Seurakunta - Saalem.fi
kristitty Kristitty Kristillinen K r i s t i l l i n aikakauslehti en julkaisu Näkinkuja Helsinki Hämeentie3,500530 a 00530 Helsinki Helsingin Saalem-seurakunnan Julkaisu • 5 /2012 loka-marraskuu Kuva: Sakari Röyskö Tervetuloa kotiin! Seurakunta Mihin minä sitä seurakuntaa tarvitsen? Sivu 4 Fuel-työn näkynä on tavoittaa Helsingin nuoret Sivu 13 Pyhä, yhteinen seurakunta Sivu 14 2 3. lokakuuta 2012 kristitty 5 /12 Kristillinen aikakauslehti Sähköposti: kristitty@saalem.fi Osoitteenmuutokset Saalemin toimistoon (yhteystiedot takasivulla) TOIMITUS Mika Yrjölä, päätoimittaja Veli-Matti Laitinen, toimitussihteeri TOIMITUSNEUVOSTO Klaus Korhonen Valtter Luoto Tiipi Jokinen (toimittaja) Elina Rautio (toimittaja) Saalem-seurakunnan työntekijät ULKOASU JA TAITTO Mika Kavasto/Aikamedia Oy JULKAISIJA Helsingin Saalem-seurakunta / Saalem-Lähetys ry PAINO Art-Print Oy, Kokkola ISSN 1457-898x pääkirjoitus kristitty kristitty 3 3. lokakuuta 2012 sisältö 2 Pääkirjoitus: Seurakunta on koti 2 Seurakuntakoti kaukana kotoa 4 Artikkeli: Mihin minä sitä seurakuntaa tarvitsen? 5 Käytävähaastattelu: Valmiina palvelemaan seurakuntaa ja lähimmäisiä 6 Kolumni: Vain sunnuntaisinko? 7 Vanhimmat tutuksi: Pekka Hannukkala ja Teemu Hämäläinen 10 Tikka taloudesta ja hallinnosta 11 Lähetyssivut: Salaperäinen Bhutan 12 Leikkeitä lähettikirjeistä 13 Nuorten sivu 14 Teologia: Pyhä, yhteinen seurakunta 15 Penkistä bongattu: Joonas Uusikylä Saalem-Uutiset (Lehden keskellä) 8 Paimenen sana 8 Tilaisuudet Saalemissa 9 Jäsentapahtumat ja syntymäpäivät Seuraava Kristitty nro 6 /12 ilmestyy 5.12.2012 Seurakunta on koti Mika Yrjölä mika.yrjola@saalem.fi ”Niin ette siis enää ole vieraita ettekä muukalaisia, vaan te olette pyhien kansalaisia ja Jumalan perhettä” (Ef. 2:19). Saalemin penkeillä ja eteisessä, Facebooksivuilta ja seurakuntaan liittyviltä olen kuullut usein toteamuksen: ”Tuo Tervetuloa kotiin -toivotus kolahti!” Se on kolahtanut myös meille perheenä. Olemme kokeneet tulevamme kotiin – kaikkine ihanuuksinemme ja epätäydellisyyksinemme! Vaikka joku on saattanut kokea oman kotinsa kenties ahdistavaksi tai jopa pelottavaksikin paikaksi, meillä kaikilla tuntuu olevan perusajatus siitä, millainen kodin pitäisi olla. Minullakin on ajatus siitä, millainen Saalem-kotimme parhaimmillaan voisi olla: Tervetulleeksi toivottava. Koti, jonne kuka tahansa on tervetullut. Skoda Octavialla kulkevat kolmilapsiset perheet ja HSL:n yksinhuoltajaäitiasiakkaat. Ne, jotka ovat onnistuneet elämässään, ja ne, jotka kokevat epäonnistuneensa. Tuhlaajapojat ja -tytöt, tavalliset ja erikoiset, rikkinäiset ja ehjät, terveet ja sairaat, lapset ja aikuiset. Armoa tarvitsevat ihmiset – kaikki samalla viivalla. Eheyttävä. Elämme rikkinäisessä maailmassa. Toivoisin, että joka kerran Saalemin lamppukahvaisen oven avautuessa yksi palanen ihmisen rikkinäisyydestä voisi loksahtaa paikoilleen. Rohkaiseva. Koti, joka innostaa elämään. Valloittava. Olemme koti, joka valloittaa niin omat sydämemme kuin naapurin Maijan ja Matinkin sydämen. Erinomainen. Koti, jossa kaikki haluavat tehdä parhaansa. Saalem osoittaisi, miltä ”parhaani Hänelle” näyttää käytännössä. Tasapainoinen. Koti, jossa Sanalle ja Hengelle on annettu yhtäläinen tila. Ulospäin suuntautunut. Koti, joka ei käperry itseensä ja ajattele, että tämä saa riittää, vaan on rohkeasti etsimässä uusia ja kadonneita perheenjäseniään. Lämmin. Saalemin ilmapiirissä on jotakin armollista ja ystävällistä, joka vastustamattomasti vetoaa ihmiseen. Osallistuva. Koti, jossa kaikki osallistuvat yhteisen kodin parhaaksi. Antelias. Koti, joka ei laskelmoi, mitä minä tästä hyödyn, vaan antaa, koska se on Isämme luonteenpiirre. Tervetuloa kotiin! Tämän ja seuraavien numeroiden teksteissä käsitellään Suomen helluntaiherätyksen uskon pääkohtia. Tässä sarjan neljännessä osassa teemana on Seurakunta. töjen iltaa tai naisten rukouspiiriä, niin siellä oli ikäjakauma 15 ja 70 vuoden välillä. Se oli kiva, koska mukaan tuli tällöin vanhempien ihmisten viisaus ja elämänkokemus, Riikka tuumii. Riikka Hämäläinen palasi Saalemiin ulkomailta Seurakuntakoti kaukana kotoa T eksti ja kuva : E lina R autio Seurakunnan kautta voi todella kokea perheyhteyttä silloinkin, kun oma perhe on kaukana. Sen sai kokea Riikka Hämäläinen, kun tutkijan työt veivät hänet keväällä 2007 kolmeksi vuodeksi Kanadaan. V ieraassa paikassa, jossa ei ole perheyhteisöä tai muuta tukiverkkoa, seurakunnan merkitys korostuu. Toronton seurakunnassa oli esimerkiksi vanhempia tätejä, joiden luo saattoi saada sunnuntaina kutsun syömään. Se oli vähän niin kuin olisi käynyt mummilassa, Riikka muistelee hymyillen. Perhemäinen yhteisö Helsingin yliopistossa biolääketieteen tutkijana työskentelevä Riikka on aiemminkin asunut töiden vuoksi ulkomailla. 2000-luvun vaihteessa muutaman kuukauden jaksoa Amerikassa viettäessään Riikka huomasi, että seurakunnalla on suuri merkitys uuteen paikkaan kotiutumisessa. Niinpä hän nytkin Torontoon muuttaessaan päätti heti hakeutua seurakuntayhteyteen. Toronton suomalaisessa, siirtolaisten perustamassa Saalem–seurakunnassa oli ennestään joitain puolituttuja, joten sinne meneminen tuntui luontevalta. – Minut otettiin vastaan todella lämpimästi. Sain jo heti muuttaessani hirveästi apua seurakuntalaisilta: ihmiset kuskasivat huonekaluostoksille, ja sain huonekaluja myös lahjoituksena. Se auttoi ihan älyt- Seurakuntayhteys tuo jatkuvuutta ja pysyvyyttä uuteen paikkaan muuttaessa, ulkomailla asunut Riikka Hämäläinen vakuuttaa. Ihmiset tekevät seurakunnan tömän paljon alkuvaiheessa, koska muutin pelkästään matkalaukkujen kanssa ja kaikki piti hankkia sieltä, Riikka kertoo. Riikka kävi aluksi myös kotinsa lähellä sijaitsevassa Stone Church -seurakunnassa. Palvelutehtävien löytymisen ja ihmisiin tutustumisen myötä suomalainen seurakunta alkoi kuitenkin tuntua kodilta. Toronton Saalem on vajaan kahdensadan aktiivijäsenen seurakunta, jota Riikka kuvailee ”tiiviiksi ja perhemäiseksi yhteisöksi”. Perhemäisyydellä hän tarkoittaa lämmintä ja avointa ilmapiiriä, jossa koettiin yhteyttä hyvin erilaisten ihmisten kesken. Usein sunnuntaikokouksen jälkeen lähdettiin syömään sekalaisella kokoonpanolla. Perheen tuntu tuli esiin myös eri-ikäisten ihmisten kanssakäymisenä. – Kun seurakunnassa järjestettiin vaikkapa tyt- Yhteisöllisyys näkyi Toronton Saalemissa myös eräänlaisena me-henkenä: – Täällä Suomessa meillä on usein sellainen asenne, että mietitään sunnuntaiaamuisin, että jaksankohan tänään lähteä kokoukseen. Siellä kirkkoon meno on automaattinen asia: sinne mennään miettimättä päivä- ja kokouskohtaisesti. – Ihailin Torontossa myös sellaista asennetta, että seurakunta on ”meidän juttu” ja me teemme tätä yhdessä. Ihmiset eivät tulleet kokoukseen odottaen, että mitähän pastorit ja muut ovat tänään minulle valmistaneet, vaan he tulivat antamaan oman panoksensa. Seurakunnan tulisikin mielestäni olla ihmisten näköinen. Kaikki siellä käyvät ihmiset tekevät seurakunnan, ei vain palkatut työntekijät, Riikka pohtii. Lapsuudesta asti seurakunnan parissa toimineen Riikan ominta palvelualuetta ovat lapsi- ja musiikkityö. Vaikka musiikki on Riikalle tärkeää, hän ei halua pitää liian tiukasti kiinni omista mieltymyksistään – musiikkityylistä ja ylistämisen tavoista kun voi tulla ihmisiä erottavia tekijöitä. – Jotta meillä voisi olla yhteys, meidän tulisi olla valmiita tekemään kompromisseja ja sietämään myös omista näkemyksistä poikkeavia ”ohjelmanumeroita”. Vähän niin kuin perheessäkin, myös seurakunnassa on tehtävä välillä jotain sellaista, mikä ei ole ehkä minun lempijuttuani. – En tarkoita kompromissien tekemisellä sitä, että yritetään miellyttää kaikkia, vaan ennemminkin sitä, että jokaisella olisi tilaa tehdä omaa juttuaan täysillä omalla tyylillään. Vaikkei jotain toimintamuotoa ymmärrä tai se ei vastaa omia mieltymyksiä, sitä ja sen tekijöitä voi kuitenkin siunata, Riikka selventää. Unelmien seurakunta Torontosta paluun jälkeen Riikka huomasi, että vanhassa kotiseurakunnassa Helsingin Saalemissa ei ollutkaan yhtä helppo kokea yhteyttä laajemmalla tasolla, yli sukupolvirajojen. Häntä myös harmitti se, että seurakunnan sisällä tuntui olevan niin monta ”pientä seurakuntaa”: monta eri kokousta ja monta erilaista ryhmää. Riikka kokee solutoiminnan ja eri toimintamuotojen kautta syntyvien pienryhmien muodostumisen tärkeäksi, koska niissä on helpompi tutustua ihmisiin ja päästä mukaan seurakuntaan. Olisi kuitenkin hienoa kokoontua viikoittain yhteen myös koko seurakuntana. Tänä syksynä tapahtunut sunnuntaijumalanpalvelusten yhdistyminen sekä musiikkivoimien yhteistyön tiivistyminen tuntuvatkin Riikasta hyvältä. – Mielestäni nyt ollaan menossa hyvään suuntaan. Meillä on ollut muutamia hienoja, yhteisiä jumalanpalveluksia, joissa on ollut paljon väkeä ja iso kuoro, jossa kaikki ovat olleet yhdessä laulamassa. Niissä on ollut juhlan tuntua. Riikka unelmoi elävästä seurakunnasta, jossa on ennen kaikkea Pyhän Hengen ja Jumalan läsnäolo. Unelmien seurakuntaan jokaisen on helppo tulla, ja siellä voidaan kokea yhteyttä. Sukupolvirajojen ylittämisen lisäksi hän haluaisi vahvistaa myös eri kulttuurien välistä yhteyttä. – Minusta on hienoa, että meillä on muiden muassa persian- ja lingalankielisiä sekä arabikokouksia. Se on rikkaus. – Toivottavasti meidän seurakuntamme voi olla sellainen paikka, joka voisi tarjota muualta tuleville samanlaisen tukiverkon ja yhteisön, jota itse olen saanut kokea, hän päättää. 