Syyskuu no 47 /2011
Syyskuu no 47 /2011 Kuva Tuulamaria 1 Vielä on kesää jäljellä... Sanotaan laulussa, ja vielähän sitä onkin ennen syysmyrskyjä. Esittelyssä on kaksi erilaista terapiaa, Logo -ja Rosenterapiat jotka ovat jo yli 50 vuotta toimineet ympäri maailman. Myös Gurdjieffin elämänkatsomustoimintaa voi sanoa terapiaksi. Viimeisen 50 vuoden aikana on tullut huima määrä erilaisia terapioita lisää, mutta kaikilla on sama päämäärä; hoitaa ihmistä, tulla kokonaiseksi. Maria Wiik on kuukauden taiteilijana. Riitta Konttinen on kirjoittanut kaksi mielenkiintoista kirjaa; Naiset taiteen rajoilla, Naistaiteilijat Suomessa 1800-luvulla sekä Modernistiparit, taiteilijapariskunnista 1900-luvun alussa. Syyskuussa alkaa tapahtua kesän jälkeen, eli on Hengen ja Tiedon messut, Äitimaamessut, Nyt-tapahtuma ja kauan odotettu Lisa Williams on Suomessa. Harmi vaan ettei lippuja riittänyt kaikille. Ehkä Suomessakin olisi pitänyt olla kaksipäiväinen kuten muissa maissa. Olen katsonut tv:stä hänen työskentelyään joka on niin aitoa, ja johon ihmiset ovatkin ihastuneet ympäri maailman. Iloista ja vahvaa syyskuun energiaa kaikille! t.Tuulamaria Kangaslampi Adiemus Kuva Tuulamaria 2 Logoterapia -Viktor E. Franklin Logoterapia on wieniläisen neurologin ja psykiatrin Viktor E. Franklin (19051997) kehittämää henkistä, tarkoituskeskeistä psykologiaa ja filosofiaa. Etuliite logo tulee kreikan kielen sanasta logos, joka viittaa sekä henkeen (henkiseen) että tarkoitukseen. Logoterapia luetaan kuuluvaksi humanistisen psykologian piiriin ja sitä pidetään kolmantena wieniläisenä psykoterapian koulukuntana. Siinä missä Sigmund Freud näki ihmisten ongelmaksi seksuaalisen turhautumisen (psykoanalyysi), Alfred Adler alemmuudentunteen (individuaalipsykologia), näki Frankl ihmisten suurimmaksi ongelmaksi elämän mielettömäksi kokemisen eli eksistentiaalisen ahdistuksen. Logoterapian mukaan syynä ihmisen olemassaolon tyhjyyteen on se, että ihminen ei tiedä, mitä hän haluaa. Vaistot eivät enää sano, mitä ihmisen on pakko tehdä, eivätkä traditiot enää sano, mitä hänen kuuluu tehdä. Tämä johtaa siihen, että ihminen haluaa sitä, mitä muutkin tai sitä mitä muut häneltä haluavat. Terapia-nimityksestä huolimatta ei ole varsinaista rajattua ”logoterapiatekniikkaa” (vrt. psykoanalyysi tai kognitiivi-behavioraalinen terapia), vaan logoterapeutti käyttää parhaaksi katsomiaan tekniikoita. Logoterapia ei ole vain psykoterapiaa, vaan filosofisena ajattelumallina logoterapiaa voidaan soveltaa kaikilla elämänalueilla kuten työelämässä, perhe-elämässä, kasvatuksessa ja opetuksessa sekä elämäntaidollisissa kysymyksissä. Se tukee ihmisenä olemista ja siihen liittyvien ongelmien tarkoituskeskeistä ratkaisemista tässä ajassa. Logoterapia ei yritä selvittää, mikä ihmisen elämässä on mennyt pieleen, vaan painottuu siihen, mitä hyvää ja ehjää vielä on jäljellä, minkä varaan voi rakentaa tulevaisuutta. Logoterapian ihmiskuva on kolmiulotteinen. Fyysisen ja psyykkissosiaalisen ulottuvuuden lisäksi ihmisellä on henkinen ulottuvuus, jonka ominaisuuksia ovat muun muassa vapaus ja vastuu, aito omatunto ja tahto tarkoitukseen. Logoterapian keskeinen ajatus on, että ihmisen tulee ja hän voi itse löytää elämänsä tarkoituksen. Elämän tarkoitus voi täyttyä kolmella tavalla: toimimalla eli antamalla itse jotakin maailmaan; kokemalla eli saamalla elämyksiä esimerkiksi taiteesta, luonnosta tai rakkaudellisesta ihmissuhteesta. Kolmas mahdollisuus toteuttaa elämänsä tarkoitus on valita arvokas suhtautuminen tilanteeseen, jota ei voi muuttaa. Tärkeää on tehdyt valinnat ja se, mitä itse lähettää