1. No category

Harjoitustehtävien vastaukset
Kirjoittaja: Joose Sauli
Julkaisija: Varjovalmennus 2014
1
Mitä taloustiede on? ................................................................................................................................ 1
2
Tarpeet, tuotanto ja vaihdanta ........................................................................................................... 2
3
Markkinatalouden rakenne .................................................................................................................. 7
4
Hyödykemarkkinat ................................................................................................................................ 11
5
Yrityksen teoria....................................................................................................................................... 20
6
Tuotannontekijämarkkinat ................................................................................................................ 33
7
Julkistalous ................................................................................................................................................ 41
8
Mikrosta makroon (kansantalouden tilinpito) .......................................................................... 49
9
Talouskasvu .............................................................................................................................................. 52
10
Työttömyys ............................................................................................................................................... 57
11
Raha ja inflaatio....................................................................................................................................... 61
12
Suhdannevaihtelut ................................................................................................................................. 66
13
Suhdannepolitiikka................................................................................................................................ 70
14
Avoimen talouden makroteoriaa ..................................................................................................... 77
15
Kriisit ja Suomi ........................................................................................................................................ 83
2014 Joose Sauli, Varjovalmennus.
Teoksen käyttöoikeutta koskee Creative Commons Attribute-ShareAlike 4.0 -lisenssi.
ii
1
MITÄ TALOUSTIEDE ON?
1.1
KERTAUSKYSYMYKSET
1. Talouskasvu, suhdannevaihtelut, työttömyys ja inflaatio. Muitakin voitaisiin
kenties mainita, mutta kirja korostaa näitä.
2. Kotitalous ja yritys.
3. Taloudellisten ilmiöiden mittaamista tilastotieteen menetelmin.
4. Väite pitää paikkansa. Talouden perimmäisistä lainalaisuuksista ollaan teorian
tasolla yhtä mieltä, vaikka käytännön sovelluksista ollaankin usein eri mieltä.
Muissa yhteiskuntatieteissä ei ole yksimielisyyttä edes peruskäsitteistä.
5. Väite on, jollei epätosi, niin ainakin hyvin kyseenalainen. Mallin tulisi olla todellisuuden yksinkertaistettu kuvaus. Sen tulee pelkistää ja nostaa monimutkaisesta
todellisuudesta esiin vain se, mikä meitä kiinnostaa—mikä on useimmiten jotakin
täysin abstraktia.
6. 1) Sanallisesti, 2) graafisesti tai 3) matemaattisten yhtälöiden muodossa.
7. Väite on tosi. Taloustiedettä erottaa sosiologiasta näkökulma ja teoreettinen
rakenne.
8. Väite on epätosi. Täydellinen objektiivisuus ei ole mahdollista, sillä tutkijan arvot
ja asenteet eivät voi olla vaikuttamatta tutkimuskohteiden valintaan ja kysymyksenasetteluun.
1
2
TARPEET, TUOTANTO JA VAIHDANTA
2.1
KERTAUSKYSYMYKSET
1. Tarpeet ovat joko biologisesti määräytyneitä (kuten vaatetuksen tarve) tai yhteiskunnallisesti määräytyneitä (kuten se, että haluamme tietyn tyylisiä vaatteita).
Selvää rajaa näiden välille on vaikea vetää.
2. Tavarat ja palvelut.
3. Talouskasvun ansiosta voimme kuluttaa 1) enemmän samoja hyödykkeitä kuin
ennenkin, 2) kokonaan uusia hyödykkeitä, joita ei aiemmin osattu kaivatakaan.
4. Valintoja, koska kaikkia tarpeita ei pystytä tyydyttämään.
5. Tuotannossa yhdistetään tuotannontekijöitä, jotta saadaan hyödykkeitä. Yhdistäminen tapahtuu teknologian määräämällä tavalla. Tuotannontekijöitä ovat
työvoima, pääoma ja luonnonvarat. Hyödykkeet käytetään kulutukseen ja investointeihin. Investoinneilla kasvatetaan pääomaa tai kehitetään teknologiaa.
6. Teknologia on resepti, työvoimaa on ruoanlaittoon käytetty aika, pääomaa ovat
mm. kattilat.
7. Säästäminen kasvattaa tulevia kulutusmahdollisuuksia. Investoiminen kasvattaa
tulevia tuotantomahdollisuuksia (ja sitä kautta myös kulutusmahdollisuuksia).
8. Arvioi väitteiden paikkansapitävyyttä (s. 15–16):
a. Osakkeiden ostamista kutsutaan usein investoimiseksi, mutta kirjassa
sanalla ”investointi” tarkoitetaan reaali-investointia eli tuotantomahdollisuuksien kasvattamista. Osakkeen ostamisella ei ole suoraa vaikutusta
tuotantomahdollisuuksiin.
b. Kyllä, kouluttautuminen on investointi: se kasvattaa henkistä pääomaa ja
kasvattaa tuotantomahdollisuuksia.
9. Kyllä, leipä on niukka hyödyke. Tämän paljastaa se, että sillä on hinta, eli
joudumme luopumaan jostain muusta saadaksemme leipää.
10.
a. Kaikki paitsi G voidaan tuottaa, koska ne ovat käyrällä tai sen alla.
b. C, E, F, H ja I ovat tehokkaita. A, B ja D ovat tehottomia, koska niissä ainakin
yhtä hyödykettä voidaan saada lisää ilman, että tarvitsee luopua toisesta. G
ei ole tehokas eikä tehoton.
c. Leivän vaihtoehtoiskustannus on 0,5 maitoa. Vastaavasti maidon VEK on 2
leipää. Tämä nähdään käyrän kulmakertoimesta. Yhden hyödykkeen VEK
1
on toisen hyödykkeen VEK:n käänteisluku: jos toinen on 𝑥, toinen on 𝑥 .
d. Se kasvattaa tuotantomahdollisuuksia, eli käyrä siirtyy ulospäin.
e. Se kasvattaa tuotantomahdollisuuksia, eli käyrä siirtyy ulospäin.
f. Yhteiskunnan tarpeiden rakenne määrää sen (s. 19). Mitä tällä tarkoitetaan, sitä käsitellään vasta kirjan myöhemmissä luvuissa, joissa kerrotaan
markkinatalouden toiminnasta.
2
11. Vaihtoehtoiskustannus on se, mistä joudumme luopumaan saadaksemme haluamamme. X:n vaihtoehtoiskustannus on X:n paras vaihtoehto.
12. Ei pidä paikkaansa. Ihmisillä voi olla myös epäitsekkäitä tarpeita.
13. Ei pidä paikkaansa. Ihmisillä voi olla myös henkisiä tarpeita.
14.
a. Suunnitelmataloudessa taloudelliset päätökset tehdään keskitetysti.
Markkinataloudessa jokainen talousyksikkö tekee vain itseään koskevia
päätöksiä, ja hintamekanismi tasapainottaa hyödykkeiden ja tuotannontekijöiden kysynnän ja tarjonnan.
b. Kapitalismissa kotitaloudet omistavat aineelliset tuotannontekijät eli
pääoman ja luonnonvarat. Sosialismissa yhteiskunta omistaa ne.
