V.S.O.P. 1/2014 Kuolleiden aamunkoitto V.S.O.P. Turun yliopiston varsinaissuomalaisen osakunnan pää-äänenkannattaja Numero 1/2014 30. vuosikerta Aiemmin ilmestynyt: 1960-71 1984-90 1992-2003 2008 Julkaisija: Turun yliopiston varsinaissuomalainen osakunta ry Köydenpunojankatu 14 / Rehtorinpellonkatu 4B Turku http://tyyala.utu.fi/tvo/ www.facebook.com/TVOLIVES Toimitus: Pipsa Havula (päätoimittaja) Jami Korhonen (kuvat) Mikko Korhonen (kansikuva) Anton Launonen Frida Lindholm (kuvitus) Juho Liukkonen Petra Lähde Kimmo Makkonen Matti Ohtonen Laura Rosten Mari Rytkönen (uutispäällikkö) Kati Savaloja Timo Soikkanen Panu Tyhtilä Paavo Vuoristo (taittaja) Nalle Österman Sisällys Pääkirjoitus Inspehtorin tervehdys Tarina integroitumisesta Kansainvälistä ystävyystoimintaa TVO:lla Uudelleensyntyminen järjestöelämässä Varia - meidän kotimme Matkantekijä Ei enää koskaan TVO:hon keikalle! Telmu Anekdootin paikka Pyllyily Väistä! Ypäin ylpeys M.A. Numminen TVO IV Drinkkiopas Rakkaat kuulijat, Tässä on jälleen kerran painokoneesta ulos putkahtanut Turun yliopiston varsinaissuomalaisen osakunnan lehti, jonka teksteistä ei saa kukaan muu selkoa kuin tekstin kirjoittajat itse, jos hekään. Edellinen V.S.O.P. ilmestyi vuonna 2008, sitä edellinen 2003 ja vielä aikaisempi vuonna 2002. Lehti ilmestyy siis tasaisin väliajoin. Seuraavaksi muutamia seikkoja, jotka tapahtuivat vuonna 2008: Sofi Oksanen sai Finlandia-palkinnon Puhdistus-romaanistaan, Obama valittiin presidentiksi, Suomi menetti asemansa maailman vähiten korruptoituneena maana, Bill Gates jätti päivätyönsä Microsoftissa, Oulun Kärpät voitti suomenmestaruuden Oulun jäähallilla, Ilkka Kanerva erosi hallituksesta Tuksukohun vuoksi, televisiokanava Yle Extra lakkautettiin ja Malta ja Kypros liittyivät euroalueeseen. Vuonna 2008 eräässä tutkimuksessa selvisi myös, että 95 prosenttia suomalaisista on sitä mieltä, että olut käy saunajuomaksi. Tästä voimme tulla siihen päätelmään, että onpas edellisestä lehdestä aikaa. Uuden, puhuttelevan, loistavan, päräyttävän, koskettavan, fantastisen, mielettömän ja järisyttävän V.S.O.P.:n aika on koittanut tällä kertaa siksi, että nyt, kun maailma on edelleen turvallisesti mullin mallin ja oluen asema parhaana saunajuomana pitää pintansa, on myös varsinaissuomalaisen osakunnan puuhissa havaittavissa vakiintumisen hiveniä. Nimittäin keväällä 2010 sattuneen vanhan TVO-klubin lakkauttamisen jälkeen siellä täällä majaillut osakunta alkaa olla nyt viittä ja puolta minuuttia vaille avaamassa uusia tiloja Köydenpunojankadulle. Moisesta ilosanomasta innostuneena jo syntyessään keräilykappale V.S.O.P. päätettiin julkaista juuri nyt. Tässä mahdollinen selitysmalli myös lehden teemalle, kuolleiden aamunkoitolle. Siispä toivotan teille kummallisia lukuhetkiä 30. V.S.O.P.:n parissa - kuolleiden aamunkoittoa odotellessa! Pipsa Havula päätoimittaja Btw lueskelin Tevispalstaa taannoin ja huomasin, että V.S.O.P. on meinattu julkaista joka ikinen vuosi, mutta ilmeisesti aina on tullut eteen joitain homman estäviä seikkoja, joista ei palstalla puhuta. Lehdenteosta on kuitenkin käyty keskustelua vuosi toisensa jälkeen. Edellinen maininta osakunnan pää-äänenkannattajasta löytyy tammikuulta 2013: Inspehtorin tervehdys! Viimeiset vuodet ovat olleet poikkeuksellisia: osakunta on ollut jatkuvassa ”evakossa”. Mutta jos olemme selvinneet kaikesta tästä, emme voi olla selviämättä vuosista, jotka ovat edessämme. Uusi kotimme on kauempana yliopistosta, mutta kaikkien kulttuuritapahtumien ytimessä. Ensi vuonna Logomossa! Inspehtori Soikkanen Tarina integroitumisesta Kolmas huhtikuuta 2014 kaverini laittoi Facebookissa viestin: ”TVOlla talkoontapaiset 15.00 eteenpäin, voisi olla hyvä mennä ja lobata Sinua TVO:n hallitukseen! Hankkiutuvat eroon vanhoista keittiötarvikkeistaan, joten voisi katsella niitä samalla.” Mitä? Mikä on TVO? Miksi minua pitää lobata heidän hallitukseensa? Muutaman tunnin kuluttua retkeilimme Köydenpunojalle keittiötarvikkeiden kiilto silmissämme. Kaverilleni paikka oli jo entuudestaan tuttu, minulle ei. Ensimmäiseksi tätä uutta ympäristöä tutkaillessani havainnoin, että TVO:lla kalju jäbä ja pitkänhuiskea jeesus juovat Lidlin ykköskaljaa, ja että remontoinnin ja talkoilun ohessa tupakkaa palaa kiloittain. Sitten ajattelin, että mikä ikinä tämä TVO onkaan, niillä on ihan helvetisti astioita, joista mikään ei ole keskenään samaa sarjaa. Ja paitoja, jotka eivät mahdu kenenkään päälle. Kaverini löysi muutaman tunnin kestäneen astianlajittelun lomassa aimo kasan omasta mielestään hienoja kuppeja ja lautasia, jotka hän pakkasi tyytyväinen ilme naamallaan mukaansa. Taisin minäkin sieltä jonkun lasin napata. Talkoiden päätteeksi kaksimetrinen jeesus mairitteli minut mukaan TVO:n seuraavaan kokoukseen. Oli kuulemma kaikkia hyviä syitä tulla sinne. Haistoin palaneen käryä. 9. huhtikuuta saavuin arastellen elämäni ensimmäiseen TVO:n hallituksen kokoukseen. Jännitti. Tutinaksi äitynyttä kuumotustani ei helpottanut lainkaan se, että kokouksen alkutohinoissa kukaan ei kätellyt minua tai esitellyt itseään saatikka tuonut millään tavoin ilmi, että olisin kokoukseen tervetullut. Kokouspöydän ympärillä minua sen sijaan tuijotti epäilevästi monta kummallista silmäparia. Hallituksen jäsenet näyttivät mielestäni lähinnä siltä, ettei niille kannattanut alkaa vittuilla, joten päätin pitää suuni kiinni. Kokouksen alettua jatkoin siis tarkkailijan roolissa tutustumistani tähän porukkaan. Aiemmat huomioni (1. TVO:lla juodaan Lidlin ykkösolutta, 2. tupakka maistuu, 3. heillä on paljon erilaisia astioita ja 4. heidän paitansa ovat liian pieniä) saivat muutaman lisäyksen, nimittäin 5. nämä kuumottavat ihmiset riitelevät paljon ja 6. he myös sopivat riitansa uskomattoman nopeasti. Noin tunnin mittaisen hämmentävän kokouksen jälkeen ymmärsin jotain erikoista: tämä pelottava ihmisjoukkio aikoi sulauttaa minut riveihinsä, mieluiten ennen kuin pääsisin pakenemaan kokoustilan ovesta ulos. Pian kokouksen jälkeen nimittäin tapahtui monta asiaa lyhyessä ajassa; jeesus totesi, että voisin ryhtyä TVO:n sihteeriksi (mikä ei näyttänyt haittaavan aiempaa sihteeriä lainkaan), mustatukkainen sihteerisnainen tarjosi minullekin tupakan, joku nouti jääkaapista käteeni Lidlin ykkösoluen, ja kaiken tämän huipennukseksi kalju jäbä kaivoi laatikosta juhlallisesti minunkin päälleni puettavaksi liian pienen paidan. Siitä päivästä lähtien olen vähitellen tutustunut tähän hienoon ihmisjoukkioon, jota tevisläisiksikin kutsutaan. Sen pituinen se. Teviksen sihteeri Pipsa Havula Kansainvälistä ystävyystoimintaa TVO:lla kirjoittanut Kimmo Makkonen kuvat Mikko Jakonen Rotalia 100 vuotta -juhlakommerss on alkamaisillaan Osakunta osaa yllättää monella tavalla. Aikanaan aloittavana opiskelijana keikoille ja kulttuuririentoihin suunnatessani en olisi pystynyt aavistamaankaan, että TVO:n kautta pääsee mukaan ystävyystoimintaan Virossa ja ympäri maailmaa. Rotalia ja TVO TVO ylläpitää Turun yliopistossa ainoalaatuista ystävyyssuhdetta Korporatsioon Rotalian kanssa. Rotalia on vironkielisten ja vironmielisten opiskelijoiden ja valmistuneiden järjestö, joka toimii Virossa Tartossa ja Tallinnassa, Yh- dysvalloissa ja Kanadassa useissa kaupungeissa sekä uusimpana perustetussa Brysselin osastossa. Käytännössä vuonna 1969 solmitusta ystävyyssopimuksesta seuraa, että TVO:n jäsenet pystyvät osallistumaan Rotalian toimintaan kuten omat jäsenet ja päinvastoin. Erityisesti Viron kieltä ja kulttuuria opiskeleville ja niistä kiinnostuneille tarjoutuu tätä kautta erinomainen mahdollisuus kielitaidon kehittämisen ohella integroitua yliopistoyhteisöön Tartossa ja Tallinnassa, joissa monien suomalaisten vaihto-opiskelijoiden kohtaloksi on koitunut jäädä vaihtojuomariksi englantia vieraana kielenään puhuvaan vaihto-opiskelijayhteisöön. Myös lyhyempi vierailu auttanee näkemään Viroa eri tavoin, sillä on aivan eri asia olla ystävä kuin kyläilijä. Tästä seuraa myös kaksoisrooli toimia niin omana itsenään kuin osakuntansa edustajana. Mitä tehdä Rotaliassa? Ystävänä tevisläisen on helppo mennä mukaan toimintaan tai muuten vaan katsastamaan meininkejä pyörähdellessään Eestinmaalla päin. Osakuntahuoneistojen eli konventtien ovet ovat toki aina auki ystäville, kun joku on paikalla, mutta taatusti sisään pää- see ainakin päivystysaikoina, jotka ovat lukukausien aikana arki-iltaisin. Jos kaipaa vähemmän intiimiä kontaktia, mainioita mahdollisuuksia ovat myös olutpöytä-juhlat (õllelaud), jotka ovat muutaman kerran lukukaudessa järjestettäviä kokoontumisia. Niissä lauletaan, nautitaan suupaloja ja juodaan olutta hyvässä seurassa. Tapahtuma muistuttaa lähinnä TVO:n vuotuisia seniorijuhlia, joissa vastoin kuin juhlan nimestä voisi arvella, sekä nuori että vanhempi osakuntasukupolvi kokoontuu saman pöydän äärelle. Erillistä osallistumismaksua olutpöydissä ei ole, mutta jokainen maksaa juomansa itse. Lukukauden alkupuolella järjestetään myös useampi vierailijailta (külalisõhtu), joiden tarkoituk- Rotalian satavuotiskommerssissa 9.11.2013 juhlaväki lähti soihtukulkueena Rotalian Tarton C!Q!:sta juhlapaikalle sena on tutustuttaa uusille ja miksena on tutustuttaa uusille ja miksei vanhemmillekin opiskelijoille sei vanhemmillekin opiskelijoille osakuntatoimintaa ja hankkia uusia osakuntatoimintaa ja hankkia uusia jäseniä. Näiden tapahtumien pukejäseniä. Näiden tapahtumien pukeutumiskoodina on puku, muuten utumiskoodina on puku, muuten voi pukeutua vapaasti, joskin alkuvoi pukeutua vapaasti, joskin alkuun kannattanee panostaa siisteihin un kannattanee panostaa siisteihin vaatteisiin. TVO-mytsin laittaminvaatteisiin. TVO-mytsin laittaminen päähän helpottaa tunnistamista, en päähän helpottaa tunnistamista, ja varsinkin tapahtumissa, joissa ja varsinkin tapahtumissa, joissa on vieraita muista osakunnista, on vieraita muista osakunnista, tunnistamattomasta päähineestä tunnistamattomasta päähineestä saa helposti jutunjuurta. Olennaissaa helposti jutunjuurta. Olennaisinta on kuitenkin leppoisa mieli! inta on kuitenkin leppoisa mieli! Myös liikunnan parissa on mahMyös liikunnan parissa on mahdollista tutustua rotalialaisiin, dollista tutustua rotalialaisiin, esimerkiksi Tartossa on viikoitesimerkiksi Tartossa on viikoittaiset pelivuorot jalkapallossa, taiset pelivuorot jalkapallossa, lentopallossa ja koripallossa sekä lentopallossa ja koripallossa sekä kuntosali osakuntahuoneistossa, kuntosali osakuntahuoneistossa, ja myös kiipeilemässä ja ampuja myös kiipeilemässä ja ampumassa käydään. Magister