Hengen uudistus kirkossamme ry:n jäsenlehti 3/2010
Kädenojennus Hengen uudistus kirkossamme ry:n jäsenlehti 3/2010 TÄSSÄ LEHDESSÄ mm. Miikka Ruokanen: Uskontunnustus ja moderni maailmankuva Pekka ja Anna-Liisa Heikkilä: Toivon näköaloja Marko Huhtala: Aikamme hengellisen taistelun painopisteet Veikko Pöyhönen: Näky yhteyttä vahvistavasta seurakunnasta Nuoren papin palstalla Pasi Jaakkolan unelmia Pirkko Arola: Työnohjauksesta apua työhyvinvointiin Kirkonrakentajien Foorumin seminaarissa Seinäjoella alustivat mm. kirkkoherra Tapio Luoma, piispa Simo Peura ja päätoimittaja Matti Kalliokoski. Muusikot Harri ja Maarit Verkkoperä olivat mukana sekä Turun kesäjuhlassa että Bergvikin rukousviikonlopussa. Kirkonrakentajien Foorumin seminarissa Kempeleessä hiippakuntadekaani Niilo Pesosen työpajan aiheena oli Meidän kirkko. Kädenojennus Hengen uudistus kirkossamme ry TÄSSÄ LEHDESSÄ 3 Pääkirjoitus Reijo Telaranta 4 Pyhien yhteisö Marko Huhtala 6 Nuoren papin palsta: Minun unelmani kirkosta minun unelmani seurakunnasta Pasi Jaakkola 7 Työnohjauksesta apua työhyvinvointiin Pirkko Arola 8 Uskontunnustus ja moderni maailmankuva Miikka Ruokanen 12 Toivon näköaloja Pekka ja Anna-Liisa Heikkilä 14 Aikamme hengellisen taistelun painopisteet Marko Huhtala 16 Käyttäkää lahjojanne! Seppo Löytty 17 Maallikkorukoilijat ulos kammioista rukouspalveluun Petri Kauhanen 18 19 20 22 Hyvä Hengen uudistuksen ystävä! Reijo Telaranta Hengen uudistuksen hallitus ja asiantuntijajäsenet 24 ”Keskinkertaasta yritetetähän, mutta riimaa pakkaa tulemahan.” Kirkonrakentajien Foorumin seminaari Seinäjoella Marko Huhtala, Veikko Pöyhönen 26 Kesäjuhla Turussa antoi toivoa Kristuksessa 29 UskonPuhdistus jatkuu! Tampereella 30 Polttopisteessä seurakunnan jäsenyys Kirkonrakentajien Foorumin seminaari Mikkelissä 31 Johtajuus uusien haasteiden edessä Työntekijäseminaari 2011 32 Rukouksen ja ylistyksen viikonloppu Bergvikissä Reijo Telaranta 33 Sanan ja rukouksen iltoja 34 Jäsenasiat 36 Tapahtumakalenteri 2 I Lukittujen ovien kristillisyyttä? Kirkonrakentajien Foorumin seminaari Kempeleessä Reijo Telaranta Näky yhteyttä vahvistavasta seurakunnasta Veikko Pöyhönen KÄDENOJENNUS 3/2010 Mikä on HENGEN UUDISTUS KIRKOSSAMME RY? Hengen uudistus kirkossamme ry on luterilaisessa kirkossamme toimiva uudistusliike, joka pitäen esillä Jumalan kolminaisuutta haluaa muistuttaa Pyhän Hengen työn merkityksestä ja tärkeydestä. Tähän ehjästä ja tasapainoisesta jumalakuvasta nousevaan seurakuntakäsitykseen kuuluvat myös armolahjat, Hengen hedelmät sekä kristittynä kasvaminen ja kilvoittelu. Hengen uudistus kirkossamme ry pyrkii tukemaan karismaattista toimintaa luterilaisen kansankirkon, paikallisseurakuntien ja luterilaisten yhteisöjen elämässä tarjoten koulutusta ja rohkaisua työntekijöille ja seurakuntalaisille. Liike toimii, jotta kaikki tulisivat varustetuiksi Kristuksen ruumiin rakentamiseen ja tarttuisivat toimeen. Hengen uudistus kirkossamme ry:n käytännön toiminnan painotusalueita ovat seurakuntien uudistuminen, Sanan ja rukouksen illat sekä seurakunnissa tapahtuva rukouspalvelu-, ylistys- ja armolahjakoulutus. Tavoitteena on myös rakentaa uudistusta etsivien seurakuntien keskinäistä verkostoa. Liike haluaa toimia yhteistyössä kaikkien niiden kirkkomme hengellisten virtausten ja herätysliikkeiden kanssa, jotka haluavat olla mukana uudistamassa seurakuntien elämää ja kutsumassa niiden jäseniä kasvuun Jeesukseen Kristukseen turvautuvina kristittyinä. Hengen uudistus kirkossamme ry on toiminut kirkkoamme uudistavana ja hengellistä elämää korostavana liikkeenä jo yli 30 vuoden ajan. Liikkeen vuosittainen päätapahtuma on kaikille avoin kesäjuhla, jota vietetään ensi vuonna Rovaniemellä. KÄDENOJENNUS JULKAISIJA Hengen uudistus kirkossamme ry Toimisto: Simotuntie 13, 33480 Ylöjärvi toimisto@hengenuudistus.fi, www.hengenuudistus.fi TOIMITUS Päätoimittaja Reijo Telaranta, reijo.telaranta@kolumbus.fi Toimitussihteeri Kikka Miilus, kikka.miilus@gmail.com Taitto Kikka Miilus Etukannen kuvat: Iso kuva: Kikka Miilus. Kuvassa Heikki ja Kirsti Salmela kesäjuhlatunnelmissa. Pienet kuvat: (vas.) Reijo Telaranta, (kesk. ja oik.) Kikka Miilus Painatus Hämeen Kirjapaino Oy, 2010 Painos 3 000 kpl ISSN1459-1510 PÄÄKIRJOITUS Perimmäisten kysymysten äärellä K irjoitan tätä pääkirjoitusta aikana, jona kirkosta eroamisessa on lähes päivittäin tehty uusia ennätyksiä. Tähän mennessä suurin luku syntyi sunnuntaina 17.10., jolloin kirkosta erosi 5738 henkilöä. Television homoillan jälkeen eronneita on viidessä päivässä kertynyt jo yli kahdeksantoistatuhatta. Tämän vuoden aikana kirkossa on koettu monta hetkeä, joiden jälkeen mikään ei ole enää ollut niin kuin ennen. Ensimmäinen oli tasaväkinen arkkipiispanvaali, joka oli ennen näkemättömällä tavalla linjavaali. Vastakkain olivat liberaalit ja niin sanotun klassisen kristinuskon kannattajat. Seuraava virstanpylväs oli Helsingin piispanvaali. Kirkossamme valittiin ensimmäisen kerran nainen piispaksi. Ehdokkaita oli useita, eikä vaalista siten muodostunut arkkipiispanvaalin kaltaista selkeää linjavaalia. Silti tässäkin vaalissa voitaneen julistaa liberaalit voittajiksi. Kolmas ajan merkki liittyy uskontunnustukseemme. Aiemmin vain jotkut huimapäiset radikaalipapit ovat tohtineet julkisesti kyseenalaistaa Raamatun arvovallan ja kirkkomme uskontunnustuksen. Viime aikoina tuollaisia mielipiteitä on kuultu jopa kirkon johdolta. Uskontunnustukseen voi kuulema yhtyä ikään kuin kirkon uskon sateenvarjon alla, vaikka itse pitäisi tekstiä pelkkänä runoutena tai joutavana menneisyyden jäänteenä. Neljäs kirkkomme vaiheista pitkään muistissa säilyvä asia tulikin jo mainituksi tämän kirjoituksen alussa. Mitä tuon asian kanssa pitäisi tehdä, kuinka siihen suhtautua? Jos kirkko nyt erobuumista säikähtäneenä reivaa kurssiaan entistä liberaalimpaan suuntaan, kuten monet kirkon johtoa myöten ovat jo kiirehtineet ehdottamaan, seuraavaksi erotilastoista löytyvät kirkon suurkuluttajat, joita on nimitetty klassisen kristinuskon tai isien uskon edustajiksi. Entä mikä olisi toinen vaihtoehto? Mitä tapahtuu, jos kirkko ei suostu ”hengelliseen evoluutioon” eli mukautumaan tämän maailman menoon? Siinä tapauksessa jäsenistöstä ne, joiden suhde seurakuntaan on jo valmiiksi hyvin hento tai kerrassaan olematon, vierailevat jatkossakin ahkerasti eroakirkosta.fi -sivulla. Molemmissa vaihtoehdoissa jo vuosia jatkunut jäsenten väheneminen näyttäisi edelleen jatkuvan. Sen lopputuloksena on nykyistä pienempi kirkko. Kutistuneena sille tulee olemaan lopulta vaikeaa säilyttää nykyinen yhteiskunnallinen painoarvonsa. Samalla kirkolle tulee vaikeaksi ellei peräti mahdottomaksi kattaa suuren työntekijäjoukkonsa palkat ja eläkkeet sekä pitää yllä suurta kiinteistömääräänsä. Vuonna 2000 New York Times -lehden kolumnisti Brent Staples väitti, että kristinusko on epäonnistunut, romahtamispisteessä. Siksi sen pitäisi nopeasti päivittää itsensä tähän aikaan. Tällaisia päivittäjiä on myös löytynyt. Kärkinimien joukossa on ollut Suomessakin kirkkopäivillä vieraillut ja ihailijoita saanut episkopaalipiispa John Spong. Staplesin vaatiman päivittämisen hedelmistä kertoo vakuuttavasti se, että Spongin Newarkin hiippakunta on menettänyt vuoden 1972 jälkeen puolet jäsenistään eli kolme kertaa enemmän kuin muut amerikkalaiset episkopaalihiippakunnat. Newarkin hiippakunnan lisäksi myös Euroopassa on havaittu, että uskontunnustuksen vesittämisen tie johtaa väistämättä kirkon perustehtävän ja merkityksen katoamiseen. Se puolestaan johtaa aina jäsenistön kaikkoamiseen. Kasvavia seurakuntia ja kirkkoja löytyy maailmassa etelästä ja idästä. Niiden tunnusmerkkeinä ovat 1) Jeesus on kaiken täyttäjä ja seurakunnan pää. 2) Raamattu on Jumalan sanaa. 3) Pyhä Henki on eläväksi tekijä, joka jakaa armolahjoja seurakunnan eli Kristuksen ruumiin rakentamiseksi. 4) Armon varassa elävä Jeesuksen seuraaja tarvitsee jatkuvaa parannuksen tekoa. Nuo neljä kohtaa tarjoavat hengellisen pikaruuan tilalle Sanan rukiista leipää. Niihin uskontunnustuksemme kautta sitoutuminen luo kestävän perustan kirkon spiritualiteetin voimaantumiselle ja jäsenyyden vahvistamiselle. Nekään eivät ehkä käännä kirkkomme jäsenmäärää kasvuun, mutta niiden varaan voidaan rakentaa perustehtäväänsä keskittynyt kirkko, johon kuuluu sitoutuneita jäseniä. Reijo Telaranta reijo.telaranta@kolumbus.fi www.reijotelaranta.fi KÄDENOJENNUS 3/2010 I 3 Kempeleen seurakuntasali, kuva Kikka Miilus PYHIEN YHTEISÖ P yhä Henki kokoaa pyhien yhteisön. Apostolisessa uskontunnustuksessa tunnustamme tämän pyhäin yhteyden, pyhän yhteisen seurakunnan. Nikean uskontunnustus ikään kuin laajentaa näkökulmaa. 4 I KÄDENOJENNUS 3/2010 Tunnustuksen sanamuoto kuuluu: ”uskomme yhden, pyhän, yhteisen ja apostolisen kirkon.” Apostolinen alkuseurakunta oli nimenomaan pyhien yhteys. Tästä yhteydestä kertovat Apostolien teot. Lyhyin kuvaus pyhien yhteydestä löytyy Apt. 2:42. Tämä pyhien yhteys, yksi pyhä kirkko pysyy ikuisesti, kuten Augsburgin tunnustus asian ilmaisee. Mielestäni Howard A. Snyder on artikkelissaan Uudistuvat viinileilit oivaltanut jotain syvää tästä pyhien yhteydestä ja sen merkityksestä. Käsittelen omassa artikkelissani pääsääntöisesti hänen ajatuksiaan. Raamattu ei itsessään anna kovinkaan paljon ohjeita seurakunnan rakenteesta. Alkuseurakunnan toimintamalli on kuitenkin näkyvissä selkeästi. Tavallinen lähtökohta pohdittaessa seurakunnan uudistumista on juuri rakenteellinen. Rakenteellinen uudistus ei ole ratkaisevin, mutta seurakunnan olisi tavoitettava se rakenne, joka parhaiten tuo esiin seurakunnan luonteen ja tehtävän kussakin kulttuurissa. Rakenteen tehtävä on palvella perustehtävää. Nykyisin näyttää kuitenkin siltä, että rakenteet ja kiinteistöt näyttelevät pääosaa. Alkuseurakunnan ”taistelukenttänä” oli kaksi toisistaan täysin eroavaa kulttuuria, juutalainen kulttuuri ja kreikkalaisroomalaisen yhteiskunnan kulttuuri. Kummassakin kulttuuriympäristössä syntyi juuri sellainen seurakunnan rakenne, kuin seurakunnan tavoittava ja varustava tehtävä vaati. Tavallinen syy monien uudistusten pysähtymiselle on juuri se ajatus, että traditio estää muutokset. Usein traditioksi ja luovuttamattomaksi koetaan ne asiat, jotka eivät kuitenkaan itsessään ole traditiota. Tradition tehtävänä on kantaa sitä, mikä on koeteltua ja muuttumatonta. Mikä sitten on seurakunnan toiminnassa tätä koeteltua ja muuttumatonta? Ymmärrämmekö esimerkiksi sen muutoksen, joka suomalaisessa yhteiskunnassa on tapahtunut viimeisten kolmenkymmenen vuoden aikana? On selvää, että nykyisillä eväillä ei nykykulttuurissa selvitä. Mikä on muuttumatonta? Seurakunnan toiminnan perusteista Raamattu opettaa muutamia perusasioita. Nämä ovat niitä asioita, jotka toimivat kulttuurista riippumatta. Ensinnäkin seurakunnan johtajuuden pitäisi perustua johtajan armolahjojen käytölle, jota mikään rakenne ei saisi syrjäyttää. Toiseksi seurakunnan elämän ja perustehtävän tulisi perustua pienryhmärakenteeseen sekä elinvoimaisiin laajempiin kokoontumisiin. Alkuseurakunta kokoontui sekä kodeissa että temppelissä. Kaikkien seurakunnan jäsenten tavoittaminen ja hengellinen hoito vaatii tämän kaltaista toimintatapaa. Nämä kaksi seurakunnan rakenteeseen liittyvää ajatusta korostavat pyhien yhteyttä, ja siksi ne ovat toimivia, muuttumattomia ja eläviä ajasta ja paikasta riippumatta. Sanomattakin on selvää, että seurakunnan sanoma on kolmas muuttumaton tekijä. Snyder lähteekin siitä, että on seurakunnallisia rakenteita ja toiminnallisia kulttuuriin sidottuja ns. ulkorakenteita. Mikä on muuttuvaa? Kaikki toiminnallinen kulttuuriin sidottu rakenne on muuttuvaa. On olemassa seurakunnan rakenne, pyhien yhteisö ja sitä tukevat ulkorakenteet. Näillä kahdella on selkeä ero. Seurakunta, pyhien yhteys, on Jumalan luoma hengellinen tosiasia, joka ei muutu, vaikka siirryttäisiin kulttuurista toi- seen. Toiminnalliset rakenteet taas ovat ihmisen luomia sosiologisia tosiasioita, joiden kuvaan kuuluu muuttuminen, rappeutuminen ja vanheneminen. Näitä ulkorakenteita muodostuu silloin, kun seurakunta pohtii, miten se hoitaa esimerkiksi lähetystehtävän tai yksittäisen suuren evankelioimiskampanjan. Pahimmillaan näistä ulkorakenteista voi tulla rakkaampia kuin itse seurakunnasta. Tällöin näistä rakenteista pidetään kynsin hampain kiinni, ja mm. vapaaehtoinen kannatus valuu kaikkeen muuhun kuin Jumalan valtakunnan työhön. Vapauttavaa, eikö totta? Snyderin artikkelin tosissaan ottaminen voisi johtaa Suomessa esimerkiksi seuraavanlaiseen kehitykseen. Seurakuntien rakenne voisi muuttua siten, että yhden entistä suuremman hallinnollisen yksikön alle voisi syntyä pienempiä jumalanpalvelusyhteisöjä. Hallinnollisen yksikön koko voisi rakentua alueen asukaspohjan perusteella. Pienet jumalanpalvelusyhteisöt voisivat vaikuttaa alueilla, joissa asuisi esimerkiksi 10 000 ihmistä. Yhteisöt kantaisivat itse vastuun henkilöstöstään ja kiinteistöistä vapaaehtoisen kannatuksen kautta. Kiinteistöjä voisi vuokrata hallinnolliselta yksiköltä. Hallinnollinen yksikkö kantaisi vastuun esim. hautausmaista. Isot yksiköt saisivat tulonsa palveluiden myynnin perusteella. Yhteisö voisi keskittyä toimintaansa vapautettuna raskaasta hallinnosta ja suunnata voimavarat ihmisten kohtaamiseen ja evankelioimistyöhön, siihen seurakunnan tehtävään, joka nykyään usein on kadoksissa. Yhteisöt voisivat suunnata keräämiään kolehteja tarpeellisten valtakunnallisten ulkorakenteiden kautta esim. lähetystyöhön. Osalle suomalaisista ns. ulkorakenteeseen lukeutuvista järjestöistä tämä olisi kuolinisku, mutta sinänsä se ei muuttaisi kehitystä, koska se on joka tapauksessa nykymenolla odotettavissa. Snyderin näkemyksen mukaan kaikkien ulkorakenteiden arvo mitataan sillä, miten ne tukevat pyhien yhteyttä, seurakunnan todellista olemusta. Parasta hengellinen uudistuminen Kuten on todettu, kirkon uudistuminen ei ole ensisijaisesti rakenteellinen asia. Uudistumisen todellinen pohja on hengellisessä uudistumisessa. Rakenteellinen uudistuminen voi olla tukemassa tätä hengellistä uudistumista. Kirkon tavoittavan työn näky on tällä hetkellä hukassa. Toiminnallisesti aktiivisen, silloin tällöin kampanjoita järjestävän kirkon aika on ohi. Tarvitaan elävien yhteisöjen kirkko, joka pystyy tavoittamaan jokaisen mukana olevan ihmisen ja auttamaan häntä kasvamaan Kristuksen opetuslapsena. + Marko Huhtala Hyvinkään seurakunnan vs. seurakuntapastori Hengen uudistuksen hallituksen varapuheenjohtaja Snyderin artikkeli on luettavissa kokonaisuudessaan nettisivuiltamme www.hengenuudistus.fi KÄDENOJENNUS 3/2010 I 5 Minun unelmani kirkosta – Minun unelmani seurakunnasta ”N uorissa on tulevaisuus!” Näin sanotaan. Näin on myös rakkaassa luterilaisessa kirkossamme. Vanhojen sukupolvien työ ja rukous on hyvä pohja, mutta tulevat vuosikymmenet rakentuvat nuoren polven varaan. Elävä herätysliike on nuorten liike. Nuorissa on radikalismia, voimaa ja intoa – niin hyvässä kuin pahassa. Tätä hyvää nuorta ja radikaalia Hengen uudistusta kirkkomme tarvitsee. Maailmalla karismaattisuus on vahvasti nuoriin sukupolviin profiloituva liike. Tätä nousevaa nuorisoa kirkkomme kaipaa ja tarvitsee, muuten on edessä pää vetävän kädessä. Nousin Hengen uudistuksen hallitukseen viime keväänä nuoren polven edustajana – joskin itse koen keski-iän lähestyvän päivä päivältä. Haluan tällä paikalla olla toteuttamassa unelmaani, jonka uskon monen muun jakavan. Nuoren papin unelmani on kirkkomme hengellinen herääminen elävien yhteisöiden verkostona, joka voi saavuttaa kokonaisvaltaisella evankeliumilla koko Suomen kansan. Tänään aloitan tämän palstan jakamalla lähemmin oman unelmani. Tulevissa Kädenojennuksissa toiset nuoret papit, tulevaisuuden soihdunkantajat, jakavat omat unelmansa tulevaisuuden kirkosta ja seurakunnasta. Unelmani Monia hyviä kirjoja olen lukenut ja innostavissa seurakunnissa maailmalla vieraillut. Tätäkin tärkeämpää on ollut käytännön työ omassa seurakunnassa – nyt neljä vuotta kestänyt yhteisön rakentaminen. Kaikista näistä palasista on muotoutunut näky, joka varsin tarkasti on ollut kuvattuna jo Uuden testamentin kirjeissä. Tämän vuoden Hengen uudistuksen kesäjuhlan ylistysmessussa Mikaelinkirkossa näin tämän unelman käytännössä: kuusisataa ihmistä paloi Jeesukselle. Miksei näin voisi olla joka sunnuntai kotikirkossani? Unelmassani on kolme osaa: paluu ytimeen, paluu opetuslapseuteen ja paluu yhteisölliseen seurakuntaan. Seurakunnan ydin on jumalanpalvelus. Kun se on hengellisesti elävä ja täynnä ihmisiä, on seurakunta täynnä Jumalan potentiaalia ja se vetää puoleensa uusia ihmisiä. Näin on 6 I KÄDENOJENNUS 3/2010 Englannin New Wine -seurakunnissa, joiden uusimuotoiset jumalanpalvelukset ovat täynnä nuoria aikuisia, näin on lähempänä Tukholman Santa Klara -kirkossa. Näin on, jos Jumala suo, tulevaisuudessa myös Turun Mikaelinkirkossa. Paluu ytimeen tarkoittaa myös rönsyjen leikkaamista. Piirit, kokeilut ja moninaiset työmuodot vievät työntekijöiden ajan ytimeltä. Unelmassani työntekijät panostavat jumalanpalvelukseen ja siihen kiinnittyneeseen yhteisöön. Ytimessä olevat maallikot huolehtivat rönsyistä, jos niitä tarvitaan. Jeesus oli mestari, jolla oli opetuslapsia. Hänen esimerkkinsä kertoo, mistä opetuslapseudessa on kysymys, ei laitoskirkon traditio. Opetuslapsesta koulutetaan Herransa eli Jeesuksen työn jatkaja. Työntekijöiden tehtävänä on kouluttaa omat opetuslapsensa Kristuksen syvään tuntemiseen ja hänen valtakuntansa työhön. Näitä opetuslapsia kannattaa valita korkeintaan 12 – heidän kauttaan työntekijän työn tulokset moninkertaistuvat. Yhteisöllinen seurakunta on paikka, jossa kynttilät korvaa yhteys, kirkkotaiteen myönteinen asenne ja liturgian rakkaus. Se on särkyneiden majatalo, mutta se on myös Pyhän Hengen aikaan saama voimaantumisen paikka. Se on paikka, joka on aidosti Kristuksen ruumis. Ihmiset tuntevat toisensa ja armolahjat toimivat Raamatun opetuksen mukaisesti. Yhteisön koolla ei ole merkitystä, mutta tunnetusti massat vetävät puoleensa massoja. Unelmani voi toteutua jokaisessa luterilaisessa seurakunnassa. Olen täynnä toivoa, että Herra hengellään tekee sen todeksi. Tätä sinut haastan myös rukoilemaan: Hengen elämän täyttämää kirkkoa! + Pasi Jaakkola Seurakuntapastorina Turun Mikaelinseurakunnassa vuodesta 2006, Hengen uudistuksen hallituksen jäsen Kikka Miilus NUOREN PAPIN PALSTA -O len ollut muutaman vuoden työelämässä ja tuntuu, että eväät alkavat loppua... - Nyt keski-iässä olen väsynyt, asiakastyö käy rankaksi, pelkään, että olen tullut kyyniseksi... - Olenko sittenkään oikeassa tehtävässä? Kutsumukseni... - Työni on muuttunut liikaa lyhyessä ajassa, uudet osaamisvaatimukset vievät välillä unen silmistä... - Esimiehenä pitäisi olla aikaa henkilöstölle ja oma asiantuntijuus vaatii lukemista ja päivittämistä. Välillä olen niin yksinäinen... - Eläkeikä lähestyy. Miten voin jäädä eläkkeelle näin katkerana? Kohteluni... Tällaiset mietteet saavat usein hakeutumaan työnohjaukseen. Suhde elämään ja työhön on muuttumassa, ja syntyy tarve käsitellä omaa työtä turvallisessa ja luottamuksellisessa työnohjaussuhteessa. Suomessa työnohjausta ovat antaneet siihen koulutetut työnohjaajat jo yli puolen vuosisadan ajan. Heidän pohja-ammattinsa vaihtelevat mm. psykologista pappiin tai terveydenhoitajasta sosiaalityöntekijään. Työelämän muutokset vievät voimia Työelämä on muuttunut erityisesti viime vuosikymmenen aikana. Työntekijältä odotetaan yhä enemmän tehokkuutta ja monien asioiden osaamista. Ei ihme, että monet voivat entistä huonommin työssään. Keski-ikäisen työidentiteetti on voinut syntyä hyvin erilaisessa työelämässä kuin sellaisessa, johon häntä juuri nyt haastetaan sopeutumaan. Monet työyhteisöt kamppailevat muutoksen, kaaoksen ja jatkuvuuden myllerryksessä. Pirkko Arola TYÖNOHJAUKSESTA APUA TYÖHYVINVOINTIIN työtä koko persoonallaan, ja siksi työ ja henkilökohtainen identiteetti ovat jatkuvassa vuorovaikutuksessa toisiinsa. Jos tietoisuus itsestä on ohut eikä henkilö ole tarpeeksi pohtinut elämänvaiheitaan, hän voi kokea avuttomuutta työn puristuksessa. Työnohjaus voi auttaa kasvuun Työnohjaus on dialogista kohtaamista, jossa voi käsitellä itseensä kohdistuvia paineita ja rohkaistua asettamaan rajoja liiallisille vaatimuksille. Erityisesti asiantuntijaorganisaatioissa työ on itsenäistä ja vaatii itsensä johtamista, oman työn ja työaikojen hallintaa sekä työn rajaamista. Säännöllisessä prosessiluonteisessa työnohjauksessa ohjattava arvioi työtään, erittelee sen ongelmia ja suunnittelee uusia toimenpiteitä. Dialogisen keskustelun ohella käytetään erilaisia tehtäviä ja toiminnallisia menetelmiä. Muuttuuko mikään työnohjauksen jälkeen? Usein työn laatu paranee, työntekijä motivoituu uudella tavalla ja löytää itsestään taka-alalle jääneitä puolia. Jossakin mitassa työnohjaus muuttaa myös työyhteisöä toimivammaksi. Uutta toivoa syntyy, kun itsetunto kasvaa ja oma ainutlaatuinen tapa tehdä työtä vahvistuu. Kutsumus lujittuu ja tunne työn mielekkyydestä löytyy. + Pirkko Arola pastori, työnohjaaja Riihimäki Hengen uudistuksen hallituksen jäsen Ihmissuhdeammateissa kirkossa, koulussa, terveydenhoidossa ja sosiaalityössä työntekijät kaipaavat psyykkisten voimiensa vahvistamista. Näissä ammateissa ihminen tekee KÄDENOJENNUS 3/2010 I 7 Miikka Ruokanen, Reijo Telaranta (toim.) LEHTIKUVA / Kimmo Mäntylä USKONTUNNUSTUS JA MODERNI MAAILMANKUVA - Ajan postmodernistinen henki kirkossa vähättelee, suorastaan halveksuu oppia ja opillisuutta. Sanotaan, ettei oppi ole tärkeä, olennaisia ovat elämä ja rakkaus. Varmoja väitteitä vältetään ja arvostellaan. Kaikenlainen dogmaattisuus on pahasta, arvioi professori Miikka Ruokanen aikaa, jossa nyt elämme. Hänen mielestään vallalla on anti-autoritaarinen uskonnollisuus: pelastus on tarjolla ilman annettuja rakenteita, paino on kokevassa yksilössä. Etusijalla on vapaa henkinen etsintä, ei opillinen tai tiedollinen varmuus. - Ihmisten ajattelussa on tapahtunut radikaali käänne yhteisöllisyydestä yksittäiseen ihmiseen. Hallitseviksi ovat tulleet henkilökohtaiset tunteet, mielentilat, elämänkokemukset, muistot jne. Tämän taustalla on pyrkimys omaan henkilökohtaiseen hyvinvointiin ja voimaantumiseen. Kaiken tulee palvella tätä. Yksilön hyvinvointi on olennaista, ei kysymys totuudesta sinänsä. Myös sosiaalinen kuulumisen tunne on nykyään monille tärkeämpää kuin opillinen vakuuttuneisuus, Ruokanen arvioi. Tämän kehityksen hyvänä piirteenä Ruokanen pitää uskonnollisen vallankäytön kritiikkiä. Länsimaisen teologian trendejä - Suomi on länsimaiden takamaa, periferia. Monet kehitys trendit, joiden näemme tapahtuvan länsimaiden ydinalueilla nyt, tulevat viiveellä meille, sanoo Miikka Ruokanen nostaen esille joitain länsimaisen kirkollisen teologian tämänhetkisistä trendeistä. Niiden vaikutus tulee mitä todennäköisimmin lisääntymään myös Suomessa. Amerikkalainen katolinen teologi James F. Carroll on ehdottanut uuden maailmanlaajan ekumeenisen konsiilin (Vatikaanin toinen konsiili pidettiin 1962-1965) koollekutsumista päättämään mm. seuraavista asioista: 8 I KÄDENOJENNUS 3/2010 kirkon pitää - julistaa, ettei sillä ole yleispätevää kaikkia ihmisiä koskevaa totuutta - myöntää, ettei Jeesus ole ainut tie pelastukseen - tunnustaa, että evankeliumit ovat juutalaisvastaista kirjallisuutta - todeta oppi pyhästä Kolminaisuudesta järjenvastaiseksi ja merkityksettömäksi - hylätä oppi sovituksesta, jonka mukaan Kristus kuoli maailman syntien tähden. Episkopaalipiispa James Pike totesi Time-lehden haastattelussa: ”Kolminaisuusoppi ei ole keskeinen kristinuskossa.” Hän myös hylkäsi opin perisynnistä ja pilkkasi näkemystä Jeesuksen neitseestäsyntymisestä. Amerikkalainen lehdistö ylisti piispa Piken ”briljantteja, älykkäitä, selkeitä ja virkistäviä” näkemyksiä. Hänestä tuli myös monien piispakollegojensa sankari. Toinen, meille suomalaisillekin tuttu episkopaalipiispa John Spong jatkoi siitä, mihin piispa Pike jäi: - Spong ei usko, että on olemassa persoonallinen Jumala, yliluonnollinen olento. - Spong torjuu Jeesuksen lihaksi tulleena Jumalana. Jeesuksen neitseestäsyntyminen ja ylösnousemus ovat Spongin mielestä pelkkiä myyttejä. - Jeesus ei tehnyt ihmeitä eikä noussut taivaaseen. - Paavali oli ”ahdistunut ja turhautunut homoseksuaali”. - On ”naurettavaa” uskoa, että Raamattu on Jumalan sanaa. Piispa Spongin johtama Newarkin hiippakunta on 35 vuodessa menettänyt puolet jäsenistään. Länsimaissa pätee laajemminkin se tosiasia, että mitä liberaalimpi kirkko on opillisesti, sitä nopeammin se menettää jäseniään. Raa- matun arvovaltaa ja luotettavuutta korostavat kirkot sen sijaan kasvavat. Yhdysvalloissa perinteiset protestanttiset kirkkokunnat eli ns. mainline-kirkot ovat kiihtyvässä määrin menettäneet jäseniään uusille evankelikaalisille, helluntailaisille ja karismaattisille kirkoille. Episkopaalit, luterilaiset, metodistit, presbyteerit ja muut mainline-kirkot muodostivat perinteisesti amerikkalaisen uskonnollisuuden ytimen, johon kuului suuri osa kansalaisista. Nyt niihin kuuluu enää n. 8 % amerikkalaisista. Huomio sekulaareihin teemoihin Walter R. Mead toteaa, että liberaalit teologit länsimaissa eivät enää ole kiinnostuneita varsinaisista teologisista tai uskoon liittyvistä kysymyksistä. Heidän koko huomionsa kiinnittyy yhteiskunnassa ajankohtaisiin sekulaareihin eettisiin teemoihin kuten ihmisoikeuksiin, seksuaalisten vähemmistöjen puolustamiseen tai ympäristönsuojeluun. Raamattuun suhtaudutaan hyvin ujosti ja välttelevästi. Raamatun teologinen käsitteistö halutaan ”kääntää” sekulaarille kielelle. Eräänä esimerkkinä tästä Miikka Ruokanen mainitsee keskustelun homoseksuaalisuudesta. Suomessa kirkon piirissä pääargumentti rekisteröityjen homoparien siunaamisen puolesta on ollut se, että ihmiset ovat syntyneet varustettuna tietyllä seksuaalisella ominaisuudella, he eivät ole itse valinneet homoseksuaalista taipumustaan. Siksi heitä ei pidä moittia siitä, vaan heille tulee taata sekä yhteiskunnassa että kirkossa täysin samat oikeudet kuin heteroseksuaaleille. Pohjois-Amerikan luterilaisessa ja muussa teologisessa keskustelussa tätä argumenttia pidetään jo vanhanaikaisena. Nyt puhutaan ns. GLBTQ-kristityistä (gay, lesbian, bi, trans ja queer), jotka ovat vapaasti valinneet tietyn seksuaalisen identiteetin, ja tämä identiteetti voi elämän aikana vaihtua useitakin kertoja. Tämän ajattelun mukaan seksuaalinen identiteetti ei ole luonnollinen, annettu tai pysyvä essentiaalinen ominaisuus, vaan se on ”liukuva” identiteetti, joka ”performoidaan” eli esitetään ja toteutetaan tietyssä valitussa käyttäytymisessä. Ajatuksen siitä, että jopa Jeesus oli ”queer”, eli että hän oli henkilö, jolla oli ”liukuva”, epätarkka seksuaalinen identiteetti, ovat esittäneet mm. Robert E. Goss, Marcella AlthausReid ja Mary Elise Lowe. Miikka Ruokanen uskoo, ettei myöskään meillä Suomessa keskustelu tule pysähtymään ns. sukupuolineutraaliin avioliittoon. Tätä ennakoi mm. Ylioppilaslehden 3.9.2010 etusivun otsikko: “Tahdon naida monta”. Tulossa ovat niin sanotut polyamoriset liitot. “En näe mitään perustetta sille, että avioliitto pitäisi rajata vain kahden ihmisen välille”, toteaa suomalainen opiskelijanuori. Myös Ruotsissa näistä asioista on käynnistynyt aivan uudenlainen keskustelu. Ruotsin vihreät nuoret vaativat, että tulisi hyväksyä “lukumääräneutraali yhteiselämän malli”. Ihmiset voisivat olla samanaikaisesti naimisissa esim. miehen ja naisen kanssa tai useamman samaa tai eri sukupuolta olevan henkilön kanssa. Mikä tulee olemaan kaiken lopputulos? - Mikäli Suomen kirkko seuraa Ruotsin kirkon mallia ja omaksuu mitä todennäköisimmin meilläkin säädettävän lain ns. sukupuolineutraalista avioliitosta, ajanoloon ne, jotka vielä opettavat perinteistä kristillistä avioliittoa, tullaan kriminalisoimaan: heidän opetuksensa nähdään tuomittavana, koska se ”edistää epätasa-arvoa, loukkaa ihmisoikeuksia, on diskriminoiva”, Miikka Ruokanen arvelee. - Laaditaan lait, jotka kieltävät kaikenlaisen “homoseksuaalien diskriminoinnin”. Ennen pitkää joudumme kysymyksen eteen onko tulevaisuudessa enää uskonnonvapautta niille, jotka pitäytyvät