1. No category

O-Rengas - 1/03 - tammikuu
Jäsentiedote 1/03 - tammikuu
Internet: http://welcome.to/rrdc
sähköpostilista: rrdc@ae.tut.fi
Tässä lehdessä mm.:
•
TUHTI PAKETTI ERILAISIA
KURSSEJA TULOSSA
MATKAKERTOMUKSIA
KUUMASTA JA KYLMÄSTÄ
2003 TOIMINTAKALENTERI
RÄPYLÄUINTIASIAA
•
•
Ei tainnut olla Pasinkaan mielestä hullumpi
sukellus Hurghadassa. Kuva TJ.
•
1
Rauma-Repola Diving Clubin jäsentiedote 1/2003
Puheenjohtajan palsta
Hyvää helmikuun alkua!
viimeisen kuukauden aikana. Näyttää
kuitenkin siltä, että meidän tarpeet
täyttävät tilat ovat erittäin kysyttyjä.
Aamun lehdessä olevat paikat ovat
yleensä menneet puoleen päivään
mennessä. Siispä asiassa tarvittaisiinkin vihjeitä jäsenistöltä, muuten
paikan saaminen on lähes mahdotonta.
Tästä lehdestäkin voi lukea että usean
sukeltajan tähän asti käyttämä vakuutus ei enää kata sukellusta.
Suomessa tämä ei ole mielestäni
ongelma, mutta ulkomaanreissuilla
vakuutusten on syytä olla kunnossa.
Lukekaa lisää ja tehkää itsellenne
sopivin ratkaisu.
Monet ovat kuulleet ja huomanneet
seurassa alkaneen innokkuudesta
jättää pohjasuojat tuplista pois ja
laittaa pulloihin muutakin kaasua kuin
happea ja typpeä. Uimahallilla voikin
kevään aikana nähdä hikoilevia
tekniikkasukeltajanalkuja
harjoittelemassa
usean
pöntön
kanssa venttiilien sulkemisia yms.
Meitä ainoastaan hieman norsua
ketterämpiä pääsee naureskelemaan
myös monilla seuran leireillä.
Itse olen käynyt joulun jälkeen jo kaksi
kertaa avannossa. Lisää mahdollisuuksia löytää seuran toimintakalenterista. Sukeltamaan pääsee
myös ottamalla yhteyttä meihin
aktiivisemmin sukeltavilta, sukellamme myös näin talvella hyvin monena
viikonloppuna. Aina emme kuitenkaan
ilmoita retkistä, sillä lähtöpäätöksiä
tehdään hyvinkin lyhyellä varoitusajalla.
Uusi vuosi on taas lähtenyt käyntiin.
Seurassamme tuntuisi olevan tänä
vuonna aktiviteettia jopa edellisvuosia
enemmän. Lehden jo ilmestyttyä on jo
kaksi introuittoa takana ja tätä
kirjoittaessa kolmatta harkitaan.
Pienellä mainostuksella teknillisestä
yliopistosta saatiin helpolla parikymmentä introilijaa. P1-kurssi on lähes
täynnä ja toisen kurssin järjestämistä
vielä kevään aikana harkitaan
vakavasti. P2-kurssi järjestetään
kevään aikana entiseen malliin. Myös
P3-kurssi on suunnitelmissa ensi
kertaa seuran historiassa. Tämän
järjestäminen vaatii kuitenkin useamman jäsenen halukkuutta osallistua
kurssille, sillä kurssin järjestäminen
vaatisi mm. veneen vuokraamista.
Kaiken tämän koulutuksen mahdollistaa pitkälti seuran M2-kouluttajien
määrän
lisääntyminen.
Onpa
seurassa nyt jo M3-kouluttajakin.
Hallitus teki päätöksen nitrox-laitteiston hankinnasta ja sen myötä
järjestetään seurassa kevään aikana
Nitrox-1 kurssi, mikäli halukkaita vain
löytyy. Nitrox-täytön mahdollisuudesta
tiedotetaan lisää, kunhan laitteet on
hankittu ja hallitus päättänyt laitteiston
käytön periaatteista. Mahdollisuutena
on esim. käyttäjiltä vaadittava blenderkurssi. Muut saisivat pullot täyteen
näiden täyttäjien toimesta. Kyseessähän on ilman rikastaminen hapella,
joka
mahdollistaa
pidemmät
sukellukset 40 metriin saakka. Samalla
vähennetään
typpihumalaa
korvaamalla ilman typpeä hapella.
Uutta kammiota on etsitty aktiivisesti
Marko
2
O-Rengas - 1/03 - tammikuu
Koulutusuutisia
Hyvää
uutta
vuotta
minunkin
puolestani. Tuleva vuosi tulee olemaan seuramme kannalta hyvin
mielenkiintoinen. Ensimmäistä kertaa
seuran historiassa riveissämme on
M3-tason kouluttaja, eli Kuplasta
’riistetty’ ja siellä kannuksensa hankkinut Ari Nissinen. Hänen tarkempi
henkilöesittely löytynee muualta
lehdestä. Kerhomme on nyt viimeinkin
päässyt ’isojen’ seurojen kastiin. Aika
näyttää mihin suuntaan seuran
koulutustoiminta muuttuu.
Tähän asti seura on käytännössä
toiminut yhden M2-tasoisen kouluttajan varassa. Tämä on jossain määrin
rajoittanut kurssien järjestämistä.
Tilanne on juuri nyt hyvin herkullinen,
kun Braggen Eerokin sai juuri M2kouluttajan oikeudet. Lisäksi Maare ja
Hannukin ovat lupautuneet avustamaan tarvittaessa. Nyt on esimerkiksi
mahdollista järjestää sellaisia isompia
peruskursseja, että teoria esitetään
kerralla 16 hengelle, mutta altaat on
jaettu kahteen 8 hengen ryhmään.
Tämä
antaisi
mahdollisuuksia
sovitella aikatauluja paremmin. Myös
eritasoisten oppilaiden ryhmät olisivat
mahdollisia. Myös avovesileiristä voisi
odottaa kunnon tapahtumaa.
Tekniikkasukellusinnostus on leimahtanut seuran jäsenten keskuudessa.
Allekirjoittanutkin
on
mukana
Adv.Nitroxkurssilla
mm.
kerhon
puheenjohtajan kanssa (yhteensä 7
kurssilaista). Tämä Perän Askon
aloittama tie seurailee laajemmaltikin
lisääntynyttä innostusta tekniikkasukeltamista kohtaan. Täytyy muistaa,
ettei tämä ole mikään ’normaali’ jatke
virkistyssukellusuralle, vaan touhu
muuttuu
huomattavan
järjestelmälliseksi ja suunnitelmallisemmaksi
kuin mihin ilmadyykkayksessa on
tottunut. Homma ei valitettavasti enää
toimi ’mennään tuonne ja katsotaan
mitä löytyy...’ mentaliteetilla. Sukellukset täytyy suunnitella hyvin tarkasti
etukäteen, varasuunnitelmiaan myöten. Mutta jos veri vetää vaikeampiin
ja haastavampiin sukelluksiin, niin
tavoitteita löytyy vaikka mihin asti.
Pidemmittä puheitta... nähdään
altaalla!
Reima
3
Rauma-Repola Diving Clubin jäsentiedote 1/2003
Kalustovastaavan palsta
Talvihuollot
vieläkin epäselvyyksiä, joten kertaus
on paikallaan. Ennen vuotta -97
katsastettujen pullojen katsastusväli
on 5 vuotta ja jälkeen -97
katsastettujen 10 vuotta. Kymmenen
vuoden
leima
selviää
myös
katsastuksessa pulloon liimatusta
tarrasta, johon on merkitty seuraava
katsastusvuosi.
Kevät ja sukelluskauden alku tulee
usein yllättävän nopeasti. Onneksi
sukekamat ehtii vielä huollattaa, joten
sukelluskausi on mukava aloittaa
turvallisilla varusteilla. Jokainen voi
itse poistaa pohjasuojan ja katsoa
mitä sieltä löytyy. Ruostunut pullon
pohja on puhdistettava ja maalattava.
Pulloventtilin voi myös poistaa ja
tarkistaa onko pulloon päässyt vettä.
Vettä voi tulla täytön yhteydessä, jos
venttileissä on ollut vettä ja suhautus
on unohtunut. Lisäksi vettä voi tulla
pulloa täytettäessä ilmasta, jos
suodatinta ei ole vaihdettu ajallaan.
Vesi ruostuttaa pulloa sisältäpäin ja
voi aiheuttaa annostimen jäätymisen.
Katsastukset
Pullojen katsastuksista tuntuu olevan
Nitroksi
Kerholle hankitaan happianalysaattori
ja laitteet alle 40% seosten
valmistamiseen.
Nyt
kannattaa
hankkiutua kursseille, niin kerhon
varusteista ja laitteista saa täyden
hyödyn.
Terveisin, Kalustovastaava
Tero
Tero Kaatialan jääpeitteen alla. Kuva Ari Nissinen.
4
O-Rengas - 1/03 - tammikuu
Norpat
Tervehdys!
lähteä ulkomaille sukeltelemaan.
Vielä
yksi
asia:
koska
kunnonkohotuksen takia pidetään
välillä
(varsinkin
isommille)
rankempiakin uintitreenejä, ei olisi
pahitteeksi ottaa mukaan hallille
nimellä varustettua vesipulloa. Jano
jää helposti huomaamatta vedessä,
mutta nestettä olisi hyvä saada.
Eipä tällä kertaa muuta kun hauskaa
kevään odotusta kaikille. Ohjaajatiimi
on
supistunut
toistaiseksi
kolmihenkiseksi, kun Lehtisen Antti
siirtyi armeijan harmaisiin vuoden
vaihteessa - lupasi kyllä palata vielä
iloksemme!
Norppatouhu on päässyt tänä vuonna
jo hyvään vauhtiin - kausi on aloitettu
reippasti uintitreeneillä. Syksyllä
puolen tusinaa norppaa sai suoritettua
S1-kortin ja monella muulla se on ihan
lähellä. Osalle porukasta aletaan
todennäköisesti vetää S2-kurssia
kevään
kuluessa.
Ohjaajien
kevätpalaveri on vielä pitämättä, joten
tarkempaa infoa aikatauluista ja
ohjelmasta tulee joko erillisellä
kirjeellä kotiin tai seuraavassa Orenkaassa. 8.-9.2. osa porukasta on
lähdössä Orivedelle norpparalliin, siitä
varmasti juttua myöhemmin.
S1-kortin hinta on nyt sitten selvitetty
(kiitos Tommi Rasilan, joka on
nykyään SUSL:n nuorisovaliokunnan
jäsen) ja se on 8,5 euroa. Jos kortin
haluaa tilata, voi ottaa yhteyttä
ohjaajiin, teemme keväämmällä
varmaankin yhteistilauksen. Kortista
on hyötyä ainakin, jos on aikeissa
Nähdään hallilla!
Laura, Joonas &
Tommi
Talvisukellusviikonloppu tulee!!
15-16.03 järjestetään jääsukellus leiri
Kaatialassa.
