Ystävyyden säikeitä - Soroptimist International Finland
Ystävyyden säikeitä Soroptimist International of Nokia ry 1981–2011 Ystävyyden säikeitä Soroptimist International of Nokia ry 1981–2011 Lähteet Klubin arkistot ja leikekirjat Työryhmä Riitta Moilanen ja Tellervo Vahala Teksti Tellervo Vahala Ulkoasu Mervi Koivula Julkaisija Soroptimist International of Nokia ry Nokia 2011 Kannen kuva Saksalais-suomalaista ystävyyttä kesällä 1999. Anne Höhmann, SI of Kassel-Kurhessen-Waldeck (vas.), Sirkka Salonen ja Maija Paldanius, SI of Nokia, vaihtavat kokemuksia. Sisällys Lukijalle............................................................................................................... 5 1981-1991 Ensi askeleet soroptimisteina ........................................................... 6 Tultiin tutuiksi ............................................................................................ 8 Yhteyksiä luodaan .................................................................................... 8 Varainhankintaa muotinäytöksin ja konsertein ......................................... 9 Auttavat kätemme .................................................................................. 13 Klubi 10 vuotta..........................................................................................14 1991-2001 Mukana ajan muutoksissa .............................................................. 16 Kosketuspintaa eri kulttuureihin ............................................................. 16 Sanoista teoiksi ...................................................................................... 18 Kirpputorikauppoja ja keltaisia soroptimistipaitoja .................................. 20 Juhlista eväitä arjen työhön .................................................................... 21 2001-2011 Uuden vuosituhannen soroptimismia nokialaisittain ....................... 25 Konserttituotoilla mukana kansainvälisissä projekteissa ........................ 25 Suvaitsevaisuuteen suunnistamassa - nokialaistytöt kirjoituskilpailussa..27 Klubikokouksista virtaa............................................................................29 Ajatuksissa Afrikan naiset ja lapset........................................................33 Vedenpuhdistusta Ruandassa................................................................ 34 Sisaruuden siteitä....................................................................................35 Uuden ajan yhteydenpitoa...................................................................... 37 Kotona Nokialla ...................................................................................... 38 Jäsenenä Nokian soroptimistiklubissa.............................................................. 40 Perustajajäsenet 2.6.1981...................................................................... 44 Jäsenet keväällä 2011............................................................................45 Presidentit .............................................................................................. 46 Sihteerit .................................................................................................. 46 Yhdyshenkilöt ......................................................................................... 47 4 Lukijalle Nokian soroptimistiklubi on ehtinyt kolmenkymmenen vuoden ikään. Mitä olemme tehneet näiden vuosien aikana, mitä olemme kokeneet, miksi toimimme soroptimisteina? Tämä historiikki pyrkii antamaan osittaisen vastauksen näihin kysymyksiin. Klubimme 20-vuotisjuhlan yhteydessä julkaisimme jo yhden historiikin, Parasta on sisaruus, Soroptimist International of Nokia ry:n 20-vuotistaival 1981-2001. Tekstistä vastasi silloinkin tämän kirjoittaja. Työryhmän tehokkaina jäseninä toimivat myös Eeva-Maija Nummela ja Tuula Vesanmaa. Vanha historiikki on ollut pohjana uudenkin luomisessa, mikä näkyy myös jäljessä. Klubimme arkistot pöytäkirjoineen, toimintakertomuksineen ja leike- ja valokuvakokoelmineen ovat melkoiset. Viimeisten kymmenen vuoden aikana niitä on kertynyt iso pino lisää. Niistä olen pyrkinyt poimimaan toimintamme hengen kannalta oleellisimman tiedon. Paljon on jäänyt ulkopuolellekin. Tällä kertaa työparinani on ollut Riitta Moilanen, joka on pitkin matkaa arvioinut tekstiäni ja auttanut tietojen etsimisessä, niiden siivilöimisessä, kuvien valinnassa ja teknisissä ratkaisuissa ja kaiken muun hyvän lisäksi saattanut tämän uusimman historiikkimme nettisivuille. Kiitos, Riitta! Kiitos myös Pirkko Salmolle, joka osallistui tekstin asiapainotusten valintoihin, ja kaikille klubimme jäsenille, joilta sain arvokkaita kommentteja työn loppumetreillä. Aivan erityisesti kiitän niitä sisaria, jotka omilla muistoillaan ja mietteillään osallistuivat tähän klubimme yhteiseen tarinaan. Nokialla huhtikuussa 2011 Tellervo Vahala 5 1981-1991 Ensi askeleet soroptimisteina ”Tee nöyrä parhaasi”, neuvoi kummi Antonietta Toini-Nikander tuoreita soroptimistisisaria, kun Nokialle oltiin perustamassa uutta klubia. Neuvo antoi miettimisen aihetta. Parhaaseen pyrkiviksi sisariksi olimme kyllä ryhtymässä, mutta miten tehdä se nöyrästi? Ajan mittaan kirkastui kuitenkin myös se, että nöyryys sisältyy soroptimismin perussanomaan. Soroptimist International of Nokia vietti perustamisjuhlaansa kesäkuun 2. päivänä 1981 Ravintola Mustassa Härässä Nokialla. Klubin vihki Euroopan federaation presidentti Charlotte von Loeper. Hänen lisäkseen kutsuvieraiden joukossa olivat Suomen unionin presidentti Kaisu Vuolio, Unionin kunniajäsen ja perustajapresidentti Helvi Hakulinen-Sipilä, Unionin kunniajäsen Madeleine Meinander, governor Helena Viikamo sekä klubin kummit Antonietta Toini-Nikander ja Kaisu Heikkilä. Juhlassa oli mukana myös lukuisia naapuriklubien edustajia. Onnitteluja tuli läheltä ja kaukaa. Maija Vuorinen, sisaremme Tammerkosken klubista ja myöhemminkin usein nähty ystävä klubimme tilaisuuksissa, tähdensi onnittelupuheessaan, että meidän on luotava hyvä henki klubiin, ennen kuin kurkotamme ulos maailmaan. Perustamisjuhlan kynttiläseremoniassa mukana Madeleine Meinander (vas.), Kaisu Vuolio, Eeva Enwald ja Charlotte von Loeper. 6 Klubissa oli 25 perustajajäsentä, jotka kaikki yhtä lukuun ottamatta olivat paikalla juhlassa ja perustavassa kokouksessa. Ensimmäiseksi presidentiksi valittiin Eeva Enwald ja muiksi hallituksen jäseniksi Kaija Aarni, Annukka Hörkkö, Marja Matikainen, Ulla Pajukanta, Tellervo Vahala ja Tuula Vesanmaa. Eeva Enwald oli toiminut nokialaisnaisten kokoonkutsujana jo silloin, kun klubin perustamista vasta mietittiin. Sysäyksen tähän hän sai Kaisu Heikkilältä, joka oli Tampereen soroptimistiklubin jäsen ja Eevan hyvä ystävä. Ensimmäiseen tapaamiseen kutsuttiin Tampereelta sekä soroptimistien että zontien edustajia, jotka molemmat esittelivät omaa järjestöään. Haluttiin tietoa näiden kahden varsin samansuuntaisen järjestön toiminnasta, ja sitä saatiinkin runsain mitoin. Soroptimistisisaret Kaisu Heikkilä ja Antonietta Toini-Nikander valottivat oman järjestönsä toimintaa niin innostavasti, että nokialaiset päättivät pari viikkoa myöhemmin perustaa soroptimistiklubin omalle paikkakunnalleen. Kummeilla oli suuri merkitys uudelle klubille. Kaisu ja Antonietta edustivat Tampereen klubia, joka on yksi Suomen vanhimmista. Molemmilla oli pitkä henkilökohtainen soroptimistihistoria. Antonietta oli ehtinyt toimia jopa Euroopan federaation presidenttinä. Sääntöjen esittelyn ja käytännön ohjeiden lisäksi kummit puhalsivat nokialaisten toimintaan aidon soroptimistihengen. He korostivat sisarten keskeistä ystävyyttä ja järjestön kansainvälisen ymmärryksen tavoitetta. Tässä hengessä oli hyvä lähteä liikkeelle. Kummit Antonietta ToiniNikander (vas.) ja Kaisu Heikkilä jakoivat perustamisjuhlassa rintamerkit tuoreille soroptimisteille. Vuorossa Sirkka Nikkari. Merkkien jaossa avustaa Eeva Enwald. 