1. No category

1
ROLLARIT - KIIPEILYKALLIO LÄNSISALMESSA
Tietopaketti Östersundomin yhteisen yleiskaavan suunnittelijoille
Suomen Alppikerho ry.
21.2.2011
2
3
Suomen Alppikerho ry
PL 812
00101 Helsinki
Östersundom toimikunta
Helsingin kaupungin kirjaamo
PL 10
00099 HELSINGIN KAUPUNKI
Hyvät Östersundomin alueen suunnittelijat,
Me suomalaiset kalliokiipeilijät olemme nauttineet Itä-Vantaalla sijaitsevan kiipeilykallion
haasteista 1980-luvun alusta lähtien. Pääkaupunkiseudulla on kovin vähän näin hyviä
urheilupaikkoja. Kokoamme teille tällaisen tietopaketin ja toivomme, että tämä kallio säilyy meidän
ja tulevien kiipeilijöiden käytettävissä myös tulevaisuudessa.
Annamme mielellämme lisätietoja ja esittelemme kalliota paikan päällä. Ottakaa rohkeasti yhteyttä
hallitus@suomenalppikerho.fi. Yhteyshenkilömme on Samu Kaseva.
Kunnioittaen,
Helsingissä 21.2.2011
Suomen Alppikerho ry
Samuli Mansikka
hallituksen puheenjohtaja
tiedoksi
Suomen Kiipeilyliitto ry
Samu Kaseva
hallituksen jäsen
4
Pääkaupunkiseudun köysikiipeilykalliot
Suomalaisen kalliokiipeilyn syntysijat ovat Helsingissä Taivaskalliolla ja sen itäpuolella
sijaitsevalla Rossin rinteellä. Taivaskallion muutaman metrin korkuiset rintaukset ovat edelleen
matalan ja köydettömän kiipeilyn aktiivipaikkoja. Rossin rinne oli ensimmäinen köysikiipeilypaikka, mutta se on nykyään Vanhankaupungin vedenpuhdistuslaitoksen aidatulla ja suljetulla
alueella ja kiipeilyn harrastajien ulottumattomissa.
Menneinä vuosikymmeninä kiipeilyä kotikallioilla pidettiin valmistautumisena ulkomaille
suuntautuville vuorikiipeilymatkoille. Nykypäivänä kalliokiipeily nähdään suurelta osin urheilu- ja
liikuntaharrastuksena. Talvisin sisätiloissa harrastettava seinäkiipeily tukee kalliokiipeilyä kovasti,
mutta ei mitenkään korvaa ulkona tapahtuvaa harjoittelua. Seinäkiipeilyssä ja kalliokiipeilyssä
köysitekniikan ja varmistusten hallinta on yksi tärkeimmistä osaamisalueista ja nämä oppii vain
toistuvan harjoittelun kautta.
Pääkaupunkiseudun köysikiipeilykalliot ovat alle 20 m korkeita, mutta se on aivan riittävä korkeus
harjoitteluun. Korkeammat ja haastavammat kalliot sijaitsevat niin etäällä pääkaupunkiseudusta,
että arki-iltaisin ei ole mahdollista käydä niillä.
Pääkaupunkiseudulla on vain kolme kunnollista köysikiipeilykalliota, joista kaksi sijaitsee ItäVantaalla ja yksi Pohjois-Espoossa. Hakunilassa sijaitsee Käärmekallio, joka on korkea, mutta
pääosin loiva. Se soveltuu köysitekniikan koulutuskallioksi, mutta ei ole kiipeilykalliona kovinkaan
haasteellinen. Länsisalmessa sijaitsee tämän tietopaketin kohde Rollarit, joka on paitsi
haasteellinen, myös laaja. Kalliolla on yli 30 reittiä ja sinne sopii lähes kymmenen köysistöä
5
samanaikaisesti. Solvallan liikuntakeskuksen eteläpuolella sijaitseva Nuuksion tienvarsikallio on
aurinkoinen ja mukava ja siihen sopii muutama köysistö samanaikaisesti. Kaikki nämä kalliot
sijaitsevat maantien vieressä.
