syyskuu 2012
Taustaksi Loppuvuonna 2011 lupasin itselleni harjoitella kirjoittamista. Päätin kirjoittaa vuoden 2012 jokaisena päivänä muistiin jotakin itselleni tärkeää. Niin myös tein. Vuodesta tuli yllättävä. Tämä ei ole päiväkirjani kokonaisuudessaan, vaan valikoituja otteita. TAMMIKUU 2012 Sunnuntai 1.1 Pakkanen oli kuorruttanut keveän huurun pihan havuille. Tammikuun kylmässä valossa vaelsimme meren rantoja. Merenpinta oli laskenut niin, että pääsimme kiertämään Jollaksenniemen ympäri. Kampasin koiran turkin silkinpehmeäksi, hiilenmustaksi ja kiiltäväksi. Tarja Halosen viimeinen uudenvuodenpuhe sai minut liikuttumaan. Olen tavannut hänet pari kertaa. Pidän hänen mutkattomuudestaan ja terävyydestään. Tytär teki pizzaa. Minä unelmoin lumikelloista, kun luin puutarhajuttua kevään ensimmäistä puutarhalehteä varten. Maanantai 2.1. Joulun alla hajonnut pesukone korjattiin. Koneen taustaa pestessäni ajattelin Einovainaata, suurta berninpaimenkoirapersoonaa Varmasti koneen takana leijui senkin karvoja. Tiistai 3.1. Vuoden ensimmäinen Koti ja keittiö meni painoon. Tulin hyvälle mielelle tiimin osaamisesta. Illalla 45 minuutin cycling tuntui rennolta ja helpolta. Pilates-tunnilla hallitsin kakkostason liikkeen. Keskiviikko 4.1. Jonain päivänä kirjoitan tarinan Sata tapaa olla lihava. Olen elävä esimerkki siitä, että liikunta ei pidä hoikkana. Aion laihtua. Hämmästyin, kun huomasin että miespresidenttiehdokkaista yksi ilmoitti lukevansa naistenlehtiä ja New York Book Reviewia. Perjantai 6.1. Ajoimme Savoon. Asetuimme hotelliin joka oli täynnä venäläisperheitä, koska emme päässeet toiseen hotelliin, koska se oli täpötäynnä venäläisperheitä. Venäläiset vuodenvaihteen viettäjät tuovat tuloja savolaisille yrityksille, mutta myös siivoamista, koska venäläisdaamit menevät uimaan tukka lakassa ja kasvot meikissä. Palokankaan hautausmaalla Leppävirralla oli hyytävän kylmä. Sytytin kynttilät isän, isovanhempien ja isän suvun haudoille. Sunnuntai 8.1. Kylpylähotellin ravintolasalissa tusinasisustuksen keskellä havaitsin Alvar Aallon enkelinsiivet ja katossa messinkiset klassikkovalaisimet. Varkaudessa näkee Alvar Aallon perimää siellä ja täällä. Hän suunnitteli Ahlströmin tehtaalle niin edustushuviloita kuin työväen asuntojakin. matkalla matosaaren suuntaan. okranvärinen kaislikko on kaunis lunta vasten. Tiistai 10.1. Guggenheim-päätös oli Helsinki-myönteinen. Ainakin tulee mielenkiintoinen keskustelu, jos ei museota. Illan kruunasivat täysikuu, pehmeä lumi ja iloinen koira. Torstai 5.1. Nautin tyttären poikaystävän valmistamaa currya töissä ja mainostin asiaa laajasti. Ilahduin uutisesta, että Risto Siilasmaasta tulee Nokian hallituksen puheenjohtaja. Tapasin hänet, kun hän oli vetämäni Aikakauslehtien Päätoimittajat Ry:n vieraana. -2- TAMMIKUU 2012 Keskiviikko 11.1. Luin hyvän jutun paikallislehdestä. Soisalon Seudun päätoimittaja Eeva-Liisa Pennanen oli tehnyt huolellista työtä kirjoittaessaan pikkuveljestäni Matista, joka oli laulanut jouluaaton messussa Leppävirralla, Engelin suunnittelemassa kirkossa. Hän oli haastatellut veljeäni, laulunopettajaa ja vieläpä kahteen otteeseen, ennen ja jälkeen esityksen. Olisinpa ollut kuulemassa hänen lauluaan! Lauantai 14.1. Narisevat tulppaanit, oranssit appelsiinit ja kalatiskin made viestittävät, että talven selkä taittuu kohta. Tänään huomasi jo, että päivä pitenee. Olin kiltti äiti ja tein tyttären pyynnöstä mustikka-rahkatorttua. Perjantai 20.1. Työpaikan uudenvuodenjuhlien teemana oli Tule sellaisena kuin et ole. Ajattelin tyytyä käyttäytymään hillitysti ja arvokkaasti ja puhua vähän. Lopulta kuritin tukan banaaninutturalle, väkersin vaaleansinisen retrosilmämeikin. Työkaverini Tea lainasi Marimekon pastellisävyisen, pitkähelmaisen retromekon. Olin tosi oudon näköinen. Sunnuntai 22.1. Sunnuntai 15.1. Pohdin uutista, joka oli minulle ainutlaatuisella tavalla merkittävä: 13.1.2012 ajoi karille Italiassa loistoristeilijä Costa Concordia. Lokakuussa 2009 matkustin sillä Savonasta Napolin, Palermon ja Tunisin kautta Palmaan. Risteilijä oli täynnä neonvaloja, ja ryhmämme eksyi aina matkalla ravintolaan. Keskiviikkona 28.10.2009 laiva lähti aamulla Tunisista. Matkapuhelinverkko toimi sen hetken, että sisareni soitto saavutti minut: isä oli kuollut. Sain lohtua matkakumppaneiltani. Heidän lähellään oli hyvä ja turvallinen olla. Isän tuskat olivat poissa. Sairaan ihmisen matka päättyi hiljaa ikiuneen. Tiistai 17.1. Torstai 19.1. SH´BAM + Yogalates. Konseptoiduilla jumppatunneilla on kummalliset nimet, mutta nämä kaksi peräkkäin olivat fantastinen yhdistelmä. Tulin paremmalle tuulelle. Koti ja keittiössä tehdään kolme puutarhalehteä edellisvuoden kahden sijasta. Mietin, että on hyvä olla töissä yrityksessä, joka julkaisee uusia lehtiä eikä lopeta entisiä. Työkaveri kertoi kuulleensa, että joku iloitsi siitä, että täällä tervehditään toisia ja nauretaan. Oma pomoni, osaa lukea kaikki kasvojeni ilmeet. Kysyin häneltä huolestuneena, osaavatko kaikki muutkin. Hän arveli, etteivät osaa. Se on hyvä. Presidentinvaalipäivän aamu hehkui vitivalkoisena uuden lumen ansiosta. Koira valitsi ihan oman lenkin. Pidän sen aivoitusten tutkimisesta ja seurailusta. Pekka Haavisto haastaa Sauli Niinistön toisella kierroksella. Maanantai 23.1. Uusi – ja hyvin kiinnostava – työprojekti alkoi osaltani tilastojen lukemisella ja johtopäätöksien hahmottelulla. Tiistai 24.1. Muoto2012-raati kokoontui aamulla – inspiroivaa ja haastavaa. Iloitsin sisaruksistani. Perjantai 27.1. Kiitos Dobrila ja Tiinamaria! Edellinen on kampaaja, jälkimmäinen meikkaaja. Ammattilaisten käsittelyssä oli hienoa olla ennen illan juhlia Kööpenhaminassa. Ystäväni Kristiinan lainaama musta iltapuku oli kaunis. Lauantai 28.1. Kööpenhaminassa La Glacen jumalainen suklaajuoma poltteli kitalakea. Visiitin päätti lounas työkavereiden seurassa Nyhavnissa. Illalla nautin pakkasillasta Hamletin kanssa. -3- HELMIKUU 2012 perjantai 3.2. Helsingissä myllersi hurjin lumikeli vuosikausiin, ja me olimme lähdössä Savoon tyttären kanssa. Olimme neuvokkaita: teimme U-käännöksen Lahdenväylälle mentäessä viimeisessä mahdollisessa risteyksessä, ajoimme Itäväylää vanhaa tietä Porvooseen, sieltä Mäntsälään ja sitten moottoritielle. Nelostien alku oli suljettu vielä, kun olimme Lahdessa. Kymmenen kilometrin päässä rannikolta hehkui kirkas talvipäivä. Matka Varkauteen kesti yli viisi tuntia. Perillä kirpaisi -27 asteen pakkanen. Tankissa oli arktista dieseliä ja auto piuhassa. Onnekas päivä, lopulta. laUANTAI 4.2. meri lumoaa jollaksen perukoilla. rakastan talven värejä. Savossa oli hyytävä pakkanen, -32 astetta. Kuvasin lapsuudenkotini maisemaa ja lempipuuni, tien vieressä kasvavan pihlajan. Äitini kertoi, että puihin kertyvä huurre suojaa niitä. Oli mukava tavata veljiäni ja heidän perheitään. suNNUNTAI 5.2. Luin loppuun Walter Isaacssonin kirjoittaman elämäkerran Steve Jobsista, joka menehtyi 5.10.2011. Apple ja Jobs miettivät jo 1970-luvulla, että tietokone voisi olla vihkon kokoinen ja että sinne voisi tallettaa ruokareseptejä. Harva visionääri on helppo ja joustava ihminen. Silti neroja on vain muutama, ja harva meistä pystyy mihinkään aivan yksin. Jobsin uskomaton elämä vahvisti uskoani lahjakkuuteen ja intuitioon. Niitä pitää kunnioittaa ja uskaltaa toimia myös sivupoluilla tai vastavirtaan, jotta voi tehdä jotakin sellaista, joka vaikuttaa ihmisiin ja antaa heille jotakin. Sauli Niinistö valittiin Suomen presidentiksi. Jännät vaalit, kun voittajia ilmaantui Niinistön lisäksi kaksi: Pekka Haavisto ja Paavo Väyrynen. keSKIVIIKKO 8.2. Esineillä on joskus hyvä karma. Ostin marraskuun alussa New Yorkista Madison Avenuen sunnuntaisilta katumarkkinoilta mustat nahkahansikkaat 25 dollarilla. Tähän mennessä toinen käsine on ehtinyt tippua monesti. Aina se on löytynyt. Tänään hukkasin ja löysin toisen jälleen kerran. Lounastapaamisessa auton avaimet tippuivat takin taskusta Sea Horsen loosiin. Sieltä ne myös löytyivät. toRSTAI 9.2. Uusi lehti ehkä syntyy. Kasasimme palikoita julkaisujohtajan kanssa. Kivaa työtä. Suuresti varjelemani nahkahansikkaat menettivät karmansa, jota pääsin kehumasta. Toinen katosi kotimatkalla lopullisesti. Illalla juttelimme ystäväni kanssa siitä, miten hienoa on olla terve ja pystyä liikkumaan – hikisen SH´BAM-tunnin ja venyttävän Yogalatesin jälkeen. -4- HELMIKUU 2012 suNNUNTAI 12.2. Whitney Houston on kuollut. Muistelin rantapolulla pietarilaisen lähiön toria hikisenä kesäkuun päivänä 1994. Haastattelin muun muassa sukellusveneinsinööriä, joka oli päätynyt uudessa markkinataloudessa juustokauppiaaksi. Ämyreistä raikui säröillen Whitney Houstonin ääni: I Will Always Love You. Yhdistelmä oli niin kummallinen ja vastakohtainen, että se on liimautunut mieleeni. tiistai 14.2. Oli pimeää, kun lähdimme ulos Hamletin kanssa, valoisaa, kun palasimme. Valo tuli ennen puolta kahdeksaa. Rakastan tätä, pitenevän päivän aikaa. Mietin, ketkä meistä kuuluvat ei-sukupolveen. Elämme rajoitusten, emme mahdollisuuksien kautta. Niin meidät ehkä kasvatettiin. Osa nujerrettiin, vähintään sovitettiin rooleihin. Yhtä lailla miehet kuin naiset. Toki ”ei” voi tarkoittaa myös turvallisuutta. Silloin ei oteta riskejä. Silloin valittaminen ja moite ovat turvallisempia kuin kehu tai kiitos. jettaja: iloisia, ystävällisiä ja tervehtiväisiä. Luin Helsingin Sanomista, että koira auttaa meitä korkean moraaliobjektin muodossa. Se opettaa, millaista on elää ilon kautta. ”Koira on suuri moraalinen opinkappale ihmiselle, kuinka liittoutua ja menestyä maailmassa hyödyntämällä elämäniloa.”, kirjoitti mainonnan suunnittelija Jaakko Veijola Kiitos Eino, rakas, edesmennyt arvokkuus! Kiitos Hamlet, jonka kanssa olen juuri lähdössä ulos! lauantai 18.2. Teimme Hamletin kanssa pitkän lenkin meren jään rikkumatonta lumipeitettä ihaillen. Annoin sen juosta vapaana – ja se rakasti sitä. En uskaltanut kertoa kotona. Vietimme ihanan päivän kotona. Siivomaisema leppävirran sillalta hurjan komeana talvipäivänä. keskiviikko 15.2. Illalla ajattelin petoksen anatomiaa. Kun haluaa valtaa, haluaa sitä millä keinoilla hyvänsä. Petoksen työkalut ovat vaikeneminen, salailu, kaksinaamaisuus, hyisen katseen säestämät hymy ja kiitos. torstai 16.2. Olin mukana innostavassa palaverissa, jossa suunniteltiin uutta projektia. Palaanko vielä juurilleni, yleisjournalismiin? Mietin päätoimittajan vastuita sekä lain että eettistä koodistoa valvovan Julkisen Sanan Neuvoston edessä. Niiden kanssa painiskellaan arjessa taajaan. perjantai 17.2 Ajoin viikon aikana kaksi kertaa bussilla 85. Kumpaakin kyytiä ajoi maahanmuuttajakul- -5- HELMIKUU 2012 simme vähän, ja kiitin jälleen James Dysonia pölynimurista. Sävelsin laskiaissunnuntain jälkiruoan: manteli-suklaakääretortun, jonka täytin Valion maustetulla valkosuklaalimerahkalla sekoitettuna kermavaahtoon ja tädin omenasoseella. Huomenna maistetaan. sunnuntai 19.2. Valtaisa lumipyry. Käytin etuoikeuttani lehdentekijänä ja valmistin Koti ja keittiön pääsiäisnumeron saltimboccabroilerin ja melonisalaatin muunnelman. Luin HS:sta lentoemäntätuttumme Helenan Bollywood-videosta. Tutustuin häneen 1993 Pirkkolan jäähallissa, kun tyttäremme luistelivat samassa seurassa ja joukkueessa vuoteen 2005. Mahtava tyyppi! lauantai 25.2. Rakastan lauantaiaamuja: ei herätyskelloa, ei minuuttiaikataulua kokouksineen ja työlistoineen ja vielä edessä sunnuntai. Hamlet-koira tunnistaa lauantait ja valitsee pitkän lenkin. Kohtasimme kevättalven kimmeltävän aamun: pieni kerros puhdasta, vitivalkoista lunta, hetki hetkeltä pilvettömämmäksi muuttunut taivas, talitinttien sirkutus ja palokärki nakuttamassa puuta vasten. sunnuntai 26.2. maanantai 20.2. Maaliskuun Koti ja keittiö tuli painosta. Aurinkoinen keltainen toistui läpi lehden – ihan kuin olisimme suunnitelleet koko jutun. Emme olleet. Onko siis niin, että parhaat oivallukset syntyvät vaistonvaraisesti? tiistai 21.2. Päivästä henki kevät: tienpinnat kuivat ja sulat, aurinko tähditti hankia. Mietin käsitettä crowd sourcing. Sillä elämöiminen tuntuu kuin tarjoaisi vanhaa viiniä uudessa leilissä. Eikö kaikkien medioiden tulisi kuunnella yleisöään? Jokainen viisas ja menestynyt brändi on aina käyttänyt hyväksi lukijoidensa tietoa ja mielipiteitä, aistinut ja kuunnellut heidän ääntään. Ilman tätä ei yksinkertaisesti voi onnistua. maanantai 27.2. Laskiaistiistai lumipyryssä. Katsoimme tyttären kanssa elokuvan Piiat. Se perustuu Kathryn Stockettin omaelämäkerralliseen romaaniin. Kirja on sävykkäämpi ja täyteläisempi. Elokuva oli kyllä hyvä ja koskettava. keskiviikko 22.2. Kevättalven valo on euforinen. Fantastinen työkaverini Jutta täytti vuosia ja tarjosi fantastista suklaakakkua. perjantai 24.2. täsmällistä, mikä on etu asiakasruuhkassa. Jonotin Itäkeskuksen poliisiasemalla tunnin ja vartin passihakemusta varten. Jonotusnumero tuntui olevan valovuosien päässä, mutta kärsimättömiä oli niin paljon, että onnistuin! Pääsin tiskiltä, kun kello oli 16.10, ja asiakaspalvelu sulkeutui klo 16.15. Palvelu oli asiallista, ystävällistä – sekä nopeaa ja Tunsin itseni tehokkaaksi töissä ja etenkin kotona: hain tyttären töistä, kävimme ruokakaupassa, videovuokraamossa ja apteekissa, purin ruokakassit, veimme tyttären kanssa koiran tunniksi ulos, tein mango-korianteripaprikakanaa, vein täpötäydet komposti- ja muutkin roskat, hain lähikaupasta piimää ja tuoremehua, koska olin harmillisesti unohtanut nämä toiveet, vaikka minulle ei mielestäni ollut mitään tällaista ilmoitettu kun kauppalistan perään kyselin, ajoin eläinlääkäriasemalle ostamaan koiralle lemmentuskia helpottavaa hormonilääkettä, jota ei ollut paikan päällä vaan resepti meni apteekkiin, ajoin takaisin kotiin, tyhjensin tiskikoneen ja täytin sen uudelleen, autoin tytärtä maksamaan Azerbaizhanin viisumin ja kirjoitin tämän. Nyt kello on 22.30. Aion lukea romaania, -6- MAALISKUU 2012 joka kertoo sisustamisesta. itsetuntoinen, konstailematon – ja hauska. Suomen uusi presidentti astui virkaansa. tiistai 28.2. Helsingin Sanomat ilmoitti siirtyvänsä vuodenvaihteessa broadsheet-formaatista tabloidiin. Muuttuuko tabloidin merkitys tämän myötä? Tabloidihan on tarkoittanut sensaatiolehteä. HS:n etusivu myydään edleeen ilmoituksille. Tässä on ristiriita: laatujournalismin hehkuttaja antaa paraatipaikkansa muulle kuin laatujournalismilleen. Helsinkiin tuli taas lunta. Lähiöelämässä se tarkoittaa valkoista kauneutta, auraamattomia katuja ja lumessa tarpomista. Liikenteessä se merkitsee sekasotkua ja loskaa. Keskiviikko 29.2. Johanna Korhosen kolumni karkauspäivän Hesarissa ilahdutti. Hän kirjoitti siitä, miten sivistymättömyys on tänä päivänä sallittua, melkeinpä hyve. Hänkin on tavannut suomalaisia, joista ei uskoisi, että he ovat käyneet yhdeksän vuotta peruskoulua. Lisäisin historiattomuuden. Omissa hommissani huomaan useinkin, miten erityisesti verkon lumoissa olevat henkilöt kuvittelevat, että ytimekäs ja iskevä kirjoittaminen on keksitty hakukoneita varten. Väärin! Uutisia kirjoitettiin päälausein jo sukupolvia ennen kuin diginatiivit olivat syntyneet. Siis: kuka, mitä, missä, milloin, mitä teki, miksi ja mitä siitä seurasi? Tämä tehtiin millilleen määriteltyyn mittaan ennen ensimmäistäkään tietokonetta ja sovellusta. toRSTAI 1.3. Aamussa oli kevään lupaus. Jää ja lumi ritisivät rapsakasti tossun alla. Maaliskuu oli tämmöinen myös 25 vuotta sitten, kun olin viimeisilläni raskaana. Muistosta tulee kiitollinen ja haikeakin olo. Tytär on jo aikuinen. Tapasin muotoilija Harri Koskisen Muoto2012-palkintoehdokkuuden merkeissä. Fanitin häntä tämän tapaamisen jälkeen entistä enemmän: omistautunut asialleen, peRJANTAI 2.3. 1. Noudin passini Itäkeskuksen poliisiasemalta. Jonotusaika: 5 minuuttia. 2. Hamlet-koiramme verinäyte oli puhdas, eli tulehdukseen annettu antibiootti tehosi. 3. Tapasin eläinlääkäriasemalla Hannun, joka hoiti Eino-vainaata monta vuotta. Hän on hyvä eläinlääkäri. 4. Satuin vapaapäivänäni käymään työpaikalla: viilasimme kannen ja järjestimme PagePlannerin odottamaan ensi viikkoa. 5. Ruokakaupan eteisessä tapasin poikamme entisen jalkapallokaverin, joka opiskelee toiveammattiinsa. Oli kivaa nähdä nuori mies, jonka elämä on mallillaan. 6. Hamlet oli hirmuisen tyytyväinen saatuaan minut kotiin varhain päivällä. 7. Ilahduin journalismista kaksi kertaa. Aamulla kuuntelin Ylen Aikaisen jutun siitä, miten taloyhtiöiden kannattaisi kirjoittaa muuttajille opas talon tavoista. Hesarista luin Ville Similän jutun Iranin vaaleista. Reportaasiin oli kiedottu faktaa ja näkökulmaa. Se osoitti taas, miten klassinen kerrontamuoto toimii, kun toimittaja osaa. lAUANTAI 3.3. Luin pääkirjoituskirjallisuutta, jonka olin hankkinut toimitusjohtaja Paulin Twiitin ansiosta. ”It´s not just the room. A room is not just a room. A room is a manifestation of a state of mind, the product of an intelligence. Either conscious – or unconscious. We make our rooms, and then our rooms make us.” Säveltäjä Oskar Will Wilesin kirjassa Care of Wooden Floors, sivu 34. Siivosin keittiön tuotanto-osaston ja olin tyytyväinen työhöni. Sen jälkeen ryhdyin etsimään täydellisen suklaatortun ohjetta. suNNUNTAI 4.3. Hamlet elää valon mukaan. Se tulee herät- -7- MAALISKUU 2012 tämään, kun päivä valkenee. Ihailin sen vastakammattua turkkia, joka kiilteli kilpaa keväthankiaisten kanssa. Sininen DKNYneuleeni lähti juuri vastaanottamaan konferenssivieraita lentokentälle – tyttären yllä. Tein hyvää lasagnea. Salaisuudet: punaviiniä ja pikkuisen balsamicoa, liedellä puolitoista tuntia hautumassa. Paljon valkokastiketta ja parmesaania, kokojyvälasagnelevyjä. Muistin elämänohjeen: Tee työtä niiden asioiden puolesta joihin voit vaikuttaa. Älä huolehdi sellaisesta johon et voi vaikuttaa. Venäjän vaaleissa voitti Vladimir Putin. En tiedä, onko se hyvä uutinen. Kävin Lyngbyssä tapaamassa suomalaissyntyistä Tua Jonassonia, joka pitää siellä vintage-kauppaa joen rannalla, vanhaa myllyä vastapäätä. Viehättävä pieni paikka, ja kevät jo kohisi. Kaduilla oli kasapäin kaupan sipulikasveja ja orvokkeja. Krookukset olivat nupulla nurmikolla! Illalla ylpeys kävi lankeemuksen edellä. Sotkin Vestervoldgaden ja Vesterbrograden – eli kävelin jälkimmäistä yli 2,5 kilometriä väärään suuntaan matkalla Mustaan Timanttiin ja ravintola Sören K:hon (nimetty Sören Kierkekaardin mukaan, tietenkin). maANANTAI 5.3. Arne Jacobsen osasi suunnitella kauniita, istuttavia tuoleja, mutta hanoissa hän ei ollut parhaimmillaan. Aamun aivovoimistelusta kävi, kun yritin saada hotellihuoneen suihkun päälle. Se onnistui lopulta. Matkustin nostalgisen reitin junalla Kööpenhaminasta Helsingörin kautta Helsingborgiin, sen interrailin pätkän, jonka aikana saavuttiin Eurooppaan ja poistuttiin sieltä. Nuoruuden ja vapauden (illuusion) muistot piirtyivät Helsingörin siluetissa. Opin koulutuksessa että olen motivoiva ohjaaja. Näen ongelmat vain ratkaisemista varten ja nautin riskeistä, jopa vaaran hajusta. Raportti löysi myös haavoittuvan osani. C.G. Jung on tämän Insightin perusta. Siksi luotan siihen, mutta tulkinnat voisivat olla vivahteikkaampia ja syvällisempiä. tiISTAI 6.3. Tanskassa – pienen mittakaavan suureellisessa maassa – on hyvä nähdä pikkukaupunki. keSKIVIIKKO 7.3. TALVELLA 2012 lunta riitti kuorruttamaan kotiraittini puut valkoiseen pitsiin. -8- MAALISKUU 2012 Kööpenhaminassa Eurooppa odotti katukahviloineen, värikkäine ihmisineen ja paikkana olla tuntematon, yhdessä ja yksin. käriksi tiramisu-suklaakakku, joka yhdistää synttärisankarin suosikit, suklaakakun ja tiramisun. Tulos: suklaakakku ja tiramisu ovat erikseen parempia kuin tämä yhdistelmä. toRSTAI 8.3. Kansainvälisenä naistenpäivänä 25 vuotta sitten lähdin illalla noin klo 19 kohti Kätilöopistoa synnyttämään esikoistani. Ajoimme auringonlaskua kohti vanhalla Madzalla, ja meitä jännitti. Päivä oli samanlainen kuin tänään: lempeä pakkanen ja kaunis ilma. Illalla paistoi täysikuu tummansiniseltä taivaalta. peRJANTAI 9.3. Kello 00.38 vuonna 1987 syntyi tytär. Tänään hän täytti 25 vuotta. MSc, Security Studies, University College London. Etsin gaalamekkoa ja tunsin itseni jättiläiseksi. Rahaa säästyi, kun en ostanut mitään. laUANTAI 10.3. Mahtava ei-liukas aamulenkki Hamletin kanssa Aittasaaressa. Sen jälkeen minuuttilauantai: ruokakauppa, provencelaiset lihapullat arrabiatakastikkeessa, tyttären syntymäpäivän eli tiramisu-suklaakakun valmistaminen, koira ulos, suihkuun, fööniin, meikkiin, hakemaan vanha ystävä ja illaksi kylään toisten ystävien luo. Huh – siihen asti kun istuimme tunnelmallisen, vanhan kaupunkiasunnon syliin; emännän verhoilemiin tuoleihin, ihaillen kirjakavalkadia ja suloista koiraa. Jälleen kerran nautimme ihanaa ruokaa, kookoschilkastikkeessa uinutta kanaa, ja opin uuden mausteen, venäläisen atsika-chilitahnan. suNNUNTAI 11.3. Aamulenkillä meren rannalla Hamletin kanssa näin ensimmäiset pajunkissat. Kevät! Tyttären syntymäpäiväateria: alkuruoaksi ginigraavattu siikatartar lehtipersiljan, tillin, limen, saaristolaisleivän ja rucolan kera, pääruokana (sankarin toiveesta) sisäfileepihvi, valkosipulivoi ja valkosipuliperunat, jälk- keSKIVIIKKO 14.3. Niitä päivä, joista jäävät mieleen päällimmäisenä kello ja aikataulu. Koti ja keittiön huhtikuun numero valmistui ja lähti kirjapainoon. Julkisen Sanan Neuvoston kokouksessa Maria-viihdeohjelma (haastateltuna sarjamurhaaja Aino Nykopp-Koski) herätti keskustelua viihteen etiikasta. Mietimme neuvoston viisaan jäsenen, Iltalehden Juha Keskisen kanssa, miten vakavatkin asiat muuttuvat viihdehötöksi. Myös uutisjournalismi on saanut kohuotsikot ja uhoavan kirjoitustyylin. Hämmentävästi tätä esiintyy maakuntalehdissä. Iltapäivälehdet ja Seiska hoitavat kohujutut asiallisemmin. Keskinen totesi, että heillä on harjoiteltu enemmän. toRSTAI 15.3. Jugaa = keksi ehkä väliaikainen, toimiva ja edullinen ratkaisu. Sana on hindin kieltä. Hitaan vuosikymmenen kasvun slogan. Sitä voi kutsua selviytymiseksi ja neuvokkuudeksi. peRJANTAI 16.3. 340 ajokilometrin jälkeen olin äitini luona Leppävirralla. Yritin lukea Venla Hiidensalon Mediahuoraa. Ahdistava, kyyninen kirja. laUANTAI 17.3. Hautausmaalla veimme isälle ruukullisen keltaisia narsisseja; sinnikkäitä kukkia vahvalle miehelle. Pikkuveljen luona oli leppoisa tunnelma. Tarmokas tätini, 83 v, oli valmistanut kaalilaatikkoa, lettivehnästä, kakkua, salaattia ja piimärieskaa. Paljon hyvää ruokaa! suNNUNTAI 18.3. ”On se ihmeellinen tuo aurinko, kun se jaksaa paistaa kaikkialle maailmaan.” Näin totesi äitini aamulla. -9- MAALISKUU 2012 Varkauden Tarmon satavuotisjuhlanäytöksessä liikkui suuria tunteita. Inkerin kummitäti jätti ohjaajantyönsä kymmenen vuoden jälkeen ja oli oikeutetusti näytöksen juhlituin henkilö. Liikutuin kovin. Tyttärenikin esiintyi. Yllään hänellä oli Marigold IceUnityn vuoden 2004 vapaaohjelman kilpailupuku. Ompelin sen helmaan MM-kisoja edeltävän viikon aikana 274 paljettia, yksitellen, kolme solmua sitoen. Puku yllään hän juhli maailmanmestaruutta Zagrebin kevätillassa huhtikuun alussa 2004. maANANTAI 19.3. Olin toivottoman ryytynyt ja aika kiukkuinen koko päivän. Maalla käyminen on minuuttiohjelmineen sellainen rutistus, että sen jälkeen tarvitsisi palautumispäivän Huhtikuun Koti ja keittiö tuli kirjapainosta. Siinä on osia, jotka edustavat erinomaista journalistista työtä millä tahansa mittarilla katsottuna, kuten Muoto2012-ehdokkaiden esittely, joka toteutettiin ryhmäsuorituksena. tuoksu; siinä on raikkautta, lämpöä, kosteaa, virvoittavaa tuulta. laUANTAI 24.3. Näin ensimmäiset lumikellot. Kerttu-sisareni täytti 50 vuotta. Meistä kolmesta sisaresta hän on nuorin, ketterin, positiivisin ja kiharatukkaisin. keSKIVIIKKO 28.3. Katsoin kutsuvierasnäytännössä presidentti Tarja Halosen viimeisestä presidenttivuodesta kertovan dokumentin Rouva Tasavallan presidentti, ohjaus Aleksi Bardy. tiISTAI 20.3. Vietän lomapäivää. Hamlet makaa keittiön pöydän alla tyytyväisenä. Pesukone laulaa, tiskikone laulaa. En jaksaisi tehdä mitään. keSKIVIIKKO 21.3. Bonnierin journalistipalkintogaala. Ystäväni Kristiina lainasi marimekon. Dobrila teki tyyliin sopivan kampauksen ja Muru meikin. Pöytäni emäntänä oli MTV3:n Merja Sundström. Ensimmäisenä opiskelusyksynä, 1975, asuimme samassa solussa Peltolammin opiskelija-asuntolassa Tampereella. Merja oli ollut jo kesän töissä Mikkelin alueradiossa. Ihailin hänen varmuuttaan. peRJANTAI 23.3. Herttoniemessä oli lämmintä +9 astetta, Jollaksessa +8. Harvinaista tähän aikaan vuodesta. Lumi hupenee silmissä. Pälvet pilkottavat. Vielä illalla pyöri ilmassa kevään - 10 - Tyttäreni INkeri näytöksen jälkeen Varkaudessa, yllään puku jossa hän luisteli MM-kultaa Marigold IceUnityssä 2004. Inkeri ja isotäti, 84-vuotias tarmonpesä. MAALIS-HUHTIKUU 2012 Bonnierin journalistipalkintogaalassa pöytääni emännöi MTV3:n toimittaja Merja Sundström. Asuimme samassa solussa peltolammin opiskelijaasuntolassa syksyllä 1975. Trankov ja Tatiana Volosozhar esittivät käsittämättömän vapaaohjelman. Musta joutsen sai kyyneliin. Katsoin sen RAI:n kanavalta YouTubesta, ja italialainen selostaja luonnehti luistelua ihmeeksi. HUHTIKUU suNNUNTAI 1.4. Lankesin (tyttären avustuksella) lasten kaverin aprillipilaan. Pojat ovat kehittäneet Scoopinion-nimisen palvelun ja uutisoivat, että Murdoch ja Seiska ovat ostaneet sen. Tavallaan se on mahdollista. Mikä tahansa kustantaja antaisi paljon tehdäkseen verkosta rahasammon. Sen sijaan tänä päivänä verkko vie asiakkaita maksulliselta sisällöltä. Minä ja vuosi vuodelta rakkaammat, viisaat ja hauskat pikkusiskoni, eeva ja kerttu, kertun 50-vuotispäivänä. maAANANTAI 2.4. Olin hermostunut ja stressaantunut. Hukkasin auton avaimen. En tajua, mihin ja milloin. En löytänyt sitä illallakaan, kun kävin hakemassa auton toisella avaimella. tiISTAI 3.4. Dokumentti pääsi lähelle presidenttiä ihmisenä. Sen voima oli yksityiskohdissa, jotka koskettivat ja huvittivat, mutta toivat esiin myös särön, kipakan ja vallankäytöllisen puolen. Halonen on tilannekomiikan taituri. toRSTAI 29.3. Aamulla istuin Santahaminan ampumista pelänneen koiran kanssa sylitysten ja editoin juttuja. 