n:o 4 10.7.2014 Lapin alueen helluntaiseurakuntien lehti Yhteys uskovien kesken, yhteys Jumalaan 4-5 Kesä – meidän yhteistä aikaa Motoristiystävykset / 7xSF 2014 Jumalanpalvelus Rovaniemeltä radiossa Tuomaksen ja Lean kokemuksia kesätapahtumista. Aukeaman täydeltä asiaa uskovaisista moottoripyörien ystävistä. Elokuussa kajahtaa radiojumalanpalvelus Rovaniemen helluntaiseurakunnasta. » Sivulla 3 » Sivuilla 4-5 » Sivulla 6 Sivu 2 Torstai 10.7.2014 PÄÄKIRJOITUS Yhdessä ollen yhteyttä rakentaen TEKSTI: pikkuesa L apin alueella on 14 helluntaiseurakuntaa, mutta niillä vain yksi vuotuinen yhdessä sovittu kokoontuminen: Lapin maakuntajuhlat. Olen kuullut useamman etelän ihmisen ihmettelevän sitä, että Lapissa vielä kokoonnutaan yhteisille maakuntajuhlille. Muualta Suomesta tämän kaltainen yhteystyö on jo aikaa sitten loppunut. Ovatko Lapin maakuntajuhlat sitten aikansa elänyt ja siksi nyt jo viimein lopetettava helluntaiperinne vai säilyttämisen ja jatkamisen arvoinen 14 seurakunnan yhteen kokoontuminen? Voit olla ihan vapaasti eri mieltä, mutta minun mielestäni maakuntajuhlamme ovat mitä arvokkain tapahtuma ja siksi jatkamisen arvoinen juttu. Arvokkaaksi sen tekee jo tämä yhtälö: seurakuntiemme yhteinen sopimus järjestämisestä sekä siihen liittyen mahdollisimman monien yhteen tuleminen. Se on vahva osoitus seurakuntiemme vielä jäljellä olevasta yhteydestä ja vahva osoitus siitä, että me yksilöuskovina arvostamme ja kunnioitamme yhteyttä kristillisyytemme luovuttamattomana arvona. Uusi testamentti antaa meille kuvaa seurakunnista, joille seurakuntien välinen yhteys oli tärkeää. Seurakunnat eivät olleet kuin itsenäisiä, eristäytyneitä ja toisistaan riippumattomia saarivaltioita eri puolilla merta. Esimerkiksi Paavalin kirjeitä välitettiin seurakunnasta toiseen ja sillä tavalla seurakunnat pitivät huolta toisistaan. Valtuutetut viestinviejät pitivät seurakuntia ajan tasalla tärkeistä asioista ja jopa piispallisesti (apostolisesti) yhdessä päätetyistä seurakuntia sitovista asioista. Seurakunnat yhdessä auttoivat näitä kulkijoita eteenpäin paikkakunnalta toiselle. Seurakunnat myös tukivat toisiaan taloudellisesti silloin kun siihen oli tarvetta. Jeesus asetti yhteyden merkiksi, josta sivullisetkin sitä seuratessaan voivat tunnistaa ihmiset Jeesuksen opetuslapsiksi. Siispä yhteys on ihan varmasti jotakin mitä kannattaa aina vahvistaa. Mitähän jos tulevina vuosina pyrkisimme vahvistamaan tämän yhden ainoan yhteisen tapahtumamme olemusta Jeesuksen opetuslapsia kokoavana tapahtumana? Tekisimme maakuntajuhlista entistä enemmän sellaisen tapahtuman, että missä ne sitten järjestettäisiinkin – vaikka Kemissä tai Ivalossa – niin kokoontuisimme niin suurella joukolla juhlille, että siitä puhuttaisiin kylällä pitkään. Kuvittelehan otsikkoa Paikallislehden etusivulla: Tuhat helluntailaista kokoontui viikonlopuksi juhlimaan kylällemme. Väittävät, että seurakunta voi kasvaa jos se on kaikille avoin TEKSTI: Esa Pikkumäki T ukholmassa Santa Clara seurakunnan pastorina toiminut Carl-Erik Sahlberg väittää kirjassaan ’Kasvava seurakunta’, että seurakunnan, joka haluaa kasvaa, on oltava kaikille avoin. ”Kirkko, joka selkeästi viestii olevansa avoin kaikille, vetää puoleensa erityisesti niitä, jotka syystä tai toisesta tuntevat olevansa syrjäytyneitä yhteiskunnassa ja joiden ihmisarvo on uhattuna.” Sahlberg sanoo, että alkuseurakunnan ajan uskonnot olivat rajattuja vain tietyille ryhmille ja tämä rajaus jätti aina ihmisiä noiden uskontojen ulkopuolelle. Esimerkkeinä hän ottaa esille juutalaisuuden, erilaiset mysteeriuskonnot, gnostilaisuuden ja monta muuta. Jeesuslaiset olivat avoimia kaikille ja tämä uusi oppi veti kaikkein voimakkaimmin puoleensa henkilöitä, jotka olivat vailla oikeuksia ja joiden asema oli alistettu. Näistä Sahlberg nimeää kolme ryhmää: orjat, nuoret ja naiset. ”Kristillinen seurakunta oli yhteisö, jossa isäntä ja orja olivat saman arvoisia.” Orjille oli suuri ilouutinen, että kristityt julistivat kaikkien ihmisten olevan saman arvoisia ja seurakuntayhteys oli orjillekin avoin ilman mitään erottelua. Jopa seurakuntien varoja käytettiin orjien ostamiseksi vapaiksi. ”Kristinusko oli nuorisoliike... Tästä voi olla terveellistä huomauttaa, sillä oman aikamme kirkot ovat niin monesti ja