1 1/12 Kempeleen lukiosta 2 1/12 Pääkirjoitus................................................................................ Taiteen pitää liikauttaa............................................................ Uusia kasvoja oppilaskunnan hallitukseen................................ Hei, Kempeleen lukiolaiset!............................................................... Sarjakuva.......................................................................................... Sarjakuva.......................................................................................... Penkkarit 2012................................................................................. Aina niin upea Wanhojen päivä....................................... Kokemuksia maailmalta...................................................... Suomi sai uuden presidentin...................................................... Hymyilevä tarinankertoja...................................................... Sammunut soihtu.................................................................... Sarjakuva................................................................................ Euroopan tuhoutumaton helmi................................................. Inno-Suomi............................................................................ Sarjakuva.......................................................................................... Saavutuksia kouluvuonna 2011–2012............................................. Uudet ylioppilaat............................................................................. FIKSU Päätoimittaja: Tiina Mustonen Vastaavat opettajat: Pasi Konttinen, Reijo Mustonen, Liisa Pirinen ja Kalevi Pirttikoski Yhteystiedot: opettajan etunimi.sukunimi@kempele.fi; puhelin: 050 3169 593; faksi: 08 520 8088; osoite: Kempeleen lukio / Fiksu, Vihiluodontie 580, 90440 Kempele Kannet: Marianne Meriläinen ja Anniina Tuomela 3 4 6 8 11 12 13 14 17 24 26 27 28 29 32 34 35 3 PÄÄKIRJOITUS 1.6.2012 Sulkemisaika On taas se aika vuodesta, kun karistetaan menneen vuoden tomut jaloista ja suunnataan katse kohti tulevaa. Kevään ylioppilaille se voi tarkoittaa uutta opiskelupaikkaa, välivuotta tai vaikkapa asepalveluksen suorittamista. Tuleville abiturienteille se taas tarkoittaa armotonta opiskelua ensi lukuvuoden kirjoituksia varten – tosin jos opinto-ohjaajaamme Kaisu Takalahtea ja takavuosien ylioppilaita on uskominen, opiskelumotivaation rippeetkin laskevat mystisesti kuin lehmän häntä juuri ennen sitä ratkaisevaa lukuvuotta. Ensimmäisen lukuvuotensa päättävät opiskelijat sen sijaan saavat vielä vuoden lisää armonaikaa ennen loppurutistuksen alkua, joten käyttäkää se hyvin! Muutos on käynnissä niin meidän elämässämme kuin muuallakin ympäri Suomea. Suomen uudeksi presidentiksi valittiin Sauli Niinistö, mikä olikin melko odotettavissa jo pitkän aikaa, ja Euroviisuihin Suomea lähti edustamaan, ehkä yllättäen, ruotsinkielinen Pernilla Karlssonin kappale När jag blundar. Viime kevään jääkiekkohuumaa saatiin jatkaa MM-kotikisojen merkeissä, ja Helsinki nimettiin vuoden 2012 designpääkaupungiksi. Jää nähtäväksi, mitä muuta uutta ja ihmeellistä vuosi 2012 tuo tullessaan. Maailmalla on jo jonkin aikaa kohistu mayakalenterista, jonka mukaan vuoden 2012 jälkeen alkaa uusi aika. On sinänsä epäselvää, mitä tämä uusi aika pitää sisällään – jotkut ovat tulkinneet sen tarkoittavan maailmanloppua, toisten mukaan se vain aloittaa ajanlaskussa uuden kierroksen. Mutta minä ainakin haluaisin ajatella vuoden 2012 olevan edellä mainittujen sijasta muutoksen aikaa. Varsinkin kevään ylioppilaille asia on varmasti juuri näin. Tulevaisuutta ei voida varmasti ennustaa, mutta kaiken on päätyttävä joskus. Semisonicin kappaleessa Closing Time piileekin universaali totuus: ”Every new beginning comes from some other beginning’s end.” 4 Haastattelu: Kalevi Pirttikoski Kuva: Reijo Mustonen Taiteen pitää liikauttaa Kempeleen lukion äidinkielen ja kirjallisuuden opettaja Marja Lukkarila jää eläkkeelle tämän kevään jälkeen. Fiksu esitti muutamia täsmäkysymyksiä vuodesta 1979 koulussamme opettaneelle kulttuurin ja luonnon ystävälle. Millainen tämä kevät on ollut koulutyön ja muunkin kannalta? Kevät on vaikuttanut loppukiriltä. Tuntemukset ovat olleet hyviä ja mukavia. Vähän haikeaa on myös ollut, kun on huomannut, että tätäkin asiaa teen nyt viimeistä kertaa. Olen huomannut kliseisesti sanottuna rakastaneeni työtäni. Onko koulutyön varrelta jäänyt mieleen joitain kiintoisia tapauksia? Ne hetket jäävät mieleen, kun joku opiskelija tulee yllättäen kiittämään kiinnostavasta kurssista tai perille menneestä opetuksesta. Onko koulunkäynti – opiskeleminen ja opettaminen – muuttunut vuosien varrella? Opiskeleminen on sirpaloitunut. Tuntuu siltä, että pitkäjänteinen, päättelevä kokonaisuuksien hallinta jotenkin vähenee. Tekniikka ei koskaan korvaa pohtimista, mietiskelyä ja päättelyä. Mitä kirjoja olet lukenut viime aikoina? Mitä näytelmiä olet nähnyt? Mistä muusta taiteesta olet nauttinut? Teatterissa olen kuluneen vuoden aikana nähnyt musiikkinäytelmän Viulunsoittaja katolla, joka osoitti, että kyllä oululaisetkin osaavat. Huojuva talo taas ei ollut näyttämöllä niin satuttava kuin aikanaan tv-versiona. Kilpakosijat puolestaan oli yllättävän tuore farssisovitus. Kirjallisuudesta olen lukenut uutta kotimaista, muun maussa Katja Ketun romaanin Kätilö ja Rosa Liksomin Finlandia-voittajan Hytti nro 6. Lisäksi olen lukenut vähän vanhempaa käännöskirjallisuutta. Dokumentteihin pohjautuvista teoksista haluaisin mainita Rian Malanin omaelämäkerran nimeltä Petturin sydän ja Hélène Berrin Päiväkirjan 1942–1944. Millaista on mielikirjallisuutesi? Tällä hetkellä se on hidastempoista vieraaseen kulttuuriin ikkunoita avaavaa kirjallisuutta. Useimmiten se on tarkkannäköistä ja filosofista ihmissuhdeanalyysia. Ja tietenkin se on kielellisesti nautittavaa. Onko sinulla lempikirjailijoita? Niitä on paljon, esimerkiksi Alice Munro, Bernhard Schlink, John Irwing, Paul Auster, Siri Hustvedt, Michael Cunningham, Ian McEwan, Doris Lessing, Nadine Gordimer, Asko Sahlberg, Kjell Westö, Sofi Oksanen jne. 5 Millaisia tehtäviä sinun mielestäsi taiteella on? Taiteen pitää liikauttaa ihmisessä jotain: saada järkkymään, rakastamaan, itkemään, ajattelemaan ja ihmettelemään. Millaisena näet kulttuurin – lähinnä taiteen – aseman nyky-Suomessa? Valitettavasti vakavasti otettavasta taiteesta kiinnostuneita on niukasti. Siksipä se ei saa sille kuuluvaa asemaa. Viihde ja urheilu näyttävät kiinnostavan enemmän. Onneksi kirjallisuus- ja musiikkivienti ulkomaille on elpynyt. Marja Lukkarila Mikä muu sinulle on elämässä tärkeää? Ihmisenä kasvu! Eläimet ja luonto, läheiset ihmiset ja hyvät ystävät. Koti on paras paikka – tai talli, jossa odottaa oma hevonen. Millä mielin aloitat eläkevuodet? Onko sinulla jo suunnitelmia? Ensin on vuorossa rauhoittumista ja lepoa. Sen jälkeen katson, mihin maailma vie. 6 Haastattelu: Heta-Kaisa Karppinen Kuva: Saara Hynynen Uusia kasvoja oppilaskunnan hallitukseen Oppilaskunnan uudet jäsenet ovat lukion ensimmäisen vuoden opiskelijoita. 