Lähde - ALVAR
syksy 2011 liikkeelle Lähde Ammatillisten tutkintojen tiedotuslehti ”Opetusministeri Jukka Gustafsson taistelee aikuiskoulutuksen puolesta” ”Työssäoppimisen arvostus kasvaa” ”Rakentavasta yhteistyöstä hyötyvät kaikki osapuolet” ”Osaaminen on aina tiedon, taidon ja tunteen liitto” Pääkirjoitus Kuva: Marko Kivistö Miten aikuiskoulutuksen vaikuttavuutta kehitetään? ässä lehdessä opetusministeri Jukka Gustafsson antaa aikuiskouluttajille haasteen kohottaa koulutuksen vaikuttavuutta ja laatua. Osaltaan hän lupaa taistella koulutukseen tarvittavien varojen puolesta, ettei merkittäviä leikkauksia tulisi nykyisen hallituksen aikana. Kuinka aikuiskouluttajat hoitavat tässä työnjaossa oman osuutensa? Koulutus on säilynyt perusasetelmaltaan samanlaisena. Oppilaat kokoontuvat opettajan luokse hankkimaan uutta osaamista. Tekniikan kehittymisen mukana tulleet ja joskus kovastikin rummutetut video- ja verkko-opetukset eivät ole lyöneet itseään läpi suuressa mittakaavassa. Sen sijaan ammatillisessa aikuiskoulutuksessa on voimallisesti tullut esille työssä oppimisen mahdollisuus ja haaste. Työssä oppimiselle asetetaan kaikissa ammatillisissa koulutusmuodoissa suuria Kannen kuva: Opetusministeri Jukka Gustafsson. Kuva: Veikko Ollila T 2 Lähde liikkeelle | syksy 2011 odotuksia. Voidaanko työpaikoilla vastata niihin? Yrittäjät ja yhteiskunta eivät suinkaan palkkaa ihmisiä töihin sitä varten, että he opastaisivat työnään tai edes sen osana työssäoppijoita. Erehdysten kautta oppimiseen menee aikaa ja se voi tulla myös kalliiksi. Siispä työssäoppija tarvitsee opastusta, nimetyn työpaikkaohjaajan tai työpaikkakouluttajan. Henkilön nimitys riippuu koulutusmuodosta. Työpaikkaohjaaja tai -kouluttaja tutustuu ihmiseen ja hänen ammatilliseen taustaansa, oppimistyyliinkin. Parhaimmillaan ohjaaja voi sopia työnjohdon kanssa siitä, että oppijan työt valitaan ammattitaidon kehittämisen näkökulmasta. Ohjaaja tukee vielä oppimista sanallisesti sekä omalla esimerkillään. Maassamme on julkisin varoin koulutettu runsaasti työpaikkaohjaajia. Joillakin aloilla ja työpaikoissa heidän työtään arvostetaan jopa palkanlisän muodossa. Toisaalta en ole varma siitä, ovatko kaikki koulutuksen järjestäjät tiedostaneet työpaikkaohjaajien roolin oppilaitoksen perustehtävän, ammattitaidon lisäämisen, osatoteuttajana. Näyttötutkintotodistus saadaan osoitetun ammattitaidon perusteella. Kun oppilaitos tai oppisopimustoimisto evästää opiskelijoitaan työssäoppimiseen, tulisi varmistaa, että työpaikalla on myös ohjauksen suhteen mahdollisimman hyvät edellytykset. Oppijan ja ohjaajan tehdessä yhteistyötä ammattitaidon lisäämiseksi, tutkinnossa tarvittava osaaminen saavutetaan varmemmin, ja ehkä samassa ajassa päästään tavoitteitakin pitemmälle. Työnantaja sekä tutkintotodistuksen saaja voivat olla tyytyväisiä. Koulutuksen järjestäjä voi saada kiitoksensa lisäkoulutuksen tulospalkkiona. Työnantajien parissa on käyty keskustelua siitä, kuinka pätevää työvoimaa on vaikea saada. Yhä useampi työnantaja kertoo siitä, kuinka he joutuvat itse kouluttamaan. Näyttää siltä, että tämä suunta vahvistuu jatkossa. Työnantajien ei tarvitse kouluttaa kokonaan itse, mikäli seutukunnalla on työelämäyhteistyötä tekevä aikuisoppilaitos. Sen kanssa voi suunnitella koulutusta, huolehtia työpaikkaohjaajien koulutuksista ja aikanaan myös antaa uusille ammattilaisille todistuksen suoritetusta näyttötutkinnosta. Kun koulutus on tutkintotavoitteista, yhteiskunta osallistuu myös kustannuksiin, mm. työpaikkaohjaajien koulutukseen. Käsitykseni mukaan ammatillisen aikuiskoulutuksen laatua ja vaikuttavuutta voitaisiin nostaa työssäoppimista kehittämällä. Paljon puhuttu henkilökohtaistaminen täytyy saada todella toimimaan. Työpaikkaohjaajia pitää kouluttaa ja heille pitää osata kertoa, mihin asioihin työssäoppimisessa pitää kiinnittää erityistä huomiota. Yhteistyötä työpaikan kanssa kuitenkin tarvitaan, koska työpaikkaohjaajan työ on saatava kiinnostavaksi. Silloin tehtävään hakeutuvat asiasta kiinnostuneet ihmiset, jotka jaksavat oikeasti tehdä ohjaustyötä arjen ja kiireen keskellä. Veikko Ollila Työpaikkaohjaajan todistus elokuussa 2011 Päätoimittaja, johtaja ALVAR Sisällysluettelo Anna palautetta lehdestä osoitteessa www.lahdeliikkeelle.info 2 Miten aikuiskoulutuksen vaikuttavuutta kehitetään? 4 Näyttötutkintojärjestelmä tarvitsee parempaa laadunvarmistusta 6 Koulutuksen järjestäjän näkemyksiä oppisopimuskoulutuksen laadunhallintaan 9 Työpaikalla ja oppilaitoksessa tapahtuvan oppimisen suunnitellusta yhteensovittamisesta oppisopimuksessa 12 Aikuiskoulutuksella on tärkeä tehtävä yhteiskunnassa 14 Oppimisen tukeminen on henkilökohtaistamisen ydintä 16 Työssäoppimisen arvostus kasvaa 17 Työpaikkaohjaajan tärkeä rooli yrityksen perehdyttämisprosessissa 18 Palkittuja työssäoppimisen käytäntöjä 21 Näytön paikka 23 Työvoimapoliittisten toimenpiteiden laatu ja työympäristöjen hyödyntäminen oppimisympäristöinä 25 Tutkintotoimikunnat valvovat 28 Kieli- ja viestintätaidot tutkintoon valmistavassa koulutuksessa 30 Helkama Bica kouluttaa monitaitoisia kaapelinvalmistajia 32 Opastin-palvelu ohjaa opintojen ja yrityspalvelujen ääreen 33 Onnea vuoden 2011 näyttötutkintomestarille! 34 Koulutustehtaat syntyivät yritysten tiloihin 36 Kiinteistöalalle huhkimaan 38 Pallen vikinä: Näyttötutkintoon valmistava koulutus 39 Hyvä tietää www.lahdeliikkeelle.info Julkaisija Lähde liikkeelle – lehti tiedottaa näyttötutkintotoiminnasta ja ammatillisen aikuiskoulutukseen liittyvistä kokemuksista ja ajankohtaisista asioista. Päätoimittaja Veikko Ollila johtaja ALVAR • Toimitussihteeri Satu Henttinen • Toimitus Marja Koivunen • Veijo Kykkänen • Jouni Kyllönen • Tarja Raninen, Texthouse • Ulkoasu ja taitto Asser Jaaro Painopaikka Scanweb Oy • Painosmäärä 20.000 kpl • Ilmoitusmyynti Suoramarkkinointi Mega Oy Yhteystiedot puh (09) 53 071 • ALVAR, Jälsitie 3, 00410 Helsinki • www.alvar.fi ISSN 1795-066X (painettu) • ISSN 1239-6540 (netti) Lähde liikkeelle | syksy 2011 3 TEKSTI: MIKKO KOSKINEN, KOULUTUSPOLIITTINEN ASIANTUNTIJA, PALVELUALOJEN AMMATTILIITTO PAM RY KUVA: SATU TUPPURAINEN Näyttötutkintojärjestelmä tarvitsee parempaa laadunvarmistusta Eivätpä tainneet näyttötutkintojärjestelmän arkkitehdit tietää 1990-luvun alkuvuosina, millaisen ammatillisen lisäkoulutuksen väylän he tulivat luoneeksi. ”Näyttötutkintomuotoiseen” koulutukseen osallistuu vuosittain lähes 70 000 suomalaista, kun ensimmäisenä toimintavuonna 1995 osallistuneita oli pari tuhatta1. Lisäksi aiemmin hankitun osaamisen arviointi henkilökohtaistamisessa ja osaamisen osoittaminen nimenomaan näyttötilaisuudessa olivat vallankumouksellisia ideoita, joita nyt yritetään soveltaa muuhunkin koulutukseen. S uomalainen koulutusjärjestelmä on perustunut sen eri toimijoiden väliseen luottamukseen. Koulutuksen järjestämistä valvova viranomainen luottaa koulutuksen järjestäjään ja vastaavasti tutkinnon suorittaja luottaa siihen, että hän saa koulutuksen järjestäjältä laadukasta ohjausta ja opetusta. Näyttötutkintojen laadun keskeisimmäksi haasteeksi on muodostunut juuri niiden suuri suosio. Näyttötutkintojärjestelmä toimii edelleen rakenteella, joka 1990-luvulla rakennettiin paljon pienempää tutkintojen vuosittaista suoritusmäärää varten. Suurimmat tutkintotoimikunnat käsittelevät vuosittain tuhansia tutkintoja, minkä lisäksi niiden tulisi valvoa kymmeniä tutkintojen järjestämissopimuksia ja tehdä muut niille osoitetut tehtävät. Näyttötutkintojärjestelmän kipukohdista tutkintotoimikunnan työmäärä on kohtuuton, ja heitä hirvittää tutkintotoimikunnan valvontavastuun lisääminen osana TUTKE-hanketta. Toisaalta yleisesti koetaan, ettei tutkintotoimikunnalla ole aidosti mahdollisuutta puuttua tutkinnon suorituksessa ilmenneisiin ongelmiin. Eräs tutkintotoimikunnan jäsen kertoi minulle tutkintosuorituksesta, jonka arviota hän oli lukenut. Kävi ilmi, että tutkinnon arvioijana oli toiminut tutkinnon suorittajan oma äiti. Toisessa tapauksessa arvioijaksi kaupallisen alan tutkintoon oli kiireessä pyydetty oppilaitoksen talonmiestä, koska muuta ”sopivaa” arvioijaa ei ollut saatavilla. Tällaisia virheitä arvioinnissa on vaikea korjata jälkikäteen. Yleinen oikeustaju sotii sitä vastaan, että tutkinnon suorittaja joutuisi kärsimään siitä, että tutkinnon järjestäjä on käyttänyt arvioijina jäävejä tai asiaa osaamattomia henkilöitä. suorittajalle, oli- Näyttötutkintojen laa- Sekä arvioijasi rakennettava dun keskeisimmäksi pankki että tutnäyttötutkintojärhaasteeksi on muodos- kintovaatimus jestelmään laaarvioijilta edeltunut juuri niiden suuri lyttäisivät lisää dunvarmistuksen suosio. ”lukkoja”. Näillä resursseja Ope”lukoilla” pyrittäisiin etukäteen tushallitukselta näyttötutkintotoipoistamaan niitä ongelmia, joita minnan järjestämiseen. Toisaalnäyttötutkintojärjestelmän laatua ta pitää muistaa, että nykyisin viranomaisvastuuta on siirretty valvovat tahot kohtaavat. tutkintotoimikuntiin ja oppilaitok1. Arvioijien arviointiosaamisen ja sille, joten kyseessä olisi ennen riippumattomuuden varmistaminen kaikkea resurssien ja toimintojen Arvioijatoiminnassa tulisi tunnus- uudelleenjärjestely. taa se, että näyttötutkintotilaisuuden arviointi ja suorituksen ver- 2. Näyttötutkintoaineiston taaminen tutkinnon perusteiden yhteismitallisuus vaatimuksiin on työtä, joka vaatii Näyttötutkintoaineistojen tuoomaa ammattitaitoa. Toisin sa- tannossa on annettu ns. kaikkinoen pelkkä oman alan osaami- en kukkien kukkia. Toisilla aloilla nen ei riitä, vaan pitäisi olla myös näyttötutkintoaineistot tilataan arviointiosaamista. Voitaisiinko ALVARilta keskitetysti ja toisilla tulevaisuudessa vaatia, että näyt- aloilla tutkintotoimikunnat ovat tötutkintotilaisuuden arvioijalla antaneet aineiston tuotannon olisi suoritettuna näyttötutkinto- oppilaitoksille. Tämä sekamalli mestarin erikoisammattitutkinto on saattanut toimia historiassa, tai joku muu arviointiosaamisen kun järjestelmää on rakennettu. opintosuorite? Tulevaisuuden malliksi siitä ei ole. Jääviysongelmien ja arvioinnin Pitää valita, kumpi vaihtoehto yhdenvertaisuuden vuoksi arvioi- tuottaa pitkällä aikavälillä paremjista pitäisi ylläpitää keskitettyä re- pia tuloksia. Oma näkemykseni kisteriä, josta osoitettaisiin sopivat on, että keskitetty näyttötutkinkolmikantaiset arvioijat ilmoitet- toaineiston tuotanto on paitsi tuun näyttötutkintotilaisuuteen. kustannustehokkaampaa, myös Tutkintotoimikuntien jäsenten kertomukset omasta työstään Näyttötutkintojärjestelmään toimikunnassa valottavat järjes- laadunvarmistuksen ”lukkoja” telmän toimintaa käytännössä ja auttavat hahmottamaan, mitkä Koska laadunvarmistuksen jälkiovat näyttötutkintojärjestelmän käteisvalvonta ei toimi tai tuottaisi kipukohdat. Monen mielestä kohtuuttomia tilanteita tutkinnon 1Näyttötutkintoihin osallistuneet ja tutkinnon tai tutkinnon osan suorittaneet tutkinnoittain (2008), Tilastokeskus 4 Lähde liikkeelle | syksy 2011 yhdenvertaisempaa kuin se, että kaikissa oppilaitoksissa tutkintoaineisto tehdään itse. 3. Tutkintotoimikuntien rooli koulutuksen kehittämiseen Edellä mainitut laadunvarmistuksen lukot varmistaisivat ennalta sen, että tutkinnon suorittajat ympäri Suomen olisivat samalla viivalla näyttötutkintotilaisuudessa. Tutkinnon perusteista kumpuavat näyttötutkintotehtävät olisi suunniteltu kaikille alan tutkintoa suorittaville yhteisesti. Näyttöä olisivat arvioimassa kaikkialla oppilaitoksesta tai tutkinnon suorittajasta riippumattomat työelämän ja arviointitoiminnan ammattilaiset. Tutkintotoimikunnan valvontarooli pienenisi näillä toimenpiteillä merkittävästi. Toimikunnan vastuulle jäisi edelleen järjestämissopimusten tekeminen ja niiden valvonta sekä tutkintotodistusten myöntäminen. Tosin todistusten myöntämisen tulisi olla ennen muuta seremoniallinen tehtävä. Tutkintotoimikuntien pitäisi entistä enemmän keskittyä oman alansa tutkintojen kehitystyöhön, johon ne kolmikantaisina toimieliminä ovat jo nykyisin valmiita. Viranomaisroolin kaventaminen ja kehittäjäroolin vahvistaminen tarjoaisivat tutkintotoimikunnan jäsenille mielekkäämpää tekemistä. Näin koko järjestelmästä saataisiin enemmän irti. Näyttötutkintojärjestelmällä on takanaan lyhyt, mutta menestyksekäs historia. Tulevaisuus voi olla mennyttä pidempi ja entistä menestyksellisempi. PAM on valmis tekemään tätä kehitystyötä yhdessä muiden ammatillisen koulutuksen kehittäjien kanssa. ● Mikko Koskinen työskentelee koulutuspoliittisena asiantuntijana Palvelualojen ammattiliitto PAM ry:ssä. Palvelualojen ammattiliitto ja sen edeltäjäliitot ovat osallistuneet alusta asti näyttötutkintojärjestelmän kehittämiseen. Pamilaisia oman alansa ammattilaisia on 21 eri tutkintotoimikunnissa mm. myyntityön ja markkinointiviestinnän, hotelli-, ravintola- ja catering-alan perustutkintojen sekä puhdistusalan tutkintotoimikunnissa. PAM on edustettuna myös golfkentänhoidon sekä floristisen alan tutkintotoimikunnissa. PAMin edustajat eri tutkintotoimikunnissa ovat oman alansa rautaisia ammattilaisia, jotka tuovat tärkeää kokemustietoa työelämästä toimikunnan käyttöön. PAMin tavoitteena näyttötutkintojärjestelmää kehitettäessä on turvata laadukkaat tutkinnot ja suoritusten yhdenvertaisuus. Haluamme, että tutkinnon suorittaja voi luottaa siihen, että hänen suorittamallaan tutkinnolla on merkitystä työmarkkinoilla, joko töissä pärjäämisen tai uudelleentyöllistymisen kannalta. Lähde liikkeelle | syksy 2011 5 TEKSTI: VIRPI PIKKUAHO, AIKUISKOULUTUSJOHTAJA, OULUN SEUDUN AMMATTIOPISTO AIKUIS- JA TYÖPAIKKAKOULUTUSYKSIKKÖ | KUVAT: OULUN SEUDUN AMMATTIOPISTO Koulutuksen järjestäjän näkemyksiä oppisopimuskoulutuksen laadunhallintaan Vuonna 2010 toteutettiin Oppisopimuskoulutuksen laadun kehittämishanke. Laatuhankkeessa syntynyt prosessikuvaus on oiva laatutyön työkalu koulutuksen järjestäjille. Vaikka malli on ideaalinen kuvaus oppisopimuskoulutuksesta, se avaa mahdollisuuden tunnistaa prosessin hallinnan ja koulutuksen onnistumisen kannalta kriittisiä vaiheita ja tekijöitä. K ehittämishankkeen taustalla olevat AKKU-johtoryhmän linjaukset korostavat työpaikalla tapahtuvan opiskelun merkitystä ja siihen liittyvien kehittämishankkeiden toteuttamista oppisopimuskoulutuksessa. Erityisesti oppisopimuskoulutuksessa tulee kehittää koulutuksen järjestämisen kysyntälähtöisyyttä ja vastata siten entistä tehokkaammin ja ajantasaisemmin työnantajien ja opiskelijoiden tarpeisiin. Koska työpaikat sijoittuvat yhä enemmän pieniin ja keskisuuriin yrityksiin, työpaikalla tapahtuvan opiskelun järjestämisessä tarvitaan enemmän joustavuutta ja monipuolisuutta. Samalla on kuitenkin varmistuttava koulutuksen laadun ja oppimisedellytysten valtakunnallisesta yhdenmukaisuudesta. 