1. No category

RORSCHACH-TESTIN NYKYTILA
Menetelmän
kehitystä seurattava
Rorschach Performance Assessment
System herättää maailmalla sekä
innostusta että vahvaa kritiikkiä.
TEKSTI EMILIANO MUZIO / KUVitus anika heinz
h
ermann Rorschachin menehdyttyä vuonna 1922 hänen luomansa mustetahratestin käytöstä kehittyi monta eri sovellusta ympäri maailmaa. Nämä perustuivat Rorschachin
alkuperäiseen monografiaan, mutta erosivat myös merkittävästi pöytäkirjan ottamisen, vastausten koodaamisen sekä tulosten tulkinnan osalta. Menetelmän tieteellisen tutkimisen kannalta tilanne oli pitkään
problemaattinen.
Tämä muuttui huomattavasti vuonna 1974, kun John Exner julkaisi ensimmäisen painoksen teoksestaan: ”The Rorschach: A Comprehensive System. Basic
Foundations”. Kirjassa Exner kuvaa testin
käytön hyvin hajanaista tilannetta. Hän tekee katsauksen viiden eniten Yhdysvalloissa käytetyn Rorschach analyysi- ja tulkintajärjestelmien psykometrisista vahvuuksista ja heikkouksista. Vahvuuksista ja erittäin huomattavasta määrästä täydentäviä lisätutkimuksia syntyi uusi järjestelmä:
Rorschach Comprehensive System (RCS).
RCS:istä tuli säännöllisesti päivityksiä. Siitä
tuli myös käytetyin ja tutkituin järjestelmä
maailmassa1.
Rorschach-taulut tulivat Suomeen, Helsingin yliopistoon vuonna 1932. Exnerin
RCS tuli Suomeen Carl-Erik Mattlarin tuomana 90-luvun alussa. Vuonna 1994 järjestettiin Jarl Wahlströmin ja Jyväskylän kesäyliopiston pyynnöstä ensimmäinen RCSkoulutus. Vuonna 1995 perustettiin The
Finnish Rorschach Association for the
Comprehensive System ry. eli Suomen Rorschach -yhdistys.
14
( Psykologi 04 / 2013 )
Käyttö erittäin laaja
Rorschachin testi on edelleen yksi tutkituimmista ja käytetyimmistä psykologisista menetelmistä maailmassa. Testistä on
yhteensä vajaa 10 000 julkaisua ja lisää tulee tasaiseen tahtiin. Ammattikäytäntökyselyjen mukaan Rorschach on Yhdysvalloissa ollut säännöllisesti toiseksi käytetyin persoonallisuudenarviointimenetelmä
MMPI:n jälkeen kliinisessä psykologiassa,
neuropsykologiassa tai esimerkiksi oikeuspsykologiassa. On raportoitu, että 8000 oikeudenkäynnistä, joissa Rorschachia käytettiin todistusaineistona, ainoastaan 6 kertaa
menetelmän sopivuus kyseenalaistettiin ja
ainoastaan kerran menetelmää ei hyväksytty2. Yhdysvalloissa enemmistö persoonallisuudenarviointitehtävissä toimivista psykologeista käyttää ja kannattaa Rorschachin
tieteellistä tutkimusta myös jatkossa3.
Taina Kuuskorven väitöskirjan mukaan
käytetyin persoonallisuudenarviointimenetelmä Suomessa on Warteggin piirrostesti (WZT) ja sen jälkeen Rorschach4. Tämä
on poikkeuksellinen tilanne muihin maihin
verrattuna, sillä WZT on maailmalla suhteellisen vähän tunnettu ja tutkittu.
