sibelius-Akatemian ja muiden musiikkikasvatustahojen kanssa. Lisätietoja vapun jälkeen: www.fisme.fi 4 Keski-Helsingin musiikkiopisto Trioli 2013 K S S Yhteisellä polulla Uskallatko antaa lapsesi vieraan ihmisen huostaan? Opettaja on aluksi vieras, vähitellen yhä tutummaksi käyvä aikuinen, joka astelee lapsen rinnalla hänen kasvaessaan kohti aikuisuutta. Opettaja saa suuren luottamuksen ja samalla vastuun oppilaistaan. Turvallisessa maassamme opettajaa arvostetaan. Se syntyy korkeasta koulutuksesta, ammattitaidosta kasvattajana ja alansa osaajana. Pienen lapsen elämän pisimpiä ihmissuhteita on suhde opettajaan, jonka ajatukset tarttuvat, miksei arvotkin. Ei ole yhdentekevää, kenen kädestä lapsi pitää kiinni. Kohtaaminen toisen ihmisen kanssa on aina ainutkertainen. Kohtaamisen syvyyttä on vaikea mitata, sillä sentit tai grammat eivät kerro asiaa. Lapsen olisi voitava kasvaa siksi, mikä hän on. Polulla on suunta. Aikuisten kanssa, aikuisuutta kohti. Helsingin musiikkiopistoon. Nimistä tulee ihmisiä, numeroista tunteita. Suurenkin järjestelmän tarkoitus on palvella myös pientä ihmistä. Opetussuunnitelmien uudistamistyö on käynnissä ja niitä muokataan lasten parasta ajatellen. Oppimisen perustana on ajatus, joka omassa opistossamme on kiteytetty muotoon: ”Elämys, oivallus – ilo!” Missä ovat kuljettujen polkujen risteyskohdat? Olisivatko yhdistävinä asioina ihmisen tunteet, elämykset ja uteliaisuus elämään? Tartu käteeni, lähdetään… Oppimispolkuja ovat kulkeneet myös aikuiset. Isojenkin ihmisten tarinat ovat erilaisia – toiset liikkuvat laajasti, toiset syvällisesti. Hellaksen pianokoulun polku johtaa tuttuun opinahjoomme, Keski- Petri Aarnio rehtori www.reksin.vuodatus.net Elämys, oivallus, ilo! Keski-Helsingin musiikkiopisto on lasten ja nuor- Päämääränä on oppilaan hyvä musiikkisuhde Opetusta rikastuttavat oma musiikin tuottami- ten musiikkiyhteisö, jossa noin 250 kouluikäistä – mahdollisuus hankkia elämälle eväitä taiteelli- nen, musiikin teknologia, taiteiden integrointi ja soitinoppilasta tapaavat viikottain 35 opetta- sen, taidollisen ja emotionaalisen kasvun kautta. ilmaisuopetus. jaansa ja lähes 250 musiikkileikkikoululaista Yhteismusisointi on pienestä pitäen tärkeä osa Keski-Helsingin musiikkiopisto on lakisääteisen kokoontuvat 0–8-vuotiaiden perhe- ja musiikki- opetusta. Erilaisten yhtyeiden, bändien ja orkes- valtionavun ja Helsingin kaupungin toiminta- leikkiryhmiin. terien ohjelmisto vaihtelee barokista aikamme avustuksen piirissä. Opisto antaa taiteen perus- musiikkiin sekä kansanmusiikista ja maailman- opetuslain laajan oppimäärän mukaista opetusta. Yksilö- ja ryhmäopetuksessa yhdistyvät tavoitteellinen, lempeän määrätietoinen musiikin musiikeista muuhun rytmimusiikkiin. opiskelu ja luova ilmaisu. Trioli 2013 Keski-Helsingin musiikkiopisto 5 T J. P. P K V S Pienen maailma Runsaat 40 vuotta sitten, kun olin koululaiMainosihmiset ovat kirjoittaneet Buzz nen, isot ihmiset lähtivät kuuhun. TapahAldrinin suuhun myös lauseen ”muisti on tumaa seurattiin televisiosta, istuin katsoainoa väline, jonka tarkoitus on viedä meimassa mustavalkoista kuvaa lähettävää laa- tä taaksepäin”, ja että sillä on taipumus kultikkoa ja kuulin miten Neil Armstrong salata ajatuksemme menneisyydestä. Se sopii noi kuun kamaralle astuessaan ”tämä on aika hyvin yhteen sen Aldrinin toteamukpieni askel ihmiselle, mutta suuri loikka ih- sen kanssa, että palaaminen maahan oli hämiskunnalle”. Suomalaisessa tv-studiosnelle vaikeampaa kuin kuuhun meno. sa oli joukko aikuisia, jotka kommentoivat Tässä muistia käsittelevässä kohdassa sekä askelta että loikkaa sellaisella vakuutmustavalkoista televisiota katsonut kymtavuudella, että sen saavuttaminen tunmenvuotias muuttuu pikavauhtia aikuitui kymmenvuotiaasta yhtä etäiseltä kuin seksi ja protestoi. Onhan muistin tarkoikuu. tus myös korostaa, valikoida, yhKuu on aika karu ja ikävä distää ja muistuttaa. Muisti on Näinkö kivilohkare, se kiertää maajuuri se ”väline”, joka kertoo, kö n äi n , ta ja näyttää mielenkiinminne kannattaa mennä ja n o pieni se än toisemmalta täältä katminne ei. Milloin on syyd ei äm hauras on täm sottuna kuin paikan päältä palata, milloin hidastaa, näyttämömme, tä. Kuussa tai sen kiertomilloin kerrata. Muisti kermaapallo? radalla on käynyt tarkaltoo milloin matkaaja on tulleen 24 ihmistä. Toisena ihlut takaisin paikkaan, josta lähmisenä kuun pinnalle astunut ti. Pienemmän ihmisen, on hän sitBuzz Aldrin kävi marraskuussa Suomessa. ten aikuinen tai lapsi, on välillä otettava Aldrinin kutsui öljy-yhtiö, jonka mainokalusta, da capo, joko siksi, että ohjeissa sasessa hän sanoo muun muassa, että ihminotaan niin, tai siksi, että on hyvä ymmärnen on luotu liikkumaan eteenpäin, että se tää, mitä on juuri tehnyt. on ainoa suuntamme. Öljy-yhtiölle ja astKoska en halua saavuttaa planeettoja tai ronautille sellainen periaate on elinehto, vuorenhuippuja, väitän, että mielenkiinjoten en ihmettele, että Aldrin on valittu toisempaa kuin kuun kohtaaminen noismainoshahmoksi. sa Aldrinin ja kumppanien avaruusseikkai- luissa oli se, minkä siellä vierailleet näkivät. He näkivät oman planeettansa, maan. Kun astronauttien kuuperspektiivistä ottamat valokuvat maasta tulivat julkisuuteen, monen maailmankuva oli heilahtaa kiertoradaltaan. Näinkö pieni se on, näinkö hauras on tämä meidän näyttämömme, maapallo? Me, ihmiskunta, kierrämme ellipsin muotoista rataa yhdellä oman galaksimme hintelistä hiekanjyväsistä. Noiden kuvien äärellä, tuosta kaikkeuden perspektiivistä katsottuna maa on täysin merkityksetön, mutta samalla se on kaikki, mitä meillä on. Jokseenkin samoihin aikoihin kuin nuo kuvat tulivat julkisuuteen ja myös niiden ansiosta ihmiset alkoivat kiinnittää yhä enemmän huomiota siihen, mitä ihmisen toiminta aiheuttaa maapallolle. Maa tuntuu sen pinnalla seisoessa loputtomalta, mutta kauempaa katsottuna se paljastuu surkean rajalliseksi. Ympäristönsuojelu on yksi pienuuden kokemuksen seurauksista. Pienuuden kokeminen ja ymmärtäminen on yhteydessä haluun pelastaa. Pienessä maailmassa, pienen maailmassa on paljon pelastamisen arvoista. Kirjoittaja on toimittaja, kirjailija ja musiikkiopistolaisen vanhempi. Trioli 2013 Keski-Helsingin musiikkiopisto 7 T H T Onnellisten tähtien Pienestä se lähti. Hellaksen pianokoulun syntyessä kylvettiin siemenet KeskiHelsingin musiikkiopistolle. K S K D S Ensimmäinen joulusoitto syksyllä vuonna 1979. Pianistina Kaari Kautto, nykyinen flamencotaiteilija Kaari Martin. Taustalla Helena Tyrväinen. 