6.8.2013 Huomio, huomio – täällä kirjailija, kuuleeko kukaan? tärkeyttä (Virginia Woolf) tai totaalista kirjoittamisen rauhaa. Perheen melskatessa ympärillä tai työpäivän päälle rättiväsyneenä, ei yleviä aatoksia jaksa paperille raapustella tai edes läppärin kantta avata. Yksi mahdollisuus on paeta hulinaa.’Kirjailijat ei yleensä ole upporikasta väkeä, joilla on varaa rakentaa kelomökki Kuusamoon tai huvila Kreetalle. Onneksi on olemassa verkosto erilaisia ”ateljeita” niin kotimaassa kuin ulkomailla, aina Afrikan Beniniä ja Meksikoa myöten. Jos apuraha sattuu kohdalla – joka puolestaan on useimmille kirjailijoille lottovoitto – on matkarahat ja oleskelu taatut. Uudessa ympäristössä saattaa luova inspiraatio iskeä, tai sitten ei. Joensuun kaupunkiin liitetty Tuupovaara – siellä itärajan pinnassa – on tarttunut tuumailusta toimeen ja tarjoaa Tuupovaaran Taidetalosta muutaman viikon tai kuukauden pestejä kirjailijoille. Kirjailija-toimittaja Teppo Kulmala on löytänyt vaarojen maisemista oivan kirjoittamispaikan. Radio Tuupovaara on kirjan ni- menä oivallinen, jopa hauska. Kirjan kannessa komeileekin hieno putkiradio. Kulmala on joustava kirjoittaja: hänen eloisaa ja pohdiskelevaa kommentointiaan on ilo lukea. Kirjan lajityyppi voisi olla vaikkapa päiväkirjaromaani. Ideana on sähköpostiviestittäminen kaveriporukalle, niin sanotulle Kuntokomppanialle. Kela kaikessa viisaudessaan soi muutamalle työn uuvuttamalle alle 60-vuotiaalle kirjailijalle työkykykyä edistävän kuntoutuksen. Homma räätälöitiin siis kirjailijoiden tarpeisiin ja yli kuusikymppiset kirjailijat Kela katsoi kehäraakeiksi. Totuus on kuitenkin se, että jokainen kirjailija kirjoittaa niin kauan kuin sanottavaa on – tai teksti kustantajille kelpaa – ikään katsomatta. Kirjailijan ammatista ei jäädä eläkkeelle. Inspiraation myytti nurin Kirja koostuu Kuntokomppanian kommunikoinnista. Kulmala on uskollisesti dokumentoinut vastausposteja. Tässä mielessä kirja lähestyy tieteellistä tarkkuutta lähdeviitteineen ja henkilöhakemistoineen. Kulmala onkin Hessestä väitellyt tohtorismies. Kuntokomppaniaan kuulumattoman lukijan on hieman uuvuttavaa lukea pienellä tihrulla präntättyjä alaviitteitä. Kirjan parasta antia on kirjaili- Seppo Järvinen Kirjailija kyllästyi synkkyyteen Laura Paloheimo kirjoittaa chick litiä Laura Paloheimo on puhdasverinen chick lit -kirjailija. Hän ei tahdo kuvata kovaa ja kurjaa maailmaa vaan viihdyttää armottomasti. Paloheimo onkin kirjoittanut kaksi naislukijoille suunnattua teosta, joiden kannet ovat vaaleanpunaisia. Kirjailijan esikoisromaanissa Klaukkalassa (Otava, 2012) työskenneltiin media-alalla ja verrattiin ihmisiä merkkilaukkuihin. Tällä viikolla ilmestyvä OMG (Otava, 2013) puolestaan pureutuu hääpalveluyrittäjä Anna Kepposen arkeen ja toilailuihin nettideittailun maailmassa. Paloheimo haluaa kirjoittaa ihmisten tunteista, käyttäytymisestä ja elämänmuutoksista. Hän analysoi pitkään romaanihenkilöidensä toimintamalleja. OMG:n päähenkilön Annan hahmoon hän on ammentanut sekä itsestään että tuntemistaan naisista. Laura Paloheimo: OMG. Otava, 2013. Ilmestyy virallisesti torstaina. – Anna havahtuu siihen, että niin kauan kuin hän keskittyy