Väärässä seurassa ei tajua, miten ympäristö voi
n 4/2012 THL:n Tarja Heino tutkii huostaan otettujen selviytymistä s. 6 Pelastakaa sukupolvi -kampanja herätti auttamishalun – lähes 60 vapaaehtoista on jo koulutettu lapsiperheiden tueksi s. 10 Alfred Kordelinin säätiön kannustuspalkinto Resonaarille s. 26 Remu Aaltonen: Väärässä seurassa ei tajua, miten ympäristö voi imeä mukaansa s. 4 PÄÄKIRJOITUS 7.12.2012 YHDESSÄ YKSINÄISYYTTÄ VASTAAN I stun Turun taidekappelissa. Hautajaisissa. Elämään kuuluva kuolema on koonnut sukulaiset ja ystävät saattamaan rakasta ihmistä viimeiselle matkalleen. Edessämme ja vieressämme istuvat lapsemme lapsenlapsineen. Pieni kaunis kappeli on täynnä heille tuttuja serkkuja ja pikkuserkkuja. Saatamme arkun ulkona odottavaan autoon. Lähes nelivuotias Lenni on sylissäni ja katselee tarkkaavaisesti. Auton takaovi avautuu. ”Hei ne sytytti Hanskille valot”, pieni mies ilahtuu. Auto lähtee verkkaisesti. ”Moikka Hanski”, pieni mies huutaa ja vilkuttaa. Hän kääntyy kuiskaamaan korvaani: ”Nyt se viedään maan alle.” Yhteinen sureminen helpottaa ja lohduttaa omaa surua. Mutta sitä varten tarvitaan yhteisöä, ystävien ja sukulaisten piiriä. Merkittävää mikä rooli yhteisöllä on ihmisen elämänkaaren alussa ja lopussa. Matka alkaa ja päättyy yhteisön käsivarsilla. Ensitoimi on tuudittaminen. Viimeinen on saattaminen. Kummastakaan asianomainen itse ei taida mitään tietää. Mutta yhteisö kannattelee... Yksinäisyys on sitä, että kannattelijat ovat vähissä. Meille HelsinkiMissiossa yksinäisyys on eräs kaupunkilaisen köyhyyden muoto. Se luo kärsimystä kaikissa ikäluokissa ja kaikissa sosiaalisissa ryhmissä. Se on ilmiö, jonka edessä yhteiskunta sosiaali- ja terveystoimineen on lopulta aika neuvoton. Yksinäisyyttä ei voi poistaa virkamiestoimilla ja virastoilla. Siihen tarvitaan lähimmäisiä. Toinen ihminen on paras lääke tähän vaivaan. Yhteisöllisyyden edistäminen on iso tehtävä ennen kaikkea kolmannelle sektorille. Havainto on tärkeä juuri näinä aikoina kun järjestökenttä etsii pakon edessä ominta olemustaan rakenteitaan muuttavassa Suomessa. Havainnon ovat tehneet jo Raha-automaattiyhdistys, edistyksellisimmät kunnat sekä sosiaali- ja terveysministeriö. RAY:n uusi strategia painottaa vapaaehtoistyötä, järjestölähtöistä auttamistyötä ja järjestöjen rajapintojen selkeyttä suhteessa kuntaan mutta myös liiketoimintaan. Järjestöjen paikka yhteiskunnassa on kuntien ja yritysten välissä. Se on tarkka paikka. ”Rajapintojen selkeyttäminen” tarkoittaa, että järjestöjen pitäisi toimia tehtävis- sä, jotka eivät kuulu kunnalle eivätkä yrityksille. Muutos on jo käynnissä. Juna kulkee jo, vääjäämättä. Siinä missä vielä 10 vuotta sitten järjestöt toimivat erilaisten sosiaalipalveluiden tuottajina (lastenkodit, vanhuspalvelut, päiväkodit ja erilaiset hoivapalvelut), yritykset ovat jo ohittaneet järjestöt palveluntuottamisessa. Ja toisaalta iso osa aiemmin RAY:n tukemista järjestöjen sosiaalipalveluista on siirretty suoraan kuntien tehtäväksi. Nyt kolmas sektori on havahtumassa uudelle todellisuudelle. Järjestöjen piirissä vallitsee laaja yksimielisyys siitä, että palvelutuotanto on keskittymässä isoille toimijoille. Kysymys kuuluu: mihin yhteiskunta kolmatta sektoria tarvitsee? Me HelsinkiMissiossa uskomme, että meidän palvelutehtävämme löytyy vapaaehtoistyöstä ja yhteisöllisyyden kehittämisestä. Ja olemme linjanneet toimintamme keskeisimmäksi tavoitteeksi yksinäisyyden lievittämisen. Strategiamme lähtee siitä, että HelsinkiMissio ei osallistu laajamittaiseen yritystoimintaan eikä palvelujen myymiseen. Tämän takia luovuimme rakentamamme Cecilian – Suomen suurimpiin lukeutuvan palvelutalon – hoivapalveluiden tuottamisesta ja myymisestä. Tämä toiminta siirtyi Diacor Oy:lle. Me keskitymme ilmaisten palveluiden kansalaistoimintaan ja kaupunkilaisten auttamiseen satojen vapaaehtoistemme avulla. Olisiko mahdollista, että kolmas sektori laajemminkin ottaa tehtäväkseen yhteisöllisyyden vahvistamisen Suomessa? Kenelle muulle se oikeastaan kuuluisikaan? Pelastakaa sukupolvi -hankkeemme on tässä varovainen avaus. Se on suunniteltu alusta alkaen yhdessä Helsingin sosiaaliviraston kanssa. Järjestö vapaaehtoisineen voi tarjota apua yksinäisyydestä kärsiville kaupungin ekosysteemissä neuvoloista päiväkoteihin. Kaupunki saa meiltä satoja vapaaehtoisia, jotka tulevat tueksi heille, jotka ovat tuen tarpeessa. Suomen tulevaisuus on sen varassa, että me kaikki jaksamme. Ja siihen tarvitaan yhteisöä. Koska yhteisö kannattelee. Taistelu yksinäisyyttä vastaan tiivistyy! Olli Valtonen toiminnanjohtaja 2 HYVÄÄ JOULUA – JA KIIIIIITOS! Vuosi 2012 on kohta ohi. On aika sanoa menneille päiville kiitos – ja tuleville me sanomme: Tervetuloa! Me HelsinkiMissiossa haluamme kiittää. Paljon olemme saaneet aikaan ja siitä suuri kiitos sadoille vapaaehtoisillemme, lahjoittajillemme ja lukemattomille yhteistyökumppaneillemme. En kiitä vain HelsinkiMission puolesta. Kiitän satojen ja taas satojen vanhusten ja nuorten puolesta, jotka ovat löytäneet avun yksinäisyyteensä. Kiitos kuuluu teille. Hyvin tehty! Olli Valtonen toiminnanjohtaja n 4/2012 Harriet Finne haluaa järkeistää vanhustenhoitoa s. 8 Musik till kvällskaffet med Schevelew började s. 16 Remu on syrjäytymisen asiantuntija..............................4 Huostaan otettu lapsi voi pärjätä elämässään............6 Pelastakaa sukupolvi -kampanja herätti ihmiset toimimaan..............................................10 Kaupungin kanssa yhteisvoimin tukea perheille.......11 HelsinkiMission vapaaehtoistoiminnan keikkamalli leviää Suomessa........................................12 Nuorten Kriisipiste auttaa myös nuoria pariskuntia.14 Gruppträffar delar kunskapen mellan fler..................15 Vapaaehtoistoiminta tuo sisältöä elämään................18 Vapaaehtoisten omat sivut............................................20 HelsinkiMission työn tuloksia ......................................22 Asiantuntemusta ja palkintoja 2012.............................23 Miesryhmässä riittää tarinoita ja kuulijoita................24 Herkkä ihminen, Henrietta Grönlundin kolumni.........25 Ajankohtaista ..................................................................26 Olavi Sydänmaanlakan terveiset Amerikasta............28 Etsitkö hyvää joululahjaideaa?.....................................32 3 Vertaistukea kadun varjoisalta Ruskeasannan hiekkakuopassa hylätyssä junanvaunussa pikkupoikana asunut Henry ”Remu” Aaltonen on kulkenut pitkän matkan pikkurikollisesta ja rocktähdestä Porvoon parhaalle paikalle, lukaaliin joen rannalle. Moni kaveri samoista kuvioista on kuollut tai syrjäytynyt systeemistä, ja murhattiinpa oma velikin. Mutta muusikko porskuttaa yhä. Remu Aaltonen saapuu Sibelius-Akatemian tiloihin Musiikkitalossa. Hänet on kutsuttu opettamaan, kuinka alkuvoimaista rokkia soitetaan oikeasti eikä vain vankalta teoriapohjalta. Opiskelijat eivät olleet syntyneetkään 1970-luvulla, kun Remun johtama Hurriganes oli huipulla ja teki legendaariset levynsä. Vanhan mestarin kanssa harjoitellaan Hurriganesin vanhoja kappaleita ja tuoretta tuontitavaraa. Bändinjohtaja ohjastaa tottuneesti innostuneita noviiseja. Kirosanatkin sinkoilevat, kuitenkin niin lempeästi, ettei kukaan kovaa ojennusta saanut pane pahakseen. Kun soitto alkaa sujua, tahtia lyövä rumpali hymyilee aseistariisuvasti. Remu ihmettelee uutuudenkiiltäviä treenitiloja upeine näkymineen. Hän harjoitteli tunkkaisissa ja pimeissä autotalleissa ja kellareissa. Musiikki oli 8-lapsisen romaniperheen pojalle pakokeino arjen ankarista realiteeteista, köyhyydestä ja kylmyydestä. Henry joutui vanhimpana lapsena kantamaan vastuuta sisaruksistaan isän rällästäessä missä sattui. – Mäkin kävin välillä huonoilla teillä. Olen poika varjoisalta kujalta. Olen ollut tekemisissä ylämaailman ja alamaailman, enkelien ja rikollisten kanssa. Ekan kerran lähdin lusimaan kakkua, kun me Sammy Babitzinin (1948–1973) kanssa oltiin aloitettu bändi. – Liikuin liian isojen jätkien messissä. Väärässä seurassa ei tajua, miten ympäristö voi imeä mukaansa. Sitten onkin jo paskat housuissa, Remu varoittaa niitä, jotka nyt vaeltavat pimeällä puolella. Syntymädorkat välttäköön nuottiöljyä Musiikkitalon käytävien poikki vanhemman valtiomiehen karismalla kävelevä ja kunnioitusta nuoremmissa kollegoissaan herättävä Remu hymähtää ajatukselle, että hän olisi ollut faneilleen sankari. – En mä ole mikään sankari. Tämä ei tarkoita, etteikö suomirockin yksi kivijalka tuntisi omaa arvoaan ja paikkaansa populaarimusiikkimme historiassa. – Meillä oli asennetta enemmän kuin kenelläkään, hän myöntää. Kultakaudellaan Remun rytmiryhmä oli Suomen suosituin. Kun pienimpiäkin tähtiä putoaa – langettuaan ensin ylösja sitten alaspäin – on pidettävä varansa. Kohta 65-vuotiaalla Remulla on kaksi pitkän iän salaisuutta. – Monta äijää on joutunut laatikkoon dokaamisen takia. Mä en ole koskaan tarvinnut nuottiöljyä, koska olen valmiiksi niin dorka ja syntymähullu, Remu vakuuttaa ravintolassa kahviaan siemaillen. Raamatun ja romanikulttuurin parhaiden perinteiden pohjalta nousee toinen elämänohje: kunnioita vanhempia heimopäälliköitä, vähintään äitiäsi. – Mutsi piti hyvää kuria himassa. Joka kuritta kasvaa, kunniatta kuolee. Olen yrittänyt itsekin panna parhaani mukaan rajoja skideille. Mutta on siinä työtä... Pidä varasi, että palaat pohjalta Muusikon moni läheinen on vaihtanut hiippakuntaa turhan aikaisin, silkkaa varomattomuuttaan tai tyhmyyttään. Bändikaverit Cisse Häkkinen (1951–1990) ja Albert Järvinen (1950–1991) ovat surullisia esimerkkejä. Unelmajoukkueen ainoan henkiin jääneen jäsenen äänessä on yhä vähän kiukkua sitä kohtaan, että huumeisiin hairahtanut ”Abeliino” ensin elämänsä ja orkesterin nuotit sekoitti ja sitten lusikan nurkkaan heitti. Cisse kuoli maksakirroosiin, vaikka Remu kävi edellispäivänä sairasvuoteella ja käski ystäväänsä pysymään hengissä, lekurien lausunnoista piittaamatta. Remun mielestä läheisten pitäisi tajuta, ettei addiktioiden alamaisia kannata hyysätä liikaa. – Jos joku ihminen on mulle läheinen ja rakas ja se on hakoteillä, niin mulla alkaa 4 piippaa ja hälyttää. Orkesterinjohtajan on joskus erotettava bändin miehistä parhaimmatkin. Ajoissa annettu varoitus saattaa hyvässä lykyssä herättää jonkun. – Jos toinen sisimmässään toista rakastaa, ja toinen meinaa alkaa pikkusenkin alaspäin putoamaan, hyvä perustuu siihen, että se pitää työntää sinne pohjalle asti. Jos se omin neuvoin sieltä selviää, niin silloin ei oo mitään hävittävää. Sitten tietenkin harjoituksia jatketaan, kun vaan alhaalta tullaan ylös. Älä aliarvioi pahinta vastustajaasi Ahneus ja ylpeys käyvät lankeemuksen edellä, Paholaisen masurkkaa sammuvien tähtien kanssa tanssinut taiteilija tietää. puolelta 4-5 Remun haastattelu, elämäntarinaa + näkemyksiä siitä, miten syrjäytymistä voidaan estää. Remu on syrjäytymisen asiantuntija. Mainintana myös Sokos Hotel Aleksanterin sisustuscase. Tekijät: Janne Villa, Jani Laukkanen Lavealle tielle lähteneiden tuhlaajapoikien ei sovi antaa nesteen nousta borsaliinoon. Vaikka vaarallisimmasta seurasta olisi selvitty vähän säällisempään jengiin ja pahin päihdeputki olisi takana, jokaisella on yhä yksi vihollinen kohdattavanaan. Se katsoo peilistä. – Kenelläkään ei ole syytä aliarvioida suurinta vastustajaansa, itseään, päinvastoin on tehtävä kaikkensa, jotta löytäis ja tunnistais tien, joka itseen vie. Se ei välttämättä ole tutun oloinen, tasainen saatikka puhtaaksi aurattu. Vain enkelit voivat selviytyä hengissä tiheimmissäkin piikkipensaissa. – Kun jonain päivänä oma parkkiintunut ja täyteen tatuoitu nahka myydään eniten tarjoavalle, voi ehkä itse jopa pieni hymy kasvoilla seurata sivusta, kuinka ihmiset jatkavat etsimistä, sovittaen omaa avaintaan omaan oveensa, jolloin vasta huomaavat kenen nimi ovessa on. Väärältä polulta kultaiselle keskitielle Remun kertomus on koottu värikkäistä ja kovistakin kokemuksista, kärsimyksistä ja selviytymisistä. Uskovainen äiti – ”joka ei ole kyllä itsekään mikään eilisen teeren tyttö!” – on ollut huolissaan lapsistaan. – Mutsi koettaa vieläkin pistää rajaa, Remu naurahtaa. Välillä on istuttu vankilassa, joskus hengellisessä herätyskokouksessa parannettavana. Monesta mahdottoman tuntuisesta asiasta on tullut mahdollista, rumasta kaunista ja pahasta hyvää. Menestyksen ja 5 kunnian päivät on koettu – ja hyviä päiviä on yhä edessä. Kirjavan elämäntarinansa kautta muusikko haluaa ”ennen kaikkea antaa uskoa, toivoa ja rakkautta vaikeuksissa oleville”. – Kultainen keskitie ei löydy koulukirjoista. Se pitää itse löytää ja oivaltaa pikku hiljaa. Vaikka on kirkkaat valot, voi välillä eksyä polulta. Pimeys on niin sokaisevaa ja pilkkopimeässä on niin rankkaa, ettei näe ympärille. Ja sitten tulee tömähdys. – Jos jää luokalle elämässä, voi viedä pitkään päästä eteenpäin, mutta mikään ei ole sattumaa. Uskon kohtaloon. Kaikki mun jutut, ongelmat ja onnettomuudet on säädetty. Se on sellainen viritys, jonka Korkeampi voima tekee jokaiselle, Remu uskoo. Teksti: Janne Villa / Kuva: Aki Rask Huostaa Vaikeastakin taustasta ammentava nuori voi rakentaa hyvän elämän, kun aikuiset hänen ympärillään uskovat häneen, muistuttaa Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen erikoistutkija Tarja Heino. Uutiset ovat aina näkökulmakysymyksiä. Huostassa olleiden nuorten aikuisten pärjäämisestä voisi otsikoida esimerkiksi: ”Yli 60 prosenttia huostassa olleista miehistä jättää opinnot peruskouluun”. Tai sitten voi kertoa positiivisen uutisen: ”60 prosenttia huostassa olleista on 24-vuotiaana töissä tai koulussa”. Molemmat johtopäätökset on vedettävissä Tarja Heinon ja Marianne Johnsonin vuonna 2010 tekemästä tutkimuksesta, jossa he kävivät läpi 24-vuotiaiden joskus huostassa olleiden ja 24-vuotiaan verrokkiryhmän pärjäämistä elämässä. Koulutus on suojaava tekijä Asia ei kuitenkaan ole niin yksinkertainen kuin otsikot kertovat, korostaa Tarja Heino. – Huostaan otettujen lasten selviäminen riippuu paljon myös sijoituspaikasta ja siitä, minkä ikäisinä heidät on sijoitettu. Teini-ikäisenä laitokseen sijoitettu ja pikkulapsena perheeseen sijoitettu ovat nuorina aikuisina ihan erilaisessa asemassa. Lasten yksilölliset selviämiserot ovat myös huimia, hän toteaa. Heinon ja Johnsonin tutkimuksesta voi lukea esimerkiksi sen, että tyttö, joka on sijoitettu perheeseen alle 12-vuotiaa- 6 aan otetulla on asiaa na, suorittaa todennäköisemmin korkeaasteen tutkinnon kuin joko kotona tai sijoitettuna asunut keskivertopoika. Toisaalta yli 12-vuotiaana sijoitetuista pojista, jotka ovat vaihtaneet sijoituspaikkaa kerran tai useasti, yli 80 prosenttia jättää opintonsa peruskouluun. Vain noin 15 prosenttia heistä suorittaa ylioppilas- tai muun keskiasteen tutkinnon. – Koulutus on iso suojaava tekijä. Ne huostassa olleet nuoret, jotka suorittavat ylioppilas- tai korkea-asteen tutkinnon, työllistyvät yhtä hyvin kuin muut samanikäiset nuoret. Muu keskiasteen koulutus ei tuo samanlaista suojaa, Tarja Heino kertoo. Toisaalta hän huomauttaa, että pelkkää koulupaikkaa tuijottamalla ei nähdä koko totuutta tilanteesta. Nuorella voi mennä mukavasti, vaikka opinnot olisivatkin jääneet peruskouluun. – Syrjäytymisen käsite liittyy vahvasti rekistereihin ja indikaattoreihin, mutta mitä se jättää katveeseen? Ainakin ihmissuhteet, jotka tutkimusten mukaan liittyvät selviytymiseen ja hyvinvointiin. Nuoret tuntevat selviämisen avaimet Huostassa olleilla lapsilla ja nuorilla on ollut elämässään monenlaisia taloudellisia, sosiaalisia ja psyykkisiä riskitekijöitä. Tarja Heino kuitenkin vierastaa päätelmiä, joissa huostaanotto ja syrjäytyminen liitetään saumattomasti yhteen. Hän peräänkuuluttaa voimauttavaa puhetta ja ilmiön moninaisuuden tunnistamista. – Kun nuorilta itseltään kysytään, he pitävät tärkeimpänä sitä, että on aikuisia, jotka uskovat heihin ja heidän unelmiinsa, hän sanoo. Nuoret, jotka ovat itse olleet huostaan otettuina ja kokeneet selvinneensä, ovatkin tutkijan mielestä niitä, joita kannattaa tarkimmin kuunnella. – Selviytyjänuoret ovat laatineet muille huostaan otetuille ja aikuisille oppaita, jotka kokoavat syrjäytymisen syitä ja selviämisen avaimia. He painottavat sitä, että aikuiset pysähtyvät ja kuuntelevat, rohkaisevat kertomaan asioista ja ovat luotettavia. Tämä tieto on arvokasta. Koko verkosto saman pöydän ääreen Tarja Heino johtaa Suomessa uraauurtavaa rekisteritutkimusta huostaan otettujen nuorten selviämisestä. Hän ei lakkaa korostamasta nuorten ja heidän lähipiirinsä kuulemisen merkitystä. – Meillä Suomessa koko järjestelmä on liian sektoroitunut. Ammattilaisia on, mutta yksi viranomainen tietää yhdestä asiasta ja toinen toisesta, eikä keskinäistä yhteistyötä ole. Toimintatapa pitää arvioida uudelleen ja pohtia, miten nuoret perheineen pysyvät toimijoina ja mukana omassa asiassaan, hän sanoo. Ratkaisuehdotuskin hänellä on, ja se on peräisin Uudesta-Seelannista. Läheisneuvonpito on toimintaa, jossa lapsi itse, hänelle läheiset ihmiset ja eri auttajatahot kootaan saman pöydän ympärille. Neuvonpito voidaan järjestää varhaisena tukena, ennen huostaanottoa tai siinä vaiheessa, kun nuori on siirtymässä takaisin kotiin tai asumaan omilleen. – Läheisneuvonpidossa lähdetään siitä, että lasta kuullaan ja hän on keskiössä. Häneltä kysytään, keiden hän ajattelee voivan auttaa ja keitä hän haluaa 7 mukaan neuvonpitoon, Tarja Heino selittää. – Liian usein ajatellaan, että perhe on niin syrjäytynyt, ettei sieltä löydy yhtään tolkkupäistä ihmistä keskustelemaan. Kuitenkin monella lastensuojelun asiakkaalla on perheessä tai lähipiirissä niitä, jotka haluavat auttaa ja kykenevät siihen. Läheisten joukosta löytyy yleensä myös niitä, jotka voivat keskittyä neuvonpidossa lapseen, auttaa tätä tulemaan kuulluksi ja ajaa lapsen etua. Neuvonpidot eivät synny itsestään, vaan ne kutsuu kokoon koordinaattori. Heinon ihannetilanteessa Suomea peittäisi koulutettujen koordinaattorien verkosto, jota hallinnoi esimerkiksi jokin kansalaisjärjestö. – Koordinaattorin ei tarvitse olla sosiaalialan ammattilainen – voi olla parempikin, jos hän ei sitä ole. Hänen pitää pystyä toimimaan puolueettomasti kokousten puheenjohtajana ja valmentaa läheisverkostoa neuvonpitoon. Kokouksissa on tarjolla suuria tunteita, mutta niihin ei saa mennä liian syvälle, Tarja Heino toteaa. Helsingissä kaksi palkattua koollekutsujaa järjestää tarvittaessa läheisneuvonpitoja. Palvelun tulokset ovat olleet hyviä. – Olen kuullut perheiden ihmetelleen, miksi tällaista ei ole järjestetty aikaisemmin. Ratkaisun avaimet ovat joissakin tapauksissa hyvin pienissä asioissa, kuten siinä, että lapsi saa oman sängyn. Lapsen läheisillä on usein arkisia ja toimivia ratkaisuja tilanteeseen – heille pitää vain antaa mahdollisuus kertoa niistä, Tarja Heino toteaa. Teksti: Laura Pörsti Kuva: Sari Tammikari Helsinki varautuu vanhenemiseen Teksti: Janne Villa Kuvat: Jani Laukkanen Helsingin vanhustenhoito on suhteellisen hyvällä tolalla mutta reippaan remontin tarpeessa, tietää tilanteen kartoittanut geriatrian dosentti Harriet Finne-Soveri. Vanhusväestön raju kasvu asettaa hoidolle ja palveluille paljon uusia vaatimuksia. Myös Helsinki Mission vapaaehtoisille on nyt suuri sosiaalinen tilaus. Suomalaisten ikärakenne on nopeassa muutoksessa. Suuret ikäluokat elävät edeltäviä sukupolvia vanhemmiksi. Helsingissä 65 vuotta täyttäneiden määrän arvioidaan kasvavan 118 000 henkilöön tällä vuosikymmenellä. Tämä merkitsee lähes kolmanneksen lisäystä vuoden 2010 tilanteeseen. 75 vuotta täyttäneen väestön ennustetaan kasvavan 12 805 henkilöllä ja 80 vuotta täyttäneen noin 5 822 henkilöllä. – Kaikissa länsimaissa pohditaan, kuinka sosiaali- ja terveyspalvelut pitäisi rakentaa niin, että vanhustenhoidon kustannusten nousu olisi mahdollisimman vähäinen, sanoo vanhuuden sairauksiin erikoistunut lääkäri Harriet Finne-Soveri. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksella työskentelevän Ikäihmisten palvelut -yksikön johtajan mielestä kaikki ongelmat voidaan ratkoa, kun toimitaan järkevästi yhteistyössä ja halutaan aidosti saada aikaan muutos. – Mikään tuuli ei ole suotuisa laivalle, jos laiva ei tiedä, minne se on menossa. Mutta jos laivassa tiedetään, minne ollaan matkalla, aina löytyy jokin reitti. Meillä täytyy olla selkeä käsitys siitä, mikä on vanhusten hoidon päämäärä, ja uskallus kulkea sitä kohti. Hauraat vanhukset voimaantuvat Eläkkeelle siirtyvien hyväkuntoisten henkilöiden suuri lukumäärä on uusi ilmiö. Vain harvat ja valveutuneet vapaaehtoisjärjestöt ovat tajunneet tämän terhakkaan joukon resurssit aktiivisina toimijoina eikä vain toiminnan ja auttamisen kohteina. – Meneillään on ajattelun muutos. Kuva vanhenevasta henkilöstä hauraana hoidon ja hoivan kohteena on monipuolistumassa. Iäkäs henkilö nähdään objektin sijasta subjektina. Hänen omat voimavaransa, itsenäinen päätöksentekonsa ja elämänlaadun ylläpitäminen ovat astuneet kuvaan. Nyt mietitään, miten iäkkäitä voitaisiin auttaa asumaan kodeissaan mahdollisimman pitkään. Iäkkäille pyritään tarjoamaan mahdollisuus valita, missä asua ja elää ja tukea tämän valinnan toteutumiseen. Useimmat haluavat asua kotona niin kauan kuin mahdollista. Harriet Finne-Soverin mielestä erityisesti muistisairaiden kotihoitoa on kehitettävä radikaalisti. Samalla on parannettava omaisten tukijärjestelmää. He ovat usein uuvuksissa, eivätkä jaksa pitää iäkästä kotona ilman kunnon tukea. – Systeemi hajotettiin tuusan nuuskaksi, kun kunnat ulkoistivat eri toimijoille kodin hoitamisen, siivous-, ateria- ja kuljetuspalvelut sekä ylipäätään kaikki ulkoistettavissa olevat palvelut. Toimijoiden joukko on laajentunut farmaseutteihin, hoiva-avustajiin ja omaishoitajien sijaishoitajiin... – Ihmistä ja hänen kotiaan hoitaa aiempaa suurempi joukko entistä lyhyemmän ajan kerrallaan. Iäkkäät ovat jo vuosia toivoneet vähemmän käyntejä ja enemmän aikaa. Yksinäisyys ei ole luonnonlaki Helsinkiläisistä kotihoidon asiakkaista 8 joka neljäs viettää päivänsä pääsääntöisesti yksin ja joka kolmas kokee itsensä yksinäiseksi. Palvelutaloissakin joka viides tuntee itsensä yksinäiseksi. Vaikka yksinäisyys vaivaa valtavan suurta ikääntyneiden joukkoa, se ei ole mikään luonnonlaki. Asialle on tehtävissä paljonkin hoitajien ja muiden työntekijöiden sekä esimerkiksi Helsinki Mission vapaaehtoistyöntekijöiden organisoimisen avulla. – Uusien ihmissuhteiden solmiminen ja aiempien ylläpito ovat osa täysipainoista elämää. Se on mahdollista silloinkin, kun sanat ovat kateissa. Tarvitaan vain riittävästi tilaisuuksia toisten ihmisten kohtaamiseen. – Mahdollisuus sosiaaliseen vuorovaikutukseen on järjestettävissä missä tahansa, riippumatta palvelujen järjestäjätahosta, Harriet Finne-Soveri muistuttaa. Kaikkien kynnelle kykenevien kannattaa liikkua ja hakeutua aktiivisesti ihmisten seuraan, niin kauan kuin se vain suinkin on mahdollista. Etähoitaja ei korvaa läsnäoloa Helsingissä on tutkittu teknologian käyttöä vanhusten vuorovaikutuksen edistäjänä ja yksinäisyyden vähentäjänä. Tulevaisuudessa internet, sosiaalinen media ja teknologia voivat helpottaa yksinäisyyden ja eristymisen kokemusta ainakin niillä iäkkäillä, jotka kykenevät käyttämään uusimpia kommunikointivälineitä. Ehkäpä etähoitaja aloittaa jonain päivänä vanhusten virtuaalisen jumppatunnin tai terapiaryhmä kokoontuu kotitietokoneiden äärellä skypen kautta. Uusista innovaatioista voi olla paljon iloa ja hyötyä. Ihmisen aitoa läsnäoloa kasvokkain kaivataan kuitenkin yhä kipeästi. – Helsinki Mission kaltaisilla järjestöillä on ihan varmasti tulevaisuudessa kasvava rooli. Kunnilla on lakisääteinen tehtävänsä järjestää peruspalvelut, mutta kaik- kiin inhimillisiin tarpeisiin ei voi vastata verovaroilla. Järjestöjen kautta toimivilla sosiaalialan ammattilaisilla ja vapaaehtoisilla on oma kenttänsä, jota kunnan ja yksityisen sektorin toimijat eivät korvaa. – Vanhusten hoitamisessa kaikille tekijöille on tilaa, tarvetta ja oma tärkeä paikkansa. Vapaaehtoistyön ohjaajien kanssa toimiessani olen nähnyt, että heillä on kiteytynyt ja kirkastunut hyvin oma roolinsa suhteessa avun tarvitsijoihin ja kunnallisiin toimijoihin, Harriet Finne-Soveri kiittää. Vapaaehtoistyö on sivistyksen merkki Vanhustyön palkittu asiantuntija Harriet Finne-Soveri näkee, että yhteiskunnallinen ilmapiiri on parinkymmenen vuoden aikana muuttunut letkeämmäksi ja epämuodollisemmaksi. Toisaalta rahakeskeiset, kovat ja nuoruutta palvovat piirteet ovat korostuneet kulttuurissamme. – Kotona asuvilla tärkein sosiaalisen vuorovaikutuksen kynnys on pääsy kodin ulkopuolelle. Palvelutaloissa ja laitoksissa asuvilla ratkaisevan tärkeää on pääsy ylipäänsä ylös vuoteesta, sanoo Harriet Finne-Soveri. 