Havainnekuva Torvilammelta?
1 Meijän Perä Meijän Perä Sarvenperän kylälehti 1/2012 www.sarvenpera.fi 3€ Havainnekuva Torvilammelta? 2 Meijän Perä Kestoaiheet käsittelyssä K ylälehti Meijän Perä on kirjannut ylös jo yli kymmenen vuoden ajan kylän tapahtumia ja ilmiöitä. Aiheet ovat pulpunneet sekä kylän nykyhetkestä että menneisyydestä. Ihan kaikesta ei ole kirjoitettu, mutta vastapainoksi joitain aiheita on lehtemme sivuilla käsitelty sitäkin useammin. Yksi viime vuosien kestoaiheista on ollut kylälle ilmaantuneen pienen metsäkaurislauman vaiheiden seuraaminen. Viime talvi taisi olla havaintojen perusteella oikea metsäkauriiden huippuvuosi. Lukuisat jäljet osoittivat metsäkauriiden viihtyneen niin Välilän maastoissa kuin Löytänän rantamaillakin. Tämän talven hangilla en ole vielä nähnyt minkäänlaisia merkkejä metsäkauriiden olemassa olosta, enkä ole kuullut muidenkaan puhuvan metsäkauriita koskevista jälki- tai näköhavainnoista. Vastaavasti viime talvena tutuksi tulleet ilveksen jäljet ovat ilmeisesti kadonneet tänä talvena Sarvenperän kaupunkikuvasta miltei kokonaan. Onko siis käynyt niin, että ilvekset ovat syöneet metsäkaurisperheen suihinsa ja jatkaneet sitten matkaa Sivulassa 21.2.2012 Hanna Ole ystävä minulle -päivä Kuva: Seija Halinen N uusille apajille. Jäikö Meijän Perän suurella sympatialla seuraamien metsäkauriiden aika Sarvenperällä todellakin vain muutaman vuoden mittaiseksi? Seuraavan kevättalven ja kevään aikana saamme varmasti lisää tietoa metsäkauriiden kohtalosta. Sekä ilveksiä että metsäkauriita, kuin myös muita mielenkiintoisia kulkijoita, koskevista havainnoista voi ilmoittaa Meijän Perän toimittajille. Otamme tiedot kiitollisina vastaan ja teemme jatkossakin päivityksiä kylän eläinkantaa koskeviin juttuihin. Toinen Meijän Perän kestoaihe on ollut kyläkoulukiinteistön kohtalo. Tämänkään lehden kanteen emme päässeet räväyttämään sensaatio-otsikkoa koulun myynnistä ja uudesta omistajasta. Eikä edes koulun uudesta käyttötarkoituksesta. Niinpä Sarvenperän koulu saa rauhassa uinua Ruususen untaan – uuden elämän tuova prinssi kun on edelleenkin hukassa. uoruus ja kokemus kohtasivat jo kolmatta kertaa Tikkalan koululla järjestetyssä Ole ystävä minulle - päivässä. Kuutisenkymmentä senioria saapui paikalle kuulemaan ja kokemaan yhdessäoloa koululaisten ja päiväkotilasten kanssa. Ohjelma koostui mm. koululaisten lauluista sekä Pirkko Rahkila-Rissasen ja Eero Vuorisen mainiosta musiikkituokiosta. Seurakunnan tervehdyksen tilaisuuteen toi aluekappalainen Marjut Haapakangas. Koulun ja päiväkodin suunnittelemat puuhapajat olivat erittäin antoisia. Lasten kanssa mm. pelatttiin bingoa, askarreltiin, osallistuttiin tietokilpaan ja levyraatiin, liikunta- ja perinneleikkejä unohtamatta. SH Meijän Perä 1/2012 Sarvenperän kylätoimikunnan lehti Ilmestyy neljä kertaa vuodessa: helmi-, touko-, elo- ja