noutopoyta_supy_2211..
Noutopöytä – Psyykkisen valmennuksen työkaluja 1.0 Suomen urheilupsykologinen yhdistys Leena Matikka (toim) 2013 Copyright © Tekijät 2013 Toimittaja: Leena Matikka Taitto: Intimare Oy Kuvat: Tekijät Kustantaja: Intimare Oy Tapulikaupungintie 9 A 16 00750 Helsinki puh. 044 3822 002 www.intimare.fi ISBN 978-952-93-3238-0 Suomen urheilupsykologinen yhdistys Sisältö 4 Saatteeksi 5 Susanna Jääskeläinen: Joukkueen johtaminen ottelun lävitse - positiivisen kierteen hakeminen otteluun 22 Jukka Partinen: Voimakkaan jännittämisen ja pelon tunteen hallinta kevytvenepurjehduksessa 38 Jukka Tanninen, Leena Matikka ja Marko Nieminen: Tennispelaajan itseluottamuksen kehittäminen kehonkielen kautta 43 Leena Matikka, Marko Nieminen ja Jukka Tanninen: Junioripelaajien itseluottamuksen kehittäminen kehonkielen harjoituksin tenniksessä - pilottitutkimus 50 Liite: Tenniksen psyykkisten taitojen itsearviointi 53 Terhi Lehtoviita: 11-15 -vuotiaan taitoluistelijan itseluottamuksen kehittäminen käytännön harjoituksin 58 Liite: Itseluottamuksen tarkkailupäiväkirja 60 Matti Alpola: Taidon oppiminen mallittamalla 62 Päivi Steffen: Alisuoriutumisen käsittely mielikuvaharjoitusten avulla 65 Leena-Maija Lauttio: Kuunnellaan, kehitetään - Kysely ja keskusteluteemoja nuorten joukkueen kanssa toimivien aikuisten yhteistyön ja vuorovaikutuksen kehittämiseksi 68 Leena Matikka ja Bosse Backman: Golfin psyykkinen tasoitus (PsyHCP) – itsearviointiasteikon kehittäminen 76 Urheilupsykolgian perusteet -oppikirja 77 Suomen urheilupsykologinen yhditys SUPY 3 Suomen urheilupsykologinen yhdistys Saatteeksi Käsillä olevien psyykkisen valmennuksen työkalujen tuottaminen liittyy Suomen urheilupsykologisen yhdistyksen (SUPY) ry:n projektiin Urheilupsykologinen tietämys valmennuksen tueksi. Projekti sai opetus- ja kulttuuriministeriön tukea vuosina 20112012. Projektin tuotoksena on aikaisemmin (2012) ilmestynyt teos: Matikka, Leena & Roos-Salmi, Martina (toim.) Urheilupsykologian perusteet, jonka on kustantanut Liikuntatieteellinen Seura. Psyykkisen valmennuksen työkaluja on työstetty SUPY-talkoissa, jotka pidettiin 2012-2013 kolmen tunnin työpajoina. Työpajatapaamisia oli yhdeksän. Talkoisiin ilmoittautui 16 innokasta psyykkisen valmennuksen tukimateriaalien kehittäjää – valmentajia ja psykologeja. Mukana olivat loppuun saakka: Matti Alpola, Bosse Backman, Kristiina Danskanen, Susanna Jääskeläinen (o.s. Simpanen), Leena-Maija Lauttio, Terhi Lehtoviita, Leena Matikka, Ari Mustonen, Marko Nieminen, Jukka Partinen, Päivi Steffen, Jukka Tanninen ja Merja Tuomola. Tavoitteena oli tuottaa verkkomateriaalia, jota valmentajat ja muut asiasta kiinnostuneet voisivat maksutta käyttää SUPY ry:n nettisivujen kautta. Materiaalit oli tarkoitus tuottaa lajikohtaisesti, jotta ne olisivat konkreettisia ja helposti käytettäviä. Ajatuksena oli, että muidenkin lajien valmentajat voivat saada itselleen ehkä vieraammasta lajista ideoita ja voivat soveltaa niitä omiin lajeihinsa. Tukimateriaalin julkaisumuoto pidettiin avoimena. Kehittämistyö saattoi siten tuottaa tulokseksi kirjallisia ohjeita, dia-esityksiä, videoita, kyselylomakkeita, tutkimusraportteja tms. Tekijät kehittivät tuotoksiaan työpajoista saatujen palautteiden perusteella. Näiden materiaalien ensimmäiset versiot julkaistaan nyt siinä muodossa kuin ne olivat keväällä 2013. Tekijät ottavat mielellään vastaan palautetta, jonka avulla voivat kehittää materiaaleja edelleen. Kiitokset opetus- ja kulttuuriministeriölle projektin toteutukseen saadusta tuesta ja kaikille SUPY-talkoisiin omalla merkittävällä panoksellaan osallistuneille. Tukimateriaalien hyödyllisyys voidaan testata vain niitä käyttämällä. Nyt on testauksen aika! Olkaapa hyvät! Helsingissä 11.11.2013 Leena Matikka leena.matikka@intimare.fi 4 Suomen urheilupsykologinen yhdistys Susanna Jääskeläinen Joukkueen johtaminen ottelun lävitse – positiivisen kierteen hakeminen otteluun Ihannetila valmentajalla on se, että hän voi mennä henkisesti yhtenäisen, taktisesti, teknisesti ja fyysisesti valmiin joukkueen kanssa tärkeään peliin – ja tähän kaikki kauden aikana tehty harjoittelu luonnollisesti tähtää. Tosielämässä moni valmentaja joutuu kuitenkin johtamaan pelissä joukkuetta, jossa on sisäisiä ristiriitoja, ja jonka joukkuepeli ei ole valmis kaikilla osa-alueilla tai jossa yksilöiden urheilullinen taso ei ole niin korkea kuin hän toivoisi. Vaikka mikään ei korvaa sitä viikoittaista tai päivittäistä työtä, joka tehdään erilaisten valmiuksien eteen, peli on kuitenkin aina jossakin määrin oma maailmansa: siinä joukkueen valmiudet nousevat esiin – joskus ne jopa ylitetään – tai kaikista hyvistä valmiuksista huolimatta joukkueen suoritus jää vaisuksi. Joskus joukkue pitää saada suoriutumaan yhtenäisenä tulevasta ottelusta, vaikka sen sisällä olisikin ristiriitaisia tunteita. Pelissä, jos missä, kokonaisuus on usein enemmän kuin osiensa summa. Tässä kirjoituksessa joukkueen johtamista läpi tärkeän ottelun tarkastellaan naisten frisbee ultimate -joukkeen valmentajan näkökulmasta. Kirjoituksen tavoitteena on antaa valmentajalle keinoja saada paras mahdollinen teho irti siitä joukkueesta, joka hänellä on johdettavanaan. Huolimatta siitä, että teksti keskittyy tärkeän ottelun johtamisen tarkasteluun, uudet toimintamallit ja menetelmät tulee kokeilla ja harjoitella osaksi joukkueen peliin valmistautumista harjoituspelien ja harjoitusten yhteydessä tai sellaisten pelien yh- 5 Suomen urheilupsykologinen yhdistys teydessä, joiden merkitys kokonaisuudessa ei ole ratkaiseva. Valmentajan tulee harkita tarkoin kaikkia muutoksia tärkeiden otteluiden alla. Muutokset, hyvätkin sellaiset, voivat aina sisäänajovaiheessa häiritä joukkueen tai valmentajan keskittymistä ja siten haitata pelisuoriutumista vaikka ne olisivatkin kokonaisuuden kannalta hyviä. Vaikka urheilijoilla on kullakin oma tapansa ja rutiininsa valmistua päivän otteluun hakemalla siihen optimaalista mielialaa ja vireystilaa, olen sitä mieltä, että siinä vaiheessa kun joukkue kokoontuu yhteen, yksilölliset rutiinit tekevät tilaa joukkueen yhteisille rutiineille. Tähän kuuluu mm. se, että korvalappustereot riisutaan korvilta ja aletaan tietoisesti lämmittää toinen toistaan otteluun. Yhteinen musiikki sen sijaan voi hyvinkin palvella tätä asiaa. Yksilölajeissa, joissa kanssaurheilijat ovat kilpailijoita, on enemmän yksinäisyyteen vetäytyvää latautumista. Joukkuepeleihin tästä ei kuitenkaan mielestäni ole syytä ottaa mallia, sillä joukkueella on yhteinen tehtävä, johon ryhmän on mahdollista yhdessä syttyä, ja tämä potentiaali on yleensä suurempi kuin mikään yksinäinen menetelmä, mistä mielestäni osoituksena on myös se, että yksilöurheilijatkin tekevät ennätyksiään ja kauden parhaita tuloksiaan nimenomaan viestijuoksuissa tai joukkuekilpailuissa (kuten esim. maaottelut). Toinen näkökulma yhteiselle kilpailuun latautumiselle on se, että se samalla palvelee yhteyden muodostamista pelaajien välille ja ryhmän kiinteyden rakentamista. Kilpailuun valmistautuminen ja joukkueen sytyttäminen voi olla tietoista ja tahdonalaista toimintaa, sen suunnitelmallisuus ei vähennä sen arvoa eikä usein tehoakaan. Joukkueen suunnitelmallinen kilpailuun sytyttäminen voi pitää sisällään seuraavanlaisia toimintoja: Ottelua edeltävinä päivinä Positiivista palautekulttuuria vahvistavat tehtävät a) Jokainen keksii kaksi positiivista ominaisuutta tai asiaa jokaisesta läsnäolijasta. Vuorotellen valitaan henkilö, jolle asiat luetaan. b) Muut kertoivat äsken, mitä annettavaa sinulla on joukkueelle. Mutta mitä sinä tarvitset muilta? Kenellä erityisesti olisi ko. ominaisuutta? Tai mikä saa sinut syttymään tulevassa ottelussa? Ennen peliä 1. Valmentajan tai jonkun joukkueen jäsenen sytyttävä puhe 2. Peliin valmistava, keskittymistä auttava ja henkeä nostattava verryttely 3. Huomion suuntaaminen pelin kannalta oleellisiin asioihin ja pelaajien virittäminen Pelin aikana 4. Mielekäs peluuttaminen 5. Oikea-aikaiset aikalisät 6. Viisaat taktiset muutokset 6 Suomen urheilupsykologinen yhdistys 7. Keskittymistä ylläpitävä puoliaika 8. Auta liekkeihin! Pelin jälkeen 9. Lyhyt yhteenveto ottelusta ja hyvien suoritusten esiin nostaminen Positiivista palautekulttuuria vahvistavat tehtävät Jos joukkueessa ei ole valmiiksi positiivisen palautteen kulttuuria, voi olla hyvä pohjustaa sitä parilla harjoitteella. Helppo ja melkein aina hyvin onnistuva harjoite on sellainen, jossa osallistujat istuvat esimerkiksi piirissä ja ohjaaja antaa heille tehtäväksi kirjoittaa paperille kaksi positiivista asiaa tai ominaisuutta jokaisesta piirissä olijasta. Sitten jokainen vuorollaan istuu piirin keskelle kuulemaan, mitä hyvää sanottavaa toisilla hänestä on. Harjoite saa yleensä aikaan varsin mukavan ja hyvän ilmapiirin, josta on helppo jatkaa positiivisen palautteen antamista. Toinen harjoite, jonka voi tehdä ensimmäisen lisäksi on sellainen, että pelaajat vuorotellen kertovat, mitä ominaisuutta tarvitsisivat lisää ja keneltä esimerkiksi voisivat sitä ostaa. Mitä vastaan myyjä voisi ominaisuutta myydä? Kenellä olisi sitä? Tai vaihtoehtoisesti pelaajat sanovat mitä tarvitsisivat joukkueelta, jotta pääsisivät parhaaseen suoritukseensa – eli mikä saa heidät syttymään tulevassa ottelussa. Tämä harjoitus jatkaa yleensä edellisen luoman positiivisen tunnelman nostattamista. Valmistavat harjoitteet on parasta tehdä peliä edeltävien päivien aikana. Jos harjoitteet päädytään tekemään pelipäivänä, on niihin varattava aikaa vähintään 1,5 tuntia. 1. Valmentajan tai jonkun muun joukkueen jäsenen sytyttävä puhe Ennen merkittävää ottelua, erityisesti kauden päätapahtumaa, pelaajilla on aina ns. ylimääräistä jännitystä, joka helposti aiheuttaa rauhattomuutta ja keskittymiskyvyttömyyttä. Se myös kaventaa urheilijan kykyä havaintojen tekemiseen. Eri lajien suoritukset ovat eri lailla herkkiä jännityksen määrälle, mutta peleissä, joissa tekniset vaatimukset ovat suuret ja joissa huomiota tulisi kyetä jakamaan moneen suuntaan, jännitys helposti heikentää suorituskykyä. Se voi näkyä ulospäin mm. hätäisinä epäonnistuneina ratkaisuina, pyrkimyksenä vältellä vastuuta tai kyvyttömyytenä luottaa sovittuihin peleihin, jolloin pelaaja saattaa ottaa oikeuden omiin käsiinsä sovitut pelit uhraten. Tullessaan kauden päätapahtumaan valmentaja voi lähtökohtaisesti olettaa joukkueen kärsivän ylilatauksesta ja toimia sen lieventämiseksi. Niin kuin sisäisellä puheella on merkitystä tunnetilojen syntymisessä, niin myös uloslausutuilla sanoilla ja jaetuilla eleillä on merkitystä joukkueen henkisen tilan kannalta. Valmentajan puheella, samoin kuin urheilijoiden toinen toisilleen lausumilla kommenteilla, on siksi iso mahdollisuus vaikuttaa pelaajien tunnetiloihin. 7 Suomen urheilupsykologinen yhdistys Ensimmäinen asia, minkä valmentaja voi puheessaan antaa joukkueelle on perspektiivi, sillä ahdistuneelta ihmiseltä kyky katsoa asioita kokonaisuuden valossa kapenee ja perspektiivin laajentaminen omin keinoin vaikeutuu. Valmentaja sen sijaan on auktoriteettiasemassa pelaajiin nähden ja moni antaa hänen sanansa nousta omien ajatustensa rinnalle. Hyvä tapa valmentajalle itselleen perspektiivin saavuttamisessa on pitää ennen joukkueen luokse saapumista hiljainen hetki, jolloin hän keskittyy tutkimaan elämänsä merkittävimpiä asioita. Itselläni vakaumuksellisena kristittynä on tapana rukoilla hetki ja tuosta hetkestä kumpuaa hyvä perspektiivi päivän otteluun samoin kuin päivän kiitosaiheet – ja ne ovat ensimmäinen asia, jonka pyrin välittämään urheilijoille. Ylilatausta ei pidä kuitenkaan vähentää viestillä ”eihän tällä pelillä nyt oikeastaan ole mitään merkitystä” vaan positiivisella kuvalla siitä mitä on luvassa. Ahdistuksen lievitysvaiheen jälkeen voi luoda innostavia visiota siitä, minkä kaiken puolesta tänään taistellaan ja mitä kaikkea voittaminen tänään merkitsee. Pieni huumorikaan ei ole pahasta. Esimerkki. Valmentajan puhe Hei! Onpa tänään hieno päivä! Aurinko paistaa ja vielä saan viettää aikaani näin upean joukkueen kanssa maailman parhaimman joukkuepelin parissa! Ja saan vielä pelata Suomen mestaruudesta! Uskomaton juttu! Miten näin ihmeellinen päivä onkin siunaantunut elämääni - ja teidän elämään! Arvostetaan tänään sitä: ei kaikille tapahdu tällaisia asioita! Iloitaan siitä! Oli hienoa kävellä tänne ja nähdä miten loistavat kentät meillä on käytössä ja miten mahtavaa, että meillä on näin paljon yleisöä tässä pelissä. Kun kävelin tänne, näin miten moni katsoi meitä ihaillen: ”Nyt ne finalistit tulee!” Kuinka moni haluaisi olla meidän tilalla tuolla tänään! Kuinka moni olisi halunnut oman joukkueensa olevan siellä! Hei, kiitetään siitä, että me ollaan tuolla ja otetaan kaikki katsojat mukaan tähän peliin. Tuodaan kentälle se intohimo ja lajirakkaus, jota meillä on tähän lajiin. Sen takiahan me täällä ollaan, käydään harjoituksissa ja peleissä – koska meillä on rakkautta tähän tekemiseen! Annetaan sen näkyä tänään! Unohdetaan kaikki sivujuonet ja sitä intohimoa vesittävät murheet ja vaikeudet! Päästetään lajirakkaus tänään valloilleen. Nostetaan toisiamme siinä! Ei kiinnitetä huomiota virheisiin tai huonoihin suorituksiin. Me ei olla tänään täällä harjoittelemassa eikä opettelemassa vaan tuomassa kentälle kaikki se mitä meillä on. Mitä meillä ei ole, sitä me ei murehdita! Hehkutetaan jokaista onnistumista, juhlitaan jokaista maalia ja annetaan yleisön tulla mukaan iloon! Illalla aurinko laskee ja huomenna nousee uudelleen, mutta TÄMÄN päivän auringon alla meillä on tilaisuus voittaa Suomen mestaruus yleisön edessä. Lähetään tosissamme kääntämään kaikki kortit, mitä meille tänään jaetaan. Tehdään se niin, että lyödään pöytään kaikki meidän osaaminen, keskittyminen, nopeus ja taistelutahto, valppaus ja huomiokyky. Ollaan rohkeita, tartutaan sentteihin, taistellaan jokaisesta sentistä, liikutaan terävästi, markkeroidaan kovaa, pelataan vielä silloin kun tilanne jo näyttää mahdottomalta, pidetään kiinni voittamisen uskosta vaikka oltaisiin paljonkin jäljessä. Tai jos johdetaan, keskitytään koko ajan johdon kasvattami- 8 Suomen urheilupsykologinen yhdistys seen niin kuin meidän edessä olisi vielä joku muu näkymätön päänahka. Sillä jos häviää pelin siksi, että toinen joukkue oli parempi sille ei voi mitään, mutta jos häviää sen siksi että ei tehnyt parastaan, se harmittaa kauan. Ajatelkaa kaikkia ihmisiä, joita teidän lähipiiriin kuuluu ja meitä toinen toisiamme. Kaikki ovat tehneet uhrauksia sen eteen, että ollaan täällä. Tartutaan täysillä tähän kahteen tuntiin mikä meillä on edessä eikä anneta sen luisua välinpitämättömyyteen tai passiivisuuteen. Kannetaan jokainen kortemme kekoon, että tästä tulisi mahdollisimman hieno kokemus kaikille! Eletään tosissaan tämä kaksi tuntia mikä meillä on edessä ja taistellaan myös siitä, millaisella mielellä ollaan tämän pelin jälkeen. Uskokaa, että on ihan eri asia mennä sinne iltajuhlaan kultamitali kaulassa kuin hopea. Nyt kun lähdetään lämmittelemään, haluan, että jokainen pyrkii nostamaan kaveriaan korkeammalla ja korkeammalle, koska me halutaan nousta siiville ja lentää tämä peli niin että kaikki jää ihmettelemään suu auki että mikä niille on oikein tullut! 2. Peliin valmistava, keskittymistä auttava ja henkeä nostattava verryttely Tärkeässä pelissä verryttelyn on hyvä olla samanlainen kuin ennen muitakin otteluita, mutta kauden aikana sen sisältöä voi hioa. Verryttelyssä tulee hakea tuntumaa erilaisiin teknisiin suorituksiin samoin kuin juosta itsensä lämpimäksi heti alusta täysivauhtista peliä varten. Teknisen harjoittelun ei tule olla liian haastavaa, sillä itseluottamuksen saaminen on tärkeä osa verryttelyä. Muutaman alun tuntuman hakemisen jälkeen pelaajien tulisi olla mahdollista onnistua suorituksissaan noin 80-prosenttisesti. Tietoinen sytyttäminen jatkuu nyt ennen kaikkea pelaajien voimin. Pelaajille on hyvä painottaa heidän merkitystään joukkueen syttymisessä ja odottaa heidän nostavan tunnelmaa kehumalla toistensa onnistumisia erilaisin kehumis- ja kannustushuudoin. Verryttelyssä pelaajien tulisi myös saada henkinen panoksensa sille tasolle, että alusta asti pelissä ollaan ns. ”hereillä”. Joskus tuntuu, että pelkästään hyvillä sanoilla ja puheilla tämä ei onnistu vaan tarvitaan myös pieni annos ns. ”kiukun” hakemista. Miten kiukkua ja terästäytymistä pitäisi hakea? En käyttäisi sellaisia menetelmiä tai puhetta, joista on myöhemmin haittaa vuorovaikutukselle urheilijoiden, vanhempien tai median kanssa tai joka muutoin olisi vastoin hyvää urheiluhenkeä, mutta joukkueen sisäisen kilpailun voi valjastaa palvelemaan ”skarppaamista”. Esimerkiksi jokin lyhyt kaksintaisteluharjoite tasaväkisen parin kanssa, jolloin molemmat joutuvat suoriutumaan maksimaalisesti pärjätäkseen, voi hyvinkin herättää pelaajan omalle parhaalle tasolleen ennen ottelua. Samoin verryttelyn tekniikkaosuudessa voi olla lyhyt maksimaalisen keskittymisen jakso, jossa pyritään täysin virheettömiin suorituksiin laskemalla esim. kuinka monta onnistunutta kokonaissuoritusta (esim. tavoite 5, 9 Suomen urheilupsykologinen yhdistys lopetus viim. 10) joukkue pystyy saamaan. Tässä harjoituksessa pelaajat usein myös syttyvät kannustamaan toisiaan. 3. Huomion suuntaaminen pelin kannalta oleellisiin asioihin Paitsi että valmentaja haluaa joukkueensa olevan taistelutahtoinen ja rento, hän haluaa sen olevan myös keskittynyt. Taktiikan lyhyt läpikäynti palvelee tätä tehtävää. Tarkoituksena ei ole opettaa mitään uutta taktiikkaa vaan vahvistaa sitä, mitä ennestään osataan ja mitä tänään tullaan tarvitsemaan. Tämä palvelee nimenomaan huomion suuntaamista pelin kannalta oleellisiin asioihin (ks. myös Arajärvi ja Lehtoviita, 2012). Esimerkiksi, kun pelaaja saa pelivälineen haltuunsa, mihin hänen tulisi suunnata huomionsa? Tai kun pelaajat asettuvat aloituskuvioon, mihin toivoisit kiekottomien pelaajien suuntaavan huomionsa? Tähän voi valita ja harjoituksissa harjoitella joitakin avainsanoja. Taktisten tilanteiden ääneen sanominen on tärkeää myös sen takia, että silloin kaikki tietävät asian olevan sovittu ja voivansa olettaa toisten olevan samassa ajatuksessa mukana eikä tarvitse jättää joitakin kikkoja käyttämättä siksi, ettei toisen juonessa mukana olemisesta ole varmuutta. Vireystilan säätelyyn kuuluvat myös niin sanotut erikoistehtävät, joiden tarkoitus on paitsi palvella joukkueen taktiikkaa myös virittää pelaajia. Erikoistehtävät on hyvä antaa pelaajan tunnetilan mukaan. Jos valmentaja huomaa pelaajan olevan kovin jännittynyt hän voi antaa tehtävän esim. sanomalla: ”Sinä olet teknisesti loistava pelaaja ja pystyt mihin vaan, mutta tänään en odota sinulta mitään muuta kuin että keskityt hyvin kaikkiin kiinniottoihin ja pelaat rennosti ja rohkeasti.” Jos taas valmentaja huomaa urheilijan aikovan selvitä pelistä mahdollisimman pienellä rasituksella ja miettivän lähinnä muita asioita, hän voi antaa tehtävän: ”Olen viime aikoina huomannut että sinulla on enemmän kapasiteettia kuin mitä tuot pelissä esiin, tänään odotan että olet aktiivisesti hakemassa kiekkoja ja tuot ison panoksen hyökkäyspeliin, erityisesti odotan sinulta hyvällä ajoituksella tulevia jatkohakuja”. Puolustamiseen on helpompi purkaa ahdistunutta jännitystä kuin hyökkäykseen ja sitä on hyvä käyttää hyödyksi, jos joukkueessa on ylilatausta. Esim. ”Lähdetään laittamaan kaikki ylimääräinen energia siihen että ihan raivolla puolustetaan ja roikutaan iholla, keskitytään koko ajan siihen että mennään ihan täysillä. Hyökkäyksessä pelataan ihan peruspeliä, tehdään sitä yksinkertaista juttua mikä osataan hyvin. Tämä on finaaliottelu ja molemmille joukkueille tulee virheitä, koska se on finaalipelien yleinen luonne. Omista virheistä ei pidä hermostua eikä menettää itseluottamustaan vaan kärsivällisesti vaan jatkaa oman pelin pelaamista ilman murheita. Kenelläkään ei ole oikeutta huomauttaa kaverille virheistä, ainoastaan valmentajalta tulevat korjaavat kommentit. Kaikki muut keskittyvät kannustamaan.” Valmentaja voi myös lietsoa lisää jännitystä, kun huomaa joukkueessa olevan alilatautumista maalailemalla heille mielikuvaa ottelun haasteista: ”Ei pidä yhtään aliarvioida näitä pelaajia. Vaikka he ovat pelanneet kauden meitä heikommin, ne voi lähteä tähän otteluun pienemmin painein ja se säästää niiltä virheitä. Meidän täytyy kovalla puolustuksella saada ne tekemään virheitä, muuten ne kyllä tuo kiekon 10 Suomen urheilupsykologinen yhdistys ihan loppuun asti. Omassa hyökkäyksessä pitää olla erityisen huolellinen sillä niillä on nopeita pelaajia jotka ehtii katkoihin paremmin kuin aina uskokaan. Ja niiden joukkue on todennäköisesti kehittynyt meidän viime pelistä ja osaa myös hyödyntää meidän virheitä paremmin. Eli keskitytään koko ajan huolellisesti tähän peliin, ei odoteta helppoa taivalta”. Ylilatautunutta joukkuetta sen sijaan pitää auttaa rentoutumaan: ”Riittää kun tehdään se mitä osataan. Kun ollaan kärsivällisiä ja pidetään kiinni omasta pelitavasta ja koko ajan laitetaan kaikki peliin, niin voitto putoaa meidän käteen kun kypsä omena puusta.” Taktisen osuuden käsittelyn voi hyvin jakaa esimerkiksi kahteen osaan, jossa ensimmäisessä käydään läpi muutama joukkueen pelitapaan liittyvä asia ja toisessa osassa keskitytään erikoistehtävien antamiseen, kuten puolustuksen erikoisvartiointeihin. Näiden kahden osan välissä voi olla esim. verryttelyä, sillä pelaajien keskittymiskyky ei useinkaan riitä usean asian vastaanottamiseen yhdellä kertaa pelin alla. Yhdysvaltalaisessa joukkueessa, jossa itse pelasin 2000-luvun alussa, oli tapana pitää kirjaa jokaisesta onnistuneesta ja epäonnistuneesta heitosta ja kiinniotosta pelin aikana. Omalla kohdallani tämä palveli suoritukseen keskittymistä ja pystyin parantamaan suorituksiani. Sellaisten pelaajien kohdalla, jotka ovat vielä teknisesti epävarmoja, olisin kuitenkin varovainen tällaisen suoritusseurannan käyttämisessä, sillä se saattaa ”halvaannuttaa” epävarman pelaajan tai lisätä hänen epävarmuuttaan, jolloin suoritus saattaa ennestään heiketä. Sen sijaan pelaajat, jotka ovat jo teknisesti taitavia, mutta joiden virheet kuvastavat pikemminkin huolimatonta tilannearviointia tai hieman huoletonta suhtautumisesta omiin virheisiin, saattavat parantaa suorituksiaan seurannan avulla. Itse en kuitenkaan valmentajana ole käyttänyt suoritusseurantaa vaan yritän mieluummin saada jokaisen pelaajan pelaamaan ns. joukkueelle eli siis tekemään koko ajan parhaansa etsien joukkueen kannalta parhaita mahdollisia ratkaisuja turhan riskinoton tai oman pistetilin kartoittamisyritysten sijasta. Jos valmentaja kuitenkin haluaa käyttää suoritusseurantaa, sen käyttöä voisi pelaajakohtaisesti harkiten suositella aluksi harjoituksissa ja harjoituspeleissä. Kauden päätapahtumassa olisin varovainen lisäämään urheilijoiden suoritusstressiä: käyttäisin seurantaa vain jos pelaajat sitä toivoisivat. Toinen mahdollisuus harjoittaa pelaajien keskittymistä jokaiseen suoritukseen on se, että harjoituksissa pelataan säännöillä, joiden mukaan jokaisesta kiekon menetyksestä vastustaja saa pisteen, jokaisesta puolustuskatkosta oma joukkue saa pisteen ja jokaisesta maalista joukkue saa kaksi pistettä. 