4/2014 PIRKANMAAN PSYKOLOGIYHDISTYKSEN TIEDOTUSLEHTI Pipsy-posti 4/2014 Sisältö: Pääkirjoitus 3 Uutisia 4 Pipsy 2015 5 40 v. juhlatunnelmissa 9 Pipsyläisiä-haastekirjoitus, Jouni Luukkala 12 Kirjan synty - matka luovuuden lähteelle, Tuula Grandell 14 Seniorit Serlachius-museoissa, Tytti Riita 16 Cortexin ja Oidipuksen seksuaalisuuskoulutus, Pia Jussila 18 Opiskelijakolumni 19 Toimitus: Tiia Hyttinen, tiedotusvastaava e-mail: hyttinen.tiia.r@student.uta.fi Pipsy verkossa: Pipsyn kotisivut: pipsy.fi Kirjoita Pipsy- Postiin Kirjoituksista maksetaan pienehkö palkkio (50 – 100€). Voit lähettää juttusi sähköpostitse tiedotusvastaavalle. Pirkanmaan psykologiyhdistys ry perustettu 1974 Pipsyssä on tällä hetkellä (9.1.2014) jäseniä 756, joista työttömiä 13. Varsinaisia jäseniä on 525, kaksoisjärjestäytyneitä 21, eläkeläisiä 71, opiskelijoita 139. Pipsyläisiä liiton koko jäsenmäärästä on 11,4 % (jäseniä 6610). Pipsy-posti 4 / 2014 s. 2 PÄÄKIRJOITUS Lähdön tunnelmia Haikeaako? kysyi yksi johtokunnan jäsenistä minulta. Jäin miettimään. Mitä se on tämä tunnelma, kun jätän kolmivuotisen taipaleen Pipsyn puheenjohtajana taakseni? Selkiytyi: se on kiitollisuus. Olen oppinut, kohdannut monenlaisia asioita ja ihmisiä, nähnyt paljon – kuten tällaiselta näköalapaikalta näkee. Kiitollinen olen siitäkin, että sain toivottaa pipsyläiset tervetulleiksi 40-vuotisjuhlaan. Juhlissa olleille kiitos! Monenlainen juhla! Kiitos Ninalle runohetkestä alakerrassa: maailma hiljeni ja syveni, kun kuuntelimme - Ritva, Johannes ja minä - Helena Anhavan runoa. Kiitos monista kiitoksista! Lyhyistä, tärkeistä keskusteluhetkistä. Yhdessä juhlimisesta. Kun kuljin yöllä juhlasta Pispalaan, mieleeni tuli, eikö voitaisi järjestää kohtaamistori, jossa pipsyt saisivat vaeltaa ja kertoa työstään toisilleen, kuunnella toisten kokemuksia. Vaeltaa ihmisen luota toisen luo. Ikään kuin Truffaut´n elokuvassa Fahrenheit 451, jossa ihmiset muuttuivat kirjoiksi. Olisimme tarinoita, kokemuskenttiä. Voisimme tehdä torista vaikka naamiaiset, jos se helpottaisi meitä ujoimpia. Suomalaisia kun olemme. Mietin, kuinka monenlaista Pipsyn toiminta voikaan olla! Pipsy olemme me. Siis kukin voi olla aloitteellinen, luoda ideoita, olla yhteydessä johtokuntaan. Pipsyn johtokunta ei ole erillinen saari, vaan pikemminkin silta, jota pitkin me kävelemme yhteiselle saarelle. Kiitos! Marjatta Lehtovirta Pipsy-posti 4 / 2014 s. 3 UUTISIA/NEWS/NYHETER Uudet jäsenet Osoitteenmuutokset Liittoon Pipsy on saanut johtokunnan kokouksissa 22.9.2014, 20.10.2014 ja 12.11.2014 30 uutta jäsentä. Pipsy toivottaa kaikki jäsenensä lämpimästi tervetulleiksi mukaan toimintaan! Osoitteenmuutokset tehdään suoraan Psykologiliiton jäsensihteeri Tarja Koivuniemelle (p. 09- 61229133 e-mail: tarja.koivuniemi@psyli.fi). Ilmoita sähköpostiosoitteesi! Pipsyn uudistuneilta nettisivuilta löydät mm. tapahtumat, yhteystiedot, jäsenyysasiat, Pipsypostit ja Pipsyriikin. pipsy.fi Psykologiliitto viestittää entistä enemmän sähköpostin välityksellä. Ilmoita sähköpostiosoitteesi liittoon: tarja.koivuniemi@psyli.fi Ilmoitathan myös muutoksista. Pipsy-posti 4 / 2014 s. 4 PIPSYN JOHTOKUNTA 2015 Pipsyn syyskokouksessa 23.10. valittiin Pipsyn johtokunnan jäsenet vuodelle 2015. Vuoden 2015 puheenjohtaja on Johannes Huilla. Muut johtokunnan jäsenet vuodelle 2015 ovat Heini Björn-Rantala, Hanna Vanhatalo, Marjatta Lehtovirta, Harri Lauren, Henna Väänänen, Nina Leikas, Jenni Lauttia ja Maria Taanila. Henkilökohtaisina varajäseninä tulevat toimimaan: Inkeri Äärinen (Marjatta Lehtovirta), Sami Eloranta (Henna Väänänen), Milla Saarivaara (Nina Leikas), Sari Moilanen (Maria Taanila), Liisa Häkli (Harri Lauren), Sanna Suomalainen (Heini Björn-Rantala), Susanna Rasimus (Hanna Vanhatalo) ja Emma Vuorenmaa (Jenni Lauttia). Pirkanmaan Psykologiyhdistys ry. TOIMINTASUUNNITELMA 2015 Yleistä Yhdistyksen tarkoituksena on Suomen Psykologiliiton jäsenyhdistyksenä toimia Pirkanmaan psykologien ammatillisena yhdistyksenä ja siinä tarkoituksessa  toimia jäsentensä oikeudellisen aseman turvaamiseksi, palkkauksen, sosiaalisen aseman sekä työolosuhteiden parantamiseksi  edistää jäsenten ammattitietouden ja -taidon kehittymistä  edistää psykologian sovelluksen yleisiä edellytyksiä sekä psykologian sovellusten ja psykologisten palvelujen ja toimenpiteiden pätevyyttä omalla toimialallaan  edistää psykologista tutkimusta omalla toimialueellaan  edistää psykologisen