Ubik 2.2012. Opiskelijaelämää
2 12 / 20 UBIK Maahanmuuttajaopiskelijat General Intellect in Process Dokumenttiteatteri Junailu Uusi Litti Rakkautta ja Anarkiaa Tyylikkäästi kierrätetty Mistä marjasi tulevat Ulos vai jatkoon Miksi on aina kiire Lähihoitajasta on moneksi Oppilaitoskiertue 2012 Suomen Ammattiin Opiskelevien Liitto -SAKKI UBIK Ubik Ammattiin opiskelevien mielipide- ja kulttuurilehti Sivu: s.3 s.4 — 5 s.6 — 7 s.8 s.9 s.10 — 16 s.17 s.18 — 19 s.20 — 21 s.22 — 23 s.24 s.25 s.26 — 27 s.28 — 29 s.29 s.31 s.32 — 33 s.34 s.35 Sisältö: Kustantaja Pääkirjoitus, Puheenjohtajan kolumni Mistä on todella kysymys Jossain se tuolla alitajunnassa on, että haluaa vain potkia palloa Teemaosio Briteissä opiskelu käy kalliiksi Tyylikkäästi kierrätetty Eri reittiä samaan paikkaan Lupa opiskella Lähihoitaja on monessa mukana Kiire valmistua kiireiseen työhön Do the oppisopimus Opiskelijasafkaa Maista vapautta Euroopassa Parempaa huomista maalaamassa Linnunradan oppilaitos-roadtrip Koulumaailma uusiksi, Rakkautta & Anarkiaa – joka syksy Arvostelut General Intellect In Process Sarjakuvat Suomen Ammattiin Opiskelevien Liitto – SAKKI ry Päätoimittaja Henri Salonen Ulkoasu ja taitto Toni Halonen Kansikuva Valokuvaus ja stailaus Ina Mikkola valaistus Kristo Sylman, Reilukuva Malli Eetu Maaranen Osoite Hakaniemenranta 1, 00531 Helsinki Puhelin 050 337 4655 Sähköposti: toimitus@sakkinet.fi ISSN 2243 3279 Numero 2/2012 Painopaikka Sanomapaino Oy, Forssa 2012 Lehti ilmestyy neljä kertaa vuodessa Ilmoitusmyynti Olli-Pekka Koljonen, p. 050 337 4651, olli-pekka.koljonen@sakkinet.fi, toimitus@ sakkinet.fi Painettu ympäristöystävälliselle paperille ympäristöystävällisessä painossa SAKKIn toimiston yhteystiedot: Aleksej Fedotov puheenjohtaja p. 040 961 8847 aleksej.fedotov@sakkinet.fi Laura Ylitalo järjestöasiantuntija p. 050 337 4652 laura.ylitalo@sakkinet.fi Teemu Meriläinen projektisihteeri p. 050 310 0570 teemu.merilainen@sakkinet.fi Olli-Pekka Koljonen pääsihteeri p. 050 337 4651 olli-pekka.koljonen@sakkinet.fi Tiina Helminen järjestöasiantuntija p. 0401599970 tiina.helminen@sakkinet.fi Atlas Saarikoski projektisihteeri p. 0447116622 atlas.saarikoski@sakkinet.fi Jenna Hautala jäsenpalvelusihteeri p. 040 159 9971 jasenpalvelu@sakkinet.fi Jussi-Pekka Rode edunvalvonta-asiantuntija p. 050 337 4653 jussi-pekka.rode@sakkinet.fi Salla Koppeli jäsenpalvelusihteeri p. 040 159 9971 jasenpalvelu@sakkinet.fi Henri Salonen tiedottaja p. 050 337 4654 henri.salonen@sakkinet.fi Tuulia Pitkänen toimistosihteeri p. 050 337 4655 toimistosihteeri@sakkinet.fi Musa Jallow siviilipalvelushenkilö p. 050 412 8949 musa.jallow@sakkinet.fi 2 Teksti Henri Salonen Päätoimittaja Kuva Kristo Sylman Silloin, kun itse aikuisiällä opiskelin ammattiin, minua aina harmitti ja ei vain harmittanut vaan myös stressasi todella paljon se, että rahat olivat koko ajan loppu. Aina piti miettiä, että mistäs ne rahat asumiseen, eli vuokraan ja syömiseen, löytyisivät, saati sitten laskuihin tai vapaa-ajan viettoon. Tai sitten kävin töissä samalla kun opiskelin ja stressasin sitä, kun oli jatkuvasti kiire, väsytti ja jäin opinnoista jälkeen uupumuksen takia. Kyllä sitä pärjäsi, mutta huomasin, että monet luokkatoverini jättivät opinnot kesken. Mielestäni opiskelijoilta vaaditaan liikaa, ja opiskelijatkin vaativat itseltäään liikaa. Jatkuvasti kalvava riittämättömyyden tunne siitä, että pitäisi jo olla jossain. Pitäisi olla jo valmistunut, pitäisi olla työelämässä, pitäisi tienata ja olla kunnon töissä kuten muutkin samanikäiset. Pitäisi saada parempia arvosanoja kursseista samalla kun verkostoituu sosiaalisesti, pitää itsensä kunnossa sekä yleisesti menestyy elämässä. Meidän kannattaisi tehdä vähemmän, mutta paremmin. Kun opiskellaan, keskitytään opiskeluun ja opiskeluelämään. Löydetään aikaa harrastuksille ja omille kiinnostuksen kohteille. Ei kaikkea voi myöskään koulusta tai työelämästä oppia. Pitää löytää aikaa myös itsenäiselle oppimiselle. Se, että me painostamme itseämme tavoittelemaan kerralla kaikkea, tekee meistä vain stressaantuneita. Opiskelija, ota rennosti! Valmistu koulusta sitten kun olet valmis ja vakiinnu työelämään sitten kun olet paikassa, jossa viihdyt. Myös jokaisesta kokeilemastasi koulutuksesta tai työstä saat rikastuttavia kokemuksia. En usko, että monikaan meistä tulee tulevaisuudessa valmistumaan yhteen hommaan, jossa ollaan lopunelämää. Maailma on muuttunut ja saa se muuttuakin. Siksi tässä lehdessä on juttu siitä miten erilaisten kokeilujen ja opintojen kautta löytyi se omalta tuntuva ala, sekä kirjoitus siitä, miten vaikkapa oppisopimusjärjestely on toiselle hedelmällisempi tapa kouluttautua kuin oppilaitoksen lukujärjestyksen mukana eteneminen. Nämä ovat suuria tarinoita menestymisestä. Kuten lehdessä oleva ”Jossain se tuolla alitajunnassa on, että haluaa vain potkia palloa – jutussa Joel Pohjanpalosta, kaikissa meissä on sankaruutta, ja sankaruus tulee omasta arkisesta selviytymisestä. Siitä, että joku löysi oman juttunsa ja on onnellinen valinnoistaan. Ulos vai jatkoon? Teksti Aleksej Fedotov Puheenjohtaja Istun lähiökapakassani näpertämässä puhelintani kun sähköpostiini rojahtaa viesti Kaliforniasta. Yhdysvaltalaisen ajatushautomon tohtori haluaa tietää mitä olemme oikein tehneet ammatillisen koulutuksen suosion nostamiseksi. Seuraavalla viikolla tulee myös kutsu Brysseliin, jossa Euroopan ammatillisen koulutuksen kehittämislaitos pohdiskelee samaa. Ostan lentoliput pissaavan poikapatsaan omaperäiseen kaupunkiin. Suljen työkoneeni näytön ja lähden pahoinpitelemään mahaani kebabilla. Tätä juttua kirjoittaessani lennän kotiin samassa koneessa puolustusministerin kanssa. Kyllä meillä osataan saunoa ja sen ohella myös kehittää ammatillista koulutusta. Äskettäin pidetyistä kansainvälisistä EuroSkills 2012 -ammattitaidon euroopanmestaruuskilpailuistakin TeamFinland sai 17 mitalia kotiin vietäväksi! Veren maku suussa hitsaaminen ei kuitenkaan ole kilpailuissakaan se arvokkain juttu. Suomen joukkuetta valmentavien mentoreiden mielestä tärkeintä onkin ennen kaikkea mahdollistaa kilpailuun osallistuville nuorille unohtumaton kokemus. Iloisella ja positiivisella yhteisellä tekemisellä sekä korkealle tähtäävällä asenteella pääsee pitkälle. Näin vastasin myös Brysselissä asiantuntijoille. Ei ole olemassa pysyvää oikotietä onneen. Resursoimalla tarpeeksi koulutukseen, parantamalla opiskelijoiden hyvinvointia ja arkea saamme parhaita tuloksia myös ammatillisen koulutuksen suosion osalta. Olethan sinäkin muuten harkinnut osallistumista Taitajat–kilpailuun? Pelastaako nuorisotakuu meidät? Maamme hallitus on lanseeraamassa niin sanottua nuorisotakuuta, jonka tarkoitus on ennaltaehkäistä nuorten syrjäytymistä sekä edistää kaikkien nuorten pääsyä toisen asteen koulutuksen pariin. Ajatus on kerrassaan erinomainen ja ansaitsee hatunnoston pelkän kunnianhimoisuutensa vuoksi. Kuitenkin samaan aikaan hallitus suunnittelee höyläävänsä koulutuksen budjetista satoja miljoonia. Järkevää? Tehokasta? Toimivaa? Sitä kannattaa miettiä. Haastan sinut ja kaverisi. Vanhempasi ja naapurisi. Tiedustelkaa ja kysykää alueenne kansanedustajilta sähköpostilla, etanapostilla, soittaen tai torilla kysyen – mitä hän ja hänen puolueensa on tehnyt ammattiin opiskelevien olojen parantamiseksi? Onko hän luvannut poistaa vanhempien tulojen vaikutuksen alle 20-vuotiaiden opintotuesta? Onko hän ajanut parempaa budjettia ammatilliselle kou- 3 lutukselle vai suostunut ryhmäpaineessa koulutuksen leikkauksiin? Onko lupauksien ja sanojen jälkeen näkynyt tekoja? Resursoimalla tarpeeksi koulutukseen, parantamalla opiskelijoiden hyvinvointia ja arkea saamme parhaita tuloksia myös ammatillisen koulutuksen suosion osalta Kokoamme seuraavaan lehteen vastauksia ja mielipiteiltä kansanedustajilta ja ministereiltä saadaksemme vastauksen siihen, onko mitään edistystä oikeasti tapahtunut viimeisten eduskuntavaalien jälkeen ministeriöiden työryhmistä riippumatta. Tämän jälkeen nuoret saavat päättää. Ulos vai jatkoon? UBIK Opiskelija, ota rennosti! Mistä todella on kysymys? Teksti Jukka Vuorio Kuvat Hilla Kurki ”Siis ihmiset voi mun puolesta lähtee väliajalla pois. Kunhan ne ei lähde siks, että ne on kyllästyneitä, vaan siks, että niitä vituttaa.” T eatteriohjaaja Susanna Kuparinen istuu Ryhmäteatterin vieressä olevan baarin terassilla. Eduskunta II-näytelmän harjoitukset ovat juuri päättyneet tältä päivältä. On syyskuinen alkuilta ja ohi kolistelee ratikka, jonka kyljessä komeilee Kuparisen näytelmän mainos. J: Moi Susanna. Mikäs sun fiilis on uusimman näytelmäsi tekemisestä? Varmaan taas tämän proggiksen aikana vanhenen viisi vuotta, mutta vitut siitä. J: Sä halusit, että tässä kerrotaan se, että me tunnetaan jo ennestään. Miksi? No tää näytelmä kertoo hyväveliverkostoista. Niin onhan se nyt, no, heti sellainen uhka, että miksi voit itse kritisoida näitä ja sitten sun kaveri tekee susta heti seuraavassa käänteessä jutun. J: Aivan. No nyt se on kerrottu. Mutta siis mistä tässä näytelmässä nyt oikein on kyse? Yleensä olen hiljaa, kun on turha yrittää selittää mistä tässä on kyse. Tämä on niin monimutkainen paketti. Mutta vittu mä olen tehnyt kaikkeni, että se esitys olisi riittävän rouhea ja konkreettinen, että kaikki ymmärtäisivät mistä tässä oikein on kysymys. J: Niin eli… Nähtyään tän tajuaa aika hyvin, että poliitikot ovat jollain tavalla uhreja tässä systeemissä. Että meidän koko yhteiskunta on rakentunut sillä tavoin, että edelleen päätöksiä tehdään tuolla kabineteissa. Katsoja voi hiffata, että mistä johtuu, että työeläkeotteessa lukee eläkkeen olevan neljä euroa kuussa. Ja miksi jollain toisella lukee, että se saa satanelkyt tuhatta euroa kuussa. Siihen on syynsä, ei se ole mikään vain yleinen vääryys. Se on tietty vitun epäpyhä liitto mikä menee tuolla työmarkkinayritysten ja eduskunnan ja poliitikkojen ja EK:n ja SAK:n pamppujen kesken. Kaikki tää kähmintä yhteiskunnassa tapahtuu tosi paljon tän eläkesysteemin ympärillä. Just tää ansiosidonnaisuusjärjestelmä, joka aina potkii päähän niitä, jotka saa muutenkin vähiten. Että minkä vitun takia kun vaikka jotain sossutukea nostetaan, niin samaan aikaan pitää nostaa jonkun puolen vuoden työttömyysjaksolle jäävän hyvätuloisen ihmisen tukia?” J: Mut onks tää meidän järjestelmä niinku… Hei, mä haluun sanoa vielä yhden jutun. Se Esko Ahon lausunto Hesarissa… J: Mitä se sanoi? Että nää hyväveliverkostot on itse asiassa suomalainen voimavara. Että kun ollaan vaikka metsästämässä, niin siellä duunarit ja vuorineuvokset istuvat saman nuotion äärellä. Mutta nyt kun me ollaan tutkittu puol vuotta näitä verkostoja, mihin eläkeyritykset kytkeytyy tosi vahvasti, niin vittu siellä mitään duunarit istu muuta kuin korkeintaan kääntelemässä sitä paistivarrasta. Älä puhu Aho paskaa, siis miten se voi mennä silmät kirkkaana valehtelemaan tollasta. Olisi keksinyt jonkun paremman argumentin, vaikka että hei eliitinkin pitää rentoutua. Ja niin pitääkin, mutta jos politiikan ja talouden eliitti rentoutuu yhdessä toimittajien kanssa, niin se on ongelma. 4 J: Joo eli… Me eletään sellaista aikakautta, että nää kätyrit ja suhmurointikeisarit joutuu oikeuteen ja siirtyy eläkkeelle ja muuta, niin me halutaan näyttää, että näille kävi näin, mutta että ketkä sieltä on tulossa heti seuraavaksi perässä. Että ketkä on tulossa jatkamaan suhmuroitsijoiden duunia. Se ihmisten on hyvä tietää. J: Eli onks siinä niinku… Ja sit siinä dokataan ja vedetään röökiä lavalla. Ja lauletaan. J: No herääkö katsojalle toivo siinä lopussa, että ehkä tää yhteiskunta vielä tästä voisi mennä hyvään suuntaan? No siinä on tietty voimauttava loppu. Vähän niinku kauhuelokuvien loppu, että nyt se saatanan mörkö on kuollut. Mullan alta nousee lopussa käsi, mutta sillä kädellä on nimi. Että tietää kenen käsi sieltä tulee, ja sitä voi ruveta näytelmän jälkeen seuraamaan kun on Google ja sosiaalinen media keksitty. Että ei tää mikään sellainen ole, että nyt kun näette tän näytelmän niin menkää kotiin ja tappakaa ittenne. Eikä se viesti ole, että älkää ikinä äänestäkö. Vaan että sen poliitikkoryhmän sisällä on paljon toisinajattelijoita, jotka tekee paljon hyvää duunia. Meidän tärkeimmät lähteet on… J: Mitkä? No niitä tulee ihan jokaiselta elämän osa-alueelta. Ne on ihan helvetin rohkeita ihmisiä, jotka usein riskeeraa ihan helvetisti, niinku duuninsa ja sosiaaliset suhteensa kun ne antaa meille tietoja. UBIK Susanna Kuparinen. Taustalla siintää Eduskuntatalo J: Mä välillä ajattelen, että maailma on jo peruuttamattomasti pilalla, että mitä tässä nyt enää riuhtomaan. tää näytelmä väistämättä vaikuttaa niihin. Samalla tavalla kuin toimittajat vaikuttaa koko ajan yhteiskuntaan, halus ne sitä tai ei. Ajatteletsä oikeesti noin, siis ihan oikeesti? J: Siis minkä nimisiä nää tän näytelmän eniten esillä olevat roolihahmot on? J: No välillä. Voi helvetti. Tosi ikävä kuulla. Mä en todellakaan usko, että maailma on peruuttamattomasti pilalla. Tarvitaan esimerkin näyttäjiä, niin kuin vaikka aktivistien duunit. Vaikka toisaalta mua välillä ärsyttää se tietty mustavalkoisuus ja äärikärjistävyys, koska mähän olen tämmöinen, no mähän oon ollut keski-ikäinen viimeiset 20 vuotta. J: Ai suoraan teini-iästä keski-ikään? No suurin piirtein joo kun mä olen lamasukupolvea ja olen tämmöinen lepsu paska. Että kyllä mua välillä ärsytti se heti perään tullut aktivistisukupolvi. Mutta en todellakaan usko, että lusikka kannattaa nyt heittää nurkkaan. Politiikan kautta voi vaikuttaa, eikä se tarkoita pelkästään äänestämistä. Ja aina mä kehotan ihmisiä jotka on päässyt johonkin asemaan, että vuotakaa. Kaikki meidän tärkeimmät lähteet on syväkurkkuja. J: Teetkö sä raivokasta poliittista teatteria? Ei se ole raivokasta, se on kärkevää ja kärjistävää. Ei tässä mistään vihasta ole kyse. Mut on se poliittista, se on ihan selvää. Se oli aika tärkeä oivallus itselle silloin kun tehtiin sitä Valtuusto-trilogiaa, että me tehdään politiikkaa. On meillä koko ajan joku oma kanta, ja läpinäkyvästi kerrotaan siinä mitä mieltä me ollaan. Kyllä tää vaikuttaa ihmisiin, jotka tulee katsomaan teatteria. Ne voi olla samaa mieltä tai ne voi olla eri mieltä tai ne voi muuttaa mielensä, kyllä Päähenkilö olen minä itse. Siinä näytetään kuinka helppoa on korruptoitua ja myydä periaatteensa. Sitä aihetta kannetaan mun henkilön kautta. J: Kuulostaa aika rankalta. No se on aika hirveetä. Välillä niitä kohtauksia on tosi vaikea katsoa. Kun tekee poliittista teatteria ja sitten on vielä toimittaja, niin mä olen ollut edellisen Eduskunta-näytelmän jälkeen jos jonkinlaisissa lobbaustilaisuuksissa ja mulla alkaa olla vähän outoja tuttavuuksia. Mutta sitten se asia-aihe mitä me näytetään, että miten etujärjestöt sotkeutuu politiikkaan, niin meillä on Lasse Laatunen, elinkeinoelämän keskusliiton lakiasiainjohtaja, Laatunen on ihan keskeinen hahmo tässä. Matti Vuorian henkilöä sivutaan, mutta sehän on pelkkä kulissi. Kulissi, joka tienaa ihan vitusti siitä, että se on tämmöinen fasadi jonka takana tehdään tosi kovaa eläke- ja sosiaalipolitiikkaa. Sitten siellä on pari persua. J: On vai? Mä luulin, että persut on jotenkin kannanottona jätetty kokonaan pois? Joo kyllä niitäkin on ja Ben Zyskowicz on mukana ja Eero Lehti. Hallituspuolueisiin on suunnattu sitä kritiikkiä, koska ne käyttää absoluuttista valtaa. Että en mä tiedä miksi vaikka jotain Keskustaa tulisi potkia, koska ei heikkoja eikä kääpiöitä saa. Eikä heittää. 