1. No category

Lokakuusta
kohti talvea.
Tarinayrttitarhan elämyksellisten tarinoiden
kautta avautuvat yrttien käytön entisajan
oivallukset. Pidetään huolta juurista – niin
kasvien kuin perinteiden osalta.
Näinhän se on, sillä kesäaika päättyy 27.10. Toivottavasti pian ei enää erotella kesäaikaa ja talviaikaa kellolla, vaan luonto hoitaa sen homman paremmin kuin hyvin. Syksy
on ollut todella lämmin ja kaunis, joka on hieno juttu kun kevät kuritti kylmyydellään
niin pitkään. Puut saavat hitaasti kauniit värit kannettavakseen, ja luonto alkaa valmistautua talveen, kuten mekin.
Versio olevasta oli kesätauolla. Perheestäni jo kaksi lähti toiselle puolelle -puolen vuoden sisällä, joka verotti voimia aika lailla. Sain tiedon, että heillä on kaikki hyvin, joten minäkin taas keskityn arkeen ja tulevaisuuteen. Meren rannalla, ja täällä olevalla
yhteisöllä on suuri merkitys elämääni. Varmaan suurempi kuin koskaan on ollut. Olen
kotona täydellisesti tässä yhteisössä, enkä enää irrallinen, jonnekin kuulumaton, kuten
Tampereella. Kiitos siitä kaikille täällä kohtaamilleni ihmisille.
Olipa ihana löytö; Tarinayrttitarha. Harmi vaan että on vain kesäisin auki, mutta tiedoksi kaikille ensi kesää varten.
Heitä, joita tarotit kiinnostaa on varmasti ilo lukea Tero Hynysen kirjoittama artikkeli
Growleyn korttien historiasta. Niistä ihmisistä, jotka aikoinaan loivat (tai johon kaikki
johti) siinä henkilökohtaisessa elämäntilanteessaan, sekä siinä maailmantilanteessa jolloin ensimmäinen maailmansota vaikutti kaikkeen. Tarotpuun sivuilla kannattaa muutenkin vierailla, siellä siellä on todella paljon tietoa taroteista.
Margareth Säätiö oli myös hieno löytö, sillä en tiennyt sellaista olevankaan joka on
noin keskittynyt vanhusten hoitoon jakamalla apurahoja ja stipendejä niihin tarkoituksiin!
Kaunista mieltä kaikille!
Tuulamaria Kangaslampi
www.tuulamaria.fi
info@tuulamaria.fi
YRTTITILAN TARINAYRTTITARHA
Tarinayrttitarha on yrttien esittelytarha Mynämäellä. Yrttitarhassa (kesäisin) kerrotaan
yrtteihin ja luonnonkasveihin liittyviä tarinoita sekä kansanperinnettä meiltä ja muualta. Mukana on myös tietoa kasvilääkinnästä.
Myynnissä on tilan omaa basilikapestoa, kuivayrttejä, yrttien ja erikoiskasvien taimia, yrttileivonnaisia ja pestonäkkäriä. Lisäksi löytyy
Frantsilan luomuyrttilan tuotteita, mm. luonnonkosmetiikkaa.
Tarinayrttitarhan elämyksellisten tarinoiden
kautta avautuvat jo aikojemme alusta oivalletut yrttien käytön salat niin oman terveyden kuin maustamiskulttuurin suhteen.
Tarinayrttitarhan teemat:
* muinaisessa Egyptissä käytetyt
2
* antiikin Rooma ja Hellaan pojat
* noidan yrttitarha
* pahaa torjuvat
* keskiajan yrtit
* Raamattu ja pyhät yrtit
* rakkausyrtit ja lemmenjuomat
* mystiset rohtoyrtit
Tarinoita ja tietoa niin rohto-, mauste- kuin
yleisimmistä luonnonkasveistammekin
Keskiaikainen Juho Kustaanpojan rakkaustaika
Miten saada nainen rakastamaan sinua ikuisesti? Pistä salvian lehteen kolme reikää, joihin pujotat oman hiussuortuvan yhdessä
rakastamasi naisen hiussuortuvan kanssa. Pujottelun jälkeen kätket salvian lehden hiuksineen naisen kynnyksen alle ja hän tulee rakastamaan sinua ikuisesti!
3
YRTTITILAN KESÄ
Yrttitilalla viljellään pienimuotoisesti avomaalla mausteyrttejä ; tänä vuonna mm. tilliä, persiljaa, basilikaa ja pieniä eriä myös
muita mausteyrttejä ja valkosipulia. Kokeilemme myös « sallitun » hampun siementuo-
Olemme myös Frantsilan luomuyrttitilan
tuotteiden jälleenmyyjä.
Margaretha Säätiö
SAUNAAN JALKAKYLPYJÄ
Kasvilääkinnän saralla käyn kesäisin neuvomassa jalkakylpyjen tekemistä erilaisissa saunailloissa. Sessioon kuuluu kasvitiedon lisäksi konkreettinen jalkakylpyjen tekeminen.
Kylvyn jäljeen jokainen osallistuja voi käsitellä jalat omalla persoonallisella kasviöljyllä.
lanteissa joissa vanhuksen on vaikea tai mahdotonta selvitä yksin.
Margaretha Säätiön tarkoituksena on lisäksi lasten ja nuorten kasvu- ja elinolosuhteitten parantaminen, turvallisten ja terveellisten
elintapojen tukeminen sekä koulunkäynnin,
opiskelun ja oppimisen edistäminen.
Ympäristö
Ympäristö kiittää, kun käytät luonnonmukaisia tuotteita.
tantoa, sillä hampun siemenissä on runsaasti
hyviä rasvahappoja.
YRTTITILAN TUOTTEET
Myymme tilalta kotimaista basilikapestoa.
Se sisältää avomaalla kasvatettua basilikaa ja
on eräänlainen maustekastike leivontaan ja
ruuanlaittoon. Pesto on hyvää myös sellaisenaan tai eväsleivän mausteena. Tästä tuotteesta olemme saaneet hyvää palautetta.
Tilalta löytyy myös pestonäkkäriä, joka on
aika uniikki tuote Suomessa. Pestonäkkärin
valmistaa tilan yhteydessä toimiva Kakkutalo
Nonparelli ja peston basilika tulee tietenkin
omalta pellolta. Lisäksi pussitamme myyntiin kuivayrttejä ja maustesekoituksia. Tuotekehittelyssä on Tarinayrttitarhan yrttiteesekoitus. Muita tuotteita ovat erikoiskasvien ja
yrttien taimet sekä yrttikortit. Yrttikortit ovat
murrekortteja ja niitä on kaksi : « Yrttisuol väsyneil konteil «kortti sisältää jalkakylvyn yrtit ja
« Lemmentaik ringeblumman siämenist »
-kortti sisältää kehäkukan siemenet. Tämä
kortti sopii niin häihin kuin hääpäivä-onnitteluihin.
4
Kolmantena tarkoituksenamme on koti- ja
lemmikkieläinten ympäristön, turvallisuuden, hoidon ja elinolosuhteiden parantaminen.
YRTTITILA VERAINEN
Liisa-Maija Verainen Diplomifytoterapeutti
Tarinayrttitarhan käyntiosoite
Pajatie 6, Mynämäki
liisa-maija.verainen@luukku.com
044 264 0605
Virkistyslomia järjestetään seuraavaksi lokakuussa 2013. Paikkana on Ruissalon kylpylä.
Loman kesto 7 vrk ja hinta lähtijälle 50 euroa.
Tykkää Tarinayrttitarhasta Facebookissa
Säätiöllä on myös ystävätoimintaa, joka on
maksutonta. Voit pyytää vaikka ulkoilu tai
keskustelu seuraksi.
Toimimme lähinnä Liedon kunnan alueella.
Kaar kuuma vet pesofattiin ja lait yrttipus kelluma vette. An veren haalenttu sen verran
et kärsi pistä konttis sekka. Tämmöttis saat
mahrottoman viriä konti.
« Yrttisuol väsyneil konteil »
Margaretha Säätiö jakaa apurahoja ja stipendejä sääntöjemme mukaisiin tarkoituksiin.
Vuonna 2012 Margaretha Säätiö jakoi avustuksia yli 66 000 €.
Margaretha Säätiö on vuonna 2003 perustettu säätiö jonka tarkoituksena on vanhusten kotihoidon edistäminen, vanhusten elinolosuhteiden helpottaminen, vanhushuollon
ja vanhuusiän elämänlaadun parantaminen
ja ikään liittyvien ongelmien helpottaminen.
Tarkoituksenamme on myös vanhuuden tieteellisen tutkimuksen tukeminen. Tätä tarkoitusta toteutamme apurahoja myöntämällä.
Margaretha Säätiöllä on myös vanhusten
kotiaputoimintaa. Autamme seniori-ikäisiä
selviytymään kotona ja tuemme arjen askareissa. Käymme kaupassa, siivoamme,
kylvetämme ja avustamme monenlaisissa ti-
Seuraavat apurahat on haettavissa 2013 syksyllä.
Toiminnanjohtaja
Mia Kallio puh. 050 34 73 709
margaretha.saatio@kolumbus.fi
Toimisto: Hyvättyläntie 4, 21420 Lieto
Postiosoite: Lehtokalliontie 39, 21420 Lieto
www.margarethasaatio.fi
5
Aleister
Crowley
Edward Alexander Crowley syntyi vuonna 1875 (12 October 1875 – 1 December
1947) Englannin Warwickshiressa varakkaaseen oluenpanijasukuun. Pojan vanhemmat,
Emily ja Edward, kuuluivat fundamentalistiseen protestanttilahkoon, jossa raamattua
tulkittiin varsin kirjaimellisesti. Raamattua luettiin ahkerasti myös kotona, ja isä-Crowley
oli myös maallikkosaarnamies. Edward junior lienee ollut melko vilkas tapaus jo taaperona, sillä äiti-Crowley antoi pojalle lisänimen "Peto", kohtalokkain seurauksin; nuori
Aleister omaksui Ilmestyskirjan Pedon roolin
intohimoisesti, ja oli tästä edes - aina hautaansa saakka - huonoissa väleissä kristinuskon kanssa.
