PÄÄTÖSKONSERTTI
30-VUOTIS JUHLAKAUDEN PÄÄTÖSKONSERTTI 4.5.2014 ORCHESTRA 30-VUOTIS JUHLAKAUDEN 4.5.2014 PÄÄTÖSKONSERTTI klo 19.00 HELSINGIN KONSERVATORIO Hannu Lintu, kapellimestari Kaori Yamagami, sello Musiikkiopistojen opiskelijoita Kirmo Lintinen: Miyazaki, ke. Richard Strauss: Metamorfooseja ••• Michel van der Aa: Up-Close Kirmo Lintinen: Miyazaki (ke) K irmo Lintisen (s. 1967) on työskennellyt säveltäjänä ja pianistina jazzin parissa, mutta konserttimusiikin säveltäminen on ollut kaiken aikaa vähintään tasavahva elementti hänen taiteessaan. Lintisen musiikin klassistista puolta edustavat selkeät rakenteet ja epätavallisistakin kokoonpanoista syntyvät tasapainoiset tekstuurit. Vaikka hän voi yhdistellä teoksissaan erilaisia tyylejä, hänen ilmaisunsa on aina täsmällistä ja selkeästi rajattua. Lintinen on tehnyt Avantin kanssa paljon yhteistyötä niin säveltäjänä, muusikkona kuin taiteellisena suunnittelijana (Suvisoitto 2008). Länsi-Helsingin musiikkiopiston tilauksesta sävelletty ja Avantin kanssa 4.5.2014 kantaesitettävä Miyazaki (2013) vastaa Riitta Poutasen ehdottamaan eksoottiseen kokoonpanoon eksoottisella aiheella. Klarinettiorkesterille, lyömäsoittimille ja kahdelle nelikätisesti soitetulle pianolle sävelletty teos on saanut otsikkonsa japanilaiselta piirretyn filmin ohjaajalta Hayao Miyazakilta (s. 1941), joka tunnetaan mm. elokuvistaan Liikkuva linna (1986), Naapurini Totoro (1988), Porco Rosso (1992), Henkien kätkemä (2001) ja Ponyo rantakalliolla (2008). Lintinen tunnustautuu cinefiiliksi ja japanilaisen ’animen’ suurmestari Miyazaki on yksi hänen idoleistaan. ”Hänen viimevuotinen (ja viimeisin) ilmoituksensa eläkkeelle jäämisestä jätti mieleni haikeaksi ja palasin muistelemaan niitä useita fantastisia hetkiä, joita parin vuosikymmenen ajan olin kokenut elokuviensa parissa. Ensimmäiset näkemäni Miyazaki-animet olivat 1995 YLEn esittämät Naapurini Totoro (1988) ja Porco Rosso (1992)”, kertoo Lintinen. ”Olen nähnyt kaikki 11 Miyazakin ohjaamaa teatterilevitykseen tarkoitettua kokoillan elokuvaa. Ne ovat kaikki laadukkaita ja kaikilla on oma identiteettinsä. Toki yhteisiä teemoja ja piirteitäkin on useita esim. satu- ja jumalolennot, oudot keksinnöt, luonnon saastuminen, lentäminen (ja putoamisen pelko), osittain japanilaisiin tarustoihin perustuvat hahmot, nuoret päähenkilöt, ihmis- ja eläinhahmojen hybridit, kuvitteelliset eurooppalaiset kaupungit, joissa maat ja maanosat paiskaavat kättä. Vaikka Miyazakin filmit ovat pääasiassa koko perheen elokuvia, ainakin neljä niistä on selkeästi suunnattu ainoastaan aikuiskatsojille.” Animaatioelokuvien valtavirtaan verrattuna Miyazakin elokuvia luonnehtii ambivalenssi, jossa turvallinen ja pelottava, ruma ja kaunis, tai arkinen ja mystinen sekoittuvat jännittävällä tavalla toisiinsa. Lintisen Miyazaki saa elokuvien sadunomaisen vireen jo kokoonpanosta, jossa yhdistyy myös ajatus aikuisten (Avanti) ja lasten (Länsi-Helsingin musiikkiopisto) yhteisestä projektista. Teoksen draamaan mahtuu elokuvien fantasiaa ja seikkailuhenkeä ja mielikuvia lentämisestä, mutta mitenkään ohjelmallinen sävellys ei ole. Vaikutteita ei ole myöskään otettu japanilaisesta anime-musiikista. Tätä objektiivista otetta kuvastaa myös sävellyksen sonaattimuotoinen rakenne. Lintinen löytää klassiset rakenteet myös Miyazakin taiteesta: ”Miyazakin elokuvat jäsentyvät helposti aristotelisesti alku-keskikohta-loppu -periaatteella. Niissä toki on enemmän sivuteemoja kuin sävellyksessäni. Elokuvien ’loppu’ tapahtuu usein alkukohtauksen maisemissa ollen näin varsinainen ’kotiinpaluu’. Luonnollisestikin kotiinpalaajat ovat kokemistaan viisaampia.” Richard Strauss: Metamorfooseja 24 soolojouselle R ichard Straussin (1865–1949) unelma sivistyneestä saksalaisesta kansallisvaltiosta alkaen tuhoutui toisessa maailmansodassa ja Strauss kirjoitti jo vuonna 1944, propaganda- ja kulttuuriministeri Joseph Göbbelsin suljettua maan kaikki oopperatalot: “Elämäni on raunioina. Olisi ollut parasta, jos Olympoksen nerot olisivat kutsuneet minut pois Danaen ensi-illan jälkeen.” Liittoutuneiden helmikuussa 1945 toimeenpanema Dresdenin massiivinen pommitus jauhoi germaanisen kulttuurin kauneimmat muistomerkit sepeliksi: “Olen epätoivoinen. Goethehaus, maailman suurenmoisin pyhättö, on tuhottu! Rakas Dresdenini – Weimar – München, kaikki mennyttä!” Maaliskuussa listaan saattoi lisätä vielä Wienin oopperatalon, minkä jälkeen Straussin elämäntyön päänäyttämöistä ei ollut enää mitään jäljellä. Maalis-huhtikuun aikana vuonna 1945 Strauss puki surunsa säveliksi ja kirjoitti Metamorfoosit, tutkielman kahdellekymmenellekolmelle soolojouselle, jykevän neliosaiseksi läpisävelletyn elegian sodan runtelemalle kulttuurille. Maanpakoon joutuneet modernistit olivat syyttäneet Straussia sinisilmäisyydestä, mutta Metamorfoosit ei ole kirjoitettu valituslauluksi raunioille, vaan Goethelta perityn humanistisen perinnön hukkaamiselle. Kun tänä vuonna juhlitaan Straussin syntymän 150-vuotismuistoa, hän nousee esiin myös eurooppalaisen kulttuurin synkimpien hetkien perunkirjoittajana. Metamorfoosien otsikko on vertauskuvallinen ja joidenkin tutkijoiden mukaan kirjallista alkuperää, Goetheltä peräisin. “Uudellensyntymisen” idea oli Straussilla myös konkreettisesti mielessään hänen laatiessaan kapellimestari Karl Böhmille sodan jälkeen toteutettavaa oopperataiteen elvytyssuunnitelmaa. Toinen ilmeinen taustahahmo Metamorfooseille oli Beethoven, jonka Eroica-sinfonian surumarssin aiheet poimuilevat verhottuna teoksen juonteissa noustakseen tunnistettavasti esiin aivan kappaleen lopussa. Metamorfoosien taiturillisesti jaettu jousitekstuuri ei pyri niinkään järisyttäviin kontrapunktisiin tehoihin kuin välittämään vaikutelman rikkaudesta ja runsaudesta, sodan hävittämän hyvinvoinnin ylellisestä muistikuvasta. Strauss on pyrkinyt teoksessaan klassiseen kirkkauteen, antiikin tragedioita muistuttavaan kaunopuheisuuteen, mutta tunnustuksellisena romantikkona hän kietoo surunsa myös koristeelliseen aistillisuuteen. 23:n soolojousen edellyttämä ankara tekniikka pitää kuitenkin emotionaalisen paatoksen kurissa ja itsesäälin loitolla. Michel van der Aa: Sellokonsertto Up-close H ollantilainen Michel van der Aa (s. 1970) valmistui alunperin äänittäjäksi Haagin konservatoriosta, mutta opiskeli myös sävellystä Diderik Wagenaarin, Gilius van Bergeijkin ja Louis Andriessenin. Haagin koulukunnan peruja on van der Aan musiikin modernistinen orientaatio, konstruktivistinen tapa käsitellä rytmiä ja harmoniaa rakenteellisina tekijöinä. Hänen ominta alaansa on kuitenkin teatraalisten ja visuaalisten elementtien liittäminen perusolemukseltaan dramaturgiseen musiikkiin, jonka hyödyntämää virtuaalista tilaa on toisinaan verrattu M. C. Escherin perspektiiviä kääntelevään grafiikkaan. Van der Aan musiikki saavuttanut paljon kansainvälistä huomiota ja teoksellaan Between hän voitti vuonna 1999 Gaudeamus-palkinnon. Sellokonsertto Up-close sellolle, jousille ja videolle on valmistunut vuonna 2010 Euroopan konserttisalien järjestön tilauksena argentiinalaisellisti Sol Gabbettalle ja Amsterdam Sinfoniettalle. Van der Aan Up-closessa solistin ja orkesterin kaksijakoinen vastakkainasettelu saa uuden ulottuvuuden filmistä, joka tuo yhtälöön eräänlaisen peilitodellisuuden. Teoksen alussa soolosellisti ja jousiorkesteri ovat esiintymislavan oikealla puolella ja vasemmalla puolella on suuri videonäyttö, jossa istuu vanha nainen tuolien ja nuottitelineiden keskellä rapistuneessa ja luonnonvalolta pimennetyssä huoneessa. Filmin ja livemusiikin suhde voi näyttää alkuun yksinkertaisesti vertauskuvalliselta, mutta musiikin ja kuvan edetessä niiden vaikutussuhde muuttuu monimutkaisemmaksi. Välillä pääosassa on musiikki, välillä elokuva. Musiikki ei kuvaa filmin tapahtumia, mutta välillä se tuntuu ohjaavan elokuvan tapahtumia, vastaavasti elokuva tuntuu välillä ruokkivan musiikkia. Musiikkiin liittyy myös elektroninen osuus, joka ottaa toisinaan vaikutteensa livemusiikista, toisinaan elokuvan äänimaailmasta. Up-close pyrkii arvuuttelemaan näiden kahden maailman luonnetta ja suhdetta, mutta edetessään prosessi viittaa yhä vahvemmin musiikilliseen teatteriin. Kahden eri kommunikaatiomuodon välillä säilyy myös kuilu, joka korostuu vanhan naisen yrityksissä lähettää viestiä ulos yksinäisyydestään. Teoksen lopulla naisen yrityksensä kulminoituvat laitteeseen, joka muistuttaa hieman hollantilaisen vastarintaliikkeen sodan aikana käyttämiä koodauslaitteita. Sodasta ei ehkä ole kyse, mutta uhkan, salaisuuden ja elintärkeän viestin välittämisestä varmaankin. Van der Aa rakensi koodauslaitteen itse teostaan varten ja teoksen lopulla kone alkaa tuottaa omaa musiikkiaan, joka sulautuu – ainakin hetkeksi – solistin ja orkesterin musiikkiin. Vanhan naisen paetessa talostaan, myös solisti karkaa paikaltaan ja tuo naiselle (kirjaimellisesti) valon. Viesti tuntuu päässeen perille, mutta teos verhoutuu viimeiseksi mystiseen kohinaan. ANTTI HÄYRYNEN Hannu Lintu H annu Lintu aloitti Radion Sinfoniaorkesterin ylikapellimestarina elokuussa 2013.Aikaisemmin hän on toiminut Tampere Filharmonian taiteellisena johtajana ja Helsingborgin Sinfoniaorkesterin ylikapellimestarina. Lisäksi hän on ollut Dublinin RTÉ National Symphony Orchestran päävierailija . Lintu työskentelee säännöllisesti myös Avanti!-kamariorkesterin kanssa ja oli vuonna 2005 Avantin Suvisoitto -festivaalin taiteellinen johtaja. Lintu on johtanut merkittävimpien suomalaisten orkestereiden lisäksi mm. radio-orkestereita Berliinissä, Pariisissa, Frankfurtissa, Stuttgartissa, Amsterdamissa ja Madridissa; useita orkestereita Pohjois- ja Etelä-Amerikassa (mm. Toronton, Houstonin, Baltimoren, Cincinnatin, Pittsburghin ja St Louisin sinfoniaorkesterit sekä Los Angelesin Filharmonikot Hollywood Bowlissa), Aasiassa (Seoul, Tokio, Kuala Lumpur, Hong Kong) ja Australiassa (mm. Sydneyn ja Melbournen sinfonikot). Kaudella 2012-2013 hän debytoi mm. Lontoon Filharmonikkojen, Minnesotan Orkesterin sekä BBC Scottish-orkesterin johtajana. Tällä kaudella hän palaa johtamaan mm. Tukholman ja Göteborgin Sinfonikkoja, Berliinin Saksalaista Sinfoniaorkesteria (DSO) ja Toronton Sinfoniaorkesteria. Hannu Lintu on opiskellut pianon- ja sellonsoittoa ensin Turun Konservatoriossa ja myöhemmin Sibelius-Akatemiassa, jossa hänen orkesterinjohdon opettajiaan olivat Jorma Panula, Atso Almila, Eri Klas ja Ilja Musin. Hän on täydentänyt opintojaan mm. Sienan kesäakatemiassa Myung Whun Chungin johdolla. Hän voitti Pohjoismaiset kapellimestarikilpailut 1994. Hän on levyttänyt Ondine, Alba, Naxos, Ricordi, Claves, Hyperion ja Danacord -levymerkeille. Monet hänen johtamistaan levyistä ovat saavuttaneet palkintoja kotimaassa ja ulkomailla. Grammy-ehdokkuuden Lintu sai Einojuhani Rautavaaran Kaivos-oopperan ensilevytyksestä. Kaori Yamagami K anadalaissyntyinen sellisti Kaori Yamagami aloitti sellonsoiton kolmevuotiaana. Hän on opiskellut Philadelphiassa, Bostonissa ja Kölnissä opettajanaan mm. Frans Helmerson, jonka opettaja assistenttina Yamagami toimi viimeisinä opiskeluvuosinaan. Hänet on palkittu useissa merkittävissä kilpailuissa, joista mainittakoon 1997 ja 2005 Rostropovich kilpailu Pariisissa sekä 2007 Tšaikovski kilpailu Moskovassa. Vuonna 2011 hänelle myönnettiin Kanadan valtion kulttuuripalkinto Virginia Parker. Yamagami on hyvin monipuolinen muusikko, jonka ohjelmistoon kuuluu klassikkokonserttojen lisäksi huomattavissa määrin nykymusiikkia. Tänään kuultava Michel van der Aan teoksen Up-close Yamagami on esittänyt Amsterdam Sinfoniettan kanssa kaudella 2012–2013. Tämän kauden aikana Yamagami esiintyy mm. Orpheus Chamber Orchestran kanssa Lincoln centerin White LIghts Festivaalilla New Yorlossa, Musica Elektronica Festivaalilla Varsovassa Lutoslawski Philharmonicin kanssa sekä nyt tänä iltana ensimmäistä kertaa Avanti! kamariorkesterin kanssa. Kaori Yamagami soittaa Giovanni Grancino 1682 sellolla. Avanti! A vanti! syntyi vuonna 1983 Esa-Pekka Salosen, Olli Pohjolan ja Jukka-Pekka Sarasteen aloitteesta. Orkesterin perustamiseen vaikutti pääasiassa kaksi seikkaa: tarve mahdollisimman korkealaatuiseen yhteismusisointiin innostuneiden ja taitavien muusikoiden kesken ja tietoisuus siitä, että Suomessa tarvitaan kokoonpanoltaan joustavaa, ennakkoluulotonta yhtyettä esittämään sitä ohjelmistoa, joka muutoin jää soittamatta. Avantin ohjelmiston lähtökohta on teos, itse musiikki. Avanti! on vastannut hyvin asettamaansa haasteeseen. Monet keskeiset uudet pyrkimykset ja virtaukset ovat kanavoituneet Suomeen Avantin kautta. Avanti! on kasvattanut muusikoita, säveltäjiä ja konsertinjärjestäjiä vastaamaan muuttuvan ajan tarpeisiin. Kolme vuotta orkesterin perustamisen jälkeen käynnistyneestä, vuosittaisesta kesäfestivaalista, Porvoon Suvisoitosta, on tullut eräänlainen poikkileikkaus Avantin toimenkuvasta: ensimmäisestä kesästä, 1986 lähtien, rajaton musiikkitapahtuma. Talvikausina Avanti! tuottaa omaa konserttisarjaansa kotikaupungissaan Helsingissä. Avanti! on ahkerimpia suomalaisen musiikin lähettiläitä. Vuosittaisilla vierailuillaan maamme rajojen ulkopuolelle Avantilla on pääsääntöisesti viemisinään täysin kotimaista ohjelmaa monipuolisina kokonaisuuksina, taidemusiikista perinteiseen tangoon. Avanti! tarjoaa musiikkia avarakatseisille ja vie kuulijansa rohkeisiin valintoihin: aiemmin tuttu vaikuttaa tuoreelta ja uudelta, uusi pian tutulta. Avanti! liikkuu vapaasti eri aikakausissa, tyylilajeissa ja erilaisina kokoonpanoina. Avantin taiteellinen johtaja vuodesta 1998 on taiteilijaprofessori, klarinetisti Kari Kriikku. XXIX SUVISOITTO SOMMARMUSIK / SUMMER SOUNDS 25.–29.6.2014 EARTHLY PLEASURES Barbara Hannigan taiteellinen suunnittelija Gerald Barry teemasäveltäjä KLARINETTI Kivioja, Petteri Heiskanen, Asko BASSOKLARINETTI Nikula, Heikki Raasakka, Mikko KONTRABASSOKLARINETTI Portin, Marko LYÖMÄSOITTIMET Suoranta, Antti Ohenoja, Antti PIANO Holmström, Emil Koskimies, Minna I VIULU Nisonen, Janne, Konserttimestari Vähälä, Emma Maalismaa, Eriikka Rantamäki, Jukka Rantamäki, Kati Vasara, Hannu II VIULU Haikola, Anna-Leena Leino, Maaria Paananen, Tiina Kuusava, Kati Sundqvist, Paula Haavisto, Matilda ALTTOVIULU Poijärvi, Petteri Riisalo, Tuula Ristiluoma, Riitta-Liisa Tolonen, Martta Poijärvi, Lotta Moggach, Carmen SELLO Rautasalo, Jukka Ivars, Mikko Antikainen, Beata Mäkelä, Sami Punelpuro, Larimatti KONTRABASSO Ahtinen, Timo Rinta-Rahko, Anna Ignatius, Eero ORKESTERIJÄRJESTÄJÄ Nikula, Alpo VALOSUUNNITTELU Ahde, Jukka ÄÄNISUUNNITTELU van der Weij, Frank AV-MUUSIKKO Hendry, Simon ÄÄNITEKNIKKO Kurkikangas, Timo TAITEELLINEN JOHTAJA Kriikku, Kari TOIMINNANJOHTAJA Kylkilahti, Maija TUOTANTOPÄÄLLIKKÖ Hirvonen, Teemu TUOTANTOASSISTENTTI Herkkola, Helianna Ohjaavat opettajat Aho, Marjo (EMO) Koivula, Kaisa (LHMO, LuHMO) Mikko Raasakka (LHMO) Virve Ruokokoski (VMO) Salakka, Teppo (VMO) Särkimäki, Eija (VMO) Tuulia Tuovinen (VMO) Klarinetit EMO Haapanen, Vilja Henriksson, Joonatan Holopainen, Helmi Kauppinen, Sanna Laajarinne, Varpu Lindeman, Lotta Mikola, Iiro Mäkelä, Ella Peura, Telma Peussa, Pinja Ronkainen, Alpi Sundqvist, Mikael Taari, Venla Uuksulainen, Jussi Vaarala, Terhikki Klarinetit IHMO Ruotsala, Niilo Klarinetit LuHMO Huhtinen Helena Kukkonen, Iisa Kureniemi, Arttu Juslén, Pauli Suuraho, Vilma Tamminen, Niko Tanskanen, Elina Tihtonen, Timo Ursin Aaro Klarinetit LHMO Periaux, Saga Sihvo Vilhelmiina Varila, Anna Vartiainen, Riina Timonen, Hugo Klarinetit VMO Astikainen, Eve Harju, Nanna Hautala, Anni Honkanen Noora Horttana, Einari Korhonen, Mirka Kulonen, Anni Kuosa, Anni Lahtinen, Nuutti Leinonen, Susanna Lehmus, Juho Lindholm, Nonna Lohi, Markus Mustonen, Aurora Mäkelä-Tamayo, Vera Orava, Saania Raatikainen, Aino Riihiaho, Sanni Ruotsala Niilo Sallinen, Sofia Satosuo, Emmi Toivanen, Juuso Tuominen, Lotta Vasara, Klaara Vento Pihla LYÖMÄSOITTIMET Siddall, Tuomas SibA Pirttimaa, Viljami IHMO Paananen, Urho IHMO PIANO Ruhno Karoliina EMO Tanner Ossi LHMO Kirmo Lintisen teoksen sävellystilausta ovat tukeneet Opetushallitus ja Madetoja -säätiö Mukana Espoon (EMO), Itä-Helsingin (IHMO), LuoteisHelsingin (LuHMO), Länsi-Helsingin(LHMO) ja Vantaan (VMO) musiikkiopistot sekä Sibelius-Akatemia (Siba) Avanti! kamariorkesteri Tallberginkatu 1/146 00180 Helsinki avanti@avantimusic.fi www.avantimusic.fi Avanti! kamariorkesteri / Avanti! Chamber Orchestra Avanti_orc
© Copyright 2024