paumassa käydään. Magister paucandi huolehtii urheilukasvatukcandi huolehtii urheilukasvatuksesta, jossa TVO:lta tuttuun tapaan sesta, jossa TVO:lta tuttuun tapaan tehdään sitä, mikä kiinnostaa. tehdään sitä, mikä kiinnostaa. Samanlaisia tunnelmia erilaisissa Samanlaisia tunnelmia erilaisissa puitteissa puitteissa samansisältöistä. Kulttuuritarjonsamansisältöistä. Kulttuuritarjonta, akateemiset perinteet, yli lukuta, akateemiset perinteet, yli lukuisien opiskelijasukupolvien ulotisien opiskelijasukupolvien ulottuva yhteisö ja yhdessäolo eivät tuva yhteisö ja yhdessäolo eivät eroa toisistaan, vaan yhteys jatkuu eroa toisistaan, vaan yhteys jatkuu valmistumisen jälkeen vahvana valmistumisen jälkeen vahvana niin Suomessa kuin Virossakin. niin Suomessa kuin Virossakin. Näkyvimmät erot TVO:n ja RoNäkyvimmät erot TVO:n ja Rotalian välillä ovat organisaatioiden talian välillä ovat organisaatioiden koossa ja sukupuolijakaumassa. koossa ja sukupuolijakaumassa. Rotalia on suurempi järjestö, joka Rotalia on suurempi järjestö, joka toimii kymmenessä kaupungissa ja toimii kymmenessä kaupungissa ja jossa aktiivinen jäsenmäärä on paljossa aktiivinen jäsenmäärä on paljon suurempi: esimerkiksi satavuojon suurempi: esimerkiksi satavuotisjuhliin vuonna 2013 mahduttautisjuhliin vuonna 2013 mahduttautui paikalle 465 henkilöä. Rotalia tui paikalle 465 henkilöä. Rotalia on miesten järjestö. Virossa toimii on miesten järjestö. Virossa toimii lukuisia mies- ja naiskorporaatiolukuisia mies- ja naiskorporaatioita, ja niillä on paljon yhteistä toimita, ja niillä on paljon yhteistä toimintaa. Rotalian tiloissa onkin usein intaa. Rotalian tiloissa onkin usein paikalla sekä naisia että miehiä, paikalla sekä naisia että miehiä, ellei kyseessä ole pelkästään jäseellei kyseessä ole pelkästään jäsenille tarkoitettu tilaisuus. TVO:n nille tarkoitettu tilaisuus. TVO:n jäsenet ovat kuitenkin aina tervetjäsenet ovat kuitenkin aina tervetulleita Rotaliaan sukupuolestaan ulleita Rotaliaan sukupuolestaan riippumatta. Vastaavasti myös Roriippumatta. Vastaavasti myös Rotalian toisen suomalaisen ystävyystalian toisen suomalaisen ystävyysosakunnan Helsingin VSO:n naiset osakunnan Helsingin VSO:n naiset ovat käyneet Rotaliassa jo yli 80 ovat käyneet Rotaliassa jo yli 80 vuoden ajan, mikä aikanaan on ollut vuoden ajan, mikä aikanaan on ollut varsin radikaali linjaus, sillä konvarsin radikaali linjaus, sillä konservatiivisemmissa korporaatioissa servatiivisemmissa korporaatioissa sitä saatetaan ihmetellä edelleen. sitä saatetaan ihmetellä edelleen. Rotalia, kuten muutkin virolaiset Rotalia, kuten muutkin virolaiset korporaatiot eli nais- tai miesokorporaatiot eli nais- tai miesosakunnat, on organisoitunut eri sakunnat, on organisoitunut eri tavoin kuin suomalaiset osakuntavoin kuin suomalaiset osakunnat, vaikka organisaation sisällä nat, vaikka organisaation sisällä tapahtuva toiminta onkin paljolti Suurempikokoisena ja monilla paitapahtuva toiminta onkin paljolti Suurempikokoisena ja monilla pai- kkakunnilla toimivana Rotaliassa perinteiden merkitys tulee arkisessa toiminnassa selvemmin esille. TVO pystyy varsin ketterästi muuttamaan käytäntöjään jo yhden osakuntakokouksen päätöksellä, mutta Rotaliassa vastaava vaatisi laajaa konsensusta. Myös Rotalian historia on osaltaan muokannut perinteistä yhdistävän tekijän, sillä esimerkiksi lähinnä suomalaisten vuosijuhlaa vastaavien kommerssien1 juhlakaava periytyy Viron ensimmäisen itsenäisyyden ajalta, ja on osaltaan ollut vuosikymmeniä ulkovirolaisia yhdistävä tekijä. otetaan täysjäseneksi. Rotaliassa onkin mahdollista muodostaa akateeminen sukupuu aina perustajajäseniin saakka. Virossa kunkin järjestön rebaset käyttävät mustaa lakkia, ja varsinaiset jäsenet erottaa värillisestä lakista. Järjestelmä eroaa suomalaisesta sikäli, että rebasilla on velvollisuus osallistua toimintaan ja ohjaukseen. Tämä tapahtuu mm. huolehtimalla monista käytännön asioista tapahtumien aikana, kuten esimerkiksi tarjoilusta juhlissa, mutta toisaalta rebaset voivat osallistua tällaisiin tapahtumiin aina maksutta. TVO:lla omiin perinteisiin tutustuminen tapahtuu suurelta osin vapaamuotoisesti suullisen kertomaperinteen kautta ja osallistumalla toimintaan, jonka sisältö oletetaan toiminnan myötä selkeneväksi. Rotaliassa on sen sijaan kirjattu keskeisimmät käytännöt ja järjestetty kattava johdatus kokelasjäsenille eli rebasille, joille rebasten ohjauksesta vastaava henkilö eli oltermanni järjestää viikoittain rebasluennon ja tarpeen mukaan, esimerkiksi juhlien lähestyessä, enemmänkin opastusta. Tämän lisäksi jokainen rebanen valitsee itselleen akateemisen isän, jonka tehtävänä on opastaa ja auttaa häntä, kunnes rebanen saa värit, eli Osakuntalainen näkee asioita eri tavoin. Monille suomalaisille matkamuistoksi Suomenlahden eteläpuolelta jää ensisijaisesti oluen edullisuus, mutta Rotalian kautta löytää monia muitakin kiintoisia ilmiöitä. Lisäksi mukaansa saa virkistävän näkemyksen nykyaikaisesta vapaamielisyyden, suvaitsevaisuuden, isänmaallisuuden ja historiatietoisuuden yhdistelmästä. ) Ks. VSOP 1/2001, 39– 44 ja http://tyyala.utu.fi/tvo/ Bryssel2012kommerss.php 1 Kuvaaja: JK Uudelleensyntyminen järjestöelämässä: esimerkkinä Rotalian dramaattisia käännekohtia kirjoittanut Kimmo Makkonen Miten järjestö voi kuolla tai uudelleensyntyä? TVO:n ystävyysosakunta Rotalian historiaan sisältyy monia dramaattisia käänteitä, joissa toiminnan jatkuminen on ollut hyvin pienestä kiinni. Ulkoiset uhat ovat tehneet toiminnan monina aikoina hyvin vaikeaksi, mutta tärkeintä jatkuvuudelle on ollut uusien jäsenten liittyminen jatkamaan perinteitä. Rotalia perustettiin Pietarissa vuonna 1913 olosuhteissa, joissa akateeminen järjestö oli likimain ainoa mahdollisuus kansallismielisiin pyrintöihin tsaarinvallan venäläistämistoimenpiteiden ikeessä. Jo pian perustamisen jälkeen sota vei jäsenet hajalleen, ja vuonna 1917 opiskelijajärjestöt kiellettiin. Vaikka Rotalia menettikin omaisuutensa, järjestö jatkoi toimintaansa Tallinnassa. Viron vapaussota vei jälleen jäsenet erilleen, kunnes rauhan tultua Rotalia pystyi jälleen kokoontumaan tavalliseen tapaan. Haasteeksi kuitenkin muodostui 1920-luvun alussa jatkuvuus: yliopisto sijaitsi Tartossa, jossa Rotalialla ei silloin ollut toimintaa. Virolaisia opiskeli paljon Berliinissä, jonne perustettiin uusi Rotalian osasto vuonna 1923. Se toimi vain muutaman vuoden, mutta toi toimintaan lukuisia uusia jäseniä. Jo samana vuonna osasto hyväksyi jäsenikseen Tartossa opiskelevia maa- ja metsätaloustieteen ylioppilaita, ja Tarton yliopisto hyväksyi Rotalian yhdeksi opiskelijajärjestöistään. Tie kasvulle avautui: vilkas toiminta toi uusia jäseniä, ja jäsenmäärä nousi 1920-luvun alun muutamasta kymmenestä aina 515 jäseneen vuonna 1939. Toiminta ei rajoittunut Viroon, sillä Rotalialla oli pieni osasto myös Varsovassa. Vuonna 1933 Helsingin Varsinaissuomalainen osakunta solmi Rotalian kanssa ystävyyssopimuksen, jonka kautta avautui myöhemmin TVO:n ja Rotalian ystävyyssopimuksen kannalta tärkeitä kontakteja. Neuvostomiehitykset ja maailmansota veivät Rotalian hajalleen. Yli 200 jäsentä pakeni ulkomaille, enimmäkseen Saksaan, Ruotsiin ja Pohjois- Amerikkaan. Järjestö kokoontui uudelleen, ja vanhoja perinteitään noudattaen sai uusia jäseniä. Ruotsin osastot hiipuivat, kun niihin ei enää 1970-luvulla liittynyt uusia jäseniä. Viikoittaiset kokoontumiset muuttuivat kuukausittaisiksi, ja vähitellen vähenivät siitäkin. Amerikassa Rotaliaan sen sijaan on liittynyt jatkuvasti uusia jäseniä, ja järjestö on kokenut eräänlaisen uudelleensyntymisen linkkinä amerikanvirolaisille heidän isovanhempiensa kotimaahan. Suurin Amerikassa toimivista osastoista sijaitsee Torontossa, jossa on tällä hetkellä lähes sata jäsentä. Virossa puolestaan neuvostovalta pysäytti Rotalian toiminnan vuosiksi. Vasta Stalinin kuolema soi elämää virolaiselle kulttuurille, ja rotalialaiset saattoivat tavata toisiaan säännöllisesti. Jäsenistö kokoontui tallinnalaisessa kahvilassa keskiviikkoiltaisin. Järjestön värejä ei tietenkään voinut olla esillä. Vuosipäiviä sentään vietettiin, luonnollisesti salaisesti. Rotalian virolainen ylösnousemus tapahtui vuonna 1988. Radiossa oli mahdollista kutsua koolle vanhoja Rotalian jäseniä, ja samanaikaisesti opiskelijat etsivät tietoa neuvostomiehitystä edeltäneen ajan opiskelijatoiminnasta. Sukupolvet kohtasivat Krambambuli-iltamassa. Vuonna 1989 Rotaliaan liittyi uusia jäseniä, jotka aloittivat rebasina ja uudelleensynnyttivät toiminnan samanaikaisesti Tartossa ja Tallinnassa. Tartossa Rotalian alumnit auttoivat palauttaman C!Q!:n eli Rotalian talon takaisin järjestön haltuun. Amerikassa toimivien osastojen avulla talo remontoitiin, ja toiminnalle luotiin nykyiset komeat puitteet. Tallinnassa puolestaan Rotalia toimi kymmenen vuoden ajan väliaikaisissa tiloissa, mikä hidasti järjestön kasvua, kunnes Rotalia asettui Toompealle keskelle keskustaa. Uutta innokasta väkeä on riittänyt, ja Rotalia on jälleen kasvanut yli 500 jäsenen järjestöksi. Vaikka ensikertalaisen näkemänä Rotalian sadan vuoden takaa periytyvät käytännöt voivat ensisilmäyksellä vaikuttaa erikoisilta, niihin täytyy sisältyä hyvin tehtyjä ratkaisuja, koska milloin ulkoiset voimat eivät ole olleet esteenä, järjestön toiminta on lähtenyt vilkkaaseen kasvuun. Lisätietoa: www.rotalia.ee VARIA – meidän kotimme kirjoittanut Varian entinen spurgu Juho Liukkonen Varia oli TVO:lle vain pysähdyspaikka. Ilman sitä evakkoon joutuneen osakunnan kulttuuritoiminta olisi voinut kuitenkin jäädä katkolle. pääkirjastolle sekä mediatutkimuksen oppiaineelle. Tämä tarkoitti käytännössä sitä, että evakkoon joutuneelle tilaa riitti, missä mällätä. Hienointa rakennuksessa oli, että entisten asukkaiden kädenjälki näkyi vielä vuosienkin jälkeen. Varian kellari muodostui isosta hallista, jonka kattokerroksessa sijainnut hämyisä toimistohuone Oli kuitenkin onni onnessa, että kertoi omaa tarinaansa kadonneesseuraava pysähdyspaikka oli Va- ta työmaailmasta. Keittiöstä oli rialla. Osakunta-aktiivien käsissä suora näkymä halliin, josta toimisalamyhkäisesti Kupittaan juna- tusjohtaja todennäköisesti seuraaaseman vieressä sijainneesta ra- maan alaistensa toimintaa. kennuksesta ehti muodostua monien unohtumattomien keikkojen ja Rakennuksen menneisyys puolesopiskelijatapahtumien kantapaik- taan välittyi pinttyneistä betoniseinistä ja köhisevistä viemäriputkiska. ta, joista hiljaisina päivinä pystyi Varia oli kuin tehty tätä varten. kuulemaan