Reumaliiton harvinaisia
Kesäkuu 2010 H A R V I N A I S I A 2 Hyvä lukija, Teimme Tules-tiedotteen teemanumeron harvinaisista reumasairauksista syksyllä 2008. Se sai myönteisen vastaanoton. Silloin jäi mietintämyssyyn, että teemaan pitäisi palata. Tämän vuoden toimintaa suunnitellessamme päätimme tehdä kaksi lehteä. Tämä on niistä ensimmäinen. Ideana on välittää ajankohtaista tietoa harvinaisista reumasairauksista ja niitä sairastaville suunnatuista palveluista sekä ennen kaikkea nostaa esiin harvinaisia reumasairauksia sairastavien omia kokemuksia ja ajatuksia. Sinulla on mahdollisuus vaikuttaa siihen, minkälainen on loppuvuodesta ilmestyvä toinen lehti. Tee ehdotuksia. Onko mielessäsi teema, jota toivoisit käsiteltävän tai ehkä joku tärkeä asia, josta haluaisit itse kirjoittaa? Entä tarvitaanko lehteä ylipäätään? Anna palautetta. Hyvää kesää! Jaana Hirvonen Sisältö Raynaud´n ilmiöstä 3 Harvinainen tapaaminen 7 Vihkonen myosiiteista 8 Lihastautiliitto esittäytyy 9 Kuntouttava hoito 10 Kongressiterveisiä Krakovasta 12 Harvinaiset.fi -sivusto 14 Harvinaisia-tiedotteen toimitus Kehitysjohtaja Jaana Hirvonen puh. (09) 4761 5601 jaana.hirvonen@reumaliitto.fi Visuaalinen suunnittelu ja taitto Heikki Hjelt, Markkinointipörssi Oy, Helsinki TIETOA VARHAISEEN TUNNISTAMISEEN: 3 Raynaud’n ilmiö ja sormi- ja varvashaavat TOM PETTERSSON Tom Pettersson toimii myös Reumaliiton Kuntoutumiskeskus Apilan asiantuntijalääkärinä. – Olen kohdannut työssäni monia Raynaud’n oiretta sairastavia, joiden hoitovaste on ollut hyvä, Pettersson sanoo. Raynaud’n ilmiö (Raynaud’n oire) määritetään sormien ja varpaiden kohtauksittain esiintyvänä valkoisuutena, sinerryksenä ja sitä seuraavana punoituksena (Kuva 1). Ilmiö johtuu verisuonten poikkeavan voimakkaasta supistumisherkkyydestä kylmäaltistuksen ja joskus tunnestressin yhteydessä. Valkoisuus- ja sinerrysvaiheeseen voi liittyä kärkiosien puutuminen ja pistely, ja punoitusvaiheeseen voimakas kipu. Ilmiö on toisinaan havaittavissa myös nenän kärjessä, korvalehdissä, huulissa, kielessä ja nänneissä. Kohtaus voi kestää muutamasta minuutista useaan tuntiin. Raynaud’n ilmiö luokitellaan primaariseksi, jos taustalla ei voida osoittaa muuta tautia ja sekundaariseksi, jos se liittyy toiseen sairauteen. Primaarista Raynaud’n ilmiötä tavataan 3−5 prosentilla väestöstä ja jopa 20 prosentilla nuorista naisista. Ilmiö on selvästi harvinaisempi miehillä kuin naisilla. Sekundaarista Raynaud’n ilmiötä nähdään jopa 95 prosentilla sklerodermaa sairastavista. Se on usein taudin ensimmäinen ilmentymä. Se voi liittyä myös muihin sidekudossairauksiin kuten systeemiseen lupus erythematosukseen (SLE), Sjögrenin oireyhtymään, tulehduksellisiin lihassairauksiin ja nivelreumaan. Myös mekaaninen verisuonivaurio tärisevien koneiden käyttäjillä, erilaiset umpieritysrauhasten sairaudet, verisairaudet ja verisuonia supistavat lääkkeet kuten sympatomimeetit eli adrenaliinin tavoin vaikuttavat aineet ja beetasalpaajat voivat aiheuttaa Raynaud’n ilmiön. DUODECIM-SEURA 4 dermaa tai muuta systeemistä sidekudossairautta epäiltäessä tutkitaan myös tumavasta-aineet. Jos nämä ovat selvästi osoitettavissa, suositellaan jatkossa spesifisten autovasta-aineiden, kuten sentromeeri-, Scl-70-, SS-A-, SS-B -, RNP- ja DNA-vastaaineiden tutkimista erikoissairaanhoidossa. Kuva 1. Primaarinen Raynaud´n ilmiö. Valkoisuus rajoittuu tarkasti ympäristöönsä ja paikoin esiintyy sinerrystä. Primaarisen ja sekundaarisen ilmiön erotusdiagnostiikka Raynaud’n ilmiö voidaan yleensä diagnosoida potilaan antamien tietojen perusteella, mutta epävarmoissa tapauksissa voi valokuvista tai kylmäaltistuksesta olla apua. Jatkoselvittelyissä on primaarisen ja sekundaarisen Raynaud’n ilmiön erottaminen toisistaan olennaisen tärkeää. Primaarinen Raynaud’n ilmiö ilmenee yleensä ennen 30 vuoden ikää ja usein jo teini-iässä, kun taas yli 30 vuoden iässä alkava Raynaud’n ilmiö on todennäköisesti toiseen sairauteen liittyvä. Primaarinen Raynaud’n ilmiö on yleensä viaton oire ja edustaa verisuonten supistumisalttiuden korostumista ilman verisuonimuutoksia, kun taas esimerkiksi sklerodermassa esiintyvän sekundaarisen Raynaud’n ilmiön taustalla ovat verisuonten seinämän rakenteelliset muutokset. Jokaiselle Raynaud’n ilmiön vuoksi lääkärin luokse hakeutuvalle tehdään täydellinen kliininen tutkimus ja tarvittaessa laboratorio- ja röntgentutkimuksia mahdollisen taustalla olevan sairauden pois sulkemiseksi. Systeemiseen sidekudossairauteen voivat viitata nivel- ja lihasoireet, valoherkkyys, ihottumat, kuume, suun ja silmien kuivuus, sydän- ja keuhko-oireet sekä munuaisoireet ja -löydökset. Erityisesti sklerodermaan sopivat ihon kovuus, tyypilliset