Enra lehti 3 - 2014.pdf - Enjalan ratsastajat ry
Enjalan ratsastajat ry:n jäsenlehti 3/2014 Puheenjohtajan tervehdys……………………………………………...... 3 Lehden ratsukko………………..………………………………………… 4 Esittelyssä: Centered Riding…………………………………………….. 6 Enran syksy……………………………………………….……………….. 8 Ratsastuksenopettajan näkökulma…..………..…...……...……....….. 13 Valmennusryhmäläisen saappaissa……………...…………....…..….. 16 Enran liikuntapäivä sennuille….……………………………………...... 18 Pelko –juttusarja - Osa 7……………………………………….……..… 19 Laulava hevosmies: Kari Vepsä………...……………..………………. 21 Hevosenomistajan elämää………………...…………………...………. 22 Horse & Rider Enra Cup………………………………………………….23 Julkaisija: Enjalan ratsastajat ry Lehtitoimitus: Laura Markoff (päätoimittaja) ja Mervi Majoinen (tässä numerossa: Jenni Paakkari, Anne Komscha, Sara Viljaranta, Anu Leppäniemi, Maria Niskanen, Anna Ahlberg, Kirsi T.) Osoite: Enjalan Talli, Enjalan ratsastajat ry, Enra-lehti Laineentie 66, 04200 Kerava Ilmestyy: 3 krt vuodessa Tiedustelut: laura_markoff@hotmail.com Kansikuva: Caisa Inkinen 2 Lämpimät tosiaan – lunta ei paljon näy eikä kuulu, mistä toiset iloitsevat mutta monet jo toivoisivat talvisempaa säätä. Vaikka itse en kaipaa päivääkään pakkasta ja jäätä, myönnän, että hevosten kanssa on talvella mukavampaa, kun on vähän lunta ja kuivempi maa. Ehkä talvisäätä vielä tällä kaudellakin on tulossa! Enra on jatkanut aktiivista aherrusta suunnitelmien mukaan. Junnukerho jatkaa ja tavoite on jatkossa voida suorittaa kerhossa hoitomerkkejä. Olisi hienoa, jos kaikilla heppojen hoitajilla olisi jossain vaiheessa merkit suoritettuna. Olemme tänäkin vuonna hakeneet seuratukea hankkeeseen, jonka tarkoitus on voida tarjota junnukerholaisille ja myös muille nuorille seuralaisille – ja miksi ei aikuisillekin hakemuksen kohtalosta riippuen – ratsastusta tukevaa säännöllistä oheisliikuntaa ja hevosoppia, jopa ratsastusretkiä hankkeen varoilla eli jäsenille ilmaiseksi tai hyvin halvalla. Hanke on hakemuksessa nimetty NYT-hankkeeksi (nuorten yhteinen toiminta). Tällä kertaa sen eteen tehtiin huolellista valmistelutyötä pienessä työryhmässä, jossa erityisen aktiivisesti uutta kehittävänä toimi Anne Komscha. Toivotaan, että hakemuksemme lopulta tuottaa toivotun tuloksen. Enra Cup on tätä kirjoitettaessa viimeisillään – yhdet kisat vielä jäljellä. Kärkitilat ovat vaihdelleet pitkin vuotta, ja edelleen monilla on mahdollisuus päästä nauttimaan hienoista Horse & Riderin tarjoamista lahjakorttipalkinnoista ja kunniakirjoista. Cupin yksi tarkoitus oli aktivoida väkeä toimimaan seurassa ja toimihenkilöinä. Vaikuttaa, että olemme onnistuneet, mutta edelleen tarvitaan erityisesti aikuisia aktivisteja lisää. Yritämme hallituksessa kehittää ensi vuonna tapoja saada mukaan vielä enemmän väkeä. Tänä vuonna onnistuimme lopultakin toteuttamaan kouluvalmennuksen lisäksi myös estevalmennuksen. Toivottavasti kaikki halukkaat pääsivät mukaan ja haluavat valmennusta myös ensi vuonna. Seuran talous näyttää siltä, että voimme ensi vuonna tukea valmennuksia selvästi nykyistä enemmän niin, että kellään ei hinta olisi osallistumisen esteenä! Muutoinkin taloudellisesti paremmalta näyttävä tilanne mahdollistaa kilpailutuen jakamisen ensi vuonna, mistä lisää ensi vuoden lehdissä. Palautetta saa antaa – pyrimme mahdollisuuksien rajoissa toimimaan niin kuin seuralaiset haluavat. Moni toive kuitenkin edellyttäisi niitä luotettavia pääsääntöisesti käytettävissä olevia aktiivisia osallistujia. Tarvitsemme sekä hienosti aktivoituneita juniorijäseniä että lisää aikuisia! Mukavaa vuodenvaihdetta ja lämmintä mieltä siinäkin tapauksessa, että ulkolämpötilat lähtevät talvisempaan suuntaan! Hallituksen puheenjohtaja 3 Tällä kertaa lehden ratsukkona on Enjalan tallin valmennusryhmän kasvatti 18-vuotias Sofia Lahti ja hänen 10-vuotias swb Corleone (”Cone”) ruuna. Sofia on aloittanut ratsastuksen 6 -vuotiaana Keravan ratsastuskoulun ratsastusleirin kautta. Pian Sofia joutuikin valinnan eteen, sillä kahdesta rakkaasta harrastuksesta piti valita toinen; voimistelu tai ratsastus. Mutta valinta oli erittäin helppo ja se oli ehdottomasti ratsastus. Sofia aloitti Enjalan tallilla tunnit 7-vuotiaana ja siirtyi Enjalan tallin valmennusryhmään noin 12 vuoden ikäisenä. Valmennusryhmässä Sofia ratsasti Pollylla, Markilla, Orpolla, Naomilla, Dodyllä ja Ronjalla. 16-vuotiaana Sofia alkoi vuokraamaan Conea. Sofian ei ollut tarkoitus ostaa Conea, mutta puolen vuoden vuokrauksen jälkeen Conen omistaja ilmoitti, että muuttuneen elämäntilanteen vuoksi meinasi myydä Conen. Sofialla tuli tällöin tilaisuus ostaa Cone ja ostokaupat tehtiin 4.5.2013. Ennen kauppoja Sofia halusi myös kokeilla kisaamista Conella ja ne sujuivat mallikkaasti ja voittojakin tuli. Cone on tuotu Hollannista Suomeen 2012 kisaten siellä 130cm luokkia hyvin tuloksin. Koulupuolella Cone taitaa hyvin helppo A asiat (vaihdot, avot, sulut). Cone on erittäin herkkä hevonen, joka omaa todella sympaattisen luonteen ja kaipaa paljon rapsutuksia ja huomiota. 4 Sofia ja Cone valmentautuvat säännöllisesti Venla Keräsen ja Piia Pantsun valmennuksissa. Oikeiden valmentajien ”löytäminen” vei hetken aikaa, mutta sopivat valmentajat heille kuitenkin löytyi. Kun kisakausi on ohi niin he pyrkivät käymään tallin ulkopuolella myös valmennuksissa mm. Juhani Eholla tai Sanna Backlundilla. Sofia pyrkii käymään mahdollisimman paljon estekisoissa, jotta saisivat paljon hyviä ratoja alle, mutta tärkeää on muistaa hevosen palautuminen ja ettei vie hevosen kuntoa ylikunnon puolelle. Tällä kaudella Sofia ja Cone menivät 100-110 cm ratoja ja junior cuppia, mutta jätti sen kesken sillä radat eivät sujuneet enää niin hyvin kuin aikaisemmin. Erkki Luikko tarkasti Conen ja jalat kuvattiin. Onneksi jaloista ei löytynyt mitään, mutta polvet olivat vähän löysät joten ne bliistrattiin ja vasen kinner myös piikitettiin. Samassa yhteydessä huomattiin, että satulakin on epäsopiva. Uuden satulan myötä hypyn laatu parani. Mutta miten Sofia ja Cone treenaavat viikottain? He tekevät mahdollisimman paljon kaikennäköisiä puomi ja kavalettiharjoituksia, jotka auttavat parantamaan ”estesilmää” lähestymisissä. Vähintään kerran viikossa on myös hyppytunti ja lisäksi sileällä harjoituksia. Cone on herkkä hevonen, joten se tarvitsee paljon kehuja. Sofia muun muassa palkitsee Conea hyvästä suorituksesta antamalla pitkät ohjat ja taputtaen pitkään molemmilla käsillä, jotta Cone pääsee venyttämään päätään alas pitkälle. Kerran viikossa on myös kävelytyspäivä eli ”vapaapäivä”. Lisäksi viikottain Conella käy vuokraaja. Sofia pyrkii myös mahdollisuuksien mukaan maastoilemaan, mutta talviset pimeät säät hankaloittavat. Sofialle on tärkeää pitää Conen mieli virkeänä & motivoituneena erilaisilla harjoituksilla ja antaa välillä Conen juosta vapaana kentällä tai maneesissa. Cone on erittäin hellyydenkipeä ja rakastaa sitä kun Sofia harjaa häntä kumisualla. Cone jopa näyttää turvallaan että mistä kohtaa häntä pitäisi rapsuttaa. Hevosen sympaattisuus on Sofian