PÄÄKIRJOITUKSET Kaupunkilähetys yritysten yhteiskuntavastuun toteuttajaksi T eollistumisen alkuaikoina ja vielä toisen maailmansodan jälkeenkin monet suuret yritykset käyttivät vapaaehtoisesti varojaan työntekijöittensä ja paikallisen väestön hyväksi. Tampereella Finlaysonin omistajat taisivat olla tässä asiassa uranuurtajia. Wilhelm von Nottbeck rakennutti 130 vuotta sitten Finlaysonin kirkon työntekijöilleen ja muille tamperelaisille. Omistajat palkkasivat tehtaaseen saarnaajan ja muitakin tukemaan työntekijöitä. Myöhemmin Serlachiukset ja Waldenit ovat toimineet vastaavalla tavalla. Käytäntö muuttui 1960- ja 1970-luvuilla. Kuviteltiin, että valtio ja kunnat pystyvät verovaroillaan hoitamaan ihmisten asiat ja tarpeet tasapuolisesti ilman lähimmäisen rakkautta ja vapaaehtoista auttamistoimintaa eli ilman niin sanotun kolmannen sektorin apua. Vanhusten huollon nykytila osoittaa tuollaisen optimismin kuitenkin vääräksi. Vapaaehtoistyötä tarvitaan täydentämään lakisääteistä. On alettu puhua yritystoiminnan yhteiskuntavastuusta ja kolmannen sektorin tarpeellisuudesta. Viime lokakuun toisella viikolla lääkefirma Leiras järjesti Kaupunkilähetyksen vapaaehtoisten kanssa Tampereen pääpostin aulaan kuuden päivän ”jutteluviraston”. Ihmiset viivähtivät siinä kahvikupin ääressä ja keskustelivat vapaaehtoisten kanssa. Leiras vastasi tilan ja kahvitarjoilun kustannuksista, Kaupunkilähetys tarjoilusta ja ohjelmapuolesta. Tämä on esimerkki toisaalta yrityksen yhteiskuntavastuun konkreettisesta toteuttamisesta, toisaalta kolmannen sektorin osallistumisesta yksinäisyyden torjuntaan. Kuuden päivän aikana noin tuhat henkilöä pysähtyi kahville ja juttelemaan. Vastaavanlaista yhteistoimintaa on ollut myös Osuuspankin kanssa. Elinkeinoelämän ja Kaupunkilähetyksen yhteistyötä ja verkostoitumista on syytä kehittää edelleen. Tänä syksynä vellonut vaalirahakohu paljasti puoluepolitiikan kyseenalaisen korruptoivan rahoitusjärjestelmän, joka ei enää voine jatkua entisellään. Toivottavasti yrityksillä on halua vaikeasta taloudellisesta tilanteesta huolimatta kantaa yhteiskuntavastuutaan, ei vain tukemalla urheilua, vaan osallistumalla myös sosiaalisen toiminnan tukemiseen. Jutteluviraston mallin mukainen yhdessä toimiminen on sopiva tapa toteuttaa sitä laajemminkin. Kaupunkilähetyksen kouluttamis-, kehittämis- ja vapaaehtoistyön sektorilla on vuosien mittaan kehitetty auttamishankkeita sekä vanhojen ihmisten elämänlaadun kohentamiseen että vaikeuksissa olevien lapsiperheiden selviämiseen. Niitä on rahoittanut Raha-automaattiyhdistys. Myös yritykset voisivat tutustua sosiaalisiin projekteihin ja rahoittaa niitä. Tällaista toimintaa ei tarvitsisi salailla. Päinvastoin numeron tekeminen siitä voisi olla luomassa yrityksestä entistä myönteisempää kuvaa. Eräät Kaupunkilähetyksen hankkeet, kuten kehitysvammaisten päivätoiminta, on kehitetty työmuodoksi, jonka jatkumisen on Tampereen kaupunki turvannut rahoituksellaan. Raha-automaattiyhdistyksen avustustoiminnan muuttumisen ja laman aiheuttaman supistumisen kompensoimiseksi Kaupunkilähetys on käynnistämässä varainhankintaa eräiden hankkeittensa toiminnan jatkumisen turvaamiseksi ja uusien käynnistämiseksi. Tuntuisi hyvältä, jos se voisi esitellä yrityksille kehittämiään sosiaalisia hankkeita, ja nämä yhdessä ryhtyisivät niitä toteuttamaan. Siinä toteutuisivat yrityksen yhteiskuntavastuu ja Kaupunkilähetyksen kutsumus palvella ja puolustaa ihmisiä heidän avun tarpeessaan. Jouko Sihvo Kirjoittaja on teologian tohtori ja Tampereen Kaupunkilähetyksen hallituksen puheenjohtaja X Tampereen Kaupunkilähetys ry:n varainhankinta käynnistyy vuoden vaihteessa, jolloin lisätietoja saa kotisivuiltamme www.tamperecitymission.fi. 2 PUOLUSTAJA 2/2009 Juuret M istä Sinä olet kotoisin? Osalle meistä tuo kysymys on helppo ja kerromme syntymäseutumme, osalle taas muuttoja elämän varrella on kertynyt niin paljon, ettei osaa sanoa olevansa oikein mistään kotoisin. Parhaimmillaan tietoisuus juurista voi merkitä sitä, että tunnemme kuuluvamme jonnekin ja on olemassa ihmisiä, jotka jakavat saman taustan ja arvopohjan kuin mekin. Tampereen Kaupunkilähetykselläkin on juuret. Ne ulottuvat aina 1800-luvun alkupuolelle, jolloin ensimmäinen Kaupunkilähetys perustettiin Glasgowiin Skotlantiin. Sieltä tämä kansalaisliike, jonka tavoitteena on ollut ihmisten auttaminen, lähti leviämään ensin Saksaan ja sieltä sitten Pohjoismaihin. Tampereelle Kaupunkilähetys rantautui 1880-luvulla, ja toiminnan lasketaan alkaneen vuonna 1884, jolloin palkattiin ensimmäinen työntekijä Tampereen Kaupunkilähetykseen. Vuosi 2009 on siis toimintamme 125. toimintavuosi. Vietimme juhlavuottamme Pohjoismaisten Kaupunkilähetyspäivien yhteydessä. Niiden teemana oli ”Toinen toistemme kuormien