niin selvästi vanhusvaltaisia.” ”Filosofi Aristoteles todisteli, että nainen on alempiarvoinen ”Tämä kirkon avoimuus suhteessa oikeuksia vailla oleviin johti siihen, että kristittyjen enemmistö kuului alempiin sosiaaliryhmiin.” Tämä luterilainen Sahlberg Kristinuskon sanoma oli mullistava kun ottaa esimerkin nykypäivän Chilestä. ”Sveitsiläinen sosiologi Lalise ilmoitti, että niin miehet kuin naiset ve d’Epinay selittää Chilen hellunovat yhtä arvokkaita Kristuksessa. tailaisuuden laajenemisen syyksi halun tavoittaa köyhien kansanluokkien syvät rivit. ”Ihmiset saavat helluntaiyhteisössä ’inhimillisen arvokkuuden’, joka on muutoin yhteiskunnassa heiltä evätty.” Ovatko siis Lapissa seurakunkuin mies.” Kristinuskon sanoma esipihaan saakka, mutta kristilli- tamme avoimia kaikille? Keitä ovat oli mullistava kun se ilmoitti, että sessä seurakunnassa he pääsivät ne syrjäytyneet, ne köyhät, keitä niin miehet kuin naiset ovat yhtä kaikkein pyhimpään saakka. Sinne ne joiden oikeuksia poljetaan, ne arvokkaita Kristuksessa. Naiset ei juutalaisuudessa päässyt kuin joita osoitellaan sormella, jotka saivat ihmisarvon tullessaan seu- ylimmäinen pappi kerran vuo- voisivat löytää kodin seurakunnisrakunnan keskelle. Juutalaisuu- dessa. Seurakunnan avoimuus ja tamme? Onko meillä ihan oikeasti dessa naiset ohjattiin Jerusale- matala kynnys oli vallankumouk- koettavissa jotakin mikä kutsuisi min temppelissä vain pakanoiden sellinen uutinen. heitä tulemaan? Torstai 10.7.2014 Sivu 3 Kesä – meidän yhteistä aikaa 2. Ensimmäisellä sijallahan ne tarjoavat hengellistä antia ja heti toisena yhdessä oloa. 3. Tapahtumien tarjonta on ollut yleensä kohdennettua kaikille. Musiikki on kuulunut myös hyvin vahvasti tapahtumien tarjontaan. 4. Yhdessä oleminen ja hengellinen anti ovat minulle ne asiat, jotka ovat mielestäni parasta kesätapahtumissa. 5. Kyllä tapahtumat kuuluvat tulevien kesien suunnitelmiini, Tuomas menee tänäkin kesänä jos vain terveys riittää! työhön lasten leirille. TEKSTI JA KUVAT: Jemina Pehkonen M ikä olisikaanmukavampaa kuin viettää kesä yhdessä suurella porukalla? Uskovien yhteisölliset kesätapahtumat keräävät joka kesä uskovat yhteen ylistämään, kuulemaan sanaa ja olemaan yhteydessä sekä toisiinsa että Jumalaan. Kesätapahtumia on melkein joka lähtöön kaikenlaisille ihmisille katsomatta ikään tai tyylitajuun. Kesätapahtumat ovat kuuluneet torniolaisten Tuomas Juolan, 17 ja Lea Ketolan, 78 kesäsuunnitelmiin jo useamman kesän ajan. YC:ssä (Youth Celebration) on tullut käytyä kahtena vuotena. Tornion että Kemin helluntaiseurakuntien järjestämillä lasten leireillä on tullut oltua monena kesänä työntekijänä. 2. Mielekästä tekemistä turvallisessa ympäristössä, mahdollisuuksia kasvaa uskossa ja tapahtumat tarjoaa runsasta sosiaalista antia. 3. Kesätapahtumia järjestetään tosi monipuolisesti, jopa niin monipuolisesti etten itsekään ole perillä kaikista. Jos ajatellaan yhden tietyn kesätapahtuman tarjontaa, niin juhannuskonferenssista löytyy tarjontaa ikään tai sukupuoleen katsomatta, on kohdennettua ja kaikille sopivaa tarjontaa. 4. Kesätapahtumat ovat tuoneet elämään jännitystä ja vaihtelua, kuitenkin turvallisessa ympäristössä. 5. Mielellään kiitos! Juhannuskonferenssi ja YC ainakin kuuluvat tämä kesän suunnitelmiini sekä lasten leirille suuntaan jälleen kerran työntekijäksi. Hengelliset kesätapahtumat kuuluvat Lean kesään. Davviguovlluid Risttalaš Konfereansa 23.–27.7.2014 Lákšjogas, Deanus, Davvi Norggas Haastattelin Tuomasta ja Leaa heidän kokemuksistaan sekä mielipiteistään kesätapahtumista seuraavilla kysymyksillä: 1. Kuinka usein sinulla tulee käytyä uskovien yhteisöllisissä kesätapahtumissa? Missä ja minkälaisissa tapahtumissa yleensä käyt? 2. Mitä nämä kesätapahtumat mielestäsi tarjoavat ihmiselle? 3. Onko kesätapahtumien tarjonta ollut monipuolista? 4. Mikä tai mitkä asiat ovat mielestäsi parasta kesätapahtumissa? 5. Kuuluvatko kesätapahtumat Lea Ketola 78, Tornio myös tuleviin kesäkalentereihisi? 