Kotiseutuposti Kotiseutu- ja kulttuuriperintötyön ajankohtaislehti 1/ 2015 Elävä, monimuotoinen kulttuuriperintömme Pä ä k i r j o i t u s Kotiseutuposti 13.2.2015 1/ 2015 Kotiseutu- ja kulttuuriperintötyön ajankohtaislehti j u l k a i s i ja Suomen Kotiseutuliitto Päätoimittaja Riitta Vanhatalo puh. 040 733 7033 riitta.vanhatalo@kotiseutuliitto.fi Toimitussihteeri Elina Kuismin puh. (09) 612 63225 elina.kuismin@kotiseutuliitto.fi www.kotiseutuposti.fi I l m o i t ta m i n e n www.kotiseutuliitto.fi/ajankohtaista/ ilmoittaminen T i l a u k s e t ja osoi t t eenmuu tokset Painoversion irtonumero 10 euroa, vuositilaus 40 euroa (sisältää postikulut). Kotiseutuliiton jäsenyhteisöjen jäsenet voivat tilata sähköisen version maksutta sähköpostiinsa. Suomen Kotiseutuliiton toimisto puh. (09) 612 6320 toimisto@kotiseutuliitto.fi Kansikuva Värttinä (kuvassa vasemmalta Susan Aho, Mari Kaasinen ja Karoliina Kantelinen) esiintyi Folklandia-risteilyllä tammikuussa. Kaasinen kertoo, että he suunnittelivat itse pellavaiset pukunsa, jotka tamperelainen Morsiusgalleria valmisti. ”Halusimme kunnioittaa perinnejuuriamme myös esiintymisasuissamme, mutta nykypäivän tekotapojen ja suunnittelun keinoin.” Kuva: Petri Kivinen. Multiprint Oy ISSN: 1799-276 ISSN-L: 1799-2761 Avoimuus ja läpinäkyvyys Kotiseutuliitto lisää päätöksenteon avoimuutta. Tiedonkulku ja avoin vuorovaikutus ovat tärkeitä kaikessa yhteistyössä. Lisäksi kansalaisjärjestössä korostuu myös päätöksenteon läpinäkyvyyden merkitys. Valtakunnallisessa, yli 800 jäsenyhteisön Suomen Kotiseutuliitossa paikallisuuden äänen tulee kuulua jäseniltä liittoon päin. Jäsenten on hyvä samalla tietää, mitä liiton johto ajattelee ja mitä on päätetty. Suomen Kotiseutuliitto kehittää sisäistä tiedottamista ja vuoropuhelua siis edelleen avoimempaan suuntaan. Tähän asti on jo ollut käytössä mm. uutiskirje, nettisivut ja Kotiseutuposti-lehti, joiden lisäksi sähköpostit kulkevat ja puhelin soi. Parhaimmillaan vuoropuhelu toimii myös kasvokkain, kun tavataan. Tästä lähtien myös hallituksen kokousten esityslistat ja pöytäkirjat julkaistaan liiton nettisivuilla. Niin ikään hallituksen alaisten jaostojen kokouksista keskeiset asiat julkaistaan muistioina. Tämän toivotaan pitävän jäsenet entistä paremmin tietoisina ajankohtaisista liiton asioista. Jäsenyhdistykset voivat hyödyntää näitä tietoja myös omassa jäsentiedotuksessaan ja niistä saa juttuaiheita omiin jäsenlehtiin. Jäsenet käyttävät omaa päätösvaltaansa Kotiseutuliiton vuosikokouksessa. Tänä vuonna se on Espoossa 7.8.2015 Valtakunnallisten kotiseutupäivien yhteydessä. Jäsenyhteisöissä onkin nyt aika valmistautua valitsemaan ja lähettämään oma vuosikokousedustajansa Espooseen. Tässä lehdessä tuodaan esille vuosikokousedustajan näkemyksiä. Kotiseutuposti kertoo puolestaan jatkossa entistä enemmän kotiseutu- ja kaupunginosayhdistysten toiminnasta. Tällä lehti haluaa tuoda paremmin näkyväksi erilaista kentän kotiseututyötä käytännössä. Paikallisuuden ääni kuuluu näinkin. Tässä numerossa kerrotaan esimerkkejä yhdistysten digitointityöstä. Ri i t ta Va n h ata lo toiminnanjohtaja Luottamushenkilöt jatkokaudelle Kotiseutuliiton valtuusto kokousti joulukuussa. Luottamushenkilöiden vaihdolle ei ollut tarvetta, joten liiton uudistustyö etenee entisin voimin: Kirsi Moisander valittiin hallituksen puheenjohtajaksi, ja Rauno Lahtinen sekä Raimo Sailas jatkavat hallituksessa. Valtuuston varapuheenjohtajiksi valittiin jatkokaudelle Tuula Salo ja Helena Aaltonen. Valtuuston puheenjohtaja on professori Janne Vilkuna. Sailas jatkaa varapuheenjohtajana Kotiseutuliiton hallitus valitsi 21. tammikuuta varapuheenjohtajakseen Raimo Sailaksen. Espoolaisuus vaikutti siihen, että Sailas lähti joulukuussa mukaan uudelle kolmivuotiskaudelle liiton hallitukseen. Hän on mielellään mukana toteuttamassa elokuussa Espoossa pidettäviä Valtakunnallisia kotiseutupäiviä. Lähetä juttuvinkki Onko sinulla juttuidea tai aihe, johon toivoisit Kotiseutupostin tarttuvan? Otamme myös vastaan valmiita artikkeleita. Voit lähettää ehdotuksesi toimitussihteerille sähköpostilla tai verkko lomakkeella osoitteessa www.kotiseutuposti.fi. Sisältö 4Jäätävän kuumaa folkkia jo 20 vuotta! 5 Educa-messut & Suuri Löytöretki -peli 6 Kotiseutuarkiston aarteet käyttöön 7 Kaitafilmeille uusi elämä digitoituna 8 Sellon kirjastossa asiakkaat muotoilevat tilaa 10Vieraskynä 11 Toimintasuunnitelma 2015 12 Hyvän korjauksen palkinnot Sysmään ja Inkooseen 13 Esteettömyydestä elinvoimaa seurantaloille 14 Luovuuden hulluudella päin parempaa kotiseutua 16 Näkymätön ansiokkaasti näkyväksi 17 Minun Espooni 18 Vuosikokoukseen kannattaa osallistua 23Omakulma Tähän lehteen kirjoittivat liiton työntekijät Elina Kuismin (EK), Sanna Käyhkö (SK), Liisa Lohtander (LL) ja Jonina Vaahtolammi (JV). Janne Vilkuna (keskellä) johti puhetta valtuuston joulukuisessa kokouksessa. Kuva: Elina Kuismin. Arvonimiä kotiseutuväelle Tasavallan presidentti Sauli Niinistö myönsi joulukuussa 73 arvonimeä ansioituneille suomalaisille. Joukossa oli neljä kotiseutunevoksen arvonimeä: • Martti Tuomas Härkönen, opettaja, Sievi • Seppo Kononen, uutispäällikkö, erikois- ja artikkelitoimittaja, HuK, Kaavi • Birgitta Sinikka Johanna Stjernvall-Järvi, entinen luokanopettaja, filosofian tohtori, Lahti • Matti Henrikki Tyni, entinen erikoistutkija, tekniikan lisensiaatti, Kauhava Lisäksi presidentti myönsi Kotiseutuliiton hallituksen varapuheenjohtaja Raimo Sailakselle ministerin arvonimen yhteiskunnan hyväksi tehdystä työstä. Sailas on ollut Kotiseutuliiton hallituksen jäsen vuodesta 1992 ja varapuheenjohtaja vuodesta 2001. Uusia kasvoja Kotiseutuliittoon Joulukuussa Kotiseutuliiton tiedottajana aloitti medianomi Elina Kuismin, joka toimi aiemmin Sukuviesti-lehden päätoimittajana. Hänen kädenjälkensä näkyy tämän lehden ulkoasussa. FM, etnologi Sini Hirvonen aloitti Kotiseutumuseoiden helmet -hankkeen koordinaattorina helmikuussa. Hän jatkaa myös edelleen Reumaliiton Perheen parhaaksi -hankkeessa. Kotiseutuposti 1/ 2015 3 Jäätävän kuumaa folkkia jo 20 vuotta! Soitto soi laivan käytävillä kellon ympäri. Kuva: Petri Kivinen. Pirulainen tunnetaan villitsevästä ja karismaattisesta lavailustaan. Kuva: Petri Kivinen. Folklandia-risteily on kansanperinteen, -musiikin ja tanssiväen vuosittainen talvifestivaali, joka on järjestetty vuodesta 1996 alkaen. Tapahtuman taustalla ovat kaikki alan tärkeimmät kotimaiset järjestöt ja oppilaitokset – mukaan lukien Suomen Kotiseutuliitto. Vastaava järjestäjä on Pispalan Sottiisin tapahtumatoimisto / Suomen Nuorisoseurat. Folklandia-risteilylle osallistuu vuosittain yli 100 esiintyjäkokoonpanoa ja yli 2500 risteilyvierasta. Esiintyjinä on kansanmusiikin ja -tanssin huippunimiä lukuisista Euroopan maista. Folklandia tarjoaa esiintymismahdollisuuden myös monille harrastajaryhmille. Lisäksi suuren laivan auloissa ja käytävillä soitetaan, lauletaan ja tanssitaan myös vapaamuotoisesti. Keskiyöllä joka puolella laivaa yhdytään yökatrilli-tanssiin. Folklandia on paikka, jossa taustajärjestäjät ja eri festivaalit esittelevät tulevan vuoden tapahtumia ja niiden ohjelmaa. Kansantanssijärjestöjen ja kulttuurihallinnon edustajat kokoontuvat ennen laivan lähtöä Folkforum-keskustelutilaisuuteen, jossa käsitellään alan ajankohtaisia asioita. Tänä vuonna keskustelutilaisuus pidettiin Helsingin Musiikkitalossa, pääteemana oli aineeton kulttuuriperintö. LL 130-vuotias kansallispuku – suomalaisuuden viivakoodi! Suomalainen kansallispuku täyttää tänä vuonna 130 vuotta, ja nyt tuunataan kansallis pukuja! Karjalainen Nuorisoliitto käynnistää sosiaalisessa mediassa vuoden mittaisen #TuunaaMunPerinne -valokuvahaasteen. Haaste rohkaisee yhdistämään kansallispukujen ja perinneasujen osia tai elementtejä omaan arkipukeutumiseen. Kansallispuvun liivi sopii farkkujen kanssa, taskun voi liittää osaksi muuta asua, pieneksi käyneen hameen voi uudistaa vaikka minihameeksi. Mahdollisuudet ovat rajattomat. Kuvia tuunauksista voi julkaista Instagramissa, Twitterissä ja Facebookissa tunnuksella #TuunaaMunPerinne. 