Impakti 1/2011 – Lehti ympäristövaikutusten arvioinnista
YVA RY LEHTI YMPÄRISTÖVAIKUTUSTEN ARVIOINNISTA Hyvä-YVA -palkinto Fingrid Oyj:lle EERO KAAKINEN: YVA-menettelyjen yhtenäisyys tulisi säilyttää! Yva ry kesäretkellä Mikkelissä IAIA:n konferenssi Pueblassa Meksikossa YVA-päivän 2011 esitykset 2 impakti PÄÄKIRJOITUS 1·2011 Yva ry tuo jäsenilleen kansainvälistä YVA-tietoa ja kontakteja ERKKI IKÄHEIMO Lähes kaikessa olemme verkottuneet hyvin tiiviisti muuhun maailmaan ja vielä tiiviimmin EU:hun ja euro-alueeseen. Tätä todistavat vaikkapa viimeaikaiset maailmanlaajuiset pankkikriisit ja Kreikan velkaantumisen aiheuttamat uhat Suomenkin taloudelle. Moni toiminto on säädelty kansainvälisin sopimuksin - mm. ympäristövaikutusten arviointia säätelevät EU:n YVA- ja SOVA-direktiivit. International Association for Impact Assessment (IAIA) toimii maailmanlaajuisesti vaikutusten arvioijia yhdistävänä organisaationa ja vuosittain yksi tai kaksi Yva ry:n edustajaa on lähetetty IAIA:n vuosittaiseen konferenssiin tuomaan oppeja Suomeen ja luomaan suhteita. EU:lla on omat elimensä, jotka arvioivat ja säätelevät YVA:n ja SOVA:n tekemistä jäsenmaissaan – tätä työtä seuraavat myös Yva ry ja Impakti-lehti läheisesti. Pohjoismainen YVA-yhteistyö on ilahduttavasti herätetty viime vuonna uudelleen henkiin. Yhteistyö toimi 1980- ja 1990-luvuilla, mutta sittemmin se kuihtui. Tämä pohjoismainen yhteistyö on tervetullut lisä Suomen näkökulmasta YVA:n kansainvälistymisessä. Viimeisimmästä pohjoismaisesta kokouksesta on artikkeli tässä Impakti-lehden numerossa. Yhteistyö on laajenemassa käsittämään myös Baltian maita – ainakin tässä vaiheessa Viron. Ensimmäistä Pohjoismaat - Baltia –kokousta suunnitellaan vuoden 2012 loppupuolelle Viroon. Myös Yva ry on mukana kokouksen järjestelyissä. Yva ry:n edustaja on useina vuosina osallistunut Ruotsin YVA-päiville, joita järjestää MKB Centrum. Päivien annista on ollut Impaktissa yhteenvetoja. Impaktissa on ollut artikkeleita myös ulkomaisista ja rajat ylittävistä YVA-hankkeista sekä muista kansainvälisistä YVA:an liittyvistä tapahtumista. Olemassaolonsa aikana Yva ry on järjestänyt aikana jäsenilleen ekskursiot Ruotsiin, Viroon ja Hollantiin. Seuraava matka on suunnitteilla ensi kesäksi Pietariin. Ulkomaanmatkojen tiheys on lisääntynyt viime vuosina, mikä on merkki kansainvälisen tiedon tarpeen kasvusta. Myös Yva ry:n mahdollisuudet tällaisten matkojen järjestämiseen ovat kasvaneet resurssien lisääntymisen myötä. Ilmeisesti Yva ry:n toiminta myös tällä alueella koetaan tarpeelliseksi ja arvokkaaksi YVA-ammattilaisten keskuudessa, koska osallistujia on näillä matkoilla ollut runsaasti. Vaikka Yva ry:n tehtävä on pääasiassa toimia suomalaisten vaikutusten arvioinnin ammattilaisten yhdyssiteenä ja keskustelufoorumina, niin edellä kuvatun kehityksen mukaisesti tuntuisi hyvinkin ajankohtaiselta miettiä, että voisimme Yva ry:ssä hyödyttää ja hyödyntää ulkomaisia tahoja vielä enemmän. YVA-päiville voisi kutsua osallistujia muista pohjoismaista, Baltiasta sekä mahdollisesti myös muualta, jolloin järjestäisimme englanninkielisen simultaanitulkkauksen vieraillemme. YVA-päivien esitysten aiheet ovat usein myös muissa maissa ajankohtaisia ja esitysten taso on korkea, joten kiinnostusta osallistumiseen voisi hyvinkin löytyä. Kaikilla Yva ry:n jäsenillä olisi tällöin mahdollisuus luoda kontakteja ulkomaisiin vieraisiimme. Samalla saisimme entistä helpommin YVA-päivillemme ulkomaisia esiintyjiä, jotka taas vuorostaan kutsuisivat jäseniämme esiintymään heidän maidensa YVA-päiville. Näin pystyisimme entistä paremmin hyödyntämään muiden maiden osaamista ja hyödyttämään muita maita omalla osaamisellamme – ympäristövaikutukset ovat globaaleja. Hyvä lukija, kehittämme Impakti-lehteä jatkuvasti. Julkaisemme lehden tästä numerosta alkaen värillisenä. Otamme mielellämme vastaan mielipiteitä ja parannusehdotuksia, joita voit lähettää osoitteeseen mail@yvary.fi. Mukavia lukuhetkiä uuden ja entistä ehomman Impaktin parissa! 1·2011 impakti Mitä jäsenet haluavat? NUNU PESU, Y VA RY:N PUHEENJOHTAJA Yva ry:ssä on noin 200 jäsentä eri puolilta Suomea. Hallituksen jäseninä ja toimihenkilöinä meitä on 12, aktiivisia asiantuntijoita yhdistyksestä löytyy lisäksi 10. Kuten tapana on, tämän pienen aktiivien joukon vastuulla on suunnitella ja toteuttaa yhdistyksen toimintaa, johon toki kaikkien jäsenten toivotaan osallistuvan. Käytännössä kuitenkin jo vuosien ajan yhdistyksen tapahtumiin on osallistunut vain tuo 15-25 aktiivisen jäsenen porukka. Missä piileksivät loput 175 YVA:n ystävää? JULKAISIJA YVA RY PÄÄTOIMITTAJA ERKKI IKÄHEIMO ERKKI.IKAHEIMO@GMAIL.COM TOIMITUKSEN OSOITE ERKKI IKÄHEIMO KALAKONTINTIE 1 B 38 02230 ESPOO TOIMITUSNEUVOSTO YVA RY:N HALLITUS TAITTO JA ULKOASU VILLE MANNINEN PAINOSMÄÄRÄ 250 PAINOPAIKKA KOPIO-NIINI OY, HELSINKI Yhdistyksen järjestämien tapahtumien lippulaiva YVA-päivät on toki eri asia, sinne olemme joka vuosi saaneet mukaan mahtavan suuren määrän osallistujia. Uskon, että näin on jatkossakin. Kannattaakin jo varata kalenterista torstai 22.3.2012 vuotuiseen tapaamiseen YVA-ystävien kanssa. YVA-päivissä on silti kehitettävää ja tästä olemme hallituksen voimin jo keskustelleetkin. Ideoita ohjelmasta tai esiintyjistä tai muista järjestelyistä saa kertoa meille järjestäjille. Tehdään yhdessä YVA-päivistä joka vuosi edellisiä paremmat! Myös Yva ry:n ekskursio tuntuu tulleen jokavuotinen perinne, ja hyvä niin. Mutta mitä muuta voisimme yhdessä tehdä? Keksisikö joku YVA-tapahtuman, johon saataisiin kerralla enemmän porukkaa mukaan? Halutaanko tapahtumiin urheilua vai kulttuuria, tiukkaa asiaa vai pelkkää juhlaa? Vai sulassa sovussa vähän kaikkea, niin kuin YVA:ssakin? Onko toiminta liian Helsinki-painotteista, pitäisikö sitä alueellistaa? Kertokaa rohkeasti mielipiteenne, muuten emme voi saada aikaan toiveidenne mukaista toimintaa. Yhden asian olen kuitenkin jo päättänyt kysymättä kenelk täkään. Aion järjestää kunno kunnon juhlat, kun yhdistys täyttä täyttää 20 vuotta vuoden 2014 syksyllä. Siellä sitten viimeistään viime nähdään, eikö niin kkaikki YVA:n ystävät? Reipasta syksyä! SEURAAVA LEHTI KEVÄÄLLÄ 2012 ISSN 1238-9757 SISÄLTÖ 1/2011 4 Eero Kaakiselle YVA-palkinto ansiokkaasta elämäntyöstä 7 Hyvä-YVA-palkinto Fingrid Oyj:lle 9 Pyramideja ja mole poblanoa 12 Pohjoismainen YVA-päivä Ålborgissa 14 Miikkulaisen jäljillä 18 Maisemavaikutusten arviointi – esteettisvisuaalisten vaikutusten arvioinnin mahdollisuuksista ja välineistä 20 YVA-päivä 2011 – esitelmät ja paneelikeskustelu 27 YVA-julkaisut 3 4 impakti 1·2011 Eero Kaakiselle YVA-palkinto ansiokkaasta elämäntyöstä ERKKI IK ÄHEIMO – Y VA RY, IMPAK TI-LEHDEN PÄÄTOIMIT TA JA Yva ry palkitsi Eero Kaakisen tämän vuoden YVA-päivillä Hyvä-YVA-palkinnolla. Palkinto myönnettiin Eero Kaakisen tekemästä ansiokkaasta elämäntyöstä YVA:n hyväksi. Hän on vaikuttanut merkittävästi YVA:n kehittämiseen valtakunnallisesti sekä ollut kotiseudullaan aktiivinen vaikuttaja käytännön YVA-työssä. Eero Kaakinen omassa elementissään – eli nevalla. Kuva: Antti Huttunen. 1·2011 E ero Kaakinen on Suomen johtavia YVA-asiantuntijoita ja yksi Suomen YVA-lainsäädännön isähahmoja. Pitkän ja ansiokkaan uran jälkeen hän jäi eläkkeelle tänä kesänä. Eero kuitenkin lupaa antaa asiantuntemuksensa yleiseen käyttöön – on se sitten asiantuntijana työryhmissä tai jossain muussa muodossa, kun yhteinen etu tätä vaatii. Luonto on Eerolle harrastus ja työ Eero Kaakinen on kotoisin äidin puolelta Kainuusta ja isänsä puolelta PohjoisPohjanmaalta. Oulu on ollut jo pitkään Eeron kotikaupunki. Hänellä on vaimo ja kolme jo aikuista lasta. Haastattelussa hän kertoo kiinnostuneensa luonnosta jo kouluaikoina, jolloin kiinnostus alkoi linnuista ja laajeni myöhemmin muille luonnon osa-alueille. Harrastukset viitoittivat tietä koulutusalan valinnassa. Eero Kaakinen on koulutukseltaan Filosofian lisensiaatti ja pääaineenaan hän on lukenut ekologista kasvitiedettä. Koulutuspohja on laaja sisältäen opintoja mm. maantieteistä, limnologiasta, perinnöllisyystieteistä ja kasvatustieteistä. Eeron mielestä nimenomaan laajaalaisuus on tärkeätä - varsinkin YVAasioissa. Eero mainitsee luonnon ja ympäristöasiat vielä nykyäänkin harrastuksikseen – työ ja harrastus ovat yksi ja sama asia. Tämän lisäksi Eero harrastaa innokkaasti kulttuuria, joka käsittää mm. teatterin, kirjallisuutta ja elokuvia. Monipuolinen työura PohjoisPohjanmaan luonnon parissa Eeron työura alkoi 1968 Oulun yliopiston kasvitieteen laitoksella, jossa hän oli tuntiopetustehtävissä ja kasvitieteen assistenttinä. Vuonna 1982 hän siirtyi Oulun lääninhallitukseen ympäristönsuojelun tarkastajaksi, myöhemmin ylitarkastajaksi ja lopulta ympäristönsuojelupäälliköksi. Siirtyminen yliopistolta opetus- ja tutkimustyöstä hallintoon oli helppo ja luonteva, sillä Eero oli ollut jo vuodesta 1975 lähtien mukana useissa työryhmissä, jolloin hän oli tutustunut hallinnolliseen työhön. Viimeisin toimi ennen eläkkeelle jäämistään Eerolla oli Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskuksen luonnonsuojelupäällikkönä Oulussa. Hän oli hoitanut tuota virkaa jo vuodesta 1995 lähtien – tosin ihan viime vuoteen asti työnantajan nimi on ollut Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus. Hänen johtamassaan luonnonsuojeluyksikössä oli noin 25 työntekijää ja yksikön tehtävät kattoivat luonnon, luontotyyppien ja lajien suojelun, YVA-asiat, suojelukohteiden kunnostuksen/hoidon, maisemanhoidon ja paikkatietoasiat. Yhteiskunnallisia tehtäviä ja runsaasti julkaisuja Eero Kaakisen ura on sisältänyt hämmästyttävän paljon yhteiskunnallisia tehtäviä. Hän on ollut suosittu jäsen työryhmissä heti ensimmäisten jäsenyyksiensä jälkeen. Alkuunsa työryhmien työ liittyi kasvillisuuteen ja luonnonsuojeluun. 90-luvulla näihin tehtäviin tuli mukaan YVA ja 2000-luvulla työryhmissä painopiste on ollut hallinnon kehittämisessä. Edellä mainittujen yhteiskunnallisten tehtävien ja muiden päivätöittensä lisäksi hän on kirjoittanut mittavan lukumäärän julkaisuja. Julkaisujen aiheina uran alkuaikoina olivat pääasiassa suot ja kasvillisuus; 80-luvulla tulivat mukaan myös luonto yleisemmin, turve ja ympäristönsuojelu; 90-luvulla julkaisujen aihepiiri laajeni hallintoon ja YVA:aan; 2000-luvulla julkaisujen näkökulma laajeni entisestään ja mukaan tuli myös lainsäädäntö. Alusta lähtien mukana sekä Pohjanmaalla että valtakunnallisesti YVA alkoi kiinnostaa Eeroa jo yliopistoaikana 70-luvulla, kun hän huomasi, että Suomessa oltiin jäljessä muita Pohjoismaita hankkeiden ympäristövaikutusten arvioinnissa. Eero pyydettiin mukaan järjestämään ensimmäistä Suomessa järjestettävää YVA-kurssia vuonna -90, sillä Eero oli jo 80-luvun alusta tehnyt lääninhallituksessa impakti 5 kannanottoja hankkeiden ympäristövaikutuksista. Tämän jälkeen YVA on ollut keskeinen osa hänen työtään. YVA-lain valmistelussa Eero oli yksi kolmesta sihteeristä. Eero oli mukana myös SOVA-lakia valmistelleessa työryhmässä. Viime vuonna valmistuneessa YVA-lain toimivuusarvioinnissa hän oli ohjausryhmän jäsenenä. Eero Kaakinen on edistänyt ympäristövaikutusten arviointia Pohjois-Pohjanmaalla. Hän toimi aktiivisesti alueviranomaisten YVA-ryhmän puheenjohtajana, luennoi Oulun yliopistolla YVA:sta, ja on muutoinkin nostanut ympäristövaikutusten arvioinnin yleistä tunnettavuutta alueellaan. Eeron ansiosta YVA on yleisesti tunnettu käsite Pohjois-Pohjanmaalla. Kuulemisen kaksiportaisuus estää iltalypsyn Viime vuonna valmistuneen YVA-lain toimivuusarvioinnin tiimoilta Eero pohdiskeli varsinkin YVA-lain ja sektorilakien yhteensovittamista. Ympäristövaikutusten arvioinnin siirtäminen enemmän sektorilakien alle on Eeron mielestä vaarallinen tie, sillä silloin menetettäisiin se mitä varten YVA-laki alunperin tehtiin – eli yhtenäiset prosessit eri sektoreille. Tämän lisäksi Eero pohti, että jotkut tahot ovat vastustaneet YVA:n kaksiportaista kuulemista. Kuitenkin prosessin alussa ohjelmavaiheessa on hankkeesta vastaavan oikeusturvan kannalta tärkeätä sopia siitä, että mitä tutkitaan, jotta selostusvaiheessa ei voi enää vaatia tutkimaan uusi asioita – tällä vältetään iltalypsäminen. Eeron mielestä myös jo olemassa olevien laitosten ympäristölupaprosessia voisi keventää. Ympäristöarvioinneissa vielä kehitettävää Eero näkee myös hyvänä ajatuksena, että ympäristövaikutusten arvioinnissa siirrettäisiin painopistettä enemmän SOVA:n suuntaan. Tämä olisi tärkeätä varsinkin metsäsektorilla, jonne hankeYVA-tyyppinen arviointi ei sovellu. SOVA on jäänyt lainsäädännössä liian kevyeksi ja se voisi olla kokonaisvaltaisempi. 