1. Nyt on käynti jäänyt vähemmälle terveydellisistä syistä. JuhanTuomas Juola 17, Tornio nuskonferenssissa on tullut käytyä 1. Joka kesä tulee käytyä juhan- ja Iso Kirjan Elotulet – tapahtuma nuskonferenssissa. Kerran olen oli aikoinaan suosittu tapahtuma, käynyt kalotti-konferenssissa ja mutta sitä ei järjestetä enää. Sárdnideaddjit: Rolland Baker (Mozambique), Terje Liverød (Norga), Olav Slåtten (Norga), Leif Braathen (Norga), Peter Makarchuk (Ruošša), Marina Shironina (Ruošša), Jorma Lappalainen (Suopma), Jani Liukkonen (Suopma), Tomi Vartiainen & nuoraidjoavku (Suopma), Toralf Trosten (Sápmi), Sámi evangelista Niillas Ánde Bueng, Arild Måsø (Sápmi) Máidnunjoavkkut: Mary Vorrath (USA), máidnunjoavkkut Ruoššas ja Kenias, Diana Brønlund ja Akannguaq Sonne (Ruonáeana), máidnunjuoigos Arild Måsø ja Suvi Järvensivu Lákšjohka Ga Du–be Lá So 19.00 09.30–13.30 19.00 22.00 09.30–13.30 19.00 22.00 11.00 Rahpančoahkalmas Máidnun, oahpahus ja rohkos Eahket čoahkkin Nuoraid čoahkkin (ii duorastaga) Soabadan čoahkkin Eahket čoahkkin Nuoraid čoahkkin Máŋimuš čoahkkin  Njuolggosátta: www.tv7plus.fi Konfereansa golut: 500 NOK (máksu ovdal 15.6: 400 NOK) Lákšjohka lea 38 km Deanušalddis Kárášjot guvlui E6 mielde. Lágideaddji: Sámi Álgoálbmot Risttalaš Guovddáš (SÁRG). Dieđut: +47 9489 0132, laksjohka.blogspot.no Kalottikonferenssi Enontekiöllä TEKSTI: Jorma Laulumaa KUVAT: Hannu Peura P erinteeksi muodostunut pohjoisen kalottialueen yhteinen kesätapahtuma Kalottikonferenssi pidetään Enontekiön Leppäjärvellä heinäkuun viimeisenä viikonloppuna. Alkunsa konferenssi sai jo vuosia sitten, kun norjalainen Isak Hansen, suomalaiset Veikko Manninen ja Joonas Kelottijärvi aloittivat yhteiset tilaisuudet PohjoisNorjassa Karasjoella. Konferenssin myötä syntyi herätystä niin Norjassa kuin Suomen Lapissakin. Viime vuosina konferenssi on järjestetty Enontekiöllä Kelotin Rantamajojen ja paikallisen koulun kentälle pysytetyssä suurteltassa. Teltta on saatu lahjana Lapissa tehtävää työtä varten Norjan ystäviltä ja nyt se pystytetään heinäkuun 24.–27.7. päivinä pidettäviä juhlia varten. Puhevastuussa Kalottikonferenssissa on norjalaisia ja ruotsalaisia puhujia sekä Suomesta mm. Alpo Renko, Jaakko Romu ja Pekka Marin. Musiikista vastaa pääosin Mutteri-kuoro Leppävirralta sekä paikalliset laulajat ja soittajat. Kalottikonferenssi on monille kesälomamatkaajille yksi välietappi Lapin matkalla ja näin saadaan koko perheenä kokea ”monikansallista” yhteyttä värikkäässä Lapin luonnossa Jumalan Sanan äärellä. Majoitus- ja ruokailumahdollisuus on lähellä sijaitsevilla Kelotin Rantamajoilla. Juhlien järjestelyissä palvelevat myös Enontekiön Helluntaiseurakunnan sisaret ja veljet. Runsasta osallistujajoukkoa odotetaan neljä päivää kestävän Kalottikonferenssin moniin tilaisuuksiin. Sivu 4 Torstai 10.7.2014 Kuva: Iiris Talka Kari Nurisalo (vasemmalla) ja Miika Alatalo valmiina pyörineen kesän reissuihin. Motoristiystävykset Varma kesän merkki on, kun moottoripyörät ilmestyvät katukuvaan. Ajamisen kokemuksen, vauhdin ja vapauden tunteen lisäksi moottoripyöräilyyn liittyy usein voimakasta kaveruuden tunnetta, ja erilaisten elämäntapaan liittyvien asioiden ympärille on syntynyt moottoripyöräkerhoja/klubeja. Motoristit harrastavat myös kokoontumisajoja, joihin saavutaan moottoripyörillä pitkienkin matkojen takaa. TEKSTI: Iiris Talka Preacher MC P ellolaiset Miika Alatalo ja Kari Nurisalo kuuluvat Preacher MC moottoripyöräkerhoon. Preacher MC on kristillinen, suomalainen MC klubi, jonka syntysanat lausuttiin v. 2002. Kerholla on oma klubitalo/talli Keski-Suomessa Vaajakosken keskustassa. Jäseniä yhdistää henkilökohtainen usko Jeesukseen, ja kerhon näkynä on alusta alkaen ollut sekä rikkinäisten uskovien yhteys, että uskosta osattomien ja myös ns. prosenttikerhojen ystävyysevankeliointi. Kerhon jäsenet kulkevat kerhovierailuilla ja ovat mukana moottoripyöräkerhojen kokoontumisajoissa selkeästi kristittyinä. ”Ihan Jumalan luvalla saa ajaa moottoripyörällä” Karin kasvoista ja ilmeestä näkee ilon, kun hän omien sanojensa mukaan saa ihan Jumalan luvalla ajaa moottoripyörällä jo kolmatta kesää. Kuten useat keskiikäiset miehet Karikin on voinut toteuttaa nuoruuden haaveitaan hankittuaan moottoripyörän. — Heti ensimmäisenä kesänä lähdin Miikan mukana kristilliseen motoristiviikonloppuun, jossa tutustuin preachereihin. Motoristiporukka oli minulle aivan uusi maailma ja olin aluksi hyvinkin varauksellinen, ja mietin, ovatkohan nämä oikeasti uskovia. Vastaanotto oli todella lämmin ja tunsin olevani tervetullut. Miika