45 kiloa berninpaimenkoiraa, läppäri ja puhelin – vaikea yhdistelmä! Illalla sävähdytti kevät. Ilma ei muulloin ole samanlaista, kuin vastapestyä pyykkiä tuulessa kuivumassa. Niin kuin ilmallakin olisi pesuaine. laUANTAI 31.3. Taitoluistelun MM-kisoissa Venäjän Maxim Aamulla sain ilahduttavan puhelinsoiton työpaikkakorttelini huoltomieheltä. Auton avain oli tuotu hänelle. Olin pudottanut sen heti aamulla matkalla autotallista rengasliikkeeseen. Hyvin helpottava uutinen! Olin mukana kotikuvauksissa Sipoossa. Miten paljon hauskempi tuo koti oli elävänä kuin kuvissa! Kerroksellisuus ja lämpö tulivat esille aivan uudella tavalla. Oli myös ilo seurata taitavan sisustustoimittaja Mian ja kuvaaja Kirsi-Marjan yhteistyötä. keSKIVIIKKO 4.4. Kaksi hyvää ystävääni täytti vuosia. Luin illalla japanilaisen kirjailijan Haruki Murakamin Norwegian Woodia. Hänellä taianomainen tapa kirjoittaa. toRSTAI 5.4. Kiirastorstai eli siivous- ja kauppapäivä. - 11 - HUHTIKUU 2012 Aamulla Santahaminan salmessa lainehti vapaata vettä. Rannan puolella oli vielä jäätä. Sarvastonlahti on umpijäässä. Santahaminassa ammuttiin, ja koira kiipesi syliini keittiössä. Se pelkää ampumista ja uikuttaa. Cycling ja venyttely. Olen ihan tattis ja menen nukkumaan Hamletin kanssa. peRJANTAI .6.4. Vuonna 1999 Folio-kongressissa New Yorkissa ennustettiin, että yksityisten ihmisten paikannuspalvelut mullistavat mediaa ja mainontaa. Niin ei ehkä käynyt, mutta ubiikkiyhteiskunta on toteutettavissa – jos haluaa. Ihmiset ilmoittavat olevansa Helsingissä tai puutarhakaupassa. tiISTAI 10.4. Luin The Guardianin haastattelun Aki Kaurismäestä. Sen jossa hän sanoi, että rikkain prosentti maailman ihmisistä pitäisi tappaa. Haastattelu oli tehty neljältä iltapäivällä, ja ohjaaja oli nauttinut muutakin kuin kansalaisluottamusta. Olin 1976 tiedotusopin opiskelijoiden opintoneuvoja, kun Aki tuli opiskelemaan, seisoi tuikeana edessäni ja sanoi: ”Neuvo nyt sitten.” Paljon on aikaa mennyt ja paljon tapahtunut niiden päivien jälkeen. Muoto2012-raadin kokouksessa oli ilo kuunnella sivistyneitä, näkemyksellisiä ja suorapuheisia raatilaisia. Palkinnot päätettiin hyvässä ja varsin iloisessa yhteisymmärryksessä. Nämä ovat työn tähtihetkiä: saa olla itseään viisaampien seurassa ja oppia heiltä. laUANTAI 7.4. Siskonpoika täytti 24 vuotta. Muistan päivän, kun hän syntyi, 13.4.1988. Sain tiedon hänen syntymästään hotellihuoneeseen Moskovaan. Olin Seuran toimittajana haastattelemassa lastenkirjailija Eduard Uspenskia. Olimme kirjailija Hannu Mäkelän kautta saaneet yhteyden ihailemaani kirjailijaan. Tapasin ihmisen, joka mullisti omien lasteni maailmaa. Molemmat osasivat ulkoa kirjan Fedja-setä, kissa ja koira. Sain häneltä kirjaan venäjänkielisen omistuskirjoituksen, jossa kuulemma lukee Kauniin äidin kauniille tyttärelle. Tuo tytär pystyy lukemaan tekstin, koska hän osaa venäjää. Myöhemmin Mäkelä kertoi jutustamme kauniisti Uspenski-elämäkerrassaan. Käytin 256 euroa viiden hengen pääsiäisruokiin ja nuorison lukuisiin virvoitusjuomiin. Tein mieheni pyynnöstä sacherin etukäteissynttärikakuksi sunnuntaiksi. Norwegian Woodia lukiessani yritin muistella samannimistä laulua, mutta päässäni soi jostain kumman syystä Scarborough Fair. suNNUNTAI 8.4. Teimme, Hamlet, R ja minä, pitkän lenkin kuulaassa aamussa Laajasalon uimarannalle asti ja palasimme palloilukenttien halki. Niin nostalgista! Kohta olemme asuneet näillä nurkilla 24 vuotta. Koira oli villillä päällä. Nyt se letkottaa keittiön lattialla hyvin tyytyväisenä ja raukeana. Ruoka: parsaa ja ilmakuivattua kinkkua, savipadassa, punaviinissä haudutettua burgundinpataa, riisiä ja salaattia ja jälkiruoaksi sacherkakkua. (Onnistuin leikkaamaan kakkupohjan neljään osaan.) keSKIVIIKKO 11.4. Mieheni täytti 56 vuotta. Syntynyt vuonna 56, vuosia saman verran. Hän laskee aikaa eläkkeelle. Minä lasken kiloja. peRJANTAI 13.4. laUANTAI 14.4. Päivän aikana yksi lapsi lensi maailmalle ja toinen lensi sieltä kotiin. Tytär on matkalla Bakuun töihin Euroopan Unionin delegaatioon. Kone on juuri laskeutunut Istanbuliin. Samaan aikaan Finavian sivu näyttää, että - 12 - HUHTIKUU 2012 Hamlet haluaa pelata jalkapalloa, emäntä tehdä pihahommia. pojan lento Wienistä on laskeutunut Helsinkiin. Seuraan verkossa tyttären lentomatkaa. suNNUNTAI 15.4. Viime yö meni tyttären matkaviestejä odotellessa. On levollinen tunne siitä, että hän saa asua suomalaisen EU-virkamiehen vierashuoneessa jakson, jonka hän viettää Bakussa. Lähden Hamletin kanssa siivoamaan pihaa. Aurinko paistaa. Sohvalla on formulakatsomo. Tytär lähtee kiertoajelulle Bakussa. maANANTAI 16.4. Töissä hyvä peruspäivä. Kollegani tekevät erinomaista työtä. Illalla olin viiniraadin vieraana. Maistoimme 21 viiniä kesän tuplanumeroon. Melkoinen setti. Ihailen aina raatilaisten asiantuntemusta ja omistautumista asialleen. Opin joka kerta uutta ja tajuan, miten paljon on opittavaa. tiISTAI 17.4. Jäät lähtivät Sarvastonlahdesta. Aamulla meri oli jäässä, illansuussa kotiin ajaessani huomasin vapaan veden. Päivällä messusin hitaan Koti ja keittiön puolesta. Uskon evoluutioon, en revoluutioon. Uskon tekemiseen, en suuriin, abstrakteihin puheisiin. toRSTAI 19.4. Kävin tapaamassa Anu Leinosta, joka suunnittelee pukuni Muoto2012-gaalaan. Luottamus syntyi heti. Lisäksi ihailin Kruununhaan sisäpihan salaisuutta. peRJANTAI 20.4. Lämpötila +3, vettä sataa, tuuli piiskaa puiden paljaita runkoja. Maisema on kalvas kuin lokakuussa. Tämän keskellä uimarannalle toiveikkaasti salkoon nostettu lippu viestittää optimismia. laUANTAI 21.4. Aamulla korkkasin pyörän viemällä sen huoltoon Itäkeskukseen. Neljä astetta kyl- mää. Varpaat ja sormet palelivat matkalla. Iltapäivällä saapui kuin uusi vuodenaika: kesän lupaus. Istutimme Hamletin kanssa muurikellon, orvokkeja ja hortensian pääkirjoituskuvauksiin. Leikkasin portinpielen ruusupensaan ja syreenin. Viljelylaatikoista nousee kasveja, mutta ruukkuihin istuttamani sipulikukat ovat mädäntyneet talven aikana. Pöh! suNNUNTAI 22.4. Ihana, aurinkoinen kevätpäivä. Lämmintä 11 astetta. Formulakilpailu määräsi lounasajan. Tarjolla oli uunissa paahdettua parsaa, mummon salaattikastiketta, juusto-tillitäytteisiä, ruiskorppujauhoissa leivitettyjä silakkapihvejä ja muusia. Ollessani jumpassa ja miesten katsoessa formulakilpailuaan Hamlet varasti folion alta liedeltä lapsisuojan takaa melkein kaikki täh- - 13 - HUHTI-TOUKOKUU 2012 teeksi jääneet silakkapihvit. Mies kertoi, että keittiössä oli aivan hiljaista. Niinhän aina on, kun lapset – tai koirat – tekevät kolttosiaan. keSKIVIIKKO 25.4. Kehityskeskustelujen päivä. Hyvä kehityskeskustelulomake ja asioiden kirjaaminen auttavat paljon. Struktuuri on kuin kolmas osapuoli, joka rauhoittaa ja neutralisoi. Näin kevään ensimmäiset valkovuokot. ToRSTAI 26.4. Seiskan juhlat. Kollega kysyi, mistä haaveilen urallani. En osannut vastata. Haaveeni eivät liity uraan ja työhön muuten kuin että toivon pysyväni terveenä ja työkykyisenä. Pidän journalismin käsityöstä ja strukturoinnista. Isot haaveeni liittyvät arkeen ja rakkaisiin ihmisiini, että ne asiat olisivat kunnossa. peRJANTAI 27.4. Illalla aloin katsoa miehen ostamaa etukäteisäitienpäivälahjaa, Carlos Sauran Carmenia, joka teki vuonna 1983 minuun valtavan vaikutuksen. Nyt nukahdin ennen loppua. laUANTAI 28.4. Aamulla hain pyörän huollosta. Parsapäivä taas. Jaksan syödä sitä, mies on jo kyllästynyt. Koirapuistossa oivalsin, että äidin kaipaaman nuoruudenystävän osoite voi olla vaikka palvelutalo tai hoivakoti. Osui! Löysin hänen sijaintinsa ja puhuin hänen tyttärensä kanssa. suNNUNTAI 29.4. Kylvimme tillin ja kehäkukan siemeniä, Hamlet ja minä. Kalkitsin maan. Haravoin takapihan ja siivosin takaterassin. Ruoaksi laitoin pääsiäislampaasta jääneistä fileistä punaviini-juures-lammaspataa. Nyt kohti zumbaa ja bodybalancea, fillarilla! maANANTAI 30.4. Vappuaattona pyöräilin töihin ensi kertaa - 14 - viljelylaatikon perunanarsissit ja tulppaanit ja muutkin kukat palkitsivat pitkään. tänä vuonna. 28 kilometriä yhteensä, meni hyvin. TOUKOKUU TiISTAI 1.5. Täytin kehityskeskustelumateriaalejani ja huomasin olevani vuolaalla mielellä. Olenko sisälläni valmistautumassa siihen, että pian teen jotain muuta kuin nykyistä työtäni? Viimeksi pääkirjoitusta kirjoittaessani mietin, mahdanko ensi keväänä tätä värkätä, ainakaan Koti ja keittiöön. Ensi kertaa vakavasti ajattelen, että joku muu journalismin sarka houkuttaisi enemmän kuin tämä. Päätoimittajana en tosin haluaisi olla muussa yrityksessä – jos täällä saan olla. Illalla käänsin yhden jutun, käsittelin viinitestin ja yhden syksyn puutarhalehden jutun. keSKIVIIKKO 2.5. Puutarhalehti nro 2/2012 lähetettiin painoon tänään. Siitä tuli hyödyllisempi kuin numerosta yksi. Loistavaa työtä, ja hurjalla aikataululla, erityisesti AD Tarjalta. TOUKOKUU 2012 toRSTAI 3.5. sanoi: ”Kelpaa.” Mies muistaa tämän aina. peRJANTAI 4.5. Pohdin rahaa ja designiä pääkirjoitusta varten. Motkotamme kalliista hinnoista. Kuitenkin haluamme kunnon palkan työstä. Tämän yhteiskunnan mukaisen. On vain reilua, että huonekalun tekijä saa saman mittarin palkan. Ei tuote voi olla silloin superhalpa. Hamletin kanssa prosessoin – taas kerran. Tällä kertaa yrityksen ideakilpailussa palkittua ideaa. Koti ja keräily – siitä voisi tulla hyvä kokonaisuus. Illalla riehuin taTOnssitunnilla ja yogalatesissa niin, että voin suorastaan huonosti. toRSTAI 10.5. Aamulla katselimme Hamletin kanssa, miten pikkulinnut kantoivat pesätarpeita nokassaan. Illalla tuuli niin, että polkupyörä lähes pysähtyi. Hamlet oli vilperttituulella ja säntäsi mereen. laUANTAI 5.5. Sadeyön jälkeen valkovuokot ja hiirenkorvat heräilivät Aittasaaressa. Kaupungilta ostin kalliit kengät, mekon, vyön ja tukkaeliksiiriä. Yhteistyökumppanin sisustuspäivässä käväisin myös. Tämän jälkeen tarvitsin nokoset. peRJANTAI 11.5. Töissä on ehkä tulossa projekti, jossa olen ensi kertaa täsmälleen oikealla demografialla varustettu ihminen! laUANTAI 12.5. Snellmanin päivä. J. W. Snellman halusi kouluttaa tytöt, koska näki naiset voimavarana yhteiskunnassa. Sivistynyt yhteiskunta voidaan saavuttaa vain kouluttamalla naiset. suNNUNTAI 6.5. Tutkin kesävaatteeni. Sain paljon uusia eli vanhoja, koska mahdun entisiin. Illalla katsoin Uutishuonetta, ärsyynnyin naiivista näyttelemistä ja paikoin heikosta käsikirjoituksesta, mutta ihailin 1970-luvun henkistä lavastusta ja puvustusta. maANANTAI 7.5. Juttelin kollegani kanssa siitä, miten perhe ja lasten harrastukset ovat parhaita asioita elämässä. Ilman läheisiäni olisin ontto ja yksinäinen, väsyneempi ja riippuvaisempi häilyväisemmistä ihmissuhteista kuin nyt. Perhe on elämäni vakaa ankkuri. keSKIVIIKKO 9.5. Illalla vietimme edesmenneen kollegani Teija Sopasen muistelutilaisuutta. Paikalla oli hänen ystäviään ja meitä, entisiä työkavereita Seurasta. Heinäkuussa 1985 Teija pyöritti poikaystävääni, nykyistä miestäni, kauniin kotinsa eteisessä, mittasi päästä varpaisiin ja valkovuokkojen meri aittasaaressa. Olen kasvanut vuokottomalla seudulla. Ehkä siksi valkovuokot ovat minusta ihmeellisiä. - 15 - TOUKOKUU 2012 Luin materiaalia Julkisen Sanan Neuvoston kokoukseen ja mietin seuraavaa: Näinä aikoina näkisin, että journalistien tulee harkita tarkasti juttujen otsikointia. Ihmiset lukevat otsikon aina, eivät ehkä itse juttua ollenkaan. Pienilläkin sävyillä on vaikutuksia. Professionalistinen journalismi on haasteen edessä ja aika kädetön nettitöryn kanssa. Lisäksi media antaa tilan törylle verkkokeskusteluissaan, joissa nimimerkkien suojassa kirjoitetaan kammottavia asioita. Demokraattisen yhteiskunnan vapaana keskusteluna verkkokirjoittelu on suurimmaksi osaksi sen irvikuva. SUNNUNTAI 13.5. Äitienpäivä. Mihin on hävinnyt faktojen tarkistaminen? Anni Sinnemäen haastattelussa HS:ssa kerrotaan, että 22 vuotta sitten eli 1990 ei tunnettu isyyslomaa. Piti tarkistaa mieheltä, oliko hän isyyslomalla 1987 ja 1988 omaan lukuun. Ei ollut. Laki isyyslomasta säädettiin 1978, ja samassa yhteydessä vanhempainvapaan jakaminen vanhempain kesken. Menee samaan sarjaan kuin Jyrki Katainen ensimmäisenä kokoomuslaisena pääministerinä. Oikeat tiedot kuuluvat laatujournalismiin. Minun äitini istui aamulla juhlamekossa pihakeinussa ja odotti veljeni perhettä äitienpäivälounaalle ja konserttiin. Hän aikoo ostaa uuden television, tai siis veljeni ostaa sen hänelle. Nuorempi veljeni laulaa äitienpäiväjuhlassa Kotalahden koululla, ja äiti pääsee häntä kuuntelemaan. Hyvä äiti on ollut: sivistynyt ja kannustava. Minulla taas on kaksi hienoa lasta, fiksuja ja aktiivisia nuoria ihmisiä. Sain tytön ja pojan, sekin on kivaa. Äitiys on ollut ja on elämän paras ja suurin seikkailu. He ovat aina oikean ikäisiä. Hassulta tuntuu, että 190-senttinen mies mahtui joskus syliin. Kylvin krassinsiemeniä ja siirsin helmihyasintteja parkkipaikan polun varteen. Siirrän sinne lisää tete-narsisseja ensi viikonloppuna. Sovimme naapurin kanssa, että kehystämme parkkiksen polun. maANANTAI 14.5. Asun kylässä. Aamulla tervehdin kilometrin matkalla pyörän selästä kolmea ihmistä, kahta työmatkalaista ja yhtä koiranulkoiluttajaa. tiISTAI 15.5. Aamulla poika soitti Paco de Luciaa ja silitti paitansa opeilla, jotka hän kertoi saaneensa Lauri-enoltaan. Kuvasin rusokirsikkapuut ja pihan tulppaaninnuput. Lehti kiinni, hyvissä ajoin. Olimme niin väsyneitä ja oli niin kiire kotiin, että samppanja ja mansikat odottavat huomista. toRSTAI 16.5. Mikä ihana pyöräilyaamu, tyyntä ja kevyttä ajaa! Sen jälkeen startti uuteen puutarhalehteen, joka ilmestyy elokuussa. toRSTAI 17.5. Valkovuokkojen kukinta on viimeisillään. Kaivoin niitä kosteikon laidalta mukaan matkalle Leppävirralle. Illalla istutin ne äidin kukkapenkkiin Auton mittarissa oli lämmintä 26,5 astetta! Toukokuun puolivälissä. Suomi voitti USA:n jääkiekon puolivälierässä. Maali 8 sekuntia ennen ottelun loppua. Sellaista on urheilun draama. Hieman piti etsiä, ennen kuin löysin tiedot siitä, mistä voin kuunnella välierämatsin Suomi-Venäjä lauantaina kotimatkalla. peRJANTAI 18.5. Kuljettelin äitiä ja tätiä serkkuja tapaamaan. Itse menin hautausmaalle viemään kukkia. Hain isälle vaasiin hiirenkorvilla lehteileviä koivunoksia. Muistelin Anna-mummoani, joka oli meille lapsille tärkeä arjen ankkuri, ja Kustaa-ukkia, joka rakasti luontoa. Äiti kaiverrutti toiseen hautakiveen ukin isän - 16 - TOUKOKUU 2012 toisen vaimon nimen. Ukki ei ollut suostunut siihen, että tämän Henrikan (Hintriikan) nimi siihen kirjoitettaisiin. Hän ei pitänyt siitä, että leski-isä meni uusiin naimisiin. Kiersin koko hautausmaan ja ajattelin, keitä olen tuntenut ja keitä en. Kenet tunsin lapsena, kuka oli jonkun isä tai äiti. laUANTAI 19.5. Ajoin kotiin Savosta. Matkalla kuuntelin radiosta huonoilta asemilta jääkiekko-ottelua, jonka Suomi hävisi Venäjälle 6-2. Tunsin iloa siitä, että näin, miten äiti ja täti nauttivat serkkujensa seurasta ja rupattelusta. Oli hienoa, että pystyin auttamaan kuljettelemalla heitä paikasta toiseen. suNNUNTAI 20.5. Hamlet on sylikoira isosta koostaan huolimatta. Tässä se rakastaa kustaata. kotiraittini on keväällä kukkivien puiden vallassa. Piha-alue on suunniteltu nerokkaasti. Puhuin pitkän ja tärkeän puhelun lapsuuden leikkikaverini kanssa. Hän on menettänyt äitinsä. Jaamme monta muistoa siitä, kun olimme pieniä naapurin tyttöjä. Istutin kesäneilikat portaiden ruukkuihin ja laventelia pihalle. Salaatti itää viljelylaatikossa, tilli ja persilja ruukuissaan. Kylvin kehäkukkia ja kosmoskukkia laatikkoon. Annoin innokkaasti neuvoja ystävälleni koiranpennun hoitoon. Hoksasin sentään sanoa, että käskee minun lopettaa neuvomisen jos sitä alkaa olla liikaa. maANANTAI 21.5. Viikon alussa en viettänyt omaa elämääni. Oli monta edustustilaisuutta. keSKIVIIKKO 23.5 Sain takaisin oman elämäni. Illansuussa olin haastateltavana kotiseutuni Leppävirran Soisalon Seutu –paikallislehteen. toRSTAI 24.5. Tänään urheilin vähintänä riittävästi: pyörällä töihin ja takaisin, SH´BAM ja Yogalates. Olen raato. Mietin, että teen joitakin asioita ehkä - 17 - TOUKOKUU 2012 viimeistä kertaa Koti ja keittiön päätoimittajana: pääkirjoituksia kesästä, seuraavan kesän suunnitelmia, palstajuttuja, kohta matkajutun Ahvenanmaalta. Mutta eihän sitä vielä tiedä. peRJANTAI 25.5. Puhuin paljon ruotsia ja sovin kymmenen tapaamista Ahvenanmaan juttukeikalle kesäkuuksi. Aamulla olin infossa; Aavasisustuskonsepti by Elina Helenius ja Saara Renvall on hieno. Iltapäivällä kuuntelin Ylen Areenasta fiksua tytärtäni, jota haastateltiin Bakussa Radio Suomen Ajantasaan. Tuomet kukkivat ja tuoksuvat. laUANTAI 26.5. Aamulla Hamlet näytti, että tahtoo sataprosenttisen huomion. Sisko soitti ja vastasin. Siinä silmänräpäyksessä koira vilkaisi minua tietäväisenä ja sinkosi mereen kahlaamaan. Siivouspäivänä huomasin, että kotonamme on hiekkaista, multaista ja karvaista, mutta enpä karvakonetta antaisi pois. Olisi elämä niin paljon vähemmän antoisaa ja iloista! Aina kun alan istuttaa pihalla jotakin, Hamletkin ryhtyy puutarhahommiin, penkomaan kuoppaansa pensaan alla. Äsken se tuli sohvalla syliin istumaan ja seurustelemaan ja meni aikansa nojailtuaan alakertaan lepäämään. Kohta lähdemme Aittasaareen. Vuoden lämpimin päivä tähän asti; illalla klo 18 varjossa 21 astetta. Aloitin Tommi Melenderin ja Timo Hännikäisen pamfletin Liberalismin petos. Liberalismi merkitsi ennen itsensä toteuttamista – nyt kaikenmaailman tarpeiden välitöntä täyttämistä, pulleaa itsekeskeisyyttä, omituista ylemmyydentuntoa ja kaikkien mielihalujen tyydyttämisen oikeutusta. Illalla katsoimme Kustaan kanssa euroviisut loppuun asti. Loreenin Euphoria on mahtava, ja niin oli myös itse esitys budokoreografioineen. Oikea voittaja, totesimme. Ruotsalainen yhteiskunta osoitti moni- kulttuurisuuden voimaa. Nyky-Ruotsin kirkkaimmat tähdet ovat Zlatan Ibrahimovic ja nyt siis Loreen, sodan jaloista Balkanilta muuttaneen perheen lähiöpoika ja marokkolaisten vanhempien tytär. suNNUNTAI 27.5. Hyvinkään ampumatapaus järkyttää. Tätäkin rikollista kutsutaan hiljaiseksi ja ujoksi. Hän tappoi kaksi ikätoveriaan ja halusi tappaa enemmän. En ymmärrä. Kuka ymmärtäisi? Tarvitaan yhteisöjä ja yhteiskuntaa, joka ei tavoittele välitöntä, omaa hyötyä ja loistetta. Lukemani esseepamfletti puhuu tästäkin: kun yksilö tavoittelee kaikkivoipaista säteilyä ja voimaa, hän löytää oikeutuksia kummallisiin, järjettömiin ja julmiin tekoihin. maANANTAI 28.5. Päivä alkoi suru-uutisella, ja olen sen jälkeen ajatellut paljon kuolemaa. Tiedän, että se on edessä, mutta miten ja milloin, sitä ei voi itse päättää. Onko se yllätys vai ehdinkö valmisHamlet ja mieheni kevätretkellä. Taisi olla vappuaatto, kun otin tämän kuvan uimarannan lähellä. - 18 - TOUKO-KESÄKUU 2012 tautua, omaan tai läheisen poismenoon? Elämä on hauras ja hetkessä kiinni. Siksi pitää elää kuin viimeistä päivää. Ikinä ei voi tietää tulevaa, kun sitä ei voi elää etukäteen. Historiakin on hetkessä. Me arvioimme historiaa tämän päivän lähtökohdista, niin kaikki historiassakin ovat arvioineet. Historian ymmärrys vaatii myös empatiaa ja armollisuutta. tiISTAI 29.5. Näin pahaa unta. Luulin että olin joutunut muuttamaan kotoa johonkin muualle, eikä meillä ollut edes huonekaluja. Oli helpottavaa herätä omasta kodista. Oli kivaa pyöräillä töihin Helsingin kauniin keskustan halki. keSKIVIIKKO 30.5. Pojan kanssa kävin autossa mielenkiintoisia keskusteluja nuorten miesten sielunmaisemasta. Miksi he joutuvat epätoivoon eivätkä löydä tietään, miksi epätoivo purkautuu väkivaltana? Minulla on fiksu poika. toRSTAI 31.5. On äitini Helkan nimipäivä, ja oli ennen aikaan myös koulujen päättymispäivä, tämä toukokuun viimeinen. Aller Median hallitus päätti antaa vihreää valoa uudelle projektillemme. Saamme jatkaa 50+ konseptin valmistelua. Investointipäätös tehdään syyskuussa. Näin toivon. KESÄKUU peRJANTAI 1.6. Eipä uskoisi, että on kesäkuu, kun liikkuu ulkona. Pyöräilen samassa asussa kuin vappuna, juoksutrikoissa ja tuulitakissa. Puhuimme julkaisujohtajan kanssa uudesta projektistamme. Olo on vähän kuin synnytyksessä. Ensimmäistä kertaa en osannut pelätä; sitä vain mentiin. Toisella kerralla pelkäsin välillä valtavasti. Ehkä sama pätee lehden lanseerauksessa. Ensimmäisellä kerralla ei tiedä mitä odottaa. Nyt tiedän, enkä sittenkään tiedä – koska kaikki lehdet ja markkinatilanteet ovat erilaisia. laUANTAI 2.6. Hamlet täytti neljä vuotta. Komea, reipas ja mukava Pumpula! Ajoin Raumalle lakkiaisiin, ja olin ainoa sukumme edustaja. Hauskat juhlat. Siskoni oli kaunis ja miehet komeita. Ylioppilas on pyrkinyt Tampereen yliopistoon lukemaan sosiaalitieteitä. Vähän liikutuin, sillä entinen kyseessä on entinen opinahjoni. Kuulin kummipojaltani termin disneyization – eli pidä yllä iloinen rooli vaikka hampaat irvessä. Tätä pitää tutkia lisää, suNNUNTAI 3.6. Ajoin Raumalta Hämeenlinnan siskontyttöni valmistujaisjuhliin. Hän valmistui lähihoitajaksi erinomaisin arvosanoin ja pyrkii sairaanhoitajakoulutukseen. Lähihoitajatutkintoon eettinen lupaus, jossa hoitaja mm. sitoutuu kunnioittamaan ihmisiä tasaveroisina ja lievittämään inhimillistä kärsimystä. Jokaisessa ammatissa pitäisi olla vastaava. Myös veljeni perheessä Varkaudessa vietetään ylioppilasjuhlia. Onnea sinnekin! maANANTAI 4.6. Minuuttiaikataulun päivä, tavallinen maanantai siis. Illalla ihailimme puita Hamletin kanssa. Ne kukkivat valkoisina ja vaaleanpunaisina. Tämä on huumaava aika. Katsoimme pojan kanssa kuningatar Elisabetin 60-vuotishallinnon juhlakonserttia, Diamond Jubileeta. Se pidettiin Buckinghamin palatsin edessä. Tom Jones, 72, veti Delilahin uskomattomalla voimalla. Minulle tuli ikävä Lontoota – ja sitä, että tytär asuisi Englannissa. Hänen jotenkin kuuluisi olla siellä, pysyvämmin. - 19 - KESÄKUU 2012 TIISTAI 5.6. Ajoin korkokengissä pyörällä Punavuoresta Arabiaan haastattelua varten. Turhamaisuus oli typerää, sillä polviin sattui myöhemmin väärän ajoasennon takia. Ulkona tuoksuu ja hehkuu alkukesän kukkeus. Omenapuut muistuttavat valkoisia pilviä, ja pihlajat tuoksuvat kiihkeinä. Sireenit avautuvat, paitsi meidän aitamme vieressä, jossa niissä on kuolleita oksia. Koira makaa tyytyväisenä pöydän alla. Silitän sitä samalla. keSKIVIIKKO 6.6. On Anna-mummon syntymäpäivä sekä ukkini ja poikani Kustaan nimipäivä. Keskustelimme tulevasta projektista. Mitä enemmän sitä ajattelen, sitä enemmän tiedän sen sisältävän työtä. Odotukset ovat isot; niin kustantajalla kuin yleisöllä. Alan valmistella tutustumismatkaa AARP:n toimintaan Washingtoniin syksyksi. Sähköpostitan ja soitan paljon, monta päivää, ja aikaeron takia iltaa, ennen kuin saan ketään vastaamaan. On vaikeaa löytää edes puhelinnumeroa, johon soittaa. Lopulta saan yhteyshenkilön ja homman alulle. Arvelen asian etenevän, koska he päättelevät, etteivät pääse minusta muuten eroon. He eivät ole väärässä. En tapaa luovuttaa helposti. Rupesin myös miettimään: Kuka uuden lehden kanteen? Miten kuvaamme ihmiset? Miten historia saadaan mukaan? Miten tarinat kerrotaan? Konseptissa pitää pystyä samaan kuin Koti ja keittiössä, rikkomaan genre, tässä tapauksessa yleislehden genre sen verran, että saadaan tuoretta, puhuttelevaa ja suoraa sisältöä. Ei se vaikeampi ole kuin Koti ja keittiö, mutta riittävän tiukka varmasti. toRSTAI 7.6. Kotikuvauksissa. Paitsi kauniin kodin, kohtasin myös viisaan ja hauskan ihmisen. Opin käsitteen negatiivinen aivoriihi. Eli ajatellaan asiasta kaikki ei-kautta. Toinen hyvä käsite oli idean varastaminen. Eli jokainen kirjoittaa kolme hyvää ideaa, ja toisten tehtävä on varastaa niitä. Illalla sain viikkolehtitoimittajan kirjoitushepulin. Kirjoitin päivällä kuvatun kotijutun kertaalleen. Saa nähdä, olenko vielä huomenna sitä mieltä, että se kelpaa johonkin. peRJANTAI 8.6. Lyhyen työpäivän jälkeen matkasimme