1. No category

NUMISMAATTINEN
AIKAKAUSLEHTI
Finsk numismatisk tidskrift
H. F. Antell (1847–1893)
Helmikuu 1/2013
H. F. Antellin aukio
Hämeen linnan rahalöydöt
Setelinsuunnittelukilpailu 1907
Sisällysluettelo 2012
385. huutokauppa Balderin salissa.
SUOMEN NUMISMAATTNEN YHDISTYS – NUMISMATISKA FÖRENINGEN I FINLAND ry
perustettu 1914
YHTEYSTIEDOT
Mechelininkatu 15 B 47, 00100 Helsinki
Huutokauppa-asiat
auctions@snynumis.fi
09 662 281
Jäsenasiat
sny@snynumis.fi
Juha Halén
050 577 0301
HALLITUS JA TOIMIHENKILÖT
STYRELSEN OCH FUNKTIONÄRERNA
Huutokaupanhoitaja
Hannu Männistö
auctions@snynumis.fi
fax
09 662 281
050 588 1105
09 622 80204
Toiminnanjohtaja
Kurt Pettersson
auctions@snynumis.fi
09 662 281
fax
040 557 1399
09 622 80204
Puheenjohtaja
Petteri Järvi
050 374 7868
Sihteeri
Juha Halén
040 743 1697
KIRJALLISET TARJOUKSET HUUTOKAUPPAAN
sähköpostilla
auctions@snynumis.fi
faxilla
09 622 80204
tai kirjeitse
Mechelininkatu 15 B 47, 00100 Helsinki
050 571 5988
YHDISTYKSEN PANKKITILIT – THE BANK
ACCOUNTS OF THE SOCIETY
Varainhoitaja
Kari Lamminen
Huutokaupat – Auctions
FI97 5780 3820 0450 10 / OKOYFIHH
Varapuheenjohtaja
Juha Hyötyläinen
050 917 9978
Jäsenet
Jäsenmaksut – Membership fees
FI91 8000 1400 1043 04 / DABAFIHH
Klaus Damstén 040 552 6050
Juha Halén
Juha Hyötyläinen
Kari Lamminen 050 571 5988
Jyrki Muona
Timo Helle
040 743 1697
050 917 9978
Muut maksut – Other payments
FI48 1025 3000 2168 31 / NDEAFIHH
09 1912 8829
0400 245 963
NUMISMAATTINEN AIKAKAUSLEHTI
TOIMITUS
KERHOT
Antiikki
Pekka Kemppinen 040 530 1693
Kunniamerkit Timo Mäenpää
050 487 3386
Setelit
Antti Heinonen
Kerhojen kokoukset alkavat klo 18.00 ja ne
pidetään yhdistyksen huoneistossa
Mechelininkatu 15 B 47.
Tuukka Talvio (vast.) ja Yrjö Hyötyniemi
ISSN 1235-4252. Painos 1800 kappaletta.
Ilmestyy neljä kertaa vuodessa.
Tilaushinta sisältyy jäsenmaksuun.
LEHDEN ILMOITUSHINNAT
1/1 sivu 250 €, 1/2 sivua 125 €
Takakansi 300 €
Muistathan käydä yhdistyksen internet-sivuilla: http//www.snynumis.fi
2
OHJELMAA – PROGRAM 2013
04.12. Antiikinkerho: Pikkujoulu
19.02.
20.02.
27.02.
16.04.
07.05.
09.10.
09.02.
27.04.
07.09.
23.11.
Kunniamerkkikerho: SS-vapaaehtoiset
Antiikinkerho: Yleinen provinssiraha
Setelikerho: Vaasan setelit
Kunniamerkkikerho
Antiikinkerho: Keisarien naiset
Antiikinkerho: Keisari Philippus I
HUUTOKAUPAT – AUKTIONERNA 2013
Helsinki, SNY 385
Helsinki, SNY 386
Helsinki, SNY 387
Helsinki, SNY 388
Ajankohtaista
SUOMEN NUMISMAATTINEN YHDISTYS ETSII
HUUTOKAUPANHOITAJAA
Yhdistyksen pitkäaikainen huutokaupanhoitaja Hannu Männistö
siirtyy eläkkeelle vuoden 2014 alussa. Yhdistys etsii hänen
seuraajakseen soveltuvaa henkilöä, joka aloittaisi yhdistyksen
palveluksessa 1.7.2013 tai sopimuksen mukaan.
Huutokaupanhoitajalta toivomme seuraavia ominaisuuksia
– Numismatiikan perustiedot
– Tietotekniikan käytön hyvä hallinta
– Riittävä englannin ja ruotsin kielen taito. Venäjän kielen taito lasketaan eduksi
– Huutokauppatoiminnan perusasioiden tuntemus
Edellytämme hakijalta myös rehellisyyttä ja huolellisuutta, aloite- ja yhteistyökykyä sekä
palvelualttiutta hänen joutuessaan asioimaan asiakkaiden kanssa ja antamaan neuvontasekä arviointipalveluja. Hakijan tulee selvittää, ettei hänellä ole sellaisia sidonnaisuuksia,
jotka olisivat ristiriidassa tehtävän hoidon eettisten kriteerien kanssa (esim. numismaattisen liiketoiminnan harjoittaminen). Hyvä terveys sekä terveet elämäntavat ovat itsestään
selvä vaatimus.
Tarjoamme pitkäaikaisen ja mielenkiintoisen työn ja saavutetusta tuloksesta osaltaan riippuvaisen palkan.
Vapaamuotoiset kirjalliset hakemukset palkkatoivomuksineen pyydetään toimittamaan
helmikuun 2013 loppuun mennessä osoitteella
Suomen Numismaattinen Yhdistys
Puheenjohtaja Petteri Järvi
Mechelininkatu 15 B 47
00100 Helsinki
Mahdollisiin tiedusteluihin vastaa huutokaupanhoitaja Hannu Männistö,
puh. 050-5881105 tai 09-662281
SUOMEN NUMISMAATTINEN YHDISTYS – NUMISMATISKA FÖRENINGEN I FINLAND r.y.
3
Uuden puheenjohtajan tervehdys
Vuoden vaihtuessa vaihtui myös puheenjohtajuus yhdistyksessämme. Yhdistyksen
syyskokous valitsi minut 4.12.2012 uudeksi
puheenjohtajaksi seuraavalle kaksivuotiskaudelle. Olin jutellut asiasta edeltäjäni Pekka Säilän kanssa jo muutamaan otteeseen,
mutta emmin päätöksessäni alkusyksyyn
2012 saakka. Olen museoammattilainen ja
asun ja työskentelen Turussa, joten yhdistyksen puheenjohtajan tehtävien hoitaminen ei ole vailla haasteita. Elokuussa kesälomalla kypsyi kuitenkin lopulta päätös
siitä, että haluan jatkossakin olla mukana
kehittämässä perinteikkään ja miltei satavuotiaan yhdistyksemme toimintaa. Odotan
nyt innolla tulevia haasteita ja olen samalla kiitollinen syyskokouksessa saamastani
luottamuksesta.
Samassa kokouksessa Jussi-Pekka Taavitsainen jäi pois hallituksesta ja hänen tilalleen valittiin Timo Helle. Ehdin tutustua
viime vuosien aikana Jussi-Pekkaan, ja hänen poisjääntinsä yhdistyksen hallituksesta on menetys. Timo on kuitenkin loistava
vahvistus hallitukseen.
Kiinnostukseni numismatiikkaa kohtaan
heräsi melko myöhään. Opiskelin Turun
yliopistossa pääaineena kulttuurihistoriaa ja
pro gradu -tutkielmani käsitteli heraldiikkaa,
mistä olin jo tuossa vaiheessa ollut pitkään
kiinnostunut. Numismatiikasta tunsin vain
sen perusteet, tosin olin jo jonkin verran
perehtynyt heraldiikan kautta esimerkiksi Ruotsin rahoissa käytettyihin tunnuksiin.
Vastavalmistuneena maisterina sain kuitenkin 1997 ainutlaatuisen tilaisuuden päästä
mukaan rakentamaan Turun linnan uutta
numismaattista perusnäyttelyä, joka avattiin
maaliskuussa 1998. Perehdyin asioihin amanuenssi Tom C. Bergrothin ohjauksella, ja
samalla virisi siitä saakka jatkunut kiinnos4
tus numismatiikkaa kohtaan. Olen jonkin
verran kirjoittanut ja luennoinut numismatiikkaan liittyvistä aiheista ja sen lisäksi olen
vuodesta 1998 saakka tunnistanut Turun
maakuntamuseon/Turun museokeskuksen
arkeologisilta kaivauksilta löytyneet rahat.
Turun museokeskus on myös pitkään ollut
työpaikkani ja tällä hetkellä toimin intendentin nimikkeellä tulosyksikön päällikkönä.
Numismatiikasta kiinnostumisen myötä
liityin myös Suomen Numismaattisen Yhdistyksen jäseneksi. Ennen nykyistä puheenjohtajan pestiäni ehdin 2005–2010 olla kuusi
vuotta hallituksen jäsenenä. Vuonna 2010
jäin pois hallituksesta työkiireiden ja opiskelun takia. Turku oli vuonna 2011 Euroopan kulttuuripääkaupunki yhdessä Tallinnan
kanssa ja olin edellisenä syksynä aloittanut johtamisen erikoisammattitutkinnon
suorittamisen. Nyt tutkinto on suoritettu ja
kulttuuripääkaupunkivuosi onnellisesti takanapäin, joten aikani riittää taas myös yhdistyksen asioiden hoitamiseen.
Tulevan kaksivuotiskauden aikana yhdistyksellä on edessään monia haasteita. Taloudellisella puolella suurin haaste kohdistuu
huutokauppatoiminnan jatkuvuuteen. Huutokaupat kiinnostavat suurta osaa jäsenistöstä ja sen lisäksi niillä on merkittävä rooli
yhdistyksen toiminnan rahoittamisessa. Niiden täytyy jatkossakin olla nykyiseen tapaan
jäsenistöä yhdistävä tapahtuma, joka samalla
tuo vakautta yhdistyksen talouteen. Samalla yhdistyksen on kuitenkin varauduttava
siihen, että esimerkiksi venäläisten kohteiden vähentymisen myötä huutokauppojen
tuotto vähenee, ja tämä pitää osata ottaa
huomion yhdistyksen toimintaa suunniteltaessa. Erittäin iso haaste on myös uuden
huutokaupanpitäjän löytäminen. Nykyinen
huutokaupanpitäjä Hannu Männistö siirtyy
enemmän kuin ansaitusti eläkkeelle vuoden
2014 alussa, ja hänen jatkajansa rekrytointi
on vuoden 2013 suurimpia haasteita yhdistykselle. Haluan jo tässä vaiheessa omalta
osaltani lämpimästi kiittää Hannua hänen
suomalaisen numismatiikan hyväksi tekemästään työstä.
Yhdistyksen toiminnassa haluaisin jatkossa vahvistaa aatteellisuutta. Huutokaupoilla
on tärkeä roolinsa, mutta niiden lisäksi pitää
olla myös muuta numismatiikan harrastusta tukevaa toimintaa. Kerhojen toiminnan
toivon jatkuvan aktiivisena, mutta niiden
lisäksi yhdistyksen tulee jatkossakin järjestää tutustumisia mielenkiintoisiin kohteisiin
sekä luentoja ja näyttelyitä numismatiikan
alalta. Osallistuminen yhdistyksen tarjoamiin
tapahtumiin on jäsenistön määrään nähden
ollut luvattoman heikkoa, toivon että jatkossa ne kiinnostaisivat entistä useampia.
Yhdistyksen tehtäviin kuuluu sääntöjen mukaan myös numismaattiseen tieteen edistäminen, ja tätä puolta voisi mielestäni lisätä
yhdistyksen toiminnassa. Myös yhteistyötä
yliopistojen kanssa voisi lisätä, ja yhdistys
voisi esimerkiksi tukea numismaattista tutkimusta ja opetustoimintaa.
Viimeisenä vaan ei vähäisimpänä asiana haluan nostaa esille yhdistyksen lähestyvät 100-vuotisjuhlat. Harva suomalainen
yhdistys voi ylpeillä yhtä pitkällä ja komealla menneisyydellä. Komea menneisyys ei
toki tarkoita sitä, että yhdistys voisi vain jäädä lepäämään laakereilleen. Pitkä toiminta
suomalaisen numismatiikan hyväksi on kuitenkin saavutus, joka ansaitsee arvoisensa
juhlat. Juhlavuoden 2014 päätapahtuma pidetään toukokuussa, ja samassa yhteydessä
järjestetään Helsingissä myös Pohjoismaisen
Numismaattisen Unionin kokous. Juhlavuoteen liittyvät tapahtumat tarkentuvat ensi
vuoden alkupuolella, mutta toimintasuunnitelman mukaisesti juhlavuoden tapahtumien
järjestelyt on nostettu ykkösprioriteettiin hallituksen toiminnassa. Olen varma, että toukokuussa 2014 yhdistyksemme satavuotista
taivalta tullaan juhlimaan sen ansaitseman
arvon mukaisesti.
Tätä kirjoittaessa on vuotta 2012 jäljellä
enää muutamia tunteja ja uusi vuosi uusine
haasteineen on edessä. Haluan vielä kiittää
Pekka Säilää yhdistyksen ansiokkaasta luotsaamisesta viime vuosien aikana. Toivon,
että pystyn olemaan hänen arvoisensa seuraaja puheenjohtajana. Aivan lopuksi toivotan kaikille jäsenille onnea ja menestystä
alkaneelle vuodelle.
Petteri Järvi
Antiikin kerho vuonna 2012
Pekka Kemppisen antamien tietojen mukaan SNY:n Antiikin kerho kokoontui kuluneena vuonna neljä kertaa. Helmikuun
2. päivänä aiheena olivat Olympian jumalat. Huhtikuun 25. päivänä Rauno Parkkinen kertoi Aleksanteri Suuren Tarsoksesta
ja 10. lokakuuta Pekka Kemppinen kertoi
Consecratio-aiheesta Rooman rahoissa.
Joulukuun 12. päivänä vietettiin pikkujoulua Doppio Passo Primitivon merkeissä, sen jälkeen kun Jyrki Muonaa oli onniteltu hänelle myönnetyn professorin
arvonimen johdosta.
5
Syyskokouksen päätöksiä
Suomen Numismaattisen Yhdistyksen syyskokous, joka pidettiin Mechelininkadulla
joulukuun 4. päivänä, valitsi yksimielisesti
Turun museokeskuksen intendentin Petteri
Järven yhdistyksen puheenjohtajaksi kaksivuotiskaudelle 2013–14, kun yhdistyksen
puheenjohtaja Pekka Säilä oli ilmoittanut,
ettei hän jatka tehtävässä enää kuluvan kauden päätyttyä. Samalle kaksivuotiskaudelle
kokous valitsi hallitukseen kolme jäsentä,
jotka ovat Kari Lamminen ja Jyrki Muona
sekä Timo Helle, joka valittiin yksimielisesti
Jussi-Pekka Taavitsaisen tilalle, tämän myös
ilmoitettua jättävänsä hallituspaikkansa.
Tilintarkastajaksi valittiin Jouni Vanhala
ja hänen varamiehekseen Vesa Peltola. Toiminnantarkastajaksi valittiin Antti Vuori ja
hänen varamiehekseen Klaus Selinheimo.
Kokouksessa vahvistettiin hallituksen
esitykset yhdistyksen jäsenmaksuista, jotka
vuonna 2013 ovat 30 euroa vuosijäseniltä ja
5 euroa juniorijäseniltä. Ulkomailla asuvilta jäseniltä peritään jäsenmaksun lisäksi 15
euroa lehden lähetyskulujen peittämiseksi.
Talousarvion mukaisesti päätettiin, että ostajan huutokauppaprovisio on vuoden 2013
alusta lukien 16 prosenttia.
Yhdistyksen syyskokous kiitti puheenjohtaja Pekka Säilää ja Jussi-Pekka Taavitsaista
heidän työstään yhdistyksen hallituksessa.
Kokous pohti vuoden 2013 toimintasuunnitelman ohella myös vuonna 2014 saapuvien
100-vuotisjuhlallisuuksien tapahtumia. Tätä
varten Säilä on laatinut juhlavuoden ohjelmaa kartoittaneen työryhmän tuloksista
muistion, joka jaettiin kokouksen osallistujille. Kokoukseen osallistui 17 jäsentä.
Uusia juhla- ja keräilyrahoja
Helene Schjerfbeckin kuoleman 50-vuotismuistoksi lyötiin vuonna 1996 hopeinen 100 markan juhlaraha. En pitänyt
sitä silloin kovin onnistuneena, sillä maalausten kopioiminen rahoihin kuvitellussa reliefimuodossa on harvoin hyvä idea.
Viime vuonna ilmestyi uusi Schjerfbeckaiheinen 2 euron käyttöjuhlaraha taiteilijan syntymän 150-muistoksi. Sekin on
Erja Tielisen muotoilema ja ensi näkemältä melko lailla edellisen kaltainen.
Tällä kertaa mallina on kuitenkin toinen
Schjerfbeckin omakuva, rahan matala
reliefi on graafisempi ja lopputulos on
mielestäni huomattavasti onnistuneempi.
Tällaiset asiat voivat olla pienestä kiinni!
Suomen seteleissä kuvattiin markkaajan viimeisinä vuosina pelkästään miespuolisia merkkihenkilöitä, ja presidentti
Kekkosesta tehtiin hänen elinaikanaan
peräti kaksi juhlarahaa – kolmattakin
suunniteltiin hänen muistokseen. Koska
kyseessä oli presidentti eikä monarkki,
olisi varmaan yksikin raha riittänyt. Ehkä
ei Schjerfbeck myöskään olisi tarvinnut
kahta rahaa, mutta olen silti iloinen siitä, että tämä uusi euroraha luultavasti
saa paremman levikin kuin vuoden 1996
raha.
Hieman outona voi toisaalta pitää Rahapajan uudessa sarjassa ilmestynyttä
Uusimaa-aiheista keräilyrahaa, jonka aiheena on kaksi Helsingin tunnettua katedraalia. Rahan muotoilu on kaunis ja
hallittu, mutta Uspenskin katedraali on
asetettu Tuomiokirkosta vasemmalle ja
siten ensisijalle – minkä ihmeen takia?
T. T.
6
H. F. Antellin aukio
Tuukka Talvio
Lehtemme numerossa 2/2000 Klaus Selinheimo kertoi ponnisteluistaan saada Kansallismuseon lähelle Helsinkiin H. F. Antellin
mukaan nimetty aukio tai muu julkinen tila.
Kirjoituksen mennessä painoon asia oli jo
melko varma: kaupungin nimistötoimikunta
ehdotti Eduskuntatalon korttelin pohjoiskärkeen, silloisen parkkipaikan kohdalle Antellin mukaan nimettyä aukiota. Tähän sattui
olemaan hyvä tilaisuus, kun asemakaavaa
oli joka tapauksessa muutettava suunnitteilla
olevan Töölönlahden maanalaisen pysäköintilaitoksen rakentamisen takia. Kiitos Selinheimon tämä mahdollisuus osattiin käyttää.
Mikä on tilanne nyt, vuosien kuluttua?
Pysäköintilaitos valmistui vihdoin viime
vuoden syksyllä. Pitkään rakennustyömaana olleen entisen parkkipaikan kohdalla on
nyt aukio, jonka keskellä kohoava asiallisen
näköinen pieni pyöreä rakennus tarjoaa kul-
kuyhteyden pysäköintilaitokseen. Aukion
virallinen nimi on todellakin ”H. F. Antellin
aukio – H. F. Antells plats”. Toivottavasti
sinne vielä ilmestyy asiasta kertova kyltti.
Taustalla, Eduskuntatalon viereisen kallion juurella on ravintola Storyvillen terassi.
Siellä voi lämpimänä vuodenaikana nauttia
olutta puiden varjossa – se olisi miellyttänyt
Antellia. Talvella aukio ei ole parhaimmillaan, kuten oheisesta kuvasta ilmenee.
Samalla kun Antell sai aukionsa, nimitettiin Kansallismuseon sisäänkäynnin edessä oleva pitkänomainen Mannerheimintien
suuntainen tila J. R. Aspelinin aukioksi.