kertoo tutustuneensa preachereihin tuttavansa kautta noin kahdeksan vuotta siten. Käytyään jonkun aikaa tapaamisissa ja tutustuttuaan kerholaisiin, häneltä kysyttiin, haluaisiko hän tulla mukaan kerhoon ja siitä se lähti. Miikan mielestä kerhossa on moottoripyörien lisäksi parasta yhteyden kokeminen. — Tässä porukassa on jonkinlainen kaksinkertainen veljeys kun on pyörät ja usko. Erilaisista lähtökodista tulevat kohtalotoverit löytävät tässä porukassa ehkä ainoan hengellisen yhteisön, johon uskaltautuvat liittyä ja johon kuulua. Tämän kesän ilon aihe Karille on, kun hänet on hyväksytty Preacher MC –kerhon prospektiksi (kokelas). Kerhoon pyrkivillä on ns. koeaika, jolloin katsotaan, soveltuuko uusi jäsen kerhoon, ja onko hän valmis myös sitoutumaan kerhon näkyyn. Kari kertoo odottavansa innolla kerhon täysjäsenyyttä. — On mahtavaa, kun saa kantaa päällään liiviä. Se tuo mukanaan mahdollisuuksia ja tilaisuuksia julistaa evankeliumia. Miika jatkaa, että hänenlaiselleen hiljaiselle tyypille Preacher MC tunnusten kantaminen antaa luontevan tavan päästä keskusteluihin ihmisten kanssa. — Kun ajaa pyörällä ja pysähtyy vaikkapa huoltsikalle, niin ihmisten kiinnostus herää ja tuolloin on helpompaa kertoa, mitä porukkaa ollaan. — Yksi tyyppi kysyi että ajaisinko moottoripyörällä, jos en olisi uskossa. Vastasin, että ajaisin, jos olisin hengissä. Tämän kesän aikana on useammalla paikkakunnalla mm. rallitapahtumia, joissa voi nähdä preachereiden tunnuksilla varustettuja motoristeja. Kari ja Miika kehottavat rohkeasti menemään heidän juttusilleen. Torstai 10.7.2014 Sivu 5 Kuva: Markku Lilleberg Petri Aaltio (vasemmalla) ja Markku Lilleberg ajotauolla. 7xSF 2014 KOLUMNI TEKSTI: Geert Laevens Harakan suusta O tsikko ei ole minun pankkikoodini, eikä Juhanin salasana shakkikerhon nettisivustoon, eikä kirjoituspöydässäni lojuvan karamellipussin tuotantopäivämäärä. Ei, se on aivan jotain muuta, mutta jätetään tuo ihmeellinen ja salaperäinen numero- ja kirjainyhdistelmä toistaiseksi vähäksi aikaa sivuun. Taas on kesä ilmassa, niin kuin joka vuosi, ja sitten ilmestyvät maantielle kaksipyöräiset ajoneuvot ja niiden kaksijalkaiset kuskit. Molemmat herättävät erilaisia tunteita ja ajatuksia, joko myönteisiä tai kielteisiä. Moottoripyöriä on monenlaisia ja sekä omistajat että ihailijat vertaavat nopeutta, voimaa, ulkoasua ja vaikka vielä mitä muita ominaisuuksia. Kuskitkin ovat erilaisia ja voivat yllättää. Muistan oma yllätykseni, kun tyylikäs esimieheni kertoi kerran, että tulevana sunnuntai-iltapäivällä hän aikoi ottaa Harley Davidsoninsa autotallista ja lähteä ajelemaan rauhalliselle maaseudulle. Olihan luvassa hyvin aurinkoista viikonloppusäätä. En uskonut korviani. Miten tuo logistiikan toimistomies ja Easy rider –tyylinen moottoripyörä sopivat yhteen? No, näköjään se oli mahdollista, koska hän vielä totesi, että ajattaessa hän nauttii vapaudesta. Ja minun piti luopua ennakkoluuloistani. Gospel Riders Yleensä on vain tietyt motoristikerhot saavat mediahuomiota – negatiivista sellaista – ja näin he melkein pilaavat muiden kerhojen maineen. Tulevana kesänä eräs kerho haluaa saada huomiota hyvin positiivisella tavalla. Kerhon nimi on Gospel Riders, jossa yhdistyvät moottoripyöräily harrastuksena ja kristillinen usko ja toiminta. Yksi tapahtuma, joka vei viime kesänä kaksi ryhmää sadalle paikkakunnalle ja joka kesti 30 päivää, oli nimeltään 7xSF 2013 Selvä reitti. Tässä vaiheessa joku varmasti huomaa, että tuo näyttää melkein samalta kuin otsikko. Paljastetaan nyt, että SF on Suomi (Finland) ja tarkoitus, vai peräti näky, on ajaa joka kesä Suomessa kunnes on seitsemän ryhmää eli 7x. Tänä vuonna on jo kolme ryhmää ja yksi niistä käy myös Kittilässä, vähän sen jälkeen kun reitti on vienyt aivan pohjoiseen asti. Teemana on tänä vuonna ”Miehen tie” ja kampanja kestää kolme viikkoa. Ohjelma Kittilässä on kirjoitushetkellä vielä avoinna, mutta kun motoristiporukka saapuu, toimittaja on valmiina ottamaan selvää, mitä tapahtuu. Kenties seuraavassa Pitkospuissa voidaan lukea selostus ja nähdä kuvia, siitä mitä Jumala on voinut tehdä kesäisessä hiihtokeskuksessa tai kesämarkkinoiden jälkeen hiljentyvässä kirkonkylässä. Kun olet tietokoneen äärellä – älypuhelinkin käy – mene katsomaan www.gospelriders.fi -sivusto ja klikkaa siellä 7xSF 2014. Näin saat tietää, käykö Gospel Riders myös sinun paikkakunnallasi. Oppia ikävä kaikki aiko oikeudenmukaisuus kovan kolauksen jääkiekon MM 2014 finaalin tapahtumien takia? Oliko siinä kirjaimellinen vertauksen toteutuminen kun tuomarit eivät nähneet oikein ja vieläpä oikeudenmukaisesti muiden malkoja omien puusilmiensä takia? Mikä oikeusmurha! S Jatkuuko sama nyt yhden maailman suurimman urheilutapahtuman parissa? Orastaako kuitenkin jostain ajatus, että olisikohan kyseessä kuitenkin enempi sellainen marginaalinen asia? Olemmeko marginaaliasioissa sitten muissakin, jopa maailman tärkeimmiksi kokemissamme asioissa yhtä herkkinä? Tuntuuko niiden suhteen helposti samalta; joku näkee asiat ihan väärin, ”ei se noin voi mennä/ olla!”. Mutta pitäisikö sen tuntua siltä? Mistä siinä on pohjimmiltaan kyse jos koemme noin? Mitäs jos meidän (ja toistenkin) perustuksia silloin tällöin vähän tömäytellään? Joko sillä lailla ihan kevyesti – silloin saatamme vain katsoa vähän yliolkaisesti että mitä tuokin tuossa – tai sitten rajusti runtaten ja maahan sortaen, jolloin joudummekin pysähtymään ja keräämään itsemme kokoon – ja ehkä katsomaan tuliko kaikki nyt takaisin kerätyksi ihan samalla lailla prikuulleen kuin ennenkin vai meniköhän ne peräti ihan uuteen järjestykseen? Tarvitaanko tällaista kolistelua, kuonan irrottelua vai olisiko parempi kun säästyisi kaikelta tuolta? Ja samalla siinä pikkuhiljaa marengista kuorta kuoren päälle rakentaen... US Marine murtaa, mitätöi, tyhjentää ja rakentaa jälleen. Ei kait sen kuitenkaan ihan sentään niin tarvitse mennä? Vaikka kyllä muuten uuden oppiminen pitää kätevästi nöyränä – varsinkin jos se tulee pakon kautta! Mutta eikös se yksi sananlaskukin sanonut ”Oppia ikävä kaikki”? Sivu 6 Torstai 10.7.2014 Jumalanpalvelus Rovaniemeltä radiossa jakaa sanan leipää koko Suomeen 31.8. Ku TEKSTI: Esa Pikkumäki S yksyn iso haaste Rovaniemellä on jumalanpalveluksen pitäminen radiossa. Kuulijakuntaa seurakunnallamme on 31.8. sunnuntaina kello 18 huomattavasti enemmän kuin Rovaniemen Helluntaiseurakunnan tiloihin mahtuisi. Kirkon tutkimuskeskuksen tekemän tutkimuksen mukaan kuulijoita yksittäisellä sunnuntain radiojumalanpalveluksella voi olla jopa yli 200 000.1 Haaste on siis suuri! Toisaalta tilaisuuden sisältöön on aina paneuduttava samalla innolla, olipa kuulijoita sitten 20 tai 200 000. Kuitenkin lienee inhimillistä sekin, että tajutessaan puhuvansa 200 000 ihmiselle eikä 20 ihmiselle, puhujan sisin värähtää vastuun suuruudesta. Jumalanpalveluksen tekeminen radiolle on kellon kanssa tehtävää tarkkaan ajoitettua työtä. Laulujen pituudet pitää tietää ennakkoon sekunnilleen ja puhujien puheiden pituudet on sovittava tarkasti ja sovitun aikataulun mukaan on koko ajan edettävä. Lähetysaika on 60 minuuttia ja vaikka saarnassa olisi vielä pari hyvää kohtaa puhumatta, niin ohjelma vain loppuu silloin kun aika tulee täyteen. Mikä on tämän syksyn sanoma, jonka aiomme välittää koko Suomen kansalle? Tuon jumalanpalveluksen saarnaajana minulla on jo jonkinlainen aavistus siitä mikä sanomani siihen on, mutta jääköön se vielä salaisuudeksi. Joka tapauksessa aion puhua sellaisella teemalla, että se tosiaankin koskettaa koko Suomen kansaa. Tulisitko siis mukaan tätä jumalanpalvelusta tekemään? Ensinnäkin tarvitsemme yleisön paikan päälle rukoushuoneellemme. Onhan nimittäin niin, että yhteislaulujen täytyy kajahtaa voimalla. Emme halua kuulostaa aneemisilta edes radiossa! Voit siis tulla kauempaakin ja tulemisellasi vaikutat siihen miltä kuulostamme radiossa. Tule kuitenkin ajoissa sillä äänitämme tilaisuuden jo sunnuntaina 24.8. klo 16. Tule myös sillä tavalla ajoissa, että olet paikalla jo puolisen tuntia ennen äänityksen alkamista. va : Ka iK ar ku lah ti Osallisena tämän radioviestinnän lopputulokseen voit olla myös rukouksiesi kautta. Ala jo nyt pyytää siunausta kaikelle mikä tähän radiointiin liittyy. Minuuttiaikataulun onnistuminen on tärkeää, mutta kaikkein tärkeintä on rukoustyön ’onnistuminen’. — Tuletko rinnallemme rukouksin? Viitteet 1) Keskimäärin 227 000 kuuntelijaa jokaisessa radion jumalanpalveluksessa vuonna 2007. Lähde: Monikasvoinen kirkko 2008 Torstai 10.7.2014 Sivu 7 Rovaniemellä jaetaan leipää Rovaniemellä