marraskuussa. Paino: Jyväskylän yliopistopaino. Lehden painos 180 kpl. Seuraavaan lehteen aineistot 30.4.2012 mennessä päätoimittajalle tai toimittajille. Julkaisija: Sarvenperäset ry / puheenjohtaja Vesa Pihlajamäki p. 020 482 5890, sihteeri Seija Halinen p. 0400 646 471, rahastonhoitaja Riitta Kuusela p. 050 571 8492 Päätoimittaja: Hanna Mäkinen, Sarvenperäntie 545, 41930 Kuohu, p. 050 368 0280, email: hanna_k.makinen@nic.fi Lehden taitto: Hanna Mäkinen Toimittajat: Seija Halinen p. 0400 646 471, email: seija. halinen@elisanet.fi, Vesa Pihlajamäki (Sarvenperäset ry:n edustaja), p. 020 482 5890, Petri Hakkarainen p. 050 529 0529, email: perasarvi@gmail.com, Salla Hellevuo p. 040 581 5155, e-mail: sallalaa@gmail.com ja Paavo Vehkala p. 050 323 1155 Raili Ahonen sai ensikosketuksen tietokoneeseen Aarren (vas) ja Juuson asiantuntevalla opstuksella. Tilaushinnat: Sarvenperän asukkaille ilmainen, muille vuosikerta 12 euroa, irtonumerot 3 euroa. Tilaukset: Seija Halinen, Sarvenperäntie 480, 41930 Kuohu, p. 0400 646 471 Ilmoitushinnat: koko sivu 50 euroa, ½ sivu 33 euroa, ¼ sivu 20 euroa, 1/8 sivu 13 euroa; rivi-ilmoitukset kyläläisille ilmaisia max 20 sanaa. Aineistot: Kirjoitukset toimitetaan mieluiten sähköisesti. Kirjoittaa voi myös nimimerkillä, mutta nimen on oltava päätoimittajan tiedossa (ei kerro eteenpäin). Juttuja voidaan lyhentää ja oikeinkirjoitusta korjata asiasisältöön puuttumatta. Kaikki oikeudet muutoksiin pidätetään. Kansikuva: Näkymä Singaporesta, kuva Teemu Tarkiainen. Torvilammen maisema ei siis tiettävästi ainakaan vielä ole oikeasti mullistumassa ”havainnekuvan” osoittamalla tavalla. ISSN 1459-9228 Meijän Perä 3 Sarvenperä mukana pohjoisen Korpilahden reitistöhankkeessa P ohjoisen Korpilahden kylien yhteisen reitistöhankkeen tavoite on, että merkittäisiin kesäkäyttöön tulevat patikointireitit sekä hiihtoon soveltuvat talvireitit Tikkalan, Sarvenperän, Saukkolan, Ylä-Muuratjärven ja Moksin kylien alueella. Tavoitteena on hyödyntää olemassa olevat polut ja tarvittaessa avata lyhyitä yhdyslinjoja eri reittien välille. Alueella on paljon käyttökelpoista polkua, joka olisi valmista käytettäväksi opasteiden ja reittimerkintöjen tekemisen jälkeen. Selkeä yhtymäkohta reiteille on löytynyt Hangasjärven majalta, johon saataisiin reitit Sarvenperän ja Saukkolan suunnalta pohjoisesta sekä Tikkalan ja Ylä-Muuratjärven suunnasta etelästä. Pohjoisen Korpilahden reitistö sopii mainiosti Jyväskylän kau- velle. Reitit on esitelty kaupungin liikuntapalvelujen edustajille ja heidän toimestaan on aloitettu maanomistajaselvitykset. Liikuntapalvelujen edustajat ovat tutustuneet Tikkalan suunnasta tulevaan reittiin paikan päällä, sama toimenpide toteutettaneen myös VesalaSarvenperä-Saukkola –reitillä polun käyttökelpoisuuden ja soveltuvuuden tarkistamiseksi. Edelleenkin tavoitteena on liittää pohjoisen Korpilahden