Aspelin oli maamme ensimmäinen valtionarkeologi. Hänen nuorempi veljensä Eliel
Aspelin(-Haapkylä) oli Antellin koulutoveri Vaasan ruotsalaisessa lyseossa ja julkaisi
Antellista muistelmissaan elämäkerrallisen
katsauksen (1911).
7
Hämeen linnan rahalöydöt
Frida Ehrnsten
Keskiajalla rakennettiin neljä suurta kivilinnaa Ruotsin itäiseen osaan, nykyiseen
Suomeen. Linnat olivat sodankäyntiin liittyviä puolustusvarustuksia, mutta ne liittyivät
myös maallisen hallinnon kehittymiseen.
Linnoja laajennettiin ja paranneltiin jatkuvasti, jotta ne pystyisivät paremmin vastaamaan uusiin tarpeisiin. Viimeisimmät isot
työt ovat olleet 1900-luvun restauroinnit,
joiden tavoitteena oli entisöidä linnoja ja
tuoda esille niiden historiallista arvoa. Restaurointitöiden yhteydessä on myös tehty
tutkimusta ja otettu talteen löytöjä. Löytöjen
joukossa on suuri määrä rahoja, jotka valaisevat sekä linnojen historiaa että maamme rahahistoriaa. Tarkoitukseni on esitellä
linnojen rahalöytöjä kirjoitussarjassa, jonka
ensimmäinen osa käsittelee Hämeen linnaa.
Hämeen linnan historia lyhyesti
Hämeen linna mainitaan ensimmäisen kerran asiakirjassa vuodelta 1308, jossa kuningas Birger tekee sovinnon veljiensä kanssa ja
samalla luopuu linnoista Turussa, Hämeessä
ja Viipurissa.1 Vaikka emme tiedä tarkalleen,
milloin Hämeen linnan rakentaminen alkoi,
on siis ilmeistä, että se tapahtui ennen vuotta
1308. Sijainniksi valikoitui alue, joka sijaitsi
keskellä yhtä Suomen asutuimmista seuduista ja jonka ympärillä olevat järvet tarjosivat hyvät kulkuyhteydet. Linna toimi myös
rajalinnana aikana, jolloin idästä ja kaakosta suuntautui useita sotaretkiä Hämeeseen (Lovén 2000: 35). Mikäli venäläiseen
1
8
”Sub eodem nostro sacramento resignamus ex
nunc castra omnia Finlandiæ et partium orientalium, videlicet Aaboo et Tauestahus et Wiborgh
cum terris adiacentibus eisdem…”
kronikkaan on luottaminen, Hämeen linna
joutui piirityksen kohteeksi jo 1300-luvun
alussa. Sen mukaan novgorodilaiset piirittivät linnaa vuonna 1311 yhteensä kolme
päivää ja kolme yötä (Vilkuna 2001: 10).
Alun perin linna muistutti lähinnä kastellia. Neliömäisen leirilinnan ulkomitat olivat
noin 32 x 32 metriä ja ainoa sisäänkäynti
oli lounaissivulla oleva aukko (Gardberg
1993: 53–55). Uusimpien tutkimusten mukaan harmaakivilinnan rakentaminen olisi
aloitettu vasta 1300-luvun lopulla, Kukkotorni, joka palveli puolustus- ja asuinkäyttöä, olisi 1400-luvun alusta ja itse tiililinna
1400-luvun jälkipuoliskolta (Drake 2001:
215–217). Keskiajalla päälinnaa ympäröi
esilinna. Kehämuurin ensimmäinen rakennusvaihe ajoittuu samoille ajoille tiililinnan
kanssa. 1500-luvulla kehämuuria vahvistettiin harmaakivellä, torneja korotettiin ja
esilinnan pihaa tasattiin. Esilinnan itä- ja
länsikulmiin rakennettiin lisäksi massiiviset puolustustornit eli rondellit (Luppi
2000: 47).
Linnassa saatiin elää suhteellisen rauhallista elämää 1400-luvun jälkipuoliskolle asti. Venäläisten varustautuessa sotaan
myös Hämeen linnasta tuli näihin aikoihin
varteenotettava puolustuslinnoitus. Ainoan
varsinaisen konkreettisen uhkansa se koki
vuoden 1496 alussa, kun venäläiset pääsivät
Hämeeseen asti. Linnan piiritykseen tämäkään tilanne ei johtanut. 1500-luvun ensimmäisinä vuosikymmeninä Hämeen linnassa
saatiin kokea hovielämää, kun ensin Sten
Sture vanhemman leski, Ingeborg Tott, ja
sitten hänen veljenpoikansa Åke Göraninpoika pitivät linnaa hallussaan. Vuonna 1520
Kuva 1. Hämeen linna. Kuva Museovirasto.
hovielämän aika oli ohi, kun tanskalaiset
saapuivat Hämeen linnaan ja se joutui vuodesta 1522 Sören Norbyn hallintaan. Tätä ei
kestänyt kauan: jo seuraavana vuonna ruotsalaiset saivat linnan taistelutta haltuunsa,
samalla kun tanskalaiset perääntyivät kohti
Viipuria (Gardberg 1993: 61).
Kustaa Vaasan aikana sekä linnan että
läänin luonne muuttuivat. Linnasta tuli tililäänin keskus ja siellä asui virkamiehiä,
kuten vouteja tai käskynhaltijoita. Vähitellen
myös linnan ylläpito taantui ja puolustukseen liittyvät uudistukset kohdistuivat enää
kehämuureihin. Päälinna rappeutui hiljalleen ja 1587 kirjuri kirjoitti, että ”kukaan
ei ole oleskellut varsinaisessa linnassa kolmeen vuoteen”. Vuonna 1599 sattui lisäksi räjähdys, jonka seurauksena suurin osa
etelätornista sortui. 1600-luvun alussa linnaa
kunnostettiin, ja 1614 se koki hetkellisen
nosteen, kun Kustaa II Adolf saapui vieraaksi. Jo 1634 Hämeen linna kuitenkin menetti
asemansa läänin hallintokeskuksena, ja sen
jälkeen sillä oli lähinnä vain sotilashallinnollinen merkitys. Vuonna 1659 päälinna paloi,
ja vaikka sitä korjattiin, siitä ei enää tehty
asumiskelpoista (Gardberg 1993: 62).
Suuren Pohjan sodan aikana venäläiset
valtasivat linnan taistelutta. Sodan jälkeen,
Ruotsin menetettyä Viipurin, Hämeen linna
sai uuden merkityksen, kun sinne sijoitettiin
Suomen armeijan päävarikko. Samalla päälinnasta tehtiin viljavarasto ja linnan kaakkoissivua vasten rakennettiin leipomo, ja
samassa yhteydessä tornien välisiä siipiosia
korotettiin, niin että etelä- ja itätornit joutuivat kokonaan katon alle. Vuosina 1741–43
venäläiset miehittivät jälleen linnan ilman
taistelua. Sen jälkeen se sai rappeutua melkein 30 vuotta, kunnes 1770-luvulla aloitettiin korjaustyöt. Vuonna 1808 venäläiset
miehittivät linnan viimeisen kerran, minkä
jälkeen se joutui Venäjän sotilashallinnon
alaisuuteen. Sittemmin linnaa käytettiin vankilana ja viljamakasiinina. Vuonna 1953 vangit siirrettiin pois päälinnasta ja antikvaariset
tutkimukset aloitettiin. Päälinnan entistäminen kesti vuoteen 1979, esilinnassa työt jatkuivat vuoteen 1988 (Gardberg 1993: 62–63;
Härö 2000: 53).
Kaivauslöytöjä eri puolilta linnaa
Hämeen linnasta on saatu talteen yhteensä
466 rahaa, joista ainakin 209 on keskiaikai9
sia. Ensimmäiset 15 rahaa saatiin Suomen
Muinaismuistoyhdistyksen kautta Valtion
historialliseen museoon jo vuonna 1893,
kun rahoja kerättiin vankilan perustuksia
kaivettaessa (SMY 15/1893). Ensimmäiset
varsinaiset kaivauslöydöt ovat kuitenkin
vasta vuosilta 1955–72, yhteensä 251 rahaa
eri puolilta päälinnaa ja linnanpihaa (RK
77038). Toinen erä muodostuu 200 rahasta, jotka löytyivät vuosina 1976–87, kun linnan muut alueet tutkittiin ja entisöitiin (RK
89089). Rahat eivät päätyneet suoraan Rahakammioon, vaan Pekka Sarvas on aikanaan
kerännyt rahakokonaisuudet tutkittavaksi
Hämeen linnasta, Hämeenlinnan kaupunginmuseosta ja maalöytövarastosta.
Vanhin raha koko alueelta on Utrechtin
piispan Bernoldin (1027–54) Deventerissä
lyöty penninki (RK 89089: 102). Tämä linnanpihalta löytynyt raha liittyy kuitenkin
toimintaan alueella ennen itse linnan rakentamista. Vanhimmat linnaan liittyvät rahat ovat Mauno Eerikinpojan penninkejä
1320–30 luvulta. Niitä on löytynyt yhdeksän
kappaletta, joista viisi on linnanpihalta, yksi
on löytynyt linnan ensimmäisen kerroksen
asuinhuoneesta ja kaksi toisen kerroksen
asuinhuoneesta.
Jos tarkastelee päälinnan löytöjen tarkempia sijaintitietoja huomaa, että varsinaisia löytökeskittymiä linnassa ei ole. Ainoa
kohta, joka selvästi eroaa muista, on toisen
kerroksen ritarisali ja ritarisalin käytävä, joista on löytynyt yhteensä 17 rahaa 1300-luvun
jälkipuoliskolta. Aihetta pohdiskeluun antavat uudet rakentamisajoitukset suhteutettuna tähän tietoon. Mikäli tiililinna on rakennettu vasta 1400-luvun jälkipuoliskolla,
rahat voivat tuskin olla tavallisesti hukattuja. Huolimatta siitä, että Ruotsin keskiaikaiset rahat vuodesta 1363 alkaen eivät enää
periaatteessa olleet määräaikaisia ( Jonsson
2005: 16), on epätodennäköistä että rahat
olisivat säilyneet kierrossa useiden sukupol10
vien ajan. Ajatus siitä, että kaikki varhaisemmat keskiaikaiset rahat olisivat päätyneet
linnaan lattiatäytteen kautta, tuntuu myös
haetulta. On huomionarvoista, että päälinnan restaurointitöiden yhteydessä talteen
saaduista 31:stä 1300-luvun rahasta peräti
26 kappaletta on löytynyt linnan toisen kerroksen huonetiloista.
Taulukko 1: Päälinnan restaurointitöiden yhteydessä löytyneet rahat linnan eri osista.
1. krs 2. krs Linnanpiha Rondelli
1
1300 –1350
2
3
1350 –1400
1
24
1400 –1450
2
15
2
1450 –1500
1500 –1550
1550 –1600
1600 –1650
1650 –1700
1700 –1750
1750 –1800
1800 –1850
1850 –1900
1900 –
4
3
2
9
14
11
7
7
24
11
7
2
3
4
7
1
1
1
2
4
8
1
1
3
1
Linnan toisesta kerroksesta on enemmän
rahalöytöjä, jotka ulottuvat aina 1600-luvun
puoliväliin. Vuoden 1659 palon jälkeen linna
oli asumiskelvottomassa kunnossa, mikä selittää miksi toisen kerroksen löytöjen määrä
siinä vaiheessa laskee. Rondelli rakennettiin
1500-luvulla, joten on luonnollista, että sen
ensimmäiset rahat ovat vasta 1600-luvulta.
Vuosien 1976–81 rahalöydöt keskittyvät
etupäässä piha-alueelle. Noin 90 % rahoista
on sieltä, loput eri puolilta esilinnaa. Esimerkiksi leipomorakennuksesta on löydetty yhteensä 10 rahaa, joista vanhin on Tallinnan
artig n. 1370–95. Itse leipomo rakennettiin
1700-luvulla, joten keskiaikaiset rahat ovat
selkeästi peräisin vanhemmista kerroksista
rakennuksen alta. Piha-alueen löytöjen tar-
kemmat sijaintitiedot eivät tuo kovin paljon
uutta tietoa, sillä pihaa on muokattu ja tasoitettu niin monta kertaa, että maakerrokset
ovat täysin sekoittuneet.
Eerik Pommerilaisen abo ja muita
keskiaikaisia rahoja
Hämeen linnan keskiaikaiset rahat muodostavat mielenkiintoisen kokonaisuuden. Tunnistettavia keskiaikaisia rahoja on kaikkiaan
205, joista 133 on ruotsalaista alkuperää.
Erikoisin on epäilemättä Eerik Pommerilaisen aikana Turussa lyöty kuuden penningin
arvoinen raha, abo eli kuusinainen (kuva
2). Rahatyyppiä ei tunnettu entuudestaan.
Pekka Sarvas julkaisi sen 1981 artikkelissa,
jossa hän samalla pohti Turun keskiaikaisten rahojen yleistä problematiikkaa (Sarvas
1981: 171–178). Kyseessä ei suinkaan ole ainoa Hämeen linnasta löytynyt Turussa lyöty
raha. Linnasta on kaikkiaan yksitoista Eerik
Pommerilaisen aboa ja kolme Turussa lyötyä A-brakteaattia. Lisäksi linnasta on yksi
Kaarle Knuutinpojan Turun aurtua, joka toki
on jo yleisempi rahatyyppi. Verrattuna Suomen muihin kertymälöytöihin Turun rahojen määrää Hämeen linnassa voidaan pitää
suhteellisen suurena.
Erikoisuutena voi myös mainita kaksi
W-brakteaattia, jotka eroavat Gotlannissa
löydyistä W-brakteaateista siten, että kirjainta ympäröi sädekehä. Ne ajoittuvat Maunu
Eerikinpojan aikaan, tarkemmin noin vuosiin 1354–63 (Golabiewski 1995:12a), mutta
niiden alkuperästä ei voida vielä olla täysin
varmoja. W-brakteaatteja tunnetaan yhteensä kuusi kappaletta, joista peräti viisi on
löydetty Suomesta. Tuukka Talvio on spekuloinut mahdollisuutta, että nämä brakteaatit
olisi lyöty Viipurissa Maunu Eerikinpojan
Novgorodin ”ristiretken” yhteydessä (Talvio
2008: 9–10).
Loput keskiaikaisista ruotsalaisista rahoista ovat tavallisempia tyyppejä. Yleisim-
Kuva 2. Turun kuusinainen, tyyppi 1. Kansallismuseossa säilytettävä raha on uniikki; Hämeen
linnan näyttelyssä on siitä kopio. Kuva Rahakammio / Outi Järvinen. Mittakaava 1,5 : 1.
män ryhmän muodostavat 1400-luvun lopun
kruunupääbrakteaatit (Malmer 1980: Kr H
Y III e), joista suurin osa on löytynyt linnanpihalta. Jos katsoo vain päälinnan löytöjä, huomaa että sieltä talteen saadut rahat
ovat keskimäärin vanhempia. Tavallisimpia
rahoja ovat Maunu Eerikinpojan brakteaatit
ajalta 1354–63, erityisesti tyyppi, jossa on
sädekehän sisällä kruunu (Lagerqvist 1970:
XXVIII: 4), sekä kruunupää-, A- ja S-brakteaatit 1300-luvun lopulta.
Liivinmaalaisia rahoja linnasta on yhteensä 39, vanhimmat niistä artigeja Tallinnasta
1300-luvun lopulta. Tallinnan rahoja on 24,
Tarton 12, Riian kaksi ja Wendenin yksi.
Liivinmaalaiset rahat kertovat paitsi kauppasuhteista etelään myös liivinmaalaisten
rahojen yleisestä käyttämisestä Etelä-Suomessa mm. veronmaksussa läpi koko keskiajan. Saksalaisen ritarikunnan Preussissa lyödyt rahat lienevät tulleet linnaan samalta
suunnalta. Yhteensä niitä on 5 kappaletta,
kaksi killinkiä ja kolme kotkabrakteaattia.
Gotlannin rahoja linnasta on 6, kaikki
1300-luvulta, jolloin Gotlanti vielä oli merkittävä kauppapaikka. Tanskassa lyötyjä rahoja on 22, suurin osa 1500-luvun alusta.
Tanskalaiset rahat sopivat hyvin aikaan, jolloin Sören Norby ja tanskalaiset hetkellisesti
valloittivat linnan, esimerkkinä voi mainita
6 Kristian II:n lyöttämää klippinkiä. Venäläisiä keskiajan rahoja ei ole löytynyt kuin
yksi ainoa kappale; Novgorodin denga ajalta
1420–26. 11
Uuden ajan massatavaraa
Uudemman ajan rahat eivät tarjoa yllätyksiä. Rahat ovat tyypillisiä kertymälöydöille,
pikkurahoja joita on helposti hukattu (poikkeuksena on yksi ½ taalerin plootu vuodelta
1724). 1500-luvun ensimmäisillä vuosikymmenillä rahojen määrä laskee, mutta vielä
siihen aikaan esiintyy rahoja sekä Ruotsista,
Tallinnasta että Tanskasta. Kuten jo mainittiin, tanskalaiset rahat liittyvät linnan valloitukseen. 1500-luvun puolivälistä on muutamia rahoja sekä Kustaa Vaasan että Eerik
XIV:n ajalta, mutta rahojen määrä lähtee
uuteen nousuun vasta Juhana III:n inflaatiorahojen myötä. Seuraavan isomman ryhmän muodostavat Kristiinan ¼-äyriset (29
kpl), joita seuraa 1600-luvun tavallisin raha,
Kaarle XI:n 1/6 äyriä hr (38 kpl). 1700-luvun
massa-aineisto ei sen sijaan enää näy materiaalissa. Päälinna oli muuttunut viljavarastoksi, joten on luonnollista, ettei sieltä enää
löydy kuin yksittäisiä rahoja. Pihalta olisi
sen sijaan voinut olettaa löytyvän enem-
män merkkejä myös tämän aikakauden rahankäytöstä. 1700-luvulla venäläiset rahat
ilmestyvät löytöihin, mutta suuria määriä
niitä ei ole linnasta tavattu.
Oheisessa kaaviossa rahojen ajallinen
jakauma on visualisoitu viivalla. Vaikka rahojen ajallinen määrittely tulee tällä tavalla
vain pelkistetysti esille, kaavio tarjoaa hyvän
yleiskuvan linnan rahalöydöistä. Kaaviossa
on eritelty päälinnasta löytyneet rahat (RK
77038) ja esilinnan ja piha-alueiden rahalöydöt (RK 89089).
Vaikka Hämeen linnasta löytyneet rahat
ovat pikkurahoja, se ei suinkaan tarkoita,
etteikö linnassa olisi liikkunut suuriakin rahamääriä. Keskiajalta vuoteen 1634 linna
oli tärkeä maallisen hallinnon ja verotuksen
keskuspaikka. Pekka Sarvaan julkaisema tilitys vuodelta 1521 kuvastaa tätä hyvin. Se
koskee Jöns Matinpojan Hämeen linnasta
Tukholmaan viemiä rahoja, joiden yhteisarvoksi mainitaan 15 700 markkaa Tukholman rahaa. Leimaamatonta hopeaa oli
Kaavio 1: Hämeen linnasta löydettyjen rahojen ajallinen jakauma.
12
lisäksi 69 Kölnin painomarkkaa eli noin 16
kg (Sarvas 2000: 68). Varmaan linnassa on
myöhemminkin, sen toimiessa paikallisen
sotilashallinnon keskuksena, käsitelty huomattavia rahamääriä sotaväen kustannuksia
varten.
Mitä linnan rahat kertovat?
Vaikka maahan päätyneet rahat ovat vain
mitättömiä rippeitä Hämeen linnassa käsitellyistä summista, ne muodostavat kiinnostavan kokonaisuuden. Keskiajan rahat kertovat elinvoimaisesta linnasta, jolla oli paljon
kontakteja ulospäin. 1300-luvun rahojen iso
määrä kielii vilkkaasta ajasta, jolloin linnaa
rakennettiin. Nousu 1400-luvun lopun löytöjen määrässä kuvastaa puolestaan aikaa
jolloin linna oli Tott-suvun hallussa ja siellä elettiin oikeaa hovielämää. Suuri määrä
rahoja tältä ajalta voisi myös sopia yhteen
Knut Draken uusien ajoitusten kanssa, joiden mukaan tiililinnaa olisi rakennettu juuri
näihin aikoihin. Rahalöydöt eivät kuitenkaan muuten tue näitä ajoituksia. Suurin osa
1300-luvun rahoista on nimenomaan linnan
ns. ”juhlakerroksesta”, joka uuden tulkinnan
mukaan olisi rakennettu vasta 1400-luvulla.
