1/2013 - Ruusuristin Veljeskunta AMORC
ROSA ET CRUX Filosofiaa - Mystiikkaa - Tiedettä - Kulttuuria Nro 1, maaliskuu 2013, 16. vuosikerta Ruusuristin Veljeskunta AMORCin jäsenlehti Ruusuristiläinen henkisen ekologian julistus........................4 Ruusuristiläisyyden historiaa: osa III..................................................7 Heksagrammi eli kuusikanta............................................................21 Mika Waltarin Sinuhe egyptiläinen ja farao Ekhnatonin aika........ ....24 Nicholas Roerich ja Pax Cultura.....................................................30 © Copyright 2013 Ruusuristin Veljeskunta AMORC-SUOMI AMORC, PL 8, 33341 TAMPERE Sähköposti: amorc@amorc.fi Internet: www.amorc.fi Kaikki oikeudet pidätetään Lehden artikkelit eivät välttämättä kuvaa Ruusuristin Veljeskunta AMORCin kantaa, jolloin niistä vastaa kirjoittaja 1 Maaliskuu 2013 Mikä Ruusuristin Veljeskunta AMORC on? Ruusuristin Veljeskunta on kansainvälinen ja yhteisö, johon kuuluu jäseninä naisia ja miehiä lähes kaikista maista. Veljeskunta on kerännyt ja säilyttänyt vuosisatojen ajan vanhaa ja ajatonta viisautta. Veljeskunta ei ole uskonnollinen eikä poliittinen. Sen tehtävänä on välittää hallussaan olevaa viisautta. Päämääränä on, että jokainen oppii elämään tasapainossa itsessään olevien luovien ja rakentavien voimien kanssa niin omaksi parhaakseen kuin ihmiskunnankin hyväksi. HALUATKO LISÄÄ TIETOJA? Pyydä esitteemme osoitteella: Ruusuristin Veljeskunta AMORC PL 8, 33341 TAMPERE soita iltaisin tai jätä viesti 050-561 1128 yhteys sähköpostitse: amorc@amorc.fi www.amorc.fi 2 TOIMITUKSESTA Kun opit palvelemaan muita, sydämesi avautuu ja pysyy avoimena. Mitä enemmän annat iloiten ja estelemättä, sitä enemmän sinusta lähtee rakkautta ja sitä enemmän vedät rakkautta itseesi. Tämä on laki. Älä ole tyytymätön, jos rakkaus ei näy palaavan luoksesi heti. Tiedä vain, että ennemmin tai myöhemmin niin käy, ja anna sen virrata jatkuvasti, sillä rakkaus ei koskaan vastaa ei-sanalla. Rakkaus ei koskaan joudu häviölle. Kun sitä on kohdeltu huonosti, se kääntää toisen posken ja jatkaa rakastamistaan kuten ennenkin. Pystytkö tähän? Omin voimin et voi, mutta Minun kanssani voit. Etsi apuani - Eileen Caddy - Hyvät ajatukset synnyttävät hyvä tekoja ja pahat ajatukset synnyttävät pahoja tekoja. Viha ei sammu koskaan vihaamalla; viha sammuu rakastamalla. - Buddha 3 Maaliskuu 2013 “Luontoa voidaan pitää meidän “Jumalaksi” nimittämämme rajattoman, ikuisen ja äärettömän olennon kaltaisena. Siksi se saa aikaan Jumalallisen Ajatuksen.” François Jollivet-Castelot (1874 -1937) Kirjailija ja alkemisti RUUSURISTILÄINEN HENKISEN EKOLOGIAN JULISTUS AMORC:in portugalinkielisen yksikön suurmestari Hélio de Moraes E. Marques Kuten me kaikki tiedämme, planeettamme on vaarassa; se kärsii erilaisista saasteista, sen ekosysteemi on uhanalainen, monia kasvi- ja eläinlajeja on kadonnut tai niitä uhkaa häviäminen, ilmasto on muuttumassa lämpimämmäksi, mikä johtaa merien ja valtamerien pinnan nousemiseen jne. Olemme täysin tietoisia siitä, että ihmiskunta on suuressa määrin vastuussa tästä tilanteesta. Jos muutosta ei tapahdu maailmassa laajassa mielessä, maapalloon vaikuttavat ongelmat lisääntyvät ja laajenevat ja sen myötä myös ihmiskunta itse on vaarassa. Neljästä luontokunnasta omamme on särkyvin ja herkin, sillä sen elossa säilyminen riippuu kolmesta muusta. Niitä vahingoittamalla ihmiskunta tuomitsee itsensä kärsimyksiin ja pahimmassa tapauksessa häviämään kokonaan tai osittain. Maapallo ei ole pelkästään elinympäristömme. Se on tarkoitettu myös henkisen evoluutiomme puitteiksi, koska se on ihmiskunnalle varattu paikka, jotta se vähitellen saavuttaisi tiedon jumalallisesta alkuperästään ja löytäisi sisäisen täydellisyytensä. Se on kaikille planeetallemme inkarnoituneille sieluille annettu temppeli. Tästä näkökulmasta katsottuna, Maa ja ihmiskunta ovat osa jumalallista suunnitelmaa, joka ylittää materiaalisen maailman ja elämän vaiheet. Jos kaikki ihmiset olisivat tietoisia tästä, he eivät vain kunnioittaisi ympäristöä enemmän ja vaan pitäisivät enemmän veljellistä yhteyttä toisiinsa. He 4 olisivat taipuvaisempia henkisen etsimisen tielle ja kyselisivät olemassaolon merkitystä. Kun näin tapahtuu, kolmisuhde JumalaLuonto- Ihminen saavat tarkoituksensa ja arvonsa. Ruusuristiläisittäin ajateltuna luonto on kaikkein kaunein temppeli. Todellakin kaikki ihmisten rakentamat temppelit on tehty jumalien tai Jumalan kunnioittamiseksi, joihin he uskovat ja joita palvovat evoluutionsa tietyllä hetkellä. Mitä planeettamme tulee, se on jumalallisten, luonnon, universaalisten ja henkisen lakien ruumiillistuma. Jokaisen meistä tulisi tunnistaa, että nämä lait toimivat älykkäästi ja viisaasti kautta kaikkien luontokuntien. Tosiasiassa jokainen riittävän herkkä ja älykäs yksilö voi myöntää, että luonto on kaikkea sitä, mikä on kaunista esteettisessä ja filosofisessa mielessä. Sellaisenaan se yhdistää kaikki kuviteltavissa olevat taiteita aina ihmistietoisuuden jaloimpiin tunteisiin saakka. Tämä selittää miksi myös ateisti tuntuu ”jumaloivan” sitä. Tämän 21. vuosisadan ja 3. vuosituhannen alkaessa, aikana, jolloin planeettamme ja sen seu- rauksena ihmiskunnan elossa pysyminen on vakavasti uhattuna, uskomme, että on syytä julistaa henkistä ekologiaa tämän vetoomuksen kautta: - Muistakaamme, että Maa, jossa elämme on ollut olemassa enemmän kuin neljä biljoonaa vuotta ja ihmiskunta tietojemme mukaan ilmaantui tänne noin kolme miljoonaa vuotta sitten ja on saattanut Maan vaaran alaiseksi vähemmän kuin sadan vuoden aikana. - Muistakaamme, että meret ja valtameret peittävät kaksi kolmasosaa planeetastamme ja että oma kehomme sisältää 75% vettä, jota ilman emme voi elää. - Muistakaamme, että metsät ovat planeettamme keuhkot, sillä ne tuottavat hengittämäämme happea ja ilman metsiä ei olisi ilmakehää eikä myöskään elämää. - Muistakaamme, että eläimiä eli planeetallamme miljoonia vuosia ennen ihmisten ilmaantumista ja että ihmiskunnan elossa säilyminen on riippuvaista näistä älykkäistä ja tuntevista olennoista. - Muistakaamme, että kaikki eri luontokunnat ovat riippuvaisia toi5 Maaliskuu 2013 sistaan ja niiden välillä ei ole mitään tilaa tai rajaa ja jokaisella niistä eri tasoillaan ja eri muodoissaan on tietoisuus. elääksemme elinaikamme ja se edustaa kalleinta perintöä, jonka siirrämme tuleville sukupolville. - Muistakaamme, että meillä ei ole mitään oikeuksia planeettaamme. On vain yksinkertaisesti velvollisuus kunnioittaa, säilyttää ja suojella sitä. Yhdellä sanalla, rakastaa