Tarkoituksena
on
järjestää
turvallista
jään
alla
sukeltamista niillekin, jotka sitä ovat
useasti miettineet, mutta eivät ole
saaneet aikaiseksi lähteä reissuille
mukaan. Ideana on sukeltaa sekä
lauantaina että sunnuntaina 1-2
sukellusta per päivä. Kokemuksen
mukaan yksi on lähempänä totuutta
kuin kaksi ja vilu karistetaan
viimeistään illalla ulkoisesti ja
sisäisesti saunanlauteilla.
Majoitus hoidetaan lähiseudulla ja
tarkemmat yksityiskohdat julkistetaan
heti niiden selvittyä. Ilmoittautumiset
leirille helmikuun alkupuolella, josta
tulee tarkempaa tietoa. Järjestelyistä
vastaa Pekka Vaittinen.
Omatoimi ihmisille tiedoksi, että
kerholle hommattiin juuri 3x100 metriä
köyttä talvisukeltamiseen.
5
Rauma-Repola Diving Clubin jäsentiedote 1/2003
Tulevia kursseja
P1-KURSSI
Kurssi alkaa keskiviikkona 5.3. kello 18.00. Kurssilla seurataan CMAS:n ja
SUSL:n ohjeita ja määräyksiä. Kurssin vastuukouluttajana toimii Eero Bragge.
Kurssin hinta on 350 euroa. Kurssiin liittyvä avovesileiri pidetään 16.-18.5.
jossakin mielenkiintoisessa kotimaan kohteessa. Tarkempi aikataulu selviää
lähipäivinä ja löytyy kerhon weppisivulta. Ilmoittautumiset ja tiedustelut
Reimalle. Paikkoja kurssille on rajoitetusti, mutta niukasti.
P2-KURSSI
Kurssi alkaa 13.-15.6. Tällöin pidetään teoria- sekä allastreenit. Kurssin hinta on
110 euroa. Kurssin tarkempi aikataulu selvitetään kurssin alussa.
Vastuukouluttaja Ari Nissinen. Ilmoittautumiset Reimalle.
P3-KURSSI
Kurssi olisi nyt ensimmäisen kerran mahdollista järjestää oman seuran
kouluttajien
voimin.
Kiinnostuneiden
lukumäärän
kartoittamiseksi
ilmoittautumiset minulle paluupostissa. Jos tulijoita on tarpeeksi, niin kurssi
järjestetään. Muuten toimitaan vanhaan tapaan, eli turvaudutaan naapuriseurojen tarjontaan. Vastuukouluttaja Ari Nissinen.
NITROX 1
Kurssin järjestämisestä on kyselty kovasti. Kurssin järjestelyt aloitetaan heti, kun
seuralle on saatu hommattua nitroksin täyttölaitteisto! Juuri saamani tiedon
mukaan happianalysaattori on juuri tilattu seuraan... Vastuukouluttaja N.N.
EA1-kurssi
Kurssiin on esiintynyt kiinnostusta. SPR:n järjestämän kurssin hinta on 50
euroa/hlö. Jos saadaan järjestettyä privaattikurssi, niin hinta ehkä eri. Jos sinulla
löytyy kiinnostusta osallistua kyseiselle kurssille, niin paluupostissa ilmoitus
asiasta minulle. Ilmoittautuneiden määrän perusteella joko järjestetään oma
kurssi tai osallistutaan SPR:n järjestämille kursseille. Asialla on pikkasen kiire,
että ehditään hoitaa homma pois jaloista ennen jäitten lähtöä! Ko. kurssi on
edellytyksenä esim. NAUI:n turvasukelluskurssille... sekin ehkä saadaan
järjestettyä jollakin aikataululla.
6
O-Rengas - 1/03 - tammikuu
VAPEPA
(= Vapaaehtoinen PElastusPAlvelu) on viranomaisten auttamiseksi perustettu
vapaaehtoisjärjestö. Poliisi kutsuu Vapepa:n apuun esimerkiksi kadonneiden
ihmisten etsintöihin.
Viime syksynä aloitettiin Tamperelaisten sukellusseurojen organisoiminen
mukaan tähän rinkiin vedenalaisen etsinnän osalta. RRDC:stä on tähän
mennessä löytynyt 9 innokasta tähän arvokkaaseen toimintaan.
Kurssiin liittyvä koulutus (järjestäjänä TaurSu) on siinä tilanteessa, että Tannerin
JP etsii sponsoreita ko. kurssille. Tarkoituksena on saada kurssin järjestämisen
kulut mahdollisimman alhaiseksi. Myös viranomaishyväksynnän saanti liiton
speksaamalle kurssille on tällä hetkellä käynnissä. Todennäköinen ajankohta
ensimmäiselle kurssille on näillä näkymin ensi syksynä (vasta). Sitä odotellessa
toiminta etenee omalla painollaan. Jos asia kiinnostaa, niin
minulle voi edelleen ilmoittautua.
Jäsenmaksuista
Reima
Hallikorttimaksut
Tämän O-renkaan mukana on
jäsenmaksulappu, johon on valmiiksi
merkitty kunkin osalle tulevat maksut.
Tänä vuonna saa aikaisempaan
tapaan perhealennusta jäsenmaksuista. Samaan perheeseen kuuluvista vain yksi maksaa täyden
maksun, muut saavat 10 euroa alennusta. Alennus annetaan seuraavilla
ehdoilla:
• alennus koskee vain "täysjäseniä"
eli Norppia ja Sukeltajia (Kuutit ja
Sukellusavustajat
maksavat
muutenkin vain 25 euroa/vuosi)
• alennus annetaan vain jos henkilöt
kuuluvat samaan perheeseen ja
asuvat samassa osoitteessa
HUOM!
Jäsenmaksut
on
maksettava eräpäivään mennessä.
Minun täytyy päivittää seuran jäsentiedot SUSL:iin 20.2. mennessä ja
minä ilmoitan tiedot sen mukaan
kuinka jäsenmaksut on maksettu.
Sukeltaja-lehti tulee vain niille, joiden
tiedot ilmoitan Liittoon.
Jäsenmaksun yhteydessä peritään
sukeltajilta myös uimahallimaksu (8€).
Maksu koskee kautta 9/2003 - 8/2004.
Maksu peritään jo nyt ettei tarvitse
syksyllä erikseen lähettää maksulappuja.
Tässä
vielä
luettelona
kaikki
syyskokouksessa päätetyt maksut:
• Jäsenmaksu, sukeltajat 40 euroa,
238 mk
• Jäsenmaksu, norpat (sis.hallikortin)
40 euroa, 238 mk
• Jäsenmaksu, kuutit ja sukellusavustajat 25 euroa, 149 mk
• Liittymismaksu,
sukeltajat
90
euroa, 535 mk
• Uimahallimaksu 8 euroa, 48 mk
• P1-kurssi 350 euroa, 2081 mk
• P2-kurssi 110 euroa, 654 mk
Risto
7
Rauma-Repola Diving Clubin jäsentiedote 1/2003
Rauma-Repola Diving Club Ry
2003 hallitus ja toimihenkilöt
RRDC:n johtokunta
Puheenjohtaja:
Marko Niemelä
Varapuheenjohtaja:
Sihteeri:
Koulutusvastaava:
Juha Erkkilä
Heidi Hakari
Reima Mäkiranta
Tero Malinen
Varajäsenet:
Jari Paavilainen
Pekka Vaittinen
Erityisalueet:
Rahastonhoitaja:
Tiedotus:
Norppatoiminta:
Räpyläuinti:
Vapaasukellus:
Lääketiede:
Koulutus:
Kompressorit:
Muu kalusto:
Leirit, matkat:
Risto Esala
Antti Nissinen ja Eero Bragge
Laura Torkkeli ja Antti Lehtinen
Sakari Leinonen
Simo Kurra
Matti Penttilä
Reima Mäkiranta ja Eero Bragge
Tero Malinen
Ville Viljanmaa
Juha Erkkilä (kesäleiri)
Jari Paavilainen,
Antti Nissinen
Risto Esala
Internet:
Kari Puttonen
8
O-Rengas - 1/03 - tammikuu
Uutta koulutusvoimaa
Hei!
M2 ja M3-kurssit. Seuran toimintaan
osallistuinkin aktiivisesti ja olin niin
sukellusmestarin
kuin
koulutusvastaavan tehtävissä tähän syksyyn
saakka. Sukelluskokemukset osuvat
maantieteellisesti
skandinaviaan,
Atlantille ja Tyynelle valtamerelle
Kalifornian rannikolle.
Työt siis toivat takaisin Tampereen
puoleen. Työnantajana on nyt
Instrumentointi Oy Sarankulmassa
(siinä kammion kulmilla), jossa
työskentelen projektiasiantuntijana
simulaattoriryhmässä. Omat tehtävät
painottuvat erilaisten simulaattoreiden
visuaalijärjestelmien kehitystehtäviin.
Sukellusharrastukseltani
odotan
aktiivista ja mukavaa sukellusta ja
seuratoimintaa --- RRDC:stä olen
kuullut paljon hyvää ja toivon löytäväni
hyvän yhteisön, jossa toimia antaen
omaa panosta hyvälle seuran
tulevaisuudelle!
Nähdään sukelluksilla!
Olen Ari Nissinen, RRDC:n uusi
jäsen. Naama taitaa olla ainakin muutamalle jo entuudestaankin tuttu.
Moniin teistä olen törmännyt RRDC:n
merikeikkojen yhteydessä samalla
reissulla tai naapurilaivasta morjestellen.
Hieman
sukellus
historiasta:
Harrastuksen aloitin vuonna 1994
kaupan seinän lappuilmoituksen
innoittamana.
Päätin
kokeilla
sukeltamista (oli pitkään pyörinyt jo
mielessä), kaksi päivää myöhemmin
olin kurssilla ja siitä 7 päivän kuluttua
oli PADIn OWD käytynä ja oma
varustus kasassa. Braggen Eero oli
ensimmäisiä sukellusparejani ja
hänen kanssaan tulikin monet
sukellukset tehtyä niin auringon
paisteessa kuin räntäsateessa. Kävin
melko nopeassa tahdissä PADIn
kursseja
Assistant
Instructoriin
saakka. Siinä vaiheessa jatko-opinnot
veivät Otaniemen suuntaan. Kupla
olikin seuraava kotini paluumuuttooni
saakka. Kuplassa jatkoin koulutustehtävissä ja suoritin aikojen kuluessa
Juttu käsittelee etummaista kaveria.
Kuva TJ.
Ari Nissinen
9
Rauma-Repola Diving Clubin jäsentiedote 1/2003
Norjan terveisiä Askolta
Terve taas. Kovien pakkashuhujen
lisäksi olen kuullut, että Tampereella
on aloitettu IANTD-kursseja vierailevan kouluttajan toimesta. Se
kuullostaa mielenkiintoiselta.
Viimeaikoina ollaan Stavangerissakin
sukelleltu.
Joulukuun
lopulla
järjestettiin järjestyksessä kolmas
Bigswim-sukellus.
Tällä
kertaa
toistettiin vanha reitti Engöy-saaren
ympäri. Matkaa kertyi noin 3
kilometriä. Aikaa potkimiseen kului
minulta ja pariltani Vidarilta noin 190
minuuttia. Matkan varrella ratkottiin
esimerkiksi matemaattisia ongelmia ja
rakennettiin linnunpönttö. Sukellus
sujui ihan rattoisasti 7 asteisessa
vedessä keskisyvyydessä 9 metriä.