6 impakti 1·2011 Lisäksi koko ympäristöarviointien kenttä on Eeron mielestä vielä hajanainen sisältäen: YVA-menettelyn, SOVA:n, Natura-arvioinnin, kaavojen ja pienten hankkeiden vaikutusten arvioinnit. Viranomaisen on oltava tasapuolinen YVA:aan liittyvässä työssään Eero on nähnyt tärkeänä, että hän on säilyttänyt tuntuman ruohonjuuritasolle. Tämän tuntuman hän on säilyttänyt osallistumalla itse yleisötilaisuuksiin – myös osallistujat ovat kokeneet tämän tärkeänä ja positiivisena asiana. Myös tasapuolisuus on seikka, johon on kiinnitettävä erityistä huomiota. Tarvittaessa on osattava ottaa kantaa juridisin ja asiaperustein. Välillä viranomaisia on arvosteltu mm. ilonpilaajiksi, voimayhtiöiden kätyreiksi tai luonnonsuojelijoiksi. Eero pohtii, että ehkä viranomainen on onnistunut työssään, jos molemmilta puolilta tulee arvostelua. Osallistuminen ja arviointien yhtenäisyys ovat tärkeimpiä Erityisen tärkeänä YVA:ssa Eero pitää kansalaisten osallistumismahdollisuuksia sekä sitä, että ympäristövaikutusten arvioinnissa on yhtenäinen menettelytapa erilaisillakin hanketyypeillä. Nämä ovat sellaisia arvoja, joita ei pitäisi hukata YVA:sta. Ei ole sattumaa, että Eero on ollut mukana näin monessa asiassa. Hänen asiantuntemuksensa on vakuuttavaa ja hänen optimisminsa innostaa muita. Hän on ollut aina käytettävissä kun on tarvittu käytännön asiantuntemusta ja kokemusta YVA:n kehittämiseen. Hänen diplomaattisuutensa on luonut yhteistyön ilmapiirin, vaikka hän on samalla pitänyt tiukasti kiinni ympäristön ja luonnon edusta. Eero Kaakinen neuvoo säilyttämään yhtenäisyyden YVAmenettelyssä sekä kansalaisten osallistumismahdollisuuden 1·2011 impakti 7 Hyvä-YVA-palkinto Fingrid Oyj:lle LEENA LUSA, POHJANMAANMAAN ELY -KESKUS Yva ry palkitsi YVA-päivillä 24.3.2011 Fingrid Oyj:n Kokkola–Muhos 400 kV:n voimajohtohankkeen esimerkkinä hyvin laaditusta ympäristövaikutusten arvioinnista. Y va ry myönsi vuoden 2011 HyväYVA-palkinnon Fingrid Oyj:lle sen tekemästä Ventusneva (Kokkola) – Pyhänselkä (Muhos) 400 kV:n voimajohtohankkeen ympäristövaikutusten arvioinnista. Hanke sijaitsee Keski- ja Pohjois-Pohjanmaalla sijoittuen tarkemmin Kokkolan Ventusnevan ja Muhoksen Pyhäselän välille ja on osa Länsi-Suomen kantaverkon pitkän aikavälin kehittämissuunnitelmaa. Tavoitteena on korvata nykyinen 220 kV:n, teknisesti jo ikääntynyt ja tulevaisuuden tarpeisiin riittämätön voimansiirtoverkko 400 kV:n verkolla. Yhteysviranomaisena hankkeessa toimi PohjoisPohjanmaan ympäristökeskus. Reittivaihtoehtoja useilta tahoilta Fingrid Oyj:n tekemä 400 kV:n voimajohtolinjan YVA antaa hyvän esimerkin siitä, miten eri hankkeiden vaikutusten arvioinnin aikana esitettyihin uusiin vaihtoehtoihin tulisi suhtautua. Ympäristövaikutusten alkuperäisessä arviointiohjelmassa tarkasteltiin aluksi Kokkolan Ventusnevan ja Muhoksen Pyhänselän välillä yhtä pääjohtoreittivaihtoehtoa (A) sekä Siikajoen ja Muhoksen välillä kahta vaihtoehtoista reittejä (B ja B1), joiden osalta arviointiohjelmaa sittemmin täydennettiin useassa vaiheessa arvioinnin aikana neljällä vaihtoehtoreiteillä (A1 ja B2, B3 ja A2). Vaihtoehtotarkastelussa kuntien ja asukkaiden esittämiin uusiin vaihtoehtoihin ei suhtauduttu välinpitämättömästi, vaan ne otettiin mukaan arviointiin uusina voimalinjavaihtoehtoina, uusista reittivaihtoehdoista kuultiin osallisia ja ne olivat nähtävinä. Asukkaiden ja maanomistajien mielipiteiden lisäksi Hyvä-YVA-palkinnon jakoi Nunu Pesu YVA-päivillä hankkeen projektipäällikölle Mika Penttilälle (1. vasemmalta) Fingrid Oy:stä, luonnonsuojelupäällikkö Eero Kaakiselle ELY-keskuksesta, projektipäällikkö Marja Nuottajärvelle FCG:stä sekä suunnittelupäällikkö Mattias Järviselle FCG:stä myös hankevastaava otti yhteysviranomaisena toimineen Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskuksen esittämät luontoarvot huomioon harkitessaan uusia vaihtoehtoja, jotta mm. kurjille arvokas Tyrnävän lintusuo jäisi koskemattomaksi. Hankevastaavan voidaan todeta aidosti etsineen ympäristövaikutuksiltaan edullisinta reittiä Siikajoen ja Muhoksen välillä. Avoin suhtautuminen vaikutusten arviointiin ja vuorovaikutukseen YVA-prosessi osoitti samalla aidosti, miten osallistuminen ja vuorovaikutus ovat kyseessä olevassa arviointimenettelyssä olleet toimivia ja todellisia, miten alueen asukkaille on varattu riittävät mahdollisuudet ilmaista mielipiteensä ja miten myös palautteisiin suhtauduttiin vakavasti. YVA-prosessin monipuolisuutta kuvaa myös, että arviointiselostuksessa esitettiin myös ne vaihtoehdot, jotka olivat olleet alustavassa tarkastelussa mukana, mutta jotka karsittiin pois ennen YVA-menettelyn käynnistymistä. Karsittujen vaihtoehtojen ja niiden hylkäämisperusteiden esilletuominen osoittaa avointa ja rehellistä suhtautumista vaikutusten arviointiin. Arvioinnissa on tuotu riittävästi esille hankkeen perusteiden lisäksi myös hankkeen liittyminen muihin hankkeisiin ja suunnitelmiin, muun muassa meneillään olevaan tuulivoimahankkeeseen 8 impakti 1·2011 ja Fennovoima Oy:n ydinvoimahankkeeseen, jonka yksi vaihtoehtoinen sijoituspaikka on Pyhäjoki. Kokkola–Muhos voimajohtohankkeen ja voimansiirtoverkoston kehittämisen on todettu tukevan näitä hankkeita. Käytetty aineisto sekä vaikutusten arviointi monipuolisia Käsiteltyjen vaihtoehtotarkastelujen lisäksi Kokkola–Muhos 400 kV:n voimajohtohankkeen YVA on kokonaisuudessaan kaikilta osin erittäin hyvin laadittu. Alueella sijaitsevien erityisten arvojen mm. luonnon monimuotoisuuden, kulttuuriperinnön ja maiseman ohella on kiinnitetty huomiota maankäyttöön, liikenteeseen, elinkeinoihin, pintaja pohjavesiin sekä ihmisiin kohdistuviin vaikutuksiin esimerkillisellä tavalla. Kokonaisuudessaan käytetty aineisto ja asiantuntemus ovat olleet muutoinkin hyvin monipuolisia ja vaikutusten arvioinnista on laadittu riittävän selkeä vaihtoehtojen vertailu, hankkeen toteuttamiskelpoisuuden arviointi, yhteenvedot ja johtopäätökset. Hankevastaavan Fingrid Oyj:n puolesta palkinnon otti vastaan projektipäällikkö Mika Penttilä. Yhteysviranomaisen puolesta palkinnon haki Eero Kaakinen Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskuksesta. YVA-konsulttina arvioinnissa toimi FCG Finnish Consulting Group Oy, josta palkinnon ottivat vastaan suunnittelupäällikkö Mattias Järvinen ja projektipäällikkö Marja Nuottajärvi. YVAssa käsitellyt reittivaihtoehtoehdot (musta katkoviiva) sekä alustavan tarkastelun jälkeen karsitut reittivaihtoehdot (vaalean punainen) Valittu reittivaihtoehto (vihreällä korostettu) ja YVAssa hylätyt reittivaihtoehdot (musta ja sininen katkoviiva) 1·2011 impakti 9 Cantonan laajaa rauniokaupunkia. Pyramideja ja mole poblanoa PEKKA HOKKANEN, TUTKIMUSPÄÄLLIKKÖ, KESKI-SUOMEN ELY-KESKUS & GILBERT KOSKELA, Y VA RY • KUVAT: GILBERT KOSKELA IAIA:n 31. maailmankonferenssi Meksikon Pueblassa 29.5.-4.6.2011 K ansainvälinen Y VA-väki kokoontui Meksikoon vuotuiseen IAIA:n (International Association for Impact Assessment) maailmankonferenssiin, jonka pääteemana oli vaikutusten arviointi ja vastuullinen kehitys. Moniulotteisuudessaan konferenssi tarjosi tänäkin vuonna laajan kirjon ympäristövaikutusten arvioimisen eri teemoja sekä osallistumisen eri muotoja. Vaikutusten arviointi ja vastuullisuus Tämänkertainen pääteema kytkeytyi vastuulliseen kehitykseen, erityisesti infrastruktuurin, talouselämän ja teollisuuden näkökulmasta. Konferenssissa lähestyttiin eri tulokulmista haastavaa kysymystä siitä, mikä vaikutusten arvioimisen rooli on - ja voisi olla - vastuullisen kehityksen edistäjänä tai varmentajana. Vaikka ympäristöpolitiikan eri ohjauskeinot, mukaan lukien ympäristövaikutusten arviointi, ovat kehittyneet ja käytössä yhä laajemmin eri maissa, näyttävät taloudelliset perusteet edelleen hallitsevan päätöksentekoa. Voisiko tulevaisuuden YVA olla nykyistä proaktiivisempi sen sijaan, että vaikutusten arvioinnilla on arvioiva mutta päätöksenteon kannalta passiivinen rooli? Politiikka-, strategia- ja hanketason vaikutusten arvioinnit tulisi kytkeytyä selkeämmin toisiinsa ja muodostaa johdonmukainen ympäristöpoliittinen keinoarsenaali, jolla vaikutetaan niin yksittäisiin hankkeisiin kuin kehitykseen yleisemmin. Kysymys on erityisen polttava kehitysmaissa, jotka pyrkivät voimallisesti kohentamaan taloudellista hyvinvointiaan ja kuromaan kiinni teollisuusmaiden etumatkaa. Tämän kehityksen hintana voi olla merkittävien luonnonvarojen ja arvokkaan monimuotoisuuden kohtalokas vähentyminen tai jopa häviäminen. Esimerkkinä toimii konferenssi-isäntä Meksiko, jonka luonnon monimuotoisuutta uhkaa merkittävä kuihtuminen, mikä edelleen voi vaikuttaa koko Väli-Amerikkaan Meksikon toimiessa eräänlaisena ekologisena käytävänä. Tästä katsannosta käsin YVAn merkitys on suuri – ja haasteet vastuullisen suunnittelun ja päätöksenteon vahvistajana merkittäviä. YVA:sta on moneksi – myös konferenssissa Kaikkinensa konferenssin ohjelmatarjonta oli laajuudessaan värikäs kuin meksikolaisen ravintolan menu. Ympäristövaikutusten arvioimisen reviiri tuntuu laajenevan entisestään ja uusia käsitteitä ja lyhenteitä syntyy koko ajan 10 impakti 1·2011 lisää. Tämän luonteisen konferenssin sisältökirjo onkin jo siinä määrin lavea, että jokaiselle löytyy taatusti jotain, mutta samalla jonkinlainen punainen lanka saattaa hukkua. Asiaa ilmensi ehkä osaltaan sessio, jossa peräänkuulutettiin YVAn perinteisten käsitteiden ja elementtien (esim. screening, scoping, significance, follow-up) palauttamista tarkastelun keskiöön. Vahvasti edustettuja teemoja eri teemafoorumeissa ja sessioissa olivat muun muassa luonnon monimuotoisuus, ris- tiehankkeiden haitallisten vaikutusten korvaamiseksi esitetyissä kompensaatiovaihtoehdoissa on tärkeä erottaa myös ne keinot, jotka eivät ole kompensaatiota, vaan tavanomaista hankkeeseen muutenkin kuuluvia ympäristön parantamistoimia. Golfkenttähankkeen vaikutusten arviointi vastaavasti osoitti, että näiden hankkeiden vaikutusten arviointi hallitaan niin halutessa Suomessakin, jotta esimerkiksi tarpeettomilta maansiirtotöiltä vältyttäisiin, luontoarvot tulisi otetuksi huomioon ja Pueblan keskusta on Unescon maailman perintökohteita. kien hallinta, YVA lainsäädäntö, YVAn ja päätöksenteon suhde, terveysvaikutukset, sosiaaliset vaikutukset, SOVA, maatalous, metsätalous ja kalastus, öljyn- ja kaasunjalostus, kaivostoiminta, ilmastonmuutos, kulttuuriperintö, kansalaisosallistuminen ja liikenne. Konferenssin järjestelyrotaation mukaisesti Latinalaisen Amerikan erityiskysymykset – kuten näiden maiden energiavarojen käytön ja kaivostoiminnan vaikutukset – saivat erityishuomiota. Mieleen jäi muun muassa esitys yritysten toimintojen vaikutuksista luonnon monimuotoisuuteen ja ekosysteemin ja näiden vaikutusten arvioinnista. Tavoitteena on kestävän kehityksen edistämiseksi parantaa yritysten omaa päätöksentekoa. Espanjassa kasteltavia nurmialueita pyritään vähentämään vesivarojen säästämiseksi. Eri sessioissa sukkuloidessa jäi vaikutelma yhtäältä siitä, että eri maiden YVA-järjestelmissä ja -osaamisessa on toki eronsa ja esitysten anti ja taso vaihtelivat. Mutta toisaalta taustalla on selkeästi yhteinen ajatus ympäristövaikutusten arvioimisen perusperiaatteista ja tavoitteista, jos kohta myös YVAn haasteissa ja ongelmissa on paljon yhteistä. Ekskursioilla luontoa ja meksikolaista kulttuurihistoriaa Oheisohjelmatarjonta oli sekin perinteisen runsasta. Ennen konferenssia järjestettiin YVAn eri aihealueilta harjoituskursseja. Ekskursiot suuntautuivat sekä mielenkiintoisiin luontokohteisiin että meksikolaisen kulttuurin ehtymättömille arkeologisille kohteille kuten pyramideille. Maya-intiaanien aikaisten pyramidin muotoisten Auringon ja Kuun temppelien rauniot Teotihuacanin temppelialueella olivat erittäin vaikuttava näky. Atsteekit löysivät tämän muinaisen, aikanaan Amerikan mantereen suurimman kaupungin hylättynä. Arvoitukseksi jäi, miksi kaupunki oli hylätty. Maailman suurin pyramidi Cholulassa hämmästytti sekin massiivisuudessaan ja puhuttelevana historian Mole Poblano -kastike on kuuluisa, nimenomaisesti Pueblassa syntynyt, meksikolainen herkku. Kuvassa kananfileen päällä on suklainen kastike! 1·2011 eri aikakausien kuvaajana: pyramidissa on seitsemän eri aikakauden ”kerrosta” päällekkäin ja ristiriitaisia ajatuksia herättävä espanjalaisten valloittajien rakentama katolilainen kirkko pyramidin huipulla. Konferenssin jälkeen oli järjestetty kolmen päivän kierros Pueblan maakunnassa. Kierroksella oppi ymmärtämään sen, kuinka paljon Meksikossa on jäljellä eri intiaanikulttuurien muinaismuistoja. Tutustuimme auringon paahtaessa lähes zeniitistä kahdeksan kilometriä Cuetzalan kaupungista sademetsämäisessä ympäristössä sijaitseviin Yohualichanin pyramideihin ja kuivalla ylängöllä sijaitsevaan 12 km2:n laajuiseen Cantonan kaupungin pyramidien ja rakennusten raunioihin. Yllättävintä oli huomata, että Meksikossakin on Meksikonlahden puolella jäljellä sademetsiä, joissa kasvaa muun muassa villikahvin pensaita. Konferenssi järjestettiin noin 2100 metrin korkeudella sijaitsevassa Pueblan kaupungissa, joka on Meksikon neljänneksi suurin kaupunki. Asukkaita vuonna 1531 perustetussa kaupungissa on noin 1,5 miljoonaa ja koko metropolialueella yli 2 miljoonaa. Vaikka kyse on suurkaupungista, niin itse kaupungin keskusta on viehättävän pieni. Kaupungin vanha keskusta nimettiin Unescon maailmanperintökohteeksi vuonna 1987. Ruutukaavaan perustuvassa keskustassa on matalia punatiilirakennuksia edustaen tyylisuunnaltaan lähinnä renessanssia, Meksikon barokkia tai klassismia. Tiilet oli usein asetettu 45 asteen kulmaan ja tiilien välissä oli yleensä nk. Talavera-tyylisuuntaa edustavia keraamisia laattoja, jolloin julkisivut olivat erittäin kauniisti koristeltuja. Kaupungin merkityksestä kertoo sekin, että siellä on Latinalaisen Amerikan suurin tuomiokirkko. Kaupungissa on myös yksi maailman suurimmista Volkswagenin tehtaista Saksan ulkopuolella. Nordic-Baltic co-operation Konferenssien yksi tärkeä anti on ihmisten kohtaaminen ja verkottuminen. Tästä saimme mainion esimerkin, kun impakti 11 Suomalaisten edustava joukko konferenssissa. Edessä vasemmalta Lotta Jaakkola, Tuija Mononen, Rauno Sairinen, Katja Tervo ja Markku Kuitunen. Takana Gilbert Koskela, Pekka Hokkanen, Jorma Jantunen ja Kimmo Jalava. satunnaisen ajatuksen vaihdon pohjalta kokosimme pohjoismaiden ja Viron YVAihmisiä pohtimaan yhteisen YVA-tapaamisen järjestämistä. Aiemmin säännöllinen pohjoismainen YVA-päivä kaipaa jonkinlaista uutta tulemista ja muotoa. Sopivaksi teemaksi ja yhdistäväksi tekijäksi nousi Itämeri, jonka myötä syntyi alustava ajatus ”Nordic-Baltic” -tapaamisesta, jossa Pohjoismaiden ja Itämeren rantavaltioiden YVA-ihmiset kokoontuisivat. Asian edistämiseksi koottiin työryhmä, jossa Suomea edustaa Kimmo Jalava. Innostuneen ilmapiirin ja villien ideoiden perusteella tästä voi syntyä jotain mielenkiintoista kaikkia suomalaisiakin YVA-toimijoita ajatellen. Jäädän mielenkiinnolla kuulolle. Suomesta vahva edustus Konferenssi kokosi jälleen laajan, noin 600 osanottajan joukon ympäri maailmaa. Eri kansallisuuksia oli edustettuna 68. Eniten osallistujia tulee perinteisesti Yhdysvalloista ja Kanadasta. Tämänkertainen isäntämaa Meksiko oli poikkeuksellisen hyvin edustettuna liki sadan hengen osallistujajoukolla. Kiinalaisten osuus näyttää kasvavan vuosi vuodelta, nyt heitä oli reilu 40 henkeä. Kansainvälisen ”YVA-perheen” kirjon ja koon aisti parhaiten konferenssiväen yhteisissä tilaisuuksissa kuten avajaisvastaanotolla ja banketissa. Konferenssin yhteydessä pidetään myös aina IAIA:n sääntömääräinen vuosikokous. Suomenkin lipun kelpasi hulmuta kongressikeskuksen lippurivistössä, sillä sinivalkoista YVA-osaamista edusti komea yhdeksän hengen delegaatio. ItäSuomen yliopistosta mukana olivat Tuija Mononen, Rauno Sairinen ja Katja Tervo, Jyväskylän yliopistosta taasen Lotta Jaakkola, Kimmo Jalava sekä Markku Kuitunen. Tutkijapainotteista ryhmää täydensivät Jorma Jantunen SYKEstä, Gilbert Koskela Vantaan kaupungilta sekä Pekka Hokkanen Keski-Suomen ELYkeskuksesta. Kaikilla suomalaisilla oli konferenssissa esitys, minkä lisäksi Rauno oli vahvasti mukana järjestämässä ja vetämässä sosiaalisten vaikutusten arvioimisen (erityisesti kaivoshankkeisiin liittyen) sessioita. Ensi vuonna Portoon Ensi vuonna konferenssi palaa taas Eurooppaan: touko-kesäkuun vaihteessa on Portugalin Porton vuoro isännöidä tapahtumaa. Pääteemana on tulevaisuuden energia. Toivottavasti mukana on jälleen vahva suomalaisedustus! 