kasvonpiirteet, ihoverisuonten laajentumat eli teleangiektasiat ja nielemisvaikeudet. Ensilinjan laboratoriotutkimuksia ovat lasko, perusverenkuva ja virtsakoe. Sklero- Skleroderma eli systeeminen skleroosi on harvinainen sidekudossairaus, jota luonnehtivat poikkeava immuunivaste, tulehdukselliset piirteet ja ihon ja maha-suolikanavan, keuhkojen, sydämen ja munuaisten sekä muiden sisäelinten verisuonimuutokset ja lisääntynyt sidekudosmuodostus. Sklerodermaa sairastavilla ihon verisuonten supistumisalttius ja seinämämuutokset johtavat verenkierron salpautumiseen, joka ilmenee Raynaud’n ilmiönä ja usein kivuliaina ja vaikeasti paranevina sormi- ja varvashaavoina. Sormien kynsivallin hiussuonten tarkastelu mikroskoopin alla eli kapillaroskopia on uusi tekniikka primaarisen ja sekundaarisen Raynaud’n ilmiön erottamiseksi toisistaan. Normaalisti hiussuonet näkyvät ohuina ja säännöllisinä suonenmutkina, kun taas sklerodermaa ja muita sidekudossairauksia sairastavilla ne näkyvät laajentuneina, mutkittelevina ja alueittain harventuneina. Muutokset näkyvät sklerodermaa sairastavilla jo varhain ja menetelmä mahdollistaa taudin varhaisdiagnostiikan. Kapillaroskopia on toistaiseksi käytössä vain harvoissa keskuksissa Suomessa. Menetelmä on sinänsä helppo, mutta tulkinta vaatii vankkaa kokemusta. Jos kapillaroskopialöydös on normaali ja tumavasta-aineet puuttuvat, niin on todennäköistä, että Raynaud’n ilmiö ei liity systeemiseen sidekudossairauteen. Sitä vastoin tumavasta-ainelöydös, erityisesti antigeenispesifisten tumavasta-aineiden löytyminen, ja poikkeava kapillaroskopialöydös mahdollistavat skleroderman tai muun sidekudossairauden diagnoosin. Sormi- ja varvashaavat Sormi- ja varvashaavat ovat tavallisia ja usein toistuvia sklerodermaa sairastavien verenkiertohäiriöiden komplikaatioita (Kuva 2). Niitä esiintyy jopa 30−50 prosentilla kaikista sklerodermaa sairastavista. Ne ovat pitkäkestoisia ja paranevat hitaasti. Paraneminen voi johtaa arpeutumiseen ja kuoppamuodostumiin, jolloin sormen tai varpaan kärki voi lyhentyä. Sormi- ja varvashaavat ovat hyvin kivuliaita. Ne voivat aiheuttaa kudosvaurioita ja käsien toiminnan häiriöitä sekä yleisesti heikentää elämänlaatua. Jos haavat infektoituvat, voi seurauksena olla luumätä tai kuolio. Sklerodermassa esiintyvät sormi- ja varvashaavat voidaan luokitella pinnallisiin, välimuotoisiin ja syviin. Pinnalliset haavat ilmenevät matalina kraattereina, kun taas välimuotoisissa haavoissa kraatteri on syvä ja lähellä oleva kudos voi olla vioittunut. Syvissä haavoissa nähdään kaikkien ihokerrosten häviäminen, jolloin voidaan todeta lihaksen, luun ja muiden tukirakenteiden vaurioita. Sklerodermassa toisinaan esiintyvät ihonalaiset kalkkikertymät ja käsien ja jalkojen turvotukset voivat myötävaikuttaa sormi- tai varvashaavojen syntyyn. Lääke- ja muu hoito Raynaud’n ilmiö lievenee kylmäaltistuksen ja tunnestressin välttämisellä ja koko kehon pitämisellä lämpimänä käsineiden, sukkien ja muun vaatetuksen avulla. Tupakoinnin lopettaminen on keskeistä, samoin kuin verisuonia supistavien lääkkeiden välttäminen. Lääkehoito on tarpeen, jos oireet ovat häiritseviä hyvästä yleishoidosta huolimatta. Lääkehoito tehoaa yleensä paremmin primaarisessa kuin sidekudossairauksiin liittyvässä Raynaud’n ilmiössä. Sormi- ja varvashaavojen hoidossa keskitytään jo syntyneiden haavojen parantamiseen ja uusien haavojen ehkäisemiseen. Haavojen ehkäisyssä ei-lääkkeellisellä hoidolla on suuri merkitys. Iho suositellaan pidettäväksi kosteana ja pehmeänä esimerkiksi lanoliinipitoisten voiteiden avulla. Sormenpäitä on syytä suojata ja samalla välttää vammoille altistavia toimintoja. Mahdollisia viiltohaavoja tulisi hoitaa tehokkaasti ja perusteellisesti, jottei infektio pesiytyisi niihin. Raynaud’n ilmiön hyvä hallinta ehkäisee myös osaltaan sormi- ja varvashaavojen syntymistä. Verisuonia laajentavat lääkkeet ja niistä erityisesti kalsiuminkanavan salpaajat kuten nifedipiini, amlodipiini tai felodipiini ovat ensisijainen valinta Raynaud’n ilmiön ja sormi- ja varvashaavojen hoidossa. Muita mahdollisia verisuonia laajentavia lääkkeitä ovat angiotensiinikonvertaasin estäjät ja sildenafiili. Prostasykliini on verisuonia voimakkaasti laajentava aine, joka vapautuu verisuonten seinämän soluista. Synteettinen prostasykliinianalogi, iloprosti, on suonensisäisesti annettuna lieventänyt Raynaud’n ilmiötä ja edistänyt haavojen paranemista. Sitä käytetään erityisesti verenkiertohäiriöiden vaikeissa pahenemisvaiheissa. Toinen verisuonten seinämän soluista vapautuva aine, endoteliini, on voimakas verisuonten supistaja. Endoteliini aiheuttaa myös lisääntynyttä sidekudosmuodostusta, verisuonten