Lataa Vuorityö ja-tekniikka 2012
V U O R IT Y Ö J A - T E K N II K K A Vuo r i t e kniko t r y: n jä s e nle h t i V U O SIJ U L K AIS U 2 0 1 2 1 www.vuoriteknikot.fi 2 V U O R IT Y Ö J A - T E K N II K K A VUORITEKNIKOT RY:N JÄSENLEHTI, VUOSIJULKAISU 2 0 1 2 2012 Julkaisija Vuoriteknikot ry Päätoimit taja Timo Rajala Toimituskunta Timo Rajala Jorma Leinonen Jari Weman Taito Ahola Kalevi Laakkonen Sisältö J a tkokoulutuspäivä t Ouluss a 2 4 .-2 5 . 5 . 2 0 1 2 Tait to ja toteutus Arkkiset Ilmoitusasiat Vuoriteknikot ry Kansikuva Timo Rajala Ilmoitushinnat: Koko 4-väri 1/1 kannet 650 e 1/1 sivu 550 e 1/2 sivu 450 e 1/4 sivu 200 e MV 350 e 200 e 120 e Lehden painoala A4 offset Kirjoituksia lainattaessa mainittava lehden nimi ISS N 1 2 3 8-3 0 6 6 Painatus Arkkiset, Urjala Yhdistyksen osoite Vuoriteknikot ry c/o Timo Rajala Hampulankatu 8 A 3 33580 Tampere Kuva : Tim o R ajala 4 Pääkirjoitus Vuorineuvos P e r tti Voutilainen 34 Antero M askonen, Kaivosteknikko vm. 1 9 7 2 J a ri W e m a n 7 Graniitin vienti keskit tyy Kiinaan P ekka J auhiainen 37 Vuoriteknikoiden lehtorina Lappeenrannassa Aim o Vuento 11 Sytytyssuunnit telun merkitys Jor m a Leinonen 42 Rd-paalutus - vesitiivis tukiseinäratkaisu K a ri Juntunen 14 Kansainväliset Euro Mining-messut M ika el W ä nskä 44 Porausmenetelmät kalliossa H eikki R ä s ä nen 16 Minipiloteilla kohti ekologista kaivostoimintaa Ilkka Hynynen 46 Parasta osaamista maan uumenissa Jon W illbe rg 19 Kairan kuulumisia A ntti M . J . La htinen 50 Länsimet ron Keilaniemen työmaata urakoi YIT M a ri Sohlm a n 23 M alminetsinnän tilanne Suomessa Ve s a Nykä nen 54 Hallituksen terveiset 30 D ragon Mining Oy:n kultahammasta pakot taa J a akko Kilponen P e tt e ri Ta nne r, M a tti Pulkkinen Mainostajat Agnigo-Eagle Finland Arkkiset Arctic Drilling Company Atlas Copco Louhintatekniikka Oy Ab Blastershouse Oy Drillcon - SM Oy Drilltek Oy E. Hartikainen Oy Forcit Oy Ab ja Finnrock Oy Fjäder Yhtiöt Geomachine Oy Hewix Oy Keski-Suomen Räjähde Oy Kuvaparoni 3 Lemminkäinen Oyj Louhintavaruste Vihavainen Ky M iilux Oy M iranet Oy Nordic M ines Oy Opteam Yhtiöt Oy Orica Finland Oy Outokumpu Tornio Works Ovako Imatra Oy Ab Palin Granit Oy Pora-Agentti Oy Pyhäsalmi M ine Oy Robit Rocktools LTD Rockplan LTD Sandvik Strabag Oy Suomen TPP Oy Tampereen M essut Oy Terramare Oy Tolarock Oy YIT-Rakennus Oy Pääki r joi tus vuor ineuvos Per t t i Vout ilainen Syytet tyjen penkillä Kaivostöissä ei viime aikoina ole ollut kivaa olla. Ympäristöaktivistit ja iso osa mediaa ovat käyneet kiivaasti kimppuun ja yrittäneet panna kapuloita uuden kaivosboomin rattaisiin. Ympäristöministeri jakelee ukaaseja asioissa, jotka eivät ainakaan muodollisesti hänelle kuulu. Ja pari euroedustajaamme likaa omaa pesää Brysselistä käsin. Valitettavaa on, että faktat eivät tässä keskustelussa ole paljon painaneet. Moni tämänkin lehden lukija lienee hämmästyksen vallassa. Sotkenpa asiaa lisää panemalla paperille omia ajatuksiani tästä teemasta. Uutisten valtavirran antamasta kuvasta ne poikkeavat, kuten ehkä osaatte arvatakin. Haluan näin ampua alas väittämiä, joista varmuudella tiedän, etteivät ne vastaa tosiasioita. Jos näkemyksiini uskotte, antakaa sanan kiertää missä tahansa ihmisiä tapaattekin. Sillä tavoin voidaan mitalin toistakin puolta parhaiten valottaa, ja saattaa keskustelu oikeille raiteille. mintaansa vähentänyt. Kaivos - kuten mikä tahansa muukin suurimittainen inhimillinen toiminta – muuttaa ympäristöä. Mutta ei sen tarvitse tarkoittaa ympäristön tuhoa. Epäilijät käykööt katsomassa vaikkapa Outokummun kaivoksen vanhaa jätealuetta, jolle on perustettu hieno golfkenttä. En ainakaan minä osaa sitä katsellessani puhua ympäristötuhosta. Yleistynyt on sellainen käsitys, että ulkomaiset kaivosyritykset riistävät kansallisia rikkauksiamme ja vievät täältä ilmaiseksi rikasteet ja voitot. Tosiasia kuitenkin on, että Suomi kipeästi tarvitsee ulkomaisia pääomia investointien rahoittamiseen, ja kaivostoiminta on tällaiselle rahankäytölle ihanteellinen kohde. Tuodessaan investointirahat Suomeen, investoija yleensä aina ottaa suuren riskin. Hankkeet ovat kalliita, ja täysin epärealistinen on sellainen ajatus, että tarvittavat miljardit otettaisiin veronmaksajien taskusta valtion budjetin kautta. Omistajasta riippumatta täällä toimitaan Suomen lakien ja säännösten mukaan. Tuotteet usein viedään ulkomaille, mutta niistä saadaan markkinoiden mukainen kauppahinta. Yhtiö maksaa suomalaisille työntekijöilleen palkkoja ja yhteiskunnalle veroja. Suomi ja sen kansantalous on suurin hyötyjä. En pysty ymmärtämään, miksi ulkomainen omistaja olisi suomalaista huonompi. Voitto menee osingon myötä ulkomaille, mutta sieltä on alkujaan tullut myös tarvittava pääoma. Näin toimii kansainvälinen talous aina ja kaikkialla toimialasta riippumatta. Populististen puheiden kohteeksi tämä asia kuitenkin taitaa olla kovasti sopiva. Kohu alkoi Talvivaaran alkuvaiheen valitettavista vaikeuksista. Kaikki ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan, kuten Talvivaaran johtokin avoimesti myöntää. Mutta kohtuuttomat mittasuhteet tämä asia on saanut. Tiedotusvälineistä on voinut saada sellaisen kuvan, että lähes puolet Suomesta on peruuttamattomasti pilattu. Tosiasia ensinnäkin on, että kaivoksen päästöt koskettavat vain kourallista ihmisiä. Sekin on tietysti liikaa, ja asiat täytyy saattaa kuntoon. Korjaavat toimet ovatkin käynnissä, eikä laajamittaisia peruuttamattomia vahinkoja ole aiheutettu. Lähialueen asukkaat tunnustavat kaivoksen tuomat hyödyt. Matkailuihmisetkin ovat julkisesti kertoneet, ettei kaivos ole heidän liiketoi- 4 Yhtä populistinen asia on kaivosvero, jota on tarjottu lääkkeeksi lähes kaikkiin ongelmiin. En tiedä mitä kaivosverolla tarkoitetaan, ja yhtä vähän luulen ajatuksen esittäjien tietävän. On sanottu, että sillä varmistettaisiin, että kaivosyhtiö toiminnan loputtua siivoaa jälkensä. Tämä asia on kuitenkin jo nykyisellä kaivoslailla säädetty yhtiön velvollisuudeksi, jonka takeeksi täytyy myös asettaa vakuus. Samoin on olemassa säädökset maksuista maanomistajille ja muille mahdollisille haittojen kärsijöille. Nämä asiat ovat siis jo kunnossa ilman mitään erillistä kaivosveroakin. le. Saattaa siis tuntua ristiriitaiselta, kun väitän, että malmivarat riittävät sitä pitempään, mitä tehokkaammin niitä pystytään hyödyntämään. Tämä on seurausta malmin ekonomisesta käsitteestä. Tehokas toiminta nimittäin tarkoittaa alempia kustannuksia, mistä syystä moni kivi, joka ei tänään ole malmia muuttuu malmiksi kustannusten alentuessa. Satsaukset teknologiaan siten vaikuttavat pitkälle tulevaisuuteen; eivät vain tähän päivään. Eikä ihan tuulesta temmattu ole sekään usein esittämäni väite, että mikään ei lopu koskaan. Malmivaroja on tänään tiedossa enemmän kuin koskaan ennen, eikä ole olemassa hyviä syitä olettaa, etteikö tilanne pysyisi samana tulevaisuudessakin. Älkäämme siis asettuko kehitystä vastustamaan. Paljon vakavampi asia on, että kaivosveron puuhaajat eivät ehkä ymmärrä, että malmi on ekonominen käsite. Mitä enemmän lisäkustannuksia sälytetään kaivosyrityksen kannettaviksi, sitä pienemmiksi käyvät malmivarat. Ja silloin loppuu toiminta aikaisemmin ja mainareilta leivän lähde. Käykäämme siis joukolla vastustamaan kaivosveroa. Siinäpä huolia riittävästi yhdeksi kertaa. Ikuisena optimistina uskon, että suomalaiset pystyvät tosi paikan tullen järkeviin ratkaisuihin. Siinä meitä auttaa osaava virkamieskunta, joka on pitänyt päänsä kylmänä kaivoskeskustelussa, eikä ole lähtenyt populistien kelkkaan. Kunpa vielä saataisiin niin sanotut päivystävät dosentitkin järkeville linjoille. Yhden harhakäsityksen haluan ottaa esille. Moni sanoo, että nykyinen sukupolvi louhii loppuun malmit ja jättää lapset ja lapsenlapset puille paljail- Räjähde- ja louhinta-alan asiantunt ijapalvelut ja koulutus Jor ma Leinonen Puh. 0 4 0 0 1 8 0 1 3 0 blastershouse @ gmail.com 5 6 Pekka Jauhiainen, toimitusjohtaja Kiviteollisuusliit to ry Graniitin vienti keskit tyy Kiinaan Vuonna 2011 luonnonkiven viennin arvo kasvoi selvästi edellisestä vuodesta. Kokonaisviennin arvo oli n. 82 miljoonaa euroa, joka oli 17 % enemmän kuin edellisenä vuonna. Graniittiblokkien viennin arvo kasvoi 41 % ja oli noin 46 miljoonaa euroa, joka on kaikkien aikojen ennätys. Pääasiassa vuolukivituotteista muodostuvan lopputuotteiden viennin arvo supistui 4 %. Vientimaista Kiina oli selvä ykkösmaa. Viennin arvo Kiinaan kasvoi 67 % ja Kiinan osuus graniittiviennin kokonaisarvosta oli 75 %. Lopputuotteiden päämarkkinat ovat Länsi-Euroopassa; tärkeitä vientimaita ovat Saksa, Ranska ja Ruotsi. Tuonnin arvo oli vuonna 2011 14,9 miljoonaa euroa, joka oli noin kahdeksan prosenttia enemmän kuin vuonna 2010. Tuontimaista ylivoimainen ykkönen on Kiina, jonka osuus tuonnin arvosta oli 46 %. Kiinasta tuodaan paljon katu- ja reunakiviä mutta myös muita rakentamiseen käytettäviä kivituotteita. Kuluvan vuoden elokuun ulkomaankauppatilastojen perusteella kokonaisviennin arvo ei tänä vuonna yllä aivan vuoden 2011 tasoon vaikkakin graniitin vienti on kahdeksan ensimmäisen kuukauden aikana kasvanut edellisen vuoden vastaavasta ajanjaksosta 14 %. Vienti Kiinaan on kasvanut 24 %. Viennin kokonaiskuvaa heikentää lopputuotteiden viennin supistuminen kymmenellä prosentilla. Lopputuotteiden tärkeistä vientimaista niin Saksan kuin Ruotsinkin vientiluvut ovat laskusuuntaisia. Myönteistä on viennin selvä kasvu Ranskaan. Luonnonkiven ulkomaankaupan kannalta kuluva vuosi on hyvin kaksijakoinen ja samalla hyvin samankaltainen kuin vuosi 2011. Graniittiblokkien viennin kasvu jatkuu Kiinan imiessä valtaosan 7 vientigraniitista. Lopputuotteiden vienti näyttäisi supistuvan edelleen. Viennin kokonaisarvo tullee olemaan noin 77 miljoonaa euroa, joka olisi kuutisen prosenttia vähemmän kuin 2011. Kokonaisviennistä 61 % olisi graniittiblokkeja ja 39 % lopputuotteita. Kokonaistuonnin arvoksi muodostunee n. 16,5 miljoonaa euroa, jossa olisi kasvua kymmenisen prosenttia. Luonnonkiven viennin rakenteessa on tapahtunut selvä muutos. Vuodesta 1998 vuoteen 2010 lopputuotteiden viennin arvo oli selvästi graniittiblokkien viennin arvoa suurempi. Vuonna 2011 asetelma kääntyi päinvastaiseksi ja tänä vuonna blokkiviennin ja lopputuoteviennin välinen ero vain kasvaa. Toinen olennainen muutos viennin rakenteessa on Kiinan hallitsevan aseman hyvin nopea vahvistuminen. Kiinan osuus blokkiviennistämme on 78 %. On toki hyvä, että suomalainen