1. No category

Nro 1 2014
Vuosikerta 28
U rologia F ennica
S uomen U rologiyhdistys ry - Finlands U rologförening rf
Vaasan Talvipäivät 5.-7.2.2014
2
Pääkirjoitus
puurtaa ja koota sopivat potilaat tutkimuksiin, hoitaa ja seurata heitä protokollan mukaan, kerätä tiedot, analysoida ja raportoida.
Tuloksena on syntynyt paitsi lukuisia väitöskirjoja, myös kansainväliseen tietoisuuteen
nousseita ja hoitokäytäntöihin vaikuttaneita
alkuperäisjulkaisuja.
Tässä numerossa nähdään taas perinteisesti
suomalaisten urologien
vuoden hengentuotteet. Abstrakteja Vaasan Talvipäivien Urosalaattiin on tarjottu
entisessä määrin. Sen verran paljon että
perjantain aamupäivä niiden esittämisestä
täyttyy, mutta sen verran vähän että varsinaista karsintaa ei puheenjohtajien ole tarvinnut harrastaa. Näemme ja kuulemme siis
läpileikkauksen kotimaisesta tutkimuksesta.
Me urologit olemme olleet vahvoja varsinkin
kliinisten monikeskustutkimusten toteuttajina. Vuodesta toiseen olemme jaksaneet
Toivon että innostus jatkuu ja siirtyy myös
nuoriin kollegoihin. Muistakaa osallistua
keskiviikkona tutkimusryhmien kokouksiin!
Ta-va-taan Vaasassa!
Jukka
UROLOGIA
FENNICA
UROLOGIA FENNICA
Suomen Urologiyhdistyksen virallinen lehti
28. vuosikerta (2014)
Toimitus:
Päätoimittaja:
Jukka Häkkinen
Urologian osasto A2
Hatanpään sairaala
PL 437, 33101 Tampere
puh 040 570 5786, jukka.hakkinen@tampere.fi
ISSN 1239-1565
Taitto:
Grafica Layout
Ulrica Wiik
Lomvägen 4
68630 Jakobstad
ulrica@grafica.fi, www.grafica.fi
Tilaushinta: Ilmainen SUY:n jäsenille.
Ilmestymisaikataulu:
Numero
Aineistopäivä
1 / 2014
13.1.
2 / 2014
7.4.
3 / 2014
26.5.
4 / 2014
8.9.
5 / 2014
17.11.
Paino:
Forsbergin kirjapaino
Pohjanlahdentie 47
68600 Pietarsaari
Puh 06 788 8800
in@forsberg.info
Ilmestyy
29.1.
23.4.
11.6.
24.9
3.12.
Toimittaja: (Ilmoitukset)
Jori Pesonen
Urologian osasto A2
Hatanpään sairaala
PL 437, 33101 Tampere
puh 040 564 0579, jori.pesonen@tampere.fi
Kirjoitukset ja kuvat toimittajille sähköpostitse.
Etusivun kuva: Raippaluodon silta. Kuva: Ulrica Wiik
Urologia Fennica 1 2014
3
Puheenjohtajan palsta
Hyvät kollegat,
elämä on kiinnekohtien odottamista ja rytmittämistä, seuraavana etappina ovat perinteiset Talvipäivät Vaasassa, arkkitehtonisesti
hienolla Kaupungintalolla. Tilaisuus on järjestetty keskittämisperiaatteella, majoitus ja
koulutustilat ovat lyhyellä kävelyetäisyydellä
toisistaan, vain illallistilaisuuteen tarvitaan
autokuljetusta. Susanna ja muut Vaasan
urologit ovat aktiivisesti olleet järjestämässä
tilaisuutta. Aiheeksi valittiin virtsatiekivitauti. State-of- Art luennon pitää professori
Thomas Knoll, jonka aiheena on käytännönläheinen ”tips and tricks” luento endoskopiasta. Myös valtakunnan kiviekspertit ovat
suostuneet luennoimaan. SOTE uudistus on
saanut paljon nurjaa palautetta julkisuudessa, mielenkiintoista kuulla sairaanhoitopiirin
johtajan G Hongan mietteet asiasta. Ja kaikkea muuta tuttua aktiviteettia on luvassa,
tutkimusryhmä toimintaa, abstrakteja, postereita, apurahoja, vuoden URHON valinta,
esityksiä, sosiaalista kanssakäymistä ja kaiken kaikkiaan mukavaa meininkiä. Mutta on
uuttakin järjestelyä, uusien lääkelaitoksen
ohjeitten ja suositusten mukaisesti on jouduttu muokkaamaan näyttelytiloja, koska
päivät ovat yhdessä URHOjen kanssa. Näyttelytila on jouduttu jakamaan kahteen erillistilaan, joista toisessa on reseptilääkkeiden
esittely vain lääkäreille. Toivottavasti järjestely ei hämmennä osallistujia. Erittäin suuret
kiitokset lääketeollisuudelle ja laitefirmoille
osallistumisesta näyttelyyn, ja toivonkin
meiltä aktiivista tutustumista näyttelyyn.
Marraskuussa Urologiyhdistyksen sääntömääräisen vuosikokouksen jälkeen sain
jäseniltä yhteydenottoja toiminnantarkastajan tarpeettomuudesta. Patentti - ja
rekisterihallituksen sivuilta todetaan että
yhdistyksellä tulee olla joko tilintarkastaja
ja/tai toiminnantarkastaja! Asiaa selviteltiin
yhdistyksen varsinaiselta tilintarkastajalta,
joka toteaa että tilintarkastajien lukumäärä
määrätään lopulta yhdistyksen säännöissä.
SUY säännöissä todetaan ”valitaan tilintarkastajat ja varatilintarkastajat” - joista
molemmista sanoista voitaneen monikko
muoto löytää. Eli toiminnantarkastaja on
tuiki tarpeellinen! SUY sääntöihin voi tutustua nettisivuillamme. Sääntöjen mukaan
vuosikokouskutsun voisi ilmoittaa kahdessa
pääkaupungin lehdessä – taas tuli tehtyä
turhaa työtä kun lähettelin jäsenille henkilökohtaisia kutsukirjeitä marraskuun sääntömääräiseen vuosikokoukseen!
EAU kokous Tukholmassa 11-15. huhtikuuta, toivottavasti huomattavasti lämpimämmissä olosuhteissa kuin aikaisemmassa
Tukholman kokouksessa maaliskuussa 2009,
jolloin talvinen sää ja pureva kylmä merituuli
meinasi taltuttaa kongressimatkaajan. Tukholma on ainoa Pohjoismainen kaupunki jolla on kapasiteettia järjestää eurooppalainen
kokous, nytkin odotetaan 14 000 osallistujaa – ja toivottavasti mahdollisimman moni
meistä pääsee mukaan kuulemaan uusimmat tiedot alastamme.
Ikkunastani näkyvä Kallaveden selkä on pari
päivää sitten saanut jääpeitteen. Kuhaverkot
on laitettu järveen odottamaan Ahdin antimia. Lumeton maa saa hiihtokelejä odottelevan huokaamaan.
Nähkäämme Vaasassa!
Sirpa Aaltomaa
Urologia Fennica 1 2014
4
FIPRO130739/01.2014
Kaikki kuuden kuukauden
puolesta, kuusi kuukautta
kaikkien puolesta
Procren Depot PDS
3,75 mg, 11,25 mg ja 30 mg injektio esitäytetyssä ruiskussa
Vaikuttava aine ja sen määrä: Leuproreliiniasetaatti 3,75 mg, 11,25
mg tai 30 mg Käyttöaiheet: Pitkälle edennyt eturauhassyöpä, kun
orkiektomia ei ole indikoitu. Annostus- ja antotapa: Suositeltava annos on kerta-annos 3,75 mg subkutaanisesti 4 viikon välein, 11,25
mg 12 viikon välein tai 30 mg 6 kuukauden välein. Hoitoa ei pidä
keskeyttää remission tai hoitovasteen paranemisen myötä. Vastaaiheet: Tunnettu yliherkkyys leuproreliiniasetaattia, vastaavia nonapeptidejä kohtaan tai jollekin valmisteen apuaineelle. Varoitukset ja käyttöön
liittyvät varotoimet: Ohimenevää oireiden pahenemista tai oireiden lisääntymistä voi ilmetä toisinaan hoidon ensimmäisinä viikkoina. Pieni
määrä potilaita voi kokea luustokipujen väliaikaista lisääntymistä. Kuten
muillakin LHRH-analogeilla leuproreliiniasetaatilla on raportoitu yksittäisiä
virtsatieobstruktiotapauksia sekä yksittäisiä selkäydinkanavan komp-
Urologia Fennica 1 2014
* Lääkevalmiste ja eturauhassyöpäpotilaan hoitoa tukevat potilasoppaat.
ressioita, jotka ovat voineet johtaa paralyysiin. Tämän vuoksi potilaita,
joilla on virtsatieobstruktio, sekä potilaita, joilla on etäpesäkkeitä selkärangassa, on seurattava tarkasti ensimmäisinä hoitoviikkoina.
Yhteisvaikutukset: Yhteisvaikutustutkimuksia ei ole tehty. Yhteisvaikutuksia muiden lääkeaineiden kanssa ei todennäköisesti ole odotettavissa. Haittavaikutukset: Yleisimmät haittavaikutukset ovat:
Mielialan muutokset, päänsärky, huimaus, kuumat aallot, hengenahdistus, oksentelu, pahoinvointi, ihottuma, akne, voimakas hikoilu, myalgia,
artropatia, kipu, turvotus, voimattomuus, väsymys, pistoskohdan kipu,
hematooma, tulehdus, steriili abskessi, kovettuma ja pistoskohdan reaktio, kivesatrofia ja erektiohäiriö. Katso tarkemmat haittavaikutustiedot
Pharmaca Fennicasta. Säilytys: Säilytä huoneenlämmössä (alle 25 °C)
alkuperäispakkauksessa. Älä säilytä kylmässä. Ei saa jäätyä.
Pakkaukset ja hinnat 1.1.2014 (VMH + alv):
Procren Depot PDS 3,75 mg 1 kk:n injektio,
160,16 €. Procren Depot PDS 11,25 mg 3
kk:n injektio, 395,75 €. Procren 30 mg 6
kk:n injektio, 715,58 €. Korvattavuus: Ylempi
erityiskorvausryhmä (100 %), eturauhassyöpä
(116). Lisätiedot: Pharmaca Fennica ja AbbVie
Oy. Puh. (09) 7518 4120. Perustuu 09.01.2013
päivättyyn valmisteyhteenvetoon.
5
Siihterin palsta
Kun vuosi vaihtuu, ihmisillä on tapana tehdä suunnitelmia uuden vuoden varalle. Ehkä
tarve on uudistumiseen ja parantumiseen.
On tipatonta tammikuuta, lihatonta tammikuuta, pyrkimyksiä paheesta luopumiseen
tai aikakin vähentämiseen. Punttisalit elävät
parasta aikaansa vuoden alussa, uudelleen
aloittajia riittää ainakin parin kuukauden
ajan.
Jotkut haluavat nähdä tulevaan oli sitten
kyseessä työ, romantiikka tai raha-asiat.
Seuraako tähtiin kirjoitettu tulevaisuus
vääjäämättä kulkuasi vai oletko oman onnesi seppä ? Anna-Leena Härköstä kompatakseni kuulun niihin tolloihin, jotka eivät
tiedä ovatko laskevia, nousevia tai tavallisia
neitsyitä vai mitä niitä nyt olikaan. Eräiden
tuttavieni mielestä olen menettänyt täysin
suhteeni elämän virtaan - jos sitä koskaan
on ollutkaan – kun en edes tiedä syntymähetkeäni minuutin tarkkuudella.
Lääketieteen alalla muutosvauhti on kova.
Ovatko terveydenhuollon rakennemallit
tai lääkemarkkinoinnin säännökset sitten
olleet ennalta nähtävissä vai fiilispohjalta
rakennettuja. Pyrkimys niissä varmasti on
hyvä ainakin alulle panijan mielestä. Yhdistyksemme kannalta näemme perinteisillä
Talvipäivillä radikaalin muutokset lääkemarkkinointisäännöksissä.
Reseptilääkkeiden
markkinointi on sallittu vain lääkäreille,
mikä näkyy näyttelyn rakentamisessa. Kongressikassit on järjestetty laitevalmistajan
tuella; lääkeyritys niiden kustantamiseen ei
voi enää osallistua. Lisäksi kustannusvapaa
aulabaari jää nyt pois ehkä jatkaen tipatonta
tammikuuta helmikuunkin puolelle.
Alkanut vuosi näyttää myös, miten sähköinen European Urologyn jakelu lähtee
käyntiin niiden 144 jäsenen kohdalla, joiden sähköpostiosoite löytyy yhdistyksen
jäsenrekisteristä. Viisi jäsentä on halunnut
aktiivisesti sähköpostiosoitteensa päivitettäväksi tai tarkastettavaksi ja kaksi jatkaa
paperisen lehden lukijana. Nettisivuilla oleva sähköinen osoiteluettelo on erinomainen
asia niin kauan kuin sisältö on ajan tasalla.
Saadessani muuttuneen tiedon jäseneltä
mielelläni päivitän yhteystietoja sihteerin
ominaisuudessa, toki jokainen voi myös itse tehdä muutoksia tietoihinsa yhdistyksen
nettisivuille omilla käyttäjätunnuksillaan.
Toivotan entistä parempaa alkanutta vuotta.
Talvipäivillä nähdään.
Sami Raatikainen
Urologia Fennica 1 2014
6
Urologia Fennica 1 2014
7
Urologia Fennica 1 2014
8
UROSALAATTI
Perjantai 7.2.2014
Puheenjohtajat: Mikael Leppilahti ja Antti Kaipia
Esitys 7 minuuttia, keskustelu 2 minuuttia
Urosalaatti I
09.00 1. Urologien aktiivisuus tupakasta vieroituksessa on muita erikoislääkä
reitä alhaisempaa
M Raitanen, M Timonen, J Jokelainen, J Keto, K Linden, T Ylisaukko-oja
09.10
2. Intravesical immunotherapy (BCG) and chemo-immunotherapy (epi
rubicin /interferon-α2a) in prevention of recurrences of non-muscle-
invasive bladder cancer (NMIBC). The Finnbladder 6-study
T Marttila, R Järvinen, P Boström, T Tammela, M Seppänen, P Hellström, S Aal-
tomaa, T Liukkonen, M Raitanen, E Kaasinen, FinnBladder Group
09.20
3. 17-year follow-up of the Nordic CIS study: long-term results of 1-yr BCG monotherapy versus alternating therapy with mitomycin C and BCG in patients with carcinoma in situ of the urinary bladder
E Kaasinen, H Wijkström, P-U Malmström, E Rintala, O Mestad and S Jahnsson
09.30
4. 15-year outcome of patients with frequently recurrent non-muscle-
invasive bladder carcinoma (NMIBC) treated with 5 weekly mitomycin C
(MMC) instillations followed by monthly Bacillus-Calmette Guerin (BCG) or alternating BCG and interferon-α2b (IFN) instillations
R Järvinen, E Kaasinen, E Rintala, T Liukkonen, V-M Puolakka, J Kallio, S Aaltomaa,
J Viitanen, M Vaarala, M Seppänen, K Tuhkanen, P Boström
09.40
5. BCG-instillaatiohoidot Satakunnan keskussairaalassa 2008-2012
M Seppänen
09.50
6. Sytokiinit ja munuaissyövän pitkäaikaisennuste
J Kallio, M Hämälainen, T Luukkaala, P-L Kellokumpu-Lehtinen, T Tammela
10.00
7. Ennustavatko munuaisen kasvaimen anatomiset mittasuhteet toiminnal-
lista tulosta osapoiston jälkeen?
H Nisen, L Kenttä, P Heimonen, H Visapää, K Taari
10.10
8. Erektiohäiriö ei lisää sepelvaltimotautipotilaan kuolemanriskiä
L Reunanen, J Koskimäki, H Huhtala, J Laurikka, P Karhunen, A Kaipia
10.20
9. Sillä ei ole merkitystä mitä polttaa vaan kuinka kauan, jos haluaa erek-
tiokykynsä säilyvän
O Ettala, P Korhonen, P Boström, P Aarnio
Urologia Fennica 1 2014
9
10.30 Kahvi ja näyttelyyn tutustuminen
Urosalaatti II
11.00
10. Navigaation käyttö neuromodulaattorin asennuksessa
P Hellström, J Katisko, MH Vaarala
11.10
11. Magneettikuvaus eturauhassyövän diagnostiikassa: Alustava analyysi tutkimusmetodin käytöstä OYS:ssa
P Tonttila, M Vaarala, J Lantto
11.20
12. Laparoskooppinen ekstraperitoneaalinen 3D prostatektomia: uusi tekniikka
M Raitanen, A Kaipia, I Paaso
11.30
13. Suurentunut Nrf-2-ekspressio liittyy huonontuneeseen ennusteeseen radikaalileikatuilla eturauhassyöpäpotilailla
S Raatikainen, S Aaltomaa, V Kärjä, Y Soini
11.40
14. Tulehduskipulääkkeiden käyttö ja eturauhassyöpäriski
T Veitonmäki, TJ Murtola, L Määttänen, K Taari, U-H Stenman, TLJ Tammela, A Auvinen
11.50
15. Optisen uretrotomian vaikuttavuus lasten uretrastriktuuroissa
E Launonen, J Sairanen, M Ruutu, S Taskinen
12.00
16. Päivystyksellisten ureteroskopioiden hoitotulokset HYKS urologian klini-
kassa 2010 – 2013
J Sairanen, R Fonsell-Annala, S Tornberg, K Lahdensuo, M Matikainen, Arto Mikkola
12.10
17. Yövirtsaamisen insidenssi ja remissio väestötasolla: systemaattinen katsa-
us ja meta-analyysi
JS Pesonen, R Cartwright, A Mangera, H Santti, TL Griebling, AY Pryalukhin, J Riiko-
nen, RM Tähtinen, A Agarwal, JF Tsui, CP Vaughan, TM Johnson 2nd, AD Markland, R Fonsell-Annala, C Khoo, TLJ Tammela, Y Aoki, A Auvinen, D Heels-Ansdell, GH Gu-
yatt, KAO Tikkinen
Posterit
Ei esitetä podiumilla.