8 Keski-Helsingin musiikkiopisto Trioli 2013 yksyllä 1979 valmistuin SibeliusAkatemian solistiselta linjalta pianonsoitonopettajaksi. Viimeisten opintovuosien aikana olin innostunut kovasti Ritva-Tuuli Ahosen ja Meri Louhoksen opettamasta pianopedagogiikasta. Aiemman Riihimäen musiikkiopiston tuntiopettajakokemukseni perusteella en ollut sitä ennen ollenkaan varma taipumuksistani alalle. Riihimäen ajan jälkeen olin saanut tilaisuuden kohentaa pianotekniikkaani New Yorkissa Arminda Canterosin johdolla. Ritva-Tuulin ja Merin esittelemä Suzuki-metodi näytti minusta loistavalta tavalta päästä kiinni elämykselliseen ja hallittuun pianonsoiton varhaisopetukseen. Pedagogiikan opinnot etenivät hyvin. Arvosana ’erinomainen’, jonka sain opetusnäytteestä, tuntui minusta tärkeältä ja palkitsevalta. Sitten, syksyllä 1979, pianotehdas Hellas-Piano kutsui minut perustamaan lasten pianokoulua. Laajentamismahdollisuuksia olisi. Näin minulle avautui kahdeksan vuotta kestänyt ura Hellaksen pianokoulun, myöhemmän Keski-Helsingin musiikkiopiston perustajana, pianonsoiton ja musiikinteorian opettajana ja rehtorina. Alkuperäinen suunnitelmani oli ollut hankkia Sibelius-Akatemiasta muusikon taidot, jotka tukisivat musiikkitieteen opintoja Helsingin yliopistossa ja sitten menestyksellistä työtä musiikintutkijana. On kulunut niin paljon aikaa dramaattisesta keväästä 1984, jolloin Hellas-Piano ilmoitti luopuvansa kustannussyistä pianokoulun ylläpitämisestä, että voin tänään täydestä sydämestäni sanoa Keski-Helsingin musiikkiopiston syntyneen onnellisten tähtien alla. Sain vapaana taloudellisista huolista viiden vuoden ajan keskittyä oppilaisiin, taiteellisesti korkeatasoisen opettajakunnan kokoamiseen ja opinahjon taiteellis-pedagogisen tavoitteellisuuden rakentamiseen. Uusina piano-opettajina aloittivat Naoko Shibayama, Kimmo Tapanainen, Eira Ok- alla HISTORIAA Hellaksen pianokoulu syksyllä 1979 Keski-Helsingin Musiikkikoulu 9.8.1986 Keski-Helsingin Musiikkiopisto 20.5.1996 Valtionosuuden piiriin 1993 K V/J V-P Rehtorit: Helena Tyrväinen 1979–87 Marja Hongisto-Åberg 1987–1997 Paula Jordan vt. 1995–97, vakinainen 1997–2007 Minna-Maria Pesonen vt. 1998–99 ja 2002–05 Petri Aarnio 2007– Nykyisestä opettajakunnasta pisimpään työskennellyt on pianonsoiton lehtori Eira Oksanen. sanen... Monet oppilaiden vanhemmat – lämminhenkiseksi muodostuneen yhteisön tärkeä osapuoli – palaavat mieleeni. Keväällä 1984 musiikkikoululle oli annettava uusi nimi ja perustettava pikaisesti toimintaa johtava kannatusyhdistys. Nimeksi tuli Keski-Helsingin musiikkikoulu. Kannatusyhdistyksen puheenjohtajan löysin aivan läheltä. Tehtävän otti vastaan isäni, oopperalaulaja, professori Veikko Tyrväinen. Hän oli seurannut oppilaskonserttien yleisöstä käsin vuosien ajan koulun kehitystä. Paljon myöhemmin kuulin, että KeskiHelsingin musiikkikoulun nopea pääsy julkisen tuen piiriin oli herättänyt muissa musiikkiopistoissa kovasti huomiota. Viiden vuoden aikana saavutetut tulokset olivat kuitenkin kiistattomia. Koulu oli jo tullut hieman tunnetuksi, kun sen oppilaat oli- Kannatusyhdistyksen puheenjohtajat: Veikko Tyrväinen 1984–86 Timo Kivi-Koskinen 1986–1989 Jukka Alestalo 1990 Georg Dolivo 1991 Pirjo Nuotio 1992 Anna-Liisa Roinisto-Dumell 1993–96 Pekka Hytönen 1996–1997 Malla Sunell 1998–2005 Pia Palmén 2006–08 Riitta Palmén 2008– Toimintaympäristö: Hellas-Piano, Fredrikinkatu 1979 Kruununhaan yläaste 1984 Kasarmitori 1990 Sakkaroosi, Sokeritehtaan rakennus Mannerheimintie 15 1994 Ebeneser-talo, Helsinginkatu 3–5, 2009 vat esiintyneet radiossa ja orkesterien solisteina ja menestyneet kilpailuissa. Ulkopuolisten, hyvämaineisten sensorien antamat kurssitutkintoarvosanat olivat tasokkaita. Oppituntien pituudet ja tutkintovaatimukset noudattivat Suomen musiikkioppilaitosten liiton säädöksiä. Lisäksi julkinen taho halusi tukea Helsingin keskustan alueen musiikkioppilaitostoimintaa. Opetus siirtyi Hellas-Pianon Fredrikinkadun tiloista ensin Kruununhaan yläasteelle. Omistuspohjan vaihdoksen seurauksiin kuului mahdollisuus aloittaa muidenkin soitinten kuin pianonsoiton opetus. Opettajakuntaan liittyivät viulunsoiton opettaja Sirkka-Liisa Kaakinen, sellopedagogi Anja Maja, koulun orkesterin ensimmäinen johtaja Juha Nikkola ja monet muut. Vaikeinta oli musiikkileikkikoulun opettajien löytäminen. Kolmen viimeisen vuoteni uusi rikkaus oli vanhempien yhteisön kanssa toteutunut toimeliaisuus Keski-Helsingin musiikkikoulun tulevaisuuden turvaamiseksi. Palkitseva työ sai minut melkein unohtamaan, että varsinainen kutsumukseni oli toisaalla. Olen nykyisin aina onnellinen – vähän ylpeäkin – kuullessani uutisia Keski-Helsingin musiikkiopistosta. Siellä kun nähdäkseni vaalitaan musiikin ja ihmissydänten yhteyden lämmintä liekkiä, jota materialistisen aikamme ei ole onnistunut puhaltaa sammuksiin. ■ Helena Tyrväinen on Uuno Klamin musiikkiin ja suomalais-ranskalaisiin musiikkisuhteisiin erikoistunut tutkija Helsingin yliopistossa sekä Euroopan Kulttuuriyhdistys ry:n varapuheenjohtaja. Trioli 2013 Keski-Helsingin musiikkiopisto 9 T S S Kameleontin kuviot Harmonikansoitonopettaja Niko Kumpuvaaran repertuaariin kuuluu niin resitaaliesiintymisiä kuin rytmimusiikkia ja lastenteatteriakin. 10 Keski-Helsingin musiikkiopisto Trioli 2013 K S S s. 1981 Valmistui musiikin maisteriksi Sibelius-Akatemiasta 2008 Opettanut Keski-Helsingin musiikkiopistossa vuodesta 2006 Vierailevana professorina Grazin musiikkiyliopistossa vuodesta 2009 Palkittu mm. Klingenthalin kansainvälisessä harmonikkakilpailussa (1. palkinto) ja Gaudeamus Interpreters Competition -nykymusiikkikilpailussa (3. palkinto) Toimii myös mm. Sata-Häme soi -festivaalin taiteellisena johtajana, haitarinsoittajana orkestereissa Dallapé, GG Caravan ja Ice Loving Animals sekä musiikkiteatterin parissa. Sofia Kemppinen on yksi Nikon pitkäaikaisimmista oppilaista. K V S Tärkeintä on se, että oppilaat näkevät sen hienouden, m itä itse on päässyt näkemään. H aitarimusiikin monitaituri on juuri palannut Pietarista. Koko perheen musiikkiteatteriesitys Maukka ja Väykkä on viime kuukausina ilostuttanut lapsia ulkomaita myöten. Nikon hahmo Kana von Gott – haitaria soittava siivekäs – on hyvä esimerkki palkitun muusikon heittäytymiskyvystä ja monipuolisesta osaamisesta. Värikäs musiikintekijä Viime aikoina Niko on jakanut aikaansa opetuksen lisäksi niin klassiselle kuin rytmimusiikillekin: ensimmäinen vuosi SataHäme Soi -harmonikkafestivaalin taiteellisena johtajana on vauhdissa ja keikkabuukkauksia tulee Suomen vanhimmassa iskelmäorkesterissa Dallapé:ssa sekä sisäasiainministeriön suvaitsevaisuuskampanjasta alkunsa saaneessa GG Caravanissa, joka yhdistää mustalaismusiikkia rap-lyriikoihin. Muun muassa. – Lisäksi on muita proggiksia, joita silloin tällöin kasataan. Musiikkiteatteri Kapsäkissä olen ollut jäsenenä vuodesta 2002, siellä on viime aikoina esitetty Maukkaa ja Väykkää. Tällä hetkellä yritämme aktivoitua Ice Loving Animals -nimisellä neljän miehen sekoilukvartetilla. Sitten on vielä comics in concert -tyyppinen produktio sarjakuvapiirtäjä Ville Rannan ja hänen veljensä jazzkitaristi Aleksin kanssa – siinä Ville piirtää livenä ja me soitamme pitkälti improvisoiden. Nikolla on jatkuvasti työn alla myös jotakin klassisen musiikin puolelta: tuloillaan ovat muun muassa kantaesitykset Max Savikankaalta ja Kirmo Lintiseltä. – Pyrin koko ajan pitämään sen puolen aktiivisena. Opettajana pienille ja vähän isommille Niko opettaa viikoittain musiikkiopistolla harmonikansoittoa. Oppilasmäärä pyörii