yökylään. Kivaa olla paikassa, jossa myös vilkas ja vaativainen koiramme oli tervetullut vieras. suNNUNTAI 10.6. Muunnelma perinneateriasta: luomujauhelihapullat maustettuina tuoreella basilikalla ja oreganolla, suomalaisia uusia perunoita, vihersalaatti klassisen kerma-kananmunakastikkeen kera ja jälkkäriksi mansikoita ja mascarponevaahtoa. Maistuivat. Elämäni ensimmäinen bodycombat-tunti oli hauska. Hyvät sykkeet ja hyvin jaksoin! Bakussa oli selvitetty katastrofi. Tyttären punaviinillä tahrittu puku oli puhdistunut pesulassa. Huomenna tytär esitelmöi EU:n jäsenvaltioille energiakonferenssin annin. Olen ylpeä äiti. maANANTAI 11.6. Ystäväni täytti tänään 56 vuotta. Hassua ajatella, että olemme tunteneet vuodesta 1975, enemmän kuin puolet elämästä. Aloitin Jeffrey Eugenidesin romaanin Naimapuuhia. Romaani on akateeminen ja hauska. tiISTAI 12.6. Aamulla tapasin huippukokki Pekka Terävän, joka laatii Muoto2012-gaalan menyyn. Muutenkin päivä meni gaalamerkeissä. Palaveri ja puvun sovitus. Puvusta tulee hauska. Ilahduin, kun pukusuunnittelija Anu Leinonen valitsee myös kengät ja korut. Minun tarvitsee vain esiintyä. - 20 - TOUKOKUU 2012 Suomen ohjelma lakkasi näkymästä. Ihailin ruotsalaisten rentoa, asiallista journalismia. toRSTAI 14.6. Ahvenanmaan-kiertue jatkui leipomusten, oluen, omenaliköörin, ålvadosin ja suklaan merkeissä. Kiipesin Uffe på bergetin näköalatorniin. Eckerön posti- ja tullihuone teki vaikutuksen. Tsaari määräsi rakennettavaksi komean talon, koska kyseessä oli Venäjän läntisin piste. Siivosin muistiinpanoja melkein puoleen yöhön. Tein sen, vaikka väsytti, sillä näin tiedän työni helpommaksi jatkossa. perjantai 15.6. Palasimme Ahvenanmaalta aamupäivällä ja tulin kotiin kirjoittamaan. Olin yllättävän väsynyt ja sain työn päästä kiinni vasta iltapäivällä. Juttu tuli silti kohtalaisen valmiiksi jo perjantaina – kiitos edeltävän perustyön. laUANTAI 16.6. vanha tammi ja nuori vihreys, lähellä jollaksen kartanoa. keSKIVIIKKO 13.6. Aamulla heräsin anivarhain ja lähdin juttumatkalle Ahvenanmaalle. Siellä olimme viimeksi kesällä 1999, kun Kustaa oli 10-vuotias ja pelasi Ålandia-cupia. HJK:n joukkue voitti pronssia. Asuimme hotellissa, jossa oli uimaallas. Nimi selvisi matkan aikana, Cikada. Maarianhaminassa oli tutun oloista. Tapasimme mukavia ja osaavia ihmisiä. En ollut käynyt saaren pohjoisosassa. Nyt vierailimme Havsviddenissä, jossa oli moderni hotelli rantataloineen, maisema harmaata ja punaista kalliota ja merta. Illalla valvoin myöhään kirjoittamassa päivän muistiinpanoja ja seurasin samalla jalkapallon EM-kisoja SVT:n kautta, koska Äitini ja isäni 56-vuotishääpäivä. Puhuin äidin kanssa pitkän puhelun, hääpäivän ja nuoruuden muistot. Hääkuvassa hän on kieloseppelöity, hoikkauumainen morsian, joka täyttäisi seuraavana päivänä 22 vuotta ja odotti minua, joka syntyisin marraskuussa. Isäni on 26-vuotias, elokuussa 27, tumma ja komea. Kuvassa molemmat ovat vakavia. Siivosimme pihaa. Istutin kukkia ja leikkasin kuivuneita oksia pois, Puoliso kohensi pihakalusteet. Pesin keittiön ikkunat, joihin oli satanut siitepölytöhnää niin, että ulos ei oikein tahtonut nähdä. Olen tästä ylpeä. Koira ui aamulla onnellisena meressä pyydettyään sitä asettumalla makaamaan rantapolulle ja katsomalla anoen isäntää. Se sai vesihännän, minkä tajusin vasta myöhemmin päivällä. Muuten se on ok, mutta häntä on outo, kun se ei ole pystyssä. Edellisellä bernillämme, Einolla, oli se kerran. - 21 - KESÄKUU 2012 suNNUNTAI 17.6. Äitini täyttää 78 vuotta. Pesin vessan ja kylpyhuoneen. Aika karvaista oli. Nyt rupean laittamaan ruokaa. Ensimmäinen kesäkeitto ja miesten pyynnöstä evääksi lihapullia, taas. maANANTAI 18.6. Istuin Muoto2012-palaverissa saunassa, oikeasti. Huumorintajuni oli koetuksella, kun ainut valo tuli valkokankaasta. Mutta itse palaveri oli hyvä. Illalla tein Ahvenanmaanjutun kuvatekstit. Juttu on valmis, joten voin keskittyä jalkapalloon, Espanja-Kroatia. tiISTAI 19.6. Varasin ja maksoin Lontoon-lennot tyttären graduation-juhliin. Suosi tässä Finnairia, kun British Airways myy liput samoihin koneisiin 200 euroa edullisemmin kolmelle hengelle. keSKIVIIKKO 20.6. Päivän mietintöjä: Kohtuullinen itseluottamus on hyve. Rajaton itseluottamus voi aiheuttaa harmia, koska siitä puuttuvat kuuntelu, aito vuorovaikutus, ja harmillisen usein myös substanssitieto. Sillähän ei ole niin väliä, kun vain minä voin keksiä asiat ensimmäisen kerran. Kiire on huono selitys. Asiat voi tehdä oikein ja hyvin myös nopeasti, silloin kun tietää, mistä on kyse. Olen vanhakantainen, mutta minusta asiat kannattaa tehdä huolellisesti alusta pitäen. On turhaa työtä teettää asia ensin sinnepäin ja sitten korjata jälkiä. Julkisen Sanan Neuvoston kokous oli pitkä ja kiinnostava. Journalismilla on monta ulottuvuutta, ja moni haluaa siihen vaikuttaa. Olen päässyt mielestäni jotenkin jo sisälle neuvoston toimintaan, koska olen (varajäsenenä) istunut siellä kaikki tämän vuoden kokoukset. Kotimatka sujui pyörällä kuin lentäen, sortseissa ja t-paidassa ensi kertaa tänä kesänä! Aamulla tosin oli vastaava vastatuuli. Söin kaksi litraa mansikoita, jotka parane- vat päivä päivältä. Nyt ryhdyn virittämään pääkirjoitusta. Sitten vien koiran ulos. xxx Myöhään illalla kirjoitin vähän akateemisen pääkirjoituksen, koska siteerasin Tommi Melenderin ja Timo Hännikäisen pamfletin ajatusta vaillinaisesti hymyilevistä ihmisistä. toRSTAI 21.6. Muka lyhyt työpäivä ennen juhannusta. Oli helppo keskittyä tekemään asiat alusta loppuun, kun töissä oli niin vähän ihmisiä ettei ollut yhtään palaveria eikä kukaan keskeyttänyt. Sain yllättävän paljon aikaan. Illalla on jalkapallon EM-kisojen ensimmäinen puolivärieräottelu (hassu sana!). Toivon Portugalin voittavan Tŝekin. peRJANTAI 22.6. Portugali voitti Tŝekin, ja maalin teki Cristiano Ronaldo. Katsoin ottelun yksin, kun mies nukkui. Aina hän etukäteen sanoo katsovansa jalkapalloa – ja sitten nukkuu. Olen ostanut tuoreita mansikoita joka päivä. Ne ovat hyviä, ja maku paranee mitä lähemmäksi Suomea tullaan. Tänään alkuperämaa on jo Ruotsi. Luen Jeffrey Eugenidesin tuotantoa takaperin. Aloitin Naimapuuhista ja tänään ostin Pulitzer-palkitun Middlesexin, jossa on 773 sivua. Oivallinen kesäkirja siis. Luin lehdestä, että läheisessä Sarvaston venevalkamassa oli kylmän sodan aikana ollut neuvostojoukkojen maihinnousupaikka. laUANTAI 23.6. Illalla katsoin Saksa-Kreikka-puolivälierän. Saksa voitti 4-2. Minulla ja tv-kommentaattori Martti Kuuselalla on sama lempipelaaja Saksan joukkueessa: Mesut Özil, joka näyttää surulliselta pikkupojalta, liikkuu pallon kanssa kentällä keijukaismaisen kevyesti ja pelaa nerokkaasti. Jatkoin Jeffrey Eugenidesin Middlesexillä. Hän on mahtava kirjoittaja, huumoria, - 22 - KESÄKUU 2012 terävyyttä, asiat vakavia, semmoisia kuin ihmisen elämä. Aittasaaressa oli valtaisa tuuli ja aaltojen loiske. Hamlet kellottaa terassilla niin, että sisälle näkyy nenä. Paikka ja asento lienevät tarkkaan valitut. Näin se voi nähdä, jos isäntä lähtee sohvalta esimerkiksi kohti jääkaappia. Eilinen clafoutis taisi olla historian paras. Salaisuus: 2 dl:n jogurttia sijasta 1,5 dl purkillinen ranskankermaa ja 1 dl jogurttia sekä hitusen mantelijauhetta pohjataikinassa. suNNUNTAI 24.6. Äitini totesi, että isäni oli terävä – ajatteli omilla aivoillaan – ja touhukas sekä riiteleväinen. Hän arveli, että lapsissa on paljon isänsä piirteitä, myös riiteleväisyys. Pyhän formulan päivä. Valencian kilpailussa Kimi Räikkönen, jota perheen molemmat miehet fanittavat, ajoi toiseksi. Minä kävin sillä välin Hamletin kanssa pitkällä lenkillä. maANANTAI 25.6. Aamulla +10. Ajan pyörällä samoissa vaatteissa kuin vappuna. Onnellisia säästä ovat vanhat ihmiset ja koira paksuine turkkeineen. Töissä oli niin kylmä, että päätin pukea hameen alle pyöräillessä käyttämäni juoksutrikoot – tyylipisteistä viis. Työasioissa pidän analyyttisyydestä ja kyseenalaistamisesta, kysymyksistä, joihin haetaan ratkaisua yhdessä tai yksin. Mitä enemmän uskallan kysyä, sitä parempia ratkaisuja yleensä olen tehnyt. Kysyn päättääkseni, ja sitten kun olen päättänyt, voin olla jotensakin rauhassa asian kanssa. Tiedän, että olen punninnut yhdessä toisten kanssa ja kuunnellut toisia. Päätös voi olla synteesi, alkuperäinen idea tai jotakin ihan uutta. tiistai 26.6. Hamlet lukee ajatukseni, tai olemukseni. Tänä aamuna mietin, että teen sen kanssa pidemmän lenkin aamulla, mutta en sanonut sanaakaan. Se lähti kohti koirapuistoa. Keksin mielestäni muutaman hyvän idean uutta 50+-projektia varten lenkin aikana. Keskustelimme ystäväni kanssa ihmistyypistä, joka vakuuttaa ja meritoituu puheella. Sujuvista puhujista on helppo lumoutua. Esiintyminen on avu, mutta ei korvaa substanssiosaamisen puutetta. keSKIVIIKKO 27.6. Aamulla nielaisin kahvit väärään kurkkuun luettuani Hesarista, että Laajasalon golfkenttää halutaan laajentaa. Pähkähullua kuvitella, että se lisäisi Laajasalon vetovoimaa ja että se voisi olla suosittu ajatus. Vetovoimaa täällä ovat merelliset ulkoilualueet, jotka ovat kaikkien käytettävissä ilmaiseksi. Työmatka Virolahdelle tapaamaan muotoilija Aleksi Kuokkaa Ystäväkirjaan. Saamme kivan jutun. Tein kotona keittoa: kukkakaalia, kesäkurpitsaa, nuorta sipulia, mustaa koskenlaskijaa, ruokakermaa, valkopippuria, currya, persiljaa ja korianteria ja maldonia. Hyvää tuli. toRSTAI 28.6. Aikamoinen urheilupäivä tänään. Pyörällä kaupunkiin ja takaisin. Kaksi lenkkiä koiran kanssa, lyhyt ja pidempi. 45 minuutin SH´BAM ja 55 minuutin bodybalance päälle. Vaikka en olekaan Madonna, olen reipas. Työaamiaisella keskustelin tutun viestintäjohtajan kanssa median muodoista. Uimarannalla ja mökkilaiturilla perinteinen paperi on paras. Miten tabletti toimii hiekan, suolan, aurinkorasvan kanssa ja mihin se laitetaan kun lähtee uimaan? Pokkarin tai lehden sen sijaan voi jättää huoleti rannalle, eikä se suutu pienestä hiekasta tai aurinkorasvasta – elämän jälkiä vain. Kirja ja lehti pitävät pintansa myös fyysisyytensä ansiosta. Niitä voi käsitellä jä koskettaa, ja jokaiseen kappaleeseen voi suhtautua kuin yksilöön. - 23 - KESÄ-HEINÄKUU 2012 peRJANTAI 29.6. Ihanaa, että on perjantai. Aamupäivällä olin todella saamaton töissä, mikä on minulle aika epätyypillistä. Tuntui, että en osaa tarttua mihinkään. Mutta sitten alkoi tapahtua. Ilmaisenkohan itseäni epäselvästi joissakin asioissa? laUANTAI 30.6. Aamulla koira riemuitsi lauantaista. Kun molemmat alkavat pukeutua, se tietää pääsevänsä pitkälle lenkille. Se ryntää autolle ja odottaa pääsevänsä kyytiin. Jo edesmenneen. nivelvaivaisen Einon jälkeen tunnen onnea joka kerta, kun Hamlet ponkaisee autoon. Mietin työtä ja mediaympäristöä. Uutis- ja viihdelehdet kilpailevat valtavalla kentällä. Televisio ja radio eivät horjuttaneet aikakauslehtiä, vaan päinvastoin, tuottivat ja tuottavat aiheita ja ihmisiä sisällöksi. Verkon maksuton sisältö on varmasti asia, jota kaikki kustantajat katuvat lopun ikäänsä. Se on ensimmäinen teknologinen muutos, joka antaa olettaa, että sisällöstä ei tarvitse maksaa. Työtä ei kuitenkaan kukaan tee ilmaiseksi, eivät nekään, jotka haluavat ilmaista sisältöä. Siinä mielessä lifestyle-genre on helpommassa asemassa. Vaikka kilpailua on tullut lisää, sitä käydään tällä hetkellä lähinnä painetun median kesken. Siinä kaikki ovat kuitenkin lähempänä toisiaan, sillä kaikki lehdet maksavat ainakin jonkin verran. Silloin relevantilla sisällöllä on painoarvoa. Se on todellinen menestymisen ja voiton avain. Pitkään luotsaamani Koti ja keittiö on siitä elävä esimerkki. Olemme onnistuneet luomaan palvelevan ja viihdyttävän konseptin, pitäneet laadun tasaisena ja kehittäneet brändiä koko ajan evoluution omaisesti, hitaasti ja pienin askelin. Nyt ruokakauppaan. Kokeilen Lisa Lemken kirjasta spicy peaches -marinadia kanalle ja vehnätabboulehia sekä punajuurigratiinia. HEINÄKUU sunnuntai 1.7. Aamulla meren päällä kellui sumu. Kummallista, että meren lähellä voi kokea äärettömyyden kahdella tavalla: näkemällä kauas kirkkaalla säällä ja näkemällä ei-minnekään kun sumu on vallassa. Luvassa on hiljainen päivä. Olemme Hamletin kanssa kaksin kotona. Miehet lähtivät konfirmaatiojuhliin Turkuun. Teen ruokaa Lisa Lemken kirjasta. Tänään on vuorossa punajuurigratiini, mutta mukaelma, koska punajuuret olivat niin huonoja. Käytän munakoisoa ja taidan lisätä vähän tomaattia. Tulos: ei mikään keittotaidon voimannäyte, mutta puoliso tykkäsi erityisesti valkokastikkeen muskotista. voisinkirjoittaa tarinan aittasaari, rakastettuni. Olen kulkenut sitä ympäri 24 vuotta. joka kerta nautin siitä. - 24 - HEINÄKUU 2012 Jeffrey Eugenidesin Middlesex on häikäisevä romaani! Sitä oli ihana lukea hitaasti ja olisin lukenut sitä vielä kauemminkin. on joitakin kohtia hieman syönyt. Räsymatot ovat järkevät koiran kanssa. Pieni lika ei näy. maanantai 2.7. Aamulla nukuimme yhdeksään. Koira kellotti selällään sängyn päässä lattialla ja ojenteli nautinnollisesti tassujaan. Loma silläkin. Aittasaaressa valo lepatteli metsässä, ja päästimme onnellisen Hamletin mereen kahlaamaan. Pesin rutkasti pyykkiä, sänkypeittoja ja sen sellaista, siivosin vessan ja pesutilat. Joku energiataso on nyt korkealla, sillä tavallisesti alakerran kylpyhuone tuntuu hitaalta ja viheliäiseltä puhdistaa. Nyt se sujui kuin leikiten. Kahden tunnin treeni oli hyvä tänään. Hain lehtiä töistä ja ihailin numeroa 8. Kansiteksteissä on tahatonta komiikkaa. Otsikon Kesän kuumat sisustusideat alla on mm. sängynpäädyt. Nyt vetäydyn sänkyyn ja torstai-illan huviini, Seiskan juoruannokseen. Aamulla satoi, ja mietin, voiko pyörällä mennä. Sade taukosi, ja koitti fantastinen pyöräaamu. Linnut lauloivat kovaan ääneen, ilma oli pehmeä ja pölytön. Lehti meni kiinni puolenpäivän nurkilla, ja mahtava AD Tarja pääsi lomailemaan. Iltapäivällä uhmasin puuskaista tuulta ja ajoin kotiin t-paidassa ja pyörähousuissa. Kolmas kerta tänä vuonna, ja on heinäkuu. EM-jalkapallon jälkeinen kohmelo: eikö matseja tänään? Loppuottelu oli tylsä, joskin Espanja pelasi hienosti. Moraalinen loppuottelu oli välierä Portugali –Espanja. Tein lomallelähtöbriiffit. Hyvä idea tehdä ne tänään. Voin tarkistaa ne huomenna enkä ensimmäisenä lomapäivänä, kuten tavallista. tiistai 3.7. Aamulla Dobrila laittoi tukkaan kauniin värin. Minua väsyttää, ja oikeaan hartiaan sattuu. Menen pilatekseen illalla. Kytkin sähköpostin jatkuvan päivityksen päältä. Loma. keskiviikko 4.7. Ensimmäinen lomapäivä ja todellinen kesäaamu, hihattomassa paidassa Aittasaaressa. Painepesurilla mattoja pesutuvassa huristaessani ajattelin aikakauslehtiasioita. Olen ollut aikakauslehdissä töissä 21-vuotiaasta asti, kesästä 1978. Yhä innostun jokapäiväisistä journalistisista asioista, käsityöläisyydestä. Kaj Kalin kirjoitti aiheesta osuvasti Glorian Kodissa muuten, paitsi että hän haikaili muotoilun käsityöläisyyden juhlaa. Muoto-gaala edustaa juuri tätä. Siellä juhlitaan näyttävästi ja arvokkaasti suunnittelijoiden työtä. Pesutuvassa arvostin äitini käsityöläisyyttä. Hän on kutonut matot, joita pesin konevoimalla. Ne ovat kauniita ja palvelleet parikymmentä vuotta moitteetta. Mitä nyt Hamlet torstai 5.7. perjantai 6.7. Päivä meni työn touhussa, koska illalla saimme vieraita, Menyy: Toast Skagen itse tehdyn majoneesin kera, vihersalaatti oman pihan antimista ja mummon salaattikastike aidosta kuohukermasta, spicy peaches -marinoitua kanaa, tabbouleh-salaattia, tattaria ja yleisön pyynnöstä mansikkakakku. Viinit Mudhouse Suvignon Blanc, Cecilia Beretta Ripasso Valpolicella ja jälkkäriviini Caliera d´Asti. Kaikki onnistui. Vieraamme ovat sydämellisiä ja mutkattomia ihmisiä; helppoa ja rehtiä olla sellaisten seurassa, jotka on tuntenut yli 35 vuotta! Kesäilta oli leppeä, ja puutarhavalotkin sytytettiin. Koira vain oli poissa tolaltaan ja haukkua paukutti niin, että minulta meinasivat mennä hermot. Se rauhoittui vasta, kun siirryimme illan viilentyessä sisälle. Yöllä, vieraiden taksin tullessa oli vielä lämmin, ja taivaalta katsoi keltainen kuu, melkein täysi. Kiitos ystävyydestä, ajattelen. - 25 - HEINÄKUU 2012 lauantai 7.7. Vieraiden jälkeinen aamu on hidas. Keittiössä odottaa iso tiski viinilaseja ynnä muuta. Kohta ryhdyn siihen. HS:n kuukausiliitteessä on hyvä juttu, jossa on käsite Műnchhausen by internet, eli ihmiset tekeytyvät toisenlaisiksi kuin ovat tai eläytyvät jonkun toisen maailmaan saadakseen huomiota. Työelämässä on mielestäni oma lajinsa: Műnchhausen by speech. Tarkoitan näitä puhuvia päitä ja ilmaisun mestareita, jotka onnistuvat vakuuttamaan, elleivät peräti hurmaamaan, rekrytoijat ja jotkut pomot ja työkaverit, ainakin aluksi ja joskus pidemmäksikin aikaa. Ilmaisullisuudella on myös rajansa. Ei kannata olla liian ekspressiivinen, eikä väärällä tavalla emotionaalinen, ristiriitainen tai epävarma. Kuten ihminen oikeasti joskus on, myös työtilanteissa. Harvoin voin sanoa, että joku asia on sataprosenttisesti jollakin tavalla. Useinkin voi löytyä näkökulma, jota en ole osannut ajatella mutta joka on relevantti. (Hups, käytänpä paljon sivistyssanoja!) Voisiko käsitettä jatkaa myös näin: Műnchhausen by Social Media? On ihmisiä jotka ovat lakkaamatta verkossa, twitterissä, facebookissa. Onko merkitys minäbrändi? Olen päättänyt pitää lomatauon sekä Twitterissä että Facebookissa. Ukkonen jyrisee, ja sataa rakeita. toivoa että se myös pysyy siistinä. Hyvä combat tänään. Jaksoin hyvin ja nautin kovasta treenistä! maanantai 9.7. Laiska aamu meillä kaikilla. Koira makasi puoli kymmeneltä sängyn päässä tassut kohti taivasta. Aamulenkki tuulisessa ja pilvisessä, mutta lämpöisessä säässä. Meri oikein kohisi. Sulatin pakastimen ja tein herkkuja tähteeksi jääneestä torttutaikinasta: sipuli- Hamlet, mieheni ja meri. Aittasaari on lempipaikkojamme kaikkina vuodenaikoina. Kesällä Hamlet saa kahlata meressä. sunnuntai 8.7. Aamulenkillä vanha mies oli ongella mäyräkoiran ja ainakin neljän siiman kera. Kehui Pumpulaa komeaksi ja arveli sen olevan vuoden vanha, kun se oli niin vauhdikas. Pesin kolme mattoa metelöivällä painepesurilla ja nostin ne ulos kuivumaan. Kuuma ja tyyni päivä. Illaksi on luvattu ukkosmyrskyä. Kuivukoot sen aikaa kun ei sada. Teen formulafaneille pizzaa. Laitan sen kohta uuniin. Loman huomaan siitäkin että jaksan siivota keittiötä koko ajan. Näin on - 26 - HEINÄKUU 2012 piirakan, jota poika kiitti hyväksi ja omenasoseesta ja vanilja-creme fraichesta-kermasta-munista päälle kerroksen. Se on nyt uunissa. Saa nähdä miltä maistuu. keskiviikko 11.7. Vaikka olen läsnä ammattini takia Twitterissä ja Facebookissa, seuraan hämmentynein mielin virtuaalista elämää. Joskus saan pääkirjoitukseeni muutaman lauseen, johon olen tyytyväinen. Sellaista tajunnanvirtaa, joka tuottaisi julkaisemisen arvoista materiaalia taukoamatta, ei minulla ole. Tai sitten ei ole sellaista itseluottamusta. Sosiaalinen media on näyttämö, jonka jokainen rakentaa itselleen. Lavasteet, esiripun. dramaturgian, ohjauksen, vastanäyttelijät. Mikä on yleisön rooli? Onko kyseessä dialogi vai monologi, ekshibitionismin hallittu tai vähemmän hallittu muoto? En tiedä. Toki FB:ssa on hyviä keskusteluja erilaisista asioista. Arvostamani Markus Leikola on virittänyt keskustelua HS:n Enkeli-Elisa -jutusta. Se voi olla yksi tendenssijournalismin muoto, mutta mikä on kirjoittajan agenda? Tulla kuuluisaksi vai jotain muuta? Uutisen ja journalismin tulee perustua todella tapahtuneisiin asioihin ja oikeisiin ihmisiin. Tiedot tulee tarkistaa mahdollisimman aukottomasti. Netti on pilannut näennäisellä helppoudellaan ja vakuuttavuudellaan toimittajien kyvyn ja tahdon hakea ja varmistaa tietoa useista lähteistä ja tehdä lähdeaineistostaan synteesiä. Monilähteisyyden tulisi olla ohjenuora kaikessa journalismissa. Totuushan on tunnetusti kuitenkin hyvin erilainen, lähteestä riippuen, varsinkin kun on kyse mielipiteistä Fiktio on eri asia, ja sillä on omat lait. torstai 12.7. Minulle on lomaa ja vapautta, kun saan olla meikkaamatta, föönaamatta ja pukeutumatta – ja olla olematta päätoimittaja. En haluaisi senkään takia liiemmin poistua saarelta. Illalla SH´BAM ja yogalates pyörän kera. Kuntosalin ilmastointi oli rikki, joten aika hikiset olivat tunnelmat. Illalla söimme suomalaisittain: savusiikaa, silliä, siikliä, salaattia ja mummonkastiketta. Jälkkäriksi leipäjuustoa ja vadelmahilloa. On toisen veljeni syntymäpäivä, tyttären kummisedän. Hän taitaa viettää sitä golfkentällä. perjantai 13.7. Lasken päiviä tyttären kotiinpaluuseen Bakusta. Huomenna niitä on tähteellä kuusitoista. Kaipa huoli vain kirjoitetaan äitiin, ja se pysyy siellä, olipa lapsi pieni tai aikuinen. Tämän loman jännitän tätä, ei voi mitään. lauantai 14.7. Päivä sujui siskojen ja Tiina-kälyn kanssa kaupungissa. Ensimmäinen päivä meikissä ja föönissä sitten työn. Tapasimme ensin Kertun kanssa baarissa, sitten noudimme Eevan bussiasemalta ja Tiinan junalta. Vietimme Kerttu-siskoni 50-vuotisjuhlien ostos- ja illallispäivää. Me sisarukset ja äiti olimme antaneet hänelle lahjaksi Kalevala Korun lahjakortin. Ajatuksena, että se käytettäisiin yhdessä. Kävimme ensin katsomassa Helene Schjerfbeckin näyttelyn Ateneumissa. Se oli hieno. Sitten hoidimme siskon koruostokset. Hän olikin aika koristeltu lopulta. Päivän päätti loistoillallinen Gaijinissa. Kämpin baarissa ihmettelimme kallista viiniä ja huomattavan avaria kaula-aukkoja. Oli hyvin mukava ilta; iloinen ja liikuttavakin. Päätimme toistaa tämän ensi kesänä. sunnuntai 15.7. Katsoimme saksalaisen leffan, Soul Kitchen. Ihan hauska. Nyt jatkan ranskalaista Täysihoitoa. - 27 - HEINÄKUU 2012 maanantai 16.7. Ajoin Savoon. Kävin äidin kanssa katsomassa hänen uutta kotiaan. Kurkin ikkunoista sisälle ja katsastin sisäpihan. Ympäristö on viihtyisä, ja koti näytti siistiltä, vaikka pieneltä. Pakkasin äidin kirjoista itselleni tankaruno-opuksen, joka inspiroi minua suuresti kun olin kuusivuotias ja oppinut juuri lukemaan ja kirjoittamaan. tiistai 17.7. Läksimme äidin kanssa aamulla ajoissa liikenteeseen: kukkakauppaan ja kohti Kuopion Ikeaa ostamaan äidille tuoleja ja valaisinta. Äiti totesi, että Ikea oli ihmeellinen paikka, jossa hän ei olisi osannut yksin käydä. Hän tiesi tarkasti mitä tahtoi. Ikeasta jatkoimme kohti Iisalmea, jossa tapasimme äidin nuoruuden ystävän. Hän sairastaa Parkinsonin tautia ja on menettänyt kyvyn kommunikoida. Puhe on vaivalloista, hidasta ja hiljaista. Hoivakoti sijaitsi omakotitalossa, ja oli oikeasti kuin koti. Voi olla, että olisin järkyttynyt enemmän, jos taustalla ei olisi viiden vuoden kokemusta terveyskeskuksen vuodeosaston potilaista. Ajattelen kiitollisena kuitenkin, että isä säilytti kykynsä kommunikoida ja keskustella ja pysyi itsenään loppuun asti. Tästä keskustelimme usein hoitajien kanssa. He sanoivat aina, että on armollisempaa pysyä kartalla kuin kadota omaan maailmaan. ja Hyttysässää seuraavaa hautausmaakeikkaa ajatellen. Käsittelin itseni hyttysässällä ja lähdin haudoille istuttamaan isälle keltaisen ja punaisen tulilatvan. Sain myös otetuksi hautakuvat. Ajoin tädin kautta kotiin, 1200 kilometriä nyt takana. torstai 19.7. Luin loppuun Carol Shieldsin romaanin Ruohonvihreää. Se on mestarillinen kuvaus naisen arkisesta elämästä, elämän suurista tunteista ja suhteesta perheeseen, äitiin, siskoon, lapseen ja myös eksään. Shields osaa piirtää repliikeillä ja pienillä tapahtumien virralla suuren kuvan ja kokemuksen. Tein huonon päätöksen ja menin Laajasalon ostarille hakemaan kahvia ja koirankeksejä. Oikeita koirankeksejä ei ollut, ja piha-alue oli täynnä humalaisia, örveltäviä miehiä ja naisia. Ostarille todella pitäisi tehdä jotakin, jotta se olisi viihtyisä. perjantai 20.7. En ole saanut aikaiseksi mitään. Katsoin BBC:n brittisarjan Olympiaseikkailu, joka karrikoi älykkäästi työyhteisöä. Keskiviikko 18.7. Hautausmaalla itikat söivät niin kauheasti, että olin täysin toimintakyvytön. Olin myös väärin pukeutunut ohuissa legginseissä ja äidin mielestä rumassa mekossani (ruskeassa pellavamekossa). Haudalla sade oli litistänyt osan ahkeraliisoista isän puolelta. Isovanhempien puoli oli kaunis ja iloinen. Päätimme, että tuon sinne myöhemmin päivällä pari uutta kasvia. Ajoimme takaisin kirkonkylälle ja ostimme mansikat, minä myös apteekista Pantysonia Isän hauta palokankaan hautausmaalla. Siellä käyn jokaisella savon-matkalla. - 28 - HEINÄKUU 2012 Yksi hahmoista on sympaattinen, pehmeä, mutta viisas ja vähän surullinen johtaja. Pomona muuten tulee usein surulliseksi, minkähän takia? Sarjan tiukka, iskusanoja hokeva, ulkoista vakuuttavuutta huokuva brändityyppi tiimeinee muistuttaa riemastuttavasti eräitäkin nuorten trendihenkilöiden työryhmiä, joita olen tavannut vuosien varrella. Hupaisa on myös yksinhuoltajaäiti. Hän on teoreettisesti ja muodollisesti pätevän kuuloinen, mutta mikään ei valmistu ajoissa ja kotona on paljon huolia. Lisäksi joukossa oli muutama saivarteleva mies ja tehokas nuori nainen, joka kävelee sen yksinhuoltajaäidin