1.Nimi 2. Asia mistä pitää ja ei pidä 3. Jotain itsestä 4. Lempiruoka ja -juoma 5.Harrastukset 6. Tehtävä hallituksessa 1. 2. 3. 4. 5. 6. JUHO LAURILA Tykkään urheilusta ja ruuasta suurissa määrin; en tunnusta tykkääväni Volvosta. Sosiaalinen lukiolainen, joka on kiinnostunut yhteiskunnallisista asioista ja hyvästä seurasta. Lempiruoka on riistaherkut ja lempijuoma kahvi. Salibandy OLS:ssa ja erähommat. Tuoda pötyä pöytään sekä heittää puujalkaa tarpeen tullen. 1. 2. 3. 4. SAKARI SIIKA-AHO Tykkään syömisestä ja nukkumi- sesta. Kaikki menee paitsi Jukka Poika ja kaalikeitto. Enemmän tai vähemmän sosiaalinen miehenalku, joka nauttii hyvistä jutuista ja seurasta. Lempiruuaksi sanon kotitekoisen lasagnen, ja maito on ehdottomasti se paras juoma. 5. Kuntosali ja satunnainen vätystely kavereiden kanssa eri ulkoilmapeleissä. 6. Hallituksen puhelinvastaava, ja muina tehtävinä pullan syönti ja pätevältä näyttäminen. 1. 2. 3. 4. 5. 6. HETA-KAISA KARPPINEN Tykkään urheilusta ja inhoan eniten ötököitä. Olen kiinnostunut vaikuttamaan yhteisiin asioihin, ja olen mukava silloin kun en stressaa turhia. Lempparit on kiinalainen ruoka ja ihan mikä vaan juoma. Tanssi ja jumpat. Hallituksen rahastonhoitaja. 1. 2. 3. 4. 5. 6. LAURA JÄRVELÄ Tykkään ruuasta ja kesästä ja vihaan hämähäkkejä yli kaiken. Olen sellanen haaveilija ja tosi hidas toimimaan, mutta saan kuitenkin aina asiat valmiiksi. Lempiruokana pidän varmaan tortilloja, ja kahvi on hyvää. Käyn jumpissa. Hallituksen ilmoitustauluvastaava. 7 1. 2. 3. ANTTI LAURI Tykkään hyvässä seurassa vietetyistä illoista enkä erityisem- min pidä räntäsateesta. Olen sosiaalinen nuori mies, pärjään hyvin käytännön toimissa, mutta ideointipuoli ei ole varsinaisesti liekeissä. 4. Lempiruokani on riisipuuro, ja espresso kelpaa juomaksi milloin vain. 5. Harrastuksiani ovat kitaransoitto, lenkkeily, pyöräily ja uinti. 6. Olen hallituksen postivastaava elikkäs postipoika. Oppilaskunnan uusista kasvoista takana ovat Juho Laurila ja Heta-Kaisa Karppinen, keskellä Antti Lauri ja Laura Järvelä sekä edessä Sakari Siika-aho. 8 Kirje ja kuvat: Annette Gothóni Hei, Kempeleen lukiolaiset! Terveisiä Tachasiksen koulusta ja erityisesti Cosmakselta! Vierailimme maaliskuussa koulussa ja vierailun yhteydessä toimitimme lahjoittamanne kannettavan tietokoneen sekä nettitikun oppilaille. Saapuessamme koululle ilmassa oli paljon odotusta ja jännitystä. Koululaiset aloittivat tapaamisemme laulu- ja tanssiesityksellä. Pyörätuolissa istuva Gladys toimii esilaulajana. Hänen äänensä kaikui kauniisti ja täytti koko salin. Sitten oli puheiden vuoro. ”Olemme täysin samanlaisia kuin muut, ja te olette sen nähneet. Kiitos!” kahdeksatta luokkaa käyvä Bernhard aloittaa puheensa.”Olette meille tärkeitä vaikka olettekin niin kaukana. Kiitoksia, että uskotte meihin”, Bernhard jatkaa. Myös Cosmas, josta tämä kaikki alkoi, on paikalla. ”Tervetuloa ystävät. En näe teitä enää vierailijoina, vain ystävinä, sillä olette ymmärtäneet ja tukeneet meitä niin paljon”, Cosmas aloittaa. Cosmas on huolissaan siitä, että Keniassa vain harvalla kunnalla on vammaisille suunnattuja kouluja. Erityisesti yläkoulut ja lukiot ovat harvassa. Itse hän on juuri päättänyt lukion hyvin tuloksin. ”Olen kokenut monia haasteita elämässä, mutta olen kiitollinen niistä, sillä ilman niitä en olisi tässä tänään. Ne vievät minua eteenpäin!” Cosmas jatkaa. Hän on päättänyt taistella lasten ja erityisesti vammaisten lasten oikeuksien puolesta. ”Tiedän, että pystyn tähän. Olen valmis taistelemaan!” hän kiteyttää. Puheiden jälkeen on meidän aika lukea Kempeleen lukion terveiset ja antaa tietokone oppilaille. Luemme myös suomalaisten nuorten toiveita. Vaikka koulujen välillä on pitkä matka, on toiveissa monia yhtäläisyyksiä. Joku toivoo rikkauksia, toinen rakkautta, monet onnellisuutta. Vierailun päätteeksi sovimme koulun opettajien kanssa, että Cosmas muuttaisi koululle asumaan ja toimisi tietokoneopettajana muille koulun lapsille, kunhan ensin itse oppii käyttämään konetta. Cosmas ja koulun muut nuoret ovat todella iloisia! Nettitikkujen ja nettiajan ostamisen jälkeen jäi jäljelle vielä vähän rahaa, jolla täytimme Tachasiksen koulun vammaisten nuorten toisenkin haaveen. He olivat innoissaan osallistumassa kansallisiin vammaisten urheilukilpailuihin, mutta liikuntavälineistä ja -tarvikkeista oli pulaa. Nyt heillä on lentopalloverkko ja palloja, ja harjoittelu alkoi välittömästi! Suurkiitos teille tuesta! Kempeleen lukion viime syksyn kvviikkojen hyväntekeväisyyskeräyksen tuotosta 650 euroa lahjoitettiin Tachasiksen koulun oppilaille Keniaan kannettavan tietokoneen ja nettitikun hankkimiseksi. Yhteistyökumppaninamme toimi Suomen World Vision. Kiitämme kaikkia hyvästä yhteistyöstä ja toivotamme menestystä sekä Tachasiksen koulun että World Visionin väelle. 9 Juuri lukiosta valmistunut oppilas Cosmas pitää puhetta. 10 Yläkuvassa Tachasiksen koulun oppilaita. Alakuvassa Tachasiksen koululle luovutetaan Kempeleen lukion lahjoittama kannettava tietokone. 11 Sarjakuva: x x Sarjakuva Riina Piippo 12 Sarjakuva: x x Sarjakuva Iris Huhtaniska 13 Kuvat: Pasi Konttinen Penkkarit 2012 14 Raportti: Riku Karppinen Kuvat: Tiina Mustonen Aina niin upea Wanhojen päivä PRRRRRRRR! Tämänkö pitäisi olla muka jotenkin erityinen päivä? Herätyskellon ääni ei ainakaan ole mitenkään normaalista kouluaamusta poikkeava, mutta ensimmäinen silmäys frakkiin muuttaa mielen. Sitä asua ei joka päivä päälle tarvitse pukea. Onneksi näin, mikäli vanhempien kukkaronnyörejä ajatellaan. Pitkän ja uuvuttavan tuskailun jälkeen napit ovat kiinni, rusetti kaulassa ja kaulukset suorassa, aamun ainoa huolenaihe onkin enää koululle selviäminen. Parista kahvikupillisesta ja erittäin hyvissä ajoin varatun jatkopaikan vuokraamisesta selvittyäni on aika siirtyä Wanhojen kuvaukseen. Akateemisen vartin verran myöhästytän kuvausta, mutta sen annan jälkeenpäin itselleni anteeksi. Ryhmäpotretti onnistuu kaikkien osalta erinomaisesti, ja Wanhat näyttävät upeilta. Kuvausten jälkeen on ruokailun aika. Koulumme kuuden Michelin-tähden ruokasali on varattu vain ja ainoastaan Wanhoille. Lihakastike maistuu totuttuun tapaan erinomaiselta ja perunatkin ovat kypsiä, vaikka ruokailu onkin normaalia aikaisemmin. Ruokailun yhteydessä Wanhat käyvät perinteiden mukaisesti yläasteella näyttämässä kaapin paikan nuoremmillensa. Makeannälkäiset yläastelaiset