5 Eduskunta II Satiiri veljeskuntien Suomesta Ohjaus Susanna Kuparinen. Dramaturgia Ruusu Haarla. Esitysdramaturgia ja lavastus Akse Petterson. Taustatutkimus Susanna Kuparinen, Jari Hanska, Reetta Nousiainen, Olga Palo. Rooleissa Noora Dadu, Jari Hanska, Santtu Karvonen, Martina Myllylä, Matti Onnismaa, Pihla Penttinen, Robin Svartström. Esitykset 7.12. asti Ryhmäteatterissa, Helsinginkadun näyttämöllä. Vierailuesitykset Espoon Kaupunginteatterissa 10.-15.12. UBIK Haastattelun jälkeen kuvaaja ja Pohjanpalo yrittivät sisään Töölön vanhalle pallokentälle (Bollikselle) ottamaan juttukuvat, mutta portit olivat lukittuina. Kentälle oli kuitenkin päästävä, vaikka sitten aitojen yli. Jossain se tuolla alitajunnassa on, että haluaa vain potkia palloa Teksti Matias Luukkanen Kuvat Hilla Kurki Suomen jalkapallomaajoukkue taisteli Olympialaisissa upeasti neljän parhaan joukkoon pudottaen muun muassa Italian, yhden voittaja- suosikeista. L ajin synnyinmaa Iso-Britannia osoitti kuitenkin suuruutensa kaatamalla Suomen sankarit 4–0. Kyseessä on kiistatta suomalaisen jalkapallohistorian suurin saavutus, jonka veroista menestystä tullaan odottamaan ehkä vielä vuosisadan päästä. Tai oikeastaan odotettiin jo. Kyseiset kisat käytiin nimittäin Tukholmassa vuonna 1912, eikä sinivalkoisia ole arvokisoissa nähty Helsingin olympialaisia lukuunottamatta, jonne isäntämaalla oli tietenkin etuoikeus. Tappiosta tappioon ja suurien unelmien kaatumisista uusiin pettymyksiin kehää kiertänyt suomalaisen jalkapallon tarina on kuitenkin värikkäämpi kuin rännänharmaasta arvokisamenestyksestä voisi päätellä. Aina välillä toivonpilkahdus kirkastaa taas pölyttyneet haaveet ja uudet sukupolvet nuoria lupauksia antavat uutta toivoa kansallisen ylpeyden pelastamisesta. Kuningaslajissa on tulevaisuus Mutta palataan vielä maan pinnalle kylmään sateiseen Helsingin syksyyn. Veik- kausliigan kärkikamppailussa HJK ja Turun Inter pelaavat jäätävän sateen piiskaamalla Sonera Stadionilla junnaavan tasapelin. Toiselle puoliajalle vaihdosta mukaan päässyt HJK:n Joel Pohjanpalo poikkeuksellisen nuoresta iästään huolimatta on välittömästi kuin kotonaan ja pääsee kahteen otteeseen senttien päähän vapauttavasta voittomaalista. Pohjanpalo tunkeutui kansan syvien rivien tietoisuuteen historiallisen sensaatiomaisella debyytillä puolustavan mestarin paidassa keväällä. Täydellinen hattutemppu, yksi maali vasemmalla jalalla, yksi oikealla ja kolmas päällä, alle kolmessa minuutissa on ennätys, jota kukaan tuskin tulee koskaan rikkomaan. Uusi Litti? Youtube-videon kolmen minuutin hattutempusta on nähnyt jo tähes puolitoista miljoonaa katsojaa ja tähti on todellakin syntynyt. Päätimme mennä virran mukana ja kävimme jututtamassa Jollea ja lataamassa paineita, juuri täysi-ikäisyyden saa- 6 vuttaneen ammattijalkapalloilijan niskaan ja rupattelemassa muutenkin suomalaisen jalkapallon tilasta. M: Onko jo supertähtiolo? Ei, kuitenkin tavotteet on paljon korkeemmalla. Tietenkin haaveena olis päästä joskus Champions-liigaan pelaamaan. Semmosesta oon pikkupoikana haaveillu. M: Mikä suomalaisessa jalkapallokulttuurissa mättää? Miksi se ei kiinnosta ja mitä asialle voisi tehdä? Veikkausliigan tasoa pitäis saada ylöspäin. Liian vähän jengejä on aina samoina taistelemassa siitä mestaruudesta, et ne on yleensä aina ne samat kolme–neljä jengiä jotka siellä kärjessä aina on ja muut sit taistelee siitä et pystyis seuraavalle kaudelle budjettinsa kasaamaan ja pysymään sarjassa mukana. Tottakai se raha mitä Veikkausliigassa pyörii on mitä on. .. Ei kukaan rahasta tätä kuitenkaan pelaa. Mut kyl sitä kuitenki pitää vähän miettii sitä tulevaisuutta ja jos on mahollisuus lähtee isom- M: Vaikuttiko se yhtään päätökseen jäädä Suomeen? Joo no kuitenki tääl on hyvä päästä pelaamaan ja siel ois se realistinen sauma päästä pelaamaan ois ollu niin pieni et näin parhaaks jäädä viel tänne. M: Onks sulla käynyt mielessä, että entäs jos sitä läpimurtoa ei tulekaan, tai loukkaannut ja joudut jättämään fudiksen? piin ympyröihin niin yleensä sillon pelaajat lähtee. Et ei täällä kuitenkaan mitään loppuelämän elantoo tehä... Menestyksen kauttahan se kuitenki tulee. Suomi voitti lätkän maailmanmestaruuden ja nyt on kaikki hallit ihan täpöten täynnä joka matsissa. Veikkausliigassa ei oo ihan samoin. Keskiarvo on siinä tuhattaviittäsataa. M: Pääsit jo muutaman europelin pelaamaan. Onko siinä sitä suurta unelmien täyttymyksen tunnetta jo mukana? Joo onhan niissä. Sillon on katsomot täynnä ja vastus on ihan eri tasoa. Noita pelejä pitäis yksinkertasesti olla vaan enemmän. Niitä on ihan liian vähän Suomessa. M: Onko turhauttavaa, kun unelman toteutuminen on niin lähellä? Se, että tavoite jää kiinni yhdestä maalista tai yhdestä mokatusta paikasta? Ei se viel oo ollu. Et jos pääsis ees jossain vaihees pelaa A-maaottelujen harkkamatseja et saa sit nähä millon se aika koittaa et en oo kuitenkaan vielä mitään kenenkään kaa jutellu et millon sit. Nyt tuli iso yllätys et pääs tänä vuonna kaksykkösten mukaan tossa ennen kauden alkua ja se tuli tosi puun takaa ja sit tuli Veikkausliigassa pelattuu hyvii pelei ja sit pääs pelaa noit eurokarsintamatseja ja neki suju ihan kohtalaisesti, et tää kausi viel vedetään loppuun ja sit katotaan mikä on ens kauden suunnitelma. M: Sä täytit just 18. Onneks olkoon vaan. Onko nyt aikuinen ja kypsä olo? Kiitos paljon. Joo maailma on nyt ihan erilainen joo, ei täs mitään. Se on vaan paperissa numero muuttu et ei mitään sen kummempaa. M: Tuntuuks siltä, että suhun aletaan suhtautuu jo aikuisena? Niin olihan se Celticiä vastaan se kotipeli. Tottakai se harmitti sen jälkeen kyl tosi paljon mut semmosta fudis on ja ei siinä muuta ku et on vaan jatkettava eteenpäin. M: Onko koskaan ollu sellanen fiilis et nyt mä jätän tän koko paskan? Ei, ei koskaan oo ollu sellasta. Ei koskaan junnunakaan. M: Miten jaksat lähteä räntäsateeseen treenaamaan? Eikö koskaan motivaatio petä? Ei, mun mielest se on sillai et niin kauan ku sä oon alle 21 niin sä oot viel nuori pelaaja, et sit ku 21 tulee täyteen niin sit sun pitäis olla jo aika valmiina oleva pelaaja. Sen jälristiside voi paukahtaa keen ei paljon enää missä treeneissä sinänsä opita et sit se tulee kokemuksen tahansa ja sit ollaan kautta enemmänki. puol vuotta sivussa ja hyvin voi käydä niin et ura jää sit siihen En mä osaa sanoa. Jossain se tuol alitajunnassa on et haluaa vaan potkia palloa. M: Eli pitää vaan päässä olla vähän vikaa alunperinkin? Joo periaatteessa pitää olla vähän hullu. M: Seuraavat EM-kisat on varmaan sellaset, että sinne olis parempi Suomenkin jo päästä. Painaako jo jossain takaraivossa ajatus siitä, että siellä vois iteki olla jo pelaamassa? M: Sun niskaan on jo aika paljon laitettu paineita ainakin median ja koko suomen jalkapalloa seuraavan kansan puolelta. Tuntuuko siltä, että on suorastaan velvollisuus näyttää ja lyödä läpi? En mä tiiä. En mä yleensä tollasia ajattele et yleensä mä ajattelen sitä ihan itteni kannalta et mikä on parasta mulle, mut tottakai omatki tavotteet on siellä miten mediakin sen ajattelee et ei sitä ite ajattele et pitää näyttää suomen kansalle. M: Entäs millanen tuo ammattijalkapallomaailma on teinin silmin? Raaka paikka. Et tää Suomessahan on aika lepsuu on verrattuna siihen mitä se tuol Keski-Euroopas on. Et siel media on viel 7 Tottakai, ja mä käyn vieläki koulua ja tiiän sen itekin et ristiside voi paukahtaa missä treeneissä tahansa ja sit ollaan puol vuotta sivussa ja hyvin voi käydä niin et ura jää sit siihen et se on aina vaara urheilussa. Mutta yleensä sitä vaan jättää ne ajatukset pois.. .. Jos nyt fudiksesta ei jostain syystä tulis mitään niin sit luen yhteiskuntaoppia ja historiaa aika paljon, et jotain siltä väliltä olevia aloja suunnitelmissa. M: Miten sä suhtaudut tähän nykymaailman julkisuuskulttimeininkiin? Niin no tottakai Suomessa se on vielä aika pientä kuitenki verrattuna siihen mitä se on Euroopassa. Tääl kuitenki se julkisuus on aika pienessä kaavassa et ei tarvi pelkää mitään valokuvaajia ovien takana tai toimittajia kulmien takana. M: Vielä ei teinitytöt piiritä kadulla? Ei onneks. M: Ai onneks? M: No ei kai varmaan kauheesti kuitenkaan haittais? Tyttöystävää ehkä haittais. UBIK raaempaa ja pelipaikoista taisteleminen on viel todellisempaa. UBIK O PI S K E LI J A E L Ä M Ä Ä TEEMAOSIO 8 OPISKELIJAELÄMÄÄ Teksti Emmi Takanen M Monelle suomalaiselle voi olla vaikeaa kuvitella koulutusjärjestelmää, jossa ammattikorkeakouluja ei ole olemassa. Tämä on kuitenkin todellisuus Britanniassa, jossa kaikki ammattikorkeakoulut muuttuivat yliopistoiksi vuonna 1992. Kaikki tutkinnot, jotka ovat meille suomalaisille tuttuja ammattikorkeakoulusta tai toisinaan ammattikoulusta ovat Briteissä yliopistotutkintoja. Britanniassa yliopistossa voi opiskella esimerkiksi kampaajaksi, sairaanhoitajaksi tai mitä tahansa rakennusalaan Emmi Takanen on Iso-Britanniassa liittyvää. suomalaisia opiskelevia edustavan ISO ry:n hallituksen sihteeri ja valmistuu Ammattikoulututkinnoista suurimman osan kiintynyt liikaa brittiläisiin roskalehtiin voi suorittaa ja on nykyään sitä mieltä, että mustaan melko samalteehen laitetaan ehdottomasti maitoa. la tavalla kuin Suomessa. 16-vuotiaana nuoret päättävät haluavatko he opiskella tiettyyn ammattiin vai suorittaa niin sanotut A-levelsit, Britannian version ylioppilastutkinnosta. Tarjolla saattaa olla myös oppisopimuskoulutusta. Oppisopimuskoulutus on Briteissä joillain aloilla erittäin suosittua, koska työnantajan on pakko maksaa 2,60 puntaa (n. 3,20 euroa) tunnissa oppisopimuksen suorittajalle ja kyseisestä työpaikasta saa yleensä oppisopimuksen päätyttyä töitä. ensi vuonna filosofian kandidaatiksi lontoolaisesta yliopistosta. Hän on Jos ei oppisopimukseen pääseminen ole mahdollista, toinen vaihtoehto on siir- tyä collegeen opiskelemaan alaa, josta on kiinnostunut. Collegessa voi opiskella A-levelsit tai johonkin ammattiin liittyvää tutkintoa ja sieltä valmistutaan viimeistään 18-vuotiaana, jolloin on halutessaan valmis siirtymään työelämään. Ammattitutkinnot ovat kuitenkin mahdollisia monissa yliopistoissa ammattikoulujen muututtua yliopistoiksi. Britannia on tunnetusti luokkayhteiskunta ja jaon ammattikorkeakouluihin ja yliopistoihin koettiin jakavan ihmisiä kahteen kastiin entisestään. Vuonna 1992 opiskelu yliopistoissa oli vielä ilmaista, joten suurin osa ihmisistä ei piitannut uudistuksesta tai koki sen ennemminkin positiiviseksi muutokseksi. Kuitenkin nyt alkaneella lukuvuodella maksimi lukukausimaksuille vuodessa nostettiin reilusta 3000 punnasta 9000 puntaan (n. 11 200 euroa). luokkayhteiskunnassa moni jätetään nyt yliopistotutkintojen ulkopuolelle jo pelkästään hintojen takia. Moni nuori ei ole valmis ottamaan pelottavan suurta lainaa itsenäisen elämän alkuvaiheilla. Nykyistä yliopistojärjestelmää kritisoivien mielestä olisi hyvä, jos tämä saisi nuoret jättämään väliin esimerkiksi hierojaksi opiskelemisen yliopistossa ja siirtymään entistä aikaisemmin työelämään. 90-luvulla harva kyseenalaisti ammattikorkeakoulujen muuttamista yliopistoiksi, mutta maksujen noustua viime vuosien aikana moni on ruvennut vaatimaan, että ammattikorkeakoulut tulisi palauttaa Britanniaan. Monen britin mielestä haave siitä, että mahdollisimman moni kävisi nimenomaan yliopiston on turhan idealistinen ja epäkäytännöllinen. Kukaan Britanniassa ei oleta tai vaadi, että omalla kosmetologilla tai sähköasentajalla olisi yliopistotutkin33 000 euron tutkinto to. Omassa asunnossani taannoin käyYliopistotutkinto kesnyt putkimies kysyi Britannian kaltaisessa tää Briteissä kolme kämppikseltäni, mitä luokkayhteiskunnassa vuotta (tai neljä vuotteemme Lontoosta Skotlannissa, jossa sa. Kun kämppikmoni jätetään nyt opiskelu on edelleen seni kertoi kaikkien ilmaista), joten kaiken olevan yliopistossa, yliopistotutkintojen kaikkiaan lukukaukolmikymppinen putulkopuolelle jo pelkässimaksuista saattaa kimies vastasi, että tulla opiskelijalle yli ”olisinpa voinut käytään hintojen takia. 33 000 euron lasku. dä edes collegen”. Tähän summaan eiHän oli opiskellut opvät edes kuulu muupisopimuksella puthun elämiseen menevä raha, joten asiankimieheksi ja oli nyt töissä yhtiössä, jolta tuntijat ovat arvioineet yliopistotutkinnon yksi Britannian suurimmista sähköfirmoismaksavan Briteissä tästä vuodesta eteenta tilasi palveluita. päin reilusti yli 50 000 euroa. Moni niistä yliopistoista, jotka olivat ennen ammattiKaiken tämän jälkeen ei tule yllätyksenä, korkeakouluja eivät aio nostaa maksujaan että brittien on vaikea uskoa korviaan, kun maksimiin, mutta esimerkiksi Lontoossa heille kertoo lähes kaiken koulutuksen oleolevat yliopistot nostivat maksunsa suovan Suomessa ilmaista. raan 9000 puntaan. Tällainen summa tarkoittaa, että Britannian kaltaisessa 9 UBIK Briteissä opiskelu käy kalliiksi UBIK OPISKELIJAELÄMÄÄ Tyylikkäästi kierrätetty! Teksti ja kuvat Ina Mikkola Meikki ja hiukset sekä stailaus Ina Mikkola Valaisu Kristo Sylman Mallit Siiri Laaksonen Eetu Maaranen Jutun kaikki vaatteet ja asusteet ovat kierrätettyjä. Ne on hankittu kolmen viikon aikana seitsemänä eri päivänä kymmenestä eri paikasta. Nykyään kirpputoreja, kierrätyskeskuksia, second hand- ja vintage-kauppoja on niin paljon, että halutessaan vaikka koko vaatekaappinsa sisällön voi muodostaa käytetyistä vaatteista uusien sijaan. Siihen on myös monta hyvää syytä. Hyviä syitä ostaa kierrätettyä: 1. Käytetyt vaatteet ovat yleensä edullisempia kuin uudet. 