eteenpäin. Aina ei pysty vai3 kuttamaan siihen, mitä tapahtuu, mutta omaan asenteeseensa pystyy vaikuttamaan. Logoterapian mukaan meitä ei niinkään muuta se, mitä meille tapahtuu, vain se, miten asennoidumme asioihin. Logoterapia pähkinänkuoressa Logoterapian psykologiset ja filosofiset ajatukset ovat tunnustettuja ympäri maailmaa. Logoterapian kehitti wieniläinen neurologi ja psykiatri Viktor E. Frankl (1905-1997), joka joutui testaamaan kehittelemiensä ajatusten paikkansapitävyyden keskitysleirien kauhuissa toisen maailmansodan aikana. Frankl esitti omiin kokemuksiinsa pohjaten, että ihmisen perimmäinen tarve on kokea elämä mielekkäänä ja merkityksellisenä. Tarkoituksen löytämisen kautta ihmisen on mahdollista löytää itsessään oleva potentiaali kestää lähes mitä tahansa elämässä vastaantulevaa. Ihmisellä ei ole aina vapautta valita olosuhteitaan, mutta hänellä on aina vapaus valita suhtautumisensa niihin. Ihminen on myös aina vapaa tekemään valintoja joista hän on myös vastuussa. Logoterapian käsitys ihmisestä ja ihmisenä olemisesta on lohdullinen ja elämänmyönteinen. Ihminen on fyysinen, psyykkissosiaalinen ja henkinen kokonaisuus. Vaikka fyysinen meissä sairastuisi, henkinen ei koskaan! Ihmisen menneisyys ei määrää, mihin hänellä tulevaisuudessa on mahdollisuuksia, vaan elämässä on aina jäljellä tulevaisuuden mahdollisuuksia.Toivon terapiaksikin nimetty logoterapia on ajassamme entistä ajankohtaisempi itsehoidon ja mielen hyvinvoinnin suuntaus. Elämänmyönteisenä maailmankatsomuksena siitä on apua erilaisissa elämänvaiheissa ja –tilanteissa, kriiseissä ja kohtaloniskuissa, elämän tarkoituspohdinnoissa sekä ihmisenä kasvun ja ammatillisen kehittymisen prosesseissa. Pimeyttä ei voi poistaa, mutta valoa voi aina lisätä! 4 Frankl toimi Wienin yliopiston lääketieteellisessä tiedekunnassa psykiatrian ja neurologian professorina 1930-luvulla. Hänen logoterapeuttista lähestymistapaansa kutsuttiin psykologian kolmanneksi wieniläiseksi koulukunnaksi Sigmund Freudin ja Alfred Adlerin jälkeen. Natsi-Saksan vallattua Itävallan Frankl joutui juutalaisena keskitysleirille. Hän oli usealla keskitysleirillä (mm. Auschwitz ja Dachau), mutta selvisi hengissä. Vapautumisen jälkeen hän julkaisi ensimmäisen kirjansa, jonka hän saneli keskitysleireillä raapustamiensa muistilappusten avulla. Sanelu kesti kahdeksan päivää, jota muistiinpanivat useat pikakirjoittajat. Kirja nimi on Ein Psycholog erlebt das KZ, englanniksi Man’s Search for Meaning. Suomeksi on ilmestynyt n. 10 kirjaa, mm. Olemisen tarkoitus, Ihmisyyden rajalla, Elämän tarkoitusta etsimässä. Hänen elämäntyönsä jatkajaksi hän nimesi entisen oppilaansa müncheniläisen tohtori Elisabet Lukasin. Vuonna 1995 Frankl vastaanotti Wienin kaupungin kunniakansalaisen nimityksen. Lisäksi hän on 29 yliopiston kunniatohtori, mm. USA:ssa, Tšekissä, Unkarissa ja Israelissa. Logoterapiayhdistys Suomen Logoterapiainstituutti Wikipediassa Kairon Rosenterapia/ menetelmä Miten Rosen-menetelmä syntyi? Marion Rosen syntyi Nürnbergissä Saksassa vuonna 1914. Hän aloitti hengitys- ja rentoutusmenetelmien opiskelun 1930-luvulla. Ennen toista maailmansotaa Marion pakeni ensin Ruotsiin, missä hän kouluttautui lääkintävoimistelijaksi ja sitten Kaliforniaan, missä hän suoritti fysioterapeutin tutkinnon. Työskennellessään asiakkaittensa kanssa Marion kiinnostui kehon ja tunteiden välisestä suhteesta. Hän alkoi ymmärtää, että kivulla on usein syvällisempiä taustasyitä. Hän huomasi, että ne asiakkaat, jotka hoidon aikana puhuivat kokemuksista ja tapahtumista elämässään, toipuivat nopeammin kuin ne, jotka