Crowleyn lapsuus ei ollut erityisen helppo.
Alusta saakka vaikean äitisuhteen lisäksi isä
kuoli pojan ollessa 11-vuotias, jolloin hän
myös peri huomattavan omaisuuden. Nuori
Aleister lähetettiin enonsa luokse asumaan.
Seuraavat vuodet vaihtuivat eri yksityiskouluissa, joissa kaikissa vallitsi tiukka uskonnol-
6
linen kuri. Vuonna 1895 20-vuotias Crowley
lähti opiskelemaan Trinity Collegeen Cambridgeen, koskaan kuitenkaan suorittamatta
tutkintoa. Koulun ulkopuolella mielenkiinto
kääntyi taiteeseen, okkultismiin, alkemiaan
ja magiaan. Nuori ja rikas Crowley niitti mainetta myös playboyna, joka kaatoi niin naisia
kuin miehiäkin sänkyynsä. Nuoruusvuosina
ilmestyivät myös ensimmäiset runoteokset
Alcadama ja White Stains. Lokakuussa 1897
sairaana ollessaan Crowley koki mystisen
kokemuksen, joka sai hänet vakuuttuneeksi
maallisten pyrkimysten turhuudesta. Tämän
jälkeen hän päätti, että korkeampi magia oli
ainoa tavoiteltavan arvoinen asia.
Seuraavana vuonna Crowley päätti lähteä
harrastamaan vuorikiipeilyä Sveitsiin, missä
hän tapasi kemisti-alkemisti Julian L. Bakerin. Jälkimmäisen suosituksesta Crowley initioitiin Hermetic Order of the Golden Dawn
-järjestöön sen Isis-Urania temppelissä Lontoossa 1898. Initiaationimeksi tuli Frater Perdurabo ("tulen kestämään loppuun saakka")
(Decker, Ronald - Dummett, Michael: "A History of the Occult Tarot, 1870-1970". Duckworth 2002. s.107-108).
Aleister Crowley eteni nopeasti Golden
Dawnin (="GD") initiaatiohierarkiassa, ja ystävystyi myös Samuel Liddell "MacGregor"
Mathersin kanssa, joka oli yksi GD:n perustajajäsenistä. Läheskään kaikki eivät kuitenkaan Crowleysta pitäneet, tunnetuimpana
näistä lienee irlantilainen runoilija William
Butler Yeats, joka GD:n aikoina kuvaili Crowleyta "sanoinkuvaamattoman hulluksi henkilöksi". Yrittäessään jatkaa henkistä polkuaan
GD -hierarkian syvemmille tasoille Crowleylta äkisti evättiin pääsy. Ilmeisesti miehen
vapaamieliset elämäntavat ja tästä seurannut
huono julkinen maine - Crowley osasi provosoida - olivat liikaa joillekin järjestön peribrittiläisen johtoportaan jäsenille. Mies kun
ei mikään kumarteleva lammas ollut, hän
marssi suoraan Pariisiin tammikuussa 1900
tapaamaan Mathersia, joka puolilaittomasti
antoi Crowleylle kaipaamansa initiaati
kuolemasta. Toisen lapsen, Lola Zazan, syntymä ei tilannetta korjannut, ja lopulta avioero astui voimaan 1909. Rose Kelly lähetettiin parantolaan toipumaan alkoholismistaan
(Decker et al. 2002: s.123-124).
on. Ja tästäkös Lontoon GD -eliitti riemastui!
Seurauksena oli sarja kirjeitä puolin ja toisin,
joissa sekä syyteltiin että seliteltiin, samoin
kuin otettiin mittaa johtajanpallista aina lakitupia myöten. Surullinen ja sotkuinen vyyhti purkautui lopulta siten, että Mathers menetti asemansa GD:n johtajana, ja Crowley
tuli siihen käsitykseen, että Mathers oli toimillaan "vetänyt puoleensa pahuuden voimat liian hirvittävät kestääkseen niiden vaikutusta" (Decker et al. 2002: s.107-113).
Muutaman vuoden Ceylonilla (nyk. Sri Lankalla) oltuaan, ja siellä ahkerasti joogattuaan
ja meditoituaan, Crowley palasi Englantiin, ja
avioitui Rose Kellyn kanssa 1903. Seuraavana
vuonna syntyi tyttö, joka sai nimekseen Nuit
Ma Athanoor Hecate Sappho Jezebel Lilith.
Rauhallinen perhe-elämä sai kuitenkin väistyä, kun Crowley päätti vuonna 1905 lähteä
taas matkalle; tällä kertaa tie vei ensin Tiibetiin, jossa mies yritti valloittaa Kangchenjungan, maailman kolmanneksi korkeimman
vuoren. Epäonnistuneen retken jälkeen vuorossa oli Kalkutta, sitten Indokiina. Rose ja
vauva raahautuivat mukana, kunnes huhtikuussa 1906 Crowley päätti lähettää heidät takaisin Englantiin. Matkalla oli onneton
päätös: vauva sairastui lavantautiin ja kuoli
Intiassa, vaimo vajosi alkoholismiin. Surun
murtama Crowley syytti vaimoaan lapsen
Uusi Aikakausi ja Lain Kirja, erittäin lyhyesti
Palataanpa takaisin vuoteen 1904. Uunituore aviopari teki häämatkan, joka ulottui ensin Skotlantiin, sitten Pariisiin, Marseillesiin,
Napoliin ja lopulta Kairoon. Viimeksi mainitussa paikassa tapahtui todennäköisesti merkittävin asia Aleister Crowleyn maagisessa
elämässä. Rose-vaimo kertoi Horus-jumalan
haluavan kommunikoida, ja Crowleyn tarvitsisi vain vastaanottaa viestit. Huhtikuun 8, 9
ja 10:s 1904 vaimo kanavoi Aiwaz (tai Aiwass) -nimisen henkiolennon sanelemat viestit, tunti jokaisena päivänä keskipäivän aikaan. Crowley koki, että Aiwaz oli yhtä kuin
Horus, ja kenties myös hänen oma Pyhä Suojelusenkelinsä (GD -terminologia; vrt. "Korkeampi Itse"). Kirjoitukset saivat nimekseen
Lain Kirja eli Liber AL vel Legis. Niiden kantava voima oli ajatus Uudesta Aikakaudesta,
joka alkaisi samana vuonna 1904. Kirjoitukset ilmaisivat, Horus-Aiwazin kautta saneltuna, itse Nuit -jumalattaren tahdon.
Lain Kirjan pohjalta Crowley myös perusti
Theleman (kreik. Thelema, "Tahto"), joka oli
Uuden Aikakauden maagis-filosofinen uskonto. Vanhaa Aikakautta leimasivat Crowleyn mukaan synnin käsite, rajoitukset, ja
kuoleva jumaluus (Osiris, Dionysos, Jeesus)
sekä uskonnoista juutalaisuus, kristinusko, islamilaisuus, hindulaisuus ja buddhalaisuus.
Uusi Aikakausi olisi puolestaan yksilönvapauden, ilon ja Theleman aikakausi, jonka jumaluudet olisivat Nuit, Hadit ja Horus.
Nuit, egyptiläinen yötaivaan jumalatar, edusti Crowleylle äärettömyyden reunoja (taivas,
ulkoavaruus); Hadit, äärettömänpientä keskustaa (tähti, itse, Elämänkipinä). Horus, lapsi, kuvasi Uutta Aikakautta ja näkyvää universumia. Lain Kirjan ehkä merkittävin, tai
ainakin tunnetuin, lause kuuluu: "Tee tahto-
7
si mukaan on koko Laki." Näennäisen yksinkertainen ohje muuttuu vaikeammaksi, kun
muistaa, että tahto merkitsi Crowleylle ihmisen todellista tahtoa; universumin kanssa tasapainossa toimimista. Lisäksi Crowleyn
mukaan todellisen tahdon seuraamisen päämääränä olisi itse Suuri Työ (Revak, James
W. 2001: verkkodokumentti. Crowley -biografia. www.villarevak.org).
Argentum Astrum ja Ordo Templi Orientis,
myös erittäin lyhyesti
Vuosina 1909-1913 Aleister Crowley julkaisi
omarahoitteisesti The Equinox -nimistä lehteä, jossa käsiteltiin magiaan, joogaan, mystiikkaan ja kirjallisuuteen liittyviä aiheita.
Useimmat artikkelit olivat miehen itsensä kirjoittamia, ja ne toimivat samalla äänitorvena
Crowleyn perustamalle uudelle maagiselle
järjestölle, Argentum Astrum:lle (A:.A:. - "Hopea Tähti"). Vuonna 1910 Crowley matkusti
Algeriaan yhdessä uuden oppilapsensa Victor Neubergin kanssa. Matkan aikana miehet perehtyivät syvällisesti heenokkilaiseen
magiaan. Samainen vuosi osoittautui järjestön kannalta tappiolliseksi; Crowley oli julkaissut Golden Dawnin salaisia rituaaleja, ja
kostoksi Mathers mitä suurimmalla todennäköisyydellä antoi tietoja englantilaiselle juorulehdelle, jonka "paljastusnumero" mustasi Crowleyn jo ennestään huonoa mainetta.
