1. No category

Jujutsu on hyvin vanha itämainen taistelulaji, jonka harrastamisesta kehittyy usein
elämäntapa. Laji on monipuolinen ja tekniikkaharjoitusten lisäksi siihen kuuluu myös
henkinen harjoittelu. Sisäisen energian, KI:n ”löytäminen” ja kehittäminen on
pidemmän aikavälin tavoitteena.
HELSINGIN YAWARA RY
JUJUTSUN ALKEISKURSSI
Alkeiskurssin harjoitukset ovat kaksi kertaa viikossa
Maanantai
klo 19.15 – 20.45
Keskiviikko klo 19.15 – 20.45
Kurssin hinta on 120 € (opiskelijat 100 €) ja se maksetaan Helsingin Yawaran
tilille 800025-1841 5111 viimeistään kaksi viikkoa kurssin alkamisesta.
Kurssin aikana käydään läpi keltaiseen vyöhön vaadittavien tekniikoiden lisäksi
paljon muita jujutsun perusteisiin liittyviä asioita ja tekniikoita. Kurssin aikana
perehdytään myös oikeaan hengittämiseen sekä oman energian (ki) hyväksi
käyttöön sekä itsepuolustuksen perusasioihin. Harjoituksiin liittyvä ns. alkujumppa
kehittää myös lihaksistoa sekä yleiskuntoa.
Alkeiskurssin aikana ei tarvita harjoituspukua (gi). Mikä tahansa joustava vaate,
jossa ei ole nappeja, vetoketjuja tai mitään muuta irtoavaa tai terävää osaa, joka
voisi vahingoittaa harjoittelutovereita, on sopiva. Harjoituksissa ollaan avojaloin.
Harjoittelupukuna käytetään valkoista harjoittelupukua gi:tä. Vain sensei (opettaja)
voi käyttää värillistä (mustaa) pukua. Harjoittelu ei vaadi tiettyä peruskuntoa, vaan
jokainen kehittää itseään omalta tasoltaan. Harjoittelun myötä myös peruskunto
kohenee.
Seurassamme harjoitellaan englantilaista jujutsua, joka perustuu senseimme Derroll
Connellyn (9 dan) kehittämään suoraviivaiseen tyyliin. Tyylisuunta on saanut
nykyisen muotonsa sensei Connellyn pitkällisen elämäntyön tuloksena jujutsun
parissa. Tyylisuunnan pohjana on yukoryu tyylisuunta jota harjoitellaan laajalti
Euroopassa sekä Yhdysvalloissa. Englantilaisen tyylisuunnan tekniikat ovat
suoraviivaisia, selkeitä ja usein myös ”käytännössä testattuja”. Ki:n hallinta ja
hyväksikäyttö tuovat tekniikoihin niiden tarvitseman räjähtävän voiman.
Senseimme Derroll Connelly toimii Lontoossa, jossa hänen ohjauksessaan on
useita seuroja. Lisäksi hän on kiinteässä yhteistyössä jujutsuseuroihin Saksassa,
Belgiassa, Tanskassa sekä omaan seuraamme Suomessa. Yawaran lisäksi
englantilaista jujutsua harrastetaan Suomessa helsinkiläisten seurojen lisäksi mm.
Porvoossa ja Oulussa. Helsingin Yawara ry kuuluu Lontoolaiseen Connelly Jujutsu
Federationiin.
Jujutsun historia on hämärän peitossa kuten kaikkien vanhojen budolajien
(taistelulaji) historia. Syy on lähinnä siinä että lajit ovat niiltä ajoilta, jolloin lajeja ei
vielä dokumentoitu kovin hyvin. Vanhimpana bujutsuna pidetään kenjutsua eli
miekkailua, ehkä sen takia että auringon jumala Amaterasun pojanpoika laskeutui
maahan miekka, kaulakoru ja peili kädessään.
Ihminen on aina taistellut, ensin paljain käsin, sitten nuijalla ja myöhemmin terä- ja
tuliaseilla. Eräiden lähteiden mukaan buddhismin 28 patriarkka Bodihidharma muutti
540 luvulla jKr. Intiasta Kiinaan levittääkseen buddhismia pakanoille. Isokokoinen ja
järeä mies piti oppilaitaan heikkoina, joten hän kehitti heille itsepuolustusmenetelmän. Hän huomasi harjoittelun olevan suorassa suhteessa erääseen mielen
tilaan, jota buddhismissa kutsuttiin Suureksi Tyhjyydeksi. Bodihidharma oivalsi
samalla, että kun harjoittelee tietyllä tavalla voi saavuttaa tämän tyhjän tilan.
Nimeksi tälle keksinnölle hän antoi sanskriitiksi Dhyanna ja kiinaksi Ch’a tai
Ch’anna. Japanissa nimeksi tuli Zen. Bodihidharmaa pidetään myös Kung Fu:n
isänä.
Kun buddhismi 550 luvulla jKr. saapui Japaniin, se vaikutti paljon Japanin kulttuuriin.
