Ajankohtaista kuluttajaoikeudesta 5/2013 Teema: Rahoituspalvelut
§ 5/13 5.11.2013 Teema: Rahoituspalvelut Pääkirjoitus Kuluttaja kaipaa rahoilleen vastinetta….…………..……………………………………...………………2 Kolumni Luottomarkkinat muutoksessa .........................................................................................................3 Soveltamiskäytäntö E-laskuun siirto vaatii kuluttajan aktiivisen hyväksynnän .................................................................4 Paperilaskun maksullisuus markkinaoikeuden ratkaistavana ...........................................................5 Velkaneuvonnan asiakkuus ei ole peruste lainavakuutuksen irtisanomiselle ...................................6 Tarkennuksia luottokorttien markkinointiin verkossa ........................................................................8 Pikaluottomainonta pielessä ............................................................................................................9 Luottomainonnan pikkuprintistä markkinointikielto .........................................................................11 Markkinaoikeus kielsi erääntyneen parkkimaksun puolitoistakertaistamisen ..................................11 Kuluttaja-asiamieheltä uusi perintälinjaus yrityksille .......................................................................12 Lausunnot Kannatusta maksupalvelujen kuluttajansuojan parantamiselle ......................................................13 Finanssipalvelujen sopimusehtojen oltava kuluttajille kohtuullisia ..................................................14 Toimitus Vastaava päätoimittaja: Päivi Hentunen. Toimittajat: Milla Lahtinen, Laura Salmi, Outi Haunio-Rudanko. Arkisto ja tilaus: http://www.kuluttajaoikeus.fi ISSN 1796-5497 Ajankohtaista kuluttajaoikeudesta 5/2013 5.11.2013 [Pääkirjoitus] Kuluttaja kaipaa rahoilleen vastinetta Niin isoilla kuin pienillä toimijoilla tuntuu olevan ongelmia kuluttajansuojalain noudattamisessa rahoituspalveluissa. Esimerkiksi kuluttajaluottojen ja pienlainojen markkinoinnissa, perinnässä sekä erilaisissa pankkipalveluihin liittyvissä perusasioissa joudutaan käymään alan yritysten kanssa säännöllisesti neuvotteluja, jotta toiminta noudattaisi lakia ja kuluttajan oikeudet huomioitaisiin lainsäätäjän tarkoittamalla tavalla. Tämä verkkolehtemme numero keskittyy rahoituspalveluihin eli maksamiseen, luottoihin, pankkipalveluihin ja niiden sopimusehtoihin ja markkinointiin. Asioihin, jotka liittyvät kiinteästi monen kuluttajan arkeen. Rahoituspalveluissa – kuten myös viestintäpalveluissa – viemme asioita myös markkinaoikeuden ratkaistavaksi erityisesti suurissa periaatteellisissa kysymyksissä. Keväällä 2014 odotamme markkinaoikeudelta ennakkoratkaisua siihen, saako välttämättömyyspalvelun paperilasku maksaa. Ennen kotimaisen suoraveloituksen päättymistä alkuvuodesta 2014 laskuttajilla on mahdollisuus siirtää kuluttajat muuntopalvelulla suoraveloituksesta e-laskuun ja suoramaksuun. Tässä muutoksessa on muistettava pitää huolta erityisryhmistä. Koska verkkopankki ei ole kaikilla käytössä, täytyy turvata myös niiden kuluttajien tilanne, joille paperilasku tai konttorissa asiointi on paras vaihtoehto. Kuluttajat ovat kuluvana vuonna 2013 kohdanneet paitsi laskutustavan valintaan liittyviä kysymyksiä, myös joutuneet puntaroimaan pankkipalvelusta perittävien maksujen kohtuullisuutta. Alkuvuodesta koettiin muutamia pankkien toteuttamia pankkipalvelun sopimusehtomuutoksia, jolloin kuluttajien maksamat erilaiset palvelumaksut saattoivat nousta kuukaudessa moninkertaisiksi riippuen siitä, millaisia kortti- ja lainayhdistelmiä tai aiempia asiakasalennuksia heillä oli ollut käytössään. Vuositasolla puhutaan jo merkittävistä summista. Sopimusehtojen muuttamista koskevien ehtojen kohtuullisuus punnitaan tarvittaessa aina markkinaoikeudessa asti. Myös verkkopankkitunnusten saatavuus on noussut esille jälleen syksyn aikana. Kuluttaja-asiamies on pitänyt teemaa yllä vuosien ajan, ja kannatimme sitä viraston lausunnossa EU:n perusmaksupalveludirektiiviehdotuksesta. Direktiiviehdotuksen mukaan verkkopankkitunnukset olisivat osa perusmaksutilipalvelua. Kerromme aiheesta tarkemmin tässä verkkolehtemme numerossa. Verkkopankkitunnukset olivat pankkipalvelujen saatavuuden turvaamisen ohella esillä myös kuluttajaasiamiehen teeseissä, jotka julkaistiin virastomme sidosryhmille suunnatussa KKV-päivässä 24.10.2013. Teesit ovat poimintoja vuoden 2013 aikana kuluttaja-asiamiehelle tulleista tuhansista kuluttajayhteydenotoista, joissa aiheiden kirjosta huolimatta toistuvat tietyt perusongelmat. Teesit ohjaavat toimintaamme tulevina vuosina ja kohdistamme työtämme juuri näiden laajempien ongelmien ratkaisuun akuuttien markkinakysymysten lisäksi. Raha-asioiden merkittävyys kuluttajien jokapäiväisessä arjessa on suuri, ja teema on esillä useassa kuluttaja-asiamiehen kuudesta teesistä. Päivi Hentunen Kuluttaja-asiamies Kuluttaja-asiamiehen teesit kuluttajan aseman parantamiseksi. (24.10.2013) Katso kuluttaja-asiamiehen teesi-esitys videona (kesto noin 45 minuuttia, pidetty 24.10.2013 KKVpäivässä) Kuluttaja-asiamiehen blogissa: Mikä on tyytymättömän asiakkaan hinta? 