Paras posteri julkistetaan Urosalaatin jälkeen klo 12.20
1. Genetic testing in identification of BPH patients developing later prostate cancer
L Saaristo, T Wahlfors, J Schleutker, H Lilja, T Tammela, M Matikainen
Urologia Fennica 1 2014
10
Urologia Fennica 1 2014
11
1. Urologien aktiivisuus tupakasta vieroituksessa
on muita erikoislääkäreitä alhaisempaa
Mika Raitanen1, Markku Timonen2, Jari Jokelainen2,3, Jaana Keto2, Kari Linden4,
Tero Ylisaukko-oja2
Seinäjoen keskussairaala, 2Oulun yliopisto, yleislääketieteen laitos,
3
Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiiri, yleislääketieteen yksikkö, 4Pfizer Oy
1
Tupakointi on tärkein estettävissä oleva kuolleisuuden aiheuttaja. Suomessa tupakoinnin
aiheuttamiin sairauksiin kuolee vuosittain
4 000-6 000 henkeä. Tupakointi on tärkein
virtsarakkosyövän riskitekijä ja viimeaikaiset tutkimustulokset ovat osoittaneet
että tupakoinnin yhteys munuaissyöpään
ja eturauhassyöpään on aiemmin tiedettyä
suurempi. Tupakointi altistaa erektiohäiriöille ja tupakoijilla on myös siittiöiden laatu selkeästi huonompi tupakoimattomiin
verrattuna.
Vuonna 2012 päivitetyn käypä hoito suosituksen ”Tupakkariippuvuus ja tupakasta
vieroitus” mukaan tupakasta vieroitus tulee
liittää kaikkien niiden sairausryhmien valtakunnallisiin ja alueellisiin hoito-ohjelmiin,
joissa tupakoinnin vähentäminen on tärkeää. Tässä tutkimuksessa selvitettiin miten
suomalaiset urologit toteuttavat tupakasta
vieroitusta muihin erikoislääkäreihin verrattuna. Lisäksi selvitettiin urologien tupakointiin ja tupakasta vieroitukseen liittyviä
asenteita sekä käypä hoito -suosituksen
tuntemusta. Tutkimus toteutettiin sähköisenä kyselynä ja siihen vastasi kaikkiaan 947
suomalaista potilastyötä tekevää erikoislääkäriä, joista 16 oli urologeja.
Kyselyn mukaan urologien aktiivisuus tupakasta vieroituksessa on merkitsevästi
alhaisempaa kuin muilla erikoislääkäreillä
keskimäärin. Merkitsevä ero havaittiin seitsemässä yhdeksästä toimenpiteestä seuraavasti: 1) Kysyminen kuinka paljon potilas
tupakoi (urologit vs. muut erikoislääkärit,
p=0.002), 2) tupakointitilanteen kirjaaminen potilastietojärjestelmään (p<0.001),
3) keskustelu tupakoinnin aiheuttamista
terveysriskeistä (p=0.019), 4) auttaminen
potilaan tupakoinnin lopettamissuunnitelmassa (p=0.004), 5) tiedon antaminen erilaisista tupakoinnin lopettamista koskevista
menetelmistä (p=0.003), 6) nikotiinikorvaushoidon suositteleminen (p=0.007) ja 7)
reseptilääkkeen määrääminen (p<0.001).
Urologit olivat myös muita erikoislääkäreitä
harvemmin sitä mieltä, että lääkärin velvollisuus on saada potilaat lopettamaan tupakointi (p=0.005) ja että heidän taitonsa ovat
riittäviä, jotta he pystyisivät antaa ohjeita
potilaalle, joka haluaa lopettaa tupakoinnin
(0.041). Lähes puolet (43,8%) vastanneista
urologeista ei tuntenut lainkaan tupakasta
vieroituksen käypä hoito –suositusta.
Ottaen huomioon tupakoinnin merkityksen
urologisten sairauksien riskitekijänä, urologeja olisi tärkeää saada aktivoitua tukemaan
tupakasta vieroitusta aiempaa aktiivisemmin. Myös aiheeseen liittyvälle koulutukselle olisi tarvetta tässä erikoislääkäriryhmässä.
Urologia Fennica 1 2014
12
Askel eteenpäin eturauhasen
hyvänlaatuisen liikakasvun hoidossa.
Yhdistelmävalmiste Duodart saa aikaan nopean,
tehokkaan ja pitkäaikaisen oireiden paranemisen
ja vähentää akuutin virtsaummen riskiä ja
leikkaushoidon tarvetta1,2
Urologia Fennica 1 2014
ilmoittamaan kaikista muutoksista rintakudoksessaan, kuten kyhmyistä tai nännieritteestä. Tällä hetkellä ei ole selvää, onko
miesten rintasyövän ja pitkäaikaisen dutasteridin käytön välillä syy-yhteys. Fertiliteetti, raskaus ja imetys: Duodartia ei
saa antaa naisille. Jos dutasteridia annetaan poikasikiötä odottavalle naiselle, se saattaa estää sikiön ulkoisten sukuelinten
kehittymisen. Dutasteridia saaneiden tutkittavien siemennesteessä on havaittu pieniä määriä dutasteridia. Potilaan tulisi
estää kumppaninsa altistuminen siemennesteelle käyttämällä kondomia, jos kumppani on tai saattaa olla raskaana. Dutasteridin on raportoitu vaikuttavan siemennesteen ominaisuuksiin. Heikentyneen hedelmällisyyden mahdollisuutta ei voida
sulkea pois. Haittavaikutukset: Impotenssi, muuttunut (heikentynyt) libido, ejakulaatiohäiriöt, rintojen suureneminen ja/
tai aristus, huimaus, allergiset reaktiot. IFIS-oireyhtymä kaihileikkauksen yhteydessä (ks. Varoitukset ja käyttöön liittyvät
varotoimet). Yhteisvaikutukset: Dutasteridi: Dutasteridi eliminoituu pääasiassa metaboloitumalla. In vitro -tutkimukset
osoittavat, että CYP3A4 ja CYP3A5 katalysoivat tätä metaboliaa. Pitkäaikainen dutasteridin ja voimakkaiden CYP3A4entsyymin estäjien (esim. suun kautta annettavan ritonaviirin, indinaviirin, nefatsodonin, itrakonatsolin, ketokonatsolin)
yhteiskäyttö voi suurentaa dutasteridin pitoisuutta seerumissa. Dutasteridin annostiheyden harventamista voidaan harkita,
jos haittavaikutuksia ilmaantuu. Tamsulosiini: Hypotensiiviset vaikutukset saattavat voimistua, jos tamsulosiinihydrokloridia
annetaan samanaikaisesti verenpainetta alentavien lääkeaineiden kanssa. Näihin kuuluvat myös anestesia-aineet ja muut
alfa1-salpaajat. Dutasteridi-tamsulosiinia ei pidä antaa yhdessä muiden alfa1-salpaajien kanssa. Varovaisuutta on noudatettava, jos dutasteridi-tamsulosiinia annetaan yhtaikaa simetidiinin kanssa. Varovaisuutta on noudatettava, jos varfariinia
annetaan samanaikaisesti tamsulosiinihydrokloridin kanssa. Diklofenaakki saattaa nopeuttaa tamsulosiinin eliminoitumista.
Korvattavuus: SV-peruskorvattava reseptilääke.
Pakkaukset ja hinnat: 15.5.2012 (ovh + alv.)
Duodart 0.5 mg/0,4 mg 30 kaps 38,41 €
Duodart 0.5 mg/0,4 mg 90 kaps 107,92 €
Huom: Lue valmisteyhteenveto ennen lääkkeen määräämistä.
Lisätiedot: Pharmaca Fennica, GSK Tuoteinfo puh: 010 30 30 100, www.gsk.fi,
GlaxoSmithKline Piispansilta 9 A 02230 Espoo puh. 010 3030 30, fax 010 3030 600.
Viitteet:
1. Duodart valmisteyhteenveto, 17.02.2012.
2. Roehrborn CG ym. Eur Urol 2010; 57: 123-131.
FIN/DUTT/0013/12
Duodart 0,5 mg/0,4 mg kovat kapselit 12.03.2012
Vaikuttavat aineet: Dutasteridi ja tamsulosiinihydrokloridi. Käyttöaiheet: Eturauhasen hyvänlaatuisen liikakasvun (BPH)
kohtalaisten ja vaikeiden oireiden hoito. Akuutin virtsaummen ja kirurgisten toimenpiteiden riskin pienentäminen potilailla,
joilla on kohtalaisia tai vaikeita BPH-oireita. Annostus ja antotapa: Suositeltu Duodart-annos on yksi kapseli (0,5 mg/0,4
mg) suun kautta joka päivä saman aterian jälkeen n. 30 minuutin kuluttua ateriasta. Kapselit on nieltävä kokonaisina.
Vasta-aiheet: Yliherkkyys dutasteridille, muille 5-alfareduktaasin estäjille, tamsulosiinille (tamsulosiinin aiheuttama angioedeema mukaan luettuna) tai apuaineille, soijalle tai maapähkinälle; naiset, lapset ja nuoret; ortostaattinen hypotensio;
vaikea maksan vajaatoiminta. Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet: Ennen kuin yhdistelmähoitoa määrätään, on
tehtävä huolellinen riski-hyötyarviointi mahdollisesti kohonneen haittavaikutusten riskin vuoksi (mukaan lukien sydämen
vajaatoiminta) ja harkittava myös muita hoitovaihtoehtoja, monoterapiat mukaan lukien. Eturauhasen tunnustelu peräsuolen
kautta sekä muut tutkimukset, joilla suljetaan pois eturauhassyöpä ja muut tilat, jotka voivat aiheuttaa samanlaisia oireita
kuin eturauhasen hyvänlaatuinen liikakasvu, on tehtävä ennen Duodart-hoidon aloittamista ja määräajoin sen jälkeen.
Duodart laskee seerumin keskimääräistä PSA-pitoisuutta n. 50 % kuuden kuukauden hoidon jälkeen. Duodart-hoidon
aloituksen jälkeen PSA:n lähtöarvot on määriteltävä uudelleen noin 6 kuukauden hoidon jälkeen. Tämän jälkeen on suositeltavaa seurata PSA-arvoja säännöllisesti. Duodart-hoidon aikana matalimmasta PSA-arvosta kohoavat arvot voivat
viitata eturauhasen syöpään tai huonoon hoitomyöntyvyyteen. Duodartia käyttävän potilaan PSA-arvojen tulkinnassa on
vertailuarvoina käytettävä aikaisempia PSA-arvoja. Seerumin kokonais-PSA-pitoisuus palautuu lähtötasolle 6 kuukauden
kuluessa hoidon lopettamisesta. Vapaan ja kokonais-PSA:n suhde pysyy vakiona myös Duodart-hoidon aikana. REDUCEtutkimuksessa todettiin dutasteridiryhmässä enemmän 8-10 Gleason-pisteen eturauhassyöpiä (n=29, 0,9%) kuin lumeryhmässä (n=19, 0,6%, p=0,15). Ei tiedetä vaikuttivatko tulokseen dutasteridin eturauhasen kokoa pienentävä vaikutus
tai tutkimukseen liittyvät tekijät. Vaikeaa munuaisten vajaatoimintaa (kreatiniinipuhdistuma alle 10 ml/min) sairastavien
potilaiden hoitoa on harkittava tarkoin, sillä valmistetta ei ole tutkittu tässä potilasryhmässä. Muiden alfasalpaajien tavoin
tamsulosiini voi aiheuttaa verenpaineen laskua, joka voi harvoin johtaa pyörtymiseen. Joillakin tamsulosiinia käyttävillä tai
aiemmin käyttäneillä potilailla on todettu IFIS-oireyhtymä kaihileikkauksen yhteydessä. IFIS-oireyhtymä saattaa suurentaa
leikkauskomplikaatioiden riskiä toimenpiteen aikana. Siksi Duodart-hoidon aloittamista ei suositella, jos potilas on menossa
kaihileikkaukseen. Ennen kaihileikkausta on varmistettava, käyttääkö leikkaukseen tuleva potilas tai onko hän aiemmin
käyttänyt Duodartia, ja huolehdittava asianmukaisista varotoimenpiteistä leikkauksen aikana ilmenevän IFIS-oireyhtymän
varalta. Dutasteridi imeytyy ihon läpi, ja siksi naiset, lapset ja nuoret eivät saa olla kosketuksissa vuotavien kapseleiden
kanssa. Varovaisuutta on noudatettava hoidettaessa potilaita, joilla on lievä tai kohtalainen maksan vajaatoiminta. Duodart
sisältää paraoranssia (E110), väriainetta, joka voi aiheuttaa allergisia reaktioita. Rintasyöpää on raportoitu dutasteridia
käyttäneillä miehillä kliinisissä tutkimuksissa ja markkinoille tulon jälkeen. Lääkärien on ohjeistettava potilaitaan pikaisesti
dutasteridi/tamsulosiini
13
2. Intravesical immunotherapy (BCG) and chemo-immunotherapy
(epirubicin /interferon-α2a) in prevention of recurrences of nonmuscle-invasive bladder cancer (NMIBC). The Finnbladder 6-study
Marttila T.1, Järvinen R.2, Boström P.3, Tammela T.4 ,Seppänen M.5, Hellström P.6, Aaltomaa S.7,
Liukkonen T 8, Raitanen M.1, Kaasinen E 9; FinnBladder Group
Seinäjoki Central Hospital, Dept. of Urology, Seinäjoki, Finland, 2Helsinki University Hospital,
Dept. of Urology, Helsinki, Finland, 3Turku University Hospital, Dept. of Urology, Turku, Finland,
4
Tampere University Hospital, Dept. of Urology, Tampere, Finland, 5Satakunta Central Hospital,
Dept. of Urology, Pori, Finland, , 6Oulu University Hospital, Dept. of Urology, Oulu, Finland, 7Kuopio University Hospital, Dept. of Urology, Kuopio, Finland, 8Mikkeli Central Hospital, Dept. of
Urology, Mikkeli, Finland, 9Hyvinkää Hospital, Dept. of Urology, Hyvinkää, Finland
1
Introduction & Objectives: NMIBC does
not progress frequently, but it recurs more
often. Intravesical BCG immunotherapy is
the most potent prophylaxis for recurrences
of NMIBC, but significant toxicity can be
associated with its use. Intravesical chemoimmunotherapy with combination of epirubicin- interferon-α2a is probably less toxic
but still effective prophylaxis against bladder cancer recurrences.
Material & Methods: The Finnbladder
6-study was a 4-armed prospective randomized multicenter study. A total of 272
patients were enrolled in with frequently
recurrent Ta-T1, WHO grade 1-2 bladder tumors. Perioperative instillation of epirubicin
100mg were given to patients after transurethral resection of bladder tumor. Thereafter patients were randomized to get 5 weekly
instillations of BCG (study group A1&A2)
or 50mg epirubicin and 9MU interferonα2a (study group B1&B2). After this initial
instillation course, patient got monthly 11
times these same intravesical regimens according to the study group. Maintenance
therapy was continued every three months
during the second year in study groups A2
and B2. The primary end point was time to
tumor recurrence.
Results: Of the 271 recruited patients 249
patients were eligible for the results. The
both intravesical BCG treatment groups
(A1&A2) were superior to epirubicininterferon-α2a treatment groups (B1&B2)
with respect to time to tumor recurrence
(log rank test p < 0,001).
Conclusions: Intravesical chemo-immunotherapy with epirubicin-interferon-α2a was
inferior in preventing bladder tumor recurrences compared to BCG immunotherapy.
Urologia Fennica 1 2014
14
FIN001/01/2013
The closed BCG-medac
instillation system –
Be on the safe side.
Vaikuttava aine: Elävä Bacillus Calmette-Guérin -bakteeri, 1173-P2-kannasta johdettu RIVM-kanta. Käyttöaiheet: Virtsarakon ei-invasiivisen uroteelisyövän hoito: Syövän in situ kuratiivinen hoito. Uusiutumisen estohoito, kun uroteelisyöpä rajoittuu limakalvoon: Ta (G1-G2) jos kasvain on multifokaalinen ja/tai uusiutunut, Ta (G3), uroteelisyöpä rakon tyvikalvossa mutta ei lihaksessa (T1) ja syöpä in situ.
Annostus ja antotapa: Yhteen rakonsisäiseen instillaatioon tarvitaan yksi injektiopullollinen lääkettä. Syöpä in situ: Yleensä viikoittainen rakonsisäinen annos 6 viikon ajan. Neljän viikon hoitovapaan jakson
kuluttua hoitoa tulee jatkaa ylläpitohoitona vähintään yhden vuoden ajan. Ylläpitohoito: Kuukausittainen annostelu 12 kuukauden ajan. Toinen ylläpitohoito-ohjelma käsittää 3 annosta viikon välein kuukausina 3, 6, 12, 18, 24, 30 ja 36. Induktiohoito (uusiutumisen estohoito): Aloitetaan 2-3 viikkoa transuretraaliresektion tai rakkobiopsian jälkeen, ellei katetrointi ole aiheuttanut kudosvaurioita, ja jatketaan viikon
välein 6 viikon ajan. Kohtalaisen ja korkean riskin kasvainten kohdalla hoitoa jatketaan ylläpitohoitona (ks. kohta Ylläpitohoito). Lääke tulee annostella rakkotähystyksen edellyttämissä olosuhteissa. Potilas
ei saa nauttia nesteitä neljään tuntiin ennen instillaatiota eikä kahteen tuntiin sen jälkeen. Lääke instilloidaan tyhjennettyyn rakkoon katetrin avulla alhaisella paineella ja sen tulisi olla rakossa kaksi tuntia.
