Päivä vapaaehtoisena Costa Ricassa, Meksikossa ja Etelä
Maailmanvaihto ry:n jäsenlehti numero 4/2013 Volunteers´ Voices Teema: ICY Theme E-vapaaehtoist : ICYE v y oluntee ö ring Päivä vapaaehtoisena Costa Ricassa, Meksikossa ja Etelä-Koreassa s.8 pääkirjoitus 2 S eisoin Helsinki-Vantaan lentokentällä elokuussa 2005, kokeilin taskujani ja tajusin, että minulla ei enää ollut avaimia kotiin. Todellisuudessa minulla ei ollut kotia; oli vain lentolippu ja punainen matkalaukku. Koti oli pakattu laatikoihin ja viety varastoon. Opinnot olivat tauolla, ja työt, niistä minä olin irtisanoutunut. Vapaus tuntui kevyenä hartioissa. Jännitti, mutta myhäilin silti onnellisena. Minä halusin Aasiaan: se oli ollut selvää usean vuoden ajan. Pitkien pohdintojen ja sopivien sattumien kautta käsiini osui Maailmanvaihdon mainos. Ehkäpä sittenkin? Valintapäivän haastattelu oli jäädä väliin, sillä juuri tuona viikonloppuna oli bussilakko. Päättäväisesti otin kuitenkin kohtaloa korvasta kiinni ja ajoin lumisateessa pyörällä lähimmälle junaasemalle. Minähän menisin haastatteluun. Olin tunteja myöhässä, ja minut oli jo poistettu haastateltavien ehdokkaiden joukosta, mutta lopulta sain tilaisuuteni illan viimeisenä haastateltavana. Minulta kysyttiin, mitä ottaisin mukaan ja mitä jättäisin kotiin. Lupasin pakata hammasharjan ja jättää kotiin äidin. Jotain kummallista siinä päivässä oli muutenkin. Hetken mielijohteesta lupasin harkita lähtöä maahan, jonka tunsin vain nimeltä: Taiwan. Kerroin vanhemmilleni lähdöstä vapaaehtoistyöntekijäksi vasta sen jälkeen, kun minut oli jo hyväksytty ohjelmaan. Keskustelu oli melko yksipuolista. Kerroin asiasta kotimatkalla, vain hieman ennen kuin juna saapui Lapuan rautatieasemalle. Ei siinä kyselty, kummasteltiin ehkä ja hymähdeltiin hyväksyvästi. Vapaaehtoistyö ulkomailla oli minun valintani. Minun. Ja sitten mentiin. Ensin kotiin, ja kuukausia myöhemmin Etelä-Kiinan merelle, toiseen uuteen kotiin. Olin harkinnut opiskelijavaihtoa moneen kertaan, mutta miettinyt tarvitsevani jotain, joka antaisi laajempaa näkökulmaa opiskelun täyttämälle elämälle. Uusia ajatuksia, ympyröitä ja kiemuroita, niitä minä tarvitsin – ja niitä myös sain. Vietin Taiwanissa puoli vuotta päiväkodin tanssi- ja taideopettajana. Olin se suomalainen Liisa, josta kirjoitettiin päivälehdissä ja joka esiintyi televisiossa. Puhuin surkeaa kiinaa, mutta selvisin hymyillen. Heiluin maan järkkyessä suukaupungissa, taivuin tuulessa, mutta opin samalla luottamaan ennen kaikkea itseeni. Hetkistä Taiwanilla, sen taifuuneista ja maanjäristyksistäkin on jo aikaa, mutta niiden ja monien muiden kokemusten antamaa ja opettamaa iloa elämään ei pyyhkäise pois synkeinkään syksy. Sillä onnellisuus ja tahto, ne tulevat sisältä. Ja muistot: niille minä myhäilen vielä harmaanakin. Liisa Veikkolainen Maailmanvaihdon hallituksen puheenjohtaja Liisa (vas.) Maailmanvaihdon pisteessä Knowhowmessuilla Vaasassa vapaaehtoistyöntekijä Hannan kanssa. 3 Kuva : Min na Rä isäne n n August 2005 I stood at the Helsinki-Vantaa airport, put my hand in my pocket and realized that I no more had my home keys. Actually I did not even have a home: everything I had was an airline ticket and a red suitcase. My home had been packed into boxes and taken to the warehouse. I had taken a break from my studies and resigned from my job. The freedom felt like lightness on my shoulders. Even though I was nervous, I smiled happily. I wanted to go to Asia; it had been clear for several years. Through long reflections and suitable coincidences a leaflet of ICYE Finland had found its way into my hand. What if I really could? I was chosen to an interview on the day of selections for new volunteers, but almost missed my appointment due to a bus strike on that exact weekend. However, I decided to take control over destiny and drove my bike through snowfall to the nearest train station. When I finally arrived with hours of delay, my name had already been removed from the list of the people to be interviewed. Luckily, I got my chance as the last interviewee of the day. They asked what I would take with me and what I would leave home; I promised to pack my toothbrush and to leave home my mother. It was a peculiar day in many ways. On an impulse I promised to consider leaving for a country I only knew by name: Taiwan. I told my parents that I would become a volunteer only after I had already been accepted to the program. I told them on the way home, just moments before the train arrived to its destination. It was a rather onesided discussion; no questions, maybe slight wondering and signs of approval. Volunteering abroad was my choice. Mine. And then I went – first home from the train station, and months later towards the South China Sea and another, new home. I had considered going on a student exchange many times, but I had also felt like I needed something else, a wider prospective into my life filled with studies. New thoughts, environment and challenges, that was what I needed – and that was definitely what I got. I spent six months in Taiwan as a dance and arts teacher at a kindergarten. There I was Liisa from Finland: the one the local newspaper wrote about and who appeared on television. My Chinese was lousy, but I got through everything with a smile on my face. When the earth shook in the metropolis, I trembled as well, and when the wind was blowing I bowed in it. And yet at the same time I learned to trust – in myself, above all. Time has passed since the moments in Taiwan, since the typhoons and even the earthquakes. However, those experiences among many others gave me a positive outlook on life that even the darkest autumn cannot fade out. That is because happiness and strength of will come from inside. And what comes to the memories – they will continue to bring a smile on my face all through my life. Liisa Veikkolainen Chairperson, Maailmanvaihto – ICYE Finland editorial I sisällys/content 4 12 10 2 5 6 8 Pääkirjoitus/Editorial 16 Joko katsoit kannen kuvaa? Kolumni Ajankohtaista eema: ICYE-Vapaaehtoistyö T Theme: ICYE Volunteering 8 15 16 22 25 26 28 29 30 31 Päivä vapaaehtoisena ICYE Suomessa ja maailmalla Kaksi kurkistusta Intiaan Life from Costa Rica to Finland Vapaaehtoisten viikonloppu ICYE Around the World: Life-Changing Experience Tule mukaan toimintaan Ilmoitusasiaa Toimituskunta Tapahtumakalenteri Markus Savander työskentelee kaudella 2013–2014 vapaaehtoisena koulukodissa Etelä-Intiassa, Mysoren kaupungin läheisyydessä. Kuvassa vasemmalta Sri Krisna, Dharmesh, Markus ja Lakshmi koulukodin pihalla. Lue Markuksen ja Intiassa myös vapaaehtoisena olleen Maijan jutut sivulta 16 alkaen. Markuksen vuotta voit seurata myös hänen blogissaan, jonka löydät kotisivuiltamme: www.maailmanvaihto.fi > Vapaaehtoistyöhön ulkomaille > Vapaaehtoisten blogit Oikaisu: Numerosta 3/2013 oli painovirheen vuoksi jäänyt pois Hanna Rajalan suomenkielinen pääkirjoitus. Pääkirjoitus löytyy kokonaisuudessaan verkkolehdestä: www.maailmanvaihto.fi/newsletter/32013 5 Kolumni U sein pohditaan, millainen on hyvä vapaaehtoistyöntekijä. Järjestään mainitaan omaaloitteisuus, into ja tarmokkuus, ja hyvä ettei joku nosta esiin vielä suomalaista sisuakin. Sallittakoon myös minun heittää ilmoille tylsän arkinen katsontakantani: pohjimmiltaan kaikki on kiinni perusasioiden ymmärtämisestä. Ensinnäkin täytyy ymmärtää, että kaikki vapaaehtoistyöpaikat ovat erilaisia, ja niissä tarvitaan erilaisia