kalastelevat karkkeja kaikkialta, mistä niitä löytyy, ja ainoastaan kymmenessä minuutissa oli jäljellä vain suuria kasoja karkkipapereita – lattialla. Puolen päivän jälkeen se varsinainen tekeminen vasta alkaa: on ensimmäisen tanssin aika. Kirkonkylän koulun vaativan yleisön edessä tyylitellessä alkavat viimeisetkin harjanvarsiotteet kaikota poikien tanssikuvioista. Ensimmäinen haaste on selätetty kunniakkaasti. Pitkää lepotaukoa ei ehditä pitää ennen uutta rutistusta, Kempelehallin tanssia. Pienestä liikuntasalista siirrytään suoraan suurelle areenalle, mutta sen ei anneta vaikuttaa viimeisen päälle hiottuun ohjelmaan. Viimeistään nyt voidaan todistaa, että poloneesit ja krakowiakit olivat jääneet kankeimpienkin urosten lihasmuistiin, vaikkei moni siihen etukäteen uskonutkaan. Ainoastaan valaistus erottaa Kempelehallin tanssin Scandinavian Hunksien show’sta, niin ja asustus tietenkin. Tanssijat ovat jo saavuttamassa sen kuuluisan flow-tilan, kunnes päästään oma tanssi -osioon. Paineet kasvavat liian suuriksi, ja tanssin aloittavan ylösnousun ajoitukset ovat kuin suoraan Kazakstanin jääkiekkomaajoukkueen pelikirjasta: kaikki nousevat ja laskevat milloin haluavat. Tilanne korjaantuu kuitenkin nopeasti positiivisella vilkaisulla viereiseen pariin ja asettamalla aurinkolasit silmille. Loppujen lopuksi Kempelehallin tanssi on jo tietyllä tapaa vapautunutta ja askeleiden alituisen miettimisen sijaan voidaan keskittyä siihen itseensä: tanssiin sekä pariin. Toisesta rutistuksesta selviydyttyään tanssijat siirtyvät pikkuhiljaa Zeppeli- 15 niin, kohti suurta yleisöä. Sitä ennen on kuitenkin saatava murua rinnan alle, ja sen hoitaa Rosso! Maukkaat grillipossut ja kanafileet eivät petä vaativan tanssikansan toiveita, vaan kaikki ovat jälleen tyytyväisiä! Tästä on hyvä jatkaa kohti viimeistä haastetta: Zeppelinin tanssia! Jännityskäyrä ampaisee jyrkkään nousuun vain hetkeä ennen lavalle astumista. Jonossa kävellessä alkaa jokaisen tanssijan suu vääntyä hymylle vanhempien ja anoppien silmien edessä. Viimeisen tanssin jälkeen jokaisen harteilta putoaa suuri hiekkasäkki: tanssit on selätetty erittäin hyvin arvosanoin! Siihen tunteeseen palaa mielellään vielä kiikkustuolissa eläkepäivillä istuessaankin, ja monta kertaa sitä ennen. Viimeisen valssin loppusointu tarkoittaa monelle Wanhalle vain ja ainoastaan yhtä asiaa: jatkoja. Asiaa, joka on kuumottanut monia jo pitkän aikaa. Asia, josta vuotta vanhemmat ovat pelotelleet. Viimein se on omissa käsissä kaikessa hienoudessaan. Jatkot ovat varmasti monen mielestä upea kruunu sekä tanssipäivälle että kaikille niille harjoitteluun kuluneille tunneille. Monen viikon urakka alkaa olla vihdoin ohitse, viimeistä silausta vaille valmiina. Näihin sanoihin päättyy kertomus vuoden 2012 Kempeleen lukion Wanhojen päivästä. Päivästä, joka on täynnä naurua, kiristäviä kenkiä, hikisiä sukkia, puuteria, hiuslakkaa ja onnellisia ilmeitä. Kertomus on kuitenkin vain osa jokaisen kokemaa päivää, jonka moni meistä tulee varmasti muistamaan lopun elämäänsä, minä ainakin tulen. Omalla tavallani. 16 17 Haastattelu: Tiina Mustonen Kuvat: Haastateltavien kotialbumit Kokemuksia maailmalta Jo vuosia Fiksun sivuilta on löytynyt ulkomaalaisten vaihto-oppilaiden kertomuksia kokemuksistaan Kempeleen lakeuksilla. Tällä kertaa Fiksu sai kuitenkin mahdollisuuden haastatella kolmea lukiomme opiskelijaa, jotka ovat päässeet kokemaan opiskelijavaihdon ilot ja haasteet Suomen rajojen ulkopuolella Saksassa ja Yhdysvalloissa. Missä olet / olit vaihdossa ja millainen isäntäperheesi on? Markus Saarela: Olen eteläisessä Saksassa sijaitsevassa Walzbachtalin kaupungissa. Tämä alue on Saksan lämpimimpiä. Lähellä olevia kaupunkeja ovat mm. Stuttgart ja Karlsruhe. Isäntäperheeseeni kuuluu isä, äiti ja kolme veljeä. Nuorin veljeni on 9 vuotta, keskimmäinen 16 ja vanhin täyttää juuri 21 (hän ei asu enää meidän muiden luona). Perheeni on lämminhenkinen ja ihmiset ovat avoimia. He ovat todella auttavaisia ja hauskoja ihmisiä, joiden kanssa aika kuluu todella nopeasti. Tuomo Sipilä: Olen Gomaringenissa, Baden-Württenbergin osavaltiossa noin 50 kilometriä Stuttgartista etelään. Etelä-Saksassa siis. Perheeni on mahtava! He ovat lämpimiä, huumorintajuisia ja mukavia ihmisiä. On ollut hienoa saada viettää heidän kanssaan tätä vuotta. Noora Karjalainen: Olin vaihdossa Yhdysvalloissa Georgiassa, Acworthin kylässä lukuvuoden 2010–2011. Isäntäperheeseeni kuului äiti, isä, iso- ja pikkuveli sekä ikäiseni sisko. Miten päädyit lähtemään vaihtoon? Markus: Vaihto-oppilaaksi lähteminen oli ollut mielessä jo pidemmän aikaa, mutta ajatus muuttui realistiseksi ensimmäisen kerran lukion alkupuolella, kun asia tuli puheeksi ystäväni Tuomon kanssa. Häntäkin asia siis kiinnosti, ja rupesimme molemmat selvittämään asiaa. Järjestön valitsin muiden ihmisten kokemusten perusteella. Otin myös huomioon järjestön tarjoamat palvelut, kuten erilaiset reissut vaihtovuoden aikana. Hinta ei poikennut muista järjestöistä suuresti, ja tämän järjestön kautta saa kokea paljon enemmän. Ennen lopullista päätöstä olin miettinyt myös Yhdysvaltoihin lähtöä, mutta ajattelin Saksan olevan minulle parempi vaihtoehto. Saksan kielen hallitsin aikaisemmin todella huonosti, kun taas englantini oli paljon paremmalla mallilla. Saksa maana oli myös kiehtonut minua jo pitkään. Hakuprosessi itsessään oli nopea ja melko helppo. Papereita täytyi täyttää useampi, mutta sekin on tietty sen arvoista. Tuomo: Olen aina ollut kiinnostunut saksan kielestä ja saksasta yleensä. Pitkän saksan mentyä vähän metsään siinä lukion alussa halusin lisäksi parantaa kerralla ja kunnolla omaa saksan taitoa. Järjestön päättäminen oli minulle jotenkin helppoa: YFU! YFU on järjestö, joka ei tuota voittoa, ja sen tavoitteena ei ole saada mahdollisimman paljon vaihto- 18 oppilaita vaan turvata vaihto-oppilaiden hyvä ja turvallinen vuosi. Myös meidän koulussamme ollut vaihto-oppilas Till Ziehm suositteli järjestöä niihin aikoihin, kun mietin asiaa. Hakuprosessi oli helppo, ja pääsin tosi vaivattomasti mukaan tähän touhuun. Toki ennen lähtöä saa käydä melkoista paperisotaa pari kuukautta, mutta nyt voin sanoa, että se kannatti. Noora: Olin aina ajatellut haluavani ehkä jonain päivänä vaihto-oppilaaksi, sillä äitini oli aikoinaan Yhdysvalloissa vaihto-oppilaana. Lukion ensimmäisellä luokalla päätin, että vaihtarivuosi on kokemus, jota en halua jättää väliin. Hain vaihto-oppilaaksi STS:n kautta. Täytin hakupaperit, kävin haastattelussa, ja kesällä kävin Helsingissä hankkimassa USA:n viisumin. Isäntäperheeni löysin Noora Karjalainen isäntäperheineen. äidin tuttavan kautta, ja päädyin lopulta samaan kaupunkiin ja kouluun kuin äitini 20 vuotta aikaisemmin. Mitä odotuksia sinulla oli vaihtarivuodelta? Markus: Varsinaisia odotuksia minulla ei kovin paljoa ollut, mutta niistä mainittakoon esimerkiksi se, että pystyisin puhumaan kieltä sujuvammin. Odotin myös törmääväni helposti asioihin, jotka tempaavat mielenkiintoni niiden erilaisuuden vuoksi. Tuomo: Minulla ei ole ollut hirmuisesti odotuksia tältä vuodelta. Toki se, että oppii puhumaan saksaa ja että kaikki menisi mahdollisimman hyvin, ja kyllä nämä odotukset ovat toteutuneet yllättävänkin hyvin. 