kantaminen ”. Saimme vieraaksemme noin 70 kaupunkilähetysläistä muista Pohjoismaista. Tässä lehdessä kerrotaan tuonnempana lisää noista päivistä kuvien ja tekstien avulla. Oli hyvin innostavaa oppia ja saada jakaa kokemuksia sellaisten ihmisten kanssa, jotka jakavat saman työnäyn ja miettivät kukin omassa maassaan, miten parhaiten voivat auttaa ja tukea sen maan apua tarvitsevia. Tuen ja avun tarvitsijat ovat hyvin erilaisissa elämäntilanteissa. Heitä ovat asunnottomat, kiertolaiset, prostituoidut, päihteiden käyttäjät, syrjäytyneet, yksinäiset ... Me tiedämme, että omalla työllämme emme pysty kuin pieneltä osin poistamaan hätää ja kärsimystä tästä maailmasta, mutta yhteistä meille kaikille on se, että kaikesta huolimatta meidän tehtävämme on auttaa ja etsiä ratkaisuja ja myös luoda uskoa tulevaisuuteen. Meidän unelmamme on, että voimme tehdä hyvää aina yhdelle ihmiselle ja hänen kauttaan hyvän tekeminen voi jatkua. ”Toinen toistemme kuormien kantaminen ” on aivan yhtä ajankohtaista tänä päivänä kuin 125 vuotta sitten. Siksi meitä tarvitaan – se on Puolustajana olemista. Maritta Grönroos Kirjoittaja on Tampereen Kaupunkilähetyksen toiminnanjohtaja Tampereen Kaupunkilähetys ry:n vanhainkodeissa käynnistyi “Laitoksesta avoon” -pilottikokeilu, jossa sekä Koskikodissa että Petäjäkodissa vanhainkotien osastoja muutettiin tehostetun palveluasumisen ryhmäkodeiksi. Avajaisia vietettiin 2.11. yhdessä asukkaiden ja omaisten kanssa. Saimme vieraaksemme myös peruspalveluministerin Paula Risikon (vasemmalla), jonka kanssa keskustelemassa Koskikodin johtaja Tarja Mieskolainen. PUOLUSTAJA Tampereen Kaupunkilähetys ry:n sidosryhmälehti Julkaisija: Tampereen Kaupunkilähetys ry Aleksanterinkatu 23 D, 33100 Tampere Kannen kuvassa Tampereella vieraillut HelsinkiMission toiminnanjohtaja Olli Valtonen. Kuvaaja: Petri Vilkko. Päätoimittaja: Maritta Grönroos (03) 3454 3110, 040 511 4650 maritta.gronroos@tamperecitymission.fi Toimitussihteerit: Sirpa Aronen p. (03) 3454 3112 Sirkka Nikulainen p. (03) 3454 3156 Ulkoasu ja taitto: Liisa Hertell / Idea-Tampere Petri Vilkko Oy Tuottaja ja toimitus: Idea-Tampere Petri Vilkko Oy, (03) 222 3322 Painopaikka: Hämeen Kirjapaino Oy, Tampere Painosmäärä: 2 000 kpl PUOLUSTAJA 2/2009 3 Teksti ja kuvat: Petri Vilkko Tv:stä tuttu pappi Olli Valtonen: Tampereen Kaupunkilähetyksellä on hyvä brändi HelsinkiMission toiminnanjohtaja Olli Valtonen on paitsi Tuomasmessun isähahmo, myös yksi Suomen tunnetuimmista tv-papeista. Hän tuli koko Suomen tv-kansan tietoisuuteen 1980-luvun alussa MTV3-kanavalla Kuule, Sinua rakastetaan -ohjelmassa ollessaan tuolloin Sana-lehden päätoimittaja. – Teimme ohjelmaa yhdessä Riitta-Sisko Jukkala-Benischin kanssa, Olli Valtonen muistelee. Ohjelma sai alkumuotonsa perustamastani tiistaiaamun aamupiiristä. Olli Valtosen mukaan tuo kyseinen ohjelma oli ensimmäinen tv-ohjelmaformaatti, joka toteutettiin ravintolaympäristössä yleisöineen. Sittemmin vastaavassa ympäristössä toteutetut tv-ohjelmat ovat tulleet osaksi tv-tuotantojen arkea. – Istuimme Riitta-Siskon kanssa omassa pöydässämme ja vieraat pöydässä vaihtuivat. Puhuimme uskosta ja toivosta, mutta vieraat eivät välttämättä olleet mitään uskovaisia. Keskusteluja tunnettujen henkilöiden kanssa Hyviä muistoja tv-työhön liittyen on Olli Valtoselle kertynyt runsaasti. Yksi päällimmäisistä muistoista liittyy hänen vuosia sitten tekemään TV1-kanavalla esitettyyn Sielun Peili -ohjelmaan, joka 4 PUOLUSTAJA 2/2009 HelsinkiMission toiminnanjohtaja Olli Valtonen on kiinnostuneena seurannut 125-vuotiaan Tampereen Kaupunkilähetyksen toiminnan laajentumista nykyisiin mittoihinsa. ei varsinaisesti kuulunut uskonnollisten ohjelmien kategoriaan. – Teimme erillisen jouluohjelman jouluaattona Halosenniemestä, jossa meillä kävi erilaisia vieraita ja kukin sai tuoda yhden kuvitteellisen joululahjan, Olli Valtonen kertoo. – Yksi vieraista oli näyttelijä Sara Paavolainen. Kun soitin ja pyysin häntä ohjelmaan, hän lupautui. Mutta hän sanoi ettei haluaisi keskustella joulun sanomasta kovasti, sillä hän kertoi olevansa pesunkestävä ”pakana” eli ei siis kastettu eikä kirkon jäsen. – Kun kamerat käynnistyivät ensimmäinen kysymykseni oli, että mitä joulun sanoma hänelle merkitsee. Ja puhuimme uskonasioista. Kuitenkin. – Tapasin Saran nyt vuosien jälkeen kun istumme molemmat Helsingin valtuustossa. Hän kertoi, että tuosta joulusta käynnistyi prosessi, joka johti hänet miettimään Jeesusta ja uskoa ja Jumalaa. Ja sen seurauksena hän kävi rippikoulun, otti kasteen ja on tällä hetkellä uskostaan iloitseva Jumalan lapsi, Olli Valtonen sanoo. Tämän päivän hengellisten tv-ohjelmien tarjontaa ei Olli Valtonen pidä riittävänä: – Tarjontaa on liian vähän. Itse kaipaan pohdiskelevia ja maailmankuvaa