ominaisuuksia. Lisäksi myös kohdemaat ovat erilaisia, edellyttäen niin ikään eri asioita. Jahka edellä mainituista lähtökohdista on saatu puristettua kasaan jonkinlainen kohdemaan ja työpaikan kombinaatio – kirjoittajan tapauksessa nepalilainen lastenkoti – voidaan lähteä punnitsemaan edellä mainittuja ominaisuuksia. Ensimmäiseksi jokaisen lastenkodissa työskentelevän tulisi mielestäni hallita hiven luetun ymmärtämistä: lastenkoti tarkoittaa lasten kotia. Unohdetaan siis kaikenlainen hössötys ja hyperaktiivinen aktiviteettiralli, ja ollaan suurimmaksi osaksi ihan vaan kuin kotosalla. Lapsille tulee tietenkin järjestää toimintaa, mutta kohtuudella. Mikään ei pidemmän päälle tunnu mielekkäältä, jos sitä toistaa liikaa. Pitkäaikaisessa vapaaehtoistyössä on se hyvä puoli, ettei kaikkea tarvitse saada aikaan yhdessä viikossa. On aikaa heittäytyä myös normaaliin arkielämään, vaikka se toisinaan onkin vähemmän kiitollista. Mukavien asioiden lisäksi vapaaehtoisen tulee välillä olla lapselle myös se inhottava tarhatäti, joka kieltää syömästä legopalikoita välipalaksi. Eräs tärkeä huomioon otettava asia on tietenkin se, että lastenkodeissa on tavallisesti aika paljon lapsia. Kuinka jakaa itsensä kolmeenkymmeneen osaan, jotta kaikki saisivat osansa? Turha miettiä, koska vastaus on, ettei huomion jakaminen tasaisesti jokaiselle ole mitenkään mahdollista. Onneksi hyvä vapaaehtoinen ymmärtää, etteivät kaikki edes kaipaa sitä samanaikaisesti. Ilmapiiriä täytyy tunnustella uudelleen joka päivä, ja löytää joukosta ne lapset, jotka kulloinkin arvostavat seuraa eniten. J okainen vapaaehtoistyöhön lähtevä varmaan toivoo saavansa aikaan jotain aidosti hyödyllistä. Tosiasiat tulee kuitenkin hyväksyä: pelkästään vapaaehtoistyöllä ei maailmaa muuteta. Työpanoksen osalta kyse on parhaimmillaankin sangen pienistä asioista, ja Mikael Hynninen lähti todennäköisesti suurin osa vapaaehtoisten työpaikoisvapaaehtoistyöhön Nepaliin ta pyörisi mainiosti myös ilman heitä. Mutta vapaaehelokuussa 2013. Hän toistyön hienous ei piilekään siinä, että sen myötä jotyöskentelee orpokodissa kin työpaikka pärjäisi vähän paremmin. Pohjimmiltaan maan pääkaupunki sen on tarkoitus olla kuin sillanrakennusta, joka onnisKathmandun liepeillä. tuessaan yhdistää ihmisiä ylittäen niin valtameret kuin Kolumnien lisäksi matkaa kansakuntien rajaviivatkin, ja toisaalta myös ihmismielten kovertamat sosiaaliset kuilut. Ja mikä parasta, voi seurata netissä: www. hyvin rakennettuina nuo sillat kestävät koko elämän. mikaelhynninen.blogspot.fi. Teksti ja kuva: Mikael Hynninen Ajankohtaista 6 1. Etsitään pikaisesti isäntäperhettä Helsingistä Maailmanvaihto etsii pikaisesti isäntäperhettä 27-vuotiaalle nuorelle miehelle, Samedille, joka saapui vapaaehtoistyöhön Helsinkiin elokuussa. Samed työskentelee vapaaehtoisena vammaisten ja pitkäaikaissairaiden lasten parissa Ruskeasuon koulussa. Olisiko perheessäsi tilaa uudelle perheenjäsenelle? Etsimme perhettä majoittamaan Samedia joulukuun puolivälistä alkaen kesäkuun puoliväliin saakka (noin 6 kuukautta). Isäntäperheeksi sopivat kaikenlaiset perheet, jotka haluavat jakaa arkensa uuden perheenjäsenen kanssa. Perhe tarjoaa vapaaehtoistyöntekijälle majoituksen ja päivittäiset ateriat. Kutsu maailma kotiisi! Lisätietoa ja hakuohjeet: www.maailmanvaihto.fi > Ajankohtaista 2. Kuopio, Kotka ja Tuusula: Ensi vuoden alussa vapaaehtoistyöntekijän isäntäperheeksi? Maailmanvaihto etsii Kuopiosta ja Kotkasta isäntäperheitä majoittamaan vapaaehtoisia noin puolen vuoden ajan helmikuusta 2014 alkaen. Kotkasta etsimme perhettä saksalaiselle Charlotelle ja Kuopiosta taiwanilaiselle Li-Holle. Tuusulasta etsimme perhettä, joka voisi majoittaa saksalaista Lisaa tammikuun puolivälistä alkaen. Olisiko sinun perheesi kiinnostunut ryhtymään isäntäperheeksi? Toivomme kiinnostuneilta perheitä yhteydenottoa mahdollisimman pian. Lisätietoa ja hakuohjeet: www.maailmanvaihto.fi > Ajankohtaista 3. Ensi syksynä vapaaehtoistyöhön Eurooppaa etäämmälle? ICYE-ohjelma tarjoaa mahdollisuuden viettää 6 tai 12 kuukautta vapaaehtoistyössä ulkomailla. Osallistujat työskentelevät ulkomailla etenkin kasvatus- ja sosiaalialan työpaikoissa, kuten kouluissa, päiväkodeissa, katulasten tukikeskuksissa ja orpokodeissa. Vapaaehtoistyötä on tarjolla myös mm. ihmisoikeusjärjestöissä sekä terveydenhoito- ja ympäristöalalla. Ensimmäinen hakukierros ensi syksynä alkaviin ohjelmiin Aasiassa, Afrikassa, Latinalaisessa Amerikassa ja Oseaniassa päättyi marraskuun alussa. Toinen haku päättyy 1.2.2014. Ohjelmaan hakeneille järjestetään valintapäivä Helsingissä 18.2.2014. Toisessa haussa täytetään ne paikat, jotka mahdollisesti jäävät avoimiksi ensimmäisen haun valintakierroksen jälkeen. Kohdemaat ilmoitetaan kotisivuillamme mahdollisimman pian, viimeistään tammikuussa. Seuraa ilmoituksia: www.maailmanvaihto.fi > Ajankohtaista ja hae mukaan! 4. Ensi vuonna vapaaehtoistyöhön Itävaltaan tai Islantiin? Maailmanvaihto lähettää ensi vuonna kaksi 18–30-vuotiasta nuorta työskentelemään EVSvapaaehtoisena Itävallassa ja Islannissa (yhden kumpaankin maahan). Jaksot kestävät vuoden. Itävallassa vapaaehtoinen työskentelee vammaisia nuoria aikuisia tukevassa järjestössä. Jakso alkaa toukokuussa 2014 ja kestää 12 kuukautta. Vapaaehtoistyöpaikka sijaitsee Wienissä. Islannissa vapaaehtoistyöpaikka on vammaisten aikuisten työpajalla Mosfellsbærissa, Reykjavikin läheisyydessä. Jakso alkaa elokuussa 2014 ja kestää 12 kuukautta. Lisätietoa tarjolla vapaaehtoistyöpaikoista ja hakuohjeet: www.maailmanvaihto.fi > Ajankohtaista. EVS-ohjelmasta voit lukea lisää kotisivujemme Vapaaehtoistyöhön ulkomaille-osiosta. Paikat täytetään hakujärjestyksessä, joten hae pian! 7 6. Keittiötyöntekijäksi ulkomaalaisten vapaaehtoisten leirille? Maailmanvaihdon ulkomaalaiset vapaaehtoiset kokoontuvat 16.–19.1.2014 puolivuotisarviointileirille jakamaan ja arvioimaan kokemuksiaan. Leiri pidetään Ylöjärvellä Antaverkan leiri- ja kurssikeskuksessa, jonne on bussikuljetus Helsingistä. Leiri toteutetaan pääasiassa vapaaehtoisvoimin, ja leiritiimi on jo miltei kasassa. Leirin keittiötiimiin mahtuu kuitenkin vielä mukaan muutama vapaaehtoinen: leirille keittiötyöntekijänä osallistumisesta kiinnostuneet ovat tervetulleita ottamaan yhteyttä järjestösihteeri Mari Takaloon. Yhteystiedot ja tietoa keittiötyöntekijän tehtävistä: www.maailmanvaihto.fi > Toiminta > Kansainväliset leirit 7. Helsingissä seminaari vapaaehtoistyön vaikuttavuuden arvioimisesta Maailmanvaihto isännöi Helsingissä 13.–19. lokakuuta seminaaria vapaaehtoistyön vaikuttavuuden arvioinnista. Seminaari oli osa kansainvälisen ICYE-verkoston hanketta, jossa pyritään kehittämään vapaaehtoistyön vaikuttavuuden arviointia. Kokoontumiseen osallistui yhteensä kahdeksan henkeä ICYE-verkostosta viidestä eri maasta. Paikalla oli myös edustaja Institute of Volunteering Research -instituutista. Seminaarin aikana luotiin opas, joka sisältää työkaluja ja käytäntöjä vapaaehtoistyön vaikuttavuuden arviointiin. Ideana on, että vaikuttavuuden arviointia voitaisiin oppaan avulla toteuttaa ICYE-verkoston eri maissa kaikki maanosissa. Maailmanvaihto kiittää kaikkia osallistujia. 8. Vapaaehtoistyöstä ulkomailta palanneet kokoontuivat Ulkomailta palanneet vapaaehtoistyöntekijät kokoontuivat viikonloppuna 19.–20.11.2013 palanneiden tapaamiseen Nuuksioon. Lärkansin majalla pidetyssä tapaamisessa vapaaehtoiset jakoivat kokemuksia, saivat vertaistukea Suomeen paluuseen sekä pohtivat yhdessä, mitä hyötyä kansainvälisestä vapaaehtoistyöstä on. Lämmin kiitos osallistujille sekä leirin järjestäjätiimin vapaaehtoisille. 