12 impakti 1·2011 Pohjoismainen YVA-päivä Ålborgissa – 2010 Nordic Research Day on Impact Assessment KIMMO JALAVA, Y VAKO-PROJEKTI, BIO- JA YMPÄRISTÖTIETEIDEN LAITOS, JY VÄSKYLÄN YLIOPISTO PEKKA HOKKANEN, TUTKIMUSPÄÄLLIKKÖ, KESKI-SUOMEN ELY-KESKUS Keväällä 2010 perustetun Tanskan YVA-keskuksen yhtenä toiminnan avauksena järjestettiin 27.10.2010 neljän vuoden tauon jälkeen perinteikäs pohjoismainen YVA-päivä. P äivän tarkoituksena oli hahmottaa ympäristövaikutusten arvioinnin tutkimuksen ja käytännön nykytilaa ja toteutumista pohjoismaissa sekä kartoittaa tutkimustarpeita ja mahdollisia toimia, joilla vaikutusten arvioinnin käytäntöä voitaisiin tulevaisuudessa tukea aiempaa paremmin. Keskeinen ajatus oli myös toimijoiden keskinäinen tutustuminen, verkottuminen ja pyrkimys luottamuksen ilmapiirin rakentamiseen, jotta mahdollisista uusista ideoista voitaisiin puhua avoimesti. Uusi avaus pohjoismaiseen yhteistyöhön Tanskan YVA-keskuksen varajohtaja Tim Richardson toivoi päivältä avausta uuteen pohjoismaiseen yhteistyöhön. Osallistujina oli yli 50 YVA-alan ammattilaista pääasiassa pohjoismaista sisältäen tutkijoita, konsultteja ja hallinnon edustajia. Suomesta mukana olivat Lotta Jaakkola, Kimmo Jalava ja Markku Kuitunen Jyväskylän yliopistosta sekä Pekka Hokkanen Keski-Suomen ELY-keskuksesta. Päivän aluksi Tanskan ympäristöministeriön edustaja Gert Johansen ja Tuija Hilding-Rydevik Ruotsista Uppsalan maatalousyliopistosta esittelivät Pohjoismaisen YVA:n ja SOVA:n historiaa. Gert kertoi pohjoismaiden ministeriöiden YVA-yhteistyöstä alkaen 1980-luvulta tähän päivään. Yhteistyö oli aktiivisimmillaan 90-luvun alussa, mutta vähitellen Tanskan, Suomen ja Ruotsin liityttyä EU:iin aktiivisuus laimeni. Painopiste siirtyi eurooppalaiseen yhteistyöhön. Teemat 80- ja 90-luvuilla perusasioista laajemmiksi aiheiksi Tuija Hilding-Rydevik lavensi näkökulmaa ja esitteli YVA- ja SOVA-tutkimuksen kehittymistä kertaamalla aiempien Pohjoismaisten YVA-päivien teemoja ja tutkimusaiheita lähtien ensimmäisestä konferenssista, joka järjestettiin Oslossa 1993. Tuija löysi teemoista kehityskulun, jota voisi kuvata oppimiseksi. Ensimmäisissä konferensseissa keskityttiin pohtimaan, mitä on vaikutusten arviointi ja kuinka sitä tehdään. Myöhemmin teemat laajentuivat esimerkiksi kestävän kehityksen näkökulmien hahmottamiseen, ohjauskeinojen vaikuttavuuden arviointiin ja ohjauskeinojen kehittämistarpeiden kartoitukseen. YVA:n tutkimuksen ja käytännön suhde haastava Käytännössä päivä toteutettiin pienryhmätyöskentelynä. Järjestäjät olivat valinneet viisi teemaa, joista kustakin järjestettiin työpaja. Ennen lounasta käsiteltiin YVA:n vaikuttavuutta sekä pohdiskeltiin tutkimuksen ja käytännön suhdetta. Vaikuttavuuden osalta tultiin siihen päätelmään, että käsitteenä se on moniulotteinen ja tutkimuksellisesti haastava. Viimeaikainen tutkimus on kuitenkin lisännyt ymmärrystä ja yksiulotteisen rationaalisuuden sudenkuopat tunnetaan aiempaa paremmin. YVA:n tavoitteisto on moniulotteinen, monilta osin tapauskohtainen ja lisäksi YVA:ssa eri toimijoilla on erilaisia tavoitteita. Myös tutkimuksenteossa nämä olisi tunnistettava. Käytännön ja tutkimuksen suhteesta kuultiin sekä kokemuksia että erilaisia ideoita tämän suhteen hoitoon. Yhtä mieltä oltiin siitä, että suhde on tärkeä ja tutkijoiden olisi tunnettava käytäntö, jotta he eivät eriydy puhumaan keskenään omaa kieltään, jolla ei ole paikkaa eikä tilausta yliopistomaailman ulkopuolella. Toisaalta tunnistettiin, että tutkimuksen teko vaatii aikaa ja resursseja, mikä johtaa siihen, että tietoa saadaan viiveellä. Samoin mietitytti se, millaisiin kysymyksiin voidaan vastata. Esimerkiksi yhteiskuntatieteellinen tutkimus ei välttämättä johda käytännön toimijan kannalta suoraan apua tuottaviin vastauksiin, ja voi silti olla omasta näkökulmastaan onnistunutta. Sekä tutkijat että konsultit tuntuivat kaipaavan lisää käytäntöä peilaavaa tutkimusta, eli tapaustutkimuksia ja myös tapauksia summaavaa työtä. Konsulttityön yhteydessä tämäntyylistä tutkimusta olisi luonteva tehdä, mutta käytännön kokemukset eivät keskimäärin ole olleet osallistujien mukaan rohkaisevia. Käytännössä tutkimuksenteko jää helposti taka-alalle tai työtaakka kasvaa liian suureksi. Integraation suunta laajempiin suunnitteluprosesseihin Iltapäivällä jatkettiin kolmella teemalla. Työpajoissa käsiteltiin YVA:n ja SOVA:n 1·2011 suhdetta muihin suunnitteluprosesseihin, ilmastonmuutoskysymysten käsittelyä vaikutusten arvioinnissa sekä kansalaisosallistumista. Puhuttaessa YVA:n ja SOVA:n suhteesta muihin suunnitteluprosesseihin keskeiseksi termiksi näytti nousevan integraatio, jolla tunnuttiin käsittävän jonkin asian mahdollista läpileikkaavuutta yli prosessirajojen. Vaikutusten arvioinnissa integraation mahdolliseksi toteutuvaksi suunnaksi nähtiin ennemminkin vaikutusten arvioinnista kohti laajempia suunnitteluprosesseja kuin toisinpäin. Huomautettiin, että lähtökohtaisesti YVA ja SOVA olivat lisäys suunnittelujärjestelmiin, joita niiden on tarkoitus tukea. Lisäksi puhuttiin, että tutkimuksessa jää helposti huomiotta ja analysoimatta moninainen epämuodollinen integraatio, jota tapahtuu koko suunnittelun ajan. Tutkimukselta toivottiin selkeämpää päätöksentekoprosessien kuvaamista. Pohjoismaiset YVA-päivät järjestettiin Ålborgin kaupungissa. Kuva: George-Denmark, Flickr Ilmastonmuutos haaste YVAlle Ilmastonmuutoskysymykset vaikutustenarvioinnissa -työpajassa summattiin Ålborgissa juuri ennen YVA-päivää pidetyn ilmastonmuutoskonferenssin antia. Suunnittelun kannalta keskeisenä haasteena nähtiin asiaan liittyvää suuri epävarmuus ja sen mukanaan tuoma lisävaikeus ympäristövaikutusten ennustamiseen ja arviointiin. Toisaalta todettiin, että asia on viime aikoina ollut kaikkien huulilla ja on myös poliittisesti laajalti huomion kohteena, mikä on osaltaan tuonut resursseja asian tutkimiseen. Osallistuminen ymmärrettävä osana yhteiskunnan toimintaa Kansalaisosallistumistyöpajassa todettiin, että YVA:ssa tapahtuvaa osallistumista on pohjoismaissa ja maailmalla yleisemminkin tutkittu verraten paljon, mutta tulevaisuuden haasteeksi heitettiin osallistumisen tutkiminen laajemmassa kontekstissa. Nähtiin, että osallistuminen YVA:ssa voidaan ymmärtää vain, jos ymmärretään kuinka YVA:n ulkopuolinen maailma toimii suhteessa osallistumiseen ja osallistumismahdollisuuksiin. Puhuttiin myös siitä yleisestä käsityksestä, jonka mukaan pohjoismaissa tilanne osallistumisen suhteen on hyvä, ja ristiriidasta, jonka viimeaikaiset oikeustapaukset esimerkiksi Ruotsissa ovat kuitenkin kuvaan tuoneet. Yhteistyöstä toivotaan vilkkaana Yhteenvedossa katsottiin tulevaisuuteen. Päivän keskustelujen pohjalta Tim Richardson teki viisi konkreettista ehdotusta jatkon suhteen. Ensiksi, pohjoismainen YVA-päivä halutaan järjestää jatkossakin, mieluiten pohjoismaita kiertävänä tapahtumana. Toiseksi, tanskalaisten johdolla perustetaan pohjoismainen YVA-komitea yhteistyön vahvistamiseksi. Kolmanneksi, johonkin YVAalan julkaisuun kootaan ”pohjoismaat”teemanumero, osaltaan vähentämään tiedon hajanaisuutta ja osaltaan yhteenvedoksi pohjoismaisen YVA:n ja SOVA:n nykytilasta. Neljänneksi, toimijoiden verkostoa vahvennetaan ja viidenneksi, tutkimuksen vahvistamiseksi tanskalaiset järjestävät YVA-tutkijakurssin pohjoismaisille opiskelijoille. impakti 13 14 impakti 1·2011 Miikkulaisen jäljillä MARJO SAUKKONEN, Y VA RY • KUVAT: MARJO SAUKKONEN & ERKKI IKÄHEIMO Tämän vuoden kotimaan ekskursio vei Yva ry:n kauniin kesäiseen Mikkeliin 26.–27.8. lyömättömän paikallisoppaan Markku Nirosen johdattamana. Yva ry:n retkeläiset Astuvansalmen satamassa torikiveyksellä. Auringon paisteessa pohdimme torien ja torielämän samankaltaisuutta Suomessa. Miten siihen saisi ujutettua enemmän paikallisia elementtejä ja luonnetta mukaan? Mikkelissä torin ja kävelyalueen suunnittelussa ja toteutuksessa on joka tapauksessa onnistuttu ilmeisen hyvin: kaupunkilaiset ovat ottaneet alueen omakseen. Ympäristö on hyvin jäsennelty, kaunis ja huolella toteutettu. Punaiset penkit houkuttavat istumaan ja nauttimaan leppoisasta kesäpäivästä – palmujen katveeseen. Joku heittää, että onpa ilmastonmuutos jo pitkällä. Etelä-Savon maakuntaliitto S yyskuun alun aurinko paistaa kasvoilleni, kun istun parvekkeella. Karhusaarentiellä kulkee autoja solkenaan. Lauantainakin riittää liikennettä, vaikka meno ei niin hektistä olekaan kuin arkipäivisin. Mietin viikontakaista Yva ry:n Mikkelin kesäretkeä. Olen antanut sen hautua viikon ajan. Olen palannut aika ajoin tapahtumiin, kokemuksiin ja tunnelmiin. Olen muistellut ja maistellut. Liikenteen melu ei oikein anna ajatuksille tilaa. Siirryn sisälle läppärin ääreen. Lähden matkalle uudestaan. Perjantai 26.8.2011: Helsingin rautatieasemalta Mikkelin torille ”Riihimäk ja Lahti, Koovola, Mikkelj – Koovola, Mikkelj. Siipilöissä loestaa raota ja nikkelj, Lentävä Kalakukko!” Hektisen aamun jälkeen tunnen itseni huojentuneeksi, kun saan istua paikalleni. Matka alkaa pysähtymällä. Helsingin rautatieasema jää taakse. Lentävä Kalakukko on vaihtunut InterCityksi, mutta matka on sama: Riihimäk ja Lahti, Koovola, Mikkelj. Ympärillämme on joukko iloisia nuoria menossa leirikouluun jonnekin. Junamatka taittuu nopeasti ja mukavasti. Nuoret jatkavat, kun me retkeläiset nousemme junasta Mikkelin asemalla yhdentoista kieppeillä. Kun edellisen kerran matkani päämäärä oli Mikkeli, elettiin vuotta 1999. Tein silloin EU:n rakennerahaston Tavoite 6 -alueiden ympäristö- ja tasa-arvovaikutusten arviointia. Noista päivistä Mikkeli on muuttunut melkoisesti. En tunnista enää paikkoja! Jossain torin liepeillä on sekin kohta, jossa sain pysäköintisakon, kun haastattelu venyi odotettua pidemmäksi. Suunnistamme torin ja myyntikojujen ohi jäätelökioskille. Liekö mikkeliläinen erikoisuus, että käyntikortilla saa jäätelöä alennettuun hintaan? Erkki näyttää tyytyväiselle odotellessaan annoksensa valmistumista. Mikkelin tori on kokenut melkoisen muodonmuutoksen. Perjantain toripäivä ei tosin vaikuta kovin vilkkaalle. Kojuja on vain muutama, mutta tunnelmaan sentään pääsee. Manaan korkeakorkoisia puukenkiäni tasapainoillessani Ensimmäinen etappimme Mikkelissä on torin laidalla sijaitseva Etelä-Savon maakuntaliitto. Saamme kuulla asiantuntevia puheenvuoroja Mikkelin kaupunkiseudun rakennemallista, matkailun kehittämisestä ja ympäristövaikutusten arvioinnista. Rakennemallia esitellessään kaavoituspäällikkö Janne Nulpponen toteaa, että kasvukeskusten kehittämiseen on kyllä malleja ja niistä puhutaan, mutta entäs ne keskukset, jotka eivät kasva? Hyvä kysymys näinä jatkuvan kasvun rummuttamisen aikoina. Kaupunkiseudun rakenteesta siirrytään Puumalan Pistohiekalle. Ympäri käydään ja yhteen tullaan: Pistohiekka tuli tutuksi minulle aikanaan teinivuosina, kun vietin siellä muutaman juhannuksen huikeassa ihmisvilinässä. Enää siellä ei ole vilinää. Leirintäalue teki konkurssin aikapäivää sitten. Nykyisin alue on maakuntakaavassa osoitettu virkistysmatkailualueeksi, jolle pohditaan käyttöä. Pistohiekan pohjavesialue voisi tarjota yhden vastauksen Mikkelin juomavesitarpeeseen. ”Saataisiinpa jotain hyötykäyttöä Pistohiekallekin!” toteaa Janne pilke silmäkulmassa. Vaan 1·2011 villein idea lienee muutamia vuosia sitten vireillä ollut lentokenttä- ja hotellihanke. Hankkeen puuhamiehen tarkoituksena oli kai lennättää liikemiehiä ja yritysjohtajia pitämään seminaareja ja liikeneuvotteluja luonnon keskelle. Toisaalla hän oli myynyt hanketta lentoharrastuksen nimissä. Joka tapauksessa hanke oli kaatunut omaan mahdottomuuteensa, kun alueella ei ollut muita palveluita. Tämän päivän matkaajalle ja liikemiehelle eivät enää pelkkä hotelli ja luonnonrauha riitä. Saimaannorppa ei kaipaa hotellia eikä lentokenttää, mutta luonnonrauhaa kylläkin. Ja norppa osaa olla aikamoinen vekkuli matkailun ja sen hankkeiden näkökulmasta. Maakuntaliiton edustajat kertovat hankkeesta, jossa oli suunniteltu MS-potilaiden lomanvietto- ja kuntoutuspaikkaa lähelle norppien lisääntymisaluetta. Hankkeen yhteydessä oli tehty tutkimus siitä, miten suurella todennäköisyydellä kulkija tulee osuneeksi norpan pesälle. Melko absurdille tuntuu ajatus MS-potilaista, joiden vaeltelu keväisellä jäällä häiritsee haitaksi asti norppien lisääntymistä. Kiitämme maakuntaliiton edustajia hyvistä esityksistä ja lähdemme kävellen kohti seuraavaa kohdetta, Kenkäveroa. Matkalla käy selväksi, että Mikkelihän on rantakaupunki, mutta monien muiden suomalaisten kaupunkien tapaan rannan ja kaupungin väliin on aikanaan rakennettu rautatie ja maantie, jotka katkaisevat yhteyden rantaan niin visuaalisesti kuin toiminnallisesti. Kenkävero ”Kenkäveron nimen alkuperästä ei ole varmaa tietoa, tarinoita sitäkin useampia. Erään tarinan mukaan entisajan savolaisilla oli tapana panna silloisessa Kenkäveron saaressa kengät jalkaansa kirkkoon mennessään ja riisua ne taas kirkosta palatessaan.” Kenkäveron historia alkaa jo yli 550 vuoden takaa. Paikalle rakennettiin 1400-luvun puolivälissä ensimmäinen papin asumus, joka ei tiettävästi ollut savupirttiä kummempi. Kenkäveronniemen pappila on nähnyt monenlaisia vaiheita. Se on kokenut sekä vuosina 159697 käydyn Nuijasodan verilöylyn että venäläisten sotajoukkojen hävityksen. On vaikeaa kuvitella, että pappilan pihassa on käyty aikanaan verisiä taisteluja. Seisoessani kuuntelemassa arkkitehti Kirsi Kovasen kertomusta alueen vaiheista ihastelen päärakennuksen taidokkaita ja kauniita lehtisahaleikkauksia. Aika, joka jäi Kenkäveron alueeseen tutustumiseen, loppui vääjäämättä kesken. Olisin mielelläni pysähtynyt pidemmäksikin aikaa pappilan viehättävään puutarhaan ihailemaan sen monipuolista koriste- ja hyötykasvien valikoimaa sekä nauttimaan auringonpaisteesta, tuoksuista ja väreistä. Hätäisen puutarhakierroksen lisäksi ehdin sentään pistäytyä keramiikkataiteilija