nykyisin rakennuksesRakennukset pystytettiin 1870- sa majailevien vessareissut. Jos luvulla kortteliin olutpanimoa var- joku huusi kellarissa, se kantautui ten. Useiden välivaiheiden jälkeen putkia pistin ylimpään kerrokseen 1950-luvulla tiloihin muutti Auran saakka. kenkätehdas, jonka toiminta jatkui tiloissa aina 80-luvun taitteeseen. Hämyisyyttä lisäsi se, että eri opSittemmin Varia palveli Turun piaineet ehtivät varastoida tiloihin yliopistoa. Rakennus oli majata- tavaraa. Tiloihin oli hautautunut lo muun muassa Turun yliopiston esimerkiksi edesmenneen kolumTuskin kukaan TVO:n toimintaa tiiviimmin seurannut olisi halunnut, että osakunta saa häädön ylioppilastalon kellarikerroksesta. Kuitenkin näin kävi. nistilegenda Timo Saarniemen koko valokuvatuotanto, ennen kuin kulttuurihistorian oppiaine pelasti materiaalien liian rajuiksi yltyneiden opiskelijajuhlien alta. kennuksessa Kupittaan aseman lähistöllä. Lopulta saneerausrahoitus järjestyi Varialle ja TVO joutui poistumaan rakennuksesta. Kaikki tiesivät, että TVO:n lähtiessä Varialla tuskin enää nähtäisiin koskaan vastaavaa toimintaa. Onneksi todistusaineistoa parhaista päivistä riittää. Etsikääpä netistä vaikka video konemusiikkiin erikoistuneen järjestö X-Rustin järjestämästä festivaalista, jossa legendaarinen Egyptian Lover paukuttaa rumpukonettaan täpötäydessä kellarissa. Se on kaunista katseltavaa. Historiafiilistelyyn luo kontrastin, että rakennuksen kellari oli vuosina 2008–2012 yksi Turun hienoimmista tapahtumapaikoista. Kellarin ollessa mediatutkimuksen ainejärjestö Hurman pääkallopaikka tiloissa ehdittiin järjestää muutamia konsertteja. Toiminta räjähti käsiin kun TVO sai häädön Ylioppilastalo C:n kellarista, joissa oli aloittanut toimintansa. Päätös uhkasi kaupungille tärkeän alakulttuuritoiminnan jatkuvuutta. Tai olisi uhannut, ellei TVO jatkaa omaa taisteluaan paevakkopaikaksi olisi tarjoutunut rempien tapahtumien puolesta Variaa. junaradan varrella, lähellä Logomon tiloja. Toivottavasti meno on Muutaman pistorasian varassa toi- yhtä villiä kuin tuolloin. Varialla minut Varian kellari sai tevisläisten nimittäin tehtiin ihan kaikkea. Sielkäsissä aivan uuden yleisilmeen. lä juotiin, järjestettiin konsertteja, Aiemmin tyhjyttään ammottaneen yövyttiin ja naitiin(!) salin vaaleita betoniseiniä valaisivat nyt himmeydessä kauniisti ﬂip- Jos Variasta oli mahdollista oppia pereiden ja kaljakaappien valot. jotain, niin se oli tämä: uudet ja hämyisät tapahtumatilat ovat kultPian TVO kutsui ulkopuolista po- tuuritapahtumien voimavara. Niitä rukkaa järjestämään tapahtumia ti- tarvitsevat keikkajärkkääjät, jotka loihin. Vuoden sisällä puskaradion haluavat keskittyä hyvien tapahkautta kantautui korviin useampia tumien järkkäämiseen eikä tuhlata konemusiikki- ja punk-konsertteja, kaikkea aikaansa turhaan paperisojotka järjestettiin hämyisessä ra- taan. Kaikki kunnia Turun keskustan baareille, mutta jytkeen kuuntelu Varian tiloissa ei tuonut lainkaan kotikutoisuuden tunnetta vaan muistutti talonvaltaus-mentaliteetista. Siksi porukkaa riitti siitä huolimatta, että puitteet eivät olleet parhaat mahdolliset. Varialla olisi voinut vaikka asua, ja tavallaan, hetken aikaa se oli usean opiskelijan toinen koti. Matkantekijä Saviselle pohjalle rakennetussa maailmassa on se ongelma, ettei voi koskaan juosta niin kovaa kuin haluaisi. Voi liukastua. Eikä saa juosta kovaa, etteivät rakenteet sorru. Savipohjaisessa yhteisössä on muitakin ongelmia. Ihmiset vartioivat toisiaan. Eihän siellä olla varomattomia nyt, täytyy ajatella vajoavia taloja. Ei saa törmätä vahingossakaan siihen kulmaan, eikä tärisyttää siellä. Älkää puhuko niin kovaa: nauraa voi hiljemminkin. Ne uskoo toisiaan, ja enimmäkseen ne murehtii, ettei vaan upottaisi saveen yhtään enempää. Mädäntyneen järven rantakalliolla hirtetään ihmisiä. Siellä minäkin kävin, mutta vain pimeimpään aikaan kun linnutkaan eivät vielä laulaneet. Puusta roikkuvaa silmukkaa hädin tuskin erottaa hämärässä, mutta minä tiedän tarkalleen missä se on. Tuossa ne surkeat ihmiskohtalot roikkuvat; minäkin aikanani. Ajatukseni keskeyttää etäisyydessä soiva rumpu. Hätkähdän, ja unohdan yön pimeyden. Kuinka joku saa soittaa rumpua? Eivätkö ne muista, että pitää olla hiljaa? Käännyn hirttopuun puoleen. Ei vielä. Koittaa aamu. Rummun sointi kaikuu päivän kajon suunnasta, ja minä juoksen itään. Unohdan, ettei saa juosta kovaa, ei edes pakoon, ei missään nimessä. Askeleeni johtavat vankileirille. Tahti hiljenee, epäröinti kasvaa. Tähyilen yläilmoihin tark’ampujien pelossa, mutta piikkilangoilla suojatun muurin päällä ei näy ketään. Hivuttaudun varovasti muuria myöten, kunnes olen jo vankileirin puolella. Kuulen saranoiden narisevan, ovi käy. Savuisessa salissa on hiljaista, kunnes varjoista alkaa erottua ääniä. Kasvoja en näe. Kävelen oviaukosta jalat tutisten sisään. Miksi minä tänne tällä tavalla rynnistin. Syvemmällä, salin perukoilla sisäänpääsyä valvovat kaksi Kerberosta ja parrakas portinvartija. Tummanpuhuva mies komentaa koiriaan ennen kuin ne ehtivät edes älähtää. Hänkään ei puhu, huolehtii vain koiristaan. En tohdi kysyä rummusta. “Sinun täytyy lähteä, raukkaparka.” Epäröin takanani ovi, edessäni Manalan portit. Vankileirillä kuljetaan yleensä vain yhteen suuntaan, ja nyt minua määrätään lähtemään. “Täällä ei ole mitään kaltaisellesi.” Portinvartija ilmoittaa alakuloisuuden verhoamalla äänellään. “Kuka täällä soittaa rumpua? Eikö se häiritse ihmisiä, eikö tasapaino järky? Maaperän ei pidä antaa tärähdellä. Minulle on sanottu niin.” “Ei täällä mikään rumpu soi,” Portinvartija naurahtaa. “Sinun sydämesi lyönnit kumajavat.” Kuinka harhainen olento voikaan olla, mietin. Minähän olen yhtä kuollut kuin kaksi metriä yläpuolellani huojuva Manan miekkonen. “Poistu hyvän sään aikana,” Portivartija toistaa käskynsä. “Ja vie varjot mukanasi.” Viimeisenä tekonaan Portinvartija antaa minulle kynän. Kulmakarvain kohotukseeni hän vastaa “Jonkun täytyy pitää kirjaa.” Yhdessä asiassa Manalan vartija vaikuttaa olleen oikeassa. Varjot todella seuraavat minua ulos asti, kiistellen määränpäästä päämäärättömästi. Alan erimielisyyksien kirjoa seuratessani erottamaan ääniä, vaikka paljon on epäselvääkin. Manalan porteille ei vaivaisen pidä jäämään, siitä ollaan yhtä mieltä. Huhuja on liikkunut akatemian alkulähteestä, joka sijaitsee kylpylaitoksen kupeessa. Sirkuselämää, elokuvanäytöksiä ja karuselli on luvassa. Josko siellä savipohja kannattelisi varjojen viisautta. Enempää ei aikaa ole hukattavaksi, mikäli aamunkoitossa, ihmisten katseilta piilossa haluaa vaeltaa. Alkulähteelle kulkeminen ei ole helppoa. Kaikilla on liian raskaita arkkuja kannettavanaan, enkä minä aivan ymmärrä miksi niitä ei jätetä sille tielleen. Ei kukaan muukaan. Niin vain tehdään. Isä yksin tietää, miten jalkani ovat tänne kantaneetkaan. Olen akatemian alkulähteillä, varjot arkkuineen selässäni. Pimeys kulkee kohti loppuaan, mutta kylmä ja kosteus käy luihin ja ytimiin. Alkulähteen ja kylpylän kupeessa oleva tölli on maan alla. Alas rappusia, lähemmäs maaperää. Alkulähteen kohinan voi juuri ja juuri kuulla uuden kotini lattialla makoillessa. Miten täällä voi kukaan tulla toimeen. Tehdään tästä mitä voidaan, ennen kuin joudutaan lähtemään. Loputtoman tuntuisella vaelluksellahan tässä ollaan. Savipohjallekin rakennetussa maailmassa voi unohtaa olevansa kuollut. En enää pelkää ääniä varjoissa, en sitä kaikkein kurnuttavintakaan. Kaikkia ääniä en toisistaan erota. Ujosti mutisen vastauksia kun kysytään. Päivät kuluvat asettuessa ja asioita kirjatessa. Pidin hiljaisen lupaukseni Manalan portinvartijalle tallentaen kuulemani. Toisinaan huolellisemmin, toisinaan huolimattomasti. Minusta tuntuu, että asioiden ylöskirjaamisella pysyn poissa Tuonelan porttien tuolta puolen. En uskonut sinne enää koskaan haluavanikaan. Asiat saattoivat olla jopa huonommin niillä mailla. Kirjaamisen ohessa kuulin mietteitä Mystikoksi ja Näkijäksi nimeämältäni ääniltä. Mystikko hymyilee, Näkijä on hurjaluontoisempi. Sumuisimpina päivinä en pysty seuraamaan seinillä kiipeileviä hajatelmia, vaikka tulevaisuuden filosofia kiinnosti. Näkijä ymmärsi, että olimme kuolleita jo. Luovuttamalla kaikesta tulee mahdollista. Majapaikkani tunkkainen tunnelma käy liiaksi luonteelleni eräänä päivänä. Hukkaan aikaa. Joudun kotoani pois, kun ihmiset löytävät minut. Ne kehottavat hartauteen, hyssyttelevät. Ummehtuneesta bunkkerista on päästävä pois, en vain tiedä minne. Yleisen kylpylaitoksen portaille päästessäni tuulee. Minä en niin kylpemisestä tiedä, mutta Mystikon kanta on yksiselitteinen. Siinä samalla pääsee murheista kun ihminen puhdistuu. Pahan veren vei kylpylän kuppaaja, ja huljutteli huoleni virtaavan veden mukana pois. Absinttia juodessani Mystikko puhuu uusista aluista. En uskalla toivoa sellaisia, en edes Mystikon vakuuttelujen jälkeen. Karuselli on yhden käännöksen päässä kylpylaitoksesta. Kaupungin valot häikäisevät silmiä hämärän saunan jälkeen. Tivolin iloinen musiikki manaa esiin nauravaisemman puoleni. Saatoinpa löylyihin jättää kauhuni. Istumme kuninkaallisissa kärryissä, minä ja äänet. Kaikki karusellin hevoset ja eläimet laskevat ja nousevat, laskevat ja nousevat. Ohitamme samat maisemat uudestaan ja uudestaan, pystyakselin ympäri pyörien. Mystikko ja Näkijä kiskovat minut kärryistä pois. Eikö enää yhtään kierrosta, mietin pettyneenä. Mystikon ja Näkijän huomio on jo muualla. Heleä ääni lähestyy, ensin kaikuna soiden ja sitten vahvana edessäni. Tulija on vieras ja tuttu samaan aikaan. Muistan nähneeni keijukaisen metsässä kauan aikaa sitten. Hänen äänellään tuo tulija puhuu. Tulijan kiinnittäessä huomion muualle käännyn Mystikon puoleen. Haluan tietää, onko kyseessä oikea keijukainen, vai kuvittelenko vain, olinhan silloin aivan pieni lapsi. Älä anna ensivaikutelmien pettää. Hän ei ole kuka tahansa kuvankaunis prinsessa: hän on Keisarinna idästä. Sirkushuvien ja absintin aika on ohi - palatessamme maanalaisessa majasssani käy kova kuhina. Täällä Täällä ei ei enää enää saakaan saakaan olla, olla, ellei ellei ole ole hiljaa hiljaa ja ja toisten toisten tahdon tahdon mukaan. mukaan. Näin Näin minulle minulle ja ja varjon varjon äänille äänille kerrotaan. kerrotaan. Pellolla Pellolla perunoita perunoita poimivien poimivien maatuskoiden maatuskoiden neuvosto neuvosto uhkailee, uhkailee, ja ja muistuttelee muistuttelee savipohjaa savipohjaa koskevista koskevista velvoitteista. velvoitteista. Meille Meille ei ei ole ole enää enää