tiedon ja ammattitaidon käyttöä alueensa yhteiskuntapolitiikassa  toimia hyvän yhteishengen ja yhteenkuuluvuuden edistämiseksi jäsentensä keskuudessa  toimia jäsenistönsä sekä Suomen Psykologiliiton päättävien ja toimeenpanevien elinten välisenä yhdyssiteenä. Toiminta-alueet Yleistoiminta Yhdistyksen päätöksenteko Pirkanmaan psykologiyhdistyksen päätäntävaltaa käyttävänä elimenä ovat yhdistyksen kokoukset ja toimeenpanevana elimenä yhdistyksen johtokunta. Yhdistyksen johtokunta huolehtii Suomen Psykologiliitto ry:n jäsenyhdistyksen säännöissä lueteltujen tehtävien toteutumisesta kuten esimerkiksi jäsenluettelon ylläpitämisestä. Pipsy-posti 4 / 2014 s. 5 Yhdistyksen varsinaiset kokoukset pidetään kaksi kertaa vuodessa siten, että kevätkokous pidetään maaliskuun aikana ja syyskokous syys - lokakuussa. Yhdistyksen päätöksenteossa noudatetaan Suomen Psykologiliitto ry:n jäsenyhdistyksen sääntöjä. Yhdistyksen kirjanpidon ja tilinpäätöksen tekee talousvastaava tai kirjanpitotoimisto. Toiminnantarkastajina toimivat yhdistyksen jäsenet, jotka voivat samalla verrata yhdistyksen taloutta ja toteutunutta toimintaa laajemmalta kannalta. Pipsyläiset asiantuntijajäsenet ja luottamushenkilöt osallistuvat Suomen Psykologiliiton toimintaan sen eri elimissä. Keskeisiä elimiä ovat liittovaltuusto, hallitus ja ammatilliset työryhmät. Opiskelijatoiminta Yhdistys toimii yhteistyössä Tampereen yliopiston psykologian opiskelijoiden ainejärjestö Cortex ry:n kanssa. Yhteistyön tarkoituksena on ammatillisen tiedon välittäminen sekä opiskelijoiden ammattiyhdistystietouden lisääminen mm.  yhdistyksen johtokuntaan kuuluvien opiskelijoiden kautta  kutsumalla vuosittain johtokunnan kokoukseen Cortex ry:n johtokunta  järjestämällä Tampereen yliopistosta valmistuville Pirkanmaan Psykologiyhdistyksen jäsenille Gradu-kilpailu  osallistumalla opiskelijoiden järjestämiin informaatiotilaisuuksiin  tukemalla taloudellisesti Cortex ry:n erilaisia hankkeita  palkitaan keväällä Pirkanmaan parhaat psykologian yo-kirjoittajat Ammatillinen edunvalvonta Palkkaus ja järjestövalmius Vuoden 2013 elokuussa ammatilliset keskusjärjestöt tekivät Työllisyys- ja kasvusopimuksen vuosille 2014-2016, jonka jälkeen neuvoteltiin eri alojen työehtosopimukset. Yhdistys ylläpitää työtaisteluvalmiutta yhteistyössä Suomen Psykologiliiton kanssa. Psykologiyhdistyksen kunta-alalle muodostettua yhdyshenkilöverkostoa pidetään yllä ja yhteisiä kokouksia järjestetään tarpeen mukaan yksi tai useampia vuoden aikana. Yhdistys seuraa sopimusten paikallisia neuvotteluja ja tarvittaessa auttaa jäsenistöä niihin liittyvissä neuvottelutarpeissa. Yhdistys hankkii tietoa jäsenistönsä ansionkehityksestä ja työolosuhteista sekä niihin vaikuttavista tekijöistä. Tätä tehtävää organisoi yhdistyksen palkkavastaava. Harri Lauren edustaa Psykologiliittoa Tampereen JUKOn palkkatyöryhmässä, Terhi Jussila Psykologiliittoa Akavan alueverkostossa. Psykologien jaksaminen ja virkistystoiminta Pirkanmaan Psykologiyhdistys järjestää jäsentensä jaksamiseen, ammatillisen identiteetin tukemiseen sekä yhteenkuuluvuuden edistämiseen liittyviä tapahtumia omina tilaisuuksinaan tai kevät-/syyskokouksen yhteydessä. Psykologiliiton liikuntapäiville osallistutaan, mikäli ne järjestetään. Vuoden aikana on tarkoitus järjestää koulutus/virkistystoimintaa kevät – ja/ tai syyskokouksen Pipsy-posti 4 / 2014 s. 6 yhteydessä. Tavoitteena on ideoida seuraavaa Pipsy ry:n ulkomaan matkaa. Opinto- ja koulutustoiminta Osallistutaan TJS- koulutuksiin sekä palkkatyöryhmän toimintaan liittyviin koulutuksiin. Tiedotustoiminta Yhdistys toimii jäsenistönsä ja Psykologiliiton välisenä yhdyssiteenä tiedottaen jäsenistölleen sekä yhdistyksen että Psykologiliiton toiminnasta. Tiedotusvälineinä ovat mm. neljä kertaa vuodessa ilmestyvä Pipsy- posti sekä yhdistyksen kotisivut. Tavoitteena on kehittää Pipsy– postin ulkoasua ja sisältöä. Jäsenistölle lähetetään Psykologiliiton kautta sähköpostitiedotteita. Kotisivuilla on johtokunnan puheenjohtajan, jäsensihteerin ja tiedotusvastaavan yhteystiedot. Kotisivuja ylläpitää johtokunnan jäsen tai ulkopuolinen web-vastaava. Johtokunnan jäsenet pitävät yhteyttä omalla sähköpostilistallaan. Yhdistys kiinnittää toimialueellaan mahdollisuuksiensa mukaan viranomaisten, päätöksentekijöiden sekä yleisön huomiota psykologisen tiedon käyttömahdollisuuksiin ja palvelujen tarjonnan ja jakelun vaikutuksiin. Psykologipalveluista