RikSun raKKi - Riihimäen Seudun Kennelkerho ry
RikSun raKKi 1-2014 Tuomarihaastattelussa Vesa Kuosmanen Ajatuksia agilityn valokuvaamisesta by Jukka Pätynen Vuoden koira -kilpailun satoa! RikSun Kennelkerho raKKi Riihimäen Seudun r.y. Sisältö Talkoohommia 3 Tuomarihaastattelussa Vesa Kuosmanen 5 Vuoden koira-kilpailun tulokset 7 Harrastajan tarina 9 Tokoturinat 14 Tokotoimikunta esittäytyy 16 Tokon valmennusryhmä I esittäytyy 19 Tokon valmennusryhmä II esittäytyy 24 Noutajien rodunomaiset kokeet 32 Ajatuksia agilityn valokuvaamisesta 35 PK pulinat 42 Kaiken takana on… reportteri! 44 Merkitse kalenteriin!! 26.4. Agilitykisat, Hyvinkää 27.4. Jälkipäivä, Hausjärvi 17-18.5. Näyttely, Riihimäki 4.6. TOKO-koe ALO AVO, Hausjärvi 2.6. PAJÄ 1 3 Riihimäki 14.6. PAJÄ3 PAHA3 Piirinmestaruuskisat, Riihimäki 30.7. TOKO-koe VOI EVL, Hausjärvi 4.10. TOKO-koe CUP-koe kaikki luokat, Hausjärvi 25.10. Jari Kantoluodon tottisseminaari RikSun raKKi 2 Talkoohommia! Teksti: Noora Näätänen Haluan jakaa muutaman sanasen talkootyöstä seurassa aloittelevan harrastajan näkökulmasta. Viime kesänä kamalan kovan agilitykärpäsen puremana päätin liittyä RSKK:n jäseneksi. Edellistalven alkeiskurssin ja sitä seuranneen luovan tauon jäljiltä motivaatio oli huipussaan ja ihan oikea ryhmäpaikka siinsi haaveissa. Innoissani tutkailin seuran nettisivuja ja sieltä lukaisin, että "kerhon jäseniltä edellytetään aktiivista osallistumista kerhon toiminnan kehittämiseen ja harjoitteluolosuhteiden ylläpitämiseen talkoohengessä." Päätinkin purkaa innostustani talkootöihin heti kun tämä vain suinkin olisi mahdollista. Mahdollisuus tarjoutuikin jo heinäkuun helteissä, kun seuramme järjesti upeasti onnistuneet Keskiyön Epikset 19.7. Aluksi jännitti, että osaanko tehdä siellä yhtään mitään, enhän tiennyt lajista vielä paljoakaan enkä tuntenut entuudestaan oikeastaan ketään. Kiinnostus lajia kohtaan vei voiton jännityksestä, ja avoimin mielin lähdin kohti talkoopaikkaa eli kennelmajaa ja hallia. Kuten olin ounastellutkin, porukka hallilla oli vallan mukavaa, ja tekemistä annettiin ihan keltanokallekin. Sain heti tuntea olevani osa porukkaa. Edellisenä iltana laitettiin hallia kuntoon ja muun muassa tienvarsiopasteita paikoilleen. Seuraavana päivänä koitti kisapäivä, ja porukkaa olikin paikalla jo enemmän. RikSun raKKi 3 Olin toivonut helppoa ja vastuutonta hommaa ja sellaisen sainkin ratahenkilön roolissa. Tämä osoittautuikin päivän parhaaksi hommaksi. Sain nähdä hienoja kilpailusuorituksia ihan aitiopaikalta, ja liikuttua koiran ja ohjaajan saumattomasta yhteistyöstä, kunhan aina välillä muistin nostaa pudonneen riman. Pääsin myös avustamaan kanttiinille, kahvia keitettiin, voileipiä askarreltiin ja makkaraa grillattiin. Oli ihan mahtava fiilis viettää kaunista kesäiltaa samanhenkisten ihmisten ja tietenkin koirien seurassa. Ilta oli erittäin onnistunut, ja toivottavasti keskiyön epiksistä tuleekin seurallemme jokakesäinen perinne. Olin voittanut jännitykseni ja tutustunut ihan mahtaviin tyyppeihin! Upeasta lajista nyt puhumattakaan. Nyt vasta halusinkin sen ryhmäpaikan enemmän kuin mitään muuta. Tämän jälkeen talkoita on ollut sekä virallisten kisojen merkeissä että valtava urakka alkusyksystä, kun halliimme asennettiin huikean upea hiekkatekonurmi. Jokaisella kerralla olen ollut yllättynyt siitä, miten motivoitunutta porukka on tekemään töitä seuran eteen, ja voin ilokseni myös todeta että se fiilis tarttuu! Matkani RSKK:n riveissä on vasta aluillaan, ja halusin vaan kertoa kuinka paljon paremmin olen päässyt seuraan ja omaan lajiini agilityyn sisälle talkoilun myötä. Suosittelen kaikille! Seuratovereihin tutustuu ihan erilailla, kun tehdään välillä muutakin yhdessä kuin yritetään ohjata koiraa agilityradalla tai tokokentällä. Nyt kannustankin jokaista RSKK:n jäsentä osallistumaan talkootoimintaan. Vaikka tuntuu, ettei osaisi välttämättä tehdä mitään tai että ei olisi oikein aikaa, niin jo muutama tuntikin auttaa, ja ihan jokaisesta on apua! Kun jokainen antaa edes vähän omaa kallisarvoista aikaansa, saamme paljon aikaan eivätkä kaikki hommat kaadu vain muutaman ihmisen niskaan. Pienessä seurassa on puhallettava yhteen hiileen, ja kuten tämän uuden hienon keinonurmemme myötä voimme todeta niin kyllähän niistä tuloksista on sitten hienoa nauttiakin. -Agilitystä huumaantunut aloittelija Noora Näätänen- RikSun raKKi 4 T u o m a r ih a a s t a t t e l u ss a Teksti & kuva Vesa Kuosmanen VESA KUOSMANEN Vesa Kuosmanen on RSKK:n jäsen, kilpailee palveluskoirakokeissa omilla koirillaan ja hän toimii myös aktiivisesti tuomarina palveluskoirakokeissa. Vesan tuomarioikeudet pitävät sisällään jälki-, erikoisjälki, haku-, suojelu-, käyttäytymiskoe- sekä ylituomarioikeudet. Vesa kertoo harrastuksestaan ja tuomaroinnistaan seuraavaa: Alkuvaiheessa kävin tuomaroimassa suht paljon laajalla alueella, mm. Oulussa, Kajaanissa, Kalajoella, Turussa, Vaasassa, Lieksassa sekä tietysti tässä kotinurkissa. Tänä päivänä on muutamia kokeita vuodessa. Itse olen harrastanut useita lajeja: jälkeä, hakua, yleiskoetta, viestiä, suojelua, erikoisjälkeä ja vetohiihtoa. SM-kisoihin olen osallistunut kuudella eri koiralla, joista omia kasvatteja on kaksi. SM-mitaleilla olen ollut useamman kerran neljällä koiralla. On myös muutamia piirinmestaruusmitaleja. RikSun raKKi 5 IPO-FH MM-kisoihin lähden tänä vuonna 14. kertaa. Hopealla olen ollut kaksi kertaa. Osallistunut olen neljällä eri koiralla, joista kaksi on omaa kasvattia.NOM:eissa olen myös ollut useamman kerran mukana kolmella eri koiralla. Rotumestaruuskisoissa jäljeltä ja erikoisjäljeltä on mitalisijoituksia. Käyttövalion arvoja 11 kpl. Kasvatan saksanpaimenkoiria kennelnimellä Musketeer’s. Pentueita on yli 30. Tuomarina arvostan reilua, rehtiä, halukasta työskentelyä niin koiralta kuin ohjaajalta. Ts. kaikki ihmeelliset avut ja vippaskonstit saa minut ärsyyntymään. Mieleen tulee eräs koe, jossa olin tuomaroimassa: Kilpailija tuli koiransa kanssa juttelemaan kanssani. Siinä meidän jutellessa, tunsin että jokin alkaa lämmittämään jalkaani. Tämän kilpailijan koira kusasi jalkaani ja totesin hänelle, että siitä lähti 10 pistettä pois. Hän pelästyi ja pyysi kovasti anteeksi. RikSun raKKi 6 VUODEN KOIRA Vuoden koira-kilpailun tulokset ohessa. Paljon onnea kaikille!! Vuoden palveluskoira 1) spn Musketeer’s Carla om/ohj. Merja Ruutikainen 2) bcu Borderiinan Elävä Legenda om/ohj. Sanna Hyytiäinen 3) knu Muddlehead´s Gordier om/ohj. Sari Haapalahti 4) bcu Dreamoor The Wizard of Oz om/ohj. Sanna Hyytiäinen Vuoden tokokoira 1) bpmn Tulikuuma Oljenkorsi om/ohj. Sari Pehkonen 2) auspai Oxahula Xara om/ohj. Katariina Koskinen 3) knu Muddlehead´s Gordier om/ohj. Sari Haapalahti 4) bcu Dreamoor The Wizard of Oz om/ohj. Sanna Hyytiäinen RikSun raKKi 7 Vuoden aloitteva PK ja TOKO-koirakko 1) knu Muddlehead’s Gordier om/ohj. Sari Haapalahti Vuoden agilityn maxi-koira 1) dn Eroosion Diabla Devina om/ohj. Sami Suominen 2) apu Ozahula Xara om/ohj. Katariina Koskinen Vuoden näyttelykoira 1) du Viva´la Rosa Ice King om. Johanna Lassinniemi 2) kääpiövillakoirauros Hamtaro´s Raa Raa Rasputin om. Tiina Kuuteri 3) vehtern Hellevillan Halla om. Merja Koivisto 4) auspain Ossequente Golden Oldie om. Satu Lius 5) vehtern Hellevillan Kuura om. Merja Koivisto RikSun raKKi 8 HARRASTAJAN TARINA Tässä lehdessä pääsemme tutustumaan Helena Niemeen ja hänen tarinaansa siitä mistä se kaikki sitten oikein lähti... Heippa kaikille! Minä olen Helena Niemi ja uusi näillä kinkereillä. Lupauduin kirjoittamaan näin tulokkaan näkökulmasta omaa harrastus ”uraani”. Eli luvassa ei siis ole mitään hehkutusta kuinka hienoissa kisoissa on tullut oltua mukana, ja kuinka mahtavaa tulosta on tehty :D. Minä olen aina kasvanut ja elänyt eläintenparissa, mutta koiraharrastus on minulle suht uusi. Olen kasvanut lapsuuteni ja nuoruuteni maalla jossa meillä oli lypsykarjaa, hevosia ja paljon muita pienempiä eläimiä (koiria, kissoja, kaneja, lampaita jne.). Tuolla opin työn kautta lukemaan eläintä ja ymmärtämään niiden käytöstä. Oikeastaan kaikki se, mitä teen tälläkin hetkellä koirieni kanssa, pohjautuu tuonne noihin kokemuksiin. RikSun raKKi 9 Miten sitten aloin