Vilkku 2013(12) (2).docx22.pdf11.pdf - Helsingin sosiaali
Helsingin Terveyskeskuksen henkilökunta JHL 015 ry 80-vuotis Juhlajulkaisu Vilkku 1/ 2013 Sisällysluettelo Puheenjohtaja……………………………………………… 1 80 VUOTIS JUHLA MAINOS KAISANIEMI 18.5.2013…. 2 Yhdistyksen perustamisjäsenet ………………………… 3 Suomenlinnan perhetapahtuma…………………………. 5 Yhdistyksen 80 vuotistaipale…………………………….. 7-16 Lyyli Lehijoen muistelmat………………………………... 17-18 pääluottamusmiesten onnittelut………………………… 19-20 Joukamonpirtille……………………….............................. 21 Jäsenten/huvitoimikunnan kertomuksia kesäviettopaikoista… 22-44 Toimintasuunnitelma 2013………………………………….. 45 Jäsenasiat……………………………………………………… 46 Hallituksentiedot……………………………………………… 47 Hartolan kevät talkoot……………………………………….. 48 PUHEENJOHTAJALTA Yhdistyksemme täyttää tänä vuonna kiitettävät 80 vuotta. Tuohon aikaan sisältyy käytännössä koko Suomen ammattiyhdistys-toiminnan historia, aina tammikuun kihlauksesta alkaen, jolloin työntekijät ensimmäistä kertaa tunnustettiin neuvotteluosapuoleksi työmarkkinoita koskevissa kysymyksissä vuonna 1940. Historiamme sisältää radikaaleja tapahtumia sodista yleislakkoon. Työnteon muodot ovat muuttuneet ja yhteiskunta on harpannut aimo askelia eteenpäin. Yksi asia, joka on pysynyt läpi historian lehtien havinan, ovat ihmiset. Ihmiset, jotka pyyteettömästi osallistuvat yhdistystoimintaan, valvovat kaikkien yhteisiä etuja ja pyrkivät kohti parempaa ja oikeudenmukaisempaa tulevaisuutta. Yhdistys on ja tulee aina olemaan tasan niin voimakas, kuin siinä kulloinkin olevat jäsenet. Emme voi jäädä paistattelemaan uljaan historian saavutuksilla, vaan meidän on kyettävä muuntautumaan ajan mukana, jotta varmistamme parhaan mahdollisen edunvalvonnan, virkistävää vapaa-ajan viettoa unohtamatta. Nykyajan ongelmat tuntuvat verrattain mitättömiltä, kun miettii ay-toiminnan aikaisempia ponnisteluja. Perusperiaate on kuitenkin yhä sama, yksittäisen jäsenen kokemat ongelmat ja niiden korjaaminen yhdessä. Juuri tämä on yhdistystoiminnan kulmakivi ja joka saa edelleen uusia jäseniä liittymään ammattiyhdistykseen. Yhteiskunnan arvot tuntuvat kovenevan ja etenemme kohti maailmaa, jossa vain vahvimmat pärjäävät. Juuri siiloin on tärkeä tietää, että ketään ei jätetä yksin ja apua saa silloin, kun sitä tarvitsee! Tämän solidaarisen sanoman myötä ja enempää jaarittelematta toivotan kaikille Helsingin Terveyskeskuksen henkilökunta JHL 015 ry:n jäsenille onnellista 80-vuotis juhlavuotta! Lauri Vihervä Puheenjohtaja YHDISTYKSEN 80- VUOTISJUHLAT 18.5.2013 Klo.15.00 RAVINTOLA KAISANIEMESSÄ Tarjolla puheita, tanssia, hyvää ruokaa seisovassa pöydästä 200 jäsenelle. Ilmoittautumiset 10.5 mennessä Seppo Liukkoselle puh: 050 5552524 tai 310 64606 seppo.liukkonen@hel.fi Lauri Vihervälle puh: 040 7282939 lauri.viherva@hel.fi ( s-postiin otsikkona “80-vuotis juhlat”) aveci on myös tervetullut juhliimme. TERVETULOA JHL - Pääkaupunkiseudun aluetoimisto Perhetapahtuma 8.6.2013 Suomenlinnassa klo 10 - 15 Tapahtuma on tarkoitettu JHL:n pääkaupunkiseutulaisille jäsenille perheineen jäsenille Ohjelmassa mm. •lapsille Suomenlinnan seikkailukierros Kustaan Miekka klo 10.30 •Koko perheelle sopiva ”Viaporin tykit ja tunnelit” kierros klo 10.45 ja 13.00 •JHL- yhdistysten toiminnallisia pisteitä Paraatikentällä, jossa myös aluetoimiston info piste sijaitsee. •alennuksia museoihin •maksuton ruokailu Ilmoittautumiset 5.5. mennessä sähköpostilla: roby.mountrakis@hel.fi (s-postiin otsikkona ”Suomenlinna”) Ilmoittautumisen yhteydessä kerrothan seuraavat tiedot: •nimi ja yhdistyksen numero •kuinka monta aikuista ja lasta (alle 15 v) tapahtumaan osallistuu •osallistutteko seikkailukierrokseen klo 10.30 ja/tai kävelykierroksiin klo 10.45 vai 13.00 (alle 6 v. voivat osallistua seikkailukierrokselle vain vanhemman seurassa, kaikille kierroksille paikkoja on rajoitetusti) JHL:n oma vesibussi Suomenlinnaan Kauppatorilta (JT-Line) klo 9.30 ja paluu Suomenlinnakeskuksen laiturista klo 15.30. TERVETULOA Yhdistyksen perustamisjäsenet Yhdistyksen perustaminen ja perustaja jäsenet on selvitetty yhdistysrekisteristä vuonna 1961 tai 1962, selvityksen on tehnyt Margit Helsten. Yhdistys täytti vuonna 1963 30- vuotta. Yhdistysrekisterin mukaan yhdistys on perustettu 1.2.1933 ja rekisteriin on ilmoitettu silloin; − puheenjohtaja Pekka Astikainen − sihteeri Almer Virtanen Toimikunnan jäsenet: Rauha Hakala Pekka Astikainen Almer Virtanen Korpela Vihtori Haaparanta Helmi Liikanen Yhdistysten 10, 15 ja 33 jäsenkortistosta on löytynyt seuraavat jäsenet, jotka voivat olla yhdistyksemme perustajajäseniä; − Altti Kalle liittynyt liittoon 1.1.1932 − Hälinen Kalle liittynyt liittoon 1.1.1933 − Hämäläinen Lyyli liittynyt liittoon 1.2.1933 − Leskinen Antti Liittynyt liittoon 1.1.1933 − Tammelin Alviira liittynyt liittoon 1.2.1933 − Virtanen Martta liittynyt liittoon 1.2.1933 − Virtanen Almer liittynyt liittoon 1.2.1933 Välähdyksiä Helsingin terveyskeskuksen henkilökunta 015 toiminnan 80 – vuositaipaleelta On tullut tavaksi sanoa, että kahdeksankymmentä vuotta on yksityisen elämässä pitkä ajanjakso, mutta historian mittapuulla mitaten ainoastaan lyhyt, ohikiitävä tuokio. Eiköhän asianlaita ole kuitenkin niin, että esimerkiksi kahdeksankymmentä vuotta toimintaansa juhliva järjestön elämänpiiriin mahtuu yhtä ja toista, runsaasti tapahtumia – huvittavia jos harmillisiakin -, saavutuksia ja menetyksiä, mitkä kaikki ovat osaltaan vaikuttaneet ei ainoastaan jäsenistöön vaan myöskin sen veljespiirin ulkopuolella olevien jokapäiväiseen elämään. Jotta mennyt ei unohtuisi ja jotta eletyt – kenties kovatkin kokemukset voisivat antaa meille elämänuskoa ja luottamusta vastaisuutta varten, aion seuraavassa lähteä silmäilemään taaksejäänyttä. Siirrytään ajassa jonnekin kahdeksankymmentä vuotta taaksepäin, hyvän Helsinkimme terveyskeskuksen henkilökunnan maailmaan. Eipä tainnut paljon olla siihen aikaan hyvän Helsinkimme sairaaloissa jos ei liioin muissakaan kaupungin laitoksissa ainakaan silloin, kun kysymys oli niin sanottujen pienpalkkalaisten – ei suinkaan yli- vaan pikemminkin epämääräisten – toimenhaltijain asioista. Meille tämän päivän helsinkiläisille on kerrottu, että kaikissa kaupungin laitoksissa niin huolto – kuin toimistopuolenkin tehtävissä olevien työpäivä oli noihin aikoihin yhdeksästä jopa neljääntoista tuntiin saakka. Ylityökorvauksista ei ollut puhettakaan – olihan kuulemma pula-aika ja vapaapäivät oli sitä sun tätä ja sunnuntaivapaat järjestäytyivät jos järjestyivät, ainoastaan joka toinen tai kolmas sunnuntai. ”Mutta elettiinhän sitä ennenkin, vaikka ojan takana oltiin” lauleskeli Aleksis Kivi aikoinaan. Mutta mitäpä sen ajan isännät ja laitosten johtajat asioista ajattelivat. ”Mutta pieniä ovat silakat joulukaloiksi” lähestulkoon kaikki se ahdinko ja turvattomuus, jonka alaisina kaupungin pienpalkkalaiset viran- ja toimenhaltijat elivät kaupungin eri monissa laitoksissa. Eipä liene kaukanakaan sellainenkaan olotila, jota voidaan nimittää mielivallaksi. Sairaaloissa -, kunnallis-, ja lastenkodeissa, kouluissa, elintarvikekeskuksissa, teurastamoilla, palokunnissa, satama-, kiinteistö ja muissa virastoissa työskenteli jo noihin aikoihin monisatapäinen toimisto- ja teknillinen henkilöstö, mutta näiden kesken ei ollut käytännöllisesti katsoen mitään yhteistoimintaa, niin eipä ihme, että työntekijän taloudelliset ja sosiaaliset edut olivat sen mukaiset. Silloin ei ollut asuntopulaa mutta asuttiin kuitenkin 4-5 henkeä samassa huoneessa. Ja niin hyvä Helsinkimme hallinto oli lähes yksinomaan niin sanottujen porvarillisten piirien käsissä. Tosin niin kaupungin johdoissa kuin moninaisissa lautakunnissakin oli muutama harva työväestön edustaja, mutta ”eihän yksi pääsky kesää tee” eikä sosiaalitoimen johtaja tai pari lautakunnan työläisedustajaa ylivoimalle mitään mahtaneet. Lisäksi maamme poliittinen elämä oli kolmen kymmenen alkuvuosina kaikkea muuta kuin suopea työntekijäin toiminnalle omien elinehtojensa parantamiseksi. Ellei oltu tyytyväisiä, niin portti oli auki. Ja usein porttihan oli auki. Jo yrityksetkin tähän suuntaan pyrittiin leimaamaan, vähintään kommunistiseksi ellei selvästi anarkiaksi. Äkkiä siinä sai niin Miina kuin Maikkikin lopputilin, ellei ollut niin kuin oletettiin. Mutta niin kuin kautta historian eli niihinkin aikoihin vähäosaisissa yhteistoiminnan tarve, mikä sai lisäksi rohkaisuaan muilla aloilla tapahtuvista järjestötoiminnan elpymisestä. Kenties eräänä hyvin voimakkaana kimmokkeena yhteen liittymisen tarpeena voimistumiseen voitaneen pitää vuotta 1930, suoritettua yleistä palkkojen alenemista. Jo muutenkin varsin alhaisia palkkoja alennettiin mainittuna vuonna perheettömiltä 15 sekä perheellisiltä että viran- ja toimenhaltijoilta 10 prosenttia. Niinpä sitten monien epäröintien ja hapuilujen jälkeen kulki sana miehestä mieheen ja joulukuun 19 päivänä vuonna 1932 kokoontui 33 rohkeinta naista ja miestä Elannon Hallintoneuvoston huoneistoon Kluuvikadulle pohtimaan tilannetta, vakaana aikomuksena ryhtyä yhteistoimin asioita korjaamaan. Vaikka työkenttä olikin hajanainen, olihan silloin kaupungin laitokset monilukuiset ja toisistaan varsinkin riippumattomat ja vaikka suunnitteilla olevaan järjestöön tulisi kuulumaan toisistaan hyvin erilaisista ammateista ja työtehtävissä toimivia viran- ja toimenhaltijoita oltiin yksimielisiä siitä, että oma ammatillinen järjestö on saatava aikaan. Niinpä tässä ikimuistoisessa kokouksessa, jonka avauksen suoritti juuri hiljattain perustetun Kuntatyöntekijäin Liiton varapuheenjohtaja Vihtori Haapalainen – hänkin muuten kaupungin palveluksessa -, asetettiin toimikunta valmistamaan varsinaista perustavaa kokousta. Mutta niin kuin alkuaikojen synnytysvaiheissa, niin nytkin tässä Kluuvikadun kokouksessa sukesi pientä riitaa, kun osa kokouksen osanottajista halusi perustavan kokouksen kutsuttavaksi koolle ainoastaan Uudessa Suomessa julkaistavalla lehti-ilmoituksella. Taitiinpa samassa tilaisuudessa keskustella myös kokous paikastakin , kaikille kun ei vielä tämä talo ollut suinkaan mieluinen, mokomakin ”Moskova”. Mutta kaikesta huolimatta oli tehty ratkaiseva päätös astua starttiviivalle ja lähtölaukaus pamahti kahdeksankymmentä vuotta sitten tammikuun toisena päivänä. Näin syntyi yhdistys nimeltä Kaupungin Viranhaltijat ry. Ja niin liittyi jälleen yksi rengas ammattiyhdistysliikkeen voimistuvaan ketjuun, sillä alussa jo uusi tulokas liittyi SAK:hon – Suomen kuntatyöntekijäin Liiton kautta - Ja kun kerran toimeen tartuttiin, niin töpinäksi oli pantava. Jo samana päivänä allekirjoitettiin järjestön perustamiskirja. Ja tammikuun 10 päivänä toimitsijat jättivät ilmoituksen yhdistysrekisteriin ja uusi yhdistys merkittiin rekisteriin vielä saman kuun 28 päivänä. Sitä myöten oli siis kaikki selvää ja järjestön johto sai ensimmäiseksi tehtäväkseen ryhtyä kokoomaan monilukuista ammattitoveripiiriä yhteisten siipien suojaan, yhteisen lipun alle. Mutta niin kuin tämänkään järjestön alkutaival ei ollut ruusuilla tanssimista. Sitkeässä olivat ennakkoluulot järjestötoimintaa kohtaan. Kuka pelkäsi mitäkin, kuka esimiestään tai työtoveriaan, kuka paikkansa menettämistä, kuka politiikkaa ja niin edelleen. Ja niin tapahtui, että yksi toisensa jälkeen kaupungin eri laitoksista hitaasti, mutta varmasti alkoi oivaltamaan mistä oli kysymys. Kaupunki kasvoi, väkiluku kasvoi ja niin kasvoi myös niiden ihmisten lukumäärä jotka palvelivat kaupungin monisatatuhantista veronmaksaja kuntaa. Mutta …......... niin se mutta ….... Oli vielä vanha ja uskollinen lautakuntajärjestelmä …... Ja sepä juuri olikin kanto koskessa …..... Vielä eivät kevätvirrat hurisseet meidän päiviemme käsityksen ja tapojen mukaan …... Olihan tohtori Paavo Virkkunen lastensuojelu lautakunnassa ihmetellyt sitä, että ammattiosaston edustajat palkkaneuvotteluissa ”olihan sentään ihmisen näköinen”. Kaikki eivät olleet vielä silloin selvillä siitä, että Suomi on kansainvälinen maa. Taisipa uusi järjestö saada aikaan useitakin ”Helsingin hulinoita”. No, kirjelmään tosin sillä kertaa vastattiin, sillä kaupungin sosiaalijohtaja oli monin tavoin asettunut tukemaan järjestön esityksiä, vaikkapa ei virka-asemassaan ja yksin ollen saanut riittävästi ääntään kuuluviin. Tosin tähän yhdistyksen ensimmäiseen viralliseen kirjelmän vastaukseen sijoitti lautakunnan enemmistö pukinsorkkansa mainiten, etsi vapaapäiviä voida järjestää pula-ajan vuoksi. Pula-aika olikin se sana jota käytettiin hyvin yleisesti torjuttaessa työntekijäin asiallisia esityksiä. Joka tapauksessa työ pääkaupungin palveluksessa olevien viran ja toimenhaltijain hyväksi oli alkanut. Vaikka suuria muutoksia ei vielä saavutettukaan ensimmäisen kertomusvuoden puitteissa oli kuitenkin jäsenmäärä vuoden 1933 päättyessä jo noin 80:n paikkeilla. Ihmekkös ,jos pienpalkkalaisista alkoi jo tuntumaan ikään kuin aurinko olisi nousemassa. Niinpä niin, siitä se sitten vauhtia sai ja sitä mukaan kuin maan poliittinen elämä rauhoittui murheellisten Lapuan. Ja pulavuosien jälkeen, uusi järjestö kokosi yhä runsaammin kaupungin palvelijoita jäsenpiiriinsä. Jäsenmäärä jo kolmen toimintavuoden jälkeen ylitti jo kahdensadan jäsenen rajan ja jatkuvasti tuli lisää voimia kaupungin laitoksista. Ja tuloksia saavutettiin mm. 1936 saatiin sairaaloihin ja huoltolaitoksiin entisen rajattoman työajan tilalle yhdeksän tunnin työpäivä sekä jokaviikkoinen vapaapäivä. Palkatkin alkoi kohota ja täsmällistyä, niin etteivät ne joka palkanmaksun yhteydessä vaihdelleet. Laitosten luontaisetuihin kuuluva parani ja työpuvuistakin alettiin pitää huolta laitosten toimesta. Mutta vieläkin esiintyi johtavien taholta runsaasti haluttomuutta ymmärtää ajan kehitystä. Niinpä kerrotaan eräänkin laitoksen johtajan, jonka tapana oli