6 Lähde liikkeelle | syksy 2011 Oppisopimuskoulutuksen laadun kehittämishankkeen viesti koulutuksen järjestäjille Oppisopimuskoulutuksen järjestäjien määrä on lisääntynyt 2000-luvulla ja siten oppisopimuskoulutuksen järjestämisessä ovat lisääntyneet erilaiset käytännöt ja toimintamallit. Laatuhankkeen loppuraportin mukaan koulutuksen järjestäjätasolla laadun kehittämisen lähtökohtana on, että oppisopimuskoulutus on osa koulutuksen järjestäjän koko ammatillisen koulutuksen palveluvalikoimaa ja oppisopimuskoulutus sekä sen erityispiirteet otetaan huomioon koulutuksen järjestäjän strategioissa. Toinen keskeinen lähtökohta on, että koulutuksen järjestäjän organisaatiossa määritetään toimintamenettelyt tai toimintamalli, resurssit, hallinto, johtamisjärjestelmät ja oppisopimuskoulutuksesta vastuullisten asema siten, että laatukriteerien mukaisten viranomaistehtävien toteuttaminen ja kehittäminen ovat mahdollisia. Laadunhallinnan näkökulmasta on keskeistä hahmot- taa oppisopiLaatuhankkeen Vastuu muskoulutus loppuraportissa oppisopimuskoulutuksen on kuvattu laaammatillisen koulutuksen laadusta on koulutuksen dukkaan oppijärjestäjillä. järjestämissopimuspromuotona. Oppisopimuskou- sessin kulku ja siihen liittyvät lutuksen erottaa oppilaitos- laatukriteerit. Oppisopimusmuotoisesta koulutuksesta koulutuksen laadukas toteutyösuhdeperusteisuus, vaati- tusprosessi jakautuu neljään mus koulutuksen toteutuksesta päävaiheeseen; 1) yrityksen ja pääosin työpaikalla työtehtävien työpaikan edellytysten selvittäyhteydessä sekä johto- ja valvon- minen oppisopimuskoulutuspaiktavastuun monipuolisuus. Koulu- kana ja oppisopimusopiskelijan tuksen järjestäjän kannalta oppi- opiskeluedellytysten varmistamisopimuskoulutuksen keskeinen nen, 2) oppisopimuskoulutukpiirre on pedagogisen ja hallinnol- sen suunnittelu, jossa painottuu lisen prosessin verkostomaisuus. oppisopimusopiskelijan henkilöOppisopimuskoulutuksen erityis- kohtaistetun oppisopimuskoulupiirteinä ovat myös koulutuksen tuksen suunnittelu, 3) oppisopiviranomaisvelvoitteisiin liittyvien muskoulutuksen toteuttaminen ja asiakirjojen yksityiskohtaiset ja seuranta sekä osaamisen kehitlaajat sisältövaatimukset. tymisen arviointi sekä 4) oppisoKoulutuksen järjestäjätason pimuskoulutuksen päättäminen. laadunhallinnan puitteet sisäl- Varsinaisen oppisopimuskoulutyvät oppisopimuskoulutuksen tusprosessin jälkeisinä toimenpiprosessin eri vaiheiden mu- teinä ovat vaikuttavuuden arvioikaiseen laadukkaan toimin- minen ja saadun palautetiedon nan kuvaukseen ja kriteereihin. käyttö kehittämistyössä. Aikuis- ja työpaikkakoulutusyksikkö palvelee Oulun seudun ammattiopistossa kaikissa oppisopimuskoulutukseen liittyvissä tehtävissä ja koordinoi aikuiskoulutusta. Virpi Pikkuaho on työskennellyt yli 10 vuotta oppisopimuskoulutuksen parissa erilaisissa tehtävissä. Hän osallistui opetus- ja kulttuuriministeriön Oppisopimuskoulutuksen laadun kehittämishankkeeseen Oppisopimuskoulutuksen järjestäjät ry:n edustajana. Hän toimii Pohjoisen Suomen oppisopimuskoulutuksen toimijoiden verkoston koollekutsujana ja edustajana yhdistyksen hallituksessa. Kansallisen tason toimenpiteet Kansallisen tason toimenpiteiksi esitetään laadunhallinnan oppaan ja muiden tukimuotojen kehittämistä. Oppaaseen sisällytettäisiin keskitetysti oppiso- pimuskoulutuksen järjestämistä koskeva ohjeistus koulutusprosessin toteuttamisen osalta sekä oppisopimuskoulutuksen järjestämisessä tarvittavat lomakkeet. Myös oppisopimuskoulutuksesta vastuullisten toimijoiden osaa- misen lisäämistä esitetään toteutettavaksi valtakunnallisella koulutusohjelmalla. Valtakunnallisen toimenpiteiden toteuttamiselle on tilausta, koska lähivuosina eri puolilla Suomea on eläköitymässä mel- koinen joukko oppisopimuskoulutuksen osaajia. Uusia vastuullisia toimijoita varten tarvitaan selkeitä ohjeita ja periaatteiden kuvausta koulutusmuodon laadun ylläpitämiseksi. Laadun kehittäminen ja ylläpitäminen koulutuksen järjestäjien välisenä yhteistyönä Koulutuksen järjestäjien välinen keskinäinen yhteistyö, hyvien käytäntöjen jakaminen sekä toimintamallien yhtenäistäminen ovat keskeinen keino ylläpitää esitettyä laatutasoa. Koulutuksen järjestäjän tulee omalta osaltaan edistää laadun ylläpitämistä osallistumalla aktiivisesti kansallisella tasolla sovittuihin laatua edistäviin ja ylläpitäviin toimenpiteisiin, kuten koulutuksiin, seminaareihin ja yhtenäisten toimintatapojen käyttöä edistäviin tilaisuuksiin. Koulutuksen järjestäjän tulee toiminnallaan tukea myös oppisopimuskoulutusjärjestelmän valtakunnallista läpinäkyvyyttä huolehtimalla valtakunnan tason tiedonkeruujärjestelmiin toimitettavan tiedon oikeellisuudesta rahoitusjärjestelmän ja muun tiedonkeruun yhteydessä. Suomen Oppisopimuskoulutuksen järjestäjät ry kannustaa oppisopimustoimijoita ylläpitämään koulutuksen laatua keskinäisen yhteistyön avulla, vaikkakin jokainen koulutuksen järjestäjä vastaa omasta toiminnastaan. Yhdistys pyrkii myös edistämään toimintatapojen yhtenäistämistä osallistumalla aktiivisesti kansallisiin kehittä- misfoorumeihin ja mm. oppisopimuksen tietojärjestelmien kehittämiseen. Maakuntien suurimmat veturiyksiköt ovat myös verkostoituneet kehittäjäverkostoksi, joka käy keskustelua koulutusmuotoon liittyvistä haasteista ja kehittämistarpeista pyrkien yhteisiin näkemyksiin, alueelliset erot huomioiden. Lisäksi useissa maakunnissa toimii koulutuksen järjestäjien välisiä asiantuntijaverkostoja. Pohjoisen Suomen koulutuksen järjestäjät ovat toimineet keskinäisessä verkostossa jo useiden vuosien ajan. Kokoon- tumisissa käsitellään ajankohtaisten asioiden lisäksi koulutusten toteutusprosesseihin liittyviä haasteita. Verkostokokous toimii myös tiedottamisen foorumina ja keskinäinen yhteydenpito on luontevaa myös kokoontumisten välillä. Verkosto aloitti yhteistuumin oppisopimustoiminnan arvioinnin laatuhankkeen raportin pohjalta kesäkuussa. Seuraavaan tapaamiseen mennessä koulutuksen järjestäjät arvioivat omia toteutusprosessejaan ja tekevät tarvittavia muutoksia ja parannuksia. Kesäkuun tapaamisen tulok- Lähde liikkeelle | syksy 2011 7 sena koulutuksen järjestäjien edustajat ovat pohtineet prosessin vaiheiden laatutekijöitä ja erityisesti sitä, kuinka koulutuksen aloittamisvaiheen toimilla on merkitystä koko koulutusprosessin onnistumisen kannalta. Valmisteluvaiheessa neuvonnan ja ohjauksen laatu on tärkeää Koulutuksen tarpeellisuus ja koulutusmuodon ja tutkinnon soveltuvuus tulee arvioida sekä yrityksen että opiskelijan kannalta. Erityisesti pitää kiinnittää huomiota siihen, jos työtehtävät eivät ole oppisopimuskoulutuksen ja myös tutkinnon suorittamisen kannalta soveltuvat. Esille nostettiin myös se, kuka vastaa henkilökohtaistamisesta tulevista kustannuksista, kun hankintasopimusta ei ole vielä tehty ja mikä on riittävä taso valmisteluvaiheessa aiemmin hankitun osaamisen kartoittamiseen. Toisinaan palkkatukipäätös ohjaa koulutusajan pituutta, kun laadukkaassa toiminnassa koulutusajan pituus tulisi määrittää henkilökohtaistamisen pohjalta. Riittävän tietopuolisen opetuksen minimimäärän määrittely todetaan myös haastavaksi. Ohjaavatko oppilaitoksen tarjonta tai opiskelijan toiveet ajoittain tietopuolisen opetuksen suunnittelua? Työnantajia ja opiskelijoita sekä tietopuolisen opetuksen edustajia tulee perehdyttää oppisopimuskoulutukseen. Opiskelijan tulee ymmärtää, että tutkinnon suorittaminen vaatii opiskelua ja panostamista sekä myös vapaaaikana opiskelua. Valmisteluvaiheessa tulisi myös käyttää riittävästi aikaa työpaikkakouluttajan sitoutumisen varmistamiseen. 8 Lähde liikkeelle | syksy 2011 Maakuntien veturiyksiköiden edustajat verkostokokouksessa, jossa he pohtivat oppisopimuskoulutuksen kehittämishaasteita. Verkostoituminen ja yhdessä oppiminen on tärkeää koulutusmuodon kehittämisen kannalta. Oppisopimuskoulutuksen suunnitteluvaihe – hyvin suunniteltu on puoliksi tehty Koulutuksen järjestäjän ja tietopuolisen opetuksen ja/tai tutkinnon järjestäjän toimesta tehdään monesti vielä päällekkäistä suunnittelua kuten mm. osaamiskartoituksia. Vaikka opiskelijan opiskeluedellytysten arviointi toteutetaankin koulutuksen alkaessa, ei se välttämättä kuitenkaan takaa onnistunutta lopputulosta, vaan koulutukseen voi heijastua aikuisopiskeluun ja työelämätilanteisiin liittyviä muutoksia. Tärkeäksi nähdään se, että työnantajayrityksessä nähtäisiin osaamisen kehittäminen osana oppisopimukseen määritellyn työn sisältöä, johon tietopuolinen opetus liittyy saumattomasti. Oppisopimuskoulutuksen toteuttamisvaiheessa laatua työpaikalla tapahtuvaan oppimiseen ja ohjaukseen Laadukkaan suunnittelun jälkeenkin haasteeksi koetaan työpaikalla tapahtuvan oppimisen laatu ja työpaikalla oppimisen yhdistäminen tietopuoliseen opetukseen. Koeaikana tapahtuva ohjaus vaatii erityispanostusta. Huomiota on jatkossakin kiinnitettävä oppisopimuksen etenemiseen ja seurataan mm. työpaikalla tapahtuvan oppimisen arviointien, talouden seurannan ja läsnäolojen seurannan kautta. Kun yhteistyöverkoston toimivuuteen kiinnitetään huomiota, hahmottuvat yhteistyön käytännöt. Oppilaitosjohdon ja -toimijoiden kanssa on käytävä jatkuvaa vuoropuhelua. Sopimusmuutosten toteuttamisessa voitaisiin vahvistaa yhteisiä linjauksia ja menettelyjä. Henkilökohtaistamiseen kohdistuvien muutosten toteuttamisessa on säilytettävä työelämälähtöisyys. Oppisopimuskoulutuksen päättämisvaihe – lopussa kiitos seisoo Toimiva prosessin ohjaus ja muutoksiin reagointi johtaa todennäköisesti laadukkaaseen prosessiin ja tavoiteltuun tulokseen. Osoittaako osallistumistodistus riittävästi sen, miten opinnot ovat edenneet ja henkilökohtaistettu? Vastuu oppisopimuskoulutuksen laadusta on koulutuksen järjestäjillä. Vaikka paljon on jo tehty, pitävät osaamistarpeiden muutokset ja laatuvaatimukset koulutuksen järjestäjiä valppaina. Koulutuksen laadun arviointi, dokumentointi ja palautetiedon hyödyntäminen ovat osa koulutusmuodon kehittämistä sekä kansallisella että koulutuksenjärjestäjätasolla. ● TEKSTI: JASMIN BERTELL, HELSINGIN KAUPUNKI STARA KONEPAJA KUVAT: HARRI SUOMI JA JASMIN BERTELL Työpaikalla ja oppilaitoksessa tapahtuvan oppimisen suunnitellusta yhteensovittamisesta oppisopimuksessa Yhteistyö oppilaitosten kanssa on toiminut hyvin. Hyviä toimintamalleja on kehitetty oppilaitosten ja työpaikkojen välillä pitkäaikaisen kokemuksen myötä. S taran Konepajalla on ollut oppisopimusoppilaita vuodesta 1995. Silloin taloon astui Pertti Nurmela, jo kymmenen vuotta työmailla oppilaita opastanut työnjohtaja. Silloinen Konepajan päällikkö Reijo Mattson toivoi, että Pertti alkaisi pyörittää talossa oppisopimustoimintaa, minkä kautta taloon saataisiin uutta nuorta väkeä nostamaan liikevaihtoa ja laskemaan keski-ikää, joka läheni jo 50 ikävuotta. Näin alkoi pajan nuorennusleikkaus. Konepajan sekä Helsingin kaupungin Opetusviraston oppisopimustoimiston välinen hedelmällinen taival sai alkunsa. Hyvä yhteistyö oppilaitosten kanssa erittäin tärkeää Samalla käynnistyi myös yhteistyö useiden eri oppilaitosten kanssa. Se on osoittautunut erittäin hedelmälliseksi, ei pelkästään opiskelijan kannalta, vaan myös työnantajille. Työnantajal- Esko Lähde AEL:stä käy läpi työnopastaja Ari Lötjösen ja Konepajan oppisopimusvastaavan Jasmin Bertellin kanssa työnopastajan huomioitavia asioita oppilaan opastuksessa. le asiansa osaava oppilaitos on painonsa arvoista kultaa. Silloin voi turvallisesti lähettää oppilaat teoriajaksoille pelkäämättä, että mitähän he taas tämänkin viikon tekevät. Onkohan pelkkiä kalvosulkeisia ja videoesityksiä koko viikon (näinkin on joskus käynyt, tosin teoriakoulutus loppui siellä opinahjossa), että opettaja saa keskittyä suurempiin linjoihin? Opettajan omalla osaamisella, kokemuksella ja persoonalla on tietysti erittäin suuri vaikutus. Oppilaitoksella on oppilaan valmis- Lähde liikkeelle | syksy 2011 9 tumisen kannalta suuri merkitys. Kehitys on kiihtyvää alalla kuin alalla, ja näin ollen on tärkeää, että oppilaitoksessa ollaan tietoisia uusista suunnista. Nykyaikainen konekanta, tietotekniikan lisääntyminen koneiden ohjaamisessa, uusien materiaalien käyttö, materiaalien uusiokäyttö ja ekologisuus ovat asioita, joista olisi hyvä saada jo koulunpenkillä päivitettyä tietoa, koska työelämässä ne ovat jokapäiväisiä asioita muuttuvassa maailmassa. Tässä opettajan motivaatio pitää omat tietonsa ajan tasalla on ensiarvoisen tärkeä ja tietysti myös esimerkillistä. Oppiminenhan ei lopu koulun päätyttyä, ei edes kantapään kautta oppimi- 10 Lähde liikkeelle | syksy 2011 nen. Siksi olisi tärkeää, että oppilas omaksuisi jo koulussa tiedonhankinnan tärkeyden. Staran Konepajan oppisopimushistoriaa Staran Konepajalla on tehty eriasteisia tutkinnon suorituksia yli 280 kappaletta ja lisäksi työelämän näyttöjä hieman alle sata. On päästy tekemään useamman oppilaitoksen kanssa Etelä-Suomessa yhteistyötä ammattilaisia koulutettaessa. Lisäksi olemme vastaanottaneet oppisopimusopiskelijoita työssäoppimisjaksolle Skotlannista, Saksasta, Itävallasta ja Irlannista. Osa irlantilaisista suoritti meillä viimeisen osion, ammattiin valmistavan näytön, hyväksytysti. Kansainvälistä kokemustakin siis löytyy. Kaiken kaikkiaan koulutustaso Suomessa on kansainvälisesti kilpailutasoista. Konekantoja on uusittu, opetussuunnitelmia tehdessä on otettu huomioon myös työnantajapuolen näkökantoja ja useassa oppilaitoksessa on alettu käydä kansainvälistä yhteistyötä eri maiden kanssa, ja näin on saatu uusia malleja opetukseen ja työtapoihin. Tämä luo myös oppilaille mahdollisuuden luoda jo koulussa suhteita ulkomaille, mikä on hänelle hyvä valtti tulevaisuudessa erottua muista työnhakijoista. Laki oppilaitosten velvollisuudesta näyttötutkintosuorituksien järjestämisestä ja tutkinnon suorittajan läpäisemisestä ennen rahoituksen myöntämistä on osaltaan vaikuttanut oppilaitosten kiinnostukseen oppilaan tuen ja ohjauksen tarpeesta ennen kunkin tutkinnonosan suoritusta kohti päättötodistusta. Työpaikan sisälläkin monia vaikuttavia tekijöitä oppilaan koulutukseen Työpaikkakouluttajan roolia ei voi kuitenkaan väheksyä. Kiinnostus oppilaan kehityksestä, pärjäämisestä, niin työpaikalla kuin oppilaitoksessa, täytyy olla aitoa – ei vain työnantajan näkökantaista, lähitulevaisuuteen katsovaa ja taloudelliselta kannalta punnitsevaa. Oppilaan henkilökoh- Työnopastaja Lauri Ilmiö (vas.), Ilari Wester Valkeakosken ammatti- ja aikuisopistosta, levytekniikan ammattitutkinto-oppilas Kalle Mälkönen sekä levytyömestarin erikoisammattitutkintoa suorittava Kari Kallio keskustelevat kunkin oppilaan tulevien osanäyttöjen valmisteluista. taistamislomake on myös tullut hyvänä työkaluna työpaikoille, kouluille ja koulutustarkastajille. Siinä tulee käytyä läpi oppilaan koulutushistoriaa, mahdollista työkokemusta, koulutustarpeita ja perhetietoja eli tutustutaan häneen hieman paremmin. Se on antanut hyvän mahdollisuuden luoda avoimet ja luotettavat välit oppilaan, kouluttajan ja työnantajan välille heti alkuvaiheessa. Työnopastajan valinnassa on työpaikkakouluttajan ja työpäällikön hyvä tiedustella mielipidettä molemmilta osapuolilta, sekä oppilaalta että opastajalta, sillä opastajan rooli varsinkin perustutkintoa suorittavien kohdalla on mittaamattoman tärkeä. Mi- käli työnopastajan ja tutkintoa suorittavan välillä ei ole luottoa, on epätodennäköistä, että oppilaalla on edellytyksiä itse saada ongittua tarvitsemansa tietotaito, minkä tutkinnon suoritus vaatisi. Työpaikka on kuitenkin pääasiallinen oppimispaikka aikuiskoulutuksessa. Harvoin myöskään oppilaalla on suoraan rohkeutta kyseenalaistaa työnjohdolle saamaansa ohjausta, peläten luonnollisesti työnopastajansa ja muun työyhteisön reaktioita. Oppilas ei välttämättä tiedä, mitä hän on oikeutettu saamaan tietopuoliselta jaksolta. Siksi onkin hyvä käytäntö teorian jälkeen istahtaa yhdessä vaikka pullakahville ja selvittää, mitä oppilas on tietopuolisen koulutuksen aikana oppinut. Työpaikkakouluttaja voi silloin heti olla yhteydessä opettajaan epäkohtien ilmettyä ja selvittää ne. Työnopastajille järjestetään myös hyvä koulutus esim. AEL:ssä, missä meiltäkin on paljon käyty monilla eri kursseilla. Työnopastajakurssilla paneudutaan opastajan rooliin hieman syvemmin, työnopastuksessa mahdollisesti ilmeneviin ongelmatilanteisiin ja annetaan hyviä neuvoja työnopastajan työhön. Molemminpuolinen arvostus luo oppivan ilmapiirin ja usein oppijoita ovat sekä oppilas että työnopastaja. Käytännössä: Vanha Patu saa nuoren Kossin oppipojakseen. Kossi miettii: Oppilaitoksen ja lukujärjestyk”Onhan sitä tultyöpaikan saumattomasta sen kanssa. lut mopoja rasJotkut aiheet yhteistyöstä hyötyvät sattua ja muuta tulevat vaskaikki osapuolet. tehtyä. Kyllä mä taan ensin. nää hommat osaan”, ja alkaa Tähän oppilaan on vain sopeutehdä töitä vauhdikkaasti. Patu duttava. Sopeutumista pystyy katsoo pojan puuhia ja tuumii: kuitenkin helpottamaan, kun ”Kossihan meinaa pröystäillä!” työnopastaja käy teoriaa läpi Patu tekee homman kädenkään- työtä tehdessä ja ennen teoriateessä valmiiksi. Kossi katsoo jaksolle lähtöä keskustellaan tuleja miettii: ”Oho, en kyllä tuohon vasta lukujärjestyksessä olevasta pysty.” Sitten