alueella kulkevat reitit Jyväskylän kaupungin hallinnoimaan reitistökokonaisuuteen, jolloin saisimme myös asianmukaiset opasteet ja kartoituksen alueellemme. Sanna Tarkiainen Tunnelmia hirvipeijaisista okavuotiseen tapaan oli kylän väki kutsuttu hirvipeijaisiin. Koulun myyntihuhuista huolimatta peijaisia päästiin vielä viettämään Sarvenperän koululla. Tarjolla oli herkullista hirvikeittoa ja kahvia monen sorttisen makean kera. Tunnelma peijaisissa oli tuttuun tapaan lämmin ja rento. Väkeä oli paikalla paljon, salin puolella istumapaikkoja ei ollut enää tarjolla myöhäisille saapujille. Toisissa huoneissakin lähes kaikki istumapaikat oli miehitetty. Salin puolella informaatiota saatiin mm. alueen hirvikannasta, sekä muusta asiaan liittyvästä Lahtisen Karin johdolla. Luokkahuoneessa oli nähtävänä diaesitys hirviporukan ajoista, ja riistakameran tallentamia kuvia suolatarjonnasta nauttimaan tulleista hirvilehmästä ja kahdesta vasasta. Kuvat olivat upeita, niin lähelle hirviä harvemmin kameran kanssa pääsee. Samassa luokassa Asunnan Markku piti lapsille piirustuskilpailua, ja siinä osallistujia olikin runsaasti. Tämän vuoden piirustusai- Kuva: Salla Hellevuo J pungin koko Jyväskylän seudun käsittävään reitistösuunnitelmaan. Reitistö voitaisiin haluttaessa yhdistää Vesangan ja Petäjäveden reitteihin sekä myöskin vanhaan Jyväskylä-Jämsä -maakuntauraan tai Muuramesta Isolahden suunnasta tuleviin reitteihin. Pohjoisen Korpilahden alueella on paljon monimuotoisia luontonähtävyyksiä ja -kohteita myös lyhyempiä reittiratkaisuja ajatellen. Reitistöhankkeen tavoitteena olisi saada kullekin kylälle käyttöön merkitty retkeilyreitti opasteineen ja karttoineen. Hankkeen suunnittelu etenee yhteistyössä Jyväskylän kaupungin kanssa. Vuoden 2011 aikana on priorisoitu yksi pääreitti Vesalan suunnasta Sarvenperän ja Saukkolan kautta Hangasjärvelle sekä pääreitti Tikkalan suunnasta Hangasjär- heena oli naurava hevosmuurahainen, ja pikku taiteilijoiden hienoja töitä ihailtiin yksi kerrallaan. Jokainen piirtäjä sai palkkioksi teoksestaan mojovan karkkipussin. Lämmin kiitos hirviporukalle sekä kylän aktiivisille catering- ja juhlapalveluväelle siitä, että viitsitte vuosi toisensa jälkeen nähdä vai- vaa ruokkiaksenne kyläläisiä kovalla työllä saalistamallanne hirvenlihalla lisukkeineen. Ainakin näin perheenäidin perspektiivistä on piristystä arkeen poiketa toisinaan valmiiksi katettuun pöytään, ja nauttia ateriasta kaikessa rauhassa.. Sallalaa 4 Meijän Perä Ihmisenkokoista tilitoimistomeininkiä S arvenperällä Kultarannassa omaa tilitoimistoa pyörittävän Jarmo Lahtisen tavoitteena on pystyä tarjoamaan asiakkailleen yksilöllistä tilitoimistopalvelua. Työnsä perustana Jarmo pitää asiakaslähtöisyyttä. – Ajatuksena on pyrkiä ihmisenkokoiseen meininkiin, jossa ratkaisuihin vaikuttavat eniten asiakkaan kannalta olennaiset asiat. Turhasta