Näillä kolmella kallioilla voidaan kiivetä joko ylä- tai alaköydellä tai luonnollisilla varmistuksilla
tai porahakavarmistuksilla. Kiipeilijä voi valita oman osaamistason tai päivän fiiliksen mukaan
oman varmistustapansa.
Kiipeily on järjestäytynyttä toimintaa. Kiipeilyseurojen kattojärjestö on Suomen Kiipeilyliitto ry,
joka on myös Suomen Olympiakomitean jäsen. Kirkkonummen Kauhalassa sijaitsee Helsingin
kaupungin omistamalla virkitysalueella kiipeilykallio, jonka käytöstä Alppikerho sopinut
liikuntaviraston kanssa. Kiipeilijät ovat tehneet yhteistyötä liikuntaviraston ja kiinteistönomistajien
kanssa myös useissa sisäkiipeilypaikoissa eri puolilla pääkaupunkiseutua ja kuluvan talven aikana
myös Pikkukosken alueella, jonne on rakennettu jääputoukset kiipeilyä varten.
Rollareiden kiipeilyhistoria ja nykytilanne
Alppikerhon Vuosaaressa asuvat kiipeilijät keksivät kallion 1980-luvun alussa ja antoivat paikalle
nimen Rollarit. Kalliolle tehtiin useita reittejä. 1980-luvun aikana kalliolla kiipeiltiin säännöllisesti,
mutta koska kiipeilijöiden määrä oli vähäinen, oli myös käyntejä kalliolle melko vähän.
Viikonloppuisin kiipeilijät suuntasivat Etelä-Suomen korkeammille kallioille.
Suomen Alppikerhon vuoden 1982 toimintakertomukseen on kirjoitettu: ”Itä-Helsingissä otettiin
käyttöön kertomusvuonna suuren suosion saavuttanut Rollari-kallio, jonka noin 4 m korkea
pystysuora seinämä on oivallinen harjoittelupaikka vaikeahkoille reiteille. Reittejä on tähän
mennessä kymmenkunta.” Toimintakertomus on julkaistu Alppikiipeily 1983-lehdessä, samoin kuin
neljä mustavalkoista valokuvaa, jotka on kopioitu tähän tietopakettiin.
1990-luvun alussa kalliokiipeilijöiden määrä pääkaupunkiseudulla
kasvoi runsaasti, kalliolla käytiin huomattavasti enemmän ja sinne
tehtiin uusia reittejä.
Vuosituhannen vaihteessa kalliolle asennettiin nykyiset
varmistuslaitteet: porahakoja ja yläankkurit. Maanomistajan kanssa
sovittiin, että kalliolla voi käydä kiipeilemässä, mutta järjestettyjä
ryhmäkäyntejä sinne ei toivottu. Koulutustapahtumat siirrettiin tällöin
pysyvästi Käärmekalliolle. Oikealla ylempi kuva v. 2001 ilmakuva.
2000-luvun alussa tehtiin Vuosaaren sataman tie- ja ratayhteyksien
suunnitelmat. Kävimme suunnitelmapiirustukset läpi ja totesimme,
että kiipeilykallio säästyy. Kallion läheisyyteen oli suunnitteilla
tilukset yhdistävä ylikulkusilta, mutta siltaa ei lopulta rakennettu.
Käsittääksemme Vantaan kaupunki suunnitteli samaan aikaan
jonnekin lähistölle ulkoilualuetta palvelevaa parkkipaikkaa, mutta
sitäkään ei rakennettu. Kallion edustalta poistettiin muutama
lohkarekin. Oikealla alempi kuva v. 2007 ilmakuva.
6
Kehä III levitettiin kaksiajorataiseksi ja
satamarata rakennettiin. Maantie on
kallion kohdalla sillalla, joka muodostaa
ratatunnelin. Maantien liittymiskaista
päättyy kallion kohdalla tunnelin
pohjoisen suuaukon lähellä. Tämä on
ainoa pysäköintipaikka. Poliisi on
tarkastanut ja hyväksynyt, että autot voi
pysäköidä tähän paikkaan kunhan ne
ovat ajoradan sivussa. Pysäköinti on
kuitenkin hankalaa.