19 Noora: Halusin oppia englantia, itsenäistyä ja saada uusia kokemuksia ja ystäviä. Pääsin vuoden aikana matkustelemaan paljon, mikä oli mahtavaa. Sain siskostani ja hänen kavereistaan läheisiä ystäviä, ja vietimme vapaa-aikaa usein yhdessä. Olin myös varautunut kulttuurisokkiin, mutta sitä en juurikaan kokenut. Koti-ikävääkin tunsin onneksi vain harvoin. Onko Suomen ja vaihtomaasi välillä mitään huomattavia eroja esimerkiksi koulujärjestelmässä tai kulttuurissa? Markus: Koulujärjestelmässä on todella suuria eroja. Opetettavat aihealueet ovat paljon suppeampia, ja keskustelua on tunneilla hieman enemmän. Olen onnellinen, etten ole joutunut käymään koulua Saksassa ensimmäisistä luokista lähtien. Tämä johtuu siitä, että jo muutaman vuoden jälkeen oppilaat lajitellaan eri kouluihin osaamisen ja käyttäytymisen perusteella. Kulttuuriin sopeutuminen oli helppoa, sillä suomalaisesta ja saksalaisesta kulttuurista löytyy paljon samojakin asioita. Täällä ihmiset ovat kuitenkin paljon avoimempia ja useimmat ovat hyvin ulospäin suuntautuneita. Perheellä on erilainen merkitys Saksassa. Perhettä pidetään täällä selvästi tärkeämpänä ja tiiviimpänä. Tässä on tietysti sekä hyvät että huonot puolensa. Tuomo: Meidän kulttuurimme ovat yleensä ottaen hyvin samanlaisia. Eroa suomalaisiin on ihmisten ulospäin suuntautuneisuudessa. Tätä varmaan on turha aukaista sen enempää. Myös perhe on saksalaisille paljon tärkeämpi yksikkö kuin suomalaisille. Ei toki välttämättä tärkeämpi, mutta perheelle annetaan täällä enemmän aikaa ja perheen kanssa tehdään paljon enemmän kuin Suomessa. Teitittely on myös erittäin tärkeää, jos ihminen, jolle puhuu, ei ole kaveri tai perheenjäsen. Koulussa on huomattavia eroja! Olen hermostunut jo useampaan otteeseen tänä vuonna opettajien käytöksestä ja käytännöistä. Täällä näkee osittain niin hirvittäviä mestarimunauksia pedagogisesti katsottuna, että suomalaisena tämän homman sivusta katsominen melkein itkettää. Koulujärjestelmään ei ole laitettu paljoa rahaa, ja siitä on ajan mittaan tullut niin epäkäytännöllinen ja mahdoton, että siinä menevät jo viisaimmatkin sekaisin. Saksalaisilla on koulujärjestelmän osalta paljon petrattavaa. Täällä on kolme eri koulua, joihin ihmiset jaetaan neljän vuoden peruskoulun jälkeen. Jako perustuu oppilaiden kyvykkyyteen ja käytökseen. Kärjistäen voisi sanoa, että on ”tyhmien koulu”, ammattikoulu ja lukio. Täällä siis jaetaan oppilaat jo 9-vuotiaina ”viisaisiin, tyhmiin ja vielä tyhmempiin”. Hauptschulesta eli tästä helpoimmasta ja lyhimmästä koulusta valmistuneita pidetään yleisesti tyhminä. Tämä on jo lähtökohtaisesti niin väärin, että minun käy sääliksi niitä, jotka opettajan päätöksellä laitetaan tähän kouluun. Suomessa sen sijaan kaikki käyvät saman koulun, ja meillä ei lähtökohtaisesti ajatella joidenkin olevan tyhmempiä kuin toiset. On ihanaa päästä takaisin suomalaisen koulun penkille ja yksinkertaisesti nauttia sen toimivuudesta ja ihmisläheisyydestä! 20 Noora: USA:ssa ihmiset ovat ulospäin suuntautuneita ja myös puolituttuja tervehditään. Uskonto on monille hyvin tärkeä, ja isäntäperheenikin kävi joka sunnuntai kirkossa. Erilaiset mittayksiköt vaativat totuttelua. Aluksi oli vaikea tottua käyttämään maileja ja fahrenheiteja, ja esimerkiksi leipoessa kaikki mitat tuli muuttaa eri yksiköihin. Koulussa oli oppilaita monista eri kulttuureista: oli tummaihoisia, latinoja, aasialaisia ja valkoihoisia. Millaista koulunkäynti on vaihtomaassasi? Markus: Koulunkäynti on kieltämättä täällä hieman erilaista. Keskustelun määrä poikkeaa suuresti suomalaisesta mallista. Harmi on se, että opetettavat aiheet ja aineet ovat niin huonosti organisoituja. Minun koulupäiväni alkavat useimmiten klo 7.35, ja kouluun matkustan paikallisjunalla jo kello 7.05. Lukujärjestykseni ei ole kovin rankka. Koulupäiväni loppuvat maanantaita lukuun ottamatta klo 12.45. Koulut ovat myös huonommin varusteltuja. Kouluissa ei useimmiten ole ilmastointia, mitä kylläkin paikataan ahkeralla tuulettamisella. Myös elektroniset laitteet ovat monesti aika harvassa. Mitään merkittäviä epäkohtia näissäkään asioissa ei kuitenkaan ole. Tuomo: Täällä vietetään koulussa paljon enemmän aikaa kuin Suomessa. Normaali oppitunti näyttää aivan samalta kuin Suomessa, mutta sisältöä on paljon vähemmän ja opetuksessa keskitytään usein epäolennaisuuksiin. Koulua voi olla maksimissaan aamukahdeksasta puoli kuuteen illalla. Minulla alkaa joka päivä kahdeksalta koulu, ja on minulla yksi täysikin päivä eli kahdeksasta puoli kuuteen. Täällä tehdään paljon ryhmätöitä, ja suurin osa opetuksesta perustuu oppilaiden tekemiin ryhmätöihin. Oppiaineet ovat suhteellisen helppoja, ja mikä myös on tärkeää, on se, että koulussa ilmapiiri on rento ja mukava. Noora: Koulu oli melko helppoa Suomeen verrattuna, sillä esimerkiksi historiassa ja psykologiassa kokeet koostuivat monivalintakysymyksistä. Lukujärjestys oli joka päivä sama, ja samoja aineita opiskeltiin puoli vuotta. Koulussa opiskellaan samoja aineita kuin Suomessa, mutta lisäksi voi valita muun muassa ilmaisutaitoa, kotitaloutta ja teknisiä töitä. Koulun jälkeen monet jäävät koulun kerhoihin harrastamaan esimerkiksi urheilua, väittelyä tai draamaa. Miten olet viettänyt vapaa-aikasi vaihtomaassasi? Markus: Vapaa-ajallani olen onnekseni päässyt yhteen harvoista salibandyjoukkueista tällä alueella. Matka harjoituksiin ei ole liian pitkä, ja porukka on todella mahtavaa. Olemme talven mittaan pelanneet kahta eri sarjaa, joissa olemme jopa pärjänneet kohtuullisesti. Silloin tällöin käyn myös kavereiden kanssa elokuvissa, juhlissa tai muissa tapahtumissa. Myös järjestöni (YFU) on järjestänyt kiitettävän paljon toimintaa. Tuomo: Laulan nuorisokuorossa ja johdan 15 lapsen ryhmää kahden muun johtajan kanssa partiossa. Noora: Perheeni oli aktiivisesti mukana kirkkonsa tapahtumissa, ja itsekin sain monia ystäviä sitä kautta. Kävimme 21 Dresdenin yö. kavereiden kanssa myös elokuvissa ja shoppailemassa. Oletko päässyt käymään muilla paikkakunnilla vaihtomaassasi tai sen ulkopuolella vuoden aikana? Markus: Olin itsekin yllättänyt paljosta matkustamisesta niin Saksan sisällä kuin ulkopuolellakin. Saksassa olen käynyt mm. Freiburgissa, Hampurissa, Berliinissä, Stuttgartissa, Tübingenissä, Reutlingenissa, Karlsruhessa, Heidelbergissä