Tapahtumasta on kuvia ja tarinaa
tarjolla ainakin
www.stavangerdykk.com osoitteessa
Bigswim-linkin alla ja seuraavassa
Dykking-lehdessä. Ja se roikkuva
stagen letku; tuli vähän kiire vaihtaa
regua, nauraa valokuvaajalle ja
naulata
linnunpönttöä
samanaikaisesti…
Trimiksisukeissa ollaan viimeaikoina
keskitytty haisafareihin Högsvuonossa
ja lähistön hylkyihin. Tammikuun
alkupuolella matkattiin Apalstöön
Högs-vuonoon tarkoituksena nähdä
vilaus tai kaksi alueen asukeista.
Poikkeuksetta nämä sukellukset
tehdään pimeän aikaan ja vuorovesi
aikataulut tarkasti tutkien, koska
muutoin
mahdollisuudet
hain
näkemiselle
ovat
huomattavasti
pienemmät. Paikallisiin säätiloihin
vertailtuna oli keli kylmä. Noin 10
astetta pakkasta ja rivakka tuuli
10
vaikutusta tehostamassa. Muutamilla
oli regujen kanssa pieniä puhallusongelmia. Trimiksillä sukelsi kaksi
paria: Öysten ja Björn sekä minä ja
TorArthur. Vidari toimi "turvasukeltajana"; hieno ilmaus soololle, kun ei
paria nitroxille löytynyt. Suunnitelmana
oli nauttia 25 minuutin pohja-aika
(pohja-ajat tarkoittavat aina todellisia
aikoja maksimissa; ei sukelluksen
alusta laskien yms.) korkeintaan 61
metrin syvyydessä. Pohjakaasuna oli
TX 18/45. Dekokaasuina oli ean50 ja
happi. Hyppäsimme veteen toisena
parina
TA.n
kanssa.
Yleisen
säätämisen ja 5 metrissä tehdyn
turvatarkastuksen (vuodot, pitkän
letkun vapauttaminen…) lähdimme
uimaan kohti syvempää. Kyseisellä
paikalla pohja laskee melko loivasti
joten uintimatkaa kertyi noin 7-8
minuutin
verran
ennen
kuin
saavuimme suunniteltuihin syvyyksiin.
Kuudenkympin kieppeillä näimme
ensimmäisen ja tällä kertaa myös
ainoan elävän mustahain (svarthå).
Otus oli kyllä pieni, mutta profiili ja
uintityyli muistutti täysin isompia
veljiään. TA alkoi tapansa mukaisesti
leikkiä hai kanssa, mutta hid-valon
tehot taisivat sokaista raukan
puolisokeaksi. Pinnanalaiset maisemat eivät kyllä olleet mitään
päiväkirjakamaa. Loivaa rinnettä ja
pientä kivikkoa. Pitkän uintimatkan
takia nipistimme pohja-ajasta pari
minuuttia pois, että ehtisimme ajoissa
ensimmäiselle syvälle pysähdykselle
(38 metriä). Ylöspäin uidessa noin 50
metrissä näimme vielä kuolleen hain
selällään kupin nurkkaan heittäneenä.
O-Rengas - 1/03 - tammikuu
Takaisin uidessa näimme pientä
valonkajastusta
matalemmallla
ensimmäisen parin lampuista. 21
metrin
kaasunvaihdossa
pohjakaasuta EAN 50:een tuli taas tuttu
tunne. Vähänkin tukevamman txkaasun hengittämisen jälkeen vaihto
nitroksille vaatii melkein työntekoa
ensimmäisillä hengenvedoilla. Kuin
tervaa :-). Dekoilun edetessä 6 metrin
hapelle vaihtoon alkoi TA taas
leikkimään. Näytti aivan kun riisuisi
paketti pois selästä. Tuntien kyseessä
olevan tyypin en kovasti huolestunut,
mutta kysyin tietysti mikä on hätänä.
Hän kuittasi OK:n hymyssäsuin. Taisi
naurattaa minuakin, mutta syynä oli
kyllä samanaikainen olon helpottuminen PISU-venttiilin kautta. Noin
75 minuutin kulutta sukelluksen
aloittamisesta
nousimme
ylös
laiturille. Ensimmäinen pari hehkutteli
nähneensä 5 haita. Taisivat pelotella
kaikki pois. Kylmä ilma painosti
nopeasti pakkaamaan kamat ja
poistumaan paikalta.
Jos pohdiskellaan heliumin hintalaatu-riski
-suhdetta verrattuna
paineilmaan, on mielestäni vastaus
lyhyt. Kyllä kannattaa. Itse en edes
kuvittelisi
sukeltavani
vastaavia
sukelluksia
paineilmalla.
Tässä
mielessä eri kaasut avaavat ovet
uuteen maailmaan. Tietysti voidaan
kysyä ovatko tälläiset sukellukset
tarpeellisia? Tai onko yleensäkään
sukeltamisessa mitään järkeä? Enpä
tiedä. Shakin pelaaminen ei ainakaan
kiinnosta. Heliumin kaupallinen hinta
on Stavangerissa 15 öreä/per litra.
Tällöin esimerkiksi TX15/55 (helium
109 bar, happi 13 bar ja loput ilmaa)
täyttö maksaa tupla 12 L pakettiin noin
11
noin 390 Nok. Ei kovin halpaa, mutta
tälläisellä kaasulla pääsee kauas pois
arjen harmaudesta (noin 75m). Usein
saadaan
vielä
jämiä
ilmalla
toppaamalla ihan käyttökelpoisia
sekoituksia matalemmille sukelluksille. Täyttöhinnat voivat vähän vielä
laskea, jos löytyy sopiva porukka
kimppa-aseman hankintoja peittäämään.
Kuvat ©Vidar Skålevik email:http://
home.no.net/~^vidarska
Asko Perä
Rauma-Repola Diving Clubin jäsentiedote 1/2003
hågjelen: Helle Högsfjord 2.joulupäivänä 2002. Syvyys 25m. Kuva Vidar Skålevik
http://home.no.net/~vidarska
Svarthå: Tämä mustahai kuvattiin Oanesissa Högsvuonossa marraskuussa. Syvyys
35m. Kuva Vidar Skålevik. http://home.no.net/~vidarska
12
O-Rengas - 1/03 - tammikuu
Vakuutusasiaa
Monet
ovat
varmaankin
jo
huomanneet, että monien käyttämä
Sammon matkavakuutus ei nykyisen
maksukauden loputtua korvaa enää
sukellusonnettomuuksia.
Lisämaksusta tämän toki saa edelleen
kattamaan, mutta koska jotain on nyt
tehtävä, otin hieman selvää muistakin
eri vaihtoehdoista.
Liitto
tarjoaa
jäsenilleen
mahdollisuuden Pohjolan sukeltajan
vakuutukseen. Hinnat ovat joko 38,50
tai 68 euroa. Lisätietoja saa mm.
Susl:n www-sivuilta ja vakuutuksen
pystyy myös tekemään sieltä. http://
www.susl.fi/
Toinen
vaihtoehto
on
monen
ammattilaisen, puoliammattilaisen ja
harrastajan käyttämä DAN Europe.
Vakuutuksessa on hyvin monta eri
tasoa hinnoiltaan 65-240 euroa.
Järjestö
tekee
lääketieteellistä
tutkimusta
ja
on
erikoistunut
nimenomaan sukellukseen. Onnettomuuden tapahtuessa järjestää DAN
vakuutetulle mm. henkilökohtaisen
avustajan, joka huolehtii tarpeellisten
hoitojen saannin. Vakuutus kattaa
kaikenlaiset sukellusonnettomuudet
oli syvyys tai käytetyt kaasut mitä
tahansa.
Vakuutuksesta
ja
ottamisesta
löytyy
lisätietoja
osoitteesta http://www.daneurope.org/
. Jos kuitenkin vierastat luottokorttisi
tietojen antamista netissä, X-Diving
niminen sukellusliike Porvoossa voi
auttaa. http://www.x-diving.com/
Kannattaa katsoa vakuutuksista
kertovat www-sivut läpi ja valita itselle
sopiva
vakuutus.
Varsinaisten
henkilövahinkojen lisäksi kannattaa
huomioida
sukellustavaroiden
häviäminen yms. Kun ottaa huomioon,
että vakuutuksia haetaan yleensä
ulkomaille, Suomessahan yleinen
terveydenhuolto
pitää
omistaan
huolen, päätin itse ottaa tuon Danin
tarjoaman vakuutuksen.
Kylpypyyhkeitä... kyllä... lue Hurghada
juttu. Kuva TJ.
Marko
13
Rauma-Repola Diving Clubin jäsentiedote 1/2003
Matkakertomus RRDC:n 15-vuotismatkasta Faaraoiden maalle
10-17.12.2002.
seisovasta pöydästä herkkuja, ruoka
oli ihan asiallista. Tosin pitkän matkan
jälkeen sitä syö vaikka pieniä kiviä.
Loppuviikkoa kohti kyllä illallispöydän
vaihtoehdot alkoivat
jo käydä
turhankin tutuiksi.
Heti seuraavana aamuna klo 09
seurueemme kokoontui odottamaan
Dr. Aladdin Shaftyä, joka toimi
sukellustemme
oppaana.
www.redseascuba.net Aladdin oli
aiemmin
opettanut
Alexandrian
yliopistossa meribiologiaa, mutta
vaihtanut myöhemmin taloudellisista
(teko)syistä sukellushommiin (kukapa
ei vaihtaisi!). Pakkauduimme minibussiin ja ajelimme aamuruuhkassa
venesatamaan. Satamassa saikkasimme varusteet ja seurue siirtyi
alukselle. Toiminta aluksella oli
asiallista, reittisuunnitelmat käytiin läpi
ennen sukelluksia jne. Aladdinin
innokkaat apurit (aluksen miehistö)
vain tahtoivat häiritä hieman häärätessään koko ajan pulloventtiiliemme
parissa
tyyliin
auki-kiinni-auki…
Aallokko keinutti sopivasti alusta
matkalla kohti päivän ensimmäistä
sukelluskohdetta – veteen päästiin klo
10.59.
Porukka oli hieman jännittynyttä,
paritarkastuskin pidettiin ja yleisesti
aprikoitiin paljonko painoja tarvitaan ja
miten varusteet mahtuvatkaan päälle,
sillä varusteita talvisin vaivaava
märkäpukukutistuma
oli
jälleen
iskenyt kotikomerossa – sukellus oli
Lähtöaamuna
aamuherätys
oli
tavallistakin aikaisempi ja pakkanen
kireää. Klo 04.25 Tampereen linjaautoasemalla
kokoontui
reipas
sukeltajaseurue laukkuineen. Jostain
syystä meidän aloittelijoiden laukkumme olivat n. 3 kertaa suuremmat kuin
eräillä etelän konkareilla, mutta
eiköhän se siitä. Asiaan varmasti
vaikutti myös se, että juuri meillä ei
ollut turhaa sukellusvarustusta painoa
lisäämässä. Matkakohteenamme oli
Hurghada, tuo pienestä 1900- luvun
alussa perustetusta kalastajakylästä
moderniksi turistirysäksi kasvanut
punaisen meren lomakohde, joka on
erityisen kuuluisa vesiurheilu- ja
sukellusmahdollisuuksistaan.
www.hurghada.com
Bussireissu Seutulaan sujui osalla
torkkuen ja toisilla taas normaalipulinan
merkeissä.