pyöritellä peukaloitaan, sanoneen eräiden neuvottelujen yhteydessä, että ”niin kauan kuin tämä peukalo pyörii, ei tässä laitoksessa tipu kahdeksan tunnin työaikaa. SAK:n lehti Palkkatyöläinen ei saanut tulla esim. Toivolan koulukotiin. Mutta sitä mukaan kun järjestön voima kasvoi ja sitä mukaan ammattiyhdistysliike murtautui läpi koko yhteiskunnan, nämä alkuvuosien ”penikka-taudin oireet” kävivät yhä vähäisemmäksi. Jäsenmaksujakin rohjettiin jo ryhtyä suorittamaan huoltokonttorin kautta ja niin edelleen. Kaupungin omistama Kulosaaren kartano oli saatu vuonna 1937 Helsingin Työntekijöiden ja Viranhaltijoiden käyttöön. Kartano oli aivan rappiotilassa, talkoolaisia tarvittiin. Talkoolaisia löytyi koska siihen aikaan jos joku asui työsuhdeasunnossa (ja heitä oli paljon) täytyi kesälomansa ajaksi luovuttaa vuodepaikkansa sijaiselleen. Kesälomaa oli siihen aikaan kaksi viikkoa. Ja vuonna 1938 jäsenmäärä sivuutti jo runsaasti neljänsadan jäsenen rajan. Oli kasvanut melkoinen järjestö, jossa moni alan eri työkunnat ja asioiden runsaus antoivat yhdistyksen toimihenkilöille työtä oikein olan takaa, kokouksia ja taas kokouksia, neuvotteluja ja taas neuvotteluja. Neuvottelusuhteethan eivät silloin olleet kuin ”hiirenkorvalla”. Ja varsin usein joutuivat samat miehet ja naiset remmiin. Järjestömiehen/ naisen elämä ei ollut silloin, jos ei nytkään helppoa, ei suinkaan asianomaisen perheen jäsen mielestä. On elämän laki, että sitä mukaan kun perhe kasvaa ja tenavat vanhenevat, niin aina yhden ja toisen vuoro lentää maailmalle toisin sanoen lähteä omin voimin onneaan yrittämään. Ja niin joulukuun 18 päivänä, melkein päivälleen kuusi vuotta siitä hetkestä jolloin yhdistyksen syntysanat lausuttiin. Palomiehet olivat ensimmäiset jotka sataprosenttisesti järjestäydyttyään perustivat oman ammattiosastonsa eroten siten – tosin täysin hyvässä sovussa kantayhdistyksestä. Olihan heillä runsaasti omia erikoiskysymyksiään, että aihetta oma järjestön perustamiseen oli riittävästi. Mutta runsaasti jäi voimia vielä kantayhdistykseenkin ja lisää jatkuvasti liittyi. Maailma oli muuttunut elettiin Kallion presidenttikautta ja Cajanderin ”punamultahallituksen” taloudellisen ja sosiaalisen nousun aikoja. Mutta apropoo.......sosiaalisen. Eräässä pääkaupunki lehdessä oli kesäkuun kuudestoista päivänä 1939 seuraavat otsikon sanat: ”Yhteiskunta sotajalalla naimisiinmenoa vastaan” ja hieman pienemmällä printillä ”Helsingin kaupungin kunnallisetkin elimet tekevät juhlallisia päätöksiä siitä, saako vaimo asua miehensä luona vai ei”. Ja niin naiset saivat asua miehensä kanssa yhdessä, kuten oikeaan avioliittoon kuuluikin. Sitkeän työn jälkeen alkoi voitto voiton jälkeen olla todellisuutta. Mutta sitten tapahtuikin kaikkea muuta kuin sellaista, mikä olisi vienyt kehitystä eteenpäin. Toinen maailmasota. Talvisota – jatkosota. Kulosaaren Kartanon päärakennus oli luovutettava tyhjänä Suomen armeijan käyttöön. Keväällä 1940 rakas Kulosaaren Kartano saatiin takaisin. Satatuhantisen pääkaupungin oli kuitenkin elettävä ja väestön toimeentulosta pidettävä huoli. Kymmenen vuoden iän saavuttaessa järjestöön liittyi sodasta huolimatta jatkuvasti uusia voimia; raitiotien viranhaltijat, rakennusmestarit, kansakoulut ja niin edelleen. Sodan puristuksessa tarvittiin yhä lähemmin toinen toisiaan. Paljon tapahtui näinä vuosina, paljon syntyi uutta, vanhan palaessa kuonaksi, näin kävi myös ihmisten välisten suhteissa. Mutta sen jälkeen, kun tuho ja hävitys olivat päättyneet ja sodan raunioiden keskellä alkoi jälleenrakennustyö, tähän työhön kantoi voimakkaan panoksensa myös järjestöissä. Perustettiin uusia huonekuntia; Kaupungin teurastajat, kodinhoitajat . Samalla myös luonnollinen kehitys omien eritysjärjestöjen syntymiseen oli ajan vaatimus. Ja niinpä tapahtuikin, että palomiesten jälkiä seuraten vuonna 1945 syntyi Kansakoulujen henkilökunnan osasto. Vuosi 1946 oli monen uudistuksen vuosi. Näistä mainittakoon huomattavimmat; Laki työntekijäin vuosilomasta, laki tuotantokomiteoista, 8-tunnin työlain voimaantulo, yleis-luottamusmies sai nimekseen pääluottamusmies – tosin työpaikoilla oli luottamusmiehet. Ruokailu joka kuului luontaisetuihin - joka keitettiin eri padassakin - ,saatiin vapaaehtoiseksi eikä sitä keitetä monessa padassa. Vuonna 1947 jakautui kantayhdistys käytännöllisesti katsoen kahdeksi – vähin riidoin – luonnollista kehitystä kulkien. Uusi sisaryhdistys sai kasteessa nimekseen Helsingin Viranhaltijat ry ja kantayhdistys perinteiden vaalijana nimekseen Helsingin Kaupungin Sairaalain Viranhaltijat ry. Myöhemmin syntyi kantaäidistä Kiinteistötyöntekijät ry ja Toimistovirkailijat ry. Niin, että kantaäiti neljännesvuosisata sitten luonut, voi ylpeänä todeta; rikas olen jälkeläisistäni Maaliskuun 1 päivänä vuonna 1956 SAK antoi määräyksen yleislakosta. Lakko oli pitempi ja raskaampi kuin 50-vuotta sitten työväenliikkeen alkuaikoina käyty suurlakko. Lähes kolmen viikon taistelun jälkeen päästiin sovintoon. Kaupungin sairaalain henkilökunnan lääkintähuolto oli ilman yhtenäistä järjestelmää. Sai olla riippuvainen sairaalain johtajan tai henkilökunnan hyvästä tahdosta jos hoitoa sai - kaupungin sairaalain henkilökunta meni sen sairaalan päivystykseen missä oli työssä. Minkäänlaista ennaltaehkäisevää hoitoa ei ollut, lukuun ottamatta pienoisröntgeniä joka oli lain säätämä. Vuoden 1959 kevättalvella oli työttömyys ennätyksellinen jota ei sodan jälkeen vielä koettu. Loppuvuodesta tuli ajankohtaiseksi osalle sairaalahenkilökunnalle siirtyä uuteen toimipaikkaan, kaupungin Keskuspesulaan. Vuonna 1960 toiminta ammattiyhdistysväen rintamalla ja yleensä työväestön keskuudessa osoittautui rikkinäiseksi. Neuvotteluteitse voitiin pysäyttää vuosilomasijaisten palkat, vakinaisten viranhaltijain pohjapalkat jotka muuten oli esitetty alhaisemmiksi. Loputkin sairaalan laitoksista pesuloiden henkilökunta siirtyi uuteen toimipaikkaansa, keskuspesulaan. Nyt oli kysymys aivan uuden suuntaisesta suuresta työryhmästä, kuin sairaalahenkilökunta, perustivat nämä uuden ammattiosaston nimeltään Keskuspesulan henkilökunta ry. Vuosi 1962 oli ollut hyvin tapahtumarikas. Vuoden alussa oli kahdet vaalit. Ammattiyhdistysliikkeen piirissä oli ollut kuluvan vuoden aikana erittäin voimakasta liikehdintää. Historian aikana tuli ensimmäisen kerran kyseenalaiseksi suhteiden katkaisemiseksi KVT: n Liittoon, kuitenkin vuosikokouksessa oltiin valmiit perumaan ero. Eläkkeen saajain määrä yhteiskunnassamme yhä lisääntyessä oli tullut ajankohtaiseksi perustaa myös eläkeläisille omia yhdistyksiä. Vuonna 1963 tuli uusi virkasääntö, jossa ei ollut mitään muuta uutta kuin 10 vuoden palveluksen jälkeen sai 5 viikon kesäloman. Oli kyetty saamaan suurin piirtein jäsenistöä tyydyttävät palkkaratkaisut aikaan. Olimme saaneet viime vaaleissa porvarillisen hallituksen, niin se oli kuluvan vuoden aikana osoittanut kuinka palkannauttijat voidaan asettaa miltei ylivoimaisiin rasituksiin. Vuonna 1964 sairasvakuutus- ja työttömyyslaki tuli voimaan, tosin kummatkin oli vielä puutteelliset, mutta alku kuitenkin oli. Työttömyyttä oli kuluvana vuonna paljon, työttömien määrää ei kyetty supistamaan. Ammattiyhdistysliikkeen niin sanottu hajanaisuus oli valitettava tosiasia, hajanaisuutta oli ollut lähes 9 vuoden ajan. Toiminta ammattiyhdistysliikkeen järjestelmällisen yhtenäisyyden saavuttamiseksi ei vuoden aikana tuottanut kovinkaan näkyvää tulosta. Lokakuussa vuonna 1966 yhdistyksemme osti Kuusamon Lämsän kylästä Piikstammi Valkealaisen palstan kesänvietto paikaksi jäsenilleen. Kuusamoon rakennettiin talkoovoimin 2 erillistä rakennusta toinen oli sauna ja toinen majarakennus, johon kuului tupakeittiö ja 2 makuuhuonetta. Yhdistyksemme kesän viettopaikka sai nimekseen ”Joukamon Pirtti”, koska se oli Joukamojärven aivan välittömässä läheisyydessä. Vuonna 1967 Hesperian sairaalassa polki paikoillaan henkilökunnan lääkäri sitä nimittäin ei ollut, muissa sairaaloissa kylläkin. Terveydenhoito-ohjesääntö oli jo lähetetty liikkeelle 13 vuotta sitten. Kivelän sairaalan muutamilla osastoilla alettiin kokeilla 40-tunnin työviikkoa. Kolmen vuoden päästä tulikin sitten kaikille 40 -tunnin työviikko. Laakson sairaalaan oli annettu kolme osasto yksityiselle siivousfirmalle. Sairaalavirastossa käydyssä neuvottelussa kävi ilmi, että tämän laatuisia tullaan jatkamaan. Sairaaloiden sairaala-apulaiset siirtyivät kolmivuorotyöhön, kylvettäjät suorittivat yötyötä päivystyspoliklinikoilla. Kokonaisuutena vuosi 1969 oli ollut koko ammattiyhdistysväen kannalta suhteellisen hyvä. Hinnat ja vuokrat oli saatu pysymään suhteellisen tasapainossa. KTV:n vapaa-ajan vakuutus tuli voimaan. Yhdistys neuvotteli ja saikin tilapäiseksi ratkaisuksi, että vuoden 1970 sopimuksessa joka tekee periodityötä on mahdollisuus valita pitääkö lepotaukoa vai ei. Tähän saakka lepotauko oli pakollinen eikä se kuulunut työaikaan. Vuoden loppu-puolella Liitto allekirjoitti niin sanotun Liinamaan sopimuksen eli valtalaki, jolla palkat sidottiin korotettavaksi ansiotasosta riippumatta. Vuonna 1970 oli kovaa kädenvääntöä siitä, että tarvitaanko sairaaloissa siivoustöiden ohjaajaa, oltiin sitä mieltä, että sairaala-apulaiset osaavat tehdä työnsä samalla tavalla kuin ennenkin. Asia meni äänestykseen, siivoustöiden ohjaajan puolesta äänestys voitti. Pukuasiasta käytiin neuvotteluja pitkin kevättä, lopulta päästiin tyydyttävään loppuratkaisuun. Sopimus- suosituksemme sisälsi suhteellisen paljon asioita mm. kuukausipalkalla olevien työehtosopimus, terveydenhuollon järjestäminen, irtisanomissuojan kehittäminen, työturvallisuus kysymykset, luottamusmiesten asema, kunnalle tyypilliset tehtävien hoitaminen kunnan omalla työvoimalla. KSL ja KTV yhd.15:sta yhteinen kokous oli Hesperian sairaalassa jossa päätettiin, että KSL: n jäsenistö siirtyy meidän osastoon. Vuosi oli ammattiyhdistysliikkeen kannalta tapahtumarikas sekä kehitysmyönteinen. Palkkaratkaisussa oli kuluvana kautena ns. UKK-sopimus, joka piti sisällään paljon kaivatun vähimmäispalkkalain. Tammikuussa lähdettiin liikkeelle viranhaltijain osalta KVTES: in pohjalta joka sisällöltään oli tehtysuhteellisen tulkinnannalliseksi. Meidän tärkeämmät uudistukset mitä KVTES piti sisällään, oli liitteenä kunnallinen yleinen luottamusmies sopimus, työturvallisuudesta työpaikoilla. Vuosi 1973 oli ammattiyhdistysliikkeen kannalta vaiherikas ja arvostelujakin aiheuttava. Sopimukset tehtiin Liittokohtaisina ja ensikertaa pelin avaajana oli julkinen sektori. Uuden sopimuksen myötä tuli lomaltapaluuraha, työturvallisuustoimikunnat tulivat valvomaan työpaikoille. Eduskunta hyväksyi poikkeuslain jolla Tasavallan Presidentin toimikautta jatkettiin neljällä vuodella. Myös oli merkille pantava työvoimapula. Helsingin Kaupungin hallituksen päätöksellään oikeuttanut sairaalaviraston järjestämään sairaala ja terveyslautakunnan alaisen henkilökunnan ennalta ehkäisevän terveydenhuollon kokeiluluonteisesti. Näin aloitti toimintansa Helsingin Kaupungin sairaalatoimen alalla työterveyshuolto. Vuonna 1974 ostettiin yhdistyksemme jäsenille toiseksi vapaa-ajan viettopaikaksi Syrjälän tila. KTV asetti neuvotteluihin peruslähtökodaksi mm. alkupalkan tason parantamisen, sopimusten yhtenäistämisen, ansiokehityksen, kilpailukyvyn parantaminen, yhdenmukaistetaan ikälisäjärjestelmää siten, että kaupungeissa, kauppaloissa ja kunnissa on neljä ikälisää. Äitiyslomiin saatiin muutoksia. Sairaala ja hoitoapulaiset olivat ylihoitajan alaisuudessa. Vuosi 1976 oli tapahtumarikas. Saatiin tulopoliittinen ratkaisu joka piti sisällään mm. työnantajan kustantama ryhmähenkivakuutuksen, työsuojeluvaltuutetun ajankäytön lisäys, työnantajan osallistuminen ay-liikkeen koulutuskustannuksiin, palkallinen loma lapsen sairastumisen perusteella. Valtiovallan julkiseen alaan kohdistuivat supistus-suunnitelmat aiheuttaen huolestumista työttömyyden Kasvulle, työpaineen kiristymistä, pakkolomat olivat jokapäiväisiä. Maassamme kuluvan vuoden aikana hallitus vaihtui useaan otteeseen. Kivelä – Hesperian sairaalan henkilökunnan lapsille perustettiin lasten päiväkoti. Siivouspäälliköt ja siivoustyönjohtajat tulivat sairaala ja hoitoapulaisten esimiehiksi. Vuosi 1977 oli juhlavuosi, oli vietetty Suomen Itsenäisyyden ja Lokakuun vallankumouksen 60 – vuotta. Molemmat työväenpuolueet ja SAK asettuivat tukemaan presidentin Urho Kalevi Kekkosen uudelleen valintaa. KTV oli SAK:n toiseksi suurin liitto. Toiminta vuonna 1978 alkoi hieman katkerin mielin, sillä hallituksen elvytysohjelma kosketti ennen kaikkea palkansaajia. Uusi sopimus sisälsi mm. kaksi uutta vapaapäivää, Pääsiäislauantai ja Tapanin päivän jälkeinen lauantai tulivat palkalliseksi vapaapäiväksi. Lahdessa järjestettiin punavanki muistomerkin paljastustilaisuus. Maassamme vietettiin myös YYA- sopimuksen 30-vuotisjuhlatilaisuutta. Kulunut vuosi 1979 oli monen lamavuoden jälkeen taloudellisen nousun vuosi. Koti maassamme vietettiin YK:n julistamaa Lasten vuotta. Teemavuotena enemmänkin juhlapuheiden kuin käytännön tekojen osalta. Uudet sopimukset perustuivat tulopoliittiseen sopimukseen. Vuoden 1980 uutena sopimuksiin tuli työajan lyhennys 3-vuorotyötä tekevien kohdalla. Palkankorotukset eivät kaupungin budjettia pahemmin heilauttaneet. Kaupungin työntekijän asema oli varmempi kuin monella yksityisen palveluksessa olevilla. Ns. ”Pekkaspaperi syntyi vuonna 1981, jossa oli paljon huonojakin kohtia, että työntekijäpuolella oli vaikea hyväksyä. Yleiskorotuksen lisäksi sopimus sisälsi mm. tulopoliittisen sopimuksen järjestelyvaraeristä, ansionkehitystakuun ja indeksiehdon sekä palvelulisän uusimisen, eräät vuosilomat, työaika- ja vapaapäiväjärjestelmän uusimisen. Vuoden 1982 alussa toteutui jo n. 10 vuotta sitten alkanut kehitys