1. No category

KUULE KATSO KOE
Lekfulla lärandesituationer i finska
Michaela Pörn
Johanna Törni
KUKAKO
kuule katso koe
Lekfulla lärande­situationer i finska
Michaela Pörn Johanna Törni
Publikationer från Pedagogiska fakulteten vid Åbo Akademi
Nr 21/2010
Vasa 2010
© 2010 författarna
Grafisk design och bilder: Peter Ahlroos
Teckningar och musik: Johanna Törni
Tryckeri Fram
Vasa 2010
ISBN 978-952-12-2436-2
ISSN 1458-7785
www.kukako.net
Övriga bilder: Stock.XCHNG
Förord
Författare till denna handledning är FD Michaela Pörn och FM Johanna Törni. Pörn fungerar
som forskare och ledare för forsknings- och utvecklingsprojektet Finska i och utanför skolan
(2008–2011) vid Åbo Akademis pedagogiska fakultet. Törni fungerade som ledare för
”Finskklubben för ettor” 2008–2009. Klubbverksamheten startade i Åbo Akademis regi vid
Vasa övningsskola hösten 2008 och är en del av projektet Finska i och utanför skolan.
Vårt intresse för att utveckla finskundervisningen och våra erfarenheter av utvecklings­
arbetet inom klubbverksamheten och i fältskolorna samt lärarnas uttalade behov av
inspirationsmaterial har uppmuntrat oss till att utarbeta denna handledning.
Tack till de deltagande lärarna som under projektets gång testat och reflekterat kring
delar av materialet: Marika Cornér-Kietz, Lotta Forsbacka, Henrik Friberg, Majvor
Grönroos, Susann Ketomäki, Elise Kurtén, Mikael Lattu, Maria Lundmark, Sonja
Lyly, Timo Norppa, Bambi Nyberg, Victoria Rajasalo och Lena Suotunen.
Manuskriptet har granskats av följande verksamma lärare: Jessika Elfving, Benita Hammarström,
Maria Hartman-Salminen, Annette Lillas, Johan Nylund och Pia Törmä. Ett stort tack till er
alla för en omsorgsfull genomgång av manuskriptet och värdefulla förbättringsförslag!
Ett stort tack till följande lärarutbildare, vänner och kolleger som bidragit med
konstruktiva synpunkter och upplyftande diskussioner under skrivprocessens gång:
Mikaela Björklund, Lotta Forsman, Rolf Palmberg och Anna Slotte-Lüttge.
Tack till projektets referensgrupp för stöd och uppmuntran: Henrik Friberg, Erik Geber,
Veronica Granö-Suomalainen, Maija Grönholm och Christina Nygrén-Landgärds.
Tack till Jaana Puskala för en grundlig språkgranskning och till Peter
Ahlroos för ovärderligt design- och layoutarbete!
Följande fonder har gett oss möjligheten till både sammanhängande skriv­
perioder och publicering: Rektor vid Åbo Akademi, Stiftelsen vid Åbo Akademi,
Svenska kulturfonden och Föreningen Konstsamfundet. Tack till er alla!
Vasa den 15 augusti 2010
Michaela Pörn och Johanna Törni
1
KUKAKO
Inledning
4
Projektet Finska i och utanför skolan
5
Erfarenheter av utvecklingsarbetet . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .
Att använda tematisk undervisning i större utsträckning . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .
Att öka användningen av målspråket i klassrumskommunikationen . . . . . . . . . . . . . . .
Att öka användningen av drama och skapa lekfulla lärandesituationer . . . . . . . . . . . . .
Suomea suomeksi Kiireetöntä, elämyksellistä ja monipuolista oppimista . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .
Havainnollistamisen tärkeys . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .
Kannustava ja rohkaiseva ote . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .
Teemat opetuksessa . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .
Avainsanat ja puhekuplat . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .
Teemojen rakenne . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .
Teemojen liiteviitteet . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .
IHMINEN
10
11
12
12
13
13
13
15
16
17
18
19
20
21
22
23
Maalari maalasi taloa, sinistä ja punaista…
ARVAUSLEIKKI: Punainen vai musta . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .
LIIKUNTALEIKKI: Löydä oikea väri . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .
PARI- tai RYHMÄPELI: Värimuistipeli . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .
MAALAUS: Värikokeilu . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .
KUVIOT
10
Pää, olkapää, peppu, polvet
ULKOLEIKKI: Jätti-ihminen . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .
ULKOLEIKKI: Jätti-ihmisviesti . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .
LAULULEIKKI: Pää, olkapää, peppu, polvet . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .
PIIRUSTUSTEHTÄVÄ: Tyttö ja poika . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .
JUOKSULEIKKI: Pää, käsi, vatsa, jalka . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .
JUOKSULEIKKI: Silmä, korva, nenä, suu . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .
LAULULEIKKI: Paripatsaat . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .
LAULULEIKKI: Hei, oikea käsi eteen! . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .
TASAPAINOLEIKKI: Kaksi kättä ja neljä jalkaa . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .
VÄRIT
6
7
8
9
25
26
27
28
Kinkkisen kivat kuviot
RYHMÄTEHTÄVÄ: Lankakuviot . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .
VÄRITYSTEHTÄVÄ: Piilotetut kolmiot . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .
TEHTÄVÄ: Neliöiden tutkijat . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .
PIIRUSTUSTEHTÄVÄ: Pyöreä kuin pallo . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .
PIIRUSTUSTEHTÄVÄ: Jatka kuvaa . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .
ASKARTELUTEHTÄVÄ: Värilliset muodot . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .
TESTI: Tuo minulle keltainen tähti . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .
2
30
31
32
33
34
35
36
ELÄIMET
Kissa sanoo ”miau miau!”
PANTOMIIMI: Arvaa, mikä eläin . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .
HIPPALEIKKI: Koirat ja kissat . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .
LAULULEIKKI: Miten kissa sanoo? . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .
MUSIIKKILIIKUNTA: Eläimet sikin sokin . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .
LAULULEIKKI: Karhu nukkuu . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .
PIIRUSTUSTEHTÄVÄ: Valkoiset tassut ja ruskea häntä . . . . . . . . . . . . . . .
PARINHAKULEIKKI: Eläinparit . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .
PARI- tai RYHMÄTYÖ: Muistele eläinten nimiä . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .
VÄRITYSTEHTÄVÄ: Värikkäät eläimet . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .
VUODENAJAT
38
39
40
41
42
43
44
45
46
Aurinko paistaa ja vettä sataa…
ASKARTELU: Vuodenaikapuu . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 48
LAULU: Kuukausien esittelylaulu . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 49
PIILOLEIKKI: Huhmikuu vai huhtikuu? . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 50
LEIKKI: Kuukausi –Kim . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 51
PIIRUSTUS- ja VÄRITYSTEHTÄVÄ: Miltä näyttää kesäkuu? . . . . . . . . . . . 52
PANTOMIIMI: Milloin luistellaan? . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 53
LAULU: Vuodenaikasuunnistus . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 54
YMPÄRISTÖ
Seikkailua maalla ja merellä
JUOKSULEIKKI: Maa, meri, saari . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 56
LIIKUNTALEIKKI: Aarteenmetsästys . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 57
ASKARTELU: Minun metsäni . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 58
SATU: Musti-koira ja tähdenlento . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 59
ASKARTELUPROJEKTI: Kaupungin rakentajat . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 60
JUOKSULEIKKI: Kaupunkisuunnistus . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 61
LUONTORETKI: Tutkimusmatkailijat . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 62
HIEKKALAATIKKOLEIKKI: Pienoiskaupunki . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 63
TERVEYS
Varo virusta!
SATU: Maitohampaan jännittävä päivä . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .
PELI: Hammaspeli . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .
SATU- ja VÄRITYSTEHTÄVÄ: Hammasseikkailu . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .
SATU: Atshii! . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .
HIPPALEIKKI: Varo virusta! . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .
LAULU: Nuhaviruksen karkotuslaulu . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .
PANTOMIIMI: Mahaa kipristää! . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .
BINGO: Terveysbingo . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .
65
66
67
68
69
70
71
72
Urval av referenser . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 73
Bilagor . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 74
3
Inledning
KUKAKO (kuule katso koe), Lekfulla lärandesituationer i finska är en handledning som innehåller pedagogiska reflektioner, instruktioner och undervisningsmaterial. Undervisningsmaterialet har vuxit fram och utvecklats inom ramen
för den klubbverksamhet (4 x 45 minuter per vecka) för ettor som startade
i Åbo Akademis regi vid Vasa övningsskola hösten 2008 under ledning av
Johanna Törni. Klubbverksamheten som ingår i forsknings- och utvecklingsprojektet Finska i och utanför skolan är ett samarbete mellan Åbo Akademi,
Vasa övningsskola och Vasa övningsskolas eftis. Barnen som deltagit i klubbverksamheten har varit indelade i två grupper (7 barn per grupp) med avseende
på språkbakgrund. Den ena gruppen har bestått av nybörjare, dvs. barn som
sällan eller aldrig kommit i kontakt med finska tidigare, och den andra av
längre hunna, dvs. barn som har en finsk förälder, som har gått i ett finskt
daghem eller som haft annan kontakt med finska utanför hemmet. Materialet
i denna handledning har utarbetats och testats i gruppen med nybörjare.
Ambitionen med handledningen är att uppmuntra och stödja
finsklärare att etablera arbetssätt och metoder som
• väcker elevernas motivation och intresse för finska
• ökar elevernas förmåga att förstå och tala finska i enkla vardagssituationer
• utvecklar elevernas muntliga färdigheter i finska.
Boken består av fyra delar. I bokens första del presenteras projektet. Därefter
diskuteras erfarenheter från utvecklingsarbetet och förslag på hur man
kan utveckla finskundervisningen, särskilt med tanke på elever som sällan
kommer i kontakt med finska utanför skolan. I bokens andra och tredje
del presenteras material och förslag på hur man konkret kan gå till väga
för att skapa lekfulla lärandesituationer i finska. Del fyra innefattar bilagor
med exempel på undervisningsmaterial i form av bilder och sånger.
Vi författare vill lyfta fram att fokus i dagens språkundervisning
ligger på att utveckla en språklig repertoar hos eleven som gör det
möjligt att använda språket för kommunikativa ändamål. Det handlar
om att utveckla unga människors motivation, färdighet och själv­
förtroende i deras möten med nya språkerfarenheter utanför skolan.
I den nationella läroplanen synliggörs en mer kommunikativt inriktad finsk­
undervisning där förmågan att förstå, reagera och svara på tilltal samt våga
uttrycka sig på finska betonas (se Grunderna för läroplanen för den grundläggande
4
utbildningen, 2004). Att satsa på muntlig kommunikation i finskundervisningen
är något som är speciellt viktigt i svenskdominerade miljöer där eleverna sällan
kommer i kontakt med finska utanför skolan. Ambitionen är därför att kunna
bidra med en handledning i olika arbetssätt och metoder som väcker elevernas
motivation och intresse för att lära sig att uttrycka sig på finska i olika situationer.
Handledningen lägger tonvikten på en kommunikativ språksyn och omfattar
mångsidiga aktiviteter, såsom rörelselekar, sånglekar, dramatiseringar, pyssel
och spel. Innehållet är uppbyggt kring olika temahelheter där fokus ligger på att
lyssna, upprepa och tala finska. Materialet fokuserar på barn i
de lägre årskurserna (åk 1–3) eller nybörjare i finska. Delar av
Man lär sig mycket bättre
materialet kan med fördel även tillämpas och vidareutvecklas
då man har roligt, än i den
med äldre elever (åk 4–6) eller längre hunna språkinlärare i
finska. Handledningen är i huvudsak avsedd att fungera som där boken då man sku bara
en inspirationskälla som kompletterar befintliga läromedel i
sitta och skriva hela tiden
finska inom den grundläggande utbildningens årskurser 1–6.
och inte göra nånting annat.
Den kan även användas av klubbledare och språk­lärare inom
den fria bildningen. Innehållet följer således inte systematiskt
någon speciell årskurs eller lärokurs i läroplanen. Boken i sin helhet är tillgänglig
på webbadressen www.kukako.net. Tanken är att webbmaterialet vid behov ska
kunna kompletteras med ytterligare temahelheter, bildbilagor och sånger.
Projektet Finska i och utanför skolan
Syftet med det treåriga (2008–2011) forsknings- och utvecklings­
projektet Finska i och utanför skolan har varit att
• stödja finsklärare att etablera arbetssätt och metoder som
bygger på en funktionell och kommunikativ språksyn
• uppmuntra samarbete mellan lärare och föräldrar i syfte att öka
barnens kontakt med och användning av finska utanför skolan.
Projektet som omfattar ett utvecklingsarbete med lärare, elever och
föräldrar initierades av Åbo Akademi våren 2008 som en följd av en språkpolitisk debatt som väcktes av Vasa övningsskolas planer på en s.k.
finsklinje där en del av undervisningen i andra ämnen skulle ske på
finska (dvs. en form av ämnesintegrerad språkundervisning). (Se t.ex.
Mehisto et al., 2008; Nixon, 2001; Sjöholm & Björklund, 1999.)
Projektet inleddes hösten 2008 med en omfattande lärarenkät som
riktades till samtliga lärare som undervisar i finska som det andra
inhemska språket i den grundläggande utbildningens årskurser 1–6
i svenska skolor i Finland (ca 240 skolor). Avsikten var att kartlägga
dels finsklärarnas användning av material, arbetssätt och metoder,
dels deras behov av stöd och utveckling. (Se Norrman, 2009.)
Lärarenkäten (se närmare Norrman, 2009) samt andra aktuella undersökningar (se bl.a. Toropainen, 2008) visar att finskundervisningen präglas av
5
Idag
en formalistisk språksyn, vilket innebär att den formella grammatikundervisningen får stort utrymme i klassrummen. Ett grammatiskt korrekt språk
verkar vara ett mål som värdesätts – och det testas också flitigt genom skriftliga grammatikprov. Den aktuella kartläggningen (Norrman, 2009) visar att
finsklärare i stor utsträckning använder traditionella läromedel och metoder:
i både A-finskan och i den modersmålsinriktade finsk­
övade vi drama. undervisningen används text-, arbets- och övningsböcker
i mycket högre utsträckning än annat material, såsom t.ex.
Superkul!
internet, dagstidningar, skönlitteratur, inlärningsspel och
lekar. Trots att den nationella läroplanen (2004) lägger
stor vikt vid muntlig kommunikation förefaller skriftliga övningar fortsättningsvis att prägla A-finskan. Kartläggningen visar även att den lärar­centrerade
undervisningen med svenska som undervisningsspråk i kombination med
mycket individuellt arbete tillämpas i stor utsträckning, speciellt i A-finskan.
Den stora utmaningen för finskundervisningen i Svenskfinland idag är elevernas
heterogena språkliga bakgrund. Över en tredjedel av eleverna i finlandssvenska
skolor kommer från tvåspråkiga hem, dvs. många finlandssvenska elever kommer
regelbundet i kontakt med finska utanför skolan. Trots det finns det fortfarande
en stor mängd elever i svenskdominerade miljöer som har en mycket begränsad
eller så gott som ingen kontakt med finska utanför skolan. Detta faktum går hand
i hand med att närmare 60 % av lärarna ofta eller alltid upplever stora skillnader
i elevers förkunskaper och att elevernas bristande kontakt med finska utanför
skolan upplevs som ett problem i finskundervisningen (se Norrman, 2009).
Bristen på ändamålsenliga läromedel är något som till och med 37 % av lärarna
ofta eller alltid upplever som ett problem i sin finskundervisning. Därtill har
närmare hälften av lärarna uttryckt ett behov av och efterlyst nya moderna
undervisningsmaterial i form av ”muntliga övningar, lekar, sånger och spel”.
Med andra ord visar undersökningen på en ökad medvetenhet, en vilja och
ett behov hos lärare att förändra och utveckla finskundervisningen.
Erfarenheter av utvecklingsarbetet
I detta avsnitt diskuteras kortfattat erfarenheter av det utvecklings­arbete som
baserar sig på det pågående projektet i olika regionala nätverk i Svenskfinland.
Arbetet är uppbyggt kring aktionsforskningens principer där man utgår från
ett problem, planerar och genomför ett projekt, samlar
Tänk vad många ord man information kring vad som sker, reflekterar kring varför
just detta sker, dokumenterar och sprider erfarenheter till
lär sig inför framtiden andra lärare (se t.ex. Rönnerman, 2004; McNiff, 2002).
genom drama.
Aktionsforskningen kan ses som en väg för läraren
att bli medveten om sin egen praktik, att möta utmaningar och frågor
i praktiken och genomföra förändringar på ett reflekterat sätt. Till
hjälp för denna utvecklingsprocess brukar man hänvisa till en cirkel
eller spiral där de olika stegen planera – agera – observera – reflektera
6
ingår och vid behov upprepas. Dessa ska dock inte ses som en modell att
slaviskt följa utan snarare som en tankegång att reflektera utifrån.
Utvecklingsarbetet startade våren 2009 genom att de deltagande lärarna i
projektet tillsammans med forskaren började reflektera kring utmaningen
med att bryta invanda rutiner och traditionsbundna mönster i finskundervisningen. Som lärare behöver man naturligtvis i en viss mån ha rutiner som
skapar en känsla av trygghet i arbetet. Det handlar inte
enbart om rutiner för en själv som lärare, utan också
Mamma kommer att
rutiner för elevernas och deras föräldrars skull. Men
vara jättestolt över mig!
samtidigt är det viktigt att som lärare våga möta nya
utmaningar och pröva något nytt i sin undervisning i
syfte att utveckla sig själv som lärare. Anledningen till att det blir en utmaning
att pröva något nytt kan handla om att man upplever en tidsbrist i arbetet och
en rädsla för att inte komma framåt i läromedlet. Att utveckla sin egen undervisning och sig själv som lärare är något som självfallet kräver tid, energi och
engagemang. Därför är det bra att ha tillgång till nätverk för att få stöd och inspiration av andra lärare som också håller på att utveckla sin undervisning.