4 3. lokakuuta 2012 kristitty kristitty 5 3. lokakuuta 2012 artikkeli käytävähaastattelu tahtoi, että löytäisin oikean tehokkaan venytyksen ja antoi minulle korjaavaa palautetta. Samalla tavalla kuin olin sokea itselleni jumppatunnilla, olen monesti sokea itselleni ihmisenä ja kristittynä. Näissä tilanteissa tarvitsen niitä rakastavia ja lempeitä seurakuntalaisia, jotka rohkaistuvat rakkaudella ohjaamaan minua oikeaan suuntaan. On julmaa, jos minut jätetään sokeaksi itselleni ja minulta viedään mahdollisuus kasvuun ja kyseenalaisen toiminnan korjaamiseen. Ei tietenkään ole mukavaa kohdata omaa vajavaisuuttaan, mutta toisaalta rakkaudellisessa ja rohkaisevassa seurakunnassa se onnistuu parhaiten ja – mikä parasta – auttaa kristittynä kasvuun ja eheytymiseen. Yhteys erilaisten ihmisten kanssa on hyvin opettavaista. Yhteydessä syntyvät mahdolliset erimielisyydet tai loukkaantumiset ovat hyviä mahdollisuuksia pysähtyä työskentelemään hetki itsensä kanssa. Olen huomannut, että tilanteet, joissa koen jostain syystä mielipahaa, ulkopuolisuuden tunnetta ja epäonnistumista, ovat loistavia mahdollisuuksia hiljentyä Herran eteen pohtimaan, mikä minussa sai aikaan tällaisia tunteita. Olen usein saanut tuntea, kuinka Herra on nostanut ajatuksiini kipuja ja asioita, joita Hän haluaa parantaa ja joista Hän haluaa minut vapauttaa. Siksi erimielisyydet ja pahastuminen eivät mielestäni ole uhka tai vaiettava asia seurakunnassa, vaan ne tarjoavat mahdollisuuden tunnistaa itsessä ja seurakunnan tasolla yleisesti niitä meissä olevia haavoja ja kipuja, joista Herra meidät haluaa parantaa. Mihin minä sitä seurakuntaa tarvitsen? T eksti : N ina K atajavuori K uva : S akari R öyskö Olen usein törmännyt ihmisiin, jotka kertovat uskovansa Jumalaan mutta toteavat, etteivät tarvitse mitään rasittavaa seurakuntayhteisöä tuekseen. Jokainenhan voi tykönänsä uskoa omaan Jumalaansa. E tsimme puolisoni kanssa aikoinaan kiivaasti omaa kotiseurakuntaa. Kodittomana oleminen tuntui hyvin orvolta. Samalta tuntui käydä seurakunnassa, jossa ei kokenut tulevansa kohdatuksi, kuunnelluksi ja rakas- tetuksi. Tiedämme kokemuksesta, että seurakuntakodin löytyminen ei ole itsestäänselvyys. Siksi rakastankin Saalemin Tervetuloa kotiin! -slogania niin paljon. Saalemista on tullut meille rakas hengellinen koti, johon saamme kuulua. Tarvitsemme seurakuntayhteyttä, paikkaa, johon saa yhdessä muiden kanssa tulla kohtaamaan Jumalaa ja oppimaan lisää Hänen rakkaudestaan, paikkaa, jossa saa kokea yhteyttä muiden kristittyjen kanssa. Seurakunta yhteyden kokemisen paikkana Viimejouluisessa Joulun Sankari -musikaalissa ilmentyi mielestäni hyvin ajatus seurakunnasta seurakuntakotina. Osallistuimme yhdessä koko oman perheen voimin tuohon projektiin vajavaisine taitoinemme. Saimme tutustua ja kokea yhteyttä kaikenikäisten seurakuntalaisten kanssa. Samalla saimme myös harjoitella niin arvokkaita vuorovaikutuksen ja yhteistyön aarteita sekä – mikä parasta – harjoitella ja nähdä vaivaa sen eteen, että saisimme laulaa Jeesuksesta. Ensinnäkin tarvitsen seurakuntaa tällaisen yhte- yden kokemiseen. Seurakuntakodissa tarvitsemme ja arvostamme toisiamme, erilaisia lahjoja, persoonia ja kykyjä. Rakkauden ja rohkaisemisen ilmapiiri auttaa meitä kasvamaan ja löytämään oman identiteettimme Jeesuksessa Kristuksessa. Tällöin ihmisten erilaisuus, erilaiset lahjat ja näkemykset hyväksytään, eikä erilaisuus ole esteenä yhteyden kokemiselle. Rakkaudellinen ilmapiiri on tulos jokaisen seurakuntalaisen osallistumisesta ja panostuksesta. Seurakuntakodissa minua myös rohkaistaan löytämään oma kutsumukseni, sillä koen usein epävarmuutta, pelkoa ja epäonnistumisia omien lahjojen etsimisen ja harjoittelun yhteydessä. Tarvitsenkin rohkaisevaa seurakuntayhteyttä ja seurakuntalaisia, jotka kannustavat eteenpäin erityisesti silloin, kun oma siipi on maassa. Seurakunta hengellisenä ja inhimillisenä kasvualustana Toiseksi tarvitsen seurakuntaa sekä hengelliseen että inhimilliseen kasvuuni. Aktiivinen osallistuminen seurakunnan toimintaan mahdollistaa kasvun ihmisenä. Edesmennyt evankelista Kalevi Lehtinen on kehottanut: ”Jeesus tuli 2000 vuotta sitten ihmiseksi. Tule sinäkin!” Vaikka saankin olla armahdettu ja rakastettu Jeesuksen lapsi, törmään tuskallisen usein itsekkääseen ja lihalliseen luontooni. Myös seurakuntakodissa saatetaan törmätä erimielisyyksiin ja kiistoihin. Yksin olemme usein sokeita itsellemme. Tämän koin konkreettisesti eräällä venyttelytunnilla, jossa opettajan ohjeiden mukaisesti olin mielestäni aivan oikeassa venyttelyasennossa. Pian kuitenkin opettaja saapui vierelleni ja lempein ottein ja äänenpainoin ohjasi minut oikeaan asentoon – olin ollut aivan vinossa. Opettaja olisi voinut ohittaa minut ajatellen, ettei halua lannistaa minua. Hän kuitenkin Valmiina palvelemaan seurakuntaa ja lähimmäisiä Seurakunta evankeliumin julistajana Kolmanneksi tarvitsen seurakuntayhteyttä siihen, että saan yhdessä muiden kanssa rakastua Jeesukseen yhä syvemmin ja lähteä voittamaan tämän kaupungin ja maan Kristukselle. En koskaan unohda sitä tunnetta, kun tajuntaani todella iskostui se ymmärrys, että vain muutaman kilometrin päässä omasta kodistani oli kodittomia lapsia täynnä oleva lastenkoti. Olimme puolisoni kanssa toivoneet ja rukoilleet lasta. Pelkkä rukouksen tasolle jääminen ei kuitenkaan auttanut näitä kodittomia lapsia, vaan meidän oli lähdettävä liikkeelle: halusimme ryhtyä sijaisvanhemmiksi, hakemaan yhden kodittoman lapsen kotiimme. Samalla meidän oli sitouduttava loppuelämän prosessiin ja tilanteisiin, jotka pakottavat meitä siirtymään ulos omalta mukavuusalueeltamme. Jokaisen kristityn ei tarvitse toimia sijaisvanhempana, mutta meidän kaikkien tulisi kokea sydämessämme hätää hengellisesti kodittomista ihmisistä. Rakkauden ja evankeliumin eteenpäin viemisen tulisi olla jokaisen kristityn ja seurakunnan tärkein tehtävä. Saakoon Kristuksen rakkaus murtaa meidät niin, että se saa meidät paitsi rakastamaan toinen toistamme, myös rakastamaan tämän kaupungin ja maan Jeesukselle. Tulkoon seurakuntamme tunnetuksi siitä, että rakastamme tätä kaupunkia tehden hyvää sen eteen! Lopuksi haluan rukoilla seurakuntamme puolesta Jippii-kuoron laulun mukaisesti: ”Anna tuulen puhaltaa, anna Hengen vaikuttaa, anna rakkaus sydämiin, valtaa koko kansas niin, että huominen ois täynnä toivoa!” Kirjoittaja on farmasian tohtori ja dosentti ja hän työskentelee pedagogisena yliopistonlehtorina Helsingin yliopiston farmasian tiedekunnassa. Hänellä on myös työnoh- Anja Lehtinen palvelee seurakunnassa vahtimestarina. Anja Lehtinen pelastui kuolemalta Kulissien takana hääräilee kymmeniä henkilöitä. On keittiöhenkilökuntaa, pyhisopettajia, tulkkeja ja soittajia, äänitarkkailijoita sekä uhrinkantajia ja aivan siinä silmiemme edessä monta uskollista, joita ei sisälle rynnätessä ehdi edes huomaamaan. Joku on tullut ennen sinua, pistänyt valot päälle, ja kun viimeisetkin pulisijat ovat lähteneet kotejansa kohti, hän lukitsee oven. Anja Lehtinen on palvellut Saalemin vahtimestarina vuosia. Hän on tutun näköinen, vaikka emme ole tavanneet. Hän on avoin ja rohkaiseva kertoessaan elämästänsä. Elämästä, jonka luuli jo menettävänsä. Jumalalle on mahdollista mahdotonkin. Ennen kuin Saalemin nykyinen temppeli sai muotonsa Näkinkujalla, Herran kansa kokoontui Pengerkadulla sijaitsevassa rakennuksessa. Monelle helsinkiläiselle rakennus on nykyisin tuttu kaupungin hyödyntämänä tilana, jossa taiteillaan työväenopiston opettajien johdolla. Mutta silloin, Anjan ollessa pikkutyttö, sen raskaista puuovista käytiin sisälle kuuntelemaan todistuksia, kitarakuoron lauluja ja Mannisen puhetta. Anja muistelee, kuinka äiti kuljetti tytärtään ”etsikkoaikanansa” Pengerkadulle. – Olin ensi kertoja käydessäni noin kolmevuotias. Pikkutytöllä oli jännää katsoa kuorolavan rappusilla kastettavia uskovia. Eräs kohtaaminen Veikko Mannisen kanssa on jäänyt mieleen. – Olin partiopuvussa kokouksessa, kun Mannisen Veikko painoi sormensa partiovyöhöni, jossa luki ”OLE VALMIS”. Veikko kysyi minulta: ”Oletko valmis, kun Jeesus kutsuu?” Kysymys jäi mieleeni ja se puhutteli. Lapsuuden hetki palautuu selkeästi Anjan mieleen. Vieläkin osuva kysymys hymyilyttää. – Sitten kesällä 1958 oli Laakson kentällä telttakokouksia. Siellä sana kolahti, menin esille ja tein uskonratkaisun. Vuoden päästä kävin isäni kanssa kasteella – äiti oli ollut jo edellisenä vuonna minulta salaa. Anjan kertoessa elämästään hän on innostunut mutta tarkka. – Olen ollut arka, mutta saatuani Pyhän Hengen kasteen rohkaistuin puhumaan muille uskosta ja olen monesti ollut Pyhän Hengen johdatuksessa ihan jokapäiväisissä tapahtumissa. Sairastuttuaan vakavasti Anja sai kokea Jumalan huolenpitoa. Edelleen suuri kiitosaihe on parantuminen mahasyövästä. Anja hymyilee varovaisesti kertoessaan, että läpikäyty vaikutti hänen suhtautumiseensa: – Toivuttuani mahasyövästä asenteeni ovat muuttuneet armollisemmiksi ja moni asia maailmassa on menettänyt merkityksensä. Ystäviä Anja kertoo löytäneensä seurakunnan tilaisuuksista. – Pyhän Hengen illat ovat rukouspainotteisia iltoja, ja siellä olen tutustunut uskoviin. Samoin ollessani Alfa-työssä tilaisuuksissa puhuttiin uskonasioista, ja sieltäkin joitain tuli tutuiksi, Anja summaa. Unelmointi ei ole Anjan juttu, ja hän kertookin, että unelma-sanakin on hänelle vieras. – Mutta toivon, että me uskovat ottaisimme Raamatun sanan tosissamme ja toimisimme sen mukaan, mitä Jumala sanansa kautta puhuu itse kullekin, sekä vaeltaisimme jo nyt maan päällä olevassa Hänen valtakunnassaan valon lapsina tätä päivää, tässä hetkessä silmät luotuina Jeesukseen, uskon alkajaan ja täyttäjään. Siten kestämme mahdolliset vaikeudet, jotka voivat tulla vastaan ennen Jeesuksen takaisintuloa. Inkeri Pellinen, lapsiperheen maijapoppanen Tiedättekö tunteen , kun on lähdössä tilaisuuteen, minne lapsia ei voi ottaa mukaansa, ja kuinka lopulta saa järjestettyä lastenvahdin, jota lapset eivät entuudestaan tunne? Pienen pakokauhun, kun pienokaisia saapuu