oulun seudun merieläkeläiset ry
Merieläkeläisyhdistysten Keskusliitto ry:n äänenkannattaja 2/2010 Iloiset osanottajat Päiväkummun kuntoviikkoon keväällä 2010. Kuva: Olavi Peltonen Vahdinvaihto Merieläkeläisyhdistysten Keskusliiton liittokokous pidettiin 21.4. 2010 Hotelli Haagassa ennen helsinkiläisten 35-vuotisjuhlaa. Liittokokouksessa käsiteltiin sääntöjen määräämät asiat mihin kuuluu uuden johdon valinta. 12 vuotta liittoa johtaTapio Nurminen nut Robert Herdin halusi korkean iän vuoksi luopua tehtävästä eikä asettunut ehdokkaaksi. Hänen tilalleen valittiin uudeksi keskusliiton puheenjohtajaksi Tapio Nurminen joka oli edellisessä liittokokouksessa valittu varapuheenjohtajaksi. Tapio on ennen eläkkeelle jäämistä ollut aktiivisesti mukana merimiesten ammattiyhdistysliikkeessä ja toiminut jäänmurtajalaivaston pääluottamusmiehenä, Merimies-Unionin hallituksen jäsenenä ja SAK:n paikallisjärjestön puheenjohtajana ja hallitsee näin ollen järjestötoiminnan. Ammatiltaan Tapio on sähkömies. EL-MERI mien mukaan, hallitus voisi kokoontua ainakin kaksi kertaa vuodessa, keväällä ja syksyllä. Tarpeen vaatiessa on aina mahdollista pitää ylimääräisiä kokouksia. Hallituksen jäseniksi valittiin: Helsingin Seudun Merieläkeläiset ry Pentti Ojanen (Unto Toivanen) Timo Nenonen (Riitta Grön) Kemin Seudun Merieläkeläiset ry Erkki Täikkö (Pentti Viinamäki) Kymenlaakson Merieläkeläiset ry Tuula Valjus (Niilo Siro) Virkistys- ja kuntoutustoiminta Keskusliiton tulee pyrkiä luomaan edellytyksiä eläkkeensaajien loma-, retkeily-, virkistys- ja kuntoutustoiminnalle, joko tiedottamalla näistä mahdollisuuksista tai varojen salliessa tukemalla mainittua toimintaa. Keskusliitto on kuluneina vuosina järjestänyt kuntoutumistoimintaa, johon on ollut kaikkien yhdistysten jäsenillä mahdollisuus osallistua. Tapahtumat ovat onnistuneet hyvin ja on syytä myös vuonna 2010 ja 2011 toteuttaa vastaava tapahtuma, joko kotimaassa tai ulkomailla. Keskusliitto voi osallistua matkakuluihin n. 1 600 eurolla. Hallituksen tehtäväksi jää kuntoutumistapahtuman suunnittelu kevään aikana menoarvion puitteissa. Oulun Seudun Merieläkeläiset ry Pentti Vähävihu (Oiva Tasanen) Turun Seudun Merimieseläkeläiset ry Pekka Teräväinen (Pirkko Virta) Vaasan Seudun Merieläkeläiset ry Veikko Malmi (Anni Holmlund) Tilintarkastajina jatkavat Eino Ketolainen ja Tiina Löfström sekä varatilintarkastajiksi Unto Toivanen ja Riitta Grön. Kesätapahtumat Keskusliitto ei järjestä itse kesätapahtumia, mutta osallistuu ja tiedottaa yhdistystensä tapahtumista. Kotkan Meripäivillä on mahdollista vierailla Merimiespalvelutoimiston avustuksella. Myös jäsenyhdistysten vierailu toistensa luona olisi suotavaa. Keskusliiton toiminta jatketaan kokouksessa hyväksytyn toimintasuunnitelman mukaisesti. Toimintasuunnitelma vuosille 2010 - 2011 EL-MERI Keskusliiton äänenkantaja EL-MERI julkaistaan edelleen monistetussa muodossa kaksi kertaa vuodessa. Toistaiseksi olemme löytäneet ilmaisen taittajan ja lehti on monistettu Merimieseläkekassan tuella. Lehden julkaiseminen vaatii enemmän kuin pelkän ilmaisen painatuspaikan, tarvitaan myös kiinnostavia juttuja kaikilta yhdistyksiltä ja jäseniltä. Tarttukaa kynään ja antakaa kirjallisille lahjoillenne vapaat kädet. Myös selkeät valokuvat julkaistaan. Aineiston puuttuessa tulee lehdestä yksipuolinen tai jää EL-MERI julkaisematta. Yleistä Merieläkeläisyhdistysten Keskusliiton tehtävät ovat määritelty yhdistyksen säännöissä. Uudistettujen sääntöjen mukaan tulee Keskusliiton toimia Suomen kansalaisten muodostamien merieläkeläisyhdistysten valtakunnallisena keskusjärjestönä. Keskusjärjestönä sen tehtävä on toimia ja ajaa jäsenyhdistyksiin järjestäytyneiden entisten merenkulkijoiden yhteisiä sosiaalisia etuja ja oikeuksia. Tämän lisäksi Keskusliiton tulee tehdä valistustyötä jäsenyhdistystensä välityksellä mielenkiinnon herättämiseksi merimiesten keskuudessa eläkekysymyksiä kohtaan. Myös eläketurvan kehittämisen edistäminen kuluu ohjelmaan. Näiden tarkoitusten toteuttaminen vaati sekä henkisiä, että suuria taloudellisia resursseja, joita Keskusliitolla ei ole ollut, sen jälkeen kun valtion tuki on jäänyt pois. Sääntömääräiset kokoukset, onnittelukäynnit jäsenyhdistyksissä ja EL-MERI:n julkaiseminen sekä pienmuotoinen kuntoutustoiminta ovat kuitenkin mahdollista toteuttaa niillä varoilla ja lahjoituksilla, jotka ovat käytettävissä, eikä ole syytä antautua ja lopettaa koko toimintaa. Suurena apuna on ollut Suomen MerimiesUnionin vuosittain myöntämä toimintatuki. Yhteiset laivamatkat Vuonna 2010 ja 20011 järjestetään jäsenille mahdollisuus osallistua Helsingin Seudun Merieläkeläisten järjestämiin laivamatkoihin. Yhteistyö Suomen Merimies-Unionin ja muiden merenkulkualan liittojen kanssa Vuoden aikana jatketaan alkanutta yhteistyötä Merimies-Unionin kanssa. Lähinnä jäsenyhdistykset ovat yhteydessä Unionin osastoihin ja kehittävät mahdollisuuksia ja tapoja yhteistyölle. Koska Unionilla ei ole varsinaista toimintaa eläkeläisjäsenilleen, olisi tässä mahdollisuus yhteisille toimintamuodoille. Yhteydet Merimies-Unioniin hoidetaan Keskusliiton kautta. Myös yhteydet päällystöliittoihin