Inom ramen för de lärarnätverk som regelbundet träffats har lärarna i samarbete
med forskare medvetet och systematiskt reflekterat kring läromedlets roll i finskundervisningen. Lärarna har stegvis prövat utveckla den egna undervisningen
och reflekterat kring hur man i praktiken kan gå till väga för att etablera arbetssätt och metoder som bygger på en funktionell och kommunikativ språksyn.
Vi författare vill lyfta fram följande aspekter i den utvecklingsprocessen:
• Att använda tematisk undervisning i större utsträckning
• Att öka användningen av målspråket i klassrumskommunikationen
• Att öka användningen av drama och skapa lekfulla lärandesituationer.
Att använda tematisk undervisning i större utsträckning
Ett sätt att skapa och utveckla en funktionell finskundervisning kan vara
att bygga upp undervisningen utgående från större integrerade temahelheter (se t.ex. Nilsson, 1997). Ett tema utmärks av följande drag:
• Undervisningen är oberoende av traditionella läromedel
• Olika ämnen integreras till en helhet
• Innehållet i undervisningen ska ha en tydlig
koppling till elevernas vardagserfarenheter
• Ett tema kan pågå under en längre eller kortare tidsperiod
• Det är viktigt att markera en avslutning på temat, att
samla ihop och reflektera kring resultatet.
7
Lärarrollen i tematisk undervisning:
• Lärarrollen bygger på en förståelse av att vi lär oss kollektivt, av
varandra genom kommunikation och samspel (se t.ex. Säljö, 2000)
• Läraren lägger upp en struktur kring temat som ska
innefatta många olika aktiviteter och färdigheter
• Många delar knyts samman till en helhet
• Läraren är igångsättaren, inspiratören och handledaren.
Erfarenheterna av utvecklingsarbetet har visat att elevernas motivation och intresse ökar om de uppmuntras till att vara delaktiga i planeringen av större ämnes­integrerande temaarbeten. Att jobba tematiskt kan i
praktiken innebära att man skapar eget undervisningsmaterial, egna texter
och kommunikativa klassrumsaktiviteter. Att man som lärare lyssnar på
och beaktar elevernas önskemål i fråga om undervisningens innehåll höjer
förutom elevernas motivation att lära sig även deras vilja att ta ansvar
över sitt eget lärande. Om man lyckas förankra innehållet i elevernas
verklighet och närmiljö skapas goda förutsättningar för att eleverna ska
uppleva innehållet i undervisningen som meningsfullt och nödvändigt.
Att öka användningen av målspråket i
klassrumskommunikationen
Det är viktigt att som lärare sträva efter att använda och tala finska så mycket
som möjligt i klassrumskommunikationen, speciellt med elever som sällan
kommer i kontakt med finska utanför skolan. Särskilt nybörjare i finska
behöver så många tillfällen som möjligt att ”bada i språket”, samtidigt som
det är en utmaning för läraren att hålla sig till ett vardagligt och konkret
språkbruk (se närmare del 2). Det behöver klargöras för eleverna att läraren
inte kräver att de ska förstå allt eller ens komma ihåg allt som de hört.
Samtidigt är det viktigt att kunna skapa förutsättningar för eleverna att våga
börja använda målspråket. Med en kommunikativ språksyn är det inte så allvarligt om eleven inte alltid hittar rätt ord eller den korrekta
grammatiska formen. Man behöver inte alltid ta fasta på
Finskan blir bara
språkfelen utan istället lyfta fram det som eleven faktiskt
roligare!
klarar av. Mot bakgrund av det faktum att elever i svenskdominerade miljöer alltför sällan kommer i kontakt med
finska utanför skolan blir den stora utmaningen: Hur kan man som lärare i
praktiken skapa förutsättningar för dem att komma över tröskeln och tala finska?
8
Att öka användningen av drama och skapa
lekfulla lärandesituationer
Vi vill uppmuntra lärare som undervisar i finska att öka användningen av
drama och teater samt skapa olika lekfulla lärandesituationer. Drama som
metod är de facto något som ännu inte används i betydande utsträckning i finsk​
undervisningen. Med begreppet drama avses givetvis inte enbart teater utan
även olika former av lekar, gruppövningar, kommunikations- och samarbets­
övningar. Drama är lätt att använda och integrera i språkundervisningen.
Mot bakgrund av den kommunikativa språksyn som vi här förespråkar
– där språk i första hand är kommunikation – skapar drama goda
förutsättningar för eleven att kommunicera på ett annat språk än modersmålet. Att lära sig språk handlar om att språket ska användas. Dramaövningar
stimulerar eleverna att våga tala på ett främmande språk. Språket aktiveras
och levandegörs. För att uppnå ett bra resultat med undervisningen i språk
behöver eleverna få möjlighet att arbeta kreativt tillsammans, vara lyhörda för
varandras impulser och känna sig trygga som individer. I drama får eleverna
öva sin förmåga att kommunicera och samarbeta i grupp. Eleverna behöver
berömmas, aktiveras och uppmuntras att våga använda och tala språket.
Lärarna inom projektet har goda erfarenheter av drama och andra lekfulla
lärande­­situationer i finskundervisningen. Det är naturligtvis inte meningen att
drama och lek ska ta över hela undervisningen, utan snarare fungera som komplement. I samtal med lärarna har det framkommit att dessa arbetssätt inte nödvändigtvis behöver vara tidskrävande. Utvecklingsarbetet
med både lärar- och elevintervjuer samt elevreflektioner
Jag har blivit bättre på
visar tydligt hur arbetet med korta, enkla lekar och drama­
att tala finska tack vare
dialoger med innehåll som ansluter sig till elevernas vardag
drama.
och intressen avsevärt höjer elevernas, särskilt svaga
elevers, motivation och intresse för finska. Eleverna börjar
snabbt uppleva finska som något roligt då de upptäcker att
de lär sig använda finska i en för dem konkret, lekfull och samtidigt meningsfull situation. Att eleverna därtill genom att reflektera kring sin egen lärandeutveckling kan konstatera att de lär sig något som de verkligen kan ha nytta
av i det vardagliga livet gör att deras motivation och framför allt deras självförtroende ökar. En hög motivation i kombination med ett gott självförtroende skapar goda förutsättningar för lärande av ett främmande språk.
I del två går vi närmare in på pedagogiska erfarenheter kring
olika former av lekfulla lärandesituationer i finska som vuxit fram
under utvecklingsprojektets första verksamhetsår. För att inspirera lärarna att använda målspråket i klassrumssituationen har vi valt
att leva som vi lär, dvs. erbjuda resten av innehållet på finska.
9
SUOMEA SUOMEKSI
Kirjassa esiteltävien leikkien ja harjoitusten suunnittelun lähtökohtana on käytetty
lapselle luontaisia työtapoja: leikkejä, pelejä, liikuntaa, askartelua ja musiikkia.
Tarkoituksena on innostaa lapsia mukaan aktiiviseen oppimiseen toiminnallisten ja sosiaalisten työtapojen välityksellä. Opettajan tehtävänä on herättää
lapsen kiinnostus kieltä kohtaan yhteistoiminnallisia sekä luovuutta ja mielikuvitusta korostavia menetelmiä käyttäen. Monipuolisten opetustapojen ja
-menetelmien rinnalla kannattaa muistaa myös turvallisuudentunnetta lisäävät
rutiinit. Rutiinitaustaisten toimintatapojen (esim. tuokion aloitus ja lopetus
tiettyä kaavaa noudattaen) tarkoituksena on mm. vahvistaa lapsen kuvaa itsestään oppijana. Rutiineihin voi kuulua vaikkapa Alku- ja loppulaulu (sivu 101).
Kiireetöntä, elämyksellistä ja monipuolista oppimista
Koska Kukakoon ei kuulu lapsille tarkoitettuja luku- tai työkirjoja, oppiminen
perustuu suurimmilta osin kuullunymmärtämiseen, jäljittelyyn ja vähitellen
puheen tuottamiseen. Tällaisessa opetustavassa kertauksen ja toiston merkitys
korostuu entisestään, eikä ole mielekästä kiirehtiä uuteen asiaan, ennen kuin lapsi
hallitsee opetuksessa juuri käsiteltävät asiat. Kielenoppiminen on luonnollisestikin pitkäaikainen prosessi, ja lapselle pitää antaa aikaa sisäistää uudet asiat.
On itsestään selvää, että lapset kehittyvät eri tahdissa. Eteneminen hitaimpien lasten edellytysten mukaan on kuitenkin mahdollista, koska leikinomaiseen toimintaan perustuva opetus on myös nopeammin
oppivista lapsista hauskaa. Leikkien yhteisöllisyys antaa
Oppiminen perustuu
lisäksi nopeammille lapsille mahdollisuuden auttaa
kuullunymmärtämiseen, hitaampia. Yksilösuorituksia sisältävät leikit taas voi
jäljittelyyn ja vähitellen toteuttaa eri tahdissa: hitaammat lapset saavat enemmän
aikaa tehtävän suorittamiseen kuin nopeammat, joita
puheen tuottamiseen.
motivoi vauhdikkaampi eteneminen leikissä. Opettajan
on tärkeää kannustaa kaikkia lapsia tasapuolisesti yhtä
paljon – kukaan ei saa tuntea olevansa huonompi kuin muut. Yksi opetuksen
keskeisistä ajatuksista onkin, että jokainen lapsi saa tuntea itsensä hyväksytyksi sellaisena kuin hän on. Tarkoituksena on antaa lapsille elämyksiä,
kokemuksia, onnistumisen tunteita ja aitoa oppimisen ja osaamisen iloa.
Leikkien ja muun toiminnan varjolla lapselle voi opettaa kielen lisäksi myös muita
arkielämään liittyviä taitoja. Toiminnallisen kielenoppimisen välityksellä kehittyvät myös lapsen motoriset, emotionaaliset, sosiaaliset ja kognitiiviset taidot.
Tällaisessa kokonaisvaltaisessa opetuksessa tulee tietenkin myös huomioida se,
10
että lapset kehittyvät ja oppivat eri tavoin. Tämän takia opetuksessa tuleekin
käyttää tasapuolisesti eri oppimistyylejä, kuten visuaalista, auditiivista ja kinesteettistä tyyliä tukevia menetelmiä: jokainen aihe käydään läpi niin, että lapset
saavat sekä nähdä että kuulla ja myös tehdä itse. Kun lapsi saa olla konkreettisesti mukana tekemässä ja kokemassa, uudet asiat jäävät helpommin mieleen.
Kuten olemme jo aikaisemmin todenneet, on suositeltavaa, että opettaja puhuu
lasten kanssa ainoastaan suomea. Lasten turvallisuudentunteen tukemiseksi
opettajan on myös osoitettava ymmärtävänsä lasten äidinkieltä. On kuitenkin
tärkeää pitää mielessä, että opetuksen teho heikkenee, jos asiat kerrotaan sekä
ruotsiksi että suomeksi. Lapsethan oppivat nopeasti, että heidän ei tarvitse
kuunnella suomenkielistä puhetta, jos opettaja joka tapauksessa kertoo samat asiat ruotsiksi. Tämän takia suoraa
Tärkeintä on, että lapsi
kääntämistä ja lasten äidinkielen käyttöä on harkittava
ymmärtää puheen
tarkoin – uudet asiat kannattaa selittää kuvia, ilmeitä ja
pääkohdat.
ele- ja ruumiinkieltä apuna käyttäen. Koska lasten ajattelukyky on lisäksi yleisesti ottaen vielä hyvin konkreettisella tasolla, asioiden havainnollistaminen ja visuaalistaminen on ensi­arvoisen
tärkeää opetuksen onnistumisen kannalta. Opettajan työ voikin olla hyvin
fyysistä, sillä opetuksen tukena on hyvä käyttää koko kehoa. Joka ikisen sanan
havainnollistaminen ei kuitenkaan ole mahdollista eikä edes tarkoituksenmukaista: lapsen ei tarvitse ymmärtää jokaisen sanan merkitystä pystyäkseen osallistumaan toimintaan. Tärkeintä on, että lapsi ymmärtää puheen
pääkohdat ja että opettaja omalla esimerkillään auttaa, kannustaa, innostaa
ja rohkaisee lapsia seuraamaan mukana ja osallistumaan leikkeihin.
Havainnollistamisen tärkeys
Jotta kaikilla lapsilla olisi teoreettisesti yhtä suuri mahdollisuus ”ymmärtää”
opettajan puhetta, opettajan pitää konkretisoida sanomaansa mahdollisimman
monipuolisesti, esimerkiksi elekielen, ilmeiden, esineiden ja kuvien avulla.
Opettajalla olisi myös hyvä olla oma ”kuvapankki”, johon hän voi kerätä opetuksessa mahdollisesti käytettäviä kuvia. Havainnollistamisessa voi hyödyntää esim.
opetustilasta löytyviä tavaroita tai muuta materiaalia. Myös taululle voi piirtää
havainnollistavia kuvia kerronnan yhteydessä, jolloin lapset saavat seurata kuvan
valmistumista ja arvailla, mitä kuva esittää. Kuvitellaan esimerkiksi tilanne, jossa
opettaja kertoo tarinaa, joka sisältää lapsille vielä tuntemattoman sanan ’kukka’.
Opettaja (kertoo ja kuvittaa tarinaa): ”Tyttö on pihalla. Pihalla kasvaa kukka.”
Lapsi: ”Det är en blomma.”
Opettaja: ”Kukka, niin on.”
Havainnollistamiseen ei kuitenkaan aina riitä pelkkä kuva. Suomea osaamaton
lapsi ei välttämättä ymmärrä opettajan kielellistä ilmausta: ”Kukka, niin on.”
Se ei kerro lapselle, pitikö hänen vastauksensa (blomma) paikkansa. Opettajan
tuleekin havainnollistaa puhettaan elekielellä, koska ilman elekielen tuomaa
selkeyttä lapsen voi olla mahdotonta tulkita opettajan kommenttia myönteiseksi,
kielteiseksi tai joksikin muuksi, esim. korjaukseksi. Lapsen vastauksen oikeaksi
11
vahvistaminen käy helposti, kun vastaukseen liitetään esim. nyökkäys ja hymy. Jos
lapsen vastaus on väärä, opettajan tulee näyttää selvästi, kuitenkaan liioittelematta
ja lapsen mieltä pahoittamatta, että vastaus ei ollut oikea. Pienet eleet, kannustava
ote ja myönteinen suhtautuminen lasten arvauksiin rohkaisee lapsia yrittämään
uudestaan. Opetuksessa tulisikin näkyä myönteisyys, iloisuus ja ymmärtäväisyys.
Kannustava ja rohkaiseva ote
Opetuksen alkuvaiheessa lapselle tulee antaa aikaa totutella uuden kielen
kuuntelemiseen. Kuullunymmärtämisen päätavoitteena ei ole, että lapsi oppii
ymmärtämään täydellisesti opettajan puhetta vaan että lapsi oppii seuraamaan opettajan kuvien ja eleiden siivittämää, tilannesidonnaista puhetta niin,
että hän pystyy ymmärtämään siitä pääasiat ja tärkeimmät yksityiskohdat.
Puheen pitäisikin olla selkeää ja rauhallista, mutta kuitenkin luonnollista.
Puheen pitäisikin olla selkeää
ja rauhallista mutta
kuitenkin luonnollista.
On tärkeää, että lapsi saa käyttää omaa äidinkieltään
niin kysyessään kuin vastatessaan opettajan puhutteluun. Lasta tulee silti kannustaa käyttämään kohdekieltä heti alusta lähtien - ensin yksittäisiä sanoja,
sitten sanontoja ja lyhyitä lauseita. Opettaja voi esimerkiksi toistaa lapsen puheen suomeksi ja yrittää näin aktivoida lapsen suomen
kielen käyttöä, kuitenkaan pakottamatta tätä lausumaan suomea muiden
kuullen. On mahdollista, että lapsi jännittää puheen tuottamista, varsinkin
oppimisen alkutaipaleella, vaikka opetus tapahtuukin leikin varjolla.
Myös ulkoa oppimisen käsitettä kannattaa välttää. Vaikka uusien sanojen tuottaminen suomen kielellä aluksi tavallaan onkin ulkoa muistamista ja mekaanista
toistoa, alkaa lapsi vähitellen saada ahaa-elämyksiä ja ymmärtää sanojen tarkoittavan oikeasti jotakin. Pian lapsi innostuu käyttämään yksittäisiä sanoja ja
fraaseja puheessaan, ja oma-aloitteisuus suomen kielen tuottamiseen kasvaa.
Opettajan lyhyt ohjenuora:
• Puhu hitaahkosti ja selkeästi, älä kuitenkaan liioitellun
selvästi. Muista luonnollisuus.
• Havainnollista puhettasi niin paljon kuin mahdollista. Käytä apunasi sekä
omaa kehoasi (liikkeet, ilmeet ja eleet) että kuvia, tavaroita ja esineitä.
• Näyttele ja esiinny lapsille. Samalla lapset rohkaistuvat tulemaan mukaan
leikkeihin. Inspiroi lapsia omalla käyttäytymiselläsi ja esiintymiselläsi.
• Muista myönteinen asenne. Kannusta ja innosta lapsia puhumaan suomea.
Teemat opetuksessa
Tämän kirjan teemoiksi on valittu seitsemän lapsen elämään kiinteästi liittyvää
aihekokonaisuutta (ks. myös Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2004):
ihminen, värit, kuviot, eläimet, vuodenajat ja kuukaudet, ympäristö sekä terveys.
