2/2011 - Curly ry.
NUORTEN LEHTI NUORILLE CURLY 2/2011 ¦ #52 ¦ 27.5.2011 ¦ 15. Vuosikerta ISSN 1455-2574 ¦ www.curly.fi SYÖDÄKÖ VAI EIKÖ SYÖDÄ – kas siiNä vasta Pulma MATKALLA MADAGASKARIN uNohdetussa Paratiisissa MITÄ HYVÄÄ TEEN OSALLISTUMALLA taksvärkkikamPaNjaaN? O YLI OLETK RI? AS NUO I T O U 13-V TULE AKSI ITTAJ , O J R I K YN CURLY S. 34 KATSO UNELMAT OVAT uNiversaaleja! C U R LY 2 / 2 011 1 SiSällySluettelo 27.05.2011 15. vuosikerta ISSN 1455-2574 Mistä tunnistaa narsistin? Narsistille tyypillistä on toisten ihmisten manipulointi, empatiakyvyn puute, ihailluksi tulemisen tarve, itsensä yläpuolelle nostaminen. 18 2 Sisällysluettelo 3 Pääkirjoitus 4 Silppuri Hae Homma-rahaa ja löydä kiinnostava uusi blogi! 6 testasimme kevään jäätelöuutuudet 24 24 Narsismi – sairaus vai ohimenevä vaihe? 25 tyhjän kylän mysteeri 26 Mosambik on jo täällä! 28 Keikkakokemuksia metsästämässä 29 Kahden pojan paluu kotiin 30 Mitä kuuluu Mow? NuorteN lehti Nuorille Ilmaisjakelulehti Painosmäärä 18 000 Lehteä jaetaan suorapostituksena lehden tilaajille, nuorisotaloille ja Helsingin kaupungin kirjastoihin. Lisäksi Taksvärkki ry lähettää lehden Taksvärkki keräykseen 2011 osallistuville kouluille. Lehti on luettavissa sähköisesti osoitteessa www.curly.fi ja lehtilukku.com. Curly- lehti on Aikakauslehtien Liiton jäsenlehti ja Mediakasvatusseura ry:n jäsen. Päätoimittaja: Peppi Tervo 041 533 6541 peppi.tervo@curly.fi Curlyn Peppi (Facebook) tätä lehteä ovat olleet tekemässä: Vera Blomster Omar Fasolah Elisa Heikkilä Jenni Häyhä Katja José Sonja Kaartinen Mette Karjalainen Ira Kinnunen Mira Kotamäki Jenna Kuusjoki Hanna Laaksonen Anita Malkamäki Anna-Sofia Martti Ninna Mikkonen Susanna Minkkinen Iina Mykkänen Niina Mälkiä Vilma Pasanen Mia Parpala Hanna Pietikäinen Janne Riikonen Lilja Rintamäki Milja Rämö Mira Seppänen Rosa Suominen Sofia Tvaltvadze Emma Vormisto Katariina Välimäki 8 Kotikaupunkini lepsämä 9 taksvärkin toimintaa maailmalla – mitä tapahtuu, milloin ja missä? 32 Hauskan Pidon -menu tarjolla Helsingin nuorten työpajoissa 10 10 000 koulutetun tavoite täyttymässä 33 Vapaaehtoistyö meillä ja muualla 11 ”todennäköisesti työskentelisin vedenkantajana” 34 toiminnanjohtajan terveiset Kevät Curlyssä – menoa ja meininkiä! 12 lumoava Madagaskar ja ripaus Chanelia 35 Kookosta ja kassavanlehtiä 13 taruja mereltä kaNNeN kuva: Ira Kinnunen, Curly Media 14 Koulu – ystävä vai vihollinen? 15 Syödäkö vai eikö syödä? toimitukseN osoite: Larin Kyöstin tie 7 00650 Helsinki 16 Kyllä kannatti! 18 unohdettu matkailijan paratiisisaari 23 toimiNNaNjohtaja: Ira Kinnunen 041 533 6542 ira.kinnunen@curly.fi PuheeNjohtaja: Jorma Pilke puh. 0400 492 241 Shoppailu – työtä kaukana glamourista hoX! Lehdessä on erilaisia tehtäviä, jotka tunnistat tästä merkistä ( ? ). Voit tehdä tehtäviä yksin, parin kanssa tai ryhmässä kotona, koulussa, nuorisotilalla tai vaikka bussissa! 2 lehdeN ulkoasu: Topias Rajajärvi C U R LY 2 / 2 011 PaiNoPaikka: Sanomapaino Oy, Vantaa 2011 www.sanomapaino.fi Äänekoski Ylöjärvi Turku Klaukkala Vantaa Espoo Helsinki Curly Media ei vastaa kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä, eikä palauttamisesta, ellei erikseen toisin sovita. Kaikki Curly Mediaan tarjottu aineisto hyväksytään julkaistavaksi sillä ehdolla, että sitä saa käyttää ja julkaista uudelleen toteutus- ja jakelutavasta riippumatta. Tähän lehteen juttuja ovat kirjoittaneet ja toteuttaneet nuoret mm. Ylöjärveltä, Helsingistä, Vantaalta, Äänekoskelta, Turusta, Espoosta ja Klaukkalasta. PääKiRJoituS Jokaisella pilvellä voi olla hopeareunus… M aailma. Maa ja ilma. Aika monta maata, kulttuuria, ihmistä ja erilaista luonnon palasta. Aika paljon siis kaikkea. Filosofisesti voisi ajatella, että miksi yksillä on niin paljon, ja toisilla niin vähän? Miksi joku löytää riemua riisinjyvästäkin ja toista kiukuttaa Xboxin hajoaminen? Curly on jälleen maailmalla Taksvärkin kanssa. Miltä tuntuisi, jos unelma-ammattisi olisikin saavuttamattomissa ja kohtalonasi olisi toimia vedenkantajana? Entä, jos eläisitkin erillään perheestäsi yksin kaupungin kaduilla? Lähde tutustumaan nuoriin Afrikassa ja Aasiassa, raotamme verhoa! dä. Mutta haluaisin ymmärtää, ja toivottavasti moni muukin aikuinen. Haluan päätoimittajana omistaa tämän Curlyn kaikille niille nuorille ja miksei vanhemmillekin lukijoille, joista välillä tuntuu, että ei jaksa maailmaa. Ja mitä meihin aikuisiin tulee: eiköhän jatkossa varata entistä enemmän aikaa nuorten kuuntelemiseen ja tukemiseen, niin Suomessa kuin maailmallakin. Iloa ja valoa elämään! Peppi Työ ja tulevaisuus ovat tärkeitä juttuja. Muoti on yksi monista unelma-ammattialoista, joista Curlyn toimittajat haaveilevat. Jos unelma-ammattisi on muodin parissa toimiva stailisti, ruusuisen työnkuvan vuoksi, suosittelen sinua tutustumaan juttuun sivulla 23. Voit myös ehdottaa omaa unelma-ammattiasi seuraavan Curlyn ammattijutuksi. MIKÄ CURLY? Curly-lehteä julkaisee valtakunnallinen nuorisoyhdistys Curly ry. Curly ry tarjoaa nuorille mahdollisuuksia osallistua ja vaikuttaa median keinoin. Samalla yhdistys edistää nuorten kulttuuria ja kannattaa terveitä elämäntapoja. Curly ry järjestää nuorille mediaan liittyvää harrastustoimintaa, mm. viikoittain kokoontuvia mediakerhoja, viikonloppukursseja ja leirejä. Curlyn toiminnassa nuoret pääsevät tekemään Curly-lehteä, lyhytelokuvia ja muita mediaprojekteja. Samalla he oppivat monipuolisia mediataitoja, esimerkiksi valokuvaamista, internetin käyttöä ja elokuvanäyttelemistä. Toiminnan vetäjinä työskentelee media-alan ja nuorisotyön ammattilaisia. Lisätietoa yhdistyksestä ja sen toiminnasta löytyy internetistä osoitteesta: www.curly.fi. On aika hurskastelua sanoa minulta, jo reippaasti yli kaksikymppiseltä, että nuoruus oli elämäni parasta aikaa ja aina kuin ruusuilla tanssimista. Ei se ollut. Lisäksi on vielä typerämpää väittää tietävänsä, mitä maailmaan väsyneen nuoren päässä liikkuu. En tie- TILAA ILMAINEN CURLY-LEHTI Kirjepostimerkki Curly on 3–4 x vuodessa ilmestyvä nuorten tekemä lehti nuorille. Tutustu ja ihastu! Kyllä kiitos, haluan saada Curly-lehdet veloituksetta suoraan kotiin. Sukunimi Curly ry Larin Kyöstin tie 7 00650 Helsinki Etunimi Lähiosoite Postinumero Syntymävuosi Postitoimipaikka Yhteystietojani saa käyttää suoramarkkinointiin. Tarjous koskee Suomea. Aiemmat tilaukset yhä voimassa. CURLYN VOI TILATA ILMAISEKSI MYÖS NETISTÄ OSOITTEESTA: WWW.CURLY.FI C U R LY 2 / 2 011 3 silPPuri teksti ja kuvat: Curly media elämä oN Parasta huumetta -järjestÖ Hakee VaPaaeHtoisia! E OPH tekee terveyttä edistävää ehkäisevää päihdetyötä lapsen ja nuoren edun näkökulmasta. Työtä tehdään kouluissa, internetissä ja puhelimella. EOPH hakee vapaaehtoistoimijoita eli Assareita omaan verkkoyhteisöönsä. Assarit toimivat internetin välityksellä ja omassa verkkoyhteisössä, jossa jaetaan tehtäviä, kyselyjä ja ajatuksia liittyen ehkäisevään päihdetyöhön. Tehtävien ja kyselyjen avulla saat kertoa mielipiteesi ja vaikutat EOPH:n työhön, jota tehdään muun muassa kouluissa, internetissä ja kännykkäpeleissä. Tehtävät ja kyselyt voivat liittyä esimerkiksi Habbossa ja kouluissa esitettäviin päihdekysymyksiin, alkoholimainontaan, IRC-gallerian tietopaketteihin tai tupakkavalistukseen. Sinua ei velvoiteta mihinkään, vaan sinä itse määräät sen, kuinka aktiivinen haluat olla. Assariksi voi hakea kuka tahansa yli 13-vuotias. Harrastuksilla tai koulutuksella ei ole väliä. Hakea voit EOPH.fi sivujen kautta osoitteessa www.eoph.fi -> toiminta -> EOPH:n Assarit. Assaritoimintaan ei ole hakuaikaa tai päättymispäivää, vaan toimintaan voi liittyä ja erota milloin tahansa. miltä Näyttää madaGaskar? katso Video CurLyn nettisiVuiLta! S uurin osa Ankadimangan maalaisyhteisön asukkaiden ajasta menee viljelysten hoitamiseen. Tilalla käytetään keinolannoitetta, jotta ravintoa saataisiin tuotettua koko kylän tarpeeseen. Keinolannoitteen vaikutukset kasveihin ovat vielä tuntemattomat, mikä huolestuttaa asukkaita. Pieni joukko kylän asukkaista kokoontuu opettelemaan ja opettamaan toisilleen käytännön arkea helpottavia ja parantavia asioita. Maanviljelystekniikoiden ohella tietoa ja taitoa jaetaan muun muassa sairauksista ja käsitöistä. Katso video Ankadimangan kylästä Curlyn sivuilta! http://curly.fi/videot/ www.eoph.fi www.mobihubu.fi www.pelitaito.fi Löydät meidät myös Habbosta, IRC-galleriasta, Demi.fi:stä ja Facebookista. vaikuta lasteN aloitekaNavaN kautta BLoGiVinkki W ay of living a life on pihtiputaalaisen, 15-vuotiaan Jonnan kirjoittama blogi. Nimensä mukaisesti hän kertoo blogissaan elämästään, ajatuksistaan ja itseään askarruttavista ja kiinnostavista asioista. Jonna toivoo, että lukijat antaisivat hänelle paljon palautetta. Klikkaa itsesi osoitteeseen http://way-of-living-a-life.blogspot.com/ Lähetä oma suosikkisi blogivinkiksi Pepille, peppi.tervo@curly.fi 4 C U R LY 2 / 2 011 V aikuttaminen ei ole aina monimutkaista, vaan aloite voi lähteä pienestäkin ideasta. Lasten aloitekanava sijaitsee osoitteessa www.valto.fi. Siellä kaikki 7–13 -vuotiaat voivat jättää Suomen Lasten Parlamentille ehdotuksensa siitä, miten lasten elämää voisi parantaa. Kun ehdotuksia eli aloitteita on kannatettu, ne menevät Lasten Parlamentin käsittelyyn. Sen jälkeen päättäjät saavat lasten viestin ja voivat muuttaa asioita. Lasten aloitekanavaan voi tuoda juttuja, jotka koskettavat useita. Jos aloite koskee vain oman kunnan toimintaa, kannattaa siihen vaikuttaa siellä esimerkiksi koulun tai nuorisotalon kautta. Käy kertomassa, mikä on oma ajatuksesi siitä, mitä Suomessa pitäisi tehdä! Mitä koulussa pitäisi muuttaa? Onko lasten vapaa-ajassa kehitettävää? Entä mitä mieltä olet ympäristöstä? Jätä ehdotuksesi osoitteessa www.valto.fi. Suomen Lasten Parlamentti on 9–13 -vuotiaiden lasten ja nuorten vaikutuskanava. Jokaisella kunnalla on mahdollisuus kahteen omaan edustajaan valtakunnallisessa Lasten Parlamentissa, mutta kunnilla on myös omia paikallisia lasten parlamentteja. Lapset ja nuoret voivat ehdottaa niitä perustettavaksi, jos omasta kunnasta sellainen puuttuu. CuRly-KoluMNi jaossa homma-rahaa omalle Projektille K annustamme sinua ja kavereitasi toteuttamaan unelmaprojektinne Homma-rahalla. Oma projekti on juuri sitä, mitä itse haluatte tehdä: bändi-ilta omalle paikkakunnalle, tanssikerhon perustaminen, mopon tuunausta tai vaikkapa kevättempaus yhteishengen kohottamiseksi koulussa. Myönnämme nuorten ryhmille Homma-rahaa 100–200 euroa ja opastamme projektin tekemiseen. Hakea voitte, jos olette 13–19 -vuotiaita ja teitä on ryhmässänne vähintään kolme. Kevään viimeinen hakuaika päättyy 31.5.2011. Syksyn hakuajoista tiedotamme homma.fi -sivuilla. 