Tänä aikana potilaan tulee liikkua mahdollisimman paljon, jotta suspensio olisi kosketuksessa rakon koko limakalvoon. Kahden tunnin kuluttua potilaan tulee tyhjentää rakkonsa mieluiten istuma-asennossa.
Vasta-aiheet: Yliherkkyys jollekin aineosalle. Immuunivaje. Akuutti tuberkuloosi. Virtsarakon aikaisempi sädehoito. Imetys. Ei saa instilloida ennen kuin 2-3 viikkoa on kulunut transuretraaliresektiosta,
rakkobiopsiasta tai kudosvaurion aiheuttaneesta katetroinnista. Rakon puhkeaminen. Akuutti virtsatietulehdus. Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet: BCG-medacia ei saa annostella ihonalaisesti,
ihonsisäisesti, lihaksensisäisesti tai suonensisäisesti eikä rokotteena. Vaikeiden systeemisten BCG-infektioiden mahdollisuus tulee huomioida ennen hoidon aloittamista. Traumaattinen katetrointi saattaa
edistää BCG-septikemiaa. Virtsatieinfektio on aina poissuljettava ennen hoitoa. Implantti- ja siirrännäistulehduksia on raportoitu potilailla, joilla on esim. aneurysma tai proteesi. BCG-bakteereja saattaa
pysyä virtsaputkessa pitkään, jopa yli 16 kuukautta. Hoito tulee keskeyttää, jos ilmenee kuumetta tai makroskooppista hematuriaa. Rakon pieni kapasiteetti voi kasvattaa rakkokontraktuurariskiä. HLA-B27positiivisilla potilailla reaktiivisen artriitin tai Reiterin oireyhtymän esiintyvyys saattaa lisääntyä. BCG-medacia ei saa käsitellä huoneessa, jossa solunsalpaajia valmistetaan suonensisäiseen annosteluun
eikä samojen henkilöiden toimesta. Henkilö, jolla on todettu immuunipuutos, ei saa käsitellä BCG-medacia. Iho- ja limakalvokosketusta BCG-medaciin tulee välttää. Kontaminaatio voi johtaa kosketusalueen yliherkkyysreaktioon tai infektioon. Immuunipuutospotilaiden tulee välttää kontakteja BCG-hoitoja saavien potilaiden kanssa. Hoito saattaa herkistää tuberkuliinille ja vaikeuttaa tuberkuliini-ihotestin
tulkitsemista. Hoitoa ei suositella raskauden aikana. Yhdynnässä on suositeltavaa käyttää kondomia viikon ajan hoidon jälkeen. Käsien ja genitaalialueen peseminen on suositeltavaa virtsaamisen jälkeen.
Iholle joutunut lääke tulee puhdistaa sopivalla desinfiointiaineella. Yhteisvaikutukset: BCG-bakteerit ovat herkkiä tuberkuloosilääkkeille, antibiooteille, antiseptisille aineille ja liukastusaineille. Resistenssiä
pyratsinamidille ja sykloseriinille on raportoitu. Raskaus ja imetys: BCG-medacia ei suositella raskauden aikana ja hoito on vasta-aiheinen imettävillä naisilla. Vaikutus ajokykyyn ja koneiden käyttökykyyn: BCG-medac -hoidon aikana esiintyvät paikalliset ja systeemiset oireet saattavat vaikuttaa ajokykyyn ja koneiden käyttökykyyn. Haittavaikutukset: Haittavaikutuksia esiintyy yleisesti, mutta ne ovat
yleensä lieviä ja ohimeneviä, ja yleensä ne lisääntyvät instillaatiokertojen mukaan. Hyvin yleisiä ja yleisiä haittavaikutuksia ovat: virtsarakon kystiitti ja tulehdusreaktiot, ohimenevä systeeminen BCG-reaktio,
pahoinvointi, tihentynyt virtsaamistarve ja kipu virtsatessa, oireeton granulomatoottinen prostatiitti, kuume ≥ 38,5 °C. Harvinaisemmat haittavaikutukset, ks. valmisteyhteenveto. Reseptilääke. Pakkaukset
ja hinnat (tmh, alv 0 %) 1/2013: BCG-medac, jauhe ja liuotin suspensiota varten 3 x 50 ml 330,00 €. Huom. Tutustu valmisteyhteenvetoon ennen lääkkeen määräämistä. Lisätiedot: medac GmbH
sivuliike Suomessa, Jorvas Hitech Center, Hirsalantie 11, 02420 Jorvas, www.medac.fi. Puh. 010 420 4000, faksi 010 420 4009.
www.medac.fi
info@medac.fi
Urologia Fennica 1 2014
15
3. 17-year follow-up of the Nordic CIS study: long-term results of
1-yr BCG monotherapy versus alternating therapy with mitomycin
C and BCG in patients with carcinoma in situ of the urinary bladder
E Kaasinen1,4), H Wijkström2), P-U Malmström3), E Rintala4), O Mestad5) and S Jahnsson6)
Hyvinkää Hospital, 2)Karolinska University Hospital, 3)Uppsala University Hospital, 4)Helsinki
University Hospital, 5)Rogaland Central Hospital, 6)Linköping University Hospital
1)
Introduction & objectives: Carcinoma in
situ (CIS) of the urinary bladder is regarded
as a high risk disease that without treatment
persists and may have a risk of progression
as high as 50%. Based on relative short-term
prospective data, BCG instillation therapy is
better than chemotherapy in treatment of
CIS.
Materials & methods: Between 1992 and
1997, 304 eligible patients with primary,
secondary or concomitant CIS were enrolled
in the prospective, randomized, multicenter
study from Sweden, Finland and Norway.
The regimens comprised 6 weekly instillations of MMC 40mg, followed by alternating
instillations of MMC and BCG (Connaught
120 mg) for up one year or BCG monotherapy using the same schedule. The endpoints
were time to recurrence, time to progression, disease-specific mortality and overall
mortality. Principal statistical methods were
the cumulative incidence analysis and proportional subdistribution hazards model.
Results: The overall median follow-up time was 9.3 years, and the median follow-up
time for the patients censored in the overall mortality analysis was 16.9 years. BCG
monotherapy was significantly better than
the alternating therapy in preventing recur-
rence, with the risk of recurrence being in
the BCG group 45.5, 47.5 and 49.0% at 5,
10 and 15 years, respectively, in contrast to
that of 56.1, 58.7 and 60.4% in the alternating group (p=0.05; Gray’s test). After 15
years, the risk of progression was 24.3% in
the BCG group and 29.0% in the alternating
group (p=0.28). In the multivariate model,
patients with concomitant CIS were significantly more likely to progress than those
with primary CIS (p=0.04). There was no
difference in disease-specific or overall mortality between the groups. The risk of dying
from bladder carcinoma after 15 years was
less than 18%.
The rate for cystectomy was 20 vs. 20, for
radiation therapy 6 vs. 9, for systemic chemotherapy 2 vs. 0, and for nephroureterectomy 2 vs. 2 in the BCG vs. alternating
group, respectively.
Conclusions: 1-year BCG monotherapy
was significantly better than alternating
chemo-immunotherapy, with the life-long
risk of recurrence being as low as 50%. Lifelong risk of progression was relatively low
and significantly lower in patients with primary CIS than in those with concomitant
CIS. Disease-specific mortality as well as the
rates of cystectomy and nephroureterectomy were unexpectedly low.
Urologia Fennica 1 2014
16
HEXVIX®
CONFIDENCE
AT FIRST SIGHT.
PRESCRIBING INFORMATION HEXVIX(hexaminolevulinate): Please refer to full national Summary of Product Characteristics (SPC) before prescribing. Indications and approvals may
vary in different countries. Further information available on request. Hexvix 85 mg, powder and solvent for solution for intravesical use. PRESENTATION Pack of one 10ml glass vial
containing 85mg of hexaminolevulinate as 100mg hexaminolevulinate hydrochloride as a powder and one 50ml polypropylene vial containing solvent. After reconstitution in 50ml of
solvent, 1ml of the solution contains 1.7mg hexaminolevulinate which corresponds to a 8mmol/l solution of hexaminolevulinate. INDICATIONS This medicinal product is for diagnostic
use only. Detection of bladder cancer, such as carcinoma in situ, in patients with known bladder cancer or high suspicion of bladder cancer, based on e.g. screening cystoscopy or
positive urine cytology. Blue light fluorescence cystoscopy should be used as an adjunct to standard white light cystoscopy, as a guide for taking biopsies. DOSAGE AND METHOD
OF ADMINISTRATION Hexvix cystoscopy should only be performed by health care professionals trained specifically in Hexvix cystoscopy. The bladder should be drained before the
instillation. Adults (including the elderly): 50ml of 8mmol/l reconstituted solution is instilled into the bladder through a catheter. The patient should retain the fluid for approximately 60
minutes. Following evacuation of the bladder, the cystoscopic examination in blue light should start within approximately 60 minutes. Patients should be examined with both white and
blue light to obtain a map of all lesions in the bladder. Biopsies of all mapped lesions should normally be taken under white light. Only CE marked cystoscopic equipment should be used,
equipped with necessary filters to allow both standard white light cystoscopy and blue light (wavelength 380–450nm) fluorescence cystoscopy. Children and adolescents: There is no
experience of treating patients below the age of 18 years. CONTRAINDICATIONS Hypersensitivity to the active substance or to any of the excipients of the solvent. Porphyria. Women
of child bearing potential. WARNINGS AND PRECAUTIONS The possibility of hypersensitivity including serious anaphylactic/ anaphylactoid reactions should always be considered.
Advanced life support facilities should be readily available. Repeated use of Hexvix as part of follow-up in patients with bladder cancer has not been studied. Hexaminolevulinate should
not be used in patients at high risk of bladder inflammation, e.g. after BCG therapy, or in moderate to severe leucocyturia. Widespread inflammation of the bladder should be excluded
by cystoscopy before the product is administered. Inflammation may lead to increased porphyrin build up and increased risk of local toxicity upon illumination, and false fluorescence. If a
wide-spread inflammation in the bladder becomes evident during white light inspection, the blue light inspection should be avoided. There is an increased risk of false fluorescence in the
resection area in patients who recently have undergone surgical procedures of the bladder. INTERACTIONS No specific interaction studies have been performed with hexaminolevulinate.
FERTILITY, PREGNANCY AND LACTATION No clinical data on exposed pregnancies are available. Reproductive toxicity studies in animals have not been performed. UNDESIRABLE
EFFECTS Most of the reported adverse reactions from clinical studies were transient and mild or moderate in intensity. The most frequently reported adverse reactions were bladder
spasm, reported by 3.8% of the patients, bladder pain, reported by 3.3% of the patients and dysuria, reported by 2.7% of the patients. Other commonly reported adverse reactions
are: headache, nausea, vomiting, constipation, urinary retention, haematuria, pollakuria and pyrexia. Uncommonly reported adverse reactions are cystitis, sepsis, urinary tract infection,
insomnia, urethral pain, incontinence, white blood cell count increase, bilirubin and hepatic enzyme increase, post-procedural pain, anaemia, gout and rash. The adverse reactions that
were observed were expected, based on previous experience with standard cystoscopy and transurethral resection of the bladder (TURB) procedures. OVERDOSE No case of overdose
has been reported. No adverse events have been reported with prolonged instillation times exceeding 180 minutes (3 times the recommended instillation time), in one case 343 minutes.
No adverse events have been reported in the dose-finding studies using twice the recommended concentration of hexaminolevulinate. There is no experience of higher light intensity
than recommended or prolonged light exposure. INSTRUCTIONS FOR USE AND HANDLING Hexaminolevulinate may cause sensitisation by skin contact. The product should be
reconstituted under aseptic conditions using sterile equipment.MARKETING AUTHORISATION HOLDER Photocure ASA, Hoffsveien 4, N-0275 Oslo, Norway. PRICE Denmark DKK
4 718.50 Finland EUR 464.20 Norway NOK 4 234.50 Sweden SEK 4 222,00. DATE OF REVISION OF TEXT November 2011. Hexvix is a registered trademark of Photocure ASA
Urologia Fennica 1 2014
Hoffsveien 4, 0275 Oslo, Norway | P +47 22 06 22 10 | F +47 22 06 22 18 | www.photocure.com | NO 967 598 593 MVA/VAT
Urologia Fennicassa_advertisement_HEXVIX.indd 1
08.01.2013 12:17:48
ID: 1210-297HA
Hexaminolevulinate 85mg
17
4. 15-year outcome of patients with frequently recurrent non-muscle-invasive
bladder carcinoma (NMIBC) treated with 5 weekly mitomycin C (MMC) instillations followed by monthly Bacillus-Calmette Guerin (BCG) or alternating BCG and
interferon-α2b (IFN) instillations
Järvinen R.1, Kaasinen E.2, Rintala E.1, Liukkonen T.3, Puolakka V-M.4, Kallio J.5, Aaltomaa S.6,
Viitanen J.7, Vaarala M.8, Seppänen M.9, Tuhkanen K.10, Boström P.11
1Helsinki University Central Hospital, Dept. of Urology, Helsinki, Finland, 2Helsinki University Central Hospital, Hyvinkää Hospital, Dept. of Surgery, Hyvinkää, Finland, 3Mikkeli Central Hospital, Dept. of Surgery, Mikkeli, Finland, 4South Karelia Central Hospital, Dept. of Urology, Lappeenranta, Finland, 5Tampere University
Hospital, Dept. of Urology, Tampere, Finland, 6Kuopio University Hospital, Dept. of Urology, Kuopio, Finland,
7North Karelia Central Hospital, Dept. of Urology, Joensuu, Finland, 8Oulu University Hospital, Dept. of
Urology, Oulu, Finland, 9Satakunta Central Hospital, Dept. of Surgery, Oulu, Finland, 10Kuopio University
Hospital, Dept. of Urology, Iisalmi, Finland, 11Turku University Hospital, Dept. of Urology, Turku, Finland
Introduction & Objectives: Recurrent TaT1
NMIBC patients should be treated with immediate instillation of chemotherapy after transurethral resection of bladder (TUR) followed by
instillation therapy. This study presents a long
term results of frequently recurrent NMIBC patients treated with an induction period of MMC
followed by monthly alternating IFN and BCG
or BCG instillation therapy for 1 year.
Material & Methods: Between 1992 and
1996, the prospective, randomized, multicenter FinnBladder 4 study enrolled 205 patients
with recurrent TaT1 grade 1-2 NMIBC without
carcinoma in situ. The regimen involved an
immediate plus 4 weekly instillations of MMC
40mg, followed by a maintenance with monthly BCG (OncoTice® 5x108 CFU ) or alternating
IFN (Introna® 50 MU) and BCG instillations for
up to one year. Primary end points were time to
first recurrence and time to progression. Secondary end points were disease-specific mortality
and overall mortality.
Results: The overall median follow-up time
was 9.8 years, whereas the median follow-up
time was 15.1 years for the 93 patients censored and alive in the mortality analyses. A
total of 126 patients (61.6%) had a recurrence.
In the BCG group the risk of recurrence using
the cumulative incidence analysis was 38, 43
and 45% at 5, 10 and 15 years, respectively,
in contrast to that of 75, 78 and 80% in the
IFN/BCG group, (p<0.001). Regimen, timing of
the first instillation (day 0 vs. later), preceding
recurrence rate and time to previous recurrence were all highly significant predictors in
the multivariate model. A total of 20 patients
(10%) progressed, with the difference between
the treatment groups being almost significant
(p=0.06). In the BCG group the risk of progression was 4, 6 and 6% at 5, 10 and 15 years, respectively, in contrast to that of 9, 12 and 13%
in the IFN/BCG group. In the multivariate model, however, malignant cytology was the only
significant predictor of progression. There was
a trend (p=0.12) in disease specific mortality
in favor of the BCG group, with no difference in
overall mortality. Of 69 patients still alive and
followed at least 10 years, 67 were disease-free
at their latest visit despite recurrences in 45
(71%) during follow-up.
Conclusions: Monthly BCG maintenance for
up to one year, preceded by five weekly MMC
instillations but without BCG induction therapy, appears to provide a life-long protection
from recurrence for half of the patients at high
risk of recurrence. Less frequent BCG maintenance instillations of are ineffective. Additional
efficacy may be obtained from MMC administered immediately after TUR. Malignant cytology
predicts progression.
Urologia Fennica 1 2014
18
5. BCG-instillaatiohoidot Satakunnan keskussairaalassa
2008-2012
Marjo Seppänen
Satakunnan keskussairaala, Pori
Johdanto: BCG on jo vuosikymmeniä ollut
käytössä vähentämään pinnallisen virtsarakkosyövän uusiutumisriskiä. Satakunnan
keskussairaalassa BCG-instillaatiohoitoa on
annettu kohtalaisen ja/tai suuren uusiutumisja etenemisriskin omaaville ei-lihasinvasiivista rakkokarsinoomaa sairastaville potilaille
EAU-suositusten mukaisesti. BCG on aloitettu n. 6 viikon sisällä edeltävästä tuumorin
elektroresektiosta (ja välittömästä Epirubicininstillaatiosta). Induktiohoitona on annettu 5
instillaatiota viikon välein ja ylläpitohoitona
11 instillaatiota 4 viikon välein. Kliinisessä
työssä huomiota on herättänyt BCG:n aiheuttamat haittavaikutukset ja toisaalta kystoskopiassa havaittavat limakalvomuutokset,
jotka ovat johtaneet usein toimenpiteisiin.
Materiaali ja metodit: Retrospektiivisesti
käytiin läpi sairaskertomusmerkinnät vuosina
2008-2012 BCG-hoitoa saaneilta potilailta.
Huomio kiinnitettiin pinnallisen rakkosyövän
riskiluokitukseen, syövän uusiutumiseen ja
progressioon, BCG-hoidon siedettävyyteen
ja hoitokomplikaatioihin sekä toimenpiteiden
määrään.