pitämään muita pystyssä, mikään omassa elämässä ei mene eteenpäin. Kirjailijan mukaan kaikkien on jossain vaiheessa pakko tehdä inventaario omaan elämäänsä. Synkkyys ei enää sytytä Jos Paloheimo (s. 1971) olisi aloittanut kirjailijan uransa parikymppisenä, ei chick lit olisi ollut hänelle mikään itsestäänselvyys. Nuorempana Paloheimo halusi kirjoittaa synkistä asioista. – Nuorena kuolemaa romantisoi, mutta vanhemmiten ymmärtää, että elämä on oikeasti aika lyhyt – se ei ole leikin asia. Tunnen nyt itseni, ja olen aina ollut innostunut kaikista hyvän mielen jutuista. Ei voi mitään, mutta olen tällainen Anni Polva, joka kaipaa onnellisia loppuja. Romantiikka voittaa seksin Viime vuosina romanttisen viihdekirjallisuuden lukijoita on houkuteltu suoraviivaisen seksin pariin, ja muun muassa E L Jamesin Fifty Shades of Grey -kirjatrilogiasta on tullut kansainvälinen hitti. Paloheimon mielestä erotiikkaromaanit eivät ole muuttamassa chick litin perusrakenteita pysyvästi. – Eroottiset jutut kiinnostavat, mutta chick litin päähenkilön pitäisi kuitenkin omien jut- Päivän pari Näitä esityksiä ei kannata missata tänään Tampereen Teatterikesässä. Piip ja Tuut Teatteri (Viro): Piip ja Tuut konsertissa, Piip ja Tuut illallisella Teppo Kulmala: Radio Tuupovaara Esseepäiväkirja Hai 2013, 208 s. jan työn pohdiskelu. Jos joku kuvittelee, että tekstit syntyvät lennossa jumalaisen inspiraation siivittäminä, hän erehtyy pahan kerran. Kirjailijan työ on loppujen lopuksi raakaa lapioimista, epäuskoa, ajatuksen hännän perässä juoksemista. Tunnelin päästä kuitenkin kajastaa heikko valonpilkahdus ja sitä kohden sanatyöläinen suunnistaa. Radio Tuupovaara kuvaa erinomaisella tavalla tätä luomisen kamppailua. Välillä on autolla kurvattava leivän jatkeen hankintaan, välillä keskustelemaan terapeutin kanssa. Kulmala tekee tarkkoja arjen havaintoja. Tuupovaaran kylä elää ympärillä hiljaista elämäänsä. Välillä kirjailija käy jäähyllä katsomassa Taidetalon kuvataidenäyttelyä. Teppo Kulmala on kirjoittanut rohkeasti erilaisen kirjan. Esseen, radio-ohjelman, monologin, romaanin ainekset nivoutuvat eheäksi kokonaisuudeksi. Tämän lähempää ei kirjailija voi kirjoittaa. Jussi Virratvuoren suunnittelema mainio ja kaunis kirjan ulkoasu on täysosuma. Chick lit Chick lit tarkoittaa kaunokirjallisuutta, joka käsittelee modernin naisen elämän ongelmia humoristisesti ja kevyesti. Tarina sijoittuu yleensä maailman suurimpiin metropoleihin, ja päähenkilönä on useimmiten 20–30-vuotias sinkkunainen, jolla on kiinnostava ura viestinnän, muodin tai viihdeteollisuuden parissa. Lähde: wikipedia tujen etsintään. Chick lit ei ole rälläystä ja seksikokeiluja, vaan täyttymystä pihdataan, ja sitä tulee aika vähän. Hanna Nissinen STT 13 Nana Juhala Teppo Nieminen tekee hyvää työtä Pietarin roolissa. Jumalan roolissa Eliisa-teatterissa vierailee kokenut tamperelaisnäyttelijä Ahti Jokinen. Kuka lohduttaisi pientä Pietaria Amurin työläismuseokortteliin kävellessäni ajattelin, että nyt nähdään hyvää, mutta melko tavanomaista kesäteatteria. Aapelin Pikku Pietarin piha on hyväsydäminen teksti. Amurin vanhan puutalokorttelin sisällä on piha, joka sopii erinomaisesti pikku Pietarille ja