harrastamaan koiria? Olin elänyt muutaman vuoden oletettavasti kai ihan normaalia perhe-elämää, koko ajan kuitenkin kaipasin eläinten pariin. Meillä oli rottweiler narttu tuolloin, mutta nuoruuden tyhmyyksissäni olin ottanut typistetyn, joten meillä nousi joka paikassa tie pystyyn, kun olisin halunnut harrastaa. No Emma jäi meillä vain kotikoiraksi, joka osasi vain nuo normaalit käytöstavat kuten se, että kutsusta tullaan luokse, hihnassa ei vedetä ja muille ei rähjätä. Siinäpä tuo suuri koulutusura tuon koiran kohdalla. Neljännen lapsen synnyttyä alkoi tuntua, etten voi elää näin, etteivät eläimet näyttele suurempaa osaa elämässäni. Myös tulevaisuudessa häämöttävä maalle muutto helpotti päätöstä ottaa toinen koira. Ensin se tulikin miehelleni, koska myös hän halusi koiraa. Meille muutti Skogsterin Jannelta 8 kk ikäinen Ahmed vom Fuchsiengarten. Ahmed opetti minulle todella paljon varsinkin hallinnasta. Monet lenkit tein itkien, kun työnsin lastenrattaita ja vahdin, ettei Ahmed pure ohi kulkijoita (mitä hullua oltiinkin tehty, kun tuo koira otettiin?). Eipä se pahuuttaan olisi purrut, mutta vahvasti saaliviettinen, erittäin hektinen ja terävä koira, joka koko ikänsä oli kasvanut maalla, tuotiin kaupunkiin keskelle kaikkia ärsykkeitä, niin mitäpä muuta olisi voinut odottaa. Periksi ei kuitenkaan kehdannut antaa, kun kerran koira oli otettu, niin sen kanssa oli opeteltava elämään. Yhdessä mieheni kanssa siitä alettiin tehdä meidän perheeseen sopivaa koiraa. Se jo oli työvoitto, kun ekat lenkit mentiin hihna löysällä, ja ketään ei peloteltu. Sitten olikin minun aika saada oma koira! Kesäkuussa 2010, samaan aikaan kun muutimme omakotitaloon Lopelle, meille muutti Mecberger Lissu. Minun elämäni koira! Sen uskallan jo nyt sanoa! Mitään tarkkaa suunnitelmaa ei ollut, mitä alan Lissun kanssa harrastamaan, mutta se oli selvää, että halusin sen kanssa tehdä mahdollisimman paljon. RikSun raKKi 10 Katselin netistä videoita miten ihmiset teki tottista. Katselin koevideoita, ja yritin hahmottaa, minkälainen suoritus on se, mikä on koemielessä hyvä Lissu kulki monessa paikassa minun mukanani, ja treenattiin päivittäin ruualla. Miten paljon siinä oppikin, kun vietti koiransa kanssa aikaa ja heittäytyi mukaan! Syksyllä halusin aloittaa jäljestyksen, mutta eipä minulla ollut siitäkään mitään käsitystä, miten koira edes jäljestää, ja miten sen olisi hyvä jäljestää. En tuntenut ketään koiraihmisiä, paitsi nyt kasvattajan ja oli vaikeaa ehtiä ajamaan Vihtiin saakka, joten etsin netistä, että olisiko lähempänä ketään, jolta voisi ehkä pyytää neuvoa. Huomasin, että Hyvinkäällä Harmaanhurstin kennel kasvatti samaa rotua, joten vähän arasti pistin kyselyä Hurstin Sepolle, että kehtaanko vaivata koulutusasialla, vaikka minulla ei häneltä koiraa olekaan. Ja sain apua! Seppomaiseen tapaan jokseensakin suoraan ja kaunistelematta. Mutta kun joka sana oli totta, niin mitäpä siinä kuin nöyränä tekemään töitä. Edelleen olen todella kiitollinen siitä avusta ja suoraakin suoremmasta palautteesta. Hymistelystä ja asioiden kaunistelusta en olisi takuulla oppinut mitään! 2011 tammikuussa Janne pyysi minut mukaan puruihin hänen ryhmäänsä. Pääsin opiskelemaan suojelun saloja ja näkemään sitäkin puolta. Tähän saakka kun olin treenannut yksin omalla pihalla tai naapurin pellolla mieheni ollessa joko videokuvaajana tai silmänä muuten vain. Keväällä meille syntyi viides lapsikin, joka pääsi heti synnyttyään mukaan treenitunnelmaan. Kesäkin meni ajatuksella, että joskus ipo-kokeisiin, mutta pikkuhiljaa syksyn edetessä alkoi tuntua, että tämä ei ehkä ole minun juttuni. Oma koulutusideologiani oli aika ristiriidassa, ja hain sitä omaa ajatusta tähän. Janne oli maalimiehenä varmasti maineensa veroinen, eikä minulla ole hänestä mitään pahaa sanottavaa - päinvastoin! Olen edelleen kiitollinen siitä mahdollisuudesta, minkä hän soi minulle! Halusin vain tehdä asioita toisin enkä kokenut, että olen oikea ihminen ”neuvomaan” häntä ja siksi päätin silloin vuoden vaihteessa jäädä pois puruista. Mietin, että jotain on tehtävä, koska olin taas yksin ilman treeniseuraa ja selkeää suuntaa. Siinä sitten tulin tulokseen, että jälki oli edennyt kivasti ja tottiskin alkoi näyttää sellaiselta mitä toivoin, joten päätin, että metsäjälki voisi olla meidän laji. Minulla ei ollut kuitenkaan mitään käsitystä, mitä siellä metsässä tapahtuu, eli taas lähdettiin tyhjästä :D. Löysin RSKK:n Facebook-sivujen kautta Hyytiäisen Sannan ja hän, ilmeisesti jossain tilapäisessä mielenhäiriössään, otti minut mukaan metsään, jossa näytti omilla koirillaan, miten homma toimii! Manu teki heti vaikutuksen! Tuollaisen janan haluan Lissulle kuin mitä Manu teki! Paljon tuli taas uusia juttuja, mutta mielenkiintoista oli lähteä oppimaan! Tuona keväänä tein BH-kokeen, ja sitten keskityin vain maastoon. Sannan kanssa oli mielettömän mukavaa treenata aina, kun vain saatiin aikataulut sopimaan! Sannalta saamani kannustus motivoi aina uudelleen sinne metsään yksinkin ja kurjillakin keleillä. RikSun raKKi 11 Syksyllä olisin toivonut pääseväni kokeisiin. En saanut tuolloin koepaikkaa, joten talveksi homma jäi tauolle, ja toukokuussa 2013 pääsimme ihan ekaan kokeeseen! Kyllä niin jännitti! Mutta tuossa kokeessa näkyi työn tulos ja monet metsässä vietetyt tunnit! Lissu oli janalla todella määrätietoinen, eteni suoraan ja otti jäljen. Tuntui turvalliselta lähteä koiran perään vieraaseen metsään, jopa minun suuntavaistolla! Mieheni tosin oli kuulemma varautunut etsintäpartiolla lähtemään hakemaan minua takaisin, kun eksyminen oli kuulemma niin todennäköistä! Myös esineruutu kesti vain muutaman sekunnin, joten maastosta tuli ihan kivat pisteet. Tottikseen menin luottavaisin mielin, kun olin kokenut sen meille varmaksi. 96 pistettä tuntui huikealta, vaikka monelle kokeneelle ykkösen kokeesta nuo ei välttämättä olisi vielä mikään ihme. Treenit jatkui ja vähän yllättäen Sanna yllytti minut jo heinäkuussa Kouvolaan kokeeseen, vaikka itse olin ihan varma, ettei Lissu ole vielä valmis kakkoseen. Jouduin tuonne kokeeseen ottamaan vielä 3 nuorinta lapsista mukaan, koska mieheni oli töissä. Tuo kuitenkin osoittautui lopulta hyväksi jutuksi, koska en ehtinyt niin jännittämään, kun oli pakko keskittyä muuhunkin. Annoin täyden työrauhan Lissulle ja se kannatti. Maastosta saatiin 200 ja tottiskin meni 95 pisteen arvoisesti. Oli huikea tunne ajella kotiin kokeesta, johon en ollut ollenkaan valmis. ”Se on heittäytymistä hetkeen ja yhdessä koiran kanssa olemiseen! Se on pitkälti yksin puurtamista, jolloin koirasta on opittava nauttimaan ja saamaan se seura. “ Sitten ajatus kohdistuikin jo rotumestiksiin. Näin jälkikäteen ajateltuna latasin sinne aivan liian suuret odotukset ja vähän jopa treeni-ilokin väheni. Oli opettavaista joutua tuohonkin tilanteeseen, kun oma pää lähtee liian kovaa menemään. Lissu loukkaantui juuri ennen kisoja, kun tuli liian rajusti alas A-esteeltä. Lähdin kuitenkin kokeilemaan, koska oireet eivät olleet kovin selkeät. Tottis meni hyvin siihen saakka, kunnes tuli esteet. Lissu kiersi molemmat, koska selkä ei kestänyt hyppyjä. Tajusin, että nyt on koira tosi kipeä, kun ei halua hypätä Nuo kun oli niin varmat liikkeet. Saatiin 72 pistettä ja pettymys oli valtava! RikSun raKKi 12 En lähtenyt maastoon, vaikka nuo pisteet siihen olisi riittänytkin. Seuraavalla viikolla fyssarille ja 7 hoitokertaa tarvittiin, että saatiin asento oikeaksi ja kipu pois. Vaikka tuolloin oli pettymys todella kova, niin jälkikäteen ajateltuna oli todella hyvä, että ei onnistuttu. Olisin sokaistunut Lissun todelliseen vointiin, ja en olisi ehkä suhtautunut kipuiluun riittävän vakavasti. eikä voi vain olettaa, että ”kyllä se on kunnossa”. Itse olen tämän lyhyen ”koulutusurani” aikana oppinut, että koirankoulutus ei ole tekniikkaa, eikä vimpaimia tai hienoja sanoja, vaan tunnetta ja eläytymistä eläimeen. Se on heittäytymistä hetkeen ja yhdessä koiran kanssa olemiseen! Se on pitkälti yksin puurtamista, jolloin koirasta on opittava nauttimaan ja saamaan se seura. Ei tätä tehdä muille vaan itselle ja koiralle :). Miten paljon menetämmekään, kun lähdemme vain suorittamaan ilman tunnetta. Edelleen tavoitteet ovat korkealla ja jatkamme samalla tiellä, eli teemme tunteella tinkimättä laadusta. Saa nähdä mihin se riittää, mutta kivaa se ainakin on. Minulle on todella tärkeää, että koirani ei ole seurassani hermostunut ja kireä, vaan yhteistyömme perustuu luottamukseen ja siihen, että me rakastamme olla yhdessä ja tehdä yhdessä. Olen saanut tutustua koiraharrastukseni myötä muutamiin ihaniin ihmisiin, jotka omalla persoonallaan ovat elävöittäneet tätä touhua ja antaneen osaamistaan minullekin. Olen erittäin kiitollinen heille! Uutta oppia minulle antaa Harmaahurstin Jarmokalevi, joka muutti meille tammikuussa. Riiviömäistä pentuaikaa siis taas eletään. Kai tässä on jollakin tapaa hullu, kun tätä kaikkea pyörittää! Teksti: Helena Niemi Kuvat: Maarit Rantala, Katri Mure, Sanna Hyytiäinen RikSun raKKi 13 at n Tokoturi Tiedotteen päivämäärä Tokotoimikunta tiedottaa tulevista tapahtumista kesälle 2014: TOKO KOE 4.6.2014 TOKO KOE 7.4.2014 Luokat: ALO, AVO Ylituomari: KAISA LÄHDESMÄKI Luokat: VOI, EVL Ylituomari: HANNELE PÖRSTI Ilmoittautuminen 12.