9. Maailmanvaihdolle uusi hallitus Maailmanvaihdon ensi vuoden hallitus valittiin järjestön syyskokouksessa sunnuntaina 27. lokakuuta. Uusina jäseninä hallitukseen valittiin Hanna Backman, Tim Küver, Titta Tuovinen, Kaisa Karjalainen ja Maria Kinnunen. Nykyisestä hallituksesta hallitustyötä jatkamaan valittiin Mikko Lipsanen ja Aino Itkonen. Lisäksi nykyisen hallituksen jäsenten Lily Huuhtasen, Liisa Veikkolaisen ja Mirjami Ylisen kaksivuotinen hallituspesti jatkuu ensi vuonna. Liisa Veikkolainen jatkaa hallituksen puheenjohtajana. Uusi hallitus aloittaa työskentelynsä ensi vuoden alussa. Hallitus vastaa Maailmanvaihdon toiminnasta ja yhteistyöstä muiden kansalaisjärjestöjen kanssa. Ajankohtaista 5. Kutsu nuori vapaaehtoistyöntekijä kylään kouluun! Työskenteletkö peruskoulussa, lukiossa tai ammattikoulussa? Haluaisitko tarjota oppilaille mahdollisuuksia tutustua toisiin kulttuureihin ja elämään eri puolilla maapalloa? Kutsu Maailmanvaihdon vapaaehtoistyöntekijä kylään! Kouluvierailuja tekevät sekä ulkomailla vapaaehtoisena työskennelleet nuoret että järjestömme ulkomaalaiset, Suomessa työskentelevät vapaaehtoiset. Koulun toiveiden mukaan vapaaehtoiset voivat kertoa kokemuksistaan vapaaehtoistyöstä toisessa maassa tai kotimaastaan ja kulttuuritaustastaan. Vierailut ovat oppilaitoksille maksuttomia, ja vierailijat ovat pääsääntöisesti osallistuneet Maailmanvaihdon kouluvierailukoulutukseen, jossa vierailuja tarkastellaan osana globaalikasvatusta ja tutustutaan eri ikäryhmille esiintymiseen. Lisätietoa ja tilausohjeet: www.maailmanvaihto.fi > Toiminta > Kouluvierailut teema: ICYE-vapaaehtoistyö 8 Kuuden kuukauden tai vuoden mittaisen vapaaehtoistyöjakson aikana ehtii tapahtua monenlaista, mutta miten kuluu ICYEvapaaehtoisen tavallinen päivä Etelä-Koreassa, Costa Ricassa tai Meksikossa? Erilaisissa sosiaali- ja palvelualan projekteissa työskentelevä Krista, merikilpikonnien suojeluhankkeessa vapaaehtoisena toimiva Suvi ja lastenkodissa vapaaehtoistöissä oleva Salla kertovat, mitä vapaaehtoisen arkipäivä pitää sisällään eri maissa ja maanosissa. Tekstit ja kuvat: Krista Raitio, Suvi Turkia ja Salla Yliaho Lauantai, marraskuu 2013 Playa Junquillal, Santa Cruz Guanacaste, Costa Rica sillä kyseisenä päivänä vivero eli munahautomo oli minun vastuullani. Kapusin alas yläsängystäni ja hiippailin ulos huoneesta, jotten herättäisi huonetovereitani. Sujautin varvassandaalit jalkaani ja kävelin verkkaista tahtia Tyynenmeren rantaan. Aamu oli lämmin, kaunis ja aurinkoinen, kuten useimmat aamut täällä. Astuin sisälle viveroon ja tarkistin pesät, joita oli sillä hetkellä 47 kappaletta. Pesässä C5 kävi iloinen kuhina – poikasia! 9 jatkoin työskentelyä viverolla. Nyt oli henkilökohtainen merkkipäiväni, sillä ensimmäisen kilpikonnani poikaset oli aika kaivaa esiin. Pesän laskettu aika, 47 päivää muninnasta, oli ohitettu jo neljä pävää sitten. Lämpötila, sademäärä ja pesän sijainti vaikuttavat munien kehittymisaikaan ja siihen, kuinka nopeasti poikaset kaivautuvat esiin. Ensimmäinen kilpikonnani oli ”lora” eli Olive Ridley -lajin edustaja. Pesässä oli 87 munaa, joista kehittyi 84 elävää poikasta, joten pesän onnistumisprosentti oli epätavallisen hyvä. Kannoin poikaset merenrantaan, asetin ne yksitellen hiekalle ja päästin ne taapertamaan kohti merta. Hiekkaranta oli autio ja aurinko laski edessäni mereen – pura vida. Illallisen jälkeen rakensimme rannalle nuotion. Jos olisin tiennyt, millainen yöpartiointi olisi luvassa, olisin mennyt nukkumaan. Sen sijaan makasin nuotion valossa katsellen tähdenlentoja ja huojuvia palmuja. Kävelemme joka ilta Playa Junquillalin päästä päähän ja etsimme kilpikonnan jälkiä. Kun löydämme pesän, otamme munat ja siirrämme ne viveroon. Valitettavasti myös salametsästäjät keräävät munia, joten kilpailemme pesistä joka yö. Tänän yönä meillä oli onnea; löysimme yhteensä neljä pesää ja yhden loran kesken pesänkaivuun. Odotimme hiljaa, kunnes konna aloitti muninnan, sillä munintavaiheessa kilpikonna ei häiriinnyt mistään. Siirsin munat pesästä samaa tahtia kuin konna muni, ja se kirjaimellisesti muni kädelleni. Koska löysimme niin monta pesää, partiointi kesti erityisen pitkään ja pääsin nukkumaan vasta aamulla puoli viideltä. 21,5 tunnin päiväni oli saatu päätökseen. Asociación Vida Verdiazul -järjestöön ja merikilpikonnien suojeluprojektiin voi tutustua myös netissä: www.facebook.com/vida.verdiazul.1 www.verdiazulcr.org teema: ICYE-vapaaehtoistyö Työskentelen vapaaehtoisena merikilpikonnien suojeluprojektissa Costa Ricassa. Projektini Asociación Vida Verdiazul on itsenäinen järjestö, jonka tavoitteena on turvata Playa Junquillalin merikilpikonnien pesintä ja valistaa paikallista yhteisöä, jotta kilpikonnien pesät jätettäisiin rauhaan ja järjestön toiminta olisi lopulta tarpeetonta. Asun projektin rakennuksessa muiden vapaaehtoisten ja viiden koiran kanssa. Työskentelen yhtäjaksoisesti 20 päivää, minkä jälkeen saan kahdeksan päivää lomaa. Tästä johtuen lauantai oli työpäivä. Herätin muut vapaaehtoiset ja vapautimme mereen 63 lora-kilpikonnan poikasta, jotka olivat kaivautuneet maan pinnalle yön aikana. Kun kaikki poikaset olivat ryömineet turvallisesti mereen, palasimme projektipaikalle, jossa odotti valmis aamupala: paahtoleipää ja gallo pintoa eli papuja ja riisiä. Sekä tietysti costaricalaista kahvia. viverolla työskennellen. Hautasimme maahan uusia pesäkoreja ja suoritimme muutamalle, pari päivää aiemmin kuoriutuneelle pesälle ”exhumaciónin”: pesistä löytyneet munankuoret lasketaan ja kuoriutumattomat munat avataan, jotta munan kehitysaste voidaan tilastoida. Valitettavasti jouduimme avaamaan kaksi huonosti menestynyttä pesää. Ensimmäisestä ei ollut tullut yhtään poikasta ja kaikki munat olivat mädäntyneet. Toisesta pesästä oli saatu runsaasti poikasia, mutta jäljelle jääneissä munissa oli toukkia ja kärpäsiä. Toukkien seasta kaivoimme esiin vielä yksitoista elossa olevaa, hiukan epämuodostunutta poikasta, jotka päästimme mereen. Toivottavasti niistä tulee muutakin kuin haiden ruokaa. Lounaan jälkeen alkoi muutaman tunnin vapaa-aika. Koska olin viettänyt koko aamun rannalla työskennellen, siirryin viereisen hotellin uima-altaalle. Saan käyttää siellä wifiä ilmaiseksi, kunhan ostan hedelmäsmoothien silloin tällöin. Meneillään on low-season ja taidan olla hotellin ainoita asiakkaita. teema: ICYE-vapaaehtoistyö 10 Iltapäivisin vapaaehtoiset auttavat talossa asuvia tyttöjä läksyjen teossa. T yöskentelen talossa, joka on tarkoitettu tytöille, jotka ovat eri syistä jääneet kodittomiksi ja ilman vanhempia. Normaali työpäiväni jolloin vien ala-asteella alkaa olevat tytöt kouluun. Tämän jälkeen palaan talolle leipomaan sämpylöitä. Niitä tehdään joka päivä satakappaletta myytäväksi erääseen valtion viraston ruokalaan. Rahoilla ostetaan tytöille koulutarvikkeita ja ruokaa. Leipominen on jollain tavalla rentouttavaa, vaikka leipomossa onkin todella kuuma. Teemme joka päivä samanlaisia sämpylöitä, ja leipoessa on paljon aikaa mietiskellä asioita. Yritän olla miettimättä sitä, että ruokala maksaa sämpylöistä pilkkahintaa, ja että minä hikoilen leipomossa koko aamupäivän yhdeksän euron takia. Ruokala kuitenkin lahjoittaa ylijääneen ruuan talolle iltapäivisin. lähden viemään sämpylöitä ruokalaan. Se on noin puolentoista kilometrin päässä ja normaalisti menen sinne kävellen. Tyttöjen koulu loppuu kello 13, ja paluumatkalla haen heidät koulusta. Kun palaan talolle, autan tyttöjä vähän aikaa läksyjen teossa ja vähän ennen kahta lähden kotiin. Samassa paikassa työskentelee minun lisäkseni itävaltalaistyttö, jonka kanssa työskentelemme vuoroviikoin joko aamu- tai iltavuorossa. 