helluntaiseurakunnassa jo pari vuotta toiminut eläkeläisille ja työttömille suunnattu edullinen ruokailu on saanut rinnalleen ruokajakelun, jossa jaetaan kaupan lahjoittamia ruokatuotteita tällaista apua tarvitseville. TEKSTI: Esa Pikkumäki tällä kertaa. Varsinainen jako kestää tunnin ajan. — Tämä on kuin työpäivä ja työpaikka. Käytännössä tässä menee koko päivä, vaikka aamun lajittelun ja jaon välillä ehtiikin käymään kotona. Itse koen saavani tästä paljon. Annan vähän omastani, nimittäin aikaa ja saan samalla paljon hyvää mieltä kun näen, että oman aikani antaminen on avuksi muille, listaa Markus Huhtala tuntojaan. RUNOREPPU O lipa mukava kesäiseen runoreppuun kurkistaa. Sieltähän löytyi monta kiinnostavaa runoa. Piankos reppu alkaisi täyttyä, jos vain sinä ja sinä innostuisitte lähettämään runoilujanne. Omat runosi eivät ehkä mielestäsi ole kummoisia, kuka niistä nyt kiinnostuisi. Toisaalta, aika moni kuuntelee ihan mielellään sinun puhettasi, miksi ei sitten runopuhettasi. Mitä, jos kokeilisit, saatat yllättyä. Mitä ajattelet seuraavista? Olen joutunut miettimään, että onko tämä tosiaankin hyvinvointivaltio. Avun tarve on suuri Markus Huhtala Markus Huhtala on ollut talkoissa jokaises- sa jaossa ja häntä ihmisten avun tarve on koskettanut. — Olen joutunut miettimään, että onko tämä tosiaankin hyvinvointivaltio. Mietin sitä, että kuinka suuri onkaan avun tarve koko Suomessa kun se on jo näin suuri pelkästään Rovaniemellä. Moni kohtuullisesti elämässä pärjäävä on täysin tietämätön tästä tilanteesta kun ei ole nähnyt sitä mitä me olemme nähneet tässä jakelussa. Apua tarvittaisiin paljon enemmän ja se harmittaa, että niin moni jää tätäkin apua vaille. Käytännössä ruokajakelu toimii siten, että avustusta haluavat soittavat edellisen viikon torstaina tai perjantaina ja kertovat tarpeestaan. — Emme pyydä mitään todisteita avun tarpeesta, vaan luotamme siihen, että soittaja kertoo olevansa ruoka-avun tarpeessa. Kysymme kyllä elämäntilanteesta sen verran, että asuuko yksin vai onko lapsia huollettavana. Isoille lapsiperheille olemme pyrkineet antamaan vähän isomman kassillisen kuin yksin asuville. Sitten maanantaiaamuna Punaisen Ristin Kontti-kirpparin pakettiauto hakee jaettavan tavaran kaupasta ja talkoolaiset tarkistavat ja lajittelevat sen. Kylmäsäilytystä tarvitsevat tuotteet laitetaan jääkaappeihin ja jos mukana on tuotteita, jotka ovat jo päiväykseltään vanhentuneita, niin ne laitetaan roskiin. Jo aamulla arvioidaan myös se kuinka monelle apua riittää. Iltapäivällä apua tulevat hakemaan ne, joille on puolilta päivin lähetetty tekstiviesti, jossa kerrotaan, että he saavat apupaketin Kuva: Kai Karkulahti R uokajakelu käynnistyi a lkuvuodesta 2014 Punaisen Ristin aloitteesta. He pyysivät tähän työhön mukaan helluntaiseurakunnan ja Mannerheimin Lastensuojeluliiton Lapin piirin väen. Niinpä joka toinen maanantai on jaettu iso pakettiautolastillinen kaupan ylijämäruokaa, joka olisi muutoin mennyt kaatopaikalle. Kauppa on lahjoittanut tätä kohta viimeisen myyntiajankohdan saavuttavaa ruokaa niin paljon, että aina kerralla on jaettavaa riittänyt noin 80 perheelle. Kaupan lisäksi paikallinen leipomo on lahjoittanut tuotteitaan jaettavaksi. ”Ette tiedä kuinka tarpeen tämä apu on meille”, sanoi ruuan jakajille eräskin kuusissakymmenissä olevan mies saadessaan täyden kassillisen ruokaa. Jakovuorossa olevat pyyhkivät omiakin silmäkulmiaan kun näkivät kuinka mies liikuttui kyyneliin asti nähdessään mitä kassi sisälsi. Parasta on sunnuntain odottaminen Helluntaiseurakunnasta ruokajakelua on ollut järjestämässä lähes kymmenen henkilöä. Kaikkiaan talkoolaisia on ollut varmaan jonkun verran kolmatta kymmentä. Heinäkuun ajan jakelu on tauolla, mutta jatkuu taas elokuulla. Seurakunnan keskiviikkoruokailu on myös kesätauolla, mutta sekin jatkuu elokuulla. Syöjiä on ollut aina keskiviikkoisin 30-50 ihmistä. Heistä on seurakuntalaisia kymmenkunta. Parasta keskiviikoissa on ollut aina sunnuntain odottaminen. On nimittäin käynyt niin, että muutamat ruokailussa käyneet ovat löytäneet tiensä myös sunnuntain jumalanpalvelukseen. He ovat saaneet kosketuksen seurakuntalaisiin ja uskon asioihin ruokailussa ja rohkaistuneet sitten tulemaan mukaan muuhunkin seurakunnan elämään. Samaa on odotettavissa myös