peilaavia syväkeskusteluja. Kaupunkilähetyksestä kanava hyvän tekemiselle Helsingin Kaupunkilähetyksen eli nykyisen HelsinkiMission palvelukseen Olli Valtonen pestautui vuonna 1999. Runsas kymmenen vuotta aikaisemmin hän oli mukana keskeisessä roolissa perustamassa Tuomasmessu-toimintaa Helsinkiin. – Olimme Tuomasmessussa heränneet diakoniatyölle ja hyväntekemiselle, mutta tajusimme ettei meillä pienenä organisaationa ole mahdollisuutta aloittaa mitään mittavampaa hyvän tekemisen saralla, Olli Valtonen muistelee. – Professori Esko Koskenvesa oli sekä Tuomaitten että Kaupunkilähetyksen hallituksissa. Hän esitti Tuomasmessun hallitukselle, että mitä jos Kaupunkilähetyksestä tulisi tuomaitten kanava hyvän tekemiselle. Hallitus innostui. ”Tässä olemme Herra. Lähetä Valtonen!” Ja minut lähetettiin. Että silleen… Olli Valtonen paljastaa, että Helsingin Kaupunkilähetyksestä eikä sen toiminnasta hänellä ollut tuolloin juuri mitään mielikuvaa. – Ehkä vaan tuo, että mikä ihmeen Kaupunkilähetys? Niinpä keskeisiksi työnsä tavoitteiksi hän asetti Helsingin Kaupunkilähetyksen tunnettuuden luomisen ja yritysmielikuvan, brändin järjestelmällisen rakentamisen, jossa on hänen mukaansa onnistuttukin. Syntyi käsite HelsinkiMissio. Toinen asia, johon hän kymmenen vuoden työpestinsä aikana on ollut erityisen tyytyväinen on vapaaehtoisuuden ja hyvän tekemisen saaminen uuteen nousuun. ”Tampereen tunnettuus ja brändi hyviä” Haasteita ja uhkia HelsinkiMissionkin toimintaympäristössä Olli Valtosen mukaan silti riittää, vaikka hän myöntää, että hänellä on työssään ollut etua siitä, että on tullut monille tutuksi tv:n välityksellä. – Talouden vakauttaminen on iso haaste, itse asiassa se on ollut kaiken aikaa. Uhkia on monenlaisia, joista tietysti yksi iso on kysymys siitä, miten isot yhteistyökumppanimme RAY ja Helsingin kaupunki selviävät omasta taloudestaan, jotta niillä on varaa rahoittaa myös meidän työtämme. Myös yritysyhteistyössä on laman keskellä paljon haasteita. – Pahin uhka on kuitenkin muualla. Se liittyy työnäkyymme ja missioomme. Pahinta mitä HelsinkiMissiolle voisi tapahtua on oman mission sumeneminen ja työnäyn lopahtaminen. Helsingin näkövinkkelistä Olli Valtonen on ehtinyt seuraamaan myös Tampereen Kaupunkilähetyksen toimintaa ja sen kehittymistä nykyisiin mittoihinsa. Hänen saamansa kuva Tampereen toiminnasta on varsin myönteinen: – Tampereen Kaupunkilähetys on vanha järjestö, jolla on ollut kaiken aikaa hyvä brändi ja korkea tunnettuisuus – päinvastoin kuin meillä Helsingissä on ollut. Ilahtuneena olen seurannut näkökulman siirtymistä myös kansanliikkeen puolelle. Teillä kun on aika paljon ja merkittäviä laitoksia. Vapaaehtoiset tuovat lisäenergiaa ja potkua teidän vahvan ammatillisen osaamisen keskelle. Kysyttäessä Olli Valtoselta, onko Tampereen Kaupunkilähetyksessä jotakin sellaista toimintamuotoa, jonka hän voisi ajatella tuovansa myös Helsinkiin, vastaus tulee nopeasti: – Ollaan jo tuotukin. Esimerkiksi Aamukorva. Senioripysäkki puolestaan lähti liikkeelle Helsingistä, ja nyt hän suosittelee Tampereella kokeiltavaksi varainkeruuta kansan parissa. Olli Valtonen oli elokuussa yksi work shopin vetäjistä Pohjoismaisilla Kaupunkilähetyspäivillä Tampereella. Hänen mukaansa seminaarin ohjelma oli hyvin järjestetty ja samalla hän kertoo nauttineensa ajatusten vaihdosta pohjoismaisten kollegoidensa kanssa: – Esimerkiksi Tukholman Kaupunkilähetyksen innovatiivisuudesta voisimme oppia paljon. Unelmana parempi maailma – ja hiihtäminen Olli Valtonen piti saarnan Tampereen Kaupunkilähetyksen toiminnan 125vuotisjuhlan kunniaksi järjestetyssä kansainvälisessä Tuomasmessussa Aleksanterin kirkossa. Helsingin Agricolan kirkossa viikoittain järjestettävään Tuomasmessuun Olli Valtonen sanoo nykyisin osallistuvansa joka toinen sunnuntai. – Sen lisäksi olen mukana joka tiistaisessa Aamupiirissä ja laulan Tuomasyhteisön Vesperkuorossa keskiviikkoisin. Paitsi niinä keskiviikkoina, jolloin istun Helsingin kaupunginvaltuuston kokouksissa. Valtuustotyön ohella hän on lisäksi Helsingin sosiaalilautakunnan varapuheenjohtaja. Talvipäivinä Olli Valtonen unelmoi pääsevänsä hiihtämään. Edellisvuoden lumilla hän ei kertomansa mukaan ehtinyt suksille lainkaan. Lisäksi harrastan vapaa-aikanani tuijottamista… Istun ja katselen kuinka tuuli heiluttaa pihan puita. Maanantaisin pelaan tennistä. Ja kai tuota politiikkaakin voi kutsua harrastukseksi, lähimmäistyössään hyvin viihtyvä Olli Valtonen sanoo. PUOLUSTAJA 2/2009 5 Tuomasmessu veti Aleksanterin kirkon täyteen. Tuomasmessu kruunasi Pohjoismaisten Kaupunkilähetyspäivien avajaisillan Pohjoismaisten Kaupunkilähetyspäivien avajaiset huipentuivat päivän päätteeksi Aleksanterin kirkossa järjestettyyn Tuomasmessuun. Messun järjestelyistä vastasi