7 Tultiin tutuiksi Alkuvuosina sisarilla oli tärkeänä tehtävänä tutustua toisiinsa. Tämä tapahtui tehokkaasti ammattiesitelmien avulla, joita sisältyi jokaisen kuukausikokouksen ohjelmaan. Jäsenten ammattikirjo oli laaja, joten pääsimme tutustumaan moniin erilaisiin työpaikkoihin ja toimialoihin. Avautui ovia, jotka siihen asti olivat pysyneet suljettuina. Ystävyyssuhteita syntyi nopeasti. Yksi soroptimistiklubin tavoitteista, ammatissa toimivien naisten verkottuminen, alkoi toteutua. Oman klubin ohjelmien lisäksi perehdyimme huolellisesti soroptimistien kuuteen ohjelma-alueeseen sekä SI:n kansainvälisiin teemoihin. Parhaan kosketuspinnan löysimme terveydenhuollon, ympäristönsuojelun ja sivistystoimen alueilta, joita koskevia esitelmiä ja aktiviteetteja sisältyi runsaasti klubin ensimmäisen vuosikymmenen ohjelmaan. Syksyllä 1982 järjestimme ympäristönsuojeluillan, johon kutsuimme myös sisaret Tampereelta ja Valkeakoskelta. Aiheina olivat puhtaan veden saanti ja teollisuuden ympäristönsuojeluongelmat. Vesien saastuminen omassa lähiympäristössämme puhutti jo tuolloin. Illan asiantuntevat alustajat olivat vieraileva Helena Viikamo sekä oman klubin jäsenet Marja Matikainen ja Maija Paldanius. Samaan aihepiiriin liittyviä esitelmiä oli muitakin. Näistä ovat erityisesti jääneet mieleen Eeva Enwaldin esitys kemikaalien vaikutuksesta ihmisen ympäristöön ja terveyteen sekä Maija Paldaniuksen puheenvuorot, jotka koskivat ajankohtaisia terveydellisiä ongelmia, kuten huumeriippuvuutta, alkoholismia ja aidsia. Yhteyksiä luodaan Nokian klubin ensimmäiseksi ystävyysklubiksi ilmoittautui South Aucklandin klubi Uudesta Seelannista. Tämä itsekin nuori, vasta saman vuoden helmikuussa perustettu klubi lähetti onnittelun jo charter-juhlaamme. Kiitoskirjeestä alkunsa saanut kirjeenvaihto johti kokemusten vaihtoon, jonka myötä olemme saaneet hyviä toimintavirikkeitä toiselta puolelta maapalloa. Näiden kaukaisten sisariemme onnistumiset ja ongelmat ovat osoittautuneet varsin yhdensuuntaisiksi omiemme kanssa. – Kesken omaa 30-vuotisjuhlavuottamme saimme South Aucklandin sisarilta viestin, että klubi on lopettanut toimintansa vuoden 2010 lopussa. Ystävyysklubimme oli jo pitkään kärsinyt vaikeudesta saada mukaan uusia jäseniä. 8 Vuonna 1982 saimme toisen ystävyysklubin, vasta perustetun Soroptimistaklúbbur Hóla og Fellan Islannista. Eeva Enwald oli mukana jo tämän klubin vihkiäisjuhlassa ja tapaamisia klubin jäsenten kanssa syntyi pariin otteeseen myöhemminkin nokialaissisarien vieraillessa Islannissa. Muu yhteydenpito on ollut lähinnä kirjeenvaihtoa ja joulutervehdysten lähettelyä. Kaksi toisen Reykjavikin klubin jäsentä vieraili Nokialla keväällä 1985 Eeva Enwaldin ja Eeva-Maija Nummelan huolehtiessa vieraista. Vähitellen muutkin yksittäiset sisaret lähtivät mukaan soroptimistien kansainvälisiin kokoontumisiin. Riitta Moilanen oli mukana Pohjoismaisilla sisarpäivillä Helsingissä toukokuussa 1986. Eeva-Maija Nummela ulotti matkansa Pohjoismaisille sisarpäiville Reykjavikiin asti kesällä 1988. Ulla Pajukanta puolestaan osallistui heinäkuussa 1989 Euroopan federaation kongressiin Luganossa. Myös Kaukoidässä matkailtiin. Sirkka Nikkari vieraili vuonna 1989 Japanin Osakan klubissa ja Thaimaan Bangkokin klubissa. Näiltä matkoilta tuodut terveiset vahvistivat tunnettamme, että kuulumme suureen kansainväliseen järjestöön. Ehkä tärkeimpiä olivat sittenkin yhteydet lähiseudun klubeihin ja muihin suomalaisiin soroptimisteihin. Nokialaissisaret osallistuivat ensimmäisestä vuodesta alkaen lähiseudun klubien järjestämiin yhteisiin Kansainvälisen soroptimistipäivän juhliin joulukuun 10. päivänä. Näitä klubeja oli 1980-luvulla kahdeksan. Ensimmäisen kerran Nokian vuoro järjestää juhla tuli vuonna 1986. Lähiklubien kanssa syntyi muitakin yhteyksiä. Kävimme klubien vieraina Tampereella, Vammalassa ja Valkeakoskella ja näistä tehtiin vastavierailuja Nokialle. Sisarpäivätapaamiset tukivat tätä vuorovaikutusta. Varainhankintaa muotinäytöksin ja konsertein Alkuvuosien innostuksessa klubin varainhankintakyky oli vahvimmillaan. Voimia riitti niin muotinäytöksien kuin konserttienkin järjestämiseen. Ensimmäiseen muotinäytökseemme keväällä 1982 tuli aloite kummiltamme Kaisu Heikkilältä, joka toi paikalle esiteltävät asut ja mannekiinit. Yleisömenestys oli hyvä ja klubin pankkitili karttui mukavasti. Hyvään alkuun päästyämme järjestimme 1980-luvulla useammankin muotinäytöksen. Organisaattoriksi vain vaihtui klubimme oma jäsen Anu Saarela, Anun Putiikin omistaja. Anu keräsi näytöksiin vaatteet ja asusteet paitsi omasta, myös muista nokialaisliikkeistä ja järjesti mannekiinit, jotka muutamaa 9 ammattilaista lukuun ottamatta olivat klubin omia jäseniä. Myös juontajat löytyivät useimmiten omasta klubista. Tuottoa kertyi, mikä johtui suurelta osin Anun mittavasta panoksesta ja sisarien vapaaehtoishengestä. Konsertteja järjestimme ensimmäisen vuosikymmenen aikana ahkerasti, sillä klubissa oli asiantuntemusta tähän omasta takaa. Raija Laakso, Tampereen kaupunginorkesterin viulisti ja yksi klubimme perustajajäsenistä, kokosi yhdessä kollegojensa kanssa konserttien esiintyjät ja ohjelmat. Raija soitti myös itse kaikissa 1980-luvun konserteissamme. Vuoden 1983 tammikuussa järjestimme yhteistyössä Nokian seurakunnan kanssa kamarimusiikkimatinean. Konsertissa esiintyi kaupunginorkesterin soittajista koottu Tampereen Kamarisolistit, johon kuuluivat Pentti Mikkonen, I-viulu, Raija Laakso, II-viulu, Vesa Vahtola, alttoviulu, Lauri Voipio, sello ja Leena Haake, piano. Tasokas ohjelma sisälsi Mozartin ja Schumannin musiikkia. Tammikuussa 1984 viriteltiin wieniläissäveliä Kankaantaan koululla pidetyssä konsertissa. Riitta Kangaspunta ja Reino Turunen lauloivat säestäjinään oma viulistimme Raija Laakso sekä pianisti Pekka Salminen. Heti seuraavan vuoden tammikuussa jatkettiin paikallista musiikkitarjontaa operettikonsertilla. Konsertti pidettiin Nanson juhlasalissa ja sen tasokkaasta ohjelmasta vastasivat Mirja Salminen ja Reijo Turunen laulullaan, säestäjinään jälleen kerran Raija Laakso sekä pianisti Jukka Wahlstén. Tammikuun 1983 kamarimusiikkimatinean esiintyjät Pentti Mikkonen (vas.), Raija Laakso, Vesa Vahtola ja Lauri Voipio. Pianisti Leena Haake ei näy kuvassa. 10 Operettikonsertin ohjelma oli menestys. Edellä mainitut taiteilijat esiintyivät myös joulukuussa 1987, kun tarjosimme Vihnuskodin asukkaille kahvikonsertin Suomen itsenäisyyden 70-vuotisjuhlan kunniaksi. ”Kyllä oli kaunista”, oli kuulijoiden vilpitön tunnustus tämän Merikanto-konsertin päätteeksi. Toisenlaista musiikkilinjaa edusti lokakuussa 1985 nuorisovuoden kunniaksi järjestämämme rock-konsertti Nokian Kerholassa. Esiintyjinä oli nokialaisia nuorisoyhtyeitä, joista ehdoton yleisön suosikki oli Outburst. Pääsymaksuttoman tilaisuuden yleisömenestys oli hyvä, mutta järjestäjät kokivat pienoisia tuskanhetkiä. 11 1980-luvun konserttituotantomme huipentui helmikuussa 1989 pidettyyn kamarimusiikkikonserttiin, jossa esiintyi jo vuodelta 1983 tuttu soitinyhtye Tampereen Kamarisolistit. Ohjelma sisälsi Schubertin, Brahmsin ja Franckin musiikkia. Konserttien tuotto muodostui useimmiten kohtuulliseksi, mistä kiitos lankesi myös taiteilijoille, jotka esiintymisillään halusivat tukea tavoitteitamme. Kaikilla konserteillamme emme kuitenkaan tähdänneet taloudelliseen tulokseen. Oli myös pyrkimys täydentää paikkakunnan musiikkitarjontaa ja Vihnuskodin tapauksessa järjestää asukkaille maksuton musiikkielämys. Maaliskuussa 1990 ihasteltiin muotia Ravintola Iisopissa. Mannekiinina tällä kertaa Maria Melin. 12 Auttavat kätemme Soroptimisteina tunsimme Unicef-järjestön tavoitteet itsellemme läheisiksi, minkä johdosta etsimme yhteistyömuotoja tämän järjestön kanssa. Syksyllä 1982 järjestimme Nokian koululaisille piirustuskilpailun Unicefin vuoden teemasta Isä ja lapsi. Kilpailun tulokset esittelimme yleisötilaisuudessa yhteistyössä Unicef-järjestön paikallisen osaston kanssa tehden näin sekä Unicefia että omaa järjestöämme tunnetuksi paikkakunnalla. Tuimme Unicefia myös rahallisesti. Keväällä 1982 järjestetyn muotinäytöksen arpajaistuoton lahjoitimme Unicefille. Myimme myös aktiivisesti Unicef-kortteja vuosina, jolloin soroptimisteilla itsellään ei ollut projekteihinsa liittyviä myyntituotteita. Soroptimistien järjestämän piirustuskilpailun tulokset esiteltiin marraskuussa 1982 Nokian uimahallilla. Isä ja lapsi -aihe tuotti runsaan sadon. 