MATTILAN PILKE KESÄ 2011
MATTILAN PILKE KESÄ 2011 1 TOIMITTAJALTA: HUOLEHTIVAISTEN KYLÄ Pieni porukka meitä vanhempia asukkaita on kaivellut, mitä onkaan tullut tehtyä Mattilan kylätoiminnan 30 vuoden aikana. Vaikka mitä! Palataan aiheeseen juhlassa syyskuun 3. päivä. Mutta sitä kehun jo nyt, että täällä hommat on onnistuttu hoitamaan ilman Suurta Johtajaa. Alan kirjoitusten mukaan nimittäin sellainen kuuluu menestyksekkääseen kylätoimintaan. En ollenkaan tarkoita, etteikö meillä olisi ollut erittäin hyviä tyyppejä. Mutta niitä on ollut monta! Yksi on ottanut huolehtiakseen kahvinkeitosta ja makkaroista, toinen hiihtokilpailupalkinnoista, kolmas kolmiotteluiden tuloskirjauksesta, neljäs huolehtinut tilit, viides organisoinut rantatalkoot, kuudes käynnistänyt moniosaisen POMO-projektin, huippuna näkötorni. Seitsemäs ja kahdeksas tekivät kerran maanmainion pikkujoulun lapsille, yhdeksäs ja kymmenes ovat ottaneet vastuuta leikkikentästä, tornin portaista ja koppityömaasta, yhdestoista lämmittää saunan. Sähköpylväsporukoita on ollut useampia, tämä Pilke vaatii monta tekijää ja kyläkirjan tekoon aikoinaan osallistui eri tavoin parikym- mentä henkeä. Entäs sitten peli-iltojen vetäjät! Tietysti moni on tehnyt useammanlaista hommaa. Lisäksi tehdään yhteishyväasioita koulun, nuorisoseuran, järviyhdistyksen tai diakoniapiirin nimissä tai ihan omin päin. Mieleen muistuu esim. traktorimies, joka ”ohimennen” aurasi lumet myös oman tonttinsa lähitienoilta, ja iloisesti aina raitilla juttuun ryhtyvä äiti-ihminen. Jne. Kaikki tämä tekee elämää ja oloa (itse) varmemmaksi ja viihtyisämmäksi ja lasten kasvuympäristön onnellisemmaksi. – Itsevarmemmaksi? Joo, useinhan sitä muualla Lempäälässä saa kuulla, että ”ai Mattilasta, tehän ootte niin aktiivisia ”, tai: ”Sää puhut nyt Mattilasta, siälä se voikin onnistua, muttei meillä päin”. - No, itse tiedetään myös kesken ja retuperällä olevia asioita… Mattilan viirillä kiitetään sopivan tilaisuuden tullen eniten asioista huolehtineita. Viirejä on 20 vuodessa jaettu 18. Uusi satsi on tilauksessa! HYVÄ ME! Leppeää Juhannusta ja kesää kaikille! T. Riitta PS 28.7. Tämä ilmestyykin huomattavasti Juhannuksen jälkeen. Valitan! Taittajaa kaivataan ja ensi vuonna myös uutta toimittajaa. Viimekuista pessimistisempänä RM Kylälehti MATTILAN PILKE; ilmestyy nykyään 2 krt/v. Päätoimittaja Riitta Mäkinen (riitta.makinen@utu.fi, 3749 656, 040-5017710), toimituskunnassa Pete ja Katja Korpela, Pirkko Eskola, Päivi Nieminen ja Anu Pisto. Jaetaan kaikkiin kylän talouksiin, kesänumero myös kesäasukkaille. Julkaisija Mattilan kyläyhdistys ry pj. Pentti Ilvonen (pena71@luukku.com), sihteeri Anna Leskinen (@tut.fi) [avioitui lehden ja nettiversion välillä Ylimäeksi, onnea!] http://lempaalankylat.yhdistysavain.fi Facebookissa Mattilan kyläyhdistys ry 2 KYLÄPÄÄLLIKÖLTÄ: Kuumat kesäterveiset! Se on sitten kesä saapunut, ainakin tätä kirjoittaessa lämpöä riittää ja toivotaan myös loppukesäksi hyviä lomasäitä itse kullekin. Talvi on ohi ja kyläyhdistys on jälleen yrittänyt olla ja toimia yhteisön hyväksi. Mitään suuria juttuja ei nyt talvella ja kevään aikana ole puuhailtu vaan on enimmäkseen suunniteltu syyskuun alussa olevia kyläyhdistyksen 30-V juhlia, kyllä 30v,kunnioitettava ikä, eikös juu. Paljon on vuosien varrella tapahtunut ja koulu se edelleen jatkaa toimintaansa, niin koulun pelastushan se oli miksi toiminta alkoi eli kannatti vai mitä. Juhlissa paljon lisää esittelyjä ja tarinaa aikaansaannoksista vuosien varrelta, aika monet asiat Mattilan kylässä on tehty kyläyhdistyksen voimin, joten kaikki mukaan juhlimaan ja viihtymään! No, sitten asiasta kolmanteentoista, monet ovat toivottavasti huomanneet asian josta on paljon ollut puhetta ja kirjoituksia eli haja-asutusalueiden rakentamiseen liittyvä ohjeistus-juttu ja se jos mikä ei ole hyvä juttu. Pointtihan koko jutussa on se (hieman kärjistetysti), että kaikkien pitää muuttaa nauhataajamiin ja keskustoihin eli maalta ihmiset pois tai ainakaan ei lisää taloja tänne haja-asutusalueelle. Perusteena käytetään sitä, että hiilijalanjälki on täällä maalla isompi kuin kaupungeissa ja keskustoissa. No ainoa vika tässä on se että tutkimukset kertoo aivan päinvastaista. Eli tällainen ohjeistus on juuri menossa kunnan käsittelyyn, jolla rakennuslupien ja muiden myöntäminen loppuu tänne "syrjäkylille". Pitäkää silmät ja korvat auki kunnan suuntaan ja vaikuttakaa jos pystytte! Kaikesta huolimatta loistavaa kesää kaikille ja Pyhällöntien nopeusrajoitus on edelleen 40km/h!!!!!! terv. PJ-Pentti p.s. tiesitkö että,mikään ei ole niin tärkeetä kuin puutarhan hoito eikä sekään ole niin tärkeetä. KATSO KUTSU NS-KESÄRETKELLE s. 11 JA 30-VUOTISJUHLAAN TAKASIVULTA! MUISTITHAN JÄSENMAKSUN: 5 e/ 10 e , viite 8002, tili 522803-427155 3 Kylähallituksen kokouspöytäkirjoista keväältä 2011 § Kyläyhdistyksen syksyisiä 30-vuotisjuhlia ollaan suunniteltu ahkerasti jo koko kevät. § Kyläyhdistys muisti yläasteelle siirtyviä kirjalahjalla. Mattilan koulun jätti tänä keväänä neljä poikaa ja kaksi tyttöä. § Hulauden uimarantaa pitäisi kunnostaa. Kukin siivoilee omalta osaltaan käydessään. Janne Ylimäki on lupautunut jonakin iltana raivaamaan kaisloja muutaman kyläläisen kanssa. § On keskusteltu meneillään olevasta kyläasiakirjasta, joka koskee haja-asutusalueiden kaavoitusta ym. Myös lehdissä on kirjoiteltu asiasta useamman kerran. Tällä hetkellä näyttää kokonaisuudessaan melko negatiiviselta muun muassa kyläyhteisöille. Kunnanhallitus tekee asiasta päätöksen lähiaikoina. § Vuoden aikana olleita tapahtumia: hiihtokilpailut vanhempainyhdistyksen ja kyläyhdistyksen yhteistyönä, kevätkokous, 30-vuotisjuhlien järjestelykokouksia monta kappaletta, pihakirppis koululla ja onkikilpailut Köpin sillalla. Pilkahdus ilmeistyi kerran 7.4. § Kesällä ajatuksena järjestää talkoot, jossa kentällä oleva koppi laitetaan kuntoon ja kentän leikkimökki maalataan loppuun yms. § On ollut puhetta Mattila -tietopaketin kokoamisesta. Kylä- ja yrittäjätietoa yms. Joskus ollutkin joku vastaava uusille asukkaille. § Ruhalan Aila teki omatoimirahahakemuksen 4 000€ (leikkikentän kaluja ja nopeusnäyttöä varten) vuodelle 2011 - saatiin 0€. Leikkikentän kunnostus kunnan kunnossapito-ohjelmassa