sitä. - Muistakaamme, että Maata ympäröi elektromagneettinen aura, joka on tulosta sen omista luonnollisista energioista ja tämä aura yhdessä ilmakehän kanssa vastaa elämästä. Muistakaamme tämä ja muistuttakaamme myös lapsiamme ja olkoon tunnuslauseemme seuraava: - Muistakaamme, että planeettamme olemassaolo ei ole minkään sattuman tai ajan ja paikan muutoksen tulosta, vaan se on Jumalaksi nimittämämme Universaalisen Älyn toteuttamaa suunnitelmaa. “Terra humanitasque una sunt”. (Maa ja ihmiskunta ovat yhtä). - Muistakaamme, että Maa ei ole vain pelkästään planeetta, joka sallii ihmisten olevan olemassa, vaan se on myös ympäristö, jossa sielut inkarnoituvat edetäkseen henkisen evoluution tiellä aina sen loppuun saakka. - Muistakaamme, että planeettamme on luomisen mestariteos, että vaikka se ei ole laatuaan ainut universumissa, se on siitä huolimatta harvinainen ja ihmiskunnalle on suuri etuoikeus voida elää täällä. - Muistakaamme, ettei Maa kuulu meille ja voimme olla täällä 6 Ruusuristiläisyyden historiaa Kaiverrus Simon Studionin teoksessa Naometria (1604) ( Osa I ilmestynyt Rosa et Crux-lehdessä 2/2008 ja osa II Rosa et Cruxlehdessä 2/2010) Osa III: Tulen kolminaisuus Christian Rebisse, FRC Tutkiessamme Ruusuristin Veljeskunnan alkuperää joudumme perusteellisesti tutustumaan länsimaisen esoterian juuriin. Siksi tarkastelemme seuraavassa sitä ympäristöä, jossa ristillä oleva ruusu puhkesi täyteen kukkaansa. Meidän on hahmoteltava kokonaisvaltainen kuva aikakaudesta, jossa ruusuristiläisyys kehittyi, voidaksemme ymmärtää Ruusuristimanifestin julkaisemisen tuottamaa merkittävää vaikutusta eurooppalaiseen sivilisaatioon. 1600-luvun alun Eu- rooppa oli täysin muuttunut. Tätä tilannetta kuvaamaan on käytetty ilmaisua ”eurooppalaisen tietoisuuden kriisi”. A. Koyréen mukaan ”tällöin tapahtui syvällinen henkinen vallankumous, joka muutti ajattelumme perustaa ja rakennetta”. Kerromme näistä olosuhteista korostaaksemme sitä selvää roolia, joka ruusuristifilosofialla oli Euroopan historiassa. Ruusuristiläisiä kirjoituksia julkaistiin, jotta voitaisiin tarjota vastauksia tuona aikana vallinneeseen kriisiin. 7 Maaliskuu 2013 Ääretön universumi Uuden kosmologian kehittyminen oli täysin sidoksissa 1600-lukua luonnehtivaan hajaannukseen. Vähän Nikolaus Kopernikuksen (14731543) keksintöjen jälkeen astronomiassa luovuttiin Ptolemaioksen ajattelusta, joka oli siihen asti hallinnut tähtitiedettä. Suljetun maailman tilalle tuli kuva loputtomasta ja äärettömästä maailmankaikkeudesta, jossa maapallo ja ihminen eivät enää olleet sen keskus. Kopernikus väitti, että maa kiertää aurinkoa ja maa pyörii myös akselinsa ympäri. Lisäksi kumottiin planeettojen liikkeitä kuvaava Ptolemaioksen teoria aurinkokunnan episykleistä. Teoria oli Confessio Fraternitatiksen 13.luvussa. Uusi kuva maailmasta sai aikaan toisistaan poikkeavia näkökulmia. Galileon (1564-1642) maailma perustui uudenlaiselle tieteelliselle asenteelle ja ajattelulle. Hän kannatti aurinkokeskeistä maailmankuvaa. Galileo suunnitteli teleskoopin, jossa hän yhdisti matematiikan ja tähtitaivaan observoinnin. Voimme helposti kuvitella kirkon asenteen. Se vastusti hänen maailmankatsomustaan, koska se oli täysin ristiriidassa kirkon käsitysten ja kirjoitusten kanssa. Vuonna 1616 katolinen kirkko julisti Kopernikuksen opit pannaan ja Galileo pakotettiin kieltämään teoriansa. Giordano Bruno oli pappi ja filosofi, joka esitti ajatuksen äärettömästä maailmankaikkeudesta, jossa lukemattomat planeetat kiersivät monia aurinkoja. Hän joutui myös Aristoteles, Ptolemaios ja Kopernikus. Galileon teos: Dialogi kahdesta pääasiallisesta maailmanjärjestelmästä 8 kirkon vihan kohteeksi. Tapahtumat valaisevat katolisen kirkon ja tieteen välistä ristiriitaa ja johtivat siihen, että tieteellinen tutkimus joutui pitkään alistumaan dogmaattisille fanaatikoille. Johannes Kepler (1571-1630) oli Galileon aikalainen. Kepler esitteli Tyko Brahen tuottamaa havaintoaineistoa Rudolf II:n, ”saksalaisen Hermeksen” kuninkaallisessa hovissa Prahassa. Keplerin näkemys universumista erosi muista siinä, että hän yhdisti aurinkokeskeisyyden renessanssin hermetismiin. Kirjassaan Mysterium cosmographicum (1596) hän esitti auringon maailmansielun keskuksena, lähteenä, joka liikutti planetaarisia sieluja. (1) Tämä uusi visio kosmoksesta toi jälleen esiin alun perin Demokritoksen esittämän käsitteen tyhjyydestä, jossa universumi liikkui. Aristoteleen jälkeen tätä teoriaa ei arvostettu, mutta 1500-luku näki sen toisessa valossa. Tyhjyyden käsite korostaa Jumalan kaikkivaltiutta ja se on vielä nykyään kiistanalainen teoria. Luultavasti juuri tästä syystä Fama Fraternitatis mainitsee ”tyhjyyden ei olevan olemassa”. Kaikki nämä seikat ja mielipiteet muuttivat siten ihmisten suhteita universumiin, josta tuli suuri koneisto, jota voitiin tutkia järkeä käyttäen ja siltä riisuttiin mystiikka. Maailmaa koskevat katalogit Maapalloa koskeva maantiede koki myös uuden vaiheen, sillä Amerikka löydettiin vuonna 1492 ja meritie Intiaan 1498. Löytöjen pohjalta laadittiin uusia maailmankarttoja, joista mainittakoon Sebastian Münsterin Cosmographia, joka julkaistiin vuonna 1544 sekä Gerhardus Mercatorin Atlas. Taito painaa kaiverrettua materiaalia johti myös tieteellisen työn nopeaan laajenemiseen. 1500-luvulla julkaistiin ensimmäisiä maailman luonnonrikkauksia käsitteleviä luetteloita. Näistä esimerkkeinä mainittakoon kasveja koskevat kirjat, joita julkaisivat strasburgilainen Otto Brunfels ja Leonhart Fuchs Tübingenissä. Muista tekijöistä mainittakoon sveitsiläinen 9 Maaliskuu 2013 Andreas Vesalius (1514-1564) julkaisi Humani Corporis Fabrican, lääketieteen historiaan olennaisesti kuuluvan kirjan. Tämä ihmisen anatomiaan keskittyvä teos hyökkäsi Galenin (noin 131-201) oppeja vastaan, joita oli pitkään pidetty lääketieteen ylimpänä auktoriteettina. Myös Paracelsuksen kirjoitukset vaikuttivat voimakkaasti lääketieteeseen. Vuodesta 1560 lähtien Johann Huser alkoi kääntää hänen käsikirjoituksiaan, mikä johti Paracelsuksen koottujen teosten julkaisemiseen kymmenenä volyyminä (1589-1591). Zacharias Janssenin keksimä mikroskooppi liittyi myös lääketieteeseen. Hän oli middelburgilainen silmälasintekijä, jonka mikroskooppia joidenkin lähteiden mukaan mainitaan Cornelius Drebbelion keksinnöksi. Hieman tämän jälkeen ”lääketieteen Kopernikukseksi” mainittu William Harvey “(1578-1657) julkaisi De Motu Cordis et Sanguinis in Animalibus, jossa hän tuo esiin verenkiertoa koskevat tutkimuksensa. Nämä kaikki tekijät muovasivat ih- Konrad von Gesner, italialainen