joka oli tähdännyt MKL:n jäsenten edunvalvonnan tehostamiseen ja turvaamiseen tulevaisuudessa. Yhdistymisen seurauksena KTV: stä muodostui jäsenmäärältään maamme suurin ammattiliitto. Talouselämä jatkui ongelmallisena vuoden alkaessa ja aikana, pahimpana koettiin jatkuva suurtyöttömyys. Rationalisointi jatkui Helsingin kaupunkien hallintokunnissa. Syntyi tunne, että rationalisointi oli joku sieluton mörkö tai luonnon mullistus joka yhtäkkiä tulee taloon, tekee aikansa tuhoja ja sitten häipyy taas koksikin aikaa. Huolenaihetta oli kunnantyöntekijöille aiheuttanut myös Helsingin oikeistolaisten johdon yksityistämisintoilut. Keskusteluissa kaupungin töiden siirtämistä yksityiselle, törmättiin aina käsitteeseen kannattavuus. Virkoja vähennettiin. Pääluottamusmiesten toimi saatiin kokopäiväiseksi. Siivoustyötä mitoitettiin. Uusi palvelulisäuudistus astui voimaan Koskelan sairaala siirtyi Terveysviraston alaiseksi. Tuli Liiton suositus yhdistyksille liittää yhdistyksen nimeen KTV. Näin yhdistyksemme nimi oli seuraavanlainen; Helsingin kaupungin sairaalain viranhaltijat ry KTV 15. Terveydenhuollon ja sosiaalitoimen apulaisryhmien sekä huoltomiesten kohdalla tilanne oli heikko. Keskusteltiin toisesta 10 min. kahvitauosta ja vuosilomalla sairastumisesta. Kannustuslisästä päätti työnantaja. Valta-lain voimaan tultua terveyden- ja sosiaalihuollon valtionapu tasattiin, tämä johti väistämättä virkojen supistamiseen ja palveluiden heikkenemiseen. Kustannus/ hyötyajattelu oli vallannut kaupungin johdon. Rationalisointia käytettiin työntekijöiden vähentäjänä – kysymyksessä olikin suuremman luokan työvoimasaneerauksesta. Sairaan lapsen hoidon järjestely parani, vuosilomaa tuli lisää alle 10 – vuotta palvelleille työntekijöille. Sairaaloissa oli tehty peruskorjauksia sekä samalla toiminnan muutoksia. Yksityistämisen peikko oli pyrkimässä milloin mihinkin kaupungin yksikköön häätääkseen omat työntekijät pois. Työn kuormittavuus oli lisääntynyt, työpaikalla viihtyvyys ja mielekkyys olivat kadonneet. Vuonna 1985 Kätilöopiston sairaala siirtyi Helsingin kaupungin hallintaan. Työntekijöiden ja sijaisten saaminen oli vaikeaa koska tarjolla oli runsaasti työpaikkoja tarjolla. Kaupungin päätöksien teoissa ja virastojen toiminnassa olivat töiden saneeraukset ja töiden liuottaminen yksityiselle jatkuneet. Käyttöön oli otettu uusi tekniikka, varsinkin ATK oli korvannut ja muuttanut monia toimialoja. Vuonna 1986 yhdistyksemme nimi muutettiin Helsingin Terveysviraston Henkilökunta KTV ry, joka k V uvaa tämän päivän todellisuutta paremmin. Nimi on yhdistyksemme yli 50-vuotisen historian kolmas. Eduskuntatalon eteen KTV järjesti mielenosoituksen työllisyyden ja toimeentulon puolesta. Helsingin terveydenhuollossa muutettiin toisia toimintoja säätiöiksi. Luottamusmiehet jakoivat ilmaiseksi (tähän saakka ne olivat maksullisia) jäsenille KTV: n kalentereita. Liittokohtaisissa sopimuksissa piti olla nollalinjaa, joustavaa työaikaa ja palkkaa, jopa palkanalennuksia. Solmittiin ns. Mini - Tupo jonka tarkoitus oli hajauttaa ja hajottaa SAK:n jäsenkenttää. SAK toteutti suunnitellusti ja yhtenäisesti 3- päiväsen lakkonsa. Vuonna 1985 alkanut työvoimapula paheni niin, että Laakson sairaalan henkilökunnan ruoka tuotiin 2 kuukauden ajan yksityiseltä. Kaupungin hallitus ja terveyslautakunta yrittivät parantaa tilannetta muuttamalla virat työsuhteisiksi toimiksi. KTV: n jäsenten työpaikat olivat suurempien muutoksien kohteina terveysvirastossa. Tuli kuljetuskeskus ATK- toimintoja laajennettiin, siivous- ja keittiötyön mitoituksia jatkettiin, työssä olevien työntekijöiden tehtävänkuvaa laajennettiin. Työelämässä oli turvattomuutta ja työttömyys lisääntyi, yksityistäminen jatkui, erikoiskohteiksi joutuivat nyt valtion laitokset. Työvoimapulan ongelmien yhdeksi ratkaisun keinoksi Kuntatyönantaja hyväksyi palvelulisien aikaistamisen. Työajan lyhennys puhutti työpaikoilla. Mitoitukset vähensivät työpaikkoja, toisaalle syntyi uusia työkohteita. Materiaali teknillisen ja varastohuollon sekä kuljetusten uudelleen kohdistamiset olivat vaikeita jo niiden laajuuteen nähden. Yksityistäminen jatkui, neuvoteltiin matalapalkkaerästä. Sellainen ihmeellisyys tapahtui että se annettiin kaikille. Yhdistyksen kummitoimintamme laajentui, osallistuimme Nicaraguassa olevan Frank Sevillan päiväkodin tukemiseen maksamalla yhden lapsen vuoden ruuan. Vuonna 1988 palkkauudistus tapahtui jolloin parilliset palkkaluokat poistettiin. Hatoke - projektilla kehitettiin hallinnon ja toimistopalveluja. Uusi eläkemuoto astui voimaan. KTV sai oman radiolähetyksen – lähetyksen toimittivat KTV: n omat jäsenet. Terveysvirastossa aloitettiin oppisopimuskoulutukset sairaala-apulaisille sekä välinehuoltajille. Helsinki-lisää yritettiin mielenilmauksella ”Herrojen kanssa saunaan”, ei tullut Helsinki-lisää eikä päästy Herrojen kanssasaunaan. Vuonna 1989 työvoimapula oli pahentunut entisestään varsinkin terveys- ja sosiaalitoimen alueella. Työvoimaongelmaan haettiin apua ulkomaisesta työvoimasta esim. Virosta. Työvoimapula Helsingin kaupungin laitoksissa sai Helsingin yhteisjärjestö KTV toteuttamaan neljän tunnin mittaisen työnseisauksen. Huutona kaikui ”Paavo, Heikki nyt loppui leikki”, työnseisauksella kiinnitettiin huomiota päättäjiin, että suureen yleisöön alueemme ongelmiin ja elintason kalleuteen. Seisauksella ei saatu Helsinki-lisää vaan työtuomioistuimen sakot syksyllä. Yleinen työllisyyden heikkeneminen ja saadut korvaukset olivat hiukan helpottaneet työvoimapulaa. Yhdessä muiden KTV: n terveysvirastolaisten yhdistysten kanssa järjestettiin kysely ja keskustelutilaisuus, vastaajina olivat terveysviraston johto sekä yhteistyökomitea. Eipä siitäkään tilaisuudesta ollut mitään apua, ei saatu edes hyvää mieltäkään. Vuonna 1991 perustarpeemme asuminen ja ruuan hinta oli maailman kalleimpia. Sitä mukaa kun vuosi eteni ja hallitus istui kohosivat konkurssit, työllisyys ja lama. Neuvoteltiin jo palkojen alennuksista. Erityisiä pahantekijöitä olivat kuntien ja valtioiden pienpalkkalaiset. Hämmästeltiin työvoiman loppua ja mahtavaa säästöohjelmaa. Säästämään oli lähdetty henkilöstömenoista, sijaisia ei otettu siinä määrin kuin ennen. Joustavan työajan kokeilua kokeiltiin Kätilöopiston, Laakson, Kivelän, Marian sekä Myllypuron sairaaloissa. Laman aikana palkkapussi oli pienentynyt ja pieneni lisää suunniteltujen palkkaalennusten ja verojen myötä. Kaupungin päätoiminen henkilökunta vähentyi. Säästötoimenpiteissä henkilökunta sai luopua 3 viikon ansiosta kuka mitenkin. Meneillään oli mitoitukset, tulosyksiköittämiset sekä erikois-sairaanhoidon uudelleen järjestelyt. Vuoden 1994 uudessa selviytymis-sopimuksessa jouduimme luopumaan 40% lomarahastamme. Terveysviraston KTV: läiset yhdistykset järjestivät keskustelutilaisuuden Kinaporissa aiheesta ”Miten käy Helsingin terveydenhuollon”, jossa mukana oli myös päättäjiä. Nikkilän sairaalan alasajosta alettiin puhua. Terveysviraston puolella tapahtui organisaatiomuutoksia; erikoissairaanhoitoa siirrettiin pala palalta HYKS:siin, Kivelän- ,Roihuvuoren ja Riistavuoren sairaalat siirtyivät hallinnollisesti sosiaaliviraston alaisuuteen. Laitoshuoltopalvelut keskitettiin yhdeksi yksiköksi, josta Nikkilän, Röykän, Auroran lasten psykiatrinen lasten osasto sekä Hesperian perusosastot jäivät ulkopuolelle. Vuonna 1998 perustettiin terveyshuoltoon uusi tulosyksikkö, Laitoshuolto, sen alaisuuteen kuului kokonaisuudessaan aikaisemmin ulkopuolelle jääneet sairaaloiden sairaala-, hoitoapulaiset ja laitosapulaiset. Laitoshuollossa erilaisista nimikkeistä luovuttiin ja nimikkeet yhtenäislaitoshuoltajiksi. Samoin luovuttiin lopuistakin viroista ja muutettiin toistaiseksi oleviksi työsopimussuhteisiksi. Virat säilyivät vain niillä jotka vastasivat rahoista. Vuosituhannen loppupuolella yhdistyksessä keskusteltiin mitä edunvalvonta on, onko vanhaa edunvalvontaa vai mitä se on. Jokaisen mielessä varmaankin pyöri mitä uusi vuosituhat tuo tullessaan. Tuli uusi vuosituhat 2000 jonka alku oli suurten mullistusten aikaa. Saimme ensimmäisen kerran naisesta Presidentin Tarja Halosesta. HUS (Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiri) teki tuloaan lopullisesti. Terveysviraston erikois-sairaanhoito siirtyi kokonaisuudessaan HUS:lle. Jälleen kerran Kätilöopiston sairaala sai uuden työnantajan. Marian sairaala siirtyi myös kokonaisuudessaan josta myöhemmin päivystyspoliklinikka siirtyi terveysvirastolle. Saimme uuden sopeuttamisohjelman joka väistämättä johti siihen ettei uutta henkilöstöä otettu vaan vähennettiin luonnollisen poistuman kautta, jolla vakinaiselle työntekijälle turvataan työpaikka. KTV piti mielenilmauksen,jossa kiinnitettiin huomiota alueemme ongelmiin ja elintason kalleuteen. Mielenilmauksella ei saatu mitään aikaiseksi muuta kuin sen, että päättäjät olivat tietoisia ongelmistamme. Vuonna 2003 perustettiin organisaatiokomitea pohtimaan sosiaalitoimen ja terveydenhuollon organisoinnin ja palveluiden kehittämistäivuonna 2005 KTV (Kunnallisten ja Viranhaltijain Liitto) haudattiin, syntyi uusi liitto entisen tilalle JHL (Julkisten ja Hyvinvointialojen liitto). Organisaatiokomitean kehittämisestä tulikin sitten totta niin, että osa sosiaali- ja terveydenhuollon yhdistäminen tapahtuu vuoden 2013 alusta. Näistä muutamista parannuksista ja organisaatio muutoksista sekä mitä erilaisimmista pula-ajan, rationalisointi-, vakauttamis-, resurssi-, elvytys-, säästö-, selviytymis- , sopeuttamis- ja kehittämisohjelmista huolimatta paljon on saatu aikaan. Meistä itsestämme riippuu yhdistyksemme toiminnan tulos ja mitä sen avulla saavutetaan. Voimme todeta, että Liittomme on perustettu oikealle pohjalle ja sen voimassaolo on tarpeellinen. Saavutukset joista edellä mainittiin ovat koko maan ammattiyhdistyksien, kuntien ja valtion työntekijöiden läpi ajamia. Omalla panoksellamme olemme niitä tekemässä ja tässä, edunvalvontatyössä meitä tarvitaan. Lyyli Lehijoen muistelmia Marja-Leena Puntti kävi haastattelun 28.10-12 Lyylin kauniissa kodissaan, kunnallisvaalipäivän (sunnuntai) iltana. Lyyli Lehijoki on syntynyt Iisalmen Hernejärvellä. Jäseneksi hän tuli maaliskuun 30 pvä 1937. Hän oli pitkäaikaisessa työsuhteessa Auroran sairaalan keittiössä. Sairaala oli perustettu 1906. Silloin ruoka myös kuljetettiin lähellä sijaitsevaan Laakson sairaalaan umpinaisella autolla. Toisen maailmansodan aikaan muuttui Laakson sairaala sotilassairaalaksi. Lyyli kertoi kolmesta (3) ruokalajista, joita valmistettiin tosi suuria määriä. Keitinpata oli 300 litran vetoinen. Veripalttu Padan päälle laitettiin melat, jonka päällä siivilä pysyi. Veri siivilöitiin näin, mutta se ei mennytkään kunnolla lävitse. Maija haki vettä ja hän sai sen menemään läpi. Kaljaa joukkoon ja suolaa sekä jauhoja. Tämä paistettiin noin metrin kokoisissa laatikkovuoissa uunissa. Oli valkosipulikastike ja puolukkaa mukana tarjoilussa. (Se veri ei mennyt kunnolla siivilän läpi, kun siinä oli ollut joukossa lieroja mukana. Mutta emäntä oli sanonut; Ei ole muutakaan tarjota”) Eikä siitä kukaan sairastunut. Luusoppa Ruoka-aine oli hevosenpää …. Se keitettiin 300 litran padassa, joukkoon lanttukuutioita, porkkanaa ja sipulia, 100 l perunaa. Omasta puutarhasta yrtit esim. persilja. Pää nostettiin pois ennen tarjolle laittoa. Lyyli kertoi vieneensä maistiaisia ”ylemmälle taholle”, vähän suolatonta soppa oli. Tämän jekun ansiosta hän oli saanut monta pakettia margariinia, jotka antoivat hevosenpääsoppaan makua. Ruoka tarjottiin noin 800 sotapojalle ja muille potilaille. ” Ohraryynipuuro Kerran ei ollut mitään ruoka-aineita. Joku keksi, että kellarissa on kokonaisia ohraryynejä. Päätettiin tehdä laatikkoruokaa. Vedessä keitettiin kokonaiset ohraryynit sitten lisättiin suolaa ja maitoa. Taas joku keksi, että voidaan lisätä yrttejä, kun sairaalalla oli oma yrttimaa. Lisättiin 30 l potrooli yrttejä. (Potrooli oli astia, tässä tapauksessa 30 litran vetoinen). Laatikkoruoat voideltiin sulalla margariinilla ja paistettiin kauan uunissa. Suuri harmi oli se, kun sotapojat eivät osanneet syödä tätä ruokalajia. Laatikot tulivat emännälle takaisin lähes koskemattomana ja emäntä oli itkenyt. Vaikka raaka-aineita oli vähän, niin kaikki osat eläimistä (linnuista, kalasta) käytettiin hyödyksi. Osat, joita ei voinut syödä kuten luut keitettiin 200 litran padassa saippuaksi, lipeää lisättiin. Saippualla tiskattiin vaikka astioita. Kalan suomut myös käytettiin hyödyksi. Ne pestiin karkean suolan ja harjan avulla puhtaiksi. Puhdistettuja suomuja käytettiin kahvin selvitykseen. Tyhjät jauhosäkit käytettiin hyödyksi. Säkit pestiin ja niistä ommeltiin mekkoja, vyötteitä sekä patalappuja. Lyyli Lehijoen muistelmia Muistelo sodan ajalta; Marraskuussa 1937 oli Helsingissä pommitus. Kaupungin väestölle jaettiin kaasunaamareita ja sitten juostiin metsään. Jauhokellarista tehtiin myöhemmin pommisuoja. Ruuan valmistus ja jakaminen ei kuitenkaan myöhästynyt pommituksen seurauksena, kertoi Lyyli. Sotien jälkeen laakso sai uuden oman keittiön. Työaika ja työasut Lyylin työaika oli yhdeksän (9) tuntia/ päivä. Lauantait myös oli työpäiviä sunnuntaityöstä ei saanut rahallista korvausta, muuta kuin yhden (1) vapaapäivän. Työolot hieman parantuivat sodan jälkeen. Työaika lyhentyi kahdeksaan (8) tuntiin päivässä ja sunnuntaityöstä alkoi tulla rahallinen korvaus. Myöhemmin myös lauantain työpäivästä, kello 14 jälkeen tuli rahallinen korvaus. Työkengät, jotka oli puuta, annettiin työpaikan puolesta. Päähineet oli kolmikulmaisia, tukka piti olla visusti piilossa. Työtakit tulivat vasta sodan jälkeen. ME-HENKI oli hyvä. Kesäaikaan mentiin Auroran tontilla olevan lammenrantaan retkelle. Isolla pannulla kahvi keitettiin, oli hyvä mieli ja huumori porukalla. Uskomattomia