yli. Olympiaseikkailu on loistoveto BBC:lta. Jospa Suomessa kyettäisiin näin hyvin tyypiteltyyn ja näyteltyyn ajankohtaissatiiriin. Pidin Ihmisten puolueesta, jossa oli samaa särmää tai tyyppitaitoa. Luin Wall Street Journalin erinomaisen jutun Nokiasta. Frank Nuovo kertoo siinä, että iPhonen ja iPadin kaltaiset ideat olivat olemassa vuosia sitten mutta niitä ei osattu viedä eteenpäin. Nyt lienee myöhäistä. lauantai 21.7. Viikonpäivät menettävät merkitystään, kun on loma. Mietin sosiaalista kontrollia, avoimuutta ja tunsin häpeänsekaista katumusta siitä, että olen tuonut henkilökohtaisia asioita paikkoihin, joihin ne eivät kuulu. Toivon, että olen läksyni oppinut, kiitos myös viisaiden opastajien. Päätin siivota koko keittiön. Olen siivonnut nyt kaksi kaappia, tähteellä kaksitoista kaappia, kuusi laatikkoa ja yksi kirjahylly. sunnuntai 22.7. Myöhään yöllä katsoin Oliver Stonen The Doors -elokuvan ja nukuin sen jälkeen levottomasti. Intohimoa ja outoutta tihkuvien laulujen takana oli sekoilua, epätoivoa ja itse- tuhoa. Kauniista, älykkäästä ja ahdistuneesta Morrisonista tuli muutamassa vuodessa viskiä litkivä, piittaamaton, rähisevä viina- ja huumeaddikti. Val Kilmer oli hyvä Morrison ja Meg Ryan Pamela Courson, myös hämmentävän yhdennäköinen. maanantai 23.7. Aamulla kävimme Hamletin kanssa jo perinteisen loma-aamun lenkin eli kiersimme Aittasaaren. Sitten ajoimme Tampereelle, minä työmielessä asuntomessuille, R ja Hamlet Teiskoon kylään serkulle, jota R ei ollut tavannut sitten 1970-luvun. Asuntomessuilla satoi kuin kastelukannusta, mutta siellä oli paljon väkeä, joten jonotin jokaiseen kohteeseen. Kiintoisinta oli kuunnella ihmisten juttuja. Koti on tunneasia. Jokaisella on siitä mielipide ja jokainen esiintyy oikeutetusti asiantuntijana. Suomalaisille käypäisin metodi lienee todellakin negatiivinen aivoriihi. Enemmän kuulin kommentteja: hassusti tehty, en tykkää, tuon olisin tehnyt toisin. Ja kun jokusia myönteisiä lausahduksia kuului, ne olivat henkilökohtaisia: tuo on tehty niin kuin meillä tai niin kuin olen ajatellut. Asuntomessut ovat kuin palvelujournalismi: WIIFM – what is it for me. Minä on peili. ja minä on valtias. Syötyäni messualueella nälkääni pehmytjäätelön olin enemmän kuin iloinen miehen serkun tarjoamasta ateriasta. Etenkin aamulla maasta nostetut Siiklit maistuivat taivaallisilta. Päivästä tuli pitkä, ja olen väsynyt. Iltakin pimenee jo. Eilen pyöräillessäni jumppaan valo ja pilvien reunat olivat syksyiset. tiistai 24.7. Huomenna enää viisi päivää tyttären paluuseen Bakusta. Minä en totisesti olisi ollut äiti, joka olisi kestänyt vaihto-oppilasvuoden. Olisin ollut kamalan huolissani, ja silloinhan lapset ovat teinejä. - 29 - HEINÄKUU 2012 Siivoan keittiötä vastahakoisesti. Hypin välillä tietokoneella, Facebookissa, sähköpostissa, kurkin ikkunasta, yritän olla syömättä. Siivottuina on kuusi kaappia ja neljä laatikkoa, jäljellä kaksi laatikkoa ja kuusi kaappia. keskiviikko 25.7. Televisiossa keskustellaan vanhuspalvelulaista. Pitääkö hoitohenkilöstöllä olla kiintiö vai ei? Yhteiskunta antaa murheellisen viestin: inhimillisesti arvokas kohtelu tulee määrätä lailla. Emmekö muuten pysty ja halua? Päivän mansikkasaldo: Ostettu yhteensä 5 litraa, joista on syöty noin 2,5 litraa – siis pääasiallisesti minä olen syönyt. Olin ajatellut tehdä jotain vielä tänään, mutta en viitsi. Katsoimme Olympiaseikkailun, uutiset ja nukahdin kesken A-studion eurokeskustelun. Mietin, olinko nuorena onnellisempi. En usko. Huolia ja pelkoja on nyt ehkä enemmän, kun ajattelee myös toisia ihmisiä koko ajan, perhettä ja vanhempia. Itseäni häpeän ja peilaan muihin vähemmän. Ajattelin ystäviä. Olen sosiaalinen, mutta minulla on vähän ystäviä, enkä ole ihminen, johon helposti turvataan, perhettäni lukuun ottamatta. torstai 26.7. Tänään oli ensimmäinen oikea kesäpäivä iltaan asti. Kun ajoin pyörällä kotiin jumpasta, lempeä ja lämmin ilta tulvehti ympärillä. Sen sisällä oli kuin pumpulissa. Illalla yhdeksältä on mittarissa 21 astetta. Se on ihmeellistä tämän kesän kuvioissa. Keittiö on siivottu yhtä kaappia vaille valmiiksi. Vielä odottaa metrin mittainen lundia, joka sisältää sekalaista tavaraa vanhoista Kodin Kuvalehdistä pyöränvaloihin. Katson sen huomenna, ja kun se on tehty, tähän on mennyt kuusi päivää. Maanantaita ei lasketa, koska silloin olimme Tampereella. Tänään tulee Patsyn ja Edinan olympiajakso. HS haukkui sen, mutta katsomme ja muodostamme oman mielipiteemme. perjantai 27.7. On suloinen kesäpäivä, varjossa +25 astetta iltapäivällä. Tästä nauttii todella, kun lämpöä ei ole liiemmin ollut saatavilla tänä suvena. Olen siivonnut keittiön jokaisen kaapin. Jotakin symbolista ehkä on siinä, että heitin pois Koti ja keittiön vanhat vuosikerrat, tätä ja viime vuotta lukuun ottamatta. Joitakin vanhoja pääkirjoitussivuja säästin, sellaisia joissa on mielestäni kelvollinen teksti tai muistorikas kuva Einon tai Hamletin kanssa. Sen sijaan talletan kaikki Kodin Kuvalehdet, joissa on mielestäni kunnollisia juttujani. Laskeskelin, että jos hyvin käy, edessäni on neljä Koti ja keittiön pääkirjoitusta ja yksi puutarhalehden pääkirjoitus. Sitten puhaltavat uudet tuulet. Toivon niin. lauantai 28.7. Kesän kuumin päivä, illalla klo 19 vielä + 25 mittarissa. Se on suhteellista, sillä tytär oli menossa Bakussa rannalle, ja siellä oli +40. Katsoin myöhään olympialaisten avajaisia. Hauskin juttu oli, kun Daniel Craig ajoi taksilla Buckinghamin palatsin pihalle ja haki kuningatar Elisabetin helikopterilla kohti avajaisia, siis leikisti. David Beckham ajoi olympiasoihtua kuljettanutta venettä Thamesilla. Mr Bean oli mainio. Britit osaavat tehdä älykästä viihdettä. Miehet tuijottavat formulaa koko viikonlopun, vuorossa Unkari. sunnuntai 29.7. Aamulla mies kertoi uutisen, että K-kauppa Leppävirralla oli palanut maan tasalle. Äiti ja veli kävivät siellä viiden maissa, ja kahdeksalta illalla se paloi poroksi. HS:ssa Anna-Sofia Bernerin hyvä juttu teknologiasta. Siteeraan: Korealaissyntyinen taloustieteilijä Ha-Joon Chans muistuttaa, että tuppaamme aina pitämään uusimpia keksintöjä merkittävimpinä – ja se voi olla vaarallista. Pyykkikone on muuttanut enemmän maailmaa kuin internet. Köyhille - 30 - HEINÄ-ELOKUU 2012 naisille on tärkeämpää saada pesukone kuin nettiyhteys. (Mies kysyi, oliko tutkija nainen. Höh.) Olen samaa mieltä. Pesukone on se kodinkone, joka säästää eniten naisen aikaa. Peruin combatin, koska olin eilen poikkeuksellisen väsynyt, ja niin olen tänäänkin. Olen treenannut kovaa pari viime viikkoa ja taidan potea lieviä ylikunnon oireita. Pidän nyt kahden päivän treenitauon ja vähennän ohjelmasta yhden combatin ensi viikolla. Aion korvata tämän katsomalla lisää olympialaisia. Se on kiinnostavaa, koska tulen seuranneeksi itselleni oudompia lajeja ja opin samalla uusia asioita. Eilen ärsyynnyin, kun Ylen kommentaattori luetteli telinevoimistelijoiden ohjelmista aina ensimmäisinä virheet. Miten suomalaista! Olisin halunnut tietää enemmän itse elementeistä ja niiden kulusta. maanantai 30.7. Töistä alkaa tulla viestejä. Tänään oli muuten bad mother day – huono äitipäivä, pientä kähnää kummankin kanssa. tiistai 31.7. En haluaisi olla nuori. Nuorena on niin paljon tunteita ja paljon ratkaisuja tehtävänä. ELOKUU keSKIVIIKKO 1.8. Isäni, leijonan, syntymäpäivä. Hänen lempilausahduksiaan oli: ”Älä mene liian leveisiin oviin.” Kaipa se tarkoitti, ettei saa elää yli varojensa eikä haikailla liian suureelliseen seuraan. Tuli uutinen City-lehden lopettamisesta. Ilmaisjakelulehden maailma ja pulma ovat samat kuin verkon. Sisällöstä ei makseta, jolloin väline on riippuvainen mainostuloista. Ilmoittajat haluavat tänä päivänä toimia mediaseksikkäässä verkossa. Kuitenkin on tutkittu, että verkossa mainokset myös ärsyt- tävät ihmisiä. Viime kädessä sisällön pitää koukuttaa asiakkaat ja ilmoittajat. Ihmettelen väheksyvää asennetta painettuja lehtiä kohtaan, sillä niiden asiakkaat maksavat siitä että saavat sisällön – ja ilmoitukset. Amerikkalaiset opettavat, ja itsekin tiedän, että lukijat ovat lojaalimpia kuin ilmoittajat. Eilen julkistettiin myös HS:n siirtyminen tabloidikokoon tammikuussa 2013. Siis iltapäivälehtien formaattiin ja samalla lähemmäksi perinteistä aikakauslehtiformaattia. Maakuntalehtien sisällöt ovat iltapäivälehtimäistyneet jo vuosia sitten, kun päätoimittajiksi palkattiin iltapäivälehtien tekijöitä. He tietävät, että joka päivä on myytävä sisältö. Kaikkien painettujen välineiden sisällöt ovat aikakauslehtimäistyneet valtavasti kymmenen viime vuoden aikana. Entisestä hömpästä on tullut oleellista. Sitä luetaan. Jos ajattelee esimerkiksi ruokaa, autoja, matkoja, kotia, sanomalehdissäkin on runsaasti myös näiden alojen ilmoittelua. toRSTAI 2.8. Ruoan lähellä oleminen on niin vaikeaa. Voisin syödä koko ajan. Tämä päivä on mennyt enemmän tai vähemmän etätyön merkeissä. Kirjoitin Muoto2012-tervehdystä ja sain draftin lähetetyksi toimitusjohtaja Paulille. Ilmoittauduin vakuutusyhtiön ja pankin talousinfoon, mielessäni tuleva projektimme, joka toivottavasti lähtee liikkeelle. peRJANTAI 3.8. En tiedä, mitä pitäisi itsestäni ajatella. Olen lomalla, mutta kun mies lähti töihin keskiviikkona, minäkin aloin linnoittautua kotitoimistooni, eli keittiönpöydän ääreen läppärin liepeille ja välillä sohvalle olympialaisia sivusilmällä seurailemaan. Tulos: puutarhalehden pääkirjoitus (tavanomainen), Muoto2012-käsiohjelman tervehdysteksti (kelvollinen) ja syyskuun lehden pääkirjoitus (siihen olen toistaiseksi suhteellisen tyytyväinen). - 31 - ELOKUU 2012 Mietin ystävyyttä. Se on jakamista. Se vaatii ylläpitoaa. On vaikea jakaa mitään, jos ei puhu. Yhteydenpito osoittaa arvostusta. laUANTAI 4.8. Viimeisenä lomaviikonloppuna ostin combat-kengät ja paljon ruokaa, mustikoita ja vadelmia laatikkokaupalla. Siskon vinkistä tein kantarellimuhennosta kuhan kera tänään. Huomenna laitan kesäkaalipataa. suNNUNTAI 5.8. Huomenna on työpäivä. Mietin sosiaalisten taitojeni rajallisuutta. Aika vanhalla iällä olen ymmärtänyt kanssakäymisen kaavoja ja rajoja. Pitää osata katsoa asioita toisten kannata ja suojata itseään; sitä en aiemmin hallinnut. Joudun miettimään ja tiedostamaan tätä. Työskentelen sisältöbisneksessä. Siksi digitaalisuudessakin tärkeintä on kehittää foorumeita, joilla sisällöstä maksetaan. Näen tabletin ainoana isona mahdollisuutena. Tabletti on tullut nopeasti. Viisi vuotta sitten siitä ei tiedetty mitään. Internetin keksimisestä on kulunut vähän aikaa. Tim Berners-Lee ja Robert Cailliau kehittivät sen 1990, 30 vuotta sitten. Lyhyt aika historiassa. Tein työlistan huomiseksi ja toimituskokoukseen agendan. Tuntuu turvallisemmalta. Olin megahyvässä combatissa tänään; kunto oli kohdillaan, eikä ylirasituksen merkkejä ilmennyt. Palauduin hyvin ja ajoin rauhallisesti pyörällä takaisin kotiin Hikisestä treenistä tuli latautunut olo, joka toivottavasti kantaa huomenna töissäkin. maANANTAI 6.8. Ensimmäinen työpäivä loman jälkeen olikin mahtava. Työkaverit ovat tehneet loistavaa työtä ja toivat ideoita, joita voidaan jalostaa ja viedä käytäntöön seuraavassa lehdessä. AD oli uudistanut kuvatekstifontteja ja kehittänyt jatko-otsikkokerronnan (hankalimpia kirjoittaa!) tilalle sitaattitekstin. Se toimii hyvin. Keskustelimme myös syyskuun yhdestä lapsuudenkotini pihalla kasvaa valtava kuusi. Se istutettiin sodan aikana, ja katselin sitä huoneeni ikkunasta. päivämäärästä. Hallituksen päätöksellä muuttuu paljon tai ei mitään; mikään siltä väliltä ei ole mahdollista. tiISTAI 7.8. Työlista pitenee. Pilvinen ilma. Lähden fillarilla. Kaksi ensimmäistä loman jälkeistä työpäivää ovat olleet kiinnostavia. Hyvä draivi nyt. Pohdimme julkaisujohtajan kanssa tulevaa 50+-projektia. Oloni on joskus jakomielinen, sillä jätän koko ajan (iloisia) hyvästejä Koti ja keittiön arjelle ja pääkirjoituksille. Laskeskelin tänäänkin, että enää kolme, jos homma etenee. Pidän peukkuja. Päivän urheilut: pyörällä kaupunkiin ja takaisin, tunti zumbaa ja kohta vähän ulkoilua Hamletin kanssa ennen olympiakatsomoa. keSKIVIIKKO 8.8. Pieni, huono uutinen: kaunis, turkoosi hupparini hajosi, vetoketju petti. Siksi se siis maksoi 15 euroa. - 32 - ELOKUU 2012 Töissä mikään ei töki.Tästä pitää osata iloita. Keskustelin kollegan kanssa tärkeistä asioista, kuten isästä, kuolemasta, rakkaudesta ja surusta. Puhuimme siitä, millaista oli katsoa vainajaa. Itselleni isän näkeminen kuolleena oli hyvä kokemus. Hänen ei ollut paha olla siellä missä hän oli; tyyni, eloton. tORSTAI 9.8. Aamulla kahdeksalta +10 keittiön ikkunan mittarissa. Hamletin kanssa ulos lähtiessäni aistin ensi kertaa syksyn tuoksun, ilma viileän sakeaa. suNNUNTAI 12.8. peRJANTAI 10.8. Aamun avaus pyörätiellä Kaisaniemessä. Ohitin hitaasti ajavan, mustiin pukeutuneen minihamedaamin ja soitin kelloa, koska pyörätie on kapea ja jalkakäytävällä paljon ihmisiä: ”Mitä sä saatana mulle kilkität!” Sanoin sen kuuluvan pyöräkulttuuriin. ”Vitut se mihinkään kuuluu.” Hän tälläsi ohi seuraavissa liikennevaloissa ajaen päin punaista. Kiersin kaukaa. Aamulla puhuin mediamyynnin uusille ihmisille Koti ja keittiöstä. Pidän asiaesiintymisestä, ”Hyvää keittoa, mutta ei sillä nälkä lähde”, totesi mies ruoasta, jota olin tehnyt . Siinä oli kukkakaalia, kesäkurpitsaa, juustokermaa, roseepippuria ja curryä. laUANTAI 11.8. Television (mies)selostajia olivat sykähdyttäneet kisoissa vain miesten tekemät jutut: Usain Bolt, David Rudisha , Mo Farah ja Jamaikan pikaviestijoukkue. Edes USA:n naisten pikaviestin ME ei mahtunut tähän, vaikka edellinen oli vuodelta 1985, ja DDR:n dopingurheilijoiden juoksema – eikä tietenkään Allyson Felixin mieletön juoksu, ei tsekkinaisen keihäskullan uusinta, eikä naisten moukarin huikea taso. Aamulla kiersimme Aittasaaren onnellisen koiran kanssa. Se pääsi kahlaamaan – ja tiesi sen, kun sanoin ”pääset.” Se ymmärtää paljon sanoja. Hauskimpia on, että kun ihminen sanoo menevänsä vessaan, Hamlet lähtee sinne heti. Ostin violetteja astereita ja koristekaaleja pääkirjoituskuvauksia varten. Illalla katsoimme olympialaisten viimeiset yleisurheilut. Antti Ruuskanen voitti keihäässä (p)ronssia. Koira vinkuu ja komentaa aamulenkille. Ymmärrän sitä, sillä kello on kohta yhdeksän. Mies on löytänyt kaksi uutta herkkua: kantarellimuhennoksen ja Pekka Nikkilän luomutilan kauraleseet. Onneksi olympialaiset loppuvat tänään. Niihin on mennyt paljon aikaa. Lentopallon loppuottelu oli mieletön, Brasilialla oli jo kaksi ottelupalloa, ja silti Venäjä voitti! maanantai 13.8. Yöllä näin Muoto-painajaisen. Istuimme pöydässä. Juhlaan oli tullut 20 ihmistä eikä odotetut 300. Vieraiden joukossa oli hämmentynyt Marimekon toimitusjohtaja Mika Ihamuotila. Ihmettelin, miksi näin vähän väkeä, kun viimevuotinen oli niin kiva tilaisuus. Muotoilija Asmo Noronen totesi, että se johtui lehden kannesta. Se oli vääränlainen; pitäisi olla designia. Paikalla olivat kyllä julkaisujohtaja Betsy ja toimitusjohtaja Pauli. Juhla oli varastomaisessa tilassa. Viime vuonna näin unia, joissa olin myöhässä ja kengät puuttuivat. Pääkirjoituskuvaukset olivat tänään. Kuusi kuvaa, kaksi potrettia ja neljä eri lehtiin Hamletin kanssa ja ilman. Niiden jälkeen tein budjettilaskelmia. Mieheni on päättänyt ilmeisesti pelastaa Eat & Joy Maatilatorin. Nyt hän toi ruisleipää, vadelmahilloa, juustoa ja mustaherukkamehua – ja maistatti minulla kaikkea. - 33 - ELOKUU 2012 tiISTAI 14.8. Päiväni oli hauska. Suunnittelimme julkaisujohtajan kanssa Norjan-matkaamme uuden projektin merkeissä. Aikakauslehtien levikit laskevat siellä hurjaa vauhtia, erityisesti niiden, joiden markkina on irtonumerovetoinen, ja näitä on Norjassa paljon. Kohteemme, Vi Över 60 -brändin, asiat ovat hyvin, koska se perustuu tilauksiin. Lentilanseerauksen järkevä kohderyhmä ovat 50+¬ikäiset, sillä he lukevat lehtiä ja heillä on ostovoimaa. keSKIVIIKKO 15.8. Puutarhalehden deadline oli tänään. Kaikki meni hyvin. toRSTAI 16.8. Aamulla varhain Bergeniin, Norjaan. Työmielessä oli hyvä päivä. Opin uutta työtavoista ja äänestä, jolla 50+ kohderyhmää voidaan puhutella. Miehille on tärkeää, sisällössä ja designissa ei näy naistenlehtisignaaleja. Talous ja laki ovat Vi över 60 -lehden myyntivaltti ja etenkin miehille syy tilata lehti. Pitää pohtia käsittelytapaa. Vi över 60 tekee jutut asiantuntijalähtöisesti. Minun ja Tuula-kollegan matkalaukut eivät tulleet koskaan Bergeniin. Omani tiedettiin olevan Dublinisssa. Jouduin ostamaan pienen laukun, meikkiä, alusvaatteita, puseron ja kosmetiikkaa. Matkavakuutus korvaa. Suututtaa silti. Illallakaan ei tullut yhtään laukkua, vaikka Tuulan pakaasin piti tulla. Illallinen norjalaisten kanssa oli hauska ja maukas. Söin hirveä, merikrottia ja mangosorbettia. Sancerre ja Amarone olivat hyviä! Hotellihuone oli pimeä ja persoonallinen, mutta ei kovin käytännöllinen. käynyt Dublinissa. Kööpenhaminassa selvisi, että laukkuni on löytynyt Frankfurtista ja on matkalla Helsinkiin. Illalla Helsingissä sain tietää, että laukku saapuisi Frankfurtista Helsinkiin klo 01.50. En jäänyt odottamaan. Kävin yöllä ylikierroksilla. Luin sähköpostiani, kuuntelin Harri Koskisen kanssa tekemämme radiohaastattelun ja vakoilin Muoto-gaalan ilmoittautumissivuja. teimme pikavierailun bergeniin. Olen joskus käsitellyt matkajutun bergenistä, ja tunnistin Bryggen. Olimme siellä illallisella. tämä näkymä on vierailukohteemme edestä peRJANTAI 17.8. Bergenin lentokentällä odotti laukustani havainto, että se oli nähty Oslon lentokentällä hihnalla 39. Oletettiin sen menneen kohti norjalaista paikkaa. Kollegan laukku oli - 34 - ELOKUU 2012 laUANTAI 18.8. Olen väsynyt ja keskittymiskyvytön. Tulin myöhään, ja laukkuasia hermostuttaa minua. Laukku lempimekkoineni tuli kotiin iltapäivällä, matkustettuaan aika paljon. suNNUNTAI 19.8. HS:ssa on juttu nuorista, koulutetuista ihmisistä, jotka tekevät työtä palkatta. Ennen sitä kutsuttiin orjuudeksi, paitsi että orjat saivat asunnon ja ruokaa. Nykyorjat tulevat sen verran vauraista perheistä, että ne pystyvät takaamaan nuorelleen orjatyön, toisin sanoen harjoittelujaksoja erilaisissa paikoissa. Pop up Jollas tarjosi kuhaa ja kantarellimuhennosta, vihreää salaattia mustaherukka-balsamicovinegretin kera, punajuuriporkkana-perunagratiinia ja minttu- ja vaniljajäätelöä. Combat on peruttu. En pidä powerstepistä, joka on sen tilalla. Tuli laiska viikonloppu. maANANTAI 20.8. IHANAA SEURAA: SISKOT KERTTU JA EEVÄ SEKÄ KÄLYNI TÄTI. vietimme siskoni syntymäpäivää heinäkuussa.. Toimituskokouksen ja Muoto2012-asioiden ja matkavakuutuksen päivä. Muoto2012käsiohjelma meni painoon. Puutarhalehti tuli painosta ja näytti hyvältä. tiISTAI 22.8. Päivä meni Muotoa hösätessä ja ilta koiraa hösätessä. keSKIVIIKKO 22.8. Aamulla kävin Hackmanin ja Arabian infossa. Tapasin Hackmanin Sorsakosken tehtaan väkeä. Siellä kehitetään tuotteita ja myös valmistetaan niitä, mikä on tänä päivänä mahtava juttu. Lapsuudenkotiini ostettiin sieltä tiskipöytä, kattilat ja aterimet, sekä Haringinlahden kartanosta tilan ensimmäinen rotulehmä, vaaleavoittoinen ayshirelehmä Lilu, joka oli iso ja äidin mukaan aika tyhmä. Hain gaalakengät ja puvun. Puku on moderni, ja suunnittelija on siihen tyytyväinen. Kotona tein lisää gaala-asioita ja ruokaa. toRSTAI 23.8. Aamulla ajoin pyörällä töihin sateessa. Siitä tuli energiaa päivään Kävin kahden tunnin treenissä ja olin loppu. Se oli tarkoituskin. peRJANTAI 24.8. Rakkaan Eeva-siskoni syntymäpäivä. Vuonna 1959 elokuussa oli ollut hellettä ja ukkosmyräkkää. Näin oli äitini muistellut. Sisareni tulevat yhä tärkeämmiksi ja rakkaammiksi mitä vanhemmaksi tulen. Töihin ajoin metropyörällä, koska olin niin väsynyt eilisestä urheilusta. Nyt pimeään Hamletin kanssa. Puutarhavalomme ovat kauniit. Tällaiseen Helsinkiin muutin syksyllä 1983. Sen lempeään ja kosteaan syksyyn, jossa katuvalot kiiltelevät märällä, lehtien laikuttamalla asvaltilla. Pidin siitä silloin, ja pidän siitä nyt. laUANTAI 25.8. Printin voimasta: Jos käyttää koko ajan tablettia, on kuin pitäisi koko ajan samaa mekkoa. On mukavaa ottaa käteen objekti, jossa on yksilöllisyyttä. Jokainen painettu lehden numero on yksilö. Suvun asioissa olen ollut täydellisessä - 35 - ELO-SYYSKUU 2012 tiedotuspimennossa. Mikä tappio! Uutinen ei ollut yllättävä, ja aavistelin asian olevan näin heinäkuussa, kun parin tapasin. Nuorimman veljeni pojan perheeseen syntyy vauva, laskettu aika on 5.2. Iloinen asia. suNNUNTAI 26.8. Aamulla oli syksy ja kesä yhtä aikaa. Ilmassa tuntui syksyn kosteutta ja raikkautta, ja kohta ympärillä tuntui auringon suvinen lämpö. Talossa vallitsee pyhäaamun rauha. Tein uuniin kaalilaatikon. Siirappi oli lopussa, joten laatikossa on nyt fariinisokeria ja hunajaa. Saapas nähdä, miltä maistuu. Riikka Ala-Harjan Maihinnousu-kirjasta on syntymässä kohu. Ala-Harjan sisko syyttää sisartaan lapsensa hyväksikäytöstä. Tarina leukemiaan sairastuneesta lapsesta on sama. Surullista, jos kaksi siskoa ovat kaukana toisistaan. Ja mikä on fiktion oikeus? Kaikkien romaanihenkilöiden kaltaisia tyyppejä on olemassa jossakin. Ja mistä kirjailija ammentaisi, jos ei siitä, mitä näkee, kuulee ja kokee? Fiktiossa ei ole lähdesuojaa eikä tarvetta tarkistaa lähdettä tai kysyä korrektiuden perään. Ja entä jos Ala-Harjan kirja on todella hyvä? HS:n kritiikki pitää sitä hänen parhaanaan. Varmasti luen tämän opuksen. maANANTAI 27.8. Auto oli pesussa ja sen jälkeen lähes tunnistamattoman puhdas sekä ulkoa että sisältä. Illalla ilma oli kostea ja lämmin, kuin kesä, vaikka luonnossa jo selvät syksyn merkit Nyt pimenee jo, kello on yhdeksän. Tähän on vaikea tottua. Rakastan pitkää valoa. tiISTAI 28.8. Illansuussa kävimme kampaaja Dobrilan juhlissa. Hän sai Keskuskauppakamarin pronssisen kunniamerkin yrittäjyydestään. Tytär kirjoitti onnittelukorttiin tekstin, että hän saa meidät aina näyttämään hyviltä. keSKIVIKKO 29.8. Päivää voinee luonnehtia onnistuneeksi. Saimme lehden onnellisesti kiinni ennen viittä, ja kerkesin bodybalanceen, jonka jälkeen olin aika raato. Lehdestä tuli hyvä, 164 sivua. Olin mukana käsitöissä, ja se on hauskaa. Sain pitkästä aikaa tehdä töitä kontaktissa työkavereihini Tarjaan ja Juttaan. Nautin Haruki Murakamin teoksesta Sputnik – rakastettuni. Sen kirkkaista lauseista, surumielisen sarkastisesta tunnelmasta. toRSTAI 30.8. Iltapäivällä oli uuden projektin palaveri. Mielenkiintoista. Tytär oli ostanut Voguen, päästäkseen shoppailufiilikseen Lontoota ajatellen. Hassua ajatella, että lennämme sinne ylihuomenna. peRJANTAI 31.8. Elokuun viimeisen päivän aamuna ajoin paljain säärin pyörällä töihin. Hyvä fiilis. Huomasin, että toinen etujarru ei toimi. Pitää viedä pyörä huoltoon, kun palaamme Lontoosta. Illalla taivaalla pullisteli jumalainen täysikuu. Ihailimme sitä koiran kanssa. SYYSKUU LAUANTAI 1.9. Lentokoneessa matkalla Lontooseen luin Riikka Ala-Harjan Maihinnousun. Se oli komeasti kirjoitettu teos. Äidin, lapsen ja puolison tarina on tunteena samastuttava. Siinä oli paljon rakkautta – ja nimenomaan pientä tyttöä kohtaan. En ajatellut, että kysymyksessä olisi erityinen tyttö; että joku ihminen olisi tähän varastettu. Sivuilla elivät tämän ajan ja jo menneet ihmiset, joiden tarina kosketti ja joiden puolesta surin ja iloitsin. Lontoossa majapaikkana oli Euston Square Hotel kuten viime vuonnakin. Meitä odotti ehkä yksi pienimpiä hotellihuoneita, joita - 36 - SYYSKUU 2012 Aittasaareen tulee syksy. Illat pimenevät, ja meri ja taivas muuttavat väriään. olen ikinä nähnyt. Nuoriso – Inkeri ja Jamie – otti sen todella pienen, ja meillä on hieman isompi, pieni ja käpyinen sekin. Inkeri on teho-opas.Täysikuun iltana matkustimme metrolla Tate Moderniin, kävelimme Millennium Bridgen yli tummuvassa, lämpimässä illassa. Nuoriso tapasi kavereitaan ja jäi notkumaan Taten eteen. Sain R:n houkutelluksi Damien Hirstin näyttelyyn. Se oli kiehtova ja pysäyttävä. Niin paljon niin rumaa ja niin kaunista rinnakkain, eläviä ja kuolleita perhosista nautaan ja haikalaan. Toisto on komea tehokeino. Tatesta ajoimme taksilla Covent Gardeniin, Inkeri, Jamie, Charlotte, R ja minä. Söimme hyvän ja edullisen intialaisen illallisen. Inkeri ja Kustaa olivat syöneet siellä viime kesänä, ja Inkeri muisti kadut ulkoa. Vatsa täynnä puikkelehdimme möykkäävän juhlakansan välistä Leicester Squaren metroon ja pikkuruisiin hotellihuoneisiimme. suNNUNTAI 2.9. Nukuin huonosti. Huone oli kostea. Niin kutsutussa kylpyhuoneessa haisi pahalle. Sänky oli surkea. Valmistelin yöllä valituspuhetta vastaanottoon. Pidin sen aamulla. Tässäkö kiitos asiakkaalle, joka palaa takaisin? Huoneet luvattiin vaihtaa suurempiin. Inkeri piirsi aamiaisella lautasliinaan kuvan huoneesta, jollaisessa olimme majoittuneet ennen. Vein sen vastaanottoon – todisteeksi, että tiesimme yhtä sun toista. Päivä alkoi Tate Britainissa Turnerilla. Opetus: jotakin asiaa voi tutkia koko elämän, innostua siitä, mennä aina syvemmälle ja löytää uutta. Turner tutki väriä, valoa