1 1. Luku I-IV-V Tässä kurssissa tehtävät laaditaan käyttämällä
1. Luku I-IV-V Tässä kurssissa tehtävät laaditaan käyttämällä pääasiassa 4-äänistä sekakuorosatsia. Sekakuoron äänet sopraano, altto, tenori ja basso ovat äänialaltaan seuraavat: Esimerkki 1 Äänialat ovat ohjeellisia. Satsia voidaan kirjoittaa myös vaikkapa jousikvartetille, jolloin soitinten omat äänialat ovat voimassa. Äänet eivät saa mennä ristiin. Toisin sanoen: tenori ei saa mennä alton yläpuolelle, sopraano alton alapuolelle jne. (esimerkki 2a). Sen sijaan äänet saavat sivuta toisiaan priimissä (esimerkki 2b). Mitä kontrapunktisempaa satsi on sitä useammin äänet kuitenkin menevät ristiin. Esimerkki 2 Satsi kirjoitetaan ns. seka-asettelussa: sopraano ja altto kirjoitetaan ylemmälle viivastolle, tenori ja basso alemmalle; sopraanon ja tenorin varret ylöspäin, alton ja basson alaspäin. Bassoa kutsutaan alaääneksi, kolmea muuta ääntä ylä-ääniksi. Sopraano ja basso ovat ääriääniä, altto ja tenori väliääniä. Asettelua kutsutaan ahtaaksi, kun ylä-äänet ovat enintään oktaavin sisällä. Asettelu on hajallinen, kun ylä-äänet ovat vähintään oktaavin sisällä. Seka-asettelussa asettelu voi vapaasti vaihdella ahtaan ja hajallisen välillä. Silloin, kun se on muuten mahdollista, etusija annettakoon haja-asettelulle, sillä se on soinniltaan täyteläisempi. Siihen verrattuna ahdas asettelu soi kireämmin. Tasapainoista sointia ajatellen ei ole hyväksi, jos a) kahden vierekkäisen ylä-äänen väli on suurempi kuin oktaavi. b) tenori ja bassoa ovat alarekisterissä lähellä toisiaan. 1 Esimerkki 3 Pohjamuotoisissa kolmisoinnuissa kaksinnetaan pääsääntöisesti soinnun pohjasävel. Sointuja yhdistettäessä käytetään kahta äänenkuljetusperiaatetta: sitominen ja vastaliike. Sitomisella tarkoitetaan sitä, että sointujen yhteiset sävelet pidetään samassa äänessä, ja muut äänet liikkuvat lähimpiin uuden soinnun säveliin. Vastaliikettä käytetään, kun yhteisiä säveliä ei ole. Vastaliikkeessä ylä-ääniä kuljetetaan päinvastaiseen suuntaan kuin basso. Esimerkki 4 Joskus sopraanon liikkeen vuoksi on luovuttava sitomisesta. Esimerkki 5 Sitomista ja vastaliikettä käytetään, jotta vältyttäisiin kielletyiltä rinnakkaispriimeiltä, kvinteiltä ja –oktaaveilta. Ne kuulostavat tyylin vastaisilta. Nämä kielletyt liikkeet syntyvät, jos kaksi ääntä liikkuvat samansuuntaisesti priimeissä, kvinteissä tai oktaaveissa. Myös vastapriimit, -kvintit ja –oktaavit ovat harvoja poikkeuksia lukuun ottamatta kiellettyjä. 2 Esimerkki 6 Sointujen päätehot: toonika, dominantti ja subdominantti Toonika (I aste) edustaa perustehoa. Kappale päättyy ja alkaa luontevimmin toonikateholla. Dominantti (V aste) edustaa jännitettä, joka purkautuu luontevimmin toonikatehoon. Subdominanttiteho (IV) aste sijoittuu näiden kahden tehon välille. Harmoniselle kululle on mitä tavallisinta kiertoliike S-D-T. Sointukulkua dominanttitehosta poikkeuksia lukuun ottamatta. subdominanttitehoon on syytä välttää harvoja 2. Luku Kääntämättömät kolmisoinnut Pelkkiä perustehoisia kolmisointuja käyttämällä sointukulusta tulee yksitoikkoista. Muiden asteiden avulla saadaan aikaan harmonista vaihtelua. II on subdominanttitehoinen. Erityisesti sekstisointuna, jolloin bassoon tulee harmonista tehoa korostava subdominanttisävel, sitä