graniitti kelpaa kiinalaisille mutta maan asema viennistämme alkaa olla jo liian hallitseva. Uusia markkinoita olisi syytä hakea viennin rakenteen tasapainottamiseksi. Vuoden 2008 finanssikriisin jälkeen luonnonkiven louhintamäärät laskivat nopeasti. Vuonna 2007 kokonaislouhinta ylitti 820000 tonnia. Vuonna 2008 pudottiin alle 600000 tonnin, 2009 mentiin alle puolen miljoonan tonnin ja 2010 jäätiin 384000 tonniin. Tällöin graniitin louhintamäärä oli 292000 tonnia ja vuolukiven 92000 tonnia. Samaisena vuonna graniitin viennin määrä oli 309000 tonnia eli ko. vuoden tuotantomäärää enemmän. Vientiyritykset pääsivät purkamaan varastojaan. Viime vuonna hyvän vientikysynnän siivittämänä graniitin louhinta kasvoi yli 130 % ja ylitti 660000 tonnia. Kokonaislouhinta oli vuolukivi mukaan lukien noin 8 744000 tonnia. Ensi vuonna kivialan yrityksillä on edessään paitsi epävarmuutta talouden kehityksestä niin kuin jokseenkin kaikilla muillakin aloilla mutta myös tarve tai oikeastaan pakko luoda valmiudet kivituotteiden CE -merkintään, joka tulee pakolliseksi 1.7.2013 alkaen suurimmalle osalle rakentamisessa käytettävistä kivituotteista. Kiviteollisuusliiton kiviportaaliin www.finstone.fi on avattu kivialan standardisointia ja CE -merkintää esittelevät sivut. KALLIOPORAT LOUHINTATARVIKKEET Hewix Oy Vaittintie 15 C 1 PIRKKALA 9 050-558 8888 www.hewix.fi 10 Jorma Leinonen Blastershouse Oy Kohti onnistunut ta räjäytystä Sytytyssuunnit telun merkitys Blastershousen panostaja- tai ylipanostajakurssin käyneet muistavat kurssin aloituksessa korostamani onnistuneen räjäytyksen määritelmän; Kukaan ei kuollut,muu siihen päälle on pelkkää bonusta. Tämän provosoivan teesin tarkoituksena on korostaa turvallisuutta, jonka merkitystä ei voi liikaa painottaa tässä korkean riskin ja vastuun ammatissa. Toisena asiana yleensä kerron tuleville panostajille, että heidän työnsä tarkoitus on korjata panostuksella porarin tekemät virheet ja vastata kokonaisuudessaan lopputuloksesta. Tämäkin lausunto on vahvasti kärjistetty ja nykyään porarien ammattitaito ja laitetekniikka on huimasti edistänyt louhintatyön tasoa takavuosiin verrattuna. Toivottavaa olisi, että tämä kehitys jatkuu ja porarien ja panostajien ammatin arvostus nousee edelleen. Nämä ammattilaiset ovat paljon vartijana katsottiinpa asiaa turvallisuuden tai tuotannon näkökulmasta! Kaikki alan ammattilaiset ymmärtävät räjäytyksen huolellisen suunnittelun merkityksen ja tällä yleensä tarkoitetaan luonnollisesti porausparametrien määrityksen ja panostuksen suunnittelua, mutta sytytysjärjestyksen suunnittelu jää usein vähemmälle huomiolle. Kuitenkin panosten oikea-aikainen syttyminen vaikuttaa hyvin paljon paitsi turvallisuuteen; kaikkien panosten räjähtämiseen, sinkoiluun ja tärinään, mutta myös louhekasan muotoon, lohkaroitumiseen ja lastattavuuteen. Teoria käytännön pohjana Alan oppikirjoista saamme lukea jo vuosikymmeniä sitten todettuja peukalosääntöjä kiven liikkeen ja lohkaroitumisen suhteen, kuinka vierekkäisille ja peräkkäisille reikäpanoksille tulee antaa sytytysjärjestys, joka antaa mahdollisuuden edellä olevan kivimassan lohkaroitua ja liikkua eteenpäin, ennenkuin sen takana oleva reikäpanos räjähtää. Panostajaoppaissa mainitaan esim. että kalliomassa turpoaa räjäytyksessä yli 50% ja edellisen rivin tulee olla liikkunut 1/3 x edun verran eteenpäin ennen seuraavan rivin räjäytystä, jotta kivimassalla on tilaa liikkua ampusuuntaan. Ellei tätä tilaa ole, seurauksena on kiven roiskiminen ylöspäin ja ns. ryöstöt taaksepäin. Edelleen eräs ohjeistus lohkaroitumisen ja lastattavuuden optimoimiseksi on antaa vierekkäisen reikien intervalliksi 3-8 millisekuntia per metri reikäväliä ja rivien välille 15-30 millisekuntia per metri etua. Tällöin esimerkiksi tulisi pengerlouhinnassa ruutukoon ollessa 2,5 m x 3,2 m rivin sisäisen hidastuksen olla luokkaa 10-25ms ja rivien välillä 38-75ms. Tämä siis lähtee ajatuksesta lohkaroitumisen ja liikkeen optimoimiseksi, luonnollisesti joissain tapauksissa pyritään kallion liikettä minimoimaan esim. malmin paikalleenräjäytyksissä lastauksen selektiivisyyden parantamiseksi. Lisäksi tulee louhintatärinöiden minimoimiseksi usein huolehtia momentaanisen räjähdysainemäärän 11 pysymisestä sallituissa rajoissa. Taiteesta tieteeksi Edelleen edellämainitut arvot ovat karkeita ja niihin vaikuttaa suuresti esim. kallion ominaisuudet, porauskaavio ja ominaispanostus. Kallion liikettä kyseisessä kohteessa tuleekin selvittää esim. suurnopeuskuvauksilla jotta sopivat parametrit panostukseen ja sytytykseen voidaan valita halutun lopputuloksen saavuttamiseksi. Lopputuloksen arviointi on tärkeää jotta voidaan analysoida ja päättää, mitä muutetaan seuraavaan räjäytykseen kohti parempaa louhintatulosta. Porauksen tarkkuuden merkitys lopputulokseen on erittäin merkittävä tekijä, mutta usein porauskaaviotakin joudutaan soveltamaan kentän muotojen ja pinnanmuodon mukaan ja näiden muuttujien huomioiminen sytytysjärjestyksen suunnittelussa on useimmiten haasteellista. Sytytysjärjestyksen laadinta impulssiletkunalleilla = kytkentä Havainnoidaan asiaa alla olevan kuvan 1 esimerkillä, jossa kenttä on porattu antaen porarille ohjeet edun ja reikävälin suhteen mutta reikien paikkoja ei ole ennalta merkitty maastoon. Porauskaavio mukautuu etureunan mukaan, kaartaen ja kentän takaosassa pengerkorkeuden pienentyessä on porausruutua pienennetty. Kun kenttään tehdään nallitus impulssiletkunalleilla ”tyypillisesti”, avaus keskeltä, 17ms hidasteet riville ja 42ms rivivälille, saadaan kuvatunkaltainen kytkentä. Lopullisia hidasteaikoja tarkasteltaessa on vaikea hahmottaa keskinäisiä intervalleja ja huomata poikkeamat. Suunnittelu tarkoittaa siis tässä tapauksessa kentällä toteutettua ”sinnepäin-suunnittelua”, eikä todellinen sytytysjärjestys ole kenenkään tiedossa tai dokumentoitu. Esimerkkikuvassa on myös havainnollistettu kentän eri puoliskoilla kahta eri tapaa kytkeä impulssiletkun pintahidasteet. Kuvassa 1, vasemmanpuoleinen tapa on 2011 voimaantulleen Räjäytys- ja louhintatyön turvallisuusohjeen mukainen, jossa edellytetään kytkennän olevan sellainen, että pintasytytyksen katketessa ei sytytys etene ko. panoksen takana oleviin panoksiin. Tämän ongelman ratkaisemiseksi voidaan käyttää tarkoitukseen kehitettyjä tietokoneohjelmia, jotka nopeuttavat ja helpottavat asiaa ja tekevät mahdolliseksi todellisen porauskaavion huomioimisen siten, että tuo aiemmin mainittu ajoitus, millisekunteja per metri etua, tulee huomioiduksi. Kiven purkautumissuuntaa, sytytyskulmaa ja edun liikkeellelähtöaikaa saadaan visualisoitua ja siten huomio kiinnitettyä sytytysjärjestyksen poikkeamakohtiin. Korjaukset on helppoa tehdä kokeilemalla eri kytkentöjä, pintahidasteita. Ohjelmistojen kehitys ja yleistyminen on tapahtunut elektronisten, ohjelmoitavien, nallien markkinoilletulon myötä. Parhaimmat näistä ohjelmistoista soveltuvat myös sähkö- ja impulssiletkunallikytkentöjen suunnitteluun, kuten myös panostuksen suunnitteluun räjähdysainevalintoja ja kustannuslaskentaa myöten. Kuvassa 2 on kuvan 1 kytkennän mukaiset intervalliviivat merkitty 30 ms välein ja kuvassa 3 kiven arvioitu liikesuunta eri osissa kenttää ottaen huomioon edellälähtevien reikien ajoitus. Poikkeamat tulevat esille ja suunnitelmaa voidaan muokata helposti haluttuun suuntaan. Kuva 1 : Esim e rkkikent ä n kytkent ä käytt ä en im pulssile tkun alleja . Pint a hida st ein a 1 7 m s ja 4 2 m s. Kuva 2 : Esim e rkkikentt ä ä n lis ä tyt viiva t kuva ava t sytyks en e t ene mist ä kent ä n e ri osiss a . H uo m a a poikke a m a t ym pyröidyiss ä kohdiss a . Kuva 3 : Esim e rkkikent ä n sytytysjä rje styks en aika a ns a a m a kiven purkautu missuunt a . H uo m a a poikke a m a t ym pyröidyiss ä kohdiss a . Huomattavaa on myös se, että mitä epätarkempi reikäsijoittelu, sitä vaikeampaa siihen on suunnitella järkevää sytytysjärjestystä, eli panostamalla poraustarkkuuteen parannetaan koko louhintaprosessin laatua. Edelleen ohjelman avulla ollaan koko ajan tietoisia momentaanisesta räjähdysainemäärästä, joko yhtäaikaa vaikuttavien reikien lukumäärän tai räjähdekilomäärän mukaan. Kuvassa 4 ns. Time Envelope-kuvaaja joka kertoo läpi kentän tietyllä ajan hetkellä räjähtävien reikien lukumäärän ja niiden sijainnin kentässä. 12 Sytytysjärjestyksen laadinta suunnitteluohjelmalla ja toteutus Seuraavissa kuvissa 5 ja 6 saman kentän sytytystä on suunniteltu lähes samalla periaatteella kuin alkutilanteessakin;17ms rivin sisällä ja 42ms rivien välillä. Tiheämmän porauksen alueelle pienennettiin kuitenkin myös rivihidastusta ja porausruudukon poikkeamat otettu huomioon niin tarkkaan kuin se impulssiletkunalleilla on mahdollista. Tällöin joudutaan ottamaan käyttöön myös muita pintahidasteita, jotta halutunlainen auraus saadaan aikaan. Intervalliviivat 30 ms välein kuvaavat tätä aurausta hyvin. Kuva 4 : Yht ä aika a ( 8 m s aikaikkun a n sis ällä ) r äjä ht äviä pa noksia ja niiden sijainti kent ä ss ä . Reikien keskinäiset intervallit ja rivihidastukset voidaan suunnittelun avulla pitää halutunlaisina läpi kentän. Poralaitteissa yhä yleistyvä gps-paikkatietomahdollisuus mahdollistaa porausdatan täyden hyväksikäytön panostus- ja sytytyssuunnittelussa ja kattavan, todenmukaisen räjäytyssuunnitelman laatimisen ohjelmistoa hyväksikäyttäen. Tällöin reikäkohtaiset panosmäärät, porametrit, nallitus ja muut asiaankuuluvat tiedot tulevat dokumentoitua. Toivotan kaikille Vuorityön ammattilaisille turvallisia (=hyvin suunniteltuja) räjäytyksiä! Tässä artikkelissa esitetyt sytytysuunnitelmat on tehty Orica Mining Servicen SHOTPlus®-ohjelmalla. SHOTPlus®-ohjelmasta on olemassa räätälöidyt versiot niin avolouhintaan, peränajoon kuin maanalaiseen tuotantolouhintaankin. Ohjelmaan voidaan joko luoda poraus- ja panostuskaaviot räjähteineen ja nalleineen tai tuoda suunniteltu tai toteutunut kenttädata esim. Autocad- , Surpactai Iredes-järjestelmistä. Kuva t 5 ja 6 : Esim e rkkikentt ä on kytke tty S HOTPlus - ohjelm a n avulla sit en, e tt ä on s a a tu aikais eksi h aluttu aur aus ja purkautu missuunt a . R eikien ke skin äis e t int e rvallit s äilyvä t s a m a nlaisin a läpi kent ä n. ® 13 Lisätietoja ohjelmistoista: Maiju Riski, maiju.riski@orica.com tai puhelimella 050 3534 634 Kaivosteollisuuden uudet kansainväliset ammat timessut Tampereella 2 0 1 3 Kansainväliset EuroMining-messut kokoavat kaivosteollisuuden ammattilaiset ensimmäistä kertaa Tampereen Messu- ja Urheilukeskukseen 11.