mielestä parasta Conessa ja myös Conen herkkyys. Ensi vuoden suunnitelmissa on ratsastaa hyviä 100-110cm ratoja niin, että sekä Sofialle ja Conelle jää niistä hyvä fiilis. Conella on kapasiteettia isompiin luokkiin ja Sofialla myös halua hypätä isompia luokkia, mutta askel kerrallaan. Määrätietoisten harjoitusten kautta sekä muistaen mielessä, että kisoista ja radoista pitää jäädä hyvä fiilis. Paljon onnea ja menestystä Sofialle ja Conelle ensi vuodelle! Teksti: Anne Komscha 5 Esittelyssä: Centered Riding - lyhyesti Tämä kirjoitus on pieni tietopaketti, mitä tämä salaperäinen termi Centered Riding tai CR tarkoittaa. Kirjoitan tätä kahden CR-kurssin kokemusten perusteella, joten en ole mikään superasiantuntija asiassa. Centered Riding ei ole mikään oma ratsastuslaji tai tyylisuunta, vaan se tarkoittaa opetustyyliä. Mihin asioihin voi kiinnittää huomiota, kun tavoitteena on ratsastajan hyvä istunta ja tasapaino ja pienillä avuilla toimiva hevonen. Vakaan istunnan kautta myös hevonen pystyy liikkumaan tasapainossa ja tyytyväisenä. CR-oppeja voidaan hyödyntää kaikissa ratsastuksen lajeissa, mutta itse olen käynyt CRperuskurssin ja CR-kouluratsastuskurssin, joten kirjoitan (tietysti) kouluratsastuksen näkökulmasta. CR perustuu viiteen kulmakiveen: katse, hengittäminen, rakennuspalikat, keskittäminen ja perustukset. Katse Ratsastajan tulee säilyttää katse pehmeänä ja näkökenttä laajana, vähän hevosten tapaan. Yhteen pisteeseen tuijottamista tulisi välttää. Useinhan tulee tuijoteltua hevosen päätä suurin osa ajasta ja silloin kun meinaa törmätä johonkin tai muistuu muuten mieleen, niin tulee katsottua muualle. CRkurssilla harjoiteltiin katseen pitämistä pehmeänä ja yritettiin nähdä yhtä aikaa laajempi alue. Hevosillahan on ihmistä laajempi näkökenttä. Me kurssilaiset yritimme olla vähän hevosia ja nähdä yhtä aikaa laajempi alue, vaikka vähän sumeammin. Harjoituksessa verrattiin kokemusta yhteen pisteeseen tuijottamiseen ja seurauksen huomasi heti: Me jännityimme ja lopetimme hengittämisen samalla kun tuijotimme pientä pistettä. Kun pidin katseen pehmeänä ja näkökentän laajempana, niin oli helpompi rentoutua ja hengittää. Hengittäminen Ratsastajan tulee käyttää hengittämiseen koko keuhkokapasiteettiaan. Harjoituksissa huomasi selvän eron syvälle selkään ja kylkiin hengittämisessä verrattuna totuttuun pinnalliseen hengitykseen. Kunnollinen hengittäminen auttaa ratsastajaa pysymään rentona, vaikka hevonen tekisi mitä sivu- tms loikkia ja auttaa taas pakoeläintä rentoutumaan ratsastajan alla. Lisäksi kunnollinen hengittäminen auttaa ratsastajaa jaksamaan. Miten usein onkaan tuntunut hevosen selässä, että kohta loppuu happi! 6 Rakennuspalikat Ratsastaja on pino palikoita hevosen päällä, ainakin näin tulisi olla. Kaikkien osien tulee pysyä pystysuorassa, koska yhden palikan kallistuminen vetää koko pinoa vinoon, ks. kuva (suora ”pino”). Ikään kuin kaikki osat vaikuttavat toisiinsa, joten yksi osa ei voi pysyä suorana jos alla tai päällä oleva osa ei ole suorassa toisen päällä. Keskittäminen Ratsastajan lantion keskellä voidaan ajatella olevan keskipiste, minkä avulla hevosen ohjaaminen lähes pelkällä istunnalla on helppoa samalla kun ratsastajan on helpompi pysyä suorana. Kurssilla harjoiteltiin ensin pitämään lantio pystyssä ja istumaan keskellä satulaa. Keskellä, kun ratsastetaan suoraa uraa, oltiin kello kahdentoista kohdalla. Sitten käännettiin hevonen esim. oikealle. Ajattelimme, että käännämme lantion keskipisteen osoittamaan kello yhtä. Samalla oikea lonkka avautui ja ikään kuin antoi tilaa hevoselle kääntyä. Myös oikea käsi siirtyi vartalon mukana hieman taaksepäin ja vasen käsi antoi aavistuksen tilaa hevoselle kääntyä. Vasen reisi ja polvi ikään kuin samalla tulivat tiiviimmin hevosta vasten ja lantion keskipisteen kääntyessä hevonenkin kääntyi. Samalla ratsastajan oli helpompi pysyä suorana käännöksessä, kun istunta-avut lähtivät lantiosta muun vartalon pysyessä suorana. Tätä on ehkä vaikea selittää kirjallisesti, mutta tätä harjoitellessa huomasin, kuinka helposti hevonen kääntyi ja oma kroppa pysyi suorana. Miten helposti pysyimme keskellä satula ja suorina kyljistä ja koko kropasta. Näin hevosenkin oli helppo kääntyä tasapainossa. Perustukset tai ”flow” Tämä viides pilari on vähän abstraktimpi käsite. Tämä on vähän niin kuin se mistä kaikki alkaa ja se mitä kaikki tavoittelevat. Ehkä suomeksi ihan yhteistyö. CR-opettajamme ei avannut tätä käsitettä sen enempää kuin pyysi meitä kuvittelemaan sitä täydellistä, helppoa hetkeä hevosen kanssa kun kaikki sujuu ja loksahtaa paikoilleen. Teksti: Anna Ahlberg 7 Seuraestekilpailut 21.9 Syksyn ensimmäiset kilpailut käytiin esteratsastuksessa sunnuntaina 21.9 Enjalan tallilla. Luokkina olivat Ristikkorata, 50cm, 70cm, 80m sekä 90+cm. Cafe Kaviossa kauppa kävi ja yleisöäkin paikalle oli saapunut mukavasti. Ristikkoradan ilman virheitä suorittaneet ratsukot saivat ruusukkeet sekä esinepalkinnot eikä heitä laitettu paremmuusjärjestykseen. Virhepisteittä radan selvittivät Sara Suomela ja Jetta Jokelan ratsastajista, Aino Honkonen ja Vautsi Enjalan ratsastajista, Vilma Kilpinen ja Ugglebackens Linnea Enjalan ratsastajista, Anni Vaaranen ja Rosance Enjalan ratsastajista, Aamu Järvinen ja Lille Lucas Enjalan ratsastajista, Tuuli Järvinen ja Andrew Enjalan ratsastajista, Anna-Sofia Tommilammi ja Hesselteich’s Avignon Tuusulan ratsastajista, Sanni Suomela ja Jetta Jokelan ratsastajista, Ronja Honkavaara Enjalan ratsastajista, Katariina Aakko ja Vautsi Enjalan ratsastajista sekä Katariina Könönen ja Rosance Enjalan ratsastajista. Luokassa 2 estekorkeudella 50cm oli 17 ratsukkoa ja näistä 5 ratsukkoa pääsi sijoituksille. Luokan voiton vei Susanne Peldan ponillaan Jorzin Uudenmaan hevosurheilijoista. Toiseksi ratsasti Heidi Halme hevosella Lace II Enjalan ratsastajista. Kolmannelle tilalle pääsi Anna-Sofia Tommilammi ja Hesselteich´s Avignon Tuusulan ratsastajista. Neljäs ratsukko oli Milja-Maija Passi ratsullaan Patric Enjalan ratsastajista. Viimeisen sijoituksen ja viidennen tilan vei Roosa Toissalo ja Kratt Enjalan ratsastajista. Luokka 3 kisattiin 70cm korkealla esteradalla ja oli jaettu kahtia, a ja b osaan. Luokassa 3a kilpailivat Ratsastuskouluhevosilla ratsastavat ratsastajat ja luokka 3b oli avoin kaikille. Luokkaan 3a otti osaa vain 3 ratsukkoa ja heistä sijoittui yksi, eli voittaja, joka oli Riitta Hovi ja Lace II Upseeriratsastajista. Luokan b-osassa kilpaili 8 ratsukkoa joista sijoille pääsi kaksi ratsukkoa. Ensimmäisen tilan nappasi Piiu Nygren ja Mlechnij Kalliorinteen ratsastajista. Toiselle tilalle ratsasti Mila Saukko ponillaan Adalmina´s Rusty Uudenmaan hevosurheilijoista. 