2. Ostamalla kirpparilta joku saa sinulta rahaa ja sinä saat jotakin vastineeksi. Kaikki voittaa. Jos taas vaihtoehtoisesti käyttökelpoinen vaate päätyisi roskiin, siitä ei hyötyisi kukaan. 3. Kierrätetty vaate on ekologinen ostos, sillä sen valmistamiseen ei tarvitse kuluttaa lainkaan uusia raaka-aineita. Ympäristö kiittää. 4. Käytetty vaate on myös eettinen valinta, sillä niin et tue muun muassa uutta nahka- ja turkisteollisuutta tai ihmisten huonoja työoloja vaatetehtaissa. 5. Jotkut vanhat vaatteet ovat huomattavasti laadukkaammin valmistettuja kuin nykyiset kaupoissa myytävät tuotteet. 6. Vanhoissa vaatteissa on malli- ja kokovariaatiota ja osa edustaa tiettyä aikakautta. Joitakin malleja ei löydy lainkaan 10 uusien vaatteiden kaupoista, joidenkin vartaloille vanhat vaatteet istuvat paremmin ja jos tavoittelet aitoa 50-luvun tunnelmaa, saavutat sen parhaiten juuri tuon aikakauden vaatteilla. 7. Ostamalla kierrätettyä voit tehdä persoonallisia ja usein todella uniikkeja löytöjä. 8. Käytettyjen vaatteiden kohdalla shoppailun ilo on kaksinkertainen, sillä jokainen ostos on todellinen aarre! OPISKELIJAELÄMÄÄ UBIK Urheilu on tuplasti hauskempaa värikkäillä releillä. Siisteimmät urheiluvaatteet tehtiin kasarilla ja niitä voi metsästää nimenomaan kirppareilta. Etenkin urheiluvaatteiden kohdalla hinta tippuu huimasti ostaessa käytettyä uuden sijaan. TYTTÖ: Turkoosi takki, 8e, Kallion puistokirppis, vihreä body, 3e, Kallion puistokirppis, polvisukat, 2e, UFF, lippis, 0,10e, Valtteri-kirpputori, pinkit college-housut, 8e, UFF POIKA: Punainen hihaton paita, 1e, Kallion puistokirppis Shortsit, 1e, Kallion puistokirppis, pomppu-kengät, 25e, UFF, turkoosi juomapullo, 0,50e, Fida 11 REKVISIITTA: Oranssi lyhyt toppi, 8,50e, UFF, keltainen kaulahuivi, 4,50e, UFF, harmaa collegehuppari, 8e, UFF, keltamusta hihaton paita, 1e, Kallion puistokirppis UBIK OPISKELIJAELÄMÄÄ Napit ja vetoketjut, sekä tietyt kankaat ovat arvokkaita. Jos löytää edullisen vaatteen, jossa on hienot napit ja vaikka ei vaatteesta pitäisikään, niin se kannattaa ostaa pelkästään nappien takia. Kuvan viitan hinta on melkoisen pieni siihen nähden, kuinka isot ja arvokkaat napit siinä on ja kuinka hienoa materiaalia se on. Napit voi aina vaihtaa toiseen vaatteeseen, niistä voi askarrella jotakin ja kankaankin voi saksia muuhun käyttöön. Sama pätee vetoketjuihin. Vetskarit rikkoontuvat usein, joten niitä on hyvä olla jemmassa. TYTTÖ: Punainen viitta, 15e, Hietalahden kirpputori, sininen hattu, 6e, UFF, mustat kiiltonahkakengät, 18e, UFF, musta laukku, 6e, UFF, mustat sukkahousut, 0,50e, UFF POIKA: Musta trenssi, 40e, UFF, liila kauluspaita, 45e, Arizona Vintage, violetit housut, 35e, Arizona Vintage, 12 ruudullinen lippis, 2e, Kallion puistokirppis, punaruskeat nahkakengät, 17e, UFF REKVISIITTA: Ruskea laukku, 11e, UFF OPISKELIJAELÄMÄÄ UBIK Nopeasti rikkimenevät sukkahousut ovat suunnaton riesa. Hieman hienompiin ohuisiin sukkahousuihin uppoaa helposti kymmenen euroa, puhumattakaan paksummista, jotka maksavat vielä enemmän. Melko kallista kertakäyttätavaraa siis. Siksi sukkikset kannattaa ostaa kierrätettyinä. Esimerkiksi Uffista ja Fidasta löytyy täysin ehjiä sukkiksia niille varatusta laarista. Kirpparit on pullollaan erivärisiä ja kokoisia farkkutakkeja. Juuri oikean löytäminen vaatii vaivaa, mutta palkitsee todellakin lopulta. Halutessaan takista voi myös tehdä liivin leikkaamalla hihat irti. Kuvassa oleva tytön farkkutakki on lasten kokoa, joten aikuisten vaatteiden lisäksi kannattaa rohkeasti myös katsoa lastenvaatteita. TYTTÖ: Tummansininen farkkutakki, 2,50e, Fida, keltainen villa-toppi, 1e, Kallion puistokirppis, pinkit shortsit, 4e, UFF, valkoiset paksut sukkahousut, 1e, Fida, keltaiset kengät, 12e, UFF, keltainen laukku, 1e, Valtterin kirpputori, pinkit hiusrusetit, 1e, Valtterin kirpputori, vaaleanpunaiset nappikorvikset, 1e, Valtterin kirpputori, pinkki sateenvarjo, 1e, Valtterin kirpputori 13 POIKA: Vaalea farkkutakki, 49e, Arizona Vintage, ruudullinen flanellipaita, 10e, UFF, tummansiniset housut, 45e, Arizona Vintage, violetti hattu, 39e, Arizona Vintage, petrolit kengät, 34e, UFF REKVISIITTA: Puuterinvärinen haalari, 35e, Arizona Vintage, farkkuliivi, 49e, Arizona Vintage, pinkit pitkät housut, 13e, UFF UBIK OPISKELIJAELÄMÄÄ Räväkän asukokonaisuuden saat yhdistelemällä samantyylisiä kuoseja, materiaalia, sekä samaa väriä. Tämä on tehty kuvassa pilkuilla, vihreän eri sävyillä ja tummalla farkulla. Sandaaleja voi aivan hyvin käyttää vielä ilmojen viiletessäkin, kunhan vain laittaa lämpimät sukat alle. TYTTÖ: Mintunvihreä villapaita, 1e, Kallion puistokirppis Vihreät pilkulliset housut, 8,60e, Fida Mustat pilkulliset kengät, 15e, Fida Vaaleat sukat, 1e, FIda Vihreä lippis, 0,90e, Kallion puistokirppis Valkoinen kaulakoru, 0,50e, Kallion puistokirppis POIKA: Vihreä takki, 18e, UFF, farkkupaita, 8e, UFF Tummansiniset farkut, 11e, UFF Ruskeat purkkarit, 14e, UFF, sinioranssi pipo, 3e, Kallion puistokirppis, vihreä kaulahuivi, 3,50e, UFF, vihreä laukku, 10e, Fida 14 REKVISIITTA: Sinipunainen anorakki, 12e, UFF, punaharmaa raitapaita, 4,50e, UFF, keltaliila raitapaita, 12e, UFF, oranssivihreä raitapaita 18e, UFF, punainen pyöreä laukku, 2e, Valtterin kirpputori OPISKELIJAELÄMÄÄ UBIK Valkoisen tylsän kauluspaidan sijaan kannattaa valita jokin värikäs, joka tuo kontrastia mustaan pukuun. Myös puuvillasta poikkeava materiaali antaa särmää. Vivahdetta asuun saa tekemällä kravatista rusetin. Kannattaa tonkia sellaisiakin pöytiä ja rekkejä, joista ei heti ensisilmäyksellä luulisi löytyvän mitään. Kirppiksellä ihmiset myyvät vaikka mitä ja yleensä yhdellä ihmisellä voi olla myynnissä monenlaista tavaraa. Kuvan ihanat violetit kiilakärkikorkkarit löytyivät Jakomäen Toripäiviltä keskiikäiseltä naiselta, jonka puljussa oli pääasiassa lasten leluja, sekä melko tyylittömiä astioita ja vaatteita. TYTTÖ: Vaalea villainen paita, 2e, Kallion puistokirppis, paljetillinen läpinäkyvä hartia-asuste, 7,50e, Valtterin kirpputori, pitkä musta samettinen hame, 12e, UFF, violetit samettiset kiilakorkokengät, 2e, Jakomäen Toripäivä, mustat sukkahousut, 1e, UFF, viuhka, 0,50e, Kallion puistokirppis, musta laukku, 5e, UFF, kultainen vyö, 5e, UFF, ”timanttiset” korvakorut, 2e, Valtteri-kirpputori 15 POIKA: Puvun takki, 20e, UFF, turkoosi paita, 9e, UFF, kravatti, 0,20e, Valtteri-kirpputori, mustat housut, 45e, Arizona Vintage, mustat nahkaiset kengät, 145e, Arizona Vintage REKVISIITTA: Valkoinen mekko, 12e, UFF, kultainen kaulakoru, 4e, UFF UBIK OPISKELIJAELÄMÄÄ Vaatekappaleita kannattaa käyttä rohkeasti rikkoen alkuperäistä käyttötarkoitusta. Persoonalliset housut saa, kun pukee jalkoihinsa kauluspaidan. Hameesta voi puolestaan tehdä topin tai mekon. Kaulakorusta saa vyön ja vyöstä hiuskoristeen. TYTTÖ: Musta nahkainen biker-takki, 95e, Arizona Vintage, musta paljettillinen mekko, 35e, Arizona Vintage, musta-liilat tolppakorkokengät, 35e, Arizona Vintage, mustat sukkahousut, 2e, Fida, kultainen kaulakoru, 4e, UFF, musta pieni laukku, 6e, UFF POIKA: Punavalkoinen sailor-kuvioinen takki, 24e, UFF valkoinen printti t-paita, 28e, Arizona Vintage, punainen kauluspaita housuina, 14e, UFF, tummansinet Vansin tennarit, 45e, Arizona Vintage 16 REKVISIITTA: Musta nahkainen liivi, 15e, Arizona Vintage, mustat sandaalit, 10e, UFF, mustat avokkaat, 10e, UFF OPISKELIJAELÄMÄÄ Teksti Salla Koppeli Kuva Henri Salonen Omalta tuntuva ala ei aina löydy ensimmäisellä yrittämällä, mutta ei se löydy monella muullakaan. Paula Viitasen ja Riina Koljosen opintopolku omalle alalle oli aika tavallinen, eli täynnä mutkia. M attolaatikko narahtelee, kun asetumme kahvikuppeinemme sen pohjalle haastatteluasemiin. Istun nauhurini kanssa Paula Viitasen ja Riina Koljosen välissä. Olemme pari viikkoa aikaisemmin käyneet ottamassa kuvat Kansallisteatterin suuren näyttämön parvella. Kuvaustilanteessa näistä, valokuvausta vakavissaan harrastavista ja varsin roisia huumoria viljelevistä, naisista sukiutui hieman ujoja – he vain viihtyvät paremmin linssin toisella puolella. Nyt turha jännitys on mennyttä ja varsin ilkeä huumori lentelee ylitseni kauniiden hymyjen siivittäminä. eräällä heidän elämänsä ”harharetkellä” eli Helsingin evankelisen opiston kuvajournalistiikan kurssilla. Häijy, musta huumori sekä samanlainen käsitys estetiikasta sinetöi heidän ystävyytensä ja yhdessä on tehty reissua ihan maapallon toista laitaa myöten. ”No siis siinähän kävi sillä tavalla, että mä en edes muistanut, että olin hakenut puuseppä koulutukseen Vallilaan, kunnes sain koulupaikan.” Riina suoritti työharjoittelujaksonsa TeaKissa ja Kansallisteatterissa opiskellessaan vielä pukuompelijaksi. Hän haaveilee tulevaisuudessa mahdollisuudesta työskennellä isossa teatterissa suurien projektien äärellä. Paula suoritti ensimmäisen harjoittelunsa Kansallisteatterin lavastamossa viime syksynä ja palaa sinne taas tänä syksynä. ”Meillä on siellä aivan mahtava porukka. Ihan unelmaduunipaikka”, Viitanen tiivistää. Molemmat tytöt painottavat sitä miten tärkeää on oikeasti nähdä vaivaa työharjoittelupaikan etsinnän eteen: se on hyvä sauma testata omaa soveltuvuuttaan alalle ja nähdä työelämän todellinen arki. Koljoselle ja Viitaselle on viime vuoden aikana kirkastunut se mitä heistä tulee isona: molemmat haluavat työskennellä teatterissa. Riina Koljonen opiskelee tällä hetkellä ompelijakisälliksi Tikkurilassa. Takataskussaan hänellä on jo pukuompelijan tutkinto ja haaveenaan toimia teatteripuvustajana. Puusepäksi viimeistä vuottaan opiskeleva Viitanen taas kaavailee jatkavansa opintojaan teatteritekniikan parissa. ”No siis siinähän kävi sillä tavalla, että mä en edes muistanut, että olin hakenut puuseppä-koulutukseen Vallilaan, kunnes sain koulupaikan. Sitten kaikki palaset vaan loksahti paikalleen”, toteaa Viitanen hörpätessään kahvia isosta mukista. Koljosella taas oli hyvin selkeä kuva siitä, mitä hän tulisi lukion jälkeen tekemään ”Mä olen aina tykännyt tehdä asioita käsin ja toteuttaa itseäni luovasti. Jotenkin se oli ihan selvää, että lukion jälkeen mä suorittaisin pukuompelijan tutkinnon. En mä sit tiedä, että miten hitossa mä merkonomiksi päädyin.” Voisi siis sanoa, että tytöt ovat päätyneet kutsumusammatteihinsa muutamankin mutkan kautta; Paula haaveili pitkään geofysiikasta ja Riina kävi ottamassa vauhtia vaateartesaanin opintoihin kauppaoppilaitoksesta. Tyttöjen yhteinen taival alkoi Vaikka Viitasen ja Koljosen ammatilliset tiet erkanivatkin heidän jättäessään kuvajournalistiikan opinnot, yhdistyivät ne jälleen heidän suorittaessaan koulutuksiinsa kuuluvia harjoitusjaksoja. ”Teatteri vaan kolahti. Mikään päivä ei ole samanlainen ja parasta on nähdä omat työnsä lavalla osana suurta kokonaisuutta”, tyttäret toteavat yksikantaan. Kysyttäessä tytöiltä minkälainen ihminen sopisi teatterityöhön he listaavat toivottaviksi piirteiksi sopeutuvaisuuden, oma-aloitteisuuden ja sosiaalisuuden. Teatterissa työskennellessä suunnitelmat muuttuvat lennossa ja jokaisen on huolehdittava siitä, että hoitaa oman osuutensa. Työtahti on tiivis ja ennen ensi-iltaa Riina Koljonen ja Paula Viitanen Kansallisteatterin lämpiössä. 17 koko paikka on yksi kaaos. Suurin teatteriprojekti, missä he ovat molemmat olleet mukana, oli viime syksynä Kansallisteatterissa ensi-iltansa saanut Saiturin joulu. ”No siis olihan se nyt mahtavaa nähdä ne kaikki työt siellä lavalla”, sanoo Viitanen. ”Mähän taas en nähnyt edes koko näytelmää...”, viheltelee mattolaatikon toisella laidalla istuva Koljonen. ”Tulevaisuudessa toivon työskenteleväni puvustajana suuressa teatterissa. Olisi myös mahtavaa toimia suunnittelupuolella. Ennen sitä pitää kuitenkin opiskella ja opiskella”, toteaa Koljonen kysyttäessä tulevaisuuden suunnitelmista. Hänen ompelijakisällin koulutuksensa kestää kaksi vuotta ja tämän jälkeen hän haluaisi opiskella Aalto-yliopistossa lavastustaiteen pukusuunnittelua. Viitanen taas laittaa nyt syksyllä paperit vetämään Simon Fraser Universityyn Vancouveriin, Theatre Production and Design -linjalle. ”Olis huippua opiskella myös valaistus- ja äänitekniikkaa. Sellainen kokonaisvaltainen toteutus kiinnostaa, mutta ei varsinaisesti suunnittelu; mä pidän liikaa siitä itse toteutuspuolesta”, sanoo Viitanen. Loppukevennykseksi kysyn vielä, minkä elokuvan ja Disney-tarinan tytöt haluaisivat toteuttaa teatterissa lavastus- ja puvustusmielessä. Kysymystä seuraa vakava pohdinta. ”Tää on tosi vaikee. Täytyy sanoa, että Disneystä ehdottomasti Kaunotar ja hirviö. Tanssii susien kanssa olis mun elokuvavalinta”, vastaa Riina pitkän tauon jälkeen. ”Joo. Mä haluisin kans tehdä lavasteet Kaunottareen ja hirviöön. Sit mua kiinnostais sellainen Baz Luhrmann -tyyppinen toteutus jostain tarinasta”, Kahvit on juotu ja mattolaatikko saa taas hetken rauhaa könytessämme ylös. UBIK Eri reittiä samaan paikkaan UBIK OPISKELIJAELÄMÄÄ 18 OPISKELIJAELÄMÄÄ Teksti Heidi Auvinen Kuvitus Toni Halonen Monet ammattiin opiskelevista joutuvat muuttamaan toiselle paikkakunnalle opiskelun takia. Muuttaminen on aina raskasta, mutta vielä raskaampaa saattaa olla ulkomaille muutto. E U-kansalaisille unionin sisällä tapahtuva opiskeluperäinen muuttaminen on tehty helpoksi, mutta entäs Euroopan ulkopuolella? Minkälaisen prosessin Suomeen opiskelemaan tullut henkilö joutuu käymään läpi? Ilmainen opiskelu ei ole arkipäivää kaikille. Kouluruoasta, opintotuesta ja mahdollisuudesta kouluttautua ammattiin saavat nauttia vain harvat ja valitut. Jos on syntynyt Euroopan ulkopuolella, ei Suomeen noin vain tulla hankkimaan ammattia. Suomeen muualta tulevan henkilön on aina virallistettava oleskelunsa jollain tavalla. Ammatillinen tutkinto vaikkapa Britanniassa saattaa maksaa 30 000 euroa ja siihen tulevat vielä elinkustannukset päälle. Luulisi, että vaikeasta kielestä ja kylmästä ilmastosta huolimatta maksuton tutkinto ja tasokas opetus olisivat sellainen kilpailuvaltti, että tulijoita riittäisi? Suomeen tuleminen ei vain ole niin helppoa kuin voisi kuvitella. Oleskeluluvan voi saada turistiviisumilla lyhyemmäksi aikaa tai pysyvämmällä oleskeluluvalla, jonka voi saada