nipottaminen ei tässäkään työssä hyödytä ketään. Pyrin ajattelemaan asiat niin, että voin omalla työlläni helpottaa asiakkaideni elämää ja työntekoa, Jarmo linjaa. Laskentamerkonomin paperit nuoruudessaan hankkinut Jarmo Lahtinen ryhtyi pitämään tilitoimistoa toiminimellä vuonna 1991, aluksi sivutoimisesti. Rinnalla kulkivat vuorollaan rakennustyöt, timanttiurakointi sekä erityisen kiihkeänä episodina työ lehdenjakajana. Päätyöksi tilitoimistonpito muuttui Jarmon kohdalla noin 10 vuotta sitten. Vuosien mittaan tutuksi ovat tulleet sekä tilitoimistoyrittäjyyden hyvät että vähemmän Kuva: Hanna Mäkinen innostavat puolet. – Kirjanpitoon sisältyy paljon päivittäisiä rutiineja, mutta toisaalta jatkuvasti myös mielenkiintoisia haasteita, joita pidänkin tilitoimistoyrittäjyyden suolana. Tässä työssä tulee usein eteen kiperiä pulmia, joiden ratkaiseminen tuntuu mahtavalta. Koen jonkinlaista tyydytystä numeroiden hallinnasta. – Yrittäjänä toimimisessa parasta taas on työn vapaus ja itsenäisyys. Kotona toimivana yrittäjänä voin vaikka lähteä välillä pihahommiin, mikäli menen tukkoon kirjanpidossa. Hetken kuluttua kirjanpitoakin pystyy taas tekemään ihan eri tavalla. – Toisaalta töistään pääsee yrittäjänä eroon vain harvoin, mitä en ole kylläkään kokenut mitenkään isoksi ongelmaksi. Se on vain pieni hinta siitä, että pystyn sujuvasti järjestämään esimerkiksi päivittäisiä työaikojani kulloisenkin tarpeen mukaan, Jarmo kertoo. Istumapainotteisen, siistin sisätyönsä vastapainoksi Jarmo halusi itselleen myös selvästi fyysisemmän ulkotyön. Vuonna 2000 perustamansa yrityksen, Mehtäpalvelu Lahtisen, kautta Jarmo on tehnyt aika ajoin töitä esimerkiksi Forelia Oy:lle. Sopivan, runsaskäpyisen syksyn tullen Jarmo on voinut jättää kansiot hetkeksi vähemmälle huomiolle ja keskittyä simppeliin, mutta suoraviivaiseen ja tuottoisaan käpyjen keräämiseen Korpilahden-Petäjäveden -alueen siemenviljelyksiltä. – Uniikki yhdistelmä, toteaa Jarmo itsekin tyytyväisenä yrityskaksikostaan. HM Tarkkuutta ja hyviä istumalihaksia vaativan tilitoimistotyön vastapainoksi Jarmo Lahtinen sekä pyörittää fyysiseen ulkoilmatyöhön perustuvaa Mehtäpalvelu Lahtinen -yritystä että harrastaa reipasta liikuntaa, kuten hiihtoa sekä laduilla että umpihangessa. Meijän Perä –lehdessä on pikku hiljaa esitelty kylällä asuvia yrittäjiä yrityksineen. Maiju Karppisen Faunatar ja Mari Hakkaraisen Litterata, Pekka Santalahden PS-Kustannus, Hannele Mäntyjärven Lepomäen Pensasmustikka sekä Jyri Hellevuon Kalliokylän Kengitys ja Rokki saivat Meijän Perän tässä numerossa jatkokseen Tilitoimisto Jarmo Lahtisen esittelyn. Eivätkä yrittäjät vielä tähän loppuneet – jatkoa seuraa! Meijän Perä Retuperän isäntä Metson pakettimatkalla umipyryjen yltyessä marraskuun lopussa täällä kotoSuomessa, Teemu teki vähän erilaista työmatkaa +40 asteen hikevässä Indonesiassa. Mennen