Tampereen Kaupunkilähetyksen työntekijöistä ja vapaaehtoisista koottu ryhmä yhteistyössä Tampereen ev.lut. seurakuntayhtymän kanssa. K ielirajat ylittänyt messu toteutettiin myös kansainväliset messuvieraat huomioiden sekä suomeksi että englanniksi. Useiden kuukausien ajan valmisteltu tapahtuma sai vaikuttavuudessaan runsaasti positiivista palautetta osakseen. Tuomasmessu on evankelis-luterilaisen kirkon muodoltaan vaihtoehtoinen 6 PUOLUSTAJA 2/2009 jumalanpalvelus, joka on saanut vaikutteita niin roomalais-katolisesta perinteestä kuin 1900-luvun herätyskristillisyydestä. Messun nimi viittaa “epäilijänä” tunnettuun apostoli Tuomaaseen ja pyrkii viestittämään helppoa lähestyttävyyttä. Vuonna 1988 alkunsa saanut Tuomasmessu poikkeaa tavallisesta messusta erityisesti musiikiltaan, joka on vaihtelevampaa ja kokeilevampaa kuin Messu alkoi juhlavalla ristisaatolla. Tampereen Kaupunkilähetyksen työntekijät ja kymmenet vapaaehtoiset ottivat osaa messun järjestämiseen. tavallisissa jumalanpalveluksissa, sisältäen yleensä yhtyeen ja kuoron. Tuomasmessun tunnusmerkkinä on yhteisöllisyyden ja vapaaehtoisen hyvän tekemisen ideologia. Messu toteutetaan laajan vapaaehtoisjoukon turvin, johon kuuluu muusikoita, esirukoilijoita, sivualttarien rakentajia, ehtoollisavustajia sekä juontaja, joka tavallisesti johtaa messun suunnittelua. Kutakin Tuomasmessua on toteuttamassa 50– 70 hengen joukko. Helsingissä messu kerää joka sunnuntai yli 500 ihmistä Agricolan kirk- koon. Tampereella Tuomasmessu järjestetään noin kerran kuukaudessa, yleensä Aleksanterin kirkossa. Tuomasmessu on levinnyt Helsingistä kaikkialle Eurooppaan ja nyttemmin myös Yhdysvaltojen suurkaupunkeihin. Hampurin piispa on nimennyt Tuomasmessun Saksan merkittävimmäksi tämän ajan uudistusliikkeeksi. Tuomasmessun peustamisessa ja kehittämisessä on keskeisessä asemassa ollut HelsinkiMission toiminnanjohtajana työskentelevä pastori Olli Valtonen. Kaksikielisen messun liturgina toimi pastori Risto Korhonen. Saarnan pitänyt Olli Valtonen kuuluu Tuomasmessun perustajiin. Kaupunkilähetyksen henkilökunta, asiakkaat ja vapaaehtoiset rakensivat messua varten kuusi sivualttaria. PUOLUSTAJA 2/2009 7 Kaupunkilähetyksillä uusia haasteita Pohjoismaisten Kaupunkilähetyspäivien yhtenä teemana oli nostaa esiin Kaupunkilähetysten toimintaympäristössä tapahtuneita muutoksia ja niiden mukanaan tuomia uusia haasteita. Pohjoismaisten osanottajien lisäksi kokemuksia olivat jakamassa Kaupunkilähetysten edustajat Lontoosta, Berliinistä ja Prahasta. Y hteistä monille kaupungeille on ikääntyvän väestön määrän dramaattinen kasvu lähitulevaisuudessa. Oslon Kaupunkilähetyksessä työskentelevä Thomas Möller pitää ensiarvoisen tärkeänä panostamista vapaaehtoisten hankkimiseen ja sitouttamiseen jo hyvissä ajoin tulevia haasteita silmällä pitäen. Laittomat maahan tulijat syrjinnän kohteina Yksi uusi kohderyhmä auttamistyölle Oslossa ovat laittomat maahantulijat, jotka tyypillisesti ovat Romaniasta ja Bulgariasta maahan tulleita kerjäläisiä. He pyrkivät hankkimaan elantonsa kerjäämällä ja katusoitolla. Organisaatiossa papin tehtävässä toimivan Steinar Erakerin mukaan näihin ryhmiin kohdistuu merkittävässä määrin häpäisyä ja syrjintää. – Sen seurauksena että jotkut heistä ovat syyllistyneet rikoksiin, heidät kaikki on luokiteltu samaan kategoriaan osaksi järjestäytynyttä rikollisuutta. Kaupunkilähetys onkin lähettänyt tarkkailijaryhmän Romaniaan ottamaan tarkemmin selvää näiden romanien alkuperästä Oslon Kaupunkilähetys on juuri käynnistänyt terveystarkastukset tuolle ryhmälle Erakerin mukaan myös huumeidenkäyttäjille, joilla on vaikeita mielenter- 8 PUOLUSTAJA 2/2009 Hans-Georg Filker (vas) Berliinistä ja John Nicholls Lontoosta kertoivat auttamistyön haasteista suurkaupungeissa. Seminaarin juontajat Taru Kaera (toinen vas.) ja Hanna Åby varmistavat, että laitteet toimivat. Oslon Kaupunkilähetyksen musikaalinen ryhmä kertoi kuulumisia Norjasta sanoin ja sävelin pastori Steinar Erakerin toimiessa laulusolistina. Osanottajia seurakuntien talolla järjestetyissä seminaareissa oli Näsinsalin täydeltä. Kaupunkilähetyksen Maailmanliiton hallitusta Tampereen tapahtumassa edusti hallituksen presidentti HansGeorg Filker Berliinistä ja Euroopanliiton hallitusta Zuzana Filipkova Prahasta. veysdiagnooseja on avattu terveyskeskus, joka on avoinna ympäri vuoden kaikkina päivinä. Kummallekaan ryhmälle ei vastaavia palveluja ole tarjolla julkisen sektorin kautta. Vastaavista ongelmaryhmistä ja heidän erityistarpeistaan on kokemusta myös Lontoon Kaupunkilähetyksessä johtajana työskentelevällä John Nichollsilla. Myös prostituoitujen ongelmat ovat osa suurkaupunkien arkea. Käytännön haasteena Oslossa on Erakerin mukaan työskentely sen puolesta, että seurakunnan