seinämän paksuntumista ja tulehdusta. Endoteliini-reseptorin salpaajalla, bosentaanilla, on kontrolloiduissa tutkimuksissa todettu lumelääkkeeseen verrattuna suurempi tehokkuus uusien sormi- ja varvashaavojen ehkäisyssä sklerodermaa sairastavilla. Bosentaania ja uudempia endoteelinireseptorin salpaajia ambrisentaania ja sitaksentaania sekä prostasykliinianalogeja ja sildenafiilia on menestyksellisesti käytetty myös sklerodermaan liittyvän keuhkoverenpainetaudin hoitoon. Koska verisuonten ahtautumiseen ja verenkierron salpautumiseen liittyy lisääntynyt verisuonten tukosvaara, voidaan harkita asetyylisalisyylihapon, aspiriinin, liittämistä lääkitykseen. Vaikeammissa tapauksissa voi DUODECIM-SEURA Kuva 2. Sekundaarinen Raynaud´n ilmiö diffuusia sklerodermaa sairastavalla. Sormenpäissä on haavautumia ja tarkasti rajoittuvia kuolioita. 5 6 veren hyytymisen estäminen pienimolekylaarisella hepariinilla tulla ajankohtaiseksi. Veren kolesterolia alentavilla statiiniryhmän lääkkeillä on vaikutuksia verisuonten seinämään, jotka voivat olla edullisia sormi- ja varvashaavojen ehkäisyssä. Haavojen infektoituessa on antibioottilääkityksen aloittaminen tarpeen. Vaikka on olemassa useita lääkkeitä, jotka joko yksinään tai yhdessä voivat tehokkaasti edistää sormien ja varpaiden verenkiertoa, voi lääkehoito joskus osoittautua teholtaan riittämättömäksi. Tällöin on mahdollista liittää hoitoon sympaattisen hermorungon katkaisu eli lämpöleikkaus. Mikäli sormi- ja varvashaavoissa on mukana paikallisia kalkkikertymiä niiden poisto voi edistää haavan paranemista. Rohkaisevana johtopäätöksenä voidaan todeta, että Raynaud’n ilmiö on monimuotoinen ja kiusallinen oire, mutta oikea-aikaisesti ja asiantuntevasti hoidettuna usein hyvin hallittavissa. Tom Pettersson, sisätautiopin dosentti, reumatologian erikoislääkäri, Helsingin yliopistollinen keskussairaala Harvinaisten reumasairauksien ilta Helsingin reumayhdistyksessä Maanantaina 27.9. 2010 klo 17.30–19.30 Kotkankatu 9 A, 3. krs, 00510 Helsinki Keskustelua ja kokemusten vaihtoa harvinaisena olemisesta Vapaa pääsy - ei ennakkoilmoittautumisia Tervetuloa koko Etelä-Suomen harvinaiset Harvinaisia reumasairauksia Aikuisen Stillin tauti Aivoverisuonten vaskuliitti Behcetin tauti Borrelioosin myöhäisvaihe Bürgerin tauti Churg-Straussin oireyhtymä Coganin oireyhtymä Dermatomyosiitti Ehlers-Danlos -oireyhtymä Eosinofiilinen faskiitti Essentiaalisen kryoglobulinemian vaskuliitti Fosfolipidivasta-aineoireyhtymä Goodpasturen oireyhtymä Hemofiliaan liittyvä nivelsairaus Hemokromatoosiin liittyvä nivelsairaus Henoch-Schönleinin purppura Hypokomplementeeminen urtikaria Inkluusiokappalemyosiitti Kawasakin tauti Keuhkoverenpainetauti Kideartriitit (muut kuin kihti) Lesch-Nyhanin oireyhtymä Marfanin oireyhtymä* Mikroskooppinen polyangiitti Niveltaudit kertymäsairauksien yhteydessä (esim. AL-amyloidoosi, okronoosi) Pagetin luutauti Perinnölliset autoinflammatoriset sairaudet Polyarteritis nodosa Polymyosiitti Relapsoiva polykondriitti SAPHO-oireyhtymä Sarkoidoosiin liittyvä niveltauti Schnitzlerin oireyhtymä Sekamuotoinen sidekudossairaus (MCTD) Skleroderma Systeemioirein alkava juveniili idiopaattinen artriitti Takayasun arteriitti Wegenerin granulomatoosi Whipplen tauti Lista on ohjeellinen, muutokset ja lisäykset ovat mahdollisia. * Harvinaiset-verkoston yhteistyössä Marfanin oireyhtymä kuuluu Invalidiliiton vastuulle. Harvinainen tapaaminen 7 PÄIVI VALKONEN Seitsemäs RELA-ryhmän tapaaminen, vuodesta 1998 alkaen, edellisestä oli kulunut kolme vuotta. Tusina ”tautista” oli ilmoittautunut, mutta kolmen terveydentila ei mahdollistanut mukaantuloa. Ennakkoon kävin mielessäni läpi tuttuja ja vähemmän tuttuja – minkä verran mahtaa tulla uusia naamoja? kokemus, etenkin, jos diagnoosi on tuore, eikä ole koskaan aiemmin nähnyt toista kohtalotoveria. Nykyään tietoa saa haettua netistä tästäkin aiheesta yllin kyllin, mutta asiantuntijoiden koostama ja suodattama tieto on varmasti parempaa, kun meidän ”kotilääkärien” tulkinnat. Relapsoiva polykondriitti (RP), uusiutuva monirustotulehdus, on reumansukuinen autoimmuunisairaus, jota sairastaa maassamme noin 30 henkilöä. Parisenkymmentä on ”tunnettuja” ja heistä lähes puolet oli mukana tapaamisessa. Vertaistieto on näiden tapaamisten suola. Tämä monioireinen sairaus on yhdistänyt sangen erilaisia ihmisiä ja omatoimiajalla puhe aaltoili mm. koraanista enkelihoidon ja prinsessan häiden kautta lasten suureen kuolleisuuteen maassamme 1700-luvulla. Monelle meistä on tehty spriihuuhteluita korviin tulehduksen takia, ennen diagnoosia – kenties sivuvaikutukset tuntuvat vieläkin? RP on monimuotoinen, eli se voi vaikuttaa rustoissa