tälle vuodelle. Kunta siis oletettavasti sen hoitaa. Nopeusnäytön hankintaa kunta ei tue. 2010 vuodelta ylijäänyttä kunnan myöntämää omatoimirahaa on anottu käytettäväksi kyläyhdistyksen 30-vuotisjuhlajärjestelyihin. Omatoimiraha -järjestelmä saattaa loppua kokonaan. Tätä ihmeteltiin, koska kuntahan säästää omatoimiraha -systeemillä, kun kyläläiset hoitaa talkoilla hankkeita jotka periaatteessa kuuluisivat kunnalle. § Petri Korpela ilmoitti marraskuun 2010 lopussa tienkäyttäjän linjalle Pyhällöntien Maasaarenpään kaatuneesta ”tervetuloa kylälle” -kyltistä. Vielä ei ole mitään tapahtunut, josko keväämmällä? VAI ONKO JOTAIN KUULUNUT? § Muistutuksena, että kyläyhdistyksellä on kylmä-/ pakasteallas, jota saa vuokrata omiin tarpeisiin! Koonnut Mattilan kyläyhdistyksen hallituksen sihteeri Anna Leskinen 4 PERHEUUTISIA: MUISTAMME KUNNIOITTAEN: Alpo Haapaniemestä, Hulauden Sipilän isännästä kuultiin suruviesti, pääsiäisen jälkeen. Kaipaamaan jäivät varsinkin Aino Haapaniemi (Sipilän tytär ja kylän vanhimpia kantaasukkaita) sekä tyttäret perheineen. Alpo oli kotoisin Säijän Haapaniemen talosta ja sinne hän palasi sodasta muita myöhemmin, sotavankeudesta. 21-vuotiaan oli uskottu kaatuneen ja hänet oli jo siunattu poissaolevana. Hän eli kuitenkin 88vuotiaaksi. Pitkä suoraryhtinen mies hoiti pitkään itse Sipilän pellot ja vielä toissatalvena kertoi hyvissä voimissa Pilkkeelle muistoja rintamalta. SYNTYMÄPÄIVÄSANKAREITA Pilkkeen tiedossa on, että Hakaman Pirjo, ent. kylä- ja järvipäällikkö, nyt tamperelainen, on täyttänyt 70, Lehtomäen Jaana (mm. taannoinen huvitoimikunnan vetäjä, myöhemmin kyläyhdistyksen sihteeri) 50 ja nykyinen kyläpäällikkö Pena Ilvonen 40. VAUVOJA: Maasaaressa Anne ja Jari Pekkolalle syntyi 4.4. tyttövauva. On kuulemma samanlainen mustapäinen peikkotyttö kuin oli isosisko Pinjakin. Nimi ei tätä kirjoitettaessa vielä ollut julkinen. Viikkoa myöhemmin, 12.4. syntyi Wellamo-Hieperin perheeseen poika. Juhannusaattona sai Niina Nieminen tytön itävaltalaisisä Philip Mayerin kanssa. Pariskunta Tihisestä on tullut isovanhempia, heillä on pojantytär. Isovanhempia on tullut myös Anja ja Raimo Lehtimäestä, sillä Sanna sai vankan pojan, Topi Johanneksen 18. tammikuuta. Topi, Sanna ja isä Marko Friimäki asuvat toistaiseksi Peltolammilla, mutta Mattilassa, lähellä isovanhempia, odottaa oma tontti rakennuslupaa. KOULUNKÄYNEITÄ: Sanna Lehtimäki saanut paitsi vauvan, myös to- distuksen yhteiskuntatieteiden maisterin pätevyydestä Tampereen yliopistosta. Pyhällönvuoren juurella kasvanut Sanna on suuntautunut sosiaalityöhön. Kyläyhdistyksen sihteeri Kuninkaanmännynkujalta, Anna Leskinen on valmistunut kauppatieteiden kandidaatiksi Vaasan yliopistosta. Hän opiskelee myös Tampereen teknillisessä yliopistossa. Annukka Rentola (os. Uljas) on valmistunut Kuopion yliopistosta filosifian maisteriksi, pääaineena biokemia. Uusia ylioppilaita: Aliisa Olkinuora lakitettiin viime joulukuussa Tampereen yhteiskoulun lukiossa. Nyt keväällä saivat lakkinsa Milla Koskivainio, Jenny Lehtomäki ja Marjut Uljas Lempäälän lukiosta ja Heidi Raisanen Tampereen aikuislukiosta. – Heidiä ja perhettä oli haastateltu Aamulehteen (20.5.); ei ole ihan tavanomaista, että kuuden 3–11 vuotiaan 5 lapsen äiti kirjoittaa ylioppilaaksi, ja vielä hyvin arvosanoin! Ks. myös aukeama Mattilalaisia mediassa. Oppivelvollisuutensa ovat suorittaneet, siis päässeet Hakkarin yläkoulusta, Teemu Haavisto, Tiina Lehtomäki ja Roosa Sivula. – Teemu on uudempia mattilalaisia, mutta vanhaa juurta: hän asuu Jaakko-isänsä lapsuudenkodissa Niementien päässä, on siis Emmin ja Oton pojanpoika. Vesilahteen muuttanut Krista Tuomola kuuluu myös jengiin. Mattilan koulun kuudennelta lähtivät Venla Eskola, Miika Ikonen, Hannes Karppila, Joakim Koivisto, Vera Rautaneva ja Aleksi Suhonen. Aleksi pokkasi kevätjuhlassa vuoden Hymypoikapatsaan. (Hymytyttöä ei jaettu, kun kahdesta olisi ollut vaikea valita ) Muut jatkavat Hakkarissa, mutta Venla Anna tapion koulussa Aitoossa. ILOISET ONNITTELUT SANKAREILLE, VAUVOILLE, VANHEMMILLE JA VALMISTUNEILLE! *************************************** NIMET JA NUMEROT LAATIKOIHIN! Kun lähes 30 vuotta jaoin postia Mattilassa, niin vieläkin maailmalla kulkiessa silmään sattuvat mukavan näköiset postilaatikot. Esimerkiksi Karvian Kantinkylän ohi ajaessa ei voi olla huomaamatta puusta veistettyä kahdella jalalla seisovaa karhua, joka pitää sylissään postilootaa. Kylänraittien kaunistuksia ovat suorat postilaatikkorivit. Mattilan Maasaaressa on näyttävä ryhmä, jossa on kaksi kerrosta laatikoita. Alakerros on vaki- ja yläkerros kesäasukkaiden, lisäksi on joka laatikossa numero ja melkein jokaisessa nimikin. Nimi + numeroyhdistelmä auttaa postiljoonia pysymään aikataulussaan eikä kesäjakajankaan tarvitse arpoa ja ihmetellä. Mattilan raiteilla on myös muutamia vähemmän kauniita laatikkoryhmiä ilman nimiä ja numeroita. Näiden laatikoiden äärellä on ”kesäposti” ihmeissään. Pulmia on tullut myös kyläyhdistyksen viestinjakajille, kun joskus pitäisi joku paperi lykätä vaikka tietyn toimikunnan jäsenille. Kun nyt kyläyhdistys pitää 30vuotisjuhlia syyskuun ensimmäisenä lauantaina, olisipa hienoa, jos joka postilaatikosta löytyisi nimi ja numero. Sisäkannessa olisi hyvä olla kaikkien perheenjäsenten nimet. Jospa isojen ja pienien ryhmien asukkaat pitäisivät pienet talkoot yhteisen telineen rakentamisessa kesän aikana ennen kyläjuhlia! Postin suosituksen mukaan kansi saisi olla 1,10 metriä maasta. Tarranumeroita ja -kirjaimia saa kirjakaupasta. 1960-luvulla kaikkien kyläläisten osoite oli junakuljetusten peruja yksi ja sama Mattila pys., mutta se oli ”vanhaa hyvää aikaa”. Hyvää kesää kaikille t. vanha PostiPirkko 6 MENNEEN TALVEN LUMIA Ennätyksellisen kylmän ja lumisen talven muisteluksi ensin hiihtokilpailuista ja sitten talvehtivan Nokkosperhosen päiväkirja. Se kertoo myös Mirkku Sivulan uudesta työympäristöstä Saarikunnantiellä! Hiihtokilpailut Koulun vanhempainyhdistys järjesti kyläyhdistyksen kanssa talvitapahtuman koululla la 12.3.Kyläyhdistyksen perinteiset hiihtokilpailut kisailtiin tällöin. Sää oli loistava, pieni pakkanen ja luisto kohdillaan. Kilpailijoita oli yhteensä 29,ennätysmäärä muutamaan edelliseen vuoteen verrattuna. Pienimmät hiihtivät koulun etupihalla parkkipaikan läheisyydessä kierroksen tai kaksi ja koululaiset kiersivät koulun takaa peltolenkin ja isoimmat hiihtivät tämän lenkin kahteen kertaan. Kaikki kilpailijat palkittiin mitalilla ja mehulla. 