9 Helsinki Missiossa tehtävä työ on yksi merkki siitä, ettei vanhuksista välittämistä ole ulkoistettu yhteiskunnalle. – On osa jokaiseen sivistysvaltioon kuuluvaa kansalaissivistystä, että me huolehdimme myös vapaaehtoisesti sellaisista ihmisistä, joiden eväät ovat pienemmät kuin itsellä. – Joillekin voi käydä niinkin, että auttamisesta saa myös omaan elämään merkitystä ja sisältöä, mikä on äärettömän tärkeä asia. Teksti: Marika Aro ja Harri Markkula / Kuva: Harri Markkula Mentoritoiminnalle innostunut vastaanotto Suomalaisten auttamishalu näytti jälleen kasvonsa lokakuussa alkaneessa Pelastakaa sukupolvi -kampanjassa. Jo reilun kuukauden sisällä 131 ihmistä ilmoitti HelsinkiMissiolle halustaan tukea lapsiperheitä vapaaehtoisena. Innostus kertoo, että satojen lasten paidat onnistutaan lähivuosina vaihtamaan parempiin. Pelastakaa Sukupolvi -hankkeen marraskuinen infokoulutus oli ensimmäinen iso ja konkreettinen askel, kun koulutukseen osallistui 55 lapsiperheiden tukemisesta kiinnostunutta osallistujaa. Ensimmäinen infokoulutus oli ainutlaatuinen päivä, joka tarjosi vapaaehtoistoimintojen valikon HelsinkiMission sekä hankkeen kumppaneiden Helsingin Diakonissalaitoksen, Pienperheyhdistyksen sekä Helsingin kaupungin sosiaaliviraston toiminnoista. Koulutuksen tarkoituksena oli antaa kattava kuva kaikkien hankkeessa toimivien järjestöjen lapsiperheitä tukevista vapaaehtoistoiminnan muodoista. Infokoulutuksessa lanseerattiin HelsinkiMission oma äiti- ja isämentoritoiminta, joka sai innostuneen vastaanoton. Mentoritoimintaan ilmoittautui 23 henkilöä. Loput osallistujat löysivät itselleen sopivan auttamismuodon mieskaveri-, tukiperhe tai iltapäiväkerhotoiminnasta. Tunnelma koulutuksessa oli myönteinen, ja vuoropuhelu kouluttajien sekä osallistujien kesken oli vilkasta. Kokonaisuudessaan koulutuksen onnistuminen oli osoitus aidon kumppanuuden toteutumisesta, jossa yhdessä tekemällä luotiin positiivista energiaa sekä itse tilaisuuteen että kaikkien toteuttajien kesken. Hyvä kiertämään Kristiina Zaeske osallistui Pelastakaa Sukupolvi -hankkeen infokoulutukseen lauantaina 17.11.2012. Hän on aikaisemmin ollut mukana tukiperhetoiminnassa ja toiminut nuoren tukihenkilönä Nuorten Kriisipisteessä. Lasten ollessa jo aikuisia mentorointi tuntui nyt sopivalta toimintamuodolta. – Ajattelen, että hyvä pitää laittaa kiertämään. En tarkoita, että niin tekemällä olisin hyvä ihminen, vaan että hyvän tekeminen aina laajentaa omaa näkökulmaa. Viime 10 kädessä se tulee takaisin tavalla tai toisella. – Tukiperheistä ja -henkilöistä on ollut huutava pula vuosikaudet. On mahtavaa, että nyt voidaan auttaa matalan kynnyksen kautta, eikä aina viranomaisteitse. Avun vastaanottaminen on helpompaa, kun se tulee läheiseksi koetulta ihmiseltä eikä viranomaiselta. Silloin apu ei ole myöskään leimaavaa. – Ei avun tarvitse tarkoittaa isoja tekoja, eikä siihen tarvitse olla asiantuntija. Riittää, kun on halua auttaa ihmisiä pienissä asioissa ennen kuin niistä kasvaa isoja ongelmia. Mitä aikaisemmin voi auttaa, sen kannattavampaa se on. – Suurin ongelma on aina yksin jäämisessä. On aivan sama, mistä tulet, läheltä tai kaukaa, ellei ole ketään, kenen kanssa puhua tai keneltä kysyä apua ja neuvoa. Toiselta paikkakunnalta tai seudulta muuttaneen on vaikea toimia ilman luonnollisia verkostoja. Kun elämästä tulee pelkkää arjen pyöritystä, ulkopuolinen kädenojennus voi tulla tarpeeseen. – Olisiko niin, että ympyrä on sulkeutumassa: ollaan palaamassa yhteisölliseen ja auttamisen tahtoon, kun välillä näytti siltä, ettei ole aikaa mihinkään ylimääräiseen. Nyt näyttää siltä, että avun antamiseen aletaan taas havahtua, ja se on hyvä. Naapuriapuakin osataan jo antaa. Seuraava mentorikoulutus alkaa maaliskuussa 2013. Ilmoittautua voi täyttämällä lomakkeen osoitteessa www.pelastakaasukupolvi.fi Yhteisvoimin tukea perheille Keskeinen osa Pelastakaa sukupolvi -hanketta on myös kaupungin työntekijöiden kouluttaminen. Kolmen tunnin pituisella koulutuksella eli mentorimallinnuksella työntekijät valmennetaan siihen, että he pystyvät ohjaamaan tukea tarvitsevat perheet mentorituen piiriin. HelsinkiMissio on syksyllä kouluttanut noin 50 kaupungin työntekijää hankkeen pilottipaikoissa, muutamissa Helsingin kaupungin päiväkodeissa, leikkipuistoissa ja varhaisessa tuessa. Näin päästään ratkaisevassa vaiheessa tukemaan perheitä – ennen kuin haasteista tulee ongelmia ja syrjäytymispolku on näkyvissä. - Tämä on ennen muuta kumppanuushanke, luonnehtii projektipäällikkö Marika Aro Helsinki Mission ”Pelastakaa sukupolvi” -hanketta. - Koko mentoritoiminta perustuu aitoon kumppanuuteen Helsingin kaupungin yhteistyöverkoston kanssa. Niinpä mentoreiden koulutuksen lisäksi mallinnamme mentoritoimintaa ja kerromme vapaaehtoistoiminnan periaatteista yleisemminkin kaupungin työntekijöille, kuvailee Aro. Ensimmäiset koulutetut mentorit lähtevät kentälle joulu-tammikuussa. Odotukset ovat korkealla. -Oltiinpa sitten asiakkaan kotona tai leikkipuistossa, HelsinkiMission on mukana ensimmäisessä kohtaamisessa. HelsinkiMission koordinaattori seuraa mentorointisuhteen etenemistä kunkin perheen kohdalla, vaikka kyseessä olisi vain muutaman kuukauden mittainen mentorointi. Marika Aro tiivistää mentoroinnin tavoitteen yhteen lauseeseen: Perheen sisältä etsitään niitä voimavaroja, joilla päästään myönteiseen muutokseen perheen arjessa. - Haluamme kannustaa ja tukea äitiä, isää tai koko perhettä löytämään omat voimavaransa selviytyäkseen arjen haasteista – ei kuitenkaan niin, että ulkopuolinen taho tulee kertomaan, miten asiat pitäisi hoitaa, vaan yhdessä tekemällä. Lähes 60 hakijaa aloitti vapaaehtoiskoulutuksen marraskuussa. ”Apu tulee tarpeeseen” Itäisen Helsingin Päivähoitoyksikkö Nalli-Sakaran johtaja Leena Sucksdorff pitää Helsinki Mission ”Pelastakaa sukupolvi” -hanketta erittäin hyvänä ja myös henkilökunnan kannalta motivoivana. - Kyseessä on matalan kynnyksen tuki, josta on varmasti hyötyä monille perheillemme. On erinomaista, että lapsiperheille on tarjolla muitakin verkostoja kuin viranomaisia! Me puolestamme haluamme antaa nyt perheille mahdollisuuden miettiä, - Haluamme kannustaa ja tukea äitiä, isää tai koko perhettä löytämään omat voimavaransa selviytyäkseen arjen haasteista – ei kuitenkaan niin, että ulkopuolinen taho tulee kertomaan, miten asiat pitäisi hoitaa, vaan yhdessä tekemällä. miten ne itse määrittävät tarpeensa ja millainen apu olisi kaikkein tervetulleinta. Sucksdorff korostaa, ettei hankkeessa ole kyse lastenhoidosta, vaikka sen ytimessä onkin koko perheen hyvinvointi. - Keskiössä ovat vanhemmat, joita pyritään kaikin keinoin auttamaan löytämään omat voimavaransa. Lasten hyvä tulee siinä ohessa. Nalli-Sakaran henkilökunta on otta- 11 Mentoritoiminta tarjoaa monia mahdollisuuksia perheiden hyvinvoinnin lisäämiseen, sanoo Leena Sucksdorff. Esimerkiksi maahanmuuttajaperheen saama apu voisi olla vaikkapa suomalaisiin ruokiin, ruokakulttuuriin ja juhlien vuotuiskiertoon perehtymistä. nut tarjotun vaihtoehdon vastaan myönteisesti. - Pelkäsimme lisätöitä, mutta oikeasti onkin ihanaa, että meille annetaan tietoa, jota voimme todella mielellämme kertoa eteenpäin. - Erittäin tärkeää on, että mukaan lähtevät myös leikkipuistot, joiden kanssa meillä on yhteisiä perheitä. Näin tieto tulee perheille monesta suunnasta yhtaikaa ja kulkee suusta suuhun. - Perheiden lähestyminen lastensuojelun nimissä on aina ongelmallista, myös henkilökunnan näkökulmasta. Nyt tilanne on toinen, ja on selvää, että tämä apu tulee todelliseen tarpeeseen. Leena Sucksdorffilla on hankkeelle konkreettinen tavoite. - Toivon kovasti, että saamme perheitä ja mentoreita yhteen ja että tästä kohtaamisesta syntyisi jotain aidosti uutta vanhempien kanssa koko perheen parhaaksi. - Haluan myös kertoa hankkeesta herätteenä omille ystäville tästä ajattelutavasta: että toisille voi olla avuksi ja tehdä jotain itse. Teksti ja kuvat: Harri Markkula Keikka-avun mallista Teksti ja kuva: Harri Markkula valtakunnallinen HelsinkiMission keikka-avun mallia on ryhdytty levittämään muualle Suomeen. Pilottina toiminut Espoon kaupunki on osoittanut, että malli voi toimia erinomaisesti erilaisissa olosuhteissa. Nyt keikka-avun mallia monistetaan muillekin paikkakunnille. – Keikka-avun malli on riittävän yksinkertainen ja selkeä sen soveltamiseen hyvinkin erilaisista lähtökohdista, toteaa HelsinkiMission SeniorTrainer -projektin projektipäällikkö Maria MäntyläGranda. – Riittää, kun on aikaa ja halua vapaaehtoistyön organisoimiseen ja sitoutumista keikkapohjaiseen työskentelymalliin. Kaikki tarvittava tieto projektikuvauksineen ja materiaaleineen on saatavissa HelsinkiMissiolta. Ennen kaikkea tarjoamme uuden yhteistyökumppanin käyttöön koko kokemuksemme keikka-aputoiminnasta. Samalla lupaamme olla mukana konsultoivana tukena projektin eri vaiheissa. Tärkeitä keskustelunaiheita ovat mm. turvallisuuskysymykset ja vakuutukset. HelsinkiMissio on kolmen vuoden aikana kouluttanut 286 keikkavapaaehtoista, joista tämän vuoden aikana aktiivisia on ollut 140. Apua vastaanottavia senioreita on tänä vuonna ollut 227, ja keikkoja on kertynyt lokakuun loppuun mennessä yli 500. Jokaiseen keikkaan sisältyy palautteenanto suoraan hankkeen koordinaattorille. – Koordinaattorin rooli on todella iso: hän ottaa vastaan keikka-apupyynnöt, välittää avustajat ja huolehtii palautesoitoista keikan jälkeen niin seniorille kuin avustajallekin. – Miten meni, ja voidaanko jotain tehdä paremmin? Koordinaattorin taustalla ja hänen käytettävissään on iso verkosto eri alojen ammattilaisia, jolloin palvelun laatu pystytään pitämään korkeana. Näin se on myös turvallista ja toimivaa niin vapaaehtoiselle kuin keikka-avun vastaanottajalle. Maria Mäntylä-Granda korostaa keikka-avun ennalta ehkäisevää luonnetta. –Vapaaehtoiset tekevät asioita pääsääntöisesti seniorin kanssa, eivät hänen puolestaan, ja se parhaimmillaan edistää seniorin toimintakykyä. Samalla konkreettiseen askareeseen, vaikkapa verhojen ripustamiseen, liittyy aina myös sosiaalinen, mielialaa piristävä puoli, joka vähentää yksinäisyyden tunnetta ja voi ennaltaehkäistä masennusta. – Konkreettista pärjäämistä ja arjen turvallisuuden tunnetta lisää sekin, että seniori osaa ja voi pyytää apua sitä tarvitessaan, toteaa Mäntylä-Granda. Raha-automaattiyhdistyksen rahoittaman valtakunnallistamisprosessin resepti on yksinkertainen. Keikka-aputoiminnasta kiinnostunut taho ottaa yhteyttä suoraan projektiin HelsinkiMissiossa, saa koulutusmateriaalin ja voi järjestää vapaaehtoisten koulutuksen omalla paikkakunnallaan. – Pilottinamme toiminut Espoon kaupunki on mahtava esimerkki siitä, miten malli voi toimia toisella paikkakunnalla. Nyt mukana ovat myös Kaarina, Saarijärvi, Tuusula ja Vantaa, ja lisää kyselyjä tulee kaiken aikaa, kertoo Maria Mäntylä-Granda. Mäntylä-Granda toivoo yhteydenottoja hankkeesta kiinnostuneilta kunnilta tai organisaatioilta kevään aikana. projektipäällikkö Maria Mäntylä-Granda puh. 044 054 6230 maria mantyla-granda@helsinkimissio.fi 12 Projektipäällikkö Maria Mäntylä-Granda näkee HelsinkiMission keikka-avun mallilla kaikki mahdollisuudet kehittyä valtakunnallisesti merkittäväksi tekijäksi, kun kehitetään ihmisten erilaisiin elämäntilanteisiin sopivia auttamisen tapoja. Malli on kehitetty vähentämään seniorien yksinäisyyttä, mutta sitä voidaan soveltaa myös muiden arjen tukea tarvitsevien ihmisryhmien auttamiseksi. Keikkavapaaehtoistoiminnan malli HelsinkiMissio on luonut keikkavapaaehtoistoiminnan mallin, joka sopii nykypäivän auttamishaluisten ihmisten kiireiseen elämänrytmiin. Se madaltaa kynnystä ja saa mukaan vapaaehtoistoimintaan ihmisiä, jotka eivät halua tai pysty sitoutumaan säännölliseen toimintaan, kuten nuoria ja työikäisiä. Koulutetut keikkavapaaehtoiset auttavat esimerkiksi atk-kysymyksissä, kaupassa käynnissä, ulkoilussa, verhojen ripustamisessa, lampun vaihtamisessa tai lääkärikäynneillä. Keikka-auttajana toimiva vapaaehtoinen voi itse määritellä, mille keikalle lähtee auttamaan ja milloin. Mallin konkreettisuus ja toiminnallisuus ovat tuoneet mukaan toimintaan myös aiempaa enemmän miehiä. ”Tuntuu hyvältä tehdä juttuja yhdessä, ettei asioita tehdä mun puolesta niin, että tuntisin itseni tarpeettomaksi.” Keikka-avun laajenemiselle koko Espooseen on vahvat tukiverkostot, arvioi projektipäällikkö Tiina Nurmenniemi. –Vapaaehtoista keikka-apua alettiin kehittää Espoossa toukokuussa 2010. HelsinkiMissiossa oli toimiva ja turvallinen vapaaehtoisen keikka-avun malli, jolla voitiin onnistuneesti välittää vapaaehtoisia helsinkiläisille ikäihmisille arjessa selviytymisen tueksi. HelsinkiMission keikka-apu toimi osana SeniorTrainerprojektia ja yksi projektin tavoite oli levittää hyväksi koettua mallia muihin kuntiin. Espoo lähti ensimmäisenä mukaan kehittämistyöhön mallin siirtämiseksi. Keikka-apumallin siirtämistä Espooseen helpotti jo valmiiksi järjestäytynyt vapaaehtoistoiminnan kenttä. Espoossa on vuodesta 2008 toiminut Espoon Järjestöjen Yhteisö ry:n hallinnoima Santra-hanke, joka on luonut Espoon vapaaehtoisverkoston. (Kirsi Koivulan opinnäytetyöstä keikka-aputoiminnan kehittämisestä Espoossa, Laurea-ammattikorkeakoulu 2012.) täntöjen jakaminen, joka on sovellettavissa valtakunnallisestikin. – HelsinkiMission malli on toiminut meillä erinomaisesti. Siihenhän sisältyy myös suora palautteenanto niin keikan vastaanottajalta kuin keikkaavustajiltakin, joille molemmille koordinaattori Milla Koski soittaa keikan jälkeen ja kuulostelee, miten apu meni perille. Tässä soittamisessa on sekin hyvä puoli, että avun vastaanottaja, asiakas, saa yhden kontaktin lisää, ja samalla on mahdollista lievittää mahdollista yksinäisyyttä, arvioi Tiina Nurmenniemi. HelsinkiMission mallin mukaan Espoon keikka-avun pilottihanke käynnistettiin vuonna 2011 yhteistyössä Raha-automaattiyhdistyksen kanssa, joka tukee koko vapaaehtoistoiminnan kehittämishanke Santraa, ja HelsinkiMission mallia seuraten. Mukana kehittämistyössä ovat nyt päärahoittajana Espoon seurakuntayhtymä sekä Espoon kaupungin vanhusten palvelut, Punaisen Ristin Espoon ystävävälitys ja Esbo svenska pensionärer. Espoossa keikka-avun koordinaattorina toimii Milla Koski ja avun kehittämisestä ja laajentamisesta vastaa Espoon Järjestöjen Yhteisö ry:n Santrahankkeen projektipäällikkö Tiina Nurmenniemi. Runsaasti vapaaehtoisia – Vapaaehtoisia keikka-avustajia on nyt jo 60, ja lisää koulutetaan tarpeen kasvaessa koko ajan. Syksyn 2012 aikana avustuskäyntejä kertyy reilusti yli sata, Keikkaapu laajeni Espooseen ja apua saaneita ikäihmisiä on lähes 70. Haluammekin tarjota espoolaisille mahdollisuuden löytää vapaaehtoistoiminnan pariin ja samalla tukea sitä järjestäviä tahoja niiden omassa työssä, kertoo Tiina Nurmenniemi . Hyviä käytäntöjä jaetaan Keikka-avun mallin käyttöönotolle Espoossa oli otollinen maaaperä. – Espoosta puuttui laajempi koordinoitu keikkavapaaehtoistoiminta kokonaan. Suurin osa siihenastisesta toiminnasta edellytti pidempiaikaista