13 Soroptimistien omiin kansainvälisiin projekteihin osallistuimme ensimmäisen kerran vuosina 1984-86, jolloin olimme mukana Senegalin kaivoprojektissa. Vuosikymmenen vaihteessa 1989-90 osallistuimme SI:n projektiin, joka kohdistui Perun ylänköseutujen naisten auttamiseen. Vuonna 1987 tuimme Unifemin Myllyt jauhamaan -projektia, jolla hankittiin viljamyllyjä Tansanian naisille. Jo 1980-luvulla heräsi klubissamme ajatus oman kummilapsen hankkimisesta. Ensimmäinen kummityttömme löytyi vuonna 1985 Pelastakaa lapset -järjestön välityksellä. Klubimme tuki kymmenen vuoden ajan libanonilaistytön Huda Ghazawin mahdollisuutta käydä koulua. Omalla paikkakunnalla olemme vuodesta 1985 alkaen antaneet stipendin koulunsa päättävälle, sosiaalisesti vastuuntuntoiselle, eteenpäin pyrkivälle nuorelle naiselle. Stipendinsaaja oli alkuvaiheessa ylioppilaaksi pääsevä, jonakin vuonna ammattikoulusta valmistuva, myöhemmin myös peruskoulun päättävä vuorovuosin ylioppilastytön kanssa. Näinä vuosina annoimme tukea myös nuoren, lupaavan tanssijatytön balettiopintoihin sekä vammaisen tytön ratsastusharrastukseen. Muutaman kerran avustimme Nokian englanninkielistä leikkikoulua. Klubi 10 vuotta Kymmenvuotistoimintamme kunniaksi järjestimme huhtikuussa 1991 Nokian Seurakuntakeskuksessa pääsymaksuttoman konsertin Ei muureja, vaan siltoja. Tilaisuudessa Sirkka ja Karoly Garam esittivät sellomusiikkia sekä lauloivat ja puhuivat lähimmäisenä olemisesta. ” Ei minusta tule koskaan joukkojen edessä marssijaa tai barrikadeille nousijaa. Mutta minä voin solmia kengännauhoja, pyyhkiä kyyneleitä, etsiä silmälaseja, puhaltaa kohmettuneisiin käsiin”, lauloi Karoly Garam sulattaen yleisönsä sydämet. 14 Varsinaista kymmenvuotisjuhlaamme vietimme 2. kesäkuuta 1991 Villa Silvassa. Vieraiksi meillä oli ilo saada Unionin presidentti Anja Eerikäinen, governor Marja-Leena Puntila, kummimme Kaisu Heikkilä sekä muita naapuriklubiemme edustajia. Suomen Soroptimisti -lehteen kirjoittamassaan jutussa Vuokko Suuniittu kuvaili juhlan antia: ”Klubimme sai lahjojen ohella tarpeellisia eväitä tulevalle taipaleelle. Ulkoisten olojen muuttuessa on pidettävä lujasti kiinni siitä, mikä kaikkina aikoina on ollut pysyvää: henkisten voimien kasvu ja kehittyminen ihmisenä.” Governor Marja-Leena Puntila (vas.), Unionin presidentti Anja Eerikäinen, oman klubin presidentti Ulla Pajukanta ja kummi Kaisu Heikkilä klubin 10-vuotisjuhlan tunnelmissa 2.6.1991. 15 1991-2001 Mukana ajan muutoksissa Samalla kun Eurooppa ympärillämme 1980-luvun lopulla ja 1990-luvun alussa kävi läpi historiansa mullistavimpia vuosia sitten toisen maailmansodan, suomalaiset mittasivat voimiaan ennen kokemattoman syvässä taloudellisessa lamassa. Yrityksiä kaatui. Työttömien ja lomautettujen määrä moninkertaistui muutamassa vuodessa. Yleinen epävarmuus kalvoi kaikkien mieliä, myös niiden, jotka saivat pitää työnsä. Kaiken ahdistuksen keskellä yhteisöhenki voimistui. Meille soroptimisteille klubin tilaisuudet tarjosivat turvallisen mahdollisuuden kokemusten vaihtoon ja ajatuksia avartavaan kanssakäymiseen, samalla kun ”tarve tehdä jotakin” kasvoi. Kosketuspintaa eri kulttuureihin Naisen asema eri kulttuureissa sai klubiohjelmissamme tuntuvaa tilaa erityisesti 1990-luvulla. Tietoa karttui. Tampereen NNKY:n toiminnanjohtaja Leena Joenperä kertoi mustalaiskulttuurista marraskuun 1991 klubikokouksessamme. Tuulikki Petäjäniemi piti marraskuussa 1992 esitelmän aiheesta Naisen työn arvo ja arvostus valottaen aihetta lähinnä suomalaisen naisen kannalta. Myöhemmin Ulla Pajukanta kertoi gambialaisen naisen elämästä omien havaintojensa perusteella. Pirkko Huhtinen puolestaan kutsui klubikokoukseemme talvella 1993 vietnamilaispakolaiset Chanin ja Myyn, jotka valmistivat sisarille vietnamilaiskeittiön parhaita herkkuja sisältävän illallisen. Samalla kuulimme, että Vietnamissa kiinnitetään paljon huomiota ruoan kauniiseen esillepanoon ja että siellä ruokailijat odottavat ruokaa, mutta ruoka ei koskaan ruokailijoita. Chan ja Myy tarjoilivat sisarille vietnamilaisruokia helmikuussa 1993. Helmikuun 1995 kuukausikokouksessa oli vieraana Marianne Marenk Valkeakosken klubista. Marianne toi mukanaan kolme valkeakoskelaista tyttöä, jotka esittivät näytelmän pakolaisen elämästä. 16 Marraskuussa 1995 vierailimme Vammalassa, jossa emäntäklubin jäsen Heli Pimenoff kertoi meille afrikkalaisten elinolosuhteista ja suomalaistyöntekijöiden ponnisteluista niiden kohentamiseksi. Yllättävän erilaiseksi suomalaisnaisen asemaan verrattuna osoittautui myös irlantilaisen naisen asema, josta Marjut Lindström kertoi tammikuussa 1996. Sirkka Salosen kotona vietettiin helmikuussa 1996 egyptiläistä iltaa. Egyptiläis-suomalainen pariskunta oli valmistanut tilaisuuteen falafel-leivät, jotka nautittiin rauhoittavan karkade-teen kera. Tietojamme kaukaisista maista lisäsivät monet muutkin klubikokouksissa pidetyt esitelmät. Merja Jokinen Thai-Kummit ry:stä valotti meille nuorten tyttöjen ja naisten elämän mahdollisuuksia Thaimaassa ja lähetyssihteeri Mirja Hukari kertoi naisen asemasta Aasiassa. Lastenkodin johtajana elämäntyönsä tehnyt Salme Rintala kertoi vuoden 1998 helmikuussa Vihnukselan lastenkodin historiasta ja lasten asemasta paikkakunnallamme. Pari vuotta myöhemmin Salme laajensi esitystään Pietarin katulapsiin. Kesäkuussa 1995 tehtiin taideretki Villa Urpoon. Mukana Tuula Pukkila (vas.), Raija Blomqvist, Päivi Kilpikari, Sirkka Nikkari, Tuula Vesanmaa, Pirkko Huhtinen, Sirkka Salonen, Tellervo Vahala, Kirsti Leinonen ja Maija Paldanius. 17 Sanoista teoiksi Kaukoitä oli monella tapaa soroptimistien kansainvälisen huomion kohteena 1990-luvulla. Myös me nokialaissoroptimistit liityimme avustamaan soroptimistien silmälasiprojektia Bangladeshissa ja Thaimaan S.I.A.M. -projektia, jonka tavoitteena oli jakaa AIDS-valistusta ja nuoria naisia kouluttamalla estää näiden joutuminen seksiteollisuuden palvelukseen. Nokian klubin yhteydet Thai-Kummeihin syntyivät Ulla Pajukannan turistimatkalla 1992, jolloin hän tutustui suomalaisvoimin ylläpidettyyn oppilaskotiin, Ban Mai Sawan New Life Centeriin Thaimaassa. Thai-Kummien kautta saimme kummitytöksemme 10-vuotiaan Nutmo Säeleen, jolle tarjosimme mahdollisuuden koulunkäyntiin New Life Centerissä. Kolme vuotta myöhemmin, Nutmon muutettua muualle, kummitytöksemme tuli 9-vuotias Pen Manovan, jonka koulunkäyntiä tuimme viiden vuoden ajan. Kun libanonilainen kummityttösuhteemmekin jatkui vielä 1990-luvun puoliväliin asti, meillä oli joidenkin vuosien ajan kaksi kummityttöä. Yhteyksiä kummityttöihimme hoiti Tuula Vesanmaa 1980-luvun puolivälistä aina 2000-luvun alkuun. Katseemme kääntyivät myös Suomen itärajan toiselle puolelle. Helmikuussa 1992 vierailimme Käkisalmen lastenkodissa Salme Rintalan ja Ulla Pajukannan toimiessa retken aloitteentekijöinä ja toimeenpanijoina. Keräsimme mukaamme kodeistamme ja tuttaviltamme hyväkuntoisia käytettyjä vaatteita ja kenkiä. Tuliaiskuorman kartuttamiseen saatiin avuksi myös sponsoreita. Nanso lahjoitti neulosta, josta ommeltiin collegepukuja lapsille, Aamulehti koulutarvikkeita ja Nokian Jalkine myi edullisella hinnalla 40 paria talvijalkineita. Lastenkoti osoitti kiitollisuuttaan suurenmoisella vieraanvaraisuudella. Kotimatkalle retkeläiset lähtivät kirjavin tuntein ja miettein. Salme puki tunteita sanoiksi jo retkiohjelmakirjeessään: ”Miksi puhuisin itsestäni: pienistä iloista turhista huolista – ketä se auttaisi? Puhun niistä, joilla ei puolestapuhujaa, joiden hätä sanoiksi saamaton.” Maaria Leinonen 18 Sirkka Nikkari (vas.) luovuttamassa Käkisalmen lastenkodille tuliaisia, jotka vastaanottivat lastenkodin lääkäri, tulkki Alina Virkkunen ja lastenkodin johtaja Valeri Produdeev. Oikealla Salme Rintala. Helmikuu 1992. Keväällä 2000 Salme organisoi toisenkin lastenkotiretken, tällä kertaa Tallinnaan. Retkeen osallistui seitsemän sisarta, jotka tutustuivat katulasten suojakotiin. Tuliaislahjamme kodin johtaja Inge Ojala kertoi käyttävänsä lasten kesänviettopaikan vuokraan. Samalla matkalla retkeläiset tapasivat tallinnalaisia soroptimistisisaria, joiden opastuksella tutustuttiin myös itse kaupunkiin. Tallinnan-matkalla maaliskuussa 2000 tavattiin Tallinnan soroptimistiklubin jäseniä. Hotelli Mercuren tiloissa kuulumisia vaihtamassa Virve Maasik (vas.), Tuula Vesanmaa, Milvi Lilleväli, Sinikka Pyötsiä ja Vaike Pääsuke. 