tiedottamista varten yhdistyksen kotisivuilla on linkki Psykologien asiantuntijaverkkoon. Yhteistyö Yhteistyö Psykologiliiton kanssa on säännöllistä, monimuotoista kanssakäymistä. Yhteistyötä eri tahojen kanssa(opiskelijat, nuoret psykologit, seniorit jne.) jatketaan yhteydenottojen ja syntyneiden tarpeiden mukaan. Tapahtumakalenteri 2015 Yhdistyksen kevätkokous, maaliskuu Gradu-kilpailu, huhtikuu Parhaat yo-kirjoittajat, stipendin luovuttaminen, toukokuu Yhdistyksen osallistuminen Suomen Psykologiliiton liikuntapäiviin Yhdistyksen syyskokous, lokakuu Opiskelijatilaisuudet keväällä ja syksyllä Palkkatoimikuntatapaamiset/ yhdyshenkilötapaaminen Pipsy-posti 4 / 2014 s. 7 PIRKANMAAN PSYKOLOGIYHDISTYS RY TALOUSARVIO VUODELLE 2015 VARAINHANKINTA Toteutunut Toteutunut Toteutunut Ehdotus Ehdotus 2011 € 2012 € 2013 € 2014 € 2015 € Jäsenmaksutuotot 17651.00 17 461.00 20 176.00 18 500.00 20 000.00 Muut tuotot 1269.00 1500.00 1785.00 3500.00 0 (Lehti-ilm, 6290.00 osall.maksut ym.) Korkotuotot 44.09 41.88 24.48 50.00 0 YHTEENSÄ 18964.09 25 292.88 21 985.48 21 050.00 20 000.00 Toteutunut Toteutunut Toteutunut Ehdotus Ehdotus 2011 € 2012 € 2013 € 2014 € 2015 € Tiedotustoiminta 3366.54 4136.49 5132.85 5000.00 5000.00 Yleistoiminta 8681.66 8957.60 7670.25 7000.00 10 000.00 12 565.20 8208.65 13 550.00 5000.00 6000.00 1300.00 VARAINKÄYTTÖ Ammatillinen edunvalvonta 4433.86 YHTEENSÄ 16482.06 31 659.29 22 311.75 24 050.00 20 000.00 TILIKAUDEN 2482.03 -6366.41 -326.27 -3500.00 0.00 TULOS Pipsy-posti 4 / 2014 s. 8 PIPSYN 40 v.-juhlat 15.11.2014 < Pipsyn puheenjohtaja Marjatta Lehtovirta toivotti tervetulleeksi yli 130 pipsyläistä Komediateatterin Juhlatalolle 40-vuotisjuhliin. Juhlapuheen piti Tytti Riita. > Hän muistutti, että psykologian tutkimuksen ja käytännön työn välillä ei ole kuilua. Väitteen todentamiseksi hän oli haastattelut psykologeja ympäri Suomea. Juhlatalon komeissa puitteissa syötiin hyvin ja vaihdettiin kuulumisia niin työelämässä olevien psykologien, opiskelijoiden kuin senioreidenkin kesken. Pipsy-posti 4 / 2014 s. 9 ʌ Psykologiliiton puheenjohtaja Tuomo Tikkanen luovutti psykolologiliiton kultaisen ansiomerkin Jari Jakolalle (kuvassa vas.) ja hopeisen ansiomerkin Harri Laurenille, Laura Hiekkala-Tiusaselle, Ritva Laitiselle, Marjatta Lehtovirralle ja Kirsi Saloselle. ʌ Rivissä Pipsyn puheenjohtajia vuosien varrelta. Oman ruusunsa sai myös kuvasta puuttuva vuoden 2015 puheenjohtaja Johannes Huilla. Pipsy-posti 4 / 2014 s. 10 ʌ Psykologian työ eri aikoina: menneitä muisteli Pekka Savolainen, nykypäivän menestyksen salaisuuksia eli varmuutta, epävarmuutta ja impulsiivisuutta pohti Satu Eerola ja tulevaisuuden psykologin mietteitä jakoi Mira Nipuli (kuvassa). ʌ Siiri- ja Hugo -klovnien esitys oli nimeltään Lähihoitoa. Taustalla odottivat jo bändin soittimet – menevää musiikkia ja jammaillua riitti yömyöhään saakka. Pipsyä muistettiin muiden yhdistyksien toimesta. Aineettomat lahjat ilahduttavat tuhansien kilometrien päässäkin ja lentopallon avulla pipsyläiset pääsevät treenaamaan seuraavan vuoden liikuntapäiviä varten. > Pipsy-posti 4 / 2014 s. 11 PIPSYLÄISIÄ: Jouni Luukkala: Miten minusta tuli psykologi? Lukiossa valitsin vapaaehtoisen psykologian kiinnostuksesta. Kiinnostus lisääntyi, kun sain palautteen lukion ensimmäisen vuoden syksyllä äidinkielen aineestani, joka oli nimeltään ”Kun on tunteet”. Arvosteluasteikko oli perinteinen eli 4–10, mutta opettaja oli laittanut arvosanaksi seuraavaa: 20+. Hänen lisäkommenttinsa oli: ”Jouni, olet ihana!” Tämä äidinkielenopettajani oli opettajuuden lisäksi kirjailija ja opiskellut yliopistossa laudaturin psykologiasta. Lukion kolmannen vuoden keväällä luin Erich Frommin kirjan ”Rakkauden vaikea taito”. Se teki suuren vaikutuksen. Armeijan jälkeen pyrin Tampereelle psykologiaa opiskelemaan. En päässyt. Menin tehtaaseen töihin. Uusi pyrkiminen vuoden päästä samaan paikkaan. En päässyt. Menin Oriveden opiston yhteiskunnalliselle linjalle preppaamaan psykologian tietämystäni. Sen opiskelutalven jälkeen kolmannella yrittämällä pääsin unelmieni opiskelupaikkaan: Tampere, psykologian laitos. Voi sitä riemua! Oli vuosi 1983. Samana ajankohtana olisin päässyt myös Lappeenrantaan opiskelemaan itseni fysioterapeutiksi – minulla on liikunnallinen tausta. Ennen kiinnostustani psykologiaan haaveilin jalkapalloilijan urasta, mutta siinä lajissa en pitkälle potkinut. Opiskelin Tampereella psykologiaa