sitoutumista. Kun HelsinkiMissiosta oltiin yhteydessä ja tiedusteltiin, voisiko jo hyväksi havaittua keikkamallia soveltaa myös Espoossa, oli reitti selvä. Käyttöön otettiin sama koulutusmateriaali kuin HelsinkiMissiossakin, ja lähtökohdaksi otettiin sama hyvien käy- 13 Päivän odotettu kohokohta Aina ei keikka-apu ole se klassinen lampun vaihto. Yksi voi tarvita apua tietokoneen kanssa, toiselle riittää yhdessä kävely tai kaupassa käynti. Mutta avun luonteesta riippumatta sille varataan aina parituntinen. Lampun voi vaihtaa hetkessä, mutta on hyvä vaihtaa myös kuulumiset ja viettää yhteistä laatuaikaa. Monelle ikäihmiselle keikka-avustajan käynti on päivän odotettu kohokohta. Hyvän elämän jäljillä – Keikka-avun tarjoaminen onkin olennaisesti ikäihmisten syrjäytymisen ehkäisemiseen tähtäävää toimintaa. Tämä koskee myös keikka-avun antajia itseään. – Viime kädessä on kyse hyvän elämän ylläpitämisestä. Haluamme pitää yllä auttamisen arvoa ja pehmeitä arvoja ylipäätään. Samalla tarjoamme kanavia auttamisen halun toteuttamiselle, tiivistää Tiina Nurmenniemi. Keikka-avun mallin on tarkoitus laajentua koko Espooseen vuoteen 2014 mennessä. projektipäällikkö Tiina Nurmenniemi puh. 050 440 5352 tiina.nurmenniemi@ejy.fi www.espoonvapaaehtoisverkosto.fi HelsinkiMission Nuorten Kriisipisteestä tulee ensimmäisenä mieleen yksittäisten nuorten auttamispaikka, mutta Kriisipisteen asiakkaina käy usein myös nuoria pariskuntia. Nuorten Kriisipiste auttaa myös nuoria pareja Nuorten Kriisipisteen kriisityöntekijä Satu Lekola on koulutukseltaan pari- ja seksuaaliterapeutti, auktorisoitu seksuaalineuvoja ja sosionomi AMK. Hän on työskennellyt pian puolitoista vuotta Nuorten Kriisipisteellä. Lekola antaa keskusteluapua sekä yksittäisille nuorille että pareille. Hän tekee parityötä - niin ikään parina - yhdessä toisen kriisityöntekijän kanssa. Useimmiten Lekola työskentelee seksuaalineuvojan ja psykiatrisen sairaanhoitajan Anu Tulen kanssa, mutta tarvittaessa parina on kuka tahansa Nuorten Kriisipisteen kriisityöntekijöistä. - Parityöskentelyssä yhdistetään kahden ammattilaisen tietämys, tapaamisesta tulee monipuolisempi ja saadaan tapaamiseen enemmän näkökulmia. Teen parityöskentelyä yleensä Anun kanssa, koska meillä työ sujuu hyvin ja luontevasti yhdessä. Uskottomuutta, riitoja ja seksiongelmia ko, parille annetaan tehtäviä, joita voi miettiä ja tehdä tapaamisten välillä. Tavoitteena kriisitilanteen tasoittuminen Tapaamisissa kaikki lähtee liikkeelle pariskunnan tasavertaisesta kohtaamisesta, jossa kummallekin annetaan vapaus kertoa omat näkemyksensä. Jos esimerkiksi toinen osapuolista on dominoiva, niin toisellekin annetaan tilaa ja mahdollisuus kertoa, mikä tilanne kotona on. - Pyrimme etsimään syitä siihen, mikä kriisiyttää pariskunnan. Kartoitamme vähän myös parin historiaa ja yritämme etsiä heidän ongelmansa ydinkohtaa. Tavoitteena on etsiä voimavaroja ja saada arki rauhoittumaan, tasoittaa tilannetta. Tapaamisessa saatamme myös Anun kanssa keskustella parin tilanteesta rakentavaan sävyyn. Se on yleensä aika herättävä kokemus pariskunnalle. Lekola ja Krisjouren för Ungan krii- sityöntekijä Carmela Lindroos ovat tehneet parityötä joitakin kertoja myös englannin kielellä. Tällaisissa tapauksissa yleensä toinen osapuoli on suomalainen ja toinen englanninkielinen. Englanniksi on Suomessa vaikea saada pariterapiaa, joten Kriisipisteen tarjoama apu tulee tarpeeseen. Tunnekeskeistä pariterapiaa Monipuolisesta koulutuksestaan huolimatta Lekola haluaa täydentää ja pitää koulutuksensa ajan tasalla. Tänä vuonna hän on aloittanut täydennyskoulutuksena tunnekeskeisen pariterapian opiskelun. Suomen pariterapiayhdistys on tuonut hiljattain menetelmän Suomeen Kanadasta. Jos Lekola saisi päättää, niin kaikki paritapaamiset tehtäisiin voimavarakeskeisesti tunnekeskeisen pariterapien menetelmin. - Tunnekeskeisessä pariterapiassa pidetään käyttäytymisen takana olevia tunteita ja kiintymyssuhdetyyliä keskeisenä asiana parisuhdevaikeuksia hoidettaessa. Parin kanssa työskennellään nimeämällä tunteita ja auttamalla paria ymmärtämään toistensa reaktioita. Pyritään tuomaan esiin se negatiivinen kehä, joka aiheuttaa ongelmia. Kun pari löytää kielteisen kehän ja ymmärtää sen tuhoavan merkityksen suhteessaan, voidaan saada muutosta aikaan. Asiakaspariskunnat hakeutuvat Nuorten Kriisipisteelle joko yksilötapaamisten kautta, yhteistyötahojen ohjaamina tai omasta aloitteestaan. Syynä kriiseihin ovat yleisimmin uskottomuus, voimakkaat riidat, eroaikeet sekä ongelmat seksin ja seksuaalisuuden kanssa. Myös jommankumman tai molempien masennus tai ahdistus voi haitata parisuhdetta. Lekola korostaa, että Kriisipisteen paritapaamisissa käy sekä hetero- että homopareja. - Yleensä tapaamme kutakin paria viisi kertaa noin kahden viikon välein. Yksi tapaaminen kestää puolitoista tuntia. Viisi tapaamista on aika vähän, mutta kyllä siinäkin ajassa jotain voidaan tehdä, etenkin jos pari on motivoitunut ja työskentelee itse tapaamisten välillä. Koska tapaamiset ovat joka toinen viik- Satu Lekolan mukaan kriisityö on joustavaa ja tilanteen mukaan sovitettavaa työtä, johon hän soveltaa menetelmiä kaikista koulutuksista, joissa on käynyt sekä omaa elämänkokemustaan. Teksti: Jaana Kiuru / Kuva: Satu Lekola 14 Gruppträffar delar kunskapen mellan fler Lägg dig på en sommaräng vid havet. Låt en avslappningsvåg gå från fötterna till huvudet och från huvudet till fötterna. Visualisera dina problem som moln och koncentrera dig på att lösa upp molnen. Det är instruktionerna som strömmar från högtalarna medan tonåringarna ligger på golvet i en avslappningsövning under Krisjouren för ungas och Mattlidens hälsokunskapskurs. Att Krisjouren för unga drar en kurs tillsammans med kurator Gunilla Biström i Mattlidens gymnasium är dels ett sätt för skolan att närma sig samhället, dels ett sätt för Krisjouren att komma närmare ungdomarna. – Det finns ett visst behov av gruppverksamhet, men det är svårt att samla målgruppen, säger Biström. – Därför är det bra att göra sådant här som en kurs. Fler alternativa kurser behövs i allmänhet: som kurser i avslappning och stresshantering. Enligt Charlotte Wieliczko, krisarbetare vid Krisjouren för unga och kursdragare tillsammans med Biström, skulle fler sådana kurser dessutom hjälpa upp ungdomarnas kunskaper i att hantera utmaningar och valsituationer. Vilket är samma saker som både Biström och Wieliczko berör i individuella samtal med ungdomar. – Men att göra det i grupp och i kursformat gör lärdomarna tillgängliga för fler, vilket utökar det förebyggande effekten, säger Wieliczko. Det är en högre tröskel att ta sig till Krisjouren eller till kuratorn än att välja Charlotte Wieliczko och Gunilla Biström har arbetat hårt för att skapa en unik hälsokunskapskurs och hoppas nu på att kursen kan få en fortsättning i någon form. en frivillig kurs. När det gått så långt att individen själv tar kontakt med någon för att få hjälp är situationen redan svårare än den hade behövt vara, ifall de redan på förhand hade fått de verktyg som behövs för att hantera den. Samkursen baserar sig på ett av Krisjourens färdiga koncept, som sedan har byggts på och raffinerats till en gymnasiekurs. – Grunden ligger i att skapa gruppverksamhet på basis av den problematik vi stöter på i vår verksamhet, säger Wieliczko. Till kursen hör temalektioner i bland annat vila, mat, tidshantering, självbild och framtid. Till kursen hör också att låta eleverna skapa en problemlösningsmodell som är lösningsinriktad i stället för probleminriktad. – Under vår förra lektion lät vi eleverna skapa en bild av ett problem, en problematisk situation eller person. De fick ge bilden tydliga egenskaper: är den stor eller liten? Inramad eller gränslös? Efter att ha beskrivit bilden för en kamrat fick de skapa en likadan bild av en neutral eller positiv för att sedan ersätta 15 den negativa bilden med en positiv eller smälta ihop dem så att den positiva blir starkare. Det är en väldigt krävande övning, men eleverna klarade av den bra och var nöjda efteråt. Passar utmärkt för de ”duktiga” Alla ungdomar har nytta av en sådan här kurs, säger Wieliczko och Biström. – Inte bara de som löper risk för marginalisering. De ”duktiga” ungdomarna behöver också sådant här, de löper i stället risk för att krascha, att bli utbrända, säger Wieliczko. Enligt Biström är högpresterarna en allt större del av socialarbetet, vilket står i kontrast till socialarbetarnas utbildning som till stor del handlar om social misär. Nu hoppas både Wieliczko och Biström på en fortsättning. Exakt hur den ska se ut är oklart, men behovet är tydligt. Planeringen är redan gjord, så kursen är i sig ett färdigt paket. Text och bilder: Viktor Grandell Jag kan inte leva utan musik Gunilla Kurtén och Ann-Kristin Schevelew är båda av den åsikten att det är svårt att leva utan musik. Musik till Kvällskaffet startades av HelsingforsMission i höstas och är planerad att även i fortsättningen hållas en gång i månaden på kvällstid. Åhörarna har fått ta del av både levande musik, klassisk musik, filmsnuttar samt det viktigaste av allt, all historia och kunskap om tonsättarna som Ann-Kristin Schevelew så inlevelsefullt berättat för oss. Hon började sin karriär som radiohallåa och sedan blev det både radio och tv i 40 års tid. Bland annat har hon varit programledare för Musikväktarna i Radio Vega samt medverkare I tv-programmet Solo. Hon var en av de tre tävlande i det finländska laget I Musikfrågan Kontrapunkt. Hon har fått flera priser, däribland Topelius-priset och Nylands svenska kulturfonds pris. Musiken går rakt in i hjärtat, det finns inga omvägar för den, förklarar Ann-Kristin Schevelew. Åhörarna behöver inte förkunskaper om musiken, det är bara att njuta. Att veta om omständigheterna kring uppkomsten av musiken och vad kompositören tänkte, kan tillföra någonting till musiken. Det är vad Musiken till Kvällskaffet kan ge, tillägger hon. Själv kan hon inte leva utan musik eller åtminstone skulle det vara väldigt svårt. Även om hon så småningom kom att göra mest musikprogram under sin karriär, har hon varit intresserad av musik sedan bar- naåren. När hon var barn hade hon inga möjligheter att lära sig spela något instrument men nu som äldre har hon funderat på att ta upp pianospelet. Sjunga i kör är inte heller obekant för henne. Även korna mjölkar bättre till Mozart Hon tycker att Musik till Kvällskaffet har mottagits mycket bra. Många kommer och pratar med henne efter tillställningen och en del har redan bra kunskaper om klassisk musik. Men musiken har inga gränser, klassisk musik är inte den enda rätta. Underhållningsmusik kan vara precis lika bra, enligt Ann-Kristin. – Någon kväll kommer jag att ta upp klassiska amerikanska musikaler, säger Ann-Kristin. Bakgrundsmusik lär vi aldrig höra under Ann-Kristins tillställningar, för det är musik hon inte kan tåla. Men hur är det med musikens välgörande krafter, finns de? Det finns undersökningar där man har påvisat att patien- Liisa Melin och Tamara Bergkvist från HelsingforsMission är glada över den fina stämningen som finns i både Allsången och Musik till Kvällskaffet. 16 ter som har legat i koma har reagerat på musik. Det sägs till och med att korna mjölkar bättre till Mozart, så musiken har en klar terapeutisk effekt, säger Ann-Kristin bestämt. Hennes råd för alla som vill förkovra sig är att så mycket som möjligt lyssna till musik. Man kan t.ex köpa en samlingsskiva med många populära klassiska stycken. Hon avslutar samtalet med uppmaningen: - Att bara lyssna. Mera krävs det inte, om man inte själv vill. Stamgäster njuter av musik och fakta Gunilla Kurtén besökte andra gången Musik till Kvällskaffet. Ann-Kristin Schevelew är välbekant för henne från de tv-uppträdanden hon gjort och musiktävlingen hon deltog I. Gunilla Kurtén gillar Ann-Kristin Schevelews sätt att framställa fakta, hennes informella sätt att berätta. Jag har tyckt bra om allt hon gjort hittills och det är också trevligt att överraskas, berättar Gunilla Kurtén. Gunilla var förut själv aktiv inom musiken, hon spelade piano och var med i körer. Nu, som hon säger själv, är hon passiv förbrukare av musiken. Hon går och lyssnar på stadsorkestern regelbundet och har även besökt Nyslotts opera flera gånger. – Musik är för mig ett sätt att njuta. Jag kan inte tänka mig ett liv utan musik, hävdar Gunilla Kurtén. Projektchef för den svenskspråkiga seniorverksamheten Liisa Melin och koordinatorn Tamara Bergkvist är nöjda med det intresse som visats för verksamheten, men också för att många seniorer fått hjälp. -Tack vare engagerade volontärer, som velat hjälpa på många olika sätt seniorer, har vi nått resultat, säger Liisa Melin. till k i Mus fet f a k s l l kvä Vid grammofonen: Ann-Kristin Schevelew KOm sOm du är – njut Av musiKen! Kom och lyssna till musiken som lever! Den serveras en gång i månaden av en rad musiker , en grammofon och Ann-Kristin Schevelew. Fritt inträde - vi bjuder på kaffe! Onsdagar 2.1, 6.2, 6.3, 3.4 och 15.5 kl. 18 Text: Tamara Bergkvist Bilder: Jani Laukkanen Tfn 045 - 8690 945 • E-post tamara.bergkvist@helsinkimissio.fi • www.helsingforsmission.fi Ann-Kristin Schevelew är känd för