vajaassa kymmenessä. – Oppilaikseni on valikoitunut tosi kiva porukka. Hyviä tyyppejä ja erilaisia. Yksi oppilas yrittää säikäyttää jokaisella tunnilla, hän on kätkeytynyt mitä uskomattomimpiin paikkoihin. Kun lähden kopioimaan nuottia kesken tunnin, joka nurkan takana piilee vaara, nauraa Niko. – Arvostan muutenkin Keski-Helsingin meininkiä: siellä on loistava opettajisto, vanhemmat ovat hienosti mukana lastensa harrastuksessa ja itse Ebeneser-talo on todella nasta paikka, inspiroiva ympäristö. Lisäksi Niko on vuodesta 2009 toiminut Itävallassa Grazin musiikkikorkeakoulun vierailevana professorina. Vaikka aikuisen ammattiopiskelijan ja nuoren musiikkiopistolaisen lähtökohdat ja tavoitteet voivat olla hyvinkin erilaiset, Niko haluaa varmistaa jokaiselle opiskelijalle oikeanlaiset valmiudet: harrastajalle tarpeeksi tietotaitoa musiikin eri aloilta harrastamisen suju- vaa jatkumoa ajatellen ja ammattiopiskelijalle vankan ammattitaidon. Opettajana Niko ei lue itseään varsinaisesti minkään opetusmetodin kannattajaksi mutta soiton aloittamisessa hän pitää kiinni tietyistä lähtökohdista: ensinnäkin soitinta opetellaan käsittelemään niin, ettei siitä tule fyysisistä rasitteita tai vammoja. Toinen tärkeä pyrkimys opetuksessa on avata lapsille erilaisia musiikillisia maailmoja ja rakentaa vahva pohja omaehtoiselle musiikin tekemiselle. – Kaikki lähtee soittimesta, käsityötaito on vain opeteltava. Mutta pyrin myös siihen, että koulutuksesta olisi mahdollisimman paljon iloa kullekin oppilaalle sopivalla tavalla ja että ovet avautuisivat musiikin saralla mahdollisimman moneen suuntaan. Yksi tärkeimpiä asioita opetuksessa on tietynlaisen palon herättäminen musiikkia kohtaan. Se, että oppilaat näkevät sen hienouden, mitä itse on päässyt näkemään. – Se tuntuu todella tärkeältä. Niko antaa reilusti vastuuta myös harrastajalle itselleen, kotona tehdään suuri osa työstä. Hän puhuu painokkaasti oppilaan omasta motivaatiosta ja kannustaa jokaista osallistumaan aktiivisesti: – Konsertin kuuntelemisesta voi saada valtavasti elämyksiä. Menkää paikalle, ottakaa selvää, kiinnostukaa! Trioli 2013 Keski-Helsingin musiikkiopisto 11 Nikon oma polku muusikkona alkoi polvenkorkuisena haitarikasetteja fiilistellen. Harmonikka soitinvalintana oli itsestään selvää. – Sain 4-vuotislahjaksi haitarin, jota kuulemma soitin monta kertaa päivässä. Esiinnyin ja kilpailinkin jo 4- ja 5-vuotiaana. Se oli hillitöntä intoa. Ammattiura käynnistyi melko aikaisessa vaiheessa ja siirtyminen ammattiopinnoista työelämään tapahtui liukuman lailla. Niin Kaartin soittokunta ja vaihto-opiskelu kuin kilpailumenestys ja erinäiset myöhemmät sattumatkin vaikuttivat urakehitykseen ja uusiin tuuliin. Niko tuntuu olevan tyytyväinen tilanteeseensa. – Tämä on mennyt paremmin kuin olen odottanut, haitaristina itsensä elättäminen voi olla vaikeaakin. Soittotyönä ei tarvitse tehdä mitään vastenmielistä, mikä on aivan fantastista. Näin jälkeenpäin ajateltuna olen ollut todella onnekas ja tiedostan sen tällä hetkellä. Pilke silmäkulmassa Niko toteaa: – Jos meiningit on olleet vähän liian ko- K L ”R” M Soittoa ja sattumia GG Caravan -huumaa. Ilosaarirock 2012. vat ja tulee vähän liian hyvä fiilis siitä omasta touhusta, niin kun vetää sen kanapuvun päälle, se oikealla tavalla aina vähän nöyristää, palauttaa perusasioiden ääreen. ■ Lavalla on tosi usein aivan sairaan hyvä fiilis – oli sitten kanapuvussa tai ei. Kirjoittaja on musiikkiopiston opintosihteeri. Pianonkuljetus A. Leppälä Oy OFFICE: VANHA JÄRVIKYLÄNTIE 17, 02780 ESPOO Puh. 09-811 383, auto 0500-550 550 Email: antero.leppala@kolumbus.fi www.pianonkuljetus.net Hyvä soitinkauppa Helsingissä! Huilut, oboet, klarinetit, fagotit, lyömäsoittimet, jousisoittimet ja tarvikkeet Albertinkatu 17, 00120 Helsinki Avoinna: ti–pe klo 10–17, la klo 10–14 (kesäisin ma–pe, la sulj.) www.woodwinds.fi, p. (09) 681 2150, matti.helin@woodwinds.fi Teatteri ILMI Ö. -esityksiä, koulutuksia, teatteritaiteen perusopetusta www.teatteri-ilmio.com 040-8391683 12 Keski-Helsingin musiikkiopisto Trioli 2013 K S S Hyvinhän tässä kävi, likin vaikka tiellä o . monia mutkia T M C K A M-C Tulin siksi mikä olin Jokaisen oppilaan polku musiikillisella taipaleella on omanlaisensa ja myös musiikkiopiston rooli oppilaan elämänvaiheissa vaihtelee. Matti Carter kertoo omista kokemuksistaan. I nnostuin pianonsoitosta lapsena, kun isäni soitti minulle levyltä Chopinin nopeita etydejä. Erityisesti pidin nopeista virtuoosimaisista sävellyksistä, joita haaveilin itsekin voivani jonakin päivänä soittaa. Kun kotiimme hankittiin piano, soittelin jatkuvasti erilaisia kappaleita korvakuulolta. Aloitin pianonsoiton Keski-Helsingin musiikkiopistossa 6-vuotiaana Antti Hakkaraisen ohjaamana. Pidin tunneista paljon, ja Antin studiolaitteet synnyttivät samalla kipinän tietokonemusiikkiin. Läksyt, varsinkin nuotista harjoittelun, koin kuitenkin enimmäkseen rasittavina, samoin musiikin teorian, vaikka se olikin minulle helppoa. Esiintymisissä minua yleensä jännitti aluksi todella paljon. Kun esitys sitten sujuikin mallikkaasti, hymyilin kuin Hangon keksi, mikä sai yleisönkin iloiseksi. Yläasteelle siirtyessäni minua alkoi kiinnostaa enemmän pop- ja rockmusiikki, ja olisin vain halunnut soittaa kavereideni kanssa bändissä. Lisäksi koulu teetti paljon töitä, eikä varsinkaan teorian opiskeluun tuntunut riittävän puhtia. Uskoin voivani oppia soittamaan aivan yhtä hyvin ilman opettajaa. Niinpä uhmasin vanhempieni neuvoja ja lopetin musiikkiopiston vuonna 2006. Olin siinä vaiheessa suorittanut vasta 2/3-tutkinnon pianonsoitossa ja 3/3-tutkinnon puolikkaan teoriassa. En kuitenkaan missään vaiheessa varsinaisesti lopettanut soittamista. Harjoittelin usein monta tuntia päivässä sähkösyntikallani kellarissa. Lukiossakin sain mainetta pianonsoittajana ja soitin usein bändissä syntikkaa. Minua alkoi yhä enemmän kiinnostaa myös sävellys ja musiikin tuottaminen tietokoneella. Huomasin vasta lukion lopussa, kuinka tärkeitä piano- ja teoriatunnit olivat olleet musikaaliselle kehitykselleni. Ilman niitä en olisi voinut millään oppia oikeita sormitekniikoita, nuotinlukutaitoa, erilaisia kappaleiden harjoittelutapoja ja monia muita tärkeitä taitoja. Aloin uudelleen kiinnostua klassisesta musiikista ja harjoitella kappaleita. Ymmärsin, että opintojen kesken jättäminen taisi olla virhe. Vuonna 2010 pyrin uudelleen musiikkiopistoon ja onnekseni sain paikan jälleen Antin pianotunneille. Uudeksi pääaineekseni tuli sävellys, jota opettaa Jovanka Trbojevic. Sävellyksen opiskelu on avartanut ajatteluani ja antanut minulle uusia näkökulmia musiikkiin. Olen oppinut analysoimaan sekä omiani että muiden sävellyksiä. Opiskelu on myös auttanut minua hallitsemaan sävellystyötäni: en enää aloita säveltämisprosessia ilman minkäänlaista määränpäätä, vaan tiedän etukäteen, mihin suuntaan olen menossa. Nyt olen suorittanut opistotason tutkinnot teoriassa, ja suoritan pian myös sävellystutkintoni. Syksyllä aloitan sävellyksen ammattiopinnot Tampereella. Parhaillaan