ILTALEHTI 08/14 Isän raitistuminen mullisti perheen
Oma aika & elämä 24 ILTALEHTI 30.8.2014 LAUANTAI Isän raitistuminen mullisti perheen elämän RAITISTUMINEN Riitta ja Mika Koivula ovat kokeneet Mikan kahdeksantoistavuotisen ryyppykierteen loppumisen ilon, mutta myös isot haasteet. Y stävänpäivänä 14. helmikuuta 2009 kauhajokelaisen omakotitalon ovesta ulkomaan työkomennukselta kotiutuu aviomies ja isä melko huonossa hapessa. Reissussa piti alun perin olla korkin kiinni, mutta toisin kävi. Päivän mittaan Mika Koivula joikin pullon vodkaa, ja sama annos valui kurkusta alas illallakin. Mutta tätähän pariskunnan elämä on ollut jo kahdeksantoista vuotta. Välillä Riitta Koivula on muuttanut lasten kanssa kotoa poiskin, mutta palannut sillä ehdolla, että Mikan juominen loppuu. Tuliaisina vaimolle Mikalla on kaulakoru ja hajuvettä. Ne ojennettuaan hän menee saman tien nukkumaan krapulaansa pois. Riitta ei enää paasannut Kun Mika seuraavana aamuna heräilee, ei kahvipöydässä ole enää vastassa se tuttu ja paasaava Riitta. Vaimon kasvoilta heijastuva täydellinen välinpitämättömyys havahduttaa Mikan huomaamaan, että nyt on se mahdollisuus, että rouva ja perheen neljä lasta muuttavat lopullisesti kotoa pois. Siihen loppuu Mikan kaikkiaan parikymmentä vuotta jatkunut ongelmaryyppääminen. Ensin hän pysyttelee 1,5 kuukautta omin voimin raittiina. Hän ajaa pitkätkin työmatkat iltaisin kotiin, koska tietää, että maailmalla ratkeamisen vaara on suuri. Ja puolentoista kuukauden jälkeen hän vihdoin hakeutuu hoitoon. Sairauden tunnustaminen Riitalle ääneen ja rehellisesti merkitsee sen tunnustamista myös Mikalle itselleen. sillä on suuri vaikutus hänen päätökseensä hakeutua hoitoon. – Olisin voinut valehdellakin, mutta enää en niin tehnyt, hän sanoo viisi vuotta raitistumisensa jälkeen. Kasvun paikka Kun hoidosta palasi uusi Mika, meni ensimmäinen kuukausi perheeltä isän raitistumisen huumassa. Ei enää räyhäämistä, kireyttä ja epämääräisiä katoamisia maailmalle. Mutta jo muutaman kuukauden kuluttua kävi selväksi, että raitistuminen ei tarkoita vain korkin kiinni laittamista. – Puolison raitistuminen on kasvun paikka molemmille. Meillä oli keskinäiset kommunikointitaidot hukassa, ja nyt piti ruveta rakentamaan parisuhdetta ihan uudelta pohjalta. Olin siihen asti tottunut päättämään kaikesta yksin, eikä ollut alkuun ihan helppoa, kun yhtäkkiä Mikakin halusi sanoa sanottavansa, Riitta sanoo. – Siihen asti olin ollut tavallaan se perheen viides lapsi, Mika nyökkää vieressä. Pelkkä raittius ei pelasta Riitan oli opittava jakamaan vastuuta, ja toisaalta Mikan oli opittava uudella tavalla perheensä huomioimista. – Kun Mika palasi hoidosta, hänellä oli ajatus, että nyt olen valmis paketti ja kaikki on sillä hyvin. Ei auta, jos raitistunut jyrää ja on vain uudella tavalla huomioimatta perhettään. Meillä riideltiin todella paljon, Riitta muistelee. Mutta juuri sen kaiken huonon olon esille tuomisesta alkoi myös oikea kehitys parempaan suuntaan. – Alkoholismista toipuvan kannalta läheisten ”oikuttelu” on vain hyvä merkki. Paha olo pitää pystyä käsittelemään, Riitta sanoo. Luonnollisesti ensin Riitalla oli pelko, että Mika ratkeaa uudelleen juomaan. – Hyvä merkki oli se, että kun Mika riidan päätteeksi lähti kotoa, hän ei enää suuttunut kysyessäni, tekeekö hänen mieli viinaa. Se olisi ollut minulle varmin merkki Mikan vaarasta sortua juomaan uudelleen, Riitta sanoo. Apua myös ulkopuolelta Mika joi jo silloin paljon, kun hän 19-vuotiaana tapasi silloin 21-vuotiaan Riitan. Miksi ja mi- Hienointa Mikan raitistumisessa on ollut se, että perheessä on nyt isä, jolla on kyky olla lastensa