On myös otettava huomioon, että päälinnasta on saatu talteen suhteellisen vähän
1400-luvun jälkipuolen rahoja.
Löytöjen määrän lasku 1500-luvun alussa
ei ole mitenkään poikkeuksellinen ilmiö, jos
Hämeen linnan löytöaineistoa vertaa muihin
saman ajan kertymälöytöihin. Voi kuitenkin
myös ajatella, että linnan luonteen muuttuminen näihin aikoihin olisi vaikuttanut
asiaan. Hovielämä loppui ja linnasta tuli
virkamiesten tukikohta. Löytöjen määrän
suuri kasvu 1500-luvun lopussa liittyy Juhana III:n vähäarvoisiin inflaatiorahoihin. Kuten jo mainittiin, rahalöydöt koostuvat tämän
jälkeen yleisistä pikkurahoista. Ne kertovat
linnan jatkuvasta käytöstä, joka pikkuhiljaa
vähenee 1700-luvun aikana.
Numismaattisessa mielessä Hämeen linnan raha-aineisto on ensiarvoisen tärkeä.
Siihen kuuluu Suomen harvinaisimmaksi
rahaksi sanottu Turun ensimmäinen ”kuusinainen”, joukko muita harvinaisia keskiajan
rahoja sekä myöhempien aikojen massaaineisto, joka kuvastaa arkista rahankäyttöä
yleisellä tasolla.
Lyhenteet
RK: Rahakammio
SMY: Suomen Muinaismuistoyhdistys
Lähteet
FMU: Finlands medeltidsurkunder: http://extranet.narc.fi/DF/df.php
Kirjallisuus
Drake, Knut 2001: Die Bauherren der Burg Hämeenlinna im Mittelalter. Castella Maris Baltici 3–4, Archaeologia Medii Aevi Finlandiae V:
212–217.
Gardberg, Carl Jacob 1993: Suomen keskiaikaiset
linnat, Keuruu.
Golabiewski Lannby, Monica 1995: Makt, mark
och penningar, Myntningen i Sverige 995–1995,
Stockholm, 83–107.
Härö, Elias 2000: Päälinna. Hämeen linna, The
castle of Häme, Sulkava.
Jonsson, Kenneth 2005: Hur länge cirkulerade mynten under olika tidsperioder? Myntstudier 2005:4,
14–20.
Lagerqvist, Lars 1970: Svenska mynt under vikingatid och medeltid samt gotländska mynt, Stockholm.
Loven, Christian 2000: Hämeen linnan merkitys
keskiajalla. Hämeen linna, The castle of Häme,
Sulkava.
Luppi, Päivi 2000: Hämeen linnan esilinna. Hämeen
linna, The castle of Häme, Sulkava.
Malmer, Brita 1980: Den senmedeltida penningen
i Sverige, Stockholm.
Sarvas, Pekka 1981: Ein neuer zweiseitiger Münztyp
des Königs Erich von Pommern in Turku (Åbo),
Nordisk Numismatisk Årsskrift.
Sarvas, Pekka 2000: Eräs tilitys Hämeen linnasta,
Numismaattinen Aikakauslehti 2000:3, 68–70.
Talvio, Tuukka 2008: Olof Myntare och frågan om
myntningen i Viborg under medeltiden. Myntstudier 2008:1, 7–10.
Vilkuna, Anna-Maria 2001: Hämeen linnan opaskirja, Museovirasto, Helsinki.
13
Vuoden 1907 setelinsuunnittelukilpailu
Antti Heinonen
Tuukka Talvio on Suomen rahat -kirjassaan kuvannut pääpiirteittäin Suomen Pankin vuonna 1907 julistaman setelinsuunnittelukilpailun lähtökohtia ja tulosta.1 Avoin
kilpailu järjestettiin ”taiteellisessa suhteessa
täysin tyydyttävän ulkoasun saamiseksi 1000
markan setelille”. Kilpailu ei kuitenkaan johtanut tavoitteeseensa, vaan tunnetusti seteleiden suunnittelu annettiin erinäisten
vaiheiden jälkeen Eliel Saarisen tehtäväksi.
Suomen setelit olivatkin sitten muutamin
poikkeuksin Saarisen suunnittelemia lähes
puolivuosisataa aina vuoden 1955 mallin
käyttöönottoon asti.
Näissä olosuhteissa vuoden 1907 suunnittelukilpailuun jätetyt ehdotukset jäivät vähäisen julkisen huomion kohteeksi. Ne olivat aikanaan näytteillä Ateneumissa kahden
päivän ajan helmikuussa 1908, minkä lisäksi
Suomen Pankin rahanäyttelyssä on esillä
muutama lunastettu ehdotus. Vaikka ehdotukset jäivät vain toteutumattomiksi luonnoksiksi, niitä on mielenkiintoista tarkastella, koska ne kuvastavat usean tuon ajan
nuoren taiteilijan näkemyksiä Suomen seteleiden symboliikasta. Setelihän on eräänlainen kansakunnan käyntikortti.
Tarkastelen seuraavassa palkintokilpailun ohjelmaa ja ehdotusten käsittelyä palkintolautakunnassa sekä lopuksi palkittuja
ja lunastettuja ehdotuksia.
Avoimen palkintokilpailun
ohjelma
Talvion mukaan kirjallisuudesta ei löydy
mainintoja vastaavien kilpailujen järjestämisestä muualla aikaisemmin. Jotkut keskuspankit olivat kuitenkin kääntyneet yleisön
14
puoleen erilaisissa seteleiden suunnitteluun
liittyvissä kysymyksissä. Englannin pankki
pyysi jo vuonna 1797 yleisöltä ehdotuksia,
miten seteleistä voitaisiin tehdä vaikeammin
väärennettäviä, ja seuraavan kahdenkymmenenviiden vuoden aikana pankki sai lähes
neljäsataa ehdotusta.2
Todennäköisesti vuoden 1907 kilpailun
esimerkkinä oli runsas kolme vuosikymmentä aikaisemmin 1876 järjestetty Suomen
Pankin rakennuksen arkkitehtikilpailu. Setelinsuunnittelukilpailusta poiketen se oli
kansainvälinen ja laatuaan ensimmäinen
Suomessa järjestetty arkkitehtikilpailu. Arkkitehtikilpailuilla oli jo vakiintuneet muodot
1900-luvun alussa, ja ehkä niistä saatuja kokemuksia käytettiin hyväksi nyt setelinsuunnittelukilpailun järjestämisessä.
Palkintokilpailu oli osoitettu Suomen taitelijoille, joita kehotettiin ”vapaasti kilpailemaan uusien Suomen seteleiden piirustusehdotuksen laatimisesta”. Tehtävänä oli
esittää 1000 markan setelin molemmat sivut. Tuohon aikaan arvoltaan suurin seteli
oli 500 markkaa, joten kyseessä oli uuden
seteliarvon suunnittelu. Setelin mitoiksi asetettiin 192 mm x 110 mm eli sen oli tarkoitus
olla lähes samansuuruinen kuin 500 markan seteli, jonka mitat olivat 195 mm x 112
mm. Setelin etusivulla tuli olla pankin nimi,
Suomen vaakuna, Venäjän valtakunnanvaakuna Suomen vaakuna rintakilvessään sekä
setelin arvo numeroin ja kirjaimin.3 Niiden
ohella etusivulla tuli olla setelin sarjanumero
kahdesti sekä oikealla että vasemmalla puolella, liikkeeseenlaskuvuosi ja tila kahdelle
allekirjoitukselle. Myös setelin takasivulla tuli
esittää pankin nimi ja setelin arvo sekä ote
laista Suomen Suuriruhtinaanmaan rahasta.
Mainittujen yksityiskohtien lisäksi setelin vesileima piti tuoda esiin piirustuksessa.
Setelin taiteellinen sommittelu jätettiin
kunkin kilpailijan tehtäväksi ja ehdotuksen
tuli sisältää myös setelin pohjapainatus, joko
itse piirustuksessa tai erikseen. Setelin tekstin oli oltava molemmilla kotimaisilla kielillä
ja tarpeellisin osin myös venäjäksi. Setelin
väritystä ei määritelty, mutta ehdotuksen värityksen tuli olla setelille ajatellun värityksen
mukainen.
Kilpailijoille kerrottiin myös pankin aikomuksesta uusia muut setelit. Niiden mitoiksi oli suunniteltu 128 mm x 110 mm ja
64 mm x 110 mm. Sen takia 1000 markan
seteliehdotuksen dekoratiivisia aiheita oli
voitava käyttää myös muissa seteliarvoissa. Kuvatunlainen sarja ei kuitenkaan toteutunut vuoden 1909 tyypissä. Sen sijaan
kolmelle setelikoolle rakentuva sarja, jossa
suurin koko oli kolme kertaa ja keskimmäinen kaksi kertaa pienin setelikoko, otettiin
käyttöön vuoden 1922 tyypin seteleissä.
Kilpailuehdotukset piti jättää motolla ja
suljetulla nimilapulla varustettuina Suomen
Pankin johtokunnalle helmikuun 1. päivään
1908 mennessä. Kilpailussa ilmoitettiin palkittavan kaksi ohjelman määräykset täyttävää ehdotusta ensimmäisellä ja toisella palkinnolla arvoltaan 2 000 ja 1 000 markkaa.
Ensin mainitun summan ostoarvo on nykyrahassa noin 8 000 euroa, mikä varmaan
tuohon aikaan oli monelle taiteilijalle riittävä kannustin osallistua kilpailuun. Lisäksi
palkintolautakunta saattoi ostaa palkitsemattomia ehdotuksia 250 markan hintaan.
Normaalin käytännön mukaan ehdotukset
tulisivat jäämään pankin omaisuudeksi, joita
se saattaisi käyttää sellaisenaan tai muutettuina. Pankki ei kilpailuohjelman mukaan
kuitenkaan sitoutunut käyttämään mitään
kilpailevista ehdotuksista setelin valmistamisen perustana.
Palkintolautakunnan arvio
Palkintolautakuntaan kuului viisi asiantuntijaa, joista kaksi oli pankin edustajia. Pankkia
ilmeisesti edustivat lautakunnan puheenjohtajaksi valittu professori E. G. Palmén, joka
oli silloinen pankkivaltuusmiesten puheenjohtaja ja ylikamreeri A. Broberg, joka laati palkintolautakunnan kokouspöytäkirjat.
Muut asiantuntijat olivat professori Gustaf
Nyström, arkkitehti Armas Lindgren sekä
valtioneuvos Mauritz Hallberg, joka oli aikaisemmin toiminut pankkivaltuusmiesten
puheenjohtajana. Myöhemmin Hallberg oli
yksi SNY:n perustajajäseniä ja ensimmäinen
puheenjohtaja.
Lautakunnan ensimmäisessä kokouksessa helmikuussa 1908 todettiin määräajan
kuluessa kilpailuun jätetyn kaikkiaan 39
ehdotusta. Setelipainon johtaja Tilgmann
oli jättänyt oman ehdotuksensa kilpailun
ulkopuolella, ja tunnettu lontoolainen setelipaino Waterlow & Sons (W&S) oli jättänyt
asiamiehensä välityksellä luonnospiirustuksen sekä näytekokoelman setelityyppejä.
Lautakunta ymmärsi, ettei W&S:n tarkoitus
ollut kilpailuun osallistuminen eikä sillä olisi
siihen oikeutta ollutkaan. Asiamiehen jättämä näytekokoelma ja piirustus katsottiin
kuitenkin voitavan vastaanottaa, koska ne
olivat mielenkiintoisia etevän teknisen tekotapansa vuoksi.4
Lautakunta avasi ehdotukset sisältävät
kirjekuoret siten, että ehdotusten anonymiteetti säilyi koko niiden arvioinnin ajan, ja
sen takia ne kaksi ehdotusta, joiden tekijät
eivät olleet käyttäneet nimimerkkiä, hylättiin
välittömästi. Lisäksi kahdesta muusta ehdotuksesta puuttui vaakuna, minkä takia myös
ne hylättiin.
Palkintolautakunta jatkoi seuraavassa kokouksessaan ehdotusten arviointia tarkastelemalla niiden keskinäisiä taiteellisia ansioita
ja käytettyjen aiheiden soveltuvuutta seteliaiheiksi. Yksityiskohtien ammattimaisella
15
tekotavalla ei tässä vaiheessa katsottu olevan ratkaisevaa merkitystä vaan taiteellisella näkemyksellä ja aiheen käytettävyydellä. Seuraavaksi lautakunta päättikin erottaa
joukosta ne ehdotukset, jotka sommittelun
ja käsittelyn puolesta erottuivat muita luonnoksia huonompina. Näin karsittiin 13 ehdotusta ja toisella arviointikierroksella samalta
pohjalta vielä 14 ehdotusta. Siten alkuperäisestä 39 ehdotuksesta oli jäljellä enää kuusi.
Lopullinen arviointi jätettiin lautakunnan
kolmanteen kokoukseen, joka järjestettiin
14. helmikuuta 1908, kymmenen päivää ensimmäisen kokouksen jälkeen.
Palkintolautakunta oli kolmannessa kokouksessaan täysin yksimielinen siitä, etteivät kilpailun tulokset vastanneet sille
asetettuja toiveita. Koska kuitenkin kilpailuohjelman mukaan lautakunnan tuli jakaa
palkinnot kahdelle parhaaksi katsomalleen
ehdotukselle, oli lautakunnan tehtävä valinta jäljelle jääneestä kuudesta ehdotuksesta.
Lautakunta käytti tässä yhteydessä pistelaskutapaa, jossa jokainen jäsen antoi parhaaksi katsomalleen ehdotukselle kuusi pistettä,
heikoimmaksi katsomalleen yhden pisteen
ja muille sille väliltä. Äänestyksen perusteella nimimerkki X sai 29 pistettä. Koska maksimipistemäärä oli 30 pistettä, katsoi neljä
jäsentä ehdotuksen parhaaksi ja yksi toiseksi
parhaaksi eli parhaan ehdotuksen valinta
oli lähes yksimielinen. Kuorien avaamisen
jälkeen ilmeni, että tämän jugendtyylisen
ehdotuksen (kuva 1), jonka etusivun keskeisenä aiheena on karhuemo poikasensa
kanssa, oli luonnostellut Edvard Elenius.
Setelinsuunnittelukilpailun ohella vuonna 1881 syntynyt Elenius voitti samana
vuonna myös Kotitaide-nimisen julkaisun
julistaman ”Yksinkertaisen kattolampun”
Kuva 1. Kilpailulautakunta palkitsi ensimmäisellä palkinnolla Edvard Eleniuksen jugendtyylisen ehdotuksen, jonka etusivulla on karhuemo poikasensa kanssa.
16
Kuva 2. Axel Ekroosin toisena palkitun ehdotuksen etusivun vasemmalla puolella on järvimaisema ja
oikealla maamies peltoa kyntämässä.
suunnittelukilpailun.5 Eleniuksen useita koristesommitteluun ja -tyyleihin sekä sisustukseen liittyviä kirjasia julkaistiin 1910- ja
20-luvuilla muun muassa Kansanvalistusseuran kirjasarjassa. Vuonna 1907 hän oli
voittanut Taideteollisuuskeskuskoulun6 oppilaana koulussa järjestetyn kilpailun Elannon liikemerkistä.
Toisen sijan palkintolautakunnan äänestyksessä sai nimimerkki ”Kovan 1908” 21
pisteellä. Ehdotuksen tekijäksi ilmeni Axel
Ekroos. Hänen ehdotuksensa etusivulla
(kuva 2) on vasemmalla puolella järvimaisema ja oikealla puolella maamies peltoa
kyntämässä. Karhu esiintyy myös hänen ehdotuksessaan setelin jokaisessa kulmassa.
Axel Ekroosin henkilökuvaa täydentävää
tietoa en ole valitettavasti löytänyt.
Palkintolautakunnan enemmistö oli sitä
mieltä, että muut neljä ehdotusta, jotka saivat
pisteitä 7 ja 18 välillä, oli kukin lunastettava kilpailuohjelman mukaisella 250 markan
summalla. Näin myös näiden ehdotusten nimimerkkien takana olevat henkilöt paljastuivat (tekijän nimi suluissa): ”Fluctus” (Väinö
Blomstedt), ”R.R.” (Oskar Elenius), ”Mille”
(Erik Ehrström) ja ”Judas” (A.W. Rancken).
Väinö Blomstedtin ehdotuksen (kuva 3)
etusivun keskeisinä teemoina olivat Suomen
kartta ja molemmilla sivuilla maanviljelykseen liittyvät kuva-aiheet. Hänen ehdotuksensa takasivu oli voimakkaan poliittinen
Suomi-neitoineen ja lakitauluineen (kuva
4) muistuttaen tuolloin käytössä ollutta vuoden 1898 tyypin 500 markan seteliä. Vaikka
Blomstedtin ehdotus ei saanut palkintolautakunnan kannatusta, sai hän myöhemmin
suunniteltavakseen vuoden 1916 pikkusetelit, joista 25 ja 50 pennin setelit laskettiin
liikkeeseen vasta vuonna 1918.
17
Kuva 3. Väinö Blomstedtin lunastetun ehdotuksen etusivun keskeisinä teemoina ovat Suomen kartta
ja sivuilla maanviljelykseen liittyvät kuva-aiheet.
Kuva 4. Blomstedtin ehdotuksen takasivu on voimakkaan poliittinen Suomi-neitoineen ja lakikilpineen.
18
Blomstedt toimi kilpailun aikaan opettajana Suomen Taideyhdistyksen piirustuskoulussa ja Taideteollisuuskeskuskoulussa.
Myös Erik Ehrström oli toiminut opettajana Taideteollisuuskeskuskoulussa, ja paitsi
opettajat myös oppilaat, Edvard Eleniuksen
ohella Oskar Elenius, osallistuivat kilpailuun. Monet nuoret taiteilijat saivat kokeilla
siipiään setelinsuunnittelussa, sillä palkituista Edvard ja hänen nuorempi veljensä Oskar
Elenius sekä Erik Ehrsröm ja A.W. Rancken
olivat kaikki syntyneet 1880-luvulla eli olivat
kilpailun aikaan alle 30-vuotiaita. Blomstedt
oli heitä noin kymmenen vuotta vanhempi.
Oskar Eleniuksen ehdotuksella oli tyylillisiä yhtymäkohtia veljensä Edvardin ehdotukseen (kuva 5). Siinä eläinkuntaa edusti
mehiläinen, joten ehdotus oli mahdollisesti
saanut vaikutteita Edvardin suunnittelemasta
Elannon liikemerkistä. Veljekset osallistuivat
aktiivisesti tuon ajan suunnittelukilpailuihin:
Oskar Eleniuksen ehdotus palkittiin kolman-
nella sijalla Kotitaide-lehden kattolamppukilpailussa, jonka Edvard voitti, ja pari vuotta
aikaisemmin molemmat palkittiin Nuutajärven tehtaan järjestämässä suuressa lasin
suunnittelukilpailussa.7
Erik Ehrströmin ehdotuksessa (kuva 6)
esiintyi puolestaan hirvi talvimaisemassa
ja jugendille tyypillisiä koriste-elementtejä. Erik Ehrström kunnostautui erityisesti
taidetakojana ja koristetaiteilijana ja hänen
myöhemmistä töistään voi mainita Kansallismuseon kupariovet ja pääportaikon lasimaalaukset.
A.W. Ranckenin ehdotuksen etusivun
aiheena oli vastikään valmistunut Kansallismuseo (kuva 7). Rancken toimi setelinsuunnittelukilpailun aikaan Arabian tehtaan
taiteellisena neuvonantajana sekä myöhemmin pitkään Helsingin kaupunginmuseon
hoitajana ja Muinaistieteellisen toimikunnan
arkkitehtina.
Kuva 5. Oskar Eleniuksen lunastetun ehdotuksen eläinaiheena on mehiläinen.