Kossi tulee teoria- teoriaosuudesta. Joskus nuoren opiskelut kaijaksolta ja kyselee: ”Tiedätkös sinä Patu, kuinka tommonen kesta huolimatta takkuavat. SilCNC-ohjelma tehdään?” Sii- loin työnohjaajan tehtäviin kuuhen Patu vastaa: ”En tiedä kyllä luu selvittää syy, tarvittaessa siitä”, ja Kossi selittää samalla, olla yhteydessä oppilaitokseen kun Patu taas laittaa seuraavan ja auttaa häntä takaisin muiden koneen kuntoon hetkessä. Näin tasolle. Siinä voi auttaa myös Kossi huomaamattaan omaksuu kurssikaveri, jos yrityksestä on ammattilaisen työnjoutuisuuden lähetetty useampi oppilas teoja työnopastaja Patu saa päivi- riajaksolle. Kun työpaikkakouluttettyä teoriatietonsa. tajan ja opettajan välillä on jatkuNäin tapahtui meilläkin. Mo- vaa kanssakäymistä, asia tulee nen kymmenen vuoden työko- jo riittävän ajoissa esille. kemuksen omaavalta duunarilta Oppilaitoksen ja työpaikan kysyttiin, mitä hän nyt ajatte- saumattomasta yhteistyöstä ei lee ryhtyessään työnopastajak- hyödy pelkästään oppilas. Opetsi mestaritutkintoon tähtäävälle tajien on ahkerasti seurattava levysepälle: ”Musta tuntuu, että työelämän kiihtyviä muutoksia me opitaan tässä molemmat!” osatakseen pitää opetuksensa ajan tasalla. Siksi opettajan käyVuorovaikutusta, josta dessä ahkerasti katsomassa opkaikki osapuolet hyötyvät pilaidensa pärjäämistä yrityksisPitkäaikaisella kokemuksella on sä ja vastaanottamassa heidän voitu kehittää hyväksi todettuja näyttöjään, hän voi samalla päitoimintamalleja oppilaitoksien ja vittää omia tietojaan uusimmista työpaikan välillä. Myös opettajien koneista, välineistä ja työtekniitullessa tutuiksi yhteistyö oppi- koista. Opettajien lisäksi hyötylaitoksien kanssa on mutkatto- vät myös työpaikkakouluttajat mampaa kuin alussa, jolloin yh- ja työnjohto. Aina, kun jostakin teisiä linjoja on haettu. Kun vielä ammattiasiasta käydään keskusvuosi vuodelta teoriajaksolta saa- telua, tuovat opettajat aivan huopuu pääosin tyytyväisiä oppilai- maamattaan myös työnjohdon ta, on luottamus lähiopetukseen tasolla olevaa teoriatietoa esilsilloin ansaittu. Opetuksen laatu le. Rakentavasta yhteistyöstä on oppilaitosten ja koulutuskes- hyötyvät siis kaikki osapuolet. ● kuksien tärkein myyntivaltti. Työpaikalla oppiminen on kuitenkin mahdotonta sovittaa aikataulullisesti yhteen oppilaitoksen Lähde liikkeelle | syksy 2011 11 TEKSTI JA KUVA: VEIKKO OLLILA Aikuiskoulutuksella on tärkeä tehtävä yhteiskunnassa Opetusministeri Jukka Gustafsson haluaa edistää kansalaisten tasa-arvoa ammatillisen ja yleissivistävän aikuiskoulutuksen avulla. Samalla hän haastaa koulutuksen toteuttajat uusiin innovaatioihin sekä laadun ja vaikuttavuuden parantamiseen. Päätavoitteena koulutuksen tasa-arvoinen saatavuus Opetusministeri Jukka Gustafsson korostaa hallitusohjelmassa olevaa aikuiskoulutuksen tasaarvoisen saatavuuden tavoitetta. Tähän liittyviä toimenpiteitä ovat mm. kolmikantaisesti suunniteltavat kansalaisten henkilökohtaiset koulutustilit sekä sähköinen sivistyskeskus. Alkaneella hallituskaudella on myös luvassa tavoitteita edistäviä koulutusten rahoitusmallien uudistamisia. Esimerkiksi tutkintoa vailla olevien pienyrittäjien ja muiden aliedustettujen ryhmien osallistumismahdollisuuksia halutaan parantaa. Vapaassa sivistystyössä on tarkoitus kohdentaa rahoituksen avulla koulutuspalveluja nykyistä enemmän erityisesti niille, jotka normaalisti jäävät ulkopuolelle. Onko nuoret unohdettu? Suomessa on noin 100 000 iältään 25–34 vuotiasta nuorta, joilla ei ole peruskoulun jälkeistä tutkintoa. Heistä enemmistö on nuoria miehiä. Gustafsson kertoo, kuinka yhteiskunnassa käydään puuduttavaa keskustelua eläkeiän nostamisesta. Hän haluaakin herättää kysymyksen siitä, käydäänkö meillä nyt oikeista asioista yhteiskunnallista keskustelua. 12 Lähde liikkeelle | syksy 2011 Syrjäytymisvaarassa olevat nuoret ovat haaste aikuis- ja työvoimakoulutukselle. Gustafsson oli aikoinaan kehittämässä Noste-ohjelmaa. Vastaavaa aikuiskoulutusta tulisi ministerin mielestä jatkossakin järjestää. Gustafsson pitää tärkeänä, että opetus- ja kulttuuriministeriö toiminnallaan huolehtii toimijaverkon toimivuudesta ja hallinnon riittävistä resursseista. Hallitusohjelmassa mainitaan, että näyttötutkintoja vahvistetaan työelämässä hankitun osaamisen Näyttötutkintoja osoittamisen välineenä. Samalla vahvistetaan kerrotaan, että rahoitusjärjestelJukka Gustafsson kuvaa näyttö- mästä poistetaan tarpeettoman tutkintoja erinomaiseksi ja ainut- opetuksen järjestämiseen kanlaatuiseksi työelämän tarpeisiin nustava ominaisuus. Valmistelut kehitetyksi järjestelmäksi. Tut- eivät ole vielä niin pitkällä, että kintomuoto on jäänyt kuiten- ministeri osaisi kertoa, mitä nämä kin koulutus- Rahoitusjärjestelmästä tekstit tarkoitpoliittisessa poistetaan tarpeettoman tavat käytänkeskustelussa opetuksen järjestämiseen nössä. ja mediassaOpetus- ja kannustava ominaisuus. kin liian vähälle kulttuuriminishuomiolle ja jossain määrin myös teriö julkisti syyskuun lopussa aliarvostetuksi. Gustafsson ha- hallituskautta 2011–2016 kosluaakin ministerinä nostaa näyt- kevan luonnoksen koulutuksen tötutkintoja enemmän esille. Hän tutkimus- ja kehittämissuunnipitää erinomaisena sitä, että yhä telmaksi. Hallitusohjelman kirjauseammat työnantajat huomioi- ukset muodostavat kehittämisen vat myös palkassa työntekijän perussuunnan, mutta ministeri tutkintosuorituksen. toivoo saavansa käytännön kouNäyttötutkintojen merkitys on lutuksen parissa toimivilta uusia kasvanut nopeasti. Nykyisin nii- näkemyksiä aikuiskoulutuksen hin osallistuu vuosittain jopa edelleen kehittämiseksi. 80 000 henkilöä. Järjestelmän vahva suosio on aiheuttanut sen, Aikuiskoulutus että monet tutkintotoimikuntien taantuman aikana jäsenet joutuvat tekemään run- Hallitusohjelmassa on jouduttu saasti viranomaistyötä omalla tekemään kohtuullisen merkittäajallaan. On keskusteltu myös viä säästöjä lähes kaikkien kousiitä, voisivatko jäsenet saada lutusmuotojen varoista. Aikuiskohtuullisen tulonmenetyskorva- koulutuksen varoista leikkauksia uksen työhön käytetystä ajasta. ei ole tehty samassa mittakaavas- sa. Syynä on hallitusohjelmassa oleva ammatillisen aikuiskoulutuksen tasa-arvoiseen saatavuuteen liittyvä tavoite. Sen toteutuksessa ministeri mainitsee tärkeiksi myös työvoimapolitiikan toimet. Vaikka aikuiskoulutukselle asetetaan suuria haasteita, lisävoimavarojen hankinta ei ole realistista. Paine on päinvastoin toiseen suuntaan. Ministeri lupaa taistella kynsin hampain sen puolesta, että mitään merkittäviä heikennyksiä ei tulisikaan ammatillisen aikuiskoulutukseen eikä vapaaseen sivistystyöhön. Päinvastoin nyt pitäisi pystyä vahvistamaan koulutuksen laatua ja vaikuttavuutta. Sen vuoksi Gustafsson odottaakin, että kentän toimijoilta tulisi runsaasti luovia ehdotuksia aikuiskoulutuksen laadun ja vaikuttavuuden kehittämiseksi. Aikuiskoulutuksen tulevaisuus Aikuiskoulutuksen merkitys kasvaa entisestään. Pitää pyrkiä siihen, että kaikilla aikuisilla on mahdollisuus osallistua koulutukseen. Opetusministeri korostaa tasa-arvon näkökulmaa. Koulutusmahdollisuudet ovat yhteiskunnan, kansanvallan ja demokratian kannalta tärkeä asia. Ihmisillä pitää olla työelämävalmiuksien lisäksi kyky seurata yhteiskunnan asioita. Monet asiat ovat nykypäivänä vaikeita Ammatillinen aikuiskoulutus on opetusministerille ”rakas lapsi”. Polku työmiehestä maisteriksi ja ministeriksi ymmärtää. Esimerkiksi hän ottaa EU:n rahoituskriisin, josta on hyvin vaikea hahmottaa, mistä kaikesta on pohjimmiltaan kysymys. Ammatillisen aikuiskoulutuksen pitää tukea työelämän ja työntekijän osaamistarpeita, mutta myös elinikäistä oppimista. Hyvänä esimerkkinä hän mainitsee Tampereen aikuiskoulutuskeskuksen, jossa räätälöidään henkilöstökoulutusta yhteistyössä pienyritysten kanssa. Ministeri arvostaa opettajien työtä Jukka Gustafsson kertoo, kuinka ammatillinen aikuiskoulutus on hänelle pateettisesti ilmaistuna ”rakas lapsi”, onhan kyse hänen aiemmasta työstään. Toisaalta hän muistelee arvostaen omia kouluttajiaan kansankorkeakoulussa ja yliopistossa. Opetusministeri Jukka Gustafsson lähettää yleissivistävän sekä ammatillisen aikuiskoulutuksen opettajille terveiset ja kiitokset. Opetushenkilöstö on upeasti suoriutunut tehtävistään. He ovat hienosti vastanneet ajan haasteisiin. Ilman opettajia, avainhenkilöitään, koulutusjärjestelmä ei toimisi näin hyvin. Gustafsson toivoo, että henkilöstö jaksaa myös tulevaisuudessa panostaa omaan työhönsä, osaamiseensa ja sen kehittämiseen. Näin Suomi turvaa jatkossakin kansallisen asemansa ja kansalaisten hyvinvoinnin. Kansainvälisessä kilpailussa selviäminen ei ole koskaan itsestäänselvyys. Se vaatii kovaa työtä ja ponnistelua. Kouluttajilla on tässä yhteydessä suuri rooli. ● Opetusministeri Jukka Gustafsson Jukka Tapani Gustafsson on kotoisin Turusta. Keskikoulun jälkeen hän aloitti työuransa laivatelakalla levysepän apulaisena. Myöhemmin tuleva ministeri teki konepuusepän ja liimaajan töitä. 6 –7 työvuoden jälkeen hän lähti kansankorkeakouluun Kiljavan ay-opistolle. Sieltä on jäänyt mieleen oma opinnäytetyö ”Ihmiskeskeisyyden ja tehokkuuden ristiriita modernissa yhteiskunnassa”. Tämän asian parissa hän kertoo tehneensäkin töitä viimeiset 40 vuotta, tähän päivään saakka. Kansankorkeakoulun jälkeen Jukka Gustafsson pääsi Tampereen yliopistoon. Sieltä hän valmistui 5 vuodessa työmiehestä maisteriksi Aikuiskasvatuksen ja sosiaalipolitiikan osastolta. Vuonna 1947 syntynyt Gustafsson valittiin Metallityöväen liittoon koulutussuunnittelijaksi 28-vuotiaana. Kesäkuussa 1977 ura edistyi Tampereelle perustetun Murikka-opiston rehtoriksi. Tästä tehtävästä hän lähti 1987 eduskuntavaaleihin ja tuli heti valituksi. Kevään 2011 hallitusneuvotteluissa Jukka Gustafsson valittiin opetusministeriksi. Opetusalan asiantuntemus on vahva oman rehtoritaustan ja eduskunnan sivistysvaliokunnan puheenjohtajakokemuksen ansiosta. Gustafsson on silminnähden innostunut ministerin työstä. Kiinnostus yhteiskuntaan, tapahtumiin osallistumiset ja lukeminen ovat aina kuuluneet Gustafssonin harrastuksiin. Muista harrastuksista hän mainitsee elokuvat, jalkapallon sekä uusimpana kilpatanssin. Tanssia hän harrastaa kansan keskuudessa myös tanssilavoilla. Kestävyysliikunnasta on ansiona yksi maaliin saakka, hyvissä voimissa, juostu maraton. Lähde liikkeelle | syksy 2011 13 TEKSTI: JOUNI KYLLÖNEN, PROJEKTIPÄÄLLIKKÖ, AEL Oppimisen tukeminen on henkilökohtaistamisen ydintä ”Meidän äiti tekee teidän äitien ruoat”, on tuttu elintarviketeollisuuden mainoslause, joka osoittaa, että perustarpeitamme voidaan tyydyttää ulkoistamalla ruokatuotanto. Koulutuksenkin voi ulkoistaa, muttei oppimista. Pelkkä koulutukseen osallistuminenkaan ei tyydytä oppimisen nälkää, etenkin jos tutkinnon suorittajalla itsellään on tavoite hakusessa. Vain tutkinnon suorittajan omat teot takaavat oppimisen. O len vahvasti liputtanut sen puolesta, että hakeutumisen henkilökohtaistaminen on koko tutkinto- ja oppimisprosessin kannalta keskeisin kokonaisuus, ja olen edelleen sitä mieltä. Kuitenkin olen törmännyt usein konkreettisesti siihen, että tutkinnon suorittaja ei tiedosta tai ymmärrä omaa rooliaan ja vastuutaan tutkinnon suorittamisessa sekä tutkintoon valmistavassa koulutuksessa, vaikka hakeutumisen henkilökohtaistaminen on toiminnallisesti tapahtunut suunnitelman mukaan. Tämä on saanut minut miettimään, miksi sinällään oikeat toimenpiteet eivät tuota haluttua tulosta. Tämä ristiriita on saanut minut entistä enemmän uskomaan, ettei henkilökohtaistamisen ydin saa olla sarjassa toimenpiteitä, eikä tutkinnon suorittaja ole toimintojen kohde. Olen selitellyt tutkinnon suorittajan mahdollista tietämättömyyttä itselleni mm. tutkinnon ja koulutuksen järjestäjän vähäisillä ajallisilla resursseilla tai tutkinnon suorittajan 14 Lähde liikkeelle | syksy 2011 kokemattomuudella näyttötutkintojärjestelmän omaleimaisuudesta. Näin sanoessani olen havainnut perustelevani ja selittäväni henkilökohtaistamisen toimintoja oikeiksi ennen kaikkea oman etuni kannalta. On ollut pakko tunnustaa itselleni, ettei toimiva henkilökohtaistaminen voi olla tätä. Onhan näissä tehdyissä henkilökohtaistamisen toiminnoissa järkeäkin, mutta oleellisin jää helposti uupumaan eli tutkinnon suorittajan oma herääminen ja panostus. Tutkinnon suorittajan matka itseensä Olipa kyseessä hakeutumisen, tutkinnon suorittamisen tai tarvittavan ammattitaidon hankkimisen henkilökohtaistaminen, kaikki perustuu tutkinnon suorittajan tietoiseen havahtumiseen siitä, että vain hän voi oppimiskokemuksillaan vaikuttaa tuloksiin ja vain hän voi omilla teoillaan synnyttää muutoksia. Se, miten otan huomioon tutkinnon suorittajan, on oleellisem- paa kuin, mitä toimenpiteitä ja välineitä käytän henkilökohtaistamiseen. Tutkinnon suorittajalle oleellisin kysymys on - mitä varten? Häntä kiinnostaa, mitä hyötyä hänelle tästä on. Jos tutkinnon suorittaja on yksioikoisesti henkilökohtaistamisen toimenpiteiden kohteena, hän ei pysty ymmärtämään sen ydintä. Oleellista on mielestäni tehdä tutkinnon suorittajalle ymmärrettäväksi, mitä varten tarkastelemme yhdessä hänen jo saavuttamaansa osaamista, mikä hyöty siitä on ja mitä tavoitteena oleva osaaminen edellyttää häneltä. Kyse on yhteisestä valmennussuhteesta, jossa tavoitteena on tutkinto. Henkilökohtaistamista ei tule selittää tutkinnon suorittajalle ammatillisen aikuiskoulutuksen säädösten kannalta. Oppimisen henkilökohtaistaminen Lähestyn tarvittavan ammattitaidon hankkimisen henkilökohtaistamista oppimisen kautta. Koulutus on tukimuoto, joka tarjoaa tutkinnon suorittajalle palvelua. Mutta vasta oppimisen henkilökohtaistamisen kautta tutkinnon suorittajalle muodostuu yhtymäkohta hakeutumisen johtopäätöksissä nimettyihin osaamisvajeisiin, jotka ovat samalla oppimisen kohteita ja niistä johdetaan edelleen henkilökohtaisia oppimistavoitteita. Ellei tutkinnon suorittaja löydä ja tiedosta tätä yhteyttä, on erittäin haastavaa ohjata tutkinnon suorittajaa tai luoda ajatustakaan itseohjautuvan oppimisen suuntaan, sillä vain tutkinnon suorittajan omat teot takaavat oppimisen. Oppimisen kannalta on siis välttämätöntä, että tutkinnon suorittaja arvioi omaa elämäntilannettaan, voimavarojaan ja puuttuvan osaamisen hankkimiseen tarvittavaa aikaa sekä miettii, mitkä oppimismenetelmät ovat hänelle luontevimmat. Tässä tutkinnon suorittaja tarvitsee lisätietoja oppimista tukevista toimista, kuten tukipalveluista, oppimistyyleistä, oppimisen vahvuuksista ja esteistä. Koulut- tajana keskityn eri- Kyse on yhteisestä oman oppimityisesti siihen, että valmennussuhteesta, sensa aktiiviseliitän oppimisen tujossa tavoitteena on na kehittäjänä. kitoimet itse amKouluttajana mitutkinto. mattiin, työhön ja nun tavoitteeni työtehtäviin. Näin pyrin vahvis- on rakentaa tutkintoon valmistamaan tutkinnon suorittajan it- tavasta koulutuksesta mahdolliseluottamusta työtä tekemällä suuksien oppimisympäristö. oppimiseen ja löytämään kullekin henkilölle juuri hänelle soveltuvat Työstä oppimisen muodot. Pyrin tietoi- henkilökohtaistuminen sesti välttämään tilannetta, jos- Isot haasteet ammatillisessa aisa tutkinnon suorittaja saattaisi kuiskoulutuksessa liittyvät siihen, kokea tukitoimet irrallisina, vain etteivät eri oppimisympäristöt koulutukseen kuuluvina, tekni- (mm. työelämä, oppilaitos) ja sinä ”hoitotoimenpiteinä”. Kun oppimismuodot (mm. verkkooppimisen tukipalvelut ovat kiin- opiskelu) muodosta toisistaan teä osa tavoitteena olevaa am- irrallisia oppimispolkuja ilman mattityön tekemistä, ne nimensä kiinnekohtaa tavoitteisiin. Erilaismukaan tukevat tuottavaa teke- ten oppimis- ja opetusmuotojen mistä, ja niiden hyödyt on tutkin- tulee olla opiskelijan korvien vänon suorittajan konkreettisesti lissä ymmärrettävä kokonaisuus. nähtävissä ja koettavissa, sillä On yksiulotteista määritellä, että oppiminen muuttuu osaamiseksi tietyt ammattitaitovaatimukset työn tekemisen kautta. opitaan tietopuolisessa