12
Kirjassa käsitellään siis lapsille tuttuja, arkipäiväisiä asioita, jotka useimmat
lapset osaavat yhdistää omaan elämäänsä ja näin kokea ne merkityksellisiksi.
Avainsanat ja puhekuplat
Jokaisen teeman alussa on lyhyt esittely aiheesta sekä lista leikeissä mahdollisesti käytettävistä avainsanoista. Listan alkupuolella on sanoja, joiden ympärille
teeman tehtävät suurimmilta osin rakentuvat ja joihin kannattaa keskittyä
suomen kielen opettelua aloittelevien lasten kanssa. Näitä sanoja on hyvä
käyttää opetuksessa paljon, jotta lapset oppivat tunnistamaan, muistamaan ja
ymmärtämään ne sekä vähitellen käyttämään niitä myös itse. Listan loppu­
puolella on tehtävissä vaihtelevasti ja vapaaehtoisesti käytettäviä sanoja, joita voi
hyödyntää varsinkin vanhempien tai pidemmälle ehtineiden lasten opetuksessa.
Avainsanoihin on koottu teeman kannalta keskeisimpiä sanoja, mutta opettaja
voi halutessaan muunnella ja täydentää listaa itse tärkeäksi kokemillaan sanoilla.
Leikkien ohjeiden yhteydessä esiintyy silloin tällöin puhekuplia, jotka
sisältävät ohjeisiin sopivia lausahduksia ja huudahduksia. Niiden tarkoituksena on inspiroida opettajaa käyttämään suomen kieltä.
Teemojen rakenne
Teemakokonaisuudet on yleisesti ottaen rakennettu niin, että teeman alkuun
on sijoitettu helpommat ja loppuun haastavammat tehtävät. Myös avainsanojen
käyttö monipuolistuu teeman loppua kohti. Käyttämällä monipuolisesti avainsanastoa ja mahdollisesti omia tukisanojaan opettaja saa enemmän haastetta
myös teeman alkupuolella esiteltäviin leikkeihin. Vaikka teeman sisällä korostetaankin tiettyjä sanoja, on suotavaa käyttää ja kerrata aikaisempien teemojen
yhteydessä käytettyjä sanoja. Monissa tehtävissä esitellään myös vaihto­ehtoisia
työtapoja ja vinkkejä, miten leikkiä voi jatkaa ja kehittää tai miten sitä voi
toteuttaa eri tavoin. Opettaja voikin lasten tasosta, määrästä ja opetustilanteesta
riippuen poimia leikeistä omaan opetukseensa sopivia toimintoja ja kehitellä
omia muunnelmia tai uusia leikkejä ja pelejä esiteltyjen ohjeiden pohjalta.
Teemojen liiteviitteet
Osassa leikkejä on viittauksia kirjan lopusta löytyvään liiteosioon. Se sisältää
nuotteja ja kuvia, joita voi käyttää hyväksi opetuksen havainnollistamisessa ja
leikkien toteutuksessa. Liiteosio on tarkoitettu antamaan ideoita ja inspiraatiota oman materiaalipankin keruuseen. Opettajan kannattaakin täydentää
liiteosiota juuri omaan opetukseensa sopivilla kuvilla, lauluilla ja loruilla.
13
Pää, olkapää,
peppu, polvet
IHMINEN on mielenkiintoinen aihe: se on meille
kaikille läheinen ja se inspiroi niin lapsia kuin
aikuisia. Kirjan ensimmäiset tehtävät voi mainiosti
toteuttaa sellaisten lasten kanssa, jotka eivät ole
koskaan olleet tekemisissä suomen kielen kanssa.
Oman kehon tutkiskelu ja käyttö liikkuen ja
leikkien innostaa lapsia tuottamaan suomenkielisiä
sanoja. Ihminen on ihmeellinen – testaa ja totea!
ihminen
tyttö
poika
pää
käsi
jalka
selkä
vatsa
peppu
hiukset
silmä
korva
nenä
suu
otsa
poski
kieli
hammas
kaula
olkapää
kyynärpää
ranne
sormi
kynsi
reisi
polvi
kantapää
varvas
14
ULKOLEIKKI
Jätti-ihminen
Järjestelyt
–– Seisotaan ulkona hiekkakentällä
Opettaja viittoo lapsia seuraamaan itseään. Hän piirtää kengän
kärjellä viivaa hiekalle sekä käskee lapsia tekemään samoin. Opettaja
vetää jonoa perässään ja selittää, mitä hän piirtää (”Nyt piirretään käsi”). On tärkeää, että opettaja toistaa ruumiinosien nimiä
piirtäessään, vaikka lapset eivät niitä vielä ymmärtäisikään.
Kun ihmiskuva on valmis, siirrytään seisomaan piirroksen jalkopäähän. Nyt lapset näkevät kuvan kokonaisuutena ja hahmottavat,
että se esittää ihmistä. Kierretään jätti-ihmisen eri ruumiinosissa
ja kerrataan ”perusruumiinosien” nimet (pää, käsi, vatsa, jalka).
Leikin alkaessa opettaja nimeää jonkin ruumiinosan, esim.
pää, ja juoksee sinne osoittaen lapsille, että heidän pitää seurata
perässä. Kun kaikki ovat juosseet ihmiskuvan päähän, opettaja
huutaa toisen ruumiinosan nimen, esim. jalka. Hän koskettaa
omaa jalkaansa, juoksee jätti-ihmisen jalkaan ja lapset seuraavat
mukana. Näin jatketaan, kunnes lapset ymmärtävät leikin periaatteen, ja alkavat tunnistaa ja muistaa harjoiteltavat sanat.
Leikkiä voidaan vaikeuttaa siten, että opettaja ainoastaan
nimeää kehosanan sekä osoittaa paikoillaan seisten vastaavaan suuntaan leikkialueella. Leikin lopullisena tavoitteena on, että lapset osaavat juosta haluttuun ruumiinosaan piirroksessa ilman opettajan esimerkkiä ja apua.
Tulkaa perässä!
15
ULKOLEIKKI
Jätti-ihmisviesti
Tarvikkeet
–– Hiekkakenttä, jolle on piirretty iso ihminen (sivu 15)
Järjestelyt
–– Lapset on jaettu 3–4 ryhmään ja he seisovat jonoissa
ryhmittäin piirroksen jalkopäässä
Opettaja mainitsee jonkin ruumiinosan, esim. vatsan,
ja osoittaa jonojen ensimmäisiä viittoen, että heidän
tulee juosta vatsaan ja takaisin. Opettaja juoksee
lasten kanssa ja näyttää, että he takaisin tultuaan
läpsäyttävät oman ryhmänsä seuraavana jonossa
olevaa olkapäähän, jolloin on tämän vuoro juosta.
Paikoillanne,
valmiit, NYT!
Leikkimielinen kilpailu voi alkaa, kun pelisäännöt
ovat selvät kaikille. Opettaja antaa lapsille lähtömerkin,
esim. paikoillanne (opettajan kädet suorina sivuilla
vaakatasossa), valmiit (kädet yläviistossa), nyt (opettaja
lyö kädet yhteen päänsä yläpuolella), ja viesti alkaa.
Kierroksen jälkeen jonojen ensimmäiset siirtyvät
viimeisiksi ja opettaja mainitsee jonkin toisen
ruumiinosan, esim. pään. Lähtömerkin saatuaan
jokainen lapsi juoksee vuorollaan maahan piirrettyyn päähän ja sen jälkeen jonon viimeiseksi.
Lasten kielentuottamista voidaan aktivoida
antamalla heidän päättää
ruumiinosa ja liikkumistapa. Muista aina kääntää
suomeksi lasten ruotsinkieliset ehdotukset.
Leikin yhteydessä lapsille voi opettaa uusia kehosanoja sekä erilaisia liikkumisverbejä, kuten loikkia,
hyppiä, juosta takaperin jne. Leikkisän kilpailun
henkeen sopii myös kannustushuutojen (esim. ”Hyvä,
hyvä!” tai ”Kiri, kiri!”) opettelu. Leikin ensisijainen
tavoite on kuitenkin, että lapset oppivat tunnistamaan
ja muistamaan käsiteltyjen ruumiinosien nimet.
16
LAULULEIKKI
Pää, olkapää,
peppu, polvet
Tarvikkeet
–– Laulu: Pää, olkapää, peppu, polvet
Sanat ja sävel: Fröbelin palikat: CD: Parhaat palat - Hittejä levyiltä ja
videoilta (2002), laulu nro 5: ”Jumppalaulu”.
Järjestelyt
–– Lapset seisovat opettajaa vastapäätä
Opettaja pyytää lapsia nimeämään osoittamansa ruumiinosat.
Hän aloittaa koskettamalla päätään ja sitten olkapäitään. Nämä
ruumiinosat ovat tulleet tutuiksi kirjan aikaisempien leikkien
avulla, kuten myös sana vatsa, joka esiintyy laulussa myöhemmin.
Muut laulussa esiintyvät ruumiinosat (peppu, polvet, varpaat,
silmät, korvat) ovat lapsille todennäköisesti vielä uusia. Opettaja
esittelee ne rauhallisesti laulun rytmiä apuna käyttäen niin, että
hän samanaikaisesti koskettaa ruumiinosaa ja nimeää sen.
Kun kaikki leikissä esiintyvät ruumiinosat on käyty läpi, opettaja
alkaa laulaa laulua hitaasti, mutta selkeästi osoittaen kulloinkin
nimettävää ruumiinosaa. Lapset tulevat mukaan laululeikkiin.
Kun laulu on tullut tutuksi kaikille ja lapset pysyvät mukana
leikin tahdissa, opettaja voi nopeuttaa tempoa.
Laulua voidaan laulaa
tempoa koko ajan
nopeuttaen. Testatkaa
vaikka, kuinka nopeasti
pystytte laulamaan
laulun. Lopuksi voidaan
laulaa vielä hidas versio,
jotta lapset rauhoittuvat.
Musiikin ja johdonmukaisen liikunnan välityksellä sanat jäävät
helposti lasten mieleen. Sanojen opettelu on tärkeää, mutta laululeikin
pääasiallisena tarkoituksena on rohkaista lapsia laulamaan ja näin
ollen harjoittelemaan suomen kielen ääntämistä. Tavoitteena on, että
lapset pystyvät laulamaan laulun itsenäisesti ilman opettajan tukea.
17
PIIRUSTUSTEHTÄVÄ
Tyttö ja poika
Tarvikkeet
–– Kaksi isoa pahvia (n. 130 cm x 70 cm)
–– Kaksi paksua, mustaa tussia
–– Värikynät tai liidut
Järjestelyt
–– Lapset istuvat lattialla piirissä tai puolikaaressa
–– Pahvit ovat ryhmän keskellä
–– Opettajalla on tussit ja värikynät
Valitaan yksi vapaaehtoinen tyttö ja poika, jotka
asettuvat pahveille selinmakuulle.
Opettaja valitsee kaksi lasta, jotka piirtävät pahvien
päällä makaavien lasten ääriviivat.
Piirtäminen aloitetaan päälaen kohdalta yhtä aikaa. Opettaja ja
lapset nimeävät yhteen ääneen sen ruumiinosan, jota kulloinkin
piirretään. Kuvat voi luonnollisesti piirtää myös peräjälkeen, jolloin ruumiinosat tulee käytyä läpi kahdesti.
Lapset saavat nousta pahveilta, kun ääriviivat on piirretty ja perusruumiinosat kerrattu. Siirrytään tehtävän ensisijaiseen tarkoitukseen eli
opettelemaan ruumiin yksityiskohtia piirtämistä apuna käyttäen.
Opettaja nimeää yhden ruumiinosan, esim. silmän, osoittaa omaa
silmäänsä, ja valitsee kaksi lasta, jotka saavat piirtää tyttö- ja poikahahmoille silmät. Näin käydään läpi kasvojen osat, hiukset sekä muita
kehossa olevia yksityiskohtia, kuten sormet, kynnet ja varpaat.
Kaikki lapset osallistuvat vuorollaan ihmiskuvien piirtämiseen.
Lopuksi kerrataan vielä yhdessä, mitä kukin lapsi on piirtänyt.
Lapsi näyttää piirtämänsä ruumiinosan muille, ja se nimetään
yhdessä. Opettaja voi halutessaan kirjoittaa ruumiinosien nimet
pahveille, jonka jälkeen taideteokset kiinnitetään seinälle.
Tehtävän tavoitteena on, että piirrosten valmistuttua lapset tunnistavat ruumiinosien nimet ja pystyvät nimeämään ne yhdessä
opettajan johdolla. Tavoitteena voi myös olla, että jokainen lapsi
osaa itse kertoa, minkä ruumiinosan hän on piirtänyt.
18
Piirtäkää silmät!
JUOKSULEIKKI
Pää, käsi, vatsa, jalka
Tarvikkeet
–– Tuoleja (yksi tuoli vähemmän kuin osallistujia)
Järjestelyt
–– Lapset istuvat tuoleilla piirissä ja opettaja seisoo keskellä piiriä
–– Opettaja on etukäteen valinnut neljä eri ruumiinosaa, esim. pää,
käsi, vatsa ja jalka
Opettaja kiertää piirin sisällä jokaisen lapsen luona. Hän osoittaa
yhtä lasta vuorollaan ja kertoo tälle yhden ruumiinosan, seuraavalle
toisen ruumiinosan jne., esim. pää, käsi, vatsa, jalka, pää, käsi, vatsa,
jalka... Sama ruumiinosa tulee siis kahdelle tai useammalle lapselle,
ja näin muodostuu neljä ryhmää (päät, kädet, vatsat ja jalat).
Opettaja voi tarkistaa ennen varsinaisen leikin alkua, että kaikki
muistavat saamansa ruumiinosan. Leikin alkaessa opettaja seisoo
keskellä piiriä ja huutaa jonkin ruumiinosan nimen, esim. käsi, jolloin
kaikki ”kädet” vaihtavat paikkaa. Viereiselle tuolille ei kuitenkaan saa
istua eikä omalle paikalleen saa palata saman kierroksen aikana.
Keskellä olija (ensimmäisenä siis opettaja) yrittää
ehtiä mille tahansa vapautuvalle paikalle. Ilman
tuolia jäänyt jää piirin keskelle ja nimeää uuden
ruumiinosan. Keskellä olija voi sanoa myös
”ihminen”, jolloin kaikki vaihtavat paikkaa.
Sano pää, käsi,
vatsa tai jalka.
Leikin alussa lapsilla voi olla vaikeuksia muistaa
kaikkia ruumiinosia. Opettaja voi auttaa keskellä
olevaa lasta nimeämällä selkeästi kaikki leikissä käytettävät ruumiinosat.
Leikin tarkoituksena on saada lapset tuottamaan nopeasti yksittäisiä kehosanoja. Mitä nopeammin leikki etenee, sitä jännittävämpi
siitä tulee. Tavoitteena on, että lapset oppivat muistamaan kaikki neljä
ruumiinosaa niin, että he osaavat itse valita ja nimetä niistä yhden.
19
JUOKSULEIKKI
Silmä, korva, nenä, suu
Tarvikkeet
–– Mallikuvat (sivut 74-75)
–– Sinitarraa
Järjestelyt
–– Isohko huone tai muu rajattu alue, jossa voi liikkua vapaasti
–– Lapset istuvat puolikaaressa opettajaa vastapäätä
Ennen leikin varsinaista alkua kerrataan kasvojen osien
nimet yhdessä. Opettaja näyttää lapsille yhtä mallikuvaa kerrallaan ja lapset kertovat, mitä kuva esittää.
Mikä tämä on?
Kun kaikki kuvat on käyty läpi, opettaja kiinnittää ne
eri puolille opetustilaa. Hän aloittaa leikin nimeämällä
yhden kasvojen osan ja viittomalla, että lasten pitää niin
nopeasti kuin mahdollista löytää oikean kuvan luokse.
Muutaman harjoittelukierroksen jälkeen leikkiin voidaan lisätä
haastetta niin, että viimeisenä oikeaan paikkaan tullut tai väärän
kuvan luokse juossut putoaa pois. Pudonnut saa kuitenkin
tärkeän tehtävän: hän saa nimetä seuraavan kasvojen osan.
Leikkiä voidaan vaikeuttaa niin, että kuvien
paikkoja vaihdetaan. Näin oikeaan paikkaan
juokseminen ei automatisoidu, vaan lasten
täytyy tarkkailla aina uudestaan ja uudestaan,
missä nimetty kasvojen osa kulloinkin on.
Leikissä voidaan käyttää myös
muita ruumiinosia, kuten varpaat,
sormet, kaula ja kyynärpää.
Ruumiinosia voidaan myös lisätä
leikin kuluessa niin, että aluksi
mukana ovat nenä, suu, korva
ja silmä, muutaman kierroksen
jälkeen otetaan mukaan sormet ja
lopuksi varpaat. Putoamisleikki
voidaan tällöin aloittaa vasta
sen jälkeen, kun kaikki eri
ruumiinosat ovat mukana.
Tavoitteena on, että lapset oppivat yhdistämään
oikean sanan oikeaan kuvaan ilman opettajan apua.
20
LAULULEIKKI
Paripatsaat
Tarvikkeet
–– Laulu: Kävelen, kävelen
Sanat ja sävel: Eve Alho, Hilkka Hautsalo ja Soili Perkiö. Kirja: Vauvojen laulunaika
(WSOY 1994), s. 78: ”Stop!”.
–– Piano (laulu voidaan laulaa myös ilman säestystä)
Järjestelyt
–– Opettaja ja lapset seisovat eri puolilla tyhjää tilaa
Opettaja kehottaa lapsia kävelemään vapaasti ympäri tilaa ja kävelee itse malliksi.