vuosina 1983-90. Pääsivuaineeni olivat sosiaalipsykologia ja puheoppi. Puheoppi sen takia, että halusin voittaa esiintymisjännitykseni toiminnallisten harjoitusten avulla: puheita pitämällä. Kävin myös YTHS:n jännittäjien ryhmässä. Se oli jännittävää. Siellä sai myös esiintyä turvallisesti. Vetäjänä oli psykologi Totte Vaden. Oli mielenkiintoista nähdä oikea psykologi toimessaan. Hän oli käytännönläheinen ja kannustava. Rohkaiseva. Sosiaalipsykologia oli mieluisa sivuaine: Klaus Weckroth oli erittäin hyvä opettaja ja hänen kirjoittamansa kirjat – Toiminnan psykologia – kolahtivat. Antti Eskolan kirja ”Persoonallisuustyypeistä elämäntapaan” tuli luettua moneen kertaan. Sosiaalipsykologia oli mielenkiintoisempaa kuin psykologia. En pitänyt psykologian tilastomatematiikkapainotteisuudesta, psykometriikasta. Ehkä siksi, että olin siinä niin huono. Sosiaalipsykologian laadulliset menetelmät olivat minulle helpompi pala purtavaksi. Opiskelin itseni hypnoterapeutiksi vuosina 1992-95 erinomaisen opettajan, psykologian tohtori Martti Tenkun johdolla. Valmistumisen jälkeen olin ensimmäiset vuodet psykiatrian puolella töissä ensin Pohjanmaalla ja sitten Kymenlaaksossa. Psykologian alan ammatinharjoittajaksi heittäytyminen mahdollisti paluun takaisin rakkaaseen opiskelukaupunkiini Tampereelle. En olisi uskaltanut ammatinharjoittajaksi ryhtyä ilman hypnoterapeutti lisäkoulutustani. Se antoi konkreettisen lisätyökalun kenttähommiin. Ammatinharjoittajavuosien jälkeen hakeuduin turvalliseen virkaan: olin puolikkaan Pipsy-posti 4 / 2014 s. 12 elinkautisen ajan eli seitsemän vuotta (2000-2007) Kylmäkosken vankilapsykologina. Yhteiskunnan reuna-alueilla elävien ihmisten kohtaaminen syvensi ymmärrystäni keskiluokkaisesta elämäntavasta. Manipuloivan vuorovaikutustyylin tunnusmerkit tulivat myös tutuksi. Olen yllättynyt kuinka paljon hyötyä minulle on ollut myös vankilapsykologin työkokemuksestani työskenneltyäni myöhemmin kuntoutuspsykologina ja nyttemmin työterveyspsykologina. On olemassa laulavia talonmiehiä, itse olen kirjoittava psykologi. Tartunnan kirjoittamiseen olen saanut suuresti arvostamiltani ja ihailemiltani äitini puolen isovanhemmilta. He olivat oppikirjojen ja runokirjan tekijöitä. Ensimmäiset kirjani kertovat itsehoidosta ja -valmennuksesta suggestion lainalaisuuksia ja menetelmiä hyödyntäen. Sen jälkeen kirjoitin oppikirjan uusintarikollisuuden vähentämistyöstä. Viimeksi olen julkaissut kirjan nykyiseltä alaltani eli työhyvinvoinnista. Tuleva kirjani ilmestyy huhtikuussa vuonna 2015. Sen nimi tulee todennäköisesti olemaan seuraava: Kukoistava parisuhde – rakkaussuhteen psykologia. Uskon, että tulen jatkamaan uraani psykologina työterveyshuollon puolella hamaan tulevaisuuteen asti. Minua kiinnostaa, mitä annettavaa mindfulnessilla on stressinhallintaan. Sitä tulen itsenäisesti jatkossakin opiskelemaan. Kirjoittamisen suhteen tunnustelen, haluanko vielä joskus jostain aihepiiristä laajemman kokonaisuuden tehdä. Seuraavaksi haluan haastaa tähän kirjoitussarjaan samalla työterveyshuollon pätevöitymiskurssilla olleen psykologin Anne-Maria Kummunmäen. Pipsy-posti 4 / 2014 s. 13 KIRJAN SYNTYMÄ – MATKA LUOVUUDEN LÄHTEELLE Luovuus on tiedostamattoman omaehtoisesti toimiva voima, joka kutsuu ihmisen tietoisuutta yhteistyöhön ja matkalle kohti luovuuden lähdettä. Tämän onnistuessa ihmisen tietoisuus itsestään ja hänen valinnan vapautensa laajenevat. Hän kykenee vaikuttamaan toimintaansa, asenteisiinsa ja ihmissuhteisiinsa. Ihmisen yksilölliset potentiaalit tulevat käyttöön samalla kun vähempiarvoiseksi luokitellut puolet kyetään näkemään inhimillisinä ja itseen kuuluvina. Ihmisestä kehittyy kokonaisempi aito itsensä. Luovuuden voima näkyy tietenkin myös taiteessa, hyödykkeissä ja ympäristössä. Luovuuden lähteen kohtaamisesta avautuu joskus tie oivaltaa oman arkisen toiminnan merkityksellisyys riippumatta ulkopuolisten arvioista ja menestyksestä. Kohtaaminen voi olla myös ravitseva ja virkistävä hetki, jossa voi kokea olevansa jonkin suuremman kannateltavana. Joillekin avautuu jopa koko elämän yksilöllinen merkitys, elämäntehtävä. Olen vuonna 1991 Kölnin yliopistosta valmistunut psykologi. Ammatillinen tieni on johdattanut minut psykodraaman kouluttajaksi, ryhmäanalyytikoksi, psykoterapeutiksi ja lopulta täydennyskoulutukseen jungilaisesta psykologiasta ja sen kliinisestä metodologiasta tarkoittaen unien, kuvien ja satujen käyttöä