1. Kerää kaveriporukka 2. Ideoikaa oma projekti 3. Hakekaa Homma-rahaa 4. Toteuttakaa unelmanne! www.homma.fi Mistä tietää, että on saanut seksitaudin? K aikki seksitaudit eivät oireile mitenkään. Siksi omista oireista, saati oireettomuudesta ei aina voi päätellä, onko saanut tartunnan vai ei. Jos on ollut riskitilanteessa, eli seksitilanteessa ilman kondomia, on ehdottomasti järkevää ja vastuullista hakeutua tautitesteihin, esimerkiksi omalle terveysasemalle. Kondomi on ainoa ehkäisymenetelmä, joka suojaa niin raskaudelta kuin seksitaudeilta. Myös suuseksissä tulee käyttää kondomia, tai naiselle suuseksiä annettaessa erityistä suuseksisuojaa tai pituussuuntaan halkaistua kondomia. Seksitaudit tarttuvat helpoiten limakalvokontaktissa. Yhdyntäseksi on yleisin tarttumareitti. Taudit tarttuvat niin emätin- kuin anaaliyhdynnässä. Seksitaudit voivat tarttua myös suuseksissä niin tytölle kuin pojallekin. Jos emätineritteitä tai siemennestettä pääsee limakalvoille sormien tai seksilelujen kautta, on tällöinkin riski saada tauti. Osa taudeista, kuten HIV ja B-hepatiitti, tarttuvat myös veren välityksellä. Lisätietoa: www.vaestoliitto.fi/nuoret Olen oma itseni, olen siis paras Mietin usein, miksi ihmiset eivät voi olla sellaisia kuin ovat? Mitä tapahtuu ja mikä merkitys sanalla ”erilainen” oikeastaan on ihmisiä vertaillessa? Onko erilaista, jos päihteet eivät kiinnosta? erilaiNeNko? Varmasti monet miettivät, miksi ihmiset eivät voi olla sellaisia kuin ovat, niin että ei tarvitsisi esittää mitään roolia, käyttäytyä tai pukeutua eri tavalla kuin oikeasti tahtoo? Jos joku joskus ehkä uskaltaakin olla oma itsensä, hänet usein luokitellaan heti ”erilaiseksi”. Mikä merkitys sanalla ”erilainen” oikeasti on? Mielestäni ei mitään, sillä kaikki ovat ainakin pohjimmiltaan erilaisia. kielteiNeN suhde alkoholiiN tarkoittaa Poikkeavuutta Kuulen usein kysymyksiä siitä, käytänkö päihteitä, koska olen niin lyhyt. Vastaan aina, että en tosiaankaan, ja että ovatko ihmiset ajatelleet, että lyhyys voi olla perinnöllistä ? Suhteeni alkoholiin ja tupakkaan on aina ollut tosi kielteinen. En tosiaankaan häpeä sen sanomista, sillä en halua esittää kovaa. En ole sellainen, että hakisin hyväksyntää päihteiden kautta. Vaikka kaikki inhoaisivat minua, haluan olla oma itseni. mitä sitteN, jos PukeuduNkiN jätesäkkiiN? Jos menisin kouluun kukallisessa topissa, pinkeissä housuissa ja tukka sähkönsiniseksi värjättynä, monet varmasti kysyisivät ääneen, miten kehtaan liikkua sellaisena. Uskon, että sisimmässään he kadehtisivat sitä, miten joku voi ja uskaltaa olla oma itsensä. miteN sitteN olla oma itseNsä Mielestäni kaikkien pitäisi toteuttaa itseään haluamallaan tavalla. Kaikkien pitäisi saada pukeutua miten tahtovat. Ilman, että kukaan sanoo mitään negatiivista. Ehkä ihmiset jättävät positiiviset asiat sanomatta ja tuovat esiin vain negatiiviset. Itse haaveilen usein siitä, että olisin niin rohkea, että voisin mennä vaikka jätesäkissä ulos. Ehkä jonain päivänä tuonkin itseni esille. teksti: anna-sofia martti kirjoittaja on 14-vuotias ja asuu Helsingissä. C U R LY 2 / 2 011 5 n y l r i u t C C tel ötesti j ää ? Tällä sivulla Curlyn toimittajat vertailevat jäätelöitä. Kirjoita oma arvostelu valitsemastasi aiheesta ja muista hakea lisäinfoa eri lähteistä. Esimerkiksi Curlyn toimittajat hakivat tietoa allergeeneista ja jäätelön ominaisuuksista. 6 C U R LY 2 / 2 011 Joka vuosi kauppojen laajaan jäätelövalikoimaan ilmestyy mitä hullumpia uutuusmakuja. Lehtiryhmämme maistoi ja arvioi muutamia pakastealtaan ”kummajaisia”. Löysimme uusia lempimakuja, allergikoillekin sopivia kesäherkkuja sekä inhokkeja. Kiinnitimme arvioinnissa huomiota myös jäätelön valmistusmaahan, pitäisihän kotimaisia valmistajia suosia! Tutkailimme myös tarkasti tuoteselosteita, joista löytyi jos jonkinlaista lisäainetta. Mitäköhän nämä lisäaineet mahtavat oikeasti olla? teksti ja kuvat: mira kotamäki testiryhmä: Curly media. on aris t Tuom kki! i s uos Pirulo, TroPical classic, Tummasuklaa-kinuski Muun muassa mangon ja ananaksen makuinen Pirulo-mehujää ei saanut kriittisen tuomariston myötätuntoa esanssisen ja ällöttävän makean maun vuoksi. Tuotteessa taitaakin olla melko paljon sokeria: Pääainesosista vedestä, sokerista ja hedelmämehusta hedelmämehun osuus on vain 7 prosenttia. Mehujään koostumus ja ulkonäkökään eivät miellyttäneet tuomaristoa. Sen sijaan värikäs pakkaus keräsi huomion jo pakastealtaalla. Ensimmäisenä mieleen tuli käpykakun tuttu maku. Ei, on se sittenkin ihan jäätelöä. Vieläpä hyvää jäätelöä, tuomaristo tuumi. Tummasuklaa ja kinuski ovat toimiva yhdistelmä, ja kylläpä joku tuomaristosta uumoilee Classicista uutta lempijäätelöä. Tuote sopii myös laktoosittomalle ruokavaliolle. Pingviini, PoPcorn-kinuski mix El mErin jädEPuikko, Päärynä-suklaa Ei sisällä laktoosia tai kananmunaa. Saattaa sisältää maitoa. Ei sisällä kananmunaa. Saattaa sisältää hieman pähkinää. Valmistettu Suomessa. Ihasteltuaan hienoa pakkausta tuomaristo päätti avata sen seurauksenaan suuri hämmennys. Jäätelö tuoksuikin aivan popcornilta ja muutamien mielestä jopa kiinalaiselta ravintolalta. Tuutti näytti todella houkuttelevalta, mutta ensireaktio sen mausta ei ollut aivan niin imarteleva. Jäätelön ensimakukin oli kuin kiinalainen ruoka. Popcornin makua on vaikea yhdistää tähän tuotteeseen, toteaa tuomaristo yksimieleisesti. Suklaavuorattu vohveli sai kuitenkin positiivista palautetta ja hyvän mielen tuomaristolle. Ei sisällä laktoosia tai kananmunaa. Valmistettu Suomessa. Valmistettu Liettuassa. Elmerin jädepuikko herätti ristiriitaisia mielipiteitä tuomaristossa. Suurimpana syynä ristiriitaisille arvioille on päärynäjäätelö, sillä toisen mielestä se on hyvää, aivan kuin eksoottinen vanilja, ja toisesta se maistuu ällöttävälle päärynämehujuomalle. Tuomaristo totesi myös päärynän ja suklaan yhdistelmän kehnoksi. Suklaakuori olisi saanut olla myös paksumpi. C U R LY 2 / 2 011 7 kotikauPuNkiNi kotikauPuNkiNi Mikä on kotikaupunki? Entä mikä on koti? Vastauksen luulisi olevan naurettavan helppo: koti on paikka, jossa asut. Mutta onko se sittenkään niin yksinkertaista? teksti ja kuvat: katariina välimäki M inä asun Lepsämän kylässä, yhdeksän kilometrin päässä yhdestä Nurmijärven taajamasta, Klaukkalasta, ja kolmenkymmenenviiden kilometrin päässä Helsingistä, maamme pääkaupungista. Onko kotikaupunkini siis Helsinki? Vai Lepsämä? Kotikaupunki on liian laaja käsite ja siihen mahtuu aivan liian monta muuta alakäsitettä, jotta se voisi tarkoittaa vain yhtä asiaa. Siksi kotejakin on erilaisia. Yleinen käsitys kodista on oma unelmien talo, joka voi eri elämänvaiheissa olla erilainen: lapsi haaveilee satujen ritari- ja prinsessalinnoista, nuorelle opiskelijalle kelpaa omiin kuluihin ja tuloihin sopiva vuokrakämppä, lapsiperheelle sopii rauhaisan naapuruston ja hyvät koulunkäyntimahdollisuudet omaava talo, ja vanhalle tai uudelle pariskunnalle käy melko tilava asunto miellyttävässä ympäristössä. Erilaisia taloja on siis monenlaisia. Mutta entä jos ei olekaan minkäänlaista asuntoa? Ei kattoa pään päällä, ei omaa pehmeää sänkyä odottamassa iltaisin väsynyttä omistajaansa? Entä jos onkin koditon? Tällöin voidaan 8 C U R LY 2 / 2 011 puhua käsitteestä ”kotikaupunki” ihan kirjaimellisesti. Kun nukkuu ja kerjää vaatteensa ja ruokansa kotikaupunkinsa kaduilla, sana ”koti” voi käsittää koko kaupungin. Mutta onko kodin pakko olla se paikka, jossa asuu? Eikö koti voisi olla jossain muuallakin? Eikö se voisi olla sellaisessa paikassa, jossa itse viihtyy parhaiten? Sehän voisi olla jonkun lähisukulaisen koti, poika- tai tyttökaverin asunto tai vaikka parhaan kaverin kämppä. Mutta entäpä jos sinä tai läheisesi muutatte uuteen kotiin, uuteen asuntoon? Kumpi silloin on oikea kotisi? Onko se vanha vai uusi koti? Aluksi vanha koti saattaa tuntua siltä ainoalta oikealta, mutta ajan myötä saat uusia ystäviä ja vanha koti alkaa tuntua etäiseltä. Eikö se tarkoita, että uudesta kodista on tulossa se oikea koti? Vastaus on: Ei. Oikeita vastauksia on ajan mittaan muotoiltu erilaisiksi, mutta niillä kaikilla on sama viesti. Koti on siellä, missä elämäsi tärkeimmät ihmisetkin ovat. Koti on siellä, missä sydämesikin. Koti on siellä, missä joku ajattelee sinua. Koti on paikka, jonne tunnet kuuluvasi, jossa tunnet olosi turvalliseksi. Missä sinun kotisi on? ? Kotikaupunkini-palstalla esitellään Curlyn toimittajien kotikaupunkeja. Hae internetistä tietoa omasta kotikaupungistasi. Mikä tieto on luotettavaa? Entä mikä uutta? Onko jokin tieto vanhentunutta? Taksvärkki ry maailmalla 2011 Suomalaisten nuorten tekemällä Taksvärkki-päivällä on vaikutusta! 09 08 10 20 20 20 07 06 20 20 kamBodŽa 2010–2011 Kambožan kuulumisia voit lukea sivulta 30. Bolivia 2009–2010 Bolivian nuorista on juttu sivulla 25. madaGaskar 2008–2009 Madagaskariin voit tutustua sivuilla 10–12 ja 18–21. keNia 2007–2008 Kenian hankkeesta voit lukea lisää sivulta 29. Guatemala 2006–2007 Guatemalan terveiset ovat sivulla 17. Taksvärkki ry: n kehitysyhteistyöhanke Kambodžassa on käynnistynyt tänä vuonna. Hankkeen tavoitteena on tukea lapsityöläisiä saamaan koulutusta, kuntoutusta ja mahdollisuuksia muuhun toimeentuloon. Monivuotinen hanke toteutetaan yhteistyössä paikallisen ihmisoikeusjärjestö LICADHOn kanssa. Hanketta edelsi Taksvärkki ry:n oppilaitoksille suunnattu Työpaikka rohkealle -kampanja lukuvuonna 2010-2011. www.tyopaikkarohkealle.fi Taksvärkki ry:n kehitysyhteistyöhanke Boliviassa on käynnissä toista vuotta. Sen tavoitteena on tukea bolivialaisten nuorten asemaa ja identiteettiä El Alton kaupungissa. Hanke alkoi vuonna 2010 ja kestää 3–5 vuotta. Hanke toteutetaan yhteistyössä bolivialaisen kansalaisjärjestö Compan kanssa. Hanketta edelsi Taksvärkki ry:n oppilaitoksille suunnattu ”Minun kyläni ei saa kuolla” -kampanja lukuvuonna 2009–2010. Taksvärkki ry:n kehitysyhteistyöhanke Madagaskarilla on käynnissä kolmatta vuotta ja sen tavoitteena on kouluttaa virallisen koulujärjestelmän ulkopuolelle jääneitä lapsia ja nuoria lukemaan ja kirjoittamaan toiminnallisella, arkielämään sovelletulla teho-opetuksella. Hanke toteutetaan yhteistyössä madagaskarilaisen kansalaisjärjestön Malagasy Mahombyn kanssa, joka edistää kaikkien madagaskarilaisten yhtäläisiä mahdollisuuksia koulutuksen saamiseen. Hanketta edelsi Taksvärkki ry:n oppilaitoksille suunnattu Connect Madagaskar -kampanja lukuvuonna 2008–2009. Taksvärkki ry:n kehitysyhteistyöhanke Keniassa on käynnissä viidettä vuotta ja sen tavoitteena on auttaa kaduilla asuvia lapsi- ja nuorisoryhmiä työllistymään, lisätä heidän koulunkäyntimahdollisuuksiaan sekä tarvittaessa järjestetään paikkoja oppisopimuskoulutukseen. Hanke toteutetaan yhteistyössä paikallisen kansalaisjärjestö Undugu Society of Kenyan kanssa. Hanketta edelsi Taksvärkki ry:n oppilaitoksille suunnattu Kenian katulapset -kampanja lukuvuonna 2007–2008. Taksvärkki ry:n kehitysyhteistyöhanke Guatemalassa on käynnissä viidettä vuotta. Sen tavoitteena on edistää lasten ja nuorten ihmisoikeuksia sekä ehkäistä lasten ja nuorten seksuaalista hyväksikäyttöä. Kehitysyhteistyöhanke toteutetaan yhdessä guatemalaisen kansalaisjärjestö PAMIn kanssa, joka kouluttaa maansa nuoria suojautumaan seksuaaliselta väkivallalta. Hanketta edelsi Taksvärkki ry:n oppilaitoksille suunnattu Rohkeutta on auttaa toisia -kampanja lukuvuonna 2006–2007. Taksvärkki ry on toteuttanut kehitysyhteistyöhankkeita vuodesta 1967 lähtien oppilaitoksille suunnattujen Taksvärkkikampanjoiden tuotoilla sekä ulkoasiainministeriön kansalaisjärjestöjen kehitysyhteistyötuella. Lue lisää ja katso videoita kehitysyhteistyöhankkeista www.taksvarkki.fi C U R LY 2 / 2 011 9 10 000 koulutetun tavoite täyttymässä Taksvärkki ry on kouluttanut yli 6 200 aikuista ja nuorta Madagaskarilla. Luku- ja kirjoitustaitohankkeesta on jäljellä viimeinen vuosi ja alkuperäinen tavoite 10 000 koulutetusta lähestyy. teksti: janne riikonen kuvat: julia stenlundin kotialbumi ja ira kinnunen, Curly media ”U udet luokat aloittavat syksyllä, joten aika lähelle tavoitetta tullaan pääsemään”, arvioi hankesuunnittelija Katja José Taksvärkistä. ”Todennäköisesti haemme kahden vuoden jatkohanketta, koska tulokset ovat olleet niin hyviä”, hän lisää. Hanketta arvioinut Julia Stenlund on vieraillut kaikilla projektin alueilla tutustumassa hankkeen toimintaan. Hänen mielestään opiskelijat ovat yleisesti ottaen olleet hyvin motivoituneita ja onnellisia annetusta mahdollisuudesta opiskella ilmaiseksi. 