Perustana vahva tieteellinen näyttö
Tuorein meta-analyysi RCS:istä tuo esiin
menetelmän vahvimmat ja heikoimmat
muuttujat validiteetin kannalta, huolellisesti valittuja kriteerejä käyttäen ja Rorschachkriitikkojen näkökulmia huomioiden5. Artikkeli julkaistiin korkeasti arvostetussa
Psychological Bulletin -lehdessä. Meta-analyysissä ainoastaan englanninkieliset ja vuodesta 1974 vertaisarvioiduissa aikakausleh( Psykologi 04 / 2013 )
dissä julkaistut RCS:iin liittyvät löydökset
huomioitiin. Siinä käytiin huolellisesti läpi
2467 lähdettä. Validiteetin keskiarvo oli r =
.27 silloin, kun kriteerinä käytettiin ulkoisesti arvioituja ominaisuuksia, kuten havainnoitsija-arviointeja tai psykiatrista diagnoosia. Vahvimpien muuttujien joukossa olivat
psykoottistyyppiset prosessit, kuten taipumusta vääristää havaintoja ja ajatushäiriöitä
mittaavat muuttujat (.38 – .49). Exnerin suisidikonstellaatio itsemurhariskin ennustamisessa osoittautui myös vahvaksi (.41).
Rorschachin reliabiliteetistä on myös vahvaa näyttöä. Society for Personality Assessmentin (SPA) Rorschachin käyttöä tukevassa virallisessa kannanotossa menetelmän reliabiliteetti- ja validiteettiarvoja verrataan
sekä muihin psykologisiin testimenetelmiin
(esimerkiksi WAIS, MMPI) että lääketieteellisiin menetelmiin. Siinä raportoidaan esimerkiksi, että mammografian kyky ennustaa
rintasyövän puhkeaminen seuraavan kahden
vuoden aikana on r = .27 6.
Toimintaan perustuva menetelmä
Rorschach-testitilanteessa käytetään ärsykkeenä kymmentä maalattua taulua ja tutkittavan tehtävänä on vastata kysymykseen ”Mitä tämä saattaisi olla?”. Asetelma on
standardoitu ja laukaisee tutkittavassa moniulotteisen päätöksentekoprosessin, jossa
ovat vaikuttamassa erilaiset aivojen rakenteet ja persoonallisuuden toiminnan alueet. Psykologilla on testin avulla mahdollista saada otos tutkittavan käyttäytymisen eri
ulottuvuuksista ja verrata niitä normatiivisiin oletuksiin ja validiteettitutkimuksiin.
Nomoteettisen näkökulman lisäksi huomi15
R-PAS:in kansainvälisten viitearvojen
keräämisprojekti on vasta alkumetreillä.
oidaan projektiivisempien vastausten sisällölliset piirteet, sekä vastausten sarja,
joka antaa prosessinäkökulman tutkittavan
toimintaan.
Lopputulos kertoo tutkittavan tavasta prosessoida ärsykkeitä ja tehdä päätöksiä, erityisesti vähemmän strukturoiduissa,
tunnelatautuneissa ja vuorovaikutuksellisissa tilanteissa. Testistä saadaan tietoa havaintoprosesseista ja ajattelusta, minäkuvan
piirteistä, ihmisrepresentaatioista ja vuorovaikutussuhteista, tunne-elämän piirteistä, hallintakyvystä ja tilannesidonnaisesta
stressistä.
Rorschachissa tutkitaan, mitä ihminen
tekee, eikä sitä mitä hän kertoo tekevänsä.
Monissa tilanteissa (mm. mielentilatutkimuksissa, soveltuvuudenarvioinneissa) on
luotettavampaa arvioida ihmisten psykologisia piirteitä mittaamalla, miten he toimivat standardoidussa tilanteessa kuin luottamalla heidän sanomisiin. Sama pätee esimerkiksi silloin, kun arvioimme potilaan
muistitoimintoja standardoidulla testillä
sen lisäksi, että kysyisimme vain potilaalta,
onko hänellä muistivaikeuksia.