Seutulassa
ehdittiin hörppiä kahvit ja shoppailla
pikainen tax-free-nautintoainekierros
muslimimaan tiukat säännöt mielessä.
Sitten sullouduimme jalkatiloiltaan
uskomattoman tilavaan Finnairin
koneeseen ja viiden tunnin veret
seisauttavan lentomatkan jälkeen
olimme perillä lämpöisellä Egyptinmaalla.
Hotelliin majoittautumisen jälkeen oli
pakollinen tervetulotilaisuus, josta
eniten mieleen jäi kissojen paljous,
onneksi hotellissamme rottaongelmaa
ei varmaan olisi. Tervetulotilaisuudesta
siirryimme
syömään
14
O-Rengas - 1/03 - tammikuu
myös sen mukainen, alussa aikaa
kului kunnes ryhmä oli kasassa,
lopussa innokkaimmat henkivät jo
oppaankin pullosta ilmat.
Ensimmäinen kohde oli nimeltään
Aquarium; erittäin mielenkiintoinen ja
kaunis paikka jossa oli keskisyvyydellä 10 metriä varsin runsaasti
koralleja, kaloja ja muuta nähtävää.
Sukellukset täällä ovat kuulemma
yleisesti luonteeltaan sellaisia, joissa
vene jättää paikkaan A ja noutopiste
on paikasta B, aikaa tuhraantuu noin
tunti per sukellus ja keskisyvyydet
ovat n. 5-10 m. Vesi oli mukavan
lämmintä ( + 25°C), eikä riuttojen
välissä pitäisi olla mitään raskaita
virtauksia, jos vain opas valitsee
sukellussuunnat
oikein.
Osa
seurueesta snorklaili laivan ympärillä
bongaten monenlaisia mereneläviä.
Mureenat, barracudat ja lukuisat muut
kaikenkokoiset värikkäät kalat olivat
nähtävillä aivan pintavedessäkin (n. 3
metriä), joten näissä vesissä ei
tarvitse olla mikään ”syvyyden
saalistaja” kohteiden löytämiseksi.
Sitten päästiinkin taas syömään,
ihmeellistä keittiötaitoa osoittaen
aluksen laivakokki oli aallokossa pää
seinään nojaten loihtinut meille
vaatimattomissa oloissa lämpimän
lounaan, jossa oli mm. paistettua
tonnikalaa, kanaa, salaattia, leipää
jne. Kyllä maistui. Lounaan jälkeen
alus siirtyi päivän seuraavaan
sukelluskohteeseen, jossa oli hieman
vähemmän kaloja kuin päivän
ensimmäisessä. Tässä vaiheessa
Alladin keräsi porukalta sukelluskortit
talteen omia merkintöjään varten.
Aluksella keikuttiin takaisin rantaan ja
totta kai piti sitten takahuoneessa
vähän asentaa uuden kommunikaattorin pc- softaa saksalaiselle
sukellusoppaalle, jotta ei täysin
täälläkään
työasiat
unohtuisi.
Sukelluspäivän päätteeksi siirryimme
paikalliseen alkoon suorittamaan
verovapaita hankintoja (ikävä 24 h
sääntö maahantulosta). Hieman
aprikoitiin mitä outoja merkintöjä kukin
sai passeihinsa, jotkut kun jopa ostivat
avuliaasti yli oman kiintiönsä.
Todettiin, että kyllähän se sitten pois
lähtiessä selviää kun tullin setä
kumipampun kanssa tulee selventämään maan tapoja.
Ilta sujui rauhallisesti tarinoiden ja
nestetankkausta harrastaen hotellilla,
pirteänä seurue ajatteli seuraavana
aamuna
aloittaa
jo
klo
08.
Materiaalisia tappioita kirjattiin tässä
vaiheessa vain yhden fleece-paidan
verran.
Toinen aamu sarasti ja tukevan
seisovan pöydän aamiaisen jälkeen
saavuimme samaan lähtösatamaan.
Lastasimme nopsasti pulloja ja
varusteita alukseen. Totesimme
kuitenkin, että lähtö venähti hieman
pitkäksi,
koska
logistiikkaketju
virvoitusjuomien
osalta
pidätteli
veneen starttia.
Veteen päästiin klo 10.11. Tässä
vaiheessa allekirjoittanut huomasi
jättäneensä onnistuneesti oman
reppunsa (sisällä rahat, tallelokeron
avain yms. vaihtovaatteet) laiturille,
jotta
olisi
jotain
rakentavaa
keskusteltavaa vaimonkin kanssa.
Hienosti asia kuitenkin selvisi ja
Aladdin paikallisti laukun GSM:n
avulla. Uskomaton tuuri, että mitään ei
hävinnyt, laukku oli siirretty lukkojen
taakse Aladdinin konttoriin. Ryhmän
15
Rauma-Repola Diving Clubin jäsentiedote 1/2003
veteen
meno
sujui
melkein
kohdalleen, vain yksi painovyö jäi
veneeseen. Kevennetty paritarkastus
oli muotoa ”onko sun venttiili auki vai
ehtikö joku laittaa sen kiinni – joo,
selvä”.
Päivän sukelluskohteita olivat Turtle
Bay ja Elfanus. Kilpikonnia ei
valitettavasti
näkynyt,
mutta
onnistuimme kohtaamaan delfiinejä,
se oli
todella mieleenpainuva
kokemus ja tästä syntyi dokumenttina
onneksi myös pari valokuvaa. Päivän
toisen sukelluksen virtaus oli koko
ajan vastainen ja se kyllä tuntui
sukelluksen
jälkeen.
Hurjimmin
potkineet tasasivat oloa dekokaljalla
ja buranalla.
Hotellilla havaitsimme, että huonepalvelijat
panivat
parastaan
asettelemalla
peitot
ja
tyynyt
mielenkiintoisiksi
eläinhahmoiksi.
Jostain
syystä
seurueemme
härkäpareille näitä tempauksia ei
tehty. Ilta sujui taas tankatessa
seisovasta pöydästä ja hieman jopa
vilkaistiin videonauhaakin sukelluksista. Yön tunteina joku (kissa)kolli
ulvoi ainakin meidät hereille oven
ulkopuolella.
Kolmas päivä sarastikin sitten jälleen
todella aikaisin, vuorossa oli 04 alkava
Luxorin retki. Osa seurueesta päätti
lepuuttaa hotellilla jättäen Luxorin
väliin. Aamuyön tunteina sullouduimme
bussiin
ja
liityimme
muutaman kymmenen muun bussin
karavaaniin. Varsin organisoidusti ja
turvallisesti turistit johdateltiin läpi
autiomaan Luxoriin, jossa ensimmäinen kohteemme oli tarunhohtoinen
Karnakin
temppeli.
Pasi tavoittelee delfiiniä. Kuva Alladin, digitalisointi Rinkinen.
16
O-Rengas - 1/03 - tammikuu
Tutustuimme sen ihmeisiin, patsaisiin,
pylväskäytäviin ja obeliskeihin oppaan
johdolla.
Karnakista suuntasimme lounaalle
jälleen seisovaan pöytään, jonka
jälkeen matka suuntautui papyrysmuseon kautta Kuninkaiden laaksoon.
Onnistuneesti nousimme kolmesta
muinaisesta
haudasta
ylös
ja
suuntasimme sitten kiviveistämön
kautta Niili-joen rantaan. Joen
ylitimme veneellä takaisin kuolleiden
rannalta elävien puolelle ja saimme
silmäillä miltä auringonlasku Niilillä
näyttää. Sitten takaisin bussien
lähtöpisteelle
ja
yöajo
kohti
Hurghadaa, tässä ihmetystä herättivät
paikallisten ajotavat, pitkien ajovalojen
uskollinen räpsytys päin näköä ja
jokaisessa mutkassa pakollinen
vilkuttelu. Päivä Luxorissa oli erittäin
mielenkiintoinen kokemus. Se herätti
ainakin meille idean ihan erillisestä
retkestä
Kairon
suuntaan
ja
pyramideille joskus myöhemmin.
Takaisin kotipesässä olimme vasta
myöhään illalla. Uni maistui hotellilla.
Seuraavana aamuna muu seurue
jatkoi sukelluksen parissa, taisteluparini kanssa totesimme, että meille
riittää nyt ihan pintasukelluspäivät
loman loppuajalle. Kuulimme, että
loppuajan sukellukset olivat suuntautuneet mm. 47 metrin syvyydessä
olevaan luolaan ja että kilpikonniakin
oli nähty jne. Ja totta kai yli 2 metrin
mittaisia mureenoja, jättiläistursaita ja
muita
meren
ihmeitä,
jotka
maakrapuille eivät näyttäydy.
Tutustuimmekin
sitten
kahden
vaimoni (ms tiger eye & blond) kanssa
Hurghadan
lähiöön
reippaan
kävelylenkin kautta. Sukkuloimme
kujilla väistellen esteitä ja näimme
paikallista elämää katukeittiöissä,
kahviloissa, basaarien vilinää, lukuisia
jääkaappiautokorjaamoja ja turisteja.
Kauppojen valikoima oli turistitavarapainotteinen, hinnoittelussa saa olla
tarkkana. Sukellusvarusteitakin oli
jonkin verran esillä, mutta valikoimat
olivat pieniä ja hinnat eivät olleet
mitään huippuhalpoja. Hurghadan
kaupunkikuva on sekoitus uusia
hotelleja ja vanhaa kaupunkislummia,
jonka sulavasti yhdistää kokonaisuudeksi
basaarikujat
ja
liikenteenvilinä. Turistina sai varautua
siihen, että kaupantekoa koitetaan
paikassa kuin paikassa, kuitenkaan
kaupanteon aggressiivisuus ei ole
läheskään Tunisian tai Intian veroista.
Perushintatasot kannattaa tarkastaa
ennen ostoksia ja tinkimiseen saa
varautua.
Sitten saikin vihdoin nauttia lomasta,
kirjasta ja oluesta altaalla. Erittäin
hyvä homma. Illalla olimme jälleen Kpisteellä kertaillen muun ryhmän
sukellustunnelmia
ja
kevääksi
suunniteltiin jo demojen kera pientä
itsepuolustuskurssiakin.
Tässä
vaiheessa on pakko todeta pienenä
puffina, että parempaa reissuseuraa
kuin RRDC porukka on vaikea
kuvitella.
Kotimatkaa lähestyttäessä odoteltuja
vatsavaivojakin alkoi esiintyä, mutta
onneksi mitään isompaa katastrofia ei
kenellekään tullut. Aina on turvallista
reissata, kun mukana on myös
lääkäreitä
omien
varastojensa
kanssa.
Sitten
tulikin
kuin
varoittamatta viimeinen matkapäivä ja
aika pakata tavarat, tankata loput
konjakit kaapeista ja reissata takaisin
17
Rauma-Repola Diving Clubin jäsentiedote 1/2003
Ryhmäkuvaa pinnanalta. Valitettavasti kaikki eivät mahtuneet kuvaan. Kuva Alladin,
digitalisointi Rinkinen.