4 Kotiseutuposti 1/ 2015 Yhdistysten ja koulujen välinen yhteistyö ja uudet opetusmenetelmät esillä Educa-messuilla Suomen suurin opetus- ja kasvatusalan ammattilaisten koulutustapahtuma Educa järjestettiin Helsingin Messukeskuksessa tammikuussa. Messuilla kävi yli 14 000 vierailijaa. Opetus- ja kasvatusala kohtaa uudistuksia monella rintamalla: perusopetuksen opetussuunnitelma uudistuu ja opetusmenetelmät ja oppimisympäristöt digitalisoituvat. Suomen Kotiseutuliitto osallistui tänä vuonna messuille ensimmäistä kertaa, yhteisosastolla Suomen Kulttuuriperintökasvatuksen Seuran kanssa. Koulujen ja yhdistysten välinen yhteistyö oli yksi Kotiseutuliiton esille nostamista tärkeistä teemoista. Liiton toiminnanjohtaja Riitta Vanhatalon haastattelussa Kulttuuritorin lavalla kävi Vantaan kaupunginmuseon tutkija ja Vantaa-Seuran puheenjohtaja Andreas Koivisto, joka on kiertänyt lähes kaikissa Vantaan kouluissa tutustuttamassa oppilaita kotiseutuunsa ja sen historiaan. Kotiseutuliitto pitääkin tärkeänä, että kotiseutuja kulttuuriperintökasvatus on luonteva osa opetusta. Kotiseutukasvatuksen avulla välitetään tietoa kotiseudusta ja sen kulttuuriperinnöstä sekä kotiseudun ympäristöistä. Kotiseutukasvatus tukee oppilaan identiteetin ja maailmankuvan rakentumista. Tämän työn tueksi messuilla lanseerattiin Jyväskylän yliopiston opiskelijoiden tekemä ja Kotiseutuliiton tuottama Suuri Löytöretki -verkkopeli. Kotiseutuliitto kehottaa paikallisyhdistyksiä olemaan omalla alueellaan aktiivisia koulujen työn tukemisessa ja osallistumaan kuntakohtaisten opetussuunnitelmien laatimiseen. LL Suuri Löytöretki -peli vie koululaiset lähiympäristöön Suomen Kotiseutuliiton tuottama kotiseutuaiheinen Suuri Löytöretki -peli esiteltiin yleisölle Educa-messuilla. Tekijöitä kiiteltiin siitä, että peli yhdistää luonnossa liikkumisen ja oppimisen sekä rohkaisee ottamaan oman ympäristön haltuun. – Peli vaikuttaa uudenlaiselta ja hyvältä välineeltä kertoa tarinoita. Siinä on paljon mahdollisuuksia kouluille, arvioi Pohjanmaan lastenkulttuuriverkosto Barkin koordinaattori Annina Ylikoski, joka tutustui peliin messuilla. Lähtökohtana oli tietokonepelinä toteutettava perinteinen muistipeli. Pelintekijät halusivat kuitenkin luoda uutta ja käyttää kykyjään. – Alusta pitäen periaatteemme oli se, että oppilaat tuottavat peliin sisältöä omista valokuvistaan. Oppilaat luovat kuvista tarinoita, löytöretkiä, joihin voi lisätä pelillisiä elementtejä, kertoo peliä tehnyt kulttuuripolitiikan opiskelija Joni Pietiläinen. Suuren Löytöretken monipuoliset käyttömahdollisuudet ylittävät oppiaineiden rajat. Kotiseutukasvatuksen tavoin peli soveltuu useisiin eri koulu- Suuri Löytöretki -pelin tekijät kulttuuripolitiikan opiskelija Joni Pietiläinen ja informaatioteknologian opiskelija Joni Salminen Jyväskylän yliopistosta. aineisiin, kuten ympäristö- ja luonnontieto, historia, äidinkieli, kuvaamataito ja käsityöt. – Löytöretkiä on mahdollista tehdä yksin, pareittain, pienryhmissä tai vaikka koko luokan kesken. Jos löytöretkien tekeminen ei sovi aikatauluun, muiden tekemiä löytöretkiä voi pelata verkossa lyhyenkin aikaa, Pietiläinen neuvoo. Peliä esitellään kouluille kevään 2015 aikana. Opettajat saavat käyttäjätunnukset löytöretkien luomista varten Kotiseutuliitosta. Ilman tunnuksia voi pelata julkisiksi tarkoitettuja pelejä. Sivustolla on jo Suomen kansallismaisemia esitteleviä pelejä. EK www.suuriloytoretki.fi Kotiseutuposti 1/ 2015 5 Rikala-seuran digitointihanke Kotiseutuarkiston aarteet käyttöön Halikkolainen kotiseutuyhdistys Rikala-seura ry halusi, että alueen asukkaat saavat kotiseutuarkiston aarteet laajemmin käyttöönsä. Se käynnisti Kotiarkki-hankkeen, jonka tavoitteena oli tehdä arkistoaineiston hakemistoluettelo sähköiseen muotoon sekä digitoida audiovisuaalista aineistoa. Kun Heli Syrjälä valittiin Rikala-seuran johtokuntaan kesällä 2013, hän innostui heti arkistotyöstä. Seura hoitaa vapaaehtoisvoimin entisen Halikon kunnan arkistoa, jonka yhteydessä on seuran avulla perustettu kotiseutuarkisto. Arkistoaineiston sähköinen hakemistoluettelo oli ollut suunnitteilla useamman vuoden. Seuran Kotiarkki-hanke rahoitettiin Ykkösakseli ry:n kautta Euroopan maaseudun kehittämisvaroista, jonka tavoitteena on maaseutuperinnön säilyttäminen ja edistäminen. – Hankkeen myötä saimme arkistolle sutinaa. Se ei enää pölyynny toimettomana, vaan tulevaisuudessa arkistoaineisto on paremmin saavutettavissa. Haastattelut esityskuntoon Aineisto kartoitettiin hyvin ennen digitoimista. Vuoden aikana digitoitiin U-matic- ja VHS-nauhoja sekä muutama kelanauha. Materiaalia kertyi yhteensä 61 tuntia. Joukossa on vanhoja halikkolaisia tapahtumia ja halikkolaisten haastatteluja. – Nauhoilta löytyi esimerkiksi opettajapersoonien haastatteluja sekä Osmo Hinkan 1980–90-luvuilla haastattelemia Halikon suojeluskuntaan kuuluneita. Aineiston digitointityö kilpailutettiin viidellä eri yrityksellä. – Emme valinneet edullisinta tarjousta. Yhteistyömme Digitalisointi.comin kanssa toimi hyvin ja joustavasti. Itse digitointityöhön meni reilu kuukausi, ja siinä oma osa oli helppo, kun vain vei ja haki aineiston. Aineisto säilyy nykyisillä levyillä ja tiedostoina ainakin seuraavat kymmenen vuotta. 6 Kotiseutuposti 1/ 2015 – Voisimme pitää esitysiltoja, joissa digitoitua aineistoa katsellaan ja kuunnellaan, Syrjälä suunnittelee aineiston käyttöä. Kannattaa digitoida valikoiden Syrjälä suosittelee muillekin vastaavaa hanketta, tosin aineisto sanelee paljon, mihin muotoon se digitoidaan. Varsinkin VHS-nauhoja kannattaa digitoida, koska hyväkuntoisia laitteita ei ole enää paljoa. – Kaiken arkistoaineiston digitoinnissa on niin suuri työ, että siihen harva uskaltaa suin päin lähteä. Aineistoa kannattaa digitoida valikoidusti. Syrjälä pohtii, että tiedotus olisi voinut toimia paremmin, jotta talkoisiin olisi osallistunut enemmän väkeä jo alkuvaiheessa. Sähköinen arkistoaineiston hakemistoluettelo on hyvällä alulla, mutta kesken. – Rahoitus auttoi, että saimme hankkeen käyntiin. Kaikki työ tehtiin kuitenkin talkootyönä. Syrjälä digitoi parhaillaan arkiston C-kasetteja, mikä on melko vaivatonta, mutta aikaa vievää. Lisäksi läpikäymättä on dia- ja valokuvia, joiden digitointiin seuralla on nyt laitteet. EK Arkisto ei enää pölyynny toimettomana. Kuva: Heli Syrjälä. Rymättylä-seuran digitointihanke Kaitafilmeille uusi elämä digitoituna Naantalilainen Rymättylä-Seura ry keräsi vuonna 2011 vanhoja valokuvia ja niihin liittyviä tarinoita. Kuvia saatiin runsaasti ja ne digitoitiin pitäjätalo Aahollin kokoelmiin. Tästä projektista syntyi idea digitoinnin laajentamisesta. – Syksyllä 2012 paikallislehdessä julkaistiin juttu, jossa pyysimme paikallisia kaitafilmien ja projektorien haltijoita kertomaan aineistostaan. Järjestimme pitäjätalolla yleisötilaisuuden ja filmien katselun, joka oli hyvin innostava. Päätimme pelastaa aineiston, kertoo Harri Räikkä RymättyläSeuran perinnetoimikunnasta. Joukosta karsittiin ensin pois ”hauskat kotivideot”. – Työn alle otettiin filmit, joilla oli yleistä mielenkiintoa ja joiden katsottiin antavan dokumentoivaa tietoa paikkakunnan tapahtumista, työmuodoista sekä muuttuneesta maisemasta. Kaitafilmit vaativat työstämistä Naantalin kaupungin kulttuurilautakunta myönsi kaitafilmien pelastushankkeelle pienen kohdeavustuksen. Asiantuntijana ja yhteistyökumppanina toimi Johan Ekman Digitalisointi.comista. Ensimmäinen digitoitu erä sisälsi kuusi kelaa, yhteensä 67 minuuttia. 