hoitamaan ihan ensimmäistä kertaa lähes vieras ihminen? Kuinka sitä emona miettii, miten kaikki sujuu tai millainen kaaos kotona odottaa? Muistan elävästi sen sateisen illan, kun Inkeri Pellinen ilmestyi meidän kotiovellemme. Pikkupojat, jotka siihen asti olivat hellittämättä riippuneet helmoissani, irrottivat oma-aloitteisesti näppinsä näyttääkseen iloisesti hymyilevälle ”tädille” tavaroitaan. Ja kun myöhemmin tulimme takaisin, oli koti siistimpi kuin lähtiessä, lapset suloisesti sängyissään, masut pulleina ja posket pyyhittyinä. Voi mikä riemu, että tällaisia taivaanlahjoja on olemassa! Lukijalle, joka epäillen etsii virhettä tai epäkohtaa, totean, että olisihan hän voinut olla hiukan vähemmän hurmaava, sillä seuraavana aamuna punapäinen poika huokaili, koska Inkeri tulee takaisin. Eikä toiveelle tunnu tulevan loppua. Saanen siis Inkeri Pellinen haaveilee lentäjän ammatista. esitellä Inkeri Pellisen, 19 vuotta. – Asun Klaukkalassa perheen kanssa ja opiskelen lukiossa, josta valmistun syksyllä. Tykkään matkustella ja pidinkin välivuoden lukiosta ja asuin Louisianassa, Inkeri kertoo. – Olen kasvanut uskovaisessa perheessä ja itsekin kasvanut uskoon ja tuntemaan Jumalaa. – Seurakunta on aina ollut osa elämää, mutta Fifteenleirin jälkeen olen käynyt enemmän nuortenilloissa. Niissä ohjelma ja musiikki on sellaista, mistä tykkään. Seurakunta on kohtauspaikka, jossa näkee sekä kavereita että tuttuja ja jossa saan tuntea yhteyttä muiden kanssa, Inkeri pohtii. – Mulla on jonkin verran ystäviä Saalemissa, mutta enemmän muissa pääkaupunkiseudun seurakunnissa. Siksi Salilla käyminen on jäänyt vähän vähemmälle viime aikoina. Mistä Inkeri haaveilee? – Neljästä L:stä, koska mulle luvattiin salikortti vuodeksi, jos ne saan. No ei, Inkeri naurahtaa. – Haaveilen, että joskus vielä saisin lentolupakirjan ja ehkä siitä ammatin, kaunotar paljastaa. T eksti : T iipi J okinen K uvat : A nja L ehtisen ja I nkeri P ellisen albumit Haluatko kertoa oman tarinasi? Kirjoita minulle: tiipi.jokinen(at)elisanet.fi. 6 3. lokakuuta 2012 kristitty kristitty 7 3. lokakuuta 2012 kolumni vanhimmat tutuksi Vanhimmat tutuksi Vain sunnuntaisinko? T eksti ja kuvat : I lona Y rjölä Vanhimmat tutuksi -sarjassa tutustumme Saalem-seurakunnan vanhimmistotyöskentelyyn osallistuviin seurakuntalaisiin. Osa U seat ihmiset ajattelevat kirkkorakennusta, kun puhutaan seurakunnasta. Kirkkorakennuksessa käydään, mutta mitä jos kyseessä onkin oleminen? Rakennuksen on kaiketi vaikea rakastaa, palvella, rakentua ja saavuttaa myös muita. Rakennuksessa itsessään kun ei ole elämää. Uskovat yhdessä muodostavat ja ovat seurakunta. den harrastusten lisäksi, vaan se oli koko elämän keskiössä. Luvussa mainitaan useasti, että uskovat elivät keskinäisessä yhteydessä. He eivät vain käyneet seurakunnassa, vaan se oli osa elämää. Uskovat menivät lähes käsittämättömän pitkälle osoittaessaan rakkautta ja huolenpitoa toisilleen pitämällä kaikkea yhteisenä ja myymällä omaisuutensa. Viimeistään tässä kohtaa nykyuskova nielaisee. Voisimmeko me saalemilaiset vuonna 2012 olla kirkastamassa Kristusta Helsingissä niin, että kaupungissamme leviäisi sana Jumalan ihmeellisestä todellisuudesta keskuudessamme? Voisiko meistä heijastua se, että me aivan aikuisten oikeasti välitämme ja rakastamme toisiamme? Haluan uskoa, että tämä on mahdollista. Siihen tarvitaan tahtoa, elämää Jeesuksen läheisyydessä ja Pyhän Hengen täyteyttä. Pyhän Hengen vuodatus oli alkuseurakunnankin suosion ja kasvun lähtökohta. Seuraukset olivat päätähuimaavat: seurakunta oli koko kansan suosiossa ja kasvoi päivittäin. Meidän vastuullamme on, että pääkaupunkiseudun ihmiset saavat kuulla hyvän sanoman anteeksiantamuksesta, armosta ja Jumalan muuttavasta, ihmeitä tekevästä voimasta. Oma kokemukseni on, että seurakunta on parhaimmillaan arjen keskellä esimerkiksi silloin, kun tapaamme kaupungilla muutaman uskovan ystävän kanssa ja jaamme senhetkistä elämää iloineen ja suruineen sekä vietämme yhteisen hetken rukouksessa. Jumala on läsnä myös siinä. Hän kuulee hiljaisen rukouksemme – meitähän on siinä pieni joukko Hänen omiansa koolla. Olen kokenut yhteyden voimaa myös arkisena iltana kuoroharjoituksissa, kun takana on jo pari viikkoa sairauslomaa ja ainakin toinen mokoma edessäpäin. Aktiivinen liikkuja on kohdannut elämänsä haasteen, kun kivusta on tullut jokapäiväinen seu- ralainen ja elämä on pysähtynyt neljän seinän sisälle. Vaikka ulkoisesti mikään ei muutu, on olo hetken päästä toisenlainen. On helpottavaa jakaa taakkansa toisten kanssa ja viedä asia yhdessä Jumalan eteen. Rakkaus, välittäminen ja yhteys koskettavat. Jokaisella seurakuntalaisella on omakohtainen kokemus Jumalan rakkaudesta, joten osoitetaan sitä rakkautta Hänelle, toisillemme ja niille, jotka eivät vielä sitä ole kokeneet. Näin voimme muuttaa tätä kaupunkia! Se on Jumalan suunnitelma seurakunnalle. P alstaa toimittaa K laus K orhonen . Elämän taitekohdat avaavat ovia evankeliumille William Boothin kuolemasta 100 vuotta Onko jalkapallosta tulossa uskonto? Düsseldorfin Jesus-Haus-seurakunnan johtaja Klaus-Dieter Passon vetoaa Charisma-lehdessä julkaistussa artikkelissa sen puolesta, että kristityt käyttäisivät rohkeammin elämän taitekohtien tarjoamat mahdollisuudet evankeliumin sanoman välittämiseen. Passon viittaa tutkimukseen, jonka mukaan ihmisen avoimuus uuden vastaanottamiseen kasvaa jokaisen elämänmuutoksen kautta. Tutkimuksen mukaan esimerkiksi asunnon vaihto kasvattaa avoimuutta 20 %, perheenlisäys 39 %, työpaikan menetys tai vaihto 47 %, sairaus 50 %, läheisen kuolema 63 % ja avioero jopa 70 %. Henkilökohtainen todistus on Passonin mielestä edelleen vahvin tapa saavuttaa lähimmäinen. Todistuksen tulee asettua luonnolliseen tilanteeseen, ja sen tulee olla rehellinen ja konkreettinen. Keskustelun muodossa annettu todistus rohkaisee parhaimmillaan myös toisen osapuolen kertomaan omasta elämästään. Passonin mukaan tärkeää todistamisessa on herkkätunteisuus lähimmäistä, hänen elämäntilannettaan ja hengellistä kehitysvaihettaan kohtaan. C harisma 3/2012 Lukiessani Apostolien tekojen toista lukua pysähdyn joka kerran ihmettelemään siinä kerrottua. Seurakunta ei ilmiselvästikään ollut kristittyjen elämässä vain yksi asia kuntosalin, laulutunnin ja mui- tapaamisten lisäksi vanhimmiston kokouksiin, osa eri työmuotoja edustavia seurakuntalaisia, jotka osallistuvat ainoastaan seurakuntaneuvoston tapaamisiin. Tällä kertaa esittelyvuorossa ovat Pekka Hannukkala ja Teemu Hämäläinen. K atri S almela Pekka harrastaa liikuntaa monipuolisesti; hänet tavoitettiin lenkiltä haastatteluun. Kirjoittajan arkeen tuovat iloa tummapaahtoinen kahvi ja mielenkiintoiset haasteet – hän menee harvoin sieltä, missä aita on matalin. Havaintoja maailmalta Kristillisessä lehdistössä käytiin EM-kisojen yhteydessä keskustelua jalkapallosta nykyaikaisena uskontona. Keskustelussa on viitattu median käyttämiin ilmaisuihin kuten ”jumala jalkapallo” tai fanien hymneihin, jotka joidenkin mielestä muistuttavat kirkkojen liturgista musiikkia. Voimakkaasti huomiota on herättänyt Ukrainan ortodoksikirkon patriarkka Filaret II, joka maansa uutistoimiston mukaan sanoi jalkapallofanien menevän ekstaasinomaiseen tilaan ja käytöksen muistuttavan ”enemmän apinoiden kuin ihmisten käytöstä”. Patriarkka sanoi, ettei hän kannata edes oman maansa joukkuetta. Maltillisemmin jalkapalloon ovat suhtautuneet länsieurooppalaiset kirkonmiehet kuten saksalainen piispa Friedrich Weber, joka on nimittänyt jalkapalloa uskonnon ohella ”hienoimmaksi sivuasiaksi”. Muut kirkolliset johtajat ovat tähdentäneet, että kristillisyydessä ja urheilussa on kyse eri asioista, ”Jumala asettuu myös häviäjien puolelle”. Monet kansainväliset jalkapalloilijat ovat tunnustavia kristittyjä. Tunnetusti myös fanien joukossa on paljon uskovia ja pastoreita. idea S pektrum 26/2012 heistä on vanhimmistoveljiä, jotka osallistuvat seurakuntaneuvoston 20. elokuuta tuli kuluneeksi 100 vuotta Pelastusarmeijan perustajan William Boothin kuolemasta. Jo 14-vuotiaana hän vihkiytyi Jumalan palvelukseen päättämällä, että ”Jumalan tulee saada kaikki William Boothin elämässä”. 32-vuotiaana Booth irtautui metodistipastorin virasta vapaaksi evankelistaksi voidakseen saavuttaa ihmiset Lontoon köyhissä kaupunginosissa. Boothin työ johti vuonna 1865 Pelastusarmeijan perustamiseen. Uusi liike sai paljon vastustusta, mutta voitti palavalla todistuksellaan paljon kirkoista vieraantuneita ihmisiä. Pelastusarmeija toimi nykypäivän näkökulmastakin katsottuna radikaalisti. Uskovat pukeutuivat univormuun voidakseen erottua ”Jumalan sotilaina” ja olla muiden palveluksessa ilman vaatetuksen paljastamaa sosiaalista asemaa. Alusta asti Pelastusarmeijassa vallitsi ehdoton sukupuolten välinen tasa-arvo, jota toteutettiin sotilaista johtajiin asti. Soppakeittiöt, kodittomien asuntolat ja prostituoitujen turvakodit liitettiin olennaisena osana evankeliumin julistamiseen. Jopa hengellinen musiikki sovellettiin vastaamaan kadun kansan omaa musiikkia. Nykyisin Pelastusarmeijaan kuuluu kolme miljoonaa aktiivista jäsentä 125 maassa. Liikkeen kansainvälisenä johtajana toimii kenraali Linda Bond. idea S pektrum 33/2012 Pekka Hannukkala Kolmen nuoren isän arkeen kuuluu kaupalliseen alaan liittyvän päivätyön lisäksi nuorten harrastuksissa mukanaoloa, välillä kuljettaen ja toisinaan kentän laidalla kannustaen. Työn ja perhe-elämän lisäksi kotiseurakunta näyttelee merkityksellistä roolia Pekan elämässä. – Vanhempani ovat kuuluneet Helsingin Saalemiin jo ennen syntymääni, joten Saalem on tullut tutuksi pienestä pitäen. Uskoon varmasti kasvoin vuosien myötä, omakohtaisen uskonratkaisuni tein kuitenkin 13-vuotiaana ja seurakuntaan liityin vuotta myöhemmin. Seurakunnassa