15. 1) Luontaiset erot, 2) harjaantuminen, 3) suurtuotannon edut.
16. 1) Se tekee talouden monimutkaiseksi ja alttiiksi häiriöille, 2) kysynnältään
heikkeneviin tuotteisiin erikoistunut maa joutuu vaikeuksiin, 3) pitkälle erikoistunut työ on usein tekijälle raskasta ja yksitoikkoista.
17. Koska ilman vaihdantaa erikoistunut työntekijä/kansantalous ei voisi kuluttaa
niitä hyödykkeitä, joita se itse ei tuota.
18. Taloustoimikustannukset (myös: liiketoimikustannukset tai transaktiokustannukset). Nämä ovat vaihdannan kustannuksia, eli ne eivät synny hyödykkeen tuotannosta vaan vaihdannasta. Ilman rahaa vaihdanta olisi hankalaa: jotta vaihtoa voisi
tapahtua, minun pitäisi löytää joku, joka sekä haluaa myydä tarvitsemaani että
haluaa ostaa tarjoamaani. Raha yksinkertaistaa asiaa: riittää kun löydän jonkun,
joka haluaa myydä tarvitsemaani ja jonkun, joka haluaa ostaa tarjoamaani, mutta
näiden ei tarvitse olla sama henkilö, sillä raha kelpaa vaihdossa kaikille.
19.
a. Absoluuttinen etu hyödykkeen tuotannossa on sillä, joka pystyy tuottamaan hyödykkeen vähimmillä resursseilla (eli tuotantopanoksilla).
b. Suhteellinen etu hyödykkeen tuotannossa on sillä, jolla vaihtoehtoiskustannus (eli se, mitä muuta samoilla resursseilla olisi voitu tuottaa) on
pienin.
20.
a. On mahdollista, esim. jos yhdellä maalla on parempaa teknologiaa kuin
toisella.
b. Ei ole mahdollista. Mitä alempi on hyödykkeen X vaihtoehtoiskustannus
hyödykkeessä Y mitattuna, sitä korkeampi on hyödykkeen Y vaihtoehtoiskustannus hyödykkeessä X mitattuna.
21. On periaatteessa mahdollista. Jos vaihtoehtoiskustannukset ovat molemmilla
mailla samat, ei kaupankäynnillä saavuteta yhtään sen parempaa tulosta kuin itse
tuottamalla (vrt. s. 25). Tähän totuuteen voidaan silti esittää pari sivuhuomautusta.
Ensinnäkin erikoistuminen voi vahvistaa itse itseään harjaantumisen kautta sekä
suurtuotannon etujen kautta, mikä muuttaa vaihtoehtoiskustannuksia yhä enemmän työnjakoa suosivaan suuntaan. Toisena sivuhuomautuksena mainittakoon,
että korkeat taloustoimikustannukset (esim. kuljetuskustannukset) voivat tehdä
vaihdannasta kannattamatonta.
3
2.2
SOVELTAVAT TEHTÄVÄT
22.
a. Koska kalakilon tuottamiseen menee 4 tuntia, tuotanto on 0,25 kg/h. Koska
käytettävissä on 16 h, kalantuotannon maksimi on 0,25 kg⁄h ∙ 16 h = 4 kg.
Vastaavasti kookostuotannon maksimi on 1 kg⁄h ∙ 16 h = 16 kg.
b. Käyrä on helpointa piirtää piirtämällä ensin ääripäät (16, 0) ja (0, 4), ja
yhdistämällä nämä sitten suoralla viivalla:
23. Käyrältä nähdään, että yhden kookoskilon VEK on 0,25 kg kalaa. Se nähdään siitä,
että kun mennään yksi ruutu oikealle, tullaan 0,25 ruutua alaspäin. Vastaavasti
yhden kalakilon VEK on 4 kg kookosta.
24.
a. Koska kalakilon tuottamiseen menee 5 tuntia, tuotanto on 0,2 kg/h. Koska
käytettävissä on 24 h, kalantuotannon maksimi on 0,2 kg⁄h ∙ 24 h = 4,8 kg.
Vastaavasti kookostuotannon maksimi on 1 kg⁄4 h ∙ 24 h = 6 kg.
b.
25. Käyrältä nähdään, että yhden kookoskilon VEK on 0,8 kg kalaa. Se nähdään siitä,
että kun mennään yksi ruutu oikealle, tullaan 0,8 ruutua alaspäin. Vastaavasti
yhden kalakilon VEK on 1,25 kg kookosta.
26. a) Saarella A, ja b) samoin saarella A. Perustelu: absoluuttinen etu on sillä, joka
pystyy tuottamaan hyödykkeen vähimmillä resursseilla. Relevantti resurssi on
tässä tapauksessa työtunnit. Saarella A sekä kalakilon että kookoskilon tuotanto
vaatii vähemmän resursseja kuin saarella B.
4
27.
a. Saarella B, koska kalakilon VEK on vain 1,25 kg kookosta, siis vähemmän
kuin saarella A, missä se on 4 kg kookosta.
b. Saarella A, koska kookoskilon VEK on vain 0,25 kg kalaa, siis vähemmän
kuin saarella B, missä se on 0,8 kg kalaa.
28. Kummankin saaren kannattaa tuottaa ja myydä sitä, missä sillä on suhteellinen
etu. Siis saari B myy kalaa ja saari A myy kookosta.
29. Kalakilon hinnan on oltava yli 1,25 kg kookosta mutta alle 4 kg kookosta. Jos kala
on liian halpaa, saaren B ei kannata myydä sitä vaan tuottaa kookoksensa itse, ja
jos kala on liian kallista, saaren A ei kannata ostaa sitä vaan kalastaa itse.
2.3
SYVENTÄVÄT TEHTÄVÄT
30.
a. Vastaus: piste I. Perustelu: jos yhden maidon voi vaihtaa 0,5 leipään, niin
silloin myös yhden leivän voi vaihtaa kahteen maitoon. Silloin kannattaa
tuottaa pelkkää leipää, ja hankkia maito vaihtamalla. Kulutuspiste voidaan
valita suoralta, joka kulkee pisteen I kautta, ja jossa yhden leivän voi
vaihtaa kahteen maitoon. Kulutuspisteeksi voitaisiin valita esim. piste J:
b. Vastaus: piste C. Kannattaa tuottaa pisteen C mukaisesti, ja valita kulutuspiste suoralta, joka kulkee pisteen C kautta, ja jossa yhden maidon voi
vaihtaa kolmeen leipään.
5
31. Leivän maksimimäärä—joka on 6—ei muutu miksikään. Maitoa sen sijaan voidaan
tuottaa enemmän. Tuotantomahdollisuuksien käyrä skaalautuu ylöspäin, mutta ei
oikealle. Kullakin leivän määrällä maidon maksimimäärä kaksinkertaistuu:
32.
a.
i. Jos maitoa ei tuoteta, kaikki maat voidaan pitää peltona, jolloin
leiväntuotanto on 3 + 2 + 1 = 6.
ii. Maito kannattaa tuottaa sillä palstalla, joka tuottaa huonoiten
leipää. Silloin leiväntuotanto on 3 + 2 = 5.
iii. Paras peltomaa kannattaa jättää leiväntuotantoon, eli leiväntuotanto on 3.
iv. Jos kaikki maa on laitumena, leiväntuotanto on nolla.
b. Vasen kuva esittää tuotantomahdollisuuksien käyrän:
c. Oikeanpuoleiseen kuvaan piirretty katkoviiva esittää ne pisteet, joissa
𝑦 = 𝑥, eli joissa maidon ja leivän suhde on 1:1. Tuotantomahdollisuuksien
käyrältä valitaan se piste, joka toteuttaa tämän ehdon.