Hän laulaa laulua Kävelen, kävelen ja innostaa lapsia yhtymään lauluun. Stop-sanan
kohdalla pysähdytään hetkeksi, mutta laulun alkaessa alusta jatketaan taas kävelemistä. Näin kävellään yhdessä laulun tahdissa, kunnes laulussa tullaan kolmannen
kerran kohtaan ”STOP!” Tällöin kaikki pysähtyvät ja jäävät paikoilleen.
Opettaja nimeää nyt kaksi ruumiinosaa, esim. polven ja vatsan. Lapset valitsevat itselleen
parin, ja muodostavat tämän kanssa patsaan, jossa toinen asettaa
polvensa toisen vatsaa vasten. Kun kaikki ovat suoriutuneet tehtävästä, opettaja sanoo esim. ”Hyvä!” ja patsaat saavat ”hajota”.
Pää ja käsi!
Leikin alussa kannattaa käyttää kaikkien osaamia ruumiinosia erilaisissa yhdistelmissä, kuten pää ja käsi, käsi ja polvi, polvi ja pää. Kun
tällaisten patsaiden muodostus sujuu lapsilta ongelmitta, opettaja voi vaikeuttaa tehtävänantoja ottamalla mukaan uusia ruumiinosia, esim. posken, kyynärpään, sormet ja varpaat.
Opettaja auttaa lapsia tarvittaessa näyttämällä, mistä ruumiinosasta kulloinkin on kyse.
Leikin tavoitteena on, että lapset osaavat muodostaa patsaat ilman opettajan apua.
Leikkiin voidaan
integroida liikkumisverbejä niin,
että lauletaan eri
verbeillä, esim.
hiivin, ryömin,
pyörin, tanssin jne.
21
LAULULEIKKI
Hei, oikea käsi eteen!
Tarvikkeet
–– Laulu: Hei, oikea käsi eteen (sivu 101)
Järjestelyt
–– Lapset seisovat puolikaaressa opettajaa vastapäätä
Opettaja heiluttaa oikeaa kättään ja pyytää lapsia matkimaan
liikkeitään. Hän näyttää ja kertoo, miten kättä liikutetaan eteen
ja taakse, ravistetaan sekä lopuksi annetaan sen heilahtaa alas
paikoilleen vartalon viereen. Lapset imitoivat opettajan liikkeitä
samalla, kun opettaja laulaa laulua Hei, oikea käsi eteen!
Lapset yhtyvät lauluun ja liikkuvat musiikin tahdissa laulun sanojen
mukaan. Säkeistön loputtua opettaja nimeää seuraavan ruumiinosan: vasen käsi. Laulu alkaa alusta, ja liikkeet tehdään vasemmalla
kädellä. Samalla tavalla käydään läpi kaikki perusruumiinosat.
Laululeikin avulla on helppo havainnollistaa ja esitellä eri suunnat
(eteen, taakse, oikea ja vasen). Tarkoituksena on harjoitella suomen
kielen ja lähinnä ruumiinosien lausumista. Tavoitteena on, että
lapset ymmärtävät laulun idean ja osaavat ääntää kehosanat oikein.
22
t
set saava
Myös lap
ana
olla muk
ä
assa mist
valitsem
leosasta lau
ruumiin
laa voi
taan. Lau
mistä,
vaik ka sil
, suusta
hiuksista
tä .
tai k ieles
TASAPAINOLEIKKI
Kaksi kättä ja neljä jalkaa
Järjestelyt
–– Lapset seisovat eri puolilla huonetta kolmen tai neljän hengen
ryhmissä
Opettaja nimeää muutaman ruumiinosan, esim.
kolme jalkaa ja kaksi kättä. Lapset muodostavat oman ryhmänsä kanssa ”pyramideja” tai
”patsaita”, joissa vain kyseiset ruumiinosat – kolme
jalkaa ja kaksi kättä – saavat koskettaa lattiaa.
Kun patsaat ovat valmiit, tarkistetaan, että ne on muodostettu oikein: opettaja laskee ääneen yhdessä kunkin
ryhmän kanssa, että lattiaa koskettavien ruumiinosien määrä on oikea. Tarvittaessa patsaita korjataan.
Opettaja päättää uudet ruumiinosat, esim. kaksi jalkaa, kaksi
peppua ja kaksi polvea, ja lapset muodostavat uudet patsaat.
Kuullunymmärtämisen lisäksi leikin avulla voi aktivoida
kielen tuottamista antamalla yhden ryhmän kerrallaan päättää, mitkä ruumiinosat saavat koskettaa
lattiaa. Opettajan on tällöin varmistettava, että tehtävän
toteutus on mahdollinen (esimerkiksi seuraavanlainen tehtävänanto ei ole mahdollinen neljän hengen
ryhmässä: neljä vatsaa, kolme peppua ja kaksi polvea).
Tavoitteena on, että ryhmäläiset pystyvät keskenään
ratkaisemaan tehtävän ilman opettajan neuvoja.
23
Maalari maalasi taloa,
sinistä ja punaista…
VÄREJÄ on kaikkialla! Värit vaikuttavat meihin
monin eri tavoin, ja niiden avulla voi esimerkiksi
piristää tai rauhoittaa lapsia. Värien opettelu suomeksi
on hauskaa puuhaa, ja leikkiessä lapset omaksuvat
värien nimet mutkattomasti ja vaivattomasti. Nyt
saa olla sinisilmäinen – oppiminen on helppoa!
punainen
sininen
keltainen
vihreä
ruskea
valkoinen
musta
harmaa
lila
violetti
oranssi
turkoosi
kulta
hopea
pronssi
vaalean –
tumman –
ARVAUSLEIKKI
Punainen vai musta
Tarvikkeet
–– Korttipakka (lasten määrästä riippuen vain osa korteista)
Järjestelyt
–– Kaikki istuvat piirissä
Opettaja esittelee lapsille korttien värit: punainen ja musta.
Hän näyttää lapsille muutamaa korttia ja pyytää lapsia kertomaan, minkä värisiä ne ovat. Leikki voi alkaa, kun kaikki
lapset tunnistavat ja muistavat harjoiteltavien värien nimet.
Opettaja pitää korttipakkaa edessään kuvapuoli alaspäin ja pyytää
vieressään istuvaa lasta arvaamaan, onko seuraava kortti punainen
vai musta. Jos lapsi arvaa oikein, hän saa kortin itselleen. Jos vastaus
on väärä, kortti laitetaan joko syrjään tai pakan alimmaiseksi.
Opettaja arvuuttaa värejä niin kauan kuin kortteja riittää,
kuitenkin niin, että kaikki lapset saavat arvata yhtä monta kertaa.
Korttien värejä eniten oikein arvannut voittaa. Tavoitteena on, että
jokainen lapsi osaa leikin jälkeen nimetä värit punainen ja musta.
Leikissä voi käyttää
myös sivulla
27 esiteltävän
värimuistipelin
kortteja. Arvattavia
värejä on tällöin
enemmän.
25
LIIKUNTALEIKKI
Löydä oikea väri
Tarvikkeet
–– Punainen, sininen, vihreä ja keltainen pahvi (A3)
–– Muunvärisiä pahveja, esim. ruskea, musta, violetti, oranssi
–– Vapaavalintaista musiikkia joko opettajan soittamana tai CD:ltä
Järjestelyt
–– Lapset seisovat eri puolella huonetta
Opettaja näyttää lapsille yhtä pahvia ja kertoo minkä värinen se on.
Hän asettaa pahvin lattialle ja ottaa esille seuraavan väripahvin.
Opettaja käy näin yksitellen läpi kaikkien pahvien värit (punainen,
sininen, vihreä ja keltainen) ja asettaa pahvit lattialle eri paikkoihin,
mieluusti ainakin muutaman metrin päähän toisistaan.
Opettaja alkaa soittaa musiikkia ja näyttää lapsille, että
he saavat tanssia tai marssia vapaasti musiikin tahdissa.
Lapset eivät kuitenkaan saa astua pahvien päälle.
Kun musiikki loppuu, opettaja mainitsee yhden värin,
esim. punaisen. Hän osoittaa lapsille, että heidän
on juostava nopeasti punaisen pahvin päälle.
Kun kaikki ovat löytäneet oikean väripahvin, musiikki
jatkuu. Lapset lähtevät uudestaan marssimaan, kunnes
musiikki taas katkeaa ja opettaja nimeää uuden värin.
Kun värien löytäminen ei enää tuota vaikeuksia,
leikkiä vaikeutetaan lisäämällä väripahvien määrää.
Leikin tavoitteena on, että lapset osaavat juosta oikeanvärisen pahvin päälle ilman opettajan apua.
26
PARI- tai RYHMÄPELI
Värimuistipeli
Tarvikkeet
–– Opettajan tekemät värimuistipelikortit
Järjestelyt
–– Lapset istuvat pareittain tai ryhmittäin lattialla
–– Jokaisella parilla tai ryhmällä on värimuistipelikortit
Ryhmäläiset sekoittavat kortit ja levittävät ne lattialle
kuvapuoli alaspäin. Yksi lapsista aloittaa pelin kääntämällä kaksi korttia oikein päin. Hän osoittaa vuorotellen kumpaakin korttia ja kertoo, minkä värisiä ne ovat.
Jos lapsi ei muista värin nimeä, muut ryhmän jäsenet
auttavat tai ryhmä kysyy värin nimeä opettajalta.
Jos korttien väri on sama, lapsi saa kortit itselleen. Jos kortit ovat eriväriset, lapsi kääntää
kuvapuolet alaspäin ja seuraava leikkijä saa vuoron.
Näin edetään, kunnes kaikki parit on löydetty.
Laskekaa, kuinka
monta korttia teillä on.
Lapset laskevat kuinka monta korttiparia heillä
on. Eniten pareja kerännyt lapsi on voittaja.
Leikin tarkoituksena on kerrata värien nimiä ja mahdollisesti esitellä uusia värejä. Tavoitteena on, että lapset
osaavat leikin lopussa yhdessä nimetä kaikki värit.
Jos värit ovat lapsille jo
melko tuttuja, leikkiin
saa lisähaastetta niin,
että lapsi nimeää korttien
värin ainoastaan silloin,
kun löytyy pari. Jos lapsi
ei muista värin nimeä,
hän ei saa paria itselleen vaan joutuu kääntämään kortit takaisin
nurin päin ja seuraava
pelaaja saa vuoron.
27
MAALAUS
Värikokeilu
Tarvikkeet
–– Piirustuspaperia, vesivärit ja siveltimet
–– Vesikupit ja vettä, talouspaperia
Järjestelyt
–– Oppilaat istuvat paikoillaan, mieluiten pienissä ryhmissä
–– Jokaisella on maalauspaperi ja maalausvälineet
–– Ryhmällä on vesivärit ja talouspaperia siveltimien alustaksi ja
siivouksen avuksi
Nimetään yhdessä kolme perusväriä: sininen,
punainen ja keltainen. Lapset saavat maalata näillä
väreillä papereille esim. pienehköjä ympyröitä.
Opettaja kehottaa lapsia maalaamaan ympyröiden
päälle jollakin toisella perusvärillä. Mietitään
yhdessä, mitä värejä sekoituksista syntyy.
Perusvärejä sekoittamalla saadaan aikaiseksi vastavärit vihreä
(sininen + keltainen), oranssi (punainen + keltainen) ja violetti
(sininen + punainen). Kaikkia perusvärejä sekoittamalla saadaan
murrettuja värejä, esimerkiksi ruskeaa. Lisäämällä mustaa
tai valkoista saadaan tummempia ja vaaleampia sävyjä.
Lapset saavat kokeilla ja tutkia värisekoituksia sekä vertailla syntyneitä värejä. Itse tekemisen ilo ja tuloksen välitön näkeminen
auttavat lapsia sisäistämään värien nimet. Tavoitteena on, että
lapset tunnistavat ja osaavat nimetä kaikki päävärit ja vastavärit.
Sininen ja keltainen
onkin vihreää.
28
Kinkkisen kivat kuviot
KUVIOITA näkyy joka puolella – kunhan niitä ymmärtää
etsiä ja katsoa. Minkä muotoinen onkaan seinällä roikkuva
kello? Tai Matiaksen pyyhekumi? Kuviot on helppo havainnollistaa lapsille, eikä aikaakaan, kun kaikki tietävät, että peili on
pyöreä ja tuolin istuin neliö – vai onko? Tarkistakaa yhdessä!
ympyrä
neliö
kolmio
risti
tähti
sydän
soikea
pyöreä
kulmikas
29
RYHMÄTEHTÄVÄ
Lankakuviot
Tarvikkeet
–– n. 4 metriä lankaa, jonka päät on solmittu yhteen niin, että
muodostuu suuri lenkki
–– Mallikuviot (sivu 76)
Järjestelyt
–– Lapset seisovat piirissä niin, että jokainen pitää lankalenkistä
kiinni
Opettaja esittelee yhden kuvion kerrallaan mallikuvioiden avulla.
Lasten tehtävänä on muodostaa kyseinen kuvio lankalenkistä.
Tarkoituksena on, että jokainen lapsi pitää kiinni langasta koko
ajan, jolloin kaikki ovat mukana muodostamassa kuvioita.
Tehtävän tavoitteena on tutustuttaa lapset eri kuvioiden
nimiin, mutta sen avulla on myös hyvä harjaannuttaa
lapsia toimimaan yhdessä ongelmanratkaisijoina.
Kolmiossa on
kolme kulmaa.
30
VÄRITYSTEHTÄVÄ
Piilotetut kolmiot
Tarvikkeet
–– Tehtävämoniste (sivu 77)
–– Tussit ja puuvärit
Järjestelyt
–– Lapset istuvat paikoillaan. Jokaisella on tehtävämoniste ja värikynät
–– Opettajalla on suurennettu (esim. A3) tehtävämoniste, tai hän on
piirtänyt mallikuvan etukäteen taululle
Opettaja näyttää lapsille kolmion kuvaa sekä tehtävämonisteen kuvaa.
Hän pyytää lapsia etsimään kuvasta jonkin kolmionmuotoisen asian.
Muutama lapsi saa tulla näyttämään kuvasta löytämänsä kolmion.
Opettaja kertoo, mitä kolmio esittää (esim. auringonsädettä, vuorta).
Kun tehtävän idea on selvä kaikille, lapset saavat etsiä itsenäisesti kaikki
kolmiot omasta tehtävämonisteestaan ja värittää ne tusseilla.
Kun kolmiot on väritetty, lapset saavat tulla vuorotellen näyttämään ja värittämään opettajan mallikuvasta yhden kolmionmuotoisen
asian, joka nimetään opettajan johdolla suomeksi. Sen jälkeen jatketaan
omien kuvien värittämistä puuväreillä - näin kolmiot erottuvat piirustuksesta selvästi myös sen jälkeen, kun koko kuva on väritetty.
Tehtävän yhteydessä tulee esiteltyä paljon uutta sanastoa. Tarkoituksena
ei ole kuitenkaan opetella näitä sanoja, vaan viitteellisesti osoittaa lapsille,
miten paljon he voivat ymmärtää sanoja kuvien avulla. Tavoitteena on,
että lapset osaavat tehtävän tehtyään tunnistaa ja nimetä kolmion.
Etsikää kaikki
kolmiot.
31
TEHTÄVÄ
Neliöiden tutkijat
Tarvikkeet
–– Tutkimuslomakkeet (sivu 78)
–– Lyijykynät
Järjestelyt
–– Lapset istuvat paikoillaan. Jokaisella on tutkimuslomake ja
kirjoitusvälineet
Opettaja näyttää lapsille neliön kuvaa. Lasketaan yhdessä, kuinka
monta kulmaa neliössä on ja nimetään kuvio. Opettaja jatkaa
neliön havainnollistamista osoittamalla joitakin huoneessa olevia
esineitä. Lapset päättelevät, onko kyseessä neliö vai ei.
Kun lapset tunnistavat ja osaavat nimetä kuvion, he saavat lähteä tutkimaan
huonetta tutkimuslomakkeet ja kynät mukanaan. Tutkimuslomakkeeseen he
kirjaavat tilasta löytyviä neliönmuotoisia esineitä ja asioita. Tämä tapahtuu niin,
että lapset kirjoittavat esineen nimen suomeksi tai ruotsiksi neliön alla olevalle
viivalle (tavla, bok, klocka, lampa jne.) tai niin, että lapset piirtämällä jatkavat tai
täydentävät neliön kuvaa siten, että se alkaa esittää heidän löytämäänsä esinettä.
Lopuksi keräännytään yhteen, ja yksi oppilas kerrallaan saa
käydä näyttämässä jonkin löytämänsä neliön, jonka opettaja
nimeää suomeksi. Lasten ei tarvitse opetella uutta sanastoa.
Tavoitteena on, että he tunnistavat ja osaavat nimetä neliön.
32
PIIRUSTUSTEHTÄVÄ
Pyöreä kuin pallo Tarvikkeet
–– Paperia
–– Piirustusvälineet
Järjestelyt
–– Lapset istuvat paikoillaan. Jokaisella on paperi ja piirustusvälineet
Opettaja näyttää lapsille ympyrän kuvan ja havainnollistaa ympyrän muotoa näyttämällä malliksi myös
esim. sormusta tai vaikka leluauton rengasta.
Opettaja ja lapset miettivät ja nimeävät yhdessä muutamia ympyränmuotoisia esineitä ja asioita. Muutaman esimerkin jälkeen lapset
saavat jatkaa miettimistä itsenäisesti ja piirtää paperilleen niin
monta ympyränmuotoista tai pyöreää asiaa kuin keksivät.