A:.A:.:n ohella Crowley liittyi Ordo Templi
Orientis -nimiseen järjestöön ("Itäisen Temppelin Järjestö" - "OTO"), jonka brittihaaran
- ja myöhemmin koko järjestön - johtajaksi hänet myös valittiin. OTO:n kautta Crowley sai mahdollisuuden tuoda Theleman oppia englantilaisten keskuuteen (Revak, James
W. 2001: verkkodokumentti. Crowley -biografia. www.villarevak.org).
Theleman luostari
Ensimmäisen maailmansodan koittaessa
Aleister Crowley oli kuluttanut perintörahansa loppuun, ja yleisö molemmin puolin kanaalia oli menettänyt kiinnostuksensa rituaali-performansseihin, joita Crowley yhdessä
ystäviensä kanssa järjesti. Hänellä ei myös-
8
kään ollut ammattia, mikä olisi taannut säännöllisiä tuloja. Pieniä rahasummia tuli silloin
tällöin magian oppilapsilta, ja julkaistut kirjat
(Konx Om Pax, 1907; Liber 777, 1909; Book
of Lies, 1913; Liber AL vel Legis, 1913) toivat
myös ajoittain tuloja. Crowley muutti pariksi
vuodeksi Yhdysvaltoihin, missä hänen maaginen nimensä oli 'To Mega Therion', 'Suuri
Peto'. Englantiin paluun jälkeen välit maanmiehiin olivat viileät, johtuen Crowleyn Yhdysvalloissa harjoittamasta omalaatuisesta
sotapolitiikasta; miehen itsensä mukaan hän
yritti saada saksalaisia luopumaan aikeistaan,
englantilaisten mielestä hän oli saksalaisten
puolella. Myös "okkultistien kansantaudit"
astma ja keuhkoputkentulehdus vaivasivat.
Terveyttä hoitaakseen Crowley muutti Sisilian lämpöön vuonna 1920.
Sisilia osoittautui myös otolliseksi paikaksi
perustaa Theleman luostari - reilut 15 vuotta
sen jälkeen kun Nuit oli ilmoittanut tahtonsa. Luostarilla oli sekä lyhyt että surullinen
historia. Hurjat kertomukset levisivät juorujen saattelemina yli Englannin; rituaaliseksi,
saatananpalvonta, orgiat ja veriuhrit olivat
suosituimpia aiheita. Kaksi asiaa on varmaa:
eräs luostarin jäsen kuoli rajuun suolitulehdukseen, ja Crowley oli tullut riippuvaiseksi
morfiinista (joka tosin auttoi myös pahimpiin
astmakohtauksiin). Skandaalista kertova lehti nimesi Crowleyn 'maailman ilkeimmäksi
mieheksi'. Mussolinin hallitus ei salaseuroja
sietänyt - Crowley karkotettiin maasta. Jotain
hyvääkin kuitenkin seurasi: Crowley kirjoitti omien muistiinpanojensa pohjalta kirjan
The Diary of a Drug Fiend (1922), jossa huumeidenkäytön vaarat tehdään hyvin selväksi.
Kirjan henkilöt lopulta parantuvat riippuvuudestaan löytämällä oman todellisen Tahtonsa. Crowley sen sijaan pysyi morfiininsa
vankina, enemmän tai vähemmän, aina kuolemaansa saakka (Decker et al. 2002: s.149151).
Vuonna 1929 Aleister Crowley julkaisi magian perusteoksensa Magick in Theory and
Practice - k-kirjain magia-sanan lopussa oli
miehen oma käytäntö erottaa todellinen ma-
"On ilmeisen tärkeää, että te ymmärrätte motiivini. Minulle tämä Työ Tarotin kanssa on
yhtä kuin Tietosanakirja, joka pitää sisällään
kaiken vakavastiotettavan "okkulttisen" filosofian. Se on standardi Hakuteos, joka tulee
näyttämään kaikkien mystisten ja maagisten aatteiden suunnan seuraavaksi 2000:ksi
vuodeksi. Ainoa huolenaiheeni on, että kortit ja kirja tuhoutuisivat - tämän vuoksi ne tulee kopioida kestävään muotoon ja levittää
niin moniin kaukaisiin kolkkiin kuin mahdollista. Minä en välitä taloudellisesta hyödystä;
jos minulla olisi tarpeellinen pääoma tässä
maassa, lähettäisin (sanotaanko) 200 kopiota
valtion kirjastoihin ympäri maailman, ja vähintäänkin yhtä paljon tärkeimmille edustajilleni." (Crowley Pearsonille, valokemigraafikolle, toukokuu 1942)
gia taikatempuista. Kirja käsitteli mm. magian
perusteorioita, Kabbalaa, joogaa, meditaatiota, selvänäköisyyttä sekä ennustamista (sisältäen lyhyesti myös Tarotin), mutta selvitti myös
erilaisten rituaalien käytäntöä ja tarkoitusta.
Crowleyn mukaan magian tärkein päämäärä
oli saada yhteys omaan Pyhään Suojelusenkeliin (GD -terminologia). Crowleyn määritelmä magialle kuului: "Tiede ja Taito aikaansaada Muutos oman Tahdon kautta". Vuodet
1930-1940 olivat Crowleylle, kuten monelle muullekin, taloudellisesti vaikeita. Eläkeiän
koittaessa Aleister Crowleyn työ (tai Työ) Tarotin parissa oli kuitenkin vasta alkamaisillaan
(Revak, James W. 2001: verkkodokumentti.
Crowley -biografia. www.villarevak.org).
Thoth Tarot: preludi
Decker&Dummett kirjoittavat kirjassaan:
"Aleister Crowleyta ei voi ymmärtää ellei samalla ymmärrä seuraavaa: siitä huolimatta,
että hän kohteli toisia ihmisiä, ja itse asiassa
kaikkea muutakin, täysin paatuneen kevytmielisesti, hän suhtautui magiaan täysin tosissaan." (Decker et al. 2002: s.148). Thoth Tarot
-projekti ei ollut poikkeus. Crowley kirjoittaa
(omaan mahtipontiseen tyyliinsä) projektiin
liittyen:
Crowley oli ollut henkilökohtaisesti tekemisissä Tarotin kanssa viimeistään Golden Dawnin
ajoista lähtien, kirjaimellisesti, sillä jokaisen
GD:n jäsenen edellytettiin tietyssä vaiheessa
initiaatiopolkuaan tekevän omat korttinsa itse.
Mallipakka, jonka pohjalta oma versio tehtiin, oli S. L. Mathersin suunnittelema, ja hänen taiteilija-vaimonsa Moina Mathersin maalaama (DuQuette, Lon Milo: "Understanding
Aleister Crowley's Thoth Tarot". Weiser 2003.
s.12). Golden Dawnin tarkoin vartioidut Tarotsalaisuudet olivat siinä, miten hepreankieliset
aakkoset yhdistettynä juuri "oikeisiin" Valttikortteihin sijoittuivat Kabbalan Elämänpuun
sefiroiden välillä kulkeville 22:lle polulle, sekä
erityisesti Valttikorttien "oikea" järjestys; Narri ei sijoittunutkaan Tuomiopäivän ja Maailman väliin vaan aloitti koko Valttien sarjan,
samoin Oikeus ja Voima vaihtoivat paikkaa
(Liulia, Marita - Porthan, Tiina: "Tarot". Teos
2004. s.42). Crowley sittemmin paljasti nämä
salaisuudet, minkä seurauksena välit GD:n
kanssa ymmärrettävästi vaikeutuivat. Crowley käsitteli Taroteja myös kirjassaan Book of
Lies (Decker et al. 2002: s.153, 156). Vastaus
siihen, miksi Aleister Crowley ylipäätään lähti kirjoittamaan kirjaa Tarotista, samoin kuin
miksi kokonaan uusi Tarot-pakka tehtiin, löytyy naisesta nimeltä Lady Frieda Harris.
9
American Tarot Associationin aktiivijäsen Michele Jackson kirjoittaa: ”Havaintoni ovat johtaneet siihen tulokseen, että [ammattimaisten Tarot-konsulttien keskuudessa]
Thoth -pakka on toiseksi suosituin heti RiderWaite -pakan jälkeen.” (DuQuette, Lon Milo:
”Understanding Aleister Crowley’s Thoth Tarot”. Weiser 2003. s.314). Aleister Crowleyn
kirjoittama, ja vuonna 1944 julkaistu ”The
Book of Thoth - A Short Essay on the Tarot of the Egyptians” eli lyhyesti suomennettuna Thothin Kirja on epäilemättä vaikeaselkoisin kaikista Tarot-pakkojen opaskirjoista.
Syykin on selvä: kirja ei yksistään nojaudu
Crowleyn omaan maagis-filosofiseen uskontoon Thelemaan, vaan lisäksi taustalla vaikuttaa Golden Dawnin oma symbolimaailma monitasoisine merkityksineen. Useampi
Tarot-korteista kiinnostunut lienee säikähtänyt pahanpäiväisesti avattuaan kyseisen kirjan; rituaalimaagiset symbolit, astrologiset
kaaviot ja Kabbalan korkeamman oktaavin
piirrokset yhdistettynä alkemiallis-mytologiseen kapulakieleen iskevät suoraan vasten
kasvoja. Eikä toki pidä unohtaa Crowleyn
varsin sivistynyttä englanninkielen käyttöä
sekä ajoittaista runomitan viljelyä. Toinen
syy, miksi Thothin Kirja ei kenties innosta,
on opittu/peritty vastenmielisyys Crowleyn
henkilöhahmoa kohtaan. Oli miehestä mitä
mieltä hyvänsä, fakta on fakta: ilman Crowleyta ei olisi myöskään Frieda Harrisin maalaamia Thoth -kortteja.
Frieda Harris
”Tarot-pakan voisi ajatella olevan Jumalan
Kuvakirja, tai sitä voisi verrata taivaalliseen
Shakkipeliin, jossa Valttikortit ovat siirrettäviä osia noudattaen oman järjestyksensä Lakia, liikkuen neljän elementin muodostamalla ruutulaudalla.” (Harris, Frieda: Instructions
for Aleister Crowley’s Thoth Tarot Deck. U.S.
Games Systems, Inc. © 1978, 1983 Stuart R.
