1. No category

a rja s uor s a-r a nna nm ä k i
opettajan opas
c ol ou r k e y s – t he pi a no a b c
10 matkalla musiikkimaahan
Olipa kerran…
Musiikkimaahan lähdetään pienen tarinan saattamana. Lisää juoneen
omiasi ja anna mielikuvituksen lentää! Hyvää matkaa!
10 olipa kerran pikku-do…
Pikkuruisen avaruusraketin ovi oli avattu selkosen selälleen. Oven kynnyksellä seisoi tyytyväinen Pikku-do. Pikku-do oli laittanut rakettinsa sangen viihtyisäksi matkaa varten. Oli pehmeät nojatuolit, pöytä notkui ihania matkaeväitä ja matkakirjasto odotti lukijoitaan. Pikku-do oli hankkinut uudet, upeat musiikkilaitteet ja monta, monta jännittävää elokuvaa pitkän seikkailun varalle. Kaikki oli siis valmista.
Pikku-do odotteli innoissaan ystäviään, jotka tuolta jo saapuivatkin
kimpsuineen ja kampsuineen. Kun kaikki olivat asettuneet mukavasti paikoilleen, Pikku-do tarkisti vielä, että hänen aivan erityinen matkalaukkunsa oli varmasti mukana.
Sitten Pikku-do antoi lähtökuulutuksen: ”Tervetuloa Musicairin lennolle
numero 1 Musiikkimaahan. Toivotan kaikille hyvää matkaa!”
2
11 auringon valtakunta
Kierrettyään hyvän aikaa avaruudessa Pikku-do näki suuren keltaisen auringon hymyilevän ystävällisesti. Auringon ympärillä kierteli kauniita,
erivärisiä planeettoja. Niinpä Pikku-do suuntasi rakettinsa kohti Auringon
valtakuntaa, jota kutsutaan Aurinkokunnaksi. Nyt piti vain löytää se sinivihreä Maa-planeetta. Pikku-do nimittäin tiesi, että Musiikkimaa sijaitsee
juuri siellä!
12 maapallo
”Hei, tuollahan se on!” huudahtivat
kaikki yhteen ääneen. ”Missähän se
Musiikkimaa sitten onkaan? Kauanko vielä kestää, ennen kuin saavumme perille?”
3
13 musiikkimaata näkyvissä!
”Laskeudumme hetken kuluttua Musiikkimaan lentokentälle. Olkaa hyvät
ja kiinnittäkää turvavyönne!” Ja ketkähän mahtoivatkaan olla vastaanottamassa Pikku-do:ta ja hänen ystäviään?
14 musiikkimaan asukkaat
Musiikkimaan asukkaat ovat: Dino, Norsu, Karhu, Isä, Äiti, Lintu,
Pilvet, Tähdet ja Aurinko.
Mikäli ilmenee, etteivät termit Isä ja Äiti ole toimivia oppilaan kannalta,
opettajan on hyvä pohtia muita nimivaihtoehtoja. Voidaan puhua vaikkapa mummista ja ukista, tädistä ja sedästä, rouvasta ja herrasta jne.
4
15 värinauha sekä musiikkimaan asukkaat koskettimistolla.
Koskettimiston taakse asetetaan värinauha oktaavialojen hahmottamista varten. Kukin väri vastaa tiettyä oktaavialaa. Värinauha osoittaa eriväristen asukkaiden asuinpaikat koskettimistolla. Kullakin Musiikkimaan
asukkaalla on oma värinsä sen mukaan, millä oktaavialalla ne asuvat.
Asukkaiden värit ja oktaavialat vastaavat toisiaan seuraavasti:
Dino
Norsu
Karhu
Isä
Äiti
Lintu
Pilvet
Tähdet
Aurinko
sub.kontra
kontra
suuri
pieni
1-viivainen
2-viivainen
3-viivainen
4-viivainen
5-viivainen
lila
harmaa
vihreä
punainen
sininen
keltainen
vaal.sininen
hopea (vaal.harmaa)
kulta (oranssinkelt.)
Esimerkiksi lintu voi laulaa ja soittaa kaikilla keltaisen alueen koskettimilla, niin valkoisilla kuin mustillakin. Tutki lapsen kanssa yhdessä erivärisiä
oktaavialoja: kuka asuu vihreällä alueella, kuka vaaleansinisellä? Minkä
värisiä tähdet ovat? Missä ne tuikkivat? Missä Dino asuu? Minkä värinen
sen koti on? Kuka asuu punaisella alueella? Jne.
4
3
2
2
5
5
4
5
1
Tutustutaan sorminumeroihin.
3
1
16 rytmitehtävät
ta
Tehtävät taputetaan, sanotaan rytminimillä eli
tititoidaan ja soitetaan. Sivulle 24 asti harjoitukset soitetaan kädet erikseen. Rytmitehtävät
soitetaan non legatossa. Katso sivu 60 ohjeineen.
16 ta
Neljäsosanuotti
¼-nuottia kutsutaan nimellä ta. Se antaa perussykkeen kaikille tehtäville. Rytmitavujen kirjoittamisessa käytetään ns. piippukirjoitusta. Näiden
merkkien piirtäminen on lapsille helppoa.
ta-nuottien syke haetaan ensin ilman nuottikuvaa taputtaen tai kävelemällä taputuksen tahdissa. Myöhemmin opettaja antaa lähtömerkin
sanomalla rytmikkäästi val-mis, jolloin yksi tavu vastaa ta-nuottia. Taputetaan ta-nuotteja kämmenet toisiaan vasten ja sanotaan samalla ta,
ta jne. eli tititoidaan kunnes syke on löytynyt. Pianonsoittajan on hyvä
harjoitella rytmejä myös taputtamalla kämmenillä syliin käsien koordinoinnin harjoituttamista varten. Näin valmistetaan itse soittamista.
Jatketaan taputtamista nuottikuvaan katsoen ja pyritään sykkeen säilyttämiseen tehtävän aikana. Otetaan sanat mukaan: Di-no, Nor-su, Kar-hu,
I-sä jne. Edelleen yksi tavu vastaa ta-nuottia. ta-nuottien opettelussa voidaan käyttää lasten kaksitavuisia nimiä, opettajan nimeä, kavereitten nimiä jne. Sana-assosiaatiot ovat käteviä kaikkien rytmien opettelussa.
Jotta lapsen katse pysyisi nuoteissa ja rytmin syke ei häiriintyisi, opettajan
on hyvä näyttää seuraavana vuorossa olevat nuotit eli ennakoida tuleva
tilanne ja johdatella lapsi siihen joustavasti.
Tavoitteena on, että oppilaat löytävät kehossaan selkeän pulssin tunteen ja tutustuvat ta-merkkiin.
Käden asento
Alusta alkaen lasta johdatellaan rentoon ja joustavaan käsivarren ja
ranteen käyttöön. Luonteva käden asento löytyy helposti pudottamalla kädet syliin kämmenselkä alaspäin: sormet ovat pehmeästi kaarellaan
ja ranteet sekä kyynärvarret lepäävät painollaan. Kämmeniä voi verrata
6
vaikkapa pehmoiseen linnunpesään tai kutsua ”soittopesäksi”. Sitten ”pesä” käännetään toisinpäin ja ihaillaan sen muotoa; rystysetkin ovat luontevasti näkyvissä. Soitetaan ”soittopesillä” syliin ta-nuotteja ja annetaan käsivarsien ja ranteiden joustaa luontevasti.
Istuma-asento
Myös istuma-asentoa voidaan etsiä pienen leikin avulla tuolilla istuen:
Kissa nukkuu selkä pyöreänä. Vähitellen se heräilee ja suoristaa selkänsä
luontevan ryhdikkääksi. Pääkin kohoaa ylväästi niin, että se voi kannatella
vaikka kruunua tai taikurin hattua! Hyvä ja vakaa istuma-asento edellyttää, että lapsella on vankka tuki jalkojen alla. Useimmiten pikkupianistit
tarvitsevat jakkaran jalkojensa alle.