pidetään yllä ja tiedotustoiminta laajennetaan myös merenkulkualan muihin tahoihin. Liittokokous Seuraava liittokokous pidetään keväällä 2012. Jäsenhankinta Keskusliitto kehottaa jäsenyhdistyksiään vuosittain suorittamaan jäsenhankintakampanjoja, koska tieto toiminnastamme on puutteellinen eläkkeelle jääneiden meren- Hallitus Hallitus toimii Liittokokouksen asettamien tavoitteiden toteuttamiseksi. Mikäli talousarvio toteutuu suunnitel- 2 EL-MERI kulkijoiden keskuudessa. Keskusliitto avustaa hankinnassa hankkimalla eläkkeellä olevien merenkulkijoiden osoitteita sekä muulla mahdollisella tavalla. Keskusliitto anoo keväällä jälleen Merimies-Unionilta avustusta toimintamenoihinsa. Nykyisillä tuloilla Keskusliitto pystyy ainoastaan ylläpitämään sääntöjen vaatimaa kokoustoimintaa ja vaatimatonta yhteistoimintaa. Kaikki muu maksullinen toiminta jää hoitamatta varojen puuttuessa. Keskusliitto joutuu jälleen kääntymään alan ammattiliittojen puoleen avustusanomuksineen, saadakseen taloutensa jotenkin kuntoon. Talousarviossa avustukset on otettu huomioon ja mikäli ne toteutuvat, hallituksella on jonkun verran varoja käytettävissään, ellei joudumme käyttämään hupenevaa pääomaamme. Muut eläkejärjestöt Maassamme toimii monta eläkkeensaajain keskusjärjestöä. Suurin osa niistä on jonkun puolueen talutusnuorassa ja merenkulkijat ovat tunnetusti arkoja poliittisissa kysymyksissä. Tämän perusteella tulee sääntöjen velvoittamina tutkia varovasti mahdollisuuksia olla yhteistyössä jonkun sopivan järjestön kanssa. Keskusliiton talous Keskusliiton talous on melko huonossa kunnossa, eikä tällä hetkellä ole näkyvissä paranemista kovin pian. Hallitus Merimiestöitä ja vapaa-ajanviettoa Minulla oli tilaisuus ottaa osaa merimiesten nostalgiatapaamiseen Helsingissä 18.9.2010. Vaikka itse tietää hyvin, mitä nostalgia on, piti se vielä Wikipediasta varmistaa. Nostalgia tarkoittaa menneen ikävöintiä, kaihoa ja haikeutta. Kun ajattelee omaa merellä vietettyä aikaa, siitä on parhaimmillaan jo yli 55 vuotta. Mitä pitemmälle muistaa, sen tarunhohteisempaa tuo aika on. Aloittaessani merimiestoimen omat laivani olivat vanhoja trappeja, joissa ei nopeus päätä huimannut. Vaikka laivat olivat iältään ja kunnoltaan jo aika surkeita, niitä yritettiin pitää hyvässä kunnossa. Ruostetta rapattiin, mönjättiin ja maalattiin. Luukkupressuja paikkailtiin, tehtiin pressusta uusia suojapeitteitä vaijeriloittien päälle, ankkuripalloja, raakitorven suojia ym. Spleissattiin trosseja ja vaijereita, punottiin kastliinapalloja jne. Nykyään nuo tarvikkeet tulevat yleensä valmiina laivoille, mikäli niitä käytetään ollenkaan. Noissa pienissä trampeissa oli yleensä seitsemän miestä täkillä, joista kuusi ajoi vahtia ja poosu tai timppa päivämiehenä. Satamassa olivat kaikki päivämiehiä, lukuun ottamatta junkkia, joka toimi yövahtina. Merellä poosu jakoi työt aamulla ja vahtimies kertoi sen seuraavan vahdin miehille. Yksi mies oli aina kulussa ollessa ruorissa, sillä automaattiruorit tulivat vasta myöhemmin. Yöllä taas toinen vahtimies oli utsiikissä. Ruoritörnin vaihtuessa sai lyhyen röökitauon alhaalla messissä. Ennen vahdinvaihtoa oli kahvinkeitto ja seuraavan vahdin purraus. Ilman ollessa kaunis, tehtiin laivan kunnostustöitä. Periaatteena oli, että junkki rapasi ja harjasi ruosteet pois, puolikas mönjäsi ja matruusi veti undecoatingin sekä lakkavärin. Sadepäivinä pestiin valkoväriä, mastoja, samsonposteja ja tietysti kaikki laivan juuttimatot. Jos sää oli pilvinen, mutta ei satanut, rasvattiin töijäysvaijereita tai lapssalvattiin staageja. Neulomis- ja spleissaushommia teki poosu, timppa tai joku kokeneempi matruusi. Silloin puhuttiin laivan stailista, joka oli hyvin tärkeä. Sopisi ottaa esimerkkiä tämänkin päivän laivoissa. Muistan erään jutun, kun junkki pantiin laskemaan lokia ulos. No junkki meni fööriin ja meinasi ruveta laskemaan liinaa sieltä ulos. Kuultuaan perämieheltä, että loki lasketaan ahterista, junkki tuumi että ”joka laivassa eri staili.” Noihin aikoihin vietiin aika paljon massaa ja propsia Englantiin ja tuotiin kolia tai koksia takaisin. Satamaan tultaessa otettiin iltapäivä vapaata. Sitä nimittäin kerääntyi meripyhistä. Yhdestä merellä vietetystä pyhäpäivästä sai yhden vapaapäivän. Lauantait olivat merel- Vanha pikinokka s/s Castor lä työpäiviä, satamassa tosin viisituntisia. Lähdettiin viemään kirjeitä postiin tai ostamaan pesupulveria, dongereita, baskereita, työhanskoja jne. Kapakat aukesivat klo 11, mutta sulkeutuivat jo klo 15. Sil- 3 EL-MERI loin saattoi mennä elokuviin. Teatterissa pyöri yleensä kaksi filmiä nonstop tyyliin ja mikä parasta, siellä sai polttaa tupakkaa. Nuoret neitoset kulkivat ympäri salia myyden virvoitusjuomia, makeisia ja jotakin pikkupurtavaa. Kun olit istunut leffassa kolme tuntia ja rapiat ja lähdit taas ulos. Pubit olivat jo auenneet. Mentiin kaljoille. Siellä saattoi istua iltakymmeneen saakka, mutta ei yhtään pitempään. Tuli timeplease ja sen jälkeen paikka sulkeutui. Tämän jälkeen ei ollut muita paikkoja auki kuin teeshopit ja fish and chips- paikat. Usein tultiin laivalle illalla pikkukaljoissa, kourassa sanomalehtipaperiin