19
Kuva 6. Erik Ehrströmin lunastetun ehdotuksen etusivulla on hirvi talvimaisemassa ja jugendille tyypillisiä koriste-elementtejä.
Lopuksi
Kuva 7. Tulevan museomiehen A. W. Ranckenin
lunastetun ehdotuksen etusivun aiheena on Kansallismuseo.
20
Palkintolautakunnan pöytäkirjan liitteenä
olevan käsin kirjoitetun luettelon mukaan
pääosa muista kuin palkituista tai lunastetuista ehdotuksista palautettiin jo helmi–
maaliskuussa 1908 niiden tekijöille, joten
niiden aiheita ja symboliikkaa ei ole enää
mahdollista selvittää.
Mitä palkintolautakunta sitten jäi kaipaamaan tehdyissä ehdotuksissa, koska se oli
sitä mieltä, etteivät kilpailuun kohdistuneet
toiveet toteutuneet? Vastaus ei ilmene kilpailua koskevista pöytäkirjoista, mutta voi ajatella, että useimmat ehdotukset olivat melko
hillittyjä senaikaisiin voimakkaan poliittisiin
seteleihin verrattuna. Palkituista ja lunastetuista ehdotuksista oli selkeä poliittinen
viesti vain Väinö Blomstedtin ehdotuksella
lakiryhmineen, joiden hahmot katsottiin perustuslaillisia oikeuksiaan puolustavan Suomen symboleiksi.8 Ehkä juuri silloin käytössä olleiden seteleiden poliittisten aiheiden
takia monissa ehdotuksissa Suomea haluttiin kuvata muilla keinoilla ottamalla aiheita eläinkunnasta ja maataloudesta. Kun kyseessä oli kuitenkin arvoltaan suurimman
setelin suunnittelu, voi ymmärtää palkinto-
lautakunnan pettyneen reaktion kilpailun
antiin. Tulkintaa etteivät kilpailuun jätetyt
ehdotukset lautakunnan mielestä sisältäneet
Suomelle ominaisia elementtejä, vahvistavat
lautakunnan ensikommentit Eliel Saarisen
luonnoksista.9
3
4
5
6
Lähdeviitteet
1
2
Talvio, Tuukka 2003. Suomen Rahat, 3. laajennettu painos, Helsinki, s. 72–73.
Byatt, Derrick, 1994. Promises to pay, The first
three hundred years of Bank of England notes.
London, s. 57–63.
7
8
9
Saarisen saama ohjeistus vuoden 1909 tyypin
seteleitä varten poikkesi kilpailuohjelmasta, sillä
vain Venäjän valtakunnanvaakuna oli setelin etusivulla, kun taas Suomen vaakuna oli takasivulla.
Ks. kuvia W&S:n luonnospiirroksesta, Setelipainoista maailmalla, Numismaattinen aikakauslehti
4/2011, kansikuva ja sivu 125.
Kotitaide 1908 nro 5 & 6, s. 69.
Taideteollisuuskeskuskoulu on nykyinen Aalto
yliopiston Taideteollinen korkeakoulu.
Ks. Suomen taide 4, 1989, s. 198.
Ks. Kuusterä, Antti – Tarkka, Juha, Suomen Pankki 200 vuotta. Keisarin kassasta keskuspankiksi.
Osa 1, 2011, s. 318.
Ks. Talvio, s. 73.
Numismaattinen Aikakauslehti 2012
Sisällysluettelo – Register
ARTIKKELIT
Ehrnsten, Frida
Rahakammioon uusi työtekijä. 1, 16.
Rahat kirkon lattian alta. 2, 40–45.
Pietari Suuren partaveromerkit (yhdessä
T. Talvion kanssa). 4, 131–132.
Heinonen, Antti
Seteleiden liikkeeseenlaskijoista. 1, 5–13.
1000 markan seteli 1941 Litt. E. 2, 46–50.
1000 markan seteli 1922 Litt.D: vuonna 1932
painettu varaseteli. 2, 50–52.
Seteleiden ulkoasun suunnittelun haasteista ja
karikoista. 3, 80–87.
Päällepainamien käyttö seteleissä. 4, 121–131.
Järvinen, Outi
ICOMONin vuosikokous Nikosiassa. 1, 17–18.
Linkosalmi, Aimo
Tallinnan Ajaloomuuseum. 1, 3.
Allan Ylinen 1924–2012. 3, 92–93.
Matikkala, Antti
Serafiimiristi rinnassa. 2, 58.
Säilä, Pekka
Örnhjelm-mitali Hannu Sarkkiselle. 1, 4.
Harvinaisuuksia Saksasta: juhlaraha rahapajasta
suoraan sulatukseen. 3, 14.
Merkittävä korkeimman oikeuden ratkaisu rahahuutokaupan myyjän vastuusta. 3, 94–95.
Yhdistyksen uusi ansiomitali. 4, 120.
Kertomus Suomen Numismaattisen yhdistyksen
toiminnasta vuonna 2011. 4, 133–134.
Talvio, Tuukka
Mitä rahalla sai? [Esittely kirjasta: L. O.
Lagerqvist, Vad kostade det?]. 1, 14–15.
Numismaattinen konferenssi Vilnassa. 3, 95.
Vuosi 1812 Kansallisarkistossa. 4, 119.
Pietari Suuren partaveromerkit (yhdessä F. Ehrnstenin kanssa). 4, 131–132.
Vuori, Antti
Kellarimestari Carl J. Zetterströmin poletit
– ruotsalaisia vai suomalaisia? 2, 52–57.
Helsingin Omnibus Osakeyhtiön poleteista.
3, 88–91.
UUTISET JA TIEDONANNOT
Suomen Numismaattisen Yhdistyksen syyskokouksen [2011] päätöksiä. 1, 3.
Tiedeskus Heureka [näyttely rahanlyönnistä].
1, 3; 2, 39.
Kunniamerkkikerho [Timo Mäenpää puheenjohtajaksi]. 1, 4.
Setelikerho [toiminta alkaa uudelleen]. 2, 39.
Kutsu Suomen Numismaattisen Yhdistyksen
kevätkokoukseen. 2, 39.
Kutsu Suomen Numismaattisen Yhdistyksen syyskokoukseen. 3, 79.
Tervetuloa yhdistyksen retkelle Turkuun! 3, 79.
Esitelmiä Göteborgissa. 3, 87.
Vuosi 1812 Kansallisarkistossa. 4, 119.
Kertomus Suomen Numismaattisen
Yhdistyksen toiminnasta vuonna 2011. 4, 133–134.
HENKILÖUUTISIA
Tom C. Bergroth. 2, 58.
Frida Ehrnsten. 1, 16.
Timo Mäenpää. 1, 4.
Hannu Sarkkinen. 1, 4.
Allan Ylinen. 3, 92–93.
21
THE FINNISH NUMISMATIC JOURNAL
In this issue:
Antell Square: a small square in Helsinki, situated between the Parliament and the
National Museum, has been named after H. F. Antell (1847–1893), a well-known
numismatist and donor (see p. 7 and the cover).
The coin finds of the Häme (Tavastehus) castle are presented by Frida Ehrnsten.
In all, 466 coins have been found in the course of the restoration work, nearly
half of them medieval. The earliest coins date from the 1320–30s.
In 1907, the Bank of Finland announced a competition in order to obtain designs
for a new 1000 markkaa note. Nearly 40 designs were submitted but none was
considered good enough by the jury. An account of the competition is given by
Antti Heinonen.
Seuraava numero
Numero 2/2013 ilmestyy huhtikuussa. Siihen tarkoitettu aineisto pyydetään lähettämään Tuukka Talviolle viimeistään 4. maaliskuuta, mieluiten sähköpostilla
(tuukka.talvio@pp.inet.fi).
Kirjoittajia pyydetään samalla ilmoittamaan, saako kirjoituksen myöhemmin
julkaista sähköisessä muodossa yhdistyksen internetsivuilla.
22
23
±
$8.7,21
+8872.$833$
1XPLVPDWLVND)|UHQLQJHQL)LQODQG
6XRPHQ1XPLVPDDWWLQHQ<KGLVW\VU\
KnOOHUDXNWLRQ
MlUMHVWllKXXWRNDXSDQ
O|UGDJHQGHQIHEUXDUL
ODXDQWDLQDSlLYlQlKHOPLNXXWD
NOL%DOGHUVVDO
NOR%DOGHULQVDOLVVD
$OH[DQGHUVJDWDQ$+HOVLQJIRUV
$OHNVDQWHULQNDWX$+HOVLQNL
2EMHNWHQILQQVWLOOSnVHHQGHIUnQ
+XXWRNDXSSDNRKWHHWRYDWQlKWlYlQl
NORDONDHQ
NO
.DKYLRRQDXNLWLODLVXXGHQDLNDQD
.DIpHWlU|SSHW
$8&7,21
ȺɍɄɐɂɈɇ
7KHDXFWLRQRIWKH)LQQLVK1XPLVPDWLF
ȺɭɤɰɢɨɧɇɭɦɢɡɦɚɬɢɱɟɫɤɨɝɨɈɛɳɟɫɬɜɚ
6RFLHW\
ɮɟɜɪɚɥɹɝɧɚɱɧɺɬɫɹ
ZLOOEHKHOGRQVDWXUGD\WKHWKRI
ɜɱɚɫɨɜ
)HEUXDU\
Ⱥɞɪɟɫ$OHNVDQWHULQNDWX$;ɟɥɶɫɢɧɤɢ
7KHDXFWLRQZLOOVWDUWDWRCFORFN
SUHFLVHO\DW
Ⱦɥɹɩɪɨɫɦɨɬɪɚɥɨɬɨɜɡɚɥɚɭɤɰɢɨɧɚ
DGGUHVV$OHNVDQWHULQNDWX$+HOVLQNL
ɨɬɤɪRɟɬɫɹɜ
7KHLWHPVDUHGLVSOD\HGIRULQVSHFWLRQ
Ʉɚɮɟɪɚɛɨɬɚɟɬɜɨɜɪɟɦɹɚɭɤɰɢɨɧɚ
IURPDP
&DIpZLOOEHRSHQGXULQJWKHDXFWLRQ
7(59(78/2$±9b/.200(1±:(/&20(
ȾɈȻɊɈɉɈɀȺɅɈȼȺɌɖ
6XRPHQ1XPLVPDDWWLQHQ<KGLVW\V
$17,,.,15$+$7‡$17,.$0<17‡$1&,(17&2,16
*UHHFH
,OO\ULD(SLGDPQRV'\UUKDFKLXP%&
6WDWHUJ6YDUDFUDFN
$5
&RULQWKLD&RULQWK%&
6WDWHUJ6YDU
$5
,RQLD0LOHWRV%&
VWDWHUJ6
$5
0\VLD3DULRQF%&
GUDFKPJ6
$5
7KH0DFHGRQLDQ.LQJGRP
$OH[DQGHU,,,WKH*UHDW%&
7HWUDGUDFKP6YDU0OOHU
$5
7L0LQXFLXV&I$XJXULQXV%&'HQDULXV
6XQVLJQVFUDWFKHV5RPH5HSXEOLF
$5
/9DOHULXV)ODFFXV%&'HDQDULXV
6
$5
/3DSLXV%&'HQDULXVVHUUDWXV
6
$5
$(
1HUR'HQDULXV5RPH$'
6YDU5,&
$5
"
9HVSDVLDQXV'HQDULXV5RPH$'
6XQVLJQVFUDWKHV
$5
'RPLWLDQXV$V5RPH$'
6
$(
7UDMDQXV'HQDULXV5RPH$'
6
$5
7UDMDQXV6HVWHUWLXV5RPH$'
6
$(
7UDMDQXV$V5RPH$'
65,&D
$(
+DGULDQXV'HQDULXV5RPH$'
6YDU5,&E
$5
H[61<1R
H[61<1R
H[61<1R
5RPH5HSXEOLF
5RPH(PSLUH
&ODXGLXV$V5RPH$'
6VFUDWFKHV
6XRPHQ1XPLVPDDWWLQHQ<KGLVW\V
+DGULDQXV6HVWHUWLXV5RPH$'
6
$(
+DGULDQXV'XSRQGLXV5RPH
6
$(
$HOLXV'XSRQGLXV$V5RPH$'
6
$(
$QWRQLQXV3LXV'HQDULXV5RPH$'
61LFHVSHFLPHQ
$5
$QWRQLQXV3LXV6HVWHUWLXV$'
6PLQRUVFUDWFKHV
$(
&ORGLXV$OELQXV'HQDULXV5RPH$'
66FDUFH
$5
6HSWLPLXV6HYHUXV'HQDULXV5RPH$'
6YDU5,&1LFHVSHFLPHQ
$5
&DUDFDOOD'HQDULXV5RPH$'
6
$5
*HWD'HQDULXV5RPH$'
6XQVLJQVSRWRIYHUGLJULV
$5
%DOELQXV6HVWHUWLXV5RPH$'
66FDUFH
$(
7UDMDQXV'HFLXV$QWRQLQLDQXV
5RPH$'6
$5
7UHERQLDQXV*DOOXV$QWRQLQLDQXV
$QWLRFK$'6
$5
9ROXVLDQXV$QWRQLQLDQXV
8QFHUWDLQPLQW$'6
$5
9DOHULDQXV$QWRQLQLDQXV
8QFHUWDLQ6\ULDQPLQW$'6
VOLJKWO\WRQHG
%LOORQ
*DOOLHQXV$QWRQLQLDQXV
5RPH$'6
%LOORQ
3RVWXPXV$QWRQLQLDQXV
&RORJQH$'6
VOLJKWO\WRQHG
%LOORQ
9LFWRULQXV$QWRQLQLDQXV
0DLQ]RU7ULHU$'6
RIIFHQWHUHG
%LOORQ
$XUHOLDQXV$QWRQLQLDQXV
6LVFLD$'6YDU1LFHVSHFLPHQ
%LOORQ
7DFLWXV$QWRQLQLDQXV
6HUGLFD6
%LOORQ
6XRPHQ1XPLVPDDWWLQHQ<KGLVW\V
&DUXV$QWRQLQLDQXV
7ULSROLV$'6
%LOORQ
'LRFOHWLDQXV)ROOLV
7LFLQXP$'6
%LOORQ
0D[LPLDQXV)ROOLV
7LFLQXP$'6
VFUDWFKHV
%LOORQ
&RQVWDQWLXV,)ROOLV
6HUGLFD$'6
%LOORQ
*DOHULXV)ROOLV
&DUWKDJH$'6
%LOORQ
$5
"
'DOHU60$YHVWD3/c70<17
0RWVWlPSODGPHG*|WDODQGVYDSHQSnnWVLGDQ
RFKPHG6YHDODQGVYDSHQSnIUnQVLGDQ
60J
$(
òGDOHU60$YHVWD3/c70<17
0RWVWlPSODGPHG*|WDODQGVYDSHQ
60JQnJRWNRUURGHUDG
$(
GDOHU60$YHVWD3/c70<17
60JREHWlUJ
$(
GDOHU60$YHVWD3/c70<17
60JQnJRWNRUURGHUDG
$(
$(
NURQRU60OLWHWNDQWKDFN
$8
NURQRU60
$8
NURQRU60
$8
NURQRU60H[
$8
NURQRU60
$8
NURQRU60
$8
NURQRU60H[
$8
58276,10(7$//,5$+$7‡69(16.$0<17‡
&2,162)6:('(1
.DUO;,
PDUN60UHSRU
.DUO;,,
)UHGULN,
.DUO;,9-RKDQ
VNLOOLQJEDQFR606lOOV\QW
QnJRWNRUURGHUDGNDQWVNDGRU
2VNDU,,
6XRPHQ1XPLVPDDWWLQHQ<KGLVW\V
NURQRU60REHWNDQWKDFN
$8
NURQRU60D
$8
NURQRU60D
$8
NURQRU60H[
$8
(ULl/RWWHU/RWV
|UHH[|UH+=
$5
|UH|UH
ULNVGDOHUULNVGDOHUH[
ULNVGDOHU6SULNVGDOHU6SH[
ULNVGDOHU6SH[
ULNVGDOHU6S|UH|UH
WRWDOWH[
'DOHU60)OLQNRFKIlUGLJ+RSSHW|UH60
$(
|UH60VNLOOLQJòVNLOOLQJ
VNLOOLQJVNLOOLQJH[H[