4. Mielekäs peluuttaminen Vaikka peluuttaminen liittyy enemmän valmentajan taktiseen kuin psykologiseen johtamiseen, voi peluuttamista katsoa myös psykologisesta näkökulmasta, sillä peluuttaminen on todennäköisesti eniten jännitteitä aiheuttava elementti joukkueessa. Juuri siksi, että peluuttamien herättää paljon tunteita pelaajissa (ja lasten urheilussa myös heidän vanhemmissaan), katson itse että myös aikuisten peluuttamisessa 11 Suomen urheilupsykologinen yhdistys valmentajan on hyvä käyttää niin laajaa materiaalia kuin ottelun voittamisen kannalta ja lajin sääntöjen puitteissa on mahdollista. Tämä on heikommille pelaajille kannustavaa ja kehittävää ja se myös vähentää jännitteitä joukkueen sisällä. Kuitenkin valmentajalla on vastuu joukkueen viemisestä niin pitkälle kuin mahdollista ja tätä vastuuta valmentaja ei voi siirtää käsistään. Valmentajalla tulee siis olla rohkeutta peluuttaa joukkuetta siten, että sen on mahdollista voittaa ja kehittyä. Kaikessa toiminnassaan valmentajan tulee pitää punaisena lankanaan joukkueen kokonaisetua ja tätä samaa hänen tulee odottaa myös pelaajilta. Jos joukkue oppii luottamaan siihen että valmentaja aina ajattelee ratkaisuissaan joukkueen parasta, joukkue oppii kunnioittamaan valmentajan ratkaisuja vaikka ne henkilökohtaisesti joskus kirpaisevatkin. Myös soraäänet joukkueen sisällä jäävät paremmin vaille hedelmällistä maaperää, jos suurin osa pelaajista kokee valmentajan toimineen oikeudenmukaisesti. Peluuttamisen ei pitäisi siis pitää sisällään rankaisuja pelaajan huonosta käytöksestä tai pelaajan ja valmentajan välisistä ristiriidoista ellei valmentaja katso, että joukkueen kokonaisedun kannalta näin on oikein menetellä. Tällöinkin katson, että asia kannattaa puhua selkeästi ja avoimesti auki peliä edeltävällä viikolla, ettei joukkueen keskittyminen häiriinny pelitilanteessa, sillä todennäköisesti hyvän pelaajan hyllyttäminen ottelusta aiheuttaa joukkueessa tunnereaktioita ja keskustelua. Lasten joukkuelajeissa on erilaisia peluuttamiseen liittyviä sääntöjä, joiden tarkoituksena on tukea lasten mahdollisuutta harrastaa useita urheilulajeja sekä estää liian aikaista valikoitumista. Näitä sääntöjä valmentajan tulee noudattaa ja asettaa ne pelkän voittamisen tavoittelun logiikan edelle. Muutoinkin katson, että sekä joukkueen että koko lajin etu on, että joukkueessa kunnioitetaan lajin sääntöjä sekä niiden kirjaimen että hengen osalta. Toinen psykologinen näkökulma laajassa peluuttamisessa on se, että parhaimmillaan se palvelee joukkueen voittamisen uskon säilyttämisessä läpi ottelun. Joukkueelle on henkisesti etua siitä, että se notkahduksen hetkenä tietää, että sillä on mahdollista tehdä konkreettisia toimenpiteitä, joilla se voi koventaa peliään. Peluuttaminen ottelussa kannattaa rakentaa siten, että pelin tempoa on mahdollista koko ajan lisätä. Ottelun alussa, jolloin molemmat joukkueet hakevat usein vielä tuntumaa, on hyvä ajaa sisään kaikki pelaajat joita ottelussa aikoo käyttää. Poikkeuksena tästä ovat lajit, joissa säännöt rajaavat vaihdot tiettyihin tarkkoihin hetkiin ja määriin. Ultimatessa kaikki pelaajat on mahdollista vaihtaa tehdyn pisteen jälkeen. Tuolloin valmentajan on mahdollista peluuttaa kaikkia ottelussa pelaavia pelaajia alusta lähtien ja tätä myös itse suosittelen. Sitten, jos toinen joukkue menee yli kahden pisteen johtoon on hyvä tiivistää pelaamista kunnes on päästy itse niskan päälle, jolloin on mahdollista vielä kokeilla materiaalin laajentamista. Ultimatessa ottelu pelataan yleensä 15 pisteeseen ja siinä vaiheessa kun johdossa olevalla joukkueella on koossa kahdeksan pistettä, vietetään 10 minuutin mittainen puoliaika. Lähtökohtaisesti ajattelen, että puoliajalle saakka on ihan hyvä mennä toisen joukkueen kanssa tasatahtia, mutta puoliajan jälkeen kaulaa olisi syytä ruveta tekemään. Joskus se voi onnistua ilman pelaamisen tiivistämistä, mutta usein on helpompaa, jos puoliajalta on mahdollista tehdä jokin pieni taktinen muutos toisen joukkueen hämäämiseksi ja muuttaa omaa peluuttamista siten, että joukkue todennäköisesti saa vastustajan virheet hyödynnettyä. Ihan 12 Suomen urheilupsykologinen yhdistys viimeisiä kortteja ei tuolloinkaan ole vielä hyvä lyödä pöytään vaan säästää ne pelin oletetun noin kahdeksan viimeisen pisteen ajaksi, jotta tempoa ja kovuutta on vielä kerran mahdollista nostaa. Siinä vaiheessa, kun valmentaja lyö viimeiset valttinsa pöytään, hänen ei enää pitäisi pudottaa tasoa. Siksi ihan parasta kokoonpanoaan kannattaa säästellä siihen asti, kun uskoo sen kaikkien pelaajien jaksavan pelata ottelun loppuun asti kovalla tasolla. Jos valmentaja joutuu palaamaan takaisin laajempaan kokoonpanoon siksi etteivät tähdet jaksa loppuun asti, se voi heikentää joukkueen uskoa voittoon samoin kuin lisätä virhealttiutta, sillä välillä sivuun jääneet pelaajat ovat jo saattaneet menettää sekä tuntumaansa että itseluottamustaan. Joukkueelle on hyvä opettaa, että jokaisella joukkueen jäsenellä on merkittävä rooli, vaikka hän ei olisikaan kentällä ison roolin haltija tai vaikka hän ei pelaisi lainkaan. Pelaajien määrä vaihtoaitiossa ja alkuverryttelyssä luo vaikutelmaa, että joukkueessa on paljon potentiaalia. Yhtä tärkeää kuin se, mitä tekee kentällä on se, mitä tekee kentän laidalla. Kannustushuudot ja yritykset auttaa joukkuetta penkiltä ovat tärkeitä, samoin kuin kaikenlainen toiminta hyvän fiiliksen luomiseksi. Tällaista ei-pelillistä joukkueen tukemista on syytä miettiä yhdessä joukkueen kanssa ja miettiä siihenkin mielekkäitä rooleja. 5. Oikea-aikaiset aikalisät Aikalisiä on eri lajeissa mahdollista ottaa erilainen määrä ja tämä tietysti ohjaa niiden käyttämistä. Lähtökohtaisesti on sanottava, että aikalisä on syytä ottaa silloin, kun ottelu uhkaa olla luisumassa toisen joukkueen hallintaan, ei vasta silloin kun ottelu jo melkein varmasti on hävitty! Psykologiselta kannalta aikalisän merkitys on yrityksessä katkaista vastustajan flow-tila sekä palauttaa oman joukkueen usko sen mahdollisuuksiin voittaa peli. Ultimatessa joukkueen on mahdollista ottaa kaksi kahden minuutin aikalisää kummallakin puoliajalla ja sopiva hetki aikalisälle on silloin, kun toinen joukkue on tehnyt kolme peräkkäistä pistettä. Aikalisällä valmentajalla on lyhyt hetki aikaa sanoa joukkueelle jotain ja jos aikalisä otetaan pisteiden välissä, on mahdollista myös tehdä muutoksia peluuttamisessa. Aikalisiä varten on hyvä, jos joukkueella on joitakin hyvin harjoiteltuja erikoiskuvioita, sillä joukkueen voittamisen uskon kannalta on hyvä, jos on jotakin konkreettista, mitä pelissä voidaan hetkeksi muuttaa, jotta sen hallintaan päästäisiin jälleen mukaan. Näissä kuvioissa on tärkeää se, että joukkue todella luottaa niiden onnistumiseen! Muutoin uskon sijasta saattaakin puhjeta epäuskoa joukkueen mahdollisuuksiin. Valmentajan on hyvä muistuttaa joukkuetta siitä, että kentälle pitää tuoda kaikki oma panos: osaaminen, keskittyminen ja fyysinen energia ja mistä kaikesta tänään pelataan. On myös hyvä tehdä peluuttamisessa jokin sellainen muutos, että se vahvistaa joukkueen suoriutumista. Näillä eväillä: idioottivarma aloituskuvio, erikoiskentällinen ja henkisen panoksen terästäminen, peli voi aikalisän jälkeen hyvinkin lähteä udelleen nousuun. Mutta entä, jos joukkue ei näistäkään yrityksistä huolimatta tunnu pääsevän omalle hyvälle tasolleen, mitä sen kanssa voi vielä tehdä? Valmentajan persoona ja tyyli vaikuttaa keinojen valintaan varmasti kaikkein eniten. Itse sanoisin todennäköisesti 13 Suomen urheilupsykologinen yhdistys jotakin tällaista: ”Tämän pelin kannalta meille on nyt kaikkein tärkeintä se, että tiedetään, että me kaikki varmasti ollaan tehty parhaamme pelin voittamiseksi. Tämä loppuaika pelataan ennen kaikkia siitä, millä fiiliksellä me lähdetään täältä tänään pois. Tämä hetki on myös meidän viimeinen tilaisuus tulla mukaan tähän peliin. Laitetaan nyt vielä kerran kaikki likoon! Liikutaan täysillä ja keskitytään täysillä! Lähdetään vielä kerran kääntämään tämä peli meille!” Edelleenkään en lähtisi käyttämään sellaista kieltä, josta myöhemmässä vaiheessa voi olla haittaa, mutta varmasti pelaajia voi haastaa nousemaan omalle parhaalle tasolleen: ”Hei, meillä on olemassa enemmän kykyjä kun mitä tuolla kentällä nyt näkyy! Nyt me tarvitaan sitä ilmatilanneherruutta ja kärsivällisyyttä rakennukseen, mitä me osataan. Meidän tarkat heitot, meidän puolustuskatkot – nyt ne pitää tuoda kentälle! Muuten meille tulee noutaja! Nyt on laitettava kaikki peliin!” 6. Viisaat taktiset muutokset Hyvällä ultimate-joukkueella on vahva oma perushyökkäyspeli, jota osataan pelata erilaisia puolustuksia vastaan, muutama erilainen puolustus, joilla päästään järkyttämään vastustajan hyökkäystä sekä muutama erityinen hyökkäyskuvio, jossa pyritään saamaan kiekko mahdollisimman esteettömästi maaliin. Psykologiselta kanalta taktinen osaaminen tuo joukkueelle itseluottamusta sekä kykyä kääntää tasaväkiset ottelut voitoiksi. Taktinen valmistautuminen peliin alkaa hyvissä ajoin ennen ottelua jo edellisten päivien - ellei viikkojen aikana, jolloin valmentaja pyrkii ymmärtämään vastustajan pelitavan, sen vahvuudet ja heikkoudet. Peliä edeltävien harjoitusten yhteydessä tulisi käydä läpi keinoja, joilla hyökätään vastustajan heikkoihin kohtiin sekä korostetaan omia vahvuuksia samoin kuin peitetään omia heikkoja kohtia (ks. myös Miettinen, 1992, s. 151-155). Ultimatessa taktisia muutoksia on hyvä tehdä aikalisien tai puoliajan jälkeen tai ennalta sovitun kaavan mukaisesti. Jos taktiseen muutoksen ryhdytään siksi, ettei peruspelillä pärjätä vastustajalle, olisi se syytä ajoittaa – jos mahdollista – sellaiseen kohtaan, ettei vastustaja ehdi päästä sen juoneen kiinni ennen ottelun loppua. Tai sitten takataskussa on oltava vastustajalle varattuna vielä jokin toinenkin taktinen järkytys. Hyvin osattu taktinen muutos aiheuttaa vastustajalle usein hämmennyksen, jolloin virheitä sattuu enemmän. Jos oma joukkue pystyy hyödyntämään vastustajan virheet, ottelu on mahdollista kääntää sen eduksi. Joskus valmentaja on saattanut ajatella vastustajan pelaavan erilaisella taktiikalla kuin mitä pelin aikana ilmenee. Tuolloin ei pidä epäröidä muuttaa omaa hyökkäys- tai puolustustaktiikkaa paremmin peliin sopivaksi (ks. myös Miettinen, 1992, s.155). Joukkueen on syytä harjoitella erilaisia pelitapoja harjoituskauden aikana, jotta sillä on valmius pelissä reagoida vastustajan pelitapaan, ja valmentajalla on oikeus vaatia pelaajilta tällaista valmiutta. 7. Keskittymistä ylläpitävä puoliaika Puoliaika (ultimatessa 10 minuuttia) tarjoaa joukkueelle mahdollisuuden levähtää sekä keskustella yhdessä tarpeellisista taktisista muutoksista. Ihan ensimmäisten mi- 14 Suomen urheilupsykologinen yhdistys nuuttien aikana joukkueelle onkin tarjottava tilaisuus lepoon, juomiseen ja otteluun liittyviin ilmaisuihin. Kiihtyneitä pelaajia on rauhoitettava, epävarmoja rohkaistava, epäonnistuneita kannustettava ja onnistuneita haastettava jatkamaan samalla intensiteetillä. Muutaman lepominuutin jälkeen katse on selkeästi suunnattava seuraavaan puoliaikaan, sillä suurin psykologinen haaste puoliajalla on joukkueen keskittymisen ja nälkäisen fokuksen ylläpitäminen (ks. myös Miettinen, 1992, s. 146, 176). Moni ottelu ratkeaa puoliajalla siihen, että toisen joukkueen keskittyminen herpaantuu. Erityisen haavoittuvassa asemassa on joukkue, joka on ennalta lähtenyt peliin altavastaajana, mutta puoliajalla onkin pelin voitossa kiinni. Osa pelaajista saattaa jo tuolloin mielensä sopukoissa huokaista helpotuksesta: ”Tulihan tästä ihan hyvä peli!” ja kokea päässeensä tavoitteeseensa. Tuollaisessa tilanteessa pari puoliajan jälkeen sattunutta keskittymisvirhettä, joista vastustaja pääsee tekemään maalin, saattaa musertaa joukkueen voittamisen uskon, jolloin toisen puoliajan alamäki onkin valmis. Haavoittuvassa tilanteessa on myös nääntynyt joukkue (ultimaten koko MM-lopputurnaus pelataan viikossa, jolloin pelejä on kuuden päivän aikana noin 12), jolle puoliaika tarjoaa todella kaivatun levon ja pelaajat ovat valmiita etsimään mitä tahansa syitä voidakseen jo keventää rasitustaan. Kolmas haavoittumisaltis tilanne on joukkueella, joka jo uskoo voittaneensa pelin, mutta toinen joukkue saakin puoliajalla koottua itsensä ja tulee uudelleen mukaan kilpailemaan pelin voitosta. Kaikissa näissä tapauksissa pelaajat – samoin kuin fanit ja valmentaja – ovat erittäin pettyneitä, jos suoritus toisella puoliajalla romahtaa. Kukaan ei myöskään tule onnittelemaan valmentajaa pelkästään hyvän ensimmäisen puoliajan johdosta. Matka onnistuneesta suorituksesta suorituksen romahtamiseen on urheilussa erittäin lyhyt ja pienetkin herpaantumiset asenteessa näkyvät armottomasti tuloksessa. Valmentajan onkin hyvä seurata ensimmäistä puoliaikaa koko ajan sillä silmällä, mitä tavoitteita hän voi asettaa joukkueelle toiselle puoliajalle, jotta tavoitteellinen asenne ei pääse repsahtamaan. Joskus on rohkeasti muutettava taktiikkaa, jos käytetty taktiikka ei ole toiminut. Samoin vastustajan järkyttämiseksi tarkoitetut taktiset muutokset on usein hyvä ottaa käyttöön puoliajan jälkeen ja vastaavasti joukkueen on oltava valmis vastustajan mahdollisesti tekemiin taktisiin muutoksiin. Mutta siinäkin tapauksessa, että valmentaja ei varsinaisesti ole aikeissa muuttaa mitään, joukkueelle on hyvä asettaa tavoitteita (ks. myös Miettinen, 1992, s. 146, 176). Vähintäänkin kannattaa antaa tavoite: ”Yhtään huonosta keskittymisestä johtuvaa virhettä ei saa tulla hyökkäyksessä. Yhtään keskittymisestä tai laiskuudesta johtuvaa virhettä ei saa tulla puolustuksessa. Meidän täytyy koventaa puolustusta toisella puoliajalla, sillä ne tulevat nyt kovemmalla yrityksellä kuin äsken”. Altavastaajajoukkueelta voi myös rehellisesti kysyä: ”Ollaanko me oikeasti valmiita viemään tämä loppuun asti, voittamaan tämä peli vai tultiinko vaan esittämään hyvää ultimatea? Jos halutaan viedä tämä voittoon asti, nyt tämä peli vasta alkaa”. Todennäköisesti joukkue uskaltaa lähteä tavoittelemaan voittoa, eihän mitään hävittävääkään ole. Nääntyneelle joukkueelle voi muistuttaa, että vastustaja on yhtä nääntynyt ja että juuri tällaisina hetkinä pelit ratkeavat. Se joukkue, joka pystyy vielä nostamaan tempoaan, voittaa. Ajatuksissaan jo voittaneelle joukkueelle voi muistuttaa, että toinen joukkue tulee mu- 15 Suomen urheilupsykologinen yhdistys kaan voitontaisteluun, jos sille yhtään antaa siihen tilaisuutta ja että heti puoliajan jälkeen sen yritykset ovat kuumimmillaan. Valmentajan ei koskaan kannata väheksyä sanojensa merkitystä, mutta voi olla tilanteita, jolloin valmentaja epäilee, ettei joukkueen asenne muutu pelkästään hänen koko joukkueelle suunnattujen sanojensa perusteella. Tuolloin voi olla hyvä asettaa pelaajille henkilökohtaisempia tavoitteita: ”Tulen nyt toisella puoliajalla seuraamaan myös teidän henkilökohtaisia kykyjä pelata tällaisessa haastavassa tilanteessa. Rakentajien osalta tulen kiinnittämään huomiota siihen, miten oikea-aikaisesti pystytte pelaamaan itsenne vapaaksi. Keskikenttien osalta kiinnitän huomiota siihen, miten hanakasti pyydätte kiekkoa itsellenne, kuitenkin nähden myös ylempien pelaajien liikkeet. Ja yläkentiltä odotan vaatimattomasti maaleja eli niin vahvoja hakuja että niihin on pakko lähettää kiekko. Puolustuksessa tarkkailen sitä energiaa, jolla todella pyritte katkoihin.” 