Rorschach on siis tutkittavan toimintaan
perustuva, eikä projektiivinen testi samassa merkityksessä kuin esimerkiksi kuvakertomustestit. Vastaukset voivat sisältää vaihtelevassa määrin projektiivisia elementtejä
(subjektiivisia mielleyhtymiä), mutta suurin osa vastauksista sisältää sen, mitä ihmiset yleensä tilanteessa sanovat tai tekevät.
Rorschach korreloi keskimäärin hyvin
heikosti kyselylomakepohjaisiin menetelmiin. Historiallisesti tätä on pidetty perusteluna kyseenalaistaa testin validiteettia.
Kuten yllämainitussa meta-analyysissä todetaan, tämä ei tarkoita, ettei Rorschach
olisi validi. Tämä tarkoittaa, että validoidut
Rorschach-muuttujat antavat validia lisätietoa kyselylomakepohjaisiin menetelmiin
verrattuna (inkrementaalinen validiteetti). Rorschachin avulla kuvataankin persoonallisuuden ominaisuuksia, joista tutkittava ei ole aina itse tietoinen. Tämä tekee testistä myös voimakkaan terapeuttisen
interventiovälineen7.
16
Neuropsykologinen näkökulma
Monet Rorschachin muuttujat korreloivat
neurokognitiivisiin muuttujiin. Esimerkiksi sairaalassa olevat vanhukset, jotka suoriutuvat heikosti kielellisessä oppimistehtävässä (esimerkiksi Alzheimerin tautiin sairastuneet) harvemmin antavat Rorschach-vastauksia, joissa he liittävät sisältöjä toisiinsa. Sen sijaan, että he näkisivät esimerkiksi
”Kaksi ihmistä, jotka keskustelevat keskenään”, he näkevät vain ”Kaksi ihmistä”.
Tämä tendenssi kertoo yksinkertaisemmasta ja passiivisemmasta tiedonprosessointityylistä, joka on tyypillisesti laaja-alaisesti
havaittavissa tutkittavan havaintokognitiivisissa operaatioissa ja käyttäytymisessä8.
Testin muuttujat reagoivat siis neurokognitiivisiin häiriöihin, esimerkiksi aivovammoihin9. Lisäksi vakavissa psykiatrisissa
häiriöissä nähdäänkin testissä selviytymiskyvyttömyyteen liittyviä merkkejä, kuten
Tuula Ilonen kuvasi Tokyon ISR:in kongressissa vuonna 2011 (International Society of
the Rorschach and Projective Methods).
Vuonna 1999 ISR:in kongressissa Amsterdamissa kanadalainen tutkija Janet Caputo esitti väitöskirjansa, jossa hän teki katsauksen 417 neurologisissa populaatioissa tehdyistä Rorschach-tutkimuksista. Oli
mielenkiintoista kuulla, että lobotomiapotilaiden Rorschach-tutkimukset vuosina
1936–1955 olivat ensimmäiset, joissa kuvattiin niin sanottua frontaalista oireyhtymää
(impulsiivisuutta, juuttumisalttiutta). Tuoreempien neurotieteellisten tutkimusten
joukossa on japanilainen aivokuvaustutkimus, jossa todetaan yhteyksiä havaintovääristymien ja limbisen järjestelmän välillä10,
tai italialais-yhdysvaltalainen tutkimus, jossa todetaan yhteyksiä ihmisliikevastausten
ja peilisolujärjestelmän välillä11.
Viimeisimpiä virtauksia maailmalla
Tutkituin ja käytetyin Rorschach-järjestelmä on edelleen RCS ja sillä on ylivoimaisesti suurin empiirinen tietokanta. John Exnerin menehdyttyä vuonna 2006 Rorschachin
maailmassa jäi kuitenkin huomattava johtajuuden puute. Yksi merkittävä seuraus täs( Psykologi 04 / 2013 )
tä on ollut, että viiden hengen ryhmä tutkijoita, pääasiassa Exnerin läheisiä yhteistyökumppaneita (Meyer, Viglione, Mihura,
Erard, Erdberg), lähti sekä RCS:n että uusien löydösten ja omien ajatuksiensa pohjalta
kehittämään uutta järjestelmää: Rorschach
Performance Assessment System (R-PAS).