Paula Ruuttusen savipajassa ihastelemassa kippoja ja kuppeja. Saviastioiden lisäksi tekisi mieli ostaa lapsille tuliaisiksi . Kenkäveron kengät impakti 15 Leivintuvan herkkuja, mutta nyt ne pitää jättää hyllyille niin kuin kipot ja kupitkin. Matka on vasta alussa ja tavaroita muutenkin taas kerran liikaa. Tyydyn siis ahmimaan niin kauneutta kuin leipomon herkkuja silmilläni. Mikkelinpuisto Mikkelinpuisto sijaitsee kävelymatkan päässä Kenkäverosta. Ajatuksena Mikkelinpuisto on hieno. Puisto koostuu mallipuutarhaosastoista, jotka sopimuksen tehneet yritykset suunnittelevat ja rakentavat itse. Ikävä kyllä kaikki eivät ole saaneet osastojaan rakennetuiksi ja tasokin vaihtelee. Maisemaarkkitehdin silmin katsottuna kaipaan enemmän kokonaisuuden hallintaa ja yhtenäisyyttä muodostavia elementtejä. Kulkiessani mallipuutarhasta toiseen törmään tuon tuostakin kuitenkin viehättäviin yksityiskohtiin ja ideoihin. Punaisina hehkuvat auringonhatut, luonnonkivistä ladotut kiveysdetaljit, koristeruohot ja erityisesti pöytä, jonka pöytälevyn muodostaa viherkattokasvusto, saavat minut pysähtymään ja kaivamaan kameran laukusta. Mikkelinpuiston ulkomyymälä harkittuine sommitelmineen viehättää. En oikein tiedä, miten suhtautua maalattuihin luonnonkiviin, mutta jotain sympaattista niissä on. Lapsena maalasin kivistä leppäkerttuja ja äiti laittoi ne sitten koristeeksi perennapenkkiin. Mieli yhdistelee asioita ja palauttaa muistoja menneisyydestä. Mikkelinpuistosta Kyyhkylän kartanoon On huikeaa astella samoja polkuja, joita ihmiset ovat käyttäneet vuosisatoja ja -tuhansia sitten. Kyyhkylän kartanon alue muinaisine asuinpaikkoineen ja kaikkine vaiheineen on paikka, joka herättää minussa jollain tapaa syvän kunnioituksen. Tuukkalan, Porrassalmen ja Kyyhkylän seuduilla on liikkunut ihmisiä jo kivikauden aikana 5000 - 6000 vuotta sitten, mistä todisteena ovat kuuluisat muinaiskalmistot. Alueelta on löydetty muistoja myös rautakaudelta, viikinkikaudelta sekä ristiretkiajalta. Kyyhkylää pidetään ensimmäisenä 16 impakti 1·2011 alueena Itä-Suomessa, johon ihminen asettui ja josta käsin asutus on sitten levinnyt. Itäsuomalaisena minua kutkuttaa ajatus, että minunkin esivanhempani olisivat tepastelleet näillä mailla. Varsinainen Kyyhkylän kartano syntyi 1630-luvulla. Nykyinen päärakennus valmistui yksikerroksisena vuonna 1856. Toinen kerros rakennettiin vuonna 1928, kun invalidikodiksi ostettu Kyyhkylä remontoitiin. Kyyhkylä toimi kuntoutussairaalan osastona vuoteen 2003 saakka, jolloin alue rakennuksineen siirtyi Mikkelin kaupungille. Kartano oli tyhjillään, kunnes Kyyhkylä Oy vuokrasi kartanon Mikkelin kaupungilta vuonna 2005 ja remontoi sen nykyaikaiseksi hotelliksi. Uusimpana osana Kyyhkylän pihapiiriä on kesäkuussa avattu hotellirakennus, joka on mielestäni onnistunut ja sopii hyvin pihan muihin rakennuksiin ja miljööseen. Porrassalmen muistomerkki Kävelyretki Porrassalmen taistelun muistomerkille vanhassa kulttuurimaisemassa on sykähdyttävä. Olemme onnekkaita, että saamme tehdä retken loistavassa loppukesän säässä. Matkalla on pakko maistaa puolukoita. Eivät ne ole vielä aivan poimintakypsiä. Ihmettelen maalla kasvaneena sitä, ettei pelloilta ole korjattu heinää eikä viljaa pois. Porrassalmen muistomerkillä arkkitehti Kirsi Kovanen kertoo taistelusta, joka käytiin 12 - 13.6.1789. Porrassalmen taistelu on maineikkain Suomen kamaralla ennen itsenäisyyden aikaa käydyistä taisteluista. Taistelussa 650 suomalaista torjui 5200 miehen suuruisen venäläisten joukon. Porrassalmella käydyistä taisteluista on ammennettu aiheita moniin historiallisiin sotaromaaneihin. Kirsi kertoo, ettei sen ajan sotamiehillä ollut useinkaan sukunimeä, ja niinpä heille sitten piti keksiä nimet. Noilta ajoilta ovat peräisin esim. Tuuva ja Tapper. Tarina kertoo, että Sven Tuuva (Dufva) sai nimensä kyyhkysmäisestä olemuksestaan. Pysähdyn tutkimaan Porrassalmen taistelusta tehtyä infotaulua, jossa on esitetty suomalaisten joukkojen asemat ja venäläisten hyökkäyssuunnat. Eteläisin asema kuului Karjalan Prikaatille. Kotiseuturakkaus on mystinen juttu. Tunnen lievää ylpeyttä suomalaisten ja erityisesti karjalaisten puolesta. Muistomerkiltä rantasaunalle Rantasaunalle mennessä puolivälissä matkaa järjestellään juhlia. Tunnelma on hilpeän odottava. Jään miettimään polun alkupäässä kartanorakennuksen lähellä olevaa leikkipaikkaa, jossa nököttää pari modernia leikkivälinettä hiekalla. Olisiko lasten leikkipaikankin voinut rakentaa kartanon henkeen sopivaksi? Lastenkulttuurikin on kulttuuria ja menneiden aikojen leikit sopisivat kartanoympäristöön paremmin kuin modernit ja pahimmillaan perin tylsät leikkialueet. Laivalaiturin vieressä olevan harmaan, pyöröhirrestä rakennetun rantasaunan terassi on hulppea. Syömme iltapalaa leppoisissa merkeissä päivän tapahtumista keskustellen. Tanssiminenkin tulee puheeksi: retkeläisten joukossa on tanssin harrastajia. Päivi ja Timo innostuvat näyttämään, mitä vieminen paritanssissa tarkoittaa. Minkään vartalonosan ei tarvitse koskettaa toisen vartaloa ja silti lopputuloksena on saumaton yhteistyö ja hallitut kuviot. Katselen ihaillen sulavaa, taianomaista tanssinäytöstä. Melkein harmittaa, kun he lopettavat. Naiset saunovat ensin. Päätän jättää saunan väliin, kun en niin innokas saunoja ole. Istun sen sijaan terassilla nauttien elokuisen illan leppeydestä ja hyvästä seurasta. Jossain välissä laiva saapuu tuutaten laituriin ja tuo joukon kansainvälisiä juhlijoita rantaan. Miesten saunavuorolla havahdumme hämärästä kuuluviin ääniin. Joku nousee rannalle pärskähtäen, mutta sepä ei olekaan norppa vaan Jorppa. Norpasta on tullut selvästi retken teemaeläin. ”Kun on ilta Saimaalla, unhoitan muun. Kaisloihin tuulikin jää haaveiluun. Rintaani rauhan niin tyynen mä saan. Saimaa on iltaisin kauneimmillaan.” Minun mielessäni soi Ilta Saimaalla hämärän hiipiessä ymmärillemme. Sytytellään kynttilöitä. Erkki nukkuu saunan jälkeen istuallaan. Päivä on ollut antoisa, tapahtumarikas ja pitkä, ja ihminen nukkuu siellä, missä hänen on hyvä olla. Puolenyön aikaan meidät häädetään rantasaunalta. On aika antaa periksi. ”Laineiden laulu on rauhoittavaa, kun päivä päättyy ja yö tulla saa.” Lauantai 27.8.2011: Risteily M/S Jaarlilla Herään lauantaihin ajoissa aamuseitsemältä. Aurinko on kiivennyt taas pilvettömälle taivaalle. Jonkinlaisen tietokatkoksen takia aamiaisemme ei olekaan valmiina kahdeksalta. Joudumme siis odottelemaan. Ehdin selata ylimalkaisesti päivän lehdet. Ei mitään hätkäyttävää maailmalta. Gaddafia ei ole vieläkään löydetty, mutta toisaalta se ei jaksa minua kiinnostaa vähääkään Kyyhkylän rauhan keskellä. Kaukana kavala maailma. Maailman tapahtumia enemmän minua kiinnostaa pihalla kasvava tummatulikukka. Sitä pidettiin vielä vähän aikaa sitten ns. ilmentäjälajina, mutta Markku toteaa, että se on yleistynyt viime vuosina niin, ettei enää tiedä, ilmentääkö se mitään varhaista asutusta vai pelkästään vain omaa olemassaoloaan. Varttitunnin aamiaisen odottelu palkitaan. Sinä aikana henkilökunta ja kokki ovat taikoneet meille herkkuja notkuvan aamiaispöydän. Kun aamiainen on syöty, valumme rantaan. Laivalaiturilla meitä ovat vastassa kippari ja perämies. Anne kyselee mahdollisuutta nähdä laivamatkan aikana norppa, mihin Markku toteaa, että varmasti nähdään norppa, kun laitetaan silmät kiinni ja annetaan mielikuvituksen lentää. Kun kaikki ovat paikalla, matka kohti Astuvansalmea voi alkaa. Mieli on odottavan iloinen. Meidät saattelee matkaan kaunis kesäinen sää ja laivan äänekkäät tuuttaukset. Alkumatkan aikana biologi Sirpa Peltonen kertoo meille tekeillä olevasta 1·2011 impakti 17 maisemainventoinnista ja alueen maisema- ja kulttuurihistoriallisista arvoista yhdessä Kirsi Kovasen kanssa. Matka jatkuu Ukonveden, Päähkeenselän ja Juurisalmen kautta Louhivedelle. Louhiveden osuudella hallitus vetäytyy laivan sisätiloihin pitämään kokousta. Puolivälissä aloittamamme hallituksen kokous keskeytyy, kun lähestymme Louhivettä ja Yövettä yhdistäviä Varkaantaipaleen ja Kirkkotaipaleen kanavia. Kanavat rakennettiin hätäaputöinä vuosina 1874-1877. Reunoiltaan kivettyihin kanaviin kuului aikanaan myös puistot, jotka ovat vuosikymmenten saatossa hävinneet kai lähes kokonaan. Astuvansalmi Kirkkotaipaleen kanavan jälkeen olemme Yövedellä. ”Minä näen hirven!” Markku huutaa kiikarit silmillään. Olemme tulleet Astuvansalmeen. Kalliossa, johon maalaukset on tehty, on selvästi nähtävissä ihmisen profiili. Mieleen tulee Etelä-Dakotassa sijaitsevan Rushmore -vuoren graniittiin veistetyt Yhdysvaltain presidenttien kasvot. Astuvansalmen kalliota ei ole kukaan veistänyt, mutta lieneekö kalliokasvo yksi syy siihen, että kivikauden ihmiset alkoivat koristella kalliota maalauksin? Kun seison kallion vierellä tutkimassa maalauksia, tunnen taas syvää kunnioitusta menneitä aikoja ja esi-isiäni. Olo on jotenkin juhlallinen. Kallioon on maalattu muutama selvästi feminiininen hahmo jousen kanssa. Tunnen lievää ylpeyttä sitkeiden pohjanakkojen edessä, jotka eivät kaihtaneet tarttua metsästysvälineeseen saadakseen pesueelleen ruokaa. Ehkä he jopa puolustivat omiaan. Ikiaikaisen sitkeät ja rohkeat esiäidit. Niillä jäljillä olen yrittänyt kulkea minäkin. Tuntuu sille, että pelkän kalliomaalauksiin tutustumisen sijaan olenkin tehnyt pyhiinvaelluksen. Syömme kalakeittoa Astuvansalmen laiturissa. Norppaa ei näy. Sen sijaan Päivi on pulahtanut uimaan. Laivasta ostetun oluen kanssa ei saa mennä maihin syömään, joten jään laivaan niin kuin muutama muukin. Kyltti, joka kieltää omien juomien nauttimisen Kasvot Astuvansalmen kalliossa laivassa, herättää hilpeyttä. Jos laivasta ostaa oluen, niin eikö se siinä maksuhetkellä muutu asiakkaan omaksi? Joku toteaa, että täytyy sitten juoda toisten laseista, kun omaa ei kerran saa juoda. Paluumatkalla pysähdymme Kallioniemessä, jossa sijaitsee professori E.N. Setälän entinen kesähuvila. Harmittaa, ettei kaunis, kulttuurihistoriallisesti arvokas huvilarakennus ole käytössä eikä ympäristöä ole hoidettu. Sen sijaan yrittäjä haluaa keskittää toiminnan rannassa olevaan nukkavierun oloiseen pytinkiin. Palaamme pytingin ohi takaisin laivaan. Louhivedellä tulomatkalla aloitettu hallituksen kokous jatkuu. ”Saimaan saaressa pikkuinen torppa, Istuu portailla Nestori Miikkulainen. Lepokivellään iäkäs norppa Katsoo ystävää ymmärtäen. Suuri Saimaa mut naista sen rannoilta vaan Ei näin tuuliseen saareen saa asettumaan. Kuten norpan, on määrä myös Miikkulaisen Olla sukunsa viimeinen.” Kokouksen jälkeen istun keulassa ja hyräilen Nestori Miikkulaista. Ajatukset palaavat vierailuun maakuntaliitossa ja siihen, miten kehittää keskuksia, jotka eivät kasva. Mieleen nousee myös vuosituhannen lopulla tekemäni arviointityö. Silloin yhtenä huolena oli alueen ikä- ja sukupuolijakauman vinoutuminen, ukkoutuminen, kun nuoret ja naiset lähtevät muualle Etelä-Savosta. Muuan mikkeliläinen miespuolinen haastateltavani kiukustui, kun alettiin keskustella tasa-arvoasioista. Kun selitin, että naisten työ- ja opiskelumahdollisuuksien parantamisella yritetään ehkäistä Nestori Miikkulaisen kaltaisia kohtaloita, haastateltava muutti mielensä tasaarvon edistämisestä. ”Hyvänen aika, jos meiltä naiset lähtee! Eihän elämä ole mitään ilman naisia!” hän parahti. Mitä lähemmäs Kyyhkylää päästään, sitä haikeammalle tuntuu. Kaksi upeaa kesäpäivää ovat pian takana. Laiva tuuttaa ja tullaan laituriin. Kerään tavarani muiden retkeläisten tavoin. Kotimatka alkaa. Päivi menee vielä uimaan. 18 impakti 1·2011 Maisemavaikutusten arviointi – esteettis-visuaalisten vaikutusten arvioinnin mahdollisuuksista ja välineistä EMILIA WECKMAN, MAISEMA-ARKKITEHTI MARK Maisemavaikutusten arviointi tarkastelee maiseman muutosta perustuen maisemaanalyysiin ja visualisointiin. Maisemavaikutusten arviointi on ajankohtaista varsinkin tuulivoimalaitosten ja telemastojen vaikutusten arvioinnissa. M aisemavaikutusten arvioinnissa ollaan tekemisissä toisaalta objektiivisesti arvioitavan fyysisen ympäristön kanssa, toisaalta subjektiivisten tekijöiden, kuten maisemaan kohdistuvien odotusten ja erilaisten arvostusten kanssa. Nämä kaikki ovat merkityksellisiä maiseman arvojen ja ominaispiirteiden määrittämisessä. Maisemavaikutusten arviointi toimii parhaimmillaan niin ympäristövaikutusten arviointityössä kuin muussakin suunnittelutyössä konkreettisena apuvälineenä, jolloin voidaan tarkastella esimerkiksi erilaisten vaihtoehtoisten ratkaisujen vaikutuksia. Maisemavaikutusten arviointiin liittyvät visualisointikuvat ovat keskeistä osallistumista ja tiedottamista tukevaa materiaalia. Maisema-termillä erilaisia merkityksiä Lainsäädännössä maisema- sanalla tarkoitetaan nykyisellään näkymän tai maisemakuvan synonyymiä, ei niinkään sanan laajempaa merkitystä, joka on vallalla esim. maisema-arkkitehtuurialan piirissä. Maisema-arkkitehtien mieltämänä maiseman käsite pitää sisällään myös maisematekijät kuten maaperän, vesistöt ja kasvillisuuden, jotka on YVA- laissa eritelty luontotekijöiksi. Maiseman ominaisuudet ja arvot pohjana muutoksen arvioinnille Maisemavaikutusten arviointi tarkastelee muutosta – esimerkiksi rakentamisen myötä tapahtuvaa muutosta. Jotta muutoksen arviointi olisi mahdollista, on aluksi tarpeen määrittää tarkastelun kohteena olevan maiseman ominaispiirteet ja arvot. Sen jälkeen täytyy arvioida minkälaisia ovat muutoksen aiheuttavan elementin kuten rakennuksen, rakennelman tai esimerkiksi kaavan ominaisuudet. Tämän jälkeen voidaan arvioida muutoksen laatua. YVA:n yhteydessä maisemavaikutusten arvioinnissa puhutaan nimenomaan visuaalisten vaikutusten arvioinnista. Tällöin ovat tarkastelun kohteena erityisesi maisemakuvan ja maisematilan ominaisuudet. Tila-analyysi ja maisemakuvan analyysi yhdessä tuottavat tietoa maiseman visuaalisista ominaisuuksista. Maisema-analyysi visualisoinnin pohjana Vaikutuksia arvioiva maisemaselvitys on yleensä kaksivaiheinen. Maisemaanalyysin avulla selvitetään olemassa olevan maiseman luonnetta ja tilaa. Esimerkiksi maisemakuvan yhtenäisyyttä, vaihtelevuutta, pieni- tai suuripiirteisyyttä, väri- ja materiaalimaailmaa sekä maiseman havainnoimiseen ja maisemassa orientoitumiseen liittyviä asioita kuten näköalapaikkoja, näkymätyyppejä ja maamerkkejä. Maisemavaikutusten selvittämisen lähtökohdaksi tulee pystyä tunnistamaan