ja pelkistämistä. Upeinta katsottavaa olivat hänen akvarellinsa ja lukuisat luonnoslehtiönsä, joista näki, miten maalaukset lähtivät kehittymään. Ajoimme lounaalle Regentille Pauliin. Hyvää salaattia ja mukava palvelu. Vietimme vartin DKNY:llä (en löytänyt mitään hyvää alennettua enkä ole kuviovaateihminen) sekä tunnin Massimo Duttin myymälässä, jossa tytär valitsi ja me muut odotimme. Voi arvata, mitä siitä seurasi. Ensin hermostuin minä, sitten tytär. Vaatteista selvittyämme jatkoimme Somerset Houseen. Vielä 1930-luvulla nämä kaikki teokset olivat tekstiilipohatta Samuel Courtauldin kotona. Niistä tuli yksi maailman hienoimmista yksityiskokoelmista. Illalla palatessamme hotellihuoneet oli vaihdettu. Kirjoitan tilavassa kulmahuoneessa, ja nuoriso majoittuu Inkerin piirtämässä huoneessa. Suihkut on laatoitettu, ja kylppä- - 37 - SYYSKUU 2012 MASTER OF SCIENCE, Inkeri ja Jamie. MOlemmat opiskelivat yorkissa, ja siellähän he tapasivat. riin johtaa ovi. Kannatti valittaa. Illalla söimme korealaisessa Kobassa. Ruoka oli erinomaista, erityisesti kimchi, ankka ja korealaisittain marinoitu naudanliha. Aterian kruunasivat jäätelöt: mustaseesami, punainen papu ja vihreä tee. maaNANTAI 3.9. Graduation Day, valmistujaispäivä, koitti vihdoinkin. Nukuin kuin tukki. R sen sijaan heräsi nälkäisenä aikaisin ja meni aamiaiselle tuntia ennen minua. Nautin siististä suihkusta. Tytär oli aamulla flunssaisen tuntuinen, ja poikaystävä myös. Kävimme katsomassa British Museumin assyrialaisen osaston ja muumiot, jotka liikuttavat minua, sekä antiikin Rooman ja Kreikan patsaat, jotka liikuttavat miestäni. Muinaiset egyptiläiset uskoivat, että ihmisen äly ja muisti asuvat sydämessä. Sen takia sitä tulee suojella. University College Londonin, yhden maailman arvostetuimman yliopiston, seremonia pidettiin teltassa läheisessä puistossa. Juhlapuhujana, alumnina, oli The Guardianin toimittaja Michael White. Britit osaavat pitää puheita, joissa kuulija pysyy hereillä. Huumori on oleellinen. Sitä tulee sivulauseina pitkin matkaa. Vieressäni istui tyttären kurssitoverin isä, puhelias herrasmies Norwichista perheineen. Hän oli käynyt Finlandia-hiihdossa ja asunut Norjassa. Seremonia alkua odotellessamme keskustelimme Lasse Virenistä, EU:n talouskriisistä, olympialaisista, Norjasta, nuorten työllistymisestä ja opinnoista sekä koirista. Inkeri oli iloinen ja kaunis. Hän piti Yorkin yliopiston kahden vuoden takaisia Bachelor of Arts -tutkinnon valmistujaisia lämpimämpinä. Olen samaa mieltä. Yorkissa oli juhlapuhujana Justice Albie Sachs, eteläafrikkalainen kansalaisoikeusjuristi. Hän sai yleisön kyyneliin. Inkeri ja minä University college Londonin pihalla. Tyttäreni tutkinto on Master of Science, security studies. Ajatella, että hän on käynyt samaa yliopistoa kuin Jomo Kenyatta ja Mahatma gandhi. - 38 - SYYSKUU 2012 tiISTAI 4.9. Muoto2012gaalapukuni oli Anu Leinosen käsialaa. Se tehtiin sami Vullin Finlaysonille suunnitteleman keisari-kuosin ympärille. Punaiset minna parikat olivat kengät, joista käytän termiä hyvät istua. Matkustimme päivän päästäksemme Lontoosta kotiin. Aamulla mahduimme Eustonissa kolmanteen metrojunaan, Kings Crossilla toiseen, ja metroja kulkee minuutin välein. Kaukana oli viikonlopun leppoisuus. Nyt oltiin menossa töihin, kylki kyljessä kiinni ja vakavin ilmein. Lontoon ihmispaljoudesta uupuu jälkikäteen. Kotiin tullessa oli hyytynyt ja tyhjä olo, kuten usein matkan jälkeen. Sähköpostissa oli monta viestiä Muoto2012-gaalasta, joka siis on huomenna. Reagoin niihin jo taksissa kotimatkalla, mistä perhe ei pitänyt. Kustaa piti tuliaisistaan. Kävin äsken Hamletin kanssa syysillassa. Pesen pyykkiä. Luen Sofi Oksasen uutta romaania Kun kyyhkyset katosivat. En ole pitkästynyt hetkeäkään, toisin kuin HS:n arvostelija. Oksanen kirjoittaa omintakeisesti, polveilevin lausein. Hän kutoo tekstiä kuin taidokasta kirjoneuletta. keSKIVIIKKO 5.9. Muoto2012-gaala. Jännittävä, kiihkeä ja kaunis päivä. Aamulla ranskalaisen manikyyrin aikana järjestelin yhdelle vieraalle parkkipaikan tiedot iltaa varten, luin loppuun Sofi Oksasen romaanin ja huomasin, että puhelimeni sekä tilttasi että koki ihmeparantumisen. En muista illasta juuri mitään. Pöytäseurueessani olivat Jalo Helsingin onnelliset nuorukaiset, lasteni ikäiset. Nautin nuorten seurasta, ja myös Nina Zischkan, Pirjo Airaksisen sekä Sirpa Korpelan, fiksuja naisia. Gaalan päätyttyä taistelin kivistävin jaloin takahuoneeseen. Siellä meillä oli pienet privaattijatkot; juontaja Jaakko Selinillä sekä tapahtumatiimin Heidillä, Mirellalla ja minulla. Kehuttiin toisemme. Jaakko on hurmaava kumppani esiintymislavalla, saa minut vapautumaan. Kotiin saavuin valkoisen gladioluskuorman kanssa. Yksi oli tippunut hiekkatielle, ja R korjasi sen aamulla talteen. Ajattelin, että tämä saattoi olla toinen ja viimeinen Muoto-gaalan emännyyteni. toRSTAI 6.9. Strategiakokous. Hyvä päivä, mutta illalla väsytti mahdottomasti gaalan jälkeen. peRJANTAI 7.9. Strategiakokouksen lomassa sain minuutin ansaittua mediaa Muoto2012-gaalalle. Tulomatkalla bussissa voin pahoin, koska työskentelin iPadilla mutkaisella tiellä. Kotona tein ruokaa (curry-valkosipulikanaa ja karamellisoitua punasipulia). Käytin koiran ulkona ja rapsutin sitä paljon. laUANTAI 8.9. Aamulla olimme koiran kanssa pirteällä lenkillä Aittasaaressa, mikä ei estänyt sitä - 39 - SYYSKUU 2012 vänkäämästä kohti koirapuistoa illalla. Tuuli oli jo kylmä ja raaka, vaikka päivällä jyrisi ukkonen kuin kesällä ikään. Siivosimme. R:n vuoro päättyi aikaisemmin kuin minun, koska oli formulapäivä. Kaupasta raahasin kuusi kassillista ruokaa. Inkerin pyynnöstä tein pannukakkua, jota koirakin himoitsi. Tarjosin sen mustikoiden, mansikoiden ja rahkakermavaahdon kera. Tytär esitti mielenkiintoisen vertauksen. Olemme samassa vaiheessa kuin industrialismin alussa. Silloin tehdastyöläiset tekivät työtä lähes tauotta. Nyt tietotyöläiset, koulutetut ihmiset, toimivat samalla lailla. Teknologia mahdollistaa sen, että työ seuraa ihmistä kaikkialle ja koko ajan. Itsekin teen kohta töitä, joita en ehdi tehdä ensi viikolla. suNNUNTAI 9.9. Tein kaalikääryleitä, ja siihen kului kolme ja puoli tuntia. Niistä tuli jumalaisen hyviä ja kauniita. Oli pyhän formulan päivä, joten miehistä ei ollut paljon havaintoja. Tein töitä sekä uuden lehtiprojektin että Koti ja keittiön kanssa. Uskomatonta, että hallituksen kokoukseen on reilu viikko. Kävin bodybalancessa ja combatissa. Tullessani ostin taas maitoa kaupasta. Sitä on hankittu tänä viikonloppuna 11 litraa. Puhuin siskon kanssa puhelimessa. Hän ja P olivat tulleet Kreetalta eilen. Olivat Plataniaksessa, samassa paikassa jossa olimme R:n kanssa, kun odotin Inkeriä. Pitkästyimme pahanpäiväisesti, ja minä voin huonosti. Siskolla oli ollut kivaa ja rauhaisaa. Sääli että sunnuntai-iltojen ylikomisario Banks on loppunut. Se oli inhimillinen ja raadollinen ohjelma ennen työviikon alkua. maANANTAI 10.9. Pyöräilin töihin. Ilta tuli paluumatkalla äkkiä. Aurinko laskee syksyllä nopeasti. Nyt on jo melkein pimeää. Lähdemme Hamletin kanssa ulos, Inkeri ja minä. Tein illalla lokakuun lehden pääkirjoituk- sen. Aiheenani oli kaali – ja siitä tuli aika hyvä. Voi olla, että olen huomenna eri mieltä. tiISTAI 11.9. Aamulla pyörällä töihin. Selkälihaksia kivisti, ja olin suunnitellut illaksi pilateksen. Se oli peruttu ohjaajan sairastumisen vuoksi. Tein seurapiiritoimittajan töitä eli tekstitin kuvat gaalajuttuun. Tein kana-kookoskeiton. Mikään, jossa on valkosipulia, korianteria ja inkivääriä, ei voi olla pahaa! keSKIVIIKKO 12.9. Työpäivä oli säätämistä lehden ja uuden projektin kanssa. Kollegani Kristina tekee hyvää työtä projektinhallinnassa. Ajoin pyörällä kotiin sateessa. Nyt menen rapsuttamaan koiraa. toRSTAI 13.9. Vein pyöräni korjattavaksi, kun toinen etujarru ei toiminut. Melkein ajoin parkkihallin seinään yhtenä päivänä. Iltapäivällä kävin optikolla ostamassa kaukolasit auton ajamiseen. Sitten ostin lehtiä (ET, Viva etc). Sorruin myös kahteen kirjaan, pokkariin jonka nimeä en muista ja Sirpa Kähkösen uutuuteen, Hietakehtoon. Notkuin Akateemisen kirjakaupan eteisessä aikani – ja marssin Tarsalan kauppaan. Ostin kengät noin viidessä minuutissa. Illalla kävin SH´BAMissa ja yogalatesissa, ihanat tunnit taas. Sitten curry-valkosipulietc katkarapusalaattia. Hyvää. Ja lopuksi Sirpa Kähköstä! Pidän hänen tekstistään: kaunista aistillista kieltä, jossa tuntuvat sydämeni Savon murre ja mieli. peRJANTAI 14.9. Aamulla haastattelin Lundian toimitusjohtajaa, Michaela von Wendtiä. Koti oli vanha eiralaistalo, joka oli uudistettu. Rappukäytävässä tuli tunne kuin saapuisi luksushotelliin. Sieltä kävelin uusilla korkokengilläni töi- - 40 - SYYSKUU 2012 hin ja hain matkalla pyöränkin korjaamosta. Habitaressa haastattelin Jalo Helsingin Mikko Järvenpäätä lavalla. Lavalla unohtaa, onko yleisöä vai ei. Nyt ei paljon ollut. Toivottavasti huomenna on enemmän väkeä. Vieraanani on Nikarin Jenni Roininen. Ulkona myrskyää. Makkara paistuu – joku ranskalainen. Alan syödä ja viettää hetken viikonloppua. laUANTAI 15.9. Habitaressa tapasin Nikarin Jenni Roinisen, jota haastattelin Ahead!-lavalla, Petri Vainion ja Kirsi Valantin, Aikamatkan tehneen Kaisa Blomstedtin, Trash Hotelin isäntäparin Isa Kukkapuro-Enbomin ja miehensä Henrikin sekä Lennolin toimitusjohtaja Pirjo Pystykoski-Sopasen, naisen Aava-sisustuskonseptin takana, valmistajana. Kivaa. Messukeskuksesta pyräytin taksilla samppanjapullon kanssa Helena Karihtalan uusien tilojen avajaisiin. Siellä pitkältä ajalta tuttu, toimelias ja hurjan kaunis emäntä. Jotenkin odotan tilaisuutta, jos se koittaa, kertoa uutisen, että palaan siihen journalismiin, johon minut on koulutettu ja jossa kasvoin ja opin. Aika näyttää, miten käy ja miten onnistumme. suNNUNTAI 16.9. Tehosunnuntai alkoi Hamletin kanssa aurinkoisessa Aittasaaressa. Hauva oli vilperttituulella. Kotiin tultuamme päivitin lehden Facebookia Habitaren vuoksi, selasin päivän lehden ja tein siskonmakkarakeiton – jotta voisin lähteä taas kohti Habitarea. Siellä olin reilun tunnin osastollamme ja myin lehtiä. Muoto2012-voittajien Saanan ja Ollin haastattelu lavalla oli paras tämänvuotisista. Fiilis oli rento, ja sain hyvää infoa: sisustusblogit auttavat uusia yrittäjiä markkinoinnissa, globaalisti. Kiidin takaisin kotiin, ja lähdimme R:n ja Hamletin kanssa tekemään kunnallisvaalityötä tyttärelle. Minä kuljetin koiraa, ja mies niittasi mainoksia lyhtypylväisiin. Katselen lyhtypylväitä nyt eri silmin kuin aamulla. Puiseen voi niitata mainoksen, metalliseen kiinnittää teipillä. Olin bodybalancessa ja combatissa sen perään. Jaksoin hyvin, ja tuli energinen olo. Kohta katsomaan Muoto2012-gaalan tvtaltiointia. Saapas nähdä, kestänkö nähdä ja kuulla itseni.. maANANTAI 17.9. Syksy tulee. Aamulla oli pimeää, kun heräsin ennen kellon soittoa, 6.30. Hamlet oli tempputuulella, lehahti keskelle katua, mutta uskoi sitten ja kiersimme kauniin suon reunaa. Kiireinen työpäivä: lehti meni kiinni kahta päivää etuajassa, ja oli muutenkin lyhyempi jakso tehdä tämä numero. Muoto-gaala oli syksyn vedenjakaja. Nyt saa taas elää normaalia työarkea jonkin aikaa. Iltapäivällä sain soiton julkaisujohtajalta. Hän kehotti minua varautumaan kertomaan uuden projektin sisällöstä hallituksen kokouksessa huomenna. Vatsassa lentelee perhosia; en ole siellä ennen ollut. Saimme lehden valmiiksi niin, että pääsin pyöräilemään kotiin seitsemän maissa. Hiihtotermeillä ilmaistuna oli lentokeli, mahtava takatuuli koko matkan. Tein kanarisottoa. Se on tekeytymässä, ja kello on puoli kymmenen. Koira tuli pöydän alle kaveriksi. Paijaan sen selkää. Käyn vielä läpi huomisen esityksen materiaalit. tiISTAI 18.9. Koirakin taisi tietää, että on poikkeuksellinen päivä. Se tälläsi itsensä tyttären sänkyyn eikä halunnut tulla pois. Aamulla olin levoton ja unohdin meikkipussin kotiin, joten jouduin polkemaan Takilatien mäen takaisin. Kaisaniemen puistossa meinasin ajaa pyörällä kolarin, kun jonkun ihmisen takaa tuli tyttö ja ajoi kohti. Jarrutin ja kiljuin apua jumalalta. Onneksi etujarru korjattiin perjantaina. Hallituksen kokouksessa kävin lyhyesti - 41 - SYYSKUU 2012 kertomassa uudesta brändistä. Vastaanotto oli myönteinen, innostunutkin. Investointipäätös: tehdään, mutta odotetaan Aller Holdingin lopullista päätöstä. Se tulee ennen lokakuuta, oletan. Eli vielä pitää jännittää vähän. Jännitin myös esiintymistä hallitukselle. Ajoin kauniissa syyssäässä kotiin ja olinkin ensimmäinen. Hamlet oli iloinen! Teimme sen kanssa lasagnea ja lähdimme Hamletin koirakaverin ja sen emännän kanssa lenkille uimarannalle. R haki meidät Possupuistosta – ja voi koiran riemua, kun se näki tutun auton tulevan! Ulkona suhisee pimeän syksyn tuuli. Pidän Helsingin lempeästä, kosteasta syksystä, vaahteroiden hehkusta, omenoiden tuoksusta, asvaltille tippuneista lehdistä, kellastuvista väreistä kaislikossa. keSKIVIIKKO 19.9. ostamaan ulkokukkia haudoille. Vieläkin Leskisen sukuhaudalla kukkivat valkoiset pelargonit, jotka ostin toissa keväänä. Toinen kahvipaikkani oli Tertin kartano, jonka valitsen mielelläni. Leppävirralta ajoimme äidin kanssa kiireesti Ikeaan. Ostimme Carina Bengsin suunnitteleman senkin. Olen tavannut Carinan, kun Koti ja keittiö aloitti ja olemme julkaisseet kaksi hänen kotiaan. Kokoan senkin lauantaina, kun palaan Iisalmesta Pohjois-Savon valtuuskunnan kokouksesta. Illan vietimme Varkaudessa. Minä pääsin kälyni Tiinan siivellä hauskalle dance mix -tunnille. Äiti kysyi häneltä, osasinko tanssia. Palasimme Leppävirralle myöhään. Äidin uusi koti on sievä ja viihtyisä. Oleskelutilat ovat paremmat kuin entisessä kodissa ja ympäristö kauniimpi. Illalla katselin viileässä säässä mustaa tähtitaivasta. toRSTAI 20.9. Matkustan bussilla Leppävirralta Iisalmeen. Kirjoitan bussissa. Olemme Vehmasmäessä, jossa ennen kohoilivat isot mäet. Olen ajanut täällä bussilla viimeksi 1980-luvun alussa. Valtuuskunnan seminaari alkaa kahdelta, ja sitä ennen minua ja kahta muuta valtuuskunnan jäsentä haastatellaan Savon Sanomiin. Iloinen toimittaja soitti eilen autoon. Bussissa on aikaa ajatella vähän. Sain viestin töistä: Uusi projektimme on myötäpuhurissa Tanskassa. Eli kohta olen uuden lehden vetäjä, luulisin. Illalla sain soiton kotoa. Puolisolle tärkeä ihminen on kuollut. Juttelimme siitä. Aamulla satoi. Sain tiedon, että minua haastateltaisin tulevana perjantaina Savon Sanomiin Iisalmessa Pohjois-Savon valtuuskunnan kokouksessa. Olisipa kiva kertoa tästä uudesta jutusta, mutta en voi vielä kertoa. Suosikki lopetetaan vuodenvaihteessa. Varhaisteininä tapetoin sen julisteilla huoneeni kaikki seinäpinnat ja luin levyarviot. Katsoimme ison kasan koteja ja yritimme löytää kansikuvia tuleviin lehtiin. Siihen meni koko iltapäivä. Lähdin illaksi seuraamaan tytärtä vaalipaneeliin, joka käytiin englanniksi. Hän oli fiksu ja puhui kaunista englantia. Aamulla huijasin Hamletia pakkaamalla salaa ja laittamalla laukun alakautta ulos. Kävin kaupassa ja lähdin ajamaan kohti Savoa. Puut muuttuivat kultaisiksi, ja tajusin syksyn valon, joka liukuu maiseman yli terävänä ja illan tullen matalalta. Äitini sanoo, että se muistuttaa maaliskuuta. Sama aikahan on kesäpäivän tasauksesta kumpaankin suuntaan. Pysähdyin Lahdessa Kodin Terrassa peRJANTAI 22.9. laUANTAI 22.9. Heräsin yöllä ajatukseen, että ehkä vainaja ei halunnut kenenkään tietävän sairaudestaan tai ainakaan ei halunnut siitä puhuttavan. Aamulla nautin loistoaamiaisen: iisalmelaisessa Sokos-hotellissa oli tarjolla luomuruisleipää, luomupuuroa, munakokkelia, keitettyjä munia, marmeladia, marjoja, kahta - 42 - SYYSKUU 2012 haudutettua teetä, kahta hieman erikoisempaa juustoa ja hyvää kahvia. Savon Sanomien juttu oli hyvä. Pääsin valtuuskunnan sihteerin kyydissä Kuopioon jatkaakseni siitä bussilla Leppävirralle. Bussi oli vartin myöhässä, ja epäilin, tuleeko se koskaan. Tulihan se. Vakiovuoro körryyttää nyt vanhaa viitostietä etelään sateisen ruskamaiseman läpi. Kohta olemme Vanulan kohdalla; tässä oli teinivuosieni tanssipaikka. Baari on yhä paikallaan. En ehtinyt nähdä, onko sen nimi vielä Takkabaari. Keskussairaalan pysäkillä hytistessäni mietin isääni, joka veti viimeisen henkäyksensä ruskeaksi rapatussa talossa, jossakin puhtaassa huoneessa, 28.10.2009, klo 13.10. Äiti oli hänen luonaan, pikkuveli asioilla kaupungilla, kun oli sanottu ettei kiirettä ole. Isä oli nukkunut levollisesti, elämä paennut äkkiä pois. Minä olin Välimerellä, Costa Concordialla, joka sekin makaa nyt Välimeressä matalikkoon juuttuneena raatona. Äidin luona kokosimme Ikean Liatorpsenkin. Onneksi en etukäteen tiennyt, että kokoamisessa oli 39 vaihetta. Aavistin jotain, kun purin pakkauksen mukana tulleen muovipussin ja lajittelin lukuisat erilaiset tapit ja ruuvit. Koko juttuun meni viisi tuntia, eikä tuloksena ollut täydellisesti koottu kaluste. Ristipääruuvari ei ollut kovin hyvä, ja sormeni ovat kipeät, kaikki kynnet lohkeilleet. Kun soitin urotyöstäni kotiin, mies totesi, että kai nyt ymmärrän, miksei hän hanki mielellään kalusteita Ikeasta. sunnuntai 23.9. Lähdin kahdeksalta ajamaan kohti Pieksämäkeä. Tädin luona vierähti tovi. Nautimme runsaan aamiaisen, johon olin varautunut jättämällä sen väliin äidin luona. Koko kotimatkan satoi kuin saavista, ja pelotti ajaa. maANANTAI 24.9. Uusi Koti ja keittiö tuli painosta. Se on pääsääntöisesti hyvä. Hamlet oli ihana aamulla ja illalla Aittasaaressa. Myöhään editoin vielä tanskalaista juttua Budapestista. tiISTAI 25.9. Pyörällä töihin ja takaisin. Menomatkalla näin yhden koiratutun matkalla koirapuistoon. Palatessani näin saman porukan uudelleen, tulossa koirapuiston suunnasta. Päivän aikana sain isoja uutisia. Työskentelen lokakuun Koti ja keittiössä. Marraskuun alusta Jutta on vastaava päätoimittaja. Hänestä Koti ja keittiö saa loistavan päätoimittajan, omistautuneen ja viisaan ihmisen. Voin pitää itseäni onnekkaana. Saan 56-vuotiaana lanseerata uuden lehden, ja alueella, joka on journalistisesti vahvimpani. Toivoa sopii, että taidot ovat tallella. Selvisi myös, että julkaisujohtaja lähtee mukaan Amerikkaan lokakuussa. Se on loistojuttu. Tapaamme AARP:n väkeä sekä New Yorkissa että Washingtonissa. Olen värkännyt tapaamisia kesäkuusta asti. keSKIVIIKKO 26.9. Hääpäivä, 27 vuotta, ja edesmenneen Einokoiran syntymäpäivä. R sanoi aamulla, että Einolle pitää illalla sytyttää muistokynttilä. Tein sen äsken, laitoin sen pihalle pöydälle; Einon uurnakiven päällä Hamlet saattaisi satuttaa itsensä siihen. Rapsutimme ja silitimme sitten yhdessä Hamletia, joka meni juuri R:n kanssa vessaan. Työpäivä oli erikoinen. Kerroin toimitukselle päätoimittajavaihdoksesta. Asia otettiin vastaan levollisin ja tyytyväisin mielin. Onnittelen itseäni hyvästä rekrytoinnísta, kun Jutasta nyt tulee Koti ja keittiön päätoimittaja. Julkisen Sanan Neuvoston kokous oli kerrankin superlyhyt. Se kuitenkin sisälsi erikoisia tapauksia, joskin selkeitä päättää. Toimittajakunnan ja päätoimittajakunnankin aivoitukset hämmentävät välillä, kun jopa alan arvostetut tekijät sortuvat kummallisiin asioihin. Ylimielisyys oli ennen journalistin - 43 - SYYSKUU 2012 helmasyntejä. Nykyään siihen joutuu liittämään myös huolimattomuuden. Teimme H:n kanssa lenkin kauniiseen Aittasaareen. Sen jälkeen keitin jauhelihakeittoa, ihmettelin jumiutunutta puhelintani ja kirjoitin tämän. Lähden nyt core-jumppaan treenaamaan keskivartaloa ja vähän venyttelemään, sillä jalat ja selkä ovat jumissa pyöräilystä, joka tuntui tänään raskaalta. toRSTAI 27.9. Päivä päivältä irtaudun nykyisestä ja lähden kohti tulevaa. Purin kalenterista marraskuun asiat, jotka liittyvät Koti ja keittiöön. Uuden brändin AD Saara Tuomikoski nimitettiin tänään. Alamme marraskuun alussa työstää juttuja. Sovimme, että aloitamme talous- ja lakiasioista, koska niitä meidän pitää harjoitella eniten. Se on AD:lle täysin uutta ja minulle vähiten tuttua uuden lehden aihepiireistä. peRJANTAI 28.9. Mukava aamu nuorison kanssa ja sitten aamiainen Ekbergillä Liisan seurassa, jonka koti oli Koti ja keittiön syyskuun kannessa. Oli hieno kaupunkitunnelma, kun kävelin Vanhan kirkon puiston halki vaahteranlehtien päältä Ekbergille ja nautiskelimme aamiaisesta ja elegantista kahvilamiljööstä. Ajoin sateen tauottua pyörällä kotiin. Sade alkoi taas vasta parinsadan metrin päässä kotoa, vaikka tumma pilvi oli edessä koko ajan. Tein karamellisoitua kanaa, voisi sanoa. Tummaa sokeria, hunajaa, tandoorimaustetta, juustokuminaa, puna- ja valkosipulia, oranssia chiliä ja vähän suolaa. Hyvää. Kello on puoli kahdeksan ja pimenee jo. Ihanaa kun on edessä viikonloppu, jonka saan olla kotona! laUANTAI 29.9. Syyskuu on hujahtanut huomaamatta. Paljon on tapahtunut, ja lisää tapahtuu syksyn mittaan. Tein eilen myöhään iPadilla töitä etsien kontakteja uuden lehden asiantuntijaosioihin. Tänään siirsin niitä muistiinpanoihin ja ajattelin lisää. Joka päivä kehittyy jotain. Se tuntuu palkitsevalta ja lupaavalta. Aamulla koira tuli sänkyyn viereen, kiipesi poikkiteloin vatsan päälle ja työnsi päänsä kainaloon. Siinä oleilimme. Kahvien jälkeen lähdimme aurinkoiseen aamuun. Niin yksinkertaisia iloja, ja hyvä olla! Kotona keitin puuroa miehelle ja itselleni. Kävimme kaupassa. Siivosin vessan ja kylpyhuoneen, tein lohikeittoa ja pannukakkua, katsoin tyttären kanssa Midnight in Paris -elokuvan (suloinen). Hamlet istui sohvalla sylissä, ja tytär totesi, että se taitaa rakastaa minua kovasti. Ilta on jo sysipimeä, outoa tämä syksyn tulo. Kohta lähden viemään muut kolme kaupunkiin johonkin Rolling Stones -juttuun. Isä ja lapset pitävät siitä musiikista, minä en. Jäämme Hamletin kanssa kotiin. Ehkä katsomme leffan; iltahuviksi tarkoitettu Midnight in Paris on jo katsottu. suNNUNTAI 30.9. Aamulla osuimme raekuuroon, Hamlet, R ja minä. Koira rakastaa kuivaamista ja viikonloppuja. Se tuli viereeni sänkyyn ja laittoi päänsä kainaloon. Se tuli kanssani laittamaan ruokaa. Luin Hesarista hyvät jutut lääkäreistä ja Merja Rehnistä. Tein pääkirjoituksen marraskuun lehteen, viimeisen ikiomani. Siitä tuli tarina Ikean senkin kokoamisesta. Ajattelin, että olen osa globaalia tapahtumista, kun pykään kalustetta piirrosohjein samalla tavalla kuin joku muu toisella puolella maailmaa. Lisäksi on turhaa puhua tumpeloista. Meissä kaikissa asuu pieni puuseppä, koska maailmassa on niin paljon Ikea-sisustettuja koteja. Uunissa on punaviinissä uivaa lihapataa, liedellä tummaa riisiä. Balance on peruttu, joten saan vain combatin tänään, hyvä että sen. Combatin jälkeen voin hyvin. - 44 - LOKAKUU 2012 maanantai 1.10. Koti ja keittiön toimituskokouksessa keskusteltiin joulusta. Osan päivää askaroin uuden projektin kanssa. Solmin yhteyksiä ja sovin tapaamisia sekä Ekbergin kahvilaan että Washingtoniin. Pyöräkeli oli erinomainen mennen tullen, tosin kahdella tavalla. Aamulla paistoi aurinko. Illalla melkein satoi, mutta oli myötätuuli. tiistai 2.10. Outoja päiviä. Kaksijakoisia. Oli uuden lehden starttipalaveri. AD-Saara oli tehnyt kansi-ideoita. Ne näyttivät hyviltä. Pyörällä kotiin ja R:n ja Hamletin kanssa Aittasaareen. Hartiat ovat sairaan kipeät. Käytin kylmägeeliä ja otin särkylääkettä. Lisäksi jumppasin vatsat, selän ja kierrot. Tuntuu aavistuksen paremmalta. En tunne haikeutta Koti ja keittiöstä. Olen varma, että Jutta tekee hyvää työtä. Luotan häneen ja mielelläni siirrän vetovastuun. Olen jo toimituksessa ulkopuolinen. keSKIVIIKKO 3.10. Sovin tänään perheasiainjuristin kanssa työstä uuteen brändiimme. Ilona Piironen tiesi heti, mistä on kyse. Teimme jo suunnitelman. Illalla seurasimme kolme tuntia ryhmähaastatteluja uutta brändiä varten. Yksi ryhmä naisia ja toinen miehiä. Naiset olivat suvaitsevia ja rentoja. Miehet halusivat esiintyä asiantuntijoina ja korostivat vakavaa lukemista. Luin kotimatkalla metrossa yllättäen Lehtipisteuutisista professori Göte Nymanin haastattelusta samasta asiasta. Siellä oli myös käsite hit-and-run. Sosiaalisessa mediassa ja verkossa lätkitään mielipide tiskiin ja häivytään, ei kestetä argumentointia ja erilaisia mielipiteitä. Tähän Nyman on törmännyt yliopistolla nuorten keskuudessa. Tytär kertoi, että kollegani Jarmo Papinniemi on kuollut, 44-vuotiaana sairauskohta- ukseen eilen eli 2.10. Tunsin hänet APY:n kuvioista. Matkustimme yhdistyksen matkoilla, sain puheenjohtajana kertoa hänelle Juliuspalkinnosta ja viettää hauskan illan Berliinissä samassa pöydässä. Tätä ei voi käsittää. toRSTAI 4.10. Aamulla tapasin Markus Leikolan. Tätä säkenöivästi kirjoittavaa henkilöä tiedustelin kolumnistiksi uuteen julkaisuumme. Hän innostui ajatuksesta. Lisäksi oli mahtava pyöräkeli. Aamulla kotona +11, Rautatientorilla +14 astetta lokakuun alussa! Syksyn vaahteranlehdet tuntuivat pehmeiltä renkaiden alla, vähän märät jossain, kahisten jossain. Työpäivän jälkeen kävin yogalatesissa. Sitten ajoin pimeässä, lempeässä syysillassa pyörällä kotiin. Lähdimme vielä tunniksi jakamaan