Suomeen. Kyllä olisi ollut mukava olla
kaksikin viikkoa, suunnitella lisää
sukelluskohteita
ja
tutustua
paikkoihin, mutta uutta reissua
odotellessa on hyvä muistella tätä
reissua. Jostain syystä seuran sivuilla
on kovasti sub henkilöpotretteja
aiheesta,
kyllä
luontoja
kaupunkikuvia ja videoitakin otettiin
mutta niiden sijainnista minulla ei ole
tarkempaa tietoa.
Lopuksi lyhyt yhteenveto reissun
sukelluksista ( lähde Risto Esalan
rannekone) :
http://www.pe.tut.fi/~rrdc/pics/galleriat/
2002_Hurghada/
Päivä 1:
Max. syvyys
Keskisyvyys
Sukellusaika
Päivä 2:
mr. one star diver
Pasi Vakaslahti
Päivä 3:
Päivä 4:
Aquarium
Sabrina
Turtle Bay
Elfanus
Gota Shaab el Erg
Umm Gammar
Small Giftun
Aquarium
12,5
10,3
46
10,3
6,0
61
10,9
6,4
59
14,3
9,1
42
8,2
5,4
75
28
18,5
43
41,7
16,1
45
12,1
8,5
65
18
O-Rengas - 1/03 - tammikuu
Suoja-alueluvat vuodelle 2003
Takaraja
ilmoituksille
on
helmikuun
lopussa. Virallisen
lupakierroksen jälkeen haettavat
luvat jokainen voi hoitaa itse
parhaimmaksi näkemällään tavalla.
Lupaan tullaan liittämään näillä
näkymillä seuraavat henkilöt:
Nyt on taas se aika, että täytyy pohtia
ensi kesän merileireihin littyviä
byrokratia-asioita. Näistä merkittävin
on ehdottomasti suoja-aluelupa.
Nykyisellä lainsäädännöllä suojaalueilla sukeltaminen on luvanvaraista
puuhaa kaikille. Luvat voidaan hakea
yhteisökohtaisesti, jolloin toimitetaan
hakemus
ja
liitteenä
listat
sukelluskohteista eri suoja-alueilla
sekä nimilistat syntymäaikoineen.
Käytännön operointi merellä lupien
kanssa on osoittautunut kivuttomaksi
puuhaksi ja yhteistyö on sujunut
hienosti.
Yhtenä
edellytyksenä
toiminnan sujuvuudelle on se, että
sukelluskohteelle mentäessä ilmoitettavia lupia on mahdollisimman vähän
eli kaikki sukeltajat kuuluisivat
mielellään saman luvan piiriin. Tämä
tarkoittaa sitä, että parempi laittaa
nimi
listalle,
vaikka
sitä
ei
käyttäisikään kuin se, että kuvittelee
saavansa luvan viime tingassa ja
kiireellä.
Oletan tänäkin vuonna, että viime
vuonna listalla olleet haluavat
edelleenkin kuulua uuteen lupaan.
Jos haluat nimesi pois luvasta, niin
kerro siitä allekirjoittaneelle. Jos et
löydä nimeäsi oheisesta listasta,
niin kerropa siitäkin allekirjoittaneelle ja kerro KOKO NIMI,
SYNTYMÄAIKA (ei sotun loppuosaa)
JA
KANSALAISUUS.
Viimeinen kohta sen takia, että
allekirjoittaneen ei tarvitse munata
itseään kysellessään varmuuden
vuoksi tyhmiä. HUOM! Jos hait viime
kesänä lupia omin päin, niin liitä nyt
nimesi yhteisölupaan!
Aaltonen Pasi, Ahola Petri, Bragge
Eero, Erkkilä Juha, Esala Risto,
Forsberg Abigail, Grönlund Lasse,
Hakari Heidi, Heino Heidi, Hietanen
Jyrki, Holstila Olli, Hopponen Jani,
Huhtala Ari, Joki-Erkkilä Veli-Pekka,
Jäntti Juha-Pekka, Kaarela Pekka,
Kirjavainen Juha, Kuntola Juha,
Kuntola Outi-Kristiina, Kuusikko Anu,
Lahdensuu Vesa, Laitinen Marko,
Lehtinen Mika, Leinonen Sakari,
Liljamaa Kaisa, Makkonen Annika,
Malinen Tero, Mersalo Jaakko, Moisio
Teemu, Mäkinen Leena, Mäkiranta
Reima, Niemelä Kati, Niemelä Marko,
Nissinen Antti, Nissinen Ari, Oikari
Laura, Paavilainen Anne, Paavilainen
Janne, Paavilainen Jari, Paavilainen
Jouni, Parta Tarja, Paulajärvi Hanna,
Pehkonen Pasi, Penttilä Matti, Perä
Asko, Pulkkinen Pertti, Puttonen Kari,
Rantanen Markku, Rantanen Tuula,
Rasi Heikki, Rasi Jaakko, Rinkinen
Jari, Rinkinen Tuula, Saksala Mauri,
Schroderus Virve, Siltanen Jukka,
Sipilä Mika, Suutala Antti, Tauschi Ari,
Toivanen Olli, Toivanen Sanna,
Tourneur Hannu, Tuormaa Liisa,
Vaittinen Pekka, Wilska Elina,
Vuorinen-Saksala Johanna
Antti Nissinen
19
Rauma-Repola Diving Clubin jäsentiedote 1/2003
Tapahtumakalenteri
Helmikuu
1.2.
7.2.
8.2.
8-9.2
MP-messut (Paavilainen)
O-rengas (1/5)
Venemessut ja kerhoilta (Paavilainen)
Räpyläuinnin SM-kisat Tampereella
Maaliskuu
5.3.
15.-16.3.
17.3.
22.3.
28.3.
30.3
P1 kurssi alkaa
Jääsukellusviikonloppu Kaatialassa (Vaittinen)
Hallituksen kokous
Laskettelureissu (Antti Nissinen)
O-rengas (2/5)
RRDC:n räpyläuintikilpailut
Huhtikuu
12.4.
26.-27.4.
Kevään aloitussukellus, kevätkokous ja kerhoilta (Ville Viljanmaa)
Heinola (Tourneur)
Toukokuu
5.5.
10.5.
14.5.
16.5.
16-18.5
17.5.
21.5.
29.5.-1.6.
Hallituksen kokous
Nuori Suomi Cup Porissa
Keskiviikkosukellus (Ari Nissinen)
O-rengas (3/5)
P1 avovesileiri
Vesilahden rantojen siivous (Esala)
Keskiviikkosukellus (Mäkiranta)
Merireissu (Orbiit) (Bragge)
Kesäkuu
4.6.
6.-8.6. (?)
13-15.6.
Keskiviikkosukellus (Bragge)
Kesäleiri (Erkkilä)
P2 kurssi
Heinäkuu
vko 28
27.7.
Viikko Orbiit aluksella sukeltamista (Niemelä)
Kaukajärven yliuinti
20
O-Rengas - 1/03 - tammikuu
Elokuu
4.8.
8.-10.8.
14.8.
15.8.
15.-17.8.
22.-24.8.
Hallituksen kokous
Merireissu keskisyvät (Mäkiranta)
Töölön-lahden uinti, Helsinki
O-rengas (4/5)
Kaatiala ja Tuuri (Kati Niemelä)
Merireissu (Ari Nissinen)
Syyskuu
12.-14.9.
vko 40
Merireissu (Niemelä)
Etelän matka (Paavilainen)
Lokakuu
13.10.
19.10.
24.10.
31.10.
Hallituksen kokous
Nuori Suomi Cup Kouvolassa
O-rengas (5/5)
Ensilumileiri (Esala)
Marraskuu
Hallituksen kokous
Syyskokous
Pikkujoulut (Laura Oikari)
Nuori Suomi Cup Tampereella
Oman sukellusnautinnon kustannuksella Jari
katseli taas maisemia LCD näytön kautta, jotta
meillä muilla olisi tulevaisuudessa muistoja
nauhalla. Kuva Alladin.
15.11.
15.11.
22.11..
23.11
21
Rauma-Repola Diving Clubin jäsentiedote 1/2003
Perinteinen laskettelupäivä 22.3
Terve taas!
Talvi on parhaimmillaan ja on aika
taas julkistaa RRDC:n perinteisen
laskettelupäivän ajankohta, joka
sattuu nyt maaliskuun loppupuolelle.
Kohteena on useana aikaisempana
vuonna ollut Ellivuori, mutta tänä
vuonna kokeillaan jotain muuta ja
kohteena
pidettäköön
Sappeen
hiihtokeskusta Pälkäneellä. Kyseinen paikka tarjoaa varmasti turvallista
laskettelua kaikille tasapuolisesti.
Liikenteeseen lähdetään kammion
maisemista
klo
09:00
tai
vaihtoehtoisesti jostakin muualta,
kunhan saadaan selville, että ketä on
lähdössä ja millä kyydeillä. Tämän
asian arpomisen helpottamiseksi
ilmoittaudu vaikka heti allekirjoittaneelle, joka yrittää pitää kirjaa
lähtijöistä. Tee ilmoittautuminen
sähköpostilla
osoitteeseen
anttipoista.nissinenpoista@metsopo
ista.compoista (ja huomannethan
poistaa “poista”-sanat osoitteesta...
tämä varotoimi sitä varten, että ei
tarttis lukea elimenvenytysmainosposteja työpostien seassa. Robotit
kun hakevat osoitteet pdf fileistä
saakka näppärästi).
Jos tarvitset vuokravälineitä, niin
ilmoittele niistä hyvissä ajoin, niin voin
tehdä varauksia kyseisen keskuksen
välinevuokraamoon. Lippujen hinnoista toivottavasti saadaan jotain
hiluja
pois,
jos
onnistumme
keräämään riittävän suuren joukon
lähtemään. Allekirjoittanut itse on
luultavasti mopoilemassa kyseisenä
päivänä lumispoorissa, mutta hallitus
on lähdössä reissuun ja hoitelee sitten
käytännön järjestelyt perillä.
Tervetuloa viettämään hauskaa ja
riemukasta laskettelupäivää sukelluskavereiden kanssa!
Antti nojailee jään alapintaan Kaatialan
maisemissa. Kuva Ari Nissinen.
Antti Nissinen
22
O-Rengas - 1/03 - tammikuu
Kamapörssi
• -PULLOT 200BAR 12L JA 15L
• -7MM MÄRKÄPUKU URSUIT 54
• -KENGÄT SEEMAN SUB 45
• -3 SORMIKKAAT 7MM
• -5 SORMIKKAAT 4MM
• -LIIVI OMERSUB KRIO M
• -AVOKANTARÄPYLÄT OMERSUB ICARUS L-XL
• -MASKI SAEKODIVE
• -PAINOVYÖ PUSSIMALLINEN SPIRO AQUALUNG
• -PAINOT: 1.0KG, 1.5KG 2KPL, 1.8KG, 3.3KG, 3.4KG
• -TIETOKONE SUUNTO COMPANION
• -RANNEKOMPASSI SUUNTO
• -"KIINTEÄMITTARISTO" IST
• -PAINEENALENNIN APEKS
• -REGU APEKS TX50
• -VARAREGU PROLINE IST
• -HUOMIOSUMMERI AQUATEC
• -LAMPPU OMERSUB TEKNO LIGHT 50/30W(LATAUSTA LUKUUN
OTTAMATTA KÄYTTÄMÄTÖN)
• -VARALAMPPU TECHNISUB LUMEN 6
• -NILKKAKIINNITTEINEN PUUKKO TECHNISUB DIABLO
• -LIIVIKIINNITTEINEN PUUKKO SAEKODIVE
• -PELASTUS/NOSTOPUSSI
• -VÄLINARU
• -KIRJOITUSLEVY
• -VARAOSIA MUUTAMA KOURALLINEN
• -VESITIIVIS KANTOREPPU
Vehkeillä sukellettu noin 35h, ovat noin kolme vuotta vanhat ja virheettömät.