tilaa. tilaa. Murehdun. Murehdun. Varjojen Varjojen äänet äänet käyvät käyvät liian liian koviksi, koviksi, liian liian vaativiksi, vaativiksi, liian liian syytteleviksi. syytteleviksi. Maatuskojenkin Maatuskojenkin äänenvoimakkuus äänenvoimakkuus kasvaa. kasvaa. Rummun Rummun lyönnit lyönnit täyttävät täyttävät ympäristön. ympäristön. Ihmettelen, Ihmettelen, jonkun jonkun muunkin muunkin sydän sydän kumajaa. kumajaa. Ei Ei ole ole mitään mitään syytä syytä pelästyä, pelästyä, vakuuttelen vakuuttelen itseäni. itseäni. Rummun Rummun pauketta pauketta seuraa seuraa armeija, armeija, joka joka ei ei muistuta muistuta mitään mitään maallista maallista rykmenttiä. rykmenttiä. Seuraavat Seuraavat minne minne ikinä ikinä menemmekin. menemmekin. Näkijä Näkijä visioi. visioi. Varjoista Varjoista kantautuvat kantautuvat äänet äänet eivät eivät hiljene, hiljene, maatuskat maatuskat motkottavat motkottavat yhä yhä kovempaa, kovempaa, ja ja rumpujen rumpujen pauke pauke kantaa halki kaupungin. Tunnen maaperän värähtelevän uhkaavasti. En tohdi komentaa, kantaa halki kaupungin. Tunnen maaperän värähtelevän uhkaavasti. En tohdi komentaa, odotan odotan jonkun jonkun muun muun tajuavan. tajuavan. Sitä Sitä ei ei kuitenkaan kuitenkaan koskaan koskaan tapahdu. tapahdu. Hirvittävän Hirvittävän sekamelskan sekamelskan keskellä keskellä satun satun kuulemaan kuulemaan ynähdyksen ynähdyksen sieltä, sieltä, kirouksen kirouksen täältä. täältä. Vääristyneet Vääristyneet sadattelut sadattelut sulautuvat sulautuvat yhdeksi yhdeksi kakofoniaksi. kakofoniaksi. Peitän Peitän korvani korvani peloissani. peloissani. Myöhäistä. Myöhäistä. Alkulähdettä Alkulähdettä ympäröivä ympäröivä kaivo kaivo murtuu, murtuu, sekin sekin on on savesta. savesta. Tulva Tulva yllättää yllättää sekavan sekavan seurakunnan. seurakunnan. Pian vesi vie mennessään antamatta armoa meistä kenellekään. Majani hajoaa Pian vesi vie mennessään antamatta armoa meistä kenellekään. Majani hajoaa lähteen lähteen suihkutessa suihkutessa pintaan, pintaan, maan maan päällä päällä vuoksi vuoksi huuhtoo huuhtoo kenet kenet minnekin. minnekin. Kadotan Kadotan äänet äänet varjoissa, varjoissa, ennen ennen kuin kuin armollinen armollinen pimeys pimeys laskeutuu laskeutuu päälleni. päälleni. Herään Herään uitettuna uitettuna koirana koirana ties ties millaisen millaisen ajan ajan kuluttua. kuluttua. Poissa Poissa ovat ovat kaupungin kaupungin valot valot ja ja ikuisesti ikuisesti kiertävä kiertävä karuselli. karuselli. Absintin Absintin huurut huurut ovat ovat haihtuneet. haihtuneet. Hieraisen Hieraisen naamaani, naamaani, ja ja ällistelen ällistelen kädessäni kädessäni lämpimältä lämpimältä tuntuvaa tuntuvaa tahmaa. tahmaa. Verinoro Verinoro valuu valuu kasvoillani. kasvoillani. Pinnalle Pinnalle pulpahtanut pulpahtanut lähdevesi lähdevesi vetäytyy vetäytyy sinne sinne mistä mistä tulikin. tulikin. Hihittelen Hihittelen hivenen hivenen hysteerisenä. hysteerisenä. Jospa Jospa tässä tässä vähän vähän aikaa aikaa makoilen, makoilen, totean. totean. Varjojen Varjojen äänet äänet ovat ovat hiljaa, hiljaa, ehkä ehkä ne ne ovat ovat etäämmällä. etäämmällä. En En tiedä, tiedä, en en jaksa jaksa miettiä. miettiä. Tuulee Tuulee koleasti koleasti pohjoisesta. pohjoisesta. Pohjan Pohjan viima viima puhaltaa puhaltaa kuivaten kuivaten kaiken kaiken tielleen tielleen osuvan. osuvan. Pohjan Pohjan viima viima selvittää selvittää ajatuksiani, ajatuksiani, alan alan tulla tulla järkiini järkiini taas. taas. Surkuttelen Surkuttelen maanalaisen maanalaisen majani majani kohtaloa. kohtaloa. Kaiken Kaiken menetin menetin yhdessä yhdessä rysäyksessä. rysäyksessä. Muistan Muistan Mystikolta Mystikolta saamani saamani ohjeet. ohjeet. Kuuluu Kuuluu jättää jättää hyvästit hyvästit sille, sille, mikä mikä menojaan menojaan menee. menee. Näkijän Näkijän mukaan mukaan kuolleille kuolleille kaikki kaikki on on mahdollista. mahdollista. Kaikki Kaikki on on menetetty menetetty jo jo kerran, kerran, mikään mikään ei ei voi voi siis siis enää enää estää estää minuakaan. minuakaan. Etsin Etsin muistiinpanojani muistiinpanojani turhaan turhaan hylkytavaran hylkytavaran joukosta. joukosta. Muutamia Muutamia sivuja sivuja onnistun onnistun pelastamaan pelastamaan sieltä sieltä täältä, täältä, mutta mutta ne ne ovat ovat kelvottomia. kelvottomia. Rypistän Rypistän löytämäni löytämäni sivut, sivut, ja ja annan annan ne ne Pohjan Pohjan viiman viiman mukaan. mukaan. Katselen Katselen Viiman Viiman perään, perään, hän hän vie vie riepotellen riepotellen sanani sanani pois. pois. Hiljaisuus Hiljaisuus tyynnyttää, tyynnyttää, vaikka vaikka kaipaankin kaipaankin varjojen varjojen ääniä. ääniä. Joku Joku heistä heistä pitäisi pitäisi kädestäni kädestäni nyt, nyt, kun kun tilanteen tilanteen surkeus surkeus saa saa aprikoimaan. aprikoimaan. Lähden Lähden kulkemaan kulkemaan junaraiteita junaraiteita pitkin. pitkin. Radan Radan varrella varrella on on tiilirakennus, tiilirakennus, joka joka on on kuninkaallisten kuninkaallisten sali. sali. Joskus Joskus olen olen kuullut kuullut niin, niin, Keisarinna Keisarinna sen sen minulle minulle ehti ehti kaiketi kaiketi kuiskaamaan kuiskaamaan ennen ennen kun kun tiemme tiemme erosivat. erosivat. Matkantekijän Matkantekijän päämäärä päämäärä on on punainen punainen tiilirakennus. tiilirakennus. Koputan Koputan oveen. oveen. Sinua Sinua onkin onkin jo jo odotettu. odotettu. clippings.me/rostenlaura clippings.me/rostenlaura Tevis-hyperaktiivi Tevis-hyperaktiivi // vapaa vapaa taiteilija taiteilija ”Ei koskaan enää TVO:hon keikalle!” Muistan ensimmäisen – ja toistaiseksi viimeisen – esiintymiseni TVO:lla nähtävästi lopun ikääni. Kalenterimerkintöihin tuo päivä on merkitty olevaksi perjantai, 16. helmikuuta 2001. Tuona koleana helmikuisena iltapäivänä pakkaamme kimpsumme ja kampsumme pikkubussiin ja suuntaamme koslamme Rehtorinpellonkujalle, missä metallikeikkoja pitkään WCH-ryhmittymän nimissä Turkuun järjestänyt Jussi Helenius onkin jo helsinkiläisiä hevareita vastaanottamassa. - Onko ruokaa? - On tuolla kattilallinen hernekeittoa tulilla. - Mites sen majoituksen kanssa? - No, tuonne yhdelle prätkätallille pääsee yöksi. Just. Ilmassa ei ole suurta urheilujuhlan tuntua. Paikalle tulleet reilut 30 katsojaa tuntuvat pikemminkin tulleen Gandalf-yhtyeen musiikin sijasta soittamaan suutaan ylpeille ja kusipäisille stadilaisille pitkätukille, joista kaikista suurin mulkku taitaa olla se rumpujen takana istunut musiikkitoimittaja ja kriitikko, joka kirjoittaa niitä ikäviä tekstejä. Nyt saa sälli maistaa omaa lääkettään. Kun kerrankin pääsee lataamaan takaisin, niin pakkohan tuo tilaisuus on käyttää hyväksi! - Östermalmi! - Jokerit! - Gandalf imee! - TPS! - At The Gates! - Östermalmi imee! - TPS! - Jokerit imee! Helsinkiläinen Gandalf-yhtye pyöreän pöydän äärellä vuonna 2001. Nalle Österman löytyy kuvan vasemmasta laidasta. Minua vituttaa joka ikinen sekunti tuon rumpupatteriston takana. Kostoksi päätän soittaa settimme tuplanopeudella. Se tulee ihan luonnostaan. Näin tunnin setti kutistuu kuin varkain 35 minuuttiin. Encoreita emme soita. Tietenkään. - Vittu, tähän vitun peräreikään ei tulla enää ikinä keikalle, tuhahdan keikan jälkeen bänditovereilleni. Nämä nyökkäävät vaimeasti. - Ei me kyllä mihinkään prätkätalleille mennä yöksi, me päätettiin ottaa hotelli, toinen kitaristi toteaa nuivasti. Just. Sekin menee keikkaliksoista. Tai suurimmaksi osaksihan tuo keikkaliksa menee tuohon kamojamme kuljettavaan menopeliin. Rocktoimittajan täytyy siis kaivaa kuvettaan. - TVO, kiitos ja hyvästi. Turku, haista vittu, mietin roudatessamme kamojamme Rehtorinpellon alakerrasta ajoneuvoomme. Stadilaisesta näkökulmasta Turku osoitti tuolloin olevansa maineensa ja nimensä veroinen – eli Suomen persereikä. Jos joku olisi tuolloin väittänyt minun asuvan Turussa kymmenen vuotta myöhemmin ja toimivan jopa 86-vuotiaan TVO:n juhlapuhujana maaliskuussa 2014, olisin pitänyt väitteen esittäjää itselleen ja ympäristölleen vaarallisena yksilönä, joka tulisi sulkea lukkojen taakse hoitoon välittömästi. Saati sitä, että nauttisin elämästäni Turussa täysin palkein. Ihmeiden aika ei todellakaan ole ohi. Vaikka asuin Helsingissä, pitivät mediat ja turkulaiset Facebook-ystäväni huolen siitä, että tiesin varsin hyvin Rehtorinpellonkadulla tapahtuvista pöyristyttävistä käänteistä, jotka lopulta johtivat siihen, että Rehtorinpellon keikkapaikka koki toukokuussa 2010 muodonmuutoksen pyöräkellariksi. - Se on teille kusipäille ihan oikein, osa kusipäisestä stadilaisesta rocktoimittajasta ajatteli varmasti tuolloin. Kenties ikä ja aika olivat tuoneet mukanaan myös kypsyyttä ja viisautta, sillä samalla tunsin myös sielujen sympatiaa turkulaisia ja turkulaisia alakulttuureja kohdannutta tragediaa kohtaan, sillä olen aina inhonnut epäoikeudenmukaisuutta, poliittista suhmurointia sekä kieroilua. Joten kun puolisoni sai keväällä 2011 tiedon opiskelupaikasta Turun yliopistolla, päätimme yksissä tuumin lyödä hynttyyt yhteen ja muuttaa Turkuun. Itselleni muutto Turkuun oli haaste ja koe: miten koko elämäni Helsingissä asuneena viihtyisin vieraassa kaupungissa, ja miten hyvin kykenisin tekemään töitäni vapaana toimittajana Turusta käsin? Sen saisin pian selville. Yliopistolla opiskellessaan puolisoni on saanut uusia opiskelutovereita. Turun yliopiston ylioppilaskunnan TYY:n kulttuurivaliokunnassa hän on tutustunut henkilöihin, joista muodostuisi myöhemmin tuttuja ja läheisiä ihmisiä myös minulle. Samaan aikaan kun TVO kävi omaa kamppailuaan uusista toimitiloista, sain syksyllä 2012 kuulla 51-vuotiaan Suosikki-lehden lakkauttamisesta vuodenvaihteessa. Tämän kansallisen instituution, joka oli tuonut minulle vuosien ajan elannon pöytään! Eihän tällaisen pitänyt olla edes mahdollista! On ja oli. Tähän murheen alhoon toi lohtua TVO:n tiedottajan Mari Rytkösen joulukuussa 2012 antama esittelykierros TVO:n uusissa toimitiloissa Köydenpunojankadulla. Yläkerran nähtyäni ehdotin Mairelle, että sinne kannattaisi toimittaa 8-10 petiä, liinavaatekaappi, pari pesukonetta sekä pari suihkua. Pikkubändien kanssa Keski-Euroopassa kiertäneenä tiesin, että tällaiset pienet investoinnit maksaisivat itsensä moninkertaisesti takaisin tulevaisuudessa ja olisivat ylellistä luksusta usein varsin alkeellisissa olosuhteissa kiertävien pikkubändien keskuudessa. Ei tarvitsisi miettiä majoituksia epämääräisissä prätkätalleissa, kun voisi halutessaan painua hikisen keikan jälkeen suoraan suihkuun ja yläkertaan pehkuihin. Kun