palvelemisesta tuli luonnollinen osa Pekan elämää jo nuorena. – Kävin aktiivisesti poikapartiossa, jossa ensimmäinen vastuutehtäväni oli olla pingispöydän hoitaja. Myöhemmin, 1980-luvun lopulla, olin mukana Helsingin Vapaiden Suuntien Radioryhmän (HVR) käynnistämisessä. Tehtävänäni oli toimia tässä usean eri seurakunnan yhteishankkeessa sihteerinä ja rahastonhoitajana. Vanhimmistoon Pekka kutsuttiin keväällä 1990 kahden muun kanssa edustamaan nuoria. Tämän jälkeen hän toimi useita vuosia erityisesti seurakuntayhdistyksen hallituksessa ja taloustoimikunnassa. – Runsaat 15 vuotta samassa luottamustehtävässä on pitkä aika, joten paljon puhutun vaihtuvuuden ja uusiutumisen edistämiseksi koin tarpeelliseksi irrottautua yhdistyksen hallitustyöskentelyyn liittyvistä tehtävistä. – Viime keväästä saakka olen saanut olla mukana seurakuntamme jäsenistön hoidon kehittämistä pohtivassa työryhmässä. Johtoajatuksekseni seurakunnan olemuksesta ovat tulleet Jeesuksen sanat siitä, että Isän kodissa on monta huonetta. Rohkenen soveltaa tätä vertauskuvallisesti myös kristittyjen seurakuntakotiin täällä maan päällä. Kodissa voi olla erilaisia huoneita eri tarpeisiin, kuten lastenhuone, musiikkihuone, makuuhuone, kirjastohuone tai kodinhoitohuone. – Keskeisin taitaa kuitenkin olla keittiö, johon perhe kokoontuu ja joka mainitaan asuntoilmoituksissakin aina erikseen. Seurakunnassa keittiötä edustaa jumalanpalvelustapahtuma, johon seurakuntaperheenä kokoonnumme yhdessä sanan, rukouksen ja ehtoollisen vieton ympärille. Yhteyden kannalta tärkeät osat jumalanpalvelustapahtumaa ovat tervetulleeksi toivottaminen aulassa sekä mahdollisuus jäädä kahville jumalanpalveluksen jälkeen. Ne saattavat olla puitteita arvokkaille kohtaamisille ja kohdatuksi tulemisille. – Mielestäni tämä huonevertaus sopii hyvin myös solutoimintaan, jossa kokoonnutaan seurakuntalaisten koteihin vielä erikseen kohtaamaan toisia ja kolmiyhteistä Jumalaa. Tärkeää on myös, että seurakuntakodissa vietetään aikaa enemmän olohuoneessa kuin työhuoneessa. Tähän Jeesus meitä juuri kutsuu: olemaan hänen seurassaan. Toiveeni onkin, että Saalem voisi entistä enemmän olla keskinäisen yhteyden paikka, jonne on helppo tulla ja kutsua sekä jossa jokaisella olisi hyvä olla omalla paikallaan. Pekan mukaan jäsenistön hoidon painopisteenä on etsiä tapoja tavoittaa luontevasti myös niitä seurakuntalaisia, jotka eivät tämän hetkisessä elämäntilanteessaan käy Saalemissa. Seurakuntaneuvostossa Pekka kokee olevansa aktiivinen keskustelija ja erilaisten näkökulmien esille tuoja. Teemu Hämäläinen Musiikki on olennainen osa Teemun arkea, sillä monipuolisena muusikkona hän on viimeisten vuosien ajan elättänyt itsensä muun muassa soittamalla Lohjan kaupunginorkesterissa sekä toimimalla Nordea Jean Sibelius Orkesterin intendenttinä. – Kun kyseessä on noin sadan hengen orkesteri, vastaan käytännössä varsin isosta kokonaisuudesta, jolloin asioiden on pysyttävä näpeissä, kuvailee Teemu intendentin rooliaan. Musiikin merkeissä Teemu on myös palvellut seurakunnassa. Esimerkiksi viulunsoiton ohella hän on johtanut joulumusikaalin orkesteria. Seurakuntaelämä tuli Teemulle tutuksi jo pienenä, sillä hän syntyi uskovaan perheeseen. – En ole koskaan kokenut kriisiä sen suhteen, onko Jumala olemassa. Se on ollut itselle aina selvä asia. Kasteelle meneminen oli kuitenkin minulle iso päätös. Synnyinkaupungin Oulun vaihduttua Lappeenrantaan ja sittemmin Lahteen vaihtuivat myös kotiseurakunnat. Lahden helluntaiseurakunnassa Teemusta tuli vanhimmistoveli, minkä lisäksi hän oli Kaisu-vaimonsa kanssa aktiivisesti mukana nuorisotyössä. Vapaa-aikanaan Teemu lähtee mielellään lenkille. Helsingin Saalemiin Teemu siirtyi muutettuaan vaimonsa kanssa Lahdesta Helsinkiin. – Muutimme vaimon opintojen takia Helsinkiin 2000-luvun alussa, mutta Saalemiin siirtyminen ei ollut meille itsestäänselvyys vaan eräänlaisen prosessin tulos. Seurakuntaan siirtymisen myötä olimme kuitenkin pian nuorten aikuisten toiminnassa mukana, sillä siihen oli luontevaa siirtyä Lahdessa tehdyn työn jälkeen. Viimeisten noin kymmenen vuoden ajan olenkin ollut aktiivisesti mukana Iltakirkon ja sitä edeltäneiden Joona-iltojen työryhmissä. Aikuisten nuorten toiminnan myötä Teemua pyydettiinkin lähes kymmenen vuotta sitten seurakuntaneuvostoon ja sittemmin vanhimmistoon. Nykyisin hän on myös yksi seurakunnan hallituksen jäsenistä. – Tämänhetkiset vastuuni kulminoituvat nimenomaan hallitustyöhön ja sitä kautta paimenuuteen. Vaikka hallitus kokoontuu kahden viikon välein, en voi vain käydä kokouksissa. Monet asiat vaativat valmistelua erilaisilla pienemmillä kokoonpanoilla hallituksen kokousten välillä. Koen myös suurta vastuuta koko seurakunnan tilasta ja senhetkisistä haasteista yhtä lailla kokousten ulkopuolella. Asioita tulee pohdittua päivittäin ja tietysti samalla kannettua niitä Jumalan eteen. Eli vastuuni eivät välttämättä näy ulospäin, mutta uskoakseni täytän silti oman paikkani muurin aukossa. – Seurakunnanjohtajana Klaus Korhonen antoi nuoremmille hienosti tilaa ja näin mahdollisti sukupolvenvaihdoksen. Olen myös kokenut olevani paikallani ja voivani hyödyntää lahjojani, joita olen voinut kehittää esimerkiksi orkesterivastuissani. Ja vaikka perheellisenä, kolmen lapsen isänä, joudun nykyään miettimään tarkemmin, mihin kaikkeen voin mennä mukaan, haluan kehittää itseäni, jotta voisin entistä paremmin palvella seurakunnassa. 8 3. lokakuuta 2012 Raamatunkäännöksiä eri tarpeisiin Eräänä elokuun sunnuntaina kirjakioskin myynti oli ennätysmäinen. Silloin nimittäin julkaistiin Raamattu Kansalle -raamatunkäännöksen koko Raamattu. Kauniisti sidotut kultareunaiset kirjat odottivat ostajaansa ja kaupaksi meni. Paimenet saavat olla kiitollisia, että seurakunnassa rakastetaan Raamattua, ja uusi näkökulma Pyhään Sanaan kiinnostaa. Tapahtuma herätti samalla pohdintaa siitä, pitäisikö meidän valita jokin nykyisistä käännöksistä ns. viralliseksi tai ainakin ensisijaiseksi käännökseksi. Joku saattaa kaivata sitä turvallisuuden tunnetta, jota lause ”kirkolliskokouksen hyväksymä ja vuonna xx käyttöön ottama suomennos” on tuottanut. Joku toinen haluaa kristitty paimenen sana varmistua, että pysyttäisiin oikealla tiellä eikä jä- kristitty 9 3. lokakuuta 2012 Mika ja Rommy Yrjölä perheineen toivotettiin tervetulleiksi jumalanpalveluksessa 2. syyskuuta tettäisi niin paljon tulkinnanvaraa Sanan selityksille. Ehkä joku näkee huolitellun kieliasun muita tärkeämpänä arvona. Suomalaisia raamatunkäännöksiä on kaikkiaan yk- Kuvat: Elias Okkonen ja Sakari Röyskö Esko Matikainen esko.matikainen@saalem.fi sitoista, joista peräti kuusi on tehty 1900- ja 2000-luvuilla, ja uusia on tekeillä. Käännökset ovat sekä kieli- kitsemaan, mitä niistä kulloinkin sopii käyttää. Yhden asultaan että käännösperiaatteiltaan erilaisia, eikä niitä käännöksen virallistaminen asettaisi muut toisarvoi- voi vertailussa sijoittaa pelkästään hyvä–huono-akse- seen asemaan ja rajoittaisi julistustyötä. Silloin otet- lille. Olemmekin käyttäneet saarnatessa sekä uutta että taisiin myös askel sulkeutuvampaan suuntaan ja mää- vanhaa käännöstä, ja nyt näkökulma laajenee arvok- riteltäisiin valmiiksi etukäteen, mikä on meillä hyväk- kaan Raamattu Kansalle -käännöksen myötä. sytty totuus. – Niin, sehän olisi sitä paljon puhuttua Julistajan täytyy tuntea käännökset ja kyetä har- kirkollistumista, josta haluamme pysyä etäällä. Jäsentapahtumia ei julkaista nettilehdessä. TILAISUUDET SAALEMISSA loka–marrasKUUSSA Sunnuntaisin klo 11 Jumalanpalvelus (kk:n 1. su on ehtoollinen), Uusi pyhis Torstaisin klo 12 Kohtaamispaikka Maanantaisin klo 18.30 Israel-ilta Tiistaisin klo 10–13 Äiti-lapsipiiri, klo 18 Yhteysilta Keskiviikkoisin klo 12 Päiväseurat, kahvitus, klo 17.45–19.45 Suuri lastenilta 1.–6.-luokkalaisille Perjantaisin klo 18.30 Life-ilta 6.–9.-luokkalaisille Lauantaisin klo 19 Fuel-ilta 15–25-vuotiaille nuorille Erityistapahtumia: La 6.10. ja 3.11. klo 12–16 koko seurakunnan rukouspäivä To 1.11. Radio Dein 15-vuotisjuhla, järjestäjänä Radio Dei Pe–la 9.–10.11. Global Leadership Summit (GLS), yhteiskristillinen ja kansainvälinen johtajuuskoulutus, ilmoittautuminen: www.glssuomi.fi La 24.11. Arvokas Elämä -tapahtuma, järjestäjänä Käsikädessä-työ ja Saalemseurakunnan kehitysvammaistyö Ti–la 27.11.