Tulokset: BCG-hoitoa saaneita potilaita oli
yhteensä 56, joista 13 (23%) naisia. Hoitoa
saaneista 25:llä (44%) oli suuren riskin karsinooma ja 31:lla (56%) kohtalaisen riskin karsinooma. Suuren riskin potilaista 18:lla ei tauti
ole residivoinut. Hankalan residivoinnin vuoksi on tehty 4 kystektomiaa. Yhdelle iäkkäälle
suuren riskin potilaalle on annettu sädehoito
progression vuoksi. 2 potilasta on kuollut uroteelikarsinoomaan. Kohtalaisen riskin potilailla
7:llä (22%) on esiintynyt residivointia yli 6kk
BCG:n aloittamisesta. 2:lla residivointi on loppunut myöhemmin ja 4:lla on aloitettu uusi
BCG-sarja. Yhdellä BCG-sarjan loppuun asti
Urologia Fennica 1 2014
saaneen alun perin kohtalaisen riskin potilaalla
epäillään metastasoinutta karsinoomaa.
BCG-hoitoa sieti hyvin 18 (32%) potilasta ja
näistä suuren riskin potilaita oli yhtä monta
kuin kohtalaisen riskin potilaita. 38%:lla oli
selkeitä ärsytysoireita (pollacisuria, lämpöily,
urge, inkontinenssi, kipu), mutta hoitosarja
saatiin vietyä loppuun. Kaikkiaan 18 potilaan
(30%) BCG-hoito keskeytyi ja näistäkin suuren riskin potilaita oli yhtä monta kuin kohtalaisen riskin potilaita. 15 potilaalla (27%)
hoito keskeytyi oireiden tai hoitokomplikaatioiden vuoksi. 3 potilasta sai TUBI-lääkitystä
(thx-löydös, sepsis, epididymiitti). Kolmelle
kohtalaisen riskin potilaalle on jouduttu tekemään kystektomia BCG-hoidon aiheuttaman
kutistusrakon vuoksi. 2:lla hoito keskeytyi
toisen maligniteetin vuoksi ja 1 potilas kuoli
sydäninfarktiin kesken hoitosarjan.
BCG-hoitoa saaneille potilaille on tehty yhteensä 182 rakko-TUR/biopsointitoimenpidettä, joista 34 (BCG-hoidon alettua) on
tehty rakon epäilyttävän muutoksen (punoitus, ei papillaarista tuumoria) vuoksi virtsan
sytologian ollessa benigni. Kaikissa näissä
34 tapauksessa PAD on ollut benigni, yleisimpänä löydöksenä reaktiivinen tai granulomatoottinen inflammaatio.
Pohdinta: Potilasaineisto on varsin suppea,
mutta katsauksesta tulee vaikutelma, että
BCG on varsin huonosti siedetty. Huomio
kiinnittyy etenkin kohtalaisen riskin potilaiden elämänlaadun huononemiseen ja heidän
kohdallaan tuleekin käyttää enemmän harkintaa BCG:n suhteen. Rakkonäytteiden otto
BCG:n aiheuttamilta limakalvopunoitusalueilta näyttäisi olevan tarpeetonta tilanteissa,
joissa sytologia on benigni.
19
6. Sytokiinit ja munuaissyövän pitkäaikaisennuste
J. Kallio1, M. Hämälainen2, T. Luukkaala3, P-L. Kellokumpu-Lehtinen4, T. Tammela1
1
TAYS, Urologia, 2 TaY, Immunofarmakologia, 3 TaY, Tilastotiede, 3 TAYS, Onkologia
Johdanto: Munuaissyövän anatomiset ja
histologiset luokitteluperusteet antavat rajallisesti tietoa taudin kliinisestä kuvasta.
Elimistön immunologisella järjestelmällä on
merkittävä osuus malignin prosessin, myös
munuaiskarsinooman, torjunnassa. IL-6:n
korkeiden pitoisuuksien on todettu liittyvän huonoon ennusteeseen ja huonoon
vasteeseen aiemmin käytetylle interleukiini-2 -hoidolle. Korkeat ICAM-1 ja matalat
IL-12 -arvot assosioituvat samoin huonoon
ennusteeseen. Tutkimuksessa selvitetään
sytokiinitasojen ja-muutosten assosiaatiota
pitkäaikaisennusteeseen, taudin uusiutumisen ja tämän ajankohtaan.
Materiaali ja menetelmät: TAYS urologisella pkl:lla kerättiin kliiniset seurantatiedot ja sytokiiniplasmanäytteet 0kk-5v (-70
asteeseen pakastettuna) seurannassa 262
potilaasta vuosina 1995-2001. Tutkimusmateriaalista poistettiin kroonista tulehduksellista sairautta, toista maligniteettia ja
seurannasta poistuneet potilaat. jäljelle jäävästä joukosta valittiin kolme yhtä suurta potilasryhmää: primääristi levinneet, paikalliset
progredioineet ja paikalliset edelleen tautivapaat potilaat (yhteensä 94 pot). Määritykset
tehtiin kaupallisilla ELISA-yksittäiskiteillä.
Tulokset: Alla olevat tulokset ovat potilasryhmien keskiarvoja. Yksittäisten
potilaiden sytokiiniprofiilin muutokseen ja tämän ajankohtaan liittyvät arvot
eivät vielä ole käytettävissä.
levinnet
paikalliset paik PR-
paik PR+
IL-2R (pg/ml)
58
54
55
55
IL-6 (pg/ml)
10,4
5,2
3,3
7,0
IL-18 (pg/ml)
166
157
167
148
ICAM-1 (ng/ml)
13,4
8,7
7,2
10,2
Resistiini (ng/ml)24,715,615,116,2
Pelkkien preoperatiivisten arvojen perusteella IL-6, ICAM-1 ja Resistiini näyttäisivät
jossain määrin erottelevan levinneitä ja paikallisia tapauksia. IL-6 -tasot paikallisessa
taudissa näyttävät eroavan uusiutuvan vs.
stabiilin uusiutumattoman taudin tapauksissa. Ongelmana on arvojen laajahko hajonta
ja tässä pitkään varastoidussa näytesarjassa näytteiden säilyvyys. Ryhmät keskenään
kuitenkin ovat jossain määrin vertailtavissa.
Jatkossa pyritään selvittämään onko potilastason sytokiinimuutoksilla seurannan
aikana paremmin ennustevoimaa uusiutumisajankohdan ja/ tai pitkäaikaisennusteen
suhteen.
Urologia Fennica 1 2014
20
ETURAUHASSYÖPÄ –
KONTROLLI
HETI STARTISTA
Urologia Fennica 1 2014
21
7. Ennustavatko munuaisen kasvaimen anatomiset mittasuhteet
toiminnallista tulosta osapoiston jälkeen?
Nisen Harry*, Kenttä Lauri*, Heimonen Petri**, Visapää Harri*, Taari Kimmo*
*Urologian klinikka, HYKS ja Helsingin yliopisto, **HUS kuvantaminen.
Munuaisen toiminnan ennustaminen on
olennaista munuaisen osapoiston yhteydessä. Kliinisten tekijöiden, kuten leikkausta
edeltävän munuaisen toiminnan, iskemiaajan, jäähdytyksen käytön ja indikaation,
lisäksi kasvaimen anatomiset mittasuhteet
ovat varmasti merkityksellisiä, mutta on
epäselvää, mitkä muuttujat ovat tärkeimmät.
Tässä tutkimuksessa verrataan eri anatomisten luokitusmenetelmien kykyä ennustaa
munuaisen toiminnassa tapahtuvia muutoksia osapoiston jälkeen.
Menetelmät: Klinikan munuaisrekisteristä
poimittiin potilaat, joille oli tehty osapoisto
≤ 7 cm kokoisen yksittäisen munuaiskasvaimen takia vuosina 2006-2013. TT- ja/tai
MRI-kuvat tarkastettiin Agfaweb 1000-ohjelman avulla ja määritettiin seuraavat anatomiset muuttujat: maksimaalinen poikkimitta
(DIA), P.A.D.U.A., R.E.N.A.L., C-indeksi, ja
hiljattain kuvaavamme munuaistuumorin invaasioindeksi (Renal Tumour Invasion Index,
RTII). GFR arvioitiin MDRD- kaavalla perustuen P-kreat–arvoihin ennen leikkausta, heti
leikkauksen jälkeen (nadir) ja kolme kuukautta leikkauksen jälkeen. Tlastollisina menetelminä käytettiin lineaarista korrelaatiota ja
usean muuttujan logistista regressiota.
Tulokset: Tutkimusryhmään kuului 294 potilasta: miehiä (159), keskimääräinen (± SD)
ikä 61 ± 12, BMI 28 ± 5. Leikkaus tehtiin
avoimesti 154, käsiavusteisella laparoskopialla 128 ja robottiavusteisesti 12 tapauksessa. Kyse oli anatomisesti tai toiminnallisesti
yhdestä munuaisesta (imperatiivinen indi-
kaatio) 12 tapauksessa. Keskimääräinen (±
SD) DIA oli 3,0 ± 2,2 cm (vaihteluväli 1,07,0) ja 124 potilaalla DIA oli yli 3,0 cm.
GFR oli 85 ± 22 ennen leikkausta, 65 ± 21
(-22%) heti leikkauksen jälkeen ja 77 ± 21
(-8%) 3 kuukauden kuluttua. DIA ei korreloinut merkittävästi GFR:n muutoksiin. Usean
muuttujan logistisessa regressiossa, jossa
leikkausta edeltävä GFR, iskemia-aika sekä
NSS-indikaatio oli vakioitu, kaikki anatomiset
luokitukset pystyivät merkittävästi ennustamaan ≥30% GFR-muutosta heti leikkauksen
jälkeen (nadir). P.A.D.U.A. (OR 1,59, 95%CI
1,07-2,36, p = 0,021), R.E.N.A.L. (OR 1.51,
95%CI 1,01 – 2,27, p = 0,045) ja RTII (OR
3,97, 96%CI 1,13 – 13,91, p = 0,031), mutta
ei C-indeksi (OR 0,45, 95%CI 0,16 – 1,09,
p = 0.075) pystyivät ennustamaan merkittävästi ≥20% GFR-muutoksen 3 kuukauden
kuluttua leikkauksesta niillä potilailla, joiden
kasvain oli yli 3 cm. Yksikään anatominen
luokitus ei pystynyt ennustamaan munuaisen toiminnallisia muutoksia, jos kasvain oli
alle 3 cm läpimitaltaan.
Johtopäätökset: Munuaistuumoreiden anatomiset luokitusmenetelmät saattavat olla
hyödyllisiä pyrittäessä ennustamaan munuaisen toiminnassa tapahtuvia muutoksia potilailla, joille tehdään munuaisen osapoisto
yli 3 cm kokoisen kasvaimen takia. Ne eivät
näytä olevan hyödyllisiä, jos kasvain on alle
3 cm kokoinen. Kehittämämme munuaiskasvaimen invaasioindeksi (RTII) on yhtä hyvä
munuaisen toiminnan ennustaja kuin muutkin anatomiset menetelmät, mutta se on yksinkertaisempi käyttää.
Urologia Fennica 1 2014
22
Uusi, innovatiivinen ohjainholkki ureteroskopiaan
Pyydä lisätietoja tai koekäyttöä:
piia.kaartinen@fennomedical.fi
TERVEYDENHUOLLON ERIKOISKAUPPA
fennokauppa.fi
ALAN AMMATTILAISILLE JA KULUTTAJILLE
FENNO MEDICAL OY
Urologia
ennica 1 asiakaspalvelu@fennomedical.fi
2014
09
276 F360
fennomedical.fi
fennokauppa.fi
23
8. Erektiohäiriö ei lisää sepelvaltimotautipotilaan
kuolemanriskiä.
Lauri Reunanen, Juha Koskimäki, Heini Huhtala, Jari Laurikka, Pekka Karhunen, Antti Kaipia
TYKS, Vatsaelinkirurgian ja urologian osasto (LR), TAYS, Kirurgian va (JK), TAYS sydänkeskus
(JL), Tampereen Yliopisto oikeuslääketieteen osasto (PK), SatKS kirurgia (AK)
Verisuoniperäisellä erektiohäiriöllä ja sepelvaltimotaudilla on yhteiset riskitekijät.
Useissa tutkimuksissa on todettu sydänja verisuonisairauksien ja erektiohäiriön
yhteys. Tutkimusten mukaan vaikea tai
keskivaikea erektiohäiriö on itsenäinen kuolemanriskiä lisäävä tekijä.
Tampereen yliopiston Sydänkeskuksessa
tehtiin tutkimus, jossa oireisen tai epäillyn
sepelvaltimotaudin vuoksi 623 miehelle
tehtiin sepelvaltimoiden angiografia joulukuun 2004 ja syyskuun 2012 välisenä aikana. Tutkimukset tehtiin joko suunnitellusti
tai päivystyksellisenä. Tutkittaville teetettiin
sairaushistoria-, elämäntapa- ja IIEF-5 erektiohäiriökysely. Näiden lisäksi otettiin laboratoriokokeita riskitekijöiden kartoittamiseksi.
Koska erektiohäiriön tiedetään olevan sepelvaltimotaudin sekä myöhempää kuolleisuutta ennustava riskitekijä, halusimme
selvittää, lisääkö erektiohäiriö myöhempää
kuolemanriskiä myös potilailla, joilla on/
epäillään sepelvaltimotautia.
Miehet jaettiin ryhmiin erektiohäiriön asteen mukaan. IIEF-kyselystä pisteet 0-4
vastasivat vaikeaa erektiohäiriötä, 5-16 keskivaikeaa, 17-21 lievää ja 22-25 normaalia.
Tulokset: 420 miestä vastasi IIEF-kyselyyn
sekä oli sepelvaltimoiden varjoainekuvauksessa. 120 (29%) miehellä ei ollut erektiohäiriötä, 60 (14%) oli lievä erektiohäiriö, 89
(21%) oli keskivaikea ja 151(36%) oli vaikea
erektiohäiriö.
50 (12%) miehellä ei ollut sepelvaltimotautia. 65 (15 %) miehellä oli lievä ja 37 (9% )
miehellä keskivaikea sepelvaltimotauti. 209
(50%) miehellä oli vaikea sepelvaltimotauti.
Keskimääräinen seuranta-aika oli 8,2 v.
Seurannan aikana 63 (15%) miestä kuoli.
Kuolleista 38 (9%):lla oli vaikea sepelvaltimotauti ja 45(11%) oli vaikea tai keskivaikea
erektiohäiriö. 12(3%) kuolleella miehellä ei
ollut erektiohäiriötä.
Miehillä, joilla on vaikea erektiohäiriö, oli
2,881(p=0,02) kertainen kuolemanriski
verrattuna miehiin, joilla ei ole erektiohäiriötä. Jos ikä otettiin huomioon, riski oli
1.951(p=.066). Kuolleisuudessa eri sepelvaltimotautiasteiden välillä ei havaittu merkittävää eroa.
Pohdinta: Pitkittäistutkimuksissa erektiohäiriön on todettu olevan sydän- ja verisuonikuolleisuutta ennustava riskitekijä
miehillä, joilla ei ole sydänoireita. Sen sijaan
ei tiedetä, mikä on erektiohäiriön ennusteellinen merkitys miehillä, joilla on todettu/
epäillään sepelvaltimotautia. Aineistossamme erektiohäiriön aste ei ennusta kuolleisuutta potilailla, joilla sepelvaltimotauti on
jo todettu. Olisikin tärkeää löytää miehistä
ne, joilla on erektiohäiriö, mutta ei vielä
todettuna sepelvaltimotautia ja puuttua
heidän sydän- ja verisuonisairauksien riskitekijöihinsä sekä tutkia ja hoitaa heillä mahdollisesti oleva sepelvaltimotauti.
Urologia Fennica 1 2014
24
SANKARIAINESTA
Sisua ei ole koskaan suomalaiselta puuttunut, eikä huolenpidosta
ole tingitty. Ja huominenkin näyttää valoisalta.
1/2014
Helppokäyttöinen Enanton Depot Dual - edelläkävijä
pitkälle edenneen eturauhassyövän hoidossa.
Enanton Depot Dual ja Enanton Depot Set
Vaikuttavat aineet ja niiden määrät: Leuproreliiniasetaatti 3,75 mg, 11,25 mg ja 30 mg. Käyttöaiheet: 11,25 mg ja 30 mg: Pitkälle edenneen prostatasyövän hoito.