2 Ajankohtaista kuluttajaoikeudesta 5/2013 5.11.2013 KOLUMNI Luottomarkkinat muutoksessa Luotot ovat olleet valvonnan kohteena pitkään. Näin on tänäkin vuonna, kun luottosääntelyä muutettiin pikaluottojen aiheuttamien velkaongelmien vuoksi. Muutos oli jo kolmas pikaluottoihin liittynyt sitten vuoden 2005, jolloin pikaluotot tulivat markkinoille. Kesäkuun 2013 alussa markkinatilanne muuttui pienten luottojen osalta. Uusi korkokattosääntely vähensi aiemman kaltaisten pikaluottojen tarjontaa. Hyvä kysymys onkin, missä määrin on syytä vielä puhua pikaluottomarkkinoista. Pikaluotolla tarkoitetaan yleensä vakuudetonta lyhytaikaista kertaluottoa, jota tarjotaan matkapuhelimen tai internetin kautta. Osa luotonantajista jatkoi kesäkuun jälkeenkin tällaisten luottojen tarjontaa, mutta moni yritys on kehitellyt muita luottotuotteita. Osa toimijoista lopetti tai keskeytti luottojen tarjonnan. Etelä-Suomen aluehallintoviraston luotonantajarekisteristä on poistunut useita yrityksiä. Sen sijaan myönnettyjen luottojen volyymista saadaan tietoa tilastokeskukselta joulukuussa. Lainmuutoksen pidempiaikainen kokonaisvaikutus luottomarkkinoihin jää nähtäväksi. Virastomme selvitti kesällä 2013 entisten pikaluottoyritysten verkkosivuja. Tarkoitus oli kartoittaa erityisesti korkokattosäännöksen noudattamista. Samalla katsottiin, etteivät luotonantajat käytä lainvastaisesti lisämaksullisia tekstiviestejä. Selvityksen perusteella yli kymmenelle yritykselle lähti kuulemiskirje, jossa todettiin, että verkkosivutietojen perusteella yritys ei noudattaisi korkokattoa. Yksittäisessä tilanteessa myös lainvastaisiin tekstiviestikuluihin kiinnitettiin huomiota. Nämä valvonta-asiat on saatu jo pitkälti päätökseen yritysten muutettua sivujaan tai poistettua sivut kokonaan. Nyt markkinoilla on kuitenkin erilaisia luottomuotoja, joihin liittyy selvitettäviä kysymyksiä. Valvojan tulkinnoille on tarvetta. Kyse on sen arvioimisesta, tuleeko tietty luottotuote korkokattosääntelyn soveltamisalaan vai ei. Korkokattohan koskee määrältään tai luottorajaltaan alle 2 000 euron luottoja. Korkokattoa ei kuitenkaan sovelleta sellaisiin luottoihin, jotka on myönnetty tavaran tai palvelun hankkimista varten, jos kuluttajalla ei ole lainkaan rahannostomahdollisuutta. Korkokattoa ei voi kiertää esimerkiksi niin, että luottoraja ilmoitetaan vain näennäisesti vähintään 2 000 euron suuruiseksi, mutta samalla rajoitetaan sopimusehdoin tai -käytännöin kuluttajan oikeutta käyttää luottoa luottorajaan saakka. Selvityspyyntöjä on lähtenyt toimijoille muun muassa siitä, onko yrityksen ilmoittama luottoraja todellinen, kun luottoon näyttäisi liittyvän erilaisia nostorajoituksia. Selkeyttämistä vaativat myös konseptit, joissa on epäselvää, onko kyse yksittäisistä joidenkin satojen eurojen kertaluotoista, joiden osalta korkokattoa on noudatettava, vai aidosti jatkuvasta luottosopimuksesta, joka jää vähintään 2 000 euron luottorajan vuoksi soveltamisalan ulkopuolelle. Selvitystä on pyydetty useilta yrityksiltä myös siitä, onko kaikki kulut laskettu asianmukaisesti todelliseen vuosikorkoon. Kesäkuun lainmuutoksen yhteydessä tiukennettiin myös luottokelpoisuuden arviointiin liittyviä vaatimuksia. Myös pienemmissä luotoissa pitää nyt arvioida kuluttajan maksuvara, eikä pelkästään maksuhäiriömerkintöjen tarkistaminen riitä. Kuluttaja-asiamies on pyytänyt selvityksiä joidenkin yritysten prosesseista ja kannanotot kerrotaan aikanaan koko toimialalle. Paula Hannula Kirjoittaja on rahoituspalveluihin erikoistunut lakimies Kilpailu- ja kuluttajavirastossa. Tilasto muiden rahoituslaitosten antolainauksesta luotonsaajasektoreittain. Tilastokeskus 13.9.2013. Valvontakampanja paljasti puutteita kuluttajaluottojen markkinoinnissa. Kilpailu- ja kuluttajaviraston tiedote 30.5.2013. Pikavippifirman pomo saa kiskontasyytteen. Helsingin Sanomat 21.3.2013. Poliisille tutkintapyyntö kiskonnasta. Ajankohtaista kuluttajaoikeudesta 7/2010. 3 Ajankohtaista kuluttajaoikeudesta 5/2013 5.11.2013 SOVELTAMISKÄYTÄNTÖ E-laskuun siirto vaatii kuluttajan aktiivisen hyväksynnän Kuluttaja-asiamies on puuttunut e-laskukampanjaan, jossa laskuttaja muutti kuluttajaasiakkaiden laskutustapaa heidän passiivisen hyväksyntänsä perusteella. Kuluttaja-asiamies piti laskutustavan yksipuolista muuttamismenettelyä kohtuuttomana ja viestintämarkkinalain ja kuluttajansuojalain vastaisena. Kyse oli myös sopimattomasta menettelystä asiakassuhteessa. Kuluttaja-asiamies on kuluttajien ilmoitusten pohjalta selvittänyt Elisan ja Sampo Pankin (nykyään Danske Bank) yhdessä toteuttamaa e-laskukampanjaa. Kampanja oli suunnattu Elisan kuluttajaasiakkaille, joilla on ollut käytössään tili ja verkkopankkipalvelut Sampo Pankissa ja jotka aiemmin tiettynä ajankohtana olivat maksaneet verkkopankissa laskun Elisan tilille. Sampo Pankki lähetti syksyllä 2012 kyseisille kuluttajille kirjeen, jossa heidän kerrottiin saavan jatkossa Elisa Vahti- tai Viihde -palveluiden laskut e-laskuina, ellei kuluttaja halua laskua edelleen paperisena. Asiakkaita kehotettiin ilmoittamaan kahden kuukauden kuluessa Sampo Pankin asiakaspalveluun, mikäli he eivät halua paperilaskun muuttuvan e-laskuksi. Keskeisiä sopimusehtoja ei voi muuttaa yksipuolisesti Maksamista ja laskutusta koskevista ehdoista tulee sopia yhtä täsmällisesti kuin muistakin kaupan ehdoista kuluttajan ja yrityksen välillä. Niiden muuttamista koskevat myös samat yleiset sopimusehtomuutoksia koskevat periaatteet kuin muitakin ehtoja. Pääsääntöisesti toinen sopimuksen osapuoli ei voi yksipuolisesti muuttaa sopimusehtoja sopimussuhteen aikana. Viestintämarkkinalain mukaan teleyritys saa muuttaa viestintäpalvelusopimuksen mukaisia maksuja ja muita sopimusehtoja kuluttajan vahingoksi vain laissa eritellyissä tapauksissa, kuten sopimusehdoissa yksilöidyillä perusteilla. Tämäkin edellyttää, että sopimuksen sisältö ei kokonaisuutena olennaisesti muutu. Kuluttaja-asiamies on linjannut, että jos yritys haluaa tehdä sopimusehtoihinsa kuluttajan vahingoksi olennaisia muutoksia, kyse ei ole jo tehtyjen sopimusten jatkamisesta, vaan ennemminkin yrityksen tarjoamasta uudesta sopimuksesta. Kuluttaja-asiamies toteaa myös, että yritysten tulee ottaa huomioon kuluttajasuhteissaan kohtuullisuusperiaate. Kuluttajansuojalaissa säädetty kielto käyttää kohtuuttomia sopimusehtoja koskee lisäksi sopimusehtokäytäntöjä. Yrityksen tulee noudattaa kohtuullisuusperiaatetta myös tarjotessaan laskutusja maksuvaihtoehtoja kuluttajille. Onko muutos kuluttajan eduksi? Kuluttaja-asiamies