opiskelun, työnteon, turvapaikan tai perhesiteen perusteella. Yksinkertaista tai ilmaista ei oleskelunsa virallistaminen kuitenkaan ole. Ilmaista opiskelua ei ole Isoveli valvoo Opiskelulupa maksaa 108 euroa. Maksu peritään aina, myös kielteisistä päätöksistä ja hakemusten peruuttamisesta. Hakemuksen liitteeksi tarvitaan kasa paperia ja todisteita. Tarvitaan passi, selvitys toimeentulosta, sairasvakuutuksesta ja opintojen edistymisestä, suomalaisen oppilaitoksen läsnäolotodistus ja valokuva. Selvitys sairasvakuutuksesta tarkoittaa sellaista vakuutusta, joka kattaa samanlaiset hoidot ja kustannukset kuin kunnallinen terveydenhuolto ja sairausvakuutusjärjestelmä. Suomi otti käyttöön biometriset oleskelulupakortit vuoden 2012 alussa. Sen jälkeen myös oleskelulupahakemus otetaan käsittelyyn vasta kun on käynyt ensin edustustossa jättämässä sormenjälkensä, todistamassa henkilöllisyytensä ja esittämässä hakemukseen tarvittavien liitteiden alkuperäiset kappaleet. Päätöstä on odotettava ulkomailla. Opiskelijan ei ole mahdollista tulla kesken hakemuksen käsittelyn Suomeen ja saada oleskelulupakorttia täällä. Hakemuksen matka edustustosta Maahanmuuttovirastoon kestää kuukauden. Tämän jälkeen Maahanmuuttovirasto tekee päätöksen virastoon saapuneisiin hakemuksiin noin kuukaudessa. Tämä tarkoittaa, että opiskelijalla on oltava voimassaoleva vakuutus, joka kattaa hoidon 100 000 euroon asti. Tämä saattaa olla ilmeisen kallis panostus henkilölle, joka tulee elintasoltaan huomattavasti Suomea köyhemmästä (eli suurin osa lopusta maailmasta) maasta. Kuka saa opiskella Suomessa? Opiskelijan on osoitettava, että hänen toimeentulonsa on turvattu joko stipendillä, apurahoilla tai muilla varoilla. Sukulaisten, tuttavien tai työnantajien rahallista apua ei hyväksytä. Hakijalla tulee olla käytössään vähintään 500 euroa kuukaudessa tai 6 000 euroa vuodessa. Toimeentulosta tulee näyttää selvitys hakemuksen yhteydessä, esimerkiksi tilin saldo. Euroopan ulkopuolelta tuleva opiskelija tarvitsee opiskelua varten aina oleskeluluvan. Opiskelun perusteella on mahdollista saada oleskelulupa, joka myönnetään vuodeksi kerrallaan, vaikka opinnot kestäisivät pidempään. Joskus oleskelulupa voidaan myöntää lyhyemmäksi tai pidemmäksi aikaa, ei kuitenkaan koskaan yli kahdeksi vuodeksi. Jos opiskelijan on osallistuttava pääsykokeisiin Suomessa, tarvitsee hän usein viisumin. Koska viisumi oikeuttaa vain lyhyeen oleskeluun, opiskelijan on pääsykokeen jälkeen yleensä palattava kotimaahansa hakemaan varsinaista oleskelulupaa ja odottamaan päätöstä. Tämä tarkoittaa lisäkustannuksia sekä viisumista että lentolipuista. Toisin sanoen opiskelulupa saattaa katketa kesken opintojen, jolloin tutkinto jää kesken. Oleskelulupa haetaan aina henkilökohtaisesti lähimmästä Suomen edustustosta. Tämä tarkoittaa, että hakijan on matkustettava jättämään hakemus lähimpään naapurimaahan, jossa on Suomen lähetystö. Jos hakija oleskelee jo virallisesti Suomessa, lupaa voi hakea poliisilta. Oleskelulupapäätöksen tekee kuitenkin aina Maahanmuuttovirasto. Oleskeluluvalla saa tehdä tutkintoon sisältyvää työharjoittelua tai lopputyötä. Muuta, opiskeluun liittymätöntä työtä, esimerkiksi ilta- ja viikonlopputyötä saa tehdä vain osa-aikaisesti 25 tuntia viikossa. Kokoaikaista työtä saa tehdä loma-aikoina, käytännössä kesä- ja joululomilla. Opiskelijan on myös edettävä opinnoissaan oppilaitoksen edellyttämällä tavalla ja aikataulussa säilyttääkseen lupansa, mutta samalla hänen on hankittava toimeentulonsa eli tehtävä töitä. 19 Myönteistä oleskelulupapäätöstä ei pystytä antamaan tiedoksi heti päätöksen valmistuttua, koska oleskelulupakortin valmistaminen ja postittaminen kestää vielä noin kolme viikkoa. Hakemuksen käsittelyä ei kiirehditä, esimerkiksi edes hankittujen lentolippujen vuoksi. Jos opintojen jälkeen jää Suomeen, tarvitsee uuden oleskeluluvan muilla perusteilla, esimerkiksi perhesiteen tai työn perusteella. Maasta maahan muuttoa Oleskelulupakriteerit ja rajakontrolli Suomessa ovat jo valmiiksi tiukat joten voidaan perustellusti kysyä, että kenen etua niiden tiukentaminen entisestään palvelisi? Suomalaiset kuten kaikki muutkin ovat aina liikkuneet maasta toiseen ja tulevat aina liikkumaan. Ihmisellä on oltava mahdollisuus valita, missä tahtoo asua ja opiskella. Opiskelu ulkomailla on rikastuttava kokemus, jonka tulisi olla kaikille kansalaisuudesta, tulotasosta tai muusta tekijästä riippumatta yhtäläisesti mahdollista. Osaavia ammattilaisia tarvitaan aina, riippumatta siitä mistä päin maailmaan ihmiset ovat kotoisin. Educate yourselves because we’ll need all your intelligence! – Gramsci Tietoa verkostosta: www.vapaaliikkuvuus.net UBIK Lupa opiskella UBIK OPISKELIJAELÄMÄÄ Pitkäaikaisasunnottomien parissa työskentelevä Hanna Piirainen kotinsa pihalla. Lähihoitaja on monessa mukana Teksti Markus Heikkinen Kuvat Henri Salonen Ubikin toimitus selvittää miten valmistuneet amikset ovat pärjänneet työelämässä ja mitä käyttöä koulutuksella on ollut. 20 OPISKELIJAELÄMÄÄ Ruohonjuuritason työn antamalla asiantuntijuudella yhdistys ottaa kantaa asunnottomuuskeskusteluun. Tämä tapahtuu muun muassa antamalla asiantuntijalausuntoja virkamiestyöryhmille, eduskunnalle sekä pitämällä meteliä asunnottomien etujen puolesta. M: Valmistuit lähihoitajaksi vuona 2000, miksi lähdit kouluttautumaan alalle? Jo nuorena koin kutsumusta yhteiskunnallisten epäkohtien korjaamiseen eikä kutsumus ole kadonnut minnekään. Pidin ihmisten kanssa tehtävää työtä tärkeänä sillä halusin nähdä ongelmat lattiatasolta. M: Mitkä fiilikset jäi kouluajoilta? Lähihoitajan koulutuksesta on ehdottomasti hyötyä työssä mitä teen, koulutus antaa valmiuden kohdata ihmisiä. Kouluaikanani opin miten kohdata vaikeita asioita ja tilanteita ja miten pystyn myötäelämään ja kuuntelemaan ilman, että asiat tulevat iholle. Aina löytyy ihmisiä joiden mielestä työhöni ei tarvitse sen kummempaa koulutusta, mutta koulussa omaksumani ammattitaito on antanut paljon valmiuksia kohdata niitä hankalia tilanteita, joita eteeni tulee lähes joka päivä. Pystyn olemaan aito oma itseni ihmisten kanssa joita autan työkseni. Minulla on ammatillinen identiteetti mutta minun ei tarvitse piiloutua sen alle työtä tehdessäni. Käytännönläheisen tutkinnon suorittamista en ole päivääkään joutunut katumaan. Lähihoitajan tutkinto on siis ollut Hannalle hyödyksi, mutta yhteiskunnallisen toiminnan valmiutta ei koulun penkiltä löytynyt ja sitä pitikin lähteä hakemaan osallistumalla opiskelijajärjestön toimintaan. Siitä huolimatta myös Hanna on oppinut paljon työelämäntaitoja työskentelemällä. Sosiaalipolitiikan perusteita käytiin kyllä läpi, mutta aiheeseen ei ollut mahdollista syventyä. Hanna oli myös viimeistä sukupolvea, joka valmistuttuaan jäi ilman yleistä oikeutta jatko-opintoihin. M: Mitä duunailit valmistumisesi jälkeen? Tein valmistumiseni jälkeen jonkin verran koulutusta vastaavaa työtä ja minulla oli selkeä tähtäin: Halusin omaksua työn kautta ammattini, mutta myöskin kouluttautua tulevaisuudessa lisää. Teinkin työtä kehitysvammaisten parissa muutaman vuoden. Käytännössä ainoa vaihtoehto kouluttautumisen jatkon suhteen oli ammattikorkeakoulun sosionomin opinnot. Siinä vaiheessa olisin kaivannut lisää joustavuutta, sillä muutaman vuoden työkokemuksen ja lähihoitajan opintojen jälkeen sosionomin koulutuksessa oli vain vähän uutta ja paljon toistoa. Oli turhauttavaa kokea, että opiskelen pelkästään tutkinnon vuoksi. M: Miten päädyit nykyiseen työhösi? Opintoihini kuuluvan työharjoittelun suoritin nykyisen työnantajani VVA:n leivissä ja sille tielle myös aikanaan jäin. Työharjoittelun jälkeen minulle avautui mahdollisuus siirtyä palkkatöihin VVA:lle ja tartuin mahdollisuuteen innolla. Näin koulutukseni jäi kesken, ja se myöskin välillä harmittaa, näkyyhän se palkkauksessanikin. Toivon, että voisin joskus viedä opintoni loppuun tekemällä henkilökohtaisen opintosuunnitelman, joka tukee minua elämäni ja uran rakentamisessa. M: VVA on pieni organisaatio, jolla on monenlaista tehtävää. Miten se vaikuttaa työhösi? Yhdistyksellä tosiaan on monta rautaa tulessa ja toimimme aina tilanteen mukaan sillä tavalla, että meistä on hyötyä. Viime talvena Helsingin asunnottomuustilanne paheni jälleen kerran, ja työskentelin kolme kuukautta yökahvilassa. Siitä en olisi ikinä selvinnyt ilman lähihoitajan tutkintoa, ja tehtävä oli tervetullutta vaihtelua työhöni. Muutenkin työni on vaihtelevaa, kansalaisliikkeen koordinoijana teen yhteistyötä niin pelastusarmeijan, presidentin kuin talonvaltaajien kanssa. Työni on vaihtelevaa, kansalaisliikkeen koordinoijana teen yhteistyötä niin pelastusarmeijan, presidentin kuin talonvaltaajien kanssa. M: Kummalta oppii enemmän, poliitikolta vai kadunmieheltä? Varmastikin kadunmieheltä, mutta kyllä poliitikkoakin kannattaa kuunnella. Iso osa työstäni on kohtaamistyötä ihmisten kanssa, jotka elävät yhteiskunnan ulkopuolella. Parhaita ja palkitsevia hetkiä ovat ne hetket kun voin tehdä yhdessä heidän kanssaan arkeen kuuluvia juttuja, lukea vaikka päivän Hesaria ja kommentoida sitä. Monet kohtaamani ihmiset ovat fiksuja ja kiinnostuneita asioista, ja käyn heidän kanssaan upeita keskusteluita. Joskus käy niinkin, että tulee uhkaavia tilanteita ja onhan elämä kadulla tosi kovaa, mutta ikinä en voi sanoa pelänneeni työssä. Hankaliakin tilanteita on selvitetty kun on vain itse pysynyt rauhallisena. M: Mitä terveisiä haluat lähettää Ubikin lukijoille? Olkaa ylpeitä ammatista johon valmistutte ja siitä työstä mitä teette, sillä se on tärkeää, haastavaa ja välillä myös kuluttavaa. Ammatillinen koulutus on hyvä tutkinto, ja kannattaa miettiä rohkeasti ja luovasti miten uraansa rakentaa. Usein työelämässä taikka opiskeluaikana tulee joitain vääryyksiä vastaan ja ne kannattaa nostaa rohkeasti esiin, sillä muuten eivät epäkohdat korjaannu! 21 UBIK H aastattelimme 31-vuotiasta lähihoitajaa Hanna Piiraista, joka toimii Vailla vakinaista asuntoa (VVA) ry:n järjestösihteerinä. Piiraisen työnkuvaan kuuluu jäsenistöön liittyvät asiat kuten yhteydenpito, jäsenrekisterin ylläpitäminen sekä jäsenistön osallistaminen ja kannustaminen tulemaan mukaan toimintaan. VVA:n jäsenistö koostuu pitkälti asunnottomuutta kokeneista tai asunnottomista ihmisistä, joilla usein on tarve kuulua jonnekin ja tehdä yhdessä asioita vertaisryhmässä. Tämän lisäksi Piirainen koordinoi jokavuotista Asunnottomien yö -kansalaisliikkeen tapahtumaa. Piiraisen järjestö vaikuttaa päätöksentekoon ja asunnottomuuteen yksilö- ja yhteiskuntatasolla olemalla jatkuvassa kosketuksessa asunnottomiin ja seuraamalla asunnottomuuteen liittyviä ilmiöitä. UBIK OPISKELIJAELÄMÄÄ Kiire valmistua kiireiseen työhön Teksti Saska Heimo Kuvitus Toni Halonen Moni opiskelija kokee valmistumispaineidensa kasvaneen. Samaan aikaan jo työelämään siirtyneet joutuvat venymään yhä vaativampiin työsuorituksiin. Miten tässä näin kävi? K etjuuntuvat harjoittelut, kertyvät määräaikaisuudet ja ylityöt valtaavat tilaa perinteisiltä työsuhteilta. Ei ole sattumaa, että niin työtä varten kouluttautuminen kuin itse työn tekeminenkin ovat muuttuneet. Näitä kaikkia ehdollistava tekijä on kiristyvä kilpailutalous, joka vaatii jatkuvaa tuottavuuden ja tehokkuuden parantamista. Tässä kirjoituksessa kerrataan Suomen taloushistoriaa ja katsotaan, miksi ja mi- ten olemme päätyneet tähän pisteeseen. Kirjoituksessa kurkistetaan myös hieman tulevaisuuteen ja keinoihin, joilla kiirettä voidaan helpottaa. 1980-luvun hinta Suomalaisten työntekijöiden tulojen osuus koko maan kansantulosta on ollut pitkään varsin korkea. Työntekijät ovat ottaneet jokaisesta tuotannossa syntyneestä eurosta itselleen reilusti yli puolet. Tämä on 22 mahdollistanut korkean elintason, aineellisen hyvinvoinnin ja maailmanlaajuisesti tasa-arvoisen tilanteen työnantajien ja -tekijöiden välillä. Työnantajat eivät kuitenkaan ole pitäneet tilanteesta, jossa heidän omistamiaan tuotantovälineitä käyttäneet työntekijät ovat saaneet itselleen suuren osuuden työpaikalla leivotusta kakusta. Miksi? Siksi, että se osuus tuotannossa syntyneestä arvosta, joka on päätynyt työntekijöille, on ollut poissa työnantajilta OPISKELIJAELÄMÄÄ 1990-luvun lama muutti tilanteen täysin. Vaikka työntekijäkorvaukset eli palkat ja palkkiot, jatkoivatkin kohoamistaan lyhyen notkahduksen jälkeen, kasvoivat yritysten voitot eli toimintaylijäämät lamavuosista lähtien monin verroin työntekijäkorvauksia nopeammin. Samalla työajan lyhentyminen, joka oli aiemmin ollut varsin ripeää, hidastui miltei pysähtymispisteeseen asti. Talouspiireissä puhutaan usein niin sanotusta funktionaalisesta tulonjaosta eli siitä, miten tuotannossa syntynyt arvonlisäys jakautuu tuloina palkkoihin ja pääomatuloihin. 1990-luvun lama käänsi aiemman palkkojen kohoamisen päälaelleen ja lopetti aiemman työntekijöiden voittokulun suhteessa työnantajiin. Ei tässä kuitenkaan vielä kaikki. Vähän enemmän palkkaa, paljon enemmän töitä Yritysten tuotoksien arvo määräytyy niihin käytetyn työajan mukaan. Mitä vähemmän aikaa tarvitaan yhden tuotoksen synnyttämiseen, sitä halvemmaksi se tulee, koska tuotoksien kustannukset koostuvat palkoista ja käytetystä kiinteästä pääomasta. Jos työntekijät tekevät aiempaa enemmän töitä, mutta heille maksetaan saman verran tai vain vähän enemmän palkkaa, on työnantajalla mahdollisuus valmistaa tuotoksensa halvemmalla kuin kilpailijansa. Talouskielellä voitaisiin puhua jälleen tuotannossa syntyneestä arvonlisäyksestä ja palkkojen sekä toimintaylijäämien suhteesta tähän lisäykseen. Tällä on kuitenkin ollut hintansa työntekijöille. 