6
3
MARKKINATALOUDEN RAKENNE
3.1
KERTAUSKYSYMYKSET
1. Kirjan sivun 28 kuva.
2. 1) Kertomalla tuotettujen hyödykkeiden määrät niiden hinnoilla ja laskemalla
yhteen, 2) laskemalla yhteen kotitalouksille maksetut tuotannontekijätulot, 3)
laskemalla yhteen kuluttajien hyödykkeisiin käyttämät menot.
3. Koulutetun työvoiman kysyntä kasvaa  sen palkka nousee  sen tulot kasvavat
 se lisää kulutustaan. Kouluttamattoman työvoiman kohdalla käy päinvastoin.
Vaikutus hyödykemarkkinoihin on se, että koulutettujen kotitalouksien suosimien
hyödykkeiden (kuten teatteriliput) kysyntä kasvaa, ja kouluttamattomien kotitalouksien suosimien hyödykkeiden (kuten lottokupongit) kysyntä vähenee.
4. Rahoitussektori kanavoi säästäjien säästöjä lainanottajien käyttöön (investointeihin tai kulutukseen).
5. Julkinen sektori kerää veroja, jotka muutoin päätyisivät kotitalouksille palkkojen
tai pääomatulojen muodossa, ja käyttää verotulot julkisten palveluiden ja tavaroiden tuottamiseen tai niiden ostamiseen yrityksiltä. (Näin sanoo kirja; selvästikään
tämä ei ole tyhjentävä kuvaus siitä, mitä kaikkea julkinen sektori tekee.)
6. Koska ihmisillä on oma tahto ja he pyrkivät ennakoimaan julkisen vallan toimenpiteitä ja toimimaan itselleen edullisimmalla tavalla.
7. Ulkomaankaupan merkitys on Suomelle suurempi kuin USA:lle. Sitä voidaan mitata
viennin BKT-osuudella, joka on Suomessa 40 %, mutta USA:ssa vain 10 %.
8. Julkisen sektorin rooli on Suomessa suurempi kuin USA:ssa. Sitä voidaan mitata
verokertymän BKT-osuudella, joka on Suomessa 43 %, mutta USA:ssa vain 25 %.
9. Mannermainen eli pankkikeskeinen, ja angloamerikkalainen eli markkinakeskeinen.
10. Instituutiot ovat taloudellisen toiminnan pelisääntöjä. Ne määrittelevät reunaehdot, joiden puitteissa talousyksiköt voivat toimia oman etunsa ajamiseksi.
Kirjassa mainittuja instituutioita ovat vaihdannan vapaaehtoisuus, omistusoikeudet, työmarkkinoiden instituutiot (järjestäytymisoikeus, työehtosopimukset,
työttömyysturva ja kannustinjärjestelmät) sekä kirjoittamattomat käyttäytymissäännöt.
11. Koska kukaan ei omista ilmakehää, ei ole ketään, joka voisi kieltää muita pilaamasta sitä ilmansaasteilla ja kasvihuonekaasuilla. Saastuttaminen on ilmaista.
Seurauksena on, että ilmansaasteita tuotetaan enemmän kuin koko ihmiskunnan
kannalta olisi optimaalista.
12. 1) Ne välittävät tietoa: ne kertovat hyödykkeiden ja tuotannontekijöiden niukkuudesta ja kysynnästä, 2) ne toimivat kannustimena: esim. korkea hinta antaa tuottajille syyn tuottaa hyödykettä ja kuluttajille syyn säästää sitä, 3) ne vaikuttavat
tulonjakoon.
7
13. Pareto-parannus on muutos, joka parantaa ainakin yhden henkilön asemaa
huonontamatta kenenkään asemaa. Pareto-optimi on tilanne, jossa ei ole tilaisuutta Pareto-parannukseen.
14. Koska vaihdanta on vapaaehtoista, jokaisen vaihdon täytyy olla Pareto-parannus,
jotta se toteutuisi. Vaihdantaa jatketaan, kunnes Pareto-parannusmahdollisuuksia
ei ole enää jäljellä. Tällöin ollaan Pareto-optimissa.
15.
a.
b.
c.
d.
e.
Markkinat voivat johtaa epäreiluun tulojen ja varallisuuden jakaumaan.
Ulkoisvaikutukset.
Kilpailu voi olla epätäydellistä.
Julkishyödykkeet jäävät tuottamatta.
Kotitalouksia on suojeltava omalta tyhmyydeltään.
16. Väite on tosi. Pörssiosakkeiden myyjää ei tarvitse etsiä, ostaminen on helppo
toimenpide, eikä kauppakohteen ominaisuuksista ole mitään epäselvyyttä. Talon
rakennuttaminen taas edellyttää eri urakoitsijoiden tarjouksiin perehtymistä;
räätälöidyn sopimuksen laatimista, jossa määritellään kauppakohteen ominaisuudet; sopimuksen noudattamista täytyy valvoa; erimielisyyksien syntyminen on
yleistä ja niiden ratkominen vaikeaa.
17. No, näinhän se on. Tätä kirja tarkoittaa sanoessaan: ”Yritysten toiminta perustuu
hierarkkiseen määräyssuhteeseen.” Onkin kiehtova kysymys, miksi se, mikä on
tehokasta yrityksen sisällä, ei ole tehokasta kokonaisen kansantalouden mittakaavassa. Taloustieteen oppikirja tarjoaa oivallisia välineitä tämän paradoksin
pohtimiseen.
18. Lähinnä siitä, kuinka suppeasti tai laveasti kukin markkina tai hyödyke määritellään.
19. Täydellinen kilpailu vallitsee, kun yksikään ostaja ja yksikään myyjä ei pysty
vaikuttamaan markkinahintaan.
20.
a. Ostajia ja myyjiä on paljon, ja kunkin markkinaosuus on pieni.
b. Kaikkien tuottamat hyödykkeet ovat samanlaisia kuluttajan näkökulmasta.
c. Kaikilla on täydellinen informaatio tarjolla olevista hyödykkeistä, niiden
ominaisuuksista ja hinnoista.
d. Markkinoille on esteetön pääsy eikä tuotantoa ole rajoitettu.
21. a) Ei kovin realistinen; on vaikea keksiä uskottavaa esimerkkiä täysin kilpailullisista markkinoista. b) Usein hyödyllinen. Ensinnäkin täydelliset markkinat ovat
yksinkertaiset. Olettamalla täydellinen kilpailu voidaan yksinkertaistaa analyysia
menemättä yleensä kovin pahasti metsään. Toisekseen täydelliset markkinat ovat
tehokkaat: ne maksimoivat yhteiskunnan hyödyn ja muodostavat siten
luonnollisen vertailukohdan muille markkinamuodoille.