eivät puhuneet. Rosen-menetelmä on fysioterapeutti Marion Rosenin kehittämä kehoterapiamuoto. Siinä käsitellään jännittyneitä lihaksia pehmeästi, mutta kuitenkin tuntuvasti. Hoito auttaa tiedostamaan lihasjännityksiä ja hengitystapaa. Se lisää ymmärrystä omista toiminta- ja reagointitavoista ja mahdollistaa sitä kautta muutoksen. Kivut myös paranivat eikä asiakkaiden tarvinnut enää tulla uudestaan saman vaivan vuoksi. Marion Rosenin yli 50 vuoden kokemus tiivistyy nykyisin ajatukseen, että krooninen jännitys kehon lihaksistossa ei ole ainoastaan elinvoimaa kuluttavaa ja usein kipuakin tuottavaa. Se on myös osa sitä estettä tai muuria, mikä erottaa henkilön todellisesta sisäisestä olemuksestaan ja sitä kautta myös muista ihmisistä. Syitä tulla Rosen-hoitoon? Voit tulla hoitoon esimerkiksi seuraavista syistä: haluat rentoutua olet stressaantunut tai väsynyt sinulla on kehossa jännityksiä tai kipuja haluat lisätä itsetuntemusta haluat tutkia omaa elämääsi esiinnyt työksesi etsit uusia voimavaroja ja mahdollisuuksia ilmaista itseäsi Mitä hyötyä Rosen-menetelmästä on? Esimerkkejä hoitojen vaikutuksista: -rentoutuminen -tunteiden tunnistaminen -fyysiset kivut ja kireydet vähenevät -itsetuntemus lisääntyy omat rajat selvenevät -yleinen hyvinvointi ja luovuus kasvavat -omien tarpeiden ja uusien valintamahdollisuuksien löytäminen Kuinka usein hoidossa käydään? Hoitokertojen määrä vaihtelee yksilöllisesti. Kokemus on osoittanut, että aluksi on hyvä käydä 5 hoidossa pari kolme kertaa noin kahden viikon välein. Näin saa käsityksen siitä, miten hoito toimii. Jatkokäyntejä varattaessa on tärkeää, että kuuntelee omaa itseään. Hoidoissa voi käydä pitkäänkin ja pitää haluttaessa taukoja. Mitä hoidossa tapahtuu? Ensimmäisellä hoitokerralla ennen aloitusta terapeutti kertoo menetelmästä ja vastaa kysymyksiin. Samalla hän kysyy asiakkaan terveydentilasta ja odotuksista. Yleistä hoidosta käyntikerta on noin tunnin mittainen käsittely tehdään hoitopöydällä hoidon aikana voidaan puhua asiakkaan tuntemuksista erapeuttia sitoo vaitiolovelvollisuus hoidon jälkeen on hyvä varata itselle rauhallista aikaa Hoidon aikana muistojen ja mielikuvien aktivoituminen tunteitten kokeminen omien asenteiden tiedostaminen kehossa olevien jännitysten ja kipujen tunnistaminen yleinen rentoutuminen Minkälainen koulutus terapeuteilla on? Rosen-terapeuteilla on pitkä ja vaativa koulutus, mikä kestää vähintään kolmesta viiteen vuoteen. Koulutus on prosessiluonteista, ja se antaa valmiudet terapeuttiseen työskentelyyn erilaisten asiakkaiden kanssa. Kurssit Peruskurssi on kokemuksellinen tutustuminen Rosen-menetelmään. Kurssilla tehdään hoitoja, seurataan näytöshoitoja sekä tehdään erilaisia kehoharjoituksia. Vuorovaikutus ryhmäläisten kanssa syventää omia kokemuksia. Se on myös alku Rosen-terapeutin ammattiopinnoille. Peruskurssille voi myös osallistua ihan itsensä takia itsetuntemuksensa lisäämiseksi. Peruskurssi on avoin kaikille. Peruskurssin jälkeen seuraa 4-5 vuoden opiskelu- ja harjoittelujakso. Siihen sisältyy intensiivikursseja, viikonlopputapaamisia, anatomian ja fysiologian opiskelua sekä viimeisessä ammatillisessa harjoitteluvaiheessa runsaasti harjoitushoitoja, omia hoitoja ja työnohjausta yksin ja ryhmässä. Rosen-menetelmän koulutuksessa yhdistyy sekä ammatillinen, että henkilökohtainen proses6 si. Opiskelija käy koulutuksen aikana samanlaista itsensä ja muiden ihmisten kohtaamisprosessia sekä avautumis- ja rentoutumisprosessia kuin hänen tulevat asiakkaansa. Koulutuksessa on mukana opiskelijoita, jotka tähtäävät Rosen-terapeutin ammattiin. Mukana on