kääritty fish and ships annos ja kainalossa mahdolliset ostokset. Jutustelu ja seuranpito saattoivat vielä jatkua messissä joskus pitempäänkin. Aamulla yövahti purrasi koko jengin. Porukan kunto oli suoraan verrannollinen edelliseen iltaan. Mitä enemmän kaljaa ja valvomista, sitä hankalampaa oli uuden päivän aloittaminen. Laivat olivat tuohon aikaan paljon pitempiä aikoja satamassa ja täten siellä vietettiin myös useampia iltoja ja öitä. Hyvin usein kävi niin, että edellisenä iltana oli tasaraha, eikä tarvinnut enää mennä maihin. Silloin kerääntyi illalla messiin korttijengejä. Pelattiin rahasta tai tupakasta pokkaa, raminaa tai sököä. Tai ilman panoksia marjapussia, huutopussia tai katkoa. Jossakin vaiheessa laiva tuli lossiksi. Tehtiin ruumajobi ja meriklaari: selstukit ja lemppuluukut päälle, matkan pituudesta riippuen joko kaksi tai kolme pressua. Mikäli oltiin talviaikaan menossa Suomeen, pressujen väliin heitettiin suolaa jäätymisen estämiseksi. Pressujen reunat viikattiin, jonka jälkeen pantiin skalkkausraudat ja kiilat. Kiilat hakattiin tiukkaan ja joskus laitettiin vielä sikeliparrut päälle. Puomit viirattiin alas ja kaijat vedettiin taitiksi. Laiva oli siis tältä osin merikelpoisessa kunnossa eli meriklaari. Oltiin vain lähtölauluja vailla. Luotsin opastamana seilattiin ulos ja tämän jäätyä pois, pantiin merivahti päälle. Yleensä lähdettiin lastissa kohti Suomea hurjalla 6-7 solmun nopeudella. Muistan erään vastatuulen Gotlannin luona kun laiva ei liikkunut juuri minnekään. Toinen perämies oli huolissaan, että lokit näyttävät luulevat tätä laivaa saareksi ja ovat ihan ilmeisissä pesän teko aikeissa. Nostalgisella tuulella oli Timo Nenonen Kansainvälinen vitsi Tapahtui paha lento-onnettomuus, ja ihan niin kuintelevisio-ohjelmissa autiolle saarelle pelastautui joukko ihmisiä, joista jokaista kansallisuutta oli kaksi miestä ja yksi nainen. Joukossa olivat italialaiset, ranskalaiset, saksalaiset, kreikkalaiset, englantilaiset, bulgarialaiset, japanilaiset ja irlantilaiset. Kahden kuukauden kuluttua oli tapahtunut seuraavaa: Italialaismies oli tappanut toisen italialaismiehen italialaisnaisen takia. Ranskalaiset kaikki kolme elivät tyydyttävässä suhteessa kaksi miestä ja yksi nainen. Saksalaiset olivat tehneet tiukan viikko-ohjelman, jonka mukaan nuori nainen vaihtoi partneria säännöllisin väliajoin. Kreikkalaisilla miehillä oli suhde keskenään, ja kreikkalaisnainen hoiti heidän taloutensa, jolloin miehet saivat harrastaa vain omia harrastuksiaan. Englantilaisilla oli pikku ongelma. Kukaan ei ollut esitellyt heitä toisilleen eivätkä he olleet vieläkään siksi seurusteluväleissä. Bulgarialaiset miehet olivat molemmat luoneet pitkän katseen bulgarialaiseen naiseen ja lähteneet uimaan kohti etäisyyttä. Japanilaiset miehet etsivät tietokonetta, Jolla he voisivat lähettää sähköpostia Tokioon kysyäkseen tarkempia ohjeita. Irlantilaiset miehet olivat jakaneet saaren pohjoiseen ja etelään ja toiselle puolelle perustettiin olutpanimo ja toiselle viskikeittämö, koska seksi oli toissijaista viinaan verrattuna. - Ei tuo kone kyllä kaikkeen pysty vastaamaan. Minäpä esitän sille kysymyksen. Kerro missä isäni tällä hetkellä on? Kone pyysi tarkemmat tiedot myyntimies Janatuiselta ja noin 15 sekunnin kuluttua ilmestyi puhelin näytölle ilmoitus: - Isäsi on baarimikkona Levillä. Myyntimies Janatuinen puhkesi nauruun ja sanoi: - Onpa hölmö kone. Isäni on ollut kuolleena kolme vuotta. Korkeakoulun miehet katsoivat epäuskoisina toisiinsa ja sanoivat: - Tämä kone ei yleensä erehdy. Esitetäänpä kysymys sille uudestaan. Tiedot syötettiin puhelimeen ja lisättiin myyntimies Janatuinen toteamus, että hänen tietääkseen hänen isänsä on ollut kuolleena viimeiset vuodet. Koneelta ei kestänyt kuin kolme sekuntia, kun se vastasi: - Niin, mies jonka kerrotte kuolleen, on todella kuollut, mutta se ei muuta sitä tosiasiaa, että isä työskentelee edelleen baarimikkona Levillä. Kansanedustajavitsi Kansanedustaja tuli tyttöjen pöytään ja kysyi: - No miten ovat neidot nukkuneet viime yönä? Feministikansanedustajat olivat pahalla päällä ja totesivat hiukan väsyneen näköiselle kansanedustajalle, jonka tiedettiin olleen Michellessä melkein aamuun saakka: - Aivan niin kuin sinäkin. - Ahah, eli siis kalu jalkojen välissä, totesi kalapuikkoviiksikansanedustaja. Tietokone tiesi Otaniemessä testattiin uutta kännykkä, johon oli saatu lisättyä superkoneen tekoälysovellus. Opiskelijat esittivät koneelle huippuvaikeita matemaattisia tehtäviä ja se osasi laskea kaikki. Silloin myyntimies Janatuinen sanoi: 4 EL-MERI Juhlittiin 35 vuotta toimintaa Huhtikuun 7 päivänä tuli kuluneeksi 35 vuotta Helsingin Seudun Merieläkeläiset r.y.:n toiminnasta. 21.4 pidettiin juhlat Hotelli Haagassa minne oli saapunut 69 henkilöä, osa yhdistyksen jäseniä, osa vieraita kaikista muista merieläkeläisyhdis- tyksistä ja kutsuvieraita. Illan aikana kuultiin puheenjohtaja Pentti Ojasen tervetuliaispuhe ja syötiin maistuvan illallinen. Eino Ketolainen sekä Erpo Heinolainen viihdyttivät jutuillaan ja lopuksi tanssittiin entisen Unionin puheenjohtaja Pärre Nelinin orkesterin tahdissa. Mieleenpainuva oli myös yhdistyksen viirin luovuttaminen johtokunnan pitkäaikaiselle jäsenelle Helmer Salolle ja rahastonhoitaja Eino Ketolaiselle. Kuvat: Veikko Malmi Iloista juhlaväkeä Viirien jako ansiokkaille jäsenille. Vasemmalta puheenjohtaja Pentti Ojanen, varapuheenjohtaja Robert Herdin, rahastonhoitaja Eino Ketolainen ja Helmer Salo. Pärre ja pojat vastasivat illan viihde- ja tanssimusiikista. 