koulutuksessa ja tietyt työssä oppiItse määritetyt tavoitteet malla. Väitän, että osaaminen Jotta oppimiselle syntyy mielek- on aina tiedon, taidon ja tunteen kyys, on tutkinnon suorittajan itse liitto. Olisiko siis perusteltua opasetettava tavoitteensa, jotka pimisen kannalta löytää ja tunhän haluaa saavuttaa. Ulkokoh- nustaa tämä näkökulma? Onko taisesti asetettuihin päämääriin mahdollista työtä tekemällä opon huomattavasti vaikeampi si- pia teoriaa, harjaannuttaa käytoutua, vaikka ne olisivat ymmär- tännön ammattiteknisiä taitoja rettäviä. Tavoiteltavia niistä saa ja asennetta? Mitä muuta työtä ainoastaan oman tahdon kaut- tekemällä voi oppia? Ehkäpä olisi ta. Siksi pelkät tutkinnon perus- parempi kysyä, mitä ei voi oppia teiden ammattitaitovaatimukset työtä tekemällä? tai työnantajan käsky suorittaa Työpaikalla tapahtuvan optutkinto tai koulutus on varsin pimisen onnistumisen kannalta heikko porkkana, jos tutkinnon pidän hyvänä kehityssuuntana, suorittaja ei itse tiedosta tavoi- että mm. oppisopimuskoulutuksessa on tietoisesti aloitettu tetta omakseen. Oppimisen henkilökohtaista- listaamaan työtehtäviä tutkinminen on tutkinnon suorittajan non osittain. Menettely helpottaa omakohtaistumista yhteisesti so- tutkintoon hakeutuvan aiemmin vituille osaamistavoitteille. Kou- hankitun osaamisen tunnistaluttajana minun haasteeni on mista ja tutkinnon soveltuvuuuskaltaa luottaa tutkinnon suo- den arviointia. Työtehtävät ovat rittajan kykyyn tunnistaa omat sitä yhteistä kieltä, jota tarvitaan resurssinsa, tukea hänen valinto- yhteisen ymmärryksen muodosjaan, rohkaista häntä toimimaan tamisessa työelämän toimijoiden kanssa, millä konkreettisilla työtehtävillä tutkinnon suorittaja voi saavuttaa juuri hänelle oppimistavoitteiksi määritetyt tutkinnon perusteiden osaamistavoitteet. Opetuksesta oppimisen mahdollistamiseen Tunnustan, että minulle kouluttajana on helpompi suunnitella koulutusta kuin oppimisen mahdollistamista, etenkin jos oppimisympäristönä on työelämä. Jos minä kouluttajana ajattelen vain sitä, miten selviän helpoiten kouluttajan tehtävistäni, voinko vaatia tutkinnon suorittajalta panostusta ja sitoutumista oman osaamisen kehittämiseen, jos en ole itsekään siihen valmis? Oppimisen ehtona on tutkinnon suorittajan oma aktiivisuus, panostus ja tahto kehittyä sekä kasvaa ammatillisesti. Tutkinnon suorittajan oman tahdon herättämiseen, ylläpitämiseen ja kehittämiseen tarvitaan tukijoita, joita ovat kaikki tutkinnon ja koulutuksen parissa työskentelevät, unohtamatta tutkinnon suorittajan läheisiä. Onnistumisen edellytyksenä on tutkinnon suorittajan luottamuksen luominen tähän sosiaaliseen oppimisympäristöön ja ennen kaikkea vahvistaa hänen tietoisuuttaan omasta tilastaan suhteessa omaan osaamiseensa. Tässä on tarvittavan ammattitaidon hankkimisen henkilökohtaistamisen ydin – tukea ohjatusti ja yhdessä tutkinnon suorittajan ammatillista kasvua. ● Lähde liikkeelle | syksy 2011 15 TEKSTI: ESKO LÄHDE, PROJEKTIPÄÄLLIKKÖ, OSAAJAKSI-HANKE, AEL Työssäoppimisen arvostus kasvaa Työpaikkaohjaajakoulutusten tarve yrityksissä on edelleen suuri. Hiljaisen tiedon siirtoa kokeneilta konkareilta nuorille arvostetaan entistä enemmän. Yritykset hyötyvät myös rekrytointiprosessin tehostumisesta. O saajaksi-hankkeen projektipäällikkönä puhun työkseni työssäoppimisen ja ammattiosaamisen näyttöjen puolesta. Teollisuudesta siirtyneenä teknikkona kokemusta on nuorten kanssa toimimisesta teollisuudessa olevien opiskelijoiden kautta sekä työskentelystä nuorten parissa jalkapallovalmentajana. Koulutettaessa työelämän henkilöstöä luodaan samalla hyviä työssäoppimisen paikkoja nuorille. Koulutuksen saaneille työpaikkaohjaajille on muodostunut ymmärrys siitä, miten tärkeä tehtävä heillä on siirtää nuorelle omaa ammatillista osaamistaan. Työssäoppiminen ja sen yhteydessä toteutettavat ammattiosaamisen näytöt ovat hyvä tilaisuus opiskelijalle näyttää käytännön työtehtävissä omaa oppimistaan ja osaamistaan. Tämä antaa hyvää tietoa opiskelijan ammatillisesta kehityksestä sekä opetuksen tasosta niin opiskelijalle itselleen, yritykselle kuin oppilaitoksellekin. Työelämässä tiedostetaan, että alat “ukkoutuvat ja akkautuvat”. Viiden vuoden kuluessa tarvitaan uusia tekijöitä, ja paljon. Nyt on korkea aika saada näiltä kokeneilta ammattilaisilta heidän koko osaamisensa, ns. “hiljainen tieto”, siirrettyä tuleville ammattilaisille. Toisaalta nuoret näkevät, että työssäoppimis- 16 Lähde liikkeelle | syksy 2011 jaksollaan he Työpaikkaohjaajilla on tärkeä työelämä myyvät omaa tehtävä siirtää nuorelle omaa on, ja miammatillista ten tärkeää ammatillista osaamistaan. osaamistaan. on hankkia ESR:n tukemat hankkeet ovat myös kielitaitoa, jota esim. hittoteuttaneet työpaikkaohjaaja- sarit ja asentajat tarvitsevat kokoulutusta vuodesta 2001 asti, mennuksillaan. Myös teknolomutta tarve on vielä suuri. Olen gian suuri osuus tulee työssä kiertänyt useammassa sadassa pian vastaan. yrityksessä ja laitoksessa kertomassa työssäoppimisesta ja am- Työnopastukseen mattiosaamisen näytöistä. Näillä oma profiili käynneillä kartoitetaan tarvetta Hankkeessa on koulutettu työkoulutuksille ja haetaan työpaik- paikkaohjaajiksi erittäin kovia amkaohjaajaksi koulutettavia vapaa- mattimiehiä. Kun heitä valmenehtoisia ammattiosaajia. Koulu- netaan jakamaan osaamistaan tuksen kautta pyritään saamaan nuorille, tapahtuu samalla hiljaioppilaitoksen, ammattiin opiskele- sen tiedon siirtoa, jota viime vuovan opiskelijan ja työelämän hen- sina yrityksissä on opittu entistä kilöstön yhteistyötä paremmaksi, enemmän arvostamaan. Työnojotta se sujuisi hyvin sekä kantaisi pastukseen tulee oma profiilinsa, hedelmää. Eri kokoisille ja tyyppi- nämä ovat koulutettuja ammattisille yrityksille on kehitetty omat laisia. He alkavat itse miettiä niitoimivat mallinsa. Työelämälle tä selkäytimestä nousevia olentämä on yksi tärkeä rekrytointi- naisia asioita sekä tiedostavat kanava ja nuorille mahdollisuus paremmin oman osaamisensa saada asiantuntevaa ohjausta ja sen, miten tämä taito opeteomaan tulevaan ammattiinsa. taan nuorelle. Voin sanoa luottavani nykyNuoret pääsevät tutustumaan yrityskulttuuriin, oikeisiin töihin ja nuorisoon. Kouluista on valmistuotantokäytössä olevaan kone- tumassa päteviä nuoria, kun he ja laitekantaan. Samalla pystytään vain pääsevät tekemään ja käytkouluttamaan nuoria niin, että he tämään ja kehittämään osaaovat valmiimpia tullessaan kou- mistaan. Ulkoiseen olemukseen lusta työelämään. ei kannata kiinnittää huomiota. Ehkä vasta työssäoppimi- Ei pidä hätkähtää, jos kaverilsen yhteydessä nuori huomaa, la onkin kirkkaan vihreä harjas miten kansainvälinen nykyinen päälaella tai miekka selässä. On huomioitava, millainen asenne ja motivaatio nuorella on. Jos asenne ja motivaatio on kunnossa, niin työpaikkaohjaajan on helppo ohjata ja opastaa hänet tulevaan ammattiin. Koulumenestys ei ratkaise menestystä käytännön töissä. Työssäoppiminen voi sopia erityisen hyvin niillekin, jotka eivät erityisesti viihdy koulunpenkillä. Kun nuori lähtee työelämään, hän on aivan eri henkilö kuin koulussa. Hän tietää, että työpaikalla kaikki ovat ammattihenkilöitä, ja heidän ammattitaitoaan kunnioitetaan. Ensimmäiset hetket ratkaisevat, millainen kontakti nuoreen syntyy ja miten hyvin työssäoppimisjakso onnistuu. Työpaikkaohjaajan on esimerkiksi tärkeää ymmärtää, että nuori on usein epävarma ja pelkää epäonnistumista, mutta pelkoja voi murtaa keskustelemalla ja antaa epäonnistumiselle mahdollisuus. Tämä rohkaisee nuorta uskomaan omaan kykyynsä oppia työtehtäviä, kun ei tarvitse pelätä ”haukkumisia”. Työssäoppiminen on suuri mahdollisuus kaikille osapuolille oppia uusia asioita omissa tehtävissään, kun ollaan vastaanottavaisia ja avoimin mielin mukana asiassa. ● Työpaikkaohjaajan tärkeä rooli yrityksen perehdyttämisprosessissa Korsisaari-yhtiöt huolehtii työpaikkaohjaajansa koulutuksesta. Näin taataan uusille työntekijöille ja tutkintoa suorittaville henkilökohtainen ja ammattitaitoinen perehdytys. TEKSTI: SAMPO PIHL, KORSISAARI-YHTIÖT | KUVAT: KORSISAARI-YHTIÖT K orsisaari-yhtiöt on koulutta- ihmisten erilaiset tavat oppia ja nut yhdessä AEL:n kanssa sisäistää asioita. Ensimmäisen kaksi ryhmää työpaikkaohjaa- kurssin tuotoksena päivitettiin työjia. Samana vuonna järjestetyillä paikkaohjaajille perehdyttämisen kursseilla koulutettiin yhteensä runko sekä tuotettiin perehdyttä27 työpaikkaohjaajaa. Koulu- misessä tarpeellista materiaalia. tuksiin kuului Työpaikkaohjaajan tärkein Ensimmäineljä erillistä sessä ryhmäsominaisuus on halu lähikoulutussä oli pääasiaskouluttaa ja opastaa uusia sa linja-auto- ja päivää sekä työntekijöitä. muutama etäpienoislinja-autehtävä. Koulutuksen jälkeen työ- tokuljettajia. Toisessa ryhmäspaikkaohjaajat ovat perehdyttä- sä koulutettiin kuljettajia kaikista neet uusia työntekijöitä hyvällä Korsisaari-yhtiöiden kuljettajien menestyksellä. ryhmistä, kuten linja-autoista, Korsisaari-yhtiöissä sisäistettiin takseista, pienoislinja-autoista ja perehdyttämisen tärkeys ja pe- ambulansseista. Uusien työntekijöiden ja harrehdyttämisen yhdenmukaisuuden hyödyt. Työpaikkaohjaajan joittelijoiden perehdyttäminen on tärkein ominaisuus on halu kou- pyritty pitämään mahdollisimman luttaa ja opastaa uusia työnteki- henkilökohtaisena ja räätälöitynä jöitä. Työpaikkaohjaajakoulutuk- prosessina. Perehdyttäminen alsessa käytiin läpi perehdytykseen kaa yleiskatsauksella yrityksen liittyviä vastuita, hyviä perehdyt- liiketoimintaan, reitistöön, lipputämistekniikoita, yksilöllisyyden tuotteisiin sekä toimintatapoihin. tärkeyttä perehdyttämisessä sekä Tämän jälkeen koulutuspäällikkö päivitettiin vanha perehdyttämis- arvioi kahdenkeskisissä keskussuunnitelma vastaamaan tämän teluissa perehdytettävän henkilöpäivän vaatimuksia. kohtaisen osaamisen sekä valmiuKurssilla työpaikkaohjaajat den toimia tulevissa työtehtävissä. omaksuivat tärkeitä koulutta- Koulutuspäällikkö pyrkii valitsemisen ja oppimisen perusteita. maan työpaikkaohjaajan perehdyTyöpaikkaohjaajan työtä helpot- tettävän osaamistason ja tulevien taa, kun hän sisäistää oppimisen työtehtävien mukaan – henkilökeyksilöllisyyden sekä ymmärtää miaa kuitenkaan unohtamatta. Pääasiallinen perehdyttäminen tapahtuu työn ohessa. Perehdyttämisjakson pituus riippuu hyvin pitkälti perehdytettävän henkilökohtaisesta osaamistasosta sekä työnkuvasta. Keskimäärin perehdyttäminen kestää noin 2–3 viikkoa. Perehdyttämisjakson pituus selkiytyy työpaikkaohjaajan ja perehdytettävän välisissä palautekeskusteluissa sekä työpaikkaohjaajan arviosta perehdytettävän henkilökohtaisen osaamisen kehittymisestä. Perehdyttäjille riittää tekemistä Korsisaari-yhtiöissä, joka kouluttaa ja kurssittaa uusia työntekijöitä yhteistyössä useiden eri oppilaitosten kanssa. Lisäksi yritys tarjoaa työharjoittelupaikkoja logistiikan perustutkinnon oppisopimusopiskelijoille sekä aikuiskoulutuskeskusten linjaautokuljettajan koulutusta suorittaville. Perehdytystä kaipaavat tämän lisäksi muista kuljetusalan yrityksistä Korsisaari-yhtiöihin töihin tulevat työntekijät. ● Korsisaari-yhtiöiden toiminta on aloitettu Nurmijärvellä vuonna 1929. Korsisaari-yhtiöiden perustaja Emil Korsisaari ajoi tuolloin ensimmäisen linja-autovuoronsa vapunpäivänä Nurmijärveltä Helsinkiin. Matka kesti puolitoista tuntia suuntaansa. Vuosi vuodelta vuoromäärä on lisääntynyt ja yritys laajentunut merkittäväksi liiketoiminnaksi. Yhtiöt hoitavat muun muassa linja-, tilaus- ja taksiliikennettä sekä matkojen yhdistely- ja ambulanssipalveluita. Myös joukkoliikenteen hoitamiseen liittyvä konsultointi ja joukkoliikenteen tuotannonohjausjärjestelmät ovat osa Korsisaari-yhtiöiden liiketoimintaa. Yhtiöiden toimipisteet sijaitsevat Nurmijärvellä, Hyrylässä, Helsingissä, Espoossa, Konnevedellä ja Lohjalla. Pääasiallisina toiminta-alueina ovat Keski-Uusimaa ja pääkaupunkiseutu. Pyörätuolin käsittely ja oikea sitominen on invataksi- ja palveluliikenteen kuljetuksissa tärkeä taito niin turvallisuuden kuin oikean työergonomian takia. Lähde liikkeelle | syksy 2011 17 TEKSTI: TARJA RANINEN | KUVAT: GÖRAN TORNAEUS Palkittuja työssäoppimisen käytäntöjä T AO:n rehtori Jarmo Kumpula kertoo, että maalarimestari Samuel Koskisen testamentti, jolla varat oppilaitoksen perustamiseen saatiin, on voimassa edelleen. Testamentti määrää, että ammattikoulutusta on annettava käsityövaltaisilla aloilla, erityisesti maalausalalla. Opintoaloista maalarikoulutus on edelleen tärkeä, termit vain ovat vaihtuneet. Nyt suoritetaan pintakäsittelyalan perustutkinto, jossa on ryhmät lattianpäällystykseen, teolliseen pintakäsittelyyn ja maalariksi. Rekrytointitarve ratkaisee Tärkein TAO:n ja paikallisten yritysten välinen yhteistyömuoto on opiskelijoiden työssäoppiminen. Hyvässä työssäoppimispaikassa on Kumpulan mukaan rekrytointitarve nyt tai tulevaisuudessa. – Jos työssäoppimista järjestetään millään muulla perusteella, ollaan vaarallisella tiellä. Sellaisessa yhteistoiminnassa, jossa raha ei liiku, kaikkien osapuolien täytyy tuntea hyötyvänsä jollain muulla tavoin. Terve lähtökohta on se, että yritys ajattelee omaa tulevaisuuttaan: me tulemme tarvitsemaan työntekijöitä; haluamme nähdä, millaista porukkaa koulutuksesta on tulossa ja päästä poimimaan heistä parhaat. ”Emme anna opiskelijoiden juosta yrityksissä” Kun kunnallisissa oppilaitoksissa opiskelijat pääsääntöisesti hake- 18 Lähde liikkeelle | syksy 2011 On vuosi 1925 Suomen Turussa. Saksaan kisällimatkan tehnyt maalarimestari Samuel Koskinen katselee Hämeenkadulta asuntonsa ikkunasta vastapäistä tupakkatehdasta. Tehtailija Rettigillä on varaa kouluttaa omat työntekijänsä, mutta maalareille ja muille käsityöläisille ei ole tarjolla lainkaan koulutusta. Samuel päättää testamentata koko yritystoiminnalla ansaitsemansa omaisuuden oppilaitoksen perustamiseen. Samuel kuolee vuonna 1925 ja Turun ammattiopisto/ Åbo yrkeinstitut perustetaan vuonna 1929. Välillä maalariammattikoulun nimellä tunnettu, nyt taas Turun ammattiopisto (TAO) jatkaa käsityöammattien koulutusta Samuelin testamentin hengessä. (kuvassa Samuel Koskinen) vat itse työssäoppimispaikkansa, yrityksissä kyselemässä milloin TAO:ssa on päinvastoin. Opetta- mitäkin. Meillä on sekä nuoriso- että aikuisjat hakevat paikat Tärkein TAO:n ja ja neuvottelevat koulutuspuolelpaikallisten yritysten kaiken valmiikla opiskelijoita, välinen yhteistyömuoto joita me tarjosi yhden yhteyshenkilön kanssa. on opiskelijoiden amme työnteki– Päädyimme työssäoppiminen. jöiksi yrityksiin. tähän siksi, että alamme on pieni Suhteidemme ansiosta opettajat ja yritykset niin pieniä, että suh- tuntevat yritysten tarpeet ja työteemme kärsivät, jos annam- tilanteet niin hyvin, että yritykset me opiskelijoiden juoksennella saavat meiltä juuri sopivaa kou- Jarmo Kumpula on toiminut jo 25 vuotta Turun ammattiopiston rehtorina. lutettua työvoimaa. Ne voivat myös lähettää meille henkilöitä jatkokoulutettavaksi – tosin käsityöaloilla koulutusvimma ei ole kovin suuri. Opiskelupaikat eivät ainakaan lopu kesken. Oppipaikka-kokeilu TAO:ssa on ollut kahden vuoden ajan Oppipaikka-kokeilu, jossa nuorisopuolen tutkintoon johtavan koulutuksen opintoaikoja pyritään lyhentämään ja työssäoppimista lisäämään. – Tämä on tulevaisuudessa iso asia. Tässä on kyseessä työssäoppimisen laajentaminen oppisopimuksen menetelmin, ns. kolmannen vuoden vaihtoehto. Opiskelija on viimeisen opintovuoden työpaikalla, mutta pysyy meidän opiskelijanamme. Hän ei saa opintososiaalisia etuja, koska hänelle maksetaan palkkaa, mutta opiskelijasuhdettaan hän ei menetä. Kokeilu ei vähennä kustannuksia, mutta opiskelija saadaan työelämään aiemmin. Asiassa on myös moraalinen Julkisivumaalauksen näytöt on helpoin tehdä oppilaitoksen tiloissa. Työnantajan edustaja Mika Aaltonen arvioi Essi Heimon kädenjälkeä Julkisivujen pintakäsittelyt -näytössä. näkökulma: työssäoppiminen on pääsääntöisesti palkatonta, mutta on olemassa joku