8 Neljännessä luokassa estekorkeus olikin jo 80 senttimetriä. Tämäkin luokka oli jaettu kahtia, a ja b-luokkiin samoin perustein. Luokassa 4a kilpaili 4 ratsukkoa joista kaksi sijoittui. Luokan voiton vei Sini Mustaniemi ja Leida II Helsingin ratsastajista. Toiseksi sijoittui Henriina Rantala Dody-ponilla Enjalan ratsastajista. Luokkaan 4b osallistui 8 kilpakumppania joista palkinnoille pääsi kaksi. Ykköspalkinnon sai Saara Lohenoja ja Amoroso Lxxi Enjalan ratsastajista. Kakkoseksi ratsasti Mila Saukko ja Adalmina´s Rusty Uudenmaan hevosurheilijoista. Viimeisessä luokassa ratsastaja sai itse päättää estekorkeuden, kuitenkin yli 90cm. Luokassa kilpaili 9 ratsukkoa ja 3 sai sijoituksen. Ensimmäiselle tilalle ratsasti Sara Oubajja ja Verute Keravan Ratsastusseurasta. Toisen sijan vei Mervi Majoinen hevosellaan Velurs Enjalan ratsastajista. Kolmannen sijoituksen sai Muusa Enjala ja Hops 3 Enjalan ratsastajista. Avoimet ovet 2.11 Enjalan ratsastajat ry järjesti jälleen Avoimet ovet -tapahtuman Enjalan tallilla sunnuntaina 2.11. Teemana toimi halloween näin Pyhäinpäivän kunniaksi. Päivä piti sisällään perinteiset leikkimieliset pukuratsastuskilpailut, ainutlaatuisen vikellysesityksen, hauskan esteratsastusnäytöksen sekä herttaisen keppihevosesityksen. Tapahtumassa oli myös mahdollisuus ottaa osaa tallin esittelykierroksiin ja kuulla lisää Enran toiminnasta, osallistua arpajaisiin, saada kasvomaalaus, käydä talutusratsastuksessa ja ennen kaikkea maistaa Cafe Kavion herkkuja ja grillimakkaraa. Pukuratsastuskilpailut ovat leikkimieliset kilpailut joissa on lupa hassutella. Ratsukot esittivät keksimänsä esitykset joko ryhmissä tai yksittäin ja olivat saaneet itse pukeutua ja koristella ratsunsa esityksen teeman mukaisesti. Pukukisojen virallinen tuomari, HalloweenKummitus, arvioi esitykset vaikeusasteen, musiikin, puvustuksen ja askellajien perusteella ja pisteytti show't paremmuusjärjestykseen. Rata oli vapaamuotoinen, mutta sen täytyi sisältää käyntiä, ravia ja laukkaa ja oli maksimikestoltaan 5 minuuttia. Tänä vuonna törmättiin toinen toistaan hauskempiin, upeisiin sekä ennen kaikkea äärettömän kekseliäisiin esityksiin. Yleisölle esiintyi muun muassa Pikku Myy, zombeja, ritareita, Ambulanssikuskitar, supersankareita ja merirosvo. 9 Voiton junioriluokasta 1A vei esitys nimeltä Nalle Puh ja vauhdikas retki jonka esittivät Emilia Valtomäki, Anni Vaaranen, Ulla Koivula sekä Henriina Rantala 42 pisteellä. Senioriluokassa 1B voitokkaan radan ratsasti näiden kilpailujen ainoa tallin ulkopuolelta tullut ratsukko Monica Kinnunen ja Luxor von Ganschow eli Luke 45 pisteellä. Heidän henkeäsalpaavan lumoava esitys kantoi nimeä Eksyksissä jäämaassa. Suurkiitos kaikille esiintyneille! Tallikierroksilla pääsi tutustumaan Enjalan tallin miljööseen sekä toimintaan ja sai kuulla pienen esittelyn Enrasta. Enjalan tallin ratsastuksenopettaja Heli vastasi tallin esittelystä ja Enra:n hallituksen puheenjohtaja Kirsi kertoi seurastamme. Kierroksia järjestettiin kaksi kappaletta eri kellonaikoihin. Esteratsastusnäytöksessä tutustuttiin esteratsastuksen saloihin. Näytökseen osallistui kaksi ratsukkoa, Mervi Majoinen & Velur sekä Muusa Enjala & Hops. Näytöksessä kuuluttajamme Hyppe Salmi haastatteli Jonna Enjalaa, joka kertoi näytökseen osallistuneista ratsukoista ja analysoi heidän hyppyjään. Jonna kertoi myös lyhyesti turvavarusteista joita käytetään esteratsastuksessa. Tytöt hevostensa kanssa kilpailivat myös korkeushyppykisassa ja lopulta voiton 120cm esteellä vei Muusa ja Hops Mervin ja Velurin pudottaessa puomin ensin. Tapahtumassa nähtiin myös supersuloinen keppihevosshow josta vastasi Enjalan tallin heppatytöt Katariina Kontkanen, Viivi Leppäniemi sekä Ronja Honkavaara. Ainutlaatuisen esityksen vikellyksen merkeissä tuli meille esittämään AG-tallin vikeltäjät! Cafe Kavion tiloissa pääsi osallistumaan arpajaisiin ja siellä kyllä kauppa kävi. Joka arpa voittaa –taktiikalla pääsi voittamaan jos jonkinlaisia palkintoja. Kiitos Marianne Autiolle sekä Laura Lagerlöfille jälleen hienojen palkintojen hankkimisesta. Halloweenaiheisen kasvomaalauksen sai myös Cafe Kaviosta, ja lasten poskilla näkyikin kurpitsoja, arpia sekä haamuja. Tallin ulkokentällä talutusratsastuksessa kävi kuhina. Niin aikuiset kuin lapsetkin kävivät kokeilemassa hevosen tai ponin selässä miltä se tuntuu. Enjalan tallin kiltit hevoset kiersivät kiltisti kehää eri ratsastajat selässään. Kaiken kaikkiaan tapahtuma oli onnistunut ja päivä oli näin järjestäjänkin näkökulmasta hauska. Ihanaa, että ihmisiä oli saapunut paikalle sankoin joukoin! 10 Seuramestaruudet esteratsastuksessa 23.11 Marraskuisena sunnuntaina kilpailtiin esteratsastuksessa ja käytiin mitalitaistot vuoden 2014 seuramestaruuksista. Luokkia oli viisi kappaletta; ristikkorata, 50cm, 70cm, 80cm ja 90cm+. Kilpailut sujuivat mukavasti ja oltiin saatu paljon porukkaa paikalle, niin ahkeria kilpailijoita kuin kullankalliita toimihenkilöitäkin. Enra jakaa aina 3 mestaruutta per laji. Minimestaruus, Pikkumestaruus sekä Isomestaruus. Ristikkoluokassa kilpailtiin luokkasijoitusten lisäksi Minimestaruudesta, 80cm luokassa Pikkumestaruudesta ja 90cm+ luokassa Isomestaruudesta. Ristikkoluokkaan otti osaa 18 ratsukkoa ja sijoituksia jaettiin viisi. Ristikkoluokassa voiton nappasi Susanna Ikonen hevosellaan Natas Enjalan ratsastajista. Rosance eli Enjalan tallin "Tirri" vei tytöt Katariina Könösen sekä Anni Vaarasen Enjalan ratsastajista 2. ja 3. sijoituksille. Neljännelle tilalle ratsasti Sara Suomela hevosellaan Jetta Jokelan ratsastajista ja viidennen sijoituksen sai Milla Virokannas V.K. Nerolla Tuusulan ratsastajista. Luokassa 2. estekorkeus oli 50cm. 14 ratsastajan joukosta 4 ratsukkoa pääsi sijoituksille. Voiton luokasta vei Roosa Hartikainen hevosella Natas Revontulten ratsastajista. Toiseksi ratsasti Carolina Nykänen Tuusulan ratsastajista hevosella ROA´s Bertil. Kolmannen sijoituksen vei Vilma Kilpinen Dody-ponilla Enjalan ratsastajista ja 4. eli viimeisen sijoituksen sai Pauliina Laine Turbo Santerilla Tuusulan ratsastajista. Luokka 3. ratsastettiin estekorkeudella 70cm. Luokassa kilpaili 13 ratsukkoa ja sijoituksia jaettiin 4. Voittoon ratsasti Johanna Pohjonen Peuramaan urheiluratsastajista ponillaan Golden Coast Ultimate. Toisen sijan vei Emma Heikkinen Tuusulan ratsastajista hevosellaan Pin Rock's Petite Fleur. Kolmanneksi tuloksellaan ylsi Noora Herranen ja Kratt Enjalan ratsastajista. Neljännen sijan sai Piiu Nygren ja Mlechnij Kalliorinteen ratsastajista. Luokan 4. estekorkeus oli 80cm ja tässä luokassa kilpaili 14 ratsukkoa ja sijoituksia jaettiin jälleen 4 kappaletta. Sinivalkoisen voittajaruusukken tästä luokasta sai kotiin vietäväksi Johanna Pohjonen ja Golden Coast Ultimate Peuramaan urheiluratsastajista. Toiselle tilalle ratsasti Fanny Nokkonen hevosellaan Ruletka Kalliorinteen ratsastajista. 