1990-luvun laman jälkeen työn tuottavuusvaatimukset ovat lisääntyneet, palkankorotukset ovat hidastuneet ja menneiden vuosikymmenten usko parempaan tulevaisuuteen on karissut matkan varrella. Avain tämän kehityksen ymmärtämiseen löytyy käsitteestä hintakilpailukyky. Hintakilpailukyvyllä viitataan samanlaisesta tuotoksesta pyydettävien hintojen kansainvälisiin eroihin eli siihen, kuinka paljon missäkin maassa maksaa valmistaa samanlaisia tuotoksia. Selventävänä esimerkkinä tästä, jokaiselle lienee selvää, että Aasian maat ovat ajaneet hintakilpailukyvyssä Euroopan ohi mitä tulee Adidas-tennareiden valmistamiseen. Mutta on maailmassa paljon muutakin teollisuutta kuin tennareiden valmistus. Hintakilpailukyvyssä pärjääminen tarkoittaa puolestaan, että pärjääjämaan vaihtotase - tuonnin ja viennin tase - voi olla ylijäämäinen eli kyseiseen maahan virtaa enemmän rahaa kuin sieltä virtaa pois. Juuri näin on ollut Suomen laita 1990-luvun laman jälkeen. Suomen hintakilpailukyky on saavutettu sillä, että jokaista sijoitettua euroa kohden on saatu takaisin aiempaa enemmän euro- ja ja siitä, että näistä euroista entistä pienempi osuus on maksettu palkkoina työntekijöille. Suurempi osa euroista on täten jäänyt työnantajille, jotka ovat taasen joko sijoittaneet ne tuotantoon, maksaneet osinkoina yritystensä osakkeenomistajille tai käyttäneet itse yrittäjänpalkkansa maksamiseen. Työntekijöitä eläköityy, opiskelijoille tulee kiire Vuosi 2010 oli ensimmäinen sitten 1990-luvun laman, jolloin työmarkkinoilta poistui enemmän väkeä kuin sinne tuli tilalle. Näin ollen työnantajat ovat tilanteessa, jossa uutta työvoimaa ei ole saatavilla enää yhtä paljon kuin ennen. Tämä uhkaa nostaa palkkoja, kun aiempaa vähäväkisemmän työvoiman harteille kasautuu aiempaa suurempi työmäärä, josta edellytetään parempaa korvausta. Koska suomalainen talous on erikoistunut korkeaa tietämystä ja taitomäärää edellyttävään tuotantoon, on työvoimavajeen paikkaajien löydyttävä nykyisten opiskelijoiden joukosta. Ratkaisua ongelmaan on etsitty - luontevaa kyllä - opiskelijoiden valmistumisaikojen lyhentämisestä. Opiskelijoilla onkin kärjistetysti sanoen kiire tekemään kiireellä työtä. Nykyisten opiskelijoiden, tulevien työntekijöiden harteille kerääntyy suuri joukko elättejä aina sylivauvoista koululaisten, opiskelijoiden ja työttömien kautta eläkeläisiin. Väestöllisiin eli demografisiin tekijöihin vaikuttaminen on lyhyellä aikavälillä hyvin vaikeaa. Se, että koululaiset siirtyvät aiempaa nopeammin toiselta asteelta kolmannelle ei sekään ole riittävä toimenpide. Myöskään se, että työurat pitenevät loppupäästä, ei välttämättä ole riittävä toimenpide keventämään nykyopiskelijoiden harteille kertyvää taakkaa. Nykyisten opiskelijoiden onkin syytä varautua siihen, että aiempaa lyhyemmässä ajassa on saatava aiempaa enemmän aikaiseksi. Tätä tultaneen vaatimaan joka taholta, ei pelkästään oman työnantajan lausumana, vaan myös valtiovallan taholta. Opiskelijoiden toimeentulon tragedia Suomi on vientivetoinen talous. Tämä tarkoittaa käytännössä, että mitä riippuvaisempi maan talous on viennistä, sitä riippuvaisempi se on muualla (esimerkiksi menevätkö suomalainen paperi ja teräs ulkomailla kaupaksi) tapahtuvasta kulutuksesta ja muualta tulevasta kysynnästä, ei kotimaisesta ostovoimasta. Jos Suomen vaihtotaseen ylijäämä kannattelee jatkossakin taloutta kotimaisen kysynnän ja ostovoiman sijaan, on vaarana, ettei opiskelijoiden ja työntekijöiden ostovoimalla ole jatkossa yhtä suurta merkitystä maan kannalta kuin ennen. lukyvyssä, ja siinä pärjääminen edellyttää puolestaan kilpailijamaita matalampaa kustannustasoa. Valitettavasti myös palkat ja muut työntekijäkorvaukset kuuluvat näiden kustannusten piiriin. Valmistuneiden ja opiskelevien toimeentuloa nakerretaan jo nyt. Alussa mainitut ketjuuntuvat harjoittelut sekä pätkätyöt ovat arkea entistä useammalle. Työnantajat, jotka pyrkivät säästämään kustannuksissaan, sysäävät osan työntekijöidensä toimeentulosta valtiolle, joka maksaa harjoittelijan palkkaamisesta. Pätkätöiden avulla vältytään kokemuslisien maksulta ja muilta palkankorotusvaateilta. Ylityöt ja töiden valuminen vapaa-ajan puolelle ovat nekin työnantajien keinoja pitää työvoimakustannuksensa alhaisina. Tämä kaikki kuitenkin vaikuttaa siihen, miten paljon ja minkä laatuista vapaa-aikaa nykyopiskelijoilla on tulevaisuudessa. Viennistä saatu euro on luovutettu suomalaisten työntekijöiden palkoista ja täten heidän toimeentulostaan. Kääntyykö suunta? Lisääntyvä kiire opiskelussa ja työssä ei ole vääjäämätöntä. Jos opiskelijat ja työntekijät järjestäytyvät vaatimaan palkkojen korotusta, joka vastaa kansantuotteen kasvua ja työntuottavuuden nousua, syntyy maahan lisää ostovoimaa ja mahdollista kysyntää. Tilanteeseen pääsy vaatii painostusta, jotta tulevat kokonaispoliittiset tuloratkaisut - ne kuuluisat tupot - nostavat palkkoja. Kun Suomen hintakilpailukyky ja viennin ylijäämät täten tasoittuisivat, olisi entistä suuremman osan suomalaisesta tuotannosta ja tarjonnasta suuntauduttava kotimaisen kysynnän tyydyttämiseen. Täten nykyisten pienituloisten ja sellaiseksi uhkaavasti jäävien toimeentulo olisi elintärkeä kysymys maan tulevaisuudelle - täten työntekijät voisivat saada takaisin sen aseman, jonka he menettivät 1990-luvun lamassa työnantajille ja elinkeinoelämälle. Suomen tulee kansantaloutena pyrkiä vaihtotaseen tasapainoon, ei ylijäämään. Viennin ylläpitoa vaativasta jatkuvasta, muita maita nopeammasta tuottavuuden kasvusta luopuminen keventäisi niin nykyisten kuin tulevienkin työntekijöiden kiirettä. Vaikka tasapainoisella vaihtotaseella ei ratkaistaisikaan kaikkia kilpailutalouteen liittyviä ongelmia, olisi se kuitenkin askel kohti tasaisesta tulonjaosta ja ostovoimasta riippuvaista kansantaloutta. Lähteet: Olli Savela, ”Työaika lyhenee enää kituvauhdilla”. Artikkeli Tilastokeskuksen sivuilla 19.5.2004. <http://www.stat.fi/tup/tietoaika/ta_04_04_tyoaika.html> [haettu 15.9.2012] Olli Savela, ”Työtulojen osuus tulokakusta pienentynyt”. Artikkeli Tilastokeskuksen sivuilla 17.10.2006. Pikemminkin päinvastoin, sillä mikäli vaihtotaseen nykyinen alijäämä ei käänny ylijäämäksi, on vaarana, että työnantajat painostavat työntekijöitä jatkossakin palkkamalttiin eli siihen, että palkat eivät käytännössä muutu, mutta inflaatio syö ostovoimaa. Opiskelijoiden vaarana onkin jäädä valmistuttuaan aiempaa helpommin pienituloisiksi, sillä viennistään elävän kansantalouden on pärjättävä hintakilpai- 23 <http://www.stat.fi/tup/hyvinvointikatsaus/hyka_2006_03_ savela.html> [haettu 20.9.2012] Maksutase kesäkuussa 2012. Suomen Pankin kuukausitiedote 15.8.2012 <http://www.suomenpankki.fi/fi/tilastot/maksutase/Pages/ Maksutase_201206.aspx> [haettu 20.9.2012] Heikki Taimio, ”Tuottavuutta vapaa-ajalla”. Pääkirjoitus lehdessä Talous & Yhteiskunta 4/2009. UBIK itseltään. Tämä tarkoitti 1980-luvun lopulle tultaessa sitä, että työnantajien voitot olivat laskeneet hyvin alas, eikä yrityksillä ollut enää mahdollisuutta sijoittaa kiinteään pääomaan tai palkata lisää työvoimaa. Toisin sanoen taloudellisen kasvun edellytykset kompastuivat kohoaviin palkkoihin ja laskeviin voittoihin. UBIK OPISKELIJAELÄMÄÄ Juha Kärkkäinen valitsi sekä työn että koulun ja on nyt tyytis oppisopimuksen suorittaja. Do the oppisopimus Teksti ja kuva Ilona Raivio Koulussa istuminen ja opiskeleminen ei ole sellainen lippis, joka sopii jokaisen päähän. M yös muunlaisia tapoja suorittaa tutkinto löytyy. Juha Kärkkäinen löysi omansa oppisopimuksen kautta. Oppisopimuskoulutus – useimmille tuttu sana, mutta kuinka moni tietää mitä se käytännössä tarkoittaa tai edes miettii tätä koulutusmahdollisuutena. Tiedon hakeminen jää usein nuorelle, oppisopimusta ei liiemmin mainosteta. Selvisi, että se on mainio tapa suorittaa tutkinto, jos koulunpenkki ei vedä puoleensa. Juha Kärkkäisellä, 25, oli jo suhteellisen pitkä koulumenneisyys takana kun hän päätti aloittaa media-assistentin oppisopimuskoulutuksen. Ehdotus oppisopimuksen aloittamisesta tuli työharjoittelupaikalta, johon hän oli päätynyt entisen koulunsa Mikkelin Ammattikorkeakoulun kautta. Mikkelissä hän opiskeli tietotekniikkaa, kiinnostuksen kohteena mediatekniikka. ”Vähän hassusti kävi. Olen alun perin tietotekniikan insinööri Mikkelin AMK:sta, eli teen tätä vähän takaperin.” Työharjoittelun Juha kävi helsinkiläisessä av-alan tuotantoyhtiössä Optiparissa. Hän on päässyt tekemään kaikkea kuvaukses- ta valoihin, kuten alan luonteeseen kuuluu. Leikkaus on kuitenkin se josta hän sanoo olevansa eniten kiinnostunut. Tätäkin kuulemma mediatekniikan kursseilla opetettiin, muttei tarpeeksi. ”Mikkelissä opetus oli lähinnä teoreettista. Taidot eivät ehkä vielä olleet niin hyvät työharjoittelun jälkeen suoraan työllistymiseen.” Juhan oppisopimus kestää 2 vuotta, eli talvella 2013 hän valmistuu ammattiin. Pähkinänä työnantajan löytyminen Konkreettisesti oppisopimuskoulutuksen aloittaminen on eniten kiinni yhteistyöhaluisen työnantajan löytämisestä. Kun työpaikka on löydetty, otetaan yhteyttä oman paikkakunnan oppisopimuskoulutustoimistoon, missä koulutustarkastajan kanssa tehdään sopimus ja hän käynnistää koulutuksen. Toimisto myös ostaa opetuksen valitusta oppilaitoksesta ja auttaa niin työantajaa kuin opiskelijaakin koko oppisopimusajan. Juha kehuu toimistoa: ”Etsin Helsingin oppisopimustoimiston ja laitoin sinne sähköpostia. He auttoivat tosi hyvin, laittoivat kaiken mahdollisen infon mitä tarvitsin.” Oppisopimuksen aikana ei 24 myöskään tarvitse kituutella opintotuella, vaan työnantaja on velvoitettu maksamaan alan minimipalkkaa opiskelijalle. Oppisopimuksen työllistävyydestä ei ole tarkkoja tietoja, eikä siitä lähiaikoina ole tehty tutkimuksia. Yksinkertaisesti voisi olettaa, että heti tutkinnon suorittamisen jälkeen työllistyneisyysprosentin olevan suurempi kuin tutkintonsa koulussa suorittaneiden, koska työpaikka on jo valmiina. Juha on toiveikas työnsaannin suhteen, koska aloite tuli itse työnantajalta. Kaikin puolin Juha tuntuu olevan erittäin tyytyväinen ratkaisuunsa. ”Mielestäni järjestelmä toimii. Koulussa ei liikaa tarvitse olla, ne ovat yleensä sellaisia kolmen päivän rykäisyjä. Katselen koulun kurssitarjontaa ja kun löydän sopivat, ilmoitan hyvissä ajoin työpaikalle ja he antavat nämä päivät vapaaksi.” Varsinkin työnantajaansa hän kehuu: ”Loistopaikka. Oppinut olen tajuttomasti. Saan paljon vastuuta, mikä on mahtava homma. Työn kautta mielestäni oppii kuitenkin enemmän kuin koulun, tämän huomasin jo työharjoittelun aikana.” OPISKELIJAELÄMÄÄ Teksti ja kuvat Henri Salonen Opiskelijoiden huono taloudellinen tilanne näkyy ensisijaisesti ruoassa. Siitä kaikki lähtevät aina ensimmäisenä tinkimään ja meneehän ruokaan myös paljon rahaa. Tässä muutama persoonallinen resepti helpottamaan opiskelijan arkeasi. 1. Näpsäkkä kalaleipäaamupala 3. Uudistu nuudeleilla 4. DIY - romanttinen iltaherkku Laita kalafile (tai soijapihvi, tai oikestaan ihan mitä vaan) leivänpaahtimeen ja käräytä pihvit siellä sopivaksi. Tää on parempi kuin mikro, mutta huonompi kuin paistinpannu. Parempi siksi, että leivänpaahtimesta tulee sellaista kivaa grillitunnelmaa. Paistinpannulla laittaminen on tähän tottakai best, mutta siihen menee aikaa ja vaivaa. No, tottakai opiskelijana syöt nuudeleita. Kaikkihan niitä syö, mutta sitä mitä kaikki ei ensimmäisenä nuudelivuotenaan tiedä, on, että mitä kaikkea kivaa voit koklailla sillä samalla tutulla nuudelipussilla. Olet köyhä ja haluaisit tehdä vaikutuksen johonkin heilaan joka tulee visiitille? Ehdottomasti kannattaa tehdä jotain persoonallista ja rohkeaa, vaikka se olisikin jotain vähän noloo kuten nämä meidän itsetekemämme suklaamurot. ”Vähän noloo” tulee merkitsemään deitillesi ”tosi söpöö!”. Mausta leipäsi majoneesilla ja kurkuilla yms. Ja voilá! Sinulla on perinteinen saksalainen kalahampurilainen aamiaiseksi. Aivan kuten saksalainen merimies aloittaisi aamunsa! 2. Hernekeittoranet Tämä resepti on toimittaja Jukka Vuorion innovaatio omilta opiskelija- ja ajelehtija-ajoiltaan. Mitä tapahtuu kun yhdistää kaksi hyvää asiaa? Tietenkin tulee tuplasti hyvää! Keitä hernekeitto hernekeittopurkin ohjeiden mukaan. Paista samaan aikaan ranskalaiset niin, että molemmat ruuat ovat valmiita suurinpiirtein samaan aikaan. Kun ranskalaiset ovat rapeita ja hernari lämmintä, kaada ranskalaiset hernekeiton sekaan. Lisää vain sinappi! Tässä ollaan aika perusjuttujen ääressä. Osta pussi herne-maissi-porkkanaa (ei niin hyvä kuin herne-maissi-paprika) ja lisää sen sisältö kiehahtamaan nuudeleiden sekaan. Sitten lorauta vähän soijalientä antamaan makua tähän sotkuun ja lisää reilut 2 ruokalusikallista soijarouhetta märkien nuudeleiden sekaan. Voit koristella vielä ruokaa, kuten tässä tapauksessa on tehty jääkaapin pohjalta löytyneillä herkkusienillä. Että olis niinku kivempi syödä. Tämä on ehdottamasti halvin resepti näistä ja tätä voi myös varioida aika paljon. Esimerkiksi voit soijan lisäksi lisätä vaikka pestoa, chilikastiketta, majoneesia, öljyä tai mitä vaan. Soijarouheen korvaamiseen voi käyttää joko jauhelihaa tai tonnikalaa, mutta sehän on jo huomattavasti kalliimpaa. Kikherneet on aika hyvä tuohon lisukkeeksi myös! Aivan sama käytätkö kasvis- vai lihahernekeittoa ”kastikkeena”. 25 Sulata suklaata hellalla pienessä kattilassa. Voit sulattaa mitä tahansa levysuklaata satut käsiisi saamaan. Lisää hieman vettä, noin 1/3 desiä tai liraus öljyä kattilaan, jossa olet suklaata sulattamassa. Muuten jähmeä suklaa palaa helposti pohjaan. Kun suklaa on sulanut kaada se murojen päälle. Mausta ja koristele hillolla tai tomusokerilla. Raikkautta tähän iltaherkkuun saa lisättyä lohkotuilla oman - tai naapurin pihan omenoilla. UBIK Opiskelijasafkaa UBIK Maista vapautta Euroopassa Teksti ja kuvat Otso Jokinen Matkustaminen on sitä, ettei tiedä mihin on menossa, mutta reilaaminen on sitä, ettei edes tiedä mistä on tulossa. J oka vuosi tuhannet nuoret ympäri Eurooppaa hyppäävät junaan ilman isän ja äidin valvovaa silmää. Arki ja velvollisuudet ottavat kalloon ja siksi onkin helpointa painua matkalle selvittämään omia ajatuksia sekä tuntemuksia ympäröivästä maailmasta. Arjen huolista tulee turhia tai ainakin yksinkertaisia tuijotaessasi maailmaa Alpeilla tai illan hämärtyessä Brysselin Avenue Stalingradilla. Monelle käy jopa niin hyvin, että palatessa ongelmat eivät enää ole ongelmia vaan mahdollisuuksia. Minulle Interrail on pala vapautta kuorrutettuna vastuuseen. Tietoisuus siitä, että istut junassa matkalla tuntemattomaan, kutkuttaa nostaen tietokoneen ja koulun murentaman seikkailunhalun uusiin sfääreihin. Kirjoittaessani tämän tekstin luonnosta istun pienessä kopissa juoden pahaa kahvia. Mieleni leijailee Italian kahviloihin ja ulkona odottavaan paahteeseen. Tämä mielikuva tiivistää kaksi mielestäni olennaisinta seikkaa mitkä Interrail tarjoaa: tunteen vapaudesta ja kultaiset muistot siitä. Interrailia ja ei vain raiteilla Interrail on junalippu, jolla voit matkustaa Euroopan kansallisilla rautateillä ja laivalinjoilla sekä joillakin yksityisillä rautateillä. Global-passilla voi reilata ympäri Eurooppaa, kun taas One Country -matkaaja valitsee yhden maan jossa matkustaa. Yhtäjaksoisesti kelpaavilla continuous-lipuilla voit matkustaa niiden voimassaoloaikana (15 päivää, 22 päivää 1kk) niin paljon kuin haluat. Flexi-passeja on kahdenlaisia. 