ruoka-avun saajien suhteen. Heidän näkemisensä seurakunnan tilaisuuksissa antaa aina uutta intoa tekijöille näissä käytännön avustustöissä. L aho Olen kristitty tunnustan, joka ei ole lukenut Raamattuaan. Rujo runoja rustaava mies, joka ei juuri runoja lue. Oikea outolintu kun ei osaa lentää. Taiteilijasielu ilman taidetta, saati sielua. Niin hyvä, että on jo paha. Olen luotettava kuin laho honka. Silti minun tahdotaan kuuluvan maisemaan talvesta talveen, kesästä kesään. Marko Pihavainio Onpa rehellistä puhetta. En ole siloinen, vihreä puu, mutta en kuollutkaan. Lahoa on, mutta pystyssä ollaan. Tuntuu hyvältä ja hoitavalta lukea tällaista aitoa ilmaisua. R aamatun Sananlaskut: ”Sydämeni on paahtunut ja kuivunut kuin ruoho, minä olen uneton, olen kuin yksinäinen lintu katolla, minä olen kuin huuhkaja raunioissa. ” — Tämän kirjoittajan pahaan oloon on helppo uskoa. T oisaalla taas ylistetään: ”Sinä muutit minun murheeni ilokarkeloksi, sinä riisuit minun surupukuni ja vyötit minut riemulla.” — Uskotaan, uskotaan tuokin ilonpurkaus! Rohki A. Runonen K uka minua auttaa Ruoka-apu, puhelimessa Onni, kuinka voin auttaa? Olen ahtaalla, rahaton ja köyhä. Jeesus voi auttaa, sanotaan. Työtöntä työmarkkinatuella, kotiäitiä yksin kolmen lapsen kanssa, sairasta, kaiken tuen ulkopuolella, eronnutta ja talousvaikeuksissa olevaa, vanhusta, liian pienen eläkkeen kanssa kipuilevaa, miestä, jota alkoholi vie. Olen pudonnut hyvinvoinnin rattailta. Silti olen ihminen, mutta niin väsynyt. Väsynyt olemaan ahtaalla, Väsynyt olemaan rahaton. Väsynyt olemaan köyhä. Olen niin väsynyt olemaan köyhä. Auttaisitko sinä Onni minua? Onni Hyvönen Miten totta ovat nämä säkeet. Tämä runo koskettaa ja pysähdyttää. Väsymyslistaan voisi lisätä muitakin meitä ahdistavia asioita. Jokainen tarvinnee joskus Onnia, joka kuuntelee vaikeita ongelmiamme oikeasti. Runoreppu odottaa runojasi osoitteeseen Rovaniemen Helluntaiseurakunta / Pitkospuut / Kairatie 37, 96100 Rovaniemi tai sähköpostiin toimisto@kairatemppeli.fi. Sivu 8 Torstai 10.7.2014 Kuva: Riitta Tolonen. Vieraat Rovaniemeltä ja oma väki Sallasta yhdessä kokemassa Jumalan siunausta. Yksinkertainen yhteysresepti TEKSTI JA KUVA: Auli ja Taneli Halonen Maria talvisissa maisemissa. Lastenvaunut on pakattu täyteen lasipurkkeja, joissa on keskuksen lehmien maitoa. Marian tehtäviin kuuluu kuljettaa päivittäin maito niille Zelenoborskin asukkaille, jotka haluavat sitä ostaa. Hylätystä hyväksytyksi Murmanskin alueen eteläosassa on Zelenoborskin pik- pilkkasivat Mariaa tämän uskon kukaupunki harmaine kerrostaloineen ja ränsistyneine tupineen, uusia asumuksia siellä täällä. Keskustan tuntumassa korkea aita kätkee katseilta vankila-alueen. TEKSTI JA KUVA: Riitta Tolonen P astori J orma Lappalainen on vieraillut 11 vuoden ajan Zelenoborskissa Askel askeelta -kuntoutuskodissa. Kodin työn kautta on jo noin 150 henkilöä vapautunut alkoholi- ja huumeriippuvuudesta ja löytänyt uuden elämän Jeesuksessa. Yksi heistä on 27-vuotias Maria Rusinova. Ei-toivottu lapsi — Minun syntymääni ei toivottu, Maria kertoo. Vanhemmat riitelivät jatkuvasti siitä, lähetetäänkö tyttö lastenkotiin. — Tunsin itseni hylätyksi. Kyselin äidiltä, miksi hän ei rakasta minua. Hän ei vastannut, löi vain. Maria oli seitsemän, kun hän joutui lastenkotiin. — Alkuajat itkin ja istuin ikkunassa odottamassa, että äiti tulisi hakemaan minut pois. Ihmettelin, miksi olen olemassa, kun kukaan ei minua tarvitse. Joskus Maria karkasi lastenkodista äidin luo. Tämä ei avannut ovea. Kerran oven ulkopuolelle jäätyään tyttö kerjäsi ruokaa ohikulkijoilta. Uskova perhe kutsui hänet syömään ja lopulta 10-vuotias Maria muutti perheeseen. Seuraavina vuosina kaverit H aluatko tuoda piristys‌ tä kahdelle seurakunnalle? Haluatko vahvistaa yhteyttä sekä oman seurakunnan jäsenten välillä että toisen seurakunnan kanssa? Resepti on yksinkertainen: järjestä seurakuntavierailu! Kun Sallan helluntaiseurakunta vietti 50-vuotisjuhliaan lokakuussa 2013, rovaniemeläiset päätyivät antamaan lahjaksi lupauksen kokousvierailusta Sallaan. Lupaus lunastettiin keväällä 2014, kun kolme autolastillista rovaniemeläisiä ranualaisilla vahvistettuina saapui Sallaan – monet ensimmäistä kertaa elämässään. Seurakuntavierailut ovat monella tavalla siunaavia