19 Ulla Pajukannan matkoista eri maanosissa on ollut puhetta jo aiemmin, mutta niistä kannattaa jatkaa, sillä ne olivat usein merkityksellisiä koko klubimme kannalta. Luganosta 1989 saamansa kipinän innostamana kielitaitoinen Ulla otti ulkomaan matkoillaan valppaasti yhteyttä eri maiden soroptimisteihin. Tällä tavoin hän tutustui moniin ranskalaisiin ja saksalaisiin klubeihin vieraillen niiden kokouksissa. Yksi Ullan löytämistä klubeista oli saksalainen Kassel-Kurhessen-Waldeck, josta tuli kolmas ystävyysklubimme vuonna 1996. Ulla oli mukana myös tämän klubin viisivuotisjuhlassa kesällä 1997 ja kutsui siinä yhteydessä saksalaissisaret vierailulle Nokialle. Tämä vastavierailu toteutuikin konventiokesänä 1999. Ulla osallistui myös Tallinnan, Eisenachin ja Schwerinin klubien perustamisjuhliin Unionin edustajana vuosina 1994-1996, jolloin hän oli Unionin läntisen alueen aluepresidentti. Hän toimi nokialaisten edustajana Tarttoprojektissa, jonka avulla suomalaissoroptimistit avustivat Tarttoon perustettua lääketieteellistä valistusklinikkaa. Kirpputorikauppoja ja keltaisia soroptimistipaitoja 1990-luvulla konserttituotantomme hiipui Raija Laakson erottua klubista. Hän esiintyi kuitenkin viuluineen vielä vuoden 1992 äitienpäiväkonsertissamme ja myöhemminkin pienissä tilaisuuksissamme. Äitienpäiväkonsertin muita esiintyjiä olivat nokialainen lauluyhtye Kellarikvartetti sekä Leena Juppala, joka säesti Raijaa. Varoja keräsimme nyt kirpputoreilla sekä myymällä teatterilippuja ja tpaitoja. Lippuja Tampereen teattereiden esityksiin myimme useamman vuoden ajan, muutaman kerran myös nokialaisen elokuvateatteri Vekkinon lippuja. Kirpputoreille keräsimme tavaraa omista ja sukulaistemme varastoista ja kartutimme klubin kassaa mukavilla myyntituotoilla. Vuonna 1997 tilasimme myyntiimme 500 soroptimistilogolla varustettua keltaista t-paitaa. Ne olivat oman paikkakunnan tuotantoa, tuttua ja varmaa Nanso-laatua. Paitoja myytiin soroptimisteille kautta maan yli kahden vuoden ajan. Helsingin konventiossa kesällä 1999 laajensimme myyntiä kansainväliselle soroptimistiyleisölle, minkä jälkeen totesimme, että markkinat eivät enää vetäneet. Jäljelle jääneistä osa lahjoitettiin SPR:lle ja viimeiset 26 paitaa ortodoksisen seurakunnan välityksellä Gorgin lastensairaalan henkilökunnalle Valko-Venäjälle. Lopputilitys osoitti kaikesta huolimatta plussaa. 20 Juhlista eväitä arjen työhön Soihdut valaisivat Urhatun kurssikeskukseen johtavan metsätien. Kynttilät syttyivät hämyisässä, tunnelmallisesti koristellussa salissa, joka täyttyi nopeasti lähiseudun klubien sisarista. Vietettiin Kansainvälisen soroptimistipäivän juhlaa 10. joulukuuta 1993 ja Nokian klubilla oli vuoro hoitaa emännyyttä. Juhlaesitelmän piti Latvian suurlähettiläs Anna Zigure aiheenaan Latvian lapset ja naiset eilen, tänään ja huomenna. Latvian naisten tuhatvuotista historiaa kerratessaan Anna Zigure todisti, että Latvian nainen on voimahahmo, joka on pärjännyt ennen ja pärjää vastaisuudessakin vaikeuksista huolimatta. Kiitoksena esityksestä ohjasimme rahalahjamme Anna Ziguren toivomuksesta hänen nimeään kantavaan lastenrahastoon. Soroptimistijärjestön 75-vuotistoimintaa juhlittiin kautta maailman vuonna 1996. Nokian klubi vietti tätä juhlaa 3. lokakuuta yhdessä Vammalan klubin kanssa. Paikkana oli ravintola Finlaysonin Palatsi Tampereella. Kansainvälistä näkökulmaa tilaisuuteen toi professori Tarmo Kunnas puhumalla aiheesta Suomalainen elämäntapa ja kulttuuri Euroopan integraatiossa. Mieliin painuneen illan musiikkiohjelmasta vastasi laulaja Reino Turunen säestäjänään diplomi-urkuri Matti Hannula. Vuosipäivän retkellä Kurussa kesäkuussa 1999 ryhmityttiin kuvaan kirkon vaivaisukon ympärille. Takarivissä hymyilevät Sirkka Salonen (vas.) Riitta Moilanen, Tuula Vesanmaa, Sirkka Nikkari, Maija Paldanius, Vuokko Suuniittu. Anu Saarela ja Eeva Enwald. Edessä Salme Rintala (vas.), Sinikka Pyötsiä, Tuija Sironen ja Tellervo Vahala. 21 Juhlavuoden kunniaksi istutimme Kylpylähotelli Edenin läheisyydessä sijaitsevaan ystävyyden puistoon vuorijalavan Nokian klubin omaksi nimikkopuuksi. ”Kasvakoon jalavamme vahvaksi, vihreäksi ja iäkkääksi. Symboloikoon se soroptimistien pyrkimystä edistää kansainvälistä ymmärrystä ja ystävyyttä”, toivotteli presidentti Tuula Vesanmaa jalavaa istuttaessaan. Kesällä 1999 pidettiin SI:n konventio Helsingissä. Sen järjestäminen vaati kaikkien suomalaisklubien tukea. Nokiallakin kerättiin varoja joka kokouksessa lippaaseen, jonka Riitta Moilanen toi paikalle. Tähän maailmanlaajuiseen tilaisuuteen valmistauduttiin myös sukkia neuloen. Sinikeltaiset sukat, joiden sisään kätkettiin mietelause, annettiin lämpimänä tervehdyksenä konvention osallistujille. Nokialta lähti tähän tarkoitukseen 31 paria sukkia. Osallistuimme myös omalla artikkelillamme konventiokirjan A Summer´s Delight, a Winter´s Dream tekoon. Konventioon osallistuivat klubistamme Riitta Moilanen ja Tuula Vesanmaa konventiovieraina. Sinikka Pyötsiä oli mukana konventioemäntänä ja Maija-Liisa Laitinen, klubimme innokas edustaja Soror Optima Golf -kilpailuissa, osallistui konvention golfkisaan. Konvention yhteydessä harjoitimme myös t-paitakauppaa. Myyjänä toimi Riitan sukulaistyttö Venla Hänninen apunaan Eeva-Maija ja Maija-Liisa. Olipa roolina mikä hyvänsä, kaikki mukana olleet tempautuivat mukaan tämän kansainvälisen tapahtuman tunnelmiin ja aiheuttivat jälkeenpäin muisteluillaan kateutta niissä, jotka olivat jääneet pois. Konvention alla toteutui ystävyysklubimme SI of Kassel-Kurhessen-Waldeckin vierailu luoksemme Nokialle. Kuusi iloista saksalaissoroptimistia sekä yhden sisaren puoliso saapuivat vieraiksemme 30. kesäkuuta 1999 ja viipyivät Nokian ja Tampereen seudulla neljä vuorokautta aina konvention alkuun asti. Vieraiden ohjelmassa oli otettu huomioon heidän ammattinsa ja kiinnostuksen kohteet. Aloitettiin tutustumisesta Aamulehteen, Nansoon, terveyskeskukseen ja maataiteeseen ja päädyttiin Vammalan kirjallisuuspäivien kautta metsästysseuran majalle, jossa Maija Paldanius kertoi suomalaisesta metsänhoidosta ja tarjoili kuusenkerkkäjuomaa. Iltaisin syvennettiin ystävyyttä vapaamuotoisissa tilaisuuksissa Sirkka Nikkarin ja Sirkka Salosen kodeissa sekä Maija-Liisa Laitisen kesämökillä. 22 Ystävyysklubin KasselKurhessen-Waldeck vieraiden iloinen joukko Tampereella 2.7.1999. Edessä Waltraud Becker (vas.), Anne Höhmann ja Marguerite Ernst. Takana Margret Selzer (vas.), presidentti Agathe Wassmuth ja Ilse Ludolph. T-paitojen myyntiä SI:n konvention 1999 yhteydessä Finlandia-talolla. Mukana Tuula Vesanmaa (vas.), Venla Hänninen, Maija-Liisa Laitinen ja Riitta Moilanen. Ohjelman suunnittelusta ja toteutuksesta vastasi Riitta Moilanen tutun tarmokkaalla tavallaan. ”He olivat helppoja vieraita ja niin ihanan mutkattomia ihmisiä”, muistelee Riitta. ”Jopa kesäyön hämärässä tielle loikannut hirvi ilahdutti heitä! Kaksi sisarta osallistui konventioon ja matkustin yhdessä heidän kanssaan junalla Helsinkiin. Heti konvention avajaistilaisuus oli antoisa, koska minulla oli mahdollisuus tutustua Euroopan federaation toimihenkilöihin saksalaisten sisarten välityksellä. Seurustelua ja huumaavaa puheensorinaa!” Vuosikymmenen vaihteen iloisiin kohtaamisiin kuuluivat myös presidenttien Sirkka Nikkarin ja Sirkka Salosen kodeissa järjestetyt Nuutinpäivänaaton kutsut ja Ystävien ja kylänmiesten illat, joissa oli mukana myös aviopuolisoita ja ystäviä. Tilaisuuksien pääsymaksutulot käytimme kummilapsemme hyväksi. 23 Kesäkuussa 2001 Nokian klubi vietti 20-vuotisjuhlaansa Pitkäniemen linnassa. Juhlassa oli mukana ilahduttavan runsas joukko naapuriklubien edustajia. Kunniavieraana oli tälläkin kertaa Kaisu Heikkilä, joka kummiklubiaan onnitellessaan ojensi presidentillemme Sirkka Saloselle pienoisveistoksen, Soroptimismin Soihtua Kantavan Käden. Lahjaan liittyi toivomus, että se annetaan vuosittain klubissamme Vuoden Soroptimistisisarelle. Juhlapuheen piti professori Tuula Tamminen, joka muistutti, että vapaaehtoistyössä on kaksi kivijalkaa: halu auttaa ja halu toimia yhdessä. ”Kukaan ei saa mitään aikaan yksin mökissään. Naisten järjestöjä tarvitaan”, tähdensi puhuja. Kiitoksena juhlapuheesta Nokian klubi ohjasi lahjoituksensa Tampereen yliopistollisen sairaalan lastenpsykiatrian klinikan potilaiden virkistykseen. Saman juhlan yhteydessä klubi kartutti myös perustajajäsenensä, vuonna 1991 kuolleen sisaremme Pirkko Åkerbergin stipendirahastoa. Kakku maistui klubin 20-vuotisjuhlassa. Iloiset juhlijat Tuula Pukkila (vas.), Eila Tepponen, Birgitta Hacklin Forssan klubista ja Kirsti Karila. 