Nyt tehtävä soitetaan. Niin sanottuja ”vääriä ääniä” ei ole. Pyritään vain
löytämään oikea väri eli se oktaaviala, jolta kukin asukas soittaa omat tanuottinsa. Harjoitus voidaan toteuttaa aluksi myös koko kämmenellä. Kun
oktaavialat ovat löytyneet ja syke alkaa pysyä, voidaan tehtävää harjoitella
seuraavasti: vk (vasen käsi) soittaa keskisormella alimmat rekisterit Dinosta Isään ja ok (oikea käsi) keskisormella rekisterit Äidistä ylöspäin. Keskisormella soittaminen auttaa käden tasapainon löytämistä. Alkuvaiheessa
voi toki käyttää muitakin sormia; oleellista on, että lapsi oppii löytämään
ta-nuotit merkityiltä oktaavialoilta ja pääsee kokemaan rytmin virtaavan
sykkeen soittaessaan.
7
18 ti-ti
Kahdeksasosanuotit
ta-nuotin jälkeen mukaan tulevat ti-ti-nuotit. Yksi ti-nuotti vastaa yhtä 1/8-nuottia. ti-tinuotit yhdistetään ta-nuotteihin. Nekin opetellaan käyttämällä tititointia ja nimiassosiaatioita
ti
ti
(esim. tui-ki tui-ki täh-ti = ti-ti ti-ti ta ta). Juna
symbolisoi 140 km tunnissa kiitäviä ti-ti-nuotteja, auto taas 70 km tunnissa köröttäviä ta-nuotteja.
Tavallisen taputtamisen sijaan ti-ti- ja ta-nuotteja kannattaa taputtaa seuraavalla tavalla: nopeammat ja keveämmät ti-ti-nuotit taputetaan etu- ja keskisormella toisen käden kämmentä vasten, jolloin nopeiden
nuottien taputtaminen käy ketterämmin kuin koko kämmentä käyttäen.
ta-nuotit taputetaan tavalliseen tapaan. Näin harjoitellen rytmisäkeitten
sisällä olevat vaihdot lyhyemmistä nuoteista pitempiin tulevat lapselle fyysisen kokemuksen kautta hyvin konkreettisiksi.
Tehtävä taputetaan samalla tititoiden. ok:n ja vk:n stemmat voi jakaa
oppilaitten kesken siten, että toiset taputtavat ja tititoivat linnun nuotteja
ja toiset isän nuotteja. Harjoitus kannattaa ”soittaa sylissä”: linnun tehtävä oikealla kädellä ja sitten isän tehtävä vasemmalla kädellä. Lopuksi soitetaan pianolla kädet erikseen ti-ti-nuotit kepeällä liikkeellä ja ta-nuotit
joustaen. Soittotehtävänkin voi jakaa: toinen oppilas soittaa linnun stemman ja toinen isän stemman.
-
19 höpötys
”Hih-hih-hii! Hah-hah-Haa” (Arja Suorsa-Rannanmäki)
19 nallen tassut
”Nalle tallustaa” (Arja Suorsa-Rannanmäki)
8
20 tau
(tau)
Neljäsosatauko
Lapset toimivat mieluummin aktiivisesti kuin
ovat paikallaan mitään tekemättä. Tauon aikana
on hyvä tehdä jotain, joka samalla ilmentää hiljaisuutta. Kynttilän voi hiljaa puhaltaa sammuksiin ja auringon eteen menneen pilven pois auringon tieltä. Tauon aikana voi puhaltaa tai kuiskata hiljaa tau. Tititoidaan ja soitetaan.
21 ta-a
Puolinuotti
Puolinuottia taputettaessa kädet jäävät lyönnin jälkeen yhteen ja käsien annetaan joustaa niin, että
lapsen on mahdollista tuntea ta-a-nuotin sisällään
pitämät kaksi sykettä. Sanotaan ensimmäistä tavua
painottaen ta-a. Puolinuotin kestoa havainnollistetaan laivan hitaalla liikkeellä ja nuotin sykettä kahdella aallolla. Tititoinnin jälkeen kappale soitetaan:
ta-nuotit joustavasti ja ta-a-nuotit syvemmällä joustolla täyteen kestoonsa.
ta-a
22–23 oppilaan ja opettajan sivut
Kirjassa on vapaita sivuja, joille oppilas voi kirjoittaa rytmejä ja pieniä sävelmiä. Opettajan on hyvä kannustaa lasta soittamaan omat nuottikirjoituksensa. Tarvittaessa opettaja opastaa lasta tehtävien kirjoittamisessa.
Opettaja voi käyttää sivuja esimerkiksi selkiyttämään jotain opetettavaa
asiaa. Sivut tarjoavat opettajalle myös tilaa kirjoittaa muita kuin aapisessa
olevia lasten- ja kansanlauluja. Etenkin oman maan laulut ovat suositeltavaa lisäohjelmistoa. Mikään ei estä opettajaa laatimasta uusia kappaleita.
9
24 soitetaan kädet yhdessä
Tästä lähtien kädet soittavat yhdessä, ensin unisonossa, sitten vuorotellen ja lopulta erilaisia stemmoja yhtä aikaa. Tästä eteenpäin käytetään myös
kappaleiden lopussa olevaa kaksoispalkkia. Sitä voi
kutsua esimerkiksi musiikkitalon päätyseinäksi.
Käsien koordinaation vuoksi käsien yhteissoittotehtäviä on hyvä harjoitella ennen pianolla soittamista taputtaen
rytmiä molemmilla käsillä syliin. Tätä harjoittelua voidaan kutsua esimerkiksi taika- tai leikkipianolla soittamiseksi.
25 eriväriset soittoparit
Soitetaan eri värisillä oktaavialojen yhdistelmillä, jotta
koskettimisto tulisi tutuksi koko laajuudeltaan. Oppilas voi kirjoittaa kuhunkin tyhjään soittoparitehtävään
tuttuja rytmimerkkejä siten, että soittopareille tulee samanlaiset rytmit. Sitten omat rytmikappaleet soitetaan.
Huom! Jatka tästä eteenpäin sitten, kun lapsi tuntee
perusrytmit eli tunnistaa nuoteista rytmimerkit, osaa
piirtää ja taputtaa ne.
26 kertauskaverit
Kertausmerkki
Tutustutaan kertausmerkkiin. Kuvassa uteliaat silmäparit seuraavat lähestyviä ta-nuotteja. Voidaan
puhua vaikkapa kertauskavereista, jotka haluavat
kuulla kappaleen uudelleen. Silmäpareja voidaan
verrata kertausmerkin pisteisiin. Lapselle selvitetään kertausmerkin tehtävä: kun kappaleen lopussa
on kertausmerkki, tehtävä soitetaan uudelleen.
10
28 soolo ja tutti
Tähän asti kappaleet on soitettu joko kädet erikseen
tai yhteen. Nyt tutustutaan soolo- ja tuttijaksoihin
solo
tehtävän sisällä. Samalla harjoitetaan käsien välistutti
tä koordinaatiota ja tarkastellaan kappaleen muotorakennetta. Jatkossa seuraavat kappaleet on sovitettu sisältämään sekä soolo- että tuttijaksoja. Muotorakenteen havainnollistamisesta lisää sivun 61 ohjeissa.
29 kepeä tanssi. elefantti ja dino.
Soita kappaleet tanssillisesti! Opettajan on hyvä säestää ensimmäinen tehtävä kepeän valssin tapaan. Toinen kappale alkaa ta-nuotin ”koholla”. Paino tulee ta-a-nuotille. On tärkeää, että opettaja tukee selkeästi soitollaan
tehtävien kolmijakoista rytmin sykettä.
34 forte ja piano
Tutustutaan forteen ja pianoon, crescendoon ja diminuendoon. On hyvin tarkoituksenmukaista, että
forte
lapsi saa taputtaessaan, laulaessaan ja soittaessaan
piano
eläytyä koko olemuksellaan dynamiikkaan ja sen
vaihteluihin. Jotta dynaamiset vaihtelut tulisivat
lapselle konkreettisiksi, niitä harjoitellaan omaa
ääntä käyttäen esimerkiksi seuraavalla tavalla: taputetaan voimakkaasti ja aktiivisin liikkein ta-nuotteja ja sanotaan suurella äänellä ”for-te!”
Vastaavasti taputetaan ta-nuotteja salaperäisesti ja vähemmän aktiivisin
liikkein ja sanotaan hiljaa ”pia-no”. Käytä dynaamisia vaihteluita myös jatkossa ja merkitse ne nuotteihin!