ja Frankfurtissa. Saksan ulkopuolella olen käynyt esimerkiksi päivän salibandyreissulla Ranskassa, muutaman päivän laskettelureissulla Sveitsin Alpeilla, Itävallassa Tuomon kanssa ja Italian Venetsiassa pääsiäisloman aikana. Jotain saattoi tästäkin listasta unohtua. Ainuttakaan epäonnistunutta reissua en ole tehnyt, ja reissuni ovat olleet todella hauskoja hyvässä seurassa. Tuomo: Olen matkustellut todella paljon Saksan sisällä ja jopa ulkopuolellakin. Heti vaihtovuoden alettua kävimme isäntäperheeni kanssa Ruotsissa kolmen viikon lomalla. Oli oikein hieno reissu, vaikka eiväthän ne ruotsalaiset maisemat toki niin hienot ole kuin Suomessa, mutta hyvin lähellä kuitenkin. Suomen maisemat voittavat 6–1. Saksan sisällä olen käynyt muun muassa Freiburgissa, Hampurissa, Lauenburgissa, Dresdenissä, Berliinissä, Stuttgartissa, Tübingenissä, Reutlingenissa, Enzklösterlessä, Algoissa, Türingenissä, Karlsruhessa, jne. Vielä on suunnitelmissa matkustaa Bielefeldiin ja Italiaan. Niin ja toki myös Itävallassa on tullut käytyä. Sanotaan kaikista yleisesti, että yhtään huonoa reissua ei ole ollut. Noora: Lomilla matkustelimme paljon, ja kävimme yhteensä kymmenessä eri osavaltiossa. Mahtavin oli reissu Floridan Disney Worldiin. Suunnittelimme 22 Markus Saarela Berliinissä, Brandenburgin portilla. jossain vaiheessa matkaa New Yorkiin, mutta se ei toteutunut. Sinne haluaisin vielä joskus matkustaa. Mikä on ollut parasta vaihtarivuodessasi? Markus: Varmasti se, että on saanut oppia tuntemaan niin monta hienoa ihmistä. Esimerkiksi isäntäperheeni on mahtava. Tietty myös muut vaihtooppilaat ja kaverit ovat todella hienoja tyyppejä. Tuomo: Isäntäperhe. Noora: Isäntäperheeni ja muut ihmiset. Sain host-siskostani ja hänen kavereistaan ihania ystäviä. Oli myös mahtavaa päästä osallistumaan koulun juhliin, kuten Homecomingiin ja Promiin. Mitä olet saanut irti tästä kokemuksesta? Onko vaihtarivuosi muuttanut sinua mitenkään? Markus: Olen kokenut vaihtooppilaana todella paljon asioita. Tähän kuuluu tietysti hyviä sekä huonoja juttuja. Tällaiset kokemukset vahvistavat tietysti ihmisenä. Koen muuttuneeni ainakin niiltä osin, että arvostukseni erilaisia asioita kohtaan on lisääntynyt huomattavasti. Osaan olla nyt paljon avoimempi erilaisia ihmisiä kohtaan. Rohkeus lisääntyy varmasti kaikilla vaihtovuoden aikana, sillä täällä joutuu aina uusiin tilanteisiin, joista pitää itse keksityillä keinoilla selvitä. Olen siis saanut erilaisia toimintamalleja, joiden kehittely ei Suomessa olisi ollut mahdollista. Täällä huomaa kuitenkin sen, 23 miten hieno maa Suomi on sen omista heikkouksista huolimatta. Joskus täytyy siis matkustaa kauas huomatakseen elinalueensa hyvät ja huonot puolet. Täältä lähteminen ei todennäköisesti tule olemaan minulle helppoa, mutta kaipaan Suomesta kuitenkin jo monia asioita, ja sen vuoksi on toisaalta melko mukava palata hienon vuoden jälkeen. Tuomo: Vaihtarivuosi on muuttanut minua monella tavalla esimerkiksi avoimemmaksi ja rohkeammaksi. Tämä vuosi on antanut erilaisia työkaluja ja valmiuksia erilaisiin tilanteisiin ja valmentanut elämään yleensä. Luulen, että huomaan ne tärkeimmät opetukset vasta sitten siellä Suomessa, mutta voin jo nyt sanoa oppineeni monta läksyä, mitä en olisi edes pystynyt oppimaan Suomessa. Sen voisin vielä mainita, että täällä on oppinut erittäin suuren arvostuksen Suomea, suomalaisia ja suomalaista koulujärjestelmää kohtaan. On ihana tulla niin hyvään maahan takaisin kuin Suomi. Noora: Sain ystäviä, joihin olen pitänyt yhteyttä vaihtarivuoden jälkeenkin. Minusta tuli vuoden aikana paljon itsenäisempi ja avoimempi. Englannin taitoni kehittyi, ja vuoden jälkeen tuntui oudolta alkaa puhua taas suomea. Tuomo Sipilä niin ikään Brandenburgin portilla, joka on Berliinin historiallinen kaupunginportti. 24 Artikkeli: Saga Jarva Suomi sai uuden presidentin Suomessa presidentin valinta tapahtuu kaksivaiheisella suoralla kansanvaalilla. Tämä vaalitapa on ollut käytössä vuodesta 1994 lähtien, jolloin Martti Ahtisaari valittiin presidentiksi (1994–2000). Presidentiksi voidaan valita vain syntyperäinen Suomen kansalainen, muita pätevyysvaatimuksia perustuslaissa ei aseteta. Presidentin toimikausi on kuusi vuotta, ja sama henkilö voidaan valita vain kahdelle peräkkäiselle kaudelle. Yleinen tapa on, että presidentti luopuu puolueen jäsenyydestä tultuaan valituksi presidentiksi. Presidentin tehtävät Presidentin tehtäviin kuuluu ulkopolitiikan johtaminen yhdessä hallituksen kanssa. Presidentti hoitaa ja ylläpitää Suomen ja muiden maiden suhteita valtiovierailuin. Pääministeri hoitaa EU-suhteita, mutta Suomi on harrastanut ns. kahden lautasen politiikkaa, eli presidentti on osallistunut EU:n huippukokouksiin yhdessä pääministerin kanssa. Tämä on kuitenkin saanut vahvaa kritiikkiä, ja nykyään Suomesta lähtee kokouksiin pääasiassa vain pääministeri. Muita presidentin tehtäviä ovat hallituksen nimittäminen ja pyynnöstä erottaminen, muodollinen lakien hyväksyminen, puolustusvoimien ylipäällikkyys, elinkautisvankien armahtaminen ja korkeimpien virkamiehien nimittäminen. Presidentti voi myös hajottaa eduskunnan ja määrä- tä uudet vaalit, mutta vain pääministerin perustellusta ehdotuksesta. Presidentin valtaoikeuksia on kavennettu huomattavasti siitä, mitä ne ovat olleet. Vuoden 2000 perustuslaki muutti Suomea presidenttivaltaisesta parlamentaarisempaan suuntaan. Nykyisin presidentin merkitys Suomen politiikkaan on niin pieni, että on herännyt ajatuksia, onko koko presidentti-instituutio edes tarpeellinen. Presidentti on nykyisin enemmänkin arvojohtaja ja tehtävät ovat lähinnä edustuksellisia. Suurin osa ihmisistä kokee silti, että maalla on hyvä olla johtaja, vaikka tämän valtaoikeudet ovatkin käytännössä pienet. Äänestysvilkkaus – oikeastaan äänestyslaiskuus Äänestysprosentti oli ennätysmatala. Edellisten presidentinvaalien toisella kierroksella vuonna 2006 äänestysprosentti oli 77,2%, kun tänä vuonna prosentti oli 68,9. Äänestysverkkauteen vaikuttivat muun muassa kovat pakkaset, jotka söivät kiinnostusta lähteä äänestyspaikoille. Etenkin pohjoisen syrjäseuduilla lumi ja pakkanen vaikeuttivat kulkemista. Joillakuilla syy äänestämättömyyteen oli se, että oma ehdokas putosi ensimmäisel- 25 lä kierroksella, eivätkä toisen kierroksen ehdokkaat miellyttäneet. Toisaalta useat ajattelivat tuloksen olevan jo selvillä ensimmäisen kierroksen perusteella ja kokivat äänestämisen toisella kierroksella tarpeettomaksi. Joillekuille äänestäminen yleensä ei vain kolahda, sillä ei koeta saavutettavan mitään. ”Miksi äänestäisin, mitä sillä on vaikutusta?”