–23.5.2014 jo! ennyt m e o Osanottomaksu: 30,00€ k Tämä Osanottomaksu: 28,00€ Tilille FI39 1264 3000 1021 71 NDEAFIHH Viite 11183 Ilmoittautumisten vastaanottaja: KRISTA PIHLAJA krista.pihlaja@wippies.com Tilille FI39 1264 3000 1021 71 NDEAFIHH Viite 11183 Ilmoittautumisten vastaanottaja: KIRSI KONTUVIRTA kirsi.kontuvirta@gmail.com Osm. jäsenet 25 euroa, muut 30 euroa. Ilm. ja PAIKAN VARAUS jäsenet: 10.–15.3.2014, muut: 16.–23.3.2014 VAIN kirsi.kontuvirta@gmail.com Osm. jäsenet 23 euroa, muut 28 euroa. Ilm. ja PAIKAN VARAUS jäsenet: 12.–16.5.2014, muut 17.–23.5.2014 VAIN krista.pihlaja@wippies.com Rajoituksen perusteet: etusija järjestävän yhdistyksen jäsenillä: Ilm. jäsenet 10.–15.3.2014 Rajoituksen perusteet: etusija järjestävän yhdistyksen jäsenillä: Ilm. jäsenet 12.–16.5.2014 Koiramäärää koskeva rajoitus: max. 12 koirakkoa Koiramäärää koskeva rajoitus: max. 30 koirakkoa ILTAKOE, HALLIKOE. ILTAKOE, HALLIKOE. RikSun raKKi 14 Haku auki RSKK:n Toko-SMjoukkueeseen! TOKO KOE 30.7.2014 Luokat: VOI, EVL Ylituomari: HANNELE PÖRSTI Ilmoittautuminen 7.-18.7.2014 Osanottomaksu: 30,00€ Tilille FI39 1264 3000 1021 71 NDEAFIHH Viite 11183 Ilmoittautumisten vastaanottaja: LAURA SAARI laura.ilona.saari@gmail.com Kisat ovat Porissa 5.-6.7.2014 Hakemukset meilitse laura.ilona.saari@gmail.com Huomioithan uudet osallistumissäännöt http://www.tokosm2014.fi/ kilpailuinfo/17 hakemukseen siis koirakon nimitietojen lisäksi sääntöjen edellyttämät tulokset! Osm. jäsenet 25 euroa, muut 30 euroa. Ilm. ja PAIKAN VARAUS jäsenet: 7.-11.7.2014, muut: 12.–18.7.2014 VAIN laura.ilona.saari@gmail.com Rajoituksen perusteet: etusija järjestävän yhdistyksen jäsenillä: Ilm. jäsenet 7.-11.7.2014 Tänä vuonna joukkuemäärää/yhdistys ei ole rajoitettu. TOKO KOE 4.10.2014 Koiramäärää koskeva rajoitus: max. 15 koirakkoa ILTAKOE, HALLIKOE. (KAIKKI LUOKAT) Samalla Etelä-Hämeen kennelpiirin Toko-Cup koe. Lisätietoja myöhemmin! RikSun raKKi 15 Teksti: Laura Saari ja Krista Pihlaja Tokotoimikunta esittäytyy osa I Syksyllä 2013 perustettu RSKK:n Tokotoimikunta suunnittelee ja järjestää lajitoimintaa yhdistyksessämme, yhteistyössä lajin kouluttajien, koetoimitsijoiden ja harrastajien kanssa. Tokotoimikuntaan kuuluvat Laura Saari (pj), Niina Kyyrö, Krista Pihlaja, Merja Ruutikainen, Kaisu Saloniemi sekä Mirva Stark. Tästä numerosta alkaen tokotoimikunnan jäsenet esittäytyvät Tokopulinoissa. Laura Saari Olen Laura Saari, RSKK:n Toko-yhteyshenkilö ja lajin koulutusohjaaja parin vuoden ajan. Harrastuskaverini on pian 9vuotias rescuemoppi BH Riki, jonka kanssa ollaan Tokossa avoimessa luokassa, alokasluokassa viihdyimme TK1:n verran. Koiraharrastus alkoi agilityllä, mutta tottelevaisuus olikin enemmän ohjaajan juttu. Koulutan ALO- ja AVO-koirakoita. Siinä parasta on ratkoa treenipulmia yhdessä ohjaajien kanssa ja päästä todistamaan kehitystä lajissa ja koirakon yhteistyössä. Harrastusmotto: Heiluva häntä on ohjaajan palkka RikSun raKKi 16 Krista Pihlaja Olen Krista Pihlaja ja harrastanut TOKOa koirieni kanssa nelisen vuotta RSKK:n riveissä. Ensimmäisellä harrastuskoirallani 4-vuotiaalla labradorinnoutaja Hillan kanssa hurahdin koiraharrastusten pariin ja sille tielle jäin! Hillan kanssa ollaan lähinnä TOKOiltu ja MEJÄilty. Hillan kanssa saimme viimein TK1koularin ja nyt keskitymme saamaan tälle vuodelle ensimmäisen MEJÄn koetuloksen. Yhden koiran treenimotivaatio ei tuntunut riittävän verrattaessa minun toiveisiini treenaamisen määrässä, joten ajatus toisesta ja pkpuolen harrastuskoirasta tuli ajatuksiini. Syksyllä 2011 löysinkin itseni pentulaatikon ääreltä valitsemasta ”sitä oikeaa” pentua. Hurahtamisestani johtuen taloon tuli harrastuskoiraksi beauceron Naava, jonka kanssa keskitymme tällä hetkellä jäljestämiseen niin pellolla kuin metsässä sekä TOKOon. Naava on harrastuskoirana ihanan energinen ja aina valmis lähtemään treeneihin. Naavan kanssa tavoitteet ovat niin TOKOssa kuin PK:ssa korkeammalla kuin Hillan kanssa, ja katsotaan mihin meidän rahkeet riittävät. Kisakentille suuntaamme tänä vuonna Naavan kanssa. Harrastusmotto: Joskus pään seinään hakkaaminenkin tuottaa tulosta! RikSun raKKi 17 Merja Ruutikainen Merja Ruutikainen ja saksanpaimenkoiranartut Musketeer’s Carla ”Tiiti” ja Musketeer’s Karo ”Tiltu”. Olen ollut RSKK:n jäsen vuodesta 1992. Olen harrastanut lähinnä palveluskoirapuolella metsäjälkeä, erikoisjälkeä ja suojelua. Agilityä on kokeiltu ja muutama kisa käyty Musketeer’s Ooran kanssa. Tokoa on harjoiteltua ja kisattu Tiitin ja Tiltun kanssa parin vuoden ajan. Koetoimitsijana toimin sekä tokon että pk:n puolella. Kuva: Anu Hatunpää Toko, peekoo, aksa, jälki, haku, tottis.......???? Mikä mietityttää?? Ota meihin yhteyttä niin selvitetään! TOKO: Laura Saari p. 040-757 1379 PK: Anna-Maija Jämsén p. 041-501 9006 Agility: agility.rskk@gmail.com Kaverikoiratoiminta: Virpi Turunen p.045-114 5243 RikSun raKKi 18 RSKK:n Tokovalmennusryhmä I esittäytyy Te k s t i : K i r s i K o n t u v i r t a Ajatus tokon valmennusryhmästä alkoi syntyä loppukesästä 2012. Tällaisen ryhmän idea sinällään on varsin yksinkertainen: aktiivisia harrastajia kootaan yhteen harrastamaan samassa paikassa ja samaan aikaan. Tokoahan voi toki treenailla paljon myös yksikseen, mutta ryhmätreenejä tarvitaan myös, mikäli on aikomus kisata. Ryhmässä on helppo esimerkiksi toteuttaa vaikkapa kokeenomainen harjoitus liikkeenohjaajineen ja tehdä erityyppistä häiriötreeniä. Lisäksi vertaistuki erilaisten koulutuksellisten ongelmien ratkaisussa on enemmän kuin tarpeen jokaiselle aktiiviharrastajalle. Ajatuksesta innostuneena vein asiaa eteenpäin ja seura näyttikin vihreää valoa, joten haku ryhmään laitettiin käyntiin. Kriteerinä ryhmään pääsylle oli seuran jäsenyys, talkoiden tekoaktiivisuus, seuran edustus arvokisoissa jne. Ryhmään haluttiin nimenomaan tavoitteellisia koirakoita, joilla on tarpeeksi kokemusta tokosta niin, että omien treenien suunnittelu onnistuu. Suosio vallan yllätti, joten kuusipaikkaiseksi kaavailtu ryhmä täyttyi alta aikayksikön. Treenit käynnistyivät syyskuussa 2012 ja jatkuvat edelleen. Treenien ideana on, että jokaisella koirakolla on kullakin treenikerralla yksi varsinainen harjoitusvuoro ja yksi häiriövuoro, jolloin treenaa taustalla pieniä juttuja ilman avustajia. Näin hallissa on pääsääntöisesti aina kaksi koirakkoa tekemässä yhtä aikaa. Varsinaisella vuorolla oleva koirakko voi hyödyntää avustajia ja teettää heillä mitä tahansa tehtäviä, mitä treeniin kuuluu. Etukäteissuunnittelu on siis kaiken aa ja oo – tai sitten nopea paikan päällä improvisointi. Ulkopuolisia kouluttajia olemme hyödyntäneet treeneissä alusta alkaen. Ryhmää ovat käyneet kouluttamassa Nina Manner, Angelica Leiman ja Oili Huotari. Kaikkein ”omimmaksi” huomasimme Oilin koulutustyylin, joten hän on sittemmin käynyt säännöllisesti pitämässä koulutuksia. RikSun raKKi 19 Näiden koulutusten jälkeen porukka usein puhkuukin treenitarmoa ja uusia ajatuksia! Tälle keväälle olemmekin sopineet Oilin koulutukset joka kuukaudelle. Ryhmän yhteinen voimannäyte oli marraskuun lopulla 2013 järjestetty kaikille avoin möllitoko, joka osoittautuikin