10 C U R LY 2 / 2 011 ”Aikaisemmin paikalliset vierastivat koulutusta, sillä enemmistö ei osaa lukea eikä kirjoittaa, eivätkä he tajuneet sen hyötyä. Nyt kun projekti on jo heille tuttu, he tajuavat voivansa itse parantaa elämänsä laatua kouluttautumalla”, kertoo Stenlund. jotta he ehtisivät tehdä päivittäisiä töitä. Jotkut valittivat myös nälkää, koska kurssin aikana ei ehdi etsiä ruokaa. Ajoittain oppilaat joutuvat jättämään opintoja väliin syklonin, rankkasateiden ja kuumuuden takia”, hän lisää. haasteelliset olosuhteet haNkkeeN suuriN haaste Stenlundin mielestä hanke on onnistunut hyvin, koska sillä on onnistuttu auttamaan saaren köyhimpiä asukkaita. Tulokset ovat hänen mielestä selkeitä. Luku- ja kirjoitustaito-opetuksen käyneille tarjotaan myös ammattiin ja elinkeinoon valmentavia kursseja. ”Kurssilla jotkut ovat oppineet ompelemaan, tekemään puutöitä ja käyttämään uusia viljelymenetelmiä. Nuoria myös kannustetaan yrittäjyyteen. Jotkut oppilaista kertoivatkin, että he olivat kurssin jälkeen uskaltaneet avata pienen kaupan,” Stenlund kommentoi. Lisäksi yhteisöihin on avattu pieniä kirjastoja, joissa on tarjolla tietokirjallisuutta. Malagassin kielellä kirjoista voi opiskella mm. talous-, terveys-, ja maatalousasioita. Taksvärkin hanke toimii Madagaskarin vaativissa olosuhteissa köyhillä seuduilla, jossa ravinnon saaminen on iso ongelma. Kun on jano ja nälkä, lukemisen oppiminen ei välttämättä ole päällimmäisenä mielessä. ”Joillakin alueilla ihmiset eivät vielä ole tajuneet miten tärkeää koulutus on, joten on tärkeää motivoida vielä enemmän ihmisiä oppimaan. Joskus ongelmana on vanhempien negatiivinen asennoituminen koulun käyntiin”, kertoo Stenlund. ”Vaikka aikuiset ja lapset vaikuttavat innokkailta, heidän on pakko jäädä joskus kurssilta pois, oPit oikeaaN osoitteeseeN ”Todennäköisesti työskentelisin vedenkantajana” ”Ilman Asama-opetusta en voisi käydä koulussa. Todennäköisesti työskentelisin vedenkantajana. Tätä koulutusta tarvitaan Madagaskarilla”, kertoo Jackie Rakotoarivony. teksti: janne riikonen kuvat: ira kinnunen, Curly media 13 -vuotias nuori mies on oppinut lukemaan ja kirjoittamaan Asamaluokalla kuudessa kuukaudessa. Neljän kuukauden päässä häämöttävät päättökokeet jännittävät jo. Jackie toivoo menestyvänsä hyvin kokeissa, hän pitää sitä avaimena tulevaisuuteen. ”Haluan lukea paljon kirjoja. Kotona opettelen uusia sanoja sanakirjasta”, Jackie kertoo innostuneena. ”Haluan myös tulevaisuudessa opettaa omia lapsiani lukemaan”, hän jatkaa. Jackie unelmatyö olisi toimistotyö valtion palveluksessa. Pitkät Päivät eivät väsytä Jackien päivä alkaa seitsemältä puolen tunnin kävelyllä kouluun. Käynnissä olevan opintojakson tunnit kestävät päivittäin kahdeksan tuntia ja välissä on ruokatunti. Kotonaan hän on puoli kuudelta illalla. Iltaisin Jackie auttaa äitiään keittiössä ja tekee läksyjä noin kaksi tuntia joka ilta. Silti opiskelu ei hänen mielestään ole liian rankkaa, vaan helppoa ja mukavaa. Jackien lempiaineita ovat maantieto ja ranska. Jackie joutui aiemmin keskeyttämään peruskoulun kahden vuoden jälkeen, koska hänen perheellään ei ollut varaa maksaa kouluruoasta. Jackien äiti pesee pyykkiä ammatikseen ja hänen isänsä on ollut työtön jo pitkään. Jackien vanhemmat ovat eronneet ja hän asuu äitinsä luona veljensä ja siskonsa kanssa. tariNaProjekti herätti matkakuumeeN Suomalainen elämä ihmetyttää nuorta miestä. Kaduilla eläimet eivät liiku vapaina ja liikenne on rauhallista, toisin kuin Madagaskarilla. Puheet kerrostaloista, kanaloista, ja talutushihnoihin kiinnitetyistä koirista saavat hänet mietteliääksi. ”Unelmani on matkustella maailmalla ja tutustua Madagaskarin ulkopuolisiin paikkoihin”, Jackie haaveilee. Hänen innostuksensa matkustamiseen heräsi tarinaprojektista, joka toteutetaan Jackien luokan ja Helsingin Rudolf Steiner -koulun 8 C -luokan välillä. Tarinaprojektissa madagaskarilaiset nuoret jatkavat suomalaisten oppilaiden kirjoittamia tarinoita. ”Tarinassani suomalainen tyttö nimeltä Saara tuli Madagaskarille lomalle”, kertoo Jackie. Hän jatkoi tarinaa siten, että Saara pääsi lomansa jälkeen turvallisesti takaisin Suomeen. ”Kiitos ilahduttavasta tarinasta ja terveisiä Madagaskarilta!”, Jackie naurahtaa terveisensä. asama-oPetus • suunnattu 9–18 -vuotiaille peruskoulun aiemmin keskeyttäneille nuorille • kestää 10 kuukautta, joiden aikana opetetaan viiden peruskouluvuoden oppisisältö • malagassin kielistä opetusta • sisältää ilmaisen kouluruoan • Taksvärkki ry rahoittaa 44 Asama-luokan toiminnan ? Madagaskarilla on Taksvärkin hankkeissa opetettu lukemaan jo lähes 10 000 ihmistä. Miettikää erilaisia tapoja, joilla voi viestiä, jos ei osaa lukea tai kirjoittaa. C U R LY 2 / 2 011 11 Vero ei tinkinyt myöskään tyylikkyydestään, niinpä annoimme hänelle lempinimeksi Madame Chanel. Lumoava Madagaskar ja ripaus Chanelia Curly oli maaliskuussa 2011 tiedotusmatkalla Madagaskarilla. Tutustuimme yhteistyökumppanimme Taksvärkki ry:n luku- ja kirjoitustaitohankkeeseen. Yhdessä Taksvärkin hankesuunnittelijan Katja Josén ja journalismin opiskelijan Janne Riikosen kanssa koin ikimuistoisen matkan, jota emännöi karismaattinen Vero. teksti ja kuvat: ira kinnunen 12 C U R LY 2 / 2 011 V ero eli Verohanitra Rakotondraditra, jonka nimi tarkoittaa tuoksuvaa pitkää heinää, on Taksvärkin paikallisen yhteistyöjärjestön Malagasy Mahombyn työntekijä, joka toimii luku- ja kirjoitushankkeen paikallisena koordinaattorina. Kaksi viikkoa hänen seurassaan osoitti, että Vero selvittäisi tilanteen kuin tilanteen. Jämäkästi, mutta iloinen pilke silmäkulmassa, hän luotsasi meitä vierailukohteesta toiseen. Vero ei tinkinyt myöskään tyylikkyydestään, niinpä annoimme hänelle lempinimeksi Madame Chanel. Malagasy Mahomby on vuonna1992 perustettu järjestö, jolla on monia hankkeita, joilla luodaan, parannetaan ja kehitetään madagaskarilaisten koulutusta, ja vahvistetaan malagassin kielen asemaa. Perinteisen malagassin kielen tahdotaan säilyvän ranskan kielen ohella. Ranskaa puhutaan Madagaskarilla paljon, sillä onhan saari entinen Ranskan siirtomaa. Yhteistyöstä Taksvärkin kanssa Vero totesi, että suomalaisten työskentely on selkeää, tehokasta ja yksinkertaista verrattuna madagaskarilaiseen tapaan, joka on paljon monimutkaisempaa. Projektille hän toivoi vielä jatkoaikaa, sillä niin projektin työntekijät kuin projektissa mukana olevat nuoret ja aikuiset oppijat tarvitsisivat lisää aikaa oppimisprosesseille. Lisärahoituksen Vero käyttäisi luomalla ihmisille uusia mahdollisuuksia oppia. Verosta puhuttaessa ei voi olla mainitsematta myöskään autonkuljettajaa Renéetä eli tuttavallisesti Renneä. Rennessä yhdistyivät Kimi Räikkösen ajotaidot ja tyyneys. Autolla ajaminen Madagaskarin kapeilla, kiharaisilla ja kuoppaisilla teillä vaatiikin rallikuskin ominaisuuksia. Tööttäily on myös ihan oma taiteen lajinsa. Tööttäämällä tervehditään, varoitetaan, kiitetään ja välillä tuntui siltä, että tööttäämällä käytiin myös pieniä keskusteluja. Tööt – tööt! Pitkät ajomatkatkaan eivät tuntuneet niin pitkiltä, kun seura oli hyvää, maisemat upeita ja annoimme laulun raikua. Kiitokset Verolle malagassiksi: Misaotra anao dia misaotra aho, Vero! Nahasambatra ahy ianao. taruja mereltä Meri on aina kiehtonut meitä ja varsinkin taiteilijoita. Sen runollisista aalloista jännittäviin taruihin riittää ammennettavaa. Kuuluisat tarut ovat kulkeutuneet sukupolvelta toiselle jo vuosisatojen ajan. Tarut ovat usein kertomuksia sankareista, hirviöistä ja harharetkistä. teksti: mia Parpala, 13 v. merikaPteeNit taikauskoa Kaikkien tuntema Lentävä Hollantilainen tuli kuuluisaksi samannimisestä näytelmästä. Jotkut sanovat kummituslaivan olevan totta, jotkut taas sanovat sen olevan pelkkää ilmaa. Harvat tietävät, että nimi ei tule laivasta, vaan kapteenin kotimaasta. Toisenlainen taru kertoo kapteenista, joka oli ollut merellä kauan. Tämä näki kerran albatrossin ja päätti napata sen. Kaikki varoittivat albatrossin tappamisen tuovan huonoa onnea. Kapteeni ei kuunnellut ja miehistö kuoli kapteenin itsekkyyden takia. Lintu jäi tämän kaulaan ja tuli kirotuksi. Tarinan mukaan kapteeni kertoo surullista tarinaansa, kunnes oppii tuntemaan myötätuntoa muita olentoja kohtaan ja kirous päättyy. Keskiajalla ihmiset alkoivat lähteä tuntemattomille vesille löytöretkille. Siellä nähdyt otukset jäivät myytteihin. Meri toi myös onnea tietyin menetelmin, kuten kissa laivassa toi onnea, mutta huonoa onnea toivat kissan kutsuminen nimeltä, nainen laivassa, lohen saaminen ensimmäisenä saaliina ja käärmeen silmät noppapelissä. oleNtoja läheltä ja kaukaa miksi? Merestä on tutkittu vasta kolmasosa, joten emme tiedä, mitä sieltä saattaa löytyä. Osittain toivomme saavamme tietää, mitä siellä on, ja osittain haluamme pitää meren salaperäisyyden. Jotta vanhat ja uudet tarinat voisivat elää ja syntyä vielä kauan, meidän täytyy pitää meristä hyvää huolta. Merellä on myös taruja hirviömäisistä vesipedoista. Merihirviöt ovat syntyneet oikeista olennoista. Esimerkiksi skandinaavinen Kraken tulee luultavasti jättiläiskalmarista, ja merikäärmeet suurista airokaloista. Meressä on toki myös selitetty olevan viehättävämpiä olentoja, kuten hurmaavat merenneidot ja petolliset seireenit. Skylla ja Khabyris olivat alunperin nymfejä, jotka saivat päälleen ikävän kirouksen. Molemmat asustelevat tarujen mukaan Sisiliassa. Ikäraja tulee voimaan kaikissa pelipisteissä 1.7.2011 mennessä. Osallistu kokeeseen osoitteessa www.ikarajamuuttuu.fi. Vastanneiden kesken arvomme kuumailmapallolennon neljälle. KOULU – ystävä vai vihollinen? teksti: mette karjalainen kuva: sofia tvaltvadze ”Varsinkin lomien lähestyessä tuntuu, että aikaa ei riittäisi muuhun kuin lukemiseen, koska kokeita on niin paljon.” M e kaikki tiedämme varmasti sen tunteen, kun kalenteri on ihan täynnä ja opettajat silti ilmoittavat tulevista kokeista. Varsinkin lomien lähestyessä tuntuu, että aikaa ei riittäisi muuhun kuin lukemiseen, koska kokeita on niin paljon. Minulle ainakin on tullut ajatus, että miksi ihmeessä kokeita pitää edes olla olemassa? Minusta parempi vaihtoehto olisi, jos vain opiskeltaisiin tunneilla tekemällä tehtäviä ja kuuntelemalla opettajaa. Tämä siksi, että itse en ole tyytyväinen melkein ikinä arvosanoihini ja sitä myötä stressaan aina enemmän ja enemmän kokeita. Mutta jos totta puhutaan, niin onhan kokeissa hyviäkin puolia. Nimittäin kun luet kokeisiin, opit uusia asioita ja opettajat näkevät tasosi kyseisessä aineessa. Monille tulee kamala stressi kokeisiin lähestyessä, niin myös minulle. Jokainen tavoittelee varmasti hyviä numeroita tai ainakin unelmoi niistä, ellei niitä jo saa. Entäs sitten aamuherätykset? Eikö olisikin niin ihanaa jäädä nukkumaan lämpimään sänkyyn, mutta kouluun pitää mennä. Tuliko illalla siis valvottua liian myöhään, kun aamulla väsyttää? Rehellinen vastaus aika monella on ”kyllä”. Niinpä, kunpa olisimme aamuvirkkuja siitä huolimatta, että valvomme myöhään. Kaikesta huolimatta meidän pitäisi olla ylpeitä siitä, että saamme ylipäätänsä käydä koulua, sillä monessa maassa näin ei ole. Koulu opettaa meille kaikkea elämästä ja tekee meistä yleissivistyneitä ihmisiä. Suomessa koulutustaso on hyvä, joten meidän pitäisi olla kiitollisia. Tsemppiä kaikille kokeisiin ja kamaliin aamuherätyksiin! kesäloma - kohta täällä! Kesä on varmaan monen mielestä vuoden ihaninta aikaa. Kesälomalla saa rentoutua ja pääsee irti arjesta. Stressi koulusta unohtuu yleensä kokonaan kesän aikana, sillä silloin on oikeus nauttia kunnolla! Kova uurastus koulussa palkitaan kesälomalla, näin minä ainakin ajattelen. Viimeisinä kuukausina tuntuu, että aika menee hitaammin kuin normaalisti, sillä odotamme innolla kesää! Eikö se olekin niin, että aika menee hitaammin kun jotakin odottaa? Joskus jää kumminkin harmittamaan joku numero todistuksessa, mutta muistakaa, että kesällä pitää nauttia ja seuraavalla kerralla kokeisiin voi sitten panostaa paremmin. On elämässä muutakin kuin koulu, vaikka ilman sitä emme oppisikaan asioita tai pääsisi töihin. Mutta silloin kun on kesä, täytyy ottaa rennosti! ? kirjoittaja on 14-vuotias tyttö nurmijärveltä, joka harrastaa tanssia ja ratsastusta. Vapaa-aikaa hän viettää enimmäkseen kavereiden kanssa ja koulun parissa tietenkin, ellei ole lomaa. 14 C U R LY 2 / 2 011 Koulu stressaa, ja lomasta haaveilu motivoi joskus parempiin suorituksiin. Millä sinä palkitset itsesi ja mistä suorituksesta? Kirjoita mielipidekirjoitus, jossa kerrot, mikä asia sinulta vaatii ponnistelua ja miten nautit työsi tuloksesta. teRVeydeKSi Kirjoittaja Ninna Mikkonen on 25-vuotias 100-prosenttinen oulunkyläläinen, joka valmistui Sydväst ammattikorkeakoulusta (nykyinen Arcada) liikunnanohjaajaksi 2007. Nykyään hän työskentelee freelance-ryhmäliikuntaohjaajana. ”Its not the body, it’s not the mind, it’s the body and the mind” (Joseph Pilates) Syödäkö vai eikö syödä? Ruoka on vaikea ja vakava asia. Yhteiskunta patistaa meitä jatkuvasti tarkkailemaan, mitä pistämme suuhun, välttämään kaikkea epäterveellistä ja pyrkimään hoikkaan uumaan. Ei ole helppoa tietää, missä kulkee rajan normaalin ja sairaan syömiskäyttäytymisen välillä. H urjimpien arvioiden mukaan 70–80% naisista on tyytymättömiä kehoonsa. 