tullen poikettiin Singaporen sivistyksessä, ennen kuin päästiin Indonesian puolelle Jakartan kesän kautta kohdekaupungin ”talveen”. Singapore on tunnetusti shoppailija-matkailijan unelmakaupunki, joskin kallis paikka. Esimerkiksi Hard Rock Cafe Singaporessa hampurilaisateria ja tuoppi olutta maksoi 50 e. Majoitus Indonesiassa oli Pekan Baru -nimisessä kaupungissa koko lailla päiväntasaajan tuntumassa, missä herätyskellona toimi läheisen moskeijan aamujollotus klo 4.20. Työmatka paperitehtaalle Perawangin kylään kesti autokyydillä noin puolitoista tuntia. Sekalaisten ajovälineiden värittämässä liikenteessä oli parempi turvautua paikalliseen kuljettajaan. Esimerkki paikallisesta koulukyydistä kuvassa 4. Mitä sivummalle mentiin, sitä ihmeellisempänä nähtävyytenä valkoista miestä pidettiin ja jopa sormella osoiteltiin. Muutoin olo oli varsin mukavaa, ruoka maistui ja palvelu oli erittäin ystävällistä. Viikon hikoilun ja pari vuorokautta kestäneen paluumatkan jälkeen olikin sitten taas mukava päästä aurailemaan Valmetilla lumipenkkoja meijän perälle. Kuvat: Teemu Tarkiainen L 5 Singapore Pekan Baru Retuperäset Oletko lähdössä matkalle? Kirjaa reissun vaiheet ylös, ota paljon kuvia ja lähetä syntynyt matkakertomus kuvineen Meijän Perässä julkaistavaksi. Katsotaan, kuinka monelle mantereelle sarvenperäset ehtivät. Kuva 4 (oikealla): Koulukyyti Perawangin kylän tapaan. Perawangin kylä 6 Meijän Perä Olipa kerran synkkä ja myrskyinen yö J oskus kauan sitten, taisi olla jossain viisikymmenluvun tienoilla, me Kellomäen, Myllylän ja Hattulan pojankoltiaiset pidimme yhtä, niin hyvässä kuin pahassakin. Viimeksi mainittua en tosin muista koskaan olleenkaan. Niin vietimme aikaa, nuoruuden kultaisia vuosia, jotka olivat täynnä elämän rikkautta ja vapautta. Maailma oli auki edessämme. Tuskin edes tajusimme kaikkia niitä mahdollisuuksia, jotka olivat meille tarjolla. Seuraava tapahtui eräänä syksyinenä iltana ennen joulua: Ei ole lunta, ei kuutamoa, ei taskulamppua. On pimeys. Jos ojennat kätesi, et näe sormiasi. Tulen Kellomäestä aika myöhään. Olemme pelanneet koronaa poikien kanssa niin innokkaasti, että ajantaju on unohtunut. Lätkänappulan ympärille viritetty hakkapeliittarengas on ollut tehokas, se on vienyt kaikki nappulat pussiin jopa yhdellä lyönnillä. Näistä syistä johtuen aika on saanut kuin siivet selkäänsä. Muistan polun kaikki mutkat, kaikki sen kivet ja kuopat. Pystyn kävelemän pilkkopimeässäkin. Tosin Kaivo-ojan notkon tienoo saa askelet pitenemään: mieleen nousevat aina väistämättä vanhojen ihmisten puheet kummituksista. Miten ne nousevat mieleen taaskin, kun tulen koronapeli-illasta, jossa on ollut suorastaan mukavaa. Selvitän ojanotkon ilman haavereita, sydän tosin takoo rinnassa varmaan pitkälti ”toistasataa”. Kiipeän mäkeä ylös, tulen mäen päälle – silloin se tapahtuu: päähäni kolahtaa ylhäältä jotain. Isku