–1.12. Lasten joulutapahtuma Saalemissa (tiistai–perjantai: kouluryhmien kierrokset, lauantai: yleisökierrokset) Klaus Korhonen luovutti viestikapulan seuraajalleen Mika Yrjölälle. Muutokset mahdollisia. Ajankohtaiset tiedot tapahtumista saa nettisivuilta www.omasaalem.fi ja Saalemin eteisaulassa jaettavasta viikkoohjelmasta. Pekka Sorjosesta hallintovastaava Pekka Sorjonen kokee Saalemin tervehdyksen ”Tervetuloa kotiin” oikeasti todeksi. Hän kuuluu Nina-vaimonsa kanssa siihen joukkoon, joka sai elokuussa liittyä Saalemiin Vuosaaren Ankkuriseurakunnan palatessa emoseurakuntansa yhteyteen. – Tuntui todella siltä, kuin kotiin olisi saapunut, Pekka sanoo. Kotiin ja melkein saman tien töihin, sillä Pekka aloitti syyskuun alussa Saalemin hallintovastaavana. Uusia tehtäviä varten 46-vuotiaalla Pekalla on vankka tausta, sillä hän on viettänyt koko työuransa liike-elämän palveluksessa. Kokemusta on kertynyt kaupallisten tehtävien ja markkinoinnin lisäksi myös johtamises- ta. Viimeiset noin 14 vuotta Pekka toimi Berner Oy:n myynti- ja tuoteryhmäpäällikkönä. Myös hengellisessä elämässä tie on vienyt kahden lapsen isää moniin tehtäviin ja seurakuntiin. – Tulin uskoon jo hyvin nuorena Hyvinkään helluntaiseurakunnan järjestämällä kesäleirillä. Hyvinkäältä muuton jälkeen liityin Saalemiin. Olen palvellut myös Myyrmäen helluntaiseurakunnassa sekä Ankkuriseurakunnassa, jossa toimin vanhimpana. Laulaminen on ollut minulle tärkeä palvelutehtävä koko uskonelämäni ajan, Pekka kertoo. Hallintovastaavana Pekka sanoo aloittavansa unelmatyössään. – Olen etuoikeutettu, kun saan tulla työyhteisöön, joka on rakentamassa ja suunnittelemassa yhteistä seurakuntaamme ja sen eri toimintamuotoja. Pääsen palvelemaan kehittyvää, eteenpäin menevää ja uskossa vahvaa seurakuntaa. Pekka uskoo pastoreiden työtaakan keventämisellä ja tehtävien paremmalla suunnittelulla olevan raamatulliset perusteet. – Haluan, että paimenemme pääsevät enemmän täyttämään nimenomaan pastoraalista tehtäväänsä, kaitsemaan lampaitaan ja jakamaan sanaa, eikä heidän enää jatkossa niin paljon tarvitse hoitaa hallinnollisia ja juoksevia asioita. Jo työsuhteensa alussa Pekka haluaa antaa ison kiitoksen kaikille lahjoitusten antajille ja uhraajille. – Emme selviäisi ilman teidän valtavaa panostanne. Samalla tahdon kiittää Jumalaamme siitä, että olemme selvinneet ihan kaikista taloudellisista velvoitteista. – Toki isoja haasteita on myös edessä, varsinkin uuden leirikeskuksen ostaminen yhdessä Tampereen helluntaiseurakunnan kanssa. Seurakunnalle tiedotetaan tarkemmin, kun todel- linen rahantarpeemme selviää. Summa riippuu siitä, saammeko myytyä Härkävalkaman leirikeskuksen ennen uuden paikan ostamista, Pekka kertoo. – Myös jatkuva normaali toimintamme tarvitsee varoja, sillä haluamme palvella seurakuntaa vauvasta vaariin ja mummiin saakka. Jo nimi Saalem-lähetys velvoittaa meitä huolehtimaan myös tärkeistä lähetystyön eri muodoista. Pekka toivoo seurakuntalaisilta esirukousta, jotta voi hoitaa tärkeää hallinnon tointa taidolla. – Toivon myös, että seurakuntalaiset osallistuvat aktiivisesti Saalemin eri työmuotoihin. Vapaaehtoisuus on palkitsevaa. Jumala teitä kaikkia siunatkoon, Pekka toivottaa lopuksi. Lisää Pekan tehtäväkuvasta Tikka taloudesta -palstalla, s. 10. (V-ML) Mika ja Rommy Yrjölä sekä lapset Hannah, Isaiah, Säde ja Promise siunattavina. Kristitty-lehti luettavissa nyt Saalemin kotisivuilla: www.omasaalem.fi Jumalanpalveluksessa 26.8. Saalemiin siunattiin yli 30 uutta jäsentä, kun Vuosaaren Ankkuriseurakunta liittyi takaisin osaksi Helsingin Saalem-seurakuntaa. Työ Vuosaaressa jatkuu osana Saalemin aluetyötä Ankkurin nimellä. 10 3. lokakuuta 2012 kristitty kristitty 11 3. lokakuuta 2012 talous lähetyssivut Ristin Voitto ja Kristitty-lehti Salaperäinen Bhutan Tikka taloudesta ja hallinnosta Hallintovastaava Edellisessä kirjoituksessa kerroin, että etsimme seurakuntaamme hallintovastaavaa. Pyysin myös rukoilemaan asian puolesta, että saisimme kokea Jumalan johdatuksen. Nyt minulla on kerrottavana – niin kuin jo tiedättekin – hyviä uutisia: Saalemin uutena hallintovastaavana aloitti 1.9.2012 Pekka Sorjonen (arkikielellä kutsun häntä ”kamreeriksi”). Uskomme, että olemme kokeneet tässä valinnassa Jumalan ohjauksen. Pekka, kerro ensivaikutelmia uudesta tehtävästäsi. Tehtäväni on kutsumustehtävä, saan olla osana Jumalan suurta perhettä ja rakentumassa upeassa seurakunnassamme. On hyvä, että seurakunnassamme talousasioissa on oltu tarkkoja ja huolellisia. Tätä tarkkuutta ja huolellisuutta olemme jatkamassa. Kiitän Sirpa ja Esko Matikaista ja Timo Tikkaa hienosta perehdyttämistyöstä. Kiitän myös luottamuksesta, jota olen saanut tuntea koko prosessissa. Mitä tehtäviisi ”kamreerina” kuuluu? Hallintotoimi on seurakuntamme tukitoimintoja. Palvelemme seurakuntaa ja työntekijöitä mm. kaikissa henkilöstöhallintoon liittyvissä tehtävissä, kuten palkka-, tili- ja maksuasioissa sekä kiinteistö- ja siivousasioissa. Hallintovastaavan keskeisimmät tehtävät liittyvät taloudenhoitoon ja sisältävät nimensä mukaisesti budjetointia, juoksevien asioiden hoitoa, pankkiasioita sekä mm. hankesuunnittelua. Olen samalla seurakuntamme pääkassanhoitaja. Leirikeskushankkeesta Härkävalkaman leirikeskus on edelleen välittäjän kautta myynnissä. Huom! Muutama henkilö on käynyt sitä katsomassa, mutta vielä ostaja puuttuu! Rukoilkaa tämänkin hankkeen menestymisen puolesta. Ei tarvitse pyytää liian suuria asioita – tarvitsemme vain yhden sopivan ostajan! Alkuvuoden 2012 aikana yhdistyksemme kirjanpito ja palkkalaskenta siirrettiin tilitoimisto Ab Norlic Oy:n hoitoon. Tehtäviemme haltuunotto tilitoimistossa on osoittautunut oletettua työläämmäksi eikä raportointi vielä ole aivan toivotulla tasolla. Tilannetta korjataan kuitenkin kovaa vauhtia. Seuraamme talouden tulopuolen kehittymistä mm. kertyvien lahjoitusten ja kolehtien sekä pankkitilien saldojen avulla. Toisaalta seurakuntamme menot ovat pitkälti ns. kiinteitä, edeltä käsin budjetoituja menoja, joten hallituksella on kyllä kuva taloustilanteen kehityksestä. Mainittakoon, T imo T ikka S aalem - lähetys ry : n hall . vpj . Hyvä seurakuntalainen! marrasKUU Su 4.11. klo 11 Ehtoolliskokous, Mauno Järvinen Su 11.11. klo 11 Seurakunta yhdessä, Ari Kuittinen Bhutan on kaunis ja askeettinen maa Himalajan sylissä, suuren Kiinan ja Intian puristuksessa. hutaniin pääsee maan oman lentoyhtiön koneilla vain Intiasta, Bangladeshista, Thaimaasta ja Singaporesta. Lentomatkalla voi nähdä Himalajan huikeita vuoristomaisemia, muun muassa Mount Everestin. Laskeutuminen lentokenttäkaupunkiin Paroon on kuin laskeutuisi toiseen maailmaan. Lentokone joutuu taiteilemaan vuorten välissä ja laskeutumislupa annetaankin vain suotuisissa sääolosuhteissa. Bhutan haluaa varjella koskematonta luontoaan ja kulttuuriaan rajoittamalla turismia. Reppureissaajat pidetään pois turismimaksulla, joka on 250 Yhdysvaltain dollaria päivässä. Maksu sisältää paikallisen oppaan, joka kulkee ryhmän mukana koko matkan ajan. Kristityt ahtaalla HAKUNILAN KOTIKIRKON KOKOUKSIA Tämän syksyn Lahjat likoon -tapahtuma on peruttu tilaongelman vuoksi. T eksti ja kuvat : J yrki P almi B Talousraportit lokaKUU Su 7.10. klo 11 Ehtoolliskokous, Ari Kuittinen Su 14.10. klo 11 Seurakunta yhdessä, Keijo ja Merja Vuori Su 21.10. klo 11 Päiväkokous, Mauno Järvinen Su 28.10. klo 11 Päiväkokous, Maria Naukkarinen Ilmoita Kristitty-lehden osoitteenmuutokset suoraan seurakunnan toimistoon: puh. 045 133 4478 tai lea.kottari@saalem.fi. että kolehtien ja lahjoituksien määrät ovat kesän ja alkusyksyn aikana kehittyneet ilahduttavaan suuntaan. Kiitokset uskollisille uhraajille! Su 18.11. klo 11 Päiväkokous, Esko Matikainen Su 25.11. klo 11 Päiväkokous, Maria Naukkarinen Jippii-musakerho ma klo 18 Aamurukoukset ke ja pe klo 8 Naistenillat ti parillisilla viikolla klo 18.30 Tiffany-piiri la klo 10 (lasitöitä) Muut kokoukset: ks www.kotikirkko.blogspot.com Saalemin aluetyöpiste, Kaviokuja 7, Hakunila Bhutanissa on useita kristillisiä seurakuntia, jotka joutuvat toimimaan hyvin matalalla profiililla. Kristityt yrittävät olla herättämättä liikaa huomiota kokoontumisillaan. Seurakuntien pastorit toimivat yleensä oman toimensa ohella ja paimentavat useita seurakuntia samaan aikaan. Seurakuntalaiset ovat pääsääntöisesti hyvin köyhiä ja kokoontuvat kodeissa tai muissa salaisissa paikoissa. Yhteen huoneeseen saattaa ahtautua suuri joukko ihmisiä. Verhot vedetään kiinni, ovet lukitaan ja sen jälkeen jumalanpalvelus voi alkaa. Myös seurakunnat ovat suuressa taloudellisessa ahdingossa ja eristyksissä muusta maailmasta. Tästä syystä tarpeet rohkaisusta ja raamatunopetuksesta ovat valtavat. Myös kaikenlaisesta kristillisestä materiaalista on huutava pula. Vireillä on uskonnonvapauslaki, joka tarjoaisi myös kristityille vapauden kokoontua vapaasti ja rakentaa omia kirkkojaan. Kristityt ovat myös vedonneet hallitukseen saadakseen oman hautausmaan, koska he eivät halua tulla poltetuiksi buddhalaisissa krematorioissa. Monen kristityn arkipäivää on henkinen painostus. Kristittyjen sanotaan esimerkiksi tuovan mukanaan epäonnea ja kirousta buddhalaiseen ympäristöön. Tästä syystä monet kristityt saavat herkästi häätöuhkauksia asunnoistaan. Konkreettisia ihmeitä tapahtuu Jumala on selvästi tekemässä jotain suurenmoista Bhutanissa. Evankelisia kristittyjä arvioidaan olevan jopa 25 000–40 000, joista suurin osa on identiteetiltään helluntailaisia. Kristillisten seurakuntien kasvu on ihme. Seurakuntia on syntynyt kaikkiin suurimpiin kaupunkeihin ja asutuskeskuksiin. Kristityt eivät ole kuitenkaan verkostoituneet tai järjestäytyneet, koska heidän tulee pitää enemmän tai vähemmän matalaa profiilia. Seurakunnat ovat kasvaneet pääasiassa ihmeiden ja tunnustekojen kautta. Uskovat ovat rukoilleet sairaiden puolesta, ja monet vakavasti sairaat ovat todistetusti parantuneet kristittyjen tilaisuuksissa. Tämä on ollut todistus monille siitä, että kristittyjen Jumala on elävä Jumala. Esimerkiksi eräs aidsiin sairastunut nuorimies oli saanut viimeisen lääkityksen, ja hänen tilansa oli hyvin heikko. Mitään ei ollut enää tehtävissä, mutta seurakunta asettui rukoilemaan hänen puolestaan. Mies kastettiin, ja samalla hetkellä hän vahvistui. Muutaman kuukauden jälkeen hänestä ei enää testeissä löytynyt HI-virusta. Sana kristittyjen Jumalasta leviää nopeasti, ja ihmiset tulevat kiinnostuksesta paikalle. Bhutanilaiskristittyjen ystävällisyys, vieraanvaraisuus ja lämpö on sanoinkuvaamattoman kaunista. Vieraita kunnioitetaan, heidät ruokitaan parhailla ruuilla ja heidän kaulalleen annetaan valkoinen huivi, joka tarkoittaa arvostetun vieraan saapumista. Bhutan pähkinänkuoressa Bhutanin infrastruktuuri on kehittymätön, koska maa pyrkii säilyttämään alkuperäiskulttuuria mahdollisimman tehokkaasti. Monien kielten lisäksi myös englannin kielellä on virallinen asema, ja sillä pärjää lähes kaikkialla. Arvio Bhutanin väkiluvusta on noin 700 000. Nähtävyydet satoine temppeleineen ovat huikeita ja vuoristomaisemat kauniita. Bhutanin pohjoisosa koostuu kaaresta lumihuippuisia vuoria, ja korkeimmilla alueilla ilmasto on erittäin kylmä. Suurin osa pohjoisen vuorista on yli 7 000 metrin