Raamatun mukaiseen oppiin kristillisestä avioliitosta, Miikka Ruokanen kysyy. Uskontunnustus hyökkäysten kohteena - Teologian keskittyessä nykyisin länsimaissa eettisiin kysymyksiin monet kirkon ekumeenisen apostolisen uskon sisällöt ovat joutuneet epäilyksen ja jopa hyökkäyksen kohteeksi, sanoo Miikka Ruokanen. Kasvavan kritiikin kohteeksi ovat hänen mukaansa joutuneet mm. seuraavat kristillisen uskontunnustuksen kohdat: 1. Oppi Jeesuksen neitseestäsyntymisestä. Suomessakin on yhä enemmän teologeja kirkon johtoa myöten, jotka sanovat, että usko Jeesuksen neitseestäsyntymiseen ei ole keskeinen asia, siitä voidaan olla perustellusti eri mieltä ja silti toimia samassa kirkossa. - Nykyisin on omaksuttu eräänlainen tietoteoreettinen split-malli (split = ’halkaista’), joka perustuu tietynlaiseen länsimaisen filosofian tietoteoriaan. Sen mukaan tietyt oliot tai ominaisuudet ovat olemassa havaitsijan mielessä, mutta eivät sellaisenaan reaalimaailmassa. Niinpä neitseestäsyntymisopin teologis-uskonnollinen merkitys ei edellytä sitä biologista faktaa, että Jeesus olisi syntynyt ilman luonnollisen miehen siementä. Voimme messussa lausua uskontunnustuksen, vaikka emme pidäkään totena, että Jeesus olisi syntynyt ilman miehen siementä, Miikka Ruokanen sanoo. - Jos näin menetellään, koko kirkon varhainen patristinen teologia romahtaa. Tuolloin uskottiin, että Jeesus on reaalisesti ”samaa olemusta” (homoousios) Isän kanssa, kuten ekumeenisen kirkon tärkein opillinen dokumentti Nikean tunnustus (325/381) painottaa. Hän on ”todella Jumala ja todella ihminen” (vere Deus et vere homo, Khalkedonin Definitio fidei, 451, Nikean tunnustuksen puolustus ja kommentaari), koska hän on siinnyt Jumalan Pyhästä Hengestä ja syntynyt neitsyt Mariasta. - Kolminaisuusoppi ja Kristuksen tosi ihmisyys ja tosi jumaluus olivat ne kivijalka, jonka perustalle kristinuskon itseymmärrys armouskontona perustui. Oppi ei ole itseisarvo, vaan se palvelee evankeliumin säilymistä. Jos opin kivijalkaa horjutetaan, evankeliumi hämärtyy ja vähitellen tuhoutuu, Miikka Ruokanen arvioi. KÄDENOJENNUS 3/2010 I 9 Tämän ajan vaara on uusdoketismi: uskomme näennäistyy, Jumala on vain näennäisesti tullut ihmiseksi Kristuksessa (dokein = ”näyttää olevan”). Uusdoketismi sivuuttaa Jumalan itse valitseman pelastuksen mallin, ylenkatsoo sen, että Jumala itse tuli aineeseen. Tällainen on uskoa ”ikään kuin” tosiin asioihin, jotka eivät aivan oikeasti olekaan totta. Eivät ainakaan samassa merkityksessä, jossa pidämme useimpia maailman ilmiöitä tosina. 4. Kristillinen lähetystyö on kasvavan kritiikin kohteena. Uskonnollisen pluralismin mukaan Jumala voi pelastaa ei-kristityt heidän omien uskontojensa välityksellä. Kristillinen lähetystyö on aikansa elänyt, ei-kristittyjä ei tule pyrkiä käännyttämään kristinuskoon ja pyytää heitä ottamaan vastaan kaste; riittää, kun he ovat vilpittömiä oman uskontonsa seuraajia. Esimerkiksi puolet saksalaisista luterilaisista papeista ajattelee näin. Eksegeetit esittävät yleisesti, että teologinen totuus voi olla muutakin kuin historiallinen totuus. Siksi historiallisen raamatuntutkimuksen raflaavinakin pidettyjen tulosten ei tarvitse viedä pohjaa uskonnolliselta uskolta. Tällainen menetelmä splittaa tosiasiat ja niiden merkityksen. ”Jos kumoat varmat väitteet, hävität kristinuskon” - Kristinuskon väitteet ovat tosia totuuden ja tiedon kaikilla eri tasoilla. Eksegeetit, jotka erottavat faktat ja niiden uskonnollisen merkityksen, valitsevat heille sopivan, mutta filosofisesti kyseenalaisen mallin raamatuntulkintansa ja kristinuskon ymmärryksensä ylimmäksi normiksi. Tällainen ajattelutapa on vastakohta sille varhaiskristilliselle ajattelulle, jonka mukaan Jumalan Pojan inkarnaation perustuva kristinusko on erittäin aineellinen, materiaalinen uskonto, toteaa Ruokanen. 2. Sovitusoppi, kristinuskon väite siitä, että Jeesus Kristus, Jumalan Poika, sovitti syntiemme syyllisyyden ristinkuolemallaan, on kasvavan kritiikin kohde kansainvälisessä teologiassa. Esimerkiksi englantilainen uusateisti Richard Dawkins sanoo, että oppi sovituksesta on ”raaka, sadomasokistinen ja vastenmielinen; se tulisi pyyhkäistä syrjään kerta kaikkiaan hulluna”. On käynnistynyt vilkas teologinen keskustelu ”julmasta ja väkivaltaisesta lapsenkiduttajajumalasta”, joka ei voi antaa anteeksi, ennen kuin on nähnyt veren vuotavan ja oman lapsensa kärsivän. Tällaisiin väitteisiin Miikka Ruokanen vastaa toteamalla, että ristillä Jeesus ei niinkään ole Jumalan, Isänsä, vihan kohteena, vaan hän imee, absorboi itseensä koko ihmislajin pahuuden, ylpeyden, aggression, Jumala-vihan, totuuden halveksunnan... Hänestä tulee se ”syntiuhripukki”, johon ihmislajin pahuus ja syyllisyys isketään ja siirretään ja joka sitten tuhotaan (vrt. 3. Moos. 16: suuren sovituspäivän kaksi syntiuhripukkia). Ristillä Jumala on ennen muuta sovituksen subjekti, kärsijä. Jumalan Poika paitsi ”ottaa pois maailman synnin” myös antaa oman lihansa ja verensä ”kuolemattomuuden lääkkeeksi”, jotta syömällä ja juomalla hänet voisimme yhdistyä hänen kanssaan ja elää ikuisesti (Joh. 6:54-57). 3. Oppi Jeesuksen ruumiillisesta ylösnousemuksesta. Jo 1700-luvun lopulla valistushenkinen teologi Johann Salomo Semler esitti sittemmin laajaa kannatusta saaneen idean: ei Jeesuksen ruumis, vaan hänen ”asiansa” nousi ylös. Ajatellaan, että on täysin epäolennaista kysyä, mitä Jeesuksen ruumiille tapahtui, kun vain hänen sanomansa Jumalan rakkaudesta ja ihmisen rajoittamattomasta arvosta elää. Tässä näemme jälleen split-ilmiön. 10 I KÄDENOJENNUS 3/2010 - Liki viisisataa vuotta sitten uskonpuhdistaja Martti Luther joutui puolustamaan uskon totuutta sen ajan skeptistä humanismia vastaan. Hänen aikansa johtava humanisti Erasmus valitti, kuinka Raamattu on ”epäselvä” ja moniselitteinen, kuinka monet totuudet ovat yhtäältä selkeitä ja uskottavia, mutta toisaalta kuitenkin myös varsin epäselviä ja siksi epäiltäviä. ”Minua eivät varmat väitteet miellytä”, sanoi Erasmus. Näin sanovat useat meidän aikamme teologit, Miikka Ruokanen toteaa. - Teoksessaan Sidottu ratkaisuvalta (1525) Luther torjui Erasmuksen yhtäältä-toisaalta-ajattelun sanomalla näin: Raamattu on täynnä ”selkeitä” kohtia, joskin on ”hämäriäkin”; selkeät kohdat selittävät hämärät kohdat. Raamattu on ”itsessään kirkas, läpinäkyvä, ymmärrettävä, itse itseään selittävä”, Raamatun keskus ja itsevalaiseva ”aurinko” on Kristus. - Luther jatkaa: ”Jos kumoat varmat väitteet, hävität kristinuskon. Pyhä Henki ei ole skeptikko eikä hän ole sydämiimme kirjoittanut epäiltäviä asioita, vaan varmoja totuuksia, jotka ovat itse elämääkin ja kaikkea kokemusta lujempia.” - Ikuisesti järkähtämätön, täysin varma ja tosi Jumalan sana voittaa synnin, kuoleman, Saatanan ja helvetin voimat. Ilman täysin luotettavaa Jumalan sanaa meillä ei ole mitään toivoa. Tätä oli kristinusko Lutherille, Miikka Ruokanen vakuuttaa. Lutherin ja Erasmuksen väittelyn teema jatkuu nykyaikana. Catherine McShea toteaa, että nykyään Harvardin ja Yalen yliopistojen teologisissa tiedekunnissa ”vallitsee syvään juurtunut uskonnollisten varmuuksien vastustamisen henki”. Moni teologi pitää varmojen mielipiteitten esittämistä ”henkisenä fasismina”. Meillä mm. Terho Pursiainen kirjassaan Jumala edustaa samaa varmojen väitteiden kritiikkiä: ”Mikään totuutena esitetty väite Jumalasta ei enää edes viittaa totuuteen tai vihjaakaan mihinkään, mikä on totta Jumalasta. Se on täysi valhe vailla mitään lievennystä. Puhe Jumalasta näet pitää ymmärtää sormeksi, joka viittaa Jumalaan. Sormi, jolla osoitetaan, on kokonaan muuta kuin se, mitä sormella osoitetaan.” - Pursiaiselle nimenomaan se, että Jumala-usko on joitain asioita totena pitävää, on merkki sen virheellisyydestä eli ”fundamentalismista”. Fundamentalismi on iskusana, jolla pyritään leimaamaan Raamattua Jumalan sanana pitävät epäilyttäviksi ja epäuskottaviksi, Miikka Ruokanen sanoo. Useille länsimaisille teologeille ja kirkon työntekijöille on tärkeintä olla ”älyllisesti kunnioitettuja”. Toisin kuin klas- sisessa teologiassa, nyt ”älyllisyys” on samaa kuin kristinuskon keskeisten totuuksien epäily ja kritiikki. Ollakseen muodikas kristityn intellektuellin on epäiltävä uskon sisältöjä. Varhaisen kirkon ja keskiajan kristilliset intellektuellit, joita filosofitkin kunnioittavat, kuten esim. Augustinus tai Tuomas Akvinolainen, olivat vahvoja uskon puolustajia, eivät epäilijöitä. Raamatulle uskollisia kristittyjä leimataan kehittymättömän auktoriteettiuskoisen uskonnollisuuden edustajiksi ja kirkkokansaa harhautetaan pitämään liberaalia raamatuntulkintaa psykologisesti ”kehittyneempänä”. Samalla uskonnollinen kokemus nostetaan Jumalan ilmoituksen yläpuolelle. Ekumeeninen apostolinen usko pitäytyy Raamatun keskeiseen, ilmiselvään sanomaan Parhaiten kirkkomme voi uudistua siten, että sen jäsenissä on yhä enemmän niitä, jotka päivittäin kysyvät, miten he voisivat arkielämässään ja kutsumuksessaan olla kuuliaisia Jumalalle ja toteuttaa Jumalan tahtoa, olla suolana ja valona, totuuden ja rakkauden kanavina siellä missä elävät. Luther korosti, että vanhan liiton profeetallisten henkilöiden ja uuden liiton apostolien opettama ”jumalallisesti inspiroitu oppi” on erehtymätön, vaikka Raamatun kirjoittajat saattoivat erehtyä JOISSAKIN maailmankuvaan, luonnontieteisiin, historiaan, maantieteeseen ym. liittyvissä asioissa. Raamatun keskussanoma rakastavasta ja armollisesta Jumalasta - eli evankeliumi - on muuttumaton ja erehtymätön. Raamatun ilmiselvät ”selkeät” tekstit ovat vastaansanomattomia, Raamattu tulkitsee itse itseänsä sen omasta keskussanomasta lähtien, korostaa Luther. Raamattu ymmärretään Khalkedonin kristologian pohjalta ”todella jumalalliseksi” ja ”todella inhimilliseksi” kirjaksi; jumalallinen ja inhimillinen ovat siinä aina samanaikaisesti ”sekoittamatta, muuttamatta, jakamatta ja erottamatta”. Apostolisen uskonsäännön logiikka nousee Raamatun sisältä ja ohjaa sen lukijaa: Raamatun tekstien sisäinen ”ideologia” on armouskonnon ”intressi”, Pyhän Kolminaisuuden toiminta, Jeesus Kristus - tosi Jumala ja tosi ihminen. Profeetallis-apostolinen usko nousee itse teksteistä ja tulee samalla Jumalan sanaan luottavan ja uskovan lukijan ymmärtämistä ohjaavaksi esiymmärrykseksi. Kysymys ei siis ole mistä tahansa itse valitusta tai ulkoapäin satunnaisesti sisään tulevasta ”intressistä” tai ”ideologiasta”. Onko Suomen kristillisyydellä vielä toivoa? - Suomen kristikansaa pyritään johtamaan harhaan hyväksymään sellaisia ajattelutapoja, jotka se Raamattuun ja tunnustukseen nojaavan terveen uskon sekä yksinkertaisesti terveen järjen nojalla luonnostaan kokee vieraiksi ja vääriksi, Miikka Ruokanen sanoo. Kuten muissa länsimaissa, myöskään Suomessa niiden aktivistien määrä, jotka tuovat kirkon keskusteluagendaan uusia, epäilystä nostattavia teemoja, ei ole kovin suuri. Mutta heidän toimintansa vaikutukset ovat valtavat. ”Pieni määrä hapatetta hapattaa koko taikinan.” (Gal. 5:9; 1. Kor. 5:6) Arkkipiispanvaaliin liittyi ajallemme tyypillinen piirre. Väitettiin, että Raamattuun vetoavat ns. konservatiivit ovat uskonnollisessa kehityksessään alemmalla tasolla kuin ne, jotka avaramman, itse oivalletun raamatuntulkinnan mukaan ovat valmiita esim. rekisteröityjen parisuhteitten siunaamiseen kirkossa. Sanottiin, että eri mieltä olevat henkilöt ovat uskonsa kehityksessä eri vaiheissa, ja ”varhaisempaa” vaihetta elävät vaativat tiukasti muita palaamaan heidän tasolleen. Miten kirkko voisi uudistua? Jumala ei halua, että me eläisimme vilpillisin, puolinaisin sydämin huonolla omallatunnolla ja keskenämme riidellen. Hän haluaa uudistaa meidät armollaan ja Hengellään - niin yksittäisinä ihmisinä kuin seurakuntanakin. Katumusta, kääntymystä ja tuoretta armoa tarvitsemme me kaikki, kirkon johtajista ja työntekijöistä sen epävarmimpaan jäseneen saakka. Kirkon uudistus alkaa siitä, kun Kolmiyhteinen Jumala lahjoittaa meille katumuksen armon ja tuoreen syntien anteeksiantamuksen, vahvistaa uskomme ja täyttää meidät Pyhällä Hengellään ja rakkaudellaan. Näin hän johtaa meidät kuuliaisiksi Jumalan sanalle. Anokaamme, että Jumala lahjoittaisi meille entistä palavamman rakkauden häntä itseään kohtaan. - Länsimaiden valtakulttuureista tuleva vaikutus nakertaa vähitellen myös meidän kirkkomme teologis-hengellistä substanssia, mädättää kirkkoa sisältäpäin. Muutos tapahtuu asteittain hitaasti, niin ettei sitä välttämättä edes huomata. Mutta ei ole olemassa mitään pakkoa, miksi Jumalan sanaan yhä luottavan kirkkokansan pitäisi suostua Jumalan sanasta luopumiseen, uskontunnustuksemme asteittaiseen turmelemiseen ja armon evankeliumin vähittäiseen tuhoamiseen, Miikka Ruokanen sanoo. Olkaamme tietoisia vaarasta, joka on todellinen. Jumalan sanalle uskollisia pelotellaan valheellisesti leimaamalla heitä ”konservatiiveiksi”, ”fundamentalisteiksi”, ”uskonnollisessa kehityksessä varhaiselle tasolle jämähtäneiksi”, ”moraalittomiksi tasa-arvon vastustajiksi” jne. Liki 900-vuotinen kansankirkkomme ei ole piispojen kirkko, ei tuomiokapitulien kirkko, ei kirkolliskokouksen kirkko, ei kirkkohallituksen kirkko, ei teologisten klikkien kirkko, ei minkään herätysliikkeen kirkko. Se on meidän isiemme ja äitiemme kirkko, meidän isoisiemme ja isoäitiemme kirkko. Tästä kansankirkostamme me emme ikinä luovu. Kirkko pysyy, koska se on Kolmiyhteisen Jumalan omaisuutta: Jumalan kansa, Kristuksen ruumis ja Pyhän Hengen temppeli, Miikka Ruokanen summaa. + Reijo Telarannan toimittama artikkeli perustuu professori Miikka Ruokasen Lapuan hiippakunnan synodaalikokouksessa 29.9.2010 pitämään puheeseen, joka on kokonaisuudessaan luettavissa osoitteessa http://www.ruokanen.com/puheenvuoroja.html KÄDENOJENNUS 3/2010 I 11 Pekka ja Anna-Liisa Heikkilä, Hengen uudistuksen kesäjuhla, Mikaelin kirkko 31.8.2010 ”Se toivo meille on ikään kuin sielun ankkuri, varma ja luja, joka ulottuu esiripun sisäpuolelle asti” Hepr 6:19. Jakeen vapaa käännös Amblified Biblesta: ”..ulottuu Hänen läsnäolonsa varmuuteen esiripun sisällä”. Puhuessaan Turussa Mikaelinkirkossa järjestetyssä Hengen uudistuksen kesäjuhlassa Pekka ja Anna-Liisa Heikkilä nostivat esille kirkossa kohtaamiaan ja Pyhän Hengen heille avaamia toivon näköaloja nyt nimenomaan paikallisesta, turkulaisesta näkökulmasta. Pekka Heikkilällä ja hänen vaimollaan Anna-Liisa Hyrsky-Heikkilällä on pitkä ja laaja kokemus televisiotyöstä. Pekka on työskennellyt kolme vuosikymmentä televisioalalla Yleisradiossa sekä Kirkon tiedotuskeskuksen televisiotoimituksessa, Anna-Liisalla on yli kymmenen vuoden kokemus televisiotyöstä kuvaussihteerinä, apulaistuottajana FST:n ja YLE:n kulttuuri- ja tiedeohjelmissa sekä pariskunnan yhteistä tuotantoa olevissa ohjelmissa. Pekka Heikkilä on Turun arkkihiippakunnan hiippakuntavaltuuston puheenjohtaja, jolla on puhe- ja läsnäolo-oikeus Turun tuomiokapitulin istunnossa. 