4-5-vuotiaat Aika 1.Katriina Terävä 3.08 2.Teemu Koivupalo 4.09 3.Nikolas Vellamo 7.52 6-7-vuotiaat 1. Aapo Eskola 1.17 2. Reeta Jokinen 1.40 3. Ronja Korpela 1.46 4. Emma Kaukoranta 1.57 5. Kasper Joensivu 2.13 6. Nelli Korpela 2.25 7. Oskari Hartus 2.45 8. Alexsandra Terävä 2.55 9. Erin Alban 3.07 10.Jetro Koivisto 3.08 11.Johannes Vellamo 6.32 8-9-vuotiaat 1.Justus Koivisto 3.20 2. Inka Joensivu 3.36 3.Nathan Raisanen 3.45 4.Valtteri Kaukoranta 3.55 5.Ella Pisto 4.13 6.Miikka Hartus 4.47 7.Jessika Koivisto 5.18 10-11-vuotiaat 1.Adele Koivisto 7.02 2.Jutta Marjamäki 7.06 3.Enni-Sofia Kaukoranta 7.34 4.Alina Raisanen 7.48 5.Pinja Pisto 7.52 12-13-vuotiaat 1.Mimmu Kokko 6.48 2.Eero Rautaneva 7.05 14-15-vuotiaat 1.Heidi Lindholm 9.58 Liikuntatoimikunnasta Annika Kaukoranta Mattilan koulu muutoin kunnostautui (pitkästä aikaa) koulujenvälisissä, kun Jussi Eskola voitti 3-luokkalaisten poikien mestaruuden. Jussi voitti myös Lempäälän kunnan ja LeKin mestaruuden ja oli LeKin sarjahiihdoissa jaetulla ekalla sijalla. Myös Aapo Eskola oli mukana HopeaSompa-viestissä Tammelassa, kun aamulla lähtiessä oli 32 astetta pakkasta. Jussi hiihti 10-vuotiaitten poikien toisen osuuden todella loistavasti, joukkueen loppusijoitus oli 11. Aapokin (6 v.) hiihti 8-vuotiaitten sarjassa osuutensa hyvin ja joukkue oli loppusijoituksessa TOINEN, todella huippu suoritus LeKin 8-vuotiailta pojilta!!!! Joukkueista jäi pois hiihtäjiä sairastelujen takia, jokusessa joukkueessa hiihti jopa varamiehen varamies!! 7 Nokkosperhosen päiväkirja Viileä hämärä kietoo syleilyynsä nokkosperhosen ateljeen kattohirsillä. Talvi on pitkä ja kylmä. Syvä horros tuudittaa perhosta kesäisillä niityillä, valon ja auringon maassa. Hievahtamatta, siivet supussa uinuu pienoinen. Tuuli vinkuu ja lunta tupruaa hirsien raoista. On tammikuu ja lumi kietoo vaippaansa koko Pohjolan. Nokkosperhosen uni alkaa keventyä. Jokin outo ääni, rätinä ja lämmin tuulahdus herättävät pienoisen. Se ojentelee puutuneita jalkojaan ja hyvin hitaasti avaa ja sulkee siipensä vaipuen uudelleen rauhaisaan uneen. Lämpötila on kohonnut kattohirsien päällä. Kotoinen rätinä jatkuu päivittäin ja nokkosperhosen unet ovat tipotiessään. Se kävelee edestakaisin hirttä pitkin ja liikuttelee jäseniään. Nyt on kevätvoimistelun aika, se ajattelee. Jokin tässä on kyllä outoa. On niin pimeää ja kylmyys puistattaa öisin. Ei kuulu naakkapariskunnan äänekästä kasvatuskeskusteluakaan. Perhonen kurkistelee alas ateljeehen. Sen tekee mieli lentää valkovuokkojen keskelle. Heittäytyen siivilleen se laskeutuu pöydän kulmalle. Siivet ovat kovin voimattomat. Vuokot ovat nekin jotenkin erilaisia. Ne ovat kovin pörröisiä ja tuoksuvat lampaille. Laventeli täällä tuoksuu ja terva, ehkä tyrnikin. Uteliaasti nuuhkien perhonen tutustuu huopasaippuoihin. Nokkosperhonen lentää ikkunaan; hyi miten jäätävältä lasi tuntuu pienissä jaloissa. Jalat melkein jäätyvät kiinni lasiin. Mitä tuo kaikki valkoinen on? Missä on vihreys ja mustarastaan haikea huilun ääni? Yhtäkkiä taivaalla liitää tuhansia perhosia. Ne kieppuvat villisti vapaina karkeloiden maata kohti. Niillä on erikoinen tapa lentää ylhäältä alaspäin. Voiko olla noin paljon kaaliperhosia? Miksi ne jäävät paikoilleen maahan, ihmettelee utelias nokkosperhonen nenä kiinni ikkunalasissa. Väsyneenä ja ymmällään se lentää takaisin kattohirsien päälle. Sen pää on pyörällään. Se miettii kuumeisesti kaikkea kokemaansa. Rätinä tulee takasta, mutta nuo kaaliperhoset, mikä niitä vaivaa? Entä miksi kaikki linnut istuvat äänettöminä paikoillaan kehyksien sisällä. Olenko sittenkään aivan hereillä? On aivan liian monimutkaista ajatella. Ehkä Uni rauhoittaa puutuneet ajatukset. Nokkosperhonen herää tiaisen sirkutukseen. Tsirp tsirp se sanoo pihavaahterassa. Korppikin narisee ylilennollaan. Päivä on pitkällä ja nokkosperhosen mielen täyttää ilo. Siivet ovat notkistuneet. Nyt voi keskittyä oleelliseen, Voin lentää edestakaisin ja ympäri ateljeeta. Välillä voin hengähtää värikkäissä ja lämpimissä villahahtuvissa. Mitä 8 siitä, että kaikki on toisin. Kaunista on kuitenkin, hehkuvia värejä, lämpöä ja tilaa lentää. Nyt keskityn oleelliseen; ajattelua vähemmän ja lentämistä enemmän. Tuokion voin levähtää Enkelin kämmenellä ja sitten taas liidellä. Viikon verran nokkosperhonen nauttii elämästään ateljeessa. Sitten sattuu onnettomuus; jalka katkeaa. Voi miten herkkä ja haavoittuva olento olenkaan. En jaksa enää lentää, kuin hetkittäin. Olen myös nälkäinen. Mirkku nostaa minut kämmenelleen ja kyselee mitä haluaisin syödä. Minä en osaa puhua. Hän tuo hunajavettä. En minä siitä välitä. Sitten tulee Eero ja säälii kurjaa tilaani. Hellästi hän nostaa minut juomaan, mutta en enää jaksa avata suutani. Tuntuu kuin elämäilo ja voima olisivat kadonneet kokonaan. Kaipaan vehreää kukkaniittyä, mettä ja lintujen liverrystä. Hiljaa, niin hiljaa elämä sammuu ja olen enää kaunis muisto perhosen elämästä. Mirkku Sivula Hauskaa hupia yhdessä tehden Maaliskuussa kevään hitaasti edetessä järjesti Nuorisoseura mahdollisuuden oppia huovutuksen saloja Ateljee Alla Vaahterassa. Emäntänä toimi tuore galleristi ja vahva käsityön taitaja Mirkku Sivula, joka on siis tehnyt haaveistaan ja harrastuksistaan totta ja perustanut rohkeasti oman yrityksen Saarikunnantielle. Kotoisa remontoitu tila otti meidät vastaan vanhaan navettaan kunnostetussa ateljeessa. Takkatuli sai aikaan lämpimän tunnelman heti alkajaisiksi. Ja pieni jännitys haihtui epäluuloisen mielestä pikkuhiljaa. Emäntämme oli niin sydämellinen ja kan nustava että pelko osaamattomuudesta karisi välittömästi. Meitä oli paikalla seitsemän innokasta ja taidoiltaan erilaista naista. Yhteys kuitenkin löytyi heti. Avoimin mielin uutta kohti. Saimme valita joko saunatontun tai kaulakorun valmistuksen. Vain kaksi uskalsi yrittää korua ja muilla oli jonkunmoinen visio siitä omasta tontusta. Apua kyllä löytyi 9 esillä olevista töistä. Toisaalta ne myös lisäsivät paineita. Mutta rohkeasti alkuun. Ei hän sen