sitt inlevelsefulla sätt att berätta, även många glada skratt kan höras under kvällens gång. 17 Albertsgatan 33, Helsingfors Vapaaehtoisten omat sivut Selvä suunnitelma eläkepäiville Kuka? Ulla Partanen (65) Olen toiminut Taloushallinnon Ulla Partanen nautti Aki Louhelan konsertista Aleksanterin teatterissa yhdessä muiden vapaaehtoisten kanssa. Konsertin myötä HelsinkiMissio halusi kiittää vapaaehtoistyöntekijöitään heidän tekemästään tärkeästä työstä. Salmen onnettomuudessa heikentynyt kävelykyky on selvästi parantunut. Liiton toiminnanjohtajana, ”Tää on mun juttu” verohallinnon sekä vakuutus- Ulla Partanen on sitoutunut Salmen tukihenkilöksi vuoden loppuun asti, mutta ilmoittaa samaan hengenvetoon, ettei hänellä ole mitään syytä olla jatkamatta myös sen jälkeen. Partasella on myös toinen HelsinkiMission vapaaehtoistehtävä; hän päivystää Aamukorvassa ja on yksi sen neljästä ryhmänvetäjästä. - Kun kuulin ensimmäisen kerran Aamukorvasta, tiesin, että ”tää on mun juttu”. Organisaation vetäjänä olen saanut kuunnella toisten ongelmia, ja muutenkin haluaisin olla herkkä kuuntelija. Se on luonut hyvän pohjan päivystämiselle Aamukorvassa. - Olen jo varannut jouluaattoaamun päivystysvuoron. Siitä voi tulla joko rankkaa tai ihanaa – tai sitten ihanan rankkaa. yhtiön kouluttajana ja ammattilehti Tilisanomien päätoimittajana.Tutkinnot olen suorittanut taloustieteistä ja neurolingvistiikasta. Kun tähän lisätään oman yrityksen pyörittäminen, kertyy vuosia liike-elämän palveluksessa neljäkymmentäkaksi. Huolenpitoa vapaaehtoisista - Ajatus vapaaehtoistyöhön lähtemisestä syntyi jo työurani loppuvaiheessa. Olen saanut osaltani suvussamme hoitaa iäkkäämpiä. Siksi vapaaehtoisuus tuntui itsestään selvältä vaihtoehdolta kun pohdin, mitä tekisin eläkepäivinäni, sanoo Ulla Partanen. - HelsinkiMissio tuli juuri sopivaan saumaan elämässäni, kun oli luontevaa alkaa pohtia, mitä voisin itse tehdä toisten hyväksi. - Ensimmäinen tehtäväni keikkaavustajana oli kaupassa käynti 84-vuotiaan Salmen kanssa. Se ilmeisesti onnistui hyvin, koskapa Salme kysyi erotes- samme, voisinko tulla toisenkin kerran. Nyt olemme sitten liikkuneet puoli vuotta yhdessä, milloin kaupassa, milloin terveysasemalla, milloin ihailemassa rhododendroneita puistossa tai vain juttelemassa samalla kun harjoittelemme kävelemistä. Yhdestä keikasta on kehittynyt lämmin ja toimiva tukihenkilösuhde. Läsnäolon tarve Ullan ja Salmen tukihenkilösuhteessa ei ole kyse vain kaupassa tai terveysasemalla käymisestä. - Tärkeintä on juttelun ja läsnäolon tarve. Saatamme tehdä puolentoista tunnin lenkkejä pyörätuolin kanssa. Niiden aikana ehdimme mukavasti vaihtaa kuulumiset sen sijaan, että istuisin hänen luonaan juttelemassa. Samalla 18 HelsinkiMission vapaaehtoisena Ulla Partanen arvostaa erityisesti yhteisiä tapaamisia, tukea ja työnohjausta. - Työnohjaus tulee todella tarpeeseen. Tärkeää on myös, että vapaaehtoisista pidetään huolta monin tavoin, myös puhelinsoitoin ja sähköpostiviestein. Silloin tulee sellainen tunne, että on olemassa jollekin, ei vain kasvoton monien joukossa. HelsinkiMissio osaa pitää huolta vapaaehtoisistaan upeasti! Soppakauhan varressa Ulla Partaselta riittää aikaa muuhunkin kuin HelsinkiMission vapaaehtoistyöhön. Paraikaa hän toimii Puistolan kirkon Tapulikaupungin seurakuntakodin ”soppakirkkovastaavana”. - Huomenna menen seurakuntakodille ja laitan porisemaan nakkisopan 60 hengelle. Olen sanonut jo hyvissä ajoin Salmelle, että kun soitan sinulle, pistät takin päälle ja hiivit alaovelle, niin tulen hakemaan sinut syömään soppaa. Vapaaehtoisten omat sivut Uteliaisuudesta elämään Piiju Laurio (82) on palvelutalo Cecilian ensimmäisiä asukkaita. Hän vetää talossa useita eri ryhmiä ja on kouluttanut myös vapaaehtoistyöntekijöitä, mutta aikaa jää myös oman henkisen vireyden ylläpitämiseen. Piiju Laurio muutti Ceciliaan ensimmäisten asukkaiden joukossa talon valmistuttua vuonna 2004. – Jo silloin kerroin vapaaehtoisten koordinaattoreille, että voisin alkaa pitää jotain kursseja talossa. Keväällä 2005 aloitinkin jo ”Hyvän olon ryhmällä”. Se perustui ihmiselle kokonaisvaltaisesti hyvää tekevään rentoutusharjoitukseen, jossa rentoutuksen avulla pyritään unenkaltaiseen tilaan, ei kuitenkaan uneen. Ihminen ikäänkuin hellittää sekä fyysisesti sekä henkisesti. ”Laiva on lastattu” Piiju Laurion vetämässä ”Laiva on lastattu”-visailussa etsitään oikeita substantiiveja kirjain kerrallaan aakkosjärjestyksessä ja kehitetään samalla muistia. Visailun päätteeksi Piiju Laurio vetää tietokilpailun, eikä vieläkään päästä ryhmäläisiään helpolla. – Ryhmän seniori on jo satavuotias mies, joka juuri voitti kisan aivan suvereenisti. Tiesi samperi senkin, montako kertaa Elizabeth Taylor on ollut naimisissa, Laurio nauraa. Ruotsi piti opetella uudelleen Piiju on aina pitänyt itseään ”suht kaksikielisenä”, vaikka suomi onkin hänen ensimmäinen kielensä. Aivoinfarkti kuitenkin vei ruotsin sanat, jotka oli opeteltava uudelleen. Apu löytyi Cecilian omasta ruotsin kielen kurssista. Sen jälkeen ruotsi oli palautunut jo siinä määrin, että hän oli valmis aloittamaan oman ruotsin keskusteluryhmän vetämisen. Nyt ”Svenska Diskussionsgrup- Piiju Laurio arvostaa HelsinkiMission tapaa pitää vapaaehtoisistaan huolta. Jokainen kokoontuminen on jo itsessään tärkeä yksistään kohtaamisen vuoksi. Kun samanhenkiset tapaavat toisiaan, syntyy pulinaa, ja se on hyvä. Kuva ”Vapaalla”-konsertista Aleksanterin teatterissa. pen” on tavannut jo pari vuotta samalla kokoonpanolla. Mitään tekemättä Jääkö aktiiviselle eläkeläiselle sitten laisinkaan omaa aikaa? –Voin sanoa, ettei minulla ole koskaan kiire enkä ole koskaan yksinäinen. Ryhmien lisäksi harrastuksiini kuuluu bridge neljä tuntia kerran viikossa. Ja sitten ratkon ristisanoja ja sudokuja ja luen, mutta välillä rakastan istumista ihan mitään tekemättömänä. Hengitän sen avulla, että olen tekemättä yhtään mitään. kivaa tänään tapahtuu”. En kuitenkaan odota, että Clark Gable soittaisi ovikelloani. Illalla nukkumaan mennessäni huomaan kuitenkin, että jotain on tapahtunut joka päivä. Ystävällisen sanan tai hymyn vaihtaminenkin on jo tapahtuma, samoin se, kun joku avaa minulle oven tai hymyilevä lapsi tulee rattaissa vastaani. Haluan noukkia ne kaikki päiväni varrelta, ne ovat pieniä asioita, jotka tekevät hyvää. Ei päivän tapahtuman tarvitse olla niin hirveän ihmeellinen. Toivon, etteivät ihmiset hukkaisi uteliaisuuttansa maailmaa kohtaan. Elämään kuuluu sen mysteerien ihmettely, Ikuinen uteliaisuus Minussa asuu ikuinen uteliaisuus. Aamuisin sanon itselleni: ”Piiju, mitähän 19 Jatkuu seuraavalla sivulla Vapaaehtoisten omat sivut Jatkoa edelliseltä sivulta ja utelias voi olla iästä riippumatta. Minulle kaiken ydin on tässä päivässä. ”Minä olen hyvä” Aki Louhela on kokenut säveltäjä-muusikko, jonka karisma ja ilmaisun syvyys ovat vuosien saatossa vain parantuneet. Kuvat: Jani Laukkanen Kiitoskonsertissa vaihdettiin vapaalle HelsinkiMission vapaaehtoiset pääsivät runsaslukuisesti nauttimaan hyvin ansaitsemastaan vapaaillasta 8.10.2012. Aleksanterin teatterissa järjestetyssä Vapaalla-kiitoskonsertissa kuultiin muusikko Aki Louhelan ja hänen orkesterinsa mukaansa tempaavaa musisointia. Juontajana toimi Mikko Leppilampi, joka myös haastatteli laulujen lomassa HelsinkiMission toiminnanjohtajaa Olli Valtosta. Illan ohjelmisto koostui Louhelan omista kappaleista, kuten Jos oon liikaa ja Vapaana syntynyt sekä muistoja herättävistä suosikki-covereista eri vuosikymmeniltä. Turhaan ei miestä ole nimetty pohjolan omaksi Bryan Adamsiksi. Syksyn pimeyteen virkistystä tuonut konsertti oli nimettömänä pysyttelevän HelsinkiMission vapaaehtoisen järjestämä. HelsinkiMissio kiittää lämpimästi niin järjestäjää, konserttivieraita kuin esiintyjiäkin. Elävä musiikki, mukava seura sekä Aleksanterin teatterin historiallisen juhlavat puitteet auttoivat irtautumaan arkirutiineista. 20 - Useinhan me ihmiset ajattelemme, että emme ole yhtään mitään. Se on miltei synnynnäinen virhe. Kuitenkin olemme hyviä juuri sellaisina kuin olemme. Ellemme sitä itse usko, eivät sitä voi toisetkaan nähdä. Hyvänä olemista voi harjoitella vaikkapa aamuisin sanomalla itselleen: ”Minä olen hyvä.” Ei tarvitse kuunnella mitään vanhaa levyä, auktoriteettia, joka kieltää tekemästä jotakin. Tämä on tärkeää hoksata, muuten vain toistaa opittua. Jokainen kielteinen sana on pohdittava loppuun asti: onko se totta, olenko samaa vai eri mieltä. On huojentavaa huomata, että voi olla eri mieltä. Elän tätä päivää – Elämän tässä vaiheessa ei mielestäni kannata pohtia, mikä on mennyt oikein ja mikä väärin. Opettelen anteeksiantamista ja pyytämistä, sen sijaan katumiseen ei kannata haaskata energiaa. Parantamiseen sen sijaan on totta vie varaa. – Yritän olla armelias itselleni. Pidän pohdiskelusta, mutta en ole siinä alkuunkaan valmis. Elämä on kaiken kaikkiaan niin mielenkiintoinen. Osaan kyllä myös uneksia ja haaveksia, ja monesti uneksijan kuva on minussa voimakkaampi kuin tekijän. En silti halua jäädä kiinni menneisyyden hyviin ja huonoihin puoliin, vaan elää tätä päivää, sillä siinä juuri piilee uteliaisuuden voima, ja unelmissa. – Uteliaisuudessa ja unelmoinnissa ei kuitenkaan ole kaikki. Niiden lisäksi voimavarojani ovat lapsenmieli ja hulluttelu. Mihin ihmisiltä on jäänyt lapsenmieli? ”Shhh…. kävikö tuossa ikkunan takana tonttu kuuntelemassa”, kuiskaa Piiju ja kääntyy vakavissaan ikkunaa kohti. Teksti: Harri Markkula Kuva: Jani Laukkanen Teksti: Jaana Kiuru Kuvaaja: Iiris Niemi Vapaaehtoisten omat sivut Oikeilla otteilla pyörätuolin käsittely sujuu kätevästi ja turvallisesti. Vapaaehtoiset tutustuivat pienapuvälineisiin, jotka helpottavat monin tavoin ikäihmisten elämää. Omenan kuoriminen onnistuu vaikka yhdellä kädellä, kun on oikeanlaiset välineet. Ergonomiakoulutus auttaa auttamaan oikein HelsinkiMission vapaaehtoisille järjestettiin 12.11. viime syksyn tapaan ergonomiailta. Koulutuksesta vastasi neljä toimintaterapeuttiopiskelijaa Metropolia-ammattikorkeakoulusta. Senioreja auttavien vapaaehtoisten on tärkeää osata liikutella pyörätuolia turvallisesti ja auttaa rollaattorin kanssa esimerkiksi kynnysten kohdalla, luiskissa ja bussiin mentäessä. Oikeat otteet ovat hyödyksi sekä auttajalle että autettavalle, sillä niiden avulla ehkäistään vahinkojen ja vaaratilanteiden syntymistä. Metropolian opiskelijoiden järjestämillä apuvälinerasteilla vapaaehtoiset pääsivät kokeilemaan avustamista haastavissa tilanteissa. Lisäksi oli mahdollisuus kokeilla erilaisia pienapuvälineitä ja ottaa itsekin tuntumaa liikkumisen apuvälineisiin. Kaikkiaan 20 vapaaehtoista keikka-auttajaa, tukihenkilöä ja ryhmänohjaajaa osallistui koulutusiltaan. Kysy Ne-Rå:sta sosiaalipalveluista Kiitos palautteesta ja luottamuksesta Koulutusillassa saatiin tärkeää tietoa myös muista ikäihmisiin liittyvistä aiheista. Sininauhaliiton kouluttajat kertoivat ikääntyneiden päihteiden käytöstä ja sosiaalipalvelujen neuvontapalvelu Ne-Rå tarjosi tietoiskun siitä, mitä palveluja Ne-Rå:sta voi saada. Kiitokset kaikille lähes 200 vapaaehtoiselle, jotka vastasivat tekemäämme vapaaehtoisten kyselyyn! Kyselyllä halusimme saada palautetta asioista, joihin olemme vapaaehtoistoiminnan organisoinnissa erityisesti panostaneet viime aikoina (kuten viestintä) ja toisaalta nostaa esiin kehittämiskohteita. Testasimme myös muutamia väittämiä, ja iloksemme esimerkiksi 95 % vastanneista luottaa HelsinkiMission työntekijöihin, 91 % kokee, että HelsinkiMissio vaikuttaa myönteisesti Helsingin tai helsinkiläisten arvoihin ja 90 % kokee että HelsinkiMissio tarjoaa yhteisöllisyyden kokemuksia. Kiitos! Kaikki vastaukset luetaan tarkasti ja hyödynnämme niitä toiminnan kehittämisessä. Tampereen Kaupunkilähetys vietti Aamukorvan 25-vuotisjuhlaa Helsingissä Ne-Rå auttaa mm. näissä asioissa: • Neuvontaa ja ohjausta sosiaali palvelujen – ja etuuksien hakemisessa • Keskusteluapua erilaisissa elämäntilanteissa • Apua lomakkeiden täyttämisessä • Asiointitukea mahdollisuuksien mukaan Lisätietoa: www.ne-ra.fi 21 Lauantaina 27.10.2012 Helsingissä vietettiin Tampereen Kaupunkilähetyksen Aamukorvan 25-vuotista taivalta koulutuksellisen seminaaripäivän muodossa. Osallistujajoukko muodostui sekä Tampereen että Helsingin Aamukorvapäivystäjistä. Asiantuntijaluennoitsijoina päivässä kuultiin Henrietta Grönlundia, Pirkko Lahtea sekä Pia Pohjolaa. Päivän loppukevennyksenä Pienperheyhdistyksen teatteriryhmä Tuulahdus viihdytti osallistujat hyvillä mielin kotimatkalle. HelsinkiMissio – yksinäisyyttä vastaan vuonna 2012 Vuosi alkaa olla lopuillaan, joten on aika vilkaista lähimenneisyyteen ja katsoa, mitä HelsinkiMissiossa on tänä vuonna saatu aikaan. Ammattilaistemme ja vapaaehtoistemme voimin olemme jälleen antaneet tukea ja toivoa tuhansille yksinäisille nuorille ja senioreille. Lämmin kiitos tuestanne! Kiitos kaikille vapaaehtoisille ja lahjoittajille korvaamattomasta panoksestanne lapsiperheiden, nuorten ja seniorien tueksi. Teidän vuoksenne Helsingissä on vähemmän yksinäisyyttä ja enemmän välittämistä! Tack för ert stöd! År 2012 hade vi redan 50 volontärer som hjälpte svenska seniorer och ungdomar på sitt modersmål. Ett stort tack till er som har donerat tid eller pengar för att stöda vår kamp mot ensamhet bland svenskspråkiga seniorer och ungdomar. Tack vare er har vi mindre ensamhet och mer omtanke i Helsingfors. Kiitämme myös lämpimästi kampanjointiimme panoksensa antaneita markkinointiviestinnän osaajia: Folkia, Seediä, Toastia, Zeelandia, Hekua, ClearChannelia, Talentumia, OtavaMediaa, Lehtiyhtymää ja Kotimaa-Yhtiötä. Uusia vapaaehtoisia lähes tuplasti enemmän Noin 200 uutta koulutettua vapaaehtoista kouluttautui ja tuli mukaan tänä vuonna HelsinkiMission vapaaehtoistoimintaan. Tämä on lähes kaksi kertaa enemmän kuin viime vuonna (reilut 100 henkilöä vuonna 2011). Tässä otteita työmme tuloksista (1.1.30.10.2012): pomalla, avustamalla monenlaisissa tilaisuuksissa ja tapahtumissa sekä esilaulamalla yhteislaulutilaisuuksissa, joita järjestetään jo useita viikossa sekä suomeksi että ruotsiksi. Uusi lapsiperheitä tukeva Pelastakaa sukupolvi -hanke sai mukaan uusia vapaaehtoistoiminnasta kiinnostuneita. 