Kaplan & Donald Weiser.)
Marguerite Frieda Bloxam syntyi vuonna
1877 Lontoossa. (née Bloxam, 1877, London, England — 11 May 1962, Srinagar, India) Friedan isä oli John Astley Bloxam, maineikas lontoolais-kirurgi (Decker, Ronald
- Dummett, Michael: ”A History of the Occult Tarot, 1870-1970”. Duckworth 2002.
s.153). Äidistä ei kirjallisuudessa ole mainintaa, samoin Friedan elämänvaiheet ennen
10
Crowleyn tapaamista ovat varsin niukat. Arvonimen ”Lady” käyttäminen oli seurausta
avioitumisesta Sir Percy Harrisin kanssa. ”Sir”
-tittelin käyttö puolestaan pohjautuu baronetin arvoon, joka käytännössä tarkoittaa Britannian alinta perinnöllistä aatelisarvoa. Kirjallisuudessa usein käytetään nimirykelmää
”Lady Frieda Harris”. Tarkkaan ottaen oikea
termi kuuluu ”Lady Harris” - ensimmäinen
versio antaa sen vaikutelman, että Frieda olisi baronetin tytär vaikka hän oikeasti oli baronetin vaimo (DuQuette, Lon Milo: ”Understanding Aleister Crowley’s Thoth Tarot”.
Weiser 2003. s.14). Sir Percy Harris teki mittavan poliittisen uran Parlamentissa Liberaalipuolueen puoluepiiskurina. Puoluepiiskurit
ovat henkilöitä, jotka käytännössä vastaavat puolueen sisäisestä kurista, esim. pitävät huolta siitä, että tärkeissä äänestyksissä
kaikki jäsenet ovat paikalla. Mitä Lady Harris
näki Sir Percyssä on jäänyt arvailujen varaan;
Frieda oli eloisa ja hauska, juhlia rakastava
henkilö, Sir Percyä puolestaan on luonnehdittu suoraan ”tylsäksi”. Ehkäpä nousussa sosiaalisessa luokassa oli riittävästi houkutusta. Avioliitto ei ilmeisestikään ollut erityisen
onnellinen, ainakaan myöhempinä vuosina,
kuten kirjeenvaihdosta Harrisin ja Crowleyn
välillä käy ilmi:
”Percy Harris saisi laittaa rassukkansa lukkojen taakse. Onhan hänellä varaa, hän vain
on liian ilkeä.” (Harris Crowleylle, tammikuu
1940)
Sir Percy ja Aleister Crowley tapasivat useampaan otteeseen, ja antipatia heidän välillään oli molemminpuolista. Huolimatta siitä,
että Crowleyn maine naistenmiehenä oli varsin hyvin tiedossa, on harvoin kukaan ehdottanut että Crowleyn ja Friedan välinen suhde olisi ollut mitään muuta kuin platoninen.
Kenties juuri siksi suhde Harrisiin muodostui yhdeksi tärkeimmistä - ja kestävimmistä - Crowleyn elämässä. Englantilainen näytelmäkirjailija Clifford Bax alunperin saattoi
Aleister Crowleyn ja Lady Harrisin saman
pöydän ääreen. Crowleyn suuresti ihailema
lontoolainen seurapiirirouva ja taiteilija Greta Valentine tutustui myös Frieda Harrisiin, ja
Valentinen asunnossa Lontoon Hyde Parkissa työpari alkoi suunnittelemaan Thothin Kirjan maalauksia (Hughes-Barlow, Paul 2001:
”Frieda Harris and Louis Wilkinson”. Verkkodokumentti.
On myös syytä muistaa, että Crowleyn ja
Harrisin yhteistyö alkoi molempien ollessa
kuusissakymmenissä. Crowleyn huono terveydentila ja Lady Harrisin varsin vilkas sosiaalinen kalenteri tuskin johtivat muuhun
kuin hyvään ystävyyteen sekä yhteistyöhön
taiteen ja magian parissa. Harris oli tutustunut rituaalityöskentelyyn ja esoteerisiin asioihin mm. vapaamuurariryhmänsä kautta,
mutta Tarotin suhteen hän oli noviisi. Tästä
huolimatta hän tunsi oman Pyhän Suojelusenkelinsä (GD -terminologia) vaativan häntä synnyttämään maalaukset, jotka mahdollisimman tarkasti välittäisivät jokaisen kortin
syvimmät maagiset ja henkiset merkitykset.
Harris perehtyi syvällisesti Tarotin kuvakieleen sekä korttien merkityksiin, joita käsiteltiin mm. Crowleyn The Equinox -lehden
artikkeleissa. Frieda Harris liittyi myös Crowleyn Argentum Astrum -järjestöön (1938),
mikä omalta osaltaan auttoi Tarotin ymmärtämistä Crowleyn näkökulmasta. Yllättävää
kyllä Frieda Harris oli se, joka alun perin ehdotti Aleister Crowleyta kirjoittamaan kirjan
Tarot-korteista sekä suunnittelemaan uudet
kortit vanhojen tilalle. Crowley aluksi vastusti ajatusta, ja oli sitä mieltä että he vain hankkisivat parhaan mahdollisen vanhanaikaisen
pakan, ja tekisivät siihen tarvittavat korjaukset. Crowley arveli sellaisen projektin vievän
puolisen vuotta. Harris ei antanut tuumaakaan periksi; hän vaati saada maalata täysin
uudet kortit, jotka toimisivat Crowleyn kirjoittaman monipuolisen uuden Tarot-kirjan
kuvituksena. Harris lopulta tarjoutui maksamaan Crowleylle kaksi puntaa viikossa oppiakseen tältä magiaa (magick). Crowley oli
vararikossa - hän suostui. Kuuden kuukauden sijaan projekti tulisi kestämään yli viisi vuotta (DuQuette, Lon Milo: ”Understan-
11
ding Aleister Crowley’s Thoth Tarot”. Weiser
2003. s.15-16).
Thoth Tarot
”Jos aiot tulla tunnetuksi taiteestasi, tarvitset uuden mielen, mielen joka on valaistunut Ylimmästä Kolmiosta.” (Crowley Harrisille, 17.12.1938)
James Wasserman kirjoittaa U.S. Gamesin
julkaisemassa Thoth -pakan opasvihkosessa:
”Crowley kirjoittaa hänelle (Harrisille), että ilman hänen taiteellista nerouttaan Crowley ei
olisi koskaan paneutunut niin syvälle siihen
näennäisen loputtomaan prosessiin, mitä
uuden pakan luominen vaatii; Harris pakotti hänet, Crowley kirjoittaa, ymmärtämään
jokaisen kortin itsenäisenä mestariteoksena.
Valmiiksi saatetut kortit olivat seurausta molempien osapuolten laajentuneesta tietoisuudesta.” (Wasserman, James: Instructions for
Aleister Crowley’s Thoth Tarot Deck. U.S.
Games Systems, Inc. © 1978, 1983 Stuart R.
Kaplan & Donald Weiser).
Frieda Harris paneutui monumentaaliseen
tehtäväänsä niin suurella intohimolla ja tarmolla, että hänen oma henkilökohtainen
elämänsä alkoi pian peilata työn alla olevia
kortteja. Samankaltaisen synkronistisen ilmiön ovat sittemmin huomanneet monet muutkin taiteilijat, jotka ovat lähteneet omin käsin
luomaan uutta pakkaa. Erityisesti Miekkasarjan korttien parissa työskennellessään Harrisia häiritsivät monenlaiset vaikeudet, mm.
12
alituiset päänsäryt, kaatuminen ja jalan murtuminen, palovammat. Miekkakorttien loppuunsaattaminen oli ilmeisen rankka koettelemus, kuten kirjeenvaihdosta käy ilmi:
”Toivon vain että Miekat onnistuivat hyvin,
sillä en kykene tekemään niitä enää uudestaan.” (Harris Crowleylle, marraskuu 1939)
Kortit eivät yksistään peilanneet Harrisin
omaa elämää, vaan samankaltaisuus eräiden
korttien teemojen ja ulkomaailman tapahtumien kanssa oli ajoittain silmiinpistävää.
Mary Greer kirjoittaa kirjassaan The Complete Book of Tarot Reversals (Llewellyn Publications 2002. s. 3):
”Maalatessaan korttia Sauvojen 6 (”Voitto”)
Liittoutuneet saavuttivat merkittävän voiton,
samoin kuin työstäessään Miekkojen 5:sta
(”Tappio”) Liittoutuneet kärsivät suuren tappion. Frieda Harris koki, että korttien ja tapahtumien välillä oli suora yhteys.” Harrisin
ja Crowleyn kirjeenvaihdosta löytyy myös
yksi esimerkki:
”Olen saanut valmiiksi Miekkojen 10:nen
ja viipymättä Venäjä tarttuu aseisiin. Mihin
olemmekaan menossa!” (Harris Crowleylle,
syyskuu 1939)
Ajankohta uuden Tarot -pakan luomiselle ei
olisi voinut olla huonompi. Pommitusten ja
ilmahälytysten vuoksi pimennyksiä oli tuon
tuosta; osa maalauksista onkin saanut alkun-
sa hämärässä kynttilänvalaistuksessa. Pulaaika tarkoitti materiaalisia vaikeuksia, mistä
johtuen taiteilijatarvikkeetkin olivat heikkolaatuisempia. Autolla liikkuminen oli bensiinin säännöstelyn vuoksi ajoittain mahdotonta, junat kulkivat miten kulkivat. Suurin
hidaste lienee kuitenkin ollut itse informaation vaihto: koska Crowley ja Harris asuivat
eri kaupungeissa, kävivät he ahkeraa kirjeenvaihtoa keskenään. Frieda teki luonnoksen
Aleisterin ohjeiden pohjalta, lähetti luonnoksen arvioitavaksi, ja seuraavassa kirjeessä Aleister kertoi mitä kortissa tulisi muuttaa.