on voimakas, kyykistyn alas, hirvittää. Vanha kansa kertoo, että tiellä Välilän suunnasta Kuohulle tapahtuu mielettömiä asioita. Iltaisin varsinkin pilkkopimeällä siinä liikkuu kulkijoita, outoja, käsittämättömiä liikkujia. Kaivo-ojan tienoilla ilmestyy ratsastaja, joka kannustaa ratsuaan ilman päätä, maitokannut kolisevat hänen käsissään ja outo valo ympäröi kulkijan. Toisinaan tämä kulkija liikkuu ilman ratsuaan, kannut tosin pitävät mahdotonta meteliä. Olen kyykyssä aivan hiljaa, kokeilen päätäni. Lakkini on pudonnut johonkin. Olen hengissä, aina- kin vielä. Ei kuulu maitokannujen kolinaa. Nousen varovasti seisomaan ylemmäs, koettelen kädelläni yläpuolelleni. Käsi tuntee jotain, ei kuitenkaan kummituksia. Myöhäissyksyinen ilta on muuttunut pakkasen puolelle. Tien yläpuolelle kaaristunut leppä on saanut huurrekerroksen ja painanut puu tien päälle. Siihen olen pääni kolauttanut. Kaivo-ojan kummitus – ehkä se on saanut rauhan. Tai ehkä voimakkaat metsien hakkuut, autojen melu, tietoliikenne, satelliittipaikannus ja kaikki muu ihmeellinen hässäkkä on saanut sen pitämään luppoaikaa, ja voi olla, että vielä jonain syksyisenä, pimeänä, myrskyisenä yönä se tulee ja ratsastaa maitokannut kolisten läpi maisemien. Ja vanha kansa kertoo jälkeläisilleen muinaistaruja menneestä ajasta – ajasta, jolloin maaseutu – niminen alue oli olemassa. Hattulassa 18.2.2005 Paavo Vanha kivääri löytyi rahkaladon alta R iuttasen Matti löysi Jahtilehden numerosta 1/2012 mielenkiintoisen, Sarvenperänkin historiaa sivuavan artikkelin. Suomen Metsästysmuseon intendenttinä työskentelevän Jukka Peltosen kirjoittamassa jutussa kerrotaan Tulan keisarillisen asetehtaan vuonna 1898 valmistamasta sotilaskivääristä, joka vuoden 1918 melskeissä päätyi punaisten lahjoittamana torppari Kalle Heinämäelle. Kalle Heinämäki ampui kiväärillä salaa yhden hirven, mutta joutui pian piilottamaan etsityn aseen Tuppelan ja Heinämäen välisellä suolla sijainneen turveladon alle. Kalle Heinämäki muutti sittemmin Floridaan, missä hän oli kertonut vieraana käyneelle kotikylän miehelle kiväärin piilopaikasta. Metsästysaseeksi muuntunut sotilaskivääri oli Peltosen kirjoituksen mukaan kuitenkin jo löytynyt ennen Kalle Heinämäen antamaa vihjettä. Kiväärin oli löytänyt suolla käynyt lakkojen poimija, joka oli myynyt kiväärin metsäteknikko Heikki-Paavali Saloselle. Aseen lopulta Suomen Metsästysmuseolle vienyt Salonen (19312009) toimi pitkään Keski-Suomen riistanhoitopiirin riistapäällikkönä. Sotilaskiväärin päätyminen salakaatajan tai luvallisen metsästäjän aseeksi ei ollut poikkeava tapaus 1900-luvun Suomessa. Näin kirjoittaa Peltonen: ”Vuoden 1918 kansalaissodan jäljiltä jäi maahan runsaasti venäläistä, amerikkalaista ja japanilaista alkuperää olevia aseita, joista osa jatkoi ja jatkaa edelleenkin palvelustaan metsästysaseina. Tavallisesti ainakin aseen