50% on laihdutuskuurilla. Syömishäiriöisiä on noin 2%. Miesten osuus on jatkuvassa kasvussa. Häiriintynyt syöminen on kuitenkin huomattavasti yleisempää ja myöskin pitkäkestoisempaa. Tyytymättömyys omaan kehoon ohjaa useimmiten väärille poluille: kurinalaisuuteen, nälkiintymiseen ja täydellisyyden tavoitteluun. Kun terveyden ja hyvänolon tilalle asetaan kehonmuokkaus ja laihdutus, ollaan jo väärillä poluilla. Jos jätetään kehon tarpeet, kuten esimerkiksi nälkä ja lepo huomioimatta ja tehdään niin kuin oma pää ja tahto sanoo, se maksetaan huonoilla seurauksilla kuten pyörtymisellä. Alipainoiseksi laihtuminen lisää monien sairauksien riskiä, mm. osteoporoosia, mutta ennen kaikkea epämiellyttäviä oireita kuten paleleminen, voimattomuus ja kuiva iho. Kun keho nälkiintyy, oli sitten ali- tai ylipainoinen, nälkä-kylläisyys-mekanismi menee kehossa sekaisin. Keho ei enää tunnista, milloin on nälkä ja milloin kylläinen. Lakkaamme kuuntelemasta omaa kehoa. riiPPuvuussuhde Ruoasta tulee riippuvuus, kun kaikki valveillaoloaika menee ruoan miettimiseen, päivän ruokailuja suunnittelee etukäteen, noudattaa tiukkaa joustamatonta diettiä tai käyttää paljon aikaa kaloreiden laskemiseen. Lihomisen pelko on suuri. Murrosiässä kehon muutokset saattavat ahdistaa ja muut elämän osa-alueet tuntuvat hankalilta. Tunteita on vaikea hallita ja apua haetaan ruuasta. Se voi ilmetä joko nälkiintymisenä tai ahmimisella. Ruoka tuntuu sillä hetkellä ainoalta asialta, jota voi itse hallita. Syöminen taas tuntuu ahdistavalta, kaikki ruoka inhottaa ja syömisen jälkeen on epämielyttävä olo. Tuntuuko tuntulta? Syy löytyy usein huonosta itsetunnosta tai vaikeasta elämäntilanteesta. Oman syömisen kontrolli tuo turvaa ja hallinnan tunnetta. Paha olo ei silti katoa, vaikka vyötä kiristäisi kuinka paljon. ”miNuN täytyy aNsaita ruokaNi” ”Jos en käy lenkillä, en voi syödä toista palaa leipää” on tyypillinen ajatus syömishäiriöiselle. Ruoka tulee hänen mielestä ansaita jollain tapaa. Ja jos ei liiku päivän aikana, ei tule syödä mitään. Väärin. Keho tarvitsee energiaa koko ajan elintoimintoihinsa. On tyypillistä syömishäiriöiselle, ettei kuunnella oman kehon tarpeita vaikka pitäisi. Jos ruoasta tulee pakkomielle, on yleensä tapana kehittää itselleen tiukkoja rutiineja ja rituaaleja syömisen suhteen. Ruoka tulee esimerkiksi tarjota tietyltä lautaselta, syödä vain pikkulusikalla, asettaa ruoka aina tietyllä tavalla, pilkkoa ruoka pieneksi, syödä kellontarkasti eikä joustaa yhtään. Jos ajatellaan kaiken ruoan lihottavan (jopa salaatin) ja syöminen ahdistaa sekä pelottaa, kannattaa hakea apua! Omaa syömiskäyttäytymistä on välillä hyvä myös tarkkailla ja kyseenalaistaa, mutta hyvä olo omassa kehossa ei saisi kärsiä missään vaiheessa. Hyvä fiilis ohjaa ruokavalintoja. Syömishäiriön määrittely on vaikeaa, eikä siitä ole kyse, jos kerran tai kaksi vuodessa syö itsensä ähkyyn ruotsinlaivan buffeessa, kokeilee paastoa tai on yhden päivän syömättä kunnolla. Asenteet ruokaa ja omaa kehoa kohtaan ovat ratkaisevia. hälytyskellot soimaaN jos • noudatat tiukkaa (rasvatonta, vain kasviksia...) ruokavaliota (ortoreksia) • haluat laihtua, vaikka olet normaalipainoinen • haluat laihtua alipainoiseksi (anoreksia) • paino laskee yli kilon viikossa • et voi joustaa ruokavaliossasi yhtään, esimerkiksi juhliin otat omat eväät • syöt kellontarkasti, joustamattomasti, etkä syö vaikka olisi nälkä • ahmit suuria määriä ruokia ja oksennat ne pois (bulimia) • käytät ulostuslääkkeitä/laksatiiveja laihdutusmerkityksessä • syöminen tuottaa ahdistusta ennen/ jälkeen ruoan, eikä syöminen tuota hyvää oloa • kova pelko lihomisesta ja epäterveellisestä ruoasta • lasket kaloreita • pakonomainen liikunta, ja teet ”katumusharjoituksia”, jos olet syönyt sopimattomasti • eristäytyminen, palelu, hiustenlähtö, ärtyneisyys, lihasheikkous, rytmihäiriöt Lähteenä käytetty Gisela Van der Sterin kirjaa Lupa syödä ja kglehti.fi Omaa syömiskäyttäytymistä on välillä hyvä tarkkailla ja kyseenalaistaa, mutta hyvä olo omassa kehossa ei saisi kärsiä missään vaiheessa. C U R LY 2 / 2 011 15 Kyllä kannatti Oudolta tuntuu, mutta niin se on. Vuosi työssä PAMIssa täyttyy ja on aika palata kotiin. Tarve päästä perheen ja ystävien luokse on kasvanut viime viikkoina huomattavasti. Kai sitä on antanut tilaa kaipuulle, kun tietää ajan Guatemalassa päättyvän. V aikka nyt tuntuu siltä, että tämä ei tietenkään tähän lopu, että nämä kontaktit, ystävyydet ja tulevaisuudensuunnitelmat kestävät välimatkankin, tämä on ehdottomasti yhden jakson loppu. Miten helppoa olikaan heittää päätöksenteko vuodeksi nurkkaan ja sitoutua täysillä vain yhteen asiaan! Suomeen palatessa tilanne on taas toinen, eri teitä on rajattomasti. Asuin vuoden aikana kahdeksassa eri perheessä. Se lasketaan jo jonkinlaiseksi otokseksi guatemalalaisista perheistä, ja voin vakuuttaa, että ne ovat kaikki aivan eri maailmoista. Joissakin kulttuuri on hyvin eurooppalaisvaikutteinen, vaikka eletään maya-alueella, kun toisissa perheissä ruokapöytä on kuin suoraan mayojojen peruja, vaikka he taas kokevat itsensä latinoiksi, eivätkä tunnista maya-kulttuurin olemassaoloa kuin postikorteista. Joissain perheissä yhteisyyden tunne on niin suuri, että vieraskin otetaan muiden viereen nukkumaan, ja toisissa yksityisyyttä arvostetaan. Yhdessä perheessä luetaan vain korkeakirjallisuutta eikä katsota yhtään televisiota, ja toisessa toisinpäin. Perheitä löytyy rentoja ja rakastavia, mutta myös niitä, joissa stressin ja huolen määrä on valtava. Vieras otetaan vastaan aina hyvin, ja kun tähän hieman tutustutaan, niin kaikki ovet perheen sisään ovat auki. Siinä varmaan salaisuus siihen, ettei jatkuvasta muuttamisesta ole tullut vatsahaavaa, kun ei ole tarvinnut joka kerta lunastaa paikkaansa, vaan se on annettu. Lähes aina. Se sääntöön vaadittava poikkeuskin löytyy. Mutta se yleinen helppous tämän kansan kanssa on kyllä tullut selväksi. Ja se, miten helposti he ottavat omakseen, osaksi perhettään. Lähes kaikissa minut on hyvästelty sanoin: ”Olet tervetullut takaisin ihan milloin vaan, tämä on sun kotisi, olet meille valtavan rakas.” Ja on sitä suomalainenkin jäyhäilijä lopulta oppinut vastaamaan: ”Niin tekin olette mulle hurjan rakkaita. Toivon todella, että pääsen tulemaan uudestaan.” Valitettavasti näitä perheitä yhdistävät myös ne monet niin yleiset Guatemalan yhteiskunnan ongelmat. Vain kahdessa talous ei ollut akuutti haaste ja sitä varten ei tarvinnut tehdä suuria uhrauksia. Monessa sairaudet ja niistä aiheutuvat kulut vaivasivat, ja varsinkin mieskatoa oli ilmassa - kuka oli lähtenyt Yhdysvaltoihin töihin, kuka oli menehtynyt sisällissodassa tai auto-onnettomuudessa. Naisten ja miesten epätasa-arvo pisti monesti silmään, ja aivan kamalan useasta perheestä - liki puolista - oli kuollut pieniä lapsia. Useammassakin puhuttiin vaikeuksista maksaa lasten koulu tai tulvatuhojen korjaus, ja kaikki puhuivat turvattomuudesta johtuvasta pelosta ja siitä, että tilanne vain huononee koko ajan. ”Emme pääse ulos yhdestä kuopasta, kun putoamme jo toiseen” totesi yksi nainen. Mutta mitä tekee guatemalalainen? Etsii keinon jatkaa eteenpäin. 16 C U R LY 2 / 2 011 Hämmästyttäviä, luovia, valtavaa rohkeutta ja uskoa osoittavia ratkaisuja; perheiden ja ystävien tukea, paljon huumorintajua ja usein myös uskoa Jumalaan - ja taas sitä ollaan takaisin tiellä. Ei tietenkään ilman hintaa. Ja eivät kaikki kaikista tilanteista nouse. Mutta jos tälle kansalle, kaikille näille hyville ihmisille, antaisi oikeasti mahdollisuuden, niin tämä maa nousisi köyhyydestä ja kurjuudesta kuin Suomi sotien jälkeen. kirjoittaja saija raskulla oli taksvärkin etVo vapaehtoisena Guatemalassa vuoden. Hän teki vapaaehtoistyötä guatemalalaisessa kansalaisjärjestö PaMin nuorisoverkostossa ja tuotti aktiivisesti juttuja taksvärkille, ohjasi ja oli mukana paikallisissa työpajoissa. Parhaillaan saija kirjoittaa taksvärkille Viestini seinässä -opasta, joka kuvaa seinämaalaus metodia vaikuttamisen mahdollisuutena yhteiskunnassa. eHdot a fotoNovel aa! Kaipaatko vaihtelua kuvaamataidon tunneille? Ehdota opettajalle Fotonovelaa! Fotonovelassa kerrotaan valokuvien ja tekstien avulla lyhyt tarina. Työkalu ja työtapa on helppo käyttää ja toteuttaa opettajan johdolla itsenäisesti tai tilaamalla Taksvärkki ry:ltä maksuton Fotonovela-työpaja. Fotonovela on osa Taksvärkin oppilaitoksille tarjoamaa globaalikasvatusta. Tavoitteena on antaa suomalaisille ja kehitysmaan nuorille mahdollisuus jakaa ajatuksiaan ja kokemuksiaan tarinoiden välityksellä. Tällä hetkellä Fotonovelan teemat liittyvät kahteen Taksvärkin käynnissä olevaan hankkeeseen Boliviassa ja Guatemalassa. Fotonovelan ovat suunnitelleet vapaaehtoisina Boliviassa kulttuurikeskus Compassa vuonna 2010 työskennelleet Antti Halonen ja Eeva Kemppi. Katso ja lue mielenkiintoiset tarinat Boliviasta, Guatemalasta ja Suomesta osoitteessa www.fotonovela.fi C U R LY 2 / 2 011 17 Unohdettu matkailijan paratiisisaari Curlyn edustajisto oli tiedotusmatkalla Madagaskarilla maaliskuussa 2011. Matka tehtiin yhteistyössä Taksvärkki ry:n kanssa. Seuraavalta aukeamalta voit nauttia Madagaskarin kauniista maisemista sekä Curly-nuori Jannen matkakertomuksesta. 18 C U R LY 2 / 2 011 C U R LY 2 / 2 011 19 teksti: janne riikonen kuvat: ira kinnunen, Curly media 20.3.2011 aNtaNaNarivo, madaGaskar Automatkan aikana lentokentältä hotellille näin jo paljon: Kaksi poikaa pelaa jalkapalloa rämällä epämuodostuneella pallolla kivet maalinaan ja eräs poika tyrkkii innostuneena pyörän vannetta eteenpäin kepillä. Absurdia olla täällä. Matkustimme kellon ympäri toiselle puolelle maapalloa. Kaduilla näkyy köyhyys, alkeellisuus ja toisaalta vaatimattomuus, mihin en ole tottunut. Kolmesta kepistä saa jalkapallomaalin! Koin kulttuurishokin, en ollut osannut varautua tulevaan. Olimme todellakin saapuneet toiseen maailmaan. 23.3. Edessä on matka Antananarivosta Ambositraan. Yllättävän hyväkuntoinen tie puikkelehtii vehreiden vuorten välissä, laaksoissa viljellään riisiä. Pieniä kyliä näkyy siellä täällä vuorenrinteitä. Tie kääntyy U:n muotoisesti, alhaalla riisiä korjaava mies nostaa sirpin tervehdykseksi. Nostan käteni ja näen hymyn. Fianarantsoassa totesimme joutuneemme kirppujen hyökkäyksen kohteeksi. On epäselvää, mistä ne ovat tulleet. Kylävierailujen jälkeen oman kirppuongelman suuruus huvittaa. 25.3. Välillä pääsi unohtumaan, että olemme 20 C U R LY 2 / 2 011 työmatkalla. Tehtävänämme on tutustua Taksvärkin luku- ja kirjoitustaitohankkeeseen. Fianarantsoassa vierailemme monissa hankkeen kouluista, joista osassa oli jopa sähkövalot. Paikalliset lapset arvostavat ilmaista koulua, heille se merkitsee uutta alkua ja mahdollisuutta. 27.3. Käyskentelemme Ranomafanan kansallispuistossa ja kuulen rapinaa vasemmalta, häntä vilahtaa. Kolme punavatsalemuria istuu puun oksalla vierekkäin, suloisia otuksia! Jatkamme matkaa kohti Manakaraa ja merta. Seutu muuttuu karummaksi. Puita ei enää ole, vain viuhkapalmuja. Vihdoin edessämme avautuu tumma ja tyrskyävä Intian valtameri. Pakko päästä uimaan! Rajun mahataudin iskettyä minulle ja Iralle hyvästelimme Katjan ja muut suunniteltua aiemmin. Lepäämme päivän kauniissa ja kiireettömässä Manakarassa ja voimien palattua aloimme tehdä matkaa takaisin Antananarivoon. 