161 ihmistä lähetti hakemuksen vapaaehtoiseksi tähän toimintaan ja heistä lähes 60 aloitti jo vapaaehtoiskoulutuk- Tukea tuhansille senioreille HelsinkiMission seniorityö toteutetaan suurelta osin vapaaehtoistoiminnan keinoin. Senioreja tuetaan auttavan puhelimen, toimintaryhmien, keikka-avun ja tukihenkilöiden avulla. Kriisipuhelin Aamukorvassa vapaaehtoiset vastasivat lokakuun loppuun mennessä 2996 puheluun (yli 400 puhelua enemmän kuin vuonna 2011 vastaavana aikana). Soittajista noin kolme neljäsosaa (75 %) kuului Aamukorvan ensisijaiseen kohderyhmään (yli 60-vuotiaat). Keikka-apua annettiin myös reilusti enemmän kuin viime vuonna, yhteensä 564 kertaa (2011 koko vuonna 354 keikkaa), joista yli 50 tapahtui ruotsinkielisten seniorien tueksi heidän omalla äidinkielellään. Vapaaehtoiset ovat siis auttaneet senioreja (ulkoilu- ja saattoapu, arjen askareet yms.) lokakuun loppuun mennessä yli 550 kertaa. Apua kaupassakäyntiin, ulkoiluun tai arjen asioihin on saanut yli 200 eri senioria. Vapaaehtoisten ohjaamissa erilaisissa suomen- tai ruotsinkielisissä virike- ja keskusteluryhmissä vapaaehtoinen on kohdannut seniorin yli 4000 kertaa. Tukihenkilönä seniorille tai nuorelle on tämän vuoden aikana toiminut pitkälti yli 100 vapaaehtoista. Tämä tarkoittaa varovastikin arvioiden ainakin 2000 yksinäisyyttä vähentävää ja elämän iloa lisäävää kohtaamista vapaaehtoisen ja seniorin tain nuoren välillä. Myös tukihenkilötoimintaa järjestetään sekä suomen että ruotsin kielellä. Lisäksi vapaaehtoiset ovat tuoneet iloa ja apua neulomalla villasukkia, lei- 22 sen marraskuussa. Ensimmäiset vapaaehtoiset äiti- ja isämentorit ovat valmiit auttamaan perheitä jo ennen joulua. Senioripysäkit toimivat aktiivisesti ympäri Suomea Senioripysäkki-ryhmät helpottavat senioreiden elämää pääkaupunkiseudun lisäksi lähes 30 paikkakunnalla ympäri maata. Senioripysäkki-ryhmillä on tänäkin vuonna ollut tuhansia asiakaskontakteja. Nuorten Kriisipisteelle 755 yhteydenottoa Nuorten Kriisipiste auttaa nuoria ja nuoria pareja seitsemän kriisityöntekijän voimin, joista yksi tekee kiertävää kriisityötä eli käy oppilaitoksissa kertomassa nuorille tukea tarjoavista tahoista. Päivystysyhteydenottoja Kriisipisteelle oli tullut lokakuun loppuun mennessä 755. Puheenvuoroja ja palkintoja yksinäisyyden vähentämisestä Helsinkimission taistelua yksinäisyyttä vastaan käydään vankan asiantuntemuksen pohjalta. 90 hengen joukosta löytyy tohtoreita, ympäri maapallon sykähdyttäviä innovaattoreita sekä pitkän kokemuksen tuomaa osaamista. Toiminnanjohtaja Olli Valtonen toimii vuoden 2012 loppuun asti kaupunginvaltuutettuna ja Helsingin sosiaalilautakunnan varapuheenjohtajana. Valtonen osallistui myös lukuisiin TV- ja radio-ohjelmiin sekä paneelikeskusteluihin. Apulaistoiminnanjohtaja Sari Vapaavuori on työnsä ohella ollut mm. KatajaParisuhdekeskus ry:n ohjausryhmän jäsen ja osallistunut senioriparisuhdeprojektin ohjaus- ja seurantaryhmään. Lisäksi hän on luennoinut mm. Helsingin Osuuspankin Elohopeakerhon ystävänpäiväristeilyllä 14.2. ja Arvokas elämä -tapahtumassa 24.11. HelsinkiMission musiikin erityispalvelukeskus Resonaarin johtajat Kaarlo Uusitalo ja Markku Kaikkonen vastaanotti- Krisjouren för Ungassa 750 asiakaskäyntiä Ruotsinkielisen nuorten kriisiavun asiakasmäärä on kasvanut edellisvuodesta. Krisjouren för Ungassa on asiakkaita, jotka ovat käyneet säännöllisesti tai käyvät edelleen on noin 95 henkilöä (vuonna 2011 yhteensä 81 asiakasta). Toteutuneita käyntejä näillä asiakkailla on ollut noin 750 (vuonna 2011 yhteensä 721 käyntiä). Kouluyhteistyön, messujen, tapahtumien, yhteistyötapaamisten, kurssien yms. toiminnan kautta kontakteja on ollut noin 1500 kpl lokakuun loppuun mennessä. vat 6.11. Alfred Kordelinin säätiön 20 000 euron suuruisen palkinnon kannustuksena musiikkikasvatuksen ja musiikin avulla tapahtuvan kuntoutuksen alalla tehtävään työhön. Markku Kaikkonen valittiin heinäkuussa International Society for Music Education ISME:n maailmankonferenssissa Kreikassa ISME:n Music in Special Education kommissioon, johon kuuluu kuusi asiantuntijajäsentä eri puolilta maailmaa. Kaikkonen toimii kauden 2012-14 komission jäsenenä statuksella chair-elect, mikä tarkoittaa että hän siirtyy komission puheenjohtajaksi kaudelle 2014-16 ISME:n maailmankonferenssissa Brasilissa vuonna 2014. Kaikkonen puhui myös World Design Capital -vuoden tilaisuuksissa siitä, miten Resonaarissa käytetyt erityisryhmien tavoitteelliseen musiikinopetukseen tehdyt kuvionuotit nähdään uutena oppimisen designina. Kansalaistoiminnan johtaja Henrietta Grönlund väitteli toukokuussa aiheesta Volunteerism as a mirror of individuals and society: reflections from young adults in Finland” (Vapaaehtoistoiminta yksilön ja yhteiskunnan peilinä). Vuoden aikana Grönlund on luennoinut muun muassa arvoista, vapaaehtoistoiminnasta ja sen tulevaisuudennäkymistä. Kuulijoina ovat olleet muun muassa RAY:ssä avustusvalmistelijat ja muiden järjestöjen työntekijät, Kansalaisareenan Menu-messujen näytteilleasettajat sekä yksittäisten järjestöjen ja liittojen hallitukset ja työntekijät. HelsinkiMission katuväkivallan Aggredi-projektissa työskentelevä Tuula Kekki väitteli Helsingin yliopiston valtiotieteellisessä tiedekunnassa taparikollisuuden motiiveista. Väitöskirjan nimenä on Taparikollisuuden kulttuuriset ja rakenteelliset ulottuvuudet – Huumeiden käyttäjien ja poliisin tulkinnat taparikollisuudesta. Pelastakaa sukupolvi -hankkeen projektipäällikkö Marika Aro oli järjestösektoria edustavana panelistina Helsingin, Espoon ja Vantaan Tukevasti alkuun – vahvasti kasvuun -hankkeen päätösseminaarissa 22.11. Vapaaehtoistoiminnan projektipäällikkö Maria Mäntylä-Granda puhui HelsinkiMission keikkamuotoisen vapaaehtoistoiminnan kokemusten pohjalta seniorien toimintakyvystä ja toimijuudesta 23 RAY:n Kansallisen ikääntymisen foorumissa 21.11. Granda kertoi vapaaehtoisten motivoimisesta myös Kirkon kansalais- ja vapaaehtoistoiminnan tulevaisuus –seminaarissa 22.11. HelsinkiMission väkivaltatyön kehittämisprojekti Aggredi kutsuttiin jäseneksi sisäasiainministeriön Sisäisen turvallisuuden ohjelman järjestöyhteistyöryhmään toimikaudelle 2012-2015. Lisäksi Aggredi on mukana EU:n väkivaltaisen radikalisoitumisen ehkäisemiseen tähtäävässä työryhmässä (RAN, DERAD). Aggredin Tapani Aulis puhui 12.9. sisäisen turvallisuuden ministeriryhmän järjestämässä seminaarissa Eduskuntatalolla joukkosurmien taustoista. Aggredin Sami Keski-Nisula puolestaan osallistui sisäasiainministeriön 23.10. järjestämään seminaariin Pojat ja miehet – unohdettu sukupuoli, jossa hän kertoi näkemyksiä siitä, miten poikien ja miesten väkivallan kierre syntyy. Aggredi järjesti myös Laurea-ammattikorkeakoulun rikosseuraamusalan opiskelijoille kaksi koulutuspäivää keväällä 2012. Tämän lisäksi Laureassa pidettiin kahden päivän opintojakso 19.20.11.2012 aiheesta Kodin ulkopuolinen väkivalta ja sen vähentäminen. Nuorten Kriisipisteen vastaava kriisityöntekijä Katja Laamanen vaikutti vuonna 2012 Tyttöjen talon ohjausryhmässä. Nuorten kriisityön johtaja Olavi Sydänmaanlakka luennoi lukuisissa kouluissa ja oppilaitoksissa ympäri maan vanhemmille ja oppilaille. Krisjouren för ungan matalan kynnyksen ammattiapu nuorille palkittiin ruotsalaisuuden päivänä 6.11. Svenska Finlands folktingetin myöntämällä Bojan Sonntag -palkinnolla. Myös järjestön edellisvuoden kampanjoinnin vaikutuksia noteerattiin vielä 2012. HelsinkiMission kansalaiskeskustelua herätellyt Kadonneet-ilmoitus palkittiin 23.1.2012 kunniakirjalla MediaFinlandia 2011 -kilpailun finalistina. Mainostoimisto Folkin suunnittelema ilmoitus palkittiin myös 27.3. Helsingin Sanomien Pahvilla. HelsinkiMisssion vuosikertomus 2011 sai kunniamaininnan 13.11. PWC:n Avoin Raportti -kilpailussa. Kunniamaininta tuli muun muassa kiinnostavuuden vuoksi. Tuhannen tarinan miesryhmä Seniori, tule sinäkin mukaan ryhmään! Keskiviikkoisin kokoontuu Kinaporin Kerhosalissa HelsinkiMission miesryhmä. Ryhmä parantaa maailmaa eri tavoin sitoutumatta mihinkään ryhmään ja puuttumatta uskontoon ja politiikkaan liittyviin aiheisiin. – Ryhmä on kokoontunut nelisen vuotta ja siinä on vaihtelevasti kymmenkunta osanottajaa, kertoo ryhmän vetäjä Pertti Andersson (75). Miesryhmän kokoamiselle ei ole ollut vaikeuksia. – Miehille duuni on ollut tärkeä, ja kun sitä ei enää ole, tulee tyhjää. Sitä tyhjää paikkaa voidaan täyttää ryhmässä porisemalla. Keskiviikkoryhmän seniori Pauli (80) on samalla sen ensimmäinen jäsen ja ollut siis mukana alusta lähtien. – Kävin ensin vaimoni kanssa lauluryhmässä. Kun tästä ryhmästä soitettiin ja kysyttiin, tulisinko mukaan, lähdin ilman muuta, mikäs, kun olen eläkkeellä. Mukaan ehdin, elleivät mökkipuuhat osu keskiviikolle. – Tämä on hyvä ryhmä. Kun uskonnosta ja politiikasta ei puhuta, ei tule riitoja. Ulkopolitiikkaa kyllä käsitellään, mutta leppeässä hengessä, ei vakavailmeisesti. Sitäkin pohditaan, miten saataisiin nuorille töitä. Ryhmän ”nuorisosiipeä” edustava Olavi (66) löysi paikalle lehti-ilmoituk- sen perusteella. – On mielenkiintoista olla ryhmässä, jossa on itseä vanhempia ihmisiä ja paljon elämänkokemusta. Ihan kuin HelsinkiMission julisteessa, jossa sanotaan ”Tuhat tarinaa eikä yhtään kuulijaa”. Tämä on lungi ryhmä, jossa kukaan ei jännitä toistaan. Samalla tämä tarjoaa kevyen kukkaron harrastusmahdollisuuden. Miesryhmä ei nimittäin ainoastaan kokoonnu keskustelemaan vaan myös sivistää itseään retkeilemällä mielenkiintoisiin kohteisiin. Sanoman kirjapainossa on käyty, seuraavaksi on suunnitteilla retki Laiturin Unioninkatunäyttelyyn. Samaan matkaan mahtuvat Kampin kappeli ja Luonnontieteellinen keskusmuseo. Maksullisten kohteiden pääsymaksuihin kerätään kolehti. Miesryhmään mahtuu vielä, ja tarvetta olisi aamuryhmän lisäksi iltapäiväryhmällekin. Tärkeintä ovat juttuseura, tarinat ja jakaminen. Tuhat tarinaa odottaa kertojaa ja kuulijaa. HelsinkiMission Miesryhmä Kinaporin kerhosali, Kinaporinkatu 11 A keskiviikkoisin klo 10 – 11.30 Teksti: Harri Markkula 24 Tammikuussa starttaa neljä ryhmää, joihin voi tulla nauttimaan yhdessäolosta ja mukavasta tunnelmasta. Ryhmät kokoontuvat Kinaporissa ja Albertinkadulla. Osallistuminen on maksutonta, mutta ole hyvä ja ilmoittaudu etukäteen. Lisätietoa ja ilmoittautumiset puhelimitse tai sähköpostitse: Marjut Puisto, puh. 045 872 3516 marjut.puisto@helsinkimissio.fi Kinaporin ryhmät: Kirjallisuuspiiri Kerran kuukaudessa torstaisin alkaen 17.1. klo 14.30-16.00 Ryhmä sinulle, kirjojen ystävä. Torstaisalonki Joka torstai alkaen 17.1. klo 11-13, keskustelua ajankohtaisista asioista kahvin kera. Albertinkadun ryhmät: Runoryhmä Kerran kuukaudessa torstaisin alkaen 17.1. klo 14-15.30. Lausutaan ja kuunnellaan runoja. Kirjallisuuspiiri Kerran kuukaudessa tiistaisin alkaen 29.1. klo 14-15.30. Yhteisiä lukuelämyksiä sinulle, kirjojen ystävä. Kolumni Herkkä ihminen M illaisia mielikuvia tai ajatuksia yllä oleva otsikko sinussa herättää? Millainen on herkkä ihminen? Onko määritelmä positiivinen vai negatiivinen? Oletko sinä ehkä herkkä ihminen? kemmin joukoin kuin pitkään aikaan. Kampin hiljaisuuden kappeli houkuttaa tuhansia ja tuhansia kävijöitä. Ehkä erityisen herkät ihmiset voisivat olla suunnannäyttäjiämme tasapainoisempaan elämään? Stressin ja kaoottisuuden ennaltaehkäisyyn, riittävän rauhan löytämiseen kiireen keskellä, kauneuden huomaamiseen tai ainakin moninaisuuteen. Jos erityisen herkkiä on Suomessa jopa miljoona, ja muillakin alkaa sietokynnys mölylle ja kaaokselle laskea, miksei esimerkiksi aistiystävällisiä kauppoja, kahviloita ja muita palveluja ole enempää? Herkkyys on teema, josta keskustellaan yllättävän vähän. Ehkä siksi, että ainakin minun mielestäni sillä on ajassamme ja kulttuurissamme jotenkin negatiivinen kaiku. Herkkyys assosioituu ylitunteellisuuteen, heikkouteen, varovaisuuteen ja nehän ovat tässä kilpailuyhteiskunnassamme huonoja asioita. Herkkyys on itse asiassa paljon moniulotteisempi käsite kuin ensi alkuun ajattelisi. Asian tieteellinen tutkimus käsittelee paitsi herkkyyttä tunteille, myös herkkyyttä monenlaisille muille asioille. Ihminen voi olla erityisen herkkä esimerkiksi voimakkaille aistiärsykkeille, esteettisille kokemuksille ja monille samanaikaisille impulsseille. Tällä tavalla erityisen