hänen naapureilleen. Eliisa Teatteri on puolestaan ennenkin osoittanut herkkää tekstien ymmärrystä ja käyttänyt esityspaikan tarjoamia mahdollisuuksia taitavasti. Arvaukseni osui melkein kokonaan kohdalleen. Ainoastaan ”tavanomainen” oli huti, ainakin jos ”tavanomaisella” tarkoitetaan helppoa ja mukavaa esitystä, joka antaa loppujen lopuksi vähän. Aapeli Vuosikymmeniä sitten lukemani Pikku Pietari jätti liikuttuneen muiston. Se ei ole aivan oikea. Itse tarina on varsin kamala. Pienen pojan äiti kuolee tuberkuloosiin. Kukaan ei lohduta. Isästä ei ole apua, koska tämä on itse suruun nääntymässä. Sitten perheeseen saapuu omaperäinen nainen Karoliina, joka ryhtyy Pietarin äitipuoleksi. Hän saavuttaa pian pojan luottamuksen teetättämällä tälle molskihousut hienolla vaatturi Riimannilla. Mutta merkillinen uusperheonni ei kestä kauan. Karoliina lähtee pois yhtä yllättävästi kuin tulikin. Hän antaa Pietarille lähtiessään posliinikissan ja neuvoo häntä pitämään sitä sänkynsä Teatteri Sanotaan, että jos on kirjoittamisen pakko, niin kirjailija kirjoittaa vaikka käpynä kuusen latvassa keikkuen. Monet kirjailijat korostavat oman huoneen Kirjat 6.8.2013 Kirjat 12 Eliisa-teatteri, Tampere Aapeli: Pikku Pietarin piha Dramatisointi ja ohjaus Jorma Kairimo Puvustus Merja Kurkinen Tekniikka Hannu Naamanka ja Antti Vartiainen Rooleissa Ahti Jokinen, Teppo Nieminen, Erkki Lahtinen, Merja Kurkinen, Lasse Saari, Tea Lehmuskoski, Raine Rönnholm, Tarja Kalliokoski. Marja Vuori, Esa Lavikka, Kirsi Lampinen, Liisa Virtanen, Franz Lindström, Vili-Valtteri Jokinen, Christian Ovaska, Riku Liski, Vilma Jokinen, Alexandra Laukkanen, Sanni Liski virren veisuun tahtiin viettävälle lapsilaumalle. Pietarin usko on kuin kalliolle perustettu, sillä hänellä on suora yhteys Jumalaan taivaassa. Jumala on toista maata kuin posliinikissa. Pihapiirissä kukaan ei keskustellut avoimesti ja hyvässä hengessä Pietarin kanssa äidin menetyksestä. Jumala ilmoitti, että ”se [Pietarin äiti] kuoli, kun se oli minun tahtoni”. Jumalan tahto antoi Pietarille ajattelemisen aihetta. Eliisa vieressä, jossa se voi antaa lohtua heti aamusta. Aapelin romaani ei ole missään tapauksessa mikään vanhan pihayhteisöllisyyden ylistys. Naapuruston perusmielialana on koleahko uteliaisuus, jonka avoin ylläpitäminen on annettu naisten ja lasten tehtäväksi. Karoliina puuttui naapuruston asioihin päättäväisesti ja sai hyvää aikaan. Se ei johtunut siitä, että hän oli niin erikoinen, vaan siitä, että hän oli ulkopuolinen Vuoden 1918 sota ja sitä seuranneet joukkomurhat ja vankileirit vaikuttavat vuonna 1958 ilmestyneen romaanin tunnelmiin. Pihan miehet kärsivät alkoholismista ja poliittisesta eristyksestä. Silmäpuoli talonmies Harakka oli yhä punikki, vaikka hänen olisi monen pihalaisen mielestä pitänyt jo oppia jotakin. Mutta Harakka ei opi, vaan yrittää päinvastoin opettaa ateismia rotan hautajaisia Pikku Pietarin pihan sydämellisyys ei ole kirjan tapahtumissa eikä sen ihmisten puheissa, vaan kertojan äänessä. Kertoja on puhuvinaan henkilöistään leikkisästi, mutta itse asiassa puhuu heistä täysin vakavasti. Huumori syntyy leikkisyyden esittämisessä kiinni jäämisestä ja vakavuuden sopivasta