11 Tähänastinen kokemukseni vapaaehtoistyössä Meksikossa on opettanut minulle paljon. Olen kokenut mahtavia ja upeita hetkiä, mutta eniten olen kuitenkin oppinut vastoinkäymisistä. Olen kiitollinen siitä, että olen kasvanut ja käynyt koulut Suomessa. Voin sanoa olevani järkyttynyt siitä, miten huonosti ihmiset täällä osaavat lukea, kirjoittaa tai laskea ja miten helppoja kotitehtäviä tytöt saavat koulusta. Joillakin ihmisillä on myös ihmeellisiä uskomuksia asioista. Olen myös huomannut, miten erilaisia ihmiset ovat. Muualta Euroopastakin tulevat ovat niin erilaisia, etten oikeastaan tunne itseäni eurooppalaiseksi. Haluankin oppia ymmärtämään yhä paremmin eri kulttuureista tulevia ihmisiä ja samalla olen entistä ylpeämpi omasta suomalaisuudestani. Kotiinpaluuta odotan neutraalisti: yleensä en kuitenkaan halua olla mieluummin missään muualla kuin siellä, missä kullakin hetkellä olen. Yksi vapaaehtoisten työtehtävistä on sämpylöiden leipominen. Leivät myydään läheisen valtion viraston ruokalaan, ja myynnistä saaduilla rahoilla ostetaan ruokaa talon lapsille. teema: ICYE-vapaaehtoistyö Iltavuoro alkaa Silloin lähden hakemaan yläasteella olevat tytöt koulusta hieman ennen yhtä. Kun palaamme talolle, autan kotiläksyjen teossa päivälliseen eli kello 15 asti. Tämän jälkeen teen monenlaisia asioita, esimerkiksi viikkaan vaatteita, siivoan vähän ja oleskelen tyttöjen kanssa kuuteen saakka. Työ ja etenkin työaika ovat aika erilaisia kuin alussa luulin. Ennen vapaaehtoisjakson alkua sain sähköpostin, jossa työajan sanottiin olevan yhdeksästä yhteen, ja että pääasiallinen tehtävä olisi leivän teko. Tietysti on mielenkiintoisempaa, että työhön kuuluu muutakin, mutta työaika tuntuu joskus turhan pitkältä, kun työmatkoihinkin kuluu kaksi tuntia päivässä. Tuntuu, että työpaikalla haluttaisiin, että työskentelisimme vielä enemmän, ja meitä pyydetäänkin melko usein menoihin työajan ulkopuolisella ajalla. Toisaalta olen myös tehnyt mielelläni jonkin verran ylimääräistä työtä, kuten kokannut ja leiponut. Meksiko on todella kaunis maa. Olen vieraillut paikoissa, joissa maisemat ovat niin upeita, etten ole koskaan aikaisemmin nähnyt sellaisia. Ihmiset ovat lämpimiä ja heihin on helppo tutustua, koska he tulevat juttelemaan ja kutsuvat mukaan illanviettoihin. Joskus on kuitenkin vaikea saada selville ihmisten todellisia motiiveja. Välillä tuntuu, että joku haluaa vain tehdä tuttavuutta ulkomaalaisiin, oppia englantia tai tulla Suomeen. teema: ICYE-vapaaehtoistyö 12 ”Olen onnekas, sillä työskentelen Soulin laidalla ja matkustan vapaaehtoistyöhöni kaupungin halki reittiä, jolla yleensä vältän suurimmat ruuhkat. Lisäksi työpaikkani sijaitsee metrolinjan päätepysäkin läheisyydessä. Yleensä metro on aivan tyhjä, eikä istumapaikasta tarvitse taistella, mikä on pitkällä matkalla iloinen asia.” Tiistai 5. marraskuuta 2013 Soul, Etelä-Korea M elkein kolme kuukautta on kulunut siitä hetkestä kun astuin Etelä-Korean maaperälle. Työpaikkani sijaitsee Soulin lounaisosassa Gangseo-nimisen kaupunginosan laitamilla ja on nimeltään Bangwha 11 Welfare Center. Työviikkoni ovat hyvin monipuolisia, sillä jokainen työpäiväni on erilainen ja työskentelen tällä hetkellä seitsemässä eri projektissa. Tämän kuun lopussa saan uuden työprojektin. Nyt työskentelen viikon aikana kehitysvammaisten nuorten ja aikuisten parissa, lastentarhassa, englanninopettajana, lounaspalvelussa sekä kirjastossa. Heräsin auringonnousun aikaan ennen herätyskelloani. Majoitun hotellilla, josta joudun lähtemään joka päivä ennen yhdeksää, jotta ehdin ajoissa työpaikalleni. Otan metrolinjan numero yksi Jonggakista Singiliin ja vaihdan siellä linjaan numero viisi, jolla matkaan Gaehwasanille. Sieltä kävelen töihin vajaat viisi minuuttia. Aloitan työpäiväni tiistaisin siivoamalla työpaikkani toisessa kerroksessa sijaitsevan kokoushuoneen. Minulla oli asiaa pomolleni päivän lounasjärjestelyistä, joten vietin jonkin aikaa toimistossa taistellen kielimuurin kanssa. Yritin puhua koreaa, mutta pomoni hämmentyi siitä vain enemmän. Elekielen ja osoittelun avulla pääsimme lopulta yhteisymmärrykseen asioista. 13 Yleensä olen kello 10.30–12 avustajana englannintunnilla; ryhmä koostuu noin viidestätoista oppilaasta, joiden ikä vaihtelee 35:stä aina 70 vuoteen asti. Kello 12–13 on tavallisesti lounastauko ja kello 13–15 työskentelen kehitysvammaisten aikuisten keskuksessa. Tänään oppilaani halusivat kuitenkin viedä minut lounaalle erääseen ravintolaan lähellä Songjeongin asemaa, joka sijaitsee noin vartin kävelymatkan päässä työpaikaltani. Oppituntimme loppui siis lyhyeen, kun lähdimme kello yhdentoista aikaan ulos ja suuntasimme metrolla määränpäähämme. Koin suuren yllätyksen, kun tarjolla oli samgyeopsalia: yksinkertaisesti selitettynä se on porsaan vatsaa, joka grillataan ruokapöydässä ja syödään erilaisten kastikkeiden ja lisukkeiden kanssa, salaatinlehteen käärittynä tai sellaisenaan. Tarjolla oli myös olutta ja sojua, mutta koska olin kuitenkin palaamassa vielä töihin, otin kohteliaasti vastaan vain pienen annoksen molempia maljan nostoa varten ja kieltäydyin juomasta sen enempää. Lounaan jälkeen osa oppilaistani palasi koteihinsa, mutta osa kutsui minut kanssaan kahville läheiseen mäkkäriin. Sen jälkeen jouduin aikataulun takia palaamaan työpaikalleni, jonne oppilaani päättivät saattaa minut. teema: ICYE-vapaaehtoistyö Päiväkahvit lempioppilaideni kanssa. Saavuttuani työpaikalle menin kirjastoon valmistelemaan materiaaleja tarinatuntia varten. ”Tunnin” (40 minuutin) aikana luen lasten kanssa englanninkielisen kirjan kahteen kertaan. Ensimmäisellä kerralla luen heille, ja toisella kerralla he lukevat kirjan kanssani. Puolet tunnista opetan heille sanastoa jonkinlaisen aktiviteetin avulla. Ryhmään kuuluu noin viisitoista lasta, jotka ovat 4–10-vuotiaita, mutta tänään heistä oli paikalla vain seitsemän. Kokeilin lasten kanssa uudenlaista lähestymistapaa ja opetin heille sanastoa leikin avulla. Olin teippaillut sanoja erilaisiin esineisiin ympäri kirjastoa ja kun sanoin jonkin sanan, lasten piti löytää se omien lappujensa joukosta ja viedä se oikealle paikalla. Tunnin päätteeksi kävimme vielä kaikki sanat läpi, ja lasten piti noutaa paperit pois tavaroiden luota ja tuoda ne minulle. Järjestelin kirjastoon palautetut kirjat takaisin hyllyyn ja sain poistua etuajassa, niin kuin yleensä aina tiistaisin. Palasin töistä hotellille samaa reittiä kuin tulinkin. teema: ICYE-vapaaehtoistyö 14 Teksti: Mirjami Ylinen Kuvat: Maailmanvaihdon arkisto Y li kuusikymmentä vuotta kansainvälisen nuorisovaihdon parissa toiminut International Cultural Youth Exchange (ICYE) on eräs maailman vanhimmista nuorisovaihtojärjestöistä. Nykyään ICYE toimii yli neljässäkymmenessä maassa Euroopassa, Afrikassa, Latinalaisessa Amerikassa ja Aasia-Oseaniassa. Sen toiminnalla on pitkät perinteet myös Suomessa: ICYEä edustava Maailmanvaihto ry perustettiin vuonna 1958. Otos vapaaehtoistyöjaksolta Intiasta. ICYEn toiminnan perusta ovat kansainväliset, pitkäaikaiset vapaaehtoistyöohjelmat, jotka kestävät 6–12 kuukautta ja ovat suunnattuja 18–30-vuotiaille. Vapaaehtoistyöpaikkoja on erilaisissa voittoa tavoittelemattomissa yhteisöissä ja järjestöissä ympäri maailmaa. Vapaaehtoiset työskentelevät muun muassa sosiaalialalla, erilaisissa ympäristö- ja rauhanliikkeissä, tasa-arvoasioita edistävissä järjestöissä ja kulttuuri- ja kehityshankkeissa. ICYE-vapaaeh toistyöntekijä Suomessa. 