11
35 crescendo ja diminuendo
Myös crescendoon ja diminuendoon tutustutaan
oman äänen kautta. Helpoimmin se käy tititoimalcrescendo
la ja yhtä aikaa taputtamalla esim. ti-ti ti-ti ta ta,
diminuendo
jolloin ääni voimistuu koko ajan, ja samanlaisella
rytmisäkeellä vastaten, jolloin ääni vastaavasti hiljenee. Sivun ensimmäinen tehtävä on hauska harjoitella seuraavasti: kappaleen rytmiä ja dynamiikkaa käyttäen sanotaan
cres-cen-do ja di-mi-nu-en-do (ta ta ta ta ti-ti ti-ti ta-a). Näin lapsi saa
kokea dynaamiset vaihtelut fyysisesti omassa kehossaan. Crescendoa ja diminuendoa voi kokeilla myös laulamalla esimerkiksi laulua ”Satu meni saunaan”. Ensimmäistä säettä (sa-tu me-ni sau-naan) laulettaessa
tehdään crescendo ja jälkimmäisessä (pa-ni lau-kun nau-laan) diminuendo. Lisäksi elämystä voi vahvistaa ottamalla kehon liikkeet mukaan harjoitukseen. Pidetään kämmenet vastakkain hartioiden korkeudella, käsivarret kehoa vasten. Aletaan laulaa hiljaa ensimmäistä säettä, jolloin käsivarret avautuvat portaattomasti crescendon aikana. Säkeen lopussa forten
aikana käsivarret ovat auki kohtisuoraan sivuille. Toisen säkeen aikana kädet palaavat diminuendon myötä lähtöasentoon. Liikettä voi verrata vaikkapa harmonikan palkeitten edestakaiseen avaamiseen ja sulkemiseen.
Nyt on hyvä soittamalla kerrata joitakin aikaisempia rytmiosaston tehtäviä dynamiikan harjoittamiseksi. Valitaan dynamiikka ja kirjoitetaan
merkit nuotteihin. Sitten pienet rytmikappaleet taputetaan, tititoidaan ja
soitetaan elävästi dynamiikkaa merkkien mukaan vaihdellen. Taputuksen, tititoinnin ja soiton aikana lapsi voi toteuttaa tehtävän dynamiikkaa
myös omaa ääntään käyttäen.
Muista dynamiikka myös jatkossa!
12
36–37 värihissillä ylös ja alas
erivärisiin kerroksiin!
Värihissin tarkoituksena on rohkaista lasta soitcolour
tamaan koskettimiston koko laajuudella. Samalla
lift
harjoitellaan käsien siirtoa eri oktaavialoille sekä
toistensa yli. Kuva hissistä tulee usein vastaan seuraavilla sivuilla. Se kehottaa siirtämään kappaleita myös muille kuin nuoteissa merkityille oktaavialoille.
38 hissi nousee!
Soita kappale ensin ok:lla tai vk:lla (huomioi oikea- tai vasenkätisyys).
Vaihda sitten kättä ja soita tehtävä uudelleen. Lopuksi soita karhun ja isän
nuotit vk:lla ja äidin ja linnun nuotit ok:lla.
39 hissi laskee!
Soita kappale ensin oikealla tai vasemmalla kädellä. Vaihda kättä ja soita
tehtävä uudelleen. Lopuksi soita linnun ja äidin nuotit ok:lla ja isän ja karhun nuotit vk:lla.
13
40–41 kädet soittavat
toistensa yli
Sivulla 40 vk liikkuu ok:n yli
ja soittaa punaiset ja keltaiset
nuotit. ok pysyy omalla oktaavialallaan ja soittaa siniset
nuotit. Sivulla 41 ok liikkuu
vk:n yli ja soittaa keltaiset ja
hopeanväriset nuotit. vk pysyy
omalla oktaavialallaan ja soittaa vaaleansiniset nuotit. Anna oppilaan värittää rytmipartituurin alussa olevat oktaavialoja havainnollistavat viivat
haluamillaan symboliväreillä. ta-nuotit kirjoitetaan vastaavilla väreillä.
46 musiikkimaassa lauletaan
Musiikkimaalaiset laulavat yhdessä do-laulua. Norsu töräyttelee kärsällään komeita, matalia ääniä, karhu laulaa pehmeästi murahdellen. Isä
laulaa matalammalta kuin äiti, lintu
livertää kirkkaalla korkealla äänellä.
Kuinka pilvi humisee? Entä tähdet?
Mitä kuuluu tuikkivalta tähtitaivaalta? Kuka tietää millainen on auringon
laulu? do:ta ”tervehditään” do-käsimerkillä.
käsimerkeistä
Menetelmässä käytetään kutakin säveltä vastaavaa käsimerkkiä. Niitä
käyttäen sävelten väliset suhteet tulevat konkreettisiksi. Käsimerkkejä
käyttäen sävelmät solmisoidaan eli
lauletaan solmisaationimillä. Ensimmäiseksi tutustutaan do-käsimerkkiin.
14
do
47 nuottien koti ja do-avain
Nuotit tarvitsevat oman kodin. Nuoteille aletaan rakentaa kerros kerrokselta omaa kotitaloa eli nuottiviivastoa. Kotiin pääsee do-avaimella. Tästä lähtien
soitetaan pieniä kappaleita. ”Piippukirjoituksesta”
siirrytään käyttämään tavallisia nuotteja.
œ œ
15
do
c- do
48 do
do:lla tarkoitetaan duurisävellajin toonikaa eli pohjasäveltä, c-duurissa c-do, d-duurissa d-do, e-duurissa e-do etc.
Huom! do:n fiksaantumista c:ksi tulee ehdottomasti välttää! Siksi
jo alussa käytetään kahta eri do:ta: c-do:ta ja d-do:ta, sillä tässä menetelmässä käytetään nimenomaan relatiivista solmisaatiota, johon käsite
liikkuva do viittaa. Vältä väärinkäsityksen syntymistä alusta alkaen!
c-do koskettimistolla
Ennen nuottikuvaan siirtymistä do:hon tutustutaan ensin koskettimistolla. Sivulla havainnollistetaan do:n konkreettista sijaintia koskettimistolla. do-hahmolla on jalassaan flex-merkkiset hyppykengät, joilla se
tarvittaessa hyppää uuteen kohteeseen koskettimistolla eli koskettimelle,
joka edustaa käytettävän duurisävellajin toonikaa (c-duurissa kosketin c,
d-duurissa kosketin d etc.). Ensin tutustutaan c-do:hon koskettimistolla.
Etsitään pianosta kaikki c-koskettimet.
16
49 yhden viivan väriviivasto
do-avaimen merkitys
Aloitusasemat
Aluksi käytetään yhden viivan väriviivastoa. do-avain osoittaa do:n
asuinpaikan viivastolla. do asuu viivan alla tai viivalla riippuen siitä,
käytetäänkö c-do:ta vai d-do:ta: c-do asuu viivan alla ja d-do asuu viivalla.
Aluksi sävelmät ovat c- tai d-duurissa. Aloitusasemina käytetään linnun ja
isän oktaavialueita (keltainen ja punainen oktaavialue). Viivaston alussa
on lyhyt pätkä perinteistä viivastoa. Viivat on väritetty väriviivaston oktaavialojen mukaan. Myös g- ja f-avaimet ovat näkyvillä, jotta perinteinen
nuottikuva painuisi oppilaan mieleen jo ennen kuin sitä aletaan varsinaisesti käyttää.
Viivastolle kirjoitettujen nuottien lisäksi kappaleissa tarvittavien nuottien paikat on osoitettu koskettimistolla pienillä palloilla: do-kappaleissa
c-do c-koskettimen kohdalle ja d-do d-koskettimen kohdalle. Samaan tapaan do-re-kappaleissa do on osoitettu c-duurissa c-koskettimen kohdalle ja re d-koskettimen kohdalle ja d-duurissa vastaavasti d-do d-koskettimen kohdalle ja re e-koskettimen kohdalle.
do-re-sävelmistä lähtien kappaleissa tarvittavia ääniä vastaavat solmisaationimet näkyvät koskettimiston takana olevalla väriliuskalla.
Fyysiselle väriliuskalle solmisaationimiä ei tule kirjoittaa. Solmisaationimiä voidaan kutsua laulunimiksi. Absoluuttisia nimiä voidaan aluksi
kutsua koskettimien nimiksi. Koskettimien nimet on kirjoitettu koskettimiston alapuolelle. Koskettimien nimet tulevat tutuiksi myös transponoitaessa. Transponointia havainnollistetaan sivulta 64 alkaen.
c-do viivastolla
do-avain osoittaa c-do:n paikan viivan alle. Asian muistiinpainamista voi harjoittaa pienellä lorulla. Käytetään rytmiä ti-ti
ti-ti ta ta ja kysytään: mis-sä a-suu c-do?