eri puolilla kehoa, niitä vaurioittaen. Vaikeusaste voi vaihdella, samoin oireilun tiheys. Osa meistä haluaa olla mukana vertaistapaamisissa aina, vaikka kesken toukokiireiden, osa ei koskaan. Joku on liian sairas, joku kokee olevansa liian terve osallistuakseen. Jotkut pelkäävät nähdä taudin eri variaatioita, eli kenties omaa tulevaisuuttaan? Näinkin voi käydä: ”Minä olen lopettanut tyystin tautini harrastamisen, ihan välillä unohtuu koko riesa. Tähän kaikkeen on jo niin sopeutunut, ettei enää muuta muistakaan”. Ensikertalaisia löytyi porukasta neljä. Heillehän tällainen tilaisuus on todella antoisa Tapaamisen konkreettisena antina, luentotiedon lisäksi, panimme alulle tiivistelmätaulukon taudinkuvistamme ja avasimme Facebook-ryhmän. Kansainvälisyyden esimakuakin oli ilmassa, kun mukana olivat edustajat Ahvenanmaalta ja Savonmaasta. Tässä sairaudessa on uhkia, mutta myös mahdollisuuksia. Arvelisin kaikkien lähteneen kotiin levollisin mielin. Ystävyyttä ja yhteyksiä jatkossakin! aaTee 8 Vihkonen myosiiteista SUSANNA LEHTONEN Mervi Ketonen ja Susanna Lehtonen ovat tekemässä sairastuneiden kokemuksiin pohjautuvaa vihkosta myosiiteista. Vihkonen on tarkoitettu niin myosiitteja sairastavien kuin ammattilaistenkin käyttöön. Ohessa Susanna Lehtonen kertoo asiasta lisää. Myosiitti-vihkosen idean ”äiti” on Mervi Ketonen. Susanna Lehtonen tarjoutui mukaan vihkosen toteuttamiseen. Yhdistävä kokemus oli se, että molemmat olivat sairastuneet polymyosiittiin vuonna 2006. Harvinaisten haasteet Myosiitit ovat harvinaisia sairauksia. Varsinkin Suomen kaltaisessa maassa myosiittia sairastavat ovat laajalla alueella, eikä heillä välttämättä ole tietoa toisistaan tai keinoja saada yhteyttä toisiinsa. Sairaus itsessään on jo raskas elämänkumppani, ja vertaistuen saaminen tuntuu olevan paljolti omasta aktiivisuudesta kiinni. – Minullakin sairaus ärhäköityy aina välillä vieden voimat mennessään, Susanna Lehtonen kertoo. Suomenkielistä kirjallisuutta ei ole juurikaan olemassa, ja esimerkiksi Lihastautiliiton keskustelupalstoilta on vaikea löytää vertaistukea Lehtosen kokemusten mukaan. Ulkomailta löytyy jo useampikin foorumi vain myosiittia sairastaville. Osassa käydään aktiivista keskustelua mm. eri hoidoista ja niiden tehokkuudesta. Näiden foorumien löytäminen ei ole itsestäänselvyys. Tietokonekin pitää löytyä ja englantia on osattava, jotta voi osallistua keskusteluun. – Omalla kohdallani englanninkielinen lääketieteellinen sanavarasto on kasvanut huimasti sen jälkeen, kun aloin seurata näitä foorumeja, naurahtaa Lehtonen. Mistä idea myosiittivihkoseen – Sain Merviltä kimmokkeen etsiä vertaistukea ulkomailta. Samalla alkoi löytyä myös kirjallisuutta myosiiteista, Lehtonen kertoo. Susanna Lehtonen 5-vuotiaan Sami-poikansa kanssa. Siitä syntyi ajatus koota jonkinlainen ”tukipaketti” suomeksi myosiitteja sairastaville. – Eikä varmasti olisi haitaksi lääkäreillä ja hoitohenkilökunnallakaan saada lisää tietoa sairaudesta, mutta ennen kaikkea kokemuksellista tietoa sairauden osumisesta kohdalle, Lehtonen jatkaa. Kahta samanlaista tapausta ei ole, mutta yhtäläisyyksiä löytyy yllättävänkin paljon. Moni on saanut arvokasta tukea jo pelkästään lukemalla toisten kokemuksista. Myosiittia ei monesti päältäpäin huomaa, vaikka olo olisi kuinka tuskallinen ja kivun täyttämä. Silloin helposti leimataan laiskaksi tai luulosairaaksi. Potilaskertomuksien lukeminen avartaa monen läheisenkin näkemystä siitä, mitä kaikkea myosiittiin Myosiitteja sairastavien tukena sairastunut joutuu käymään läpi. – Uskon, että tästä on hyötyä monelle eri taholle, Lehtonen kertoo. Vihkosesta on tarkoitus tulla samankaltainen Jenny Fentonin kirjoittaman kirjan Myositis. Facts, feelings & future hopes kanssa. Siinä kerrotaan, minkälaisesta sairaudesta on kysymys, sen eri muodoista, oireista ja hoidoista. Tärkein rooli on myosiittia sairastavien omilla kertomuksilla. – Se on mielestäni arvokkainta, mitä voimme ihmisille tarjota, uskoo Lehtonen. Lisäksi vihkonen sisältää listan linkeistä eri foorumeihin. Potilaskokemuksia jo koossa Vihkonen on vielä kesken, mutta potilaskertomuksia on jo koossa. Seuraavaksi aloitetaan lääketieteellinen osuus. – Nyt etsimme yhteistyökumppaneiksi lääkäreitä, Lehtonen sanoo. Jotta vihkosen valmistumista odoteltaessakin voisi saada vertaistukea, kaikkien luettavissa olevia potilaskertomuksia on julkaistu netissä Susanna Lehtosen blogissa www.myostinker.vuodatus.net. Toivottavasti ne rohkaisevat ihmisiä kirjoittamaan ja jakamaan omia kokemuksiaan. Yhteistyötä myosiitteja sairastavien palveluissa Harvinaiset-verkosto on laajentunut. Siinä on mukana nyt 17 toimijaa. Yksi uusista verkoston jäsenistä on