5/10-passi oikeuttaa viiteen matkustuspäivään 10 päivän sisällä. 10/22-passi toimii samoin, mutta pidempään. varkaalle. Toinen silmäpari vahtimassa rinkkoja ei ole pahitteeksi. Tapaturman sattuessa on hyvä olla kaveri taluttamassa, varsinkin jos olette vuorilla patikoimassa. Interrail ei ole sidottu pelkästään junalla matkustamiseen, vaikka junat ovatkin sen ydin. Voit myös liftata, mennä bussilla tai käyttää laivareittejä. Meritse pääset esimerkiksi Espanjasta Italian ja Tunisian kautta Kreikkaan. Siellä voit käyttää viikkoja tutkien maan saaristoa, laivalla tietysti. Liftaus on taitolaji, josta on kirjoitettu kilokaupalla oppaita. Niiden perusniksit ovat edelleen toimivia: älä liftaa keskellä moottoritietä, älä hyppää kommandopipoisten miesten pakettiautoon ja käytä maalaisjärkeä. Asiallinen käytös ja keskustelu kuskin kanssa vievät sinut pitkälle, henkisesti ja kirjaimellisesti. Matkaajaa voivat kohdata maailmalla yksinäisyys ja apatia. Suomessa sinänsä normaalit tuntemukset voivat tuntua voimakkaammilta kaukana kotoa. Tällöin on hyvä, että mukana on joku, jonka kanssa jakaa tuntemukset. Osa ammattiliitoista (esim. JHL) tarjoaa opiskelija- ja täysjäsenilleen matkavakuutuksen ja SAKKIn opiskelijakortin haltijana sinulla on Turvan matkustajavakuutus koti- ja ulkomaanmatkoille. Matkavakuutustodistuksen voit hakea Turvan palvelupisteestä näyttämällä voimassa olevaa SAKKI-korttia. Ota selvää oman alasi ammattiliiton eduista. Eurooppalainen sairaanhoitokortti on ilmainen kaikille Suomen sairasvakuutukseen kuuluville henkilöille ja sillä saa sairaanhoitoa EU- ja ETA-maissa sekä Sveitsissä. Kortin voi tilata Kelasta. Reissukaverit ja vakuutukset How do I budjetti? Ottaako mukaan seuraa vai kokeilla omia siipiä? Vastaus riippuu pitkälti siitä millainen persoona sinä olet, mutta muutamia faktoja on hyvä puntaroida. Kaverin kanssa on turvallisempaa. Menevälle sattuu ja tapahtuu. Vapaudesta (saati muusta) päihtynyt reppureissaaja on hyvä kohde Ainoa budjetissa pysyvä kulu on junalippu. Jotkut eivät edes tarvitse rahaa reilillään, vaan myyvät hilavitkuttimia la Ramblalla ja breikkaavat Tukholman metroasemilla elannokseen. Ensikertalaisen ja vähän jokaisen muunkin reissaajan kannattaa kuitenkin budjetoida. Harva py- 26 pyhissä seremonioissa ja Napolin Camorrakujilla. Muista ottaa kuvia tapaamistasi ihmisistä, Eiffel-tornin kuvia saa Googlesta. olevalla lukulaitteelle. Tarkastajia on harvemmin, mutta esimerkiksi Saksassa osa heistä on siviiliasuisia. Pummit vapiskaa! Ruoka ja julkiset Päiväsumman voi laskea peruskustannuksista, jotka kuitenkin vaihtelevat high ja low seasonien mukaan. Tarkista aina hinnat ennen matkaasi. Esimerkki: yöpyminen 25 euroa, ruoka 10€ ja muu 15€ = 50€/ päivä. 50 euron päiväbudjetilla ensikertalainenkin selviää varmasti. Laske menoarviosi mieluiten yläkanttiin, et voi kuin voittaa. Bilelomalla kuluu takuuvarmasti enemmän rahaa kuin vuorilla patikoidessa. Euroopassa saa uskomattoman hyvää katuruokaa tai pientä purtavaa, täyttävyydeltään ateriakokoa. Currywurstit, Dürüm-rullat, kasvisruokaa tarjoava Maoz-ketju (takuuvarma mahantäyttäjä kohtuuhintaan), tapakset Espanjassa ja smørrebrødit Tanskassa. Kokeile ja ihastu! Miljoonat siirtolaiset pitävät huolen siitä, että halpa ja maukas ruoka ei lopu. Pho- ja ramen-keitot, Kiinan eri maakunnista tulevat makuelämykset, thai-nuudeliviritelmät ja lukemattomat muut etnoruokapaikat pitävät huolen että masusi tai lompakkosi ei laihdu. Amsterdam ja Bryssel ovat etno- Alkoholikulttuuri on varsinkin Keski- ja Etelä-Euroopassa hyvin erilainen kuin Suomessa. Ikärajat ovat usein 16 vuotta mietoihin ja 18 vahvempiin. Viisas reilaaja ei hullaannu halvasta alkoholista, vaan muistaa, että tarkoitus oli luoda kultaisia muistoja, ei katkonaisia muistikuvia. Varsinkin Etelä-Euroopassa törmää Suomessa vieraaseen ilmiöön, huumeiden katukauppaan. Hyvä nyrkkisääntö on olla ostamatta mitään. Mikäli päätät tehdä kauppaa niin älä ainakaan tee sitä autiolla kujalla yksin diilerin ja hänen 15 kehonrakentajaystävänsä kanssa. Utelias saa olla, ei idiootti. Jokainen on kuullut Hollannin ja Portugalin liberaaleista huumelainsäädännöistä. Muista että vaikka maan kansalaiset tekisivät mitä, sinä olet turisti ja lainvartijat voivat suhtautua sinuun hyvin eri tavalla kuin heihin. Äläkä herranjestas koeta lähettää ”tuliaisia” Amsterdamista tai Tanskasta. Tavarat Kun olet pakannut, ota puolet pois. Reilatessa joudut kävelemään paljon, joskus tavaroidesi kanssa. Kävely on sitä mukavampaa, mitä vähemmän tavaraa on raahattavana. Luotetuin matkatoverisi on rinkka, mikäli olet nähnyt vaivaa hankkia hyvän tai edes välttävän. Rinkka kuuluu ihmisen perusvarusteisiin. Mikäli sinulla ei vielä sellaista ole, käy ostamassa tai lainaa sukulaisilta tai kavereilta. Rinkka ei saa hiertää, sen tulee sopia kehosi muotoihin sekä tukea selkääsi ja pohjakin on hyvä olla. Kallis rinkka ei välttämättä ole halpaa parempi, mutta hinta antaa viitteitä laadusta. Oma rinkkani on tosin ostettu kymmenen vuotta sitten Anttilasta ja palvelee yhä (koputa puuta). Toinen luottotovereista on kaulapussi, joka sijaitsee vaatteidesi alla. Taskuvarkaiden paratiisissa liikkuessaan hölmistynyt reilaaja avoimine taskuineen on kuin omena Eedenissä. Jos sinulla ei ole kaulapussia, mars kauppaan ostoksille tai työväenopistoon tekemään sellainen! Lehtiön avulla voit pitää päiväkirjaa, muistikuvat ovat niille jotka haluavat unohtaa. Lehtiöön voit budjetoida ja kerätä yhteystietoja. Se on ehdoton väline elekielen lisäksi kun kielimuuri yllättää. Symboleilla, piirroksilla, numeroilla ja hyvällä tahdolla saa aikaan syviäkin keskusteluja. Ole tarkkana valokuvatessasi esimerkiksi kirkoissa, erilaisissa Viisas reilaaja ei hullaannu halvasta alkoholista, vaan muistaa, että tarkoitus oli luoda kultaisia muistoja, ei katkonaisia muistikuvia. ruoan pyhiä paikkoja. Entä perinteinen eurooppalainen ruoka? Jos olet valmis sijoittamaan hieman enemmän ruokaan, voit herkutella aidolla pitsalla, nauttia crepeistä ja litkiä lattea. Illallinen näissä paikoissa maksaa katuruokaa enemmän, mutta se on sen arvoista, lupaan. Julkisen liikenteen käyttö Euroopassa on hauskaa ja yllätyksellistä. Julkisten käyttö on lähes pakollista, sillä kaupungit tuppaavan olemaan aika isoja. Metro on eurooppalaisen suurkaupungin runkoverkko. Sekava metrokartta tulee nopeasti tutuksi ja lähiaseman oppii tuntemaan helposti. Metroasemat toimivat maamerkkeinä kun haluat paikantaa itsesi kartalta. Usein lippu ostetaan etukäteen ja sitä näytetään portissa 27 Montako kaveria Arviot perustuvat omiin kokemuksiin ja muilta reilaajilta kuultuihin kertomuksiin. +1 Mainio yhdistelmä, turvallinen olo, joskus halvemmat asuinkustannukset. +2 Vaatii suunnittelua. Matkustajien kannattaa tuntea toisiaan hieman entuudestaan. Mahdollisia tunteita ulkopuolisuudesta, majoitusongelmia. +3 Liikaa jos ei ole selkää suunnitelmaa. Kuvittele ensin tämä: yksi haluaa retkeillä, toinen bilettää ja kolmas lukea kirjaa Seinen penkereellä. +4 Lopettakaa jo, olette kuin college-ryhmä Euroraililla... UBIK syy budjetissaan, mutta yhtä harva pysyy alkuperäisessä suunnitelmassaan. Hyvä niksi säilyttää jonkinlainen taloudellinen kuri on laskea summa joka sinulla on käytettävissäsi jokaista päivää kohden. UBIK Parempaa huomista maalaamassa Teksti Elli Keränen Turvattomuutta ja köyhyyttä vai tasa-arvoa ja välittämistä? Millainen on hyvä yhteiskunta? G uatemalalaiset Brenda Lares ja Lupita McLaughlin tulivat Suomeen asti innostaakseen nuoria maalaamaan parempaa maailmaa. Brendalla ja Lupitalla on kunnianhimoinen tavoite: he haluavat muuttaa yhteiskuntaa. 20- ja 18-vuotiaat tytöt ovat olleet kotimaassaan Guatemalassa mukana PAMI-järjestön nuorisoverkostojen vapaaehtoistoiminnassa jo vuosien ajan. Tänä syksynä heille tarjoutui tilaisuus matkustaa Suomeen kertomaan yhteistyöstä, jota suomalainen Taksvärkki ry tekee PAMI:n kanssa. Suomessa Brenda ja Lupita innostivat nuoria aktiiviseen vaikuttamiseen. Syksyn alussa he kiersivät Suomea viikon verran Taksvärkin kanssa ja kävivät Helsingissä, Keuruulla, Mikkelissä sekä Joensuussa. Matkalla tytöt vierailivat kouluissa sekä nuorisotaloissa ja vetivät kantaaottavien seinämaalausten työpajoja. Seinämaalaus muuttaa maailmaa Seinämaalaustyöpajoissa Brenda ja Lupita kannustivat nuoria ilmaisemaan mielipiteitään. Pajat toteutettiin samalla tavoin kuin ne on toteutettu nuorisoverkostoissa Guatemalassa. Työskentely alkaa aina yhteishengen luomisella pelin tai leikin kautta. Yhteistyö on kaiken lähtökohta, sillä onnistunut lopputulos vaatii kaikkien panosta. Seinämaalausta ideoidaan ongel- malähtöisesti. Ensin pohditaan globaaleja ongelmia, jotka vaikuttavat ihmisten elämään, ja sitten esitetään ratkaisuja ongelmiin. Ilmaan heitetään erilaisia sanoja: sota, saasteet, epätasa-arvo, rikollisuus, viha. Vastaukseksi ehdotetaan rakkautta, koulutusta ja tasa-arvoa. ”Nuoret Guatemalassa ja Suomessa tuovat esiin samoja ongelmia. Yllättäen myös niihin esitetyt ratkaisut ovat usein samoja. Toimimalla yhdessä monet näistä ongelmista voidaan ratkaista”, Lupita kertoo. Ehdotettujen ratkaisujen pohjalta nuoret suunnittelevat yhdessä kuvan, joka lopulta toteutetaan seinämaalaukseksi. Valkoisena ammottava seinä täyttyy ääriviivoista. Luonnostelun jälkeen tartutaan pensseleihin. Pian tyhjä seinä on kauttaaltaan kirkkaiden värien ja kuvien peitossa. Valmis teos herättää ihastusta maalaajissa itsessäänkin. Yhteiskunnallisia aiheita esittävät seinämaalaukset kuuluvat katukuvaan Guatemalassa. Jopa metrien korkuiset maalaukset ovat kaikkien - köyhien ja rikkaiden, lasten, nuorten ja aikuisten, naisten ja miesten, intiaanien ja valkoisten - nähtävillä. Seinämaalaus on vahva tapa tuoda esiin ajatuksia, sillä se huomataan. Se saa ihmiset ajattelemaan ja herättää toimimaan epäkohtien ratkaisemiseksi. Nuoret ovat tulevaisuus ”Nuoret Suomessa ottivat meidät lämpimästi vastaan”, Brenda kertoo kokemuksistaan. Hän myös ihaili suomalaisnuorten kykyä toimia saumattomasti yhdessä. ”Elämme yhteisessä maailmassa. Toimimalla aktiivisesti yhdessä voimme saada aikaan maailmanlaajuisen muutoksen”, Brenda pohtii. Tyttöjen mielestä suomalaisnuoret uskaltavat myös rohkeasti ilmaista mielipiteitään. ”Guatemalassa nuorille harvoin annetaan puheenvuoroa”, he sanovat. Erityisesti nuorten poliittiset vaikutuskanavat kuten suomalainen nuorisovaltuustojärjestelmä tekivät tyttöihin vaikutuksen. Guatemalassa nuorilla ei ole vastaavia keinoja vaikuttaa. Maailman väestöstä noin 20 prosenttia on 10−19-vuotiaita. Kaikista maailman nuorista arviolta 90 prosenttia asuu kehitysmaissa. Parantamalla nuorten asemaa ja elinoloja voidaan vaikuttaa siihen, millainen maailmamme tulevaisuudessa on. Lupita kuitenkin muistuttaa, että tulevaisuus tehdään jo nyt: ”Sanotaan, että me nuoret olemme tulevaisuus. Me emme kuitenkaan ole vain tulevaisuus. Me olemme nykyisyys, ja sitä kautta myös tulevaisuus”. Vaikuttamisen aika on nyt. Huominen rakennetaan jo tänään toimimalla aktiivisesti yhdessä. Guatemala Pääkaupunki: Guatemala Asukasluku: 14,7 miljoonaa Kielet: espanja, 21-maya kieltä, garifuna, xinca Väestöstä 52,6 % elää köyhyysrajan alapuolella. 3 faktaa Guatemalasta Väestöstä 70 % on alle 30-vuotiaita. Yli 94 % rikoksista jää selvittämättä. Korruption vähäisyyttä mitattaessa Guatemala on maailman maiden listalla sijalla 120. Suomi on sijalla 2, maana jolla on vähiten korruptiota. Kuvassa osa Joensuuhun maalatusta teoksesta. 28 PAMI Guatemala on kansalaisjärjestö, joka ajaa lasten ja nuorten oikeuksia. Nuoria tuetaan aktiiviseen kansalaisuuteen tarjoamalla tietoa ja taitoa vaikuttaa yhteiskunnassa. PAMI:n nuorisoverkostoissa on tällä hetkellä mukana 400 lasta ja nuorta eri paikkakunnilla Guatemalassa. Huominen tehdään tänään on UBIK Taksvärkki ry toteuttaa kehitysyhteistyöhankkeita suomalaisten koululaisten ja opiskelijoiden keräämillä varoilla. Kehitysmaissa toteutettavat hankkeet edistävät lasten ja nuorten ihmisoikeuksia ja vaikutusmahdollisuuksia. Nuorista halutaan omien yhteisöjensä aktiivisia toimijoita ja kehityksen edistäjiä. Taksvärkin lukuvuoden 2012-2013 kampanja, joka tukee guatemalalaisnuoria turvallisemman ja oikeudenmukaisemman Guatemalan rakentamisessa. Vuonna 2013 alkavassa kehitysyhteistyöhankkeessa nuoret oppivat yhteiskunnasta, ihmisoikeuksista, kansalaistaidoista ja poliittisista vaikuttamiskanavista. Tavoitteena on antaa nuorille valmiudet puuttua yhteiskunnallisiin epäkohtiin sekä kannustaa toimintaan järjestämällä tapahtumia, keskustelutilaisuuksia ja tempauksia. Lue lisää kampanjasta www.taksvarkki.fi/guatemala2012/ Kuvassa alhaalla Lupita ja Brenda. Linnunradan oppilaitos-roadtrip Teksti Tiina Helminen Yksitoista viikkoa, yli 50 koulua, tuhansia uusia jäseniä, kymmeniä aktiiveja, yksi sivari ja yksi työntekijä. Siinä on ainekset vuoden hienoimpaan ja suurimpaan oppilaitoskiertueeseen. A loitimme kiertueen Etelä-Suomesta edeten siitä Tampereen kautta Jyväskylään ja siitä Pohjanmaalle ja Ouluun. Viimeisenä oli edessä Lappi ja oma kiertueeni kohokohta, eli Turku. Kiertuepäivät menivät suurin piirtein niin, että saavuimme oppilaitokseen aamulla. Heti yhdeksältä minä tai sivarimme Musa piti ensimmäisen vuoden opiskelijoille SAKKI-infoa, jossa kerroimme ketä olemme, mitä teemme ja mitä etuja jäsenkortillamme saa. Sillä aikaa muu kiertueporukka loittoi infoständin pystyyn, jonka jälkeen tehtailtiin iltapäivään asti opiskelijakortteja ja muuten hengailtiin opiskelijoiden kanssa. Joskus ehdittiin syömäänkin. Oppilaitoskiertueella myös sattui ja tapahtui. Vai miltä kuulostaisi, jos auton jarrut lukittuisivat moottoritiellä tai se kun korttikone menee rikki kesken korttien teon? Vaikka kiertue-elämää ei aina ihan juhlaksi voikaan muistella, niin kyllä se antoi enemmän kuin otti. Jee! amiksen oikean arjen ja oppilaitoksissa kuulee niitä oikeita arkielämän ongelmia sekä totta kai myös onnistumisia. On ollut hienoa nähdä kuinka porukka innostuu ja haluaa olla mukana tekemässä ja vaikuttamassa oman koulunsa asioihin. Kiertue on tärkeä osa SAKKIn vuosikiertoa. Sen aikana aktivoidaan uusia tyyppejä, saadaan tuhansia uusia jäseniä ja nähdään ja kuullaan miten oppilaitoksissa muuten menee. Ensi vuonna sitten uudestaan! SAKKIn kuviot kinostelee Näihin sanoihin, näihin tunnelmiin. Oppilaitoskiertue ei olisi ollut mahdollinen ilman superahkeria SAKKI-aktiiveja, joista muutamat ovat olleet mukana koko kiertueen ajan. Illatkin vietettiin yhdessä. Kävimme syömässä palkiten itsemme päivän työstä, katseltiin Big Brotheria tai käytiin esimerkiksi leffassa. Yritimme myös tutustua vähän opiskelukaupunkeihin, esimerkiksi kävimme Puijon tornissa ihailemassa Kuopiota. ”Ekan kerran kun mä tapasin sut, kelasin et ootko joku maikkarin chat-juontaja kun oot niin pirtee!” − Anttoni Tiinalle ”Kaikki on mulle tyyliin aina silleen, ettei mul oo kaikki bodarit salilla.” − Santeri TAOsta ”Ninjat on kuulemma out ja samurait on nykyään in.” − Jenni Helppoa ja ihanaa Kaikki koulut olivat ihania, mutta muutama on jäänyt erityisesti mieleen − esimerkiksi Tampereen Hervannan metallipojat olivat vertaansa vailla ja Joensuussa apuumme riensi Teemu-tuutori, joka pyöri koulussa innoissaan jakamassa SAKKI-esitteitä. Myös Äänekosken kouluruokaa tulee ikävä, vai kuinka monessa muussa koulussa on tuoretta leipää ja lohta ruuaksi? Näin uutena työntekijänä kiertueella oleminen on ollut hyvä koulu amismaailmaan. Kentällä, eli kouluissa oleminen näyttää sen Kuvassa vasemmalla Tiina Helminen, keskellä Niko Finne ja oikealla Jenni Lang. Auton katolla Anttoni Komulainen. 