3,75 mg: Pitkälle edenneen prostatasyövän hoito. Vaikean endometrioosin hoito ja kohdun myoomien pienentäminen (leiomyomata uteri). Annostus ja antotapa:
Prostatasyöpä: Suositeltava annos on 3,75 mg subkutaanisesti joka neljäs (4) viikko tai 11,25 mg subkutaanisesti kolmen (3) kuukauden välein tai 30 mg subkutaanisesti kuuden (6) kuukauden välein. Endometrioosi: Suositeltava annos on 3,75 mg:n kerta-annos subkutaanisesti joka neljäs (4) viikko korkeintaan kuuden (6) kuukauden ajan. Kohdun myoomat: Suositeltava annos on 3,75 mg:n kerta-annos subkutaanisesti joka neljäs (4) viikko korkeintaan kolmen (3) kuukauden ajan. Laskimoon
annettu ruiske saattaa aiheuttaa tromboosin. Enantonia tulee antaa varoen vanhuksille sekä potilaille, joilla on tai voi kehittyä virtsatieobstruktio, selkäydinvaurioita tai
munuaisten vajaatoiminta. Vasta-aiheet: Tunnettu yliherkkyys valmisteen aineosille tai synteettiselle GnRH:lle tai GnRH-johdannaisille. Epänormaali, diagnosoimaton
emättimen verenvuoto. Raskaus ja imetys. Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet: Maksan toimintaa on syytä seurata leuproreliiniasetaattihoidon aikana,
koska seerumin transaminaasien, AFOS:n, GT:n, LDH:n ja bilirubiinin nousu on mahdollista. Voimakkaana aivolisäkkeen ja sukupuolirauhasten toimintaan vaikuttavana
GnRH-johdannaisena leuproreliiniasetatti saattaa hoidon alussa ohimenevästi lisätä seerumin testosteronipitoisuutta, joka heti ensimmäisen injektion annon jälkeen
voi pahentaa luukipua ja aiheuttaa potilaan kliinisen tilan tilapäisen huononemisen (ns.”flare-ilmiö). Oireiden tulee yleensä laantua hoidon jatkuessa. Potilaita, joilla
on eturauhassyövän tai metastaasin aiheuttama virtsatieobstruktio tai selkäydinvaurio, tulee tarkkailla huolellisesti ensimmäisten hoitoviikkojen aikana, koska oireet
sattavat pahentua. Testosteronin ja PSA:n (prostate specific antigen) pitoisuuksia seerumissa voidaan seurata Enanton-hoidon vasteen toteamiseksi. Testosteronitaso
nousee ensimmäisen viikon aikana ja laskee sen jälkeen. Kastraatiotaso saavutetaan 2-4 viikon sisällä ja se kestää koko hoitojakson ajan. Kuuden kuukauden hoitojakson loppuvaiheessa olisi hyvä mitata testosteronitaso niiltä potilailta, joita ei ole aikaisemmin hoidettu LHRH-analogeilla. Testosteronitason laskiessa kastraatiotasolle voi kehittyä osteoporoosi ja lisääntynyt riski luunmurtumiin. Yhteisvaikutukset muiden
lääkevalmisteiden kanssa sekä muut yhteisvaikutukset: Ei tiedossa. Vaikutus ajokykyyn ja koneiden käyttökykyyn: Enanton
Depot Dual voi vaikuttaa ajokykyyn ja koneiden käyttökykyyn, koska leuproreliini-asetaatin on raportoitu aiheuttaneen uupumusta,
väsymystä ja huimausta. Tämä on otettava huomioon autolla ajettaessa tai koneita käytettäessä. Haittavaikutukset (yleiset >
5 %): Prostatasyöpäpotilaat: “Flare”-ilmiö, luukipu, virtsateiden tukkeutuminen ja nivel- ja luukipu, hartiakipu, alaselkä- tai raajakipu
ja kävelemisvaikeudet. Dermatologiset ja injektioalue: Injektiokohdan reaktio. Enanton Depot Dual 30 mg –valmisteella on raportoitu
useammin injektio-kohdan reaktioita. Korvattavuus: Ylempi erityiskorvausryhmä (100 %). Eturauhassyöpä (116). Pakkaukset ja hinnat (VMH sis.alv) 1.1.2014: Enanton Depot Dual ja Enanton Depot Set 3,75 mg 160,16 €, Enanton Depot Dual ja Enanton Depot Set
11,25 mg 395,75 € ja Enanton Depot Dual 30 mg 715,58 €. Reseptilääke. Lisätiedot: Pharmaca Fennica ja aesculapius.fi
Urologia Fennica 1 2014
25
9. Sillä ei ole merkitystä mitä polttaa vaan kuinka kauan,
jos haluaa erektiokykynsä säilyvän
Ettala O. 1, Korhonen P. 2, Boström P. 1, Aarnio P. 3
Turun yliopistollinen keskussairaala, vatsakirurgian ja urologian toimialue 2 Turun yliopisto, Kliininen laitos, yleislääketiede 3 Satakunnan keskussairaala, kirurgian klinikka
1
Tausta: Tupakoinnin ja erektiohäiriön (EH)
yhteys on tunnettu entuudestaan hyvin. Yhteyden tiedetään olevan annosriippuvainen,
mutta tupakoinnin lopettamisen vaikutuksesta erektiohäiriöön on hieman ristiriitaista
tietoa. Tutkimuksen tavoitteena on syventää
tupakointitapojen ja EH:n välistä yhteyttä.
Aineisto ja menetelmät: Aineisto koostuu 1000 harjavaltalaisesta ja kokemäkiläisestä miehestä. He täyttivät laaja-alaisen
kyselykaavakkeen, heiltä otettiin kattavat
verikokeet ja koulutettu hoitaja tutki heidät.
Erektiohäiriö määritettiin kansainvälisesti
validoidulla, suomennetulla international
index of erectile dysfunction short form (IIEF-5) –kaavakkeella. Tupakointitapaa selvitettiin kyselykaavakkeen alkuun sijoitetulla
kuudella tarkentavalla kysymyksellä tupakoinnin kestosta, laadusta ja määrästä.
Tulokset: Miehet, jotka kärsivät erektiohäiriöstä, olivat tupakoineet keskimäärin pidempään kuin erektiokykyiset miehet (24.0
±13.1 vs. 20.0 ±11.8 vuotta, p<0.0001),
mutta molemmissa ryhmissä tupakoinnin lopettamisesta oli kulunut keskimäärin
yhtä monta vuotta (20.1 ±11.5 vs. 20.1
±10.8 vuotta, p=0.974). Tämän lisäksi riski
EH:öön todettiin yhtäläisesti kohonneeksi
sekä nykytupakoitsijoilla että aikaisemmin
tupakoineilla verrattuna koko elämänsä savuttomina olleisiin miehiin (OR: 1.45; 95%
CI, 1.09-1.94 vs. 1.35;0.96-1.89; p=0.036).
Lisäksi sikari tai piippu (2.72; 1.40-5.28;
p=0.003) sekä perinteinen savuke (1.35;
1.03-1.75; p=0.028) vaikuttivat lisäävän
EH:n riskiä yhtäläisesti.
Johtopäätökset: Sillä ei ole merkitystä mitä polttaa vaan kuinka kauan. Tupakoinnin
vaikutus näyttäisi olevan kumulatiivinen ja
kohonnut EH:n riski vaikuttaisi säilyvän vielä
vuosia tupakoinnin lopettamisen jälkeenkin.
Näin ollen erektioterveyden säilyttämiseksi
tupakointiterveyskasvatus pitäisi suunnata
enneminkin nuoriin miehiin.
Urologia Fennica 1 2014
26
Huippuluokan ultraäänilaite urologeille
Suorituskyvyltään korkealuokkainen kokonaisuus
• Korkeatasoinen kuvanlaatu kaikenkokoisilla prostatoilla
• State of art sovellukset brachyterapiaan ja robottikirurgiaan
• 4 tunnin akku
• Laajin valikoima urologisia antureita
800
AD0142
ProMedical Oy, Karjalankatu 2 c, 00520 Helsinki • Puh 010 387 5700 • www.promedical.fi • info@promedical.fi
etunimi.sukunimi@promedical.fi
AD0142.indd 1
Urologia Fennica 1 2014
1/15/2013 8:48:22 AM
27
10. Navigaation käyttö neuromodulaattorin asennuksessa
Pekka Hellström, Jani Katisko, Markku H Vaarala
OYS, operatiivinen tulosyksikkö
Johdanto: Neuromodulaatio on vakiinnuttanut asemansa virtsaamis- (yliaktiivinen
rakko, virtsaretentio) ja ulostamishäiriöitten
(anaali-inkontinenssi, ummetus) hoidossa.
Maailmalla on tehty jo yli 100 000 implantaatiota. Suomessa toimenpiteitä tehdään
6 keskuksessa. Neuromodulaation tekniikka on vakiintunut (S-3 juuriaukon punktio
anatomisia ja radiologisia maamerkkejä hyväksikäyttäen ja tined lead-elektrodin käyttö
jo testausvaiheessa). Kuitenkin oikean juuriaukon paikantaminen on joskus ongelmallista (anatominen poikkeavuus, lihavuus,
useat aikaisemmat leikkaukset). Tämän takia
päätimme tutkia olisiko navigoinnista apua
juuriaukon löytämisessä. Navigointia on
aikaisemmin menestyksellä käytetty neurokirurgiassa ja ortopedisissä toimenpiteissä.
Potilas ja toimenpide: Yli vuoden kestäneen
suunnittelun jälkeen päätimme yrittää navigointia 51-vuotiaan MS-tautia sairastavan
rouvan revisio-leikkauksessa. Potilaalle oli
ummetuksen takia asennettu neuromodulaattori vuonna 2003. Se auttoi hyvin
oireisiin, mutta erinäisistä syistä johtuen
korjausleikkauksia on jouduttu tekemään
toistuvasti. Tammikuussa 2013 potilas tuli
4. leikkaukseen, jossa oli tarkoitus vaihtaa koko systeemi. Leikkaus tehtiin yleisanestesiassa. Potilas pestiin ja peiteltiin
vatsalleen. Ortopedin avustuksella oikean
suoliluun harjuun kiinnitettiin tukitanko,
johon asetettiin potilastunnistin. Punktioneulaan kiinnitettiin vastaavasti instrumenttitunnistin. Järjestelmä kalibroitiin.
Sen jälkeen otettiin O-kaaren avulla (Medtronic Inc., Louisville, CO, USA, kuva) lantion alueelta 2D- ja 3D-TT-kuvat muistiin.
Tällä tavalla navigointilaitteisto kykenee
infrapunakameran välityksellä seuraamaan
potilaaseen ja instrumenttiin kiinnitettyjen
tunnistimien paikkaa ja esittämään monitorilla neulan liikkumista potilaassa kolmiulotteisesti. Juuriaukko löytyikin ongelmitta
ja tined lead-elektrodi työnnettiin paikalleen. Sen oikea sijainta varmistettiin vielä
3D-TT-kontrollikuvalla.
Tulokset: Neulan vieminen juuriaukkoon
oli navigoinnin avulla helppoa. Toimenpide
eri vaiheineen luonnollisesti kesti normaalia
pitempään. Poikkeuksellista postoperatiivista kipua ei ollut ja haavat paranivat hyvin.
Potilas oli syyskuussa 2013 erittäin tyytyväinen neuromodulaattorin toimintaan.
Johtopäätökset: Kuvattu toimenpide on
todennäköisesti ensimmäinen maailmassa.
Laitteisto on kallis ja suoritus vaatii erityisosaamista joten todennäköisesti siitä ei koskaan tule rutiinimenetelmää. Sitä kannattaa
kuitenkin harkita jos potilaalla on lantion
alueen anatominen poikkeavuus (esim.
meningomyelocele), obesiteettiä tai takana
useita aikaisempia leikkauksia.
Kirjallisuus: Sacral nerve stimulation lead
implantation using the o-arm. Hellström PA,
Katisko J, Finnilä P and Vaarala MH. BMC
Urology 2013, 13:48
Urologia Fennica 1 2014
28
11. Magneettikuvaus eturauhassyövän diagnostiikassa: Alustava
analyysi tutkimusmetodin käytöstä OYS:ssa
Panu Tonttila, Markku Vaarala, Juha Lantto
OYS, operatiivinen tulosyksikkö
Syövän diagnostiikka perustuu tavallisesti oireisiin, kuvantamiseen ja kasvaimesta otetun
näytepalan histologiseen tutkimukseen. Eturauhassyövässä epäily herää usein pelkän verikokeen (PSA) perusteella. Näytteitä ei yleensä
pystytä kohdentamaan kasvaimeen, vaan ne
otetaan sovitun protokollan mukaan eri puolilta eturauhasta. Tästä seuraa kliinisesti merkityksettömien kasvaimien ylidiagnostiikkaa ja
toisaalta todetun kasvaimen kliinisen merkityksen aliarviointia ja diagnoosiviiveitä. Erityisesti
paikallis-, mutta myös etälevinneisyyden arviointi hoitolinjauksia varten on ollut epävarmaa.
Viime vuosina on julkaistu lukuisia tutkimustuloksia, joiden perusteella multimodaliteetti
MRI-kuvauksella voidaan vaikuttaa kaikkiin
edellä mainittuihin diagnostiikan puutteisiin.
Koko vartalon MRI:llä voidaan ilmeisesti tarkentaa myös etäpesäkkeiden diagnostiikkaa
korkean riskin taudeissa perinteisiin menetelmiin verrattuna (isotooppi+RTG). Pääosa
julkaisuista on asiaan pitkään perehtyneistä
suurista keskuksista, eikä tuloksia voi näin
ollen yleistää Suomen oloihin.
Tutkimuksessa randomoidaan 130 poikkeavan PSA-arvon takia ensimmäisiin eturauhasen karkeaneulanäytteisiin tulevaa miestä 1:1
suhteessa MRI-ryhmään ja kontrolliryhmään.
MRI-ryhmän miehille tehdään lantion MRIkuvaus ennen biopsointia ja kuvaustulokset
tarkistetaan heti rutiinibiopsioiden jälkeen.
Jokaisesta MRI- poikkeavuusalueesta otetaan
1-2 näytettä kognitiivista ohjausta käyttäen
(radiologi piirtää löydökset kaavakuvaan ja
urologi pyrkii ohjaamaan neulanäytteen kyseiseen kohtaan transrektaalista ultraääntä
käyttäen). Jatkossa selvitetään, miltä osin
Urologia Fennica 1 2014
kohdennetut biopsiat parantavat diagnostiikkaa ja levineisyyden arviointia.
Tähän mennessä on randomoitu 101 miestä.
Esitän alustavia tuloksia talvipäivillä. Nämä tulokset heijastelevat mielestäni arkitodellisuutta. Kolme eripituisen kokemuksen
omaavaa urologia on ottanut biopsioita.
Kenelläkään ei ole aikaisempaa kokemusta
MRI-kohdennetusta biopsoinnista. Radiologit
eivät ole uroradiologeja, vaan pehmytkudosradiologeja joilla on pitkä kokemus MRI-kuvien tulkinnasta. Kohdennettuja biopsioita ei
ole otettu kaupallisilla nykyisin hyvin kalliilla
teknologioilla, joilla MRI-kuvat voidaan eri tavoin sovittaa kolmiulotteisesti TRUÄ-kuvaan
ja ohjata biopsiat mahdollisimman tarkasti
oikeaan kohteeseen. Nämä tekniikat tulevat
vielä kehittymään, eikä niitä ole laajemmin
vertailtu keskenään. Myöskään kiistatonta
näyttöä tekniikoiden paremmuudesta kognitiiviseen tekniikkaan ei ainakaan vielä ole.
Ongelmakohdaksi on odotetusti osoittautunut biopsioiden kohdentamisen hankaluus
pieniin poikkeavuusalueisiin. Tulosten analysoinnissa ongelmana on, että vain leikkaushoitoon ohjautuvilta potilailta saadaan
histologinen vertailukohta kuvauslöydökselle. Analyysia joudutaan tekemään eri keinoin
saatujen maliginien löydöksen lukumäärästä,
pahanlaatuisuuden asteesta ja maligniteetin
määrästä biopsialieriöissä. Vasta pitemmän
seurannan perusteella voidaan arvioida, kuinka monta kliinisesti merkityksellistä syöpää
jää diagnosoimatta. Pienestä aineistosta ei
voida analysoida sitä, vaikuttaako kuvauslöydös hoitopäätöksiin tai hoitotuloksiin (esim.
positiiviset marginaalit).
29
12. Laparoskooppinen ekstraperitoneaalinen 3D prostatektomia:
uusi tekniikka
Mika Raitanen, Antti Kaipia ja Ilkka Paaso
Seinäjoki ja Pori
Tausta: Radikaali prostatektomia on yleisin urologinen syöpäleikkaus ja paikallisen
eturauhassyövän parhaiten parantava hoito. Koska laparoskooppinen prostatektomia
on teknisesti vaativa ja tulokset avoleikkausta vastaavat, ei toimenpide ole saavuttanut kovin suurta suosiota Suomessa.
Nykyisin suurin osa leikkauksista tehdään
robottiavusteisesti. Sen etuna pidetään erinomaista kolmiulotteista näkyvyyttä, hyvää
työergonomiaa ja potilaan nopeaa toipumista. Leikkaustulosten paraneminen johtuu
myös keskittämisestä tiettyihin keskuksiin
ja harvemmille kirurgeille. Robotti on kallis
hankkia ja käyttää.
Urologinen laparoskopia aloitettiin Seinäjoella vuonna 2006. Tähän mennessä kahden
urologin toimesta on tehty n. 60 nefrektomiaa, 10 nefroureterektomiaa, 2 pyeloplastiaa ja 3 munuaisresektiota. Ensimmäinen
laparoskooppinen prostatektomia tehtiin
joulukuussa 2013, mikä oli tiettävästi ensimmäinen Suomessa 3D-tekniikkaa käyttäen.
Potilas: 60-vuotias mies, jolla hyperkolesterolemia. Vasemman puolen nivustyrä
korjattu verkolla 10 vuotta aiemmin ja nyt
oireinen tyrä oikealla. Vuonna 2010 PSA
3.7, indeksi 6 %. 10/2013 PSA 6.5, indeksi
10 %. TPR: benigni, TRUÄ 42 ml. Biopsiossa oikealla 2/6 ja vasemmalla 2/5 näytteessä Gleason 6 adenokarsinooma pienellä
alueella.
19.12.2013 ekstraperitoneaalinen laparoskooppinen 3D prostatektomia 5 porttia (2
kpl 12 mm, 3 kpl 5 mm) käyttäen. Leikkaus-
aika oli 4 tuntia, josta anastomoosin teko
1.5 tuntia. Anastomoosi vesitiivis. Leikkausvuoto oli 800 ml. Oikean puolen lateraalinen
portti transperitoneaalisesti, minkä vuoksi
myös vatsaontelo paineistui. Potilas kotiutui 2. leikkauksen jälkeisenä päivänä.
Katetrin vieroitus 2 viikon kuluttua: Haavat siistit ja vointi hyvä. Flowmetria: Vol
442 ml, Qmax 20.9 ml/s, residuaali 18 ml.
Virtsanpidätyskyky oli hyvä. PAD: Gleason
6 adenokarsinooma useampana pesäkkeenä
molemmissa lohkoissa ja apexissa. Vesikkelit ja marginaalit olivat puhtaat. Syövän
osuus 5 %.
Yhteenveto: Alustavan kokemuksen perusteella 3D-tekniikka tarjoaa erinomaisen
näkyvyyden ja mini-invasiivisen tekniikan
edut, mikä mahdollistaa potilaan nopean
toipumisen ja varhaisen hyvän toiminnallisen tuloksen. Kokonaisleikkausaika oli pitkä
ja vaikka 3D helpottikin ompelua, oli anastomoosin teko siitä huolimatta haastava.