3. sijan vei Rimma Seppälä ja Horst Linde's Easy Jack Enjalan ratsastajista. Neljänneksi itsensä ratsasti Jasmin Aitta-aho hevosella Naomi II Enjalan ratsastajista. Viimeinen luokka kilpailtiin estekorkeudella 90cm tai korkeampi. Ilmoittautumisen yhteydessä oli saanut esittää toiveenestekorkeudesta. Luokassa 5. kilpaili 8 ratsukkoa ja 2 näistä pääsisi kiinni sijoituksiin. Voiton nappasi Rimma Seppälä ja Horst Linde's Easy Jack Enjalan ratsastajista ja toiselle tilalle tuloksellaan ylsi Veikka Autio Patricilla Enjalan ratsastajista. MINIMESTARIT 2014: 1. Susanna Ikonen - Natas 2. Katariina Könönen - Rosance 3. Anni Vaaranen - Rosance PIKKUMESTARIT 2014: 1. Jasmin Aitta-aho - Naomi II 2. Venla Leppäniemi - Heidi V 3. Viivi Leppäniemi - Heidi V ISOMESTARIT 2014: 1. Rimma Seppälä - Horst Linde's Easy Jack 2. Veikka Autio - Patric 3. Saara Lohenoja - Amoroso Lxxi 11 Seuramestaruudet kouluratsastuksessa 21.12 Joulun kolkutellessa jo ovella kilpailtiin sunnuntaina 21.12 vielä kouluratsastuksessa ja käytiin mitalitaistot vuoden 2014 seuramestaruuksista. Luokkia olivat Perusmerkin kouluohjelma, Helppo C, Helppo B, Helppo A sekä Vaativa B. Kilpailut sujuivat sulavasti vaikka lähtöjä oli paljon ja päivä oli todella pitkä. Onneksi paikalle oli jälleen saatu ahkeria kilpailijoita kuin toimihenkilöitäkin! Enra jakaa aina kolme mestaruutta per laji ja tällä kertaa kouluratsastus. Minimestaruus, Pikkumestaruus sekä Isomestaruus. Luokassa 1, eli Perusmerkissä, kilpailtiin luokkasijoitusten lisäksi Minimestaruudesta, luokassa Helppo B Pikkumestaruudesta ja luokassa Helppo A Isomestaruudesta. Perusmerkin kouluohjelman suoritti viisi ratsukkoa ja sijoituksia jaettiin kaksi. Luokassa voiton nappasi Emma Vaherlehto Vautsilla Enjalan ratsastajista. Toiseksi luokassa tuli Aada Ilves ja Polly VI Enjalan ratsastajista. Luokassa 2. oli C-merkin kouluohjelma. 14 ratsastajan joukosta 4 ratsukkoa pääsi sijoituksille. Voiton luokasta vei Emmi Tolonen hevosella Votka Östersundomin ratsastajista. Toiseksi ratsasti Veera Lindström Lille Lucaksella Enjalan ratsastajista. Kolmannen sijoituksen vei Heli Ollikainen Castellon Vilhelmillä Enjalan ratsastajista ja 4. eli viimeisen sijoituksen sai Liisa Huttunen ja Karmark´s Hellraiser ratsastajista. Luokka 3. ja B-merkin kouluohjelma. Luokassa kilpaili 18 ratsukkoa ja sijoituksia jaettiin 5. Voittoon ratsasti Anna Ahlberg hevosella Sulisz Enjalan ratsastajista. Toisen sijan vei Nina Liukko hevosellaan Lennox Helsingin Wiisikoista. Kolmanneksi tuloksellaan ylsi Veikka Autio ja Patric Enjalan ratsastajista. Neljännen sijan sai Viivi Salmi ja Lace II ratsastajista sekä viimeisen ja viidennen sijoituksen sai Venla Leppäniemi ja Heidi V Enjalan ratsastajista. Luokan 4. suoritettiin kouluohjelma A-merkin kouluohjelma ja tässä luokassa kilpaili 11 ratsukkoa ja sijoituksia jaettiin 3 kappaletta. Sinivalkoisen voittajaruusukken tästä luokasta sai kotiin vietäväksi Mervi Majoinen ja Velurs Enjalan ratsastajista. Toiselle tilalle ratsasti Jonna Enjala hevosellaan Almera Enjalan ratsastajista ja 3. sijan vei Muusa Enjala ja Hops Enjalan ratsastajista. Viimeinen luokka kilpailtiin kouluohjelmalla Vaativa B:MB Special 2011. Luokassa 5. kilpaili 4 ratsukkoa ja 2 näistä pääsisi kiinni sijoituksiin. Voiton nappasi Kiia Kuosa ja Die Welt Hyvinkään urheiluratsastajista ja toiselle tilalle tuloksellaan ylsi Mervi Majoinen Velursilla Enjalan ratsastajista. MINIMESTARIT 2014: PIKKUMESTARIT 2014: 1. Emma Vaherlehto - Vautsi 2. Aada Ilves - Polly IV 3. Siiri Laaksonen - Dody 1. Anna Ahlberg - Sulisz 2. Venla Leppäniemi - Heidi V 3. Caisa Inkinen - Hispana 17 ISOMESTARIT 2014: 1. Mervi Majoinen - Velurs 2. Jonna Enjala - Blue Marquez 3. Muusa Enjala - Hops 3 Teksti: Laura Markoff 12 Toivotetaan tervetulleeksi uusi palsta Enjalan ratsastajien jäsenlehteen. Ratsastuksenopettajan näkökulma esiintyy joka numerossa vaihdellen kirjoittajaa. Palstan kirjoittajat koostuvat Enjalan Tallin ammattitaitoisesta opettajakaartista johon kuuluvat Jonna, Minna, Heli ja Sara. Kirjoitusvuorossa tällä kertaa Sara. Ratsastuksenopettajan näkökulma –palstan nimi kertoo aika lailla kaiken. Opettajat avaavat tarkemmin varmasti useiden ihmisten mieltä askarruttaneita asioita ja esittävät ammattilaisen mielipiteitä ja tuovat esille oman näkemyksensä ratsastuskoulun opettajana. Kehittyminen ratsastajana Ratsastus on haastava laji monessa suhteessa, ja oman ratsastusuransa aikana kokee niin suuria onnistumisia kuin epäonnistumisiakin, ja nämä kaikki kuuluvat ratsastukseen. Ratsastuksen hienous on siinä, että saadaan tehdä yhteistyötä ison eläimen kanssa. Pitkälle edistyneet ratsastajat voivat käyttää apuja niin huomaamattomasti, ettei katsoja edes erota niitä. Jotta tällaiseen yhteistyöhön hevosen kanssa päästään, on ratsastajan perusasioiden oltava kunnossa. Näitä perusasioita ovat ratsastajan istunta ja apujen käyttö. Perusasioiden opetteluun täytyy käyttää paljon aikaa, jotta esimerkiksi virheasentoja ei pääse syntymään, ja näin ollen mahdollistetaan hyvä pohja kehittymiselle. Ratsastaja ei saa kiirehtiä liian hätäisesti ja kunnianhimoisesti eteenpäin vaikeisiin asioihin, koska näin tehdessä perusasioihin jää helposti puutteita. Tehtävien pitää olla sillä tasolla, että ratsastaja pystyy suorittamaan ne oikein. Oppimista ei edistä se, että tehtävät ovat niin haastavia, että ratsastaja ei saa ratsastettua niitä enää tarkoituksenmukaisesti. Ratsastajan on tärkeää ymmärtää jokaisen tehtävän todellinen tarkoitus, eli millä tavalla tehtävä kuuluu suorittaa, jotta se on oikein tehty. Onnistuminen ei ole esteratsastuksessa se, että päästään esteen yli, vaan kaikki mitä tapahtuu ennen estettä, esteen päällä ja esteen jälkeen. Kouluratsastuksessa liikkeiden toteutus on todella tarkkaa puuhaa, ja niiden toteuttaminen sinne päin ei riitä siihen, että voisi lähteä tekemään vielä haastavampaa tehtävää. Ratsastajan täytyy olla valmis treenaamaan pitkäänkin samoja asioita, jotta asiat ovat todella kunnossa ennen kuin siirrytään vaikeampiin harjoituksiin. Ratsastus vaatii paljon kärsivällisyyttä ja pitkäjänteisyyttä, koska eteneminen tapahtuu usein pienin askelin. 13 Hyvä istunta on koko ratsastuksen pohja. Ratsastajan paino vaikuttaa koko ajan hevoseen, ja jos paino on esimerkiksi koko ajan hieman vasemmalla, niin ratsastaja kääntää hevosta koko ajan istunnallaan vasemmalle. Ratsastajan täytyy istua hyvässä asennossa siitä lähtien kun mennään hevosen selkään aina siihen asti kun tullaan alas, jotta hevosen on helppo ja mukava liikkua ratsastajan alla. Kun olet hevosen selässä, muista ajatus siitä, että joka ikisellä liikkeellä, jonka teet hevosen selässä täytyy olla jokin tarkoitus. Mitä haet esimerkiksi vasemman käden pidätteellä tai pohkeenheilahduksella? Ratsastajan pitäisi siis pystyä perustelemaan jokainen hevoselle antamansa ohjas- tai pohjeapu. Muista, että ohjan päässä on hevosen suu, ja samoin jalkojen vieressä on hevosen herkät kyljet. Jokainen ylimääräinen turha potku tai heilahdus välittyy hevoselle. Jos ratsastajan apu on hieman epätarkka, hevonenkaan ei yleensä osaa reagoida apuun kovin tarkasti. Jos hevonen ei reagoi tahtomallasi tavalla, niin on hyvä tarkistaa, että oma istunta on kunnossa ja apu on varmasti käytetty oikein. Jos perusasioita ohitetaan ja niistä tingitään, hetkellisesti voi tuntua siltä, että pääsee nopeammin eteenpäin ratsastuksessa. Kuitenkin tarpeeksi vaativalle tasolle tultaessa