Ensimmäinen R-PAS-käsikirja julkaistiin
syyskuussa 201112. Kyse on uudesta järjestelmästä, sillä muutoksia on tehty RCS:iin verrattuna sekä pöytäkirjan ottamiseen liittyvissä säännöissä että koodauksessa ja tulkinnassa. Esimerkiksi R-PAS:issa tutkittavaa
rohkaistaan antamaan 2–4 vastausta joka
tauluun.
R-PAS on herättänyt maailmalla sekä innostusta että vahvaa kritiikkiä. Eniten kritiikkiä on saanut se, että systeemi tarjoaa
yksinkertaistetun version kompleksisesta
menetelmästä. Riippumatta eriävistä mielipiteistä, menetelmän kehitystä on tärkeä
seurata, sillä R-PAS:ista on näillä näkymiin
tulossa RCS:n suurin kilpailijasysteemi. Kuten Exner teki aikoinaan, R-PAS:in kehittäjät tavoittelevat järjestelmää, joka olisi vahvasti empiiriseen näyttöön perustuva. Suurin ongelma tällä hetkellä on se, ettei menetelmää ole sellaisena vielä ehditty
asianmukaisesti tutkia. R-PAS:in kansainvälisten viitearvojen keräämisprojekti on vasta
alkumetreillä.
Tulevaisuuden haasteet
Kuuskorven tutkimuksen mukaan noin
46 prosenttia Suomen psykologeista käyttää Rorschachia. RCS:in niin sanottuun pitkään koulutukseen (RCS-erikoistumiskoulutukseen) osallistuneita on Suomessa noin
500. Minun mielestäni tämä tarkoittaa sitä,
että suurin osa käyttäjistä ei ole koulutettu
menetelmään tavalla, joka vastaa nykyajan
kansainvälisiä standardeja. Osaamisessa on
suurta vaihtelua. Yhteen ääripäähän sijoittuvat he, jotka ovat käyneet pitkän koulutuksen ja osallistuvat säännöllisesti yhdistyksen järjestämiin koulutuksiin ja/tai seuraavat alan kirjallisuutta. Toiseen ääripäähän
sijoittuu valitettavan suuri ryhmä kollegoja,
jotka eivät ole saaneet menetelmästä asian-
mukaista koulutusta ja todennäköisesti väärinkäyttävät sitä.
Tilanne ei ole ammattieettisesti ongelmaton. Lisäksi Rorschachin väärinkäyttö
antaa sekä psykologeille että lääkäreille väärän käsityksen menetelmän luonteesta, sen
vahvuuksista ja rajoituksista. On jonkin verran tieteellistäkin näyttöä siitä, että kokeneemmat Rorschachin käyttäjät tekevät vähemmän tulkintavirheitä ja kykenevät paremmin integroimaan tietoa (esimerkiksi
anamneesiin ja muihin testilöydöksiin)13.
Suomen yliopistoissa on ollut viime vuosina taipumusta vähentää Rorschachin ja
vastaavanlaisten, spesifisesti psykologisten menetelmien opetusta. Mielestäni tämä
alentaa osaamisen tasoa vaikeammin hallittavissa olevien menetelmien käytössä. Olen
myös sitä mieltä, että yliopistot antavat
näin toimiessaan väärän kuvan siitä, mitä
psykologisia tutkimusvälineitä kentällä eniten tarvitaan, tutkitaan ja käytetään. Esimerkiksi kliinisissä työympäristöissä usein
oletetaan, että psykologi osaisi käsitteellistää potilaiden ongelmien luonnetta kattavammin kuin mitä esimerkiksi diagnostisen
luokittelun tai haastattelun avulla voidaan
saavuttaa.