Näin ollen valmiin Thoth -pakan jokaisen
kortin takaa löytyy useita luonnoksia, sekä
maalauksia että piirustuksia. Universumi
-kortista (Valtti XXI) Frieda Harris teki yhteensä ennätykselliset noin 40 piirrosta.
”I wish I could paint in crystals.” (Harris
Crowleylle, päivämäärä ei tiedossa)
Kortteja katsoessa on helppo huomata voimakkaat värit ja muodot; Thoth -pakka onkin eräs dynaamisimmista koskaan tehdyistä
Tarot -pakoista. Mikäli kortteja tutkii lähemmin, huomio kiinnittyy nopeasti erilaisiin
geometrisiin muotoihin; kaariin, viivoihin,
aaltoihin, ympyröihin, neliöihin, jne. Mikäli
kortit leikkaa irti niiden harmaista reunuksistaan, useat kuvat on mahdollista yhdistää toisiinsa hyvin harmonisella tavalla, kuten sivun
esimerkki osoittaa. Tämän mahdollistaa nk.
synteettinen projektiivinen geometria (tästä
edespäin lyhenteellä SPG), jonka periaatteita
Lady Harris sovelsi Thoth -maalauksiin. SPG
pohjautuu euklidiseen geometriaan, jonka
juuret juontuvat 1600-luvun matemaatikko
Descartesin ajatuksiin. SPG:n keskeisiä teemoja ovat keskipisteen ja ympärystän suhde,
keskipisteen äärettömyys sekä aika-avaruuden vaikutus muotoihin. Maalauksissa tämä
näkyy käytännössä rinnakkaisten ja päällekkäisten tasojen ja ulottuvuuksien muodossa;
sama kuva on mahdollista nähdä useassa eri
suunnassa ja syvyydessä.
Vuonna 1938 aloittaessaan ensimmäisiä
Thoth -maalauksiaan Frieda Harris työskenteli Regents Parkissa sijaitsevassa studiossaan. Studion lähellä oli myös Rudolf Steiner
-talo, jossa työskentelivät ja opettivat George Adams ja Olive Whicher. George Adams
oli yksi niistä henkilöistä, jotka auttoivat tuomaan antroposofian eli Rudolf Steinerin filosofian Iso-Britanniaan. Adams kuului myös
tutkijaryhmään, joka kehitti SPG:iaa eteenpäin. Olive Whicher, joka aina viime vuosiin
saakka toimi antroposofian opettajana ja tutkijana, oli aluksi Adamsin oppilas sekä myöhemmin tämän kollega. Yhdessä he opettivat
SPG:n lainalaisuuksia kursseilla, joille Frieda
Harris osallistui. Harris kertoi opettajilleen
aikovansa soveltaa SPG:n periaatteita uusiin
Tarot-maalauksiinsa. Vuonna 2000 90-vuotias Whicher muisteli ystäväänsä lämmöllä. Frieda oli värjännyt hiuksensa kirkkaanpunaiseksi, mikä 1930-luvulla oli vielä hyvin
harvinaista. Whicher kertoi Harrisin vaikuttaneen liberaalilta, henkevältä ja vahvalta ihmiseltä (Hoffmann, Claas: ”NUIT - Aleister
Crowley’s Liber AL and the Thoth Tarot. Volume 1”. Akron Verlags AG 2004. s.157-163).
Projektin lähestyessä loppuaan Frieda Harris käytti seurapiiriyhteyksiään hyväksi saadakseen taloudellista tukea tulevia näyttelyitä ja näyttelyluetteloita sekä korttien ja
kirjan julkaisua varten. Henkiset paineet vaativat veronsa; Harris muuttui ajoittain oikulliseksi, ja epäili koko projektin onnistumista. Asiaa ei lainkaan helpottanut Crowleyn
paheneva astma sekä alituiset keuhkoputkentulehdukset. Huolestunut Crowley käytti lakimiehiä turvatakseen 66%:n osuutensa
projektista. Keskinäisestä kitkasta huolimatta
Crowley antaa täyden ylistyksen Harrisille 16 rivin verran - Book of Thothin esipuheessa (Hughes-Barlow, Paul 2001: ”Frieda Harris and Louis Wilkinson”. Verkkodokumentti.
”Jos odotat saavasi taloudellista hyötyä meidän Tarotin kautta, tai luulet minun asemani olevan eduksi tämän tavoittelussa - olen
pahoillani etten ole oikea kanava sellaiseen
13
yritykseen. Tarkoitukseni on pysyä tuntemattomana kun kortit julkaistaan, sillä en pidä
julkisuudesta. Sinun kirjasi ovat loistavia,
mutta älä odota, että rahan perässä juokseva
maailma ostaisi niitä, sillä he eivät halua ajatella...” (Harris Crowleylle, toukokuu 1939)
Thoth Tarot: Anatomia & Fysiologia
Aleister Crowley käytti maagista nimeään
”The Master Therion” julkaistessaan Book
of Thothin. Ensimmäinen painos käsitti vain
200 kappaletta, vastaavanlainen rajoitettu painos ilmestyi samanaikaisesti New Yorkissa. Crowley nimittää Valttikortteja sekä
”Avaimiksi” että ”Tahutin Atu:iksi”; Tahuti on
eräs Thothin (egypt. iibis-päinen viisauden
jumala) muunnelma, ja Atu viittaa ranskankieliseen Valttikorttia tarkoittavaan sanaan
(”atout”). Lain Kirjassa (Liber AL vel Legis,
1913) henkiolento Aiwaz oli ilmoittanut, että
”Kaikki nämä Kirjani vanhat kirjaimet ovat
oikein, mutta Sadhe (Tzaddi) ei ole Tähti”.
”Kirja” viittaa Tarot -pakkaan Thothin Kirjana, ja ”kirjaimet” tarkoittavat Valttikortteihin
liittyviä hepreankielen aakkosia. Aiwaz siis
hyväksyi Golden Dawnin (GD) järjestyksen
aakkosille, mutta Valtti XVII eli Tähti oli saanut väärän kirjaimen. Tämä poikkeus vaivasi Crowleyta vuosia. Kun GD oli jo ennestään vaihtanut Oikeuden ja Voiman paikkoja
keskenään (trad. järjestys: Oikeus, Erakko,
Pyörä, Voima - GD: Voima, Erakko, Pyörä, Oikeus), päätti Crowley tehdä vielä toisen vaihdon, jotta Aiwazin ilmoitus toteutuisi. Crowley vaihtoi symmetrisesti Hallitsijan
(Valtti IV) ja Tähden (Valtti XVII) paikkoja.
Mikäli Aiwazin ilmoitus pitää täysin paikkansa, eli ainoastaan Tähdelle määrätty heprean kirjain on väärä ja kaikki muut oikeita, on
ilmoitus silloin itsessään paradoksi; Tzaddin
siirtäminen jollekin toiselle Valtille pakottaa
järjestyksen aina muuttumaan joksikin toiseksi, ja näin ollen kumoamaan itsensä.
Thoth -pakassa osa Valttikorteista sai uuden
nimen, lisäksi tietyt Valtit kokivat radikaaleja muodonmuutoksia ulkoasussaan. Valtti VIII eli trad. pakkojen Oikeus muuttui Ta-
14
sapainoksi, ja sai egyptiläisemmän ulkoasun.
Valtti XI eli Voima muuttui Intohimoksi, ja sai
symbolikseen seitsenpäisellä pedolla ratsastavan naisen, joka oikeassa kädessään pitelee koholla Graalin maljaa (Thoth -pakka ei
siis seuraa näiden kahden kortin osalta GD:n
järjestystä, vaan Crowley pitäytyy perinteiseen järjestykseen). Kuolema, Valtti XIII, alun
perin muistutti Crowleyn ohjeissa hyvin paljon Marseille -pakan korttia mutta lopullinen
versio Thoth -pakassa on jotain aivan muuta:
musta luuranko äärimmäisen jännittyneessä
ja dynaamisessa asennossa, päässään Osiriksen (egypt. kuolleiden jumala) päähine.
Kohtuus, Valtti XIV, sai Crowleyn käsittelyssä nimen Taito. Kortti on täynnä alkemiallista kuvastoa, aina ”Vitriol” -aksiomia myöten,
samoin kyseinen kortti hyödyntää Graal -kuvastoa. Paholaisen (Valtti XV) ensimmäinen
versio oli Kuoleman tavoin ensin hyvin klassinen Marseille -symboliikkaa seuraten, mutta Thoth -Paholainen vuosimallia 1944 paljastaa uudet kasvot: vuohi, jolla on kolmas
silmä, ja joka seisoo valtavan falloksen edessä. Kuun kortti (Valtti XVIII) sai myös egyptiläisemmän ulkoasun, kun traditionaalinen
rapu muuttui pyhäksi pillerinpyörittäjäksi.
Koiran ja suden tilalla on kaksi koiraa, yksi
kummallakin puolen, ja koirien takana pitävät Anubis-jumalat vartiota. Perinteinen Tuomiopäivä, Valtti XX, muuttui Thoth -pakassa
Aikakaudeksi. Kortissa on kuvattuna Uuden
Aikakauden tärkeimmät jumaluudet (Nuit,
Hadit ja Horus) sekä korttiin kytkeytyvä heprean Shin-kirjain (Decker et al. 2002: s.152155).