on arvioinut laskutustavan muutosmenettelyä ensisijaisesti laskuttajan eli Elisan ja tämän kuluttaja-asiakkaan välisessä suhteessa. Elisan selvityksen mukaan e-laskuun siirtyminen on muutos kuluttaja-asiakkaiden eduksi, minkä vuoksi menettely olisi sallittu Elisan yleisten sopimusehtojen sekä viestintämarkkinalain perusteella. Kuluttaja-asiamies toteaa, ettei Elisa kuitenkaan voi tietää, keiden kuluttajien mielestä e-laskuun siirtyminen olisi muutos heidän edukseen, ja ketkä haluavat pitäytyä paperilaskussa. Se, että kuluttaja-asiakas on tiettynä ajankohtana käyttänyt verkkopankkipalvelua, ei myöskään tarkoita, että kyseinen kuluttaja-asiakas olisi halukas vaihtamaan laskutustapaa. Kuluttaja-asiamies katsoo, että paperilaskun konvertointia e-laskuksi on lisäksi pidettävä olennaisena sopimusehtomuutoksena, koska laskuttaminen on keskeinen osa kuluttajan ja yrityksen välistä palvelusopimusta. 4 Ajankohtaista kuluttajaoikeudesta 5/2013 5.11.2013 Aktiivinen hyväksyntä laskutusmuutosten pääsääntönä Kuluttaja-asiamies pitää sopimusoikeudellisten periaatteiden vastaisena ja kuluttajien kannalta kohtuuttomana, että laskutustavan muutos – tässä tapauksessa e-laskukäytännön hyväksyminen - liitetään kuluttajien passiivisuuteen. Sen sijaan kuluttajilta edellytetään aktiivisia toimenpiteitä, jos he haluavat jatkaa olemassa olevassa sopimusehtokäytännössä eli pysyä vanhassa laskutustavassa. Kuluttaja-asiamiehen kanta on, että laskuttajan tulee erikseen sopia kuluttaja-asiakkaan kanssa elaskuun siirtymisestä. Toisin sanoen muutos vaatii kuluttajalta uuden laskutustavan aktiivista hyväksyntää. Mikäli kuluttaja pysyttäytyy passiivisena, e-laskuun ei voida siirtyä tämän kuluttajan osalta. Kuluttaja-asiamies piti Elisan toteuttamaa laskutustavan yksipuolista muuttamista koskevaa sopimusehtokäytäntöä kohtuuttomana ja siten kuluttajansuojalain vastaisena. Menettely oli myös viestintämarkkinalain vastainen ja myös sillä perusteella kuluttajan kannalta kohtuuton. Elisa on keväällä 2013 todennut kuluttaja-asiamiehelle, että se ei enää toteuta vastaavia kampanjoita ja edellyttää jatkossa kuluttajalta uuden laskutustavan aktiivista hyväksyntää. Kuluttaja-asiamies kehotti myös Danske Bankia sopimaan jatkossa laskuttajien kanssa vain sellaisista e-laskukampanjoista, jotka täyttävät kuluttajansuojalain vaatimukset. Kuluttaja-asiamies ei ole ottanut aiemmin kantaa e-laskukampanjaan, jossa laskuttaja olisi muuttanut kuluttaja-asiakkaidensa osalta laskutustapaa kuluttajien passiiviseen hyväksyntään perustuen, eikä tällaisia kampanjoita ole toteutettu kuluttajasuhteissa. Kuluttaja-asiamies on hyväksynyt hiljaisen hyväksynnän menettelyn ainoastaan kuluttajien suoraveloitussopimusten siirtämiseksi muuntopalvelulla uusiksi palveluiksi kansallisen suoraveloituksen päättymisen johdosta. Kuluttaja-asiamies on korostanut tällöin kyseisen menettelyn poikkeuksellisuutta ja kertaluonteisuutta, mikä johtuu EU:n lainsäädäntömuutoksesta, jonka mukaan kansalliset suoraveloituspalvelut lakkaavat 2014 tammikuun loppuun mennessä. KUV/5779/41/2012 Kuluttajansuojalaki 2:1, 2:3, 3:1 Viestintämarkkinalaki 71 § E-laskuun hallitusti. Ajankohtaista kuluttajaoikeudesta 6/2011. Paperilaskun maksullisuus markkinaoikeuden ratkaistavana Kansalliset suoraveloituspalvelut lakkaavat EU-alueella tammikuun 2014 loppuun mennessä. Siitä johtuen laskutustapamuutokset ovat ajankohtaisia monelle kuluttajalle ja yritykselle. Vanhat suoraveloitusvaltakirjat korvataan muuntopalvelun kautta uusilla palveluilla, suoramaksulla ja e-laskun automaattisella maksamisella tai kuluttajalle lähetetään paperilaskut. Osa yrityksistä lähettää paperilaskun ilmaiseksi, mutta osa veloittaa siitä jotain. Saunalahti (Elisa Oyj:n aputoiminimi) on veloittanut uusilta asiakkailta paperisista matkapuhelinlaskuista 0,95 euron laskutuslisän. Huhtikuusta 2013 lähtien kaikilla Saunalahden matkapuhelinasiakkailla on paperilaskun hinta ollut 1,90 euroa/lasku. Maksullisista paperilaskuista on tullut Kilpailu- ja kuluttajavirastoon runsaasti yhteydenottoja. Kuluttaja-asiamies on vienyt yhtiön paperilaskun maksullisuuden osalta ennakkoratkaisun saamiseksi markkinaoikeuteen kesäkuussa 2013 ja vaatii, että markkinaoikeus kieltää yhtiötä käyttämästä sopimusehtoa, jonka mukaan se veloittaa kuluttajilta paperilaskusta erillisen maksun. Markkinaoikeuden pääkäsittely pidetään alkuvuodesta 2014. 5 Ajankohtaista kuluttajaoikeudesta 5/2013 5.11.2013 Paperilasku tavanomainen laskutustapa Kuluttaja-asiamiehen kanta on, että paperilasku on puhelinliittymien tavanomainen laskutustapa ja siksi siitä ei saa veloittaa erillistä maksua. Kuluttaja-asiamies katsoo, että laskutuslisän veloittaminen paperilaskusta on kuluttajansuojalain vastainen kohtuuton sopimusehto. Osalla kuluttajista ei ole internet-liittymää, verkkopankin käyttämiseen tarvittavia taitoja tai edes mahdollisuutta saada verkkopankkitunnuksia. Kuluttajaa ei myöskään voida edellyttää ottamaan käyttöönsä uusia palveluita tai hankkimaan muita laitteita e-laskutukseen siirtyäkseen. Välttämättömyyspalvelun laskutustavan oltava tasapuolinen Tietoyhteiskunnassa viestintäpalvelut kuten puhelinliittymät ovat luonteensa vuoksi välttämättömyyspalveluita. Puhelinliittymä on välttämätön palvelu kaikenlaisille käyttäjäryhmille mukaan lukien erilaiset erityisryhmät. Välttämättömyyspalveluissa perusedellytyksenä voidaan pitää sitä, että laskutustapa on kaikkien asiakkaiden käytettävissä tasapuolisesti. Välttämättömyyspalveluissa tarjolla tulee olla paperilasku eikä siitä saa veloittaa erillistä maksua. Lisäksi niin sanottuja heikompia kuluttajaryhmiä ei saa välttämättömyyspalveluiden sopimusehdoissa asettaa huonompaan asemaan kuin muita kuluttajaryhmiä, joilla on mahdollisuus ja valmius sähköiseen laskuun laskutustapana. Monille ikäihmisille paperilasku on välttämätön, koska heillä