ja yhteyttä rakentavia. Yhteys seurakuntien sisällä rakentuu jo ennen vierailua. Vastaanottavassa seurakunnassa valmistellaan vierailua yleensä ainakin tarjoilujen osalta, vierailulle lähtevässä seurakunnassa pohditaan vierailun sisältöä. ja uskovan perheen takia niin paljon, että hän palasi lastenkotiin. Viidentoista ikäisenä hän alkoi tukahduttaa sisäistä kipua juomalla. Äitiä kohtaan nousi viha ja kostonhalu. Maria sai vauvan 19-vuotiaana. — Lapsi oli syntynyt, kun sain tietää, että isä oli narkomaani. Siihen perhe hajosi. Maria joi niin rajusti, että tytär otettiin pois. — Tuntui, että elämä loppui siihen. Narkomaaniystävän neuvosta kokeilin huumeita päästäkseni juomisesta. Sen jälkeen join ja käy- oli tuttua lastenkodista. Uskovastin huumeita. sa perheessä oli luettu Raamattua ja rukoiltu niin kuin keskuksessa tehdään. Muutos — Halusin vain saada anteeksi Elämän umpikuja sai Marian Jumalalta, että olin jättänyt Hänet. hyväksymään ehdotuksen hoi- Tulin Hänen eteensä murtuneella toon lähtemisestä. sydämellä, Maria muistelee. Monille tulijoille keskuksen Jumala vastasi heti. päiväjärjestys ja säännöt ovat — Koin, että Hän sanoi: ”Mene, vaikea asia, samoin henkilökun- äläkä enää syntiä tee” — Se oli valnan totteleminen. Marialle tämä tava helpotus! LAPIN HELLUNTAISEURA KUNTIEN YHTEYSTIEDOT Kittilän Helluntaiseurakunta Geert Laevens 040 732 3932 www.kittilanhelluntaiseurakunta.auttaa.fi Rovaniemen Helluntaiseurakunta Esa Pikkumäki 040 7368 579 www.kairatemppeli.fi Enontekiön Helluntaiseurakunta Tapio Huttunen 050 400 6377 www.lapinhelluntaiseurakunnat.fi Kolarin Helluntaiseurakunta Jorma Lappalainen 050 526 1895 www.kolarinhelluntaiseurakunta.fi Sallan Helluntaiseurakunta Olli Teukku 050 356 3946 www.lapinhelluntaiseurakunnat.fi/salla Ivalon Helluntaiseurakunta 040 825 2918 www.ivalonhelluntaisrk.fi Muonion Helluntaiseurakunta Ilmari Kurki 0400 567 192 Sodankylän Helluntaiseurakunta Kari Kielinen 040 578 1456 www.sodankylanhelluntaiseurakunta.fi Kemin Helluntaiseurakunta Eero Peteri 0400 293 684 www.keminhelluntaiseurakunta.fi Pellon Helluntaiseurakunta Ilpo Talka 0440 611 214 www.pellonhelluntaiseurakunta.fi Tornion Helluntaiseurakunta Juha Juola 040 593 9844 www.tornionhelluntaiseurakunta.fi Kemijärven Helluntaiseurakunta Heikki Korppi 040 518 7477 www.taivaantuli.fi Posion Helluntaiseurakunta Erkki Karjalainen 040 596 5168 Ylitornion Helluntaiseurakunta Pertti Keisu 0400 692 627 www.lapinhelluntaiseurakunnat.fi Myös matka toiselle paikkakunnalle on yhteyttä rakentava, koska kimppakyydeissä joutuu jopa ihan fyysisesti lähelle oman seurakunnan väkeä. Molemmissa päissä rukoillaan tulevan tapaamisen puolesta, mikä parantaa yhteyttä sekä vaaka- että pystytasossa. Itse vierailu luo positiivisen jännitteen eri seurakuntien jäsenten välille. Toisaalta koetaan vahvaa hengen yhteyttä, toisaalta saman seurakunnan jäsenten me-henki vahvistuu: ”me sallalaiset” ja ”me rovaniemeläiset”. Samaa voi pienemmässä mittakaavassa, mutta varmasti yhtä merkityksellisesti, kokea kyläilemällä toisten uskovien luona. Mutta se vierailu, se oli oikein hyvä ja siunaava! Ainakin me rovaniemeläiset koimme olevamme erittäin tervetulleita, saimme olla sallalaisten siunattavina ja nautimme erinomaisista tarjoiluista (”Kursulaista”, tiedättehän?). Ilmeisesti sallalaiset tulivat myös siunatuiksi Jumalan sanan, todistusten ja laulujen kautta. Mene ja tee sinä samoin! Pian tämän jälkeen Maria halusi antaa sydämestään anteeksi äidilleen, joka oli kuollut Marian ollessa 21-vuotias. Vuoden hoitojakson jälkeen Maria on jäänyt keskukseen palvelutyöhön. — Palvelen täällä Jumalaa ja samalla rukoilen, että Hän toimisi sen hyväksi, että saisin tyttäreni takaisin, Maria sanoo hymyillen. PITKOSPUUT-LEHTI Ilmestyy RV-lehden liitteenä kuusi kertaa vuodessa. Yhteistyöseurakuntina Pitkospuita rakentamassa Tornion, Ylitornion, Pellon, Kittilän, Kolarin, Enontekiön, Ivalon ja Rovaniemen helluntaiseurakunnat. Sähköpostiosoite: pikkuesa@gmail.com Toimituksen postiosoite: Rovaniemen Helluntaiseurakunta/ Pitkospuut Kairatie 37 96100 Rovaniemi Päätoimittaja Esa Pikkumäki p. 040 7368 579 Ilmoitusasioissa ja juttuaiheisssa yhteyttä voi ottaa paikallisiin seurakuntiin. Graafinen suunnittelu Kai Karkulahti Kannen kuva freeimages.com