Lihastautiliitto. Tervetuloa mukaan! Kun harvinaisryhmiin kuuluville suunnattu toiminta käynnistyi 1990-luvulla, työnjaossa sovittiin, että Reumaliiton Kuntoutumiskeskus Apila huomioi omassa toiminnassaan myös tulehduksellisia lihassairauksia sairastavia. Nyt Lihastautiliiton tultua mukaan Lihastautiliiton ja Apilan väki kokoontuvat syksyllä yhdessä miettimään, miten myosiitteja sairastaville suunnattua toimintaa voidaan yhteistyössä kehittää ja toteuttaa. Lihastautiliitto ry. on valtakunnallinen neurologinen vammaisjärjestö, jonka tärkeänä tehtävänä on jäsenistömme oikeuksien valvonta. Lihastautiliitolla on 12 jäsenyhdistystä eri puolilla Suomea. Jäsenistömme koostuu lihassairautta sairastavista ja heidän läheisistään. Lihastautidiagnoosit sijoittuvat pääsääntöisesti motorisen toiminnan alueelle. Vika voi olla liikehermosolussa, aksonissa, hermolihasliitoksessa tai lihaksessa. Myosiiteissa vika on lihaskudoksessa ilmenevän autoimmuunireaktion seurauksena oleva tulehdusreaktio. Liittomme kaikki palvelut ovat tarjolla myös myosiitteja sairastaville. Jäsenistössämme heitä on jo nyt 142. Palveluja ovat mm. ohjaus ja neuvonta diagnooseihin, kuntoutukseen, sosiaaliturvaan sekä työ- ja koulutuselämään liittyen. Erilaisia sopeutumisvalmennus- ja kuntoutuskursseja järjestetään niin lapsille, nuorille kuin aikuisille. Työelämässä oleville on tarjolla kohdennettuja palveluja. Erityisneuvolamme toimii moniammatillisesti hakien ratkaisuja lihassairaan moninaisiin kysymyksiin, ja fysioterapiayksikössämme on kyseisten sairauksien erityisosaamista. Tarjoamme koulutusta myös ammattihenkilöstölle. Liittomme on kehittyvä. Olemme tiiviissä yhteistyössä neurologien kanssa, mikä on väylä lääketieteellisen tiedon ajantasaistamiseen ja henkilöstömme jatkuvaan ammatilliseen kehittymiseen. Teemme yhteistyötä myös eri vammaisjärjestöjen ja vaikuttajaorganisaatioiden kanssa. Lihastautiliiton palvelut eivät edellytä jäsenyyttä liitossa. Nettisivuillamme www.lihastautiliitto.fi on lisätietoja palveluistamme, kuten myös kuusi kertaa vuodessa ilmestyvässä Porras-lehdessä. Jäsenlehtemme on ahkerasti luettu, sillä se tarjoaa runsaasti tietoa lihassairauksista ja siitä, miten eri tuki- ja kuntoutusmuodot helpottavat arjessa selviytymistä. Kristiina Jokinen, fysioterapeutti Anne Heikkinen, toiminnanjohtaja 9 APILA 10 Kuntouttava hoito – mahdollisuus myös harvinaisille Systeemiset sidekudossairaudet ovat omanlaisensa haaste reumasairauksien perheessä. Niiden hoito on kehittynyt huomattavasti viimeisen 20 vuoden aikana. Hoitostrategia on aktiivinen. Hyvän hoitovasteen saavuttamisessa avainasioita ovat mahdollisimman varhainen diagnoosi ja hoidon aloittaminen. Kuitenkin useimmat reumasairaudet ovat edelleen pitkäaikaisia elämänkumppaneita. Kaikesta positiivisesta kehityksestä huolimatta osa sairastuneista tarvitsee yhä lääkinnällistä kuntoutusta työja toimintakyvyn säilyttämiseksi nyt ja tulevaisuudessa. Ohjat kuntoutujan käsiin Kuntouttava hoito on Kansaneläkelaitoksen kustantamaa reumakuntoutuksen erityisosaamiseen perustuvaa yksilöllistä, moniammatillista kuntoutusta. Aiemmin reumaa sairastavien kuntouttavaa hoitoa annettiin vain Reumasäätiön sairaalassa. Tämän vuoden alusta palveluntuottajina ovat toimineet myös Kruunupuisto Punkaharjulla ja Reumaliiton Kuntoutumiskeskus Apila Kangasalla. – Kelan uusi standardi mahdollistaa aikaisempaa räätälöidymmän yksilöllisen laitoskuntoutuksen henkilölle, jolle systeeminen sidekudossairaus tai muu tulehduksellinen reumasairaus on uhka työ- tai toimintakyvyn säilymiselle, toteaa Kuntoutumiskeskus Apilan ylikääri Heikki Hinkka. Kuntouttava hoito antaa kokonaisvaltaisemman lähtökohdan jakson suunnitteluun kuntoutujan sen hetkisistä tarpeista lähtien. – Kuntouttavassa hoidossa kuntoutujalle on mahdollista toteuttaa tarvittaessa nopealla aikataululla mm. useiden alojen erikoislääkäreiden konsultaatiot ja muutenkin intensiivinen moniammatillinen arvio, Hinkka kertoo. Jakson aikana kuntoutuja pyritään aktivoimaan ottamaan kuntoutumisessaan ohjat tukevasti omiin käsiinsä. Hänelle annetaan eväät ja tukiverkostot jatkoa varten. Koska kuntouttava hoito voidaan toteuttaa useam- Ylilääkäri Heikki Hinkka vakuuttaa, että Apilan koko henkilökunta on valmiina kuntouttavan hoidon asiakkaita varten. massa jaksossa, voidaan jatkojaksoilla vielä tarkastaa ja tarkentaa kuntoutumiselle asetettuja tavoitteita ja keinoja niiden saavuttamiseksi. Lähtökohtana kokonaispalvelu Kuntouttavan hoidon tavoitteena on katkaista odottelu ja jonottelu; hoitaa kertasoitolla kuntoutus ja hoidollinen arviointi. Tämä kaikki edellyttää palveluntuottajalta rautaista ammattitaitoa reumakuntoutuksesta. – Meillä