kirkko voisi olla avoinna myös iltaisin niitä ihmisiä varten, jotka eri syistä ”ajelehtivat” keskustassa iltaisin. Berliini yhä jakautunut itään ja länteen Hans-Georg Filker toi tapahtumaan terveiset Berliinistä, jonka Kaupunkilähetyksen toimintaa hän johtaa. Hän toimii myös Kaupunkilähetyksen Maailmanliiton hallituksen presidenttinä. – Saksan pääkaupungissa Berliinissä Kaupunkilähetyksen toiminnan haasteet liittyvät enimmäkseen sosiaaliseen ja hengelliseen todellisuuteen. Noin 90 prosenttia Berliinin asukkaista on ei-kirkollisia ja puolestaan puolet asukkaista oli sosialisteja kommunismin aikana. Filkerin mukaan kaupunki on edelleen jakautunut sekä ideologisesti että poliittisesti itään ja länteen, minkä hil- jakkoin käydyt vaalit jälleen osoittivat. – On suuri haaste saada aikaan lopultakin yhtenäinen Berliini. Sosiaaliset tarpeet kasvavat koko ajan yhä useampien ihmisten vyöryessä kaupunkiin ItäEuroopasta, jolloin kodittomien ihmisten määrä kasvaa räjähdysmäisesti. Lisäksi apua kaipaavat vanhukset ja vammaiset. Tsekin tasavallasta konferenssiin otti osaa Zuzana Filipkova, joka toimii jäsenenä Kaupunkilähetyksen Euroopanliiton hallituksessa. Pastori Hilkka Olkinuora alusti puolustajana toimimisen tärkeydestä. PUOLUSTAJA 2/2009 9 Vapaaehtoisten työn merkitys korostumassa Vapaaehtoisille on tärkeää tuntea, K aupunkilähetyksen toiminnassa vapaaehtoisilla on suuri merkitys. Vapaaehtoisten rekrytointi ja sitouttaminen tehtäviinsä on erityisen tärkeää nyt, kun autettavien määrä on kasvussa ja yhteiskunnan voimavarat palvelujen ylläpitämiseksi ovat rajalliset. – Me pyydämme vapaaehtoisia auttamaan niissä tehtävissä, joita työntekijämme eivät normaalin työajan puitteissa ehdi tekemään, sanoo Hans-Georg Filker Berliinin Kaupunkilähetyksestä. Tällaista on esimerkiksi lukemisapu vanhuksille ja kuolevan kädestä kiinni pitäminen, kodittomien kuuleminen tai jalkapallon pelaaminen kaupunkiin asettuneiden maahanmuuttajanuorten kanssa ongelmalähiöissä. Myös ei-kristittyjä vapaaehtoisina Filkerin mukaan monet vapaaehtoisista ovat sitoutuneita seurakuntalaisia. He tekevät kaikkea; vastaavat jumalanpalvelusten musiikista, järjestävät myyjäisiä ja auttavat sosiaalityössä. – Vapaaehtoisissamme on kaiken ikäisiä ja eri tavoin hengellisiä ihmisiä. Sosiaaliavun tehtävissä on mukana myös ei-kristittyjä. Me edellytämme, että heillä on positiivinen asenne kirkkoa kohtaan ja että he ottavat osaa hengelliseen preppaukseemme työhön liittyen, esimerkiksi hartauksiin tai jumalanpalveluksiin ennen kuin aloittavat työn. Toiveemme on, että tällä tavoin toimien he ymmärtävät kuinka kristityt tekevät sosiaalista työtä. – Tavoitteena on myös saada heidät kokemaan, millaista on kristillinen usko Jeesuksessa Kristuksessa. Osa heistä ei ole koskaan ollut tekemisessä kristinuskon kanssa, joten tämä on suuri mahdollisuus. Useimmat kristityistä vapaaehtoisistamme kokevat olevansa Juma- 10 PUOLUSTAJA 2/2009 Peurankalliokeskuksessa järjestetyissä päivätansseissa seminaarin osallistujat saivat tanssitettavakseen myös Peurankalliokeskuksen asukkaita. lan ”maahenkilökuntaa” ja he ovat hyvin sitoutuneita työhönsä. – Tahdomme varmistaa sen, että vapaaehtoistemme työtä arvostetaan riittävästi. Esimerkiksi kerran vuodessa vapaaehtoiset kutsutaan suureen tilaisuuteen, jossa vakinaiset työntekijät tarjoavat heille ruokaa ja juomaa ja viihdyttävät heitä esimerkiksi musiikki- ja teatteriesityksillä. Kaupunkilähetyksen työtä arvostetaan Oslon Kaupunkilähetyksessä toimiva Steinar Eraker kertoo, että heidän organisaatiossa on käynnissä 40 projektia ja niissä on mukana yli 1000 vapaaehtoista. – Vapaaehtoiset ovat kiinnitettyinä monenlaisiin tehtäviin: ruoanlaittoon, siivoukseen, musiikkiin, kulttuuritehtäviin, palveluun kirkossa, sosiaalityöhön ja vanhusten auttamiseen. Heitä on myös tarjoamassa apuaan esimerkiksi tietotekniikassa ja lakiasioissa. Erakerin mukaan vapaaehtoisten sopimukset vaihtelevat yhdestä tunnista kuukaudessa jokapäiväisiin tehtäviin, mutta useimmilla on määräaikainen sopimus joka on kuitenkin mahdollista aina uudistaa. – On tärkeää olla ylikuormittamatta vapaaehtoisia ja löytää kullekin henkilökohtainen tasapaino mukana olemiseen. Eraker iloitsee siitä, että Kaupunkilähetystä ja sen toimintaa arvostetaan. Vapaaehtoisina on kaiken ikäisiä, sekä työssä käyviä että työttömiä ja eläkeläisiä. Myös Oslossa osa vapaaehtoisista on ei-kristittyjä – Olen huomannut, että vapaaehtoiset pitävät työtään hyvin palkitsevana ja kokevat olevansa tärkeä osa toimintaamme. että heidän työtään arvostetaan Työtä uusien vapaaehtoisten hankkimiseksi Nordinin mukaan tehtäviä on paljon ja ne vaihtelevat: ryhmien tai yksittäisen asukkaan tapaamista, työskentelyä kahviossa, vastaanottotiskillä jne. – Tavoitteemme