tarinoita Lyylillä oli omasta elämästä. Johan niitä sen ikäisen elämään mahtuu. Hän leipoi ruisleivänkin itse. Juhlarinkilät hän paistoi, kun talo täytti 25 vuotta (Aurora), myöskin kun talo täytti 50 vuotta. Olihan Lyyli myös ollut leipomossakin työssä. Lyyli Lehijoki on kerinnyt viettämään eläkepäiviä jo 36 vuotta. Kuitenkaan ei toimettomana. Martta-toimintaa on ollut. Myöskin Punaisen Ristin hyväntekeväisyystyötä. Veteraaneille varainkeruuta ja paljon muuta esim. ruokaan liittyvää. On paistettu joulutorttuja ja keitetty joulupuuroa veteraanien hyväksi. Mainitsen myös hänen ansiomitalit; Merihotellissa hänelle luovutettiin 1. KTV:n 50 v. Ansiomerkki sekä lisäksi nämä muut saadut mitalit - Jatkosota- Mitali - Päämajan Risti - Helsingin kaupungin palvelumitali 39 vuotta - Veteraaniliiton Ansio-mitali Juttua olisi riittänyt vieläkin, kun illan pimetessä olin lähdössä pois. Iloisten, lämpöisten halauksien kera erosimme. KIITOS PALJON Lyyli Lehijoelle jaksamisesta kertoa ihania muistojaan. Marja-Leena Puntti Onneksi olkoon yhdistys 015, onko 80-vuotias vanha vai ikääntynyt? Usein ajatellaan henkilöstä että hän on vanha kun täyttää 80 vuotta, ei muuta kuin lepäämään. Yhdistys ei voi toimia siten, aina täytyy ajatella toiminnan kehittämistä jäsenistön kannalta paremmaksi! Osa jäsenistöstä ja yhdistyksistä haluaisi että toiminta säilyisi entisellään vailla muutoksia, osalla taas on suuriakin VISIOITA. Yhdistyksien asema edunvalvonnassa heikkenee kun niitä on runsaasti ja täytyisi löytää yhteinen hyväksyttävä tavoite. Meillä sosiaali- ja terveysvirastossa on käymässä niin, lähes jokaisella Helsingin yhteisjärjestön jäsenyhdistyksellä ja muutamalla ulkopuolisellakin on jäsenistöään töissä meillä. Demokratian kannalta jokaisella on oikeus tulla kuulluksi, aina sääntöjen mukaan oikealla tavalla tehty ratkaisu ei ole toiminnan kannalta järkevin. Sääntöjen mukaan yhdistykset vastaavat edunvalvonnasta ja sen vuoksi niiden päätöksentekokykyä on kehityttävä nopeammin reagoivaksi, pystyäkseen vastaamaan toiminnan haasteeseen. Alkuvuosi ja kevät ovat olleet ja ovat edunvalvonnassa työteliästä aikaa. Järjestömme osalta luottamusmiestoimialueiden muutokset ovat sitä onnistuneesti sotkeneet. Kuitenkin olemme pyrkineet paikkaamaan toimintaamme ja mielestäni onnistuneet siinä ainakin tyydyttävästi. Parhaillaan sorvaamme uusia ohjeistuksia työntekijöille, neuvottelemme nimike muutoksista ja ennen kaikkea neuvottelemme 0.6 % järjestelyvaraerän jakamisesta. Teknisten sopimuksen osalta on jo esitys työnantajalta ja ensi viikolla 26.3 kerromme järjestömme näkemyksen siihen. KVTES: in osalta kaikki on vielä levällään. Työnantajalla on suuria vaikeuksia esittää mitään, niin suuri hajonta on ollut järjestöjen ja osastopäälliköiden esityksillä, esitykset ovat reilusti ylittäneet budjetoidun summan. Ensiviikoksi olisi kuitenkin luvassa jonkinlainen esitys. Suurin vaikeus lienee asiassa ettei virastossamme ole yhtenäisiä tehtävän vaatimuksen kuvauksia jolloin voitaisiin verrata tehtäviä ja niiden vaativuuksia toisiinsa ei edes että olisi sama nimike. Tavoitteena olisi nekin saada aikaan tämän vuoden aikana. Teidän yhdistyksenne on pitkään toiminut laaja-alaisesti niin jäsenistön virkistystoiminnan kuin edunvalvonnan parissa, ajatellen jäseniään ja heidän tarpeitaan. Yhdistyksenne hallitus ja puheenjohtaja ovat nyt toimineet kokonaisen toimintavuoden, ja on arvioinnin aika. Kuinka he ovat selvinneet? ainakaan haasteista ei ole ollut puutetta. Virastoja on tullut ja mennyt, edustajistoja, valtuustoja ja lautakuntia vaihtunut. Vaikuttaminen, reagointi ja osallistuminen, ne ovat nykytoiminnon kulmakiviä. Tulevaisuudessa yhdistyksien yhteistyön on tiivistyttävä jotta me luottamusmiehet pystyisimme paremmin palvelemaan teitä ja muiden yhdistysten jäseniä. Muutos on oltava jäsenistön tahto joka on oltava perusteltu, ei saneltu. Nykytekniikan sovellukset auttavat meitä kunhan käytämme niitä. Kuten huomasitte, en puuttunut historiaan, vaikka se on tunnettava jotta voi olla sivistynyt. Onneksi olkoon ja täyttä vauhtia kohti 100 vuotta. Kaitsu pääluottamusmies Ps. Teillä on 18.4 vuosikokous johon on syytä tulla paikalle vaikuttamaan Lämpimät onnittelut 80-vuotiaalle 015 yhdistykselle Me ihmiset olemme kahdeksankymppisenä pääsääntöisesti poistuneet aktiivi toiminasta, yhdistys taas on kuin viini, se vain paranee vanhetessaan. Hyvä yhdistys on vireä ja uudistuu jäsenistön tarpeiden mukaan. Tässä teidän yhdistys on onnistunut. Jälleen on edessä uusia haasteita ja muutoksen tuulia. Uskon kuitenkin 80- vuoden kokemuksella yhdistyksenne selviävän näistäkin entistä ehompana. Jatkuvan muutoksen keskellä jäsenistö tarvitsee vahvan ja toimivan edunvalvonta koneiston. Onnea kohti seuraavia vuosikymmeniä toivottaa pääluottamusmies Eilan Simola. Joukamonpirtille Tiesitkö, että yhdistyksellämme on yhteinen vapaa-ajan viettopaikka Joukamon pirtti Kuusamon Lämsän kylässä. Pirtti on noin 55 km:n päässä Kuusamon kaupungin keskustasta, luonnonkauniilla mäntymetsäisellä rinteellä. Päärakennuksessa mahtuu yöpymään 12, aittarakennuksessa kahdessa erillisessä huoneessa yhteensä 10 henkeä. Liinavaatteet tai makuupussi tulee olla mukana, peittoja ja tyynyjä on. Tie on perille saakka, talvella tietä ei aurata. Pirtillä ei ole sähköjä. Päärakennuksessa on takka, öljylämmitin, puu- ja kaasuhellat. Vieressä on tilava maakellari. Keittiössä on runsaasti astioita. Vettä saat järvestä polttomoottoripumpulla. ”Huussi” on miellyttävä säiliö- malli. Saunassa voi karistaa Helsingin pölyt pois ja pulahtaa kirkkaaseen järveen. Vaikka vesi on puhdasta, juomavesi kannattaa kuitenkin tuoda tullessaan. Ranta on hiekkapohjainen, sen tuntumassa on laavu, jonka edessä voi grillata tai savustaa ja istuskella tunnelmallisen nuotion ääressä. Ympäröivä vesistö on kalarikas. Yhdistyksellä on viiden verkon ja yhden vieheen kalastuslupa, sekä kaksi soutuvenettä. Luonto on upea ja maasto selkeäkulkuista. Loppukesästä kypsyvät mustikat ja lakat, syksymmällä puolukat ja karpalot. Pirtillä on runsaasti ohjeita, välineitä ja karttoja sujuvan lomanvieton tueksi. Aivan pirtin läheisyydessä on luonnonkaunis koski, Piikstammi. Siinä kalastamiseen tarvitaan erillinen lupa, jonka voi ostaa Käkelän talosta, Tauriaisentie 32 tai Kuusamon matkailutoimistosta, osoite: Palvelupiste Karhuntassu, Torangintaival 2, 93600 Kuusamo Puhelin: 0205 64 6804 Kuusamoon pääset oman auton lisäksi lentäen, tai juna-bussikyydillä. Autoilija Juha Lehto on liikennöinyt edellisinä kesinä ns. kutsutaksia, kuljetusmuoto on kunnan tukemaa asiointiliikennettä syrjäseuduille ja maksaa noin linja-autolipun verran. Tulevan kesän aikataulua voit kysyä Karhuntassusta, tai autoilijalta itseltään p. 0400-206903. Tiedustele ja sovi kuljetuksesta hyvissä ajoin. Joukamonpirtti ja Kuusamo kutsuu sinua ja perhettäsi nauttimaan lomasta puhtaan luonnon keskellä kaukana arjesta, kiireettömästi! Avaimen saat ke-pe Herttoniemen sairaalasta Kettutie 81, C-siipi Anne Asp p. 050 4025481 tai Ari Karvinen p. 040 3347170 HUOM! Soita etukäteen ja sovi avaimen noudosta. Ajo-ohjetta (karttaa) voit tiedustella esim. minulta, neuvon mielelläni Joukamonpirttiin sekä ympäristön matkailuun liittyvissä asioissa. Seppo Liukkonen, Joukamonpirtin isäntä Koskelan vanhustenkeskus PL 6410 tekninen huolto, puh. 050 555 2524 seppo.liukkonen@hel.fi tai seppo.liukkonen@welho.fi Paula Lagerstam, Joukamonpirtin emäntä Suursuon sairaala, Kuntoutusyksikkö, os.11 PL 6700 00099 Helsingin kaupunki p. 050 4020956 paula.lagerstam@hel.fi Yhdistyksemme kokous oli helmikuussa 1968 jossa päätettiin antaa nimi Kuusamon Lämsän kylän Piikstammen lammen rannalla yhdistyksen kesän viettopaikalle. Nimeksi tuli Joukamon Pirtti. . Huvitoimikunnan kertomus vuonna 1974 retkistä kesän viettopaikkoihin Retkemme oli Kuusamoon, kerrankin oli Kuusamoon lähtijöitä. Auto oli aivan täysi. Aamulla klo 6 lähdimme kohti Pohjoista, hanurin ja laulun raikuessa matka taittui mukavasti ja niinpä huomasimme, että ollaan Kuopiossa velmiestä katsomassa. Pian tämän jälkeen oltiin kesäkodissamme, Joukamon pirtillä. Ilomme oli suuri kun Helvi Kääriäinen odotti meitä lämpimän hernesopan kanssa. Kiitos Helvi sinulle kaikkien puolesta ja myös Jorille joka aina on niin avulias. Luoja oli aukaisut vesihanansa koko retken ajaksi ja vielä sen jälkeenkin, mutta se ei meitä haitannut. Emäntäni toimi Määränen, Miettinen ja Mustonen. 10 pv elokuuta alkoi talkootyöt, uusi kesäkotimme odotti ahkeria käsiä. Niinpä lähdimme joukolla Syrjälään talkoisiin ja tanssimaan. Vettä satoi ja laulu kaikui, talkoomieli oli korkealla. Syyskuun 28 -29 pvä Luoja antoi aurinkonsa paistaa kerrankin, kun läksimme jälleen talkootyöhön Syrjälään. Oli 23 lähtijää, jokainen oli varautunut työntekoon tosi mielin. Välillä lusikka soppaan ja kuppi kuumaa, taas työhön. Kyllä kunnan työntekijät ovat tosi ahkeraa työväkeä, ei ollut riimun varaosia lapiossa. Lauantai-iltana tanssimme ja saunoimme. Huvitoimikunnan kertomus vuonna 1976 retkistä kesän viettipaikkoihin 8 -9.5 yhdistyksen jäsenet tekivät siivousretken Syrjälään. Kivelän sairaalasta saatiin auto käyttöön tälle retkelle. Ja koska yhdistyksemme lukeutuu myös tuohon omistavaan luokkaan maatilan Syrjälän ansiosta niin aloitettiin maanviljelystyöt maatilalla. 29.5 suunnistettiin Syrjälään suuremmalla joukolla ja pistettiin maahan perunat ja muutkin vitamiinit kasvamaan. Illalla saunan jälkeen lämmiteltiin tanssimalla sillä ilma oli vielä keväisen kolea ja kaikesta lämmittelystä huolimatta oli jonkun tukka kuurassa vielä aamullakin. Heinäkuussa ei yhdistyksellä ollut virallisia retkiä ohjelmassa. Sen sijaan yhdistyksen aktiiviset jäsenet tekivät oman retken Syrjälään ja pelastivat perunat tukehtumasta rikkaruohoihin. Lähti uusi matkalaisten joukko Kuusamoon Joukamon Pirtille. Nyt sitten olikin taas kaunis ilma ja lämmintä, mutta kalaa ei Kuusamosta saanut itkemälläkään. Se sijaan tänä vuonna saatiin aikaan talkoot tien kunnostamiseksi. Mukaan odotettiin Munakuntaa ja rajavartioita, mutta turhaan. Mukana oli yksi lentokapteeni ja tietysti yhdistyksen omat pojat ja tytöt jotka teki töitä vallan mahdottomasti. Illalla oli valtaisat talkootanssit ja olivat mukana Munakunnat ja rajavartijatkin. Koko yö talon vieressä olevalla mäellä tanssittiin. Mukana olijat epäilivät mäen pian sillä menolla olevan tasankona joten seuraavana iltana tansseja jatkettiin sisällä pirtissä. Matkalaisten ruumiillisesta ravinnosta huolehtivat Aune Mustonen ja Tilma Lidholm. Tällä matkalla olivat mukana myös maanviljelystilamme naapurit, Hovilat; jotka viettivät elämänsä ensimmäistä kesälomaa. Tiina Lidholm toi matkalaiset Helsinkiin. Elokuun lopussa yhdistyksen jäsenet vierailivat epävirallisesti Syrjälässä ja tekivät aina käydessään töitä kuten kunnon isännät ainakin. Ensimmäinen virallinen syysretki tehtiin syyskuun 18 pv jolloin mentiin nostamaan maan antimet kellariin. Samalla sitten tanssittiin Tyynen päivät ja talkootanssit. Hauskaa oli kovin ja retki oli hieno päätös retkeille. Kuusamon mökin 10- vuotis juhliin tehty kertomus yhdistyksen historiaa vuodelta 1977 Huvitoimikunnan kertomus vuonna 1978 retkistä kesän viettopaikkoihin Yhdistyksen jäsenet ovat tehneet talkoomatkoja kolme (3) kertaa ja kiinteistössä on suoritettu lähinnä siivoustöitä ja halon hakkuuta, remonttimiehet ovat tehneet korjaustöitä Heinäkuun 8 pv saimme vieraita Kuusamon yhdistys 657 ja sieltä saapui 36 henkeä puheenjohtaja Reijo Meskuksen johdolla. Helsinkiin tutustumisen jälkeen vietiin vieraat kesän viettopaikkaamme Syrjälään jossa vietettiin iltaa ja yötä, ruokailen, saunoen ja tanssien. Seuraava päivä oli muuttunut kauniista auringon paisteesta yön aikana sateiseksi ja kylmäksi joten vieraat kurkistelivat teltoista ja riihestä ilmaa kuin pienet hiiret ja niin he pakkasivat tavaransa ja päättivät jatkaa matkaansa säätiedotuksen mukaan aurinkoiseen Kuusamoon. Yhdistyksen, jo perinteeksi muodostunut matka Kuusamoon, toiseen kesäpaikkaamme tehtiin 28.7-3.8 välisenä aikana. Matkalla oli mukana 27 ja puoli henkeä. Emäntinä toimivat Tyyne Nokelainen ja Aune Mustonen. Huvitoimikunnan kertomus vuonna 1980 retkistä kesän viettopaikkoihin Suurtapahtuma kuluneena vuonna oli yhdistyksemme kesäpaikan Syrjälän uuden rakennuksen tupaantuliaiset, ne järjestettiin 7-8.6 ja mukana oli lähes sata henkeä. Ohjelman vetäjiksi ja vieraiden tervetuulleeksi toivottajaksi yhdistys nimesi Aino Pulliaisen ja Hilkka Jokisen. Yhdistyksen veteraani jäsenet Martta Kari ja Aili Piiroinen lahjoittivat pihapiirin kaunistukseksi alppiruusun ja kymmenen pientä vaahteran tainta sai uuden kotinsa Syrjälän pelloilta. Jokaisella taimella on oma kummi ja he kilpailevat keskenään taimiensa hyvinvoinnista. Kaikki talossa niinä päivinä tarjolla oleva oli tehty kotona. Kokonaisen viikon työskentelivät huvitoimikunnan jäsenet Tyyne Nokelainen, Irja Pitkänen tyttärineen ja Aune Mustonen leipoen ja paistaen. Pääluottamusmies Eila Liedes lainasi erittäin ahkeran ja auttavaisen miehensä Veikon tyttöjen avuksi ja ilman hänen apuaan tytöt eivät olisi selvinneetkään. Huvitoimikunnan kertomus vuonna 1981 retkistä kesänviettopaikkoihin Huvitoimikunta osallistui ruokailun järjestämiseen Syrjälässä pidettyjen metsän istutustalkoiden ja toukokuun viimeisenä pyhänseutuna järjestetyn opintomatkan aikana. Porilaiset AY tovereita oli yhdistyksemme vieraana 18 henkeä 13.6. Vieraat toivat lahjaksi Syrjälään kauniin maljakon. Huvitoimikunta järjesti perinteisen Kuusamon matkan ajalla 30.7-6.8. Mukana oli 34 henkeä ja ryhmä vietti erittäin aurinkoisen loman Kuusamon kauniissa luonnossa. Huvitoimikunnan toimesta ruokittiin ja pääosin vastattiin myös Syrjälän vanhemmanrakennuksen peltikaton talkoot. Huvitoimikunnan kertomus vuonna 1982 retkistä kesänviettopaikkoihin Kuusamoon Joukamon pirtin kesäloma viikko järjestettiin 29.7- 5.8 välisenä aikana. Matkaan sisältyi myös retki Livohkaan. Viikko oli ilmojen ja osanottajien laadukkaiden ansiosta joukamo pirtin historian paras. Huvitoimikunnan kertomus vuonna 1974 retkistä kesän viettopaikkoihin Retkemme oli Kuusamoon, kerrankin oli Kuusamoon lähtijöitä. Auto oli aivan täysi. Aamulla klo 6 lähdimme kohti Pohjoista, hanurin ja laulun raikuessa matka taittui mukavasti ja niinpä huomasimme, että ollaan Kuopiossa velmiestä katsomassa. Pian tämän jälkeen oltiin kesäkodissamme, Joukamon pirtillä. Ilomme oli suuri kun Helvi Kääriäinen odotti meitä lämpimän hernesopan kanssa. Kiitos Helvi sinulle kaikkien puolesta ja myös Jorille joka aina on niin avulias. Luoja oli aukaisut vesihanansa koko retken ajaksi ja vielä sen jälkeenkin, mutta se ei meitä haitannut. Emäntäni toimi Määränen, Miettinen ja Mustonen. 