ei joko ole tietokonetta ja nettiyhteyttä tai he eivät osaa niitä riittävän turvallisesti ja sujuvasti käyttää. Paperilaskun voi maksaa joku muu ilman, että hänelle olisi paljastettava käyttäjätunnuksia ja salasanoja. Sopimussuhteen perusosia ei voi hinnoitella erikseen Yleisenä sopimusoikeudellisena lähtökohtana voi kuluttaja-asiamiehen mukaan pitää sitä, että sopimussuhteen peruselementtejä, kuten sopimuksen allekirjoittamista, ei voi tuotteistaa ja hinnoitella erikseen. Sopimuksissa, joissa ostaja ei voi suorittaa maksuvelvollisuuttaan saamatta ensin myyjältä laskua, tämä koskee myös laskun toimittamista. KKV/2134/14.08.01.02/2013 Kuluttajansuojalaki 3:1 Kuluttaja-asiamies vei Elisan markkinaoikeuteen puhelinliittymän maksullisesta paperilaskusta. Kilpailu- ja kuluttajaviraston tiedote 18.6.2013. Velkaneuvonnan asiakkuus ei ole peruste lainavakuutuksen irtisanomiselle Kuluttaja hankkii lainavakuutuksen turvatakseen lainan takaisinmaksun elämäntilanteen muutoksissa. Lainavakuutuksia välittänyt yritys pyysi asiakkaita, joista velkaneuvoja oli tehnyt saldotodistuspyynnön, irtisanomaan voimassaolevat ja sopimusehtojen mukaisesti hoidetut lainavakuutuksensa. Pyyntö oli muotoiltu painostavasti. Tämä täytti kohtuuttoman sopimusehtokäytännön ja aggressiivisen menettelyn tunnusmerkit ja oli hyvän luotonantotavan ja kuluttajansuojalain vastaista. Kuluttaja-asiamies on tarkastellut talous- ja velkaneuvojilta saatujen havaintojen perusteella Finaref Oy:n menettelyä lainavakuutuksen irtisanomisessa. Kuluttaja-asiamiehelle toimitettujen vakuutusehtojen mukaan arvioinnin perustana olevaan lainavakuutukseen liittyvän luoton lainanantaja sekä vakuutusasiamies on Finaref Oy. Vakuutuksenantaja on ACE European Group Limited. 6 Ajankohtaista kuluttajaoikeudesta 5/2013 5.11.2013 Lainsäädäntö sekä vakuutuksenantajan ja vakuutuksenottajan välinen sopimus määrittelee tilanteet, jolloin vakuutuksenantaja voi irtisanoa vakuutuksen päättymään. Vakuutuksenantajalla ei kuitenkaan ole missään olosuhteissa oikeutta painostaa kuluttajaa irtisanomaan vakuutusta. Vakuutuksenottajalla eli kuluttajalla on lähtökohtaisesti oikeus irtisanoa vakuutus päättymään milloin tahansa vakuutuskauden aikana. Lainavakuutuksen, kuten muidenkin vakuutusten irtisanomistilanteita tulee asiaankuuluvan erityislainsäädännön ohella arvioida myös kuluttajansuojalain nojalla. Siten lainavakuutuksen irtisanomismenettely voi täyttää kuluttajansuojalain mukaisen määritelmän kielletystä aggressiivisesta menettelystä. Lainaturvaa tarvitaan, kun kuluttaja kohtaa maksuvaikeuksia Lainavakuutuksen tarkoituksena on turvata kuluttajan ottaman lainan takaisinmaksu tietyissä ennalta arvaamattomissa tilanteissa. Kuluttaja valitsee lainavakuutuksen lainan maksamisen turvaamiseksi esimerkiksi kuoleman, työttömyyden tai työkyvyttömyyden varalta. Vakuutusten ehdoissa on eroja kattavuuden suhteen. Talous- ja velkaneuvonnan asiakkuus tai maksujärjestelyiden kartoittaminen muussa yhteydessä ei poissulje sitä, että vakuutuksenottajalle voisi syntyä vakuutusehdoissa mainittuja vakuutustapahtumia. Tällöin toteutuu se tilanne, jonka varalta lainaturvavakuutus alun perin otettiin. Kuluttajaa ei saa painostaa irtisanomaan sopimustaan Velkaneuvojat lähettävät saldotodistuspyynnön selvittääkseen asiakkaansa velkojen kokonaistilanteen. Finaref Oy on pyytänyt asiakkaitaan irtosanomaan lainavakuutuksensa silloin, kun yritys on saanut velkaneuvojalta saldotodistuspyynnön kyseisestä asiakkaasta tai asiakas on hakeutunut vapaaehtoiseen velkajärjestelyyn. Irtisanomisilmoitus on muotoiltu kuluttajaa painostavalla ja kuluttajan mahdollisia maksuvaikeuksia hyväksi käyttävällä tavalla. Jos kuluttaja on tällöin irtisanonut lainavakuutuksen vakuutusasiamiehen painostuksesta, hän ei saa turvaa lainan takaisinmaksamiseksi, vaikka olisikin lainavakuutuksen voimassa ollessa hoitanut maksuvelvollisuutensa sopimusehtojen mukaisesti. Sopimusehtokäytäntöä, jossa kuluttajaa painostetaan irtisanomaan sopimusehtojen mukaisesti hoidettu lainavakuutus, on pidettävä kuluttajansuojalain tarkoittamana kohtuuttomana sopimusehtokäytäntönä. Kuluttaja-asiamies toteaa myös, että pelkkä saldotodistuksen pyytäminen ei voi johtaa siihen, että vakuutusasiamies irtisanoo lainavakuutuksen tai että irtisanominen siirretään kuluttajan tehtäväksi painostavia keinoja käyttämällä. Samoin on arvioitava vastaavaa menettelyä vakuutuksenottajan vapaaehtoisissa velkajärjestelytilanteissa. Velvollisuus menetellä vastuullisesti luotonannossa ulottuu luottosuhteen kaikkiin vaiheisiin markkinoinnista luottosopimuksen tekemiseen ja mahdollisten ongelmien selvittämiseen. Tämä tarkoittaa muun muassa vastuullista suhtautumista maksukyvyttömyysmenettelyihin. Yritys on painostanut kuluttajaa irtisanomaan lainavakuutuksen kuluttajan kohdatessa mahdollisia maksuvaikeuksia. Yrityksen menettely on siten ollut myös hyvän luotonantotavan vastaista ja kuluttajansuojalain tarkoittamalla tavalla aggressiivista. Yritys on kesällä 2013 sitoutunut siihen, ettei se jatkossa pyydä vakuutuksenottajaa irtisanomaan lainavakuutustaan saldotodistuspyynnön tai vakuutuksenottajan vapaaehtoisen velkajärjestelyn vuoksi. KKV/2110/14.08.01.05/2013 Kuluttajansuojalaki 2:9, 3:1, 7:13 7 Ajankohtaista kuluttajaoikeudesta 5/2013 5.11.2013 Tarkennuksia luottokorttien markkinointiin verkossa EU:n kuluttajaviranomaisten yhteinen tarkastusisku kuluttajaluottoja tarjoaville verkkosivustoille poiki muutaman pidemmälle johtaneen selvityksen myös Suomessa. Niiden tuloksena kaksi pankkia korjasi verkkosivustoillaan kuluttajille suunnattua luottokorttien markkinointia Tarkastuksessa valvottiin kuluttajansuojalain ja kulutusluottodirektiivin (2008/48/EY) mukaisten tietojen antamista luottokortin mainonnassa, luotonantajan nimen ja maantieteellisen osoitteen esittämistä sekä kortin markkinoinnissa