on yrittää saada yhä useammat vapaaehtoiset hallitsemaan kahdenkeskiset tilanteet auttajan ja asukkaan välillä, jolloin kykenemme vastaamaan yhä useamman asukkaan tarpeisiin. Tarinateatteri Wildin taidokkaat esiintyjät löysivät tien katsojien sydämeen improvisaatioesityksillään. Vapaaehtoiset vastaavat kahdeksan ihmisen työpanosta Lisbeth J. Nordin toimii vapaaehtoistyön johtajana Ammerudhjemmetissä, joka on sekä vanhainkoti että kulttuurityön keskus Oslossa. – Meillä on 70 vapaaehtoista ja yhteensä heidän työpanoksensa vastaa kahdeksan ihmisen työtä. Jotta tässä työssä onnistuttaisiin, organisaation sisällä johtoa myöten kaikilla pitää olla kyky nähdä vapaaehtoistyön tärkeys. – Me puolestamme odotamme auttajilta, että he kohtaavat jokaisen talossa olevan ihmisen tasavertaisina. Odotamme myös, että vapaaehtoiset informoivat meitä, jos he eivät kykene täyttämään sitoumuksiaan. Lisbeth J. Nordin sanoo, että vapaaehtoisille annetaan mahdollisuus hyödyntää omia taitojaan, kokemuksiaan, tietämystään ja luovuuttaan. – Olemme avoimia heidän ehdotuksilleen. Näin toimimalla vapaaehtoistyöstä tulee yhä merkityksellisempää kaikille osapuolille: Henkilöstölle, vapaaehtoisille – ja ennen kaikkea asukkaille. “Lisää auttavia käsiä tarvitaan.” Lisää vapaaehtoisia kuitenkin vielä tarvitaan. – Työskentelen jatkuvasti uusien vapaaehtoisten hankkimiseksi. Toivon, että kaikki houkuttelisivat perhettään, naapureitaan ja ystäviään ojentamaan auttavan kätensä vapaaehtoistyöhön. – Pidän tärkeänä saada tietää vapaaehtoisten toiveet ja tarpeet ja yritän ottaa ne huomioon. Aloituspalaverin lisäksi vapaaehtoisille järjestetään seurantatapaamisia ja luentotilaisuuksia pitkin vuotta. On tärkeää, että vapaaehtoiset voivat tuntea itsensä osaksi yhteisöä. Järjestämme heidän kunniakseen myös juhlia ja laivaristeilyjä. Tärkein motivointikeino on päivittäinen tukemme vapaaehtoisille. Professori Markku Ojanen luennoi välittämisen ja yhteisöllisyyden palkitsevuudesta. PUOLUSTAJA 2/2009 11 Pohjoismaisten päivien osanottajia kansantanssin pyörteissä Peurankalliokeskuksessa. Kulttuurielämykset pitävät mielen vetreänä O slon Kaupunkilähetyksessä kulttuurivastaavana toimiva Thomas Möller toteaa, että hänen organisaatiossaan uskotaan, että kulttuuriaktiviteeteillä on huomattavaa terveyttä edistävää vaikutusta. Hänen mukaansa kulttuuritarjonnan tuottaminen vanhuksille on lähes yhtä tärkeää kuin päivittäinen terveydenhoito. Yhdessä kollegansa musiikkiterapeutti Karoline Ormåsenin kanssa Thomas Möller järjesti Pohjoismaisten Kaupunkilähetyspäivien yhteydessä aiheesta mielenkiintoisen ja ajatuksia herättävän work shop -havaintoesityksen. Kulttuuritarjontaa suoraan vanhusten koteihin ”Kulttuuriterapiaa” tarjotaan vanhuksille Oslossa sekä organisaation omissa toimipisteissä että viemällä kulttuuria terveydenhoitopalvelujen tapaan suoraan vanhusten koteihin. Riitta Harilon johdolla seminaarilaiset tutustuivat toisiinsa. 12 PUOLUSTAJA 2/2009 Esimerkkejä käytettävistä kulttuurin muodoista ovat liikkuminen ja laulaminen, elokuvat, konsertit, teatteri, tanssi eri muodoissaan, kulttuurivierailut, keskustelut papin kanssa, ääneen lukeminen, yhteisen ruokailutapahtuman järjestäminen vanhuksen kanssa jne. Erityisesti musiikin terapeuttisia vaikutuksia Karoline Ormåsen haluaa korostaa: – Musiikki poistaa yksinäisyyttä ja eristyneisyyden tunnetta sekä vahvistaa itsetuntoa ja yhteenkuuluvaisuutta. Riemukkaat-kansantanssiryhmän esitys oli yksi avajaisten kohokohdista. Musiikki saa aikaan useimmille ihmisille hyvänolon tunnetta ja tyytyväisyyttä. Ormåsenin mukaan musiikki ja laulaminen stimuloi kauttaaltaan aivojen eri osia ja vaikuttaa myönteisesti erityisesti muistiin, puheilmaisuun ja tunneelämään. Tampereen Kaupunkilähetyksen kulttuuritarjonta esittäytyi näyttävästi Myös Tampereen Kaupunkilähetyksen panostukset monipuoliseen kulttuuritarjontaan olivat tapahtumassa näyttävästi esillä. Avajaiset käynnisti vauhdikkaasti Näsinsaliin tupsahtanut kehitysvammaisista tanssijoista koottu Riemukkaatkansantanssiryhmä. Avajaisvieraita viihdytti myös interaktiivinen Tarinateatteri Wildin improvisaatioryhmä, jonka humoristiset esitykset saivat vielä monien seminaarilaisten jälkipalautteissakin erityiskiitosta. Peurankalliokeskuksessa järjestetyssä kulttuuripitoisessa aamupäiväohjelmassa oli myös tarjolla runsaasti makupaloja tamperelaisten ikäihmisten kulttuuritarjonnasta. Englanninkielen ryhmäläisten laulukuoro ja Seniori-instituutin tarinateatteriryhmäläiset esiintyivät, Aini Salmisen johdolla opeteltiin 1800luvulta peräisin olevaa kansantanssia, tutustuttiin Peurankalliokeskuksen harrastustoimintaan valokuvien avulla ja tultiin toisille tutuiksi Riitta Harilon vetämien leikkimielisten parikeskustelujen siivittämänä. Lopuksi