suosituksi tapahtumaksi. Päivän aikana nähtiin hienoja alokas ja avoimen luokan suorituksia sekä paljon rotukirjoa aina mäyräkoirasta landseeriin. Ryhmäläisten esittelyt Krista Pihlaja ja Hilla & Naava Ennen tokon valkkuryhmää olin käynyt vasta parit kisat labradorinnoutaja Hillan kanssa. Olin lähes kokematon kisaaja ja menestys ei ollut kisoissa sen kummoisempaa. Kuitenkin motivoituneessa sekä hyvässä ryhmässä olen saanut paljon hyviä oppeja ja apuja muilta jäseniltä, ja näin ollen olen edistynyt molempien koirieni kanssa. Jääräpäiselle Hillallekin on saatu varmuutta liikkeisiin, ja nyt viimein saimme metsästämämme TK1-koularin. Nuoremman koirani beauceron Naavan kanssa korkkasimmekin alokasluokan oman seuran kokeella maaliskuun lopulla. Sanna Hyytiäinen RikSun raKKi 20 Sanna Hyytiäinen ja Nooa Aloitin ryhmässä treenaamisen bordercollie-narttuni Allin kanssa ja saavutimmekin sen ensimmäisestä (ja toistaiseksi ainoasta) EVL-luokan kokeesta 2-tuloksen ennen kuin se jäi äitiyslomalle. Allin loma jatkuu vielä, mutta sen tilalle ryhmään tuli Allin poika Nooa, keväällä 3v, joka onkin Anita Korhola ensimmäinen varsinaisesti tokoon koulutettu koirani. Nooa on nyt edennyt määrätietoisesti kohti ylintä luokkaa eikä vähiten sen vuoksi, että koen valmennusryhmämme motivoivana ja tsemppaavana porukkana, jonka treeneihin on aina kiva mennä. Kun treenaaminen on hyvässä seurassa mukavaa, uskon sen vaikuttavan positiivisesti ryhmän saavuttamiin tuloksiin - ainakin meillä se on edesauttanut nuoren koiran kehittymistä hurjasti! Nooan tavoitteena tälle vuodelle on TVA, aika näyttää tullaanko se tavoite saavuttamaan! Sari Pehkonen ja Olli & Tiku Tokon valmennusryhmän koen oman TOKOharrastukseni kannalta aivan ehdottomana - ilman ryhmää ei olisi tullut näin hyviä tuloksia. TOKOa olin harrastellut sivulajina jo vuosia. Aina olin hieman sitä mieltä, että toko ei ole kivaa tai, että siellä on hirmu vaikeita temppuja ja se vie koiralta motivaation. Tässä ryhmässä olen oppinut nauttimaan TOKOn treenaamisesta sekä saanut vinkkejä kouluttaa koiraani niin että sekin nauttii ja iloitsee. Ryhmän hyvä henki näkyy kaikessa tekemisessä. Hyvänä esimerkkinä ryhmän toimivuudesta sekä osaamisesta omalta kannaltani on se, että kun ryhmä perustettiin reilu vuosi sitten, niin kilpailin vanhalla koirallani belgianpaimenkoira malinoisnarttu Ollilla VOI -luokassa. Silloin tavoitteenani oli joskus oppia EVL -liikkeet ja kokeilla, siis ensimmäistä kertaa, kisaamista EVL -luokassa. RikSun raKKi 21 Nuoren koirani Tikun kanssa olin suuntautunut pelkästään PK-puolelle. Tilanne muuttui radikaalisti hyvän ja osaavan porukan kanssa treenatessa. Neuvoja saa aina, kun tarvitsee, samoin liikkurointia ja muutakin apua treeneihin. Suuren kiitoksen ja kunnian annan tälle ryhmälle. Paras kiitos on varmasti se, että ryhmäläiset näkevät treenien tehon koirakoiden tulosten muodossa. Nyt Olli on TVA ja kisannut EVL -luokassa 12 kertaa saavuttaen 6 kertaa 1-tuloksen. Tiku on kilpaillut TOKOssa myös. Ja osaaminen näkyy tuloksina: ALO luokassa kolme kisaa ja kolme 1-tulosta kaikki arvokilpailuista. AVO -luokassa sama, kolme kisaa kolme 1-tulosta, joista mm. rotumestaruuskilpaiSanna Hyytiäinen lun luokkavoitto. Nyt on jo kisattu VOI -luokkakin, ensimmäinen kilpailu ja heti ykkönen. Nyt pitää vaan miettiä yhdessä ryhmän kanssa jatkoa, tehdäkö TK3-koulutustunnus vai edetä suoraan EVL –luokkaan? TVA titteli on kuitenkin lopullisena tavoitteena. Mirva Stark ja Renne Aloitin staffi Rennen kanssa varsinaisen tokon treenaamisen tässä ryhmässä ja tänä kesänä olisi tarkoitus olla kisavalmiita. Edetään hitaasti, mutta varmasti. Renne on meidän maskotti. Hauska koira, ei sen tekemistä voi katsoa hymyilemättä. Muut taitaa olla palveluskoirarotuisia. Mukavaa on, kun ryhmä sisältää hyvinkin eritasoisia treenaajia ja erilaisia koiria, joten aina löytyy uutta näkökulmaa ongelmiin tai treenitapoihin. Myöskin tulee itselle lisämotivaatiota, kun muut onnistuvat tai menestyvät, vaikka oma treeni ei olisikaan kulkenut. Ryhmä on todella hienosti muovautunut yhteen. Olen todella kiitollinen, että aikanaan tulimme valituksi tähän valmennusryhmään! RikSun raKKi 22 Anniina Rissanen ja Roxy Treenaan ryhmässä 4v. belgianpaimenkoiraurokseni Roxyn kanssa, joka on ensimmäinen koira, jonka kanssa tokoa olen harrastanut. Ryhmä on antanut hyviä eväitä sekä itsensä että koiran kanssa kehittymiseen. Itse koen suurena plussana sen, että ryhmässä treenaa eri vaiheissa olevia koirakoita, joilta saa hyviä neuvoja niin pieniin kuin suurempiinkin ongelmiin, mitä eteen on tullut. Kirsi Kontuvirta ja Hupi & Sintti Vanhempi koirani sileäkarvainen collie Hupi valioitui tokosta juuri ennen ryhmän perustamista, mutta ryhmän apujen ansiosta sain pidettyä EVL:n liikkeet kasassa niin hyvin, että vuodesta 2013 tuli hieno kisavuosi. Nuoremman koirani sk. collie Sintin kanssa VOI-luokan treenaaminen kisakuntoon oli vuoden 2013 suurin tavoite. Tähän toivat varmuutta mm. monet kokeenomaiset treenit, joita ryhmän kanssa teimme. Viime lokakuussa saimmekin sitten oman seuran kokeesta sen VOI1tuloksen, joten nyt matka jatkuu kohti tokon kuninkuusluokkaa. S. Kontuvirta RikSun raKKi 23 ALO-AVO Tokovalmennusryhmä eli RSKK:n tokovalmennusryhmä II esittäytyy Teksti: Katri Leisti Kuvat: Katja Kyrö Syksyllä 2013 perustettu ryhmä on tarkoitettu tavoitteellisesti tokoa harrastaville ja ryhmän tarkoitus on toimia itseohjautuvasti. Ryhmällä on kaksi kouluttajaa: Laura Saari ja Sanna Hyytiäinen. Kouluttajat eivät kuitenkaan aina ole paikalla, vaan ryhmän on tarkoitus suunnitella omat treeninsä sekä ohjata että auttaa kanssatreenaajia. Kaikki ryhmäläiset eivät aluksi tunteneet toisiaan, joten alku oli enemmän ja vähemmän tutustumista toisiimme ja ryhmän koiriin. Aika pian ryhmän henki alkoi kehittyä ja vaikka suurin osa ryhmäläisistä onkin vielä "tokourien" alussa, niin kummasti sitä vaan on tarttunut takataskuihin hienoja ideoita ja oivalluksia, joita on päästy jakamaan ja löydetty ratkaisuja joskus pieniin ja joskus suuriin toko-ongelmiin. Ryhmässä on virallisesti 11 jäsentä, mutta aktiivikävijöitä on noin seitsemän, riippuen hieman kerroista. RikSun raKKi 24 Ryhmä on tarkoitettu ALO-AVO-koirakoille, ja vaikka ideana on tavoitteellisuus, ei hommaa ole kuitenkaan tarkoitus tahkota liian totisesti. Ideana on viedä koiraharrastusta eteenpäin ryhmäläisten kesken ja saada onnistumisen tunteita mukavasta koiran kanssa yhdessä tekemisestä kannustavassa ryhmässä. Ryhmä onkin hyvin oivaltanut homman, ainakin jokainen osaa varmasti myös nauraa itselleen ja koirien hassuille tempauksille. Ja voi niitä edistymisen askeleita mitä koetaan ja yhdessä huokaillaan, kun jokin asia loksahtaa jollakin koirakolla paikalleen! Jokainen ryhmäläinen edistyy myös koiransa kanssa omaan tahtiin, ja olemme koettaneet olla luomatta paineita edistymisen tai kouluttamisen suhteen. Hyvä ilmapiiri treeneissä tuo intoa ja innostusta harrastamiseen ja jokainen saa olla ihan omana itsenään sekä suunnitella omat treeninsä itselleen sopiviksi. Keitä meitä sitten on? Mira Aalto ja Sissi Mira ohjaa 2,5-vuotiasta labradorinnoutaja Sissiä. Miralla on Sissin lisäksi 7-vuotias sekarotuinen koiruus Niilo, jonka kanssa on harrastettu eniten agilityä ja hakua sekä treenattu myös etsintäkoirahommia raunioilla. Niilon kanssa Mira on käynyt erilaisilla toko/tottis- ja rally-toko kursseilla vuosien varrella. Mira on kilpaillut agilityssa lainakoiralla, jonka kanssa on tällä hetkellä 2-luokassa. Sissin lajeina ovat agility, nome ja toko. Ehkä tulevaisuudessa myös haku. Sissin kanssa Mira on suorittanut Taipumuskokeen syksyllä 2012, BH-kokeen kesällä 2013 ja syksyllä he kävivät ensimmäisissä noutajien NOME-B kokeissa ja saivat tuloksekseen ALO2 tuloksen. Mira innostui Sissin kanssa tokon pariin, kun Kanta-Hämeen noutajayhdistys järjesti tokokurssin. Tokossa tämän parivaljakon ohjaajaa viehättää yhteistyö koiran ja ohjaajan välillä. Ryhmässä treenaamisen etuina Mira mainitsee, että saa apurin ja vinkkejä toisilta liikkeiden harjoitteluun ja miten voisi edetä. Mira ja Sissi treenaavat tokoa ryhmässä kerran viikossa ja yksin aikataulujen mukaan. Tavoitteet