10 pv elokuuta alkoi talkootyöt, uusi kesäkotimme odotti ahkeria käsiä. Niinpä lähdimme joukolla Syrjälään talkoisiin ja tanssimaan. Vettä satoi ja laulu kaikui, takoo mieli oli korkealla. Syyskuun 28 -29 pv Luoja antoi aurinkonsa paistaa kerrankin, kun läksimme jälleen talkootyöhön Syrjälään. Oli 23 lähtijää, jokainen oli varautunut työntekoon tosi mielin. Välillä lusikka soppaan ja kuppi kuumaa, taas työhön. Kyllä kunnan työntekijät ovat tosi ahkeraa työväkeä, ei ollut riimun varaosia lapiossa. Lauantai- iltana tanssimme ja saunoimme. Huvitoimikunnan kertomus vuonna 1976 retkistä kesän viettipaikkoihin 8 -9.5 yhdistyksen jäsenet tekivät siivousretken Syrjälään. Kivelän sairaalasta saatiin auto käyttöön tälle retkelle. Ja koska yhdistyksemme lukeutuu myös tuohon omistavaan luokkaan maatilan Syrjälän ansiosta niin aloitettiin maanviljelystyöt maatilalla. 29.5 suunnistettiin Syrjälään suuremmalla joukolla ja pistettiin maahan perunat ja muutkin vitamiinit kasvamaan. Illalla saunan jälkeen lämmiteltiin tanssimalla sillä ilma oli vielä keväisen kolea ja kaikesta lämmittelystä huolimatta oli jonkun tukka kuurassa vielä aamullakin. Heinäkuussa ei yhdistyksellä ollut virallisia retkiä ohjelmassa. Sen sijaan yhdistyksen aktiiviset jäsenet tekivät oman retken Syrjälään ja pelastivat perunat tukehtumasta rikkaruohoihin. Lähti uusi matkalaisten joukko Kuusamoon Joukamon Pirtille. Nyt sitten olikin taas kaunis ilma ja lämmintä, mutta kalaa ei Kuusamosta saanut itkemälläkään. Se sijaan tänä vuonna saatiin aikaan talkoot tien kunnostamiseksi. Mukaan odotettiin Munakuntaa ja rajavartioita, mutta turhaan. Mukana oli yksi lentokapteeni ja tietysti yhdistyksen omat pojat ja tytöt jotka teki töitä vallan mahdottomasti. Illalla oli valtaisat talkootanssit ja olivat mukana Munakunnat ja rajavartijatkin. Koko yö talon vieressä olevalla mäellä tanssittiin. Mukana olijat epäilivät mäen pian sillä menolla olevan tasankona joten seuraavana iltana tansseja jatkettiin sisällä pirtissä. Matkalaisten ruumiillisesta ravinnosta huolehtivat Aune Mustonen ja Tiina Lindholm. Tällä matkalla olivat mukana myös maanviljelystilamme naapurit, Hovilat; jotka viettivät elämänsä ensimmäistä kesälomaa. Tiina Lindholm toi matkalaiset Helsinkiin. Elokuun lopussa yhdistyksen jäsenet vierailivat epävirallisesti Syrjälässä ja tekivät aina käydessään töitä kuten kunnon isännät ainakin. Ensimmäinen virallinen syysretki tehtiin syyskuun 18 pv jolloin mentiin nostamaan maan antimet kellariin. Samalla sitten tanssittiin Tyynen päivät ja talkootanssit. Hauskaa oli kovin ja retki oli hieno päätös retkeille. Huvitoimikunnan kertomus vuonna 1978 retkistä kesän viettopaikkoihin Yhdistyksen jäsenet ovat tehneet takoo matkoja kolme (3) kertaa ja kiinteistössä on suoritettu lähinnä siivoustöitä ja halon hakkuuta, remonttimiehet ovat tehneet korjaustöitä. Heinäkuun 8 pv saimme vieraita Kuusamon yhdistys 657 ja sieltä saapui 36 henkilöä puheenjohtaja Reijo Meskuksen johdolla. Helsinkiin tutustumisen jälkeen vietiin vieraat kesän viettopaikkaamme Syrjälään jossa vietettiin iltaa ja yötä, ruokailen, saunoen ja tanssien. Seuraava päivä oli muuttunut kauniista auringon paisteesta yön aikana sateiseksi ja kylmäksi joten vieraat kurkistelivat teltoista ja riihestä ilmaa kuin pienet hiiret ja niin he pakkasivat tavaransa ja päättivät jatkaa matkaansa säätiedotuksen mukaan aurinkoiseen Kuusamoon. Yhdistyksen, jo perinteeksi muodostunut matka Kuusamoon, toiseen kesäpaikkaamme tehtiin 28.7- 3.8 välisenä aikana. Matkalla oli mukana 27 ja puoli henkeä. Emäntinä toimivat Tyyne Nokelainen ja Aune Mustonen. Huvitoimikunnan kertomus vuonna 1980 retkistä kesän viettopaikkoihin Suurtapahtuma kuluneena vuonna oli yhdistyksemme kesäpaikan Syrjälän uuden rakennuksen tupaantuliaiset, ne järjestettiin 7-8.6 ja mukana oli lähes sata henkeä. Ohjelman vetäjikis ja vieraiden tervetuulleeksi toivottajaksi yhdistys nimesi Aino Pulliaisen ja Hilkka Jokisen. Yhdistyksen veteraani jäsenet Martta Kari ja Aili Piiroinen lahjoittivat piha piirin kaunistukseksi alppiruusun ja kymmenen pientä vaahteran tainta sai uuden kotinsa Syrjälän pelloilta. Jokaisella taimella on oma kummi ja he kilpailevat keskenään taimiensa hyvinvoinnista. Kaikki talossa niinä päivinä tarjoilla oleva oli tehty kotona. Kokonaisen viikon työskentelivät huvitoimikunnan jäsenet Tyyne Nokelainen, Irja Pitkänen tyttärineen ja Aune Mustonen leipoen ja paistaen. Pääluottamusmies Eila Liedes lainasi erittäin ahkeran ja auttavaisen miehensä Veikon tyttöjen avuksi ja ilman hänen apuaan tytöt eivät olisi selvinneetkään. Juhlat onnistuivat hyvin myös sään puolesta ja kaikkialla kaikui tilaisuuteen talkootyönä sovitettu juhlalaulu; Syrjälään, Syrjälään, kaikki tiet toi tänne Syrjälään isäntä on jokainen, kumarra ei ketään pokaten. Tule väsyneenä, onnellisena, kunhat tulet vaan. Alla vaahteroiden joskus saatat uneen torkahtaa. Laulaen, tanssien, työtä juhlimme hetken riemuiten. Syrjälään, Syrjälään, kaikki tiet toi tänne Syrjälään, isäntä on jokainen, kumarra ei ketään pojaten. Täällä harmonikan ääni meidät tanssiin viedä voi, täällä jokaisella joutsenlaulu rinnassa nyt soi. Laulaen, tanssien, hetken vietämme työtä juhlien.. Kaunis niin on talo tää, kesäkoti on valmis ja meille jää jokainen omakseen. Tämän ottaa ja vaalii mielien, tule väsyneenä, onnellisena kunhan tulet vaan. Joskus vaahteroiden alla saat uneen torkahtaa, laulaen, tanssien hetken vietämme työtä juhlien. Huvitoimikunnan kertomus vuonna 1981 retkistä kesän viettopaikkoihin Huvitoimikunta osallistui ruokailun järjestämiseen Syrjälässä pidettyjen metsän istutustalkoiden ja toukokuun viimeisenä pyhänseutuna järjestetyn opintomatkan aikana. Porilaiset AY tovereita oli yhdistyksemme vieraana 18 henkeä 13.6. Vieraat toivat lahjaksi Syrjälään kauniin maljakon. Huvitoimikunta järjesti perinteisen Kuusamon matkan ajalla 30.7 -6.8. Mukana oli 34 henkeä ja ryhmä vietti erittäin aurinkoisen loman Kuusamon kauniissa luonnossa. Huvitoimikunnan toimesta ruokittiin ja pääosin vastattiin myös Syrjälän vanhemman rakennuksen peltikaton talkoot. Vuonna 1983 jäsenen kirjoittama Syrjäjästä Syrjälään, Syrjälään kaikki tiet toi tänään taas Syrjälään. Juhlimaan, ”vapauttaan”, yksi taasen on alkanut tosissaan. Ota rennosti sä vastaan suuri sana ”VAPAUS”, tämä ystävilles myöson meille tapaus. Juhlitaan, riemuitaan, kesäyöhön ilo ulvotaan. Muistat kai, alun sen, kovin ksinon ja kovin maalaisen. Hiljaa niin, me kuunneltiin. Viisastuttiin ja sitten tuumittiin, että linja jonkin ihmisellä paras olla on. Ei aina voitokas mut vaativin, si sentään mahdoton. Yhteistyön, päivätyön jälkeen joskus sait rauhallisen yön. Valvotaan, juhlitaan, menneet vuodet yhdessä muistellaan. Kiitokset, iloiset, työstäs tehdystä sentään ansaitset, ota arvokkaasti talosta nyt tuoli joutilaan. Tuskin tähän saakka tuoliin siihen joudut istumaan. Vapauden, saithan sen. Siitä nauti ja nauti riemuiten. ’ Mökkielämää kirjoitettu vuonna 1996 jäsenlehti VILKKUUN kertomuksen kirjoittanut Marja-Leena Puntti Kivan lomaretken kotimaassa saa esim. näillä eväillä Haetaan päivänä kauniina KTV yhd. 15 lomapaikan avain kotia lähellä olevasta pisteestä. Avaimia voi kysellä vaikkapa yhdistyksen hallituksen jäseniltä tai lukea yhdistyksen tiedotteita. Pakataan auto täyteen monenlaista retkivarustusta, villapaidasta alkaen ja suunnataan auto kohden Hartolaa. KTV: n yhdistys 15 lomapaikka Syrjälässä odottaa jäsenperheitä noin parin tunnin ajomatkan päässä Helsingistä. ”Mökki” muine sivurakennuksineen sijaitsee vehreän puhtaan luonnon keskellä. Rantasauna, mitä parhain on aivan järven rannassa. Vene ja tunnelmallinen veneretki saunan lämmitessä ja grillitulen loimutessa, mikä sille vetäisi verrojansa? Sisätiloissa , valkoinen ”mökki” löytyy tilaa vaikka keskisuurelle perheelle. Keittiötilat, kaksi yöpymispaikkaa, keskikamari missä myös kaksi yöpymispaikkaa sekä kulmakamari kolmelle yöpaikalle. PÄÄRAKENNUS; Kunnostettu vanhasta navetasta, alakerrassa on 3-5 nukkumispaikkaa, vintissä lämpöiseen vuodenaikaan voi yöpyä vaikka 20 henkeä. Talvella voi majoittua siskonpedeille alakertaan. Patjoja löytyy. Ennen nukkumaanmenoa kannattaa kuluttaa hetken aikaa takkatulen lämmössä niin saa lattialämpötilankin sopivan lämpöiseksi, samalla grillataan ”retkimiehen vihannesta” AITTATILAT; Romanttinen aitta, jossa alakerrassa yöpyminen kolmelle, ylhäällä tilat neljälle, lapsille patjat lattialle ylös sopii vaikka kuusi henkilöä. Syrjälän varusteisiin kuuluvat sähköhellat, jääkaapit taloissa. Ulkohuusi, myös alasaunalla. Omat vuodevaatteet tulee olla mukana. Varjopuolena on koettu se ettei yöpymistiloja voi etukäteen varata. Mutta sehän ei olisi reilua toisia kohtaan, jokainen miettiköön miksei? Kun järjestyssääntöjä noudattaa muistaa, niin retki Hartolaan mukavasti luistaa. LOMARETKI KOTIMAASSA JATKUU: Matka jatkuu tästä hieman pidemmälle noi 600 km eteenpäin Kuusamoon Joukamon pirtille: Joukamon pirtti sijaitsee tosi kauniilla paikalla, korkealla kalliolla. Sen pihasta näkyvät niemien ja salmien suut. Vapaan kosken kohina kuuluu pihapiiriin saakka. Kalaisaan aikaan ahvenet hyppelevät onkeen ja käytössä on 3 yhdistyksen venettä joilla näitä järven aarteita voi lähteä yrittämään. Tässä on KTV yhdistys 15 toinen vapaa-ajanviettopaikka. Kun perille pääsee, näkymät palkitsevat pitkän ajomatkan mukanaan tuoman väsymyksen. Useat saapuvat öiseen aikaan, jolloin muut asukit ehkä heräävät. On hyvä esittäytyä ja tervehtiä, jos ollaan hereillä, koska näin syrjäseudulla on hyvä tietää ketä mahdolliset tulijat ovat. Pirtissä voi keittää ruokaa kaasuhellalla. Puuhellakin on käytössä kun kantaa puita laatikkoon. Vedet tulevat pumpun avulla järvestä. Siitä vedestä keitetään pannukahvit ja on sitä juotu paljaanakin eikä ole sairastettu. Nukkumapuoli; ”Miesten huoneessa” on tilaa kuudelle yöpyjälle kerrossängyissä. ”Naisten huoneessa” tilaa noi neljälle hengelle. Tuvassa voi yöpyä kaksi ja siskonpetejä saa muutaman lattialle. Peitot, tyynyt ja patjat on talon puolesta, tarvitaan vain omat vuodevaatteet. Aitassa on tilaa kuudelle kerrossängyissä. Rantasauna on tarkoitettu kesäaikaan vain saunomiseen ja seurustelua varten, siellä ei pitäisi yöpyä vaikka heteka löytyykin. Saunatilat ovat riittoisat, parhaimmillaan sinne mahtuu ehkä 10 henkilöä saunomaan. Huonojalkaisille on uimaranta hieman vaikea, koska sinne johtaa jyrkät portaat. Rauhallista erämaaelämää ja Kuusamon taikaa ja jos on kalaonnea niin; Savukalaa, rantakalaa, uunikalaa, voissa paistettua ahventa, haukikeittoa, sienikastiketta ja muutama makoisa hilla höysteeksi. Ah, siinäpä viikon ruokalista Tervetuloa kaikki yhdistys 15 jäsenet kokemaan Hartolan rauhaa ja Kuusamon valoisia öitä ja erämaaretkiä. Kesälomalla Kuusamon Joukamon pirtissä kirjoitettu jäsenlehti Vilkkuun vuonna 1997 kirjoittaja Maija Kurvinen Mennyt kesä oli minulle jo 12 kesä Kuusamossa. Olen joka kesäloma lähtenhyt neljäksi viikoksi Kuusamoon, josta mieheni on kotoisin. Vietämme hänen vanhempiensa luona edelleen lomamme. Nuorena parina kävimme kahdestaan. Yöjunalla menimme Ouluun ja sieltä linja-autolla Kuusamoon josta on Lämsän kylälle vielä n. 47 km. Perheen kasvaessa reippailla tytöllä ja pojalla, hankimme auton sen jälkeen olemme kulkeneet siellä vuosia omalla autolla. Lapsia täytyy sanoa reippaiksi, koska matka on sinne tosi pitkä eivätkä se valittaneet matkan pituutta. Pitkien työrupemien jälkeen lähdemme sinne innokkaina hyvässä ”lomafiiliksessä”. Nykyään pysähdyspaikat ovat niin mukavia ja huoltoasemat kuin kauppoja, joissa on mukava aina matkan varrella pysähtyä jaloittelemaan. Mitä pohjoisemmaksi mennään, sen upeammaksi maisemat muuttuvat. Matkalla pohjoiseen on paljon komeita kaupunkeja, joissa riittää nähtävää. Kajaanista Ämmänsaareen alkaa jo poroja näkyä teiden varsilla. Varsinkin ruskan näkeminen tai aamuauringon ilmestyessä hiljalleen taivaalle, alkaa todella tuntea, että tästä se elämä alkaa. Kaiken huipuksi kun vielä Matti Esko laulaa kasetilla ”Nyt tulen Kuusamoon, on kuin saapuisi kotiin....” Olin kuullut puhuttavan paljon Joukamon pirtistä, jonka pihalla olen käynyt aikaisemmin jonkun kerran. Tänä kesänä vietettiin Joukamo pirtin 30-vuotispäivää lauantaina 2.8.1997. Menimme sinne torstaina illansuussa, koska perjantai aamuna täytyi jo lähteä kohti Helsinkiä. Työt kutsuivat jo maanantaina. Mielestäni se on kunniotava ikä ja nyt itsekkin KTV:läisenä haluaisin ehdottomasti käydä siellä sisällä. Olin kuullut, että porukka ei oikein tahdo käydä siellä, koska se on niin kaukana täältä Helsingistä. Kaukanahan se on, mutta mihin sitä lomalla on kiire. Ole kyllä sitä mieltä, että mitä kauempana tuollainen mahtava paikka on, sitä mukavampaa on kun pääsee perille. Siellä aika