15 Tekstin lähteinä on käytetty kansainvälisen ICYEn ja Maailmanvaihdon Internet-sivuja sekä Maailmanvaihdon 50-vuotisjuhlajulkaisua. Lue lisää: www.icye.org, www.maailmanvaihto.fi teema: ICYE-vapaaehtoistyö vapaaehtoistyöstä kiinnostuneille nuorille aikuisille. Vapaaehtoisilta toivottavia ominaisuuksia, kuten sopeutumiskykyä, joustavuutta ja kiinnostusta muihin kulttuureihin, arvioidaan haastattelussa ennen ohjelmaan hyväksymistä. Pitkäaikaisessa vapaaehtoistyössä vapaaehtoisen oma oppiminen ja kokemukset ovat keskeisessä osassa varsinaisten vapaaehtoistyötehtävien ohella. Laadukasta kulttuurioppimista ICYE-ohjelmaan sisältyy vapaaehtoisen tukeminen kaikissa vapaaehtoistyöjakson Pitkäaikaisen vapaaehtoistyön taustalla vaiheissa. Ohjelmamaksu kattaa käytänon pyrkimys oikeudenmukaisuuteen ja nön asioiden, kuten ylläpidon, työmatkovastuunkantamiseen sekä yksilön tasolla jen ja vakuutuksen, lisäksi koulutuksia ja että globaalisti. Keskeisiä tavoitteita ovat valmennusta ennen vapaaehtoiseksi lähtöä, ymmärryksen lisääminen ihmisten välillä vapaaehtoistyöja kontaktien jakson aikana ja luominen ruomyös kotiinpahonjuuritason luun jälkeen. työn keinoin. Ohjelmalle Pääpainon asetetut tavoitollessa pitteet toteutuvat käaikaisessa monin tavoin vapaaehtoistyösvapaaehtoistyösä kulttuurien jakson aikana: välisen oppimiyksilön vastuun sen merkitys tiedostaminen korostuu: vanäkyy konkreettipaaehtoiselta sesti kohdemaasodotetaan aitoa sa tehtävässä kiinnostusta ja Kuva vapaaehtoistyöpaikalta Ghanasta. vapaaehtoistyöshalua tutustua ja sä, kulttuurien sopeutua toisenvälisen vuorovaikutuksen ja ymmärryksen laiseen kulttuuriin ja elämäntapaan. lisääminen taas on kiinteä osa vapaaehtoiICYE-ohjelma tarjoaa mahdollisuuden sen ja hänen ympäristönsä välistä kanslähteä vapaaehtoistyöhön toiseen maansakäymistä. Tärkeässä roolissa ovat myös osaan. Suomesta sen kautta voi siis lähteä vapaaehtoisen omat oppimiskokemukset, Eurooppaa etäämmälle. Ohjelmaan osallisjoita eläminen vieraassa kulttuurissa lähes tuvilta ei edellytetä erityisiä ammattitaitoja väistämättä synnyttää. tai koulutusta, vaan se on avoin kaikille ICYE-federaation järjestöt kehittävät ja toteuttavat vapaaehtoistyöohjelmia yhteisesti määriteltyjen, kansainvälisten toimintalinjojen puitteissa. Federaation korkein päättävä elin, jäsenjärjestöjen edustajista muodostuva yleiskokous kokoontuu kerran kahdessa vuodessa. teema: ICYE-vapaaehtoistyö 16 Maija Walta vietti puoli vuotta ICYEvapaaehtoistyössä Intian Bangaloressa alkuvuodesta 2010. Hän työskenteli englanninopettajana projektissa, jonka tarkoituksena oli suojella tyttöjä joutumasta töihin temppeleihin. Markus Savander on parhaillaan vapaaehtoistyöntekijänä koulukodissa Etelä-Intiassa sijaitsevan Mysoren kaupungin lähistöllä. Heidän tekstinsä tarjoavat kaksi näkökulmaa Intiaan ja aavistuksen siitä, minkälainen vastakkainasettelujen, kohtaamisten ja kokemusten mosaiikki tuon ”Etelä-Aasian jättiläisen” sisään kätkeytyy. 17 L äheltä piti, ettemme myöhästyneet Delhistä mukaan mutta jossa toisaalta perhe on tärkein, lähtevästä junasta. Juuri kun istahdimme toisista pidetään huolta ja omasta annetaan paikoillemme, tunsimme, miten juna nytkähti myös muille. Romanttinen kuvitelmani Intian norsuista, liikkeelle. Olimme erehtyneet luottamaan, että ehtisimme ravintolasta juna-asemalle puolessa Bollywood-häistä ja eksoottisista junamatkoistunnissa, olihan matkaa vain kilometri. Jäimme ta oli romahtanut jo heti ensikättelyssä. Tilalle kuitenkin jumiin liikennesumaan, jossa torvet nousi kuitenkin puolessa vuodessa aivan korsoittivat fanfaariaan, moottoripyörät puikke- vaamaton kokemus, jonka aikana koettu oman lehtivat mistä pääsivät ja riksakuljettajat pysäh- mukavuusalueen ulkopuolelle asettuminen kantyivät juomaan 40 asteen helteessä. Kaikesta nattelee edelleen haastavien kokemusten edeshuolimatta pääsimme kuin pääsimmekin mat- sä. Vaikka olin välillä turhautunut, harmissani ja ärsyyntynyt yhteiskunnan epäkohtiin ja epäkaamaan kohti Varanasia. Yli 800 km – 16 tuntia. Matkustimme vau- järjestelmällisyyteen, tunsin myös suurta kunnussa ilman ilmastointia, tuota keskiluokan nioitusta siinä elävien ihmisten yritteliäisyyttä, luksusta. Matka olisi viimeinen ennen Suomeen kansallisperinteitä ja historiaa kohtaan. Mikään palaamista. Oli aikaa miettiä, mitä kaikkea yhteiskunta ei ole täydellinen. Vatsassa kouri jo Pohjois-Intian uusi bakteepuoli vuotta Intiassa oli antanut samalla kun ohi vilahtelivat kaupungit, slummit ja aavikot. rikanta, ja halusin vain nukahtaa, ettei tarvitsi Koin olevani etuoikeutettu, että olin saanut miettiä kuumuutta, nestehukkaa ja huonoa oloa. olla osa kaikkea tätä ihmeellistä. Katselin ym- Junamyyjän chai-teen tarjous ja sen lempeä pärilläni olevia kanssamatkustajia, jotka soitti- maku saivat kuitenkin hymyn huulille ja toivat vat kitaraa, ottivat valokuvia ja söivät idlejään. lopulta rauhallisen olon. Näin tulen Intian muistamaan – kouristavana lämpönä. Välipysäkeillä äiti auttoi lastaan tekemään asiansa Maijan (oik.) työhö n junaradalle, junamyyjät kuului englannin ja tie tokoneiden käytö täyttivät myymiään ven opetusta. ”Työ oli sipulloja hanavedellä ja haastavaa, mutta sama lla niin köyhät kuin varakkorvaamaton koke mus, kaat kiirehtivät omille joka opetti paljon.” teilleen. Näiden puolen vuoden ajan Intia oli tarjonnut minulle vaihtoehdon; erilaisen elämänfilosofian, jossa koulutus, terveydenhuolto ja tasa-arvo eivät ole itsestäänselvyyksiä, junat ovat järjestelmällisesti myöhässä ja virastot toimivat oman päänsä teema: ICYE-vapaaehtoistyö Teksti ja kuva: Maija Walta teema: ICYE-vapaaehtoistyö 18 Teksti ja kuvat: Markus Savander Vanhemmat oppilaat huvittelevat silloin tällöin pyydystämällä käärmeitä. Kuvan käärme ei ole myrkyllinen. 19 lämme ennennäkemätöntä kulttuurien sekoittumisen aikaa. Kiitos muun muassa tietoliikenteen ja perinteisen liikenteen nopean kehittymisen, maapallomme pienenee päivä päivältä. Globalisaatiosta on toki kirjoitettu juttu jos toinenkin, joten jätetään se tällä kertaa sivurooliin ja keskitytään täysin vastakkaiseen aiheeseen: kulttuurieroihin, eli siihen mikä yhä erottaa erään eteläaasialaisen jättiläisvaltion eräästä pohjoiseurooppalaisesta lilliputista. Vietän ICYE-vaihtovuottani paraikaa Intiassa, Karnatakan osavaltiossa, Mysoren kaupungin kupeessa, Kenchalagudun kylässä sijaitsevassa koulukodissa nimeltään Kaliyuva Mane (”Home for learning”). Kohta jo kolme kuukautta vapaaehtoistyöntekijän arkea ja juhlaa eläneenä tunnen kokemuksen rintaäänen madaltuvan ja haluan todeta huomanneeni, että elämme yhä merkittävien kulttuurierojen maailmassa. Kehitys ja yhtenäistyminen näyttää tapahtuvan maailmankolkasta riippuen hyvin vaihtelevalla nopeudella. Onnekseni vapaaehtoistyöpaikkani sijaitsee maaseudulla ja silti kuitenkin lähellä kaupunkia; minun on siis helppo seurata kontrastia kahden yllättävän erilaisen elämänmenon välillä. Maaseutu on täällä muuten todella maaseutua – monenkirjavat kotieläimet ovat tuttu näky kylätiellä (meidänkin koulussamme on viisi lehmää) ja maata viljelevät nimenomaan maanviljelijät, eivät traktorit tai muut maatalouskoneet. Yleisesti