tyttären vaalilappusia naapurustoon, mm. taloyhtiöön, jossa lapset kasvoivat vauvoista teineiksi. peRJANTAI 5.10. Tyttäreni Inkerin nimipäivä, onnea hänelle! Minulla on lomapäivä. Syksy on kovin kaunis. Kuvasin pihan rusokirsikkapuuta väriloistossaan ja lisäsin kuvan Facebookiin. Kampaajalla sain suklaanruskean ja entistä lyhyemmän tukan, vähän power lookia peliin uutta brändiä ajatellen. Istuimme yhdessä Café Esplanadissa tyttären ja miehen kanssa. Luin Journalistiliiton sivulta, että Suomen Lehtimedia aloittaa yt-neuvottelut. On palkitsevaa olla näinä aikoina töissä yrityksessä, joka perustaa uuden aikakauslehden. laUANTAI 6.10 Hain töistä Kielitoimiston sanakirjat ja selaan ne kannesta kanteen, jotta keksisin nimiehdotuksia uudelle tuotteelle. Hamlet on onnellinen, kun olemme kotona. Aamulla se komensi R:n ulos kanssaan katseella ja haukulla; formuloiden aika-ajot - 45 - LOKAKUU 2012 jäivät kakkoseksi. Sitten se istui sohvalla ensin minun sylissäni ja sitten R:n sylissä. Inkeri ja R tulivat juuri pihaan autolla – Hamlet odottaa jo eteisessä. Valmistin siikaa, lopulta pannulla, vaikka olin aj atellut laittaa sen uuniin. Uunikastikkeeksi aikomastani tein vähän kuin tartarin: smetanaa, appelsiinin mehu (unohdin ostaa sitruunan) sitruunapippuria, dijoninsinappia, ripaus suolaa. Sitä kehuttiin. Tytär halusi jälkkäriä. Spontaani kääretorttu lapsuudenkotini tapaan, nyt suklaasta, vadelmista ja lopusta smetanasta. Illalla katsoimme Inkerin kanssa Descendants-elokuvan. George Clooney oli pääosassa. Surullinen ja viisas leffa. Luin vielä Kielitoimiston sanakirjaa hakiessani nimeä uudelle lehdelle. Pääsin illalla osan 2 alkuun. Sitten nukahdin. suNNUNTAI 7.10. Luin Kielitoimiston sanakirjan loppuun ja löysin muutaman nimen ehdotettavaksi. Tein kaalikääryleitä, kokonaisaika noin 4 tuntia. Ajoin pyörällä kuntokeskukseen, olin bodybalancessa ja combatissa. Oikein hyvä setti! maANANTAI 8.10. Vedin Koti ja keittiön toimituksen seminaaria viimeisen kerran, nyt Vierumäellä. Illansuussa kävimme kehonhallintatunnilla. Luulin tunnin alkuun asti, että minulla on suhteellisen vahvat vatsalihakset. Pilatestyyppisissä pidoissa selvisi, että kannattaisi harjoittaa pilatesta. Tunnit vain osuvat huonoihin aikoihin, ja hieman pitkästyn niillä. Pidän enemmän yhdistelmätunneista. tiISTAI 9.10. Aamulla kävelimme Vierumäellä AD Tarjan kanssa, nostalgiatunnelmissa. Minä muistelin, kuinka olin tuonut ja vienyt tytärtä taitoluisteluleireille, ja Tarja, miten oli nuorena tennispelaajana käynyt testejä ja treenejä läpi veren maku suussa. Inkerillä on samat muistot kuin Tarjalla. Lopussa sain kiitoslahjan ja pidin kiitospuheen. Totesin, että hyvien hetkien lisäksi on ollut aikoja, jotka olisin mieluummin vaihtanut pois. Ajoin R:n luo töihin ja sieltä kaupunkiin varaamaan silmälasit. Optikko kysyi, salliiko työnantajani viedä ne pois työpaikalta. Vien myös työni kovin usein mukaani työpaikalta, esimerkiksi tähän keittiön pöydän ääreen. Tanssin zumbaa pitkästä aikaa. Se oli kivaa. On ihanaa olla kotona. R oli ostanut torilta puolukkasurvosta ja lakkoja. KESKIVIIKKO 10.10. Aloitin eilen Katja Kallion kirjaa Karilla, jonka lainasin Jutalta. Pidin Syntikirjasta kovasti – tämä ei ole yhtä lupaava, mutta se on varhaisempi teos. Suomalainen kirja kuitenkin, Aleksis Kiven ja suomalaisen kirjallisuuden päivän kunniaksi. Satoi. En lähtenyt pyörällä. Harmitti vähän. Päivällä tein memon Vierumäen kokouksesta. Töiden jälkeen ostin housupuvun, joka istuu kauniisti ja pehmeästi. Viimeksi käytin tämmöisiä 1990-luvun puolella. Hamletin kanssa marssimme koirapuistoon ja takaisin kauniissa säässä. Järjestän vähän uuden lehden asioita vielä. toRSTAI 11.10. Aamulla Pentikin brunssilla. Brändijohtaja Auli Harjama hurmasi Murun cateringilla jo kauan ennen kuin ravintolasta tuli hitti. Päätimme mennä iltapäivälliselle Muruun, Auli, seuraajani Jutta ja minä. Jäähyväiset minulle ja tervetuloa Jutalle! Tutkimme Isabellas-lehden puutarhaaineistot kolmea lehteä varten, esityötä ensi viikon Tanskan-matkaa ajatellen. Siihen ja Allers Trädgårdin setvimiseen hujahti pari tuntia. Kirjoitin viestit kollegoilleni Tanskaan ja Ruotsiin. Teimme kannen tekstit loppuun, ja AD Tarja viimeisteli sen. Marraskuun Koti ja - 46 - LOKAKUU 2012 keittiö on viimeinen päätoimittamani. perjantai 12.10. Toimitusjohtaja infosi talossa, että uusi lehti tehdään, että olen sen päätoimittaja ja että Jutasta tulee Koti ja keittiön päätoimittaja. Some toi uutisen Hesarin verkkoon. Päivitin uutisen Facebookiin, ja se herätti huomiota. Tytär sai työpaikan ulkoministeriöstä. Tänään oli siis uusien työpaikkojen päivä. Hamlet oli urheilutuulella ja teimme pitkän lenkin, koirapuiston ja Aittasaaren. Nyt se kerjää huomiota. R oli äitipuolensa hautajaisissa ja tuli kotiin rauhallisena. Oli hyvät hautajaiset, kuitenkin. lauantai 13.l0. Olen mennyt koko päivän kuin aropupu. Edes iltapäivälehtiä en ole ehtinyt avata, vaikka ne jo aamulla ennen yhdeksää ostin. Minua vaivaa lehtijutuissa taajaan esiintyvä omituinen aikamuoto: takaumat, jotka kirjoitetaan preesensissä. Kuten: vuonna 2006 hän tuntee olevansa onnellinen. Ajat menivät jo, miksi imperfekti ei kelpaa? Siis mitä on tapahtunut tänä syksyn tyynenä, viileänä ja keltaisena lauantaina? Olin kiltti ja annoin R:n katsoa formulakisan aika-ajot. Kävimme Hamletin kanssa suolla. Kävin ruokakaupassa ja keksin laittaa borssia huomenna. Rautakaupasta ostin halogeeneja vessaan ja soitin äidille matkalla. Koiran ruoan unohdin ja kiepsautin Laajasalon sillan jälkeen takaisin sitä ostamaan. Ostin Pumpulalle myös koirien englanninlakua. Pidän noista keksi-ideoista. Barbecue on suosikkini, mutta se oli lopussa. Keitimme pastaa ja nautimme sitä erilaisten pestokastikkeiden kera. K oli syönyt makkaroita, joita olin varannut borssiin, eli jouduin menemään kauppaan uudelleen. Facebook on laulanut uutta lehteä taajaan. Olen saanut kannustusta ja kiinnos- tusta. Outoa minulle, että tuotoksiamme odotetaan näin kovasti. Tuki tuntuu hienolta. Toisaalta koko kohina on hieman absurdia, koska työ on vasta alussa. Ymmärrän sen kyllä. Media-alalla ei ole tullut tämmöisiä uutisia viime aikoina. Voimme kertoa uudesta lehdestä emmekä yt-neuvotteluista. Aller Media on hoitanut asiansa hyvin. Kilpailevista mediataloista on vähennetty rutkasti väkeä viime vuosina. sunnuntai 14.10. Aamulla olin ystävällinen ja lähdin Hamletin kanssa kaksin autolla Aittasaareen. Oli Etelä-Korean formulakisa, ja perheen miehet seurasivat sitä. Mereltä nousi usvaa, ja aurinko paistoi syksyn kylmimpänä aamuna. Luin HS:sta satuttavan jutun koulussa väkivaltaisesti oireilevista, riehuvista lapsista, joita ei oikein kukaan osaa tai ehdi auttaa. Tein borssia. Onneksi ystäväni N soitti juuri ennen kuin lisäsin krakovanmakkarat, joten ehdin tehdä hänelle kasvisversion. Niinpä N oli meillä syömässä. Oli kiva jutella. maanantai 15.10. Autosta hajosi katalysaattori illalla. Merkkivalo palaa. Vien sen aamulla korjaamolle. Ohjekirjassa sanottiin, ettei autolla saisi ajaa. tiistai 16.10. Saimme auton pikahuoltoon klo 7.30 ja varaauton tilalle. Olin aikaisin töissä ja tehokas. Palavereita Amerikan-matkan ja uuden brändin merkeissä. On sellainen tunne, että asiat alkavat hahmottua ja lähtevät toden teolla käyntiin. Sain Amerikan-asioita eteenpäin, mikä helpotti kovasti. Lähetin yhteistyökumppaneille viestin päätoimittajavaihdoksesta, ja moni vastasi. Sain yhdeltä läheiseltä yhteistyökumppanilta niin kauniin vastauskirjeen, että itkin. Sain auton iltapäivällä korjaamosta. Ajoimme kauppaan ja kotiin. Veimme H:n lenkille R:n kanssa. Meri oli niin kaunis. - 47 - LOKAKUU 2012 Sitten pilates ball, ja huomaan, että selkäni on kuin rautakanki. Täytyisi käydä pb:ssa useammin, vaikka pitkästyn siellä. keSKIVIIKKO 17.10. Ajoin aamulla sateessa pyörällä töihin. Kastuin aika tavalla, mutta ei se mitään. Viimeinen päätoimittamani Koti ja keittiö meni kirjapainoon. Pyöräillessä rupesin miettimään, olisiko sittenkin pitänyt hyvästellä lukijat tässä numerossa. Olemme sopineet, että joulunumerossa on Jutasta ja minusta yhteiskuva, jossa toivotamme hyvää joulua ja kerromme muutoksesta. Pitääkö Hamletkin ottaa kuvaan? En tiedä. En myöskään tiedä, miltä tämä tuntuu. Ei haikealta, ainakaan vielä. Voi olla ettei tunnu lainkaan, sillä niin kauan olen tätä venettä soutanut. toRSTAI 18.10. Pyöräilin hehkeässä syyssäässä töihin. Lamppukin toimi aamulla hienosti, jättääkseen toimimatta illalla, kun sitä olisi tarvittu. Iltapäivällä alkoi sataa. Ajoin metropyörällä SATSiin, vedin SH´BAMin, yogalatesin ja pyöräilin pimeässä lamputta kotiin. Harmitti, kun eilen ostin uuden lampun, halpiksen tosin. Oli hieman yliväsynyt olo. Luin Seiskan ja Annan. Edellisessä oli enemmän luettavaa. peRJANTAI 19.10. Olevinaan lomapäivä. Tajusin, että en ollut tehnyt PagePlanner-pohjia puutarhalehdistä Tanskan-matkaa varten. Kävin töissä rakentamassa ne. Hyvä tuuri, sillä olin myös unohtanut lähettää maanantain kokouksen agendan toimitukselle. Olin kirjoittanut ja tulostanutkin sen. Ehkä olen jo osin poissa. Sitten ostin pyörään uuden lampun taas kerran. Urheilukaupassa törmäsin yhteistyökumppaniyrityksen toimitusjohtajaan, jääkiekkoisään, joka oli ostamassa vaimolleen ulkokenttien luistimia. Kävin onnellisen Hamletin kanssa iltapäi- välenkillä Aittasaaressa. laUANTAI 20.10. Aamu oli keltainen ja okranvärinen. Sitten ramppasin ympäri Itäkeskusta etsiessäni remontin alta muuttanutta Eurokangasta. Lopulta löysin sen. Ruoka- ja punaviinikaupan jälkeen siivosin kotia. Sitten kävimme Hamletin kanssa ystäväni ja perheen pienen koiran kanssa taas ulkona. Hamlet esiintyi aikuisesti ja oli kiinnostunut vain minusta. Pikku koira painaa vähemmän kuin Hamlet meille tullessaan. Tein päärynäclafoutista, johon käytin ranskankermaa ja jogurttia, vaniljaa, fariinisokeria ja kanelia. Tarjoan sen vaniljakerman kera. Huomiseksi R osti hallista hirvenlihaa. Puoli seitsemältä oli pimeää. Sytytin pihalle lyhdyt. suNNUNTAI 21.10. Näin yöllä painajaisunta. Siinä minut julistettiin ryhmän epäinnovatiivisimmaksi henkilöksi, julkisesti. Ehkä taustalla on huominen uuden brändin nimipalaveri, jossa tunnenkin itseni epäinnovatiiviseksi. En keksi metodeja, joilla voisin nimeä etsiä, ainakaan yksin. Olen selannut Kielitoimiston sanakirjan alusta loppuun, tutkinut tähti- ja merikarttoja, kalevalaisia ja muita pohjoismaisia jumalnimiä, sääsanastoa, tulen ja liikkeen sanoja. Briljantteja ehdotuksia ei ole. Tein hirvipadan uuniin. Kohta tiskaan. ma 22.10. Aamulla vein auton huoltoon, koska katalysaattorin valo paloi kolmannen kerran. Nyt vikoja löytyi kaksi: katalysaattorin jäähdytin ja virtalukon pohja. Pohdimme uuden brändin nimeä. Tytär lähti seuraksi koiran iltalenkille. Hän tanssi ja pyörähteli tyhjillä lähiöteillä samalla lailla kuin pienenä taitoluistelijana. Hänen kaunista ja hiottua liikettään on aina yhtä - 48 - LOKAKUU 2012 valloittavaa seurata. tiISTAI 23.10. Hamlet ja rusokirsikkapuu syysloistossaan. Tämä olikin viimeinen ruskakuva tästä puusta, sillä se kaadettiin, koska se oli kasvanut liian lähelle taloa. Lento Kööpenhaminaan, viimeisen kerran Koti ja keittiön päätoimittajana. Jatkan Alf Rehnin ja Risto E. J. Penttilän Suomen suunta -kirjaa. Se on poleeminen ja siinä on liian paljon kirjoitusvirheitä. Lyöntivirheistä en piittaa, mutta Itä-Saksan johtaja oli kyllä Erich Honecker eikä Erik Honecker, esimerkiksi. En ole vielä pitkällä, mutta minua kiehtoo ajatus siitä että, järki ei riitä päätöksenteossa. Vasta tunne johtaa sitoutumiseen. Mielenkiintoista on myös rinnastaa yya-sopimus ja Nokia / Suomi –yhteys – kaikkea ei ehkä kannata laittaa yhden kortin varaan. Suomi teki yya-sopimuksen NL:n kanssa, mutta sitoutui myös muihin suhteisiin. Rehnin ja Penttilän mielestä Nokian olisi kannattanut pitää kiinni MeeGosta Microsoftin rinnalla. Odotanettä ikääntyvää yhteiskuntaa käsiteltäisiin kirjassa perusteellisemmin. Nyt sen kimppuun taas. xxx Takaisin Kööpenhaminan lentokentällä, kohta nousemme koneeseen. Kokous Allerilla oli nopea ja tehokas. Saimme ensin onneksi lounaan. Muuten olisi kone voinut hyytyä. Jutta ja Tarja ovat vielä kaupungilla, minä lähdin aiemmalla lennolla. Lentokoneesta tultua näin viesteistä, että Sanoma Magazines irtisanoo huomenna väkeä ja että siellä on ollut mielenilmaus. Tunnen sieltä paljon hyviä journalisteja. Kirjasta Rehn – Penttilä, Richard Rumelt: fluff, teoriahöttö, hämäyssanasto, jolla peitellään visiottomuutta. Luullaan, että tavoiteluettelo tarkoittaa strategiaa. Olen kuullut liikaa fluffia. Opin käsitteen gericonomy eli vanhuustalous. Meillä on terveet, vauraat vanhat ihmiset. viimeinen työmatkani Kööpenhaminaan koti ja keittiön päätoimittajana. Vasemmalla seuraajani Jutta Ylä-Mononen ja oikealla Ad Tarja Valle-Kuusela, rakkaat, rautaiset työkaverini. - 49 - LOKAKUU 2012 Pitäisikö siitä tehdä hyve? Putnam / Putnam: Homogeeninen yhteiskunta on onnellisempi ja sisältää enemmän luottamusta ja kommunikaatiota. Heterogeeninen ja monikulttuurinen yhteiskunta kommunikoi vähemmän, ei luota, on rikkinäisempi – ja dynaamisempi, luovempi. Heterogeenisessä on enemmän säröjä. keSKIVIIKKO 24.10. Elle Style Awards – eikä muuta tänään. Show oli hieno, erityisesti valaistus. Lähdin varhain kotiin, osin myös siksi että Minna Parikan kauniit kengät tekevät kipeää seisoa pitkään. toRSTAI 25.10. Vähän fluffia, mutta muuten hauska päivä. Kävimme yhteistyökumppanin kanssa lounaalla Teurastamon Kellohallissa. Antto Melasniemen lounasmenyy oli herkullinen. On mukavaa esitellä Juttaa, loistava keulakuva Koti ja keittiölle. Iltapäivällä vierailin Eläketurvakeskuksessa ja sain apua ja asiantuntijakontakteja sisältöjä ajatellen. Olimme jo hieman kuuraisessa Aittasaaressa, R, Hamlet ja minä. Kirpeässä kelissä oli enne talvesta iholla ja hengityksessä. Tein ruoaksi omituisen näköistä mutta hyvää punajuuri-porkkana-salottisipuli-kesäkurpitsasosekeittoa, jonka maustoin salvialla ja rakuunalla. Äsken Hamletin kanssa ulkona ihailimme jo melkein täyttä kuuta. Fleece ensi kertaa takin alla. menestyy tulevaisuudessa! Kysymys: miten kukin tuo arvoa yhteiskunnalle? Hyvinvointiyhteiskunta 3.0. Hyveet ja reiluus merkitsevät. Vanheneminen on maailmanlaajuinen megatrendi. Pitää nähdä, että vapaaikäinen vaatii erilaisia ja monia asioita – kuluttajana, tekijänä, vaikuttajana. xxx Aamulla oli järkyttävän liukasta. Ajoin melkein sakkokesärenkailla, ja Herttoniemeen asti pelotti. Sitten oli jo suolattua ja kuivaakin. Renkaiden vaihto on ensi keskiviikkona, kun minä olen mahdollisesti Sandy-myrskyn kourissa New Yorkissa tai New Yorkin ja Washingtonin välillä. Jännittää. Aamulla meikattiin ja kammattiin taas. Kuvani on uuden lehden rekrytointi-ilmoituksessa. Sitä tehtiin tänään. Outoa. Lisäksi peRJANTAI 26.10. Ensilumi satoi yön aikana. Ikkunasta katson valkoista maata. Kohta lähdemme Hamletin kanssa kokemaan sen oikeasti. Penttilän – Rehnin kirja: Gericonomics. Luo palvelu, jota itse käyttäisit! Vapaaikäiset ovat heterogeeninen ryhmä. He uskaltavat ottaa riskejäkin, esim yrittäjinä. Yritys, joka osaa luoda tälle ryhmälle relevantin palvelun, jollaksen kartanokujan lehtikuuset syysloistossaan. - 50 - LOKAKUU 2012 ajoimme Hamletin kanssa Soutustadionille yhteiskuvaan Jutan kanssa. R tuli avuksi. Kotona aloin tutkia Amerikan säätietoja. Saapas nähdä, pääsemmekö Washingtoniin, jos myrsky iskee Manhattanille ja junareitille. Nyt pitäisi ruveta pakkaamaan. laUANTAI 27.10. Matka New Yorkiin sujui rattoisasti ja yllättävän nopeasti. Matkatoimiston varaama hotelli oli pettymys. Myrskyvaroituksia tulee televisiossa koko ajan. Nautimme väsyneinä illallisen kuubalaisessa Victor´s Cafessa. Julkaisujohtajan neuvosta vaihdamme sunnuntaina Marriottiin. Onneksi siellä on tilaa. Ilta oli lämmin ja Times Square täynnä ihmisiä. Kongressi, johon olemme menossa, pidetään Marriottissa. Jos joudumme pysyttelemään sisällä, pääsemme edes kongressiin. suNNUNTAI 28.10. Isän kuolemasta on kulunut kolme vuotta. Aamulla vaihdoimme Timestä Marriottiin. Aamu alkoi diner-aamiaisella kahden työkaverin kanssa. Pannukakkuja, siirappia, ihana smoothie, hyvää amerikkalaista kahvia. Kävimme julkaisujohtajan kanssa Penn Stationilla vaihtamassa junalipun. Emme tiedä, pääsemmekö kyseiseen junaan, kulkeeko se. Loppu iltapäivä kului Macy´s tavaratalossa. Tein kerrankin ostoksia itselleni. Myöhään iltapäivällä tuli viesti, että MediaNext-kongressi on peruttu myrskyn vuoksi. Eikä illallista Balthazarissa, koska emme voi enää matkustaa SoHoon. Kaikki Broadwayn näytökset on peruttu, metro ei enää kulje, bussit eivät kohta kulje, aivan lähellä ihmisiä evakuoidaan. Toivottavasti hotellissa riittää sähköä ja ruokaa. Huomenna lapset eivät tule kouluun, virastot ovat kiinni, junat ja lennot peruttu, pörssi kiinni ja niin edelleen. Huomenna olemme koko päivän sisällä hotellissa, ja pahin on edessä huomisiltana. Menemme syömään kohta johonkin lähelle, jos hotellista saa vielä lähteä ulos. xxx Ilta oli ihan ok, ei tuullut eikä satanut. Söimme espanjalaisessa ravintolassa. Menin nukkumaan aikaisin. maANANTAI 29.10. Heräsin neljältä ja tutkin sääkarttoja. Ennen seitsemää oli niin kova nälkä, että hain aamukahvit alakerran Starbucksista ja menin puoleksitoista tunniksi kuntosalille. Nautimme ison aamiaisen hotellin ravintolassa. Teimme julkaisujohtajan kanssa töitä koko päivän uuden brändin parissa huoneessani ja seurasimme myrskyuutisia. xxx Televisiossa presidentti, pormestari ja kuvernööri puhuvat ja kehottavat ihmisiä uskomaan, että kannattaa pysyä sisällä. Joku ajaa tv-kuvassa vesiskootterilla myrskyssä East Riverillä. Tv-reportterit moittivat ihmisiä, jotka eivät noudata evakuointikäskyjä ja saattavat vaaraan paitsi itsensä, myös pelastajansa. Times Squarella on väkeä koko ajan. Me olemme pysytelleet sisällä. Puolen tunnin kuluttua myrskyn pitäisi iskeä maihin ja pahimman vaiheen kestää kolmisen tuntia. Työkaverit tulivat huoneeseeni myrskyvalvojaisiin. xxx Illalla nautimme illallista View-ravintolassa, 47. kerroksessa, ravintolan pyöriessä hitaasti. Kuin ei olisi lainkaan kaupungissa, jonne juuri iski / iskee hurja myrsky. Kaukana taivaalla salamoi ja alhaalta näkyi valkoisia leimahduksia. Myöhemmin selvisi, että ne olivat sähköasemia ja muuntajia, jotka hajosivat myrskyssä ja veivät sähköt kaupungista. Ihailin ABC:n raportointia myrskystä. Toimittajat olivat kaikkialla ja studiossa meteorologi. Kuvaruudussa kulki nauhana opaste, mitä tulee tehdä ja mitä on uutisoitu. Mieleenpainuvin oli New Jerseyn kuvernöörin Chris Christien väsynyt, pettynyt ja vihainen kommentti: jos ihmiset eivät usko evakuointikäskyä, tilanne on heidän vastuul- - 51 - LOKAKUU 2012 laan – ja paitsi omansa, he riskeeraavat myös pelastajien turvallisuuden. tiISTAI 30.10. Aamulla heräsin siistissä, turvallisessa hotellihuoneessa. Avasin television, ja katastrofin laajuus paljastui. Tulvavettä lilluu kaduilla, rakennuksissa ja metrotunneleissa, kaatuneita puita, lentäneitä veneitä, sähköt poikki 34. kadun alapuolelta lähes 350 000 ihmiseltä, sairaaloita evakuoidaan, koulut ja virastot suljettu, ihmiset eivät pääse töihin. Lähdin aamulla etsimään kahvia ja jotakin syötävää. Alakerran kahvilassa oli vain muffineja ja muuta makeaa, koska eiväthän leipurit ole päässeet töihin. Kävelin Broadwaytä ylöspäin ja etsin avointa kahvilaa. Sellaista ei ollut. Ruokakaupasta ostin jogurttia ja smoothieta. Myyjä oli tullut taksilla pikkuteitä Bronxista töihin. Hotellin aulassa tajusin, että minulla ei ole silmälasikoteloa. Säntäsin huoneeseen, turhaan. Silmälasit olivat jääneet kauppaan, ja sydän hakaten juoksin takaisin. Herttainen musta tyttö nauroi minut nähdessäni; hän oli pannut silmälasit talteen. Kiitin häntä sydämestäni. Ei ole sanottua, että suurkaupungissa, tai missään, saa takaisin Marc Jacobsin rillit unohdettuaan ne kaupan tiskille. Manhattanilla on absurdi tunnelma. Kun kävelee kadulla, kaikki näyttää tavallaan normaalilta, vaikka tilanne on kaukana siitä. Metroaseman edessä on poliisi vartiossa. Harva ravintola ja kauppa on auki. Kaikkea ruokaa ei ole saatavilla. Autoja on todella vähän, pääasiassa takseja ja poliisiautoja. xxx Nyt televisiossa on kuva New Jerseystä kaupungista, jonka kaduilla vettä on puolireiteen. Vedessä on kaasua ja öljyä, eli se on saastaista ja vaarallista. Ihmiset ovat jääneet loukkoon koteihinsa, kun eivät uskoneet evakuointikäskyjä. Nyt heitä haetaan sisältä. Tästä kuvernööri oli kiukkuinen, syystäkin. Iso osa tästä olisi ollut vältettävissä, jos Pudae offictume estis duntin peliquiant eos dolorporpos cuptatibus debisquat remporio beres dolupt. ihmiset olisivat uskoneet evakuointikäskyä. Koteja on tuhoutunut. Junat ja bussit eivät kulje. Washington jää ehkä väliin, sillä emme pääse sinne. JFK avataan torstaina, joten kotiin pääsystä on toivoa. Haimme jatkoajan hotellille lauantaihin asti, joten voimme pysyä täällä. Teimme julkaisujohtajan kanssa koko päivän töitä uuden projektin merkeissä. Se sujui hyvin, ja saamme brändin sisältökonseptia kasaan. Ironista kyllä, hirmumyrsky mahdollistaa tiiviin ryhmätyöskentelyn ilman häiriöitä. Emme koskaan saisi Suomessa vastaavaa aikaa. On sellainen olo, että pitää tehdä koko ajan töitä. Eli keskiviikon ja torstain aiomme työskennellä tiiviisti. Vasta perjantai-illan olen orientoinut itselleni vapaaksi ajaksi täällä. xxx Olen syönyt hampurilaisen ja ranskalaisia perunoita. Ähky vieläkin, kahden tunnin kuluttua ruoasta. Kävin salilla. Väsytti. Pinnistin tunnin. Kehon kello ei ole ajassa. Suomessa kello on nyt puoli kolme yöllä. Hyviäkin uutisia on: Monta siltaa, mm. kaikki East Riverin sillat, on avattu, JFK avautuu huomenna. Kaupungin bussit alka- - 52 - LOKA-MARRASKUU 2012 vat kulkea huomenna. Metro on vielä kiinni, koska osassa tunneleita on vettä. Junathan eivät kulje ennen kuin metrot kulkevat. Illalla söimme sushia. Ennen nukkumaanmenoa tutkin bussiaikatauluja New York – Washington. keSKIVIIKKO 31.10. Viime vuonna olimme New Yorkissa katsomassa Halloween-paraatia. Nyt se on peruttu. Yöllä löysin verkosta Washington Postin bussivertailun. Valitsin sen perusteella WASNY DeLuxen. Se kulkee tänään, ja sain meille liput illan bussiin. xxx Meillä oli tapaaminen AARP:n New Yorkin toimistossa. 34 työntekijästä neljä oli päässyt töihin. Onneksi yksi heistä oli Patricia Lippe Davis, jota tulimme tapaamaan. Fiksu, kiteyttävä puhuja. Hän tunsi brändinsä ja osasi kertoa siitä selkeäsanaisesti. Saimme paljon uutta tietoa, ja käsitys projektin suunnasta vahvistui. Olemme oikealla tiellä. xxx Sitten lounas, ruokaa kaupasta ja kohti bussia. Kävelimme 11 korttelia 34. kadulle, pysäkille. Siellä kiukkuinen musta täti kirjasi matkustajat sisälle. Kuljettaja totesi, ettei halua hyppiä daamin varpaille. Bussi oli joka paikkaa myöten täynnä. Ajoimme pimeän halki highwayta Washingtoniin. Näin Capitol-kukkulan. Washingtonin hotelli, Four Points of Sheraton, on vaihteeksi myönteinen yllätys matkatoimistolta. Siisti, viihtyisä, toimiva, ilmainen wifi. Nyt nukkumaan. MARRASKUU toRSTAI 1.11. Aamulla odotti viesti lattialla: hotellihuoneen hintaan sisältyy aamiainen. Harvinaista Yhdysvalloissa. Lisäksi aamiainen oli hyvä. Lähdimme julkaisujohtajan kanssa tak silla kohti AARP:ta, matkan tärkeintä osaa. toisen maailmansodan muistomerkki teki vaikutuksen washingtonissa. Kuljettaja soitti klassista musiikkia. Mustan miehen lempisäveltäjiä olivat Beethoven, Bach ja Schubert. Hän sanoi, että klassinen musiikki tekee hyvää sielulle Neljä tapaamistamme olivat informatiivisia ja hyödyllisiä. Huikein oli some-asiantuntija Tammy Gordon. Nuo 45 minuuttia olivat paras sosiaalisesta mediasta kuulemani esitys. Olen kuullut kohtalaisen monta. Puhelimen kautta mukana oli myös AARP:n tuore julkaisujohtaja Myrna Blythe. More-lehden perustaja. Paikalla ollut Bernard Ohanian oli mm. National Geographichin kansainvälisten versioiden entinen vetäjä. Eilen tapaamamme Patricia Davis oli työskennellyt ennen AARPia mm. Hearstilla, Meredithilla ja Time Incissä. Isäntämme Josh Collett – jolla on sukua Norjassa – vastaa kansainvälisestä osastosta. Hän muistutti pikkuveljeäni. Hassu tunne. xxx Kiiteltyämme isäntämme tutustuimme pikaisesti nähtävyyksiin, maailmanpolitii- - 53 - MARRASKUU 2012 kan keskipisteeseen. Tuntui hurjalta nähdä luonnossa talot ja maisema, jota on katsonut televisiosta lapsesta asti. Valkoinen talo ja muutkin monumentit olivat suurempia kuin olin kuvitellut. Kävelimme Valkoisen talon takaa entisen sotaministeriön ohi. Sepä vasta mahtipontinen olikin moninkertaisine pylväskoristeineen. Toisen maailmansodan muistomerkki teki vaikutuksen; osavaltioiden nimet ja seppele, maailman meret, Normandian maihinnousun muistopäivä. Reflecting Pool tuo minulle aina mieleen Forrest Gump -elokuvan. Mietin, että amerikkalaiset pelastivat toisessa maailmansodassa Euroopan sekä Hitleriltä että Stalinilta. Vapauttajia he olivat, eivät sortajia tai imperialisteja. Ilman amerikkalaisten väliintuloa ja osallistumista meillä ei ehkä olisi demokratiaa ja vapautta. Marokkolainen taksikuski ajoi meidät Union Stationille. Hän kysyi, mistä tulemme ja ilahtui: hänen tätinsä asuu Suomessa. En ensin ymmärtänyt, että valkoinen, monumentaalinen rakennus oli sama paikka jonne olimme edellisiltana tulleet, sillä bussit saapuvat yläkerran parkkihalliin. Sisällä oli merkkiliikkeitä ja onneksi myös kauppa, josta saattoi ostaa matkaeväät. Bussimatkan alku toisenlainen kuin New Yorkissa. Juttelimme jonossa. Vieressäni oli kaunis nuori nainen, joka oli ristiriitaisin tuntein matkalla New Yorkin maratonille. Vitsikäs isoisä hoiti matkustajien rekisteröinnin seuranaan pikkuinen tyttö, jota hän pusutteli päälaelle. Hän jakoi matkustajat miehiin ja naisiin, laski leikkiä ja päästi naiset ensin bussiin. Bussikuski esitteli itsensä, toivotti matkustajat tervetulleiksi ja kertoi että pysähdymme Delawaressa. Siellä emme vielä ole, koska emme ole pysähtyneet. xxx Pysähdyimme Delawaressa. Ajoimme New Jerseyn halki. Pimeän läpi näin pitkiä jonoja huoltoasemille ja kylttejä kaupunkeihin, joiden tuhokuvia olin katsellut uutisissa. xxx Palasimme New Yorkiin illalla. Televisiossa on lohduttomia kuvia taloista, jotka ovat säpäleinä. Äsken haastateltiin Jodi Hannulaa, neljän lapsen äitiä, joka oli menettänyt kotinsa Staten Islandilla. 