eteen tulee tilanne, jossa nuo perusasioiden puutteet estävät kehityksesi pidemmälle. Ja jos ratsastaja on jo niin pitkällä ratsastusurallaan, perusratsastuksen muuttaminen on todella vaikeaa ja muutos vaatii paljon pidemmän ajan, kuin mitä olisi tarvittu ratsastusuran alkuvaiheessa. Vähän ratsastanut on kuin tyhjä paperi; silloin voi vielä vaikuttaa helposti ja muuttaa asioita. Sen sijaan mitä pidempään ratsastat virheellisesti, niin paperi täyttyy, ja sitä enemmän on kumitettavaa ennen kuin pääset piirtämään uudestaan. Kun tällaisia pinttyneitä virheitä esimerkiksi istunnassa lähdetään korjaamaan, tuntuu monesti siltä, että oma ratsastus meneekin takapakkia. Hetkellisesti suoritustaso hieman laskeekin, kun ratsastaja totuttelee uuteen tapaan esimerkiksi istua hevosen selässä tai käyttää pohjetta; toistoja tarvitaan monia ennen kuin vanhasta virheasennosta päästään. Kärsivällisyydellä ja motivoituneella treenaamisella virheasentojen korjaus on kuitenkin jokaiselle ratsastajalle mahdollista, ja kun korjaus onnistuu, niin ratsastajan korkeammalle tasolle kehittyminen on taas mahdollista. Ratsastajan kannattaa luottaa ratsastuksenopettajansa ammattitaitoon siinä, että opettaja laatii ratsastajille aina sellaiset tehtävät, että ratsastajat kehittyisivät mahdollisimman paljon. Kuten Jonnakin sanoi Enra-lehden kirjoituksessaan, niin ratsastuksenopettajan tehtävänä on auttaa oppilaita oppimaan, ja opettaja tekee parhaansa tuon oppimisen eteen. Jos tehtävä tuntuu ratsastajasta tylsältä ja helpolta, niin se on opettajan mielestä kuitenkin paras keino kehittää ratsastajaa. Pyri tällaisissa tilanteissa keskittymään enemmän tehtävän tarkkoihin yksityiskohtiin, jolloin saatkin lisää haastetta helpolta vaikuttavaan tehtävään. Ja jos jokin tehtävä on opettajan mielestä liian haastava ratsastajalle, silloin se todennäköisesti myös on sitä. Jos esimerkiksi istunnassa ja apujen käytössä on suuria perusvikoja, pitäisi palata hieman helpompiin tehtäviin, jotta ratsastajalla on aikaa keskittyä ongelmakohtiin. Jos tehtävät ovat koko ajan todella haastavia, keskittyminen perusasioiden korjaamiseen on vaikeaa, ja ratsastuksesta tulee helposti hieman sähläävää ja epämääräistä. 14 Ratsastaja ei voi kuitenkaan jäädä passiiviseksi sen pelossa, että jokin apu menee väärin perille. Tämän takia juuri ollaankin ratsastuksenopettajan valvovan silmän alla, jolloin virheitä ei tarvitse pelätä, koska ne korjataan ja virheellinen ratsastus ei pääse jatkumaan liian pitkään. Täytyy muistaa, että jos ei yritä tai luovuttaa, ei voi oppia. Vaikka kuinka mahdottomalta tuntuisi, aina kannattaa silti yrittää loppuun asti. Jossain vaiheessa se ahaa-elämys sitten yllättäen tuleekin. Välillä ratsastus voi turhauttaa ja harmittaa jos jokin asia ei vain onnistu, mutta ratsastajan kannattaa aina asennoitua niin, että virheistä oppii eniten. Virheet kuuluvat ratsastukseen, ja ratsastajan täytyy hyväksyä se, että jokaiselle ratsastajalle tapahtuu niitä välillä. Asennoituminen virheisiin onkin erittäin tärkeää. Älä masennu ja tule negatiiviseksi, vaan analysoi virhe ja mieti minkä takia se tapahtui. Opi virheestä, jolloin ensi kerralla samaa virhettä ei enää välttämättä tulekaan. Hevonen on elävä olento, joka aistii helposti ratsastajan mielentiloja, ja varsinkin herkemmät hevoset reagoivat ratsastajan olemukseen. Jos tuntuu, että hermostuttaa ja turhauttaa, hengitä pari kertaa syvään. Lopeta vaikka hetkeksi tehtävän suoritus ja kertaa, miten sinun kuuluu ratsastaa kyseisessä tehtävässä, ja aloita uudestaan sitten, kun olet rauhoittunut. Jos tulee hetki, ettet oikein tiedä mitä sinun kuuluisi tehdä ja sen seurauksena alat turhautua, niin muista, että ratsastuksenopettaja on paikalla sinua varten. Kysy rohkeasti opettajalta neuvoa. Kaksisuuntainen vuorovaikutus on hyvä asia, koska maasta kaikki asiat eivät näytä aina aivan samalta miltä ne tuntuvat hevosen selkään. Jos tulee tilanteita, joissa et ymmärrä mitä opettaja tarkoittaa tai mietit, minkä takia jotakin tehtävää tehdään tietyllä tavalla, voit hyvin kysyä tätä opettajalta. Välillä törmää myös sellaiseen tilanteeseen, että ratsastaja ei halua ratsastaa jollain tietyllä hevosella, koska jostain syystä ei pidä kyseisellä hevosella ratsastamisesta. Syy tällaiseen pitämättömyyteen on yleensä se, että ratsastajan mielestä hevonen on jollain tavalla haastava ratsastaa, ja ratsastaja kokee, että hevonen on vaikea saada liikkumaan hyvin. Tällaisen tilanteen sattuessa asiaan kannattaa asennoitua niin, että erilaisilla hevosilla ratsastus on rikkaus, ja mitä enemmän menee erilaisilla hevosilla, sitä paremmaksi ratsastajaksi siinä kehittyy. Eli vaikka jokin hevonen tuntuisikin jossain asiassa todella haastavalta, niin ratsastajan täytyy pitää hermot kurissa ja olla kuitenkaan luovuttamatta. Ja kun vihdoin sen vaikeamman hevosen saakin liikkumaan kivasti, niin silloin on todellinen voittajafiilis. Kannattaa tarttua siis rohkeasti haasteisiin ja olla pelkäämättä pieniä mahdollisia epäonnistumisia. Muista motto; mitä paremmin ratsastat, sitä paremmin hevonen liikkuu. Antoisaa ja kehityksen täyteistä kevätkautta kaikille ratsastajille! Terkuin, Teksti: Sara Viljaranta 15 Enjalan Tallin valmennusryhmän aktiivijäsen ja Enjalan ratsastajat ry:n kilpailusihteeri Jenni Paakkari kertoo joka numerossa hevosista ja ratsastuksesta eri aihein valkkaryhmäläisen näkökulmasta. Viime kirjoituksessani kävin lyhyesti läpi tavoitteita ja niiden asettamisen tärkeyttä omaa ratsastusuraasi ajatellen. Ajattelin nyt syventyä vähän enemmän tähän aiheeseen ja siihen, mitä vaaditaan kun siirrytään nykyisestä tasoltasi seuraavalle. Monet ajattelevat, että se tarkoittaa sitä kun pääsee esteissä kilpailemaan vaikeampaan luokkaan tai kouluratsastuksessa siirrytään helpoista luokista vaativiin. Toki se tarkoittaa tätäkin, sillä monesti puhutaan siitä, että vuodessa tulisi esteillä vaikka kehittyä niin että tänä vuonna kilpailet tasolla 80 cm ja ensi vuonna sen tulisi olla 90 cm. Tämä on ratsastuskoulussa toki vaikeaa, sillä pääsemme ratsastamaan harvemmin kuin oman hevosen omistavat. Vuodessa tulisi edetä siis aina seuraavaan luokkaan. Tämä on tosiaan yksi siirtyminen, mutta tasoja on monia erilaisia. Kun aloitat uuden kauden, voi tasosi nousta sen aikana pelkästään jo sillä, että saat hevosen kulkemaan esimerkiksi kootumpana kuin aiemmin tai opit käyttämään apujasi paremmin jotta hevonen reagoi herkemmin niihin. Varsinkin ratsastajilla jotka eivät kilpaile, saattaa joskus olla vaikea nähdä sitä milloin tuo kehitys tapahtuu (toki meillä opettajat ovat sitä varten). Monista saattaa tuntua, itsenikin usein mukaan lukien, ettei tuota kehitystä tapahdu tai ainakaan riittävän nopeasti. Varsinkin meille jotka ratsastavat ratsastuskoulussa kerran tai kaksi viikossa, on toki tuo edistyminen hitaampaa kuin sellaisilla ratsastajilla, jotka pääsevät harjoittelemaan joka päivä oman hevosen kanssa. Varsinkin tällöin on niiden tavoitteiden asettaminen itselleen erityisen tärkeässä asemassa, sillä oppia tapahtuu jokaisella, vaikka se olisi kuinka hidasta tahansa. Siinä vaiheessa kun olet asettanut itsellesi jonkin tavoitteen ja huomaat että hei, nyt ymmärränkin tämän pohkeenväistön idean tai osaan jo pitää käteni vakaana jotta en vetäisi hevosta koko ajan suusta, olet tullut tiettyyn pisteeseen josta huomaat oman kehityksesi. Tästä on taas helppo asettaa itselleen seuraava tavoite ja niin edelleen. 