sana lähtisi tällaisesta paikasta leviämään, houkuttelisi se bändejä laskemaan palkkiopyyntöään. Tällöin aikaa ei myöskään tuhriintuisi majoitustilojen etsimiseen artisteille. Jäin odottelemaan uuden uljaan TVO:n avautumista innolla. Ovet pysyivät kuitenkin kiinni. Itsekin aloin olla maaliskuussa 2013 jo epätoivoinen. Säästän teidät ikäviltä yksityiskohdilta, mutta vasta ilmoitus työvoimatoimiston CV-nettipalveluun muutti kaiken: jo seuraavana päivänä minuun otti yhteyttä Turkulainen-lehti, joka tarjosi ylläpitäjän töitä lehteen perustettavassa viikottaisessa menopalstassa, joka keikkakalenterin lisäksi sisältäisi myös ajankohtaisen artistihaastattelun. Olin iloinen. Nyt pääsisin toteuttamaan omaa visiotani Turun kaupunkikulttuurin ja -kuvan rikastamiseksi. Helsingissä varttuneena ja eläneenä kaupungin positiivisimpiin puoliin on kuulunut pyöriminen erilaisissa ympyöissä ja skeneissä, jotka sekoittuivat iloisesti toisiinsa. Ulkopuolisen tarkkailijan silmin Turku on näyttäytynyt klikkiintyneenä pisaramerenä, jossa ihmiset poteroituvat omiin ympyröihinsä uskaltautumatta oman mukavuusalueensa ulkopuolelle. Turussa se näkyy esimerkiksi niin, että moni joka käy Dynamossa ja Klubilla ei astu ikinä jalallaankaan Apolloon tai Venus Nightlifeen. Tai tanssimusiikista nauttiva henkilö ei käy ikinä äärimetallikeikoilla. Tämä poteroituminen johtaa siihen, että useille tapahtumille ei riitä tarpeeksi väkeä ja/tai sitten niillä käyvät vain samat naamat. Sitten maristaan, ettei tilaisuuksiin riitä väkeä. Vuodessa Turussa on vain yksi tapahtuma, jossa kansallisen ja kansainvälisen populaarimusiikin monimuotoisuus kukoistaa – eli Ruisrock. Siksi olen omalla palstallani Turkulaisessa vannonut diversiteetin nimeen. Siksi olen esitellyt sillä artisteja Arja Korisevasta Xysmaan sekä tapahtumia Hammer Open Airista TYY:n Aprillirockiin. Siksi olen pyrkinyt toimittamaan lehden tapahtumakalenteriin keikkoja aina Konserttitalosta paikallisiin undergroundtilaisuuksiin. Jotta lukijat näkisivät, ymmärtäisivät ja rohkaistuisivat kokeilemaan jotain uutta sekä erilaista. Miten tämä liittyy TVO:hon, joku ehkä kysyy mielessään nyt. Sain tuossa hiljattain kuulla, että Rytköselle heittämäni ehdotukset olivat menneet läpi uudella TVO:lla. Se teki minut kovin iloiseksi. Nyt pyrin valottamaan ajatuksiani TVO:sta hieman lisää. Itse näen ja koen, että Turun kaupungille, musiikin tekijöille ja musiikkielämälle on elintärkeää TVO:n kaltainen esiintymisareena, jossa aloittelevat artistit ja pienemmätkin nimet voivat näyttää kykynsä ja myöhemmin kasvaa mittoihinsa. Siksi yritän omalla palstallani Turkulaisessa tuoda valokeilaan myös nousevia nimiä kokeneitten konkareiden vastapainoksi. Olkoon se oma panokseni turkulaisen musiikkielämän elävöittämiseksi. Nykytilanteessa harppaus treenikämpiltä Klubille saati Logomoon voi olla turhan iso, jolloin artistien luontainen kasvu jää pahimmassa tapauksessa tapahtumatta. Väitän, että pyhä kolminaisuus TVO - Klubi - Logomo tulee vielä tuottamaan suunnattomasti musiikillisia kasvutarinoita, kunhan TVO:n ovet saadaan auki ja yleisö houkuteltua paikalle. Puhtaasti kaupallisista lähtökohdista operoiviin keikkapaikkoihin verrattuna TVO:lla on muutama valtti ja arvo, joista mielestäni syntyy TVO:n henki. Nämä arvot ovat Raikkaus, Rohkeus, Rehellisyys, Rempseys, Räävittömyys ja Rakkaus. Kun nyt ajattelen kokemuksiani TVO:lta reilun vuosikymmenen takaa, nousevat nuo arvot päälimmäisenä mieleen. Ja kun kaikki tämä raikkaus, rohkeus, rehellisyys, rempseys, räävittömyys ja rakkaus saadaan valjastettua luovaksi voimaksi, voi uusi TVO nousta tuhkasta Fenix-linnun lailla uljaampana kuin koskaan! TVO:n henki on teidän ja meidän kaikkien käsissä. Suomen Turussa perjantaina 26. syyskuuta 2014, Björn “Nalle” Österman Vapaa toimittaja-kirjailija, kulttuurituottaja ja nyttemmin jo eläköitynyt rumpali Telmu RY on voittoa tavoittelematon yhdistys, jonka tarkoituksena on kehittää ja ylläpitää musiikin harrastusta monipuolisesti sekä edistää ja tukea musiikkitoiminnan kehitystä Turussa ja lähialueilla. Telmu RY liitettiin yhdistysrekisteriin vuonna 2011 jo toisen kerran. Yhdistyksen tavoitteena on luoda yhteisöllinen ja kannustava ilmapiiri niin bändien kuin kuulijoiden, ammattimuusikoiden kuin harrastelijoidenkin kesken. Tarkoituksena on laajentaa Turussa olevia elävän musiikin puitteita sekä tarjota kaikille musiikin ystäville mahdollisimman paljon hyviä ja monipuolisia musiikkitapahtumia. Telmu RY tavoittelee myös maltillisen hintapolitiikan harjoitustiloja. Täysin vapaaehtoisvoimin toimivan Telmu RY:n jäsenistö roudaa, tiskaa, myy liput ja tilittää apurahat itse. Apurahoilla ja jäsenmaksuilla toimivan Telmun tarkoituksena ei ole tuottaa voittoa tapahtumilla, vaan luoda mahdollisuuksia lahjakkaille ja kiinnostaville elävän musiikin tekijöille kaupallisesta menestyksestä ja medianäkyvyydestä riippumatta. Telmu RY järjestää klubeja ja keikkoja Turussa. Toimintaan kuuluvat myös seminaarit, keikkapakun vuokraaminen, festarimatkat jne. Liittymällä Telmun jäseneksi pääset mukaan jäsenarvontaan. Jäsenarvonta luvassa taas keväällä 2015! Mikäli haluat lunastaa itsellesi Telmu ry:n jäsenyyden sekä tarkistaa tulevat tapahtumat, klikkaa itsesi: www.telmu.fi www.facebook.com/telmury Anton Launonen Anekdootin paikka. Kuoleman ja ylösnousemuksen välissä on anekdootin paikka. Kuukausi sitten tapasin kuudennen romaaninsa juuri valmiiksi kirjoittaneen kirjailija Jaska Filppulan. Kirjoissaan niin 60-luvun radikaaliliikkeitä ja situationismia – hyvää musiikkia unohtamatta – Yhdysvalloissa (kolme ensimmäistä romaania Chicago, 1959; Virginia City, 1965; Kauniita ilmoja) kuin kotimaan ensimmäisen aallon postpunkkia (ei kai tällä genremääritelmä-perkeleellä muita aaltoja, Luojani soikoon, ole?) ruotivan kirjailijan muistoista löytyi myös TVO:n mentävä aukko. Kierrettyään ympäri Eurooppaa ja Australiaa Suomeen palannut Filppula päätyi lopulta opiskelemaan Turun yliopistoon kirjallisuutta. - Kyllähän siellä tuli käytyä, kun asuin aika liki, Filppula muistelee kiirehtien lisäämään: - Toisaalta, “jos jotain muistaisin, kertoo se vain etten ollut siellä”, niinhän se vanhan hipin tokaisu meni. Kävin siellä usein töiden jälkeen, kapakkatöiden, kun muut paikat olivat kiinni tai rahat oli vähissä tai ei kehdannut mennä “parempiin paikkoihin” kittaamaan heti työpitoisen kapakkaillan jälkeen. Hauttis jos oli hommissa, sai siellä silloin tällöin istua aamutuimaan saakka. Kaikki muut oli kyllä ihan puuduksissa kaksitoista tuntia tissuteltuaan, mutta kai se kotiolot voitti. Nykyisin polkupyörävarastofetissin täyttymyksenä komeileva ennen TVO:na tunnettu kerrostalon kellaritila nautti entisessä elämässään kunniasta olla yksi maamme kiistatta tärkeimmistä keikkapaikoista. Minun ei tarvitse vetää tähän edes M.A. Nummisen auktoriteettia tai nivaskaa vanhoja Toinen vaihtoehto -aviiseja edellä mainittua alleviivatakseni. Itsekin musisoineen Filppulan bändihistoriasta löytyy viinatehtaan huuruissa varttunut post-punkkia pieteetillä puhaltanut Hiljaa sekä myöhemmin aikuisiällä Turussa kasattu, punkin ja bluesin horkassa rämissyt The Sternosnake, joka luonnollisesti päätyi TVO:lle keikalle. - Oltiin kerran tai kaksi. Turun Sanomien nykyisen kulttuuritoimituksen pomon bändi lämppäs meitä. Olen nukahtanut Radiopuhelimen keikalla lavan edessä olleiden (vasemmanpuoleisten) kaappien edessä olevaan ensimmäiseen pöytään. Ugh! kuvaaja J.K. KYSYJÄ: No? VASTAAJA: Teviksen pyllyilytapahtuma syntyi noin seitsemän vuotta sitten, kun kaksi osakuntalaista istui iltaa osakunnassa ja eräänä aamupäivänä he saivat idean tilaisuudesta, missä osakuntalaiset voisivat tuoda, tehdä ja toteuttaa performansseja toisilleen ja mahdollisesti joillekuille muille paikalle eksyneille taiteen, tieteen tai unien ystäville. Tilaisuus sai luonnollisesti nimekseen TVO:n perinteinen syysperformanssifestivaali keväällä ja ideanikkareiden suureksi kummastukseksi, huonosti johdetusta organisoinnista, suunnittelemattomuudesta, lähestulkoon olemattomasta mainonnasta ja tiedottamisesta huolimatta se toteutui kiihkeänä ja iloluontoisena iltana. Tavallaan se oli menestys, sillä paikalle eksyi kaksi osakuntaan kuulumatonta henkilöä, joitain aktiiveja ja mahdollisesti neljä viisi esitystä, jotka eivät kauan kestäneet. Innostus oli niin kova, pyllyilykärpäsen purema niin terävä ja tappiot osakunnalle niin vähäiset, että festivaalia on järjestetty ja vaalittu siitä asti rakkaudella joka vuosi. KYSYJÄ: Millaisia ne esitykset ovat? Onko niissä alastomuutta, verta ja suolenpätkiä, paskaa, syljetäänkö niissä silmille? VASTAAJA: Ei suinkaan (tai toivottavasti joskus). Esitykset ovat olleet uniikkeja, siinä hetkessä tapahtuneita taidetekoja, joista ei jää fyysisiä jälkiä tai artefakteja, joilla tekijät ovat parhaan kykynsä mukaan pyrkineet kertomaan, välittämään jotain maailmasta missä elämme. Korostan, että tekijät tulevat taidekentän ulkopuolelta ilman kontekstin rasitetta tai taidehistoriallista perimää toimien puhtaasti ja neitseellisesti tekojen ja ajatusten välittämisen innoittamina, pakottomasti. On niissä kyllä joinakin vuosina löysät munat heiluneet nam. KYSYJÄ: Minne menossa? VASTAAJA: ”Suoraan huipulle tai pää edellä joen pohjaan” (ryhmässä laulaen). Varmaankin nämä bailut järjestetään tänäkin vuonna ja ensi vuonna ja sitä seuraavana... Toivon, että jäsenet, ulkojäsenet ja muut tähdet tekevät performansseja joka vuosi epäorganisoidusti, luonnollisesti, himokkaasti, kuten tähänkin asti, kun on tällainen formaatti, missä toimia, luovuttaa taidettaan kuin vampyyri vertaan tai prinssi William siementään synnyttäen jotain uutta, hyvää ja kaunista. KYSYJÄ: Milta tuntui saada Turun kaupungilta apuraha? VASTAAJA: Se on ihanaa! Se on kaunis ele kaupungilta näinkin pienelle ja marginaalissa, maan alla tapahtuvalle aktille, jonka merkitys ja hyöty jää kohtalaisen pieneksi suuremmassa infrastruktuurissa. Se mahdollistaa entistäkin merkityksellisimpien teosten toteuttamisen tänä vuonna. Toivottavasti se ei jää pieneksi oudoksi sattumaksi, kuriositeetiksi Teviksen pyllyilytapahtuman historiikissa, vaan jatkoa seuraa tulevinakin vuosina. Kiitos siitä kaupungille. Runo: Oi, TVO:n perinteinen syysperformanssifestivaali keväällä sinä tulit tuolta sinä olet tässä etkä tiedä minne sinä menisit Oi, TVO: n perinteinen syysperformanssifestivaali keväällä ei ole ketään kuka ottaisi syliin eikä ketään kuka rakastaisi – siis sua KYSYJÄ: Ai, no oliko jotain muuta? VASTAAJA: Tulkaa ihmiset ihmeessä osallistumaan tapahtumaan. Jos tuntee tarvetta esiintyä, se onnistuu varmasti. Ottaa vain yhteyttä TVO:lle ja ilmoittaa halunsa. Ja jos ei halua esitellä, niin kannattaa tulla katsomaan jonkin laatuisia performansseja. Tervetuloa ja menoa. kirjoittanut P.T. kirjoittanut keskikaupungin kusisin Kati Kati Savaloja kuva Timo Koponen duunaillu tähän prokkikseen.. Atte: Hei olen bändin kitaristi. Eka Väistä! -seiskatuumainen sai hyvän vastaanoton ja lätyt vietiin nopeasti käsistä. Suomenkielisissä sanoituksissa otetaan kantaa mm. nuorison ajautumisesta yhteiskunnan ulkopuolelle ja Ulkonaliikkumiskielto -kappaleessa lauletaan “Ehkä kaikki pitäis kieltää? Että täällä pystyis elää.” Avaisitteko hieman mitä kappaleissa yleisesti ottaen halutaan sanoa? Vuonna 2013 syntyi tuore turkulainen hardcore-yhtye Väistä!. Keitäs te oikein olette ja mistä on kyse? Teemu: VÄISTÄ! syntyi, kun ryhdyin tekemään biisejä uutta projektia varten. Halusin uuden bändin, joka soittaisi mahdollisimman rokkaavaa ja groovaavaa hardcore punkia. Ite halusin laulaa ja tehdä sanoitukset suomeksi tälle bändille. Elettiin alkuvuotta 2013 ja mul oli pari biisiä, joita koiteltiin Laten kanssa demottaa treeniksellä. Biisejä ei oikeen koskaan saatu miksattua ja kesällä 2013 huomasin, että nyt on viisi uutta biisiä VÄISTÄ!