31.3. Olemme körötelleet 170 kilometrin raideväliä kulkevalla maan ainoalla matkustajajunalla jo kokonaisen päivän. Tässä saa mieli levätä; kun mitään ei ole tehtävissä, ei kannata turhaa stressatakaan. Paikalliseen mora-mora – eli ”hitaasti hitaasti” – -elä- mäntyyliin on helppo hypätä kyytiin. Pääsemme vihdoin Fianarantsoaan 32 tunnin matkanteon jälkeen. Mitä pidemmälle reissu eteni, sitä suuremman vaikutuksen paikalliset tekivät minuun. Ihmiset ovat hyväntuulisia ja vaikuttavat onnellisilta, vaikka elinolot olivat paikoin hyvinkin ankeat. Kertaakaan en pelännyt tai joutunut epämielyttävään tilanteeseen. Hymyyn vastattiin poikkeuksetta hymyllä. Kolmenkymmenen junassa istutun tunnin jälkeen ihmiset olivat tyyniä ja naureskelivat koko asialle. He olivat tyytyväisiä, kun juna vihdoin pääsi perille – 22 tuntia myöhässä. ”Matkaaja tunnistaa sen vähän mikä on hänen omaansa, kun löytää sen paljon mitä hänellä ei ole ollut eikä tule olemaan” –Italo Calvino 2.4. Viimeisenä päivänä löydämme Antananarivon hälinän keskipisteen. Lauantain sekatavaramarkkinoilta on kaikkea toimistotarvikkeista hedelmiin ja toukkiin. 30 asteen melskeessä väsyy nopeasti. madaGaskariN hiNtatietoja euroiksi muutettuNa Matka Madagaskarille antaa hyvää perspektiiviä omaan elämään. Äitiysloma, työttömyyspäiväraha ja ilmainen kouluruoka ovat meillä itsestäänselvyyksiä, mutta maailmalla harvinaisia etuoikeuksia. Pääsimme Taksvärkin hankkeen kautta uskomattomiin paikkoihin ja pieniin kyliin, joihin matkailijat eivät eksy. Tuntuu siltä, että saari on unohdettu ja jätetty oman onnensa nojaan. Näkemisen, kuulemisen ja ennen kaikkea kokemisen arvoinen maa! Illallinen hyvässä ravintolassa Hyvä hotellihuone kahdelle 20 € 5€ Puolikas sika 11 € Kana (elävä) 1€ 400 km bussimatka 7€ 1 l 95-bensiiniä 1,1 € 1,5 l vesipullo 0,5 € Mango 2 snt Banaani 1 snt C U R LY 2 / 2 011 21 Älä valita vaan vaikuta Oletko kiinnostunut lasten oikeuksista ja kehitysmaista? Planin Lastenhallitus etsii vaikuttamisesta kiinnostuneita 12–16-vuotiaita nuoria mukaan hauskaan ja innostavaan porukkaan. Lähetä meille vapaamuotoinen hakemus, jossa kerrot hieman itsestäsi (muista mainita syntymäaikasi, puhelinnumerosi sekä postiosoitteesi) ja siitä, miksi haluaisit Lastenhallituksen jäseneksi. Hakemusten tulisi olla perillä viimeistään 31. heinäkuuta 2011. Voit lähettää hakemuksesi joko postitse: Plan Suomi, Lastenhallitus, Pasilanraitio 5, 2 krs, 00240 Helsinki tai sähköpostitse: lastenhallitus@plan.fi 22 C U R LY 1 / 2 011 Lisätietoja: lastenhallitus@plan.fi tai www.plan.fi/lastenhallitus Shoppailu työtä kaukana glamourista Painovirheen printtilehdessä: 2 Pääkirjoitus Jemina Hanhijärvi, 30, on jo lapsesta asti ollut kiinnostunut 4 Toimittajat 5 Ääriviivat-novelli muodista. Nyt hän työskentelee sen parissa, mutta 6 Painovirheen historiikki hohdokas ala kolumnistit ei olekaan niin ruusuinen miltä vaikuttaa. 8 Vierailevat 9 lilja rintamäki Esa ”ThejaMan” Linna kuvat: jeminan arkistosta teksti: rosa suominen 9 Unelma-ammattina toimittaja? aikki lähti Jeminan kiinnostuksesta vaat- lessa. Välillä vaatteita pitää muokata itse, esimer10 teitaInterrail yhdeksän vinkkiätyö oli kiksi värjätä ja ommella tai etsiä kirpputoreilta. kohtaan.- Vaatesuunnittelijan matkalle halkiunelma. Euroopan Jeminan lapsuuden Suomen pie- Kuvauspäivinä stailistin pitää olla ajoissa, sillä net markkinat ja mahdollisuudet saivat unelman esiintyjät pitää saada valmiiksi ennen kuvausten 12 Thrill The World jäämään taka-alalle, kunnes hän löysi Hämeen- alkua. Sen jälkeen onkin rauhallisempaa, ellei 14 Kevättä koko vuosi linnasta koulutuskeskus Tavastiasta stailisti-kou- vasta kameran takaa huomaa, ettei asu sovikaan. - haastattelussa lutusohjelman. Stailistiksi onPariisin vaikea Kevät opiskella. Stailatessaan henkilöitä televisio-ohjelmia 16 Hessu Maxx viihtyy saunassateke- varten, Jeminan on osin pakko seurata muotia. Oikeastaan ammattiin opitaan harjoittelun, misen kautta. Suomessa ei oikein Hän seuraa tosin enemmän kaupallista muotia, 18 ja kokemuksen Nettikiusaaminen ole stailisteiksi haluaville opiskelu- sillä hänen on oltava perillä siitä, mitä kaupoista 19 Kymppiluokkakunnollisia - Kymppivalinta mahdollisuuksia. Päästäkseen stailistiksi Jeminan löytyy. Vähemmälle jäävät muotiviikot ja huip20 täytynytBanksy on tehdä paljon työtä jopa ilmaiseksi, pumuoti. Haasteena on saada kaikille saman22 kuinMichael Monroe Jyväskylässä ennen hän on saanut jalkansa muotimaail- tyyliset vaatteet, varsinkin jos ihmisiä on paljon, man oven väliin. ”Työhön on paljon halukkaita, kuten Kuorosodassa. Jeminalla ei ole varsinaista 23 Jelmu Ry K varsinkin tyttöjen keskuudessa”, Jemina arvelee. Jemina muistuttaa myös, ettei työ ole aina niin helppoa kuin miltä se vaikuttaa. kauPasta toiseeN Omat vaikutusmahdollisuudet saattavat alalla jäädä hieman vähäiseksi, sillä vaatteita ja asusteita suunniteltaessa esimerkiksi televisioon, pitää huomioida muun muassa tuotantoyhtiö, ohjaaja sekä esiintyjä, tai esiintyjät. Jemina Hanhijärvi on tuotantostailistina Nelosella ja sitä kautta tehnyt stailauksia esimerkiksi Kuorosotaan, Innoon, MasterChefiin ja Kymppitonniin. Sen lisäksi hän on stailannut musavideoita ja mainoksia. Työ on itsenäistä, eikä tavallista työpäivää ole, vaan päivät kuluvat vaatteita etsiessä ja palautel- katakkiin. Jemina sanoo mustan värin olevan varma ja helppo, joten siihen on hyvä pukeutua, jos on hieman epävarma. Itse muodin parissa työskentelevänä mustaa tulee pidettyä Jeminan mielestä liiankin usein etenkin töissä, ja siksi hän välttelee sen pitämistä vapaa-ajalla. Tämän kevään trendeistä kirkkaat värit nousevat Jeminan suosikiksi. Ne sopivat erittäin hyvin vaaleille suomalaisille. Etenkin kasvojen ympärille kannattaa kerätä jotain värikästä, sillä se tuo kasvoihin piristystä. Nudesävyjä, kuten vaaleaa roosaa ja beigeä, kannattaa välttää ainakin ennen kunnon rusketuksen saamista. Kirkkaat värit tuovat aina pirteyttä, kun taas vaaleat värit saavat henkilön näyttämään hieman tylsältä ja entistä kalpeammalta. 16 22 12 lempisuunnittelijaa tai -merkkiä, jonka ideoimia vaatteita hän käyttäisi stailauksissaan, sillä ”mitä vähemmän, sen parempi”. Kaupallisen muodin lisäksi Jemina saa vaikutteita esimerkiksi kadulla kävelevistä ihmisistä, vanhoista lehdistä, arkkitehtuurista, luonnosta tai oikeastaan mistä vain. mustasta väreihiN Stailistin työ vaikuttaa myös Jeminan omaan pukeutumiseen, ainakin pukeutumiseen kiinnittää enemmän huomiota. Jemina saattaa huomaamattaan vältellä tiettyjä kuoseja tai värejä. Kotoa lähtemiseen saattaa kulua kaksikin tuntia, jos fiilikseen sopivia vaatteita ei löydy. Haastatteluun Jemina on pukeutunut puna-mustaruutuiseen mekkoon, mustaan huiviin ja harmaaseen nah- ? Monen unelma-ammatti löytyy muotiteollisuudesta. Totuus ei kuitenkaan aina ole niin ruusuinen kuin ajattelisi. Millaiset työnäkymät sinun unelma-ammatissasi on? Löydät tietoa esimerkiksi Työvoimatoimiston sivuilta. Medialukutaito on nuoren oikeus! Jokaisella nuorella on oikeus saada riittävästi mahdollisuuksia ilmaista itseään medioiden kautta, tulla suojelluksi kurjilta sisällöiltä, nettikiusaamiselta ja herjauksilta ja saada tietoa käyttöluvista sekä -oikeuksista. Sinulla on oikeus tutustua aikuisen ohjaamana maailman medioihin, oppia kriittiseksi median tarjoamia mielikuvia kohtaan sekä ymmärtää, miten media toimii. Sinulla on oikeus kertoa mielipiteesi mielipidevideon, animaation tai musiikkivideon avulla sekä saada tukea niiden julkaisuun niin, että äänesi kantautuu aikuisille asti. Ajankohtaista tietoa, materiaaleja ja tukea mediakasvatuksesta kiinnostuneille. www.mediakasvatus.fi www.mediakasvatus.fi on Mediakasvatusseuran ylläpitämä palvelu, jota rahoittaa opetus- ja kulttuuriministeriö. NUORTEN NETTILEHTI PAINOVIRHE – 10 V. JUHLAJULKAISU. Päätoimittajat: Taija Kolehmainen ja Riina Nygrén. Toimitus: Laura Eskelinen, Pia Kautto, Lasse Kivikäs, Iina Kuula, Henri Mutanen, Sanna Pekkonen. Avustajat: Sofia Sarkava, Hanna Teriö. Kansikuva: Timo Bontenbal. Ulkoasu ja taitto: Henri Mutanen ja Iina Kuula. Painos: 5000 kpl. Paino: Edita. Sähköposti: painovirhe(a)jkl.fi Osoite:Jyväskylän kaupungin nuorisopalvelut / Painovirhe, Väinönkatu 6, 2. krs. 40100 Jyväskylä Puhelin: (014) 266 4244. Painovirhe ilmestyy verkossa osoitteessa www.painovirhe.fi Nettilehti Painovirhe on Jyväskylän kaupungin nuorisopalvelujen ylläpitämää toimintaa. Toiminta on suunnattu NuortenLaturi-kuntien (Hankasalmi, Jyväskylä, Keuruu, Laukaa, Muurame, Petäjävesi, Toivakka ja Äänekoski) 13-20 –vuotiaille nuorille. www.nuortenlaturi.fi Narsismi – sairaus Vai oHiMeneVä eLäMänVaiHe? Narsistille tyypillisimpiä piirteitä ovat häikäilemätön itsekkyys sekä oman edun tavoittelu. Mutta eikö tämä ole tyypillistä meille kaikille jossakin elämänvaiheessa? Sana ”narsisti” tuntuu olevan nuorillekin yhä tutumpi sana, mutta käytämmekö sitä tietämättä edes sen varsinaista merkitystä? Onko narsismi sairaus vai vain ohimenevä elämänvaihe? teksti: hanna laaksonen, hanna Pietikäinen, mira seppänen ja jenna kuusjoki kuva: sofia tvaltvadze ”E nsitapaamisella narsistinen ihminen voi olla hyvin miellyttävä ja mukava seuraihminen. Ihmissuhteissaan narsistinen persoona ajautuu kuitenkin ajan kuluessa pahoihin ristiriitoihin, koska narsistin mielestä vastoinkäymisen syy löytyy aina muista kuin hänestä itsestään,” kuvailee terveystieteen maisteri Tuula Helle-Kuusjoki lyhyesti narsistista ihmistä. Mistä tunnistaa narsistin? Narsistille tyypillistä on toisten ihmisten manipulointi, empatiakyvyn puute, ihailluksi tulemisen tarve, itsensä yläpuolelle nostaminen sekä syyllisyyden ja häpeän tunteiden puutteellisuus. Toisaalta taas nämä ovat hänen keinojaan peittää heikkoa itsetuntoa sekä kateuden tunnetta toisia ihmisiä kohtaan. Mutta eikö meistä kaikista löydy joskus näitä piirteitä? Terveen itsetunnon kehittyminen alkaa varhaisesta vuorovaikutuksesta ja vastaamisesta vauvan lähettämiin viesteihin. Kehittyessään lapsi tarvitsee mm. ihailua osakseen ja eri kehi- Narsismia ei ole luokiteltu sairaudeksi vielä kovinkaan kauaa ja edelleen narsismidiagnooseja tehdään harvoin. 24 C U R LY 2 / 2 011 tysvaiheissa on ilman muuta siten myös narsistisia piirteitä. Tietty määrä narsismia on terveen itsetunnon kehittymisen edellytys, kertoo HelleKuusjoki. Narsismia ei ole luokiteltu sairaudeksi vielä kovinkaan kauaa ja edelleen narsismidiagnooseja tehdään harvoin. Narsistista persoonallisuushäiriötä sairastaa arviolta yksi prosentti suomalaisista. Harvoin hoitoon hakeudutaan itse narsismin takia, vaan taustalla on usein masennusta ja muita persoonallisuushäiriöitä. Vaikka narsistisiin piirteisiin on kiinnitetty huomiota jo nuoruusvuosina, yleensä sairaus diagnosoidaan vasta aikuisiällä. Tämä ehkä siksi, että oireita on vaikeita erottaa normaalista murrosiän käyttäytymisestä, kun maailma pyörii muutenkin oman navan ympärillä. Narsismin hoito on vaikeaa, sillä potilaan suojautumismekanismit ovat usein voimakkaat ja hoidettava henkilö pyrkii usein manipuloimaan myös hoitosuhdetta. Hoidossa pyritään auttamaan potilasta ymmärtämään, että suojautuessaan narsistisin keinoin, hän vahingoittaa toisia ihmisiä ja itseään. Hoidon avulla narsistinen suojarakenne pyritään purkamaan. Potilasta autetaan kestämään alta paljastuvaa masennusta ja toipumaan siitä, kertoo narsistien kanssa työskennellyt Helle-Kuusjoki. Tekemämme kyselyn mukaan 56% vastanneista ilmoitti olleensa tekemisissä narsistin kanssa, mutta vain 8% tunsi henkilön, jolla sairaus oli diagnosoitu. Kyselyyn vastanneiden keski-ikä oli 25 vuotta. Leimaammeko usein ihmisiä narsisteiksi, vaikkemme tiedä, mitä se oikeasti edes tarkoittaa? Kaikista meistä löytyy jossain elämän vaiheessa joitain näitä piirteitä, joillakin enemmän ja joillakin vähemmän. Harvoin kyse on kuitenkaan sairaudesta. Nuoruudessa itsenäistyminen ja tietynlainen itsekeskeisyys ovat yksi tärkeä vaihe ihmisen persoonallisuuden kehityksessä. Nuoruuden itsekeskeisyydellä ja rehentelyllä yritetään usein peittää omaa epävarmuutta. Itsekkyyden ja narsismin välillä on vain häilyvä raja, joten miten erottaa ne toisistaan? Tyhjän kylän mysteeri Hiekkaa, hiekkaa ja hiekkaa. Ympärillä tuntuu olevan vain pölisevää hiekkaa. Se tarttuu kenkiin ja housujen lahkeisiin, pian sitä on myös nenäliinassa. Siellä täällä maisemaa värittää kuiva heinä ja pienet peltotilkut. Aurinko polttaa poskia, vaikka lämpötila on vain kymmenen astetta. teksti ja kuva: Niina mälkiä, taksvärkki ry B