8
3.2
3.3
SYVENTÄVÄT TEHTÄVÄT
22. Kaaviossa julkisen sektorin reaalivirrat vasemmalta oikealle: tuotettu hyödyke on
maanpuolustus, tuotannontekijät koostuvat puolustusvoimien henkilökunnan
työpanoksesta, ja yrityksiltä saadut hyödykkeet ovat puolustustarvikkeita. Näitä
vastaavat rahavirrat ovat verorahat, puolustusvoimien henkilökunnan palkat, ja
yrityksille maksetut korvaukset puolustustarvikkeista.
23. Aloitetaan kirjoittamalla sanallisen tehtävän oletukset matemaattiseen muotoon:
Alusten määrä = 𝑁
Kalakanta = 𝐾 = 10 − 𝑁
Saalis per alus = 𝑠 = 0,1𝐾 = 1 − 0,1𝑁
Kokonaissaalis = 𝑆 = 𝑁𝑠 = 𝑁 − 0,1𝑁 2
Voitto per alus = 𝑣 = 𝑠 − 0,2 = 0,8 − 0,1𝑁
a.
i. Maksimoidaan funktio 𝑆(𝑁) etsimällä derivaatan nollakohta:
𝑑𝑆
𝑑𝑁
ii.
iii.
iv.
v.
= 1 − 0,2𝑁 = 0
⟹
𝑁 = 5.
Tämä on maksimi, koska funktio on alaspäin aukeava paraabeli.
Vastaus on siis, että kokonaissaalis maksimoituu, kun aluksia on 5.
𝑆 = 𝑁 − 0,1𝑁 2 = 5 − 0,1 ∙ 25 = 2,5. Vastaus: 2,5.
𝑣 = 0,8 − 0,1𝑁 = 0,8 − 0,1 ∙ 5 = 0,3. Vastaus: 0,3.
Tämä saadaan kertomalla alusten määrä 0,2:lla, eli yhteenlasketut
kustannukset = 𝐶 = 0,2𝑁 = 0,2 ∙ 5 = 1. Vastaus: 1.
Yhteiskunnan nettohyöty = 𝑆 − 𝐶 = 2,5 − 1 = 1,5. Vastaus: 1,5.
9
b.
i. Aluksia tulee lisää, kunnes 𝑣 = 0,1 ⟹ 0,8 − 0,1𝑁 = 0,1
⟹ 𝑁 = 7. Vastaus: 7.
ii. 𝑆 = 𝑁 − 0,1𝑁 2 = 7 − 0,1 ∙ 72 = 2,1. Vastaus: 2,1.
iii. 𝐶 = 0,2𝑁 = 0,2 ∙ 7 = 1,4. Vastaus: 1,4.
iv. Yhteiskunnan nettohyöty = 𝑆 − 𝐶 = 2,1 − 1,4 = 0,7. Vastaus: 0,7.
v. Kun alusten määrää ei rajoiteta, niitä tulee liikaa: paitsi että saalis
per alus pienenee, myös yhteenlaskettu saalis pienenee. Samalla
kustannukset kasvavat.
c.
i. Kalastusmonopolin voitto 𝑉 = 𝑆 − 𝐶 = (𝑁 − 0,1𝑁 2 ) − 0,2𝑁
= 0,8𝑁 − 0,1𝑁 2 . Maksimoidaan tämä 𝑁:n suhteen etsimällä
𝑑𝑉
derivaatan nollakohta: 𝑑𝑁 = 0,8 − 0,2𝑁 = 0
⟹
𝑁 = 4.
Vastaus: 4.
ii. 𝑆 = 𝑁 − 0,1𝑁 2 = 4 − 0,1 ∙ 16 = 2,4. Vastaus: 2,4.
iii. 𝐶 = 0,2𝑁 = 0,2 ∙ 4 = 0,8. Vastaus: 0,8.
iv. Yhteiskunnan nettohyöty = 𝑆 − 𝐶 = 2,4 − 0,8 = 1,6. Vastaus: 1,6.
d. Yhteiskunnan kannalta paras kalastusalusten määrä on neljä, koska se
maksimoi yhteiskunnan nettohyödyn. Tämän aikaansaamiseksi yhteiskunta voisi esim. 1) julistautua järven omistajaksi ja laittaa itse järvelle
neljä alusta, 2) julistautua järven omistajaksi ja myydä sen sitten eniten
tarjoavalle, 3) tehdä kalastamisesta luvanvaraista ja huutokaupata neljä
kalastuslupaa. Näistä vaihtoehdoista ensimmäinen on huonoin, sillä
julkinen sektori ei yleensä ole yhtä innokas etsimään kustannussäästöjä
kuin yksityiset firmat. Tehtävän sisältämän informaation pohjalta ei voida
päätellä, kumpi vaihtoehdoista 2 ja 3 olisi paras.
e. Kalastamisella on negatiivinen ulkoisvaikutus: jokainen kalastusalus haittaa
toisten alusten tuotantoa.
10
4
HYÖDYKEMARKKINAT
4.1
KERTAUSKYSYMYKSET
1. Budjettirajoite sanoo, että hyödykkeisiin käytetyt menot (hinta kertaa määrä)
eivät voi ylittää käytettävissä olevien varojen määrää.
2. Preferenssit. Taloustiede ottaa preferenssit annettuna, ts. niiden selittäminen
jätetään muiden yhteiskuntatieteiden tehtäväksi.
3. Korkeimpaan mahdolliseen hyötyyn (utility) eli tarpeentyydytyksen tasoon.
4. 1) Preferenssit, 2) hyödykkeen oma hinta, 3) muiden hyödykkeiden hinnat ja 4)
kuluttajan tulot.
5. Kysyntäkäyrä on laskeva, eli hinnan noustessa kysyntä vähenee ja hinnan laskiessa
kysyntä kasvaa.
6. Se johtuu laskevasta rajahyödystä, toisin sanoen siitä, että mitä korkeampi on
kulutuksen taso, sitä vähemmän lisähyötyä on lisäkulutuksesta. Esim. mitä
enemmän suklaata on jo saatu, sitä vähemmän hyötyä on saada vielä lisää.
7. Rajahyöty = hinta. Allaolevassa kuviossa käyrä 𝑀𝑈 on rajahyöty (marginal utility)
ja 𝑄 ∗ on kuluttajan valitsema määrä.
8. Ne ovat sama käyrä, eri suuntaan luettuna. Jos aloitetaan hinnasta, voidaan
käyrältä lukea kysytty määrä, ja jos aloitetaan määrästä, voidaan käyrältä lukea
rajahyöty.
9. Kuluttajan kannattaisi a) lisätä kulutusta, b) vähentää kulutusta.
10. Kirjan mukaan useimmat ihmiset ovat ainakin useimmiten ainakin suurin piirtein
rationaalisia. Toisin sanoen taloudellinen epärationaalisuus on siinä määrin harvinaista, ettei taloustieteilijän kannata kiinnittää siihen huomiota.
11. Kullakin hinnalla kysytty määrä saadaan eri ostajien kysymien määrien summana.
12. Väite on pötyä. Kullakin kuluttajalla rajahyöty = hinta, eli jokaisen kuluttajan
rajahyöty suklaasta on vallitsevan markkinahinnan suuruinen.