34. kadusta alaspäin ei ole sähköä, ajoimme bussilla aavekorttelin läpi, ja jo se tuntui hurjalta. Metro kulkee 34. kadusta pohjoiseen. New Yorkin yli satavuotias metro on suljettu ensimmäistä kertaa historiansa aikana. Lentokentät ovat auki. Junat eivät kulje New Yorkista etelään. Yhteinen kuva jutasta ja minusta Koti ja keittiön joulukuun numeroon. Mukana oli myös Hamlet, joka sai lukijoilta terveisiä. jutta totesi, että ehkä hänen töytyy hankkia työsuhdekoira. - 54 - MARRASKUU 2012 peRJANTAI 2.11. Alan tottua Amerikan-aikaan. Ironista kyllä, huomenna matkustan pois. Aamulla vietin puolitoista tuntia kuntosalilla. Siellä näkyi kuivakkaita, atleettisia ihmisiä New Yorkin maraton oli määrä juosta sunnuntaina 4.11.,ja sille oli tulossa reilut 40 000 ihmistä. Iltapäivällä ilmoitettiin, että se on peruttu. Aamulla uutisissa kerrottiin, että samaan aikaan kun sadat tuhannet ihmiset ovat vailla sähköä ja vettä, maratoonareita varten varastoidaan generaattoreita Keskuspuistossa. Se herätti tavatonta ärtymystä. Työskentelimme julkaisujohtajan kanssa pitkälle iltapäivään uuden brändin parissa. Olemme saaneet paljon tehdyksi; aihe- ja numerokohtaisia suunnitelmia ja mediamyynnin teemat vuodeksi 2013. Washington antoi monta hyvää ideaa. Loistoreissu. Töiden jälkeen kuljeskelin kohti Viidettä Avenueta. Halusin mennä MoMaan, mutta jono oli liian pitkä käytettävissäni olevaan aikaan nähden. Ostin R:lle tuliaisiksi museokaupasta kuusenkoristeita, värikkään pallosarjan ja pieniä metallihahmoja – mikä lie päähänpisto. Pakkasin jo laukut, sillä odotan kovasti kotiinpaluuta huomenna. Nautimme illallisen Taossa työkaverini kanssa. Söin hummeria ensi kertaa elämässäni, ja tämä oli taivaallista. Täällä on bensapula ja liikennerajoituksia. Senkin takia lähdemme huomenna ajoissa kohti lentokenttää. laUANTAI 3.11. Kotiinlähdön päivä on koittanut. Se tuntuu hyvältä. Amerikka on vaihtanut tänään talviaikaan, eli heräsin valoisaan aamuun ennen kahdeksaa. Suuntasin aamiaiselle pari korttelia etelään, Café Europaan. Ostin Everything Bagelin, koska halusin tietää mitä se tarkoittaa. Himoitsin muffinia, mutta en ostanut. Viimeistelin ostokseni hankkimalla jotakin, jota todella tarvitsen eli uudet lenkkitos- sut. Minulle tuli kamala ikävä Hamletia, ja aloin höpöttää myyjäpojalle koirasta. Kenkiä sovittaessani hän kertoi asuvansa isoäidin ja äidin kanssa Queensissä, isä oli lähtenyt lipettiin. Hän oli opiskellut vuoden liiketaloutta yksityisessä yliopistossa, mutta 40 000 dollarin (!) vuosimaksu oli perheelle liikaa ja hän siirtyi julkiseen oppilaitokseen. Hän ansaitsi opiskelurahaa työskentelemällä urheilukaupassa. Kun hän saattoi minut ostokseni kanssa kassalle, hän kätteli hyvästiksi ja toivotimme toisillemme hyvää jatkoa. Sitten katsoin televisiosta myrskyuutisia. Tänään 80 prosenttia New Yorkin metrosta toimii. Bensatankkerit päästetään satamaan, ja autoilijat saavat polttoainetta. On määrätty, että parillisina päivinä saavat ajaa autot, joilla on parillinen rekisteritunnus ja parittomina päivinä ne joilla on pariton. Alakaupungin sähköt toimivat taas; ja voi, miten iloisia ihmiset olivat! Metro ei edelleenkään kulje 34. kadun alapuolella, ja kuvista näkyi, miten tunneleista pumpattiin vettä. On keskusteltu myös New Yorkin suojautumisesta tulvia vastaan. Se on vanhanaikaista. Esimerkiksi Lontoossa Thames-joessa on valtavat portit, jotka suljetaan myrskyilmalla. Jos New Yorkissa olisi ollut samanlaiset portit, ei vesi ehkä olisi päässyt metrotunneleihin. New Yorkin maratonin peruuntuminen näkyy hotellissa ja lähikaduilla. Juoksuasuihin pukeutuneita ihmisiä tulee ja menee, eikä kukaan näytä iloiselta. Hississä texasilainen nuori juoksijanainen kertoi menevänsä auttamaan Sandyn tuhojen korjaamisessa. Kirjoitan tätä Marriottin aulassa. En enää jaksanut olla hotellihuoneessani. xxx Lähdimme kentälle puolenpäivän jälkeen. Taksi ajoi Brooklynin sillan yli, sillä Midtown Tunnel oli suljettu Sandy-myrskyn takia. Lentokentällä teimme julkaisujohtajan - 55 - MARRASKUU 2012 lin päässä hotellistamme, muun muassa. Uuden brändin rekrytointi-ilmoitus on tänään Helsingin Sanomissa. xxx Outo väsymyksen täyteinen päivä kotona. En kuulu mihinkään. Paluu on kuin hyppy pimeään, irrallisuuden tila joka kerta. Ihanaa on silti olla kotona, kirjoittaa tätä keittiönpöydän ääressä koira jalkojen juuressa ja sen pehmoinen turkki kosketettavana. Kirjoitin viimeisen tekstinpätkän Koti ja keittiöön, liitettäväksi joulunumeron pääkirjoitussivulle. Olemme siellä yhteisessä kuvassa, Jutta, minä ja Hamlet. Huomenna olen jo uusissa hommissa. Kunpa päästäisiin Saaran kanssa konkreettisiin töihin pikaisesti. Se auttaa hahmottamaan ja antaa potkua. pojat aittasaaren rannassa lauantaina 27.10., muutamaa tuntia ennen lähtöäni NEw Yorkiin. kanssa valmiiksi PowerPoint-esityksen matkamme annista maanantain palaveriin. Ostin vielä R:lle arkkitehtuurikirjan ja Kustaalle hänen pyytämänsä tuoksun. Lento lähti ajallaan. suNNUNTAI 4.11. Nukuin Kanadasta Norjaan. R oli vastassa, ja ajoimme tihkusateessa kotiin. Olen purkanut laukut ja laittanut ensimmäisen satsin likapyykkiä koneeseen. Koira on rauhoittunut ja makaa keittiön pöydän alla; se seuraa minua nyt joka paikkaan. Laitan nyt eilen tekemämme esityksen julkaisujohtajalle. Oli mahtavaa, että hän oli mukana. Ammatillisesti hyvä matka, mutta muuten karmaiseva Sandy-hirmumyrskyn takia. Sähköt olivat poikki vain parin kortte- maANANTAI 5.11. Puhelin alkoi soida ennen yhdeksää ja soikin sitten koko päivän. Hassuinta oli se, että jotkut odottivat minun myyvän heille brändiämme. Kysyinkin, mitä annettavaa he ajattelevat itsellään olevan. Outoa näinä aikoina, kun mediatalot potkivat väkeä pihalle harva se viikko. Uuden lehden projektipalaverissa oli hyvä meininki. Esittelimme julkaisujohtajan kanssa Amerikan-tuliaiset. Ne ovat hyvät, sanoisin. Julkaisulle päätettiin nimi, Oma Aika. Nyt Saara alkaa tehdä logoa. Formaatti tutkitaan myös. Pääsemme tekemään konkreettisesti töitä. Se on kivaa. Iltapäivä meni puhelimessa ja kuittishowssa. Hain kengät suutarista, ostin ruokaa ja lääkkeitä R:lle. Sitten kävin Hamletin kanssa koirapuistossa. Koira oli hauska, halusi määritellä paluureitin, suorinta tietä kotiin. Se valvoo tekemisiäni herkeämättä, makasi jaloissa, kun tein ruokaa, lohikeittoa. Illalla soitin yhdelle toimittajalle, joka halusi tietää lehdestämme. R ihmetteli sitä. - 56 - MARRASKUU 2012 tiISTAI 6.11. Kävin Kelassa saamassa infoa kansalaisen oikeuksista ja sain samalla monta hyvää juttuvinkkiä viestinnän Minna Peltolalta ja viestintäjohtaja Seija Kauppiselta. Vastasin lukuisia kertoja puhelimeen ja kerroin samat asiat, eli että en voi juurikaan kertoa uudesta brändistä. Kävin hakemuskansiota läpi. Hyviä hakijoita, ja miehillä aikamoisia palkkatoiveita. Zumbaa pitkästä aikaa, ensi kertaa matkan jälkeen. Sitten olimme Riitan ja Miksu-koiran kanssa lenkillä. Koirat purisivat toisilleen vähän ja sitten marssivat ripi rinnan, toinen ohut ja vaalea, toinen musta ja pörröinen. Kuljimme pilkkopimeän uimarannan läpi. Meri oli vaikuttava tummine sävyineen. Illalla pohdin ystävyyttä. Kysyin mieheltä, olenko muuttunut niin ikäväksi tyypiksi, etteivät jotkut ystävinäni pitämäni ihmiset halua olla tekemisissä kanssani. Hän vastasi, että en. Syitä voi olla myös muualla kuin minussa, mutta jotenkin soimaan itseäni silti. keSKIVIIKKO 7.11. Päivä täyttyi rekrytoinnista ja asiakastapaamisista. Töiden jälkeen hain R:n kaupalta ja ostin ruokaa. Kävimme hurmaavalla tuulella olleen koiramme kanssa Aittasaaressa päivän viimeisessä valossa. Kotiin tullessa oli jo pimeää. Tuossa se nyt minua katselee, keittiön ovensuussa, siis koira. Tein ruoaksi kookoskanaa. Käytin paljon chiliä, valkosipulia ja korianteria. toRSTAI 8.11. Tänään ei ollut rekrytointihaastatteluja. Sen sijaan tapasin viestintävaikuttajan, joka puhui arvojen ja työn kohtaamisesta. Tässä iässä sitä tarvitaan aidosti, jotta pystyy työtä tekemään. Alan allekirjoittaa sitä, sillä nyt pääsen mukaan sellaiseen tehtävään itsekin. Lisäksi hän puhui vahvasti ikärasismista työelämässä. Hyvä, että se on agendallamme. Tapasin professori Jarmo Leppiniemen, joka lupautui kirjoittamaan taloudesta. Hän jos kuka tuntee suomalaisen piensijoittajan. Töiden jälkeen kävin jumpassa kaksi tuntia ja olen nyt aika raato. Pyörin Hamletin kanssa hieman ulkona kohta. Tajusin myös, että joudun viikonloppuna tekemään Eiran aikuislukion luentoa. Se on maanantaina enkä ole pannut tikkua ristiin asian kanssa. peRJANTAI 9.11. Aamulla koimme Hamletin kanssa hetken, kun päivä alkaa valjeta. Meren takaa kajastaa valoa ja värejä, ja kuu roikkuu vielä tumman veden päällä. Se sykähdyttää joka kerta. Tiukkatahtinen perjantai sujui uuden brändin merkeissä. Aamulla ensin asiakastapaamine ja sitten keskustelu toimituspäällikkökandidaatin kanssa. Lähetimme logon viritelmät johtoryhmälle. Yksi on mielestäni paras, kompakti ja selkeä. Nimen yhteydessä on avattava sisältöä. Se tekee logon lähiympäristön levottomaksi. laUANTAI 10.11. Nukuimme puoli yhdeksään, mikä oli ihanaa, joskin venähdytti päivän puuhia. Kävimme Hamletin kanssa Aittasaaressa. R lähti Hakaniemen kauppahalliin ostamaan hirvenlihaa ja muita herkkuja. Me menimme Hamletin kanssa pihahommiin. Siivosimme kukkaraadot, tyhjensimme ruukut ja kasasimme kalusteet. Hamlet pelasi jalkapalloa. R oli tuonut kauppahallista tuoretta kuhaa, joten lauantailounaassa oli luksusta: leivitettyä kuhaa, dijoninsinappi-sitruuna-ranskankermaa, vihreää salaattia ja perunoita. Jälkkäriksi tein jogurtti-päärynäclafoutista. Siivosin vessan ja kylppärin ja mäkätin, että kaikkien pitäisi osallistua yhteisten tilojen puhtaanapitoon. Iltapäivällä jatkoin Eiran lukion esityksen tekemistä. Olen myös sotkenut tietokoneen näyttöasetukset; ne pitäisi palauttaa. Tein isänpäiväksi sacherkakun Valion - 57 - MARRASKUU 2012 ohjeella. Myös suklaakuorrutus onnistui tällä kertaa mainiosti. Käytin täytteenä tiramisurahkaa ja omenasosetta. Inkeri lähtee kanssani tapaamaan mummia ja isotätiä marraskuun lopussa. Mukavaa! Nyt journalismiluennon pariin vielä. SUNNUNTAI 11.11. Isänpäivänä voin kirjoittaa, että lapsillani on ollut osallistuva, läsnä oleva ja turvallinen isä. Hänen ei tarvitse nyt ajatella, että olisi voinut olla lastensa kanssa enemmän. Hän vei harjoituksiin, johti jalkapallojoukkuetta ja kokonaista kaupunginosaa, on kuljettanut, jännittänyt, kustantanut ja eläytynyt kaikkiin lastensa asioihin urheiluharrastuksista kilpailuineen yliopisto-opintoihin. Huvittavimpana muistan Kustaan pääsykokeet Turun kauppakorkeakouluun. Niissä isä oli autokuskina ja huoltajana ja jännitti niin, ettei osannut nukkua. K pääsi, hienoilla pisteillä. maANANTAI 12.11. Aamulla tulostin ison kasan salassapitovelvollisuustodistuksia työhaastatteluita varten. Sitten vedin puolentoista tunnin luennon aikakauslehdistöstä ja journalismista Eiran aikuislukiossa. Vuodet ja tausta tuovat varmuutta, ja on aika makeaa kertoa aloittavansa uudessa työssä kohta 56-vuotiaana. Olemme edenneet kakkoskierroksen haastatteluihin. Niissä ovat mukana julkaisujohtaja ja HR-johtaja. Arvostan tätä kovin. Tuntuu turvallisemmalta rekrytoida yhdessä heidän kanssaan. Koti ja keittiön joulupääkirjoitus on kaunis. Siinä on yhteiskuva meistä, Jutasta ja minusta, ja molemmilta teksti. Unohdin kiittää Juttaa hänen kauniista sanoistaan. Laitoin muistutuksen kalenteriin huomiseksi. Töistä tultua kävin kiihkeän Hamletin kanssa lenkillä. Otamme illalla pissanäytteen ja vien sen aamulla. Parempi hoitaa ajallaan, jos hoidettavaa on. Pahoin pelkään, että on. M&M:ssä oli juttu uudesta brändistä ja siinä todettiin, että en suostunut kertomaan siitä perjantaina mitään. En niin, kun en saa. tiISTAI 13.11. Saan kauniin työhuoneen. Katselen ikkunasta samaa telakkaa kuin 1980-luvulla Seuran toimituksen ikkunasta, tosin eri suunnasta. Ympyrä sulkeutuu. Zumba oli kivaa ja vauhdikasta. Söin kotona vähän suklaakakkua, vaikka päätin, etten niin tee. Se oli parhaita sachereita joita olen tehnyt, kuorrutusta myöten. keSKIVIIKKO 14.11. Minuuttiaikataulun päivän jälkeen olen aika uupunut. Huomaan myös, että en kerkeä tehdä riittävästi asioita, joita haluaisin, eli jäsentää lehteä AD Saaran kanssa. Aamulla olin Nokian tilaisuudessa, ensi kertaa sen jälkeen kun haastattelin vuorineuvos Kari Kairamoa 1980-luvun lopulla. Hän piti kädessään koko ajan Nokian Citymanpuhelinta. Tänä päivänä Nokian designerit puhuvat tuotteistaan ja pitävät kädessään Nokian uusinta Lumiaa. Jotain pysyvää siis. toRSTAI 15.11. K lähti Espanjaan kymmeneksi päiväksi. Aamulla tapasimme yhteistyökumppaneita. Sitten haastattelimme kahta hakijaa, Kävin kahdella peräkkäisellä jumppatunnilla ja olin kotiin tultua todella nälkäinen ja ärtynyt. Nyt olen väsynyt ja menen sänkyyn Seiskan kanssa. peRJANTAI 16.11. Kaksi rekryhaastattelua tänään. Illalla kahlasin alustavasti uuden lehden ensimmäisen jutun, lakiasiantuntijamme artikkelin. laUANTAI 17.11. Heräsimme myöhään, ja Aittasaareen lähti iso porukka: R, Inkeri, minä ja Hamlet. Koira oli onnellinen ja teki iloympyräjuoksuja, ja minä perässä pusikossa. - 58 - MARRASKUU 2012 Sitten ruokakauppaan oman ja Inkerin ostoslistan kanssa. 188 euroa meni, ja paljon ruokaa tuli taloon. Kävin myös Alkossa ja sain loistopalvelua: viimeviikkoisen, korkkiviallisen Ripasson tilalle samanlainen. Iltapäivällä lähdimme kaupunkiin R:n kanssa. Tapasimme siskoni Eevan ja Petterin Strindbergillä. Ravintolan uusittu kirjastobaari on ihastuttava ja sali myös, erityisesti ikkunapöydät, joista avautui näköala jouluvalaistulle Esplanadille. Itse nautin mainion Toast Skagenin ja kuhaa sekä mango-passion creme bruleen sekä Peter Lehmannin Chardonnayta, joka oli oivallista. Olen alkanut sisäistää uuden työni, sillä näen kaikkialla laumoittain 50+-ihmisiä. Kuten Strindbergillä, naisia ja pariskuntia, ehkä shoppailu- tai taidenäyttelypäivän jälkeen. sNNUNTAI 18.11. Olin Hamletin kanssa uimarannalla kävelemässä sen jälkeen kun olimme vieneet R:n Herttoniemeen, lähti töihin. Harmaa meri on hieno katsella. Tilasin Amazonista Bruce Springsteenin elämäkerran ja Otavasta Kuka kukin on -teoksen uutta lehteä ajatellen. Luin Hesarista Reetta Rädyn jutun siitä miltä tuntui tulla Suomeen Shanghain-vuoden jälkeen. Ymmärsin häntä. Itse koen jo matkan jälkeen tyhjyyttä ja kummallisuutta. Ja minä kuitenkin rakastan tuttuutta: perhettäni, koiraa, kotia, hiekan rapinaa jalkojen alla pihatiellä, meren tuulta ja näitä marraskuun paljaita oksia, joita se heiluttaa. Tein provencelaisia lihapullia hirvenlihasta ja luomunaudasta ja seuraksi arrabiatakastikkeen ja pappardelle-pastaa. Salvia on tänä syksynä juttuni – aina joku uusi yrtti näemmä. Salvia päihitti korianterin ainakin hetkellisesti. Jälkkäriksi haudutin luumuja uunissa, voin, kanelin, fariinisokerin ja amaretton kera. Tarjoan ne tomusokerilla ja limellä maustetun mascarpone-kermavaahdon krea. Maistoin jo kaikkea itse, koska lähden jumppaan kahden tunnin päästä. Joulukausi on avattu. Ripustimme valokranssin keittiön ikkunaan. Se hohtaa tähtimäistä, valkoista valoa. maanantai 19.11. Päivällä haastattelin kolmea hakijaa, yhtä toimittajaa, kahta toimitussihteeriä. Illalla kokoontui Patalappumafia eli työkavereitani 1980-luvun alun Seurasta. Ilta oli rattoisa. Kaikki viisi olimme paikalla, ja kaikki hyvävoimaisina ja energisinä. Jutut ovat vuodesta toiseen aika samat. Toiset käyvät teatterissa ja konsertissa, minä en. Yksi tekee töitä kilpailijaamme, mutta vaikenemme tämmöisistä patalappukokouksissa. Muistelemme vanhoja juttuja, ja se on aina kivaa. Ajattelen, että olin 22-vuotias, kun tapasin heistä ensimmäiset. Kesällä 1979 Elina ja ehkä Annukka, 1981 Mane ja Heljä, ja edesmennyt Teija jo kesällä 1978. Olemme tunteneet 34 vuotta! Patalappumafiosat muistuttivat, että minun pitää kirjoittaa heistä päiväkirjaani. tiISTAI 20.11. Luin Jonas Bonnierin pohdintaa, että sisältö kantaa kustannusbisneksessä ja että siitä pitää saada rahaa myös verkossa. Jotenkin itsestään selvää minusta. Hypen aika on ohi? Tapasin lounaalla Merja Rehnin mielessäni muuan työasia. Hänestä tulee huomenna Savonmuan Hilima, ansiosta. Kaupan pihassa puhuin siskoni kanssa puhelimessa. Olimme molemmat sitä mieltä, että tällä kertaa olisimme itse kenties laittaneet parempaa ruokaa kuin Café Strindberg. Kävin kaupassa ja tein kana-kookos- yms. keittoa. Siinä on myös korianteria, thaibasilikaa, persiljaa ja inkivääriä. Kävin vielä Hamletin kanssa Aittasaaressa keskellä pimeää. Koira on reipas ja ihana. Nyt Merja Rehnin Yritä perässä -kirjan kimppuun. - 59 - MARRASKUU 2012 keSKIVIIKKO 21.11. Aamulla asiakaspalaverissa mietin, että on haastavaa vakuuttaa ostajia brändistä, jota ei ole olemassa. On vähän näytettävää toistaiseksi. AD Saara on tehnyt hienoja logoja. Nautimme iltapäivällisen Pentikin Auli Harjaman ja Jutan kanssa. Murun hiillostettu lasimestarin siika ja perunavohveli – mahtava makuelämys. Pääruoka oli ok, jälkiruoka híenostunut. Viinivalinnat kruunasivat hauskan illan. toRSTAI 22.11. Rekrytointihaastatteluja, rutiineja, sähköpostia, lanseerauskutsun kirjoitusta ja tarjousten vertailua, agendaa maanantain projektipalaveriin, uusien tilojen katsastusta, pieni palaveri formaateista kahden kollegan kanssa ja kiireesti kotiin ulkoiluttamaan Hamletia. Pimeys iskee päälle, ja kuukauden verran ympärillä tulee yhä pimeämpää. Minua ei ole pimeys aiemmin haitannut, mutta nyt se vaikuttaa. Onko se ikä vai stressi, kun joka päivä tapaan uusia ihmisiä? Päätimme R:n kanssa viettää tammikuun Vinterfest-viikonlopun Kööpenhaminassa ja asua hyvässä hotellissa toisenkin yön. Nuoriso lupasi hoitaa koiran. R oli ostanut mätitahnaa ja anjovista ja keitti kananmunia. Paahdoin ruisleipää ja tein muna-mätitahnavoileipää. Oli hyvää. Yritän olla syömättä Pentikin joulunamuja. R oli ostanut Matkalla-elokuvan. Se oli Jack Kerouac –uskollinen; Sal ja Dean Moriarty olivat saaneet hyvät näyttelijät, Kristen Stewart teki hienon Maryloun. Walter Sallesin kädenjälki tuntui. Leffassa oli samaa tunnelmaa kuin Moottoripyöräpäiväkirjoissa, vaikka aihe oli tyystin erilainen. peRJANTAI 23.11. Töissä siivouspäivä. Plarasin läpi mappeja ja heitin pois vanhaa tavaraa. Vedin markkinoinnille esityksen uudesta brändistä. laUANTAI 24.11. Aamulla heräsin yskän tunteeseen ja kipuun. Harmitti. Peruin sunnuntain combatin, koska on parempi parantua. En ole potenut näin sitten vuoden 2002 syksyn, jolloin sain Kiinasta ikävän flunssan. Lähdimme Itäkeskukseen ostamaan äidilleni kynttilänjalkaa ja tädilleni lahjakirjaa. Stockmannilla oli kauniita sähkökynttelikköjä, ja ajattelin, että äiti suostuisi ottamaan sellaisen, jos kuvailisin sen koreutta ja eleganssia oikein. Turhaa. Elävät kynttilät, viisi haaraa ja pyöreä muoto. Mikään muu ei kelvannut. Tädille hankin Lotta-järjestön perustajan elämäkerran. R siivosi, minä en yhtään, koska lepäsin yskäni kourissa ja luin lehtiä. Hän ansaitsee nyt paljon kehuja. Kuu oli jo noussut ja kellotti taivaalla, kun kävimme Inkerin kanssa Hamletin iltapäivälenkillä. Inkerin poikaystävä Jamie teki curryä, joka on älyttömän hyvää. Kivaa, kun joku toinen kokkaa. suNNUNTAI 25.11. Olen yskän takia joutunut jättämään viikon liikunnat väliin ja alan nukkua huonosti. Herään stressiajatuksiin uudesta lehdestä: miten saamme jutut tehdyksi ja miten niistä tulisi ainutlaatuisia. Jännittää. Tiedän, että tämä on omin journalismin lajini. Minun pitäisi olla rauhallisempi kuin olen. Onneksi rekrytointi on pian valmis. Näen kaikkialla 50+-asioita. Aihepiiri on ilmassa, ja se on hyvä. Suuret ikäluokat ovat pian eläkkeelle, viimeinen eli 1950 syntyneet saavuttaa 63 vuoden iän ensi vuonna. Tulemme ulos aiheen nosteeseen. Substanssi auttaa olemaan parhaimmillaan. Sen puute tekee työstä ahdistavaa, koska silloin on läsnä jatkuva, perustavanlaatuinen epävarmuus omasta kompetenssista. Substanssin hallinta antaa metodologian; se on kuin peruskallio. - 60 - MARRASKUU 2012 Uskon käsityöläisyyteen ja kisällimäisyyteen. Tekemällä oppii -periaatteeseen. En juuri muuhun. Ennen puhuttiin tilauksen hinnasta, nyt maksumuurista. Melkoinen ero on siinä, miten kutsutaan sisällöstä maksamista. xxx Iltapäivällä paistoi pitkästä aikaa aurinko, ja marraskuun aurinkoa ihmeellisempää saa hakea. Ikkunassa joulukranssin valot kimmeltävät pieninä, kirkkaina pisaroina. Eilen laitoin olohuoneen hyllyille jouluvalot, ja puoliso kiitti tunnelmasta; perhevalokuvista ja valosarjan hehkusta. Mietin, että ehkä ehdotan tätä Vuosi ennen -päiväkirjaani julkaistavaksi verkossa. Innostuin myös puhdistamaan uunin, mikä tarkoittaa, että olen paranemaan päin. Puoli neljältä oli melkein pimeää. Sytytin lyhdyt ulos. K tuli Barcelonasta ja Valenciasta, oli ostanut kenkiä ja vaatteita ja toi meille Picasso-tuliaisia, isälleen mukin ja lautasen, minulle magneetteja, Inkerille muistikirjan. maANANTAI 26.11. Olin tänään kahdessa asiakastilaisuudessa, kahdessa projektipalaverissa, yhdessä rekrytoimishaastattelussa ja yhdessä kuvitustapaamisessa. Päivän päättyessä työkaveri sanoi, että vaikutan vaisulta. Ehkäpä niin. Olen yhä yskäinen ja pärskin parhaillaankin. Aamun kokouksessa päätettiin lehden formaatista. tiISTAI 27.11. Aamulla vein hyvin kuraisen auton pesuun, jotta se olisi puhdas myös sisältä, kun kuljetan mummoja Savossa torstaista eteenpäin. Kello 14 sain sähköpostiviestin Merja Rehniltä. Hänestä tulee kolumnistimme. Mahtavaa. Sain toisenkin ilahduttavan sähköpostin. Saan huomenna APY:n n Julius-palkinnon, tunnustuksen journalistisista ansioista. Illalla satoi räntää kovin pisaroin, mutta se ei haitannut yhtään. keSKIVIIKKO 28.11. Outo, ristiriitainen päivä. Täynnä iloa ja vielä suurempaa järkytystä. Sain ottaa vastaan Aikakauslehtien Päätoimittajayhdistyksen Julius-palkinnon. Se tuntuu hienolta. Yli 34 vuotta olen rakastanut toimittajan työtä ja nimenomaan aikakauslehdissä. Työnantajalta sain kukkakimpun ja samppanjapullon. Kolme asiaa kirjoitin ylös kiitoksia varten: evoluutio, crowd sourcing vanhanaikaisesti ja professionalismi. Kestävät brändit syntyvät hitaasti ja pitää kehittyä koko ajan. Yleisöä, aikaa ja yhteiskuntaa tulee kuunnella. Journalismi on metodi. Se vaatii koulutusta ja ammattitaitoa, jolle uskoisin olevan kysyntää myös itseviestinnän aikana. Jaoin palkinnon kollegani, Taloustaitolehden päätoimittajan Antti Marttisen kanssa. Arvostan häntä sekä journalistina että ihmisenä. Päivään sisältyy myös järkyttävä asia. Tärkeä ja läheinen ihminen kertoi vakavasta sairaudesta, joka yllätti äkkiä. Ensin olet terve ja vahva, ja sitten ykskaks ehkä sairas. Hän on taistelija, onneksi. En pysty keskittymään oikein mihinkään, minäkään. toRSTAI 29.11. Yön aikana maa oli saanut lumipeitteen. Tuuli ja pyrytti, mutta eipä tuo haitannut, kun olin Hamletin kanssa ulkona, oikein pukeutuneena ja parhaan reippailukaverin kanssa. On syntymäpäiväni. Tasaluvut, syntynyt 1956, mittarissa 56. Tänään on myös Aller Median hallituksen kokous. Käväisen siellä esittelemässä projektimme vaiheen. Tj Paulissa on hyvän editoijan eli kiteyttäjän ”vikaa”. Hän oli tiivistänyt esitykseni hallitukselle napakaksi ja selkeäksi. Hallituksen kokouksessa hommani hoituivat nopeasti ja asiallisesti. Journalisti-lehti oli vihdoin havainnut, että Aller Media perustaa uuden aikakauslehden. Tulin haastatelluksi aiheesta, ja toimittaja - 61 - MARRAS-JOULUKUU 2012 Noora Mattilan juttu oli hyvä. Kuvaaja tulee keskiviikkona, ja hyvä niin, sillä pääsen kuvaan kampaajalta. Ainakin tukka on hyvin. Aamulla