niin vaikeaa pitäisi olla, kait? Neulat käteen, alustat alle ja villan kimppuun, värien ihmeelliseen maailmaan. Ja siitä vaan tökitään, kunnes villa huopuu. No just, joo. Ei ihan niin. Koruihin palloja täytyi ensin pyöritellä. Tonttuihin täytyi ruveta ra kentamaan "kroppaa" alle ja sitten vasta tikuttamaan. Neulat suihkivat ja naiset voih kivat. Välillä näet osui ohi ja verinäytteitä otettiin. Laastaria tarvittiin ja manaavaa jupinaa kuului. Ja sitten kokeiltiin varressa use ampaa neulaa, työn jouduttamiseksi muka. Eivät muuten osu niin herkästi sormeen. Jälkeä alkoi syntyä ja juttukin luisti. Toisten töitä ja taitoja ihasteltiin. Siinä vasta sen oman kätensä jäljen näki. Linssiluteinakin saimme olla ja isäntä toi herkulliset kahveet paikalle. Ei vain tahtonut malttaa hommaa keskeyttää. Kolme tuntia oli aivan liian lyhyt aika, jotta olisimme saaneet aikaan tyydyttäviä valmiita tuloksia. Näet aina voi paikata, lisätä villaa ja värejä mutta myös useampia tikutuksia. Niin se menee periaatteessa. Minä joka uhrauduin muka siskoni vuoksi kokeilemaan jotain yli hilseen menevää, jäin niin pahasti koukkuun, että varmasti asia ei jää tähän vaan tämä juttu jatkuu viimeistään, kun uudet syyspimeät koittavat ja on taas aikaa sisähommille. Päässä vain surisee uudet ideat, toivottavasti myös taidot karttuvat. Ja kärsimättömälle luonteelle tämä todella on hyvää harjoitusta ja nupin nollaamista muista muka tärkeistäkin asioista. Kiitos emännällemme Mirkulle ja koko perheelle hienosta kurssista. Uusista aiheistakin oli jo puhetta. Kurssilaisten puolesta Raskun Eila 10 Mattilan Nuorisoseura tiedottaa: Mattilan Nuorisoseura ry:n johtokunnassa vuonna 2011 jatkavat Eeva Järvenpää (taloudenhoitaja), Kirsi Karppila (sihteeri), Olli (puheenjohtaja) ja Päivi Lehto, Maili Mustila sekä Aila ja Reijo Ruhala. Nuorisoseuran soutuveneet ovat tänäkin kesänä kyläläisten ja vierailijoidenkin lainattavissa. Toinen vene löytyy Hulausjärven uimarannan vierestä ja toinen Maasaaren korsun rannasta. Halutessasi lainata venettä käy rohkeasti hakemassa avain joko Järvenpään Eevalta (Pyhällöntie 164, puh 040 7471251), Lehdon Ollilta (Riitiäläntie 413, puh 040 7696033) tai Ruhalan Ailalta (Kyrönpalontie 17, puh 040 7406122). Tarvitessasi pelastusliivejä saat ne lainaan Lehdoilta. Adresseja iloon tai suruun voit käydä ostamassa Mustilan Maililta (Elämänlähteentie 10, puh. 03 3749601 ja 03 3750267 ) tai Karppila Kirsiltä (Maasaarentie 13, puh. 03 3749737). Isojen adressien hinta on 12 eur, pienten 7 eur. Jäsenmaksut ovat ennallaan; 5 euroa / yli 16-vuotias ja 3 euroa / lapsi. Niitä voit maksaa Kirsille, Mailille, Eevalle tai tilille 115430-105284 viiteno 9988. Retket ja muukin toimintamme on pääsääntöisesti avointa kaikille. Uudetkin ihmiset ovat erittäin tervetulleita mukaan toimintaan ja tietenkin myös jäseniksi. Yhteisissä puuhissa, kuten kesäretkellä, tullaan tutuiksi! 11 KESÄPÄIVÄ TERVAKOSKELLA tai TUUSULASSA Tule mukaan Ns:n kesäretkelle lauantaina 13. elokuuta 2011 5 e:lla saat kyydin Tervakoskelle Puuhamaahan, jossa voit viettää ilosesti päivää klo 10-18 oman huoltajan kaa. Tuusulaan pääsevät aikuiset 30e:lla ja lapset 15e:lla . Ohjelmassa on tutustuminen Rantatien taiteilijakoteihin, Lottamuseoon ja Ilmatorjuntamuseoon sekä ruokailu 8.30 lähtö Mattilan koululta Tervakoski 12.15 Onnela, Eino Leinon koti LOUNAS (salaattipöytä, keitto, lämmin ruoka, leipä, juoma, jälkiruoka ja kahvi) 14.00 Lottamuseo, opastus, kahvila 15.15 Pekka Halosen ateljeekoti, jossa esillä myös Järnefeltin ja Gallen-Kallelan teoksia puutarha ja luonnonsuojelualue tai 1 5.30-17.00 Ilmatorjuntamuseo, kahvila Paluu Mattilan koululle noin klo 19.30 Ilmoittautumiset Järvenpään Eevalle puh. 040-7471251 tai Ruhalan Ailalle puh. 0407406122 heinäkuun aikana 12 Sarjassa Mattilalaisnuoria maailmalla: Järvenpään Jukka Malesiassa Opiskelen Tampereen teknillisessä yliopistossa tietojohtamisen koulutuslinjalla pääaineenani logistiikka. Hakeuduin puoleksi vuodeksi vaihtoon Malesiaan, Penangin saarelle, 150 km päähän Thaimaan rajasta, koska olin kuullut Malesian olevan lämmin, sijainniltaan keskeinen ja hintatasoltaan alhainen. Vaihtoyliopistoni tuossa UNESCO:n maailmanperintökohteessa oli Malesian parhaaksi arvioitu yliopisto, Universiti Sains Malaysia. Reissussa tuli oltua lähes seitsemän kuukautta (kesäkuun alusta jouluun 2010), josta koulua oli 5 kuukautta. Vapaa-ajan lisäksi aika ennen ja jälkeen lukukauden tuli käytettyä luonnollisesti matkusteluun. Opiskelun kannalta vaihtoyliopistolla ei ollut juuri mitään sellaista annettavaa, mitä ei pystyisi Suomessa opiskelemaan. Tärkein syy vaihtoon niin itselläni, kuin monilla muillakin on kuitenkin matkailu, kokemusten kartuttaminen ja maailmalla oppiminen. Malesia on mielenkiintoinen valtio, jonka väestöstä yli puolet on malaijeja eli muslimeja, noin neljännes on etnisiä kiinalaisia ja vajaa 10% etnisiä intialaisia. Eri kulttuurit elävät sekaisin ja saman kadun varrella voikin olla sekä moskeija että buddhaja hindutemppeli. Maassa puhutaan valtakielenä malaijia, mutta kiitos brittien siirtomaahistorian, maassa käytännössä kaikki osaavat jonkinasteista englantia. Eri kulttuurien seuraaminen oli mielenkiintoista, sillä kaikilla on omat tavat, juhlat ja matkailijan kannalta mitä parasta, omat ruokaperinteet. Penangia ei turhaan kutsuta Malesian ruokapääkaupungiksi. Hyvä puoli oli vielä se, että aterian sai noin 1-3 eurolla ruokapaikasta riippuen. 13 Hintataso ei siis ollut mitenkään korkea Malesiassa, merkkivaatteita lukuun ottamatta. Tämä takasi sen, että opintotuella ja säästöillä pystyi elämään melko mukavasti ja rahaa jäi vielä matkusteluunkin. Asuin toisen vaihtarin kanssa 21. kerroksessa vuokrakämpässä, jossa oli 3 makuuhuonetta, 2 kph, 2 parveketta ja iso olohuone. Alhaalla oli iso uima-allas, ravintola, mini-market, kuntosali, tennis- ja sulkapallokentät. Vuokra oli silti pienempi kuin Tampereen opiskelija-asunnossa. Ja mikä parasta lämpötila oli vuoden ympäri 30-33 astetta, joten uima-allaskin tuli kovaan käyttöön, varsinkin kun jo pelkkä kävely kouluun nostatti hien pintaan. Näkymä parvekkeelta omalle altaalle Vaihdon perimmäinen syy oli opiskelu. Tulihan sitäkin kaiken muun ohessa hieman harrastettua. Otin kursseja muun muassa markkinoinnista, logistiikasta sekä Kaakkois-Aasian ja Malesian taloudesta, politiikasta ja historiasta. Parasta koulua oli kuitenkin erilaisten ihmisten ja paikkojen näkeminen ja kokeminen, ja ennen kaikkea kaiken sellaisen tekeminen ja kokeileminen, mihin Suomessa ei ole mahdollisuutta. Niinpä reilun puolen vuoden aikana tuli vierailtua moskeijoissa ja temppeleissä, sukelleltua turkoosin värisissä vesissä Filippiineillä, opeteltua surffausta Balilla, kiivettyä Kota Kinabalu- vuorelle (4095m) Borneolla, katsottua F1-kisaa Singaporessa, vierailtua Angkor Watin raunioilla Kambodžassa, käytyä oopperatalolla Sydneyssä, ryömittyä sissien tunneleissa Saigonissa. Moni lentokenttäkin tuli tutuksi ja lentoja kertyi yhteensä 30. 