asiakastyössä ja psykoterapiassa. Jungilainen psykologia ja psykodraama ovat kulkeneet elämässäni rinnakkain jo vuosia. Kirjani syntytarina alkoi jo psykologian opintojeni aikana Saksassa nähdystä unesta, joka on kannatellut minua vuosia. Lopulta elämä haastoi minut kirjoittamaan. Viimeisten vuosien tuloksena syntyikin kirja ”Matka luovuuden lähteelle. Psykodraama ja jungilainen psykologia kohtaavat“. Seuraavassa muistelen kirjani syntyvaiheita, sen aikana koettua ja käytännön askeleita, joista voi olla sinulle aloituksessa hyötyä, jos koet kutsua kirjoittaa. Materiaalin keräämiseen kului vuosia. Lasken mukaan työkokemuksen, kokeilut, useat keskustelut sekä omakohtaisen elämänkokemuksen, oman sisäisen maailman tutkimisen, kirjojen lukemisen ja työnohjauksesta saadut oivallukset ja opit. Tästä kaikesta halusin kutoa kokonaisuuden ja antaa siitä jotain eteenpäin. Tiesin, että jungilainen psykologia ja psykodraama tulisivat olemaan se kenttä, johon aihe sijoittuisi Mutta: onko minusta kirjan kirjoittajaksi, onko minulla mitään kiinnostavaa sanottavaa? Tämä epävarmuus oli pitkään jarruna. Hain varmuutta vuoden kestävältä luovan tietokirjoittamisen kurssilta. Motivaationi oli tehdä sekä C.G.Jungin että J.L.Morenon ajattelua tunnetummaksi Suomessa. Olin opiskelut saksankielisessä kulttuurissa, jossa molemmat olivat ja ovat tänäänkin edelleen vahvasti esillä. Kirjan tulisi saattaa lukija ymmärtämään molemmista viitekehyksistä joitakin perusasioita. Lisäksi sisällössä tulisi näkymään tapani yhdistää jungilaisen psykologian ja psykodraaman käytäntöjä ja teoriaa omassa ajattelussani ja kuinka ne ovat eläneet erilaisilla työkentilläni psykologina. Työnimeksi syntyi ”Luovuuden Portit”. Kokonaisuutta kantavaksi keskiöksi hahmottui luovuuden teema, koska se on merkittävällä sijalla molemmissa viitekehyksissä. Tahdoin kohdistaa kirjan psykologian, psykoterapian ja muille ihmissuhdetyön ammattilaisille sekä toiminnallisista menetelmistä sekä niitä ja psykodraamaa jo käyttäville kollegoille. Olin seurannut vuosien ajan kustannusmaailman haasteita. Ymmärsin, että Jung että Moreno kuuluvat psykologian ja psykoterapian kentän laidalle Suomessa. Kyse olisi täten melko pienilevikkisestä sekä pioneerin ja aloittelevan kirjailijan työstä. Lisäksi minua houkutti pitää Pipsy-posti 4 / 2014 s. 14 ohjakset omissa käsissäni. Kustantajaksi tuli Suomen Morenoinstituutti. Minun oli täten varauduttava hankkimaan editoiva korjauslukija, editoija, graafikko ja painotalo. Oli mietittävä painosmäärä, arvioitava kustannukset, määriteltävä hinta, osattava markkinoida. Olin astumassa kustantajan rooliin kirjailijan roolin lisäksi. Päätin edetä askel kerrallaan ja ajatuksella, että aina voi kysyä apua ja neuvoja niiltä, joilla on jo kokemusta. Kirjoittamisen mahdollistaminen tarkoitti iltojen, viikonloppujen ja lomapäivien käyttämistä aina kuin se oli mahdollista työn ja perheen ohella. Tämä onnistui mieheni tuella. Minulle rakentui ”kirjailijakappeliksi” kuvaamani sisäinen tila, jossa oli levollista. Luovuus ja uteliaisuus virittyivät sen hiljaisuudessa ja suhteessa aiheeseen yhä uudelleen. Kuljin jännittävässä seikkailussa. Rakenteen muokkaaminen kesti ainakin vuoden. Lopulta se löysi muodon, joka antoi leipätekstille mahdollisuuden virrata. Oli tyydyttävää huomata, miten oppiminen jatkui kirjoittaessa. Teksti muuttui kerroksittain useaankin otteeseen osa kerrallaan kunnes käsikirjoitus oli mielestäni valmis. Mutta olisiko se sitä kokeneen ammattilaisen mielestä? Annoin sen editoivan käsikirjoittajan arvioitavaksi. Viimeinen vuosi 2014 oli käsikirjoituksen hienosäätöistä muokkausta hänen ja kieliopillisen tarkastajan vinkkien mukaisesti. Yhteistyö graafikon kanssa tiivistyi ja kuvat syntyivät. Varsinainen editointi alkoi edellisten vaiheiden valmistuttua. Editoija tarvitsi ajoissa tiedon siitä, mikä on tuleva painotalo saadakseen tiedot, joita joutuu editointityössään noudattamaan. Nyt oli hankittava ISBN-numero, päätettävä fontit, paperin laatu, kirjan koko, kannen päällysmateriaali ja kirjan kansikuva. Editointivaiheeseen liittyi lisäksi jatkuva tekstin tarkastaminen, johon itseni lisäksi osallistui kaksi muuta henkilöä. Etsimme tekstistä kirjoitus- ja mahdollisia muita virheitä. Viiteluettelo oli haasteellinen. Saman tekstin yhä uudelleen lukeminen oli tuskallista. Heräsi tarve muuttaa joitakin kohtia, osan muutinkin mutta lopulta oli vedettävä raja ja