24 2001-2011 Uuden vuosituhannen soroptimismia nokialaisittain Maailmalla uuden vuosituhannen alkua leimasivat terroriteot ja luonnonmullistukset. Syyskuun 11. päivän 2001 terrori-isku New Yorkissa ja tsunamiaalto Kaakkois-Aasiassa joulukuussa 2004 olivat näistä järkyttävimpiä, mutta eivät suinkaan ainoat. Vapaaehtoisjärjestöjen työn merkitys kasvoi. Soroptimist International lisäsi yhteistyötään muiden järjestöjen kanssa ja muutti hiljalleen tavoitteidensa painopisteitä vastaamaan entistä tehokkaammin ajan henkeä ja tarvetta. Klubit seurasivat mukana, joskin tavoitteiden uusi järjestys kirjattiin klubien mallisääntöihin vasta vuonna 2010. Tavoitteiksi vahvistuivat • • • • naisten aseman parantaminen eettisyys ihmisoikeuksien turvaaminen kaikille tasa-arvo, kehitys ja rauha Järjestön tavoitteina aiemmin mainittu ystävyyden, yhteenkuuluvuuden ja kansainvälisen ymmärryksen edistäminen on näissä säännöissä ilmeisesti itsestäänselvyytenä jätetty vähemmälle huomiolle. Tosin ilman hyväksi hioutunutta ystävyyttä ja yhteenkuuluvuutta ei muitakaan tavoitteita pystytä saavuttamaan. Konserttituotoilla mukana kansainvälisissä projekteissa Vuonna 1999 aloitettu SI:n nelivuotisprojekti Limbs for Life, josta käytettiin myös nimeä Perhonen, jatkui yli vuosituhannen vaihteen aina vuoteen 2003. Yhteistyössä Punaisen Ristin kanssa toteutettu projekti tähtäsi maamiinojen uhrien auttamiseen. Nokian klubin osallistumista projektiin vauhditti Kirsti Karilan helmikuussa 2001 pitämä valaiseva esitys projektin taustoista ja sen etenemisestä. Tuimme projektia saman vuoden huhtikuussa pidetyn kotikonsertin tuotolla ja myimme muutaman vuoden ajan Perhos-geelikynttilöitä. Kotikon- 25 sertin järjestäminen tuli mahdolliseksi klubimme oman jäsenen, huilunsoiton lehtori Eila Tepposen avulla. Tepposten kotona pidetyssä konsertissa Eilan aviopuoliso Juhani Tepponen ja Raija Laakso soittivat viulua ja Eila huilua. Säestyksestä vastasi tytär Leea Tepponen. Seuraavan nelivuotisprojektinsa 2003-2007 Project Independence – Women Survivors of War, Sodista selviytyneet naiset, Soroptimist Internatiol toteutti yhdessä Women for Women Internationalin kanssa. Suomessa totuttiin käyttämään projektista nimeä Avain itsenäisyyteen. Tähän projektiin menimme mukaan alusta alkaen. Marraskuussa 2003 järjestimme Kynttiläkonsertin, joka pidettiin Eila Tepposen kotona samaan tapaan kuin kevään 2001 konserttikin. Konsertin tuotosta ohjasimme suurimman osan, 250 euroa, Avain itsenäisyyteen -projektiin, loput kummilapselle ja koulunsa päättävän nuoren naisen stipendiin. Eila Tepposen avulla hyvin alkanut konserttitarjontamme sai jatkoa huhtikuussa 2005, jolloin kuultiin Salonkimusiikin helmiä Suomalaisen Nykytaiteen Museossa Willa MACissa. Esiintyjäkaarti oli kotikonserttien ajoista vahvistunut ja siihen kuuluivat nyt Juhani Tepponen, viulu, Eila Tepponen, huilu, Raija Laakso, viulu, Reinis Birznieks, sello ja Leea Tepponen, piano. Lauluosuuksista vastasi baritoni Petri Antikainen. Juontajana toimi Jussi Lehtonen. Konserttilipun lupaus tamperelaisista musiikin ammattilaisista, viehkeästä ympäristöstä, jossa ”musiikkinautintoa täydentävät suomalainen nykytaide ja 1920-luvun italialaisvaikutteinen rakennustaide parhaimmillaan”, toteutui täydellisesti. Salintäyteinen yleisö osoitti vilpitöntä suosiotaan. Tuottoa kertyi 1154 euroa, josta 700 euroa suuntasimme Avain itsenäisyyteen -projektiin. Samaan projektiin ohjasimme myös huhtikuun 2006 yleisötilaisuuden kahvirahatuoton 106 euroa sekä sisarien Plan-konsertti-illassa marraskuussa 2006 ansaitsemat 300 euroa. MTV3-kanavalla lähetetyn Plankonsertin puhelinpalvelussa oli klubistamme mukana kahdeksan sisarta, joiden tehtävänä oli vastata kummeiksi lupautuvien katsojien puhelinsoittoihin ja ottaa vastaan heidän yhteystietonsa. 26 Huhtikuun 2007 konsertissa esiintyivät Juhani Tepponen (vas.), Eila Tepponen, Maila Sulasaari, Piia Eriksson-Rossi ja Reinis Birznieks. Huhtikuussa 2007 palasimme vielä kerran järjestämään konsertin Willa MACissa. Tällä kertaa konsertin nimenä oli Musiikkimatka Tonavalta Välimerelle ja sen ohjelma sisälsi ”tulisia unkarilaisia, viehkeitä wieniläisiä ja romanttisia italialais- ja espanjalaissäveliä”. Esiintyjien joukossa oli edellisistä kerroista tuttuja nimiä, Juhani Tepponen, viulu, Eila Tepponen, huilu ja Reinis Birznieks, sello, sekä uusina Maila Sulasaari, piano ja Piia Eriksson-Rossi, mezzosopraano. Jälleen kerran Jussi Lehtonen toimi musiikkimatkan oppaana. Onnistuneen konserttimme tuotosta lähetimme 500 euroa Pakistanin Punjab-projektiin Tytöt kouluun, joka oli tuolloin voimassa oleva President´s Appeal -kohde. Suvaitsevaisuuteen suunnistamassa - nokialaistytöt kirjoituskilpailussa Kevättalvella 2006 kutsuimme nokialaistytöt kirjoituskilpailuun 25-vuotisjuhlavuotemme kunniaksi. Halusimme kiinnittää kirjoittamisesta kiinnostuneiden tyttöjen huomion ympäröivään elämään ja samalla soroptimistijärjestön tärkeinä pitämiin asioihin. Vaihtoehtoisia aiheita oli viisi ja ne tarjosivat mahdollisuuden kirjoittaa tasa-arvosta, ihmiskaupasta, suvaitsevuudesta, lähimmäisen auttamisesta tai naisen arvostuksesta. 27 Kirjoittajat kilpailivat 15-16-vuotiaiden ja 17-19-vuotiaiden sarjoissa. Kahdentoista osallistujan joukosta voittajiksi siivilöityivät nuorempien sarjassa Laura Kinnunen kirjoituksellaan Ihmiskauppaa Italiassa ja varttuneempien sarjassa Taru Ketola kirjoituksellaan Suvaitsevaisuuteen suunnistamassa. Kilpailun raati piti molempia voittajia ilahduttavan kypsinä ja itsenäisinä kirjoittajina. Kilpailun tulokset julkistettiin yleisölle avoimessa teemaillassa Tasa-arvoinen, suvaitsevainen, kansainvälinen nainen 27. huhtikuuta 2006 Nokian seurakuntakeskuksessa. Voittajat palkittiin kumpikin 200 euron shekillä. Kuusi muuta kilpailijaa sai kunniamaininnan. Teemaillassa toimittaja Anne Flinkkilä puhui erilaisuudesta ja suvaitsevaisuudesta. ”Mitä minä voin tehdä?” kysyi Anne Flinkkilä lopuksi. ”Jos ei voi muuttaa maailmaa, voi ainakin muuttaa omaa suhtautumistaan, omaa maailmaansa. Pienin askelin, mutta siihen täytyy tyytyä.” Ulla Karva (vas.) ja Raija Blomqvist huhtikuun 2006 teemaillan puhujaksi kutsutun Anne Flinkkilän seurassa. 28 Klubikokouksista virtaa Avain itsenäisyyteen oli vuosikymmenen alkupuolella toistuvasti mukana kokousohjelmissamme. Marraskuun 2004 kokouksessamme kertasimme järjestömme toimintaa laajemmalti ja Avain itsenäisyyteen -projektia erityisesti. Lokakuussa 2005 saimme vieraaksemme Avain-projektiryhmän puheenjohtajan Tuula Puntilan, joka päivitti tietojamme. ”Naiset kokoavat sirpaleet”, totesi Tuula Puntila ja muistutti, että rahaa projektiin kaivattiin edelleen. Kasvoista kasvoihin tutustuimme sodasta kärsineisiin naisiin, kun Nokian sosiaalityöntekijä Ulla Pulakka toi marraskuun 2005 kokoukseemme afgaanipakolaiset Rokshana ja Madusa Hasemin. Myöhemmin klubin jäsenet avustivat palo-onnettomuudessa loukkaantunutta afgaanipakolaistyttöä lääkärikustannuksissa 190 eurolla. Avain itsenäisyyteen -projektin sivutuotteena syntyi klubiimme talvella 2005 kirjapiiri. Etsiessämme syventävää tietoa projektista löysimme Unionin nettisivuilta vinkkejä Afganistania, Bosnia-Hertsegovinaa ja Ruandaa käsittelevistä kirjoista, joihin tartuimme tiedonjanoisina. Kun halusimme myös keskustella lukemastamme, tulimme perustaneeksi kirjapiirin. Avain-aiheen jälkeen kirjapiiri suuntasi mielenkiintonsa merkittävien naisten elämäkertoihin ja niistä edelleen hyvinkin erilaisiin aiheisiin avartaen näin tietojaan eri kulttuureista. Kirjapiiri on kokoontunut vuosittain 6-7 kertaa Tellervo Vahalan toimiessa vetäjänä. Jäseniä tässä vapaamuotoisessa ja varsinaisen klubitoiminnan ulkopuolisessa harrastuspiirissä on ollut yhdeksän. Mukana olleille se on merkinnyt sekä tietopiirin laajenemista että ystävyyden syventymistä. Oma paikkakuntamme sai runsaasti huomiota 2000-luvun klubiohjelmissamme. Kotiseudulleen uskollinen ja sen elämään monipuolisesti perehtynyt Vuokko Suuniittu tutustutti sisaret useissa eri kokouksissa Nokian eri kulttuurikohteisiin ja historiaan. Vuokon Nokia-tietoutta täydensivät Kaisa Kirkko-Jaakkolan esitys Nokian kulttuuriympäristöohjelmasta, Pirkka Lappalaisen esitelmä luonnonsuojelusta Nokialla sekä Päivi Nahkolan esitys Nokian matkailunäkymistä. 29 Nokian teollisuus, paikkakunnan elinkeinoelämän vahva kulmakivi, esittäytyi eri yhteyksissä. Eino Suontaustan johdolla tutustuttiin Nokian Paperiin, osana kansainvälistä Georgia-Pacificia. Tellervo Vahala kertoili Nanso Group Oy:n vaiheista juhlakirjan kirjoittajan näkökulmasta. Tuula Vesanmaa puolestaan esitteli sisarille Nokian Renkaiden maailmanlaajuista toimintaa. Marraskuussa 2002 tutustuimme eduskuntaan ja kansanedustajan työhön tamperelaissisaren Irja Tulosen opastuksella. Kulttuurien välisiä eroja valotti Tammerkosken klubin Leena Viitaniemi esityksellään Kurkistus muslimien maailmaan suomalaisen silmin. Kansainvälisen soroptimistipäivän juhlassa, jota vietimme 10.12.2001 Nanson juhlasalissa yhdessä lähiseudun klubien kanssa, Aamulehden toimittaja Matti Posio valotti juhlapuheessaan venäläisen naisen asemaa. Afrikka oli jälleen kerran valokeilassa, kun Matti Kantanen kertoi lääkäripankkijärjestön vapaaehtoisesta kehitysaputyöstä Keniassa. Raija Blomqvist puolestaan johdatti meidät ulos suureen maailmaan esitelmällään Globalisaation vaikutukset maailman köyhiin ja rikkaisiin. Elämästä Saudi-Arabiassa kertoi Tuula Pukkila, jolla on omakohtaisia kokemuksia tästä maasta asuttuaan siellä miehensä työn takia. Eila Tepponen kertoi Unkarin naisista ja Sirkka Nikkari Indonesiasta ja sen kulttuurista. Eeva Enwald toi terveisiä maailmanmatkoiltaan kertomalla naisen asemasta Swasimaassa ja Australian suurpaloista. Huhtikuussa 2009 kuultiin maahanmuuttajanaisten Tatjana Hassisen ja Maria Holopaisen kokemuksista Suomesta. Eduskuntaan tutustumassa marraskuussa 2002. Lounaspöydän ääressä Sinikka Pyötsiä (vas.), Riitta Moilanen, vierailun emäntä kansanedustaja Irja Tulonen, Eeva Enwald, Sirkka Salonen ja Tuula Vesanmaa. 