5 EL-MERI Hesalaiset Lohjalla ja Velskolassa Harjoitteluallas Jokakeväinen retkeilyvietti oli vallannut Helsingin Seudun Merieläkeläiset kun aurinkoisena toukokuun torstaiaamuna 33 jäsentä valmistautui nousemaan bussiin matkalle tutustumaan Lohjan seudun nähtävyyksiin. rinen maininki, sataa ja olla pimeää. Käytössä on myös kylmävesiallas, jonka vesi on noin 6-asteista. Altaassa voidaan opetella suojautumista hypotermiaa eli alilämpöisyyttä vastaan. Lohjan Pyhän Laurin kirkko Ensimmäinen kohteemme Lohjalla oli Merenkulun turvallisuuskoulutuskeskus Meriturva. Meidät vastaanotti keskuksen kouluttaja kertoen ensin Meriturvan toiminnasta. Koulutuksen tarkoituksena on antaa perusvalmiudet pelastautumis- ja evakuointitilanteisiin laivoilla. Tähän Meriturvan pelastautumiskoulutusyksikkö ja pelastusvenetakila Lohjalla tarjoavat oivalliset mahdollisuudet. Meriturvassa koulutusta annetaan myös muista Euroopan maista tulleille merenkulkijoille. Tämän jälkeen siirryttiin suureen allashalliin missä tutustuttiin alan uusinta tekniikkaa edustaviin pelastuslaitteisiin. Harjoituksiin on käytettävissä kymmeniä pelastuslauttoja aina pienimmästä huvivenelautasta suurimpaan laivalauttaan asti. Allashallin yksi sivu on rakennettu laivan kyljeksi, josta voi harjoitella eri pelastautumisvälineitä käyttäen oikeaoppista laskeutumista pelastus-lauttoihin eri korkeuksista, yhdestä metristä yhdeksään metriin.Pelastautumiskoulutusyksikössä harjoituksia tehdään muunneltavissa sääoloissa. Altaassa voi napin painalluksesta piestä tuuli, velloa met- Merieläkeläisten pelastuskoulutus alkamassa Yksikössä on ainutlaatuinen pelastushelikopterisimulaattori. Katossa kulkevalla helikopterisimulaattorilla harjoitellaan ryhmissä ihmisten pelastamista vedestä, pelastuslautoilta ja laivan kannelta. Koulutusyksikkö tarjoaa ainoana Suomessa myös mahdollisuuden opetella pelastautumista veden alle joutuneesta, pakkolaskun tehneestä 6 helikopterista. Meriturvan jälkeen matka suuntautui Lohjansaarelle, Alitalon omenaviinitilalle. Tilan omistava Maulan isäntäpariskunta kertoi tilan historiaa sekä omenatarhauksesta. Tilan omenatarhat käsittävät 15 hehtaarin viljelyalan jossa on n. 13000 omenapuuta. Joka vuosi omenapuista uusitaan osa. EL-MERI Tilalla on myös kotieläimiä kuten hevosia, villisikoja ja vuohia. Tehtyämme pienen kierroksen kartanoalueella ja omenatarhalla pääsimme nauttimaan maukkaasta lounaasta sekä maistamaan talon omaa viiniä joka tuntui miellyttävän useimpien makuhermoja. Retkemme päätöskohteena oli Lohjan Pyhän Laurin kirkko. Oppaan kertomana saimme oppitunnin kirkon historiasta. Kirkko on yksi Suomen vanhimmista kivikirkoista ja siksi sen historia onkin erittäin mielenkiintoinen lukuisine yksityiskohtineen unohtamatta kirkon sisällä seinien loistavia raamatunpohjaisia maalauksia. Tutustutaan villisikoihin, siat karsinnassa Lohjan Pyhän Laurin kellotapuli Hehtaareittain hyvin leikattuja omenapuita Matkan päättyessä Kannelmäkeen, kuului matkalaisilta pelkästään kiitettävää palautetta retkestä. Mielessä pyöri jo odotukset syksyn retkestä, minne se sitten suuntautuisikin. Toukokuun viimeisenä tiistaina vietettiin kevätkauden päättäjäisiä 19 hengen voimin MerimiesUnionin saunamökillä Espoon pit- käjärven rannalla sijaitsevassa Velskolassa. Päivä kului rattoisasti saunoen, pöydän antimista nauttien, grillaten ja mukavasta yhdessäolosTuliaisia valitsemassa 7 EL-MERI ta. Olipa muutama rohkea nainenkin uskaltautunut Pitkäjärveen uimaankin kylmästä vedestä huolimatta. Vasemmalla: Mietteliäitä miehiä oluttauolla, vasemmalta: Unto Toivanen, Matti Rasa ja Pentti Ojanen. Taustalla Eino Ketolainen Pentti Ojanen Kuvat: Olavi Peltonen ja Robert Herdin Saunan jälkeen maistuu virvokkeet ja pientä naposteltavaa TURUN SEUDUN MERIMIESELÄKELÄISET RY l Turun seudun merimieseläkeläiset ry. on vanhin merieläkeläisyhdistys Suomessa. Se on perustettu vuonna 1974 Turussa. Yhdistykseen kuuluu tällä hetkellä 82 jäsentä. Yhdistyksen toiminta on vireää ja sen toimintaan osallistuu säännöllisesti noin puolet jäsenistä. Yhdistys kokoontuu kerhopäivään joka toinen viikko kesäaikaa lukuun ottamatta. Kokoontuminen pidetään Turun Martin seurakunnan kerhokeskus Yrjänässä Itäisellä Pitkäkadulla. Kerho tapaamisissa on vaihtelevaa ohjelmaa kuten laulua, jumppaa, tietokilpailuja ja arpajaisia. Lisäksi on tietoiskuja eri aiheista sekä esittelyjä senioreja tukevista apuvälineistä ja esineistä. Myös Turun kaupungin järjestämiin senioritapahtumiin ovat jäsenet osallistuneet. Yhdistys tekee yhteistyötä merenkulkua lähellä olevien organisaatioiden kuten Merimieskirkon ja Merimies- Unionin Lounais-Suomen osaston kanssa. Kesällä on järjestetty vuosittain kesätapahtuma Mepan huvilalla Ruissalossa. Lisäksi