käytettävien menettelyjen mahdollista sopimattomuutta. Suomessa kuluttaja-asiamies tarkasti viisi eri pankkien sivustoa. Kuluttaja-asiamies selvitti näistä tarkemmin kahden pankin verkkosivustolla tapahtunutta luottokorttimarkkinointia. Kuluttajaluottojen markkinointia on yleensä tarkasteltu printissä, radiossa ja televisiossa, missä mainoskokonaisuudet ovat selkeitä. Verkkosivustot ovat moniulotteisia kokonaisuuksia, mutta se ei poista luotosta kuluttajalle annettavien tietojen selkeyden ja helpon havaittavuuden vaatimusta. Verkkomarkkinointi on ollut yhä enemmän esillä kuluttaja-asiamiehen ratkaisukäytännössä ja kuluttaja-asiamies tarkasteli nyt ensimmäisiä kertoja verkkosivustolla tapahtuvaa luottomarkkinointia kuluttajansuojalain 7 luvun 8 §:n perusteella. Luottoehtoja koskevat tiedot esitettävä selkeästi kuluttajille Kuluttajaluottojen markkinointia koskevat lain edellyttämät tiedot tulee ilmoittaa kuluttajalle saman markkinointitoimenpiteen yhteydessä, kun kuluttajaluotosta kerrotaan jokin luottosopimuksen ehtoja koskeva tieto. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että jos mainonnassa - tässä tapauksessa verkkosivulla - kerrotaan luoton korko tai muu luotosta perittäviä kustannuksia kuvaava luku tai muu luottosopimuksen ehtoja koskeva tieto, on kuluttajansuojalain mukaan ilmoitettava samassa yhteydessä myös luoton todellinen vuosikorko. Lisäksi mainonnasta on tällöin käytävä ilmi myös muut laissa määritellyt tiedot. Luotosta kerrottavien tietojen ja erityisesti todellisen vuosikoron ilmoittamisvelvollisuuden tarkoituksena on parantaa luottojen vertailtavuutta ja varmistaa, että kuluttajalla on mahdollisuus rauhassa päättää luoton ottamisen tarpeellisuudesta. Lain vaatimia tietoja ei voi verkossa ripotella eri sivuille Kun kuluttajaluoton mainonnassa ilmoitetaan esimerkiksi luoton määrää tai luottorajaa koskeva tieto, kuluttajalle on esitettävä muut lain edellyttämät luottotiedot siten, että kuluttaja löytää tiedot helposti ja kykenee lukemaan ne vaivattomasti. Kuluttajalta ei saa edellyttää erityisiä toimenpiteitä tietojen saamiseksi eikä kuluttajan voida edellyttää etsivän tietoja. Kuluttaja-asiamies kiinnitti huomiota Sampo Pankin (nykyään Danske Bank) verkkosivustolla olevaan Finnair Plus Visa -luottokortin mainontaan ja lainvaatimien tietojen sijaintiin eri sivuilla. Luottosopimuksen ehdoista kerrottiin osin jo aihekokonaisuuden etusivulla, mutta esimerkiksi tieto todellisesta vuosikorosta oli ilmoitettu vasta sen alasivulla. Kuluttaja-asiamies tähdensi yritykselle, että kuluttaja ei saa joutua hakemaan laissa edellytettyjä luottotietoja esimerkkilausekkeineen joltain muulta sivulta kuin siltä, millä luottoehdoista kerrotaan ensimmäisen kerran. Tietojen sijoitteluun sivustolla tulee kiinnittää huomiota, jotta todellinen vuosikorko ja muuta vaaditut luottotiedot ilmoitetaan riittävällä huomioarvolla suhteessa muihin luottosopimuksen ehtoja koskeviin tietoihin. Alennusten yhteydessä kerrottava luottokustannukset Kuluttaja-asiamies puuttui tietojen hajanaisuuteen ja muihin puutteisiin myös Tapiola Pankin verkkosivuilla MasterCard-luoton markkinoinnissa. Luottokortin markkinointi jakaantui usealle sivulle, 8 Ajankohtaista kuluttajaoikeudesta 5/2013 5.11.2013 eikä kulutusluoton todellista vuosikorkoa tai luoton korkoa löytynyt sivustolta muuten kuin pdfliitteessä. Luottokorttiin liittyviä lisäetuja esiteltiin omalla sivullaan. Sivulla kerrottiin yrityksen asiakkailleen antamasta edusta, joka kyseisen luottokortin kohdalla on vuosimaksusta annettava 50 – 100 prosentin alennus. Kun arvioidaan luottokortin markkinoinnissa käytettyjen sivujen kokonaisuutta, luottokorttiin liittyvät lisäedut eivät hallinneet kokonaisuutta sopimattomasti. Kuluttaja-asiamies totesi, että hyvään luotonantotapaan kuuluisi kuitenkin luoton hintatietojen eli kuluttajansuojalain edellyttämien tietojen esittäminen myönnettävän alennuksen rinnalla samalla sivulla. Vuosimaksusta annettava alennus kohdistuu nimenomaan kuluttajansuojalaissa mainittuihin muihin luottokustannuksiin, joten alennuksen esittäminen irrallaan luottokustannuksista ei ole hyvän luotonantotavan mukaista. Kuluttajan huomion kiinnittäminen pelkkään myönnettävään alennukseen luottokustannusten sijasta on omiaan selvästi heikentämään kuluttajan kykyä harkita luoton ottamista huolellisesti. Kuluttajaa ei voi laittaa etsimään tietoja liitteestä Tapiola Pankki korjasi kuluttaja-asiamiehen havaitsemia puutteita muun muassa karsimalla erillissivuja ja kertoi, että lain vaatimat luottotiedot ilmoitetaan luottokortin mainossivun alaosassa avautuvassa ”Vakiomuotoiset eurooppalaiset kuluttajaluottotiedot” -pdf-liitetiedostossa. Lisäksi kuluttajia kehotetaan tarkistamaan luottokorttiin liittyvät maksut sekä esimerkkilaskelma todellisesta vuosikorosta kyseisestä liitteestä. Kuluttaja-asiamies kuitenkin katsoi, ettei tässä tapauksessa ole riittävää sekään, että luoton vakiotiedot pitää hakea linkistä avautuvasta pdf-tiedostosta, josta kuluttajan pitää etsiä tieto todellisesta vuosikorosta tekstin joukosta asiakirjan toiselta sivulta. Danske Bank ja Tapiola Pankki ovat tehneet kuluttaja-asiamiehen edellyttämiä muutoksia mainittuja luottokortteja markkinoiville verkkosivuilleen, ja asian käsittely on molempien osalta päättynyt keväällä 2013. Suomi raportoi tarkastuksen yleistuloksista Euroopan komissiolle jo syksyllä 2012. KUV/8773/41/2011 Danske Bank Oyj KUV/8775/41/2011 Tapiola Pankki Oy Kuluttajansuojalaki 7:8 Kulutusluottodirektiivi (2008/48/EY) EU:n kuluttajaviranomaisten valvontakampanja: Valtaosa luottoja tarjoavista verkkosivustoista kunnossa. Kuluttajaviraston tiedote 23.11.2012. Pikaluottomainonta pielessä Pienlainoja tarjoavan yhtiön ulkomainoskampanja nosti luotosta korostetusti esille maksuajan. Tällöin myös muut lainmukaiset luottoon liittyvät tiedot olisi tullut kertoa. Mainonnasta sai käsityksen, että kyseinen luotto olisi kuluton ja koroton, vaikka näin ei ollut. Sama toistui yrityksen kotisivuilla. Luottomainonta oli hyvän luotonantotavan ja kuluttajansuojalain vastaista. Alkuvuodesta 2013 pääkaupunkiseudulla katukuvassa näkyneessä Vipster Oy:n (vippi.fi) ulkomainoskampanjassa yritys markkinoi 7 päivän ilmaista luottoa ilmoittamatta samalla kuluttajansuojalaissa säädetyn tiedonantovelvollisuuden mukaisia luottotietoja kuten luoton todellista vuosikorkoa. Arvioitavassa mainoksessa luki ”Pikainen laina ei maksa mitään!” ja tämän alapuolella pienemmällä ”Joka kerta 7 päivän laina ilmaiseksi” ja ”0 % korko/ € kulut”. Lisäksi mainostaulujen alaosassa luki hyvin pienellä tekstillä muun muassa, että yritys myöntää asiakkaille 50 - 1 000 euron lainoja jopa 90 päivän maksuajalla. 