–12.9.2013. Uusi tapahtuma EuroMining tarjoaa kovassa noususuhdanteessa olevan alan toimijoille odotetun foorumin luoda kansainvälisiä kontakteja, esitellä alan uutuuksia ja keskustella tulevaisuuden ratkaisuista. Messuille houkutellaan mukaan myös ulkomaisia kaivosalan toimijoita. Tampereen Messut Oy toteuttaa EuroMining-messut yhteistyössä Vuorimiesyhdistys ry:n ja Tekesin Green Mining -ohjelman kanssa. Harri Natunen: Uusi kaivosalan messutapahtuma on tervetullut kertoo toimitusjohtaja Vesa-Jussi Penttilä Nivala Nickel Oy:stä. Talvivaaran uutena toimitusjohtajana maaliskuussa aloittanut Harri Natunen toimii Vuorimiesyhdistys ry:n hallituksen puheenjohtajana. Natunen korostaa EuroMining-messujen tärkeyttä alan verkostoitumispaikkana. Alan investointienja työllisyyden merkitys Suomessa Tällä vuosikymmenellä kaivosteollisuuteen suunnitellut investoinnit ovat yhteensä jopa neljä miljardia euroa. Työ- ja elinkeinoministeriön kaivosteollisuuden toimialaraportti kertoo, että Suomessa on paraikaa valmistelussa yli 10 kaivoksen perustamiseen tai laajentamiseen tähtäävää hanketta. Tämän ansiosta kaivosteollisuus tulee työllistämään lähivuosina tuhansia. EuroMining-messuilla puhuttavat myös nämä alan investointeihin ja työllisyyteen liittyvät teemat. – Suomessa kaivosalan aktiviteetti ja painoarvo ovat voimakkaassa kasvussa, minkä vuoksi myös uusi alan kohtauspaikka on tervetullut. Tavoitteena on luoda EuroMiningista laadukas ja suosittu messutapahtuma, jossa alan toimijoilla on monipuoliset mahdollisuudet vahvistaa kaivosalan verkostoitumista sekä keskustella alan mahdollisuuksista ja haasteista, toteaa hallituksen puheenjohtaja Harri Natunen Vuorimiesyhdistys ry:stä. Green Mining näkyvänä teemana EuroMining-messut tarjoavat hyvän tilaisuuden tuoda esille Green Mining -ajattelua ja innostaa yrityksiä mukaan kaivosteollisuuden vahvaan kasvuun. Tekesin käynnistämän Green Mining -ohjelman päämääränä on nostaa Suomi vuoteen 2020 mennessä kaivosalan ekotehokkuuden edelläkävijäksi. Ohjelman pääteemat ovat mineraalivarannot sekä huomaamaton ja älykäs kaivostuotanto. Vesa-Jussi Penttilä: Kansainväliselle alan ammattitapahtumalle on kysyntää Kaivannaisteollisuus ry:n hallituksen jäsen, toimitusjohtaja Vesa-Jussi Penttilä Nivala Nickel Oy:stä näkee, että kovassa noususuhdanteessa olevalla kaivosalalla on tilausta uudelle hyvin organisoidulle messutapahtumalle. Lisätiedot: www.euromining.fi – Suomeen on kaivattu todella kansainvälistä kaivosteollisuuden ammattitapahtumaa. Kotimaiset laite- ja palvelutoimittajat ovat olleet aktiivisesti mukana alan tapahtumissa aikaisemminkin, mutta ulkomaiset toimijat ovat puuttuneet. Hienoa, että Tampereen EuroMining-messuilla pyritään vastaamaan tähän tarpeeseen, Tampereen Messut Oy, www.tampereenmessut.fi Mikael Wänskä, projektipäällikkö, p. 0207 701 230, mikael.wanska@tampereenmessut.fi Kuva t: Sa ndvik 14 15 Ilkka Hynynen, projektipäällikkö University of Oulu, Oulu Mining School Minipiloteilla kohti ekologista kaivostoimintaa Ilkka Hynynen innoiss a a n ja tyytyväis en ä M inipilotin myllyjen ja kupa riva a hdotuks en väliss ä . Oulun Yliopiston, Oulu Mining Schoolin, Minipilot rikastamo käynnistettiin perjantaina 2.11.2010. Takana on yli kaksi vuotta, tutkimusprofessori Leena Yliniemen johdolla, kohtuullista puristusta, joka vuosi sitten, kun tulin taloon, keskittyi pelkästään prosessilaitteiston ja siihen liittyvän infrastruktuurin konkreettiseen toteuttamiseen. Oulun yliopisto panostaa voimakkaasti kaivosteollisuutta tukevaan koulutukseen ja tutkimukseen ja nyt käynnistynyt Minipilot rikastamo on yksi Oulu Mining Schoolin virstan pylväistä, ja vauhtimme vain kiihtyy. Tähän on siis tultu ja tästä se lähtee. Minipilot rikastamomme on maailman ensimmäinen ja ainoa yliopistomaailmaan sijoittunut minipilot koko luokan jatkuvatoiminen rikastamo. Vastaavanlaisia rikastamoja on maailmassa kuusi kaivosyhtiöiden tutkimuslaitoksissa ja GTK:n Outokummun yksikössä. Muut laitokset sijaitsevat Etelä-Afrikassa, Autraliassa ja Kanadassa. Oulu Mining Schoolin minipilot rikastamon suunnittelun lähtökohtana oli keskittyminen yhteen malmiin ja selkeään rikastusprosessiin, joka on laajennettavissa muillekin malmeille pienin lisäinvestoinnein. Viime vuoden syyskuussa valitsimme minipilotin malliksi Pyhäsalmi Mining Oy:n rikastusprosessin ja siten malmiksi Pyhäsalmen mal- 16 min ja siten keskittyminen Kupari-Sinkki rikastusprosessiin. Saumattomassa yhteistyössä GTK Outokummun yksikön ja Outotec Oy:n kanssa aloitimme prosessin suunnittelun skaalaamalla Pyhäsalmen prosessi 5000 kertaa pienemmäksi. Pyhäsalmen malmin syöttö prosessiin on 167.000 kg /h ja meillä 33kg/h. Prosessilaitteisto luettelomaisesti koostuu, siilosta, jossa on siirtoruuvi tankomyllylle. Tankomylly on avoimessa piirissä ruuviluokittimeen, jossa karkeampi aines siirretään kuulamyllyyn ja hienompi aines suoraan valmentimeen. Kuulamylly on suljetussa piirissä ruuviluokittimen kanssa. Valmentimen yhteydessä on virtaus/ massamittaus, Ph-mittaus, tiheys ja lämpötila. Valmentimesta homogeninen malmiliete pumpataan vaahdotusprosessiin. Vaahdotusprosessissa ensin neljällä vaahdotuskoneella/ 16 kennolla erotetaan kupari. Kupariprosessin jäte ohjataan sinkkipiirin valmentimeen sinkkipiirin 16 vaahdotuskennolle. Tavoitteemme on saada 26 % kuparirikastetta ja 53% sinkkirikastetta. Koko prosessilaitteisto on varustettu ajanmukaisesti huipputietotekniikalla, jolloin kaikki toiminnot ovat tosiaikaisesti mitattavissa, säädettävissä ja dokumentoitavissa. Oulu Mining Schoolin Minipilot Rikastamo keskittyy koulutukseen ja tutkimukseen. Hankeprosessin myötä olemme kuitenkin huomanneet, että kaivosalan lisäksi prosessilaitteistoa on sovellettavissa suoraan myös kaivosteknologian kehittämiseen. Viimeisen vuoden aikana minipilottimme on saanut merkittäviä yhteistyökumppaneita niin kaivannaisteollisuudesta kuin myös kansainvälisistä yliopistoista. Yhteistyö yliopistomaailmassa mm. Luulajan teknillisen yliopiston, Grenoblen yliopiston, Freibergin teknillisen yliopiston kanssa on alkamassa erityisesti jatkuvatoimisen rikastusprosessin kehittämisessä. Teknologiateollisuuden ehkä merkittävin yhteistyökumppanimme Outotecin kanssa on Schneider-Electric, joka on vahvasti panostanut valmistuneen prossilaitteistomme tuotannon- ja prosessinohjausjärjestelmiin. Kaivosyhtiöiden kiinnostus Minipilot rikastamomme hyödyntämiseen omissa palvelututkimuksissaan on ollut kiitettävää ja jopa positiivisen yllättävää. Tällä hetkellä keskustelemme seitsemän kaivosyhtiön kanssa tutkimusyhteistoiminnasta, mutta jäitä hattuun ja oma prosessi ensi kuntoon ja mitatusti toimivaksi ja vasta sitten eteenpäin. Kohti fysikaalisiin menetelmiin perustuvaa erotusta Kuluneen vuoden toinen virstanpylväs, minipilotin lisäksi, on rikastustekniikan professori Hannu Kuopanportin aloittaminen elo- Tutkim usprofe ssori Le en a Ylinie mi va s e m m alla , profe ssori H a nnu Kuopa npor tti ke skellä ja Ilkka Hynynen oike alla . kuussa Oulu Mining Schoolissa. Professori Kuopanportin tavoite on toteuttaa ilmiöpohjaista tutkimusta, jossa malmin koko rikastusprosessia voidaan tutkia alusta loppuun saakka. Kuopanportin tavoitteena on myös löytää keinoja, joilla voidaan säästää rikastusprosessissa energiaa, kemikaaleja ja vettä ja siten kehittää keskipitkällä aikavälillä rikastusprosessista mahdollisimman ekologinen, tehokas ja turvallinen. Oulu Mining Schoolin seuraavana tavoitteena onkin rakentaa mahdollisesti, jopa pilotti kokoluokan jatkuvatoiminen murskaus, hienonnus ja jauhatus prosessilaitteisto, jossa, Professori Hannu Kuopanportin strategian mukaisesti, pyrimme keskittymään fysikaalisiin erotusmenetelmiin ennen vaahdotusta. Tämä mahdollistaa jo alkuvaiheessa sivukivimäärän pienenemisen hienonnuksessa, jolloin hienonnusprosessin tehokkuus kasvaa jo huomattavasti. On sinänsä varsin yllättävää, että maailmanlaajuisesti rikastusprosessiin liittyvässä teknologiakehityksessä keskitytään edelleen vaahdotukseen ja sen teknilogiaan 17 ja kemiaan ja rikastusprosessin tärkein vaihe murkaus, hienonnus ja jauhatus ovat jääneet kokonaan taka-alalle. Oulu Mining Schoolille se on tutkimuksen painopistealue. Minipilotti on siis käynnistetty. Se on kuitenkin vasta ensi askel Oulu Mining Schoolin käytännönlähtöisessä koulutuksessa ja tutkimuksessa. Oulu Mining School on ymmärtänyt, yhteistyössä Luulajan teknillisen yliopiston kanssa, vastuun koko pohjoisen fennoscandian kaivosyhtiöiden kasvavista työvoima- ja tutkimustarpeista tulevina vuosina. Pelkästään Pohjois-Suomen kaivosteollisuus tarvitsee seuraavan kymmenen vuoden aikana yli 600 yliopistokoulutettua ja yli 7500 muuta kaivosalan ammattilaista. Kun tähän lisätään Ruotsin ja Norjan tarpeet on Oulu Yliopiston, Oulu Mining Schoolin vastattava haasteeseen. Ja sen me lupaamme tehdä ja aina yhteistyössä kaikkien alan toimijoiden kanssa. Siis Tervetuloa tiimiimme ja Ouluun. 18 Ant ti M . J. Lahtinen Vuoriteknikko Kairan kuulumisia Jo vain, tuli täsä tänä vuonna maalattua tuo yllä oleva taulu tutuista maisemista, tietenki taiteilijan vappauela. Kairaa vielä piisaapi. Ko ajelen tästä Sovankylästä ylöspäin sataa kilometriä. Mitähän se olisi poronkusemina? Sen voi jokhainen itte laskea kalakulaattorila, jos ossaapi. Maisema on Tankavaaran Jorpulipäältä, Pikku-Tankavaara siinä näkkyypi ja kauimpana siintääpi Porttipahtan tekoallas. Olen ite ollu allasta tekemäsä ja oli sielä muitaki meijän miehiä mm. Sivosen Martti oli valavojana. Ite en siihen aikhan ollu vielä Lappeenranan koulua käyny. Ko menin kysymhän töitä Porttipahthaan puoliltapäivin, niin sanothin minule, että iltavuorhoon töihin. Mikäpä se siinä, majoitukseen, sitten haalarit pääle ja iltavuorhoon töihin. Net olivat niitä hyviä aikoja, töitä oli ja tekijöitä tarvithiin. Vuosi oli 1969, ko oli päässyt sivihliin Suomen raskaasta. Olimme juuri saanheet valamiiksi Rovaniemelä armeijale luolan ja uutta töitä piti ettiä. Rovaniemen luolatyömaan mestarina oli kollekamme Tiitisen Olli. Lapin kaivokset toimivat ja tuottavat raaka-aineita maailman markkinoille. Metallien hinnat ovat vähän sahailleet ylös- ja alaspäin lyhyellä aikavälillä. Kullan hinta oli 1728,29 USD/troy-unssi, nikkeli oli puolestaan 16725 USD/tonni. Hinnat olivat 24.10.2012. Nikkeli oli 27.9.2012 esim. 18270 USD/ tonni. Näin ne hinnat vaihtelevat. Maailmalta on kuulunut isojen investointien alasajosta. Meillä täällä kairassa sitä vastoin kaivostoiminta menee eteenpäin. Uusia kaivoksia suunnitellaan ja toiminnassa olevat laajentavat alueitaan. Kaivostoiminta näkyy Sodankylässä, rakennetaan uusia asuntoja, halleja ym. Kevitsan kaivoksella menee hyvin. Tuotantoarvio ylittyy kuparissa ja nikkelissä. Kaivoksen johtaja Andrew Reid uskoo, että kaivoksella on esittää vuoden 2013 alussa positiivinen kassavirta meneillään olevasta tämän vuoden viimeisestä neljänneksestä. Molempien metallien hinnat ovat nousseet syyskuusta 10 prosenttia. 