Yhteisleikkaus oli hyvä esimerkki kahden
keskisuuren keskussairaalan yhteistyöstä
uutta tekniikkaa käyttöön otettaessa ja niitä
tullaan jatkamaan. Suurempi potilasmäärä
mahdollistaa vertailun erityisesti robottileikkauksiin toiminnallisen ja onkologisen
tuloksen sekä kustannusten osalta.
Urologia Fennica 1 2014
30
13. Suurentunut Nrf-2-ekspressio liittyy huonontuneeseen
ennusteeseen radikaalileikatuilla eturauhassyöpäpotilailla
S. Raatikainen, S. Aaltomaa, V. Kärjä, Y. Soini
Kuopion yliopistollinen sairaala, urologian klinikka ja kliinisen patologian yksikkö
Tutkimuksen tarkoitus: Tutkittiin oksidatiivisen stressin markkereiden 8-hydroksideguanosiinin (8-OHDG) ja nuclear factor
erythoid 2-realted factor 2:n (Nrf-2) ekspressiota eturauhassyöpä-kudoksessa ja merkitystä verrattuna kliinisiin ja histopatologisiin
ennustetekijöihin sekä radikaalileikattujen
eturauhassyöpäpotilaiden ennusteeseen.
Johdanto: Oksidatiivinen stressi aiheuttaa muutoksia solujen makromolekyyleissä
ja johtaa karsinogeneesiin. Hydroksyyliradikaalin vahingoittaessa DNA:ta syntyy
8-OHDG:a. Neutraloivien mekanismien käynnistyessä mm. Nrf-2 vapautuu sytoplasmasta ja siirtyy tumaan aktivoiden geenejä.
Nämä soluvauriomarkkerit liittyvät useiden
syöpien huonoon ennusteeseen. Eturauhassyöpäkudoksessa on osoitettu pitoisuuksien
olevan koholla verrattuna hyvänlaatuiseen
kudokseen, mutta merkitystä ennusteeseen
eturauhasyöpäpotilailla ei ole tutkittu.
Aineisto ja menetelmät: Kuopion yliopistollisessa sairaalassa hoidettiin radikaalileikkauksessa 240 eturauhassyöpäpotilasta
vuosina 1987 - 2009. Kliiniset tiedot kerättiin potilasasiakirjoista. Prostatektomianäytteet analysoitiin uudelleen Gleason-luokan,
pT-luokan, kapseli-invaasion ja leikkausmarginaalistatuksen määrittämiseksi. Markkereiden ekspressio määritettiin multitissue
microarray-tekniikalla. Potilaiden tauti oli
paikallinen eikä hormonaalista hoitoa ollut
annettu ennen leikkausta. Biokemiallisena
residiivinä pidettiin PSA:n nousua 0,2 ng/ml.
Tulokset: Mediaani seuranta-aika oli 11,6
vuotta (3,3 – 25,8 v). 8-OHDG värjäytyi tu-
Urologia Fennica 1 2014
massa ja Nrf-2 värjäytyi sekä sytoplasmassa
(c-Nrf-2) että tumassa (n-Nrf-2). 8-OHDG
(p<0,0001), c-Nrf-2 (p=0,015) ja n-Nrf-2
(0,016) pitoisuus oli suurentunut syöpäkudoksessa verrattuna hyvänlaatuiseen
kudokseen. 8-OHDG ekspressiolla ei ollut assosiaatiota kliinisiin ennustetekijöihin, biokemialliseen residiiviin eikä kuolleisuuteen.
Suurentunut c-Nrf-2 oli yhteydessä positiiviseen leikkaus-marginaaliin (p=0,005),
kapseli-invaasioon (p=0,031), biokemialliseen residiiviin (p=0,030) ja yleiseen kuolleisuuteen (p=0,002). Suurentunut n-Nrf-2
oli yhteydessä pT-luokkaan (p=0,013),
Gleason-luokkaan (p=0,026), kapseli-invaasioon (p=0,027), biokemialliseen residiiviin (p=0,037) ja yleiseen kuolleisuuteen
(p<0,0001). Biokemiallinen residiivi todettiin
107 (45,0 %) potilaalla. Suurentunut c-Nrf-2
(p=0,034) ja n-Nrf-2 (p=0,024) liittyivät
biokemialliseen residiiviin. Monimuuttujaanalyysissä c-Nrf-2 ekspressio (p=0,021) oli
itsenäinen tekijä ennustamaan biokemiallista
residiiviä yhdessä Gleason-luokan (p=0,001)
kanssa. Potilaista 51 kuoli (21,3 %), joista
prostatasyöpä oli kuolinsyynä 19:lla (7,9 %).
Markkerit eivät ennustaneet prostatasyöpäspesifistä kuolleisuutta. Suurentunut c-Nrf-2
(p=0,017)) korreloi yleiseen kuolleisuuteen
ja oli monimuuttuja-analyysissä itsenäinen
tekijä (p=0,018) yhdessä Gleason luokan
(p=0,023) kanssa.
Yhteenveto:
Monimuuttuja-analyysissa
sytoplasminen Nrf-2 ja Gleason-luokka ennustavat itsenäisesti biokemiallista residiiviä
ja yleistä kuolleisuutta radikaalileikatuilla
eturauhassyöpäpotilailla retrospektiivisessä
tutkimusaineistossa.
31
14. Tulehduskipulääkkeiden käyttö ja eturauhassyöpäriski
Thea Veitonmäki1,2, Teemu J Murtola1,3, Liisa Määttänen4, Kimmo Taari5, Ulf-Håkan Stenman6,
Teuvo L.J. Tammela1,3, Anssi Auvinen2
Tampereen yliopistollinen sairaala, Urologian klinikka, 2 Tampereen yliopisto, Terveystieteiden
yksikkö, 3 Tampereen yliopisto, Lääketieteen yksikkö, 4 Syöpärekisteri, Helsinki 5 Helsingin Yliopistollinen Keskussairaala, urologian klinikka, 6 Helsingin Yliopistollinen Keskussairaala, Kliininen kemia.
1
Johdanto: Epidemiologisten tutkimusten mukaan
aspiriinin käyttäjillä on mahdollisesti 10% pienempi riski sairastua eturauhassyöpään kuin eikäyttäjillä. Myös muiden tulehduskipulääkkeiden
(NSAID) käyttöön saattaa liittyä alentunut eturauhassyöpäriski. Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin
tulehduskipulääkkeiden käytön yhteyttä eturauhassyöpäriskiin suomalaiseen eturauhassyövän
seulontatutkimukseen osallistuneessa väestössä.
Aineisto ja menetelmät: Suomalaiseen eturauhassyöpäseulontatutkimukseen osallistui vuosina
1996 - 2007 yhteensä 80 144 miestä, joista 31
866 randomoitiin seulontahaaraan. Seulontahaaraan osallistuville lähetettiin 4 vuoden välein kutsu
PSA-kokeeseen ja seulontapositiiviset (PSA yli 4
ng/ml) kutsuttiin kliinistä tutkimusta ja eturauhasen koepalan ottoa varten urologiseen klinikkaan.
Seulontahaaran intervallisyövistä ja seurantahaaran eturauhassyöpätapauksista saatiin tiedot
Syöpärekisteristä. Kelan lääkekorvaustietokannasta
haettiin tiedot tutkimukseen osallistuneiden miesten reseptillä määrätyistä tulehduskipulääkeostoista vuosilta 1995 - 2009. Reseptivapaata käyttöä
selvitettiin erillisellä kyselylomakkeella, joka lähetettiin kolmanteen seulontakierrokseen osallistuneille miehille. Coxin regressioanalyysiä käyttäen
laskettiin NSAID -käytön yhteys eturauhassyövän
riskiin (riskitiheyksien suhde; hazard ratio (HR) ja
95%:n luottamusvälit;95%CI). Analyysi tehtiin koko tutkimusväestölle sekä kummallekin seulontatutkimuksen haaralle erikseen. Annosriippuvuutta
tarkasteltiin jakamalla tutkimusväestö kvartiileihin käytön kokonaismäärän, käyttövuosien sekä
käytön intensiteetin suhteen. NSAID-käytön ja
eturauhassyöpäriskin välinen yhteys analysoitiin
erikseen matalan (Gleason ≤6) ja korkean riskin
eturauhassyöville (Gleason ≥ 7), levinneisyyden
mukaan (ei-metastasoituneet ja metastasoituneet)
suhteen, sekä lääkkeiden aiheuttaman COX2-salpauksen mukaan.
Tulokset: Ei-käyttäjiin verrattuna tulehduskipulääkkeitä reseptillä käyttäneillä oli suurentunut yleinen
eturauhassyöpäriski niin seulonta- kuin kontrollihaarassakin: kaikki NSAID -käyttäjät (HR 1.48; 95% CI
1.37 - 1.61 ja HR 1.65; 95%CI1.54 - 1.77); koksibien
käyttäjät (HR 1.28; 95% CI 1.07-1.55 ja HR 1.34;
95% CI 1.15 - 1.55) sekä parasetamolin käyttäjät
(HR 1.42; 95% CI1.17 -1.74 ja HR 1.54; 95% CI 1.32
- 1.79). Eturauhassyöpäriski oli suurentunut COX2salpauksen määrästä huolimatta. Myös levinneen
eturauhassyövän riski oli suurentunut (HR 3.15;
95% CI 2.60 - 3.80). Selkeää annosriippuvuutta ei
tullut esiin, mutta eturauhassyöpäriski säilyi koholla
käytön ensimmäisen 5 vuoden aikana, jonka jälkeen
se laski merkityksettömäksi.
Tulehduskipulääkkeiden reseptivapaa käyttö ei lisännyt eturauhassyöpäriskiä. Muista NSAID:sta poiketen aspiriinin käyttö ei lisännyt eturauhassyövän
riskiä merkitsevästi HR 1.10 95% CI 0.85 - 1.41 ja
HR 1.02 95% CI 0.81 - 1.29).
Johtopäätökset: Tulehduskipulääkkeiden reseptikäyttäjillä on muita suurempi riski sairastua
eturauhassyöpään. Koska syöpäriski ei selkeästi
riippunut käytön määrästä tai kestosta ja se todettiin vain tulehduskipulääkkeiden reseptikäytön
yhteydessä, on todennäköistä että lääkkeet itsessään eivät aiheuta eturauhassyöpää, vaan että lääkkeiden käyttäjät ovat alttiimpia eturauhassyövälle
jonkin muun syyn kautta. Mahdollisesti tulehduskipulääkkeiden reseptikäytön indikaatiot ovat tai
liittyvät eturauhassyövän riskitekijöihin, kuten
krooniseen laaja-alaiseen inflammaatioon. Tulevaisuudessa tulehduskipulääkkeiden syöpäyhteyksiä
koskevissa epidemiologisissa tutkimuksissa pitäisi
ottaa huomioon erikseen tulehduskipulääkkeiden
käytön indikaatio.
Viitteet:Bosetti C, Rosato V, Gallus S, La Vecchia
C. Aspirin and urologic cancer risk: an update. Nat
RevUrol. 2012 Jan 24;9(2):102-10.
Urologia Fennica 1 2014
32
15. Optisen uretrotomian vaikuttavuus lasten uretrastriktuuroissa
Ene Launonen, Jukka Sairanen, Mirja Ruutu, Seppo Taskinen*
Urologian klinikka, HYKS
*Lasten urologian klinikka, HYKS/Lastenklinikka
Tarkoitus:
Arvioidaan optisen uretrotomian tehokuutta lasten uretrastriktuuran hoidossa.
Potilaat ja menetelmät:
HYKS Lastenklinikan leikkauskertomusarkistosta etsittiin vuosina 1980 – 2010 hoidetut
uretrastriktuurapotilaat. Tutkimukseen valittiin potilaat, joille uretrastriktuuran primääri
hoitona oli optinen uretrotmia HYKS Lastenklinikalla. Potilaita löytyi 34, iältään 0.2
– 16,3 (mediaani 6.3) vuotta. Sairaskertomuksista selvitettiin striktuuran aiheuttajat,
sijainti, oireet ja arvioitiin pitkän aikavälin
tuloksia uretrotomian ja sen jälkeisten reuretrotomioiden tai dilataatioiden suhteen.
Tulokset: Striktuuran aiheutti aiempi hypospadialeikkaus 21:lle, ulkoinen trauma
3:lle, iatrogeeninen katetritrauma 2:lle ja
etiologia jäi tuntemattomaksi 8:lla potilaalla. Ensimmäisen, toisen tai kolmannen
uretrotomian tai dilataation jälkeen uusintahoitoja tarvittiin 67-78%:lle potilaista 5
vuoden aikana. Mikäli toimenpide oli tehty
neljä kertaa, vain yksi potilas yhdeksästä
näyttää parantuneen. Kaikkiaan 24 potilasta
Urologia Fennica 1 2014
(71%) hoidettiin onnistuneesti joko yhdellä
tai useammalla uretrotomialla tai dilataatiolla 0.6-17.4 (mediaani 6.6) vuoden seurannan aikana. Yhdelläkään viidestä potilaasta,
jolla striktuura oli yli 2 cm ja viidellä 29:stä
potilaasta, jolla striktuura oli lyhyempi kuin
2cm uretrotomiat eivät tuottaneet tulosta (p=0.001). Striktuuran etiologialla ja
sijannilla ei ollut merkitystä hoidon onnistumiselle. Neljälle potilaalle on tehty avoleikkaus ja kuusi potilasta on omatoimisessa
dilataatiohoidossa.
Johtopäätös:
Neljännekselle lapsipotilaista riittää yksi
optinen uretrotomia striktuuran hoidoksi.
Re-uretrotomioista tai toistuvista dilataatioista hyötyy 71 % potilaista. Alle 2 cm striktuurissa voidaan yrittää tehdä uretrotomia
tai anestesiadilataatiota jopa kolme kertaa,
mutta jos striktuura on pitempi kuin 2 cm
potilaat tarvitsevat joko avoleikkauksen tai
toistuvan dilataatiohoidon.
33
16. Päivystyksellisten ureteroskopioiden hoitotulokset
HYKS urologian klinikassa 2010 – 2013
Jukka Sairanen, Riikka Fonsell-Annala, Sara Tornberg, Kanerva Lahdensuo,
Mika Matikainen ja Arto Mikkola.
HYKS urologian klinikka
Ureteroskopia on yleinen päivystystoimenpide
klinikassamme. Toimenpiteittemme tuloksia ei
ole raportoitu viime vuosina. Haimme Opera
leikkaussalitietojärjestelmästä
päivystyksellisesti tehdyt KBE12 ja UKB02 toimenpiteet
vuosilta 2010-2013. Tarkistimme potilaiden
diagnoosin, toimenpiteen kulun ja jälkiseurannan
sairauskertomusmerkinnöistä.
Tulokset: Neljän viimeisen vuoden aikana klinikassamme tehtiin päivystyksellinen ureteroskopia semirigidillä tähystimellä virtsatiekiven vuoksi
269 potilaalle (93 naista, 176 miestä).
Toimenpiteet suoritettiin 28 eri kirurgin toimesta
(toimenpide määrä kirurgia kohti 1 – 64). Kolmen
eniten skopioita tehneen urologin osuus kokonaispotilasmäärästä oli noin 50 %.
Potilaiden keski-ikä oli 52 v (17-91) ja BMI 27
(18-50). Keskimääräinen odotusaika toimenpiteeseen leikkausilmoituksen tekemisestä oli 19,5
h. Toimenpiteistä 74 % tehtiin yleisanestesiassa.
29 potilaalla (11%) kivi oli poistunut spontaanisti toimenpidettä odottaessa. Kahdella potilaalla preoperatiivinen kividiagnoosi osoittautui
vääräksi.
31 potilaalla (12%) oli enemmän kuin yksi kivi.
Taulukossa on huomioitu vain kookkain kivi.
Kiven mekaanista murskausta (lithoclast tai
LMA) käytettiin 34 %:ssa toimenpiteistä. Potilaille, joilta kivi murskattiin (n= 81), pigtail laitettiin
26 %:lle ja niistä joilla ei tehty kiven murskausta
(n=156) 20 %:lle.
50 potilaalla kirjattiin ureteroskopiasta johtuva
komplikaatio (19 %). Yleisimmät ongelmat liittyivät postoperatiiviseen pitkittyneeseen kipuun
(8 %), virtsatieinfektioon (4 %) ja hematuriaan
(1%). Ureterperforaatio / laseraatio aiheutettiin
8 potilaalle (3%). Iatrogeeninen vaurio hoidettiin
ureteroneokystostomialla kahdella potilaalla (0,7
%). Yhdellä potilaalla tähystettiin väärän puolen
ureter.
182 potilasta (67 %) kotiutui viimeistään ensimmäisenä toimenpiteenjälkeisenä päivänä ja 220
potilasta (82 %) viimeistään toisena toimenpiteenjälkeisenä päivänä.
Päivystyksellisen ureteroskopian onnistuminen
distaalisten ureterkivien hoidossa on klinikassamme hyvä ja potilaat kotiutuvat nopeasti.
Komplikaatioiden määrä on merkittävä ja tuore
radiologinen arvio kivitilanteesta voisi vähentää
turhia tähystyksiä. Yläureterin kivien tähystys semirigidillä skoopilla on haastavampaa aiheuttaen
matalamman onnistumisprosentin.
Ureteroskopian onnistuminen kiven koon ja sijainnin mukaan
Distaalinen ureter
Kiven koko
≤4 mm
5-9 mm ≥10 mm
yhteensä
Keskiureter
Proximaalinen ureter
lukumäärä
70 kpl
120 kpl
14 kpl
204 kpl
15 kpl
18 kpl
Kivivapaa % ureteroskopian jälkeen
92 %
93 %
86 %
92 %
60 %
50 %
Urologia Fennica 1 2014
34
17. Yövirtsaamisen insidenssi ja remissio väestötasolla:
systemaattinen katsaus ja meta-analyysi
Jori S. Pesonen, Tampere, Rufus Cartwright, Lontoo, Altaf Mangera, Sheffield, Henrikki Santti,
Helsinki, Tomas L. Griebling, Kansas City, Alexey Y. Pryalukhin, Pietari, Jarno Riikonen, Tampere,
Riikka M. Tähtinen, Kuopio, Arnav Agarwal, Hamilton, Johnson F. Tsui, New York, Camille P.