ryhmäläisillä oli mahdollisuus osallistua talon asukkaiden kanssa päivätansseihin Raija Törmälän ja Raimo Salovaaran tahdittamina. Oslolaiset Karoline Ormåsen ja Thomas Möller esittelivät kokemuksiaan kulttuurielämysten positiivisista terveysvaikutuksista. Tarinateatteri Palapeli vaudikkaassa esityksessään. Peurankalliokeskuksen englannin kielen ryhmäläiset lauloivat sujuvalla englannilla opettajansa Liisa Ritasen johdolla. Thomas Möllerin tähtihetki oli tanssi Peurankalliokeskuksen asukkaan Aino Vanhasaaren kanssa. Aini Salmisen johdolla opeteltiin 1800-luvulta peräisin olevan kansantanssin askeleita. PUOLUSTAJA 2/2009 13 Jutteluvirasto vanhusten yksinäisyyttä helpottamassa Osana yhteiskuntavastuuhankettaan lääketehdas Leiras on halunnut kiinnittää huomiota vanhusten yksinäisyyteen. Yritys on perustanut isoihin kaupunkeihin eri puolille Suomea aina viikon kerrallaan avoinna olevia Jutteluvirastoja. Niissä juttuseuraa kaipaavilla vanhuksilla on mahdollisuus kahvikupposen ääressä vaihtaa ajatuksia Jutteluviraston virkailijoiden kanssa. L okakuussa vanhusten viikolla Tampereen pääpostille avattu Jutteluvirasto houkutteli paikan päälle lähes tuhat juttuseuraa kaipaavaa. Jutteluviraston virkailijoina eli juttelijoina toimi Tampereen Kaupunkilähetyksen vapaaehtoistyöntekijöistä sekä vakinaisesta väestä koostunut hyväntuulinen porukka. – Yhteistyömme Tampereen Kaupunkilähetyksen ammattitaitoisen väen kanssa sujui erinomaisesti, sanoo Leiraksen viestintäjohtaja Malla Hintsala. Malla Hintsalan mukaan yhteistyö Kaupunkilähetyksen kanssa alkoi edellisen Jutteluviraston jälkeen Aamulehdessä olleen lehtijutun myötä. – Sain Aamulehden avulla välittää sellaiset terveiset, että olisi hyvä, jos täl- 14 PUOLUSTAJA 2/2009 laisesta toiminnasta tulisi jatkuvaa, Malla Hintsala muistelee. Tampereen Kaupunkilähetyksestä otettiinkin saman tien yhteyttä, ja niin yhteistyö pääsi hyvään vauhtiin. Vanhusten kohtaamispaikoille tarvetta Myös Tampereen Kaupunkilähetyksessä ollaan tyytyväisiä Jutteluvirastosta saatuihin myönteisiin kokemuksiin. – Toivomme, että Jutteluviraston saama myönteinen vastaanotto herättäisi myös päättäjät huomaamaan, että vanhusten kohtaamispaikkoja tarvitaan, toteavat Malla Hintsala ja Tampereen Kaupunkilähetyksen toiminnanjohtaja Maritta Grönroos, joka itsekin nautti juttelijana olemisesta. Juttelun ohella Tampereen Kaupunkilähetyksen väellä oli tilaisuus esitellä kiinnostuneille myös Kaupunkilähetyksen muuta toimintaa. Näin halukkaat löytävät kenties uusia kiinnostavia harrastuksia ja toimintaa. ”Kiitos ystävällisestä seurustelusta kanssamme. Täällä käynnistä jäi iloinen mieli!” Jutteluviraston vieraskirjasta poimittua Malla Hintsalalla on kahden vuoden ajan kertynyt kokemuksia Tampereen ohella myös lukuisista muista eri puolilla Suomea toteutetuista Jutteluvirastoista, joissa kaikissa on ollut useita satoja osallistujia: – Ikääntyvät tarvitsevat myös juuri tällaisia kohtauspaikkoja, missä ei ole erityistä ohjelmaa, ja minne voi tulla, jos kaipaa juttuseuraa ja missä voi pistäytyä silloin kun se itselle parhaiten sopii, Malla Hintsala summaa. Juttelijoille järjestetyn palautekeskustelun päällimmäiseksi nousi kiitollisuus hienoista kohtaamisista ja kokemus tilaisuuden tarpeellisuudesta. Vapaaehtoistyöstä hyvää mieltä Malla Hintsalan mukaan hyvän tekeminen ja vapaaehtoistyön tukeminen ovat ilahduttavasti yleistyneet suomalaisissa yrityksissä. Esimerkiksi Lääketehdas Leiras on vuodesta 2007 lähtien antanut henkilökunnalleen mahdollisuuden osallistua työaikana vapaaehtoistyöhön puolikkaan työpäivän verran kuukaudessa. – Moni, jolle kynnys lähteä vapaaehtoistyöhön on ollut korkea, on tämän mahdollisuuden saatuaan lähtenyt kokeilemaan ja kokemukset ovat olleet myönteisiä. Työhyvinvointiinkin sillä on ollut positiivista merkitystä, Malla Hintsala on huomannut. Jutteluvirastossa Tampereen pääpostilla oli viikon aikana tuhat kävijää. Myös Kaupunkilehti Tamperelaisen toimitusjohtaja Mika Niininen (vas.) poikkesi virastossa kertomassa lehtensä kuulumisia. Juttelijan kokemuksia Jutteluvirastosta S yksyinen tuuli lennätti ulkosalla kirkasvärisiä lehtiä, kun Pääpostin aulaan oli rakentunut tunnelmallinen Jutteluvirasto. Tampereen Kaupunkilähetyksen kaikki Puolustajat kutsuivat ystävällisesti ohikulkijoita ”kahveen ja lettinisun” ääreen. Itse sain toimia myös useana päivänä Puolustajana ja juttelijana. Moni kävijä kertoi elämäntarinansa tai otteita siitä. Iloista, suruista tai tavallisen arjen asioista puheltiin. Eräs iäkkäämpi nainen kertoi, miten yksinäisyys ei välttämättä ole murheellinen elämäntilanne. Hän sanoi viihtyvänsä hyvin omissa oloissaan, mutta kaipasi joskus rupatteluja toisten ihmisten kanssa. Useat antoivat myönteistä palautetta siitä, miten