8. Auta liekkeihin! Vaikka joukkueen syttymisessä kovaan taisteluun on jotain taianomaista, ei tahdonalainen ja määrätietoinen sytyttäminenkään ole huono asia. Syttymistä voi helpottaa monin tavoin. Tärkeää on ymmärtää, että lausutuilla sanoilla ja jaetuilla ilmeillä on merkitystä joukkueen henkisen tilan kannalta. Hyvät ja kannustavat sanat tuovat joukkueeseen energiaa ja negatiiviset, korjaavat tai ilkeämieliset sanat eleet tai ilmeet vievät sitä. Jos pelaaja joutuu tekemään psyykkistä työtä ”päästäkseen yli” joukkuetoverin tai valmentajan negatiivisesta kommentista, se saattaa lisätä yrittämistä, mutta vaikeuttaa syttymistä. Näin silloinkin, kun palaute on ollut rehellistä tai ilman pahaa tarkoitusta. Tämän takia valmentajankin kannattaa tarkkaan harkita, mitä kaikkea pelissä on syytä lähteä korjaamaan, sillä harvan pelaajan keskittymiskyky riittää valmentajalta tulevan uuden asian oppimiseen kesken tärkeän ottelun. Lähinnä kannattaa puuttua sellaisiin yhteispelin kannalta oleellisiin asioihin, joiden valmentaja tietää olevan joukkueelle melko helppoa toteuttaa. Sama sääntö ja vielä painokkaampana koskee pelaajia. Pelaajien toinen toisilleen jakamat ohjeet aiheuttavat helposti toisten virheistä iloitsemisen negatiivisen ajattelukehän joukkueessa, jolloin on huomattavasti vaikeampaa syttyä yhdessä peliin. En tarkoita, että joukkuetta ei yleensä saisi kehittää arvioimalla esimerkiksi sitä, mikä pelissä toimi hyvin ja mikä ei toiminut tai että yhteisissä keskusteluissa yleensä pitäisi välttää avoimuutta vaan että tärkeä peli ei ole oikea paikka puutteiden miettimiseen. Ajattelen, että tärkeässä pelissä joukkue on samassa tilanteessa kuin lavalla esiintyvä taiteilija, joka joutuu ottamaan yleisön haltuunsa sillä äänellä, niiden soittajien säestyksellä ja niiden kappaleiden siivittämänä, joita hänellä on. Puutteiden esillä pitäminen ei auta showta eikä yleensä peliäkään. Valmentaja ei voi yksin sytyttää joukkuetta vaan pelaajien on osallistuttava toistensa sytyttämiseen. Hyvä keino tähän on onnistumisten aplodeeraaminen ja hehkuttaminen, mihin kaikkien pelaajien pitäisi tulla mukaan. Oman kokemukseni mukaan myös ryhmässä, jossa on ns. hyvä ilmapiiri (ts. vähän vuorovaikutusjännitteitä eikä pelkoa haukutuksi tulemisesta), on helpompi syt- 16 Suomen urheilupsykologinen yhdistys tyä (ks. myös Matikka, 2012). Tällöin pelaajien on mm. helpompi kannustaa toisiaan ja pelata tarvittavan rohkeasti. Myös huumori, leikkimielisyys ja ”out of box” tyyppiset hauskuudet peliin valmistautumisvaiheessa valmistavat pelaajaa ”heittäytymään” ottelun imuun, yhteiseen intohimoiseen taisteluun joukkuekavereiden kanssa, mistä pohjimmiltaan joukkueurheilun ”liekkeihin” syttymisessä lienee kysymys. Sisäisen kilpailun vahva korostaminen joukkueessa voi haitata koko joukkueen syttymistä. Kilpailun korostaminen johtaa helposti urheilijoiden salaiseen tyytyväisyyteen toisten epäonnistumisista ja siten helposti negatiiviseen palautekierteeseen ottelussa. Joukkueurheiluun kuuluu luonnollisena osana joukkueen sisäinen kilpailu, koska valmentajan on ratkaistava kenelle hän uskoo joukkueessa millaisenkin roolin, mutta sen korostaminen ja lietsominen pelaajien välille voi olla este joukkueen yhteisen taistelutahdon tiellä. On oikein hyödyntää sisäistä kilpailua harjoituksissa tai jopa verryttelyssä esim. kaksintaistelutaidon ja kovuuden kehittämisessä ja herättelemisessä tai harjoitustempon nostamisessa samoin kuin välinpitämättömien tai ylimielisten urheilijoiden suhteellisuudentajun palauttamisessa, mutta tuolloinkin tausta-ajatteluna on hyvä olla joukkueen valmistautuminen yhteistä vihollista kohtaamaan. Ei ole myöskään väärin nostaa esiin jonkin pelaajan erityisosaamista, varsinkin, jos on sovittu, että hän voisi auttaa ja neuvoa muita saavuttamaan saman (ks. esim. Bollen & Hoyle, 2003). Sen sijaan näkökulma, jossa joukkuekaveria pyritään nöyryyttämään tai nolaamaan tai hänen puutteitaan pyritään osoittamaan toisen osaamisen kustannuksella, voi hyvinkin johtaa toisten kannustamisen vähenemiseen ja sitä kautta joukkueen ”liekkeihin” pääsemisen vaikeutumiseen. Monesti myös toiset pelaajat ovat sytyttäjinä parempia kuin valmentaja ja mielestäni valmentajan kannattaa antaa pelaajille mahdollisimman paljon henkistä liikkumavaraa juuri siksi, että pelaajat kokisivat pelaavansa ennen kaikkea itselleen ja joukkueelleen ja sitten vasta valmentajalle. Mitä enemmän pelaajilla itsellään on vaikutusmahdollisuuksia joukkueessa, sitä enemmän he todennäköisesti kokevat joukkueen menestyksen omaksi asiakseen ja tämä taas usein vaikuttaa suoraan siihen, millaisen panoksen pelaajat saavat itsestään irti ottelussa (ks. myös Liukkonen & Jaakkola, 2012). Valmentajan tulee kuitenkin koko ajan olla valppaana ohjaksissa ja valmiina tiukentamaan suitsia tai käymään ongelmiin pureutuvia keskusteluja, jos henkinen ilmapiiri tai muu toiminta alkaa mennä pois rakentavasta suunnasta. Ongelmiin tulisi tarttua välittömästi! Valmentajan työn voi hyvinkin sanoa olevan tasapainoilua pelaajien kuuntelemisen ja heille vaatimusten asettamisen välillä, joista kummastakaan valmentajan ei tule laistaa (ks. esim. Tamminen, 2003). 9. Lyhyt yhteenveto ottelusta Ottelun jälkeen on hyvä pitää pieni yhteenveto ottelusta. Isompien analyysien aika on myöhemmin, – esimerkiksi seuraavien harjoitusten yhteydessä – mutta jonkinlainen joukkueen kokoontuminen ja pelin yhteenveto on hyvä tehdä pelin jälkeen. Jos joukkue on voittanut, tästä on hyvä iloita ja kiittää pelaajia hyvästä pelistä. Joidenkin kehittämisalueiden esiin nostaminen ei haittaa, mutta tunnelmaa ei ole syytä la- 17 Suomen urheilupsykologinen yhdistys tistaa monilla korjausta vaativilla huomioilla. Jos voitto on tullut turnauksessa, jonka pelit vielä jatkuvat, on hyvä muistuttaa, että seuraava peli vaatii pian kaiken keskittymisen ja panoksen ja että nyt saavutettu voitto ei tuo menestystä seuraavassa pelissä vaan se pitää jälleen uudelleen ansaita. Hyvän fiiliksen voi menettää nopeasti pelaamalla seuraavan pelin huonosti! On hyvä uhrata muutama ajatus niille, joiden rooli jäi pieneksi ja kutsua heidän mukaan yhteiseen iloon. Heitä voi esimerkiksi kiittää joukkueen taistelutahtoa tai yhteishenkeä tukevasta käytöksestä, vaikka heille itselleen oma panos olisikin ollut pettymys. Esimerkiksi sanomalla: ” Jaana ja Kerttu, teidän peliaika jäi hyvin pieneksi, mutta teidän toiminta kentän laidalla oli mahtavaa ja joukkuetta tukevaa! Ei ole helppo kannustaa muita ja pitää yllä positiivista mielialaa, jos itse on pettynyt omaan rooliin, mutta te pystyitte koko ajan olemaan joukkueen tukena sieltä laidalta. Tuo osoittaa todellista joukkuepelaajan kanttia ja kypsyyttä, ettei jää murehtimaan omaa roolia vaan pystyy asettamaan toiminnassaan joukkueen edun etusijalle.” Jos joukkue on hävinnyt, kannattaa ottaa esiin näkökulma, että häviöistä yleensä oppii enemmän kuin voitoista. On myös hyvä nostaa esiin joukkueen onnistumisen osa-alueet sekä mahdollisesti sanoa jokaisesta pelaajasta jokin hyvä kommentti. Tällöin tappion 18 Suomen urheilupsykologinen yhdistys murhe haihtuu nopeammin ja pelaajat voivat palata tekemisiinsä paremmalla mielellä. Voitonhuumasta on palattava maan pinnalle seuraavissa harjoituksissa, joista valmentaja voi tehdä niin haastavat, että joukkueen nöyryys jälleen löytyy. Epäonnistuneelle joukkueelle kannattaa rakentaa onnistumisen kokemuksia, sillä itseluottamuksen palautuminen tapahtuu ennen kaikkea onnistumisten kautta. Luonnollisesti on tehtävä analyysi pelistä ja harjoittelua rukattava tarpeen mukaisesti. Lopuksi muutama sana valmentajan johtajuudesta Yleisesti joukkueen valmentamisessa valmentajan johtajuuden tärkein elementti on mielestäni joukkueen luottamus valmentajaa kohtaan. Luottamuksen tärkein kulmakivi on se, että valmentajan toiminnan punaisena lankana on joukkueen kokonaisedun mukainen toiminta. Tämä voi sisältää monenlaisia asioita peluuttamisesta oman osaamisen kehittämiseen tai jopa harjoitusvastuun jakamiseen jossakin asiassa enemmän osaavalle henkilölle. Kilpaurheilussa valmentajan tärkein tehtävä on viedä joukkue parhaaseen mahdolliseen suoritukseen ja menestykseen samalla huolehtien siitä, että urheilijoiden henkinen tai fyysinen terveys ei ole uhattuna. Lasten ja nuorten harjoittelun on lisäksi sovittava heidän kulloiseenkin kehityskaareensa, jotta aikuisiässä on mahdollisuus menestyä. Valmentajan persoonasta usein riippuu, kuinka autoritaarisesti hän haluaa joukkuetta johtaa, mutta joukkueen yhteisten harjoitusten ja erityisesti pelin johtamisen tulee nähdäkseni olla autoritaarista. Jos vetovastuu on jaettu useammalle henkilölle tulee roolijaon olla selvä ennen ottelua tai joukkueen harjoitusta. Nopeissa ryhmänhallintatilanteissa ei ole mahdollisuutta käydä pitkää ajatustenvaihtoa siitä, miten kussakin tilanteessa kannattaisi toimia ilman että toiminnan laatu kärsii ja osa pelaajista turhautuu. Sen sijaan harjoitusten tai pelin jälkeen tai harjoituksia ennen ja ennen kaikkea yhteisissä palavereissa keskustelua on hyvä käydä. Jos valmentaja haluaa hän voi ottaa pelaajia mukaan tavoitteiden ja pelitavan ja harjoitustenkin luomisprosessiin ja tämä saattaa hyvinkin edistää urheilijoiden sitoutumista ja motivaatiota. Silloin valmentajan on hyvä pysyä uskollisena omalle valmennusfilosofialleen, mutta pyrkiä käyttämään hyödyksi pelaajien erityisosaamista ja -taitoja (ks. myös Miettinen, 1992, s. 152–154). Silti kaikki hyvätkään pelaajat eivät välttämättä kykene ajattelemaan esim. pelin taktista kokonaisuutta ja he saattavat turhautua nopeasti siihen liittyvissä keskusteluissa ja vaikuttaa negatiivisesti niiden ilmapiiriin. Sellaisessa tilanteessa koko joukkue on hyvä ottaa mukaan silloin kun käydään keskustelua joukkueen tavoitteista tai toimintatavoista, mutta valmennuksen suunnittelussa ja pelitapaan liittyvissä pohdinnoissa on hyvä turvautua tiimiin, joka on koottu valmentajasta/valmentajista ja joistakin pelaajista, jotka edustavat joukkuetta. Muuten kauden aikana valmentajan on hyvä käydä henkilökohtaisia keskusteluja pelaajien kanssa, jotta erilaiset jännitteet urheilijan ja valmentajan kanssa saadaan purettua. 19 Suomen urheilupsykologinen yhdistys Sisällön pääperiaatteet 1. Rakenna joukkueeseen positiivisen palautteen ja kannustamisen ilmapiiriä. Pidä myös pelaajien toinen toisilleen jakamaa kannustusta ja kiitosta erittäin tärkeänä. Tämä on positiivisen kierteen merkittävin liikkeellepanija. 2. Tärkeään peliin tullessasi koeta lievittää pelaajien ahdistusta ja lisätä taistelutahtoa. Maalaa tai maalatkaa yhdessä visiota, minkä puolesta taistellaan tänään. 3. Muistuta, että tärkeintä on tuoda kaikki oma osaaminen kentälle. Mikään muu osaaminen ei hyödytä pelissä. 4. Koeta ohjata pelaajien tarkkaavuus pelin kannalta oleellisiin asioihin. 5. Käytä mahdollisimman laajaa kokoonpanoa. Rakenna peluuttaminen siten, että ottelun tempoa on mahdollista koko ajan nostaa. 6. Ota aikalisä silloin, kun se on ajankohtainen, älä odota liian kauan. 7. Anna pelissä vain oleellisia ja melko helposti omaksuttavia ohjeita. Rajaa vastaavasti myös pelaajien ohjeiden antamista. 8. Hyödynnä viisaasti sisäistä kilpailua joukkueen valmiuksien rakentamisessa. Älä käytä toisten osaamista toisten nolaamiseen. 9. Puoliajalla aseta tavoite toiselle puoliajalle, jottei keskittyminen herpaannu. 10. Harjoitelkaa hyvin taktiset muutokset. 11. Pidä jokaisen roolia tärkeänä. Lähdeviitteet sekä aiheeseen liittyvää luettavaa Arajärvi, Paula & Lehtoviita, Terhi (2012). Keskittyminen. Teoksessa L. Matikka, & M. Roos-Salmi (toim.) Urheilupsykologian perusteet, s.206-216. Helsinki: Liikuntatieteellinen Seura. Bollen & Hoyle (2003). Coaches and cohesion. The impact of coaching techniques on team cohesion in the small group sport setting. Journal of Sport Behaviour, 20, (1), 86-104. University of Northern Iowa. Franzi, Päivi & Närhi, Ani (1998). Psyykkinen valmennus - järkeä ja sydäntä. Otava. Heino, Seppo (2000). Valmentautumisen psykologia. Iloisemmin, rohkeammin, rennommin. Lahti: VK-kustannus. Kaski, Satu (2006). Valmentautumisen psykologia kilpa- ja huippu-urheilussa. Helsinki: Edita. Liukkonen, Jarmo & Jaakkola, Timo (2012). Urheilijan motivaatio. Teoksessa L. Matikka, & M. Roos-Salmi (toim.) Urheilupsykologian perusteet, s.48-67. Helsinki: Liikuntatieteellinen Seura. Matikka, Leena (2012). Huippusuoritukset, huippukokemukset ja flow. Teoksessa L. Matikka, & M. Roos-Salmi (toim.) Urheilupsykologian perusteet s. 206-216. Helsinki: Liikuntatieteellinen Seura. Miettinen, Pauli (1992). Valmentaminen ja johtaminen: Joukkuelajit. Jyväskylä: Gummerus. 20 Suomen urheilupsykologinen yhdistys Tamminen, Juhani (2003). Teamwork. Menestyksen avaimet ryhmätyössä. Helsinki: Gummerus. Tamminen, Juhani (2009). Kausi elämästäni. Helsinki: Gummerus. Kirjoittaja Susanna Jääskeläinen (o.s. Simpanen) on ammatiltaan psykologi ja hän on kilpaillut nuorena keskimatkojen juoksussa ja aikuisiässä ultimatessa. Ultimatea Jääskeläinen on pelannut Suomessa kaikissa pääkaupunkiseudun joukkueissa, mutta selvästi pisimpään Atleticossa (Espoo). Ulkomailla Jääskeläinen on pelannut Ruotsissa (Skogshyddan IF, Göteborg v. 1990) ja Yhdysvalloissa (Rouge, Boston, mistä ryhmästä myöh. Brute Squad, v. 2000-2001). Maajoukkueessa Jääskeläinen on edustanut Suomea vuosina -89, -90, -91 ja - 94 Lisäksi hän on toiminut Atleticon valmentajana tai valmennusryhmän jäsenenä vuosina 1999-2000 ja 2006-2011 sekä maajoukkueen kakkosvalmentajana v. -96. Susanna Jääskeläinen työskentelee nykyään Psykologityö Lähde –nimisessä yrityksessä. Yhteydenotot ja palaute Susanna Jääskeläinen Psykologityö Lähde www.psykologityo.fi psykologityo.jaaskelainen@gmail.com 21 Suomen urheilupsykologinen yhdistys Jukka Partinen Voimakkaan jännittämisen ja pelon tunteen hallinta kevytvenepurjehduksessa Tässä artikkelissa esitellään henkisen valmennuksen työkaluja haitallisen voimakkaan jännittämisen ja pelon tunteiden ymmärtämiseksi ja hallitsemiseksi kevytvenepurjehduksen valmennuksessa. Tavoitteet Tavoitteena on avata joitakin käytännön yleispäteviä käsityksiä voimakkaasta jännittämisestä, pelosta ja sen hallinnasta valmennuksen tueksi. Esitetyt asiat ja näkökulmat pohjautuvat kirjoittajan omakohtaisiin havaintoihin ja kokemuksiin. Näiden taustalla on pitkä käytännön työkokemus purjehdusvalmennuksesta sekä siihen liittyvästä henkisestä valmennuksesta. Esitetyt käsitykset ja ohjeet on teorian osalta testattu henkisen valmennuksen ja psykologian alan ammattilaisten kesken. 22 Suomen urheilupsykologinen yhdistys Tavoitteena on tukea valmentajaa ja urheilijaa ymmärtämään paremmin mitä pelko on. Miksi pelko on niin voimakas tunteemme ja miten siihen voi suhtautua. Miten pelkoa voi oppia ymmärtämään ja hallitsemaan ja miten siitä oppimalla voi vahvistaa omaa itseluottamustaan ja suorituskykyään. Purjehdus on taitolaji Jollapurjehdus on taitolaji, jossa taito- ja fyysisillä ominaisuuksilla purjehditaan eli hallitaan vesillä kilpailuvälinettä – jollaa. Kilpailusuorituksen aikana tavoitteena on koko ajan ylläpitää mahdollisimman hyvä venevauhti ja veneen hallinta kaikissa eri tilanteissa ja olosuhteissa. Tavoitteena on purjehtia rata läpi varmasti ja mahdollisimman nopeasti. Harjoitellessa tavoitteena pitäisi olla koko ajan pitkäjänteisesti ja nousujohteisesti kehittyä nopeaksi ja taitavaksi purjehtijaksi yhä vaativammissa keliolosuhteissa. Nämä vaativat olosuhteet voivat olla lähes tuulettomia kelejä, joissa ensisijaisena tavoitteena on saada jolla ylipäätänsä liikkumaan ja pitää sitten keskittyminen yllä pitkään. Seuraavalla kerralla voi vallita lähes myrskyolosuhteet missä kamppaillaan aivan äärilaidalla oman turvallisuudenkin uhalla. Hallitun nousujohteisuuden aikaansaaminen kovan kelin vaatimuksiin on purjehtijalle ja valmentajalle erityisen suuri haaste meidän purjehdusolosuhteissamme. Käytännössä tuulta on useimmiten aivan liian vähän ja aallokkoa ei juuri lainkaan. Sitten kun tuulee, tuulee yleensä liikaa. Tämä johtaa usein tilanteeseen, että kun tuulee reippaasti niin pitää mennä vesille vaikka taidot eivät aina riittäisikään. Näitä kovemman tuulen ja isomman aallokon harjoituksia saadakseen joutuu purjehtija altistamaan itsensä kovalle jännitykselle ja jopa pelolle saadakseen riittävästi haastetta sekä kehittäviä ärsykkeitä. Se asettaa myös valmentajan usein tilanteeseen, jossa hän joutuu valmentamaan purjehtijaa joka jännittää aivan valtavasti, pelkää ja saattaa kieltäytyä lähtemästä vesille. Vesillä ollessaan purjehtija voi olla käytännössä kyvytön purjehtimaan ja harjoittelemaan optimaalisesti pelon takia. Tämä tilanne tulee useimmiten eteen purjehtijan uran aivan alkuvaiheessa. Siksi se onkin niin haastava aihe. Pelon ja voimakkaan jännittämisen hallitsematon käsittely voi nousta kehitystä hidastavaksi tekijäksi, jopa uran jatkon esteeksi ja syyksi lopettaa koko harrastus. Tuulen ja aallokon noustessa purjehdus muuttuu monella tavalla. Asiat tapahtuvat nopeammin ja kokemattomalle arvaamattomasti. Voiman ja taidon vaatimukset kasvavat monikertaisesti kelin kovetessa. Jossain vaiheessa kaikille tulee raja vastaan hallita jolla ja itsensä etenkin harrastuksen alkuvaiheessa. Tätä rajaa madaltavat mm. kokemattomuus, fyysisesti pieni koko tai voimien vähäisyys suhteessa purjehdittavaan luokkaan, nuori ikä, luontainen arkuus, alhainen kyky sietää epävarmuutta ja epäonnistumisia. Kyseessä ovat sekä fyysiset että henkiset ominaisuudet kuten yksilön omakohtaiset ajatus- ja toimintatavat stressaavassa, voimakasta pelkoa synnyttävässä tilanteessa. Pelon tunnetta lisääviä tekijöitä ovat kylmä sää ja vesi. Purjehtija karttaa luonnostaan kylmään veteen joutumista. Pimeys, harmaus, synkät pilvet ja kovat äänet lisäävät pelon tunnetta. Tuulen vinkuminen, paukkuvat purjeet, maston ja puomin kolina, 23 Suomen urheilupsykologinen yhdistys valmentajan huuto, valmentajan vihaiset tai hätääntyneet ilmeet ja eleet voivat olla myös pelkoa lisääviä. Väsymys ja nälkä voivat heikentää myös kykyämme vastustaa pelkoa. Pelko voi olla joko positiivista tai negatiivista. Positiivista jännitystä tavoitellaan, negatiivisesta halutaan eroon. Purjehdus on parhaimmillaan reippaassa tuulessa ja isossa aallokossa. Näissä olosuhteissa on aina mukana vauhtia ja vaaratilanteita. Ne saavat aikaan kutkuttavaa jännitystä, voimakasta jännitystä, adrenaliini-pulsseja verenkiertoon, tunteita ja tuntemuksia joita halutaan aina uudestaan ja uudestaan. Ne ovat tämän lajin suola. Ennen kuin yllämme tälle tasolle, meidän on altistettava itsemme epämukavalle pelolle satoja kertoja. Pelko on hyvin luonnollista ja hyväksyttävää Pelko ja sen syntymisen mekanismit ovat yleisellä tasolla hyvin tiedossa. Pelon tehtävänä on pitää meidät hengissä ja suojata meitä, että välttäisimme meitä uhkaavia vaaroja. Pelko on tunteenamme aivan perustavaa laatua, aina valmiina tilanteen niin vaatiessa. Sen laukaisemiseksi ei kovin paljoa tarvita. Pelon tunteiden ytimessä ovat alkukantaiset vaistomme ja tuntemuksemme, joita opitut asenteemme vahvistavat. Pelko ja viha eli ”taistele tai pakene” -reaktiomme ovat olleet lajimme säilymisen elinehto. Ne ovat myös meitä kaikkein voimakkaimmin energisoivia tunteita. Kamppaillessaan henkensä edestä ihminen on äärimmäisen energisoitunut ja motivoitunut. Tunteilla on myös oma hierarkiansa. Pelko ja viha syrjäyttävät kaikki muut tunteemme, kun ne ovat voimakkaana läsnä. Samoin ne tunteina saavat ajattelumme ja havaitsemisemme kapenemaan. Havaintomme keskittyvät vain itse vaaraan ja uhkaan eikä havaintokykyämme riitä muille mm. ympäristössä tapahtuville asioille. Oppimisen ja optimaalisen harjoittelun kannalta hyviä tunteita ovat innostus, ylpeys, uteliaisuus ja avoimuus. Pelko, voimakas jännitys ja vihaisuus tunteina jyräävät nämä oppimisen kannalta myönteiset tunteemme eikä kykymme ottaa vastaan uutta ja oppia ole silloin optimaalinen. Pelko syntyy kun kohtaamme jotain meitä uhkaavaa ja hallinnantunteemme siitä selviytymisestä alkaa pettää. Päällimmäisenä ajatuksena on halu päästä pois tilanteesta. Oman hallinnantunteen pettäessä kohdistuvat odotukset usein myös ulkopuoliseen apuun etenkin lapsilla ja nuorilla. Ulkopuolinen apu koetaan usein kaikkivoipana ja sen varaan tukeudutaan. Tämä heikentää osaltaan kykyä auttaa itse itseämme. Pelko ilmenee fyysisesti mm. siten, että sydän hakkaa kiivaasti, kädet tärisevät, ääni on korkea, ääni värisee, silmän iirikset laajenevat, katse on pälyilevä, kurkussa on kuristava tunne, vatsassa on perhosia, kipua tai lihakset jännittyvät. Pelko ilmenee psyykkisesti mm. siten, että keskitymme oletettuun vaaraan, ajattelu muuttuu tunnelimaiseksi ja näemme vain sen, mikä tuntuu vaaralliselta. 24 Suomen urheilupsykologinen yhdistys Kolme luontaista tapaa selvitä tilanteesta – 3 F Strategia Periaatteessa meillä on kolme erilaista luontaista strategiaa selvitä tilanteesta. Puhutaan pelkokäyttäytymisen kolmen F:n vaihtoehdosta. 3F: Fight eli taistele, Freeze eli jäädy tai jähmety, Flight eli pakene. Nämä pelkokäyttäytymisen perusstrategiat ilmenevät selkeästi äärimmäisessä hädässä. Harvoin kuitenkaan kohtaamme lajissamme tällaisia tilanteita. Nämä käyttäytymisen muodot ilmenevät ja ovat havaittavissa laimeampana, peiteltyinä ja piiloisina valintoina. 1. Fight eli taistele Fight eli taistelun strategia voi ilmentyä liioiteltuna uhona, reippautena, tsemppaamisena, yliyrittämisenä ja vihaisuutena. Vihaisuuskin on silloin hyväksi ja voimaa antavaa. On hyvä jos purjehtija saa voimakkaan tsemppaamisen tunteen aikaiseksi itse itselleen. Myös valmentaja voi tässä rohkaista ja tukea. Riskinä on tietysti se, että pur- 25 Suomen urheilupsykologinen yhdistys jehtijan tsemppi voi olla silloin kova mutta hauras kuin munankuori. Tässä tilanteessa takaiskuista seuraa helposti ja luonnollisesti myös uskon pettäminen. Menetämme silloin helposti itsevarmuutta, kykyä selviytyä. Samalla vahvistetaan huonoja kokemuksia ja aloitetaan muutamaa porrasta alempaa seuraavaan koitokseen. Oleellista tsemppihengen ylläpitämiseksi pelon alla olisi saada välittömästi vahvistavia onnistumisen elämyksiä, jotka alleviivataan vahvasti purjehtijan ja valmentajan kanssa. Tätä vahvistavaa palautetta on syytä antaa jo itse yrittämisestä, vaikka suorittamisen tasolla olisi paljon puutteita taidollisesti ja teknisesti. Tavoitteena pitää olla liikkeen ylläpitäminen. Toiminnan, tekemisen kautta vahvistuvat ajatukset ja tuntemukset hallinnantunteesta ja pärjäämisestä. Vahvistaminen valmentajan toimesta ei saisi olla liian aktiivista ja pontevaa, jolloin se tulee purjehtijan näkökulmasta liiaksi ulkoa päin. Pikemminkin sen pitäisi olla hienovaraisempaa ja oivalluttavampaa, jotta purjehtijalle syntyisi omakohtainen havainto ja kokemus, jolloin oppiminen ja sen vahvistaminen on pysyvämpää ja vahvempaa. Tavoitteena on pidettävä sitä, että purjehtijan oma sisäinen itsearviointi kasvaisi ja kehittyisi myönteisyyden kautta. Valmentajan pitää olla läsnä ja tukea mutta ei tehdä liikaa purjehtijan puolesta. Valmentajalle on haasteellista malttaa ja yrittää olla tukena kaikin keinoin osallistumatta kuitenkaan liikaa. 