1. Toivon merkki on kasvava jano päästä Jumalan läsnäoloon - oppia enemmän Isän luonteesta, Jeesuksesta sekä Pyhästä Hengestä ja hänen lahjoistaan. Tälle on nyt selkeästi olemassa sekä tila että tilaus. Se on nähtävissä sekä yksilön että seurakuntien tasolla. Viime keväänä saimme yllättävän puhelun eräästä lähialueen seurakunnasta, josta työntekijä soitti ja pyysi: ”Täällä tarvitaan nyt opetusta Pyhästä Hengestä, voitteko tulla opettamaan?” Lupauduimme välittömästi ja uskon, että se käynti sai olla yksi impulssi siinä selkeässä herätyksessä, joka paikkakunnalla on nyt lähtenyt liikkeelle. 12 I KÄDENOJENNUS 3/2010 Kikka Miilus Toivon näköaloja Myös Alfa-kurssit ovat olleet todella erinomainen Herran työväline. Niitä on alettu järjestää yhä useammissa seurakunnissa ja ne ovat tuottaneet hedelmää, avanneet tietä, tehneet tilaa Pyhälle Hengelle. Saamme Alfan Pyhän Hengen viikonlopussa opettaa kiihkottomasti ja käytännön läheisesti siitä, kuka on Pyhä Henki, mitä hän tekee ja kuinka hän täyttää voimallaan. Näemme usein tästä opettaessamme sen, miten monelta on puuttunut ihan selkeitä uskon perusteita. Ihmisellä voi olla pelkoa, huonoja kokemuksia tai jopa väärää tietoa. Ei riitä se, että jaamme pelkästään Pyhään Henkeen liittyvää teoriatietoa, vaan meidän pitää tarjota sellainen hänen kokemuksellinen tuntemisensa, josta esimerkiksi Joh. 14:16-20 puhuu. 2. Toivon merkki on se, mitä nuorten ja nuorten aikuisten parissa tapahtuu. Yksi esimerkki tästä: eräässä Turun lähialueen seurakunnassa rippikoulunsa käyneille ja siellä syttyneille nuorille syntyi kova halu tulla yhteen ja oppia enemmän uskosta. Oma seurakunta ei syystä tai toisesta pystynyt järjestämään heille sopivaa toimintaa. Muutamat tästä asiasta huolestuneet äidit saivat asian sydämelleen. Sen seurauksena yksi koti avasi ovensa nuorille. Ensimmäiseen kokoontumiseen tuli vajaa kymmenkunta nuorta. Ensimmäisten kuukausien aikana kokoontumisten aiheena olivat käskyt. Voisi kuvitella, ettei aihe olisi nuorten listalla aivan ykkösenä, mutta kiinnostus vain kasvoi kasvamistaan ja porukka lisääntyi. Viime keväänä mukana oli jo 40 nuorta. Mitkä asiat olivat suosion taustalla? Kiva yhdessäolo ja hyvät tarjoilut loivat tietysti mukavat puitteet, mutta paljon tärkeämpää oli kuitenkin selkeä Raamatun mukainen opetus ja sanomaan sitoutuneet opettajat. Kun Pyhälle Hengelle annetaan tilaa toimia, niin jano vain kasvaa. Viimeksi nuoret vaatimalla vaativat, että he haluavat myös oman armolahja- seminaarin, ja sellaisen sitten heille järjestimme. Tuloksena oli se, että monet tulivat voimakkaasti Hengen koskettamiksi, useat saivat uusia lahjoja ja pääsivät kokeilemaan, miten ne toimivat käytännössä. Äitien aloitteesta tälle porukalle aletaan vetää omaa Alfa-kurssia syyskauden alkaessa. 3. Toivon merkki on meneillään oleva seurakuntalaisen roolin muutos. Tämä prosessi koskettaa tällä hetkellä erityisesti työikäisiä. Sen kokeneet ovat havahtuneet, ettei Jumala ole koskaan tarkoittanut kristittyjen jäävän passiivisiksi seurakunnan palveluiden käyttäjiksi tai penkin kuluttajiksi, vaan jokainen on kutsuttu toimimaan elävänä kivenä omassa seurakunnassaan ja lähiympäristössään. Tälle heräämiselle on ollut monenlaisia esteitä. Joissakin seurakunnissa tai jopa herätysliikkeissä on tietoisesti ”pidetty jäseniä vaipoissa” eikä heille ole annettu mahdollisuutta kasvaa. Nyt talouslama, seurakuntalaisten herääminen, oikeanlainen ja tervehenkinen opetus ja Pyhän Hengen työ ovat olleet avaamassa porttia tälle positiiviselle kehitykselle. Samalla olemme kirkossa ehkä edes hitusen havahtuneet siihen ajatukseen, ettei kaikkea viisautta ja ymmärrystä ole jaettu vain papeille, vaan meidät muutkin on yhtä lailla kutsuttu palvelemaan omilla lahjoillamme. Jokaiselle on annettu lahjat juuri sitä omaa kutsua ja tehtävää varten. 4. Toivon merkki on havainto, että Jumala parantaa myös arjen keskellä, rukouspalvelujen ulkopuolellakin. Jumala ei ole sidottu meidän aikatauluihimme. Olemme nähneet, miten Jumala on esimerkiksi vapauttanut ihmisiä riippuvaisuuksista mielialalääkkeisiin. Tällaiset asiat eivät useinkaan tapahdu silmänräpäyksessä. Esimerkkinä eräs ystävä kertoi jossakin lastensa leikkimielisessä kilpailussa päätyneensä ahtaaseen luolaan ja huomanneensa, ettei vanha ahtaan paikan kammo millään tavalla enää sitonut häntä, ja hän oli täysin parantunut. Toki meidän täytyy olla varovaisia ja viisaita lääkehoitojen kanssa, mutta Jumala todellakin toimii meidän elämässämme, myös mahdottomissa tilanteissa. Hän toimii kuitenkin omalla aikataulullaan - joskus vasta pitkänkin ajan päästä rukouksen jälkeen. tä ja itse lahjojen luonteesta. Mutta vielä tärkeämpää on se, että opitaan tuntemaan Pyhä Henki kokemuksellisesti, löydetään omat lahjat, viritetään niitä kättenpäällepanon kautta toimintaan, päästään harjoittelemaan lahjojen käyttöä ja saadaan maistaa sitä siunausta, jota lahjojen oikea ja terve käyttö seurakunnan rakentamiseksi ja Kristuksen kirkastamiseksi saa meissä aikaan. 6. Toivon merkki on yhteyden kasvu seurakuntien ja kirkkokuntien välillä. Turussa tapahtuu: lokakuussa 2008 Turussa järjestetty Kristus-päivä ja siihen liittyneet kuviot avasivat tilaa uudenlaiselle yhteydelle. Sitä ovat jatkaneet mm. Tuli on irti -tapahtumat, Turun alueen kirkkoherrojen kokoontumiset, pastorien yhteiset rukoushetket, hengellisten johtajien tapaamiset, Mikaelinseurakunnan uraauurtava tavoittava työ ja sen moninaiset uudet muodot, mm Kohtaamispaikka, NAMI-illat, Ilta Lauran kanssa -talk Show ym. YHTEENVETO Olemme tässä nostaneet näkyville joitakin niitä toivon näköaloja, joita itse olemme saaneet katsella. Toivo on meille siis ankkuri, varma ja luja, joka ulottuu Hänen läsnäoloonsa, kaikkeinpyhimpään, esiripun taakse, Jeesukseen ja Hänen ristiinsä. Kallioon joka ei järky! 2. Kor. 4:8 ”Me olemme kaikin tavoin ahtaalla, mutta emme umpikujassa, neuvottomia, mutta emme toivottomia.” Kun ankkurimme on Jumalan todellisessa läsnäolossa, Hänen olemuksessaan ja Hänen pyhyydessään, emme ole umpikujassa emmekä toivottomat. Ankkuriköysi pitää! Hän kutsuu meitä astumaan esiin rohkeasti. Sinulla on oma paikkasi Isän sydämellä ja sieltä käsin Pyhän Hengen varustamana astut eteenpäin. Jumala on kokoamassa joukkojaan, kutsumassa ja varustamassa niitä. Anna elämäsi Hänelle ilman omia ehtoja, niin näet miten Jumala toimii! + 5. Toivon merkki on tasapainoisen ja terveen armolahjaopetuksen lisääntyminen ja sen vaikutus seurakuntarakenteeseen. Thorleif Johansson Armolahjat olivat vuosikymmenet vapaiden suuntien mandaattialuetta ja etuoikeutta. Ne eivät ikään kuin kuuluneet oikeaan ja tervehenkiseen luterilaisuuteen. Sitten kun opetus armolahjoista mahdollistui, se oli pitkään pääasiassa tiedon jakamista. Nyt tilanne on yllättäen kääntynyt toisin päin, me saamme itse kutsuja tulla opettamaan aiheesta myös vapaiden suuntien puolelle, niin helluntai- kuin vapaaseurakuntiin. Miten opetus sitten eroaa aiemmasta? Edelleen tarvitaan tietty määrä pohjatietoa lahjojen jakajasta, Pyhästä Henges- KÄDENOJENNUS 3/2010 I 13 Marko Huhtala Aikamme hengellisen taistelun painopisteet U seimmat tuntevat vanhan klassikkokirjan Paholaisen kirjeopisto. Tuo mainio C. S. Lewisin kirja on ikään kuin käänteinen hartauskirja. Siinä paholainen lähettää kirjeitä nuorelle veljenpojalleen. Tämä on saanut tehtäväkseen käännyttää potilaansa, opiskelijanuorukaisen, josta on tullut kristitty. Kaikki keinot ovat sallittuja, jotta nuorukainen saataisiin riistettyä Jumalan käsistä takaisin pahan valtakuntaan. Kirjan ajatukset ovat tulleet usein mieleeni pohtiessani niitä asioita, joissa paholaisen on oltava erityisen ahkera estääkseen hengellisen heräämisen. Meillä ei ole taistelu lihaa ja verta vastaan, vaan pahan henkivaltoja ja voimia vastaan, kirjoittaa Paavali. Kristittynä on hyvä tietää, mitä vastaan hyökätään ja missä meidän pitäisi aktiivisemmin rukoilla ja taistella tätä hyökkäystä vastaan. Laadin seuraavan luettelon: 1. Rukous Rukous on kaiken pohja. Missä rukous ja erityisesti esirukous on sammunut, sieltä hengellinen elämä on paennut. Rukous on sekä helppoa että vaativaa. Raamattu ei turhaan kehota rukoilemaan Pyhässä Hengessä, uskossa, kaikesta sydämestä, joka paikassa, lakkaamatta, totuudessa, hartaasti, väsymättä jne. Pappina olen usein kokenut sen, miten helppoa on astua puhumaan rukouksen ilmapiirissä. Rakkaudellisessa rukouksen ilmapiirissä syntyy myös uusia Jumalan lapsia. Rukous johtaa usein sielunvihollisen suureen hyökkäykseen ja sekasortoon. Luovutamme helposti kun tulee pimeää, vaikka tällöin vastaus on meitä 14 I KÄDENOJENNUS 3/2010 Kikka Miilus kaikkein lähimpänä. Juuri silloin meidän tulisi olla kestäviä rukouksessa. Siellä missä haluamme nähdä hengellisen muutoksen ja heräämisen, maaperä on pehmitettävä hellittämättömällä rukouksella. Tehkää tämä kaikki rukoillen ja anoen. Rukoilkaa joka hetki Hengen antamin voimin. Pysykää valveilla ja rukoilkaa hellittämättä kaikkien pyhien puolesta. Ef. 6:18. Hengen uudistus tukee erilaista rukoustoimintaa mm. Toivon lähde -rukouspalvelijakoulutuksella, osallistumalla ja järjestämällä rukoustapahtumia, olemalla mukana kristittyjen yhteisessä rukousliikkeessä ja järjestämällä Sanan ja rukouksen iltoja. 2. Ylistys Meille suomalaisille kristityille ylistäminen on vaikea alue. Ylistäminen kokee ajoittain nousukausia, mutta aika nopeasti se hiipuu takaisin lamaan. Luther totesi aikoinaan kirkkomusiikin karkottavan perkeleen. Ylistyksessä on Jumalan läsnäolon voima. Voimme vain kuvitella, mitä tapahtuu Jumalan läsnäolossa. Meidän tulisi koko elämällämme tuoda ylistystä Jumalalle. Jumala ei anna kunniaansa kenellekään, se kuuluu yksin hänelle. Ylistys yhdessä rukouksen kanssa kaataa vihollisen muureja. Tästä syystä rukouksen ja ylistyksen johtajan tehtävien tulisi olla seurakunnan tärkeimpiä virkoja, mutta usein maallikot hoitavat niitä. Näitä tehtäviä hoidetaan jokaisessa luterilaisessa seurakunnassa myös virkatyönä. Liturgi johtaa yhteistä jumalanpalvelusta ja kanttori yhteistä ylistystä. Haluan olla messussa, johon nämä kaksi lähtevät rukouksessa, avoi- mina Pyhän Hengen työlle, Hengen voimassa ja voitelussa. Tällöin messua voidaan kutsua esikuvaksi taivaasta. Ylistys kaipaa uutta nousua niin ylistyksen johtajien, kanttorien kuin jokaisen seurakuntalaisenkin hengellisessä elämässä. Hengen uudistus tukee ylistysryhmiä ja ylistäjiä ylistäjien verkoston kautta. Ylistäjille järjestetään mm. yhteisiä kokoontumisia ja koulutustilaisuuksia. 3. Yhteys ja yhteisö Uskomme pyhän yhteisen seurakunnan, pyhien yhteyden. Seurakunta on pyhien yhteys. Tästä yhteydestä muodostuu yhteisö, joka kokoontuu yhteiseen jumalanpalvelukseen, messuun. Messu päättyy kehotukseen: lähtekää rauhassa ja palvelkaa Herraa iloiten. Jeesus on kutsunut meitä yhteyteen Pyhän Henkensä kautta. Pyhä Henki tuo Jumalan hyvyyden ja rakkauden meidän keskellemme. Ilman eläväksi tekevää Henkeä emme voi uskoa, emme lähestyä Kristusta. Hän synnyttää meissä uuden elämän. Hän kokoaa meidät yhteen ja pitää meidät uskossa ja pyhittää meidät. Hänen työtään on Hengen hedelmä. Messussa, pyhien yhteisessä kokoontumisessa, saamme virkistyä ja vahvistua Kristuksen kutsusta: tulkaa. Hän itse palvelee meitä ja lähettää meidät: menkää ja tehkää. Meidän ei tarvitse silloin miettiä sitä onko messussa kansaa, mikäli Hän, Kristus, saa asua kansansa ylistyksen keskellä ja palvella meitä. Missä Jeesus on, siellä on myös kansaa. Siellä Jumalan koko Sana on totta. Siinä ilmapiirissä voi syntyä uutta ja uusia Jumalan lapsia, oli kaava mikä tahansa, kunhan Jumalan Pyhän Hengen toimintaa ei kaavoiteta ihmisten toimesta. Herran pitää saada olla elävä Herra tässä ja nyt, myös jokaisessa messussa ja pyhien kokoontumisessa. Tätä yhteyttä voimme kokea kaikkien niiden kanssa, jotka tunnustavat apostolisen uskontunnustuksen. Itse koen ilona sen, että voin vierailla myös sisarien ja veljien luona, joiden kanssa en ole ihan samaa mieltä opinkappaleista, mutta meitä yhdistää ristiinnaulittu ja ylösnoussut Kristus. Voin olla tuossa joukossa täysin oman hengellisen kotini kasvatti, luterilaisista luterilaisin pappi, ja silti kokea kuinka Jumalan Pyhä Henki yhdistää meitä toisiimme ja Kristukseen. Olen usein kuvannut tätä toimintaa, jota kutsutaan yhteiskristilliseksi, kuin ulkomaan matkaksi. Matkan jälkeen on virkistynyt olo, mutta kotiin on hyvä palata ja nähdä kodin arvo. Hengen uudistus tukee jumalanpalvelusyhteisöjen toimintaa ja uusien syntymistä Yhteisöjen Foorumin kautta. Järjestämme myös erilaista messukoulutusta ja opetusta Pyhästä Hengestä sekä armolahjoista. Kirkonrakentajien Foorumi tukee seurakuntien tavoittavaa työtä. 4. Jumalan Sana Terve Sanan opetus on paholaisen vihollinen numero yksi. Sanan pohjalle joko rakennamme tai sitten rakennuksemme sortuu. Haluamme olla rakentamassa Hengen uudistuksen toimintaa uutta luovan Sanan pohjalta. Tämän Sanan kautta myös peilaamme omaa näkyämme ja itseämme. Hengen miekka on Jumalan Sana. Tämä sana aseena ja Jumalan koko sota-asuun pukeutuneina voimme saada voittoja. Sana opettaa meille myös Jumalan kolminaisuuden toiminnan tasapainon. Näiden neljän asian, rukous, ylistys, yhteys ja Jumalan Sana, koen olevan niitä asioita, joita vastaan vihollisen täytyy hyökätä tällä hetkellä. Tunnista ne omassa elämässäsi ja liity aktiivisesti rukoilemaan ja tukemaan niiden vahvistumista. Hengen uudistus järjestää erilaisia raamattuopetuksia ja koulutuksia. Tämä teksti löytyy kokonaisuudessaan nettisivuiltamme www.hengenuudistus.fi. Voit siellä osallistua aiheesta käytävään keskusteluun. + Marko Huhtala Hyvinkään seurakunnan vs. seurakuntapastori Hengen uudistuksen hallituksen varapuheenjohtaja a OPINTO- JA RUKOUSMATKA ISRAELIIN 1.