käytetään useammin subdominantin edustajana kadensseissa kuin IV. Sitä seuraa useimmiten V harvemmin VI. III asteen sointu on funktioltaan epämääräinen. Sen tähden sen käytössä on oltava varovainen. Tyypillisin kolmannen asteen soinnun käytössä on tilanne, jossa asteikon seitsemäs sävel laskeutuu sopraanossa askeleen alas. Johtosävelen tulee ääriäänessä kulkea tendenssinsä mukaisesti, eli nousta toonikaan. Asteikon 7. sävel on johtosävel ainoastaan esiintyessään dominanttitehoisissa soinnuissa, joten vain III aste on mahdollinen sen laskeutuessa alas. Tällaisissa melodisissa kuluissa tavallisin sointukulku on III-IV. Harmonisessa mollissa III aste on harvinainen. Sointu on selkeästi dominanttitehoinen tällöin. Melodisen mollin laskevassa asteikossa on luontevin sointukulku I-III-IV. VI asteen sointu on toonikan sijaisedustaja. Tämä luonne tulee selkeimmin esiin dominantin harhapurkauksessa V-VI. Sointu esiintyy myös erilaisissa basson laskevissa terssikuluissa, esim. I-VI-IV-II. Myös sointukulku VI-II on luonteva. V-VI-kuluissa on syytä ottaa huomioon edellä mainittu johtosävelen liikepakko sopraanossa toonikaan. Tällöin johtosävel nousee askeleen ylös, ja muut äänet noudattavat vastaliikettä. Ylinousevat intervallit ovat kiellettyjä melodisina intervalleina. Johtosävel ei pääse kulkemaan alas harmonisessa mollissa kielletyn ylinousevan sekunnin takia. Väliäänissäkin johtosävelen on siis noustava toonikaan V-VIkuluissa. Esimerkki 7 3 VII asteen sointu on dominantin sijaisedustaja. Pohjamuotoisena sointu on kuitenkin erittäin harvinainen. Useimmiten se esiintyy pohjamuotoisena sekvenssikuluissa. 3. Luku Sekstisoinnut Kolmisoinnun terssikäännökset eli sekstisoinnut edustavat lähinnä samoja tehoja kuin vastaavat kääntämättömät kolmisoinnut. I, IV ja V asteen sointujen sekstisoinnut edustavat näitä tehoja lievempinä, kun taas II6 ja III6 tulevat tehoiltaan selkeämmiksi. Sekstisoinnut soivat yleensä paremmin, mikäli bassossa olevaa terssiä ei kahdenneta. Mikäli basson kahdentamiseen ei ole syytä, parempi olla tekemättä sitä. Erityisesti kvinttiasemainen sekstisointu, jossa basso on kahdennettu soi suttuisesti. Esimerkki 8 On kuitenkin olemassa lukuisia tilanteita, joissa on hyväksi kahdentaa basson terssi. Ohessa lista tavallisimmista syistä: 1. Kun useampi sekstisointu seuraa peräkkäin, on äänenkuljetuksellisesti luontevampaa kahdentaa joka toisessa basson sävel (vältetään väliäänten levoton hyppely) 2. Bassossa on harmonisesti tärkeä sävel (subdominantti tai dominantti), harmoninen teho vahvistuu 3. Dissonoivat sekstisoinnut soivat paremmin kun basson sävel kahdennetaan 4. Kahdentamalla basson sävel pystytään välttämään virheitä tai saadaan luontevampi ääntenkuljetus Esimerkki 9 4 I6 Ensimmäisen asteen sekstisointu edustaa pohjamuotoaan lievempää toonikatehoa. Se on erittäin käyttökelpoinen dominantin purkaussointuna, kun halutaan välttää kadensaalisia tehoja. Myös pohjamuotoisen V:n asteen sijasta esiintyvällä V6:lla vältetään voimakkaan kadensaalinen vaikutus. Kaikilla asteilla kulut pohjamuotoisesta sekstisointuun edettäessä heikolta vahvalle iskulle ovat käyttökelpoisia. Tällaisissa kuluissa sekstisoinnussa voidaan kahdentaa mikä tahansa soinnun sävel, joka on äänenkuljetuksellisesti luontevin. II6 