2. Freeze eli jäätyminen Freeze eli jäätyminen ilmenee usein purjehtijan pidättyväisyytenä, vetäytymisenä ja liioitellun hitaana toimintana. Ikään kuin hän odottaisi, että aika tai jokin muu ulkoinen tekijä pelastaa hänet tilanteesta. Tässä tilassa purjehtija tavallaan katsoo ja odottaa, mihin suuntaan tilanne kehittyy. Jäätymisen ilmentyessä rannassa seuraava vaihe on saada ajatukset ja toiminta suunnattua siihen, että kerätään rohkeutta mennä vesille. Tähän tilanteeseen on hyvä käyttää niitä työkaluja, joita edempänä esitetään pelon tunteiden kesyttämiseksi. Jäätymisen ilmentyessä vesillä, tilanne on jo päällä. Tällöin on oleellista saada aikaiseksi liikettä ja saada liike jatkumaan. Alkuun valmentajan pitää varmasti olla ponteva ja erittäin päämäärätietoinen. Tavoitteena on oltava se, että pidetään liikettä, toimintaa yllä heti kun siihen vaiheeseen päästään. Valmentajan on hyvä antaa vain muutama mahdollisimman yksinkertainen toiminnallinen liike ja harjoite, jota purjehtijaa ylläpitää ja tekee. Ihminen oppii vain jatkuvan yrityksen ja erehdyksen kautta, ja onnistumisen elämykset pitävät yllä oppimista. Virheitä ja epäonnistumisia välttämällä kehitys loppuu. Virheiden pelossa toiminta voi loppua tai jähmettyä tietylle tasolle, jota ei uskalleta ylittää. Silloin voi vain odottaa, että joskus kaikki sujuisi täydellisesti, mikä ei tietenkään koskaan tapahdu. 3. Flight eli pakeneminen Flight eli pakeneminen on tietoista toimintaa pois tilanteesta tai kieltäytymistä. Siihen liittyy hyvin usein erilaisia selityksiä siitä, miksi purjehtija ei halua tai pysty toimimaan toivotulla tavalla. Mikäli valmentaja tai muu ympäristö asettaa lisää paineita selvitä tilanteessa, purjehtija reagoi usein hyvinkin voimakkaasti. Se voi olla lähes panikointia, itkun pidättämistä tai sitten vihaisuutta ja vihamielisyyttä, joka kohdistuu muihin, 26 Suomen urheilupsykologinen yhdistys ja purjehtija suojautuu hakemalla syitä ongelmiinsa muista ihmisistä ja ulkoisista tekijöistä. Pakenemisen ilmentyessä rannassa on syytä ottaa käyttöön jo edellä esitetty tavoite. Halutun lopputuloksen tai vaikutuksen tulisi olla se, että saadaan purjehtijan ajatukset ja toiminta suunnattua rakentavasti itse tekemiseen. Vesillä tilanne on äärimmäisen haastava jos purjehtija menee tähän tilaan. Valmentajan pitää tehdä nopea arvio siitä, kannattaako yrittää saada purjehtija purjehtimaan vai onko sittenkin parempi laittaa jolla pakettiin ja hinata rantaan. Tämän valinnan tekeminen on monesta näkökulmasta johtuen yksi vaikeimmista. Rohkaisun, lievän tai lähes törkeän pakottamisen avulla voidaan ikään kuin riskillä saada aikaan tilanne, jossa purjehtija kykenee purjehtimaan. Hän on varmasti aluksi hyvin vihainen valmentajalle, mutta hyvin tyytyväinen siitä että pärjäsi. Silloin vahvistetaan hänen omakohtaista kokemustaan selvitä ja saadaan arvokasta kokemusta koko prosessista. Riskinä on toisaalta lähes täydellinen epäonnistuminen: purjehtija ei kykene kääntämään ja suuntaamaan pelkoaan rakentavaksi toiminnaksi. Syntyy vain huonoa kokemusta, vahvistetaan sitä ja pahimmassa tapauksessa valmentaja on menettänyt purjehtijan luottamuksen huolehtia hänestä, ymmärtää ja arvostaa häntä. Tämä erittäin negatiivinen kokemus voi olla purjehtijalle hänen kehityksensä kannalta hyvinkin merkittävä. Valmentaja on purjehtijaan nähden auktoriteettiasemassa. Purjehtijan pitää pystyä luottamaan valmentajaan, valmentajan pitää olla suhteessa purjehtijaan turvallinen ja luotettava. Tätä yksilön kehittymisen kannalta tärkeää tunnesidettä ei pidä lähteä altistamaan riskeille. Valmentajan pitää tehdä sellaisia valintoja, joissa purjehtijan luottamus häneen säilyy. Vesillä lähtökohta on kuitenkin se, että jollassa olevan purjehtijan pitäisi pystyä purjehtimaan jolla hänen taidolleen sopivaan tuulen suuntaan suojaan, missä tilanne voidaan arvioida uudestaan. Muita vaihtoehtoja ovat jollan purkaminen purjeesta ja tarvittaessa myös mastosta hinaukseen ottamista varten tai jollan jättäminen ankkuriin myöhäisempää hinausta varten. Mikä toimintapa toimii missäkin tilanteessa parhaiten, jää valmentajan harkinnan varaan. Valmentajan vaikeat valinnat Jos valmentaja antaa helposti periksi purjehtijan näkemyksille ja tuntemuksille pelosta ja sen aiheuttajista, hän tulee vahvistaneeksi niitä. Syntyy helposti pelon kesyttämisen negatiivinen kierre. Näihin tilanteisiin liittyvät myös lähes aina voimakkaat häpeän tunteet. Nämä häpeän tunteet, niiden käsittely on yksi tärkeä vaihe, johon on esitetty työkaluja edempänä. Purjehtija joutuu kohtaamaan nämä ikävät tunteet ryhmässä, ryhmän edessä ja suhteessa valmentajaan ja vanhempiinsa. Valmentaja joutuu aina tekemään rannassa ennen vesille lähtöä tilannearvion kelistä ja purjehtijoiden taitotasosta. Haasteena ovat purjehtijoiden suuret erot fyysisessä koossa, taidoissa ja kokemuksessa. Harjoitukset joudutaan kuitenkin vetämään ryhmälle ja pääsääntöisesti yhden valmentajan voimin. Ryhmien koko voi vaihdella muutamasta purjehtijasta aina yli kymmenen osallistujan ryhmiin. Perusperiaatteena pitäisi olla se, että mennään ryhmän heikoimman lenkin ehdoilla. Tästä seuraa luonnollisesti paineita valmentajalle ryhmän kokeneempien purjehtijoiden ja etenkin hei- 27 Suomen urheilupsykologinen yhdistys dän vanhempien taholta. Päätös, että ”kaikki jäävät rantaan tekemään jotakin korvaavaa harjoittelua”, on valmentajaakin turhauttava. Toiseksi vaihtoehdoksi tulee se, että todennäköisesti heikoimmat jäävät rantaan ja muut lähtevät vesille. Tämä päätös ja politiikka leimaa rannalle jäävät heikommiksi, mikä on heille hyvin kielteinen kokemus ja saa näiden lasten vanhemmat helposti hermostumaan. Tavoitteena pitää olla se, että pelisäännöt ja toimintatavat puhutaan puhki ja sovitaan seuran sekä joukkueiden vanhempien kesken. Valmentajalla pitää olla seuran joukkueenjohtajan täysi tuki. Joukkueenjohtajan tehtävänä on huolehtia valmentajan mielenrauhasta ja työrauhasta. Käytännön kokemuksesta tiedän, että tämä teoriassa kaunis ajatus koeponnistetaan jokaisessa ryhmässä useaan kertaan kauden aikana. Valmentajat ovat usein nuoria ja kokemattomia aikuisten vaikuttamiselle ja vallankäytölle. Joukkueenjohtajaksi pitää valita erittäin kovia ja hyviä tyyppejä, jotta he voivat toimia tehokkaasti valmentajien tukena. 28 Suomen urheilupsykologinen yhdistys Pelon ja voimakkaiden jännittämisen tunteiden haltuunotto ja kesyttäminen Pelon ja voimakkaiden jännittämisen tunteiden kohdatessa pätee kolmen periaatteen strategia. Ensimmäinen periaate: Tunnista pelko ja jännitys Ensimmäinen periaate on, että on tunnistettava pelko ja jännitys. On hyvä tunnistaa itsessään nämä tunteet ja pohtia, mistä siinä kaiken kaikkiaan on kysymys. Nuoren ja varttuneemmankin purjehtijan kohdalla tämä vaatii valmentajalta empaattista ja luottamuksellista keskustelua. Valmentajan on hyvä oivalluttaa purjehtijaa kysymysten kautta tunnistamaan itsessään pelon ja jännittämisen tunteet ja tuntemukset. On hyvä käydä keskustelua siitä, miltä pelko tuntuu ja mistä sen myös fyysisinä tuntemuksina tunnistaa. Kypsemmän ja kokeneemman urheilijan kohdalla voidaan keskusteluissa päästä varsin syvällisiin itsearviointeihin ja analyyseihin. Pääasia on, että tunnistetaan nämä tunteet ja päästään myös keskustelemaan siitä, mitä itse asiassa pelkää ja miksi. Aidot vaaratilanteet Kysymyksiin miksi pelkää, voi syitä löytyä entisistä huonoista kokemuksista, omista uskomuksista ja tietenkin vallitsevasta tilanteesta. Keskusteluissa on hyvä käydä myös läpi, mitä mahdollisia seurauksia rohkeasta yrittämisestä saattaa koitua. Lajissamme se on useimmiten käytännössä jollan kaatuminen, veden varaan joutuminen ja mahdollinen kastuminen varusteista riippuen. Pahimmillaan se voi toki olla hallitsematon jiippi ja sen seurauksena mahdollisesti kova isku puomista. Käytännössä tämä hallitsematon jiippi ja isku puomista päähän tai kasvoihin, on suurin riski, johon yleensä törmää kun jollalla purjehtii omien kykyjensä äärirajoilla. Isku puomista voi olla tosi voimakas, siinä voi saada päähän ja kasvoihin vakavia vammoja ja vaarana on jopa tajunnan menetys. Toinen rankempi riski on se, että jollan kaatuessa jää jollan tai sen purjeen alle. Tämä on myös kokemuksena hyvin ikävä ja pelottava. Vaarana on myös että jokin köysi jää pään, käden tai jalan ympärille haitaten uimista. Pahinta on se, että takertuu jostain jollan tai purjeen alle eikä pääse pois. Hätääntyessä on hukkumisen vaara tällöin aivan realistinen. Näitä hukkumistapauksia sattuu lajissamme aina välillä ja uhreina saattaa olla jopa Olympiatason purjehtijoita. Nämä edellä mainitut asiat on syytä ottaa huomioon harjoituksia vedettäessä. Ryhmän taitotaso ja koko pitää olla sellainen, että valmentaja pystyy tarvittaessa auttamaan, jopa pelastamaan pulaan joutuneita. Jokaisella valmentajalla pitää olla kokemus siitä, minkälaisiin keleihin hän purjehtijan voi turvallisesti viedä. Turvallisuuteen liittyvät asiat pitää käydä läpi etukäteen rannassa ja etenkin se, miten toimitaan kun jolla kaatuu ja joudutaan veden varaan. Käytännön valmennustilanteissa on jollan kaatuessa valmentajan ehdottomasti varmistettava, että purjehtijan pää on pinnalla. Joskus purjehtijan pää jää jollan taakse piiloon. Valmentaja voi olla usean sadan metrin päässä purjehtijasta kumiveneessään. Kaaduttuaan ja veden varaan jouduttuaan on purjehtijan saatava välittömästi katseyhteys valmentajan veneeseen. On syytä so- 29 Suomen urheilupsykologinen yhdistys pia, että purjehtija nousee hieman ylös vedessä välittömästi jollan reunasta tukea ottaen, niin että valmentaja näkee purjehtijan pään ja purjehtija nostaa käden suorana ylös näyttäen että kaikki on kunnossa. Jos purjehtija tarvitsee valmentajan välitöntä apua, hänen pitää heiluttaa kättään edes takaisin pään yläpuolella laajalla kaarella, jotta tämä liike voidaan havaita kauempaakin. Vaarojen ja riskien seikkaperäinen läpikäynti on hankala kysymys. Jos vaaroja korostetaan dramaattisesti, ne saattavat aiheuttaa turhiakin pelkoja. Toisaalta ei niiden vähättelykään ole viisasta. Valmentajalla on kova vastuu purjehtijoista ja heidän turvallisuudestaan vesillä. Asiallinen ohjeiden ja tilanteiden läpikäynti pitää aina tehdä huomioonottaen valmennettavien kypsyys ja vastaanottokyky sekä suunnitella ja toteuttaa harjoitukset aina turvallisesti. Toinen periaate: Tunnusta pelkosi Toiseksi periaatteeksi pitää ottaa se, että tunnustaa pelkonsa ja jännittämisensä. Pelon tunteisiin liittyy usein häpeää. Tämä häpeän tunne on yksi pelon kesyttämisen ja hallinnan esteistä. Mitä rennompi ja luontevampi suhtautumisemme on pelkoon, sitä helpompi meidän on päästä myös sen herraksi. Avoin keskustelu helpottaa. Tämä vaatii turvallisen ja luottamuksellisen ilmapiirin. Oleellista on, että valmentajan ja purjehtijan välillä on aito luottamus ja että valmentajan pitää pystyä kunnioittamaan purjehtijan tuntemuksia ja ajatuksia. Valmentajan ei pidä syyllistää purjehtijaa tai vähätellä hänen tuntemuksiaan. Kaikki tunteet tehdään ajattelemalla. Kaikki tunteet ovat meille totta, mutta ajatukset millä tunteet tuotetaan, ovat aina yksilön omakohtaisia uskomuksia. Niiden taustalla ovat kokemukset, opitut ajatukset ja toimintatavat. Pystyäkseen vaikuttamaan tunteisiin pitää ensin pystyä vaikuttamaan ajatus- ja toimintatapoihin eli asenteisiin. Tämä voi tapahtua vain uusien ajatusten ja toimintatapojen kautta ei vallankäytön kautta vakuuttamalla, lahjomalla, pakottamalla, uhkaamalla tai kiristämällä. Valmennusryhmässä kasvojen menettämisen pelko ja häpeä on myös omiaan estämään pelon käsittelyä. Ryhmän suhtautumisen pitää olla yksilöä tukevaa ja kannustavaa. Tietoisuus siitä, että pelko on luonnollista ja hyväksyttävää, auttaa suhtautumisessamme siihen. On hyvä myös määritellä mitä rohkeus on. Rohkea ei ole se, joka ei pelkää, vaan rohkea on se, joka pystyy toimimaan ja voittamaan pelon. Jokainen meistä pelkää aina joskus ja mitä erilaisimpia asioita. Pelko ja rohkeus tunteina tai asenteina ovat aina yksilöllisiä ja tilannekohtaisia. Yksi saattaa pelätä julkista esiintymistä, joku toinen pimeää ja kolmas vaikka hämähäkkejä. Nämä ihmiset kohtaavat pelottavia tuntemuksia, jännittävät aivan erilaisia asioita ja saattavat toimia hyvinkin rohkeasti jossain toisessa tilanteessa. 30 Suomen urheilupsykologinen yhdistys Kolmas periaate: Kohtaa pelkosi Kolmas periaate on se, että pelko pitää kohdata. Pelosta ei opi pois ilman sen kohtaamista. Kysymyksessä on pelolle siedättäminen siten, että siihen tottuu ja huomaa pikkuhiljaa että mitään pelättävää ei itse asiassa olekaan. Se tarkoittaa käytännössä sitä, että lähes sietämätön henkinen tuska pitää kääntää hallinnan kautta onnistumisen elämyksiksi, iloksi. Pelon tunteen kanssa pitää oppia elämään, sietämään sitä ristiriitaisuuden, epävarmuuden, epämukavuuden tunnetta ja loppujen lopuksi haluamaan kokea onnistumisen elämyksiä pelon tunteiden hallinasta, niiden kesyttämisistä. Tämä on tietenkin kokemuksena erittäin arvokas minäkuvan, itseluottamuksen ja itsetunnon kannalta. Oleellista tässä prosessissa on se, että purjehtijalla olisi mahdollisimman positiivinen, myönteinen asenne omiin kykyihin ja mahdollisuuksiin peloista huolimatta. Tähän auttaa paljolti se, että pelosta ei tehdä liian pois sulkevaa vaan huomataan ja alleviivataan myös purjehtijan hyviä ominaisuuksia, joita hänellä on. Näitä hyviä ominaisuuksia voivat olla mitkä tahansa lajin taitoon, tekniikkaan, taktiikkaan liittyvät kyvyt ja ominaisuudet sekä purjehtijan fyysiset ja psyykkiset ominaisuudet. 31 Suomen urheilupsykologinen yhdistys Pelon kesyttämisen keinot ja työkalut Looginen ajattelu Kun pelko nostaa päätään, kysy itseltäsi kolme kysymystä. Valmentaja voi oivalluttaa nuorta purjehtijaa löytämään itsestään pelon tunteisiin liittyviä ajatuksia, uskomuksia ja tuntemuksia Ensimmäiseksi: Oletko aivan varma, että …? On hyvä asettaa pelko ja uskomukset lempeästi kyseenalaisiksi. Pelokkaalla on taipumus ennakkoajatuksiin, omista uskomuksista on tullut omia totuuksia. Pelokkaan ajatukset ja ilmaisimena puhe siitä, mitä päässä liikkuu, kertovat paljon. Lauseet alkavat: Tämä ei onnistu, tästä ei tule mitään, en pysty ikinä, tämä ei pääty hyvin. Nämä pessimistiset ennakkoajatukset kuuluvat pelokkaan mielenmaisemaan niin uskottavasti, että hän ei itse osaa tai halua edes kyseenalaistaa niitä. Ne ovat oletuksia eivätkä koko totuus. Kannattaa pysähtyä pohtimaan ja keskustelemaan vastaavatko mielikuvat todellisuutta. Mistä kokemuksista uskomukset ovat syntyneet, mitä niistä voi oikeasti kyseenalaistaa. Mitä hyötyjä ja etuja niiden kyseenalaistamisesta voi syntyä. Tilanteet ja lähtökohdat ovat voineet muuttua, purjehtija on voinut kasvaa ja kehittyä. Toiseksi: Onko se vakavaa, mitä voi pahimmillaan todennäköisesti tapahtua? Pelokkaalla on tapana liioitella uhkien ja riskien vaikutuksia. Hän näkee pienetkin riskit kohtalokkaina ja katastrofaalisina, hänen suhteellisuuden tajunsa voi olla hämärtynyt. On hyvä pysähtyä keskustelemaan, onko uhka fyysinen vai enemmän tunnepuolella. Onko kyseessä kasvojen menettäminen, epäonnistumisen pelko ja virheiden välttäminen. Virheistä pitää tehdä arvokkaita oppimiskokemuksia, epäonnistumista ei voi välttää mikäli haluaa kehittyä. Haasteita pitää olla ja kehittäviä ärsykkeitä. Rajoja pitää hakea ja niitä rikkoa. On tärkeää, miten asioista puhutaan. Virhe voi olla oppimiskokemus, haaste josta oppii. Virhesilmävalmentaminen, missä virheitä alleviivataan heikkoutena, voi koitua menestyksen esteeksi. Kolmanneksi: Mitä ja miten pystyn toimimaan pelosta huolimatta? Pelolle ei pidä antaa periksi. Pelon vallatessa mielen voi sen yrittää työntää taka-alalle ja silti toimia. Pelon tehtävänä on suojata meitä eikä halvaannuttaa, estää toimimasta. Toiminnan ylläpitäminen on erittäin tärkeää pelon voittamisessa. Toimi ja pelko hellittää pikkuhiljaa, kukaan ei jaksa olla ikuisesti pelossa. Tunteena pelko laimenee, kun sitä sietää pidempään; jo muutamat minuutit voivat olla ratkaisevia pahimpien tunteiden siedättämiseksi. 32 Suomen urheilupsykologinen yhdistys Muita keinoja pelon voittamiseksi Puhukaa pelosta ja voimakkaasta jännittämisestä, tehkää siitä tuttu juttu mitä ei tarvitse piilotella saati hävetä. Jännittäminen kovassa kelissä on yksi purjehduksen parhaita fiiliksiä, joita jo vähän kokeneempana hakee ja hinkuu. Siedätystä nousujohteisesti Voimakkaan toimimista haittaavan pelon kukistaminen ja uusien rohkeampien otteiden omaksuminen edellyttää pitkäkestoista, vähitellen etenevää, säännöllistä ja keskittynyttä työskentelyä jossa nuori purjehtija tarvitsee valmentajan tukea ja ohjausta. Tämä on hyvä pitää aina mielessä ja toteuttaa etenkin silloin, kun vesi on lämpimämpää ja aurinko paistaa. Useat purjehtijat ovat oppineet hakemaan rajojaan etenkin etelän leireillä, missä olosuhteet ovat paremmat. Meillä kotona pohjolassa parhaita kovan kelin treenipäiviä on loppukesästä myöhään syksyyn. Sopivasti kerrallaan Varaa aikaa. Pelonkohtaamisharjoituksen tai uudelle portaalle nouseminen rohkeampana purjehtijana tulee kestää ainakin 30-45 minuuttia kerrallaan varsinkin alussa. On käytävä läpi jo rannassa, mitä vesille mennään tekemään. Valmentajalla ei voi olla kuin muutama purjehtija näissä erikoisharjoituksissa. Valmentajan pitää ohjata purjehtijoita tekemään oikeita suorituksia ja etenkin pitämään liikettä sekä toimintaa yllä koko harjoituksen ajan. Tavoite on, että omakohtaisena tuntemuksena pelon tai erittäin voimakaan jännittämisen tunne puolittuu alkuperäisestä tuntemuksesta. Pitää oppia pois pelosta ja oppia haluamaan positiivisesti kutkuttavaa hallittua jännittämisen tunnetta. Tutusta tuntemattomampaan toiminnan kautta Etene vähitellen helpommasta tilanteesta ja olosuhteista vaativampaan. Älä yritä nitistää pelkoa kerralla. On erittäin tärkeää laittaa harjoitusalueelle joitakin poijuja merkeiksi jotta suorittamiseen saadaan parempi ohjautuminen. Epäonnistuminen siedätyksen alkuvaiheessa ja sitä kautta saadut huonot kokemukset, vievät voimakkaasti väärään suuntaan aiheuttaen mahdollisesti jopa pysyvän lukkotilanteen, trauman. Työskentele säännöllisesti, toistot ja nousujohteisuus ovat avainasioita. Keskity toiminnallisiin asioihin eli fyysiseen tekemiseen. Fyysinen tekeminen, tarkoituksenmukainen toiminta on avainasia koko siedätyksessä. Toimintaan keskittyvässä siedätyksessä ja harjoittelussa keskitytään itse tekemiseen, suorittamiseen. Tarkoituksenmukaisen toiminnan kautta syntyvät onnistumisen elämykset, jotka pitää toistojen kautta juurruttaa uskon ja kokemuksen kautta uskomukseksi, omaksi totuudeksi. Varaa yllätys Uuden yllätyksellisen näkökulman tai elementin tuominen pelkotilanteeseen voi toimia hyvin. Tunnetusti rytmisellä laululla, iloisella ja reippaalla poljennolla voidaan nostaa mielialaa. Ääneen laulaminen on voimakas kehollinen toiminto, jossa hengitys 33 Suomen urheilupsykologinen yhdistys on avainasemassa. Hengityksen rytmi toimii keskittymistä ja pystyvyyttä ohjaavana tekijänä. Fyysisen ja psyykkisen kuormituksen vaikutus väsymiseen ja pelon tunteisiin Purjehtijan suoritukseen vesillä vaikuttavat aina ympäristötekijät ja olosuhteet mm. aallokko ja tuuli. Olosuhteet voivat olla myös aika karut ja kylmät. Vesillä ei ole koskaan vakio-olosuhteita, kaikki muuttuu joka hetki. Purjehtiminen kuormittaa fyysistä suorituskykyä, voimantuottoa ja kestävyyttä sekä myös keskushermostoa, aistijärjestelmäämme ja koordinatiivisten kykyjemme ohjausjärjestelmää, hermostuksen kautta. Rasitus vaikuttaa kokonaissuoritukseen tehden haasteelliseksi ylläpitää hyvää suorituskykyä pitkään. Lisähaasteena kovemmassa kelissä harjoiteltaessa ja kilpaillessa on kilpailujännityksen lisäksi hallinnantunteen menettämisen pelko, jännittämisen ja pelon tunteiden hallitseminen väsyneenä. Fyysinen ja psyykkinen väsyminen tapahtuvat vaativissa purjehdussuorituksissa kokemattomalle ja kokeneellekin nopeasti. Väsyminen johtaa keskushermostollisen säätelymekanismin välityksellä liikkeiden ja liikesarjojen tarkkuuden heikkenemiseen. Teknisesti oikein suoritettu ja tehokas purjehdussuoritus saadaan aikaan vain hyvän koordinaatiokyvyn, automaattiseksi opittujen liikkeiden ja suoritusten sekä