raja, miten paljon yrityksiin voidaan antaa työvoimaa maksamatta mitään työnantajalle tai opiskelijalle. Oppisopimus on työsuhde, joten se ratkaisee ongelman ainakin osittain. Työelämän arki on yllätyksiä täynnä – Jos työssäoppimisjakso alkaa maanantaina, edellisenä maanantaina tiedämme ehkä noin 10 prosenttia siitä, mitä opiskelijat tulevat jakson aikana tekemään. Perjantaihin mennessä prosentti on noussut jo 90:een. Loppujen 10 prosentin kanssa sovimme, että he tulevat maanantaiaamuna koululle ja täältä heidät kuljetetaan työmaalle. – Urakoivissa yrityksissä on erilaisia työtilanteita, eikä kaikille opiskelijoille aina ole tarjolla sitä kaikkein parasta työtä. Nykyisessä pedagogiikassa keskitytään vähän liikaa taitoon. Nuorten kohdalla pitäisi keskittyä enemmän asenteeseen. Työssäoppimisjaksolla pitää toki oppia oikeita asioita, mutta pienellä yrityksellä ei ole aina samanlaista keikkaa. Kaikkien työntekijöiden pitää olla valmiita oppimaan uutta ja tekemään jotain ihan muutakin. Oppilaitoksissa joudutaan tasapainottelemaan yrityselämän ja yhteiskunnan vaatimusten välillä. Yritykset haluavat vain kilpailukykyisiä työntekijöitä. Kilpailutilanne on useimmilla aloilla niin tiukka, että yritykset eivät selviä, jos työntekijät eivät ole hyviä. – Ihminen on parhaimmillaan, kun työ vaatii sopivan ponnistelun. Jo nuorillakin työelämään valmistautuvilla henkilöillä on hyvin erilaisia ominaisuuksia; toinen pitää stabiileista työolosuhteista, toinen nauttii vaihtelusta ja tylsistyy samanlaisena toistuvissa tehtävissä. Uskon rehellisyyteen. Jos ihminen ei kelpaa töihin näillä eväillä, hänelle pitäisi järjestää jotain muuta. Siksi kannatan sosiaalisia työpaikkoja, perustelee Kumpula. Minun alkuperäisellä alallani eli veneenrakennuksessa on ollut yritys, joka käytti pääsääntöisesti entisiä vankeja. Työpaikalle koulutetaan yhteyshenkilö TAO:ssa ei kouluteta työpaikkaohjaajia, vaan työpaikan yhteyshenkilö nimikkeellä työpaikkakouluttaja. – Alun perin termi oli vahinko. Käytimme omissa papereissamme kouluttaja-termiä, vaikka määräysten mukaan olisi ”Olemme onnellisimmillamme toimiessamme omien äärirajojemme lähellä, mutta kohtuullisia aikoja kerrallaan.” pitänyt puhua ohjaajista. Kun aikaa kului, huomasimme tarkoittavamme eri asiaakin. Päätimme, että emme vaihdakaan omaa termiämme, kertoo Kumpula. Työpaikkakouluttajien koulutus on osa TAO:n erilaista lähestymistapaa työelämäyhteyksiin, ja opetusministeriö palkitsi sen vuonna 2010 Laatupalkinnolla. Työpaikkakouluttaja ei välttämättä ole se henkilö, joka on opiskelijan työkaverina tai ohjaa opiskelijaa, vaan se henkilö, jonka yritys on nimennyt yhteyshenkilöksi. Isossa yrityksessä heitä on monta, pienessä yrityksessä yhteyshenkilö on omistaja itse tai työnjohtaja. – Hoidamme kaikki asiat sen yhden ihmisen kautta. Hän suo- Lähde liikkeelle | syksy 2011 19 ”Oli koulutustaso mikä tahansa, ei ole helppoa arvioida toisia eikä tulla itse arvioiduksi.” rittaa arvioinnit, hoitaa asiat organisaation sisällä ja ottaa myös reklamaatiot vastaan. Emme mene koskaan organisaatioon sisään. Yhteyshenkilö on meidän rajapintamme. Sääntönä on se, että jokainen työpaikkakouluttaja on meidän kouluttamamme. Yritys, jossa ei ole koulutettua yhteyshenkilöä, voi yhden kerran olla työssäoppimispaikkana. Sen jälkeen se ei ole mahdollista. Yksi koulutuspäivä vuodessa Kouluttajan ei tarvitse olla käynyt koko koulutusta ensimmäisen työssäoppijan tullessa yritykseen. Koulutus on neljä- tai oikeastaan viisiosainen, ja osia pitää suorittaa yksi per vuosi. Koulutus kestää yhden päivän. – Ensimmäisen osan nimi on Pelin säännöt. Se on ihan pakko suorittaa; se on kynnyskysymys. Siinä käydään läpi vastuunjaot, työssäoppimisen tarkoitus ja hyödyt. Toinen osa on Arviointi. Ykkösosan jälkeen koulutettava huomaa, että hän pääsee helpommalla, jos käy kakkososan mahdollisimman nopeasti. Arviointi ”kuuluu kauppaan” eli kun tekee oppilaitoksen kanssa sopimuksen, sitoutuu samalla arvioimaan. Kolmas osa on Opettamisen perusteet ja nelososa on Näytöt. Kolmas osa menee Kumpulan mukaan sopivasti siinä välissä, ja näytöthän ovat sitten taas arviointia, joka aina kiinnostaa. Yrityksissä koetaan, että he ovat samanarvoisia, kun pelisäännöt ovat samat kaikille ja ne kuullaan yhtaikaa. Yrittäjät pitävät näistä tilaisuuksista myös siksi, 20 Lähde liikkeelle | syksy 2011 Pintakäsittelyalalla tekniikka ei muutu nopeasti, maali levitetään edelleen siveltimellä ja laasti tasoitetaan lastalla. Maalariksi opiskeleva Niina Sormunen keksi helpon tavan poistaa ylimääräiset maalit ikkunanpokista. TAO:ssa voi suorittaa veneenrakentajan tutkinnon ja rakentaa vaikkapa perinteisen soutuveneen tai intiaanikanootin. että he tapaavat saman alan ihmisiä. Viides osa on nimeltään Klubi, joka on vapaaehtoinen. Kaikki neljä osaa suorittaneet kuuluvat automaattisesti Klubiin. – Klubeja on järjestetty vuodesta 2003 lähtien. Me käytämme Klubia mielipiteiden kysymiseen työnantajilta. Tämä TAO:n malli on yksi niistä hyvistä työssäoppimisen käytännöistä, joita opetusministeriö on käyttänyt kansainvälisillä foorumeilla esimerkkinä Suomesta. Mallia saa vapaasti käyttää, mutta kaikille se ei ole kopioitavissa. – Olemme lähteneet vuoden 1999 lakiuudistuksen jälkeen niin eri poluil- le. Ratkaisevan tärkeää on se, mitä asioita opiskelija, opettaja, ohjaaja ja työpaikan yhteyshenkilö hoitavat. Kuulostaa pieneltä asialta, mutta se vie polut paljon kauemmas toisistaan kuin ensin uskoisi. ● TEKSTI: MARITTA MENSONEN, PROJEKTIPÄÄLLIKKÖ, NÄYTÖN PAIKKA -HANKE KUVA: ANNINA PUURTINEN Näytön paikka Kaksi sanaa – useita merkityksiä. Näytön Paikka -hankkeessa ne tarkoittavat ammatillisen osaamisen tunnistamista pajatoiminnassa, uskallusta näyttää omaa osaamistaan ja antaa toisten arvioida omaa työtään ja työn tulosta. Ei mikään helppo askel pitkän työttömyyden jälkeen. E telä-Savossa käynnistettiin vuonna 2008 ESR-rahoituksella laaja kolmannen sektorin kehittämistyö. Tavoitteena oli laadun ja yhteistyön lisääminen, läpivirtaavuus ja palveluketjujen yhtenäistäminen. Edellisessä hankkeessa (Toimivat Välityömarkkinat Etelä-Savoon) kehitimme ja pilotoimme työnvalmentajan koulutusta, tavoitteena luoda uusi malli ja työvalmentajan ammattinimikkeen selkeyttäminen ja virallistaminen. Opetushallitus ei kuitenkaan nähnyt työvalmentajan ammattitutkinnon tarpeellisuutta, vaan tutkintorakenteisiin otettiin erillinen työvalmennuksen erikoisammattitutkinto. Tarve kentällä olisi kuitenkin ollut käytännönläheisempi koulutus – työvalmentajan ammattitutkinto. Koulutuksen tarve kävi myös ilmi opiskelijamäärissä. Ensimmäiseen pilottikoulutukseen osallistui 68 työvalmennus- tai erilaisissa neuvonta- ja ohjaustehtävissä olevaa henkilöä. Harvemmin hankkeista jää jotain todellista hyödyllistä elämään. Halusimme jatkaa kehit- tämistä ja hyödyntää työvalmentajien osaamista ja koulutusta konkreettisesti. Seuraava askel työvalmentajien / pajavastaavien koulutuksen jälkeen oli pajatoiminnan kehittäminen. Näytön Paikka -hanke on alueellinen, Savonlinnan seudulle rajattu kahden suurimman yhdistyksen, Savonlinnan Seudun Nuorisotoiminnan Tuki ry:n ja Savonlinnan Toimintakeskus ry:n yhteinen hanke. Hankkeen päätavoitteina ovat osaamisen tunnistaminen ja tunnustaminen pajatoiminnassa ja rahoitusmallin etsiminen sekä pajatoiminnan perustutkinnolle että ammattitutkinnolle. Näytön paikka pajoissa Pajatoimintaan ohjautuvat haasteelliset nuoret ja pitkäaikaistyöttömät aikuiset. Arjen hallinta on vaikeaa, ja ongelmia on työttömyyden aikana kasautunut. Nuorta ei koulu ole kiinnostanut tai hän ei tiedä, mitä haluaisi tulevaisuudessa tehdä. Aikuiset ovat joutuneet työttömäksi, ja työttömyys on syystä tai toisesta pitkittynyt. Heille on kuitenkin kertynyt elämän aikana paljon osaamista. Tämän osaamisen tunnistaminen ja mahdollinen hyödyntäminen työelämään paluuta varten on ensisijaisen tärkeää. Kun pajatoiminnan aikana arki on saatu jälleen sujuvaksi ja omaksuttu työelämän säännöt, on osaamisen tunnistamisen ja kirjaamisen vuoro. Kun osaamista ja valmiutta on valmentajan mielestä kertynyt tarpeeksi esimerkiksi osatutkintoa varten, otetaan asia työntekijän kanssa varovasti esille. Jos työntekijä innostuu osaamisen tunnustamisesta ja on valmis näyttämään osaamistaan, käydään yhdessä näyttötutkinnon vaatimukset läpi ja valmistellaan työntekijää erityisen huolellisesti näyttöjä varten. Työvalmentaja on koko prosessin ajan mukana, ja lisäksi yksi omista näyttötutkintomestareista. Ensimmäisen osatutkinnon aikana on erityisen tärkeää, että työntekijä saa tarvittavaa tukea ja ”tsemppiä”, jotta prosessi onnistuu. Onnistumisen myötä voidaan mahdollisen seuraavan näytön aikana jo lisätä työntekijän Lähde liikkeelle | syksy 2011 21 Projektipäällikkö Maritta Mensonen työpöytänsä äärellä. itsenäistä toimintaa niin, että viimeisessä näytössä ei enää erityistukea tarvitse ja työntekijä on valmis siirtymään avoimille työmarkkinoille. Siirtyminen avoimille työmarkkinoille on työntekijälle iso asia. Jotta siirtyminen avoimille markkinoille sujuisi helpommin, olemme aloittamassa yhteistyökuvioita yrittäjien kanssa. Kun työntekijä on näyttänyt osaamistaan ja jäljellä on vielä yksi osatutkinto, yritämme löytää hänelle oppisopimuspaikan. Oppisopimuspaikan tarjoavalla yrittäjällä täytyy olla halu ja tarve työllistää. Työntekijä voi näyttää osaamistaan ja suorittaa viimeisen tutkinto-osan ja vakuuttaa työnantaja osaamisestaan. Tässä kuvioissa on myös mukana työvalmentaja, joka alkumetreillä on tukemassa työntekijää uudessa ympäristössä. Kaikki tämä on edellyttänyt osatoteuttajan, erityisasiantuntija Kalle Vastamäen, arvokasta panosta. Pajavastaavat ovat hänen opastuksellaan tutustuneet 22 Lähde liikkeelle | syksy 2011 Osaamisen tunnistaminen ja mahdollinen hyödyntäminen työelämään paluuta varten on ensisijaisen tärkeää. osaamisen tunnistamiseen. Heillä on käytössä oman alansa pajatoimintaan sovellettu ohjelma, joka työkaluna auttaa kirjaamaan Opetushallituksen opetussuunnitelmien mukaista vaadittavaa osaamista. Nyt osaaminen ei enää ole vain ”minusta tuntuu, minun mielestäni” -arviointia, vaan kirjattua ja dokumentoitua osaamista, josta voi saada todistuksen. Rahoitus Kun työntekijä tulee pajalle töihin, hän on pääasiassa jonkin työllistämistuen piirissä. Jos hän samalla opiskelee, katsotaanko tätä opiskeluksi vai ei? Onko työssä oppiminen opiskelua – vai eikö työtä tehdessä voi oppia? Nämä ovat vielä valtakunnallisesti ratkaisemattomia kysymyksiä, jotka vaikuttavat pajatoiminnan rahoitukseen ja työntekijän toimeentu- loon. Rahoitusmallin löytäminen onkin suurimpia kysymyksiä ammattiosaamisen näyttämiselle työssä. Koulutusorganisaatioilla on tutkintoanto-oikeudet, ja yhteistyö heidän kanssaan on tärkeää. Näyttötutkinnot, oppiminen ilman koulupenkkejä ovat kuitenkin useimmille koulutusorganisaatioille vielä hyvin vaikeita ymmärtää. Oppiminen on heille edelleenkin sidottu fyysisesti kouluun. Jos koulutusorganisaatio ottaa työntekijän kirjoilleen, hän on silloin opiskelija, ja koulutusorganisaatio saa rahaa. Kun työntekijä ei kuitenkaan käy koulussa, niin eivätkö silloin pajat voisi saada tätä koulutusrahaa itselleen – luonnollisesti näyttöjen kustannuksia lukuun ottamatta? Joillakin paikkakunnilla tämä jo toimii. Koulutusorganisaatio maksaa tietyn summan päivässä pajoille, kun ”heidän” opiskelijansa on oppimassa pajalla eikä koulun penkillä. Tätä mallia toivotaan myös Savonlinnaan. ● TEKSTI: KALLE VASTAMÄKI, ERITYISASIANTUNTIJA, NIVELKYTKIN, BOVALLIUS-AMMATTIOPISTO Työvoimapoliittisten toimenpiteiden laatu ja työympäristöjen hyödyntäminen oppimisympäristöinä A mmatillinen koulutus Suomessa on tehostunut kohti jatkokoulutusta, käytännössä ammattikorkeakoulutusta ja insinööritutkintoja. Tämä sangen kunnioitettava tavoite on saanut aikaan sen, että käytännön työtaitojen, työelämäosaamisen, pedagoginen kehitys on jäänyt jalkoihin; sellaisen osaamista kerryttävän toiminnan, jossa tehdään työtä oman sen hetkisen taitotason mukaan, osana työporukkaa, samalla lisää oppien ja haastavampiin ja laajaalaisempiin tehtäviin harjaantuen. Suomesta on kadonnut malli oppia ammattiin tavalla, jossa jo alusta pitäen tullaan osallisiksi työskentelyn kaikista puolista, ei vähiten sosiaalisista ja sosiaalistavista puolista. Työelämäosaamisella tarkoitan asiaa hyvin laajasti käsitettynä: osataan ja halutaan tulla tiettyyn paikkaan tiettynä aikana tietyssä kunnossa, olla ryhmässä, vastaanottaa ja saada ohjeita ja palautetta sekä olla ihmisenä ihmisten joukossa - siinä samalla saaden aikaan myös ne suoritukset, joita ammatti vaatii, jotta palkanmaksajalle muodostuu perusta maksaa palkkaa. Palkan eli toimeentulon hankkiminen hyödyntäen omaa osaamistaan, ja sitä kautta yhteisöön jäseneksi tuleminen, on aina ollut perus- työtoiminta ja palkkatuettu työ. tana Suomen kaltaiselle yhteis- Kaikista näitä toimenpiteitä koskunnalle nyt ja todennäköisesti kevista laeista löytyy maininta siitulevaisuudessakin. tä, että toiminnan pääasiallinen Ammatillisella koulutuksella ny- tarkoitus tai tarkoitus osin, on kymuodossaan on yhä suurem- yksilön työmarkkinakelpoisuupia vaikeuksia yhä suuremman den parantuminen. joukon nuoria Nyt pitäisi antaa Näyttää siltä, kanssa heidän mahdollisuuksia sinne, että työvoimapokasvattamisesmissä oikeaa työtä on. liittisten toimenpisaan ja opastateiden puolella, misessaan työelämään ja elä- esimerkiksi erilaisissa työelämämään yleensä. Tuo elämään valmennusta tarjoavissa organiyleensä kasvattaminen on täs- saatioissa, on ympäristö tehdä sä maassa kauneimmin sanottu oikeaa työtä oikeassa ympärislaissa ammatillisen koulutuksen tössä, mutta ei varsinaisesti tarjärjestämisestä 5§:ssä. vetta arvioida toiminnan laatua Ammatillista koulutusta normit- osaamisen kertymisen kannalta. tavissa tekijöissä, laissa ja tutkin- Koulumuotoisessa nuorisoasteen tojen perusteissa (opetussuunni- ammatillisessa koulutuksessa telmissa) on työelämäosaamisen puolestaan on valmius osaamikohentuminen ytimessä. Kun sen arvioimiseen, mutta oikea koulutuksen määrärahoja sovel- työ on siirtynyt paljolti paperille. letaan yksilöön, käytetään rahaa, Rahan tuhlaaminen vailla yritysjotta yksilö oppisi jotain, jonka täkään arvioida tuloksien laatua perusteella joku jossain joskus ei ole se paha juttu. Pahin juttu voisi hänelle maksaa palkkaa eli on, että koko ajan on ihmisiä toimeentuloa. Kun suuri joukko väärissä palveluissa väärään aikoulutuksesta syrjäytettyjä on kaan, heidän saamatta sitä tuesimerkiksi TE-toimistojen (aiem- kea, johon he ovat oikeutettuja. Jatkossa tulee luoda toiminmin ”työkkärin”) kirjoilla, on tuo vaatimus löytänyt tiensä myös tamalleja, joilla voimme hallitustyövoimapoliittisia toimenpitei- ti tarjota ihmisille mahdollisuuktä normittavien lakien sisältöön. sia oppia sen kaltaisia yksilöityjä Tällaisia toimenpiteitä ovat esi- osaamisia, jotka kattavat polkua merkiksi työelämävalmennukset, kohti työelämää. Näiden mallien erilaiset harjoittelut, kuntouttava tulee jo itsessään sisältää oike- aa, tavoitteellista työtä, joka on mielekästä, riippumatta siitä, onko juuri sillä hetkellä, juuri sillä alueella, tarjolla juuri sen osaamisen pohjalle työtä avoimilla markkinoilla. Kaikki osaaminen meillä jo on, ja rahoituksetkin varmasti riittäviä. Nyt pitäisi antaa mahdollisuuksia sinne, missä oikeaa työtä on, vaikkakin se olisi taloudellisessa mielessä vain jäljitelmää. Mahdollisuuksien mukaan tietysti myös velvollisuuksia kehittää ja parantaa toimintaa. Kaikki toiminta missä tahansa on mahdollista tunnistaa osaksi koulutusta, ja koulutusta on mahdollista järjestää missä tahansa, mutta selkeästi ja tavoitteellisesti laatua valvoen. ● Lähde liikkeelle | syksy 2011 23 LIIKKEESSÄ MUKANA Aikuiskoulutuksen neuvonta- ja Aik ohjauspalvelut Keski-Pohjanmaalla ohja KOULUTUSNEUVONTA- JA OHJAUSPALVELU AIKUISILLE JA YRITYKSILLE Jäikö koulut kesken? Puuttuuko tutkinto? Oletko ammatinvaihtaja? Aikuinen - uudistu opiskelemalla! Keski-Uudellamaalla toimiva Keuda palvelee aikuisia, jotka haluavat kehittyä ammatissaan tai suunnata kokonaan uudelle uralle. Koulutustarjontamme kattaa kaikki koulutusalat. Meillä voit suorittaa kokonaisen tutkinnon tai keskittyä valitsemaasi osa-alueeseen. Keuda - Työelämän taitaja www.keuda.fi Yrityspalvelu vastaa Porvoon kauppaoppilaitoksen aikuiskoulutuksesta. Järjestämme kursseja myynnin ja markkinoinnin, taloushallinnon, atk:n sekä yrittäjyyden osa-alueilla. Voit suorittaa aikuispuolella tutkinnon tai osallistua yksittäisille lähipäiville. yp. www.aikuisoppija.fi Porvoon kauppaoppilaitos,Yrityspalvelu | Opistokuja 1 | 06100 PORVOO | (019) 574 0700 .,,11267$$.2/,,.817$$/$123,6.