Ulisse Aldrovandi ja ranskalaiset Guillaume Rondelet ja Belon. P rei Kuriositeetttikabinetti 1500-luvulta Tuohon aikaan monet eurooppalaiset kuninkaalliset kiinnostuivat erilaisista luonnon harvinaisuuksista, joita he kokosivat ns. kuriositeettikabinetteihin. Keisari Rudolf II:n mielestä tämänkaltaisten harvinaisuuksien omistaminen oli samalla niiden maagisten voimien haltuunottoa. Jäsentynyt ihminen Makrokosmoskäsitteen muuttuessa myös näkemys mikrokosmoksesta kehittyi. Vuonna 1543 eli samana vuonna kuin Kopernikuksen teos aurinkokeskeisestä opista julkaistiin, 10 miskunnan käsitystä universumista. Ihmiset eivät enää pohtineet maailman mysteereiden olevan kostonhimoisen Jumalan heille antamia. Teologiaa ei enää tarvittu ymmärtämään maailmaa, ihmiset tutkivat mieluimmin, tarkkailivat, laskivat ja ymmärsivät niitä voimia, jotka johtavat kaikkea luomakuntaa. Ihminen oli saanut luonnon mestarin ja omistajan roolin. Reformaatio Tieteen muuttuessa uskonto joutui samaan aikaan syvään kriisiin. Kyse ei ollut mistään uudesta ilmiöstä. Kristinusko oli jakaantunut vuoden 1378 riidassa, jolloin ryhmä kunnianhimoisia kardinaaleja valitsi kaksi paavia, Clement VII:n Avignoniin ja Urban VI:n Roomaan. Molemmat julistivat kilpailijansa pannaan. Tämä surullinen kahden paavin välinen kiista kesti vuoteen 1417. Tuohon aikaan keksittiin lisäksi kirjapaino, jolloin ideoiden levittäminen oli aiempaa yksinkertaisempaa ja renessanssihumanismi avasi länsimaailmalle erilaisia henkisiä lähteitä. Nämä aatteet olivat luultavasti tärkeitä monille uu- den uskonnon perustajille, jotka kyseenalaistivat kirkon käyttämän toimintatavan ja sen maallisiin asioihin puuttumisen Kirkollinen ykseys murtui vielä kerran uskonnonpuhdistuksen vuoksi, jonka sanottiin olevan evankeliumin hengen palaamista. Vuonna 1517 Luther naulasi yhdeksänkymmentäviisi teesiään. Uskonpuhdistajien mukaan pelastuminen on armo, joka lähtee ihmisen uskosta eikä hänen teoistaan. He asettivat Raamatun auktoriteetin ihmisten luomien opinkappaleiden yläpuolelle. Luther syytti kirkkoa myös siitä, että se pilasi ihmiset taikauskolla. Muutamien vuosien kuluttua Englanti erosi Roomasta Henrik VIII:n (1532) aikana ja myös pohjoiset maat luopuivat tottelevaisuudesta ja alamaisuudesta paavia kohtaan. Mellakoita Reformaation seurauksena syntyi monenlaisia mellakoita. Vuosina 1522 ja 1523 saksalaiset aateliset halusivat levittää uutta todellista uskoa ja 11 Maaliskuu 2013 nousivat aseellisiin kapinoihin ylempiä auktoriteettejaan vastaan. Vuosina 1524-1526 myös Saksan talonpojat tarttuivat aseisiin. Heidän käsityksensä mukaan tämän maailman prinssit ja aateliset estivät heidän pääsynsä evankeliumien luokse. Samoin he kokivat, että heidän tehtävänsä oli palauttaa todellinen uskonto ja siksi he armotta surmasivat ne, jotka asettuivat heitä vastustamaan. vaitsevaisuuden (Rudolf II) ja katolisen taipumattomuuden (Ferdinand II) välillä. Tilanne räjähti lopulta vuonna 1618 Prahassa, jolloin protestantit heittivät keisarin hallintoviranomaiset alas Hradcanyn linnan ikkunoista. Tämä tapahtuma veti Saksan kolmekymmenvuotiseen sotaan, jolloin melkein puolet sen väestöä surmattiin. Vastauskonpuhdistus Katolinen kirkko reagoi protestanttien kritiikkiin aloittamalla vastauskonpuhdistuksen, jota Trentin konsilium (1545-1563) johti. Tälle kirkolliskokoukselle oli luonteenomaista kurin korostaminen. Inkvisitio aloitti toimintansa uudelleen ja luotiin kiellettyjen kirjojen luettelo, käytäntö, joka päättyi vasta vuonna 1966. Lukemattomat esoteeriset ja tieteelliset renessanssiajan kirjat joutuivat tälle listalle. Tästä syystä esoterian harjoittajien oli luotava salaisia seuroja, jotka olivat ulkopuolisilta suljettuja. Paavi Benedictus XIV:n kiellettyjen kirjojen luettelon kansi (1700-luku) Näin ollen uskonpuhdistukseen liittyi lukemattomia poliittisia ongelmia, jotka uhkasivat Pyhän Roomalaisen Imperiumin tasapainoa. Vuoden 1556 jälkeen hallinneet keisarit tasapainottelivat uskonnollisen su12 Uskonsodat Saksassa tehtiin rauhansopimus vuonna 1554 ja Augsburgin rauha 1555, mutta Ranskassa alkoi liekehtiä. Vassyn protestanttien joukkomurhat tapahtuivat 1562 ja tällöin alkoivat Ranskan uskonsodat. Pyhän Bartolomeuksen päivän joukkosurmasta vuonna 1572 tuli katolisten ja protestanttien välisen konfliktin käännekohta. Molemmat joutuivat olemaan puolustuskannalla. Katoliset loivat Pyhän Liiton taistellakseen kalvinisteja vastaan. Toisaalta Euroopan katoliset prinssit liittyivät oppositioon. Ranskassa syntyi lopulta rauha Henrik IV:n aikana. Hänen nousunsa valtaistuimelle vuonna 1594 synnytti toivoa Euroopassa, koska monien mielestä nimenomaan hän pystyi rauhoittamaan koko kristikuntaa. Giordano Bruno matkusti pitkin Eurooppaa ja saarnasi yleisten uudistusten puolesta. Hän oli luottanut Henrik III:een ja Henrik IV:n hän uskoi voivan vaikuttaa kristikuntaan. Myös Tommaso Campanella luotti tähän kuninkaaseen, jotta uudistuksia syntyisi. Uskonnollisia uudistuksia koskevat mielipiteet tukeutuivat erääseen Euroopassa tähän aikaan kiertelevään kirjoitukseen, jossa Henrik IV:ttä kuvattiin uudeksi Daavidiksi, ikivanhojen profetioiden kuninkaaksi, jonka oli määrä yhdistää kristinusko ennen Kristuksen paluuta. Näitä väitteitä tukivat Henrikin yritykset luoda liitto protestanttisten prinssien kesken. Tätä varten hän määräsi Saksaan lähettiläänsä, Guillaume Ancelin. Bruno luultavasti oli mukana. Simon Studion ottaa Naometriassaan (1604) esiin salaisen kokouksen, jossa vuonna 1586 Lüneburgissa Henrik Navarralainen (tuleva Henrik IV), Skotlannin Jaakko VI (Englannin tuleva Jaakko I) ja Württembergin Fredrik tekivät sopimuksen, jonka tarkoituksena oli luoda evankelinen puolustusliitto, Militia Crucifera Evangelica. Tämän tarkoituksena oli taistella katolista liittoa vastaan (2). Vuonna 1610 tapahtunut Henrik IV:n murha lopetti nämä toiveet. Traino Boccalinin vuonna 1612 julkaisema kirja The Advertisement of Parnassus kertoo Eurooppaa 13 Maaliskuu 2013 tuhoavasta katkeruudesta. Teos oli katolista herruutta vastaan suunnattu ja samalla Habsburgien tukema ja siinä Henrik IV kuvataan todelliseksi sankariksi. Kirjoittaja vaikutti pettyneen mahdollisuuksiin luoda yleinen, Eurooppaa koskevaan rauhaan johtava uudistus. Eikä ollut sattumaa, että Boccalinin kirjan koko maailmaa koskeva yleinen reformaatiokirjoitus sijoitettiin Fama Fraternitatiksen monien painosten alkuun. liike kehittyi Saksassa. Henkisyyden jalokivi on The Imitation of Christ -teos, jota 1600-luvun ruusuristifilosofit arvostivat suuresti. Mystiset häät Tämän uuden, erityisesti