Kaikki yhteishintaan (ei erikseen) 1700€. Tarjous ei ole kauaa voimassa!
Kerhon lehdessä on väärä puhelinnumero, mutta tässä on oikea josta saa minut
kiinni. Sähköpostia pääsen harvoin lukemaan.
Heikkilä Jouni, 040 566 6148
23
Rauma-Repola Diving Clubin jäsentiedote 1/2003
Palindromi-leiri, eli kuinka kaikki
alkoi ja miten se lopulta päättyi
[Ingressi]
Tehtävä annettiin minulle vuonna
2001 Bengtskärin majakalla, jossa
pidettiin Siltasen Jukan järjestämä
kesäleiri. Leiri oli puitteiltaan omaa
luokkaansa ja järjestelyt erinomaiset,
yksi hienoimmista. Lisäksi vielä sääkin
suosi meitä. Näissä tunnelmissa sain
kunniatehtävän: “Järjestä seuraava
kesäleiri”.
Leirijärjestäjän kiirastuli
Kukaan ei määritellyt millaiset puitteet
leirillä tulisi olla, mutta silti halusin
järjestää paremman ja unohtumattomimman leirin sukeltajamuistiin.
Laitoin vähäisen tajuntani töihin
hyvissä ajoin 2001 syksyllä ja
transistorit päässäni muodostivat
kunnianhimoisen idean: Ahvenanmaalla emme ole vielä kesäleireilleet
ja siellä on hienoja hylkyjä – siinä
kesäleirikohde vailla vertaa. “Hej, det
är MS som talar, vi vill dyka där, det
finns 30 dykare och vi vill inte kahla på
matala vatten…kan vi tala med
engelska” Oolannin nuoret pojat ja
Kökarin
vanhempi
sälli
eivät
positiivisesta asenteestaan huolimatta
kyenneet järjestämään olosuhteita
noin isolle porukalle. Vad I helvete
nu…
Monitoimialus Zaritsa Alexandra, tekniset tiedot:
Pituus: 24m, leveys: 5m, paino: 45 tonnia
Pääkoneet: 2 x 350hv Valmet 612 DSIM. Kuva J-P Jäntti.
24
O-Rengas - 1/03 - tammikuu
Paljonko lysti maksoi
Vuoden 2002 jo edetessä kovaa
vauhtia alkoi leiripaikan etsiminen
saada aikaan paniikkitunnelmia.
Onnistuin kuitenkin pitämään paniikin
piilossa ja useiden “kysy-sieltä”vinkkien ja sattumien jälkeen sivusta
touhujani seuranneet selvästikin
kuvittelivat minun hoitaneen homman
hallitusti. Sain vinkin ottaa yhteyttä
Erik Nylundiin, Idäntie-nimisen firman
omistajaan Turussa. Hän on entinen
sukeltaja ja kokenut sukellusretkien
järjestäjä. Sovimme yksityiskohdista
saman tien ja järjetämisen kivi putosi
sydämeltäni. Ajoin vielä Turkuun
katsomaan paatteja ja kävin toisen
kipparimme Esa Laitisen kanssa
oluella Down by the Laituritapahtumassa “koska”, kuten Mamba
laulaa, “olin niin iloinen”. Leiri
pidettäisiin
kahdella
aluksella:
jäänmurtajahinaaja
Ajax:lla
ja
monitoimialus Zaritsa Alexandralla.
Täysihoito,
parit
apuveneet,
generaattorit kompuroille, isoimmat
paatit, missä leiri on järjestetty – nyt
tulee komeeta…
Halusin luoda RRDC:n kesäleireille
uuden käytännön. Päätin, että
annetaan tälle leirille nimi, jona se jäisi
osallistujien mieleen. Siksi ristin
leirimme vuonna 2002 Palindromiksi.
En vielä tiennyt, että leiri jäisi kyllä
mieliin muutenkin. Tässä vaiheessa
jokainen, joka ei muista tai tiedä mitä
tapahtui, voi kaivaa esiin O-renkaan
4/2002, jossa Api kertoo mielestäni
erittäin objektiivisesti sen, mitä
tapahtui Zaritsa Alexandralle ja siinä
olleille sukeltajille Helsingforssin
matalikolla.
Kun aikaa oli kulunut riittävästi otin
yhteyttä Erik Nylundiin, sillä moni oli
jälkeenpäin kysellyt Zaritsan vaurioita.
Kävimme läpi tapahtuneen ja ilmeni,
että
alus
oli
saanut
paljon
mittavammat vauriot kuin aluksi
luultiin ja alle sukeltaneet olivat
voineet havaita. Sen pohjaan oli tullut
repeämiä, joista vuotanut vesi olisi
upottanut aluksen ellei siinä olisi ollut
kaksoispohjaa. Näin vain pohjien
välinen tila täyttyi ja me pysyimme
pinnalla. Repeämän vuoksi puolet
pohjalevystä jouduttiin uusimaan.
Molemmat peräsimet, niiden sisään
painuneet tuet ja läpiviennit olivat
korjauskelvottomia. Ne rakennettiin
uudestaan alusta alkaen. Kummastakin potkurista puuttui materiaalia
niin paljon, ettei niitä kannattanut enää
korjata. Potkurinakselit olivat vääntyneet ja ne oikaistiin. Potkurinakselien laakeripukit täytyi vaihtaa.
Jotta toimenpiteet pystyttiin tekemään,
joduttiin aluksesta irroittamaan koneet
ja avaamaan rakenteita mm. makeavesitankit.
Niin kuin Api jutussaan toteaa, vauriot
eivät näyttäneet tolkuttoman suurilta,
mutta kun kaikki lasketaan yhteen
telakkapäivien kanssa, oli laskun
loppusumma
522.000,vanhaa
markkaa, eli n. €88.000,-. Se on noin
25 kertaa enemmän kuin se, mitä
leiristä maksoimme. Rautaa ja osia
vaihdettiin paljon, mutta suurin osa
rahasta kului työhön ja telakkapäiviin.
Summasta n. sata tuhatta meni
samassa
yhteydessä
tehtyihin
parannuksiin ja omavastuisiin. Uusi
pohjalevy on nyt entisen 6 mm sijaan
8 mm plootua ja makeavesisäiliöt
25
Rauma-Repola Diving Clubin jäsentiedote 1/2003
siirrettiin keulaan, jolloin painopisteen
paranemisen vuoksi nopeus lisääntyi
1-2 solmua. Lisäksi ankkurivinssi ja
ankkuri vaihdettiin järeämpiin, samoin
kuin potkurit parempiin. Uskon, että
myös uusi vara-ankkuri on hankittu
sen tilalle, joka jouduttiin jättämään
pohjaan Ajaxin tullessa meitä
hinaamaan. Omistaja totesikin, että
koska vakuutus korvasi vauriot, oli
remontti vain hyvä asia.
esimerkiksi ensi kesänä. Samalla
voisi käydä vaikka siellä Ahvenanmaan
puolella…
Keularampilla
varustettua
Zaritsaa
parempaa
sukellustukialusta voi olla vaikea
löytää. Reissusta on mahdollista
tehdä ruoan puolesta edullinen, sillä
tehtyjen ihmiskokeiden perusteella 15
henkeä selviää yhden päivän 500
näkkileivällä ja kahdella tonnikalapurkilla (öljyssä).
Mitä-tästä-opimme
Kysyin asianosaisilta mielipidettä
siihen, miksi näin kävi. Kaikki olivat
sitä mieltä, että rysäyksen jälkeisessä
toiminnassa mitään ei oikein olisi
kannnattanut kokeilla toisin. Haveri
sen sijaan olisi voitu välttää ankkuroimalla toiselle puolen karikkoaluetta,
eli tuulen alapuolelle, josta olisi ollut
melkoinen
pintauinti
parhaalle
alueelle. Lisäksi kippariamme Esaa
hämäsi aamun kevyt pohjoistuuli,
jonka säätiedotuksen mukaan piti
kääntyä etelään. Se oli tullessamme
myötäinen ja aallokko nuorta, jolloin
tuulen vaikutus tuntui pienemmältä.
Se kuitenkin voimistui koko ajan, eikä
kääntynyt mihinkään. Kysymykseeni
“mitä tästä kannattaa oppia” Erik
totesikin hyväksi nyrkkisäännöksi, että
“aina ennen kuin sammuttaa koneet,
pitää miettiä toisenkin kerran mihin ja
miten ankkuroi”.
Zaritsa palasi aikanaan telakalta töihin
ja lopputuloksena on entistä parempi
monitoimialus, eikä meitäkään ole
julistettu pahanilmanlinnuiksi. Kysyin
tätä Erikiltä varta vasten, sillä yhdellä
jos toisella on ilmennyt kiinnostusta
sukeltaa tekemättä jääneet sukellukset
Helsingforssin
matalalla
Mauri Saksala
26
O-Rengas - 1/03 - tammikuu
RÄPYLÄUINNIN SMKILPAILUT
8.-9.2.2003 TAMPEREELLA
IKÄLUOKAT:
Kutsumme edustajanne räpyläuinnin
Suomen
mestaruuskilpailuihin
Tampereelle.
Kilpailut
alkavat
lauantaina 8.2. kello 16.00 oheisen
aikataulun ja ohjelman mukaisesti ja
päättyvät sunnuntaina noin kello 13.
Kilpailupaikka on Tampereen Uintikeskus Kalevan kaupunginosassa,
osoite Joukahaisenk. 7.
V = 1968 tai aikaisemmin syntyneet
A = 1985 tai aikaisemmin syntyneet
B = 1986 - 1987 syntyneet
C = 1988 - 1989 syntyneet
D = 1990 tai myöhemmin syntyneet
RRDC:n räpyläuintikilpailut
RRDC:n räpyläuintikilpailut
saattaa vaikuttaa matkoihin. Aikuisille
pikamatka on 50 ja nuoremmille 25
metriä. Vuotuiset uinnit ovat motivoiva
tapa seurata omaa pitkän aikavälin
kuntokehitystä
edellisvuosiin
vertaamalla. Kaikki mukaan!
RRDC:n jäsentenväliset räpyläuintikisat järjestetään vuotuisen perinteen
mukaisesti
keväällä
Kalevan
uimahallissa.
Kilpailut
ovat
sunnuntaina 30.3. kello 8:00
(kesäaika alkaa) ja ilmoittautumiset
hoituvat paikan päällä. Matkat ovat
samat kuin aikaisempina vuosina,
mutta käytettävissä oleva altaan koko
Hallivuorot
Viimeinen kerta 14-15.6. , jonka
jälkeen kesätauko. Syyskausi alkaa
jälleen lauantaina 16.8. Kesän osalta
ei pitäisi olla tulossa isoja remontteja.