19 Suhangon kaivoshanke etenee. Ranuan kunta kiirehtii Suhangon kaivoksen vaihemaakuntakaavaa. Rovaniemen kaupungilla ei ole huomauttamista Suhangon kaivoshankkeen osayleiskaavan muutoksesta ja laajennuksesta. Tulevan kaivoksen toiminnot ulottuisivat Ranuan, Tervolan ja Rovaniemen alueille. Kaivoshankkeesta vastaa Gold Fields Arctic Platinum Oy. Alueeltahan on löydetty platinaa, palladimia, rodiumia, kuparia, nikkeliä ja kultaa. Kaivoshankkeesta oli yleisötilaisuus Portimon kyläseuran talolla. Paikallinen väestö on tietenkin huolissaan kaivoksen aiheuttamista mahdollisista ympäristöhaitoista. Tällaiset keskustelutilaisuuden helpottavat hankkeen eteenpäinviemistä ja mahdolliset valitukset vähenevät. Toimialaraportti: Kaivosinvestointien valmistelu jatkuu talouden epävarmuuden varjossa, tässä siitä poimintoja. Raportin on koonnut kaivos- ja kivialan toimialapäällikkö Maija Uusisuo, Lapin liitosta. Suomessa valmistellaan yli 10 kaivok- sen perustamista tai laajentamista. Kaivoshankkeiden rakentaminen painottuu vuosille 2014-2017. Uusia työpaikkoja tulisi noin 2800 ja niistä Lappiin yli 2/3 osaa. Vuonna 2011 teollisuusmineraaleja louhittiin 31 kaivoksesta. Kaivosteollisuuden liikevaihto oli n. 1,48 miljardia euroa, josta metallimalmikaivosten osuus oli n. 963 miljoonaa euroa. Malminetsintää tehtiin 81 miljoonalla eurolla. Kaivosten oma henkilöstömäärä oli vuoden 2012 puolivälissä n. 3000 ja alihankkijoiden palveluksessa oli n. 1500 henkilöä. Lyhyesti: Mustavaaraan suunnitellun kaivoksen sulaton paikaksi kaavaillaan joko Oulua tai Raahea. Esiintymä sijaitsee Taivalkoskella ja siellä on entinen Rautaruukki Oy:n avolouhos. Mineraalit ovat: vanadiini, rauta ja titaani. Valtionyhtiö kaivosalalle. Suomalaiset kannattavat valtionyhtiötä kaivosalalle, kertoo Suomen Akatemian rahoittama tutkimus. Naisia kaivosalalle. Kolarissa käynnistyy marraskuussa naisille suunnattu kaivosalan valmentava kurssi. Työnantajapuoli on tuonut esille, että naisia todella tarvitaan kaivosalalle. Kaivosinvestoinnit. Kaivosinvestoinnit vuosina 2008-2011 olivat n. 1,3 miljardia, 2012-2017 jo 3 miljardia ja tänä vuonna jo 1,3 miljardia euroa. Muualta. Ruotsin porvarihallitus investoi seuraavien neljän vuoden aikana noin 24 iljoonaa euroa kaivos-, ja mineraali- ja terästutkimukseen. Ruotsin valtio aikoo rakentaa rautatieyhteyden Pajalan ja Svappavaaran välille, Svappavaaraan tulevalle kaivokselle. Norjassa investoidaan kaivoksiin vuoteen 2020 mennessä. Bid- 20 jovagge kaivokseen 55 milj. euroa. Kvalsundin kaivokseen 50 milj. euroa. Kirkkoniemen kaivoksen laajennukseen 300 milj. euroa. Yhteensä 405 milj. euroa. Kaksoisraide rakennetaan Narvikista-Riksgränseniin. Norhlandin terminaali Narvikkiin 64 milj. euroa. Vielä lyhyemmin: Posiollakin kairataan Rikkidirektiivin vaikutus kaivos toimintaan? Taantuuko Kiina? Jäämeren rata? Sakatin kaivoksen avausvuosi? Lähteet: Lapin Kansa lehti Lapin radio TEM Kuva: Antti M J Lahtisen arkisto LOUHINTAVARUSTE VIHAVAINEN KY Teollisuustie 20, PL 62 79101 LEPPÄVIRTA Gsm 0400-710 945 21 22 Vesa Nykänen, toimialapäällikkö Pohjois-Suomen yksikkö, Rovaniemi Geologian tutkimuskeskus M M alminetsinnän Malminetsinnän alminetsinnän tilanne tilanne tilanne Suomessa Suomessa Suomessa Malminetsintä elää tällä hetkellä mielenkiintoista aikaa Suomessa. Globaali metallien kysynnän kasvu on johtanut maailmanlaajuiseen malminetsinnän aktiivisuuden lisääntymiseen. Kehittyvät taloudet Aasiassa ovat nostaneet metallien kysynnän aivan uudelle tasolle. Meillä Suomessa tämä näkyy erityisesti Pohjois- ja Itä-Suomen alueilla malminetsintää harjoittavien kaivosyhtiöiden toimintana. Samaan aikaan tämän malminetsinnän kasvun kanssa on maassamme tullut voimaan heinäkuussa 2011 uusi kaivoslaki, joka säätelee myös malminetsintään liittyvää luvitusta. Uusi lupaviranomainen, Turvatekniikan keskus (TUKES) on joutunut kohtaamaan tämän muutoksen yhteydessä aina vain kasvavan lupahakemusten määrän. Uuden kaivoslain myötä varauksia on paljon ja varausalueet ovat suuria (Kuva 1). Malminetsintää harjoittaa tällä hetkellä Suomessa kaivosrekisterin mukaan yli 40 yhtiötä. Suomi on usein rankattu yhdeksi mielenkiintoisimmaksi maaksi malminetsinnän kannalta. Vuonna 2011 malminetsintään investoitiin Suomessa arviolta noin 81 miljoonaa euroa. Kymmenen vuotta aiemmin oltiin 30 miljoonan tasolla. Päällimmäinen syy malminetsinnän kohdistumiseen Suomeen on tietysti geologiassa. Suomi kuuluu Fennoskandian kilpialueeseen, joka on geologisesti samanlainen kuin muillakin aktiivisilla kaivostoiminta-alueilla esimerkiksi Afrikassa, Australiassa tai Kanadassa. Suomessa malminetsinnällä on kuitenkin huomattavasti lyhyempi historia näihin alueisiin verrattuna. Näin ollen uusien esiintymien löytymispotentiaali on meillä edelleen korkea. Tärkeää kiinnostuksen lisäämiseksi on myös maamme selkeä lainsäädäntö, valtiovallan tuki, toimiva infrastruktuuri, korkeasti koulutuettu ja ammattitaitoinen väestö sekä poliittisesti vakaa yhteiskunta ja hyvä hallinto. Lisäksi Suomen ykkösluokan malmipotentiaalin takana on erinomainen geologinen perustieto, jota tuottaa kansallinen tutkimusorganisaatio Geologian tutkimuskeskus (GTK). Malminetsinnästä kaivoksiin on pitkä matka. Tyypillisesti kestää ensimmäisestä löydöstä 10-20 vuotta ja joskus paljon pidempään ennen kuin päästään kaivostoimintaan. Kaivosteollisuuden toimialaraportin mukaan vireillä on ainakin 15 kaivoshanketta. Keski-Lapin nikkeli-, kupari-, ja kultapotentiaali on maailmanlaajuisestikin merkittävä ja Peräpohjan alue on noussut voimakkaasti esille uuden kultamalmityypin ansiosta. Etelä-Afrikkalai- 23 sen Gold Fieldsin Suhangon palladium- ja platinaesiintymä Ranualla on yksi pisimmälle edennyt ja suurin projekti. Suhangon kaivosinvestointi nousee jopa 1,5 miljardiin euroon. Nykyisen tilanteen vallitessa kaivosteollisuuden arvioidaan sijoittavan Suomeen lähivuosina jopa neljä miljardia euroa malminetsinnän ja kaivosprojektien kautta. Pääosa näistä tällä hetkellä tiedossa olevista metallikaivosinvestoinneista ajoittuu Työ- ja elinkeinoministeriön mukaan vuosille 2014-2017. Näillä investoinneilla on suuri merkitys Pohjois- ja Itä-Suomen työllisyystilanteeseen. Kaivosteollisuuden toimialaraportin mukaan kaivostoiminta työllistäisi vuonna 2018 noin 6200 henkilöä kaivoksissa toimivien alihankkijoiden henkilöstö mukaan lukien. Uusia työpaikkoja syntyisi noin 2800. Malminetsintävaiheessa olevat projektit eivät ole näissä laskelmissa mukana. Uutena aluevaltauksena Suomessa voidaan pitää niin sanottujen teknologiametallien etsintää. Tässä on taustalla lista Euroopan kannalta kriittisistä mineraalivaroista, joiden suhteen olemme täysin riippuvaisia tuonnista. GTK onkin aloittanut selvitystyön näiden Hi-tech –metallien esiintymismahdollisuuksien selvittämiseksi maamme rajojen sisällä. Tämä selvitystyö on kuitenkin vielä niin varhaisessa vaiheessa, että kaivostoiminnan mahdollisuudesta on mahdoton esittää arvioita. Suomessa on suhtauduttu vakavasti mineraalisektorin voimakkaaseen kasvuun ja maamme mahdollisuuksiin tällä alalla. Geologian tutkimuskeskuksen ja laajan asiantuntijoukon yhteistyönä laadittu Suomen mineraalistrategia näkee raaka-ainesektorin globaalit muutokset Suomelle suurena mahdollisuutena. Metallisten malmien vuosittainen louhinta on jo nyt viimeisen kymmenen vuoden aikana moninkertaistunut noin 4 miljoonasta tonnista yli 17 miljoonaan tonniin. Suomen mineraalistrategiassa esitetyn kaivosvision mukaan louhin- tamäärä voi nousta jopa 70 miljoonaan tonniin vuodessa vuoteen 2020 mennessä, jos kaikki meneillään olevat projektit toteutuvat. Alueellisen kehityksen kannalta mineraalisektoria voidaankin pitää yhtenä kansantaloutemme teollisista tukipilareista. Lisäksi tehostuneen ja tuloksellisen malminetsinnän kautta teknologisesti maailman edistyneimpiin kuuluva metallinjalostusteollisuutemme saa entistä enemmän raaka-aineita kotimaisista lähteistä, mikä varmentaa tämän teollisuuden toiminnan jatkuvuuden maassamme ja parantaa kilpailukykyä. Niinpä panostus tämän päivän malminetsintään on sijoitus tulevaisuuteen. Vesa Nykänen, toimialapäällikkö Pohjois-suomen yksikkö, Rovaniemi Geologian tutkimuskeskus, PL 77, 96101 Rovaniemi Lähteitä: Työ- ja elinkeinoministeriö: Kaivosteollisuuden toimialaraportti 2/2012 http://www.temtoimialapalvelu.fi/files/1605/Kaivosteollisuus2012_web.pdf Suomen mineraalistrategia http://www.mineraalistrategia.fi/ Kuva : Tim o R ajala Tim a nttikair aust a Jokisivun kaivoks ella H uittisiss a . 