Seksuaalisuus oli Aleister Crowleyn elämässä
erityisen merkittävä asia, ja Thoth -kortteja
voi hyvällä syyllä pitää yhtenä eroottisimmista Tarot-pakoista. Miestä voi helposti syyttää
turmeltuneeksi hedonistiksi jonka lihanhimo
sai ylivallan - ellei ole tutustunut tarkemmin
miehen ajatuksiin seksuaalisuudesta ja magiasta. Olkoonkin, että Crowleyn retket seksin
parissa tekivät ajoittain - noh, paremman sanan puuttuessa - ylilyöntejä, ei seksuaalisuutta voi mitenkään eristää Crowleyn magiasta
(magick). Kyseisestä aiheesta voisi yksistään
kirjoittaa useammankin artikkelin verran,
mutta tässä tulee Tiina Porthanin tiivistetty versio: ”Crowley kehitti Golden Dawnin
magiajärjestelmää lisäämällä siihen yhden
uuden elementin: seksuaalisuuden. Hänen
mielestään järjestön edustama magia oli vesitetty versio alkuperäisestä voimakkaasta
magiasta, koska siitä oli sensuroitu seksuaalisuus - joka kuitenkin on keskeinen osa vastaavuuksille perustuvaa järjestelmää. Ihmisen
seksuaalinen energia vastaa jumalaista energiaa ja seksuaaliaktin kautta voidaan saada
yhteys ylempiin voimiin, mutta vain jos sitä
harjoitetaan rituaalisesti. Crowleyn kehittelemä sex magick tarkoittaa joogaharjoituksiin
ja keskittymistekniikoihin yhdistetyn seksin
harjoittamista keinona nousta korkeammalle
henkiselle tasolle” (Liulia, Marita - Porthan,
Tiina: ”Tarot”. Teos 2004. s.48).
Thoth -pakan hovikortit ovat oma luku sinänsä. Ritarit ovat vanhempien pakkojen tavoin ritareita, kaikki neljä hevosen selässä,
mutta Thoth -pakassa ritarit tulevatkin järjestyksessä ensimmäisenä. Kuningattaret ovat
vastaavasti nimetyt, ja jokainen neljästä istuu valtaistuimellaan (jotka tosin eivät ole
niitä kaikista tavanomaisimpia ulkonäöltään).
Seuraavaksi tulevat neljä prinssiä, jotka kaikki ajavat vaunuja. Thoth -Prinssien erikoisin
piirre lienee kuitenkin se, että ne vastaavatkin perinteisten pakkojen kuninkaita. Ja jottei
asia kävisi liian helpoksi, viimeisenä tulevat
neljä prinsessaa, jotka vastaavat vanhempien
pakkojen lähettejä/sotamiehiä (Decker et al.
2002: s.154).
Olen yhden jos toisenkin kerran manaillut
itsekseni eri Tarot-pakkojen hovikortteja, ja
tiedän etten ole tämän asian suhteen yksin.
Käsi sydämellä voin sanoa, että eri pakkojen
hovikorttien keskinäinen vertailu on hermoja
raastavaa puuhaa! Miksei kaikkien pakkojen
hovikorttien nimet ja järjestys voisi yksinkertaisesti seurata samaa kaavaa? Jos syyllisen
omaan tuskailuunne haluatte löytää, osoittakaa sormellanne Samuel Liddell ”MacGregor” Mathersia. Perinteinen hovikorttien järjestys on siis seuraava: Kuningas, Kuningatar,
Ritari, Lähetti. Tämä ei jostain syystä Mathersille kelvannut, joten hän antoi hovikorteille
uudet nimet: Kuningas, Kuningatar, Prinssi,
Prinsessa. Ensivilkaisulla asia ei näytä kovinkaan vaikealta, onhan ainakin kuningas ja kuningatar molemmissa kohdissa samat. Mutta
siinäpä juuri juju piileekin: Mathersin Kuningas vastaa vanhaa Ritaria. Tätä vaihdosta eivät edes kaikki Golden Dawnin jäsenet
ymmärtäneet lopullisesti, ja ymmärrettävästi seurauksena on ollut paljon sekaannusta.
Mutta Crowleypa ymmärsi. Vanhasta Ritarista tulee siis uusi Kuningas, Kuningatar pysyy
molemmissa kohdissa samana, uusi Prinssi
on vanha Kuningas, ja uusi Prinsessa on vanha Lähetti. Crowley kuitenkin otti takaisin
Ritarin tittelin Thoth -pakkaan, jottei vanhaa
Kuningasta sekoitettaisi uuteen kuninkaaseen. Eli kaikki vielä kerran alusta uudelleen:
:Crowley käsitteli itse ongelmaa päiväkirjassaan vuonna 1920 (Symonds, John & Grant,
Kenneth (Edit.): ”The Magical Record of the
Beast 666”. The Next Step 1972.): ”Miksi Tarot-korteissa Ritari on Isä ja Kuningas on Poika? Tässä kuuluu kaikuja siitä legendasta,
jossa vaeltava Ritari lopulta voittaa itselleen
Kuningattaren, ja heidän pojastaan tulee Ku-
15
Pienen Arkanan numerokortit pohjautuvat
uskollisesti Golden Dawnin opetuksiin. Toisin kuin Waite/Smith -pakassa Thoth -pakan numerokortit eivät ole kuvitettuja henkilöhahmoilla, mutta siitä huolimatta jokainen
40:sta kortista on ehdottomasti oma yksilönsä. Tästä kiitos, kumarrus ja hatunnosto
Frieda Harrisille, joka onnistui lähestulkoon
yksistään taidokkaalla värien käytöllä ja
geometrisilla muodoilla herättämään eloon
korttien kabbalistis-astrologiset merkitykset. Jokaisen Pienen Arkanan kortin merkitys muodostuu kortin lukuarvosta, joka
viittaa suoraan Elämänpuun samannumeroiseen Sefiraan. Lisäksi merkitykseen vaikuttaa elementaalinen vastaavuus (esim. Maljat
- Vesi - Tunne), sekä jokaiselle kortille erikseen määritelty astrologinen vastaavuus, jossa otetaan huomioon sekä eläinradan merkki
että planetaarinen merkki. Tulkintaan vaikuttaa myös se, miten astrologiset attribuutit ”viihtyvät” kortin lukuarvon sanelemassa
Sefirassa. (DuQuette, Lon Milo: ”Understanding Aleister Crowley’s Thoth Tarot”. Weiser
2003. s.206-211).
Artikkelin viimeinen osa (osa 3) on
luettavissa kotisivuiltani.
Tero Hynynen
www.lehto-ry.fi
www.tarotpuucom
16
Adolf Block
Adolf Konrad Walter Bock (5. elokuuta 1890
Berliini – 13. tammikuuta 1968 Helsingborg)
oli saksalaissyntyinen merimies ja taidemaalari. Hänen taiteilijauransa kesti 57 vuotta,
joista 20 vuotta hän toimi Saksassa, 20 vuotta Suomessa ja 17 vuotta Ruotsissa. Adolf
Bock on tunnettu lukuisista merimaalauksistaan. Maalarina hän oli pitkälti itseoppinut.
Yksi Bockin bravuureista taiteilijana oli taito
kuvata aaltojen liikettä suhteessa laivoihin.
Bock maalasi aina vasemmalla kädellä, vaikka kirjoitti oikealla.
Lapsuus ja nuoruus
Adolf Bockin vanhemmat olivat saksalaiset
Thomas Bock (s. 6.12.1850, k. 1936) ja Alma
Harstock (s. 30.11.1866, k. 1927). Samaan aikaan Adolfin kanssa syntyi kaksoissisar Resi.
Isä ansaitsi elantonsa meijeri- ja panimoalalla. Adolf Bockin isosisä Adolf Bock vanhempi (s. 3.8.1812) oli menestynyt muotokuva- ja
maisemamaalari.
Kansakoulun Bock suoritti vuosina 1897–
1901, jonka jälkeen jatkoi reaalikoulussa.
Tämän jälkeen opinnot jatkuivat vuosina
1907–1909 Berliinin Königliche Kunstgewerbeschulessa, josta hänen oli määrä valmistua
aluksi huonekalupiirtäjäksi. Bockin opintojen suunta kuitenkin vaihtui kahdesti, aluksi arkkitehtuuripiirtäjäksi ja sen jälkeen koristemaalariksi. Opintojen ohella ja osin niiden
kustannuksellakin Bock keskittyi piirtämään
laivamalleja vuonna 1900 avatussa Berliinin merimuseossa, Museum für Meereskundessä. Bock järjesti itsensä myös tapaamaan
esikuviaan, kahta aikakauden merkittävintä saksalaista merimaalaria, Hans Bohrdtia
(1857–1945) ja Willy Stöweriä (1864–1931).
Molemmat suosittelivat Bockille käytännön
Ylimatruusi Adolf Bock palvellessaan Saksan laivaston risteilijä SMS Roonilla. 1914-1915. Suomen merimuseo
Linkki sivuille
Kuukauden taiteilija
ningas.” (Hulse, David Allen 2002: ”Hidden
and Secret Meanings. The Court Cards - Part
II”. Verkkodokumentti.
17
1920- ja 1930-luvuilla entisen keisarin ollessa maanpaossa Alankomaissa.
Sotavuosina 1914–1918 Bock palveli useilla aluksilla. Ensin risteilyalus SMS Roonilla
ja tämän jälkeen vuosina 1915–1918 risteilijä SMS Ausbgurgilla. Vuonna 1915 hänelle
kokemusta meriltä, jotta hänestä olisi voinut
tulla todellinen merimaalari. Isä kuitenkin
kielsi poikaa lähtemästä merille, joten hänen
täytyi tyytyä työhön maalariateljeen apulaisena ja myöhemmin tinatehtaassa. 18-vuotiaana hän yritti pestautua omatoimisesti laivaan laivapojaksi, mutta värvääjät pitivät
häntä tehtävään liian vanhana.
Merille Adolf Bock pääsi lopulta 20-vuotiaana, kun hän aloitti asepalveluksen suorittamisen laivastossa. Lokakuun 1. päivä 1910 hän
astui Saksan keisarillisen laivastoon (Kriegsmarine) neljän vuoden vapaaehtoiseen palvelukseen. Palveluksesta liikenevän vapaaaikansa hän käytti maalaamiseen. Vuonna
1911 hän sai komennuksen keisarilliselle Hohenzollern II -jahdille, jolla Saksan keisari
Vilhelm II teki vuosittaiset Välimeren lomamatkansa ja Norjaan suuntautuneet vuonoristeilyt sekä viralliset laivastovierailut.