Lopuksi jokainen esittelee oman piirustuksensa, ja opettaja
nimeää kuvissa esiintyvät asiat suomeksi. Jos monien lasten
piirustuksissa esiintyy samoja asioita, niiden suomenkielisiä nimiä aletaan muistella yhdessä. Näin aktivoidaan lasten
kielenkäyttöä ja harjoitellaan ääntämistä. Sanojen opettelu
ei kuitenkaan ole tehtävän päätarkoitus. Tavoitteena on, että
lapset oppivat tunnistamaan ja nimeämään ympyrän.
Aurinko on
pyöreä.
33
PIIRUSTUSTEHTÄVÄ
Jatka kuvaa
Tarvikkeet
–– Tehtävämoniste (sivu 79)
–– Piirustusvälineet
–– Luokan taulu ja liitu tai tussi
Järjestelyt
–– Lapset istuvat paikoillaan. Jokaisella on tehtävämoniste
ja piirustusvälineet
Nimetään yhdessä kuviot, jotka näkyvät tehtävämonisteessa.
Tehtävän alustukseksi opettaja piirtää taululle esim. kolmion,
pyytää lapsia nimeämään kuvion ja jatkaa sitten piirtämistä
niin, että kolmiosta tulee osa taloa (talon katto). Hän kehottaa
lapsia pohtimaan, missä esineissä ja asioissa tehtävämonisteen kuvioita esiintyy. Tarkoituksena on jatkaa piirustusta, niin
että kuviot sisältyvät johonkin suurempaan kokonaisuuteen.
Kuvien valmistuttua tutkitaan yhdessä, mitä kaikkea
niissä on. Tutut asiat nimetään suomeksi yhdessä. Opettaja
kertoo uusien asioiden suomenkieliset nimet.
Tavoitteena on, että lapset tunnistavat kaikkien kuvioiden
nimet ja osaavat yhdistää oikean nimen ja kuvion.
34
ASKARTELUTEHTÄVÄ
Värilliset muodot
Tarvikkeet
–– Erivärisiä pahvinpaloja (halkaisija vähän yli 20 cm)
–– Opettajan valmistamat pahviset kuviomallit (sivu 76)
–– Lyijykynät, sakset
Järjestelyt
–– Lapset istuvat paikoillaan. Jokaisella on lyijykynä ja sakset
–– Työpöydällä on pahvit ja kuviomalleja (muutama
kuviomalli lasta kohti)
Opettaja näyttää yhtä kuviomallia ja pyytää lapsia nimeämään sen. Ensimmäisenä oikein vastannut lapsi saa tulla
hakemaan mallin. Kaikki kuviot käydään läpi samalla tavalla
ja jaetaan niin, että jokaisella lapsella on yksi malli.
Seuraavaksi opettaja näyttää lapsille erivärisiä pahveja,
ja värien nimet kerrataan yhdessä. Lapset saavat tulla
hakemaan yhden väripahvin, jolle he jäljentävät kuviomallin ääriviivat. Tämän jälkeen kuvio leikataan irti.
Lapset vaihtavat mallikuvia, hakevat lisää väripahveja ja askartelevat yhden kutakin kuviota. Kuviot voivat olla minkä värisiä
vain. Tavoitteena on, että lapset osaavat itse nimetä askartelemansa kuviot ja kertoa, minkä värisiä ne ovat.
Askartelun jälkeen voidaan toteuttaa sivulla 36 oleva
”väri- ja kuviotesti”. Opettaja voi myös keksiä lisää
tehtäviä, joissa kuvioita käytetään apuna.
35
TESTI
Tuo minulle
keltainen tähti
Tarvikkeet
–– Lasten tekemät pahvikuviot (sivu 35)
–– (Iso, pahvista leikattu tai pahville piirretty ihmishahmo)
Järjestelyt
–– Pahvikuviot on levitetty sikin sokin lattialle
–– Lapset ovat huoneen toisella puolella sovitun rajan takana
Opettaja pyytää yhtä lapsista hakemaan lattialle levitettyjen
kuvioiden joukosta jonkin tietyn kuvion, esim. punaisen neliön.
Jokainen lapsi saa oman tehtävänannon, esim. ”Tuo minulle
sininen kolmio” tai ”Tuo minulle vihreä tähti.”
Jos lapsi ei muista kuvion tai värin nimeä, se selvitetään yhdessä. Tavoitteena on kuitenkin, että lapset
osaavat itsenäisesti hakea oikean kuvion opettajalle.
Laita sininen neliö
ihmisen vatsaan.
–Tehtävään saa lisää haastetta
kaksiosaisella kehotuksella. Lapset
asettavat tällöin kuvioita toiste
n
kuvioiden päälle tai alle opetta
jan
ohjeiden mukaan. Tehtäväna
nto voi
kuulua esim. näin: ”Laita punai
nen
neliö keltaisen kolmion alle.”
–Kuvioita asetellaan ihmishahmon päälle tai viereen ope
ttajan
ohjeiden mukaan. Tehtäväna
nto
voi kuulua esim. näin: ”Laita
vihreä kolmio ihmisen pään
päälle” tai ”Laita vaaleanpunainen tähti ihmisen polvelle.”
36
Kissa sanoo ”miau miau!”
ELÄIMET herättävät aina jonkinlaisia tunteita ihmisessä.
Useimmat lapset pitävät eläimistä, mikä näkyy esimerkiksi
eläinhahmojen esiintymisenä lasten leikeissä. Koska lapsista
on hauskaa matkia eläinten ääntelyä ja liikkumista, ilmaisutaitoa kannattaa käyttää hyväksi opetuksessa. Eläinten
oppiminen suomeksi sujuukin kuin leikiten draaman,
liikunnan ja musiikin välityksellä. Miau – ota kiinni jos saat!
kissa
koira
hevonen
lehmä
lintu
hiiri
kala
karhu
lammas
possu
kukko
kana
kettu
susi
käärme
pöllö
apina
leijona
tiikeri
kirahvi
tassu
käpälä
nokka
häntä
PANTOMIIMI
Arvaa, mikä eläin
Tarvikkeet
–– Laatikko tai rasia
–– Mallikuvat (sivu 80)
Järjestelyt
–– Lapset istuvat puolikaaressa lattialla tai tuoleilla opettajaa
vastapäätä
–– Opettajalla on kädessään rasia, jossa on mallikuvia
Opettaja nostaa rasiasta yhden mallikuvan näyttämättä sitä
lapsille. Hän näyttelee pantomiimina eli kehon liikkeiden
ja ilmeiden avulla kuvassa olevaa eläintä, esim. karhua.
Opettaja kehottaa lapsia arvaamaan, mitä eläintä hän esittää.
Lasten arvattua oikein opettaja kertoo kyseisen eläimen
nimen suomeksi. Kukin lapsi pääsee vuorollaan nostamaan
rasiasta yhden eläimen kuvan ja esittämään pantomiimia.
Tavoitteena on, että lapset oppivat tunnistamaan
eläinten nimiä kuvien ja pantomiimin avulla.
Ota täältä kuva.
Älä näytä sitä muille.
38
HIPPALEIKKI
Koirat ja kissat
Tarvikkeet
–– Kissan ja koiran kuva
Järjestelyt
–– Lapset seisovat rivissä esim. urheilukentän tai
liikuntasalin toisella laidalla
Opettaja näyttää lapsille kissan kuvaa ja kysyy miten kissa sanoo. Lapset vastaavat ja
opettaja vahvistaa tai korjaa vastauksen. Koiran kuva ja ääntely käsitellään samalla
tavalla. Sen jälkeen valitaan yksi lapsista koiraksi ja loput lapset ovat kissoja.
Leikki alkaa niin, että koiraksi valittu lapsi seisoo keskellä kenttää
ja ääntelee kuin koira: ”hau hau!” Muut lapset eli kissat vastaavat:
”miau” ja lähtevät juoksemaan toiselle puolelle kenttää.
Koira yrittää ottaa kissoja kiinni. Kiinnijääneet kissat muuttuvat
koiriksi ja jäävät kentälle ottamaan kissoja kiinni.
Näin jatketaan, kunnes kaikki kissat ovat muuttuneet koiriksi. Leikkiä voidaan jatkaa
valitsemalla uusi koira. Mielellään valitaan kuitenkin uudet eläimet, esim. susi ja
kanat. Tällöin leikki aloitetaan jälleen esittelemällä, miten nämä eläimet ääntelevät.
Tavoitteena on, että lapset osaavat yhdistää eläimen nimen ja ääntelyn toisiinsa.
– Miten kissa sanoo?
– Sanooko se kvaak kvaak?
39
LAULULEIKKI
Miten kissa sanoo?
Tarvikkeet
––
––
––
––
Laatikko tai rasia
Mallikuvat (sivu 80)
Laulu: Miten kissa sanoo (sivu 102)
Piano (laulu voidaan laulaa myös ilman säestystä)
Järjestelyt
–– Lapset istuvat puolikaaressa opettajaa vastapäätä
–– Opettajalla on rasia kädessään
kissa
Valitaan yksi lapsi, joka nostaa rasiasta kuvan. Kuva näytetään
kaikille. Jos kuvassa on eläin, jonka nimi on lapsille entuudestaan tuttu, lapset saavat muistella yhdessä eläimen nimeä, esim.
kissaa. Tämän jälkeen lauletaan laulu sanoilla Miten kissa sanoo?
Kuvassa voi olla myös eläin, jonka nimi on lapsille vielä
vieras, esim. lehmä. Tällöin opettaja esittelee eläimen lapsille
ja sen jälkeen lauletaan laulu sanoilla Miten lehmä sanoo?
miau
koira
hau
hevonen
ihahaa
lammas
mää
possu
Säkeistön loputtua joku toinen lapsi saa tulla nostamaan rasiasta uuden kuvan, ja toimitaan samalla tavalla
kuin ensimmäiselläkin kerralla. Tällä tavoin käydään
läpi kaikki kuvat ja tutustutaan eläinten suomenkielisiin nimiin sekä harjoitellaan, miten eläimet ääntelevät.
röh
lehmä
ammuu
kukko
kukkokiekuu
Tavoitteena on, että lapset oppivat laulun avulla liittämään yhteen eläimen ja sen ääntelytavan. Näin
lapsen on helpompi muistaa eläinten nimet.
kana
kot
ankka
kvaak
hiiri
piip
karhu
mur
40
MUSIIKKILIIKUNTA
Eläimet sikin sokin
Tarvikkeet
–– Mallikuvat (sivut 81-90)
–– CD-soitin tai piano ja vapaavalintaista musiikkia
Järjestelyt
–– Lattialla on sikin sokin eläinten kuvia, jokaista kuvaa yhtä monta
kuin lapsiakin, esim. kymmenen hevosta, kissaa, koiraa jne.
–– Lapset seisovat eri puolilla tilaa
Opettaja soittaa musiikkia CD:ltä tai pianolla, ja lapset
liikkuvat tilassa vapaasti musiikin tahdissa.
Hetken kuluttua opettaja keskeyttää musiikin ja huutaa yhden eläimen,
esim. hevosen nimen. Lasten on nopeasti etsittävä hevosen kuva ja nostettava se ilmaan, niin että opettaja voi tarkistaa, että kaikki ovat löytäneet oikean
kuvan. Yksi lapsi saa ottaa vain yhden kuvan, jotta kuvia riittää jokaiselle.
Kun kaikki ovat löytäneet hevosen kuvan, musiikki jatkuu ja lapset lähtevät jälleen
liikkeelle. Musiikki voi keskeytyä milloin tahansa ja opettaja nimeää uuden eläimen
aina musiikin tauotessa. Kaikki eläimet pyritään nimeämään ainakin kerran.
Leikkiä voidaan jatkaa niin, että kuvia vähennetään yksi kerrallaan (jokaista eläimen
kuvaa on aina yksi vähemmän kuin lapsia), jolloin se lapsi, joka jää ilman kuvaa, putoaa
pois pelistä. Putoaja saa opettajan sijasta nimetä seuraavan eläimen. Näin eläinten
nimien muistelun ja kuullunymmärtämisen lisäksi tulee harjoiteltua myös ääntämistä.
Tavoitteena on, että lapset osaavat etsiä nimetyn eläimen itsenäisesti kuvien joukosta.
Päätetään yhdessä,
miten liikutaan (kävellään, hypitään, tanssitaan, marssitaan jne.),
jolloin tulee kerrattua
liikkumisverbejä.
41
LAULULEIKKI
Karhu nukkuu
Tarvikkeet
–– Laulu: Karhu nukkuu
Kirja: Laulan lasten lailla. Musiikin varhaiskasvatuksen opas (Otava 1989), s. 60.
–– Mallikuvat (sivu 91) tai lauluun sopivaa
rekvisiittaa, kuten pehmonalle
Järjestelyt
–– Lapset istuvat puoliympyrässä opettajaa vastapäätä
Katsotaan yhdessä mallikuvia ja mietitään, mitä niissä tapahtuu.
Näin käydään läpi laulun Karhu nukkuu sanat. Tämän jälkeen lauletaan laulu niin, että opettaja tai joku lapsista osoittaa aina oikeaa
mallikuvaa. Sanojen opettelussa voidaan käyttää myös pehmonallea
ja muita eläimiä, jotka tanssivat nukkuvan karhun ympärillä.
Ennen leikin varsinaista alkua päätetään, missä on karhun pesä ja
missä on turvapaikka, jonne lapset juoksevat karhun herättyä.
Valitaan yksi lapsista karhuksi, joka asettuu makaamaan lattialle ”talvipesään”. Loput lapsista asettuvat käsi kädessä piiriin
karhun ympärille ja laulavat laulua Karhu nukkuu.
Kun päästään kohtaan ”eipäs nukuKAAN!”, karhu
herää ja yrittää ottaa kiinni jonkun lapsista. Lapset
juoksevat karkuun yrittäen päästä turvapaikkaan.
Kiinnijääneestä lapsesta tulee seuraava karhu. Jos karhu ei
saa kiinni ketään, opettaja voi arpoa seuraavan karhun.
Laulu sisältää äänteellisesti melko vaikeitakin sanoja, ja sen
avulla kannattaa harjoitella selkeää ääntämistä. Tavoitteena
on, että lapset osaavat laulaa laulun ilman opettajan tukea.
Mikä eläin
tämä on?
42
PIIRUSTUSTEHTÄVÄ
Valkoiset tassut ja
ruskea häntä
Tarvikkeet
–– Paperia ja piirustusvälineet
–– Nastat tai sinitarraa
Järjestelyt
–– Lapset istuvat paikoillaan. Jokaisella on paperi ja piirustusvälineet
Muistellaan yhdessä eri eläinten nimiä. Opettaja valitsee
muutaman lapsen, joilta hän kysyy heidän lempieläintään.
Tarvittaessa opettaja kääntää eläinten nimet suomeksi.
Tämän jälkeen lapset saavat piirtää ja värittää oman lempieläimensä. Tehtävän ohessa kerrataan sekä värejä että ruumiinosien nimiä, ja esitellään lapsille eläinten ruumiinosien nimiä
(esim. tassut, käpälät, nokka, häntä). Tavoitteena on, että lapset
osaavat kertoa piirustusten valmistuttua mikä ja minkä värinen
heidän lempieläimensä on. Lopuksi kuvat kiinnitetään seinälle.
43
PARINHAKULEIKKI
Eläinparit
Tarvikkeet
–– Eläinnimilappuja (kaksi kutakin eläintä)
–– (Eläinten kuvia, sivu 80)
Järjestelyt
–– Seisotaan eri puolilla tilaa
Opettaja jakaa jokaiselle lapselle lapun, jossa lukee eläimen
nimi. Hän kertoo lapsille, että he eivät saa näyttää lappua
muille ja varmistaa, että kaikki ymmärtävät, mitä omassa
lapussa lukee. Tarvittaessa opettaja voi näyttää epävarmalle
lapselle kuvaa eläimestä, jonka nimi lukee lapsen lapussa.
Leikin tarkoituksena on, että lapsi löytää itselleen parin ääntelemällä kuten hänen lapussaan lukeva eläin. Lapset kulkevat
huoneessa vapaasti. Kun kaksi lasta kohtaa toisensa, he
asettuvat vastatusten ja ääntelevät kuten oman lapun eläin.
Jos lapset ääntelevät eri tavalla, esim. ”miau” ja ”röh röh”,
he eivät ole pari ja heidän pitää jatkaa matkaa.
Jos lapset ääntelevät samalla tavalla, esim. ”miau”, he ovat pari.
Lapset tarkistavat vielä, että pari on varmasti oikea. Tämä
tapahtuu niin, että kumpikin kertoo toiselle, mitä omassa lapussa
lukee (kissa). Jos lapset lukevat lapuista eri eläinten nimet,
heidän pitää tarkistaa opettajalta, miten eläimet ääntelevät.
Tämän jälkeen he voivat taas jatkaa oikean parin hakemista.
Oikean parin löydyttyä lapset saavat istua lattalle, niin että opettaja
näkee, ketkä ovat valmiit. Tavoitteena on, että lapset osaavat omatoimisesti hakea itselleen parin. Tämä tarkoittaa, että he ymmärtävät
lapussa lukevan eläimen nimen ja muistavat, miten se ääntelee.
44
Leikin voi toteuttaa
myös ryhmänhakuleikkinä, jolloin esim.
neljällä eri lapsella
on sama eläin.
PARI- tai RYHMÄTYÖ
Muistele eläinten
nimiä
Tarvikkeet
–– Paperia ja kirjoitusvälineet
–– (Kello)
Järjestelyt
–– Lapset istuvat pareittain tai pikkuryhmissä. Jokaisella parilla tai
ryhmällä on paperi, kynä ja kumi
Lapsilla on muutama minuutti aikaa muistella eläinten nimiä.