1960-luvun lopulla ja 1970-luvun alussa kuvattujen filmien aiheet ovat Rymättylä-keskeisiä: Särkänsalmen sillan rakennusvaiheet, retki saaristolaisveneellä Rymättylän kirkolta Kruunumaan saareen, riukuaidan teko sekä otoksia kunnallisneuvos Terho Koisaaren elämästä. – Kaitafilmit olivat mykkäelokuvia, joten ne vaativat työstämistä. Niihin tehtiin uusi käsikirjoitus ja lisättiin tekstityksiä, selostusjuontoja ja musiikkia. Samalla poistettiin epäolennaisia tai epäonnistuneita otoksia. Lisäksi digitoitiin muutama 1990-luvun VHSnauha, joilla oli jääkärien ja veteraanien muistomerkkien paljastustilaisuudet. Kipinä vanhojen tallenteiden perään Rymättylän pitäjätalo Aahollin kokoelmissa on nyt uudenlainen dokumenttiosasto. Digitoidut filmit ovat ainakin jonkun aikaa tallessa ja käytettävinä uudessa formaatissa. – Pitäjätalolla järjestettiin elokuvailta, jossa omien elokuvien lisäksi katsottiin esimerkiksi sotakuunariaiheisia dokumenttielokuvia. Elokuvien esitystä on jo pyydetty uusiksi. Aineiston digitointi on yhä vireillä. – Enemmänkin olisimme tehneet, mutta rahat loppuivat. Tästä jäi kuitenkin pieni kipinä kaikkien vanhojen tallenteiden perään. Tiedämme nyt, että paljon on aineistoa, kirjavaa mutta kiehtovaa. Räikkä toivoo, että ihmiset osaisivat antaa arvoa vanhoille tallenteille. – Vanhat kaitafilmit eivät tykkää olla kelalla. Ne pitäisi ainakin ajaa aika ajoin läpi, jotta ne eivät vaurioidu. Digitoinnin voi teettää ammattilaisella tai hyödyntää kirjastojen palveluita. EK Vanhoista kaitafilmeistä syntyi joukko digitaalisia tallenteita. Kuvat: Harri Räikkä. Kotiseutuposti 1/ 2015 7 Sellon kirjastossa asiakkaat muotoilevat tilaa Sellon kirjasto Espoon Leppävaarassa on kävijämääriltään Suomen toiseksi käytetyin kirjasto. Vain Turun pääkirjasto on suositumpi. Molemmissa kävijöitä on vuosittain yli miljoona. Sellon kirjaston suosioon vaikuttavat sijainti ostoskeskuksen yhteydessä, kattava palveluvalikoima ja päivittäiset tapahtumat. Elokuussa 2003 avattu kirjasto tarjoaa perinteisten kirjastopalvelujen lisäksi tiloja esimerkiksi konserttien, näyttelyiden, kurssien ja tilaisuuksien järjestämiseen, musisointiin ja yhdistystoimintaan. Kirjojakin lainataan. – Haluamme tarjota kirjaston tilat asiakkaille. Tiloja ja toimintoja muutetaan sitä mukaa, miten asiakkaat niitä käyttävät. Henkilökunnankin tiloja on annettu asiakkaiden käyttöön, palveluesimies Mikko Kaunisto kertoo. Kirjastossa on useampia varattavia tiloja, jotka ovat jopa niin suosittuja, että kirjaston oman väen on välillä vaikea löytää tilaa kokouksilleen. Kirjasto elää koko ajan Sellon kirjastossa tasapainoillaan klassisen hiljaisen kirjaston ja uudemman, yhteisöllisen ja äänekkään kirjaston välillä. Tapahtumakirjastoksi suunnitellussa kirjastossa on haastavaa muuntaa tiloja hiljaisiksi. 8 Kotiseutuposti 1/ 2015 – Suosituimmat uudet palvelumme ovat sellaisia, joista syntyy ääntä. Haluamme tarjota tätä jatkossakin, mutta ottaa myös huomioon ne, jotka kaipaavat kirjastolta hiljaisuutta, Kaunisto sanoo. Hän huomauttaa, että kirjasto on yksi harvoista paikoista, jossa voi nykyään viettää aikaa ilman rahaa. Avarat tilat mahdollistavat oleskelun. Mitä enemmän asiakkaille annetaan mukavia istumapaikkoja, sitä enemmän ne ovat käytössä. – Kirjasto elää koko ajan. Asiakkaiden tarpeet muuttuvat esimerkiksi yhteiskunnan teknistymisen myötä. Päivittäin kirjastossa vierailee noin 4000 ihmistä. Eniten asiakkaita käy lasten ja nuorten osastoilla. Lasten osastolla järjestetään läksykerhoja ja satutunteja usealla kielellä, osittain vapaaehtoisvoimin. Lastenmaassa saa myös vapaasti leikkiä. Nuorten oma tila Pointti on kirjaston ja nuorisotilan yhdistelmä, jossa on töissä nuoriso-ohjaajia. Työ Pointissa ei ole perinteistä kirjastotyötä, vaan erittäin sosiaalista, nuorten kanssa olemista. Kirjaston yhteydessä toimii myös Leppävaaran Yhteispalvelupiste. Se tarjoaa tietoa kaupungin ja yhteistyökumppaneiden palveluista sekä neuvoja ja opastusta Espoon kaupungin asiantuntijapalveluihin. Vanhan talteen ottaminen on suosittua Sellon kirjaston Paja on moderni oppimisympäristö. Asiakkaille tarjotaan välineet, esimerkiksi ompelukone, 3D-tulostin tai digitointilaite, ja opastetaan niiden käytössä. Lisäksi Pajasta saa apua tietotekniikkaan liittyvissä asioissa. – Tärkein palvelu on se, että asiakas voi tulla oman laitteensa, tabletin, tietokoneen tai älypuhelimen, kanssa tänne ja yhdessä käymme läpi, miten se toimii, Kaunisto kertoo. Pajalla on mahdollista siirtää digitaaliseen muotoon VHS- ja C-kasetteja, LP-levyjä, dioja, negatiiveja, kuvia ja kaitafilmejä. Myös mikrofilmien digitoiminen on mahdollista. Kaitafilmien digitointilaite on kirjastomaailmassa harvinaisuus, toinen vastaava löytyy Pirkkalan kirjastosta. Vanhan talteen ottaminen onkin suosittua. Kaunisto kertoo, ettei Pajan digitointipalvelua ole juuri lainkaan markkinoitu, mutta silti käyttäjiä on jatkuvasti ja käyttökerrat ovat pitkiä. – Digitointiin on varattava riittävästi aikaa. Esimerkiksi VHS- tai C-kasetin digitointi kestää niin kauan kuin alkuperäinen tallennekin. Kaitafilmin digitointilaite skannaa jokaisen kuvan yksitellen, joten 15 minuutin elokuvan digitoiminen voi viedä muutaman tunnin. Kuvat: Elina Kuismin. Leppävaara-seuran hyvä kumppani – Kirjasto on monille, varsinkin nuorille lempipaikka. On hienoa todeta, että meillä on sellainen paikka, josta ihmiset ovat ylpeitä ja tykkäävät. Sehän on kotiseuturakkautta parhaimmillaan, Leppävaaraseuran puheenjohtaja Arja Salmi sanoo. Leppävaara-seura järjestää kirjastossa kokousten lisäksi muutaman tilaisuuden vuodessa. Esimerkiksi seuran Albergasta Leppävaaraan -historiakirja julkistettiin kirjastossa ja yhdessä Leppävaaran koulun kanssa toteutetusta Lippumeri-teoksesta oli kirjastossa näyttely. Kirjastosta oli myös edustus Lippumeri-työryhmässä. Leppävaara-seuran tapahtumailmoituksia on ollut kirjaston valotaululla ja ständeillä. Lisäksi seura on Valtakunnallisten kotiseutupäivien info- ja ilmoittautumispiste on Sellon kirjaston aulassa torstaina 6.8. kello 12–17, perjantaina 7.8. kello 9–18 ja lauantaina 8.8. kello 10–16. mukana kirjastonjohtaja vetämässä alueen hyvinvointiverkostossa. – Uskon, että tulevaisuudessa yhteistyö tiivistyy. Leppävaara-seura ja Suur-Leppävaaran asukasfoorumi aikovat yhdessä järjestää kirjastossa kaavoitukseen ja asumiseen liittyviä infotilaisuuksia. EK Lisätietoa Leppävaara-seurasta ja Lippumeri-teoksesta: www.lepuski.fi Kotiseutuposti 1/ 2015 9 v i erask y n ä Aineettoman kulttuuriperinnön yleissopimuksen toimeenpanon valmistelu vauhdissa A ineeton kulttuuriperintö on elävää perintöä, joka on läsnä ihmisten arjessa. Vietämme joulua ja monia muita vuotuisia juhlia, kuorolaulu kiinnostaa kaikenikäisiä, maakunnilla