Näyttöön perustuvien ja kansainvälisesti
käytetyimpien tutkimusvälineiden opetusta ei tulisi vähentää, vaan päinvastoin. Rorschach sekä muut tutkituimmat toimintaan
perustuvat menetelmät ovat ainoastaan
psykologien käyttöön tarkoitettuja ja sofistikoituja välineitä, jotka nostavat ammattikuntamme arvostusta sekä terveydenhuollossa että yhteiskunnassamme laajemmin.
—
Kirjoittaja on Pariisin yliopistossa väitellyt psykologian tohtori ja Suomen Rorschach-yhdistyksen
varapuheenjohtaja. Hän toimii psykologina Helsingin kaupungin sosiaali- ja terveysvirastossa
sekä ammatinharjoittajana.
—
Kiitokset artikkelin kommentoinnista yhdistyksemme puheenjohtajalle Heikki Toivakalle sekä
hallituksen jäsenille Tuula Iloselle ja Olli-Pekka
Santalalle.
Suomen Rorschach -yhdistys: www.rorschach.fI
Lähteet:
1. Exner, J. E. (2003). The Rorschach. A Comprehen8. Mahwah, NJ. Muzio, E. (2006). Towards an Integsive system. Basic foundations and principles of
rated Neuropsychological Approach to Personality
interpretation. Hoboken, NJ: John Wiley and Sons.
Through the Rorschach in Geriatrics and
2. Weiner, I. B., Exner, J. E. Sciara, A. (1996).
Dementia of the Alzheimer’s Type. Doctoral DisserIs the Rorschach welcome in the courtroom?
tation. Univeristy of Paris X - Nanterre.
9. Exner, J. E., Colligan, S. C., Boll, T. J.,
Journal of Personality Assessment, 67, 2, 422–424.
3. Musewicz, J., Marczyk, G., Knauss, L., York, D.
Stischer, B., Hillman, L. (1996). Rorschach fin(2009). Current assessment practice, personality
dings concerning closed head injury patients.
measurement, and Rorschach usage by psychoAssessment, 3, 3, 317–326.
10. Asari, T., Konishi, S., Jimura, K., Chikazoe, J.,
logists. Journal of Personality Assessment, 91, 5,
453–461.
Nakamura, N., Miyashita, Y. (2010). Amygdalar
4. Kuuskorpi, T. (2012). Psykologisten testien käyttö
enlargement associated with unique perception.
Suomessa. Väitöskirja. Käyttäytymistieteiden ja
Cortex, 46, 1, 94–99.
11. Giromini, L., Porcelli, P., Viglione, D. J., Parolin,
filosofian laitos. Turun yliopisto.
5. Mihura, J. L., Meyer, G. J., Dumitrascu, N., BomL., Pineda, J. A. (2010). The feeling of movement:
bel, G. (2012). The validity of individual Rorschach
EEG evidence for mirroring activity during the
variables: Systematic reviews and meta-analyses of
observations of static, ambiguous stimuli in the
the Comprehensive System. Psychological Bulletin,
Rorschach cards. Biological Psychology, 85, 2,
Aug 27, 1–58.
233–241.
12. Meyer, G. J., Viglione, D. J., Mihura, J. L., Erard,
6. Board of Trustees of the Society for Personality
Assessment (2007). The status of the Rorschach
R. E., Erdberg, P. (2011). Rorschach Performance
in clinical and forensic practice: An official stateAssessment System. Administration, Coding, Interment by the Board of Trustees of the Society for
pretation, and Technical Manual. R-PAS, Toledo.
13. Santala, O.-P. (2009). Expertise in Using the
Personality Assessment. Journal of Personality
Assessment, 85, 2, 219–237.
Rorschach Comprehensive System in Personality
7. Finn, S. E. (2007). In Our Client’s Shoes. Theory
Assessment. Doctoral Dissertation. University of
and Techniques of Therapeutic Assessment. LEA.
Jyväskylä.
( Psykologi 04 / 2013 )
17