Käytetään rytmiä ti-ti ta ta z ja vastataan:
vii-van al-la. Lapsi voi kirjoittaa tienviittaan c-kirjaimella alkavia sanoja.
17
&
?
œ
œ
50 city maraton. london city.
Laulut solmisoidaan käsimerkkiä käyttäen. Samalla käsi myös iskuttaa sykettä ranteesta lähtevällä liikkeellä. Kättä vaihdetaan stemman mukaan.
Ennen soittoa stemmojen rytmit taputetaan syliin.
”Maratonin juoksijoita, tyttöä ja poikaa monta.” (Arja Suorsa-Rannanmäki)
“Lontooseen, sinne matkaa teen!” (Arja Suorsa-Rannanmäki)
51 do vaeltaa koskettimistolla
movable
do
Movable do
Kuvassa do vaeltaa koskettimistolla matkalaukkuineen. Kuva havainnollistaa do:n liikkuvuutta (movable do) ja johdattelee transponointiin. Kun lapsi
on oppinut kappaleen ulkoa, hän voi soittaa sen korvakuulolta alkaen miltä tahansa koskettimelta. Katso lisää transponoinnista sivun 64 ohjeista.
18
52 d-do
koskettimistolla
do
d - do
do on hypännyt flex-tossuillaan d-koskettimistolle. Etsitään
pianosta kaikki d-koskettimet.
53 d-do viivastolla
do-avaimen sakaroiden välissä olevalla viivalla on d-do:n paikka. Muistiloru: mis-sä
a-suu d-do (ti-ti ti-ti ta ta)? Vastataan: viival-la (ta ta ta z)! Lapsi voi kirjoittaa tienviittaan d-kirjaimella alkavia sanoja.
19
&
?
œ
œ
54 dalmatialainen haukkuu!
danielin ja danielan juoksukilpailu
Ennen soittoa kappale lauletaan sanoilla, stemmojen rytmit taputetaan syliin ja sävelmä solmisoidaan.
”Tässä haukkuu Dalmatialainen! ” (Arja Suorsa-Rannanmäki)
“Juostaan kilpaa, juostaan kilpaa, huh, huh! ” (Arja Suorsa-Rannanmäki)
do-kappaleet
Kappaleiden stemmat taputetaan ja samalla tititoidaan. Sitten linnun ja
isän stemmat ok:lle ja vk:lle taputetaan syliin. Lauletaan do-säveliä käsimerkkiä käyttäen. Samalla käsi myös iskuttaa sykettä ranteesta lähtevällä
liikkeellä. Sitten kappale soitetaan: ti-ti-nuotit kepeästi, ta-nuotit joustavasti ja ta-a-nuotit syvemmällä joustolla täyteen kestoonsa.
Soiton lisäksi kappaleita on hyvä laulaa sekä laulun sanoilla että solmisoiden myös soiton aikana. Sanat antavat sisältöä ja ovat etenkin alkuvaiheessa keskeisiä, kun soitettava ohjelmisto koostuu vain muutaman sävelen tehtävistä. Solmisoiminen soiton aikana harjaannuttaa kuuntelun ja
sormien yhteistoimintaa. Jos soitettaessa tititoidaan, sekin kannattaa tehdä
laulaen.
56–57 DO-RE
re-käsimerkki
Sävelaskelrappuset
c-do
Tutustutaan re-säveleen. Opetellaan re-käsimerkki. Sävelten välistä suhdetta havainnollistetaan sävelaskelrappusin. Esitellään do-re-sävelten
paikat koskettimistolla ja viivastolla c-do:ta käyttäen.
Opettaja laulaa malliksi käsimerkkejä käyttäen do- ja re-säveliä, ja lapset
seuraavat perässä. Opettaja laulattaa säveliä näyttäen niitä ensin rappusilta ja sitten viivastolta. Relatiivista solmisaatiota käyttäen sävelkorvaa harjoitutetaan laulamalla sävelmiä eri sävelkorkeuksilta. Uudelta sävelkorkeudelta aloitettaessa do:ta
täytyy ensin virittää ennen sävelmän laulamista.
Opettaja laulaa do:ta malliksi ja kokeilee jokaisen
re
c- do
20
oppilaan kanssa erikseen, löytyykö opettajalle ja oppilaalle yhteinen do.
Opettaja mukautuu lapselle helppoon säveltasoon. Sitten do:ta kokeillaan kaikki yhdessä. Varsinkin alkuvaiheessa lapsen on vaikea kuulla
omaa ääntään silloin, kun muut laulavat mukana. Yksin laulaen sävelpuhtaus löytyy joskus paremmin. On tärkeää löytää jokaiselle oppilaalle oma
ja sopiva sävelkorkeus.
Käsimerkeillä opettaja voi havainnollistaa harjoituksia siten, että hän
käyttää käsimerkkejä pitäen kättään sananmukaisesti alhaalla silloin kun
lauletaan matalalta, ylhäällä korkealta laulettaessa ja vastaavasti keskivartalon kohdalla, jos halutaan laulaa keskialueella. Lapset matkivat perässä.
Tärkeintä on, että sävelmiä lauletaan elävästi eri nyanssein ja eri korkeuksilta kuitenkin niin, että korkeustaso on lapselle mahdollinen.
do-re-sävelikön voi soittaa kädet erikseen tai yhteen. On hyvä antaa oppilaan etsiä ja soittaa eri oktaavialojen c-koskettimilta alkavia do-re-sävelikköjä.
do-re-kappaleet soitetaan sormituksilla: ok sormet 2-3 ja vk sormet 3-2.
Opettaja voi tarvittaessa valita jonkin muun sormituksen.
d - do
d-do
d-do:ta käyttäen toimitaan kuten edellä. Sävelikön
voi soittaa kädet erikseen tai yhteen. On hyvä antaa
oppilaan etsiä ja soittaa eri oktaavialojen d-koskettimilta alkavia do-re-sävelikköjä.
58 äiti keittää kahvia
nalle poimii marjoja
”Äiti keittää kahvia.” (Arja Suorsa-Rannanmäki)
”Nalle poimii marjoja.” (Jorma Ollaranta)
59 oppilaan sivu
Vie Musiikkimaan asukkaat kotiin!
Käytä värikyniä.
21
60 non legato. kissa ja pallo
Non legato (ei sitoen) on alkuvaiheessa pianonsoiton keskeisin kosketustapa. Kuvan Non legato -kisnon
sa hypähtelee tassuillaan samalla tavalla notkeasti
legato
kuin non legatossa soittavat sormetkin. Non-legato –soittoa voi verrata myös pallon pompotteluun.
Tällainen soittotapa mahdollistaa käden pysymisen notkeana ja edistää samalla sormien eriytymistä. Liian aikaisin aloitettu legato-soitto saattaa jäykistää kättä.
Opettaja soittaa malliksi jonkin kappaleen non legatossa. Usein lapsen
oppimista vahvistaa se, kun opettaja antaa oppilaan käden levätä opettajan
käden varassa ja näin tuntea oikean soittoliikkeen, jota lapsi voi matkia.
Muista vapaa ranne ja käsivarsi.
Artikulaatiosta: Samoja kappaleita voi soittaa monin eri artikuloinnein, ja siksi artikulaatiomerkintöjä ei ole kirjoitettu valmiiksi nuotteihin.
Opettaja valitsee artikulaation harkintansa mukaan kullekin oppilaalle ja
kappaleen luonteeseen sopivaksi ja kirjoittaa merkinnät nuottiin. On suositeltavaa kirjoittaa merkinnät vasta, kun oppilas hallitsee uuden kosketustavan käytännössä. Näin lapsi saa edetä oman konkreettisen kokemuksensa kautta abstraktin merkinnän sisäistämiseen.
22
61 mehiläinen ja nalle
”Mehiläinen ahertaa. Nalle-karhu tallustaa. Surinaa, murinaa. Nalle tahtoo hunajaa.” (Jorma Ollaranta)
Samanlainen vai erilainen? Vai melkein samanlainen?