(/8" /LLNXQQDQDPPDWWLWXWNLQWRRQ/$7YDOPLVWDYDNRXOXWXV 9DOPHQWDMDQDPPDWWLWXWNLQWRRQ9$7YDOPLVWDYDNRXOXWXV /LLNXQQDQRKMDXNVHQSHUXVNXUVVL/23 0\|VPXLWDOLLNXQWDDODQNXUVVHMD ZZZYLUSLQLHPL¿ 9,53,1,(0(1/,,.817$23,672 +LLKWRPDMDQWLH.LYLQLHPL 24 Lähde liikkeelle | syksy 2011 TEKSTI: ANITTA PURHONEN, SEDU AIKUISKOULUTUS, TEKNIIKAN ERIKOISAMMATTITUTKINNON TUTKINTOTOIMIKUNNAN JÄSEN KUVA: JUKKA HALMEKOSKI Tutkintotoimikunnat valvovat Laki ammatillisesta aikuiskoulutuksesta säätää, että tutkintotoimikunnat vastaavat näyttötutkintojen järjestämisestä ja valvonnasta. Opetushallitus ohjaa 19.4.2011 päivätyllä kirjeellään tutkintotoimikuntia tekemään muun laadunvalvontatyön lisäksi vierailukäyntejä tutkinnon järjestäjien luokse. Vierailukäyntejä ei kuitenkaan ole säädetty pakollisiksi. V alvonnan käsite tutkintotoiminnassa on haasteellinen. Mitä pitäisi valvoa? Ainakin säädösten mukaisuutta, laatua, järjestämissopimusten ja näyttötutkinnon järjestämissuunnitelmien toteuttamista, näyttötutkintojen suunnittelua, toteuttamista ja arviointia sekä tutkinnon suorittajien oikeusturvan ja tasapuolisen kohtelun toteutumista. Toimikuntien tulee kuunnella tarkalla korvalla, kuinka toiminta tutkinnon järjestäjillä kehittyy ja tehdä hyvistä käytännöistä tarvittaessa synteesejä kaikkien tutkinnon järjestäjien hyödyksi. Toimikunnan työ on jatkuvaa ohjausta ja uudelleen sopimista, koska säädökset ja niiden tulkinnat kehittyvät koko ajan. Toimikunnan tehtävä on tulkita säädöksiä ja oppaita yhteistyössä sopijaosapuoltensa kanssa. Yhteistyötapoja Tutkintotoimikuntien seminaarissa Tallinnassa joulukuussa 2010 nousi esille, että toimikuntien tulisi tehdä yllätysvalvontakäyntejä työpaikoilla meneillään oleviin tutkintotilaisuuksiin. Näin täytettäisiin lainsäädännön toimikunnalle määräämä valvontavelvollisuus. Opetushallituksen vierailukäyntejä koskeva huhtikuinen ohjauskirje onneksi osoittaa, että näistä ajatuksista on luovuttu. Kaikenlaiset yllätystarkastukset on monin tavoin kirjeessä suljettu pois. Tässä artikkelissa valotetaan muita keinoja valvontavelvollisuuden toteuttamiseksi. Osa näistä keinoista on mainittu myös Opetushallituksen kirjeessä. Joihinkin tutkintotoimikuntiin tulevat hyväksyttäviksi pelkät tutkintotodistukset ilman liitteitä. Jotkut toimikunnat haluavat etukäteen hyväksyä kaikki tutkinnonsuoritussuunnitelmat, arvioijat ja näyttöympäristöt. Lisäksi toimikunta voi vielä vaatia kattavat suorittajakohtaiset yhteenvedot. Ohjaukselle on tässä yllin kyllin aineksia, mutta meneekö valvonta liiankin pitkälle? Tekniikan erikoisammattitutkinnon toimikunta on pyrkinyt optimoimaan työnsä määrää: toimikunta ei halua tunkeutua tutkinnon järjestäjän reviirille, mutta haluaa kuitenkin saada tietoa siitä, kuinka kentällä toimitaan sekä valvontavelvollisuutensa toteuttamiseksi että ohjaustyönsä perusteeksi. Toimikunta saa prosessin loppuvaiheessa todistuksen hyväksymiskokoukseen arvioijaluettelon ja suorittajakohtaisen yhteenvedon, jossa nykyään näkyy myös tutkinnonsuoritussuunnitelma. Niiden perusteella todistuksia on hyväksytty, hylätty ja jätetty pöydälle lisäselvityksiä varten. Toimikunta ohjaa tutkinnon järjestäjiä sellaisissa asioissa, joissa se havaitsee kehitettävää. Näistä asioista muodostuu keskeinen runko vuosittaisille yhteistyöpäiville järjestäjien kanssa. Päivillä keskustellaan ja ratkotaan yhdessä ilmenneitä ongelmia ja tehdään yhdessä uutta tulkin- taa Opetushallituksen linjausten mukaisesti. Yhteistyöpäivillä on keskeinen merkitys yhtenäisten toimintatapojen luomisessa ja kehittämisessä. Toisinaan toimikunta on joutunut tutkintotodistusta hyväksyessään toteamaan, että tutkinnon suorittaja on ohjattu suorittamaan väärää tutkintoa. Tilanne on tutkinnon suorittajan kannalta erittäin epämiellyttävä: mitä jos parin vuoden aherruksesta on seurauksena päätös, että tutkintotoimikunta ei hyväksy tutkintotodistusta, koska tutkinnon suorittaja olisi pitänyt hakeutumisvaiheessa ohjata suorittamaan toista tutkintoa? Näissä tapauksissa toimikunta on yleensä jättänyt todistuksen pöydälle ja pyytänyt lisätietoja ja/tai arviointiaineistoja toimikunnan nähtäväksi tai se on kutsunut näyttötutkintomestarin seuraavaan kokoukseen antamaan lisäselvityksiä. Lopputulos on useimmiten ollut se, että tutkinnon suorittaja on saanut todistuksensa ja toimikunta on ohjannut pöytäkirjanotteella tutkinnon järjestäjää kiinnittämään hakeutumisvaiheessa huomiota siihen, että hakeutujat ohjataan suorittamaan heille sopivaa tutkintoa. Mutta joidenkin kohdalla tutkinto on jouduttu hylkäämään, koska työtehtävissä ei ole ollut mahdollista osoittaa tutkinnon perusteissa vaadittua osaamista. Ohjaavaa keskustelua on usein jatkettu puhelimessa Lähde liikkeelle | syksy 2011 25 Pertti Lindroos (OAJ), puheenjohtaja Jukka Nieminen (Teknologiateollisuus ry), Anitta Purhonen (OAJ) ja Risto Pääkkönen (Rautaruukki Oyj) ovat tyytyväisiä saatuaan jälleen hyväksytyksi pinon näyttötutkintoja tekniikan erikoisammattitutkinnon tutkintotoimikunnan kokouksessa elokuussa 2011. ja yhteistyöpäivillä. Toimikunta on monesti sopinut seuraavan kokouksen pidettäväksi tutkinnon järjestäjän tiloissa, jotta samalla on voitu keskustella mahdollisimman monien tutkinnon järjestämiseen osallistuvien henkilöiden kanssa. Valvonnan painopiste prosessin alkupäähän Vaikka tasalaatuisuus ja tutkintojen arvostus on ylväs tavoite, se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että kaikkien tulisi tehdä kaikki samalla tavalla. Henkilökohtaistamiselle tulee olla tilaa. Toimikunta on siirtänyt ohjauksen painopistettä prosessin alkupäähän, jolloin tutkinnon järjestäjien on helppo tehdä tarvittavia korjaavia toi- 26 Toimikunnan työ on jatkuvaa ohjausta ja uudelleen sopimista, koska säädökset ja niiden tulkinnat kehittyvät koko ajan. menpiteitä toimintatapoihinsa ilman, että asiakasrajapinnalla syntyy ongelmia tai laatupoikkeamia. Toimikunnalla on tapana tutkia tarkoin näyttötutkinnon järjestämissuunnitelmat. Niistä on toisinaan puuttunut tutkinnon järjestäjän oma tulkinta siitä, millaisia tutkintotilaisuudet voisivat olla tai mitä työpaikalta ja työtehtävältä edellytetään, kun joku suorittaa tutkintoa. Usein toimikunta on vieraillut tutkinnon järjestäjän luona, jotta on voitu yhdessä keskustella tutkinnon järjestämistavoista ennen järjestämissopimuksen tekemistä. Toisinaan järjestäjän edustajat on kutsuttu toimikunnan kokoukseen keskustelemaan tutkinnon järjestämisestä. Toimikunta on myös kannustanut tutkinnon järjestäjiä oma-aloitteisuuteen: järjestäjä voi tiedustella mahdollisuutta päästä toimikunnan kokoukseen keskustelemaan toimikunnan kanssa tutkintojen järjestämisestä. Kun tutkinnon perusteet uudistuivat vuonna 2009, toimikunta laati valtakunnallisen tutkinnonsuoritussuunnitelmalomakkeen, johon tehdään myös kaikki tutkinnon suorittamiseen liittyvät arvioinnit. Ohjauksen ja valvonnan painopistettä on siirretty prosessin alkuun myös siten, että toimikunta pyytää lähtökohtaisesti viiden ensimmäisen tutkinnon suorittajan tutkinnonsuoritussuunnitelmat nähtäväksi kokoukseensa sen jälkeen, kun näyttötutkintomestari on ne hyväksynyt, mutta ennen kuin tutkintosuoritukset ovat käynnistyneet. Jos suunnitelmat eivät ole olleet kunnossa, toimikunta on pöytäkirjannut korjaustoimenpiteitä ja keskustellut asioista järjestäjän kanssa sähköpostitse, puhelimitse tai kasvokkain. Toimikunta on painottanut sitä, että näyttötutkintomestarin tehtävä on ohjata suunnitelman tekemistä ja hyväksyä se ennen tutkintosuoritusten käynnistymistä. Uusi näyttötutkinto-opas suosittelee, että tutkinnon järjestäjän edustaja ja tutkinnon suorittaja tekevät suunnitelman yhdessä. Vierailukäynnit Opetushallituksen huhtikuinen kirje määrittelee kullekin toimikunnalle vierailukäyntien enimmäismäärän talousarviopäätösten yhteydessä. Opetushallituksen ohjauskirjeen ansioksi luettakoon se, että vierailukäyn- tien suositusohjelma on kuvattu seikkaperäisesti. Sen avulla vähemmänkin aikaa toiminnassa mukana olleet voivat tehdä vierailukäynnin. Keskustelussa havaitsimme, että haastateltavien henkilöiden on syytä olla suhteellisen tuoreita tutkinnon suorittajia ja heidän arvioijiaan, jotta myös arvioinnissa syntyneet dokumentit ovat käytettävissä haastattelun tukena kaikilla osapuolilla. Toimikunta päätti, että jokainen jäsen tekee joka vuosi yhden vierailukäynnin. Arvioimme sen olevan resurssien puolesta mahdollista ja molemmin puolin hyvin hyödyllistä. Ainakin tutkintotoimikunnan jäsenet oppivat varmasti paljon tutkintojen järjestämisestä. Puheenjohtaja ”paritti” jäsenet siten, että jokaisessa vierailukäynnille lähtevässä parissa on enemmän ja vähemmän kokemusta omaava jäsen sekä edustaja kahdesta eri intressiryhmästä. Suurimpien järjestäjien joukosta tämän vuoden käyntien kohteeksi poimittiin kolme järjestäjää. Toivon, että vierailukäynneillä toteutuu erityisesti työelämän edustajien kuuleminen, joita tutkinnon suorittajatkin useimmiten edustavat. ● Lukijakilpailu 1 / 2011 Aikuisopiskelijan ohjaus hakeutumisen ja henkilökohtaistamisen yhteydessä sekä Kengitysseppä tuntee hevosen perin pohjin äänestettiin lehden 1 / 2011 lukijakilpailun kiinnostavimmiksi jutuiksi. Lukijakilpailuun osallistuneiden kesken arvottiin seuraavat kirjapalkinnot: Markus Aaltosen Miten meistä tuli kansanedustajia, Jouko Halmekosken Orjamarkkinat, Huutolaislasten kohtaloita Suomessa ja Wilson Kirwan Juoksijasoturin ihmeellinen elämä. Voittajat olivat Ritva Santti Kankaanpäästä, Karoliina Suoniemi Tampereelta ja Marjo Törmikoski Oulusta. Onnittelut voittajille ja kiitos kaikille lukijakilpailuun osallistuneille! Kerro mielipiteesi tämän lehden jutuista! Kerro mielipiteesi, mikä on tämän lehden mielenkiintoisin juttu. Halutessasi voit perustella, miksi valitsit juuri kyseisen jutun. Vastaamalla osallistut syksyn 2011 lehden lukijakilpailuun, jossa kaikkien vastanneiden kesken arvotaan setti, joka sisältää repun, toilettilaukun ja terästermosmukin. Lähetä vastauksesi 31.12.2011 mennessä osoitteessa www.lahdeliikkeelle.info. Voit antaa internetissä myös palautetta lehdestä. Lähde liikkeelle | syksy 2011 27 TEKSTI: MARITA HÄRMÄLÄ, YLIOPISTOTUTKIJA, KIELIKOULUTUSPOLITIIKAN VERKOSTO / SOVELTAVAN KIELENTUTKIMUKSEN KESKUS, JYVÄSKYLÄN YLIOPISTO Kieli- ja viestintätaidot tutkintoon valmistavassa koulutuksessa 28 Lähde liikkeelle | syksy 2011 Kieli- ja viestintätaidot ovat nykyisin yhä tärkeämpi osa ammatillista osaamista myös ns. työntekijäasteen työtehtävissä. Kielikoulutuspolitiikan verkoston keväällä 2011 Tieteiden talolla järjestämässä kieliparlamentissa pohdittiinkin kieli- ja viestintätaitojen merkitystä työelämässä eri osallistujien näkökulmasta. Parlamenttiin osallistui julkisen ja yksityisen sektorin työnantajia, koulutuksen tarjoajia, opiskelijajärjestöjä ja viranomaisia sekä tutkijoita. Kieliparlamentin näkemyksistä laadittiin kannanotto, joka toimitettiin eri sidosryhmille. (Lisätietoja: http://www.kieliverkosto.fi/docs/Kieliparlamentti_kannanotto_2011.pdf) Kieli- ja viestintätaidot näkyvämmäksi työpaikoilla Yhtenä keskeisenä ajatuksena kannanotossa oli, että vaikka perusta työelämässä tarvittavalle kielitaidolle luodaan muodollisessa koulutuksessa, niin taitojen edelleen kehittyminen on paitsi yksilön itsensä, myös työelämän vastuulla. Siksi kieli- ja viestintätaitojen tärkeyttä on tehtävä työpaikoilla näkyvämmäksi. Työelämän nopea muuttuminen on tehnyt osaamistarpeiden ennakoinnin kuitenkin haasteelliseksi, eikä esimerkiksi ammatillisen näyttötutkinnon suorittanut henkilö voi enää tutkintoa suorittaessaan varmuudella sanoa, millaisiin työtehtäviin hän tulee sijoittumaan ja millaista osaamista häneltä niissä edellytetään. Kielitaidon tarve vaihtelee myös ammattialoittain ja samankin alan eri työtehtävissä. Siksi onkin erityisen tärkeää nykyistä enemmän integroida kieli- ja viestintäaineiden opiskelua ammattiaineiden opiskeluun. Koulutuksen työelämävastaavuutta voidaan edistää tarjoamalla valmistavan koulutuksen kieltenopettajille mahdollisuuksia tutustua työelämään. Kielitaitovaatimukset määriteltävä selkeämmin Kannanotossa vaadittiin myös kielitaitovaatimusten selkeää määrittelyä tutkintoon johtavassa koulutuksessa. Vaatimuksissa on huomioitava kunkin työtehtävän onnistuneen hoitamisen kannalta oleellinen kielitaito, on se sitten arkista jutustelua, lyhyiden sähköpostiviestin kirjoittamista, kokouksiin osallistumista, tai erikielisten asiakirjojen käsittelyä. Askel kielitaitovaatimusten läpinäkyvyyden lisäämiseen on ollut se, että perustutkintojen uudistetuissa tutkinnon perusteissa kielitaitovaatimus ilmaistaan Yleiseurooppalaisen viitekehyksen taitotasoasteikolla. Sama asteikko on käytössä myös perusopetuksessa. Ammatillisten tutkintojen osalta yhteismitallisten asteikkojen käyttöönotto parantaa tutkintojen kansainvälistä vertailtavuutta. Myös ammatti- ja erikoisammattitutkinnoissa tulisi kielitaitovaatimus ilmaista nykyistä johdonmukaisemmin ja taitotasoasteikkojen avulla. On kuitenkin hyvä muistaa, että viitekehyksen taitotasoasteikot on laadittu ns. yleiskielitaitoa silmälläpitäen, eivätkä ne siis sellaisinaan sovellu ammatillisen kielitaidon kuvaamiseen. Arvioijakoulutusta tarvitaan Vaatimusten yhdenmukaistaminen eri tutkinnoissa ja eri tutkinnon järjestäjillä ei onnistu pelkkien taitotasokuvaimien avul- la. Kielitaidon arvioijat, olivatpa he sitten kielitaidon arvioinnin ammattilaisia, ammattiaineiden opettajia tai työpaikan edustajia, tarvitsevat myös jatkuvaa arvioijakoulutusta, missä arvioinnin keskeisistä periaatteista voidaan avoimesti keskustella ja samalla omakohtaisesti harjoitella kriteerien käyttöä. Toisen asteen ammatillisissa tutkinnoissa edellytettävä kielitaidon taso on varsin alhainen, joten sen arviointiin voivat kouluttautua myös muut kuin kieltenopettajat. Näin erityisesti silloin, kun tarkoituksena on arvioida tutkinnon suorittajan selviytymistä oman alansa keskeisistä työtehtävistä, ei arvioida hänen kokonaiskielitaitoaan taitotasoajatteluun perustuen. Kielten opiskelua lisättävä ammatillisessa koulutuksessa Kielitaidon merkitys ammatillisessa koulutuksessa nousi esille myös kielipoliittisen verkoston kevään 2011 eduskuntavaaliehdokkaille tekemässä kielibarometrissa. Yksi mukana olleista 20 väittämästä koski toisen asteen ammatillisessa koulutuksessa tarjottavia kieliopintoja. 