Apilassa on liki 50 vuoden kokemus moniammatillisten kuntoutuspalveluiden tuottamisesta, toteaa Hinkka. Moniammatillisessa tiimissä on aina vähintään reumatologi, fysioterapeutti, toimintaterapeutti, sairaanhoitaja, psykologi ja sosiaalityöntekijä. Tarvittaessa tilannetta arvioivat reumaortopedi, fysiatri, psykiatri tai muu erikoislääkäri, ravitsemusterapeutti, jalkojenhoitaja tai muu erityistyöntekijä. Kuntouttava hoito on tarkoitettu systeemisiä sidekudossairauksia tai muita tulehduk- sellisia reumasairauksia sairastaville 17–74vuotiaille, joilla työ- ja toimintakyky ovat uhattuna sekä 19–64-vuotiaille vaikeavammaisille. – Nostettu ikäraja mahdollistaa paremmin myös ikääntyvien kuntoutuksen, jolla voisi kuvitella olevan merkitystä työssä jaksamisenkin kannalta, Hinkka korostaa. Kuntouttavan hoidon kokonaiskesto on 17 vuorokautta, mutta se voidaan toteuttaa useammassa jaksossa kuntoutujan kanssa yhdessä sovitussa tempossa. Kunkin jakson tulee kuitenkin kestää vähintään neljä vuorokautta. Kuntoutukseen haetaan Kelan kuntoutushakemuksella, jonka liitteeksi tulee hoitavan lääkärin B-lausunto. Keskeistä lääkärinlausunnosta on kuntoutujan toimintakyvyn kuvaus ja arvio kuntoutuksesta koituvasta hyödystä. Alkuvuodesta on käynyt ilmi, että asiakkaat eivät ole osanneet hakeutua kuntoutukseen, eikä lähetteitä ole tullut Kelalle odotetulla tavalla. Yllättävän monelle terveydenhuollon ammattilaiselle reumaa sairastavien kuntouttava hoito ei ole vielä tuttu asia, eikä asiakkaita ole osattu ohjata hakeutumaan kuntouttavaan hoitoon. Kuntoutuspäätösten vähyys on yllättänyt myös niin Apilassa kuin Kruunupuistossakin. – Hyvä yhteydenpito lähettävien tahojen kanssa on tämän uuden kuntoutusmuodon käynnistämisessä keskeinen tavoitteemme, kertoo Heikki Hinkka. Nyt kannattaa pitää mielessä myös kuntouttavan hoidon mahdollisuus eri hoito- ja kuntoutusvaihtoehtoja mietittäessä. Ei vielä tuttu asia Tämän vuoden suunnitelmissaan Kansaeläkelaitos on varautunut noin 800 kuntouttavan hoidon laitoskuntoutuspäätökseen. Lisätietoa kuntouttavasta hoidosta: Sanna Väättänen puh. (03) 2716 294 sanna.vaattanen@kuntoutumiskeskusapila.fi www.kuntoutumiskeskusapila.fi KUNTOUTUSKURSSILLE SYKSYLLÄ 2010 Apilassa järjestetään loppuvuodesta harvinaisia reumasairauksia tai tulehduksellisia lihassairauksia sairastaville vielä kolme kurssia, joille on hakuaikaa jäljellä. Kohderyhmä: Aika: Kurssi numero: Haku päättyy: MCTD:tä sairastavat 11.10.–22.10. jatkokurssi 28.2–4.3.2011 34553 11.7. Sklerodermaa sairastavat 18.10.–29.10. jatkokurssi 11.4.–15.4.2011 34562 16.7. Myosiitteja sairastavat 25.10.–5.11. jatkokurssi 4.4.–8.4.2011 34555 23.7. Kurssit ovat Kelan kustantamia ja niille haetaan toimittamalla kuntoutushakemus (Kelan lomake Ku102) ja lääkärin puoltava suositus (B-lausunto) suoraan Apilaan tai Kelaan, josta ne lähetetään eteenpäin esivalintaa varten. Hakuaika päättyy kolme kuukautta ennen kurssin alkamista. Senkin jälkeen voidaan tehdä kuntoutuspäätöksiä, jos kurssilla on tilaa. Kullekin kurssille valitaan 10 osallistujaa. Lisätietoja kursseista saa Kelan paikallistoimistoista, Kelan verkkosivuilta: www.kela.fi ja Apilan sosiaalityöntekijä Minna Korvelta puh. (03)271 6293, minna.korpi@kuntoutumiskeskusapila.fi. 11 12 Terveisiä Harvinaisten sairausryhmien kongressista Krakovasta PÄIVI HAAPASAARI Miksi juuri me Olemme molemmat työskennelleet jo pitkään tuki- ja liikuntasairaiden kanssa ja myös vastanneet osana moniammatillista tiimiä harvinaisia reumasairauksia sairastavien kuntoutuksesta Apilassa. Suurin osa omasta osaamisestamme harvinaisryhmien kuntoutuksesta on tullut kokemuksen, kokeilujen ja asiakkailta saadun kokemuksellisen tiedon kautta. Koskaan emme voi kokea olevamme ”valmiita” työsarallamme. Työmme on ainaista kokeilua, asiakkaan tilanteen ja oireiden kanssa elämistä sekä hyvien ratkaisujen etsimistä ja löytämistä. Asiantuntemus kertyy saatavissa olevan kliinisen ja tutkimustiedon sekä asiakkaan kokemusperäisentiedon kautta. Juuri siksi vertaistuki ja kokemusperäisen tiedon jakaminen korostuvat harvinaisryhmiin kuuluvilla. Parhaimmillaan alan ammattilainen on luotsi, joka ohjaa oikeaan suuntaan, sillä karikkoja, muunneltua tietoa löytyy aina. Monikansallinen kongressi Meille jo puitteet, runsaslukuinen alan ammattilaisten ja harvinaisryhmien edustajien kokoontuminen yhteen teki vaikutuksen. Aloituspuheenvuorossaan Torben Grönnebaek totesi yhdeksi kongressin tavoitteeksi kontaktien luomisen – hyvät ystävyyssuhteet. Näistä ystävyyssuhteista hän leikillisesti sanoi jopa mahdollisuuden löytää oma elinkumppani, sitä unelmien prinssiä tietysti odottelimme koko kongressin ajan. Kongressia varjostivat