kanssa. RIITTA KOIVULA ten sitten Riitta jaksoi kaikki nuo 18 vuotta? – Olihan meillä elämässä hyviäkin hetkiä, jolloin elämä tuntui normaalilta. En halunnut uskoa, että kun näitä asioita on menty läpi sata kertaa, tullaan niitä käymään läpi uudelleen toiset sata kertaa. Ja kun sitten tuli lapsia, oli vaan jotenkin vahva ajatus siitä, että meidät on tarkoitettu olemaan yhdessä. Niin naivilta kuin se kuulostaakin, Riitta sanoo. Hoivavietistä huolimatta Riitta on ollut myös periksi antamaton ja vahva. – Moni alkoholistin läheinen alistuu ja hukkaa oman identiteettinsä, hän miettii. Mikan raitistuttua hän ja Riitta hakivat apua parisuhteensa uudelleen rakentamiseen myös ulkopuolisesta terapiasta. ”Muutos omasta halusta” Riitta muistuttaa, että voidakseen auttaa alkoholistia olisi läheisen huolehdittava ensin itsestään. – Asiasta jankkaaminen ja aihetta käsittelevän kirjallisuuden kantamineen pöydälle ei useinkaan tuota toivottua tulosta. Auttaminen ja hoitaminen kuuluvat ammattilaiselle, tai esimerkiksi vertaisryhmille. Halu toipua lähtee alkoholistista itsestään. Riitta korostaa, että päihderiippuvuuden hoitamisessa ja hoitoon ohjaamisessa on Suomessa paljon tehtävää. – Alkoholismiin liittyvän häpeän vähentämiseksi – ja myös hoitoon hakeutumiskynnyksen madaltamiseksi – tarvitaan muutakin kuin tuontirajoituksia tai ravintoloiden aukioloaikoihin puuttumista. Riitta ja Mika auttavat nyt muita päihdeongelmaisia, näiden puolisoita ja perheitä Riitan yrityksessä, Oikeahetki Ky:ssä. He kiertävät pitämässä päihdeluentoja ja antavat keskusteluapua ja terapiaa yksilöille, pareille, perheille ja ryhmille. Alun perin sairaanhoitajaksi kouluttautunut Riitta valmistuu marraskuussa myös perheterapiaan erikoistuneeksi psykoterapeutiksi. Mika tekee edelleen päivätyötä koneautomaatioalalla. Suunnitelmissa on kouluttautua päihdetyön ammattilaiseksi. Yrittäjyys mahdollisti Ulospäin Koivuloilla asiat näyttivät olevan kunnossa Mikan juomisvuosinakin. – Eivät ihmiset työpaikoillamme tienneet ongelmistamme. Yleiseen mielikuvaan alkoholistiperheestä liittyy työttömyyttä ja syrjäytymistä. Mutta meillähän Mika nimenomaan laittoi työn kaiken edelle, Riitta sanoo. Yksityisyrittäjyys myös mahdollisti Mikan juomisen. – Rauhallisimmat vuodet olivat, kun työskentelin valmistumiseni jälkeen toisen palkollisena insinööritoimistossa. Ryhdyttyäni yrittäjäksi homma lähti lapasesta. Mutta työt tulivat aina tehtyä, jos eivät ihan tänään, niin viimeistään huomenna. Hommien kasautuessa tein 20-tuntista työpäivää, Mika sanoo. Mikan juomisvuosina Koivulat palasivat myös Helsingistä kotiseudulleen Etelä-Pohjanmaan Kauhajoelle. Sinne rakennettiin myös omakotitalo. Perheessä on oikea isä Mikan ja Riitan neljästä lapsesta isommat ovat jo teinejä, pienemmät vielä alakouluikäisiä. – Hienointa Mikan raitistumisessa on ollut se, että perheessä on nyt isä, jolla on kyky olla lastensa kanssa, puhua ja asettaa heille rajoja. On ihanaa, Mikalle puhuessani näen hänen silmistään, että siellä on joku myös kotona. Enää ei tarvitse pelätä. Alkoholismiin verrattuna murheemme ovat todella pieniä. – Kun raitistuin, laitoin elämässäni perheen etusijalle. Raittiina lupauksista ja sovituista asioista kiinni pitäminen on helpompaa. Alkoholismista toipumisen mahtavuutta on itsekunnioituksen palaaminen. – Ei enää tarvitse hävetä ja miettiä, mitä tein eilen ja pelätä sitä, mitä tapahtuu huomenna, Mika sanoo. Myös molemminpuolista läheisriippuvuutta on Koivuloilla käsitelty. – Seisomme molemmat omilla jaloillamme, ja pärjäisimme ihan hyvin ilman toistakin. Mutta me vaan tykätään toisistamme, Mika naurahtaa. TIMO KIISKI
© Copyright 2024