-mentaliteetti on yksi syy äänestämättä jättämiseen. Jotkut taas jättivät äänestämättä tai tuhersivat Aku Ankan lipukkeeseen ihan vain protestoidakseen Tulokset prosentteina ENSIMMÄINEN KIERROS Koko maa 1. Niinistö 37% 2. Haavisto 18,8% 3. Väyrynen 17,5% 4. Soini 9,4 % 5. Lipponen 6,7% 6. Arhinmäki 5,5% 7. Biaudet 2,7% 8. Essayah 2,5% Kempele 1. Niinistö 32,5% 2. Väyrynen 32% 3. Haavisto 14,1% 4. Soini 8,6% 5. Arhinmäki 6,1% 6. Lipponen 3,8% 7. Essayah 2,1% 8. Biaudet 0,9% Toiselle kierrokselle pääsivät kokenut kotimaan politiikan konkari Sauli Niinistö (kok.) ja kansainvälisellä uralla ansioitunut, mutta suomalaiselle yleisölle suhteellisen tuntematon kasvo Pekka Haavisto (vihr.) Ahkerasti kampanjoinut, ainoa pohjoissuomalainen ehdokas Paavo Väyrynen (kesk.) hävisi Haavistolle vain noin yhdellä prosenttiyksiköllä. TOINEN KIERROS Koko maa Niinistö 62,6% Haavisto 37,4% Kempele Niinistö 66,5% Haavisto 33,5% Suomen tasavallan uusi presidentti kaudelle 2012–2018 on Sauli Niinistö. Henkilötietoja: § s. 24.8.1948, Salo § Oikeustieteen kandidaatti, varatuomari § Naimisissa Jenni Haukion kanssa 2009– § Avioliitosta Marja-Leena Alangon (k. 1995) kanssa lapset Nuutti ja Matias Lähteet: www.presidentti.fi www.vaalit.fi Aunesluoma – Putus-Hilasvuori – Ukkonen – Vuorela: Linkki 1. Lukion yhteiskuntaoppi, WSOY 26 Haastattelu ja kuva: Iida Vanhala Hymyilevä tarinankertoja Positiivinen ja energinen Wilson Kirwa vieraili Kempeleen pääkirjastossa viime keväänä. Satusedäksi itseään tituleerannut mies kertoili lapsista ja näiden vanhemmista koostuneelle yleisölle afrikkalaisia tarinoita ja omia mietteitään. Heti ensi hetkistä käy selväksi, että afrikkalainen tapa kertoa tarinoita poikkeaa huomattavasti suomalaisesta. Wilson Kirwa tarinoi koko kehollaan, ja hänen juttunsa polveilevat sinne tänne aivan kuin hän keksisi sanottavansa lennosta. Vaikka esityksen sisältö ei etenekään niin loogisesti ja järjestelmällisesti kuin Suomessa on totuttu, yleisölle välittyy miehestä aito ja välitön vaikutelma. Muutaman afrikkalaisen sadun lisäksi Kirwa huvittaa katselijoitaan humoristisin sanankääntein. Hauskuttamisen taakse kätkeytyy myös sanoma: mies korostaa muun muassa koulutuksen, työn ja läheisten merkitystä. Satuhetken jälkeen Kirwalla on aikaa jäädä jututtamaan lapsia ja jakamaan heille nimikirjoituksia. Juoksijana ja Tanssii tähtien kanssa -ohjelman kilpailijana tunnettu mies ehtii myös pohtia Suomen ja Afrikan välisiä eroja. ”Suomessa korostetaan faktoja, kaiken pitää olla totta ja tarkkaa. Afrikassa taas keskitytään enemmän kokonaiskuvaan ja huomioidaan kaikki aistit, tuntemukset ja luovuus”, Kirwa pohtii. ”Lisäksi Afrikassa me menee minän edelle ja kaikki ovat vastuussa toisistaan, toisin kuten individualistisessa Suomessa.” Esityksensä teemaan liittyen Kirwa kertoo, että saduilla ja tarinoilla on Afrikassa sosiaalinen merkitys. ”Jokainen vanhempi ihminen on kuin elävä kirjasto. Siksi heitä täytyy kunnioittaa ja välittää heidän kertomuksiaan eteenpäin.” Wilson Kirwan iloinen olemus nostaa hetkessä hymyn huulille. Eipä ihmekään, että hänet on muutama vuosi sitten nimetty vuoden positiivisimmaksi suomalaiseksi. Wilson Kirwa 27 Essee: Joni Aitto-oja Sammunut soihtu Oli aikoja, jolloin suomalaiset yleisurheilijat palasivat arvokisojen jälkeen takaisin kultamitali kaulassaan. Tähdet, kuten Paavo Nurmi ja Lasse Viren, toivat Suomelle kansainvälistä menestystä yleisurheilussa. Nykyään maan yleisurheilun taso on selvästi alempana ja mitalin saa arvokisoissa vain harva. Tuoreessa muistissa olevat edellisvuoden MM-kisat olivat pohjanoteeraus, ja viimeistään tuolloin huomattiin, ettei Suomen yleisurheilu ole kunnossa. Taso on laskenut myös talvilajeissa, kuten hiihdossa ja mäkihypyssä. Kumpikin laji kuului entisaikaan Suomen menestyslajeihin, mutta nyt saamme jännittää, pääsevätkö hyppääjät edes toiselle kierrokselle. Suomen kilpaurheilun taso on monissa lajeissa selvästi laskenut, mutta mistä syystä? Maamme elintason nousu on vaikuttanut negatiivisesti kilpaurheilun tasoon. Nykyään lähes jokainen nuori on päivittäin tietokoneen tai muun elektronisen laitteen äärellä, kun taas ennen nuoret viettivät vapaa-aikaansa ulkona. Kouluun mentiin kävellen, pyöräillen tai hiihtäen. Näistä kulkumuodoista hiihtäminen on vaipunut täysin unholaan, ja tilalle ovat tulleet autokyydit sekä bussikortit. Nuorten liikkuminen on siis vähentynyt, ja tämä kaikki näkyy erityisesti kestävyyslajien menestyksessä. Maan elintason nousulla saattaa olla vaikutus myös siihen, millainen asenne nykyajan nuorella on kilpaurheilua kohtaan. Suomeen on kehittynyt ensiluokkainen opetusjärjestelmä, jonka avulla pääsee hyvään työpaikkaan. Näin ollen kilpaurheilijan ura saattaa tuntua vain kaukaa haetulta toiveelta, ja urheilulajista tulee pelkkä vapaa-ajan harrastus. Ajan myötä kunnallinen urheilutoiminta on alkanut muuttua. Entisaikaan joka kylällä oli oma urheilukenttänsä, jolle kuka tahansa saattoi mennä urheilemaan ilmaiseksi. Urheilukilpailuja pidettiin säännöllisesti, ja niiden avulla saatiin seulottua eri lajien lahjakkuudet. Toista on nykypäivän kunnallinen toiminta. Kilpailuja järjestetään entistä harvemmin, joten huippuyksilöt saattavat jäädä piiloon. Tämän lisäksi kunnat rakennuttavat kalliita liikuntahalleja, joiden toiminta rajoittuu muutamaan eri lajiin. Vuoroja näistä halleista pystyvät varaamaan vain urheiluseurat, joilla on varaa maksaa kalliista tiloista. Edellä mainittu kunnallisen toiminnan muutos on osasyynä siihen, että joukkuelajeihin sitoudutaan entistä nuorempana. Tämän seurauksena nuoret eivät testaa itseään esimerkiksi yksilölajeissa, joissa Suomi on perinteisesti menestynyt. Kaksi joukkuelajia syö erityisesti Suomen kansainvälistä kilpaurheilumenestystä: jääkiekko ja pesäpallo. Näistä jälkimmäinen on itsestäänselvyys, lajia kun harrastetaan vain Suomessa. Monet nuoret urheilijalahjakkuudet saattavat aloittaa pesäpallon. Vaikka heistä kehittyisi Toni Kohosen kaltaisia tähtipelaajia, he eivät 28 tuo Suomelle kansainvälistä menestystä. Jääkiekko puolestaan on yleinen laji pohjoisissa maissa, mutta lajin suurtoiminta on haitaksi, kun ajatellaan Suomen urheilumenestystä. Jääkiekon aloittaa lapsena jo niin moni, että se saattaa syödä muihin lajeihin viittaavia lahjoja. matkoja dominoivat esimerkiksi kenialaiset. Kenian kaltaisessa köyhässä maassa lapset kulkevat pitkiäkin koulumatkoja jalan, joten liikunta on heidän arjessaan vahvasti mukana. Myös kilpaurheilusta saatavat palkkiot motivoivat köyhiä urheilijoita tähtäämään huipulle. Menestyksen hiipuminen ei kuitenkaan ole pelkästään itse Suomen syytä. Ajan myötä kilpaurheiluun on tullut mukaan täysin uusia maita, jotka ovat osoittautuneet menestyksekkäiksi. Paavo Nurmen aikana tummaihoisia juoksijoita ei paljon näkynyt, mutta nykyään monia juoksu- Suomen kilpaurheilumenestys on siis hiipunut monissa lajeissa sekä maan itsensä että uusien