13. Väite on totta. Rajahyödyn selvittämiseksi täytyy katsoa hintaa, ei määrää.
14. Suklaan yhteiskunnallinen rajahyöty = suklaan hinta.
15. Tarjontakäyrä on nouseva, eli mitä korkeampi hinta, sitä suurempi on tarjottu
määrä.
11
16. Se johtuu nousevasta rajakustannuksesta, ts. siitä, että mitä enemmän hyödykettä
jo tuotetaan, sitä kalliimpaa on tuotannon lisääminen. Esim. mitä enemmän viljaa
tuotetaan jo, sitä huonompia peltoja on enää jäljellä, ja sitä kalliimpaa on kasvattaa
niillä viljaa.
17. Rajakustannus = hinta. Allaolevassa kuviossa käyrä 𝑀𝐶 on rajakustannus
(marginal cost) ja 𝑄 ∗ on yrityksen tuottama määrä.
18. Ne ovat sama käyrä, eri suuntaan luettuna. Jos aloitetaan hinnasta, voidaan
käyrältä lukea tarjottu määrä, ja jos aloitetaan määrästä, voidaan käyrältä lukea
rajakustannus.
19. Yrityksen kannattaisi a) vähentää tuotantoa, b) lisätä tuotantoa.
20. Kullakin hinnalla tarjottu määrä saadaan eri tuottajien tarjoamien määrien
summana.
21. Väite on pötyä. Kullakin tuottajalla rajakustannus = hinta, eli jokaisen tuottajan
rajakustannus on vallitsevan markkinahinnan suuruinen.
22. Väite on totta. Rajakustannuksen voi päätellä hinnasta, mutta ei määrästä.
23. Suklaan yhteiskunnallinen rajakustannus = suklaan hinta.
24.
a. Yksittäiseen talousyksikköön (kuluttajaan tai yritykseen).
b. Johdonmukainen pyrkimys tiettyyn tavoitteeseen (kuluttajalla hyödyn,
yrityksellä voiton maksimointi).
c. Vertaamalla rajaetua rajahaittaan ja muuttamalla toimintaansa, kunnes
nämä ovat yhtä suuret.
25. Tilannetta, jossa kysytty määrä = tarjottu määrä.
26. Kysyntä- ja tarjontakäyrien leikkauspiste osoittaa tasapainohinnan ja tasapainossa
vaihdetun määrän.
27. Tasapaino saavutetaan hinnan sopeutumisen kautta. Jos kysyntä ylittää tarjonnan,
tuottajat nostavat hintaa. Jos tarjonta ylittää kysynnän, tuottajat alentavat hintaa.
Kun kysyntä = tarjonta, hintaa ei ole tarpeen muuttaa.
28. Hinnanmuutoksen aiheuttama kysynnän muutos on siirtymä kysyntäkäyrää pitkin.
Muiden tekijöiden muutokset saavat aikaan kysyntäkäyrän siirtymisen.
29.
a. Hyödyke, jonka kysyntä kasvaa kuluttajien tulojen noustessa ja vähenee
tulojen laskiessa. Useimmat hyödykkeet ovat tällaisia.
b. Hyödyke, jonka kysyntä vähenee tulojen noustessa ja kasvaa tulojen
vähentyessä. Esim. peruna.
12
c. Kaksi hyödykettä ovat toisilleen substituutteja, jos yhden kallistuessa
toisen kysyntä kasvaa. Esim. voi ja margariini.
d. Kaksi hyödykettä ovat toistensa komplementteja, jos yhden kallistuessa
toisen kysyntä vähenee. Esim. autot ja bensiini.
30. Hinnanmutoksen aiheuttama tarjonnan muutos on siirtymä tarjontakäyrää pitkin.
Hinnan lisäksi tarjontaan vaikuttavat muutokset tuotanto-oloissa, teknologiassa,
tuotantopanosten hinnoissa ja muiden hyödykkeiden hinnoissa. Näiden tekijöiden
muuttuessa tarjontakäyrä siirtyy.
31. Tarjontakäyrä on siirtynyt oikealle.
32. Kysynnän hintajousto = 𝜀 =
kysytyn määrän suhteellinen muutos
hinnan suhteellinen muutos
33. Vain negatiivisia arvoja, koska kysyntä vähenee kun hinta nousee.
34. Kysyntä on joustavaa, kun |𝜀| > 1, ja joustamatonta, kun |𝜀| < 1. Kysyntä on sitä
joustavampaa, mitä loivempi kysyntäkäyrä on, ja sitä joustamattomampaa, mitä
jyrkempi kysyntäkäyrä on.
35. 𝑃𝑄 eli hinta kertaa markkinoilla vaihdettu määrä.
36. Hinnan alentuessa hyödykkeeseen käytetty rahamäärä
a. kasvaa,
b. vähenee,
c. ei muutu.
37. Käyrän yläosassa kysyntä on joustavaa, keskipisteessä yksikköjoustavaa, alaosassa
joustamatonta. Rahamäärä maksimoituu käyrän keskipisteessä.
38. Uusien tuotteiden, joiden hintoja tarjonnan kasvu ei vielä ole ehtinyt painaa alas.
39. Kysynnän tulojousto = 𝜀 =
kysytyn määrän suhteellinen muutos
tulojen suhteellinen muutos
40.
a.
b.
c.
d.
𝜀>0
𝜀<0
𝜀>1
0<𝜀<1
41. Hyödykkeen 𝑥 kysynnän ristijousto hyödykkeen 𝑦 hinnan suhteen
=𝜀=
𝑥:n kysytyn määrän suhteellinen muutos
𝑦:n hinnan suhteellinen muutos
42.
a. 𝜀 > 0
b. 𝜀 < 0
43. Se kertoo, miten tarjottu määrä reagoi hyödykkeen hinnanmuutoksiin.
44. Lyhyellä aikavälillä tarjonta on joustamattomampaa kuin pitkällä aikavälillä, koska
tuotantoa ei ehditä lyhyessä ajassa sopeuttaa kysynnän muutoksiin.
45. Koska tällöin yhteiskunnan rajahyöty = yhteiskunnan rajakustannus (koska
yhteiskunnan rajahyöty = kuluttajan rajahyöty = hinta = yrityksen rajakustannus =
yhteiskunnan rajakustannus).
13
46. Hyödykkeen tuottamiseen tarvittujen tuotannontekijöiden kysyntä kasvaa.
47. Yritykset pyrkivät muuttamaan tuotantoteknologiaansa ko. tuotannontekijää
säästävämpään suuntaan.
4.2
SOVELTAVAT TEHTÄVÄT
€
€
48. 1 litra ∙ 𝑥 + 2 kg ∙ 𝑦 ≤ 10 €, tai yksinkertaisesti 𝑥 + 2𝑦 ≤ 10.
49. Ratkaisemalla kummastakin yhtälöstä 𝑄:n saamme tulokseksi, että hinnalla 𝑃
Villen kysyntä on 𝑄 = 10 − 2𝑃 ja Leenan kysyntä on 𝑄 = 5 − 𝑃. Markkinakysyntä
on näiden summa eli 𝑄 = (10 − 2𝑃) + (5 − 𝑃) = 15 − 3𝑃. Vastaus voidaan esittää
1
joko muodossa 𝑄 = 15 − 3𝑃 tai muodossa 𝑃 = 5 − 3 𝑄.