29 UBIK Globalisaation marjat Teksti ja kuvat Antti Kurko Taas suljettiin yksi paperitehdas Kymenlaaksosta ja siirrettiin Etelä-Amerikkaan. V Voimme lukea lähes päivittäin uutisista globalisaatiosta eli siitä, kuinka maailma ympärillämme pienenee. Globalisaation huomaa parhaiten kun astuu sisään omaan lähikauppaan. Jokaisen lähi-Siwan hedelmä- ja vihannesosastolta nimittäin löytyy kasviksia kaikilta maailman mantereilta. Ranskalaisia omenoita, bataattia Yhdysvalloista, avokadoja Meksikosta, viinirypäleitä Etelä-Afrikasta, taateleita Israelista, kiwi-hedelmiä Uudesta-Seelannista ja perunoita Suomesta. Lähituotettua ruokaa on yhä hankalampi ostaa. Vaikka haluaisimmekin tukea paikallista tuotantoa, ostamme kuitenkin usein huomattavasti halvempia tuotteita, jotka ovat päätyneet kauppoihin satojen tai tuhansien kilometrien päästä. Usein sanotaankin, että maailmasta on tullut yksi suuri kylä, jossa jokainen ihminen tuntee jokaisen ihmisen seitsemän ihmisen kautta. Tällaisessa maailmassa ostopäätöksillä on väliä ja sen vuoksi moni on alkanutkin kiinnittää huomiota enemmän siihen mitä kauppakoriinsa poimii. Hedelmät ovat itse asiassa erittäin hyvä esimerkki globalisaatiosta. Eikö olekin erikoista, että Espanjasta tuotu tomaatti on aina halvempi kuin kotimainen tomaatti? Syy tähän selviää matkustamalla tomaattikonttien mukana takaisin Espanjaan. Suuryritykset ympäri maailmaa ovat hyötyneet paljon globalisaatiosta. Suurin osa Espanjan tomaattiviljelmien työntekijöistä on siirtolaisia Pohjois-Afrikasta. Heille maksetaan vain pieni osa siitä mitä espanjalainen vaatisi itselleen palkkaa. Phuketista Rovaniemelle On aika palata takaisin Suomeen, tarkemmin sanottuna Pelloon, läntiseen Lappiin. Viime vuosina uutisissa on ollut paljon juttua thaimaalaisista marjanpoimijoista, joita on tullut Lappiin keräämään mustikoita ja puolukoita. Marjanpoimijoihin on suhtauduttu vaihtelevasti. Osa pitää hyvänä asiana, että joku kerää marjat Lapin metsistä. Toiset taas ovat olleet närkästyneitä siitä, että sukujen salaisuuksina pitämillään marjamailla on ollut vieraita marjanpoimijoita. Olin viime elokuussa Lapissa tekemässä harrastedokumenttia thaimaalaisista marjanpoimijoista. Onkin aika antaa koillis-Thaimaasta kotoisin olevalle marjanpoimijalle puheenvuoro ja kysyä mikä on ajanut hänet läntiseen Lappiin keräämään marjoja koko kesäksi. ”Olen Suomessa nyt ensimmäistä kertaa. Sain kuulla, että ulkomailla marjoja keräämällä voisi saada hyvin rahaa. Olen itse kotoisin maaseudulta kuten suurin osa muistakin tänne tulleista. Sadekauden aikana tulot ovat todella pienet joten minun oli pakko saada jostain rahaa”, noin 30-vuotias riisinviljelijä kertoo. Thaimaalainen marjanpoimija poiminta hommissa Länsi-Lapin Pellossa. Mäkäräisten ja hyttysten takia monet poimijat käyttävät työssä suojaavaa naamiota, tässä tapauksessa hiihtopipoa. 30 A: No millaista on olla Suomessa töissä? ”Hyvin rankkaa. Herään joka aamu neljältä, otan eväät mukaan ja lähden suoraan metsään ja tulen vasta myöhään illalla takaisin. Jouduin ottamaan yli 3000 euroa velkaa, että sain maksettua matkat, majoitukset ja ruoan. Minun on kerättävä yli 50 kiloa marjaa joka päivä että voin saada velat maksettua. En tiedä pystynkö keräämään marjaa niin paljon kesän aikana ja maksetaanko minulle mitään takaisin kotimaassa jos en saa 3000 euroa kasaan. Olen kuitenkin työskennellyt jo monta kuukautta ilman vapaapäiviä”, mies kertoo vakavana. Marjanpoimijoiden ahkeruutta ei voi kuin kunnioittaa. Poimijat ovat tulleet Suomeen tuhansien kilometrien päästä, majoittuvat vanhoissa tyhjillään olevissa kyläkouluissa yhdessä reilun sadan muun poimijan kanssa ja tekevät yli kymmenentuntisia päiviä ilman vapaita. Useimpia stressaa se, että heillä ei ole tietoa saako kukaan heistä kerättyä marjaa niin paljon, että voi maksaa matkaa varten otetun lainan takaisin kotimaassaan. Maailma janoaa halpaa riisiä ja sen vuoksi myös Thaimaa on joutunut kiristyvän taloudellisen kilpailun takia tehostamaan omaa riisintuotantoaan. Kun ennen maanviljelijät olivat varsin omavaraisia joutuvat he nyt ostamaan kalliita lannoitteita, jotta heille asetetut tuotantotavoitteet täyttyisivät. Riisin hinta ei ole kuitenkaan noussut, joten viljelijöiden toimeentulo on kehittynyt vain huonompaan suuntaan ja se pakottaa köyhät maanviljelijät etsimään lisätöitä. Halpaa vai kallista hupia? Espanjalaisia tomaatinviljelijöitä ja suomalaisia marjayrityksiä on kritisoitu siitä, että ne käyttävät halpatyövoimaa ja maksavat siirtolaisille vain murto-osan siitä mitä he maksaisivat espanjalaisille tai suomalaisille työntekijöille. Yritykset ympäri maailmaa ovat vastanneet kritiikkiin väittämällä, ettei esimerkiksi tomaatteja tai marjoja kukaan muuten keräisi. Olisivatko ihmiset valmiita maksamaan korkeampaa hintaa tomaateistaan ja marjoistaan, jos työntekijöiden palkkoja nostettaisiin? Tuotanto on aina keskittynyt sinne missä on ollut halvin työvoima. Onkin hyvä pysähtyä hetkeksi pohtimaan keihin kaikkiin globalisaatio vaikuttaa ja millä tavalla. Onko esimerkiksi työttömäksi jääneellä suomalaisella paperimiehellä ja thaimaalaisella marjanpoimijalla enemmän yhteistä kuin äkkiseltään vaikuttaisi? Teksti ja kuva Henri Salonen Uuden projektisihteerin esittely on pitkän linjan kansalaistoimija ja silminnähden innoissaan uudesta työstään. Hankkeen tarkoituksena on ravisuttaa koulumaailman normeja ja käsityksiä siitä millaisena koulussa saa olla ja millainen ihminen joutuu ulossuljetuksi. Kysyessäni mistä tässä hankkeessa on kysymys Saarikoski kertoo pohtivasti, että hankkeessa on oleellisinta puhua siitä keitä pidetään ”normaaleina” opiskelumaailmassa. “N ”Normikriittisyyttä peliin”, Atlas Saarikoski huudahtaa. Mitä se on, ja kuka Saarikoski on? SAKKI ja ruotsinkielisen sisarjärjestönsä FSS rf:n sekä Seta ry:n Suvaitsevaisuudesta yhdenvertaisuuteen -yhteistyöhanke konkretisoitui lokakuussa Atlas Saarikosken persoonaan, kun hänet palkattiin hankkeen projektisihteeriksi. Saarikoski Syrjintä kouluissa ei välttämättä aina ole asenteellista tai edes tietoista. Normi tarkoittaa sitä, että oletamme jonkun asian olevan normaalia ja kaiken muun poikkeavaa. ”Opiskelijoista voidaan esimerkiksi olettaa, että vanhemmilla on varaa maksaa osallistuminen luokkaretkelle tai että kaikki luokalta ovat heteroita tai mitä tahansa. Normista poikkeava joutuu helpommin tulilinjalle. Tämä tarkoittaa opiskelumaailmassa ulossulkemista, näkymättömäksi tekemistä tai suoranaista kiusaamista ja syr- Kysyessäni Saarikoskelta mitä hän eniten toivoo tältä hankkeelta, Saarikoski pyörii tuolilla pulmallisen pohdinnan edessä. Selkeästi toiveita on paljon. ”Että joku nuori, jolla on kokemuksia ulkopuolelle jäämisestä tajuaa, että vika ei todellakaan ole hänessä vaan normeissa, jotka jylläävät oppilaitoksissa. Se olisi tärkeää.” Hankkeelle tehdään omat nettisivut, joissa tarjotaan tietoa oppilaitoksissa vallitsevien normien kyseenalaistamisesta. Joulukuussa ilmestyville sivuille voi myös kirjoittaa omia kokemuksiaan syrjinnästä, kiusaamisesta tai ulkopuolisuuden tunteesta. Lisäksi hankkeessa tuotetaan oppimateriaalia koulutus- ja opetushenkilökunnalle, jotta se osaisi kohdata erilaisuutta ja kyseenalaistaa oppilaitoksissa vallitsevia normeja. ”Olen itse ollut aina todella outo skidi lapsena ja minulle olisi ollut tosi mahtavaa jos joku olisi tullut sanomaan, että hei, sä olet ihan ok. Ei tarvitse näyttää siltä, kun kaikki muutkin ja tehdä samoja juttuja kuin kaikki muut.” Rakkautta ja Anarkiaa – joka syksy Teksti ja kuvitus Niia Virtanen R Rakkautta ja Anarkiaa (R&A) stressaa joka syksy. Aluksi jännittää ohjelmisto ja sen julkaisu. Seuraavaksi täytyy löytää aikaa oman ohjelman suunnitteluun, joka parhaimmillaan kestää useita tunteja. Kymmenessä päivässä on mahdotonta nähdä miltei 200 elokuvaa, joten valinnat täytyy rajata huolellisesti. Lippujen perässä juokseminen ja dataaminen ahdistaa, eikä opintoja kannata edes yrittää aikatauluttaa elokuvien sekaan. R&A myös palkitsee. On turha unelmoida, että Suomessa saataisiin teatterilevitykseen samanlaisia helmiä, jotka festarin ohjelmistossa ovat itsestäänselvyyksiä. Esimerkiksi kahdella ensimmäisellä elokuvallaan Cannesin valloittaneen Xavier Dolanin uutuudelle, Laurence Anywaysille, ja Tahrattomasta mielestä tunnetun Michel Gondryn bronxilaiselle nuorisokuvaukselle, The We and the I:lle olisi varmasti kysyntää suuremmassakin katsojajoukossa, myös Helsingin ulkopuolella. Festareihin liittyvä ahdistus johtuu lopul- ta runsaudenpulasta. Jokainen valinta tuo mukanaan menetyksen, jonka elokuvista saatava nautinto lopulta ylittää. Luovuttamisen sijaan kannattaa valita katsottavaksi edes yksi elokuva. Todennäköisyys, että elokuva ei miellytä, on hyvin pieni. Tänä vuonna valintani osuivat nappiin; nukahdin kesken vain yhden elokuvan katselun. Kyseessä oli uudeksi Stalkeriksi tituleerattu, myös venäläinen, Me Too. Titteli osuu suht oikeaan: liikkuu villejä huhuja, että on ihan ok nukahtaa myös kesken Tarkovskin alkuperäisen version. Niia Virtanen, esittely: Virtanen aloitti amisopinnot syksyllä 2009 epäonnistuneen yliopistohaun jälkeen. Aluksi B-suunnitelmana alkaneet opinnot päättyivät pianonvirittäjän perustutkintoon Keskuspuiston ammattiopistosta. Nyt toista vuotta psykologiaa opiskeleva Virtanen harjoittaa pianonvirittäjän ammattia sivutoimena. Virtanen pakenee tilastoja ja aivokemiaa elokuva- ja televisiotutkimuksen sivuaineeseen ja kirjoittaa Ubik-lehteen elokuvista Vallankumouksessa taiteilija Ai Weiweitä avustaa 40 kissaa ja koiraa, tässä Ai ja yksi sotureista. 31 UBIK Koulumaailma uusiksi jintää. Kaikilla pitäisi olla tilaa olla sellaisina kuin he ovat, eikä kenenkään pitäisi joutua oikeuttamaan olemassaoloaan koulussa tai oppilaitoksessa”, Saarikoski täsmentää. ELOKUVA-ARVOSTELUT UBIK LEVYARVOSTELUT Pop-Jazz fuusio Urbaani inkkari Tapaus kertomus Poikkeuksellisen onnistunutta komediaa Ilkka Hautala Ilkka Hautala Niia Virtanen Ina Mikkola Lucie Niemelä laulaa meille elämän auki Kari Tapiiri saa mielen kiinnittymään Portugalilainen Tabu rakentaa erään 3 Simoa on elokuva, jota on lähdetty ja kuvailee sen annosluontoisuutta osu- letkeällä depyytillään joka on ehtaa naisen tapauskertomuksen lapsuudesta tekemään ilman rahoitusta, puhtaasta villa ja syvällisillä lyriikoilla. Kyseessä on vintagefolkkia ja syvällistäkin musiikkia nuoruuden menetysten läpi vanhuuteen. intohimosta. Aidon lähtökohdan ansiosta laulajan debyyttialbumi joka varmasti saa joka ei itseään turhaan vakavasti ota Pitkillä otoilla kuvattu elokuva nähdään onkin päästy luomaan jotain tuoretta kuulijan hyvälle tuulelle. Ammattitaitoinen eikä liialla viimeistelyllä raskauta itseään. kahdessa näytöksessä. Ensimmäisessä suomalaiselle elokuvakentälle - ja lopulta seitsemänhenkinen yhtye sekä lukuisat Tapiiri ei vaikuta perfektionistilta ja se on elokuvan piilevä hahmo krokotiili esiintyy sitä kautta rahoituskin saatiin kasaan. vierailijat säestävät häntä ja hänen kos- mielestäni hyvä asia. Julkaisu on tehty päähenkilön harha-aistimuksissa. Toises- Kohtaukset on kuvattu kronologisesti, kettimiaan pop & Jazz henkeen. huoletta. Se kertoo siitä että sanoma on sa se ui hänen puutarhassaan kasvaen mikä tuo elokuvan juoneen aitoa fiilistä. Lucie on ehdottomasti keikkaihmisiä ja artistille tärkeä. samaa tahtia kuin henkilön sisäinen Päähenkilön jalka loukkaantui oikeasti saattaa laulaa Suomeksi ja Tšekiksikin Levyllä vallitsee ihan nätti melankolia ja ristiriita. kuvauksissa, joten käsistä muutettiin yhtä kauniisti kuin englanniksi jos käyt huumorikin jonka siivin kaupunkilaismie- Kiinnostavinta elokuvassa on äänisuun- lennosta niin, että mustelmainen jalka paikanpäällä häntä katsomassa. Keikkaa hen haikeutta jotain syvempää kohtaan nittelu. Toinen näytös on kirjaimellisesti sopi elokuvan kulkuun. väijyessä levyn saa: www.jpc.de käsitellään. mykkäelokuva: ainoat äänet, jotka maise- Komediassa tärkeää on se, että läpät Levyä säestää vain ja ainoastaan runosie- masta puuttuvat, ovat ihmisten.¨ eivät ole päälle liimattuja; sellaisia, joiden Lucie Niemelä - Doses lun oma kitara. Laulu on viimeistelemä- ZeitART Records töntä, mutta se viehättää. kohdalla tekijät ovat ajatelleet, että “tässä Tabu kohdassa katsoja nauraa”. 3 Simon Ohjaaja/käsikirjoittaja: Miguel Gomes huumori onkin onnistunutta siksi, että se Kari Tapiiri - Intiaani kieli: Portugali kumpuaa roolihahmoista, heidän luon- Timmion Records 2012 teestaan ja tukee aidosti elokuvan juonta 2012 sekä tunnelmaa. Itse ainakin räkätin vuosi 2012 ääneen ja useasti. 