pysähtyy. Kiireet unohtuvat Pöllöjärvellä, jonka rannalla appivanhempieni kotitila on. Lähdimme Lämsänkyläntietä rajalle päin, josta käännytään vasemmalle Tauriaisen tielle. Tien päästä jatketaan edelleen Joukamon pirtille. Mitä lähemmäs pirttiä tulimme, sitä kapeammaksi tiet kävivät. Jokunen hillanpoimija näkyi teiden varsilla. Autolla pääsi melkein pirtin viereen. Se on niinkuin kukkulalla, kallion päällä ja puhdas järvi heti hiiden kallioiden alapuolella. Yksi kalaruoto oli laitettu muistoksi roikkumaan puussa olevaan naruun, kuin näytöksi kuinka kalaisa Joukamon järvi on. Vastaanotto oli erittäin lämmin. Meidät toivotettiin tervetulleiksi niinkuin ystävälliset ihmeset tekevät. Joten suurkiitos tässä samalla Ramin Eikalle, Puntin Marja-Leenalle, Silventoisen Veikolle sekä keittiössä tuohunneille emännille. Pirtti oli lämmin ja kodikas. Vieraskirjaan piti ehdottömasti kirjoittaa muisto vierailusta. Hyvältä maistui pannukahvi sekä juuri uunista otettu muheva pulla oli heti pöydällä. Keittiöstä tuli huumaava tuoksu, siellä valmisteltiin tarjoilua seuraavaan päivään, kakku oli muuten tosi komea. Uunissa taisi paistua muikkukukko. Emme olisi malttaneet lähteä kun miehet innostuivat puhumaan kalastuksesta, meinasi Pöllöjärven mummin lämmittämä saunakin keretä jäähtymään. Kun lähdimme pois, jäi mukava tunne. Noin mukavia ihmisiä tapaa kyllä harvoin. Meille esiteltiin mökkiä ulkoa ja sisältä, siellä oli runsaasti makuupaikkoja. Mieheni meni rantaan katsomaan, kun joku oli siellä veneellä. Kahvipöytään hänet oli haettava, sillä ei tullut kuulonkaan, että olisi lähdetty ilman kahvia. Olen ylpeä, että meidän yhdistyksellä on tuollainen pirtti. Voi vain kuvitella millaista siellä on talvella, kun lumi on peittänyt maan. Se oli upea kesän onnistunut vierailu. Nyt kotona syys-sateiden jo ropistessa ja iltojen pimetessä, muistelen usein tuota paikkaa. Sinne on taas päästävä käymään ehkä jo ensi jouluna! Kesätarina kirjoitettu vuonna 1997 jäsenlehti VILKKUUN Kirjoittanut Marja-Leena Puntti Meidän suuressa juhlastamme tuli pieni juhla. Kuinka siinä näin kävi. He, jotka olisivat halunneet lähteä Joukamon pirtin juhlaan, eivät päässeet ”kustannussyistä”. Linja-autoa ei voi vuokrata muutamalle matkustajalle ja linja-auton kuljettajineen olisi oltava myös se viikko seillä paikan päällä. Kyllä me pirtillä olijat harmittelimme, että jäseniä ei tullut mukavaan juhlaamme. Kerron nyt siitä pari pakinaa: Pöytä oli komea. Odottelimme tänä kauniina elokuun ensimmäisenä ilta-ehtoona vielä saapuvaksi kutsuvieraita Tauriaisen ja Anttilan taloista. Kun heitäkään ei kuulunut ”rymppäsimme” kämpän minuuttia vaille kuusitoista alkoholittomalla samppanjalla. Onhan PIRTTI sen ansainnut 30 vuotta nökötettyään Valkeisen järven rantaharjanteella.Monet tuulet ja tuiskut kuin myös tyynet auringon paisteet nähneenä. Kertoili vanhemmat kävijät, kuinka ennen saatiin linja-autollinen, väkeä tänne, vaikka silloin muut olosuhteet täälläpäin olivat huonommat. Talkoilla oli pirtti, sauna ja aitat kunnostettu. Sinänsä hieno historia. Kiva oli kuunnella entisten emäntien kertomuksia ja isännän. Kaikki maistui, kun talo tarjosi. Meinaan ruokapuoli. 30- VUOTIAS ONNEA JOUKAMO PIRTILLE 1.8.1997 Ja se oli kaunista. Seuraavaksi oli miesten kilpailu. Eikka, pikku-Eikka ja Veikko ja kuoronjohtajansa Matti kiipesivät kellarin katolle. Ja seuraakos siitä ”napatanssi” vai! Jonkin näköinen orastava kuoroesitys. Tästä ei tainnut paljon pinnoja tulla (mutta annettakoon se anteeksi, sillä myöhemmällä illalla mieskaksikko järjesti oikein, oikein nastaa ohjelmaa). Viimeinen numero oli Jennillä. Jennin esitys nähtiin rantalaiturilla. Jenni seisoskeli päällään, urheili, vilkutteli ja kiepsahti pystyyn. Tasapaino taisi pettää ja Jenni loiskahti vaatteet päällä Valkeisen pyörteisiin. Kaikki olivat tehneet hyvää näyttelijän työtä. Sitten oli kermakakkukahvit. Arpajaiset , joka toisella jotain. Ja olipa hämärän saapuessa saatu pari kuokkavierastakin. Juhlat päättyivät hyvissä ajoin ja hauskaa oli. Paitsi ei ehditty saunomaan, joka on Joukamon pirtillä jokailtainen ohjelma. Jatkuu huomenna, meinaan saunominen. Siispä jokainen ensi kesänä samoihin aikoihin Kuusamoon Joukamon pirtille kalastelemaan, marjastelemaan ja nauttimaan luonnon puhtaudesta. Kuusamon pirtin tarina kirjoitettu vuonna 2001 jäsenlehti VILKKUUN Tarinan kertoja on Veikko Tuhat yhdeksänsataa kuusikymmentä luvulla oli muutama mies ollut Kuusamon seudulla kalastelemassa. Olivat tutustuneet Piikstammen seutuun. Olivat saaneet tietää, että tämä kaunis niemenkärki oli myytävänä. Yhdistyksen alkuaikoina ei ollut pankkitileillä vielä rahaa, niinpä otettiin lainaa ja ostettiin Kuusamon Valkeisen rannan alueen tontti. Seuraavana vuonna rakennettiin saunamökki. Jukka vei kalusteita sinne. Ensimmäisenä talvena siellä vietti lomaa neljä miestä; Topi, Erkki, Enska ja Jukka. Seuraavana vuonna rakennettiin päätalo. Myöhemmin Lauri, Veikko ja Kalevi löysivät urakoitsija Tauno Kärnän. Hän rakennutti kellaritilat, päätalon verannan, aittarakennuksen ja venevajan. Lisärakentamisesta oli lopputarkastus kevättalvella. Veikko, Aune ja Lauri kävivät paikalla. Se muutama kilometri Tauriaisesta oli aikamoista hangessa tarpomista. Samoin, kun oli tiekokous Kuusamossa. Veikko, Eikka ja Pirkko olivat menossa rantamökkiin yöpymään, hangessa kahlattiin. No miehiä hanki oli kestänyt, mutta Pirkko oli pudonnut lähes kaulaa myöten hankeen. Puut kerättiin alkuaikoina talkoovoimin metsästä. Maitokärryt ja kottikärryt olivat apuna. Tervaskantoa poltettiin takassa. Tienkunnostus talkoot olivat myös yhteisiä. P- huusin tyhjennys ei sujunut talkoovoimin. Siihen löytyi ”erikoistunut ammatiryhmä”. Vesipumppu oli eräs niistä hyvistä hankinnoista jonka Veikko teki. Se säästi paljon talkoovoimia ja on ollut kestävä. Retkiä Kuusamoon tehtiin alkuaikoina useasti. Linja-auto lähti aamulla Helsingistä. Yöllä oltiin perillä Tauriaisissa. Tauriaisen isäntä vei retkeläiset hevosella tästä eteenpäin mökille. Vanhan tien aikana loppumatka oli vaikeakulkuinen ja linja-autolla ei olisi päässyt sillan yli. Sitten keksittiin lähteä illalla ajamaan Kuusamoon ja oltiin aamulla Tauriaisissa. Isäntä vei traktorilla porukoiden matkatavarat päiväaikaan perille. Kaikki eivät sopineet sisätiloihin nukkumaan. Osa retkeläisistä nukkui teltoissa ja toiset venevajassa. Emännät ja isännät huolehtivat kaikkien sujuvuudesta. Erkin jälkeen oli isäntänä Veikko. Emäntinä oli Aunet kumpikin vuorollaan. Kun Pirtille oli tulossa naisia ( sisar, hento valkoinen?), kylän pojat olivat odottavalla kannalla. He saapuivat mökille venhoilla vettä pitkin. Vieraanvaraisia mökillä oltiin, kahviteltiin ja tanssittiin. Eräs isäntä oli sitä mieltä, että kaikille pitäisi olla vieraanvaraisia ja tarjoilla ”mökin antimia”. Mutta toisen isännän aikana tyyli muuttui, että kaikille ihan vieraille ei tarvinnut alkaa tarjoilemaan. Hyviä olivat isännät ja emännät ennen. Monet hauskat retket tehtiin ja viihdyttiin. Mutta nyt nuoretkin toivovat, että tämä kaunis pirtti säilytettäisiin virkistys ja vapaaajan vietto paikkana, jossa saa nauttia luonnon rauhasta ja puhtaudesta. Erään mökin tarina kirjoitettu vuonna 2001 jäsenlehti VILKKUUN Olipa kerran ja on vieläkin ! Mökki kaunis salomailla, pirtti jykevä veen äärellä. Kerron tässä kerronnallisessa muodossa eräästä jäsenten omistamasta mökkiyhdyskunnasta. Tähän tarinaan olen saanut asiatietoa kahdelta yli kolmekymmentä vuotta järjestöjäsenenä olevalta henkilöiltä. Kiitos Heille ! Mökkitontti on hankittu 1996 syrjäiseltä seudulta Pohjois-Suomesta. Mutkikas oli kylätie, jota oli noin 4,5 km. Noita 3 km ennen mökkiä oli vaikeakulkuinen silta. Siitä piti ajaa ensin muutamaa lankkua pitkin ylöspäin ja sitten laskeutua alaspäin. Oli siinä autoilijalla tekemistä. Alkuaikoina tänne mökille tehtiin paljon järjestön taholta retkiä, joihin oli bussikuljetus. Yleensä huvitoimikunta keräsi matkarahat kokoon. Sitten jäsenille ilmoitettiin retken ajankohta. Bussi oli aina lähes täynnä. Matka kohteeseen oli pitkä. Emännät olivat varanneet syötävää matkalle ja kahvia. Bussissa sovittiin tiskivuorot ja miehet sopivat keskenään saunavuorot. Saavuimme lähemmäksi mökkiä, linja-auto jätettiin ja loppumatka käveltiin. Kannettiin ruuat, teltat, matkakassit ja muut tarvikkeet. Lähimmästä talosta lainattiin kottikärryt joilla sitten neljän hengen voimin kuljetettiin 50 litran maitotonkka mökille. Perillä oli hyvä tunnelma. Emännät laittoivat ruokaa ja sitä tarjottiin kolme kertaa päivässä. Myös kahvit. Tiskivuorolaiset tiskasivat. Osa porukoista nukkui teltoissa. Yhdistys omisti kolme telttaa, lisäksi oli vielä kahdeksan. Kerrankin oli Joensuun ammattiyhdistyksestä vieraita 52 henkilöä. Kun saunottiin, niin vedet kannettiin jyrkkää rinnettä ylös saaveilla. Arvatkaas vaan kuinka paljon se vettä vie kun tämä porukka saunoo? Tuvalle kannettiin myös ruoka- sekä tiskivesi. Retkeläiset olivat kaksi päivää. Vettä voitiin laskea kuluneeksi 80 ämpäriä. (Siinä ei varmaan enää puttisalille ollut asiaa mennä) Veneet mökillä olivat alkuaikoina kunnon puuveneitä. Niitä oli kaksi. Keväällä aikaisin ne rapsutettiin siistiksi ja tervattiin sekä- että ulkopuolelta. Syksyllä veneet nostettiin pois vedestä ”talviteloille”. Polttopuut saatiin talkoovoimin omalta maalta. Myöhemmin se ostettiin Tauriaisen talosta (Määttä) neljän vuoden ajan. Ne olivat edullisia; vain 800mk/ neljä vuotta. Pihalla ne pilkottiin sopiviksi ja ladottiin kuivuneet puut liiteriin. Tiekunnostus työt tehtiin myös omalla porukalla. Mukana oli noin viisi – kuusi henkilöä. Montut täytettiin, tietä levennettiin ym. Talkoohenki oli hyvä! Mökkiä ympäröivä rannatkin siivottiin. Jätesäkkeihin kerättiin roskat. Retken päätyttyä huolehdittiin yhdessä, että huonetilat tulivat siivottua. Myöskin saunatilat. Kellarista ylimääräiset tavarat pois. Tiskit tiskattiin kuumalla vedellä. Puita tuotiin tupahan puulaatikot täyteen seuraaville tulijoille ja saunaan. Kaikki näytti siistille ennen poislähtöä. Nimet kirjoitettu vieraskirjaan. ERILAISIA HAUSKUUKSIA; Kevättalvella on kiva hiihtää, olla jäällä ja ottaa aurinkoa joko pilkkien tai muuten vain. Uida loskessa, saunoa mielin määrin, kerätä sieniä, mustikoita ja lakkaa. On myös mukava nuuhkia luontoa ja ihailla hassuja kuukkeleita, sekä tehdä retkiä lähikaupunkiin. JA NÄIN ENNEN; Kevättalvella toin maitoa lähitalosta. Kävin suksien päälle mahalleni ja hinkki siinä myös ja laskin mäet. Maito ei läiskynyt yli. Hyvin pääsimme perille mökin antimista nauttimaan. Kalaa paistettiin. Tanssit tanssittiin. Lystiä oli! Hartolan hankinta kirjoitettu vuonna 1998 jäsenlehti VILKKUUN Kirjoittanut Matti Törrönen Yhdistyksessä KTV 15 syntyi ajatus hankkia kesänviettopaikka lähempää, kuin mitä jo aikaisemmin hankittu Kuusamon Joukamon pirtti oli. Aloimme hakea paikkaa noin 200 km säteellä Helsingistä. Kävimme katsomassa useita paikkoja, tarjouskin eräästä jätettiin, se oli Hattulan koulu johon kuului myös rantaoikeus. Hattulan kunnanhallitus ei kuitenkaan ostajan valinnassa hyväksynyt tarjoustamme, hyväksyivät kuitenkin huomattavasti pienemmän tarjouksen. Hartolan myynti-ilmoitus oli Helsingin sanomissa. Ilmoituksen pohjalta lähdimme paikkaa katsastamaan. Mukana oli Torsti Sariola, Veikko Toivanen, Pauli Halonen sekä kirjoittaja. Näyttämässä paikkaa oli Kuivakosken leskirouva ja hänen yksi poikansa. Miellyimme paikkaan ja päätimme, että esittelemme yhdistyksen päättävälle kokoukselle tilan ostamisesta. Koska yhdistys käsittely kuitenkin kesti kauan päätimme sitoa kaupan käsirahalla. Annoin omista rahoistani 100 mk kaupan varaukseksi, ajattelin että ei suuri ole menetys vaikkapa kauppa jäisi syntymättäkin. No yhdistys teki myönteisen päätöksen ja kauppa syntyi. Myöhemmin pidettävässä irtaimiston huutokauppatilaisuudessa meille tarjottiin tilasta suurempi summa kuin olimme siitä maksaneet. Tilasta oli vuokrattu maapohja rannalta Järvenpääläisen kauppiaan rantamökille. Kauppias ei meinannut millään luopua vuokraoikeudestaan, ei ollut tavoitettavissa irtisanomisen tekemiseksi, eikä ottanut vastaan kirjattuja kirjeitä. Puhuttiin vanhasta torpparilaista joka antaa lunastus oikeuden ko. Vesialueeseen, mikäli määräaikaan ei irtisanomista ole suoritettu. Lopulta irtisanominen jouduttiin toimittamaan kauppiaalle kaupan teki huoneeseen, henkilökunnan vastusteluista huolimatta. Myöhemmin sekä navetta että varsinainen asuinrakennus saneerattiin asuin ja koulutus mahdollisuus käyttöön Tilan koko on 6,7 hehtaaria ja rantaviivaa on runsaasti. Hartolan syysretki 6 -7.9 kirjoitettu vuonna 2003 jäsenlehti VILKKUUN Kirjoittaja Hilkka Hopeasaari Retkipäivä valkeni aurinkoisena ja lämpimänä. Retkelle lähtijöitä oli noin 30 henkiloä. Linja-auto lähti Helsingistä klo 8.00 Antin ohjastamana. Suuntana Hartolan markkinat, jotka ovat Suomen suurimmat. Markkinoilla väki hajaantui ostoksia tekemään. Väkeä oli paljon, ajoittaen liikkuminen oli vaikeaa. Tavaraa oli joka lähtöön. Muurinpohjalätyt ja sahti hyvää. Palailimme autolle, taisi joku meistä eksyä, kun Seppo riensi apuun viitoittamaan tietä autolle. Kukaan ei jäänyt matkasta. Jatkoimme matkaa Syrjälään yhdistyksen vapaa-ajan viettopaikkaan. Siellä estoiset emännät olivat laittaneet meille makoisaa ruokaa ja tulokahvit. Nukkumapaikat oli vähän etukäteen ajateltu, mutta jokainen löysi mieluisan vuodepaikan. Oli kiva huomata, että kaikkialla oli siistiä. Nurmet ajeltu. Kiitos siitä ahkerille ihmisille, jotka olivat ahertaneet talkoissa ja jopa puheenjohtaja oli viettänyt kesälomansa töitä tehden. Meillä vanhoilla aktiiveille ei ole pelkoa, ettei hommat tule hoidettua vastaisuudessakin annamme vain mahdollisuuden nuoremmille. Ilta kului makkaraa syödessä. Osmo oli leikinohjaajana. Kaikilla