Toisen asteen sekstisointu on pohjamuotoista vahvempi subdominanttitehon edustaja. Täyskadensseissa S_D_T se on ehkä yleisin subdominanttisointu. Bassossa olevaa terssiä kahdennetaan mieluusti subdominanttitehon vahvistamiseksi. Kuitenkin silloin, kun sitä seuraa viidennen asteen kolmisointu, on äänenkuljetuksellisesti helpompaa olla kahdentamatta terssiä. III6 Kun pohjamuotoinen III on funktioltaan hieman epämääräinen – modaalinen, bassoon tuleva dominantti antaa sen sekstisoinnulle selkeän dominanttisen tehon. Se on kuitenkin melko harvinainen, ja käytössä sen korvaa useimmiten joko kadenssikvarttisekstisointu tai dominanttiseptimisekstisointu. Basson terssi kahdennetaan muuten se menettää lähes tyystin dominanttitehonsa. . IV6 Sointu on hyvin käyttökelpoinen subdominanttitehon edustaja. Lähinnä basson melodiakulut säätelevät, mitä subdominanttisointua milloinkin käytetään. V6 Viidennen asteen sekstisointu on pohjamuotoista lievempi dominanttitehon edustaja. On huomattava, ettei bassossa olevaa johtosäveltä saa kahdentaa. Peräkkäisiä sekstisointuja käytettäessä tämä on otettava huomioon jo edeltävien sointujen kahdennuksia suunniteltaessa. Esimerkki 10 5 Johtosävel antaa bassolle melodista jännitettä. Koska ääriäänessä oleva tendenssisävel edellyttää purkausta, ei V6:a voi seurata juuri mikään muu kuin pohjamuotoinen I. VI6 Kuudennen asteen sekstisointu on itsenäisenä sointuna hyvin harvoin esiintyvä. Sen harkitsematonta käyttöä on syytä välttää. Se esiintyy usein hajasävelmuodostelmana toonikasoinnun yhteydessä. VII6 Sointu on dominanttitehoinen. Se esiintyy usein seuraavissa tilanteissa: 1. Basson asteittain noustessa I asteen soinnun ja sen terssikäännöksen välissä. 2. La-Si-Do –kadensseissa sointukulussa IV-VII6-I. Soinnun harhapurkaukset VI:een ovat myös käyttökelpoisia. Esimerkki 11 4.Luku Kvarttisekstisoinnut Kvarttisekstisoinnut ovat kolmisoinnun kvinttikäännöksiä. Puhdas kvartti intervallisuhteessa bassoon on dissonanssi. Sen takia kvarttisekstisoinnut ovat dissonoivia kolmisointuja. Kaikki dissonanssit vaativat sekä valmistamisen että purkauksen. Kvarttisekstisoinnut jaetaan kahteen ryhmään: iskullisiin ja iskuttomiin. Iskulliset kvarttisekstisoinnut esiintyvät pääsääntöisesti vahvalla tahtiosalla, iskuttomat heikolla. Kvarttisekstisoinnuissa kaksinnetaan lähes poikkeuksetta basson kvintti. Iskulliset kvarttisekstisoinnut Käytännöllisesti katsoen ainoa iskullinen kvarttisekstisointu on kadenssikvarttisekstisointu – joskus dominanttikvarttisekstisoinnuksi kutsuttu Is. Se on teholtaan ns. valmistava dominanttitehoinen sointu – ei siis toonikatehoinen -, joka vaatii purkaussoinnukseen varsinaisen dominantin. Kvartilla on voimakas tendenssi laskea sekunti alas terssiin. Sointu on keskeinen kadensaalisen vaikutelman luojana. Sitä edeltää kaikkein mieluiten subdominanttisointu. Myös joku muu ensimmäisen asteen kolmisointu voi edeltää sitä, koska kadenssikvarttisekstisointu luokitellaan dominanttisointujen ryhmään. Sävellajin oma dominanttisointu ei kuitenkaan tule kysymykseen sointusynkoopin vuoksi. Kolmijakoisessa tahtilajissa sointu voi esiintyä hyvin myös toisella iskulla ja purkautua kolmannella iskulla. Esimerkki 12 6 Iskuttomat kvarttisekstisoinnut Iskuttomien kvarttisekstisointujen oikea