viihtyvyyttä lisäsi jokaiselle päivälle rakennettu ohjelma. Päivittäiset ohjelma-aiheet koostuivat elämän kulusta, ikääntymisestä ja inhimillisyydestä, joista virisi luontevia keskus- teluja. Ihmiset puhuivat avoimesti. Mieleeni on jäänyt eräs tilanne, jolloin kahvilapöydän ääreen asettui sirkeä nainen. Hän kertoi olevansa ”pilkun verran ylitte 90-vuatias” tamperelainen. Hän oli lähtenyt ruokaostoksille, koska hän laittoi päivittäisen ateriansa itse alusta loppuun. Kun pöytäämme liittyi eräs nuorempi mies, käynnistyi keskustelu tietokoneista. Seurueemme vanhin kertoi lukevansa päivittäiset uutiset Aamulehden nettisivuilta! Tämä onnistui kuulemma helposti. Nappuloiden käyttö oli näet yhtä sujuvaa, kuin kirjoituskoneen toiminta. Automaattinen pasianssi täytyi pelata myös päivittäin, sillä se piti hoksottimet vilkkaana. Yhtenä päivänä eräs eleetön herrasmies pysähtyi uteliaana tarjoilupöydän äärelle. Hän tiedusteli kohteliaasti lippalakkinsa varjosta, oliko nykypäivänä oikeasti totta saada vastikkeettomasti kahvia ja pullaa? Mies tunnusteli aluksi tarkoin kahvikuppiaan. Samassa oivalsin, miksi hän kantoi kainalossaan valkoista keppiä. Hän oli matkalla postiasioilleen ja sen jälkeen kotiinsa ruuanlaittoon. Mies puheli yleisesti tuntuvasta kiireestä, työelämän haasteista sekä siitä, miten harvoin ihmisillä on aidosti aikaa toisilleen. Muiden muassa näistä seikoista johtuen mies kertoi iloisesti yllättyneensä ”Jutteluviraston ilmaantumisesta keskelle elämää”. Joillekin riitti vain pieni hetki istua rauhassa asioinnin lomassa. Joillekin Jutteluvirastosta tuli jokapäiväinen kantapaikka, jonne oli hyvä tulla ja jossa oli hyvä olla. Loppuviikosta harmiteltiin Jutteluviraston päättymistä lauantaina, sillä päivittäiset keskustelut ja kiireettömät tapaamiset vaikuttivat tarpeellisilta. Sirkka Nikulainen PUOLUSTAJA 2/2009 15 Vapaaehtoistyön viestikapula toi liikkumisen iloa Peurankalliokeskuksen asukkaille V apaaehtoistyön viestikapulan kulku jatkui liikunnallisissa tunnelmissa. Kesän kynnyksellä Tampereen Kokouspalvelu Oy:n toimitusjohtaja Leena Sulonen luovutti kapulan Kaupunkilehti Tamperelainen Oy:n toimitusjohtajalle Mika Niiniselle. Kapulan saannista iloisesti yllättyneen Mika Niinisen pohtiessa mikä voisi olla hänen oma kapulaan liittyvä vapaaehtoistekonsa, hänen mieleensä juolahti ajatus, että se teko voisi jotenkin liittyä liikuntaan. – Olen muutama vuosi sitten itse tehnyt elämäntaparemontin, jossa liikunnan harrastamisella on tärkeä hyvää oloa tuova merkitys, Mika Niininen sanoo. Tuota hyvää oloa hän kertoi nyt haluavansa jakaa vapaaehtoisteollaan muillekin. Niinpä Mika Niininen otti yhteyttä Liikuntakeskus GoGo:n yrittäjiin Taru Vähätaloon ja Päivi Aholaitaan. He lupautuivat mielihyvin pitämään liikunnallisen aamupäivän Peurankalliokeskuksen asukkaille. Kun sopiva päivämäärä Tarun ja Päivin kalenterista löytyi, oli Peurankalliokeskuksen jumppasali kokonaisen aamupäivän ajan tulvillaan liikkumisen iloa. – Peurankalliokeskuksen väki oli kovasti innostunutta ja tunnelma oli letkeä ja notkea, sanoo hyvää tehneisiin jumppiin myös itse osallistunut Peurankalliokeskuksen palvelupäällikkö Marja Leskinen. Toimintaa liikunnallisessa aamupäivässä oli suunniteltu huomioiden erikuntoisten ikääntyvien erilaiset tarpeet. Uusista liikuntamuodoista tuli osallistujille tutuksi aluksi ChiBall, joka on helppoa, hauskaa ja lempeää liikuntaa aikuiselle naiselle aromapallon kanssa, rauhallisen musiikin tahdissa. Toinen tutta- Peurankalliokeskuksen palvelupäällikkö Marja Leskinen (vas.) toivotti Mika Niinisen ja Liikuntakeskus GoGo:n yrittäjät Päivi Aholaidan (toinen vas.) ja Taru Vähätalon tevetulleiksi yhteiseen jumppahetkeen. vuus oli monien kehuma Pilates, joka kehittää voimaa ja notkeutta, kiinteyttää vartaloa, parantaa ryhtiä, hengittämistä, keskittymiskykyä ja koordinaatiota sekä korjaa lihasten epätasapainoa. Harri Airaksinen otti vastaan Vapaaehtoistyön viestikapulan Mika Niinisen jälkeen. Niille ikääntyville, joilla on monia toimintarajoituksia oli aamupäivän aikana tarjolla käsi- ja sormijumppaa. Marja Leskisen mukaan tätä mahdollisuutta kiiteltiin varsin monisanaisesti ja se poikikin Peurankalliokeskuksen tiimille idean tulevien toimintakausien suunnitteluun. – Huomasimme, että heikompikuntoiset vanhukset tarvitsevat omat liikuntaryhmänsä. Niinpä sitten päätimme aloittaa istumatanssin järjestämisen tuolle ryhmälle, Marja Leskinen sanoo. Seuraavaksi vapaaehtoistyön viestikapulan saajaksi onnistuneen liikuntatapahtuman junaillut Mika Niininen valitsi Tampereen apulaispormestarin tehtävistä VTT:n palvelukseen siirtyneen Harri Airaksisen. *Näin kapula on kulkenut....* Riitta Ollila Jukka Kaukola Pauli Välimäki Eija Vartila Leena Sulonen Mika Niininen Harri Airaksinen.