Muotorakenne: Muotorakenteiden tarkastelu saattaa joskus jäädä rytmien ja melodioitten varjoon pienten lasten opetuksessa. Sävelmien kuuntelemisen, taputtamisen, laulamisen ja soittamisen lisäksi kappaleen muotoa ja säkeiden vastaavuutta ja eroavuutta voidaan vertailla, visualisoida ja konkretisoida piirtämällä tai rakentamalla.
Lasten ja opettajan keksimillä ja piirtämillä (taulu on oiva opetusväline)
kuvilla voidaan kappaleen rakennetta avata lapselle helposti ja yksinkertaisesti: esimerkiksi Aurinko-laulussa (s. 63) on 4 säettä, joista kolme on samanlaisia ja yksi (toiseksi viimeinen säe) erilainen. Sovitaan samanlaisten
säkeitten symbolihahmoksi esimerkiksi kissa ja erilaisen säkeen symboliksi koira. Näin saadaan Aurinko-laulun yksinkertainen muotorakenne:
kissa-kissa-koira-kissa. Kun piirrokset ovat valmiina taululla, sävelmä lauletaan kuvia lukemalla.
Joissakin sävelmissä esiintyy lähes vaan ei täsmälleen samanlaisia säkeitä. Säkeen kertautuessa sitä on voitu muokata jonkin verran vaikkapa rytmisesti kuten Molla-Maija-kappaleessa (katso s. 75). Tuossa sävelmässä on
kuusi säettä: ensin kaksi keskenään samanlaista ja taas kaksi (3. ja 4. säe)
keskenään samanlaista säettä. Viides säe on melkein samanlainen ensimmäisen ja toisen säkeen kanssa. Siinä on kuitenkin pieni rytminen muutos. Viimeinen säe on identtinen ensimmäisen ja toisen säkeen kanssa. Tutkitaan kappaleen muotorakennetta vaikkapa seuraavin kuvin: piirretään
Molla-Maija kuvaamaan ensimmäistä säettä. Piirretään vielä toinen MollaMaija symbolisoimaan toista säettä, joka on samanlainen kuin ensimmäinenkin säe. Kolmatta ja neljättä keskenään samanlaista säettä voisi kuvata
kaksi poikaa. Viides säe on melkein samanlainen kuin ensimmäistä ja toista säettä symbolisoiva Molla-Maija: pientä eroa kuvaamaan Molla-Maijalle
voisi piirtää vaikka rusetin päähän!
Nopeasti ja kätevästi muotorakenteiden havainnollistaminen käy duplolegojen avulla: asetetaan jonoon kutakin säettä symbolisoiva lego ja kappaleen rakenne aukenee hetkessä.
23
legato
Opasta lasta käyttämään dynaamisia vaihteluita ja
merkitse valittu dynamiikka nuotteihin. Kun kappale sujuu, on aika käyttää värihissiä.
62 legato-kissa kävelee
Non legato on oppilaalle jo tuttu soittotapa. Äänet soivat toisistaan erillään, ja sormet hypähtelevät koskettimilla ja nappaavat kunkin äänen vuorollaan.
Nyt opettaja soittaa malliksi jonkin sävelmän legatossa. Oppilas kuuntelee tarkasti, eikä vielä katso, miten opettaja soittaa. Silmien kiinnipitäminen voi vielä herkistää kuuntelua. Miltä soitto kuulostaa? Soivatko äänet
erikseen vai kuulostavatko ne siltä kuin ne olisivat kiinni toisissaan, sidottu yhteen? Yhtälailla legaton kuuntelua voi harjoitella laulamisen avulla.
Laulaminen auttaa myös non legaton ja legaton selvittämisessä.
Legatoa voi verrata kävelemiseen. Kävellessä jälkimmäinen jalka nousee
vasta kun edellinen on jo astunut maahan. Tätä kannattaa kokeilla oppilaan kanssa ihan käytännössä. Soitettaessa legatossa sormia käytetään aivan kuin ne kävelisivät: toinen sormi nousee vasta, kun seuraava soittaa.
Opetellaan legato-soittoa do-re-sävelin sekä legato-kaari ja sen merkitys.
œ
œ
63 aurinko
”Aurinko, aurinko, korkealla taivahalla loistaa jo.” (Sinikka Larjavaara)
Kokeillaan legatoa ta-nuoteista koostuvissa säkeissä. Jos oppilas pystyy soittamaan legatossa käsien jännittymättä, soitetaan ta-nuoteista muodostetut
säkeet legatossa. Opettaja kirjoittaa legato-kaaren nuottiin. ti-ti:t soitetaan
non legatossa. Mikäli oppilaalla ei ole vielä valmiuksia legato-soittoon, soitetaan kappale tuttuun tapaan non legatossa. Legatoa voi alkaa vähitellen
viljellä jatkossa muissa kappaleissa opettajan harkinnan mukaan.
Tutkitaan kappaleen muotorakennetta. Katso vinkkejä sivun 61 ohjeista.
Käytä dynamiikkaa.
24
64 transponointi
do matkustaa
Kuvan koskettimistolla do matkalaukkuineen mattransposition kustaa eri kohteisiin eli eri koskettimille. Transponointi alkaa ja do:na eli duurisävellajin toonikana
(pohjasävelenä) voi toimia mikä tahansa sävel.Liikkuvaa do:ta käyttäen kappaleet voidaan soittaa kaido
re
mi fa
so
kissa sävellajeissa.
Liikkuva do ”matkustaa” ja aloittaa kappaleen erinimisiltä koskettimilta. Koskettimien nimiä kannattaa assosioida eri nimiin, jolloin do voi
mennä esimerkiksi leikkimään koulukaverinsa Christianin luo, joka asuu
c-rapussa (engl. Canada, Cecilia jne.). Sitten do matkustaa esimerkiksi dkoskettimelle Dalmatialaisen luo, Dorikselle kylään, Delfiiniä katsomaan
(engl. Denmark, Dublin, David jne.). Toisin sanoen soitetaan d-duurissa.
e:lle mentäessä matkustetaan esimerkiksi Evijärvelle, Englantiin, Eevan
luo (engl. England, Edward, Emily, jne.). do hyppää f-koskettimelle tapaamaan Fannya (engl. France, Finland jne.). do:n kaveri Gabriel asuu kerrostalon g-rapussa (engl. Greece, Gibraltar jne.) A-rapussa asuvat Aino ja Aapo,
joiden kanssa do matkustaa Afrikkaan (engl. America, Asia jne.). Kesälomalla do matkustaa Haitille (engl. Holland, Hawaii jne.). Koskettimien nimet on kirjoitettu koskettimien alapuolelle. Toisinaan nimet on jätetty pois,
jotta lapset voivat täydentää sivuja kirjoittamalla nimet itse paikoilleen.
Huom! Kuten nuottikuvassa, myöskään koskettimistolla do:n ei pidä antaa fiksaantua c:ksi. Kuten jo aiemmin todettiin, menetelmässä käytetään
liikkuvaa do:ta.
don matkalippu eli
25
transponointinauha
Transponointinauhan käyttö
Transponointia visuaalisesti havainnollistamaan voidaan käyttää matkalippua eli värinauhan päällä liikuteltavaa,
kaikissa sävellajeissa toimivaa, läpinäkyvää transponointinauhaa. Transponointinauhaan on kirjoitettu solmisaationimet.
Asettamalla duurinauhan do-kohdan tietyn koskettimen taakse saadaan kyseisen
duurisävellajin solmisaationimet näkyviin oikeiden koskettimien kohdille. Näin
voidaan kuuntelemisen lisäksi selkiyttää lapselle koskettimiston visuaalista olemusta eri sävelajien kohdalla, kun nauha näyttää kaikki sävellajissa tarvittavat koskettimet. Matkalippu auttaa lasta soittamaan
ilman suurempaa kynnystä myös ns. vaikeissa sävellajeissa. Tämä
taas on omiaan edistämään instrumentin hallintaa sekä auditiivisesti että visuaalisesti mutta myös kinesteettisesti, kun käsi totuttautuu
soittamaan käyttäen useita erilaisia koskettimien kombinaatioita.
Soitetaan do-re-kappaleita alkaen miltä tahansa koskettimelta. Kahden
sävelen kappaleita kannatta soittaa vaihdellen esimerkiksi ”mustilla kaksosilla”, valkoisilla koskettimilla ja myös valko-musta-pareilla ja toisinpäin. Näin klaviatuuri tulee tutuksi ja eri sävellajeissa soittaminen luontevaksi.