Kaikki mieleen tulevat eläinten nimet kirjoitetaan paperille. Lapset
saavat kirjoittaa suomeksi tai ruotsiksi, mutta heidän pitää kuitenkin
muistaa eläimen suomenkielinen nimi. Kun aika on loppunut,
opettaja pyytää yhtä ryhmää nimeämään yhden eläimen.
Tarkistetaan, onko joillakin muilla ryhmillä sama eläin listassaan.
Jos eläin on kahden tai useamman ryhmän listassa, kukaan ei saa
pistettä. Jos vain yksi ryhmä on muistanut jonkin tietyn eläimen
nimen, he saavat pisteen. Eniten pisteitä kerännyt ryhmä voittaa.
Tarkoituksena on aktivoida lapsia toimimaan ryhmässä ja
auttamaan toisiaan. Tavoitteena on, että lapset muistavat
yhdessä mahdollisimman monta eläimen nimeä.
Pisteet voidaan laskea
myös niin, että jokaisesta eläimestä saa
yhden pisteen huolimatta siitä, onko
muilla ryhmillä
sama eläin vai ei.
45
VÄRITYSTEHTÄVÄ
Värikkäät eläimet
Tarvikkeet
–– Mallikuvat (sivut 81-90)
–– Piirustusvälineet ja värikynät
Järjestelyt
–– Lapset istuvat paikoillaan. Jokaisella on värikynät
ja piirustusvälineet
Lapset valitsevat mieleisensä eläimen k­ uvien
joukosta ja värittävät sen. Samalla kerrataan
värejä ja palautellaan mieliin eläinten ruumiinosien nimiä. Opettaja voi myös käydä läpi muita
kuvissa esiintyviä asioita, esim. lankarulla, ruoho,
kukka, aurinko, kuu jne. Lapset voivat halutessaan piirtää kuviin myös lisää yksityiskohtia.
Tavoitteena on, että lapset osaavat kertoa,
minkä eläimen he ovat värittäneet ja mitä
värejä he ovat käyttäneet. Opettajan avustuksella käydään läpi kuvien yksityiskohtia, esim.
kissalla on ruskeat tassut ja valkoinen kuono.
Minkä värinen
hevonen on?
46
Aurinko paistaa ja
vettä sataa…
VUODENAJAT JA KUUKAUDET on teema, joka sisältää aina ajankohtaista asiaa. Tuokiot täyttyvät askartelusta, laulusta ja mukavasta
yhdessäolosta. Monipuoliset tehtävät innostavat lapsia tuottamaan suomen kieltä, ja samalla tulee opeteltua mm. ympäristötietoon liittyviä asioita. Onnea matkaan, satoi tai paistoi!
talvi
kevät
kesä
syksy
tammikuu
helmikuu
maaliskuu
huhtikuu
toukokuu
kesäkuu
heinäkuu
elokuu
syyskuu
lokakuu
marraskuu
joulukuu
47
taivas
aurinko
sade
lumi
pilvi
maa
ruoho
kukka
puu
luistella
hiihtää
uida
haravoida
onkia
poimia kukkia
ASKARTELU
Vuodenaikapuu Tarvikkeet
––
––
––
––
Mallikuvat (sivu 92)
Isoja pahveja ja erivärisiä papereita
Piirustusvälineet
Sakset ja liimaa, teippiä tai sinitarraa
Järjestelyt
–– Lapset istuvat pareittain tai pienryhmissä paikoillaan. Jokaisella
ryhmällä on iso pahvi, piirustusvälineet ja sakset
Opettaja näyttää lapsille yhtä vuodenaikakuvaa kerrallaan. Hän kertoo, mitä kuvassa tapahtuu, nimeää
oikean vuodenajan ja siirtyy seuraavaan kuvaan.
Kun kuvat on esitelty, opettaja näyttää lapsille kaikki neljä kuvaa
yhtaikaa. Tällä tavalla lapset hahmottavat, että kyseessä on
neljä vuodenaikaa, ja niiden nimet kerrataan vielä yhdessä.
Esittelyn jälkeen jokainen ryhmää saa valita yhden vuodenajan. Lapset kertovat vuodenajan nimen suomeksi opettajalle,
joka varmistaa, että kaikki vuodenajat valitaan ainakin kerran.
Ryhmät askartelevat kukin oman vuodenaikapuunsa. He miettivät
opettajan avustuksella, miltä keväinen, kesäinen, syksyinen tai
talvinen puu näyttää ja mitä sen ympärillä on. Lapset voivat siis
vuodenajasta riippuen piirtää ja askarrella kuviinsa kukkia, värikkäitä lehtiä ja sadetta, lumihiutaleita tai vaikkapa lintuja.
Tavoitteena on, että lapset oppivat tunnistamaan ja muistamaan vuodenaikojen nimet.
Valmiit työt esitellään muille ryhmille ja kiinnitetään
seinille. Mahdollisia myöhemmin toteutettavia leikkejä
(sivut 52 ja 54) ajatellen kuvat saa mielellään kiinnittää
eri puolille huonetta vuodenaikojen mukaan (yhdelle
seinälle kaikki ”talvipuut”, toiselle ”kevätpuut” jne.).
48
LAULU
Kuukausien esittelylaulu
Tarvikkeet
–– Vaakasuoraan kulkeva lista kuukausista, esim kuukausimadon
muodossa
–– Laulu: Kuukausilaulu (sivu 102)
Järjestelyt
–– Lapset istuvat puoliympyrässä opettajaa vastapäätä
–– Kuukausilista on kiinnitetty taululle tai seinälle niin, että kaikkien
on helppo nähdä se, kuitenkin niin matalalle, että oppilaat ylettyvät koskettamaan kunkin kuukauden nimeä
Opettaja esittelee kuukausimadon lapsille ja laulaa kuukausilaulun osoittaen samalla kunkin kuukauden nimeä.
Lapset laulavat mukana, ja opettaja valitsee yhden lapsen kerrallaan osoittamaan kuukausien nimet listasta laulun aikana. Kun laulu
sujuu vaivattomasti kaikilta, laulu voidaankin aloittaa madon häntäpäästä ja laulaa kuukausien nimet päinvastaisessa järjestyksessä.
Tarkoituksena on tutustuttaa lapset kuukausien nimiin. Tavoitteena
on, että lapset laulun avulla muistavat kuukausien nimet,
vaikka he eivät vielä osaisikaan erottaa niitä toisistaan.
Hei, minä olen
kuukausimato!
49
PIILOLEIKKI
Huhmikuu vai huhtikuu? Tarvikkeet
–– Kuukausilista, jossa on kuukausien nimet suomeksi ja ruotsiksi
–– Laput, joissa on kuukausien nimien ensimmäinen tavu (esim. LO)
ja laput, joissa on kuukausien nimien loppuosa (esim. KAKUU)
–– Laulu: Kuukausilaulu (sivu 102)
Järjestelyt
–– Opettaja on piilottanut huoneeseen kuukausilaput, joissa lukee
kuukauden loppuosa
–– Lapset istuvat puoliympyrässä opettajaa vastapäätä
Opettaja näyttää lapsille listaa, jossa on kuukausien nimet
rinnakkain suomeksi ja ruotsiksi. Lauletaan yhdessä sivulla
49 esitelty Kuukausilaulu, ja opettaja tai joku oppilaista
osoittaa laulun edetessä kuukausien nimet listasta.
Kuukausilista laitetaan näkyvälle paikalle (esim. työpöydälle), ja
kullekin lapselle jaetaan ”tavulappu”, jossa lukee yhden kuukauden
ensimmäinen tavu, esim. HUH. Lapset etsivät huoneeseen piilotettuja lappuja ja yrittävät löytää yhteensopivia pareja.
Kuukausilistasta tarkistetaan, että lappujen tavuista muodostuu oikea sana,
esim. HUH + MIKUU → väärin, HUH + TIKUU → oikein!
Kun oikea pari löytyy, laput viedään kuukausilistan viereen pöydälle
oikealle paikalleen (tammikuu, helmikuu, maaliskuu jne.). Jos lapsia
on alle kaksitoista, oikean parin löytänyt lapsi saa tulla hakemaan
uuden tavulapun opettajalta ja lähteä etsimään uutta loppuosaa. Jos
lapsia on yli kaksitoista, he voivat työskennellä pareittain. Kun kaikki
laput ovat löytyneet, opettaja tarkistaa, että ne ovat oikeilla paikoillaan ja lapset saavat kertoa, mitkä kuukaudet he ovat löytäneet.
Tarkoituksena on työskennellä kuukausien nimien parissa niin,
että lapset oppivat erottamaan nimet toisistaan eivätkä vain
muistamaan niitä pitkänä ”loruna” kuten laulussa. Tavoitteena
on, että lapsi tunnistaa löytämänsä kuukauden nimen ja osaa
(listaa apuna käyttäen) kertoa, mistä kuukaudesta on kyse.
50
Opettaja voi tehdä
valmiiksi listan, jossa
on numerot yhdestä
kahteentoista. Lapset
saavat kuukausilistaa
apunaan käyttäen
etsiä kuukausien oikeat paikat,
esim. heinäkuu
on numero 7.
LEIKKI
Kuukausi – Kim
Tarvikkeet
–– Kuukausilaput (jokaisessa lapussa yksi kuukausi)
Järjestelyt
–– Kuukausilaput on levitetty nimipuoli ylöspäin pöydälle tai lattialle
–– Lapset istuvat puoliympyrässä niin, että kaikki pystyvät lukemaan
kuukausien nimet
Lapset saavat katsoa kuukausilappuja tarkasti hetken aikaa.
Opettajan pyynnöstä he sulkevat silmänsä, ja opettaja ottaa pois yhden lapun. Kun
opettaja antaa luvan, lapset saavat avata silmänsä ja miettiä, mikä kuukausi puuttuu.
Se lapsi, joka tietää vastauksen nopeimmin, saa ottaa pois seuraavan
lapun. Ensimmäinen lappu laitetaan takaisin muiden joukkoon.
Tavoitteena on vahvistaa kuukausien nimien tunnistamista ja muistamista niin,
että lapset osaavat nimetä poistetun kuukauden ilman opettajan vinkkejä.
–”Käytetyt” kuukausilaput
voidaan laittaa syrjään,
jolloin laput vähenevät koko
ajan ja kaikki kuukaudet
tulevat varmasti käytyä läpi.
–Pistäkää silmät kiinni.
Ei saa kurkkia.
–Nyt saa avata silmät!
Mikä kuukausi puuttuu?
–Jos samat lapset tietävät
vastauksen aina nopeimmin,
opettaja voi määrätä, kuka
milloinkin saa ottaa lapun
pois. Näin myös hitaammat
lapset pääsevät osallistumaan
aktiivisesti pelin kulkuun.
51
PIIRUSTUS- JA VÄRITYSTEHTÄVÄ
Miltä näyttää kesäkuu?
Tarvikkeet
–– Laput, joissa on kuukausien nimet
–– Piirustusvälineet
–– Sinitarraa tai teippiä
Järjestelyt
–– Lapset istuvat paikoillaan. Jokaisella on kuukausilappu ja
piirustusvälineet
Jutellaan yhdessä, milloin lapset viettävät syntymäpäiväänsä.
Jokainen lapsi saa vuorollaan kertoa, missä kuussa hän on syntynyt.
Tarvittaessa voidaan käyttää apuna kuukausilistaa. Käytössä
voi olla myös lista, jossa on ainoastaan suomenkieliset nimet.
Jokainen lapsi saa lapun, jossa lukee hänen syntymäkuukautensa (tai mahdollisesti jokin muu kuukausi, jos monta lasta on
syntynyt saman kuukauden aikana). Lapsi miettii, miltä ulkona
näyttää hänen syntymäpäivänsä aikaan ja koristelee lapun sen
mukaisesti, esim. kesäkuu: kukkia, syyskuu: värikkäitä lehtiä.
Valmiiksi koristellut kuukausilaput esitellään muille, jolloin
tulee vielä kerrattua kaikkien kuukausien nimet. Lopuksi
mietitään yhdessä, mihin vuodenaikaan mikin kuukausi
kuuluu, ja kiinnitetään kuukausilaput oikeisiin vuodenaikapuihin (joulu-, tammi-, ja helmikuu talvipuuhun jne.).
Tavoitteena on, että lapsi osaa nimetä oman syntymäkuukautensa ja
mahdollisesti myös kertoa, minä vuodenaikana hän on syntynyt.
Missä kuussa sinä
olet syntynyt?
52
Opettaja voi käydä
läpi kaikkien
kuukausien
nimet ja pyytää
lasta viittaamaan
silloin, kun hänen
syntymäkuukautensa nimetään.
PANTOMIIMI
Milloin luistellaan?
Tarvikkeet
–– Mallikuvat (sivu 93)
–– Laatikko, rasia tms.
Järjestelyt
–– Lapset istuvat puoliympyrässä opettajaa vastapäätä
–– Opettajalla on laatikko, jossa on mallikuvia
Opettaja ottaa laatikosta yhden kuvan, mutta ei näytä sitä lapsille. Hän
näyttää liikehtimällä, mitä kuvassa tapahtuu (esim. joku haravoi).
Lapset arvaavat, mistä toiminnasta on kyse. Oikean vastauk­sen
jälkeen he saavat miettiä, milloin haravoidaan, ja nimetä
oikean vuodenajan. Jokainen lapsi saa vuorollaan tulla esittämään vuodenaikapantomiimia. Jos lapsia on useampia
kuin kuvia, pantomiimeja voidaan esittää pareittain.
Leikki etenee niin, että lapsi ottaa laatikosta yhden kuvan ja
katsoo yhdessä opettajan kanssa, mitä siinä tapahtuu. Lapsi
esittää pantomiimin ja opettaja voi tarvittaessa auttaa lasta.
Kun muut arvaavat, mistä on kyse, mietitään toimintaan
sopivaa vuodenaikaa. Oikeita vastauksia voi olla useampia kuin
yksi (esim. kukkia voi poimia sekä keväällä että kesällä).
Leikin tarkoituksena on kerrata ja lausua vuodenaikojen
nimiä yhdessä eikä lasten tarvitse opetella leikissä esiintyviä verbejä (hiihtää, poimia kukkia, uida jne.).
Tavoitteena on, että lapset tunnistavat ja muistavat vuodenaikojen nimet niin hyvin, että he pystyvät ehdottamaan oikeaa vastausta ilman opettajan apua.
53
LAULU
Vuodenaikasuunnistus
Tarvikkeet
–– Laulu: Kävelen, kävelen
Vauvojen laulunaika (WSOY 1994), s. 78: ”Stop!”
–– Seinillä riippuvat vuodenaikapuut, joihin on kiinnitetty kuukausilaput
Järjestelyt
–– Lapset seisovat eri puolilla tyhjää tilaa
Lauletaan laulua Kävelen, kävelen ja kävellään musiikin tahdissa
ympäri tilaa. Kun laulu on laulettu kolme kertaa, opettaja
nimeää jonkin vuodenajan ja lasten pitää juosta mahdollisimman nopeasti oikean vuodenaikapuun luokse.
Leikkiä voi vaikeuttaa ottamalla mukaan kuukausien nimet.
Laulun loputtua opettaja nimeää tällöin jonkin kuukauden ja
lasten on löydettävä sen vuodenaikapuun luokse, johon opettajan
nimeämä kuukausi kuuluu (esim. elokuu → kesäpuun luokse).
Leikkiin saa vaihtelua käyttämällä eri liikkumisverbejä.
Opettaja tai joku lapsista päättää, miten liikutaan, esim. uidaan,
ja laulu jatkuu sanoin ”Uin, uin, uin, uin, uin, uin stop!”
Lapset tekevät uintiliikkeitä vahvistaakseen uuden verbin ymmärtämistä ja muistamista. Tavoitteena ei kuitenkaan ole opetella
uusia verbejä, vaan harjoitella vuodenaikojen ja kuukausien nimiä
niin, että lapset löytävät oikean vuodenaikapuun luokse mahdollisimman nopeasti ilman opettajan apua. Tarkoituksena on jatkaa
leikkiä kunnes kaikki vuodenajat ja kuukaudet on käyty läpi.
54
Jos leikkiin halutaan
mukaan kilpailuhenkeä,
voidaan pelata niin,
että viimeisenä oikean
vuodenaikapuun luokse
tullut putoaa pelistä
pois. Putoaja saa tällöin
valita uuden liikkumisverbin. Näin jatketaan, kunnes jäljelle
jää enää yksi oppilas.
Seikkailua maalla
ja merellä
YMPÄRISTÖ on meitä kaikkia koskettava teema, jonka avulla käsitellään sekä luontoa että ihmisen aikaansaannoksia. Teematehtävät inspiroivat lapsia rakentamaan pienoiskaupunkeja ja lähtemään ulos tutkimusretkelle. Liikunnan ja askartelun avulla lapset oppivat kuin itsestään
uusia asioita suomen kielellä. Seikkailu odottaa, tule mukaan!
maa
taivas
meri
saari
laiva
metsä
puisto
talo
katu
koti
koulu
kaupunki
pelto
niitty
mäki
lampi
joki
aalto
vene
käpy
kivi
pensas
posti
pankki
kauppa
kirjasto
museo
kirkko
sairaala
poliisiasema
paloasema
tori
55
JUOKSULEIKKI
Maa, meri, saari
Tarvikkeet
–– Luontokuva, jossa näkyy maata, merta ja saari
Järjestelyt
–– Suurehko tyhjä tila, joka on jaettu kolmeen osaan eli maahan,
mereen ja saareen
–– Lapset seisovat keskellä tilaa ja opettaja seisoo tilan reunalla
Opettaja esittelee leikissä käytettävät alueet (maa,
meri ja saari) esimerkiksi kuvien avulla ja tarkistaa,
että lapset muistavat alueiden nimet oikein.