suoritan varusmiespalvelustani Kaartin varusmiessoittokunnassa. Siellä näkee muusikon työtä käytännössä ja oppii uutta, esimerkiksi erilaisista soittimista. Varsinkin puhallinorkesterin soittimiin tutustuminen on ollut inspiroivaa – ehkäpä myöhemmin teen sävellyksen puhallinorkesterille! Myös soittotaitoni kehittynee rutkasti soittokunnassa, onhan keikkoja viikoittain. Kun mietin opiskeluaikaani musiikkiopistossa, voin todeta, että hyvinhän tässä kävi, vaikka tiellä olikin monia mutkia. Mielestäni jokaisen, joka suunnittelee opiskelun lopettamista, kannattaisi pohtia asiaa perusteellisesti. Jos ei ole aivan varma päätöksestään, kehottaisin ehdottomasti jatkamaan, sillä siitä on varmasti hyötyä elämässä. Mielestäni olen saanut Keski-Helsingin musiikkiopistosta muusikonopinnoilleni hyvän pohjan, ja olen nyt valmis uusiin haasteisiin. ■ Kirjoittaja opiskelee Keski-Helsingin musiikkiopistossa sekä pianonsoittoa että sävellystä ja aloittaa syksyllä sävellysopinnot Tampereen musiikkiakatemiassa. Trioli 2013 Keski-Helsingin musiikkiopisto 13 Kääk! lavalla Kitaransoittoa ja ke T T P Marraskuisena torstaiaamuna Kitarayhtye Kääk! kokoontui Keski-Helsingin musiikkiopistolle valmiina lähtemään kohti Kuopiota, kalakukkojen ja muikkujen luvattua kaupunkia sekä Nuori Soittaa! -tapahtumaa. 14 Keski-Helsingin musiikkiopisto Trioli 2013 Tilausbussi lähti ajallaan, ja väsynyt mut- ta hyväntuulinen soittajaporukka saapui Pohjois-Savon pääkaupunkiin iltapäivällä. Majoituimme keskustan tuntumaan hotelli Jahtihoviin, ja ilta kului kaupunkiin tutustuen sekä paikallista eksotiikkaa ihastellen: venäläinen kebabravintola oli omalaatuisine mottoineen sekä vihaisine kokkeineen silmiä avaava kokemus. Seuraavana aamuna suuntasimme monipuolisen aamiaisen sekä lyhyiden harjoitusten jälkeen Kuopion Musiikkikeskukseen. Esiinnyimme konserttisalissa arviolta viidellekymmenelle ihmiselle, soitto meni nappiin ja palaute oli napakkaa sekä hyödyllistä. Kiitosta saivat johtaja Jukka Särkän sovitukset ja esityksestä huokunut soittamisen ilo. Parantamisen varaa jäi lähinnä ulkomusiikillisiin asioihin, kuten lavalle tulemiseen ja kumarrusten ajoitukseen. Loppupäivä kului Musiikkikeskuksella esityksiä kuunnellen ja musiikista nauttien. Keski-Helsingin musiikkiopistolta kanssamme Kuopioon matkanneet huiluryhmä Taikahuilut sekä selloyhtye Sellostajat heittivät erinomaiset keikat. Taikahuilut esiintyivät energisesti ja modernisti, kun taas Sellostajat ammensivat uutta suomalaisesta kansanmusiikista. Juhlistimme myös Tuukka Laaksosen neljättätoista syntymäpäivää kakun voimin. Illastimme Rossossa, jossa ruoka oli herkullista ja keskustelu soljui kitarayhtyeen perustamisajoista kahdeksan vuotta sitten aina nykypäivään asti. Lauantaina katsastimme vielä viimeiset aktit Musiikkikeskuksella. Kuuntelimme kahden muun kitarayhtyeen esitykset. Sointi oli luontevaa ja toisen ryhmän nuoresta keski-iästä huolimatta oivaltavaa ja etenevää. Bussi nouti meidät Musiikkikes- NUORI SOITTAA! -TAPAHTUMA babia! kukselta päivän päätteeksi, ja matka takaisin kohti valtakunnan pääkaupunkia saattoi alkaa. Kolme päivää kestänyt matka oli oiva kokemus ja kitarayhtyeen jäsenillä oli pääosin hauskaa. Myös esitys ja siitä saatu palaute olivat hyödyllisiä tulevia esiintymisiä silmällä pitäen. Näimme ja kuulimme useita muita mielenkiintoisia esityksiä ja järjestelyt pelasivat mainiosti. Lisäksi tutustuimme kuopiolaiseen eksotiikkaan, ja vaikka torstai-iltaisen kebabravintolan antimetkin olivat mielenkiintoisia, jäi paikasta päällimmäisenä mieleen sen maailmaa syleilevä iskulause: ”Elä hyvin, naura usein, rakasta paljon!” ■ Kirjoittaja opiskelee kitaransoittoa KeskiHelsingin musiikkiopistossa. Youtube-linkit: Kääk! (kohdasta 25:47) http://youtu.be/Goh6hBm5zrk Taikahuilut (alusta) http://youtu.be/waEsZS6mR9U Sellostajat (kohdasta 09:45) http://youtu.be/G6Io_G7ihO8 Matka oli s ja oiva kokemu n jäsenillä kitarayhtyee oli pääosin hauskaa. W A K M K Valtakunnallinen musiikin suurtapahtuma Nuori Soittaa! järjestetiin Kuopion Musiikkikeskuksessa viime marraskuussa. Kolmen vuoden välein järjestettävä musiikkitapahtuma kokoaa yhtyeitä ja orkestereita kaikilta musiikin koulutusasteilta ja oli järjestyksessään jo neljästoista. Tapahtuman järjestävät Suomen musiikkioppilaitosten liitto (SML), Kuopion konservatorio, Savonia-ammattikorkeakoulu, Sibelius-Akatemia sekä Suomen konservatorioliitto. Nuori Soittaa! -tapahtuma on esiintyjämäärältään yksi maamme suurimmista säännöllisesti järjestettävistä kulttuuritapahtumista. Vuonna 2012 katselmukseen saapui ympäri Suomea noin 2000 lasta ja nuorta, jotka soittivat lähes yhdeksässäkymmenessä eri kokoonpanossa. Tapahtuma esittelee kattavasti musiikin tyylilajeja ja pyrkii erityisesti tuomaan esiin suomalaista nykymusiikkia. Keski-Helsingin musiikkiopistolta vuoden 2012 Nuori soittaa! -tapahtumaan ottivat osaa kitarayhtye Kääk!, huiluryhmä Taikahuilut sekä selloryhmä Sellostajat. Osallistuminen oli osa Opetushallituksen rahoittamaa Lammaslauma laukkaa! -projektia. Trioli 2013 Keski-Helsingin musiikkiopisto 15 T T L K S S Musiikki tunteiden välittäjänä ja siivittäjänä, musiikkiliikunta keinona purkaa ja saada energiaa, yhdessä tekemisen ilo ja oppiminen ovat upeita juttuja. Muskarin myötä perheellemme on avautunut uudenlainen maailma. Vauvamuskarista ykköskanteleeseen Poikani Sampo oli yhdeksän kuukauden ikäinen, kalju, konttaava pikkumies, kun kuulin ensi kertaa muskarista. Se kuulosti piristävältä lisältä kotiäidin arkeen. Niinpä päätin kokeilla ensimmäistä vauvaharrastusta Sampolle saman tien. Muskariopettaja Sari Norjan reippaan innostunut ja asiantunteva ote vakuutti ja valloitti heti. Sari osasi puhutella jokaista lasta henkilökohtaisesti, houkutella kaikki mukaan musiikkileikkiin. Lapsista oli hauska hihkua ja hytkyä omanikäistensä kanssa. Ringissä opittiin nopeasti istumaan ja viihtymään. Vauvamuskari oli myös vanhemman ja lapsen rentouttavaa yhdessäoloa. Uusia lauluja ja leikkejä oli mukava jatkaa kotona. Muskarista tuli meille mieluinen, jokaviikkoinen juttu. Muskariryhmä vaihtui iän karttuessa: ensin alle vuoden ikäisistä vauvoista palleroihin (1–2 v), sitten eteenpäin taaperoihin (2–3 v). Laulu-, leikki- ja soitinvalikoima lisääntyivät samalla, kun lasten taidot, liikkuminen ja rytmitaju kehittyivät. Riemunkiljahdukset olivat aitoja, kun muskarista tuttuja lauluja kuului toisinaan myös telkkarin Pikku Kakkosesta. Nelivuotiaalla Sampolla alkoi viisikielisen kanteleen soitto kanteleryhmässä. Muskarissa kanteleen soitto oli jännää ja mieluisaa. Sarin kanssa muskariluokassa sai pojan mielestä soittaa rauhassa, kotona ei. Mitä tarkoittaa rytmiikkaryhmä? Sari kertoi perustavansa uuden rytmiikkaryhmän, joka on tarkoitettu 5–6-vuotiaille lapsille. Siellä tehdään opettajan johdol- 16 Keski-Helsingin musiikkiopisto Trioli 2013 R ytmiikan la erilaisia taputuksia, rummutuksia, kehorytmejä, lauluja ja loruja. Muita vaihtoehtoja tuon ikäiselle muskarilaiselle oli jatkaa kanteleen soittoa kanteleryhmässä tai pyrkiä puhallinvalmennukseen. Sampo sai itse päättää, minkä vaihtoehdoista valitsisi. 