käyttö onnistuu helpoiten tutkimalla basson käyttäytymistä. Iskuttomia kvarttisekstisointuja on kahdenlaisia: lomaja sivukvarttisekstisointuja. Lomakvarttisekstisointua käytettäessä basson on tultava kvarttisekstisoinnulle asteittaisella sekuntikululla ja poistuttava samansuuntaisella asteittaisella sekuntikululla. Sivukvarttisekstisoinnussa soinnulle on tultava niin, että basso pysyy paikallaan, ja poistuttava basson edelleen pysyessä paikallaan. Esimerkki 13 5. Luku Dominanttiseptimisointu V7 eli dominanttiseptimisoinnun rakenne on niin duurissa kuin mollissakin duurikolmisointu ja pieni septimi. Dominanttiseptimisointu on dominanttitehon merkittävin edustaja. 1700-luvusta asti se on ollut pääasiallinen dominanttitehon edustaja kadensseissa. Se on kehittynyt lomaseptimikulusta ja vakiintunut siitä itsenäiseksi soinnuksi. Pohjamuotoinen septimisointu voi esiintyä täyssävelisenä tai kvintittömänä, jolloin soinnun pohjasävel kaksinnetaan. Esimerkki 14 7 Septimidissonanssi pääsääntöisesti laskee sekunnin alas. Sen sijaan septimi ei saa purkautua oktaaviin eikä sen käännös sekunti priimiin. Kaikki dissonanssi vaativat sekä valmistuksen että purkauksen. Dominanttiseptimisointu ei edellytä erityisempää valmistusta. Siihen tullaan normaalein äänenkuljetussäännöin. Septimisointu voi purkaantua kolmella tavalla: 1. Septimi laskeutuu sekunnin 2. Septimi purkautuu pidätyksenomaisen kvarttisekstisoinnun kautta sekunnin alaspäin. Tämä purkaus on dominanttiseptimisoinnulla hyvin harvinainen. 3. Niin sanotussa ”Basson ryöstössä” septimin purkaussävel tulee bassoon. Tällöin septimisävelestä voi liikkua vapaasti. Tässäkään tilanteessa septimi-intervalli ei saa purkautua oktaaviin tai sen käännös sekunti priimiin. Septimin ollessa sopraanossa basson ryöstöön on aiheellista suhtautua varovaisuudella. Esimerkki 15 Dominanttiseptimisointu purkautuu tonaalisesti I tai VI asteen sointuihin. Jos on mahdollista valita, niin V-I purkauksissa on parempi käyttää kvintitöntä septimisointua (1) ja V-VI purkauksissa täyssävelistä (2). Näissä tapauksissa septimin purkaukset ovat ongelmattomia. Kun täyssävelinen V7 purkautuu I:een, jää sääntötarkassa äänenkuljetuksessa I kvintittömäksi (3). Erityisesti kadensseissa on suotavaa luopua septimin säännönmukaisesta purkauksesta ja kuljettaa se seuraavan soinnun kvinttiin paremman päätössoinnun aikaansaamiseksi (4). Lomaseptimit on kuitenkin aina purettava korrektisti alaspäin (5) Päätössoinnussa täytyy kolmintaa pohjasävel. Terssin kahdennus päätössoinnussa soi huonosti. Jos kvintitön V7 tekee harhapurkauksen VI:een, on juuren kahdennus vaikeuksissa: Se ei voi laskeutua terssiä, koska septimi purkautuisi oktaaviin tai sekunti priimiin. (6). Se ei voi myöskään nousta sekuntia rinnakkaisoktaavien takia (7). Juuren kahdennuksen on siis tehtävä kvarttihyppy ylöspäin (8). Esimerkki 16 8 Dominanttiseptimisointujen käännökset ovat luonteeltaan hyvin paljon vastaavien kolmisointujen käännösten kaltaisia . Käännökset esiintyvät aina täyssävelisinä. Pohjamuotoinen V7 sopii erinomaisesti kadensseihin. Vk vastaa kolmisoinnun terssikäännöstä. Johtosävel ääriäänessä – bassossa edellyttää sen purkautumista toonikaan. Soinnun on siksi purkauduttava pohjamuotoiseen I.een. Vl vastaa kolmisoinnun