oli hauskaa. Laulettiin värssykirja kannesta kanteen. Jäimme kaipaamaan tansseja (ovat vanha perinne). Puheenjohtaja Lappalainen selitti yhdistyksen nykytilannetta. Kertoi kesänviettopaikoista. Retkelle oli lähtenyt yhdeksän ensikertalaista. Olivat ihastuneita paikkaan, lupasivat tulla uudestaan, kun reitin osaavat. Rantasauna lämpisi, siellä oli hyvät löylyt ja uimavedet. Sunnuntai oli vieläkin lämpimämpi. Ahkerat marjastajat ja sienestäjät riensivät salomaille ja tuon tuosta tupsahtivat pihanurmelle punaisia puolukoita ämpärit täynnä. Kaikkein ahkerimmat taisivat olla Osmo ja Mari. Marja- ja sienisato oli mahtava. Oli kiva katsella miten innostuneista ihmiset olivat metsän antimista ja onhan ne itse poimittuja. Taisi siellä metsässä ölla vähän epämiellyttäviä ystäviäkin ne siivekkäät hirvikärpäset, jotka eivät kuole saunassakaan. Luonto oli kaunista ja rauhoittavaa. Sielu lepäsi sen melun ja kiireen keskeltä mistä väki oli lähtenyt. Tänä päivänä arvostaa rauhaa, työpaineet ja odotukset ovat korkealla. Tulosta täytyy tehdä on päivän sana. Paljon on muutosta tulossa ja voimia tarvitaan. Jäsenistö voi ammentaa voimia esim. juuri näissä kesänviettopaikoista, Kuusamosta ja Hartolasta. Kunhan kaikki halukkaat löytävät tiensä näihin paikkoihin. Kiitos retkestä kuuluu järjestäjille. Hyvin oli kaikki järjestetty. Jäämme odottelemaan uusia reissuja. Kuuntelin puheenjohtaja Lappalaisen ajatuksia. Paljon on ideoita ja visioita tulevaisuudesta. Toivon niiden toteutuvan. Mökkielämää kirjoitettu vuonna 1996 jäsenlehti VILKKUUN kertomuksen kirjoittanut Marja-Leena Puntti Kesä on nyt mennyt ja muistellaan !!!!!!!! Kivan lomaretken kotimaassa saa esim. näillä eväillä Haetaan päivänä kauniina KTV yhd. 15 lomapaikan avain kotia lähellä olevasta pisteestä. Avaimia voi kysellä vaikkapa yhdistyksen hallituksen jäseniltä tai lukea yhdistyksen tiedotteita. Pakataan auto täyteen monenlaista retkivarustusta, villapaidasta alkaen ja suunnataan auto kohden Hartolaa. KTV:n yhdistys 15 lomapaikka Syrjälässä odottaa jäsenperheitä noin parin tunnin ajomatkan päässä Helsingistä. ”Mökki” muine sivurakennuksineen sijaitsee vehreän puhtaan luonnon keskellä. Rantasauna, mitä parhain on aivan järven rannassa. Vene ja tunnelmallinen veneretki saunan lämmitessä ja grillitulen loimutessa, mikä sille vetäisi verrojansa? Sisätiloissa , valkoinen ”mökki” löytyy tilaa vaikka keskisuurelle perheelle. Keittiötilat, kaksi yöpymispaikkaa, keskikamari missä myös kaksi yöpymispaikkaa sekä kulmakamari kolmelle yöpaikalle. PÄÄRAKENNUS; Kunnostettu vanhasta navetasta, alakerrassa on 3-5 nukkumispaikkaa, vintissä lämpöiseen vuodenaikaan voi yöpyä vaikka 20 henkeä. Talvella voi majoittua siskonpedeille alakertaan. Patjoja löytyy. Ennen nukkumaanmenoa kannattaa kuluttaa hetken aikaa takkatulen lämmössä niin saa lattialämpötilankin sopivan lämpöiseksi, samalla grillataan ”retkimiehen vihannesta” AITTATILAT; Romanttinen aitta, jossa alakerrassa yöpyminen kolmelle, ylhäällä tilat neljälle, lapsille patjat lattialle ylös sopii vaikka kuusi henkilöä. Syrjälän varusteisiin kuuluvat sähköhellat, jääkaapit taloissa. Ulkohuusi myös alasaunalla. Omat vuodevaatteet tulee olla mukana. Varjopuolena on koettu se ettei yöpymistiloja voi etukäteen varata. Mutta sehän ei olisi reilua toisia kohtaan, jokainen miettiköön miksei ? Kun järjestyssääntöjä noudattaa muistaa, niin retki Hartolaan mukavasti luistaa. Viikonloppu Karjaalla kirjoitettu vuonna 1996 jäsenlehti Vilkkuun Kirjoittanut ”nimimerkki” Muutama jäsen olikin jo odottamassa asema-aukiolla onnikka kun saavuimme perille. Kun kaikki oli paikalla, niin ei kun menoksi. Onnikassa körötteli 17 KTV-läistä jäsentä ja kolme ns. aktiivia. Perille, Karjaalle päästyämme pääsimme melkein heti syömään seisovasta pöydästä. Vatsa täysinäisinä kokoonnuimme kuuntelemaan mitä viikonloppu toisi tullessaan. Aloitimme heti liikunnallisen viikonlopun merkeissä. Ritva Forssellin ja Pirjo Hiltusen johdolla, oli kävelyä ja lihaskuntotesti. Jokainen sai testin jälkeen tietää missä kuntoluokassa on. Itse teimme laskutehtävät, kyllä siinä oli ynnäämistä ja miinustamista. Kynät ja laskimet vain sauhusi. Opettelimme myös Riitta Zweygbergin avustuksella miten napaa pyöritellään oikeaoppisesti. Kyllä sitä aamulla tuntui, että oli tullut jotain pyöritettyä. Seuraavaksi Ritva Forssell opetti meille rentoutuksen salatun maailman. On lattialla tai sängyllä ”pötköllään”, tuolilla istua ”röhnöstämistä” ja sitten tämä kosketusrentoutus, joka on sitä että toinen sinua hieroo ja sivelee sinä vaan maata pötkötät. Kaikessa soi hiljainen, vieno musiikki, vähemmästäkin tulee rento olo. Ilta oli sitten vapaamuotoista seurustelua. Kuka halusi voi mennä uimaan ja saunaan. Loppuillan voi viettää tanssisalin puolella, jos halusi. Illaksi oli järjestetty ohjelmaa. Katselimme ja kuuntelimme Suomalaista SIKS BOYS- orkesteria. Siinä jos missä tuli huomattua, että huumorin kukka on kaunehin kukka. Lopuksi sitten tanssia pyörähdeltiin elävän musiikin siivittämänä. Sunnuntaiaamuna oli innokkailla mahdollisuus uintiin ja saunomiseen. Aamupalan jälkeen veti Ritva Forssell kevyen aamulenkin, samoin oli iloista jumppaa ja venytyksiä uima-altaalla. Pirjo Hiltunen veikin sitten loppupäivästä meidät leikkimielisiin leikkeihin. Kuinka ollakkaan siinäkin tuli uutta liikuntamuotoa. Liikuntaa voi olla monessa muodossa, kunhan itse osaa hakea sen ”oikean” muodon. Forssellin Ritvalta saimme myös laihdutusohjeet, sekä ohjeita oikeisiin liikuntamuotoihin kun laihduttaa, samoin hän myös painotti venytyksen tärkeyttä ennen ja jälkeen liikunnan. Ilosta liikuntamieltä kaikille mukanaolijoille sekä jäsenille. Mitä kuuluu / Ritva Klingalle kirjoitettu v. 1999 jäsenlehti Vilkkuun (Syvähaastattelu entisestä pääluottamusmiehestä, nyt eläkkeellä) TYÖHISTORIA Julkisen alan palveluksessa aloitin jo 60-luvun alussa. Menin nuorena aviovaimona liikennelaitoksen palvelukseen ja ajoin ratikoita aina vuoteen 1975 saakka. Liikennelaitoksen aika oli osin aika rankkaa aikaa. Ratikat olivat vanhoja ”Valmetteja” ja niissä ei ollut näitä nykyajan nivelvaunujen mukavuuksia. Mutta tosin on liikennekin aivan toista kuin silloin 60-70 luvuilla. Lähdin sitten välillä käymään katsomaan naapurivaltion mahdollisuuksia, eli Ruotsiin SL:lle= Stocholms line tarkoituksena ajaa tunneltågia , mutta koti-ikävä ajoi takaisin ja päädyin 1980 Terveysviraston palvelukseen ja siellä olin ensimmäiset kuukaudet ns. ”heittokeppinä” eli olin päivän siellä ja toisen täällä. Sain sitten kuitenkin vakiopaikan Hesperian sairaalasta ja sieltä osasto 1/3:lta joka oli punaisessa tiilitalossa keskellä Kivelä-Hesperian pihaa. Sairaala-apulaisen työ suljetulla osastolla oli oma lukunsa sillään, mutta työn henkisen sterssaavuuden pelasti osaston sisäinen hyvä henki. Sen kuuden vuoden ajan jonka siellä olin, oli meillä apulaisten, hoitohenkilökunnan ym. ammattiryhmien kanssa loistava, tiimiporukka ja vieläkin kun tapaamme jonkun entisen 1/3laisten kanssa, muistelemme entisiä hyviä aikoja. Vuonna 1986 järjestötyö imaisi minut sitten lopullisesti mukaansa ja aloitin päätoimisen luottamusmiestehtäväni. Käytännössä se silloin tarkoitti isoa läjää papereita työpöydälläni punaisen talon ullakkokerroksessa missä oli luottamusmiesten huone siihen aikaan. Toimenkuva syntyi sitten aika tavalla omasta päästä, missään ei ollut silloin eikä ole nytkään oppaita miten tullaan pääluottamusmieheksi. Mutta aika sen näytti että työ on monipuolista, ei ainoastaan sopimuskirjojen ja lakien osaamista vaan myös hyvin pitkälle ihmissuhdetyötä ja oman jäsenkuntansa eli peruspalveluhenkilöstön imagollista esillä pitämistä. 80 luvun loppu oli ammattiyhdistysliikkeessä vielä niin sanottua ”hyvää aikaa”. Pääluottamusmieskin sai neuvotella pääosin myönteisiä asioita. Oli kuoppakorotuksia, kannustuslisiä ja etupäässä rahaa jaossa joka vuosi. Yritimme luoda toimivimmat yhteistyökuviot työnantajan kanssa ja olimme hyvällä alulla kun sitten 1991 iski lama myös julkiselle sektorille. Huhuja oli kuulunut ja näkynyt jo ennemmin yksityisten puolella mutta jotenkin se ei vielä kolahtanut kuntapuolelle. Mutta kun se sitten tuli niin se tuli kovalla rysähdyksellä. Ei enää mitään kuoppakorotuksia, aina tuli säästää ka mistäs muualta kaupunki säästäisi kuin henkilökunnasta kun sitä aina vain oli liikaa. Terveysvirastossa oli jo muutaman vuoden ajan keskusteltu erilaisten tukipalvelujen keskittämisestä ja kun tämä laman myötä myös kaupungin ylin johtokin etsi säästöjä juuri näiltä alueilta kuten esim. tukipalveluallianssi. Mielestäni paras oli olla virastossakin yhteistyössä työnantajan kanssa kun lähdettiin suunnittelemaan ja kehittämään omaa laitoshuollon keskitettyä yksikköä. Pienemmällä kokeilulla, kuten erikoissairaanhoidon keskitetty laitoshuoltoyksikkö, oli saatu hyviä kokemuksia aikaan. No nyt sitten on jo ollut pari vuotta oma täysin keskitetty yksikkö toiminnassa. Olenko siihen tyytyväinen vai en, sitä on vaikea sanoa kun enää en ole siellä paikan päällä seuraamassa tilanteen kehittymistä, mutta sen tiedän että nämä omat yksiköt suojelevat meitä siitä ettei sairaaloissa pyöri kaikenlaiset Oy:tä ja Ab:tä, kilpailuttamisesta puhumattakaan. Sitten on asia erikseen jos tällaisen uuden ison yhteistyökuviot vielä onnahtele- vat, siihen voi mennä vuosia ennen kuin ne ovat tasapainossa ja viime kädessähän kaikki on ihmisistä kiinni, systeemit voidaan luoda mutta ihmiset pyörittävät näitä systeemeitä. Se miten näihin asioihin on pystynyt aikoinaan vaikuttamaan ja miten se onnistuu tulevaisuudessa, näen että parhaita asioita on viety eteenpäin ja viedään tulevaisuudessakin, yhteistyössä ja neuvotteluilla ja kärsivällisyydellä. Ne ajat ovat ohi jolloin pääluottamusmies pystyi nyrkkiä lyömällä pysäyttämään työt ja saamaan aikaan sopimukset. Yhteiskunta muuttuu ja ammattiyhdistysliikkeenkin on muututtava. Se ei tarkoita periksi anatmista niissä asioissa joita pitää tärkeänä vaan suhdetoiminnalla ja sitkeydellä saavutetaan varmaankin yhtä paljon. Itse olen saanut nyt mahdollisuuden uudenlaiseen elämään, 43 vuotta erilaista työhistoriaa, siintä 30 vuotta kaupungin palveluksessa. Viimeiset vuodet työssä ei ollut mitään mahdolisuutta määrätä omaa elämäänsä sen määräsi almanakka. Nyt ei ole muuta kuin minä itse joka täytän sen almanakan ja ihmetellen katson niitä tyhjiä päiviä siinä ja yritän olla täyttämättä jokaista päivää. Suhtaudun tulevaisuuteni toiveikkaana. Yhdistyksen luottamusmiehet 2000-2013 Vuosi 2000 Plm Kirsti Ikonen, Vplm Pirjo Kortelainen, Lm Maija Mäki, lm Tuulikki Raukamo, Vlm Pirkko Ala-Renko, Vlm Pirjo Kettinen TSV Eila Vartiainen Vuosi 2001 Plm Kirsti Ikonen, Vplm Pirjo Kortelainen, Lm Maija Mäki, Lm Tuulikki Raukamo,Vlm Pirkko Ala-Renko, Vlm Pirjo Kettinen TSV Eila Vartiainen Vuosi 2002 Plm Kirsti Ikonen, VplmPirjo Kortelainen, Lm Maija Mäki, Vlm Tuulikki Raukamo TSV Eila Vartiainen Vuosi 2003 Plm Kirsti Ikonen (sairastui) Vplm Pirjo Kortelainen, Lm Tuulikki Raukamo, Vlm Maija Mäki TSV Eila Vartiainen Vuosi 2004 Plm Pirjo Kortelainen (sairastui), Vplm Tuulikki Raukamo, Lm Maija Mäki TSV Eila Vartiainen Vuosi 2005 Vplm Virpi Heikkinen, Lm Heidi Ruotsalainen, Vlm Pirjo Kettinen TSV Eila Vartiainen Vuosi 2006 Vplm Virpi Heikkinen, Lm Anita Hovisilta, Vlm Pirjo Kettinen TSV Eila Vartiainen Vuosi 2007 Plm Ari Karvinen, Vplm Virpi Heikkinen, Lm Heidi Ruotsalainen TSV Eila Vartiainen Vuosi 2008 Vplm Virpi Heikkinen, Lm Maija Mäki, LM Karvinen Ari, Vlm Heidi Ruotsalainen (erosi vlm tehtävistä 1.10-08) Vlm Lauri Vihervä TSV Eila Vartiainen Vuosi 2009 Vplm Virpi Heikkinen, LM Karvinen Ari, Lm Maija Mäki, Vlm Lauri Vihervä TSV Eila Vartiainen ( eläkkeelle) 1.6 alkaen Erkki Lappalaien Vuosi 2010-2012 Vplm Virpi Heikkinen, Lm Anne Asp, LM Karvinen Ari, Vlm Lauri Vihervä TSV Erkki Lappalainen Vuosi 2012-2013 Vplm Karvinen Ari (sijainti 1.1-30.9.2012 Virpi Heikkistä), Lm Anne Asp, Lm Karvinen Ari,Vlm Roby Mountrakis TSV Erkki Lappalainen Työpaikkojen Rauhatoimikunnan vierailu Pietarissa kirjoitettu Vilkkuun v.