paljastumisesta. Pikku Pietaria esittävä teatteri joutuu ratkaisemaan, ”kunnioittaako” se Aapelin omaperäistä huumoria. Jos se päättää niin tehdä, niin se joutuu päättämään, minkälaisilla teatterin keinoilla se luo huumorin näyttämölle, jolla Aapelin kertoja ei ääntele. Samalla se voi miettiä myös sitä, mitä sen luoma näyttämöllis-katsomollinen fyysinen yhdessäolo lisää Aapelin huumoriin. Eliisa herättelee Aapelin henkeä huolellista ja ymmärtävästi. Teppo Nieminen tekee Pietarina hyvää, vakavasti otettavaa näyttelijäntyötä. Jorma Kai- rimo on kiinnittänyt henkilöohjauksssaan herkkää huomiota myös pieniin osiin. Alexandra Laukkanen ja Sanni Liski kurkistelevat pikkutyttöinä milloin mistäkin ja pohjustavat mielialaa tapahtumille. Aapelimainen olevinaan pilailu ja kunnioittava vakavissaan oleminen näkyy ehkä parhaimmillaan, kun sekatavarakauppias Vetterantin Klory-tytär (Marja Vuori) menee kihloihin Harakan maalari-poika Vennun (Raine Rönnholm) kanssa. Vennu on esittänyt pihalla karaten kata -liikesarjoihin perustuvia suurenmoisen hauskoja tansseja ja Klory on lausunut Aaro Hellaakosken Hauen laulun. Kihlajaisissaan hän lausuu sinivalkoiseen asuun pukeutuneena Sakari Topeliuksen Laps Suomen. Isä-Harakka (Lasse Saari) jättää taputtamatta, mutta hänkin on kohteliaan näköinen. Työläismuseon piha ei sovi pikku Pietarille pelkästään puuarkkitehtuurin takia. Myös paikan surulliset muistot sopivat näytelmän mielenvirityksiin. Vuoden 1918 sodan päättymisen jälkeen joukkomurhia tehtiin myös melkein näillä nurkilla. Sen jälkeen täällä tapahtui inhimillisesti ottaen pienempiä, mutta kaupunkiarkkitehtuurin kannalta suurempia rikoksia. Pikku Pietarin pihan viimeiset esitykset Tamperren Teatterikesän off-ohjelmistossa 6.–8.8. Pertti Julkunen Teatterikesän Off-ohjelmistossa nähtävä virolainen ”Piip ja Tuut konsertissa” on interaktiivinen esitys, joka sisältää musiikkia, temppuja ja akrobatiaa. Haide Männamäen ja Toomas Trossin esittämät klovnit Piip ja Tuut joutuvat siivoamaan konserttisalia, mutta päätyvätkin itse keskelle konserttia. Saman kaksikon toinen klovneriaesitys Piip ja Tuut illallisella on suomalaisen Linnea Happosen ohjaus. Tarina lähtee käyntiin, kun postiluukusta kolahtaa henkilökohtainen kutsu. On aika pukeutua parhaimpiinsa ja laittaa pöytä koreaksi. Onko luvassa paras ilta koskaan? Omaa Leikki- ja teatteritaloa Tallinnassa pitävät Piip ja Tuut ovat esiintyneet Suomen lisäksi muun muassa Koreassa ja USA:ssa. Vanhan kirjastotalon Musiikkisali (Keskustori); ”Konsertissa”-esitys ti 6.8. klo 11.00, ke 7.8. klo 13.00, ”Illallisella” ti klo 16.00 Suomen Teatteriopisto / Tampereen Komediateatteri: Risto Räppääjä ja Nuudelipää Nopolan sisarusten luoma superkloppi Risto Räppääjä ei jätä rauhaan Teatterikesääkään. Offohjelmistossa nähtävässä Suomen Teatteriopiston ja Komediateatterin yhteistuotannossa ”Risto Räppääjä ja Nuudelipää” Riston naapuriin muuttavat Perhosen tv-kokit ja heidän tyttärensä Nelli, jonka kanssa Risto pienten alkukangertelujen ystävystyy ikihyviksi. Esityksen on ohjannut Rauli Jokelin ja sen pääosissa nähdään Pekka Hautala ja Heidi Jakobsson. Tampereen Komediateatterin päänäyttämö ti-pe klo 12.15 Rolf Bamberg