ostin kaksi täytekakkua Koti ja keittiön toimitukseen Julius-palkinnon ja syntymäpäiväni kunniaksi. Ilman toimitusta päätoimittaja on turha. Palkkasimme toimittajan, kokeneen aikakauslehtiammattilaisen, Eija Aatelan. Saamme hyvässä mielessä duunarin, ihmisen, joka ei pelkää työtä eikä hienostele. Yksi neljästä rekrytoitu. Illalla kävin Hamletin kanssa tuiskussa ja tuulessa koirapuiston ja Aittasaaressa. Se on ihana energiassaan ja tinkimättömyydessään. Illalla peruin perjantaiksi 7.12. suunnittelemani lomapäivän. En saa muuten hommia tehdyksi, kun päivistä tulee rikkonaisia. Kiitin kaikkia Juliuksesta ja syntymäpäivästä Facebookissa onnitelleita. Siinä vierähtikin tovi. peRJANTAI 30.11. Aamulla oli vuoden ensimmäinen lumimyrsky Helsingissä. Teimme Hamletin kanssa lumityöt. Koira oli ihan tohkeissaan lumesta. Voisin ryhtyä myrskybongariksi. Lokakuussa 2011 saavuin New Yorkiin keskelle lumimyrskyä ja lentokenttä oli suljettu. Helmikuussa ajoimme Inkerin kanssa Varkauteen ja moottoritie oli tukossa. Lokakuussa New Yorkissa oli hirmumyrsky. Tänään Helsingissä on paha myräkkä. Ajoin lumisadetta karkuun. Se loppui jo ennen Järvenpäätä. Savossa ei ole yhtään lunta, mutta kymmenkunta astetta pakkasta. Äidillä oli voileipäkakkua ja kermakakkua syntymäpäiväni kunniaksi. Olen syönyt paljon molempia ja olen aika täynnä. Hän asetteli tuomani kynttilänjalan asemiin pöydälle. Kaunis on. Istun nyt olohuoneessa. Uusi koti on sievä. Tuuli ujeltaa ulkona. On pakkasta. Inkeri on kohta Pieksämäellä. Mummit ja muut sukulaiset ilahtuvat kovasti tavatessaan hänet. Kummitäti noutaa hänet Varkauteen- JOULUKUU LAUANTAI 1.12. Ajoimme Leppävirralta Pieksämäkeen syömään isotädin jouluruokia, laatikoita ja hurjan hyvää karjalanpaistia. Täti oli leiponut pullaa ja kakkua. Inkeri ilahtui kauhavahdista, jonka sai tädiltä joululahjaksi. Täti oli hyvillään, kun Inkeri iloitsi. Keskustelimme vanhusten tilanteesta; miten moni jää yksin kotiin vaille seuraa ja hoivaa. Kodista voi tulla vankila, kun sieltä ei pääse ulos. Onneksi kenelläkään suvussa ei ole dementiaa. Isäkin oli terävä loppuun asti. Illalla kävelin kirkonmäelle ja takaisin. Oli kylmä, varpaita paleli. Silitin äidille joululiinan, jonka hän oli hankkinut 1990. Täsmälleen 22 vuotta sitten he muuttivat kirkonkylään, äiti lapsuudenkodistaan, sukutilalta. SUNNUNTAI 2.12. Aamulla ikkunasta kajasti appelsiininvärinen taivas. Luin äitini minulle säästämiä Soisalon Seutuja. Se on hyvä paikallislehti: uutisia ja kiinnostavia juttuja erilaisista ihmisistä, ei yksin päättäjistä. Pikkuveljeni Matti on siellä usein esillä, koska hän laulaa komeasti ja on suosittu esiintyjä. Isänpäiväkonsertin arvion oli kirjoittanut veljeni fani. Hän toivoi, että ääni ja tulkinta tulisivat tutuiksi laajemmallekin yleisölle. Lähdemme vielä hauta- ja maatila-ajelulle ennen kotimatkaa Helsinkiin. Pitää pukea hameen kera myös juoksutrikoot. xxx Sytytimme haudoille kynttilät. Hautausmaalla oli kaunista, haikeaa ja kylmää. Ajoimme Inkerin kanssa pimeässä kotiin. Palkitsimme itsemme aterialla Tertin kartanossa. Se maksoi 86 euroa, mutta jokainen maku oli hyvä. Nuori hovimestari edusti viidettä sukupolvea, ja keittiössä hääräsi hänen pikkuveljensä. Tunnelma viipyili. Klassinen musiikki soi tummanpuhuviksi tapetoiduissa saleissa. - 62 - JOULUKUU 2012 Helsingissä oli komea talvi, isot valkoiset kinokset ja lähiössä puhtaat tiet. maANANTAI 3.12. Kahden henkilön rekrytointi alkoi varmistua. Muutin uuteen työhuoneeseeni. Tutkimme logoja. Oma-sanan pitää olla vahva ja selkeä, reilu ja tyylikäs. tiISTAI 4.12. Pakkasaamuna hanget sinersivät, kuu mollotti, lumi kuorrutti puut ja hiljensi äänet. Tapasin kolumnistimme, Markus Leikolan. Olen iloinen, että hän on hankkeessamme; loistava kirjoittaja ja monipuolinen yhteiskunnan ja elämän tarkkailija. Markus sanoi, että on mieluummin mukana tekemässä uutta ja osallistumassa siihen kuin raakkumassa sivussa, mahtaako tuosta mitään tulla. Kiitos. Teimme uuden brändin ensimmäisen työsopimuksen: toimittaja Eija Aatelan. Suomen Kuvalehdestä 48/2012 luin Silja Lanas-Cavadan kolumnin, jossa hän peräsi kustantajilta rohkeita, erilaisia julkaisupäätöksiä. Kirjoitus toi terveisiä norsunluutornista. Tänä päivänä rohkeaa on perustaa jotain uutta. Olen oppinut, ettei ylimielisyyteen ole varaa. Enkä halua hutkia ennen kuin tutkin; toisin sanoen vaikka pitää tylsänä aikakauslehteä, jota ei ole vielä markkinoilla. keSKIVIIKKO 5.12. Aamulla tapasin rakkaan ystäväni Kristiinan myöhäisen synttäriaamiaisen merkeissä. Terapeuttiset puolitoista tuntia, kiitos! Oma Aika -nimen rekisteröinti sai hyväksynnän Tanskassa. Hakemus lähtee Patentti- ja rekisterihallitukseen, sekä logona että tekstinä. TORSTAI 6.12. Itsenäisyyspäivän aamuna nukuimme – Hamlet mukaan lukien – lähes puoli kymme- neen. Luonto on valkoisena vaikuttava, yksinkertainen ja silti runsas. Pitkän ja myöhäisen aamiaisen jälkeen tein uuden brändin lanseerauksen kutsuvierastilaisuuden kutsulistan osaltani valmiiksi. Mieluummin olisin lukenut Peter Ames Garlinin kirjoittamaa Bruce Springsteenin elämäkertaa, jonka sain Amazonilta postissa. Lisäksi haluaisin vihdoin saada loppuun Arawind Adigan Last Man in Tower. Olen lukenut sitä kauan. Hzahmot pysyvät onneksi mielessä, ja kirjaa on aina hyvä jatkaa. Tilhiparvi keksi, että pihapihlajamme pullistelee marjoja. Tilhet tekivät niistä selvää. Osa linnuista lentää pyyhälsi päin ikkunaa ja jatkoi matkaa siivet vipattaen. Illalla juhlimme ylioppilasta ja tupaantuliaisia. Lakkiaiset olivat ihanat ja rennot, monen sukupolven ja elämänpiirin juhlat. Opin, että ruotsinkielisten ylioppilaiden lakki ja lyyra ovat erilaiset kuin suomenkielisten. Rakkaan ystävän tupaantuliaisissa nautimme thaiherkkuja ja joimme journalistipalkintosamppanjani. peRJANTAI 7.12. Tämän piti olla lomapäivä, mutta se ei ollut, ja hyvä niin. Oli tehtävää aamusta kuuteen asti. Lanseerauskutsu on kuosissa. Se viimeistellään maanantaiaamuna ja lähtee painoon. Tapasin kolumnistimme Merja Rehnin. Iltapäivä meni säädellessä asioita. laUANTAI 8.12. Puoli yhdeksältä oli vielä melkein pimeää, mutta muuten aamu oli pehmeä ja kaunis. Tein vihdoin syksyn ruokahitin eli avokadopastaa, Hesarin ohjeella. Se oli hyvää, mutta ei saanut ketään perheestämme hurmioon. Eräänlainen guacamole pastan kera. Idea lienee uusi, siitä varmaan kiinnostus ja kehut. Tein Pirkan ohjeella suklaatoscapiiraan. Siihen tuli tähtitieteellisesti appelsiinimarmeladia. Siitä tuli kaunis ja varsin makea. - 63 - JOULUKUU 2012 suNNUNTAI 9.12. Annan päivä. Anna-mummoni vietti lapsena aina kanssani nimipäiviä. Mummi leipoi jotain hyvää, joimme yhdessä kahvit ja poltimme adventtikynttilöitä. Luin Last Man in Toweria. Mainio kirja. Hamlet lekotti vieressäni sängyssä ja makasi lopulta poikkiteloin päälläni. Flunssan jälkeen urheilin taas, nyt kaksi tuntia. Se meni hyvin, mutta huomenna tiedän, olinko viisas. maANANTAI 10.12. Hamletin isä Riccarron Oscardelarenta on valittu toista kertaa peräkkäin Tanskan parhaaksi bernisiitosurokseksi. Ymmärrän, mistä pojan eroottinen innokkuus on peräisin. On se perinyt isältään muitakin ominaisuuksia, kuten kekseliäisyyden ja pilkkeen silmäkulmassa, aina valmis pikku kepposiin. tiISTAI 11.12. Allekirjoitimme toimituspäällikkö Anu Virnes-Karjalaisen työsopimuksen. Työlounaalla keskustelimme myös lipeäkalasta, karjalanpaistista, joulutavoista, tosi-tvohjelmista, Tanssii tähtien kanssa -ohjelmasta ja erityisesti Matti Purosta, julkisuuden rajoista, luokkaerojen vaikutuksista siihen mistä perheissä puhutaan ja mistä ei, televisiohahmoista sekä itäisen ja läntisen Suomen kulttuuri- ja verbaalieroista, muun muassa. Keskiviikko 12.12. Maanantaina 12.12. 1988 oli luminen päivä ja Kätilöopistollakin joulutunnelma. Kustaa syntyi 22.50, harteikas poika, ja nopeasti. Kokenut kätilö sanoi, että olisin seuraavana päivänä hyvässä kunnossa. Totta puhui. Tänä aamuna hän soitti Tuure Kilpeläistä, Hectorin Olen hautausmaa, Bryan Adamsin The Summer of 69 ja R.E.M.iä. Ajoimme yhdessä kaupunkiin ja juttelimme Jyri Häkämiehen siirtymisestä hallituksesta EK:n toimitusjohtajaksi. Iltapäivällä uppouduin päiväkirjani editointiin. Yhtäkkiä kello oli kuusi. Alkaa pelottaa. Ketä tämä voisi kiinnostaa? Kaikkea en julkaise, koska osa on vain minulle. torstai 13.12. Lucian päivänä lähiön talvi on valkoinen, valoisa ja puhdas. Kaupungin lumitalvi on loskainen, likainen ja liiskainen. Teimme toimitussihteeri Ari Lahdenmäen työsopimuksen. Journalistin juttu ilmestyi tänään. Kuva oli mielestäni epäedullinen. Juttu on ok. peRJANTAI 14.12. Arawind Adigan Last Man in Tower -romaanin loppu oli murheellinen. Se kertoi ihmisten piittaamattomuudesta ja kyvystä unohtaa pahat teot. Luin hetken Peter Ames Carlinin kirjoittamaa Bruce Springsteen -elämäkertaa. Tragedialla alkoi sekin. Kerroin uudesta brändistä henkilöstöinfossa. Ilokseni näin, että Koti ja keittiön vuosi oli ollut tavoitteiden mukainen. Olin Hamlet-vuorossa, koska R oli pikkujouluissa. Kävimme hiljaisessa, osin Anttimyrskyn pimentämässä Aittasaaressa. Vuosi sitten tapanina kaatuneet kuuset oli korjattu pois ja kannot nostettu pystyyn. Katsoin Gosworth Parkin Teemalta. Hyvä leffa. laUANTAI 15.12. Heräsimme Hamletin kanssa vasta kun päivä nousi. Koira tuli sängyn päästä viereen, painoi päänsä kainaloon, kierähti selälleen ja nosti tassut kohti kattoa. Voi, että se oli onnellinen – ja sai myös minut onnelliseksi. R oli tullut pikkujouluista aikaisin. Koira oli ilmeisen onnellinen siitäkin. Kävimme vitivalkoisessa Furuvikissä. Meri oli Santahaminan salmessa sula ja lainehti harmaana puunrunkojen välistä. Juttelin tätini kanssa joulusta ja joulun ruoista. Jatkoimme karjalanpaistikeskustelua. Täti vahvisti, että ennen vanhaan siihen - 64 - JOULUKUU 2012 pantiin myös sisäelimiä, kaikkea syömäkelpoista ruhosta. Jouluruokakeskustelin Inkerin kanssa. Kun hän oli viiden vanha, aprikoin ennen joulua ääneen, mitä ruokia laitettaisiin. Tyttö katsoi minua mantelisilmillään tuikeasti ja sanoi: "Tietysti niitä samoja kuin viime vuonnakin. " Muutama päivä sitten 25-vuotias tyttäreni totesi: "Aina voi laittaa jotain uuttakin, mutta tietysti pitää olla kaikki entiset." Iltalenkillä tytär kuvioi enkeleitä lumeen, ja koira oli innoissaan leikissä mukana. xxx Kysyin Kustaalta, millaisen syntymäpäiväkakun hän haluaa. Hän vastasi: ”Tekisit äiti pullaa, korvapuusteja vaikka, ja joulutorttuja.” Leivoin ison keon korvapuusteja. Ne tuoksuvat lapsuuden lauantailta ja täyttävät K:n syntymäpäivätoiveen. Kirjoitin luonnoksen Suomen paras työpaikka 50+ -hankkeesta. Se on työläs, mutta uskon, että se on myös sen arvoinen. Se nostaa brändin statusta. Lisäksi Aller Media saattaa olla ainoa kustantaja, joka voi julkistaa kilpailun ryhdikkäästi. Lähetän sen maanantaiaamuna tj Paulille, joka on hankkeen veturi. suNNUNTAI 16.12. Hain lähikaupasta lisää tummaa suklaata ja kirnuvoita, koska teen tryffeleitä. Ostin kaupan kaksi viimeistä sinappijauhepurkkia. Valmistin rommisinappia.Nyt tryffeliseos on jääkaapissa odottamassa. Siinä on vähän cointreauta, saksanpähkinöitä ja manteleita. Annan sinappia ja suklaanamuja lahjoiksi ystäville, naapuriin ja parhaille työkavereilleni. maANANTAI 17.12. Kansi-ideoita, ensimmäisten juttujen tsekkausta, viestintäsuunnitelmaa, Paras työpaikka 50 +-asiaa. Innostuin editoimaan päiväkirjaani. Vasta kahdeksalta olin kotona. Facebookissa on Markus Leikolan (ja YLE:n Sanna Ukkolan kolumnin) generoi- maa syntynyt keskustelu tekstimainonnasta. Tekstimainonta on – ja ei ole – vaikea kysymys. Journalistin ohjeet antavat hyvän käytännön: toimituksellisen ja ilmoitusaineiston tulee erottua toisistaan eikä journalistista päätösvaltaa saa ulottaa toimituksen ulkopuolelle. Arjessa tämä tarkoittaa myös sitä, että päätoimittaja ei voi olla jeesmies tai -nainen. Hän ei voi kumarrella, mikä ei tarkoita, etteikö voisi tehdä yhteistyötä. tiISTAI 18.12. Aamulla opin, että Grimmin veljesten syntymästä on 20.12. kulunut 200 vuotta ja että he kirjoittivat 580 satua. Loppupäivä meni kiireisissä, ja joulusta ja työpaikan muutosta johtuen hieman sähköisissä, palavereissa. Kaikki viritetty äärimmilleen, ja ehkä jokaisella pyörii mielessä loman toivo. Kuljimme Hamletin kanssa pitkän lenkin alkuillan pimeydessä. Pakkaslumi pöllysi tossujen alla. Illan pilates ball tuli tarpeeseen; hartiani ja yläselkäni muistuttivat rautakankea. Nyt pakkaan työkavereiden lahjat, sillä torstaina olen jo lomalla. keSKIVIIKKO 19.12. Aamulla rämmin pulverilumessa koiran kanssa ja mietin työasioita. Ajoin Stockmanille ostamaan joululahjoihini pakkaustarvikkeita. Sain kulutetuksi yli 70 euroa rasioihin, pusseihin ja kortteihin. Enemmän kuin itse lahjoihin! Palkkasimme toisen toimitussihteerin, Jaana Kivipelto-Tulkin. Tiimi on kasassa. Päivän lopuksi tietokoneeni sekosi eikä suostunut avaamaan sähköpostia eikä verkkoa. Oli siis aika lähteä joululomalle. Kun parkkeerasin autoa pihalla, näin heti makuuhuoneen ikkunassa mustan pään. Hamlet siellä katseli. Kun kävelin ylös rinnettä, pää katosi ikkunasta ja koira oli ovella vastassa. Se on hurmaava otus. Sitten katsoimme Hamletin kanssa Woody Allenin musikaalileffan. - 65 - JOULUKUU 2012 toRSTAI 20.12. Vietimme Hamletin kanssa jouluvalmistelupäivän. Aamulla luin HS:sta Valittujen Palojen kansainvälisten painosten päätoimittajan Raimo Möysän haastattelun. Hänellä – ja toimittajalla – on omituinen kuva suomalaisesta journalismista. Ei juttuja kavereille ole tehty vuosikymmeniin, ei ainakaan lehdissä, joissa täytyy tehdä tulosta. Lukijan kuuntelu ja vuorovaikutus hänen kanssaan ovat olleet avainasioita työssä niin kauan kuin muistan. Tai sitten olen vain osunut työpaikkoihin, joissa ei ole eletty norsunluutornissa. Lyhyen päivän hämärtyessä kuljimme Hamletin kanssa Jollaksen kartanoon, Poikkilaaksoon ja toista rantaa takaisin. Satoi hiljalleen pakkaslunta, melkein aineettomia hiutaleita. Illalla lisäsin valikoimaani uuden lajin: piloxing. Haastetta riitti. Myöhään illalla viimeistelin tryffelit. Inkeri mankui pipareita. peRJANTAI 21.12. Vuoden lyhin päivä, talvipäivänseisaus. Paketoin lahjoja ja tein piparitaikinan. Siivosin pesutilat ja pyyhin pölyt makuuhuoneen ja olohuoneen pinnoilta. Aika karvaista oli kaikkialla. Hamlet nukkui hyvin tyytyväisenä vuorotellen Kustaan ja Inkerin huoneissa ja lopulta isolla sängyllä pää tyynyllä. Uusi SH´BAM-ohjelma oli kiva, ja Inkerin tanssi ja vaa´at häikäiseviä. Tuli ikävä häntä jäällä, eleganttia taitoluistelijaa. Hamletin ja Miksun kanssa kuljimme pimeällä uimarannalla – kunhan Hamlet oli ensin saatu pois Miksun perheen keittiöstä. laUANTAI 22.12. Aamulla olimme reippaita ja ulkona Koiran kanssa seitsemän jälkeen, sillä meillä oli suunnitelma olla Hakaniemen kauppahallissa kahdeksalta. Ehdimme ennen yhdeksää, ja saimme reilussa tunnissa hoidetuksi asiamme, siikaa ginigraavausta varten, lohta, kylmäsavulohta, sherrysilliä, skoonelaista silliä, savusiikaa, siian- ja kirjolohenmätiä, juustoja sekä luomukalkkunarullan, joka täytyy suolata. Ostimme maton keittiöön. Jukka Rintalan suunnittelema matto maksoi yli 200 euroa! Ymmärrän äidin käsityön arvon nyt entistä konkreettisemmin. Paistoin piparit ja joulutorttuja. Koiran kanssa nautimme pakkaspäivän sävyistä, kun auringonlasku vaihtui kuutamoksi. Sitten taas ruokaa: perunat perunalaatikkoa varten kiehumaan ja punajuuret uuniin (fenkolia, rosmariinia, fariinisokeria, suolaa, balsamicoa ja oliiviöljyä ja jouluaattona lisäksi vuohenjuustomoussea ja karamellisoituja saksanpähkinöitä Eliten joululounaan innoittamana). Koska on toistakymmentä astetta pakkasta, laitoin vettä ämpäreihin jäälyhtyjä varten. Pidän niistä kovin. Nyt kello on yhdeksän. Perunalaatikko on uunin jälkilämmössä imeltymässä huomiseen asti. suNNUNTAI 23.12. Iltapäivällä, tuoreella inkiväärillä ja muskottipähkinällä maustetun lanttulaatikon paistuessa uunissa, luin HS:sta Tina Lundanin hienon tekstin Kuusi vuotta kuolemasta. ” Surusta ei toivu, sitä oppii sietämään. Taisteluja sairauksia vastaan ei voiteta, sairaudet hoidetaan tai sitten niihin kuollaan.” Tekstin loppu on lohduttava. Hän on tavannut ihmisen, joka haluaa että heistä tulee me. Paras joulutarina. Kiitos. Rupean nyt tekemään porkkanalaatikkoa. Käytän Tiinalta saamaani punamustaa flamencoessua. Mies totesi, että muistutan Bridget Jonesia. Ehkä onnistun jouluruoissa paremmin kuin BJ sinisessä keitossaan. Mies totesi myös, että olen iPad-kokki. Totta, selaan vaihtoehtoja lakkaamatta. Tunnustan, että en maksaisi niistä. Jos sisällöt olisivat maksullisia, luottaisin vanhoihin - 66 - JOULUKUU 2012 keittokirjoihini ja lehtien ohjeisiin. Hamletin ja Inkerin kanssa ajoitimme Aittasaaren kiertämisen jälleen hetkeen, kun valo vaihtui pimeäksi. Sarvaston aukealla pellolla katsoi jo kuu tummalta taivaalta. Tytär aloitti siivouksen koruista. Minä en ole siivonnut kuin pesutilat ja tasot. R on imuroinut ja tampannut matot. Tutulta myyjältä ostettu joulukuusi on nostettu sisälle; kapea, mutta kaunis yksilö. Huomenna pesen keittiön ja laitan uuden maton lattialle. Perunalaatikot ovat uunissa ja kuohuvat yli. Joudun pesemään uunin. maANANTAI 24.12 Jouluaattona pyrytti kovasti melkein koko päivän. Jäälyhtyjen kynttilät sammuivat oitis. Koristelimme Inkerin kanssa kuusen. lähellämme on suo, joka muistuttaa enemmän erämaata kuin helsinkiläislähiötä. Hallista ostamamme luomukalkkunanfileerullan paistaminen jännitti. Miten suolaus oli onnistunut? Miten luotettava paistolämpömittari on? Kaikki meni hyvin. Kalkkuna oli pehmeän makuista, herkullista. Jouluaterialla alkupalojen ja kalojen osuus kasvaa, laatikoiden pienenee. Pidän voittona sitä, että K maistoi balsamicopunajuuria vuohenjuustomoussen ja karamellipähkinöiden kera sekä sillejä ja ginisiikaa. Katsoimme illan päätteeksi Inkerin joululahjan, Vettä elefanteille. Se oli satuttava ja kaunis elokuva. Söin vain kaksi konvehtia. tiISTAI 25.12. Viikonpäivät menettävät merkityksensä pitkinä pyhinä. Näistä sukeutuu todellinen loma, koska kaikki muutkin ovat lomalla. Ei joulukuusen ostamme aina samalta kauppiaalta. Kuusen koristelua johtaa tyttäremme Inkeri. - 67 - JOULUKUU 2012 postia, ei puheluita. Aamulla kuljimme Jollaksen ympäri, jenkkimökin rannan kautta pitkästä aikaa. Ei pyryttänyt, vaan ilma oli pakkasen ryydittämä, lumi kevyttä kävellä ja puissa valkoinen kuorrutus. Oli hyvin hiljaista. Katsoimme aamupäivällä hösellysuutiselokuvan Morning Glory. Viihdytti. Iltapäivällä tulivat R:n isä ja hänen puolisonsa. Söimme ja juttelimme paljon. Illalla katsoimme Moonrise Kingdom -elokuvan. Se oli olevinaan komedia, mutta niin musta ja sadunomainen, että se oli satuttava ja surullinen. Lapsinäyttelijät olivat loistavia. Nukahdin jälleen Bruce Springsteen -elämäkertaan. Sain tietää, että BS asui 1980-luvulla useita kertoja Los Angelesissa Sunset Marquis -hotellissa. Minäkin asuin siellä kesällä 1984 yli kaksi viikkoa raportoidessani olympialaisista viikkolehdelle, kun matkatoimisto oli varannut meille huoneen huorien täyttämästä tuntihotellista alueelta, jolla oli turvatonta liikkua edes päiväsaikaan. Lähetin jutut telexillä toimistosta yöllä musta turvamies seuranani. Lähtöaamuna hotelli tarjosi uima-altaalla aamiaisen, koska olin ollut niin ahkera. Juttuja kirjoittaessani pidin televisioa auki ja odotin kahta MTV:n videota: Springsteenin Dancing in the Dark ja Princen When Doves Cry. keSKIVIIKKO 26.12. Kello on 8.20 ja on ihan pimeää. Talo on hiljainen. R on tulossa lentokentältä; Inkeri lähti lomalle Roomaan Jamien kanssa (J lentää Manchesterista illalla). K nukkuu ylhäällä, Koira alakerrassa. Otan vielä kupin kahvia ja menen minäkin alakertaan lukemaan. Kaunis päivä. Illansuussa oli unelmakeli, vajaat 10 astetta pakkasta, puhtaat, auratut jalkakäytävät, ja Hamlet urheilutuulella. Katsoin elokuvan A Single Man. Se oli surullinen ja kaunis, ja lempinäyttelijäni Colin Firth ja Matthew Goode loistavia, kuten myös Julianne Moore. Lopetin Springsteenin elämäkerran ja myöhään illalla aloitin Pat Conroyn South of Broad -romaanin, jonka ensisivut lupaavat hyvää. (Romaani suomennettu nimellä Etelän tuulet, 2010.) toRSTAI 27.12. Arkivapaiden hyviä puolia on, että voi hoitaa asioita, joita muuten olisi hankalaa tehdä. Ostimme alennusmyynnistä uudet patjat. Pesukone toisti vuoden takaisen temppunsa ja päätti hajota pyhien aikaan. Nyt se työnsi vettä nukkasihtien luukun kautta. Odotan soittoa merkkihuollosta. Soitto ja huolto tulevat juuri kun niille sattuu sopimaan. Selkä jumittaa eli huutaa urheilua. Tänään se saa sekä yogalatesin että bodycombatin. En ole syönyt jouluna liikaa, mutta on punkero olo ja tuntuu hyvältä päästä liikkeelle. Sain kaksi kirjettä: Tanskasta kutsun Vinterfestiin tammikuulle ja Helsingin Sanomien päätoimittajalta pyynnön kertoa mielipiteeni uudistuneesta Hesarista. Voin kertoa sen sähköpostissa tai käsin kirjoittaen kirjeessä, mikä on mielenkiintoinen vaihtoehto näinä aikoina. Soitin äidille. Hän kertoi joulustaan, joka oli sisältänyt paljon vierailuja. Veljen luona oli ollut ihmeen kaunis kuusi. Äiti totesi: ”Luonto on ihmeellinen, kun se osaa niin säännöllisen puun kasvattaa. Kuusen ei tarvinnut olla yksin metsässä, kun se tuotiin tupaan.” Minulta hän haluaa tietää uuden lehden nimen joka kerta, kun puhumme. peRJANTAI 28.12. HS:ssa Juha Akkasen ansiokkaan kolumnin keskellä nielaisin. Hän kirjoittaa, miten Häkämies halusi parhaat MIEHET lähimmiksi alaisikseen. Elämme vuotta 2012, työmarkkinat ovat – tai niiden pitäisi olla – molempien sukupuolien, jopa EK:ssa. - 68 - JOULUKUU 2012 Jouluaikaan sain ihania viestejä tyttöporukaltamme, joka syntyi kun olin 11-vuotias. Kirjoitin äsken kuulumiseni. Illalla kävimme katsomassa Hamletin Kaupunginteatterissa. Siinä oli gangsteritunnelmaa. Poplareita, hattuja, pyssyjä, juonittelua ja kuolemaa. Esko Salmisen Kuningas toi mieleen Marlon Brandon Kummisedässä. Hän hallitsi hiljaisella puheellaan. Eero Aho oli Hamletin roolissa testosteronin ja angstin täyttämä nuori mies; sellaisia ne ovat. laUANTAI 29.12. Mies totesi, että olo on kuin hotellissa, siis uusista patjoista. Aamupäivällä kuljin Hamletin kanssa pitkän lenkin Jollaksessa. Näin auringon kohoavan oranssina pallona ja värjäävän meren puuterisävyin. Luin Pat Conroyn South of Broadia: ”Perfect doesn´t just mean happy. Perfect can have lots of different parts.” (sivu 114). suNNUNTAI 30.12. Luin Conroyn romaania kahteen yöllä ja olisin lukenut vaikka koko yön, jos järki ei olisi käskenyt nukkumaan. Aamulla tuuli teki puihin jännän rapinan, kun se heilutteli jään pisaroimia oksia. Luulin, että bodycombat on rankinta mitä SATS on keksinyt. Olin väärässä. Piloxing kidutti reisiä ja takamusta ja nosti sykettä niin että muistutin tomaattia. maANANTAI 31.12. Aamussa oli jotain keväistä; jäistä, vetistä, lumi suojasta painunutta ja pieni tuuli paljaissa puissa, pilvet rakoilivat. Missä auto ja aura eivät olleet kulkeneet, ei ollut liukasta. Lumessa taivaltaessani mietin, että joskus en jaksa innostua muusta kuin pienen arkipäiväni ja läheisteni asioista. Mitenkä minusta tuli journalisti, jonka kiinnostuksen tulisi sinkoilla lakkaamatta kaikki suuntiin, kauas ja lähelle? Jokainen loma aiheuttaa tunteen, joka ilmaantui äitiyslomilla. Luin vauvansyötön lomassa lumoutuneena iltapäivälehtiä ja ihailin toimittajien ammattitaitoa. Miten itse mitenkään yltäisin vastaavaan? Sitten palasin töihin ja ammattirooliin, eikä ollut hätää, siis normaalia pahempaa rimakauhua puhelimen ja tyhjän ruudun kanssa. Näin oletan käyvän parin päivän kuluttua jälleen, paitsi että työpaikka on uusi. Kaksi uuden toimituksen jäsentä aloittaa keskiviikkona. xxx Järjestin pankkimapit ja puhuin ystäväni Kristiinan kanssa puhelimessa: Conroysta, koirista, säästä, töistä, laskettelusta, syömisestä, urheilusta, muun muassa. Luin vasta tänään Umayya Abu Hannan kirjoituksen (HS 30.12.). Varmasti hän oli asian näin kokenut. Olemme varautuneita ja asuneet sekä harvassa että syrjässä. Kylmyys ja suvaitsemattomuus eivät silti kuuluneet ainakaan savolaiseen agraariperinteeseen. Nuoressa kaupunki- ja oppineistokulttuurissamme olen ollut näkevinäni paljon enemmän aitoja ja ulkokullaisuutta kuin lapsuuden maalaisyhteisössä. Toki myös näkökulmani on erilainen. Kasvoin maalla, täällä kaupungissa olen aikuinen ja töissä. Luin verkkouutisen, että tiedotusopin emeritusprofessori Pertti Hemánus on kuollut. Hän oli kannustava, ajattelemaan ja kysymään kehottava opettaja, ja koko olemus oikeasti muistutti hajamielistä professoria. Kaltaiselleni maalaistytölle Hemánuksen kaltainen opettaja oli hämmennyksen aihe: professori avasi ensimmäisen luentonsa kertomalla, että häntä pitää sinutella ja että häntä yleensä kutsutaan Enoksi. Koira oli levoton rakettien vuoksi. Katsoimme leffoja yöhön. Ensin telkkarista Ninen ja sitten kaksi nauhoitusta hömppää. Valvoin kahteen. Vuosi 2012 on päätöksessä. - 69 -
© Copyright 2024