olivialaisessa vuoristokylässä, neljän kilometrin korkeudessa aurinko on armottoman lähellä; siksi se polttaa. Maisema on karu mutta myös kaunis. Tosin sen kauneuden taitaa nähdä vain vieras, joka ei itse asu täällä. Kylässä on jotain outoa, mutta menee hetki ennen kuin sen huomaa. Isät, äidit ja isovanhemmat hoitavat viljelyksiä, osa naisista valmistaa ruokaa: riisiä, porkkanoita, perunoita - ja vieraiden kunniaksi myös kallisarvoista laamanlihaa. Lapset pelaavat koripalloa koulun kentällä, opettaja valmistelee seuraavaa tuntia, nuori tyttö kutoo kangasta kotipihallaan. Miten niin ”outoa”? Tämähän on suorastaan idyllistä. BriGida liftaa kauPuNkiiN 15-vuotias Brigida-niminen tyttö pakkaa laukkua. Vaaleanpunaiseen ostoskassiin sujahtaa poolopaitoja, collareita, verkkareita ja toppaliivi. Kylään on tullut kaupungista vieraita, jotka lähtevät illalla takaisin. Brigidalla on siis pitkästä aikaa mahdollisuus matkustaa tapaamaan veljeään, joka opiskelee kaupungissa. Sinne on neljän tunnin ajomatka. Nyt tiedän, mikä täällä on outoa. Kylätiellä tai talojen pihoissa ei näy ensimmäistäkään nuorta; kaikki lapset ovat alle 10-vuotiaita ja aikuiset yli 25-vuotiaita. Paitsi Brigida ja tyttö, joka kutoi kangasta kotipihallaan. Brigidan isoveljen lailla, joka ainoa kylän poika ja osa tytöistä, on muuttanut kaupunkeihin opiskelemaan tai tekemään töitä. Brigida on jäänyt kylään hoitamaan nuorempia sisaruksiaan ja auttamaan kotitöissä. Ja töitä riittää, sillä sisaruksia on paljon ja sadonkorjuuaikaan myös äiti on pellolla. PeriNteet PiilooN... Boliviassa vuoriston maaseutukylät ovat erittäin huonokuntoisten teiden takana. Lyhytkin matka voi viedä tunteja. Matkat taittuvat yleensä auton lavalla silloin, kun kylässä käy vieraita tai kun viljasatoa viedään kaupunkiin. Jos elämä kylässä on haastavaa, niin sitä se on myös kaupungissa. Nuoret joutuvat elämään pitkiä aikoja erossa perheistään ja elättämään itsensä huonosti palkatuilla töillä. Kaupunkilaiset käyttävät helposti hyväkseen maaseudun nuoria, joista moni joutuu taustansa takia myös kiusatuksi. Siksi nuoret yrittävät piilottaa alkuperänsä, he voivat kieltäytyä puhumasta äidinkieltään, esimerkiksi ketsuaa tai aymaraa, ja luopuvat alkuperäiskansojen perinteisistä vaatteista. Kaupunki voi myös houkuttaa: Joku jää koukkuun pikkurikoksiin, joku Nuorten paluu olisi tärkeää kylien kehitykselle. Vain nuorten kiinnostus ja halu voi pelastaa Bolivian alkuperäiskansojen hienot perinteet. toinen päihteisiin tai pelaamiseen, jota voi harrastaa lukuisissa nettikahviloissa. ...vai sitteNkiN kuNNiaaN? Brigida on innoissaan. Hän näkee pian veljensä ja voi itse todeta, miten tällä kaupungissa menee. Vaikka veljellä olisi kaikki hyvin, huoli ei häviä. Kaupunkiin muuttaneet nuoret eivät nimittäin aina halua palata kotikyläänsä vaan jäävät pysyvästi kaupunkiin. Ja kuitenkin: nuorten paluu olisi tärkeää kylien kehitykselle. Vain nuorten kiinnostus ja halu voi pelastaa Bolivian alkuperäiskansojen hienot perinteet: vanhat intiaanikielet, upeat tekstiilit, musiikin ja perinnesoittimet sekä perinteiset viljelymenetelmät ja -kasvit. Koulutetut nuoret voivat lisäksi kehittää kylien toimeentuloa niin, että elämä kylässä muuttuisi entistä helpommaksi. Mutta miksi Brigida ei käy koulua? Lievästi liikuntavammainen tyttö joutuisi kaupungissa vielä varmemmin kiusatuksi. ? Boliviassa monet nuoret muuttavat pois maalta kaupunkiin. Mieti, miltä Suomi näyttäisi, jos kaikki ihmiset asuisivat suurimmissa kaupungeissa. Kirjoita lyhyt visio siitä, mitä maalla tapahtuisi esimerkiksi yöaikaan. Lisääntyisivätkö esimerkiksi eläimet, kun ihmiset eivät olisi enää niiden alueilla? C U R LY 2 / 2 011 25 teksti ja kuva: anita malkamäki, taksvärkki ry M arraskuussa 2010 kuvatun dokumentin tavoitteena on kertoa suomalaisille nuorille heidän mosambikilaisten ikätovereidensa elämäntilanteesta Mosambikin pääkaupungin Maputon suurimmalla slummialueella Chamanculossa. Asukkaita Chamanculossa on noin 155 000. Mosambikin väestöstä 44% on alle 15-vuotiaita, joten myös Chamanculon asukkaista valtaosa on nuoria. CurlyN Numerossa 4/2010 aNNi kertoi lähtötuNNelmistaaN eNNeN matkaa. Nyt oN aika kuulla… … Miten reissu meni? Hyvin meni. Olin varautunut enempiin yllätyksiin, mutta sadepäiviä lukuun ottamatta kaikki sujui suurin piirtein suunnitellusti. mosamBik oN jo täällä! VaLMistaudu uuteen taksVärkki-kaMPanjaan. Marraskuussa 2010 Taksvärkin edustajisto oli Mosambikissa, jossa kuvattiin dokumenttia pääkaupungin Maputon slummialueen Chamanculon nuorten elämästä. Dokumentin ohjasi, kuvasi, äänitti ja editoi kuvataidekasvatusta Taideteollisessa korkeakoulussa opiskeleva Anni Toivonen. Dokumentti on osa tulevan Taksvärkki-kampanjan kansainvälisyyskasvatusta ja se on suunnattu suomalaisille nuorille ja kampanjaan osallistuville oppilaitoksille. 26 C U R LY 2 / 2 011 Minkälainen paikka Chamanculon alue Maputossa on? Chamanculo on monenlaisten ihmisten suuri asuinalue – sanoisin lähiö. Siellä asuu sekä melko hyvin toimeentulevia että hyvin köyhiä ihmisiä. Rakennukset ovat alueella matalia ja piha-aitojen välissä kulkevat kujat kapeita. Sateella kujille ja aukioille kertyy valtavia vesi- ja liejulammikoita, koska viemäröintiä ei alueella ole. Chamanculossa on hauskinta päästä vierailemaan aitojen taakse erilaisille pihoille, jotka voivat olla kauniita ja rauhallisia istutuksineen tai täynnä elämää ja eläimiä, kuten dokumentin toisen päähenkilön Esmenian perheen piha. Lapsia näkee Chamanculossa valtavasti. Kujilla leikitään samoja leikkejä, joita itse olen leikkinyt lapsena: rakennetaan hiekkalinnoituksia, hypitään twistiä ja ruutua ja pelataan futista. Erona suomalaiseen lapsuuteeni chamanculolaislapset leikkivät tosi isoissa porukoissa, joissa isommat kantavat pienimpiä selässään. Löysitkö sopivat päähenkilöt dokumenttiin? Löysin. 17-vuotias Esmenia ja 18-vuotias Jorge olivat molemmat avoimia ja helposti lähestyttäviä nuoria. Olin yllättynyt, että sopivat päähenkilöt löytyivät niin helposti. Siinä oli apuna Taksvärkin paikallinen kumppanijärjestö ASSCODECHA. Saitko kuvattua kaiken mitä halusit? En ihan. Olisin halunnut päästä kuvaamaan Esmeniaa tanssi- ja teatteriharrastuksissaan, mutta lomien takia aikataulut olivat epäselviä, eikä kirkon harrastusryhmiä muutenkaan olisi välttämättä päässyt kuvamaan ilman erikseen hankittavia lupia. Dokumentin kuvaaminen vaatii kuitenkin yleensä aina jonkinlaisia muutoksia suunnitelmiin, joten olin varautunut siihen, etten saa nauhalle kaikkea, mitä haluaisin. Dokumentin tavoite on kuitenkin kertoa Esmenian ja Jorgen chamanculolaisesta arjesta suomalaisille nuorille mahdollisimman rehellisesti. Mistä dokumentin voi katsoa? Taksvärkin Mosambik-kampanjan nettisivuilta, jotka avataan elokuussa. Lisäksi kaikille niille kouluille, jotka osallistuvat kampanjaan, lähetetään dokkari myös dvd:llä. Mitä ominaisuuksia vaaditaan kun tekee dokumentin kokonaan itse? Pitkäjänteisyyttä ainakin, että jaksaa sitoutua pitkään projektiin ja sen monenlaisiin vaiheisiin. Kuvausvaiheessa täytyy osata olla päättäväinen ja rohkeakin, ettei ala ujostella esimerkiksi toisten kotona kuvaamista. On myös pystyttävä rakentamaan luottavainen suhde päähenkilöiden kanssa ja osattava keskittyä kuvaamiseen levottomissakin tilanteissa. Leikkausvaihe on hyvin erilainen kuvauksiin verrattuna. Siinä on pystyttävä kokoamaan tarina niistä palikoista, joita kuvausvaiheessa on saanut kasaan. Leikkaaminen on yksinäisempää puuhaa kuin kuvaaminen, mutta mielenkiintoista, koska tarina rakentuu vasta sen kautta. Olit vieraillut Maputossa ennenkin. Millaista oli olla Maputossa muutaman vuoden tauon jälkeen? Erikoista. Olen itse aikuistunut ja muuttunut näissä viidessä vuodessa, enkä enää nähnyt ihan samaa Maputoa kuin aikaisemmin. Harmitti eniten se, että portugalin kieleni oli niin ruosteessa. Matkalla tapahtui paljon yllättäviä asioita lyhyeen aikaan nähden. Paras yllätys tuli vastaan hotellissamme; siellä pidettiin parin päivän seminaari homojen oikeuksista. En ole koskaan ennen nähnyt tai tavannut julkihomoja Maputossa, enkä varsinkaan kuullut mitään heidän yhteiskunnallisesta järjestäytymisestään Mosambikissa. Meinasin juosta halaamaan seminaarin osallistujia, kun ilahduin niin valtavasti. Mitä kautta ja kuinka pitkään lennot Helsingistä Maputoon kestävät? Liian kauan. Helsingistä täytyy ensin lentää johonkin Euroopan suurkaupunkiin, josta jatketaan pitkällä lennolla Etelä-Afrikan Johannesburgiin ja sieltä lennetään vielä kolmas lyhyt lento Maputoon. En muista lentojen kestoja, mutta laskin, että koko paluumatkaan Maputosta hotellin ovelta kotiin Helsinkiin kesti noin 26 tuntia. Anna pari matkavinkkiä Mosambikiin haluavalle? Maputossa kannattaa istua ihanissa kahviloissa, joita on keskustassa melkein joka kadunkulmassa. Sunnuntaisin on paras meno Maputon Costa do Solilla, jonne kaikki paikalliset kerääntyvät viettämään rantaelämää. Matkanvarrelta takaisin keskustaan löytyy kalatori, jolta saa tuoreimmat ruoka-ainekset, jos pitää merenelävistä. Kauneimmat hiekkarannat löytyvät Inhambanen kaupungista, jonne pääsee Maputosta bussilla päivässä. Välimatkat ovat Mosambikissa valtavan pitkiä, enkä ole koskaan käynyt Inhambanea kauempana Maputosta, mutta pohjoisessa on kuulemma kesäisin tosi kuuma. taksvärkiN mosamBik-kamPaNja ”uNelma ammatista” lukuvuoNNa 2011–2012 Lukuvuoden 2011–2012 Taksvärkki-kampanjan tavoitteena on tukea mosambikilaisten nuorten pääsyä ammattikoulutukseen. Kampanja ja sitä seuraava monivuotinen kehitysyhteistyöhanke toteutetaan yhteistyössä paikallisen ASSCODECHA järjestön kanssa. Lisäksi hankkeessa kehitetään slummien oloja mm. sanitaatiota ja vessoja, HIV/AIDS terveysvalistusta, koulutusmahdollisuuksia ja vapaa-ajan toimintaa lisäämällä. Kaikille kampanjaan osallistuville oppilaitoksille lähetetään maksuttomat kansainvälisyyskasvatusmateriaalit, jotka sisältävät Curly-lehtiä, aamunavauksia, Anni Toivosen dokumentin, oppaan tehtävineen oppitunteja varten sekä aktiiviset nettisivut, jotka avataan elokuun alussa. Taksvärkillä on tarjota oppilaitoksille myös vapaaehtoisia kansainvälisyyskouluttajia, jotka kertovat aiheesta enemmän ja pitävät mm. työpajoja. Taksvärkki-kampanjoiden tarkoitus on suomalaisten koululaisten ja opiskelijoiden kehitysmaatietoisuuden ja yhteisvastuullisen toiminnan lisääminen. www.taksvarkki.fi C U R LY 2 / 2 011 27 ”Kun jäljellä oli enää muutama tunti, artistin levyt oli kuunneltu kymmeniä kertoja läpi ja odotus oli huipussaan.” Keikkakokemuksia metsästämässä teksti ja kuva: emma vormisto ”K eikoille on kiva mennä, koska niillä tutustuu uusiin samanhenkisiin ihmisiin.” Lausahdus kuulostaa suurelta kliseeltä. Kuinka moni oikeasti menee keikoille sen vuoksi, että tutustuisi uusiin ihmisiin ja saisi sitten taistella heidän kanssaan eturivin paikoista? Ei ehkä kovinkaan moni, jos asia esitetään tässä valossa. Jos kysymyksessä huomioitaisiin kokemusten vaihtaminen toisten kanssa, artistin arviointi, uudet näkökulmat, joita toisilta saa ja mukava keikan odotus, vastaus saattaisi olla toinen. Itselleni tosin käy useammin niin, että keikalla ollessani olen niin tunteella mukana, etten välttämättä edes huomaa, kenen kanssa olen tullut sitä seuraamaan. Millä keikkafiilis sitten viritetään, mistä se alkaa ja mihin se päättyy? Oma tuorein keikkakokemukseni on Enrique Iglesiasin Euphoria Tour, jota olin seuraamassa Hartwall Areenalla huhtikuun alussa. Syk- syllä olin varma, etten pääsisi konserttiin ja olinkin jo menettänyt toivoni, kunnes jouluaattona avasin kirjekuoren, jonka sisältä paljastui konserttimatka. Siitä alkoi se päivien - ja lopulta tuntien ja minuuttien - laskeminen. Neljän kuukauden aikana oli aikaa miettiä, millaiset vaatteet pukisi ylleen ja mitä keikalle tarvittaisiin mukaan. Kun jäljellä oli enää muutama tunti, artistin levyt oli kuunneltu kymmeniä kertoja läpi ja odotus oli huipussaan. Kuten yleensäkin, myös tätä artistia seuratessani muu maailma unohtui ja äänihuulet joutuivat koetukselle. Keikoilla parasta onkin ehkä juuri se tunnelma, mikä siellä vallitsee. Kaikki ovat tulleet katsomaan juuri sitä artistia ja kaikki ovat 120 prosenttisesti mukana, eikä kukaan haluaisi silloin olla missään muualla. Keikan jälkeiset tunnit kuluvat itselläni usein mahdollisia valokuvia katsellen ja tapahtumia kertaillen. Seuraavat päivät ovat jo kaipuuta takaisin keikalle, Kuinka moni oikeasti menee keikoille sen vuoksi, että tutustuisi uusiin ihmisiin ja saisi sitten taistella heidän kanssaan eturivin paikoista? Ei ehkä kovinkaan moni, jos asia esitetään tässä valossa. 