WRWDOWH[
"
.RSSDUP\QWWRWDOWH[
$(
|UH60YDUH[NRUURGHUDG|UH60
H[|UH.09(òVNLOOLQJ
VNLOOLQJWRWDOWH[
$(
|UHNURQRUWRWDOWH[
EODNURQRU2&+NURQD
H[H[|UHH[
H[|UHH[H[
|UHH[
$5$( "
9(1b-b10(7$//,5$+$7‡5<6.$0<17‡
&2,162)5866,$
3HWHU,
5RXEOH1RYRGHO%LW++LJKO\UDUH
$5
5RXEOH2./%LW6FDUFH
$5
5RXEOH%LW
SODQFKHWGHIHFWHGJHGDPDJHPLQRUVFUDWKHV
$5
3ROWLQDɆȾ%LWYDU6FDUFH
$5
3ROWLQD%LW9HU\UDUH
$5
*ULYHQQLN0J%LW([WUHPHO\UDUH
XQVLJQFUDFN
$5
$OW\Q%LW6FDUFHSOXJJHG
$5
$5
&DWKHULQH,
3ROWLQD%LW6FDUFHPLQRUVSRWV
6XRPHQ1XPLVPDDWWLQHQ<KGLVW\V
3HWHU,,
$5
$5
5RXEOHɋɉȻ%LWYDULHW\ɋāɉāȻ
KDVEHHQPRXQWHG
$5
5RXEOHɋɉȻ%LWWRQHG
$5
5RXEOHɆɆȾ%LW6FDUFH
$5
5RXEOHɆɆȾ(%LWPLQRUSODQFKHWGHIHFW
$5
5RXEOHɆɆȾ,ɉ%LWPLQRUVFUDWFKHV
$5
3ROWLQDɋɉȻ+.%LW6FDUFHSODQFKHWGHIHFW
$5
NRSHFNV%LWYDUFOHDQHGXQVLJQVFUDWFKHV
$(
NRSHFNV%LW6FDUFH
$(
5RXEOHɆɆȾȾɆ%LW
$5
5RXEOHɋɉȻə,%LW
$5
5RXEOHɋɉȻȺɒ%LWKDVEHHQPRXQWHG
$5
NRSHFNVɋɉȻ%LWKDVEHHQPRXQWHG
$5
NRSHFNVɆɆȾ%LWPLQRUSODQFKHWGHIHFWV
$5
5RXEOH%LWYDU
$QQD,YDQRYQD
5RXEOH%LWYDUXQVLJQVSRWV
(OL]DEHWK3HWURYQD
3HWHU,,,
&DWKHULQH,,
0ROGRYD:DOODFKLDSDUDVNRSHFNV%LW $(
PLQRUVFUDWFKHV
3DXO,
3ROXSROWLQQLNɋ0Ɏɑ%LW6FDUFH
$5
NRSHFNV(0%LW5DUH
RYHUVWUXFNRQNRSHFNVPLQRUSODQFKHWGHIHFW
$(
5RXEOHɋɉȻȺɂ%LWXQVLJQFUDFN
$5
3ROWLQDɋɉȻȺɂ%LW6FDUFH
$5
3ROXSROWLQQLNɋɉȻɎȽ%LW6FDUFH
$5
NRSHFNVɋɉȻɎȽ%LW6FDUFH
$5
NRSHFNVɋɉȻɎȽ%LW6FDUFH
XQVLJQSODQFKHWGHIHFW
$5
NRSHFNVɋɉȻɎȽ%LW
$5
NRSHFNVɋɉȻɇȽ%LW5DUH
$5
NRSHFNVɋɉȻɎȽ%LW5DUH
$5
$OH[DQGHU,
6XRPHQ1XPLVPDDWWLQHQ<KGLVW\V
NRSHFNV(0%LWSDUWO\ZHDNO\VWUXFN
$(
5RXEOHɋɉȻɇȽ%LW
$5
5RXEOHɋɉȻɇȽ%LWPLQRUHGJHQLFNV
$5
5RXEOHɋɉȻɇȽ%LW6FDUFH
$5
5RXEOHɋɉȻɇȽ%LWPLQRUSODQFKHWGHIHFW
$5
5RXEOH0RQXPHQWRI$OH[DQGHU,%LW6FDUFH
$5
5RXEOHɋɉȻɇȽ%LW
$5
5RXEOH%RURGLQR0HPRULDO%LW6FDUFH
$5
3ROWLQDɋɉȻȺɑɄȻ+,ɉȺHGJHQLFNV
%LW
$5
3ROWLQD0:%LWYDU,,2Ʌ7ɂ+$-XOLDQ
6FDUFH
$5
NRSHFNVɋɉȻɉȺ%LW
$5
NRSHFNVɋɉȻɇȽɇȽKDVEHHQPRXQWHGɇȽ $5
%LW
$5
NRSHFNVɋɉȻɇȽɇȽɇȽ%LW $5
NRSHFNVɋɉȻɄȻ+,%LW
$5
NRSHFNVɋɉȻɉȺɉȺ+,%LW $5
NRSHFNVɋɉȻɇȽ%LW
$5
NRSHFNVɋɉȻɇȽ%LW5DUH
PLQRUZULWLQJLQLQN
$5
NRSHFNVɋɉȻɇȽ%LW
$5
1LFKRODV,
NRSHFNVɋɉȻɇȽ%LW%HDXWLIXOVSHFLPHQ
NRSHFNVɋɉȻɇȽȺɑɄȻ%LW $5
NRSHFNVɋɉȻɉȺ%LW5DUH
XQVLJQHGJHQLFN
$5
NRSHFNVɋɉȻ+,%LW
$5
NRSHFNVɋɉȻ+,%LW
$5
NRSHFNVɋɉȻɇȽȺɑ%LW
$5
$5
5RXEOH1LFKRODV,PHPRULDO%LWVOLJKWO\FOHDQHG $5
5RXEOHɋɉȻ+,%LW
$5
5RXEOHɋɉȻ+,%LWPLQRUHGJHQLFN
$5
5RXEOHɋɉȻ+,%LW3URRIOLNHXQVLJQJUDIILWL
$5
$OH[DQGHU,,
5RXEOHɋɉȻɎȻ%LW6FDUFH
UHYHUVHVOLJKWO\WRROHG
6XRPHQ1XPLVPDDWWLQHQ<KGLVW\V
5RXEOHɋɉȻɇɎ%LW
$5
3ROWLQDɋɉȻ+,%LW6FDUFH3URRIOLNH
$5
NRSHFNVɋɉȻ+,%LW
$5
NRSHFNVɋɉȻɎȻ%LW6FDUFHVOLJKWO\WRQHG $5
NRSHFNVɋɉȻɎȻ$Ȼ+Ɏ
%LW
$5
NRSHFNVɋɉȻ+,%LW
$5
NRSHFNVɋɉȻ+,ɇɎɇɎ
%LW
$5
NRSHFNVɋɉȻ0ɂ$ȻɇɎɇɎ
%LW
$5
NRSHFNVɋɉȻɇ,%LW
$5
NRSHFNVɋɉȻ+,ɇɎɇɎ+Ɏ
%LW
$5
NRSHFNVɋɉȻ%LW5DUHPLQRUVSRWV
$5
NRSHFNVɋɉȻɇɎ
$5
NRSHFNVɋɉȻɇ,+,+,+,
%LW
$5
NRSHFNVɋɉȻɇ,ɇɎɇɎɇɎɇɎ $5
%LW
'HQH]KND%0%LW
VOLJKWO\WRQHGXQVLJQVFUDWFKHV
$(
'HQH]KND%0%LW
$(
òNRSHFNɋɉȻ%LW5DUH
PLQRUSODQFKHWGHIHFWV
$(
3ROXVKND%0%LW6FDUFH
PLQRUHGJHQLFNVVFUDWFKHV
$(
$8
5RXEOH&RURQDWLRQ%LW
$5
1LFKRODV,,ɁɚɭɫɟɪɞLɟ)RU=LHOXXWWHUXXGHVWDPP
:HUILJZLWKRXWULEERQ
5RXEOH$Ƚ%LWXQVLJQHGJHQLFN
$5
5RXEOH$Ƚ%LWXQVLJQHGJHQLFN
$5
NRSHFNVȺȽ%LW6FDUFH
$5
NRSHFNV$Ƚ%LW6FDUFHVOLJKWO\WRQHG
$5
NRSHFNVɋɉȻ$Ƚ%LW
$5
NRSHFNVɋɉȻ$Ƚ%LW6FDUFH
XQVLJQVFUDWFK
$5
$OH[DQGHU,,,
URXEOHV$Ƚ%LWPLQRUHGJHQLFNV
6XRPHQ1XPLVPDDWWLQHQ<KGLVW\V
NRSHFNVɋɉȻ$Ƚ$Ƚ$Ƚ%LW $5
NRSHFNɋɉȻ%LW5DUH
$(
NRSHFNɋɉȻ%LW5DUH
$(
URXEOHV$Ƚ%LW
$8
URXEOHV$Ƚ%LW
$8
URXEOHV$Ƚ%LW
$8
URXEOHV$Ƚ%LW
$8
URXEOHVɎɁ%LWPLQRUHGJHQLFN
$8
5RXEOHȺȽ&RURQDWLRQ%LW
$5
5RXEOH$Ƚ%LWVOLJKWO\FOHDQHG
$5
5RXEOHȺȽ0RQXPHQWRI$OH[DQGHU,,%LW
6FDUFHPLQRUHGJHQLFN
$5
5RXEOH%LW
$5
5RXEOHɗȻ%LW6FDUFH
$5
5RXEOHɗȻ%LWPLQRUHGJHGDPDJH
$5
5RXEOHɗȻ0RQXPHQWRI$OH[DQGHU,,,%LW
6FDUFHXQVLJQSHFNV
$5
5RXEOHɗȻ3DWULRWLF:DU%LW
$5
5RXEOH%&%LW6FDUFH
$5
NRSHFNV$3%LW9HU\UDUH3URRI
$5
NRSHFNVɗȻ%LW5DUHVOLJKWO\FOHDQHG
PLQRUHGJHQLFN
$5
NRSHFNVɗȻ%LW5DUHVOLJKWO\FOHDQHG
$5
NRSHFNV%&%LW5DUH
$5
NRSHFNVɋɉȻɎɁ$3$3$3$3
ɗȻɗȻLQDOOFRLQV
$5
$8
$8
1LFKRODV,,
8665
&KHUYRQHW]<J
5XVVLDQ)HGHUDWLRQ
URXEOHV+HUPLWDJH<J
LQDFDVH
(ULl/RWWHU/RWV
5RXEOH5RPDQRY
NRSHFNVɇɎɇɎ%&
NRSHFNVɗȻLQDOOFRLQV
$5$( "
3ROWLQDɋɉȻɉɋɉɋɉȾSFVɇȽ
0:ɎȻ+,LQDOOFRLQV
$5
6XRPHQ1XPLVPDDWWLQHQ<KGLVW\V
NRSHFNVȺȽɎɁɗȻVFDUFH
ɗȻ%&LQDOOFRLQV
$5
"
òNRSHFNNRSHFNVLQDOOGLIIHUHQWFRLQV $(
FRQWDLQVNRSHFNV(0(0(03DXO,
NRSHFNV(0(0(0(0+0%LW
ɋɉȻNRSHFN(0(0GHQJD
NRSHFNNRSHFNVLQDOOFRLQV
FRQWDLQVNRSHFNV(0NRSHFNVɋɉȻ
NRSHFN%0SROXVKND(0$,,
6ZHGHQ|UH60|UH60
|UH60òVNLOOLQJVNLOOLQJ
NRSHFNNRSHFNV
$5$( LQDOOGLIIHUHQWFRLQVLQDOEXP
FRQWDLQVNRSHFNV(0(0NRSHFNV(0
NRSHFN(0
$(
$GROSK+HVV1DFKIROJHU)UDQNIXUWDP0DLQ5XVVLVFKH
0Q]HQGHV-DKUKXQGHUWV'XEOHWWHQUXVVLVFKHQ
0XVHHQ$XFWLRQFDWDORJXHVQXPEHUVDQG
2ULJLQDOSDSHUEDFN
ZLWKKDPPHUHGSULFHV
ɋɜɨɛɨɞɚMHWRQVLQDOOSFV
Ɋɭɞɟɧɤɨɂȼ5SFV
$(
URXEOHWRNHQɅɚɭɷɪɇɸɪɧɛɟɪɝPPJ
$(KRS &KHVWFURVVRIWKH$UFKSULHVWDQG&OHUJ\PDQ
3HFWRUDOFURVV[PP
+DOOPDUNHGPDNHUV*. *XVWDY.OLQJHUW
ZLWKDFKDLQ
$5
ɦɟɞɚɥɢɦɨɫɤɨɜɫɤɨɝɨɧɭɦɢɡɦɚɬɢɱɟɫɤɨɝɨɨɛɳɟɫɬɜɚ $(
*,0EPP
.8/7$5$+$708870$$7‡
*8/'0<17g95,*$/b1'(5‡*2/'&2,16
$XVWUDOLD
9LFWRULD6RYHUHLJQ0.0J
$8
(OL]DEHWK,,GROODUV2O\PSLFV.0
J
$8
$8
$XVWULD
HXUR6DLQWV%HQHGLFWDQG6FKRODVWLFD.0
JXQVLJQHGJHQLFN
6XRPHQ1XPLVPDDWWLQHQ<KGLVW\V
%DKDPDV
(OL]DEHWK,,GROODUV,QGHSHQGHQFH'D\
.0J
$8
$8
$OEHUW,,HXUR1'(XURSHV)RXQGLQJ)DWKHUV $8
.0J
$8
&KULVWLDQ,;NURQHU.0J
$8
&KULVWLDQ,;NURQHU.0J
XQVLJQHGJHQLFNV
$8
$8
/RXLV;9,/RXLVGRU:J.0
$8
1DSROHRQ,DV(PSHURUIUDQFV:.0
JPLQRUHGJHQLFNV
$8
/RXLV;9,,,IUDQFV$.0J
$8
/RXLV3KLOLSSHIUDQFV$.0J $8
PLQRUHGJHQLFNV
6HFRQG5HSXEOLFIUDQFV$.0J $8
/RXLV1DSROHRQ%RQDEDUWHIUDQFV$.0
J
$8
1DSROHRQ,,,IUDQFV$.0J
$8
1DSROHRQ,,,IUDQFV$.0J
$8
1DSROHRQ,,,IUDQFV$.0J
PLQRUHGJHQLFN
$8
1DSROHRQ,,,IUDQFV%%.0J $8
XQVLJQHGJHQLFN
5HSXEOLFIUDQFV$.0J
$8
5HSXEOLFIUDQFV$.0J
$8
5HSXEOLFIUDQFV.0J
$8
%HOJLXP
/HRSROG,,IUDQFV.0
&\SUXV
SRXQGV.0JLQDFDVH
'HQPDUN
(VWRQLD
NURRQL(VWRQLDVHXUR.0J
LQDFDVH
)UDQFH
6XRPHQ1XPLVPDDWWLQHQ<KGLVW\V
5HSXEOLFIUDQFV.0J
$8
IUDQFV2O\PSLFV.0J
$8
UL\DOV$SROOR;,.0J
$8
UL\DOV$SROOR;,,.0J
$8
UL\DOV$SROOR;,,,.0J
$8
UL\DOV$SROOR;,9.0J
$8
:LOKHOP,PDUN$.0J
$8
)ULHGULFK,,,PDUN$.0J
PLQRUHGJHQLFNV
$8
*HRUJH,,,6RYHUHLJQ.0J
$8
*HRUJH,,,6RYHUHLJQ.0J
PLQRUHGJHQLFN
$8
*HRUJH,96RYHUHLJQ.0J
XQVLJQHGJHQLFN
$8
*HRUJH,96RYHUHLJQ.0J
PLQRUHGJHQLFNV
$8
*HRUJH,96RYHUHLJQ.0J
$8
*HRUJH,96RYHUHLJQ.0J
$8
:LOOLDP,96RYHUHLJQ.0J
$8
:LOOLDP,96RYHUHLJQ.0J
$8
:LOOLDP,96RYHUHLJQ.0J
$8
:LOOLDP,96RYHUHLJQ.0J
XQVLJQHGJHQLFN
$8
:LOOLDP,96RYHUHLJQ.0J
$8
(OL]DEHWK,,òVRYHUHLJQ.0
JLQDFDVH
$8
HXUR1'2O\PSLFV.QRVVRV3DODFH
.0J
$8
HXUR1'2O\PSLFV.QRVVRV3DODFH
.0J
$8
HXUR1'2O\PSLFV.U\SWH$UFKZD\
.0J
$8
HXUR1'2O\PSLFV3DQDWKHQHDQ6WDGLXP
.0J
$8
)XMDLUDK
*HUPDQ\3UXVVLD
*UHDW%ULWDLQ
*UHHFH
6XRPHQ1XPLVPDDWWLQHQ<KGLVW\V
HXUR1'2O\PSLFV=DSSHLRQ0DQVLRQ
.0J
$8
HXUR1'2O\PSLFV$FURSROLV
.0J
$8
HXUR1'2O\PSLFV$FDGHP\RI$WKHQV
.0J
$8
HXURSFVHXURSFV2O\PSLFV
.0
$5j$8j
LQDOOGLIIHUHQWFRLQVLQDFDVH
$8$5 +XQJDU\
)UDQ]-RVHSKNRURQD.0J
$8
IRULQW+XQJDULDQ&RLQDJH0LOOHQQLXP
.0JLQDFDVH
$8
$8
9LWWRULR(PDQXHOH,,OLUH7%1
.0JXQVLJQHGJHQLFNV
$8
8PEHUWR,OLUH5.0J
$8
$8$5 ,VUDHO
QHZVKHTDOLP%LEOLFDO$UWJ
LQDFDVH
,WDO\
/LEHULD
GROODUV7LWDQLF([SHGLWLRQ
.0$5J$8J
LQDFDVH
/X[HPERXUJ
+HQULHXUR(XURSHDQ&HQWUDO%DQN
.0J
$8
SHVRV.0JHGJHQLFN
$8
SHVRV.0J
$8
$8
WRJURJ\HDUVRI6SXWQLNR]
LQDFDVH
$8
WRJURJ&*(0DQQHUKHLP6HULHV,,,
R]LQDFDVH
$8
0H[LFR
0RQDFR
5DLQLHU,,,HXURJ
0RQJROLD
6XRPHQ1XPLVPDDWWLQHQ<KGLVW\V
1HWKHUODQGV
:LOOHP,,,JXOGHQ.0J
$8
:LOOHP,,,JXOGHQ.0J
$8
:LOKHOPLQDJXOGHQ.0J
$8
:LOKHOPLQDJXOGHQ.0J
$8
:LOKHOPLQDJXOGHQ.0J
$8
:LOKHOPLQDJXOGHQ.0J
$8
%HDWUL[HXUR&URZQ3ULQFHV:HGGLQJ
.0JLQDOOFRLQV
$8
$8
$8
$8
$8
$OIRQVR;,,SHVHWDV'(0
.0J
$8
-XDQ&DUORV,HXUR3KLOLS,,
.0J
$8
-XDQ&DUORV,HXUR$QWRQL*DXGL
.0J
$8
$8
$EGXO$]L]NXUXVK$+
.0JXQVLJQHGJHQLFNV
$8
$EGXO$]L]NXUXVK$+.0J
$8
$EGXO$]L]NXUXVK$+.0J $8
$EGXO+DPLG,,NXUXVK$+
.0J
$8
$EGXO+DPLG,,NXUXVK$+
.0J
$8
3HUX
/LEUD.0JPLQRUHGJHQLFN
3RODQG
]ORW\FK<J
3RUWXJDO
(VFXGR/DVW(VFXGR.0DJ
6DXGL$UDELD
*XLQHD$+.0J
6SDLQ
7XQLVLD
IUDQFV$.0J
7XUNH\
6XRPHQ1XPLVPDDWWLQHQ<KGLVW\V
0XKDPPDG9,NXUXVK$+
.0J
$8
5HSXEOLFNXUXVK.0J
$8
5HSXEOLFNXUXVK.0J
$8
5HSXEOLFNXUXVK.0J
$8
5HSXEOLFNXUXVK.0J
$8
5HSXEOLFNXUXVK
.0JLQDOOFRLQV
$8
GROODUV.0J
$8
GROODUV.0J
$8
GROODUV.0J
$8
òGROODUV.0J
$8
òGROODUV.0J
$8
GROODUV:2O\PSLFV
.0JLQDFDVH
$8
GROODUV:6DOW/DNH&LW\2O\PSLFV
.0JLQDFDVH
$8
$5
$5
$(
"
$5
$5
'DQ]LJSIHQQLJ(VWRQLDPDUND $(
SFVFRQWDLQVPDUNDVHQWL
SFV/DWYLDVDQWLPXSFV
/LWKXDQLDFHQWXLQDOOSFV
86$
0(7$//,5$+$708870$$7‡0<17g95,*$
/b1'(5‡&2,16)520$%52$'
'HQPDUN
&KULVWLDQ9,,,5LJVEDQNGDOHU.0HGJHQLFN
*HUPDQ\:HLPDU5HSXEOLF
UHLFKVPDUN$.0
*UHHFH
2WKRQOHSWD.0
-DSDQ
0XWVXKLWR\HQ<UVHQ<U
<$
3RODQG
6LJLVPXQG$XJXVWòJURVFKHQ*XP
6LJLVPXQG,,,2UW*XP
(ULl/RWWHU/RWV
'HQPDUN¡UHNURQHULQDOOFRLQV
$5$( "
6XRPHQ1XPLVPDDWWLQHQ<KGLVW\V
(VWRQLDLQDOOFRLQV
FRQWDLQVNURRQLSFVVHQWL
SFVVHQWLSFV
$5$( *HUPDQ\SIHQQLJPDUNLQDOOFRLQV
FRQWDLQVUHLFKVPDUN$$PDUN$
PDUN*-PDUN$SFV)
UHLFKVPDUN$3UXVVLDPDUN$
$5$( 1RUZD\¡UHNURQHULQDOOFRLQV
FRQWDLQVNURQHU.0¡UH
¡UH¡UH
$5$( "
)RUHLJQFRLQVLQDOOIURPFRXQWULHV
$5$( )RUHLJQFRLQVLQDOOIURPFRXQWULHV
FRQWDLQV(VWRQLDSFV1HSDO0LQWVHW
SDLVDUXSHHSFV96
$5$( )RUHLJQFRLQVLQDOOIURPFRXQWULHV
$5$( )RUHLJQFRLQVGLIIHUHQWLQDOO
$5$( IURPFRXQWULHVLQDOEXP
FRQWDLQV%HOJLXPIUDQFVIUDQFV
IUDQFV*HUPDQ\PDUN$3UXVVLD
PDUN'-PDUN-/X[HPERXUJ
FHQWLPHVIUDQFVSFV1HWKHUODQGVò
JXOGHQJXOGHQ
SFV
)RUHLJQFRLQVLQDOOIURPFRXQWULHV
FRQWDLQV,FHODQGSFV
$(
)RUHLJQFRLQVGLIIHUHQWLQDOO
IURPFRXQWULHVLQDOEXP
FRQWDLQV&DQDGDFHQWVFHQWV86$
'ROODUòGROODUGROODU''