-yhtyeelle, jotka on pakko julkaista seiskatuumaisena. Late tuli studioon mukaan soittamaan kielisoittimet ja yhdessä päätettiin tehdä tästä oikea bändi. Oma roolini on siis vokalisti/biisintekijä/ sanoittaja yhtyeessä. Lari: Soitan rumpuja, yleinen viihdemies. Roippe pyysi kesällä 2013 minua liittymään bändiin ja liityin. Late: Soitan bassoa. Oikeasti olen kitaristi, mutta kun piti funtsia että mitä haluan soittaa uudessa pändissä, niin halusin vähän vaihtelua ja valitsin basson. Noita kansia ja muita kuvituksia oon myös Teemu: Ulkonaliikkumiskiellon sanoitukset kärjistävät suomalaisen yhteiskunnan mallia, jossa holhous on viety liian pitkälle. Kiellot, kehotukset ja byrokratian määrä ovat lähteneet aivan käsistä ja loppua ei näy lähimaillakaan niin kauan kun eräskin Räsänen istuu hallituksessa. ”Pilkunjyystö” pilaa suomalaisten elämät jo nyt ja lisää kieltoja ja määräyksiä pohditaan kaiken aikaa. Vika on myös ihmisissä, jotka lietsovat turhaa pelkoa vähän kaikesta. Nämä kaksi asiaa ruokkivat toisiaan ja normaalit ﬁksut aikuiset kärsivät täyttäessään lupa-anomuksia, jotta voi hakea Virosta itselleen suomalaisen pienpanimo-oluen. Yleisenä perustana sanoituksille on pettymys siihen, miten täällä asioita hoidetaan. Okei, Suomi on hyvinvointiyhteiskunta, mutta näin ei välttämättä ole kauaa, mikäli samalla linjalla jatketaan. Syrjäytyminen ja eristäytyminen yhteiskunnasta ovat hälyttäviä asioita, etenkin nuorien kohdalla, joiden pitäisi tulevaisuudessa pitää yllä yhteiskuntaamme. Nämä teemat näkyvät vahvoina sanoituksissa, sekä ensimmäisellä EP:llä, että tällä toisella. Sanoitukset käsittelevät myös muita yhteiskuntamme epäkohtia sekä henkilökohtaisia ongelmiani. Tosin yleensähän näihin epäkohtiin törmää omien ongelmien kanssa painiessa, eli selvää rajaa on vaikea vetää. Väistä! on kuvailtu hardcore punkiksi. Yhtyeessä kuitenkin vaikuttaa jo pidempään musiikkia harrastaneita jäseniä ja olisi kiinnostavaa tietää mitä muuta musiikillista taustaa yhtyeen jannuilla on? Teemu: Laten kanssa oltiin musaluokalla ala- ja yläasteella, missä myös bänditoiminta alkoi aikoinaan soittamalla CCR:ää, ja kuorossa laulamalla Elyseeareenalla Hoosiannaa. 2005 perustettiin Alley Gods meiän porukoiden autotalliin. Alley Godsissa soitan rumpuja ja niitä oonki lähinnä aina soitellu, kunnes joskus 2009 opettelin myös rämpyttelee kitaraa. Soitin rumpuja myös 2008-2013 kasassa olleessa Ill Omenissa. Voi kyl sanoa, että oma musiikillinen tausta rajoittuu aika pitkälti Hardcoreen. Atte: Itselleni tämä on ensimmäinen hardcore-bändi, toki olen kuunnellut kyseistä musiikkia 90-luvun puolivälistä saakka. Lähinnä on tullut soiteltua rokkibändeissä ja tällä hetkellä myös deathmetal yhtyeessä Bloodlands. eläinhahmoihin. Debyytin etukannessa seisoo mustapukuinen susi drinkkilasi kädessä ja takakannessa karvanaamainen jänis kaljapullon kera. Toisen levyn Sivuraiteella -kansikuvassa (ilmeisesti samainen) jänis toljottaa sotkuisessa kämpässä töllöä, josta näkyy shaissea ulos puskeva perä. Onko kyseessä jokin teema? Kuka näitä ideoi? Late: Mä vastaan pändin ulkoasusta. Teemun kanssa kun duunailtiin tota ekaa seiskaa ja lupauduin tekemään kannet niin teema oli niinku tuloerot ja sit piti keksii joku hyvis ja joku pahis ja sit noi eläinhahmot tuli vähän niinku vahingossa. Ja sit toisaalta se jänis on mulle vähän niinku omakuva myös. Sivuraiteella –seiskan kantta en lähde avaamaan sen enempää, mut sanotaan nyt et kyllä siinä on mulle semmonen ihan selkee merkitys. Lari: Mä olen tätä aikaisemmin soittanut kitaraa bändeissä Anvils Drop ja Hautaus, ja rumpuja sitten useammassa kokoonpanossa esim. Bad Rep. Tällä hetkellä on myös pari muuta bändiä joissa soitan rumpuja, vähän stonerii ja vähän 60-70 –lukumaista rockia. Late: No tota musiikkileikkikoulussa soitin kapuloita ja triangelii aika nuorena. Sit sinne tuli joku sälli esittelee haitarii ja mä olin et vittu tos on paljon nappei, mä haluun soittaa sitä. Sit mä soitin sitä haitarii niin helvetin kauan ja helvetin väkisin et se oli jo vähän surullista. Ja musiikkiluokilla sekä kuorois tuli pyörittyy ja se oli tavallaan vähän perseestä, mut en silti kadu. En tiedä miks en kadu. Ehkä pitäis. Toi sähkökitara tuli siin yläasteella kuvioihin ja sit myöhemmin Alley Gods joka on ehkä ollu tähän asti eniten se pändi, vaikka nykyään soitan kyllä eniten jotain countryy akkarilla. Ja on meillä kaikkee paskajatsi-jamirinkii myös. Ei mulla oo niin väliä mitä soittaa kunhan on jotain prokkista päällä. Musiikin lisäksi huomio kiinnittyy yhtyeen levyjen kansissa oleviin Väistä!:stä puhuttaessa esiin nousee usein myös nimi Alley Gods, jossa osa teistä on soittanut aiemmin. Mitäs kokoonpanolle kuuluu nykyään? Tullaanko sitä vielä näkemään keikoilla? Teemu: Alley Gods on toistaiseksi tauolla, kun VÄISTÄ! vie mun ja Laten aikaa niin paljon. Bändeillä tulee sitä paitsi aina suvantovaiheita, eikä oo mitään järkeä nyt puskea kahta bändiä täysillä samaan aikaan. Ensi vuonna Alley Gods tulee tosin tekemään ainakin jonkun keikan, sillä se on yhtyeen 10-vuotisjuhlavuosi. Late: Joo jottain pitäis tehä. Katotaan mitä. Ainakin jotain keikkaa kai, mut mua kiinnostelis enemmän tehä jotain uutta matskuu ku lämmitellä vanhoja. On meillä jotain uusii biisejäkin varastossa ainakin kymmenkunta mutta saas nähdä tuleeko niistä enää mitään kun tässä on vähän tota taukoa ollu. Aika näyttänee. Millaisia kokemuksia Väistä!:n jäsenillä on pian uudelleen ovensa avaavasta TVO:sta? Lari: Itselläni TVO oli ensimmäinen paikka jossa pääsi keikkameininkeihin kunnolla mukaan yleisöstä käsin. Piru vie siinä meni hieno paikka alta. Teemu: Varmaan melkein kaikille TVO oli pitkään yhtä kuin Turun ainut keikkapaikka. Alley Godsinkin kaikista keikoista varmaan puolet on soitettu TVO:n joissain tiloissa. Toivottavasti uusi paikka olisi nyt pysyvä ja nousisi yhtä eeppiseksi paikaksi kuin vanha legendaarinen tila. Mitenkäs tuo tämänhetkinen Turun keikkapaikkojen tilanne? Ajatuksia? Mielipiteitä? Atte: Näin coveriräppääjänä huolestunut tilanteesta. olen paikalla, en läsnä) Teemu: Haha no ainakin meiän keikoille kannattaa tulla katsomaan Suomen komeinta basistia. Mitäs juonia teillä on tulevaisuuden varalle? Tuleeko lisää uutta musiikkia ja mistä teitä voi bongata? Lari: Minut voi nähdä Turun El Gringossa joka viikonloppu, saa sanoa ”hei”. Teemu: Bändinä ollaan mietitty täyspitkän tekemistä seuraavaksi, mikä olis tietenkin luonnollinen jatkumo kahdelle EP:lle. Pyritään myös keikkailemaan tasaisesti, niin että keikoille saa tulla. Mut voi muutoin bongata himasta vaihtelemasta kakkavaippoja. Onko jotain sanottavaa vielä tähän loppuun? Late: ROCK ’N’ ROLL! Teemu: Juuh elikkäs. VÄISTÄ! Teemu: Kyllähän tää kaupunki on jo pitkään huutanut kunnon keikkapaikkaa. Siis nimenomaan keikkapaikkaa, millainen TVO oli ja uusi TVO tulee toivottavasti olemaan. Tällä hetkellä Portti on ihan hyvä vaihtoehto, Pub Port Arthuris ei saanu saundeista mitään selvää (ja soitto piti olla ohi ennen karaokea), Rokbarin uusista tiloista ei ole kokemusta, Aurinkotehdas on ankein mesta ikinä, etenkin talvella. Rekisteri on ihan hyvä keikkapaikkana, mutta vammaiset linjanvedot pilas vähän sen mestan, sitä paitsi eikös sekin oo purku-uhan alla? Kaikissa tuntuu olevan joku asia pielessä tai vähän sinnepäin. Kyllä uusi TVO on vaan äärettömän tervetullut. - Turkulainen hardcore punk -yhtye - Perustettu v. 2013 - Syntyi alunperin laulaja/lauluntekijä Teemu Roinisen omana projektina. Muut jäsenet: Lauri Inkiläinen (Basso), Lari Backman (Rummut), Atte Leinonen (Kitara) - Julkaissut kaksi 7” EP:tä: Väistä! (2013) ja Sivuraiteella (2014) - Julkaisijat: Poolside Records, Räkälevyt, Johnny Park Avenue Records Väistä! on ehtinyt keikkailla jo jonkin verran eri kaupungeissa ympäri Suomea ja saanut kiitosta live-meiningistä. Miks teidän keikoille kannattaa tulla? http://vaista.bandcamp.com http://facebook.com/vaistatku Lari: Oliko joku Lahdessa? (itse olin vain Kontakti: teemu.roininen@hotmail.com Ypyäin ylpeys Hämeenkadun kulttuurimaisemaa ja suomalaista modernismia Teksti Petra Lähde, Kuvat Ikaros Ainasoja Kallonporaajan paratiisi on alkanut rapistua. Tässä nauhaikkunajulkisivussa näkyy elementtielämän ehdottomuutta. Parkinkadun eeppinen lautakunta huolehtii ja kiinnostuu lähiympäristönsä ja –historiansa sattumuksista. Tulipa eräänä kuulaana kevätiltana kyseeseen pohtia monen osakuntalaisenkin maisemaa sulostuttaneen U-sairaalan tilaa, ja kun asianmukaiset homeeseen ja sisäilmaan liittyvät näkemykset oli lausuttu, alkoi vihdoin perimmäisten syiden metsästäminen: kenen nerokas mieli oli saattanut henkiin tuon massiivisen taivaanhalkojan? Taustalta löytyi mies, jota nimi ei pahenna ja jota tekostensa pohjalta arvioitakoon: arkkitehti Ragnar Amandus Ypyä. Ragnar Amandus Ypyä syntyi 1900, kirjoitti ylioppilaaksi 1920 ja valmistui arkkitehdiksi Teknillisestä korkeakoulusta vuonna 1928. Merkittävän ja laaja-alaisen suunnittelutyön lisäksi hän toimi myös tulevien arkkitehtipolvien opettajana, ja ansaitsi professorin arvon 1971. Ypyä ja vaimonsa, arkkitehti Martta Martikainen-Ypyä, perustivat arkkitehtitoimiston Viipuriin vuonna 1936. Ragnar toimi Viipurin