50. Ratkaisemalla yhtälöstä 𝑄:n näemme, että 𝑄 = 5 − 𝑃 kullekin kuluttajalle.
Markkinakysyntä on näiden viiden miljoonan yksilökohtaisen kysynnän summa,
𝑄
eli 𝑄 = 25 000 000 − 5 000 000𝑃. Se voidaan kirjoittaa myös: 𝑃 = 5 − 5 000 000 .
51. a, b ja c vasemmalta oikealle:
52.
a. Tarjontakäyrää määrittää ehto hinta = rajakustannus, eli 𝑃 = 𝑀𝐶.
Sijoittamalla 𝑀𝐶:n paikalle rajakustannuksen lausekkeesta saamme
yhtälön 𝑃 = 1 + 𝑄. Tämä on kysytty tarjontakäyrä.
b. On laskettava kullakin hinnalla yritysten tarjoamat määrät yhteen.
Ratkaistaan ensin, miten tarjottu määrä riippuu hinnasta. Eli ratkaistaan
tarjontakäyrän yhtälöstä 𝑄. Saamme tulokseksi 𝑄 = 𝑃 − 1.
Kun 250 tällaista tarjottua määrää lasketaan yhteen, tulos on
𝑄 = 250𝑃 − 250 .
(Oikeastaan 𝑄 = max{0, 250𝑃 − 250}, koska 𝑄 ei voi olla negatiivinen.)
14
53.
a. 𝑃 = 6,8 ja 𝑄 = 4,8
b. 𝑃 = 180 ja 𝑄 = 300
c. Koska 𝑄 ei voi olla negatiivinen, niin 𝑄 = 0, ja markkinahintaa ei
muodostu.
d. Käyrien muotoa ajatellen on selvää, että niillä on täsmälleen yksi leikkaus13
𝑄
piste, jossa sekä 𝑃 että 𝑄 ovat positiivisia. Yhtälö 𝑄 = 1 + 5 voidaan näin
ollen kertoa molemmilta puolilta 𝑄:lla ja järjestellä uudelleen, jolloin
1
saadaan 5 𝑄 2 + 𝑄 − 13 = 0. Toisen asteen yhtälön ratkaisukaavalla
saadaan kaksi ratkaisua, 𝑄1 ≈ −10,9 ja 𝑄2 ≈ 5,9. Näistä vain jälkimmäinen on mahdollinen. Niinpä 𝑄 ≈ 5,9 ja 𝑃 ≈ 2,2. Alla kuva.
54.
a. Autot ovat normaalihyödyke, joten kysyntäkäyrä siirtyy oikealle.
b. Kysyntäkäyrä ei siirry, sillä kysyntä- ja tarjontakäyrät ovat toisistaan
riippumattomia.
c. Bensiinin hinta laskee; autot ja bensiini ovat komplementteja, joten autojen
kysyntäkäyrä siirtyy oikealle.
55.
a. Peruna on inferiorinen hyödyke, joten kysyntäkäyrä siirtyy vasemmalle.
b. Kysyntäkäyrä ei siirry, sillä kysyntä- ja tarjontakäyrät ovat toisistaan
riippumattomia.
c. Riisin hinta laskee; peruna ja riisi ovat substituutteja, joten perunan
kysyntäkäyrä siirtyy vasemmalle.
56.
a.
b.
c.
d.
e.
f.
g.
h.
i.
tarjontakäyrä siirtyy vasemmalle (koska osa tuotannosta menetetään)
kysyntäkäyrä siirtyy vasemmalle (yhä harvempi syö sianlihaa)
kysyntäkäyrä siirtyy oikealle (yhä useampi syö sianlihaa)
ei suoraa vaikutusta (kyseessä on ulkoisvaikutus)
tarjontakäyrä siirtyy vasemmalle (koska kustannukset kasvavat)
kysyntäkäyrä siirtyy oikealle (substituutit)
kysyntäkäyrä siirtyy vasemmalle (komplementit)
kysyntäkäyrä siirtyy oikealle (normaalihyödyke)
tarjontakäyrä siirtyy oikealle (koska kustannukset alenevat)
15
57.
58. 𝜀 =
−2,5 %
= −2,5
+1 %
∆𝐷
∆𝑃
= 𝜀 𝑃 = −2,5 ∙
𝐷
a. 𝜀 =
Vastaus: −2,5
b.
(−2 %) = 5 %. Vastaus: kasvaa 5 %.
21+9
2
8+12
(8−12)⁄
2
(21−9)⁄
= −2
59. Lineaarisella kysyntäkäyrällä kysyntä on yksikköjoustavaa käyrän keskipisteessä,
eli tässä tapauksessa silloin, kun 𝑃 = 5 ja 𝑄 = 20.
60. Jos hinta 𝑃 laskee 1 %, niin määrä 𝑄 kasvaa 3 %. Näin ollen niin myynnin arvo 𝑃𝑄
kasvaa 2 %.
61. Kysynnän suhteellinen muutos =
∆𝐷
𝐷
=𝜀∙
∆𝑌
𝑌
= 0,35 ∙ (−2 %) = −0,7 %. Absoluut-
tinen muutos on −0,7 % ∙ 225 = −1,575 miljoonaa litraa/vuosi.
62. Y:n hinnan suhteellinen muutos =
∆𝑃𝑌
𝑃𝑌
=
∆𝐷𝑋 ⁄𝐷𝑋
𝜀
=
−1 %
−0,2
= 5 %. Y:n hinnan olisi siis
noustava 5 %, jotta X:n kysyntä vähenisi 1 %.
4.3
SYVENTÄVÄT TEHTÄVÄT
63. Epäyhtälö 𝑥 + 2𝑦 ≤ 10 voidaan kirjoittaa myös 𝑦 ≤ 5 − 0,5𝑥. Ehdon toteuttavat
pisteet (𝑥, 𝑦) on merkitty kuvaan (myös suoralla olevat pisteet toteuttavat ehdon).
Näihin kulutusyhdistelmiin on varaa.
64. Koska Matille enemmän on aina parempi, kulutuspiste valitaan budjettisuoralta. Ja
koska Matti haluaa kuluttaa maitoa ja leipää 3:1-suhteessa, ts. siten että 𝑥 = 3𝑦,
niin merkitään kuvaan katkoviivalla niiden pisteiden joukko, jotka täyttävät myös
tämän vaatimuksen:
Suorien leikkauspiste (6; 2) on Matin kannalta optimaalinen. Matti siis valitsee 6
litraa maitoa ja 2 kg leipää. Tällöin suhde on 3:1 ja menot 10 €.
16
65. Toistamalla edellisen tehtävän menettelytapaa voimme laskea kulutuspisteen eri
maidon hinnoilla. Huom: jos hinta on nolla, budjettisuora on vaakasuora, 𝑦 = 5.
Tasapainopiste on aina budjettisuoran ja preferenssejä kuvaavan suoran leikkaus15 5
30 10
piste, siis a) (15; 5), b) ( 4 ; 4), c) (17 ; 17).