9 Ajankohtaista kuluttajaoikeudesta 5/2013 5.11.2013 Yrityksen verkkosivuilla luottoa mainostettiin alkuvuodesta 2013 esimerkiksi seuraavasti: ”Päivän tarjous: Nyt 7 päivän laina ilmaiseksi!” ja ”Kuluton ja koroton 7 päivän laina”. Verkkosivujen etusivulla on myös lainalaskuri, jossa oli oletuksena esimerkkilaskelma 500 euron luotolle 14 päivän maksuajalla. Pienellä tekstillä todettiin, että lainan todellinen vuosikorko on 7382,84 %. Lisätietoa korosta sai vieressä olevasta linkistä. Yrityksen verkkosivujen mukaan luottoa piti kuitenkin hakea 14 päiväksi, ja jos luoton maksaa takaisin 7 päivän kuluessa, kuluja ei tule. Mainostettu 7 päivän kuluttomuus ja korottomuus koski siten vain 14 vuorokauden maksullisia luottoja. Luottotiedot kerrottava selkeästi ja helposti havaittavasti Kuluttajansuojalain mukaan kuluttajaluoton mainonnassa on ilmoitettava luoton todellinen vuosikorko, jos mainonnasta ilmenee luoton korko tai muu luotosta perittäviä kustannuksia kuvaava luku tai joku muu luottosopimuksen ehtoja koskeva tieto. Lisäksi mainonnasta on tällöin käytävä ilmi myös luoton korko ja muut luottokustannukset, luoton määrä tai luottoraja, luottosopimuksen kesto, hyödykkeen käteishinta ja mahdollinen käsiraha ja luoton ja luottokustannusten yhteismäärä ja maksuerien määrä. Markkinaoikeus on katsonut (MAO:224/12 ja MAO:225/12) kuluttajansuojalain vastaiseksi menettelyn, jossa luottomainonnassa on ilmoitettu luottosopimusta koskeva ehto, mutta ei ole kerrottu lainkaan kuluttajansuojalaissa lueteltuja tietoja tai niitä ei ole kerrottu selkeällä ja helposti havaittavalla tavalla. Toinen markkinaoikeuden edellä mainituista ratkaisuista koski kadunvarsimainosta, jossa kuluttajansuojalaissa edellytetyt tiedot oli kerrottu niin pienellä kirjainkoolla mainoksen alalaidassa, ettei tiedon esittämistapa täyttänyt selkeyden ja helpon havaittavuuden vaatimusta. Tarkastellussa kampanjassa ei kerrottu kaikkia lain määräämiä luottoa koskevia tietoja tai ne oli esitetty huomioarvoltaan huomattavan pienellä suhteessa tietoihin 7 päivän ilmaisesta luotosta tai luoton kuluttomuudesta ja korottomuudesta. Verkkosivujen etusivun lainalaskurissa todellinen vuosikorko oli myös esitetty huomioarvoltaan vähäisempänä suhteessa muihin luottotietoihin, kuten laina-aikaan tai lainasummaan. Tämä oli kuluttajansuojalain vastaista. Vastuullinen luotonantotapa ei yllytä velkaantumaan Kuluttajaluottoja koskevan lainsäädännön mukaan luotonantajien on toimittava vastuullisesti ja otettava kuluttajan etu huomioon. Vastuullisuus tarkoittaa käytännössä muun muassa sitä, että mainoksissa ei yllytetä harkitsemattomaan velkaantumiseen eikä kuluttajilta pimitetä tietoja, joiden avulla he voivat arvioida luoton sopivuutta omiin tarpeisiinsa. Tarkasteltu mainonta oli kokonaisuutena arvioiden kuluttajansuojalain vastaista, kun siinä ei ilmoitettu kaikkia lainmukaisia luottoon liittyviä tietoja selkeästi ja helposti havaittavalla tavalla. Lisäksi luoton kuluttomuutta ja korottomuutta koskevat harhaanjohtavat tiedot ja niille annettu keskeinen asema mainoksissa veivät kuluttajan huomion pois kuluttajan taloudellisen turvallisuuden kannalta olennaisista luottosopimuksen takaisinmaksu- ja muista ehdoista ja siten luottosuhteen merkityksestä kuluttajalle. Yrityksen luottomarkkinointi oli vastoin hyvää luotonantotapaa ja siten kuluttajansuojalain vastaista. Yritys on vahvistanut kuluttaja-asiamiehelle, ettei se toista enää vastaavanlaista markkinointia. KKV/2012/14.08.01.05/2013 Kuluttajansuojalaki 2:6, 7:8, 7:13 Markkinaoikeuden ratkaisut: MAO:224/12 ja MAO:225/12 Luottojen markkinoinnissa edelleen puutteita. Ajankohtaista kuluttajaoikeudesta 1/2013. Kohtuuttomat eräpäivän siirtomaksut poistettiin. Ajankohtaista kuluttajaoikeudesta 2/2012. Markkinaoikeus tuomitsi kahden pikaluottoyhtiön markkinoinnin. Kuluttajaviraston tiedote 21.6.2012. 10 Ajankohtaista kuluttajaoikeudesta 5/2013 5.11.2013 Luottomainonnan pikkuprintistä markkinointikielto Kuluttaja-asiamies on puuttunut kahden kuluttajaluottoja tarjoavan yrityksen televisiomainontaan, jossa ei kerrottu kuluttajan kannalta olennaisia tietoja riittävän selvästi. Tällaisen niin sanotun pikkuprintin käyttö mainonnassa on tuomittu aiemmin sekä markkinaoikeuden että korkeimman oikeuden ratkaisuissa. Kuluttaja-asiamies määräsi yrityksille markkinointikiellot. Televisiomainoksissa käytetään toisinaan markkinointitapaa, jossa tuotteen tai palvelun kannalta olennaiset tiedot tai tarjoukseen liittyvät rajoitukset kerrotaan hyvin pienellä fontilla kuvaruudun alareunassa. Tämän niin sanotun pikkuprintin käytön seurauksena kuluttaja ei pysty kunnolla vertailemaan eri palveluiden ja tuotteiden hintoja ja sisältöä, jolloin myös kilpailu kärsii. Kuluttaja-asiamies seurasi kesällä 2013 tehostetusti televisiomainoksia ja kiinnitti huomiota tietojen antamistapaan. Esiin nousi neljä mainosta, joissa tietoja ei esitetty lain edellyttämällä tavalla riittävän selvästi. Kaksi mainoksista koski kuluttajaluottoja. Riittävän