Opettaja nimeää yhden alueen, esim. maan, osoittaa oikeaan
suuntaan ja näyttää, että lasten on juostava sinne mahdollisimman nopeasti. Kaikki alueet käydään läpi samalla tavalla,
kunnes lapset tunnistavat ja muistavat harjoiteltavat sanat.
Leikkiä vaikeutetaan niin, että opettaja ainoastaan nimeää yhden alueen ja lasten on osattava juosta
oikeaan paikkaan ilman opettajan apua. Jos leikkiin
halutaan lisähaastetta, voidaan viimeisenä oikeaan
paikkaan juossut tiputtaa pelistä pois. Pudonnut saa
valita, mihin leikkijät juoksevat seuraavaksi.
Tavoitteena on, että lapset oppivat muistamaan ja
tunnistamaan leikin avulla harjoiteltavat luontoon
liittyvät sanat ja näin ollen liikkumaan leikki­
alueella ilman opettajan viittomista ja apua.
–Havainnollistamisen ja
ymmärtämisen vahvistamiseksi opettaja voi kiinnittää
maata, merta ja saarta
esittävät kuvat leikissä niitä
kuvaaville paikoille.
–Leikkiä saa vaikeutettua,
kun kolmen alueen lisäksi
otetaan mukaan myös laiva
(esim. sohva tai matto)
tai aalto (lapset keinuvat
lattialla vatsallaan).
56
LIIKUNTALEIKKI
Aarteenmetsästys
Tarvikkeet
–– Telinevoimistelussa tarvittavista välineistä (esim. patjat, hulavanteet, penkit jne.) rakennettu jumpparata
–– Värilliset muodot-askartelun kuviomalleja (sivu 35)
–– Luontokuva, jossa näkyy merta, saaria, maata, kiviä ja metsää
Järjestelyt
–– Opettaja on kiinnittänyt sinitarralla kuviomalleja eri puolille rataa
–– Lapset seisovat kotisaarella (opettajan nimeämä alue, esim. patja)
Opettaja esittelee leikkialueen lapsille kertomalla kuvan avulla, mitä kaikkea alueella on.
Lattia on merta, patjat voivat olla saaria, jumppamatot ja hulavanteet kiviä, pukit ja puolapuut metsiä jne. Opettaja näyttää, että maalla (patjoilla, jumppamatoilla, hulavanteiden
sisäpuolella jne.) voi liikkua huoletta, mutta mereen (lattia) astuessa käy huonosti ja uppoaa.
Tarkoituksena on kiertää jumpparataa koskematta lattiaan ja kerätä siellä olevia
aarteita (kuviomalleja). Lapset saavat lähteä matkaan opettajan merkistä. Opettaja
voi vaikeuttaa reitillä liikkumista ottamalla pois esim. tiettyjä ”kiviä” tai ”saaria”.
Jos lapsi ”putoaa mereen” kesken matkan,
hänen pitää palata takaisin kotisaarelle, josta
hän ei saa enää leikin aikana poistua. Lapsi
saa kuitenkin pitää keräämänsä aarteet.
–Lasten tasosta riippuen voidaan
saaren, kiven ja metsän lisäksi käyttää
nimityksiä pelto, niitty, mäki jne.
Kun kaikki aarteet on kerätty tai kun eteneminen reitillä käy mahdottomaksi, on jokaisen
lapsen aika palata kotisaarelle. Siellä lasketaan,
kuinka monta aarretta kukin on kerännyt.
–Jos koskee mereen, joutuu luopumaan
yhdestä aarteesta, mutta saa jatkaa matkaa.
–Jumpparadalla voi olla erilaisia tehtäväpisteitä, joissa on mahdollista ansaita lisää
aarteita, esim. pallon heitto ämpäriin tai
tietyn matkan kävely hernepussi pään päällä.
Leikin aikana voi kerrata kuvioiden ja värien
nimiä, ja sen avulla voi myös kehittää laskutaitoa. Päätarkoituksena on harjoitella luontoon
liittyvää sanastoa. Tavoitteena on, että lapset
osaavat opettajan avustuksella kertoa, mistä he
löysivät aarteita, esim. metsästä tai saarelta.
–”Aarteet” tai ”timantit” voidaan luokitella ja
pisteyttää muodon tai värin mukaan (esim.
ympyrä 1 piste, kolmio 2 pistettä, neliö 3
pistettä, risti 4 pistettä ja tähti 5 pistettä).
Leikin lopuksi lasketaan timanttien määrän
sijasta kuinka monta pistettä kukin saa.
57
ASKARTELU
Minun metsäni
Tarvikkeet
––
––
––
––
Pahveja ja erivärisiä papereita, silkkipaperia yms.
Narua, kangaspaloja, heinää ym. askartelumateriaalia
Kynät ja kumit, sakset ja liimaa
Metsäkuva (valmis tai opettajan piirtämä)
Järjestelyt
–– Materiaali on esillä sivupöydällä
–– Lapset istuvat paikoillaan. Jokaisella on kynät ja kumit
Katsotaan yhdessä kuvaa metsästä ja pohditaan, mitä kaikkea
siellä on (puita, pensaita, käpyjä, kukkia, lampi, niitty, eläimiä
jne.). Samalla voidaan kerrata myös vuodenaikojen yhteydessä esiteltyä luontosanastoa, esim. taivas, aurinko, pilvi.
Opettajan johdolla tarkastellaan askartelumateriaalia ja mietitään, miten ja mihin sitä voi käyttää. Kun materiaali on esitelty,
lapset saavat suunnitella ja askarrella pahville metsämaiseman.
Töiden valmistuttua tarkastellaan yhdessä, mitä kenenkin metsämaisemasta
löytyy. Näin kerrataan yhdessä luontosanastoa. Askartelun tavoitteena on, että
lapset osaavat itsenäisesti nimetä ainakin muutamia työnsä yksityiskohtia.
Silkkipaperista
voi tehdä kukkia.
58
SATU
Musti-koira ja tähdenlento
Tarvikkeet
–– Silhuettikuvia tai (kalvo)kuvia kaupungista, rakennuksista, puista,
taivaankappaleista, pikkukoirasta ja äitikoirasta
–– Piirtoheitin tai dokumenttikamera
Järjestelyt
–– Opettaja seisoo piirtoheittimen vieressä ja lapset istuvat lattialla
Opettaja kertoo tarinaa pikkuisesta Musti-koirasta, joka pääsee lentävän tähden
matkaan. Hän havainnollistaa satua näyttämällä kuvia piirtoheittimellä tai dokumenttikameralla. Tarinaa voi elävöittää myös eleillä ja äänillä, esim. sateen ääntä voi jäljitellä rummuttamalla sormilla pöytää ja tuulta voi matkia puhaltamalla.
Sadun tarkoituksena on kerrata luontosanastoa ja esitellä kaupunkisanastoa. Tavoitteena
on saada lapset ymmärtämään sadun juoni monipuolisen havainnollistamisen avulla.
Musti-
Lapset saavat olla m
ukana
kehittämässä sadun
juonta
opettajan johdolla.
Opettaja
voi kysellä johdatta
via
kysymyksiä tai py yt
ää
lapsia kertomaan, m
inne
päähenkilö on saap
unut
tai mitä hän näkee.
koira ja
tähden
lento
Musti-k
o
ir
a istui p
Yhtäkkiä
ihassa ja
yksi täh
katseli
distä le
taivaall
toivoi, e
n
s
i taivaa
e. Se nä
ttä täht
n
ki kuun
p
i
o
n
ik
äkisi hä
ki! Mus
– Hei! M
ja tähtiä
net. Ja
t
i
h
aukaht
inä olen
.
t
ä
h
t
i:
i
h
n
le
a
ä
u
k
n
i
t
h
ävä täh
Mustin
Musti-k
au! Se
ti, tule m
ja lensi
oira hyp
tämän
päsi täh
ukaan n
luokse!
den selk
iin lenn
etään y
ään ja t
hdessä
ähti len
He lens
!
si taivaa
ivät kor
lle.
kealle il
kaupun
m
a
an ja oh
gin. Se
ittivat k
näki kir
uun. M
Metsäs
k
o
n
t
ornin ja
usti kat
sä kasv
soi alas
kaupun
oi kuus
ja näki
ja kun s
ia. Kuus
gin lähe
e katso
et heilu
ll
ä
olevan
i oikein
ivat tuu
m
e
näkyi M
tsän.
t
lessa. M
arkkaan
ustin ko
usti näk
, se näk
ir
a
i
i
n
m
m
k
yös om
yös talo
oppi.
Äkkiä ta
an kotit
ja,
ivaalle il
alonsa.
mestyi
pisaroit
Pihalla
t
ummia
a putoil
pilviä ja
i Mustin
pian alk
korkeam
päälle,
oi sataa
malle! M
mutta t
. Isoja s
ähti len
ustille t
ade­
si korke
uli kylm
ammall
ä.
e ja
- Musti!
Musti, h
erää! ha
sisälle n
ukkui ä
ukkum
itikoira.
a
an.
Täällä o
Musti s
n kylmä
äpsähti
ja sataa
h
e
re
ille ja h
, tule
missään
ieroi sil
.
miään.
Tähti oli
- Äiti, m
poissa.
inne tä
Sitä ei n
hti men
- Mikä t
äkynyt
i?
k
ysyi Mu
ähti? äit
s
t
i.
ik
oira ei y
Mutta s
mmärt
itten M
änyt.
usti näk
sitten p
i
t
a
ivaalla t
ois. Mu
ähden,
sti heilu
joka vil
tti tähd
kkui ilo
elle ja s
isesti ja
eurasi ä
lensi
itikoiraa
sisälle.
Oli ilta.
59
ASKARTELUPROJEKTI
Kaupungin rakentajat
Tarvikkeet
––
––
––
––
Pieni pehmonalle tai muu hahmo
Kangaspaloja, pahveja ja paperia
Muuta askartelumateriaalia, esim. talouspaperirullia
Värikynät, sakset ja liimaa, liituja tai taulutusseja
Järjestelyt
–– Opettaja on piirtänyt taululle kuvan kaupungista, jossa on esim.
taloja, koulu, posti, pankki, puisto ja tori
–– Lapset istuvat taulun edessä puoliympyrässä
Opettajalla on kädessään pieni nalle, joka lähtee tutkimaan kaupunkia. Nalle pysähtyy aina jonkin rakennuksen tai alueen eteen, jonka
nimeä mietitään yhdessä. Näin nalle kiertää koko kaupungin ja
lopuksi voidaan vielä kerrata, missä paikoissa se kävikään.
Kun lapset tunnistavat opeteltavat sanat, siirrytään askartelemaan kaupunkia. Lapset saavat valita jonkin rakennuksen tai
alueen, jonka he askartelevat yksin, pareittain tai ryhmätyönä.
Erillisistä rakennuksista ja alueista voidaan koota lopuksi
iso kaupunki, jonne askarrellaan vielä katuja.
Tavoitteena on, että lapset osaavat kertoa, minkä rakennuksen tai alueen he ovat askarrelleet.
Nalle lähtee
kaupungille.
60
JUOKSULEIKKI
Kaupunkisuunnistus
Tarvikkeet
–– Rakennusten kuvia (valmiita tai opettajan piirtämiä)
Järjestelyt
–– Opettaja on järjestellyt opetustilan ”kaupungiksi” ryhmittelemällä
tuoleja, pöytiä yms. tavanomaisesta poikkeavalla tavalla
–– Eri puolille huonetta on kiinnitetty kuvia rakennuksista (esim. koti,
koulu, kauppa, posti) ja alueista (esim. tori, puisto, metsä)
–– Lapset seisovat keskellä tilaa
Opetustila on muutettu kaupungiksi ja lasten tehtävänä on etsiä sieltä opettajan nimeämät paikat.
Leikin alussa kaupunkialue on lapsille vieras, ja he
voivat joutua kiertelemään hetken, ennen kuin oikea
paikka löytyy. Jos sanasto tuntuu lapsille vielä kovin
vieraalta, opettaja voi auttaa lapsia osoittamalla oikean
suunnan. Sanojen ja kaupungin käydessä tutummaksi, opettaja ainoastaan nimeää rakennuksen
tai alueen. Opettajan ohjeiden mukaan kierretään
ja tutkitaan kaikki kaupungista löytyvät paikat.
Alussa edetään rauhallisesti, mutta leikin
alkaessa sujua opettaja voi kiihdyttää tahtia, niin
että lapset saavat juosta paikasta toiseen.
–Yksi lapsi kerrallaan kiertää kaupungilla
muiden ollessa esim. kotona tai koulussa.
Opettaja antaa lapselle ohjeita, esim. ”Käy
pankissa ja kaupassa ja tule kotiin puiston
kautta.” Lapsi kulkee määrätyn reitin ja
nimeää paikat, joiden kautta hän kulkee.
–Kun lapset saapuvat luokkaan,
opettaja kertoo, että lennetään lentokoneella leikisti vaikkapa Tukholmaan.
”Lennetään” ympäri huonetta ja laskeudutaan lentokentälle. Tämän jälkeen
lähdetään kiertoajelulle kaupunkiin.
Opettaja toimii bussikuskina ja matkaoppaana ja esittelee kaupungista löytyviä
paikkoja. Retkellä voidaan mahdollisesti nauttia myös eväitä. Tuokion lopuksi
lennetään takaisin kotipaikkakunnalle.
Kaupunkisuunnistuksen tavoitteena on, että
lapsi oppii kuulemalla tunnistamaan käytettävät sanat ja yhdistämään ne oikeisiin kuviin.
61
LUONTORETKI
Tutkimusmatkailijat
Tarvikkeet
–– Tutkimusmonisteet (sivu 94)
–– Kirjoitusvälineet
–– Eväät (esim. leipää ja mehua)
Järjestelyt
–– Seisotaan koulun pihalla parijonossa
–– Jokaisella lapsella on tutkimuspaperi ja kirjoitusvälineet
–– Opettaja on matkanjohtaja ja kulkee ryhmän edellä
Lähdetään tutkimusretkelle läheiseen metsään tai puistoon.
Tarkastellaan, mitä kaikkea luonnosta löytyy, ja tehdään merkintöjä tutkimuspaperiin. Opettaja voi myös antaa lapsille tehtäväksi hakea lehtiä, kiviä, käpyjä tms.
Välillä pidetään tauko, syödään eväitä ja jutellaan siitä, mitä kaikkea lapset
ovat nähneet luonnossa ja miksei myös vaikkapa tv:ssä.
Tavoitteena on, että lapset osaavat kertoa, mitä asioita he ovat kirjanneet tutkimuslomakkeeseensa.
Luontoretkeltä voidaan kerätä mukaan käpyjä, katkenneita oksia, sammalta,
lehtiä jne., joita saatetaan tarvita sivun 63 leikissä.
Mitä sinä olet
löytänyt?
62
HIEKKALAATIKKOLEIKKI
Pienoiskaupunki
Tarvikkeet
–– Pieniä ämpäreitä tai muita leluastioita
–– Hiekkalapioita, muotteja jne.
–– Vettä (jos hiekka on liian kuivaa rakentamiseen)
Järjestelyt
–– Ollaan ulkona hiekkalaatikolla tai hietikolla
–– Esillä on leikissä tarvittavia leluja ja mahdollisesti myös vettä
Suunnitellaan ja rakennetaan pienoiskaupunki hiekasta.
Rakennetaan taloja, kauppoja, katuja, puistoja,
metsikköjä, polkuja, jokia jne.
Apuna käytetään luonnonmateriaaleja, kuten oksia, kiviä ja käpyjä.
Leikin tarkoituksena on konkretisoida kaupunkikuvaa ja tavoitteena on, että lapset osaavat nimetä suomeksi rakentamansa paikat.
Lammen saa tehtyä
helposti, kun kaivaa
hiekkaan kuopan ja
laittaa siihen vedellä
täytetyn astian. Lammen
reunat voi koristella vaikka pikkukivillä ja laittaa lähistölle
pystyyn oksia puiksi.
63
Varo virusta!
TERVEYS on tärkeä osa kaikkien ihmisten elämää.
Lapsia kiinnostaa usein luontaisesti terveyteen ja sairauteen liittyvät asiat, mikä helpottaa hygieniaan liittyvien
perusasioiden hallitsemisen opettelua. Myös opetuksessa kannattaa hyödyntää lasten kiinnostusta erilaisiin lääkärileikkeihin soveltamalla niistä tuokioihin
sopivia harjoituksia. Lisäksi on hyvä muistaa suuhygienian tärkeys – eiköhän anneta hammaspeikolle kyytiä!
hammas
hammasharja
kipeä
virus
terve
lääke
maitohammas
rautahammas
hammastahna
hammaspeikko
reikä
sairas
sairaus
nuha
kuume
kurkkukipu
yskä
vatsatauti
lääkäri
parantaa
64
SATU
Maitohampaan
jännittävä päivä
Tarvikkeet
–– Kopioi mallikuvat (sivu 95) ja leikkaa ne muotoon
Järjestelyt
–– Lapset istuvat lattialla tai tuoleilla opettajaa vastapäätä
–– Opettajalla on hampaan kuva kädessään ja muut kuvat ovat käden
ulottuvilla, mutta piilossa lapsilta
Opettaja pohjustaa aihetta juttelemalla
lasten kanssa hampaista. Hän näyttää
lapsille hampaan kuvaa ja yhdessä tutkitaan, kenellä heiluu hammas ja keneltä
osa maitohampaista on jo lähtenyt.
Maitoh
ampaa
n jännit
tävä pä
ivä
inä olen
hamma
mas. Ole
s. Minun
n iloine
nimeni
n, koska
on mait
olen pu
ohamhdas ja
kiiltävä.