Kevätkauden
hallivuoroissa
on
seuraavia muutoksia:
• Sunnuntai 9.2. ei sukeltajia,
räpyläuintikilpailut.
• 19-20.4. lauantai ja sunnuntai ei
sukeltajia, pääsiäinen.
• 3-4.5. lauantai ja sunnuntai ei
sukeltajia, Tampereen mestaruusuinnit.
Sakari Leinonen
Räpyläuintivastaava
27
Rauma-Repola Diving Clubin jäsentiedote 1/2003
2. perinteiset sampanjajuhlat ”uitiin”, syötiin ja kilisteltiin
Penttilän Matti ja Leena järjestivät
mökillensä Valkeakoskelle viime
kevään 102 km räpyläuintikauden
päättäjäiset, jotka lopulta olivat
samalla tämän uuden kauden
avajaiset. Juhlat pidettiin lauantaina
31.8.2002.
Mökin venerantaan saavuttiin Matin
”vaikeasti noudatettavan” ajo-ohjeen
sekä parin kännykkäpuhelun perusteella. Siitä isäntä nouti tulijat
moottoriveneellä kohti mökin venelaituria, joka liene oli tottunut näihin
”kolisteluihin”. Rantaterassitankkauksen ja useimpien
vieraiden
saapumisen
jälkeen
siirryimme
mökkiin
juhlavan
ruokapöydän
ääreen. Matti oli jo aikaisemmin
puhunut ”rapujuhlista”, joten hän oli
joutunut ostamaan rapuja huonon
pyyntionnen johdosta. Tosin Matin
merratkaan ei olleet tainneet edes
kastua saalista odoteltaessa.
Juhlissa oli lopulta isäntien lisäksi Kati
ja Marko Niemelä, Tuula ja Jari
Rinkinen, Marjaana ja Sakari Leinonen, Kati ja Petri Koskinen sekä Anne
ja
Jari
Paavilainen
(likimain
saapumisjärjestyksessä lueteltuna).
Läsnä oli siis 8 uimaria kaikkiaan 13
kisaan
osallistuneista.
Paikalta
puuttuivat Päivi ja Ari Kärkkäinen,
Heikki Rasi, Risto Esala ja Tarja
Parta.
Herkullisen ruokailun jälkeen arvottiin
Top-Sportin lahjakortit (á 40 €).
Naisten kortin voitti arvonnassa Tuula
Rinkinen ja miesten kortin Petri
Koskinen. Lahjomaton onnetar oli
jälleen ihmeellisen ymmärtäväinen,
koska voittajat myös uivat eniten
sarjassaan
viime
kaudella.
Matkapinssit jaettiin vain ensi kertaa
urakastaan suoriutuneille eli Petrille
100 km ja Tarjalle 50 km pinssi
(postitan sen pian Tarjalle).
Arvonnan
kuumentamat
tunteet
rauhoiteltiin saunassa kylpemällä ja
järvessä
vilvoittelemalla.
Naiset
kylpivät päärakennuksen saunassa ja
miehet samanaikaisesti ns. rantasaunassa. Kaikkien uimapukumuoti
oli harvinaisen yhtenäinen, vaikkakin
naiset
käyttivät
toista
laituria
omanaan. Lopuksi Leena ja Matti
johdattivat
ryhmän
uutukaiseen
Lapinkotaan, jossa keitettiin porukalla
(niin moni siihen osallistui) pannukarkeat nuotiokahvit. Kahvimittana
suuressa pannussa käytettiin kouraa,
mikä tuntui toimivan oikein hyvin.
Osa porukasta jäi paikalle yöksi,
mutta toiset ne kiirehtivät jo illalla
kotiin. Matti joutui siis olemaan
laivurina pitkin iltaa, kun aina oli joku
menossa tai tulossa. Viimeiset ajot
tapahtuivat täysin pimeässä, mutta
tutulla reitillä isäntä (tai vene) osasi
aina takaisin.
Isännille mahtavat kiitokset hyvistä
järjestelyistä koko porukan puolesta.
Juhlavin terveisin
Jari Rinkinen
28
O-Rengas - 1/03 - tammikuu
PS. Koska Kärkkäiset jäivät pois
näistä juhlista, niin Päivi ajatteli
varmistaa heidän ensi vuoden
osallistumisen ilmoittamalla heidät
isäntäperheeksi
seuraaviin
päätösjuhliin (jippii – juhlien jatkuvuus
on taattu).
Jari Rinkinen
Leena, Tuula ja
Sakari aamukankeina mökin terassilla
(kuva Jari Rinkinen)
15 km uintia ennen vuosijuhlia !
tuli Päivi Kärkkäinen. Palkintona oli
RRDC:n hankkima uintiharjoittelussa
käytettävä uimalauta.
Terveisin
Asetimme
syksyllä
kaikille
jäsenillemme kohtuullisen tavoitteen
uida kuntonsa eteen 15 km matka
alkusyksyn aikana eli ennen RRDC:n
15-vuotisjuhlia (16.11.2002). Tämän
helpohkon tehtävän suorittaneiden
kesken arvoimme sopivan yllätyksen
ko. juhlailtana. Arpoja tuli mukaan
vain
kuusi,
joista
Haraldissa
suoritetussa arvonnassa voittajaksi
Jari Rinkinen
29
Rauma-Repola Diving Clubin jäsentiedote 1/2003
Ruokaa ja arvontoja odotellen Kati, Marko, Marjaana, Sakari ja Tuula
Kuva Jari Rinkinen
Isännät Leena ja Matti illan kotatunnelmissa
Kuva Jari Rinkinen
30
O-Rengas - 1/03 - tammikuu
Räpylöiden loisketta Kouvolassa
No kuinka seuramme nuoret herrat
pärjäsivät?
Molemmat
olivat
kummallakin
kilpailumatkallaan
toisena eli tuliaisina kotiin oli kaksi
hopeaa kummallakin. Jussi ja Hannes
olivat molemmat melko tyytyväisiä
suorituksiinsa. Molemmat paransivat
aikaansa
sukelluksessa
melko
reippaasti verrattuna viime kevään
kisoihin. Ainoa mikä ei mennyt nappiin
oli
50
m
uinnissa
käännös
puolimatkassa. Rinkisen Jarin juttuun
edellisessä O-renkaassa kannattaa
ilmeisesti tutustua tarkkaan!
Sunnuntaina
20.10
järjestettiin
Kouvolassa räpyläuinnin Nuori Suomi
Cup. Allekirjoittanut oli autonkuljettaja/
joukkueenjohtaja, kun Jussi Halme ja
Hannes Mattila kilpailivat. Kumpikin
kilpaili omassa sarjassaan sekä 25 m
sukelluksessa että 50 m uinnissa.
Jussi kilpailee C-pojissa ja Hannes
D-pojissa.
Järjestelyistä Kouvolassa vastasivat
Sukellusseura Vesikot ry ja Kouvolan
Uimarit ry. Oli todella positiivista
huomata, kuinka notkeasti järjestelyt
oli
hoidettu.
Saimme
iloisen
vastaanoton kilpailukanslian tytöiltä
sekä pukukaappien avaimet. Itse
altaassa
oli
saapuessamme
melkoinen
loiskinta
käynnissä.
Nimittäin uinnin Nuori Suomi cup oli
hallissa samana päivänä. Meno ja
kannustus oli kuin sambakarnevaalissa rumpuineen päivineen.
No koitti se aika räpyläuimareillekin,
joiden kilpailuaikataulu oli laadittu
mukavan tiiviiksi. Kisat alkoivat kello
15.00 ja päättyivät kello 18.00.
Käytännön järjestelyt toimivat todella
hyvin, voisi sanoa niinkuin junan
vessa. Lähettäjänä toimi vanhalla
rutiinilla Kalevi Turkka, jolle voisi jo
antaa arvonimen Mr Startti. Niin
monet kisat hän on hoitanut.
Johtuen 25 m altaasta otettin
pikamatkoille käsiajat ja muille
sähköajat.
Tulospalvelu
toimi
nopeasti. Kun lähtö oli tullut maaliin,
printattiin ajat ulos ja itse tulosliuska
oli valmis muutamassa minuutissa.
Poikien ajat olivat seuraavat:
25 m sukellus
Jussi
Hannes
10,4
13,1.
50m uinti
Jussi
Hannes
25,1
31,51
Seuraava isompi koitos on SMkilpailut, jotka erinäisten mutkien
jälkeen järjestetään ….
Yllätys jälleen Tampereella! Aika on
lauantai 08.02 alkaen klo 16.00 sekä
sunnuntai 09.02 alkaen kello 08.00.
Nyt kaikki kannustamaan poikia
Kalevan halliin!
Harri Mattila
31
Rauma-Repola Diving Clubin jäsentiedote 1/2003
Ensilumileiri 2002
Matka Asikkalaan eteni verkkaisenlaisesti siitäkin huolimatta että
farmarin ratissa oli Vaittisen Pekka.
Keli oli liukas ja lumi tuiskusi, mutta
tarpeeksi takamaiden kinttupolkuja
kynnettyämme
osuimme
lähes
ensiyrittämällä Pätiälän mökkikylään
vievälle Haimintielle. Paikalla vielä
lähes ajokuntoisina olivat ainakin
Risto, Antti ja Simo jotka ystävällisesti
auttoivatkin meitä työntämään Pekan
auton ojasta. Ylämökin tie oli erityisen
liukas, eikä sitä käynyt auton kiipeäminen, vaikka Tero ei meinannutkaan
sitä aluksi uskoa, vaan yritti sitkeästi
uhmata fysiikan lakeja autollaan
muiden seuratessa näytelmää henkeään pidätellen. Tulokset heikkenivät
kerta kerralta ja noin kymmenen
yrityksen jälkeen Pösö kaiketi kyllästyi
leikkiin. Lopuksi auto peruutettiin
melkein kantoon lukuisten asiokkaiden neuvojien vuoksi (...alkuperäistä juttua puukotettu...). Kuskin
noustessa autostaan olin huomaavinani läsnäolijoilla pientä nykinää
suupielissä, liekö seurausta ylenmääräisestä hengen pidättelemisestä.
Kati ja Marko palasivat tiedusteluretkeltään ja autokunta Reima, Pertti
ja Heidikin saapuivat viettämään iltaa.
Kukaan ei rohjennut ehdottaa sukeltamista mutta aamuksi oli sitäkin
suuremmat suunnitelmat – jyrkänteelle, paikkahan näkyi kartassakin
niin nätisti että varmasti löytyisi
vaivatta, sitten vaan purettaisiin
autosta kamat suoraan laiturille ja voi
pojaat kuulkaa, kun sitä syvää hyvää
piisaisi. Niin että eiköhän tässä pistetä
sitä odotellessa olueksi ja makkaraksi
jotta aamu joutuisi nopeammin.
Aamu joutuikin sitten yllättävän
aikaisin, jo yhdeksän aikaan ja kevyt
ensilumi peitti maisemaa. Aamupalat
ja kahvit siinä popsittiin ja katseltiin
telkusta Pokemonia vanhaan tuttuun
tapaan.