protestanttisessa liikkeessä esiintyneen hengellisyyden piiristä mainittakoon kolme nimeä. Ensimmäinen, Valentin Weigel (1533-1588) on erityisen kiinnostava, sillä hän pyrki yhdistämään oman aikansa henkisiä liikkeitä, jotka olivat lähtöisin Eckhartilta ja Paracelsuksen maagis-alkemistisesta liikkeestä sekä spiritualisteilta Schwenckfeldiltä ja Sebastien Franckilta. Hän puhui sisäisestä uskonnollisesta menetelmästä, joka keskittyi sisäiseen muutokseen ja uudelleensyntymiseen. Hän kehitti lisäksi tietoteorian, joka pohjautui ikivanhaan ”Tunne itsesi” -ilmaisuun. Kristuksen imitaatio Samaan aikaan Euroopassa oli liikkeitä, jotka jo 1100-luvulta lähtien pyrkivät luomaan uudenlaista henkisyyttä. Niihin kuuluivat esimerkiksi Vapaan Hengen veljet, Jumalan ystävät, beguinit ja beghardit. Myös opettajat kuten mestari Eckhart, Johannes Tauler, Heinrich Suso ja Jan van Rysbroeck olivat ihmisiä, joissa yhdistyivät filosofiset pohdiskelut ja sisäinen hiljaisuus. Devotio Moderna -liike syntyi Alankomaissa 1300-luvun lopussa ja toinen sisäistä asketismia ja hurskautta painottava Philippe Nicolai, (1556-1608) oli ”uuden hurskauden” edelläkävijä. Edeltäjiensä tavoin hän painotti mystisten häiden alaista uudelleensyntymistapahtumaa. Kir14 jassaan The Mirror of the Joys of the Eternal Life vuodelta 1599 hän kuvasi seitsemää uudelleensyntymisen vaihetta. Hänellä oli suuri vaikutus Johann Valentin Andreaeen. Kolmas erityisen kiinnostava henkilö on Johann Arndt (1555-1621), jota pidetään saksalaisen pietismin edelläkävijänä. Hänen kirjansa Wahres Christentum saavutti menestystä ja siitä otettiin 300 uutta painosta. Hän kommentoi Heinrich Khunrathin Amphitheatrum Sapientiae Aeternae- teosta. Muutamia otteita hänen Luonnon kirjaa käsittelevästä kirjoituksestaan on melkein sana sanaltalöydettävissä Ruusuristimanifestista. Edeltäjiensä tavoin Arndt painotti uudelleensyntymisen mahdollisuutta. Johann Valentin Andreae piti Johann Arndtia henkisenä isänään. 1500-luvun uskonnollinen tilanne oli vaikea. Kolmannen polven protestanttien myötä tilanne kuitenkin tasapainottui. Pyrkiessään puolustamaan asemaansa protestantit lankesivat teologisiin liioitteluihin, joissa kaikki syyt pantiin katolilaisten niskoille. Uskonpuhdistajat alkoivat nyt pohtia itsekseen toisen reformaation tarvetta. Samalla ja samanaikaisesti renessanssiesoteria rikasti kristillistä mystiikkaa. Pyhän Hengen aikakausi Tähän aikaan Saksassa raivosivat kulkutaudit, rutto ja nälänhätä, mikä johtui erityisen huonoista sääolosuhteista. Vuosina 1604-1605 erään komeetan ilmestyminen herätti ihmiset ajattelemaan tuhatvuotista valtakuntaa. Lukemattomia ennustuksia esitettiin silloisen aikakauden lopusta. Joakim Fiorelaisen profetiat olivat erityisen suosittuja. Tämä 1100-luvulla elänyt munkki oli kehittänyt teorian, jonka mukaan maailman historia oli kehittynyt kolmen toisiaan seuraavan aikakauden kuluessa. Ensimmäinen oli Isän aikakausi, joka alkoi Adamista. Sitä seurasi Pojan, Jeesuksen Kristuksen aikakausi ja kolmas oli Pyhän Hengen aikakausi, jota tuon ajan henki kuvasti. Joakimin mukaan kyseinen ai15 Maaliskuu 2013 kakausi alkoi 1260 ja sitä kuvasti uuden kirkon synty, jonka piti korvata Pietarin aloittama kirkko. Hänen mielestään tämä uusi uskonto oli oleva luonteeltaan munkkimainen ja sitä johti Boni Eremitaesin Veljeskunta. Naometria Simon Studion sai noin 2000-sivuisen kirjansa Naometria päätökseen vuonna 1604. Naometriassa Studion profetoi tulevien tapahtumien päivämääriä.Simon Studion oli matemaatikko ja astronomi. Hän toisti Joakim Fiorelaisen käsityksen neljästäkymmenestäkahdesta sukupolvesta, joista kunkin kesto on kolmekymmentä vuotta ja hän uskoi näistä viimeisen olevan vuosien 1560 ja 1590 välillä. Tämä aikakausi oli maailman historian lopullisen ajan sarastusta, Pyhän Hengen ajan alkua. Studion ilmoitti, että tietyt valistuneet miehet suorittavat reformaation. Hän puhui kolmesta todistajasta, jotka edelsivät Pyhän Hengen tuhatvuotista ajanjaksoa. Ensimmäinen heistä syntyi vuonna 1483 (Lutherin synnyinvuosi) ja toinen syntyi 1543. Mitä tuli kolmanteen, niin Studion mainitsi, että häntä vielä etsittiin. Hänen kirjansa käsitteli suunnitelmaa, jossa oli tarkoitus kutsua kokoon uusi Militiakokous samojen periaatteiden mukaan kuin mitä tapahtui vuonna 1586 Lüneburgissa. Tässä kokouk- Brahen komeetta 1577 Vuonna 1215 neljännessä lateraanikokouksessa paavi Innocentius III tuomitsi Joakimin ajatukset, siitä huolimatta ajatukset kolmesta aikakaudesta levisivät. 1500luvulla profetia oli jo levinnyt laajalle ja monet ihmiset uskoivat Pyhä Hengen ajan olevan lähellä. Tätä teoriaa käsiteltiin Ruusuristimanifestissa. 16 sessa, joka tuli järjestää C o n s t a n c e s s a uskonpuhdistusneuvostona, tulisi tehdä suunnitelma vuoden 1621 jumalallista viimeistä tuomiota varten, koska Kristus palaisi silloin. Simon Studionin Naometria, s.271 The Real History of the Rosicrucian -kirjassaan (1887) A.E. White kuvaa Ruusuristiveljeskunnan olevan Militia Crucifera Evangelican jatkoa. Hän luopui kuitenkin tästä olettamuksestaan pian. Joidenkin mukaan näytti siltä, että Naometrian sivulla 271 oli näkyvissä ruusuristi ja näin ollen ajateltiin Studion olleen ruusuristiliikkeen edeltäjä. Tulee kui- tenkin suhtautua varovaisuudella tähän, koska, jos kuvaa katsoo tarkkaan, voi huomata, että se on konstruoitu samankeskisistä ympyröistä ja aikaan viittaavista sulkumerkeistä ja lisäksi keskusympyrässä on pieni risti. Naometria vaikutti olennaisesti Tübingenin ruusuristiryhmään. Samaan aikaan oli Julius Sperberin käsikirjoitus De Magia liikkeellä. Vuonna 1596 kirjoittaja oli nähnyt unen uudesta aikakaudesta. Hänen mukaansa Paracelsus, Luther, Petrus Ramus ja Guillaume Postel olivat tämän uuden aikakauden alkamisen merkkejä. Sperber otti jälleen esiin Joakim Fiorelaisen teorian kolmesta aikakaudesta ja korosti Pyhän Hengen aikakauden lähestyvän ja lisäksi Elia olisi palaava ja julistava uuden kultaisen aikakauden alkavaksi. Hän lisäksi kertoi keksineensä kaikkien kielten arkkityypit ja tietävänsä ne oikeat salaisuudet, jotta uusi maailma voidaan järjestää ja kutsui kaikki itsensä kutsutuksi tuntevat luokseen. Viitteitä Sperberin ajattelusta tuli esiin joissakin Ruusuristimanifestin teemoissa. 