kilpailumaiden takia. Suomen urheilun heikentyminen on monen tekijän summa, joka lähti liikkeelle maan elintason noususta. Lopputuloksena valtaan ovat nousseet joukkuelajit. Teemu Jaara 29 Matkakuvaus ja kuvat: Tiina Mustonen Euroopan tuhoutumaton helmi Kaikki tietävät Tšekin pääkaupungin, mutta harva uskoo, mitä kaikkea nähtävää kaupunki pitääkään sisällään. Praha on varmasti yksi maailman kauneimmista kaupungeista, ja sen katuja kulkiessa ei mielikuvitusta paljon tarvita, jotta arvaisi, millaista siellä on entisaikaan ollut. Tässä kaupungissa historia herää henkiin. Praha on Tšekin suurin kaupunki, ja siellä asuukin noin 1,3 miljoonaa asukasta. Kaupunki jaetaan yleensä neljään perinteiseen osaan: Hradčanyyn, Malá Stranaan, Staré Městoon ja Nové Městoon. Kaupungin läpi virtaa Vltavajoki, jättäen toiselle puolelleen Hradčanyn ja Malá Stranan, ja toiselle Staré Měston ja Nové Měston. Yleinen hintataso Suomeen verrattuna on matala. Ravintoloissa voi saada aterian pää- ja jälkiruokineen samaan hintaan kuin Suomessa pelkän pääruoan. Matkakohteena Praha onkin siis melko halpa. Monissa nähtävyyskohteissakaan ei veloiteta pääsymaksua, vaan kauniista rakennuksista ja puistoista saa nauttia ilmaiseksi. Kannattaa kuitenkin valita matkustusajankohta tarkkaan, sillä turistikauden ollessa parhaimmillaan kaupunki on täynnä opiskelijaporukoita ja muita ryhmiä perheiden ja pariskuntien lisäksi. Tunnelmaltaan kaupunki on kuitenkin ainutlaatuinen. Prahaa kutsutaankin yhdeksi maailman romanttisimmista kaupungeista. Kaarlensillalla voi nähdä pareja iltakävelyllä ja morsiuspareja saattaa kävellä vastaan tämän tästä. Tämä ei sinänsä ole mikään ihme, sillä Praha on onnistunut säilyttämään vanhan Euroopan tunnelman paremmin kuin monet muut eurooppalaiset kaupungit. Hradčany Tässä kaupunginosassa saa helposti kulumaan suurimman osan päivästä. Hradčanyssä nimittäin sijaitsee muun muassa Prahan linna, joka on yksi Prahan huomattavimmista nähtävyyksistä. Hradčanya kutsutaankin suomalaisittain Linnan alueeksi. Tällä alueella sijaitsee henkeäsalpaavia rakennuksia, kuten Pyhän Vituksen katedraali, jonne on haudattu Prahan historian merkittäviä henkilöitä. Siellä myös säilytetään joitain kansallisia aarteita. Katedraalin vaikuttavuus piilee sen valtavassa koossa ja ihailtavassa, goottilaisessa rakennustyylissä. On uskomatonta ajatella, että jotain niin mahtipontista on pystytty rakentamaan aikana, jolloin nostureita ja kaivinkoneita ei tunnettu. Linnan alueelta on upeat näkymät kaupunkiin, sillä se sijaitsee harjun laella, jonne pääsee esimerkiksi suhteellisen kapealta kujalta kiipeämällä portaat ylös. Linnan läheisyydessä Hradčanyn aukiolla on myös muita kauniita taloja, torneja ja maisemia, joita ihastella. 30 Vituksen katedraali on historiallisesti merkittävä. Malá Strana Malá Stranaa kutsutaan Pieneksi puoleksi. Se sijaitsee kävelymatkan päässä Hradčanystä ja jää Linnan ja Vltavajoen väliin. Malá Stranan suurimpiin nähtävyyksiin kuuluu Petřínin kukkula, jonka huipulle on rakennettu Eiffel-tornin pienoismalli, Petřínin näköalatorni. Kukkulan laelle pääsee yleensä köysiradalla, mutta se ei ole toiminnassa ympäri vuoden. Perille pääsee myös kävellen. Nousu on jalan tehtynä melko pitkä, mutta maisemat ovat näkemisen arvoiset. Kukkulan päällä on paljon mielenkiintoista nähtävää, kuten peililabyrintti, kirkkoja sekä Nälkämuurin jäännökset. Parhaat näkymät kaupunkiin ja joelle löytää Petřínin näköalatornista. Näköalatorniin pääsy maksaa muutaman korunan, mutta näkymät ovat ehdotto- masti sen arvoiset. Ylös pääsee joko portaita pitkin tai lisämaksusta hissillä. Kaarlensilta yhdistää Malá Stranan ja Staré Měston. Siltaa reunustavat kymmenien pyhimysten patsaat. Näistä mielenkiintoisin on Pyhän Johannes Nepomukin patsas, jonka reliefin koskettamisen sanotaan tuovan hyvää onnea. Uskomuksen mukaan sen koskettaminen myös varmistaa, että henkilö palaa Prahaan. Sillan molemmissa päissä on tornit, jotka ovat avoinna yleisölle. Silta on yksi Prahan suosituimmista turistinähtävyyksistä, ja se onkin täynnä ihmisiä melkein ympäri vuorokauden. Tämän vuoksi monet katutaiteilijat ovatkin asettuneet esiintymään tai myymään töitään sillalle. 31 Staré Město Staré Město, toiselta nimeltään Vanha kaupunki, on Prahan vanhin osa. Staré Měston aukio on täynnä turisteja, sillä alueella on kaupungin kauneimpia rakennuksia, lukuisia baareja ja kahviloita sekä putiikkeja. Aukiolla on usein torikauppiaita myymässä perinteisiä tšekkiläisiä muistoesineitä ja vaatteita. Samalla aukiolla sijaitsee myös Vanha raatihuone, jonka seinässä on Tähtitieteellinen kello. Kello on niin vaikuttava, että sen rakentaneen kellosepän kerrotaan joutuneen sokeutetuksi, jotta hän ei tekisi toista samanlaista Staré Měston aukio täyttyy turisteista. mestariteosta. Aukiolla on myös vaikuttava Týnin kirkko – joka jälleen edustaa Prahalle ominaista goottilaista rakennustyyliä. Myös Staré Městossa sijaitseva Juutalaiskortteli on suosittu turistikohde. Nové Město Uuden kaupungin alueella on suuri Václavin aukio, jonka lähellä sijaitsee Kansallismuseo sekä Tšekin valtionooppera. Samaisessa kaupunginosassa on myös Kansallisteatteri ja hauskat ”tanssivat tornit”. 32 Essee: Liisa Pirinen Inno-Suomi Tampereen yliopiston tiede- ja kulttuurilehti Aikalainen on selvittänyt kautta aikain merkittävimmät suomalaiskeksinnöt. Luettelo on koottu vertailemalla eri lähteiden listauksia tärkeimmistä Suomessa tehdyistä keksinnöistä. Listalta on turha hakea Relaxbirth-synnytysjärjestelmän tai Angry Birdsin kaltaisia viimeisimpiä villityksiä, sillä Aikalaisen mukaan tuorein merkittävä suomalaiskeksintö on Benecol-margariini vuodelta 1996. Keksintöjen pistesijoille kipusivat margariinin lisäksi Abloy-lukko (1918), neuvola (1926), AIV-rehu (1929), Suomi-konepistooli (1932), äitiyspakkaus (1937), maksuton kouluruoka (1943), Afrikan tähti -peli (1951), paperikoneen uusi malli (1961), säteilysondi (1961), ydinkäyttöinen jäänmurtaja (1984), biohajoavat implantit (1985) ja matkapuhelinkeksinnöistä mm. Mobira Cityman (1987). Kärkisijoituksesta kamppailevat ksylitoli (1974–75) ja astiankuivauskaappi (1948). Tarkkaavainen lukija saattaa huomata, että kaikki Aikalaisen nimeämät keksinnöt on tehty hyvissä ajoin ennen kuin innovaatioprosessit pyöräytettiin käyntiin ja maastamme alettiin käyttää nimeä inno-Suomi. Olisikohan pikku hiljaa aika etsiä syitä nykyiseen keksintöjen harvalukuisuuteen keksintöjen äidistä? Lähteet tuntevat ainakin laiskuuden, sodan, köyhyyden, tyytymättömyyden, hädän, vättämättömyyden ja tarpeen keksintöjen äitinä. Mitä näistä meille kaivataan? Astiankuivauskaapin, tuon mainion 1940-luvun suomalaiskeksinnön, vastineita patentoitiin Yhdysvalloissa jo 1920-luvulta lähtien. Sen esikuvana oli ruotsalaisten käyttämä astiankuivausteline (jonka kaltaisen vekotuksen patenttia haettiin Yhdysvalloissa jo 1800-luvun lopulla). Hattua täytyy silti nostaa Työtehoseuran Maiju Gebhardille uraauurtavasta kehitystyöstä. 