myös ihmisiä, jotka eivät suunnittele terapeutiksi kouluttautumista, vaan hakevat omaan elämäänsä voimavaroja. Rosen-menetelmä on psykofyysinen kehotyöskentelymuoto, joka tähtää fyysisen ja psyykkisen jännityksen hellittämiseen ja sitä kautta omien voimavarojen, elämänilon ja luovuuden lisääntymiseen. Menetelmä ja koulutus sopii ihmisille, joilla on halua ja valmiuksia prosessiin, jossa tietoinen ja tiedostamaton tunteiden, kokemusten ja itseilmaisun pidättely voi hellittää. Suomessa koulutusta järjestää Axelsons bodywork school / Finland. Kaliforniassa sijaitseva Rosen-instituutti vahvistaa koulutusohjelman, joka on samansisältöinen ympäri maailmaa eri maiden kouluissa. Instituutti myös vahvistaa Suomessa terapeutiksi hyväksytyt henkilöt. Rosenterapia Helmi -Kuudes aisti mä tekee ihmiselle mahdolliseksi sellaisten korkeampien energioiden vastaanottamisen, joista eri perinteissä käytetään esimerkiksi nimityksiä 'nuus', 'buddhi' tai 'atman'. Ilman tällaista toimintojen sopusointua ihminen on keskeneräinen olento, joka on toiminnassaan automaattisten, ehdollistuneiden rutiinien sekä ulkoisten olosuhteiden armoilla. Gurdjieffin käyttämien monipuolisten menetelmien keskeisenä päämääränä voidaan nähdä tietoisuuden herättäminen sekä tahdon, yksilöllisyyden ja objektiivisen tiedon kehittäminen. George Ivanovitš Gurdjieff (13. tammikuuta 1866/1877? Aleksandropol – 29. lokakuuta 1949 Neuilly-sur-Seine) oli armenialais-kreikkalainen mystikko ja henkinen opettaja. Hänen äitinsä oli etniseltä taustaltaan armenialainen ja isä Pontoksen kreikkalainen. Gurdjieffn arvoituksellinen hahmo piirtyy värikkäänä ja usein ristiriitaisena aikalaisten kirjoittamissa muistelmateoksissa. Mielipiteet hänen kirjoituksista ja toiminnasta jakautuvat. Puolustajat pitävät Gurdjieffia karismaattisena mestarina, joka toi länsimaiseen kulttuuriin, psykologiaan ja kosmologiaan uutta tietoa, joka teki mahdolliseksi vakiintuneen tieteen taakse menevät oivallukset. Kriitikot väittävät häntä vain huijariksi, jolla oli suuri ego ja jatkuva tarve itsensä ylistämiseen. Gurdjieffin tunteneet henkilöt pitivät häntä erinomaisena ihmisten "herättäjänä", joka muistutti pikemmin Zen-mestaria tai Sokratesta kuin perinteistä kristillistä mystikkoa. Hän toi länsimaihin kattavan esoteerisen oppijärjestelmän, ja hänen vaikutuksestaan syntyi elävä traditio, jossa harjoitetaan erityisiä menetelmiä tietoisuuden kehittämiseksi. Termillä "tietoisuus" Gurdjieff tarkoitti jotakin syvempää kuin tavanomaisia mentaalisia toimintoja. Hänen mukaansa tietoisuuden kyky edellyttää mielen, tunteiden ja kehon energioiden sopusointuista yhteistoimintaa, ja vain tä- Elämänvaiheet Tiedot Gurdjieffin henkilöhistoriasta vuoteen 1912 saakka perustuvat täysin häneen omaan kertomukseensa. Vuosien 1913–1949 elämänvaiheista dokumentaatiota on paikoin saatavilla laajasti. Kyseisestä aineistosta on koottu kronologia Gurdjieffin elämäntapahtumista. Gurdjieff syntyi Aleksandropolin kaupungissa, nykyisessä Gyumrissa, Armenian alueella, joka tuolloin oli osa Venäjän keisarikuntaa. Tarkkaa syntymäaikaa ei tiedetä, mutta arvattavasti syntymävuosi osuu vuosien 1866–1877 välille. Gurdjieffin passeihin on merkitty syntymäajaksi 28. joulukuuta 1877, mutta hän itse väitti olevansa paljon vanhempi. Siihen viittaavat myös eräät hänen elämänvaiheensa. Gurdjieff varttui Karsissa ja hän matkusteli monissa paikoissa. Noin kymmenen vuoden ajan hän oli mukana ”totuudenetsijöiksi” itseään kutsuvien tutkijoiden ja tiedemiesten retkillä. Tutkijaryhmä suoritti vuosina 1892-1895 useita matkoja; muun muassa Egyptiin, Kreetalle