On loogista ajatella että Bodihidharman itsepuolustustaito olisi levinnyt Japaniin.
Toisaalta vanhoissa tiedoissa kerrotaan myös eräästä sumoa muistuttavasta
ottelusta, joka käytiin jo 230 luvulla eKr. Sumo ei sinänsä ollut bujutsua, vaan siitä
kehitettiin laji, joka sopi haarniskoihin pukeutuville sotilaille. Tälle tekniikalle
annettiin nimi Kumi Uchi. Lajia kehiteltiin eteenpäin ja sitä alettiin kutsua jujutsuksi
ja yawaraksi (sekä ju että yawara tarkoittavat pehmeää). Kehitys toi mukanaan eri
koulukuntia ja 1650 luvulla tunnettiin jo kymmeniä koulutuntia (ryu). Opetus oli
salaista ja vain harvat suvut saivat opetusta tässä lajissa. Jujutsun ”kultakausi”
sijoittuu kuitenkin 1200-1600-lukujen Japaniin, jossa samurait käyttivät sitä
taisteluissa. Tuliaseiden kehityttyä jujutsu menetti valta-asemansa ja sen
harjoittaminen siirtyi taistelukentiltä jujutsu-kouluihin. Tämän päivän jujutsu seuraa
edelleen vuosisataisia perinteitä sovellettuna nykyaikaan.
Jujutsussa on ikivanhoja tekniikoita, jotka toimivat yhä, onhan ihmisruumiin rakenne
pysynyt muuttumattomana. Tekniikoihin on lisätty nykyajan aseiden ja elinolojen
edellyttämiä sovellutuksia. Tänä päivänä jujutsu on pääosin itsepuolustuslaji, joka
sisältää heittoja, potkuja, lyöntejä, lukkoja, hallinta-otteita, hermopistepainallustekniikoita, kuatsua (ensiapu) sekä aseettomia että aseellisia tekniikoita.
Suomessa jujutsua on harrastettu hajanaisesti jo 1900 luvun alulta lähtien lähinnä
armeijan ja reserviläisjärjestöjen piirissä. Varsinainen yleisölle tapahtuva toiminta
alkoi Helsingissä v 1978. Yawaran harjoittama tyylisuunta on englantilainen jujutsu
jolle on tyypillistä pehmeän ja kovan tekniikan vuorottelu (jin/jan).Yawaran opit
tulevat Englannista, Lontoosta, jossa senseimme Derroll Connelly asuu. Yawaran
harjoittama jujutsu on ensisijaisesti taistelulaji, joskin jokainen voi ammentaa siitä
itselleen sopivia liikunnallisia elementtejä.
Jujutsun aloittaminen ei vaadi harjoittelijalta mitään erityistä pohjakuntoa tai
erityisominaisuuksia. Kaikki voivat harjoittaa lajia omien kykyjensä mukaan.
Jokainen harjoitus aloitetaan alkuverryttelyllä, jonka tarkoituksena on kunnon
kohennus sekä lihasten lämmittäminen itse tekniikkaharjoittelua varten. Kunnollinen
lämmittely ja venyttely vähentävät venähdysten ja revähdysten vaaraa kaikessa
liikunnassa. Itse harjoittelu on myös tehokasta liikuntaa. Peruskunto sekä voima
kehittyvät harjoittelun ohessa itsestään.
Jujutsussa voi suorittaa eri värisiä vöitä samalla tavalla kuin muissakin budolajeissa.
Alkeiskurssin lopulla on mahdollisuus osallistua keltaisen vyön kokeeseen.
Harjoituksen edetessä seuraavina asteina tulevat oranssi, vihreä, sininen, ruskea ja
musta vyö. Harjoitteluaika vöiden väillä on n. vuosi ja ylimpien vöiden kohdalla
yleensä n 1 ½-2 vuotta. Näin ollen mustan vyön saavuttaminen vaatii harjoittelijalta
noin 7 vuoden uurastuksen.
Harjoittelu on budohengen mukaan melko kurinalaista. Salilla noudatetaan etikettiä,
jonka tarkoituksena on kohteliaisuusnäkökohtien lisäksi ylläpitää turvallisuutta ja
kehittää henkisen tarkkaavaisuutta. Harjoitusten vetäjä on vastuussa salin
tapahtumista ja yhtenäinen käyttäytyminen sekä salietiketin noudattaminen
helpottavat tilanteen seuraamista ja estävät vahinkojen ja loukkaantumisien
syntymistä.
Uusia tekniikoita harjoitellaan kerrallaan vai muutama, jotta ne ehdittäisiin
harjoituksen aikana myös omaksua. Myöhemmin tekniikoita kerrataan useasti, joten
harjoituskerran väliin jääminen ei ole ongelma. Sairaana emme harjoittele ja
lievistäkin vammoista on syytä kertoa etukäteen ohjaajalle!
TERVETULOA MUKAVAAN JOUKKOON, HYVÄN HARRASTUKSEN PARIIN!
JUJUTSUN ALKEISKURSSI