on omat ruokareseptinsä ja lapasmallinsa. Myös kesämökkeily sekä metsän antimien käyttö kuuluvat olennaisesti kulttuuriimme. Aineeton kulttuuriperintö yltää kaikkialle ihmisen toiminnan muotoihin. Suomi hyväksyi Unescon yleissopimuksen aineettoman kulttuuriperinnön suojelemisesta vuonna 2013. Aineettoman kulttuuriperinnön vaalimisen ja siihen liittyvän yleissopimuksen tavoitteena on tukea aineettoman kulttuuriperinnön ilmenemismuotojen säilymistä elinvoimaisina. Aineettoman kulttuuriperinnön yleissopimus antaa raamit toiminnalle, mutta jättää sopimusmaille vapauden löytää omanlaisensa tapa toteuttaa sen velvoitteita. Tätä suomalaista mallia etsitään ja rakennetaan parhaillaan. Opetus- ja kulttuuriministeriö on antanut Museovirastolle tehtäväksi yleissopimuksen toimeenpanon valmistelun. Museovirasto luovuttaa keväällä 2015 opetus- ja kulttuuriministeriölle esityksen siitä, kuinka sopimusta olisi tarkoituksenmukaisinta toteuttaa Suomessa. Valmistelutyötä tehdään yhteistyössä ministeriön, asiantuntijoiden ja sidosryhmien kanssa. Syksyn 2014 mittaan järjestettiin useita kuulemistilaisuuksia suullisen perinteen, esittävän taiteen, rituaalien, käsitöiden, luontoon liittyvien perinteiden ja moninaisuuden osalta. Opetus- ja kulttuuriministeriö nimesi nelivuotiskaudeksi aineettoman kulttuuriperinnön asiantuntijaryhmän, joka toimii sopimuksen toimeenpanon tukena. Elävä perinne-seminaari keräsi joulukuussa satapäisen yleisön Kulttuuritalolle kuulemaan ja keskustelemaan avauksista aineettomaan kulttuuriperintöön. 10 Kotiseutuposti 1/ 2015 Lisäksi lokakuussa ilmestyi Kulttuuripoliittisen tutkimuksen edistämissäätiö Cuporen selvitys Aineeton kulttuuriperintö. Esimerkkejä Unescon 2003 yleissopimuksen toteuttamisesta verrokLeena Marsio. Kuva: Liisa Tuomikoski (MV ). kimaissa. Verrokkiselvitys on laaja katsaus Unescon sopimuksen toteuttamiseen 15 eri maassa. Lisäksi esitellään Unescon aineettomiin kulttuuriperinnön luetteloihin nousseita kohteita eri maista. Näin pyritään löytämään tiekarttaa Suomen toimintamallille aineettoman kulttuuriperinnön yleissopimuksen toimeenpanemiseksi ja laajemminkin aineettoman kulttuuriperinnön vaalimiseksi. Verkkosivuille www.aineetonkulttuuriperinto.fi kaikille on tammikuussa avattu määräajaksi avoin kysely, jonka toivotaan tavoittavan laajasti erilaisia yhteisöjä ja organisaatioita. Kyselyllä pyritään kartoittamaan yhtäältä sitä monialaista työtä, jota esimerkiksi erilaiset järjestöt, oppilaitokset, museot ja harrastajapiirit jo tekevät elävän perinnön parissa. Toisaalta kaivataan tietoa siitä, mitä toiveita kentällä on sopimuksen toteuttamisesta. Miten luodaan prosessi, joka lähtee juuri Suomen tarpeista ja tilanteesta? Millaisilla askelilla sopimuksen toimeenpanoa suunnataan kestävästi tulevaan? Kyseessä kun ei ole kilpailu siitä, kenellä on hienoin tai ainutlaatuisin perintökohde vaan siitä, kuinka yhdessä edistämme aineettoman kulttuuriperinnön asemaa. Leena M a rs i o Kirjoittaja toimii aineettoman kulttuuriperinnön koordinaattorina Museovirastossa. www.aineetonkulttuuriperinto.fi Toimintasuunnitelma tekee strategiasta totta Kotiseutuliiton toimintasuunnitelma 2015 on laadittu huomioiden erityisesti vuosikokouksessa päätetyt päälinjat ja uusi strategia, kertoo toiminnanjohtaja Riitta Vanhatalo. Lähiajan päälinjoista ensimmäinen onkin Rakkaudesta kotiseutuun -strategian toteuttaminen. Kaksi muuta nostavat jäsenyhteisöt liiton toiminnan kärkeen ja painottavat kotiseutukasvatusta perusopetuksessa. Erityisenä kehittämiskohteena ovat jäsenpalvelut ja koulutus. Kotiseutuliitto on avannut jo alkuvuodesta kyselyn kartoittaakseen koulutustarpeita. Yhdistysjäsenten lisäksi kuntajäsenten tarpeita ja uudenlaisia yhteistyön mahdollisuuksia kartoitetaan. Vastaavasti kehitetään toimintamuotoja maakuntien liittojen kanssa. Kotiseutuliitto järjestää jo nyt yhdessä maakuntien liittojen kanssa vuosittain maakunnalliset kotiseututoimijoiden kokoukset. Lisäksi liitto tapaa vuosittain maakuntien liittojen kulttuurivastaavat. Vuotta 2015 leimaavat vahvasti Valtakunnalliset kotiseutupäivät Espoossa. Kotiseutuliitto toimii ensimmäistä kertaa päivien pääjärjestäjänä kumppaneinaan Espoon kaupunki ja Espoon kaupunginosayhdistysten liitto EKYL. Vuoden 2015 toimintasuunnitelmaan voi tutustua liiton verkkosivuilla. Painetun toimintasuunnitelman voi tilata maksutta osoitteesta toimisto@kotiseutuliitto.fi. www.kotiseutuliitto.fi/liitto-jarjestona Arkistot ja muistot digiaikaan. kaitafilmit • videot • äänitteet • kuvat • asiakirjat Pelasta ja hyödynnä paikallishistoria vanhoilta tallenteilta nykyaikaan. Herätä seutuhistoria henkiin digitoimalla arkistonne ja hyödynnä kotiseutuaktiivien kampanjaetumme. 501% -1 5 asti .3.2 31 digitalisoint .com Tuotamme myös koosteja dokumenttielokuvia, pyydä tarjous. panja ukam ut Kotise 11 1/ 2015 www.digitalisointi.com • puh. 045 654 4441 • SirkkalankatuKotiseutuposti 24, 20700 Turku Hyvän korjauksen palkinnot Sysmään ja Inkooseen Vuoden 2014 Hyvän korjauksen tunnustuspalkinnot on julkistettu. Pääpalkinto myönnettiin Nikkaroisten nuorisoseuran kunnostamalle Papulalle Sysmään ja kunniamaininta Degerby Ungdomsföreningenin Furuborgille Inkooseen. Pääpalkinnon arvoisesti kunnostetun Papulan jatko yhdistyksen omistuksessa oli ennen korjausta vaakalaudalla. Kunnostusta puoltavat perustelut kuitenkin voittivat ja korjaushankkeen jälkeen talon käyttöaste on noussut selvästi viihtyisämmän ilmeen ja paremman toimivuuden myötä. Toimivuutta paransi erityisesti uusien wc-tilojen rakentaminen taloon tehtyyn laajennusosaan. Palkintoraati antoikin kiitosta tavalle, jolla talon laajennusosa on saatu erinomaisesti sopimaan kokonaisuuteen. Raatia ilahdutti myös talkooväen halu oppia vanhan rakennuksen kunnostamista: Muun muassa ikkunat korjattiin suureksi osaksi talkoovoimin. Kunniamaininnan saaneen Furuborgin kunnostuksessa kiitosta saivat huolelliset suunnitelmat ja vanhaan taloon hyvin sopivien korjausmateriaalien käyttö. Korjauksia ja huoltotöitä on tehty talkoilla, ja lisäksi yhdistys on kerännyt varoja ammattilaisia vaativien töiden tekemiseen mm. Degerby-päivän tapahtumilla. Korjauksessa on huomioitu myös talon esteettömyyden parantaminen. Hyvän korjauksen palkinto myönnetään seurantalolle, joka on korjattu perinteitä ja rakennuksen historiaa kunnioittaen ja joka on korjauksen tuloksena käyttäjien kannalta hyvin toimiva. Palkinto on jaettu vuosittain ja julkistettu vuoden vaihteessa, mutta jatkossa se jaetaan syyskuun toisella viikolla seurantalopäivänä. Aikataulun muutoksesta johtuen palkintoa ei jaeta vuonna 2015. SK Palkittuihin taloihin voi tutustua Kotiseutuliiton sivuilla www.kotiseutuliitto.fi/papula-palkittiin-korjauksesta Papula kolmevuotisen korjaushankkeen jälkeen. Laajennusosa sulautuu hyvin kokonaisuuteen. Kuva: Eeva Kassari. Seurantalokysely Kotiseutuliitto selvitti syksyllä seurantalojen kor jausavustusjärjestelmän toimivuutta ja talojen kor jaustarpeita sähköisellä kyselyllä. Vastauksia tuli 302 eri puolilta Suomea. Tuloksia hyödynnetään myöhemmin tänä vuonna julkaistavassa raportissa. Kiitämme kaikkia kyselyyn vastanneita! Kotiseututalot seurantalot.fi-sivustolla Uusittu Seurantalot.fi tarjoaa näyteikkunan seurantaloille niiden tilavuokrauksen ja muun toiminnan tueksi – ilmaiseksi. Sivusto on jäsenpalvelu kahdeksaan eri keskusjärjestöön kuuluville yhdistyksille. Sivustolla esitellään myös Kotiseutuliiton