14 Elämän koulu veikin minua ja kaveriani moneen paikkaan ja maahan (Malesia, Thaimaa, Myanmar, Laos, Kambodža, Vietnam, HongKong, Macao, Filippiinit, Brunei, Indonesia, Singapore ja Australia). Joissain paikoissa kävimme isommalla vaihtariporukalla, jolloin matkat olivat entistäkin ikimuistoisempia. Hienointa aikaa matkustelun lisäksi oli ilman muuta ympäri maailmaa tulleiden muiden vaihtareitten kanssa vietetty aika. Koska noin puolet kaikista vaihtareista asui samoilla kerrostaloilla, oli kanssakäyminen päivittäistä. Vietimme paljon aikaa ja iltoja keskenämme, joten opimme tuntemaan toisemme hyvin. Myös paikallisiin nuoriin pääsi tutustumaan niin sanottujen buddy-studentien eli tutoreiden avulla. Heidän kanssa vietetty aika myös opetti paljon malesialaisista tavoista ja kulttuurista. Jälkeenpäin ajateltuna tuo seitsemän kuukautta on ollut elämäni hienoimpia ajanjaksoja ja vielä välillä tulee haikailtua takaisin tuohon maailman kolkkaan, jossa elämä oli hieman toisenlaista ja kaikkine pienine eroineen ja mukavine ihmisineen todella antoisaa ja mielenkiintoista. Angkor Wat, Kambodža, muinaisen temppelin raunioilla 15 SARJASSA HYVÄ HARRASTUS: SUUNNISTUS LEIMAUS-LEIRI 2011 – mukana yhdeksän mattilalaista Leimaus-leiri on suunnistusta harrastavien lasten, nuorten ja ohjaajien yhteinen tapahtuma kesäkuun alussa. Leiri kestää neljä päivää ja sisältää erilaisia ja eri tasoisia suunnistusharjoituksia 8-16 -vuotiaille lapsille ja nuorille. Leirin aikana on mahdollista osallistua oman kiinnostuksen mukaan myös monipuolisiin oheisohjelmiin, joita tänä vuonna oli mm. gladiaattorirata, Rölli-seikkailu, seinäkiipeily ja jousiammunta. Leimaus-leiri on järjestetty vuodesta 1995 alkaen ja se on kerännyt vuosittain yhteen 700-1100 suunnistajaa. Tämän vuoden leirille osallistui ennätysmäärä, yli 1300 harrastajaa. Kesän 2011 leiri järjestettiin Pohjassa, Fiskarssissa ja Mattilasta paikalla oli peräti kuusi lasta, Miikka Hartus, EnniSofia ja Valtteri Kaukoranta, Helmi ja Mimmu Kokko Tarpian suunnasta, sekä Inka Joensivu Valkeakosken Hakasta. Ohjaajista tänä vuonna mukana olivat allekirjoittaneen lisäksi Tarmo Kokko ja Janne Joensivu. Osa lapsista ja ohjaajista oli ensimmäistä kertaa mukana ja jotkut hakivat vauhtia jo viime vuonna Kuopiosta. Kaikilla oli kuitenkin niin hauskaa, että ensi vuonna suuntana taitaa olla Leimaus 2012 Vuokatissa. Harjoituksia päivän aikana oli muutamia ja lisäksi oli mahdollisuus osallistua kisakeskuksen alueella järjestettyyn koodinpurku-tehtävään, joka oli kaksipäiväinen. Yhtenä iltana oli lisäksi yösunnistus ja viimeisenä leiri-iltana perinteinen leiridisco, joka tänä vuonna kulki leirikarnevaalin nimellä. Oheisohjelmiakin mahtui aikatauluun, taisivat kaikki käydä seinäkiipeilemässä ja Rölli-seikkailussa, röllimobiililla ajelemassa. Sää suosi koko leirin ajan, kohdalle osui oikein helleviikko, mutta onneksi harjoitusten ja muiden lomassa ehti pulahtaa uimaankin useamman kerran päivässä. Suunistus on mukava ja edullinen harrastus ja sopii monenikäiselle ja -kuntoiselle. Sen voi aloittaa jo alle kouluikäisenä, mutta mukaan ehtii vallan hyvin aikuisiälläkin. Iltarasteja järjestää Pirkanmaan seudulla useampi taho, joten mukaan ehtii varmasti. Lähialueelta rastit löytyvät ainakin maanantai- ja torstai-iltaisin, lisätietoja löytyy Lempäälän-Vesilahden sanomista tai Tarpian suunnan/ Valkeakosken Hakan nettisivuilta. Pieni karttamaksu peritään, joten kannattaa varata mukaan vähän käteistä, sään mukainen varustus, juomapullo ja iloinen mieli. Tervetuloa mukaan! Aurinkoista kesää! toivotteleepi Tuija 16 Vipinää Niitä näitä Vipinää Niitä näitä Vipinää RUNOSAUNASSA Joukko kylän naisia kokoontui toukokuun alussa taas runosaunaan Niemisille. (Kiitos!) Yllättävän paljon sitä saa rohkaisua elämän arkikäänteisiin, jos isompiinkin, kun muutama tunti istutaan lauteilla ja saunakamarissa. Nyt jäi mieleen ainakin se puheenaihe, kuinka eri tavoin sama asia voidaan kokea. Yhdestä ja samasta koulusta voi kolme äitiä kertoa, kuin kyse oli kolmesta eri koulusta. Vaihdettiin myös kokemuksia omasta ja miehen tavasta tulkita asioita eri tavoin. – Päälle päätteeksi nähtii Noora ja hänen Hilma- vauvansa, jota ei kyllä kukaan voi tulkita muutoin kuin suloiseksi! LISÄÄ RUNOUTTA Lempäälän Runomaratonissa – runojenluku-tapahtuma aina huhtikuussa – oli tänä vuonna omien runojen kilpailu yläkoululaisille. Toisen palkinnon vei joukkue Hakkarista, mukana Tiina Lehtomäki. Runouteen liittyy tavallaan myös jonkun saunakahveilla mainitsema Pauli Uotila, Raine Skipdahl ja bändisoitto. Nimittäin, joskus 70luvulla Ylöjärvellä vaikutti bändi, jossa Paulikin soitti ja joka puolestaan teki Paulista rokkikappaleen "Olet ruhtinas tuhansien jyvien". Miehet kuulemma soittavat taas. ISO KALA Runosaunassa kuultiin myös isosta karpista, jonka Markku Nieminen ja vävypojat Jaakko Mantere ja Philip Mayer olivat pääsiäisenä nostaneet kotirannan tuntumasta: Otus painoi 8,7 kiloa! – Antakaa kalaväki tietää kesän isoista saaliista JouluPilkkeessä! YMPÄRISTÖSIHTEERI – PÄÄLLIKKÖ Lempäälässä pari vuosikymmentä ympäristösihteerinä vaikuttanut Kaija Kuivasniemi päätti tehdä vielä elämänmuutoksen, haki ja sai ympäristövirkamiehen paikan Vaasasta. Pilkkeen toimittaja oli varajäsenenä kunnan ympäristöjaoston siinä kokouksessa, joka oli Kaijan viimeinen. Vein läksiäislahjaksi vanhan Pilkkeen. Kaija muisteli, että Mattila oli ensimmäinen kyläkunta, jonka kanssa hän oli tekemisissä. (Olisiko olleet tervahappoaltaat jo silloin?). Yhteydet ovat olleet aina sujuvat. Niinpä hän muistaa hyvällä ja sanoi laittavansa lehden muistoksi muuttokuormaan. Kaijan ilmoitettua lähdöstään virka muutettiin ympäristöpäälliköksi. (Hmm) Virkaan valittiin 66 hakijasta Mattilan tyttö, lakinainen Tiia Levonmaa, nyt Vaasasta! Ilmeisesti vaihtoivat Kaijan kanssa toimistoa päittäin. Onnittelut ja menestystä Tiia! Joskus keväällä Kaija lähetti tänne Karhunperälle sähköpostia ja kyseli paloölyn myynistä Mattilan alueella. Joku ylempi viranomainen kai kartoitti. Soittelin useammalle vanhalle kyläläiselle ja ilmeni, ettei täällä mitään tankkia ole ollut, vain lamppuöljyn myyntiä tynnyristä. 