Huom! Transponoidaan vain ulkoa opittuja kappaleita, jottei varsinainen nuotinluvun oppiminen häiriintyisi. Transponointi tapahtuu
siis koskettimistolla ilman nuotteja. Nuoteista soitetaan siinä sävellajissa, johon kappale on kirjoitettu. Lapsi voi transponoida kappaleen sitten, kun hän hallitsee sen sujuvasti ulkoa.
do
mi
re
26
fa
so
66 ritardando
ritardando
Kuvassa juna jarruttaa lähestyessään asemaa. Samoin junan konduktööri hiljentää juoksunsa vauhtia ja näyttää stop-merkkiä. Myös musiikissa vauhti saattaa hidastua kappaleen loppua kohti. Opetellaan uusi termi ritardando ja sen lyhenne rit.
67 ritardando-juna
”Ajetaan, ajetaan asemalle asti. Hidastuu, hidastuu pikajunan vauhti.”
(Arja Suorsa-Rannanmäki)
68 turre-koira
”Turre-koira verraton talon paras vahti on.
Kun se vieraan nähdä saa, terhakkaasti hau-kah-taa! ”
(Jorma Ollaranta)
69 opettajan ja oppilaan sivu
Ylärivin tehtävä ja c-do: Tutki oppilaan kanssa do-avaimen sijaintia viivastolla sekä varmista, että lapselle on selvää, mihin kohtaan viivastolla do-avain määrittelee do:n
paikan. Johdattele oppilasta kirjoittamaan nuotteja lintuoktaavialalle vuoroin viivan alle (do), vuoroin viivalle (re).
Anna lapsen kirjoittaa ensin pelkkiä ta-nuotteja. Jotta sävelmään syntyisi
vaihtelevuutta, kehota oppilasta kirjoittamaan välillä myös toistuvia dosäveliä ja re-säveliä. Kun lapsen sävelmä on valmis, laulakaa ja soittakaa se
yhdessä. On tärkeää, että lapsi saa kuulokuvan kirjoittamastaan. Anna sitten lapsen kopioida sävelmä isä-oktaavialalle ja soittaa kappale kädet
unisonossa. Kappaletta voi halutessa rikastuttaa käyttämällä joitakin opittuja dynaamisia vaihteluita, artikulaatioita ja agogiikkaa (ritardandoa).
Alarivin tehtävässä voi toimia samaan tapaan ja nyt d-do:ta käyttäen.
Opettaja voi kirjoittaa viivastolle myös jonkin lasten- tai kansansävelmän. Etenkin oman maan laulut ovat erinomaista lisäohjelmistoa. Mikään
ei estä opettajaa säveltämästä uutta kappaletta!
27
71 oppilaan sivu
Kirjoita do–re -kappaleita ja soita ne. Mitä koskettimia tarvitaan? Merkitse ne koskettimistolle.
72–73 do-re-mi
mi
Kahden viivan viivasto
c-do
Sävelten määrän kasvaessa tarvitaan lisää nuottiviivoja. Siirrytään käyttämään kahden viivan viivastoa.
Tutustutaan mi-säveleen. Opetellaan uusi mi-käsimerkki. Sävelten välisiä suhteita havainnollistetaan rappusin. Ensin do-remi-sävelten paikat viivastolla ja koskettimistolla opetellaan c-do:ta käyttäen.
Lauletaan improvisoiden pieniä do-re-mi-sävelmiä käsimerkkejä ja rappusia käyttäen. Lauletaan ylöspäin do-re-mi ja alaspäin mi-re-do. Lauletaan yhdistelemällä viereisiä ääniä keskenään. Harjoitellaan myös do-mihyppyä. Hyppy on helppo selittää konkreettisesti näyttämällä se rappusilta. On hyvä houkutella lapset välillä kapellimestareiksi ja antaa heidän
laulattaa muita oppilaita ja opettajaa käsimerkkejä ja rappusia apuna käyttäen. Muista käyttää laulettaessa lapselle sopivaa sävellajia.
Säveliköt voi soittaa kädet erikseen tai yhteen. On hyvä antaa oppilaan etsiä ja soittaa eri oktaavialojen c-koskettimilta alkavia do-re-mi-sävelikköjä.
c- do
d - do
d-do
Tikapuut eli korotusmerkki
d-duurin do-re-mi-sävelikön myötä tutustutaan korotusmerkkiin eli ”tikapuihin”, joita pitkin kiivetään
ylöspäin. Tässä vaiheessa käytetään tilapäistä etumerkintää. Tikapuut on merkitty alkuvaiheessa nuotin alapuolelle. Tikapuiden avulla sävel kiipeää aina heti sitä lähimpänä
olevalle ylemmälle koskettimelle. Oppilaan kanssa on hyvä kokeilla käytännössä koskettimistolla tikapuitten
vaikutusta ja kysellä, mille kosket28
timelle ääni tietyltä koskettimelta nousee, jos käytetään korotusmerkkiä.
Harjoitellaan alkaen välillä valkoisilta ja välillä mustilta koskettimilta.
Säveliköt voi soittaa kädet erikseen tai yhteen. On hyvä antaa oppilaan etsiä ja soittaa eri oktaavialojen d-koskettimilta alkavia do-re-mi-sävelikköjä.
(e-do koskettimistolla ja viivastolla esitellään sivuilla 84 ja 85).
do-re-mi-kappaleet kannattaa soittaa peilikuvasormituksella: ok
sormet 1-2-3 ja vk sormet 3-2-1.
74 ostakaa makkaraa
”Ostakaa makkaraa. Eurolla ja kahdella jo paljon saa.” (Jorma Ollaranta)
Soita myös mustilla koskettimilla. Transponoi. Englanninkielisissä maissa
laulu tunnetaan nimellä Hot cross buns. “Hot cross buns, hot cross buns, one a
penny, two a penny, hot cross buns.”
75 molla-maija
”Molla-Maija loikki. Jalka meni poikki. Mutta herra tohtori jalan kiinni ompeli.
Sai solmun tiukan. Maija itki hiukan.” (Liisa Tenkku) Tutkitaan lapsen kanssa kappaleen muotorakenne ja valitaan sitä tukeva dynamiikka.
76 nuottien rivitalo
Tahti ja tahtiosoitus
Nuotit asuvat ”rivitaloissa”. Kussakin asunnossa eli tahdissa asuu sen verran ta-nuotteja kuin rivitalon edessä olevassa tahtiosoituksessa ilmoitetaan. Jos lapset ihmettelevät, miksi titejä mahtuu asuntoon enemmän kuin
ta-nuotteja, voit verrata ta-nuotteja aikuisiin ja ti-ti-nuotteja lapsiin. Miten
on vaikkapa auton takapenkillä matkustavien laita? Kumpia mahtuu kyytiin enemmän, aikuisia vai lapsia?
œ
2
3
œ
œ2
œ
œ 3 œœ
œœ
œœ
œœ
œœ
œœ
29
œœ
œœ
œœ
œœ
œœ
œœ
œœ
œœ
œœ
œ
œ
œ
77 surinaa, surinaa…
”Surinaa, surinaa sunnuntaina. Makeaa, makeaa maanantaina.”
(Jorma Ollaranta)
78 ta-a-a
Kolmeneljäsosanuotti
Olipa kerran kolme karhua…
Tutustutaan pisteelliseen puolinuottiiin. Sitä kutsutaan nita a a
mellä ta-a-a.
Kuvan ta-a-a-veneeseen mahtuu kolme ta-karhua
soutelemaan. Keinulaudan avulla ta-a-a:n ”painoa” voi verrata ta:n ”painoon”. Keinulauta pysyy tasapainossa, jos ta-a-a-nuotti saa laudan toiseen
päähän kavereikseen kolme ta-nuottia. Vertaa nuotteja vaikkapa isoihin
karhuihin ja karhunpentuihin.
Kolmeneljäsosanuottia taputettaessa kädet jäävät lyönnin jälkeen yhteen
ja käsien annetaan joustaa kolme kertaa niin, että lapsen on mahdollista
tuntea ta-a-a-nuotin sisällään pitämät kolme sykettä.