-10.4.2011 Kuollut meri-Tiberias-Jerusalem-Eilat Lähde keväiselle matkalle Israeliin, jossa loman ja levon ohella vietämme aikaa rukouksessa ja opimme uskomme uskomme juutalaisista juurista. Matkan järjestäjä on Kinneret Tours. Matkanjohtajina ovat Petri Kauhanen, puh. 0400 612509, sähköposti petri.kauhanen@elisanet.fi ja Markku Ylipää, puh. 040 531 2510, sähköposti myfire@kolumbus.fi KÄDENOJENNUS 3/2010 I 15 KA•DEN OJENN O Käyttäkää lahjojanne! • S HENGEN UUDISTUS KIRKOSSA MME Kirjoi t istui uspoydan a a S Osoite eppo Loytty ressa : Pitk ajarvi Puheli 35100 OR n: 935 I -54541 VESI AS. Lainau k Lahde set sallitt on hyv u a nmin ja. ita. On 0U u-t ilo tama n huoma-t ie.muttin a, e;t;t a k.aJU e.n J on mo n umalan I.:,ma.a in pcU ;t.;t:ineu tahe;t;t lw .n ufu-tu!. a in mu m a nut M p >, y u;t;tanu han H k.ovia e.nge.n t -6 e.U Jtohk.e.u !L ~ k a .e k ., .u anne.ttu te.e.n, ntauam iloon aa j a k.ayttoa ja Jtak vapau;t va.Jtte.n kunnatt ;ta.k.au..te . Lah e., k .e.n. L ja on oko kiJ a hja on TcU oik anne;t;t tkoUe., u k.oko .e.Mtaa vcUn " n iwk -6e.U!L k~ma.a .o HeM On k.y-6 a-tikoille an -6e ymy-6vc .". .U!Laku Un ,~w nta.on a, e;t;ta H k~ma.a ;t.;t:ine ane.n ta .n. hjan,oa On 0U tute.e. u-t ilo il m pyhan i h u omata, He.nge.n e;t;ta ~ jaka.ma ma.a.:t: -6ie.Ua .t a.Jtm t<A U kin, otahja-t rn-iAJ.> ilmiot, ym., o naiita k.cUkilie n ote;t;tu e.n-6in . he.J oudok-6 tatY-6~ k ayttoon kk.UUe tyonte.k u:ttUn. .mme.. ij oil Ne. k.uu le.. N tuva-t e . kuutuv Mik-6i joUekin a-t m Jtajwim pieneU yo-6 k.i me. H e Jtk.on e.JtJtan jouk.oU KaJUI. tahjaa e? :,ma.a;t vain .;t:ineu.n e;t;ta k ucLU,tM .a.ik.ki on ann HeMan e.ttu J patvuuk oma..t V .>ita va -6e.e.n. a.JtMte .Jtte.n, ;t;twun Tavoitte uufu-tu .e.na !.>. e .v ank.eUu on maa On k.y-6 min ilmanta ilman e.-6ek.a aja e.vank.U maailm he.Jtaty a io n ir ta n h J.>ja -i u A e-6ta yk-6e-6 k.ee-6ta . On ta e.tta p e;t;ta m k .y a J a .> e. to irn-iAte -6 e.k.a aamotivoit ma.aUik n k.iJ urn-iAe .k.o~k.tk.on ty -6ta ontekij HeMan tdMta. oide.n tyohon. uude-6ta On k.y-6 KaJUI. e .u ude-6ta :,maa.tUnenuu voivMta fu-tu!.> tutoMa , on taau atk.uvcU Hengen a Suome-6 hee-6-6 ~k.k.ee-6 aan. -6a -6ik ta. Kiitamm -6i ja ~yiS e e . He.J on oM 6 uta -6 tJtaapy a M han uunndu He.JtJta cUk.a k mMta .ohdatta mmeJ.tak .kaude-6 mme. p k.ayttaa aattyy. ta mWa e.nne.n k.uin Tämä pääkirjoitus on ollut lehtemme kolmannessa numerossa. Numero kolme ei siis tarkoita vuoden numeroiden järjestyslukua, vaan kolmas hamasta alusta lukien. Muutaman numeron kirjoitin itse ja monistin joko vahalle tai kopiopaperille. Nettiä ja skannausta ei silloin vielä tunnettu. Olin juuri jäänyt tuomiorovastin virasta. KRS oli kutsunut meidät Kirstin kanssa hoitamaan alkanutta karismaattista 16 I KÄDENOJENNUS 3/2010 3/84 u herätystä. Kiersimme Suomen seurakunnissa, minne vain meitä kutsuttiin ja pidimme armolahja- ja rukousseminaareja aina eläkkeelle siirtymiseemme asti 1982 (ja vielä sen jälkeenkin toki). Seppo Löytty 13.10.2010 silloinen päätoimittaja, nykyinen Hengen uudistuksen kunniapuheenjohtaja 24/7-rukousliike Maallikkorukoilijat ulos kammioista rukouspalveluun H erää valvomaan ja rukoilemaan! Kristittyjen yhteinen rukous on elä- nyt uutta tulemustaan uuden vuosituhannen alkaessa. Eikö rukous ole aina kuulunut Jeesuksen seuraajien työvälineisiin? Kuten tiedämme, Herra kehotti seuraajiaan valvomaan ja rukoilemaan ja odottamaan paluutaan herkeämättä. Rukous ja hengellinen valvominen, valveillaolo, on aina kuulunut elävän kristillisyyden tuntomerkkeihin. Siellä missä on runsaasti rukousta, siellä seurakunta elää ja toimii Herransa tahdon mukaan oman aikansa keskellä. On ajanjaksoja, jolloin kuljemme kauas Jumalamme luota eikä Hänen läsnäolonsa kokeminen ole meille tärkeää. Yhteinen rukous ja kristittyjen yhteys unohtuvat. Meitä ei ole kuitenkaan luotu elämään yksin. Jeesukselle hänen oppilaittensa ja tulevien seuraajiensa keskinäinen yhteys oli niin tärkeä, että hän rukoili Isää yhteyden säilymisen puolesta elämänsä viimeisinä hetkinä. Uskottavan todistuksen tulisivat antamaan ainoastaan he kaikki yhdessä. ”Minä en rukoile vain heidän puolestaan, vaan myös niiden puolesta, jotka heidän todistuksensa tähden uskovat minuun. Minä rukoilen, että he kaikki olisivat yhtä, niin kuin sinä, Isä, olet minussa ja minä sinussa. Niin tulee heidänkin olla yhtä meidän kanssamme, jotta maailma uskoisi sinun lähettäneen minut.” Joh. 17:20-21. Nettisukupolven yhteinen rukous Yhdessä rukoileminen näyttää olevan löytymässä uudelleen 24/7-rukousliikkeen myötä. Kaikkien tärkeänä pitämä puhe yhteisöllisyydestä on saamassa uudenlaisen konkreettisen muodon. 24/7-rukousliike virisi Englannin Guildfordissa vuonna 1999 Jumalan innoittamana näkynä taukoamattomasta rukouksesta. Aluksi rukoilijat rukoilivat kahden tunnin vuoroissa viikon kerrallaan rukoukselle omistetuissa huoneissa. Internetin kautta tämä rukousnäky levisi nopeasti kaikille mantereille. Tällä hetkellä 24/7-rukoilijoita ja rukoustaloja on yli 60 maassa ja liike leviää voimakkaasti koko ajan, todennäköisesti viimeiseksi Pohjois-Eurooppaan. 24/7-rukousliikettä on kutsuttu nettivirukseksi tai vahingoksi, mutta useimmat uskovat sen kuuluvan Jumalan suunnitelmiin tätä nettisukupolvea varten. Mitä tapahtuu, kun rukousnäky valtaa ihmisen? Nuoret nousevat sängyistään klo 2 yöllä rukoilemaan tuntikausia. Lapset, nuoret ja aikuiset piirtävät ja maalaavat rukouksiaan. Vanhemmat ja nuoret uudistuvat uskossaan. Seurakunnat elpyvät ja jatkavat rukousta kellon ympäri viikko viikolta. Kokonaiset kristilliset liikkeet sitoutuvat rukoukseen 365 päivää vuodessa. Kyseessä on kasvava maailmanlaajuinen rukousliikehdintä, rukoilevien ja rukoukseen sitoutuneiden ihmisten verkosto. Milloin 24/7-liike leviää Suomeen? Se on jo Suomessa. Useilla paikkakunnilla toimii jo 24/7-rukoushuone tai rukousryhmä. Ainakin Jyväskylän alueen rukoilijoilla on jo oma nettisivukin. Kansainvälisen 24/7-rukousliikkeen johtaja Pete Greig vieraili viime kesänä Suomessa innostamassa suomalaisia kristittyjä tämän liikkeen tapaan rukoilla. Henkilökohtaisesti tapasin kesän aikana useita tämän liikkeen edustajia. Tapasin Bryan Millsin Englannista ja pastoripariskunnan Michael ja Sara Kimulin Ugandasta. Pastori Michael Kimulin todistus jatkuvan rukouksen voimasta Ugandassa oli vastaansanomaton. Maa oli selviytynyt vaikeasta kriisistä rukouksen voimalla. Kristityt olivat heränneet rukoilemaan maansa puolesta. Pastori Michaelin sanoma Suomen kristityille oli tämä: käykää yhdessä rukoustaisteluun maanne ja oman paikkakuntanne puolesta, niin tulette näkemään muutoksen. Oletko muuten kuullut puhuttavan rukoustorneista? Sellaisissa rukoillaan Indonesiassa ja Brasiliassa. Kuuman kesän yönä näin ihmeellisen unen. Olin talossa, johon virtasi hiljalleen ihmisiä, jotka tulivat sinne rukoilemaan yhdessä. Vähitellen talon kaikki huoneet täyttyivät eri-ikäisistä rukoilijoista. Kellään ei ollut kiire pois, rukoukset kohosivat Jumalan puoleen yhteisestä sopimuksesta. - Joskus unilla on taipumus toteutua. + Petri Kauhanen pastori, Hengen uudistuksen hallituksen jäsen KÄDENOJENNUS 3/2010 I 17 Hengen uudistus kirkossamme ry Hyvä Hengen uudistuksen ystävä! L ähestymme sinua ensimmäistä kertaa Hengen uudistuksen historiassa pyynnöllä, jolla uskomme olevan laajamittaisia seurauksia koko kirkossa. On tullut aika tehdä tärkeä ratkaisu. Yhdistyksemme työ on saavuttanut sellaiset mittasuhteet, ettei sen hoitaminen ja varsinkaan laajentaminen ole enää pelkillä vapaaehtoisresursseilla mahdollista. Monet tapahtumat ja ennen kaikkea kesäjuhla Turussa ovat viime aikoina innostaneet meitä piirtämään näkymme selkeästi. Siksi uskomme, että juuri nyt kirkossamme on se hetki, jolloin meidän on aika ottaa yhdessä tämä rohkea ja tärkeä askel. Kesäjuhla, Kädenojennus-lehti, seurakuntatapahtumat, työntekijäseminaarit, vapaaehtoisten kouluttaminen ja Kirkonrakentajien Foorumi – vain muutamia esimerkkejä mainitakseni – kaipaavat tuekseen myös täysipäiväistä työtä. Laajat vapaaehtoisjoukot, joiden varassa kirkkomme uudistaminen jatkossakin tulee olemaan, tarvitsevat toimintaa koordinoimaan päätoimisen työntekijän. Voit lukea toiminnastamme ja tapahtumista lisää uudistuneilta nettisivuiltamme www.hengenuudistus.fi Kehota israelilaisia keräämään minulle uhrilahjoja. Kootkaa niitä jokaiselta, joka tuntee halua antaa. (2. Moos. 25:2) Toiveemme on, että voisimme jo vuoden 2011 aikana palkata työntekijän hoitamaan mm. edellä mainittuja asioita. Siksi kutsumme myös sinut mukaan toteuttamaan tuota näkyä. Mieti rukoillen, voisitko sinä olla myös tällä tavalla yksi kirkkomme uudistajista, muurinaukossa päättäväisesti oman paikkansa ottava isiemme kirkon rakentaja? Lue tavoitteestamme lisää ja seuraa sen saavuttamista sivustollamme www.hengenuudistus.fi 18 I KÄDENOJENNUS 3/2010 Lahjasi menee kokonaisuudessaan kirkkoa uudistavaan työhön. Verkostoamme ja nykyaikaisia välineitä hyväksi käyttäen uskomme näkymme toteutuvan sinun avullasi. Voit ilmoittautua kannattajakirjeen saajien joukkoon nettiosoitteessamme sivulla Lähettäjäkirje. Voit tilata itsellesi lähettäjäkirjeen myös sähköpostilla osoitteesta toimisto@hengenuudistus.fi. Mikäli sinulla ei ole sähköpostimahdollisuutta, voit pyytää lähettäjäkirjeen numerosta 040 531 2512. Silloin saat kirjeen postitse. Toivomme mahdollisimman monen ryhtyvän tärkeän hankkeemme säännölliseksi tukijaksi jollakin itselleen sopivaksi katsomallaan summalla. Myös kertalahjoitukset ovat toki tervetulleita. Lahjasi voit antaa oheista tilisiirtolomaketta käyttämällä. RAHANKERÄYSLUPA HENGEN UUDISTUS KIRKOSSAMME RY:LLE: Etelä-Suomen lääninhallitus OKH681A 23.12.2008. Keräysaika ja -alue 1.1.2009 – 31.12.2010 Suomi lukuun ottamatta Ahvenanmaata. Keräysvarat käytetään erilaisten koulutus- ja seurakuntatapahtumien järjestämiseen Suomessa, kristillisen TV-ohjelman tuottamiseen sekä lähetys- ja avustustyöhön Venäjällä. Keräyksen toimeenpanija on Hengen uudistus kirkossamme ry. Kiitos lahjastasi! Reijo Telaranta Hengen uudistus kirkossamme ry, hallituksen puheenjohtaja Saajan tilinumero Saaja Nordea 204718-122524 Hengen uudistus kirkossamme ry KUITTI TILISIIRTO Saaja LAHJOITUS Hengen uudistus kirkossamme ry www.hengenuudistus.fi Maksaja Maksaja Huom! Tämä tilisiirto on tarkoitettu vain lahjoituksille Hengen uudistus kirkossamme ry:n tilille. € Allekirjoitus Viite Tililtä nro Eräpäivä 1009 € Hengen uudistus kirkossamme ry HALLITUS Reijo Telaranta, pj. Järvenpää Marko Huhtala, vpj. Riihimäki Pirkko Arola, Riihimäki Jukka Hammarén, Ylöjärvi Pasi Jaakkola, Turku Thorleif Johansson, Vantaa Petri Kauhanen, Tuusula Heljä Markkula, Tuusula Kikka Miilus, Lahti Yrjö Niemi, Hämeenlinna Maarit Peltomaa, Hollola Veikko Pöyhönen, Helsinki ASIANTUNTIJAJÄSENET Risto Jokinen, Riihimäki Saara-Maria Jurva, Riihimäki Erkki Malmberg, Ylöjärvi Timo Pöyhönen, Tampere Markku Ylipää, Pirkkala Tilille nro Nordea 204718-122524 Tililtä nro www.hengenuudistus.fi Hallituksen puheenjohtaja Reijo Telaranta puh. 0400 412 628 reijo.telaranta@kolumbus.fi www.reijo.telaranta.fi Varapuheenjohtaja Marko Huhtala puh. 050 439 2921 marko.huhtala@elisanet.fi Rahastonhoitaja Jukka Hammarén Toimisto: Hengen uudistus kirkossamme ry Simotuntie 13 33480 Ylöjärvi puh. 040 531 2512 toimisto@hengenuudistus.fi Tiedotus Kikka Miilus puh. 050 414 6561 kikka.miilus@gmail.com Seurakuntatapahtumat Risto Jokinen puh. 040 352 7055 herijok@elisanet.fi Kirkonrakentajien Foorumi koordinaattori Veikko Pöyhönen puh. 0400 411362 Toivon lähde -rukouspalvelukoulutus Petri Kauhanen puh. 0400 612 509 petri.kauhanen@elisanet.fi Yhteisöjen Foorumi Pasi Jaakkola puh. 040 341 7412 pasi.jaakkola@evl.fi Ylistäjien verkosto Maarit Peltomaa puh. 040 746 2632 kanttori.mpeltomaa@evl.fi KÄDENOJENNUS 3/2010 I 19 Kirkonrakentajien Foorumin seminaari Kempeleessä 21.5.2010 Heidän kirkosta meidän kirkko Spiritualiteetti ja karismaattisuus uudistuvan kirkon lähteinä Lukittujen ovien kristillisyyttä? ”O nko meidän kristillisyytemme muuttumassa lukittujen ovien kristillisyydeksi? Olemmeko me palaamassa aikaan, jossa pelko ajoi Jeesuksen seuraajat lukittujen ovien taakse? Tyydymmekö me kristityt altavastaajan rooliin, jossa me yritämme lukittujen ovien takaa vastailla haasteisiin, joita meille esittävät yleinen mielipide ja uusateistit?” kyseli piispa Samuel Salmi mielenkiintoisessa alustuksessaan, jonka hän piti Kempeleessä, Kokkokankaan seurakuntakeskuksessa 21.5.2010 järjestetyssä Kirkonrakentajien Foorumin seminaarissa. Vilkkaan keskustelun virittäneessä puheessaan Oulun hiippakunnan piispa Samuel Salmi pohti myös, mitä kirkon opista ja tehtävästä nousevaa sanottavaa meillä on niille, jotka ovien ulkopuolella odottavat vastauksia elämän tärkeimpiin kysymyksiin. Hengen uudistuksen, Oulun hiippakunnan tuomiokapitulin ja Kempeleen seurakunnan järjestämään seminaariin osallistui lähes sata seurakuntien työntekijää, luottamushenkilöä ja muuta vastuunkantajaa. Suurin osa oli Oulun hiippakunnasta, mutta paljon oli mukaan tultu myös kauempaa. Paikalla oli runsaasti myös nuorta papistoa sekä muita seurakuntien työntekijöitä. Harvassa kirkon asioita käsitelleessä seminaarissa on tainnut olla yhtä alhainen keski-ikä ja sen myötä myös energinen ja eloisa työskentelyilmapiiri, kuin mitä oli Kokkokankaan seurakuntakeskuksessa. ”Näin sanoo Herra, teidän Jumalanne!” Myös Suomen Kuvalehden päätoimittaja Tapani Ruokanen kyseli omassa alustuksessaan rohkeuden perään. Postmodernissa ajassa elävä länsimainen ihminen on rakentanut maail- 20 I KÄDENOJENNUS 3/2010 Teksti: Reijo Telaranta Kuvat: Kikka Miilus man, jossa kaikki on totuutta ja uskontoa myöten suhteellista. Tässä paineessa opetus ja julistus liudentuvat helposti pelkäksi keskusteluksi ja yleisen mielipiteen myötäilyksi: ”Uskaltaako kirkko yhä sanoa yhteiskunnassa: ’Näin sanoo Herra, teidän Jumalanne!’