60 % vastaajista (N=535) oli sitä mieltä, että kieliopintoja on lisättävä ja monipuolistettava paitsi korkeaasteella, myös toisen asteen Kielitaidon arvioijat tarvitsevat myös jatkuvaa arvioijakoulutusta. ammatillisessa koulutuksessa. Englannin osaaminen on nykyisin jokaisen perusosaamista, sen sijaan muiden kielten osaajista on työmarkkinoilla jatkuva pula. Mitä tutkintoon valmistava koulutus voi vastata näihin haasteisiin? Tärkeintä on monipuolisten kieli- ja viestintätaitojen korostaminen erityisesti työelämän osaamisvaatimuksena. Myös oman äidinkielen osaaminen on kielitaitoa. Puherohkeuden lisääminen ja kielenkäyttötilaisuuksien aktiivinen, itseohjautuva etsiminen ja hyödyntäminen on tärkeää. Internetiä ja erilaisia sosiaalisen median keskustelupalstoja, podcasteja jne. voidaan hyödyntää hyvinkin monella tapaa myös valmistavan koulutuksen kieltenopiskelussa. ● Lähde liikkeelle | syksy 2011 29 TEKSTI: TARJA RANINEN | KUVAT: GÖRAN TORNAEUS Helkama Bica kouluttaa monitaitoisia kaapelinvalmistajia Viisi vuotta sitten yksitoista Helkama Bican työntekijää suoritti elektroniikka- ja sähköteollisuuden ammattitutkinnon. Pari vuotta sitten henkilöstöltä alkoi tulla kyselyjä, milloin seuraava koulutus järjestetään. Toimitusjohtaja Timo Vesala ryhtyi tehdaspäällikön ja tuotannon työnjohtajan kanssa suunnittelemaan uutta koulutusta enemmän kuin mielellään. Erikoisala tarvitsee moniosaajia. H elkama Bica on erikoistunut laiva- ja teollisuuskaapeleiden valmistukseen ja myyntiin. Hangossa työskentelee 40 henkilöä, Kaarinassa Turun lähellä 80 henkilöä ja Shanghain tytäryhtiössä 60 henkilöä. Toimitusjohtaja Timo Vesala on ollut lähes 30 vuotta firmassa ja vajaat viisi vuotta nykyisissä tehtävissä. Jo edellisen toimitusjohtajan aikana yritys panosti henkilökunnan koulutukseen. – Kun haemme työntekijöitä tuotantoon, meillä ei ole peruskoulutusvaatimusta. Koulutamme itse kaikki uudet työntekijät, koska tällaista koulutusta ei ole ammattikouluissa eikä kokeneita alan työntekijöitäkään juuri ole, kertoo Vesala. – Haluamme tutkintojen avulla antaa työntekijöille laajemman kuvan kaikesta, mikä liittyy kaapelinvalmistukseen. Koulutus 30 Lähde liikkeelle | syksy 2011 perustuu elektroniikka- ja sähköteollisuuden ammattitutkintoon, jossa on yhtenä erikoistumisosana Kaapelien ja johtimien valmistaminen sekä sitä tukeva osio Kaapelit ja liittimet. Opiskelijoille muodostuu kuva myös kytkennöistä ja siitä, mitä kaapelille tapahtuu sen jälkeen, kun se on meillä valmistettu. Koulutus ei suoraan nosta palkkaa, mutta sen myötä syntyvä monitaitoisuus on yksi palkkatasoon vaikuttavista tekijöistä. Tähän asti yhtä tuotantolinjaa hoitanut henkilö voisi vastaisuudessa esimerkiksi korvata toisella linjalla poissaoloja. Timo Vesala kertoo, että edellisen koulutuksen aikana syntyi muutamia hyviä oivalluksiakin. – Kun aletaan tarkemmin pohtia asioita, joita ihmiset tekevät joka päivä, herää kysymyksiä: miksi emme tee tätä asiaa toisin. Esi- ”Tutkinnon suorittajan on annettava kaapelien ja johtimien valmistamisen näyttö jostain muusta työvaiheesta kuin siitä, jonka hän tuntee jo ennestään”, kertoo toimitusjohtaja Timo Vesala. merkiksi kaapelin kuparipalmikkoon liittyvään tuotantoprosessiin tehtiin muutoksia, jotka olivat opiskelijoilta lähtöisin. Ohjausta, opetusta ja itseopiskelua Parhaillaan käynnissä olevaan koulutukseen osallistuu Hangon tehtaalta kuusi henkilöä ja Kaarinasta 12 henkilöä; miehiä ja naisia, nuoria ja varttuneempia. He ovat jo suorittaneet viisi työssäoppimisen jaksoa. – Syvällisemmän käsityksen saaminen omasta alasta tuntuu kiinnostavan myös pitkään töissä olleita. Ymmärrys siitä, mihin oma työ liittyy, lisää puolestaan työmotivaatiota, Vesala toteaa. Edellisen koulutuksen jälkeen työpaikkaohjaajan rooli on muuttunut. Työssäoppimisjaksoilla on aika massiivinen itseopiskeluohjelma, johon AEL on valmistellut selvitettäviä kysymyksiä. Vastaukset pitää löytää yhdessä työpaikkaohjaajan Kiertokoneella kela tulee täyteen kymmenessä tunnissa. Iltavuorossa ideana on saada kela yöksi pyörimään, ja aamuvuorolainen laittaa sen uudestaan päälle. Kierretyt langat menevät seuraavaksi päällystettäväksi nopealle Maillefer-koneelle, jota Samuli pääsee koulutuksen jälkeen käyttämään. Samuli Vuorinen valvoo kaapeleiden kiertokonetta.”Koulutuksesta on ollut esimerkiksi se hyöty, että vikatilanteessa aiemmin automaattisesti mietti, että on itse mokannut. Nyt, kun tietää enemmän materiaaleista, osaa epäillä muutakin syytä”, kertoo Samuli. kanssa ennen seuraavaa lähi- keä rooli opiskeluohjelman laatiopetusjaksoa. misessa. Myös oppisopimustoiMillainen sitten on hyvä oh- miston kanssa yhteistyö sujuu. jaaja? – Ohjaajan pitää olla hen- Yrityksessä on kolmen hengessä mukana ja myötämielinen gen suunnitteluryhmä, joka koopiskeluun. Hänen ei tarvitse itse koontuu koko koulutuksen ajan. opiskella, mutta jos hän haluaa – Juuri nyt meillä on tarkoitus tehdä työnsä hyvin, hän joutuu suunnitella tarkemmin erikoistuottamaan asioista selvää. Hen- misosion sisältöä ja miettiä, mistä kilökemiat ovat aina tärkeä asia, haemme kouluttajat. Näin meillä opiskelijan ja ohjaajan on tultava on mahdollista ottaa huomioon hyvin keskenään toimeen, vas- yrityksen omat tarpeet. taa Vesala. Lähiopetusjaksot sijoittuvat 1,5 Samuli huomasi heti vuoden ajalle ja niitä on kaksi päi- koulutuksen hyödyt vää kerrallaan. Lähiopetus järjes- Samuli Vuorinen on ollut koltetään joko kouluttajakumppanin me vuotta kaapelinvalmistajana AEL:n tiloissa Helkama Bican Työpaikkaohjaaja on Helsingissä tai Hangon tehtaalvalittu sen mukaan, että la. Hän on yksi jommallakummalla tehtaalla. hän tuntee hyvin uuden elektroniikka- ja – Olemme vuo- opeteltavan työvaiheen. sähköteollisuurotellen Hangossa ja Kaarinassa. den ammattitutkintoa suorittaNäin saadaan kahden tehtaan vista kuudesta tehtaan työnteporukat toimimaan yhdessä ja kijästä. Samulilla on ennestään päästään vertailemaan työtapo- elektroniikka-asentajan koulutus, ja. Oppiminen ja näytöt tapahtu- joten alkuvaiheen opinnoissa on vat muuten työajalla, mutta lähi- ollut jonkin verran tuttuja asioita. opetusjaksoihin opiskelija joutuu – Koulutus on vastannut odokäyttämään kaksi lauantaipäivää. tuksia, ja se on hyödyllistä. NäyAlkuvaiheessa AEL:llä oli tär- töissä ovat olleet aiheina esimer- ”Teemme töitä koko kaapelinvalmistusprosessin ensimmäisissä työvaiheissa. Jos meillä seisoo kone, muut joutuvat odottamaan. Siksi ongelmat pitää saada nopeasti korjattua”, kertoo Samuli. kiksi mittaukset, joita teen joka päivä, mutta on niissä tullut esiin pari ihan uuttakin juttua. Työssäoppimisjaksojen kysymyssarjoissa on asioita, joita ei omassa työssä ole koskaan tullut mietittyä. Suurin osa kysymyksistä on järkeviä, mutta joskus on työpaikkaohjaajan kanssa tullut mietittyä, onko kaikki tieto oleellista, Samuli sanoo. Hänen kanssaan samassa vuorossa työskentelevä, tutkintoa suorittava Jenni, on valitellut toisenlaista ongelmaa: uusia kysymyksiä on herännyt, mutta niihin ei ole aikaa hakea vastauksia. Pääosin AEL:ssä laaditut kysymyssarjat perustuvat tutkintovaatimuksiin, ja niitä on jonkin verran sovellettu yrityksen mukaan. Jotkut asioista eivät tule kaikissa yrityksissä käytännössä vastaan ollenkaan, esimerkiksi kaapelinvalmistuksessa ei tarvita sähköstaattisia suojauksia. Timo ja Samuli ovat kuitenkin samaa mieltä siitä, että ESD ja muut termit on silti hyvä tuntea ja ymmärtää, mitä ne tarkoittavat. Timo Vesalan mukaan näyt- tökohteiden valinnassa on ”kultainen sääntö”: uusi opeteltava työvaihe on omaa työvaihetta edeltävä tai seuraava. Samulinkin kohdalla tämä toteutuu. Hän tekee nyt kuparijohtimia, ja opettelee seuraavan vaiheen, jossa johtimen päälle tulee muovikerros. ● Helkama Bican Hangon tuotantotiloissa on alun perin tehty Helkamamerkkisiä radioita ja televisioita. Lähde liikkeelle | syksy 2011 31 TEKSTI: LIISA YLIKORPI, PROJEKTIPÄÄLLIKKÖ, OPIN OVI KESKI-POHJANMAALLA KUVA: TUULIA LEHTOMAA, KESKI-POHJANMAAN AIKUISOPISTO Opastin-palvelu ohjaa opintojen ja yrityspalvelujen ääreen Keski-Pohjanmaan alueen aikuiskoulutusorganisaatiot ovat perustaneet yhteisen neuvonta- ja ohjauspalvelun aikuisopiskelusta kiinnostuneille. O pastin-palvelu parantaa aikuisopiskelijoiden ja yritysten mahdollisuuksia löytää itselleen sopivaa koulutusta. Sieltä voi myös kysyä neuvoa koulutuksiin ja kehittämispalveluihin liittyen. Tarjolla on lisäksi henkilökohtaista ohjausta asiakkaan tarpeiden mukaisesti. Opastin-palvelun Internet-sivut löytyvät osoitteesta www.opastin.fi. Palvelun neuvojiin voi ottaa yhteyttä puhelimitse tai lähettämällä viestin Internet-sivujen kautta. Koulutukset ja kehittämispalvelut yhdessä paketissa Opastin.fi-nettisivuilta löytyy alueen koulutusorganisaatioiden yhteinen koulutuskalenteri. Koulutuskalenterista opiskelusta kiinnostunut löytää ajankohtaisen alueellisen koulutustarjonnan kätevästi yhdessä paketissa. Kalenterin hakutoimintojen avulla voi etsiä omiin tarpeisiin parhaiten soveltuvan koulutuksen. Opastimen www-sivuille on koottu myös alueen yrityksille suunnatut palvelut sekä eri alo- 32 Lähde liikkeelle | syksy 2011 Opin Ovi Keski-Pohjanmaalla -hankkeen projektipäällikkö Liisa Ylikorpi (vas.) ja Opin Ovi SME -hankkeen projektipäällikkö Marjatta Kuutsa esittelemässä Opastin-palvelun www-sivua. jen asiantuntijoiden yhteystiedot. Valmiiden palvelujen lisäksi yritys tai työnantaja voi saada yksilöllisten tarpeiden mukaan räätälöityjä koulutus- ja kehittämispalveluja. Koulutusorganisaatioiden yhteinen työnäyte Opastin-palvelun taustalla on Opin Ovi Keski-Pohjanmaalla ja Opin Ovi SME (Small and Medium Enterprises) -hankkeet. Hankkeet ovat osa Euroopan sosiaalirahaston kehittämisohjelmaa Osuvuutta ja kysyntälähtöisyyttä aikuisohjauksen tieto-, neuvonta- ja ohjauspalveluihin, jota toteutetaan valtakunnal- lisilla ja alueellisilla projekteilla vuosina 2008–2013. Opin Ovi Keski-Pohjanmaalla -hankkeen päärahoittaja on Kaakkois-Suomen ELY-keskus. Lisäksi hanketta rahoittavat Kokkolan kaupunki ja Keski-Pohjanmaan koulutusyhtymä. Opin Ovi SME-hankkeen päärahoittaja on Pohjanmaan ELY-keskus. Kummassakin hankkeessa toimii päätoteuttajana, hallinnoijana ja yhteistyön koordinoijana Keski-Pohjanmaan aikuisopisto ja osatoteuttajina Kokkolan yliopistokeskus Chydenius, Keski-Pohjanmaan ammattikorkeakoulu sekä Keski-Pohjanmaan koulutusyhtymän oppilaitokset. Lisäksi SME-hankkeessa on mukana osatoteuttajana Kaustisen evankelinen opisto. Yhteistyötä tehdään myös muiden KeskiPohjanmaan alueen oppilaitosten kanssa, kolmannen sektorin, TE-toimiston sekä muiden koulutusneuvontatyötä tekevien tahojen kanssa. ● Onnea vuoden 2011 näyttötutkintomestarille! Kuinka kauan olet toiminut näyttötutkintojen parissa? Ensimmäiset tutkintosuoritukset arvioin vuonna 1996. Sen jälkeen paluuta ei ole ollut, ja täysillä olen edelleen mukana. Tosin tehtäväni ovat muuttuneet yhä haasteellisemmiksi. Mikä veti mukaan tutkintotoimintaan? Ennen opettajan uraa minua kiinnosti kovasti ammatillinen aikuiskoulutus, kun ravintolan esimiehenä kaiken kiireen keskellä ihmettelin henkilöstön osaamista tai pikemmin osaamattomuutta. Opettajakoulutuksen jälkeen 1996 en juuri tiennyt, mihin pääni pistin, kun puhutaan näyttötutkinnoista. Silloiset näyttökokeet olivat marata-alalla hyvin samankaltaisia kuin tutkintotilaisuudet nytkin. On kuitenkin todettava, että osaamisen arviointi ja sen vaikeus mietitytti jo tuolloin. Lopullisen tartunnan näyttötutkintoihin sain vuonna 1998, jolloin tulin valituksi ruokapalvelualan tutkintotoimikuntaan. Vasta sitten ymmärsin nähdä asioita lintuperspektiivistä, mikä vahvisti haluani tehdä töitä näyttötutkintojärjestelmän toimijana. Olet toiminut useissa tutkintotoimikunnissa puheenjohtajana tai sihteerinä, kertoisitko missä ja milloin? Aloitin 1998 ruokapalvelualan tutkintotoimikunnan jäsenenä ja tulin heti valituksi sihteeriksi. Vajaan vuoden kuluttua puheenjohtajan jättäessä tehtävät siirryin puheenjohtajan paikalle. Toimikuntakaudet vaihtuivat, ja pestini jatkui aina vuoteen 2007 asti. Taisi toimikunnan nimikin vaihtua kertaalleen matkalla ravintolan ruokapalvelualan tutkintotoimikunnaksi. 2007 elokuussa siirryin sivuun puheenjohtajan pestistä, ja tulin valituksi ruokapalvelualan ja hotelli-, ravintola- ja suurtalousesimiehen tutkintotoimikuntaan asiantuntijajäseneksi. Heti vuoden 2008 alussa sain kutsun vielä leipomoalan tutkintotoimikuntaan asiantuntijajäseneksi. Näissä tehtävissä pyrin osaltani kehittämään marata-alan tutkintotoimikuntien käytänteitä mahdollisimman yhdenmukaisiksi. Kokemusta tutkintotoimikuntatyöstä on kertynyt mielestäni nyt riittävästi, joten vuodesta 2010 lähtien en enää ole ollut tutkintotoimikuntatyössä mukana muuten kuin seuraamalla aktiivisesti toimikuntatyön kehittymistä. Sinulla on paljon kokemusta. Mitä pitäisit tällä hetkellä tärkeimpänä kehityskohteena tutkintotoiminnassa? Kaiken kaikkiaan näyttötutkintojärjestelmä on osoittautunut toimivaksi kokonaisuudeksi. On tietenkin olemassa lukuisia asioita, joihin tulisi panostaa edelleen entistä tarmokkaammin. Yksi näistä on työelämän toimijoiden sitoutumisen edistäminen niin tutkintotilaisuuksien suunnittelun, Kuva: Tuula Heino-Kyllönen Tutkintomestaripäivillä 1.4.2011 vuoden 2011 näyttötutkintomestariksi valittiin pitkän linjan ammattilainen, projektipäällikkö Jouni Kyllönen. Ohessa Jouni kertoo urastaan tutkintojen parissa. Jouni Kyllönen on näyttötutkintojärjestelmän kehittäjä ja aktiivinen toimija erilaisissa kehittämistyöryhmissä. järjestämisen, kehittämisen kuin tutkintosuoritusten arvioinnin tehtävissä. Vaikka kyse on työelämän tutkintojärjestelmästä, niin käytännössä opetushenkilöstö joutuu päivittäin tilanteisiin, joissa työelämän toimijat eivät syystä tai toisesta tunne ja/tai hoida velvoitteitaan tai vastuitaan. Peräänkuulutan yhteistoiminnallista vastuuta erityisesti työelämän toimijoilta, sillä ei yrityksen eikä yksittäisen henkilön osaamista voida saada aikaan ilman kiinteää sidettä itse työhön ja ammattiin. Yhdessä panostamista tarvitaan, ja siksi osaamisen kehittyminen sekä kehittäminen ovat näin samalla arvo- ja arvostuskysymyksiä. Mitä muuta haluaisit välittää Lähde liikkeelle -lehden lukijoille? Näyttötutkintojärjestelmä on laatujärjestelmä, jossa tutkinnon arvo on merkittävä. Arjessa niin yritykset kuin yksittäiset henkilöt pitävät koulutusta tärkeämpänä kuin tutkintotodistusta. Tämä on harmillista, sillä nämä kaksi asiaa eivät ole toisiaan poissulkevia, vaan päinvastoin. Koulutusta tarvitaan, mutta tutkinnon suorittaminen vasta osoittaa, onko henkilön koulutuksella saadulla ammattitaidolla käyttöarvoa nyt ja tulevaisuudessa. Kannattaakin välillä pohtia, millaista osaamista tutkinnon suorittaneella oikeasti on, ja onko se hyödynnettävissä. Muistuttaisin vielä näyttötutkintomestareita oman näyttötutkinto-osaamisen päivittämisen tarpeista. Enää ei riitä vain tutkintotilaisuuden järjestämisen kiemurat, vaan tarvitaan monipuolisia, joustavia tutkinto- ja oppimisprosessin ohjaamisen taitoja. Joka päivä täytyy haastaa itsensä. ● Lähde liikkeelle | syksy 2011 33 Koulutustehtaat syntyivät yritysten tiloihin TEKSTI: MARKKU PENTTILÄ, SAVON KOULUTUSKUNTAYHTYMÄ KUVAT: SAVON AMMATTI- JA AIKUISOPISTON KUVAPANKKI Yritysten tiloissa tapahtuva oppiminen motivoi opiskelijoita. Savon koulutuskuntayhtymän hallinnoimissa hankkeissa on rakennettu oppimisympäristöjä, jotka palvelevat kone- ja metallialan sekä pintakäsittelyalan yritysten henkilöstön kehittämistarpeita. Oppimisympäristöistä valmistuu myös uutta työvoimaa maakunnan elinkeinoelämälle. K uopiossa Kylmämäellä sijaitsevassa kone- ja metallialan oppimistehtaassa sekä pintakäsittelyalan koulutustehtaassa koulutetaan jo täyttä häkää tulevia osaajia. Koulutus on liitetty poikkeuksellisen vahvasti tapahtuvaksi yritysten tiloissa. – Yritysten tiloihin rakennetut oppimisympäristöt toimivat motivoivana tekijänä sekä opiskelijoille että opettajille. Ne lisäävät koulutusten vetovoimaa ja parantavat oppimistuloksia. Yritysyhteistyö tiivistyy ja monipuolistuu samalla, kertoo Savon ammatti- ja aikuisopiston hankepäällikkö Heikki Makkonen. Yritykset entistä vahvemmin mukana koulutustoiminnassa Konepajateollisuuden kehitys Pohjois-Savon maakunnassa on ollut nopeaa. Tuotteiden teknisen tason nousu on mahdollistanut markkinoilla pysymisen. Kilpailukyvyn säilyttämisessä ovat ko- 34 Lähde liikkeelle | syksy 2011 rostuneet tekniset tä toteutettiin myös Yritysten tiloihin innovaatiot, tuotmaalaamotila, joka rakennetut teiden laatu sekä toimii tuotekehitykoppimisympäristöt ammattitaitoinen sen protopajana. motivoivat sekä työvoima ja sen Tämä mahdollistaa saatavuus. Metal- opiskelijoita että sekä uusien tuotteilialan Oppimisteh- opettajia. den että tuotantodas ja Innotehdas -hankkeilla menetelmien