jäsenyhdistysten seurantalomaisessa käytössä olevat talot eli kotiseututalot. Onko talonne jo mukana? Tiedot ajan tasalle Sivuilla on esitelty tällä hetkellä kymmeniä kotiseututaloja. Jos talonne on jo mukana, nyt on aika käydä tarkistamassa tietojen ajantasaisuus. Menevätkö tiedustelut oikealle henkilölle? Onko sivuilla kuva talosta ja osoite oikein? Sivustolla on myös seurantaloille räätälöityä korjaustietoa, jota täydennetään kevään aikana. Tiedustelut sivuille liittymisestä ja unohtuneista tunnuksista: seurantalot@kotiseutuliitto.fi ja 09-612 63223 12 Kotiseutuposti 1/ 2015 Esteettömyydestä elinvoimaa seurantaloille Rakennetun ympäristön esteettömyys tarkoittaa kaikille käyttäjille toimivaa, helposti saavutettavaa, turvallista toimintaympäristöä. Esteettömät ratkaisut palvelevat kaikkia rakennuksen käyttäjäryhmiä lapsiperheistä ikääntyvään väestöön. Keski-Suomen maakunnan alueella toteutettiin 2013–2014 Kylän Sydän -hanke, jossa pyrittiin parantamaan erilaisten seurantalojen saavutettavuutta, esteettömyyttä ja turvallisuutta. Ammattilainen arvioi kohteita esteettömyyskartoituslomakkeen avulla ja antoi samalla suosituksia. Arvioinnissa kiinnitettiin huomiota muun muassa opasteisiin, ulkoalueiden esteettömyyteen, sisäänkäynteihin, valaistukseen ja sisätilojen käytettävyyteen. Arvioiduissa rakennuksissa suurimmat ongelmat löytyivät rakennusten ulkopuolelta: hankalat sisäänkäynnit, huonot opasteet ja puuttuvat esteettömät pysäköintipaikat. Rakennusten sisätilat sen sijaan olivat melko toimivia ja vastasivat käyttötarkoitustaan, Liian kapea kulku wc-tiloihin oli arvioitujen kohteiden yleinen ongelma. lukuun ottamatta esteettömien wc-tilojen puuttumista. Kun vanhoja rakennuksia kunnostetaan, korjaussuunnitelmissa tulee huomioida esteettömyysasiat. Esteettömyyttä parantaviin korjauskuluihin voi hakea Kotiseutuliiton hallinnoimaa seurantalojen korjausavustusta. Teksti ja kuvat: Essi Heimovaara-Kotonen ja Teppo Karapalo, Jyväskylän ammattikorkeakoulu Artikkelin pitkä versio on luettavissa osoitteessa www.seurantalot.fi/tietoa-toimijoille/ajankohtaista Kaunis ja toimiva luiska. Penkki tarjoaa levähdyspaikan talon suojassa. Kontrastivärinen pääovi erottuu hyvin ja auttaa suuntaamaan ovea kohti. Molemminpuoliset käsijohteet lisäävät kulk emisen turvallisuutta. Kontrastiraita portaan etureunassa parantaisi askelman hahmotettavuutta ja lisäisi liikkumisen turvallisuutta. Kotiseutuposti 1/ 2015 13 Luovuuden hulluudella päin parempaa kotiseutua Kalasataman Taidetalkoot on vahvasti asukasyhteisöön ja kotiseutuun kiinnittynyt yhteisötaidehanke. Hanketta pyörittää helsinkiläinen Esitystaiteen Keskus ja se tukee uuden, vasta rakenteilla olevan Kalasataman kaupunginosan yhteisöllisyyttä ja tuo luovia toimintamalleja keskeneräisyyden ja rakennustyömaiden hallitsemaan arkeen. Tärkeimpänä tausta-ajatuksena hankkeen taiteilijoille on ollut ajatus siitä, että asuinalue kuuluu sen ihmisille. Ihmisten vaikutusmahdollisuuksia tulisi parantaa, mutta ennen kaikkea tulisi tukea ihmisten kokemusta siitä, että he voivat itse mennä ja tehdä omalla kotiseudullaan. Meihin suomalaisiin on pinttynyt ajatus siitä, että joku virkamies jossakin päättää, tekee ja toteuttaa puolestamme. Näin saattaa monen asian kohdalla olla, mutta vähintäänkin pieni kapina ajatusta vastaan on paikallaan. Joskus on mahdollisuus ratkaista asiat toisin: nopeammin, luovemmin ja hauskemmin. Unelmapuisto puolessa vuodessa Kevään 2014 asukasillassa yhtenä asukkaiden nostamana teemana oli peli- ja leikkipuiston puuttuminen. Taidetalkoot ja asukkaiden perustama Kalasatama-liike alkoivat rakentaa väliaikaista puistoa siitä huolimatta, että sen sanottiin olevan mahdotonta. Sanottiin, ettei Suomessa voi toimia niin. Asukkaat kutsuttiin suunnittelemaan puistoa. Heiltä kysyttiin, millainen olisi unelmien puisto ja 14 Kotiseutuposti 1/ 2015 mikä puolestaan olisi yksinkertaisin ja vaatimattomin tapa toteuttaa unelmapuiston ideat. Tämän jälkeen hankittiin tarpeistoa kuten maaleja ja autonrenkaita, pidettiin siivoustalkoita ja maalaustyöpajoja. Suurin ponnistus oli lupaprosessien selvittäminen: esimerkiksi EU-byrokratian takia keinut ja liukumäet unohdettiin jo alkumetreillä – leikkipuiston sijaan alettiin puhua kohtaamispaikasta. Puiston avajaisia vietettiin marraskuussa 2014, puoli vuotta sen jälkeen, kun ajatus puistosta oli tuotu esille. Lopputulos oli riemastuttava. Siinä yhdistyvät asukkaiden maalaama, iloisen kirjava liikennekaupunki ja projektiin lopulta isosti mukaan lähteneen rakennusliikkeen asentamat peli- ja parkourkalusteet, penkit, roskikset ja valot. Puisto nimettiin yhteisellä päätöksellä Katiskaksi. Arvokkainta oli se, että puisto rakennettiin yhdessä. Tällaiset yhdessä unelmoidut ja hikoillut, haaveista arkiseksi konkretiaksi muuttuneet pienet ja suuret kamppailut ovat tärkeitä, koska ne rakentavat uskoa siihen, että jokainen pystyy vaikuttamaan omaan kotiympäristöönsä. Yhdessä tekemällä luodaan malleja, jotka tukevat alueen asukkaiden kuulluksi tulemista, keskinäistä yhdenvertaisuutta ja alueeseen juurtumista. Väliaikainen olohuone ja taidetila Puistoprojektin aikana saatiin paljon tietoa siitä, millaisena asukkaat oman kotiseutunsa koke- Katiska-puiston suunnittelua kesällä 2014. Annika Niskanen lasten keskellä KA:LAB-olohuoneessa. vat: mikä inspiroi, mikä masentaa. Tämä loi pohjaa myöhemmälle, varsinaiselle taiteelliselle työlle. Itsenäisyyspäivänä 2014 Taidetalkoot avasi tyhjään liikehuoneistoon alueen asukkaiden käyttöön olohuoneen ja taidetilan, joka nimettiin KA:LAB:iksi. Taidetilassa toteutettiin aluetta käsittelevä installaatio, joka koostui äänimaisemateoksesta, asukkaiden haastatteluista, valokuvista, viranomaisteksteistä sekä keskilattian täyttävästä kartasta, jota rakennettiin kaksi viikkoa yhdessä kävijöiden kanssa. Kävijät saivat lisätä karttaan mielikuviaan ja kokemuksiaan alueesta. Konkreettisina rakennusmateriaaleina käytettiin esimerkiksi puukuutioita, kirjoituksia ja piirroksia, asukkaiden valokuvia, maalia ja lasten kotoa tuomia arkisia aarteita. Olohuoneessa puolestaan oli lupa vain olla tai järjestää toivomaansa toimintaa, kuten kahvila, perhekerho ja partioilta. Olohuone ja taidetila olivat nekin väliaikaisia, mutta antoivat mallia sille, miten Suomessa voitaisiin alkaa hyödyntää rakentuvien tai muuttotappiollisten alueiden tyhjiä tiloja asukasyhteisön hyväksi. Samalla tyhjän liiketilan ”valtaus” toi oman kommenttinsa ihmisen kokoisen rakentamisen puolesta: asukkaiden arki ja kokemukset muovaavat aluetta merkittävällä tavalla eikä sitä tulisi unohtaa. Esimerkiksi lähipalveluiden puuttuminen on kokemus, joka luo alueelle omanlaisensa leiman ja tunnelman. Niin puiston kuin KA:LAB:inkin tapauksessakin taiteilijoiden avulla luotiin aikaa, tilaa ja kohtaamisia, jotka mahdollistivat omaan kotialueeseen liittyvien kokemusten, haaveiden ja unelmien käsittelyn. Nämä ovat asioita, joille ei juuri koskaan riitä resursseja aluerakentamisen byrokraattisissa koukeroissa. A n n i ka N i s ka n en (teksti ja kuvat) Kirjoittaja on yhteisötaiteilija, joka työskentelee Kalasataman Taidetalkoissa työparinsa Mikko Niemistön kanssa. Löydät Katiska-puiston ja KA:LAB -olohuoneen ja installaation sekä muita mielenkiintoisia esimerkkejä luovasta toiminnasta rakenteilla olevassa kaupunginosassa osoitteesta: www.facebook.com/taidetalkoot Kotiseutuposti 1/ 2015 15 Kulttuuriympäristön tekijät Näkymätön ansiokkaasti näkyväksi Toista kertaa järjestetyssä valtakunnallisessa Kulttuuriympäristön tekijät -kilpailussa lapset ja nuoret ideoivat oman lähiympäristönsä näkymättömän kohteen näkyväksi. Voitto meni Porvoon Pääskytien koulun 9. luokan oppilaille, jotka toteuttivat ja dokumentoivat näyttelyn jo tuhoutuneesta Gammelbackan kartanosta. Pääskytien koulun oppilaiden kilpailutyö oli tiedollisesti vakuuttava, ja siinä oli ansiokkaasti etsitty näkymätöntä ja tuotu se esille laajalle joukolle ihmisiä. Toteutus oli yhdistelmä mobiilisovellusta, valokuvausta, videota sekä historiallisia lähteitä kartanon tulipalosta. Tehtävän kruunasi kuvien ja kertomusten kokoaminen näyttelyksi lähikirjastoon ja koko projektin dokumentoiminen videolle. 