17 Maaliskuu 2013 Eliaksen profetiat K u v a t u n k a l t a i s e t tuhatvuotiskäsitykset olivat suosittuja erityisesti protestanttien keskuudessa. Vieläpä Luther kirjoitti Supputatio annorum mundi -teoksessaan (1540) Eliaan profetioista, joiden alkuperä oli Talmudissa. Ne olivat tulleet tunnetuiksi renessanssiajan kabbalistien toimesta. Tämän profetian mukaan universumi oli kestävä 6000 vuotta ja sitä seurasi tuhatvuotinen valtakunta aikojen lopussa. Lutherille vuosi 1532 vastasi vuotta 5640 maailman luomisen jälkeen, joten maailman loppu oli lähellä. Confessio Fraternitatiksen luvussa IV viitataan myös tähän profetiaan sanoilla ”seuraava salama kuudennesta kyntteliköstä” viitaten siihen, että vuosi 6000 lähestyi. Anabaptisti Melchior Hoffman ennusti lisäksi, että vuosi 1533 oli tuhatvuotisvallan alku, joka tekee lopun maailmasta. Guillaume Postel edellisellä vuosisadalla uskoi, että vuoden 1543 alussa olisi viimeinen maailman aika lähellä ja Pico della Mirandola käytti myös Eliaan profetioita, kun hän ilmoitti että 1583 oli pantokraattinen vuosi. Septentrionin leijona Vuonna 1614 ilmestyneen Fama Fraternitatiksen julkaisuun kirjoittajat jäljensivät kirjeen, jonka oli lähettänyt Adam Haselmeyer, arkkiherttua Maxmilianin julkinen sihteeri. Hän kannatti Paracelsusta ja oli vakuuttunut siitä, että vuosi 1613 merkitsi ajan loppua ja että viimeinen tuomio tapahtui vuonna 1614. Meitä kiinnostaa se, että kirjoittaja tässä viittasi ennustukseen, joka oli aika suosittu tuon ajan Euroopassa. Kyse oli profetia Septentrinoksen (pohjoinen) leijonasta. Aihe on virheellisesti liitetty Paracelsukseen, epäilemättä siksi, että nimi “Elias Artista” myös esiintyi hänen De Mineralibus- teoksessaan. Sen alkuperä on tosiasiassa noin vuodelta 1605. Tämä ennustus kertoi lähitulevaisuudessa tapahtuvasta sekä uskonnollisesta että poliittisesta mullistuksesta sen jälkeen kun oli löydetty kolme suunnatonta aarretta Italiasta, Baijerista sekä Espanjan ja Ranskan 18 väliseltä alueelta. Heidän, jotka toivat päivänvaloon nämä rikkaudet, tuli käyttää ne humanitaarisiin tarkoituksiin. Aarteet sisälsivät muun muassa kirjan, joka sisälsi Paracelsuksen toimiin liittyneen Suuren Työn salaisuuden. Ennustus kehotti taisteluun antikristusta vastaan, hyökkäsi sofisteja ja myös Aristotelesta ja Galenia vastaan, joita kritisoitiin Fama Fraternitatiksen alkusivuilla. Se ilmoitti lisäksi Eliaan eli Elias Artistan, Ars Magnan opettajan palaamisesta. Epäilemättä tämän profetian suosion syynä oli, että se ilmoitti aikakauden, jolloin kultainen leijona tulisi pohjoisesta ja taistelisi kotkan kanssa ennen kuin se saisi aikaan autuuden aikakauden. Tämä profetia voitiin kuitenkin lukea alkemistisenä tekstinä (leijonaa ja kotkaa käytettiin alkemistisessa kuvatulkinnassa edustamaan prosessia, jossa rikki ja elohopea yhdistyivät) sekä toisina aikoina poliittisena tulkintana (sota Habsburgien kotkan ja Fredrik V:n leijonan välillä). Confessio Fraterintatiksen luvussa VI esiintyi viittauksia tähän profetiaan. Ennustus ruusunvärisestä verestä On vielä syytä puhua viimeisestä profetiasta, jonka Paracelsus ilmoitti teoksessaanAurora Philosophorum. Tässä kirjassa hän osoittaa, että kuten Kristus tuli vapauttamaan ihmiskuntaa, niin aikojen lopussa hyvin puhdas yksilö puhdistaa ja vapauttaa kaiken luodun vuodattamalla ruusunvärisiä veripisaroita, joiden kautta maailma lunastetaan lankeemuksestaan. Tulen kolminaisuus Vuonna 1603 olivat planeetat Jupiter ja Saturnus trigonissa (astrologiassa hyvin positiivinen, kahden planeetan välinen 120 asteen aspekti) ja lokalisoituneina tulen kolminaisuuteen (Oinas, Leijona, Jousimies). Monet näkivät tässä enteen tulevista onnellisista ajoista. Seuraavana vuonna ilmaantui uusi tähti tai supernova samaan kolminaisuuteen. Johannes Kepler 19 Maaliskuu 2013 kirjoitti De Stella nova et coincidente principio Trigoni ignei -kirjassaan (1606), että tässä merkissä lähitulevaisuudessa tapahtuisi poliittisia ja uskonnollisia muutoksia. Hän yhdisti tämän uuden tähden ja sen yksilön, jonka tuli perustaa uusi uskonnollinen liike. Tämän henkilön päämääränä olisi sovittaa kristinuskoa kohtaan vihamielisesti suhtautuvat veljet ja saada aikaan ”kohtuullinen reformaatio”. Confessio Fraternitatis viittasi tähän kehitykseen mainitsemalla, että Herra Jumala antoi taivaalla siitä nähtävän todisteen, Serpentarius- (Käärme) ja Cygnus- (Joutsen) konstellatiossa. Myöskään ei sovi unohtaa, että Isä C.R.C:n hauta löydettiin vuonna 1604. niistä monista kauhuista, joihin 1500luvun lopun ihmiset joutuivat. Mikä lupaus näyttäisi vapauttavan heidät tuosta kuolemantilasta? Tuona ajankohtana kuului kaikuja ruusuristiläisyydestä, kuten kerromme seuraavassa artikkelissa. Viitteet: 1) Ennen pitkää Kepler muutti käsitystään tästä ja kun tämä työ julkaistiin v. 1606 hän piti riittävänä korvata sanan ’sielu’ sanalla ’voima’. Tämä asennemuutos johti väittelyyn Robert Fluddin kanssa. 2)Myyttiä vai totta? Voimme tässä kohdassa muistella liittoa, jonka Englannin Jaakko I ja Pfalzin vaaliruhtinas Fredrik V tekivät 1612. Tämä katsaus viittaa niihin monimutkaisiintapahtumiin Ruusuristiveljeskunnan syntymän aikana, jolloin tieteessä tapahtui monia muutoksia ja uskontojen välillä oli vihollisuuksia. Aiheet yhdistyvät tuonaikaisen ympäristön eskatologisiin tapahtumiin ja antavat meille viitteitä 20 Heksagrammi eli kuusikanta Rafael Kyti, F.R.C. Heksagrammi on yhtä vanhaa perua kuin Pentagrammikin. Sillä on monta nimeä, Salomon sinetti, Davidin tähti, Davidin kilpi. Tämännimisenä sille tulee ikää 3.000 vuotta (Davidin ja Salomon elinajat sijoittuvat vuoden 1.000 eaa. molemmin puolin.) Nykyisin, Israelin valtion perustamisen jälkeen 1948, siitä käytetään myös nimeä Sionin tähti. Heksagrammi on vakiintunut juutalaisten ja juutalaisuuden tunnuskuvioksi, vaikka vanhin juutalaisuuden symboli on liiton arkin seitsenhaarainen kynttelikkö, hepr. Menorah. Hyvin suurikokoinen pronssinen Menorah on Jerusalemissa parlamenttirakennuksen edessä ja sen istuntosalin käytävät muodostavat niinikään Menorah - kuvion. Juutalaiset eivät käyttäneet kynttilöitä, vaan öljylamppuja. Virallisena juutalaisena symbolina Heksagrammi tuli käyttöön yllättävän myöhään. Vuonna 1527 Prahassa sitä käytettiin ratsuväen standaarissa ja yleisemmin vasta 1600 - luvulla. Kuitenkin kuusikanta on löytynyt eräästä sinetistä Sidonissa, ajoitus n. 600 eaa. ja Kapernaumin synagogasta n. 200 jaa. Heksagrammi ei kuitenkaan alun perin ole yksinomaan juutalaisten symboli. Heksagrammi löytyy alkukantaisista kulttuureista yhtä hyvin kuin muinaisegyptiläisistä seinämaalauksista, hindulaisista Shiva - jumalalle Kuva 1. Heksagrammi pyhitetyistä temppeleistä, muinaisesta Persiasta, Kreikan Troijasta samoin kuin Amerikan intiaanikulttuureista. Inkoille ja mayoille se oli auringonjumalan kultainen symboli. Kultaa heillä oli runsaasti. Tämä merkitsee, että kuviolle täytyy antaa ikälisää, ehkä ainakin 1000 vuotta. 