Mutta s
itten ha
mmas k
tykkää h
auhistu
ampais
u – se n
ta
äkee ka
, mutta
äkkiä ka
rkin. Ka
h
a
m
mas ei t
rkin tak
rkki
aa hypp
ykkää k
arkista!
ää esiin
Ja
hamma
speikko
– Apua!
- hahaa
huutaa
!
hamma
paan pä
s
.
H
a
mmasp
älle ja ly
eikko h
ö hamm
yppää h
hamma
asta! Ai
ams-parka
ai, ham
!
paaseen
sattuu!
Voi
Mutta p
ian kuu
luu jänn
saapuu
ää ääntä
hamma
…tshk,
sharja! J
tshk, tsh
a hamm
k… Paik
astahna
alle
! Hienoa
Hamma
!
sharja h
arjaa ha
hampaa
mmasta
n kiiltäv
ja hamm
ä
ksi. Ham
astahna
tykkää h
m
a
pesee
s
p
ammas
eikko p
ta
e
lk
h
n
ä
ä hamm
a
sta. Se le
hamma
asharjaa
s on taa
ntää ka
eikä
uas, kau
s iloinen
as pois.
ja puhd
Nyt ma
as.
ito- Hei! M
Opettaja kertoo sadun maitohampaasta
käyttäen apunaan mallikuvia. Tuokion
tarkoituksena on esitellä lapsille suuhygieniaan liittyvää sanastoa. Tavoitteena on, että
lapset ymmärtävät sadun juonen opettajan
esittämien kuvien ja havainnoinnin avulla.
Kertomuksen runkona voi käyttää esim.
satua Maitohampaan jännittävä päivä.
65
PELI
Hammaspeli
Tarvikkeet
–– Kopioi mallipelikortit (sivu 96), liimaa ne pahville ja leikkaa irti
Järjestelyt
–– Lapset istuvat pareittain, pienissä ryhmissä tai jos lapsia on
vähän, kaikki yhdessä
–– Jokaisella ryhmällä on yksi korttipakka
Sekoitetaan kortit ja levitetään ne pöydälle kuvapuoli alaspäin.
Lapset kääntävät vuorotellen yhden kortin oikein päin ja kaikki katsovat,
mikä kuva kortissa on. Kortin kääntänyt lapsi nimeää kuvan tai vaihtoehtoisesti kaikki ryhmäläiset saavat kertoa yhdessä, mitä kuvassa näkyy.
Jos kortissa on hammas tai hammasharja, lapsi saa pitää kortin.
Jos kortissa on hammaspeikko tai reikä, lapsi laittaa kortin syrjään.
Kun kaikki kortit on nostettu, lasketaan kenellä on eniten hampaita
ja hammasharjoja. Leikin avulla voi opetella laskemista, etenkin, jos
kortit on pisteytetty (ks. vinkkiruutu). Pääasiallinen tavoite on saada
lapset tuottamaan itsenäisesti leikissä harjoiteltavia sanoja.
Lapset saavat pitää kaikki
nostamansa kortit, jotka
on pisteytetty seuraavasti:
- hammas (+1)
- hammasharja (+2)
- hammaspeikko (-1)
- reikä (-2)
Leikin lopussa lapset
laskevat omat pisteensä.
Eniten pisteitä saanut
on voittaja.
66
SATU- ja VÄRITYSTEHTÄVÄ
Hammasseikkailu
Tarvikkeet
–– Kopioi mallikuvasarja (sivu 97) kaikille
–– Värikynät
Järjestelyt
–– Lapset istuvat paikoillaan. Jokaisella on kuvamoniste ja värikynät
Tutkitaan yhdessä kuvasarjaa ja mietitään, mitä siinä tapahtuu.
Jos lapset istuvat ryhmissä, opettaja voi antaa jokaiselle ryhmälle
yhden kuvan ja ryhmäläisten tulee kertoa, mitä kuvassa tapahtuu
tai ainakin nimetä kuvassa olevat asiat. Kuvasarjan avulla voidaan
myös kerrata yhdessä hammaspeikkosadun (sivu 65) tapahtumat tai
lapset voivat keksiä uuden tarinan hampaasta ja hammaspeikosta.
Lopuksi kaikki saavat värittää oman kuvasarjansa. Kuviin voidaan
piirtää lisää yksityiskohtia ja myös kirjoittaa puhekuplia. Tavoitteena on,
että lapset osaavat lopuksi esitellä oman ”sarjakuvansa” pääkohdat.
67
SATU
Atshii!
Tarvikkeet
–– Kopioi kuvasarja (sivu 98) ja leikkaa se erillisiksi kuvakorteiksi
–– (Opettaja voi myös valmistaa oman kuvasarjan, jossa voi olla
useampi kuva)
Järjestelyt
–– Lapset istuvat tuoleilla tai lattialla opettajaa vastapäätä
–– Opettajalla on kuvasarja kädessään niin, että vain ensimmäinen
kuva on näkyvissä
Opettaja kertoo satua nuhaviruksesta, joka leviää
ihmisestä toiseen aivastuksen välityksellä.
Opettaja selittää, mitä tapahtuu, kun nuhavirus
hyppää ihmisestä toiseen. Sama asia toistuu
tarinassa monta kertaa ja kun lapset ymmärtävät tarinan juonen, he saavat tulla mukaan
keksimään tarinaa: miltä aivastus kuulostaa,
kuka sairastuu ja kenellä on lääkettä.
Tavoitteena on, että lapset tulevat mukaan
tarinankerrontaan ja että he oppivat tunnistamaan ja muistamaan tarinassa käytetyt
avainsanat niin, että he osaavat olla
mukana havainnollistamassa tarinaa.
Tarinan pohjana voi käyttää
satua Nuhavirus vierailulla.
Nuhavir
us viera
ilulla
Tässä on
Mika. M
ika on te
Tässä on
rve.
Mikan k
a
veri Jani,
aivastaa
mutta Ja
– atshii!
ni on kip
Ja katso
eä. Jani
nenään!
– nuhav
irus lentä
ä suoraa
Seuraav
n Mikan
ana päiv
änä Mik
a on kip
eä. Voi h
armi!
Mikalla o
n kaveri
, jonka n
iloinen.
imi on E
Hän tule
mma. Em
e
tapaam
ma on te
aivastus
aan Mik
rve ja
– atshii!
aa. Mutt
J
a
a
jä
Mikalta
ll
e
en virus
Emman
p
ääsee
lentää –
nenää k
utittaa.
nyt Emm
an nenä
än.
On ilta ja
Emma o
n koton
päivänä
a. Hän o
Emma o
n hyvin
n
väsynyt.
kipeä. H
Mikalla ja
ä
Seuraav
n
e
ll
äkin on
Janilla.
ana
nuha –
ihan niin
kuin
Emma h
aluaa äid
in syliin,
ATSHII! J
mutta h
a arvatk
äneltä p
a
a
ääseekin
mitä – n
on kipeä
uhavirus
suuri aiv
!
astus –
lentää ä
idin nen
ään! Nyt
äitikin
Onneks
i äidillä o
n lääkett
kettä. Äit
ä. Äiti av
i antaa lä
aa lääke
äkettä m
pullon ja
ovat taa
yös Emm
ottaa vä
s terveit
hän lääalle, Mik
ä ja nuh
alle ja Ja
avirus sa
nille. Pia
a lähteä
n kaikki
kauas p
ois. ATSH
IIIII…
68
HIPPALEIKKI
Varo virusta!
Tarvikkeet
–– ”Lääkepullo” (esim. tyhjä muovipullo, johon opettaja on
askarrellut lääke-etiketin)
Järjestelyt
–– Lapset istuvat lattialla opettajaa vastapäätä
–– Opettajalla on kuvasarja kädessään
–– Lääkepullo on sivupöydällä
Opettaja kertoo tarinaa nuhaviruksesta, joka yrittää tartuttaa kaikki
ihmiset. Opettaja voi käyttää tarinan havainnollistamiseen
kuvia sekä elävöittää kerrontaa äänitehosteilla ja eleillä. Tarinan
ohella tulee periaatteessa kerrottua myös virushipan kulku.
Leikissä tarvitaan yksi vapaaehtoinen, joka on virus. Muut
ovat terveitä ihmisiä tai lapsien kiinnostuksen mukaan esim.
eläimiä. Virus yrittää tartuttaa muita osallistujia ottamalla heitä
kiinni. Kiinnijoutunut sairastuu ja menee makaamaan lattial­le.
Lattialta ei saa nousta ennen kuin joku tulee pelastamaan.
Pelastaminen tapahtuu niin, että joku terveistä osallistujista
hakee lääkepullon sivupöydältä ja ”antaa lääkettä” sairaalle.
Sairas tervehtyy ja pääsee näin jälleen mukaan leikkiin.
Lääkepullo pitää viedä heti takaisin sivupöydälle. Virus
ei saa ottaa kiinni henkilöä, jolla on lääkepullo kädessään.
Hippa loppuu viimeistään silloin, kun kaikki ovat sairaita.
Leikkiä voidaan jatkaa valitsemalla uusi virus.
Leikki on hyvä energianpurkuleikki ja sen tavoitteena on
tutustuttaa lapset peruskäsitteisiin terve ja sairas.
69
Leikissä voidaan käyttää
äänitehosteita esim.
seuraavilla tavoilla:
• Virus sanoo ”atshii”
joka kerta, kun hän
saa jonkun kiinni
• Sairastunut menee makaamaan lattialle ja pyytää
saada lääkettä: ”Lääkettä!”
• Lääkepullon hakenut,
pelastamaan tuleva lapsi
ääntelee kuin ambulanssi:
”Piipaa piipaa!”
LAULU
Nuhaviruksen
karkotuslaulu
Tarvikkeet
–– Massapallosta askarreltu nuhavirus, jolle on piirretty kasvot
–– Muovipullo, johon opettaja on askarrellut lääke-etiketin
Järjestelyt
–– Lapset istuvat piirissä
–– Opettajalla on nuhavirus kädessään
Opettaja kertoo nuhaviruksesta, joka on saapunut kouluun tai kerhoon. Koetetaan
yhdessä pelottaa nuhavirus pois laulamalla Nuhaviruksen karkotuslaulua.
Virus ei kuitenkaan pelästy, vaan lähtee kiertämään piiriä laulun tahdissa.
Laulun loppuessa virusta kädessään pitävä lapsi saa nuhaviruksen ja sairastuu.
Lapsi antaa viruksen vierustoverilleen ja menee makaamaan lattial­le
piirin ulkopuolelle. Laulu jatkuu ja virus jatkaa kulkuaan piirissä. Aina
laulun loputtua virusta kädessään pitävä lapsi sairastuu ja joutuu poistumaan piiristä. Näin jatketaan, kunnes kaikki lapset ovat sairastuneet.
Lopuksi opettaja kätkee nuhaviruksen talouspaperin sisään, pistää
sen pois ja kiertää jokaisen lapsen luona antamassa lääkettä. Lääkettä
saatuaan lapsi tervehtyy ja saa mennä paikoilleen istumaan tai vaikkapa
pukemaan vaatteet päälle, jos leikkiä leikitään ennen ulosmenoa.
On tärkeää, että opettaja laulaa rytmillisesti ja selkeästi, jolloin laulun avulla
voidaan ääntämisen ja artikuloinnin lisäksi harjoittaa lasten rytmitajua. Tavoitteena
on, että lapset pystyvät laulamaan laulun itsenäisesti ilman opettajan tukea.
Nuhaviruksen karkotuslaulu
(Melodia: Jaakko kulta, teksti: Johanna Törni)
Nuhavirus, nuhavirus, mene pois! Mene pois!
Älä tule tänne, älä tule tänne,
hus, hus pois, hus, hus, pois!
70
PANTOMIIMI
Mahaa kipristää!
Tarvikkeet
–– Mallikuvat (sivu 99)
–– Tyhjä rasia tms.
Järjestelyt
–– Lapset istuvat tuoleilla tai lattialla opettajaa vastapäätä
–– Kuvat ovat opettajalla olevassa rasiassa
Opettaja nostaa rasiasta yhden kuvan, mutta ei
näytä sitä lapsille. Hän esittää tautia pantomiimina ja auttaa lapsia arvaamaan, mistä on kyse.
Kun leikin idea on kaikille selvä, lapset saavat tulla
vuorotellen nostamaan rasiasta yhden kuvan ja esittämään siinä olevan taudin pantomiimina. Opettaja auttaa
tarvittaessa ja voi esittää pantomiimia yhdessä lapsen
kanssa. Lapset voivat työskennellä myös pareittain.
Tarkoituksena on esitellä eri tautien nimiä lapsille ja tavoitteena on, että lapset oppivat tunnistamaan harjoiteltavat sanat.
71
BINGO
Terveysbingo
Tarvikkeet
–– Kopioi kuvat (sivu 100), leikkaa ja järjestele ne erilaisiksi
pelialustoiksi
–– Värikynät
Järjestelyt
–– Lapset istuvat paikoillaan. Jokaisella on pelialusta
ja värikynä
Käydään yhdessä läpi pelialustoissa olevat kuvat. Opettaja varmistaa, että
lapset tunnistavat ja muistavat asioiden ja esineiden oikeat nimet.
Bingo alkaa ja opettaja nimeää yhden kuvan. Lapset piirtävät
rastin kyseisen kuvan kohdalle. Opettaja voi vielä tarkistaa,
että kaikkien rastit ovat oikeassa kohdassa.
Opettaja jatkaa peliä nimeämällä yhden kuvan kerrallaan ja lapset rastittavat kuvat omasta pelialustastaan. Tarkoituksena on saada kolme
rastia peräkkäin joko pysty- tai vaakasuoraan tai vinottain.
Kun joku lapsista huomaa, että hänen ruudukossaan on kolmen rastin
suora, hänen pitää huutaa ”Bingo!” Opettaja pyytää lasta nimeämään ne
kuvat, joiden avulla hän sai bingon. Pelaamista voidaan jatkaa, kunnes esim.
kolme lasta on saanut bingon. Pelin jälkeen lapset voivat värittää kuvat.
Pelin tarkoituksena on kerrata sanastoa, jota on käsitelty terveysteeman aikana. Tavoitteena on, että pelin loputtua lapset
osaavat nimetä kaikki kuvat ilman opettajan apua.
72
Urval av referenser
McNiff, J. & Whitehead J. (2002). Action Research. Principles and Practice. London: Routledge/
Falmer.
Mehisto, P., Marsh, D., Frigols M. (2008). Uncovering CLIL: content and language integrated
learning in bilingual and multilingual education. Oxford: Macmillan Education.
Nilsson, J. (1997). Tematisk undervisning. Lund: Studentlitteratur.
Nixon, J. (2001). Integrating the teaching of language with the teaching of content. Ingår i Ferm &
Malmberg (red.) Språkboken. En antologi om språkundervisning och språkinlärning (s. 225–234).
Stockholm: Skolverket.
Norrman, H. (2009). Sano se suomeksi – Säg det på finska. – En kvantitativ kartläggning av
finskundervisningen i årskurs 1-6 i svenska skolor i Finland. Opublicerad avhandling för pedagogie
magisterexamen. Vasa: Åbo Akademis pedagogiska fakultet.
Rönnerman, K. (red.) (2004). Aktionsforskning i praktiken – erfarenheter och reflektioner. Lund:
Studentlitteratur.
Sjöholm, K & Björklund M. (red.) (1999). Content and language integrated learning. Teachers’
and teacher educators’ experiences of English medium teaching. Vasa: Åbo Akademis pedagogiska
fakultet.
Säljö, R. (2000). Lärande i praktiken: Ett sociokulturellt perspektiv. Stockholm: Prisma.
Toropainen, O. (2008). Niondeklassare skriver brev – om svenskspråkiga elevers kommunikativa
skrivfärdigheter i finska. Doktorsavhandling i pedagogik. Vasa: Åbo Akademis pedagogiska
fakultet.
Utbildningsstyrelsen (2004). Grunderna för läroplanen för den grundläggande utbildningen 2004.
73
74
75
76
77
NELIÖTUTKIMUS
NIMI:
78
79
80
81
82
83
84
85
86
87
88
89
90
91
92
93
TUTKIMUSMATKAILIJA
NIMI: ____________________________________
LUONTOTUTKIMUS
95
96
97
98
99
100
101
102
103
KUKAKO
kuule katso koe
Lekfulla lärandesituationer i finska
KUKAKO – Lekfulla lärandesituationer i finska är en handledning för lärare
som innehåller pedagogiska reflektioner, instruktioner och undervisnings­
material. Handledningen är ett delresultat från forsknings- och utvecklings­
projektet Finska i och utanför skolan vid Åbo Akademis pedagogiska fakultet.
Publikationen riktar sig till lärare som undervisar i finska inom den grundläggande
utbildningens årskurser 1–6 samt till klubbledare och språklärare inom den fria bildningen.
I KUKAKO hittar du lekar, spel, sånger mm. som bidrar till barnets aktiva lärandeprocess i finska.
Materialet är indelat i sju olika temaområden som är kopplade till barnets vardag. De pedagogiska instruktionerna är lättlästa och praktiska. De är skrivna på finska för att inspirera läraren
att använda målspråket i klassrumskommunikationen. Läraren får gärna vid behov vidare­
utveckla lekarna så att de anpassas till den egna undervisningen. Handledningen är således avsedd
att fungera som en inspirationskälla och som ett komplement till befintliga läromedel i finska.
Författare är Michaela Pörn, forskare och ledare för projektet Finska i och utanför skolan
och Johanna Törni, lärare och projektarbetare, vid Åbo Akademis pedagogiska fakultet.
Vetenskaplig publikation
från Pedagogiska fakulteten vid Åbo Akademi i Vasa
ISSN 1458-7785
ISBN 978-952-12-2436-2
Adress: PB 311, 65101 VASA
http://www.kukako.net