16 Voittotyön toteuttivat Iiris Kosamo, Kasper Uusitalo, Väinö Hotti, Niko Leppänen, Toni Tanttu, Vera Kääriäinen, Henri Ahonen, Aaro Pekkala, Miko Lipponen, Emil Lampinen ja Felix Virtanen. Kuvassa osa ryhmästä kuvataiteen lehtori Titta Suvannon (keskellä) kanssa, kun he olivat 5.2.2015 Skype-yhteydessä kulttuuriympäristöpäivien avajaistapahtumaan Tampereelle. Kuva: Jonathan Pereira. Kolme ryhmää sai kunniamaininnan Töiden monipuolisuus ilahdutti raatia Raati jakoi myös kolme kunniamainintaa. Seinäjoella Isokylän koulun kolmasluokkalaiset ideoivat ja toteuttivat oman kyläkoulunsa pihaa elävöittäneen tapahtumapäivän koulun muille oppilaille. Sympaattinen työ toi hyvin esiin oppilaiden omat ideat ja näkökulman koulunpihan elävöittämiseksi. Siuntiolaisen Aleksis Kiven koulun kuvataiteen ryhmä järjesti performanssin juhlistamaan Aleksis Kiven 180. syntymäpäivää. Syntymäpäivää vietettiin ensin omassa koulussa, minkä jälkeen juhlat jatkuivat Fanjunkarsin torpassa, jossa Kivi asui ja työskenteli vuosina 1864–1871. Hyvän tuulen työssä oli paljon tunnetta ja iloa sekä selkeästi suunniteltu ja toteutettu kohdettaan näkyväksi tekevä tapahtuma. Turun Suomalaisen Yhteiskoulun lukion oppilaat tekivät näkyväksi vedenalaisen kulttuuriperinnön ja sen haavoittuvuuden Hiljainen Maisema – Vedenalainen veistospolku -työssään. Veistospolku avattiin kesäkuussa 2014 osana Saaristomeren kansallispuistoa. Kilpailutyössä oli mukana laaja yhteistyöverkosto. Työssä oli käytetty monipuolisesti eri tekniikoita valokuvauksesta 3D-mallinnukseen. Kilpailun raati oli tyytyväinen kilpailutöiden monipuolisuuteen. Kilpailutöiden esitysmuotoina käytettiin muun muassa valokuvaa, videota, animaatioita ja 3D-mallinnoksia. Työt olivat korkeatasoisia, viehättäviä ja niiden eteen oli nähty vaivaa. Palkintoraatiin kuuluivat ympäristöministeriön, Museoviraston, opetushallituksen, Suomen Kotiseutuliiton ja Suomen Kulttuuriperintökasvatuksen seuran edustajat, jotka muodostavat myös Euroopan kulttuuriympäristöpäivien työryhmän. JV Kotiseutuposti 1/ 2015 Valtakunnallinen Kulttuuriympäristön tekijät -kilpailu kannustaa lapsia ja nuoria havainnoimaan, tutkimaan ja arvioimaan lähiympäristöään. Kilpailu on osa jokavuotisia Euroopan kulttuuriympäristöpäiviä. Vuoden 2015 teema on Teollisuuden ja tekniikan perintö, ja Kulttuuriympäristön tekijät -kilpailun otsikko on Kerro tuotteen tarina. Kilpailuaika päättyy 15.10.2015. Voittanut ryhmä julkistetaan joulukuussa 2015 ja voittajat palkitaan vuoden 2016 kulttuuriympäristöpäivien avajaistapahtumassa. Lisätiedot: www.rakennusperinto.fi/kulttuuriymparistopaivat/kulttuuriympariston_tekijat/ TUT TUKYNÄ Minun Espooni Minun Espooni on lapsuuden Espoo. Se on kesäisiä hiekkateitä, rauhallisia rivitaloalueita ja vihreitä kukkaniittyjä. Se on myös lapsia viliseviä koulupihoja, turvallisia lähikauppoja, ystävien kanssa urheilukentän laidalla vietettyjä iltoja ja lähimetsään rakennettuja majoja. Minun Espooni on myös nuoruuden Espoo kaikkine seikkailuineen ja tutkimusretkineen. Tunnen aina suunnatonta tuttuuden tunnetta ja kotoisuutta saapuessani Espooseen. Vaikka lapsuuden ja nuoruuden jälkeen olen asunut vuosia toisessa kaupungissa, koen aina saapuvani kotiin kun ylitän rajan Espooseen. Nämä paikat minä tunnen: tuolla asuin lapsena, tuossa koulussa aloitin opintieni ja tuosta kaupasta haimme ruokaostokset. Nämä paikat näyttäisin kysyjälle, joka kysyisi mistä olen kotoisin. Näyttäisin pienet elokuvateatterit, kotoisat luonnonniityt ja iltaiset lenkkimaastot. Ihmisen kotiseutuun ja siihen, mistä kokee olevansa kotoisin, vaikuttaa vahvasti lapsuuden kotipaikka ja kouluvuodet. Varhaisina vuosina ympäristö ja sen eri puolet vaikuttavat meihin vahvasti ja luovat pohjan myöhemmille kokemuksillemme. Lapsuuden muistot leimaavat aina myöhemmin kotiseutuamme ja kuvaamme siitä. Olen iloinen voidessani osallistua juuri Espoon Valtakunnallisten kotiseutupäivien järjestämiseen. Saan esitellä eri puolilta Suomea tuleville päivien osallistujille lapsuuteni kotiseutua ja tuoda esille sen hienoja puolia. Kotiseutupäivien ohjelma seminaareineen, retkineen ja kaikille avoimine tapahtumineen tarjoaa monipuolisen kattauksen Espoon parhaita paloja. Toisaalta olen erityisen tyytyväinen saadessani esitellä paikallisille asukkaille, espoolaisille, heidän kotiseutunsa tarjontaa ja monipuolisuuttaa. Moni on muuttanut muualta eikä välttämättä tunne kaikkia uuden kotiseutunsa mahdollisuuksia ja tutustumisen arvoisia paikkoja. Myös pitkään Espoossa asuneet voivat kotiseutupäivillä tehdä uusia löytöjä vanhasta kotiseudustaan. Toivottavasti heistäkin mahdollisimman moni rakastuu taas omaan kotiseutuunsa. J o n i na Va a h to la m m i Kirjoittaja on Espoon Valtakunnallisten kotiseutupäivien koordinaattori, joka vietti lapsuutensa Espoon Lippajärvellä. Valtakunnalliset kotiseutupäivät 2015 Rakkaudesta kotiseutuun – Av kärlek till hembygden Päivät järjestetään Espoossa 6.–9.8.2015, pääpaikkana Leppävaara Kotiseututyön vuosittainen päätapahtuma, jossa jaetaan Kotiseututyön ansiomitalit Pääjärjestäjä Suomen Kotiseutuliitto, mukana Espoon kaupunki ja Espoon kaupunginosa yhdistysten liitto EKYL Suojelijana Tasavallan presidentti Sauli Niinistö Ohjelma julkaistaan maalis-huhtikuussa Mediakumppani Länsiväylä julkaisee kevään ja kesän numeroissaan Minun Espooni -juttusarjan. www.kotiseutuliitto.fi/kotiseutupaivat2015 Kotiseutuposti 1/ 2015 17 Vuosikokoukseen kannattaa osallistua Suomen Kotiseutuliiton korkein päättävä elin on vuosikokous, johon jäsenyhteisöt nimeävät äänivaltaiset edustajansa. Vuosikokous pidetään Valtakunnallisilla kotiseutupäivillä. Kokouksessa tehdään liiton tärkeimmät päätökset ja tavoiteasettelut, ja kokouksen alussa julkistetaan Vuoden kaupunginosa ja Vuoden kotiseututeko. Tänä vuonna Suomen Kotiseutuliiton vuosikokous pidetään Espoossa Leppävaaran Sellosalissa perjantaina 7.8. kello 13–15. Jokainen jäsenyhteisö voi lähettää yhden tai useampia osallistujia kokoukseen, vaikka kaikilla edustajilla ei ole äänivaltaa. Äänivaltainen edustaja tarvitsee valtakirjan, joka toimitetaan vuosikokouksen asiakirjojen yhteydessä toukokuussa. Valtakirja pitää tuoda kokouspaikalle tarkastettavaksi. 