ohjelmatoimikuntaan kuuluneen jäsenen sekä maan presidentin ja hänen puolisonsa kuolema Venäjällä, Smolenskin kaupungin lähellä sattuneessa lento-onnettomuudessa reilu kuukausi sitten, mutta puitteet kongressille oli lyöty Päivi Haapasaari (vas.) toimintaterapeuttina ja Tuulikki Helo-Syvänen (oik.) fysioterapeuttina ovat ideaalinen työpari ratkomaan yhdessä asiakkaan kanssa arjen toiminnallisia ongelmia. Työpari tutustui Krakovan kongressissa myös Suomen Harvinaiset-verkoston posteriin. lukkoon jo hyvissä ajoin. Tämä näkyi kaikessa toteutuksessa niin kongressiohjelman kuin ruokailujen ja ilmoittautumisten osalta. Jonotuksilta vältyttiin ja aikataulut pitivät melko hyvin paikkaansa. Osallistujia kongressissa oli yli 400, lähes kaikista Euroopan maista. Luentojen sujuvuus oli taattu simultaanitulkkauksella, toki suomen kieli ei kuulunut valikoimiin. Haasteellista oli ymmärtää joidenkin luennoitsijoiden puhetta. Eräästä luennoijasta oli esimerkiksi vaikea päätellä puhuiko hän englantia vai ranskaa. Se, mitä jäimme kaipaamaan, oli luentojen lyhennelmät, joista olisi jo etukäteen voinut poimia pääasiat. Mikä meitä kosketti Merkittävimpiä ja mieleenpainuvimpia olivat sessiot, joissa käsiteltiin Orphanetin mahdollisuuksia mm. tiedonjakajana ja asiantuntemuksen yhdistäjänä. Orphanetin toiminnassa on mukana 38 eri Euroopan maata Suomi mukaan lukien. Lisätietoa sivustosta saa osoitteesta www.orpha.net. Sivustosta luennoinut Mathias Graf von der Schulenburg vertasi meitä asiantuntijoita jalkapallojoukkueeseen: hyvät yksilösuoritukset eivät aina riitä, pelaajat tarvitsevat toinen toistaan pelatakseen hyvin yhteen. Kommenttipuheenvuoroissa todettiinkin tarvittavan osaamiskeskuksia, etteivät harvinaista sairautta sairastavat jää yksin tilanteensa ja ongelmiensa kanssa. Todettiin myös, että pienillä valtioilla, etenkin Itä-Euroopassa on vähän taloudellisia mahdollisuuksia toimia aktiivisesti ja kehittää harvinaisryhmille suunnattua toimintaansa. Myös meillä Suomessa on tilastollisesti katsottuna melko pieni potilasyhdistysten määrä tiettyjen sairausryhmien edunvalvontaa ajatellen. Toiminnan kehittämiseksi tarvittaisiin aikaa ja energiaa ja niitä ”Crazy People” toiminta-aktiivisuuden lisäämiseksi. tuli ”pupu pöksyyn”, vaikka kysyttävää/täsmennettävää ehkä olisi ollutkin. Samoin näin käytännön työtä tekevinä olisi enemmänkin halunnut keskustella kollegojen kanssa kokemuksista ja ideoista kuntoutustyön saralla. Monia elämyksiä myös vapaa-ajalla Krakova historiallisena kulttuurikaupunkina tarjosi meille monia elämyksiä myös vapaaaikanamme. Olimmekin päättäneet jo etukäteen satsata matkaan yhden omakustanteisen lisäpäivän, jotta ehdimme paneutua alueen historiaan, paikalliseen musiikkiyms. tarjontaan hieman syvemmin. Niinpä käytimmekin kaiken vapaa-aikamme erinäisiin paikallisiin, perinteisiin tapahtumiin ja nähtävyyskohteisiin tutustumiseen. Ohjelmaamme kuuluivat mm. klassisen ja elokuvamusiikin The Cracow Chamber Orchestra of St. Maurice kirkkokonsertti, illat jazz-klubilla ja kansanmusiikin illassa sekä tutustuminen suolakaivoksiin noin 150 metriä maanpinnan alapuolella ja Auschwitzin historiaan. Parhaan tuntuman paikalliseen väestöön saimmekin kiertelemällä omatoimimatkaajina minibusseilla eri kohteissa käyttäen englantia, saksaa ja viittomakieltä reittejä kysellessämme. Erittäin kiintoisa ja selkeä konsepti oli myös esitys organisoidusta kystiseen fibroosiin liittyvästä nettitoiminnasta osoitteessa ecorn–cf.eu. Kystisestä fibroosista kärsi aikoinaan myös kuuluisa puolalainen musiikkitaituri Chopin. Nettitoiminnassa on mukana 16 eri maata, jotka toimivat ns. hoitotiiminä antaen tietoa sekä potilaille että hoitotahoille. Sivuille voi lähettää kysymyksiä yhdeksällä eri kielellä. Kansainvälinen asiantuntijatiimi vastaa kysymykseen noin kolmen päivän kuluessa kysymyksen esittäjän omalla äidinkielellä. Sivustoilta löytyy valmiina 1000 kysymystä ja vastaukset niihin. Tulevaisuus Kansainväliset kongressit antavat oivan tilaisuuden saada näkymän siitä, missä tilassa oman maan toiminta on suhteessa muihin maihin. Ne auttavat myös luomaa verkostoja yli maan rajojen. Aivan liian ujoja olemme tuomaan esille omaa osaamistamme. Toivottavasti tulevaisuudessa voimmekin ylpeänä esitellä omia postereitamme nykyistä runsaslukuisemmin. Kongressipäivät olivat pitkiä. Loppupäivästä vieras kieli ranskalaisella aksentilla kysyi voimia kuulijalta. Kiitos – dzi kuj, kun saimme olla mukana Mitä jäimme kaipaamaan Toki kieli rajoitti aktiivista osallistumista. Kahdenkeskisissä tilanteissa kommunikointi kyllä sujui, mutta noin ison yleisön edessä Ehkä jo seuraavassa kongressissa Brysselissä Suomi on esillä entistä vahvemmin