iso kirjainkoko vaaditaan Delta Motor Group Oy:n ja Santander Consumer Finance Oy:n kuluttajaluottojen noin 15-20 sekunnin kestoisissa televisiomainoksissa tärkeät palvelua ja luottoa koskevat tiedot esitettiin muutaman sekunnin ajan pikkuprintillä ruudun alareunassa. Tietoja ei pystynyt lukemaan normaalilta television katseluetäisyydeltä. Ehtojen esittäminen käyttäen hyvin pientä tekstikokoa vastaa toimintana sitä, ettei ehtoja olisi käytännössä esitetty lainkaan. Markkinointi oli siten kuluttajansuojalain vastaista. Kuluttaja-asiamies kielsi yrityksiä esittämästä kuluttajaluoton markkinoinnissa luoton ehtoja koskevaa tietoa, elleivät ne samalla ilmoita myös muun muassa luoton todellista vuosikorkoa ja muita lain edellyttämiä tietoja selkeästi ja helposti havaittavalla tavalla. Kieltoa on noudatettava sadan tuhannen euron sakon uhalla. Yritykset eivät vastustaneet markkinointikieltoja. KKV/2412/14.08.01.05/2013 Delta Motor Group Oy KKV/2439/14.08.01.05/2013 Santander Consumer Finance Oy Kuluttajansuojalaki 7:8, 7:50 Laki Kilpailu- ja kuluttajavirastosta 10 § Kuluttaja-asiamies vei DNA:n markkinaoikeuteen pikkuprintistä – Elisalle, Santanderille ja Delta Motorille markkinointikiellot. Kilpailu- ja kuluttajaviraston tiedote 17.10.2013. Markkinaoikeus kielsi erääntyneen parkkimaksun puolitoistakertaistamisen Markkinaoikeus kielsi yksityistä pysäköinninvalvontaa tekevää yritystä käyttämästä kuluttajasopimuksissa ehtoa, jonka mukaan erääntynyt 40 euron valvontamaksu korotetaan 60 euroon. Markkinaoikeus piti käytäntöä korkolain vastaisena. Sopimusehdon vuoksi jotkut kuluttajat ovat saattaneet joutua maksamaan yritykselle viivästyksestä määrän, joka ylittää korkolain mukaisen viivästyskoron. Yksityistä pysäköinninvalvontaa harjoittava Oy Parknet Ab on käyttänyt kuluttajasopimuksissa kohtuutonta sopimusehtoa, jonka mukaan se on puolitoistakertaistanut valvontamaksut niiden eräännyttyä. 11 Ajankohtaista kuluttajaoikeudesta 5/2013 5.11.2013 Korkolain vastaista menettelyä Maksun viivästyksen johdosta perittävää korkoa koskevat säännökset ovat korkolaissa. Koska yrityksen käyttämä sopimusehto on ollut korkolain vastainen, ehto on ollut kuluttajien kannalta kohtuuton. Kuluttaja-asiamies on vuonna 2012 neuvotellut Parknetin kanssa kyseisestä sopimusehdosta ja pyytänyt selvitystä siitä, miten yhtiö aikoo palauttaa liikaa perityt kulut kuluttajille. Yritys ilmoitti tuolloin kuluttaja-asiamiehelle, että se katsoo, ettei kyse ole kuluttajansuojalain soveltamisalaan kuuluvasta menettelystä eikä se aio ryhtyä asiassa toimenpiteisiin. Siksi kuluttaja-asiamies vei asian markkinaoikeuteen joulukuussa 2012 ja vaati, että yritystä kielletään käyttämästä kuluttajien kanssa tekemissään sopimuksissa kyseistä kohtuutonta ja lainvastaista sopimusehtoa. Markkinaoikeuden ratkaisu saatiin lokakuussa 2013. Markkinaoikeus kielsi päätöksellään yritystä käyttämässä kuluttajasopimuksissa kyseistä ehtoa, jolla valvontamaksu puolitoistakertaistetaan erääntymistilanteissa. Yritys voi vielä valittaa tuomiosta, mutta kielto astui voimaan heti. Määräaika valitusluvan pyytämiseen ja valituksen tekemiseen päättyy 13.12.2013. KUV/7158/43/2012 Kuluttajansuojalaki 3:1 Korkolaki Markkinaoikeuden ratkaisu MAO 372/13 (14.10.2013) Selkeyttä yksityisalueiden pysäköinninvalvontaan. Ajankohtaista kuluttajaoikeudesta 6/2012. Kuluttaja-asiamieheltä uusi perintälinjaus yrityksille Perintälakia uudistettiin maaliskuussa 2013 voimaan tulleilla uusilla säännöksillä. Keskeistä oli perintäkulujen enimmäismäärien alentaminen, mutta samalla tehtiin myös tärkeitä täsmennyksiä hyvään perintätapaan. Lainmuutosten johdosta kuluttajaoikeuden linjaus ”Hyvä perintätapa kuluttajaperinnässä” on parhaillaan päivitettävänä. Linjaus on ollut kommentoitavana viraston sivuilla ja lisäksi keskeiset tahot kutsuttiin kuulemistilaisuuteen syyskuussa. Kuulemisissa virisi keskustelua useista mielenkiintoisista ja tärkeistä teemoista, kuten alaikäisiin kohdistuvasta perinnästä sekä maksujärjestelyihin ja velkasovintoihin liittyvistä hyvän perintätavan tulkinnoista. Päivitetty perintälinjaus valmistuu vuoden 2013 loppuun mennessä. Kuluttaja-asiamiehen linjaukset on tarkoitettu yrityksille avuksi toiminnan suunnitteluun. Niistä löytyy keskitetysti tärkeimmät sovellettavat säännökset, niiden perustelut, kuluttaja-asiamiehen kannanotot ja tuomioistuimen ratkaisut, joihin linjaus perustuu. Hyvä perintätapa kuluttajaperinnässä -linjausluonnos. (5.9.2013) Tärkeitä uudistuksia perintä- ja pikaluottolainsäädäntöön. Ajankohtaista kuluttajaoikeudesta 1/2013. 12 Ajankohtaista kuluttajaoikeudesta 5/2013 5.11.2013 LAUSUNNOT Kannatusta maksupalvelujen kuluttajansuojan parantamiselle Eduskunnan talousvaliokunnassa oli lokakuussa 2013 kuuleminen perusmaksutilidirektiiviehdotuksesta. Kuluttaja-asiamies kannattaa komission direktiiviehdotuksen tavoitteita edistää kuluttajansuojaa parantamalla maksupalvelujen hintojen vertailtavuutta sekä maksutilipalvelujen siirrettävyyttä ja saatavuutta. Myös verkkopankkitunnukset tulisivat ehdotuksen mukaan osaksi perusmaksutilipalvelua. Maksutilipalvelujen saatavuuden osalta tilanne Suomessa on nykyisellään pääsääntöisesti hyvä. Verkkopankkitunnusten saatavuudessa on ollut ongelmia, eivätkä ne kuulu kansallisen lainsäädännön perusteella turvattuun peruspankkipalveluun. Direktiiviehdotuksen mukaan verkkopankkitunnukset olisivat osa perusmaksutilipalvelua, mikä on kannatettavaa. Kuluttaja-asiamies on jo pitkään kannanotoissaan tuonut esille, että verkkopankkitunnukset ovat nykyisellään välttämättömiä kaikille kuluttajille. Komission ehdotuksessa on perusmaksutilin saatavuuden osalta joitakin piirteitä, joita ei voi pitää kannatettavina. Tavoitteena tai mahdollisena lopputuloksena ei voi olla erilliset perusmaksutilit tai erityiset pankit maksupalvelujen tarjoamiseksi rajatulle