kvinttikäännöstä. Ylimääräisenä dissonanssina tulee kuitenkin puhdas kvartti suhteessa bassoon, joten sen käyttö on hyvin samankaltainen kuin Vs lomakvarttisekstisointuna. V2 on erittäin voimakasjännitteinen sointu johtuen siitä, että bassossa on tendenssisävel septimi, ja se on dominanttisoinnulle subdominanttina kaikkein vierain sointusävelistä. Se soveltuu erinomaisesti sekä jännitteen kulminoijaksi että melodisiin bassolinjoihin. Ääriäänessä septimin on pakko laskeutua askel alaspäin, joten ”kakkosta seuraa kuutonen”. V2 – I6 on nykyisellä sointuvalikoimalla välttämätöntä. Dominanttiseptimisointu voi jatkaa purkautumatta siirtymällä soinnun eri käännösmuotoihin. Tällöin pyritään mahdollisimman paljon sitomaan. Erityisesti on huomattava, ettei septimi nouse tällöin sekuntia ylöspäin. Se tekisi saman kaltaisen vaikutelman kuin septimin purkautuminen oktaaviin. Esimerkki 16a 6. Luku Välidominantit 9 Välidominantit ovat muunnesointuja, jotka ovat dominanttisuhteessa jollekin muulle kuin toonikasoinnulle. Välidominantin rakenne on sama kuin varsinaisten dominanttien. Koska dominanttisilta asteilta löytyy paljon rakenteeltaan erilaisia sointuja, on välidominanttejakin monen muotoisia. Tavallisimmat välidominanttimuodot ovat kuitenkin viidennen asteen muotoiset duurikolmisointu ja dominanttiseptimisointu sekä seitsemännen asteen muotoinen vähennetty septimisointu. Välidominantin täytyy täyttää kaksi ehtoa: 1. Sen pitää olla rakenteeltaan dominanttinen ja 2. sen pitää purkautua niin kuin dominanttisointu purkautuu. Viidennen asteen dominantit purkautuvat kvarttisuhteessa ylöspäin ja harhapurkauksessa sekunnin ylöspäin oleviin kolmisointuihin.Seitsemännen asteen dominantit purkautuvat piensekuntisuhteessa ylöspäin. Välidominantit voivat purkautua myös uusiin ylöspäisessä kvarttisuhteessa oleviin dominanttisointuihin. Hyvin tyypillisiä ovat seuraavanlaiset välidominanttiketjut. Esimerkki 17 Huomatkaa tässä tilanteessa kaksi asiaa: Septimisoinnut ovat vuorotellen täyssävelisiä ja kvintittömiä, ja sointujen terssit ja septimit liikkuvat paralleelitritonusliikkeessä. Myös ääriäänessä olevat johtosävelet (sointujen terssit) laskeutuvat kromaattisesti alaspäin seuraavien sointujen septimeille. Välidominantit muodostavat ikään kuin ohimeneviä modulaatioita, joita ei kuitenkaan vakiinnuteta. Purkaussointuja voi kutsua niiden varsinaisesta funktiosta välittämättä välitoonikoiksi. Välidominantit sijaitsevat mielellään heikolla tahtiosalla ja välitoonikat vahvalla – niin kuin kadensseissakin tapahtuu, mutta eivät mielellään esiinny pohjamuotoisina V-I –yhdistelminä. Kuitenkaan ne eivät mielellään esiinny pohjamuotoisina V-I –yhdistelminä. Koska purkaussoinnun (toonikan) täytyy olla konsonoiva duuri- tai mollikolmisointu, välidominantteja esiintyy harvoin dissonoiville asteille purkautuvina –duurin VII tai mollin II, III tai VII asteille. Näissä tapauksissa purkaussointu täytyy muuttaa kromaattisesti konsonoivaksi duuri- tai mollikolmisoinnuksi Näitä välidominantteja esiintyy lähinnä sekvenssikuluissa. 