riittävien fyysisten perusominaisuuksien yhteisvaikutuksella. Edellä mainittujen kykyjen hallitsemisen lisähaasteena on se, että jollaa viedään usein parhaalla vauhdilla, kun se on hyvin labiili eli epästabiili. Hyvä tasapaino ja mukava asento merkitsevät usein hidasta purjehtimista. Jollaa viedään etenkin vauhdikkaissa myötätuulissa kunnon aallokossa, surffeissa usein tasapainon särmällä ja siinä on hyvin vähän varaa virheisiin. Nämä jollan herkkyyden ja epävakauden vaatimukset ovat usein ristiriidassa aistijärjestelmämme analysaattoreiden antaman viestin kanssa tasapainosta ja sen hallinnan tuntemuksesta. Alussa pitää opetella ja hallita tasapaino että pysyy pystyssä, sitten opetella lisää vauhtia tuottava epästabiili tasapaino ja toteuttaa sitä sitten kaikissa olosuhteissa. Kannusta yrittämään Menestyvällä urheilijalla on menestyksen nälkä. Tätä nälkää ruokkivat onnistumisen elämykset, joista on palkintona hyväksytyksi tuleminen, arvostuksen tunteemme, kehuja ja huomiota. Terve itsetunto rakentuu onnistumisten ja turhautumien tasapainosta. Mitä nuorempi urheilija, lapsi on, sitä enemmän onnistumisia tulisi olla. Aikuisella onnistumisten ja turhautumien suhde pitäisi olla 80 / 20 jotta motivaatio ja tekemisen riemu säilyisi. Lapsella suhde onnistumisen tunteisiin pitäisi liikunnassa olla noin 100 %. Tämä on kova haaste lajissa, jossa menestyy parhaiten olemalla rohkea ja taitava sekä välttämällä virheitä. Kova yrittäminenkään ei palkitse välittömästi. Tavoitteeksi voidaan asettaa erilaisia taitoon ja tekniikkaan liittyviä ominaisuuksia. Tätä motivaatiota pitää yllä valmennus ja harjoittelu, jossa saadaan tunnustusta hyvin suoritetuista vastakäännöksistä, jiipeistä ja muista suorituksista kilpailutulosten 34 Suomen urheilupsykologinen yhdistys sijaan. Oikein tehdyt suoritukset ja taktiset valinnat johtavat automaattisesti hyviin tuloksiin pitkällä juoksulla. Päämääräksi pitää ottaa – tulla joksikin päämäärä – saavutettujen tulostavoitteiden sijaan Esimerkin voima on myös mahtava. Valmentajana ei pidä tehdä olosuhteista ja ulkoisista tekijöistä tekosyitä laiskuuteen tai huonoihin suorituksiin. Kannattaa omaksua myönteinen asenne ja ottaa olosuhteet haasteena. Tällainen asenne auttaa myös löytämään ratkaisuja ja vahvistaa itsetuntoa onnistumisten kautta. Käytäntöön viemisen esimerkkejä Tasapaino ja sen hallinnan tuntemus, epätasapainon hallinta Kyseessä on varsin kokonaisvaltainen ja moniulotteinen harjoitusprosessi jossa avainasiana on tasapainoon – epätasapainoon ja sen tuntemuksen hallintaan liittyvät ominaisuudet. Purjehtija tekee tämän kaiken suhteessa jollaan, ohjaamalla, purjetta säätämällä sekä kehoa liikuttaen saadakseen aikaan painopisteen muutoksia jollaan. Tasapainolla ja sen hallinnan tuntemuksella tarkoitetaan tässä tapauksessa kykyä ja rohkeutta hallita jollaa, kehoa ja sen liikkeitä vaikuttaen sillä kilpailuvälineeseen, jollaan ja sen tasapainoon sekä painopisteeseen. Jos vesillä pelkää tai jännittää, ei suoritus ole rento ja hallittu. Pelosta tulee helposti itseään toteuttavia ennusteita. Sitten kun näin käy, vahvistaa se taas pelkoa jne. Tämä bad will -kierre on monille tuttua. Ihmisen mieli toimii äärimmilleen yksinkertaistettuna periaatteessa kuin tietokone, se hallitsee myös tunteita ja tekee ratkaisuja. Kaikki tunteet tehdään ajattelemalla. Ajatukset ovat opittuja, niiden pohjalla on omakohtaiset kokemukset ja uskomukset. Jos aivojemme ohjelmistoon on syötetty paljon rajoittavia lauseita ja kielteisiä kokemuksia, se antaa niitä vastaukseksi joka tilanteeseen. Ohjelmaa voi myös tietoisesti muuttaa ja ladata sinne positiivisen odotuksen ja myönteisen ajattelun osioita. Karkea vaihe, uudelle taitotasolle yltäminen Oleellista on miettiä ja havainnollistaa, mitä tekijöitä pitää muuttaa, jotta voidaan saavuttaa seuraava porras. Monta kertaa muutosta, uutta hakiessa, pitää suoritus tehdä karkeasti ja ylikorostuneesti, jotta muutos vanhaan, entiseen saadaan toteutettua. Hyvin usein käy niin, että ero vanhaan tapaan tehdä ei ole riittävän suuri ja suoritus liukuu takaisin vanhaan, eikä kehitystä tapahdu. Näin käy etenkin stressissä, paineen alla pelossa. Uuden taidon oppimisessa eteneminen ei ole koskaan suoraviivaista. Suoritusten tasossa voi olla pientä nousua tai laskua mutta kehitys kulkee yleensä portaittain. Joskus joutuu jopa ottamaan hieman takapakkia, jotta uusi asia voidaan viedä sisälle suoritukseen. Tämä uusi karkea vaihe sitten työstetään sujuvaksi helpoissa olosuhteissa, jonka jälkeen edetään vaativampiin. 35 Suomen urheilupsykologinen yhdistys Uuden taidon oppimisessa ja sen yhdistämisessä jo opittuun, viemisessä suoritukseen, on tiedostamisella suuri vaikutus. Liikkeiden, suorituksen tiedostaminen jopa mentaali ” kuivaharjoittelu” auttaa oppimisprosessia. Tähän ajatteluun, tuntemukseen, rohkeuteen hakea rajojaan ja sitä kautta tehokkaaseen oppimisprosessiin heijastuvat voimakkaasti myös purjehtijan fyysiset tekijät. Tiedostetun ajattelun kautta, omia tuntemuksia havainnoiden, siihen yhdistyy hermoston ja aistien tuottama aistimusten informaatio, joka prosessoidaan toiminnoiksi joilla jollaa hallitaan. Oleellista on tiedostaa ja vahvistaa tunnetta milloin ollaan aivan särmällä eli epästabiilissa tilassa jolloin jollaa voidaan vielä purjehtia nopeasti ilman pelkoa ja jarruttavia tekijöitä. Kaatuminen, veneen hallinnan menetys, kastuminen kylmään veteen ja vaivalloinen jollan tyhjäksi äyskäröinti saavat nuoret purjehtijat välttämään kaatumisia. Kaatuminen ja veden varaan joutuminen voi olla pelottavaa, ainakin se on epämukavaa ja rankkaa. Lisäksi siitä koituu usein muiden purjehtijoiden arvostelua ja nälvimistä, minkä nuori purjehtija saattaa kokea hyvin ikävänä. Oleellista on käydä läpi urheilijan kanssa huolella, mitä hyötyä rajojen hakemisesta, uuden asian viemisestä suoritukseen on. Yhteenveto Pelon tunteen kanssa pitää oppia elämään, se on hyvin luonnollista. Pelkoa ei pidä voittaa, vaan se on kesytettävä, tehtävä siitä kumppani matkalle. Hyväksykää virheet ja epäonnistumiset, ne ovat kehittymisen edellytyksiä. Haastakaa itsenne, altistakaa itsenne ja hakekaa kehittäviä ärsykkeitä. Olkaa pitkäjänteisiä, nousujohteisia. Muistakaa että kehitys tapahtuu portaittain, ei suoraviivaisesti. Edetkää tutusta tuntemattomampaan, helposta vaikeampaan. Tehkää riittävän iso ero vanhan ja uuden välille jotta liukumista vanhaan ei pääsisi tapahtumaan. Puhukaa paljon, tehkää arvioita ja analyyseja. Älkää yrittäkö liian montaa asiaa kerrallaan. Valitkaa aina joku painopiste, yksi tai kaksi asiaa, joita kehitätte. Muut ovat ylläpidettäviä taitoja ja ominaisuuksia. Muistakaa että purjehtijan ura on pitkä, lähes koko eliniän mittainen. Purjehtijat kehittyvät ja kypsyvät hyvin yksilöllisesti. Parhaimmillaan purjehtija on jollaluokissa n. 25–40 vuoden iässä. Laatikaa ”tulla joksikin” -päämääriä tulostavoitteiden sijaan. Loppujen lopuksi hyvä fiilis arjessa ratkaisee, kuinka korkealle itse kukin yltää. 36 Suomen urheilupsykologinen yhdistys Kirjoittaja Jukka Partinen on ammatiltaan businessvalmentaja. Hän valmentaa kansainvälisen Leadership Management International.n eli LMI.n valmennusohjelmilla yritysten avainhenkilöitä. Valmentajana hän on erikoistunut henkilökohtaiseen johtamisvalmennukseen sekä toisten johtamisen valmennukseen leadershipin periaattein. Lisäksi hän on kilpapurjehduksen ammattivalmentaja. Valmennusammattialaisena hän on valmentanut satoja eri-ikäisiä ja tasoisia purjehtijoita joista menestyneimpiä ovat Lontoon Olympialaisten naisten Matchrace luokan pronssimitalistit Silja Lehtinen, Silja Kanerva ja Mikaela Wulff. Lajivalmennuksen lisäksi hän on perehtynyt ja toimii myös useiden purjehtijoiden henkisenä ja kokonaisvaltaisen valmennuksen asiantuntijana sekä valmentajana. Yhteydenotot ja palaute Jukka Partinen www.lmi.fi partinen@lmi.fi 040 5537606 37 Suomen urheilupsykologinen yhdistys Jukka Tanninen, Leena Matikka ja Marko Nieminen Tennispelaajan itseluottamuksen kehittäminen kehonkielen kautta Taustaa Idea tennispelaajien psyykkisen valmennuksen työkaluista lähti käytännön tarpeista. Jukka Tanninen oli jonkin verran selvittänyt suomalaisten tennisvalmentajien käyttämiä psyykkisen valmennuksen menetelmiä ja työskentelytapoja Tennislehden artikkeleita varten. Pikaisesti kävi ilmi, että vaikka tärkeys ja tarve yleisesti ja laajalla rintamalla tunnustetiin, ei juurikaan konkreettisia tekoja tehty. Syytä tähän ei kukaan kyennyt antamaan. Tekniikkaan, taktiikkaan ja pelaajan fyysiseen suorituskykyyn pyritään vaikuttamaan kaikissa harjoituksissa ja harjoitteissa. 38 Suomen urheilupsykologinen yhdistys Tennisvalmentajien käyttöön suunnitelluille psyykkisen valmentautumisen työkaluille oli siis tarvetta. Lähtökohtanamme oli suunnitella helppo, jokapäiväisessä lajiharjoittelussa käyttökelpoinen henkisen vahvuuden harjoittamisen menetelmä. Kehonkieleen vaikuttaminen valittiin työskentelyalustaksi siksi, että mielestämme junioripelaajan on helpompi hallita jotain konkreettista toimintaa ja tehtävää kuin abstraktimpaa ajatusten ja tunteiden käsittelyä. Lähdimme liikkeelle ulkoa sisäänpäin. Pelaajan ulkoiseen olemukseen vaikuttamalla pyrkimyksemme oli parantaa itseluottamusta ja siten tietenkin pelisuoritusta. Kehonkieli valittiin myös siksi, että valmentaja voi selvästi ja konkreettisesti nähdä eroja pelaajan käyttäytymisessä ja siten seurata pelaajan edistymistä harjoiteltavassa ominaisuudessa. Metodi Työhön valittiin kaksi pääasiallista tapaa lähestyä parempaa kehonkieltä. Käytimme pelaajien tuntemuksia luotaavia itsearviointilomakeita (itseluottamus ja itseluottamuksen kehittämisstrategiat) ja tenniskentällä tehtäviä lajiharjoitteita. Lomakkeet (tässä julkaisussa sivulla 50) suomennettiin Kansainvälisen Tennisliiton (ITF) valmennusmateriaaleista ja niistä tehtiin Webropol-versiot. Interventiokoeasetelman hahmottelua ja sen taustoja samoin kuin tennisharjoitteita on kuvattu tarkemmin (Matikka, Nieminen & Tanninen, 2013). Tähän mennessä pelaajat ovat täyttäneet lomakkeet kahteen kertaan ja opetelleet tekemään valittuja harjoitteita, jotka tosin lajiharjoitteina olivat kaikille entuudestaan tuttuja. Lajiharjoituksessa käytettiin neliportaista mallia, jossa hyvin yksinkertaisesta syöttöharjoitteesta edetään vapaaseen pelaamiseen. Positiiviseksi kehonkieleksi valittiin onnistumisiin reagoiminen ’tuulettamalla’ pelaajan valitsemalla tavalla. Ennen harjoitteita pelaajat miettivät itselleen sopivia omia tuuletuksia ja voitetun ottelun jälkeisiä tuuletuksia. Heidän piti valita myös tuuletus voitetun yksittäisen pisteen jälkeen. Lähes kaikki valitsivat nyrkkiin puristetun käden, ammattilaisten malliin. Tennisharjoitteet etenevät seuraavien portaiden mukaisesti Tuuletus on onnistumisen merkki. Mitä enemmän tuuletuksia, sitä enemmän onnistumisia. Mitä enemmän onnistumisia sitä enemmän itseluottamus kasvaa. 1. Tuuletusten opetteleminen Opetellaan omat henkilökohtaiset tuuletukset (paljon erilaisia mahdollisuuksia sääntöjen ja hyvien tapojen rajoissa). Pyritään siihen, että jokaisella on oma. Hyväksytään 39 Suomen urheilupsykologinen yhdistys sellaisenaan. Voi myös kopioida idoliltaan. Ei näytetä malleja. Tuloksena pelaaja on luonut oman persoonallisen tuuletustavan. Tämä tuuletus voi muuttua ja tulee pelaajalle luontevammaksi harjoitusten edetessä. Oma tuuletus näytellään videolle. 2. Syöttö maaliin Harjoitellaan ja vakiinnutetaan tuuletus suljetussa tilanteessa, esim. syöttö maaliin. Tuuletukset lasketaan, ei osumia. Aloittelevalla pelaajalla maalina voi olla koko syöttöruutu ja taitavammalla pelaajalla ruudusta rajattu alue. Jokaisen maaliin osutun syötön jälkeen pelaajan on reagoitava positiivisella näkyvällä tavalla, tuulettamalla onnistumista. Seuraavassa vaiheessa valmentaja palauttaa syötön ja pelaaja suuntaa seuraavan lyöntinsä taktisesti oikeaan maaliin. Onnistumiseen reagoidaan jälleen nyt jo opitulla tavalla. Tässä vaiheessa pelaajat tekevät saman harjoitteen keskenään, jolloin ollaan jo melko lähellä todellista pisteen pelaamista. Tällä pelaajien keskinäisellä suljetulla harjoitteella tavoitellaan kolmea tilanteisiin sopivaa peräkkäistä hyvää lyöntiä, esim. takakenttäpallottelussa. Peräkkäisten lyöntien määrää voidaan vaihdella pelaajien taitotason mukaan. Tarkoituksena on juhlia kolmen peräkkäisen onnistuneen lyönnin jälkeen. Pisteen (kolme kertaa peräkkäin) voittaminen on signaali, joka laukaisee tuuletukseen. Onnistumisiin reagoimisen toimintamallia vakiinnutetaan. Tuloksena automatisoituminen. Videointi harkinnan mukaan silloin tällöin. 3. Avoimeen harjoitteluun siirtyminen Avoimeen harjoitteluun siirrytään vähittäin. Uusi harjoitustilanne aloitetaan syötöllä määrätylle puolelle (kämmen tai rysty), syöttö palautetaan isolla marginaalilla syvälle ja jatketaan vapaasti kolmas lyönti. Harjoite päätetään tähän kolmanteen lyöntiin, jolloin pelaaja voi lyödä taktisesti oikeanlaisen lyönnin ja tuulettaa onnistumista. Opitaan tuulettamaan taktisesti oikeiden ratkaisujen jälkeen. Videoidaan onnistumisten laskemiseksi ja taktisen taidon kehittymisen seuraamiseksi. 4. Avoin harjoituspeli Viimeisenä vaiheena on vapaa pelaaminen, jolloin edelleen kaikki hyvät suoritukset pyritään huomioimaan omalla positiivisella vahvistuksella. Tavoitteena on reagoida tuulettamalla omiin onnistumisiin. Tärkeää on tunnistaa, että on tehnyt taktisesti oikean ratkaisun ja reagoida tähän tuulettamalla. Tätä tilannetta varten voi kehittää itsensä kannustamisen reaktion (eli uudenlaisen tuuletuksen) niihin tilanteisiin, jolloin ei voittanut pistettä erotuksena tuuletuksesta, joka edellyttää taktisesti oikein pelaamisen lisäksi myös pisteen saamista. Tuloksena on siirretty tuulettaminen pelitilanteeseen ja alettu erotella kahta tuuletustyyppiä. Harjoitteet videoitiin ja pelaajat pääsivät näkemään itsensä onnistumassa. 40 Suomen urheilupsykologinen yhdistys Huomioita kehonkielen harjoittelusta Pelaajia oli helppo motivoida harjoittelemaan posiivista kehonkieltä ottamalla mallia ammattilaisten toiminnasta. Monet yrittävät jo matkia idoliensa lyöntejä, joten luonnollisena jatkeena siihen on matkia myös tuuletus-käyttäytymistä. Harjoitustilanteessa ilmapiiri oli hyvin vapautunut ja rento, mikä tietenkin edesauttaa uusien onnistumisten saavuttamisessa. Itseluottamuksen itsearvioinnin tuloksista on ennenaikaista sanoa juuri mitään johtuen niiden vähäisestä määrästä. Jälkimmäisellä arviointikerralla pelaajat suhtautuivat itsearviointeihinsa totisemmin ja huolellisemmin. Oppimista sekin. Harjoitteiden vaikutusten testaaminen Rinnan harjoitteiden kehittelyn kanssa on tehty pilottitutkimusta aiheesta ja esitelty alustavia tuloksia posterina. Ks. tarkemmin Leena Matikka, Marko Nieminen ja Jukka Tanninen (2013). Junioripelaajien itseluottamuksen kehittäminen kehonkielen harjoituksin tenniksessä – pilottitutkimus. Tässä julkaisussa sivulla 43. Matikka, L.M., Nieminen, M.J.J. & Tanninen, J. (2013). Developing body language training (BLT) program for improvement junior tennis palyers’ self-confidence. Posteri, esitetty FEPSACin kansainvälisessä konferenssissa ”The Development of Expertise and excellence in applied sport psychology 18-19.5.2013 Pariisissa. 41 Suomen urheilupsykologinen yhdistys Kirjoittajat Jukka Tanninen Jukka Tanninen on tennisvalmentaja Grani Tenniksessä Kauniaisissa. Tanninen on työskennellyt seuravalmentajana pääkaupunkiseudulla yli kahden vuosikymmenen ajan. Sen ohella hän on ollut eri-ikäisten juniorimaajoukkueiden vastuuvalmentajana ja joukkueiden kapteenina kansainvälisissä edustustehtävissä. Kokemusta on myös naisten maajoukkueesta. Jukka Tanninen on myös Tennis-lehden pitkäaikainen avustava kirjoittaja vakiopalstoineen. tanninen1@aol.com Leena Matikka PsT, dosentti, urheilu- ja liikuntapsykologi (sert.) konsultoi yritysten johtoa ja organisaatioita laadun arvioinnissa ja kehittämisessä. Tutkii ja kehittää arviointimenetelmiä urheilussa ja organisaatioiden toiminnassa. Valmentaa ja tukee urheilijoita urheilupsykologisen asiantuntemuksen pohjalta. Lajiosaamista erityisesti golfissa, tenniksessä ja suunnistuksessa. leena.matikka@intimare.fi www.intimare.fi Marko Nieminen LitM (valmennus- ja testausoppi), psykologia sivuaine. Harrastanut tennistä yli 20 vuotta, aikaisemmin myös kilpaillen. Toiminut aiemmin tenniksessä fysiikkavalmentajana ja biomekaniikan/valmennuksen tutkimuksessa, nyt myös psyykkisen valmennuksen tutkimus- ja kehityshankkeessa. Tennistutkimukset jatkuvat mahdollisesti urheilupsykologisen väitöskirjahankkeen merkeissä. markonieminen2012@gmail.com Katso video tennisharjoitteista (vajaa 6 minuuttia) YouTubesta. Linkki: https://www.youtube.com/watch?feature=player_detailpage&v=ZnRkzk5qiic 42 Suomen urheilupsykologinen yhdistys Leena Matikka, Marko Nieminen ja Jukka Tanninen Junioripelaajien itseluottamuksen kehittäminen kehonkielen harjoituksin tenniksessä – pilottitutkimus Taustaa Psyykkisten tekijöiden tärkeys tiedostetaan kilpatenniksessä ja pelaajat käyttävätkin psyykkisiä harjoitteita suorituksensa parantamiseen. Yleisimpiä ammattilaispelaajien käyttämiä psyykkisiä strategioita 1990-luvulla olivat: tavoiteasettelu, itsepuhe, syöttöön tai syötön vastaanottamiseen liittyvät valmistautumisrutiinit (mm. keskittyminen), rentoutuminen ja kuvittelu (DeFrancesco ja Burke 1997). Mamassis ja Doganis (2004) tutkivat pitkäkestoisen ja monipuolisen psyykkisen harjoitusohjelman vaikuttavuutta junioripelaajien kilpailujännitykseen, itseluottamukseen ja tenniksessä saavutettuihin tuloksiin. He korostivat Taylorin (1995) esille tuomia näkemyksiä siitä, että tennis vaatii teknisesti tarkkoja liikkeitä suhteellisen pitkien pallorallien (lyöntisarjojen) aikana ja että tästä syystä itseluottamuksen rakentaminen ja ylläpitäminen on ensisijainen päämäärä tenniksen interventioissa. Tällä vuosituhannella käytettyihin strategioihin ovat vaikuttanut urheilupsykologisen tutkimuksen uudet avaukset ja mm. kognitiivisen psykoterapian kolmas aalto. Erityisesti mindfulness eli hyväksyvän tietoisen läsnäolon tekniikat ja flow-kokemukset kiinnostavat tutkijoita, ks. esim. (Aherne, Moran ym. 2011), (Bernier, Thienot ym. 2009) ja (Moran 2011). Yleisimmät psyykkisten taitojen harjaannuttamisen tekniikat on kehitetty aikuisurheilijoiden valmennukseen. Ne edellyttävät yleensä aiheen kognitiivista käsittelyä, itsetuntemusta ja reflektointitaitoja. Mitä nuoremmista pelaajista on kyse, sitä haasteellisemmaksi näiden psyykkisten strategioiden oppiminen ja opettaminen on osoittautunut. Mindfulness-tekniikat korostavat ennemminkin kognitiivisesti välittyvien kokemusten hyväksymistä sellaisenaan kuin näiden kokemusten analysoivaa käsittelyä. Urheilusuorituksen aikana tapahtuvan kognitiivisen käsittelyn tai ohjauksen on monissa valmennusoppaissa esitetty häiritsevän suoritusta. Tämä ”häirintä” ohjaa toimijan fokuksen pois tekemisestä ja estää flow-tilan saavuttamista. Itämaisista filosofioista tuttu ”pään tyhjentäminen” on näin omaksuttu mindfulness-tekniikoissa yhdeksi lähtökohdaksi. Kun huomio kuitenkin halutaan johonkin kiinnittää, on ehdotettu huomion kiinnittämistä omaan kehoon ja tätä kautta mielen ja kehon yhdistämiseen. Terapeuttisissa käytännöissä taas on välttämätöntä ottaa mukaan hyväksyminen. Negatiiviset asiat ovat aina ajatuksia ja kun et ajattele pääset niistä irti. Miten tämä sitten liittyy urheilusuoritukseen? Voidaan ajatella että urheilusuorituksen aikanakin negatiivisiksi tulkitut mielentilat liittyvät negatiivisiin ja rajoittaviin 43 Suomen urheilupsykologinen yhdistys ajatuksiin. Niistä olisi siis päästävä irti. Mutta miten? Urheilusuoritus on aktiivista fyysistä tekemistä, kehon toimintaa. Voidaanko kehon toiminnalla syrjäyttää ajattelu, tai itse asiassa negatiivinen tai epäilevä itseen kohdistuva arvostelu, joka rapauttaa itseluottamusta? Onko tällöin kyse psyykkisestä taidosta? Psyykkiset taidot on määritelmällisesti liitetty kognitiiviseen toimintaan erotuksena fyysistä ja teknisistä taidoista. Mitä on sellainen osaaminen, jota pitäisi harjoitella. Vanhastaan on tuttua, että taidon automatisoituessa, sen ohjaus siirtyy tietoiselta tasolta tiedostamattomalle tasolle. Jos tavoitteena on vahvistaa tennis-itseluottamusta, voidaan edetä ajatusketjussa niin, että itseluottamus vahvistuu, kun pelaaja saa onnistumisen kokemuksia enemmän kuin epäonnistumisen kokemuksia. Nämä onnistumisen kokemukset hänen on itse tulkittava positiivisiksi. Jos sitten haluamme viedä tämän keholliselle tasolle, pelaajan olisi saatava kehostaan viestit siitä, että on onnistunut. Ulkoiset havainnot voivat niinikään vahvistaa onnistumisen kokemuksia ja siten itseluottamusta. Mutta tällöin urheilija toimii ulkoisten motiivien pikemmin kuin sisäisten motiivien pohjalta. Itseluottamuksen vahvistuminen on kuitenkin enemmän sidoksissa ihmisen omiin arviointeihin. Hänen olisi siis mieluiten saatava ne suoraan itseltään ja suoraan kehostaan. Jos keholla pitäisi tuottaa itseluottamusta vahvista palaute, olisi palautteen ensinnäkin oltava positiivista. Ajatusketju menisi sitten niin, että urheilija tulkitsee onnistuneensa ja vahvistaa tätä onnistumisen kokemusta omalla kehollisella positiivisella palautteella. Mitä hänen olisi siis opittava? Ensinnäkin 1) tunnistamaan onnistumiset ja 2) tulkitsemaan ne positiivisiksi. Sitten 3) vahvistamaan välittömällä positiivisella palautteella tätä kokemusta. Eli hänen olisi opittava antamaan itselleen positiivista palautetta. Tämä positiivinen palaute olisi tuotettava keholla. Miksi? Koska halutaan vahvistaa kehollisuutta kognitioiden sijaan. Kehollinen ilmaisu ei oletettavasti häiritse vaan vahvistaa tekemisessä pysymistä. Tenniksessä onnistumisen arviointi voi luontevasti tapahtua pisteen voittamisen yhteydessä. Se voi olla seurausta esim. hyvästä lyönnistä, hyvin toimivasta taktiikasta jne. Kun harjoitteiden kehittämisen lähtökohdiksi otetaan junioripelaajien luonnolliset kiinnostuksen kohteet, harjoitteluilmapiirin positiivisuus ja kannustavuus sekä oman kehon mieltäminen ja pelaamisen yhteys iänmukaisiin kehitystehtäviin, huomio kiinnittyy luonnostaan siihen, miten pelaajien tärkeimpiä psyykkisiä edellytyksiä voidaan kehittää toiminnallisten harjoitusten kautta tavanomaisissa harjoitustilanteissa. Toiminnalliset psyykkiset harjoitteet voidaan määritellä seuraavalla tavalla: a) Toiminnallisten psyykkisten harjoitteiden tavoitteena on parantaa junioripelaajien tiettyjä psyykkisiä valmiuksia (esim. itseluottamus ja keskittyminen), joilla on merkittävä vaikutus tenniksen kokonaisvaltaisen osaamisen kehittymiseen ja hyviin tuloksiin. b) Toiminnalliset psyykkiset harjoitteet integroidaan lajinomaisiin harjoitustilanteisiin. 