Dokumentit
Suomen Kalliokiipeilyopas on tietokirja kalliokiipeilyn harrastajille.
Kirjasta on julkaistu kolme päivitettyä ja täydennettyä painosta
vuosina 2001, 2003 ja 2008. Rollarit on kaikissa painoksissa.
Kirjan johdantotekstissä mainitaan kalliosta: ”Itäisessä Helsingissä
sijaitsee hyvin suosittu ja kivilaatunsakin puolesta erikoisempi kallio
Rollarit. Rollareilta löytyy hyviä halkeamia luonnollisen kiipeilyn
opetteluun sekä myös hienoja, urheilukiipeilyllisempiä
porahakalinjoja. Ensin mainitun tyylin edustajista yleiseen suosioon
ovat päässeet mm. Rock Vandal, Shell Super ja Spiderman.
Porahaoitetuista reiteistä suosiotaan ovat kasvattaneet Mantra,
Guru, Liidi Master ja Lanttumaakari.”
Kletteratiini 2/1995:ssa on Johan Björklundin, Rami Lappalaisen
ja J. & K. Äijälän kokoamat reittikuvaukset ja ajo-ohjeet
varmaankin kaikille silloin tiedossa olleille Etelä-Suomen kiipeilyja boulderkallioille. Rami kirjoittaa Rollareista seuraavasti, kuvaa
tai topoa ei kuitenkaan ole: ”Rollarit on varsinkin aloittelijoiden
suosiossa oleva kallio. Kuivuu hitaasti, jo on viileät ilmat.
Vaikeusasteet 4>7 ja korkeus n. 10 metriä. Lähes kaikki reitit ovat
täysin pystysuoria ja kiipeilykelpoisia. Reittejä löytyy noin 15 kpl.
Kivenlaatu on hyvin kiinteää. Ajo-ohje: Kallio löytyy noin 500
metriä ennen Kehä III itäpäätä, tien pohjoispuolelta.”
Topojen eli reittikuvausten tekeminen
oli 80- ja 90-luvuilla vielä aika
karkeaa. Vähitellen kiipeilijäjoukossa
putkahteli valokuvaajia ja piirtäjiä ja
julkaisujen taso parani huomattavasti.
Vuoden 1990 ja 1991 topot on
liitteinä. Vaikka piirrokset ovat
yksinkertaisia, näkee kiipeilijä niistä
olennaisen.
7
Reitinteon perusteet
Kiipeilijälle on tärkeää, että kallio on luonnon muokkaama. Tästä syystä esimerkiksi kallioleikkaukset teiden ja ratojen varrella eivät ole alkuunkaan kiinnostavia. Niissä leikkauksissa ei myöskään saa kiipeillä. Luonnon kokeminen ja siitä nauttiminen on keskeinen osa kiipeilyä. Kiipeilijä
etsii kalliosta ensin helpointa mahdollista linjaa päästä ylös. Yleensä nämä ovat kalliossa olevia
halkeamia, joista helposti löytyy käsille ja jaloille tarttumisotteita ja portaita. Haastavampia reittejä
tarjoavat yleensä sileämmät seinämäpinnat halkeamien välissä. Pienet listat ja koloset (jopa alle
1cm leveät) riittävät taitavalle kiipeilijälle etenemiseen. Reitin ensimmäisenä noussut antaa sille
nimen ja arvioi myös vaikeuden. Ajan saatossa kiipeily-yhteisön muodostamat säännöt ohjaavat
ensinousijaa. Perinteisesti kiipeily-yhteisö on pitänyt tarkasti huolta että sovittuja pelisääntöjä
noudatetaan. Lisätietoja on kirjoitettu Suomen Kiipeilyliitto ry:n sivustolle (www.climbing.fi >
access)
Ainoa mitä kiipeilijät kallioon toisinaan lisäävät ovat porahaat, jotka mahdollistavat lajin turvallisen
harrastamisen ja niitäkin käytetään vain silloin kun muita vaihtoehtoja ei ole. Kalliossa oleviin
halkeamiin voi kiipeilijän varmistamista varten laittaa erilaisia kiiloja, joilla kiipeilyköysi
kiinnitetään kallioon. Tällä tavalla kiipeily on suhteellisen turvallista. Kiilat saa helposti irti
kiipeilyn jälkeen eivätkä ne vahingoita kalliota.