17 KÄKI KUKKU Vuosi sitten ihmettelin käkeä, joka kukkui raumalaisittain, kukku, kukku. Päivystävä ornitologi Timo Uljas tietää, että niin ne oikeastaan laulavatkin, kaiku vaan saa kuulostamaan pidemmältä. meidän lähikäki kailottaa erityisen kaiuttomassa kohdassa. Timo kertoi myös, että käet munivat samanlaisen linnun pesään, kuin missä ovat itse kasvaneet. Kymmenkunta lajia tulevat kysymykseen. Käenpiika on niistä yksi, mutta ei yleisin, vaan useimmin käenpojan hautoo leppälintu. Ja munia yhdeltä käkinaaraalta riittää jopa toistakymmentä, eri pesiin. Sitten kun pesintä alkaa olla valmista, käki hiljenee. Vanhan kansan mukaan Markus antaa käelle kielen, ohran vihne sen lopettaa. En kyllä varmana ole koskaan kuullut käkeä huhtikuussa, ja Markun päivä on 25.4. Lopetus taas on laskettu siis siihen kohtaan kesää, jolloin ohran tähkässä alkavat vihneet näkyä. Timo on mökillä onnistunut houkuttelemaan käen vastarannalta lähelleen kukkumalla itse! Ja sitten mökissä kuultiinkin käkeä liki koko yö. HULAUDEN VESIALUEEN KUNNOSTUSYHDISTYS on tehnyt uuden alkusuunnitelman kunnostustoimista. Kantri ry ja sen Akaan seutua edustava sisarjärjestö Pirkan Helmi ry ovat puoltaneet, että 25.000 euron budjetin mukaiset EU-tuet (Leader) myönnettäisiin. Tarkempaan suunnitteluun pitäisi päästä jo kesän kuluessa. Tuoreessa jäsenkirjeessä luetellaan pitkä lista mahdollisia toimenpiteitä, kuten ruoppausta ja roskakalojen poistoa. Yhdistyksen sihteeri on Kaija Joensuu Hulaudentieltä ja muita mattilalaisia ainakin Janne Ylimäki Kuninkaanmännynkujalta. Eli heiltä tarkempaa tietoa, jos haaveissasi on sinilevätön Hulausjärvi. Ks myös parin sivun päästä Mattilaa mediassa. JUHANNUSJUHLAKIN ehti olla sisällön valmistumisen ja lopullisen taittamisen välillä, mutta siitä kertokaa tai kysykään suoraan naapureilta. Ja kun tälle sivulle jäi tilaa, pahoittelen myöhempien sivujen laatua. Meidän huushollissa ei ole riittäviä vehkeitä ja taitoja sivunvalmistukseen ja muualta ei vaan tällä kertaa irronnut. Jo ennen kuin aloin tuhertaa, ymmärsin, että joulunumeron jälkeen Pilkettä saa jatkaa ”joku muu”. Tai ollaan ilman. Kiva joka tapauksessa, että kirjoituksia tuli taas mukavasti. RM 18 MATTILALAISIA MEDIASSA - Elsa Haavisto, murteen kerääjä Teksti: Päivi Nieminen Mitä ihmisestä jää, kun siirrymme ajasta ikuisuuteen, nimi hautakiveen, valokuvia ehkä kirjeitä. Perälässä lapsuutensa ja nuoruutensa viettäneestä Elsa Haavistosta (1888-1985) julkaistiin keväällä Hiidenkivi lehdessä artikkeli, jonka oli laatinut tutkija Anneli Heinonen Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksesta. Elsa Haaviston kartutti Suomen murteiden sana-arkistoa yli 10 000 sanatiedolla. Hänen harrastustaan kansanperinteen ja murteen kerääjänä arvostetaan edelleen. Elsa Haaviston äidin suku asui Perälässä, Mattilan talossa (nyk. Mantere). Elsan nyt jo purettu kotitalo sijaitsi Perälänraitin varrelle, Kirkkomäen kupeessa. Elsa kävi kansakoulun ja kansakoulun lyhyen jatkokurssin. Seminaarihaavet katkaisi perheen taloudellinen tilanne ja lainapyyntöihin opiskeluja varten oli vastattu toteamalla ”Kukas ne piijan työt silloin maalla tekkee”. Elämäntyönsä hän teki hoitajana vanhainkodissa ja sairaalassa. Elsa Haavisto oli ahkera ja innostunut kansanperinteen kerääjä vuodesta 1927 alkaen aina kuolemaansa saakka. Hän kartutti Suomen murteiden sana-arkistoa yli 10 000 sanatiedolla. Sana-arkiston materiaalin ovat keränneet osin tarkoitusta varten koulutetut kerääjät osin maallikkoavustajat, joista yksi oli Elsa Haavisto. Lisäksi Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Kansanrunousarkistoon on tallennettu valtavan laaja hänen keräämä aineisto. Tämä aineisto sisältää loruja, lauluja, sanontoja, sutkauksia, uskomuksia, taikoja, tarinoita, parannuskeinoja, aikalaiskuvauksia mm. vuoden 1918 tapahtumista ym. Kun Mattilan kyläkirjaa tehtiin, kävin tutustumassa Kansanrunousarkistossa Elsa Haaviston aineistoon. Istuin siellä kaksi päivää ja kerkesin käymään läpi vain murto-osan siellä olevasta materiaalista. Elsa Haaviston isä on ollut hyvä kertoja. Isä oli nuoresta pojasta alkaen kuunnellut ihmisten tarinoita ja kertonut niitä sitten lapsilleen. Isän ansiosta mieleen tarttuivat uskomukset, tavat ja niihin liittyvä sanasto. Elsa oli pienestä tytöstä alkaen joutunut tekemään monenlaisia töitä. Tavallaan luontaisetuina, elämää elämällä hän oppi erilaisten aihepiirien sanastoa. Mukanaan hänellä oli aina esiliinan taskussa kynä ja paperia, johon saattoi merkitä heti tuoreeltaan mieleen muistuneita sanoja ja sutkautuksia. Sana-arkistoon tallennetuista, lempääläisistä sanoista ovat esimerkiksi supiinipälsyt, jonkinlainen turkisnahasta valmistettu varakkaampien ihmisten käyttämä turkki ja lempääläinen sananparsi: Tulta piijan pohkeissa, kekäleitä kantapäissä. 