24 25 26 27 28 29 Jaakko Kilponen, Pet teri Tanner, M at ti Pulkkinen Dragon Mining Oy D ragon Mining Oy:n kultahammasta pakot taa ORIVEDE N KULTAKAIVOS SYVE N EE Jaakko Kilponen Eilen Australialainen pieni malminetsintä- ja kaivosyhtiö Dragon Mining osti v. 1994 avatun Oriveden kaivoksen Outokumpu-yhtymältä v. 2003 lopulla. Kaivostyöt keskeytyivät v. 2004 alussa. Uuden louhin- ta-alueen, Sarvisuon, valmistavat työt alkoivat kesällä 2006. Rikastamolla tuotanto käynnistyi seuraavan vuoden kesällä. Tänään Dragon Mining Ltd:n hallitus päätti syksyllä 2010, että Oriveden kaivoksen vanhaa puolta syvennetään +725-tasolta vaiheittain kohti +1080-tasoa. Ensimmäisen vaiheen tavoite oli +800-taso. Syvennyksen yhteydessä Kuteman malmipiippujen jatkeita tutkitaan kairaamalla malmimäärän ja Au-pitoisuuden tarkentamista varten. Syvennyksen toinen vaihe on paraikaa käynnissä. Kuva : Kuvapa roni Ilm akuva Oriveden kaivos alue e st a 30 Siinä tavoitteena on olla +960-tasolla keväällä 2013. Investoinnin suuruudeksi kaikkine valmistavine töineen ja kalustohankintoineen on arvioitu lähes 20 miljoonaa euroa. Valmistavien töiden osuus tästä on 12,5 milj. eur ja uuden raitisilmanousun 1,3 milj. eur. Vinotunnelin ajo alkoi tammikuussa 2011. Etenemä on noin 70 jm/kk. Kooltaan vinotunneli on hieman yli 35 m2. Vinotunneli pitää ruiskubetonoida joka katkon jälkeen, sillä kaivoksen syvyys aiheuttaa vuoripainetta niin, että kallio paukkuu ja hieman räiskii räjäytysten jälkeen. Ensimmäinen louhos avattiin viime syyskuussa +780- ja +800-tason välille. Kaivoskalustoa on ostettu lisää ja myös uusittu. Sandvik toimitti kolmipuomisen DD530-peränajojumbon kesällä 2011. Laitteessa on operaattorin apuna porausta varten TCAD-ohjaustoiminto. Lokakuussa 2011 tuli uusi kauko-ohjattu lastauskone, joka on viralliselta nimeltään LH514, mutta jota kaivosammattilaiset kutsuvat Toroksi. Pitkäreikälaite Solo eli DL421, jossa on yhden reiän porausautomatiikka, saapui tämän vuoden alussa. Normetilta ostettiin Spraymec 1050 WPC –ruiskubetonointilaite viime vuoden marraskuussa. Vaijeripultitusjumbo DS420 ja bulkkiemulsiota käyttävä panostusalusta Charmec LC 605 DEV ovat olleet käytössä jo muutaman vuoden. Viimeisin iso investointi on työturvallisuuteen ja töiden tehostamiseen liittyvä ostos. Saksalaiselta Becker Mining Systems AG:ltä hankittiin maanalainen radiopuhelinjärjestelmä, jossa kommunikointi perustuu analogiseen vuotojohtojärjestelmään. Syvennysprojektiin liittyvä iso infrahanke on uuden maanalaisen huoltopaikan louhiminen ja rakentaminen +860-tasolle. Huoltopaikan yhteyteen tehdään tilat lounasruokailua varten. Suurin ongelma kaivoksen syvennyksessä on ollut tuuletus. Kaivoksen pohjalla lämpötila on kesällä melkein 30ºC. Uuden raitisilmanousun ja siihen liittyvän tuuletusilman lämmityslaitoksen piti olla valmis jo tänä syksynä, mutta urakoitsijan tulo viivästyi lähes yhdeksällä kuukaudella. Raitisilmanousun teko on siis vasta käynnissä. Tuuletusnousun valmistuttua kaivokseen painettava raitisilma lämmitetään nestekaasulla. Sarvisuon louhinta-alueella on louhinta juuri käynnistymässä pohjalta eli +620-tasolta ylöspäin kohti +540-tasoa. Tämä on viimeinen louhintablokki Sarvisuolla, ellei vinotunnelia jatketa joko alas- tai ylöspäin. Sarvisuon malmipiippujen jatkeiden tutkimuskairaukset ovat käynnissä paraikaa. Myös tutkimustunnelin ajo +710-tasolle on mahdollista, jos lupaavia lävistyksiä löytyy. Kaivoksen tuotantotavoite on 17 000 t/kk, kun louhinta on täydessä vauhdissa Kutema Deepsin alueella. Tämän hetken ennusteiden ja toiveiden mukaan louhittavaa riittää v. 2015 alkupuolelle asti. Tosin varsinaista malmiarviota +1080-tasolle asti ei voi vielä tehdä, mutta karkean arvion mukaan nostettavaa malmia on noin 400 000 t, ja Au-pitoisuudeksi on ennakoitu keskimäärin 5,5 g/t. Tutkimuskairauksilla on tarkoitus löytää lisää malmia, sillä malmipiippujen jatkeet ovat täysin auki. Oriveden kaivoks en poikkileikkaus. 31 JOKISIVULLA LOUHIN N AT ETE N EVÄT RIPEÄSTI Pet teri Tanner Jokisivun kaivos on Dragon Mining Oy:n toinen operatiivinen kaivos. Kaivos sijaitsee Huittisissa noin 45 kilometriä Vammalan rikastamolta. Kaivoksen alueella sijaitsee kaksi kultamalmiesiintymää, Kujankallio ja Arpola. Dragon Mining Oy:n runsas kaksi vuotta sitten aloittama maanalaisen kaivoksen rakentaminen on edennyt Jokisivulla ripeästi. Vinotunneli saavuttaa piakkoin ensimmäisen vaiheen loppusyvyyden +280m - nyt ollaan jo menossa reilussa 250 metrin syvyydessä. Kaiken kaikkiaan tunneleita on louhittu kahden vuoden aikana noin 6,5 kilometriä käsittäen vinotunnelin ja 11 päätasoa. Jokisivun kaivoksella ollaankin nyt siirtymässä kaivoksen avaamisesta tuotantovaiheeseen. Jokisivun kaivoks en kult apitoisuuksia e ri kair a r ei´ist ä mit a ttun a Kapeat malmivyöhykkeet ovat olleet odotusten mukaisesti haastavia louhia, mutta toiminta on kuitenkin vastannut Dragon Miningin odotuksia. keitä, joihin on jo osittain ajettu yhdysperiä. Yhdysperistä jalkapuolen malmeja on täydennyskairattu koko kuluva vuosi ja peränajot jalkapuolen malmivyöhykkeissä on tarkoitus aloittaa heti ensi vuoden alussa. Valmistelevat työt ja louhinta on tähän asti keskitetty avolouhoksen malmin syvyysjatkeisiin eli niin sanottuun päävyöhykkeeseen. Päävyöhykkeen jalkapuolella sijaitsee useita rinnakkaisia p.o. malmivyöhyk- Samaan aikaan kun Kujankallion alueella on rakennettu maanalaista kaivosta, louhittiin vuoden 2011 aikana Arpolan alueella pieni avolouhos. Avolouhinnan tulokset olivat suunnitelmien mukaiset ja kulu- van kesän aikana alueella on kairattu avolouhoksen alapuolisia osioita. Kairauksen tulokset olivat hyvin positiivisia, mukaan lukien muutamia erittäin korkean pitoisuuden lävistyksiä (kts. Kuva alla). Loppuvuoden aikana on tarkoitus arvioida voidaanko maanalaista louhintaa laajentaa tulevaisuudessa myös Arpolan alueelle. Kullan kaivamisen Huittisissa uskotaan jatkuvan vielä vuosia. KUUSA M O N KAIVOSHA N KE M at ti Pulkkinen Dragon Mining Oy käynnisti loppuvuodesta 2010 tutkimukset Kuusamon kultakohteillaan Juomasuolla, Hangaslammella, Pohjoisvaarassa sekä Sivakkaharjulla ja Meurastuksenaholla Pääpaino tutkimuksissa on Juomasuon ja Hangaslammen esiintymissä. Kuluvana vuonna alueella on tehty geofysi- kaalisia lentomittauksia, maastotutkimuksia sekä timanttikairausta, joka jatkuu edelleen. Valtaosa Kuusamon alueella sijaitsevista kulta- ja monimetalliesiintymistä on löytynyt Geologian tutkimuskeskuksen tekemien tutkimusten perusteella 1980-luvun puolenvälin paikkeilla. Outokumpu Oy hankki edellä mainitut esiin- 32 tymät 1990 ja teki lisätutkimuksia mm. koelouhintaa ja -rikastusta kaivostoimintaa ajatellen vuoteen 1994 asti. Vuonna 2003 Outokumpu myi muun kultakaivostoimintansa ohella Kuusamon kullanetsintäkohteet Dragon Mining Ltd:lle (aiemmin Polar Mining Oy). Vuonna 2010 yhtiö teki päätöksen panostaa Kuu- samon malminetsintäkohteiden tutkimiseen tavoitteenaan kaivostoiminnan aloittaminen Kuusamossa. Malmiesiintymän tutkimusten ohella käynnistettiin ympäristön nykytilan selvitykset ja ympäristövaikutusten arviointi. Arviointiselostuksen laatijaksi valittiin Ramboll ja yhteysviranomaisena toimii Pohjois-Pohjanmaan elinkeino- liikenne- ja ympäristökeskus. Toimipaikkavaihtoehdot Dragon Miningin suunniteltu toiminta perustuu malmin louhimiseen useista satelliittikaivoksista ja kullan rikastamiseen ns. keskusrikastamolla. YVAssa arvioidaan kaivostoiminnan ympäristövaikutuksia pohjoisen ( Juomasuo, Hangaslampi, Pohjasvaara) ja eteläisen louhinta-alueen (Meurastuksenaho, Sivakkaharju) sekä kolmen vaihtoehtoisen rikastamopaikan (VE 1 Juomasuo, VE 2 Salmijärvi ja VE 3 Kuusamon jäteasema) alueilla. Kaikki kultakaivoshankkeen arvioitavat vaihtoehdot sijoittuvat Kuusamon kaupungin alueelle. Ns. pohjoisen louhinta-alueen, Juomasuon, Hangaslammen ja Pohjasvaaran, esiintymät sijaitsevat Käylän ja Säkkilän kylien välisellä alueella, noin 2-3 km päässä kyläkeskuksista. Eteläisen louhinta-alueen, Sivakkaharjun ja Meurastuksenahon, esiintymät sijaitsevat noin neljä kilometriä Rukakeskuksesta luoteeseen. Rikastamon sijoitusvaihtoehto VE1 sijoittuu Juomasuon louhinta-alueen yhteyteen. Toinen vaihtoehtoinen sijoituspaikka VE 2 Salmijärvi, sijoittuu Kuusamon kunnan luoteisosaan Posion kunnan rajalle. Vaihtoehto VE 3 sijoittuu Kuusamon kaupungin keskustan eteläpuolelle, nykyisen kaupungin jätekeskuksen läheisyyteen. Esiintymät sisältävät arvometallien lisäksi myös pieniä pitoisuuksia Kuus a m on kaivosh a nkke en sijainti. uraania, jonka osalta selvitetään sen käsittelyä ja loppusijoittamista. Uraanin esiintymisestä johtuen alueella on aloitettu myös radiologinen perustilaselvitys joka jatkuu aina vuoteen 2014 saakka. 33 Mahdollinen päätös kaivostoiminnan aloittamisesta ja rikastamon sijoituspaikasta tehdään malminetsinnästä saatujen tulosten, ympäristöselvitysten ja kannattavuuslaskennan perusteella. Jari Weman Vuoriteknikot ry Antero M askonen Kaivosteknikko vm. 1 9 7 2 Antero Maskonen tunnetaan laajalti alamme ammattilaisten keskuudessa toimeliaana ja yritteliäänämiehenä. Hänen erikoisosaamistaan on ollut maa- ja kallioperätutkimukset; ensiksi kaivosyhtiönpalveluksessa kenttätyössä ja sittemmin omistamansa alan laitteita valmistavan yhtiön, Geomachine Oy:n, vetäjänä ja puuhamiehenä. Leo Antero Maskonen syntyi v.1950 Kiuruvedellä maanviljeli- jäperheeseen. Koska talossa ei ollut töitä ja tulevaisuutta kaikille oli lähdettävä miettimään omaa leipäpuuta. Liekö läheinen Pyhäsalmen kaivos ja lapsuus lähellä luontoa maatalossa vaikuttanut asiaan siinä määrin, että Antero hakeutui 17 vuoden iässä Lohjan Kalkkitehtaan konepajakoulun kaivoslinjalle v. 1967. Tytyrin kaivos työllisti nuoren kaivosmiehenheti kurssin jälkeen v. 1969. Ala vei miehen siinä määrin, että hakeutuminen Lap- 34 peenrannan Tekun kaivosteknikkolinjalle tulevana kesänä veti puoleensa ja koulu alkoi syksyllä. Ennen valmistumistaan kaivosteknikoksi Antero ehti käydä vuolemassa ”läskimalmia” Ruotsissa Kopparbergin kaivoksella harjoittelijana ensimmäisenä kesänä ja toisena kesänä perinteiseen tapaan Outokummussa Keretin ja Mökkivaaran kaivoksilla. Tuore kaivosteknikko pestattiin Outokumpu Oy:lle Vuonoksen kai- vosta rakentamaan. Syksy 1972 oli merkittävä nuoren miehen elämässä. Antero astui avioon Margitin kanssa ja alkoirästiin jääneen varusmiespalveluksen suorittaminen tuoreen vaimon silloisella kotipaikkakunnalla Lappeenrannassa. Mainittakoon, että rubiinihääpäivää vietettiin juuri neljän lapsen ja kahden lapsen lapsen keralla. Ura työnjohtajana Vuonoksen maanalaisella kaivoksella ja avolouhoksella jatkui armeijan jälkeen. Ajatus Lapin luonnosta vei kuitenkin nuoren parin v. 1975 Kolariin. Myöhemmän uran kannalta vuodet Rautaruukki Oy:n Rautuvaaran kaivoksen geologisen osaston työnjohtajana olivat merkittävät. Paluu etelään tuli ajankohtaiseksi parin vuoden jälkeen. Alkoi kauppamiehen ura ensiksi vuosina 1977-82 Geofinn Oy:n palveluksessa Hagby Brukin (nyk. Sandvik) timanttikairauskoneiden ja-kalustojen myyntitehtävissä. Kari Peltonen kuitenkin houkutteli miehen Kometa-kallioporakalustojen myyntitehtäviin ensiksi Machinery Oy:lle ja myöhemmin kallioporakalustojen myynti jatkui itsenäisenä yrittäjänä. Myyntityöttukivat osaltaan tulevaisuutta laitteita valmistavan yrityksen johtotehtävissä. Vuonna 1984 Anteroon oltiin yhteydessä maaperätutkimusta harjoittavien keskeisten yritysten (TVH, Suomen Malmi, Maa ja Vesi ym.)puolelta mahdollisuudesta perustaa suomalainen tutkimuslaitteita valmistava yritys. Antero perustikin syksyllä yhtiökumppaneidensa Matti Luukkaisen ja Juhani Kairavuon kanssa Georock Oy:n, jonka toimitusjohtajana hän toimi. Ensimmäinen laitekauppa tehtiin Malmikaivos Oy:n kanssa. Yhtiön geologi Kurt Karlsson (Geomachine Oy:n toimitusjohtaja 2000-luvulla) tilasi ensimmäisen näytteenottolaitteen, POKA :n (poraus/ kairaus), yhtiön tutkimustyömaalle