28 C U R LY 2 / 2 011 kun stereoista soi kyseisen artistin musiikki ja kaikki keikkamuistot palaavat mieleen. Näiden tunteiden ansiosta vahvistuu ajatus siitä, että seuraavaan konserttiin on jälleen pakko päästä. Enkä pidä lainkaan epätavallisena, että vielä kuukausien päästä saattaa sisällä riehua iloinen keikkafiilis, kun radiosta pärähtää soimaan jokin muistoja herättävä kappale. Itse pidän myös festareista, koska silloin voi saada monta ”kärpästä” yhdellä iskulla, jos festareilla sattuu esiintymään monia suosikkibändejä tai muita kiinnostavia artisteja. Olen myös huomannut, että toisinaan niistä ei-niin-omaanmakuun -sopivista bändeistä tulee vähintään siedettäviä, kun heitä pääsee kuulemaan livenä, eikä vain radiokanavilta ja CD:ltä. Toisinaan keikka voi myös olla pettymys. Eräs bändi, jonka musiikista pidän paljon, oli esiintymässä festarilla ja odotin bändin näkemistä todella. Kun he astuivat lavalle ja aloittivat shownsa, petyin pahasti. He soittivat ja lauloivat kyllä loistavasti, mutta tavaroiden potkiminen lavalta ja järjetön riehuminen aiheuttivat sen, että kuuntelen bändiä nykyisin mieluummin levyltä. Pettymykset myös näyttävät sen, millaista live-esiintymistä kukin arvostaa. Jokainen meistä on varmasti törmännyt kaupoissa artistien live-tallenteisiin, joista itse en ole ollut suostuvainen ostamaan. Olen ollut hieman ennakkoluuloinen live CD-levyjen suhteen. Nyt kun olen itse ollut keikoilla, joilta on tehty live-tallenteita, ostan ja kuuntelen niitä enemmän kuin mielelläni. Tallenteille on usein tallentunut esimerkiksi välispiikkejä, joita ei muista ennen kuin kuulee ne uudelleen. Juuri tämänkaltaiset elävät mieleenpalaamiset, ovat parasta antia live-tallenteiden kuuntelemisessa. Mitä katuLaPsityÖLLä saadaan aikaan keniassa kahdeN PojaN kotiiNPaluu teksti ja kuvat: katja josé, taksvärkki ry Paluu kotikylääN uomen Taksvärkki ry:n tukema Undugu Society of Kenya (USK) auttaa kadulla asuvia ja työskenteleviä lapsia ja nuoria Keniassa, maan pääkaupungissa Nairobissa sekä läntisen osan suurimmassa kaupungissa Kisumussa. Vanhempia katunuoria autetaan pääsemään ammattikoulutukseen ja töihin, mutta nuoremmat kadulta löydetyt lapset pyritään saamaan takaisin perheensä luo. Joskus sukulaisia on vaikea löytää, toisinaan he voivat asua hyvinkin kaukana suurkaupungeista, joista lapset on löydetty. Tässä on Antonyn ja Edwnin tarina Undugun katutyöntekijöiden kertomana. Parin viikon kuluttua lasten äiti soitti ja kertoi olevansa valmis paluumatkaan. Varhain seuraavana aamuna Undugun ryhmä oli äidin kynnyksellä, ja hänen tavaransa pakattiin Undugun autoon, joka kuljetti Rachelin, hänen kolme lastaan ja tavaransa Machakoksen bussiasemalle. Siellä he nousivat busiin ja kotimatka alkoi. Sovittiin, että Undugun työntekijät tulisivat muutaman päivän päästä käymään Edwinin ja Antonyn kanssa. Perheen isä ei lähtenyt mukaan vaan lupasi tulla pian perässä. Kun Undugun ryhmä Antonyn ja Edwinin kanssa vieraili Rachelin ja tämän perheen luona maaseudulla, he saivat erittäin lämpimän vastaanoton. Pojille hankitiin koulupuvut sekä muita tarpeellisia tavaroi- S aNtoNyN ja edWiNiN tariNa Antony Ndori ja Edwin Luvandele ovat veljekset, jotka Undugun työntekijät löysivät kadulta Kazaranin slummialueelta Nairobista. Heidät vietiin järjestön Kitengelan keskukseen, missä he kävivät läpi kolmen kuukauden kuntoutusjakson. Kuntoutuksen aikana lapset totuttelevat jälleen normaaliin elämään. Poikien äiti Rachel Kalegi löytyi Korogochon slummialueelta Nairobista, missä hän asui kolmen muun lapsensa kanssa. Varsin nopeasti selvisi, ettei lasten äidillä ollut kunnollista työtä, ja perheen isä, joka kuljettaa työkseen taakkoja työntökärryillä, pystyi hädin tuskin elättämään perhettä tuloillaan. Kaiken lisäksi perheen 7-vuotias poika Mikes oli tuntemattomasta syystä menettänyt näkönsä. Äiti oli turhaan ravannut ympäri eri sairaaloita saadakseen apua, mutta turhaan. Kun Undugun työntekijät keskustelivat Rachelin kanssa, kävi ilmi että hänen miehensä oli kovan luokan juoppo, ja Rachel itse oli halukas palaamaan lastensa kanssa kotikyläänsä Chevakaliin Läntisessä Keniassa. Undugu tuki Rachelin ajatusta ja sitoutui auttamaan perhettä muuttamaan takaisin maalle, missä pojat voisivat jatkaa koulunkäyntiä paikallisessa koulussa. ta. Äiti lupasi tehdä parhaansa tukeakseen lasten sopeutumista uuteen kotiinsa. Undugu on ollut jatkuvasti yhteydessä perheeseen ja saanut kulla, että lapset ovat aloittaneet koulunkäynnin ja pärjäävät hyvin. Vain isästä ei ole vielä tähän päiväänkään mennessä kuulunut mitään. ? Tässä lehdessä on erilaisia mainoksia. Mitä ne kertovat sinulle? Oletko niiden kohderyhmää? Mistä mainoksen tunnistaa? C U R LY 2 / 2 011 29 teksti ja kuvat: veera Blomster, taksvärkki ry Kambodžalaisessa kenkätehtaassa töitä paahtava Mow kertoi tarinansa Taksvärkin Työpaikka rohkealle -kampanjan dokumentissa Unelmatyö? Tammikuussa Taksvärkin hankesuunnittelija Veera Blomster oli työmatkalla Kambodžassa ja kävi tapaamassa Mowta. Mitä kuuluu Mow? laPsityövoimaN vastaiNeN haNke alkoi kamBodŽassa Lukuvuoden 2010–2011 Taksvärkki-kampanjan tuotoilla toteutettava hanke alkoi tammikuussa 2011 Kambodžassa. Kiitos kaikille kampanjaan osallistuneille! Työpaikka rohkealle -kampanja päättyy toukokuussa, mutta Taksvärkki ry:n ja sen kambodžalaisen kumppanin, ihmisoikeusjärjestö LICADHOn lapsityövoiman vastainen työ on vasta alussa ja jatkuu viiden vuoden ajan. Hanke alkoi lähtötasotutkimuksella, joka selvitti hankkeen kohdealueiden asukkaiden asenteita ja tietämystä lapsityövoimakysymyksistä. Nyt on käynnissä ihmisten tiedontason huomioivien tiedotus- ja koulutusmateriaalien tuottaminen sekä paikallisten lastensuojeluryhmien jäsenten kouluttaminen. Koulutuksen jälkeen lastensuojeluryhmien toiminta alkaa. Ryhmät järjestävät erilaisia tapahtumia ja tempauksia ja levittävät tietoa lasten oikeuksista. Ryhmien jäsenet myös tarkkailevat lapsityövoimatilannetta omalla kotiseudullaan raportoiden havaitsemistaan väärinkäytöksistä LICADHOlle. LICADHO tarjoaa lapsityövoiman pahimpien muotojen uhreille maksutta lääkärinpalveluja, lakiapua ja materiaalista tukea kuten ruoka-apua. Maaliskuun loppuun mennessä tukea oli saanut 44 lasta ja nuorta. Lisää kampanjasta ja lapsityöstä www.tyopaikkarohkealle.fi. Sivustolla on nähtävissä myös Unlematyö?-dokumentti. 30 C U R LY 2 / 2 011 T apasin Mown hänen kotonaan ja söimme lounaan yhdessä. Kohtaamista varten hän oli saanut paikallisen ammattiyhdistystyöntekijän avulla erityisluvan hieman normaalia pidempään lounastaukoon, joten meillä oli reilu tunti aikaa jutella. Yleensä tehtaalla on oltava paikalla kellontarkasti, eikä myöhästymisiin tai omiin menoihin ole varaa. Mow työskentelee edelleen kenkätehtaalla, jossa hän on ollut 15-vuotiaasta saakka, pian neljä vuotta. Kenkätyöläisen elämä on raskasta pitkien työpäivien ja unenpuutteen takia. Kenkäliiman hengittäminen vaarantaa nuorten työntekijöiden terveyden. Tällä hetkellä työ vie lähes kaiken ajan Mown elämästä. ”Kun tehtaalla on paljon tilauksia, joudumme tekemään ylitöitä melkein joka päivä. Ylitöihin on pakko tulla, jos johtaja niin määrää. Eilenkin olin töissä seitsemästä aamulla kahteentoista saakka illalla, ja tänä aamuna menin taas seitsemäksi töihin. Lähes aina väsyttää, mutta toisaalta ylityöt tuovat tarpeellisen lisän palkkapussiin.” PerheeN auttamiNeN tärkeiNtä Mow oli iloinen tapaamisesta ja tyytyväinen nähdessään kuvansa Taksvärkin kampanjamateriaaleissa. Hänen tarinansa on esimerkki tuhansien kenkätehtailla työskentelevien nuorten kambodžalaistyttöjen elämästä, ja siksi on hyvä tuoda työläisten olosuhteet julkisuuteen myös ulkomailla, missä heidän valmistamiansa kenkiä pääasiassa käytetään. Tällä hetkellä Mown asuntoasiat ovat vähän paremmassa kunnossa. Tehtaan lähellä sijaitsevasta asuntolasta löytyi uusi huone. ”Edellisen asuntoni ympäristö oli saastainen ja sisälläkin haisi pahalle läheiseen ojaan kipattavien jätteiden takia. Lisäksi tunsin siellä oloni yksinäiseksi ja turvattomaksi.” ”Uusi asunto on ympäristöltään puhtaampi ja ilma on raikkaampaa. Suurin osa naapureista on työkavereitani tehtaalta.” Koulu jäi aikanaan kesken, mutta kaikesta huolimatta Mow ei kadu päätöstään tulla töihin tehtaaseen. ”Kotona maalla oli pulaa kaikesta eikä vanhempien pieni maatilkku tuottanut riittävästi satoa koko perheelle. Nyt tienaan rahaa henkilökohtaisiin tarvikkeisiini ja voin auttaa perhettäni. Se on tällä hetkellä minulle tärkeintä ja siitä olen ylpeä,” Mow kertoo. Kenkätehtaalle Mow ei kuitenkaan loppuelämäkseen aio jäädä. ”Haaveeni on perustaa pieni ompelimo, jossa työllistäisin itse itseni.” ”Haaveeni on perustaa pieni ompelimo, jossa työllistäisin itse itseni.” Animaatiolla pystyttiin näyttämään tilanteita, joita olisi ollut vaikea lavastaa kuvauksissa. nuorten ääni kuuLuViin eLokuVien vallaNkumouksella! teksti ja kuva: milja rämö V allankumouksen aakkoset -elokuvatyöpajat antoivat maaliskuussa 2011 neljälle helsinkiläisen yläkoulun luokalle vapaat kädet ilmaista ajatuksiaan elokuvin keinoin. Jakomäen peruskoulun 8B-luokalla elokuvien aiheiden kirjo oli laaja vanhempien erosta luonnonkatastrofeihin. ”Me haluttiin nostaa esiin suomalaisten välinpitämättömyys siihen, mitä muualla tapahtuu. Japanin tapahtuvat saivat meidät ajattelemaan tätä aihetta”, kertovat kahdeksasluokkalaiset Sanna Männikkö ja Ville Mäki. Animaatiota käytettiin elokuvissa yhtenä ilmaisun muotona. Sillä pystyttiin näyttämään tilanteita, joita olisi ollut vaikea lavastaa kuvauksissa. Jakomäkeläisten Sani Ehrvallin ja Eelica Müllerin ryhmän dokumenttielokuva kertoi vanhempien erosta. He animoivat koiran ratkeamaan keskeltä kahtia, mikä kuvasti vanhempien tavaroiden ja elämän jaon menemistä liian pitkälle. Monen työryhmän jäsenen vanhemmat ovat eronneet, joten he tietävät mistä puhuvat. ”Vanhempien pitäisi kuunnella enemmän lapsia erotessa. Kyse on meidänkin elämästä”, Eelica ja Sani kertovat. ”Voisihan tämä saada ne kuuntelemaan, mutta ei me kyllä tiedetä, haluttaisiinko me näyttää tätä omille vanhemmillemme”, ryhmäläiset jatkavat. Pohjois-Haagan peruskoulun 7B-luokan Jenna Blomroosin ryhmän aiheena oli nuorten pahoinvointi. ”Nuoret voivat pahoin, mutta eivät uskalla sanoa sitä kenellekään ääneen”, Jenna kertoo ja lisää: ”Nuorilla on paineita siitä, mitä meidän pitäisi olla ja miltä meidän pitäisi näyttää”. Ulkonäköpaineet kos- kettivat myös Jennan luokkakavereita. ”Meidän elokuva kertoo siitä, miten syömishäiriöt voivat johtaa kuolemaan. Me lavastettiin läheiselle nuorisotalolle olohuone, jossa elokuvan päähenkilö katsoo musiikkivideoiden laihoja naisia”, Sanna Malinen kertoo. ”Onhan tää vähän tyttöjen aihe, mutta on ollut kiva päästä tekemään jotain erilaista”, kommentoi ryhmään kuuluva Jesse Korhonen. Dokumentit saivat paljon positiivista palautetta ensi-illassaan niin aikuisilta kuin muilta nuorilta. ”Työpajoihin osallistuneet nuoret olivat tehneet ympäristöstään erittäin tarkkoja huomiota. Oli hienoa huomata, etteivät nuoret olleet vältelleet vaikeiden aiheiden käsittelemistä”, kommentoi DOKKINO-tuottaja Helena Mielonen. Vallankumouksen aakkoset -projektissa oli DOKKINO:n lisäksi mukana Plan Suomi, Helsingin Kulttuurikeskus sekä Suomen kulttuurirahaston Myrsky-hanke. ”Meidän elokuva kertoo siitä, miten syömishäiriöt voivat johtaa kuolemaan.” C U R LY 2 / 2 011 31 32 2 R LY 12//220011 C U RLY 11 Vapaaehtoistyöt meillä ja muualla Olen ollut Vietnamissa