ja Palestiinaan, sitten Siperiaan, Persiaan ja Turkestaniin, matkan Gobin autiomaahan sekä Sudaniin, Etiopiaan, Intiaan ja Tiibetiin. Matkoilla, joiden osanottajia ja retkiä kuvataan kirjassa Meetings with Remarkable Men, hänestä kehittyi länsimaisen perinteen mukainen kokeellinen tutkija; koottuaan aineiston hän varmensi sen luotettavuuden ja liitti sen jälkeen erilliset ilmiöt yleisen hypoteesin alaisiksi. Ainoa selvitys Gurdjieffin varhaisista vaiheista eli ajasta ennen vuotta 1912 löytyy hänen kirjastaan Meetings with Remarkable Men, jota ei kuitenkaan voi lukea suoraviivaisesti hänen omaelämäkerrallisena kertomuksenaan. 7 Ideat Gurdjieff väitti, että ihmiset eivät käsitä todellisuutta, koska he eivät ole itsetajuisuuden tilassa, vaan elävät hypnoottisessa ”valveunessa”. Ihminen elää elämänsä unessa ja hän kuolee kuin koira, mikäli hän ei herää unestaan. Välttyäkseen tältä kohtalolta ihmisen tulee herätä ja seurata opetusta, jonka avulla hän voi kehittää/ luoda elinaikanaan sielun. Gurdjieff opetti, että jokainen ihminen käsittää asiat täysin subjektiivisesta näkökulmastaan. Gurdjieff esitti, etteivät sotien kaltaiset kauheudet olisi mahdollisia, mikäli ihmiset olisivat enemmän henkisesti valveilla. Hän väitti, että ihmiset ovat tyypillisessä tilassaan tiedottomia automaatteja, mutta ihmisen on mahdollista herätä ja kokea elämää täydemmin. Neljäs tie Gurdjieffin luoma järjestelmä sisältää hämmästyttäviä ja arkikokemuksen vastaisia väitteitä: ihminen ei voi tehdä mitään, vaan kaikki hänelle tapahtuu, ihminen on kone. Kuulla on suuri vaikutus ihmiselämään, sodat johtuvat planetaarisista vaikutuksista jne. Varhaisissa luennoissaan Gurdjieff nimitti omaa itsekehittämisen lähestymistapaansa ”Neljänneksi tieksi”. Yhdistämällä kolme tunnettua, erillistä oppisuuntaa, jotka kukin korostavat joko kehon, järjen tai tunteiden yksipuolista kehittämistä, Gurdjieff kehotti työskentelemään kaikkien näiden kolmen eri alueen parissa samanaikaisesti. Gurdjieffin Työssä yhdistyy näiden kaikkien kolmen erityyppisen työn voima, ja siitä puuttuu kunkin erityyppisen työn ominainen heikkous. Tämä mahdollistaa sen, että työn avulla voidaan saada aikaan sopusointuinen kehitys. Enneagrammi Nykyään Gurdjieffin opetusta kutsutaan myös joissakin yhteyksissä ”Työksi”. Vaikka Gurdjieff ei itse pannut suurta painoa ”Neljäs tie” -termille eikä koskaan käyttänyt sitä kirjoituksissaan, hänen oppilaansa Pjotr Demjanovitš Uspenski teki tämän ilmaisun ja sen merkityksen keskeiseksi omassa, Gurdjieffin ideoista antamassaan opetuksessa. Uspenskin kuoleman jälkeen hänen oppilaansa julkaisivat The Fourth Way -nimisen kirjan, joka perustui Uspenskin luentoihin. Uspenskin pääteos Gurdjieffin opetuksesta on kuitenkin In Search of the Miraculous (suom. Sirpaleita tuntemattomasta opetuksesta), jolle Gurdjieff itse antoi hyväksyntänsä. 8 Kosmologia ja universaalit lait Gurdjieffin mukaan elämä maapallolla palvelee valtaisaa kosmista tarkoitusta ja orgaaninen elämä toimii energian muuntamis- ja välitysasemana jatkuvasti muotoutuvassa maailmankaikkeudessa. Kaikkia tapahtumia, olivatpa ne pieniä tai suuria, hallitsee kaksi peruslakia, joita Gurdjieff kutsuu kolmen (kolmen voiman samanaikainen läsnäolo) ja seitsemän (sysäyksen) laeiksi. Nämä lait voidaan esittää kuviona, jota kutsutaan enneagrammiksi. Gurdjieff, joka toi enneagrammin ”päivänvaloon”, sanoi, että enneagrammi on opetuksen ensisijainen symboli ja ettei sitä voida ymmärtää tai asiaankuuluvasti käyttää irrallaan opetuksesta tai sen ulkopuolella. Gurdjieffin mukaan ihminen on sanan täydessä merkityksessä