18 – Osallistuin kokoukseen melko tuoreena kotiseutuyhdistyksen toiminnanjohtajana. Sain hyödyllistä tietoa siitä, miten Kotiseutuliitto toimii. Kysyimme jäsenyhteisöjen edustajilta, millaisia kokemuksia heillä on kokouksista. Pääkaupunkiseudun keskisuomalaiset ry:n hallituksen puheenjohtaja Jari Pietiläinen osallistui liiton vuosikokoukseen Hämeenlinnassa 2014. Hän saapui kotiseutupäiville ja kokoukseen ilman ennakko-odotuksia, katselemaan ja kuuntelemaan. Kokemus oli myönteinen. – Aikataulut pitivät ja kaikki sujui hyvin. Sooloilijoita ei ollut ja asioista keskusteltiin. Kotiseutupäivien runsas ohjelma, etenkin retket, saavat Pietiläiseltä kiitosta. Tuore yhdistys sai myös näkyvyyttä, kun nimi oli osallistujalistalla. – Päivät ovat hyvä paikka näkyä ja kuulua, tavata muita ja oppia muilta. Vaikka jokaiselle oma kotiseutu on tärkeä, silti kaikilla on yhteisen tekemisen meininki. Vantaa-Seuran toiminnanjohtaja Riina Koivisto osallistui liiton vuosikokoukseen Mikkelissä 2012. Kokous sujui samalla kaavalla kuin minkä tahansa yhdistyksen kokous. – Kokouksen alun palkitsemiset antoivat tietoa siitä, mitä muualla Suomessa kotiseutuyhdistyksissä on tehty ja millaiset teot yltävät palkinnoille asti. Koivisto suosittelee lukemaan esityslistan ja vuosikertomuksen etukäteen, ja miettimään, löytyykö niistä jokin asia, johon haluaa ottaa kantaa. Kari Krapu Kalajokilaakson Kotiseutuliitosta on käynyt kotiseutupäivillä ja vuosikokouksissa 1980-luvulta lähtien. – Uusille toivotan rohkeutta tulla mukaan. Vuosikokous on se paikka, jossa tehdään liiton toimintaan vaikuttavat henkilövalinnat. Kokouspäivänä on myös mahdollisuus tavata tuttuja ja vaihtaa kuulumisia. Kravun mukaan kokoukset ovat olleet hyvin valmisteltuja. Niissä ei ole turhaa protokollaa, vaikka käsitelläänkin tärkeitä asioita. Riina Koivisto saapuu Kotiseutugaalaan Seinäjoen Valtakunnallisilla kotiseutupäivillä 2013. Kuva: Eetu Kevarinmäki. Toimittaja Jari Pietiläinen työnsä äärellä helmikuussa Espoon Soukassa, missä Tasavallan presidentti Niinistö ja työministeri Ihalainen tutustuivat Omnian nuorten työpajatoimintaan. Niinistö on Espoon Valtakunnallisten kotiseutupäivien suojelija. Kotiseutuposti 1/ 2015 VERKOSSA Kokousasiakirjat Tältä sivulta löydät Kotiseutuliiton kokousasiakirjat: valtuuston ja hallituksen kokousten esityslistat ja pöytäkirjat sekä jaostojen keskustelumuistiot. www.kotiseutuliitto.fi/toiminta/kokousasiakirjat Kotiseutu mediassa Vuosikokouksessa voi tavata Kari Kravun kaltaisia iloisia kotiseutuaktiiveja. Kuva: Seija Krapu. – Kokousten sujuvuutta auttoi 1990-luvun alkupuolella perustettu vaalivaliokunta, joka valmistelee esimerkiksi nimitykset etukäteen. Aiemmin kokoukset muistuttivat torikokouksia huutoäänestyksineen, Krapu muistelee. Kaikki ovat siis samaa mieltä siitä, että kannattaa osallistua Kotiseutuliiton vuosikokoukseen – ja kotiseutupäiville. Tavataan elokuussa Espoossa! EK Tältä sivulta löydät ajankohtaisia eri viestintävälineissä julkaistuja kotiseutua ja kotiseututyötä koskevia uutisia, artikkeleita, kilpailuja ja tiedonhakuja. www.kotiseutuliitto.fi/ajankohtaista/mediassa Tietopankki Kattavasta tietopankista löytyy uutta etenkin Järjestöosaamisen tietopankki -osiosta, mm. ohjeita tapahtuman järjestämiseen ja yhdistysten viestintään. Tietopankissa on paljon uutta myös Kotiseutuarkistot ja kotiseutumuseot -osiossa, esimerkiksi ohjeita ja mallilomakkeita. www.kotiseutuliitto.fi/tietopankki Kotiseutuposti 1/ 2015 19 Kertokaa koulutustarpeistanne! EU:n hankerahojen haku alkaa Kotiseutuliitto aloittaa hankekoulutuskierroksen. Kierroksella kerrotaan kotiseutu- ja kaupunginosayhdistysten mahdollisuuksista osallistua EU/ Leader-hankkeisiin ja hakea niihin avustuksia. Lisäksi esitellään esimerkiksi toiminta- ja hakemusmalleja. Koulutus suunnitellaan osittain sen mukaan, millainen tarve ilmenee. Kysely on auki maaliskuun alkuun saakka. Kysely on osa vuonna 2014 valmistuneen Rakkaudesta kotiseutuun -strategian toimeenpanoa. Strategiassa jäsenistö ja jäsenpalvelut nostetaan Kotiseutuliiton toiminnan kärkeen. Arvomme sähköpostiosoitteen jättäneiden kesken Kotiseutuposti-lehden vuosikerran! EU:n hankerahat kotiseudun kehittämiseen ovat haettavissa huhtikuusta 2015 alkaen – valmistautukaa ajoissa. Maaseudun kehittämishanke -nimellä tutuksi tulleesta mallista voi löytyä ratkaisu moneen kotiseutuyhdistystenkin pulmaan. Esimerkiksi kulttuurikohteen kunnostamiseen tai maisemanhoitosuunnitelman tekemiseen voi saada rahoitusta maaseutuohjelmasta. Leader-toiminta on paikallisten asukkaiden toimintaa kotiseudun kehittämiseksi. Suomessa on 56 Leader-ryhmää, jotka tekevät omat kehittämisohjelmansa ja valitsevat toteutettavat hankkeet. Leader-toimintatavan kautta rahoitetaan yleishyödyllisiä ja elinkeinotoimintaa edistäviä hankkeita sekä yrityshankkeita. Oman alueensa Leader-ryhmästä hakijat saavat neuvoja hakemusten suunnittelussa ja hankkeiden toteuttamisessa. www.kotiseutuliitto.fi/ajankohtaista/koulutuskysely Lisätietoja koulutuksista ja jäsenpalveluista: järjestöpäällikkö Liisa Lohtander liisa.lohtander@kotiseutuliitto.fi Maaseudun hanketuet, Maaseutuvirasto: www.mavi.fi puh. 045 1509 109 Leader-toiminta: http://leadersuomi.fi palk i nn o t Vuoden kotiseutuyhdistys Vuoden kotiseututeko Vuoden kotiseutuyhdistys -palkinto antaa tunnustusta aktiiviselle yhdistykselle, joka edistää ja kehittää kotiseututyötä. Kilpailuun voi osallistua lähettämällä yhdistyksen toimintakertomuksen liiton toimistoon 15.4. mennessä. Yhdistyksen toimintahistoria ei ratkaise. Vuoden kotiseututeko julkistetaan Valtakunnallisilla kotiseutupäivillä elokuussa. Valinnat tekevät hallituksen asettamat palkintoraadit. Liiton jäsenet voivat jättää oman ehdotuksensa palkittavasta kohteesta liiton toimistoon. Vuoden kaupunginosa Kotiseututyön ansiomitalit Vuoden kaupunginosa julkistetaan Valtakunnallisilla kotiseutupäivillä elokuussa. Valinnat tekevät hallituksen asettamat palkintoraadit. Liiton jäsenet voivat jättää oman ehdotuksensa palkittavasta kohteesta liiton toimistoon tai verkkolomakkeella. Ansiomitali on Kotiseutuliiton korkein huomionosoitus, ja sen saaminen edellyttää erittäin merkittäviä ansioita kotiseututyössä. Kotiseutuliiton hallitus myöntää vuosittain korkeintaan kymmenen ansiomitalia. Ansiomitalit luovutetaan elokuussa Valtakunnallisilla kotiseutupäivillä. Ehdotukset 15.4. mennessä Ehdotukset 30.4. mennessä www.kotiseutuliitto.fi/toiminta/palkinnot/ vuoden-kaupunginosa/lomake 20 Kotiseutuposti 1/ 2015 Ehdotukset 30.4. mennessä www.kotiseutuliitto.fi/toiminta/palkinnot Esitykset 30.4. mennessä www.kotiseutuliitto.fi/toiminta/huomionosoitukset K alenter i Tue kotiseututyötä Kotiseutu-vuosikirja 2014 Teema kotiseututyön uudet ja vanhat muodot heijastaa yhteiskunnan nopeaa kehitystä. Toimintaympäristön muutos asettaa koko kotiseutuliikkeelle uusia haasteita ja tehtäviä. 25 asiantuntevaa artikkelia avaavat tuoreita näkymiä ja monipuolistavat perinteistä kuvaa kotiseututyöstä. Hinta 25 euroa (jäsenille 20 euroa). Hopeariipus hopeaketjussa Riipuksessa olevan Suomen Kotiseutuliiton tunnuksen on suunnitellut heraldikko Olof Eriksson vuonna 1972. Riipuksen halkaisija on 1,5 cm. Hinta 35 euroa. Klubijäsenyys Kotiseudun hyvinvoinnista kiinnostuneille on tarjolla Kotiseutuklubi. Jäsenetuja ja -tarjouksia sekä klubiretkiä ja -tapaamisia. Hinta: 40 euroa/vuosi. Maakunnalliset kotiseututoimijoiden kokoukset 15.4.–26.5. Pirkanmaa, Tampere Satakunta, Pori Varsinais-Suomi, Turku Pohjois-Karjala, Joensuu Pohjois-Pohjanmaa, Oulu Kainuu, Sotkamo Etelä-Pohjanmaa, Seinäjoki Etelä-Savo, Mikkeli Pohjois-Savo, Kuopio Lappi, Rovaniemi Uusimaa, Helsinki 15.4. 16.4. 20.4. 22.4. 28.4. 7.5. 12.5. 12.5. 18.5. 21.5. 26.5. Valtuuston kevätkokous, Kajaani 8.–9.5. Espoon Valtakunnalliset kotiseutupäivät 6.