etutukkia ja piippua lyhennettiin, jotta asetta olisi ollut mukavampi käytellä ei ehkä aina niin luvallisissakaan jahtitilanteissa.” Meijän Perä 7 Sarvelan uusi isäntä M 10-vuotiaana, osittain isän ja Voitto-veljen esimerkin innoittamana. Hirviporukkaan kuulumista Tero kuvailee elämäntavaksi. Kokkaustakin harrastava Tero osaa itse valmistaa hirven lihan maistuvaksi ruuaksi. – Välillä tuntuu siltä, että itse pyydetty riista maistuu vähän paremmalta. Samaan tapaan kuin itse kasvatetut perunat ja porkkanatkin maistuvat vähän paremmilta kuin kaupasta ostetut, Tero kertoo. Lentopalloa Tero käy pelaamassa Kintaudella useampana ilta- na viikossa. Kuohunkin lentopalloporukkaan Teroa on jo kosittu. Ulkoilmaliikuntaa Tero saa lumikenkäilystä ja hiihdosta. Kylän umpihankihiihtäjien kannattaisi muuten käydä katsastamassa Teron itsensä rakentamat erikoisleveät metsäsukset. Suksien mittasuhteista kertoo paljon se, että kokemattomampi seurapiiritoimittaja erehtyi luulemaan toista suksea lumilaudaksi. SH ja HM Kuva: Hanna Mäkinen onen vuosikymmenen ajan vain kesäkäytössä ollut Sarvelan talo sai syksyllä 2011 täysipäiväisen isännän. Tero Manerus muutti Sarvelaan Kintaudelta, ja on omien sanojensa mukaan viihtynyt uudessa asuinpaikassaan oikein hyvin. – En varsinaisesti ollut etsimässä uutta taloa itselleni, mutta kun Sarvelaa minulle tarjottiin, totesin talon oston sopivan hyvin nykyiseen elämäntilanteeseeni, Tero toteaa. Tero mieltyi Sarvelassa esimerkiksi tilaviin, korkeisiin huoneisiin. Reilun kokoisille tiloille on varmasti käyttöä, sillä monena viikonloppuna taloa asuttavat myös Teron lapset, Tino, 12, ja Pinja, 10. Teron esikoinen, 22-vuotias Tuomo, asuu jo omillaan Jyväskylässä. Sarvenperän kylä on Terolle ja lapsille tuttu jo Haapalassa sijaitsevan, pitkäaikaisen kesäpaikan ansiosta. Sarvelaan muutto ei siis merkinnyt Terolle kummoistakaan kulttuurishokkia. Itse asiassa uusi asuinpaikka on melko lähellä myös miehen omia syntysijoja, Ylä-Muuratjärveä ja tarkemmin Parkkopohjaa. Alun perin maanrakennuskoneasentajan ammattitutkinnon hankkinut ja hitsariksikin kouluttautunut Tero on työskennellyt jo yli kahden vuosikymmenen ajan puuseppänä entisen vaimonsa yrityksessä, Puupiippolassa Kintaudella. Puusepän taidot Tero kertoo oppineensa kantapään kautta. Puupiippola -työn ohella Tero tekee puusepän hommia myös itsenäisesti. Viimeaikoina Teron oma toiminta puuseppänä on keskittynyt saunan lauteiden nikkarointiin. Parhaillaan Tero on rakentamassa verstasta Haapalaan. – Tarkoitus on tehdä siellä edelleenkin esimerkiksi saunan lauteita ”paistetusta puusta”, eli vilppulalaisen toimittajan hyväksi todetusta lämpökäsitellystä haavasta, Tero selvittää. Töiden vastapainoksi Terolla on harrastuksia, joista tärkeimpiä ovat toiminta hirviporukassa ja lentopallon peluu. Onni Välivaaran hirviseurueeseen Tero lähti mukaan jo noin Tero Manerus Sarvelan tuvassa. 