ottaen Intian kulttuurin vertaaminen suomalaiseen kulttuuriin on yhtä vaikeaa kuin keskustelun sytyttäminen tuntemattoman vierustoverin kanssa Tampereen nyssessä – tai sellaisen välttäminen Mysoren paikallisbussissa. Haluan tarjota muutaman esimerkin niistä elämää maustavista kulttuurieroista, joita kaikeksi onneksi ovat yhä löydettävissä nykyisestä globaalista maailmastamme. Sormin syömiseen tottuu viikossa, vaikka usein ruoka poltteleekin näppejä. WCpaperista on sen sijaan vaikeampi täysin luopua (paikalliset käyttävät vain vettä paperin sijaan). Oikean, eli syömiskäden levittäessä kantajansa sieraimiin intialaisten mausteiden aromia, sitä toivoisi vastapainoksi edes yhden raajoista säilyvän ilman minkäänlaista ominaistuoksua. Matkustaminen on poikkeuksetta riemullista ja todellinen kulttuurikokemus, oli kyse sitten paikallisliikenteestä tai pidemmistä matkoista bussilla tai junalla. Täällä bussiin jonottaminen tai etusijan antaminen vanhuksille, lapsille tai naisille on menolippu turmioon. Oman vuoron odottamista ei käytännössä tapahdu liikenteessä tai missään muuallakaan. Jos haluat kotiin ennen keskiyötä, on opittava kyynärpään käytön taito. Onpa raakalaismaista, saattaa joku ajatella, mutta toisaalta tähän maahan on mahdutettu noin 245 kertaa Suomen väestön verran ihmisiä, ja kaikki ovat luonnollisesti lähes aina matkalla jonnekin. Bussissa saatat joutua ottamaan syliisi vierustoverin kantamuksia, ja välillä kulkuvälineet ovat niin täynnä, että joudut tahtomattasi hiukan maistamaan paikallista kuontaloa. Henkilökohtaisuuksiin meneminen, varsinkin ulkonäön kommentoiminen on Intiassa mitä suurimpia hyveitä. Olen saanut kuulla näyttäväni 50-vuotiaalta ”Elämää maustavia kulttuurieroja on onneksi löydettävissä myös globaalista maailmasta.” teema: ICYE-vapaaehtoistyö E teema: ICYE-vapaaehtoistyö 20 (olen siis 28) ja saksalainen kollegani kuulee aknestaan enemmän kuin usein. Ruumiinrakennetta voi niin ikään vapaasti kommentoida, esimerkiksi lihavuutta tai laihuutta ei pidetä täällä hyssyteltävänä yksityisasiana. Vaalean kuontalon omistaminen kutsuu lapsia ja välillä aikuisiakin sitä koskettelemaan ja silittelemään; myös käsivarsien puristelu ja lihasten koon kommentointi kuuluu päivittäiseen kanssakäymiseen. Hellyyden osoittaminen tyttöystävälle tai vaimolle on synneistä suurimpia, ja johtaa vähintäänkin yhteiskuntarauhan rikkoutumiseen ja kaikkialliseen moraaliseen rappioon. Seurustelu on täällä tosin yleisesti ottaen harvinaisempaa kuin länsimaissa (ja tapahtuessaan se pidetään enimmäkseen salassa). Intialaisten ei tarvitse nähdä vaivaa iskurepliikkien hiomiseksi, sillä kumppaninvalinnan hoitavat useimmiten 21 vastahakoisesti. Yleisesti ottaen vain hyvin pieni prosentti väestöstä saa korkeakoulutuksen ja itse asiassa 20 prosenttia lapsista ei käy lainkaan koulua. Koulutuksen kehittäminen on Intian suurimpia poliittisia haasteita ja toimivuudestaan kuuluisasta suomalaisesta koulujärjestelmästä ollaan välillä jopa intohimoisen kiinnostuneita. Oma vapaaehtoisprojektini toimii positiivisena esimerkkinä antaessaan koulupudokkaille mahdollisuuden vaihtoehtoiseen, vapaamuotoisempaan ja tehokkaampaan opiskeluun. Mikä on Intia? Ihmiselämäkään ei riittäisi sitä täysin selvittämään, saati vuosi yhdessä kolkassa tätä moniulotteisuudellaan aina vain hämmentävää kulttuurien kokoelmaa. Intiassa on 35 osavaltiota, joita voi erilaisuudessaan hyvin verrata Euroopan valtioihin. Myös osavaltioiden sisällä alueelliset erot voivat olla hyvinkin merkittäviä. Jokaisella kylällä ja kaupungilla on omat tapansa ja erikoisuutensa. Edellä on mainittu vain kourallinen niistä eroista, jotka ensimmäisenä hyppäävät länsimaisen määräaikaisen maahanmuuttajan silmille. Paljon jää sanomatta, ja vielä enemmälle ei sanoja voi edes löytää. Mutta tässä piileekin ICYEvapaaehtoisen vaihtoajan tärkein opetus ja syvin sanoma: kun sukeltaa syvälle täysin toisenlaiseen ympäristöön pidemmäksi aikaa, oppii huomaamaan, mikä ihmisyydessä on jaettua ja missä on erilaisuutta. Kaikkea koettua ei myöskään aina tarvitse sanoittaa: erilaisuuden sanaton ymmärtäminen ja hyväksyntä riittää. ”Mitä on Intia? Ihmiselämäkään ei riittäisi sitä täysin selvittämään.” Oppilaita jonottamassa bussiin koulun pihalla. Koulun toiminta on yksityisten lahjoitusten varassa, ja kuvaa käytetään promootiokuvana sponsorien hankkimiseksi. teema: ICYE-vapaaehtoistyö vanhemmat. Samaa sukupuolta edustavan kanssa on puolestaan suotavaa ja yleistä halailla, kulkea käsi kädessä, istua sylikkäin tai jopa antaa käden levätä rennosti toisen takamuksella. Voidaankin sanoa, että Intiassa saman sukupuolen edustajien välinen toveruus ja läheisyys on luonnollinen asia, eikä homofobiasta näy merkkiäkään. Sukupuolten välinen kanssakäyminen on kuitenkin länsimaalaisen silmin turhankin rankasti rajoitettua. Uskonnollisuutta ei pidetä täällä yksityisasiana, eikä se ole myöskään turhan vakavaa hymistelyä vaan jokapäiväinen, iloinen, kaikkialle ulottuva ja luonnollinen asia. Usein se on hyvä syy ottaa lomaa ja juhlia päiväkausia. Tuntuu, että lähes kaikkien ristimänimet ovat joko jumalten nimiä tai jotenkin muuten uskontoon liittyviä. Usein myös kaupat, kojut, yritykset ja yhtiöt ovat jumalallisilla nimillä höystettyjä – tämä on kenties toimiva myynninedistämiskeino. Uskonnollisuus ylipäätään on suurimpia kulttuurieroja maallistuneeseen länteen verrattuna. Jumalallinen yhteys nähdään usein jopa tärkeämpänä kuin materiaalinen hyvinvointi (joka sekin on merkittävä asia tässä valtavien tuloerojen maassa). Nuoret eivät mieti opintoja valitessaan omia mielenkiinnon kohteitaan, unelmiaan tai vahvuuksiaan. Paras aines lukee itsensä lääkäriksi, tästä seuraavat hakeutuvat insinööriopintojen pariin. Kaikki muut alat nähdään näitä alempiarvoisina, ja tutkinto-ohjelmien kärkikaksikosta ulkopuolelle jääneet johdatetaan niiden pariin THEME: ICYE VOLUNTEERING 22 Text: Isaura Hernández Navarro Photo: Tim Küver Isaura Hernández Navarro arrived to Finland from Costa Rica in January 2013. For the past year she has been living in Vantaa and working as an ICYEvolunteer in a Finnish kindergarten. What does a regular day in Vantaa look like from a Costa Rican point of view? Isaura at her volunteer workplace, kindergarten Illusia. “After arriving to work I often go out to the yard to see what the children are doing.” 