44 Suomen urheilupsykologinen yhdistys c) Toiminnallisia psyykkisiä harjoitteita voivat toteuttaa junioreiden omat lajivalmentajat. Itseluottamusta vahvistavat onnistumisen kokemukset. Ne luovat positiivisia muistoja, joita voi myöhemmin palauttaa mieleen ja hyödyntää erityisesti epävarmuutta aiheuttavissa tilanteissa. Onnistumisen kokemukset ovat kokonaisvaltaisia, niissä yhdistyvät tunnetilat, keholliset tuntemukset ja kognitiiviset arviot. Ne liittyvät sosiaalisiin tilanteisiin ja konteksteihin. Voidaan ajatella, että onnistumisen kokemusten lisääminen olisi saatava aikaan harjoittelemalla. Ensisijaista on tunnistaa, milloin on onnistunut. Tämä vaatii pelaajan omaa tulkintaa tilanteesta. Kokemuksen vahvistaminen reagoimalla siihen jollakin opitulla tavalla yhdenmukaisesti ja toistuvasti on tärkeää. Taitolajeissa huomio kiinnitetään usein ensisijaisesti virheisiin ja epäonnistumisiin ja reagoidaan näihin. Kun onnistumisiin reagointi yleistyy, se syrjäyttää luonnostaan epäonnistumisiin reagoimiset. Tietoinen onnistumisten noteeraaminen johtaa huomion kiinnittymisen positiivisiin asioihin. Kun onnistumisia ei ole totuttu systemaattisesti vahvistamaan, on niihin reagointia ja reagointitapoja harjoiteltava. Ei ole oikeaa tai väärää tapaa reagoida omaan onnistumiseen. Ainoat rajoitukset tulevat lajin säännöistä ja etiketistä. Jokainen pelaaja voi kehittää itselleen sopivia ja mieluisia tapoja. Tässä tutkimuksessa lähdetään siitä, että junioripelaajat luovat omat keholliset ilmaisunsa, joita he käyttävät harjoitteissa. Pelillisissä harjoitteissa nämä omat ilmaisut vakiinnutetaan. Onnistumisen kehollinen ilmaisu ei kilpailutilanteessa ole hyödyllistä vain siksi, että se vahvistaa pelaajan omaa itseluottamusta. Varmuutta ja energisyyttä huokuva ilmaisu ja ryhdikkyys vaikuttavat myös vastapelaajaan saattaen heikentää hänen itseluottamustaan tai lisätä pelin haastavuutta (esim. Buscombe ym. 2006). Tämä onkin yksi syy siihen, miksi valmentajat ja urheilupsykologit ovat ryhtyneet kehittämään pelaajien positiivista kehollista ilmaisua. Itsepuhe ja muut ajattelua kontrolloimaan tarkoitetut tekniikat on suunnattu mielestä kehoon eli ajattelun avulla pyritään saamaan aikaan positiivisia tuloksia tuottavia kehon liikkeitä. Toiminnallisessa psyykkisessä harjoitteessa ajatuskulku käännetään. Kehollisella ilmaisulla (esim. voittotuuletuksella) pyritään vaikuttamaan mieleen (tässä itseluottamukseen). Tavoite Tutkimuksen käytännöllinen tavoite on selvittää, voidaanko tenniksen junioripelaajan itseluottamusta parantaa kehonkielen harjoitteiden avulla ja vaikuttavatko toiminnalliset psyykkiset harjoitteet ja itseluottamuksen paraneminen kokonaisvaltaisiin pelituloksiin. Tutkimus on luonteeltaan esitutkimus, jonka aikana kehitetään kehollisen ilmaisun harjoite –interventiota ja testataan alku- ja loppumittauksen menettelyjä. 45 Suomen urheilupsykologinen yhdistys Menetelmä Osallistujat Tutkimukseen osallistuu 12 tenniksen junioripelaajaa Grani Tenniksestä Kauniaisista ja Mikkelistä Tennis-88-seurasta, myöhemmin mahdollisesti myös muilta paikkakunnilta. Pelaajat ovat iältään 7-13 vuotiaita, 10 poikaa ja 2 tyttöä. Pelaajilla on kilpailullisia tavoitteita ja he harjoittelevat tennistä valmentajan johdolla 4-6 tuntia viikossa sekä lisäksi omatoimisesti lajiharjoittelua 2-4 tuntia viikossa. Mukana on kilpailemista aloittelevia pelaajia, jotka pelaavat noin 6 kisaa vuodessa ja jo hieman kokeneempia pelaajia, jotka pelaavat kisan kerran kuussa. Toteutus Alkutilanne 1. Pelaajat täyttävät itseluottamuslomakkeet (Liite) ennen videokuvauksia ja varsinaista harjoittelua. Itseluottamusta pelaajat arvioivat itse käyttäen suomennettua itseluottamuslomaketta Kansainvälisen tennisliiton (ITF) julkaisemasta Tennispsychology –teoksesta (Crespo ym. 2006). 2. Videokuvataan pelaajia harjoitustilanteessa ja harjoitusottelutilanteessa kahdella kameralla (koko kenttä ja henkilökohtainen kuvaus) ja analysoidaan kehonkieltä (positiivinen tai negatiivinen ilmaus) pelitapahtumien kontekstissa (onnistumiset ja epäonnistumiset). Interventio Kehollisen ilmaisun harjoittelu. Pelaajille opetetaan rutiininomaiset toiminnat pisteen päättyessä, sekä erityisesti voitetun pisteen jälkeen. Tässä käytetään erikseen laadittuja toiminnallisia kehonkielen harjoitteita, jotka on kuvattu edellä tässä julkaisussa sivulla 39. Lopputilanne Pelaajien edistymistä analysoidaan videokuvaamalla uudelleen pelaajien toimintaa harjoituksissa ja analysoimalla keholliset ilmaisut sekä itseluottamuslomakkeiden avulla. Itseluottamusta pelaajat arvioivat itse täyttäen uudelleen ITF:n itseluottamuksen arviointiasteikot. Edistymistä pelaamisessa seurataan myös Tennisliiton Junior Ranking –järjestelmää hyödyntäen. Aikataulu Tutkimus on aloitettu vuoden 2012 lopulla. Sitä varten on kehitetty vaikeutuvia toiminnallisia harjoitteita ja kokeiltu niitä käytännössä. Toukokuun alussa 2013 tehtiin 46 Suomen urheilupsykologinen yhdistys loppumittaukset ja alustavat tulokset julkaistiin posterina FEPSAC-conferenssissa 1819.5.2013 Pariisissa (Matikka ym. 2013). Alustavat tulokset ja pohdinta Tähänastiset tulokset ovat lupaavia. Junioripelaajat ovat ottaneet harjoitteet innostuneesti vastaan ja harjoitusten ilmapiiri on tullut entistä myönteisemmäksi. Kehollisten ilmaisujen kehittäminen innostaa luovuuteen ja on ymmärrettävää, että aluksi ilmaisut vaikuttavat ehkä liioitelluilta. Tasaantumista tapahtunee luonnostaan jatkossa. ITF:n itseluottamuksen itsearviontilomaketta ei ilmeisesti oltu suunniteltu junioreille, joten siinä käytettyä käsitteistöä on jouduttu selittämään. Tästä syystä itsearviointi on syytä toteuttaa niin, että valmentaja voi tarvittaessa selventää väittämiä. Nyt lomake on käytettävissä sähköisessä muodossa ja siihen voi jokainen vastata itsenäisesti internetin välityksellä. Testausta varten lomakkeistoon on lisätty ITF:n tennispsykologia-lomakkeista suomennettu itseluottamuksen vahvistamisstrategioiden arviointiasteikko. Videokuvausten toteuttaminen kahdella kameralla onnistui kyllä käytännössä. Tässä tutkimuksessa analyyseihin tarvittava videoaineisto voidaan kuitenkin hyvin kuvata yhdellä liikkuvalla kameralla. Videoanalysointi toteutetaan laadullisesti, koska siitä on enemmän hyötyä harjoitteiden kehittämistyössä. Videotekniikka antaa kuitenkin hyvät mahdollisuudet monipuolisiin analysointeihin, jos tutkimusta tullaan jatkamaan esitutkimusvaihetta pitemmälle. Esim. Dartfish sovelluksella voi melko hyvin poimia videotallenteesta ”tärkeät hetket” (tageillä), esim. havaitut tuuletukset. Sovelluksessa on lisättyjen tapahtumien laskuri ja aikaleima, joita voi analyysissa hyödyntää. IP-kamerateknologiaa hyödyntämällä ja hyvällä kameran sijoittelulla sopivat videotallenteet saadaan analysoitavaksi myös ilman ”elävää” kuvaajaa. Tällöin menetetään kuitenkin mahdollisuus tallentaa laadukkaita lähikuvia kasvojen ilmeistä. Tutkimus on toteutettu tennisvalmentajien ja urheilupsykologin yhteistyönä. Tavoitteet ovat käytännölliset. On pohdittu, miten saada junioripelaajat ilmaisemaan positiivisia onnistumisreaktioita vallalla olevien negatiivisten ilmaisujen sijaan. Ajatuksena on, että positiivisten kehollisten ilmaisujen kautta pelaajien itseluottamus vahvistuu ja sitä kautta myös pelitulokset paranevat. Vaikutukset tuskin ovat suoraviivaisia. Positiiviset keholliset ilmaisut vaikuttavat muihinkin asioihin itseluottamuksen ohella. Mm. peli-ilo lisääntynee ja tällä on omat vaikutuksensa pelitulokseen. Myös muita välillisiä tekijöitä varmasti löytyy. Tulosten hyödyntäminen Tietoja hyödynnetään esittämällä suosituksia tennispelaajien itseluottamuksen toiminnalliseen harjoitteluun. Harjoitteet tullaan julkaisemaan Suomen urheilupsykologisen yhdistyksen (SUPY) ry:n www-sivuilla kaikkien aiheesta kiinnostuneiden käyttöön. Tuloksia tullaan julkaisemaan kotimaisissa valmennusta käsittelevissä lehdissä 47 Suomen urheilupsykologinen yhdistys ja myös kansainvälisissä konferensseissa. Tulokset julkaistaan kuitenkin siten, että yksittäisiä pelaajia ei voi niistä tunnistaa. Lähteitä Aherne, C., Moran, A. ja Lonsdale, C. (2011). The effect on mindfulness training on athletes’ flow: An initial investigation. The Sport Psychologist 25, 177-189. Bernier, M., Thienot, E., Cordon, R. ja Fournier, J. (2009). Mindfulness and acceptance approaches in sport performance. Journal of Clinical Sports Psychology 4, 320-333. Buscombe R, Greenlees I, Holder T, Thelwell R, Rimmer M (2006). Expectancy effects in tennis: The impact of opponents’ pre-match non-verbal behaviour on male tennis players, Journal of Sports Sciences, 24, (12), 1265-1272. Crespo, M., Reid, M. ja Quinn, A. (2006). Tennis psychology: 200 + practical drills and the latest research. Lontoo, International Tennis Federation ITF. DeFrancesco, C. & Burke, D. (1997). Performance enhancement strategies used in a professional tennis tournament. International Journal of Sport Psychology 28, 185-195. Matikka, L.M., Nieminen, M.J.J. & Tanninen, J. (2013), Developing body language training (BLT) program for improvement junior tennis palyers’ self-confidence. Posteri, esitetty FEPSACin kansainvälisessä konferenssissa ”The Development of Expertise and excellence in applied sport psychology” 18-19.5.2013 Pariisissa. Mamassis, G. & Doganis, G. (2004). The effects of a mental training program on juniors pre-competitive anxiety, self-confidence, and tennis Performance. Journal of Applied Sport Psychology 16, 118-137. Moran, A. (2011). Thinking in action: Some insights from cognitive sport psychology. 15th International Conference on Thinking. Belfast. Taylor, J. (1995). A conceptual model for integrating athletes’ needs and sport demands in the development of competitive mental preparation strategies. The Sport Psychologist 9, 339-357. Kirjoittajat Leena Matikka PsT, dosentti, urheilu- ja liikuntapsykologi (sert.) konsultoi yritysten johtoa ja organisaatioita laadun arvioinnissa ja kehittämisessä. Tutkii ja kehittää arviointimenetelmiä urheilussa ja organisaatioiden toiminnassa. Valmentaa ja tukee urheilijoita urheilupsykologisen asiantuntemuksen pohjalta. Lajiosaamista erityisesti golfissa, tenniksessä ja suunnistuksessa. leena.matikka@intimare.fi www.intimare.fi Marko Nieminen LitM (valmennus- ja testausoppi), psykologia sivuaine. Harrastanut tennistä yli 20 vuotta, aikaisemmin myös kilpaillen. Toiminut aiemmin tenniksessä fysiikkavalmentajana ja biomekaniikan/valmennuksen tutkimuksessa, nyt myös psyykkisen valmen- 48 Suomen urheilupsykologinen yhdistys nuksen tutkimus- ja kehityshankkeessa. Tennistutkimukset jatkuvat mahdollisesti urheilupsykologisen väitöskirjahankkeen merkeissä. markonieminen2012@gmail.com Jukka Tanninen Tennisvalmentaja Grani Tenniksessä Kauniaisissa. Tanninen on työskennellyt seuravalmentajana pääkaupunkiseudulla yli kahden vuosikymmenen ajan. Sen ohella hän on ollut eri-ikäisten juniorimaajoukkueiden vastuuvalmentajana ja joukkueiden kapteenina kansainvälisissä edustustehtävissä. Kokemusta on myös naisten maajoukkueesta. Jukka Tanninen on myös Tennis-lehden pitkäaikainen avustava kirjoittaja vakiopalstoineen. tanninen1@aol.com Liite Tenniksen psyykkisten taitojen itsearviointi: itseluottamus ja itseluottamuksen vahvistamisen käytännöt. Alkuperäinen Crespo ym. (2006). Julkaistaan suomeksi tekijöiden suostumuksella. 49 Tenniksen psyykkisten taitojen itsearviointi Tenniksessä kehittymistä edistävät myös psyykkiset taidot. Itsetuntemus on näiden taitojen perusta. Voit arvioida omia psyykkisiä taitojasi seuraavien arviointiasteikkojen avulla. Aluksi sinulle esitetään muutamia taustakysymyksiä. Kun olet vastannut niihin kirjoittamalla vastauksen sille varattuun tilaan tai klikkaamalla vaihtoehtoa, siirry seuraavalle sivulle painamalla "seuraava" -nappia. Taustatietojen jälkeen avautuvat itsearviointisivut. Kun olet vastannut viimeiseenkin kysymykseen, paina "lähetä" -nappia sivun alalaidassa. Saat kuittauksen, kun lähettämäsi vastaukset ovat tallentuneet onnistuneesti. Pyydä tarvittaessa apua vastaamiseen valmentajaltasi. Hän kertoo sinulle myöhemmin myös tuloksistasi. 1. Pelaajan nimi 5 5 6 6 2. Tennisseura 5 5 6 6 3. Päiväys pp/kk/vvvv 4. Sukupuoli j k l m n mies j k l m n nainen 5. Syntymävuosi j k l m n 1997 j k l m n 1998 j k l m n 1999 j k l m n 2000 j k l m n 2001 j k l m n 2002 j k l m n 2003 6 j k l m n 7 j k l m n 8 9 j k l m n 6. Taso j k l m n 1 j k l m n 2 j k l m n 3 j k l m n 4 j k l m n 11 j k l m n 12 j k l m n 13 j k l m n 14 j k l m n 5 j k l m n j k l m n 10 j k l m n 2004 Tenniksen psyykkisten taitojen itsearviointi 7. Oma arvioni itseluottamuksestani tenniksessä. Alla olevat väittämät kuvaavat tennispelaajan itseluottamusta, pätevyyden kokemusta, minäkuvaa ja taitoja arvioida omien aikaansaannoksien taustalla vaikuttavia tekijöitä. Lue jokainen väittämä huolellisesti ja valitse sitten asteikolta 1 - 5 arvio, joka kuvaa parhaiten sinun tämänhetkisiä tuntemuksiasi. Väittämiin ei ole olemassa oikeita vastauksia. Anna arviosi jokaiseen väittämään. On tärkeää, että vastaat rehellisesti. Sitä arvostetaan. (Alkuper: ITF Coaching - Crespo, Reid & Quinn (2006). Tennis Psychology) 1 en koskaan 2 3 4 5 harvoin joskus usein aina 1. Olen henkisesti vahva ja pidän itseäni taistelijana. j k l m n j k l m n j k l m n j k l m n j k l m n 2. Asennoidun positiivisesti itseni ja pelini kehittämiseen. kehittämiseen. j k l m n j k l m n j k l m n j k l m n j k l m n 3. Luotan teknisiin taitoihini (lyönteihin, liikkumiseen ym.) ym.) j k l m n j k l m n j k l m n j k l m n j k l m n 4. Luotan taktisiin ja strategisiin taitoihini (ottelu- ja pelisuunnitteluun ym.) j k l m n j k l m n j k l m n j k l m n j k l m n 5. Luotan fyysisiin taitoihini (nopeuteen, voimaan, kestävyyteen ym.) j k l m n j k l m n j k l m n j k l m n j k l m n 6. Luotan psyykkisiin taitoihini (motivaatioon, keskittymiskykyyn, tunteiden kontrollointiin). j k l m n j k l m n j k l m n j k l m n j k l m n 7. Mielestäni minulla on hyvä itsekuri, harjoittelen kovasti, mutta järkevästi ja suunnittelen kilpailut hyvin. j k l m n j k l m n j k l m n j k l m n j k l m n 8. Uskon itseeni ja minulla on korkeat odotukset suoriutumisestani. j k l m n j k l m n j k l m n j k l m n j k l m n 9. Ajattelen, että otteluiden lopputulokset riippuvat suurimmaksi osaksi omasta tekemisestäni ja yrittämisestäni. j k l m n j k l m n j k l m n j k l m n j k l m n 10. Pidän kovista otteluista ja otan paineet ja vastoinkäymiset haasteena. j k l m n j k l m n j k l m n j k l m n j k l m n Tenniksen psyykkisten taitojen itsearviointi 8. Oma arvioni käyttämistäni itseluottamuksen vahvistamisen käytännöistä tenniksessä Alla on väittämiä strategioista, joiden avulla tennispelaajat voivat vahvistaa itseluottamustaan. Lue jokainen väite huolellisesti ja valitse asteikolta 1 - 5 vaihtoehto, joka kuvaa parhaiten sinun nykyisiä tuntemuksiasi harjoituksissa ja peleissä. Väittämiin ei ole oikeita vastauksia. Vastaa rehellisesti, sitä arvostetaan. (Alkuper: ITF Coaching - Crespo, Reid & Quinn (2006). Tennis Psychology) 1 en koskaan 2 3 4 5 harvoin toisinaan usein aina 1 Puhun itselleni kannustavasti ja kontrolloin puheeni sisältöä. j k l m n j k l m n j k l m n j k l m n j k l m n 2 Kannustan itseäni positiivisesti motivoidakseni, aktivoidakseni, taistellakseni tai kehittyäkseni j k l m n j k l m n j k l m n j k l m n j k l m n 3 Kannustan itseäni positiivisesti kehittääkseni keskittymistäni ja itseluottamustani. j k l m n j k l m n j k l m n j k l m n j k l m n 4 Kannustan itseäni positiivisesti hallitakseni pelkoa, kipsiä, vihaa tai turhautuneisuutta. j k l m n j k l m n j k l m n j k l m n j k l m n 5 Minulla on "onnistumisten muistipankki", johon tallennan muistikuvani kaikista parhaista suorituksistani. j k l m n j k l m n j k l m n j k l m n j k l m n 6 Kehostani (pää, silmät, kasvot, ryhti) näkyy, kuinka positiivinen olo minulla on. j k l m n j k l m n j k l m n j k l m n j k l m n 7 Haluan käyttäytyä kuin mestaripelaaja. j k l m n j k l m n j k l m n j k l m n j k l m n 8 Haluan näyttää ulkoisesti samalta kuin ammattilaispelaajat. j k l m n j k l m n j k l m n j k l m n j k l m n 9 Yritän käsitellä nopeasti negatiiviset ja järjettömät ajatukset. j k l m n j k l m n j k l m n j k l m n j k l m n 10 Pohdin positiivisesti omaa pelaamistani ja arvioin itseäni parantaakseni peliäni. j k l m n j k l m n j k l m n j k l m n j k l m n Suomen urheilupsykologinen yhdistys Terhi Lehtoviita 11-15 vuotiaan taitoluistelijan itseluottamuksen kehittäminen käytännön harjoituksin Lajin ominaisuudet Taitoluistelu on taitolaji, jossa laadukkaiden toistojen määrä on harjoittelun keskiössä. Valmennus tapahtuu usein keskisuurissa tai pienissä ryhmissä, joissa usein eritasoiset luistelijat harjoittelevat samanaikaisesti. Harjoittelu vaatii urheilijalta mm. hyvää keskittymiskykyä, pitkäjänteisyyttä ja epäonnistumisien nopeaa käsittelyä. 