kaupunginarkkitehtina vuoteen 1940 asti – tuolloin sota ajoi hänet vaimoineen ja toimistoineen Viipurista takaisin Helsinkiin, ja elo vei parinskuntaa mil- loin Ruotsiin, milloin Tanskanmaalle. Martta ja Ragnar työskentelivät paljon yhdessä, ja piirtelivät monenlaisia: asuin- ja liikerakennuksia, kirjastoja ja sairaaloita. Ypyät osallistuivat teoksillaan useisiin arkkitehtikilpailuihin, ja mainittavia sijoituksia heille kertyi 29 vuosina 1930-60. Heidän paikkansa suomalaisen modernin arkkitehtuurin suurnimien joukossa lienee osaltaan varmistanut mm. Teräskulman talo tai Pielishovi, Joensuun ensimmäinen kivirakennus (jossa oli myös kaupungin ensimmäinen hissi), funktionalistista tyyliä edustava hotelli. Tämän työn kerrotaan vaikuttaneen merkittävästi suomalaisen modernismin kehitykseen rakennustaiteessa. kuvan lähde ﬁ.wikipedia.org Jo Viipurissa Ragnar joutui päättämään kollegansa, arkkitehti Uno Ullbergin aloittamat suunnitelmat Viipurin naistensairaalasta, ja 1947-48 hän työskenteli Tukholmassa Hakon Ahlbergin arkkitehtitoimistossa, jossa hän pääsi tekemisiin kahden sairaalan suunnittelun kanssa. Toinen niistä rakennettiin Yhdysvaltoihin ja toinen Venezuelaan. Lopullisesti Ypyät sai erikoistumaan sairaaloihin voitto Kööpenhaminan Glostrupin keskussairaalan suunnittelukilpailussa 1951. Viisikymmenluvulla arkkitehtipariskunta pitivät toimistoa myös Kööpenhaminassa – liekö suuren kaupungin moderni ilmapiiri tarttunut Ypyäin suunnittelukynään, kun he työstivät viimeistä suurta luomustaan, U-sairaalaamme. Kilpailu Turun lääninsairaalan, nykyisen Turun yliopistollisen keskussairaalan, uudisrakentamisesta ratkesi vuonna 1955. Martta ja Ragnar Ypyän suunnitelma, ”Kallonporaajan paratiisi”, valittiin voittajaksi. kuvan lähde Suomen arkkitehtuurimuseo Köpenhaminan Glostrupin keskussairaala-alue, seesteisen kaarevaa linjaa ja puhdasta sairaalan tuntua. Rakennusten kerrostuneisuus huolettaakin eeppistä jäsenistöä: onko tiukkuuden tuntua kuitenkin ilmassa? Eeppinen lautakunta esittää ihmettelynsä aikain saatosta ja mihin se taiteilijan johtaakaan. Tämä kaarevakulmainen komistus ei vielä enteile lainkaan sitä raakaa, vyöryvää voimaa, jolla Ypyät Turun yliopistollisen keskussairaalan alueen tulivat täyttämään. Eeppisen lautakunnan istunnossa nimi herätti kunnioitusta. Siinä korkeana kohoaa kulmillamme paratiisi, joka ei ole meitä varten kaunistettu. Alati väijyvä pora vaanii kallojamme, vaatii kohottamaan katseen korkeuksiin ja saa lankeamaan jäisen Hämeenkadun kylmään syleilyyn. Kuva Kiinanmyllynkadulta. Ypyäin alkuperäistä suunnitelmaan laajennettiin, ja sairaalaa alettiin rakentaa 1964. Jo Ypyöiden näkemyksessä sairaala-alue laajentui rautatien yli; tätä toki päästiin toteuttamaan vasta kolme vuosikymmentä myöhemmin, eikä ensinkään näin maineikkaiden suunnittelijoiden siunaamina. Mikä mahtoi vakuuttaa kilpailun raadin Ypyäin suunnittelutyön ylivertaisuudesta? Toki pariskunta oli selvästi modernin suomalaisen arkkitehtuurin kärkinimiä, sairaalasuunnittelun asiantuntijoita ja lisäksi heidän suunniltaan tuntuivat puhaltavan pohjo- Eeppisen lautakunnan jäsenten silmää on kummastuttanut ja mielikuvitusta miellyttänyt pohjoisen sivun yläkerroksien porrastetut luentosali-ikkunat, jotka katkaisevat kerrosten tasaisen juoksun. Minne portaat kohoavat, mistä laskeutuvat? Kuinka niille pääsee tepastelemaan, vavisuttaako katharsis näkymää salista tiiraillessa? ismaiset, jopa eurooppalaiset tuulet. Liekö raadin huomion kiinnittänyt nerokas valkobetonipintaisen sandwich-elementin käyttö, vaiko kenties eteläisen julkisivun parvekevyöhyke? Ypyäin viimeinen suuri työ, jopa arkkitehtoninen joutsenlaulu valmistui lopulta 1968. Se nosti yliopistollisen keskussairaalan potilaspaikat viidestäsadasta tuhanteen, mutta tiedettiin jo syntyessään riittämättömäksi. Jäikö Ypyöitä kalvamaan suunnitelman puuttellisuus? Ymmärsivätkö Ypyät, millaisen merkin he jättivät viattomasti Hämeensillan kupeeseen? Se hallitsee maisemaa, suorastaan määrittää sitä järkähtämättömällä olemuksellaan, leijuu opintien ja elämänpolun yllä, epätietoisena kohtalostaan, ylpeänä, paikkailtuna, pilk- attuna, tuntemattomana. Ja Ragnar Amandus Ypyä sekä vaimonsa Martta Martikainen-Ypyä, suomalaisen modernismin suuret nimet merkittäköön sydämiimme, osakunta-aamujemme maiseman järkähtämättömän valtiaan muovaajien komeat kutsunnot. Kirjoittaja on Parkinkadun eeppisen lautakunnan sihteeri. Kuvaaja valittiin eeppisen silmän ja halukkuuden perusteella. P.S. Vielä muutama kuriositeetti Vaikka tarkoituksena ei olekaan puuttua U-sairaalan sisäilma- ja kosteusongelmiin, on kuitenkin mainittava muuan seikka. U-sairaala päätettiin purkaa vuosituhannen alussa – jo 2002 rakennus todettiin elinkaareltaan loppuun kuluneeksi, ja vielä mainittiin, että siitä olisi järkevää säästää ainoastaan teräsbetoninen runkorakenne. Tällä hetkellä sairaala toimii tekohengitettynä kaikkien ongelmien keskellä, ja moni rakennuksen käyttäjä oirehtii tilanteen vuoksi. Sairaanhoitopiirin virkamiestyöryhmä päätti vuoden 2010 esityksessään ehdottaa rakennuksen purkamista vuoteen 2018 mennessä. Pahaksi onneksi edeltävänä vuonna valtioneuvosto hyväksyi koko Tyksin sairaalamäen suojeltavaksi valtakunnallisesti arvokkaana rakennettuna kulttuuriympäristönä. Tämä anekdootti ei olisi riittävän turkulainen, ellei kyseinen valtioneuvoston suojelupäätös olisi tullut täytenä yllätyksenä purkuesi- Eteläisellä julkisivulla pullistelevat parvekkeet, joilta nykyisellään harvemmin ihaillaan sairaala-alueen arkea. tystä valmistelleelle virkamiestyöryhmälle. Asiasta uutisoi mm. Yle Turku 8.12.2010. Toinen mainittava seikka lienee se, että vuonna 1929 nuori Ragnar voitti toisenkin Turulle merkittävän arkkitehtikilpailun, jossa haettiin suunnitelmaa Ryssänmäelle rakennettavalle vesitornille. Tämä suunnitelma jäi kuitenkin budjettiongelmien takia toteuttamatta, ja lopulta kymmenen vuoden kuluttua noudatettiin rakentamisessa toisen lunastuksen kilpailussa voittaneen Erik Bryggmanin suunnitelmaa. Toisin jos käynyt olisi, olisi voinut nuori kirkasotsaisuus tarkastella kypsän iän raskasta vakautta ylioppilaiden yli. Täs on lähteet: www.rky.ﬁ www.uppslagsverket.fI www.mfa.ﬁ www.turkulainen.ﬁ 9.12.2010 Kosteuden vaivaama U-sairaala halutaan purkaa www.yle.ﬁ 8.12.2010 Yllätyskäänne: Purkukuntoinen sairaalarakennus onkin suojeltu Quantrill, Malcolm: Finnish Architecture and the Modernist Tradition. Taylor & Francis, London 2012 Eeppinen lautakunta, Parkinkatu, Turku 2014 M. A. Nummista kiinnostaa hurja TVO kuvat & teksti Pipsa Havula Gommi&Pommi H2Ö-festivaaleilla Muusikko, taiteilija ja kulttuurin monitoimimies M. A. Numminen irrottautui kiireidensä keskeltä kertomaan VSOP:lle kuulumisiaan. Mitä kuuluu, M. A. Numminen? Mitä puuhaat nykyisin? - Olen ollut erittäin kiireinen elo-syyskuun ajan, sillä olen kirjoittanut “muistelmat” siitä ajasta, joka ihmisiä tuntuu eniten minussa kiinnostavan, vuosien 1965 - 1969 tapahtumat. Kirjassa TVO:kin on mukana pari kolme kertaa, Numminen kertoo. Oletko ajatellut tulla käymään TVO:lla jahka se jälleen aukeaa? - Jos TVO aukeaa marraskuun 24. — 26., niin voisin mieluusti tulla tiistaina tai keskiviikkona katsomaan, millaiseksi HURJA TVO on muuttunut. Millaista TVO:lla oli 60-luvulla? Oletko jäänyt erityisesti kaipaamaan jotain? Onko toiminnasta ollut sinulle hyötyä myöhemmin? - TVO oli 1960-luvulla tärkein jazzjamien paikka. Kyllä muuallakin Turussa jazzattiin, mutta TVO:ssa viihdyin parhaiten. Olen nimenomaan TVO:ssa esiintynyt ensimmäisen kerran julkisesti outoine äänineni. Ei siihen mitään erityistä huomiota kiinnitetty. Vuosi oli 1963, kuukausi syyskuu. Tietenkin TVO oli myös hillumapaikka. Vielä 1970- luvullakin viihdyin siellä, paitsi esiintyjänä, myös juhlijana. Entä jäikö TVO-ajoista traumoja? - Ei traumoja. Kerrot TVO:n 75-vuotis juhlakirjassa ensimmäisestä keikastasi Teviksellä ystäväsi Parkon kanssa Pelottiko silloin? Pelottaako lavalle astuminen vielä? - Ei pelottanut silloin eikä pelota nyt. Tommin täytyi juoda puoli pullollista Koskenkorvaa, jotta rohkeni TVO:n lavalle. Auttaako jänispuku esiintymisjännitykseen? - Ei ole esiintymisjännitystä. Sen harjoittelin pois lapsena. Näimme Gommin, Pommin ja Sesse-possun esiintymässä H2Ö-festivaaleilla. Mitä mieltä olet tapahtumasta? - H2Ö oli kesän ehdottomasti paras festivaali! Aivan varmaan koko vuodenkin, vaikka nyt on vielä G & P-keikkoja edessä. Olisin mieluusti jäänyt H2Ö:hön, mutta pahaksi onneksi olin sopinut etukäteen muuta. Mikä on suosikkifestivaalisi? - H2Ö!!! Millainen on Suomen alakulttuuriskene nykyään? Oliko 60-luvulla kaikki paremmin? - Muistot a) hämärtyvät, b) kultaantuvat. Niinpä en voi verrata lähes 50 vuoden takaisia asioita nykyisiin. Eniten olen nykyisin vastakulttuurin kanssa tekemisissä Tampereella, toiseksi (vähiten) Turussa. Tekeekö nykyinen some-sukupolvi perustavanlaatuisia virheitä vastakulttuuriasioissa? - Ei toki! Internet on suurin vastakulttuurinen keksintö, johon kaikki voivat osallistua. Mitä sinulla on lähitulevaisuudessa tai tulevaisuudessa ylipäätään suunnitteilla? - Ylipäätään? Minähän puuhaan AINA jotakin. Talvella kirjoitan HeideggerArendt-kantaattini kvintetille sopivaksi, nyt se on vain laulajille, sellolle ja pianolle. Esitys Saksassa ensi vuonna. Onko urasi aikana ollut jokin idea, jonka olisit halunnut toteuttaa, mutta joka on kaatunut esimerkiksi ajan tai resurssien puutteeseen? - Voi, rakas Pipsa! Minulla on lukemattomia toteutumattomia ideoita. Ne ovat jääneet “pöytälaatikkoon” lähinnä rahoituksen puutteen vuoksi. Olisiko sinulla kannustuksen sanoja sanottavana TVO:lle, joka ponnistelee kaikin voimin kohti uutta aamunkoittoa? - Kolmastoista sääntö: opiskele yliopistossa tehokkaasti. Käy samalla kulttuuritapahtumissa ja keskustele mahdollisimman monenlaatuisten ihmisten kanssa. Pirteyksin der MANn TVO IV Part one -Mayhem peruttu Kaikki nimet ja tapahtumat on muutettu syyllisten suojelemiseksi. Joulukuu 2012 Uusi vuokrasopimus. Kahden vuoden sisällä kolmanteen paikkaan. Soitellen sotaan. Humalainen muutto pikkujouluissa, amatöörit rakennustouhuissa. Urakoitsijat odottavat vesi kielellä. Tarjoukset tuntuvat korkeilta. Johdatus puuttuu peliin. Suuri Urakoitsija ilmoittaa ennennäkemättömän edullisen tarjouksensa. Osakuntalainen, veli, hyväntekijä. Muutama viikko ja parikytä donaa tarvikkeisiin niin on valmista. Takuuvarmasti. Auttavaan käteen tartutaan. Tammikuu-Huhtikuu 2013 Suuri Urakoitsija pyytää osakuntalaisia pysymään poissa työmaalta. Pojat