8 Meijän Perä Naisten ilta la 3.3. alkaa jäähallilta JYP-Pelicans ottelulla klo 17. Ottelun jälkeen ruokailu. Illan hinta kyläläisille 25 e/henk. sis. lipun ja ruokailun. Ilmoittele viim su 26.2. Sallalle puh. 040 5815155 tai Seijalle puh. 0400 646 471 oletko lähdössä mukaan. t. Seija Kuutamohiihto sunnuntaina 4.3. Kokoontuminen korsulla klo 19. Tarjolla kahvia, mehua ja makkaraa. Mahdollisuus saunoa, oma pyyhe mukaan. Huomio! PeränMiesten ilta la 10.3. Ensin syödään kaupungilla ja sen jälkeen seurataan paikallisvääntöä Jyp-Kalpa. Hinta 25 €. 15 nopeinta mahtuu mukaan. Ilmoita lähtösi 29.2. mennessä Kimmolle 0400 923056 tai työ 0400 860122. Humoristinen juttu vuosien takaa Virtapiirin kevät 1.3. Talviloma - ei kerhoa 8.3. Hoivapäivä AO:n opiskelijat 15.3. Kivun omahoito - Seija Urtti 22.3. Pilkkipäivä 29.3. Yhteislaulua - Make ja hanuri 5.4. Kiirastorstai - ei kerhoa 12.4. Seurakunnan edustaja 19.4. Matin tietovisa + Annikki ja Aarne Jänti esiintyy 26.4. Korsupäivä 3.5. Vierailu Telkänpesään 10.5. Vierailu Suokukan puutarhalle Saakoskella 15.5. Retki Hangasjärvelle. Virtapiirin Pelipäivä 9.2.2012 Kuvat: Seija Halinen Oli vuosi 1965, syyskuun 15 pvä. Aamuyön tunteina oli aika lähteä Keskussairaalaan, koska meidän esikoinen antoi merkkejä syntymästään.Vein vaimoni sairaalaan.Tulin äkkiä kotiin, otin haulikon ja lähdin metsälle . Oli vielä melko pimeää kun menin kytöniitylle. Pellon laidassa löysin hyvän paikan, näkyvyys oli hyvä joka suuntaan. Aamuinen usva oli pellon yllä , se oli kuin tilauksesta. Jostain kaukaa kuului junan lähestyvä ääni. Se tarkoitti että kello oli noin kymmenen yli viisi. Olin kuulevinani myös haavanlehtien havinaa. Tunnelma ja tuntemus oli melkein käsin kosketeltavissa kun odottelin ensimmäisten lintujen laskeutumista pellolle. Olin kuulevinani myös, että siihen aivan pellon lähelle pellonlaitapuihin jo kopsahteli lintuja tarkkailemaan tilannetta. Tarkkailin joka suuntaan. Sitten se tapahtui. Noin kahdenkymmenenviiden metrin päässä tallusteli musta mehto maassa. Vapisevin käsin vedin pyssyn poskelle ja tapailin liipasinta. Silloin kuului viereisestä puskasta laukaus ja mehto jysähti eteeni. Rykäisin kaksi kertaa aika voimakkaasti ja kuulin kuinka ampuja lähti tiehensä. Minä sain rykäisemällä 4.200 kg painavan metson. Meidän esikoinen syntyi sitten aamupäivällä, melkein samanpainoinen poika, neljäkiloasataseitsemänkymmentäviisi grammaa. R.H. Postiosoite Skippoa pelaamassa Leea ja Seppo Pienimäki sekä Lahja Majala. Iso teeriparvi Ylä-Suurensuonmäellä Todella ison, yli kolmenkymmenen linnun teeriparven näki Vehkalan Tuula Ylä-Suurensuonmäellä helmikuun alussa. Osa oletettavasti samasta parvesta vieraili Sivulan viereisessä koivikossa muutama päivä myöhemmin. Pekkaa pelaamassa Raili Ahonen, Sylvi Tikkala, Raija Karvinen ja Tuija Seppänen.
© Copyright 2024