19 20 21 22 Teemu Pisto kävi kyläseminaarissa 12.4. ja lähetti muistiinpanonsa myös Lempäälän-Vesilahden Sanomille. Tässä juttu suoraan Teemun koneelta. Kommentti ehdotukseen Seudulliset periaatteet yhdyskuntaraken- teen hajautumisen ehkäisemiseksi Mihin kylät ovat unohtuneet? Kyläläisille sanotaan, että puhukaa, mutta tuntuu, että huuto ei kuulu. Suomalaista elämänmuotoa yritetään muuttaa rajusti. Voitaisiin puhua tämän ajan vallitsevasta ismistä. Me kyläläiset kysymmekin, miten itsenäinen kunta voi olla alisteinen seutukunnalle? Ei mitenkään, mutta meidän kyläläisten pitäisi pysähtyä myös miettimään, miten meitä yritetään seutukunnasta ohjailla. Jokainen kylä on erilainen omine erityispiirteineen, eivätkä mahtikäskyt voi yksinkertaisesti toimia. Tasapuolisuuden pitää toteutua myös maanomistajan näkökulmasta. Nyt naapureita voidaan kohdella täysin eri tavalla. Ei edes oman talon tytön/pojan välttämättä ole mahdollista rakentaa omalle kotitilalleen, sillä määrittely jättää niin paljon tulkinnan varaa. Kohta 2.2 Emme saa olla liikaa muiden talutusnuorassa. Haja-asutusalueella asuvat ovat paljon vartijoina! Myös kylillä asuu viisaus ja luovuus! Kylien asukkaat eivät aja sen enempää autolla, kuin kaupunkilaiset, mistä usein syyllistetään. Yhtä lailla kaupunkialueella asuvat kuskaavat lapsiaan omalla autolla harrastusten pariin ja aikuiset kulkevat omiin harrastuk- siinsa. Maalla asuvat rakentavat talonsa ekologisesti puusta ja asuvat puulämmitteisissä taloissa. Uusien tutkimustuloksien valossa tämä asumismuoto on myös ekologisempi vaihtoehto kuin kerrostalossa asuminen. Kylien ihmiset ovat omatoimisia, eivätkä ole ensimmäisenä avun tarpeessa, jos jotain tapahtuu. Esimerkiksi viime syksynä puita kaatui tielle Nurmen kylällä. Ennen kuin pelastuslaitos oli paikalla, oli kylän asukkaat omatoimisesti sahanneet puut ja kiskoneet pöllit traktorilla tien sivuun. Kaikki kunnia silti pelastuslaitokselle. Ehdotuksessa Seudulliset periaatteet yhdyskuntarakenteen hajautumisen ehkäisemiseksi on myös paljon hyvääkin. Nykyinen kantatilalaki on ajanut tilanteeseen, missä monet maanomistajat eivät enää saa myydä enempää tontteja, vaikka haluaisivatkin. Jotta kyläkoulut eivät joutuisi lakkautusuhan alaisiksi, osayleiskaava olisi oikea vastaus ja mahdollistaisi omakotitalorakentamisen kylille myös jatkossa. Koska Tampereen kaupunki ei kaavoita omakotitalotontteja riittävästi, paine purkautuu nyt lähikuntiin. Itsenäisen kunnan kannattaakin vaalia kyliä, joka vahvistaa kunnan identiteettiä myös jatkossa. 23 Mattilan onkitapahtuma Kesäkuun 9. päivä Köpin sillan rannoilla ongittiin Mattilan onkikisoissa. Hienon kesäillan kruunasi ihan komea kalasaalis, noin 3 kg yhteensä tunnin onginnan tuloksena. Onkia taisi järvessä olla yhdeksän tai kymmenen, muistelee järjestäjä. Perhekunnittain suoritetussa “kilpailussa” olivat mukana Koivistot, Ylimäet, Korpelat, Kaunistot, Hartukset, Jaakkolat ja Hakalat. Kaikki osallistujat (perheet) palkittiin ruokapussilla ja olihan jossain pussissa myös Lelupakinkin sponsoroimia leluja. Onginnan jälkeen syötiin makkaraa ja mehua kyläyhdistyksen myymänä. Joku taisi sanoa, että oli kesän ensimmäinen onkireissu ja olisko Hakalan Laurille ollut ihan kokonaan ensimmäinen? Otetaan ensi kesänä uudestaan ja kiitos kaikille osallistujille. Janne Ylimäki 24 PILKKEEN LEMMIKIT MUN OMAT KOIRAT Elikkä minulla on kaksi koiraa. No ei ne nyt niin kirjaimellisesti ole minun vaan meidän koko perheen. Ne ovat Saana ja Malla, Saana on musta-valkoinen puhdas Jacrusselin terrieri kun taas Malla on ruskea kääpiöpinserin ja russelin risteytys. Meillä kyllä puhutaan että omistamme russelin ja pinserin. Eläimet ja etenkin koirat ovat hylkäämättömiä ja hyvin lähellä minun sydäntä ja siksi koira kuin koira on aina koira ♥ Koira on hyvin monipuolinen lemmikki, jotkut pitävät isoista ja jotkut pienistä. Minä itse pidän pienistä koirista, koska siinä on iso koira pienessä koossa. Meidän koirat eivät ole ”rottia” vaan koiria, ei se koko ratkaise vaan se mitä sen koiran sisällä on ♥ Monet pikkulapset ovat ihmetelleet tätä kahden koiran ”koirapartiota”. Venla Eskola KOULUN SIVUT Pilke on saanut Mattilan koululta annoksen hengentuotteita, joista kiitos kaikille, niillekin joiden tuotosta ei nyt julkaista. Leirikoulu, joka pidettiin 26.-29.4., on yksi kertomus kultakin luokkaasteelta 3-6. (Taittoteknisistä syistä kaksi ekaa kirjoitusta on ”ladottu” uudelleen.) Lehden lopussa on ristikoita ja muita tehtäviä. Kivat kesärunot eivät enää tunnu mahtuvan. LEIRIKOULU PIISPALASSA Aleksi Suhonen 6 lk.: Pääsiäisen jälkeen tiistaina lähdimme leirikouluun Piispalaan. Bussi lähti aamulla kello 9.00. Leirikouluun lähti 3.-6. luokat sekä Erkki ja Salla. Bussimatka kesti yli kaksi tuntia. Matka meni hyvin ja saavuimme Piispalaan vähän kello kahdentoista jälkeen. Ensimmäiseksi menimme syömään. Ruoka oli monipuolista mutta ei aina hyvää. Ruuan jälkeen haimme tavarat ja menimme majoitus25 paikkaan. Siellä jakauduimme huoneisiin jotka oli päätetty jo bussissa. Olin huoneemme vanhin joten sain huoneen avaimen. Huoneessa oli minun lisäksi Samu, Nicholas ja Jussi. Laitoimme sänkymme heti valmiiksi. Kello 14.20 ohjelmassa oli leirikoulupaidan tekoa. Se oli hauskaa. Tein paidan johon kirjoitin Z-kirjaimen. Sen jälkeen kello 16.25 oli ruokailu. Ruokailun jälkeen uimahalliin uimaan, koska oli paljon vapaa-aikaa. Uinnin jälkeen oli iltapala jonka jälkeen menimme nukkumaan. Santeri Borgenström 4 lk Pääsiäisloman jälkeen tiistaina lähdemme Piispalaan leirikouluun koululta kello 09.00. Matka kesti yli kolme tuntia. Perillä söimme ja sen jälkeen majoittauduimme huoneisiimme. Minun kanssani samassa huoneessa olivat Jesse Aronen, Eero Rautaneva ja Joakim Koivisto. Klo 14.30 teimme leiripaidat, se oli ainoa tehtävämme sinä päivänä. Sen jälkeen söimme. Illalla olimme toistemme huoneissa. Söimme iltapalan ja menimme nukkumaan klo 22.00. Keskiviikkoaamuna söimme aamupalan ja maastoseikkailuun. Minun kanssani samassa ryhmässä olivat Ville Kemppainen, Samu Aronen, Salla Hela ja Adele Koivisto. Sen jälkeen menimme jousi- ja ekoaseammuntaan. Sain ekoaseammunnassa toiseksi parhaan osuman. Niiden jälkeen oli rantasauna ja takkatupa. Saimme mennä uimaan järvelle minkä lähellä olimme. Saimme myös iltapalaksi makka- Seuraavana aamuna heräsimme kello 7.00 ja menimme aamupalalle. Aamupalan jälkeen oli maastoseikkailu. Se oli kiva mutta liian helppo. Seuraavana oli lounas jonka jälkeen oli jousi- ja ekoaseammunta. Illalla oli rantasauna. Kävimme myös uimassa järvessä. Vesi oli todella kylmää. Sitten menimme nukkumaan. Seuraavana aamuna oli keilaus ja frisbeegolf. Keskipäivällä oli vuolukiviamuletintekoa ja kiipeilytorni. Kiipeilytorni oli jännittävä. Seuraavana päivänä oli vesiseikkailu ja lounas ja sitten oli kotiinlähdön aika. raa. Illalla jouduimme nukkumaan ovet auki. Torstaiaamuna söimme aamupalan ja lähdimme keilaamaan. Vuorottelimme niin että puolet olivat keilaamassa ja toiset frisbeegolfissa. Sen jälkeen menimme vuolukiviamuletin tekoon. Minä tein Z-kirjaimen. Sen jälkeen lähdimme kiipeilytorniin. Minä kävin kaksi kertaa ylhäällä. Iltapalan jälkeen oli leiridisko. Siellä ei soitettu hyviä musiikkeja. Perjantaiaamuna söimme taas kerran ja menimme uimahalliin uimaan. Tein ensimmäisen takaperin volttini ponnahduslaudalta. Sen jälkeen lähdimme kotiin. Matka kesti yli neljä tuntia. 