$5$( )RUHLJQFRLQVGLIIHUHQWLQDOO
IURPFRXQWULHV
FRQWDLQV*UHDW%ULWDLQòFURZQSHQFH
,QGLD5XSHH%6ZLW]HUODQGIUDQFV
IUDQF86$'ROODU6
$5
"
)RUHLJQFRLQVLQDOOGLII
$5$( IURPFRXQWULHV
FRQWDLQV*HUPDQ\UHLFKVPDUN'1HZIRXQGODQG
FHQWV&3DOHVWLQHPLOVPLO
6ZLW]HUODQGIUDQFVIUDQFV
òIUDQF
6XRPHQ1XPLVPDDWWLQHQ<KGLVW\V
88'(7.(5b,/<6$5-$7‡1<$6$0/$56(5,(5‡
1(:&2//(&7$%/(6
7KHILUVW(XURJROGFRPPHPRUDWLYHFRLQV
)LQODQGHXURJ
*HUPDQ\HXURJ
1HWKHUODQGVHXURJ
$XVWULDHXURJ
%HOJLXPHXURJ
/X[HPERXUJHXURJ
,WDO\HXURJ
*UHHFHHXURJ
3RUWXJDOHXURJ
0RQDFRHXUR
6SDLQHXURJ
DQGLQDGGLWLRQ
0DOWDOLULJ
LQDFDVH
$8
7KHILUVW(XURJROGFRPPHPRUDWLYHFRLQV
)LQODQGHXURJ
*HUPDQ\HXURJ
1HWKHUODQGVHXURJ
$XVWULDHXURJ
6SDLQHXURJ
)UDQFHHXURJ
LQDFDVH
$8
VW$QQLYHUVDU\RIWKH(XUR
6SDLQHXURJ
)UDQFHHXURJLQRULJLQDOFDVH
$8$5 :RQGHUVRIWKH:RUOGFROOHFWLRQ
&XEDSHVRVjJ
LQDOOGLIIHUHQWFRLQVLQDFDVH
$8
1DWXUD3URRI6HW:LOG&DWVRI$IULFD/\Q[
6RXWK$IULFDUDQGòR]JUDQGóR]
JUDQGR]J
LQDOOGLIIHUHQWFRLQVDQGRQHVLOYHUPHGDOOLRQ
WRWDOJROGZHLJKWJLQDFDVH
$8$5 $XVWUDOLD6\GQH\2O\PSLFVGROODUVGROODUV
SFV
.0$8J$5J
LQDOOGLIIHUHQWFRLQVLQDFDVH
$8$5 $XVWUDOLDGROODUV6\GQH\2O\PSLFV
.0NJLQDFDVH
$5
6XRPHQ1XPLVPDDWWLQHQ<KGLVW\V
)LQODQG6DLPDDQQRUSSDPPNJ
NRWHOR
$5
6(7(/,708870$$7‡6('/$5g95,*$/b1'(5‡
%$1.127(6)520$%52$'
$XVWUDOLD
VKLOOLQJVSRXQG1'GROODUV1'
3DDDLQDOOQRWHV
PDUNPLOOLDUGHQPDUNLQDOOQRWHV
FRQWDLQVPLOOLDUGHQPDUN1'2FW3D
"
2VWHUZLHFNPDUNHPHUJHQF\QRWH1RWJHOG
OHDWKHU*UDERZVNL
5XEOLV6HU$1R3
5XEOLV6HULMD+3EXQVLJQVWDLQ
"
UXEOL1'1R+3I
UXEOL1R+3I
UXEOL1R/3KWLQ\SLQKROH
UXEOL6HULMD$3
UXEOL1R73I
UXEOLʋ*3EXQVLJQWHDU
NDSHLNDV1'3LQDOOQRWHV
ODWX1R$3D6FDUFH
XQVLJQWHDUPLQRUVWDLQV
ODWX1R3D
ODWX1R%3D
ODWX1R$3D6FDUFH
ODWX1R3D
ODWX1R%3D
ODWX1R$3D
ODWX1R%3D6FDUFH
$XVWULD
KHOOHUNURQHLQDOOGLIIHUHQW
HPHUJHQF\QRWHV1RWJHOG
DFROOHFWLRQLQDQROGDOEXP
)DHURH,VODQGV
NUyQXU3F
*HUPDQ\
/DWYLD
6XRPHQ1XPLVPDDWWLQHQ<KGLVW\V
ODWX1R33FXQVLJQVWDLQV
ODWX1R83D
ODWX1R%$3E
ODWX1R%63G
ODWX1R')3HXQVLJQVWDLQV
ODWX1R&3D
ODWX1R63EXQVLJQWHDUVWDLQ
ODWL1R&3D
UXEOX3
LQDOOQRWHV
UXEOL35,5LQDOOQRWHV
5LJDVSLOVHWDV5XEOLV1R(
'XF9HF
5LJDVSLOVHWDVUXEOL1R-
'XF9HF
5XVVLD
URXEOHVȻ,1R3$
"
URXEOHV3E
"
URXEOHV3E
URXEOHV3E
"
URXEOHV3FPLQRUVWDLQ
URXEOHV3E
"
URXEOHVSFVURXEOHVSFV
3LQDOOQRWHV
"
NRSHFNURXEOHVLQDOOQRWHV
-DSDQ\HQ1'3FEE
/X[HPERXUJIUDQFV86$'ROODU
LQDOOQRWHV
)RUHLJQQRWHVLQDOOIURPFRXQWULHV
FRQWDLQV*HUPDQ\SIHQQLJPDUNGLIIHUHQW
HPHUJHQF\QRWHVLQDOEXP5XVVLDURXEOHV
SFV
"
)RUHLJQQRWHVLQDOOIURPFRXQWULHV
FRQWDLQV5XVVLDNRSHFNURXEOHV
GLIIHUHQW
LQFOFKHUYRQWVD3F
(ULl/RWWHU/RWV
6XRPHQ1XPLVPDDWWLQHQ<KGLVW\V
6820(1.8/7$5$+$7‡),16.$*8/'0<17‡
),11,6+*2/'&2,16
PN
$8
PN
$8
PN
$8
PN
$8
PNNSOHSYMD
$8
PN
$8
PN
$8
PNHSQ
$8
PNNSOSUYD
$8
PN
$8
PN
$8
PN
$8
PN
$8
PNNSO
$8
PN
$8
PNHSLMl
$8
PNNSOHSUYD
$8
PN
$8
PNHSUY
$8
PNNSO
$8
PN
$8
PN
$8
PN
$8
PN
$8
PN
$8
PNUY
$8
PNHSSWVMl
$8
PNHSSWVMl
$8
PNSXKG
$8
PNHSUY
$8
PNHSQ
$8
PN
$8
6XRPHQ1XPLVPDDWWLQHQ<KGLVW\V
PNHSLMl
$8
PN
$8
PN
$8
PN
$8
PN
$8
PN
$8
PN
$8
PN
$8
PN6HSSWVM
$8
PN
$8
PN9LLPHLQHQPDUNNDNRWHOR
$8
PN6XRPL(8QSXKHHQMRKWDMDPDDQD$8$5
61<NRWHOR
$8$5
PN6XRPL(8QSXKHHQMRKWDMDPDDQD$8$5
61<NRWHOR
$8$5
PN6XRPL(8QSXKHHQMRKWDMDPDDQD$8$5
61<NRWHOR
$8$5
PN6XRPL(8QSXKHHQMRKWDMDPDDQD$8$5
61<NRWHOR
$8$5
PN,WVHQlLV\\VYNRWHOR
PN,WVHQlLV\\VYNRWHOR
$8
PN,WVHQlLV\\VYNRWHOR
$8
PN,WVHQlLV\\VYNRWHOR
$8
PN-HDQ6LEHOLXVNRWHOR
$8
PN-HDQ6LEHOLXVNRWHOR
$8
PN-HDQ6LEHOLXVNRWHOR
PN9LLPHLQHQPDUNNDNRWHOR
$8
PN-HDQ6LEHOLXVNRWHOR
PN9LLPHLQHQPDUNNDNRWHOR
$8
PNUDXKDQYXRWWDNRWHOR/DSLQNDUWWD
$8
PNUDXKDQYXRWWDNRWHOR
$8
PNUDXKDQYXRWWDNRWHOR
$8
PNUDXKDQYXRWWD
$8
HXUR<OHLVXUKHLOXQ00NRWHOR
$8
HXUR5DKDWDLGH$8$5NRWHOR
$8$5
HXUR.HVNL\|QDXULQNRNRWHOR
$8
HXUR.HVNL\|QDXULQNRNRWHOR
$8
6XRPHQ1XPLVPDDWWLQHQ<KGLVW\V
HXUR$OEHUW(GHOIHOWNRWHOR
$8
HXUR,WVHQlLV\\VYNRWHOR
$8
HXUR6XRPHQVRWDNRWHOR
$8
HXURD6XRPDODLQHQUDKDYJ
NRWHOR
$8
HXURD6XRPHQ3DQNNLYJ
NRWHOR
$8
6XRPHQUDKDKLVWRULDQDUYRO\|QQLWPN
PNHXUR\KWNSONRWHOR
$8
0DQQHUKHLP&DUO*XVWDINXOWDPLWDOL9HQH]XHOD
/PP$8J
$8
6XRPHQ.XOWDDDUUHVDUMDQPLWDOHMDHULODLVWD
PPNXOWDDiJNRWHOR
$8
6XRPLWDLVWHOLVDUMDQNXOWDPLWDOHMDHULODLVWD
jPPJNRWHOR
$8
S+DUYLQDLQHQHSPHWDOOLYLNRMD
S+DUYLQDLQHQSLVNXQMlONL
"
S61<
S61<VWDQVVDWWXQSllOOH
0HONRKDUYLQDLQHQ
SHOV\|S\Q\W
SSPY
S
SOWXPPXQXW
S
SHSUYD
S
SHOSXKGHSQ
S61<3LHQL
"
S0HONRKDUYLQDLQHQ
S61<0HONRKDUYLQDLQHQ
"
S
S+DUYLQDLQHQ
"
SNSO
6820(10(7$//,5$+$7‡),16.$0<17‡
7+(&2,162)),1/$1'
6XXULUXKWLQDVNXQWD6WRUIXUVWHQG|PHW
6XRPHQ1XPLVPDDWWLQHQ<KGLVW\V
S
S
"
S+\YLQKDUYLQDLQHQ6LLVWLNDSSDOH
S5DWDVNXYLRYDDNXQDNRWNDQNDXODQYDVHPPDOOD
SXROHOOD
PN61<
PN61<
PN61<MD\KWNSO
PN61<MD\KWNSO
PN61<
PN61<
PNNSOPXXWDPUYD
PN61<3HLOLSLQWD3URRI
PNNSO\KWNSOOWXPP
PNNSO
PNNSO
PNNSO
PN
PNSUYD
PNSUYD
PNSSLVWHLWl
S.9,HSSLVWH
S.9,
S.9,,
S.9,,
S5DXWDD)H7<g1b<7($96/$*
61<V+DUYLQDLQHQ
SUXRVWHWWDSQD
PN.XSDULD&X+\YLQKDUYLQDLQHQ.DXQLVHSUY
PNSPYD
PN
PN
PNHSUYD
PNHSPYD
PN
7DVDYDOWD5HSXEOLN
6XRPHQ1XPLVPDDWWLQHQ<KGLVW\V
PN60HONRKDUYLQDLQHQ
PN
PNSPY
PNSPY
PN
PN
PNHSPY
PNHSQD
PNNSO
S\KWNSOHULO
"
S\KWNSO
VLVNSONSONSONSO
"
S\KWNSOHULO
"
SNSONSO\KWNSO
S,,\KWNSO
VLVNSOLVRNSO
"
SNSOS,NSOVLV
SNSOS,,NSOS
PNNSOPN
PNPN\KWNSO
SNSOS,,NSOVLV
S,,NSOS,,NSO
,,NSOPNNSO
WLQDYllUHQQ|VPN\KWNSO
SNSOS,,NSOS
,,NSOS,,NSOS,,
NSOPNPNPNNSO
QDLQHQUDVNDDQDPNPN
\KWNSO
6ZHGHQgUH$(
S,,\KWNSOVLV
"
S,,\KWNSO
VLVNSO
S,,\KWNSO
VLVNSONSO,
S,PNNSOPNUYSUY
\KWNSO
SYDU,,
\KWNSOHULO+\YlNXQWRLQHQHUl
(ULl/RWWHU/RWV
6XRPHQ1XPLVPDDWWLQHQ<KGLVW\V
S,,
\KWNSOHULO
"
S,,\KWNSOVLVNSO
NSONSONSONSO
S,,NSOVLVNSO
NSONSOS,,NSO
VLVNSOPN\KWNSO
S3(11,$,,\KWNSOHULO
"
S,,\KWNSOVLVNSO
NSONSONSONSONSO
S,,NSOVLVS
,,NSOVLV61<PN
NSOVLVPN\KWNSOHULO
S,,NSOS,,NSO
PNNSOPN
\KWNSO
S,,NSOS,,NSO
PNNSOPN
PNNSOPN\KWNSO
86$òGROODUGROODU$5
S,,NSO,,NSONSO
PNNSOPN\KWNSO5XVVLD
NRSHFNVɗȻNRSHFNVɎɁ
ɗȻ\KWNSO$5
"
S,,\KWNSOHULO
S,,\KWNSO
VLVNSONSO
SYDU,,
\KWNSOHULO
S,,\KWNSO
"
PN\KWNSOHULO6DUMD
"
PN\KWNSOHULO6DUMD
/LVlNVL61<
PN\KWNSO
VLVNSONSONSO
PN61<
\KWNSOHULO
"
PN\KWNSOVLVNSO
PNUYD
PN
PXXWDPSUYD
6XRPHQ1XPLVPDDWWLQHQ<KGLVW\V
PNNSONSO\KWNSO
"
PNUY\KWNSO
PNNSONSONSONSO
NSO\KWNSO
"
SPNSDLQRQNJ
SPN\KWNSO
VLVS,,NSOS,,NSO
PNPNPN
PNNSO
8ONRPDLVLDUDKRMD\KWNSOPDDVWD
$5$(NDQVLR
SPN\KWNSO
VLVS,,NSOS,,NSO
PNNSOPNPN
PNPNNSO
3ROHWWL:LLSXULQUDLWLRWLHWPDWNDPHUNNL0HVV
PNNSOPNNSOVLV
PNNSOVLV
NSONSONSOPN
NSOPNPN
\KWNSO
PNNSOVLVNSOPN
NSOVLVNSONSO
NSOPNNSOVLVNSOPN
NSOPNNSO+NSOPN
NSOWRLVHVVD\OLPllUlLQHQULVX\KWNSO
5XVVLDNRSHFNVɋɉȻɇ,$5
PN<OHLVXUKHLOX1XUPL6XRPHQOLQQD
6LEHOLXV5LHPXYXRVL+HOVLQNL.LYL
\KWNSONDLNNLSURRINRWHORW
PN9LUWDQHQNSO6FKMHUIEHFN$FNWp
NSO+HOVLQNLSURRINRWHOR.LYLSURRINRWHOR
¼/|QQURW\KWNSO
5DKDSDMDQYXRVLVDUMDW0\QWVHW0LQWVHWV
SURRINRWHORMHWRQLOODYXRVLVDUMD%8/LVlNVL
VDUMDD7KH:HOFRPHWRWKHILUVW(XUR6HW)LQODQG
%HOJLXP)UDQFH*HUPDQ\F¼
KRSHDMHWRQL
.XOWDLVHWMllK\YlLVHWPDUNDOOHUDKDVDUMDVLVlOWll
OLVlNVLNXOWDPLWDOLQ0DUNND5DKDSDMDPP
JQXPHURLWXNRWHOR
$8$( .XOWDLVHWMllK\YlLVHWPDUNDOOHUDKDVDUMDVLVlOWll
OLVlNVLNXOWDPLWDOLQ0DUNND5DKDSDMDPP
JQXPHURLWXNRWHOR
$8$( 6XRPHQ1XPLVPDDWWLQHQ<KGLVW\V
.XOWDLVHWMllK\YlLVHWPDUNDOOHUDKDVDUMDVLVlOWll
OLVlNVLNXOWDPLWDOLQ0DUNND5DKDSDMDPP
JQXPHURLWXNRWHOR
$8$( .DQVLRW$OEXP
.RNRHOPDNDQVLRVVD
PNQR7|UQTYLVW:HQGHOOQR
+DUYLQDLQHQVHWHOLNDKGHVVDRVDVVDWHLSSLNRUMDXV
"
PN&KDUSHQWLHU,JQDWLXVQR
61<DOOHNLUMRLWXNVHWSDLQHWWXUHSl
"
PN(QHEHUJ/DQGWPDQQR
61<YHVLOHLPDNHVNHOOlUHSl
PN6WHQLXV-lJHUVNL|OGQR
61<NXXVHQKDYXW
PN-lUQHIHOW7KHVOHIIQR
61<LOPDQYHVLOHLPDD
PN6WHQLXV+LV-lJQR
61<LOPDQYHVLOHLPDDHSWDKUD
PN%DVLOLHU7KHVOHIIQR
61<NDQVDQYDOWXXVNXQWD
PN/LWW$%DVLOLHU7KHVOHIIQR
61<LOPDQYHVLOHLPDD
PN6DUMD,,%DVLOLHU0OOHUQR
PN%UREHUJ7KHVOHIIQR
PN6WHQURWK+LV-lJQR%
SPN\KWNSOHULO
VLVSS,,VDUMD.9,
S,,S
,,PN1,PN
PN
,PNVDUMDPN
VDUMDPNVDUMDPNVDUMD
PN+PNPN
.RNRHOPDNDQVLRVVD
SPN\KWNSOHULO
VLVSS.9,S
,,S,,
PNPNPN
PNPNPN
PN+
6820(16(7(/,7‡),16.$6('/$5‡
),11,6+%$1.127(6
6XRPHQ1XPLVPDDWWLQHQ<KGLVW\V
PN/LWW$DI+HXUOLQ7KHVOHIIQR$
PN/LWW%.DOOLR:DKOPDQQR(
PN/LWW&5\WL:DKOPDQQR%
PN:DOOHQLXV$KOIRUVQR
61<YLLYDWUHSl
PN&KDUSHQWLHU/DQGWPDQQRUHSl
PN:HJHOLXV-lJHUVNL|OGQR
61<SDLQRV
PNY&ROODQ+LV-lJQR
61<VDUMDQXPHURWPPNRUNHDW
PN6WHQLXV+LV-lJQR
61<VDUMDQXPHURWPPNRUNHDW
PN/LWW$-lUQHIHOW0OOHUQR
PN6WHQURWK0OOHUQR
PN%DVLOLHU7KHVOHIIQR*
PN/LWW$5\WL7KHVOHIIQR&
PN/LWW%DI+HXUOLQ$VSHOXQGQR&
PN/LWW&DI+HXUOLQ$VSHOXQGQR%
HSWDKUD
PNY&ROODQ7KHVOHIIQR
61<NDQVDQYDOWXXVNXQWD
PN6WHQURWK0OOHUQR
PN5\WL0OOHUQR'
PN/LWW$5\WL7KHVOHIIQR$
(ULWWlLQSLHQLVDUMDQXPHURMDKDUYLQDLQHQNXQWR
PN/LWW%5\WL7KHVOHIIQR$
(ULWWlLQSLHQLVDUMDQXPHURMDKDUYLQDLQHQNXQWR
PN/LWW&%XUJPDQ.LYLNRVNLQR$
PN6WHQURWK0OOHUQR
PN/LWW&5\WL$VSHOXQGQR3
+DUYLQDLQHQNXQWR
PN/LWW'5DLWWLQHQ$OVLDODQR&
61<YHVLOHLPD,,
PN/LWW'.LYLDOKR$OVLDODQR$
61<YHVLOHLPD,,
H[61<QR
H[$UYR$DUQLR
6XRPHQ1XPLVPDDWWLQHQ<KGLVW\V
PN/LWW$.LYLDOKR:DKOPDQQR$
61<ODDWWD,
PN/LWW%5DLWWLQHQ$VSHOXQGQR.
61<ODDWWD,9
PN6DUMD,,Y&ROODQ+LV-lJQR
HSQHXODQUHLNl
PN%DVLOLHU+LV-lJQR
PN/LWW&5\WL:DKOPDQQR:
PN/LWW$7XRPLRMD$VSHOXQGQR$
PN/LWW%5DLWWLQHQ$VSHOXQGQR$&
PN:DULV$VSHOXQGQR0
PN-XWLOD6DFNOpQQR$
PN.DUMDODLQHQ$VSHOXQGQR6
PN:DULV(QJEHUJQR$
PN-lUQHIHOW+LV-lJQR
61<NDQVDQYDOWXXVNXQWD
PN/LWW&.LYLDOKR$OVLDODQR'
61<W\\SSL,
PN/LWW$7XRPLRMD$OVLDODQR$
+DUYLQDLQHQNXQWR
PN/LWW%-XWLOD6DFNOpQQR)
PN-XWLOD$VSHOXQGQR$
PNY)LHDQGW(QJEHUJQR$
HSOLN
PN:DULV(QJEHUJQR$
NHOOHUWlYlSDSHUL
PN.DUMDODLQHQ$VSHOXQGQR*
YDONRLQHQSDSHUL
PN/LWW&.LYLDOKR$VSHOXQGQR%
61<W\\SSL,
PN/LWW&5DLWWLQHQ$VSHOXQGQR1
61<W\\SSL,,,
PN/LWW$7XRPLRMD$VSHOXQGQR$
PN/LWW%:DULV$VSHOXQGQR.