21 Maaliskuu 2013 Primitiivisissä kulttuureissa kuusikantaa käytettiin kaulakoruna suojaamaan kantajaansa demonien ja muiden pahojen henkien voimia vastaan. Jätämme kuitenkin magian ja siirrymme tarkastelemaan kuviota pythagoralaista sekä juutalais- kristillistä taustaa vasten. Tulkinnallisia näkemyksiä on useita. Tähden kuusi sakaraa kuvaavat viikon arkipäiviä ja keskuskuvio symbolisoi lepopäivää, sapattia. Heksagrammi muodostuu kahdesta päällekkäisestä tasasivuisesta kolmiosta. Kolmio kärki alaspäin kuvaa jumalallista taivaallista voimaa ja siunausta ja kolmio kärki ylöspäin ihmisen rukousta. Päällekkäiset kolmiot muodostavat dualistisen kokonaisuuden kuvaten Jumalan luomaa maailman harmonista järjestystä. Alkemistiset elementit löytyvät tästäkin kuviosta, kuten Pentagrammistakin. Kolmio kärki alaspäin kuvaa vettä, kärki ylöspäin tulta. Toisiaan leikkaavien kolmioiden sivut jakavat kolmiot vastaavasti: maa (kärki alaspäin) ja ilma (kärki ylöspäin). Kristillinen tulkinta kolmioille on kolminaisuus, mutta kolminaisuustulkinta löytyy hindulaisuudessakin: Betlehemin tähti Brahma, Vishnu ja Shiva (jumaluuden luova, ylläpitävä ja hävittävä voima). Betlehemin tähti kuvataan aina Heksagrammina ja se on muutenkin käytössä kirkollisessa taiteessa. Heksagrammi ruusuristiläisenä symbolina Myös ruusuristiläisessä filosofiassa sanotaan, että kolmioon perustuneista symboleista on Salomon sinetti eli Davidin tähti täydellisin. Se edustaa materiaalisen ja henkisen maailman yhdistymistä, toisin sanoen kaikkea luomista. Pääpaino opetuksessamme on kuitenkin tasasivuisen kolmion symboliikassa. Heksagrammi on toisen temppeliasteen tunnuskuviossa ja muutamassa opintokirjeessä. Ruotsinkielisessä RC-käsikirjassa (n. 200 sivua) se esiintyy viidessä kuviossa yhdellä sivulla, suomenkielisessä RCsanastossa ei lainkaan. Mutta kolmion ja ristin - varsinkin ruusuristin symboliikkaa opetetaan sitäkin enemmän. Kolmio on ruusuristifilosofien mielestä kaikkein tärkein geometrinen symboli, koska se edustaa yleismaailmallisesti sovellettavaa lakia. Tämän lain mukaan mitään täydellistä ilmentymistä ei voi syntyä ilman kahden vastak22 kaisen polariteetin yhdistymistä. Tämä opetetaan jo neofyyttiasteissa. Ensimmäisessä atriumasteessa selitetään esimerkkinä, että jokainen lapsi on miehen siittiösolun ja naisen munasolun yhteinen tulos. Muistamme lisäksi, että sähköinen ilmiö syntyy atomien positiivisten ja negatiivisten varausten yhdistymisestä. Näissä tapauksissa manifestoituu kolmas, joka on erilainen kuin kaksi muuta ja samalla näiden kummankin ominaisuuksien yhdiste. Kun kolmion lakia sovelletaan materiaaliseen maailmaan, silloin kolmio kuvataan kärki ylöspäin. Tässä tapauksessa sen ensimmäinen piste on kolmion oikea alakulma ja vastaa negatiivista tilaa. Henkiseen maailmaan sovellettuna kolmio esitetään kärki alaspäin. Sen ensimmäinen piste on tällöin oikea yläkulma ja se vastaa positiivista tilaa. Päällekkäin asetettuina ne muodostavat heksagrammin (ks. kuvaa), jossa vastakkaisten polariteettien yhdistyessä manifestoituvat sekä maa että taivas (”Alussa Jumala loi taivaan ja maan”, 1 Moos.1). Kuva esittää luomistapahtumaa RC-filosofian mukaisesti kuvattuna. Kuvan keskellä oleva piste kuvaa luomisen, manifestoitumisen alkuhetkeä (”Tulkoon valkeus!”)ja ympyrä kuvaa äärettömyyttä, kaikkeutta, ikuisuutta. Kirjallisuutta: HansBiedermann: Symbollexikonet. Borås 1992. ISBN 91-37-10046-7. Frithiof Dahlby: De heliga tecknens hemlighet. Symboler och attribut. Berlings, Sweden 1963. Codex Leningradensis vuodelta 1008. Kuva: Wikipedia 23 Maaliskuu 2013 ” Minä, Sinuhe, Senmutin ja vaimonsa Kipan poika, kirjoitan tämän. En ylistääkseni Kemin maan jumalia, sillä jumaliin olen kyllästynyt. En ylistääkseni faraoita, sillä heidän tekoihinsa olen kyllästynyt. Vaan itseni tähden tämän kirjoitan.” Mika Waltarin Sinuhe egyptiläinen ja farao Ekhnatonin aika Adjutrix SRC Mika Waltarin Sinuhe egyptiläinen - teosta pidetään suomalaisten rakkaimpana romaanina. Teos julkaistiin ensimmäisen kerran vuonna 1945 ja se on käännetty 40 kielelle. Waltari kirjoitti 450-sivuisen kirjansa kesän 1945 aikana. Kirjan juonta ja sisältöä inspiroi Egyptin 12. dynastian aikaisen farao Amenemhet I:n (hallitsi 1985-1956 eaa.) kaudelta oleva hieroglyfein kirjoitettu Sinuhen tarina, jota säilytetään nykyisin Berliinin museossa. Waltarin Sinuhen tapahtumat liittyvät farao Ekhnatonin aikakauteen, noin 1352-1336 eaa. Sinuhen oma tarina liittyy faraon tarinaan. Farao Ekhnaton loi maahan yksijumalaisuuden, Atonin, aurinkojumalan, jolloin maassa tapahtui sisäinen muutos. Ammon- ja Aton- jumalien eli näitä jumalia kannattavien voimien kannattajien kesken syntyi vallankumous, sotatilanne ja koko maata koskevia rajuja ristiriitoja. Ihanteet ja todellisuus törmäsivät vastakkain rajusti, mistä seurasi taisteluja, köyhyyttä, nälänhätää, kurjuutta. Muutokset kohtasivat suurta vastustusta ja Atonia palvottiinkin korkeintaan siellä missä vanhojen jumalten kannatus oli vahvaa. Osittain tästä syystä Ekhnaton rakennutti uuden pääkaupungin Akhetatenin, josta tuli myös Atonin kulttikeskus. Farao ei kuunnellut neuvonantajiensa ääntä ja maa ajautui perikadon partaalle. Kurjuudessa elävä kansa pal- Kirjan kertoja on Sinuhe, ”Hän, joka on yksinäinen” ja siinä kuvataan hänen elämäänsä muinaisessa Egyptissä eli Kemin maassa. Sinuhe löydettiin lapsena virrassa ajelehtineesta kaislaveneestä ja hänestä tuli monien värikkäiden vaiheiden jälkeen faraon henkilääkäri, kallonporaaja. Sinuhen elämänvaiheet olivat uskomattoman moninaiset. Hän eli ja vaikutti Egyptissä, Egyptin naapurimaissa, Syyriassa, Babyloniassa ja heettien keskuudessa. Teoksessa Sinuhe kertoo elämästään Egyptistä karkotetuksi jouduttuaan ja analysoi surujaan, pettymyksiään ja onnen tuokioitaan. 