r Hehkulampulla on maineikas taival osana Suomenkin

KUVA: VAPRIIKIN KUVA-ARKISTO
KUVAT: VAPRIIKIN KUVA-ARKISTO
Katulamppu Satakunnansillalla Tampereella
vuonna 1900.
Finlaysonin kutomosali valaistuna vuonna 1900.
Lehti-ilmoitus
Tampereen
Sanomissa 5.9.1888.
Sähkövalon
TEKSTI: PEKKA TOLONEN
Hehkulampulla on maineikas
taival osana Suomenkin historiaa.
Ja historiaan hehkulamppu jääkin,
sillä lamput poistuvat kaupoista
vuonna 2012.
A
ika ennen sähkövaloa ei suinkaan
ollut pimeä. Valaistukseen käytettiin
kynttilöitä ja päreitä, joita perheen
voimin revittiin iltapuhteina irti tuohesta.
Öljylamput olivat valaistuksen ensimmäinen suuri edistysaskel 1800-luvulla,
kertoo Juhani Ahokin novellissaan ”Siihen aikaan kun isä lampun osti”.
Öljylamppu oli merkittävä ostos, jonka
hankintaa piti puida huolella. Harppaus
on suuri, sillä öljylampun tasainen valo
mahdollisti työskentelyn iltapuhteina ja
talven pimeydessäkin.
Öljylampun katveessa saattoi myös
lukea, ja se kohotti perheen sivistystasoa
ja asemaa kyläyhteisössä.
22
Eurooppalainen keksintö
Kun Ahon 1800-luvun lopun kyläyhteisössä vielä tuikkusi öljylamppu, suuressa
maailmassa sähkövalo jo oli tuttua.
Sähkövalo juontaa juurensa vuodesta
1802, jolloin englantilainen kemisti
Humphry Davy keksi hehkuttaa platinalankaa sähkövirran avulla.
Himmeä valo paloi vain hetken ja Davy
kehittikin kirkkaamman kaarivalon vuonna
1809. Lamppu tuotti valoa kahden hiilisauvan välille syntyvän valokaaren avulla.
Vuosina 1820–1850 kokeiltiin erilaisilla lankamateriaaleilla ja tyhjiöksi pumpatuilla lasiputkilla, mutta vasta vuonna
1854 saksalainen Henrich Göbel loi
ensimmäisen modernin sähkölampun.
Lamppu paloi jo muutaman tunnin ja
viitoitti tietä kohti sähkövalon tulevaisuutta.
Edisonin neronleimaus
”Nerous on 99 prosenttia hikeä ja vain prosentti inspiraatiota” oli amerikkalaisen itse-
oppineen keksijän Thomas Alva Edisonin
mietelause.
Kun Edison hyppäsi mukaan sähkölamppukehitykseen lamppujen valmistuksessa
tarvittava tyhjiöpumppu- ja lasikupujen valmistusteknologia oli jo kehitetty.
Enää puuttui kestävä polttolanka. Hikeä
säästelemättä Edison kokeili tuhansilla eri
materiaaleilla – jopa omilla partakarvoillaan.
Ratkaisu löytyi vuonna 1879 bambusta tehdystä hiilikuidusta, joka paloi peräti 40 tuntia.
Seuraavana vuonna Edison nosti polttoiän huikeaan 1400 tuntiin, ja sähkölampun taival kotivaloksi käynnistyi.
Sähkölamppu saapuu Suomeen
Edisonin ohella sähkönjakelua kehitti myös
Yhdysvaltoihin muuttanut jugoslavialainen Nikolai Tesla. Kilpa kärjistyi Edisonin tasavirtatekniikkaan kun Tesla luotsasi
vaihtovirtaa.
Vaihtovirran edut – edullinen energiatuotanto generaattorien avulla ja pienihäviöinen jakelutekniikka voittivat.
Edisonin lamppu.
Thomas Alva Edison
200 vuotta
Vaihtovirran myötä sähköistyminen rynni nyt vauhdilla Suomeenkin. Jo
vuonna 1882 ensimmäisten joukossa maailmassa Edisonin hehkulamput valaisivat
Finlaysonin kutomosalin Tampereella.
Ensimmäinen sähkölaitos aloitti toimintansa Tampereella vuonna 1888.
Vuonna 1920 lähes kaikissa kaupungeissa
ja teollisuustaajamissa hyrräsi oma paikallinen sähkölaitos.
Valoa kansalle
Vuonna 1929 valmistunut Imatran vesivoimalaitos merkitsi lähtölaukausta koko
Suomen sähköistykselle.
Toisen maailmansodan jälkeen valjastettiin lisää vesivoimaloita tuotantoon ja
luotiin jakeluverkot kuntien välille. Suomi
ampaisi teknologian kehityksen vauhtipyörään.
Helpottihan sähkö monin tavoin arkielämää: sähkö toi paitsi sähkölamput, se
mahdollisti myös sähköliedet, radiot ja
jääkaapit.
Öljylamppu valaisi silti vielä pitkään taajamissa, vasta sotien jälkeen 50-luvulla sähkövalot saatiin kylille. 60-luvun lopussa sähkölamppu valaisi jo valtaosan Suomea ja 80luvulla peittoalue kattoi viimein koko maan.
Päreet palavat edelleen
”Päreet palavat” kansankielessä vielä satoja
vuosia – kunnioituksena valaistuksen historialle!
Sähkövalon 200 vuoden taipaleella laboratoriot ovat kuitenkin aina etsineet tehokkaampia valolähteitä.
Kehitys harppasi nykyaikaan vuonna
1910, kun Edisonin hehkulanka korvattiin
volframilla, joka on säilynyt nykypäiviin
saakka hehkulampun valolähteenä.
Sisustuksessa ja autovaloissa käytetyt
halogeenilamput keksittiin jo 1930-luvulla
– 1960-luku taas toi katukuvaan katuvalojen tehovalot, eli monimetalli- ja suurpainenatriumlamput.
1960–1980-luvuilla yleistyivät loisteputket kotien energiatehokkaana valaistusrat-
kaisuna; loisteputken periaate keksittiin
tosin jo 1840-luvulla.
Edisonin henki elää
Edisonin hehkulamppu oli hieno innovaatio. Sen ongelmana on huono energiatehokkuus, sillä 90 prosenttia hehkulampun säteilystä on lämpöä ja vain 10 prosenttia valoa.
Heikon tehosuhteen takia Euroopan
unionilla paloivat päreet. Lain voimalla
hehkulamput tuleekin korvata tehokkaammilla ja poistaa kaupoista vuoteen
2012 mennessä.
Valaistuksen tulevaisuus on miniloisteputkien ja led-lamppujen. Mutta Edisonin
henkeen ei lakikaan puutu: lamput näet
edelleen käyttävät Edisonin alkuperäisiä
kierrekantoja.
Ja harva tietääkään, että lampun pesä,
valokytkin, virranjakelun tasaus, sulakepesä ja sähkölankojen eristeet ovat nekin
Edisonin keksintöjä – osana sähkövalon
suurta vallankumousta! ■
23