pienoismaailmankaikkeus. Hänessä on kaikki ne aineet, joista maailmankaikkeus koostuu. Samat voimat, samat lait, jotka hallitsevat maailmankaikkeutta, toimivat ihmisessä. Siten tutkittaessa ihmistä, tutkitaan maailmaa ja tutkittaessa maailmaa, voidaan tutkia ihmistä. Ihmisen kehitysmahdollisuudet Gurdjieffin opetus keskittyy pääasiassa kysymyksiin ihmisen paikasta kaikkeudessa ja ihmisen sisäisiin kehitysmahdollisuuksiin. Hän opetti, että korkeammat tajuisuuden tasot, korkeammat kehot sekä sisäinen kasvu ja kehitys ovat ihmiselle mahdollisia. Hän sanoi, että ihmisten on alettava nähdä asiat sellaisina kuin ne todellisuudessa ovat — ei enää välillisesti toisten meille kertomina ja opettamina vaan kokemalla ne kukin omassa olemuksessaan. Sitä varten on alettava elää uudella tavalla ja siten päästävä selville, mitä varten elämme ja mikä on elämän tarkoitus. Gurdjieffin mukaan elämme aikana, jossa ihmisten tulisi siirtyä riippuvaisuussuhteesta itsenäiseen harkintaan. Tällainen siirtyminen on vaikeaa ja merkitsee itse asiassa ihmiskunnan kypsymistä ja täysi-ikäistymistä. Elämää on opittava katsomaan avarammasta perspektiivistä, näkemään ja kokemaan se omakohtaisesti. Ilmeisesti muutos tulee vaatimaan pitkän, ehkä vuosisadoissa laskettavan ajan. Gurdjieffin mukaan ihmisellä on välittömän havainnon ja uuden näkemisen avain; se on hänen omatuntonsa. Gurdjieff opetti, kuinka ihminen voi parantaa ja kehittää tarkkaavaisuuttaan ja energiankäyttöään monin eri tavoin ja vähen- tää unelmointia ja hajamielisyyttä. Hänen mukaansa tällainen sisäinen kehittyminen mahdollistaa myöhemmät muutokset, joiden on tarkoitus muuntaa ihminen sellaiseksi, kuin Gurdjieff uskoi ihmisen olevan tarkoitettu olemaan. ”Pitkämielisyys on tahdon äiti.” sesta temppelistä ja väittää niiden olevan tuhansia vuosia vanhoja. Joitakin liikesarjoja on sisällytetty Peter Brookin elokuvaan Meetings with Remarkable Men. Youtubessa 03 Youtubessa 06 Liikesarjat Gurdjieff sai runsaasti julkisuutta koettaessaan tuoda balettiaan Struggle of the Magicians (Maagikkojen kamppailu) Moskovaan. Erityisesti viimeisinä vuosinaan Gurdjieff kutsui itseään Tanssiopettajaksi.Luodakseen olosuhteet, joissa sisäistä tarkkaavaisuutta pystytään harjoittamaan intensiivisesti, Gurdjieff opetti oppilailleen liikesarjoja (engl. Movements), joita on noin 130 erilaista liikesarjaa ja monia eri versioita näistä. Osaa liikesarjoista kutsutaan nimellä pyhät tanssit (noin 20 liikesarjaa). Muita opetuksia Opetuksessaan Gurdjieff painotti monenlaisten vanhojen kirjoitusten, kuten Raamatun ja uskonnollisten rukousten tärkeyttä. Hän väitti, että nämä vanhat tekstit sisältävät hyvin erilaisen merkityksen niihin arkipäiväisesti liitettyjen merkitysten lisäksi. ”Älkää nukkuko”, ”Valvokaa siis, sillä ette tiedä päivää ettekä hetkeä”, ”Taivasten Valtakunta on tullut lähelle” — nuo raamatulliset ilmoitukset viittaavat sielulliseen opetukseen, jonka ydinsisältö on unohdettu. Gurdjieff kutsui opetustaan esoteeriseksi kristinuskoksi. Liikesarjoja opiskeltiin myös Ranskassa sijainneessa Ihmisen Sopusointuisen Kehittämisen Instituutissa. Liikesarjoja on toisinaan esitetty myös julkisesti, muun muassa Pariisin ChampsÉlysées -teatterissa, jossa Gurdjieff järjesti julkisia Movements -näytoksiä joulukuun 16 - 25 päivien välisenä aikana vuonna 1923. Keväällä 1924 näytöksiä oli useissa kaupungeissa Amerikan mantereella, muun muassa 3. päivänä maaliskuuta 1924 New Yorkin Carnegie Hallissa. Gurdjieff suhtautui epäluuloisesti ristiriitaiseen ja hataraan käsitteeseen ”moraali”. Hän selittää sen vaihtelevan eri