lopetettava. Kirjan luovuttaminen painoon ei ollut helppoa. Sen vastaanottaminen painosta oli hämmentävää. Tekstin julkiseksi tuleminen alkoi vaivata mieltä. Ilo tehdystä työstä antoi odottaa itseään. Kääriydyin alkavan marraskuun pimeyteen toipumaan. Voin tänään todeta kirjan syntyhistorian olleen itselleni merkityksellinen kasvun ja muuntumisen kokemus. Kirja elää jo omaa elämäänsä ja etääntyy minusta kuin lapsi äidistään. Se tullee herättämään monenlaisia reaktioita. Toivon sen jonain päivänä tavoittavan lukijan, joka kuulee sen sivuilta kutsun tutustua niin psykodraaman kuin jungilaisen psykologian maailmoihin, ehkä jatkamaan kanssani ja jälkeeni pioneerityötä Suomessa. Tässä toivossa kirja on nyt myynnissä www.noxboox.fi. Se välitetään kirjakauppojen ja kirjastojen saataville joulukuuhun mennessä. Pipsyn syntymäpäiväjuhlan aattona 14.11.2014 ja Pipsyä onnitellen! Tuula Grandell tuula@morenoinstituutti.fi Pipsy-posti 4 / 2014 s. 15 SENIORIT SERLACHIUS-MUSEOISSA Varhain eräänä lokakuun aamuna Vuolteen bussi ja ystävällinen kuljettaja odotteli Vanhan kirkon edessä. Eipä aikaakaan, kun me Pipsyn seniorit olimme jo Mäntän museoissa, sehän sopi - museokamaa osallistujatkin, voisi joku sanoa. Retken kohteena olivat Serlachius-museot Gustaf ja Gösta. Tehtaan vaiheet. Ensimmäinen kohde oli Serlachius-yhtiön entinen pääkonttori, joka valmistui 1934. Tehtaan vaiheita kuvattiin mielenkiintoisella filmillä. Ensimmäinen patruuna oli Gustaf Adolf Serlachius (1830-1901). Hän aloitti Mäntässä vuonna 1868 puuhiomon rakentamisen, joka käynnistettiin toimimaan täydellä teholla seuraavana vuonna. Pahvitehdas aloitti toimintansa vuonna 1873 ja paperitehdas vuonna 1881. Rautatietä alettiin niihin aikaan rakentaa Pohjanmaalle ja se saatiin ohjattua Vilppulan kautta. Rata saavutti Vilppulan vuonna 1882 ja sitä pitkin päästiin kuljettamaan tehtaan tuotteita satamiin laivattaviksi ja edelleen maailmalle. Vaikeuksia riitti paperiteollisuudessa tuohonkin aikaan. Konkurssi uhkasi yritystä vuonna 1875 ja tehtaat paloivat vuonna 1890. Velkojat uhkasivat taas vuonna 1892. Vastuksista huolimatta patruuna rakennutti uudet tehdasrakennukset. Ne valmistuvat vuonna 1893 ja toiminta jatkui. Patruunoiden aika. Vanhan patruunan työtä tuli jatkamaan sisarenpoika Gösta Serlachius ja hänen jälkeensä C. Erik Serlachius. Erik rakensi asunnokseen Honkahovin, joka on nykyään taidemuseo sekin. Vanha patruuna rakensi keskelle Mänttää linnan, joka nyttemmin on purettu. Myös kirkko on Mänttään rakennettu tehtaan toimesta. Monet muutkin yhteiskunnan palvelut olivat tuohon aikaan tehtaan patruunoiden käsissä, kuten tiedämme. Työnantaja ei ollut tuohon aikaan monikansallinen kasvoton pääomanomistaja ja kun nykyisenkaltaista palveluyhteiskuntaa ei tuolloin ollut, työnantaja huolehti monista työntekijöiden tarpeista, asunnoista, lasten päivähoidosta ja koulunkäynnistä sekä terveydenhoidosta. Myös Mäntässä ovat paperiteollisuuden vastatuulet myöhemminkin puhallelleet. Mäntän paperitehdas yhdistyi aikanaan Metsäliiton kanssa. Silloin puhuttiin, kuinka Pyhä viha muuttui epäpyhäksi allianssiksi. Mainituilla yrityksillä kun oli ollut eripuraa menneinä vuosina. Tehtaan palveluksessa oli aikoinaan tuhansia ihmisiä, nyt enää muutamia satoja. Yhtiölle töihin? Seuraavana oli ohjelmassa draamaopastus ja pääsimme työhaastatteluun. Tehtaan työhönottaja saapui meitä haastattelemaan ja siinä muodossa perehdytti meitä niihin asioihin, mitä tehdas entiseen aikaan odotti työntekijöiltään. Tärkeintä oli tietenkin, mitä työnhakija osasi tehdä. Työhönottaja antoi ymmärtää, ettei sielunhoito oikein ollut tehtaan alaa, vaan kyky osallistua paperintekoon olisi keskeisempää. Me emme olleet ymmärtäneet pukeutua soveliaasti. Farkkuja pukevammat vaatteet olisivat olleet polven yli ulottuvat hameenhelmat. Jakkupuku oli oikein hyvä, kenellä sellainen oli yllään, mutta punainen ei ollut sopiva väri. Pitkissä housuissa ei päässyt muihin tehtäviin kuin tukkikämpälle emännöimään. Hyvä oli, jos työhön pyrkijällä oli polkupyörä ja siinä dynamo. Ehdottomasti tärkein työnhakijan harrastus oli liikunto terveellisyytensä takia. Hyviä harrastuksia olivat myös puutarhanhoito, partio ja kirkossakäynti. Puolison ammatilla oli merkitystä. Insinööreillä olisi ollut tehtaallakin Pipsy-posti 4 / 2014 s. 16 käyttöä, opettajalle olisi voinut löytyä työtä tehtaan ylläpitämässä koulussa. Eräälle ryhmämme vanhalle piialle, kuten