PN/HLQRQHQ$VSHOXQGQR0
61<YHVLOHLPD,
PN:DULV(QJEHUJQR$
61<YHVLOHLPD,
PN-XWLOD$OVLDODQR$
+DUYLQDLQHQNXQWR
H[61<QR
6XRPHQ1XPLVPDDWWLQHQ<KGLVW\V
PN/LWW$.LYLDOKR$VSHOXQGQR*
HSPHUNLW\NVHW|QUHLNl
PN5RVVL6DFNOpQQR&
61<
PN:DULV$VSHOXQGQR%
61<
PN-XWLOD$VSHOXQGQR$
61<YHVLOHLPD\O|VDODLVLQ
PN+HWHPlNL/XXNNDQR;
PN/LWW%+RONHUL+HOHQLXVQR%
3LHQLVDUMDQXPHUR
PN:DULV(QJEHUJQR$
61<YHVLOHLPD,,
PN/LWW$+RONHUL.RLYLNNRQR
3LHQLVDUMDQXPHUR
PN/LWW$+RONHUL+lPlOlLQHQQR
3DLQRYLUKH
(WXVLYXQUXVNHLGHQNXYLRLGHQVLMDVWDNl\WHWW\YLKUHllYlULl
(ULNRLQHQ
PN5RVVL7|UQURWKQR&
PN/LWW$/HLQRQHQ9RXWLODLQHQQR$
PN/LWW%9DOYDQQH/XXNNDQR$
PN/LWW$/HLQRQHQ7|UQURWKQR$
PN/LWW%.DUMDODLQHQ9RXWLODLQHQQR)
9HVLOHLPD\O|VDODLVLQ
+DUYLQDLQHQ
PN/LWW%9DOYDQQH/XXNNDQR%
PN/LWW%9DOYDQQH/XXNNDQR'
PN.XOOEHUJ/HKWLQHQQR+
9HVLOHLPDRLNHDOOD\O|VDODLVLQ
+DUYLQDLQHQ
PN9DOYDQQH/XXNNDQR'
PN/LWW$6LPRQHQ7|UQURWKQR$
PN6LPRQHQ(QJEHUJQR$
0HONRKDUYLQDLQHQ
PN/LWW$.XOOEHUJ+HOHQLXV
3DLQRYLUKH
2LNHDQSXROHLVHVWDVDUMDQXPHURVWDQlN\YLVVlYDLQ
DONXRVD+
(ULNRLQHQ
PN/LWW$6LPRQHQ$UDQNRQR$
6XRPHQ1XPLVPDDWWLQHQ<KGLVW\V
PN.RLYLVWR/LQGEORPQR$
3LHQLVDUMDQXPHUR
PN8XVLYLUWD/XXNNDQR%
9HVLOHLPDRLNHDOOD\O|VDODLVLQ
+DUYLQDLQHQ
PN+HWHPlNL/LQGEORPQR$
61<PHWDOOLQHQYDUPXXVODQND
PN8XVLYLUWD9RXWLODLQHQQR$
61<PHWDOOLQHQYDUPXXVODQND
PN.RLYLVWR/LQGEORPQR$
61<PHWDOOLQHQYDUPXXVODQND
PN2OOLOD3XQWLODQR
61<NRUYDDYDVHWHOL
0HONRKDUYLQDLQHQ
PNQR$
3LHQLVDUMDQXPHURMDKDUYLQDLQHQNXQWR
PNQR$
PNQR
3LHQLVDUMDQXPHURMDKDUYLQDLQHQNXQWR
PNQR
+\YLQKDUYLQDLQHQMDSLHQLVDUMDQXPHUR
9DDVDQ2VDNH3DQNNL
7lPlVHWHOLW\\SSLRQHGHOOLVHQNHUUUDQROOXW
P\\WlYlQl\KGLVW\NVHPPHKXXWRNDXSDVVD
NRKGHNXQWRSYMDH[$UYR$DUQLR
(XURVHWHOLW
6XRPHQ3DQNLQHXURQDORLWXVVDUMDVLQHW|LG\VVl
DONXSHUlLVSDNNDXNVHVVD
VLVlOWll6XRPHVVDSDLQHWXWMDHXURQVHWHOLWVHNl
PHWDOOLUDKDWFHQWHXUR
\KWHLVDUYR¼
%HOJLXPHXUR7ULFKHWQR=
SDLQRNRRGL7$
3DLQRYLUKH.LQHJUDPPLQWDXVWDPXRYLUXVNHKWDYD
+DUYLQDLQHQSWDKUD
)UDQFHHXUR'XLVHQEHUJQR8
SDLQRNRRGL/(
.RKGLVWXVYLUKHS\VW\VXXQQDVVD
(ULNRLQHQ
6XRPHQ1XPLVPDDWWLQHQ<KGLVW\V
)UDQFHHXUR7ULFKHWQR8
SDLQRNRRGL/*
3DLQRYLUKH.LQHJUDPPLSXXWWXX
+DUYLQDLQHQ
*HUPDQ\HXUR'XLVHQEHUJQR;
SDLQRNRRGL5(
.RKGLVWXVYLUKHOHYH\VVXXQQDVVDDLQRDVWDDQWDXVWDSXROHOOD
+DUYLQDLQHQ
,WDO\HXUR7ULFKHWQR6SDLQRNRRGL
-*
9DOPLVWXVYLUKHHXURQVHWHOLQWXUYDODQND
+DUYLQDLQHQ
(ULl/RWWHU/RWV
SNSOSNSOPN6DUMD$
NSOPNNYNSO6DUMD,,/LWW'
NSO/LWW$/LWW%PN/LWW'NSO/LWW%
NSOPNNY/LWW'NSO/LWW$NSO
/LWW%PN/LWW'PNQR
/LWW'NSO/LWW$\KWNSO
SNSOPN6DUMD$NSOPN
NY6DUMD,,NSO/LWW%/LWW&/LWW
'/LWW$/LWW%/LWW%PNSDLQRV
/LWW'/LWW%NSOPN/LWW&/LWW'
/LWW%NSO/LWW$PN/LWW%/LWW$
PNNY\KWNSO
2VWRNXSRQNHMD\PVNSO
SPN/LWW'NSOPNSDLQRV
/LWW'NSOPN/LWW'PN/LWW'YO
,PN/LWW'YO,,/LWW%
\KWNSO
8ONRPDLVLDVHWHOHLWl\KWNSOPDDVWD
VLV,VUDHOPLOV1'
PN6DUMD$PN/LWW&/LWW'/LLW$
PNSDLQRVPN/LWW'/LWW%PN
NSOPN/LWW&W\\SSL,HSUHSl
PNPN/LWW%NSOPNNSO
PNNSO/LWW$PNPN/LWW$
\KWNSO
"
PN8VDUMDPN/LWW$QR$
/LWW$/VDUMD/LWW%/LWW%1VDUMD
PNYO,,/LWW$/LWW$$cVDUMD'VDUMD
/LWW$/LWW$QRNSOQRW
MDPN/LWW$PN$
VDUMDNSO/LWW$PN-VDUMD
NSOQRPNPN
\KWNSOPNQRWDKUDPXXW
6XRPHQ1XPLVPDDWWLQHQ<KGLVW\V
PN/LWW'YO,/LWW$/LWW%PN/LWW'
NN,,YO,,/LWW$/LWW%PN/LWW'NSOYO,MD
,,/LWW$/LWW%PN/LWW$ODDWWD,,PN
/LWW%\KWNSO
0,7$/,70('$/-(50('$/6
3&5HWWLJ&R%DKDUD%DWMHWRQLPDLQHQVLNDULOHLNNXUL
PP
9LLSXULQ/LQQD+$%+DYL2\\SXROLQHQPP
9UW+DYL2\%,,PROHPPDWOXY
1L/\LM\ 6WnKOEHUJ.-)LQQH-/3PP $(
:DUWLDLQHQ(OLHOY
7ROYDQHQ-/PP
6bb.60b.,LWVHQlLVHQNXQQDQODNNDDPLVHQMRKGRVWD
9HXUR-3PP
6\UDNLQYHOMHVNXQWDY9,//(9$//*5(1-(686 $(
6<5$&++HLQR53PP
6XRPHQ0HVVXWODDWXNLOSDLOX
)LOpQ(/PPO$(NXOO
6XRPHQVDWDPDOLLWWRY$XUpQ%R3PP
.DQVDQYDOLVWXVVHXUDY
:HFNVWU|P03PP
6XRPHQ.LUNRQ6LVlOlKHW\VVHXUD
gVWHUOXQG.3PP$(NXOO
3DUWDKDUMXQ/HLULN\OlY
.DUYRQHQ2$2.$3PP
$(
.XQQDOOLQHQNDQVDQYDOWDY5lVlQHQ.
+DFNO3PP
.\PLQ2VDNH\KWL|Y5lVlQHQ.
+DFNO3PP
6XRPHQ6llVW|SDQNLWY5lVlQHQ.
VXRPHQNLHOLQHQ+DFNOD3DPP
\KWNSO
$(
6DORYPP
(7<.&6&((XURRSDQWXUYDNRNRXV+HOVLQJLVVl
+lLYlRMD+3EPP
9LLSXULQOLQQDY/DLQLR(PP
<OHLVXUKHLOXQ000DDLOPDQPHVWDUXXVNLOSDLOXW
+HOVLQJLVVl3DDYLODLQHQ53PP
3RVWLPHUNNLQl\WWHO\+HOVLQJLVVl125',$
PXLVWRPLWDOL6DNNL73PP
\KWNSO
$(
6XRPHQ1XPLVPDDWWLQHQ<KGLVW\V
3RPPHUQ6LJ\Q6XRPHQ-RXWVHQ(ULNVVRQ2
3PP\KWNSOQXPHURLGXW
6XRPHQUDKDSDMDY
3DDYLODLQHQ53PP
7RUQLR+DDSDUDQGDPLOOHQQLXPHXURPP
.RLYLVWR0DXQRY6DNNL73DPP
\KWNSO
$(
/LQQD9lLQ|±.RQWLR33PP
7XUWLDLDQHQ$±.RQWLR33PP
7XXOLR7\QQL+LOWXQHQ(3PP
$(
9$/$02Y9DQKDQ9DODPRQPXLVWR
-DDWLQHQ73PP
$(
6XRPHQ,WVHQlLV\\VY5lVlQHQ.
$(
+DFNO3PPNSO
6XRPDODLQHQ3DWHQWWLY3DWHQWWLMDUHNLVWHULKDOOLWXV
Y3DDYLODLQHQ53EPPNSO
9LLSXULQOLQQDY/DLQLR(PPNSO
\KWNSOMRNDLVWDPLWDOLDRQ$($(KRSMD$(NXO
(7<.&6&((XURRSDQWXUYDNRNRXV+HOVLQJLVVl
+lLYlRMD+3DPP
6XRPHQ,WVHQlLV\\VY5lVlQHQ.3DPP
\KWNSO
$5
(7<.&6&((XURRSDQWXUYDNRNRXV+HOVLQJLVVl
+lLYlRMD+3EPP$(NXO
9LLSXULQOLQQDY/DLQLR(PP$(KRS
6DORYPPNSO
<OHLVXUKHLOXQ000DDLOPDQPHVWDUXXVNLOSDLOXW
+HOVLQJLVVl3DDYLODLQHQ53PP
$(NXO
61<YMHWRQLPNWDXVWDOOD
KRSHLQHQMDSURQVVLQHQPP
$5$( 0LWDOHLWDSROHWWHMD\PVNSO
$(
959VPP907VPP966DPVN $5$( +HOVLQJLQYDOWDXNVHQYPP9VYULQWDQHXOD
/RWWD6YlUGYPHUNQRMDYPHUNQR
/3LLULMD\OHLVNXUVVLPHUNNLQR
/llNLQWlORWDQNDQJDVPHUNNL6.OXRNDQ
KDUUDVWXVPHUNNLQRKRSOHLPD%\KWNSO
OLVlNVLVHNDODLVLDPHUNNHMl\PVQNSO
\KWNSO
.811,$0(5.,7-$0(5.,7‡
870b5.(/6(7(&.(12&+7(&.(1‡
'(&25$7,216
-llNlULNXQQLDPHUNNLQRKDNDVHWSRLVWHWWX
$5
6XRPHQ1XPLVPDDWWLQHQ<KGLVW\V
6HLQlMRHQSDWDOMRRQDQ6XRPHQ7DVDYDOODQ9DUWLRVWRQ
PHUNNLQXPHUR+DUYLQDLQHQSHPDOLYDXULR
$(KRS /DYLDQWDLVWHOXQPXLVWR9DOPLVWHWWXNXOODWXOOHYXRGHQ $(NXO
\KGHQPDUNDQUDKDOOHNDLYHUUXNVHOOD
0LHOHQNLLQWRLQHQ
3XQDNDDUWLQ7XOLYXRULPHUNNL$(HPDO
3XQDNDDUWLQNDKOHQHXODPHUNNL$5HPDO
OHLPD.2+
$(KRS '))7DQVNDODLVHWYDSDDHKWRLVHW6XRPHQ
WDOYLVRGDVVDSLHQRLVLULVWLYDOPLVWDMD)6+KRSO)6+
6)ULW]6++HLPEUJHU6RLQLQHQSHPYDXULR
$5
5XRWVDODLVHWYDSDDHKWRLVHW6XRPHQWDOYLVRGDVVD
PXLVWR\KGLVW\NVHQMlVHQPHUNNLYDOPLVWDMD:HVWLQV
HPDORLWX$(
$(
.ROODDQULVWL
'LYLVLRRQDQULVWL6SRUURQJ
,OPDYRLPLHQULVWLVN/HQWRMRXNRW
5DQQLNNRSXROXVWXVWXNVHQULVWLMDSLHQRLVPHUNNL
\KWNSO
6RWDUDXWDWLHPXRGRVWHOPLHQPXLVWRULVWL
9HOM6XQGTYLVWYDQKDPDOOL
$VHYHOLPHUNNL7..5$8.HPDORLWXUXXYLPHUNNL
OHLPDW+RSHDWDNRPR/[PP
$5
$VHYHOLPHUNNL6RWDVDLUDDOD3RUYRR
HPDORLWXUXXYLPHUNNLOHLPDW$$$/[PP
6RLQLQHQ+DUYLQDLQHQHPY
$5
$VHYHOLPHUNNL9LHVWLSDWHOMRRQDHPDOUXXYLPHUNNL
9HOM6XQGTYLVW6RLQLQHQ
$(KRS $VHYHOLPHUNNL9LHVWLSDWDOMRRQD.$11$6
HPDORLWXUXXYLPHUNNLNDLYHUUXV´9LHVWLS´