1940-luvulla ei nähkääs ollut minkäänlaista verkkoa, jonka välityksellä tietoisuus uusista keksinnöistä olisi levinnyt minuuteissa koko internetin maailmankaikkeuteen. Gebhard laskeskeli, että ennen pesukoneiden käyttöönottoa perheenemäntä käytti elämästään 30 000 tuntia astioiden tiskaamiseen ja kuivaamiseen. Vertailun vuoksi kerrottakoon, että nykyään peruskoulun käymiseen kuluu noin 10 000 tuntia ihmistaimen elämän alkupuolelta. Meillä kulutettiin siis ennen astiainkuivauskaapin yleistymistä paljonkin yli peruskoulun oppimäärän suorittamiseen kuluva aika pelkästään astioiden kuivaamiseen. Ajatelkaa, mihin kaikkeen hyödylliseen ja tuottavaan toimintaan tuo kuivaamisesta – ja nykyään myös tiskaamisesta – säästyvä aika voidaankaan käyttää! Ja mihin riittääkään aika, kun mukaan lasketaan vielä paperikoneen, ydinkäyttöisen jäänmurtajan ja biohajoavan implantin mukanaan tuoma aikasäästö! Turha on siltikään vielä innostua, sillä elämän kaikilla rintamilla edistys ei ole 33 edennyt ensinkään Afrikan tähti -pelin harppauksin. Vakavaa ajanhukkaa aiheuttaa nykyisin eräs melko harmittoman oloinen laite, jonka evoluutio ei ole yltänyt minkäänlaisen pyrähdykseen, saatikka rakettilentoon.Tämä kapistus ei ole lainkaan inspiroinut suomalaisia innovointiin. Kyse on tietysti kynänteroittimesta. Tavallisen kieltenopettajan tavallisten punaisten puuvärikynien teroittamiseen elämässään kuluttamaa aikaa ei ole tietääkseni mitattu, mutta nykyajan maijugebhardit sen toivottavasti piankin tekevät, ja silloin on paljastuva karmaiseva totuus. Ehkä ei päästä ihan peruskoulun suorittamisaikaan, mutta esiopetukseen kuluvan ajan luulisi ainakin ylittyvän reippaasti – siis pelkästään huonojen teroittimien takia. markettien ja lähikauppojen myymistä Maped- ja muista halpismerkeistä. Katuuskottavuuteni ei ole sallinut Hello Kitty -tuotteiden kokeilua, mutta epäilenpä, että sieltäkään suunnalta ei ole kovin paljon apua odotettavissa. Itse en ole kovinkaan innovatiivinen, mutta tutkijaluonnetta löytyy sen verran, että olen jo vuosia tehnyt vertailevaa tutkimusta säiliöteroittimista. Ne ovat keskimäärin kätevämpiä käyttää kuin säiliöttömät perusmallit, koska ne eivät vaadi välitöntä kipaisua lähimmälle roskakorille ja mahdollistavat näin potentiaalisen ajansäästön. Vähitellen olenkin tulossa siihen johtopäätökseen, että täydellistä teroitinta ei ole olemassa. Ensimmäisestä käyttökerrasta alkaen jotakin on pielessä, ja parhaimmatkin ruostumattomasta teräksestä taotut terät tylsyvät luvattoman nopeasti. On teroittimia, joiden terä on sijoitettu niin ahtaaseen kohtaan, että teroitusroskat eivät ikinä pääse säiliöön saakka. On malleja, joissa kynänterä katkeaa aina ennen kuin teroituksessa on päässyt edes alkuun. On teroittimia, joiden teroitusterä irtoaa vähäisen käytön jälkeen. Aikaa kuluu teroittimien kanssa tuhratessa. Pöytäteroitintakaan ei viitsisi raahata mukanaan eikä aina ole pöytääkään, mihin sen kiinnittäisi. Tässä on tyytymättömyys, tässä on välttämättömyys, tässä on tarve! Voin väittää kokeilleeni jo kaikkia Suomessa saatavilla olevia säiliöteroitinmalleja vähintään yhden yksilön verran, useampia malleja olen testannut kolme neljäkin yksilöä. Tiedättehän, alkaen Dahlen neliskulmaisesta perusmallista numero 53463 ja metallisäiliöllisestä maapallon muotoisesta teroittimesta aina Staedtlerin kalleimpiin designtuotteisiin saakka. Myös Möbius + Ruppert (M + R) ja Faber-Castell, Stabilo ja Kum ovat käyneet tutuiksi, puhumattakaan Toiset etsivät täydellistä kitaraa, pusunkestävää huulipunaa tai elämän tarkoitusta; minä olen omistautunut täydellisen kynänteroittimen metsästämiseen. Siitä on tullut suorastaan pakkomielle. Kun kuolen, jäämistöstäni tulee löytymään vähintäänkin neljäkymmentäkaksi erilaista säiliöteroitinta. Kysymys kuuluu: “Mitä hän teki neljälläkymmenelläkahdella säiliöteroittimella?” Ja vastaus: “Ne olivat niin huonoja, ettei niillä tehnyt yhtään mitään!” Kannattaa pitää mielessä, että suurin osa keksinnöistä perustuu aikaisemmin tehtyihin keksintöihin. Angry Birds yhdisteli ai- 34 kaisempien pelien ideoita, astiankuivauskaappi perustui astiankuivaustelineeseen – keksinnöt muodostavat ketjuja. Harvoin enää keksitään mitään ihan täydellisesti Maiju Honka Hanne Hurskainen uutta ja ennenkuulumatonta. Innovatiivisimmat innovoijat, astiankuivauskaapin ja ksylitolin jälkeen Suomi kaipaa säiliöteroitininnovaatioita! 35 Kooste: Liisa Pirinen ja Kalevi Pirttikoski Saavutuksia kouluvuonna 2011–2012 Opetushallituksen puheviestintätaitojen koe Anna Hieta Joonas Mällinen Santeri Valkama Kuvataiteen lukiodiplomi Juho Leinonen Roosa Pohjanoja Marianna Tolonen Anniina Tuomela Liikunnan lukiodiplomi Spiros Andreou Markus Heikkinen Juha Hiltunen Vili Myllykangas Aleksi Ollila Vesa Pykälistö Jarmo Rautakoski Ville Rytky Maastohiihdon nuorten (N20) SM-hopea Sanna Martikkala KLL:n Oulun piirin mestaruus kaukalopallossa Niko Heikkinen Juha Hiltunen Juhana Kallio Tuomas Komulainen Samuel Lindberg Severi Ojala Taneli Pietarila Lauri Pudas Ville Rytky Joona Takkula Sami Yli-Korpela 36 Ahola, Annamari Alaraappana, Samuli Andreou, Spiros Anttila, Iida Anttila, Jenni Asukas, Marjo Hankkila, Maija Hantula, Sanni Heikkala, Anna Heikkinen, Markus Hiekkataipale, Aleksi Hieta, Anna Hiltunen, Juha Huuskonen, Samuli Jarva, Saga Jokelainen, Lasse Jussi-Pekka, Roope Kallunki, Aleksi Kananen, Sonja Kantola, Joel Karjalainen, Nico Karvonen, Ville Kela, Essi Kerttula, Henna Kiuttu, Miika Kivelä, Matias Kokkonen, Joonas Korpela, Petri Kronqvist, Joel Kuitula, Mikko Kuusiniva, Lotta Kuusiniva, Sami Kyllinen, Niko Käkelä, Noora Kärki, Tiina Lauri, Johanna Laurila, Mikael Leinonen, Juho Liikanen, Niko Limma, Iida Lotvonen, Maria Luokkala, Venla Makkonen, Jaakko Mankinen, Jonna Martinviita, Matias Mustonen, Tiina Myllykangas, Vili Myllys, Ella Mällinen, Joonas Määttä, Teemu Oikarinen, Janne Ollila, Aleksi Parviainen, Tiia Pekkarinen, Carita Piekkola, Pipsa Piispanen, Katriina Pohjanoja, Roosa Poukkula, Jaakko Pudas, Charles Pudas, Lauri Puotiniemi, Heidi Puttonen, Heikki Pykälistö, Vesa Rajala, Anssi Rautakoski, Jarmo Ristioja, Sonja Rytky, Ville Saari, Joona Saukko, Ilkka Savolainen, Ville-Markus Siikaluoma, Sanna Siltakoski, Marjut Silver, Pertu Silver, Sanni Silvola, Aleksi Sipola, Emilia Suorsa, Joni Tahkola, Henriikka Tervola, Noora Tolonen, Elina Tolonen, Marianne Tornberg, Krista Tornio, Ossi Tuomela, Anniina Tuomikoski, Laura Urpilainen, Jere Vaarala, Saku Valkama, Santeri Vehkalahti, Riikka Ylipuranen, Pauliina Äijälä, Anna-Lotta