7. Luku Pidätykset Pidätysten pitkän vuosisatoja kestäneen historian johdosta niiden käyttötapoihin on kehkeytynyt paljon sääntöjä, joihin on muotoutunut myöhempinä tyylikausina uusia käyttömahdollisuuksia laajentavia sääntöjä. Pidätykset luovat sointusatsiin harmonisia jännitteitä, jotka usein ovat sitä parempia mitä dissonoivampia ne ovat. Niin kuin kaikki dissonanssit myös pidätys esiintyy kolmivaiheisena:1. valmistus 2. varsinainen pidätysilmiö ja 3. purkaus. Valmistamattomat pidätykset eli appoggiaturat käyttäytyvät 2. ja 3. kohdan sääntöjen mukaan. 10 Pidätys valmistetaan niin, että se sidotaan tai repetoidaan edellisestä soinnusta. Varsinainen pidätys esiintyy aina vahvalla tahtiosalla. Pidätys purkautuu laskemalla sekunnin alas sointusäveleen. Esimerkki 18 Koska pidätykset purkautuvat laskevalla sekuntikululla sointusäveleen, yleisimmät pidätykset ovat terssiin purkautuva kvarttipidätys (4-3), oktaaviin purkautuva noonipidätys (9-8) sekä kvinttiin purkautuva sekstipidätys (6-5). Näistä viimeksi mainittu kärsii jossain määrin siitä, että pidätys ei muodosta dissonanssia. Esimerkki 19 Pidätyksiin liittyviä yleisiä sääntöjä: 1. Pidätyksen purkaussäveltä ei saa kahdentaa paitsi bassossa. Näin tapahtuu erityisesti noonipidätysten yhteydessä. Poikkeuksena tästä säännöstä on se, että sekstisoinnussa noonipidätyksen purkaussävel voi esiintyä tenorissakin. Näin menetellään usein, kun halutaan välttää basson terssin kahdentamista. Esimerkki 20 11 2. Pidätysääni ei ole rytmisesti valmistusääntä pidempi.. 3. Voi esiintyä myös kaksois- tai kolmoispidätyksiä. Tällöin purkausliikkeet tapahtuvat rinnakkaisissa tersseissä tai seksteissä. Hajasäveliset kvarttiparit soivat huonosti. Esimerkki 21 4. Ylöspäin purkautuva pidätys on johtosävelpidätys (7-8) Se esiintyy kaksois- tai kolmoispidätysten yhteydessä – ei yksinään klassisella tai sitä edeltävällä kaudella. Myöhäisromantiikan kaudella se jo esiintyy yksinäänkin. Tällöin septimi hahmottuu johtosäveleksi eikä septimin laskeva tendenssi sitä koske. Esimerkki 22 5. Pidätyksiä ei luonnollisestikaan purkaukseen sidottuina tendenssisävelinä voi kahdentaa. 6. Purkauksen yhteydessä sointu voi vaihtua edellyttäen, että purkausääni on uuden soinnun sointusävel. Esimerkki 23 12 8. Luku VII asteen septimisoinnut VII asteen septimisoinnut ovat käytössä toiseksi yleisimpiä septimisointuja. Dominanttitehoisina ne ovat hyvin yleisiä välidominanttikäytössä. Mollissa sointu on rakenteeltaan vähennetty septimisointu, duurissa vähennetty pienseptimisointu. Mollissa soinnun luonne on traagisen dramaattinen, duurissa puolestaan hyvin lyyrinen. Vähennetty septimisointu voi purkautua puolta askelta ylempään sekä duuri- että mollikolmisointuun. Vähennetty pienseptimisointu voi purkautua ainoastaan duurikolmisointuun. Vähennetyn septimisoinnun kaikki sävelet ovat dissonanssisuhteisia tendenssisäveliä. Juuri ja kvintti sekä terssi ja septimi muodostavat vähennetyn kvintin, joka purkaantuu sisäänpäin terssiin. Myös juuren ja septimin vähennetty septimi on dissonanssi. Esimerkki 24 Kuten esimerkistä näkyy, tulee purkaussoinnun terssi aina kahdennetuksi. Duurissa soinnun terssi ei ole dissonanssisuhteinen, mutta joutuu rinnakkaiskvinttien välttämiseksi noudattamaan samaa purkausta kuin mollissakin. Silloin, kun terssi on septimin yläpuolella, se voi purkautua alaspäin, ja mieluummin näin tehdäänkin, koska tällöin soinnun juuri tulee normaalilla tavoin kahdennettua. Esimerkki 25 VII7 on hyvin yleinen myös