23 THEME: ICYE VOLUNTEERING L ast year I was living my regular life in Costa Rica: waking up early for school, doing homework, seeing my friends. But then I got an opportunity to make a change and to experience the world; I decided to come to Finland as a volunteer of the ICYE program. I can still recall the feelings I had on the very first day – it was a really big change. When I arrived in Finland in January 2013, the temperature here was around -15 degrees. When I had left from Costa Rica, it had been about 26 degrees... The temperature and the snow are among the first impressions you get, those that immediately lead you to think how different things seem. But the real challenge starts at the volunteer project. In my case, I chose to volunteer in a kindergarten located in Vantaa. It is called Illusia Ilmaisupäiväkoti, and it is a private kindergarten focused on developing children’s abilities through music and arts. The first days in a new environment are always a bit confusing. One of the confusing things was the language: it is an interesting part of the Finnish culture, and hearing it during the first weeks when understanding only little was really fun. It was one of the exciting challenges. Soon I also realized that sometimes only a little percentage of the communication is verbal – most of it is actually body language. As the time went by, I started to get to know my coworkers and the children in the kindergarten. It was still winter and my days started to get more exciting: there I was trying to ski and skate with the kids, enjoying the first winter months I had ever experienced. During this year, my perception of a regular day has slowly changed. Now I wake up in the morning, and in about 45 minutes I’m at my workplace. I see my co-workers who greet me with a huge smile and a nice “huomenta” (”good morning” in Finnish). After that I often go out to the yard and take part in something the kids are doing – running, for example. Then, before lunch, we usually have some special activities for the children, divided in groups by age. Pretty often we also go on small trips, for example to the library, to museums or ”Being on your own teaches a lot you did not know before.” THEME: ICYE VOLUNTEERING 24 to the forest nearby. The trips are always full of learning experiences, and often I’m as excited as the kids. Then it is already lunch time… the children help us with it, and it is interesting to see how independent they are already in an early age. After lunch there is time for a break and a well-deserved nap. After some well gained rest the day continues with games: mathematics, puzzles, Legos or even role plays. There is always some time reserved for getting to know the kids, their abilities and preferences; very often we also have conversations about the new Transformer characters, Finnish cartoon series or even about choosing the nicest hair colour for a doll in a colouring book. It is interesting to see in real life how does a personality start to develop. After the games we finally have some “välipala” or snacks for the afternoon, and then it is time to get dressed and go outside to spend some energy before going home. I have now been in Finland for almost 11 months; learning, experiencing and living in the Finnish environment. I have learned so much, not only about the traditions and ways of life of this country but also about myself. Being on your own teaches a lot you did not know before. Being here has been one of those life experiences I would not change for anything else. Today, the facts that I do not get lost in my neighbourhood anymore or that I can communicate with the kids at work and express my ideas in another language feel really rewarding. Finland has given me many experiences that I will treasure for the rest of my life. I’ve also met not only new friends, but people I could call my family. So, at the end of this period, I’m asking myself: what will a regular day be like in my new life, after this? New experiences will come, but wonderful memories will remain. Routes around the World From Costa Rica to Finland? Or from Finland to Costa Rica? Both are possible travelling options in the International Cultural Youth Exchange voluntary work program. As are numerous other routes. Through the network of youth exchange organizations involved in the ICYE program young adults can travel from one continent to another for a voluntary work period of 6 or 12 months. This autumn there have been in Finland ICYE volunteers from Bolivia, Ecuador, Costa Rica, India, Japan, Mexico, Kenya, Taiwan, Uganda, United States, and young adults from Finland have travelled for an ICYE voluntary work period to Bolivia, Costa Rica, Ecuador, Ghana, India, Indonesia, Mexico, Nepal, New Zealand, South Korea and Uganda. 25 O n lokakuun viimeinen lauantaiaamu. Helsingin Kruununhaassa Maailmanvaihdon ovi käy tiuhaan, kun toimistolle saapuu järjestön vapaaehtoistoimintaan Suomessa osallistumisesta kiinnostunutta väkeä. Heitä tulee kauempaakin, Jyväskylästä ja Savonlinnasta saakka. Tulijat kokoaa yhteen Maailmanvaihdon koulutusviikonloppu, joka sisältää kolme koulutusta. Ensimmäisessä koulutuksessa vapaaehtoistyöntekijät Suomesta ja ulkomailta kouluttautuvat Maailmanvaihdon kouluvierailijoiksi. Tämän jälkeen on vuorossa kaikille avoin valokuvauskoulutus, jonka tavoitteena on antaa osallistujille inspiraatiota taltioida Maailmanvaihdon toimintaa kameralla. Iltapäivällä järjestetään myös Maailmanvaihdon ulkomaalaisten vapaaehtoistyöntekijöiden tukihenkilöiden tapaaminen, ja illalla toimisto täyttyy kansainvälisen illanvieton osallistujista. Sunnuntaiaamuna toimiston ovesta astelee tulevien vapaaehtoistyöntekijöiden valitsemiseen osallistumisesta kiinnostuneita. Vuorossa on tuolloin koulutus, jossa osallistujat oppivat, miten vapaaehtoistyöohjelmiin hakeneita haastatellaan. Lopuksi Maailmanvaihdon tiloissa pidetään järjestön syyskokous. Maailmanvaihto kiittää koulutusviikonlopun järjestämiseen osallistuneita vapaaehtoisia ja odottaa innolla osallistujien tulevia puuhia. Ne, jotka eivät päässeet mukaan koulutusviikonloppuun, mutta ovat kiinnostuneita osallistumaan järjestön vapaaehtoistoimintaan, voivat tutustua toimintamahdollisuuksiin osoitteessa www.maailmanvaihto.fi/toiminta MaailmanVaihdossa tapahtuu Vapaaehtoisten viikonloppu Teksti ja kuva: Minna Räisänen Koulutusviikonloppuun lauantaina osallistuneita yhteiskuvassa. ICYE around the world 26 Ravinder Singh, India In this series we catch up with staff members of International Cultural Youth Exchange offices. ICYE is a network of organizations which provides voluntary work possibilities around the world. It works in over forty countries. Maailmanvaihto is the local ICYE organization in Finland. 27 How did you end up working for ICYE India? – After finishing my master’s in public relations I went in 2003 on an exchange program to Switzerland. It was a turning point in my life: after having great experiences in Switzerland I decided to work for ICYE in India. Which are common tasks in your work? – I develop and implement promotional campaigns for voluntary work, recruit candidates and network with different agencies as well as governmental authorities. I also liaise and collaborate with like-minded organizations, enterprises and projects to identify the nature and scope of support required for running smoothly the program. I co-ordinate the provision of a range of supports, co-ordinate interim and final program evaluations and maintain files and records associated with the program. Which are the aims of your duties? – I work for the aims and objectives of the ICYE program. One of the aims is to encourage staff, co-workers, host projects and families and volunteers to support us in this noble cause. Which have been your most memorable tasks? – Once a participant who we were sending to a voluntary work program sponsored by the European Commission came to me the day he was leaving from India and started to cry. I thought he is bit nervous to travel but he later told me that those were tears of joy and happiness: he had seen planes in the sky but could never have imagined that he himself be going to another country. He told me it was a dream come true for him. The ICYE network will soon have a general assembly in Uganda. Which are your expectations for this meeting? – I expect is to meet with our partners and to discuss together about issues important for our cooperation and development of new programs. In which kinds of voluntary workplaces