kehittämisen. on luotu uudenlaista työelämäToteutuvien hankkeiden myölähtöistä koulutusmallia, jonka tä Savoon on luotu uudenlaista ja tarkoituksena on vastata parem- merkittävää kone- ja metallialan min yritysten tarpeita. Luotuihin sekä pintakäsittelyalan koulutusoppimisympäristöihin on tehty mallia. Yhteistyökumppaneina kone- ja laitehankintoja, joita kou- hankkeissa ovat mm. Junttan Oy, Komas Oy, J-Metallikaluste lutuksissa voidaan hyödyntää. Savon ammatti- ja aikuisopis- Oy, Bella veneet Oy, Tikkurila Oyj, ton pintakäsittelyala on pyrkinyt Suomen Elektropinta Oy, Maakäynnistämään teollisen pinta- laamo Repo Oy sekä Teknologiakäsittelyn koulutusta jo usean teollisuus ry:n Pohjois- ja Keskivuoden ajan. Tähän saakka teol- Savon piiriyhdistykset. Hankkeita liseen pintakäsittelyyn koulutet- on edeltänyt Savon koulutuskuntuja ammattilaisia on ollut vaikea tayhtymän esiselvitys. saada, ja yritykset ovat joutuneet Koulutusten sisältö ja toteutus kouluttamaan uudet työntekijän- räätälöidään yritysten tarpeiden sä itse. Teollisen pintakäsittelyn mukaan. Kone- ja metallialan Opkoulutustehdas aloitti yrityksille pimistehtaan koulutukset voivat suunnatun koulutustoiminnan olla esim. hitsaukseen, koneistukkeväällä 2011. Hankkeen myö- seen tai koneenasennukseen ja Teollisen pintakäsittelyn koulutustehdas ja Innotehdas sijaitsevat Kuopion Kylmämäen teollisuusalueella. kunnossapitoon liittyviä. Pintakäsittelyn koulutukset voivat sisältää mm. metallituotteiden esikäsittelyä, mekaanista suihkupuhdistusta, ruiskumaalaustekniikkaa, tuotetietoutta ja standardeja sekä työsuojelua. Koulutustoiminnassa Oppimis- ja koulutustehdas palvelevat kaikkia pohjoissavolaisia kone- ja metallialan sekä pintakäsittelyalan yrityksiä. Koulutustehtaan hyödyt maakunnalle Tuotantoympäristöön liitetyt oppimisympäristöt helpottavat opetuksen liittämistä kiinteästi tuotannon yhteyteen ja antavat mahdollisuuden kehittää metalli- ja pintakäsittelyalojen opetussuunnitelmia paremmin elinkeinoelämän tarpeita vastaaviksi. Koulutus voi pintakäsittelykoulutuksen osalta sisältää lisäksi sähkö- ja automaatioalan opetussisältöjä, kauppaa ja hallintoa sekä esim. tuotteiden markkinointia ja myyntiä. – Monialainen ja monipuolinen koulutusohjelma omassa työympäristössä helpottaa myös yrityksissä olevien työntekijöiden työnkiertoa, motivoi heitä jatkoopiskeluun ja lisää työhön liittyvää hyvinvointia. Vastaavasti opiskelijat saavat oppimisympäristön, joka tukee oikeaa työn tekemistä ja työllistymistä, kertoo Savon ammatti- ja aikuisopiston rehtori Jukka Kosunen. Tutkimusyksikkö ja testauslaboratorio palvelemaan yrityksiä Savon ammatti- ja aikuisopisto on tehnyt oppimisympäristöhankkeiden myötä yhteistyötä mm. Savonia ammattikorkeakoulun kanssa. Kylmämäen teollisuusalueelle toteutettuun oppimisympäristöön on sijoitettu tutkimusyksikkö, joka toimii digitaaliseen tuotantoon ja sen monipuoliseen kehittämiseen liittyvän soveltavan tutkimuksen ja koulutuksen toteuttajana. Se käyttää hyväkseen oppimisympäristöjä ammattikorkeakouluopiskelijoiden, opettajien sekä muiden kohderyhmien koulutuksessa sekä soveltavan tutkimuksen apuna esimerkiksi prototyyppien rakentamisessa ja testauksessa sekä tuottavuuden ja valmistettavuuden kehittämisessä. Sijaintinsa vuoksi yksikkö voi hyödyntää toiminnassaan ympäröivästä teollisuudesta kumpuavia tutkimusaiheita ja innovaatiotarpeita. Fyysisesti yksikkö muodostuu virtuaalisen tuotekehityksen tilasta, jossa on tehotyöasemilla ja tarvittavilla ohjelmistoilla varustetut työpisteet. Lisäksi yksikköön kuuluu virtuaalitodellisuustila, jota hyödynnetään mm. lisätyn todellisuuden ja simulointien käytössä tutkimuksen ja koulutustoiminnan apuna. Tavoitteena on kasvattaa yksikön osaaminen ja yhteistyöverkosto painopistealueillaan kansainvälisesti merkittävälle tasolle siten, että se kykenee kilpailemaan kansallisesta ja EU:n puiteohjelmien rahoituksesta ja tarjoamaan korkealuokkaista maksullista palvelua yrityksille maan laajuisesti. Savon ammatti- ja aikuisopisto yhteistyössä Savonia ammattikorkeakoulun ja yritysten kanssa tulee kehittämään tulevaisuudessa tuotekehityslaboratorion, jossa kone- ja metallialan sekä teollisen pintakäsittelyalan yritykset voivat testauttaa tuotteitaan ja hakea niihin optimaalisia pinnoitusratkaisuja. Näin ollen yhteistyö oppilaitosten ja yritysten välillä on jatkossa syventymässä entisestään. ● www.metallinoppimistehdas.fi, www.teollinenpintakasittely.fi Lähde liikkeelle | syksy 2011 35 TEKSTI: JOHANNA LASSY-MÄNTYVAARA | KUVAT: JUSSI MATTILA Kiinteistöalalle huhkimaan TAKKin ja Huoneistokeskuksen yhteistyössä järjestämän kiinteistönvälitysalan ammattitutkinnon yksi keskeinen saavutus oli saada alalle ihmisiä, jotka saavat alusta alkaen realistisen käsityksen ammatista. Tämä saavutettiin, ja Tampereen Huoneistokeskukselle koulutus poiki kolme työtä pelkäämätöntä ammattilaista. Työnantajien palaute tämäntyyppisistä koulutuksissa on ollut positiivista. 36 Lähde liikkeelle | syksy 2011 T ulos tyydyttää Huoneistokeskuksen myyntijohtaja Ulla Myllyniemeä, joka toimi koulutuksen työpaikkaohjaajana Tampereella. Myllyniemen mukaan koulutuksesta valmistuneet kiinteistönvälittäjät ovat menestyneet alalla erinomaisesti. – Keskeinen haaste alalle rekrytoinnissa on se, ettei ihmisillä aina ole tarkkaa tietoa kiinteistövälittäjän työn sisällöstä. Alan haastavuus saattaa yllättää, Myllyniemi kuvaa. – Tässä koulutuksessa oli hienointa se, että opiskelu ja työnteko kulkivat käsi kädessä alusta alkaen. Opiskelijat saivat realistisen käsityksen alasta, jossa pär- jäävät ahkerat. Pitkiltä työpäiviltä ei voi välttyä. Työvoimakoulutuksena alkaneeseen ja oppisopimuksella jatkuneeseen koulutukseen valittiin 12 osallistujaa Helsingistä ja Tampereelta. Opiskelijat valmistuivat elokuussa. Kaksi eri opintomuotoa yhdistänyt koulutus oli TAKKille ja Huoneistokeskukselle uusi yhteistyökuvio, joka saa molemmilta osapuolilta kehuja. – Koulutuksessa saatiin rekrytoitua ihmisiä alalle, johon on vaikea saada hyviä tekijöitä, TAKKin kouluttaja Heli Sundell kertoo. -Yritys sitoutui koulutukseen erinomaisesti ja oli mukana opiskelijoiden valintavaiheesta alkaen. Myös Pirkanmaan oppiso- Kiinteistönvälittäjän tutkintotodistuksen saanut Jari Koivisto ja Huoneistokeskuksen myyntijohtaja Ulla Myllyniemi. pimuskeskus, joka valmisteli koulutusta yhdessä TAKKin ja Huoneistokeskuksen kanssa noin vuoden, antaa toteutukselle hyvät pisteet. – Rekry- ja oppisopimuskoulutuksen yhdistäminen sopii hyvin aloille, joissa on työvoiman tarvetta ja halutaan osaava henkilöstöä, arvioi koulutustarkastaja Mervi Lammi Pirkanmaan oppisopimuskeskuksesta. Lammin mukaan työnantajien palaute tämäntyyppisistä koulutuksissa on ollut lähes poikkeuksetta positiivista – antavathan opiskelijat työpanostaan yrityksille läpi koulutuksen. Virka-ajan saa unohtaa Kiinteistönvälittäjän tutkintotodistuksen vastikään käteensä saanut Jari Koivisto hakeutui koulutukseen viime vuonna, ollessaan lomautettuna myyntialan töistään. 16 vuotta myyntitehtävissä työskennelleelle Koivistolle mahdollisuus uuteen uraan osui hyvään saumaan. Koulutus oli vaativa, mutta monipuolinen. Siinä käytiin läpi kiinteistönvälittäjän ammatissa tarvittavia osa-alueita mm. lakiin, talojen rakenteisiin ja kosteusvaurioihin, perintöihin ja kaupantekoon liittyen. Koivisto on viihtynyt alalla hyvin ja vahvistaa Myllyniemen sanoman. Tuore kiinteistönvälittäjä on usein törmännyt käsityksiin siitä, että alalla voisi tahkota helppoa rahaa. – Kuvitellaan, että voi käydä iltaisin näytöillä pyörähtämässä, tehdä sopimukset ja se on siinä, Koivisto hymähtää. Oikeasti työ on sitä, että iltaisin pidetään näyttöjä ja päivin tehdään paperi- ja selvitystöitä. Päivät ovat pitkiä, normityöajat saa unohtaa. Pakollinen ammattitutkinto alalle? Koivisto on täydentänyt myöhemmin osaamistaan Kauppakamarin järjestämällä LKV-kokeella. Kauppakamarin järjestämän LKV-kokeen suorittanut voi esimerkiksi perustaa alan yrityksen tai toimia yrityksen vetäjänä. Hän voi myös kokeen suoritettuaan käyttää kiinteistönvälittäjän titteliä. Kiinteistönvälittäjän ammattitutkinnon suorittaminen on ollut mahdollista vuodesta 2005. Ammattitutkinnon saaminen alal- le on ollut Huoneistokeskuksen koulutuspäällikkö Tarja MäättäHeinosen mielestä erittäin hyvä asia. Kyseessä on näyttötutkinto, jonka opiskelija suorittaa työpaikallaan. LKV-kokeen suorittamiseen ei sen sijaan vaadita työkokemusta ja/tai alan opintoja. Määttä-Heinonen toivoo, että kiinteistönvälittäjän ammattitutkinnosta voitaisiin kehittää alalle pakollinen tutkinto. – Niinkin vastuullista tehtävää, kuin ihmisten yksityisomaisuuden hoitoa, ei pitäisi pystyä hoitamaan ilman ammattitutkintoa, Määttä-Heinonen perustelee. ● Lähde liikkeelle | syksy 2011 37 Pallen vikinä Näyttötutkintoon valmistava koulutus V almistava koulutus on määritelty näyttötutkintotoiminnassa siten, että näyttötutkintoon valmistavaan koulutukseen hakeutumiselle ei ole asetettu ennakkoehtoja. Tuo lause tarkoittaa kaiketi sitä, että ei voida määritellä tarkasti, ketkä voivat tai saavat hakeutua koulutukseen. Kaikilla tulee olla mahdollisuus hakeutua, mutta vain hakuvaiheesta eteenpäin selvinneet ja koulutukseen valituksi tulleet pääsevät osallistumaan näyttötutkintoon valmistavaan koulutukseen. Usein tutkintoon valmistavaan koulutukseen hakeutuvalla hakijalla onkin päällimmäisenä mielessä koulutus ja vasta sitten koulutuksen aikana tai jälkeen suoritettu näyttötutkinto. Pääsääntöisesti noin 97 % näyttötutkinnon suorittaneista on osallistunut tutkintoon valmistavaan koulutukseen. Usein näkeekin ammatillista aikuiskoulutusta antavien tahojen www-sivustoilla ja lehdissä markkinoitavan tutkintoja koulutuksen kautta. Valmistaako koulutus tutkinnon suorittamiseen? Näyttötutkintoa suorittamaan hakeutuneet ja tulleet suorittajat osallistuvat usein valmistavaan koulutukseen hankkiakseen tarvittavaa ammattitaitoa, vaikka heillä mahdollisesti jo olisikin riittävä ammattitaito olemassa. Valmistavaan koulutukseen osallistutaan usein senkin vuoksi, että saadaan päivitettyä olemassa oleva tieto ja osaaminen tut- 38 Lähde liikkeelle | syksy 2011 kinnossa vaadittavalle tasolle. Näyttötutkintoon valmistavan koulutuksen sisällöstä päättää koulutuksen järjestäjä, mutta aina on huomioitava voimassa olevat tutkintojen perusteet, jotta osallistujilla on mahdollisuus suorittaa tutkinnossa vaadittavat tutkinnon osat. Tulisi lisäksi muistaa, että valmistavaan kolutukseen osallistuvan tulee myös saada riittävää ohjausta tutkintonsa suorittamiseen. Mutta meneekö se aina näin? Koulutus ja siihen käytetty aika on se, mistä tutkintoja järjestävä taho saa rahoituksen näyttötutkintotoimintansa pyörittämiseen. Ohjauksen merkitys tutkinnon suorittamisessa on mielestäni yhtä suuri, ellei suurempikin kuin valmistavan koulutuksen merkitys. Tietopuolisen koulutuksen osuus tutkinnossa vaadittavasta ammattitaidosta korostuu varsinkin oppisopimuskoulutuksissa, joissa tutkinnossa vaadittavaa ammatillista osaamista tulisi hankkia työelämässä, käytännön työtehtävissä. Näissä tapauksissa taas työpaikoilla tapahtuva ammattitaidon hankkimisen tärkeys nousee ydinkysymykseksi, ja sekin on monessa tapauksessa kiinni osaavista työpaikkaohjaajista. Valmistavan koulutuksen laatu ja osuus tutkinnoissa Terminä näyttötutkintoon valmistava koulutus on mielestäni hyvä, mutta aina ei välttämättä muisteta, mitä se oikeasti tarkoittaa ja mihin sillä tähdätään. Meillä on olemassa kolmen tasoisia näyttötutkintoja: perus-, ammatti- ja erikoisammattitutkinnot. Selkeästi voidaan kai todeta, että valmistavan koulutuksen laajuus perustutkinnoissa on kaikista suurin, sillä onhan kyseessä monesti ammattialalle tulotutkinto tai ollaan siirtymässä ammatista toiseen, jolloin valmistavaa kouluttautumista tarvitaan syvällisemmin. Usein myös työpaikalla saatava ammattitaidon hankkiminen on mahdotonta, koska ei ole tarvittavaa työpaikkaa ja kaikki tutkintoon vaadittava ammattitaito täytyy hankkia valmistavassa koulutuksessa ja sen aikana. Tässä valmistavan koulutuksen laatu tulee esille hyvin voimakkaasti, jotta saadaan tutkinto hyväksytysti suoritettua ja suorittajat pääsevät sijoittumaan tutkintoa vastaavaan ammattiin työelämässä. Koulutus ja tutkintotasot Ammatti- ja erikoisammattitutkinnoissa on jo tutkintojen perusteissa ammattitaitovaatimukset määritelty tasollisesti, kuka voi suorittaa kyseisen tutkinnon. Tutkinnon suorittajalla pitää olla ammattiin tai ammattialaan liittyvä peruskoulutus tai sitä vastaavat tiedot ja taidot sekä lisäksi täydentäviä opintoja ja joko kolmen tai viiden vuoden työkokemus, jotta henkilö todennäköisesti pystyy suorittamaan ammatti- tai erikoisammattitutkinnon. Näiden vaatimustasojen noudattamista ei kuitenkaan vaadita, joten ne usein myös unohdetaan valmistavaa koulutusta markkinoidessa ja tutkintoja järjestettäessä. Usein tapahtuukin niin, että hakeudutaan tai jopa ohjataan väärään tutkintotasoon, vaikka tutkinnon suorittajan kannalta olisi parempi suorittaa alan perustutkinto, ja vasta ammattitaidon hankkimisen ja työkokemuksen jälkeen tulla täydentämään tutkinto seuraavalle tasolle. Mielestäni ammattitutkinto ja varsinkaan erikoisammattitutkinto ei voi olla ammattialalle tulotutkinto. Tämä vaatii tutkinnon järjestäjältä tutkintoon hakeutuvan senhetkisen ammattitaidon selvittämistä sekä johtopäätösten tekemistä ja vasta sitten ohjausta oikeaan tutkintotasoon tai jopa oikeaan tutkintoon. Rahoittajatahojen tuleekin tehdä todellista yhteistyötä näyttötutkintoon valmistavaa koulutusta antavien tahojen kanssa, jotta hakeutuvat henkilöt saadaan ohjattua oikeantasoiseen ja oikeaan tutkintoon. Tämä asia meidän kaikkien näyttötutkintojen parissa työskentelevien tulisi pitää kirkkaana mielessä ja näin kohdentaa saadut ja olemassa olevat resurssit oikeaan paikkaan ja kohteisiin ammattitaitoisten tutkinnon suorittajien valmistamiseksi työelämään. ● Hyvä tietää ALVARilta uusi asiakaspalveluohjelma AAPO ALVARin uusi asiakaspalveluohjelma AAPO mahdollistaa kaikkien ALVARin palvelujen hyödyntämisen helposti: näyttötutkintoaineistotilaukset, tuotetilaukset, koulutukset, nayttotutkinnot.fi -portaali ja Lähde Liikkeelle -lehti. AAPO julkaistiin syyskuussa 2011. Lisätietoja: www.alvar.fi Uusi näyttötutkinto-opas OPH on julkaissut uuden näyttötutkinto-oppaan, joka on laadittu käsikirjaksi ja kehittämisen välineeksi näyttötutkintojen järjestäjille ja tutkintotoimikunnille. Oppaan avulla voidaan kehittää näyttötutkintotoiminnan laatua sekä selkiyttää ja yhdenmukaistaa toimintaa. Näyttötutkintoopas on luettavissa internetissä osoitteessa http://www. oph.fi/julkaisut/2011/nayttotutkinto_opas Rakennusalalta aineistoa verkkoon Rakennusala tekee yhteistyötä DigiRatun kanssa, jolloin aineistoa siirretään aluksi teoriaosuuksien osalta DigiRatun palvelimelle. Tarkoituksena on saada uusi versio teoriaosuuksien täytöstä suoraan verkkoon. Opiskelija saa heti tiedon tentin tuloksista, samoin myös kouluttaja, jolloin tämä helpottaa huomattavasti tentin tarkastamiseen kuluvaa aikaa. Rakennusalan RoadShow alkaa syksyllä, jonka tarkoituksena on käydä 3-4 paikkakunnalla tiedottamassa rakennusalan uusista tuulista myös DigiRatusta. Lisätietoja: www. alvar.fi ja tero.lehtila@alvar.fi Vuonna 2011 (syksyllä) voimaan tulleet näyttötutkintojen perusteet Hotellivirkailijan ammattitutkinto 1.9.2011 Ilmastointiasentajan ammattitutkinto 1.9.2011 Johtamisen erikoisammattitutkinto 1.9.2011 Kipsausalan ammattitutkinto 1.9.2011 Kylmäasentajan ammattitutkinto 1.9.2011 Maaseudun kehittäjän erikoisammattitutkinto 1.9.2011 Matkaoppaan ammattitutkinto 1.9.2011 Matkatoimistovirkailijan ammattitutkinto 1.9.2011 Putkiasentajan erikoisammattitutkinto 1.9.2011 Rakennustuotealan ammattitutkinto 1.9.2011 Tekstiilialan ammattitutkinto 1.9.2011 Tieto- ja viestintätekniikan erikoisammattitutkinto 1.9.2011 Lähde liikkeelle | syksy 2011 39
© Copyright 2024