asiantuntevana, kokemuksellisena osaajana. Tuulikki Helo-Syvänen, fysioterapeutti, Kuntoutumiskeskus Apila Päivi Haapasaari, toimintaterapeutti/laatupäällikkö, Kuntoutumiskeskus Apila 13 14 Harvinaiset.fi -sivusto on uudistunut Harvinaisiin sairaus- ja vammaryhmiin kuuluvien elämään keskittynyt harvinaiset.fi -verkkosivusto on uudistunut alkuvuodesta 2010. Uutta ovat muun muassa tieto ajankohtaisasioista ja vertaistukitoiminnasta. Sivustolla on tietoa myös Suomessa toimivista harvinaisyhdistyksistä. Lisäksi sivustolta löytyy tuttuun tapaan tietoa sadoista diagnooseista kuten harvinaisista reumasairauksista. Harvinaiset-verkosto on 17:sta järjestöistä ja säätiöistä koostuvan toimijan kumppanuusverkosto harvinaisiin sairaus- ja vammaryhmiin kuuluvien hyväksi. Yksi sen jäsenistä on harvinaisten reumasairauksien resurssikeskus Reumaliiton Kuntoutumiskeskus Apila. Harvinaiset-verkoston ylläpitämä harvinaiset.fi -sivusto on keskittynyt suomenkielisen, ajankohtaisen ja luotettavan tiedon välittämiseen keskeisistä harvinaisista sairauksista ja vammoista. Harvinaiset-verkoston toiminnasta voi lukea tarkemmin harvinaiset.fi -sivustolta. mästä toiminnasta kohderyhmään kuuluville. Sivustoa kehitetään niin, että lähitulevaisuudessa sivustolla voivat tiedottaa myös potilasyhdistyksiin kuulumattomat, yksittäiset eri harvinaisryhmiin kuuluvat. Mahdollisuuksia potilasyhdistyksille Uusi harvinaiset.fi -sivusto on suunniteltu siten, että sivusto toimii tiedotusvälineenä myös harvinaisten sairaus- ja vammaryhmien potilasyhdistyksille. Sivuston kautta on mahdollisuus tiedottaa yhdistyksen toiminnasta joko maksuttomalla yhdistyksen esittelysivulla tai ilmoittamalla sivuston tapahtumakalenterissa yhdistyksen järjestä- Helppokäyttöinen sivusto Harvinaiset.fi -sivuston suunnittelussa on lähdetty saavutettavuudesta. Etsittävän tiedon tulee löytyy nopeasti, ja sivuston pitää olla teknisesti mahdollisimman helppokäyttöinen. Harvinaiset-verkosto kerää palautetta sivuston toimivuudesta sivuilta löytyvällä palautelomakkeella ja potilasyhdistyksille tehtävällä kyselyllä. 15 Harvinaiset esillä vuonna 2010 Vuosi 2010 on ollut aktiivista aikaa niin kansainvälisesti kuin kansallisesti. Helmikuun lopulla järjestettiin kolmas maailmanlaajuinen Harvinaiset-päivä. Suomi ja Harvinaiset-verkosto viettivät päivää näkyvästi Tiedekeskus Heurekassa järjestetyssä tapahtumassa, jonka suojelijana toimi peruspalveluministeri Paula Risikko. Lisäksi Euroopan unionin neuvosto on antanut harvinaisia sairauksia koskevan suosituksen, jonka perusteella Suomessa on kuluvana vuotena alettu valmistella harvinaisia sairauksia koskevan kansallisen ohjelman tekemistä. Näistä ja muista ajankohtaisista harvinaisiin sairaus- ja vammaryhmiin kuuluviin liittyvistä asioista voi lukea harvinaiset.fi -sivustolta. Tervetuloa tutustumaan sivustoon! Lauri Kervinen projektikoordinaattori Yksi ovi – monta ikkunaa -projekti Mikä on harvinainen sairaus tai vamma? Harvinaisia sairauksia tunnetaan maailmassa noin 6000–8000. Sairaus tai vamma määritellään Suomessa harvinaiseksi, jos sitä sairastaa korkeintaan runsaat 500 henkilöä maassamme ja se haittaa selvästi jokapäiväistä elämää. EU:ssa määritelmä on erilainen ja tarkoittaa Suomessa väkilukuun suhteutettuna korkeintaan 2500 samaa sairautta sairastavaa. Suomessa ollaan vähitellen siirtymässä EU:n määritelmään ja sitä noudatetaan jo esimerkiksi ns. harvinaislääkkeissä. Harvinaiset sairaudet tai vammat koskettavat noin kuutta (6) prosenttia EU:n koko väestöstä, eli noin 25 miljoonaa asukasta. Harvinaiset-verkossa toimivat tällä hetkellä: Epilepsialiitto Hengitysliitto Heli Iholiitto Invalidiliitto Invalidisäätiö Orton Kehitysvammaisten Tukiliitto Kuuloliitto Lihastautiliitto Munuais- ja maksaliitto Näkövammaisten keskusliitto Rinnekoti-Säätiö ry:n Lasten kuntoutuskoti Suomen MS-liitto Suomen Parkinson-liitto Suomen Potilasliitto Suomen Reumaliitto Suomen Sydänliitto Väestöliiton perinnöllisyysklinikka Viikonlopputapaamisia syksyllä Syksyllä järjestetään viikonlopputapaamiset Stillin tautia (18.–19.9.) ja myosiitteja (30.–31.10.) sairastaville. Tapaamisissa saa tietoa omasta sairaudesta ja tapaa muita samaa sairautta sairastavia. RAY tukee toimintaa, joten tapaaminen on maksuton, mutta jokainen joutuu huolehtimaan matkakuluistaan itse. Kutsua ei lähetetä automaattisesti kaikille postituslistalaisille, vaan kiinnostuneet löytävät tapaamisesta kertovan tiedotteen ja ilmoittautumislomakkeen netistä osoitteesta www.kuntoutumiskeskusapila.fi noin kaksi kuukautta ennen tapaamista tai voivat tilata ne kurssisihteeri Leena Loposelta, leena.loponen@reumaliitto.fi tai puhelimitse (09) 4761 5603.
© Copyright 2024