do ICYE volunteers work in India? – Voluntary work placements are provided in, for instance, community development projects and among children, elderly and disabled. We also have placements in music schools, women development projects, youth centers, cultural centers and in the environmental protection and health care field. Could you name a question commonly asked from you about volunteering in India and answer to it? – Volunteers are very curious and have many questions but the most common one is “Why do you use your hand for eating food?” My answer always is “Try and you will find food tasting better.” How would you describe the ICYE program with just a few words? – Life-changing experience Text: Minna Räisänen ICYE around the world Hi Ravinder! How are you? Could you introduce yourself to the readers? – Hi! My Name is Ravinder Singh and I work as Executive Director of the local ICYE organization in India. Our organization is called Inter Cultural Dialogue & Exchange (ICDE) India. tule mukaan toimintaan 28 O O O O O O O O O Haluatko mukaan? Lue lisää osoitteesta www.maailmanvaihto.fi Lisää myös Facebookissa: www.facebook.com/maailmanvaihto Voit myös ottaa yhteyttä suoraan toimistoon: puh. 09 774 1101 tai maailmavaihto@maailmavaihto.fi O Vapaaehtoiseksi lähteminen: maailmavaihto@maailmavaihto.fi Isäntäperhe- ja tukihenkilöasiat: hosting@maailmanvaihto.fi Järjestötoiminta Suomessa, kouluvierailut, MaailmanVaihtoa-lehti: tiedottaja@maailmanvaihto.fi Luk Tilaa Maailmanvaihdon juhlajulkaisu! M aailmanvaihto ry juhli 50-vuotismerkkipäiväänsä vuonna 2008. Viisi vuosikymmentä läpi käyvä juhlajulkaisu tarjoaa mielenkiintoisen katsauksen järjestön historiaan. Vaihto-oppilastoimintaa järjestäneestä Suomen ICYEstä on muovautunut kansainvälisiä vapaaehtoistyöohjelmia koordinoiva järjestö Maailmanvaihto, mutta toiminnan taustalla vaikuttavat ajatukset ovat yhä samoja: järjestö tarjoaa mahdollisuuksia rakentaa kulttuurien välistä ymmärrystä arjen kohtaamisten kautta. Juhlajulkaisusta voit lukea myös Suomen ICYEn/ Maailmanvaihdon kautta vaihto-oppilaina ja vapaaehtoisina olleiden kirjoituksia: Minkälainen kokemus oli vaihtovuosi Yhdysvalloissa 1960-luvun loppupuolella tai Boliviassa 1980-luvulla? Entä kenet tie vei vaihto-oppilaasta järjestösihteeriksi asti? Juhlajulkaisu on luettavissa Maailmanvaihdon kotisivuilla osoitteessa www.maailmanvaihto.fi/maailmanvaihto/historia. Painetun julkaisun voi noutaa ilmaiseksi Maailmanvaihdon toimistolta Helsingin Kruununhaasta (Oikokatu 3). Lisäksi voit tilata julkaisun itsellesi postikulujen hinnalla lähettämällä nimesi ja osoitteesi sähköpostitse osoitteeseen juhlajulkaisu@maailmanvaihto.fi. Maksuohjeet saat kirjelähetyksen mukana. MaailmanVaihtoa-lehti uudistuu MaailmanVaihtoa-lehti uudistuu vuonna 2014. Vuoden alusta lähtien lehti ilmestyy kaksi kertaa vuodessa ainoastaan verkossa. Maailmanvaihdon jäsenille lähetetään tieto lehden ilmestymisestä sähköpostitse. Lehteä pääsee lukemaan tuttuun tapaan myös Maailmanvaihdon kotisivujen kautta, www.maailmanvaihto.fi. Vuonna 2014 verkossa ilmestyvät vuoden toinen ja neljäs numero. Uudistuksen vuoksi pyydämme Maailmanvaihdon jäseniä varmistamaan, että toimistolla on ajankohtaiset yhteystietonne. Jos et ole ollut aikaisemmin sähköpostilla yhteydessä Maailmanvaihtoon ja epäilet, ettei toimistolla ole sähköpostiosoitettasi tai sähköpostiosoitteesi on muuttunut, pyydämme lähettämään toimivan sähköpostiosoitteen järjestön tiedottajalle osoitteeseen tiedottaja@maailmanvaihto.fi. Kiitos! 29 Ilmoitus asiaa : n e e v l a t uvinkki toimintaperiaatteet ja toimituskunta 30 ICYEN TOIMINNAN LÄHTÖKOHTA ICYE on voittoa tavoittelematon, nuorten itsensä rakentama kansalaisjärjestö, joka tarjoaa monipuolisia vapaaehtoistyön mahdollisuuksia paikallisissa yhteisöissä ja kansalaisjärjestöissä yli 30 maassa, kaikissa maanosissa. Suomessa Maailmanvaihto ry eli Suomen ICYE lähettää ja vastaanottaa 30–40 nuorta vuosittain. VASTAVUOROISUUSPERIAATE Maailmanvaihdon ohjelma on vastavuoroinen eli vapaaehtoistyöhön lähettämisen lisäksi vastaanotamme vuosittain ulkomaalaisia nuoria vapaaehtoistyöhön Suomeen. Näin järjestämme kulttuurien välisiä kohtaamisia myös Suomen maaperällä. Joka vuosi suomalaiset isäntäperheet ja erilaiset työyhteisöt ottavat vastaan ulkomaalaisia vapaaehtoisiamme. Isäntäperheiksi ovat tervetulleita kaikki mielenkiintoisista ihmisistä ja vieraista kulttuureista kiinnostuneet. Vapaaehtoistyöpaikoiksi puolestaan sopivat erilaiset yleishyödylliset yhteisöt. MISSION STATEMENT of the International Cultural Youth Exchange (ICYE) ICYE’s mission is: • To provide challenging intercultural learning experiences for young people. • To promote their social and personal development through international volunteer programmes. • To promote intercultural understanding, equality of opportunity, tolerance and peace among people in the world. Lisää tietoa Maailmanvaihdon ja kansainvälisen ICYE-järjestön toiminnasta sekä Maailmanvaihdon historiasta löydät netistä: www.maailmanvaihto.fi Toimituskunta lehdessä 4/2013: Isaura Hernández Navarro Mikael Hynninen Krista Raitio Minna Räisänen Markus Savander Suvi Turkia Liisa Veikkolainen Maija Walta Salla Yliaho Mirjami Ylinen Julkaisija: Maailmanvaihto ry Vastaava toimittaja: Mirjami Ylinen Taitto: Tanja Lehtonen Painopaikka: Tim1Digipaja Oy Maailmanvaihtoa – Volunteers’ Voices on Maailmanvaihto ry:n neljästi vuodessa ilmestyvä jäsenlehti, jonka tarkoituksena on toimia kanavana kulttuuristen kokemusten jakamisessa ja niistä oppimisessa. Lehdessä julkaistaan järjestön toimintaan osallistuvien kirjoituksia. Lehti lähetetään kaikille yhdistyksen jäsenille ja sitä jaetaan tiedotustapahtumissa. Värillinen versio lehdestä julkaistaan Maailmanvaihdon verkkosivuilla. Haluatko osallistua MaailmanVaihtoa-lehden tekoon? Katso tarkemmat ohjeet ja tulevan lehden teema nettisivuiltamme, www.maailmanvaihto.fi > Ajankohtaista joulukuu 11.12. tammikuu 15.1. 16.–19.1. 24.-25.1 helmikuu 1.2. 8.2. toukokuu 8.-11.5. 24.-25.5. elokuu 19.-28.8. 26.8. Glögi-ilta Maailmanvaihdon toimistolla vapaaehtoisille, tukihenkilöille ja -perheille, isäntäperheille ja muille toiminnassa mukana oleville. Klo 17.30-19.30, Oikokatu 3, Helsinki. Maailmanvaihdon infoilta vapaaehtoistyöstä ulkomailla. Kulttuurikeskus Caisa, Mikonkatu 17 C, Helsinki. Maailmanvaihdon puolivuotisarviointileiri ulkomaalaisille vapaaehtoistyöntekijöille. Antaverkan leiri- ja kurssikeskus, Ylöjärvi. Maailmanvaihto Educa-messuilla. Pe 10–18 ja la klo 10–17, Helsingin messukeskus, Messuaukio 1, Helsinki. www.educamessut.fi Toinen haku ICYE-vapaaehtoistyöohjelman elo–syyskuun 2014 lähtöihin päättyy. Valintapäivä ICYE-ohjelmaan hakeneille. Tilaisuus pidetään Helsingissä. Lähtövalmennus vapaaehtoistyöhön ulkomaille lähteville ja loppuarviointileiri ulkomaalaisille. Kesärinne, Tuusula. Maailmanvaihto mukana Maailma Kylässä -festivaaleilla Helsingin Kaisaniemessä. Maailmanvaihdon tulovalmennusleiri Suomeen saapuville ulkomaalaisille vapaaehtoistyöntekijöille. Antaverkan leiri- ja kurssikeskus, Ylöjärvi. Infoilta kansainvälisestä vapaaehtoistyöstä. Kulttuurikeskus Caisa, Mikonkatu 17 C, Helsinki. Infoillan järjestää KaVa-verkosto. tulevat tapahtumat 2013 – 2014 TULEVAT TAPAHTUMAT 31 Maailmanvaihto ry — ICYE Finland Oikokatu 3, 00170 Helsinki tel. +358-9-774 11 01 fax. +358-9-731 04 146 maailmanvaihto@maailmanvaihto.fi www.maailmanvaihto.fi www.icye.org
© Copyright 2024