ja rajaamaan suunnittelualueen maisemalle merkityksellisiä ja luonteenomaisia sekä arvokkaita piirteitä. Visualisointien avulla on mahdollista tarkastella ja kuvittaa maisemassa tapahtuvaa visuaalista muutosta. Parhaimmillaan maisema-analyysi toimii visualisointiselvityksen taustatietona, jolloin visualisoinnissa tulee erityisesti tarkastella muutosta suhteessa tutkittuihin maiseman ominaisuuksiin ja arvoihin. Maisemavaikutusten kannalta olennaisia tekijöitä ovat esimerkiksi tuulivoimalahankkeiden yhteydessä ympäröivän maiseman ominaisuuksien ohella voimalaryhmän muoto ja sijainti ja tuulivoimaloiden koko, jotka kaikki vaikuttavat tuulivoimaloiden näkyvyyteen. Maisemavaikutukset arvioidaan usein liian pinnallisesti Maisemavaikutusten arviointi jää valitettavasti edelleenkin monien hankkeiden yhteydessä lapsipuolen asemaan. Jopa sellaisissa tapauksissa, kuten tuulivoima- ja mastohankkeet, jossa merkittävimmät vaikutukset ovat juuri maisemavaikutuksia. Maisemakuvan kokonaisarviointi ja maiseman esteettis-visuaalinen tarkastelu vaatii ammattitaitoa. Selvitystöitä tehdään valitettavan usein liian pienillä resursseilla ja puutteellisella asiantuntemuksella. Tällöin maisemavaikutuksia ei ole arvioitu tarvittavalla laajuudella tai tarkastelu on jäänyt liian yleispiirteiselle, yleistävälle tasolle, eikä paikallisia ominaispiirteitä ole otettu huomioon. Dominanssi olisi tärkeä työkalu Korkeiden rakennelmien, kuten tuulivoimala- ja mastorakentamishankkeiden 1·2011 selvityksessä tarkastellut tuulivoimalat olivat kokonaiskorkeudeltaan 120 metriä, kun tällä hetkellä suunnitteilla olevat 3 MW:n ja 5 MW:n voimalat suunnitellaan selvästi korkeammiksi - n. 180 m korkeiksi. Tästä syystä dominanssityökalun laajemman käytön lisäksi olisi korkea aika myös päivittää vyöhykkeiden arvoja. Vyöhykearvojen päivittäminen olisi tärkeätä tutkimus- ja selvitystyötä, jota voisivat tehdä maisemaasiantuntijat. Alla on esimerkkejä dominanssivyöhykkeiden soveltamisesta Pohjoismaissa. Telemasto dominoi ympäristön maisemaa 9-12 kertaa korkeutensa etäisyydelle. kohdalla yksi toimivista työkaluista maisemavaikutusten arvioinnissa on dominanssivyöhykkeen määrittely, joka on visuaalisten vaikutusten arviointiin käytettävä väline ja se tarjoaa tietoa vaikutuksista helposti ymmärrettävässä muodossa. Dominanssivyöhykettä tulisi käyttää laajemmin kuin sitä käytetään nykyisin. Tanskassa ja Ruotsissa on 1990-luvun lopulla maisemaselvitysten pohjalta määritelty tuulivoimaloille visuaalisen vaikutuksen vyöhykkeitä. Lisäksi vastaavanlaisia on laadittu Norjassa telemastojen vaikutusten tarkasteluun. Rakenteiden näkyvyyttä on arvioitu suhteessa niiden korkeuteen ja toisaalta ympäröivän maiseman ominaispiirteisiin. Selvitysten pohjalta voidaan esimerkiksi yleisesti todeta, että 5–7 km on suuren kokoluokan tuulivoimaloille etäisyys, jota kauempana niiden dominanssi maisemaan vähenee. Näiden etäisyyskriteerien todettiin soveltuvan yleisellä tasolla myös Suomessa, kuten Helsingin tuulipuiston maisema- ja kaupunkikuvallisessa selvityksessä v. 2001. Kuitenkin nykyiset suuntaa-antavat visuaalisen vaikutuksen vyöhykkeet on laadittu aikana, jolloin korkeimmat tuulivoimalaitokset ovat olleet selkeästi nykyistä pienempiä. Esimerkiksi Helsingin Telemaston vaikutukset kolmeen vyöhykkeeseen Norjassa Norjalaisessa selvityksessä sovellettiin telemaston visuaalisia vaikutusalueita kolmessa luokassa seuraavasti: 1) Maston lähivyöhyke on noin kolme kertaa maston korkeus, millä alueella mastorakennelma hallitsee visuaalisesti täysin ja alueella täytyy nostaa katseensa nähdäkseen maston kokonaisuudessaan; 2) Dominanssivyöhykkeellä, joka on noin 9–12 kertaa maston korkeus, masto hallitsee maisemakuvaa, mutta mastorakennelma ei täytä koko näkökenttää; 3) Näkyvyysvyöhyke ulottuu dominanssivyöhykkeen reunalta niin pitkälle kuin masto näkyy, tällä alueella masto asettuu yleensä osaksi maisemakuvaa ja maston kokoa voi olla vaikea määrittää kaukaa havainnoituna. Nämä raja-arvot ovat kuitenkin suuntaa antavia ja niihin vaikuttavat monet seikat. Tuulivoimaloiden vaikutuksista useita luokitteluja Ruotsissa on arvioitu tuulivoimalan dominoivan maisemaa, kun on avoin näkymä ja selkeä ilma, 10 kertaa napakorkeutensa etäisyydelle ulottuvalla alueella ja sen arvioidaan näkyvän 400 kertaa napakorkeutensa etäisyydelle. Esimerkiksi napakorkeudeltaan 65 m tuulivoimala dominoi 650 m:n etäisyydelle ja näkyy 26 km:n etäisyydelle. Tanskassa 1 MV:n tuulivoimalatyypeille, joiden kokonaiskorkeus on 83 m, vaikutusalue jaettiin selvityksessä impakti 19 neljään luokkaan seuraavasti: Lähialue, 0–7,5 km, tuulivoimalat näkyvät selkeästi rannalta; Välialue, 7,5–12,5 km, tuulivoimalat näyttävät ”pieniltä” rannalta nähtyinä, mutta suuri lukumäärä tekee niistä hyvin näkyviä; Kaukoalue, 12,5–25 km, tuulivoimalat näyttävät olevan kaukana, ja ne katoavat osittain horisonttiin; Näkymättömyysalue, yli 25 km, tuulivoimalat voi vielä erottaa, mutta ne ovat käytännössä näkymättömissä. Eräässä toisessa tanskalaisessa tuulivoimaselvityksessä, jossa voimalan korkeus oli 90 m, vaikutusvyöhykkeet jaettiin myös neljään visuaaliseen luokkaan, mutta seuraavasti: lähialue, 0 – n. 3 km, tuulivoimala on kaikentyyppisissä maisemissa dominoiva elementti; välialue, n. 3–(6–7) km, tuulivoimala näkyy hyvin, mutta on vaikeaa hahmottaa voimalan kokoa (iso voimala kaukana, vai pieni lähellä); kaukoalue, (6–7) – (10–12) km, tuulivoimala näkyy selvästi, mutta maiseman muut elementit vähentävät dominanssia; ulompi kaukoalue, >(10-12) km, tuulivoimala näyttää pieneltä horisontissa, ja maiseman muut elementit vaikuttavat siten, että voimalaa on vaikea huomata/ hahmottaa. LÄHTEET: Weckman, Emilia. Tuulivoimalat ja maisema. Suomen Ympäristö 5/ 2006, Ympäristöministeriö Energistyrelsen 1994/2. Vindmøller i danske farvande – en undersøgelse af de visuelle forhold ved opstilling af vindmøller på havet. Energistyrelsen, Miljø- og Energiministeriets udvalg om havbaserede vindmøller, 12/1994, Danmark. Vindkraftsutredningen 1998. Vindkraften- en ren energikälla tar plats. Vindkraftsutredningen, SOU 1998:152- Lägesrapport december 1998 , Sverige. Miljø- og Energiministeriet 1996. Opstilling af store vindmøller i det åbne land – en undersøgelse af de visuelle forhold. Miljø- og Energiministeriet, 12/1996, Danmark. 20 impakti 1·2011 YVA-päivä 2011 esitelmät ja paneelikeskustelu YVA-päivät pidettiin 24.3.2011 Pasilassa Etelä-Suomen aluahallintoviraston Helsingin toimipaikassa. YVA-päivät avasi juuri samana päivänä puheenjohtajana aloittanut Nunu Pesu. YVA-päivillä pidettyjen esitysten sekä paneelikeskustelun anti on esitetty lyhyesti alla. Nämä lyhennelmät ovat kirjoittajien omia tulkintoja eivätkä esitelmien pitäjät ole tarkistaneet niitä. YVA-päivän avaus YVA-lain toimivuusarviointi takana – mitä edessä? alueelliset ympäristökeskukset käsittelevät YVA-asioita eri tavoilla, tätä toivotaan selkeytettäväksi. Ympäristöselvitykset ovat yleispiirteisiä. Toiveena on, että tulevaisuudessa olisi käytössä enemmän valtakunnallisesti laajoja ja tarkkoja ympäristöselvityksiä tukemaan suunnittelua ja sen arviointia. LYHENNELMÄ: TANELI POUT VAARA, TEKNIIKAN KANDIDAAT TI SOVA:n mahdollisuudet? – katsaus suunnitelmien ja ohjelmien vaikutusten arviointiin Vasta toimeensa astunut Yva ry:n uusi puheenjohtaja Nunu Pesu toivotti yleisön tervetulleeksi. YVA-päivä on vuosien mittaan vakiintunut perinteeksi, josta on muodostunut jo eräänlainen itsestäänselvyys ympäristövaikutusten arvioinnista kiinnostuneiden keskuudessa. Tällä kertaa yleisöä oli kokoontunut paikalle noin 140 henkeä, johon jälleen lukeutui niin ensikertalaisia kuin jopa historian kaikille YVA-päiville osallistuneita konkareita. Uusi puheenjohtaja halusi muistuttaa, että yhdistys on olemassa jäseniään varten ja hallitus toimintaan tarvittava työrukkanen. Pesu totesi myös, että yhdistyksen toimintaa on hyvä kehittää jatkuvasti ja kannusti siksi jäsenistöä keskustelemaan kaikista Yva ry:tä koskevista ajatuksistaan hallituksen jäsenten kanssa. LYHENNELMÄ: MARI SOINI, MAISEMA-ARKKITEHTI YO Ympäristöministeriön neuvotteleva virkamies Seija Rantakallio esitteli 2010 julkaistun YVA-lain toimivuusarvioinnin seurauksena tehtävää YVA-lain kehittämistyötä. YVA-laki on ollut voimassa syyskuun alusta 1994 – lähes 17 vuotta. Sen taustalla on EU:n YVA-direktiivi vuodelta 1985 ja Espoon YVA-yleissopimus vuodelta 1997. Ympäristöministeriö teki 2010 toimivuusarviointikyselyn 150 taholle, joista 39 vastasi kysymyksiin. Selvitys on osa YVA-lain kehittämistyötä. Yleisesti ottaen lakiin on oltu tyytyväisiä. YVA-menettelyllä pyritään edistämään tiedonsaantia ja ottamaan kansalaismielipiteet huomioon. Kyselyn mukaan järjestelmä nähdään nykymuodossaan toimivaksi. YVA-lain kehitystyössä on ollut tavoitteena YVA-lain ja maankäyttö- ja rakennuslain (MRL) suhteen selkeyttäminen. Toiveina on esimerkiksi aikaistaa YVA:n aloittamista ja päivittää lainsäädäntöä. Huomioina on myös ollut, että Ympäristöministeriön neuvotteleva virkamies Lasse Tallskog käsitteli esitelmässään lakia viranomaisten suunnitelmien ja ohjelmien ympäristövaikutusten arvioinnista eli SOVA-lakia. SOVA-menettelyllä tuetaan suunnitelmia koskevaa päätöksentekoa ja vuorovaikutusta, kuten YVA-menettelyssäkin. SOVA-laki tuli voimaan EU:n direktiivin mukaisesti kesäkuun alussa 2005. EU:n komissio arvioi SOVA:n laatuominaisuuksia viiden vuoden välein. 1·2011 Viimeisen tuoreen arvion mukaan SOVA on parantanut suunnittelun organisointia sekä rakennetta. Se on myös lisännyt vuorovaikutusta ja yhteistyötä viranomaisten ja yleisön välillä. Myös SYKE on arvioinut ympäristövaikutusten laatua. Sen mukaan SOVA-laki on toteutunut, mutta sen puutteita ovat sisältövaikutusten sekä vaihtoehtoistarkastelujen vähäisyys ja kokonaisvaikutusten arvioinnin epäselvyys. SOVA-lainsäädäntöä on sovellettu mm. valtakunnalliseen alueidenkäyttösuunnitelmaan, maakuntaohjelmiin ja suo- sekä saimaannorppien suojelustrategiaan. Myös pääkaupunkiseudun liikenteestä on arviointi vireillä. Myös politiikkatoimien vaikutuksia arvioidaan sekä kansallisesti että EU-tasolla. Haasteena on SOVA:n kehittäminen suunnittelun tukijana ja niiden vaikuttavuuden parantaminen. Näihin voidaan päästä koulutuksella, ohjeistuksella, tutkimuksella ja muulla yhteistyöllä. SYKE järjestää seminaarin suunnitelmien ja ohjelmien ympäristövaikutusten arvioinnista to 24.11.2011 klo 9:00-16:00. LYHENNELMÄ: TANELI POUT VAARA, TEKNIIKAN KANDIDAAT TI Tuulivoimahankkeisiin vauhtia yleiskaavalla – yleiskaavoitus tuulivoimahankkeissa Raahessa Raahen kaupungin kaavoituspäällikkö Kaija Seppäsen puheenvuoro tarjosi kaupungin näkökulman projektimalliin, jossa yleiskaavoitus on ajoitettu YVA-menettelyn kanssa rinnakkain tapahtuvaksi. Kunnan alueella on useita keskenään samankaltaisia YVA-hankkeita yhtäaikaisesti meneillään. Perämeren pohjukka on erinomaisten tuuliominaisuuksiensa vuoksi tämällä hetkellä tuulivoiman painopistealue Suomessa. Pohjois-Pohjanmaan maakuntakaavassa on osoitettu maatuulivoimalle soveltuvia alueita ja Keskija Etelä-Pohjanmaan osalta maatuulivoimaselvitys on ollut tekeillä. Kaavoituspäällikkö Kaija Seppänen kertoi Raahen kaupungin omasta tuulivoimaselvityksestä, jossa selvitettiin Raahen alueella maatuulivoiman tuotantoon mahdollisesti soveltuvia alueita kootusti. Selvitys ajoittui pääosin vuodelle 2009 ja se esiteltiin alkuvuodesta 2010. YVA-menettelyn tarvetta arvioitiin jo alustavassa tuulivoimaselvityksessä, ja kunkin mahdollisen hankealueen todettiin olevan sellainen, että YVA-menettelyä edellytetään. Seppänen kertoi, että Raahen alueella on yhtäaikaisesti vireillä kuuden eri toimijan tuulivoimaa koskevat YVA-prosessit. Lisäksi tuulivoimahankkeiden ohella Raahen alueella on ollut vireillä myös muita suuria hankkeita, kuten Raahen kultakaivos ja Fennovoiman ydinvoimalaitoshanke. Raahen kaupungin kokemukset yhteistyöstä tuulivoimatoimijoiden ja hankevastaavien kanssa ovat olleet erittäin hyviä. Seppäsen mukaan erityisen toimiva ja kiitetty tiedotus- ja keskustelukanava on ollut Raahen kaupungin kahdesti vuodessa järjestämä tuulivoimaseminaari, joka kokoaa yhteen kaikki Raahen seudun tuulivoimatoimijat ja kaupungin edustajat. Aikataulutus on ollut erityisen tärkeässä osassa usean hankkeen edetessä yhtäaikaisesti. Seppänen kertoi, että kaavoituksen ja YVA-prosessin aikataulujen yhteensovittamisesta saatiin kokemuksia jo Raahen kultakaivoshankkeessa, jossa aikataulujen yhdistäminen onnistui hyvin. Kunkin hankkeen osalta YVA-päätös ja kaavoitusaloite tehdään yhtäaikaisesti. YVA-ohjelma asetetaan yhtä aikaa osayleiskaavan osallistumis- ja arviointisuunnitelman kanssa nähtäville ja lausunnoille. Vastaavasti myöhemmin impakti 21 samanaikaisesti nähtävillä ovat YVA-selostus ja osayleiskaavaluonnos. YVA-konsultin valitsee hankevastaava, mutta koska kaupunki kuitenkin vetää ympäristövaikutustenarviointiprosessia ELY-keskuksen ja hankevastaavan kanssa, Seppänen näki puutteeksi kaupungin vähäiset vaikutusmahdollisuudet YVA-konsultin valinnassa. Aikataulutuksen yhdistäminen tarjoaa monia etuja. Seppänen huomautti, että YVA-menettelyn kautta saadaan kaavaluonnoksen pohjalle erittäin kattavat ja hyvät selvitykset. Selvitysaineisto tulee täten monipuolisesti hyödynnettyä ja kaavaluonnosvaihtoehtoja voidaan laatia useampia. Myös osallisena oleville yksityishenkilöille aikataulujen yhteensovittaminen on edullista, sillä yleisötilaisuuksissa voi samalla kertaa tutustua sekä YVA-prosessiin että kaavoituksen tilanteeseen. Näin hanke kokonaisuudessaan aukeaa osallisille helpommin. Yhdellä kertaa esittely on siksi selkeää ja tehokasta kaikille osapuolille. Osayleiskaavaluonnosta ei saa viedä eteenpäin ennen yhteysviranomaisen YVA-selostuksesta antamaa lausuntoa. Seppänen muistutti, että lausunto saattaa vielä edellyttää YVA-prosessin sisällön täydentämistä ja vasta yhteysviranomaisen lausunnon jälkeen voidaan aloittaa osayleiskaavaehdotuksen virallinen laadinta. Osayleiskaavan tulee olla lisäksi hyvin tarkka ja tiedon myllyjen sijoittelusta ja teknisistä ominaisuuksista tulee olla tarkasti tiedossa, jotta osayleiskaavan perusteella voidaan aikanaan myöntää rakennusluvat. Raahen kaupunkia on kritisoitu hankkeiden suuresta määrästä, mutta Seppäsen mukaan on muistettava, että