? Eikä vain suurissa makrotalouden asioissa, vaan yksityisen ihmisen elämänpiiriin kuuluvissa asioissa. Kuka kehottaa parannuksen tekoon ja elämää tuhoavista asioista luopumiseen, ellei sitä tee kirkko? Kun puhutaan kirkosta, kysymys on pohjimmiltaan totuudesta eikä mielipiteistä. Se vaatii nöyryyttä ja arkaa mieltä, ettei totuutta valjasteta omien pyrkimysten ajajaksi.” ”Tunnustus sitoo, suojelee ja velvoittaa kirkkoa” Teologian tohtori Juhani Forsberg oli huolissaan siitä, että kasvava huoli kirkosta eroamisesta johtaa väärään uudistamiseen. Ainakin osa kirkon jäsenistä ja johtajista tuntuu kansankirkkoa ”varjellessaan” ajattelevan, että kirkon katon ja seinien tulee olla mahdollisimman kaukana toisistaan ja jokainen saa uskoa, epäillä ja opettaa mitä huvittaa. Tällaisen Forsberg näki huonona kehityksenä: ”Kansankirkko on kuitenkin lähinnä sosiologinen käsite, eikä sen teologinen sisältö ole kovin vahva. Suomen evankelis-luterilaisella kirkolla on kuitenkin tunnustus, joka sitoo, suojelee ja velvoittaa sitä, ja joka kaikissa muutoksissa on otettava huomioon.” Seminaarissa, jossa vallitsi niin alustuksissa kuin työpajoissakin innostunut ja eteenpäin katsova tunnelma, puhuivat myös Foorumin koordinaattori opetusneuvos Veikko Pöyhönen, Kempeleen kirkkoherra pappisasessori, FT Pekka Rehumäki, Hengen uudistus kirkossamme ry:n hallituksen puheenjohtaja talousneuvos Reijo Telaranta. Seminaarin puheenjohtajana toimi Kirkonrakentajien Foorumin puheenjohtaja piispa Jorma Laulaja. Työpajojen isäntinä, emäntinä ja asiantuntijoina olivat mm. teologian tohtori, kappalainen Päivi Jussila, kappalainen Lauri Kujala, yliopisto-opettaja FM, MA Kirsi Fiskaali, DI Juha Maalismaa, vs. hiippakuntasihteeri Kari Tiirola, kappalainen Saija Kronqvist ja hiippakuntadekaani, TT Niilo Pesonen. Kuvat ylärivissä vas. TT Juhani Forsberg, päätoimittaja Tapani Ruokanen, piispa Samuel Salmi. Kuvat vieressä vas. Kempeleen kirkkoherra Pekka Rehumäki, työpaja Messun uusi tuleminen, vetäjinä Kari Tiirola ja Saija Kronqvist, asiantuntijana Juhani Forsberg. Alempi kuva: Kirsi Fiskaalin työpajassa keskusteltiin jäsenyyden vahvistamisesta ja maallikkovastuusta. Asiantuntijana oli Juha Maalismaa. Alarivi vas. Iltamessussa palvelivat piispa emeritus Jorma Laulaja ja kirkkoherra Pekka Rehumäki avustajinaan seurakuntapastorit Leena Brockman ja Seija Helomaa. Virkistävän tauon päivän ohjelmaan toivat Kempeleen seurakunnan työntekijät esityksellään pääsiäisnäytelmästä “Tunnetko sinäkin hänet”. Reijo Telaranta KÄDENOJENNUS 3/2010 I 21 Veikko Pöyhösen alustus Kirkonrakentajien Foorumin seminaarissa Seinäjoella 27.10.2010 Y hteys on kristillisen kirkon ja seurakunnan avainkäsitteitä. Olemme yhtä Kristuksessa - siksi kuulumme yhteen! Miten on käytännössä? Joukkoero kirkosta osoittaa, että yhteys ei toimi eikä seurakunnan jäsenyys tarjoa vastinetta kirkollisverolle. Olemmeko lyöneet laimin yhteyden vahvistamisen seurakunnissamme? Näky yhteydestä kirkossa sai yhtenäiskulttuurissa sisältönsä suomalaisesta elämänmuodosta, jossa kirkko oli osa kansallista kulttuuria. Tuolloin korkea sosiaalinen paine esti kirkosta eroamisen eikä vanha uskonnonvapauslaki tehnyt mahdolliseksi nykypäivän helppoa eroa kirkosta. Nykyinen uskonnonvapauslaki yhdessä sähköisen allekirjoittamisen kanssa tekee kirkosta eroamisen aivan liian helpoksi. Paluuta vanhaan ei kuitenkaan ole. Ulkoisen sosiaalisen paineen häviäminen edellyttää vahvaa yhteyttä kirkon sisällä. 22 I KÄDENOJENNUS 3/2010 Reijo Telaranta Näky yhteyttä vahvistavasta seurakunnasta Miten vahvistaa yhteyttä? Toimivan yhteyden kannalta pienet seurakunnat ovat ihanteellisia. Pienessä seurakunnassa lähes jokaisella seurakunnan jäsenellä on mahdollisuus tuntea henkilökohtaisesti seurakunnan papit, kanttorit, muut työntekijät ja jopa luottamushenkilöt. Tilanne on sama myös toisinpäin: pienen seurakunnan työntekijät tuntevat seurakuntalaisensa, varsinkin jos he asuvat seurakuntansa alueella. Näin paikallisuus vahvistaa yhteyttä. On ilmeistä, että seurakuntien suureneva koko on uhka yhteydelle, ellei erityistoimiin ryhdytä. Yhteyden vahvistaminen vaatii vaivannäköä. Yhtenäiskulttuurin murentuminen ja maallistumisen raju eteneminen ovat rapauttaneet yhteyttä kirkossa. Tätä kehitystä tukee myös uskonnon määrittely ainoastaan yksilön asiaksi eikä lainkaan yhteisölliseksi käyttäytymismalliksi. Kirkon pyhät toimitukset ovat myös menettäneet merkitystään yhteyttä ylläpitävinä tekijöinä. Vain rippikoulu ja hautaan siunaaminen tavoittavat edelleen lähes 90 % kohderyhmästä. Maallistunut ja monikulttuurinen ympäristö vaatii uusia avauksia ja toimintamalleja. Seuraavassa eräitä esimerkkejä keskustelun pohjaksi: 1. Kasteen markkinointi ja kummiuden vahvistaminen. Lapsikasteet ovat muutaman vuoden aikana olleet selvässä laskussa. Alueellinen vaihtelu tosin on melko suurta. Jokaisen menetetyn kasteen tappio kirkolle kertautuu tulevaisuudessa. Siksi sekä koko kirkon että jokaisen paikallisseurakunnan tulisi harkita kasteen tyylikästä markkinointia. Tämä voi olla esim. kasteen merkitystä nykyihmiselle avaavaa juttua seurakuntalehdissä tai muussa mediassa. Myös kummiuteen tulisi panostaa. Perustamalla kummipankkeja, pitämällä kummeihin yhteyttä ja korostamalla kummiuden merkitystä osana lapsen tukihenkilöverkostoa vahvistamme yhteyttä seurakunnassa ja kirkossa. 2. Avioliiton teologia on hukassa, väittää Antti YliOpas tuoreessa väitöskirjassaan. Nyt on aika kirkastaa avioliittoon vihkimisen teologista sisältöä ja markkinoida myös tätä toimitusta hyvänä vaihtoehtona kaikille, jotka arvostavat kirkollista perinnettä ja seurakunnan yhteistä rukousta avioliiton puolesta. 3. Siunaus kuuluu kaikille. Kodin siunaamisen kaava on hyvä esimerkki uudesta käytännöstä, joka pikkuhiljaa valtaa alaa. Myös sitä tulisi rohkeasti tehdä tunnetuksi. Tulisi korostaa, että myös sekä opiskelijaboksin että sinkkukodin voi siunata. On muitakin elämäntilanteita, joissa seurakunnan siunaus on perusteltua. Esimerkkinä vaikkapa muutto, jossa lähettävä seurakunta siunaa lähtijän ja vastaanottava seurakunta toivottaa tulijan siunauksin tervetulleeksi. 4. Kiitos vahvistaa yhteyttä. Nettiaikana voisi ehkä olla mahdollista, että seurakunta lähettäisi jäsenilleen kiitoskirjeen sähköpostissa. Kiitoskirje voisi olla samalla vaikkapa joulutervehdys. Kiitoksen aiheena olisi erityisesti seurakunnan jäsenen taloudellinen tuki seurakunnalle kirkollisveron muodossa. Samalla seurakunnalle tarjoutuu mahdollisuus kertoa, miten kirkollisveroina koottavat varat käytetään. Yhteydenpitoa varten on hyvä kertoa seurakunnan työntekijöiden ja keskeisten luottamushenkilöiden yhteystiedot sekä olennainen tieto seurakunnan toiminnasta. 6. Tavoittavuuden ja merkittävyyden lisääminen vahvistaa yhteyttä. Yhteys kirkon ja seurakunnan sisällä ei toimi, ellei seurakunnan jäseniä tavoiteta määräajoin. Meidän kirkko -strategian ehdotus viidestä laadukkaasta yhteydestä vuosittain on hyvä idea. Sen toteuttaminen vaatii kekseliäisyyttä ja voimavaroja. Voimistuva kirkosta eroaminen osoittaa, että laadukasta yhteydenpitoa tarvitaan. Tarvitaan myös merkityksen antamista kirkon jäsenyydelle eli sille, että jokainen jäsen kokisi löytävänsä seurakunnan jäsenyyden avulla merkitystä ja sisältöä elämäänsä. 7. Yhteys edellyttää keskinäistä kunnioitusta. Julkisuus tuo mielellään esiin kirkon sisäisiä vastakkainasetteluja ja maalaa kuvaa suvaitsemattomasta kirkosta, kuten TV:n kohua herättänyt keskusteluohjelma teki. Tämä vauhdittaa kirkosta eroamista. Syntyy vaikutelma, että kirkon sisällä asenteet ovat koventuneet ja keskinäinen yhteys puuttuu. Tässä on meille kaikille vakava itsetutkistelun paikka. Olemassaolon kysymys on, miten vahvistaa kirkon sisällä eri näkemysten välistä kunnioitusta ja sitä kautta yhteyttä. 8. Vapaaehtoisuus kunniaan! Kirkosta eroaminen vähentää työntekijöitä. Tämä luo todellisen tarpeen vapaaehtoisille vastuunkantajille. Hyvä tavoite vapaaehtoisten kokonaismääräksi olisi 10 % kirkon/seurakunnan jäsenmäärästä. Tällä hetkellä se merkitsisi koko kirkossa n. 400 000 vapaaehtoista. Jokainen heistä olisi varsinaisen tehtävänsä ohessa myös aktiivinen yhteydenrakentaja. Kirkon jäsenet muodostavat kirkon ja seurakunnan. Siksi kirkon jäsenten tietoisuutta jäsenyydestä ja sen merkityksestä on kaikin tavoin vahvistettava ja sille tulee antaa kirkossa ja seurakunnassa riittävä tila. Nykyihmisen on työlästä ymmärtää roolia, joka tarjoaa hänelle vain passiivisen veronmaksajan osan. Nykyihminen haluaa vaikuttaa ja tulla kuulluksi. Kirkon hallinnon ja toiminnan rakenteita sekä työntekijöiden asenteita tulee tarkastella tästä näkökulmasta ja tehdä tarvittaessa rohkeita johtopäätöksiä. Tässä tarvitaan Pyhän Hengen yhteyttä luovaa työtä koko kirkossa ja jokaisessa seurakunnassa. + Veikko Pöyhönen opetusneuvos Kirkonrakentajien Foorumin koordinaattori, Hengen uudistus kirkossamme ry:n hallituksen jäsen 5. Rippi ja sielunhoito palvelevat seurakunnan jäseniä heidän elämänsä pulmatilanteissa. Näitä tulisi myös tehdä tunnetuiksi ja madaltaa kynnystä niiden käytön lisäämiseksi. KÄDENOJENNUS 3/2010 I 23 KIRKONRAKENTAJIEN FOORUMIN SEMINAARI 27.10.2010 SEINÄJOELLA Heidän kirkosta meidän kirkko. Hengellinen elämä kirkon uudistuksen lähteenä. ”Keskinkertaasta yritetetähän, mutta riimaa pakkaa tulemahan.” E telä-Pohjanmaan keskuksen Seinäjoen maamerkki, Alvar Aallon suunnittelema Lakeuden Risti ja sen vieressä sijaitseva Kirkonkranni tarjosivat komeat puitteet seminaarin vietolle. Päivään kokoontui kuutisenkymmentä kirkollisen elämän vaikuttajaa ja maallikkoa lähinnä Lapuan hiippakunnan alueelta. Seminaarista saadun palautteen perusteella voi vain yhtyä otsikkoon kirjoitettuun pohjalaista tekemisen taitoa kuvaavaan sanontaan. Seminaaripäivän keskustelut ja pohdinnat käsittelivät karismaattisuuden roolia kirkossa, kirkon työn tavoittavuutta, ajankohtaista jäsenyyttä ja maallikkovastuuta. Foorumin puheenjohtajana toimi piispa Jorma Laulaja ja sihteerinä talousneuvos Reijo Telaranta. Piispa Laulajan avauspuheenvuorossa seinälle heijastama kuva, yksityiskohta Osmo Rauhalan maalauksesta, kertoi jotain syvällistä siitä, mitä on karismaattisuus ja Pyhän Hengen toiminta kirkossa. Kuvassa Jumalan kolminaisuutta kuvaavan kolmion sisällä on kyyhkynen, jonka siipi tulee kolmion ulkopuolelle. Hengellisen herätyksen aikoina Pyhän Hengen toiminta rikkoo totuttuja rajoja ja syntyy uutta. Tätä on karismaattisuus kirkossa. Hengen uudistus kirkossamme ry:n puheenjohtaja, talousneuvos Reijo Telaranta avasi kuulijoille valittua teemaa. Hän esitti kysymyksen siitä, millaisia uudistuksia tarvitaan kirkon ja seurakuntien tavassa julistaa evankeliumia ja kohdata tämän ajan ihmisiä. Miten mahdollisimman moni suomalainen voisi luontevalla tavalla ja jopa hivenen ylpeyttä äänessään ryhtyä puhumaan meidän kirkosta? Osaltaan Telaranta vastasi esittämäänsä kysymykseen toteamalla, miten 24 I KÄDENOJENNUS 3/2010 kirkon ulkopuoliset tahot esimerkiksi talouselämästä ja politiikasta kehottavat kirkkoa olemaan selkeästi hengellinen yhteisö ja hoitamaan tästä lähtökohdasta perustehtäväänsä evankeliumin julistamista. Lapuan piispa Simo Peura käsitteli puheenvuorossaan aihetta ”Meidän kirkko ja karismaattisuus”. Piispa Peura totesi muutamia vuosia sitten valmistuneessa kirkon strategiassa Meidän kirkko. Osallisuuden yhteisö. karismaattisuuden käsittelyn pysyneen yleisellä tasolla. Juuri ilmestyneessä tulevaisuusselonteossa Kirkko 2020 karismaattisuus nähdäänkin jo voimavarana. Liikkeen säilyminen kirkon sisällä edellyttää, että sille annetaan tilaa ja toiminta nähdään voimavarana, ei uhkana. Piispa Peura otti esille vuonna 2007 piispojen yksimielisen helluntaitervehdyksen, missä terve karismaattisuus rukousta elävöittävine armolahjoineen lisää sitoutumista kirkon työhön ja synnyttää nöyrää ylistystä vastauksena Jumalan rakkauteen. Piispa Peura näkee karismaattisen liikehdinnän olevan avainasemassa kirkon uudistumisen tiellä ja sen näyn toteutumisen välineenä. Ilman Pyhää Henkeä evankeliumia ei voida julistaa. Tarvitsemme Hengen antamaa voimaa, iloa ja monipuolisia lahjoja. Meidän on otettava todesta kirkon missionäärinen luonne. Vain missionäärinen ja karismaattinen kirkko voi uudistua, totesi piispa Simo Peura seminaarin kuulijoille. Maakunnan ääntä seminaarissa käytti itseoikeutetusti Sanomalehti Ilkan päätoimittaja Matti Kalliokoski. Hänen aiheensa oli ”Kansan kirkko?”