Hohenzollern II:lla tieto Bockin taiteellisesta lahjakkuudesta levisi nopeasti miehistön
keskuudessa ja sana kulkeutui myös keisaril-
18
syvästi asumaan pääkaupunkiseudulle. Vuosina 1919–1925 Bock asui Espoossa, kunnes
muutti Helsinkiin vuokrahuoneistoon nykyisen Mannerheimintien varteen. Täällä hän
asui vuosina 1925–1934. Elokuussa 1921 hän
avioitui saksalaissyntyisen Dora Jacobsin (s.
18.12.1888 Königsberg, k. 29.1.1969 Flensburg) kanssa Berliinissä, jonka jälkeen myös
Dora Bock muutti Suomeen.
le. Vilhelm II ryhtyikin tilamaan häneltä pieniä tilaustöitä, esimerkiksi käsiohjelmien kuvittamista urheilukilpailuihin tai suunnitteilla
olleen jahdin sviitin väriskaalan laatimista.
Bock palveli keisarillisella jahdilla ensimmäisen maailmansodan syttymiseen elokuuhun
1914 asti.
Laivastopalvelus avasi Bockille tien merimaalariksi. Se antoi tarpeellista kokemusta
merestä ja merenkulusta ja laivoista. Samalla hänelle ilmaantui ainutlaatuinen tilaisuus
seurata keisarillisia matkoja dokumentoivien merimaalareiden Hans Bohrdtin, Willy
Stöwerin ja Carl Saltzmannin työskentelyä.
Heistä Bockille tärkein esikuva oli Bohrdt.
Opettajana Bohrdtin rooli oli kuitenkin satunnainen, vaikka saikin häneltä jonkin verran yksityisopetusta. Vuonna 1914 hän keisari myönsi hänelle henkilökohtaisen stipendin
Berliinin taideakatemiaaan, mutta haaveet
opinnoista murensivat ensimmäisen maailmansodan syttyminen. Bockin suhde keisariin syveni myöhemmin ystävyydeksi, ja
hän piti Vilhem II:een tiiviisti yhteyttä vielä
Towing
on
stormy
sea
1933
myönnettiin urheudesta II luokan rautaristi.
Sodankin aikana hän maalasi useita teoksia,
joita julkaistiin aikakauslehdissä ja kirjoissa.
Adolf Bock Suomessa
Keväällä 1918 Adolf Bock saapui Suomeen
kenraalimajuri Rüdiger von der Goltzin johtaman Saksan Itämeren-divisioonan (Die
Ostsee-Dision) mukana avustamaan valkoisia joukkoja Suomen sisällissodassa. Huhtikuussa 1918 Bock oli mukana vapauttamassa
Helsinkiä punaisten vallasta kontra-amiraali
Hugo Meurerin komentaman laivasto-osaston mukana.
Sisällissodan jälkeen Bock palasi jo elokuussa
1919 siviilinä takaisin Suomeen ja asettui py-
1920-luvulla Bock solmi suhteita varustamoihin ja pääsi sitä kautta kiertämään maailmaa
useilla eri laivoilla. Tällä tavalla myös purjelaivat tulivat hänelle tutuiksi. Hän myös ystävystyi John Nurminen Oy:n toimitusjohtajan John Nurmisen perheen kanssa. Vuosina
1921–1922 hän purjehti turkulaisella nelimastoparkki Carradalella Oulusta Lontoon kautta Australiaan. Vuonna 1924 hän oli mukana
kolme kuukautta Werner Hacklinin omistaman raumalaisen kolmimastoparkki Karhun
mukana Pohjanmerellä.
Vuonna 1925 Bockille tarjoutui mahdollisuus tehdä itseään laajemmin tunnetuksi, kun
jäänmurtaja Jääkarhua ryhdyttin rakentamaan
Suomen valtion tilauksesta Hollannissa. Hän
matkusti telakalle useampaan kertaan seuraamaan rakennustöitä ja pääsi osallistumaan
vuonna 1926 Jääkarhun koeajoihin Pohjanmerellä. Maaliskuussa 1926 alus saapui Suomeen suuren mielenkiinnon saattelemana.
Bock teki Jääkarhusta useita maalauksia. Hän
ikuisti myös muita suomalaisia jäänmurtajia
19
kuten Wäinämöistä ja Voimaa
Suomalainen talvimerenkulku sai Bockin
kautta huomiota Saksassa, kun hänen kuviaan esiteltiin Velhagen & Klasings Monatshefte -julkaisussa artikkelissa ”An Bord eines
Eisbrechers durh die finnische Schärenwelt”
(Jäänmurtajan kannella suomalaisen saariston halki). Samassa julkaisussa ilmestyi myös
Bockin matkareportaasi ”Auf Herringsfang bei
Island” (Sillinpyyntiä Islannissa) vuonna 1933
tehdystä sillinpyyntimatkasta Loviisan Kalastus Oy:n avomerikalastusalus s/s Britalla.
maan. Matka jatkui edelleen Kiinaan, Singapopreen, Sri Lankaan ja Suezin kanavan
kautta Napoliin, jonne saavuttiin 28.2.1931.
Matkan aikana syntyi yli 100 maalausta.
Matkakertomus julkaistiin myös Allers Familie-Journalissa. Yhteistyö tanskalais-ruotsalaisen julkaisun kanssa kesti kaikkiaan 17
vuonna, aina vuoteen 1939 saakka. Tänä aikana lehdet julkaisivat 270 Bockin maalaamaa värikuvaa sekä 18 luonnosta ja mustavalkoista piirustusta. Lähes kaikki originaalit
työt tuhoutuivat toisen maailmansodan aikaAdolf Bock, Jääkarhu,
Hjelmaren, Gertrud ja Huxter
Utön luona, 1926
John Nurmisen Säätiö,
kuva Kaius Hedenström
Bock loi mainetta merimaalarina myös Skandinaviassa eri aikakauslehtijulkaisuissa ilmestyneiden kuvitusten ja matkaraporttien kautta. Vuosina 1927–1928 ruotsalainen Allers
Familie-Journal -viikkolehti julkaisi Bockin
kuvituksen höyrylaivan Vegan tutkimusmatkasta Jäämereltä Tyynelle merelle Koillisväylää pitkin vuosina 1878–1880. Tanskalainen
Illustreret Familie-Journal lähetti 30.8.1930
Bockin seitsemän kuukauden pituiselle maailmanympärysmatkalle, jonka aikana Bock
kirjoitti ja kuvitti viikoittain julkaistavan matkakertomuksen ”En Jordomsejling med Pensel og Palet” (Purjehdus maailman ympäri
pensselin ja paletin kanssa). Matka suuntautui Liverpoolista Floridan ja Kuuban kautta
Panaman kanavaan, josta matka jatkui San
Franciscoon, Havajille ja Japanin Yokoha-
20
na vuonna 1945 Tanskan vastarintaliikkeen
iskiessä kustantajan toimistoon Kööpenhaminassa.
Vuonna 1927 Bock matkusti saksalaisen s/s
Gernisin mukana eri puolilla Välimerta Libanoniin ja Egyptiin saakka. 1930-luvulla hän
oli mukana useilla Ilmarisen ja Väinämöisen
harjoitusmatkoilla. Kaikilla näillä matkoillaan
Bock maalasi runsaasti meriaiheisia tauluja.
Suomen vuosien aikana Adolf Bockin teoksia
oli esillä suomalaisissa satamakaupungeissa:
Turussa, Porissa, Vaasassa, Viipurissa ja Loviisassa. Helsingissä hän piti näyttelyt muun
muassa Strindbergin taidesalongissa ja Kuutolan taidekaupassa. Lisäksi hänen teoksiaan
julkaisivat myös esimerkiksi aikakauslehdet
Finlands Sjöfart – Suomen Merenkulku vuo-
sina 1924–1926 ja Suomen Kuvalehti. Suurimpia Suomessa järjestettyjä Bockin näyttelyitä hän elinaikanaan oli vuonna 1932 Salon
Strindbergillä järjestetty yksityisnäyttely, jossa esillä oli noin 50 teosta. Vuonna 1927 hänellä oli myyntinäyttely Alankomaiden Rotterdamissa.
Näyttelyt ja niiden saama positiivinen kritiikki auttoi Bockia saamaan runsaasti yksityistilauksia. Paitsi merimaalauksia ja laivamuotokuvia, hän maalasi myös tapahtumakuvia.
Hän dokumentoi esimerkiksi vuonna 1922
Kauklahden lasitehtaan tulipalon, vuonna
1925 Kustannusyhtiö Otavan Uudenmaankadun toimitalon ja vuonna 1933 Oy Crichton-Vulcan Ab:n telakka- ja köysitehtaan.
Adolf Bock tuli tunnetuksi myös postikorttien ja mainosjulisteiden kuvittajana
1920–1930-luvuilla. Postikortteja hän piirsi
Tilgmannin kirjapainolle ja Kuvataide Oy:lle.
Julisteita hän suunnitteli suomalaisille Borgå
Ångfartygs Aktiebolaget ja Finlands Ångfartyg Aktiebolaget (FÅA) -varustamoille. Hän
teki myös mainosjulisteita Suomesta tanskalaiselle matkanjärjestäjälle. Bock sai tilauksia
myös Saksasta ja osallistui muun muassa ensimmäisen maailmansodan meritaisteluista
kertovan teoksen kuvittamiseen.
Paluu Saksaan
Toisen maailmansodan sytyttyä Saksan kansalaisuuden pitänyt Adolf Bock palasi puolisoineen synnyinmaahansa joulukuussa 1939.