vuodelle 2014 on asetettu ja tarkoitus olisi, että näemme Miran ja Sissin ensimmäisissä tokokokeissa kuluvana vuonna. RikSun raKKi 25 Tanja Pekkalainen ja Cindy Cindy on pian vuoden täyttävä käyttölinjainen kultainennoutaja narttu. Tanjan laumaan kuuluu myös kultainennoutaja Daisy (pian 6v), joka sai TVA-tittelin vuonna 2010. Koiratanssin HTM-valion arvon he saivat viime vuonna (2013). Pari on ollut kolmisen vuotta Suomen koiratanssin maajoukkueessa mukana. Tällä hetkellä Tanja kisaa Daisyn kanssa Koiratanssin Freestyleä VOI luokassa ja RallyTokoa MESluokassa. Omaksi ilokseen pari kertoo treenaavansa nomea sekä agilityakin ovat harrastaneet. Niin ja kuulemma ne "pakolliset" näyttelyt on tullut käytyä, jotta valion arvot eivät jää siitä kiinni. Cindy on nuoresta iästä huolimatta ehtinyt käydä jo tokokokeessakin saaden hienosti ALO1- tuloksen. Nyt koirakko tähtää AVO-luokkaa kohti. Tanjan mielestä toko on erittäin hyvä pohja kaikelle harrastamiselle, joten tämän takia on halunnut aloittaa tästä lajista. "Tottelevaisen koiran kanssa on ilo työskennellä. Ja: minä tykkään viilata sitä pilkkua ;) Mutta, Toko ei ole tosikkomaista missään nimessä - vaan hauskaa!" Tanja kertoilee. Tämänkin koirakon mielestä ryhmätreenien hyvänä puolena on häiriön saaminen treeneihin. Koetilanne ei ole koiralle sitten mikään erikoinen juttu, koska on jo tottunut häiriöön. Tanja pitää häiriössä treenaamista varsinkin Cindyn kohdalla erittäin tärkeänä, koska nuori koira on aika häiriöherkkä. Ryhmässä voi vaihtaa ajatuksia ja auttaa toisiansa etenemään. Tanja treenaa normaalisti noin 2-5 kertaa viikossa hieman riippuen muistakin aikatauluista. Elämään kun mahtuu muutakin kuin koiraharrastamista. Ryhmässä Tanja treenailee noin 1-3 kertaa viikossa ja itsekseen 2-4 kertaa viikon aikana. Tanja kertookin, että hänellä on kaksi erittäin työintoista koiraa ja ne kaipaavat tekemistä ja virikkeitä. Lisäksi Tanja pitää koiraharrastamista tärkeänä itselleen: "Se on minulle kuitenkin SE juttu, jossa ajatukset eivät pyöri arkisissa asioissa". Tavoitteena Tanja listaa vuodelle 2014 kisaamisen Cindyn kanssa tokossa AVOluokassa keräten kolme 1-tulosta eli saaden TK2-koulutustunnuksen. RikSun raKKi 26 Niina Kuula ohjailee Neroa Nero on 2,5-vuotias valkoinenpaimenkoirauros. Niina on aloittanut toko ja tottis treenit Neron kanssa heti, kun Nero pentuna muutti Niinan perheeseen. Ryhmätreeneissä tämä kaksikko on käynyt jo ennen tokovalmennusryhmään tuloa. Tokon lisäksi, jottei homma kävisi liian yksitoikkoiseksi, he treenaavat pelastuspuolen hakua ja paimennusta. Niina itse asiassa kertoileekin, että ei ole oikeastaan mitään lajia, mitä Neron kanssa ei voisi tehdä Kaikessa koira on innolla ja rohkeudella mukana. Agility ei ehkä ole se Neron ihanteellisin laji, koska Nero on niin iso. Viehejuoksuakin he ovat muutaman kerran kokeilleet ja viettiä kuulemma riittää, Niina kertoo koirastaan. Kilpailu-uraa he eivät ole vielä aloittaneet. Koiran murrosikä ikä on tuonut omia haasteita harrastamiseen, mutta onneksi ikää kertyy koko ajan lisää, ja murrosiän tuomat haasteet alkavat olla jo voiton puolella. Tokosta Niina innostui siitä syystä, ettei siinä ole pk-puolen rankkoja hyppyjä Nero kun tosiaan on todella iso, niin pk:n hypyt saattaisivat olla tälle "jääkarhulle" melko vaarallisiakin. Ryhmässä treenaamisen plussapuolia Niinan mielestä on se, että siinä oppii muilta paljon ja ryhmän tuki on tärkeää. Lisäksi treeneihin tulee uskollisesti lähdettyä, kun tietää että toisetkin tarvitsevat apua. Yksin tämä koirakko väittää treenaavansa melko vähän. Kuulemma pitäisi ottaa itseään niskasta kiinni. No niin tai näin, niin tavoitteita on kuitenkin laiteltu vuodelle 2014. Ensimmäisiin kisoihin tähtää myös tämä koirakkopari ja tavoitteena saada tokon puolella TK1 suoritettua ja pkpuolelta BH. RikSun raKKi 27 Hanna-Leena Islander ja Lila (Aquatic Romea) Hanna-Leena ohjaa 1,5-vuotiasta espanjanvesikoira Lilaa. Lila on Hanna-Leenan ensimmäinen koira, jonka kanssa hän harrastaa. Tokosta he innostuivat ja siinä ohjaajaa kiehtoo, kun voi seurata miten koira oppii ja ohjaajan ja koiran välille syntyy motivoiva kontakti. Lisäksi Hanna-Leena pitää tärkeänä, että tottelevaisuuden harjoitteleminen tukee valtavasti myös arkitouhuja. Ryhmätreenien etuina tämän koirakon ohjaaja pitää ryhmän antaman tsemppaustuen saamisen, erilaisten koirien ja ihmisten kanssa häiriössä treenaamisen, toisilta oppimisen ja ryhmän tuoman huumorin treenaamiseen. Tokoa tämä iloinen kaksikko treenaa noin 1-2 kertaa viikossa ja yleensä ryhmässä. Entäpä tavoitteita? Kisaamaan aikovat hekin. Tavoitteena siis startata ensimmäinen tokokoe. Katja Kyrö ja Nala Katja treenaa ryhmässä kohta 4-vuotiasta saksanpaimenkoiranarttu Nalaa. "Nala tuli meille 2010 ensimmäiseksi palveluskoirakseni. Se on samalla ensimmäinen koira, jonka kanssa olen kilpaillut.", Katja kertoo. Tavoitteena Katjalla oli Nalan kanssa kilpailla pk-puolella, ja aloittivat harrastamisen peltojäljen ja tottelevaisuuden alkeista. Koiran sairastellessa harjoittelemiseen tuli kuitenkin hetken taukoa. Vuonna 2011 Katja kävi Nalan kanssa BH-kurssin ja tuolloin oli käynyt ilmi, ettei koiran ominaisuudet riitä pk-puolelle. Katja on käynyt koiransa kanssa erilaisia kursseja ja suorittanut vuonna 2012 BH-kokeen hyväksytysti. Treenikavereiden innoittaman Katja tutustui Nalan kanssa tokoon ja löysi heille sitä kautta harrastuslajin. Vuonna 2013 he saivat tokosta TK1 koulutustunnuksen ja tähtäävät nyt siis AVO-luokkaan. Treeneissä tämä kaksikko käy 2-3 kertaa viikossa. RSKK:n tokovalmennusryhmää Katja pitää kannustavana ja kertookin, että on hienoa kun, siellä käy erilaisia ohjaajia sekä koiria. "Ryhmämme henki on hyvä", Katja sanoo. Vuodelle 2014 Katjan ja Nalan tavoitteet ovat TK2 ja FH1. RikSun raKKi 28 Essi Degerstedt ja Varma Varma on rodultansa bordercollie ja ikää tällä hetkellä 9 kuukautta. Koiraharrastuksen Essi on aloittanut jo 12-vuotiaana, saadessaan ensimmäisen oman koiran. "Aluksi lähdimme opettelemaan ihan vain perustottelevaisuutta paikallisen koirakerhon koulutuksiin, mutta aika pian toko tuli kuvioihin", Essi kertoo. Aikaisempien koirien kanssa Essi on harrastanut myös agilityä, jälkeä ja paimennusta. Essi: "Edesmenneen hoffini kanssa olen kilpaillut tokossa alokasluokassa, olen myös suorittanut tokon koulutusohjaaja ja koetoimitsija kurssit. Tällä hetkellä meiltä löytyy kotoa kaksi koiraa. Varman kaverina minulla on 3,5-vuotias australianpaimenkoira Peppi. Peppi on ensimmäinen koira, jonka kanssa olen kilpaillut tokossa alokasluokkaa pidemmälle. Syksyllä 2012 Peppi sai TK4-koulutuksen ja näyttelytuloksen myötä Peppi myös valioitui saman vuoden lopussa. Toko on vetäissyt minut täysin mukaansa ja se tulee olemaan Varmankin päälaji. Tokon lisäksi Varma harrastaa pkjälkeä" Essi pitää koiraharrastuksessa tärkeimpänä koiran kanssa touhuamisen ja sen myötä tulevan hyvän fiiliksen. Tokossa Essiä viehättää lajin vaikeus ja se, että saa haastaa itsensä. Ryhmässä harjoittelemisen hyvinä puolina Essi mainitsee näin: "Häiriön ja avustamisen lisäksi treeniporukan kesken voidaan miettiä yhdessä ratkaisuja ongelmiin. Lisäksi treenikaverit toimivat korvaamattomina ylimääräisinä silminä. He huomaavat asioita, joita ei välttämättä itse tiedosta tekevänsä." Tokoa Essi treenaa lähes päivittäin. Uusia asioita harjoitellaan ensin kotona. Halleilla Essi käy koirineen harjoittelemassa useamman kerran viikossa. Välillä keskenään mutta yleensä jonkun kaverin kanssa. Varsinaisia ryhmätreenejä heillä on kahdesti viikossa ja kerran viikossa he käyvät Nina Mantereen opissa. Tavoitteena vuodelle 2014 Essi on asettanut: "Koiralle hyvä asenne, meille hyvä suhde ja perusasiat vankalle pohjalle!” RikSun raKKi 29 Marko Kuivasniemi ja Aamu Marko kouluttaa labradorinnoutaja Aamua. Aamu on pian kaksivuotias labradorinnoutajanarttu. Aamu on myös aika työintoinen koira ja energisyyttä riittää. Tottelevaisuuskoulutuksen lisäksi tämä koirakko harrastaa myös NOMEa. He eivät ole vielä kilpailleet virallisesti muuten, kuin suorittaen palveluskoirien käyttäytymiskokeen BH:n, kun Aamu oli noin vuoden ikäinen. Tavoitteekseen vuodelle 2014 Marko on asettanut