9HOM6XQGTYLVW/[PP6RLQLQHQ
$5
$VHYHOLPHUNNL6RWDVDLUDDOD3LHWDUVDDUL
UXXYLPHUNNL6RLQLQHQ+DUYLQDLQHQ
$(KRS $VHYHOLPHUNNL5DMDMllNlULNRPSSDQLDHPDORLWX
UXXYLPHUNNLNDLYHUUXV9HOM6XQGTYLVW[PP
6RLQLQHQ
$(KRS 6XRMHOXVNXQWD$3/,NXUVVLULVWL<OHLVHVLNXQQDQ
DOLSllOO\VW|NXUVVL,UXXYLN[PP
0HONRKDUYLQDLQHQ
$(KRS 6XRMHOXVNXQQDQ,ONKDUUDVWXVPHUNNLPQR
6XRMHOXVNXQQDQ,,ONKDUUDVWXVPHUNNLPQR
6XRMHOXVNXQQDQ,,,ONKLLKWRPHUNNLP
6XRMHOXVNXQQDQNlVLYDUVLNLOSL9LLSXULQVNS
$(KRS 6XRPHQ1XPLVPDDWWLQHQ<KGLVW\V
6XRMHOXVNXQQDQ,,ONNXQWRLVXXVPHUNNLP
QRUXXYLNDONXSKDNDVNLLQLW\VSRLVWHWWX
6XRMHOXVNXQQDQYDOLROXRNDQKDUUDVWXVPHUNNLP
QR
6XRMHOXVNXQQDQ,ONKDUUDVWXVPHUNNLPQR
KRSHDOHLPD)
6XRMHOXVNXQQDQ,,ONKDUUDVWXVPHUNNLPQR
$(KRS $8.NHOORQSHUl"ULVWLVLQYDONHPDORLQWL
OHLPD5:/[PP
75ULVWL7DPSHUHHQU\NPHQWWLVLQYDONYLKUHPDORLQWL
UXXYLNOHLPD+[PPHPDOLYDXULR\KGHVVl
VDNDUDVVD SRUDWWXUHLMlWNDKWDOHQNNLlYDUWHQ
\KWNSO
$5
58.NXUVVLULVWLUXXYLN
58.NXUVVLULVWLUXXYLNNDLYHUUXV´/LQQHUPR%´
PROHPPDW9HOM6XQGTYLVW
$(KRS $NDWHHPLVHQ.DUMDOD6HXUDQHPDORLWXMlVHQPHUNNL
QR
$5"
/DSXDQOLLNNHHQPHUNNLKRSO2\.XOWDOD+HPDOLVVD $5
QDDUPXMD
+HOVLQNL2IILFLDO%DGJHVLOYHUHQDPHOOHG
[PP*DGRXU\
$5
+HOVLQNL&RPPHPRUDWLYHPHGDOJLOWEURQ]H
PPLQRULJLQDOER[*DGR\U\
$(NXOO
+HOVLQNL2IILFLDO0HGDORIWKH3DUWLFLSDQWV
0XLVWRPLWDOL5lVlQHQ./PP
LQRULJLQDOER[
$(
aaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaa
6XRPHQ1XPLVPDDWWLQHQ<KGLVW\V
aaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaa
.LUMDOOLVHWWDUMRXNVHWWRLPLWHWDDQKXXWRNDXSDQKRLWDMDOOH
KHOPLNXXWDNORPHQQHVVlRVRLWWHHOOD
6NULIWOLJDDQEXGVRPVNDOOYDUDKRVDXNWLRQVI|UUlWWDUHQ
VHQDVWGHQIHEUXDULNOVlQGHVXQGHUDGGUHVV
0DLOHGELGVVKRXOGDUULYHE\WKH
WKRI)HEUXDU\DW30)LQQLVKWLPHWRRXUDGGUHVV
aaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaa
61<HPDLODXFWLRQV#VQ\QXPLVIL
+DQQX0lQQLVW|
0HFKHOLQLQNDWX%+HOVLQNL
3XKHOLQ± 7HOHIRQLQWO
)D[±
)D[LQWO
7DYDWWDYLVVD$QWUlIIEDU$YDLODEOH
DUNLVLQYDUGDJDURQZHHNGD\V
NORNO
aaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaa
/XHWWHORVVDPDLQLWXWKLQQDWRYDWOlKW|KLQWRMD
+XRPLRLQVLV$/9RVWDMDPDNVXVDDYXWHWWXXQ
KLQWDDQ
'HLOLVWDQDQJLYQDlUPLQLPLSULVHULHXUR
2EVHUYHUDDWWLQNOPYVWLOONRPPHUSnNOXEEDWSULV
3ULFHVVKRZQDUHVWDUWLQJSULFHVLQHXUR
3OHDVHQRWHWKDWLQFO9$7ZLOOEHDGGHGWRWKH
SULFHVUHDOL]HG
aaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaa
+XXWRNDXSSD
$XFWLRQ
ϭϴϱ
ϲϱ
ϰϱ
ϱϱ
ϲϱ
ϱϱ
ϱϱ
ϲϬ
ϱϱ
ϲϬ
ϭϱϬ
ϮϰϬ
ϰϱ
ϰϬ
ϳϱ
ϱϬ
ϱϬ
ϳϬ
Ϯϱ
Ϭ
ϳϱ
ϱϬ
ϰϬ
ϰϱ
ϲϬ
ϲϬ
ϰϬ
ϱϬ
ϴϬ
ϯϱ
ϯϱ
ϮϲϬ
ϭϭϬ
ϳϱ
ϭϭϱ
ϰϬ
ϰϱ
ϯϱ
ϰϱ
ϱϱ
Ϯϱ
Ϭ
ϱϱ
ϱϱ
ϯϬ
ϳϱ
ϲϬ
ϭϱ
ϭϬϬ
ϰϬ
ϱϱ
Ϯϱ
ϭϰϬ
ϮϬ
ϰϬ
ϯϬ
Ϯϱ
ϮϬ
Ϯϱ
ϮϬ
Ϭ
Ϭ
ϭϬϱ
Ϭ
ϳϬ
Ϭ
ϳϱ
Ϭ
ϰϬϬ
ϯϬϬ
ϮϲϬ
ϱϮϬ
ϱϱ
ϲϱ
ϱϱ
ϰϬ
ϱϬ
ϰϬ
ϱϱ
ϲϱ
ϭϬϬ
ϭϲϬ
ϭϯϱ
ϭϱϬ
ϲϱ
ϲϬ
ϭϬϬ
ϭϯϬ
ϲϬ
ϯϱ
ϵϱ
ϯϱ
Ϯϱ
ϭϯϬ
ϲϰϬ
ϯϵϬ
ϴϰϬ
ϭϰϱϬ
ϲϬϬ
ϲϬϬ
ϯϵϬ
ϰϬ
ϰϭϬ
ϭϰϱ
ϭϱϬ
ϭϴϬ
ϭϮϬ
ϯϬϬ
ϯϮϬ
ϯϬϬ
ϭϱϭϬ
ϯϬϱ
ϭϱϭϬ
ϭϱϱ
ϭϱϱ
ϭϱϬϬ
ϭϱϬ
ϴϬ
ϰϬ
ϭϯϬ
ϭϬϬ
ϯϬϬ
ϳϱ
ϰϯϬϬϬ
ϯϭϬϬ
ϭϯϱϬϬ
ϮϬϬϬ
ϰϭϬ
ϴϰϬϬ
ϮϭϬϬ
ϳϬϬ
ϰϰϬϬ
ϭϮϬϬ
ϭϬϱϬ
Ϭ
ϭϱϱϬ
ϮϯϬϬϬ
ϭϱϬϬ
ϮϮϬϬ
ϭϭϬ
ϰϬ
ϯϱ
ϮϬ
ϭϲϱ
ϭϭϱϬ
ϰϬϬ
ϲϮϬ
ϯϮϬϬ
ϴϬϬ
ϳϴϬ
ϯϰϬ
ϮϵϬ
ϮϭϬ
Ϭ
ϮϭϬ
ϰϬ
ϳϬ
ϭϱϬ
ϴϬ
ϭϭϱ
ϭϳϬ
ϭϴϱ
ϭϲϬ
ϮϴϬ
ϭϵϱ
ϰϬ
ϲϬ
ϳϬ
ϲϬ
ϳϬ
ϭϱϬ
ϳϱ
ϭϱϬ
ϯϱ
ϴϱ
ϭϬϬ
ϮϭϬ
ϭϬϱ
ϮϭϬ
ϮϴϬϬ
ϰϬϬϬ
ϱϬ
ϭϱϬ
ϮϮϬ
ϮϳϬ
ϮϰϬ
ϭϳϬϬ
ϭϵϬϬ
ϭϯϬϬ
ϴϬ
ϲϴϬ
ϲϮϬϬ
ϭϯϬϬ
ϴϱ
ϮϳϬ
ϭϬϬ
ϱϮϬ
ϮϱϬ
ϵϱ
ϭϳϬ
ϮϯϬ
ϯϲϬ
ϮϴϬ
ϭϬϱ
ϰϬ
ϲϬ
Ϭ
ϭϬϬ
ϭϬϱ
ϱϬ
Ϭ
ϭϮϬ
ϭϱϬ
ϭϵϬ
ϮϭϬ
ϭϱϱϬ
ϮϲϬ
ϯϱϬ
ϲϴϬ
ϱϱϬϬ
ϴϰϬ
Ϭ
ϳϬ
ϮϴϬ
ϰϭϬ
ϰϮϬ
ϳϮϬ
ϯϭϬ
ϰϴϬ
ϯϬϬ
ϭϴϬ
ϰϴϬ
ϮϮϬ
ϮϬϬ
ϱϮϬ
ϮϳϬ
ϭϵϬ
ϭϯϱ
ϱϮϬ
ϰϰϬ
ϳϬ
ϮϯϬ
ϮϯϬ
ϮϴϬ
ϭϬϬ
ϯϭϬ
ϮϭϬ
ϮϱϬ
ϭϭϬ
Ϭ
6DDYXWHWXWKLQQDW
3ULFHVUHDOL]HG
ϭϲϬ
ϯϯϬ
ϮϬϬ
ϲϱ
ϴϱ
ϴϮϬ
ϯϬϬ
ϯϬϬ
ϭϳϬ
ϰϮϬ
ϰϬϬ
ϯϴϱ
ϯϴϱ
ϰϲϬ
ϭϵϬ
ϲϴϬ
ϰϮϬ
ϭϵϬ
ϮϬϬ
ϮϬϬ
ϮϰϬ
ϮϳϬ
ϮϲϬ
ϮϳϬ
ϰϬϬ
ϳϱ
ϭϱϬ
ϭϵϬϬ
ϳϰϬ
ϯϱϬ
ϮϬϬ
ϮϵϬ
ϮϲϬ
ϰϰϬϬ
ϭϰϬϬ
ϭϯϬ
ϯϬϬ
ϭϭϬ
ϲϬ
ϮϴϬ
ϭϴϬ
ϰϰϬ
ϭϮϬϬϬ
ϰϰϬ
ϳϬ
ϭϱϬ
ϭϭϬ
ϭϴϬ
ϲϰϬ
ϭϰϬ
ϴϬ
ϳϬ
ϳϱ
ϰϱ
ϮϲϬ
ϯϬ
Ϭ
ϮϬϬ
ϰϮϬ
ϯϲϬ
ϭϭϬϬ
Ϯϳϱ
ϭϲϳϱ
Ϯϳϱ
ϮϮϱϬ
ϱϲϬ
ϱϮϬ
ϱϬϬ
ϭϮϱ
ϭϭϱϬ
ϱϰϬ
ϮϴϬ
ϯϲϬ
ϴϰϬ
ϮϮϬ
ϱϳϬ
ϰϬϬ
ϱϲϬ
ϱϲϬ
ϲϬϬ
Ϯϵϱ
ϲϱϬ
Ϯϳϱ
ϯϮϬ
ϰϳϬ
ϰϲϬ
ϰϲϬ
ϰϲϬ
ϯϭϬ
ϵϳϬ
ϭϭϬ
ϭϭϬ
ϮϱϬ
ϭϭϱϬ
ϱϳϬ
ϳϱϬ
ϯϮϬ
ϮϵϬ
ϭϭϱϬ
ϭϭϱϬ
ϰϰϬ
ϴϰϬ
Ϯϳϱ
ϭϲϱϬ
ϮϴϬ
ϮϴϬ
ϭϯϱϬ
ϭϯϱϬ
ϭϯϱϬ
ϭϯϱϬ
Ϯϳϱ
ϯϯϬ
ϮϭϬ
ϭϰϬ
ϭϰϬ
ϴϰϬ
ϭϰϬ
ϭϭϬϬ
ϮϵϬ
ϯϲϬ
ϭϴϬ
ϭϭϬ
ϰϲϬ
ϮϮϬ
ϮϮϬ
ϭϰϬ
ϱϲϬ
ϮϳϬ
ϴϲϬ
ϭϴϬ
ϮϲϬ
ϮϵϬ
ϭϭϳϱ
ϭϮϬϬ
ϲϬϬ
ϭϭϮϱ
ϭϭϱϬ
ϱϲϬ
ϱϵϬ
ϱϵϬ
ϮϳϬ
ϭϴϬ
ϭϮϱ
ϳϬ
ϭϰϬ
ϭϰϬ
ϵϬ
ϭϰϱ
ϭϮϱ
ϯϬ
+XXWRNDXSSD
$XFWLRQ
Ϭ
ϴϬ
ϭϱϬ
ϲϬ
ϲϱ
ϭϮϬ
ϱϬ
ϭϬϬ
ϴϬ
ϭϭϬ
ϴϬ
ϱϱ
ϭϮϬ
ϭϬϱ
ϭϳϱ
ϵϱ
ϰϬ
ϭϱϬ
ϱϱ
ϯϱ
Ϭ
ϮϬϬ
ϮϱϬ
ϳϱ
ϱϬ
ϰϱ
ϴϬ
ϯϬ
ϯϱ
ϲϬ
ϰϱ
ϰϱ
ϳϱ
ϲϱ
ϲϱ
ϵϱ
ϭϬϱ
ϭϴϬ
ϵϱ
ϭϴϬ
ϯϵϬ
ϭϵϬ
ϴϬ
ϰϬ
ϰϳϬ
ϲϬ
ϰϬ
ϯϱ
ϱϬ
ϱϬ
ϭϮϬ
ϱϬ
ϱϱ
ϮϴϬ
ϮϳϬ
ϭϭϱϬ
ϮϲϬ
ϮϳϬ
ϮϳϬ
Ϯϳϱ
ϮϳϬ
ϭϭϬϬ
ϮϵϬ
ϮϴϬ
ϮϴϬ
ϴϮϬ
ϮϲϬ
ϮϴϬ
Ϯϳϱ
ϮϳϬ
Ϯϳϱ
Ϯϳϱ
ϱϰϬ
ϭϭϱϬ
ϭϭϬϬ
ϭϭϬϬ
ϭϭϬϬ
ϭϭϮϬ
ϴϬϬ
ϱϯϱϬ
ϮϳϬ
Ϯϳϱ
ϰϲϬ
ϰϮϬ
ϯϳϬ
ϯϳϱ
ϯϳϬ
ϭϱϱϬ
ϲϱϬ
ϱϲϬ
ϱϰϬ
ϱϰϬ
ϯϴϬ
ϯϵϬ
ϯϴϬ
ϯϴϬ
ϯϴϱ
ϯϴϬ
ϯϳϬ
ϯϵϬ
ϯϴϬ
ϯϵϬ
ϭϰϱϬϬ
ϯϯϬ
ϯϴϬ
ϯϴϬ
ϯϯϬ
ϯϰϬ
ϴϲϬ
ϳϲϬ
ϭϭϱϬ
ϮϯϬ
ϭϲϱϬ
ϯϬϬ
ϱϵϬ
ϮϴϬ
ϮϵϬ
ϮϵϬ
ϱϳϬ
ϭϱϱ
ϭϲϱ
ϯϰϬ
ϮϴϬ
ϯϭϬ
ϮϰϬϬϬ
ϮϵϱϬ
ϰϯϬ
ϭϴϬ
ϮϳϬ
ϴϴϬ
ϳϲϬ
ϯϬϱϬ
ϱϮϬϬ
ϱϲϬ
ϭϴϬ
ϯϰϬ
ϭϮϬϬ
ϵϬϬ
ϯϲϬ
ϮϭϬ
ϰϬϬ
ϯϭϬ
ϰϲϬ
Ϯϱ
ϱϮϬ
ϮϱϬ
ϰϲϬ
ϰϰϬ
ϮϭϬ
ϭϱϬ
ϳϲϬ
ϲϴϬ
ϯϬϬ
ϭϮϬ
ϴϮϬ
ϴϲϬ
ϭϭϬ
ϭϱϬϬ
ϮϱϬ
ϵϰϬ
ϱϲϬ
ϲϮϬ
ϭϬϱϬ
ϰϯϬ
ϲϮϬ
ϯϮϬ
ϲϬϬ
ϮϴϬ
ϰϲϬ
ϮϭϬ
ϴϴϬ
ϭϳϬ
ϴϰϬ
ϱϬ
ϮϯϬ
ϭϰϬ
ϯϰϬ
ϭϯϬϬ
ϰϴϬ
ϮϲϬ
ϭϱϱϬ
ϴϱ
ϭϳϬϬ
ϰϬ
ϭϵϬϬ
ϰϭϬ
ϮϴϬϬ
ϭϬϬϬ
ϮϲϬ
ϭϰϱϬ
ϭϭϬ
ϳϴϬ
ϮϬϬ
ϮϳϬ
ϯϰϬ
ϱϮϬ
ϯϭϬ
ϮϮϬ
ϮϲϬ
ϯϬϬ
ϴϬ
ϰϲϬϬ
ϯϴϬ
ϭϮϬϬ
ϱϰϬ
ϲϭϬϬ
ϯϭϬϬ
ϭϱϬ
ϱϬ
ϲϬϬ
ϳϱ
ϮϮϱϬ
ϮϳϬ
ϮϲϬ
ϯϱϬ
ϮϮϬ
ϯϳϬ
ϲϮϬ
ϰϮϬ
ϱϰϬ
ϭϴϬ
ϱϰϬ
ϭϰϬ
ϭϴϬ
ϭϬϱϬ
ϭϴϬ
ϱϲϬ
ϭϱϱ
ϴϬϬϬ
ϰϰϬ
ϮϴϬ
ϭϮϱϬ
ϮϮϬϬ
ϯϲϬ
ϲϭϬϬ
ϭϰϱϬ
ϭϯϬϬ
ϭϭϬ
ϱϬ
ϮϭϬ
ϵϬ
ϮϴϬϬ
ϮϵϬ
ϴϬ
ϰϬϬ
ϲϮϬ
Ϭ
ϰϬϬ
ϵϱ
6DDYXWHWXWKLQQDW
3ULFHVUHDOL]HG
ϭϭϬ
ϱϮϬ
ϯϱϬ
ϭϲϬ
ϭϳϬϬ
ϮϬϬ
ϭϲϬ
ϭϬϬ
ϭϱϱϬ
ϭϲϬ
ϱϲϬ
ϰϰϬ
ϯϯϬ
ϯϮϬ
ϭϭϬ
ϴϱ
ϱϴϬ
ϵϬ
ϭϬϬ
ϮϱϬϬ
ϲϬ
ϰϬ
ϲϱ
ϮϴϬ
ϮϲϬ
ϮϱϬ
ϭϯϱ
ϭϮϱ
ϭϱϱ
ϵϲϬ
Ϭ
ϱϬ
ϲϬ
ϮϴϬ
ϮϯϬ
ϲϬ
ϭϲϬ
ϱϬ
ϯϬϬ
ϰϬ
ϭϭϬ
ϵϱ
ϰϲϬ
ϱϬ
ϭϮϱ
ϭϮϬ
ϰϯϬ
ϭϯϱ
ϱϬ
ϮϳϬ
ϯϭϬ
ϭϭϱ
ϯϮϬ
ϭϱϬ
ϭϮϱ
ϮϰϬ
ϭϵϬ
ϱϱ
ϭϵϱ
ϭϭϱ
ϭϵϬ
ϭϴϱ
ϯϮϬ
ϭϮϬ
ϭϭϱ
ϳϱ
ϭϵϬ
ϮϳϬ
ϭϴϬ
ϭϱϱ
ϭϯϱ
ϭϬϱ
ϴϬ
ϯϬϬ
ϮϯϬ
ϮϲϬ
ϭϯϬ
ϯϴϬ
ϲϱ
ϮϭϬ
ϰϵϬ
ϴϮϬ
ϭϴϱ
ϰϰϬ
ϰϰϬ
ϭϵϱ
ϮϭϬ
ϭϰϬ
ϭϬϱ
ϭϭϬ
ϲϱ
ϮϬϬ
ϭϭϱ
ϮϬ
ϮϱϬ
ϮϬϬ
ϭϯϱ
ϱϬ
ϭϲϬ
ϭϲϱ
ϭϯϱ
ϳϱ
ϭϮϱ
ϭϯϬ
ϯϲϬ
ϲϬ
ϲϱ
ϯϯϬ
ϭϰϬ
ϭϰϬ
ϯϬ
ϰϱ
ϱϬϬ
ϴϬ
ϴϬ
ϳϱ
ϭϰϱ
ϲϱ
ϲϱ
ϰϱ
ϯϮϬ
ϮϮϱ
ϮϭϬ
ϮϲϬ
ϰϯϬ
ϭϮϬ
ϭϰϱ
ϭϯϱ
ϳϱ
ϭϯϱ
ϭϬϬϬ
ϭϲϬ
ϰϱϬ
ϮϯϬ
ϮϴϬ
ϮϰϬ
ϱϬ
ϭϲϱ
ϭϬϬ
ϮϮϬ
ϭϲϬϬ
ϴϱ
Ϯϰϱ
ϮϭϬ
ϯϲϬ
ϭϲϱ
ϰϬϬ
ϮϮϬ
ϭϳϬ
ϭϲϬ
+XXWRNDXSSD
$XFWLRQ
ϭϵϬ
ϭϯϱ
ϭϵϬ
ϯϮϬ
ϯϲϬ
ϭϴϬ
ϮϭϬ
ϭϳϱ
ϮϲϬ
ϭϴϬ
ϯϲϬ
ϮϲϬ
ϱϮϬ
ϯϮϬ
ϰϯϬ
ϮϰϬ
ϭϯϬ
ϴϬ
ϮϯϬ
ϴϬ
ϮϱϬ
ϮϬϬ
ϱϬ
ϳϱ
ϵϬ
ϮϲϬ
ϴϬ
ϭϱϬ
ϭϬϬ
ϳϬ
ϮϱϬ
ϭϬϬ
ϭϬϬ
ϳϱ
ϭϬϬ
ϮϬϬ
ϯϮϬ
ϮϬϬ
ϵϬ
ϯϬϬ
ϮϬϬ
ϳϬ
ϭϲϬ
ϲϬ
ϲϬ
ϴϬ
ϲϬ
ϴϬ
ϴϬ
ϴϬ
ϴϬ
ϴϬ
ϱϱ
Ϯϱ
Ϯϱ
ϰϱ
ϮϭϬ
ϭϱϬ
ϭϬϬ
ϭϱ
ϳϬ
ϰϱ
ϭϰϬ
ϭϬϬ
ϰϬ
ϵϱ
ϭϱ
ϭϬ
Ϯϱ
Ϭ
ϳϬ
ϲϱ
ϭϱ
ϭϱ
ϮϬ
ϮϬ
ϭϳ
ϭϬ
ϭϱ
ϭϱ
Ϭ
Ϭ
ϭϬ
ϭϱ
Ϭ
ϮϬ
ϯϮ
ϯϬ
Ϭ
Ϯϱ
ϮϬ
ϲϬ
ϭϱ
ϯϱ
ϭϱ
ϭϱ
ϭϱ
ϭϱ
ϭϱ
Ϭ
ϭϱ
ϲϬ
ϭϱ
ϭϱ
ϭϱ
ϭϱ
ϮϬ
ϭϬ
ϱ
ϰϱ
ϭϬ
Ϭ
Ϭ
ϰϱ
ϰϱ
ϯϬ
ϵϬ
ϭϱ
ϭϱ
ϭϱ
ϮϬ
ϭϱ
ϱϱ
Ϯϱ
Ϭ
Ϭ
ϯϱ
ϭϱ
ϯϱ
ϱϬ
ϭϱ
ϲϱ
ϰϱ
ϰϱ
ϭϱ
ϭϵϬ
Ϭ
ϳϬ
ϲϱ
ϭϵϱ
ϭϬϬ
ϭϱ
ϴϬ
ϰϬ
ϰϬ
ϯϱ
Ϯϱ
ϳϬ
ϯϱ
ϯϬ
ϳϱ
ϯϬ
ϰϱ
ϯϱ
ϭϱ
ϭϲϬ
ϭϵϬ
ϭϮϬ
ϰϭϬ
ϳϱ
ϲϱ
ϯϳϬ
ϮϭϬ
ϵϬ
ϲϬ
ϲϬ
ϰϵϬ
ϱϱ
ϱϬ
ϭϱϬ
ϳϬ
ϰϬ
ϯϬ
ϯϬ
ϭϭϱ
ϴϬ
ϰϬ
Ϭ
ϴϬ
ϰϬ
ϲϱ
ϭϬϬ
ϭϮϱϬ
ϭϯϬ
ϱ
ϱϱ
ϯϱ
[[[
6DDYXWHWXWKLQQDW
3ULFHVUHDOL]HG