korkuisia. Korkein huippu on 7 553 metriin kohoava Kula Kangri. Bhutan on buddhalaisuuden puhdas kehto, eikä sen haluta tuhoutuvan länsimaisten vaikutteiden vuoksi. Näkyvänä esimerkkinä buddhalaisuuden otteesta on pääkaupunkiin Thimphuun rakennettava maailman suurimpiin kuuluva Buddhan patsas. Miesten perinteinen asu on nimeltään ngalong. Se on polveen ulottuva kaapu, joka sidotaan kiinni vyötäröltä kangasvyöllä. Naiset käyttävät nilkkaan ulottuvaa pukua, kiraa. Vaatteita käytetään sosiaalisen aseman mittareina, ja Bhutan onkin perinteisesti ollut feodaaliyhteiskunta. Sekä miehet että naiset käyttävät korvakoruja. Kiistelty laki vaatii paitsi kaikkien Bhutanin kansalaisten myös maahanmuuttajien käyttävän näitä vaatteita. Bhutanin talous on maailman pienimpiä ja vähiten kehittyneitä. Se perustuu maa- ja metsätalouteen sekä vesivoimalla saadun sähkön vientiin Intiaan. Bhutanista yli 70 prosenttia on metsien peitossa. Maassa on yhdeksän luonnonsuojelualuetta, jotka yhteensä kattavat yli neljänneksen maan pinta-alasta. Bhutan on ollut monarkia vuodesta 1907 ja vasta vuodesta 2008 perustuslaillinen monarkia. Maata hallitsi pitkään kuningas, jolla on neljä vaimoa. Kuningattaret harrastavat perustamiensa säätiöiden kautta hyväntekeväisyyttä. Vuonna 2006 kuningas Jigme Singye Wangchuck luovutti vallan pojalleen, joka kruunattiin valtaan astrologisesti suotuisampana aikana vuonna 2008. Vuonna 2011 Bhutanissa vietettiin satuhäitä, kun nuori kuningas otti vaimokseen lentäjän tyttären Jetsun Peman. Nuori kuninkaallinen pari ja kuningashuone on erittäin suosittu ja pidetty Bhutanissa. Lisätietoa Bhutanista: http://fi.wikipedia.org/wiki/Bhutan 12 3. lokakuuta 2012 lähetyssivut kristitty kristitty nuorten sivu P alstan koonnut : M arika A nttila K uva : P ertti S öderlund Leikkeitä lähettikirjeistä Personal trainer ta Jeesuksen nimessä kaikista teoista, joita hän oli joutunut tekemään viattomille ihmisille. Se oli todella vaikuttava hetki. Rukouksemme onkin, että saisimme yhä enemmän kokea Jumalan johdatusta ja ohjausta erityisesti näiden entisten lapsisotilaiden keskuudessa ja CAAF-ohjelmassa. 14.7.2012 H eidi & P ertti S öderlund , K ampala / U ganda Entiset lapsisotilaat Francis ja Josephine ilahtuivat vaatteista, joita Heidi Söderlund vei maaliskuussa heidän vastasyntyneelle tyttärelleen. K esäkuu on täällä viimeinen kuukausi ennen koulujen kesälomia. Vietimme lapsikuoron kesäjuhlaa hurjassa helteessä pizzaa syöden ja uimaaltaassa pulikoiden. Pyhäkouluryhmän kanssa nautin kesäisestä sunnuntaista puistossa, ja musiikkikouluilla oli päätöskonserttinsa Wienissä ja Linzissä, jossa toimin koulun johtajana. Hoidan tosi mielelläni musiikkikoulun tehtäviä. Sitä kautta tutustun moniin perheisiin, ja syksyllä haluaisinkin lisätä tarjontaa aloittamalla muskarin kaikista pienimmille. Erityinen haaste musiikkikoulun suhteen on uusien opettajien löytyminen. Koska olemme kristillinen koulu, ei pelkkä ammattitaito riitä, vaan etsimme uskovia opettajia. Uskon kuitenkin, että Jumalalla on varattuna meille uusia opettajia seuraavaksi lukukaudeksi. Kohta perinteeksi muodostunut puistojuhla seurakuntamme läheisessä puistossa järjestettiin jo neljättä kertaa. Naapuruston ulkomaalaistaustaisille lapsille ja heidän vanhemmilleen puistojuhla on varmasti yksi kesän kohokohdista. Lapset tuovat innolla kavereitaan mukaan, ja tänä kesänä meitä oli jo lähes 200! Puistojuhlan kautta saimme välittää paljon iloa. 3.7.2012 H anna V uorinen , L inz /I tävalta Ollaan asettauduttu mukavasti uudelle kotisaarelle ja uuteen kotiin. Perheemme isä aloitti pari kertaa viikossa kokoontuvan liikuntakerhon pojille ja muutamille heidän kavereilleen. Aikuisillekin on ollut suunnitteilla viikoittainen liikuntatapahtuma, mutta se on tarkoitus toteuttaa yhdessä urheiluinstituutin kanssa ja asiassa edetään heidän vauhtiaan. Monia juttuja on vireillä urheiluinstituutin liikunta-alan koulutustarjonnan kehittämiseksi. Instituutin johtaja halusi järjestää koulutusta paikallisille valmentajille urheiluvammoista ja niiden kuntoutuksesta, ja hän pyysi apua kouluttajan saamiseksi. Kesäkuussa pidetylle kurssille kouluttajaksi löytyi suomalainen huipputason urheiluhieroja. Maassa on iso nuorisotyöttömyys eikä nuorisolla oikein ole muutenkaan mitään tekemistä. Toivoisimme, että työmme kautta täällä pääsisimme yhä konkreettisemmin auttamaan tässä tilanteessa. Yksi nuorisokeskus saatiin vihdoin avattua. Toisen keskuksen osalta oli vielä jotain pieniä mutkia matkassa. Heinäkuussa puolestaan käynnistyy uuden keskuksen rakentaminen eräälle saarelle. 6.7.2012 E räs lähettiperheenne I ntian valtameren saarilla 13 3. lokakuuta 2012 Vietämme kesää ja loppukuusta alkavaa parin viikon lomaa täällä Kigalissa. Juhannuksena pääsimme Suomi-tunnelmaan seuraamalla konferenssia internetin välityksellä. Kiitokset myös Saalemin streaming-tiimille – seurailemme säännöllisesti Saaleminkin kokouksia netistä. Juha yritti matkustaa kenttäkäynnille Kongoon Fizin alueelle kesäkuussa, mutta matka täytyi turvallisuussyistä peruuttaa. Tämän alueen lähimaastossa levottomuudet ja väkivaltaisuudet ovat arkipäivää. Tarkoitus on lähiaikoina yrittää matkustaa uudelleen kenttäkohteeseen rohkaisemaan vaikeissa olosuhteissa työtä tekeviä ihmisiä sekä monitoroimaan Fizin hanketta. Kiitos, kun muistatte turvallisuusasiaa rukouksin. Ensi viikolla Juha matkustaa Burundiin. Tähän aikaan vuodesta tehdään puolivuosiraportit ja annetaan niistä palautetta kumppanille. Samalla Juha käy monitoroimassa Burundin hanketta. Burundiinhan rakennetaan tänä vuonna suomalaisten avustamana reilu 200 yksinkertaista asuntoa Tansanian pakolaisleireiltä Burundiin palanneille burundilaisille, parannetaan vesihuoltoa sekä annetaan maanviljelystarvikkeita. 11.7.2012 J uha , S ilja & B enjamin K oski , K igali / R uanda Palasimme kotiin pakolaismatkaltamme kesäkuussa. Vuokraisäntämmekin oli iloissaan paluustamme, samoin ulkomaalaiset työtoverimme. Olemme saaneet nauttia lähes normaalista elosta tänä kesänä. Ainut levottomampi viikko oli kesäkuun viimeisellä viikolla, kun historiallisesti arvokas pyhäkkö paloi. Sen palaminen herätti rajuja tunnevyöryjä, varsinkin, kun palo oli tahallaan sytytetty eikä sytyttäjiä ole saatu kiinni. Uskonnollis-poliittiset johtajat julistivat yleislakon lähes viikoksi, ja viranomaiset julistivat osassa kaupunkia ulkonaliikkumiskiellon levottomuuksien ehkäisemiseksi. Tilanne kuitenkin rauhoittui viikon sisällä. Muistattehan edelleen rukouksin mediaprojektia, jotta evankeliumi saataisiin pian TV:n kautta ihmisten koteihin. Samoin lukutaitomateriaalin valmiiksi saattaminen tarvitsee esirukousta. Kolme lukutaitokirjaa pitää vielä saada digitaaliseen muotoon kuvien kera. Työntekijäjoukkomme urheilullisimmat jäsenet haastoivat meidät toiset henkilökunnan jäsenet liikkumaan. Joka viikko merkitsemme kortille liikuntasuorituksemme, ja joulun tienoilla ensi kerran ihmetellään joukkomme sporttisuutta. Aloin heti miettiä, voisinko merkitä kortille poikani Noelin kanssa viikoittaiset painileikit, joiden seurauksena pikkupoika tiputtaa isän sängystä. Samoin mieleen tuli, voisiko markettikäynnin laskea kävelylenkiksi. Lopulta kortille tuli yksi todellinen suoritus, maanantain sähly. Tällä en vielä voita vuoden urheilijan titteliä. Mutta olen iloinen haasteesta, jonka olen eteeni saanut – lenkille on lähdettävä. Jokainen meistä tarvitsee elämäänsä haasteita, myös suurempia kuin ne, joita personal trainerimme antavat kuntosalilla. Kunnonkohotus on kyllä tarpeen, mutta vielä enemmän tarvitsemme ihmisiä, jotka johtavat meitä eteenpäin uskonelämässämme. Onhan sinulla jo joku, jota tuet hengellisessä kasvussa eteenpäin, ja joku toinen, joka tukee ja sopivasti haastaa sinua? Tällaisia ihmisiä meidän tulee olla seurakuntaperheenä toisillemme, rohkaisevia ja kannustavia – haastaa kohti seuraavaa kilometriä Jumalan suunnitelmissa. Mahdotonta rakkautta 27.7.2012 R aija & K ari eräässä maailmankolkassa Saalem-seurakunnan lähettien uusimmat kirjeet ovat kokonaisuudessaan luettavissa Saalemin nettisivuilla www.omasaalem.fi/tietoa-seurakunnasta/lahetystyo/. Huom! Turvallisuussyistä kaikkia kirjeitä ei julkaista. KUINKA VOI UHRATA LÄHETYSTYÖHÖN? ◗ ◗ Saalemin vastuulla on noin 20 lähettiä eri puolilla maailmaa. Heidän kannatuksensa on riippuvainen seurakunnan vapaaehtoisista uhri- PCU:lla (Pentecostal Churches of Uganda) oli tällä viikolla kaksipäiväiset kokoukset eri alueiden johtaville veljille. Koolle oli saapunut lähes 50 pastoria. Pertti jatkoi päivien jälkeen joidenkin pastoreiden kanssa matkaa kohti Pohjois-Ugandaa, ja he ovat parhaillaan Adjumanin ja Moyon alueilla rohkaisemassa siellä olevia pieniä muutaman vuoden ikäisiä seurakuntia. Noille alueille mentiin vielä muutama vuosi sitten sotilassaattueissa Kony-sissien vuoksi. Nyt siellä on rauhallista. Ihmiset ovat avoimia evankeliumille, vaikka Moyon ja Yumben alueet ovat vahvoja muslimialueita. Muistakaa rukouksin näitä alueita ja uusia seurakuntia. Entiset lapsisotilaat siirtyivät alkuvuodesta Ugandassa kummilapsiohjelmaan. Otimme maaliskuussa 35 uutta lasta Children Affected by Armed Forces -ohjelmaan. Meillä on CAAF-ohjelmassa tällä hetkellä noin 250 nuorta. Näiden nuorten tapaamiset ja kertomukset koskettavat aina syvältä. Yhden pojan, Robertin, kanssa saimme rukoilla, kun hän sanoi syyllisyyden painavan häntä joka päivä. Pertti sai julistaa hänelle syntien anteeksiantamus- Waltteri Haapala waltteri.haapala@saalem.fi varoista. Edelleenkin suurin osa varoista kerätään jokaisen kuukauden kolmannen sunnuntain lähetysjumalanpalveluksessa. Käteisen rahan uhraaminen kannattaa keskittää tuohon tilaisuuteen. Myös pankin kautta tehtävät säännölliset uhraukset ovat lisääntyneet. Parasta olisi, jos uhraaminen tapahtuisi säännöllisesti kerran kuussa. Se helpottaa lähetystoimikuntaa budjetin seurannassa. Pankkilahjoitukset voi tehdä seuraavilla yhteystiedoilla: Pankki: OP-Pohjola 572302-20461714, Nordea 206538-30928, Sampo 800014-1645891 Saaja: Saalem-Lähetys ry Viitenumero: 3102604 3. Palvelemme Jumalaa T eksti : W altteri H aapala Palvelemme Jumalaa seurakunnassa ja kaikkialla, missä olemme. Palveleminen vaatii aikaa ja voimavaroja, mutta haluamme palvella, koska Jeesus itse antoi meille siitä esimerkin. Haluamme rohkaista nuoria ottamaan yhden palvelutehtävän, tekemään sen hyvin ja keskittymään palvelemisessa ihmisten auttamiseen ja rakentamiseen, ei vain toiminnan tuottamiseen. Syksyllä 2011 aloimme Fueltyössä rukoilla ja valmistella uutta näkyä ja toimintamallia seurakuntamme nuorisotyölle. Nyt syystoimintakauden 2012 alussa olemme valmiit aloittamaan toiminnan uuden näyn pohjalta. 