joukolle kuluttajia. Sen sijaan on tarpeen turvata kaikkien kuluttajien oikeus perusmaksupalveluihin osana tavanomaisia pankkitilipalveluja. Myöskään rajoitusta kuluttajan oikeuteen vain yhteen perusmaksutiliin ei voi pitää kannatettavana. Hintojen vertailtavuutta koskevia komission ehdotuksia, kuten vuosittaista veloitusotetta, voi kuluttaja-asioiden näkökulmasta kannattaa. Direktiiviehdotuksessa on kohtia, jotka eivät ole yhdenmukaisia Suomen kuluttajaoikeudellisten periaatteiden kanssa. Kilpailu- ja kuluttajaviraston lausunnossa todetaan, että irtisanomismaksuihin viittaavaan 11 artiklaan ja puitesopimuksen yksipuolista päättämistä koskevaan 18 artiklaan tulisi vaikuttaa direktiivineuvotteluissa. Maksupalvelujen tarjoajille yhtenäiset velvoitteet Eduskuntakuuleminen on pidetty myös komission ehdotuksesta direktiiviksi maksupalveluista sisämarkkinoilla eli toiseksi maksupalveludirektiiviksi. Komissio on antanut vuonna 2013 kolme keskeistä ehdotusta, jotka kaikki liittyvät toisiinsa. Perusmaksutilejä sekä maksupalveluja koskevien direktiiviehdotusten lisäksi käsiteltävänä on myös siirtohinta-asetusehdotus, joka koskee korttimaksamiseen liittyviä kysymyksiä. Ensimmäisen maksupalveludirektiivin uudelleen tarkastelu on tarpeellista. Kilpailu- ja kuluttajavirasto pitää erityisen tärkeänä, että soveltamisalaa pyritään täsmentämään teleyritysten tarjoamien maksutyyppisten palveluiden osalta. On tärkeää, että kaikille maksupalvelujen tarjoajille asetetaan lainsäädännössä yhtenäiset velvoitteet ja oikeudet riippumatta esimerkiksi palveluntarjoajan taustasta tai muusta toiminnasta. Direktiiviehdotuksen niin kutsuttuihin kolmansiin osapuoliin eli overlaypalveluihin liittyvät kohdat vaativat vielä jatkopohdintaa neuvotteluvaiheessa. Direktiiviehdotuksella tavoitellaan kauppiaiden veloittamien lisämaksujen sääntelyn harmonisointia. On tärkeää, että vaatimus yhden yleisesti käytössä olevan maksuvälineen hyväksymisestä ilman maksutapalisää huomioidaan ja että lisämaksuilta edellytetään kustannusvastaavuutta. Kilpailu- ja kuluttajaviraston lausunto talousvaliokunnalle (perusmaksutilidirektiivi, 4.9.2013) Kilpailu- ja kuluttajaviraston lausunto talousvaliokunnalle (maksupalveludirektiivi, 22.10.2013) Komission huomio maksamisen perusperiaatteisiin. Ajankohtaista kuluttajaoikeudesta 5/2012. Verkkopankkitunnukset turvattava kaikille. Kuluttajaviraston tiedote 13.4.2012 13 Ajankohtaista kuluttajaoikeudesta 5/2013 5.11.2013 Finanssipalvelujen sopimusehtojen oltava kuluttajille kohtuullisia Kuluttaja-asiamies on antanut Finanssivalvonnalle lausunnon finanssipalvelujen asiakassopimuksia koskevista määräyksistä ja ohjeista. Niiden tavoitteena on esittää kootusti perusperiaatteet, jotka liittyvät finanssipalvelun tarjoajan ja asiakkaan väliseen sopimussuhteeseen. Laki vaatii, että käytettävät sopimusehdot eivät saa olla kuluttajan kannalta kohtuuttomia. Tämä on lähtökohtana sopimusehtovalvonnalle ja sen lähtökohdan tulisi kuluttaja-asiamiehen mielestä näkyä paremmin myös ohjeluonnoksessa. Finanssivalvonnan määräykset ja ohjeet kattavat kuluttajien, kuluttajiin rinnastettavien pienyritysten ja muiden kuin ammattimaisten sijoittajien kanssa tehtävät sopimukset. Kuluttajien osalta kysymys on siis samoista sopimussuhteista, joiden ehtoja ja joissa käytettäviä menettelyjä kuluttaja-asiamies valvoo Finanssivalvonnan kanssa rinnakkaisen toimivallan perusteella. Valvontaviranomaiset toimivat tehtävässään yhteistyössä. Kuluttaja-asiamies kiinnitti lausunnossaan huomiota muun muassa sopimusehtojen kohtuuttomuutta koskevaan sääntelyyn ja luonnoksen tavoitteisiin, perusperiaatteiden yhdenmukaisuuteen kaikissa sopimuksissa, sopimusehtojen muuttamista koskeviin periaatteisiin, irtisanomismaksujen kohtuuttomuuteen, koron muutoksia koskevaan erityissääntelyyn ja muihinkin kuluttajansuojalain 7 luvun erityissäännöksiin. Kuluttaja-asiamies totesi lausunnossaan, että sopimusehtoa, jolla varataan oikeus käyttää asiakkaan luottoa kiinteistövakuudellisen joukkovelkakirjalainan vakuutena kuittausoikeutta koskevin rajoituksin, voidaan pitää kuluttajasopimuksissa kohtuuttomana. KKV/2392/03.02/2013 Ohjenuoria finanssipalvelujen markkinointiin. Ajankohtaista kuluttajaoikeudesta 1/2013. 14 Ajankohtaista kuluttajaoikeudesta 5/2013 5.11.2013 Tilaa Ajankohtaista kuluttajaoikeudesta -uutiskirje sähköpostiisi osoitteesta: www.kuluttajaoikeus.fi Samassa osoitteessa voit myös lukea verkkolehden aikaisempia numeroita. Verkkolehti on maksuton. Kuluttaja-asiamiehen ajankohtaiskatsausta seuraamalla pysyt ajan tasalla • kuluttaja-asiamiehen kannanotoista ja ratkaisuista • vireillä olevista kuluttaja-asiamiehen toimintaan liittyvistä lainsäädäntöhankkeista • kuluttajaoikeuden kansainvälisistä virtauksista Kilpailu- ja kuluttajaviraston tehtävät liittyvät kilpailu- ja kuluttajapolitiikan toteuttamiseen, markkinoiden toimivuuden varmistamiseen, kilpailulain ja EU:n kilpailusääntöjen täytäntöönpanoon sekä kuluttajan taloudellisen ja oikeudellisen aseman turvaamiseen. Virastossa hoidetaan myös kuluttaja-asiamiehen valvontatehtävät. Kuluttaja-asiamiehen keskeisenä tehtävänä on valvoa kuluttajansuojalain ja useiden muidenkin kuluttajan suojaksi säädettyjen lakien noudattamista. Valvonta kohdistuu erityisesti markkinoinnin ja sopimusehtojen sekä perinnän lainmukaisuuteen. Valvonnan tavoitteena on, että yritys lopettaa tai muuttaa lainvastaista markkinointiaan tai kohtuuttomia sopimusehtojaan. Lain mukaan kuluttaja-asiamiehen on erityisesti toimittava aloilla, joilla on kuluttajien kannalta huomattavaa merkitystä tai joilla voidaan olettaa yleisimmin esiintyvän ongelmia kuluttajan asemassa. Valvontaa tulee myös kohdistaa vaihdellen eri toimialoille. Myös KKV julkaisee uutiskirjettä. Voit tilata sen täältä: www.kkv.fi/fi-FI/uutiskirjeet/ Lisätietoa: www.kkv.fi 15
© Copyright 2024