tokokoeuran aloittamisen ja ALO1. Katri Leisti ja Nyytti Nyytti on reilu 2-vuotias australianpaimenkoira narttu. Koiraharrastamisen Katri on aloittanut varsinaisesti noin 5 vuotta sitten, kun perheeseen hankittiin ensimmäinen australianpaimenkoira. Nuorena noin 13-vuotiaana Katri on kouluttanut ensimmäistä koiraansa tokossa ja kilpaillutkin silloin kerran ALOluokassa. Sitten tuli pitkä tauko harrastamiseen ja nyt laumaan kuuluu kaksi australianpaimenkoiraa ja yksi welsh corgi, jota Katrin tytär kouluttaa ja ohjaa. RikSun raKKi 30 Nyytin kanssa on harrastettu tokoa ihan pennusta alkaen ja käyty erilaisia kursseja, mutta pääosin on treenattu yksin tai kaveriporukassa. Nyytti kisaa tällä hetkellä tokossa AVO-luokassa. Tokon lisäksi Nyytti harrastaa pk-jälkeä ja on käynyt joitakin kertoja paimentamassakin. Ryhmätreenien tärkeys on Katrin mukaan häiriön saaminen harjoitteluun ja ne tärkeät apusilmät. Itsekseen kun treenaa, ei näe kaikkia omia maneerejaan ja hassuja virheitään, joihin muut osaavat paremmin puuttua, Katri miettii. Lisäksi eri liikkeisiin saa muilta ryhmäläisiltä kullanarvoisia vinkkejä. Ryhmätreeni on myös motivaation kannalta erittäin tärkeää Katrin mielestä. Ryhmästä saa uutta intoa. Tämä pari treenaa hieman vaihtelevasti 2-5 kertaa viikossa. Pari kertaa viikossa hallitreeneissä joko omatoimisesti tai ryhmässä ja muuten joko kotona tai vaikka parkkipaikkaalueilla. Tavoitteena vuodelle 2014 on saada koiralle AVO-1 tulos ja suorittaa BH-koe, jotta tulevaisuudessa voisi miettiä jälkikokeitakin. Nyytti on erittäin energinen pakkaus, joskin todella tottelevainen, mutta energisyys tuo omat haasteensa moniin liikkeisiin. Tavoitteena on kisaamisen lisäksi oppia ohjaamaan koiraa eri viretiloja säädellen, mutta tämä onkin koko loppuelämän tavoite. Summa Summarum Ryhmä treenaa jokainen oman tasonsa mukaan ajatuksena, että on kiva tehdä yhteistyössä koiran kanssa hommia. Yksittäisten asioiden opettaminen koiralle yhdistetään kokonaisuuksiksi ja saadaan kasaan liikkeitä. Ryhmä kokee erittäin tärkeäksi iloisen fiiliksen ja tekemisen riemun, jonka voimme jakaa ryhmässä keskenämme. Porukka on innostunutta ja motivoitunutta ja kas, koirat välillä vallattomuuksineenkin niin mainioita! On hienoa, että ryhmä koostuu erilaisista ohjaajista ja erirotuisista koirista. Näin jokainen oppii uusia asioita, kun eteen tulevat ongelmat ja haasteetkin ovat aina hieman erilaisia. RikSun raKKi 31 t t kokee e is i a iv m ir o n im u n d n o r e e T Nieoduotattji Teksti ja kuvat: Mira Aalto Noutajien rodunomaiset kokeet jakaantuvat kolmeen eri koemuotoon: Akokeeseen, B-kokeeseen ja WT-kokeeseen. Oleellinen ero näillä on se, että Akokeessa koira noutaa kokeen aikana ammuttuja riistoja ja B-kokeessa nk. kylmää riistaa. Noutajien working test eli WT taas on koemuoto, jossa testataan noutajien metsästysominaisuuksia kenttäkokeen muodossa ja kokeessa noudetaan dameja eli noutoesineitä. Tässä WT kokeessa on muista metsästyskokeista poiketen neljä luokkaa; nuorten luokka, alokasluokka, avoin luokka ja voittajaluokka. Nuoret 9-17 kuukauden ikäiset koirat, joilla ei ole vielä taipumuskoetta suoritettuna, saavat osallistua nuorten luokkaan, mutta muihin kokeisiin tulee olla taipumuskoe suoritettuna. RikSun raKKi 32 Esittelen tässä tarkemmin nyt vain taipumuskokeen (NOU). Kokeessa selvitetään vastaako koiran luonne ja käyttöominaisuudet rotumääritelmää. Koe arvostellaan hyväksytty (NOU1)/hylätty (NOU0)-periaatteella. Hylätyn tuloksen saaneet saavat yrittää uudestaan rajattomasti. Noutajan tulee olla sosiaalinen toisia koiria ja vieraita ihmisiä kohtaa sekä halukas tekemään töitä ohjaajansa kanssa. Lisäksi sillä tulee olla luontainen halu noutaa ja löytää riistaa niin maalta kuin vedestä. Noutaja ei saa myöskään pelätä laukausten ääniä. Koe alkaa aina tuomarin puhuttelulla, johon kokoontuu koirat ohjaajineen. Tässä tuomari arvioi koirien sosiaalista käyttäytymistä. Tuomari käy tervehtimässä jokaista ohjaajaa ja koirat pidetään tässä kytkettynä, aggressiivisuutta tai arkuutta toisia koiria tai vieraita ihmisiä kohtaan ei ole hyväksyttävää. Tämän jälkeen alkaa koiran kykyä ja ominaisuuksia mittaava testaaminen, joka on jaettu vesityöhön ja hakutyöhön maalla. Koirat suorittavat vesi- ja hakutyön ensin yksitellen. Jos nämä suorittaa hyväksyttävästi, pääsee koira vielä jäljelle. Tuomarit pyrkivät kokeen aikana arvioimaan, mikä on koiran luontaista käyttäytymistä ja toimintaa Vesityöskentelyn alue taipumuskokeessa on avointa ja helposti uitavaa vettä. Vesityöskentelyssä koiran tehtävänä on ensin noutaa vedestä melko lähelle heitetty vesilintu (yleensä lokki). Toinen vesilintu heitetään veneestä noin 20–30 metrin päästä rannasta, ja tämän heiton yhteydessä ammutaan laukaus. Tämän osion hyväksyttävä suorittaminen edellyttää molempien lintujen noutamista, mutta ennen kaikkea arvioidaan sitä, kuinka halukkaasti koira lähtee työskentelemään vedessä. Noutaminen tarkoittaa myös, että riista palautetaan ohjaajalle käteen. Lisäksi arvioidaan myös koiran uimataitoa. Oikeanlainen noutaja lähtee veteen heti luvan saatuaan ja sillä on itseluottamusta edetä riistalle. Kun koira on suorittanut vesityöosuuden hyväksytysti, pääsee se jatkamaan työskentelyä maalla. Yleisimmät syyt vesityöskentelystä hylkäämiseen ovat; koira ei suostu menemään veteen, on laukaisuarka tai ei suostu noutamaan riistaa. RikSun raKKi 33 Hakutyö maalla osuudessa jäljitellään tilannetta, missä on ammuttu useita lintuja ja niiden putoamisalue on tiedossa. Viisi lintua (yleensä varista) on viety maastoon koiran näkemättä ja kuudes heitetään koiran nähden ja samassa yhteydessä ammutaan laukaus. Koira näkee heiton, mutta ei välttämättä putoamispaikkaa. Tämän tarkoitus on toimia koiralle yllykkeenä lähteä hakualueelle. Noutoetäisyydet eivät ole pitkiä, etäisyys kauimmaiselle riistalle on noin 50 metriä. Tarkoitus on saada linnut talteen koiran itsenäisen työn tuloksena ja käyttää viettiään. Alueelle päästyään koiran tulisi käyttää vainuaan ja pyrkiä seuraamaan saamaansa hajua sekä näin löytää riistoja ja palauttaa ne ohjaajalle. Tarvittaessa koiran työskentelyä tuetaan tuomarin toimesta. Hyväksyttävään suoritukseen ei ole määritelty noutojen lukumäärää. Koiran työskentely vaikuttaa siihen, kuinka monta riistaa sen on haettava ja löydettävä, jotta tuomari on saanut koiran kyvyistä ja ominaisuuksista riittävän selkeän kuvan. Yleisimmät hylkäämiseen johtavat syyt tässä osioissa ovat; koira rikkoo riistan tai pyörii sen päällä. Koirat, jotka ovat suorittaneet hyväksytysti sekä vesi- että hakutyön, pääsevät suorittamaan jälkitehtävää. 80 metrin jälki vedetään maastoon kanilla niin, ettei koira näe jäljen vetämistä. Maaston tulee olla sen verran peitteistä, että näköyhteys koiran ja ohjaajan välillä katkeaa. Koiralle osoitetaan selvästi jäljen alkupää lähetystilanteessa ja riittää, että se lähtee luvan saatuaan oma-aloitteisesti selvittämään, mitä jäljen päässä on. Ei ole välttämätöntä, että koira seuraa jälkeä tarkasti jäljen päällä, mutta koiran tulee palauttaa jäljen päässä oleva kani ohjaajalle. Tehtävän tarkoitus on arvioida koiran itseluottamusta ja aloitekykyä. Jäljen suorittaneet koirat ovat suorittaneet taipumuskokeen hyväksytysti ja saavat NOU1 tuloksen. Lähde: www.snj.fi RikSun raKKi 34 AJATUKSI A AGILITYN VALOKUVAAMISESTA Teksti ja kuvat Jukka Pätynen koirakuvat.fi Koirien ja koiraharrastusten valokuvaamisesta on tullut nopeasti varsin suosittu harrastus. Seuraavassa kirjoituksessa käydään läpi erilaisia ajatuksia agilityn valokuvaamisesta, mutta asia on helposti yleistettävissä muihinkin kuvauskohteisiin. Artikkelin tavoitteena ei ole antaa vastauksia yksittäisiin kysymyksiin, vaan pikemminkin herätellä ajatuksia ja pohdiskelua valokuvaamisesta. Tässä mielessä artikkeli on suunnattu jo hieman alkuun päässeille kuvaajille, jotka ovat päässeet jollain tavalla tutuksi oman kameran kanssa. Viime vuosien nopea kehitys saatavilla olevassa kuvauskalustossa (tässä tapauksessa kamerarunkojen) on parantanut huomattavasti mahdollisuuksia kuvata nopeita urheilulajeja vaatimattomammissakin olosuhteissa. Sen sijaan varsinaisen kuvan kamerakennolle tuottavassa optiikassa