--
Kolme karhua
”Kolmepa karhua soutelee näin, ta-a-a-veneellä saarelle päin.” (Arja SuorsaRannanmäki)
79 kurre
”Kurrella on pesässä enää yksi pähkinä. Jospa me kurrelle vietäis´ lisää säkillä.”
(Jorma Ollaranta)
80 kehto
“Kehto keinuu hiljalleen, äiti laulaa lapselleen. Uinu jo, kuuletko, Nukkumatti
saapuu.” (Jorma Ollaranta)
82 juoskaa joutuisaan
”Juoskaa joutuisaan piilopaikkaan sukkelaan! Silmiä en enää peitä, etsimään jo
lähden teitä.” (Jorma Ollaranta)
30
83 mitä pikku-karhu tekee metsässä?
Tutustutaan mollin sävyihin
”Pikku-karhu metsässä murisi se kovin. Hunajaa rauhassa saispas syödä tovin! ”
(Arja Suorsa-Rannanmäki)
Mollin pohjasävelenä esitellään ensimmäiseksi yleensä sävel la. Myös
re:tä pohjasävelenä käyttäen voi rakentaa mollisävelmiä. Sekä tämän sivun että sivun 103 sävelmä edustavat tällaisia mollisävyisiä kappaleita.
84–85 do-re-mi ja e-do
e- do
Tutustutaan e-duurin do-re-mi-sävelikköön. On hyvä
soitattaa oppilaalla eri oktaavialojen e-koskettimilta
alkavia do-re-mi-sävelikköjä. Huom! Tikapuut!
86 ostakaa makkaraa
”Ostakaa makkaraa. Eurolla ja kahdella jo paljon saa .”
(Jorma Ollaranta)
Elina tarjoaa syntymäpäivillään Eemelille, Erkille, Elviiralle ja Eevalle maukasta suomalaista makkaraa.
Englanninkielisissä maissa laulu tunnetaan nimellä
Hot Cross Buns
“Hot cross buns, hot cross buns, one a penny, two a penny,
hot cross buns.”
31
c- do
fa
90–91 do-re-mi-fa
fa-käsimerkki
Pikkurappu eli puolisävelaskel
c-do
Opetellaan uusi fa:n käsimerkki. Ensimmäistä kertaa tutustutaan puolisävelaskeleeseen. Rappusilla nähdään nyt erotuksena aiempiin rappuihin
myös pikku rappu. Kokosävelaskelta kutsutaan isoksi rapuksi ja puolisävelaskelta pikkurapuksi. Aiemmin on puhuttu vain rapuista, koska ne olivat keskenään samanlaisia.
Nuottikuvassa do-re-mi-fa-sävelikkö on esitetty c-duurissa. Säveliköt pyritään soittamaan sekä kädet erikseen että yhteen. On hyvä antaa oppilaan
etsiä ja soittaa eri oktaavialojen c-koskettimilta alkavia do-re-mi-fa-sävelikköjä.
Lauletaan rappusia ylös ja alas sekä kaikkia mahdollisia hyppyjä, joita
näillä sävelillä voi muodostaa. Tehtäviä lauletaan useissa eri sävellajeissa.
Hyppyjä harjoitellen käsimerkkien käyttö tulee koko ajan sujuvammaksi kuin vain asteittain laulamalla. On hyödyllistä laulaa sävelikköä myös
glissandoa käyttäen. Laulettaessa do-re (gliss.), re-mi (gliss.) ja mi-fa (gliss.)
lapsi saa kokea, kuinka isolle rapulle kiipeäminen vaatii enemmän ”venytystä” kuin MI:n rapulta nouseminen fa:n pikku rapulle. mi ja fa tuntuvat
olevan aivan vierekkäin, melkein kiinni toisissaan. Harjoitellaan erikseen
mi-fa-puolisävelaskelta laulaen sitä eri korkeuksilta käsimerkkejä käyttäen. Sitten säveliä soitetaan. Sitä ennen tehdään selväksi, että mi ja fa ovat
koskettimistolla toisiaan lähinnä olevat koskettimet: kun mi:ltä mennään
ylöspäin, fa löytyy yläpuolella olevalta viereiseltä koskettimelta ja fa:lta
alaspäin mentäessä mi on sen alapuolella olevalla koskettimella. Koskettimien väreillä ei ole väliä!
Muodostetaan mi-fa-sävelpari miltä tahansa koskettimelta alkaen ja tar32
kasti kuunnellen. Pikkurapun ja ison rapun eron harjoittelemiseksi soitetaan vuorotellen pieniä ja suuria sävelaskelia.
On tärkeää tehdä selväksi, että pikkurapulla päästään aina lähimmälle, ylempänä tai alempana olevalle koskettimelle (eikä vain valkoiselta valkoiselle eli e:ltä f:lle ja h:lta c:lle).Transponointinauha havainnollistaa puoli- ja kokosävelaskelen eroa.
do-re-mi-fa-kappaleet soitetaan joko peilikuvasormituksella: ok
sormet 1-2-3-4 ja vk sormet 4-3-2-1; tai unisono-soittoon johdattelevalla
sormituksella: ok sormet 1-2-3-4 ja vk sormet 5-4-3-2.
do-re-mi-fa-säveliköllä liikkuvia kappaleita löytyy lisää b-osan alusta.
d - do
d-do
Nuottikuvassa do-re-mi-fa-sävelikkö on esitetty dduurissa. Säveliköt pyritään soittamaan sekä kädet
erikseen että yhteen. On hyvä antaa oppilaan etsiä ja
soittaa eri oktaavialojen d-koskettimilta alkavia dore-mi-fa-sävelikköjä.
92 pariisiin
”Pariisiin, Pariisiin, pitkä matka Pariisiin.” (Arja Suorsa-Rannanmäki)
93 haikara
”Istui kerran katolla suuri, suuri haikara. Lapsille se lauleli:
muista soittaa läksysi! ta ta ta ta titititi ta ta.” (Jorma Ollaranta)
94 pienen pieni veturi
”Tsu, tsu, tsu, tsu, tsu,tsu,tsu,tsu.
Pienen pieni veturi aamulla kerran hieroi hyvin savuisia silmiään.
Sitten se pihisi ja puhisi ja yski: tsu, tsu, tsu tsu, lähdetään.”
(Liisa Tenkku - Ellen Urho)
33
96 do matkustaa!
Matkakohteita
Kuvan tienviitat osoittavat eri matkakohteita, jonne do voi matkustaa. Valitse niistä, mitkä haluat ja soita kappaleita kunkin matkustusetapin omassa sävellajissa.
97 minne do nyt matkustaa?
Keksi tienviittojen alkukirjaimilla alkavia sanoja. Autetaan do:ta valitsemaan matkareitti. do voisi ensin lähteä vaikka ulkoiluttamaan Dalmatialaista. Sitten mennään eläintarhaan katsomaan mitä Fasaanit ja Gorillat
puuhaavat. Vai lentäisikö do suoraan Afrikkaan, Aasiaan, Australiaan tai
Amerikkaan? do voisi matkustella myös Euroopan eri maissa ja vierailla Budapestissa tai mennä Helsinkiin ja osallistua City Maratoniin. Maan
käytännön mukaan käytetään joko h- tai b-nimeä (c, d, e, f, g, a, h/b).
98 staccato
Staccato-kissa ja nokkiva lintu
Non legaton ja legaton lisäksi opetellaan staccato.
Staccato-äänet soitetaan lyhyinä. Staccaton merkki
on piste nuotin alla. Kuvan Staccato-kissan pomppistaccato
essa sen tassut koskettavat maata vain lyhyen ajan.
Ei kestä kuin pienen hetken, kun lintu saa nokittua
”staccatojyväsen”. Samalla tavalla sormet nappaavat äänet nopealla liikkeellä. Seuraavassa kappaleessa voi kokeilla staccaton ja legaton vaihtelua
ja kirjoittaa artikulaatiomerkinnät nuottiin.
34
w
100 ta-a-a-a
Kokonuotti
Kokonuotin taputtamista harjoitellaan samalla periaatteella kuin puolinuottia ja pisteellistä puolinuotta a a a
tia mutta nyt neljällä sykkeellä. Kokonuottia verrataan erikestoisiin nuotteihin. Jos toisella puolella keinulautaa on ta-a-a-a-nuotti, paljonko tarvitaan tanuotteja, jotta keinu pysyisi tasapainossa? Entä ti-ti-nuotteja? Kokonuotin
kestoa havainnollistaa kuvan hidas etana.