16 Tasolta seuraavalle pääset ratsastamalla, ratsastamalla ja aina vaan ratsastamalla. Toki tähän vaikuttaa kaikki muukin mitä päivien aikana teemme tai suuhumme laitamme, mutta yksi konkreettinen asia mitä jokainen voi kokeilla on päiväkirjan kirjoittaminen. Jokaisen ratsastustuntisi jälkeen, tai jokaisen oivalluksen mitä saat esimerkiksi toisen tuntia katsomalla, voit kirjoittaa ylös. Ymmärrän toki, että kaiken kiireen keskellä, mihin olen myös rehellisesti sanottuna itsekin sortunut, on joskus vaikeaa löytää sellaista aikaa milloin ehtii paneutua kunnolla edelliseen tuntiin ja sen puimiseen. Tähän Jonnan sanoja lainaten, että jokainen tekee tätä oman kehittymisen takia, ei sen takia että valmentaja vaikka niin "käskisi". Voit myöhemmin aina palata kirjoitelmiesi pariin ja vaikka vuoden kuluttua huomata kuinka paljon olet vuoden aikana oppinut. Tästä voimme siis päätellä, että kaikille omien tavoitteiden asettaminen ja niitä kohti harjoitteleminen on ensisijaisen tärkeää oman kehittymisen kannalta. Ottakaamme siis kaikki kynä käteemme ja kirjoittakaamme ratsastustuntimme antimia! Teksti: Jenni Paakkari Kuva: Laura Markoff 17 Marraskuisena synkistä synkimpänä lauantaipäivänä joukko Enralaisia kokoontui sovitusti Keravalaisen kuntokeskuksen Club Feeniksin eteisaulassa. Tällä kertaa Enran liikuntakerho oli suunnattu poikkeuksellisesti vain sennuille, osallistujien alaikärajaksi oli sovittu 16 vuotta. Nuorin osallistuja oli tyttäreni Venla, joka on liikuntafriikki ja onnekseen hiljattain täyttänyt tarvittavat vuodet. Meidät otti vastaan päivän järjestäjä Janina Tainio, joka on tullut monelle tutuksi entisenä Horse & Rider – kauppiaana. Janinan uusi elämä hyvinvointialalla on tuonut opintojen ohella hänet myös Club Feeniksiin töihin. Saimme tutustua paikan kivoihin tiloihin Janinan opastuksella. Olo oli kuin VIP-vierailla, kun söimme luomuhedelmiä ja siemailimme proteiinijuomia samalla kun juttelimme ratsastajan ravitsemusasioista. Saimme myös kokeilla käytännössä läsnäoloharjoitetta, eli söimme mielikuvissamme Janinan johdolla karkkipäiväkarkkina merkkarin. Uskomatonta, miten vesi herahti kielelle, kun mielikuvitusmerkkarin muka laittoi suuhun, kaikki maut ja tuntemukset suussa tuntuivat aivan todellisilta. Ravinto-osuuden jälkeen siirryimme crossing-saliin, missä ohjaaja Tutta Mäkinen veti meille aloittelijoillekin soveltuvan puolituntisen. Crossing jäljittelee maastossa liikkumista. Crosstrainer-laite on yksinkertaistettuna stepperi käsikahvoilla, ja vastusta voi säätää. Itse olen joskus kokeillut spinningiä eli ohjattua kuntopyörätuntia. Siihen verrattuna crossaus tuntui paremmalta, kun jumittavan yläselänkin sai liikkeelle. Menevä musiikki ja salin hieno valaistus paransivat vielä innostavaa tunnelmaa. Välillä mentiin ylämäkeen ja nostettiin sykettä, välillä hölkättiin. Kaikki jaksoivat upeasti crossata, hiki irtosi ja saimme Tutalta kehuja. Näytimme kuulemma vanhoilta tekijöiltä, vaikka vain muutamalla oli ennestään kokemusta lajista. Jumppasaliin siirryttyämme riisuimme kengät ja sukat, ja saimme näytteen LesMills BodyBalance – tunnista. BodyBalancessa on vaikutteita joogasta, Tai Chista ja pilateksesta, rauhallista musiikkia, dynaamista venyttelyä hengitys huomioiden, tavoitteena lisätä liikkuvuutta, tasapainoa ja voimaa. Liikkeet näyttivät ohjaajan tekemänä mieltäkin rauhoittavan harmonisilta. Peiliin katsoessa oma liikehdintä ei ollut yhtä sulavaa, mutta hyvää oloa BodyBalance ehdottomasti toi kehoon. Lopuksi otimme salin seinustalta putkirullat, joiden avulla voi käsitellä lihaksia, sidekudosta ja lihaskalvoja. Omalla kohdallani erityisesti pyöräillessä rasittuneiden reisilihasten rullailu tuntui makoisalta, paikoin jopa tuskaisalta. Kuulemma kivut helpottaisivat, jos lihaksia rullailisi säännöllisesti. Jäimme miettimään, pitäisikö joulupukille kirjoittaa lahjatoiveeksi oma putkirulla. Tulisiko sitä sitten käytettyä vai jäisikö kodin kyseenalaiseksi koristeeksi, onkin toinen tarina. Kropat mukavan väsyneinä ja mielet korkealla kiitimme Janinaa hienosta päivästä. Osa porukasta jäi vielä saunomaan, osa lähti ratsastamaan ja muihin touhuihin. Yhteinen toiveemme tuntui olevan: Lisää tätä! Teksti: Anu Leppäniemi 18 Osa 7 PELKO Maria Niskanen Tässä juttusarjassa jaetaan hevosiin ja ratsastukseen liittyviä tarinoita pelon tunteista ja sen muodoista eri ihmisten kokemana. Palasin satulaan reilun 10 vuoden tauon jälkeen. Alkuun ratsastus sujui kuin pyörällä ajo, kerran oppinut niin johan rullaa! Sitten keho alkoi tuoda omia jännitteitään ja mieli luoda kuvia mitä voi tapahtua. Poissa oli se lapsuuden ja nuoruuden rentous sekä hulvattomuus. Lapsena oli vain hauskaa muksahdella selästä silloin tällöin. Ei muuta kuin hurjemmin eteenpäin! Aikuisena huomasinkin aika pian miten ratsastustuntiin vaikuttaa viikon työkiireet ja stressi. Keho muistaa jännityksen eikä rentoutuminen olekaan niin helppoa. Mieleen hiipii, että mitäs jos toi hevonen nyt puree mua tai jos se sekoaa enkä saa sitä pysähtymään. Tunneskaalaa oli laidasta laitaan, mutta kyllä kehitystäkin tapahtui ja nautin ratsastuksesta suunnattomasti. Kunnes työpaineet kasvoivat huomaamatta liian suuriksi ja alkoi näkyä ratsastuksessa entistä voimakkaampana hermostuneisuutena. Olin siirtynyt ratsastuskoulusta yksityishevosen osaomistajaksi. Ei siinä tarvittu kun kenkä, mikä tietämättämme painoi hevosta ja hermostunut ratsastaja... ja katastrofin ainekset olivat valmiina. Kyseessä oli kimppahevosemme Riia, joka oli muutenkin oikukas mutta kyseisellä tunnilla erityisen haasteellinen. Valmentaja pyysi lisäämään ravia ja tamma jäkitti vastaan. Olin hermostunut, mutta tein työtä käskettyä. Seuraavassa hetkessä huomasin hevosen seisovan luotisuorassa takajaloillaan ja minä lensin päälleni maneesin pohjaan. Näen vieläkin silmissäni kuinka hevosen kaviot kauhovat ympärillä ja yrittävät nousta osumatta maassa makaavaan ratsastajaan. Kavio astui suoraan kasvojeni eteen. Selvisin ruhjeilla ja aivotärähdyksellä. Mutta sisäinen pelko, se jäi. Puoli vuotta tapahtuneen jälkeen olin luopunut osuudestani hevoseen. Työni oli vienyt viimeisetkin mehut ja koin selkään menon vaaralliseksi itselleni. Siirryin takaisin ratsastuskoulun tunneille Enjalan tallille. Pidin tallin ilmapiiristä, hevosista ja opetuksesta. Suurimmaksi haasteeksi osoittautui saada pelon lukko kehosta avautumaan. Se lukko vei joka kerta kehoni ihme mykkyrään kun hevosta piti ratsastaa eteen. Järki sanoi, että rentoudu mutta keho toimi toisin. Ensimmäinen puoli vuotta oli kuin tervassa kahlaamista. Turhauttavaa ja raivostuttavaa, miksi mä en osaa! Pelkoa en tuntenut kuitenkaan etukäteen, halusin hypätä ja ratsastaa, se iski satunnaisesti selässä ja useimmiten laukassa. Pikkuhiljaa aloin saada varmuutta ja luottoa, löysin taas ratsastajan ryhdin. Tai no, ainakin lähemmäs sitä. Tuttujen hevosten kanssa uskalsin jo päästellä, mutta uuden tuttavuuden kanssa keho teki taas stopin. Vasta pari vuotta tapahtuneen jälkeen uskalsin sanoa, että nyt se on takanapäin eikä tapahtunut vaikuttanut oppimiseeni. 