ei ole tapahtunut läheskään niin suuria harppauksia parin viimeisen vuosikymmenen aikana. Muuttuvapolttovälisten objektiivien eli zoomien yleistymisen lisäksi teknologia on mahdollistanut nopean automaattitarkennuksen sekä agilityn yhteydessä harvemmin tarpeellisen kuvanvakautuksen. Viimeaikaiset edistysaskeleet optiikassa ovatkin lähinnä liittyneet erikoisempien toteutusten yleistymiseen, sekä piirtokyvyn parantumiseen. RikSun raKKi 35 Zoom-objektiivit ovat kätevyytensä ansiosta monien aktiivikuvaajien suosiossa, sillä niiden ansiosta käytettävissä on samanaikaisesti zoomin sallimat eri polttovälit. Tunnetusti tämä vähentää objektiivien vaihtamisen tarvetta erityisesti nopeasti muuttuvissa tilanteissa. Ilman zoomia nopeasti lähestyvää kohdetta kuvatessa kuva -ala saattaa loppua nopeasti kesken, eikä koko kohdetta saa välttämättä mahtumaan ruutuun halutun kokoisena. Tämä kätevyys on toisaalta zoomien suurin ongelma. Muuttuvasta polttovälistä tulee herkästi ensisijainen sommittelun työkalu, kun rengasta kääntämällä tai nappia painamalla etsimen näkymän saa säädettyä haluamakseen ilman että kuvaajan itsensä tarvitsisi hakeutua sopivimpaan paikkaan. Tämä on helppo todeta vaikkapa pitämällä kamera paikallaan, tarkentamalla kuvan keskellä olevaan kohteeseen, ja sen jälkeen muuttamalla polttoväliä. Zoomatessa tapahtuvan rajauksen lisäksi syvyysvaikutelma kuvassa muuttuu merkittävästi polttovälin luoman perspektiivin sekä syvyysterävyyden myötä. Käytännössä siis kuvassa muuttuu useampi asia yhtä aikaa. Ville Pirisjoki ja Aino edustamassa maajoukkueen kauden päätapahtumaksi jääneissä PMkisoissa (Skurup, Ruotsi). Yksilö-finaaliradan kuvassa meno on keskittynyttä, ja ohjaaja tulee juuri ennen kääntymistä lähelle koiraa. Tiiviissä kuvassa näkyvät esteet etu- ja taka-alalla antavat vinkkiä siitä mistä ollaan tulossa ja mihin seuraavaksi mennään. RikSun raKKi 36 Tällä tavalla ajateltuna muuttuvapolttovälisten objektiivien käyttö tekee kuvaamisesta monimutkaisempaa, kun varsinkin nopeasti muuttuvissa tilanteissa on hallittavana monia vaihtuvia tekijöitä Joissain tapauksissa zoomit ovat toki ainoa järkevä vaihtoehto, kun esimerkiksi rajatulta kuvausalueelta pitää saada keskenään erilaisia kuvia. Oman aktiivisen valokuvaamisen alkuvaiheessa parin zoomin jo löytyessä kameralaukusta päätös ensimmäisen kiinteän objektiivin hankinnasta syntyi pitkällisen pohdiskelun jälkeen. Kovin pitkään kiinteän polttovälin tuomaa muutosta ei tarvinnut murehtia, koska selkeästi paremman valovoiman sekä jollain tavalla yksinkertaistuvan kuvaustyylin ansiosta kiinteillä optiikoilla kuvaamiseen tottui yllätävänkin nopeasti. Ensikosketuksen jälkeen kiinteäpolttovälisten objektiivien valikoima on hitaasti karttunut, ja uudet putket ovat tavanneet olla edeltäjiään pidempiä. Toisinaan objektiivikeskusteluissa tulee esille argumentti, jonka mukaan kiinteä lasi ohjaa kuvaamaan tietyllä, kuvaajan etukäteen valitsemalla tavalla. Käytännössä tämä myös pitää paikkansa. Zoomin kätevyyteen juurtuneeseen kuvaustyyliin rajoite saattaa tuntua kieltämättä pelottavalta. Asian kääntöpuoli on se, että kuvatessa tiedostaa paljon aktiivisemmin kullakin hetkellä käytössä olevan kuvakulman, ja kuvaustilanteita alkaa varsin nopeasti hahmotella tämän rajoituksen puitteissa. Samanlaisena pysyvä kuvakulma herättelee suunnittelemaan otettavia kuvia jo ennen kuin suljinta on laukaissut ensimmäistäkään kertaa. Yksinkertaisia esimerkkejä tästä voisi olla agilitykuvien näkökulmasta harkinta siitä, haluanko ratakuvan, jossa kohde on osana suurempaa ympäristöä, vai pyrinkö rajaamaan koiran ja ohjaajan mahdollisimman lähelle toisiaan tiivistä, dynaamista kuvaa varten. Valittu polttoväli ei tietenkään poissulje erilaisten kuvien ottamista, mutta jo kuvakulman sekä rajauksen luonteen tiedostaminen auttaa valmistautumaan ja reagoimaan paremmin halutulle kuvalle otolliseen hetkeen. Mitä kuvaan sitten pitäisi saada? Tämä riippuu tietenkin jokaisen valokuvaajan henkilökohtaisesta näkemyksestä ja tyylistä. Useimmat agilityvalokuvat voidaan jaotella karkeasti kahteen eri tyyppiin: koira yksin, tai koira ja ohjaaja samassa kuvassa. Selvästi useimmissa kuvissa on mukana koira, mikä on helposti perusteltavissa lajin säännöillä: koira käynnistää ja pysäyttää ajanoton, ja koiran suorituksesta tuomitaan mahdollisia virhepisteitä. Ohjaajan tehtävänä on saada sääntöjen puitteissa ohjattua koira etenemään oikeaa ja sopivinta linjaa radan läpi. Ohjaajan virheet eivät välttämättä vaikuta suorituksen tulokseen millään tavalla. Miksi siitä huolimatta ohjaajalla on agilityssä suuri merkitys? RikSun raKKi 37 Agilitykuvaamisen osalta oma lähestymistapa on lajille ominainen kahden suorittajan yhteistyö. Joko ohjaaja ilman koiraa, tai koira ilman ohjaajaa - agility ei olisi agilitya. Viimeistään korkeimmilla kilpailutasoilla suoritusten takana on pitkän ajan kuluessa hioutunut yhteisymmärrys. Tästä näkökulmasta ohjaajien jättäminen lähes järjestelmällisesti kuvan ulkopuolelle tuntuu välillä jopa vieraalta. Kärjistetysti tilannetta voisi verrata yleisurheiluun, missä heittolajeista näytettäisiin vain kuvia korkealla kaartavasta keihäästä. . Koirakko, esteet ja tuomari. Ranskalaispari Renaud Castelain ja Demeter Gold maajoukkueensa väreissä MM-kotikisoissa 2011. Rata on päästy loppuun, ja ohjaajakin kirittää vielä viimeisen esteen ylittänyttä koiraa. Kuva on otettu paljon tavallista korkeammalta, jolloin rata-alue taustalle jäävine esteineen täyttää kuvan ja muodostavat ympäristöstä irrotetun oman asetelmansa. RikSun raKKi 38 Vain koiraan keskittyvät kuvat puolustavat ilman muuta paikkaansa silloin, kun halutaan tuoda selkeästi esille toinen toistaan ilmeikkäämpiä otoksia radalla etenevästä koirasta -- agilityssahan tällaisia tilanteita kyllä riittää. Tässä vaiheessa on syytä poiketa lyhyesti pohtimaan nopeasti yleistyneen "liikkuvan" ja perinteisemmän "pysähtyneen" kuvan filosofiaa. Videokuvan teho ja edut perustuvat tyypillisesti mahdollisuuteen tallentaa tietyn kestoinen tapahtuma myöhemmin esitettäväksi. Tapahtuman kesto viittaa luonnollisesti siihen, että videokuvassa vakaasti etenevä aika on merkittävä tekijä. Se asettaa tapahtuman osat tiettyyn järjestykseen, ja samalla muodostaa katsojalle valmiin kokonaisuuden. Valokuva sen sijaan taltioi yhden ajanhetken, ja on siinä mielessä vapaa näistä kahleista. Katsoja ei ole tiukasti sidottu siihen mitä kuvaan tallentunutta hetkeä ennen tai jälkeen tapahtuu. Parhaimmillaan yksittäinenkin valokuva välittää tapahtuman yksityiskohdat ja tunnelman, ruokkien katsojan mielikuvitusta oikeaan suuntaan. Onnistuneimmissa kuvissa eri elementit oikeassa suhteessa ovat oleellisessa osassa, jotta vallitseva tilanne ja tunnelma välittyisi katsojalle halutulla tavalla. Tämän pienen kiertotien kautta pääsemme varsinaisesti kiinni siihen, mitä asioita kuviin voi olla hyödyllistä hakea agilityn osalta. Kuten edellä jo mainittiinkin, kuvassa pääasiallisena kohteena on useimmiten joko koira, ohjaaja tai molemmat. Perinteisiä sommittelun sääntöjä mukailemalla tai tietoisesti rikkomalla voidaan pitkälti vaikuttaa kuvan sisäiseen tasapainoon, mutta sommittelun yksityiskohtiin ei tässä kirjoituksessa syvennytä. Mielenkiintoisinta kuvaamisesta ja lopullisesta kuvasta tekee kuitenkin se, mistä kuvan ottaa. Valokuvauksen perusteista tietoa mistä tahansa etsiessään osuu melko varmasti ohjeeseen, jonka mukaan kuvan tausta ja taka-ala ovat vähintään yhtä merkittäviä kuin kohde etu- tai keskialassa. Näihin seuraaviin seikkoihin kiteytyykin kirjoituksen aikaisemmat pohdinnat. Kuvan pääasiallinen kohde tunnetusti valitaan osoittamalla kamera sopivimpaan suuntaan, mutta taustaan voi vaikuttaa parhaiten valitsemalla kuvauspaikka suotuisimman taka-alan mukaan. Taustan perusteella kuvaan on mahdollista sisällyttää tapahtuman ympäristö, mahdollinen tunnelma, sekä tavoiteltu syvyysvaikutelma ja kerroksellisuus. RikSun raKKi 39 Ympäristö ja sen tunnelma voi agilityn ollessa kyseessä merkitä suurimmillaan vaihtelua vaikkapa treenihallin ja MM-finaaliradan välillä. Varsinkin hallikilpailuja kuvatessa tähän on hyödyllistä kiinnittää erityistä huomiota, koska