26 VOI ITKU!!! Mimmun ja Enni-Sofian kivat käsinkirjoitetut leirikoulutarinat ovat hävinneet toimitusvaiheessa. Toimitus pahoittelee (28.7.) Mutta nyt lisätty nettiversioon 27 28 Millaista koulutusta mattilalaisille oppilaille tarjotaan? Lempäälän kunnassa tehdään nyt koulutuspoliittista ohjelmaa vuosiksi 2011-2016. Koulutuspoliittisen ohjelman tekemistä ohjaavassa työryhmässä on opettajien edustaja, rehtoreita, sivistystoimen henkilöstöä, sivistyslautakunnan ja kunnanhallituksen edustajia ja myös muutama meitä koulujen johtokuntien edustajia eli koululaisten vanhempia. Minun korviini termi ”koulutuspoliittinen ohjelma” kuulostaa kyllä äärimmäisen kuivalta, mutta jutun ideana on miettiä, miten Lempäälän kunta tulevaisuudessa järjestää koulujen ja oppilaiden asiat. Pitkältihän kouluja säätelevät valtion taholta tulevat määräykset, joten työryhmässä mietitään, miten valtion ohjauksen rajoissa voidaan tehdä Lempäälälle sopivaa, paikallista koulutuspolitiikkaa. Käytännössä ohjaustyöryhmässä on mietitty mm vieraiden kielten opetustarjontaa, koulujen aluehallintoa ja kunnan mahdollisuuksia kaavoitusasioiden kautta vaikuttaa koulujen elämään. Yhtenä, meille mattilalaisillekin tärkeää teemana, on käsitelty kyläkouluasiaa. Kunnanvaltuustohan teki lokakuussa, palveluverkkoselvityksen liittyen, linjauksen, että kyläkouluissa täytyisi olla vähintään kolme opettajaa / 45-50 oppilasta. Lempäälässä halutaan säilyttää kyläkoulut ja nyt koulutuspoliittisen ohjelman ohjaustyöryhmässä on mietitty mm. miten kaavoitusta kehittämällä tai muuttamalla koulu tarvittaessa monipalvelukeskukseksi, jossa voisi olla myös muita toimintoja (vaikka päivähoitoa), voitaisiin varmistaa kyläkoulujen säilyminen elinvoimaisena. Itse suhtaudun tällä hetkellä luottavaisin mielin Lempäälän kyläkoulujen tulevaisuuteen. Koulun johtokunnassa meillä oppilaiden vanhemmillakin on tilaisuus vaikuttaa lastemme koulun asioihin. Toukokuun lopussa teimme itsearviointia Mattilan koulun johtokunnan toiminnasta. Kehittämistä meillä johtokuntana olisi mm. tavoissa, joilla kartoitamme muidenkin huoltajien näkemyksiä johtokunnassa käsiteltävistä asi- oista. Ajattelen itse niin, että yksi kyläkoulujen vahvuuksista on yhdessä tekemisen meininki, ”meidän koulu”-henki – silloinkin, kun koulun ei ole lakkautusuhan alla. Niinpä yritämme koulun johtokunnassa ensi syksynä keksiä uusia tapoja, joilla saisimme mahdollisimman monen huoltajan mielipiteet meitä ohjaamaan, kun teemme koulua koskevia päätöksiä. Lämpimin terveisin Kirsi Karppila, Mattilan koulun johtokunnan pj, jolle voi lähettää kommentteja osoitteella kirsi_karppila@hotmail.com 29 30 31 32 KANSALAISOPISTON KANTELERYHMÄ MATTILAAN! Mattilassa koululla alkaa syksyllä kansalaisopiston viikottainen kanteleryhmä, torstaisin 15.30–17.00 ajalla 8.9. – 1.12 ja 12.1. -19.4. Ryhmäopetuksen vuoksi tämä on edullinen tapa päästä kiinni soittoharrastukseen. Pilke kysyi lisätietoja Outi Sanélta, joka tähän asti on opettanut kanteleensoittoa Kuljussa – mattilalaisina harrastajina mm. Jyrkisen perhekuntaa. Keille kanteleryhmä sopii, lapsille vai myös aikuisille? Sopiva ala- ja yläikäraja? Kanteleryhmä sopii kaikille soittajille, niin aikuisille kuin lapsillekin! Viime vuonna nuorimmat aloittajat olivat 5-vuotiaita ja vanhin eläkkeellä. Jaan ryhmän todennäköisesti kahteen osaan, jolloin nuorimmat valloittavat ensimmäisen 45 minuutin ryhmän ja vanhemmat toiset 45 minuuttia. Pitää varmaan olla oma kannel, mitä se maksaa ja mistä niitä saa? Kantele olisi hyvä olla olemassa. Monella lapsella sellainen on hankittu muskariin. Kouluilta voisi kysyä lainaan soittimia. Samoin nyt kannattaa kysellä kavereilta, sukulaisilta jne löytyykö aloitussoitinta. Olemme yhdessä tehneet aina syksyisin ja keväisin kimppatilauksen. 5kielisten hinnat alkavat vähän yli 100 eurosta. Jos aiotte ostaa soittimen, ottakaa opettajaan yhteyttä ennen ostoa! :) Entäs nuotit ja pitääkö omistaa kansallispuku? Tärkein avu kanteleensoiton alkamiseen on reilu riemumieli! Nuotit tulevat tunnilla opettajan mukana. Niistä saatetaan periä maksimissaan parin euron kulut. Kansallispuku tai feresi jos löytyy kaapista, niin se on kiva lisä. Puvuille ei ole kuitenkaan alussa tarvetta! Me aloitamme soitonopiskelun ja soittaminen on se tärkein asia. Pukeutuminen tulee myöhemmin. Kuinka pian vasta-alkaja saa irti jonkun oikean sävelmän ja mimmoisia kappaleita soitetaan? Sävelmä ekalla tunnilla! Tai syön hattuni. (Sikäli mikäli omistan syksyllä hattua...) Opettelemme mm. lastenlauluja, piirileikkejä, kansanlauluja, kantelesävellyksiä ja kaikkea sellaista ehkä perinteisempää, mitä 5-kielisellä kanteleella soitetaan. Kuuluuko kurssiin esiintymisiä? Saatamme esiintyä. Esiintymisissä on se kiva puoli, että siinä kasvaa soittajana metrin! Monta kertaa ujutan uusia soittajia toisen jo kauemmin soittaneen ryhmän kanssa yhteen. Silloin jo pidempään soittaneet tukevat uusia ja voi suoraan sanottuna pitää lavalla hauskaa. Tärkeintä kuitenkin on se, että meillä on soittamisessa kiva meininki, ryhmä tukee toisiaan, opimme kuuntelemaan toisiamme ja omat taitomme vankistuvat. Kanteleensoitto on todella hauskaa. Tervetuloa mukaan, vaikka suoraan ekalle tunnille! Pirteätä mieltä säkkiin mukaan, hymy kasvoille ja soittamaan! :) Halutessanne ottakaa yhteyttä opettajaan: Outi Sane, 040-9625097 outi.sane@senfi.com 33 MATTILAN KYLÄTOIMINTA 30 VUOTTA – JUHLA JA TUTTUJENTAPAAMIS-ILTAPÄIVÄ Lauantaina 3. 9. 2011 kello 12 Mattilan koulussa ja pihalla 12.00 Ohjelmaosuus juhlasalissa n. 13.15 kakkukahvit ruokalassa Juhlasalissa näyttely ja vanhoja videoita = Löydä entinen itsesi, omat lapset ja naapaurin kakarat söpöinä! Pihalla vapaata seurustelua, lomassa pelejä ym. lapsille ja aikuisille, makkaraa, orjahuutokauppa… Vinkkaa myös poismuuttaneille tutuille! 34
© Copyright 2024