kulttuurien välillä. Gurdjieff painotti vahvasti omantunnon merkitystä, joka on hänen mukaansa kaikilla ihmisillä samanlainen, vaikkakin se on hautautunut heidän piilotajuntaansa. ”Vain hän, joka kykenee huolehtimaan toisille kuuluvasta, voi saada omansa.” Menetelmiä Gurdjieff välitti ideoitaan lukuisien erilaisten menetelmien ja materiaalien avulla, joihin kuuluivat tapaamiset, musiikki, rytmiset liikesarjat, kirjoitukset, luennot ja innovatiiviset ryhmätyön muodot. Työn muodot ja painopiste vaihtelivat kausittain. Esimerkiksi Venäjällä opetus rajoitettiin pienelle oppilaspiirille, kun taas Pariisissa ja Pohjois-Amerikassa työtä esiteltiin usein julkisesti. Vaikkakaan Gurdjieffin kehittämät liikesarjat eivät edustaneet perinteisen baletin tai eurytmiikan muotoja, niin venäläinen baletti-impressaari Sergei Djagilev koetti turhaan taivutella Gurdjieffia tuomaan Pyhät Tanssit uutuusnumeroksi Ballets russesin esityskaudelle. Gurdjieff jatkoi rytmisten liikesarjojen ja pyhien temppelitanssien luomista elämänsä loppupuolella. Elämäkerrassaan hän kertoo löytäneensä liikesarjat salai- Musiikki Musiikilla on tärkeä asema Gurdjieffin työssä. Liikesarjoja varten luotiin oma, erityinen musiikkinsa, ja työn yhteydessä syntyi myös laaja tuotanto konserttimusiikkia, hymnejä sekä muita eri tilanteisiin sopivia kappaleita. Kaikki Gurdjieffin musiikki on tiiviisti sidoksissa sisäisiin kehityspyrkimyksiin. Valtaosa Gurdjieffin musiikillisesta tuotannosta on sävelletty yhteistyössä ukrainalaissyntyisen Thomas de Hartmannin kanssa. Yhteistyö synnytti yli 200 kap9 paletta, pääosin pianolle. Mukana on myös orkesterisävellyksiä. Suurin osa pianomusiikista on julkaistu nuottina (Schott Edition, 4 osaa). Gurdjieffin ja de Hartmannin musiikista on myös saatavilla useiden eri esittäjien levytyksiä. Pianomusiikin versioita kattavimmin ovat esittäneet kolme Gurdjieff-työhön osallistunutta soittajaa, Linda Daniel-Spitz, Charles Ketcham ja Laurence Rosenthal (Wergo). Orkesterimusiikki on julkaistu 2006 neljän CD:n kokoelmana Oriental Suite: Complete Orchestra Music (Basta). Youtubessa Säveltämisen lisäksi Gurdjieff improvisoi harmonilla. Hänen Pariisissa elämänsä viimeisinä vuosina soittamiaan improvisaatioita nauhoitettiin, ja ne on julkaistu (Harmonic Development, Basta). Ensimmäinen julkinen ”Movements” -näytös järjestettiin Tbilisin oopperatalossa 22. kesäkuuta 1919. Ryhmätyö Gurdjieffin mukaan ihmisenä kehittymisen ponnistelut ovat huomattavasti vaikeampia yksin kuin yhteistyössä ryhmässä, jossa kaikilla on samansuuntainen päämäärä. Siksi hän loi työn harjoittamista edesauttavia rakenteita, joiden eräs tärkeä muoto ovat säännöllisesti kokoontuvat ryhmät. Ryhmät voivat toimia tietyin väliajoin tai kokoontua pidemmiksi intensiivijaksoiksi. Ryhmä muun muassa tukee yksilön työtä normaalissa elämässä. Gurdjieff käytti erilaisia harjoituksia, kuten niin sanottua Stop -harjoitusta, edistääkseen itsetarkkailua. Muutoinkin šokit, jotka auttoivat oppilaita heräämään alituisesta unelmoinnista, olivat mahdollisia millä hetkellä hyvänsä. Kirjoitukset Gurdjieff kirjoitti ja hyväksyi kolme nidettä kirjallisesta työstään julkaistavaksi nimellä All and Everything (Kaikki ja kaikesta) . Tämän magnum opuksen ensimmäinen osa, Belsebubin tarinoita pojanpojalleen, on pitkä ja allegorinen kertomus, jossa Belsebub kertoo Maa-planeetan merkillisten kolmiaivoisten olentojen selittämättömästä käyttäytymisestä pojanpojalleen. Gurdjieff haastaa lukijansa ponnistelemaan äärirajoilleen niin kirjoitusten lukemisen kuin niiden ymmärtämisenkin suhteen, hän käyttää tarinoita