30 ”Koskeeko naiskauppa meitä?” kysyttiin helmikuussa 2004 pidetyssä esitelmä- ja keskustelutilaisuudessa, josta muodostui kyseisen kauden päätapahtuma. Alustajaksi oli saatu Unionin governor Sirkku Niemi, joka toimi myös puheenjohtajana Unionin perustamassa työryhmässä ihmiskaupan vastustamiseksi. Sirkku Niemi muistutti, että kysymys koskee jokaista soroptimistia, ja kertoi esimerkin Ruotsin soroptimisteista, jotka ovat asettaneet itselleen naiskauppa-asiassa kaksi päämäärää: asenteisiin vaikuttaminen ja uhrien auttaminen. Tilaisuudessa oli mukana sisaria viidestä eri klubista. Keskustelua käytiin vilkkaasti presidenttimme Riitta Moilasen johdolla ja toimintaideoita kehiteltiin. Ihmistä ja perhettä tultiin lähelle Kirsti Leinosen esityksessä Surevan kohtaaminen ja Päivi Kilpikarin karussa aiheessa Lapsi vanhempien riidan välineenä. Päivin toinen esitys Laki ja oikeus – rikos ja rangaistus lähestyi myös aihetta nuorten kannalta. Opettajan ja kasvattajan vaativasta työstä ja koulumaailman uusista tuulista kertoivat eri yhteyksissä Sari Vuokko ja Anna-Maija Hakuni-Luoma. Eila Tepponen puolestaan valotti musiikin harrastuksen merkitystä lasten henkisessä kehityksessä. Taide oli kiinnostuksen kohteena, kun Riitta Moilanen syyskuussa 2005 piti esitelmän Guerrilla Girls – taidemaailman omatunto ja kun Ulla Tschurbanoff pari vuotta myöhemmin kertoi ikonitaiteesta Sirkka Salosen kotona pidetyssä kokouksessa. Uusi aika toi klubiin uusien ammattien edustajia, jotka antoivat oman värinsä klubikokouksien ohjelmiin. Tuija Sironen kertoi työstään uudelleensijoittumis- ja esimiesvalmentajana. Yleisradion TV2:ssa työskentelevä suunnittelupäällikkö Ulla Karva valotti kahdessa eri esityksessään televisio-ohjelmien suunnittelua ja kakkoskanavan tulevaisuudennäkymiä. Molemmilla kerroilla vierailimme Ullan työpaikalla Tohlopissa. YLE TV2:ssa työskentelee myös animaatio-ohjaaja Tuula Pukkila, Pikku Kakkosen suositun Viivi ja Leevi- ohjelman ”äiti”, joka esitteli meille työtään nukkeanimaation luojana. Birgit Mustalahti kertoi työstään Lippupisteen yhteyspäällikkönä ja Leena Hainio piti esitelmän Customer and market operations -tehtävistään Nokia Corporationissa. Tarja Pärssinen kertoi sähköisen kaupankäynnin palveluprosessista ja muutama vuosi myöhemmin työpaikkaa vaihdettuaan henkilöpalvelualan trendeistä. 31 Perinteistenkin ammattien edustajia liittyi joukkoon. Inkeri Muotka esitteli apteekkarin ammattia ja puhui joitakin vuosia myöhemmin D-vitamiinin saannin merkityksestä. Eija Teivas esitteli arkkitehdin työtään otsikolla Verhonipsuista maankäyttösuunnitelmiin. Myöhemmin Eija johdatteli sisaret kulttuurikävelylle Emäkosken tehdasmaisemiin ja vielä myöhemmin valisti meitä passiivitaloista ja rakentamisen uusista vaatimuksista. Ympäristötiedon yliopettajan toimesta eläkkeelle jäänyt ja Vaasan klubista Nokialle siirtynyt Pirkko Salmo piti esityksen Merenkurkku – Kvarken − vanhin ja nuorin maailmanperintökohteemme. Destiassa johtavana konsulttina työskentelevä Christel Kautiala puhui liikenneturvallisuudesta ja yleislääketieteen erikoislääkäri Raija Järvenpää terveyskeskuslääkärin työstä Nokialla. Tuula Pukkila, Viivin ja Leevin ”äiti”, esitteli sisarille nukkeanimaation tekoa TV2:n studiossa lokakuussa 2002. Vuosikokous maaliskuussa 2008. Pöydän takana Tellervo Vahala (vas.), Inkeri Muotka ja Ulla Karva. 32 Ajatuksissa Afrikan naiset ja lapset Kummityttötoimintamme, jonka aloitimme jo 1980-luvulla, on jatkunut johdonmukaisesti läpi vuosien. Aiemmista Libanonin ja Thaimaan kummilapsistamme onkin jo ollut puhetta. Kun vuonna 2001 tuli uuden kummilapsen vuoro, asetuimme yhteistyöhön Plan-järjestön kanssa, jonka toiminnan periaatteisiin kuuluu, että kummiudesta hyötyy itse lapsen ohella koko kyläyhteisö. Uusi kummityttömme oli 10-vuotias Keniassa Kisumun alueella asuva Morine Atieno Onaya. Yhteydenpito Morineen tapahtui lähinnä kyläyhteisön yhteyshenkilön avulla, koska Morine ei itse osannut kirjoittaa englanniksi. Henkilökohtaisemman kosketuksen Morineen saimme hänen monien piirustustensa välityksellä. Tämä kummisuhde päättyi vuoden 2009 lopulla, kun Morine muutti sisarensa luokse pois Kisumusta. Morinen tilalle tuli keväällä 2010 kummitytöksemme 10-vuotias Samira Mahama, joka myös löytyi Plan-järjestön kautta. Tämä kummilapsemme asuu Ghanassa Dasiman alueella enonsa hoivissa ja käy peruskoulua. Perhe tunnustaa islaminuskoa ja puhuu sissalin kieltä. Ghanassa ei ole koulupakkoa, mutta jo ensimmäisessä kirjeessään Samira lupasi käydä ahkerasti koulua ja tehdä koulutyönsä hyvin. Ghanalainen Samira Mahama on klubin uusin kummityttö. 33 Plan-kummilapselle maksamme vuosittain 300 euroa. Yhteydenpitoa kummilapseen on vuodesta 2001 alkaen hoitanut Tuula Pukkila. Soroptimistijärjestön kansainvälisiin projekteihin olemme osallistuneet voimiemme mukaan. Juhlan 10.12.2008 tuotosta ohjasimme 400 euroa President´s Appeal -projektiin Restoring Dignity – Securing Future, jolla tuettiin etiopialaisnaisten terveyttä. SI:n viimeisintä nelivuotisprojektia, SIerra − Perhe ja tulevaisuus, olemme vuosien varrella tukeneet yhteensä 574 eurolla. Projekti auttaa Sierra Leonen sisällissodan uhreja, sen naisia ja lapsia parempaan elämään. SI toteuttaa projektin yhteistyössä Hope and Home for Children -järjestön kanssa. Maaliskuussa 2009 Marki Salonen Mannerheimin Lastensuojeluliitosta kertoi työskentelystään Mosambikissa kehitysavulla ylläpidetyssä aidsja kehitysvammaisten lasten lastenkodissa ja katulapsikoulussa. Markilla oli kokemusta myös Gambian ja Senegalin oloista. Vammainen lapsi koetaan Afrikassa usein perheelle häpeäksi. Vedenpuhdistusta Ruandassa Vuosikymmenen mittavin ponnistuksemme oli vesikalenteriprojekti, johon ryhdyimme vuoden 2009 alussa. Nokialaisina olimme kokeneet vuoden 2007 lopulla poikkeuksellisen vaikean vesikriisin, joka muistutti meille puhtaan veden merkityksestä ihmisen terveydelle. Näissä tunnelmissa halusimme liittyä Euroopan federaation teemaan Soroptimists go for Water, Safe Water for a Safe Life ja auttaa omalta osaltamme niitä maapallomme ihmisiä, joille puhtaan veden saanti on jatkuva ongelma ja sen puuttuminen vakava terveysriski. Tietoa käynnissä olevista projekteista löytyi federaation vesiteeman sivuilta. Useimmat näistä kohdistuivat Afrikan eri maihin. Vesiaiheinen seinäkalenterimme vuodelle 2010 valmistui hyvissä ajoin. Kalenterin kuvat ja niihin liittyvät mietelauseet keräsimme sisarilta ja heidän ystäviltään. Painatimme kalenteria 300 kappaletta ja käynnistimme myyntityön. Projektia veti tarmokas presidenttimme Eija Teivas, joka muistutti lähes vuoden ajan kokouksissamme, että myyntiapua tarvittiin vielä. Tuottoa kertyi 1160 euroa, josta 600 euroa lähetimme alkuperäiseen tarkoitukseemme, puhtaan veden projektiin Ruandan unionille. Sopimuksen mukaisen 20 prosentin osuuden tuotosta ohjasimme Unionin matkarahastoon ja loput oman kummilapsemme vuosimaksuun. 