pelkästään etäisyyksien suhde kohteeseen ja taustaan voi muuttaa kuvan luonnetta dramaattisesti. Esimerkiksi muuten oivallisessa kohdassa hallin seinä saattaa olla vastassa vain muutaman metrin päässä kohteen takana, mutta kuvauspaikkaa vaihtamalla voi saada taustan huomattavasti kauemmas taakse. Janne Karstunen ja Emmi-kelpie varmistamassa SM-joukkuekultaa Vantaalla 2010. Arvokisakuviin saa harvoin näin paljon yleisöä tiiviiksi taustaksi, ja vieläpä lähelle radan pintaa. Usein yleisölehterit alkavat hieman ylempää, jolloin radan reunustalle jää epämääräinen alue. Vaikka katsomo muodostaa kuvaan hieman levottoman taustan, yleisön katseet saavat Jannen ja Emmin pomppaamaan muutenkin kuin viimeisen esteen suorittaakseen. RikSun raKKi 40 Tämä puolestaan tuo kohteen paremmin erilleen mahdollisesti levottomastakin taustasta. Kirjoituksen alkupäässä mainittu polttovälin valinta tulee mukaan tässä, ja liittyy suoraan siihen millainen alue taustasta tulee valituksi kuvaan, sekä kohteen ja taustan suhteelliseen kokoeroon eli perspektiiviin. Lisäksi valittu polttoväli rajaa etäisyydestä riippuen kohteeksi koiran etuosan tai koko koirakon sekä väljästi tilaa ympärille. Agilitykuvissa lisähaasteen tuo yhtälöön se, että haluttu kohde on otollisessa kohdassa tietenkin vain lyhyen ajan kerrallaan. Polveileva kirjoitus päättyy yleispätevään vinkkiin kuvaustaitojen kehittämiseksi. Oppimisen ja oivaltamisen tahtiin tuntuu vaikuttavan usein se, miten pian varsinaisen kuvaussession jälkeen pääsee tarkastelemaan otettuja kuvia tarkemmin suuremmalta ruudulta. Digiaikana tämä ei ole suurikaan ongelma. Kameran takanäytöltä kuvan onnistumista voi toki arvioida välittömästi, mutta näytön verrattain pieni fyysinen koko hämää usein juuri sen verran, että lopputulos saattaa vaikuttaa varsin erilaiselta suuremmalta näytöltä myöhemmin tarkasteltuna. Ajatuksen kanssa otettujen kuvien taustalla on yleensä ainakin jonkinlainen suunnitelma, joka on ajan kuluessa helppo unohtaa. Samoin kuvaushetkellä vallinneet olosuhteet ja niistä johtuneet valinnat palautuvat paremmin mieleen kun kuvien ottamisesta ei ole päässyt vierähtämään liian pitkää aikaa. Kun omia kuvia pääsee nopeasti arvioimaan, hahmottaa niistä selkeämmin sen, mitkä asiat ovat kuvatessa onnistuneet odotetusti, ja ehkäpä vielä tärkeämmin, mitkä seikat eivät ole toimineet kuvitellulla tavalla. Varsinkin kun nykyiseen kuvauskulttuuriin kuuluu jonkinasteinen ruutujen seulominen ennen esillepanoa, tällainen itsearvioinnin silmukka on helppo tapa antaa itselleen rakentavaa palautetta. Jos edes osasta kuvia onnistuu itse löytämään parannettavia tai vastaavasti erityisen onnistuneet asiat, pitäisi kuvaustaitojen ja havainnoinnin kehittyä mukavaan tahtiin. Hyvää kevät- ja kesäkautta kaikille kuvaajille! -Jukka / Koirakuvat.fi RikSun raKKi 41 PK pulinaatt PK-kausi alkaa hiljalleen käynnistyä vuoden 2014 osalta. Lumitilanne on tänä keväänä ollut harrastajille erityisen suotuisa ja monet ovatkin aloitelleet maastossa treenaamisen jo maaliskuun puolella, harvinaista herkkua! Vuoden alusta PK-toimkunta lähti kasaamaan PK lajeille myöskin valmennusryhmää ja siinä sivussa uusia pienryhmiä. Hakemuksia tuli mukavasti ja nyt meillä on PK lajeille yksi valmennusryhmä joka mentoroi paria pienryhmää ja pienryhmäläisiä. Ryhmät toimivat aktiivisesti haussa ja jäljellä. Näistä ryhmistä kuullaan enemmän syksyn lehdessä. Pk toimikunta tiedottaa kesän tulevista tapahtumista!! JÄLKIKOE 2.6. PAJÄ 1 3 Riihimäki, Tuomari Vesa Kuosmanen. Rajoitus max 6 koiraa; 1 lk 4 ja 3 lk 2 koiraa. Koe alkaa klo 17:00. Ilmoittautuminen 19.5. klo 19–20, Elisa Harjunpää p. 040-844 6053, harjunpaaelisa@gmail.com. Osallistumismaksu 30€, tilille FI39 1264 3000 1021 71, viite 11183. PIIRINMESTARUUSKOE 14.6. PAHA3 PAJÄ3 9:00 Riihimäki. Päätuomarina Vesa Kuosmanen. Rajoitus: vain piirin koirille, 10 koiraa tott. perusteella maastoon/laji. Ilmoittautuminen soittoajalla 26.5. klo 9 alkaen, Merja Ruutikainen p. 040-748 2777, ruutimer@gmail.com. Osal.maksu 30€ ,maksetaan tilille FI39 1264 3000 1021 71, viite 11183. RikSun raKKi 42 Jäsenille suunnattu jälkipäivä järjestetään 27.4., aloitteleville koirakoille. Koulutukseen otetaan 6 koirakkoa, etusija jäljestyksen pienryhmään hakeneilla koirakoilla. Osallistumismaksu 15€, maksetaan tilille FI39 1264 3000 1021 71, viite 11183. Kouluttajina Helena Niemi ja Sanna Hyytiäinen. Ilmoittautumiset 17.4. mennessä osoitteeseen sanna.hyytiainen@pp.inet.fi. Kerro lyhyesti itsestäsi ja koirastasi ja mitä tavoitteita teillä on. Jälkipäivässä käydään kevyesti läpi jäljestyksen teoriaa, mutta pääpaino on maastokoulutuksella. ** (toim huom) KOIRAKKOPAIKAT TÄYNNÄ, kuunteluoppilaaksi mahtuu vielä!!** Syksyllä on mahdollisuus päästä Jari Kantoluodon tottelevaisuusseminaariin. Koulutus järjestetään majalla/ hallissa 25.10.2014. Tarkemmat ilmoittautumistiedot julkaistaan nettisivuilla sekä Facebookissa lähempänä tapahtumaa. RikSun raKKi 43 KAIKEN TAKANA ON... Clark Kent vähintäänkin kalpenee tämän sakin rinnalla! Lajissaan toinen Riksun Rakki julkaisu nimittäin kasataan entistä ehommin voimin. Toimituksessa häärii tällä hetkellä kolme ammattilaista... tai no, totuudenmukaisempi kuvaus lienee kolme innokasta yrittelijää, sillä lehteä kasataan hyvin pitkälti trial-and-error-menetelmää hyväksikäyttäen eli tehdään ensin ja mietitään vasta sitten, jos edes silloinkaan..... RikSun raKKi 44 ...REPORTTERI! Tähtireportterimme Tuija ja Turhantoimittaja Sanna ovat omaksuneet loistavasti tämän trial-and-error eli toisin sanoen täysin kaoottisen työmenetelmän, mutta oikolukijamme Krista joskus nikottelee vastaan. Hänen mielestään reportterin artikkelien pitäisi olla helpommin luettavissa ja ymmärrettävissä kuin lääkärien reseptiraapustusten. Silloin tällöin hän joutuu tuomaan näkemyksensä esiin normaalia painokkaammin, mutta valitettavasti tiimikavereiden kevyt taivuttelu ei ole helppoa hommaa, joten näitä kevyitä muistutteluita joudutaan tekemään enemmän usein kuin harvoin. RikSun raKKi 45 Innokas tähtireportterimme Tuija ei ole moksiskaan tästä oikolukijan palautteesta, sillä hänen tärkein tehtävänsä on jahdata skuuppeja pitkin Hausjärven kylää! Tuija onkin erikoistunut huomaamattomiin valeasuihin juttuja metsästäessään, et ehkä ole nähnyt Tuijaa mutta uskokaa pois, siellä jossain hän on... odottelemassa… Tähtireportteri on poliisin vanha tuttu, joten poliisia on turha soitella paikalle, jos satutte säikähtämään hyvin piiloutunutta reportteriamme. RikSun raKKi 46 Turhantoimittajamme tehtäviin kuuluu kasata kaikki materiaali nippuun, jotta niistä sitten päästään eteenpäin taittopuuhiin ja julkaisuun. Turhantoimittajaa ei valitettavasti ole siunattu hyvillä hermoilla, siksi hänelle lajityypillinen käytös pitää sisällään muun muassa hermojen menetystä, unettomuutta ja hiusten harjaamisen kyvyttömättömyyttä. Etenkin lehden deadlinen lähestyessä hänen oireensa saattavat pahentua, joten kannattaa pysyä turvaetäisyyden päässä, jos törmää Turhantoimittajaan majalla. Me olemme siis me ja me olemme näiden vaatimattomien Riksun Rakki-nimisten julkaisujen takana. Kiitokset RSKK:n hallitukselle, että saamme toteuttaa itseämme Rakin tuotantotiiminä aika vapain käsin. Jos ei muuta, niin onhan tämä lehden kasaaminen ihan kivaa homma! Emmekä me ole mitenkään pelottavia, hieman persoonallisia ehkä, mutta kyllä meille uskaltaa lähettää palautetta lehdestä sekä tietenkin kasapäin uusia juttuja lehteen! Seuraavan lehden deadline onkin 15.8., siispä treenatkaa, kisatkaa ja leireilkää ahkerasti kesällä, jotta voitte viimeistään elokuussa lähetellä kuvia ja juttuja seuraavaan Rakkiin, osoitteeseen rskk.jasenlehti@gmail.com. Terveisin, Tuija, Krista & Sanna RikSun raKKi 47 Kuvat M. Kerminen RYHMANAYTTELY 17-18.5.2014 Riihimäellä RSKK järjestää perinteisen kaksipäiväisen ryhmänäyttelyn toukokuussa. Näyttelyyn kaivataan apukäsiä. Tehtävät eivät ole vaikeita, kaikkeen saa opastuksen, joten halukkaat avustajat voisivat olla yhteydessä Anna-Maija Jämséniin asian tiimoilta: am.jamsen @ gmail.com. Tervetuloa mukaan viettämään mukava päivä hyvässä porukassa siinä sivussa kevyesti talkoillen! RikSun raKKi 48
© Copyright 2024