19 On se ihmisen mieli vain hassu. Trauma on selkärangassa ja kun se nostaa päätään keho lukittautuu jälleen. Tänä syksynä, edellisenä iltana ennen Enran seuramestaruuksia ratsastin omalla hevosellani maneesilla. Meillä oli kouluvalmennus menossa kun jostain syystä herraa ärsytti nostaa laukka ja vastusti pohjeapujani aika voimakkaasti. Se oli kuin isku rintaan, en saanut henkeä ja muisto pystyynnoususta oli kirkkaana mielessäni. Menin täysin lukkoon enkä pystynyt toimimaan. Onnekseni opettaja ymmärsi tilanteen ja antoi tulla alas selästä. Opettaja meni pyynnöstäni selkään ja keskityin vain hengittämään sisään ja ulos. Hevoseni oli jännittynyt kuin suolapatsas, se oli aistinut tietysti että nyt kaikki ei ole hyvin. Opettaja sai ratsastettua sen rennommaksi ja ajattelin, että se on nyt tässä - en enää tänään nouse selkään. No, onneksi opettaja ei ole yhtä tyhmä kuin minä vaan pisti takaisin selkään. Lähdimme ravissa eteenpäin ja ope käski mm. laskemaan kattolamppuja ja kertomaan monta vaahtosammutinta löydän maneesista. Kummasti rentouduimme molemmat, minä ja hevonen, ja laukkakin nousi viimeistään sitten kun eteen tuli maapuomi - niin johan lähti ja opettaja käski vain nauraa ja hymyillä! Ja me laukattiin, parhaita onnen tunteita ikinä! Seuraavana päivänä hyppäsimme Enran seurakisoissa 80cm ja 90cm radat. Se oli kaiken sen jälkeen henkilökohtainen uroteko, mutta myös osoitus itselleni että pelon voi ylittää. Olen ikuisesti kiitollinen Riikalle, että hän oli juuri silloin paikalla kun pelko palasi eikä antanut typeryksen luovuttaa. Olen kiitollinen, että allani on nyt hevonen johon luotan enkä halunnut tuottaa sille pettymystä. Pelko asuu siellä selkärangassa mutta ehkä kesytin sen. Ja jos se nostaa päätään, yritän palauttaa mieleeni sen tunteen kun me sitten vaan laukattiin. Naurettiin ja laukattiin! Teksti: Maria Niskanen 20 laulava hevosmies Olen jo pitkään puhunut, että haluan käydä hevostaitokurssilla ja siihen tarjoutui mahdollisuus pari viikkoa sitten kun Kari Vepsä (kyllä se laulava Westernmies) oli pitämässä Klaukkalassa Onnenpotku tallilla 4 tunnin hevostaitotapahtumaa. Vepsä oli pystyttänyt maneesiin pyöröaitauksen, johon illan aikana hän otti kaksi erilaista hevosta ja näytti miten hän niitä käsittelee. Hän aloitti aina hevosen kanssa ilman mitään riimua tai suitsia. Antoi hevosen juosta vapaana ympyrässä. Tämä toimii hyvin pyöröaitauksessa kun ei tule hankalia kulmia eteen. Jokainen meistä varmasti tietää haasteen jos irtojuoksuttaa kentällä niin hevonen saattaa usein mennä kulmaan ”piiloon”. Kari aloitti siis perusharjoituksilla; laittoi hevosen liikkumaan, pyysi hevosta kääntymään menemällä hevosta vastaan, pyytämällä hevosta pysähtymään ja seuraamaan. Kaikki nämä harjoitukset hän kuitenkin teki niin että hevonen ei saa mm. ikinä kääntyä takapää häntä edellä. Eli harjoituksissa oli tärkeää, että hevonen käyttäytyy niin että Kari on hänen pomonsa, ei niin että Kari on hänen alaisensa. Tämän vaiheen jälkeen Kari aloitti harjoitukset riimun ja riimunnarun kanssa. Tässäkin harjoituksessa oli monivaiheinen sarja ja toistot olivat tärkeitä luottamuksen saamiseksi. Harjoituksessa oli mm. peruutusta pyynnöstä, luokse kutsumista, pysähdyksiä, pään alas laskemista, venytyksiä ja rentouttamista. Tärkeintä Karille oli että hevonen rentoutuu ja sen pystyi helposti näkemään hevosesta (laski pään alas, laittoi korvat vähän sivuille, maiskutteli, silmien asennosta, jalkojen asennosta, saattoi pärskiä). Karin mielestä suurimmat ongelmat tulevat kun hevonen ei ymmärrä ihmistä johtajaksi ja hevonen ei keskity ihmiseen. Kari myös kertoi, että hän on usein järkyttynyt kisatilanteissa kun ratsastajat eivät hallitse hevosiaan ja hevoset hyppivät minne sattuu ja eivät saata haluta tulla kisaradan sisälle jne. Hänen mielestään ei pitäisi mennä hevosen selkään ennen kuin osaat hallita hevosta maasta käsin. Tämän lisäksi hän korosti, että muistakaa viettää paljon aikaa hevostenne kanssa. Kiire on myrkkyä! Olen viimeiset kolme vuotta käynyt aktiivisesti Enjalan tallilla tunneilla ja tällä hetkellä itselläni on puoliylläpidossa hevonen. Vastaan on tullut tilanteita, joita ei ratsastuskouluhevosten kanssa ole tullut aikaisemmin. Näissä tilanteissa hevostaitoa tarvitaan. ”Miten toimia kun hevonen kyseenalaistaa johtajuuden ja miten saada hevosen huomio takaisin minuun.” Pienillä harjoituksilla ja kehon kielelläni olen kertonut, että johtaja olen minä ja saanut hevosen keskittymisen takaisin minuun. Suosittelen kaikille lämpimästä opettelemaan hevostaitoja maasta käsin ja osallistumaan tarjottaviin kursseihin. Mikäli Enjalan tallin tai Enran toimesta on kursseja tarjolla, niin kannattaa osallistua niihin ihmeessä vaikka tuntuisi, ettei ole minkäänlaisia ongelmia hevosten käsittelyssä. Lopuksi vielä, varataanhan aikaa hevosten kanssa olemiseen. Kari Vepsä mielestäni osasi hyvin lyhentää tämän tärkeän asian: kiire on myrkkyä hevosten kanssa! Teksti: Anne Komscha 21 Valmennusryhmäläisen saappaista pompattiin hevosenomistajan saappaisiin. Tuorehko hevosenomistaja Mervi Majoinen raportoi elämyksistä ja kommelluksista ensimmäisen ikioman hevosen, Velurin kanssa. Kun ostimme Velurin, en tiennyt haluaisinko mennä enemmän esteitä vai koulua. Olin mennyt tuntiponeilla ja hevosilla molempia ja tykkäsin yhtä paljon molemmista myös kilpailemisen kannalta. Tai ehkä pidin esteiden vauhdista jopa vähän enemmän. Halusin hakea johonkin aluetason valmennukseen ja ajattelin, että kenttäratsastus yhdistäisi sopivasti molempia. Valmennuksissa oli kivaa, sain paljon uudenlaisia kokemuksia, ja opin aina jotain uutta. Koulua ei kuitenkaan ollut juuri ollenkaan. Ymmärrettäväähän se on, kenttä keskittyy eniten esteisiin niin radalla kuin maastossa. Koulu tekee siitä kaikenkattavan. Tuntui silti, että monille kanssavalmennettavista koulu oli kamalan tylsää ja vain se välttämätön paha ennen hauskanpitoa. Liikaa tyyntä ennen myrskyävää esteratsastusta. Halusin mennä sekä koulua että esteitä, ja kisakaudella selvisi, että jos on kenttäratsastaja, on pelkästään kenttäratsastaja. Koulu- ja estekisoilta en ehtinyt treenata maastoesteitä tarpeeksi. En edes olisi halunnut mennä enempää maastoesteitä, koska se olisi vaatinut muusta luopumista. Maastoesteet olisivat vaatineet paljon intensiivisempää harjoittelua juuri kenttäkisoja varten. Siispä päätin lopettaa kentän siihen. Halusin edelleen mennä sekä esteitä että koulua. En osannut vastata, kun joku kysyi olenko koulu- vai esteratsastaja. Kun olimme