Kuhmoon. Georock myytiin ja fuusioitiin myöhemmin 1990-luvun alussa Rautaruukin omistamaan Geomachine Oy:n. Geomachine Oy on toiminut vuodesta 1992 itsenäisenä yrityksenä. Antero jatkoi toimitusjohtajana vuoteen1999 ja siitä lähtien hallituksen puheenjohtajana ja myyntipäällikkönä. Yhtiön viidessadas tutkimusporauslaite valmistui vuonna 2010. Kuluneisiin vuosiin sisältyy monia kiperiäkin tilanteita, jotka Antero tunnetusti innovatiivisena ihmisenä on ratkaissut . Huoli henkilöstöstä, yrityksestä ja laitteiden kehityksestä on painanut. Yleensä parhaat ideat ovat tulleet Anteron mukaan aamun varhaisina tunteina. Parasta työurallaan Anteron mukaan on ollut se, että on voinut olla mukana kehittämässä alaa. Maa- ja kallioperätutkimuksissa on siirrytty käsikäyttöisistä menetelmistä mekanisointiin ja myöhemmin tietokoneohjauksiin. Tulevaisuuden Antero näkee olevan automatisoinnissa vaikka työmenetelmät eivät sinällään muutu. Yrityksen tulevaisuus ja kasvu tulee yhä enemmän olemaan viennin varassa. Mottonaan Antero pitää: ”mitään ei saa jos ei yritä”. Tämä ajatus on varmasti kantanut kaikki nämä vuodet. Keväällä 2010 aika oli tullut kypsäksi miettiä omaa ja yrityksen tulevaisuutta. Geomachine Oy myytiin nykyiselle omistajalle Jukka Yläselle. Hyvin ansaitulle eläkkeelle Antero aikoo vetäytyä kevään 2013 K air akone en ka hvoiss a v. 1 9 8 5 . aikana ja jatkaa mielellään jotain puuhastelua alaan liittyen. Liikunta ja luonnossa liikkuminen on ollut aina lähellä Anteron sydäntä. Marjastaminen ja sienestäminen syksyisin sekä jo Lohjan aikoina alkanut jalkapalloharrastus ovat ovat olleet tärkeitä henkireikiä. Perhe ja lapsenlapset, omakotitalo Sipoon Nikkilässä sekä jalkapalloporukat pitävät miehen virkeänä. Lappeenrannan Teknillinen Oppilaitos,kaivosteknikot 1 9 7 2 : Kukkonen Esko Tapio, K ä m ä r äinen Erkki P a avo M a skonen Leo A nt e ro M auno P ekka R afa el Niskala Velu Erik N uutinen K ale rvo J . P entilä M a tti Veli R autio Aim o Olavi R ä ty H eikki Olavi A . Savolainen Esko K alevi Seppä nen Olavi R eijo Toivonen P entti Aukusti Tolva nen Es a M auritz J . Tuononen U r ho Ensio Turpeinen Te r ho A nt e ro Viin a nen Juh a ni A nt e ro 35 1945 1946 1950 1946 1948 1946 1934 1944 1944 1945 1947 1948 1947 1948 1949 1944 Juuka Pyh äjä rvi Lohja H elsinki K e mijä rvi mlk Outoku m pu Pyh äjä rvi Kola ri Pyh äjä rvi Outoku m pu Lohja Riist ave si Lohja M uuruve si Outoku m pu Sä ä minki 36 Aimo Vuento, diplomi-insinööri Geoneuvo Vuoriteknikoiden lehtorina Lappeenrannassa Miten minusta tuli kivimies Kivet ja kallio alkoivat kiinnostaa minua jo kouluaikana Rovaniemen yhteislyseossa. Niinpä hankkiuduin lukiossa ollessani kesätöihin Outokumpu Oy:lle malminetsintään. Työ käsitti kallioperäkartoitusta Ranuan ja Rovaniemen maalaiskunnan alueilla eli juuri siellä, missä nykyinen Suhangon-Konttijärven malmiesiintymä myöhemmin löytyi. Kellään ei ollut aavistustakaan palladiumista tai muista harvinaisista arvometalleista, mutta mieleeni jäi löytämämme yksittäinen kalliopaljastuma, jonka kuparipitoisuus oli poikkeuksellisen korkea. Ammatinvalinnanohjaajani löysi sellaisen opintomahdollisuuden kuin sovellettu geofysiikka, jota opetettiin Helsingin teknillisen korkeakoulun vuoriosastolla. Vaihtoehto tuntui houkuttelevalta. Niinpä hain ja sain opiskelupaikan. Tavoitteenani opinnoissa oli malminetsintää avustavan asiantuntijan tehtävät. Kun sitten vuonna 1973 valmistuin, oli geofyysikoita jo markkinoilla tarpeeksi ja sijoittuminen koulutusta vastaaviin tehtäviin vaikeaa. Niinpä opiskelin vielä vuoden päivät rakennusalaa. Tämä henkilökohtaisesti haasteellinen tilanne osoittautui myöhemmin onnekkaaksi, kun ainutlaatuinen yhdistelmä sattuikin olemaan hyvä ratkaisu työmarkkinoilla. Ensimmäinen vakituinen työpaikkani oli VR:n geoteknillinen jaosto. Tutustuin rautatietunneleihin, raidesepelin olemukseen ja myös ratapenkereiden vakavuuslaskentoihin pehmeillä savikoilla. Myös routaeristeet tulivat tutuiksi. 70-luvun lopulla olin mukana tuomassa Norjasta ratatunneiden vesivuotojen eristämistekniikkaa, joka on meillä periaatteessa käytössä edelleenkin. 80-luvun työskentelin alan johtavassa geoalan konsulttitoimistossa IPT:ssä. Se oli oikeastaan samalla alan korkeakoulu, koska toimintakulttuuriin kuului jatkuva tietojen vaihto kokeneempien konsulttien kanssa erittäin haasteellisissa kohteissa. Helsingin pohjarakenteet tulivat tutuiksi. 37 Tervetuloa opettamaan IPT:n osti 80-luvun lopulla kovin kilpailija Viatek Oy. Tällä yrityksellä oli toisenlainen tapa toimia. Aloin katsella ympärilleni. Meillä oli talvella 1990 ”mokapäivä” eli koulutusta sattuneiden virheiden avulla oppimiseksi. Koulutukseen osallistui myös yliopettaja Heikki Häkkinen Lappeenrannan tekusta. Hän oli työelämäjaksolla tutustumassa ”oikeisiin töihin”. Kysyin Heikiltä tauolla, olivatko he saaneet täytetyksi talvella auki olleen louhinta- ja maarakennuslehtorin paikan. Hän kertoi, että se on ollut useampia vuosia auki ja on edelleen. ”Tervetuloa vaan Itä-Suo- meen”, hän toivotteli. Kun vaimonikin antoi siunauksen asialle, laitoin paperit vetämään. Kisa lehtorin paikasta käytiinkin sitten kovalla tasolla. Kilpailin tehtävästä tekniikan tohtorin kanssa. Kilpailijalla ei ollut koulutusta eikä kokemusta maarakentamisesta, joten sain kuin sainkin pestin teknikoiden louhinta- ja maanrakennustekniikan lehtoriksi. Pian kävi ilmi, että työpaikan vaihdos osui optimaaliseen hetkeen, kun 90-luvun alussa lama alkoi kuristaa toimintaa myös IPT:ssä. Junamatkalainen valmistelee tunteja Kurssien hyvin yleispiirteiset tavoitteet olivat olemassa, mutta sain ohjeeksi tehdä opetuksesta oman näköistä. Sain myös käyttööni paksun nipun aikaisempien opettajien käyttämiä kalvoja. Pian kuitenkin totesin, että liitutaulu toimii parhaiten. Teknikko-opiskelijoille opetus täytyi toteuttaa aivan eri tavalla kuin RIL:n käsikirjoissa on esitetty. Kalvot lensivät roskikseen. Kolmannen vuoden ryhmäni oli iso ja aika turhautunut jatkuvasti vaihtuneiden opettajien vuoksi. Oli siinä haastetta aloittelevalla opettajalla, jonka siihenastinen työkokemus oli suunnittelutehtävistä ja teknikkoja tietenkin piti kouluttaa tuotannon ammattilaisiksi. Asuin ensimmäisen opetusvuoden ajan Järvenpäässä ja kuljin neljänä päivänä viikossa junalla edestakaisin Lappeenrantaan. Matkat kuluivat rattoisasti seuraavia tunteja valmistellen. Oli pakko pysyä ainakin yhden tunnin verran edellä opiskelijoita. 90-luvulla opinnot ja myös opettajan työ loppuivat vapuksi. Ensimmäisen kevään jälkeen olin ihan puhki. Savunhajuinen opettaja Ennen seuraavan syksyn alkua valmistui kesämökkimme Savitaipaleelle ja muutin sitten asumaan viikot siellä. Välillä huonosti vetävät tulisijat aiheuttivat sen, että tulin usein aamulla vahvasti savulta haisevana tunneille. Kylmää ja pimeääkin mökillä oli, mutta onnekseni oli vähäluminen talvi. Talvella 1991-92 tehtiin ensimmäiset opinnäytetyöt teknikkokoulutuksessa. Mieleen jäi erityisesti käytännön kokemusta omanneen Laten suoritus. Hän oli tullut opiskelemaan kansakoulupohjalta ja varsinkin matematiikan kurssit olivat vaikeita. Hänen itse valitsemansa opinnäytetyö käsitti panoslaskentaa tekevän taulukkolaskentapohjan kehittämisen. Mitään valmista mallia ei ollut. Talven mittaan laskentaan tuli aina vain uusia ominaisuuksia ja lopulta tässä hyvin toimivassa tuotteessa oli melkoinen määrä edistyneempää matematiikkaa, mm. Boolean algebraa käyttäviä operaatioita. Ihmettelin, miten näin hyvin aiheen hallitseva opiskelija ei pääse läpi matematiikassa! Ohjelma on modernisoituna edelleenkin käytössä. Toinen tutuksi tullut opiskelija harrasti vanhojen autojen korjailua. Kun satuin rypyttämään autoni ovea, kysyin, voisiko hän oikoa pellin. Niinpä sovimme ajan ja seurasin sitten sivusta, miten tämä äärimmäisen tarkka ammattilainen kalkutteli muutaman tunnin ajan autonovea. Ihmeellistä tässä oli, että kyseinen opiskelija oli erityisen puhelias karjalainen, mutta ei hiiskahtanut sanaakaan koko korjausoperaation aikana. Keskittyminen oli täydellistä. Kohti ammattikorkeakoulua Kokeiluvaiheen ammattikorkeakoulu käynnistyi jo 1992, mutta muutoksen vaikutukset alkoivat näkyä vasta 1996. Siihen asti louhinta- ja maarakennustekniikan teknikkokoulutukseen tulijoiden määrä oli kasvussa ja myös työllistyminen parani. Viimeiseen, syksyllä 1996 aloittaneeseen ryhmään saattoivat tulla vain ylioppilastutkinnon tai ammattikoulun suorittaneet. Tieto teknikkokoulutuksen 38 päättymisestä varmaan myös vaikutti siihen, että aloittaneita oli vähemmän kuin kertaakaan 90-luvulla. Tässä viimeisessä ryhmässä oli vielä jäljellä teknikko-opiskelijoille tyypillinen kaveria-ei-jätetä -henki ja kaikki valmistuivat. Tietotekniikan käyttö tuli opetukseen 90-luvun aikana, mikä aiheutti kovia haasteita sellaisille opettajille, joille tietokoneet olivat outoja kapistuksia. Ensin tulivat graafiset käyttöliittymät, sitten internet ja sähköposti. Innostuin kokeilemaan etäopetusmenetelmiä, kun opetin louhintatekniikkaa myös Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoulun insinööriopiskelijoille. ISDN-yhteydellä internetin kautta tapahtuva kontakti oli silloin vielä erittäin häiriöaltis ja suuri osa ajasta meni tekniikan kanssa pelaamiseen. Vielä suurempi ongelma oli saada oppitunneilla vuorovaikutusta mukana olevan oman ryhmän, etäryhmän ja itseni välille. Myöhemmin luovuin tällaisen etäopetuksen käyttämisestä ja kävin mieluummin paikan päällä hoitamassa tiiviitä lähijaksoja. Vuosituhannen vaihteen kriisi Kun viimeiset teknikot valmistuivat 1999, pidin vuoden virkavapaata. Oman alani oppitunteja ei ollut juuri lainkaan ja amk-insinööriopintoihin perustettu tuotantopainotteinen louhinta- ja maarakennustekniikan suuntautumisvaihtoehto kärsi opiskelijapulasta. Mietin jo työpaikan vaihtamista. Palasin kuitenkin, mutta opetuspakettiini lisättiin oman alan tuntien vähäisyyden takia myös matematiikkaa ja ympäristötekniikkaa. Urakoitsijat kertoivat järjestönsä SML:n kautta tarpeestaan edelleenkin saada koulutettua työvoimaa työnjohtoon ja työsuunnitteluun. Yhteistyössä käynnistettiin toimet koulutuksen tukemiseksi. Ammattilaiset kävivät tunneilla kertomassa työstä, hakuaikana markkinoitiin alaa ympäri maata ja opiskelijoille järjestettiin tutustumisretkiä. Hakijoiden määrä li- sääntyi vähitellen, vaikka joka vuosi muutama opiskelija halusi siirtyä talonrakennuksen suuntautumisvaihtoehtoon. Valitettavasti 2000-luku toi tullessaan opetustuntien