Kehittämissuunnitelma
Rollarit on tienvarsikallio ja liikennemelu on toisinaan häiritsevää. Siitä huolimatta kallio on mainio
virkistyspaikka ja sellaisena se tulee säilyttää. Kuten tekstin alkupuolella kirjoitimme, tällaisia
kallioita ei pääkaupunkiseudulla juurikaan ole. Kallio sijaitsee lähellä ratatunnelin suuaukkoa ja
Kehä III:sta ja sopii luontevasti näiden suojaviheralueelle.
Alue on nykyään metsätalousmaata ja yleiskaavassa virkistysaluetta. Maankäyttö muuttuu jossakin
vaiheessa myös täällä Kehä III:n itäpäässä, Itäväylän liittymän tuntumassa. Silloin alue tulee myös
joukkoliikenteen piiriin. Tällä hetkellä alueelle ei pääse kunnolla edes pyöräilemällä, sillä kevyen
liikenteen väylä sijaitsee Kehä III:n toisella puolella eikä maantien poikki pääse. Lähivuosina
alueelle saavutaan siis edelleen yksityisautoilla.
Pysäköinti tulisi ratkaista paremmin.
Nykyinen pysäköintitapa maantien
laidassa on hankala ja voi jonakin
päivänä johtaa vaaratilanteeseen
huonossa säässä tai tarkkaavaisuuden
herpaantuessa. Pysäköinti voidaan
ratkaista kolmella tavalla.
Gubbackan selänteen pohjoisosassa
sijaitsee Hetbackan kylä. Kylän
eteläosassa on Rönnkullan tila, jonka
vieressä on maa-ainesten käsittely- ja
varastoalue. Alueen eteläosaan metsän
rajaan voisi tasata pysäköintialueen
virkistysalueen käyttäjille. Alue pitää
tehdä maanomistajan suostumuksella.
8
Toinen mahdollinen pysäköintialue sijaitsee Satamaradan pitkän tunnelin suuaukolla
Länsisalmentien varressa. Sieltäkään ei ole polkua alueelle ja etäisyys on kovin suuri.
Kolmas vaihtoehto on järjestää yleinen pysäköinti alueen katuverkon suunnittelun yhteydessä
asemakaavavaiheessa. Myös joukkoliikenneyhteydet ratkaistaan samanaikaisesti.
Valokuvia
Alppikiipeily 1983 -lehden on Suomen Alppikerho ry:lle toimittanut Petri Lintinen. Kuvatekstit
Rollareilla otettuihin kuviin ovat:
Page 29: ”Hard Work” in the crag named Rollarit. This new climbing area with very diffivult
routes is situated only 15 km east of Helsinki.
Page 32: Another problem in the Rollarit.
9
Page 47: Kenneth Nordström makes a top-rope ascent in the Rollarit.
Page 59: One of the boulders in the Rollarit.
Kiipeilykurssilaisia Rollareilla
huhtikuussa 2000.
Reitillä Shell Super.
Reitillä Mantra
10
Reitillä Rock Vandal.
Reitillä Rock Vandal.
Tämän tietopaketin kokoamiseen ovat osallistuneet Suomen Alppikerhosta Samu Kaseva, Jukka
Tarkkala, Miika Mustonen, Mikael Udd, Petri Krook, Ilkka Paloheimo, Johan Björklund, Ville
Palonen ja Suomen Kiipeilyliitto ry:stä Jari Koski.
Tämä tietopaketti on tallennettu internet-osoitteeseen
www.suomenalppikerho.fi/dokumentit/rollarit_tietopaketti_110221.pdf
11
12
13