perinteisesti on järjestetty vuosittain Lapin matka. Syyskauden päätteeksi pidetään pikkujoulujuhla. Yhdistyksen jäsenet osallistuvat myös Merieläkeläisyhdistrysten Keskusliitto r.y:n järjestämiin tilaisuuksiin. Osallistumista niihin on tuettu mahdollisuuksien mukaan. Yhdistykseen ovat tervetulleita kaikki merenkulkualan eläkeläiset. Uudet merieläkeläiset ovat erittäin tervetulleita mukaan toimintaan. Myös uusia toimintaideoita otetaan mielellään vastaan. Yhdistyksen puheenjohtajana toimii Ossi Mielonen, varapuheenjohtajana Pekka Teräväinen ja sihteerinä Ritva Mohn. Syksyn kerhotapaamiset ovat joka toinen tiistai kello 11.00 alkaen 7.9. Merieläkeläinen, tule mukaan mukavaan porukkaan! Lisätietoja: Ossi Mielonen 050- 3253282 Pekka Teräväinen 0400- 432668, pekka.teravainen@pp.inet.fi 8 EL-MERI Ursula Salon madame Morrible, kaksinaamainen opettaja vaihtaa sujuvasti Ozin julkisuuskuvan kiillottajaksi. Salo on omaäänisyydessään huikean vaikuttava näyttelijä. Musikaali Wicked Lauantaina 16.10 neljätoista innostunutta Helsingin merieläkeläistä lähti Kaupunginteatterin matineaan katsomaan musikaalia Wicked. "Näitä tyttöjä eivät miehet pyöritä. Wicked on nuorten naisten kasvukertomus, se on tarina syvästä ystävyydestä ja erilaisuuden hyväksymisestä. Lopulta erilaisuudesta tulee Palkittu ja suosittu Broadway-musikaali on Winnie Holzmanin kirjoittama. Sen musiikin ja laulut on säveltänyt ja kirjoittanut Stephen Schwartz. Sitä kuvaillaan Ozin noitien kertomattomaksi tarinaksi ja se perustuu löyhästi Gregory Maguiren kirjaan Noita: Lännen ilkeän noidan elämä ja teot. Siinä kerrotaan ajasta ennen L. Frank Baumin Ihmemaa Oz -klassikkoromaanin tapahtumia. Shiz-yliopistossa opiskeleva Elphaba Thropp (Maria Ylipää) saa huonetoverikseen Glinda Uplandin (Anna-Maija Tuokko). Nuoret neidot ovat niin erilaisia kuin olla voi: Elphaba on kunnianhimoinen, väärinymmärretty tyttö, koska hänen ihonvärinsä on vihreä, Glinda puolestaan koulun suosituin blondi. Heidän ystävystymisensä on epätodennäköistä, mutta niin tapahtuu. Helsingin Kaupunginteatterin Wicked voimavara, jolla tytöt kestävät ulkoiset paineet. Tarinassa on mukana myös valtavasti huumoria. Wickedin vihreänä Maria Ylipää on musikaalinen sormenpäitä myöten. Ylipää on sitä tasoa, millä mennään vaikka Lontoosta töitä kysymään. Koska Wicked tapahtuu fantasiamaailmassa, näyttämöllä nähdään onnistuneiden lavasteiden lisäksi varsinainen valojen ja värien ilotulitus. Ohjaaja Hans Berndtsson (jonka edellinen ohjaustyö Kaupunginteatterissa oli Maija Poppanen) osaa sytyttää teatterin taikalyhdyn ja lumota katselijoita. Elphabasta tulee tarinan kuluessa persoona, syrjitty ja rakastettu, lopulta vainottu. Anna-Maija Tuokko täyttää kiharaisen Glindan komediennen itseironialla, mutta hallitsee myös vakavammat kierteet. Esitys oli loistava ja juoni selvisi näytännön aikana. Esiintyjät lauloivat hyvin. Musiikki soi lujaa ja oli nykyaikainen, eikä oikein vastannut ikäryhmämme musiikkimakua. RH Lontoon Apollo teatterin Wicked 9 EL-MERI Vaasan Seudun Merieläkeläiset ry Kirjoittanut: Sirpa Kaikkonen Kuvat: Veikko Malmi Vaasalaiset ATK kurssilla Pitkä pakkastalvi taittui kevättä kohti ja suunnitellaan uusia tapahtumia täällä Vaasassa. Vierailija kävi Härmänkylpylästä kertomassa erilaisia vaihtoehtoja eläkeläisten piristykseksi, ja ne asiat ovat kypsyttelyasteella, jospa matka taittuisi sinnepäin. Atkkursilla oli meitä muutama oppimassa datatietoa ja opetus todettiin hyväksi. Lopetimme kevätkauden taiteen merkeissä. Kävimme Vaasan sisäsatamassa entisissä tullin tiloissa, jossa on nykyään modernia ja muutakin taidetta. Ruokailimme siellä ja kuulumiset käytiin läpi Suunnitteilla oli kevät matka Valamon luostariin, joka sitten toteutuikin. Meitä oli matkalla 15 eläkeläistä. Aamulla varhain matka alkoi kohti Heinävedellä olevaa Valamoa. Mutkien kautta matka eteni, ensin tutustuimme punai- seen viinitupaan Alajärvellä. Siellä nautimme kahvit ja sämpylät. Oli mahdollisuus viiniostoksille ja kannettavaa tuli matkakassiin. Sitten kohti Pielavettä missä kävimme entisen presidentti Kekkosen syntymäkodissa. Sieltä matka jatkui ja tutustuimme Lintulan nunnaluostariin ja sieltä sitten Valamoon. Ohjelmaa riitti sielläkin koska oli majoittuminen ja ruokailu sekä illalla oli meillä venäläinen teehetki jonka 10 Hauska teehetki jälkeen nukkumaan ja hiljaisuus klo 21. Hyvin nukutun yön jälkeen saimme maittavan aamiainen EL-MERI ja opastetun tutustumiskierroksen, sitten laivaristeily. Matka oli onnistunut ja palvelu sekä ruoka hyvää. Paluumatkalla kävimme kanavamuseossa. Oli mielenkiintoista nähdä kuinka muinoin kaikki toimi kovalla työllä ilman teknisiä ja koneellisia apuvälineitä. Petäjäveden vanha puukirkko oli sekin mieleenpainuva matkanähtävyys. Herkut eivät olleet lopussa Pandan tehtaalla missä ostimme suklaata ja lakritsaa. Ruokailimme Jyväskylässä ja sieltä Vaasaan. Kesän nautintojen jälkeen olemme nyt virkeällä mielellä, ja meidän seuraava kokoontuminen on elokuun lopulla uusien virikkeiden myötä kohti syksyä. Terveyttä ja aktiivisuutta! Ankkuri Punaisen tuvan viinitila Juojärvellä Pentti Saarikosken hauta