---
101 improvisoi do-re-mi-fa-sävelillä
Etsitään do-re-mi-fa-sävelet eri sävellajeissa. Keksitään uusia sävelmiä ko.
sävelillä. Säestää voi esimerkiksi do-mi-terssillä ja vaihtaa välillä re-faterssiin.
Harjoitus sisäisen kuulon kehittämiseksi: Valitse jokin pianon kosketin do:ksi. Soita se, pidä sitä alhaalla ja anna jäädä soimaan ja laula do-säveltä. Laula sitten re, soita se ja irroita sormi do:n koskettimelta ja pidä nyt
vastaavasti re:n kosketin alhaalla. Laula sitten mi, soita se ja irroita sormi
re:n koskettimelta ja pidä mi:n kosketin alhaalla. Laula fa, soita se ja irrota sormi mi:n koskettimelta. Toista harjoitus muutaman kerran alkaen eri
koskettimilta. Transponoi kappaleita eri sävellajeihin.
U
102 fermaatti
Fermaatti-kissa
Tutustutaan fermaatin merkitykseen ja merkitsemistapaan. Kuvan Fermaatti-kissan avonainen silmä muistuttaa fermaatti-merkkiä. Lasten kanssa
fermata
voidaan jutella loikoilevasta ja mukavuudenhaluisesta Fermaatti-kissasta,
joka on mielissään kun sitä jäädään hetkeksi silittelemään. Samalla tavalla fermaatilla merkityn nuotin luona viivytään hetki.
35
103 pieni tuhatjalkainen
”Pieni tuhatjalkainen tietä pitkin astuu.
Vettä sataa ropisten, tuhat jalkaa kastuu.” (Jorma Ollaranta)
105 transformointi
Mitä tapahtui Molla-Maijalle?
Teatterilippu tai pääsylippu naamiaisiin eli
trans
transformointinauha
formation
Transformoinnilla saadaan virkistävää vaihtelua
improvisointiin ja jo harjoiteltuihin kappaleisiin.
Kuten transponointi niin myös transformointi on
oiva konsti, jos on syytä viipyä kappaleen ääressä pitempään oppimisen
syventämiseksi.
Transformoinnin periaatteita sovelletaan käytäntöön varsinaisesti kirjan b-osassa, mutta tämän kirjan sivuilla transformointiin tutustutaan jo hiukan. Kappaleita voidaan transformoida eli muuntaa niin, että
sävelmän sävelten väliset suhteet muutetaan toisiksi kuin ne alkuperäisessä melodiassa ovat. Se on ikään kuin musiikin roolileikkiä, jossa sävelmät muuttavat muotoaan ja soivat uusin sävelin. Kumminkin niiden alkuperän voi tunnistaa. Relatiivista solmisaatiota käyttäen transformoinnilla voi leikkiä helposti. Kappale siirretään alkavaksi joltain muulta
asteikon säveleeltä kuin se ”oikeasti” alkaa: esimerkiksi Molla-Maijakappaleessa sävelten do-re-mi sijasta käytetäänkin säveliä re-mi-fa. Tällöin sävelmän luonne muuttuu kokonaan ja samalla syntyy aivan uudenlainen tunnelma. Transformointia voi verrata vaikkapa naamiaisiin:
tällä sivulla esiintyvä Molla-Maija on muuttanut asua ja pistänyt ylleen uuden puvun. Miltä laulu nyt kuulostaa? Maijasta tulikin Molli-Maija! Pienen
pieni veturi herää aivan uudella asemalla, jos soitat sen sävelin do-re-mi-fi
kappaleen alkuperäisten sävelten do-re-mi-fa sijaan. Kokeile ja kuuntele!
Minkälaisen tunnelman Aurinko-laulu sivulla 107 luo, kun se aloitetaan
mi-säveleeltä?
Transformointia voi visuaalisesti havainnollistaa käyttämällä läpinäkyviä transformointinauhoja värinauhan päällä. Kirjan A-osan lopussa on
kolme transformointinauhaa: mi-fa(-si-la-ti), re-mi-fa(-so-la) ja do-re-mi-
-
36
fi. Transformointinauhaa voi kutsua teatterilipuksi tai pääsylipuksi naamiaisiin. Nauhojen käyttö muistuttaa transponointinauhan (matkalipun) käyttöä. Nauhaa käytetään seuraavasti: transformointinauhan
osoittaman ensimmäisen sävelen kohta sijoitetaan kappaleen alkuperäisen
do-koskettimen kohdalle. Esimerkiksi jos c-duurissa soitettu Molla-Maija
-kappale transformoidaan mollisävelikköön re-mi-fa, asetetaan re-säveltä
osoittava nauhan kohta c-koskettimen kohdalle. Esimerkiksi jos d-duurissa soitettu Haikara-kappale halutaan transformoida sävelikölle do-re-mifi, asetetaan do-säveltä osoittava nauhan kohta d-koskettimen kohdalle.
Kirjan b-osan do-re-mi-fa-so-kappaleita voi transformoida erilaisille viisisäveliköille, kuten esim. kokosävelasteikon viisisävelikölle. Transformoitaessa vaikkapa laulua ”Satu meni saunaan” duurin do-re-mi-fa-so-viisisävelikkö muunnetaan (korottamalla
duurin neljäs ja viides sävel) esimerkiksi säveliköksi do-re-mi-fi-si.
Tällöin sävelmä saa impressionistisen sävyn. ”Turkkilaiseen saunaan”
päästään käyttämällä do-re-mi-faso-sävelikön sijaan turkkilaista viisisävelikköä mi-fa-si-la-ti. Tällöin
do:lta alkava ”Satu meni saunaan”
muunnetaan alkavaksi turkkilaisen sävelikön ensimmäiseltä säveleltä mi. do-re-mi-kappaleessa
Molla-Maija voi pukea turkkilaisen
asun ylleen ja laulaa laulunsa sävelin mi-fa-si. Istanbulin rautatieasemalla ”Pienen pieni veturi” puhaltaa pillistään äänet mi-fa-si-la (dore-mi-fa-sävelten sijaan). b-osassa
transformoinnin yhteydessä esitellään myös muita sävelikköjä kokosävelpentakordin ja turkkilaisen
pentakordin lisäksi.
37
Ambituksen vähitellen kasvaessa koko duuriasteikon laajuudelle tulevat myös eri kirkkosävellajien sävyt lapsille tutuiksi sen kummempia
selittämättä. Tällöin saadaan do:sta do:hon soittaen jooninen asteikko, re:stä re:hen doorinen asteikko, mi:stä mi:hin fryyginen, fa:sta
fa:han lyydinen, so:sta so:hon miksolyydinen ja la:sta la:han aiolinen asteikko. Kirkkosävellajeihin transformoitaessa jotkin kappaleen
alkuperäisistä sävelistä muuttuvat puolisävelaskeleen verran. Transformoinnista lisää kirjan B-osassa.
107 ilta-aurinko
”Aurinko, aurinko, illan tullen mailleen painuu aurinko.”
(Arja Suorsa-Rannanmäki)
38
39
colour keys piano abc on tarkoitettu pienille
pianonsoiton vasta-alkajille. Pianoaapinen soveltuu sekä yksityis- että ryhmätunneille. Teoksessa sovelletaan Zoltán Kodályn näkemyksiä,
joissa keskeistä on sisäisen kuulemiskyvyn kehittäminen audiovisuaalisesti.
Lapsilähtöisessä, Colour Strings -menetelmälle pohjautuvassa Colour Keys -metodissa
musiikin eri elementit esitetään yksinkertaisesti. Pianon oktaavialoja havainnollistetaan koskettimiston taakse asetettavalla värinauhalla sekä oktaaveja symboloivilla hahmoilla. Nuottikuva
rakentuu asteittain yksiviivaisesta viiden viivan viivastoksi. Menetelmässä käytetään relatiivista säveltapailujärjestelmää. Koskettimistolla vaeltava Pikku-do näyttää mallia transponointiin. Transponointia varten on
kehitetty kaikissa sävellajeissa toimiva, läpinäkyvä transponointinauha.
Sävelmät on valittu eri maiden lasten- ja kansanlauluista. Opettajan oppaasta löytyy tietoa opetettavasta asiasta sekä laulujen sanat.
kl 78.6107
ismn 979-0-55011-168-4
9 790550 111684
40