4. Ylistämme Jumalaa ja elämme Hänen yhteydessään F uel-nuorina haluamme elää todeksi Jumalan unelmia. Olemme joukko uskovia nuoria, jotka uskovat suureen Jumalaan, joka voi muuttaa ihmisen elämän täysin. Me emme halua olla sukupolvi, joka pyörii enää vain itsensä ympärillä ja etsii omaa hyvinvointia. Haluamme elää Jumalan tarkoittamaa elämää. Tiedämme, että inhimillisesti näky on meille liian suuri, mutta juuri siitä syystä uskomme sen tulleen Jumalan sydämeltä. Jumalan antama näky on aina sellainen, jonka toteuttamiseen ihminen ei yksin pysty. Löysimme Raamatusta sekä keskustelujen ja rukouksen kautta nuorisotyön tehtäväksi viisi osa-aluetta. Jumalan ylistäminen ja Hänen yhteydessään eläminen kuuluu jokaiseen päiväämme, ja kaikki tekomme tuovat Hänelle kunniaa. Fuel-illoissa ylistämme ja palvomme Jumalaa, joka on suurempi kuin ongelmamme, onnistumisemme, vaikeutemme tai voittomme. Hänen läsnäolonsa on nuorisotyömme elinehto. Haluamme myös johtaa jokaisen nuoren etsimään päivittäin Jumalan läsnäoloa ja todellisuutta ja viettämään aikaa kahdestaan Jumalan kanssa. 5. Haluamme elää todeksi mahdotonta rakkautta 1. Näkymme on tavoittaa Helsingin nuoret Helsingissä asuu 85 000 nuorta, ja olemme asettaneet päämääräksemme tavoittaa heidät Jumalan rakkaudella. Tavoitteemme on kohdata jokainen helsinkiläinen 15–25-vuotias nuori vuoden 2015 loppuun mennessä ja kertoa hänelle Jumalan todellisuudesta ja rakkaudesta. Uskomme, että tämän kaupungin kaduilla kävelee satoja, jopa tuhansia nuoria, jotka haluavat ottaa Jeesuksen elämäänsä. Välitämme Jeesuksen rakkauden Helsingin nuorille kouluissa, nuorisotaloilla, kodeissa, opiskelija-asuntoloissa, kaduilla, tapahtumissa ja mediassa. Näkymme on synnyttää kymmeniä tiimejä, jotka palvelevat nuoria ja välittävät heille Jumalan rakkauden. 2. Opetamme ja opetuslapseutamme Opetamme ja opetuslapseutamme nuoria, niin että Jumalan sana muokkaa identiteettiämme ja on suurin vaikuttaja arjessamme. Jokaisessa Fuelillassa on opetusta, ja samoin soluissa nuoret saavat arjen keskellä Raamatun opetusta. Opetustemme rungot löytyvät jatkossa myös kotisivuiltamme. Jeesus antoi uskoville käskyn ja esimerkin rakastaa ihmisiä niin, että se näkyy ja näyttää kaikkien silmissä erikoisen upealta. Raamattu kehottaa meitä rakastamaan läheisiämme mutta myös niitä, jotka ajattelevat aivan eri tavoin kuin me, ovat täysin vastakohtia meille – jokaista. Tällainen rakkaus ei ole luonnollista meille. Se on mahdotonta rakkautta. Jokainen ihminen on Jumalan rakkauden kohteena. Hän rakastaa ensin meitä, ja me haluamme olla tuon rakkauden todeksi eläjiä. Haluamme olla joukko nuoria, jotka tunnetaan tässä ajassa siitä mahdottomasta rakkaudesta, joka on meissä ja siellä, missä liikumme. Mahdoton rakkaus vallatkoon Helsingin ja Suomen. Fuel-nuorisotyön keskeisiä osa-alueita ovat Fuel-illat ja Fuel-iltojen palvelutiimit lauantaisin, solut arkiiltoina, 15–25/2015-palvelutiimit eri päivinä, naistenja miestenillat sekä uudenvuoden tapahtuma. 14 3. lokakuuta 2012 kristitty kristitty 15 3. lokakuuta 2012 teologia teologia Pyhä, yhteinen seurakunta Kristuksen ruumiiseen. Jopa paikallisista seurakunnista saatetaan puhua halventavasti. Tällainen suuntaus osoittautuu aikaa myöten kohtalokkaaksi, ja se merkitsee samalla koko Kristuksen ruumiin halventamista. Jumalallisesta salaisuudesta puhuu sekin, että paikallinen seurakunta ei ole vain osa Kristuksen ruumista, vaan siinä toteutuu selittämättömällä tavalla Kristuksen ruumiin kokonaisuus. Seurakunta suorittamassa jumalallista tehtäväänsä Jumalallisesta suunnitelmasta seuraa, että seurakunnalla on täällä maailmassa suuri tehtävä, missio. Se voi suorittaa tehtävänsä vain, kun ”sen hengellisen elämän voimanlähteitä ovat usko suoraan Pyhän Hengen johdatukseen ja suora luottamus Raamatun sanaan”, kuten professori Philip Jenkins on todennut nykyisin eniten kasvavista kristillisistä yhteisöistä. Samalla kun seurakunnan on pitäydyttävä näissä alkuperäisissä voimanlähteissään, sen on osattava seurata aikaansa, jotta se voisi tavoittaa oman aikansa ihmisiä. Julkisuudessa käydyssä keskustelussa saa usein nähdä, miten seurakuntien ja kirkkojen toimintaa vain ulkoapäin seuraavat eivät ymmärrä sitä jumalallista salaisuutta ja sen merkitystä, mikä seurakuntaan kätkeytyy. Monien mielestä seurakunnat ovat vanhoillisuudessaan jääneet ajastaan jälkeen, eikö niillä näin ollen voi olla mitään vaikutusta. Piispa Eero Huovinen vastasi hyvin muutama vuosi sitten vuorineuvos Pertti Voutilaiselle Suomen Kuvalehdessä käydyssä keskustelussa, joka koski kirkon asemaa muuttuvassa maailmassa: ”Kirkolla on kaksi kiusausta. Voimme joko kivettyä paikoillemme ja eristäytyä ajasta. Silloin ihminen unohtuu. Tai sitten saatamme mukautua väärällä tavalla. Silloin kirkko muuttuu tuuliviiriksi. Jos menet tämän päivän kanssa naimisiin, voit jo huomenna olla leski.” (SK 25.4.2008.) Seurakunta on tärkeä ihmiselle hänen hengellisenä koti- ja kasvupaikkanaan, mutta se on tärkeä myös Jumalalle Hänen suunnitelmiensa saattamiseksi kaikkien tietoon. Aktiivisten seurakuntalaisten joukon ulkopuolella on paljon niitä, jotka eivät näe kirkkojen ja seurakuntien tekemällä työllä paljonkaan arvoa. Seurakuntia ja kirkkoja saatetaan pitää vain omaa etuaan ajavina ryhminä, jotka lähinnä keräävät ihmisten rahoja. Ei esimerkiksi nähdä seurakuntien evankeliumin julis- tamisen rinnalla suorittamaa mittavaa sosiaalista työtä kotimaassa ja kehitysmaissa. Joitakin aikoja sitten Me Naiset -lehden kirjoittajan mielestä oli pelkästään makuasia, voiko hyväntekeväisyytenä pitää esimerkiksi sitä, että Raamattua käännetään kiinaksi. Tähän toimittaja Heli Karhumäki vastasi osuvasti: ”Kristityllä kiinalaisella voisi olla tästä mielipide. Kun kynnet on revitty irti, ymmärtää lävistettyjen käsien merkityksen.” (Kotimaa 10.4.2008.) Vasta kun ymmärtää ”lävistettyjen käsien merkityksen” eli sanoman Jeesuksen ristinkuolemasta, sovituksesta ja syntien anteeksiantamuksesta, alkaa ymmärtää jotakin seurakunnan jumalallisesta suunnitelmasta ja seurakunnan suuresta merkityksestä nykyisessäkin ajassa. Seurakunta voi pysyä oikealla paikallaan tässä nopeasti muuttuvassa maailmassa ja suorittaa Jumalalta saamaansa tehtävää, jos se vain muistaa jatkuvasti Paavalin opetuksia: ”Älkää mukautuko tämän maailman menoon, vaan muuttukaa, uudistukaa mieleltänne, niin että osaatte arvioida, mikä on Jumalan tahto, mikä on hyvää, hänen mielensä mukaista ja täydellistä” (Room. 12:2). ”Antakaa Kristuksen sanan asua runsaana keskuudessanne. Opettakaa ja neuvokaa toisianne kaikella viisaudella ja laulakaa kiitollisin mielin Jumalalle psalmeja, ylistysvirsiä ja hengellisiä lauluja. Mitä teettekin, sanoin tai teoin, tehkää kaikki Herran Jeesuksen nimessä, kiittäen hänen kauttaan Jumalaa, Isäämme.” (Kol. 3:16–17.) Kun näin toimitaan, voidaan kokea samanlaista seurakunnallista elämää kuin ensimmäiset kristityt kokivat: ”Niin oli nyt seurakunnalla koko Juudeassa ja Galileassa ja Samariassa rauha; ja se rakentui ja vaelsi Herran pelossa ja lisääntyi Pyhän Hengen virvoittavasta vaikutuksesta” (Ap. t. 9:31). penkistä bongattu Tällä palstalla esitellään eri-ikäisiä seurakuntalaisia Joonas Uusikylä ”Olen saanut eheytyä ja kasvaa seurakunnassa” Mitä kuuluu syksyyn? T eksti : V altter L uoto K uva : www . sxc . hu Apostolisessa uskontunnustuksessa on vuosisatojen aikana lausuttu: ”Uskon pyhän, yhteisen seurakunnan.” Näitä määritelmiä seurakunnasta ei voi ymmärtää, ellei näe seurakuntaa Jumalan kannalta ja Hänen suunnitelmiensa mukaan. J os tarkastelee seurakuntaa vain inhimillisenä yhteisönä, eivät siitä heti tule mieleen määritelmät ”pyhä ja yhteinen”. Seurakunta koostuu vajavaisista ja inhimillisistä ihmisistä, jotka itsessään ovat kaukana pyhyydestä. Heistä seurakunta ei voi saada pyhyyttään. Missä on siis seurakunnan pyhyys? Kun katselee kristikuntaa kokonaisuudessaan, ei se myöskään vakuuta yhteisyydellään. Eri kristillisten kirkkojen ja yhteisöjen määrä maailmalla ilmoitetaan jo kymmenissä tuhansissa. Lisäksi monet niistä eivät tule mitenkään toimeen toistensa kanssa, vaan jopa taistelevat toisiaan vastaan. Myös samojen kirkkojen ja seurakuntien sisälle on usein syntynyt eri ryhmiä, jotka eivät tule keskenään toimeen. Jeesuksen rukous ”että he yhtä olisivat” on hyvin kaukana toteutumisestaan. Missä näkyy seurakunnan yhteisyys? Seurakunta on osa Jumalan suunnitelmaa Jos seurakuntaa tarkastelee vain ihmisen tasosta ja ihmisten yhteenliittymänä, ei kykene näkemään sen jumalallista merkitystä. Seurakunta kuuluu keskeisenä osana Jumalan pelastussuunnitelmaan. Ja kuten yleensä on Jumalan tekojen ja itse Jumalan suhteen, me voimme käsittää niistä vain osan, emme niiden koko syvyyttä ja merkitystä. Siksi Paavalikin puhuu seurakunnasta yhtenä Jumalan salaisuutena (kr. mysterion). ”Tämä on suuri