3 Simoa Ohjaus: Teemu Nikki It’s Alive Productions 2012 Dylanin tempasu Vili Äijö “I’m not dead yet” julistaa Dylan, vaikka Henkinen pakolainen hemmetti vieköön melkein kuulostaa Antti Kurko Elokuvaa elokuvasta siltä. Tempest on hienosti sävelletty ja sovitettu levy, sen sanoitukset ovat uljaita Laineen Kasperin kuudennella levyllä, kuoleman, rakkauden ja verenmakuisen Pako-Laine liikuntaan kaduilla kuten rä- elämän laaksosta. Anna itsellesi papu- pissä on tapana ja ne kadut joilla Laineen Elokuvan ensimmäiset 115 minuuttia kaijamerkki jos jaksat koko nimikkokap- Kasperi kävelee ovat arvaamattomat. hämmentävät katsojaa. Denis Lavant va- paleen ajan hymyillä ja taputtaa. Levy Monessa kappaleessa käsitellään kuuttaa kymmenessä erillisessä roolissa. seilaa hyvin, mutta Titanicin (Tempest) ulkopuolisuutta jota ihminen kokee kun Holy Motors kertoo elokuvasta. Hautaus- jälkeen tuleva Roll on John on minulle ennakkoluulot ja yhteiskunnan rakenteet maan datamoshautuminen päähenkilön Naisten iholla kyllä jäävuori. asettuvat vastaan. Kontrolli on kaikkialla painajaisunessa ottaa kantaa taiteen- Henri Salonen läsnä ja ne jotka eivät menesty ovat epä- muodon tulevaisuuteen. Nykyteknologian Bob Dylan - Tempest luuloisia mahdollisuuksistaan muuttaa syrjäyttämän työlään ”matte painting” Whores Glory on riipaisevan kaunis, Columbia records / Sony Music Finland ympärillä olevaa. Murheet hukutetaan -menetelmän, lasille maalattujen tausta- mutta lohduton dokumentti prostituoitujen 2012 päihteisiin ja kierre onkin valmis. kuvien, käyttö kumartaa viime vuosisadan naisten elämästä Thaimaassa, Mexicossa Pako-Laine on levy joka avautuu hiljalleen elokuvalle. sekä Bangladeshissa. ja kappaleet nivoutuvat yhä tiukemmin Kirjoittajan pyhä ”elokuva ei saa olla Galwoggerin dokumentti ei selittele tai toisiinsa kiinni. Vaikka Laineen Kasperi pidempi kuin 90 minuuttia” –sääntö moralisoi vaan antaa naisten suoraan jokainen levy on aina se paras levy, niin rikkoutuu (jälleen) iloisesti. kertoa elämästään itsensä myyjinä ja Niia Virtanen Pako-Laine on ehkä vielä vähän parempi kuin ne muut. näiden tarinoiden kuuleminen satuttaa. Holy Motors Ihmiskauppa ja prostituutio on maailman Ohjaaja: Leon Carax kolmanneksi tuottoisin bisnes heti ase- ja Laineen Kasperi – Pako-Laine Pierre Grise Productions huumekaupan jälkeen. Tämä dokumentti Ähky Records kieli: Ranska auttaa ymmärtämään miksi, sekä toivo- 2012 2012 maan ettei se olisi. Whores Glory Ohjaaja: Michael Glawogger Lotus-film Saksa-Itävalta 2011 32 Innosta piukeana KIRJA-ARVOSTELUT UBIK Sergei Lukjanenko YÖPARTIO Kulttimaineeseen noussut vampyyritarina. 27 € Idiotismia Arvoitus Ilkka Hautala Ilkka Hautala Cowboy Henk on puhdasta absurdiudella Specter on hyvin trendikkäässä jättimäi- iloittelua villinlännen maisemissa. On sessä formaatissa julkaistua totaalista käytännössä yksi ja sama tapahtuisiko absurdismia, niin kuin nykysarjakuvan karjapaimenen seikkailut ulkoavaruudes- kuuluukin olla. Osaa sarjakuvia en järjel- sa vai Pohjois-Amerikassa. Yksinkertaiset läni ymmärtänyt laisinkaan ja sarjakuvan tarinat ovat vain tekosyy mitä älyttömim- määritelmä hajoili mielessäni lukiessani pien vitsien heittämiselle ja sehän toimii. tätä jotain mitä kutsuisin enemmänkin Tämä on jo toinen Henkin seikkailuista, kuvalliseksi runoudeksi. mutta jujun juonesta saa nopeasti kiinni. Hulluutta tietysti lisää se että albumia on Vitsit lähtevät vapaalla assosisaatiolla ollut tekemässä 17 eri artistia. Teemat välillä niin handusta että ei pysy mukana, vaihtelevat rajusti skifistä psykedeeliseen mutta tarina jotenkin selviytyy alla, tuoden homoerotiikkaan. Varsinaista johtomotii- hämmentyneen lukijan maaliin ja kysyy via en hulluutta lukuun ottamatta niinkään itseltään että ”mitä **tun järkeä tässä nyt havainnut. Oikein kivalta se kuitenkin oli?” Hulluja nuo Belgialaiset. näyttää ja mitä ikinä se yrittääkään välit- (sis. postikulut, ovh 29 €) Dj Stalingrad EKSODUS Sukellus venäläisille kaduille, nuoren punkkarin silmin. 22 € (sis. postikulut, ovh 24 €) Hanna Nikkanen VERKKO JA VAPAUS Verkossa pesivät vapaus, unelmat että ihmiselämän rujoimmat puolet. tää, se onnistuu siinä. 24 € Kamagurka & Herr Seele Cowboy Henk ja lahjahevoset Kutikuti - Specter Huuda Huuda HuudaHuuda Sivuja: 52 Sivuja: 40 Kustannusvuosi: 2012 Kustannusvuosi: 2012 (sis. postikulut, ovh 26 €) Nicholas Shaxson AARRESAARET – MIEHET JOTKA RYÖSTIVÄT MAAILMAN Maailman suurimmat veroparatiisit ovatkin Lontoon City ja Delaware Yhdysvalloissa. 15 € (sis. postikulut, ovh 17 €) Peli kirjassa 27 € (sis. postikulut, ovh 29 €) Johanna Perkiö & Kaisu Suopanki (toim.) PERUSTULON AIKA Vili Äijö Osta tämä kirja isällesi lahjaksi, jos hän Sinun vai koulun vika? on nörtti. Osta tämä kirja sisaruksellesi Henri Salonen Keinoja perustulon toteuttamiseen Suomessa. lahjaksi, jos hän on nörtti. Osta tämä kirja itsellesi, jos hän... olet itse nörtti. Ala-asteella 30 vuotta opettajana toiminut Tietysti kirjaan sisältyy muutakin kuin tu- Maarit Korhonen kirjoitti fiktiivisten hatkaupalla viitteitä tietokone-, roolipeli-, hahmojen kautta todellisia tarinoita ja musiikki- ja elokuvamaailmaan (etenkin kohtaloita kertovan pamfletin nykyisen 80-luvun vaihtoehtokulttuurista), mutta peruskoulumme kiputiloista. vaikka ulottuvuuskartastosi rajoittuisi Korhosen kirjasta on helppo lukea kritiikki Orlando Bloomiin ja äfbeehen, Cline luokkayhteiskunnan paluusta Suomeen. selventää epäselvän. Hollywoodmainen Yksi kahdeksasluokkalainen käy neljä moderni satu dystooppisesta inter- kertaa vuodessa ulkomaanmatkalla ja net-seikkailusta. kaikki vaatteet ovat merkkivaatteita. Toinen kerää pulloja alkoholisti vanhem- Ernest Cline - Ready Player One piensa perässä ja omistaa yhden ehjän Suomentanut: Pekka J. Mäkelä paidan. Koulu on kuitenkin kaikilla sama, Gummerus kustannus mutta lähtökohdat elämään alkavat olla jo sivuja: 440 aika kaukana toisistaan. Maarit Korhonen KOULUN VIKA? 15 € Miten oppilaat ja opettajat selviävät nykymenossa? (sis. postikulut, ovh 17 €) Pukeudu Intoon! Sähäkät paidat ovat huutavinta muotia. Valitse mieluisa paita ja olet heti katuuskottava. 22 € / kpl. 2012 Maarit Korhonen - Koulun vika? Into Kustannus sivuja: 128 2012 33 www.intokustannus.fi UBIK Kuvitus Samuli Otto-Henrik Saarinen General Intellect in Process CASE: Tulisiko oppivelvollisuus nostaa 18 ikävuoteen? Tällä palstalla kartoitetaan kansan syviä ja oikeita mielipiteitä ajankohtaisista ja ikuisista asioista. Tällä kertaa sosiaalisissa medioissa oli herännyt keskustelua oppivelvollisuudesta. Tai pikemmin sen jatkamisesta täysi-ikäisyyteen asti. Onko meidät velvoitettava lailla kouluttautumaan omaksi parhaaksemme kunnes täysi-ikäisyys meidät vapauttaa? Ei tosta mitään haittaa ainakaan ole ...paitsi että nää ”syrjäytyneet” ja ”perseestä” olevat nuoret olis nii epämotivoituneita opiskelemaan, koska pakko, nii ei siitä sit kuitenkaa tulis mitään. Lukioon mentäis pariks hassuks vuodeks velttoilee ja kun 18 vuotta pamahtaa mittariin ni avot! -Betonipossu Meillä on oppilaitos täynnä opiskelijoita, joilla on todettu eriasteisia kehityksen viivästymisiä, oppimisvaikeuksia jne., mutta yhtään heistä ei ole peruskoulussa ollessa jätetty luokalle kertaamaan vaikeaksi koettuja asioita. Ammattikouluun voi helpostikin päästä, vaikkei osaisi kellonaikoja, kertolaskuja, ruotsin ja englannin kielen aivan alkeellisimpia sisältöjä: (Hi my name is..., Hej jag heter...), sanojen moderni ja staattinen merkitys jne. jne. Oma ehdotus: mukautetut arvosanat pois käytöstä peruskouluissa. Tilalle luokalle jättö ja opintojen äidin kertausta, kunnes aidosti riittävä tietopohja on saavutettu. Peruskoulupakotteen voisi poistaa 18-vuotiaana, etsivä nuorisotyö jatkaisi siitä tarvittaessa. -ankea-pirjo Ei kiinnosta, kun ei liity muhun. -Shakaali Tää on vissiin jukkapojalta pöllitty idea. -Erikoistutkija Hauberi Support vaikkei tästä mitää hyötyy ookkaa. -Pete TNT Joo pakkohan se on olla samaa mieltä kun olen kylillä kehkonnut tästä muutamia vuosia. Ei siitä parista vuodesta ainakaan haittaa voi olla. Pientä yleissivistystä ja miettimisaikaa että kannattaako se deekun elämä aloittaa 16-vuotiaana. -kakskari Jos nyt tota vaikka satsattaisiin oppisopimuksen kehittämiseen sekä kymppiluokkiin. Lukutaidoton ja oppimisvaikeuksinen urpo kyllästyy varmasti ihan samalla tavalla siellä amiksen teoriatunneilla kuin yläasteellakin, eikä varmasti opi kirjoittamaan yhdyssanoja siitäkään huolimatta oikein. Toisaalta taas yhden paskasti menneen lukuvuoden (puhutaan kuitenkin ns. herkässä iässä olevista lapsista) vuoksi en olisi dumaamassa ketään sinne alimman keskiarvon amislinjalle -> kymppiluokan kautta uuteen nousuun. -Achtung, Mesikämmen! Kävishän tämä, mutta sit pitää kyllä alottaa koulut myöhemmin, eli noin 8-vuotiaana!!! Vituttaa ku lapset ei saa olla lapsia! Tietenki jossain muualla maailmassa sinne kouluun mennään vielä aikasemmin, mutta... -luostari Itse aiheesta, niin tää Saksan mallihan jakaa pennut jo 12-vuotiaina lukiolaisiin, amiksiin ja separeihin. Sinällään hyvä systeemi maahan, jossa on massaa hukattavaksi, koska luokan ”vaihto” ylempään on mahdollista, mutta erittäin harvinaista. Toisin sanoen, jos 12-vuotiaana nassuna päädyt sinne alimmalle luokalle, niin ei ole ikinä mahdollisuutta edes amk:hon... -Saelli SPÄMMÄTÄÄN SAATANA SPÄMMÄTÄÄN SPÄMMÄTÄÄN SPÄMMÄTÄÄN -KesoilinKunkku Työelämään tutustuttamista saisi kehittää ja tässä saisivat yritykset tulla vähän vastaan. Onhan tämä TET mutta tuntuu ettei se oikein toimi. Varsinkaan kun ei siitä mitään makseta, edes pieni korvaus saattaisi lisätä kaikenmaailman ES-jonnejen motivaatiota. -Näsä Siis meinaatko oikeasti, että joku kasi- tai ysiluokan parin viikon leikkityövaihe on se piste, jossa yhteiskuntaan integroidutaan tai siitä dropataan? Että jos TET-paikka on 34 perseestä (niinkuin se, öö, kaikilla on?) niin sitten vedetään amis päin vittua ja kirjotetaan yhdys sanat ihan vittuillakseen väärin ja kaiken päälle äänestetään persuja? -Achtung, Mesikämmen! Ois nyt vittu saanu edes kahvit talon puolesta. Eli ei palkkaa ja ei edes muutoin kuuluvaa maksutonta kouluruokailua. Jepu vitun jee. -Mauski Komppia vaikken mitenkään toivottomin tapaus ollut. Kyllä varmaan koulun perus opetuksen tasolla pitää kans jotain muuttua. En mä jaksa uskoa olleeni ainoa 15-kesänen jonka pitää yhtäkkiä päättää mille alalle aikuisena suuntaa ilman että on mitään hajua koulutusohjelmista tai itse ammatinkuvista. -Wrath of Jorma Ite valitsin 15-vuotiaana aivan väärän alan. Eikä luokkakavereistakaan tietääkseni kukaan työskentele alalla, jolle valmistuimme. Opinto-ohjausta yms. lisää. Ammatillinen koulutus on kuitenkin aika kallista. -Rehellinen Suomirokkari Ja ideahan tässä on se, ettei syrjäytyjäjengi jäis yläasteen jälkeen tyhjän päälle, vaan menis just sinne amikseen tai lukioon. Itse näen tämän ehdotuksen huolestuttavana kehityksenä, toteutuessaan se nimittäin tarkoittaisi sitä, että käytännössä yhä harvempi ihminen hakeutuisi katujen kouluun opiskelemaan oikeaa elämää, jolloin pahimmassa tapauksessa ne jotka tietää eivät enää jatkossa tietäisi. -Buddy Love Ehkä tarkempi valikoituminen elämän korkea kouluun vähentäisi vasikoiden määrääkin.. -Rehellinen Suomirokkari Ylläolevat kommentit on kerätty Basso- ja Punk In Finland -foorumeiden viestiketjuista, joissa on käsitelty oppivelvollisuuden nostamista täysi-ikäisyyteen asti. UBIK Romy Räihälä www.facebook.com/ ELÄMÄÄ KIINNI KAULUKSISTA – HAE KOTIA NUORISOASUNTOLIITOSTA! Nuorisoasuntoliitto ry on valtakunnallinen nuorten asumiseen ja elinolojen kehittämiseen keskittyvä järjestö. Tarjoamme vuokra-asuntoja 18–29-vuotiaille työelämässä oleville tai työuraansa aloitteleville nuorille. Etsi tietoa! Nuorisoasuntoliitto Kaikki muutkin lähtee kotoa MITÄ SINÄ TARVITSET? isenabc.fi www.asum www.nal.fi/ hakemus 35 Hae omaa kotia! Eikö lehti napostellut? Tee itse parempi! Lähetä ideasi / palautteesi osoitteeseen: toimitus@sakkinet.fi www.sakkinet.fi JÄSENYYS KIINNOSTAA? YLIHUOMISEN OSAAJA www.sakkinet.fi SAKKIn opiskelijakortti on Suomen edullisin opiskelijakortti Kortilla saat lukuisia etuja mm. • • • • • • • VR:njaMatkahuollon50%opiskelija-alennukset Turvanmaksutonmatkustajavakuutus SRM:nhostelleissa10%alennus/vrkja5€jäsenalennuskansainvälisestä hostellikortista 30%alennuspimeänajostaMoviassa IlmainensisäänpääsyNextStep-messuille NeljäkertaavuodessailmestyväUbik-lehtikotiin Maksutonoikeusturvaneuvontaopiskeluunjatyöharjoitteluunliittyvissä kysymyksissäjapulmatilanteissa Liittymislomake Olenmaksanutjäsenmaksuni(pp/kk/vv)........../.........20....... Maksettusummaon..........euroa Sukunimi......................................................................................................................... Etunimi............................................................................................................................ Henkilötunnus(syntymäaikajatunnusosa).................................................................... Kotiosoite........................................................................................................................ Postinumeroja-toimipaikka........................................................................................... Opiskelunialkaa(ympyröilukukausi)syksy/kevät20....... Opiskelunipäättyy(ympyröilukukausi)syksy/kevät20....... Oppilaitosjatoimipaikka................................................................................................ Tutkinto,koulutusohjelma.............................................................................................. Päiväys................................Allekirjoitus....................................................................... KYLLÄ,haluanliittyäSAKKInsähköpostilistalle. Jäsenmaksun suuruus 1vuosi 2vuotta 12€ 16€ 3vuotta 4vuotta 20€ 24€ 1.Täytäliittymislomakehuolellisesti 2.Pyydäleimataiopiskelutodistus oppilaitoksestasi 3.Maksajäsenyysaikasimukainenjäsenmaksu SAKKIntilille: NordeaHakaniemi101130-208289. Liitäkuittimaksustasihakemukseenjakirjoita viestitilaannimesijasyntymäaikasi. Liimaapassi- taikoulukuvatähän Valokuvanirtoamisen varaltakirjoita kuvasitaakse nimesijahenkilötunnukseni 5.LähetätäytettylomakeliitteineenSAKKIlle. Ettarvitsepostimerkkiä,kunkirjoitatkuoren päälleSAKKINvastauslähetysosoitteen: SAKKI VASTAUSLÄHETYS TUNNUS 5006400 00003 HELSINKI KYLLÄ,haluanliittyäomanalaniammattiliitonopiskelijajäseneksi(maksuton). Pyydätähänleima oppilaitoksestasitai pyydäerillinen opiskelutodistusja lähetäselomakkeen mukanaSAKKIin Sallinosoitetietojaniluovutettavansuoramarkkinointiin.
© Copyright 2024