5-vuotiaan pojan mielestä rummutus kuulosti houkuttelevimmalta. Päätöstä saattoi vauhdittaa se, että Risto Räppääjän lempipuuhaa on kaikenlainen rummutus ja paukutus. Toinen linkki rummutusmaailmaan oli dinosaurusasuihin sonnustautunut lastenbändi Hevisaurus ja erityisesti bändin rumpali Komppi Momppi. Hevisaurusta olimme käyneet live-keikoillakin kuuntelemassa. Perheen automatkoilla levyltä soivat usein Hevisauruksen kappaleet, takapenkillä lauletaan mukana ja soitetaan milloin ilmakitaraa, milloin rumpuja. Sampo sanoi haluavansa ryt- miikkaryhmään. Myös vanhemman näkökulmasta rytmiikkaryhmä kuulosti kivalta vaihtoehdolta energiselle pojalle. ”Rytmiikkaryhmässä on kivaa, koska siellä saa rummuttaa” Rytmiikkaryhmään Sampo lähtee joka viikko mielellään. Poika tykkää tanssia ja laulaa, paikasta riippumatta. Olen usein pyytänyt Sampoa näyttämään tai kertomaan, mitä ryhmässä tehdään. Vastaukseksi olen saanut lyhyitä taputussarjoja tai pienen esityksen kotiin hankitulla minidjembe-rummulla. Harmikseni 6-vuotiaan vastaukset kysymyksiin päivän kuulumisista ovat usein niukanlaisia. Niukkuus ulottuu myös muskariasioihin. Hiljattain sain uteluihini vastaukseksi: ”Äitii, onks sun pakko aina kysellä. Mä kuolen näihin kysymyksiin.” ”Äitii, onks sun pakko aina kysellä. Mä kuolen näihin kysymyksiin.” itettiin ”Rumpua so tilla, e välillä mall äen välillä rapsuttaen, silitt tai naputtamalla.” Meno oli mahtavaa! p auloissa Koko perhe oli seuraamassa Sampon rytmiikkaryhmän avointen ovien päivää. Paikalla oli yhdeksän poikaa, yksi tyttö ja muskariope Sari. Ryhmä lorutteli erilaisia loruja Sarin perässä taputtaen samalla rytmejä vuoroin käsillä ja vuoroin eri kehonosia hyödyntäen. Sitten lapset liikkuivat ja hyppelivät musiikin tahdissa rytminmuutoksia tehden ja pysähdellen. Djembe-rummuilla soitettiin intiaanilauluun säestys, jossa rumpua soitettiin välillä malletilla, välillä rapsuttaen, silittäen tai naputtamalla. Meno oli mahtavaa! Rytmiikkaryhmä nautti silmin nähden esiintymisestä – yleisö puolestaan oli innoissaan lasten taidoista. Joihinkin lauluihin Sari otti yleisön, meidät lasten vanhemmat, mukaan. Saimme yrittää taputtaa rytmejä mukana. Tuntui, että se voisi olla helpompaa, jos sitä olisi saanut opetella jo lapsena. Muskarijoulujuhlassa Temppeliaukion kirkossa rytmiikkaryhmä soitti djembejä yhteisesityksessä kuorolaisten ja kitaristien kanssa. On ihana seurata, miten lasten esiintymisvarmuus ja musiikista nauttiminen ovat lisääntyneet muskarikokemuksen karttuessa. Kirjoittaja on muskarilaisen vanhempi. Rytmiikkaryhmä on tarkoitettu 5–6-vuotiaille lapsille. Ryhmässä tehdään erilaisia taputuksia, rummutuksia, kehorytmejä, lauluja ja loruja. Trioli 2013 Keski-Helsingin musiikkiopisto 17 T E K K V S Oppimisen asiantuntijat ovat tällä hetkellä melko yksimielisiä siitä, että oppilas rakentaa oman ymmärryksensä opittavista tiedoista ja taidoista. Se tarkoittaa, että oppija on tai hänen tulisi olla aktiivinen toimija omassa oppimisessaan. Yhtä mieltä ollaan myös siitä, että oppiminen tapahtuu vuorovaikutuksessa. Iloa V uorovaikutuksen ja yhteistoiminnan merkityksellisyyden ymmärtäminen on tuonut tunteet, kokemukset ja elämykset mukaan oppimista käsittelevään keskusteluun viimeisen vuosikymmenen aikana. Edellä kuvatut oppimista koskevat käsitykset ovat merkityksellisiä ja siksi opetuksen tavoitteita ja pedagogiikkaa tulisi miettiä vallitsevan oppimiskäsityksen pohjalta. Selvää on, että oppilaan aktiivista toimintaa ja vuorovaikutusta korostavan oppimiskäsityksen tulee näkyä aikaisempaa vahvemmin myös musiikkioppilaitosten opetussuunnitelmissa ja opetuksessa. Vuorovaikutus ja kohtaaminen Mitä oppilaan aktiivinen toiminta ja vuorovaikutuksessa oppiminen käytännössä voisivat tarkoittaa? Nähdäkseni oppilaan aktiivisuus tarkoittaa ennen kaikkea oppilaan osallisuutta omassa oppimisessaan. Osallisuus oppimisessa puolestaan tarkoittaa sitä, että oppilaalla on päätösvaltaa ja vastuuta oman oppimisensa suhteen. Opetuksen lähtökohtana ovat oppilaan kokemukset ja kiinnostuksen kohteet, joiden pohjalta oppilasta ohjataan asettamaan tavoitteita omille opinnoilleen ja työskentelylleen. Jotta tämä olisi mahdollista, on tärkeää, että opettaja ja oppilas kohtaavat aidosti ja että he kykenevät jakamaan näkemyksensä tavoitteenaan yhteinen päämäärä. Vuovaikutuksessa oppiminen on, paitsi edellä kuvattua oppilaan ja opettajan aitoa kohtaamista, myös yhdessä oppimista. Musiikin opiskelussa yhdessä oppiminen tarkoittaa yhdessä musisointia, ideoiden jakamista ja yhdessä arvioimista. Mahdollisuudet tällaiseen monipuoliseen yhteistoimintaan ja yhdessä oppimiseen vahvistavat osaltaan oppilaan osallisuutta. Osallisuus ja luova ajattelu Musiikkioppilaitoksissa oppilaan osallisuus tarkoittaisi siis toisaalta oppilaan jonkinlaista päätösvaltaa oman oppimisensa suhteen ja toisaalta oppilaan mahdollisuut- 18 Keski-Helsingin musiikkiopisto Trioli 2013 oppimiseen! Opetushallitus uudistaa eri koulumuotojen valtakunnallisia opetussuunnitelman perusteita noin kymmenen vuoden välein. Perusopetuksen eli entisen peruskoulun opetussuunnitelman perusteiden uudistus alkoi elokuussa 2012 ja työ jatkuu vuoden 2014 loppuun. Taiteen perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden uudistaminen alkaa vuonna 2015, jolloin myös musiikkioppilaitosten opetuksen lähtökohtia mietitään uudelleen. Opetussuunnitelman perusteiden uudistaminen: http://www.oph.fi/ops2016 ta yhteistoimintaan, jonka myötä oppilaasta tulee musiikkioppilaitoksen oppimisyhteisön jäsen. Juuri yhteistoiminnan kautta oppilaan on mahdollista myös oivaltaa toimintansa liittyminen musiikin historialliseen ja kulttuuriseen jatkumoon. Yhdessä oppiminen ja yhdessä tekeminen ruokkivat kekseliäisyyttä ja luovaa ajattelua, joiden tulisi olla luonnollinen osa kaikkia musiikkiopintoja. Parhaimmillaan sekä soittaminen että musiikin kuuntelu edellyttävät ja synnyttävät luovaa ajattelua, onhan kyse ilmaisuista ja tulkinnasta. Soit- tamisen ja musiikin kuuntelun lisäksi musiikkioppilaitoksen oppilailla tulisi olla tilaisuuksia myös säveltämiseen. Luovan ajattelun kehittymisen ohella säveltäminen auttaa oppilasta hahmottamaan musiikillisten elementtien ja raken- teiden keskinäisiä suhteita uudella tavalla. Sen lisäksi säveltäminen auttaa ymmärtämään keinoja, joilla musiikki herättää tunteita ja joilla musiikki vaikuttaa tunteisiin. Tunnevaikutusten ymmärtäminen on oppilaan toimijuuden kannalta olennaista, sillä tunteiden ymmärtämisen myötä oppilas tulee tietoiseksi omista mieltymyksistään ja valinnoistaan. Samalla hänen on ehkä mahdollista tulla tietoiseksi siitä, millä tavoin hän voi säädellä omia tunteitaan musiikin avulla. Antamalla entistä enemmän painoarvoa oppilaan näkemyksille ja toiminnalle luodaan pohja merkityksellisyyden kokemuksille ja oppimisen ilolle! Kirjoittaja on opetusneuvos. Kirjallisuutta: Jordan-Kilkki, Kauppinen & Viitasalo-Korolainen (toim.) 