herkkien ihmisten aivot yksinkertaisesti toimivat hieman eri tavoin kuin enemmistön. He huomaavat yksityiskohdat helpommin, kokevat aistiärsykkeet voimakkaammin, prosessoivat tietoa syvemmin, ja tästä syystä kokevat olonsa kaikkien yksityiskohtien keskellä joskus liian intensiiviseksi, jopa kaoottiseksi. Tällä tavalla ymmärretyssä herkkyydessä on kyse sisäsyntyisestä ominaisuudesta, jota esiintyy myös lähes kaikilla eläinlajeilla. Olisiko erityisen herkkien aika tulla esiin erityislahjansa kanssa, ja vaatia sille arvostusta? Entä jos ominaisuudelle löytyisi uusi termi: syväaistiva, aktiivisesti reagoiva, huippusensorinen? Herkkyyden ominaisuuden siivoaminen virheellisistä ennakkoluuloista ja mielikuvista tekisi joka tapauksessa hyvää koko kulttuurillemme, ja rohkaisisi kenties ihan jokaista tiedostamaan ja arvostamaan sitä herkkyyttä jota enemmän tai vähemmän meissä kaikissa on. Aivojen herkkyydestä reagoida ärsykkeisiin seuraa usein herkkien ihmisten tarve kontrolloida ärsykkeitä, vetäytyä välillä sosiaalisista tilanteista, viettää aikaa hiljaisuudessa ja rauhoittua. Herkät ihmiset eivät kuitenkaan ole välttämättä ujoja, vaan tutkimusten mukaan jopa kolmannes erityisen herkistä ihmisistä on persoonallisuudeltaan ulospäin suuntautuneita. Kaiken kaikkiaan herkkiä ihmisiä on herkkyystutkijoiden mukaan jopa 15-20 prosenttia väestöstä. Kyseessä ei siis ole minkään pienen joukon ominaisuus, mutta kuitenkin riittävän pienen, jotta alussa kuvaamani kaltaiset väärinymmärrykset ja -tulkinnat heikkoudesta ja ujoudesta ovat yleisiä. Joulun aika on yksi vastatrendien kenttä. Vaikka on paljon vilkkuvia valoja, kiirettä ja hulinaa, joulu on myös hiljentymistä vuoden vaihteessa, kynttilöiden sytyttämistä pimeään talveen, tuoksuja, makuja ja värejä, jotka puhuttelevat aisteja ja herättävät muistoja. Kristityille joulu on myös ansaitsemattoman armon ja ilman suorituksia saadun rakkauden juhla. Maailmankatsomuksesta riippumatta joulun aika mahdollistaa oman herkkyyden kuulostelua meille kaikille, erityisen ja ihan tavallisen herkille. Vietitpä joulun aikaa yksin tai muiden kanssa, toivon, että pystyt löytämään hetkiä pysähtymiselle, hiljentymiselle, syventymiselle ja kokemiselle kaikin aistein. Ehkä sitä voisi toteuttaa joskus joulun jälkeenkin. Mitä tämä tarkoittaa niiden jopa miljoonan suomalaisen kohdalla, joiden aivot toimivat erityisen herkällä tavalla? Häpeääkö herkkä lapsi, nuori tai aikuinenkin itseään kulttuurissa, joka kannustaa kovaäänisyyteen ja jatkuvassa ärsykevirrassa seikkailuun niin fyysisessä kuin virtuaalisessakin maailmassa? Miten hän jaksaa koulujen kakofoniaa, työpaikkojen multi-taskingia tai vapaa-ajan monikanavaisuutta? Kulttuurissamme on onneksi myös vastatrendejä. Korkealta ja kovaa -kulttuuri alkaa mennä niin pitkälle, että rauhaa ja tilaa kaipaavat jo muutkin kuin erityisen herkät. Elämäntapaamme eivät kestä sen paremmin ihmiset kuin tämä planeetta. Meditaatio, jooga ja retriitit ovat valtavirran harrastuksia. Luontoon hiihtämään, sieniretkille ja järven rantaan hakeudutaan san- Henrietta Grönlund HelsinkiMission kansalaistoiminnan johtaja Kuva: Jani Laukkanen 25 AJANKOHTAISTA Arvostettu Kordelinin säätiön kannustuspalkinto Resonaarille HelsinkiMission musiikin erityispalvelukeskus Resonaarin johtajat Kaarlo Uusitalo ja Markku Kaikkonen vastaanottivat 6.11. Alfred Kordelinin säätiön 20 000 euron suuruisen palkinnon kannustuksena musiikkikasvatuksen ja musiikin avulla tapahtuvan kuntoutuksen alalla tehtävään työhön. Palkintoperusteluissa todettiin, että Resonaari on luonut laajan kansallisen ja kansainvälisen yhteistyöverkoston ja kehittänyt merkittävästi alansa toimintamuotoja. Palkintojen saajista vuosittain päättävä Kordelinin säätiön hallitus oli yksimielinen Resonaarin valinnasta kannustuspalkinnon saajaksi. Säätiö jakoi yhteensä kaksi tunnustuspalkintoa ja kolme kannustuspalkintoa, jonka Resonaarin lisäksi saivat toimittaja Maarit Tastula ja professori Lauri Nummenmaa. Resonaarin johtajat Markku Kaikkonen ja Kaarlo Uusitalo sekä toimittaja Maarit Tastula Alfred Kordelinin säätiön palkintojenjakotilaisuudessa Helsingissä 6. marraskuuta 2012. Resonaarigroup Latviassa Resonaarigroupin kehitysvammaiset muusikot Jaakko Lahtinen, Marlo Paumo sekä Resonaarin johtajat osallistuivat elokuussa Meeting in Music musiikkileirille Pavuls Jurjans musiikkikoulussa Latviassa. Yhteistyö Resonaarin ja Baltian maiden toimijoiden kanssa perustuu vuosina 2009-2011 toteutettiin EU-rahoitteiseen Music for All -hankkeeseen. Riskiryhmä konsertoi Skotlannissa Resonaarin Riskiryhmä-bändi vieraili lokakuussa Edinburghissa elinikäisen oppimisen Luminate-festivaalin pääesiintyjänä. Riskiryhmään kuuluu kuusi soittajaa, jotka aloittivat soittoharjoittelun ja bändisoiton neljä vuotta sitten lähes 70-vuoden iässä. Edinburghissa he viihdyttivät lähes sadan hengen yleisöä rock-pitoisella keikalla. Vierailun yhteydessä Riskiryhmä ja Resonaarin johtajat myös kouluttivat paikallisia opettajia ja musiikkitoiminnan järjestäjiä. Remu sisusti hotellihuoneen syrjäytymistä vastaan Remu Aaltonen, Nicke ja Raakel Lignell sekä Jani Tolin lähtivät Sokos Hotel Aleksanterin talkoisiin pelastamaan syrjäytymisvaarassa olevien lasten sukupolvea. Tempauksella hotelli tukee HelsinkiMission Pelastakaa sukupolvi -hanketta, jolla tarjotaan perheille oikea-aikaista tukea arjen haasteisiin. Muusikko Remu Aaltonen sai vapaat kädet helsinkiläisen Sokos Hotel Aleksanterin juniorisviitin sisustukseen. Tämä Rock’n Rose -nimen saanut huone luovutettiin yleisön käyttöön 14.11. Hotelliyön voi varata normaalisti hotellin myyntipalvelusta. Sokos Hotel Aleksanteri lahjoittaa HelsinkiMissiolle osan jokaisesta Rock’n Rose -huoneen yömajoituksesta. Sokos Hotel Aleksanterissa Rock’n Rose -huoneessa yöpyjä voi viihdyttää itseään vaikka pelaamalla erän aidolla Elvis-flipperillä. 26 Tupaantuliaisissa Isä Ambrosius siunasi HelsinkiMission päämajan käyttöön. herkullisia leipomuksia, kolmoskerroksessa oli mahdollisuus kokeilla soittamista kuvionuottien avulla Resonaarin opettajan ja oppilaiden opastuksella ja vastauslaatikkoon saattoi laittaa ehdotuksensa kysymykseen ”Mikä on parasta taistelua yksinäisyyttä vastaan?” Vastauslaatikosta löytyikin monta hyvää ehdotusta, joista tässä muutama: Ystävyys. Kynttilän sytyttäminen toisen kanssa. Ystävällisyys tuntemattomalle. Perhesuhteiden vahvistaminen. Yhteisöllisyys. Toiset ihmiset. Onnea uudelle päämajalle Aleksanterissa aukesi myös Lignellien suojelema lasten taidenäyttely Kuuleeko Kukaan II -konsertti 13.2.2013 Kuuleeko Kukaan II -konsertti Nuorten mielenterveystyön tukemiseksi järjestetään Savoy-teatterissa keskiviikkona 13. helmikuuta. Konsertti antaa mahtavan ja mieleenpainuvan vuorovaikutteisen musiikkielämyksen, joka sisältää tuttuja kappaleita ja ihan uusia tuttavuuksia. Artisteina mm. Paleface, Alavala ja Stina Girs. Juontajina Jani Toivola ja Silvia Modig. Liput alk. 25 €, Kummilippu 40 €/2 hlöä. Varmista paikkasi ja osta lippusi hyvissä ajoin: www.lippupalvelu.fi Konsertin taustalla mukana nuorten mielenterveystyössä HelsinkiMission lisäksi Yeesi, Suomen mielenterveysseura, Punainen Risti ja Nunu. Krisjouren för Unga fick Sonntag-priset Svenska Finlands folktings garanter r.f. delade ut Bojan Sonntag -priset till HelsingforsMissions Krisjouren för unga på Svenska dagen. Saija ja Laura LLau Saija Myllykoski kriisityöntekijäksiLa Nuorten kriisipisteeseen kanssamme – vähemmän yksinäisyyttä yhdessä laulaminen on tehokas yksinäisyyden karkottaja. helsinkimissio on järjestänyt laula kanssamme –yhteislauluhetkiä inna vintturin johdolla jo vuodesta 2000 lähtien. Konsepti on osoittautunut toimivaksi: hyvät pullakahvit, iloinen musiikkiryhmä ja paljon energisiä seniorilaulajia. Saija on työskennellyt terveydenhuollossa, mutta opiskelu on hänelle elämäntapa. Matkaan on tarttunut mm. sosiaalipsykologiaa, aikuiskasvatustiedettä, viestintää ja lasten mielenterveystyön opintoja. Parhaillaan hän on psykoterapiakoulutuksessa, suuntauksena ratkaisukeskeinen psykoterapia. Laura Pakarinen toimistosihteeriksi Laura on monille jo ennestään tuttu, parin vuoden takainen harjoittelijamme. Hän on saanut merkonomiopintonsa päätökseen ja aloitti 19.11. Albertinkadulla toimistosihteerinä. Laura vuorottelee aulan vastaanotossa Irman kanssa ja lisäksi hallinnon/talouden vahvistuksena kolmannessa kerroksessa. 27 laula kanssamme –tapahtumia vietetään eri puolilla helsinkiä. yksi näistä on ruotsinkielinen allsång på albertsgatan. Käy tutustumassa sivuillamme www.helsinkimissio.fi helsinkimissio tunnetaan työstään vanhusten ja nuorten parissa pääkaupunkiseudulla. helsinkimissiossa on satoja vapaaehtoisia tukihenkilöitä, joka aamu päivystävä aamukorva-puhelin, terapeuttisia keskusteluryhmiä ja paljon muuta. helsinkimissio haastaa kaikki toimimaan unohdettujen puolesta – yksinäisyyttä vastaan. isBn 978-952-93-1523-9 Kansi: jukka valtonen Lau La LauLa kanssamme Sokos Hotel Aleksanterissa avattiin samalla kertaa myös Nicke ja Raakel Lignellin suojelema lasten taidenäyttely ”Ilo ja Ystävä”. Taidenäyttely koostuu lasten tekemistä värikkäistä maalauksista sekä kuvataiteilija Jani Tolinin graffititöistä. Kaikki näyttelyn työt ovat ostettavissa ja tuotto lahjoitetaan HelsinkiMission Pelastakaa sukupolvi -hankkeelle satojen vapaaehtoisten auttajien rekrytoimiseen, kouluttamiseen ja työssä ohjaamiseen lapsiperheiden tueksi. Näyttelyyn voi tutustua Sokos Hotel Aleksanterin aulassa. HelsinkiMission uuden päämajan tupaantuliaisia vietettiin 5.10. Kutsuvieraita oli päässyt runsaslukuisesti paikalle ja heitä kierrätettiin vastaremontoidussa talossa pienryhmissä. Vapaaehtoiset leipojat olivat loihtineet kahvipöydän täyteen kanssamme Kauniita Kansanlauluja, raKKaita virsiä ja iloisia isKelmiä yhteislauluhetKiin toimittanut inna vintturi Uusi Laula kanssamme -laulukirja innostaa yhteislauluun Yhdessä laulaminen on tehokas yksinäisyyden karkottaja. HelsinkiMissio on järjestänyt Laula -kanssamme yhteislauluhetkiä Inna Vintturin johdolla jo vuodesta 2000 lähtien. Nyt Inna Vintturi on koonnut rakkaimmat laulut kirjaksi, jonka alaotsikkona on Kauniita kansanlauluja, rakkaita virsiä ja iloisia iskelmiä yhteislauluhetkiin. Kirja sopii mainiosti muihinkin yhteislaulutilaisuuksiin ja vaikka perhejuhliin. Kirjaa voi ostaa tai tilata HelsinkiMissiosta hintaa 15 euroa/kpl. Olavi Sydänmaanlakka uusiin tehtäviin HelsinkiMission Nuorten kriisityön johtaja Olavi Sydänmaanlakka päätti lähteä Amerikan kautta uusiin haasteisiin. Sydänmaanlakka on nimitetty Mielenterveyden keskusliiton toiminnanjohtajaksi ensi vuoden alusta alkaen. Elokuussa Sydänmaanlakka lähti neljäksi ja puoleksi kuukaudeksi vuorotteluvapaalle tutustumaan yhdessä perheensä kanssa amerikkalaiseen elämäntapaan. Sydänmaanlakan puoliso Marianna sai Fulbright-stipendin käytettäväksi koulutusohjelmaan USA:ssa, ja niinpä koko perheelle tarjoutui hyvä tilaisuus lähteä matkaan. Perhe vuokrasi asunnon Green Beltin kaupungista, 20 minuutin metromatkan päästä Washington DC:stä. Alueen väestö on pääosin mustaa, tienoo tunnetaankin nimellä Black County. Marraskuun lopulla kotiinpaluun jo häämöttäessä Sydänmaanlakka kertoo, että Amerikan kuukaudet ovat olleet voimakas kokemus koko perheelle. timaassa hyvällä tolalla, esimerkiksi suomalainen koulujärjestelmä on loistava. USA:ssa avautui kontrastien maailma – Elämme täällä kontrastien maailmassa. Olemme matkustelleet paljon ja käyneet kokkareilla ja muissa hienoissa tilaisuuksissa, mutta asuinalueemme on kaukana amerikkalaisesta unelmasta. Täällä vallitsee sukupolvelta toiselle periytyvä köyhyyden ja väkivallan kulttuuri. Kaduilla näkee surun läpäisemiä ihmisiä, narkkareita ja rikollisia. Poliisiautojen ja ambulanssien sireenit soivat lähes lakkaamatta ja tunnelma on välillä kuin suoraan amerikkalaisesta TV-sarjasta! Selväksi on käynyt se, että amerikkalaista unelmaa pystyvät toteuttamaan vain ne, joilla on rahaa. Sydänmaanlakka kertoo, että perheen takia asuinalueen rauhattomuus on jännittänyt ja huolestuttanut. – Toisaalta tämän kokemuksen jälkeen voi olla Suomesta todella ylpeä. Moni asia on ko- HelsinkiMissio kasvatti johtajaksi Entä mikä sai miehen vaihtamaan maisemaa työpaikan suhteen? – En erityisesti halunnut lähteä HelsinkiMissiosta, mutta kun hyvä tilaisuus tuli eteen, niin ajattelin, että ehkä nyt on oikea hetki siirtyä toisaalle. Mielenterveyden keskusliitto on Euroopan suurin mielenterveysalan järjestö ja uskon että, pystyn hyödyntämään siellä työhistoriaani, jossa mielenterveyden teemat ovat kulkeneet koko ajan mukana. Sydänmaanlakan mukaan kymmenen vuotta HelsinkiMissiossa ovat olleet hyvä koulu johtajuuteen kasvamisessa. – Huomasin, että kaikkea ei voi tehdä itse, vaan on mahdollista hyödyntää omaa historiaansa ja tehdä töitä osaavien ihmisten kanssa. – HelsinkiMissiosta minulla on monia hyviä muistoja ja tapaan vanhoja työkavereita varmasti työasioiden tiimoilta, mutta aion käydä Albertinkadulla välillä myös kahvilla ja rupattelemassa, sillä tuleva työpaikkani sijaitsee aivan lähellä, Ratakadulla. Isäntänä Olli Valtonen messun on ja Tuomas HelsinkiMissi Varmista paikkasi ja osta liput ennakkoon. Liput 18 euroa + toimituskulut www.lippupalvelu.fi Puhelinpalvelu 0600 10 800 (1,96 euroa/min+pvm) tai 0600 10 020 28(6,79 euroa/puhelu+pvm) Auki ma-la 8-21, su ja pyhäisin 10-18. ROHKEASTI LAPSEN MAAILMAAN Neuvokasta puhetta ja osuvia juttuja sekä lasten että perheiden arjesta. Tilaa Lapsen Maailma lahjaksi tai itsellesi! Hinta vain 63 e (kesto), 74 e (12 kk), 49 e (6 kk), 49 e (opiskelijat). Lehti ilmestyy 11 kertaa vuonna 2013. Tilaukset: (03) 4246 2222 tai tilaajapalvelu@lskl.fi Lapsen Maailmaa julkaisee Lastensuojelun Keskusliitto, jonka jäseniä ovat lastensuojelualan järjestöt ja kunnat. Liitto ajaa lapsen etua, vaikuttaa lapsia koskevassa päätöksenteossa ja yhdistää eri tahojen lastensuojeluasiantuntemusta. 