Vaughan, Theodore M. Johnson, 2nd, Atlanta, Alayne D. Markland, Birmingham, Riikka FonsellAnnala, Helsinki, Charlie Khoo, Lontoo, Teuvo L.J. Tammela, Tampere, Yoshitaka Aoki, Fukui,
Anssi Auvinen, Tampere, Diane Heels-Ansdell, Gordon H. Guyatt, Hamilton, Kari A.O. Tikkinen,
Helsinki
Johdanto:
Vaikka poikkileikkaustutkimusten perusteella
tiedetään, että yövirtsaamisen eli nokturian
prevalenssi (vallitsevuus) kasvaa ikääntyessä, niin nokturian insidenssistä (ilmaantuvuus) ja remissiosta tiedetään vähän. Tieto
nokturian ennusteesta on tarpeen hoidon
päätöksenteossa.
Menetelmät:
Teimme systemaattisen kirjallisuushaun
PubMed, Scopus ja CINAHL –tietokantoihin (9/2013 asti) ja kävimme läpi AUA:n,
Urologia Fennica 1 2014
EAU:n, ICS:n ja IUGA:n kongressiabstraktit (2005-2013). Sisällytimme katsaukseen
aikuisten yövirtsaamista väestötasolla selvittävät pitkittäistutkimukset. Arvioimme
tutkimusharhan riskin käyttämällä apuna
modifioitua Cochrane Risk of Bias -työkalua.
Meta-analyyseissä käytimme random effect
-mallia ja meta-regression avulla selvitimme
iän, sukupuolen, tutkimusharhan riskin ja
seuranta-ajan vaikutusta heterogeenisyyteen. Analyysit teimme Metan- ja Metaregohjelmilla (Stata 12.1).
35
Tulokset: Seuloimme 3571 abstraktia, joista
löytyi 67 relevanttia artikkelia. Yksitoista artikkelia täytti kriteerimme (14 665 miehen ja
17 917 naisen - yhteensä 151 408
henkilövuoden seuranta-aineisto). Tutkimuksissa oli käytetty validoituja kyselykaavakkeita (n=10) tai virtsaamispäiväkirjaa (n=1).
Nokturian (≥2 kertaa/yö) vuosittainen insidenssi oli 10,2% (95% CI 8.0-12.5%) ja remissio 16,7 % (7.0-26%). Sekä insidenssin
että remission heterogeenisyys oli huomattavaa (I2=99%). Metaregressiossa ikä ennusti
nokturian ilmaantuvuutta (4,3% kasvu/vuosi,
p=0,01), mutta ei remissiota (2,4% väheneminen/vuosi, p=0,43). Prevalenssi lisääntyi
miehillä tuplasti enemmän kuin naisilla (3.5%
vs. 1.7%/vuosi, p<0.001). Vaikka harhan
riski oli korkea (tyypillisesti alhaisen osanottajaprosentin ja vaillinaisen raportoinnin
osalta) suurimmassa osassa tutkimuksista
(n=7, 64%), eivät ilmaantuvuusluvut eronneet toisistaan korkean ja alhaisen harhan
riskin tutkimusten välillä.
Johtopäätökset: Meta-analyysimme mukaan nokturian vuosittainen ilmaantuvuus on
10% ja remissio 17 %. Ilmaantuvuus kasvaa
voimakkaasti ikääntyessä, mutta remissio ei.
Korkeat insidenssi- ja remissioluvut liittyvät
nokturian fluktuoivaan oirekuvaan. Tuloksia
voidaan käyttää nokturian hoidosta päätettäessä, erityisesti ne tukevat konservatiivista
lähestymistapaa.
Urologia Fennica 1 2014
36
BET-130196
RELEVANS.NET
MILLOIN VIIMEKSI SINULLA
OLI TARJOTA JOTAIN
UUTTA YLIAKTIIVISESTA
RAKOSTA KÄRSIVILLE
POTILAILLESI?
• Uusi vaikutusmekanismi1,2
• Tehoaa kaikkiin keskeisiin yliaktiivisen rakon oireisiin1,2
• Suun kuivuminen plasebon luokkaa1,2
Ensimmäinen yliaktiivisen rakon hoitoon
hyväksytty ß3-agonisti.
Peruskorvattava 1.11.2013 alkaen hoitavan lääkärin B-lausunnolla*
Viitteet: 1. Khullar et al. European Urology 63;(2013):283–295. 2. Nitti et al. J Urol
2013;189:1388–1395. Betmiga 50 mg ja 25 mg depottabletti. Vaikuttava aine: Mirabegroni.
Käyttöaiheet: Yliaktiivisen virtsarakon aiheuttaman äkillisen virtsaamispakon, tihentyneen virtsaamistarpeen ja/tai virtsan pakkokarkailun oireenmukaiseen hoitoon aikuisilla potilailla. Annostus ja
antotapa: Suositeltu annos on 50 mg kerran vuorokaudessa ruoan kanssa tai ilman. Munuaisten ja
maksan vajaatoiminta: Betmiga-valmistetta ei ole tutkittu potilailla, joilla on loppuvaiheen munuaissairaus (GFR < 15 ml/min/1,73 m2 tai hemodialyysiä tarvitsevat potilaat) tai vaikea maksan vajaatoiminta (Child–Pugh-luokka C), eikä sitä siksi suositella käytettäväksi näille potilasryhmille. Seuraavassa
taulukossa ovat vuorokausiannoksia koskevat suositukset henkilöille, joilla on munuaisten tai maksan
vajaatoiminta ja jotka joko saavat tai eivät saa vahvoja CYP3A:n estäjiä.
Munuaisten
vajaatoiminta1
Maksan
vajaatoiminta2
Lievä
Kohtalainen
Vaikea
Lievä
Kohtalainen
Vahvat CYP3A:n estäjät3
Ei estäjää
Estäjä
50 mg
25 mg
50 mg
25 mg
25 mg
Ei suositella
50 mg
25 mg
25 mg
Ei suositella
1. Lievä: GFR 60–89 ml/min/1,73 m2; kohtalaisen vaikea: GFR 30–59 ml/min/1,73 m2; vaikea: GFR
15–29 ml/min/1,73 m2.
2. Lievä: Child–Pugh-luokka A; kohtalaisen vaikea: Child–Pugh-luokka B.
3. Vahvat CYP3A:n estäjät, kuten itrakonatsoli, ketokonatsoli, ritonaviiri ja klaritromysiini.
Turvallisuutta ja tehoa alle 18-vuotiaiden lasten hoidossa ei ole varmistettu. Tabletti otetaan kerran
vuorokaudessa nesteen kanssa. Tabletti pitää niellä kokonaisena, eikä sitä saa pureskella, jakaa eikä
murskata. Vasta-aiheet: Yliherkkyys valmisteen sisältämille aineille. Varoitukset ja varotoimet: Ei
suositella potilaille, joilla on loppuvaiheen munuaissairaus; joilla on vaikea munuaisten vajaatoimintaa,
ja jotka saavat samanaikaisesti vahvoja CYP3A:n estäjiä; joilla on vaikea maksan vajaatoiminta; joilla on
kohtalaista maksan vajaatoimintaa, ja jotka saavat samanaikaisesti vahvoja CYP3A:n estäjiä. Betmigavalmistetta ei ole arvioitu potilailla, joilla on vakava hallitsematon hypertensio; siksi sitä ei suositella
Urologia Fennica 1 2014
käytettäväksi tälle potilasryhmälle. Tietoja asteen 2 hypertensiota sairastavista potilaista on niukasti.
Varovaisuutta on noudatettava potilaille, joilla tiedetään esiintyneen QT-ajan pidentymistä tai joiden
käyttämien lääkevalmisteiden tiedetään pidentävän QT-aikaa. Yhteisvaikutukset: Potilailla, joilla on
lievä tai kohtalaisen vaikea munuaisten tai lievä maksan vajaatoiminta ja jotka saavat samanaikaisesti
vahvoja CYP3A:n estäjiä (itrakonatsoli, ketokonatsoli, ritonaviiri, klaritromysiini), suositeltu annos on
25 mg kerran vuorokaudessa. Varovaisuuteen on syytä, jos mirabegronia annetaan samanaikaisesti
lääkevalmisteiden kanssa, joilla on kapea terapeuttinen indeksi ja jotka metaboloituvat pääasiallisesti
CYP2D6:n välityksellä (tioridatsiini, ryhmän 1C rytmihäiriölääkkeet, trisykliset masennuslääkkeet),
ja kun mirabegronia annetaan samanaikaisesti sellaisten CYP2D6-substraattien kanssa, joiden
annos titrataan yksilöllisesti. Potilaille, jotka aloittavat Betmiga-valmisteen käytön yhdessä
digoksiinin kanssa, tulisi aluksi määrätä digoksiinin pienin annos. Seerumin digoksiinipitoisuuksia
on seurattava ja digoksiiniannos on titrattava niiden perusteella halutun kliinisen vaikutuksen
saamiseksi. Raskaus ja imetys: Ei suositella raskauden aikana, eikä naisille, jotka voivat tulla
raskaaksi eivätkä käytä ehkäisyä. Mirabegroni erittyy jyrsijöiden maitoon ja siksi sitä oletetaan
olevan ihmisen rintamaidossa. Ei pidä käyttää imetyksen aikana. Ajaminen ja koneiden käyttö:
Ei vaikutusta ajokykyyn tai koneiden käyttökykyyn. Haittavaikutukset: Yleiset: virtsatieinfektio,
takykardia. Melko harvinainen: eteisvärinä. Reseptilääke. Pakkaukset ja hinnat 3.12.2013
(VMH): Betmiga 25 mg 30 tabl. 55,64 €, 25 mg 90 tabl. 143,70 €, 50 mg 30 tabl. 55,64 €, 50 mg
90 tabl. 143,70 €. *Korvattavuus: Betmiga 50 mg on rajoitetusti peruskorvattava 1.11.2013 alkaen.
Erillisselvitys: Lääkärinlausunto B hoitavalta lääkäriltä. Lääketieteelliset edellytykset: Yliaktiivisen
virtsarakon aiheuttaman äkillisen virtsaamispakon, tihentyneen virtsaamistarpeen ja/tai virtsan
pakkokarkailun oireenmukaiseen hoitoon aikuisille potilaille, jotka eivät siedä antikolinergisesti
vaikuttavaa lääkettä tai joille antikolinergisesti vaikuttava lääke ei tehoa tai on vasta-aiheinen.
Lisätiedot: Pharmaca Fennica. Myyntiluvanhaltija: Astellas Pharma Europe B.V. Markkinoija
Suomessa: Astellas Pharma, Falcon Business Park, Vaisalantie 2-8, 02130 Espoo, info.fi@astellas.com.
Teksti perustuu 20.12.2012 päivättyyn valmisteyhteenvetoon. Muokattu 17.10.2013
Astellas Pharma | Falcon Business Park | Vaisalantie 2–8 | 02130 Espoo
Puhelin 09 8560 6000 | info.fi@astellas.com | www.astellas.fi
37
1. Genetic testing in identification of BPH patients developing
later prostate cancer
Saaristo, L.1, Wahlfors, T.1, Schleutker, J.2, Lilja, H.1, Tammela, T.3, Matikainen, M.4
University of Tampere, Dept. of Biomedical Technology, Tampere, Finland, 2University of Turku, Dept. of Medical Biochemistry and Genetics, Turku, Finland, 3University of Tampere, Medical School, Dept. of Surgery, Tampere, Finland, 4Helsinki University Central Hospital, Dept. of
Urology, Helsinki, Finland
1
Introduction & Objectives: Benign prostatic hyperplasia (BPH) and prostate cancer
(PrCa) are common diseases affecting the
prostate gland in aging men. Although BPH
often explains the increase of PSA, the patients with elevated PSA often develop PrCa
in follow-up after initial benign histology in
prostate biopsy. The aim of this study was
to find new potential tools to identify patients with elevated PrCa risk among those
who undergo biopsy due to PrCa suspicion
but have histologically confirmed BPH and
no PrCa in baseline biopsy. We investigated
whether the single nucleotide polymorphisms (SNP) previously found to be associated to genetic predisposition to PrCa
could also be used for evaluation of PrCa risk
in BPH patients.
Material & Methods: Two hundred and
sixty-two patients diagnosed with histologically confirmed BPH and 254 patients
originally diagnosed with BPH and later developing PrCa were analyzed. These patients
were originally examined due to elevated
PSA or abnormal digital rectal examination and underwent prostate biopsy confirming BPH in Tampere University Hospital
between 1995 and 2004. The follow-up
time was from 7 to 16 years. The patients
diagnosed with PrCa within one year after
original diagnosis of BPH were not included.
The PrCa diagnoses were confirmed from the
patient records and from the Finnish Cancer
Registry. One hundred single nucleotide po-
lymorfism (SNP) markers previously linked
to the PrCa risk were genotyped.
Results: Ten markers showed statistically significant association to PrCa risk (OR
> 1.4, p<0.05). Marker RS138213197
(HOXB13), which has previously been linked
to the familial PrCa, showed the strongest
association to PrCa. BPH patients carrying
this mutation had 4.6 times higher risk of
developing PrCa compared to non-carriers
(OR 4.56, CI 95% 1.29 - 16.11, p=0,0098).
The average PSA levels at baseline biopsy in
BPH and PrCa groups were 7.3 μg/l (range
0.5-44 μg/l) and 8.0 μg/l (range 2.1 – 75
μg/l) respectively.
Conclusions: To our knowledge this is the
first study to evaluate genetic predisposition in BPH patients developing PrCa. Our
findings suggest that genetic testing offers
a new tool to identify BPH patients with increased risk to develop PrCa. BPH patients
carrying PrCa risk alleles are potential target
population for prostate cancer screening and
follow-up.
Presented during the 28th Annual Congress
of the European Association of Urology
Type: Poster Session
Session: Prostate cancer biomarkers and
outcome prediction
Date: Monday March 18, 2013 from 15:45
to 17:15
Selected as the best poster of the session
Urologia Fennica 1 2014
38
KOKOUSKUTSU
Suomen urologiyhdistyksen
sääntömääräinen kokous
Pidetään SUY:n Talvipäivien yhteydessä
Vaasan kaupungintalolla
torstaina 6.2.2014 klo 11.45 - 13.00.
Käsitellään sääntöjen määräämät asiat.
TERVETULOA!
Johtokunta
Urologia Fennica 1 2014
39
Urologia Fennica 1 2014
40
VUODEN URHO 2014
HYVÄT UROLOGIKOLLEGAT!
On jälleen aika valita VUODEN URHO!
Valinta tehdään johtokunnan kokouksessa Talvipäivillä
Vaasassa
ja Vuoden urho 20014 paljastetaan Talvipäivien
juhlaillallisella.
Lähettäkää ehdokkaastanne lyhyt ja ytimekäs kuvaus ja ansioiden esittely
SUY:n sihteerille sähköpostilla.
Osoite: sami.raatikainen@kuh.fi.
Johtokunta
Urologia Fennica 1 2014
www.uroweb.org/events/meetingcalendar
Aika
Kokous
2013
Kokouskalenteri
11th Meeting of the
EAU Section of
17.-18.1.2014
Oncological Urology
(ESOU)
Paikka
Praha, Tsekin
tasavalta
41
Kotisivut
http://esou2014.uroweb.org/
KOKOUSKALENTERI
European löytyy
Urology
Laajempi kokouskalenteri
jokaisesta European Urology -lehdestä sekä EAU:n sivuilta
1.-4.2.2014
Forum 2014 –
Davos, Sveitsi
http://esudavos2014.uroweb.org/
www.uroweb.org/events/meetingcalendar
Challenge the experts
Aika
Kokous
Paikka
Kotisivut
2013
5.-7.2.2014
SUY talvipäivät
11th Meeting of the
EAU Section of
17.-18.1.2014
Oncological Urology
(ESOU)
29th Annual EAU
11.-15.4.2014
Congress
1.-4.2.2014
16.5.21.5.2014
Vaasa, Suomi
www.confedent.fi/talvipaivat2014/il
moittautuminen/
Praha, Tsekin
tasavalta
http://esou2014.uroweb.org/
Tukholma,
Ruotsi
www.eaustockholm2014.org
European Urology
Forum
–
Davos, Sveitsi
http://esudavos2014.uroweb.org/
www.auanet.org/eforms/planning/i
Annual 2014
AUA Meeting
Orlando, Florida
Challenge
the experts
ndex.cfm
2014
23.-25.5.2014 EAU Baltic meeting
Vilna, Liettua
5.-7.2.2014
Vaasa, Suomi
SUY talvipäivät
American Society of
Clinical Oncology
30.5.-3.6.2014
(ASCO)
Annual
29th
Annual
EAU
11.-15.4.2014 Meeting 2014
Congress
Chicago, IL,
USA
Tukholma,
Ruotsi
eaubaltic.uroweb.org
www.confedent.fi/talvipaivat2014/il
moittautuminen/
www.asco.org/portal/site/ascov2
www.eaustockholm2014.org
4th International
Annual AUA Meeting
www.auanet.org/eforms/planning/i
Meeting Challenges in Orlando, Florida
Pariisi, Ranska ndex.cfm
www.challenges-endourology.com
2014
Endourology &
Functional Urology
23.-25.5.2014 EAU Baltic meeting
Vilna, Liettua
eaubaltic.uroweb.org
16.5.1.-3.6.2014
21.5.2014
ESU – Weill Cornell
Masterclass in
American Society of
General urology
Clinical Oncology
30.5.-3.6.2014
(ASCO) Annual
Meeting 2014
6.-12.6.2014
Salzburg,
Itävalta
Chicago, IL,
USA
www.uroweb.org
www.asco.org/portal/site/ascov2
1.-3.6.2014
4th International
Meeting Challenges in
Pariisi, Ranska
Endourology &
Functional Urology
www.challenges-endourology.com
6.-12.6.2014
ESU – Weill Cornell
Masterclass in
General urology
www.uroweb.org
Salzburg,
Itävalta
Urologia Fennica 1 2014
XV XXV XXV XXV XXV XXV XXV XXV XXV XXV
42 XXV XXV XXV XXV XXV XXV XXV XXV XX
XXV
XV XXV XXV XXV XXV XXV XXV XXV XXV XXV
XXV XXV XXV XXV XXV XXV XXV XXV XXV XX
XV XXV XXV XXV XXV XXV XXV XXV XXV XXV
XXV XXV XXV XXV XXV XXV XXV XXV XXV XX
XV XXV XXV XXV XXV XXV XXV XXV XXV XXV
XXV XXV XXV XXV XXV XXV XXV XXV XXV XX
XV XXV XXV XXV XXV XXV XXV XXV XXV XXV
XXV XXV XXV XXV XXV XXV XXV XXV XXV XX
XV XXV XXV XXV XXV XXV XXV XXV XXV XXV
XXV XXV XXV XXV XXV XXV XXV XXV XXV XX
XV XXV XXV XXV XXV XXV XXV XXV XXV XXV
XXV XXV XXV XXV XXV XXV XXV XXV XXV XX
XV XXV XXV XXV XXV XXV XXV XXV XXV XXV
XXV XXV XXV XXV XXV XXV XXV XXV XXV XX
XV XXV XXV XXV XXV XXV XXV XXV XXV XXV
XXV XXV XXV XXV XXV XXV XXV XXV XXV XX
XV XXV XXV XXV XXV XXV XXV XXV XXV XXV
XXV XXV XXV XXV XXV XXV XXV XXV XXV XX
XV XXV XXV XXV XXV XXV XXV XXV XXV XXV
XXV XXV XXV XXV XXV XXV XXV XXV XXV XX
XV XXV XXV XXV XXV XXV XXV XXV XXV XXV
XXV XXV XXV XXV XXV XXV XXV XXV XXV XX
XV XXV XXV XXV XXV XXV XXV XXV XXV XXV
XXV XXV XXV XXV XXV XXV XXV XXV XXV XX
XV XXV XXV XXV XXV XXV XXV XXV XXV XXV
XXV XXV XXV XXV XXV XXV XXV XXV XXV XX
XV XXV
XXV
Urologia Fennica
1 2014XXV XXV XXV XXV XXV XXV XXV
a
tt
o
u
v
25 yövän hoidossa
eturauhass
VALMISTEYHTEENVETOLYHENNELMÄ
112829.011_1/14_FI
Zoladex (gosereliini) 3,6 mg ja 10,8 mg implantaatti.