66. Komplementteja. Kun maidon hinta nousee, leivän kysyntä vähenee.
67.
a. 𝜀 =
∆𝑄/𝑄̅
∆𝑃/𝑃̅
=
15
4
15
4
(6− )⁄((6+ )⁄2)
(1−2)⁄((1+2)⁄2)
9
= − 13 .
b. Tulos on sama kuin a-kohdassa. Tiedämme sen laskemattakin, sillä jos
äsken laskimme 𝜀 =
∆𝑄/𝑄̅
∆𝑃/𝑃̅
, niin nyt laskemme 𝜀 =
−∆𝑄/𝑄̅
−∆𝑃/𝑃̅
.
68.
a. 𝜀 =
̅̅̅̅
∆𝑄𝑦 /𝑄
𝑦
̅̅̅
∆𝑃𝑥 /𝑃
𝑥
=
5
4
5
4
(2− )⁄((2+ )⁄2)
(1−2)⁄((1+2)⁄2)
9
= − 13 .
b. Tulos on sama kuin a-kohdassa. Tiedämme sen laskemattakin, sillä jos
äsken laskimme 𝜀 =
̅̅̅̅
∆𝑄𝑦 /𝑄
𝑦
,
̅̅̅
∆𝑃𝑥 /𝑃
𝑥
niin nyt laskemme 𝜀 =
̅̅̅̅
−∆𝑄𝑦 /𝑄
𝑦
̅̅̅
−∆𝑃𝑥 /𝑃
𝑥
.
c. Leivän ristihintajousto on sama kuin maidon hintajousto. Näin ei ole aina:
se pätee vain silloin, kun kyseessä on täydelliset komplementit, joita kulutetaan vakiosuhteessa, kuten Matti tekee. Kun 𝑥:n ja 𝑦:n suhde on vakio, 𝑥:n
suhteellinen muutos = 𝑦:n suhteellinen muutos. (Älä kirjoita tätä muistiin,
asia ei ole niin tärkeä—sattuipahan vain tulemaan vastaan.)
69.
a. Rajahyöty välillä 0 ≤ 𝑄 ≤ 0,5 on ainakin
1,80 €
eli
0,5 𝑙
ainakin 3,60 €/litra. Jos
rajahyöty olisi vähemmän, Mikko ei olisi ostanut 0,5 litran pulloa.
b. Jos 𝑄 kasvaa 0,5:stä litrasta 1,5 litraan, kustannukset kasvavat 1,20 €.
Mikko ei ollut halukas maksamaan tätä, joten rajahyöty välillä 0,5 ≤ 𝑄 ≤
1,5 ei voi olla yli 1,20 €/litra.
17
70.
a. Lisäämällä c-kohdan kuvaan tarjontakäyrän
näemme, että hinta on tasapainossa alle 2. Tällä
3
kysyntäkäyrän osalla pätee yhtälö 𝑄 = 4 − 𝑃.
2
Näin ollen hinta ja määrä saadaan ratkaisemalla
𝑃 = 0,5 + 0,5𝑄
yhtälöpari {
3
𝑄 = 4 −2𝑃
mistä saadaan tulokseksi 𝑃 =
10
7
ja 𝑄 =
13
.
7
b. 𝑃 = 2 ja 𝑄 = 1.
c. Tarjontakäyrä alkaa ylempää kuin kysyntäkäyrä, joten käyrät eivät leikkaa
toisiaan. Markkinat tasapainottuvat määrällä 𝑄 = 0, ja markkinahintaa ei
muodostu.
71.
a.
b. Yhtälö 2 + 0,5𝑄 = 8 − 2√𝑄 + 1 voidaan ratkaista muuttamalla se toisen
asteen yhtälöksi. Kirjoitetaan yhtälö ensin muotoon
1,5 + 0,5(𝑄 + 1) = 8 − 2√𝑄 + 1
ja määritellään sitten uusi muuttuja 𝑥: 𝑥 = √𝑄 + 1, jolloin voimme
kirjoittaa yhtälön muotoon
1,5 + 0,5𝑥 2 = 8 − 2𝑥
jonka juuret ovat 𝑥 = −2 ± √17. Koska 𝑄 ≥ 0, niin 𝑥 ≥ 1, ja näin ollen vain
oikeanpuoleinen juuri kelpaa. Siten 𝑄 = 𝑥 2 − 1 = 20 − 4√17 ≈ 3,5, ja
𝑃 = 2 + 0,5𝑄 = 12 − 2√17 ≈ 3,75.
72. Ratkaistaan kysyntäkäyrän yhtälöstä 𝑄: 𝑄 = 6 − 2𝑃. Jos tulot nousevat 5 %, niin
kysyntä kasvaa 10 % kaikilla hintatasoilla. Niinpä kysyntäkäyrän uusi yhtälö on
5
𝑄 = 1,1 ∙ (6 − 2𝑃) = 6,6 − 2,2𝑃 (mikä voidaan kirjoittaa myös 𝑃 = 3 − 𝑄).
11
18
73. Jos tulot nousevat 5 %, kysyntä kasvaa myös 5 %. Tarjonta ei jousta, joten hinnan
on noustava siten, että kysyntä vähenee 5 % eli palaa lähtötasolleen. Koska kysynnän hintajousto on −2, tarvittava hinnannousu on 2,5 %.
74. Tulojen noustessa 2 %, kysyntäkäyrä siirtyy oikealle 3 %. Tilanteen hahmottamiseksi kannattaa aloittaa piirtämällä kuva:
Kysyntä siis kasvaa, koska tulot nousevat, mutta toisaalta vähenee, koska hinta
nousee, ja tarjonta kasvaa, koska hinta nousee. Tarjonnan kasvu on yhtä kuin
tarjonnan hintajousto kertaa hinnanmuutos,
∆𝑆
𝑆
= 0,5 ∙
∆𝑃
𝑃
ja kysynnän kasvu koostuu tulojen muutoksen aikaansaamasta kasvusta ja hinnannousun aikaansaamasta vähenemisestä:
∆𝐷
𝐷
=3%−2∙
∆𝑃
𝑃
Kun kaikki vaikutukset otetaan huomioon, kysynnän ja tarjonnan kasvun pitää olla
yhtä suuret. Näin ollen
0,5 ∙
∆𝑃
𝑃
=3%−2∙
∆𝑃
𝑃
⟹
∆𝑃
𝑃
=
3%
0,5+2
= 1,2 %
Hinnanmuutoksen perusteella voimme laskea, että tarjonnan muutos on 0,6 %.
Summa summarum, hyödykkeen hinta nousee 1,2 % ja markkinoilla vaihdettu
määrä kasvaa 0,6 %.
75.
a. Kysynnän hintajousto = −1
b. Kysynnän tulojousto = 1
76.
a. Kysynnän hintajousto = −1
b. Kysynnän tulojousto = 0
19
5
YRITYKSEN TEORIA
5.1
KERTAUSKYSYMYKSET
1. 1) Koska työtehtävistä, tulojen jaosta, rahoituksesta ynnä muista asioista sopiminen on tällä tavoin yksinkertaisempaa, mikä pienentää taloustoimikustannuksia.
2) Eri ihmisillä on eri preferenssit riskin suhteen.