2013. Jaettu tunnematka. Vuorovaikutus ja kohtaaminen musiikinopetuksessa. Opetushallitus. Väkevä, Lauri & Ojala, Juha (toim.) 2013. Säveltäjäksi kasvattaminen. Pedagogisia näkökulmia musiikin luovaan tekijyyteen. Opetushallitus. Trioli 2013 Keski-Helsingin musiikkiopisto 19 T S N K S S Pienen ihmisen verran hiljaisuutta Kasvattajan työ on kasvun paikka. Jokaisella on oma persoonallinen tapansa toimia kasvattajana ja oman tapansa löytäminen vaatii paitsi musiikillista näkemystä myös itsetuntemusta. Näin työ kasvattaa myös tekijäänsä. Se on ainaista antamista, itsestään ammentamista eikä onnistuisi ilman oppilaita. K ohtaan työssäni joka päivä suuria tunteita, aitoja ja äärimmäisiä; iloa ja surua, uteliaisuutta ja tiedonjanoa, mustasukkaisuutta ja pettymyksiä, haltioituneisuutta ja yllätyksiä, koko elämän kirjon. Kaikkien kanssa jaamme kokemuksia, kuljemme hetken verran yhteistä polkua. Pidän elämystä seuraavan ilon huomaamisesta ja oivalluksen pilkahduksista; olen onnekas, sillä saan työssäni olla todistamassa kasvua ja kehitystä. Ujoja, arkoja, reippaita, rohkeita, hauskoja, huomionkipeitä. Kaikille toivon musiikista elämänikäistä voimaa. Ehkä opettajalle haastavinta onkin kohdata täysin heijastamaton pinta, valkoinen paperi, maalaamaton taulu. Mitä liikkuu tuon lapsen päässä, noiden silmien takana? Miksi lapsi ei reagoi opetukseeni toivomallani tavalla tai yleensä mitenkään, vaik- 20 Keski-Helsingin musiikkiopisto Trioli 2013 ka – lohdutuksekseni – huomaan, ettei silmissä häivähdä myöskään vastenmielisyyttä. Hän ei selvästikään osaa arvostaa sinne tänne siroteltuja elämyksiä, loogisesti etenevää juonen kaarta tai leikin lomaan piilotettuja pedagogisia makupaloja. Vai onko vika sittenkin minussa? Olenko loukkaantunut, pettynyt vai ihmettelenkö vain? Miksi se vaivaa minua, kun loput 195 lasta vaikuttavat opetukseeni tyytyväisiltä; riemunkiljahduksia ja naurunpurskahduksia ei ole tuntisuunnitelmaan kirjattu, mutta yleensä ne tulevat silloin kun niitä odotankin. Voisinko kerrankin panna käytäntöön edes osan siitä kirjatiedosta, mitä olen ihmisten erilaisista oppimistavoista lukenut? Miksi tarvitsen työlleni myös hänen hyväksyntänsä, mistä tämä miellyttämisentarpeeni kumpuaa? Rikkoutuneista ihmissuhteista, omista opettajakokemuksistani, varhaislapsuudesta? Ja mikä minä loppujen lopuksi olen sanomaan, kuinka kenenkin tulisi tuntea ja tunteensa näyttää, enhän sitä osaa itsekään. Milloin omilta kasvoiltani on viimeksi heijastunut puhdasta pelkoa, paljasta surua tai autuasta onnea? Koska oppilaani ovat viimeksi nähneet minun kasvoillani muuta kuin vaimeaa tyytyväisyyttä tai lievää ärtymystä? Työkavereista, ystävistä ja perheestä puhumattakaan. Mutta nyt ei vastassani ole mitään laimeaa vaan täydellinen ilmeettömyys, suurten kauniiden silmien hiljainen katse. Hiomaton timantti. Illalla sängyssä pyöriessäni yritän vielä upota siihen katseeseen ja nähdä pienen lapsen sieluun, mieleen ja ajatuksiin. Silmissä ei edelleenkään näy hyväksyntää, ei edes uteliaisuutta, mutta tarkemmin ajatellen ei myöskään pelkoa tai ahdistusta. Eikä välinpitämättömyyttä. Kaikesta huolimatta katse on syvä ja porautuu sisimpääni, kääntää omatkin silmäni tarkastelemaan vaihteeksi itseäni. Mikä kasvattaja minä olen, kun en osaa kohdata ihmistä. Sellaisenaan, analysoimatta. Olen valmis kuuntelemaan kiljumista ja triangelin kilkutusta, kymmenittäin arkipäivien tapahtumia ja ongelmia ja selvittelemään lasten välisiä kähinöitä. Eikö luokkaani mahtuisi myös pienen ihmisen verran huippuun- sa hiottua hiljaisuutta? Hän tulee luokkaan ensimmäisenä, määrätietoisesti, omasta halustaan, viikko viikon jälkeen. Hän on valmis ottamaan paikkansa ryhmässä ja kohtaamaan minut, sillä vain kohtaamalla on mahdollisuus kasvaa. Lapsen ja aikuisen. Hänelle se riittää. Voisiko se riittää minulle? Syyslukukauden lopussa, viimeisellä tunnilla pieni hymynhäive, peitelty, silti tunnistettavissa. Vai kuvittelinko vain? Oloni on autuas. Vain kohtaamall a on mahdoll isuus kasvaa. Lap sen ja aikuisen. Kirjoittaja on Keski-Helsingin musiikkiopiston varhaisiän musiikkikasvatuksen lehtori. Trioli 2013 Keski-Helsingin musiikkiopisto 21 UUTTA JA materiaalia Esa Helasvuo: Kauneimmat kesäkukat – Kukkalauluja pikkupianistin sormille UUTUUS! SULASOL Pieniä yhden sivun mittaisia kukkaisminiatyyrejä, joiden sävelet on sommiteltu siten, että ne istahtavat lempeästi pienen pianistin pienten käsien soitettavaksi. Kappaleet tarjoillaan kolmessa kukan värin mukaan nimetyssä herbariossa: keltaisessa, sinisessä ja punaisessa. 8,50 Pam Wedgwood: It’s never too late to play the piano (vihko + CD) Faber Music “Olen aina halunnut osata soittaa pianoa, mutta nyt taitaa olla jo liian myöhäistä...” Kokenut englantilainen pianopedagogi Pam Wedgwood johdattaa aikuisen vasta-alkajan varmalla kädellä pianonsoiton saloihin ja iloihin. Vihkoon liittyvän CD-levyn säestyksellä yksinkertaisetkin harjoitukset kuulostavat hienoilta! Pianokoulun oheen on saatavana muun muassa jazzia, bluesia ja klassisia kappaleita sisältäviä ohjelmistovihkoja. 23 Downton Abbey – Original Music from the Television Series Wise Publications Suositun TV-sarjan haikeansuloinen tunnusmusiikki sekä 16 muuta sarjasta tuttua kappaletta soolopianolle sovitettuna. 27,30 Puh. (09) 443 116, fax (09) 441 305 Tykistönkatu 7, 00260 Helsinki ostinato@ostinato.fi, ostinato.fi Avoinna ma-pe 9–18, la 10–14 IHMEELLISTÄ pianisteille Erkki Melartin: Päivänpaisteessa – Kokoelma pianoteoksia & CD Fennica Gehrman Uusi Erkki Melartinin pianoteoksia sisältävä kokoelma, jossa mukana myös CD-levy. Vihko sisältää löytöjä Melartinin tuotannosta, ja mukana on paljon sellaista soitettavaa, jota ei ole ollut saatavilla aiemmissa julkaisuissa. Kokoelman kappaleet sopivat erityisen hyvin pedagogiseen käyttöön, mutta ne ovat myös omiaan uutta materiaalia etsivälle sunnuntaisoittajalle. Toimittaneet Ari Helander ja Tuire Ranta-Meyer. 41,20 www.fennicagehrman.fi Muista myös tutut svengiklassikot: Ilkka Kuusisto: Ekat lattarit Esa Helasvuo: Pimputtajan paluu Fennica Gehrman Kymmenen helppoa pianokappaletta, jotka tutustuttavat soittajan Latinalaisen Amerikan rytmehin: bossa nova, tango, rumba, samba, mambo, salsa ja cha-cha-cha. Fennica Gehrman Tässä kokoelmassa Esa Helasvuo palaa Pimputtajavihkon tunteelliseen mutta hieman anarkistiseen maailmaan. Kokoelma sisältää 12 vauhdikasta kappaletta nuorelle soittajalle, joka haluaa erottua joukosta svengaavalla ohjelmistollaan. 