YVAprosessin myötä jotkut hankealueet tulevat jäämään pois toteutusvaiheesta. Yhteistyö Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskuksen kanssa on ollut kaupungin näkökulmasta hyvää ja hedelmällistä, Raahen kaavoituspäällikkö Kaija Seppänen kertoi. LYHENNELMÄ: MARI SOINI, MAISEMA-ARKKITEHTI YO 22 impakti 1·2011 Tuulivoimahankkeisiin vauhtia yleiskaavalla – toimijan kokemuksia tuulivoimakaavoituksesta Suunnittelupäällikkö Hannu Kemiläinen TuuliWatti Oy:stä antoi puheenvuorossaan toimijan näkökulman tuulivoimakaavoitukseen. Kemiläinen edustaa S-ryhmän omistamaa TuuliWatti Oy:tä, jonka tavoitteena on rakentaa Suomeen merkittävä määrä tuulivoimaa- 240 MW vuoden 2015 loppuun mennessä. Ensimmäiset TuuliWatti Oy:n tuulivoimahankkeet on aloitettu vuonna 2009 ja ensimmäisenä valmistui tuulivoimala Porin Tahkoluotoon. Kemiläinen kertoi, että vireillä on kymmenen tuulivoimapuiston kehitystyö. Suurimmat hankkeet sijoittuvat tällä hetkellä Perämeren pohjukkaan, Pohjois-Pohjanmaalle, Satakuntaan ja Lappiin. Lisäksi pienempiä hankkeita on vireillä EteläSuomessa, missä laajoja tuulivoimaloille soveltuvia alueita on hankalampi löytää. Erikokoiset hankkeet ovat edenneet toisistaan poikkeavien prosessien kautta. TuuliWatti Oy:n pienemmät hankkeet, jotka käsittävät yhdestä kolmeen voimalaa, ovat yleensä ratkaistu suunnittelutarveratkaisulla. Isommissa alle kymmenen voimalan hankkeissa kyseeseen ovat tulleet yleiskaavoituksen keinot. Suurissa yli kymmenen voimalan hankkeissa on tarpeen ollut sekä YVAettä kaavamenettelyt. Pohjois-Pohjanmaan liitto käynnisti vuonna 2010 Pohjois-Pohjanmaan ja Keski-Pohjanmaan manneralueen tuulivoimaselvityksen. Kemiläinen esitteli tätä Euroopan aluekehitysrahaston osittain rahoittamaa hanketta, jossa on mukana pohjois-pohjanmaalaisia kuntia sekä yksityisiä yrityksiä. Hankkeessa on perustettu ohjausryhmä ja valmisteleva työryhmä, joissa Kemiläisen mukaan on jo käyty hedelmällisiä keskusteluja. Hankkeella luodaan tuulivoiman tuotannolle suotuisa toimintaympäristö Keski- ja Pohjois- Pohjanmaalla ja samalla edistetään tuulivoiman tuotannon suuntautumista alueille, joissa ympäristöhaitat jäävät vähäisiksi, Kemiläinen kertoi. Kemiläisen mukaan maakunnallisessa tuulivoimakaavoituksessa on otettava huomioon, kuinka yhtenäistä maakunnallinen suunnittelu on eri osissa maata. Suuret yli kymmenen voimalan tuulivoima-alueet otetaan huomioon maakuntakaavassa. Kemiläinen toivoi, ettei tämä kuitenkaan heikentäisi pienempien kohteiden asemaa, sillä yksittäisetkin voimalat voivat olla paikallisesti tärkeitä. Tuulivoimakaavoitukseen liittyy tuulivoimatoimijan näkökulmasta monenlaisia kysymyksiä. Kemiläisen kokemusten mukaan hankkeesta vastaavan rooli vaihtelee hieman eri ELY-keskusten välillä. Kaavoitusmenettelyn osalta hän esitti kysymyksen, että kenen päätös kaava-alueen rajauksen tulisi olla: hankevastaavan, kunnan vai ELY-keskuksen? Lisäksi Kemiläinen pohti myös, mitä kaikkea tuulivoimakaavaan tulisi merkitä ja kuinka esimerkiksi voimajohtojen osalta tulisi menetellä. Suunnittelupäällikkö Hannu Kemiläinen päätti esityksensä esimerkeillä TuuliWatti Oy:n monen tyyppisiä hankkeista mm. Iin kunnassa ja Porissa. LYHENNELMÄ: MARI SOINI, MAISEMA-ARKKITEHTI YO Tuulivoimahankkeisiin vauhtia yleiskaavalla – kommenttipuheenvuoro Ylitarkastaja Nunu Pesu ympäristöministeriöstä antoi puheenvuorossaan kommentteja Raahen kaupungin ja TuuliWatti Oy:n esityksiin. Pesu totesi Raahen seudulla olevan valtavasti hankkeita meneillään. Hänen mielestä Raahen tilanne vaikuttaa kuitenkin hallitulta kokonaisuudelta, jonka taustalla vaikuttaa kaupungin vahva rooli hankkeiden järjestelyssä. Hänen mukaansa on hieno saavutus, jos aikataulut saadaan pitämään näin monessa hankkeessa. YVAmenettelyn ja kaavoituksen yhdistäminen on hyvä asia, joka varmasti helpottaa asiaan perehtymistä myös osallisten kannalta. Maankäyttö- ja rakennuslain muutos astui voimaan 1.4.2011. Se mahdollistaa tuulivoimarakentamisen perustumisen tietyin edellytyksin suoraan yleiskaavaan. Pesu muistutti kuitenkin, ettei tuulivoimayleiskaava aina ole automaattisesti oikea kaavamuoto. Esimerkiksi pienet muutaman voimalan hankkeet voivat edetä suunnittelutarveratkaisulla. Pesu muistutti, että päätös ja vastuu kaavan laatimisesta on aina kunnan, mutta yhteistyö ELY-keskuksen ja toimijoiden kanssa on tärkeää. Pesu kertoi, että uusi tuulivoimarakentamista koskeva ohjeistus on valmisteilla. Uutta ohjeistusta laadittaessa toimintaympäristön muutokset on Pesun mukaan otettu huomioon ja ohjeet tulevat antamaan tukea kaavoitukseen, vaikutusten arviointiin ja lupamenettelyyn. Tarkoitus on, että ohjeistus vastaisi monipuolisesti kysymyksiin, joita YVA-päivän tuulivoimaa koskevissa puheenvuoroissakin nousivat esiin. Näitä kysymyksiä ovat muun muassa suojaetäisyyksien ja lentoesterajoitusten huomioon ottamiseen liittyvät seikat sekä kysymys siitä, millaiset hankkeet tulisi ottaa mukaan maakuntakaavoihin. Suosituksia, kaavakarttaesimerkkejä ja hyviä käytäntöjä kerätään uuden ohjeistuksen avuksi. Työryhmän määräaika uudelle ohjeistukselle on 30.4.2011, minkä jälkeen ehdotus ohjeistukseksi 1·2011 lähtee lausunnolle. Lausuntojen pohjalta laaditaan ja julkaistaan aikanaan ympäristöministeriön ohjeistus. Pesu tiivisti, että tavoitteisiin nähden tuulivoiman rakentaminen Suomessa on toistaiseksi edistynyt hitaasti ja siksi osayleiskaavojen myötä toivotaankin vauhditusta tuulivoimalla tuotetun sähkön määrän kasvuun. LYHENNELMÄ: MARI SOINI, MAISEMA-ARKKITEHTI YO YVA maisemasuunnittelun opetuksessa Maisema-arkkitehtuurin professori Maija Rautamäki Aalto-yliopistosta kertoi YVA-päivään osallistujille maisemaarkkitehtuurin koulutusohjelmassa valittavana olevasta ympäristövaikutusten arviointikurssista. Kurssille osallistuu pääasiassa maisema-arkkitehtuurin opiskelijoita, mutta vuosittain kurssille osallistuu myös muutamia muiden koulutusalojen, kuten maanmittauksen ja kauppatieteiden opiskelijoita. Puoli vuotta kestävän kurssin suorittaa vuosittain 7-12 opintojensa loppuvaiheessa olevaa opiskelijaa. Kurssilla opiskelijat tutustuvat YVAprosessiin niin teoreettisten luentojen kuin käytännön harjoitusten kautta. Kurssilla kiinnitetään erityishuomiota niihin YVA-prosessin osiin, jotka koskettavat maisema-arkkitehdin ja arkkitehdin työkuvaa. Kurssin tavoitteena on opettaa opiskelijoille käytännön tietoja ja taitoja työelämää varten. Harjoituksissa opiskelijat perehtyvät valitsemiinsa valmiisiin YVA-ohjelmiin ja-raportteihin, joiden pohjalta he laativat harjoitustöitä. Harjoitustöissä kiinnitetään erityishuomiota siihen, kuinka maisema- ja kulttuurihistoriaa sekä kulttuuriympäristöä ja luontoa on käsitelty ohjelmissa ja raporteissa. Ryhmätyönä kurssilaiset tekevät valitsemastaan valmiista YVA-ohjelmasta maisemavaikutusten arvioinnin, joka pohjautuu monipuoliseen ja-vaiheiseen maisema-analyysiin. Ryhmätyö esitellään muille kurssilaisille ja kurssin vetäjille, jotka kommentoivat työtä yhteysviranomaisen ja osallisten näkökulmista. Useita vuosia kurssia vetänyt Rautamäki totesi voineensa seurata, kuinka YVAohjelmat ovat kehittyneet vuosien varrella. Tosin maiseman käsittelyssä hän ei ole huomannut tapahtuneen suuria muutoksia. Kurssi järjestetään nykyisin englannin kielellä ja kurssille kaivataan uusia vierailevia luennoitsijoita. Rautamäki kertoi hyötyneensä Yva ry:stä kurssia järjestäessään, sillä esimerkiksi yhdistyksen Internet-sivuilta on saatu tarvittavia lähdeaineistoja ja yhteystietoja. impakti 23 vaikuttavuuden arviointia. Keskeisenä asiana oli se, että miten resurssien allokoinnilla (kohdentamisella) ja keinojen yhdistelmillä tuotetaan parhaiten tavoitteita vastaavia vaikutuksia. Arvioinnissa tarkasteltiin pääosin ylläpitoja hoitotoimien resursointia, joka koskee jatkuvaa toimintaa. Arviointi tehdään sekä ex-ante (etukäteis-) että expost (jälkikäteis-)-arviointina. Apukeinona työssä ovat vaikutuskuutio (mitä vaikutuksia tavoitellaan), joka sisältää välittömät vaikutukset ja keinokuutio (millä keinoilla niitä pyritään tuottamaan), joka muodostuu useasta osasysteemistä sekä vaikutusketju (mikä on kuhunkin keinoon panostettujen resurssien ja sillä tuotettujen vaikutusten välinen yhteys). Arviointimenettelyn kehittäminen mahdollistaa vaikutusten kokonaisvaltaisen tarkastelun, realististen ja läpinäkyvästi perusteltujen tavoitteiden asettamisen sekä vaikutuksiin perustuvan resurssien käytön ohjauksen. Vaikutusketjuista tuotetaan tietoa sekä rahoituksen että vaikutusten välisestä yhteydestä ja ohjauksessa hyödynnetään LYHENNELMÄ: TIINA JUNTUNEN, tuota tietoa. YHTEISKUNTATIETEIDEN YO Vaikutusketjujen rakentaminen ohjelman osasysteemeille on arvioinnin peResurssien allokointi rusedellytys. Jos vaikutusketjuja ei osata rakentaa edes yksinkertaisena ”laaja vaikuttavuus osana tikkoleikkinä” (rahoitus – toimenpiteet vaikutusten arviointia – fyysisen tilan muutos – välittömät vaikutukset), ei numeerinen arviointi ja kokonaisuuden tarkastelua tukevien laskentamallien kehittäminen voi onnistua. Vaikutusketjujen rakentamisessa onkin mahdollisuus paljastaa ja konkretisoida tietopuutteita. Raportissa esitetään arviointi- ja ohjausmenettelyn periaatteet, sen rakennusprosessin vaiheet, esimerkkejä arviointitekniikoista ja hahmotelmia tulosten hyödyntämisestä. Systemaattisella mallintamisella ei tähdätä päätöksiä tekevään automaattiin vaan ihmisten päätöksentekoa tukevaan käytettävisDos. FT Joonas Hokkanen, Ramboll sä olevan tiedon jäsentämiseen ja anaFinland Oy:stä kertoi Liikenneviras- lysointiin. tolle tehdystä selvityksestä, jonka taLYHENNELMÄ: ELINA EKROOS, voitteena oli kehittää ohjelmatason MAISEMA-ARKKITEHTI YO 24 impakti 1·2011 Ympäristövaikutusten arvioinnin kehittämis- ja osaamiskeskus YVAKO Markku Kuitunen Jyväskylän yliopistosta kertoi yliopiston YVA kehittämisja osaamiskeskuksesta. Lähtökohtana keskukselle on ollut Jyväskylän yliopiston Bio- ja ympäristötieteen laitoksen YVA-opetus, joka alkoi v. 2001. Vuodesta 1994 yliopistolla on ollut ympäristötiede ja-teknologia pääainekokonaisuus. YVA-professuuri vakinaistettiin v. 2004 ja siihen valittiin aiemmin määräaikaista tointa hoitanut Markku Kuitunen. YVA-opetuksen tuloksena on valmistunut 49 perustutkinnon suorittanutta (10 gradua tulossa 2011), 4 tohtoria ja 1 lisensiaatti, lisäksi 3 tohtorinväitöskirjaa on valmistumassa lähiaikoina. Opintoihin kuuluu ympäristötieteen perus- ja aineopinnot, ympäristöekologia, YVA-opintoja 18 op, lisäksi kaavoitusta ja maankäyttöä ja niihin liittyvä SOVA. YVAKO:a edeltäneet tutkimukset ovat seuraavat: » Effectiveness of Environmental Impact Assessment (EFEIA) – Suomen Akatemia 2005–2008; » Ympäristövaikutusten arviointimenettelyn laatu ja vaikuttavuus – Maj ja Tor Nesslingin Säätiö 2008 – 2009; » Ympäristövaikutusten arviointimenettelyn vaikuttavuus. – Maj ja Tor Nesslingin Säätiö 2003–2005; » Kansalaisosallistuminen ympäristöpäätöksenteossa – politiikkaverkostot suomalaisessa ympäristöpolitiikassa (Pekka Hokkanen) – Suomen Akatemia 2010–2013. Keski-Suomen Liitto myönsi EAKR – rahoituksen ajalle 17.5.2010 – 31.3.2012 YVAKO-keskuksen toimintaedellytysten kartoittamiseen ja keskuksen perustamiseen Jyväskylään, todennäköisesti yliopiston alle. Hankkeelle on tehty nettisivut ja logo. (http://yvako.jyu.fi) Keskukseen suunniteltuja tehtäviä ovat mm. YVA-alan koulutus (hallinto, toiminnanharjoittajat, suunnittelijat, opetushenkilöstö), YVA-neuvonta (yritykset, hallinto, asukkaat), alan tieteellinen tutkimus ja opetus (jatkuu yliopiston puitteissa), YVA:n kehittämistehtävät ja auditointipalvelun sekä laajana kokonaisuutena YVA tietopankin luominen. Tietoa on paljon saatavilla nykyään netissäkin, mutta ELY-keskusten muodostaminen hajautti tiedon eri paikkoihin. Käytännössä tehtävät tukevat moniarvoista suunnittelukulttuuria, ympäristöalan kasvua sekä YVA-velvollisten toiminnanharjoittajien että asukkaiden toimintaedellytyksien parantamista ympäristökysymyksissä. Tarkoituksena on parantaa YVA-tietoisuutta ja laatua sekä luoda oppimateriaalia, esim. suomenkielisen YVA-oppaan tekeminen. Hanketta varten projektiryhmä on tutustunut Ruotsin ja Tanskan vastaaviin keskuksiin. Ruotsin keskus sijaitsee Uppsalan maatalousyliopiston yhteydessä ja pitää mm. kaikille avoimia kursseja. Tanskassa keskus sijaitsee Ålborgin yliopistossa ja keskus perustettiin olemassa olevien virkojen päälle. Keskusten perustamisen jälkeen kontaktien määrä lisääntyi huomattavasti näkyvyyden ansiosta. Ennen YVA-päivää järjestettyyn kyselyyn vastasi 57 henkilöä, suurin osa näistä konsultteja. Kyselyssä haluttiin tietää mm. mitä tietoja YVAKO:sta haluttaisiin sen valmistuttua saada. YVAKO-keskuksen tarve Suomessakin on ilmeinen, mutta rahoitusjärjestelmä on hankkeen jälkeen avoin. Vaihtoehtoja on paljon, joten tulevaisuuden näkymä on positiivinen. LYHENNELMÄ: ELINA EKROOS, MAISEMA-ARKKITEHTI YO YVA:n uudet tuulet / Verkko-YVA, Case Turku Energia, Pansion voimalaitoksen YVA Minna Jokinen Pöyry Management Consulting Oy:stä esitteli verkko-YVA:a. Taustalla verkko-YVA:lle ovat lisääntynyt osallistumisinnokkuus, YVA-menettelyjen laajuus on lisääntynyt ja YVAselostukset ovat paksuja dokumentteja, tavoite tuottaa helppolukuisia YVA-raportteja ja tavoite tehdä YVA-selostuksista heposti saatavia. Verkko YVA:lla pyrittiin tukemaan Turku Energian Pansion voimalaitoshankkeen YVA-selostuksen kiinnostavuutta ja sidosryhmien aktiivista tutustumista materiaaliin. Laitos sijaitsee kaupunkialueella luontoarvoiltaan merkittävän Ruissalon saaren tuntumassa. Hankkeen verkko YVA-sivustoilla kävi kuukauden aikana 244 vierailijaa. Verkko-YVA sisältää kaiken saman tekstin kuin perinteinen raportti, mutta karttamateriaalilla ja muulla havainnollistavalla materiaalilla on merkittävämpi rooli. Sivustot ovat hyvin visuaaisia ja karttojen ja tekstien välillä voi navigoida. Verkko-YVA kehitettiin yhteistyössä Pöyryn asiantuntijoiden ja Metropolia ammattikorkeakoulun kanssa. Karttapohjana käytetään Google Maps’in karttaa, joka on ilmainen avoimissa sovelluksissa. Sisällönhallintaan käytetään Joomla! –järjestelmää, joka on myös ilmainen ohjelma. Järjestelmässä on kuitenkin vielä haasteita karttamateriaalien yhteensopivuuksissa, nettiselaimien toimivuudessa ja käytettävyydessä. LYHENNELMÄ: ERKKI IKÄHEIMO, IMPAKTI-LEHDEN PÄÄTOIMIT TAJA 1·2011 YVA:n uudet tuulet / Virtuaalimalli ympäristövaikutusten havainnollistamisessa impakti 25 Malli on mahdollista tehdä jo hyvin alustavassa suunnitteluvaiheessa, jolloin se helpottaa päätöksentekoa ja osallistumista sekä mielipiteiden ilmaisemista. LYHENNELMÄ: ERKKI IKÄHEIMO, IMPAKTI-LEHDEN PÄÄTOIMIT TAJA Timo Huhtinen SITO:sta esitteli virtuaalimallin Rovaniemen keskustan osayleiskaavasta ja sen ympäristövaikutuksista. Virtuaalimalli on kolmiulotteinen malli, jossa on kuvattuna maanpinta, rakennukset ja kasvillisuus. Mallin sisällä voidaan liikkua ja malli voidaan rakentaa nopealla ja halvalla tekniikalla vähemmän yksityiskohtia sisältäväksi tai malli voidaan työstää myös hyvin yksityiskohtaiseksi ja tarkaksi malliksi todellisuudesta. Rovaniemen keskustan osayleiskaavassa virtuaalimalli laadittiin kolmesta eri rakennemallista. Alue on nykyisin jo rakennettu, joten päättäjät ja kansalaiset tunnistavat paikat, vaikka malli on karkea. Virtuaalimalli helpotti kannanottoa vaihtoehtoihin ohjausryhmässä ja valtuuston esittelyssä virtuaalimalli toimi keskustelun apuna. Yleisötilaisuudessa kansalaiset kommentoivat rakennemallien sisältöä vaihtoehtojen virtuaalimallien pohjalta ja työpajassa mallit olivat yhtenä aineistona. Tulevaisuudessa mallien tuottaminen muuttuu entistäkin nopeammaksi ja halvemmaksi. Laserkeilauksen ja valokuvan yhdistäminen mahdollistaa lähitulevaisuudessa 3D-mallin rakentamisen samalla kuvauskerralla kun otetaan katujen panoraamakuvat. Valokuvat yhdistetään malliin. 