salaisuus; minä tarkoitan Kristusta ja seurakuntaa” (Ef. 5:32). Jumala on ilmoittanut meille salaisuuksistaan riittävästi sanassaan. Paavali oli yksi merkittävä Jumalan salaisuuksien julistaja. Hän sanoo siitä itse: ”Minulle on ilmestyksessä annettu tiedoksi tämä salaisuus, niin kuin olen edellä lyhyesti kirjoittanut. Tätä lukiessanne voitte huomata, kuinka hyvin minä olen perillä Kristuksen salaisuudesta.” (Ef. 3:3–4.) Uusi testamentti puhuu paljon seurakunnasta ja sen merkityksestä käyttäen asian havainnollistamiseksi myös monia kielikuvia. Yksi selkeimmistä ja vaikuttavimmista opetuksista on Paavalin Efesolaiskirjeessä: ”Jumala on alistanut kaiken hänen [Jeesuksen] valtaansa ja asettanut hänet kaiken yläpuolelle seurakuntansa pääksi. Seurakunta on Kristuksen ruumis ja hänen täyteytensä, hänen, joka kaiken kaikessa täyttää.” (Ef. 1:22–23.) Kun voi nähdä seurakunnan Kristuksen ruumiina, silloin voi myös ymmärtää, että se on pyhä ja yhteinen. Py- kuulemisessa ja rohkeita sen tottelemisessa. Minulle kuuluu hyvää, kiitos. Olen aloittanut töiden ohella liiketalouden iltaopinnot. hyys on yksinomaan Kristuksen pyhyyttä ja yhteys syntyy hänen kauttaan. Paavali raottaa vielä seurakunnan merkitystä opettaessaan, että Jumalan salaisuus, Hänen pelastussuunnitelmansa, tulee juuri seurakunnan kautta kaikille tiedoksi: ”Minulle, kaikista pyhistä vähäisimmälle, on annettu se armo, että saan julistaa kansoille sanomaa Kristuksen tutkimattomasta rikkaudesta ja ilmoittaa sen pyhän suunnitelman, jonka Jumala, kaiken luoja, on ikiajoista asti pitänyt salaisuutenaan. Näin myös avaruuden henkivallat ja voimat tulevat seurakunnan välityksellä tuntemaan Jumalan viisauden kaikessa moninaisuudessaan.” (Ef. 3:8–10.) Tästä sanasta käy esille, että ilman seurakuntaa Jumalan pelastussuunnitelma ei tulisikaan koko maailmalle tiedoksi. Samalla kun ymmärrämme, että seurakunta on tärkeä ihmiselle hänen hengellisenä koti- ja kasvupaikkanaan, se on tärkeä myös Jumalalle Hänen suunnitelmiensa saattamiseksi kaikkien tietoon. Kun puhumme seurakunnasta Kristuksen ruumiina, puhumme koko kristikunnasta. Mikään aikakausi tai kirkkokunta ei voi omia itselleen yksinoikeutta tähän Kristuksen ruumiiseen. Toisaalta on muistettava, että seurakuntaan koettavaksi tarkoitettu yhteys voi toteutua vain paikallisen seurakunnan yhteydessä. Nykyaikana on alkanut yleistyä sellainen käsitys, että ei ole mitenkään tärkeää kuulua paikallisen seurakuntaan, koska tärkeintä on kuulua Miten uskoa Jumalan lupauksiin, kun tunteet ja olosuhteet puhuvat jotain aivan muuta? Mitkä ovat kolme määrittelevintä luonteenpiirrettäsi? Jokaista ihmistä kohtaavat vaikeudet ja kaikki ovat joskus heikkoja. Kun ihminen on heikko, Jumalan armo astuu esiin. Analyyttisyys, päättäväisyys ja taiteellisuus. Mitä näet, kun katsot itseäsi peilistä? Mainitse jokin viime aikoina lukemasi kirja, joka on tehnyt sinuun vaikutuksen. Näen normaalin suomalaisen miehen, joka tarvitsee Jeesusta ja Hänen armoaan yhtä paljon kuin kaikki muutkin. Tällä hetkellä sellainen kirja on Ciceron teos Puhujasta. Kirja käsittelee retoriikkaa tunnetun roomalaisen puhujan kautta. Kerro jokin muisto lapsuudestasi. Vahvimmat lapsuuteni muistot liittyvät joulujen viettoon mummolassa Ylivieskassa. Paikalla oli aina paljon sukulaisia ja lämmin tunnelma. Joulu mummolassa oli lapsuudessa vuoden kohokohta. Mitä opettelet elämässäsi tällä hetkellä? Opettelen viisasta ajankäyttöä, stressin sietämistä sekä viisasta sanojen käyttöä. Raamatun mukaan kielen varassa on elämä ja kuolema, ja siksi on erityisen tärkeä kiinnittää huomiota siihen, mitä kulloinkin puhumme ja millä sanoilla tuomme asiamme esille. Mainitse jokin Jeesuksen vertaus ja kerro, miksi juuri se tuli mieleen. Minulle tulee mieleen vertaus sinapinsieme- Missä maassa haluaisit käydä? Haluaisin tehdä pienen roadtripin Yhdysvalloissa. Elias, Jane ja Joonas Uusikylä Mistä haluaisit tulla muistetuksi? nestä. Jos uskomme emmekä epäile, voimme Jeesuksen sanojen mukaan siirtää vuoria pois paikoiltaan. Tämä rohkaisee minua uskomaan vahvemmin Jumalaan. Mikä on rohkaissut sinua viime aikoina? Se, että Raamattua lukiessani saan sen huomata olevan joka päivä totta. Millainen seurakunta on Saalem? Saalem on minulle ennen kaikkea koti – hen- gellisessä mielessä ja muutenkin. Saalem on paikka, jossa voin eheytyä ja kasvaa – ihmisenä ja Jumalan tuntemisessa. Siitä, että hoidin hyvin perheen ja että olisin ollut jollain tavalla esimerkkinä ihmisille Jeesuksen seuraamisessa. Mikä on 2000-luvun paikallisseurakunnan suurin haaste? Mitä odotat tulevaisuudelta? Roomalaiskirje 12:2 sanoo, että älkää mukautuko tämän maailmanajan mukaan. Mielestäni nykypäivän paikallisseurakunnan suurin haaste on torjua maailmallisten aatteiden vyöry ja pitäytyä tiukasti Raamatun ilmoituksessa. Meidän tulisi olla herkkiä Herran äänen Vahvempaa kanssakäymistä Jumalan kanssa ja uskoa Hänen johdatukseensa niin hengellisissä kuin myös arkielämään liittyvissä asioissa. T eksti : J ari A ho K uva : I rene A la -K okko OSTA TAI MYY Autamme asuntoasioissa Me huolehdimme asuntoasiat puolestasi Myyntineuvottelija (KIAT) 0500 708 885 Markus Vuorinen Myyntineuvottelija 044 339 9407 Kristitty yrittäjä! Haluatko mainostaa Kristittylehdessä? Kiinteistömaailma | Helsingin Ykköskiinteistöt Oy LKV, Malmi Kaupparaitti 13, 00700 Helsinki, puh. (09) 350 727 Kiinteistömaailma | Proveta Oy, LKV Puistola Maatullinaukio 2, 00750 Helsinki, puh. 020 776 9650, Ota yhteyttä: mika.yrjola@saalem.fi Hel sin gin K rist ill in en Mu siik kik ou lu • Bändisoittimet • Jousisoittimet • Puhallinsoittimet • Piano, myös pop/jazz • Laulu, myös pop/jazz • Teoria KUVITUS: TIIPI JOKINEN Markku Vuorinen Catriina Karppinen 050-5017780 catriina.karppinen@asunto24.fi Ari Lantea 040-7771000 ari.lantea@asunto24.fi K oko elinaikani minä ylistän Herraa, Jumalalleni minä laulan ja soitan niin kauan kuin elän! Psalmi 146:2 Saalemin kuukauden kirja Ilmoittautuminen www.kristillinenmusiikkikoulu.fi Lämmitys- ja viilennyskäyttöön Saalem-temppeli Näkinkuja 3, Hakaniemi Toimisto Näkinkuja 3 C, 2. krs, 00530 Helsinki Toimisto avoinna arkisin klo 9–15 Päivystävä pastori arkisin klo 10–13, puh. 050 300 7360 Jyrki Palmi, virkavapaalla 1.9.2012–31.8.2013 Ari Kattainen, lapsi- ja perhetyö..........................050 502 9012 MUUT TYÖNTEKIJÄT Eugene Mokulu, lingalan- ja ranskankielisen työn pastori............ 040 960 8979 Paul Bowo, englanninkielisen Lighthousen pastori....................041 529 6121 Anne Palmi, iltapäiväkerhot................................. 050 502 9006 Ritu Ylipahkala, evankelista..................................050 414 7000 Maria Naukkarinen, diakoniatyöntekijä ......... 050 502 9005 Piritta Poutala, musiikkitoiminnan johtaja, Kristillisen musiikkikoulun rehtori ....................... 050 502 9008 TOIMISTO JA KIINTEISTÖT Esko Matikainen, kotimaantyö matkapuhelin .............................050 502 9004 Waltteri Haapala, nuorisotyö matkapuhelin ............................... 050 502 9011 Lokakuun ajan hinta 16 e asiakaspalvelu@aikamedia.fi – www.aikashop.fi Asiakaspalvelu: 020 7619 800 Lankapuhelimesta 8,21 snt/puhelu + 6,9 snt/min (alv 22%) Matkapuhelimesta 8,21 snt/puhelu + 14,9 snt/min (alv 22%) SAALEM Mauri Venemies, seurakunnan toinen pastori koti............................................................. 759 3915 matkapuhelin ............................. 050 502 9002 laatima profeetta Aamoksen kirjan kommentaari on tarkoitettu peruspaketiksi Raamatun lukijoille. Se on luonteeltaan eksegeettinen olematta yltiöpäisen teoreettinen. Luodolta on ilmestynyt viimeksi kommentaari Ruut moabilainen (Aikamedia 2009) ja uskontunnustusta käsittelevä Pyhien yhteys (Aikamedia 2006). Tk. AK895 • Sh. 19,50 www.aikashop.fi Soita 045 672 2011 tai 0400 433 399 Hesatek Oy Mika Yrjölä, seurakunnanjohtaja, lähetystyö, Kristitty-lehti matkapuhelin............................... 050 502 9003 – OIKEUDENMUKAISUUDEN JULISTAJA Profeetta Aamos oli kotoisin Jerusalemin läheltä Tekoasta. Hän kiinnitti julistuksessaan erityistä huomiota oman aikansa yhteiskunnallisiin vääristymiin, omistuksen jakautumiseen epäoikeudenmukaisesti, köyhien sortoon ja lahjontaan. Aamoksen kirjassa on yksi Vanhan testamentin vahvimpia ennustuksia tulevasta messiaanisesta ajasta. Aamos on ajankohtainen profeetta myös nykyajalle. Seurakuntaneuvos Valtter Luodon Ilmalämpöpumput SEURAKUNTAPASTORIT AAMOS Pekka Sorjonen, hallintovastaava.........................................................050 300 7025 Sirpa Matikainen, toimisto- ja talousasiat........050 502 9013 Paavo Huotari, tiedotus ja tilavaraukset (osa-aik.)........................050 300 7185 Lea Kottari, jäsenkortisto..................................................774 1010 Jarmo Marjoniemi, talonmies............................ 050 502 9009 Toimisto .....................................................................774 1010 Faksi ............................................................................ 737 726 Internet http://www.saalem.fi Sähköposti: saalem@saalem.fi tai etunimi.sukunimi@saalem.fi MUITA YHTEYSTIETOJA Päävahtimestari (oto.) Lasse Rännäli.............. 050 581 4481 Kokousten kuuntelu (0,049 e/min. + pvm.).............................................0600 392 978 Puhelinhartaus (24 t/vrk) .................................................737 511 Lähetystori Hämeentie 5 a............................................. 876 3744 Kristillinen musiikkikoulu (ti–to klo 10–13)... 050 502 9008 www.kristillinenmusiikkikoulu.fi Saalem-seurakunnan/Saalem-Lähetys ry:n tilinumerot: OP-Pohjola 572302-20461714 Nordea 206538-30928 Sampo 800014-1645891 Saalem-nuoret ry:n tilinumero: OP-Pohjola 572302-20461771
© Copyright 2024