. Kalliokoski tiivisti sanomansa seuraavasti: ”Suomessa kirkkoa ei tarvita enää renkinä nuoren kansakunnan rakentamiseen. Kirkon jäsenyys ei ole enää sosiaalinen pakko vaan oma valinta. Kirkko on silti jäänyt odottamaan maailman muuttumista osana julkishallintoa. Muutoksen tarve voidaan kiteyttää kolmeen konkreettiseen ehdotukseen. Suomen evankelis-luterilaisen kirkon nimeksi pitää muuttaa Evankelis-luterilainen kirkko Suomessa. tavalla tavalla sukuhistoriansa kautta rukouksen merkitystä. Työpajan asiantuntijana toimi kirkkohallituksen projektisihteeri Terhi Jormakka. Työpajojen antia purettiin iltapäivän alustusten ja keskustelujen jälkeen. Päälinjana kaikista työpajoista nousi puuttuva yhteisöllisyys. Matti Kalliokoski, etualalla Jorma Laulaja Omassa organisaatiossa ei tarvitse enää peilata maallista hallintoa. Maallikko-sanan käytöstä pitää luopua.” Kalliokosken ajatukset peilasivat hyvin työpajoissakin tullutta ajatusta rohkeasta ajattelusta ja asioiden rehellisestä tunnustamisesta. Aamupäivän viimeisen puheenvuoron käytti Kirkonrakentajien Foorumin koordinaattori, opetusneuvos Veikko Pöyhönen. Hänen ajatuksia herättävä ja samalla ideoita täynnä oleva puheenvuoronsa löytyy tästä lehdestä kokonaisuudessaan edelliseltä aukeamalta. Pöyhönen piirsi eteemme onnistuneesti näkyä yhteyttä vahvistavasta seurakunnasta. Lounaan vilkkaan keskustelun jälkeen työskentely jatkui työpajoissa. Seurakunnan työalat tavoittavan toiminnan näkökulmasta -pajassa käytyä keskustelua luotsasi kirkkoherra Seppo Ruotsala ja hänen aisaparinaan oli asiantuntijana Veikko Pöyhönen. Tavoittava messu -työpajassa emännöi TT Eija Harmanen ja hänen asiantuntijaparina toimi TT Juhani Forsberg. Forsbergin ajatuksia kuultiin myös erillisenä alustuksena aamupäivän aikana. Hän avasi puheenvuorossaan saarnan kriisiä. Forsbergin herättäviä ajatuksia löytyy myös aikaisemmista Kädenojennuksen numeroista. Jäsenyyden vahvistamista ja maallikkovastuuta pohtivat työpajassa diakoniajohtaja Sirpa Tirri, asiantuntijana oli kirkon tutkimuskeskuksen tutkija TT Hanna Salomäki. Meidän seurakunta -työpajasta vastasi hiippakuntadekaani Juha Muilu. Muilu piti myös alustuksen aiheenaan rukoillen työhön. Alustuksessaan hän kuvasi lois- Iltapäivällä alustivat päivän isäntä, Seinäjoen seurakunnan kirkkoherra Tapio Luoma ja Meilahden pilottiseurakunnan kirkkoherra Hannu Ronimus. Tapio Luoma käsitteli puheenvuorossaan loistavalla tavalla maallistumista ja niitä aatevirtauksia, jotka ovat tulleet kirkon Raamattuun ja tunnustukseen nojaavan opin rinnalle. Hannu Ronimus kuljetti kuulijat uudistustyön perusteisiin ja taustatekijöihin. Seminaarissa käsiteltiin monia tärkeitä ja ajankohtaisia teemoja, joista maininnan arvoisia ovat kirkon jäsenyys ja seurakunnan yhteys. Päätoimittaja Matti Kalliokosken näkemyksen mukaan kirkon jäsenyys on tänä päivänä ennen muuta vakaumuksellinen ratkaisu. Nykyajan ihminen eroaa kirkosta, jos hän kokee, että häneltä ei löydy vakaumusta kirkkoon kuulumisen perustaksi. Sosiaalinen paine ei enää torju kirkosta eroamista kuten aikaisemmin. Ainut vastapaino tälle on henkilökohtaisen vakaumuksen lisäksi yhteenkuulumisen tunne paikallisseurakunnassa ja koko kirkossa. Tämä koettiin seminaarissa tavoitteeksi, jonka puolesta tulee rukoilla ja tehdä yhdessä töitä. Teksti: Marko Huhtala, Veikko Pöyhönen Kuvat: Reijo Telaranta, Thorleif Johansson KÄDENOJENNUS 3/2010 I 25 Hengen uudistuksen kesäjuhla 30.7.-1.8.2010 Turun Mikaelinkirkossa keräsi yli 2400 juhlavierasta eri puolilta Suomea. Keskeisin juhlapaikka oli Lars Sonckin suunnittelema, komea 105-vuotias kirkko, lisäksi juhlateltassa ja eri kristillisten kirkkojen tiloissa oli rinnakkaisohjelmia. Kesäjuhla Turussa antoi toivoa Kristuksessa Kuvat: Kikka Miilus uhlan ohjelma oli aiempaa laajempi ja kesto pidempi, mikä lisäsi vaihtoehtoja ja kutsui mukaan niitäkin, joille hengelliset tilaisuudet ovat hiukan vieraampia. Juhlatunnuksena oli ”Toivoa on Kristuksessa”. Puhujat keskittyivät siihen monipuolisesti ja sanoma avautui juhlaväelle rakkaudellisesti ja syvästi. Myös ilo oli näkyvällä tavalla läsnä. Ydinsanomaksi kiteytyi ”Jeesus Kristus on Herra”. Rukouspalveluissa moni sai jättää henkilökohtaiset surunsa, murheensa ja toivonsa Hänelle. Mikaelinseurakunnan kirkkoherra Jouni Lehikoinen sanoi tällaisen ison tapahtuman aktivoivan, ruokkivan, elävöittävän ja kannustavan paikallisseurakuntaa ja olevan sille iso siunaus. Hän muistutti, että Jeesus ei torju heikkoa eikä epäonnistunutta, ja että hänellä on meille paljon annettavaa. Hengen uudistuksen puheenjohtaja Reijo Telaranta totesi yhteyden tarpeen olevan hyvin voimakas, koska pirstaloitumista tapahtuu koko ajan. Monella tavalla jakautuneen kirkon ainoa toivo on Kristuksessa sekä paluussa uskon ja Raamatun ilmoituksen ytimeen. TV7:n toimitusjohtaja Martti Ojares puhui vastikkeettomasta armosta. Jumalan armo on otettu meidän puheistamme pois. Armossa on kuitenkin voima, joka vapauttaa kahleista. Etsikää alati Hänen kasvojaan. Kun Jumala puhuu, se täytyy ottaa vakavasti, sataprosenttisesti. Ja kun Jumala avaa oven, kukaan ei voi sitä sulkea. 26 I KÄDENOJENNUS 3/2010 Emerituspiispa Jorma Laulaja valotti toivon näköaloja. Jo Vanhan Testamentin kansa haki toivoa Midianin maasta asti. Jumala on suurempi kuin oma ajattelumme ”Minä olen – elämän leipä, elävä vesi, tie, totuus ja elämä.” Tie on perille asti johtava tie. Kerran taivaassa hämmästellään koko tien kuvaa – millainen kulkemamme tie on ollut. Vantaan Rekolan kirkkoherra Mikko Matikainen totesi, että Jumala on lähellä meitä, lähempänä kuin oma hengityksemme. Hän muistutti myös, että meillä ei ole varaa laimentaa Jumalan Sanaa, meillä ei ole varaa vaimentaa Pyhän Hengen ääntä. Entinen Kiinan lähetti, 97-vuotias Päivö Parviainen muisteli aikoja yli kuuden vuosikymmenen takaa ja kannusti tämän päivän nuoria asettamaan toivonsa Kristukseen ja hänen armoonsa anteeksiantavaan rakkauteensa. Suomen suurimman valmisruokaketjun perustajat Heikki ja Kirsti Salmela kertoivat, miten nopeasti kasvaneessa perheyrityksessä löytyi luonteva paikka myös Jeesukselle ja hänestä kertomiselle. Lauantai-iltapäivän kanavien aiheina olivat Pyhä Henki ja minä, Armolahjat, Omaksi itseksi Kristuksessa, Jumalan äänen kuuleminen, Toivon lähde -rukouspalvelukoulutus, Yksi, pyhä, yhteinen. Lisäksi oli seminaari työntekijöille ja maallikkovaikuttajille sekä Jani Thorleif Johansson Liukkosen vetämä Aktiotiimi-katukatuevankeliointikoulutus. Myös Nuorten aikuisten iltapäivä veti runsaasti nuorempaa väkeä. Juhlan musiikista ja ylistyksestä vastasi vuorollaan useampi ylistysryhmä, joiden ylistykseen myös koko juhlaväki liittyi. Juhlateltassa lauantain iltajuhlassa esiintyi mm. Nina Åström. Tapahtuman järjestelyistä vastasi yli sata talkoolaista. Kahvi- ja ruokapalveluista vastasi Operaatio Ruokakassi, joka lahjoittaa saamansa tulot Turun vähäosaisten auttamiseen. KÄDENOJENNUS 3/2010 I 27 TI Ä n ako ssa e s oiKvro istu Ylistystä lauluin ja tanssein. Symbaalin ylistystä johti Juha Korkeamäki. Puhujina mm. Tuula Ekbom ja Ilkka Puhakka. Kuvat alla. Yhteensä kahdeksan kanavaa vetivät kuulijoita. Yllä Toivon lähde -kanavan osallistujia. Yläkuva: Petri Kauhasen ja Heljä Markkulan vetämä kanava armolahjoista. Alakuva: Jukka Jämsénin kanava Jumalan äänen kuulemisesta. Sunnuntain ylistysmessussa saarnasi piispa emeritus Jorma Laulaja. 28 I KÄDENOJENNUS 3/2010 Mikaelinseurakunta Sunnuntai-illan yhteislaulutilaisuuden juonsivat Pia Koriseva ja Mikaelinseurakunnan kirkkoherra Jouni Lehikoinen. Tilaisuus keräsi väkeä teltan täydeltä. Kolmisenkymmentä iloista rovaniemeläistä kävi kirkkoherra Vesa-Pekka Koivurannan johdolla vastaanottamassa kesäjuhlan viestikapulan tuliaisineen. Rovaniemellä vietämme kesäjuhlaa 5.-7.8.2011. u! u k t a j s u ossa t k s r i i k d n i Puh Aleksanter n o k s söt” U , a l l usyhtei l e e v e l a r p e an amp T 1 1 0 5.2.2 mal le, et ja ju s i u k talaisil i n a u t k e a r r o u la ”Nu e ja se teemal ekijöill la. s t u n ö u s y i t a i tatil essul söjen inaar ari ja il ti yhtei .30 sem howlla ja iltam h 8 o 1 k – a 0 Semina t i S o 12.0 yden askele uu Talk aina kl ännön säoloa ja yhte t y ä ilta jatk k , Lauant a amist yhdes äyn jak rustaminen, n n e s i e m. yhte tysr yhmän p ista. lo, assa m m l kehi e kem Laajasa j o n h u k e O s m i e e e t , yh pio, T a. kirkkoa Juha Ta a monia muit , n e n ö j Pöyh htala a: Timo rko Hu iisi! Mukan Jaakkola, Ma alenter k t illa ä Pasi v i ä se p ettisivu t i n k n r e e n i M utum o.fi lmoitta ww. uusivers i a j a m l w pi ohje us.fi ja e ry Tarkem engenuudist ossamm k r i k .h s w u ww uudist Hengen ä k e s rso Uusi Ve – t a n n uraku reen se Tampe KÄDENOJENNUS 3/2010 I 29 Kirkonrakentajien Foorumin seminaari Mikkelissä 11.3.2011 Polttopisteessä seurakunnan jäsenyys Miten vahvistaa jäsentietoisuutta? P erjantaina 11.3.2011 Kirkonrakentajien Foorumi/Hengen uudistus kirkossamme, Mikkelin hiippakunnan tuomiokapituli ja Mikkelin tuomiorovastikunta järjestävät Mikkelissä Kirkonmäen seurakuntatalossa, Otavankatu 9, 50100 Mikkeli, ajankohtaisen koko päivän seminaarin. Asiantuntijana ja pääalustajana toimii Mikkelin hiippakunnan piispa Seppo Häkkinen. Ajankohtaista aihetta käsittelemässä on myös kirkkoneuvos Pekka Huokuna. Seminaari on tarkoitettu seurakuntien ja kirkollisten järjestöjen työntekijöille sekä kaikille muille kirkkomme rakentamisesta kiinnostuneille. Seminaarin puheenjohtajana toimii Kirkonrakentajien Foorumin puheenjohtaja piispa emeritus Jorma Laulaja. Kirkon jäsenyys ja sen vahvistamiseen liittyvät kysymykset ovat ja tulevat vastaisuudessakin olemaan kirkollemme erittäin tärkeitä ja ajankohtaisia asioita. Mikkelin seminaarissa etsitään uusia näkökulmia seurakunnan jäsenyyteen sekä keinoja kirkon jäsentietoisuuden vahvistamiseen. Seminaarin työskentelyn pohjana on piispa Seppo Häkkisen väitöskirja ”Ihanne ja todellisuus. Jäsenyyteen sitoutuminen Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa 1960-luvulta 2000-luvulle”. Kirkonrakentajien Foorumin puheenjohtajana toimii piispa emeritus Jorma Laulaja. Tervetuloa mukaan valmistelemaan seminaaria lähettämällä seminaarin alustajille kysymyksiä, ideoita ja ehdotuksia. Voit lähettää ne Kirkonrakentajien Foorumin sihteerin Reijo Telarannan sähköpostiin osoitteella reijo.telaranta@ kolumbus.fi. Varaa jo nyt kalenteriisi aika ajankohtaista ja tärkeää seminaaria varten. Seminaarin ohjelma julkaistaan vuoden 2011 alussa Hengen uudistus kirkossamme ry:n nettisivuilla www.hengenuudistus.fi sekä Mikkelin hiippakunnan tuomiokapitulin nettisivuilla www.mikkelinhiippakunta.evl.fi. Ohjelma ja kutsu seminaariin tullaan tuolloin julkaisemaan myös lehdissä. www.hengenuudistus.fi HENGEN UUDISTUKSEN NETTISIVUT OVAT UUDISTUNEET! Uutuutena blogi, johon tulee viikottain uusi kirjoitus. Käy tutustumassa! 30 I KÄDENOJENNUS 3/2010 2011 TYÖNTEKIJÄSEMINAARI 2011 JOHTAJUUS UUSIEN HAASTEIDEN EDESSÄ Miten vahvistaa seurakunnan jäsentietoisuutta ja yhteistä työnäkyä? Hengen uudistus kirkossamme ry, Suomen Lähetysseura ja Kirkkopalvelujen Opintokeskus järjestävät 1.-3.11.2011 Orivedellä Päiväkummun kurssikeskuksessa seminaarin, jonka teemana on JOHTAJUUS UUSIEN HAASTEIDEN EDESSÄ Miten vahvistaa seurakunnan jäsentietoisuutta ja yhteistä työnäkyä Seminaari on tarkoitettu kirkon, seurakuntien ja kristillisten järjestöjen työntekijöille. Seminaari alkaa tiistaina 1.11. klo 18 ja päättyy torstaina 3.11. klo 13. Seminaarin ohjelmassa käsitellään mm. seuraavia asioita: - Jäsenyyteen sitouttava ja seurakuntaan kuulumista vahvistava johtajuus - Miten oma usko ja identiteetti kestävät maailmankatsomukselliset haasteet - Jokainen työntekijä on omassa toimintaympäristössään arvojohtaja - Hengellinen johtajuus ja paimenuus työyhteisössä ja seurakunnassa - Paimenen kutsumus ja mielenlaatu pastoraalisen työyhteisön voimaannuttajana - Yhteinen näky ja työalojen rajat ylittävä yhteistyö seurakunnan eheyttäjänä ja uudistajana - Uudistuva johtaminen ja yleinen pappeus eheytyvän seurakunnan voimavarana - Ylistävä seurakunta ja elävä messu uudistumisen lähteinä Työntekijäseminaari 2009 Alustavat hinnat vuoden 2010 hinnaston mukaan: Seminaarimaksu 40 € hengeltä + Päiväkummun täysihoito 2 HH omin liinavaattein n. 100 € / hlö majoituspaikasta riippuen. Yhden hengen huone n. 140 €. Ilmoittautuminen 15.11.2011 saakka toimisto@hengenuudistus.fi ja sen jälkeen Päiväkumpuun ensisijaisesti internetin kautta http://www.mission.fi/paivakumpu/tapahtumat/ tai tämän mahdollisuuden puuttuessa s-posti: paivakumpu@mission.fi tai puh. 040 534 9507 tai 03-580 5500, fax 03580 5555. Kerrothan ilmoittautuessasi mahdollisen ruokavaliosi. Seminaarin yksityiskohtainen ohjelma alustajineen sekä vuoden 2011 seminaarin lopulliset hinnat kerrotaan kevään 2011 aikana Hengen uudistus kirkossamme ry:n nettisivuilla www.hengenuudistus.fi sekä Kädenojennuksen seuraavassa numerossa 1/2011 ja lehti-ilmoituksissa. Muutokset mahdollisia. 2011 Hengen uudistuksen kesäjuhlaa vietetään ensi vuonna Rovaniemellä 5.-7.8.2011. Varaa aika allakkaasi jo nyt! KÄDENOJENNUS 3/2010 I 31 B RUKOUKSEN JA YLISTYKSEN VIIKONLOPPU BERGVIKIN KARTANOSSA ergvikin kartanossa vietettiin 25.-26.9.2010 Rukouksen ja ylistyksen viikonloppua. Hengen uudistus kirkossamme ry:n järjestämän viikonlopun runsaasta ohjelmasta vastasivat Pirkko Arola, Marita Rautio, Pasi Jaakkola, Maarit ja Harri Verkkoperä sekä Kaija ja Reijo Telaranta. Halukkaat saattoivat aloittaa viikonlopun ohjelman jo perjantaina lehtimajanjuhlalla. Musiikilla ja opetuksella oli maittavan aterian ohella illassa tärkeä osuutensa. Jumala kutsuu meitä palvelemaan rukoillen Lauantain ohjelma alkoi Reijo Telarannan alustuksella aiheesta Palveleva rukous. Hän rohkaisi kaikkia palvelemaan esirukouksin läheisiään, omaa seurakuntaansa, maataan ja muita Pyhän Hengen sydämelle nostamia asioita. Vaikka Pyhä Henki antaa erityisen armolahjan sairaiden puolesta rukoilemista varten vain joillekin, meidät kaikki on kutsuttu rukoilemaan toinen toistemme ja yhteisten asioiden puolesta. Teksti ja kuvat: Reijo Telaranta Musiikkiryhmä Varajuutalaiset soitti heprealaisia lauluja. Pian isoa salia kiersi riemukas joukko tapaillen juutalaisten tanssien askelkuvioita. muodossa? Kun harjoituksen jälkeen kysyttiin, moniko tunsi saaneensa tällaisen merkityksellisen viestin, lähes kaikki kädet nousivat pystyyn. Lopuksi Pirkko Arola johdatti seuraavan päivän epistolatekstin jakeita käyttäen osallistujat hiljaiseen rukoukseen. Sen aikana kukin sai rauhallisesti luetun tekstin ja meditatiivisten taukojen myötä uppoutua Raamatun sanan sisältöön ja sen omassa mielessä herättämien ajatusten kuunteluun. Jumala puhuu myös hiljaisuuden kautta. Seurakunta ja juutalaiset, saman Jumalan kaksi todistajaa Kristinuskon juuret ovat vahvasti juutalaisuudessa ja Jumalan Vanhassa testamentissa tekemät liitot ja lupaukset ovat Hänen omaisuuskansansa ja silmäteränä osalta edelleen voimassa, painotti Reijo Telaranta. Israelilla tulee kaikkine vikoineenkin olemaan edelleen tärkeä osuutensa Jumalan pelastussuunnitelmassa ja lopun ajan tapahtumissa. Rukousta myös harjoitettiin ja harjoiteltiin monin eri tavoin. Välillä harjoiteltiin kolmen hengen ryhmissä Kaija Telarannan opastuksella toistensa siunaamista. Ryhmissä myös rukoiltiin vuorotellen jäsenten puolesta. Eräässä vaiheessa kaikki pelmahtivat pihalle harjoittelemaan rukouskävelyä. Kukin