14,80 13,00 K V S 24 Keski-Helsingin musiikkiopisto Trioli 2013 K S S T L I Lumitarinoita ja kaupungin ääniä – kokemuksia omien kappaleiden teosta mupe-opetuksessa M ehän emme oikeastaan tienneet, olisiko tammikuussa lainkaan lunta. Tilanne herätti ensin hiukan huolestusta 2-tason musiikin perusteiden ryhmien suunnitellessa kappaleitaan vuotuiseen konserttiimme. Päätimme kuitenkin, että riittää kun lumi on mielessämme – tuottamassa musiikillisia ideoita, mielikuvia ja tarinoita. Ainahan kun lähtee tekemään jotakin uutta, pitää lopulta vaan uskoa mielessä oleviin ajatuksiin, soiviin ja muihinkin, ja kehittää niitä tietämättä tarkasti, mitä oikeastaan on edessä. Mupe 2 -ryhmien lumiaiheiset sävellykset kasvoivat jatkona pidempiaikaiselle tutkailullemme, jonka aiheena olivat musiikin intervallit eli sävelten välimatkat ja yhteissoinnit. Olimme soitellen kuulostelleet ensin puhtaita, ”tyhjän” kuuloisia intervalleja, joita saa helposti esimerkiksi huiluäänistä, soitinten vapailta kieliltä tai puhallinten yläsävelsarjasta. Rakentelimme improvisointipohjia, joihin lisättiin vähitellen yhä kirpeämpiä ja riitelevämpiä sointeja, samoin kokeilimme erilaisia rytme- jä ja tekstuureja. Mielikuvat lumesta tulivat sitten mukaan kun näistä aineksista ruvettiin rakentamaan yhtenäistä, esitettävää kappaletta. 1-tasolla taas tehtiin kuluneena syksynä enemmänkin tuntikohtaisia, jonkin tarinan tai aihepiirin varaan luotuja kappaleita, joissa samalla leikittiin erilaisilla sovituilla musiikillisilla rakennusaineksilla. Opetusharjoittelija Pekka Koiviston johdolla sommiteltiin esimerkiksi kappale ryhmän soittimille kuvailemalla kaupungin ääniä: askelia, liikennettä ja katusoittajia. Kokonaisia kappaleita tallennettiin toisinaan nauhoittamalla, kun taas nuotit palvelivat apuneuvona erilaisten matkan varrella käytettyjen rakennusainesten, kuten rytmikuvioiden, merkitsemisessä muistiin. Säveltelyä musiikkiopiston arjessa Omien kappaleiden tekeminen on jo monessa mielessä muuttunut osaksi arkea Keski-Helsingin musiikkiopistossa. Opettajista moni säveltää ja sovittaa, ja säveltäjä ja mupe-opettaja Minna Leinonen ohjaa nykyään myös Sibelius-Akatemian sävel- lysopiskelijoita työskentelemään lasten ja nuorten kanssa. Opiston uusi mupe-opettaja Anniina Vainio on hänkin tottunut esitysten valmistamiseen mupe-kursseilla ja hyppäsi luontevasti jatkamaan ryhmissä aloitettuja säveltelyprojekteja. Opiston oppilaita ja opettajia on myös kahtena vuonna ollut mukana ”Kuule, minä sävellän” -projektissa, jossa jokaisen lapsen kyky säveltää toimii kantavana ajatuksena kokonaiselle laajalle koulutuskonseptille. Mekin, jotka emme ole erityisiä ammattisäveltäjiä, olemme päässeet osaksi eräänlaista yhteisöä ja samalla oppineet ajattelemaan, että oman musiikin tekeminen on liian arvokasta jätettäväksi vain ammattilaisille. Jos kerran kaikki meistä voivat piirtää ja maalata, miksemme sitten myös sommitella soivia ajatuksia. Erityisen arvokasta on, että ammattisäveltäjät ja musiikinopettajat ovat viime aikoina yhä useammin yhdistäneet voimansa ja ideansa lasten sävellysopetuksen hyväksi. Oma säveltely on erityisen luontevasti kotiutunut osaksi musiikin perusteiden eli mupen oppiainekokonaisuutta, jossa taTrioli 2013 Keski-Helsingin musiikkiopisto 25 voitteena on tehdä musiikin kieltä ja materiaalia omaksi. Soitonopiskelussahan nuori soittaja kohtaa usein mitä rikkaimpia sointeja, tyylejä ja musiikin rakennusaineksia, ja lisäksi meitä kaikkia nykyihmisiä ympäröivät vielä eri medioista tulviva musiikki ja moninaiset ympäristön äänet. Musiikin perusteiden yhdeksi tavoitteeksi voikin ajatella, että kaikkeen tähän materiaalien rikkauteen saadaan yhä henkilökohtaisempi ote: opitaan kokemalla ja tekemällä ymmärtämään, mistä musiikki on ”tehty”. On esimerkiksi eri asia soittaa kappaleessa esiintyvä murtosointukulku ylös ja alas kuin tuntea ja tietää, miltä kuulostaisi soittaa säveliä nuotinnettujen sointujen välistä. Mupe-tuntien välineinä voidaan soittimen ohella myös käyttää omaa kehoa, ääntä ja liikettä tai vaikkapa tietokoneita ja tietysti musisoida ja vaihtaa ideoita ryhmässä. Tietoinen jäsentäminen, ”teoria”, tulee ihannetapauksessa sitten avuksi kun halutaan järjestää ja tiedostaa käytännön musisoinnissa saatua kokemusta. 26 Keski-Helsingin musiikkiopisto Trioli 2013 Eleet ja äänihahmot ennen nuotteja Oman musiikin tekeminen on tapa kohdata, tutustua toisiin ja jakaa soivia ajatuksia. Lisäksi säveltelytehtävät voivat palvella erilaisten musiikin ilmiöiden tietoista opiskelua. Olemme opettajien kesken todenneet, kuinka säveltely näyttää usein tuovan mupe-opetukseen lisää joustavuutta ja erilaisille oppijoille sopivia polkuja. Omia sävellyksiä voidaan esimerkiksi tallentaa joustavasti sekä nauhoittamalla, piirtämällä että käyttämällä perinteistä nuottikirjoitusta ja näin edetä kohti nuotinkirjoitustaitoa sopivan kokoisina haasteina. Improvisointi- ja säveltelytehtävissä voidaan myös ylittää musiikin genrerajoja ja soveltaa esimerkiksi kansanmusiikkimaista korvakuulo-oppimista ja variointia klassisessakin soitto-ohjelmistossa esiintyviin rakenteisiin. Jos ajatellaan arjen oppimista, mehän tyypillisesti muistamme ja opimme lauseita, eleitä ja merkityksiä – emme esimerkiksi muista tarinoitakaan yksittäisinä kirjaimina. Kun nuotit otetaan välineeksi ilmaista omia ajatuksia, on usein luontevaa oppia näkemään ”metsää puilta” ja hahmottamaan nuottikuvassakin mielekkäitä kokonaisuuksia. Lasten ja nuorten säveltämistä musiikkioppilaitoksissa ja kouluissa kuvataan myös Opetushallitukselta pian ilmestyvässä kirjassa Säveltäjäksi kasvattaminen. Kirjoittaja on musiikin tohtori ja musiikin perusteiden opettaja. Jos kerran kaikki meistä voivat piirtää ja maalata, miksemme sitten myös sommitella soivia ajatuksia. K S S Musiikin perusteet: harjaannuttavat musiikissa tarvittavia tietoja ja taitoja opettavat hahmottamaan ja ymmärtämään musiikillisia kokonaisuuksia ja lainalaisuuksia kehittävät mm. kuuntelu-, laulu-, nuotinluku- ja nuotinkirjoitustaitoa tukevat soitin- tai lauluopintoja, mutta ovat samalla itsenäinen aine, jossa musiikkia lähestytään eri näkökulmasta kuin yksilöopetuksessa. Musiikin perusteiden tunneilla opetetaan musiikin teknologian perusteita, ja opetuksessa hyödynnetään musiikkiteknologiaohjelmia. Tunneilla käytetään myös oppilaiden omia soittimia ja luokkasoittimistoa. Trioli 2013 Keski-Helsingin musiikkiopisto 27 T T-M L Yle oli saanut klassisen musiikin verkkosivut, yle.fi/klassinen. Verkkopalvelu oli perustettu, mutta kysymys kuului, tietävätkö klassisen musiikin harrastajat sen olemassaolosta? Tietävätkö klassista aktiivisesti harrastavat nuoret siitä? Muutamat kyllä. Suurin osa ei. T K M K arjosimme aamukahvit Suomen musiikkioppilaitosten liiton toiminnanjohtajalle Timo Klemettiselle, koska hän jos kuka tietäisi, miten saada yhteys lukuisiin musiikkioppilaitoksissa opiskeleviin nuoriin eri puolilla Suomea. Emme halunneet Ylelle yksinomaan uutta yleisöä. Halusimme myös lähteä rakentamaan Timon, liiton, oppilaitosten, opettajien ja nuorten kanssa verkostoa, missä osanottajat tutustuisivat toisiinsa, rohkaistuisivat tykkäämään, jakamaan, linkittämään, suosittelemaan, keskustelemaan ja kommentoimaan klassisen sisältöjä verkossa. Lotta Wennäkoski oli Auroran ja Juulian haastateltavana. 