Vanha luostari 11 EL-MERI OULUN SEUDUN MERIELÄKELÄISET RY TOIMINTAA VIIME VUOSINA Oulun seudun merieläkeläisiä Hietasaaren majalla Jäsenistö Yhdistys on perustettu 25.9.1975, ja siinä on tällä hetkellä 51 jäsentä, joista kahdeksan vapaajäsentä. Tapaamiset Talviaikaan kokouksia on kerran kuukaudessa Aleksinkulmassa ja kesäisin Hietasaaressa kahden viikon välein. Jäsenet voivat viettää aikaa Hietasaaren majalla muinakin aikoina, vieraskirjan mukaan kävijöitä oli lähes 500. Kesän ajan majalla on käynnissä tikanheittokisa, josta palkinnot jaetaan pikkujoulussa, joka on viime vuosina järjestetty Hietasaaren majalla. Hallinto Yhdistyksen puheenjohtajana toimii Pentti Vähävihu, varapuheenjohtajana Oiva Tasanen, sihteerinä Aatto Juopperi, rahastonhoitajana Sanelma Vähävihu ja muina hallituksen jäseninä Pentti Eskonniemi ja Kauko Rantapelkonen. Talkoot Hietasaaren maja on vuokralla. Vuokrasopimus velvoittaa pitämään rakennukset kunnossa. Kesän mittaan Hietasaaren majalla oli talkoita neljänä päivänä, joissa kertyi 80 miestyötuntia. Harrastus- ja virkistystoiminta Kesäteatterinäytöksiin on osallistunut useana kesänä noin puolet jäsenistöstä. kertaa, sekä myös esiintyneet omissa kesätapahtumissa ja pikkujoulussa. Viime vuosina on tehty päivämatkoja mm. Hailuotoon, Manamansaloon, Turkansaareeen, Ranuan eläinpuistoon, Yli-Iin Kierikkiin, Sanginjokivarteen ja Kiimingin Koitelinkoskelle sekä käyty ”yökylässä” Meri-Levillä. Aatto Juopperi Yhdistyksemme soittajat ovat tänäkin vuonna osallistuneet palvelutaloissa, Urheilutalolla ja Pohjankartanossa yhteislaulutilaisuuksien säestyksiin kuutisenkymmentä 12 Oulun seudun merieläkeläisiä laivamatkalla Turkansaaressa§ EL-MERI Märketin majakka tos rakennettavaksi luodolle rautaisen valomajakan, jonka tornissa olisi tilat majakkahenkilökunnalle. 1880 perustettu työryhmä harkitsi rakentamismahdollisuuksia ja tilasi Ruotsista tarjouksia rautaisesta majakasta. 1883 suunnitelmat muutettiin ja muutettiin ja rautaisen tornin tilalle katsottiin paremmaksi ratkaisuksi kivirakennus. Rakennustyöt aloitettiin keväällä 1885. Olosuhteet olivat erittäin vaikeat ja Märket on pieni saari Ahvenanmeren pohjoisosassa. Moni meritse kulkija on ihmetellyt pientä kallioluotoa keskellä merta. Luoto on mitoiltaan noin 350 m x 150 m. Sen korkein kohta on tuskin kolme metriä merenpinnan yläpuolella. Suomen jouduttua 1809 Venäjän vallan alle, mainitaan luoto Rauman rauhanehdoissa ensimmäisen kerran, koska luodon kautta vedettiin Suomen ja Ruotsin raja. Luoto oli sen ajan merenkulkijoille vaarallisessa maineessa ja laivat kulkivat huonon sään vallitessa lähellä Ruotsin rannikkoa. Esimerkiksi vuonna 1873 aikana 23 alusta ajautui Ruotsin puolelle ja kahdeksan jäi hylyksi. Vuonna 1862 Märketiin pystytettiin päivämerkiksi 11 metriä korkea tanko, jonka latvassa oli iso tynnyri. Vasta vuonna 1877 vaati Suomen Luotsilai- Märketin majakan Georg Schrekin alkuperäiset piirustukset 13 EL-MERI vaati rakennusmiehiltä rohkeutta. Toukokuussa puhkesi voimakas pohjoismyrsky niin äkillisesti etteivät miehet ehtineet lähteä luodolta. Pelastukseksi heillä oli pelastusvene jonka he nostivat taljalla rautaisen merkin Huippuun. Sieltä he katselivat kun myrsky vei parakit ja rakennustarvikkeet luodolta. Suurin osa miehistä jatkoi rakennustöitä kun heidän turvakseen lähetettiin tarkastusalus Ahkera. Rakennukseen tuli kolme kerrosta ja majakkatorni. Alin kerros muurattiin graniittilohkareista ja ylemmät kerrokset tiilestä. Alhaalla sijaitsivat varastot, toisessa kerroksessa oli sisäänkäynti ja tilat majakanvartijoille ja kolmannessa kerroksessa majaili majakkamestari. Märketin valo syttyi ensimmäisen kerran 10.11.1885. Polttoaine oli petroli ja valo sykki joka kuudes sekunti. Majakkavartijoiden elämä oli siihen aikaan kolkkoa ja karua kylmässä ja kosteassa majakassa ja usein hengenvaarassa myrskyn velloessa ja aaltojen lyödessä yli luodon tai ahtojään vyöryessä luodon yli. Majakkamiesten vene jouduttiin nostamaan kahdeksan metrin korkeuteen suojaan. Vahtivuorojen piti olla kahden viikon mittaisia mutta ne saattoivat venyä huonolla säällä kolmenkin kuukauden mittaisiksi. 1955 majakka sähköistettiin ja 1976 miehitys lopetettiin ja sen sähkögeneraattori sammutettiin. Seuraavana vuonna majakka automatisoitiin. Sähkövalot korvattiin asetyleenikaasuvaloilla ja majakkaan sijoitettiin kaasupulloja jotka riittävät vuodeksi. Oltuaan 30 vuotta tyhjillään Märketin majakkarakennus oli rapistunut ja osittain erittäin huonossa kunnossa. Suomen Majakkaseura vuokrasi majakan ensimmäisen kerran kesällä 2007. Seura otti majakan haltuunsa 30 vuoden tauon jälkeen ja hoiti majakkaa kerran viikossa vaihtuvien maallikkomajakanvartijoiden voimin ja aloitti mittavat kunnostustyöt. Kesällä 2009 majakan ja muiden rakennusten maalaustyöt valmistuivat. Kunnostustyöt jatkuvat edelleen. Majakka on ollut vuodesta 2007 avoin kesäisin myös turisteille. Tarjolla on ollut sekä opastusta että mahdollisuus ostaa Majakkaseuran tuotteita, joiden tuotto käytetään majakan kunnostamiseen. Valtakunnan rajan mutka Rajanveto Suomen ja Ruotsin välillä sovittiin 1809 kun Venäjä teki rauhan