välidominanttikäytössä. Koska sointu on symmetrinen – se koostuu pelkistä pienistä tersseistä, ja septimin ja oktaavin välinen ylinouseva sekunti on enharmonisesti pieni terssi – soinnun käännökset eivät olennaisesti eroa toisistaan. Sointua käytetään yleisesti myös enharmonisissa modulaatioissa, sillä se voi purkautua mihin tahansa duuri- tai 13 mollisointuun, jonka juuri on puoli askelta ylempänä mistä tahansa vähennetyn septimisoinnun sävelestä. Esimerkki 26 Vähennetty septimisointu voi esiintyä myös kromaattisena rinnakkaisliikkeenä tritonuspariparalleelein, hieman samaan tapaan kuin välidominanttiseptimisointuketjussakin. Sointukulku hahmottuu kuitenkin mieluummin pelkäksi paralleeliliikkeeksi kuin välidominanttiketjuksi. Esimerkki 27 Vähennetty muunneseptimisointu Vähennetyn septimisoinnun käyttömahdollisuuksia lisää se, että sillä on toisenkinlainen käyttömahdollisuus kuin dominanttinen. Se voi esiintyä eräänlaisena sivusointuyhdistelmänä duurikolmisoinnulle – tavallisimmin duurin I:lle ja V:lle ja mollin V:lle. Äänenkuljetuksellisesti septimi sidotaan. Erittäin usein sointu esiintyy septimiasemassa, ja tällöin septimi mielellään kahdennetaan. Funktioltaan sointu on plagaalissävyinen Esimerkki 28 . Soinnun analyysimerkintätapa ei ole vakiintunut. Esimerkissä ehdotukseni. 14 Enharmonisia tulkintoja apuna käyttäen sointu voidaan purkaa näillä kahdella käyttötavalla neljään molli- ja kahdeksaan duurikolmisointuun!! 9. Luku Muut septimisoinnut Muita kuin dominanttisia V:n ja VII:n septimisointuja kutsutaan nondominanttisiksi septimisoinnuiksi. Päinvastoin kuin dominanttiset septimisoinnut nämä soinnut edellyttävät tarkkaa valmistamista. Sointujen purkaminen tapahtuu samojen periaatteiden mukaisesti kuin dominanttisillakin. Sointu voidaan valmistaa kahdella tavalla: 1. lomatai vaihtosävelseptimisointuun tullaan samanasteisesta kolmisoinnusta joko juuren kahdennuksen laskeutuessa sekuntikululla septimiin tai kvintin hypätessä terssin ylöspäin septimiin. 2. septimi sidotaan edellisestä soinnusta. Esimerkki 29 Septimisoinnut purkautuvat V-I tai V-VI mallin mukaisesti puhdasta kvarttia ylempänä olevaan kolmisointuun tai sekuntia ylempänä olevaan kolmisointuun. Koska kaikki nondominanttiset septimisoinnut ovat soinniltaan samankaltaisia, ne purkautuvat hyvin myös muihin septimisointuihin edellyttäen, että septimin valmistus ja purkaus tapahtuvat oikein. 10. Luku Dominanttinoonisointu Dominanttinoonisointu (V9) on ainoa viisisointu duurimollitonaalisessa musiikissa. Neliäänisessä asettelussa siitä jätetään aina kvintti pois. Esimerkki 30 15 Kuten VII asteen septimisoinnut mollimuotoinen dominanttinoonisointu on luonteeltaan hyvin traaginen ja dramaattinen, duurimuotoinen puolestaan valoisan lyyrinen. Noonisointu esiintyy lähes poikkeuksetta pohjamuotoisena, joskus harvoin se voi olla terssikäännöksenä. Dominanttiseptimisoinnusta poiketen dominanttinoonisoinnun noonilla on suurempi taipumus esiintyä valmistettuna paitsi välidominanttikäytössä. Samoin kuin seitsemännen asteen septimisoinnuissakin mollimuotoinen noonisointu voi purkautua sekä duuri- että mollikolmisointuun, duurimuotoinen sen sijaan vain duurikolmisointuun. Dominanttinoonisoinnut purkautuvat usein noonin ja septimin laskevissa paralleeliterssi- tai -sekstikuluissa. Esimerkki 31 Noonilla on niin voimakas laskeva tendenssi, ettei sitä harhapurkauksessa VI:een voi sitoa, vaan sen on laskeuduttava kvarttihypyllä alaspäin lähimpään sointusäveleen. Esimerkki 32 16 11. Luku Septimisekstisointu Duurin ja mollin viidennellä asteella esiintyy kvintitön dominanttiseptimisointu, jossa on pidätyksen luonteinen lisäseksti. Se esiintyy aina kvintittömänä, koska kvintti estäisi sekstin laskevan purkauksen. Sointu esiintyy käytännöllisesti katsoen aina pohjamuotoisena ja sekstiasemassa. Se on sävyltään erittäin voimakasjännitteinen ja varsinkin mollimuotoisena dramaattinen. Esimerkki 33 Kuten kaikki dominanttitehoiset soinnut, myös V7+6 voi esiintyä välidominanttikäytössä. 12. Luku Modaaliset muunnesoinnut Modaaliset muunnesoinnut ovat muunnossävellajista lainattuja muunnesointuja. Muunnossävellajeilla tarkoitetaan sävellajeja, joilla on sama toonika. C-duuri ja c-molli ovat siis muunnossävellajeja keskenään. Duuri ja harmoninen molli eroavat toisistaan kolmannen ja kuudennen asteen kohdalla. Ne ovat mollissa alennettuja. Periaatteessa mikä tahansa sointu, jossa esiintyy asteikon 3. tai 6. sävel, voi esiintyä modaalisena muunnesointuna muunnossävellajissa. Sointujen funktio (T,S,D) ei muutu, ne vain luovat vaikutelman muunnossävellajista. Mollissa esiintyy vain yksi duurista lainattu sointu: duurimuotoinen päätöstoonikasointu, ns. Picardin terssi. Modaaliset muunnesoinnut esiintyvät usein niin, että ensin esiintyy duurimuotoinen sointu ja sitten mollimuotoinen. Hyvin tavallisesti kromaattinen kulku jatkuu vielä siitä puoliaskelen alaspäin. Esimerkki 34 Melodiset muunnesoinnut 17 Melodisia muunnesointuja syntyy, kun joku ääni – tavallisimmin sopraano tai basso – liikkuu melodista molliasteikkoa ylös- tai alaspäin. Molliasteikkoa ylöspäin mentäessä 6. aste on korotettava, jotta vältyttäisiin harmonisen mollin ylinousevasta sekunnista. Alaspäin kuljettaessa korottamaton 7. aste liikkuu luontevammin laskevaa asteikkoa. Sointujen tehot saattavat jossain määrin muuttua, koska muunnesävelillä on enemmän melodinen kuin harmoninen merkitys. Erityisesti dominanttiset soinnut muuttavat luonnettaan: Esimerkki 35 13. Luku Napolilainen sekstisointu (N6) Napolilainen sekstisointu on duurin ja mollin alennetulla toisella asteella olevan duurikolmisoinnun terssikäännös. C-duurissa ja c-mollissa napolilainen sekstisointu on siis Des-duurikolmisoinnun terssikäännös. Sointu esiintyy jo 1600-luvulla. Sen affekti on hyvin traagisen tuskallinen. Teholtaan se on subdominanttitehoinen. Se ei kuitenkaan juuri esiinny plagaaleissa yhdistelmissä, vaan purkaantuu useimmiten dominantilla. Suoraan dominantille purkautuessaan syntyy hyvin jännitteinen melodinen liike – vähennetty terssi – alennetulta toiselta asteelta johtosävelelle mentäessä. Koska sointu on konsonoiva kolmisointu, sille voidaan rakentaa myös välidominantti. Konsonoivuudesta johtuen muunnesävel alennettu toinen aste voidaan myös kahdentaa. Tällöin ylemmän sävelen täytyy laskeutua alaspäin tendenssinsä mukaisesti ja ylemmän sävelen noustava. Esimerkki 36 Romantiikan aikana napolilaista sävellajia vahvistettiin välidominantin lisäksi käyttämällä sointua myös pohjamuotoisena ja jopa kvarttisekstisointuna. 18 19
© Copyright 2024