28 Keski-Helsingin musiikkiopisto Trioli 2013 K P A Verkot virtuaalivesillä Timo innostui. Hahmottelimme yhteisen hankkeen ja päätimme panna sen pystyyn saman tien. Skoolasimme kahvikupeilla. Suomen musiikkioppilaitosten liiton toimistosta lähti kirje kaikkiin Suomen musiikkioppilaitoksiin. SML ja Yle kutsuivat musiikkioppilaitoksissa opiskelevia yli 15-vuotiaita nuoria mukaan hankkimaan valmiuksia keskustella musiikista, suorittaa musiikkitiedon opintoja, verkostoitua, esitellä oman paikkakunnan musiikkielämää sekä tutustua Ylen klassisen musiikin tarjontaan eri välineissä. Ideaa ja toimintaa Ideana oli perustaa yleisen musiikkitiedon tunneille ryhmiä, joissa seurataan sekä Ylen klassisen musiikin tarjontaa eri välineissä että oman paikkakunnan musiikkielämää. Yle.fi/klassinen olisi se paikka, missä nuorten tekemää sisältöä julkaistaisiin. Tarkoitus on kehittää nuorten musiikkitietoutta ja taitoja hahmottaa ympäröivää musiikkitodellisuutta, harjaantua vaihtamaan mielipiteitä ja kokemuksia kaikesta musiikkiin liittyvästä ja tutustua muihin samanhenkisiin nuoriin. Ylen kannalta ei myöskään tuntunut huonolta mahdollisuus tavoittaa aktiivista ja kriittistä yleisöä – tulevaisuuden musiikkitoimittajia? Neljän opiston musiikkitiedon opettajat ja oppilaat ovat saaneet tuon tuosta sähköpostia Ylen klassisen musiikin toimituksesta. Milloin on suositeltu tutustumista verkkopalvelun sivuihin ja liittymistä Yle Klassinen musiikki -Facebook-ryhmään, milloin ehdotettu Musiikkitalon konsertin suoran videolähetyksen seuraamista tai pyydetty lähettämään juttuja, kuvia, kertomaan omasta musiikkiharrastuksesta, haastattelemaan oman paikkakunnan persoonallisuuksia. Toimittamista Olemme julkaisseet yle.fi/klassisessa tätä kirjoitettaessa neljä hankkeeseen osallistuvien nuorten juttua. Keski-Helsingin musiikkiopistosta Minna Leinosen oppilaat kävivät ensin Radion sinfoniaorkesterin konsertissa kuuntelemassa säveltäjä Veli-Matti Puumalan kantaesityksen ja kutsuivat sitten säveltäjän luokkaan haastateltavaksi. Roosa Kallionpää ja Ellie Oijala toimittivat tapaamisesta haastattelun. Toisella kerralla Keski-Helsingin musiikkiopiston luokassa vieraili säveltäjä Lotta Wennäkoski, joka oli säveltänyt musiikin RSO:n säestämään mykkäelokuvaan Rakkauden kaikkivalta. Aurora Nupponen ja Juulia Heikkinen haastattelivat säveltäjää yle.fi/klassiselle. Keski-Karjalan musiikkiopiston sello-oppilas Nuutti Huhtilainen tuli Kiteeltä Joensuuhun kuuntelemaan RSO:n konserttia ja kirjoitti vaikutelmistaan konsertin jälkeen. Toisessa jutussaan Nuutti muisteli kokemuksiaan Wienin musiikkilukion vaihtooppilaana. Kaikki artikkelit ovat olleet raikkaita ja puhuttelevia suoruudessaan ja avoimuudessaan. Ne ovat saaneet myös runsaasti lukijoita ja niistä on ”tykätty” . Huipennus tulossa! Hankkeen huipennus koittaa huhtikuun 10. päivänä, jolloin RSO soittaa nuorten solistien konsertin. Silloin kaikki hankkeeseen osallistuneet nuoret tapaavat Helsingin Musiikkitalossa, tutustuvat Ylen toimintaan, muusikoihin, solisteihin ja toisiinsa ihan ”livenä”. Mitä kaikkea kevään aikana hankkeessa onkaan tapahtunut? Millaisia juttuja saimme lukea? Keksivätkö musiikkinuoret jonkun aivan uudenlaisen tavan olla vuorovaikutuksessa ja käsitellä musiikkia verkossa? Mielenkiintoista nähdä, mitä kevät on tuonut tullessaan… Kirjoittaja toimii tuottajana Yleisradiossa. yle.fi/klassinen -sivujen tarkoituksena on koota eri puolilla Yleä tarjolla oleva klassisen musiikin sisältö yhden osoitteen alle. Oli kyse sitten tähtikapellimestarin henkilökuvasta televisiossa, Metropolitanin oopperaillasta radiossa, Radion sinfoniaorkesterin konsertista, Ylen Klassinen -nettiradiosta, konserttien suorista videolähetyksistä, musiikkikilpailuista – siis kaikesta klassisesta. Tavoitteena on, että klassisen musiikin ystävä löytää sisällöt helposti ja vaivattomasti. Yhteishankkeeseen ovat osallistuneet Yleisen musiikkitieto D:n ryhmät Keski-Helsingin, Keski-Karjalan, Forssan ja Lappeenrannan musiikkiopistoista. Linkit: yle.fi/klassinen http://yle.fi/musiikki/klassinen/juttuarkisto/saveltaja_ lotta_wennakoski_kohtasi_musiikkiopistonuoret_38260. html (Wennäkoski-juttu, Juulia Heikkinen & Aurora Nupponen) http://yle.fi/musiikki/klassinen/juttuarkisto/saveltaja_velimatti_puumala_kohtasi_musiikkiopistonuoret_37734.html (Puumala-juttu, Roosa Kallionpää & Ellie Oijala) http://yle.fi/musiikki/klassinen/juttuarkisto/ musiikkiopistolainen_nuutti_huhtilainen_rson_joensuun_ konsertissa_22112012_38448.html http://yle.fi/musiikki/klassinen/juttuarkisto/nuutti_ huhtilainen_oppilaana_wienin_musiikkilukiosta_38719.html Trioli 2013 Keski-Helsingin musiikkiopisto 29 PULMA KULMA 30 Keski-Helsingin musiikkiopisto Trioli 2013 Oppilaaksi musiikkiopistoon K V S Solistiset aineet: viulu, alttoviulu, sello, kontrabasso, huilu, klarinetti, oboe, fagotti, saksofoni, trumpetti, pasuuna, puhallinvalmennus, piano, harmonikka, kantele, kitara ja sävellys Bändilinja: (yksilöopetus & bändit) sähkökitara, sähköbasso, koskettimet, rummut ja pop & jazz -laulu 1. vaihe 2.4.–30.4. Ilmoittautuminen pääsykokeisiin: www.khmusiikki.fi_Näin ilmoittaudun 2. vaihe ti 7.5. Soivan Talon ilta: harjoitustestit, tiedotustilaisuus, soitinesittelyt 3. vaihe 27.5.–29.5. Yksilötestit ja haastattelut (oma aika nähtävissä netistä 6.5.–>) RYHMÄOPETUSTA Yhteismusisointia Jousi- ja puhallinorkesterit (pieni soittonäyte) Muut soitinryhmät Laulua Lapsikuoro Tinttaralla 6–11-vuotiaille Pieni laulunäyte, ajanvaraus etukäteen sari.norja@khmusiikki.fi Pop & jazz -lauluklinikka ja -yhtyelaulu yli 15-vuotiaille Pyrkiminen pääsykokeissa, ks. yllä Musiikin perusteita Musiikkitieto ja -taito, teoria, säveltapailu, harmoniaoppi Tiedustelut syksyn ryhmäpaikoista: (09) 7001 9522, 050 372 8441 VARHAISIÄN MUSIIKKIRYHMÄT 0–5-vuotiaiden musiikkileikkiryhmät 5–6-vuotiaiden musiikkileikki-kanteleryhmät 5–6-vuotiaiden rytmiikkaryhmät 6–8-vuotiaiden soittoniekkaryhmät (rytmikästä yhteismusisointia) Kevään ennakkoilmoittautuminen 2.4.–19.5. verkkosivujen kautta. Päiväkotimuskarit: Musiikkileikkiä järjestetään myös päiväkotitoiminnan yhteydessä, tiedustelut rehtorilta. Erityisryhmät muskari- ja kouluikäisille: tiedustelut musiikkiterapeutti Petriina Auramo, p. 040 506 4130 Lisätietoja: www.khmusiikki.fi_opetus Keski-Helsingin musiikkiopisto Helsinginkatu 3–5, 00500 Hki toimisto (09) 7001 9522, 7001 9520 050 372 8441 rehtori 050 511 2266 vivace@khmusiikki.fi www.khmusiikki.fi Kesämusisointia Päivölässä K L M Tervetuloa Keski-Helsingin musiikkiopiston XXVmusiikkileirille Päivölän kansanopistolle Valkeakoskelle 28.7.–4.8.2013 Opetus: viulu, alttoviulu, sello, huilu, pasuuna, kitara, piano sekä kamarimusiikki, yhtyesoitto, orkesteri, musiikinteknologia. Leirimaksuun sisältyy täysihoito, yhteissoitto/ pianisteilla musapaja ja yksilöopetusta (7 pv) 30 min/390 € tai 45 min/460 €. Lisämaksullinen opetus: sivuaine (6 pv) 30 min/170 €, soittopaja/musapaja (musiikin tekoa pienryhmässä) 75 € Perheet voivat tulla mukaan leirille (täysihoitomaksu). Lisätietoja ja haku: www.khmusiikki.fi Sähköinen ilmoittautuminen huhtikuussa, pe 26.4. mennessä. Tiedustelut: Petri Aarnio, leirin johtaja, p. 050 511 2266, petri.aarnio@khmusiikki.fi Trioli 2013 Keski-Helsingin musiikkiopisto 31 QH6 0
© Copyright 2024