53 Suomen urheilupsykologinen yhdistys Taitoluisteluvalmennus kilpatasolla huomioi keskimäärin hyvin yksilöt ja on lajitaitojen valmennuksen osalta laadukasta. Haasteena on urheilijoiden omaan ajatteluun kannustaminen ja itseluottamuksen tukeminen taitoja vastaavalle tasolle. Taitoluistelijat kilpailevat hyvin nuorina arvokilpailuissa myös kansainvälisellä tasolla. Kilpaileminen omaa taitotasoa vastaavalla tasolla vaatii taitoluistelijalta laajaa psyykkisten taitojen hallintaa. Taitoluistelijan harjoittelussa korostuvat teknisten taitojen kehittäminen ja suuret toistomäärät, jolloin psyykkiset tekijät eivät välttämättä kehity luonnollisena osana lajiharjoittelua. Seuraavat harjoitukset auttavat valmentajia ja luistelijoita kehittämään itseluottamusta osana kokonaisvaltaista harjoittelua, yksilöllisesti ja osana harjoitusryhmää. Kohderyhmän erityispiirteet Taitoluistelussa murrosikä ja fyysinen kasvu vaikuttavat lajitekniikan ylläpitämiseen ja kehittämiseen. Joskus jokin jo opituista taidoista saattaa ”kadota” hetkellisesti, murrosiän kasvupyrähdyksen aikoihin. Samanaikaisesti harjoitusmäärät nousevat ja harjoittelun intensiteetti kasvaa. Näiden muutosten huomioiminen kokonaisvaltaisessa valmennuksessa on keskeistä tässä ikäryhmässä. Teeman rajaaminen Itseluottamuksen taidon kehittymiseen vaikuttavat monet eri psyykkiset taidot sekä fyysiset tekijät ja harjoittelu. Itseluottamukseen vaikuttavat psyykkiset taidot ovat mm. monipuolinen ja realistinen tavoitteiden asettelu, tavoitteiden saavuttamista tukeva motivaatioilmasto sekä urheilijan itsetuntemuksen kehittymistä tukeva harjoittelu. Itseluottamuksen kehittämisessä keskiössä onkin se, mitä tapahtuu jokapäiväisessä harjoittelussa. Minkälaista palautetta luistelija saa, ja minkälaista palautetta hän antaa itse itselleen. Minkälaisia kysymyksiä urheilijalta kysytään ja minkälaisia keskusteluja arjessa herää. Miten luistelija suhtautuu epäonnistumisiin ja miten hän osaa käsitellä omia tunteitaan ja ajatuksiaan. Lisäksi on tärkeä huomioida, että luistelijan elämään mahtuu paljon muitakin tärkeitä asioista kuin taitoluistelu. Harjoitteiden arviointi Seuraavia harjoitteita on käytetty ja testattu 11-15-vuotiailla taitoluistelijoilla, jotka tähtäävät oman lajinsa huipulle. Lisäksi TrainingFocus -harjoitteita on testattu ja käytetty useiden eri lajien huippu-urheilijoiden kanssa. Teoreettinen viitekehys SportFocus Oy on kehittänyt psyykkisen valmennuksen työkalupakin, TrainingFocus -verkkopalvelun, joka sisältää käytännön harjoitteiden lisäksi mm. tietoiskuja psyykkisen valmennuksen eri teemoista. Tietoiskut ovat Arajärven ja Lehtoviidan (2012) keräämän urheilupsykologisen tiedon ja kokemuksen tiivistymä, joka on tuotettu val- 54 Suomen urheilupsykologinen yhdistys mentajille ja urheilijoille sopivaan muotoon. Tietoiskut, kuten harjoitteetkin, on jaettu kolmeen tasoon. Tässä esimerkkinä tason kaksi tietoiskuja itseluottamuksesta: •• Ihmisen persoonallisuuteen ja luonteenpiirteisiin vaikuttavat sekä perimä että ympäristö, eli mm. lapsuuden perhe, koulu, kokemukset ja harrastusympäristöt. Merkittävä itsetunnon ja itseluottamuksen lähde on kokemus siitä, että on tärkeä ihminen kaikkine omine piirteineen. Näin ollen valmentajan perustava tehtävä on arvostaa urheilijoitaan erilaisina ihmisinä juuri itsenään. Salaisuus on se, että tämän arvostuksen myötä urheilijat motivoituvat ja kykenevät työskentelemään myös urheilun kannalta kehitettäviksi arvioitujen ominaisuuksiensa parantamiseksi. •• Itseluottamuksen tulokselliseksi kehittämiseksi on oleellista, että urheilijat saavat harjoituksia ja tehtäviä, jotka tuntuvat heistä käytännössä mahdollisilta toteuttaa. Tämä toteutuu, kun valmentaja osaa ohjata urheilijoitaan perustaitojen harjoituksissa mahdollisimman tarkkojen ja yksityiskohtaisten kuvausten tekemiseen sekä mahdollisimman käytännönläheisten, pienten edistysaskelien suunnitteluun. Tämä vie usein jonkin verran aikaa oppia ja monet, varsinkin nuoret urheilijat tarvitsevat tässä aluksi valmentajan apua. Ajankäyttö tähän maksaa itsensä takaisin voittopuolisesti suorituksiinsa ja itseensä luottavana urheilijana tulevaisuudessa! Harjoitteet Harjoitus 1. Positiivisten asioiden juorupiiri Harjoituksen tavoite Harjoitus opettaa kiinnittämään huomiota siihen, mitä asioita toisissamme ja itsessämme arvostamme. Se kehittää itsetuntemusta ja taitoa antaa ja ottaa vastaan palautetta. Harjoitus toimii hyvin lämmittelyharjoituksena itseluottamusteemaan ympärillä. Harjoituksen kuvaus Istukaa urheilijoiden kanssa piiriin. Yksi urheilija vuorollaan kääntää selän muille piirissä istuville. Jokainen piirissä istuva kertoo kääntyneestä urheilijasta yhden positiivisen asian, jonka hän haluaa jakaa kaikille ryhmäläisille. Asiat voivat liittyä esimerkiksi urheilijan lajitaitoihin, harjoitteluun, ohjelmaan, persoonaan, kilpailupukuun jne. Jokainen urheilija kääntää vuorotellen selän ja saa kuulla itsestään positiivisia, itseluottamusta tukevia asioita. Lopuksi jokainen kirjaa ylös, minkälaisia positiivisia asioita hän kuuli muilta itsestään. Ohjaaja voi auttaa urheilijoita keksimään asioita esittämällä lisäkysymyksiä, kuten ”minkälainen harjoittelija / kilpailija / koululainen tämä luistelija on”. 55 Suomen urheilupsykologinen yhdistys Harjoitus 2. Vahvuuksien tarkastelu Harjoituksen tavoite Harjoituksen tavoitteena on oppia hahmottamaan ja pohtimaan omia vahvuuksia monipuolisesti. Harjoituksen kuvaus Edellistä harjoituksen (positiivisten asioiden juorupiiri) tuloksena syntynyttä listaa jatketaan pohtimalla itse, mitkä ovat minun vahvuuksiani. Tämän jälkeen esitellään kolme kategoriaa, joiden perusteella vahvuudet jaotellaan omiin sarakkeisiin seuraavasti: a) Vahvuuteni lajitaidoissa (esim. kaksoisakseli, kiihdytyspiruetti ja twisselit) b) Vahvuuteni harjoittelijana (esim. aina ajoissa, venyttelen kotona, hyvä keskittymään) c) Vahvuudet persoonassani (esim. kannustan muita, olen iloinen, en jää murehtimaan epäonnistumisia, pitkäjänteinen) Jokaisen kategorian voi merkitä myös symbolilla. Esimerkiksi lajitaidot luistimella, harjoittelun kellolla ja persoonan hymynaamalla. Tämän jälkeen tarkastellaan kuinka monta vahvuutta kussakin kategoriassa on. Luistelijoita pyydetään pohtimaan vahvuuksiaan vielä tarkemmin ja lisäämään vahvuuksia niihin kategorioihin, joissa on vähiten listattuja asioita. Tämän jälkeen luistelija esittelee valitusta kategoriasta yhden vahvuutensa. Lopuksi pohditaan miltä tuntui tehdä tällainen harjoitus ja kannattaisiko sitä tehdä jatkossakin. Harjoitus 3. Ominaisuuksien ja taitojen kehittäminen Harjoituksen tavoite Harjoituksen tavoitteena on kehittää itsevarmuutta keskittymällä yhden vahvuuden vahvistamiseen ja yhden kehityskohteen kehittämiseen 1-2 viikon ajan. Harjoituksen kuvaus Edellisen harjoituksen (vahvuuksien tarkastelu) pohjalta valitaan yksi vahvuus, jota halutaan lähteä vahvistamaan sekä mietitään yksi kehittymiskohde (lajitaidoissa, harjoittelussa tai persoonassa), jota halutaan lähteä kehittämään. Kirjataan vahvuus ja kehittämiskohde ylös ja mietitään mitä konkreettisia asioita tulevan viikon tai kahden aikana tullaan tekemään, jotta valitut ominaisuudet tai taidot voivat kehittyä. Esimerkiksi: Vahvuuteni: kaksoisakseli Vahvistaminen: Videoin kaksoisakseleitani eri tilanteissa: aamujäällä, isossa hallissa iltajäällä, esiintymistilanteessa ja kilpailutilanteessa. Analysoin, mitkä asiat akselissani 56 Suomen urheilupsykologinen yhdistys sujuvat hyvin ja keskustelen valmentajani kanssa vahvuuksistani kaksoisakselin suorittamisessa. Lähden myös pohtimaan, mitkä ovat seuraavat kehittymiskohteeni, teenkö kaksoisakselin yhdistäviin askeliin, hyppysarjaan vai vapaaohjelman loppuun. Kehitettävä ominaisuus: nollaamisen taito harjoitustilanteessa (esim. kolmoistulppi -harjoitus) Aina kun huomaan, että hermostun (esimerkiksi kolmoistulppi -harjoituksessa) annan itselleni yhden yrityksen korjata hypyn tai harjoitteen. Harjoitusta ennen hengitän kolme kertaa syvään ja sanon itselleni ”rauhoitu ja kerää voimia, nyt se menee” tmv. Jos tämä ei onnistu menen juomapullon luokse, jossa käyn läpi, mistä hermostukseni johtuu (hyppy ei suju teknisistä ongelmista johtuen, olen väsynyt, en saa valmentajalta palautetta jne.) ja päätän, mitä teen seuraavaksi (esimerkiksi käyn hypyn mielikuvissa läpi ja yritän uudestaan tai menen pyytämään valmentajalta neuvoja). Jos hyppy ei suju kolmen seuraavan yrityksen jälkeen unohdan sen vähäksi aikaa ja siirryn seuraavaan harjoitukseen. Tunnin lopuksi voin vielä yrittää kolmoistulppia jos valmentaja antaa siihen luvan ja minusta tuntuu vahvasti siltä, että jaksan yrittää. Harjoitus 4. Itseluottamuksen tarkkailupäiväkirja Tavoitteet Harjoituksen tavoitteena on auttaa urheilijaa tunnistamaan paremmin itseluottamuksen tunteitaan ja sitä, minkälaiset asiat, ajatukset ja tunteet erityisesti vaikuttavat itseluottamuksen kokemukseen. Tämä auttaa urheilijaa lisäämään ja voimistamaan itseluottamustaan käytännössä. Kuvaus Ks. liite: Itseluottamuksen tarkkailupäiväkirja. TrainingFocus -harjoite, yksilöurheilu, perustaidot. Kirjoittaja Terhi Lehtoviita, LitM, Master Studies in Sport and Exercise Psychology, psyykkinen valmentaja, yrittäjä. Kilpaurheilu- ja valmennustausta muodostelmaluistelussa. Toimii psyykkisenä valmentajana Mäkelänrinteen urheilulukiossa, Pääkaupunkiseudun Urheiluakatemiassa sekä useiden yksilö- ja joukkueurheilijoiden ja valmentajien kanssa. Suomen urheilupsykologisen yhdistyksen puheenjohtaja. terhi.lehtoviita@sportfocus.fi 050 586 2618 www.sportfocus.fi 57 Yksilöurheilu Itseluottamus TASO 2 Harjoite 5: Itseluottamuksen tarkkailupäiväkirja Kotitehtäväksi + loppukeskustelu Harjoituslomakkeet urheilijoille Suoritusohjeet Kirjaa sovitun ajanjakson ajan jokaisen harjoituksen jälkeen ajatuksiasi ja huomioitasi ylös aina, kun huomaat kokevasi hyvää itseluottamusta. Pohdi myös, mistä se mahdollisesti johtui. Kirjaa ajatuksiasi ja huomioitasi sekä lajiharjoitusten ja kilpailujen että myös kaikkien muiden harjoitusten aikana ja jälkeen, kuten voimaharjoitusten, venyttelyjen, lenkkien tai muiden vastaavien yhteydessä. HARJOITUS 1: Päivämäärä ja paikka: ____________________________________________________________________ Valmentaja: ____________________________________________________________________ Harjoituksen sisältö: ____________________________________________________________________ 1. Muistiinpanot siitä, missä kohdin harjoitusta tai kilpailua, ja mitä tehdessä koin hyvää itseluottamusta: _________________________________________________________________________________ _________________________________________________________________________________ _________________________________________________________________________________ _________________________________________________________________________________ 2. Pohdintoja ja ajatuksia siitä, mistä hyvä itseluottamuksen tunne yllä mainittuina hetkinä johtui: _________________________________________________________________________________ _________________________________________________________________________________ _________________________________________________________________________________ _________________________________________________________________________________ Yksilöurheilu Itseluottamus TASO 2 HARJOITUS 2: Päivämäärä ja paikka: ____________________________________________________________________ Valmentaja: ____________________________________________________________________ Harjoituksen sisältö: ____________________________________________________________________ 1. Muistiinpanot siitä, missä kohdin harjoitusta tai kilpailua, ja mitä tehdessä koin hyvää itseluottamusta: _________________________________________________________________________________ _________________________________________________________________________________ _________________________________________________________________________________ _________________________________________________________________________________ 2. Pohdintoja ja ajatuksia siitä, mistä hyvä itseluottamuksen tunne yllä mainittuina hetkinä johtui: _________________________________________________________________________________ _________________________________________________________________________________ _________________________________________________________________________________ _________________________________________________________________________________ HARJOITUS 3: Päivämäärä ja paikka: ____________________________________________________________________ Valmentaja: ____________________________________________________________________ Harjoituksen sisältö: ____________________________________________________________________ 1. Muistiinpanot siitä, missä kohdin harjoitusta tai kilpailua, ja mitä tehdessä koin hyvää itseluottamusta: _________________________________________________________________________________ _________________________________________________________________________________ _________________________________________________________________________________ 2. Pohdintoja ja ajatuksia siitä, mistä hyvä itseluottamuksen tunne yllä mainittuina hetkinä johtui: _________________________________________________________________________________ _________________________________________________________________________________ _________________________________________________________________________________ Suomen urheilupsykologinen yhdistys Matti Alpola Taidon oppiminen mallittamalla Tämän harjoituksen tavoitteena on oppia uusi taito, oppia taito uudelleen tai vahvistaa jo olemassa olevaa taitoa. Harjoitus sopii erityisen hyvin teknistä osaamista sisältävien taitojen oppimiseen. Tätä voi käyttää esimerkiksi uimarin ollessa loukkaantumisen tai muun syyn takia harjoitustauolla oheisharjoitteena. Harjoituksella pyritään kokonaisvaltaiseen oppimiseen ilman taidon pilkkomista osa-alueisiin. Tässä harjoituksessa on olennaista uimarin oman mielikuvituksen käyttö ja sen kautta hänen kielen, mielen ja kehon ohjelmointi tavoitteen suuntaan. Näin oppiminen tapahtuu kehollisesti usealla eri tasolla ja suurimmalta osin alitajuisella tasolla. Ihminen oppii katselemalla ja seuraamalla muita. Tässä versiossa harjoitus tehdään tietokonetta tms. käyttäen. Muissa versioissa on mahdollista käyttää elävää mallia tai uimarin omaa mielikuvitusta. Harjoitus toimii parhaiten ulkopuolisen ohjauksessa, jolloin uimarin on helppo keskittyä eläytymiseen. Suosittelen myös läpinäkyvyyttä eli uimarille kannattaa avata ennen harjoitusta ja sen jälkeen mihin harjoituksella pyritään, mikä lisää oppimiseen vielä yhden tason. Case: uinnin starttihypyn oppiminen 1. Uimari ja valmentaja valitsevat mallin, jolla starttihyppy toimii ihanteellisesti. 2. Mallista tehdään koneen muistiin elokuva, jossa on lukuisia (esim. 20) starttihyppyjä peräkkäin. 3. Uimaria pyydetään ajattelemaan ja toistamaan mielessään: ”Minä osaan tuon starttihypyn”. Sisäinen puhe tulee olla osaan -muodossa. 4. Uimari katsoo elokuvan tarkkaillen hyppyyn liittyviä yksityiskohtia, liikkeitä, eleitä, tuntemuksia omassa kehossaan. 5. Uimari katsoo elokuvan uudestaan ajatellen itsensä mallin paikalla. Samalla hän esittää mielelleen pyynnön, että se muokkaa mallin juuri hänelle itselleen sopivaksi. 6. Uimari katsoo elokuvaa uudelleen, astuu mielessään elokuvaan ja eläytyy mallin paikalle tarkkaillen, mitä mielessä ja kehossa tapahtuu. 7. Halutessa voidaan kohdat 3 – 6 käydä läpi useaan kertaan. 8. Valmentaja keskustelee uimarin kanssa oppimastaan. Kirjoittaja Matti Alpola on kasvatustieteiden maisteri, kouluttaja, työnohjaaja ja henkinen valmentaja. Hänellä on myös NLP Trainer-koulutus. Henkinen valmennus on kiinnostanut häntä jo opiskeluajoista lähtien. Matti on tehnyt henkisen valmennuksen saralla 60 Suomen urheilupsykologinen yhdistys töitä mm. yleisurheilijoiden, taitoluistelijoiden ja triathlonistien parissa. Hän on Suomen uintimaajoukkueen henkinen valmentaja. Mattia kiinnostaa erityisesti voittamiseen tähtäävän yhteistyökulttuurin rakentaminen. Ihminen on enemmän ollessaan osa yhteisöä kuin yksin ja tämä on vielä monelta osin hyödyntämätön voimavara yksilölajien valmennuksessa. Mattia kiinnostaa, kuinka huippuvalmentaja luo sellaisen henkisen tilan, jossa huippusuoritus ja onnistuminen ovat mahdollisia. Tästä hänellä on menossa uutta luova mallittamishanke yhdessä Päivi Steffenin kanssa. matti@alpola.fi www.alpola.fi +358 44 585 5123 61 Suomen urheilupsykologinen yhdistys Päivi Steffen Alisuoriutumisen käsittely mielikuvaharjoitusten avulla Tällä NLP-taitoihin perustuvalla harjoituksella voidaan käsitellä esim. alisuoriutumiseen liittyviä tunteita. Ihmisen keho ja mieli muistavat voimavaratunteita erilaisten aistikokemusten (näkö-, kuulo-, tunto-, haju-, makuaisti) kautta. Esimerkkiharjoituksessa kerrotaan uimarista, joka jostain syystä ei ole pystynyt parhaimpaan suoritukseen, eli hän on alisuoriutunut kilpailuhetkellä. Uimari kuvailee omin sanoin tunnettaan näin: ”Rentous ja hyvä vireys ovat kilpailutilanteessa kateissa. Rentouden sijaan tilalla on jännittämistä ja siihen saattaa liittyä vatsa- ja päänsärkyä. Vaikka kuntoni on tosi kova, niin kilpailuhetkellä uinti ei suju yhtä hyvin kuin harjoitustilanteissa täysillä uidessa.” Alisuoriutumisen ja siihen liittyvien negatiivisten tunteiden sijaan henkinen valmentaja kiinnittää uimarin huomion hänen tarvitsemiinsa voimavaratunteisiin. On tärkeää pyrkiä vahvistamaan uimarin jo olemassaolevia positiivisia tunteita ja niihin liittyviä aistikokemuksia. Valmentaja pyytää urheilijaa kertomaan niistä tunteista ja voimavaroista, joita hän omasta mielestään tarvitsee ja, mitä hän haluaa tuntea kilpailuhetkellä. Mikä/mitkä asiat auttaisivat uimaria suoriutumaan kilpailuissa paremmin? 1. Uimari kertoo tarvitsevansa enemmän luottamusta omaan suoritukseen ja hän haluaa myös tuntea taistelutahtoa. 2. Valmentaja pyytää uimaria kertomaan sellaisesta tilanteesta, jolloin uimari on luottanut omaan suoriutumiseensa. (Tilanne voi olla miltä tahansa elmänalueelta. Sen ei tarvitse välttämättä liittyä urheiluun.) Kerro ja kuvaile tilannetta? Mitä silloin tapahtui? Missä olit? Liittyykö tilanteeseen, jokin tietty ääni tai musiikki? Liittyykö kokemukseen joitain tiettyjä värejä tai muotoja? Millainen on se tunne, kun luotat itseesi täysin? Kun uimari muistaa tällaisen tilanteen hän kuvailee sitä ja kertoo tuntemuksistaan. Kun tunne on ns. ”päällä” eli tässä tapauksessa luottamus itseen, se voidaan konkreettisesti painaa johonkin kohtaan kehoa esim. sydämeen/rintakehään. Tätä kutsutaan tunnetilan ankkuroinniksi*). Koskettamalla juuri tätä kehon osaa myöhemmin, voidaan samainen tunnetila aktivoida nopeasti uudestaan, missä tahansa eri tilanteessa. Seuraavaksi valmentaja pyytää uimaria kertomaan tilanteesta, missä hänellä on ollut taistelutahtoa. 62 Suomen urheilupsykologinen yhdistys Kerro ja kuvaile tilannetta? Mitä silloin tapahtui? Missä olit? Liittyykö tilanteeseen, jokin tietty ääni tai musiikki? Liittyykö kokemukseen joitain tiettyjä värejä tai muotoja? Millainen on se tunne, kun sinulla on taistelutahtoa? Mistä tiedät, että nyt kyse on taistelutahdosta? Uimari kuvailee tällaista tilannetta ja kertoo tuntemuksistaan. Taistelutahdon tunnetila voidaan myös ankkuroida kehoon. Uimari sanoo tuntevansa taistelutahdon jaloissaan, tarkemmin etureisissään, joten hän haluaa ankkuroida tunteen käsien kosketuksella etureisiin. 3. Valmentaja pyytää uimaria aktivoimaan molemmat tunneankkurit. Koskettamalla sydämeen/rintaan luottamuksen tunne aktivoituu ja koskettamalla reisiä taistelutahdon tunne aktivoituu. 4. Valmentaja pyytää uimaria kuvittelemaan itsensä seuraaviin kilpailuihin: ”Millaista uiminen on nyt kun luotat itseesi ja kun sinulla on taistelutahtoa? Näe, koe, kuule ja tunne mielessäsi ja kehossasi, miten uintisi sujuu nyt.” *) Ankkuroinnista lisää esim. kirjassa: Monessa mielessä, toimittaneet: Riitta Asikainen, Peter von Harpe 63 Suomen urheilupsykologinen yhdistys Kirjoittaja Päivi Steffen on hyvinvointi- ja henkinen valmentaja sekä NLP Trainer ja työskentelee omassa yrityksessään. Päivi on itse harrastanut ja kilpaillut nuorempana uinnissa. Oman uintiuran jälkeen Päivi on laajentanut vesiurheiluosaamistaan uinnin lisäksi vesiliikunnan, syvän veden harjoittelun, vesijuoksun ja vesirentouksen pariin. Tällä hetkellä Päivi valmentaa triathlonisteille uintia. Lisäksi hän tekee henkistä valmennusta eri urheilulajien harrastajille. Päivin erityinen mielenkiinto valmennuksessa kohdistuu urheilijan kokonaisvaltaiseen huomioimiseen. Urheilusuorituksessa vaikuttavat samanaikaisesti urheiljian fyysinen, psyykkinen ja sosiaalinen kunto/olosuhteet. Psyykkinen ja sosiaalinen pääoma sekä niiden kehittäminen ovat taitoja, joihin Päivin mielenkiinto on ehtymätön. Ajankohtaisena hankkeena on menossa Matti Alpolan kanssa huippuvalmentajien mallittaminen. Mallittamisella saadaan tietoa siitä, miten valmentaja rakentaa valmentaessaan sellaisen henkisen tilan, että urheilijan/urheilijoiden onnistuminen on mahdollista. Päivi Steffen / Audienssi paivi.steffen@audienssi.fi 045-2085185 www.audienssi.fi 64 Suomen urheilupsykologinen yhdistys Leena-Maija Lauttio Kuunnellaan, kehitetään – Kysely ja keskusteluteemoja nuorten joukkueen kanssa toimivien aikuisten yhteistyön ja vuorovaikutuksen kehittämiseksi Joukkueen ilmapiirillä ja ihmissuhteiden toimivuudella voi olla hyvinkin suuri merkitys menestyksen ja urheilun ilon taustatekijöinä. Nuorten urheilijoiden kanssa toimiva aikuinen saa kyselyn avulla virikkeitä oman toimintansa kehittämiseen. Keskusteluteemat auttavat aikuisten yhteistyön kehittämisessä. Kysely yksilötyönä Vastaa seuraaviin kysymyksiin. Ohjeet pisteiden laskemiseen ja palautteen löydät kyselyn lopusta. 