34 Vaikka osuutemme Ruandan vesiprojektin rahoituksesta oli vaatimaton, Unionin presidentti Antoinette Uwimana otti lahjoituksemme kiitollisena vastaan. Ruandan unionin projektin tavoitteena on kymmenen Naiadevedenpuhdistuslaitteen hankkiminen Ruandan kouluille. Hanke käynnistyi vuonna 2007 hollantilaissoroptimistien tukemana. Projektin Euroopan koordinaattorina toimi hollantilainen Luud Roos. Naiade-laite, josta koululaiset noutavat käyttöönsä puhdasta vettä koulupäiviensä aikana, toimii aurinkoenergialla ja puhdistaa säiliöistä johdetun vesijohtoveden mikrosuodattimien ja ultraviolettilampun avulla. Laitteet vaativat jatkuvaa huoltoa, joten rahantarve on myös jatkuvaa. Sisaruuden siteitä Läpi vuosien ja vuosikymmenien klubi on kokoontunut joulukuussa Urhatun kurssikeskukseen Kirsti Leinosen kutsusta. Tämä perinne toistuu joka vuosi yhtä lämpimänä ja ystävällisenä kuin joulu itsekin. Kirstin järjestämä jouluhiljentyminen merkitsee mukanaolijoille sisarellista yhdessäoloa, joulun sanomaa, joululauluja ja – ei voi jättää mainitsematta – maittavaa jouluateriaa, jonka vain Urhatun emännät pystyvät loihtimaan. Kaisu Heikkilän 20-vuotisjuhlassamme lahjoittama Soihtukäsi on lähtenyt kiertämään klubissamme. Sen saamisen kriteeri ”Vuoden Soroptimistisisar” on kylläkin kuulostanut kovin juhlalliselta. Kaisu itsekin lievensi sitä luovutuspuheessaan puhuessaan ”kivoimmasta sisaresta”. Jokainen Soihtukäden haltija on voinut tältä pohjalta päättää seuraavan saajan. Tähän mennessä Soihtukäsi on kiertänyt seuraavilla sisarilla: Sirkka Salonen, Tellervo Vahala, Sinikka Pyötsiä, Tuula Vesanmaa, Raija Blomqvist, Sari Vuokko, Tarja Pärssinen, Sirkka Nikkari, Salme Rintala, Maija Paldanius ja Riitta Moilanen. Monta kivaa sisarta odottaa vielä vuoroaan. Toukokuussa 2005 sisaret onnittelivat pyöreitä vuosia täyttävää Maija Paldaniusta. Delegaation johdossa Raija Blomqvist (vas.) ja Sari Vuokko, takana Leena Hainio, oikealla Sirkka Salonen. 35 Soroptimistien yhteistä juhlaperinnettä vaalien kutsuimme lähiseutujen klubit 10. joulukuuta 2008 Kansainvälisen soroptimistipäivän juhlaan, josta muodostui yksi toimintamme 30-vuotisen taipaleen kohokohdista. Vastaavan juhlan olimme ehtineet järjestää jo kolme kertaa aiemminkin, mutta tätä valmistelimme pitkän aikaa etukäteen ja tästä puhuttiin pitkään myös jälkeenpäin. Vieraiksemme Koskiwerstaaseen saimme 90 iloista ja juhlamielistä sisarta lähiseutujen klubeista. Päivä oli muutenkin merkittävä. Samana päivänä Martti Ahtisaari otti vastaan Nobelin rauhanpalkinnon Oslossa, ja YK:n ihmisoikeuksien yleismaailmallisesta julistuksesta oli kulunut tasan 60 vuotta. Juhlapuheen piti Nokian Renkaiden henkilöstöjohtaja Sirkka Hagman aiheesta Nainen työelämässä muistuttaen, että on aika muokata ja kyseenalaistaa yleisiä käsityksiä naisista työelämässä. Sisaruuden siteitä olemme solmineet läpi vuosikymmenien matkoilla sisarpäiville ja muihin soroptimistitapahtumiin, joissa olemme tavanneet soroptimistisisaria ympäri maan tai jopa ympäri maailman. Viimeisimpiä terveisiä näiltä matkoilta toi Pirkko Salmo Bergenin Pohjoismaisilta sisarpäiviltä, joiden ajankohtaisia aiheita olivat ilmastonmuutos ja ihmiskauppa. Sisarpäivät pidettiin kesäkuussa 2010, vain pari kuukautta myöhemmin tilanteesta, jolloin Islannin tulivuoresta noussut tuhkapilvi oli sekoittanut koko Euroopan lentoliikenteen. Eeva Enwald puolestaan vieraili saman vuoden syksyllä Islannissa ja toi lämpimiä terveisiä tapaamiltaan islantilaisoroptimisteilta. Kansainvälisen soroptimistipäivän juhlan 10.12.2008 kynttilät sytyttivät Nokian klubin presidentti Eija Teivas (vas.), Raija Blomqvist, SI of Kauniainen, Tuija Majuri, SI of Tammerkoski ja Leena Viitaniemi, SI of Tampere. 36 Savonlinnan sisarpäivillä toukokuussa 2008 klubiamme edustaneet Eija Teivas (vas.) ja Riitta Moilanen Olavinlinnan sillalla. Porin sisarpäivien aiheita toukokuussa 2010 olivat nainen ja turvallisuus sekä ihmiskauppa. Luentojen tauolla Maija-Liisa Laitinen (vas.), Tellervo Vahala ja Pirkko Salmo. Uuden ajan yhteydenpitoa Helmikuussa 2003 Riitta Moilanen piti klubiesitelmän Sähköinen yhteydenpito soroptimistien kesken. Tarkoituksena oli herätellä sisaria käyttämään hyväkseen internetin ja sähköpostin mahdollisuuksia. Riitta oli jo 1990-luvun lopulla sihteerinä toimiessaan siirtänyt klubin sisäistä tiedotusta sähköiseen suuntaan. Niihin aikoihin vain kaksi jäsentä jäi sähköpostiviestinnän ulkopuolelle, ja heille lähetettiin entiseen tapaan aineisto paperipostissa. Nyt ovat kaikki sisaret jo vuosia olleet sähköisen tiedotuksen piirissä. 37 Unionin kehittäessä omaa tiedotustaan internet-sivuillaan olemme oppineet hyödyntämään tätä yhteyttä ja löytämään eri linkkien kautta tietoa myös soroptimistien kansainvälisestä toiminnasta. Tässä kohden onkin huikea ero siihen tilanteeseen verrattuna, jossa 30 vuotta sitten aloitimme toimintamme. Klubien omat sivut ja sähköiset arkistointimahdollisuudet Unionin sivuston yhteydessä ovat vieneet meitä yhä lähemmäs ajantasaista tietoa ja paperitonta aikakautta. Internet-vastaavan rooli on langennut kuin luonnostaan Riitalle, joka on tehnyt pioneerityön nettisivujemme kehittelyssä ja ylläpidossa. Kotona Nokialla Klubimme on säilyttänyt yhden omalle paikkakunnalle kohdistuvan toimintamuodon, joka aloitettiin jo 1980-luvulla. Vuosittain jaamme edelleen stipendin koulunsa päättävälle tytölle. Tähän mennessä liki kolmekymmentä sosiaalisesti vastuuntuntoista nuorta naista on saanut stipendimme koulunsa kevätjuhlassa. Stipendin suuruus on viime vuosina ollut 150 euroa ylioppilastytölle tai 100 euroa peruskoulunsa Nokian ja Emäkosken kouluissa päättäville tytöille. Omalle paikkakunnalle kohdistui myös keväällä 2009 jäsenten keskuudesta keräämämme 150 euron kannustusraha kävelijä Karoliina Kaasalaiselle. Joulukuussa 2010 tuimme samalla periaatteella omaishoitajien virkistysmahdollisuuksia lahjoittaen 205 euroa seurakunnan diakoniatyöhön. Klubin 30-vuotisjuhlakauden teema Arvokas vanhus painottuu myös omalle paikkakunnalle. Toteutamme siinä samalla Unionin teemaa Naiset ja syrjäytymisen estäminen. Teemaan liittyen olemme tutustuneet mm. paikkakunnan vanhustyöhön ja diakoniatyöhön. Puhtaan veden teemamme jatkui, kun tammikuussa 2011 järjestimme yleisölle jätevesi-illan Nokian Kerholassa. Projektipäällikkö Satu Heino Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistyksestä puhui aiheesta Haja-asutusalueiden jätevesiasiat. Ajankohtainen aihe ja sen asiantunteva käsittely virittivät yleisön joukossa useita kysymyksiä, joihin löytyi myös vastauksia. Nokian Uutiset auttoi omilla artikkeleillaan tätä kansalaistiedonvälitystämme. 38 Helmikuussa pidimme ystäväillan, johon jokaisella sisarella oli mahdollisuus kutsua mukaansa muutama ystävä. Ystäväillan ohjelma koostui Nanson muotinäytöksestä ja geriatrian erikoislääkäri Sanna Määttäsen esityksestä Milloin muistihäiriö muuttuu muistisairaudeksi? Aihe puhutti kuulijoita. Oli rauhoittavaa kuulla, ettei jokainen muistihäiriö merkitse muistisairautta. Rajanveto on tosin vaikeata. Presidentti Pirkko Salmo puolestaan kertoili yleisölle soroptimistien toiminnasta. Ystäväillan perusajatuksena oli, että ulospäin avautumalla ja tietoa tarjoamalla teemme järjestöämme myönteisesti tunnetuksi ja voimme löytää joukkoomme uusia, aktiivisia jäseniä. Kevään 2011 ohjelmassa on myös valokuvakisa, johon olemme kutsuneet paikkakunnan yläkoulujen, lukion ja ammattikoulujen oppilaat. Nuoret valokuvauksen harrastajat kilpailevat kuvillaan Ystävyys kuviksi -teeman alla. Parhaat kuvaajat saavat rahapalkinnon ja osa kilpailun kuvasadosta asetetaan toukokuussa yleisön nähtäväksi Nokian pääkirjastoon ja edelleen Kahvila Kulmakiveen. Kausi huipentuu toukokuussa 2011 juhlakonserttiin Kevätlinnuille etelässä. Hempankaaressa pidettävässä konsertissa esiintyvät Salonkitrio Ideal ja sopraano Susanna Tenkanen-Lindeman. Salonkitrio Idealin jäseniä ovat Miia Tepponen, viulu, Reinis Birznieks, sello ja Leea Tepponen, piano. Pekka Ahonen juontaa konsertin johdattaen kuulijat sävelmatkalle koti-Suomesta kauas etelään. 39 Jäsenenä Nokian soroptimistiklubissa ”Jokainen kohtaaminen on optimistinen muistutus: meitä on monta, olemme lähellä.” Jyri Schreck Keväällä 2011 klubissa on 22 jäsentä, joista seitsemän on perustajajäseniä. Muutama muukin 1980-luvulla liittynyt jäsen on edelleen mukana. Vaihtuvuutta jäsenistössä on ollut, eroilmoituksia on aina väliin saatu, mutta myös uusia jäseniä on liittynyt riveihimme aivan viime vuosina. Kantajoukko edustaa pysyvyyttä, tuoreemmat jäsenet tuovat muuttuvuutta, jatkuvuutta, uusia ideoita. Kaikkia tarvitaan. Jokaisella on jotakin henkilökohtaista annettavaa klubillemme. Kesäretkellä Houtskärissä 2010 asetuttiin ryhmäkuvaan Sirkka Nikkarin kesäpaikan kotiovelle. Mukana Eija Teivas (vas.), Christel Kautiala, Tellervo Vahala, Riitta Moilanen, Tuula Vesanmaa, Sirkka Nikkari, Sirkka Salonen, Maija-Liisa Laitinen, Salme Rintala ja Maija Paldanius. 