Ruotsin kanssa. Raja vedettiin luodonkautta ja kulki teoriassa keskeltä luotoa. Koska majakka oli pakko rakentaa korkeimmalle kohdalle, joutui ainakin osa rakennuksista Ruotsin puolelle. Tämä johti erikoisiin tilanteisiin. Majakkamiehet menivät kieltolain aikana luodoin länsiosaan mikä kuului Ruotsiin ja missä viinanjuonti oli sallittua. Koska rajanveto oli epäselvä, tarkistettiin raja vuonna 1981 Suomen ja Ruotsin välisen rajankäynnin yhteydessä niin, että majakka tuli Suomen puolelle. Luoto jaettiin kahteen samansuuruiseen osaan siten, että majakka jäi Suomen puolelle. Jaosta syntyi maidemme väliin ihmeellinen mutka. Rajankulku luodolle tarkistettiin vuonna 2006 ja se säilyi muuttumattomana. Luodon raja ei ole merkitty rajapyykillä koska tolpat eivät kestäisi jäitä ja aaltoja, vaan raja on merkitty poratuilla reillä. Koonnut Robert Herdin Lähteet: Internet ja Seppo Laurellin ja Luotsiliiton julkaisema Majakat 1989 Huolimatta Märketin antamasta turvasta on moni merimies saanut hautansa sen lähistöllä. Sodan aikana majakkaluoto miehitetty sillä Pohjanlahden merenkulku oli maallemme elintärkeä. Varsikin sukellusvenetoiminta oli vilkasta Ahvenanmeren kapeikossa. Märketin lähellä suomalainen sukellusvene Vetehinen puski marraskuussa 1942 venäläisen sukellusveneen StS-305 upoksiin. Sotien jälkeen kymmenkunta alusta on tehnyt haaksirikon näillä vesillä. 1968 upposi suomalainen moottorialus Irma vieden mukaansa 11 ihmistä. Aluksen hylkyä ei ole koskaan löydetty koska Märketin vieressä on yksi Suomenlahden ja Itämeren syvimpiä kohtia. Siellä veden syvyys on 280 metriä. Märketin luodon mutkikas rajanveto 14 EL-MERI Eräs salainen sopimus Eräässä Turun kauniin kaupungin laitamalla sijaitsevan vanhan puutalon eräässä pienessä huoneessa nukuttiin. Siellä nukkui entinen merimies, nykyinen sorvari Tiitus, aviopuolisonsa Doriksen kanssa. Tai oikeastaan Tiitus vasta veteli hirsiä, Doriksen loi-koillessa valveilla. Siinä valveilla maatessaan Doris ajatteli heidän yhteistä elämän kulkuaan aina avioliiton alusta lähtien. Kohtalaisen hyvinhän he olivat yhteen sopineet. Tiitus oli alkuaikoina merellä, mutta saatuaan maista sorvarin paikan erään entisen merimiestoverinsa omistamassa metalliverstaassa, jäi hän lopullisesti maihin ja työskenteli ahkerasti — niin, paitsi aina maanan-taisin sillä aherrettuaan viikon työssä, hän rentoutua viikonloppuina niin raskaasti, ettei tavallisesti ehtinyt vielä maanantaina töihin; paitsi niinämaanantaiaamuina, jolloin hän tavallisesti näki maanantai-unensa, jossa häntä raahattiin kentällä seiso-vaanpikimustaan seitsenpotkuriseen lentokoneeseen. Mutta laskuportaiden luokse saavuttua häneltä ei koskaan löytynyt matkalippua, joten hänet oliaina siinä unen kohdassa päästettävä irti. Hänen poissaolostaan ei työpaikalla ollut mitään haittaa, sillä hänellä olituntipalkka ja töitä joskus niin vähän,että miehet istuskelivat joutilaina työ-paikalla ja hänenkin oli joskus tehtävä muita, alempi-arvoisia töitä. Eipä sillä, että hän olisi työtä pelännyt, sillä loppuviikkoisin hän usein puski töitä niin, ettei maanantaiksi jäänyt mitään sorvattavaa. Kerran tuli verstaalla suuremmanpuoleinen urakka ja omistaja pyysi, että Tiituskin tulisi seuraavana maanantaina töihin kello seitsemän. Tiitus lupasi, mutta miten lienee niin nukuttanut ettei vain tullut lähdetyksi. Omistaja mietti, mitä olisi tehtävä seuraavan maanantain varalle. Asioita tuumittuaan hän luuli keksineensä tepsivän keinon. Hän kutsui Tiituksen puhutteluun ja pari tuntia hänen kans- saan keskusteltuaan he pääsivät sopimukseen. Sen lisäksi tehtiin vielä lisäsopimus, jonka mukaan asiasta ei hiiskahdettaisi toisille kavereille sanaakaan. Kun seuraava maanantai sitten tuli, heräsi Tiitus suureksi ihmeekseen jo viiden aikoihin aamulla. Vaimo nukkui vielä, mutta Tiitus päätti hieman pilailla hänen kanssaan ja alkoi piehtaroida sängyssä, niin että vaimokin heräsi. - Mitä kello on? kysyi Tiitus unisella äänellä. Doris-vaimo pelästyi miehensä outoa käytöstä, luullen tämän puhuvan unissaan. Mutta kun kysymys toistui, luuli hän miehensä sairastuneen ja pelästyi vielä enemmän, sillä niin kauan kuin hän jaksoi muistaa taaksepäin, ei Tiitus ollut koskaan ennen herännyt maanantiaamuna ennen kello kymmentä. - Nuku vaan vielä. Kello on vasta viisi, vastasi Doris-vaimo. Hetkisen oli huoneessa hiljaista, mutta sitten kuului taas Tiituksen ääni: - Paljonko kello on? Nyt vaimo todellakin pelästyi, sillä kello oli vasta neljänneksen yli viisi. - Oletko sinä sairas? kysyi Doris huolissaan ja nousi istumaan vuoteen reunalle, koettaen samalla Tiituksen otsaa, tuntuisiko se kuumalla. - En minä sairas ole, vähän vain janottaa. - Keitänkö minä kahvia tai teetä, kysyi Doris huolissaan. - Älä viitsi vaivautua. - Mitä sinä sitten joisit? - En mitään, vastasi Tiitus ja käänsi kylkeään. Nyt oli jotakin vialla, ajatteli Doris: miestä janottaa, eikä kuitenkaan juo mitään. Olihan Tiitus joskus janoissaan juonut kuin hevonen .. . Jonkin ajan kuluttua kuului peiton alta: - Mikä päivä tänään on? - Herrajestas, mikä sinua vaivaa? Kutsunko minä lääkärin?. - Lääkärin! Mitä minä sillä tekisin? Doris oli joskus kuullut sanottavan, että hulluja ei saa vastustaa, joten hän selitti, että nythän on maanantai. - Mutta monesko päivä? - Kahdeksas, huokasi Doris alistuneena ja painautui varovasti Tiituksen viereen sänkyyn. 