hoitaa. Hallitus kiistelee siitä, minkälaisia kristallikruunuja tulevan tilan vessoihin hankitaan. Kultaisten hanojen karaattimäärästä päästään yksimielisyyteen. Kukaan ei tiedä mitä todellisuudessa tapahtuu. Toukokuu 2013 Suuren Urakoitsijan työt pysähdyksissä. Epätoivoisia maalaustalkoita. Mitä yritetään maalata piiloon valkoisen eri sävyillä jotta kuka ei näkisi? Mielisairaan työtä, toteaa vuoden päästä talkoisiin eksynyt maalari. Kesäkuu-elokuu 2013 AKK:n ilmastointikurssi asentaa kolme kuukautta kahta putkea salin kattoon. Ennakkoehtona asennustöiden aloittamiselle on että salin katosta poistetaan lamput sekä sähköjohdot. Näin tehdään. Kuukausien putketon pimeys alkaa. Huhutaan että työmaan valvoja, mahtava Suuri Urakoitsija olisi käynyt kerran pari näppäilemässä läppäriään yläkerrassa. Lopun aikaa pölyinen bunkkeri on autio ja tyhjä. Hallituslaisten joukkopako, osa pakenee alkoholismiin ja osa itänaapuriin, periaatteessa sama asia. Kukaan ei muistanut lukea rakennuslupaa. Ravintolan avaamisen ehtona osakunnan tulee muun muassa rakentaa mannertenvälisen ydinohjuiskun kestävä bunkkeri kolmenkymmenen metrin syvyyteen sekä tikapuut taivaaseen. Itsepetoksen ja kollektiivisten juoppohulluuskohtausten voimalla myrskypilvelle saadaan maalattua hopeareunus. Syyskuu-marraskuu 2013 Työt seisovat. Hallitus tapaa Suuren Urakoitsijan. Häneltä kysytään urakan valmistumisesta. Majesteetillisesti hän ilmoittaa, ettei aio saattaa toitä loppuun. Ammattitaidotonta ja epätoivoista talkoilua. Vuokranantajan edustaja Lamminen pitää monologiharjoituksia talkoiden yhteydessä. Vuokravelkainen yleisö on valmis mihin vain. Rakennusvastaavat valavat lattiaa. Lattiaan valahtaa mitä mielenkiintoisempaa tavaraa. Ydinjätettä, Jimmy Hoffan ruumis, miljoonia jälkeenpäin annettuja neuvoja sinetöidyssä kapselissa. Tasaista tuli. Ilmastointiasentaja käy näyttämässä miten töitä tehdään. Muutama päivä ja ilmastointiputket ovat nätisti katossa. Olisipa AKK:n kurssi ollut katsomassa. Rahat ovat lopussa. Hallitus ei tiedä sitä. Loppu on lähellä. Epäilys herää. Hallitus havahtuu taloudellisen katastrofin uhkaan. Keskustellaan siitä minkälainen kultainen enkelipatsas asennetaan uuden TVOn avaijaisissa shampanjaa tarjoilevaan suihkulähteeseen. Vastatoimena järjettömään taloudelliseen tilanteeseen Hallitus valitsee virkaatekevän taloudenhoitajan jatkamaan toimessaan. Joulukuu 2013 Kiinan muurin, yläkerran väliseinän, kuukausia kestävä suunnittelu- ja rakennusprojekti käynnistyy. Käytännön toteutus sisältää sekavan sarjan tölkki kädessä esitettyjä suuruudenhulluja monologeja. Puolen vuoden päästä ammattilais-talkoilijat purkavat aikaansaannoksen ja rakentavat uuden kahdessa päivässä. Säätiöltä ei ikinä tule rahaa, ilmoittaa projektivastaava, kaiken tietävä ja mahdottoman taitaja Iki-Turso Joukkohautakivi. Synkimmät pikkujoulut koskaan. Riisipuuro palaa pohjaan. Osallistujina harvalukuinen joukko päihdeongelmaisia keski-ikäisiä. Kysymys esitetään. Ai tämä on joku opiskelijajärjestö vai? Kukaan ei vastaa. Ursininkadun vuokrasopimus loppuu. Kuka muuttaa? Hallitus jäävää itsensä. Joku muutti. Kuka? Huhutaan, että aktion taustalla ovat joko punkinretkut tai ulkomaalaiset tiedustelupalvelut. Osakunnan taloudenhoitaja suojelee hallitusta pitämällä osakunnan talouskatsaukset Pohjois-Korean virallisen tietotoimiston innoittamalla optimismilla ja puhumalla Kuolan niemimaan kolttasaamelaisten muinoin puhumaa murretta. Epäselvästi mumisten. Hallitus on tyytyväinen. Tammi-helmikuu 2014 Epätoivon multihuipennus. Hallituslaiset käyvät sissisotaa toistensa selkien takana. Päihteiden voimalla toimivat, mutta siltikin vain hädin tuskin toimintakykyiset remonttivastaavat korjaavat Ursininkadun jälkiä. Kuin pultsarit meikkaisivat ruumista. Kuitenkin vastaavien suoraselkäisen valehtelun sekä kuraattorin loihtiman exel-taulukon lumoama Kokoomuskiinteistöjen edustaja hämääntyy siinä määrin, että osakunta pääsee vetäytymään parempiin asemiin. Berliiniin, huhtikuuhun 1945. Rahaa ei yhtään, velkojat ovat piirittäneet Köydenpunojankadun bunkkerin jokaisesta ilmansuunnasta. Hallituslaisia kaatuu oikealta ja vasemmalta. Osa joutuu pakkohoitoon ja loput eivät pääse sinne sairaanhoitopiirin määrärahojen puutteesta johtuen. Silti, harhainen unelma elää. Maaliskuu 2014 Vuosijuhlat. Toivoa tekohengitetään rekallisella päihteitä. Joudutaan tilaamaan toinen mokoma. Puoliperävaunun kera. Jossain kaukana näkyy yksinäinen kipinä. Jatkoilla joku yrittää tehdä polttoitsemurhan tyhjässä pyöräkellari-pesutuvassa. Kuluneiden kuukausien aikana kymmenet tuhannet nousuhumalaiset lupautuvat mukaan talkoisiin. Ketään ei näy. Kaupungilta kuuluu vahingoniloista naurua. Selät täyttyvät puukoista. Kerhon käytännön toimintaa vuosien ajan lähes yksin pyörittäneeltä sähköjänikseltä uhkaavat loppua paristot. Hallitus menettää uskonsa kaikkeen ja kykenee toimimaan juuri siksi. Säätiön kokous. Hallitus selviää teloituskomppanian edestä. Valeteloituksen jälkeen. Taloudenhoitaja katoaa. Kukaan ei myönnä mitään. Säätiö lupaa tukea. Hallituslaiset kokevat inhimillisiä tunteita ensimmäistä kertaa vuosiin. Huhtikuu 2014 Uusi taloudenhoitaja-ei-taloudenhoitaja yrittää itsemurhaa 39.kerran. Viikon sisällä. Hallituksen sisällä taistellaan verisesti loppuunpalamisvuoroista. Jälkikäteen annettujen neuvojen pauhu kuurouttaa hallituksen. Skeneporukka, punapipot ja erikoistyypit saapuvat apuun, vain poistuakseen elegantisti dissaten ja kilpaa besserwisseröiden. Jumala koneesta. Apua saadaan. Yhteiskunnan marginaali astuu saappaisiin, joita kukaan ei ole uskaltanut pitää. Alkaa tapahtua. Toukokuu 2014 Sponsoreita ilmestyy tyhjästä. Lahjoitustavaraa saapuu eri lähteistä. Sisäkatto maalataan. Seiniä paikataan, pystytetään ja päällystetään. Lattia saa kauniinharmaan epoksikuoren. Kannatusjäseniä ilmaantuu joukoittain. Osakunnan ystävä houkuttelee nuoren opiskelijan tutustumaan tiloihin. Kuin nälkäinen vampyyrilauma hallitus hyökkää pahaa-aavistamattoman uhrin kimppuun ja sulauttaa hänet itseensä. Hallituksen keski-ikä laskee neljäänkymmeneen seitsemään vuoteen. Karvainen luolamies järjestää menestyksekkäitä tukikeikkoja. Kuraattori edustaa aina ja kaikkialla. Osakunnan burleskitähti kerää huomiota itseensä, osa ylitsevuotavista huomionosoituksista valuu osakuntaan. Taloudenhoitaja-ei-taloudenhoitaja tekee taikojaan. Maaniset rakennusvastaavat linnoittautuvat työmaalle. Pateettiset avustushakemukset tuottavat hedelmää. Kaupunki antaa muovikassillisen merkitsemättömiä seteleitä. Onnistuuko tämä sittenkin? Asioiden luistaminen rekisteröidään myös muualla. Ravitsemisliikkeissä liikkuu epälukuinen määrä henkilöitä, jotka ovat yksin kantaneet vetovastuun rakennusprojektissa. Arkkitehdin tehtävästä syntyy ankarin kamppailu. Tittelistä kilvoittelemaan ilmoittautuu jälkikäteen useita varteenotettavia nimiä. Todellinen mestarien taisto syntyy kun sekä Suomen paras rocktoimittaja että Maailman paras nosturikuski ilmoittavat tahoillaan suunnitelleensa TVO:n uudet tilat. Sitten. Rakennusvastaavat joutuvat psykoosiin, vuosia hakattu mielenterveys ei kestä positiivisia tapahtumia. Pikkuhitlerit kamppailevat. Juoksuhautoja kaivetaan. Kuka voittaa? Mitä tapahtuu seuraavaksi? Esiintyykö Elvis pikkujouluissa? Stay tuned. TVO:n drinkkiopas Viina on viisasten juoma Palstalta koottua, crowdsourcing is tö vei forvard. Kiitokset nimimerkeille: TulevaisuudenAntenni, Kimmolator (yhdessä työryhmän MA ja JV kanssa) & Hauttis Syksyn sävel Tosi hyvä campari- tuoremehu 4cl Campari 2cl Passoa 4cl ananasmehua Appelsiinimehua runsaasti sitruunam ehua, n. 1,5-2 cl Tiskirätti 3 cl fernettiä 1 cl Õuna-likööriä tms. makeaa ome nalikööriä Valmistetaan kuten muuli: murskataan limeä ja viinat ja jäät, pidennetään gingeralella . Itsepetos 2 cl Coin treau tms . triple se 2 cl Mart c ini bianco Bitter lem onia Lime-viip ale ja sate envarjo k oristeeksi aja Ava een Pullontukk loraus kossua loppu muki lämmintä glögiä 1pussi Finrexin neota alux kossu, zit klöki, zit vinreksin. . huljauta mukia juomisen puolivälissä llä toista huljautus kun juomaa on 1/6 jälje Esko! juo nopsaan 1 kpl ykkös- tai alkoholiton olut 4-6cl kossua kuppi kahvia sätkävehkeet Siemaile kahvia ja uskottele ettei huomenna ole paha olo. Ota ykkös- tai alkoholiton olut koska juot olutta vain maun vuoksi. Hörppää kossu kerralla Unohda puoliksi juotu olut minne sattuu Tempaise kahvi loppuun sätkää käärien Lähde Dailyyn n limpparipullosta n puolentoista litra aa ill rjo Ta ssa? ﬂun n ¤%& Mikä v?# juu. ua, puolukkamehua Erilainen nuori ? osa puolukkameh a juu ta aa m aata, juu saaren ttuna) ? osa 80% saarenm vähän suoraan sano on tty ste rä Te u. eh m Metaxa cl 2 (vähän on terästetty . 1 cl Pernod liraus omenamehua vodka cl 1 kuhuoneessa. ra avantosaunan pu ke ananasmehua an rin ho n aa ill Tarjo jäävettä korvata lasillisella ihan vähän sitruunaa Avantosaunan voi Tilinpäätös Uusi ylioppilas 2 osaa giniä 3 osaa Laitilan erikois sitruunasoodaa vitusti kuitteja, lippulappuja, tositteita, taskulaskin 4 cl Õuna-likööriä 1 cl Metsmaasikas-likööriä (tai punaista grenaa) 4 cl appelsiinimehua vichyä vuoraa ympäristösi epänestemäisillä ainesosilla Dry sambuca sekoita nesteet juo ja kiroile puolet giniä puolet sambucaa Pieni puristus vähän rakuunaa hyppysellinen sokeria, jos juomari on 1 cl tequila makean ystävä 1,5 cl Cointreau sitruunasiivu koristeeksi 1,5 cl valkoinen Martini ravistetaan, tiraus limeä, pieni puristus vain (Sitruunasoodalla pidennettynä juom a muuttuu Makeempi mojito lonkeroksi, jossa ei ole sokeripaljou tta, mutta maku kohdallaan.) Sitruunamelissa murskataan limen kanssa (minttukin voisi menetellä) Gaybanana 2 cl banaanilikööriä 2 cl Metaxa 1 cl Pisang ambon gingeralea, jäitä 1 cl Bols-banaanilikööriä 2 cl grappaa Alkoholit kannattaa yhdistää ennen appelsiinimehua lisäämistä limen kanssa sekoittamalla tiraus sitruunamehua uunamelissan lehtiä hyvin tai ravistamalla. koristeeksi yrtti, esim. sitr Pekko Giniä 1 osa 2-3 osaa Karpalomehua Tämä drinkki onkin siitä jännä että illan edetessä karpalomehu korvataan karpalovissyllä Tosimiehen toinen päivä 1 litran pullo kirkasta 1 1,5 litran pullo vissyä 2 cl Pisang ambon 2 litran tölkkiä karpalom ehua 2 cl Passoa 1 annos/ pussi jääpaloja 4 cl tequila 1 annos/ pussi vadelmia tai jotain muita pakastem ua, jäitä, limeä, ravistetaan arjoja persikkameh 1 pilli lasi reunustetaan valkosipulirouheella samaan tapaan kuin margaritoissa. Saa sinne muutakin heittä ä, kunhan ei heitä kahta. Booli kiitos: