(pdf) - Reserviläisurheiluliitto ry
15 Luonnonvarojen hyödyntäminen Jokamiehenoikeudella voidaan muun muassa poimia luonnonvaraisia kasveja ja sieniä, etsiä kaivoskivennäisiä ja kalastaa. Marjoja saa kerätä jokamiehenoikeudella. Kuva: YHA Kuvapankki / Mikko Kuusinen. Rikoslaissa on säädetty oikeudesta hyödyntää luonnonvaraisia kasveja ja muita vastaavia luonnontuotteita. Luonnonsuojelulailla rauhoitettujen kasvien kerääminen on kielletty. Kaivoskivennäisten etsimisestä säädetään kaivoslailla ja maa-ainesten otosta maa-aineslailla. Aiemmassa rikoslaissa oli tärkeä jokamiehenoikeuksia rajaava säännös. Siinä oli pitkä tyhjentävä luettelo rangaistavan haaskauksen kohteista. Hallituksen esityksessä rikoslain muuttamiseksi (66/1988) on kuvattu luonnontuotteiden hyödyntämiseen liittyviä jokamiehenoikeuksia seuraavasti: Haaskauksesta rangaistaan sitä, ”joka toisen maalla, ilman laillista oikeutta, tahallaan on kaatanut kasvavan puun tahi vahingoittanut sitä anastaakseen sen tai osan siitä itselleen tai toiselle taikka mainitussa aikomuksessa ottanut kuivunutta tai tuulen kaatamaa puuta taikka kasvavasta puusta varpuja, oksia, juuria, tuohia, kuoria, lehtiä, niiniä, pihkaa, terhoja, käpyjä tai pähkinöitä taikka niittänyt ruohoa taikka ottanut sammalta, jäkälää, turvetta, multaa, savea, hiekkaa, soraa tai kiveä”. Koska luettelosta on tarkoituksella jätetty pois marjat, sienet ja kukat, on näiden kerääminen toisen maalta yleensä luvallista, jollei tekijä syyllisty esimerkiksi luvattomaan Suomen ympäristö 30 | 2012 83 tien ottamiseen (RL 33:11) tai kotirauhan rikkomiseen (RL 24:1). Nykyisen rikoslain 33 luvun 1 §:ssä lueteltuihin rangaistaviin tekoihin ei kuulu myöskään maassa olevien kuivien risujen tai maahan pudonneiden käpyjen tai pähkinöiden ottaminen. Rikoslain 11 luvun 1 §:n kiellot koskevat kaikkea toisen omistamaa maata. (…). Tällä esityksellä ei ole tarkoitus muuttaa jokamiehenoikeuksien laajuutta. Ehdotettu sääntely ainoastaan nykyaikaistaisi ja lyhentäisi lakitekstiä nykyiseen verrattuna. (…). Jotta voimassa olevan lain pitkästä kiellettyjen tekojen luettelosta voitaisiin luopua, käytettäisiin nykyiseen verrattuna käänteistä kirjoitustapaa. Ehdotetussa 13 §:ssä mainittaisiin vain tärkeimmät niistä luonnontuotteista, joiden kerääminen olisi sallittua. Luettelo ei olisi tyhjentävä, vaan säännös koskisi myös, jäkälää ja sammalta lukuun ottamatta, ”muiden sellaisten luonnontuotteiden” keräämistä. Niitä voisivat olla esimerkiksi erilaiset villit yrtit ja maustekasvit. Sitä vastoin ehdotuksen mukaan olisi edelleen rangaistavaa hakkuujätteiden kerääminen. Myöskään tuulen kaatamassa tuoreessa rungossa kiinni olevien oksien ottaminen ei olisi sallittua. Muualla laissa on eräitä rajoituksia, jotka supistavat jokamiehen oikeuksia enemmän kuin ehdotettu 13 §. (…). (Toim. huom: ehdotettu 28 luku 13 § muuttui lain hyväksymisen yhteydessä 28 luku 14 §:ksi.) Marjanpoiminta ja sienestys Hyvä käytäntö: Järjestetty marjanpoiminta Marjanpoiminnan järjestäjien on tärkeä ohjeistaa marjanpoimijansa siten että poiminen tapahtuu kasvustoa vahingoittamatta, marjat poimitaan kypsinä, kotirauhaa ei häiritä ja tie- ja maastoliikenne säännöksiä noudatetaan. Luonnonvaraisia marjoja ja sieniä voi poimia jokamiehenoikeudella. Maanomistaja ei voi varata luonnonmarjoja tai sieniä omaan käyttöönsä kieltämällä alueella oleskelun tai keräämisen, ellei kyseessä ole tosiasiallisesti erityiseen käyttöön otettu alue. Suomen marjasadosta poimitaan keskimäärin vuosittain noin 3–10 %, josta kolmannes on kaupallista keruuta. Syötävistä sienistä kerätään noin 3 %. Marjastuksella ja sienestyksellä on huomattavaa aluetaloudellista arvoa sekä virkistysarvoa. Laissa ei ole määritelty, kuinka läheltä pihapiirejä luonnontuotteita saa kerätä. Välimatkaa ei voida määritellä myöskään näköetäisyydellä tai muulla vastaavalla määreellä maaston muotojen, 84 Suomen ympäristö 30 | 2012 metsäisyyden ja muuten vaihtelevien olosuhteiden vuoksi. Kotirauhansuoja suojaa piha-alueita myös marjanpoimijoilta (kotirauhan suojaamat alueet, katso s. 20). Marjojen ja sienien poimimisoikeutta ei ole rajoitettu kansalaisuuden tai asuinpaikan perusteella. Marjoja ja sieniä saa kerätä tulonhankkimistarkoituksessa. Sisäasiainministeriön laaja-alainen työryhmä selvitti ulkomaalaisten marjanpoimintaan liittyviä kysymyksiä. Työryhmä katsoi, ettei ulkomaalaisten marjanpoimintaoikeuksia ole syytä pyrkiä rajoittamaan. Sen sijaan poimijoiden ohjeistusta tulee lisätä. (Metsämarjanpoimijat. Sisäasiainministeriön julkaisuja 14/2007). Rikoslaki 28 luku 14 § Jokamiehenoikeuksista Tämän luvun säännökset eivät koske maassa olevien kuivien risujen, maahan pudonneiden käpyjen tai pähkinöiden taikka luonnonvaraisten marjojen, sienten, kukkien tai jäkälää ja sammalta lukuun ottamatta, muiden sellaisten luonnontuotteiden keräämistä toisen maalta. Puiden marjoja saa kerätä jokamiehenoikeudella, jos kerääminen ei vahingoita puuta. Kuva: YHA Kuvapankki / Aarno Torvinen. Poikkeuksia Lakka Luonnonsuojelualueilla voi luonnonpuistoja lukuun ottamatta pääsääntöisesti poimia marjoja ja hyötysieniä. Marjojen ja sienien viljely metsässä Marjoja ja sieniä voidaan viljellä myös metsämaalla. Tällöin niiden elinolosuhteita ja satoisuutta parannetaan käyttämällä erityisiä tuotantopanoksia kuten maanmuokkausta, kitkemistä, lannoitusta tai kasvuston hoitoa. Erityiseen käyttöön otetun metsämaalla sijaitsevan viljelmän tulee erottua selvästi luonnonvaraisista oloista, jotta jokamiehenoikeudella harjoitettava marjastus ja sienestys syrjäytyvät. Esimerkiksi pelkkä metsän lannoitus ei tee tavallisesta metsämaasta sellaista viljelmää, joka syrjäyttäisi jokamiehenoikeuden. Sieni- tai marjaviljelmän voi aidata erityisen käytön osoittamiseksi. Oikeustapaus Korkein oikeus 1920 II 114: Maanomistaja, joka oli ottanut puolukanmarjastajilta näiden keräämät puolukat, tuomittiin omankädenoikeudesta. Maa- ja metsätalousministeriö voi kieltää metsämarjojen tai muiden niihin verrattavien luonnonvaraisten tuotteiden keruun valtion maalta sellaisilla alueilla Lapin läänissä, joissa sillä on paikallisen väestön toimeentulon kannalta huomattavaa taloudellista merkitystä (Laki luonnonvaraisten tuotteiden keräämisen rajoittamisesta eräissä tapauksissa 1§). Lakia on sovellettu ainoastaan lakan poimimiseen viimeksi 1990-luvun alussa. Tyrni Tyrnin marjojen keräämistapaa ja ajankohtaa rajoitettiin aiemmin luonnonsuojeluasetuksen nojalla. Asetuksen muutoksen myötä rajoitukset poistuivat vuoden 2006 alussa. Puiden marjat Luonnonvaraisia marjoja saa poimia jokamiehenoikeudella (rikoslaki 28 luku 14 §). Laissa ei ole tarkemmin määritelty luonnonmarjoja tai sitä missä ne kasvavat (puussa, pensaassa vai muunlaisessa kasvissa). Puissa kasvavia marjoja voi vakiintuneen käytännön mukaan poimia puuta vahingoittamatta. Katajanmarjat määritellään biologisesti kävyiksi, mutta käytännössä ne mielletään marjoiksi ja onkin katsottu, että niiden kerääminen jokamiehenoikeudella olisi sallittua rikoslain 28 luvun 14 §:n tarkoittamina muina sellaisina luonnontuotteina. Suomen ympäristö 30 | 2012 85 Jäkälää ja sammalta ei saa kerätä ilman maanomistajan suostumusta. Kuva: Suomen Latu. Luonnonvaraisten kasvien keräily Luonnonvaraisia rauhoittamattomia kukkia, yrttejä ja muita vastaavia kasveja voi poimia jokamiehenoikeudella, elleivät ne ole luonnonsuojelulain nojalla rauhoitettuja. Kasvien kerääminen ja siirto pienessä mittakaavassa myös juurineen esimerkiksi herbaarioon on sallittua. Toisen maahan ei kuitenkaan saa jättää pysyviä jälkiä siten, että aiheutetaan vähäistä suurempaa haittaa maanomistajalle. Siitä missä mittakaavassa kasvien poimiminen tai siirto ilman maanomistajan suostumusta on mahdollista, ei ole erikseen säädetty. Kasvuston niittäminen ei ole jokamiehenoikeutta. Sammalta ja jäkälää ei rikoslain perusteella voi kerätä ilman maanomistajan suostumusta. Näsiän, sinivuokon, kevätesikon, kevätlinnunherneen, valkolehdokin, imikän ja puu- ja pylväsmäisen katajan kaupustelu oli aiemmin kielletty. Kielto kumottiin vuonna 2006 voimaan tulleella luonnonsuojeluasetuksen muutoksella. Sen jälkeen kaikki kasvilajit ovat olleet joko rauhoitettuja tai rauhoittamattomia. Rauhoitetut kasvit Lailla rauhoitetun kasvin tai sen osan poimiminen, kerääminen, irti leikkaaminen, juurineen ottaminen tai hävittäminen on kielletty. Sama koskee soveltuvin osin myös rauhoitetun kasvin siemeniä. Rauhoitetut kasvit on lueteltu liitteessä 2. Rauhoitussäännöksistä voidaan joissain tapauksissa poiketa, jos lajin suojelutaso säilyy suotuisana. Koko maata koskevan poikkeuksen myöntää ympäristöministeriö ja alueellisen poikkeuksen alueellinen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus (luonnonsuojelulaki 6 luku 48 §). Rauhoittamattomia ruohovartisia kasveja saa kerätä jokamiehenoikeudella. Kuva: YHA Kuvapankki / Tapio Heikkilä. 86 Suomen ympäristö 30 | 2012 Kuivastakaan puusta ei saa taittaa oksia nuotiota tai muuta tarkoitusta varten. Kuva Suomen Latu. Kääpien kasvutavasta riippuu, voiko niitä kerätä siten, ettei keräämisestä aiheudu vahinkoa puulle. Muiden luonnontuotteiden keruu Kävyt, terhot ja pähkinät Kuva: Suomen Latu. Puussa olevia käpyjä tai pähkinöitä ei voi ottaa ilman maanomistajan suostumusta. Jos käpyjä tai pähkinöitä on maassa, niitä voi kerätä (rikoslaki 28 luku 14 §). Käävät Puiden oksat, havut, neulaset, lehdet, tuohi ja kaarna Eläviä tai kuolleita puita ei saa kaataa tai vahingoittaa eikä niistä saa ottaa varpuja, oksia, juuria, tuohia, kuoria, lehtiä, niiniä, pihkaa tai muita puun osia ilman maanomistajan suostumusta. Myös maahan kaatuneen puun ottamiseen tarvitaan maanomistajan suostumus. Koska pienikin taimi on tuleva puu, ei puun taimien siirtäminen ole mahdollista jokamiehenoikeudella. Maahan pudonneita risuja, lehtiä, neulasia, tuohta ja kaarnaa voi kerätä jokamiehenoikeudella. Kääpien keräämisestä ei ole säädetty. Käävät ovat luonnonvaraisia sieniä ja sienien kerääminen kuuluu jokamiehenoikeuksiin. Kääpien kasvutapa vaihtelee, ja puussa kasvavan käävän saa irrottaa vain puuta tai kantoa vahingoittamatta. Esimerkiksi pakurikääpä on kasvutavaltaan sellainen, että sen irrottaminen puuta vahingoittamatta ei ole mahdollista. Monivuotiset käävät kasvavat keruun jälkeen takaisin. Luonnonsuojelulailla rauhoitettuja kääpiä ei saa kerätä. Luonnonsuojelulaki 6 luku 42 § Kasvilajien rauhoittaminen Jos luonnonvaraisen kasvilajin olemassaolo käy uhatuksi tai rauhoittaminen muusta syystä osoittautuu tarpeelliseksi, voidaan tällainen laji rauhoittaa asetuksella koko maassa tai jossakin osassa maata. Rauhoitetun kasvin tai sen osan poimiminen, kerääminen, irtileikkaaminen, juurineen ottaminen tai hävittäminen on kielletty. Sama koskee soveltuvin osin rauhoitetun kasvin siemeniä. Suomen ympäristö 30 | 2012 87 Lintujen munat, pesät ja sulat Lintujen pesien ja munien vahingoittaminen sekä munien kerääminen on kiellettyä (luonnonsuojelulaki 6 luku 39 §). Myös riistalintujen pesintä on rauhoitettu (metsästyslaki 5 luku 37 §). Euroopan neuvoston luonnonvaraisten lintujen suojelusta antaman direktiivin (79/409/ETY) eli ns. lintudirektiivin mukaisesti lintujen munien ottaminen luonnosta ja munien hallussa pitäminen tyhjinäkin on kiellettyä. Lisäksi direktiivi kieltää luonnonvaraisten lintujen pesien ja munien tahallisen tuhoamisen tai vahingoittamisen sekä pesien siirtämisen ja haltuunoton. Direktiivin säännökset on sisällytetty luonnonsuojelulakiin. Direktiivin mukaisesti kaikkien luonnonvaraisten lintulajien myynti, kuljetus ja hallussa pitäminen myyntiä varten on kiellettyä. Vastaavasti elävien ja kuolleiden lintujen sekä kaikkien niiden helposti tunnistettavien osien tai linnuista valmistettujen tuotteiden myytäväksi tarjoaminen on kiellettyä. Lierot eli onkimadot Lierojen eli onkimatojen etsimisestä ei ole erillisiä säädöksiä. Niitä voi vähäisessä määrin kaivaa toisen maalta, jos siitä ei jää pysyviä jälkiä eikä aiheudu vahinkoa. Linnun pesien ja munien vahingoittaminen on kiellettyä. Kuvassa linnunpesä laiturilla. Kuva: Rea Nyström. Muurahaisten kotelot Muurahaisten koteloiden (ts. muurahaisten munien) keräämisestä ei ole erikseen säädetty. Pesärakennetta ei ole rauhoitettu. Keräämisestä ei saa jäädä pysyviä jälkiä maastoon. Surviaissääsken toukat Surviaissääsken toukkien keruusta ei ole erikseen säädetty, ja niitä voidaan kerätä vesistöstä. Simpukat ja kotilot Hyvä käytäntö: Useat simpukat ja kotilot ovat joko rauhoitettuja tai uhanalaisia erityisesti suojeltavia lajeja ja niiden kerääminen ja pyynti on kielletty. Rauhoittamattomien simpukoiden ja kotiloiden tai niiden kuorien keräämisestä ei ole erikseen säädetty, joten niitä voi kerätä. Muurahaisten koteloiden keruu Muurahaiset ovat luonnon toiminnan kannalta tärkeitä. Koteloiden keräämisestä on hyvä sopia maanomistajan kanssa. Oikeustapaus Turun HO 27.12.1989, R 88/2198 Turun hovioikeus hylkäsi syytteen näpistyksestä. Kyse oli surviaissääsken toukkien keräämisestä. Syyte näpistyksestä hylättiin, koska luonnossa vapaana liikkuvat eläimet eivät ennen pyydystämistä ole kenenkään omistuksessa ja koska kalastus- ja metsästyslaki eivät koske hyönteisten pyydystämistä. 88 Suomen ympäristö 30 | 2012 Veden ottaminen Vettä saa ottaa henkilökohtaista tarvetta varten vesistöstä ja luonnon lähteestä. Lähde, joka on suojattu rakennelmalla tai muuten eroaa luonnonlähteestä, on erityiseen käyttöön otettu. Kaivosta tai omistajan vakituisesti käyttämästä lähteestä tai muusta erityiseen käyttöön otetusta vesistöstä saa ottaa vettä vain maanomistajan luvalla. Maanomistajan omistusoikeus koskee kaivossa, vedenottamossa, lähteessä ja tekolammikossa olevaa vettä. Muu avopintainen vesi tai pohjavesi ei sen sijaan voi olla omistusoikeuden kohteena, ja siksi sitä saavat käyttää tilapäisesti muutkin kuin maanomistaja. Vettä saa ottaa henkilökohtaista tarvetta varten vesistöstä tai luonnonlähteestä. Kuva: YHA Kuvapankki / Aarno Torvinen. Kaivoskivennäisten etsiminen Kaivosmineraalien etsintätyötä voi tehdä jokamiehenoikeudella. Jokaisella on oikeus kaivoslain (2 luku 7 §) mukaan ottaa vähäisiä näytteitä toisen alueelta kaivosmineraalien löytämiseksi. Mineraalinäytteitä voi ottaa sieltä, missä jokamiehenoikeudella liikkuminen on muutoinkin mahdollista. Vahinkojen ja vähäistä suuremman haitan aiheuttaminen on kielletty. Kaivosmineraalit luetellaan kaivoslain 1 luvun 2 §:ssä. Kaivoslaissa on rajoituksia etsintäoikeuden käyttämiseen (kaivoslaki 2 luku 7 § ja 2 luku 9 §). Vähäisen näytteen ottaminen on määritelty (HE 273/2009) siten, että näytteenotto saattaa edellyttää maapeitteen poistamista tai kuopan kaivamista, mutta tällaiset tutkimuspaikat on mahdollista ennallistaa siten, että havaittavaa vahinkoa ei jää. (…). Näytteenotto voi tapahtua vasaralla, lapiolla, käsin kannettavalla minikairalla tai sahaamalla timanttilaikalla. Rikoslaissa määritelty hallinnanloukkaussäännös (28 luku 11 §) kieltää muun muassa toisen maan kaivamisen. Hallinnan loukkauksena ei kuitenkaan pidetä tekoa, josta on aiheutunut ainoastaan vähäinen haitta. Tämän on katsottu tarkoittavan sitä, ettei toisen maata saa ulkonaisesti muuttaa toiseksi, mutta vähäisiä, haittaamattomia jälkiä voi kuitenkin jäädä. Vesilaki 2 luku 4 § Veden ottaminen Jokaisella on oikeus, muutoin kuin pysyvästi ottaa vettä tai jäätä henkilökohtaista tarvetta varten vesistöstä ja 1 luvun 5 §:ssä mainitun vesialueen rajan ulkopuolella olevalta alueelta, milloin se on veden peittämä. Jokaisella on myös oikeus satunnaisesti ottaa vähäisessä määrin vettä tai jäätä toiselle kuuluvasta norosta tai sellaisesta lähteestä, joka ei ole sen omistajan tai hänen luvallaan muun henkilön vakituisessa käytössä. Muusta veden ottamisesta säädetään 4 luvussa. Veden 1 momentin nojalla tapahtuvasta ottamisesta ei saa aiheutua alueen omistajalle tai muille oikeuden haltijoille haittaa tai vähäistä suurempaa häiriötä. Kaivoslaki 2 luku 7 § Etsintätyö Jokaisella on toisenkin alueella oikeus kaivosmineraalien löytämiseksi tehdä geologisia mittauksia ja havaintoja sekä ottaa vähäisiä näytteitä, jos toimenpiteistä ei aiheudu vahinkoa eikä vähäistä suurempaa haittaa tai häiriötä (etsintätyö). Suomen ympäristö 30 | 2012 89 Maa-ainesten otto Maa-ainesten ottaminen ei lähtökohtaisesti ole jokamiehenoikeutta. Maa-ainekset kuuluvat maanomistajalle ja niiden ottoon tarvitaan maanomistajan suostumus. Tarkkaa määritelmää sille, missä määrin maaaineksia voidaan ottaa jokamiehenoikeudella, ei ole oikeuskäytännöissä syntynyt. Varkautena tai hallinnan loukkauksena ei vallitsevan käytännön mukaan pidetä esimerkiksi yksittäisten kivien poimimista taskuun. Maa-ainesten tai kivien ottaminen esimerkiksi siten, että maan pois kuljet- tamiseen tarvitaan kottikärryjä tai peräkärryä, ei ole sallittua. Toisen maata ei saa kaivaa niin, että se muuttuu ulkonaisesti toiseksi (rikoslaki 28 luku 11 §). Maa-aineslaki säätelee luvanvaraista hiekan, soran, saven, kiven ja mullan ottamista pois kuljetettavaksi. Suuremmassa mittakaavassa maa-ainesten otto maalta tai vedestä jättää jälkiä ympäristöön ja on puuttumista maanomistajan omaisuuteen. Maanomistaja tarvitsee maa-ainesten muuhun kuin kotitarvekäyttöön kunnan viranomaisen myöntämän luvan. Kalastuslaki 2 luku 8 § Kalastuslaki 2 luku 9 § Sen lisäksi, mitä 6 §:n 1 momentissa ja 7 §:n 1 momentissa säädetään kalastamisesta yleisellä vesialueella, on jokaisella oikeus muullakin vesialueella harjoittaa onkimista ja pilkkimistä sekä yhdellä vavalla, kelalla ja vieheellä viehekalastusta, kuitenkin vetouistelua lisäksi yhdellä painovieheellä tai syvääjällä, lukuun ottamatta lohi- ja siikapitoisten vesistöjen koski- ja virtapaikkoja sekä niitä vesialueita, joilla kalastaminen on muun säännöksen nojalla kielletty. Onginta-, pilkintä- ja viehekalastuskilpailuja sekä muita vastaavia järjestettyjä tilaisuuksia varten on saatava myös kalastusoikeuden haltijan lupa. Kunnassa muutoin kuin tilapäisesti asuva henkilö saa harjoittaa muikun, kuoreen, silakan ja kilohailin pyyntiä verkolla meressä myös yleiseen vesialueeseen kuulumattomalla, kunnassa olevalla vesialueella, joka sijaitsee ulkosaaristossa tai aavaa selkää vastassa. Milloin tällainen vesialue on kylänrajan sisäpuolella, kylässä muutoin kuin tilapäisesti asuva henkilö saa harjoittaa siellä myös koukkukalastusta, ei kuitenkaan pitkällä siimalla. (…). Jokaisella kylässä muutoin kuin tilapäisesti asuvalla on oikeus saada lupa harjoittaa kotitarve- ja virkistyskalastusta kylänrajain sisäpuolella olevalla vesialueen omistajan osoittamalla alueella ja hänen määräämällään tavalla. Tällaisen luvan saaja on velvollinen suorittamaan siitä vesialueen omistajalle kohtuullisen maksun. Jos maksun määrästä ei sovita, asia voidaan saattaa elinkeino-, liikenneja ympäristökeskuksen ratkaistavaksi. 90 Suomen ympäristö 30 | 2012 Kalastuslaki 2 luku 12§ (…). Enontekiön, Inarin tai Utsjoen kunnassa vakinaisesti asuvilla, jotka harjoittavat ammattikalastusta, kotitarvekalastusta tai luontaiselinkeinoja, on kuitenkin oikeus saada korvauksetta lupa kalastuksen harjoittamiseen mainituissa kunnissa sijaitsevilla valtiolle kuuluvilla vesialueilla.(…). Kalastuslaki 6 luku 33 § Pyyntiin asetetut kiinteät ja seisovat pyydykset on merkittävä siten, että ne ovat selvästi muiden vesistössä liikkuvien havaittavissa. Edellä 1 momentissa tarkoitettuihin pyydyksiin tulee lisäksi merkitä pyydyksen asettajan nimi ja yhteystiedot sekä kalastusoikeuden osoittava merkki siten, että ne ovat havaittavissa ilman, että pyydystä tarvitsee nostaa vedestä. Edellä säädetystä poiketen kalastusoikeuden osoittavaa merkkiä ei tarvitse kiinnittää pyydykseen sellaisilla alueilla, joilla kalastusoikeuden omistaja ei ole ottanut käyttöön kalastusoikeuden osoittavaa merkkijärjestelmää. (…). Pilkkiminen kuuluu yleiskalastusoikeuteen. Kuva: YHA Kuvapankki / Pekka Luukkola. Kalastus Yleiskalastusoikeudet Kalastaja liikkuu rannoilla jokamiehenoikeudella ja vesialueilla vesialueiden yleiskäyttöoikeudella. Vesialueen omistajalla on oikeus määrätä kalastuksesta ja ravustuksesta ja harjoittaa sitä omalla alueellaan. Yleiskalastusoikeuden piiriin kuuluvaan kalastukseen ei kuitenkaan tarvita vesialueen omistajan lupaa. Yleiskalastusoikeuden perusteella jokaisella on oikeus harjoittaa onkimista ja pilkkimistä sekä viehekalastusta yhdellä vavalla, kelalla ja vieheellä eräin rajoituksin (kalastuslaki 2 luku 8 §). Yleiskalastusoikeuksista onginta ja pilkintä kuuluvat maksuttoman yleiskalastusoikeuden piiriin. Kalastuslaissa maksuttomalla onkimisella tarkoitetaan onkimista, jossa vapa tai siima on onkijan kädessä tai käden ulottuvilla eikä vavassa ole heittokalastukseen soveltuvaa kelaa, eikä vieheenä ole pilkki, uistin, perho tai muu keinotekoinen laite. Maksuttomalla pilkkimisellä tarkoitetaan kalastusta siimaan kiinnitetyllä pystysuunnassa liikuteltavalla pilkillä, siimaa kädessä pitäen tai lyhyehköä heittokalastukseen soveltumatonta vapaa käyttäen. Kaikkea muuta kalastusta kuin onkimista tai pilkkimistä harjoittavien 18–64-vuotiaiden henkilöiden on maksettava vuosittain valtion kalastuksenhoitomaksu ja viehekalastuksessa tarvittaessa viehekalastusmaksu. Enontekiön, Inarin ja Utsjoen kunnissa asuvilla on oikeus saada Metsähallitukselta korvauksetta lupa kalastuksen harjoittamiseen mainituissa kunnissa sijaitsevilla valtiolle kuuluvilla vesialueilla (kalastuslaki 2 luku 12 §). Suomen ympäristö 30 | 2012 91 Järjestetty kalastustapahtuma Kalastuksenvalvonta Onginta-, pilkintä- ja viehekalastuskilpailuja sekä muita vastaavia järjestettyjä tilaisuuksia varten on saatava kalastusoikeuden haltijan lupa (kalastuslaki 2 luku 8 §). Myös opastettu kalastustapahtuma on katsottu kalastusoikeuden haltijan luvan edellyttämäksi järjestetyksi tilaisuudeksi. Kalastusta valvovat valvontaviranomaiset (kalastusviranomaiset, poliisi, rajavartiolaitos ja tulli) sekä valtuutuksen omaavat kalastuksenvalvojat. Metsähallituksen hallinnassa olevilla valtion vesialueilla valvontaa tekevät myös erätarkastajat (kalastuslaki 13 luku 96 §). Kalastuksenvalvojan on pidettävä kalastuksenvalvojakortti sekä valtuutusta koskeva asiakirja kalastuksenvalvontatehtävissä mukana ja esitettävä ne pyydettäessä. Lisäksi hänen on käytettävä kalastuksenvalvontatehtävissä kalastuksenvalvojatunnusta. Kalastuksenvalvojat toimivat virkavastuulla (kalastuslaki 13 luku 97 b §). Kalastuksenvalvontatarkastusta ei saa ulottaa pysyväisluonteisiin asumiseen käytettäviin tiloihin, ellei se ole välttämätöntä (kalastuslaki 13 luku 99 §). Kalastusviranomaisella ja kalastuksen valvojalla on oikeus tarkastaa, että vedessä, kalastukseen käytettävässä kulkuvälineessä tai rannalla oleva pyydys ja saalis ovat säännösten ja määräysten mukaisia. Lisäksi heillä on oikeus tarkastaa kalastajan oikeus kalastukseen. Tämän lisäksi kalastusviranomaiset voivat tarkastaa, että kalojen tai rapujen kuljetus- ja varastotilat ovat asianmukaiset (kalastuslaki 13 luku 99 §). Kalastus yleisellä vesialueella Yleisellä vesialueella meressä sekä Suomen talousvyöhykkeellä on jokaisella Suomessa vakinaisesti asuvalla Euroopan talousalueeseen kuuluvan valtion kansalaisella oikeus harjoittaa kalastusta. Suomen, Islannin, Norjan, Ruotsin ja Tanskan kansalaisilla on edellä tarkoitetulla alueella kotipaikasta riippumatta oikeus kotitarve- ja virkistyskalastukseen. (Kalastuslaki 2 luku 6 §). Kunnassa muutoin kuin tilapäisesti asuva henkilö voi harjoittaa muikun, kuoreen, silakan ja kilohailin pyyntiä verkolla myös yleiseen vesialueeseen kuulumattomalla, kunnassa olevalla vesialueella, joka on ulkosaaristossa tai aavaa selkää vastassa. Jokaisella järveen ulottuvassa kunnassa muutoin kuin tilapäisesti asuvalla on oikeus harjoittaa koukkukalastusta järven yleisellä vesialueella. Koukkukalastuksella tarkoitetaan kaikkea sellaista kalan pyyntiä, jossa pyyntivälineenä käytetään koukuilla varustettua pyyntivälinettä. Yleisiä vesialueita järvissä ovat suurten järvien (Hyötiäinen, Inarijärvi, Koitere, Lappajärvi, Orivesi, Oulunjärvi, Puruvesi, Pyhäselkä ja Päijänne) selkävesillä sijaitsevat vesialueet. Kalastuksen rajoitukset Kalastusta säädellään muun muassa ajallisilla ja alueellisilla kalastusrajoituksilla, pyydettävien kalojen alamitoilla sekä pyynnissä käytettäviä välineitä ja niiden määrää koskevilla rajoituksilla. Voimakkaimmat alueelliset kalastusrajoitukset voivat rajoittaa myös muuta liikkumista vesistössä. Kalastajalla on aina vastuu siitä, että hän kalastaa sallitulla paikalla ja tuntee rajoitukset. 92 Suomen ympäristö 30 | 2012 Oikeustapaus KKO 2006:70 Luvaton pyynti Tapauksessa korkein oikeus katsoi toiminnan, jossa opas kolmen asiakkaansa kanssa harjoitti viehekalastusta noin 20 minuutin ajan toisen vesialueella siten, että heillä kullakin oli ollut käytössään yksi vapa ja viehe, rinnastuvan kalastuslaissa (2 luku 8 §) tarkoitettuun järjestettyyn tilaisuuteen. KKO katsoi, että kyseessä oleva toiminta olisi vaatinut vesialueen omistajan suostumuksen. Oikeustapaus Korkein oikeus: 1985-II-38 Kotirauhan rikkominen Korkein oikeus piti voimassa Turun hovioikeuden päätöksen, jonka mukaan henkilö A oli syksyllä 1981 kalastaessaan nuotalla noussut rantaan vastoin henkilön X kieltoa tämän kesähuvilan edustalla. Ensimmäisellä kerralla A nousi rantaan X:n laiturin vieressä noin 20 metrin päässä huvilasta ja jälkimmäisellä kerralla nuotan nostopaikalla noin 35 metrin päässä huvilasta. Mainitun ranta-alueen oli katsottava kuuluvan X:n huvilatonttiin, jolle A:lla ei tuolloin voimassa olleen kalastuslain mukaan ollut oikeutta astua, vaikka se olisi ollut tarpeen nuotan vetämistä varten. A oli siten ilman laillista syytä ja vastoin X:n tahtoa tunkeutunut kahdesti X:n asuman huvilan pihalle. Hovioikeus katsoi A:n syyllistyneen kahteen kotirauhan rikkomiseen. Hovioikeus kuitenkin totesi, että koska rantaa oli vanhastaan käytetty kalastuskunnan osakkaiden nuotanvetopaikkana, A:n syyksi luettu rikos johtui anteeksi annettavasta ajattelemattomuudesta ja sitä oli pidettävä vähäpätöisenä.Yleinen etu ei vaatinut rangaistukseen tuomitsemista. Suomen ympäristö 30 | 2012 93 Metsästys aika. Luonnonsuojelulailla on rauhoitettu kaikki sellaiset nisäkkäät ja linnut, jotka eivät kuulu riistaeläimiin tai rauhoittamattomiin eläimiin. Metsästystä voidaan säädellä muun muassa alueellisilla ja ajallisilla metsästysrajoituksilla. Oikeus metsästää yleisillä vesialueilla merellä ja järvellä Metsästysoikeus ei kuulu jokamiehenoikeuteen vaan liittyy maanomistukseen. Metsästys ei saa aiheuttaa vaaraa tai vahinkoa ihmiselle tai toisen omaisuudelle. Metsästystä ei saa tahallisesti häiritä. Erityisesti hirven metsästys voi lyhytaikaisesti rajoittaa muiden liikkumista alueella. Maanomistajalla on oikeus määrätä metsästyksestä ja metsästää omalla alueellaan. Valtion maalla metsästysoikeudesta päättää käytännössä Metsähallitus (metsästyslaki 44 §). Jokaisen metsästystä harjoittavan on suoritettava metsästäjätutkinto ja maksettava vuosittain valtion riistanhoitomaksu. Suomessa saa metsästää riistaeläimiä, joihin kuuluu 34 nisäkäslajia ja 26 lintulajia (metsästyslaki 1 luku 5 §). Metsästyksellä tarkoitetaan luonnonvaraisena olevan riistaeläimen pyydystämistä ja tappamista sekä saaliin ottamista metsästäjän haltuun. Metsästystä on myös pyyntitarkoituksessa tapahtuva riistaeläimen houkutteleminen, etsiminen, kiertäminen, väijyminen, hätyyttäminen tai jäljittäminen, koiran tai muun pyyntiin harjoitetun eläimen käyttäminen riistaeläimen etsimiseen, ajamiseen tai jäljittämiseen sekä pyyntivälineen pitäminen pyyntipaikalla viritettynä pyyntikuntoon (metsästyslaki 1 luku 2 §). Alueen omistaja saa pyydystää tai tappaa alueellaan olevan rauhoittamattoman eläimen (metsästyslaki 48 §). Rauhoittamattomista eläimistä vain linnuille on säädetty pesimäaikainen rauhoitus- 94 Suomen ympäristö 30 | 2012 Kaikki pysyvästi Suomessa asuvat henkilöt saavat metsästää yleisillä vesialueilla merellä (metsästyslaki 2 luku 7 §). Lisäksi kaikki, jotka asuvat kunnassa johon yleinen vesialue kuuluu tai rajoittuu, saavat metsästää yleisillä vesialueilla järvellä. Kotikuntalaisen oikeus metsästää Pohjois-Suomessa Henkilöllä, jonka kotipaikka on Lapin lääniin kuluvassa kunnassa tai Kajaanin, Hyrynsalmen, Kuhmon, Kuusamon, Paltamon, Pudasjärven, Puolangan, Ristijärven, Sotkamon, Suomussalmen, Taivalkosken tai Vaalan kunnassa, on oikeus metsästää kotikunnassaan valtion omistamilla alueilla (metsästyslaki 2 luku 8 §). Kotikuntalaisten metsästysoikeus koskee myös useimpia luonnonsuojelualueita pois lukien luonnonpuistot. Oikeutta voidaan rajoittaa tietyin edellytyksin. Metsästyksen ja riistan häirintä Metsästyksen estäminen tai vaikeuttaminen (metsästyslaki 3 luku 31 §) ja riistan tahallinen häirintä on kiellettyä (metsästyslaki 5 luku 36 §). Laillisen metsästyksen estäminen tai vaikeuttaminen esimerkiksi häiritsemällä metsästyskoiraa tai saattamalla pyyntiväline epäkuntoon on kiellettyä. Loukun laukaisua tai siirtoa pidetään myös häirintänä. Tavanomainen luonnon virkistyskäyttö, kuten sienestys ja marjanpoiminta, eivät ole metsästyksen häirintää, ellei tarkoituksena ole erityisesti haitata metsästäjien pyyntitapahtumaa. Metsästyslaki 1 luku 5 § Metsästyslaki 3 luku 20 § Riistaeläimet ja rauhoittamattomat eläimet Yleiset vaatimukset Riistaeläimiä ovat: 1) villikani, metsäjänis, rusakko, orava, euroopanmajava, kanadanmajava, piisami, rämemajava, susi, tarhattu naali, kettu, supikoira, karhu, pesukarhu, mäyrä, kärppä, hilleri, saukko, näätä, minkki, ahma, ilves, itämeren norppa, kirjohylje, halli, villisika, kuusipeura, saksanhirvi, japaninpeura, metsäkauris, hirvi, valkohäntäpeura, metsäpeura ja mufloni; sekä 2) kanadanhanhi, merihanhi, metsähanhi, heinäsorsa, tavi, haapana, jouhisorsa, heinätavi, lapasorsa, punasotka, tukkasotka, haahka, alli, telkkä, tukkakoskelo, isokoskelo, riekko, kiiruna, pyy, teeri, metso, peltopyy, fasaani, nokikana, lehtokurppa ja sepelkyyhky. Rauhoittamattomia eläimiä ovat: 1) metsämyyrä, vesimyyrä, kenttämyyrä, peltomyyrä, lapinmyyrä, isometsähiiri, isorotta ja kotihiiri; sekä 2) korppi (poronhoitoalueella), varis, harakka, harmaalokki, merilokki, kesykyyhky ja räkättirastas. Villiintyneeseen kissaan sovelletaan, mitä rauhoittamattomista eläimistä säädetään. (…). Metsästys ei saa aiheuttaa vaaraa tai vahinkoa ihmiselle tai toisen omaisuudelle. Metsästyslaki 3 luku 31 § Pyynnin häiritseminen Laillisen metsästyksen estäminen tai vaikeuttaminen saattamalla pyyntiväline toimintakunnottomaksi tai häiritsemällä muulla tavoin pyyntiä on kielletty. Metsästyslaki 5 luku 36 § Riistaeläinten häiritsemiskielto Riistaeläimiä ei saa häiritä niiden ollessa sellaisella alueella, jolla asianomaisella ei ole kyseisen riistaeläimen metsästämiseen metsästysoikeutta tai metsästyslupaa. Oikeustapaus Korkein hallinto-oikeus 1973 II 154 Riistanhoito / rauhoittaminen Maanomistajat olivat tehneet riistanhoitotöitä lähes koko 91 hehtaarin suuruisella saarella ja onnistuneet houkuttelemaan paikalle pysyvästi useita riistaeläinlajeja. Koska riistakanta mantereella saaren ympäristössä oli varsin heikko, olisi ollut tärkeää saada saari pysyvästi riistan pesimisalueeksi. Tämän vuoksi saaren omistajat pyysivät lääninhallitusta määräämään, että oleskelu saarella olevalla tilalla olisi jatkuvasti vuosittain 1.5.–1.9. välisenä aikana sakon uhalla kielletty ilman tilan omistajien lupaa. Voimassa olleen metsästyslain 30 §:ssä sallittiin alueen erityinen rauhoittaminen oleskelulta aikaisintaan 1.5. alkavana ja viimeistään 15.7. päättyvänä aikana, jos tämä osoittautui riistalintujen lisääntymisen kannalta tarpeelliseksi. Korkein hallinto-oikeus katsoi, ettei esitettyjä seikkoja voitu pitää sellaisina erityisen painavina syinä kuin metsästyslain 30 §:ssä tarkoitetaan, eikä aluetta siten voitu rauhoittaa kaikelta kulkemiselta metsästyslain sallimaa aikaa pidemmältä ajalta. Suomen ympäristö 30 | 2012 95 16 Luontoharrastukset Luontoharrastusta, kuten luonnon tarkkailua, tutkimusta, hyönteisten ja kasvien keräilyä tai valokuvausta, voidaan tehdä jokamiehenoikeudella. Liikkumista on usein rajoitettu tarkkailuteltan ja haaskan välittömässä läheisyydessä. Kuva: Anna Grenfors. Luontokartoitukset ja -inventoinnit Luontokartoitusten ja inventointien tekeminen ilman maanomistajan suostumusta on pääsääntöisesti sallittua. Esimerkiksi marjasatoennusteiden tekeminen on myös mahdollista. 96 Suomen ympäristö 30 | 2012 Mikäli luontokartoitustiedoista muodostetaan henkilötietolain tarkoittama rekisteri, josta löytyy maanomistajaa koskevia tietoja helposti ja kohtuullisin kustannuksin, rekisterin muodostamiseen vaaditaan maanomistajan suostumus, ellei henkilötietolaista muuta johdu. Vuosittaiset marjasatoennusteet tehdään inventoimalla koealojen marjakasvustoja. Kuva: Metla / Erkki Oksanen. Eläinten tarkkailu ja luontokuvaus Tarkkailuteltat ja -kopit Tarkkailuteltoista ei ole erikseen säädetty. Tilapäinen oleskelu ja yöpyminen on sallittua jokamiehenoikeudella majoitteen käyttötarkoituksesta riippumatta. Katokset, kiinteät majat ja asuntovaunut, joita pidetään paikallaan muussa kuin tavallisessa retkeilytarkoituksessa, tarvitsevat maanomistajan suostumuksen lisäksi toimenpideluvan (maankäyttö- ja rakennuslaki 18 luku 126 § ja maankäyttö- ja rakennusasetus 11 luku 62 §). Toimenpideluvan sijasta voidaan käyttää myös ilmoitusmenettelyä (maankäyttö- ja rakennuslaki 18 luku 129 §). Haaskan pito Luonnon tarkkailu kuuluu jokamiehenoikeuden piiriin. Luontoharrastuksien yhteydessä ei saa häiritä eläinten pesintää. Kotkan, merikotkan, kiljukotkan, pikkukiljukotkan ja kalasääsken pesäpuut ovat aina rauhoitettuja, jos pesä on säännöllisessä käytössä ja selvästi nähtävissä (luonnonsuojelulaki 6 luku 39 §, luonnonsuojeluasetus 5 luku 19 §). Julkisella paikalla ja luonnossa kiikarointi ja valokuvaus on pääsääntöisesti sallittua. Jos kiikaroidaan tai kuvataan asuinrakennusten suuntaan, saatetaan tahattomasti loukata kotirauhan suojaamassa paikassa olevien yksityisyyttä. Toisen henkilön oikeudeton kuvaaminen tai katseleminen teknisen laitteen avulla kotirauhan suojaamassa paikassa on kiellettyä (salakatselu, katso s. 22). Haaskan pito vaatii maanomistajan suostumuksen. Haaskana käytetään kuolleita eläimiä tai niiden osia, ja haaskan tarkoituksena on houkutella paikalle petoeläimiä ja muita eläimiä tai lintuja. Haaskoja käytetään avuksi muun muassa eläinten katselussa, valokuvauksessa ja tutkimuksessa. Haaskan välitön ympäristö on erityiseen käyttöön otettua aluetta, jolla jokamiehenoikeudella liikkumiseen voi olla rajoituksia (erityiseen käyttöön otetut alueet, katso s. 10). Haaskan käyttöön tarvitaan maanomistajan suostumuksen lisäksi usein myös ilmoitus kunnan eläinlääkärille ja mahdollisesti ympäristönsuojelulain mukainen ympäristölupa. Suomen ympäristö 30 | 2012 97 Tärkeimmät haaskojen käytöstä määräävät säädökset ovat maa- ja metsätalousministeriön asetus eräitä eläimistä saatavia sivutuotteita käsittelevien laitosten valvonnasta ja eräiden sivutuotteiden käytöstä, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1069/2009 muiden kuin ihmisravinnoksi tarkoitettujen eläimistä saatavien sivutuotteiden ja niistä johdettujen tuotteiden terveyssäännöistä sekä asetus asetuksen (EY) N:o 1774/2002 kumoamisesta (sivutuoteasetus). Lisäksi haaskojen käyttöä säädellään esimerkiksi jätelailla ja maankäyttö- ja rakennuslailla. Linnunpönttöjen asettaminen Maanomistaja voi poistaa ilman suostumusta alueelleen sijoitetun linnunpöntön. Kuva: Suomen Latu. Hyvä käytäntö: Linnunpönttöjen asettaminen Linnunpönttöjen tai keinopesien sijoittamiseen toisen maalle on hyvä pyytää maanomistajan suostumus. 98 Suomen ympäristö 30 | 2012 Linnunpönttöjen ja keinopesien asettamisesta ei ole erikseen säädetty. Maanomistaja voi poistaa ilman suostumusta alueelleen sijoitetun linnunpöntön, ellei pönttö ole asuttu. Pesintää ei saa tahallisesti häiritä. Metsän hakkuita ei katsota tahalliseksi häirinnäksi. Mikäli linnunpönttö tai keinopesä otetaan haltuun ja sen arvo on yli 20 €, siitä tulee ilmoittaa löytötavaralain (1 luku 3 § ja 2 luku 4 §) mukaisesti pöntön omistajalle, tai jollei tätä tavoiteta, poliisille. Jos pöntön arvoksi katsotaan alle 20 € eikä omistajaa ole helposti selvitettävissä, haltuunottaja saa pitää pöntön tai hävittää sen. Pöntössä olevat yhteystiedot mahdollistavat maanomistajan yhteydenoton pöntön ripustajaan. Jos linnunpönttöön tai muuhun keinopesään asettuu luontodirektiivin liitteessä IV (a) mainittu eläinlaji, lähinnä liito-orava, pönttöä ei voida enää poistaa eikä puuhun tai sen lähiympäristöön puuttua (luonnonsuojelulaki 6 luku 49 §). Sellainen rauhoitetun linnun pesäpuu, joka on asianmukaisesti merkitty, tai suuren petolinnun pesäpuu, jossa oleva pesä on säännöllisessä käytössä ja selvästi nähtävissä, on rauhoitettu (luonnonsuojelulaki 6 luku 39 §). Elossa olevien eläinten haltuunotto Luonnonvaraisten eläinten elätettäväksi ottaminen Luonnonvaraisten nisäkkäiden ja lintujen ottaminen elätettäväksi on pääsääntöisesti kielletty. Poikkeuksellisesti eläimen voi ottaa haltuun esimerkiksi eläimelle tilapäisesti annettavan sairaanhoidon vuoksi (eläinsuojelulaki 2 luku 13 §). Lintujen ruokkiminen voidaan kieltää esimerkiksi yleiseen käyttöön tarkoitetulla uimarannalla. Kuva: YHA Kuvapankki / Miika Heikkonen. Lintujen ruokinta Lintujen ruokinnasta ei ole erikseen säädetty. Lintujen ruokkiminen on sallittua, jos se ei aiheuta maanomistajalle vähäistä suurempaa haittaa ja ruokintaa ei ole säädöksiin nojautuen alueella erikseen kielletty. Kunnalla on tarvittaessa mahdollisuus antaa ympäristönsuojelulain 19 §:n nojalla lintujen ruokinnan kieltäviä paikallisista olosuhteista johtuvia ympäristönsuojelumääräyksiä. Taloyhtiö voi halutessaan kieltää ruokinnan tontillaan osittain tai kokonaan. Sairaiden tai vahingoittuneiden eläinten auttaminen taikka lopettaminen Sairasta, vahingoittunutta tai muuten avuttomassa tilassa olevaa eläintä on pyrittävä auttamaan (metsästyslaki 11 luku 84 §, eläinsuojelulaki 2 luku 14 §). Luonnonvaraisen eläimen voi ottaa tilapäisesti haltuun hoitoon kuljettamista tai hoitamista varten. Ennen eläimen kiinniottamista on varmistettava, että se on avun tarpeessa. Maastosta löydetty linnun- tai jäniksenpoikanen ei yleensä tarvitse apua. Tilapäistä tarvetta varten hoitoon otettu eläin on sen tilan salliessa vapautettava. Jos eläintä ei voida vapauttaa eikä sen hoitoa voida järjestää, eläin on lopetettava (eläinsuojelulaki 2 luku 13 §). Kuolleiden eläinten haltuunotto Kuolleena löydetty rauhoitettu eläin Luonnonvaraisten eläinten haltuunotto Elävää rauhoitettua tai rauhoittamatonta eläintä saa pitää hallussa vain laissa luetelluissa poikkeustapauksissa. Rauhoittamattoman kuolleen eläimen, joka ei ole riistaeläin, voi ottaa haltuunsa. Riistaeläimet kuuluvat alueen omistajalle tai metsästysoikeuden haltijalle. Jos kuollut eläin on rauhoitettu, sitä ei saa ottaa itselleen. Tällainen eläin voidaan jättää maastoon tai toimittaa valtion tutkimuslaitokselle tutkittavaksi kuolinsyyn toteamiseksi. Kuolleena löydetty rauhoitettu eläin voidaan luovuttaa luonnontieteelliselle keskusmuseolle, muulle luonnontieteelliselle museolle, laitokselle tai korkeakoululle. Alueellisen elinkeino-, liikenne ja ympäristökeskuksen luvalla kuolleena löydetty rauhoitettu eläin voidaan toimittaa muullekin taholle, jos luonnontieteellinen museo tai korkeakoulu ei halua sitä. Yksityishenkilölle myönnetään vain poikkeustapauksessa lupa rauhoitetun eläimen haltuunottoon. Suomen ympäristö 30 | 2012 99 Kuolleena löydetty riistaeläin Kuolleena löydetyn eläimen ilmoittaminen Kuolleena löydetty riistaeläin kuuluu alueen metsästysoikeuden haltijalle, jos tällä on oikeus metsästää kyseistä riistaeläinlajia alueella. Alueen metsästysoikeuden haltija saa halutessaan pitää löydetyn riistaeläimen, jos hänellä on tarvittava pyyntilupa kyseiseen riistaeläimeen. Muussa tapauksessa eläin kuuluu sen metsästäjälle. Jos kenelläkään ei ole metsästysoikeutta tai pyyntilupaa riistaeläimeen, kuolleena tavattua riistaeläintä ei saa lähtökohtaisesta ottaa haltuun. Pudonneet hirvieläimen jättösarvet kuuluvat löytäjälleen (metsästyslaki 11 luku 83 a §). Kuolleena löytyneestä ahmasta, ilveksestä, karhusta, saukosta ja sudesta on viipymättä ilmoitettava riistantutkimusta tekevälle tutkimuslaitokselle sekä alueen riistanhoitoyhdistykselle. Rengastustoimisto toivoo, että heille ilmoitetaan kuolleina löydetyistä rengastetuista linnuista. www.fmnh.helsinki.fi/elainmuseo/rengastus Myös muista kuolleena löydetyistä merkityistä eläimistä on hyvä ilmoittaa merkitsijälle. Eläinsuojelulaki 2 luku 13 § Luonnonsuojelulaki 6 luku 39 § Luonnonvaraisten eläinten ottaminen elätettäväksi Rauhoitussäännökset Luonnonvaraisten nisäkkäiden ja lintujen ottaminen elätettäväksi on kielletty, ellei kysymyksessä ole eläimen pyydystäminen eläintarhassa pidettäväksi, eläimen tarhaaminen lihan, munien tai niiden tuottamiseen tarkoitettujen siitoseläinten tuottamiseksi taikka riistanhoidollisessa tarkoituksessa, eläimelle tilapäisesti annettava sairaanhoito tai muu hyväksyttävä tilapäinen tarve taikka tieteellinen tutkimustyö. Tilapäisesti annettavaa sairaanhoitoa tai muuta hyväksyttävää tilapäistä tarvetta varten hoitoon otettu eläin on sen tilan salliessa vapautettava, jos on oletettavissa, että se vaikeuksitta sopeutuu luonnonvaraiseen elämään. Jos eläintä ei voida vapauttaa eikä sen hoitoa voida järjestää, eläin on lopetettava. Eläinsuojelulaki 2 luku 14 § Sairaat tai vahingoittuneet eläimet (…). Sairasta, vahingoittunutta tai muutoin avuttomassa tilassa olevaa luonnonvaraista eläintä on pyrittävä auttamaan. Jos eläin on kuitenkin sellaisessa tilassa, että sen hengissä pitäminen on ilmeistä julmuutta sitä kohtaan, eläin on lopetettava tai on huolehdittava siitä, että se lopetetaan. 100 Suomen ympäristö 30 | 2012 Kiellettyä on rauhoitettuihin eläinlajeihin kuuluvien yksilöiden: 1) tahallinen tappaminen tai pyydystäminen; 2) pesien sekä munien ja yksilöiden muiden kehitysasteiden ottaminen haltuun, siirtäminen toiseen paikkaan tai muu tahallinen vahingoittaminen; ja 3) tahallinen häiritseminen, erityisesti eläinten lisääntymisaikana, tärkeillä muuton aikaisilla levähdysalueilla tai muutoin niiden elämänkierron kannalta tärkeillä paikoilla. Sellainen rauhoitetun linnun pesäpuu, joka on asianmukaisesti merkitty, tai suuren petolinnun pesäpuu, jossa oleva pesä on säännöllisessä käytössä ja selvästi nähtävissä, on rauhoitettu.(…). Luonnonsuojelulaki 6 luku 40 § Kuolleena tavattu rauhoitettu eläin Kuolleena tavattua rauhoitettua eläintä ei saa ottaa haltuun. Sellainen eläin voidaan kuitenkin toimittaa valtion tutkimuslaitokselle tutkittavaksi kuolinsyyn toteamiseksi. Jos 1 momentissa tarkoitetulla eläimellä asianmukaisesti käsiteltynä on tieteellistä, opetuksellista tai keräilyarvoa, se saadaan ottaa talteen ja luovuttaa luonnontieteelliselle keskusmuseolle, muulle luonnontieteelliselle museolle tai laitokselle, korkeakoululle tai alueellisen ympäristökeskuksen luvalla muullekin kuin edellä mainituille. (…). Hyönteisten ja hämähäkkien keräily Rauhoittamattomien hyönteisten pyydystämisestä ei ole erikseen säädetty. Rauhoittamattomia hyönteisiä ja hämähäkkejä saa pyydystää. Kiinteän hyönteispyydyksen asettamisesta on hyvä sopia maanomistajan kanssa. Maanomistaja voi poistaa luvattomat pyydykset maaltaan (vertaa linnunpönttöjen asettaminen, katso s. 98). Rauhoittamattomia hyönteisiä saa pyydystää. Kuvassa angervohopeatäplä. Kuva: YHA Kuvapankki / Jouko Lehmuskallio. Metsästyslaki 11 luku 83 § Metsästyslaki 11 luku 84 § Kuolleena löydetyn riistaeläimen omistusoikeus Avuttomassa tilassa olevan eläimen kohtelu Kuolleena löydetty riistaeläin kuuluu alueen metsästysoikeuden haltijalle, jos tällä on oikeus metsästää samaa riistaeläinlajia alueella. Jos 1 momentissa tarkoitettua riistaeläintä on metsästetty pyyntiluvan nojalla, saa alueen metsästysoikeuden haltija halutessaan pitää eläimen, jos hänellä on samanlainen pyyntilupa. Muussa tapauksessa eläin kuuluu sen metsästäjälle. Jos kenelläkään ei ole metsästysoikeutta tai pyyntilupaa riistaeläimeen, kuolleena tavattua riistaeläintä ei saa ottaa haltuun, ellei jäljempänä toisin säädetä. Sairasta, vahingoittunutta tai muutoin avuttomassa tilassa olevaa tässä laissa tarkoitettua eläintä on pyrittävä auttamaan tai asiasta on pyrittävä ilmoittamaan alueen omistajalle, metsästysoikeuden haltijalle tai poliisille. Jos eläin on sellaisessa tilassa, että sen hengissä pitäminen ilmeisesti tuottaa sille kohtuutonta kärsimystä, löytäjä saa lopettaa eläimen, vaikka hänellä ei olisi alueella kyseisen eläimen pyydystämis- tai tappamisoikeutta tai eläin olisi tuona ajankohtana rauhoitettu. Lopetettuun eläimeen sovelletaan, mitä tässä luvussa säädetään kuolleena löydetystä eläimestä Metsästyslaki 11 luku 83 a § Poikkeukset kuolleen riistaeläimen omistusoikeuteen Jos merialueella kalanpyydyksestä kuolleena tavataan halli tai itämeren norppa, se kuuluu pyydyksen omistajalle. Jos 26 §:ssä tarkoitettu hirvieläin, metsäkauris tai villisika on kuollut liikenteessä tai lopetettu liikenneonnettomuuden takia, se kuuluu kolaripaikan riistanhoitoyhdistykselle. Hirvieläimen jättösarvet kuuluvat löytäjälleen. Metsästyslaki 11 luku 86 § Kuolleen rauhoittamattoman eläimen haltuunotto Kuolleen rauhoittamattoman eläimen saa ottaa löytäjä. Suomen ympäristö 30 | 2012 101 17 Muu toiminta Luonnossa liikkumiseen ja oleskeluun läheisesti liittyvät tulenteko ja maastoliikenne eivät ole jokamiehenoikeutta. Retkikeitin ei katsota sellaiseksi avotuleksi, josta tuli voi levitä helposti maastoon. Kuva: Suomen Latu. Tulen teko Avotulen tekeminen ei ole jokamiehenoikeuden piirissä vaan siihen tarvitaan maanomistajan lupa (pelastuslaki 6 §). Avotulta ei saa sytyttää metsään tai sen läheisyyteen lainkaan, jos olosuhteet kuivuuden, tuulen tai muun syyn takia ovat sellaiset, että metsäpalon, ruohikkopalon tai muun tulipalon vaara on ilmeinen (pelastuslaki 2 luku 6 §). Ennen nykyisen lain voimaantuloa annettiin metsäpalovaroituksia, jotka sisälsivät kiellon tehdä avotulta varoituksen aikana. Voimassa olevan lain mukaan alueen pelastusviranomainen voi perustellus- 102 Suomen ympäristö 30 | 2012 ta syystä kieltää avotulen teon pelastustoimen alueella tai osassa sitä määräajaksi. Päätöksestä tulee tiedottaa tarpeellisessa laajuudessa (pelastuslaki 2 luku 6 §). Maanomistusolot eivät vaikuta luvan tarpeellisuuteen, vaan lupa on kysyttävä yhtälailla valtion, kunnan, yksityisten kuin yhteisöjenkin omistamille maille. Vastuun tulen sytyttämisestä kantaa sen sytyttäjä. Tulen sytyttäjä on korvausvelvollinen, jos tuli karkaa ja aiheuttaa vahinkoa. Avotulen tekemisestä jääpeitteiselle vesialueelle ei ole säädetty. Pelastuslaki kieltää tekemästä tul- ta toisen maalle ilman lupaa, mutta lupavaatimus koskee vain maa-alueita. Tämän perusteella on katsottu, että jääpeitteisellä vesialueella voi sytyttää tulen. Avotulen teko on sallittu rikoslain (4 luku 5 §) nojalla pakkotilassa. Pakkotilalla tarkoitetaan tässä yhteydessä lähinnä hengen tai terveyden suojelemista esimerkiksi jäihin pudonnutta lämpimänä pidettäessä. Avotulen teko valtion maalla Metsähallitus on päätöksellään antanut yleisen luvan tulentekoon maastossa valtion mailla Lapissa, Pohjanmaalla, Kainuussa sekä Pohjois-Karjalassa. Tulentekoon voi käyttää kuivia oksia, pikkurisuja ja pieniä juurakoita. Mikäli alle puolen kilometrin säteellä on huollettu tulipaikka, täytyy tulistelun tapahtua siellä. Avotulta ei saa talvellakaan sytyttää kuin jääpeitteiselle vesialueelle ilman maanomistajan lupaa. Kuva: Antti Lehtonen. Avotulen määritelmä Avotulta ei ole lainsäädännössä määritelty. Pelastuslakia koskevassa hallituksen esityksessä avotulella tarkoitetaan nuotion lisäksi muuta vastaavaa tulen käyttöä, josta tulen on mahdollista päästä irti maapohjan kautta tai kipinöinnin vuoksi. Avotuleksi ei katsota maapohjasta eristettyjä grillejä, tiilistä tai kiviaineksesta valmistettuja tulisijoja tai vastaavia laitteita. Sitä vastoin avotulena pidetään muun muassa kevytrakenteisia, suoraan maapohjalle asetettavia ja helposti tuulessa kaatuvia grillejä ja muita vastaavia tulisijoja. Näiden käyttö katsotaan säännöksessä tarkoitetuksi kielletyksi avotulen teoksi tulipalovaaran ollessa ilmeinen. Lisäksi on oleellista, ettei tulen sytyttäjä muutenkaan aiheuta omalla toiminnallaan tulipalon vaaraa. Tuli ei leviä helposti maastoon huolellisesti käytetystä retkikeittimestä eikä kamiinasta. Näin ollen retkikeittimen tai kamiinan käyttöön ei tarvita lupaa. Useimmiten avotuli tehdään puusta. Ilman maanomistajan lupaa saa kerätä ainoastaan maahan pudonneita risuja. Puusta ei saa ottaa oksia, tuohta tai kaarnaa. Myöskään kaatuneiden puiden ottaminen polttopuuksi ei ole jokamiehenoikeuden piirissä. Pelastuslaki 2 luku 6 § Avotulen teko Nuotiota tai muuta avotulta ei saa sytyttää, jos olosuhteet kuivuuden, tuulen tai muun syyn takia ovat sellaiset, että metsäpalon, ruohikkopalon tai muun tulipalon vaara on ilmeinen. Avotulta ei saa tehdä toisen maalle ilman maanomistajan lupaa. Alueen pelastusviranomainen voi perustellusta syystä kieltää avotulen teon pelastustoimen alueella tai osassa sitä määräajaksi. Päätöksestä tulee tiedottaa tarpeellisessa laajuudessa. Suomen ympäristö 30 | 2012 103 Roskaaminen Roskaaminen on jätelain perusteella kiellettyä. Jätteen tai esineen jättäminen tai aineen päästäminen ympäristöön on roskaamista, jos siitä aiheutuu epäsiisteyttä, maiseman rumentumista, viihtyisyyden vähentymistä tai ihmisen tai eläimen loukkaantumisen vaaraa (jätelaki 8 luku 72 §). Jos roskaajaa ei saada selville tai tavoiteta, alueen siivoaminen tapahtuu toissijaisen siivoamisvelvoitteen nojalla (jätelaki 8 luku 74 § kts. alla). Roskaamiskielto koskee yhtälailla maanomistajia ja jokamiehenoikeuksien käyttäjiä. Jos roskaajaa ei saada selville tai tavoiteta, virkistykseen varatun ulkoilureitin tai ulkoilualueen roskattomuudesta vastaa alueen tai reitin pitäjä (jätelaki 8 luku 73 §). Jätelaki 8 luku 72 § Jätelaki 8 luku 74 § Roskaamiskielto Toissijainen siivoamisvelvollisuus Ympäristöön ei saa jättää jätettä, hylätä konetta, laitetta, ajoneuvoa, alusta tai muuta esinettä eikä päästää ainetta siten, että siitä voi aiheutua epäsiisteyttä, maiseman rumentumista, viihtyisyyden vähentymistä, ihmisen tai eläimen loukkaantumisen vaaraa tai muuta niihin rinnastettavaa vaaraa tai haittaa (roskaamiskielto). Jos roskaajaa ei saada selville tai tavoiteta taikka jos roskaaja ei huolehdi siivoamisvelvollisuudestaan, siivoamisvelvollinen on: 1) maantien, yksityisen tien, radan tai sataman pitäjä alueella, joka on roskaantunut tien, radan tai sataman käytöstä; 2) virkistykseen yleisesti käytettäväksi tarkoitetun alueen haltija tai ulkoilu- tai moottorikelkkareitin pitäjä alueella, joka on roskaantunut alueen tai reitin käytöstä; 3) yleisötilaisuuden järjestäjä tilaisuuteen varatulla ja sen välittömässä läheisyydessä olevalla alueella, joka on roskaantunut tilaisuuden johdosta, tai alueen haltija, jos tilaisuus järjestetään hänen suostumuksellaan eikä tilaisuuden järjestäjä huolehdi siivoamisvelvollisuudestaan; 4) muun kuin 1—3 kohdassa tarkoitetun alueen haltija voimassa olevan asemakaavan alueella; 5) muun kuin 1—4 kohdassa tarkoitetun alueen haltija, jos alueen haltija tiesi tai tämän olisi pitänyt tietää roskaavasta toiminnasta tai tapahtumasta eikä siivoaminen ole haltijalle muutoin kohtuutonta. Jos 1 momentin 5 kohdassa tarkoitetun alueen haltija laiminlyö siivoamisvelvollisuutensa tai haltijalla ei ole siivoamisvelvollisuutta mainitun kohdan nojalla, siivoamisvelvollinen on kunta. Jätelaki 8 luku 73 § Roskaajan siivoamisvelvollisuus Roskaajan on poistettava roskaava esine tai aine ympäristöstä ja muutoinkin siivottava roskaantunut alue. 104 Suomen ympäristö 30 | 2012 Maastossa ajetaan maanomistajan tai -haltijan luvalla. Kuva: Suomen Latu. Maastoliikenne ja maastossa pysäköinti Maastoliikennekiellosta voidaan muistuttaa kieltomerkeillä. Kuva: Suomen Latu. Maastoliikenteellä tarkoitetaan maastossa ajamista moottorikäyttöisellä ajoneuvolla. Maastolla tarkoitetaan teiden ulkopuolista maa-aluetta ja jääpeitteistä vesialuetta. Maastossa maa-alueella ajaminen vaatii maanomistajan luvan eikä siten kuulu jokamiehenoikeuteen. Jääpeitteisellä vesialueella saa ajaa moottoriajoneuvolla vesilain vesien yleiskäyttöoikeuden perusteella. Maastoliikennelaissa on eräitä maastoliikenteen maanomistajan luvanvaraisuutta koskevia poikkeuksia. Maastoliikennelaki mahdollistaa moottoriajoneuvon käytön ilman maanomistajan lupaa mm. vaikeasti liikuntavammaisen henkilön ja hänen saattajansa liikkumiseen maastossa sekä vaikeiden tieolojen ja vakinaisen asunnon sijainnin vuoksi välttämättömään kulkemiseen. Maastoliikenteen haittojen ehkäisemiseksi alueellinen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus voi kieltää moottorikäyttöisen ajoneuvon käyttämisen tai rajoittaa sitä tietyllä maa-alueella tai jääpeitteisellä vesialueella (maastoliikennelaki 2 luku 8 §). Käytännössä rajoituksia on annettu useimmiten jääpeitteisille vesialueille asutuksen läheisyyteen. Suomen ympäristö 30 | 2012 105 Pysäköinti maastossa Ajoneuvojen pysäköinti tien välittömässä läheisyydessä maastossa taajaman ulkopuolella on sallittua, jos turvallinen pysäköinti sitä edellyttää, eikä siitä aiheudu alueen omistajalle tai haltijalle kohtuutonta haittaa (maastoliikennelaki 2 luku 4 §). Teitä ja liittymiä ei saa tukkia pysäköinnillä. Jos maanomistaja on pohjustanut tien viereen pysäköintipaikan, saa omistaja hallintaoikeuden perusteella määrätä sen käytöstä. Mikäli rajoituksista ei ole ilmoitettu, saavat muutkin pysäköidä paikalle. Ilma-alusten nousu- ja laskupaikat Ilma-alusten kuten lentokoneiden ja kuumailmapallojen lentoonlähtöön ja laskuun käytetään siihen tarkoitettuja lentopaikkoja, joita säädellään ilmailulailla. Lentopaikka on tilapäisessä lentotoiminnassa käytetty laskeutumis-, lentoonlähtö- ja tankkauspaikka, joka ei yleensä kuulu lentokenttäluokitukseen. Suomessa käytetään myös vesialueita lentopaikkoina. Maa-alueella on noustava ilmaan ja laskeuduttava tähän tarkoitukseen varatuilla paikoilla. Maanomistajan suostumuksella ja hätätilanteissa voidaan käyttää muitakin alueita. Vesialueella on tilapäisesti sallittua lentoonlähtö ja laskeutuminen ilma-aluksella tai ilma-alukseksi luokittelemattomalla lentolaitteella, esimerkiksi kuumailmapallolla, purjekoneella, vesitasolla ja riippu- tai varjoliitimellä. Erityisesti kuumailmapalloilla ja purjelentokoneilla joudutaan toisinaan laskeutumaan maastoon toisen alueelle ilman, että siihen on voitu hankkia etukäteen maanomistajan lupa. Laskeutumisesta on silloin viipymättä ilmoitettava maanomistajalle ja korvattava aiheutuneet vahingot. Muualle kuin lentopaikalle laskeutuneen ilma-aluksen hakemiseen moottorikäyttöisellä ajoneuvolla maastosta tarvitaan maanomistajan lupa maastoliikenteeseen (maastoliikennelaki 2 luku 4 §). Pysäköintipaikan omistaja saa määrätä sen käytön ehdoista. Kuva: Rea Nyström. Ilma-alusten laskeutumisesta esimerkiksi viljelykselle koituva haitta on korvattava. Kuva: YHA Kuvapankki / Päivi Tahvanainen. Vainajan tuhkan sirottelu Hautaustoimilain (7 luku 19 §) mukaan tuhkan sijoittamiseen maa- tai vesialueelle tarvitaan alueen omistajan tai haltijan suostumus. 106 Suomen ympäristö 30 | 2012 Maastoliikennelaki 2 luku 4 § Vesilaki 2 luku 3 § Oikeus liikkua maastossa Vesistössä liikkuminen Moottorikäyttöisellä ajoneuvolla ei saa liikkua eikä sitä saa pysäyttää tai pysäköidä maastossa maaalueella ilman maan omistajan tai haltijan lupaa. Lupaa ei kuitenkaan tarvita: 1) poliisin, tullilaitoksen tai rajavartiolaitoksen virkatehtäviin tai sairaankuljetukseen taikka palo- ja pelastustoimen tehtäviin; 2) muihin kuin 1 kohdassa tarkoitettuihin virkatehtäviin, energia- tai tietoliikennelaitteiden huoltotöihin eikä liikkumiseen näissä tehtävissä tai töissä lumipeitteen aikana taikka lumettomassa maastossa erityisen tärkeistä syistä; 3) poronhoitoon kuuluviin töihin poronhoitolaissa tarkoitetulla poronhoitoalueella ja sen välittömässä läheisyydessä lumipeitteen aikana eikä liikkumiseen näihin töihin kuuluvissa välttämättömissä tehtävissä lumettomassa maastossa; 4) kalastuksen vaatimaan, siitä merkityksellisen osan toimeentulostaan saavan henkilön kulkemiseen moottorikelkalla lumipeitteen aikana; 5) ammattimaisessa metsätaloustyössä käytettävien koneiden huolto- ja korjaustöiden vaatimaan kulkemiseen lumipeitteen aikana; 6) vaikeiden tieolojen ja vakinaisen asunnon sijainnin vuoksi välttämättömään kulkemiseen; 7) vaikeasti liikuntavammaisen henkilön ja hänen saattajansa liikkumiseen maastossa 8) taajaman ulkopuolella moottorikäyttöisen ajoneuvon pysäyttämiseen ja pysäköimiseen tien välittömään läheisyyteen, jos turvallinen pysäköinti sitä edellyttää eikä siitä aiheudu alueen omistajalle tai haltijalle kohtuutonta haittaa; eikä 9) kaivoslaissa tarkoitetulla malminetsintäalueella ja 30 metrin etäisyydellä sen rajasta eikä kaivoksen apualueella asianomaisessa malminetsintäluvassa tai kaivosluvassa tarkoitetun toiminnan kannalta välttämättömään liikkumiseen. Oikeudesta liikkua jääpeitteisellä vesialueella on voimassa, mitä vesilain (587/2011) 2 luvun 3 §:ssä säädetään, jollei tästä laista muuta johdu. Jollei laissa toisin säädetä, jokaisella on oikeus tarpeetonta vahinkoa, haittaa tai häiriötä aiheuttamatta: 1) kulkea vesistössä ja sen jäällä (…). Ilmailulaki 9 luku 82 § Lentopaikkojen ja muiden alueiden käyttö Ilma-aluksen lentoonlähtöön ja laskuun saa käyttää vain lentopaikkaa tai 2 momentissa tarkoitettua aluetta. Kielto muiden alueiden käyttämiseen ei koske hätätilannetta, pakkolaskua tai muita niihin rinnastettavia tapauksia, ei myöskään lentoonlähtöä ja laskua sotilashelikopterilla, muulla valtion helikopterilla eikä etsintä- ja pelastustoimintaan käytettävällä helikopterilla pelastus-, virka-apu- ja operatiivisilla lennoilla. Aluksella olevan laskeutumisalueen käyttämisestä helikopterin lentoonlähtöön ja laskuun säädetään erikseen. Ilma-aluksen lentoonlähtöön ja laskuun saa tilapäisesti käyttää avointa vesialuetta sekä alueen omistajan tai haltijan suostumuksella muuta maa- tai vesialuetta, vaikka aluetta ei ole sellaiseen tarkoitukseen erityisesti järjestetty. Liikenteen turvallisuusvirasto antaa tarvittaessa ilmailun turvallisuuden kannalta tarpeellisia määräyksiä: (…). Jos lentoturvallisuus, liikenteen sujuvuus, maanpuolustukselliset syyt, elinkeinon harjoittaminen tai haitallisten ympäristövaikutusten ehkäisy niin vaativat, Liikenteen turvallisuusvirasto voi kieltää muun kuin lentopaikan käytön tai rajoittaa 2 momentissa tarkoitetun alueen käyttöä ilmaalusten lentoonlähtöihin ja laskuihin. Liikenteen turvallisuusviraston on kuultava asianomaista elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusta sekä tarpeen mukaan muita viranomaisia, jos kiellon tai rajoituksen syy on muu kuin lentoturvallisuus tai liikenteen sujuvuus. Suomen ympäristö 30 | 2012 107 18 Järjestetty toiminta Järjestetty toiminta on luonteeltaan joko yksityistä toimintaa tai kokoontumislain tarkoittamaa toimintaa. Näiden lisäksi on toimintaa, jolla ei ole varsinaista järjestäjää tai koolle kutsujaa. Luonteeltaan yksityinen tapahtuma, esimerkiksi opastettu linturetki, tai vaellus voidaan tehdä jokamiehenoikeudella, jos tapahtumasta ei aiheudu haittaa. Kuva: Suomen Latu. Luonteeltaan yksityinen toiminta Järjestettyä toimintaa suunniteltaessa on arvioitava, kuuluuko se kokoontumislain piiriin vai onko se jokamiehenoikeuteen kuuluva yksityinen tilaisuus. Tilaisuuteen sovelletaan kokoontumislakia, jollei tilaisuutta osanottajien lukumäärän, tilaisuuden laadun tai muiden erityisten syiden perusteella voida pitää luonteeltaan yksityisenä (kokoontumislaki 1 luku 2 §). 108 Suomen ympäristö 30 | 2012 Toiminnan tarkoitus itsessään, esimerkiksi elinkeinon harjoittaminen, ei määritä sitä, voidaanko tapahtumaa pitää yksityisenä tilaisuutena vai edellyttääkö se kokoontumislain mukaisen ilmoituksen tekemistä. Kokoontumislain mukaan ”Ilmoitusta ei tarvitse kuitenkaan tehdä sellaisesta yleisötilaisuudesta, joka osanottajien vähäisen määrän, tilaisuuden luonteen Tilaisuuden järjestäminen saattaa edellyttää kokoontumislain mukaisia toimia. Kuva: Suomen Latu. Helsingin Kaivopuistoon kokoontuu vappuna tuhansia ihmisiä. Kuva: Antti Lehtonen. tai järjestämispaikan vuoksi ei edellytä toimenpiteitä järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitämiseksi tai sivullisille ja ympäristölle aiheutuvan haitan estämiseksi taikka erityisiä liikennejärjestelyjä.” (Kokoontumislaki 3 luku 14 §). Luonteeltaan yksityistä toimintaa voidaan järjestää jokamiehenoikeudella toisen alueella, jos toiminnasta ei aiheudu vähäistä suurempaa haittaa maanomistajalle eikä kysymyksessä ole kokoontumislain tarkoittama yleisötilaisuus. Kokoontumislain mukainen yleisötilaisuus edellyttää ilmoituksen tekemistä ja maanomistajan suostumuksen. Vaikka tilaisuus ei edellyttäisi kokoontumislain mukaisen ilmoituksen tekemistä, se voi kuitenkin aiheuttaa vähäistä suurempaa haittaa maanomistajalle ja siten edellyttää maanomistajan suostumusta. Luonteeltaan yksityistä toimintaa on esimerkiksi opastettujen luontoretkien, urheiluseurojen, partiolaisten ja koululuokkien tilapäinen ja haittaa aiheuttamaton toiminta toisen alueella. Kaupallinen tai muu järjestetty toiminta ei automaattisesti tarkoita sitä, että vähäistä suuremman haitan kynnys ylittyy. Toiminnan tosiasialliset vaikutukset ratkaisevat, voiko toimintaa harjoittaa jokamiehenoikeudella vai tarvitaanko siihen maanomistajan suostumus tai kokoontumislain mukainen ilmoitus. Toiminnan tosiasialliset vaikutukset johtuvat muun muassa ryhmän koosta, paikallisista luonnonolosuhteista, toiminnan luonteesta, säännöllisyydestä ja kestosta. Tilaisuus kuuluu kokoontumislain piiriin, jos tilaisuuden luonne tai järjestämispaikka edellyttävät toimenpiteitä: 1)järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitämiseksi 2)sivullisille ja ympäristölle aiheutuvan haitan estämiseksi tai 3)erityisien liikennejärjestelyjen suhteen. Tilaisuus ilman järjestäjää On olemassa koolle kutsuttuja tilaisuuksia, joilla ei kuitenkaan ole tai niille ei voida osoittaa tilaisuudesta vastaavaa järjestäjää. Näin on esimerkiksi silloin, kun tilaisuuteen kutsutaan sosiaalisen median kautta, ilmoittamatta samalla tilaisuudesta vastaavaa järjestäjää eikä kukaan muutoinkaan ota vastuuta tilaisuuden järjestämisestä. Tällaisia tilaisuuksia ovat olleet muun muassa ns. kaljakellunta Vantaanjoella ja Botéllon-tapahtuma Turussa. Tilaisuus, jolla ei ole järjestäjää, voi olla maanomistajan tai naapurien kannalta hankala, jos tilaisuudesta aiheutuu esimerkiksi melua, roskaantumista, maaston kulumista tai vahingontekoa. Tällaisessa tilaisuudessa jokainen paikalle tullut voi joutua itse vastaamaan aiheuttamastaan vahingosta. Suomen ympäristö 30 | 2012 109 Yleinen kokous ja yleisötilaisuus Kokoontumislain lähtökohtana on, että erilaiset yleisölle avoimet tapahtumat ovat joko yleisiä kokouksia tai yleisötilaisuuksia. Kokoontumislain tarkoituksena on turvata perustuslaissa säädetyn kokoontumisvapauden käyttämistä sekä ohjata yleisten kokousten ja yleisötilaisuuksien järjestämistä tarpeellisilla järjestysluonteisilla säännöksillä. Yleisten kokousten ja yleisötilaisuuksien järjestämisen yleiset periaatteet ovat: 1)Tilaisuus on järjestettävä rauhanomaisesti. 2)Tilaisuus on järjestettävä osallistujien ja sivullisten turvallisuutta vaarantamatta ja oikeuksia loukkaamatta. 3)Tilaisuuden järjestäjän on huolehdittava siitä, ettei kokoontumisesta aiheudu huomattavaa haittaa ympäristölle. Hyvä käytäntö: Maanomistajan kanssa sopimisen ja kokoontumislain ilmoitusvelvollisuuden arviointi Aiotusta toiminnasta on hyvä keskustella ennalta maanomistajan kanssa, jos ei voi varmuudella arvioida aiheutuuko toiminnasta vähäistä suurempaa haittaa. On myös hyvä olla ennakolta yhteydessä poliisiin jos on epävarmaa, vaatiiko tilaisuus kokoontumislain mukaisen ilmoituksen. Kokoontumislaki 1 luku 2 § Soveltamisala Tätä lakia sovelletaan yleisiin kokouksiin ja yleisötilaisuuksiin. Yleisellä kokouksella tarkoitetaan tässä laissa mielenosoitusta tai muuta kokoontumisvapauden käyttämiseksi järjestettyä tilaisuutta, johon muutkin kuin nimenomaisesti kutsutut voivat osallistua tai jota he voivat seurata.Yleisenä kokouksena ei kuitenkaan pidetä sellaista mielenosoitusta, joka on tarkoitettu ainoastaan yksittäisten henkilöiden mielipiteen ilmaisemista varten.(…). Kokoontumislaki 2 luku 5 § Yleisen kokouksen järjestämisoikeus Yleisen kokouksen saa järjestää täysivaltainen henkilö, yhteisö ja säätiö. Vajaavaltainen, joka on täyttänyt 15 vuotta, saa järjestää yleisen kokouksen, jollei ole ilmeistä, että hän ei kykene vastaamaan järjestäjälle lain mukaan kuuluvista velvoitteista. Muu vajaavaltainen saa järjestää yleisen kokouksen yhdessä täysivaltaisen henkilön kanssa. Kokoontumislaki 2 luku 7 § Ilmoitusvelvollisuus Järjestäjän on tehtävä ulkona yleisellä paikalla järjestettävästä yleisestä kokouksesta suullisesti tai kirjallisesti ilmoitus kokouspaikan poliisille vähintään kuusi tuntia ennen kokouksen alkamista. Myöhemminkin tehtyä ilmoitusta voidaan pitää pätevänä, jos kokouksen järjestämisestä ei aiheudu kohtuutonta haittaa yleiselle järjestykselle. (…). Kokoontumislaki 1 luku 3 § Tilaisuuden järjestämisen yleiset periaatteet Yleinen kokous ja yleisötilaisuus on järjestettävä rauhanomaisesti sekä osanottajien tai sivullisten turvallisuutta vaarantamatta ja heidän oikeuksiaan loukkaamatta. Tällaista tilaisuutta järjestettäessä on huolehdittava siitä, ettei kokoontumisesta aiheudu huomattavaa haittaa ympäristölle. Ketään ei saa yleistä kokousta tai yleisötilaisuutta järjestettäessä asettaa ilman hyväksyttävää syytä eri asemaan henkilöön liittyvän syyn perusteella. 110 Suomen ympäristö 30 | 2012 Kokoontumislaki 1 luku 2 § Kokoontumislaki 3 luku 14 § Soveltamisala Ilmoitus (…).Yleisötilaisuudella tarkoitetaan tässä laissa yleisölle avoimia huvitilaisuuksia, kilpailuja, näytöksiä ja muita niihin rinnastettavia tilaisuuksia, joita ei ole pidettävä yleisinä kokouksina. Jos tilaisuuteen osallistuminen edellyttää kutsua tai määrätyn yhteisön jäsenyyttä, sovelletaan siihen tämän lain säännöksiä yleisötilaisuudesta, jollei tilaisuutta osanottajien lukumäärän, tilaisuuden laadun tai muiden erityisten syiden perusteella voida pitää luonteeltaan yksityisenä. (…). Järjestäjän on tehtävä yleisötilaisuuden järjestämisestä kirjallinen ilmoitus järjestämispaikan poliisille vähintään viisi vuorokautta ennen tilaisuuden alkamista. Poliisi voi hyväksyä myöhemminkin tehdyn ilmoituksen, jos tilaisuuden järjestämisestä ei aiheudu haittaa yleiselle järjestykselle eikä määräajan laiminlyönti vaikeuta kohtuuttomasti poliisille lain mukaan kuuluvien tehtävien täyttämistä. Ilmoitusta ei tarvitse kuitenkaan tehdä sellaisesta yleisötilaisuudesta, joka osanottajien vähäisen määrän, tilaisuuden luonteen tai järjestämispaikan vuoksi ei edellytä toimenpiteitä järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitämiseksi tai sivullisille ja ympäristölle aiheutuvan haitan estämiseksi taikka erityisiä liikennejärjestelyjä. Ilmoituksen sisällöstä on voimassa, mitä 8 §:ssä säädetään yleistä kokousta koskevasta ilmoituksesta. Poliisi voi vaatia tarvittaessa selvityksiä myös muista yleisötilaisuuden järjestämiseen liittyvistä seikoista. Kokoontumislaki 1 luku 4 § Turvaamis- ja edistämisvelvollisuus Julkisen vallan on edistettävä kokoontumisvapauden käyttämistä turvaamalla oikeus kokoontua ilman ulkopuolista häiriötä ja luomalla edellytyksiä yleisten kokousten järjestämiselle. Kokoontumislaki 2 luku 12 § Yleisötilaisuuden järjestäminen Yleisötilaisuuden saa järjestää täysivaltainen henkilö, yhteisö ja säätiö. Vajaavaltainen saa järjestää yleisötilaisuuden yhdessä täysivaltaisen henkilön kanssa. Kokoontumislaki 3 luku 13 § Omistajan tai haltijan suostumus Yleisötilaisuuden järjestäjän on hankittava järjestämispaikan omistajan tai haltijan suostumus paikan käyttämiseen tilaisuutta varten.(…). Laki järjestyksenvalvojista 6 § Pääsyn estäminen Järjestyksenvalvojan on estettävä pääsy toimialueelleen henkilöltä, jonka päihtymyksensä, käyttäytymisensä tai varustautumisensa vuoksi on perusteltua syytä epäillä vaarantavan siellä järjestystä tai turvallisuutta taikka joka ei ole täyttänyt sinne pääsyn edellytykseksi asetettua ikää. Järjestyksenvalvojalla on lisäksi oikeus estää pääsy toimialueelleen henkilöltä: 1) jonka aikaisemman käyttäytymisensä perusteella on syytä epäillä vaarantavan siellä järjestystä tai turvallisuutta; 2) joka ei täytä ehtoja, jotka tilaisuuden järjestäjä tai alueen haltija on asettanut sinne pääsemiselle, ottaen kuitenkin huomioon, mitä rikoslaissa säädetään syrjinnästä; tai 3) jonka on syytä epäillä pitävän hallussaan esineitä tai aineita, joiden hallussapito siellä on lain taikka tilaisuuden järjestäjän tai poliisin asettamien ehtojen mukaan kielletty. Suomen ympäristö 30 | 2012 111 Yleinen kokous Yleisellä kokouksella tarkoitetaan mielenosoitusta tai muuta kokoontumisvapauden käyttämiseksi järjestettyä tilaisuutta, johon muutkin kuin nimenomaisesti kutsutut voivat osallistua tai jota he voivat seurata. Yleisenä kokouksena ei kuitenkaan pidetä sellaista mielenosoitusta, joka on tarkoitettu ainoastaan yksittäisten henkilöiden mielipiteen ilmaisemista varten (kokoontumislaki 1 luku 2 §). Yleisen kokouksen saa järjestää ulkona yleisellä torilla, aukiolla, katualueella tai muussa sellaisessa kokoustarkoitukseen soveltuvassa yleisessä paikassa ilman omistajan tai haltijan lupaa. Omistaja tai haltija voi rajoittaa tällaisen paikan käyttämistä kokoustarkoitukseen, jos kokouksen järjestämisestä on odotettavissa kohtuutonta haittaa omistajalle, haltijalle tai ympäristölle (kokoontumislaki 2 luku 9 §). Omistajan tai haltijan rajoitusmahdollisuus edellyttää objektiivisen perusteen. Alueen soveltuvuuden käyttötarkoitukseen ratkaisee alueen tosiasiallinen käyttö. Rajoitusperusteena voi olla kohtuuton häiriö ympäristölle tai maanomistajan erityiselle maankäytölle (HE 145/1998). Yleisellä kokouksella on aina oltava järjestäjä, joka on vastuussa kokouksesta. Poliisi voi kieltää yleisen kokouksen järjestämisen vain, jos on ilmeistä, ettei kokouksen järjestäjä kykene vastaamaan sille asetetuista velvollisuuksista. Yleisötilaisuus Yleisötilaisuudella tarkoitetaan yleisölle avoimia huvitilaisuuksia, näytöksiä, kilpailuja ja muita niihin rinnastettavia tilaisuuksia, joita ei ole pidettävä yleisinä kokouksina. Yleisötilaisuudesta voidaan periä pääsymaksua. Poliisilla on oikeus kieltää yleisötilaisuuden järjestäminen tai keskeyttää tilaisuus, jos 1)tilaisuuden järjestäminen on lain vastaista tai järjestämisessä rikotaan olennaisesti kokoontumislakia tai sen nojalla annettuja määräyksiä, 2)järjestystä ja turvallisuutta ei voida ylläpitää, 3)tilaisuuden järjestäminen aiheuttaa vaaraa terveydelle tai vahinkoa omaisuudelle tai 4)tilaisuuden järjestäminen aiheuttaa huomattavaa haittaa sivullisille tai ympäristölle. 112 Suomen ympäristö 30 | 2012 Ulkoilukeskuksen juhannusjuhla on yleisötilaisuus. Kuva: Suomen Latu. Järjestämispaikan käyttämiseen tarvitaan maanomistajan suostumus. Suostumuksen hankkimismenettelystä ei ole erikseen säädetty, sillä kyse on sopimuksenvaraisesta asiasta (HE 145/1998). Yleisötilaisuudesta on tehtävä ilmoitus poliisille vähintään 5 vuorokautta ennen tilaisuuden alkamista, jos 1)osanottajien määrä ei ole vähäinen, 2)tilaisuuden luonne tai järjestämispaikka edellyttää toimenpiteitä järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitämiseksi tai sivullisille ja ympäristölle aiheutuvan haitan estämiseksi, 3)tilaisuus vaatii erityisiä liikennejärjestelyjä. Ilmoituksen jälkeen poliisi voi antaa tarpeellisia ohjeita ja määräyksiä tilaisuuden järjestäjälle tai joissain tilanteissa kieltää ennalta tilaisuuden järjestämisen laissa säädetyin perustein. Poliisille tehtävän ilmoituksen lisäksi tilaisuuden järjestämisessä voi tulla huomioon otettavaksi esimerkiksi terveydensuojelulain, jätelain, maankäyttö- ja rakennuslain, ympäristönsuojelulain ja elintarvikelain säännökset. Järjestyksenvalvojat Poliisi voi edellyttää tilaisuuden järjestäjää hankkimaan paikalle järjestyksen valvojia tai järjestäjä voi tarvittaessa asettaa niitä niin halutessaan. Kokoontumislaissa, järjestyslaissa ja laissa järjestyksenvalvojista säädetään järjestyksenvalvojan oikeuksista ja velvollisuuksista. Järjestyksenvalvojan tehtävänä on ylläpitää järjestystä ja turvallisuutta sekä estää rikoksia ja onnettomuuksia siinä tilaisuudessa tai sillä alueella, jonne hänet on 1 §:n 1 momentissa mainitun säädöksen nojalla asetettu järjestyksenvalvojaksi (toimialue). (Laki järjestyksen valvojista 1 luku 2 §). Järjestyksenvalvojana toimiminen edellyttää aina, että poliisi on hyväksynyt henkilön toimimaan järjestyksenvalvojana. Järjestyksenvalvoja nauttii tehtävissään erityistä rikosoikeudellista suojaa. Säännöksellä pyritään turvaamaan järjestyksenvalvojan tehtävien asianmukainen suorittaminen, johon liittyen järjestyksenvalvojalla on tietyissä tilanteissa oikeus puuttua ihmisten perusoikeuksiin. Järjestyksenvalvojan keskeisenä tehtävänä on huolehtia toimialueellaan olevien henkilöiden turvallisuudesta. Oikeusasiamiehen ratkaisu Kantelu oikeusasiamiehelle Dnro 3329/4/04 Liikkumisvapauden ja jokamiehenoikeuden rajoittaminen rallikilpailujen aikana Kantelussa on kysymys pääsymaksun perimisestä ja sitä kautta liikkumisvapauden ja jokamiehenoikeuksien rajoittamisesta nopeuskilpailun (rallin) toimeenpanoalueen ulkopuolella. Rallin lähtö-, maali-, huolto- ja katsomoyms. alueet ovat sellaisia erityiseen käyttöön otettuja alueita, joilla jokamiehenoikeudet eivät ole voimassa. Näillä alueilla rallikilpailujen järjestäjällä on harkintansa mukaan oikeus päättää pääsymaksun perimisestä ja edellyttää pääsymaksun maksamista alueelle pääsemiseksi. Tie- ja vaara-alueet ovat puolestaan sulkupäätöksellä suljettuja alueita, joille yleisöllä ei pitäisi olla pääsyä edes pääsymaksun maksamalla. Ongelman muodostaa kuitenkin se, että rallin toimeenpanoaluetta ei ole aina maastossa selvästi rajattu. Erityisesti tämä koskee toimeenpanoalueeseen sisältyvien erikoiskokeiden ”metsätaipaleita”, joita on suljettua tietä lukuun ottamatta vaikea mieltää erityiseen käyttöön otetuksi alueeksi. Jotta toimeenpanoalue voitaisiin katsoa erityiseen käyttöön otetuksi alueeksi on mielestäni edellytettävä, että alue on jotenkin maastossa rajattu tai muutoin sellaiseksi havaittavissa. Myös lääninhallitusten ja poliisilaitosten selvityksistä ja lausunnoista käy ilmi varsin yhteneväinen näkemys toimeenpanoalueen jonkinlaisen rajauksen tarpeellisuudesta. Rajauksen puuttuminen on voinut johtaa siihen, että rallin järjestäjän toimesta on saatettu pyrkiä rajoittamaan jokamiehenoikeudella tapahtuvaa liikkumista myös toimeenpanoalueen ulkopuolella, mikä merkitsee puuttumista perustuslain 9 §:ssä perusoikeutena turvattuun liikkumisvapauteen. Tämän vuoksi toimeenpanoalue tulisi määritellä nykyistä paremmin jo poliisilaitosten päätöksissä, jotka ne tekevät yleisötilaisuuden järjestämistä koskevien ilmoitusten johdosta. Toimeenpanoalueen määrittelyllä on merkitystä myös tilaisuuteen asetettavien järjestyksenvalvojien toimivallan kannalta. Päätöksissä voitaisiin antaa myös määräyksiä ja ohjeita toimeenpanoalueen merkitsemisestä maastoon. Lisäksi perusoikeutena turvatun liikkumisvapauden ja jokamiehenoikeuksien turvaamiseksi voitaisiin kokoontumislain 20 §:n nojalla antaa määräyksiä ja ohjeita, jotka olisi saatettava kilpailun järjestyksenvalvojien ja toimitsijoiden tietoon. Määräys tai ohje voisi koskea esimerkiksi sitä, että tilaisuuden toimeenpanon johdosta ei saada rajoittaa liikkumisvapautta tai jokamiehenoikeuksia tilaisuuden toimeenpanoalueen tai -ajan ulkopuolella. Suomen ympäristö 30 | 2012 113 114 Suomen ympäristö 30 | 2012 JOKAMIEHENOIKEUKSIEN KÄYTTÖÖN VAIKUTTAMINEN JA RIKKOMUKSIIN PUUTTUMINEN Jokamiehellä ja maanomistajalla on jokamiehenoikeuksien käyttöön liittyviä oikeuksia ja velvollisuuksia. Jokamiehenoikeuksien käyttöön voidaan käytännössä vaikuttaa monella tapaa. Maanomistajan ja jokamiehen välisiä ristiriitoja käsitellään oikeudessa harvoin. Kuva: Antti Lehtonen. 19 Jokamiehen ja maanomistajan oikeuksista ja velvollisuuksista Sekä jokamiehenoikeuden käyttäjän että maanomistajan vastuulla on tietää jokamiehenoikeuden käytön ulottuvuudet ja rajat. Toimiminen jokamiehenoikeudella maanomistajalle vähäistä suurempaa haittaa aiheuttamatta on laillista, eikä sitä saa estää. Estettäessä laillisen jokamiehenoikeuden käyttö voidaan syyllistyä rangaistavaan tekoon kuten esimerkiksi omankädenoikeuden käyttöön, laittomaan uhkaukseen tai pakottamiseen. Maanomistaja saa puuttua maillaan liikkuvaan henkilöön vain pakkokeinolaissa säädetyissä erityistilanteissa (jokamiehen kiinniotto-oikeus ja itseapu). Jokamiehenoikeudet ovat riippumattomia siitä, kuka käyttää jokamiehenoikeutta ja kuka on maanomistaja. Vain poliisilla on oikeus henkilöllisyyden selvittämiseen yksittäisen tehtävän suorittamisen yhteydessä (poliisilaki). Kokiessaan oikeuksiensa tulleen loukatuksi maanomistaja tai jokamiehenoikeuden käyttäjä voi turvautua viranomaisen apuun. Sitä ennen asiasta kannattaa yrittää sopia. Maanomistajan maankäyttö voi syrjäyttää jokamiehenoikeuden käyttömahdollisuuden osittain tai kokonaan. Jokamiehenoikeuden käytön syrjäyttävän maankäytön tulee kuitenkin olla tosiasiallista alueen erityiseen käyttöön ottamista. Suunniteltu, esimerkiksi kaavaan merkitty alueen käyttötarkoitus ei lähtökohtaisesti vaikuta jokamiehenoikeuteen. Maanomistajalla on oikeus aidata alueitaan ja ilmaista mielipiteensä alueiden käytöstä. Perusteettomat jokamiehenoikeuden käyttämisen kieltävät kyltit ovat laittomia (luonnonsuojelulaki 5 luku 36 §). Maanomistajalla on oikeus kuvata ja kaukovalvoa alueitaan. Jokamiehenoikeuden käyttäjän majoitusvälineet ja ajoneuvot kuuluvat kotirauhan piiriin, eikä niihin saa oikeudettomasti kajota. Myös jokamiehenoikeuden käyttäjän omaisuus toisen alueella on turvassa, jos esine tai muu omaisuus ei ole ilmeisesti hylätty tai hukattu. Maanomistaja saa poistaa mailleen tuodut luvattomat esineet, jotka eivät nauti kotirauhan suojaa (kotirauhan suojaamat alueet, katso s. 20). Yli 20 euron arvoisten esineiden käsittelystä on säädetty löytötavaralaissa. Maanomistajan ja haltijan velvollisuudesta puhdistaa roskaantuneet alueet on säädetty jätelaissa (ks. roskaaminen, katso s. 104). Oikeustapaus Turun hallinto-oikeus 19.03.2002 02/0155/1: Rantakaava Ranta-asemakaava-alueen tilaan kuuluva saari oli kaavassa osoitettu maa- ja metsätalousalueeksi, jolla oli erityispiirteitä (M/s). Kaavamääräyksen mukaan saari on tarkoitus rauhoitta veneilijöiltä. Kaavaselostuksen mukaan maanomistaja oli halunnut saarelle mainitun merkinnän, mutta rauhoituksen ulkopuolelle jää saaren omistajan oma käyttö. Alueelle oli jo rakennettu omistajan oma laituri. Hallinto-oikeus totesi päätöksessään, että kaavamääräyksen perusteeksi ei ollut esitetty maankäyttö- ja rakennuslain mukaisia maiseman, luonnonarvojen, rakennetun ympäristön, kulttuurihistoriallisten arvojen tai muiden erityisten ympäristöarvojen suojeluun liittyviä maankäytöllisiä syitä. Kaava oli siten saaren osalta lainvastainen. Hallinto-oikeus kumosi valtuuston kaavan hyväksymistä koskevan päätöksen siltä osin. 116 Suomen ympäristö 30 | 2012 Rikoslaki 17 luku 9 § Pakkokeinolaki 1 luku 1 § Omankädenoikeus Jokamiehen kiinniotto-oikeus Joka oikeutensa puolustamiseksi tai toteuttamiseksi omin valloin ryhtyy toimeen, jota hän ei saa tehdä ilman viranomaisen myötävaikutusta, on tuomittava, jollei teosta muualla laissa säädetä ankarampaa rangaistusta, omankädenoikeudesta sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi. Jokainen saa ottaa kiinni verekseltä tai pakenemasta tavatun rikoksentekijän, jos rikoksesta saattaa seurata vankeutta tai rikos on lievä pahoinpitely, näpistys, lievä kavallus, lievä luvaton käyttö, lievä moottorikulkuneuvon käyttövarkaus, lievä vahingonteko tai lievä petos. Jokainen saa ottaa kiinni myös sen, joka viranomaisen antaman etsintäkuulutuksen mukaan on pidätettävä tai vangittava. Kiinni otettu on viipymättä luovutettava poliisimiehelle. Jos kiinniotettava tekee vastarintaa tai pakenee, kiinniottaja saa käyttää sellaisia kiinniottamisen toimittamiseksi tarpeellisia voimakeinoja, joita voidaan pitää kokonaisuutena arvioiden puolustettavina, kun otetaan huomioon rikoksen laatu, kiinniotettavan käyttäytyminen ja tilanne muutenkin. (…). Rikoslaki 25 luku 7 § Laiton uhkaus Joka nostaa aseen toista vastaan tai muulla tavoin uhkaa toista rikoksella sellaisissa olosuhteissa, että uhatulla on perusteltu syy omasta tai toisen puolesta pelätä henkilökohtaisen turvallisuuden tai omaisuuden olevan vakavassa vaarassa, on tuomittava, jollei teosta muualla laissa säädetä ankarampaa rangaistusta, laittomasta uhkauksesta sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi. Rikoslaki 25 luku 8 § Pakottaminen Joka oikeudettomasti väkivallalla tai uhkauksella pakottaa toisen tekemään, sietämään tai tekemättä jättämään jotakin, on tuomittava, jollei teosta muualla laissa säädetä ankarampaa rangaistusta, pakottamisesta sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi. Pakkokeinolaki 1 luku 2 a § Itseapu Rikoksen kautta menetetyn tai muutoin kadotetun irtaimen omaisuuden takaisin hankkimiseksi on turvauduttava viranomaisen apuun. Toimet tällaisen omaisuuden takaisin ottamiseksi ovat kuitenkin itseapuna sallittuja, jos: 1) omaisuus on rikoksen kautta menetetty ja toimiin omaisuuden takaisin ottamiseksi on ryhdytty välittömästi rikoksen tapahduttua; tai 2) menetetty tai kadotettu omaisuus muissa tapauksissa otetaan takaisin siltä, joka pitää sitä oikeudettomasti hallussaan, eikä saatavilla ollut riittävää ja oikea-aikaista viranomaisapua. Edellä tarkoitetuissa tilanteissa saa käyttää sellaisia omaisuuden takaisin hankkimiseksi tarpeellisia voimakeinoja, joita voidaan pitää kokonaisuutena arvioiden puolustettavina, kun otetaan huomioon tapahtuneen oikeudenloukkauksen ilmeisyys sekä uhkaavan oikeudenmenetyksen suuruus ja todennäköisyys. Rangaistavasta omankädenoikeudesta säädetään rikoslain 17 luvun 9 §:ssä. Suomen ympäristö 30 | 2012 117 20 Jokamiehenoikeuksien käyttöön vaikuttaminen Jokamiehenoikeuksien käyttöä ei saa estää tai kieltää lakiin perustumattomilla tauluilla. Puolustusvoimien merkit, valtakunnan rajamerkit ja luonnonsuojelualueisiin liittyvät merkit ovat laissa määriteltyjä, ja niitä tulee noudattaa. Ohjetaulut Virkistysalueiden ja ulkoilureittien käytön ohjaukseen suositellaan käytettäväksi standardin SFS 4424 Ulkoilun ja liikunnan merkit mukaisia merkkejä, kilpiä ja opasteita. Teillä käytetään liikenteen ohjaamiseen tieliikenneasetuksen mukaisia liikennemerkkejä. Liikennemerkeillä ei ole oikeudellista vaikutusta tiealueen ulkopuolella, mutta niitä käytetään ulkoilun ohjaamiseen myös maastossa, koska merkkien merkitys on yleisesti tunnettu. Kieltotaulut Jokamiehenoikeuden käyttöä voidaan rajoittaa vain lakiin nojautuvilla perusteilla. Maa- tai vesialueelle ei saa pystyttää sellaista kulkemisen, maihinnousun tai muun jokamiehenoikeuden käyttämistä kieltävää taulua, jonka asettamiseen ei ole lakiin nojautuvaa perustetta (luonnonsuojelulaki 5 luku 36 §). Jos liikkumiselle ei ole maankäytöstä johtuvia esteitä, maanomistaja ei saa kieltää laillista oleskelua tai liikkumista alueellaan. 118 Suomen ympäristö 30 | 2012 Kielto- ja opastaulu voi olla viranomaisen asettama tai yksityinen. Metsähallitus, elinkeino-, liikenne ja ympäristökeskus ja puolustusvoimat ovat yleisimmät rajoituksia antavat viranomaiset. Kieltotauluissa ei mainita aina rajoituksen antanutta viranomaista. Yksityisten tai toiminnan harjoittajien asettamia tauluja ovat esimerkiksi läpikulku kielletty, rakennustyömaa ja metsätyömaa. Ne ovat ilmoituksia maankäytöstä, joka voi rajoittaa jokamiehenoikeuden käyttöä. Yksityisalue-taulua käytetään usein piha-alueen merkitsemiseen. Yksityisalue-taulu ei kuitenkaan suoranaisesti kiellä alueen käyttämistä jokamiehenoikeudella, ellei se tosiasiallisesti osoita piha-alueen rajaa. Asiaton oleskelu kielletty -tauluja käytetään rajoittamaan alueen käyttöä, mutta se jättää usein epäselväksi, millaista toimintaa kiellolla tarkoitetaan. Tauluilla voidaan varoittaa kulkijoita esimerkiksi taimikon vahingoittamisesta tai piha-alueen alkamisesta. Yksityisalue-taulun saa yleensä pystyttää, koska se ei kiellä kulkemista, vaan ilmoittaa omistajan kä- Joillain alueilla liikkuminen aiheuttaa helposti vahinkoa, ja silloin liikkuminen voidaan kieltää. Kuva: Suomen Latu. sityksen yksityisalueen rajoista. Mikäli taulu kertoo esimerkiksi todellisesta piha-alueen sijainnista, se antaa kulkijalle tietoa maankäytöstä. Läpikulku kielletty -taulun saa pystyttää, jos se osoittaa esimerkiksi kotirauhan suojaaman pihaalueen rajaa. Kerrostalon yhteispiha ei ole kotirauhan suojaamaa aluetta, mutta taloyhtiö voi hallintaoikeutensa nojalla pystyttää kulkua ohjaavia kylttejä esimerkiksi nurmikon suojelemiseksi. Pienehköissä asunto-osakeyhtiöissä on myös mahdollista, että yhtiön omistamat piha-alueet ovat joko yhtiöjärjestyksessä tai sopimalla jaettu asuntojen yksityisalueisiin. Tällaiset rivitalon tai pienkerrostalon eri asuntojen piha-alueet nauttivat kotirauhan suojaa myös muihin yhtiön tiloissa asuviin henkilöihin nähden (HE 184/1999). Asiaton oleskelu kielletty -taulu on melko yleinen. Asiatonta oleskelua ei ole lainsäädännössä määritelty. Jokamiehenoikeuden käyttäjä ei saa poistaa havaitsemiaan laittomiakaan tauluja, sillä ne nauttivat omaisuuden suojaa. Ongelmallisista tauluista voi ilmoittaa poliisille tai taulussa mahdollisesti mainitulle viranomaiselle. Työmaa-alueilla liikkuminen voidaan kieltää muun muassa turvallisuussyistä. Kuva: Suomen Latu. Yksityinen-kyltti kertoo alueen käytöstä ja osoittaa piha-alueen rajaa. Kuva: Suomen Latu. Suomen ympäristö 30 | 2012 119 Aita suojaa piha-aluetta ulkopuolisilta kulkijoilta ja osoittaa alueen rajaa. Kuva: YHA Kuvapankki / Pirjo Ferin. Tiellä oleva puomi tai muu este estää ajoneuvoliikenteen, mutta ei vaikuta jokamiehenoikeuksiin. Kuva: Suomen Latu. Aidat ja esteet tä aiheutuu vahinkoa, se saattaa vaikuttaa teon tahallisuuden arviointiin. Maanomistajan mailleen rakentama aita tai muu rakennelma ei saa olla vaarallinen. Puomit Maanomistajalla on lähtökohtaisesti oikeus rakentaa aitoja mailleen. Asemakaavassa tai kunnan rakennusjärjestyksessä voi olla määräyksiä aidan rakentamisesta. Piha-alueella aita suojaa ulkopuolisilta kulkijoilta (kotirauha, katso s.21). Piha-alueen ulkopuolella oleva aita voi olla merkki maanomistajan suojeltavasta omaisuudesta. Piha-alueen ulkopuolisen aidan saa ylittää, mutta jos aidan ylittämises- 120 Suomen ympäristö 30 | 2012 Tiellä oleva puomi ei estä eikä kiellä liikkumista jokamiehenoikeudella. Tiellä saa puomista huolimatta muun muassa kävellä, hiihtää, pyöräillä ja ratsastaa, ellei se aiheuta vähistä suurempaa haittaa. Puomilla on tarkoitus estää luvaton moottorija hevosajoneuvoliikenne. Yksityisen tien saa sulkea puomilla, jos valtiolta tai kunnalta mahdollisesti saadun avustuksen ehdot eivät sitä kiellä (yksityistiet, katso s. 45). Tien pitäjä saattaa syyllistyä oman käden oikeuteen, jos puomi suljetaan tietoisesti sillä aikaa, kun marjastaja on puomitien päässä. Jos tien alussa on ilmoitettu puomin aukioloaika, on aikataulua noudatettava. Luonnonsuojelulaki 5 luku 36 § Kieltotaulut Maa- tai vesialueelle ei saa pystyttää sellaista kulkemisen, maihinnousun tai muun jokamiehen oikeuden käyttämisen kieltävää taulua, jonka asettamiseen ei ole lakiin nojautuvaa perustetta. Pelastuslaki 2 luku 3 § Yleinen toimintavelvollisuus Jokainen, joka huomaa tai saa tietää tulipalon syttyneen tai muun onnettomuuden tapahtuneen tai uhkaavan eikä voi heti sammuttaa paloa tai torjua vaaraa, on velvollinen viipymättä ilmoittamaan siitä vaarassa oleville, tekemään hätäilmoituksen sekä ryhtymään kykynsä mukaan pelastustoimenpiteisiin. Järjestyssääntö on alueen omistajan toivomus alueen käytöstä. Järjestyssäännölläkään ei saa perusteettomasti rajoittaa jokamiehenoikeuksia. Kuva: Suomen Latu. Pelastuslaki 2 luku 4 § Huolellisuusvelvollisuus Jokaisen on oltava huolellinen tulipalon tai muun onnettomuuden vaaran ja vahingon välttämiseksi. Jokaisen on mahdollisuuksiensa mukaan valvottava, että hänen määräysvaltansa piirissä noudatetaan tulipalon ja muun onnettomuuden ehkäisemiseksi ja henkilöturvallisuuden varmistamiseksi annettuja säännöksiä ja määräyksiä. Rikoslaki 21 luku 13 § Vaaran aiheuttaminen Joka tahallaan tai törkeällä huolimattomuudella aiheuttaa toiselle vakavan hengen tai terveyden vaaran, on tuomittava, jollei teosta muualla laissa säädetä yhtä ankaraa tai ankarampaa rangaistusta, vaaran aiheuttamisesta sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi. Poliisilaki 5 luku 52 § Liikkumis- ja oleskelurajoitukset Järjestyssääntö Ennen järjestyslain voimaantuloa Suomessa oli voimassa kuntakohtaisia järjestyssääntöjä, joita oli noudatettava ja jotka muodostivat sellaisenaan rangaistusvaatimusperustan. Vuonna 2003 kunnalliset järjestyssäännöt kumottiin järjestyslailla, jolloin järjestyssääntöjen oikeudellinen merkitys muuttui. Kunnilla voi olla edelleen esimerkiksi uimarantoja tai virkistysalueita koskevia ”järjestyssääntöjä”, joilla turvataan ja ohjataan alueiden erityistä käyttöä. Järjestyssääntö on luonteeltaan ohje, eikä sillä ole välitöntä oikeusvaikutusta, mutta järjestyssäännössä voidaan toistaa muiden lakien säännöksiä. Poikkeuksena on kansallispuistoihin ja muille valtion luonnonsuojelualueille luonnonsuojelulain (3 luku 20 §) nojalla annettava järjestyssääntö, jota on noudatettava. Erittäin tärkeän toiminnan tai omaisuuden turvaamiseksi taikka ihmisten suojaamiseksi sisäasiainministeriön asetuksella voidaan rajoittaa liikkumista tai oleskelua turvattavassa tai suojattavassa kohteessa tai sen ympäristössä, kohteesta aiheutuvan tai siihen kohdistuvan vaaran vuoksi, taikka kieltää turvallisuutta vaarantavien esineiden tai aineiden tuonti sinne. Kiellon tai rajoituksen rikkomisesta voidaan tuomita sakkoon, milloin teosta ei ole muualla laissa säädetty rangaistusta. Suomen ympäristö 30 | 2012 121 Viranomaisten asettamat oleskelu- ja liikkumisrajoitukset Linnustonsuojelualue-kyltti kieltää liikkumisen alueella tiettynä aikana. Kuva: YHA Kuvapankki / Riku Lumiaro. 122 Suomen ympäristö 30 | 2012 Viranomaisilla on eräitä lakiin perustuvia oikeuksia rajoittaa oleskelua ja liikkumista määrätyillä alueilla. Rajoitukset voivat koskea esimerkiksi rajavyöhykettä, puolustusvoimien alueita, luonnonsuojelualueita tai satama- tai ilmailukäyttöön varattuja alueita. Alueiden käyttöä voidaan rajoittaa lailla tai erilaisilla viranomaispäätöksillä. Tällaisia ovat muun muassa luonnonsuojelualueita ja puolustusvoimien alueita koskevat päätökset. Alueiden käyttöä voidaan rajoittaa lisäksi esimerkiksi poliisi-, rajavartio-, järjestyksenvalvoja- ja ilmailulain nojalla. 21 Syyteoikeus, rangaistusvaatimus ja vahingonkorvaus Asianomistaja-asiat Jokamiehenoikeuksien käytön yhteydessä tapahtuvat rikkomukset ovat useimmiten maanomistajan tai jokamiehenoikeuden käyttäjän asianomistajaasioita. Tämä tarkoittaa sitä, että jokamiehenoikeuksien käyttäjän tai maanomistajan tulee itse saattaa asia vireille kokiessaan oikeutensa tulleen loukatuksi. Poliisi voi ottaa asianomistaja-asian tutkittavakseen vain sellaisissa tapauksissa, joissa asianomistaja on ilmoittanut poliisille tai syyttäjälle asiaan liittyvästä rangaistusvaatimuksestaan. Jos asianomistaja peruuttaa rangaistusvaatimuksensa esitutkinnan aikana, poliisi keskeyttää asian tutkinnan. Rikoslaissa säädetään tiettyjen rikosten kohdalla asianomistajan ensisijaisesta syyteoikeudesta. Asianomistajan ensisijainen syyteoikeus rajoittuu pääsääntöisesti yksityiseen omaisuuteen ja henkilöön kohdistuviin rikoksiin ja niidenkin osalta lähinnä rikosten lievimpiin tekomuotoihin. Tällaisista rikoksista virallinen syyttäjä ei saa nostaa syytettä ellei asianomistaja erikseen ilmoita rikosta syytteeseen pantavaksi tai ellei erittäin tärkeä yleinen etu vaadi syytteen nostamista. Jos jokamiehenoikeuksien rajat ylitetään, voidaan syyllistyä esimerkiksi hallinnanloukkaukseen, vahingontekoon tai kotirauhan rikkomiseen. Muita asianomistajan oman ilmoituksenvaraisia rikkomuksia ja rikoksia, joihin jokamiehenoikeuden käyttäjä voi syyllistyä, ovat mm. yksityistä etua tai oikeutta loukkaava laiton maastoliikenne, luvaton avotulenteko, yksityiseen omaisuuteen kohdistuva vahingonteko tai ilkivalta, näpistys, § luvaton käyttö (ei törkeä tekomuoto), salakatselu, pakottaminen, laiton uhkaus, laittoman kieltotaulun asettaminen ja luvaton pyynti. Virallisen syytteen alaiset asiat Suomen oikeusjärjestelmässä rikokset ovat lähtökohtaisesti virallisen syytteen alaisia. Tämä tarkoittaa sitä, että poliisi voi tutkia ja virallinen syyttäjä syyttää, vaikka asianomistaja ei vaadi rikoksesta rangaistusta. Mikäli yleinen etu niin vaatii, virallisella syyttäjällä on kuitenkin oikeus nostaa syyte myös tietyistä asianomistajarikoksista. Omaisuusrikosten tavalliset ja törkeät tekomuodot ovat pääsääntöisesti virallisen syytteen alaisia rikoksia, eli syyttäjän syyteoikeus ei edellytä asianomistajan rangaistusvaatimusta. Esimerkiksi varkaus ja moottorikulkuneuvon käyttövarkaus ovat rikoksia, joista syyttäjä voi ajaa syytettä ilman asianomistajan rangaistusvaatimusta. Asianomistajalla on oikeus nostaa syyte rikoksesta, josta virallinen syyttäjä on tehnyt syyttämättäjättämispäätöksen. Tätä sanotaan asianomistajan toissijaiseksi syyteoikeudeksi. Syyttämättäjättämispäätös perustuu yleensä syyttäjän näkemykseen siitä, että rangaistusvaatimuksella ei ole edellytyksiä menestyä tuomioistuimessa. Tämä johtuu käytännössä usein näytön puutteesta tai syyttäjän harkinnasta, että epäilty teko ei täytä minkään rikoksen tunnusmerkistöä. Suomen ympäristö 30 | 2012 123 Asian vireille saattaminen ja vahingonkorvausvaatimuksen esittäminen Jokamiehenoikeuden käyttäjän tai maanomistajan lainvastaiseen toimintaan tulee pääntöisesti puuttua pyytämällä virka-apua poliisilta. Poliisi antaa virka-apua yksityiselle, jos se on välttämätöntä tämän laillisten oikeuksien turvaamiseksi ja oikeuden loukkaus on ilmeinen (poliisilaki 5 luku 40 §). Rikosilmoituksen johdosta poliisi käynnistää esitutkinnan ja tarvittaessa vie asian syyteharkintaan syyttäjälle. Rikosasian selvittämistä edesauttaa, jos tekijän henkilöllisyys on tiedossa. Vain poliisilla ja muilla viranomaisilla on lakiin perustuva oikeus selvittää jokamiehenoikeudella toimivan henkilöllisyys (poliisilaki 2 luku 10 §). Rikosilmoituksen tekemisen yhteydessä asianomistaja voi esittää myös asiaa koskevan yksityisoikeudellisen vahingonkorvausvaatimuksen syyttäjän ajettavaksi. Jos syyttäjä nostaa syytteen mutta ei voi ottaa ajaakseen asianomistajan korvausvaatimusta, asianomistajalla on mahdollisuus ajaa vaatimustaan erikseen nostettavalla yksityisoikeudellisella kanteella. Jokamiehenoikeuteen liittyviä oikeustapauksia on jokamiehenoikeuksien laajaan käyttöön ja merkitykseen nähden vähän. Tähän vaikuttavat osaltaan riita-asioiden käsittelyn kustannukset ja se, että asianomistajan on itse lähtökohtaisesti saatettava asia vireille kokiessaan oikeuksiensa tulleen loukatuksi. Tavallisesti erimielisyyksistä pyritäänkin sopimaan tai asia jätetään sikseen. 124 Suomen ympäristö 30 | 2012 Poliisilaki 2 luku 10 § Henkilöllisyyden selvittäminen Poliisimiehellä on yksittäisen tehtävän suorittamiseksi oikeus saada jokaiselta tiedot tämän nimestä, henkilötunnuksesta tai sen puuttuessa syntymäajasta ja kansalaisuudesta sekä paikasta, josta hän on tavoitettavissa. Poliisimiehellä on oikeus ottaa kiinni henkilö, joka kieltäytyy antamasta 1 momentissa tarkoitettuja tietoja tai antaa siinä tarkoitetuista seikoista todennäköisesti virheellisen tiedon. Kiinni otettu on päästettävä vapaaksi heti, kun tarvittavat tiedot on saatu, kuitenkin viimeistään 24 tunnin kuluttua kiinniottamisesta. Poliisilaki 5 luku 40 § Poliisin antama virka-apu Poliisin on annettava pyynnöstä muulle viranomaiselle virka-apua, jos niin erikseen säädetään. Poliisin on annettava virka-apua myös muulle viranomaiselle laissa säädetyn valvontavelvollisuuden toteuttamiseksi. Poliisi voi antaa virkaapua myös yksityiselle, jos se on välttämätöntä tämän laillisiin oikeuksiin pääsemiseksi ja oikeuden loukkaus on ilmeinen. Edellä 1 momentissa tarkoitetun virka-avun antamisen edellytyksenä on, että virka-apua pyytävää viranomaista estetään suorittamasta virkatehtäviään tai yksityistä estetään pääsemästä oikeuksiinsa ja oikeuksiin pääseminen edellyttää poliisivaltuuksien käyttöä. (…). Suomen ympäristö 30 | 2012 125 126 Suomen ympäristö 30 | 2012 TAUSTAKSI Jokamiehenoikeudet ovat tavalla tai toisella olleet aina olemassa ja ne ovat muuttuneet maankäytön ja yhteiskunnan kehittymisen myötä. Lainsäädäntöön niitä on sisällytetty ajan kuluessa tarpeen mukaan. Kuva: Antti Lehtonen 22 Maankäytön eriytyminen ja jokamiehenoikeuden muuttuminen Suomessa Teinileiriläisten teltta Nilipirtillä vuonna 1959. Kuva: V.K. Ahola / Lusto / Metsähallituksen kokoelma. On luultavaa, että maa- ja vesialueiden yleiskäyttö on esiintynyt jossakin muodossa kaikkialla ja kaikkina aikoina, vaikka ei voidakaan sanoa, mikä oikeusjärjestelmä sen on varsinaisesti luonut (Manner 1953). Suomalaisen jokamiehenoikeuden taustalla katsotaan olevan monia erilaisia tekijöitä, mutta syvempi tutkimustieto aiheesta puuttuu. Jo kivi- ja rautakaudella Suomessa oli harvaa asutusta. Keräily- ja pyyntitaloudessa eläminen edellytti väestöltä jatkuvaa liikkeelläoloa riistan ja muiden luonnonantimien perässä. Asuinpaikat vaihtuivat siksi useaan kertaan vuoden kierron 128 Suomen ympäristö 30 | 2012 mukana. (Björn 1991.) Tarveaineet asumuksiin, tulentekoon, jousiin ja muihin välttämättömiin tarvekaluihin saatiin metsistä ja vesistöistä. 1400-luvulla otettiin käyttöön pienialaiset kasket, joiden myötä ihmisillä oli mahdollisuus asettua pidemmäksi aikaa paikoilleen asumaan. Näin muodostuivat ensimmäiset pienet kyläyhteisöt, joiden ympärillä olevat metsät olivat jo selvästi ihmisen vaikutuksen piirissä. Kaskikaudella metsään ilmestyi myös vapaana laiduntava karjalauma. Puita tarvittiin paljon kerpuiksi, aidaksiin, asuinrakennuksiin, polttopuuksi ja käyttöesineik- si. Puut samoin kuin esimerkiksi liha, marjat, sienet ja yrtit haettiin lähiseudun metsistä. Kukin sai polttaa kasken sieltä mistä halusi, sillä alueen käyttö- ja omistusoikeus saavutettiin omalla työllä. Kaskeaminen määräsi omistusoikeuden siten, että kaskiaikana alue kuului yksin kaskeajalleen. Kun kaski jätettiin metsittymään, raukesi myös kaskeajan oikeus alueeseen. Hallinnan periaatteen mukaan luopuminen esineen tai asian hallinnasta lakkautti käyttöoikeuden (Vuolle, P. ja Oittinen, A. 1994). Kun puutavaralle sahateollisuuden kehittymisen myötä tuli arvoa, kaskeaminen loppui vähitellen. Metsät jaettiin talojen kesken 1700-luvulla alkaneessa isojaossa. Isojako ei vaikuttanut luonnon yleiskäyttöoikeuteen, sillä metsässä sai sen jälkeenkin kulkea ja poimia luonnon antimia. Suomessa viljelykset ja metsät ovat aina kuuluneet pääosin pientilallisille. 