Pariskunta hankki asunnon Berliinistä, joka
kuitenkin tuhoutui vuonna 1943 pommituksissa täysin. Vuoden 1940 alussa Bock määrättiin palvelukseen merimaalariksi sukellusvenetukikohtiin Ranskaan. Toimeksiantonaan
hänellä oli maalata merivoimien (Kriegsmarine) aluksia. Laivaston palveluksessa maalatut työt olivat osa kansallissosialistisen Saksan propagandaa. Bock sisäisti nopeasti ne
odotukset jota hänen maalauksiltaan odotettiin. Hänen teoksiaan pääsi esille useissa saksalaisen laivaston mahtia korostavissa
propagandanäyttelyissä Münchenissä ja Berliinissä vuosina 1940–1944. Sotavuosina hän
maalasi sota-alusten lisäksi myös saksalaista
kansallistunnetta tukevia historiallisia meriaiheita, virallisia lahjatauluja sekä kansikuvia
ja kuvituksia nuorisolle suunnattuihin seikkailuvihkosiin. Sota-ajan hankkeista mittavin oli tilaustyö Saksan sotalaivaston sukellusveneistä, joka kuitenkin jäi toteutumatta
kaiken teosta varten valmistellun materiaalin
tuhoutuessa Bockin kodin tuhoutuessa pommituksissa. Bock suunnitteli myös Saksan
avomerilaivaston ansiomerkin (Flotten-Kriegabzeichen) vuonna 1940.
21
Vuodesta 1942 Bockin palveluspaikka oli
Gotenhafen (nyk. Gdynia), jossa hän palveli merimaalarina II:ssa sukellusvenekoulutusdivisioonassa. Loppuvuodesta 1944 venäläiset joukot lähestyivät aluetta. Joukkojen
edellä pakeni joukoittain siviilejä, joita ryhdyttiin evakuoimaan laivoilla Danzigiin (nyk.
Gdansk). 30.1.1945 matkustajalaiva, risteilyalus s/s Wilhelm Gustloff lähti matkaan kuljettaen 1 500 matkustajalle tarkoitetussa tiloissa 6 000, joidenkin arvioiden mukaan
jopa 10 000 ihmistä, pääasiassa siviilejä. Laivalla oli mukana myös Adold Bock. Venäläinen sukellusvene S-13 torpedoi aluksen Danziginlahdella (nyk. Gdanskinlahti) klo 23.08.
Wilhelm Gustloff sai täysosuman, ja upposi
alle tunnissa. Mukana olleista matkustajista ja
miehistöstä onnistui pelastumaan noin 1 000
henkeä, mukaan lukien Adolf Bock.
Adolf Bock oli yksi 14:sta sota-aikana Saksassa professorin arvonimellä palkituista taiteilijoista. Arvonimi myönnettiin hänelle
22
30.1.1944. Yhtenä ehtona arvonimen saamiseksi oli Kansallissosialistisen puolueen jäsenyys, jonka Bock oli ottanut jo vuonna 1939.
Ilman jäsenyyttä hänen työskentelynsä laivaston palveluksessa olisi ollut mahdotonta. Bock ei ollut poliittisesti aktiivinen, mutta sopeutui vallitsevaan tilanteeseen. Sodan
jälkeen hänet vapautettiin kaikista natsisympatiaepäilyistä, mutta toisen maailmansodan
aikana saadut suosionosoitukset varjostivat
Bockin loppuelämää.
Sodan päätyttyä toukokuussa 1945 Bock
päätyi mitään omaisuutta vailla olevana pakolaisena Bockholmiin, joka sijaitsi Glücksburgin lähellä Schleswig-Holsteinissa. Tässä
idyllisessä maalaismaisemassa hän asui vuoteen 1950. Vuonna 1946 puoliso Dora Bock
ilmaantui paikalle taloudenhoitajansa kanssa. Pariskunta oli kuitenkin vieraantunut sotavuosien aikana toisistaan. Näin ollen Adolf
Bockin oli helppo lähteä etsimään teoksilleen ostajia Skandinaviasta ja muutti Ruot-
sin Helsingborgiin syksyllä 1950. Dora Bock
jäi aluksi Bockholmiin, kunnes muutti Flensburgiin. Aluksi Adolf Bock vieraili säännöllisesti vaimonsa luona Saksassa, mutta vuosien mittaan vierailut harvenivat.
mistamisen jo vuonna 1945, ja työ julkaistiin lopulta vuonna 1964. Teos esitteli sata
maailman kuuluisinta purjealusta egyptiläisistä purjealuksista viimeisiin suuriin purjelaivoihin.
Muutto Ruotsiin
60-vuotias Adolf Bock sopeutui hyvin Helsingborgiin, sillä hän puhui ruotsia, minkä
hän oli oppinut Suomen vuosinaan. Elantonsa hän ansaitsi maalaamalla. Aluksi häntä työllisti kustannusosakeyhtiö Ab Allhemin kanssa tehty sopimus kuukausittaisista
tilaustöistä. Yrityksen omistaja Einar Hansen
tilasi töitä myös omistamiensa kahden varustamon laskuun, ja Bock pääsi myös valtamerimatkoille Atlantille varustamon aluksilla.
Samaan aikaan Bock jatkoi kuvareportaasien
tekemistä aikakauslehdille.
Vuosina 1953 ja 1954 pidetyt näyttelyt Hotel Hälsingborgissa tekivät Bockia Ruotsissa tunnetuksi. Hän loi hyvät suhteet Ruotsin
laivastoon ja sai upseeristolta useita tilauksia sotalaivoista. Hän myös pääsi 1950- ja
1960-luvuilla seuraamaan laivaston harjoituksia kutsuvieraana aluksilta. Ruotsalaisten
tilausten lisäksi Bock sai myös joitakin toimeksiantoja Saksasta, Tanskasta ja Norjasta.
Vuonna 1961 norjalainen Wilhelmsen Line
-varustamo kustansi hänet merimatkalle m/s
Thermopylaen mukana Australiaan. Mukana
oli poikkeuksellisesti myös Dora Bock. Matkan tuotoksia esiteltiin ja myytiin Hälsingborgissa Sjöfart 61 -merenkulkunäyttelyssä.
Tämä merimatka jäi Adolf Bockin viimeiseksi valtamerimatkaksi, sillä hänen terveytensä
huononi nopeasti.
Bockille itselleen tärkeintä yhteistyössä Ab
Allhemin kanssa oli, että yhtiö lupasi ostaa
julkaisuoikeudet kolmikieliseen, suuria purjelaivoja esittelevään kuvasarjaan ”Berömda
segelfartyg : Famous Sailing Ships : Berühmte Segelshiffe”. Bock oli aloittanut sarjan val-
23
Bockin yhteydet Suomeen olivat tiiviit myös
hänen Ruotsin-vuosinaan. Vanha yhteydenpito John Nurmisen varustamon kanssa jatkui ja Bock maalasi 1950-luvulla useita varustamon aluksia. Tunnetuin näistä aluksista
oli Raumalla 1891 rakennettu kuunari Uljas, joka purjehti puutavaralastissa Itämerellä, Atlantilla ja Välimerellä. Alus polttohaudattiin perinteiseen tapaan Raumanmereen
4.6.1950. Bock ikuisti tapahtuman kaikkiaan
kolmeen maalaukseen valokuvien ja Holger
Harrivirran Suomi-filmille tapahtumasta ohjaaman dokumenttielokuvan pohjalta.
Vuodenvaihteessa 1952–1953 Bock oli nelisen kuukautta John Nurmisen lipun alla kulkevan s/s Laila Nurminen II:lla Välimerellä
ja Mustallamerellä. Alus oli tuolloin suurin
puutavara-alus Suomessa. Vuonna 1956 hän
maalasi tilaustyönä Maarianhaminassa paikallisille lavanvarustamoille 62 laivamuotokuvaa ahvenanmaalaisista laivoista, mm.
Gustaf Eriksonin (1872–1947) laivastoon kuuluneita viimeisiä suuria purjealuksia (esim.
Pamir, Passat, Moshulu, Lawhill). Bock ehti
tilauksesta maalata myös vuonna 1961 jäänmurtaja Voiman.
Viimeisinä taiteilijavuosinaan 1950-luvun lopussa ja 1960-luvun alussa Bock maalasi
useita historiallisia merisotamaalauksia ruotsalaisille tilaajille. Bockin viimeiseksi näyttelyksi jäi Sjöfart 64 -näyttely, jota kuningas
Kustaa VI Aadolf kunnioitti käynnillään henkilökohtaisesti. Bockin viimeisiä vuosia varjostivat heikentyvä terveys ja rahahuolet –
eläketulot olivat mitättömät, joten hän yritti
tauluja myymällä huolehtia sekä omasta että
Flensburgissa asuvan puolisonsa taloudesta.
Adolf ja Dora Bockin avioliitto oli lapseton,
mutta Adolfilla oli 1920-luvun alussa syntynyt avioton tytär Ellen Söderlundin kanssa. Lapsi sai nimekseen Unda Marina. Adolf
ja Ellen olivat tavanneet Helsingissä vuonna
1918. Ellenin ja Adolfin suhde päättyi Bockin
avioiduttua, mutta hän piti suhteen päättymisen jälkeenkin yhtyettä tyttäreensä ja järjesti
24
tälle 1940-luvulla muotipiirtäjän koulutuksen
Berliinissä, jonne myös hänen äitinsä muutti asumaan. Sodan aikana hän siirtyi opiskelemaan rauhallisempaan Wieniin. Naimisiin
Unda Marina meni Suomessa ja sai yhden
tyttären. Myöhemmin hän palasi takaisin
Wieniin asumaan tyttärensä kanssa.
Adolf Bock menehtyi syöpään vuonna
13.1.1968 77-vuotiaana. Hänet on haudattu
Helsingborgin pohjoispuolella olevalle Pålsjön hautausmaalle.
Wikipediassa
Salon taidemuseo