3D-suunnittelua kannattaa hyödyntää vaihtoehtojen muodostamisessa ja niiden ominaisuuksien esille tuomisessa. YVA-päivien puheenjohtajana Gilbert Koskela (oik) ja paneelikeskustelun puheenjohtaja Jorma Jantunen (vas) YVA putkeen – Paneelikeskustelu YVAn selvitysten riittävyydestä ja merkittävyydestä Paneelikeskustelun puheenjohtajana toimi johtava asiantuntija Jorma Jantunen Suomen ympäristökeskuksesta, panelisteina luonnonsuojelupäällikkö Eero Kaakinen Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskuksesta, suunnittelupäällikkö Hannu Kemiläinen TuuliWatti Oy:stä, luonnonsuojeluasiantuntija Tapani Veistola Suomen luonnonsuojeluliitosta sekä johtava konsultti Jari Mannila Ramboll Finland Oy:stä. Panelisteille esitettiin kolme kysymystä, jotka on esitetty vastauksineen alla. Mitä YVAssa selvitetään ja millä tarkkuudella? Eero Kaakisen mukaan lain määritelmä ympäristövaikutuksista on laaja, joten myös selvitysten tulee olla kattavia. Tärkeää on rajata ja kohdentaa vaikutusten tarkastelu oleellisiin asioihin ja alueisiin, jotka voivat olla eri vaikutuksille erilaisia. Merkittävimpiä vaikutuksia tulee tarkastella syvällisemmin. Hannu Kemiläinen totesi lain määritelmän melko väljäksi ja kertoi hankkeesta vastaavan pohtivan konsultin tekemän esiselvityksen perusteella, mitä ryhdytään selvittämään tarkemmin. Tapani Veistolan mukaan on selvitettävä riittävän tarkasti ja perusteellisesti sekä varovaisuusperiaatetta noudattaen eri vaihtoehtoja, sillä YVA voi vaikuttaa moniin tuleviin päätöksiin. Jari Mannila pohti selvityksen riittävyyttä pitkän ajan kuluttua toteutuvassa hankkeessa, jolloin esimerkiksi tekniset yksityiskohdat eivät vielä ole aluksi selvillä, ja esitti ajatuksen hieman suurpiirteisemmästä arviosta tapauksissa, joissa aikaväli on jopa vuosikymmeniä. 26 impakti 1·2011 Paneelikeskustelu YVA-selvitysten riittävyydestä ja merkittävyydestä. Osallistujat vasemmalta oikealle: Jari Mannila Ramboll Finland Oy:stä, Tapani Veistola Suomen luonnonsuojeluliitosta, Hannu Kemiläinen TuuliWatti Oy:stä, Eero Kaakinen PohjoisPohjanmaan ELY-keskuksesta ja puheenjohtajana toiminut Jorma Jantunen Suomen ympäristökeskuksesta. Miten yhteisvaikutukset tulee arvioida YVA:ssa? Mannila vastasi kysymyksen olevan ongelmallinen, sillä muista hankkeista ei aina ole tietoa. Hän toivoi yhteysviranomaiselle tiedottamisvastuuta, jotta olennaiset yhteisvaikutukset osattaisiin ottaa huomioon. Asiaa hankaloittaa myös erilaisten vaikutusten yksiselitteisen esittämisen vaikeus. Myös Kaakisen mukaan yhteisvaikutusten arviointi on vaikea asia, josta yhteysviranomaisen täytyy usein muistuttaa. Erityisen hankalaksi arvioinnin tekee muun muassa vaikutusten eriaikaisuus sekä se, ettei uusien hanketyyppien kaikkia vaikutuksia vielä ole selvillä. Kemiläinen kertoi yhteisvaikutusten arvioinnin sujuvan Raahen tuulivoimakeskittymän tapauksessa yhteistyössä, kun konsultit selvittävät lintujen muuttoreitit yhteisesti koordinoidun havainnoinnin avulla. Veistola ehdotti ennakkoilmoittamista YVAn aloituksesta sekä lisää osallistamista, sillä paikallisilla toimijoilla voi olla tietoa muista hankkeista. Myös viranomaisneuvotteluja ja kartoituksia tulisi lisätä. Miten keskittyä olennaisiin ja merkittäviin asioihin? Mikä on kulloinkin merkittävää ja miten se saadaan selville? Tiedottamalla etukäteen arviointiohjelmasta ja ottamalla sidosryhmät paremmin mukaan saataisiin Veistolan mukaan tietoon, ketä kaikkia vaikutukset koskevat ja millaista tietoa arviointia varten tarvitaan. Myös Mannila korosti sidosryhmäyhteistyön ja vuoropuhelun merkitystä. Hän toivoisi yhteysviranomaisen lausuntoon kannanottoa merkittävyydestä, jotta toimintaa olisi helpompi kehittää jatkossa. Kaakinen listasi neljäksi oleellisimmaksi huomioitavaksi seikaksi arviointiohjelman lausunnon, hanketyyppikohtaiset asiat, herkät tai luonnon- tai kulttuuriarvoltaan merkittävät alueet sekä lupapäätöksiin vaikuttavat harkinnanvaraisuudet. Lopuksi Mika Marttunen Suomen ympäristökeskuksesta kertoi lyhyesti monitavoitearvioinnista, josta on saatu muissa yhteyksissä hyviä kokemuksia. Hänen mukaansa samoja käytäntöjä voisi hyödyntää myös YVA-maailmassa, ja yleisesti sidosryhmäyhteistyön aloittaminen varhaisessa vaiheessa sekä prosessin läpinäkyvyys edistävät yhteisymmärrystä. Yhteistyön ja vuoropuhelun merkityksestä kaikki panelistit olivat yksimielisiä. LYHENNELMÄ: ANNA-MARI LEHMONEN, LUK 1·2011 impakti 27 YVA-julkaisut Tuulivoimarakentamisen suunnittelu Työryhmän ehdotus tuulivoimarakentamisen kaavoitusta, vaikutusten arviointia ja lupamenettelyjä koskevaksi ohjeistukseksi Ympäristöministeriön raportteja 19/2011, Ympäristöministeriö, Rakennetun ympäristön osasto Ympäristöministeriö asetti 30.9.2010 työryhmän, jonka tehtävänä oli laatia ehdotus tuulivoimarakentamisen kaavoitusta, vaikutusten arviointia ja lupamenettelyjä koskevaksi ohjeistukseksi. Tuulivoiman hyödyntämisen kulloinkin edellyttämät kaava- ja luparatkaisut riippuvat ennen kaikkea tuulivoimarakentamisen sijoittumisesta ja vaikutuksista. Kaavoituksella on eri näkemysten yhteen sovittajana keskeinen rooli tuulivoimatuotannon edistämisessä. Sillä myös ratkaistaan, millaisena tuulivoimatuotanto näkyy lähivuosikymmeninä. Maakuntakaavoituksen tehtävänä on tuulivoimarakentamisen kokonaisuuden ohjaaminen. Valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden mukaan tuulivoimalat on sijoitettava ensisijaisesti keskitetysti useamman voimalan yksiköhin. Maakuntakaavoissa tulisikin selvittää ja käsitellä mahdollisimman kattavasti kaikki tuulivoimalapuistot. Maakuntakaavoissa on toistaiseksi osoitettu tuulivoimaloiden alueita pääosin vain meri-, rannikko- ja tunturialueilla. Ennen kuin tuulivoimaloiden alueita koskevat maakuntakaavat ovat sisämaassa voimassa, voidaan tuulivoimarakentamista suunnitella ja toteuttaa kuntakaavoituksella. Tuulivoimala ja -voimalapuisto toteutetaan hankkeen sijainnista ja koosta riippuen yksityiskohtaisen kaavan ja/ tai luparatkaisujen perusteella. Yksityiskohtaisena kaavana voidaan käyttää asemakaavaa tai yleiskaavaa, johon on otettu määräys rakennuslupien myöntämisestä tämän perusteella (tuulivoimayleiskaava). Tuulivoimayleiskaava soveltuu tilanteisiin, joissa asemakaavatasoista suunnittelua vaativaa yhteensovittamistarvetta muun maankäytön kanssa ei ole. Suunnittelutarveratkaisu riittää usein tuulivoimarakentamiseen erityisesti sellaisilla alueilla, jotka on jo yleispiirteisessä kaavassa osoitettu tuulivoimarakentamiseen soveltuviksi alueiksi. Tuulivoimala voidaan toteuttaa pelkällä rakennusluvalla ainoastaan silloin, kun voimala ei aiheuta merkittäviä ympäristövaikutuksia. Lähtökohtaisesti suurten tuulivoimaloiden toteutuksen tulisi kuitenkin perustua vähintään suunnittelutarveratkaisuun. Yksittäisten tuulivoimaloiden rakentamista tulisi välttää erityisesti ympäristön ja maiseman kannalta arvokkailla alueilla. Tuulivoimalapuiston toteuttaminen edellyttää 1.6.2011 lähtien YVA-lain mukaisen ympäristövaikutusten arviointimenettelyn soveltamista aina kun hanke käsittää vähintään 10 tuulivoimalaa tai tuulivoimaloiden kokonaisteho on vähintään 30 MW. Kaavoitukseen liittyvät arviointi- ja vuorovaikutusmenettelyt ja mahdollinen YVA-menettely on syytä mahdollisuuksien mukaan kytkeä toisiinsa. YVAmenettelyissä tulisi panostaa etenkin arviointiohjelmavaiheeseen ja arvioinnin keskittämiseen kyseessä olevan hankkeen merkittäviin ympäristövaikutuksiin. Tuulivoimarakentamisen merkittävimmät vaikutukset kohdistuvat maisemaan. Tuulivoimalat vaikuttavat ympäristöönsä myös tuottamalla ääntä ja välkettä, ja rakentamisella voi olla vaikutusta alueen luonnonarvoihin ja ihmisten elinoloihin. Keskeinen tekijä tuulivoimarakentamisen vaikutusten merkittävyyden arvioinnissa on sijaintialueen herkkyys. Rakentamisella on merkittäviä vaikutuksia, mikäli se tapahtuu esimerkiksi luonnon monimuotoisuuden kannalta erityisen arvokkaalla alueella. Kaupunkiseutujen yhdyskuntarakenne maakuntakaavoissa Arviointi valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden vaikuttavuuden kannalta Suomen ympäristö 2/2011, Ympäristöministeriö, Rakennetun ympäristön osasto Selvitystyössä on tarkasteltu 16 kaupunkiseudun maakuntakaavaa. Näkökulmana on ollut valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden vaikuttavuus 28 impakti 1·2011 yhdyskuntarakenteellisissa ratkaisuissa. Työssä keskeisessä roolissa on ollut yhdyskuntarakenteen seurantajärjestelmä (YKR), jonka avulla on tarkasteltu asuntojen, työpaikkojen, palvelujen ja viheralueiden sekä niiden välisten yhteyksien muodostamaa fyysistä ja toiminnallista kokonaisuutta. Seurantajärjestelmän avulla pystytään tuottamaan vertailukelpoista tietoa ja seuraamaan yhdyskuntarakenteessa tapahtuvaa jatkuvaa muutosta, jota ohjataan maakuntakaavoituksen avulla. Maakuntakaavoitusta puolestaan ohjaavat valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet, joiden ensisijaisena tehtävänä on valtakunnallisesti merkittävien asioiden huomioon ottamisen varmistaminen alueiden käytön suunnittelussa ja valtion viranomaisten toiminnassa. Valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet on ryhmitelty asiasisällön perusteella kokonaisuuksiin, joista tähän selvitykseen valittiin eheytyvä yhdyskuntarakenne ja elinympäristön laatu. Erityisesti tarkasteltiin kaupunkiseutujen yhdyskuntarakenteen eheyttämistä, keskusjärjestelmää ja palveluverkkoa sekä liikennejärjestelmää. Kaupunkikohtaisiin kohdekortteihin kerättiin tietoja maakuntakaavaasiakirjoista (kaavaselostus ja -kartta) ja tehtiin kaavakohtainen arvio vaikuttavuudesta ensin aihepiireittäin sekä lopuksi yhteenveto kaavaratkaisusta. Osana tätä työtä hahmotettiin kuvitteellinen kaupunkiseutu Jossikkala, jonka ympärille rakennettiin hyvistä esimerkeistä koostuva maakuntakaava ja näin havainnollistettiin maakuntakaavoitusta. Lisäksi raporttiin on kirjattu suosituksia ja parannusehdotuksia tulevaa maakuntakaavoitusta ajatellen sekä hahmotettu tulevia haasteita. Väestönkehitysarvio kaavan perustana on ensiarvoinen. Kaikilla tutkituilla kaupunkiseuduilla väestö kasvoi, vaikka maakunta muuten olisikin kärsinyt muuttotappiosta. Näin ollen on mahdollista eheyttää yhdyskuntarakennetta suuntaamalla osa väestönkasvusta kaupunkien rakenteen sisälle ja hallitusti taajamarakennetta laajentaen. Tämä vaatii kuitenkin kaupunkialueilla sisäänpäin kääntyvää kaupunkirakenteen analyysiä sekä rakennemalleja. Useissa maakuntakaavoissa tämä kaavan peruskivi, väestönkehitysarvio, oli sivutettu lähes kokonaan ja siten kaavan mitoitus oli vääristynyt. Ongelmana oli yhdyskuntarakenteen hajaantumisen jatkuminen. Suurin kielteisen kehityksen mahdollistava tekijä oli kaavoihin liian laajoina merkityt taajama-alueet. Syynä tähän oli, että taajama-alueet on merkitty maakuntakaavoihin usein kuntien yleiskaavatilanteen mukaan vertaamatta niitä todelliseen taajamaan ja lisäksi on varattu laajentumiselle alueita huomioimatta sitä seikkaa, että yleiskaavoissa on jo varattu alueita laajentumista varten. Tämä on mahdollistanut maakuntakaavan mukaisen taajaman laajentumisen ohjaamatta sitä yhdyskuntarakenteen kannalta edullisille alueille. Toisena merkittävänä ongelmana oli taajama-alueiden reuna-alueille merkityt alue-, kohde- ja kehittämisvaraukset, jotka taajamien merkintätavasta johtuen saattoivat sijoittua todellisuudessa selvästi taajamien ulkopuolelle ja näin toteutuessaan hajauttaa yhdyskuntarakennetta. Maakuntakaavan perusteiden, tavoitteiden ja sisällön muuttaminen realistiselle pohjalle johtaisi sellaisten maakuntakaavojen syntyyn, jotka toteuttaisivat maakuntien strategioita ja antaisivat vaihekaavoille hyvät lähtökohdat. Kestävään kehitykseen liittyvien vaikutusten ennakkoarviointi politiikansuunnittelussa ja päätöksenteossa Suositus arvioinnin työkaluksi Ympäristöministeriön raportteja 24/2011, Ympäristöministeriö, Ympäristönsuojeluosasto Kansallisessa kestävän kehityksen kokonaisarvioissa (2009) nousi esiin tarve ennakkoarvioinnin työkalulle, jota voitaisiin käyttää kestävään kehitykseen liittyvien vaikutusten ennakointiin suunnittelussa ja politiikanteossa. Tämä raportti on esiselvitys, jossa muodostetaan konkreettinen suositus työkalusta pilotoinnin ja jatkokehityksen pohjaksi. Raportissa kootaan ja vedetään yhteen kokemuksia käytössä olevista ja ehdotetuista arvioinnin välineistä. Työkalun kehittämisen sisällöllisinä pääkriteereinä ovat kestävän kehityksen eri aihealueiden kattava huomiointi sekä kestävyyden arviointi eri ajallisissa ja paikallisissa mittakaavoissa. Toiminnallisina pääkriteereinä ovat selkeys, läpinäkyvyys, sovellettavuus ja käyttökelpoisuus laajasti eri politiikka-alueilla ja päätöksentekoprosesseissa. Suosituksena on, että arviointityökalu perustuu kestävän kehityksen kansalliseen strategiaan sekä sitä tukeviin indikaattoreihin ja että työkalun kehitystyö nivotaan mahdollisimman tiiviisti muuhun arvioinnin kehittämiseen. 