15 - Mikä kuukausi? - Elokuu, vastasi Doris toivonsa menettäneen ohuella äänellä. - Jos sanot vielä mikä vuosiluku on menossa niin minä saan tämän laskutoimitukseni päätökseen. Doris nousi varovasti vuoteella, hiipi hiljaa hellan luokse ja kuiskasi mennessään tuskin kuuluvasti, 1952. Nyt ei sängystä kuulunut muuta kuin hiljaista supinaa, kun mies siellä puhui yksinään. Sitten, noin kymmenen minuutin kuluttua, Tiitus äkkiä pyörähti ympäri ja ilmoitti: - Siitä on siis tänään täsmälleen 6 vuotta 14 kuukautta 32 päivää, kun minä olen viimeksi ollut maanantaina töissä. - Sitäkö se vain olikin, huokasi Doris helpoittum na, edes huomaamatta Tiituksen pieniä laskuvirheitä. Tiitus kääntyi seinään päin ja alkoi kuorsata. Hetkisen kuluttua Doris hiipi hänen viereensä, mutta silloin Tiitus heräsi ja kysyi: - Paljonko kello on? - Nuku nyt, äläkä välitä siitä kellosta .- Enkä nuku, minä lähden töihin. - Töihin! Sinäkö töihin . . . Mutta nythän on maanantai, rakas hölmö. - Niin pitää ollakin, vastasi Tiitus ja alkoi pukeutua. - Jonkinlaiset epäilykset alkoivat taas itää Doris-rouvan ajatuksissa ja hän sanoi: - Sinä olet varmaan vähän sairas, pysy nyt kotona. - Minä en menisi töihin, jos olisin sairas. Minä olen terveempi kuin koskaan aikaisemmin. Ja niin lähti Tiitus taas pitkästä aikaa maanantaina töihin, Doriksen jäädessä ihmettelemään miehensä kummaa käytöstä. Hyvä mies Tiitus oli hänelle ollut, vaikka joskus - intohimoinen kalamies kun oli - kalaretkillä hyvän saaliin hurmaamana sotkeutuikin sanoissaan ja nimitti häntä turskaksi. Vain kerran hän oli saanut hieman selkäänsä Tiitukselta eräällä kalamatkalla. Tapauksen oli sattunut näkemään erään eläinsuojeluyhdistyksen jäsen ja Tiituksen hyvä ystävä, joka myöhemmin antoi Tiitukselle muistutuksen eläinrääkkäyksestä. Sillä Tiitus oli käyttänyt häntä piiskatessaan juuri EL-MERI saamaansa elävää ankeriasta, joka tuon toimituksen jälkeen ei enää ollut elävä ankerias, vaan takuulla kuollut. Näissä mukavissa muisteloissa kului Doriksen päivä kotona hiljalleen kohti iltaa. Noin puoli viiden aikaan Doris näki suureksi riemukseen Tiituksen porhaltavan kotia kohti aivan elävänä ja selvänä ... Samana iltana Tiitus kertoi, mikä sai hänet lähtemään tavallisuudesta poiketen aamulla töihin. Hän kertoi ensin verstaan saamasta suuresta tilauksesta, jolla oli kiire. Sitten hän kertoi verstaan omistajan ja hänen luottamuksellisesta keskustelusta ja sopimuksesta, jonka he olivat tehneet ja siitä, ettei toisille työtovereille kerrota sopimuksen sisältöä. Sopimuksessa sanottiin, että jokaisena maanantaiaamuna, kun Tiituksen pitäisi tulla töihin ja jos hän silloin myös tulee, löytää hän sorvinsa työkalulaatikosta kaksi pulloa olutta, jotka hän saa päivän mittaan käyttää parhaaksi katsomallaan tavalla. Siihen aikaan ei ollut kaupoissa keskiolutta, eikä niinikään Tiituksella ollut minkäänlaisia mahdollisuuksia saada maanantaiaamuna olutta jostakin muualta ennen kello kymmentä. Jumbo Jumbon eli Kauko Hännisen juttu julkaistiin ensimmäisen kerran Merimies-lehdessä 1970. Jumbo toimi monena vuonna Merimiespalvelutoimiston kirjastonhoitajana jäätyään maihin. Helsingin Seudun Merieläkeläisillä ovat perinteiset joulumyyjäiset joulukuun 12 päivänä alkaen kello 11.00 kerhotilassaan Kannelmäessä, Halsuantie 5 – 7, sisäänkäynti talon päädyssä. - arpajaiset, paljon upeita voittoja kirpputori jouluisia leivonnaisia, kakkuja, piirakoita, pullia ym. kahvitarjoilu Tule katsomaan mitä merieläkeläiset ovat saaneet aikaan ja ota ystäväsi mukaan Esitämme kiitoksemme Merimieseläkekassalle ja muille tukijoillemme tämän lehden aikaansaamisesta Merieläkeläisyhdistysten Keskusliitto ry www.saunalahti.fi/robher/EL-MERI Puheenjohtaja Tapio Nurminen C/O Helsingin Seudun Merieläkeläiset ry Halsuantie 5 - 7 00420 Helsinki, Puhelin 050 4416001 Sähköposti: tapio.nurminen@saunalahti.fi Helsingin Seudun Merieläkeläiset ry Puheenjohtaja Pentti Ojanen Halsuantie 5 - 7, 00420 Helsinki Puhelin 0400 602518 Sähköposti: pentti.ojanen1@luukku.com Kymenlaakson Merieläkeläiset ry Puheenjohtaja Tuula Valjus Ruukinkatu 3 B 23 48100 Kotka Kotipuh. 05- 2181536, 050 5614771 Sähköposti: tuula.valjus@kymp.net Turun Seudun Merimieseläkeläiset ry Puheenjohtaja Ossi Mielonen Turunmaankatu 2 B 33, 20740 Turku Kotipuh. 02-2365 052, 050 3253282 Vaasan Seudun Merieläkeläiset ry Puheenjohtaja Veikko Malmi Vanha Vaasankatu 16 H 1 65370 Vaasa Puhelin 0400971509 Oulun Seudun Merieläkeiäiset ry Puheenjohtaja Pentti Vähävihu Valtatie 50 as. 21, 90500 Oulu Kotipuh. 08-3113 501 Kemin Seudun Merieläkeläiset ry Puheenjohtaja Erkki Täikkö 94430 Kaakamo Kotipuh. 016 -287 280 Matkat Tapio Nurminen Kuusmiehenpolku 4 C 6, 00670 Helsinki Puhelin 050 4416001 Sähköposti: tapio.nurminen@saunalahti.fi Lehden tekivät: Taitto Word ohjelmalla Robert Herdin. Paino: Pekan Pikapaino, Espoo Julkaisija: Merieläkeläisyhdistysten Keskusliitto ry. 16
© Copyright 2024