24 voi ja ikävöi Ammonia ja lopulta pappi Eje ja sotapäällikkö Horemheb päättivät surmata Ekhnatonin, jolloin Ejestä tuli uusi faarao. Faraon lääkärinä Sinuhe joutui tarjoilemaan myrkyllisen juoman ystävälleen Ekhnatonille, jotta hänen liberaalisten ajatustensa aiheuttama hävitys saataisiin pysähtymään. Sotapäällikkö Horemheb karkotti ystävänsä Sinuhen pois Egyptin maasta. Ammon ja Aton Egyptin monia jumalia edustava pääjumala Ammon oli muinainen, suurta suosiota nauttinut auringonjumala, jonka palvonta keskittyi pääasiallisesti Thebaan, mutta myös muualle maahan. Ammonin temppeli ja papisto omistivat valtavat määrät arvometalleja, karjaa, maata ja muuta omaisuutta. Waltarin Sinuhessa Ammonia kuvataan seuraavasti: ”Ammonin hallussa oli vähintään viidesosa Egyptin maasta ja siten myös kaupasta ja pappien vaikutusvalta kaikilla elämän alueilla oli suuri….”Ammonin temppelin Elämäntaloon ”saapuivat kaikki kansanluokat, kaikki kielet ja ihonvärit kunnioittamaan Ammonia, rukoilemaan menestystä itselleen, yrityksilleen ja omai- silleen tai tuomaan Ammonille lahjoja, jotka Ammon oli ansainnut suojelemalla liikeyrityksiä, terveyttä ja kaupallisia juonia”. Aton oli jo muinaisessa Egyptissä palvottu auringonjumala. Ammonin pappien sotkeuduttua politiikkaan, alettiin Atonia nostaa tärkeämpään asemaan. Jo Ekhnatonin isoisä palvoi Atonia. Kun Amenhotep III kuoli, hänen poikansa Ekhnaton sulki ensitöikseen Theban Karnakin suuren Ammon –temppelin, kielsi Ammonin palvonnan kokonaan ja nosti Atonin ainoaksi jumalaksi Erityisesti Ammonin pappien hallussa ollut Theba vastusti Atoniin siirtymistä. Ekhnaton Sinuhe egyptiläinen- teoksessa on Sinuhen silminnäkijäkuvaus nuoresta vallanperijästä Amenhotepista, joka muutti nimensä Ekhnatoniksi jumalansa Atonin kunniaksi. Sinuhen mukaan Ekhnaton sairasti ”pyhää tautia”. Erämaassa Ekhnaton kohotti kasvonsa itään vuoria kohden. ”Jumala tulee!” hän sanoi hiljaa ja hänen kasvonsa leimusivat hartaina ja sairaina. “Jumala tulee!” hän 25 Maaliskuu 2013 huusi erämaahan ja valo kirkastui ympärillämme ja vuoret edessämmeleimahtivat kullankarvaisiksi ja aurinko nousi. ”Minä näin”, hän sanoi, ”Hetki oli kuin vuosisata, minulla ei ollut ikää ja hän ojensi tuhat siunaavaa kättä pääni ylle ja jokainen käsi ojensi minulle ikuisen elämän merkin. Enkö siis uskoisi?”.... ”Kaikki kansat ovat hänen lapsiaan, kaikki kielet ja värit, musta maa ja punainen maa”, sanoi vallanperijä ja tuijotti aurinkoon. ....”Hänen temppelinsä minä pystytän kaikkiin maihin ja lähetän niiden ruhtinaille elämän merkin, sillä minä näin hänet, hänestä olen syntynyt ja häneen palaan.” Ammonia palvelevat kansajoukot valvoivat yöllä Ammonin temppelin pihoissa pappien uhratessa kaikilla alttareilla ja papit jakoivat uhrilihaa, viiniä ja leipää kansalle. Farao saapui kantotulissaan temppelin eteen ja faraon kuuluttajat lukivat faraon kirjeen, jonka mukaan Ammon julistettiin vääräksi jumalaksi ja kaikki Ammonin omaisuus lankesi faraon ja hänen jumalansa omistukseen ja farao lupasi avata temppelinsä kansalle ja puutarhat ja pyhät järvet julkisiksi paikoiksi, joissa köyhät saivat olla. ”Silloin kansa liikahti ja huusi kumeasti valittaen: ”Ammon, Ammon, anna meille takaisin Ammon, kaikkien jumalien kuningas.” Ja vielä he huusivat: ”Mene pois, väärä farao, mene pois! Thebaan sinulla ei ole asiaa.” Seurauksena oli Ammonin temppelin hävitus ja verenvuodastus, joka salattiin Ekhnatonilta. Ekhnaton hylkäsi Egyptin vanhat jumalat ja perusti uuden yksijumalaisen uskonnon. Aton oli ainoa jumala ja farao hänen poikansa, jumalan edustaja maan päällä. Ekhnatonin opin mukaan kaikki ihmiset olivat tasa-arvoisia, eikä uudessa maailmanjärjestyksessä tullut enää olla orjia ja herroja. Ekhnaton määräsi Theban Ammonin temppelin muutettavaksi Atonin temppeliksi ja Ammon julistettiin vääräksi jumalaksi. Tätä muutosta seurasi kansan kapina. Atonin uusi temppeli oli noussut aiemman Ammonin temppelin viereen. ” ….suuren temppelin viereen oli kasvanut uusi temppeli, kooltaan mahtava ja rakenteeltaan niin outo, etten sellaista ollut nähnyt aikaisemmin. Sen ympärillä ei ollut lainkaan muureja ja astuessani 26 sisään näin, että pylväiköt ympäröivät avointa pihaa, jonka alttareille oli uhreina ladottu viljaa, kukkia ja hedelmiä. Suuressa korkokuvassa ojensi pyöreä Aton lukemattomia säteitään uhraavan faraon ylle ja jokainen säde päättyi siunaavaan käteen ja jokaisessa kädessä oli elämän risti. “ Atonin papit kertoivat Sinuhelle: ”Aton on ainoa jumala. Hän on luonut maan ja virran, ihmiset ja eläimet ja jokaisen, mikä maan päällä on ja liikkuu. Hän on aina ollut ja ihmiset ovat palvelleet häntähänenvarhaisissa ilmestymismuodoissaan Raana, mutta meidän aikanamme hän on Atonina ilmestynyt pojalleen faraolle, joka elää vain totuudesta. Tämän jälkeen hän on ainoa jumala ja kaikki muut ovat vääriä jumalia. Hän ei hylkää ketään, joka hänen puoleensa kääntyy, ja rikas ja köyhä ovat samanarvoisia Atonin edessä ja joka aamu t e r v e h d i m m e h ä n t ä auringonkehränä, joka siunaa säteillään maata, niin hyviä kuin pahojakin, ojentaen jokaiselle elämän ristin. Jos otat sen vastaan, olet hänen palvelijansa, sillä hä- nen olemuksensa on rakkaus ja hän on ikuinen ja häviämätön ja kaikkialla läsnä oleva, niin ettei mikään tapahdu ilman hänen tahtoaan.” Sinuhen mukaan Akhenatonin persoonallisuus oli erilainen ja outo eikä hän pystynyt olemaan yhteydessä oman aikansa maailman kanssa. Eje, pappi, josta sittemmin tuli faarao, oli yksi Akhenatonin tärkeimmistä virkamiehistä. Hän sai hoitaa käytännön hallitustoimet, jotka Akhenaton näytti jättäneen kohtalon huomaan. Hämmentävän ristiriitaisuuden keskellä Sinuhe pohtii: ”Hänen hulluutensa on suuri ja johtuu epäilemättä hänen sairaudestaan, mutta samalla hänen hulluutensa on suloinen ja tartuttava ja toivoisin, että hänen näkynsä voisi toteutua, vaikka järkeni sanoo, ettei sellaista maailmaa voi rakentaa muualle kuin lännen maahan. Mutta sydämeni huutaa ja sanoo, että hänen totuutensa on suurempi kaikkia muita totuuksia, jotka ennen häntä on sanottu, ja sydämeni sanoo, ettei suurempaa totuutta tulla lausumaan enää hänen jälkeensä, vaikka tiedän, että veri ja tuho versoo hänen askeleistaan ja että hän on 27 Maaliskuu 2013 hukuttava suuren valtakunnan, jos saa elää kyllin kauan.” Egyptin historiassa. Tämä koskee yhteiskunnan useimpia osa-alueita: uskonnollista kulttia, taiteiden muutosta, hallitustoimia, ulkopolitiikkaa, minkä myös historialliset tutkimukset ovat todistaneet. Sinuhe egyptiläinenkirja käsittelee myös tieteen ja uskonnon yhtymäkohtia sekä ihmisten välistä, meistä räikeältä tuntuvaa eriarvoisuutta, orjuutta sekä faraon jumalallisuutta. Se kuvaa myös tuon ajan ihmisten elämää, tapoja ja ammattejamerimiehistä, ruumiinpesijöistä, kauppiaista, haudanryöstäjistä aina pappeihin, kuvanveistäjiin ja lääkäreihin saakka. Romaani pohtii maailman monia suuria ja pieniä tapahtumia ja ajatuksia sekä muinaisesta että ajattomasta näkökulmasta. Kirja on ajaton, sen esiintuomat ilmiöt ja ajatukset voidaan siirtää hyvin nykypäiväänkin. Romaanissa käsitellään ihmisten syvimpiä ajatuksia ja tekoja, joita Sinuhe yli kolmetuhatta vuotta sitten pohti ja joita nykyajankin ihminen pohtii. Me kaikki voimme lukea Sinuhen kukin omalla tavallamme. Ote farao Ekhnatonin