Käyttöaihe ja annostus:
Zoladex 3,6 mg: Eturauhassyöpä, rintasyöpä pre- ja perimenopausaalisilla naisilla, jotka soveltuvat
hormonaaliterapiaan: yksi 3,6 mg implantaatti ihon alle vatsaontelon etuseinämään 28 päivän välein.
Tarkemmin ja muut indikaatiot: ks. Pharmaca Fennica.
Zoladex 10,8 mg: Eturauhassyöpä: yksi 10,8 mg implantaatti ihon alle vatsaontelon etuseinämään 3
kuukauden välein. Endometrioosi, kohtumyoomat: annostus ja hoidon kesto, ks. Pharmaca Fennica.
Vasta-aiheet: Tunnettu vakava yliherkkyys vaikuttavalle aineelle tai valmisteen muille aineosille. Raskaus
ja imetys. Varoitukset: Ei ole tarkoitettu käytettäväksi lapsille, sillä valmisteen turvallisuutta ja tehoa ei ole
osoitettu tässä potilasryhmässä. Käyttöä on harkittava tarkkaan miehille, joilla on virtsajohtimen ahtauman
tai selkäydinkompression vaara, ja potilaita on seurattava tarkasti ensimmäisen hoitokuukauden aikana.
Erityistä varovaisuutta on noudatettava potilailla, joilla on muita osteoporoosin riskitekijöitä. Potilaita, joilla
on depressio tai korkea verenpaine, tulee seurata tarkoin. Veren glukoosin seurantaa tulisi harkita. Sydänkohtauksia ja sydämen vajaatoimintaa on havaittu eturauhassyövän hoidossa käytettyjen LHRH-agonistien
farmakoepidemiologisessa tutkimuksessa. Riski näyttää kasvavan yhteiskäytössä anti-androgeenien
kanssa. Kokemuksia yli 6 kk:n hoitojaksoista hyvänlaatuisten gynekologisten sairauksien hoidossa ei ole.
Hedelmällisessä iässä olevien naisten tulee käyttää ei-hormonaalisia ehkäisymenetelmiä Zoladex-hoidon
aikana sekä Zoladex-hoidon päättymisen jälkeen aina kuukautisten palautumiseen asti.
Zoladexin käyttö saattaa antaa positiivisen tuloksen dopingtestissä. Haittavaikutukset: Yleisimmin
ilmoitettuja haittavaikutuksia ovat libidon muutokset, parestesia, kuumat aallot, verenpaineen vaihtelut,
hikoilu, ihottuma, injektiokohdan reaktiot, mielialan vaihtelut, masentuneisuus ja luuntiheyden pieneneminen, painonnousu. Miehillä heikentynyt glukoosinsieto, selkäydinkompressio, sydämen vajaatoiminta, sydänkohtaus, luukipu, erektiohäiriö sekä gynekomastia. Naisilla päänsärky, nivelsärky, akne,
hiusten lähtö, emättimen kuivuus ja rintojen kasvu. Pakkaukset ja hinnat 1.1.2014 (vh + alv): 3,6 mg
1 implantaatti 160,13 €; 10,8 mg 1 implantaatti 407,03 €. Korvattavuus: Ylempi erityiskorvausryhmä
(100 %): rintasyöpä (115), prostatasyöpä (116). Suositellaan käytettäväksi vain urologian, syöpätautien tai
naistentautien erikoislääkäreiden valvomassa hoidossa. Reseptilääke.
Pohjautuu 2/2013 päivättyihin valmisteyhteenvetoihin.
Lisätietoja: AstraZeneca Oy, Itsehallintokuja 6, 02600 Espoo, puh. 010 23 010, www.astrazeneca.fi
AstraZeneca Oy | AstraZeneca Nordic-Baltic
Itsehallintokuja 6 | 02600 Espoo
puh. 010 23 010 | www.astrazeneca.fi
V XXV XXV XXV XXV XXV XXV XXV XXV XXV X
XV XXV XXV XXV XXV XXV XXV XXV XXV43XXV
V XXV XXV XXV XXV XXV XXV XXV XXV XXV X
– AVUSTAJIEN KUNNIATAULU 2013
XV XXV XXVUFXXV
XXV XXV XXV XXV XXV XXV
2013, 27. vuosikerta
V XXV XXV XXVUrologia
XXVFennica
XXV
XXV XXV XXV XXV X
UROLOGIA FENNICA ylpeänä esittää yhdistyksemme aktiivisimmat kirjoittajat!
XV XXV
XXV XXV
XXV
XXV XXV
XXV XXV
Sydämellinen
kiitos kaikille
UrologiaXXV
Fennicaa kirjoituksillaan
avustaneille.
Alla olevassa taulukossa on huomioitu kaikki 2013 numeroiden jutut, myös
V XXV XXV
XXV XXV XXV XXV XXV XXV XXV X
talvipäiväabstraktit. Abstraktien useammasta kirjoittajasta on huomioitu vain
Vuosikerran
2012 saavutus
suluissa.
XV XXV XXV ensimmäinen.
XXV XXV
XXV
XXV
XXV XXV XXV
Sami Raatikainen
6 (0) XXV XXV XXV X
V XXV XXV XXV XXV
XXV XXV
Sirpa Aaltomaa
5 (0)
Teemu
MurtolaXXV 3XXV
(3)
XV XXV XXV XXV
XXV
XXV XXV XXV
Jukka Sairanen
3 (1)
Teija Parpala
2 (3) XXV XXV XXV X
V XXV XXV XXV XXV
XXV XXV
Henrikki Santti
2 (2)
XV XXV XXV XXV
XXV XXV XXV
PanuXXV
Tonttila XXV 2XXV
(1)
Ilmari Koskinen
2 (0)
V XXV XXV XXV XXV
XXV XXV
Ilkka Perttilä
2 (0) XXV XXV XXV X
Arto Salonen
2 (0)
XV XXV XXV XXV
XXV
XXV XXV XXV
Teuvo
TammelaXXV 2XXV
(0)
Antti Salminen
1 (4)
V XXV XXV XXV XXV
XXV XXV
XXV XXV XXV X
Martti Aho
1 (1)
Jarno
RiikonenXXV 1XXV
(1)
XV XXV XXV XXV
XXV
XXV XXV XXV
Kimmo Taari
1 (1)
Markku Vaarala
1 (1) XXV XXV XXV X
V XXV XXV XXV XXV
XXV XXV
Hanna Vasarainen
1 (1)
Martti
Ala-Opas
(0)
XV XXV XXV XXV
XXV
XXV 1XXV
XXV XXV XXV
Otto Ettala
1 (0)
V XXV XXV XXV XXV
XXV XXV
Tuomas Kilpeläinen
1 (0) XXV XXV XXV X
Jani Kuisma
1 (0)
XV XXV XXV XXV
XXV XXV XXV
JuhaXXV
Lantto XXV 1XXV
(0)
Ene Launonen
1 (0)
V XXV XXV XXV XXV
XXV XXV
Utku Lokman
1 (0) XXV XXV XXV X
Harry Nisen
1 (0)
XV XXV XXV XXV
XXV XXV XXV
TimoXXV
Nykopp XXV 1XXV
(0)
Tarmo Pekkarinen
1 (0)
V XXV XXV XXV XXV
XXV
XXV
XXV XXV XXV X
Jori Pesonen
1 (0)
Sakari
Rannikko
(0)
XV XXV XXV XXV
XXV
XXV 11XXV
XXV XXV XXV
R Roine
(0)
Matti SäilyXXV XXV
1 (0) XXV XXV XXV X
V XXV XXV XXV XXV
XV XXV XXV XXV XXV XXV XXV XXV XXV XXV
V XXV XXV XXV XXV XXV XXV XXV XXV XXV X
XV XXV XXV XXV XXV XXV XXV XXV XXV XXV
V XXV XXV XXV XXV XXV XXV XXV
XXV
XXV X
Urologia
Fennica 1 2014
44
SUOJAA LUUSTOA ENEMMÄN*
KUIN TSOLEDRONIHAPPO
PERUSKORVATTU
1.2.2014ALKAEN
•Luustotapahtumistavapaaaika
8,2kkpitempitsoledronihappoon
verrattunapotilailla,joillaluustoon
levinnytkiinteäkasvain1
•18%vähemmänluustotapahtumia
potilailla,joillaluustoonlevinnyt
kiinteäkasvain1
•Viivästyttikivunpahenemista
melkeinkahdellakuukaudella
tsoledronihappoonverrattuna
potilailla,joillaluustoonlevinnyt
kiinteäkasvain†1
*Ensimmäisenluustotapahtumanehkäisemisessä(yhdistetyttulokset,pitkälleedennytsyöpä,
N=5723),HR(95%CI)=0,83(0,76-0,90),p-arvo(ylivertaisuus)<0,00011
Ensimmäisenjasitäseuraavanluustotapahtumanehkäisemisessä(yhdistetyttulokset,
pitkälleedennytsyöpä,N=5723),esiintymistiheyksiensuhde(95%CI)=0,82(0,75-0,89),
p-arvo(ylivertaisuus)<0,00011
Ensimmäisenluustotapahtumantaisyövästäjohtuvanhyperkalsemianehkäisemisessä
(yhdistetyttulokset,pitkälleedennytsyöpä,N=5723),HR(95%CI)=0,83(0,76-0,90),
p-arvo(ylivertaisuus)<0,00011
Ensimmäisenluustonsädehoidonehkäisemisessä(yhdistetyttulokset,pitkälleedennytsyöpä, N=5723),HR(95%CI)=0,77(0,69-0,87),p-arvo(ylivertaisuus)<0,00011
MediaaninenaikakivunpahenemiseksikohtalaiseksitaivaikeaksiXGEVA-ryhmässäoli198vrkja
tsoledronihapporyhmässä143vrk(p=0,0002)1
†
Viite:1.XGEVAvalmisteyhteenveto24.10.2013,Amgen.
VALMISTETIEDOT
XGEVA120mginjektioneste,liuos
Tähänlääkkeeseenkohdistuulisäseuranta.
Vaikuttavaaine:denosumabi.Vaikutusmekanismi:DenosumabionihmisenmonoklonaalinenIgG2-vastaaine,jokasitoutuusuurellaaffiniteetillajaerittäinspesifisestivaikutuskohteeseensaRANK-ligandiinjaestäänäinRANK-ligandin
jaRANK:nvuorovaikutuksen.Tämävähentääosteoklastien
lukumäärääjaaktiivisuuttajasenmyötämyösluunhajoamistajasyövänaiheuttamaaluutuhoa.Käyttöaihe:Luustotapahtumien(patologistenmurtumien,luustonsädehoidon,
selkäydinkompression tai luuston kirurgisten toimenpiteiden)ehkäiseminenaikuispotilailla,joillaonkiinteidenkasvaintenluustoetäpesäkkeitä.Annostus:Suositeltuannoson
120 mg, joka annetaan 4 viikon välein kertainjektiona ihon
alle. Vasta-aiheet: Vaikea hoitamaton hypokalsemia. Yliherkkyys vaikuttavalle aineelle tai apuaineille. Varoitukset
ja käyttöön liittyvät varotoimet: Kaikki potilaat tarvitsevat
kalsium- ja D-vitamiinilisää, ellei hyperkalsemiaa esiinny. Jo olemassa oleva hypokalsemia on korjattava ennen
hoidon aloittamista. Hypokalsemiaa voi esiintyä milloin
tahansa Xgeva-hoidon aikana, mutta yleisimmin kuuden
ensimmäisenhoitokuukaudenaikana.Hypokalsemianriski
©2011 Amgen Inc. All rights reserved.
DMO-FIN-AMG-004-2014-January-P
1/2014 rologia ennica
U
F
1 2014
on suurempi potilailla, joilla on vaikea munuaisten vajaatoiminta (kreatiniinipuhdistuma < 30 ml/min) tai jotka ovat
dialyysihoidossa. Näiden potilaiden kalsiumpitoisuuksien
seurantaa suositellaan. Jos hoidon aikana esiintyy hypokalsemiaa, ylimääräinen kalsiumlisä saattaa olla tarpeen
lyhytaikaisesti.Vaikeaa(myöskuolemaanjohtanutta)oireista
hypokalsemiaaonraportoitu.Hoidonaikanaonhuolehdittava hyvästä suuhygieniasta. Leuanluukuoliota on raportoitu
potilailla, joilla oli yleensä tämän sairauden riskitekijöitä.
Senesiintyvyysyleistyialtistuksenpitkittyessä.Jospotilaalla
on aktiivisia hampaiden tai leuan alueen sairauksia, hammastarkastustajaasianmukaistaehkäiseväähammashoitoa
on harkittava ennen hoidon aloittamista. Hoidon aikana on
vältettäväinvasiivisiahammastoimenpiteitä,mikälimahdollista.Ennenkuinhoitoamäärätään,ontehtäväyksilöllinen
riski-hyötyarvio,jospotilaallaonleuanluukuolionriskitekijöitä,joitaeivoivälttää,taijospotilaalleonkehittynytleuan
luukuoliohoidonaikana.Josleuanluukuoliokehittyytaisitä
epäillään,potilasonlähetettävähammaslääkärintaisuukirurgin hoitoon. Epätyypillisiä reisiluun murtumia on raportoitu.Jossenoireitailmaantuu,potilasontutkittava.Eisaa
antaa samanaikaisesti denosumabia sisältäviä muita lääkkeitä(osteoporoosinhoitoon)taibisfosfonaatteja.Yhteisvai-
Amgen AB, sivuliike Suomessa
PL 86 (Keilaranta 16)
02101 ESPOO
puh. (09) 54 900 500
kutukset:Yhteisvaikutustutkimuksiaeioletehty.Samanaikainen solunsalpaaja- ja/tai hormonihoito tai aikaisempi
laskimoon annettu bisfosfonaattihoito eivät vaikuttaneet
kliinisesti merkittävästi denosumabin jäännöspitoisuuksiin
seerumissaeivätkäsenfarmakodynamiikkaan.Raskausja
imetys:Xgevaaeisuositellaraskaanaolevillenaisille.Eitiedetä,erittyyködenosumabiäidinmaitoon.Haittavaikutukset:
Hyvinyleiset:hengenahdistus,ripuli.Yleiset:hypokalsemia,
hypofosfatemia, hampaanpoisto, runsas hikoilu, leuan luukuolio.Harvinaiset:anafylaktinenreaktio,lääkeyliherkkyys,
epätyypillinenreisiluunmurtuma.Ilmoitakaikistaepäillyistä
haittavaikutuksista Fimealle www.fimea.fi. Säilytys: Säilytä
jääkaapissa. Xgevaa voidaan säilyttää huoneenlämmössä
(enintään 25 °C:ssa) enintään 30 vuorokautta alkuperäispakkauksessaan. Kun Xgeva on otettu pois jääkaapista, se
on käytettävä 30 vuorokauden kuluessa. Pakkaus: Xgeva
120 mg injektioneste, liuos. 1 kertakäyttöinen injektiopullo
(1,7ml).Vnr537305.Hinnatalkaen1.2.2014:316,35€(TOH
ilman alv), 417,37 € (VMH+alv). SV-peruskorvattava. Hinta
potilaalle 272,84 €. Reseptilääke. Ehto: Valmiste annetaan
terveydenhuollonammattilaisenvastuulla.Lisätiedot:Xgeva-valmisteyhteenveto, 24.10.2013 tai Amgen AB, sivuliike
Suomessa,PL86,02101Espoo.Puh.(09)54900500