vähenemisen. Tätä pyrittiin paikkaamaan etäopetuksen lisäämisellä, mikä usein johti ainakin meidän opettajien näkökulmasta opetuksen laadun notkahdukseen, kun palkkauksen perustana olivat vain pidetyt oppitunnnit. Varsinkin harjoitustöiden ohjaus ja palautteen antaminen kärsivät. Vaikea sanoa, mikä oli syy ja mikä seuraus, mutta myös osallistuminen tunneille väheni, harjoitustöiden palautukset takkusivat ja ajallaan neljän vuoden opintojen jälkeen valmistuminen alkoi olla harvinaista. Toki oli myös motivoituneita, asiansa hoitavia opiskelijoita. Opettajia kannustettiin osallistumaan erilaisiin kehityshankkeisiin ammattikorkeakoulun näkyvyyden lisäämiseksi ja tämä tapahtui paljolti opetuksen kustannuksella. Tämä kaikki perustui opetusviranomaisten ohjaukseen, jolla pyrittiin muuttamaan ammattikorkeakoululaitosta. Eläkkeelle Hieman turhautuneena jäin osa-aikaiseksi yrittäjäksi keväällä 2008 keväällä. Tuli jäähyväisten aika. Työtovereista monet olivat olleet kanssani samassa työyhteisössä koko 18 vuoden opettajaurani ajan. He olivat kaikki persoonallisia ja mukavia ihmisiä monelta eri alalta. Nuorten kanssa työskentely oli palkitsevaa. Yhteistyökumppanit työelämän puolella antoivat aina tukea. Seuraajakseni Saimaan ammattikorkeakouluun tuli Tuomo Tahvanainen, mikä oli hyvä asia opetuksen jatkuvuuden kannalta. Olihan Tuomollakin pitkä alan työelämäkokemus takanaan. Asiantuntijatehtäväni jatkuvat nyt eläkkeellä ol- 39 lessa, sillä tavalla pysyy virkeämpänä. Kaiken kaikkiaan teknikkojen opettajana olo oli erittäin antoisaa aikaa. Ryhmähenki oli hyvä ja opiskelijat reiluja ja suoria. Vaimoni, joka tuli perässäni suomen kielen opettajaksi Lappeenrannan tekuun, kertoi kuvaavan esimerkin opiskelijoiden motivaatiosta ja yhteishengestä. Oli suullisen esityksen tunti. Vuoroon joutunut esitelmänpitäjä asteli estradille. Opettaja seurasi huolestuneena värin vaalenemista tottumattoman esitelmänpitäjän kasvoilla, kunnes tämä yhtäkkiä rojahti lattialle. Salamana kaksi poikaa ryntäsi toverinsa viereen ja nosti pyörtyneen ylös. Vesilasillisen juotuaan sankari jatkoi esitystään kuin mitään ei olisi tapahtunut. Oletettavasti tämä opiskelija ei työelämässäkään vähästä hätkähtänyt. 40 41 Kari Juntunen, vientipäällikkö Robit Rocktools LTD RD -PAALUTUS – VESITIIVIS TUKISEINÄRATKAISU teksti: Kari Juntunen, Export Manager, Robit Rocktools LTD kuvat: Robit Rocktools LTD RD -paaluseinä on poraamalla asennettava tukiseinäratkaisu vesitiiveyttä vaativiin kohteisiin. RD -paaluseinärakenteella voidaan korvata erilliset tukiseinä- ja perustusrakenteet, jolloin rakentamiseen kuluva aika lyhenee ja ratkaisu tuo säästöä hankkeen kokonaiskustannuksiin. RD -paaluseinä on kehitetty erityisesti haastaviin olosuhteisiin, varmistamaan luotettava ja suunnitelmien mukainen lopputulos. Esimerkkejä : Sataman reunalaiturit, tuulivoimalan perustukset, siltojen maa-välitukiratkaisut, kallion sisään ulotettavat kaivannot ja rakenteet. Myös vuotavat patorakenteet voidaan tukea ja tiivistää kustannustehokkaasti ko. menetelmällä. Käytännön kokemuksia tästä on Pohjoismaissa jo useita. Länsimetron eri työkohteissa on saatu paljon hyviä käytännön kokemuksia muun muassa asemien ja kuilujen RD -paaluseinien osalta. RD-paalujen eri halkaisijoilla on toteutettu vaativia kohteita hyvin lopputuloksin, kuten esimerkiksi Koivusaaren asema, jonka RD -paaluseinien poraus toteutettiin RD 600 mm putkilla ja Robit Rocktoolsin erikoisvalmisteisilla RM/RF -lukkotyypin terillä . Urakoitsijana toimi Lemminkäinen Infra Oy, toteuttaen työn erittäin suurella ammattitaidolla. Ruukin uusi RM/RF -lukkotyyppi parantaa vesitiiveyttä entisestään. RD -paaluseinän käyttökohteista yleisimmät ovat: - pysyvät ja väliaikaiset rakenteet - vaaka- sekä pystykuormitetut rakenteet 42 Kuva t: Robit Rocktools LTD Metroaseman pääsisäänkäynti sijaitsee Koivusaaren itärannalla, pursisataman laiturialueella. Toinen sisäänkäynti sijaitsee Lauttasaaren länsirannalla, Katajaharjussa. Kyseisessä kohteessa merenpinta sijaitsee varsin lähellä. Suunnittelussa on otettu huomioon vedenpinnan nousu, ettei tulisi vastaavaa tilannetta, mitä jonkin aikaa sitten tapahtui New Yorkissa meriveden virratessa metroasemiin hirmumyrskyn seurauksena . Porattavia RD-putkikokoja RM/RF -lukkotyypille on laaja valikoima, Ø RD 170 mm:stä aina Ø RD 1200 mm:n asti. RM/RF -lukkotyyppi on mitoitukseltaan aina sama vaikka putken halkaisija muuttuu. Saatavilla on erilaisia terämalleja porattavan kohteen ja maa-/kallioperän mukaan. Tässä on suunnitteluun oiva työmenetelmä, jolla voidaan toteuttaa mitä erilaisempia, toimivia ja varmoja ratkaisuja. 43 Heikki Räsänen, tuotepäällikkö Atlas Copco Louhintatekniikka Oy Ab Porausmenetelmät kalliossa Suomen maa- ja kallioperä asettaa suuret vaatimukset porauksessa käytettäville laitteille ja porakalustoille. Tunnusomaista on maaperän ja kallion terävä kontakti, joka jakaa poraustyöt maa- sekä kallioporaukseen tai näiden yhdistelmään. Yleisin kallioporausmenetelmä on päältälyövä poraus. Maailmanlaajuisesti arviolta noin puolet kaikista kallioon porattavista rei’istä porataan käyttäen tätä menetelmää. Päältälyövää porausta voidaan soveltaa hyvin monenlaisilla laitteistoilla; kevyistä käsikäyttöisistä porakoneista raskaisiin tela-alustaisiin poravaunuihin ja maanalaisiin tuotantoporauslaitteisiin. Esimerkkinä vaunuporauksessa poraletka kostuu poraterästä, yhdestä tai useammasta poratangosta sekä niskakappaleesta, jonka avulla porakalusto liitetään porakoneeseen. Iskuenergia, syöttövoima ja pyöritys välittyy terään poratankojen välityksellä, huuhteluilma tai -vesi johdetaan reiänpohjalle poratangoissa olevaa keskireikää pitkin. Päältälyövän menetelmän etuja ovat porakaluston yksinkertaisuus ja helpohko muunneltavuus sekä kustannustehokkuus silloin kun porausolosuhteet ovat hyvät ja reikäpituudet kohtuulliset. Poravaunun polttoaineen kulutus porametriä kohti on alhainen muihin porausmenetelmiin verrattuna. Uppoporaus on tietyissä poraustarpeissa ja -olosuhteissa lisännyt suosiotaan viime aikoina. Maailmanlaajuisesti menetelmällä porataan noin neljäsosa kalliorei’istä. Avolouhosten tuotantoporauksessa tätä menetelmää on muualla käytetty laajasti. Meillä Suomessa menetelmä on tässä tarkoituksessa otettu käyttöön kolmen viimeisen vuoden aikana. Eräs tärkeä uppoporauksen sovellusalue on kallion energia- ja vesikaivoreikien poraus. Poraletka koostuu terän ja uppoporakoneen yhdistelmästä sekä poraputkista. Porakoneen mäntä iskee suoraan terän takaosan iskupintaan, joten porauksen edetessä syvemmälle energiahäviö pysyy alhaisena. Syöttövoima ja pyöritys välittyvät poralaitteelta putkikalustoa pitkin reiän pohjalle. Porakoneen käyttövoimana toimiva paineilma johdetaan terän läpi reiän pohjalle, jonka avulla huuhdotaan porauksessa syntyvä irtoaines pois reiästä. Uppoporausmenetelmän etuja ovat reikäsuoruus, mahdollisuus porata syviä reikiä, hyvä huuhtelu ja näin ollen puhtaat, avoimet reiät. Uppoporauksen tekniikka on melko yksinkertaista ja luotettavaa, joka useimmiten tarkoittaa korkeaa teknistä käytettävyyttä. Uppoporaus käänteishuuhtelulla on menetelmä, jota käytetään lähinnä tutkimusporauksessa ja avolouhosten pitoisuusmäärityksissä. Käänteishuuhtelu tarkoittaa, että huuhteluilma johdetaan kaksikerrosputken ulompaa kanavaa pitkin alas reiän pohjalle. Porauksen irtoaines reiän pohjalta huuhdellaan porakaluston keskireikää pitkin ylös, jolloin se voidaan ottaa talteen myöhempää analysointia varten. Klusteriuppoporaus on hyvin suurten reikien porausmenetelmä rakennuskohteisiin. Poraterän korvaa klusteri, joka koostuu teräsrungosta sekä useista uppoporakoneista. Klusteria pyöritään ja syötetään putkikaluston välityksellä. Putkitankoporauksessa on pyritty yhdistämään sekä päältälyövän että uppoporausmenetelmän parhaat ominaisuudet. Menetelmän reikäkokoalue ja ominaisuudet soveltu- 44 vat hyvin avolouhosten ja kiviaineslouhosten tarpeeseen. Suomessa on putkitankoporauksella tehty avolouhosten tuotantoporausta vuodesta 2005 alkaen. Kyseessä on jäykkä putkikalusto, jonka sisällä ovat erilliset iskuenergian välittävät iskutangot. Myös syöttövoima välittyy iskutankojen avulla. Poraputkien avulla pidetään kalusto ”nipussa” ja pyöritetään terää. Huuhteluilma kulkee alas iskutangon ja putken välissä, ja johdetaan terän läpi reiän pohjalle huuhtelua varten. Menetelmän etuja ovat reikäsuoruus, hyvä polttoainetalous, korkea tunkeutumisnopeus sekä hyvä poraustulos myös vaikeissa ja rikkonaisissa kallio-olosuhteissa. Suurimpien avolouhosten ja tuotantovolyymien ollessa kyseessä kiertoporaus on varteenotettavin tuotantoporausmenetelmä. Tällöin on kyseessä reikäkokoalue 200-400 mm. Menetelmä toimii hyvin myös skandinaavisissa kovissa kivilajeissa. Tavanomaisessa kiertoporauksessa ei käytetä iskua, vaan kiven rikkoo suurella voimalla reiän pohjaa vasten painettu, kovametallinastoilla varustettu kolmirullaterä, jota pyöritetään sopivalla kierrosluvulla. Reikä puhdistetaan poraputkien keskireikää pitkin johdetulla paineilmalla. Paineilma myös jäähdyttää terää ja sen laakereita. Iskuavusteisella kiertoporauksella voidaan poralaitteen kapasiteettia kasvattaa ja porauksen kokonaiskustannuksia yksikköä kohden tuntuvasti alentaa. Iskulaite tuottaa melko korkeataajuista matalaenergistä iskua, joka lisää kovametallinastojen aiheuttamaa kuormitusta kalliossa, jolloin kiertoporauksen tunkeutumisnopeus kasvaa huomattavasti. Nousuporaus on kiertoporauksen sovellutus. Tavanomaisella kiertoporauksella, yleensä ylhäältä alas poratun pilottireiän avartaminen tehdään asentamalla pilottiterän paikalle suuriläpimittainen avarrin, joka vedetään samaa putkikalustoa käyttäen koko reiän matkalta ylös asti. Näin saadaan sileäpintainen, pyöreä ja kalliomekaanisilta ominaisuuksiltaan hyvä suurreikä. Tärkeimpiä käyttötarkoituksia ovat mm. kaivosten ilmanvaihto, pelastusreitit, malmin tai sivukiven vertikaalinen kuljetus. Suunnattu alitusporaus on kiertoporausmenetelmä, jolla voidaan kustannustehokkaasti alittaa esim. liikenneväyliä, rautateitä, harju- 45 muodostumia tai joen uomia. Pilottireikää voidaan porattaessa ohjata, jolloin saadaan reikä kulkemaan maanpintaan nähden halutussa kulmassa kullakin reiän osalla. Avartimen avulla suurennetaan reikä haluttua käyttötarkoitusta varten sopivaan läpimittaan. Jon W illberg, toimitusjohtaja Tolarock Oy Parasta osaamista maan uumenissa eilla. Uusi urakka on Willbergin mielestä sujunut jopa aiempaa