hymnistä Atonille. Sinuhe kertoo sotapäällikkö Horemhebille Atonista: ”Hän on suurempi jumala kuin luulet…”Kenties hän on myös sinussa, tietosi ulkopuolella, ja minussakin, tietoni ulkopuolella. Jos ihmiset ymmärtäisivät häntä, hän voisi vapauttaa kaikki kansat pelon ja pimeyden vallasta. Mutta on mahdollista, että monen täytyy kuolla hänen tähtensä, kuten sanoit, sillä sen, mikä on ikuista, voi vain väkivalloin pakottaa tavalliselle kansalle.” ”Minä, Sinuhe, muukalainen maan päällä, koin sen (valon) kerran Atonin temppelissä aavistaen, mitä farao oli nähnyt sairautensa silmin. Aavistin sen ihmetellen ja ihastuen hänen tähtensä, mutta tiesin samalla, ettei hänen koskaan olisi pitänyt olla farao, sillä valta on vaarallinen näkijälle, jonka näyt eivät ole tästä maailmasta.” Lopuksi Waltarin Sinuhe egyptiläisen kuvaama Ekhnatonin aika oli hyvin poikkeuksellinen ja monimutkainen kausi -”Kaunis olet sinä noustessasi taivaanrannasta, 28 sinä elävä Aton, elävistä ensimmäinen! Noustessasi idän taivaalle täytät jokaisen maan ihanuudellasi, sillä kaunis olet, suuri ja hehkuva, korkealla maan yllä. Säteesi syleilevät kaikkia maita, jotka olet luonut ja joita sidot rakkautesi sätein, vaikka olet kaukainen, ovat säteesi maan pinnalla, vaikka olet ylhäinen, koskevat jalkapohjasi multaa.” --Niin moninaiset ovat tekosi, jotka tapahtuvat salassa meiltä, oi, ainoa jumala, jonka valtaa ei ole kenelläkään muulla jumalalla.” --Yksin sinä loit maan halusi mukaan, ihmiset ja karjan ja suuret ja pienet eläimet, kaiken mikä maan päällä on ja kävelee jaloillaan, kainen mikä ilmassa on ja siivillään lentää. Syyrian ja Nubian maat ja Egyptin maan. --Sinä yksin olet sydämessäni eikä sinua tunne kukaan toinen kuin poikasi, kuningas. Sinä vihit hänet suunnitelmiisi ja voimallasi hänet vihit...” Lähteet: Carl Grimberg: Kansojen historia 1. Porvoo 1980 Mika Waltari: Sinuhe Egyptiläinen. WSOY Porvoo 1990 . (Artikkelin lainaukset mainitusta teoksesta) 29 Maaliskuu 2013 Nicholas Roerich ja Pax Cultura loin Venäjän hallitukseen, jotta näitä menneisyyden arvokkaita jäänteitä säilytettäisiin ja entisöitäisiin. L. Mitchell SRC Ensimmäisen maailmansodan ja Venäjän vallankumouksen tuhot kannustivat Roerichia ja hän totesi, että jokaisen kansan kulttuuriperintö itse asiassa sisältyy koko maailmaa käsittävän kulttuurin olemukseen. Tämä kulttuuriperintöajatus laajentui, jolloin se sisälsi aiempien kulttuurien fyysisten jäänteiden lisäksi esimerkiksi rakennukset ja luovat taiteet, yliopistot, kirjastot, sairaalat, konserttihallit ja teatterit. Kaikkia tulee suojella sodilta ja välinpitämättömyydeltä, sillä ilman niitä maan päällä olisi vain raakaa ja tietämätöntä aikaa. Nicholas Roerich (1874–1947) oli taidemaalari, rauhanystävä ja tämän päivän rauhanliikkeen esikuva. Hän loi Pax Cultura- eli Kulttuurirauha -liikkeen taiteen suojelemiseksi sodilta ja konflikteilta. Pax Cultura-liikkeen ansiosta Roerich oli kahdesti ehdolla Nobelin rauhanpalkinnon saajaksi vuosina 1929 ja 1935. Nicholas Roerich toimi koko elämänsä ajan kulttuurin säilymiseen liittyvien ongelmien parissa. Hän harrasti arkeologiaa jo varhaisvuosinaan Pohjois-Venäjällä kaivaen esiin kauniita ja harvinaisia muinaisesineitä. Tuolloin hän havaitsi, että ihmiskunnan luovan nerokkuuden parhaimmat tuotteet olivat melkein aina jääneet huomiotta tai ihmiskunta itse oli hävittänyt ne. 1900-luvun alkuvuosien aikana Roerich matkusti Pohjois-Venäjän historiallisten kaupunkien halki ja hän maalasi niiden murtuneita muureja ja sortuvia rakennuksia. Hän vetosi tuol- Roerchin taiteiden suojeluvetoomusta kannattava liike kasvoi nopeasti 1930-luvulla monissa maissa. Liikkeen tiimoilta järjestettiin Bruggessa (Belgia), Montevideossa (Uruguay) ja Washington D.C.:ssä kansainväliset konferenssit. Vetoomus painotti maailman kulttuurituotteiden ja -toiminnan suojelua sekä sodan että rau30 han aikoina ja lisäksi julisti, että kaikki kulttuuritoimintaan liittyvät paikat olisivat neutraaleja ja suojeltuja samalla tavoin kuin Punainen Risti ja sen sairaalatoiminta. Roerichin liikettä on usein nimitetty Kulttuurin Punaiseksi Ristiksi. Kuten Punaista Ristiä symboloi sitä suojeleva merkki ja lippu, samalla tavoin Roerichin liikettä symboloi kolme ympyrän sisällä olevaa palloa. Tämä symboli tunnetaan Rauhan lippuna (Banner of Peace). Tämä lippu ollessaan kaikilla kulttuuria ja historiallista arvoa omaavilla paikoilla julistaa ne neutraaleiksi ja riippumattomiksi taistelevista voimista. Rauhan lippusymbolilla on muinainen alkuperä. Luultavasti varhaisin tunnettu esimerkki siitä on kivikautisissa amuleteissa, joissa on kolme palloa, mutta ei niitä ympäröivää piiriä. Roerich löysi lukuisia myöhempiä esimerkkejä siitä eri puolilta maailmaa ja tiesi sen edustavan syvää ja hienostunutta olemassaolon kolmenlaisen luonnon tajuamista, ruusuristiläisen filosofian olennaista elementtiä. Rauhan lipun ja kulttuurisuojeluliikkeen tarkoituksia varten Roerich kuvasi ympyrän esittävän kulttuurin kokonaisuutta ja keskellä olevan kolmen pallon kuvaavan taidetta, tiedettä ja uskontoa, ihmiskunnan kulttuuritoiminnan kolmea keskeisinä osaa. Lisäksi hän kertoi ympyrän kuvaavan elämän ikuisuutta, johon sisältyy menneisyys, nykyisyys ja tulevaisuus. Tämän symbolin kaikkiin uskontoihin liittyvät kolminaisuudet eli symbolin pyhät alkukuviot ovat nykyään keskeisiä suojeluliikkeen ja Rauhan lipun merkitykselle. Rauhan lippu Presidentti Franklin D. Roosevelt allekirjoitti 15. huhtikuuta 1935 Roerichin julistuksen Pan-Amerikan liiton kaikkien jäsenten ollessa läsnä. Amerikan kaksikymmentäyksi kansallisuutta hyväksyi myös sen. Vuon31 Maaliskuu 2013 na 2010 Roerichin julistus täytti 75 vuotta. Kansainvälisten tapahtumien historia osoittaa, kuinka monet sen ohjelmasuunnitelmista olivat sopivia omana aikanaan, mutta osa jäi merkitystä vaille. Kuitenkin Roerichin julistus sisimmältään ja merkitykseltään liittyy nykyisen kaoottisen maailman tarpeisiin aivan yhtä paljon kuin aiemminkin. Näemme kulttuuriarvojen monissa maissa heikentyneen, jolloin ei välttämättä hyväksytä kulttuuriarvojen ja niiden jatkuvan olemassaolon oikeutta, suojelua ja vapautta. Näemme tuhottavan elämää, omaisuutta ja kansojen luovia neroja. Voimme vain toivoa, että inhimillinen kulttuuritietoisuus kasvaisi, sillä kansalla ei ole mitään suurempaa arvoa kuin sen kulttuurinen menneisyys, nykyisyys ja tulevaisuus. Nicholas Roerich Kuva: Wikipedia Rauhaa voidaan ymmärtää ainoastaan sovellettaessa rauhanomaisia keinoja ihmiskunnan ongelmien ratkaisemiseksi. - Yrjö Kallinen 32
© Copyright 2024