75 vuotta 29 Jaa mailmasi, älä jää yksin HelsinkiMission Nuorten Kriisipisteen blogissa me jaamme maailmamme, jotta sinäkin jakaisit omasi. Kirjoittamalla työssämme esiin nousseista teemoista, haluamme herättää nuoret ja nuorten kanssa tekemisissä olevat pohtimaan nykypäivän nuorten arkea iloineen ja suruineen. Lue ja kommentoi. http://nuortenkriisipiste.blogspot.fi/ Vårens artist: Klaus Pennanen Kom som du är – njut Av musiKen! Dela din värld, du bir inte ensam Du är hjärtligt välkommen i vårt glada sällskap! Sjung av hjärtans lust eller bara njut av gemenskapen. Fritt inträde – vi bjuder på kaffe. I Helsingfors Mission Krisjouren för ungas blogg delar vi vår värld, så att även du kan dela din. Genom att skriva om aktuella teman som stiger fram ur vardagen, vill vi nå fram till unga och de som har med unga att göra, att fundera kring både på soliga och tråkiga saker som dagens unga och unga vuxna möter i vardagen. Läs och kommentera. http://krisjouren.blogspot.fi varje torsdag kl. 13 - 14 Tfn 045 - 8690 945 • E-post tamara.bergkvist@helsinkimissio.fi • www.helsingforsmission.fi ENNEAGRAMMISEMINAARI Italiassa Jouluyön Tuomasmessu 24.12.12 klo 23 Mikael Agricolan kirkossa Tule kokemaan jouluyön ihme Saarnaa Liturgina pastori, Hans psyko- Tuominen terapeutti Musiikissa Jaana Räntilä Inna Vintturi ja jouluorkesteri TUOMAS Mikael Agricolan kirkko› Tehtaankatu 23 tuomasmessu.fi Kevätkauden ensimmäinen Tuomasmessu 13.1. M ESSU › Helsinki› ratikka 3B› bussit 14 ja 18 Albertsgatan 33, Helsingfors Assisi 30.6.–7.7.2013 Yhdeksän tapaa kurkottaa kohti hyvää Kouluttajina Olli ja Leila Valtonen. Me kaikki haluamme hyvää. Mutta millä tavalla? Ja millä toimin? Fransiskaaniluostari tarjoaa hyvät puitteet pohtia yhdeksää eri tapaa kamppailla ja kilvoitella itsensä kanssa. Seminaariohjelma rakentuu luennoista ja paneeleista. Luostarimme sijaitsee vanhan Assisin keskustassa. Luostarissa on täysihoito ja ilmastointi. Kontemplatiivinen ympäristö ja vanhan kaupungin tunnelma luovat ihanteelliset puitteet luostareissa laajasti käytössä olevalle itsetuntemusjärjestelmälle ja loman ja seminaarin yhdistelmälle. Franciscus Assisilaisen kaupungissa on paljon nähtävää ja koettavaa. Asiantuntevista opastuksista vastaa Pirjo Kantala, seminaarin musiikista Inna ja Juha Vintturi. Valittavana kaksi vaihtoehtoa: 1) Valmismatka 30.6.–7.7.2013, valmispaketin hinta 1695 €/hlö. Sisältää: • lennot Finnairin reittilennolla Helsinki-Rooma-Helsinki turistiluokassa • täysihoito Assisin luostarissa • majoitus luostarissa 2-hengen huoneissa/lisämaksusta yhden hengen huone • bussikuljetus Rooma-Assisi-Rooma • seminaari 4 pv luostarissa • opastettu kiertoajelu ja lounas Roomassa 7.7. • tutustuminen pyhän Franciscuksen elämään ja kaupunkiin • matkanjohtaja Pirjo Kantalan palvelut koko matkan ajan • matkalle myydään nais- ja miespaikkoja LISÄMAKSUSTA: retki Umbria Jazz-festivaaleille Perugiassa 5.7. 2) Omatoimimatka Pelkkä Assisin seminaari 30.6.–4.7. 2013. Seminaarihinta 790 €/hlö kahden hengen huoneessa, sis. luostarimajoituksen ja täysihoidon ko. ajalta. LISÄMAKSUSTA: Mahdollisuus osallistua Umbria Jazz festivaaleille sisältäen lisävuorokaudet luostarissa. Vastuullinen matkanjärjestäjä Lomalinja Oy Matkavaraukset ja tiedustelut: Leena Siukola Lomalinja Oy Puh 010 289 8112 Gsm 050 400 4408 leena.siukola@lomalinja.fi Tiedustelut myös Pirjo Kantala puh 040 5111989, tai pirjo.kantala@helsinkimissio.fi Albertinkatu 33 n 00180 Helsinki n Puh. 09-2528 2711 NUORTEN KRIISITYÖ Seniorityö HelsinkiMission hallitus Puheenjohtaja Hannu Tonteri, toimitusjohtaja, kauppaneuvos Varapuheenjohtaja Tapio Aaltonen, yritysvalmentaja, kirjailija Hallituksen jäsenet Jaana Hallamaa, sosiaalietiikan professori Yrjö Kopra, toimitusjohtaja Heikki Ropponen, varatoimitusjohtaja Caroline Lilius, markkinointijohtaja HelsinkiMission valtuuskunta Puheenjohtaja Reijo Karhinen, pääjohtaja Varapuheenjohtajat Ahti Hirvonen, kauppat. tohtori h.c. Sirkka Hämäläinen, kauppat. tohtori Valtuuskunnan jäsenet Metropoliitta Ambrosius Irja Askola, Helsingin piispa Arto Bryggare, kauppat. maisteri Helena Helve, tutkimusprofessori/ dosentti Harri Hollmén, toimitusjohtaja Eero Huovinen, emerituspiispa Olli Härmänmaa, varatuomari Sirkka-Liisa Kivelä, professori Pentti Kivinen, kauppaneuvos Lasse Koivu, dipl. ekonomi Eija-Riitta Korhola, europarlamentaarikko Johannes Koroma, EK, asiamies Antti Kuljukka, toimitusjohtaja Matti Leikola, professori Pekka Merilampi, laamanni Kari Neilimo, vuorineuvos Mauri Niemi, hall. puh.joht., toim.joht. Topi Paananen, toimitusjohtaja Mauri Palvi, hallituksen puheenjohtaja Paavo Pitkänen, FM Jukka Riikonen, Helsingin poliisikomentaja Tapani Ruokanen, päätoimittaja Karsten Slotte, konsernijohtaja Kari O. Sohlberg, vuorineuvos Timo Strandberg, professori Sakari Tamminen, toimitusjohtaja Astrid Thors, kansanedustaja Seppo Tirkkonen, rovasti Liisa Tuovinen, rovasti Helsinkimissio Albertinkatu 33, 00180 Helsinki Puh. 09-2528 2711 helsinkimissio@helsinkimissio.fi www.helsinkimissio.fi Toiminnanjohtaja Olli Valtonen Puh. 040-500 5329 Apulaistoiminnanjohtaja Sari Vapaavuori Puh. 0400-678 858 Talouspäällikkö Paula Kotonen-Hautala Puh. 045-341 0247 IT-päällikkö Jussi Mursula Puh. 0400-941 489 Palvelutalo Cecilia n Tiedustelut n varaukset n vuokraus Irma Kallamäki, HelsinkiMissio, Albertinkatu 33, 00180 Helsinki Tiedustelut arkisin klo 9–11 Puh. 045-341 0244 / vaihde 09-2528 2711 cecilia@helsinkimissio.fi HelsinkiMission Seniorityö tarjoaa maksutonta ja turvallista läsnäoloa, yhteyttä, ammattikeskustelua tai arkiapua yksinäisille senioreille. Senioripysäkki Maksuton keskusteluryhmä yli 60-vuotiaille omien ajatusten ja tunteiden jakamiseen. HelsinkiMissiossa ryhmiä ohjaavat psykoterapeutit, muualla Suomessa sosiaali- ja terveydenhuoltoalan koulutetut ammattilaiset. Gsm 045-341 0506 tai puh. 09-2528 2720 senioripysakki@helsinkimissio.fi www.senioripysakki.fi Senioripysäkkiohjaajakoulutus Sari Eskelin Aamukorva Ikäihmisiä auttava puhelin Puh. 09-2528 2730 tai gsm. 045-341 0504 joka aamu klo 5.00-9.00 Vapaaehtoistoiminta HelsinkiMission vapaaehtoistoiminta valjastaa suomalaisten auttamishalun joustaviin vapaaehtoistoiminnan muotoihin senioreiden, nuorten, lapsiperheiden ja erityisryhmien parissa. etunimi.sukunimi@helsinkimissio.fi Kansalaistoiminnan johtaja Henrietta Grönlund Puh. 045-872 1870 Seniorityö Virikeryhmät ja tukihenkilötoiminta Projektikoordinaattori Marjut Puisto puh. 045 872 3516 Senioreiden keikka-apu Vapaaehtoistoiminnan koordinaattori Tiia Hautamäki puh. 044 054 6236 Aamukorva Vapaaehtoistoiminnan koordinaattori Kaisa Kauhanen puh. 050 323 7651 SeniorTrainer-projekti Projektipäällikkö Maria Mäntylä-Granda 044-0546230 Nuorten tukihenkilötoiminta ja lapsiperheet Vapaaehtoistoiminnan koordinaattori Anna Lepistö puh. 045 854 7528 Pelastakaa Sukupolvi -projekti Projektipäällikkö Marika Aro puh. 045 858 4375 Svensk verksamhet Projektchef Liisa Melin Tel. 045-891 2502 Volontärverksamhetens koordinatör Tamara Bergkvist Tel. 045-8690 945 Nuorten kriisityön tavoitteena on vahvistaa nuoren osallisuutta yhteiskunnassamme rakentamalla pohjaa nuoren sosiaaliselle hyvinvoinnille ja psyykkiselle terveydelle. www.nuortenkriisityo.fi Nuorten kriisityön johtaja Olavi Sydänmaanlakka (Virkavapaalla 31.12.2012 saakka) Nuorten Kriisipiste Katja Laamanen Puh. 045-341 0594 Krisjouren för unga Camilla Laine Puh: 045 341 7552 (Heidi Nygård-Michelsson perhevapaalla 5/2012 alkaen) MARKKINOINTIVIESTINTÄ JA VARAINHANKINTA Markkinointiviestintä Viestintäpäällikkö Helena Hulkko Puh. 044-733 1544 Varainhankinta Yhteyspäällikkö Liisa Melin Puh. 045-891 2502 (Niina Frösen perhevapaalla 3/2012 alkaen) Face-to-face-varainhankinta ja kuukausilahjoittajat Outi Neuvonen Puh. 044-054 6224 Projektityöntekijä Liina Kahelin Puh. 045-888 9625 Varainhankinnan koordinaattori Sonja Kopponen Puh. 044-054 6225 Nuorten Kriisipiste etunimi.sukunimi@helsinkimissio.fi www.helsinkimissio.fi Keskusteluapua 12–29 -vuotiaille nuorille ja nuorille aikuisille Päivystys: ti–to klo 9.00–13.00 Kriisipuhelin 045-341 0583 Toimisto 045-341 0589 nuortenkriisipiste@helsinkimissio.fi www.nuortenkriisipiste.fi Krisjouren för unga Samtalshjälp för ungdomar och unga vuxna mellan 12 och 29 år Jourtider: tis–tors kl. 11–13 Albertsgatan 33, 00180 Helsingfors Kristfn. 045-341 0574 krisjouren@helsinkimissio.fi www.krisjourenforunga.fi Kotivuoren lastenkoti Puotilantie 6 A, 00910 Helsinki Johtaja Päivi Mattila Puh. 045-341 0596 Osasto A, puh. 050-435 5189 Osasto D, puh. 050-444 2296 etunimi.sukunimi@helsinkimissio.fi www.nuortenkriisipiste.fi Aggredi Väkivaltatyön projekti Hämeentie 29, 3. krs, 00500 Helsinki Asiakasohjauspäivystys Puh. 045-341 0564 www.aggredi.fi Työ erityisryhmien parissa Keräyslupa: HelsinkiMission keräyslupa 2020/2010/3531 Keräystili: FI68 50085320 0123 05 Kuukausilahjoitus on tehokkain tapa auttaa. Suoraveloitussopimuksen voi tehdä kadulla HelsinkiMission feissarin kanssa tai ottamalla yhteyttä HelsinkiMission toimistoon (09-2528 2711). Valtakirja on myös saatavilla HelsinkiMission nettisivuilta, ja sen voi postittaa toimistolle maksutta merkitsemällä kuoreen tunnuksen ”5008731, 00003 VASTAUSLÄHETYS”. Keräyslupa 2020/2010/3531 Kertalahjoitus Jokainen lahjoitus on meille tärkeä. Voit antaa lahjasi HelsinkiMission keräystilille FI68 5008 5320 0123 05 Yritysyhteistyö HelsinkiMissio tarjoaa yrityksille mahdollisuuden hyvän tekemiseen ja yhteiskuntavastuun kantamiseen. Jos olet kiinnostunut yrityskumppanuudesta, ota yhteyttä yhteyspäällikkö Liisa Meliniin. HelsinkiMission pääyhteistyökumppanit Resonaari Musiikin erityispalvelukeskus ja musiikkikoulu Kulosaaren puistotie 26, 00570 Helsinki Johtaja Markku Kaikkonen Puh. 0400-766 712 Johtaja Kaarlo Uusitalo Puh. 040-501 1371 resonaari@resonaari.fi www.resonaari.fi www.facebook.com/helsinkimissio Haluaisitko paperilehden sijasta sähköisen lehden? Sähköinen verkkolehti on ympäristöystävällinen vaihtoehto, joka auttaa myös karsimaan postituskuluja. Soita (09) 2528 2711 tai lähetä yhteystietosi sähköpostitse helsinkimissio@helsinkimissio.fi ja vaihda sähköiseen lehteen. Saat sähköpostiisi neljä kertaa vuodessa linkin, josta pääset lukemaan uusimman verkkolehden. HelsinkiMission tiedotuslehti • ISSN-L 1799-7739 • ISSN 1799-7739 (Painettu) • ISSN 2242-2536 (Verkkolehti) • Julkaisija: HelsinkiMissio • Jakelu noin 13.000 kappaletta • Päätoimittaja Olli Valtonen • Toimitussihteerit: Jaana Kiuru ja Helena Hulkko • Albertinkatu 33 • 00180 Helsinki • etunimi.sukunimi@helsinkimissio.fi • Taitto: Johanneksenleipäpuu • Painopaikka: Erweko Oy • Helsinki 2012 Joulun tärkein lahja meiltä ”Olen pitkälläni paljon, kun ei muutakaan enää jaksa. Kai sitä olisi jo valmis lähtöön. Olen ollut koko viikonlopun yksin. Viikonloput ovat pahimpia, olen alkanut ihan pelätä niitä. On tosi hankala olla, kun kukaan ei käy tervehtimässä. Minulla on kolme lasta, mutta heillä ei ole aikaa pitää minuun yhteyttä. Tyttären tytär on ainoa, joka käy silloin tällöin hakemassa minut hänen luokseen, tai soittaa. Mutta hänelläkin on aina kiire. Tänään yritin pyytää häntä tänne edes viideksitoista minuutiksi kahville, mutta hän ei ehtinyt. Se rupesi itkettämään.” Joulun tärkein lahja on toinen ihminen. Tänäkin Tänäkin vuonna vuonna tuhannet tuhannet vanhukset vanhukset valmistautuvat valmistautuvat viettämään viettämään joulua soita tai antavat aikaansa ja läsnäoloa yksin. Kukaan ei soita, tai tule tule käymään. käymään. HelsinkiMission HelsinkiMissionsadat sadatvapaaehtoiset vapaaehtoiset antavat aikaansa ja läsnäoloa kaupunkimme unohdetuille. yliyli 1010 000 kohtaamista yksin jääneen vanhuksen kanssa. kaupunkimme unohdetuille.Kuluva Kuluvavuosi vuositoitoi 000 kohtaamista yksin jääneen vanhuksen kanssa. Voidaksemme olla läsnä yhä useamman unohdetun elämässä tarvitsemme apuasi. Voidaksemme olla läsnä yhä useamman unohdetun elämässä, tarvitsemme apuasi. Aikalahjallasi autat HelsinkiMissiota saattamaan yhteen auttajan ja avuntarvitsijan sekä löytämään, sitouttamaan ja kouluttamaan uusia vapaaehtoisia. Läsnäoloa tarvitsevat niin lapsiperheet, nuoret kuin vanhukset, jotka ovat jääneet täysin yksin. 10 € 15 € 20 € 25 € Osta nyt Aikalahja osoitteesta www.aikakauppa.com. Lahjan saajalle voit kertoa lahjasta verkkokaupan sähköisellä kortilla, jonka voit joko tulostaa tai lähettää sähköpostilla. Voit lahjoittaa myös suoraan tilille FI68 5008 5320 0123 05 (HelsinkiMission rahankeräyslupa 2020/2010/3531). Lämmin kiitos avustasi!
© Copyright 2024