Lopulta piirretyt kuitenkin loppuivat ja
typpikuplavajaus alkoi hiljalleen vaivata väkeä, joten nousimme ajoneuvoihimme ja lähdimme kahtena osastona
suuntana vesistöt. Osasto ykkönen
lähti kaiketi Pulkkilanharjun venevajalle mukanaan Reima, Heidi, Pertti,
Simo, Tero ja Laura. Me muut sitten
lähdimme kohti puhuttua jyrkännettä –
allekirjoittaneen keralla Pekka, Antti,
Risto, Kati ja Marko.
Ajelimme siinä kohti Kopsuon lahtea
jossa
poikkesimme
mökkiteille
seikkailemaan. Telekommunipatia ei
tietenkään pelannut illalla uhottuun
malliin vaan harhailimme siellä tovin
lukien karttaa kännykkä korvalla.
Totesimme
kuitenkin
paikalliset
alkuasukkaat perin ystävällisiksi ja
saimme heiltä varsin tarkat ohjeet
perille. Siellä meitä odotti noin
Lukonmäen kaliiperia oleva harjanne,
joka pitäisi ensin urheilusukeltaa ylös
ja sitten vielä alas, jotta päästäisiin
veteen. Huh. Autolla olisi normaalioloissa päässyt mäen päälle mutta
keli ei tällä kertaa sitä sallinut. Antti
olisi ollut valmis viemään tuplansa
tuskalla yli vaikka se olisi sitten vienyt
koko päivän; me muut siinä sitten
potkiskelimme
lumipaakkuja
ja
katselimme puiden latvoja että
ottiatuota, eiköhän ehkä kuitenkin
joskus, köh, toiste... kevväämmällä...
32
O-Rengas - 1/03 - tammikuu
ja niin lähdimme ajelemaan vaivihkaa
takaisin päin, kyhäillen jo valmiiksi
sopivaa peitetarinaa.
Emmepä
ehtineet
kauas
kun
iskuryhmä Tourneur ja Hietasen Jyrki
osuivat kohdalle. He keksivät siinä
häthätää, että Tornionsalmi olisi
kohtuullisen ajomatkan päässä ja
hyvä paikka sukeltaa – sinne siis. Eikä
aikaakaan kun olimme vesistön
rannalla kiskomassa kamoja päälle.
Kirkasvetisessä salmessa kävi kevyt
virtaus ja vesi oli mukavan vilpoista.
Sukelsimme salmen ali vastarannalle
jossa sitten jahtasimme lampuillamme
mateita ja pikkukaloja kalliolohkareiden seassa kymmenen-viidentoista
metrin syvyydessä. Pekka sai
kartutettua viehekokoelmaansa siinä
sivussa. Takaisin uidessamme alkoi
veden viileys hiljalleen purra ja sinisin
suupielin nousimme vedestä purkamaan kamojamme takaisin autoon.
Kaikesta
aamun
säätämisestä
huolimatta onnistuneen sukelluksen
jälkeen kelpasi palailla mökille
syömään. Pulkkilanharjullakin oli,
saimme kuulla, menestytty sukeltamisen saralla. Erityisen kunniakkaasti
seuran perinteitä oli vaalinut Simo,
sukeltaen pelottomasti märkäpuvulla
(*).
Siinä syödessämme kompressorin
huolehtiessa taustamusiikista suunnittelimme jo seuraavaa sukellusta,
joskin kiihkein into oli jo selvästi
hieman tasaantunut. Kassotaan sitten,
kunhan tässä ensin hiukan sulatellaan
sapuskaa, kuultiin suusta jos toisestakin. Päätettiin vilkaista mitä telkkari
tarjoaisi: salkkareita, infantiilipoppia,
amerikkalaista oikeussalidraamaa ja
urheiluselittämistä – eihän siinä
kertakaikkiaan auttanut muu kuin
pakata kamat ja lähteä sukeltamaan.
Karisalmen
silta
vedenalaisine
baareineen on aiemmilta ensilumileireiltä tuttu kohde, tällä kertaa
pimeys toi oman lisänsä sukeltamiseen. Mittari näytti kolmea astetta
mutta pimeä vesi tuntui paljon
kylmemmältä alusta lähtien. ”Baari” oli
äkkiä nähty, joten lähdimme rinnettä
pitkin sillan suuntaan ja totesimme,
että paikaltahan tosiaan löytyy selkeä
syvyyskäyrä. Pekka tutkiskeli kiinnostuneena löytämäänsä romulaatikkoa,
kovasti
siinä
tuntui
olevan
sähköjohtoja ja niiden läpivientejä.
Yhtäkkiä näin epämääräisen kajastuksen lamppuni keilan hämyisiltä
ääriltä kun valtava hauki ui verkalleen
meitä kohti. Katselimme otusta
äimistyneinä hetken, kunnes sain
toimintakykyni takaisin ja hätistelin
petoa loitommalle käteeni sattuneella
kivellä. Aivan yhtä yllättäen kuin oli
ilmestynytkin se potkaisi itsensä
vauhtiin ja häipyi kuin NATO:n ohjus.
Hetken aikaa pohja pyöri silmissämme,
mutta tovin
kuluttua,
toivuttuamme vonkaleen pyrstöniskun
aiheuttamasta
jättöpyörteestä,
saatoimme jatkaa varovasti sukellusta. Pekka jäi vielä hetkeksi
vääntämään kättä mateen kanssa,
itse aloin jo kiirehtiä takaisin kun alkoi
tulla turhankin vilpoista. Sukellusaika
jäi tällä kertaa puoleen tuntiin.
Kotona mökeillä jouduin soittamaan
kompressoria kuivin suin, kun eräs
leiriläinen oli hypännyt järveen mökin
avain taskussaan. Kun se lopulta
suvaitsi saapua syöksyin kuin
nälkävuotinen susi jääkaapille ja
ryystin siltä seisomalta tölkillisen
33
Rauma-Repola Diving Clubin jäsentiedote 1/2003
harvinaisen ansaittua jälkidekoa.
Siitäkös kelpasikin jatkaa illan viettoa,
ja taidettiinpa siinä saunomisen ja
makkaran paiston ohessa nähdä pari
lumienkeliäkin
mökin
pihalla.
Melkoisia juoppoja ne lumienkelit,
sano, kaikki tuvan viinat olivat yön
aikana vohkineet.
Sunnuntaiaamu valkeni entistäkin
aikaisemmin,
jo
kymmeneltä.
Aamupiirretyt siinä katseltiin ja
laiteltiin huushollit kuntoon, että
päästiin lähtemään Heinolan virtaan.
Antti oli valinnut oikein maisemareitin,
epäuskoisina seurasimme valkoista
pakettiautoa
pitkin
aina
vaan
kapeampia teitä. Lopulta päädyimme
jonkun aika-avaruuden madonreiän
kautta Kumpelin pihalle kuuntelemaan
ohjeita. Siitä vaan veteen ja parin
minuutin uintimatkan päässä on
helposti hahmotettava syvänne jossa
annatte virran viedä! Ei tarvitse
odottaa kuin reilu tunti, niin sitten taas
uitte poikkivirtaan ja ylös... helppoa
kuin heinän teko. Juuh, siitä vaan
sitten säätämään kamoja päälle.
Painovyöt olivat pakkasyön jäljiltä
kohtuullisen rapeassa kunnossa ja
yksi jos toinenkin liivien ja pukujen
täyttöventtiili suhisteli. Siinä niitä sitten
sulateltiin virrassa hetkinen, saatiinpahan samalla ylimääräiset lämmöt
huuhdottua pois puvun sisältä.
Vielä kun sain kasteltua hihan
kuivahanskan takuttua pakkasessa
olimme Pekan kanssa valmiit
matkaan. Uimme ulos ja risteilimme
virrassa jossain kahdeksassa metrissä hetken, kunnes tuli pientä
erimielisyyttä
suunnistuksesta.
Väitettyäni vastaan aikani sain tahtoni
läpi ja noin viiden sekunnin kuluttua
huomasin, että olin kuitenkin ollut
pyöreät 180 astetta väärässä ja Pekka
oli ollut oikeassa. Sattuuhan näitä,
mutta ymmärsin heti yhden pulman:
kuinka selittää asia vielä kerran
Pekalle niin, ettei hän pitäisi minua
aivan kahjona? On nimittäin kohtuullisen haastavaa vakuuttaa toinen
selväjärkisyydestään marraskuisessa
pakkasessa virtasukelluksen aikana,
vastarannalla jota lähelläkään ei ole
tarkoitus olla. No, lopulta annoimme
virtauksen huolehtia suunnistuksesta
ja se veikin meidät alle viiden minuutin
patikkaretken päähän maalista, ei
lainkaan huono tulos ensimmäisellä
kerralla. Perillä värjöttelimme hetken
odotellessamme paluukyytiä pitäen
samalla jäätyneitten vetoketjujen
aukaisutalkoita.
Lopulta saimme kiskottua jäätyneet
painovyötkin maasta ja tungettua ne
muiden kamojen sekaan autoihin.
Paikallisessa pizzeriassa tunnelma oli
hartaan oloinen, aivan kuin takana
olisi ollut urhea viikonloppu. Kyllä
arkiviikko ja työ taas maistuisi
tällaisen jälkeen.
*) Tilastojen valossa märkäpukusukellus ensilumileirillä korreloi erittäin
vahvasti
pikaisen
kuivapuvun
hankinnan kanssa, esimerkkeinä
tälläkin
leirillä
mukana
olleet
aikaisempien vuosien hypotermiakommandot Reima ja Laura. Saas
nähdä kuinka Simon käy...
Olli Toivanen
34
O-Rengas - 1/03 - tammikuu
Terolla oli yritystä, mutta ylämäki se sitten lopulta voitti tämän kilpailun, ei mennyt
ylös saakka. Kuva Olli Toivanen.
Tekniikkasukeltaminen valtaa alaa seurassamme. Tässä DIR henkistä rikaamista ala
Pertti. Kuva Olli Toivanen.
35
Rauma-Repola Diving Clubin jäsentiedote 1/2003
Sähköpostiosoitteet
Ei
a
k
l
ju
tt
e
n
a
ist
36
rs
e
iv
sa
s
io
O-Rengas - 1/03 - tammikuu
Tärkeitä puhelinnumeroita
Ei
a
k
l
ju
iv
t
t
e
n
a
ist
37
s
r
e
sa
s
io
Rauma-Repola Diving Clubin jäsentiedote 1/2003
puhelin kotiin, töihin ja gsm
Ei
a
k
l
ju
tt
e
n
a
ist
38
rs
e
iv
sa
s
io
O-Rengas - 1/03 - tammikuu
Ei
a
k
l
ju
tt
e
n
a
ist
39
rs
e
iv
sa
s
io
Rauma-Repola Diving Clubin jäsentiedote 1/2003
Ellei vastaanottajaa tavoiteta,
pyydetään O-Rengas palauttamaan osoitteeseen
Heidi Hakari
Mutkakatu 17 A 3
33500 TAMPERE
Varaston kevätsiivous!
Kaikki tuotteet alehinnoin!
L i i k e t a l o
P i r t t i l ä
Hämeensaarentie 4 13100 Hämeenlinna
p. 03-682 8621
/ 050-501 1917
fax (03) 653 7541
www.pirttila.com
40