vapaaehtoistöissä reilut puoli vuotta. Projektinani on yläkoulun oppilaiden keskustelu- ja kuullunymmärtämistaitojen parantaminen, ja minulla on melko vapaat kädet sen suhteen, millä tavoin hanketta työstän. Lähinnä yritän rohkaista oppilaita puhumaan englantia erilaisten aktiviteettien ja pelien, kuten sananselityspelien ja ryhmissä tapahtuvien englannin kielellä käytävien keskustelujen avulla. Oman kokemukseni perusteella myös ne luokan hiljaisimmat oppilaat innostuvat puhumaan englantia, kun aktiviteetti on hauska ja mukaansatempaava. Samalla myös oppilaiden kuullunymmärtäminen parantuu, kun luokassa on sallittua kommunikoida vain englanniksi ja esimerkiksi kaikki ohjeet annetaan englannin kielellä. O ma vapaaehtoistyöprojektini on vain yksi esimerkki lukuisista eri vapaaehtoistoiminnan muodoista. Vapaaehtoistoiminnalla tarkoitetaan yleisesti yhteiseksi hyödyksi tehtyä vapaaehtoista, palkatonta toimintaa. Vapaaehtoistöitä voi tehdä ei vain eri maissa, vaan myös eri sektoreilla. Vapaaehtoistoiminnan skaala on siis laaja niin yhden maan sisällä kuin myös eri maiden tarjoamia vapaaehtoistyön muotoja tarkasteltaessa. vaPaaehtoistyöt vietNamissa Vietnamissa koulussa opettamisen lisäksi vapaaehtoistöitä löytyy, esimerkiksi vammaisten, orpojen ja sairaiden lasten parissa. Nämä työt keskittyvät lähinnä lasten leikittämiseen, ilahduttamiseen ja aktiviteettien järjestämiseen sekä perusasioissa, kuten esimerkiksi syömisessä, avustamiseen. Myös nuorisotalolla työskenteleminen tarjoaa mahdollisuuden auttaa päivän askareissa sekä järjestää erilaista toimintaa ja aktiviteetteja. Toisen vapaaehtoistoiminnan sektorin muodostavat usein luonnonsuojeluun ja kestävään kehitykseen liittyvät yhteisöjen kehitysprojektit. Tällaisia projekteja ovat Vietnamissa esimerkiksi ekoturismin kehittäminen tietyn yhteisön parissa tai vietnamilaisten terveyden parantamiseen tähtäävä projekti. Työ pitää sisällään muun muassa erilaisten raporttien ja dokumenttien kirjoittamista, projektin rahoituksen järjestämistä ja projektista tiedottamista sekä englannin opettamista paikallisille. Suomessa voit tehdä vapaaehtoistyötä esimerkiksi järjestöjen, kunnan ja kirkon toiminnassa. eNtäPä suomi? Suomessa voit tehdä vapaaehtoistyötä esimerkiksi järjestöjen, kunnan ja kirkon toiminnassa. Suomen vapaaehtoistoiminta käsittää laaja-alaisesti eri sektoreita, kuten liikunta- ja urheilusektori, sosiaali- ja terveysala sekä lasten ja nuorten parissa tehtävä työ. Vapaaehtoistyö voi olla esimerkiksi varojen keruuta ja toiminnasta tiedottamista, tapahtumien järjestämistä, tukihenkilönä tai kerhonohjaajana toimimista tai pelastustyötä. Vuosi 2011 on vapaaehtoistyön teemavuosi, joten kaikki reippaasti tekemään vapaaehtoistyötä! eroja ja yhtäläisyyksiä Sekä Vietnamissa että Suomessa vapaaehtoistoiminnan sektori on siis laaja. Molemmissa maissa lasten ja nuorten parissa työskenteleminen on yksi melko suuri toiminnan alue. Suomessa vapaaehtoistoiminta muistaa Vietnamia enemmän myös vanhuksia; tästä hyvänä esimerkkinä vaikkapa vanhuksen tukihenkilönä ja seurana toimiminen. Siinä missä Suomessa urheilu ja liikunta käsittävät yhden sektorin, löytyy Vietnamista yhteisöjen kehittämiseen tähtäävät projektit. Molemmissa maissa vapaaehtoistoimintaan kuuluu kampanjointia, tiedottamista sekä rahoituksen järjestämistä. Vapaaehtoistoiminta Suomessa ja Vietnamissa siis eroaa tietyiltä osin toisistaan, mutta toisaalta maiden välisestä vapaaehtoistoiminnasta löytyy myös paljon yhtäläisyyksiä. teksti ja kuvat: elisa heikkilä. elisa on kehittänyt nämä pelit Vietnamissa englannin opetukseen. Voit kokeilla niitä kavereiden kanssa koulussa tai vaikkapa nuorisotilalla! saNaNselitysPeli: • Peliä pelataan pienissä ryhmissä itse askartelemillani korteilla, joissa on esitetty joko sanoin tai kuvallisesti sana, esimerkiksi kesä, perhe tai koulu. • Vuorossa oleva oppilas nostaa kortin ja hänen tehtävänään on selittää kortissa oleva sana englanniksi sanomatta suoraan, mikä sana on. • Muut oppilaat yrittävät arvata sanan, ja se, joka ensimmäisenä arvaa oikean sanan, saa pisteen. • Oppilaat vaihtavat vuoroja niin, että jokainen pääsee vuorollaan selittämään sanoja. ”kuiNka hyviN tuNNet luokkakaverisi?” -kysymysPeli: • Myös tätä peliä pelataan ryhmissä korteilla, joissa on kussakin kysymys liittyen esimerkiksi luokkatoverin perheeseen tai kiinnostuksen kohteisiin, kuten ”Mikä on luokkakaverisi äidin nimi?” tai ”Mikä on luokkakaverisi lempiruoka?” (Katso kuva). • Vuorossa oleva, kortin nostava oppilas, lukee kysymyksen ääneen ja yrittää vastata siihen. Hän saa itse valita, kenestä luokkatoveristaan kysymykseen vastaa. • Luokkakaveri paljastaa, oliko vastaus oikea, ja mikäli näin on, saa kysymykseen vastannut oppilas pisteen. C U R LY 1 / 2 011 33 CuRly-SiVut Curly-iNfo an muka Tule ! ntaan toimi Toiminnanjohtajan terveiset V atsatauti iski heti aamulla. Edessä oli tuntien ajomatka. Oksensin kerran ja oksensin toisen kerran. Helpotti. Lähdimme matkaan. Nuokuin autossa Veron olkapäätä vasten. Heikotti. Viiden tunnin ajon jälkeen myös Janne oli huonovointinen ja kalpea kuin lakana. Sanoimme Katjalle, Verolle ja Rennelle heipat. Hyppäsimme taksibussiin. Matka takaisin Manakaraan alkoi. Harmitti. toyota Hiacen kokoisessa pakettiautossa oli meidän lisäksemme 20 muuta matkustajaa. Tunnelma oli tiivis. Matkan aikana pysähdyttiin usein. Autoon ilmestyi elävä kana, tuoreita kalavartaita, hiilisäkki, lisää kaloja... Nyt oksensi Janne. Saavuimme Manakaraan. Oli pimeää. Missään ei näkynyt takseja. Pimeyden keskeltä ilmestyi kaksi miestä ja kaksi pousse-poussea eli riksaa. Meillä ei ollut vaihtoehtoja, joten hyppäsimme kameroidemme ja matkalaukkujemme kanssa kyytiin. Pelotti. Katsahdin tähtikirkkaalle taivaalle, kuulin sirkkojen sirityksen ja sammakoiden kurnutuksen sekä Intian valtameren aallot – rentouduin. Päätin luottaa, että kaikki menne hyvin, kaikki järjestyy. Helpotti. Pääsimme turvallisesti hotellille. ira kinnunen toiminnanjohtaja ira.kinnunen@curly.fi P.S. Toivuttuamme Manakarassa 33 tuntia aloitimme junamatkan kohti Fianarantsoaa. Matkaa oli 170 km ja perille pääsimme 32 tuntia myöhemmin. Olimme vain 22 tuntia myöhässä. Kukaan ei valittanut. Enää eivät VR:n pikku myöhästelyt tunnu missään. Huvitti. 34 C U R LY 2 / 2 011 keVät CurLyssä – meNoa ja meiNiNkiä! K evät 2011 on mennyt nopeasti! Kesä häämöttää jo edessä, ja jopa syksyn ihmeellisyyksiä on jo päästy miettimään. Mitä Curlyssä on siis tehty, ja mitä tänä vuonna on vielä tulossa? Curlyn lehti uudistui vuonna 2010 nykyiseen kokoonsa ja ilmeeseensä. Nyt on siis nettisivujen vuoro! Vuodesta 2007 uskollisesti palvelleet nettisivut uudistetaan kesän 2011 aikana. Syksyllä lehtiartikkeleita pääsee kommentoimaan entistä paremmin ja niitä on luettavissa entistä enemmän. Kirjoittaja – voit saada entistä enemmän juttujasi esille! Verkkosivujen uudistuksen myötä otetaan käyttöön myös Curlyn uutiskirje, jonka voit tilata sähköpostiisi osoitteesta curly@curly.fi. Mainitse postissa, että kyse on uutiskirjeestä. Uutiskirjeessä kerrotaan Curlyn toiminnasta, mainostetaan nuorten ryhmiä, nostetaan esiin kiinnostavia artikkeleita ja vinkataan yhteistyökumppaneiden toiminnasta. Uutiskirje ilmestyy 3–4 kertaa vuodessa. Keväällä Curly toteutti yhdessä Helsingin nuorisoasiainkeskuksen pohjoisen aluetyön yksikön kanssa Videomekastusta – videopajan, jossa neljällä nuorisotalolla toteutettiin videotuotos. Kaikki neljä teosta ovat nähtävillä Curlyn nettisivuilla. Syksyllä Curlyn videotoiminta jatkuu maakunnissa, kun Curly lähtee Videopaja-kiertueelle. Jos olet kiinnostunut osallistumaan Curlyn videotoimintaan syksyllä 2011, ota yhteyttä Peppiin. Katsotaan, onko videopaja jalkautumassa sinun kotikuntaasi. Curly ry järjestää nuorille mediaan liittyvää harrastustoimintaa, mm. viikoittain kokoontuvia mediakerhoja, viikonloppukursseja ja leirejä. Curlyn toiminnassa nuoret tekevät Curly-lehteä, lyhytelokuvia ja muita mediaprojekteja. Lisäksi Curlyn toiminnassa harjoitellaan mediataitoja, kuten esimerkiksi valokuvaamista, internetin käyttöä ja elokuvanäyttelemistä. Toiminnan vetäjinä työskentelee media-alan ja nuorisotyön ammattilaisia. Tänäkin vuonna joukkoomme mahtuu uusia yli 13-vuotiaita kirjoittamisesta ja kuvaamisesta kiinnostuneita nuoria. Jos olet pääkaupunkiseudulta, olet tervetullut tiistai-iltaisin kokoontuvaan mediaryhmään Oulunkylään. Jos taas pidät majaasi kauempana Helsingistä, pidetään yhteyttä sähköpostilla tai Facebookin kautta! Harjoitus on ainoa asia, joka tekee mestarin. Nyt siis pöytälaatikosta tekstit esiin ja kohti Curly-lehteä. Lisätietoa saat päätoimittajalta peppi.tervo@curly.fi ja nettisivuiltamme www. curly.fi Ps. Curly on ilmaisjakelulehti, joten kirjoituspalkkiosi maksamme hyvänä mielenä ja julkaistuina teksteinä. Halutessasi saat toiminnastasi Curlyssä todistuksen. Kookosta ja kassavanlehtiä Mosambikilainen arkiruoka on kasvispainotteista, sillä etenkin maaseudulla, missä valtaosa maan väestöstä asuu, liha on harvinaista herkkua, johon on varaa vain juhlatilanteissa. teksti: katja josé, taksvärkki ry kuvat: Niina Pitkänen ja katja josé Y ksi Mosambikin vientituote ovat katkaravut, joita saakin rannikkoseudulta sopuhintaan. Yli 2000 kilometriä Intian valtameren rantaa takaa myös sen, että tuoretta kalaa on yleensä tarjolla. Niin katkaravut, kala kuin kanakin valmistetaan yksinkertaisimmillaan maustamalla ne suolalla, valkosipulilla ja sitruunalla, ja grillaamalla tai paistamalla marinadin kera. Sen sijaan erilaisista lehdistä valmistetaan kastiketta kookoksen ja jauhetun maapähkinän kera. Eteläisessä Mosambikissa tavallisesti käytettyjä lehtiä ovat mm. lehtikaalin, bataatin, kassavan ja nhemba-pavun lehdet. Yleisesti syödään myös kitkeränmakuista cacanaa, jonka uskotaan olevan erityisen ravitsevaa. Ruokalajit saattavat kuulostaa eksoottisilta, mutta monet reseptit valmistuvat myös suomalaisen lähikaupan hyllystä löytyvistä aineksista. Vain tyypillisten vihreiden lehtien hankkiminen on ongelmallista, mutta ainakin lehtikaalia pystyy halutessaan kasvattamaan myös Suomessa kasvimaalla tai vaikka parvekkeella. kookokseNmakuiNeN PaPuPata Neljälle n. 150 g kuivattuja papuja (valkoisia, kidney- tai pintopapuja) ½ tlk kookosmaitoa ½ prk tomaattimurskaa 1 pieni porkkana ½ vihreää paprikaa 1 sipuli 1–3 valkosipulinkynttä öljyä suolaa Liota papuja runsaassa vedessä yön yli, vaihda vesi ja keitä kypsäksi. Keittoaika vaihtelee papujen lajin ja laadun mukaan. Pilko vihannekset pieneksi, ja kuullota niitä öljytilkassa muutama minuutti. Lisää tomaattimurska, kookosmaito ja keitetyt pavut, ja anna kiehua puolisen tuntia. Tarjoile keitetyn riisin tai maissijauhosta valmistetun puuron eli ximan kanssa. ? Tällä sivulla on resepti mosambikilaiseen ruokaan. Minkälaisen omaan kulttuuriisi sopivan reseptin sinä haluaisit jakaa Curly-lehden lukijoiden kanssa? Kirjoita oma reseptisi, ja lähetä se Pepille, peppi.tervo@curly.fi. Parhaat reseptit julkaistaan seuraavassa Curlyssä. Xima Mosambikilaisten perusruoka on maissijauhosta valmistettu paksu puuro, xima. Sen valmistukseen tarvittavaa maissijauhoa saa ainakin Helsingin Hakaniemen afro-ruokakaupoista. Katso oman seutusi etniset ruokakaupat esimerkiksi internetistä. Ximan valmistukseen on vaikea antaa tarkkoja mittoja, mutta pääpiirteittäin valmistus menee näin: Pane n. 1 litra vettä kiehumaan hyväpohjaiseen kattilaan. Sekoita n. 1 dl maissijauhoa kylmään veteen. Kun vesi kiehuu kattilassa, lisää kylmän veden ja maissijauhon seos. Hämmentele n. 5–10 min. Lisää sitten jauhoja hitaasti kaataen, kunnes seos sakenee. Jätä xima kiehumaan peitetyssä kattilassa n. 20–30 min ajaksi. Sekoita sitten voimakkaasti, ja lisää vielä jauhoja, kunnes saat paksua, kiinteää massaa ja vaivaaminen alkaa särkeä käsiä. Tämän jälkeen xima on valmista tarjoiltavaksi. C U R LY 2 / 2 011 35 NytRiittää. • Sinullaonoikeutesi • Aikuisenlapseenkohdistamaseksuaalinen tekoonrikos–myösnetissä • Ilmoita. www.nettivihje.net www.poliisi.fi/nettipoliisi
© Copyright 2024