suuntasi omalle taholleen rukoilemaan ääneen tai hiljaisesti, omin sanoin tai psalmiteksteihin tukeutuen. Upea luonto ja lempeä syksyinen sää tarjosivat tällaiseen hienon ja kannustavan ympäristön. Jännittävin rukousharjoitus taisi useimpien mielestä olla niin sanottu kuuntelevan rukouksen harjoitus. Siinä kolmen hengen ryhmät rukoilivat vuorotellen jäsentensä puolesta hiljentyen samalla kuuntelemaan, olisiko Jumalalla asianomaiselle jotain asiaa, jonka Hän haluaisi välitettävän kuvan, raamatunkohdan, virrensäkeen tai jonkun erityisen sanan 32 I KÄDENOJENNUS 3/2010 Marita Rautio jatkoi johdattamalla kuulijat Jumalan Vanhassa testamentissa määräämien juhlien ja erityisesti lehtimajanjuhlan sisältöön ja messiaaniseen merkitykseen. Lehtimajanjuhlalla, jota samaan aikaan rukousviikonlopun kanssa vietettiin Israelissa, on juutalaisen tradition lisäksi myös selkeä messiaaninen sisältönsä. Pasi Jaakkola (yläkuva) Maarit ja Harri Verkkoperä (alakuva) Lauantain rukousillassa Pasi Jaakkola opetti mm. tasapainoisen Pyhän kolminaisuuden tärkeydestä. Harri ja Maarit Verkkoperän musiikilla, opetuksella ja rukouspalvelulla oli illan ohjelmassa tärkeä osuutensa. linpitämätön kohdatessaan köyhiä, sairaita ja syrjittyjä. Kun hän opetti paikalla olleille fariseuksille lähimmäisenrakkauden merkitystä, yleensä niin kärkkäät ja suulaat fariseukset eivät saaneet sanaa suustaan. Jeesus ei kulkenut köyhien eikä sairaiden ohi Pirkko muistutti kuulijoille, että meidän tulee esimerkiksi romanikerjäläisiä ja muita ahtaalle joutuneita kohdatessamme ottaa mallia Jeesuksesta eikä fariseuksista, jotka katselivat ylemmyydentuntoisina syrjäytyneitä ja yhteiskunnassa marginaaliin ajautuneita. Sunnuntai alkoi kappelissa rukouksella ja ylistyksellä jatkuen pienen tauon jälkeen messuna, jossa kaikki saivat kokoontua Herran Pyhälle Ehtoolliselle. Messun toimitti Pirkko Arola. Hän muistutti siitä, että Jeesus ei katsonut ohi eikä ollut vä- Seurakuntien järjestämiä säännöllisiä SANAN JA RUKOUKSEN ILTOJA Seurakunnat järjestävät seuraavilla paikkakunnilla säännöllisiä Sanan ja rukouksen iltoja tai jumalanpalveluksia, joissa on myös esirukouspalvelua. Tilaisuuksien nimet voivat vaihdella seurakunnittain, kuten esim. Sanan ja ylistyksen ilta, ylistyksen ja rukouksen ilta tai Sanan, sävelen ja rukouksen ilta. Hartolan kirkossa kuukauden toisena sunnuntaina klo 18 Helsingissä Kallion kirkossa joka kuukauden viimeisenä sunnuntaina klo 17 Helsingissä Malmin kirkossa kerran kuussa, lisäksi Rukoile kiittäen -piiri joka maanantai klo 18 (kesällä to) Helsingissä Munkkiniemen kirkossa kuukauden 2. keskiviikko klo 19 Hämeenlinnassa Poltinahon seurakunta talossa kuukauden ensimmäisenä lauantaina klo 18 Juupajoella Korkeakosken pikkukirkossa yhteyden ilta kuukauden viimeinen perjantai klo 18.30 Jyväskylässä Tikan seurakuntakodilla joka toinen torstai klo 18.30 Järvenpäässä seurakuntasalissa pääsääntöisesti joka toinen sunnuntai klo 17.00. Yhteyshenkilö: tapio.rantanen@pp8. inet.fi Kangasalan seurakunnassa Suoraman seurakuntakeskuksessa Ilosanomailta joka toinen keskiviikko klo 18.30 Kemin kirkossa viidesti kevätkaudella ja kolmasti syyskaudella Keravan kappelin rukouspiiri tiistaisin klo 19 Nastolan seurakuntatalossa kerran kuussa torstaisin klo 18.30 Nokian seurakuntakeskuksessa parillisten viikkojen tiistaina klo 18.30 Oriveden kirkossa kuukauden ensimmäi senä keskiviikkona klo 18.30 Oulun Tuomiokirkkoseurakunnassa keskustan seurakuntatalossa kerran kuukaudessa sunnuntaina klo 17 Paraisten kirkossa, Agricola-kappelissa parillisina viikkoina keskiviikkoisin klo 18.30 Porissa, Keski-Porin kirkossa tiistaisin klo 18.30 Raahen alueella joka kuukauden 2. sunnuntai vuorotellen Raahen kirkossa sekä Pattijoen ja Saloisten seurakuntakodilla. Riihimäen kirkossa maanantaisin klo 19 Savonlinnan Pikkukirkossa Ilosanomailta joka toinen sunnuntai klo 17 Tampereella Aitolahden kirkon jumalanpalveluksessa sunnuntaisin klo 10 Tampereella Kalevan kirkon seurakunta salissa joka toinen tiistai klo 18.30 Tampereella Messukylän kirkossa esirukouspalvelua sunnuntaisin klo 10 alkavan messun jälkeen sekä Uudenkylän seurakuntakodin ylistysmessussa parillisen viikon sunnuntaina klo 17. Tampereella Palatsiseurakunnan Tule Pyhä Henki -tilaisuudet sunnuntaisin klo 16.00, Kalevan seurakuntatalo, Väinölänkatu 26. www.palatsi.net tai 040 531 2512 Tampereella Pyynikin Kirkkotuvassa Ylistyksen ja rukouksen ilta keskiviikkoisin klo 18.30 paitsi kuukauden 1. keskiviikkona klo 18.30 Aleksanterin kirkossa. Toholammin seurakunnassa Sykäräisen kappelissa Sanan ja rukouksen messu noin kerran kuussa sunnuntaisin klo 19 Turun Martinkirkossa tiistaisin klo 19, Ilpoisten piiri Tuusulan kirkossa parillisten viikkojen torstaina klo 19. Vuoden 2011 alusta parittomien viikkojen torstaina klo 19. Vantaan Rekolan kirkossa ylistyksen ja rukouksen ilta joka kuukauden 1. tiistai klo 19 Seurakuntia, joissa myös on SANAN JA RUKOUKSEN ILTOJA: • Espoo/Tapiola • Helsinki/Roihuvuori • Jämsä • Karjasilta • Kempele • Lieto • Mikkeli • Perniö • Pälkäne • Salo • Ulvila • Valkeakoski Muutokset mahdollisia. Nettisivujen www.hengenuudistus.fi:n Yhteydenotot-sivun kautta tai sähköpostitse toimisto@hengenuudistus.fi voit ilmoittaa meille, mikäli seurakuntasi Sanan ja rukouksen illat puuttuvat listaltamme tai tietomme ovat virheelliset. Tällä listalla ja nettisivuillamme ilmoittaminen on seurakunnille maksutonta. KÄDENOJENNUS 3/2010 I 33 JÄSENASIAA Ylistäjien verkosto Ylistäjien verkoston tapaamiset aloitettiin kokoontumalla marraskuussa Riihimäellä ylistyksen ja Sanan uudistavassa hengessä. Lokakuussa tapasimme Hollolassa, Sovituksenkirkossa. Tapaamiset jatkuvat tutustumisen ja koulutuksen merkeissä. TULEVIA TAPAAMISIA su 27.3.2011 Hyvinkäällä seuraava ylistysryhmien tapaaminen. Tarkemmat tiedot ohjelmineen tulee Hengen uudistuksen nettisivuille. Varaa jo nyt aika allakkaasi. Ilmoittautumiset Maarit Peltomaalle. TULE MUKAAN VERKOSTOON Ilmoita itsesi tai ryhmäsi mukaan ylistäjien verkostoon verkoston vetäjälle Maarit Peltomaalle, kanttori.mpeltomaa@evl.fi tai puh. 040 746 2632. Lähetämme sinulle sähköpostitse tietoa kokoontumisistamme. Ylistäkää minun kanssani Herraa, kiittäkäämme yhdessä hänen nimeänsä. Psalmi 34:4 Nettiystävien verkosto Oletko halukas rukoilemaan Hengen uudistuksen tapahtumien, asioiden ja ihmisten puolesta? Oletko halukas välittämään sähköposteja edelleen ja olemaan siten osa ystäväverkostoamme? Lähetämme sähköpostilla 4–6 kertaa vuodessa tälle renkaalle sähköpostikirjeitä, joissa kerromme ajankohtaisista asioista. Mikäli sinulla on sähköpostiosoite ja haluat mukaan ystävärenkaaseen, lähetä sähköpostilla nimesi, yhteystietosi ja sähköpostiosoitteesi osoitteeseen toimisto@hengenuudistus.fi. Sähköpostilla toimitettuina eliminoimme osoitteista virheet minimiin. Kustannussyistä käytämme ainoastaan sähköpostia, emme perinteistä kirjepostia. Pankkitilit ja lahjoitusviitteet Hengen uudistus kirkossamme ry Nordea 204718-122524 viite 1009 - Hengen uudistuksen toiminta Yrjö Niemen kannatustili Nordea 204718-121674 viite 2008 - Siperian työ seurakunnissa ja vankiloissa Marko Huhtalan kannatustili Nordea 103230-543441 viite 1203 - Uudet aloitteet Petri Kauhasen ja Toivon lähde -työn kannatustili Nordea 103230-543433 viite 2642 - Toivon lähde -koulutus Jukka Hammarénin kannatustili Nordea 139530-101613 viite 2202 Markku Ylipään kannatustili ja viite on muuttunut Uusi tili on: Cantate Nordea 139530-102645 viite 4501 Jukan ja Markun Keräyslupa POHADNo/2010/2072 29.10.2010. Luvan saaja Tampereen Palatsi ry, Keräysalue Suomi lukuun ottamatta Ahvenanmaata. Keräysaika 1.11.2010-31.7.2012. Keräysvarojen käyttö: Cantateohjelman tuottamiseen (Markun tili) ja hengellisen työn tukeminen (Jukka). Näitä keräystilejä hoitaa Tampereen Palatsi ry. Toivomme sinun olevan myös Hengen uudistuksen jäsen. Jäseneksi voit ilmoittautua toimistoomme, ohjeet ovat viereisellä sivulla. Mikäli jo kuulut ystävärenkaaseen, muista ilmoittaa mahdolliset yhteystietojen muutokset toimistoomme. Sähköpostien perille tulo estyy myös, jos postilaatikkosi on täynnä. 34 I KÄDENOJENNUS 3/2010 Hengen uudistus kirkossamme ry Tapahtumakalenteri takasivulla. HU hallituksen ja asiantuntijoiden esittely s. 19 E LEHDEN TULEMISEN VARMISTAT MAKSAMALLA JÄSENMAKSUN D Hengen uudistus kirkossamme ry Mitä jäsenyys tarjoaa? Hengen uudistuksen jäsenlehti Kädenojennus ilmestyy kolmesti vuodessa. Lehden saat jäsenmaksun maksamalla. Pidämme jäsenistöömme yhteyttä myös sähköpostina lähetettävillä nettikirjeillä ja -tiedotteilla. Jäseneksi voit ilmoittautua tilaisuuksissamme tai ilmoittamalla siitä toimistoomme. Jäsenmaksu on tällä hetkellä 27 €/ vuosi, josta lähetetään erillinen lasku jäseneksi ilmoittautuneille. Mikäli sinulla on käytössäsi sähköposti ja haluat mukaan nettiystävälistalle, ilmoita sähköpostiosoitteesi toimistoomme, toimisto@hengenuudistus.fi. Asiasta on myös viereisellä sivulla. Yhdistys järjestää joka vuosi elokuun ensimmäisenä viikonloppuna valtakunnallisen kesäjuhlan. Lisäksi järjestämme vuosittain useita koulutustapahtumia seurakuntien ja kristillisten järjestöjen työntekijöille sekä näissä vapaaehtoistyötä tekeville maallikoille. Tutustu myös nettisivuihimme www.hengenuudistus.fi. mannimiset henkilöt toisistaan ja helpotamme yhteydenpitoa jäsenistöömme. NYKYINEN JÄSEN Tämän vuoden jäsenmaksusta lähetimme laskun kotiin tai sähköpostiisi. LAHJOITUKSET Lahjoitukset voit maksaa alla olevalla tilisiirrolla. Kannatustilien numerot ja viitteet on mainittu sekä tilisiirrossa että viereisellä sivulla. Rahankeräyslupa Hengen uudistus kirkossamme ry:lle: Etelä-Suomen lääninhallitus OKH681A 23.12.2008. Keräysaika ja -alue 1.1.2009–31.12.2010 Suomi lukuun ottamatta Ahvenanmaata. Keräysvarat käytetään erilaisten koulutus- ja seurakuntatapahtumien järjestämiseen Suomessa, kristillisen TV-ohjelman tuottamiseen sekä lähetys- ja avustustyöhön Venäjällä. Keräyksen toimeenpanija on Hengen uudistus kirkossamme ry. Millainen on sinun näkysi? Millainen on sinun näkysi kirkosta ja sen seurakunnista? Millainen on sinun missiosi? Haluatko olla mukana rakentamassa seurakuntaa Ef. 4:11-16 pohjalta? Tule joukkoomme tekemään näystä totta. Voit myös antaa Hengen uudistukselle lahjoituksen. Kannatustilit on mainittu alla olevassa tilisiirrossa ja viereisellä sivulla. Lue myös puheenjohtajan kirje sivulta 18. JÄSENTIETOJEN MUUTOKSET Ilmoita nimen- ja osoitteenmuutokset toimistoomme, sähköpostilla toimisto@hengenuudistus.fi, puhelimitse 040 531 2512 (ti–pe klo 10–14) tai postitse Hengen uudistus kirkossamme ry, Simotuntie 13, 33480 Ylöjärvi. Näin varmistat, että Kädenojennus-lehti ja yhdistyksen posti tulevat oikeaan osoitteeseen. SÄHKÖPOSTIOSOITTEET Ilmoita sähköpostiosoitteen muutos sähköpostilla osoitteeseen toimisto@hengenuudistus.fi. UUSI JÄSEN Halutessasi liittyä jäseneksi ilmoita siitä toimistoomme tai täytä tiedot nettilomakkeelle osoitteessa www.hengenuudistus. fi. Tarvittavat jäsentiedot ovat: Nimi ja osoite sekä mielellään myös vapaaehtoiset tiedot: syntymävuosi tai muu tunniste, sähköpostiosoite ja puhelin. Näillä tiedoilla erotamme sa- Saajan tilinumero Saaja Lämmin kiitos jäsenille ja lahjoittajille! TILISIIRTO KUITTI TILISIIRTO TARKOITETTU VAIN LAHJOITUKSILLE! Saajan tilinumero Saaja Hengen uudistus kirkossamme ry Nordea 204718-122524, viite 1009 Maksaja Yrjö Niemen kannatustili Nordea 204718-121674, viite 2008 Marko Huhtalan kannatustili Nordea 103230-543441, viite 1203 Maksaja Petri Kauhasen ja Toivon lähde -työn kannatustili Nordea 103230-543433, viite 2642 Jukka Hammarénin kannatustili Nordea 139530-101613, viite 2202 Markku Ylipään ja Cantaten kannatustili Nordea 139530-102645, viite 4501 Allekirjoitus Viite Tililtä nro Eräpäivä € € Tilille Tililtä nro KÄDENOJENNUS 3/2010 I 35 Hengen uudistus kirkossamme ry Simotuntie 13 33480 YLÖJÄRVI TAPAHTUMAKALENTERI Reijo Telaranta Seuraa tapahtumakalenteria myös netissä www.hengenuudistus.fi Hengen uudistuksen järjestämät tapahtumat 5.2.2011 Uskonpuhdistus jatkuu, Tampereen Aleksanterin kirkko. Järj. Uusi Verso/Tampereen seurakunnat ja Hengen uudistus. Kts. s. 29 27.3.2011 Ylistysryhmien tapaaminen Hyvinkäällä. Ohjelma tulee myöhemmin Hengen uudistuksen nettisivuille. Katso myös s. 34. 1.-3.11.2011 Työntekijäseminaari kurssikeskus Päiväkummussa Orivedellä. Kts. s. 31 Seurakuntien järjestämiä tapahtumia, joissa Hengen uudistuksen väkeä mukana 13.-14.11.2010 Toivon lähde -koulutus (osa 1) Kalajoen Kristillisellä Opistolla yhteistyössä Kalajoen seurakunnan ja Kalajoen Kristillisen Opiston kanssa. Mukana Petri Kauhanen ja Heljä Markkula. 27.11.2010 Kangasniemi, Toivon lähde -koulutus 1 27.11. ja 18.12.2010 Toivon lähde -koulutus jatkuu Espoon Leppävaaran seurakunnassa. Mukana Petri Kauhanen ja Heljä Markkula. 15.1.2011 Kangasniemi, Toivon lähde -koulutus 2 21.-23.1.2011 Toivon lähde -koulutus Keminmaan seurakunnassa. Mukana Gunnar ja Liisa Weckström. 26.-27.2.2011 Toivon lähde -koulutus (osa 2) Kalajoen Kristillisellä Opistolla yhteistyössä Kalajoen seurakunnan ja Kalajoen Kristillisen Opiston kanssa. Mukana Petri Kauhanen ja Heljä Markkula. 11.3.2011 Kirkonrakentajien Foorumin seminaari “Polttopisteessä seurakunnan jäsenyys” Mikkelissä Kirkonmäen seurakuntatalossa. Järj. Kirkonrakentajien Foorumi/Hengen uudistus kirkossamme, Mikkelin hiippakunnan tuomiokapituli ja Mikkelin tuomiorovastikunta. 12.-13.3.2011 Toivon lähde -koulutus Hollolan Parinpellossa. Muita tapahtumia ja ohjelmia, joissa Hengen uudistuksen väkeä mukana TV7: Kristillisiä kirjoja esittelevä ja arvioiva, Reijo Telarannan luotsaama Kirja esitetään lauantaisin klo 19.00. Ohjelma uusitaan seuraavan viikon aikana kolmasti. Tiedot ohjelmasta sekä ohjelmassa käsiteltyjen noin neljänsadan kristillisen kirjan esittelyt löytyvät osoitteesta www.reijotelaranta.fi. TV7: Markku Ylipään Cantate-ohjelmasarja jatkuu TV7-kanavalla. Ohjelma-ajat nähtävissä netissä www.tv7.fi sekä www.cantate.fi. Tutustu myös TV7:n ohjelma-arkistoon. Muutokset mahdollisia.
© Copyright 2024