–9.8. Ohjelma: www.kotiseutuliitto.fi/kotiseutupaivat2015 Ilmoittautuminen edulliseen hintaan 5.6. mennessä. Viimeinen ilmoittautumispäivä on 17.7. Vuosikokous, Espoo 7.8. Lisätiedot: www.kotiseutuliitto.fi/ajankohtaista/tapahtumakalenteri UUSI JÄSENETU 20 % alennus jäsenrekisteristä! Jäsenrekisterillä yhdistyksen jäsenasiat pysyvät hallinnassa. Suomen Kotiseutuliiton jäsenyhdistykset saavat nyt 20 % alennuksen FloMembers-jäsenrekisterin vuosimaksusta. Rekisterin avulla voi muun muassa laskuttaa sähköisesti ja/tai paperilla sekä seurata maksutapahtumia. Rekisteriä voi käyttää miltä tahansa internetiin liitetyltä koneelta riippumatta käyttöjärjestelmästä. Lisätiedot: www.kotiseutuliitto.fi/jasenet/jasenedut www.kotiseutuliitto.fi/kotiseutuklubi www.kotiseutuliitto.fi/julkaisut-ja-tuotteet Kotiseutuposti 1/ 2015 21 j u lka i s u j a Suomen kaupunkirakentamisen historia 1–2. Keskiajalta 1800-luvun loppuun Henrik Lilius, Pekka Kärki (toim.). SKS 2014. Teoksessa kartoitetaan historiallinen tilanne, jossa kaupungit syntyivät ja kehittyivät, kerrotaan rakentamisen kansainvälisistä esikuvista ja kaupunkirakentamiseen vaikuttaneista laeista ja säädöksistä sekä tarkastellaan väestön, sosiaalisen kehitykseen ja elinkeinojen vaikutusta asemakaavoitukseen. Kuvitetut artikkelit esittelevät kaupunkien tyylihistoriallista ja rakennustekniikan kehitystä, julkisia rakennuksia ja asuntorakentamista sekä kaupunkien laajennuksia, siirtoja ja tulipalojen vaikutusta kaavoitukseen. Ympäristömytologia Seppo Knuuttila ja Ulla Piela (toim.). Kalevalaseuran vuosikirja 93, SKS 2014. Ympäristö jäsentyy meille materiaalisina ja henkisinä, elollisina ja elottomina elämän ehtoina, joille ympäristömytologia etsii ja antaa uusia merkityksiä. Kulttuurin- ja taiteentutkimukseen perustuva teos tarkastelee ympäristömytologian erilaisia tulkintoja ja lähestymistapoja. Aiheeseen perehdytään suullisen perinteen, populaarikulttuurin, kuvataiteen, musiikin, tanssin, arkkitehtuurin ja designin keinoin. Ympäristömytologiasta hahmottuu sekä inspiroiva että houkutteleva kulttuuritieteellinen tutkimuspolku. Kotiseutu ja kansakunta. Miten suomalaista historiaa on rakennettu Pirjo Markkola, Hanna Snellman, Ann-Catrin Östman (toim.). SKS 2014. Historiantutkijat ja kansatieteilijät rakentavat tutkimuksissaan kuvaa suomalaisista yhteisöistä, alueista ja paikallisista ominaispiirteistä. Kotiseutu ja kansakunta kysyy, miten yhteisön ja kansakunnan suhdetta on kuvattu, ja tekee ymmärrettäväksi tapoja, joilla yhteisöjä on käsitteellistetty historian ja etnologian tutkimuksessa. Kirja kyseenalaistaa kuvaa ”entisaikojen yhteisöistä” ja niiden mahdollisesta yhtenäisyydestä. Kirjassa etsitään myös uusia tapoja ymmärtää jokapäiväisen elämän historiaa. Kansallisten instituutioiden muotoutuminen. Suomalainen historiakuva Oma Maa -kirjasarjassa 1900–1960 Petri Karonen, Antti Räihä (toim.). SKS 2014. Millainen oli 1900-luvun alkupuolen historiakuva Suomessa? Miten kansallista yhteishenkeä rakennettiin suuren yleisön tietoteoksessa? Miksi vuotta 1809 korostettiin, mutta vuotta 1918 häivytettiin? Kirja tutkii suositun ja vaikutusvaltaisen Oma Maa -kirjasarjan historiakuvaa vuosina 1900–1960. Tarkasteltavina ovat instituutiot: hallinto, talous, sosiaaliturva, kansansivistys, tiedonvälitys ja perhe. Artikkelikokoelma rakentaa ainutlaatuisen kuvan historiantutkimuksen historiasta ja historiapolitiikasta. Yhteisöllinen kaupunkikulttuuri. Toiminnan osa-alueet ja muotoilijan rooli Riina Oikari. Taiteen maisterin opinnäyte, Aalto-yliopisto 2014. E-julkaisu: https://aaltodoc.aalto.fi/ Opinnäytetyössä tarkastellaan pääosin Helsinkiin sijoittuvia ajankohtaisia tapahtumia ja yhteisöjä, ja selvitetään, mitä yhteisöllinen kaupunkikulttuuri on. Työssä esitellään tarkemmin kuusi yhteisöllisen kaupunkikulttuurin esimerkkiä, joiden kautta tutkitaan, millaisia yhteisöllisen kaupunkikulttuurin ilmiöitä on olemassa. Lisäksi muodostetaan käsitys siitä, millaisia elementtejä ja toimintamalleja yhteisöllisen kaupunkikulttuurin erilaisista ilmenemismuodoista on tunnistettavissa. 22 Kotiseutuposti 1/ 2015 Kuva: Vesa Laitinen OMAKULMA Maaseutumaisemista merituulen tuiskeeseen Kotiseutu hahmottuu itselleni tärkeiden ihmisten, tuttujen reittien ja merkityksellisten paikkojen kautta. Voin tuntea oloni kotoisaksi niin maaseudun tuoksujen kuin kotikatujeni keskellä Helsingin keskustan tuntumassa. Alun perin olen kotoisin maaseudulta, Etelä-Karjalasta. Murre on Suomessa tekijä, jonka avulla kotiseuturakkautta – ja myös eroja paikkakuntien välillä – voi korostaa. Murteen avulla voin itsekin kertoa muille enemmän itsestäni: ”Mie oon kotosin…” on enemmän kuin sanojensa summa. Murteen käyttäminen on oiva tapa rikkoa jäätä, aloittaa keskustelu ja löytää hengenheimolaisia. Puhumisen tapa on myös osa oman identiteetin rakentamista ja sen muille näyttämistä. Pidän murteestani kiinni myös pääkaupunkiseudulla. Minulle kotoisuuden tunteeseen liittyy vahvasti tekeminen, kuten liikkuminen paikasta toiseen lenkkeilemällä. Synnyinpaikkakuntani Joutsenon – nykyisen Lappeenrannan Joutsenon – alapitäjien peltomaisemat laiduntavine lehmineen, talvisine hiihtolatuineen ja tiheine metsineen viitoittavat omaa käsitystäni tutusta ja turvallisesta. Kotoisuuden tunne on jotain sellaista, jonka ansiosta synnyinseudulle on aina mukavaa palata lomien ja vapaa-ajan viettoon. Kävin pari vuotta sitten vanhalla ala-asteellani, ja koko rakennus oli kummallisesti pienentynyt. Vaatenaulakotkin olivat oudon alhaalla. Korkeakouluopinnot ja työt ovat vieneet minut tuolta ala-asteelta pääkaupunkiseudulle. Olen löytänyt uusia tekemisen paikkoja, joissa tuon mainitun kotoisuuden tunteen voi saavuttaa. Lenkkeily maaseudulla, peltojen ja metsien keskellä, on vaihtunut lenkkeilyyn meren äärellä. Seurasaaren kauniissa maisemissa hölkätessäni voin tuntea saman tunteen kuin aiemmin synnyinseudullani. Tutut rutiinit auttavat juurtumaan. Nuorena tuntui siltä, että oma kotiseutu on tylsin ja ikävin paikka koko maailmassa. Aikuistuttuani olen kuitenkin ymmärtänyt, että oma kotiseutu on jotain arvokasta ja merkittävää. Kotikonnuille on aina mukava palata rauhoittumaan. Omat mielipiteet ja asennoituminen ympäröivään todellisuuteen muuttuvat, kun uusista asioista saa kokemusta. Takavuosina Helsingissä käydessäni ajattelin, että Helsingissä tuulee aina – ja kovaa tuuleekin. Toisin oli Etelä-Karjalassa, sillä Saimaallakin tuuli kotoisasti. Nyttemmin tähänkin on tottunut, eikä meren läheisyyteen edes kiinnitä erityistä huomiota. Yhteiskunnan muutokset näkyvät väistämättä myös itselle tutuiksi tulleissa asioissa. Kotipaikkani lukion lakkauttaminen on surullista, mutta on toisaalta lohduttavaa, että paikkakunnalla on aktiivista toimintaa. Eräskin paikallinen kyläyhdistys on muun muassa järjestänyt jouluisin live-adventtikalenterin kyläläisille. Mieltäni lämmittää myös se, että 100-vuotias Joutsenon Kullervo palkittiin hiljattain Suomen Urheilugaalassa vuoden urheiluseurana. Pienilläkin paikkakunnilla tapahtuu, ja se on tärkeää. On hienoa, että mahdollisimman moni saavuttaa kotoisuuden tunteen myös maaseudulla. M a ri a n n e Pa rv i n en Kirjoittaja on Kotiseutuliiton toimistoassistentti. Hän pitää kotiseuduista ja kissoista. Kotiseutuposti 1/ 2015 23 Sami Myllyniemi, Ylä-Kainuun Tarinakartasto -hanke, www.tarinakartasto.fi Perinnesarjakuva S u o m en Kot i se u t u li i tto Kaleva n kat u 13 A 00100 H EL S IN K I p u heli n (09) 612 6320 to i m i sto @ kot i se u t u li i tto.f i w w w.kot i se u t u li i tto.f i