paremmin, kun vuodenvaihteessa työhön tuli mukaan uusi lastausurakoitsija. -Omaa työtämme tehostaa sekin, että käytössämme on uusi pitkäreikäkone, jolla voi porata tuotantoviuhkan automaattisesti, ja reiät voi olla jopa 35 metrisiä. Myös jumbo eli kaksipuominen porauslaite on uusi. Pahtavaarassa työskennellään tasaista tahtia – maan alla. Lemminkäinen Infran tytäryhtiö Tolarock louhii ja rakentaa tunneleita kultakaivoksen käyttöön jo neljättä vuotta. Sodankylässä sijaitsevan Pahtavaaran kultakaivoksen louhintaurakoitsijana jatkaa Lemminkäinen. Vuodenvaihteessa käynnistynyt uusi sopimus kestää ainakin vuoden 2013 loppuun ja sen lisäksi on sovittu vuoden optiosta. -Urakka jatkui luontevasti siitä kolmen vuoden työstä, jota olemme edellisinä vuosina Pahtavaarassa tehneet, sanoo Tolarockin toimitusjohtaja Jon Willberg. Uudessa urakassa louhitaan seuraavan kahden vuoden aikana seitsemän kilometriä työtunneleita ja noin 900 000 tonnia kultamalmia. Paitsi kokemus, myös kyky tarjota koko paketti yhdestä osoitteesta oli Pahtavaaran urakkaa ajatellen Lemminkäisen vahvuus. Tunneleiden louhimisen ohella Lemminkäinen huolehtii tuotantolouhinnasta, työtunneleiden lujitustöistä, tuuletusnousujen louhinnasta sekä louheen kuljettamisesta rikastamolle. Kaukana taajamasta työskennellessä kalusto saa olla juuri niin massiivista kuin työn sujumisen kannalta on tehokkainta. Tärinöistä ei tarvitse välittää, joten räjäytystyötkin voidaan hoitaa silloin, kun työ niitä edellyttää, kuitenkin kaivoksen räjäytysajat huomioiden. Tuot a ntopor aust a P a ht ava a r a n kaivoks ella . myös Lemminkäisen sisäistä yhteistyötä, Willberg sanoo. -Lisäksi paketissa on muuta infrasta huolehtimista, kuten kaivosalueen teiden kunnossapitoa. Ja tarvekiven louhintakin kuuluu urakkaan. Kesän aikana Lemminkäisen kiviainesyksikkö tulee murskaamaan tarvekiven, joten projektissa tehdään Yhteistyö asiakkaan kanssa on sujunut erinomaisesti. Willberg kiittelee, että asiakkaan puolella toiminta paranee koko ajan kaikilla osa-alu- 46 Kuukaudessa 400 metriä voi vaikuttaa tunnelityönä aika kovalta rupeamalta. Tolarockilta tuollainen kuitenkin hoituu. -Joskus kuulee urakoitsijoiden selittelevän, että eihän tuo nyt onnistu, koska juhannuskin sotkee aikatauluja. No, meidän miehiltämme ei muutama lomapäivä välissä vienyt työtehoa, kun asiakas pari vuotta sitten tarvitsi tiukalla aikataululla vähän enemmän tunnelia, Willberg kehaisee työntekijöitä. P a ht ava a r a ss a lä him pä ä n n a apuriin on m a tka a . Vahva kaivososaaminen on huomattu myös asiakkaiden taholla. Hyvin hoidetuilla projekteilla on ansionsa esimerkiksi siinä, että Lemminkäinen on saanut urakoita kaivoksilta myös Ruotsissa Kiirunan ja Svartlidenin kaivoksilla. -Meiltä löytyy takataskusta aimo annos kokemusta ja tunnelitöissä vaadittavaa laskentaosaamista. Niistä on hyötyä kaikissa uusissa kaivoskohteissamme, Willberg toteaa. FAKTA: Pahtavaara - Sodankylän Pahtavaarasta löytyi kultaesiintymä vuonna 1985. Kaivostoiminta siellä alkoi vuonna 1996. - Vuodesta 2008 kaivoksen omistaja on ollut Lappland Goldminers. - Helmikuussa kaivoksen omistaja julkaisi tiedotteen, jossa arvioidaan kullan osuuden Pahtavaaran mineraalivaroista kipuavan kaikkiaan 1725 kiloon. - Vuosille 2012-2013 solmitun sopimuksen arvo Lemminkäiselle on 20 miljoonaa euroa. M a a n alla ajoneuvoilt akin va adit a a n ene m m ä n. M a a n alais en kaivoks en sis ä ä nkäynti on avolouhoks en pohjalla . 47 48 49 M ari Sohlman, markkinointipäällikkö YIT-Rakennus Oy Länsimet ron Keilaniemen työmaata urakoi YIT Tuhansia ihmisiä työllistävä Suomen suurin infrahanke, Länsimetro, on saavuttanut urakkansa puolen välin. Hankkeen valmistuttua käyttöön otetaan kaksi noin 14 kilometrin pituista tunnelia jatkona nykyiselle metrotunnelille, sisältäen muun muassa kahdeksan uutta asemaa. Pääkaupunkiseudun metroliikenne jatkuu Ruoholahdesta Espoon Matinkylään vuoden 2015 lopulla, kuljettaen arviolta yli 100 000 matkustajaa päivässä. Länsimetro koostuu kahdesta rinnakkaisesta tunnelista, jotka kulkevat koko matkan maan alla sekä kahdeksasta uudesta asemasta. Asemien lisäksi louhitaan 15 pystykuilua, jotka on suunniteltu hätäpoistumista, paineentasausta, ilmanvaihtoa ja savunpoistoa varten. Rakentamista ja huoltoa varten on suunniteltu 12 työtunnelia. Keilaniemen osuuden toteuttamisesta on vastannut YIT:n Infrapalvelut. Työmaalla on vastattavanaan noin 1,3 km pitkän kaksoisratatunnelin sekä metroaseman louhintatyöt. Urakka käsittää myös raiteenvaihtohallin, 5 kuilun, 600 metriä pitkän ajotunnelin, 6 yhdystunnelin ja pumppaamon louhinnan. Työmaan kokonaisvahvuus on noin 60 henkilöä, joista noin 20 hlöä työskentelee maan alla kolmessa vuorossa. Louhinta- ja lujitustyöt YIT on suorittanut hyvin omavaraisesti ja aliurakoitsijoiden määrä on pidetty minimissä. Työmaa toimii haastavassa ympäristössä vilkkaiden liikenneväylien, asutuksen ja työpaikka-alueen keskellä. Esimerkiksi räjäytystyöt on toteutettu erityisen tarkkojen tärinävaatimusten mukaisesti. Lisäksi tunnelista poispumpattavalle vedelle on annettu tiukat päästöarvot, jonka vuoksi työmaalle kehitettiin uusi poistoveden käsittelyjärjestelmä. Uuden järjestelmän avulla sallituissa päästöarvoissa on pysytty erittäin hyvin. Emulsioräjäytyksiä ja tietokoneohjattua porausta YIT:n konekantaa uusitaan systemaattisesti ja työmenetelmiä kehitetään jatkuvasti. Keilaniemen työmaalla käytetään nykyaikaisia ja turvallisia menetelmiä niin porauksen, rusnauksen kuin räjäytystenkin osalta. Muun muassa porausprosessi hyödyntää viimeisintä teknologiaa, jossa porajumbolle syötetään tietokoneella 50 Turvallisin työmaa Keilaniemen työmaa voitti keväällä 2012 Rakennusteollisuuden Uudenmaan alueen ”Turvallisesti 2000-luvulla” –työturvallisuuskilpailun infrarakentamisen sarjassa. Voittajatyömaan vastuulla on yksi Länsimetrohankkeen suurimmista osuuksista. YIT on rakentanut Länsimetrolle hankkeen useita eri vaiheita. Näitä ovat Otaniemen ja Matinkylän ajotunnelien louhinnat, Tapiolan itäisen suuaukon suunnitellut porauskaaviot. Täkymetriohjatun porausprosessin ansiosta poraustarkkuus ja -laatu on hyvä ja jota ylläpidetään jatkuvalla ja ajantasaisella seurannalla. Aiemmin louhitun katkon kalliopinnat mitataan samassa yhteydessä, kun porajumbolle annetaan suunnat uutta katkoa varten ja mikäli poikkeamaa löytyy, siihen pystytään reagoimaan välittömästi. Myös räjäytykset tehdään kehittyneemmällä toimintamallilla ja kalus- tolla, sillä työmaalla käytetään ympäristölle turvallisempaa emulsioräjäytystekniikkaa. YIT omistaa emulsiopanostuslaitteet itse, joten laitteiden kehitystyö on ollut jatkuvaa. Työturvallisuuteen on kiinnitetty huomiota myös muissa työvaiheissa. Vaarallisimpiin työvaiheisiin kuuluvaan, aiemmin käsin toteutettavaan rusnaukseen on hankittu oma kaivinkone, joka on varusteltu erityisesti tätä työtä varten. 51 maanrakennustyöt ja Lauttasaarensalmen ratatunnelin louhinta. Lisäksi Niittykummussa on käynnissä vastaavanlainen urakka kuin Keilaniemessä. Kun hankkeen pohjatyöt ovat valmistuneet, alkaa asemarakennuksen toteuttaminen. YIT on mukana myös tulevassa asemarakentamisessa, sillä YIT Kiinteistötekniikka toteuttaa Keilaniemen aseman LVI-urakan. Kuva t: M a tti K allio 52 arkkiset Orikoskentie 22, 31700 Urjala Puh. (03) 546 1593 kirjapaino @ arkkiset.fi www.arkkiset.fi • Varaosat • Koneet • Tarvikkeet • Kartiokalustot • Terotuskoneet Sandvik, Mitsubishi porakalustot Ratastie 5, 40950 MUURAME (014) 212 000 0400 647 188 53 Hallituksen terveiset Yhdistyksen hallitus toimikaudella 2011 - 2012: Puhe enjoht aja Timo R ajala (kuva ss a toinen va s e m m alt a ) Sihte e ri Taito Ahola (kuva ss a toinen oike alt a ) J ä s en Jor m a Leinonen (kuva ss a oike alla ) J ä s en J a ri W e m an (kuva ss a va s e m m alla ) Halllitus oli asettanut yhdeksi toimikauden päätavoitteeksi yhdistyksen jäsenmäärän kasvattamisen. Tehtävässä onnistutkiinkin varsin hyvin, koska toukokuun vuosikokouksessa hyväksyttiin yhdistykseemme 24 uutta jäsentä. Hallitus kiittää kaikkia jäsenhankinnassa mukana olleita henkilöitä aktiivisesta työpanoksesta. Uusiksi jäseniksi hyväksyttiin seuraavat henkilöt: Silva sti M ikko P ekkonen Jukka Kivim äki Is m o Nissinen Ersso Pöyliö Risto Roiva s R eijo H a rjula J a ni P rusi Olli H ä nninen Tuo m o Tyni Tuula N uutinen K eijo Ollikainen J a ni Nordic Mines Ab, sekä Ilkka Hynynen Oulu Mining School. Lisäksi tutustuimme Oulu Mining Schoolin Mini pilotrikastamon rakennushankkeeseen Oulun Yliopistolla. Juhlaillallisella Talvivaara-Sotkamo Oy:n hallituksen puheenjohtaja Pekka Perä piti muistorikkaan puheen kokousväelle. Vuosi 2013 tulee olemaan yhdistyksen historiassa yksi merkittävimmistä vuosista sitten yhdistyksen perustamisen. Yhdistys täyttää nimittäin ensi vuonna 50 vuotta. Juhlavuoden kunniaksi hallitus on päättänyt tuottaa vuoriteknikoiden historiaa käsittelevän kirjan, jonka nimeksi tulee ”Vuoriteknikoiden historia”. Kirja julkaistaan syntymäpäiväjuhlan yhteydessä toukokuussa 2013. Hallitus haluaa kiittää lämpimästi kaikkia tämän lehden teossa mukana olleita henkilöitä aktiivisesta työpanoksestanne, sekä kaikkia lehdessä mainostaneita yrityksiä merkittävästä tuestanne. Toivomme jäsenistölle ja kaikille yhteistyökumppaneille antoisia lukuhetkiä Vuorityö ja -tekniikka 2012 lehden parissa sekä toivotamme kaikille rauhallista Joulun aikaa ja parasta mahdollista menestystä vuodelle 2013. Kilponen J a akko Sjöblo m A ntti Junttila Jor m a K aunisva a r a Juh a Hyttinen Jukka Oja nla tva M a rkus Koleh m ainen J a ri Kor honen Tenho Poikkim äki P e r tti Nie mi La ss e Tiilikainen Veli-M a tti H uilaja A ntti Hallituksen loppuvuoden 2011 ”työnäyte”, Vuorityö ja -tekniikka lehti ilmestyi joulukuussa 2011. Lehti oli muhkein ja laajin kautta aikojen ja siinä oli runsaasti mielenkiintoisia juttuja alaltamme. Lehti kiinnosti myös yrityksiä, jotka mainostivat tuotteitaan ja palvelujaan ennätyksellisen runsain määrin. Lehti sai lukijakunnalta ja yhteistyökumppaneilta varauksettoman vastaanoton ja paljon positiivista palautetta. Vuoden 2012 jatkokoulutuspäivät pidettiin toukokuussa Oulussa. Päivien teemana oli KAIVOS 2012. Päiville osallistui 77 yhdistyksen jäsentä, viisi VMY:n kaivosjaoston jäsentä, sekä neljä luennoitsijaa. Tilaisuudessa luennoi Timo Lindborg Sotkamo Silver AB, Visa Myllymäki YIT-Rakennys Oy, Krister Söderholm Ta m pe r e ella 3 0 . 1 1 . 2 0 1 2 Vuorit eknikot ry H ALLIT US 54 55 56
© Copyright 2024