40 Mitä olemme kokeneet vuosien varrella? Perustajajäsenet muistavat ehkä eniten asioita, ainakin pisimmältä ajalta. Monien sisarien muistoihin on kirjautunut hauskoja ja ystävyyksiä lujittavia kesäretkiä, joita tehtiin Eeva Enwaldin kesämökille Kuruun ja Sirkka Nikkarin kesäpaikkaan Houtskäriin. Mieleen ovat jääneet myös yksivuosipäivän vietto Marja Matikaisen kesämökillä Teiskossa, Pirkko Huhtisen erämaamökille tehty retki Ruoveden jylhissä maisemissa ja piknik-retki Knuutilan kartanon puistoon, jossa orava osallistui eväiden syöntiin. Retkien, juhlien, muotinäytösten ja konserttien järjestäminen vaatii vastuuvuorossa olevilta työtä ja vaivaa, mutta ne ovat sittenkin parasta osaa sisaruudesta, yhdessä tekemisen iloa ja voimaa. Aina aktiivinen Riittamme sai Suomen unionin 50-vuotisjuhlan yhteydessä vuonna 2003 kunniakirjan ”kiitokseksi sitoutuneesta työstä edistää sisarten yhteenkuuluvuutta ja iloa toimia yhdessä soroptimismin hengessä”. ”Muistan vieläkin sen hetken, kun Kaivolan Eila alkuvuodesta 1981 astui Arean matkatoimistoon, joka oli silloinen työpaikkani, ja kysyi, tulisinko mukaan, kun Nokialle oltiin perustamassa soroptimistiklubia”, muistelee Riitta. ”Ensimmäisessä kokouksessa Enwaldin Eeva tuli kahvia otettaessa viereeni ja kehotti minua menemään juttelemaan muiden kanssa. Siitä alkoi minun soroptimismini.” ”Minulle kaikkein ikimuistoisin tapahtuma on klubin perustamispäivä siihen liittyneine ulkomaisine ja tärkeine kotimaisine vieraineen. Vihkiäisjuhla oli todellinen juhla, sanan täydessä merkityksessä”, toteaa Vuokko. ”Paluumuuttaja otettiin avosylin vastaan”, kiittelee Pirkko. ”Muutimme 2007 takaisin lapsuuteni maisemiin. Nokia oli neljässä vuosikymmenessä muuttunut aivan eri kaupungiksi, eikä kouluaikaisia tuttujakaan tullut vastaan raitilla. Kotiutumisen nopeuttamiseksi etsiydyin Nokian soroptimistien kirjapiiriin ja sen myötä myös varsinaiseen klubitoimintaan. Ja minut otettiin avosylin vastaan, kiitos siitä, sisaret!” ”Parhaiten mieleeni ovat jääneet tapahtumat, joissa olen itse konkreettisesti ollut mukana järjestelemässä tai toimimassa, kuten Plan-ilta, jossa vastailimme puhelimeen ja keskustelimme lahjoittajien kanssa. Myös muutaman vuoden takainen yleisöilta, jossa jaettiin kirjoituskilpailun palkinnot, ja muutenkin koko kirjoituskilpailu järjestelyineen ovat jääneet 41 mieleeni”, kertoo Sari. ”Koskettavana tilaisuutena on jäänyt mieleeni se kokous, jossa puhuttiin surun kokemisesta ja jolloin monet sisaret jakoivat omia henkilökohtaisia kokemuksiaan surusta ja sen kanssa elämisestä.” ”Miksi olen soroptimisti?” kysymme usein itseltämme. ”Soroptimismi on yhteiskunnallista toimintaa, jollaisessa haluan olla mukana”, vastaa Riitta. ”Arvostan vuosien mittaan soroptimistitoiminnassa syntyneitä ystävyyssuhteita. Minulle on myös tärkeää, että olemme osa maailmanlaajuista järjestöä. Näin saan tietooni muutakin kuin mitä kotikulmilla tapahtuu. Naisten elämään tutustuminen vieraissa maissa ja kulttuureissa on antanut minulle paljon ja pidän sitä edelleen yhtenä soroptimismin kiinnostavimmista puolista. Järjestön jäseninä voimamme yhdistäen voimme ehkä vähäisessä määrin olla avuksi jossain kohteessa jossain päin maailmaa.” Sari jatkaa samoissa mietteissä kiteyttäen monien muidenkin ajatukset: ”Minulle klubimme toiminnassa tärkeintä on tietoisuus siitä, että toiminnallani pystyn auttamaan apua tarvitsevia.” ”Minulle on mieluisaa olla soroptimisti, koska hyväksyn sydämessäni järjestön tavoitteet”, tuumailee tämän kirjoittaja. ”Järjelläni ymmärrän, että niiden saavuttaminen on usein vaikeata, jollei peräti mahdotonta, mutta minua kannattelee ajatus, että meitä on monta ympäri maailmaa. Tuntuu myös hyvältä tietää, että soroptimistit tekevät yhteistyötä muiden kansainvälisten vapaaehtoisjärjestöjen kanssa maailman naisten ja lasten koulutuksen ja elinolojen kohentamiseksi. Soroptimistiklubissa minulle on arvokasta myös se, että vuosien varrella olen saanut siellä monta hyvää ystävää.” ”Fiksut naiset ja heidän tarmokas tarttumisensa epäkohtiin, keskustelun aloittaminen vaikeista asioista, kuten ihmiskauppa, tasa-arvoasiat, ilmastonmuutos, naisten ja lasten asema sotien jaloissa ja selviytyminen katastrofialueilla, se on ollut parasta”, listaa juhlakauden presidenttimme Pirkko. ”Kieltämättä näiden keskustelujen aikana olen monesti tuntenut avuttomuutta. Olen kuitenkin vakuuttunut siitä, että hankalien asioiden nostaminen keskusteluun on aina enemmän kuin vaikeneminen. Sisarpäivillä olen saanut kokea yhteenkuuluvuutta ja voimaantumista.” 42 Miten näemme tulevaisuuden? ”Haasteita riittää ja perinteet velvoittavat”, miettii Pirkko. ”Maailmanlaajuinen soroptimistijärjestö tarjoaa tulevaisuudessakin erinomaisen mahdollisuuden toimia kansainvälisen ymmärryksen lisäämiseksi, kuten kummimme perustajajäsenillemme teroittivat. Nykyaikainen viestintä uutisoi sekä hyvät että huonot asiat nopeasti. Tiedämme paremmin, missä meidän apuamme tarvitaan ja saamme myös kiitosta onnistuneista projekteista. Työelämän vaatimukset ovat tiukentuneet ja toiminta kansainvälisissä ympyröissä on jokapäiväistä. Jos työtehtävät vievät soroptimistisisaren kauas kotoa, on sielläkin mahdollisuus osallistua soroptimistien toimintaan naisten aseman parantamiseksi ja ihmisoikeuksien turvaamiseksi. Harrastusten kirjossa toimintamme kilpailee nykynaisten vapaa-ajasta. Jäsenistöämme laajentaaksemme meidän tulee viestittää ohjelmastamme ja tavoitteistamme tavalla, joka sekä kiinnostaa että koskettaa nokialaisnaisia. Nokia on perinteikäs teollisuuskaupunki, jonka kehityksessä osaavilla naisilla on aina ollut tärkeä rooli. Soroptimistiklubissa on mahdollisuus ystävystyä ja verkostoitua toisten osaajien kanssa tavalla, mitä ei aktiivisinkaan virtuaalinen yhteisö korvaa. Arvojen koveneminen nyky-yhteiskunnassa on tehnyt tavoitteistamme entistä ajankohtaisempia. Syrjäytymisen estämiseen haastamme yhteistyöhön kaikki nokialaiset naisjärjestöt.” ”Yksin etenee nopeasti, mutta yhdessä pääsemme perille.” Afrikkalainen mietelause 43 Perustajajäsenet 2.6.1981 Kaija Aarni, työhönottaja Maja-Lena Alanen, ylihoitaja Raija Blomqvist, SP-päällikkö Marja Civill, apulaistoimitusjohtaja Eeva Enwald, työhygieenikko Raija Hanhi, kumikemisti Leena Huostila, fysikaalisen hoitolaitoksen johtaja Annukka Hörkkö, lammasfarmari Raija Jokinen, pankin konttorinhoitaja Eila Kaivola, konttoripäällikkö Raija Laakso, viulisti Arja Larm, seurakuntasisar Eeva-Maija Mansén, apteekkari Marja Matikainen, laadunvalvontapäällikkö Riitta Moilanen, matkatoimiston toimistopäällikkö Sirkka Nikkari, PR-emäntä Ulla Pajukanta, vanhempi lehtori Maija Paldanius, vastaava työterveyslääkäri Sinikka Pyötsiä, kirjastonjohtaja Sirkka Salonen, hammaslääkäri Vuokko Suuniittu, toimittaja Tellervo Vahala, sihteeri Tuula Vesanmaa, vientiosaston toimistopäällikkö Sirkka Yli-Heljo, autoilija Pirkko Åkerberg, rehtori Yhteensä 25 jäsentä 44 Jäsenet keväällä 2011 Eeva Enwald, ympäristöpäällikkö, seniorijäsen* Raija Järvenpää, terveyskeskuslääkäri Ulla Karva, suunnittelupäällikkö Christel Kautiala, johtava konsultti Päivi Kilpikari, käräjätuomari Leena Koskimäki, erityisopettaja, emerita Maija-Liisa Laitinen, verojohtaja, seniorijäsen Kirsti Leinonen, rovasti Riitta Moilanen, yrittäjä* Inkeri Muotka, apteekkari Sirkka Nikkari, PR-emäntä, seniorijäsen* Maija Paldanius, yksityispraktikko, seniorijäsen* Tuula Pukkila, animaatio-ohjaaja Salme Rintala, lastenkodin johtaja, seniorijäsen Sirkka Salonen, hammaslääkäri* Pirkko Salmo, fil.lis. Tuija Sironen, valmentaja Eija Teivas, arkkitehti Eila Tepponen, huilunsoiton lehtori Tellervo Vahala, johdon sihteeri, seniorijäsen* Tuula Vesanmaa, vientikoordinaattori* Sari Vuokko, kielten lehtori *perustajajäsen Yhteensä 22 jäsentä 45 Presidentit Eeva Enwald Raija Hanhi Eeva-Maija Nummela Tellervo Vahala Ulla Pajukanta Pirkko Huhtinen Maija Paldanius Tuula Vesanmaa Sirkka Nikkari Sirkka Salonen Riitta Moilanen Raija Blomqvist Ulla Karva Eija Teivas Pirkko Salmo 1981-84 1984-86 1986-88 1988-90 1990-92 1992-94 1994-96 1996-98 1998-00 2000-02 2002-04 2004-06 2006-08 2008-10 2010-12 Sihteerit Tellervo Vahala Eila Kaivola Salme Rintala Sinikka Pyötsiä Marja Civill Tuula Vesanmaa Vuokko Suuniittu Raija Blomqvist Sirkka Salonen Ulla Pajukanta Riitta Moilanen Sinikka Pyötsiä Raija Blomqvist Sari Vuokko Tuula Pukkila Vuokko Suuniittu Riitta Moilanen 1981-82 1982-84 1984-85 1985-87 1987-89 1989-91 1991-93 1993-94 1994-96 1996-98 1998-00 2000-02 2002-04 2004-06 2006-08 2008-10 2010-12 46 Yhdyshenkilöt Ystävyysklubien yhdyshenkilöt Ulla Pajukanta Tuula Vesanmaa 1981-1992 1993- Kummilasten yhdyshenkilöt Tuula Vesanmaa Tuula Pukkila 1985-2001 2001- Suomen Soroptimisti -lehden yhdyshenkilöt Vuokko Suuniittu Tellervo Vahala 1981-2002 2002- Internet-vastaava Riitta Moilanen 2008- 47
© Copyright 2024