sovittamassa Velurille uutta koulusatulaa, samaan aikaan vieressä jollain oli Mikaela Soratien valmennus. Hän vaikutti napakalta ja hyvältä. Muistimme myös, että erään toisen kokeilemamme hevosen omistajat olivat suositelleet häntä. Niinpä sovimme hänen kanssaan valmennuksen tallille, ja olin todella tyytyväinen ja koin oppivani paljon. Kun kävi ilmi, että Mikaela aloittaa Etelä-Suomen alueen kouluvalmentajana, päätin hakea mukaan. Tässä vaiheessa en ollut kuitenkaan vielä valinnut lajiani ja kävin edelleen myös estekisoissa. Nyt syksyllä hain ja pääsin uudestaan Soratien kouluvalmennukseen. Olemme ratsukkona kehittyneet paljon koulussa, mutta olen myös hypännyt korkeamman esteen kuin ikinä aiemmin. Olen huomannut, että hyppäisin miten korkean esteen tahansa, se ei tunnu yhtä ihanalta kuin se, että hevonen allani kokoaa takaosaa alle ja käyttää suuria lihaksiaan itsensä kantamiseen pysyen silti höyhenenkevyenä kädelle. Menen, minne elämä vie, ja tällä kertaa se on vetänyt minut syvälle kouluratsastuksen pyörteisiin. Pois ei näytä olevan pääsyä, enkä haluaisikaan. Sen, mitä joskus tulevaisuudessa tapahtuu, näkee sitten, mutta jos joku nyt kysyy lajiani, osaan vastata. Teksti: Mervi Majoinen Kuva: Emmi Kähkönen 22 Vuonna 2014 järjestettiin Enjalan ratsastajien toimesta ensimmäistä kertaa kilpailu, jossa ei tarvinnut ratsastaa osallistuakseen. Tämä kilpailu oli Keravan Horse & Riderin sponsoroima Enra Cup, jossa kerättiin pisteitä eri tapahtumista ja eri tavoin. Osallistuminen Cupiin edellytti järjestävän seuran jäsenyyttä ja jäsenmaksun maksamista vuonna 2014 Kilpailua avokätisesti sponsoroi Keravalla sijaitseva hevostarvikeliike Horse & Rider. Liikkeen omistaa Maria Niskanen, joka on myös vanhoja Enjalan tallilaisia ja Enralaisia. Keravan Horse & Riderissa on järjestetty aikaisemmin myös ostosiltamia seuran jäsenille, joissa on ollut alennustuotteita ja mukava meininki. Enra Cupissa huomioitavia pisteitä pääsi keräämään 1.1. - 31.12.2014 välisenä aikana seuraavasti: - toimihenkilötehtäviin osallistuminen seuran järjestämissä kilpailuissa ja tapahtumissa: 5 pistettä - seuran järjestämiin kilpailuihin osallistuminen: 2 pistettä - sijoittuminen seuran järjestämissä kilpailuissa: • 1. sija 4 pistettä • 2. sija 3 pistettä • 3. sija 2 pistettä • muut sijoitukset 1 piste Cupissa palkitaan kolme eniten pisteitä kerännyttä osallistujaa. Voittaja saa 150€:n arvoisen Horse & Riderin lahjakortin, toiseksi tullut 80€:n Horse & Riderin lahjakortin ja kolmas 30€:n lahjakortin. Varsinaisten voittajien lisäksi seura palkitsee diplomeilla kolme eri sijoittunutta osallistujaa kategorioissa - hyvä ja huolellinen hevosen hoitaja - kannustaja, hyvän tunnelman luoja - ahkera puurtaja Enjalan ratsastajat ry:n ensimmäisen Enra Cupin voittaja ja toisen ja kolmannen tilan vieneet ahkerat seuran jäsenet sekä 3 diplominsaajaa palkitaan Enjalan Tallin tallibileissä 24.1. Jännitys tiivistyy, kuka keräsi eniten pisteitä? 23 Keravan Horse & Rider ja Maria Niskanen Maria Niskanen on 36-vuotias yrittäjä. Hän asuu yhdessä miehensä sekä kahden tiibetinmastiffin kanssa Tuusulassa. Lisäksi perheeseen kuuluu 7-vuotias heppa. Ratsastusharrastuksen hän aloitti 8-vuotiaana ja kertookin siinä olleen parasta kesäleirit, tallikaverit sekä hoitohevoset, jotka opettivat aikalailla. Marian sunnuntait olivat aina pyhitetty täysin tallielämälle. Ratsastus jäi hetkeksi 15-vuoden iässä kunnes omien sanojensa mukaan tuli järkiinsä ja palasi satulaan Tuomarinkylän ratsastuskoulussa vuonna 2008. Jos lapsena ei lopullista hurahdusta hevosiin vielä tullut niin nyt se sitten iski kunnolla! Maria summaa. Nopeasti yksi viikkotunti muuttui kahdeksi ja ehtiä hän ostaa yhteisen hevosenkin tallikaverin kanssa. Tamma oli simpsakka trakehner, joka kyllä näytti taivaan merkit kun asiat eivät olleet arvon neidin toiveiden mukaiset. Työkiireiden vuoksi joutui Maria kuitenkin luopumaan osuudestaan tammaan ja löysi tiensä Enjalan Tallille. Esteratsastus on ollut aina lähellä sydäntäni, joten Enjalassakin aloitin heti esteryhmässä, kertoi Maria. Monien vaiheiden ja haaveiden kautta päätyi hän syyskuussa ostamaan 7-vuotiaan esteruunan, joka onkin nyt Marian ensimmäinen oma hevonen. Corradon kanssa se oli rakkautta ensi silmäyksellä, Maria toteaa. Nykyinen hevostarvikeliikkeen omistaja on aina ollut erittäin omistautunut työlleen ja eteninkin pitkälle vain työtä tekemällä. Hän oli 12 vuotta töissä Bestsellerillä, joka on tanskalainen perheyritys. Emoyhtiö on monille tuttu merkeistä kuten Vero Moda, Only, Vila ja Jack & Jones. Viimeiset kuusi vuotta toimi hän Vilan vähittäiskaupan ketjujohtajana Suomen sekä Viron markkinoilla. Viimeiset panoksensa hän antoi yritykselle Vero Modan ketjujohtajana. Kuitenkin, vuonna 2011 teki Maria päätöksen, että on aika tehdä muuta. Heitti hän aika lennosta vapaalle ja työuupumuksesta toipuminen vei pitkän aikaa. Mutta siitä alkoikin ihan uusi luku elämässä! Hektisen bisnesmaailman vastapainoksi päätti Maria opiskella koirahierojaksi ja valmistuttuaan tutustuikin aika pian Keravan Horse & Riderin silloiseen omistajaan Janina Tainioon. Meillä synkkasi alusta asti ja jossain kohtaa tuli puheeksi, että yritys olisi mahdollisesti kaupan. Olin haaveillut jo aiemmin omasta hevostarvikemyymälästä, mutta kilpailu oli mielestäni alueella jo riittävä eikä uutta kauppaa tarvittu. Siinä ei kauan mietitty kun marssimme jo pankkiin neuvottelemaan mahdollisuuksista ostaa yritys, kertoo Maria. 24 Yksittäisen myymälän pyörittäminen on ollut Marialle yhtä juhlaa, sillä hän on tehnyt työtä ketjuliikkeiden parissa. Toki murheita ja harmaita hiuksia riittää, mutta rakastan työtäni. Haaveeni ovat jo osittain toteutuneet kun laajensimme myymälää viime heinäkuussa. Mutta haaveita riittää toteutettavaksi vielä useiksi vuosiksi! Vuoden kohokohtia on ehdottomasti ollut laajennuksen lisäksi kesän suurimpien kisojen myyntikojut, vakioasiakkaat ja laajeneva asiakaskunta sekä superhenkilökunta. Ilman myymäläpäällikkö Annaa olisin enemmän kuin pulassa hajamielisyyteni sekä kalenterin käyttöongelmien vuoksi! Maria summaa. Vuonna 2015 Keravan Horse & Riderissa panostetaan yhä parempaan valikoimaan sekä verkkokauppaan, kisatapahtumia unohtamatta. Vapaa-ajalla Marialla on suunnitteilla kisata aluetasolla esteissä ja mahdollisesti koulussakin, ainakin seurakisoissa, jos takapuoli pysyy satulassa. Idea Horse & Rider Enra Cupiin syntyi kun mietittiin, että kaikki seuran jäsenet eivät välttämättä halua kilpailla mutta ovat innokkaina mukana seuratoiminnassa. Enra cupin ideana on kannustaa puhaltamaan yhteen hiileen ja palkita ahkeria seuralaisia sekä houkutella uusia porukkaan mukaan. Joukkuehenki on paras voimavara! Marian terveiset Enra Cupin virallisena sponsorina Cupiin osallistuneille: Hienoa nähdä kuinka monelle pisteitä on kertynyt. Toivottavasti seuran mahtava henki tarttuu ja jatkuu vuodelle 2015! Ei tarvitse kisata ollakseen mukana menossa ja nauttia. 25 Teksti: Laura Markoff 2 6
© Copyright 2024