1·2011 Materiaalinäkökulma rakennusten ympäristöarvioinnissa Suomen ympäristökeskuksen raportteja 16 / 2011, Suomen ympäristökeskus (SYKE) Julkaisussa tarkastellaan elinkaariajattelun soveltamista rakennusalan ympäristövaikutusten arviointiin ja esitellään Suomessa käytössä olevia työvälineitä, joilla arvioidaan ja hallitaan rakennusten elinkaaren aikaisia vaikutuksia. Erityisesti tarkastellaan rakennusmateriaalien ympäristövaikutusten elinkaarilaskennan erityiskysymyksiä mm. hiilen sitoutumista puurakenteisiin, metallien kierrätystä ja materiaalien hyödyntämistä rakennusten käytöstä poistamisen jälkeen. Lopuksi julkaisussa luodaan katsaus ilmastovaikutusten vähentämisen mahdollisuuksiin rakennusten käytön aikana. Yksittäisten rakenteiden vertailu ei anna kattavaa kuvaa rakennuksen materiaalien ympäristövaikutuksista. Vasta eri rakennusmateriaalien yhdistelmästä muodostuu toiminnallinen kokonaisuus. Siksi ympäristövaikutuksia pitää arvioida koko rakennuksen näkökulmasta. Lisäksi pitää ottaa huomioon se, että rakennusmateriaalit omalta osaltaan määrittelevät rakennuksen käytön aikaisen energia- ja korjausrakentamistarpeen. Kun energian tarve ja energian tuotannon päästöt vähenevät, talon rakennusmateriaalit ja niiden valmistus eivät enää ole koko elinkaaren huomioon ottaen marginaalinen asia. Rakennusraaka-aineena puu aiheuttaa selvästi betonia ja terästä pienemmät energia- ja luonnonvarojen kulutukset sekä kasvihuonekaasupäästöt. Puun paremmuus perustuu pienempiin päästöihin valmistuksessa sekä sen kykyyn sitoa hiiltä ja varastoida sitä rakenteeseen useiksi vuosiksi. Puurakenteet vaativat kuitenkin monissa tapauksissa enemmän huoltoa kuin metalli ja betoni, eivätkä ne sovellu ominaisuuksiltaan kaikkiin talon rakenteisiin. Rakennusta purettaessa puupohjaisten rakennusjätteiden etu on se, ne voidaan hyödyntää energiantuotannossa ja näin vähentää fossiilisten polttoaineiden käyttöä. Rakentamisen ympäristövaikutusten arviointimenetelmät paranevat tulevaisuudessa. Nykyiset laskentaohjeet korvautuvat todennäköisesti ilmastovaikutusarviointimenettelyillä, joissa otetaan huomioon viimeisin tieteellinen näkemys hiilensidonnan ja eriaikaisten KHKpäästöjen ilmastovaikutusten laskennassa. Yhteinen näkemys siitä, mihin suuntaan ympäristövaikutusten arviointimenetelmiä tulisi kehittää, on olemassa, mutta kehitystyö on vielä kesken. Jätelain kokonaisuudistus Etukäteisarviointi vaikutuksista kolmella teema-alueella Suomen ympäristökeskuksen raportteja 4/2010, Suomen ympäristökeskus (SYKE) Tässä raportissa tunnistetaan ennalta valmisteilla olevan jätelainsäädännön vaikutuksia yhdyskuntajätehuollon järjestämisvastuun, pakkausten tuottajavastuun sekä materiaalitehokkuuden ja jätteen synnyn ehkäisyn ohjauskeinojen teema-alueilla. Yhdyskuntajätehuollon järjestämisvastuun vaihtoehtoisina malleina arvioitiin nykyistä mallia (a), vain kotitalousjätteet kunnan vastuulle kohdistavaa mallia (b) ja mallia, jossa nykyisin kunnan vastuulla olevien jätteiden lisäksi kunnan vastuulla olisi myös kaikki loppukäsiteltävä ja energiana hyödynnettävä yhdyskuntajäte (c). Selvityksen perusteella eri mallien välillä ei ole eroja ilmastovaikutusten suhteen. Arviointikriteereistä järjestelmäriskeihin liittyy selvimpiä eroja. Erot liittyvät siihen, onko mallissa mahdollista kehittää jätehuollon infrastruktuuria suunnitelmallisesti ja takaako malli jätehuollon palvelujen jatkuvuuden ja hyvän palvelutason kaikissa olosuhteissa ja kaikilla alueilla. Laajimmin kunnan vastuulle perustuva malli c on tästä näkökulmasta riskittömin. Mallien a ja b järjestelmäriski impakti 29 riippuu osin siitä, miten hankintalainsäädäntöä sovelletaan ja miten muu malleihin liittyvä sääntelyjärjestelmä laadintaan. Palveluiden tarjonta elinkeinotoiminnalle myös haja-asutusalueilla voidaan turvata säätämällä kunnalle velvollisuus tarjota jätehuoltoa niissä tapauksissa, joissa sitä muuten ei ole saatavilla. Pakkausten tuottajavastuun arvioinnissa mallien keskeinen ero liittyy kustannusten kohdistumiseen eri toimijoille. Kaikissa malleissa sekä kunnat että tuottajayhteisö osallistuvat pakkausjätehuollon kustannuksiin, mutta täyden tuottajavastuun mallissa suurempi osa kustannuksista kohdistuu tuottajille. Mallien väliset erot jäävät kuitenkin vähäisiksi. Kaikki mallit ovat siinä mielessä “osittaisia”, että osa pakkausjätteestä päätyy sekajätevirrassa kunnan järjestelmään. Kokonaiskustannuksissa eri mallien välillä ei ole merkittävää eroa. Täyden tuottajavastuun malli lisäisi kuitenkin jonkin verran päällekkäisyyttä tuottajien pakkausjätehuoltojärjestelmän ja kunnan muun jätehuoltojärjestelmän välillä ja nostaisi siten hieman kokonaiskustannuksia. Keräysverkostojen alueellisessa kattavuudessa on huomattavia materiaalikohtaisia eroja. Täydelle tuottajavastuulle perustuva malli laajentaisi tuottajien keräysverkostoa. Joillakin paikkakunnilla täysi tuottajavastuu voisi johtaa pisteiden vähentämiseen. Keräysverkoston tiheyteen vaikuttavat valittavan vastuumallin ohella merkittävästi myös kierrätykselle asetettavat velvoitteet. Materiaalitehokkuussuunnitelmien toteutuksen tiukka valvonta lisäisi merkittävästi hallinnollisia kustannuksia. Toisaalta yritysten intressissä on materiaalin hävikin pienentäminen. Korkeiden hallintokulujen välttämiseksi suunnitelmavelvoitteet kannattaa kohdentaa. Kannattaa myös edetä vapaaehtoisuuden pohjalta esimerkiksi julkisen sektorin ja elinkeinoelämän toimialajärjestöjen yhteistyössä toteuttaman neuvontapalvelun kautta. 30 impakti 1·2011 Ominaisjätekirjanpito olisi suhteellisen yksinkertainen ja pitkän aikavälin ohjauksen kohdistamisen (esim. neuvonta, tarkemmat lupamääräykset) kannalta kiinnostava keino. Sen avulla olisi oletettavasti saavutettavissa jonkin verran myös kustannussäästöjä. Pakkausten osuus koko jätemäärästä on verraten vähäinen ja pakkausten tuottajavastuu on vienyt tähän nähden kohtuuttoman suuren huomion myös tämän jätelain valmistelun aikana. Kannattaa pohtia sitäkin, tarvitaanko pakkausten tuottajavastuuta Suomessa lainkaan. Tämä voisi tarkoittaa yleisen vastuunjaon mukaista vastuunjakoa pakkausjätteestä, jolloin jätteen haltija ja kunta vastaisivat pakkausten jätehuollosta ja hyödyntämistavoitteiden saavuttamisesta. Lisäksi voitaisiin pakkausverolla tarvittaessa vauhdittaa tavoitteiden saavuttamista. Esimerkiksi Tanska on hoitanut direktiivin mukaiset velvoitteensa ilman tuottajavastuuta, mikä on käytännössä merkinnyt muun muassa muovi- ja kuitupakkausten saattamista verotuksellisesti erilaiseen asemaan. Yhdyskuntajätehuollossa pääsääntönä on tämänkin uudistuksen jälkeen se, että haltija vastaa, mutta olisi kenties pohdittava myös sitä eroavatko pienet yritykset lopulta kotitalouksista sen suhteen, onko niillä mahdollisuutta kilpailuttaa ja ohjata omaa jätehuoltoaan. Ainakin valtakunnallisella tasolla alan kehittämistä haittaa avoimuuden puute ja eri tahojen väliset ristiriidat. Tämä hankaloittaa kokonaiskuvan muodostamista ja estää eri toimijoiden välistä yhteistyötä ja innovaatioita. Riippumatta valittavista vaihtoehdoista nyt uudistettava laki selkeyttää toimintaympäristöä. OH 1/2011 Akwé: Kon -ohjeet Biologista monimuotoisuutta koskevan yleissopimuksen sihteeristö, 2011 Ympäristöhallinnon ohjeita 1/2011, Ympäristöministeriö, Luontoympäristöosasto. Suomen ratifioiman biodiversiteettisopimuksen tarkoituksena on turvata luonnon monimuotoisuuden säilyminen. Sopimus tunnustaa alkuperäiskansojen ja luonnon monimuotoisuuden välisen suhteen ja velvoittaa valtioita turvaamaan alkuperäiskansojen luonnon monimuotoisuuteen liittyvän perinteisen tiedon ja luonnonkäyttötapojen säilymisen. Biodiversiteettisopimuksen 5. osapuolikokous on hyväksynyt vapaaehtoiset Akwé: Kon -ohjeet. Ohjeet on valmisteltu valtioiden ja alkuperäiskansojen yhteistyönä. Ohjeet on tarkoitettu huomioitavaksi alkuperäiskansojen, kuten Suomen saamelaisten, kotiseutualueella toteutettavien sellaisten hankkeiden suunnittelussa sekä suunnitelmien ja ohjelmien valmistelussa ja vaikutusten arvioinnissa, jotka saattavat vaikuttaa saamelaiskulttuuriin, -elinkeinoihin ja kulttuuriperintöön. Ohjeet edellyttävät, että hankkeiden ja suunnitelmien laatimisen tulisi perustua alkuperäiskansojen tarpeisiin ja näkemyksiin. Alkuperäiskansojen tulisi osallistua hankkeen kaikkiin vaiheisiin suunnittelusta täytäntöönpanoon. Osapuolikokous on esittänyt, että valtiot ottaisivat ohjeet osaksi ympäristö- ja sosiaalivaikutusten arviointia koskevaa lainsäädäntöä ja ohjeistusta. Valtioiden ja alkuperäiskansojen tulisi Akwé:Kon –ohjeita toimeenpanemalla luoda pysyvä alkuperäiskansan hyväksymä järjestelmällinen menettely sosiaalisten, ympäristö- ja kulttuuristen näkökohtien sisällyttämiseksi suunnitteluun ja päätöksentekoon. Ohjeita toimeenpanemalla voidaan kehittää alkuperäiskansojen toimintavalmiuksia. Akwé:Kon -ohjeita noudattamalla haitalliset vaikutukset alkuperäiskansoille voidaan tunnistaa ja haittoja voidaan minimoida. Ohjeiden mukaan hankkeen valmisteluun tulee osallistua alkuperäiskansan edustajia ja työssä on huomioitava tasa-arvo ja eri sukupolvien tarpeet. Alkuperäiskansan edustajille tulee antaa riittävät resurssit, jotta he voivat osallistua hankkeen valmisteluun. Alkuperäiskansayhteisöä tulee tiedottaa valmistelun kaikissa vaiheissa, eri medioissa ja yhteisön käyttämillä kielillä. Hankkeessa tulee kirjata alkuperäiskansan näkemykset ja huolenaiheet ja niitä tulee kohdella oikeudenmukaisesti. Alkuperäiskansan edustajien tulee osallistua hankkeen ympäristöllisten-, kulttuuristen ja sosiaalisten vaikutusten arviointiin. Mikäli hanke aiheuttaa kielteisiä vaikutuksia alkuperäiskansalle, hankkeesta vastaavan ja alkuperäiskansojen edustajien tulee sopia lieventävistä toimenpiteistä kielteisten vaikutusten minimoimiseksi. Hankkeen toteutumista tulee seurata yhdessä alkuperäiskansan edustajien kanssa. Vapaaehtoiset Akwé: Kon -ohjeet on Suomessa tarkoitettu saamelaisten kotiseutualueen maankäytön suunnittelusta ja ympäristövaikutusten arvioinneista vastaaville viranomaisille, lainsäätäjille, arviointien tekijöille, YVA -hankkeista vastaaville, kaavoittajille, Metsähallitukselle, lupaviranomaisille, saamelaiskäräjille ja kolttien kyläkokoukselle sekä saamelaisyhteisöille. 1·2011 Yva ry:n hallitus ja toimihenkilöt Asiantuntijajäsenet Nunu Pesu (puheenjohtaja) Ympäristöministeriö PL 35, 00032 Valtioneuvosto puh. 0400 143 971 etunimi.sukunimi@ymparisto.fi Pekka Hokkanen (ympäristöpolitiikka) Keski-Suomen ELY-keskus puh. 050 5980 661 etunimi.sukunimi@ely-keskus.fi Karoliina Joensuu, Pöyry Finland Oy etunimi.sukunimi@poyry.com Päivi Karvinen puh. 044 599 4706 etunimi.sukunimi@jippii.fi Leena Lusa, Pirkanmaan ELY-keskus puh. 050 594 4475 etunimi.sukunimi@ely-keskus.fi Anne Määttä, Sito Oy puh. 020 747 6191 etunimi.sukunimi@sito.fi Jani Päivänen, WSP Finland Oy etunimi.sukunimi@wspgroup.fi Janna Riikonen, Golder Associates Oy puh. 040 455 9620 etunimi.sukunimi@golder.fi Marjo Saukkonen, WSP Finland Oy puh. 0207 864 429 etunimi.sukunimi@wspgroup.fi Elina Wikström, Ramboll Finland Oy puh. 050 517 9021 etunimi.sukunimi@ramboll.fi Minna Torkkeli (sihteeri) Limingantie 49-51 B 8, 00560 HELSINKI puh. 050 412 1251 etunimi.sukunimi@gmail.com Timo Huhtinen (rahastonhoitaja) Sito Oy puh. 040 542 5291 etunimi.sukunimi@sito.fi Erkki Ikäheimo (Impaktin päätoimittaja) Ramboll Finland Oy puh. 040 591 1087 impakti Jorma Jantunen (YVA-lainsäädännön kehittäminen) Suomen ympäristökeskus SYKE puh. 040 517 3446 etunimi.sukunimi@ymparisto.fi Tapani Kauppinen (ihmisiin kohdistuvien vaikutusten erityiskysymykset) Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, THL etunimi.sukunimi@thl.fi Gilbert Koskela (lausuntojen valmistelu) Vantaan kaupunki, Marja-Vantaa -projekti puh. 050 312 1915 etunimi.sukunimi@vantaa.fi Tiina Kähö (YVA:n soveltaminen) Pöyry Management Consulting Oy puh. 040 591 3847 etunimi.sukunimi@poyry.com Markku Nironen (luonnon monimuotoisuus) Ympäristösuunnittelu Enviro Oy puh. 050 66 180 etunimi.sukunimi@ys-enviro.fi Ismo Pölönen (ympäristöjuridiikka) Joensuun yliopisto etunimi.sukunimi@joensuu.fi Jouko Riipinen (ympäristövaikutukset kaavoituksessa) AIRIX Ympäristö puh. 010 241 4265 etunimi.sukunimi@airix.fi Tapani Veistola (ympäristöjärjestöt) Suomen luonnonsuojeluliitto puh. 0400 615 530 etunimi.sukunimi@sll.fi 31 PIKKUJOULUT Liity Yva ry:hyn Yva ry:n pikkujoulu/jäsenilta pidetään ke 30.11.2011 klo 18 alkaen Lauttasaaressa ravintola Piratessa, osoite Vattuniemenranta 5. Yhdistys tarjoaa jäsenille ruuan ja ruokajuomat. Illan aikana keskustellaan ajankohtaisista YVAaiheista. Yva ry toimii yhdyssiteenä ja keskustelufoorumina alalla toimivien kesken, tiedottaa jäsenilleen YVAn kehityksestä ja järjestää alaan liittyvää koulutusta. Yhdistyksen jäsenenä saat tämän Impakti-lehden kaksi kertaa vuodessa, jäsenkirjeitä, sähköpostitiedotteita sekä voit osallistua yhdistyksen jäseniltoihin ja opintoretkiin. Ilmoittaudu jäseniltaan yhdistyksen sähköpostiosoitteeseen mail@yvary.fi viimeistään 13.11.2011, jotta voimme ilmoittaa ravintolaan arvioidun osallistujamäärän. Mainitse ilmoittautumisen yhteydessä mahdollinen erityisruokavalio. Tervetuloa! Ovatko sähköpostitietosi kunnossa? Yva ry:n jäsentiedotteet lähetetään vain sähköpostitse. Jos olet yhdistyksen jäsen, mutta et ole saanut yhdistyksen jäsenkirjeitä, ilmoita sähköpostiosoitteesi Yva ry:n sähköpostiin mail@yvary.fi. Jäsenmaksu on 10 euroa vuodessa, kannatusjäseniltä 100 euroa. Voit liittyä jäseneksi maksamalla jäsenmaksun Yva ry:n tilille Sampo 800011-70333778. Merkitse tiedonantoihin osoitteesi ja mahdollinen sähköpostiosoitteesi. Jäsenrekisteriin voit antaa itsestäsi seuraavia tietoja: nimi, kotiosoite, kotipuhelin., työpaikka, työosoite, työpuhelin, sähköposti sekä lyhyt kuvaus koulutuksestasi ja taustastasi. Jos et halua, että tietojasi jaetaan yhdistyksen jäsenille tai YVAan liittyviin kaupallisiin tarkoituksiin (esim. koulutustilaisuuksien markkinointi), ilmoita asiasta sihteerille. Tietosi (tai tietojesi muutokset) voit lähettää sähköpostitse osoitteeseen mail@yvary.fi. YVA RY:N KANNATUSJÄSENET Asianajotoimisto Ympäristölaki Oy
© Copyright 2024