opetusvälineenä opetukseensa. Toinen osa 10 Meetings with Remarkable Men on kirjoitettu ymmärrettävämmin. Se valottaa Gurdjieffin varhaisia vuosia ja sisältää lisäksi monia vertauskuvallisia esityksiä. Hänen viimeinen, viimeistelemätön teoksensa Life is Real Only Then, When ”I Am” sisältää myöhempien vuosien omaelämäkerrallista aineistoa, hänen puheitaan ryhmälle New Yorkissa 1930 sekä esseen The Outer and Inner World of Man. Wikipediassa Suomalaiset sivut Gurdijieff Youtubessa Enegrammi Gurdijieff -Mies ja kirjallisuus Youtubessa venäjä-englanti Youtubessa -Man is Asleep Youtubessa saksaksi elämänkertaa Neljäs tie Suomessa Mulla Nasraddin, viisas narri. Gurdjieffin usein siteeraama oppi-isä. Maria Wiik Maria Catharina Wiik (2. elokuuta 1853 Helsinki – 19. kesäkuuta 1928) oli 1800-luvun arvostetuimpia suomalaisia taidemaalareita. Wiikin vanhemmat olivat Uudenmaan lääninarkkitehti Jean Johan Wiik ja Gustava Fredrika o.s. Meyer. Wiik maalasi runsaasti henkilö- ja muotokuvia sekä asetelmia. Wiikin vuonna 1881 maalaama muotokuva sisarestaan Hilda Wiikistä hyväksyttiin Pariisin salonkiin. Wiikin maalaukset olivat yleensä hyvin pienikokoisia. Suurin hänen maalauksistaan on "Huono omatunto" (1886), joka on kooltaan 128 x 81 cm. Kuukauden taiteilija Maria Wiik kävi Helsingissä kahta ruotsinkielistä koulua, jotka olivat vuosina 1863 – 1869 Fruntimmerskolan ja 1873 Adolf von Beckers privatakademi, Adolf von Beckersin yksityisakatemia. Hän opiskeli taidetta ensin Suomessa, 1874 Suomen Taideyhdistyksen piirustuskoulussa sekä Severin Falkmanin yksityisoppilaana. Pariisiin hän lähti jatkamaan taideopintojaan vuonna 1875. Naisille ovet eivät olleet auki Académie des Beaux-Arts'iin, mutta hän Huono Omatunto 11 sai opettajakseen Tony Robert-Fleuryn 1875 – 1876 Académie Julianissa, joka oli yksityinen akatemia. Wiik palasi Helsinkiin 1876 samana vuonna kuin hänen isänsä kuoli. Vuonna 1877 hän palasi jälleen Pariisiin samaan kouluun, missä oli siellä opiskellut ja viipyi Pariisissa aina vuoteen 1880. Tosin vuonna 1878 hän osallistui ensimmäisen kerran Suomen Taideyhdistyksen näyttelyyn ja vietti kesän 1879 Normandiassa. Vuonna 1880 kesällä hän oli jälleen Suomessa ja toimi seuraavan lukuvuoden 1880 – 1881 Suomen Taideyhdistyksen piirustuskoulussa sijaisopettajana. Vuosina 1881 - 1882 hän työskenteli sekä Helsingissä ja Pariisissa. Myös 1883 – 1884 hän ehti jälleen olemaan sekä Helsigissä että Pariisissa sekä Concarneaussa ja PontAvenissa Bretagnessa. Vuodet 1885 – 1888 Wiik työskenteli Suomessa, muuten mutta kävi 1886 sekä Pariisissa että Normandiassa Vuosisadan lopulla Wiik irrottautui tilaustöistä ja matkusti ystävänsä Helene Schjerfbeckin kanssa Pariisiin työskentelemään joksikin aikaa muun muassa Bouvet'n ateljeehen Puvis de Chavannesin johdolla. Samana vuonna he matkustivat yhdessä vielä Englantiin St. Ivesiin. Matkan myötä Wiikin teoksiin tuli lisää psykologista tarkkuutta ja tunnelmallisuutta. Wiikin parhaina teoksina pidetään hänen 1880-luvun tuotantoaan.1890-luvulla Wiikin tyyli muuttui ja viimeisinä vuosina maalaamista vaikeutti silmäsairaus. Vuodet 1890 – 1894 työskenteli Helsingissä. Vuonna 1895 hän teki matkan Italiaan ja jatkoi sitten työskentelyä kotimaassa useita vuosia, tosin hän teki useampia matkoja Norjaan 1896 – 1898. Vuonna 1905 Wiik matkusti Pariisiin, vuosina 1906 – 1908 hän työskenteli Suomessa ja teki matkoja Sveitsiin. Helsingissä työskentelyn lomassa 1908 – 1914 Wiik teki matkoja Norjaan. Elämänsä loppuvuodet hän vietti kotimaassa ja viimeiset työt hän maalasi noin vuonna 1923. Wikipediassa 12 13
© Copyright 2024