1700- ja 1800-luvun aatelisilla ei ollut erioikeuksia torpparien maihin. Jokamiehenoikeuksia pyrittiin kuitenkin rajoittamaan torpparikaudella. Esimerkiksi Särkisalon pitäjästä tiedetään 1800-luvulta tapaus, jossa torpparit kiistelivät siitä, miltä alueelta he olivat oikeutettuja keräämään marjoja, sieniä ja muita luonnon antimia. Käräjillä asia ratkaistiin niin, että torpparien jokamiehenoikeus rajoitettiin koskemaan ainoastaan sen kartanon tai tilan maita, joilla heidän oma torppansa sijaitsi. Tällä päätöksellä jokamiehenoikeutta siis rajoitettiin yleisestä käytännöstä poikkeavasti. Suurmaanomistuksen puuttuminen on osaltaan vaikuttanut siihen, että jokamiehenoikeudet ovat Suomessa pysyneet maanomistusolojen muuttuessakin. (Vuolle, P. ja Oittinen, A. 1994.). Liikkumisoikeus toisen maalla oli itsestäänselvyys. Esimerkiksi tilapäinen kulkeminen toisen maalla huomioitiin vasta vuoden 1889 rikoslaissa (rikoslaki 1889/39). Sen mukaan voitiin tuomita sakkoon, jos joku luvattomasti ottaa tiensä tahi polkunsa yli toisen pihamaan taikka yli toisen pellon, niityn tai istutuksen, jolle siitä on vahinkoa. Luonnontuotteiden ottamisesta oli samassa laissa säännös, jonka mukaan ilman laillista oikeutta tiettyjä luonnontuotteita toisen maalta keräävä voitin tuomita haaskauksesta. Vilkunan (1979) mukaan jokamiehenoikeus ulottui Suomessa myös toisten viljelyksille. Vielä 1900-luvun alkupuolella paimenessa ollessa tai muuten pidemmällä liikkuessa syöntinauriit sai hakea yleisen tavan mukaan toisen maalta. Nauriita sai ottaa mukaansa niin paljon kuin pystyi sormissaan kantamaan, mutta reppuun tai vakkaan niitä ei saanut toisen maalta kerätä. Tuolloin nauriit kasvoivat usein kaukana suopelloilla ja kaskimailla, eivät asutusten pihapiirissä. Kalastus Alunperin oikeus kalastuspaikkaan hankittiin valtaamalla vesialue, ja oikeudet pysyivät voimassa vain jatkuvalla käyttämisellä. Kalastusoikeudet olivat siis sidoksissa käyttäjään, eikä niillä ollut yhteyttä kiinteistöön. Myöhemmin kalastusoikeus oli rannan omistajalla kenen ranta, sen vesi -periaatteen mukaisesti. Kustaa Vilkunan (1979) mukaan kuitenkin jo keskiajalta tunnetaan tuomioita, joiden mukaan tuo sääntö koski vain talon pelto- ja niittyrantoja. Avoimet ja metsäiset merenrannat olivat kaikille vapaita. Muutamista myöhemmistä tuomioista käy ilmi että kudun aikana rannan omistajalla oli päivittäin apajallaan yksinoikeus vain ensimmäiseen nuotanheittoon, minkä jälkeen muut nuottakunnat vetivät apajan saapumisjärjestyksessä. Rannanomistajan yksityisvesi ulottui rannasta selälle päin vain apajan verran. Kaikki saivat kalastaa selkävesillä vapaasti. Metsästys Asumattomilla seuduilla metsästysoikeus kuului kaikille, mutta asuttujen seutujen läheisyydessä oli yksityisoikeuksiakin. Hämeessä esiintyi niin sanottuja miehenmetsiä, päiväkuntia ja pilkanmaita, joilla tarkoitettiin metsästysoikeutta tietyllä alueella ilman varsinaista maanomistusta. Yhteisillä pyyntialueilla riistan löytäjällä oli omistusoikeus saaliiseen, mutta myös riistanpyynnissä sovellettiin työn periaatetta saaliin jakoon (Vuolle, P. ja Oittinen, A. 1994). Suomen ympäristö 30 | 2012 129 23 Jokamiehenoikeuksia koskevia lainsäädäntöhankkeita ja tutkimuksia Suomessa viljelykset ja metsät ovat aina kuuluneet pääosin pientilallisille. Kuva: Suomen Latu. Lainsäädäntöhankkeita Jokamiehenoikeutta ei ole säännelty yhtenäisesti Suomen lainsäädännössä. Ulkoilulakia valmisteltiin 1960- ja 1970-lukujen vaihteessa, ja siinä yhteydessä tehtiin merkittävimmät yritykset sisällyttää jokamiehenoikeudet lainsäädäntöön. Ulkoilulakikomitea esitti säädettäväksi, että: Jokaisella on oikeus välttäen vahingon tai haitan aiheuttamista, kulkea metsä- ja joutomaalla sekä pellolla, niityllä ja laitumella…, ellei kulkemisesta aiheudu maan omistajalle tai haltijalle vahinkoa tai sanottavaa haittaa tai häiriötä…, mutta ei koskaan ilman lupaa rakennetulla tontilla, rakennuspaikalla, puutarhassa, uimarannalla, teollisuusalueella tai muulla niihin verrattavalla 130 Suomen ympäristö 30 | 2012 erityiseen käyttöön otetulla alueella. (Ulkoilulakikomitean mietintö 1967). Lisäksi komitean mietintöön sisältyi ehdotus, että metsä- ja viljelysaluetta tulisi saada käyttää levähtämiseen ja muuhun lyhytaikaiseen oleskeluun. Eduskunta ei hyväksynyt lakiehdotusta jokamiehenoikeuden osalta ja hallitus perui esityksensä. Ulkoilulakiin jäi vain nykyisinkin voimassa olevat säännökset ulkoilureiteistä, valtion retkeilyalueista ja leirintäalueista. Lakiehdotuksellaan ulkoilulakikomitea otti kantaa jokamiehenoikeuden puolesta ja eduskunta edellytti ulkoilulain säätämisen yhteydessä an- tamassaan lausumassa, että jokamiehenoikeuden säilymisestä huolehditaan. Eduskunnan ponsi on merkittävä (Jokamiehenoikeudet luonnon virkistyskäytössä, 1979): Hyväksyessään lain eduskunta toteaa, että maamme kansalaisille ikimuistoisista ajoista alkaen kuuluneet maan ja veden yleiskäyttöoikeudet, jokamiehenoikeudet, säilyvät sellaisina, jollaisiksi ne ovat yleisesti hyväksytyn maan tavan ja erinäisten lainsäännösten varassa muotoutuneet, vaikka näistä ei ulkoilulakiin säännöksiä otettukaan. Eduskunta edellyttää, että hallitus huolehtii siitä, että yhteiskuntasuunnittelu, rakentaminen ja maan käyttö järjestetään niin, että mahdollisuudet jokamiehenoikeudella tapahtuvaan luonnon virkistyskäyttöön säilytetään ja taataan. On keskusteltu siitä, pitäisikö jokamiehenoikeudet sisällyttää perustuslain tasoiseen sääntelyyn, jotta niiden merkitys tunnustettaisiin nykyistä laajemmin. Perusoikeuskomitean mietinnössä (kom. miet. 1992:3) ehdotettiin lausuttavaksi, että perinteinen oikeus liikkua luonnossa sitä vahingoittamatta on turvattu. Ehdotusta ei toteutettu, koska jokamiehenoikeudet nähtiin vakiintuneena, mutta hankalasti säädettävänä käytäntönä. Jokamiehenoikeutta koskevia tutkimuksia Jokamiehenoikeuden toimivuus, 2007 Suomen Latu selvitti ympäristöministeriön toimeksiannosta syksyllä 2006 internetkyselyllä lähes 300 vastaajan kokemuksia jokamiehenoikeuden toimivuudesta ja siihen liittyvistä ongelmista. Kyselyssä kerättiin myös vastaajien ehdotuksia jokamiehenoikeuden käytön selkeyttämiseksi ja tiedotus- ja valistustoiminnan kehittämiseksi. Vastaajina olivat maanomistajat, ulkoilijat ja viranomaiset. Vastaajien mukaan jokamiehenoikeudet toimivat Suomessa varsin hyvin. Vastaajista 39 % oli sitä mieltä, että jokamiehenoikeudet toimivat erittäin hyvin ja 58 % katsoi niiden toimivan melko hyvin. Vain 1 % kyselyyn vastanneista piti jokamiehenoikeuden toimivuutta huonona. Olennaisia eroja eri vastaajaryhmien välillä ei ollut havaittavissa. Kyselyn perusteella jokamiehenoikeuden käytöstä ei koettu aiheutuneen merkittävästi haittaa tai ongelmia. Ongelmia syntyi lähinnä silloin, kun Ympäristöministeriön teettämän selvityksen mukaan jokamiehenoikeuksien käyttö on pääosin ongelmatonta. Kuva: Suomen Latu. jokamiehenoikeuden rajat ylitettiin joko tietämättömyyden tai välinpitämättömyyden takia. Keskeisimmiksi jokamiehenoikeuden käyttöön liittyviksi ongelmiksi nousivat kaikissa vastaajaryhmissä roskaaminen, luvaton maastoliikenne, yksityisteiden käyttö ja koirien irrallaan pitäminen. Maanomistajat ja viranomaiset mainitsivat melko usein suurimmaksi ongelmaksi myös luvattoman tulenteon, pitkäaikaisen leiriytymisen ja kulkemisen liian lähellä asumuksia. Poronhoitoalueen erityisongelmina mainittiin koiravaljakoilla ajo ja reittien ulkopuolella tapahtuva moottorikelkkailu. Ulkoilijat mainitsivat tärkeimpinä ongelmina muun muassa laittomat kulkua rajoittavat kieltotaulut ja esteet, pysäköintiongelmat ja maanomistajan kielteisen kannan jokamiehenoikeudella liikkumiseen. Myös metsätalouden harjoittamisen aiheuttamat haitat ulkoilureiteille ja reiteillä liikkumiselle mainittiin. Kaikkien vastaajaryhmien vastauksissa korostettiin eniten jokamiehenoikeuden sisältöä koskevan säännöllisen tiedottamisen tärkeyttä. Tiedotustoiminnan avulla koettiin olevan tärkeää selkeyttää, mitkä asiat kuuluvat jokamiehenoikeuden piiriin ja mitkä eivät. Tiedottamisessa tulisi monen vastaajan mielestä vedota ihmisten asenteisiin ja korostaa vastuullista käyttäytymistä jokamiehenoikeutta käytettäessä. Suomen ympäristö 30 | 2012 131 suuria mielipide-eroja jokamiehenoikeuksien päälinjoista. Yleisen mielipiteen voi kiteyttää siten, että perinteiset jokamiehenoikeudet ovat hyvä ja tärkeä asia, mutta on muistettava myös käyttäjän velvollisuudet ja se, että haittaa ei saa aiheutua. Jokamiehenoikeus. Perinteistä nykypäivään, 1994 Jokamiehenoikeus on iloinen asia. Kuva: Suomen Latu. Jokamiehenoikeuksien tulkintoja ja haasteita, 2006 Teknillisen korkeakoulun Yhdyskuntasuunnittelun tutkimus- ja koulutuskeskuksessa toteutettiin vuonna 2006 tutkimus Jokamiehenoikeuksien tulkintoja ja haasteita luontoliikunnan ja -yrittäjyyden kannalta (Lehtonen, S. ym.). Työn rahoitti maa- ja metsätalousministeriön maaseutupolitiikan yhteistyöryhmä. Tutkimus oli kolmiosainen. Siihen kuului kirjallisuus- ja mediakatsaus, haastatteluja ja internetkysely. Tutkimuksen mukaan mediakeskustelussa esiin nousseet asiat ovat saaneet asiantuntijat esittämään selvästi jyrkempiä kantoja siitä, mikä kuuluu jokamiehenoikeuteen ja mikä ei, kuin kyselyyn vastaajien yleinen mielipide on. Kyselystä saadun tiedon perusteella jokamiehenoikeuksiin ollaan tyytyväisempiä kuin tiedotusvälineissä käytävä keskustelu antaa ymmärtää. Kyselyyn vastaajat eivät katsoneet laajemman yritystoiminnan ja suurten ryhmien organisoidun toiminnan kuuluvan itsestäänselvästi jokamiehenoikeuksien piiriin samalla tavoin kuin yksittäisten ihmisten satunnaisen toiminnan. Paikallisten olosuhteiden ja toiminnan mittasuhteiden katsottiin vaikuttavan asiaan. Huolimatta tutkimuksen ongelmakeskeisestä kysymyksenasettelusta on huomattava, että internetkyselyn vastaajaryhmien välillä ei vallinnut 132 Suomen ympäristö 30 | 2012 Pauli Vuolteen ja Anu Oittisen tutkimuksessa pohditaan jokamiehenoikeuksien asemaa Suomen lainsäädännössä ja sen merkitystä yhdentyvässä Euroopassa. Tutkimusraportti sisältää myös kyselytutkimuksen, jossa selvitettiin väestön käsitystä jokamiehenoikeuksista. Tutkimus tehtiin aikana, jolloin oli varmaa, että Suomi liittyy Euroopan unioniin, mutta sen mukanaan tuomat vaikutukset olivat vielä epäselviä. Kirjan johdannossa pohditaan, onko ylipäätään mahdollista säilyttää kansallisia arvoja ja niille rakentuvia oikeuskäytäntöjä yhdentyvässä Euroopassa. Tutkimuksessa jokamiehenoikeuksista esiin nousseet ongelmakohdat olivat pitkälti samoja kuin 2000-luvullakin. Esimerkiksi yksityisteiden käyttö, veneen säilytys toisen rannassa, ulkoilupolkujen käytön rajoittaminen, piha-alueen rajojen sijainti ja ratsastaminen puhuttivat silloin samalla tavalla kuin nyt. Kokonaisuutena jokamiehenoikeudet nähtiin 1990-luvun alkupuolella negatiivisemmassa valossa kuin tällä hetkellä. Tämä johtunee uhkakuvasta Suomeen rynnistävistä ja jokamiehenoikeutta väärin käyttävistä eurooppalaisista. Tällä hetkellä on selvää, että yhdentynyt Eurooppa ja itsenäistyneet Baltian maat eivät ole vaikuttaneet Suomen jokamiehenoikeuksien käyttöön. Toisen maan yleiskäytöstä, 1980 Kalevi Laaksonen teki maa- ja vesioikeuden lisensiaattitutkimuksen Toisen maan yleiskäytöstä vuonna 1980 (Laaksonen 1980). Tutkimuksessa yleiskäyttötermiä käytetään jokamiehenoikeudesta maalla, ei vesialueilla. Tutkimuksessa pyrittiin vastaamaan kysymyksiin siitä, mistä yleiskäyttö juontaa juurensa, missä saa kulkea, mitä suojautumiskeinoja maanomistajalla on yleiskäyttäjiä vastaan ja voidaanko yleiskäyttöä ohjata. Läh deluettelo Allemansrätten i Norden. Nordisk ministerråd. 1997. Bengtsson, B. Allemansrätten. Vad säger lagen? Naturvårdsverket. 2004. Fagerlund, M. Tielautakunnan käsikirja. Suomen Kuntaliitto. 2005. Hevostallityöryhmän raportti. Ympäristöministeriö. 2008. Hollo, E. Ympäristönsuojelu- ja luonnonsuojeluoikeus. Talentum Media Oy. 2004. Hämäläinen, E. Tiekunta ja tieosakas. Suomen Tieyhdistys. 2007. Jokamiehenoikeudet luonnon virkistyskäytössä. Seminaarijulkaisu. Pääkaupunkiseudun yhteistyövaltuuskunta. 1979. Kalastussäädöksiä 2009. Kalatalouden keskusliitto. 2009. Kansallinen liikuntatutkimus 2009–2010. Suomen Kuntoliikuntaliitto. SLU:n julkaisusarja 6/2010. Kuusiniemi, K. ym. Maa-, vesi- ja ympäristöoikeuden käsikirja. Tietosanoma. 2000. Laaksonen, K. (toim.). Juhlajulkaisu Veikko O. Hyvönen. 1999. Laaksonen, K. Toisen maan yleiskäytöstä. Helsingin yliopisto. 1980. Lehtonen, S. ym. Jokamiehenoikeuksien tulkintoja ja haasteita luontoliikunnan ja -matkailun kannalta. Maaseutupolitiikan yhteistyöryhmän julkaisu. 2007. Manner, E. J. Yleiskäyttö vesioikeudellisena käsitteenä. 1953. Markkula, M. Yksityiset tiet. Edita Publishing Oy. 2005. Metsämarjanpoimijat. Sisäasiainministeriön julkaisuja 14/2007. 2007. Metsästäjän opas. Metsästäjäin keskusjärjestö. 2011. Moisio, S. ym. Luonnonyrttiopas. Opetushallitus. 2006. Ojala, A. ja Jaakonsaari, T. Koiralakikirja: koiranomistajan oikeudet ja velvollisuudet. Edita. 1999. Perusoikeuskomitean mietintö 1992:3. Päivänen J. ym. Moottorikelkkailu huvina, hyötynä ja häiriönä. Harrastajien, yritysten ja luonnon virkistyskäytön näkökulmia. Ympäristöministeriö. 2006. Ruuska, K. Oma tupa, oma lupa. Kotirauha ja poliisin toimivalta. Edita Publishing. 2007. Sievänen, T. (toim.). Luonnon virkistyskäyttö 2000. Luonnon virkistyskäytön valtakunnallinen inventointi LVVI-tutkimus 1997–2000. Metsäntutkimuslaitoksen tiedonantoja 802. 2001. Tolvanen M. Maastossa ja vesillä liikkumisen säännöt. Lakimiesliiton Kustannus. 2002. Ulkoilulakikomitean mietintö 1967:B 11. Ulkoilun ja liikunnan merkit SFSS-standardi 4424. Suomen standardisoimisliitto. 2010. Veneilyn määrä ja taloudelliset vaikutukset Suomessa. Merenkulkulaitos. 2005. Venesatamien luokitus. Merenkulkulaitos. 2008. Vesa R. ym. Kalastuksen valvonnan ABC. Kalatalouden keskusliitto. 2008. Vihervuori P. Rantaoikeuden perusteet. Suomen Lakimiesliiton Kustannus Oy. 1985. Viljanen, P. ja Rautiainen, A. Jokamiehenoikeuksien toimivuus. Ympäristöministeriö 2007. Vilkuna, Kustaa. 1979. Jokamiehenoikeudesta. Kotiseutu. s.170−172. Vuolle, P. ja Oittinen, A. Jokamiehenoikeus. Perinteistä nykypäivää. Tutkimus jokamiehenoikeuden kulttuurisesta, oikeudellisesta ja luontoliikunnallisesta merkityksestä. Liikunnan ja kansanterveyden julkaisuja. 1994. Suomen ympäristö 30 | 2012 133 LIITTEET Liite 1. Tekstissä viitatut lait ja asetukset LIITE 1/1 Tekstissä viitatut lait ja asetukset, ellei toisin mainita. Lait: Ahvenanmaan maakuntalaki 65/1974 Aluevalvontalaki 755/2000 Asunto-osakeyhtiölaki 809/1991 Eläinsuojelulaki 247/1996 Hautaustoimilaki 457/2003 Henkilötietolaki 523/1999 Ilmailulaki 1194/2009 Järjestyslaki 612/2003 Jätelaki 646/2011 Kaivoslaki 621/2011 Kalastuslaki 286/1982 Kokoontumislaki 530/1999 Laki järjestyksenvalvojista 533/1999 Laki kestävän metsätalouden rahoituslain muuttamisesta 100/2011 (laki tulee voimaan valtioneuvoston asetuksella) Laki luonnonvaraisten tuotteiden keräämisen rajoittamisesta eräissä tapauksissa 332/1955 Laki majoitus- ja ravitsemustoiminnasta 308/2006 Laki puolustusvoimista 551/2007 Laki rajavartiolaitoksesta 320/1999 Laki tilusten rauhoittamisesta kotieläinten vahingonteolta 47/1921 Laki yksityisistä teistä 358/1962 Luonnonsuojelulaki 1096/1996 Löytötavaralaki 778/1988 Maa-aineslaki 555/1981 Maankäyttö- ja rakennuslaki 132/1999 Maantielaki 503/2005 Maastoliikennelaki 1710/1995 Maksuperustelaki 150/1992 Metsälaki 1093/1996 Metsästyslaki 615/1993 Muinaismuistolaki 295/1963 Pakkokeinolaki 450/1987 (uusi tulee voimaan 1.1.2014) 134 Suomen ympäristö 30 | 2012 Pelastuslaki 379/2011 Poliisilaki 493/1995 (uusi tulee voimaan 1.1.2014) Poronhoitolaki 848/1990 Rajavartiolaki 578/2005 Rakennuskaari 2/1734 Rikoslaki 39/1889 Suomen perustuslaki 731/1999 Tieliikennelaki 267/1981 Ulkoilulaki 606/1973 Vahingonkorvauslaki 412/1974 Vesilaki 587/2011 Vesiliikennelaki 463/1996 Ympäristönsuojelulaki 86/2000 LIITE 1/2 Asetukset: Kauppa- ja teollisuusministeriön asetus vesikulkuväylien merkitsemisestä 846/1979. Liikenne- ja viestintäministeriön asetus traktorien, moottorityökoneiden ja maastoajoneuvojen, niiden perävaunujen sekä hinattavien laitteiden rakenteesta ja varusteista 274/2006. Maa- ja metsätalousministeriön asetus eläimistä saatavien sivutuotteiden hävittämisestä syrjäisillä alueilla sekä kuolleiden lemmikkieläinten hävittämisestä 1374/2004. Maa- ja metsätalousministeriön asetus eläinjätteen käsittelystä 1022/2000. Maa- ja metsätalousministeriön asetus eräitä eläimistä saatavia sivutuotteita käsittelevien laitosten valvonnasta ja eräiden sivutuotteiden käytöstä 850/2005. Maa- ja metsätalousministeriön kalastusasetus 1116/1982. Puolustusministeriön asetus oleskelu- ja vierailuluvista, kieltotauluista, vartio- ja päivystystehtävää suorittavan virkamiehen koulutuksesta sekä ammattisotilaan perustaidoista ja kunnosta 1253/2007. Puolustusministeriön asetus puolustusvoimille kuuluneen tavaran löytämisestä ja pelastamisesta 84/1983. Ulkoasiainministeriön asetus kansainvälisistä säännöistä yhteentörmäämisen ehkäisemiseksi merellä vuonna 1972 tehdyn yleissopimuksen voimaansaattamisesta 30/1977. Valtioneuvoston asetus aluevalvonnasta 971/2000. Valtioneuvoston asetus luonnonhaittakorvauksista ja maatalouden ympäristötuista vuosina 2007−2013 (366/2007). Valtioneuvoston asetus puunkorjuutyön turvallisuudesta 749/2001. Valtioneuvoston asetus suoja-alueista 1125/2000. Ympäristöministeriön asetus Metsähallituksen eräiden julkisten hallintotehtävien suoritteiden maksuista 1048/2008. Ympäristöministeriön asetus rauhoitettujen eläinten ja kasvien ohjeellisista arvoista 9/2002. Ympäristöministeriön luonnonsuojeluasetus 160/1997. Ympäristöministeriön maankäyttö- ja rakennusasetus 895/1999. Euroopan neuvoston säädöksiä: Euroopan neuvoston direktiivi 92/43/ETY luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta. Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus 1774/2002 muiden kuin ihmisravinnoksi tarkoitettujen eläimistä saatavien sivutuotteiden terveyssäännöistä. Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) n:o 1069/2009 muiden kuin ihmisravinnoksi tarkoitettujen eläimistä saatavien sivutuotteiden ja niistä johdettujen tuotteiden terveyssäännöistä sekä asetuksen (EY) N:o 1774/2002 kumoamisesta (sivutuoteasetus). Suomen ympäristö 30 | 2012 135 Liite 2. Koko maassa luonnonsuojeluasetuksella rauhoitetut kasvilajit LIITE 2/1 Putkilokasvit Alppivuokko (Anemone trifolia) Arnikki (Arnica angustifolia) Hajuheinä (Cinna latifolia) Hentokatkero (Gentianella tenella) Hentonäkinruoho (Najas tenuissima) Hietaneilikka (Dianthus arenarius) Hukkariisi (Leersia oryzoides) Hämeenkylmänkukka (Pulsatilla patens) Hämeenkylmänkukan ja kangasvuokon risteymä (Pulsatilla patens x vernalis) Idänkurho (Carlina biebersteinii eli C. vulgaris subsp. longifolia) Idänkynsimö (Draba cinerea) Idänverijuuri (Agrimonia pilosa) Isokissankäpälä (Antennaria lanata) Isokrassi (Lepidium latifolium) Isolinnunruoho (Polygala vulgaris) Isopukinjuuri (Pimpinella major) Jääleinikki (Ranunculus glacialis) Kalliorikko (Saxifraga adscendens) Kalliosirkunjyvä (Lappula deflexa) Kangasraunikki (Gypsophila fastigiata) Kangasvuokko (Pulsatilla vernalis) Karvamaksaruoho (Sedum villosum) Kellokanerva (Erica tetralix) Keltalehdokki (Platanthera chlorantha) Keminängelmä (Thalictrum minus subsp. kemense eli T. kemense) Kenttäorakko (Ononis arvensis) Ketonukki (Androsace septentrionalis) Ketunsara (Carex vulpina) Kiiltovalkku (Liparis loeselii) Kiirunankello (Campanula uniflora) Kimalaisorho (Ophrys insectifera) Kultakynsimö (Draba alpina) Kuusamonnokkasara (Carex lepidocarpa subsp. jemtlandica) Kuusamonsarake (Kobresia simpliciuscula) Kynäjalava (Ulmus laevis) Laaksoarho (Moehringia lateriflora) Lapinalppiruusu (Rhododendron lapponicum) Lapinhilpi (Arctagrostis latifolia) Lapinkaura (Trisetum subalpestre) 136 Suomen ympäristö 30 | 2012 Lapinleinikki (Ranunculus lapponicus) Laukkaneilikka (Armeria maritima) Lehtokattara (Bromus benekenii) Lehtolitukka (Cardamine impatiens) Lehtonata (Festuca gigantea) Lehtoneidonvaippa (Epipactis helleborine) Lehtonoidanlukko (Botrychium virginianum) Lehtoukonhattu (Aconitum lycoctonum eli A. septentrionale) Lehtoängelmä (Thalictrum aquilegiifolium) Lettorikko (Saxifraga hirculus) Leveälehtikämmekkä synon. baltiantoukokämmekkä (Dactylorhiza majalis) Lietetatar (Polygonum foliosum) Luhtaorvokki (Viola uliginosa) Lumpeiden (Nymphaea) punakukkaiset muodot Lähdesara (Carex paniculata) Lännenkurho (Carlina vulgaris subsp. vulgaris) Masmalo (Anthyllis vulneraria) Meriotakilokki (Salsola kali) Meritatar (Polygonum oxyspermum subsp. oxyspermum) Merivehnä (Elymus farctus) Metsälitukka (Cardamine flexuosa) Metsänemä (Epipogium aphyllum) Metsäomenapuu (Malus sylvestris) Myyränporras (Diplazium sibiricum) Mäkiorvokki (Viola collina) Neidonkenkä (Calypso bulbosa) Nelilehtivesikuusi (Hippuris tetraphylla) Norjanarho (Arenaria norvegica) Notkeanäkinruoho (Najas flexilis) Nummimatara (Galium saxatile) Pahta-ailakki (Silene wahlbergella eli S. uralensis) Pahtahanhikki (Potentilla nivea subsp. nivea) Pahtahietaorvokki (Viola rupestris subsp. relicta) Pahtakeltto (Crepis tectorum subsp. nigrescens) Patukkasara (Carex hartmanii) Peltomaitikka (Melampyrum arvense) Perämerenmaruna (Artemisia campestris subsp. bottnica) Pesäjuuri (Neottia nidus-avis) LIITE 2/2 Pikkuhanhikki (Potentilla tabernaemontani, aikaisemmin P. neumanniana) Pikkunoidanlukko (Botrychium simplex) Pohjanailakki (Silene furcata) Pohjansorsimo (Arctophila fulva) Pommerinvirna (Vicia cassubica) Punavalkku (Cephalanthera rubra) Päivännouto (Helianthemum nummularium) Rantalitukka (Cardamine parviflora) Rantaorvokki (Viola persicifolia) Rantatyräkki (Euphorbia palustris) Ruijanesikko (Primula nutans) Ruijanpahtahanhikki (Potentilla chamissonis eli P. nivea subsp. chamissonis) Ruosteheinä (Schoenus ferrugineus) Rönsysorsimo (Puccinellia phryganodes) Sakarahanhikki (Potentilla neumanniana, aikaisemmin P. subarenaria) Seljakämmekkä (Dactylorhiza sambucina) Serpentiiniraunioinen (Asplenium adulterinum) Sinikuusama (Lonicera caerulea) Siperiankärhö (Clematis alpina subsp. sibirica) Soikkokaksikko (Listera ovata) Soikkokämmekkä (Orchis militaris) Sopulinkallioinen (Erigeron borealis) Sorsanputki (Sium latifolium) Suippohärkylä (Polystichum lonchitis) Suolapunka (Samolus valerandi) Suomukka (Lathraea squamaria) Suoneidonvaippa (Epipactis palustris) Suovalkku (Hammarbya paludosa) Sääskenvalkku (Microstylis monophyllos) Taarna (Cladium mariscus) Talvikkipaju (Salix pyrolifolia) Taponlehti (Asarum europaeum) Tikankontti (Cypripedium calceolus) Tummahorsma (Epilobium obscurum) Tummaneidonvaippa (Epipactis atrorubens) Tundrasara (Carex holostoma) Tunturiarho (Arenaria pseudofrigida eli A. ciliata) Tunturikeulankärki (Oxytropis lapponica) Tunturiorho (Chamorchis alpina) Tuoksualvejuuri (Dryopteris fragrans) Tähkähelmikkä (Melica ciliata) Upossarpio (Alisma wahlenbergii) Valkokämmekkä (Pseudorchis albida) Valkolehdokki (Platanthera bifolia) Valkopärskäjuuri (Veratrum album) Vanakeltto (Crepis praemorsa) Varputädyke (Veronica fruticans) Veripunakämmekkä (Dactylorhiza incarnata subsp. cruenta) Vuorijalava (Ulmus glabra) Vuorikuisma (Hypericum montanum) Värimaratti (Asperula tinctoria) Oulun läänin eteläpuolella rauhoitetut putkilokasvilajit: Kirkiruoho (Gymnadenia conopsea) Mätäsrikko (Saxifraga cespitosa) Pahtarikko (Saxifraga nivalis) Pulskaneilikka (Dianthus superbus) Punakämmekkä (Dactylorhiza incarnata subsp. incarnata) Tunturikiviyrtti (Woodsia alpina) Vesihilpi (Catabrosa aquatica) Väinönputki (Angelica archangelica subsp. archangelica) Vain Oulun ja Lapin lääneissä rauhoitetut putkilokasvilajit: Hentokiurunkannus (Corydalis intermedia) Kalliokielo (Polygonatum odoratum) Korpinurmikka (Poa remota) Kurjenmiekka (Iris pseudacorus) Lehtopalsami (Impatiens noli-tangere) Nevaimarre (Thelypteris palustris) Seinäraunioinen (Asplenium ruta-muraria) Valkovuokko (Anemone nemorosa) Rauhoitetut sammalet Hitupihtisammal (Cephalozia macounii) Hiuskoukkusammal (Dichelyma capillaceum) Idänlehväsammal (Plagiomnium drummondii) Isonuijasammal (Meesia longiseta) Isotorasammal (Cynodontium suecicum) Katkokynsisammal (Dicranum viride) Kiiltosirppisammal (Hamatocaulis vernicosus) Korpihohtosammal (Herzogiella turfacea) Kourakinnassammal (Scapania carinthiaca) Lahokaviosammal (Buxbaumia viridis) Lapinpahtasammal (Orthothecium lapponicum) Lapinsirppisammal (Hamatocaulis lapponicus) Pohjankellosammal (Encalypta mutica) Suomen ympäristö 30 | 2012 137 Liite 3. Lausuntojakelu Ympäristöministeriö Luonnon yleiskäyttö ja jokamiehenoikeudet Liikenne- ja viestintäministeriö Maa- ja metsätalousministeriö Oikeusministeriö Opetus- ja kulttuuriministeriö Puolustusministeriö Sisäasiainministeriö Sosiaali- ja terveysministeriö Työ- ja elinkeinoministeriö Kuluttajavirasto Liikenteen turvallisuusvirasto Trafi Liikennevirasto Liikkuva poliisi Luonnontieteellinen keskusmuseo Maanmittauslaitos Matkailun edistämiskeskus Merivartiosto Metsähallitus Metsäntutkimuslaitos Poliisiammattikorkeakoulu Rajavartiosto Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos RKTL Suomen ympäristökeskus Turvallisuus ja kemikaalivirasto Tukes Aluehallintovirastot (6) Elinkeino- liikenne- ja ympäristökeskukset (15) Saamelaiskäräjät Suomen kuntaliitto Uudenmaan virkistysalueyhdistys Hämeen virkistysalueyhdistys Päijänteen virkistysalueyhdistys Etelä-Karjalan virkistysaluesäätiö Saimaan virkistysalueyhdistys Pirkanmaan virkistysalueyhdistys Pohjois-Karjalan virkistysreittiyhdistys Helsingin kaupunki Kittilän kunta Kuusamon kaupunki Mäntsälän kunta Rovaniemen kaupunki Sipoon kunta 138 Suomen ympäristö 30 | 2012 Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitto MTK ry MTK: Maataloustuottajien liitot (14) MTK: Metsänomistajaliitot (7) Pellervon Taloudellinen Tutkimuskeskus Maanomistajainliitto Metsästäjäin keskusjärjestö Metsäteollisuus ry Bird Life Suomi Kalatalouden keskusliitto Luonto-Liitto Paliskuntain yhdistys Pidä Lappi siistinä ry Pidä saaristo siistinä ry Reserviläisurheiluliitto ry SF- Caravan ry Suomen Ammattiluontovalokuvaajat ry Suomen Hiihtokeskusyhdistys ry Suomen Hyönteistieteellinen Seura ry Suomen Kanoottiliitto ry Suomen kiipeilyliitto SKIL ry Suomen Latu ry Suomen Liikunta ja Urheilu SLU ry Suomen luonnonsuojeluliitto ry Suomen luontoyrittäjyysverkosto ry Suomen Partiolaiset - Finlands Scouter ry Suomen Purjehdus ja Veneily ry Suomen Ratsastajainliitto ry Suomen Soutuliitto ry Suomen Sukeltajaliitto ry Suomen Suunnistusliitto ry Suomen Tieyhdistys ry Suomen Valjakkourheilijoiden Liitto ry Suomen Vammaisurheilu ja -liikunta VAU ry Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestö ry Suomen Ympäristökasvatuksen Seura ry Työväen Retkeilyliitto ry Arktiset Aromit Retkiluisteluyrittäjä Saimaa Holiday Finnature Oy Vuokatin urheiluopisto Vierumäen urheiluopisto Evon metsäopisto Jyväskylän yliopiston liikuntatieteellinen tiedekunta KUVAILULEH TI Julkaisija Ympäristöministeriö Luontoympäristöosasto Tekijä(t) Pekka Tuunanen, Markus Tarasti, Anne Rautiainen (toim.) Julkaisun nimi Jokamiehenoikeudet ja toisen maalla toimiminen. Lainsäädäntöä ja hyviä käyntäntöjä. Julkaisusarjan nimi ja numero Suomen ympäristö 30 | 2012 Julkaisun teema Luonto Julkaisuaika Syyskuu 2012 Julkaisun osat/ muut saman projektin tuottamat julkaisut Tiivistelmä Jokamiehenoikeudet ovat tärkeitä ihmisten jokapäiväisessä elämässä etenkin taajamien ulkopuolella. Asuinpaikasta riippumatta jokamiehenokeudella on merkitystä erityisesti virkistyskäytölle, luontaiselinkeinoille ja luontomatkailulle. Ilman jokamiehenoikeuksia ihmisten toiminta rajoittuisi yleisille alueille, teille ja omalle maalle. Julkaisu on tarkoitettu jokaiselle, joka tarvitsee syventävää tietoa jokamiehenoikeuksien sisällöstä. Julkaisu on tarkoitettu erityisesti viranomaisten, erillaisten yhdistysten ja yritysten käyttöön. Jokamiehenoikeutta tarkastellaan tässä julkaisussa nykyisen lainsäädännön valossa, eikä julkaisu vaikuta tai muuta jokamiehenoikeuden sisältöä.Viimekädessä laissa määritellään yleiset puitteet ja reunaehdot jokamiehenoikeuksien käyttämiselle. Koska laeissa määritellään usein vain rangaistavuuden rajat, julkaisussa esitetään myös hyviä käytäntöjä, joilla voidaan ehkäistä ongelmia ennalta. Jokamiehenoikeuksia käsitellään niiden käyttäjien ja ulkoiluharrastusten sekä maanomistajan ja maankäytön näkökulmasta. Tämän julkaisun perusteella ei voida arvioida yksittäisen toiminnan laillisuutta, koska tuomioistuimet soveltavat lakeja erillaisten oikeustapausten erityispiirteiden sekä olosuhteiden valossa. Asiasanat Jokamiehenoikeus, yleiskäyttöoikeus, kotirauha, virkistyskäyttö, maankäyttö, ulkoilu, maanomistaja, metsien monikäyttö, veneily, leiriytyminen Rahoittaja/ toimeksiantaja Ympäristöministeriö ISBN 978-952-11-4063-1 (nid.) ISBN 978-952-11-4064-8 (PDF) ISSN 1238-7312 (pain.) Sivuja 141 Kieli suomi Luottamuksellisuus julkinen Julkaisun myynti/ jakaja Edita Publishing Oy, PL 780, 00043 EDITA Asiakaspalvelu: puh. 020 450 05, faksi 020 450 2380 Sähköposti: asiakaspalvelu.publishing@edita.fi www.edita.fi/publishing Julkaisun kustantaja Ympäristöministeriö Painopaikka ja -aika Helsinki 2012 ISSN 1796-1637 (verkkoj.) Suomen ympäristö 30 | 2012 139 PR ESENTATIONSBLA D Utgivare Miljöministeriet Naturmiljöavdelnigen Författare Pekka Tuunanen, Markus Tarasti, Anne Rautiainen (red.) Publikationens titel Jokamiehenoikeudet ja toisen maalla toimiminen. Lainsäädäntöä ja hyviä käyntäntöjä. (Allemansrätten och aktiviteter på annans mark. Lagstiftning och god praxis.) Publikationsserie och nummer Finlands miljö 30 | 2012 Publikationens tema Natur Datum September 2012 Publikationens delar/ andra publikationer inom samma projekt Sammandrag Allemansrätten är viktig i människornas vardag, i synnerhet utanför tätorterna. Oberoende av boningsort har allemansrätten betydelse i synnerhet för friluftslivet, naturnäringarna och naturturismen. Utan allemansrätten skulle människorna i sina aktiviteter vara begränsade till allmänna områden, vägar och den egna marken. Denna publikation riktar sig till alla som behöver fördjupad information om vad allemansrätten omfattar och i synnerhet till myndigheterna, olika föreningar och företag. I publikationen granskas allemansrätten utgående från den nuvarande lagstiftningen. Publikationen varken påverkar eller ändrar allemansrättens innehåll. I sista hand definierar lagen de allmänna ramarna och villkoren för utnyttjandet av allemansrätten. Eftersom lagarna ofta endast definierar gränserna för straffbarhet, tar publikationen också fasta på god praxis som kan användas för att förebygga problem. Allemansrätten behandlas ur olika perspektiv: såväl användarna och friluftslivet som markägarna och markanvändningen beaktas. En enskild aktivitets laglighet kan inte bedömas på basis av denna publikation, eftersom domstolarna tillämpar lagarna mot bakgrund av särarten i olika rättsfall och de enskilda omständigheterna. Nyckelord Allemansrätten, allmän nyttjanderätt, hemfrid, rekreation i det fria, markanvändning, friluftsliv, markägare, mångbruk av skog, båtliv, slå läger Finansiär/ uppdragsgivare Miljöministeriet ISBN 978-952-11-4063-1 (hft.) ISBN 978-952-11-4064-8 (PDF) ISSN 1238-7312 (print) Sidantal 141 Språk Finska Offentlighet Offentlig Beställningar/ distribution Edita Publishing Ab, PB 780, 00043 EDITA Kundtjänst: tfn +358 20 450 05, fax +358 20 450 2380 Epost: asiakaspalvelu.publishing@edita.fi www.edita.fi/publishing Förläggare Miljöministeriet Tryckeri/tryckningsort och -år Helsingfors 2012 140 Suomen ympäristö 30 | 2012 ISSN 1796-1637 (online) DOCUMENTATION PAGE Publisher Ministry of the Environment Department of the Natural Environment Author(s) Pekka Tuunanen, Markus Tarasti, Anne Rautiainen (editor) Title of publication Jokamiehenoikeudet ja toisen maalla toimiminen. Lainsäädäntöä ja hyviä käyntäntöjä. (Everyman’s right and the code of conduct on private land. Existing legislation and suggestions for best practice) Publication series and number The Finnish Environment 30 | 2012 Theme of publication Nature Date September 2012 Parts of publication/ other project publications Abstract Everyman’s right is an important part of people’s lives in Finland, particularly outside urban areas. Irrespective of people’s place of residence, everyman’s right plays an important role for them, especially in outdoor recreation, eco-tourism and the use of nature as a source of livelihood. Without everyman’s right, people would be confined to public areas, roads and the land that they personally own. This publication is intended for anyone who wishes to gain a broader understanding of everyman’s right. In particular, the publication is targeted at authorities, associations and the representatives of private companies. The publication discusses everyman’s right on the basis of current legislation, without making any claim to presenting new interpretations regarding the scope or content of the right. Ultimately, the framework and guidelines for the public’s right to take advantage of everyman’s right are set forth in legislation. As legislation often defines only the boundaries for punishable conduct, this publication also discusses the best practices of public land access, and provides suggestions for preventing problems. Everyman’s right is discussed from the multiple perspectives of outdoor recreation, land use, land ownership and the people that exercise this right. This publication does not provide a criterion for assessing the permissibility of any individual act, as courts always interpret the legislation in light of the special characteristics and circumstances of the cases presented to them. Keywords Everyman’s right, right of public access, disturb of privacy, recreational use, land use, outdoor activities, landowner, multiple use forests, boating, camping Financier/ commissioner Ministry of the Environment ISBN 978-952-11-4063-1 (pbk.) ISBN 978-952-11-4064-8 (PDF) ISSN 1238-7312 (print) No. of pages 141 Language Finnish Restrictions For public use For sale at/ distributor Edita Publishing Ltd, PO Box 780, FI-00043 EDITA Customer service: tel. +358 20 450 05, fax +358 20 450 2380 Mail orders: asiakaspalvelu.publishing@edita.fi www.edita.fi/publishing Financier of publication Ministry of the Environment Printing place and year Helsinki 2012 ISSN 1796-1637 (online) Suomen ympäristö 30 | 2012 141 142 Suomen ympäristö 30 | 2012 SUOMEN YMPÄRISTÖ 30 | 2012 tietoa jokamiehenoikeuksien sisällöstä. Julkaisu soveltuu erityisesti viranomaisten, yhdistysten ja yritysten käyttöön. Jokamiehenoikeuksia tarkastellaan nykyisen lainsäädännön valossa, eikä julkaisu vaikuta jokamiehenoikeuksien sisältöön. Jokamiehenoikeuksia käsitellään niiden käyttäjien ja ulkoiluharrastusten sekä maanomistajien ja maankäytön näkökulmasta. 3 0 | 2 012 ISBN 978-952-11-4063-1 (nid.) ISBN 978-952-11-4064-8 (PDF) ISSN 1238-7312 (pain.) ISSN 1796-1637 (verkkoj.) Jokamiehenoikeudet ja toimiminen toisen alueella Lainsäädäntöä ja hyviä käytäntöjä Pekka Tuunanen Markus Tarasti Anne Rautiainen (toim.) S U O M E N Y M PÄ R I S TÖ Myynti: Edita Publishing Oy Asiakaspalvelu: PL 780, 00043 EDITA puh. 020 450 05, faksi 020 450 2380 asiakaspalvelu.publishing@edita.fi www.edita.fi/netmarket J o k amie h enoi k eudet ja toimiminen toisen alueella Julkaisu on tarkoitettu jokaiselle, joka tarvitsee syventävää YMPÄRISTÖMINISTERIÖ LUONTO
© Copyright 2024