työhönottaja häntä nimitti, olisi ollut työtä tarjolla, hyvän ruotsinkielentaidon ansiosta. Vielä selvitettiin, osaisimmeko valmistaa paperia. Onnistuihan se muutamille. Useimmat meistä kyllä olisivat työnottajan mielestä parhaiten sopineet vintille lumppuja lajittelemaan. Paperiperkele on museon päänäyttely. Se on koottu dramatisoiduista kohtauksista, jotka kertovat paperiteollisuuden uranuurtajasta Gustaf Adolf Serlachiuksen elämästä. Oli mahdollisuus tutustua myös apteekkarin kauppahuoneeseen. Serlachiuksen taidesäätiön kokoelmia on näytteillä kartanorakennuksessa museo Göstassa. Iltapäivällä tutustuimme Göstan ystävät -näyttelyyn, jossa esitellään vuorineuvokselle tärkeiden taiteilijoiden töitä. Tutustuimme mm. Suomen kultakauden edustajien töihin. Esillä oli Edelfeltin kuuluisa Porilaisten marssi sekä Pekka Halosen ja Helene Schjerfbeckin maalauksia. Suomalaista symbolismia edustivat Hugo Simberg ja Magnus Enckell. Serlachius oli Gallen-Kallelan mesenaatti ja hänen töitään on useita esillä, mm. Symposium ja osia Birgitta Juseliuksen hautamuistomerkistä. Gallen-Kallela edusti kansallisromantiikkaa ja symbolismia. Emil Wickströmin veistoksia voi myös näyttelyssä ihailla. Erikoisnäyttelynä oli malli ja hullu kuvailija. Kirjailija Riikka Ala-Harja on tehnyt fiktiivisiä tekstejä Kultakauden taiteilijoiden mallien puheenvuoroiksi. Uusinta uutta Mäntässä on nuorten espanjalaisten arkkitehtien suunnittelema, viime kesänä valmistunut näyttelyrakennus, Göstan paviljonki. Siellä oli tällä kertaa esillä Ville Lenkkerin valokuvanäyttely Kivettynyt metsä – muistoja Mäntästä. Näimme myös keskustelua herättäneen Eija-Liisa Ahtilan videoinstallaation Tutkimuksia draaman ekologiasta 1, jossa käsitellään luonnon ja ihmisen välistä suhdetta. 11.10. lähtien paviljongissa on näyttely synti, 7 kuolemansyntiä ennen ja nyt, näyttely hyvästä ja pahasta. Teoksia on sekä kotimaisilta nykytaitelijoilta että suomalaislta klassikoilta taidesäätiön kokoelmista. Kirjallisuutta: Keskisarja, Teemu, Vihreän kullan kirous, G.A. Serlachiuksen elämä ja afäärit, 2010. Silvennoinen, Oula, Paperisydän – Gösta Serlachiuksen elämä, Siltala 2012. Tytti Riita ____________________________________________________________________________ SENIORIPSYKOLOGIT 2015 Kevätkauden kokoontuminen torstaisin klo 13 Antikassa, Väinölänkatu 1,Tampere seuraavasti: 8.1, 5.2, 5.3, 9.4, 7.5 Kaikki tervetuloa! Tietoa välitti Ritva Laitinen Pipsy-posti 4 / 2014 s. 17 CORTEXIN JA OIDIPUKSEN YHTEINEN SEKSUAALISUUSKOULUTUS Lauantaina 27.9. Tampereen yliopistolla järjestettiin Cortexin ja Joensuun yliopiston psykologian opiskelijoiden ainejärjestö Oidipuksen yhteinen koulutustilaisuus. Tapahtuma oli osa SPOL ry:n ainejärjestöjen kumppanuus -projektia, jossa kaikki Suomen psykologian alan kuusi ainejärjestöä jaettiin pareiksi. Näille pareille asetettiin tehtäväksi järjestää yhteinen tapahtuma, ja näin edistää ainejärjestöjen välistä yhteistyötä. Cortex sai siis parikseen Oidipuksen, ja molemmat ainejärjestöt halusivat tarjota jäsenilleen sellaista tieteellistä antia, jota opetuksemme ei tarjoa. Seksuaalisuus valikoitui pian yhteiseksi kiinnostuksen kohteeksi. Tapahtuman koko kesän ja alkusyksyn kestänyt suunnittelu huipentui koulutuspäivään, ja sali oli täynnä joensuulaisia ja tamperelaisia psykologian opiskelijoita jo hyvissä ajoin ennen tilaisuuden alkua. Sexpon pitkäaikainen asiantuntija, terapeuttinakin toiminut Jussi Nissinen aloitti koulutuksen aiheella ”Addiktoitunut seksuaalikäyttäytyminen ja työskentely sen kanssa”. Aivan tilaisuuden aluksi Nissinen kävi läpi muutamia aiheeseen liittyviä tapausesimerkkejä, joita hän on omassa asiakastyössään kohdannut. Vuosien terapeuttikokemuksella hän esitteli addiktoituneen seksuaalikäyttäytymisen eri muotoja, sen taustatekijöitä, sekä alun tapausesimerkkejä suhteessa näihin. Lisäksi luennolla keskusteltiin muun muassa siitä, miten netti ja sen tuomat palvelut ovat vaikuttaneet ihmisten seksuaalikäyttäytymiseen. Tapahtuman ensimmäisen osion lopuksi käsiteltiin vielä seksuaalisuuden kohtaamista ja käsittelemistä terapiassa. Nissinen korosti seksuaalisuudesta puhumisen merkitystä terapiatilanteessa: aihe nousee takuulla terapiassa jossain muodossa esille, jos vain terapeutti itse antaa tälle luvan ottamalla itse asian puheeksi. Ruokatauon jälkeen tapahtuma jatkui koulutuspäivän toisella aiheella, joka oli ”Lapsiin kohdistuva seksuaalinen