-03 Kirjoittaja Arja Peltoniemi Loistetta lyhdyt jo luo. Hopeisena välkkyy jo nevan vuo. Meille rannallaan kertoo muistojaan, menneiden aikojen Leningradia. Tämän laulun tunnelman koin nähdessäni 300 vuotta vanhan Pietarin. Näin Nejajoen kanavineen, kauniiseen siltojen kaartuessa niiden yllä. Monien keskustan loistokkaita palatseja, patsaita ja aukioita oli kunnostutettu ja puita siivottu. Pietarilaiset toivovatkin, ettei kunnostustyötä kaupungissa lopetettaisi juhlavuoteen. Me lahulaiset saimme tutustua 6000:n telakkatyöntekijöiden työterveydenhuoltoon. Matka autolla klinikalle sujui omaperäisesti, hurjia käännöksiä, välillä oikaistiin ja ohitettiin vastakkaiselta kaistalta. Liikenne Pietarissa oli kaoottinen ja ajotyyli toimi siellä hyvin. Klinikalla kuulimme, ettei kaikilla työpaikoilla ole varaa pitää yllä työterveydenhuoltoa, vaikka se työntekijöiden etuihin kuulukin. Klinikan henkilökunta tekee paljon tapaturmien ehkäisyyn ja kuntoutukseen liittyvää työtä. Lääkärille oli jaettu alueet telakalta ja heillä oli vastuu alueensa työntekijöistä. Telakan alueella on ensiapupisteitä, joissa pienemmät kolhut hoidetaan ja arvioidaan, pitääkö työntekijä lähettää klinikalle. Lomaa on kahdeksan päivää vuodessa, paitsi telakan vaarallisen työntekijöillä on kahdeksantoista päivän lisä lomaansa. Tärkeimpiä laitteita oli, mutta ei sellaiset tavaramäärää kuin meillä. Kysymykseen, kuka siivoaa tuli vastaukseksi naurahdus, kahdentuhannen ruplan palkka ei ketään kiinnosta. Siivouksesta huolehtivat hoitajat ja lääkärit itse. Rauhanseminaari oli kauniissa vanhassa palatsissa ystävyydentalolla. Lähellä oli Rauhanpäivä jolloin ei yhtäkään laukausta saisi ampua. Ajattelin Rauhanpäivää, - Rauha maailman se on unelma. Toivon, että se joskus on totta. Niin venäläisten, kuin suomalaistenkin puheet sivusivat Irakin sotaa. Irakin sodan jälkeen maailma ei ole tullut rauhallisemmaksi. Eräs mainen pohti kuinka 80:n luvulla puhuttiin aseista riisumisesta ja jännityksen lievittämisestä. Nyt puheet tuntuu olevan melko päinvastoin. Keskustelua käytiin Naton laajentumisesta itään, josta mielipiteet oli puolesta ja vastaan. Erään miehen mielipide oli; ”Sotilaallisuus on väärä lääke konflikteihin. Pitäisi puuttua syihin, jotka aiheuttavat terro rismia.” Paljon oli mielenkiintoisia puheenvuoroja, vaikka oli vähän ongelmia tulkkauksen kuulemissa. Minulle vaikuttava kokemus oli käydä aukiolla, jossa paloi elävä yuli ja taustalla soi kaunis musiikki. Se oli muistomerkki Leningradin piirityksestä. Pieni museo oli siinä vieressä. Kuulin erään naisen kertovan, että heidän perhe oli selvinnyt hengissä piirityksestä, koska äiti oli kuivannut leipää varastoon. Ennen tätä Pietarin matkaa isäni kertoi katselleensa sotilastovereiden kanssa Leningradia piirityspaikastaan. Heillä ei ollut halua edetä eteenpäin, tuhota nälkäisiä ihmisiä, saati ottaa vangiksi. Suomessa oli nälkäisiä ihmisiä omasta takaa. Voi tätä meidän historiaa. Muistomerkillä hymnin soidessa värisin kylmästä. Kotimatkalla näin kurki auran. Mietin muuttoja ja muutoksia. Toivoa ei saa menettää. AY- väen rauhanpäivät Porin Yyterissä kirjoitettu Vilkkuun v. -03 Rauhanpäivän avajaisissa, lauluryhmä Lyylit sai tutuilla lauluilla muistot mieleen 60-70 luvulta. Kahteen päivään mahtui tiivistä keskustelua Suomen ja maailman tilanteesta. keskustelijoina oli monia, niin suomalaisia asiantuntijoita kuin ulkomaalaisiakin. Sotilasliitto Natosta sain paljon tietoa ja ajateltavaa. Kilpailuttaminen ja yksityistäminen puhutti myös ammattiyhdistysaktiiveja; miksi terveydenhuoltoa, lasten ja apua tarvitsevat vanhusten hoitoa kilpailutetaan! Niiden laatu ja turvallisuus kysymyksiä. Minkälaiset arvot on maassamme? Lähi-Idän tilanteesta ja Irakia vastaan suunnitellusta sodasta oli päivien mittaan monia vakavia puheita. Luonnon varojen hupeneminen oli myös aihe joka huolestutti. Paljon oli ajankohtaisia ja tärkeitä aiheita. Osallistuin teemaseminaariin, missä pohdittiin; mistä väkivalta syntyy kotiin, kouluun ja kaduille. Päiväkodin johtaja Seppo Bruun aloitti alustuksensa Pelle Miljoonan kappaleella, jossa Pelle jo 70-luvulla lauloi; ”Älkää kysykö mistä johtuu väkivalta.......” Kyllähän se niin on, että me aikuiset saamme katsoa itseämme peiliin. Mikä on meidän elämäntyyli, arvot ja asenteet? Onko meillä näyttää malli tervehenkiseen aikuisuuteen; tänne suuntaan kannattaa kasvaa! Seppo Bruun puhui, mielihyvä ajastamme; minulle kaikki ja nyt. Turhautumista ei tahdota kestää. Voiko kasvaa rauhaan ja suvaitsevaisuuteen toisten varpaille tallomalla ja kilpailemalla parhaimmista. Pelkästään yhteiskuntaa ei voi syyttää. Toki monia asioita on pielessä ja osa perheistä suurissa vaikeuksissa. Massamedia, televisio ja kännykät herätti vilkasta keskustelua. Puhuttiin myös, kuinka ennen kortteleissa hoidettiin toinen toisensa lapsia. Nykyään ihmiset ei useinkaan tunne saman pihapiirin asukkaita. Vanhemmat on usein yksin ongelmineen. Afrikkalainen sanonta on mielestäni hyvä; yhtä lasta kasvattamaan tarvitaan koko kylä. Sunnuntaiaamuna oli tutustuminen tuulivoimalaan. Niitä Suomessa voisi olla lisää. Meillä olisi suotuisat tuulet rannoilla ja tuntureilla. Yyterin rantaan menikin raikkaita tuulia tunnustelemaan kävellen kumpuilevia hiekkadyynien lomassa. Ihastuin kauniiseen maisemaan, jonka sain ensimmäisen kerran nähdä talvisessa asussaan. Päätin, että täytyy ne hiekkadyynit nähdä joskus kesälläkin. Muistelmia ammattiyhdistystoiminnasta kirjoitettu v.- 04 Vilkkuun Kirjoittaja Raija Vataja Paljon on aikaa vierähtänyt ammattiyhdistystoiminnan tehtävissä, liekö peräti 20 vuotta. Aloitin Auroran sairaalassa sairaala-apulaisena vuonna 1979. Ammattiyhdistystoiminnasta kiinnostuneena tulin valituksi Auroran varaluottamusmieheksi vuonna 1983. saman vuoden aikana kävin luottamusmieskurssin KTV: n opistolla Karjaalla. Siitä se aktiivitoiminta alkoi ja on kestänyt näihin päiviin saakka. Olin mukana Auroran työsuojeluelimen toiminnassa, sekä tulin valituksi työsuojelun 1 varavaltuutetuksi vuonna 1981. Toimikausi oli 1982- 1986. Matti Törrönen toimi työsuojeluvaltuutettuna. Kun Matti siirtyi keväällä v.1986 työsuojelupäällikön sijaiseksi terveysvirastoon, silloin minä jouduin ensimmäisenä valtuutettuna Matin sijaiseksi. Sijaisuus oli määräaikainen ja palasin omaan työhöni. Seuraavissa TS- vaaleissa tulin valituksi TS- valtuutetuksi vuosiksi 1987-1990. TS-valtuutetun aikana kävin kursseja, jopa työsuojelun kouluttajan koulutuksen Kiljavalla, joka kesti kaksi viikkoa. Työsuojelutoiminta oli mielenkiintoista toimintaa. Samanaikaisesti kun aloitin TS- toiminnan tulin KTV: n Helsingin Yhteisjärjestön työjaoston toimintaan, jossa toimin saman ajan TS- valtuutettuna. Kaupungin KTV: n työsuojeluvaltuutetut kuuluivat yhteisjärjestön työsuojelujaostoon, joka teki tutustumiskäyntejä ulkomaita myöten esim. Tukholmaan ja Osloon. Tutustuimme myös kotimaan muiden kaupunkien työsuojelutoimintaan. Toimin työsuojeluvaltuutettuna kymmenen (10) vuotta. Työsuojelutietous on ollut eduksi esimies työssä, johon siirryin 1997 vuoden alusta siivoustyönohjaajaksi herttonimen sairaalaan. Yhdistys 015 hallituksessa olen toiminut muistini mukaan vuodesta 1986. Yhdistyksen taloudenhoitajana ja jäsenasioidenhoitajana aloitin vuonna 1994, josta taloudenhoitajan tehtävissä jatkan tämän kuluvan vuoden toukokuun loppuun. Jäsenasioidenhoitajan tehtäviä on hoitanut Tuulikki Raukamo vuodesta 2002. Siirryin osa-aikaeläkkeelle 01.01.2001 työskennellen viikko työssä ja viikko eläkkeellä. Tein mielestäni hyvän ratkaisun, eikä se ole taloudellisestikaan huono ratkaisu. Toivon näin jaksavani siihen saakka kunhan pääsen kokoaikaiseläkkeelle. Nyt on aika luopua taloudenhoitajan ja muista yhdistystoiminnan tehtävistä ja antaa nuoremmille tilaa ottaa tehtäviä. Taloudenhoitajana jatkaa Helena Turtiainen kesäkuun alusta. Seuraan aktiivisesti ammattiyhdistystoimintaa päivälehdistä, sekä Kunta ja Melehdestä vielä eläkkeellä ollessa. Ammattiyhdistystoiminta on ollut todella mielenkiintoista, mutta vastuulliset tehtävät ovat myöskin työllistäneet, koska olen halunnut hoitaa ne mahdollisimman tunnollisesti. Viestiksi yhdistyksen jäsenille; tulkaa toimintaan mukaan, yhdessä tekeminen on myös hauskaa. MÖKKIPAKINAA Yhdeksänkymmentä luvulla me kävimme ensimmäisen kerran silloisen KTV 15 mökillä Hartolan Syrjälässä. Löysimme perille hyvin annettujen ohjeiden perusteella. Tulimme pihapiiriin. Oli kaunis kesäpäivä. Piha oli hyvin hoidetun oloinen. Ruoho ja kukkaset tuoksuivat ihanalle. Mehiläiset surrasivat. Tällöin minulla ei ollut vielä koiraystävää. Talolla ja pihassa ei näkynyt ketään, mutta ovi oli auki ja astuimme tupaan. Kaunista. En malttanut olla kurkistamatta vatiin joka oli tarjoilupöydällä, tuoksu oli niin herkullinen. Se oli täynnä juuri leivottuja karjalan piiraita. Täytyy täällä joku ihminen olla, kun tälläisiä herkkuja on. Talon takaa läksi hyvin niitetty polku etenemään metsän reunaan. Seurasimme tyttäreni kanssa sitä. Puhdasta luontoa, vihreää sammalta. Noin 400 m. päässä oli rantamökki, vaalean sininen. Ei ketään täällä. Mökin takaa näytty menevän metsäautotie. Jatkoimme sitä. Sieltä tuli ranta vastaan ja rannalla ruskea hirsinen saunamökki. Tässäkin oli ovet auki ja kurkistimme sisälle. Ihana saunan tuoksu, puilla lämpiävä kiuas. Mutta ei täälläkään ketään. Läksimme pihapiiriin takaisin. Janokin alkoi olla matkan jälkeen. Pihalla tuli sitten vastaan noin nelikymppinen mies, tervehti ja esitteli olevansa Eino Rami. Hän kysyi kohteliaasti, joisimmeko kahvit. Kiitos maistuisi, janokin on. Tuvassa keskustelimme tämän lupsakkaan oloisen isännän kanssa, ja kävi ilmi ,että hän oli silloin Hartolan mökin isäntä. Isäntä oli pitänyt paikat kunnossa. Remontoinut ja rakentanut uutta jatkuvasti. Aitat nähtyämme, hämmästelin sitä siisteyttä. Rakennus oli sisältä puulautakatteinen ja sijaitsi liiterin jatkeena. Se yläpuolella oli ylä-aitta, myöskin siististi rakennettu ja puhdas. Täällä oli varmasti hyvä nukkua kesäöitä. Sitten oli myös valkoinen talo. Se oli edellisen omistajan aikana se päätalo, asuinrakennus. Se oli myös siisti. Se rakennus ,missä kahvi juotiin ja piirakat syötiin, oli ollut navettana. Nyt Rami ja muu tiimi olivat suunnitelleet siitä asuintilat. Niinpä se nykyisin on päärakennus. Kotiuduimme kesälomaksi tänne ja tyttäreni tykkäsi erikoisesti, kun pääsi paljon uimaan. Illaksi isäntä lämmitti erittäin kuuman ja saunavihdoilla varustetun saunan. Vielä makkarat grillasi ennen yöpuulle menoa. Siitä asti me aloimme kesäisin käymään täällä. Myös joskus hiihtolomalla. Eino Ramilla oli talvisin moottorikelkka ja siihen reki, jonka kanssa hän veti lapsia pitkin tanhuja ja järven jäitä. Hiihtomahdollisuus oli myös loistava. Teimme läheiseen saareen hiihtoretkiä ja joimme termarista kuumaa mehua, voileipien kera. Paljon se Eino uhrasi silloisen KTV 15;ta mökkiyhteisön hyväksi. Mutta ahkeria ovat olleet muutkin isännät, ei muuta kuin hyvää sanottavaa. HELSINGIN TERVEYSKESKUKSEN HENKILÖKUNTA JHL 015 ry Toimintasuunnitelma 2013 HELSINGIN TERVEYSKESKUKSEN HENKILÖKUNTA JHL 015 ry Toimintasuunnitelma 2013 Aika Paikka Huhtikuu 18.4.2013 4.9.2013 klo 16.30 Helka Yhdistyksen tsto Tapahtuma Aihe Vastaava Kevätkokous Hallituksen kokous Kevätkokous asiat Hallitus Pj/sihteeri Toukokuu 1.5.2013 14.5.2013 klo 16.30 18.5.2013 Vappumarssi Hallitus Yhdistyksen tsto Ravintola Kaisaniemi Hallituksen kokous 80 vuotis juhlat Hartola Kevät talkoot Jäsenille Hallitus Kuusamo Kuusamon talkoot Jäsenille Isäntä/emäntä Yhdistyksen tsto Hallituksen kokous Yhdistyksen tsto Hartola Hallituksen kokous Marjastus ja virkistysretki 2.10. 2013 klo16.30 Yhdistyksen tsto Jäsen kokous PLM,LM,TS Vaali asettelu/jäsenistö 9.10.2013 yhdistyksen tsto Hallituksen kokous 11.10.2013 Avoin Osaava nainen Yhdistyksen tsto Hallituksen kokous Avoin Avoin Hallituksen pikkujoulu Syyskokous Yhdistyksen tsto Viking XPRS Hallituksen kokous Jouluristeily 25-26.5.2013 Jäsentapahtuma JHL 015 jäsenille Pj/sihteeri Hallitus Kesäkuu 1- 8.6. 2013 Elokuu 13.8.2013 Pj/sihteeri Syyskuu 10.9.2013klo 16.30 21-22.9 Retki jäsenistölle Pj, sihteeri Isäntä/emäntä Lokakuu Hallitus Pj/sihteeri Marraskuu 12.11. 2013 klo 16.30 15.11.2013 28.11. 2013 Pj/sihteeri Syyskokous asiat Hallitus Joulukuu 10.12. 2013 klo 16.30 14.12.2013 Perinteinen jouluristeily jäsenistölle Pj/sihteeri Hallitus Yhdistyksen kotisivun osoite www.jhl015.jhyhdistys.fi Jäsen asiaa! JHL: n jäsenpalveluun kirjautumisohjeet. Kirjautumisohjeet Käyttäjätunnus on jäsennumerosi. Löydät sen JHL- jäsenkortistasi. Salasana on ensimmäistä kertaa kirjautuessa syntymäaika muodossa ppkkvv (esim. jos olet syntynyt 14.3.1962, kirjoitat 140362).älä tallenna tätä salasanaa, koska palvelu pyytää sinua heti vaihtamaan sen uudeksi. Valitse itsellesi uusi salasana. Jatkossa käyttäjätunnuksenasi on edelleen jäsen numerosi ja salasanana valitsemasi salasana. Unohditko? Käytä kirjautumisruudussa näkyvää "Salasanaongelmissa klikkaa tästä" -linkkiä. Palvelu toimii vain, jos olet ilmoittanut sähköpostiosoitteen tai gsmnumeron JHL: n jäsenrekisteriin! Ongelmatapauksissa apua saat sähköpostiosoitteesta salasanat@jhl.fi. Jäsenyysasiat kunnossa? Jäsenyyteen liittyvät asiat voit hoitaa oman yhdistyksesi kautta tai jäsenyksikön palvelujen avulla Yhdistyksesi jäsenasiainhoitajan yhteystiedot ja lisätietoa jäsenasioista saat mm. soittamalla jäsenyksikköön puh. 010 7703 430 ma- to klo 9-15 lankapuhelimesta 8,21 senttiä/puhelu + 5,9 senttiä/min (+alv 23%) matkapuhelimesta 8,21 senttiä/puhelu + 16,90 senttiä/min (+alv 23%)asioimalla jäsenyksikössä arkisin klo 9 - 15 sähköpostitse jasenrekisteri@jhl.fi Jasenpalvelu 24h:sta (vaatii kirjautumisen palveluun) Maksuvapautus työttömyyden johdosta ilmoitetaan 3 kuukauden välein jäsenyksikköön suoraan!! Julkisten ja hyvinvointialojen liitto JHL ry PL 101 00531 HELSINKI | Puhelinvaihde: 010 77031 Yhdistyksemme Jäsenasiainhoitajat: Anne Asp / puh. 0504025481 anne.asp@hel.fi Herttoniemen sairaala C-siipi(Valkoinen käytävä) PL 6300 Lauri Vihervä / puh. 0407282939 lauri.vihervä@hel.fi Kivelän sairaala PL 610 Hallitus 2012- 2013 Puheenjohtaja/ jäsensihteeri 2 Puh. 040 7282939/ 31046146 laurihel@hotmail.com lauri.viherva@hel.fi Varapuheenjohtaja/Opintosihteeri Lauri Vihervä Maija Mäki Puh. 0405917312 maija.maki@kolumbus.fi Sihteeri/ Tiedotussihteeri/ Hartolan isäntä Ari Karvinen Puh, 0443214873/ 0403347170 ari.arikarvinen@gmail.com ari.karvinen@hel.fi Seppo Liukkonen Taloudenhoitaja/ Kuusamon isäntä Puh. 31064606 seppo.liukkonen@welho.com seppo.liukkonen@hel.fi Varasihteeri/ jäsenasiainhoitaja Anne Asp Yhdistyksen kotisivut Puh. 0504025481 anne.asp@hel.fi Hallituksen jäsen/ nuorisotiedottaja roby.mountrakis@gmail.com Hallituksen jäsen Puh. 0407531032 raija.koivisto@hel.fi Hallituksen jäsen/ Kv. Tiedottaja Puh. 0504649357 Roby Mountrakis Raija Koivisto Virpi Heikkinen viipin-oma@hotmail.com Hallituksen jäsen/ Hartolan emäntä Marja-Leena Puntti Puh. 0505425447 marja.leena.puntti@kolumbus.fi Hallituksen 1 varajäsen leila.haarus@hel.fi Leila Haarus KEVÄT TALKOOT HARTOLASSA 25 - 26.5.2013 Talkoomatka vapaa-ajanvietto paikkaamme Hartolaan, ”Syrjälän” Kartanolle. Lähtö 25.5.13 Klo. 8.00 turisti pysäkki Fennian edestä. Paluu Helsinkiin 26.5.13 Klo. 15.00. Ilmoittautumiset 15.5 mennessä Isäntä Ari Karvinen puh.0443214873 tai Emäntä Marja-Leena Puntti puh.0505425447 __________________________________________________________________
© Copyright 2024