1. Rauhallinen puhetapa yhteistyötilanteissa a) on minulle luontainen b) on tavoitteenani, mutten aina siihen pysty c) on vaikeaa toteuttaa, haluaisin kyllä kehittää sitä 2. Muiden keskittynyt kuunteleminen on tärkeää, mutta joskus vaikeaa. Miten arvioisit itseäsi kuuntelijana? a) olen usein niin kiinni omissa ajatuksissani, etten kuuntele kovin hyvin muita b) en aina jaksa keskittyä siihen, mitä minulle sanotaan c) yritän pysähtyä kuuntelemaan, mitä minulle kerrotaan 3. Jokainen joukkueen toiminnassa mukana oleva vaikuttaa sen ilmapiiriin. Millainen on sinun osuutesi hyvän ilmapiirin rakentamisessa? a) olen tietoinen asiasta ja koetan muistaa sen kaikissa sanomisissani ja tekemisissäni b) toimin omalla tavallani, otan kyllä saamani palautteen huomioon c) mä oon mikä oon, enkä voi muuksi tulla – vaikuttaa se ilmapiiriin sitten miten hyvänsä 65 Suomen urheilupsykologinen yhdistys 4. Menestystä ja epäonnistumisia on jokaisen urheilijan ja joukkueen matkan varrella. Osaatko iloita toisen menestyksestä ja toisaalta tukea epäonnistumisen hetkellä? a) osallistun niin iloon kuin pettymykseenkin parhaani mukaan b) menestystä on helpompi juhlia kuin seistä toisen rinnalla silloin, kun kaikki menee pieleen – joskus toisen menestys tuo mieleen kateuttakin c) kaikki kilpailevat kaikkien kanssa, ja niin menestys kuin epäonnistuminenkin ovat yksityisasioita 5. Vanhemmat ja valmentajat kasvattavat yhdessä nuorta urheilijaa. Näinkö on? a) toteutuu aika harvoin, ei ole yhteistä aikaa eikä näkökulma tunnu kovin tärkeältä b) tavoitteet ovat samansuuntaisia, mutta pääasiassa erillään toimitaan c) kasvattajan rooli on kaikilla joukkueen aikuisilla ja tavoitteista, onnistumisista ja vaikeuksista keskustellaan Pisteitä saat testistä näin: 1. a) 3 b) 2 c) 1 2. a) 1 b) 2 c) 3 3. a) 3 b) 2 c) 1 4. a) 3 b) 2 c) 1 5. a) 1 b) 2 c) 3 Jos sait 12-15 pistettä, edellytyksesi kehittää joukkueen ilmapiiriä vaikuttavat hyviltä. Jatka kehittämistä ja pyri tartuttamaan rakentavia toimintatapoja muihinkin. Myönteisten ja rakentavien käytäntöjen lumipalloefektiä kannattaa tavoitella. Jos pisteitä kertyi 9-11, kannattaa miettiä, mitä voisit omassa toiminnassasi ja suhtautumisessasi vielä kehittää. Jokainen mukanaolija vaikuttaa omalta osaltaan joukkueen ilmapiiriin. Muutos on aina parasta aloittaa omasta toiminnastaan, esimerkki vetää sitten usein muutkin mukaan. Jos sait pisteitä 5-8, kehittämisen varaa voisi näissä asioissa olla. Voit omaa toimintaasi pohtimalla ja kehittämällä saada paljonkin hyvää aikaan. Voit palata kysymyksiin ja katsoa, löytyisikö niiden vaihtoehdoista hyviä ideoita tai tavoitteita. Keskusteluteemoja Keskusteluteemoista voidaan rakentaa joukkueen aikuisten kesken kehittämisprosessi esim. kuukausittaisiin palavereihin. Palaveriin otetaan aina yksi keskusteluteema, jota käsitellään yhteistyötä pohtien ja tavoitteista keskustellen. Kun kaikki teemat on kä- 66 Suomen urheilupsykologinen yhdistys sitelty, prosessi päätetään niiden arviointiin: olemmeko kehittyneet, onko tapahtunut muutosta myönteiseen suuntaan. Teemat, joihin yksilötyönä tehdyssä kyselyssä on vastattu Onko puhetapa yhteistyötilanteissamme rauhallinen Kuuntelemmeko toisiamme kunnolla Rakennammeko tietoisesti hyvää ilmapiiriä Osaammeko iloita menestyksestä ja tukea rakentavasti epäonnistumisen hetkillä Kasvatammeko yhdessä ja yhteistyössä nuoria urheilijoita Muita teemoja yhteiseen keskusteluun Millaiset ovat pelisäännöt ja käytännöt, ovatko ne reiluja ja tasapuolisia Miten tartutaan koettuun ja nähtyyn epäoikeudenmukaisuuteen Onko meillä negatiivisuutta: selkään puukottamista, huutamista, lyödyn lyömistä Miten sujuu palautteen antaminen ja vastaanottaminen Mahtuuko joukkueeseen erilaisin tavoittein, keskustellaanko tavoitteista Miten suhtaudumme erilaisuuteen Saako valmentaja riittävän työrauhan Onko johtaminen selkeää Kirjoittaja Leena-Maija Lauttio on organisaatiopsykologi. Hän on työskennellyt aikuiskouluttajana ja koulutussuunnittelijana, psykologina ja kehittämiskonsulttina erilaisten työ- ja järjestöorganisaatioiden kanssa. Hän toimii yrityksessään Kuunnellen Organisaatiopsykologiset palvelut. Leena-Maija harrastaa kuntoliikuntaa, perhepiiristä ovat läheisiä palloilulajit, erityisesti lentopallo. Yhteydenotot ja palaute Leena-Maija Lauttio Kuunnellen Organisaatiopsykologiset palvelut www.kuunnellen.fi lmlauttio@kuunnellen.fi 67 Suomen urheilupsykologinen yhdistys Leena Matikka ja Bosse Backman Golfin psyykkinen tasoitus (PsyHCP) – itsearviointiasteikon kehittäminen Tausta Golf on laji, jossa pelaajat voivat seurata omaa kehitystään kansainvälisen tasoitusjärjestelmän avulla. Tasoitusjärjestelmä mahdollistaa myös sen, että eritasoiset pelaajat voivat vertailla omia nettotuloksiaan. Paremmat pelaajat eivät saa vähentää bruttotuloksestaan yhtä paljon lyöntejä kuin heikommat. Jokaisella pelaajalla on keskimääräisten suoritusten mukaiset henkilökohtaiset tasoitukset lukuun ottamatta ammattilaispelaajia. Golftasoitus lasketaan pelaajan lyöntimäärän perusteella. Kentän par on tavallisesti 72. Jos pelaaja selvittää 18 reikäisen kentän tällä lyöntimäärällä, hänen tasoituksensa (HCP) on 0. Karkeasti laskien esim. 100 lyöntiä tuottaa HCP:n 28. Suomessa korkein tasoitus voi olla 54, yleensä Euroopassa HCP 36 on korkein. Pelitasoitukseen vaikuttavat kaikki pelaajan taidot, pelaajan fyysinen kunto ja kentän olosuhteet. Pelaajan fyysisten ominaisuuksien arvioimiseksi on laadittu erityinen fyysinen tasoitus (TPI). Vastaavalla tavalla, voitaisiin arvioida, mitä psyykkisiä omi- 68 Suomen urheilupsykologinen yhdistys naisuuksia tai taitoja pelissä menestyminen edellyttää. Arvioinnin perusteella pelaaja ja valmentaja voisivat suunnitella harjoitusohjelman, jossa myös psyykkiset vahvuudet ja kehittämistarpeet olisi huomioitu. Tarkoitus Tarkoituksemme on laatia itsearviointiin perustuva arviointimenetelmä sellaisten psyykkisten taitojen arvioimiseksi, joita golfissa menestyminen edellyttää. Arviointimenetelmän käytöllä pyritään lisäämään pelaajan itsetuntemusta ja kiinnittämään huomiota svingitekniikan ja fyysisten edellytysten lisäksi pelissä tarvittaviin psyykkisiin ja sosiaalisiin taitoihin sekä pelistrategisiin kysymyksiin. Itsearvioinnin tuloksena pelaaja saa henkilökohtaisen profiilin golfissa tarvittavista psyykkisistä taidoistaan ja yhteenvetona pistemäärän, jota voidaan pitää hänen psyykkisenä tasoituksenaan (PsyHCP). Jos pelaaja haluaa parantaa PsyHCP:taan, hän voi oman profiilinsa perusteella laatia suunnitelman, valita harjoitteet ja seurata edistymistään toistamalla itsearviointeja. Pelaaja voi myös tarkastella PsyHCP:tään rinnan kokonaisvaltaisesta suorituskyvystään kertovan HCP:n kanssa ja päätellä, ovatko hänen vahvuutensa/heikkoutuensa psyykkisillä alueilla. Arviointiasteikkojen laatiminen ja käyttö •• Pohjatyönä on laadittu golfin psyykkinen lajianalyysi. •• Lajianalyysissa on määritelty kriittiset psyykkiset taidot, joita pelaaja tarvitsee golf-kilpailuissa ja harjoittelussa. Nämä taidot voivat olla yleisiä (muissakin lajeissa vaadittavia) ja erityisiä (psyykkisiä taitoja, joita tarvitaan erityisesti golfissa). •• Arviointiasteikkoon otettavien kriittisten taitojen määrä on pilottivaiheessa rajattu. •• Jokaista kriittistä taitoa mitataan ulottuvuudella, jonka arvot vaihtelevat 0 – 36 välillä. Asteikot ovat ns. graafisia analogia-asteikoita. •• Arvioinnin tekee pelaaja itse. Tuloksesta hän voi keskustella valmentajansa ja/tai ryhmän kanssa. Arvioinnin voi tehdä myös valmentaja erikseen. Tällöin on mahdollista vertailla pelaajan itsearviointia ja valmentajan arviointia. •• Asteikoiden keskiarvo kertoo Golfin psyykkisen tasoituksen (PsyHCP). •• Tulosta voidaan verrata pelaajan tarkkaan tasoitukseen (HCP) ja hyödyntää pohdittaessa, mitä osa-aluetta pelaajan olisi hyvä kehittää halutessaan parantaa kokonaisvaltaista pelitasoaan ja tuloksiaan. 69 Suomen urheilupsykologinen yhdistys Asteikkojen jatkokehittely Tavoitteenamme on ollut laatia ensimmäinen kokeiluversio, jonka avulla voidaan kerätä menetelmän käyttökokemuksia ja dataa asteikkojen jatkokehittelyä varten. Kokeiluversio on datan keräämiseksi tehty Webropol-ohjelmalla. Näin on mahdollista kerätä helposti kokemuksia ja dataa. Jos haluat osallistua kehittämistyöhön, tee itsearviointi netissä. Pääset täyttämään lomakkeet osoitteessa: www.webropolsurveys.com/PsyHCP.net Graafisten analogiasteikkojen rakentamisen perusteet •• Lähdetään rakentamaan itsearviointiasteikkoja taito (asteikon ulottuvuus) kerrallaan ja lisätään vähitellen mukaan otettavien taitojen lukumäärää •• Esimerkit ovat konkreettisista tilanteista pelissä, eräänlaisia tärppejä vaativuusjärjestyksessä •• Otetaan huomioon, että asteikot soveltuvat myös hyvin vähän pelanneille, niin että niitä voidaan lähteä käyttämään jo alkeiskurssin jälkeen •• Ulottuvuuksien kuvausten rakentaminen vaativuusjärjestykseen houkuttelee pelaajaa tunnistamaan vähittäistä kehitystä ja luomaan konkreettisia tavoitteita. Golfin psyykkisten taitojen asteikot kokeiluversiossa 1. Itseluottamus 2. Mielikuvien käyttö 3. Rauhoittuminen 4. Fokusointi eli keskittyminen 5. Pelkotilojen hallinta Ohje itsearviointiin Lue asteikon kuvaukset huolellisesti läpi ja valitse vaihtoehdoista se, joka kuvaa parhaiten sinun omaa tämänhetkistä toimintaasi. Esimerkit on pisteytetty 0 – 36. Merkitse koontilomakkeelle valintasi mukainen pistemäärä. Jos sinun on vaikea valita kahdesta peräkkäisestä vaihtoehdosta, voit merkitä pistemäärän myös näiden välitä. Käy läpi jokainen asteikko ja merkitse pistemääräsi muistiin koontilomakkeelle. Kun olet käynyt läpi ja merkinnyt pisteet kaikista viidestä asteikosta, voit laskea koontilomakkeelta pisteiden keskiarvon. Se kertoo tämän hetkisen Golfin psyykkisen tasoituksesi (PsyHCP). 70 Suomen urheilupsykologinen yhdistys Itseluottamus 0 Luotan täydellisesti itseeni ja osaamiseeni kaikissa pelitilanteissa. Esim. lyönti saariviheriölle ei aiheuta minkäänlaisia epävarmuuden tuntemuksia. Päinvastoin. Haasteet saavat minusta esiin parhaat puoleni. 6 Luotan siihen, että pystyn pelaamaan koko kierroksen omalla parhaalla tasollani. En hallitse kaikkia tilanteita täydellisesti, mutta se ei häiritse minua. Jos otan riskejä, teen sen tietoisesti. Epäonnistumiset eivät jää painamaan mieltäni. 12 Pystyn harjoituskierroksella arvioimaan melko hyvin, millä todennäköisyydellä suunnittelemani lyönti onnistuu (pituus, sektori, kierteet). En aina onnistu, mutta se ei vaikuta itseluottamukseeni. Totean vain, että näin kävi ja jatkan pelaamista tarkistaen väyläsuunnitelmani. 18 Epäonnistumisten kohdatessa, mielialani laskee ja alan miettiä, opinko ikinä pelaamaan golfia tavoitetasollani. Onneksi tunnen osaavani monia muita asioita ihan kelvollisesti. Pystynkin palauttamaan luottavaisen mieleni omilla keinoillani viimeistään seuraavalla väylällä. 24 Kun epäonnistun lyönnissä, minua harmittaa tosi paljon. Huono tuuleni johtaa minut ajattelemaan, että olen huono golffari. Mietin, miksi minulle aina käy näin 71 Suomen urheilupsykologinen yhdistys ja olen kyllä paljon huonompi kuin pelitoverini. Pystyn kuitenkin omin neuvoin kokoamaan itseluottamukseni rippeet ja palauttamaan positiiviset odotukset. 30 Kierroksen ensimmäinen epäonnistunut lyönti saa minut ajattelemaan, että koko kierros menee pieleen. Jatkan hampaita kiristellen. Huono tuuleni kestää pitkään. 36 Koen usein epävarmuutta, kun asetun lyömään. Vaikka minulla olisi vain 50 cm:n putti jäljellä, pelkään sen epäonnistuvan. Ajattelen, että tehtävä on helppo, mutta minä en varmaan siitäkään selviydy. Mielikuvien käyttö 0 Olen mestari mielikuvien hyödyntämisessä. Voin milloin tahansa kuvitella seuraavan lyönnin tai putin. Näen, kuulen ja tunnen sen kehossani. Osaan tarvittaessa hidastaa tai nopeuttaa mielikuvaa ja jakaa sitä osiin. 6 Mielikuvien luominen on minulle helppoa. En kuitenkaan aina malta käydä suunniteltua lyöntiä läpi mielikuvana. 12 Mielikuvien selkeys ja hyödyllisyys on välillä hukassa. Varsinkin jos alan jännittää, en löydä helposti mielikuvan kehollista tuntumaa. 18 Pystyn hyvin visualisoimaan lyönnin etukäteen, mutta en aina löydä sen yhteyttä keholliseen tuntumaan. 24 Korvaan kokonaisvaltaisen mielikuvan usein hakemalla kehollista tuntumaa ja rytmiä lyöntiin. Tämä vie ajatukseni helposti lyönnin analysointiin ja alan miettiä lyöntiteknisiä asioita kesken pelikierroksen. 30 En osaa vielä valita jokaiselle lyönnille maalia enkä kuvitella lyöntiä mielessäni etukäteen, mutta harjoittelen onnistuakseni tässä. 36 Mielestäni mielikuvien käyttö on turhaa. Menen pallolle ja lyön kaikella voimalla. Rauhoittuminen 0 Olen oppinut itselleni sopivat tavat rauhoittua ja pystyn rauhoittamaan mieleni kaikissa golf-pelin tilanteissa niin harjoitus- kuin kilpailukierroksellakin. 6 Osaan käyttää itselleni sopivia rauhoittumistekniikoita, mutta en onnistu vielä rauhoittamaan itseäni nopeasti kaikissa tilanteissa. Rauhoittumiseen voi kulua 5-10 minuuttiakin. Vaikeuksia tuottavat erityisesti tilanteet, joissa jännitys ilmenee fyysisinä oireina. 12 Pystyn melko hyvin rauhoittamaan itseni, jos tunnistan ennakolta jännittyneisyyden kasvamisen. Esim. kilpailujännitystä olen opetellut käsittelemään valmistautumisrutiinien avulla. Kun tunnistan tilanteen, jossa jännitys alkaa kasvaa liian suureksi, pystyn keskimäärin 60 %:ssa tilanteista rauhoittamaan mieleni melko nopeasti. 72 Suomen urheilupsykologinen yhdistys 18 Kun tunnistan tilanteen, jossa jännitys alkaa muuttua sietämättömäksi, pystyn keskimäärin 30 %:ssa tilanteista rauhoittamaan mieleni kohtuullisen nopeasti. 24 Mieleni rauhoittaminen on useimmiten todella vaikeaa. Kokeilen erilaisia keinoja, kuten syvään hengittämistä, rohkaisevaa itsepuhelua tai keskustelua peliseuran kanssa. Joskus joku näistä toimii ja pystyn jatkamaan peliä rauhallisin mielin. 30 Olen opetellut rauhoittumaan omalla tavallani, esim. kiinnittämällä huomion hengitykseen ja hengittämällä syvään muutaman kerran. Keino toimii jo melko hyvin hankalissa paikoissa, kuten veden ylityksissä ja hiekkaesteissä, mutta en aina muista käyttää sitä. 36 Kun jännitys kasvaa sietämättömäksi, en voi muuta kuin odottaa ja toivoa, että se aikanaan hellittää. Fokusointi eli keskittyminen 0 Olen koko pelin ajan hyvin läsnä, elän hetkessä. Päätökseni ovat selkeitä ja pidän niistä kiinni. Mitkään ulkopuoliset tapahtumat tai olosuhteet eivät haittaa keskittymistäni. 6 Olen pelissä kiinni, päätökseni ovat selkeitä ja pyrin niitä toteuttamaan. Huomioni on melkein aina keskittynyt vain omaan tekemiseeni. Useinkaan en häiriinny, vaikka joutuisin odottelemaan lyöntivuoroani. 12 Aika ajoin huomaan ajatusteni palaavan edellisiin lyönteihin ja valintoihin. Pystyn kuitenkin karistamaan ajatukset mielestäni ja keskittymään tulevaan tapahtumaan. 18 En ole niin täydellisesti läsnä kuin peli vaatisi, ympäristön tapahtumat ja kanssapelaajien toiminta kentällä häiritsevät minua aika ajoin. Päätösten tekeminen kestää ja muutan mieltäni useaan kertaan. 24 Keskittyminen tulevaan on usein vaikeata, mennyt vaivaa ja kulutan siihen turhaa energiaa. Olosuhteet, oma jaksamiseni ja kanssapelaajat luovat minuun epävarmuutta. 36 Usein en saa pelistä kiinni, enkä pidä kiinni päätöksistäni. Keskittymistäni häiritsee hyvin herkästi kaikki ulkopuolinen, enkä saa koottua itseäni. En tahdo saada ajatuksiani ja energiaani suunnattua peliin vaan mietin muita asioita. Pelkotilojen hallinta 0 Pelaan täysillä haluamaani kohteeseen, luotan ja uskon onnistuvani, en edes ajattele pelkääväni. 6 Pelaan hyvällä itseluottamuksella, valitsen kohteeni kentän ”turvalliselta” puolelta välttääkseni mahdollisia epäonnistumisia. En ”hyökkää” kovin herkästi. 12 Suunnittelen tarkasti lyöntini, jotta en joudu pulaan. Olen tietoinen esteistä ja vaikeuksista. Pulaan joutuminen on kurjaa, mutta hallitsen tunteeni ja pystyn useimmiten korjaamaan tilanteen lamaantumatta. 73 Suomen urheilupsykologinen yhdistys 18 Olen hyvin tietoinen esteistä ja kentän vaikeista kohdista. Pelkään oikaista ja pelata suoraan esteiden yli. Kohde on tiedossa ja pyrin pelaamaan kohteeseen. Vedenylitykset aiheuttavat minulle ylimääräistä jännitystä, koska epäonnistumiset vaikuttavat tulokseeni. En kuitenkaan välitä siitä, mitä muut ajattelevat. 24 Vähän vaikeammissa tilanteissa tunnen pientä häpeää jo ennen lyöntiäni. Pelkään epäonnistuvani kanssapelaajien edessä. Pelaankin suurimmaksi osaksi poispäin esteistä ja yritän välttää joutumasta niihin. Esim. hiekkaesteestä lyöminen on tuskallista, vaikka lyöntitekniikka on melko hyvin hallinnassani. 36 Pelkään usein lyömistä, en pysty edes kuvittelemaan mielessäni onnistunutta lyöntiä. Häpeän tunne on voimakas, ja tunnen sen jopa fyysisenä haittana: sydän hakkaa, kädet vapisevat tai lihakset jäykistyvät. Pelini on selviytymistä, ajatus kohteesta on kadonnut. 74 Suomen urheilupsykologinen yhdistys Koonti Asteikko Itseluottamus Mielikuvien käyttö Rauhoittuminen Fokusointi eli keskittyminen Pistemäärä (0 – 36) Pelkotilojen hallinta Pistemäärien summa PsyHCP eli Golfin psyykkinen tasoitus (summa jaettuna 5:llä) Kirjoittajat Leena Matikka, PsT, dosentti, urheilu- ja liikuntapsykologi (sert.). Konsultoi yritysten johtoa ja organisaatioita laadun arvioinnissa ja kehittämisessä. Tutkii ja kehittää arviointimenetelmiä urheilussa ja organisaatioiden toiminnassa. Valmentaa ja tukee urheilijoita urheilupsykologisen asiantuntemuksen pohjalta. Lajiosaamista erityisesti golfissa, tenniksessä ja suunnistuksessa. leena.matikka@intimare.fi www.intimare.fi Bosse Backman, 47-vuotias liikunnanohjaaja/merkonomi, on työskennellyt urheilun parissa koko työuransa. Toiminut golfvalmentajana 17 vuotta. Työskentelee Vihti Golfissa. Tällä hetkellä henkilökohtaisia valmennettavia 11 pelaajaa. On mukana myös poikansa salibandyjoukkueessa konsultoimassa ja vetämässä fysiikkapuolta. bosse@fgs.fi 75 Suomen urheilupsykologinen yhdistys Urheilupsykologian perusteet (toimittaneet Leena Matikka & Martina Roos-Salmi) on 25 alan asiantuntijan kirjoittama perusteos. Teos auttaa ymmärtämään urheilun ja liikunnan ilmiöitä, kehittämään psyykkisiä taitoja sekä parantamaan suorituksia psyykkisen valmentautumisen tekniikoiden avulla. Urheilupsykologian perusteet on hyödyllistä luettavaa yhtä hyvin huippu-urheilijoille ja valmentajille kuin liikunnan harrastajille ja ohjaajille. Matikka, Leena ja Roos-Salmi, Martina (toim.) Urheilupsykologian perusteet Liikuntatieteellisen Seuran julkaisu nro 169, 363 sivua, 2012. Hinnat: 60 € (norm. hinta), 50 € (LTS:n jäsen -hinta), 40 € (opisk.hinta) Tilaukset: http://www.lts.fi/julkaisut/julkaisusarja 76 Suomen urheilupsykologinen yhdistys Yhdistyksen tavoitteena on •• vahvistaa urheilupsykologista tietämystä •• lisätä kiinnostusta psyykkisen valmennuksen mahdollisuuksiin sekä •• toimia osaajien verkostona. Toimintaa kentällä SUPY järjestää asiantuntijaseminaareja valmennuksen ja urheilupsykologian teemoista. Paikallisissa koulutustilaisuuksissa esitellään psyykkisen valmennuksen perusteita tavoitteena viedä psyykkistä valmennusta käytäntöön. SUPY ylläpitää luetteloa urheilupsykologian palveluja tarjoavista jäsenistään. Näiden toimijoiden työn perustana ovat kunkin oman koulutuksen ja kokemuksen lisäksi SUPYn ammattieettiset suositukset. Jäsenille SUPYn jäsenlehtenä toimii Valmentaja-lehti. Jokaisessa numerossa julkaistaan vähintään yksi urheilupsykologiaan tai psyykkiseen valmennukseen liittyvä kirjoitus sekä kerran vuodessa urheilupsykologian teemasivut. SUPYn tiedotuskanavana ja avoimena foorumina toimivat yhdistyksen nettisivut. Lisäksi jäsenistölle tiedotetaan ajankohtaisista asioista sähköpostitse. Supyläiset vaihtavat ajatuksia myös paikallisissa jäsenilloissa Helsingissä, Jyväskylässä, Turussa ja Rovaniemellä. Jäseniltoihin voi tulla myös tutustuakseen toimintaamme ja verkostoitumaan! Kansainvälisyys SUPY on FEPSAC:n (European Federation of Sport Psychology) jäsen ja toimii yhteistyössä ENYSSP:n (European Network of Young Specialists of Sport Psychology) kanssa. Yhteistyö kansainvälisissä järjestöissä tarjoaa sekä mielenkiintoisia urheilupsykologian seminaareja että kattavan maailmanlaajuisen asiantuntijaverkoston. Tule mukaan Suomen Urheilupsykologinen yhdistys on aatteellinen yhdistys, jonka jäsenenä saat ajankohtaista tietoa psyykkisen valmennuksen mahdollisuuksista ja olet osa monipuolista urheilun parissa toimivien verkostoa. Lisätietoja: www.supy.sporttisaitti.com 77
© Copyright 2024