kiinnostus ja sen kohtaaminen”. Myös tämän osion aluksi Nissinen kertoi muutamia työssään kohtaamiaan tapausesimerkkejä. Mielenkiintoista oli se, että lähes kaikilla Nissisen esittelemillä pedofiileilla tai hebefiileilla (puberteetin jo saavuttaneisiin alaikäisiin kohdistuva seksuaalinen kiinnostus) näytti olevan samankaltaisia lapsuuden ja nuoruuden kokemuksia: vanhempien ero, ristiriitainen suhde vanhempiin tai muita lapsena kohdattuja vaikeuksia ihmissuhteissa. Nissinen myös korosti sitä, että sanaa pedofiili käytetään useissa yhteyksissä väärin. Tämä korostuu erityisesti mediassa. Pedofiili ja seksuaalirikokseen syyllistynyt ovat kaksi eri kategoriaa: vain pieni murto-osa pedofiileista syyllistyy koskaan minkäänlaisiin seksuaalirikoksiin, ja alaikäisiin kohdistuvien seksuaalirikoksien taustalla voi olla monia muitakin syitä kuin pedofilia. Esimerkiksi antisosiaalisuus, psykopatia ja erilaiset kehityshäiriöt voivat johtaa alaikäisiin kohdistuviin seksuaalirikoksiin. Luennolla keskustelimme myös paljon pedofiilien hoidosta, ja erityisesti siitä, kuinka vaikeaa pedofiilien on saada asianmukaista hoitoa ja tukea. Koulutuspäivä oli osoitus siitä, että suuriakin tapahtumia voi järjestää yhteisvoimin pitkästä välimatkasta huolimatta. Lähes 400 kilometrin etäisyydestä huolimatta joensuulaiset järjestäjät osallistuivat aktiivisesti koulutuspäivän suunnitteluun ja organisointiin. Erityisen hienoa oli se, että välimatkasta huolimatta tapahtumaan saapui lähes 30 oidipuslaista. Päivä tarjosi mielenkiintoisen tieteellisen sisällön lisäksi hyvän tilaisuuden tutustua toisella puolella Suomea asuviin tuleviin kollegoihin. Pia Jussila Pipsy-posti 4 / 2014 s. 18 OPISKELIJAKOLUMNI Historian lehtien havinaa Psykologianopiskelijaksi minulla on pitkä historia lehtien toimittamisesta. Ensimmäistä kertaa olin lehden päätoimittajana jo noin kymmenvuotiaana. Silloin koulussa jokainen teki oman joululehden. Lehti kirjoitettiin ja piirrettiin käsin, ja mukana oli esimerkiksi tietoa suomalaisten joulunviettoperinteistä menneinä aikoina ja kaikenlaisia puuhatehtäviä. Tuntui hienolta saada valmiiksi jotain konkreettista ja itse tehtyä: ikioma lehti. Painosmäärä ei tosin päätä huimannut, se oli tasan yksi. Yliopistossa päädyin viime vuonna puolivahingossa ainejärjestölehtemme Cortextin yhdeksi kolmesta päätoimittajasta. Tämän lehden painos olikin yhden sijasta jo yli sata, ja paineet hienosta lehdestä tietenkin sen myötä nousivat. Päätoimittajatiimimme vastasi haasteeseen toimittamalla opiskelijoiden iloksi normaalin kahden sijasta kolme muhkeaa lehteä vuoden aikana. Juttujen sisältö ja taso oli melko vaihteleva, mukaan mahtui muun muassa vaihtooppilaiden muisteloita, vappusimanteko-ohjeita, neuropsykologian dosentin urapolkua, tieteellistä tutkimusta Hervannan baareista ja fuksien esittelyä japanilaisen haiku-runon ja toteemieläinten avulla. Kaiken kaikkiaan antoisa vuosi! Lehden visuaalisesta ilmeestä tuli kylläkin palautetta: tekemäni tekstilaatikot olivat kuulemma aivan ruumisarkun näköisiä! Ja miten kävikään tullessani mukaan Pipsyn johtokuntaan? Tiedotusvastaavan pesti ja uusi lehti toimitettavaksi! Painosmäärä suorastaan räjähti, tämä lehti lähtee jo 786 psykologin ja psykologian opiskelijan postilaatikkoon. Visuaalinen panostus ei ole ollut tänäkään vuonna suuren suurta, mutta erityisen ylpeä olen viime numeron kansikuvasta, josta löytyy neljä auringonkukkaa ja kymmenen ruusua Pipsyn neljän vuosikymmenen kunniaksi. Mutta ovatko paperiset lehdet enää nykypäivää? Lukeeko tätäkään kukaan? Jos lukee, niin tapahtuuko se pdf-muodossa Pipsyn nettisivujen kautta? Itse tykkään lukea paperisia lehtiä (mutta en tykkää siitä, kun ne lojuvat pitkin pöytiä, ja ne täytyy muistaa viedä keräykseen). Moni paperilehti kuitenkin vetelee viimeisiään tai on jo lopettanut. Minulle suuri suru oli tänä syksynä, kun Sue-lehti lopetti toimintansa. Se oli ehdottomasti lempilehteni kahdesta syystä: se oli ilmainen ja käsitteli musiikkia. Olen tyytyväinen, että nämäkin lehdet, joiden teossa olen itse ollut mukana, ovat periaatteessa maksuttomia, eikä niitä tarvitse erikseen tilata. Tuntuu mukavalta, että postiluukusta tulee muutakin kuin mainoksia ihan ilman tilaustakaan – vai mitä? Ensi vuonna Pipsy-postia tekee joku muu, itse jatkan näillä näkymin tämän opiskelijakolumnin parissa. Kiva, kun jaksatte lukea – viimeiselle sivulle asti. Tiia Hyttinen Pipsy-posti 4 / 2014 s. 19