2. Yrittäjän tulo on yrityksen voitto, joka on jäännöserä: voitto on se, mitä jää jäljelle
palkkojen ja muiden kulujen jälkeen. Koska työntekijät ovat ”jonossa” ennen
yrittäjää, yrittäjän todennäköisyys jäädä vaille korvausta on suurempi.
3. Hajauttamalla eli jakamalla sijoituksensa useaan eri yritykseen. Jos hajauttaminen
ei olisi mahdollista, sijoittamisen riski olisi suurempi  vain harvat uskaltaisivat
sijoittaa yritystoimintaan  yritystoimintaa olisi vähemmän.
4. Kun A palkkaa B:n ajamaan A:n etua, mutta A:n ja B:n intressit ovat erilaiset, eikä A
pysty täysin valvomaan, toimiiko B A:n etujen mukaisesti. Esim. toimitusjohtaja on
palkattu ajamaan osakkeenomistajien etua, mutta osakkeenomistajat eivät ole yhtä
hyvin perillä firman asioista kuin tj, ja omistajien kannalta paras liiketoimintastrategia ei useinkaan ole tj:n kannalta paras.
5. Se kertoo, kuinka suuri tuotos saadaan milläkin panosmäärien yhdistelmällä.
Funktion arvon pitäisi olla nolla silloin, kun panosten määrät ovat nolla, ja kunkin
panoksen lisäämisen pitäisi kasvattaa funktion arvoa, mutta alenevalla vauhdilla.
6.
a.
b.
c.
d.
𝑄/𝐿
∆𝑄/∆𝐿
𝐾/𝐿
𝑃𝑄/𝐿
7. Kumpikin laskee, kun työpanosta lisätään.
8. Työn rajatuottavuus ja työn tuottavuus ovat sitä korkeammat, mitä korkeampia
ovat muiden tuotantopanosten määrät. Samoin pääoman tuottavuus on sitä
korkeampi, mitä korkeampia ovat muiden panosten määrät.
9. Teknologian paraneminen kasvattaa näitä kaikkia.
10.
a.
b.
c.
d.
yrityksen kaikkien kustannusten summa
lisäkustannus per tuotettu lisäyksikkö
tulojen ja kokonaiskustannusten erotus
kustannus per tuotettu yksikkö
11. Ei voi. Tuotannon kasvaessa kokonaiskustannukset kasvavat, eivät vähene.
12. Rajakustannus on sitä korkeampi, mitä korkeampi on tuotettu määrä, ja sitä
matalampi, mitä korkeammat ovat tuotantopanosten rajatuottavuudet.
13. ∆𝐶/∆𝑄, kirjan esimerkissä siis (130 − 90)⁄(18 − 10).
20
14. Yksikkökustannus laskee aluksi tuotannon kasvaessa, mutta kääntyy lopulta
nousuun. Se on sitä korkeampi, mitä korkeampia ovat tuotantopanosten hinnat, ja
sitä matalampi, mitä korkeampia ovat panosten tuottavuudet.
15.
a. kustannukset, jotka eivät riipu tuotetusta määrästä /
kokonaiskustannukset kun 𝑄 = 0
b. ne kustannukset, jotka eivät ole kiinteitä
c. aikaväli, jolla kaikkien panosten määriä voidaan muuttaa—jopa nollata—ja
jolla ei siis ole kiinteitä kustannuksia
d. aikaväli, jolla kaikkien panosten määriä ei voida muuttaa vapaasti, ja jolla
siis myös osa kustannuksista on kiinteitä
16.
a. Se kasvattaa tuotantoaan lisäämällä niiden tuotantopanosten käyttöä, joita
on mahdollista lisätä lyhyellä aikavälillä.
b. Se sopeuttaa kaikkien tuotantopanostensa käyttöä vastaamaan uutta
tilannetta—myös niiden, jotka olivat lyhyellä aikavälillä kiinteitä.
17. Että voitto on positiivinen, ts. tulot > kokonaiskustannukset.
18. Kannattaa lopettaa yritys, mutta jatkaa tuotantoa vielä sen aikaa, kunnes kiinteistä
kustannuksista päästään eroon.
19. Tuotanto kannattaa lopettaa heti.
20. Kun yksikkökustannus on sitä alempi, mitä suurempi tuotantomäärä.
21. Kun suurtuotannon edut ovat niin suuret, että markkinoiden kysyntä pystytään
tyydyttämään edullisemmin (pienemmin yksikkökustannuksin) yhden yrityksen
tuotannolla kuin kahden. Esim. sähköverkon, rautatieverkon tai vesijohtoverkon
ylläpito.
22. Poliittinen päätös. Esim. Alko.
23. Kysyntäkäyrä kertoo, kuinka paljon monopoli voi myydä milläkin hinnalla.
24. Rajatulo = rajakustannus. Sama ehto pätee myös täydellisessä kilpailussa, mutta
tällöin pätee yhtäläisyys rajatulo = hinta, kun taas monopolille rajatulo < hinta.
25. Tulojen lisäys per tuotettu lisäyksikkö. Rajatulo voi olla negatiivinen, mutta yritys
ei koskaan valitse tuotantomäärää, jossa näin olisi.
26. ∆𝑅/∆𝑄, kirjan esimerkissä siis (7,50 − 0)⁄(3 − 0).
27. Ei pidä paikkaansa. Myyntitulojen ollessa maksimissaan rajatulo olisi nolla eli alle
rajakustannuksen. Tuotantoa kannattaisi vähentää.
28. Hinta kuvaa yhteiskunnan rajahyötyä, ja monopolin rajakustannus on samalla
yhteiskunnan rajakustannus. Monopolilla hinta > rajakustannus, joten yhteiskunta
kokonaisuutena hyötyisi, jos monopoli tuottaisi vielä lisää. Se, ettei se tee niin, on
yhteiskunnan kannalta tehotonta.
29. Monopolin omistaja hyötyy, kuluttajat kärsivät. Kuluttajien menetys on suurempi
kuin monopolin omistajien saama hyöty.
21
30. Kun yritys myy samaa tuotetta eri ostajille eri hintaan, eikä hintaero perustu
eroihin kustannuksissa. Esim. opiskelijaliput ja normaalihintaiset liput,
kovakantiset ja pehmeäkantiset kirjat.
31. Väite pitää paikkansa. Täydellisen kilpailun vallitessa jokainen yritys myy tuotetta
rajakustannushintaan, ja jos joku yritys yrittäisi myydä kalliimmalla, se menettäisi
heti kaikki asiakkaansa.
32. OPEC, 1970-luvulla perustettu öljyntuottajamaiden järjestö.
33. 1) Sikäli kuin kartelli onnistuu hilaamaan hyödykkeen hintaa ylöspäin, se
houkuttelee alalle uusia yrityksiä. 2) Sisäinen kuri: yksittäisellä kartellin jäsenellä
on houkutus rikkoa kartellisopimusta ja tuottaa enemmän kuin on sovittu.
34. 1) Jottei se houkuttelisi itselleen kilpailijoita. 2) Jottei se herättäisi julkista
närkästystä ja joutuisi poliitikkojen hampaisiin.
35. Monopoli on usein vähemmän innokas ponnistelemaan teknologian kehittämiseksi
ja kustannusten alentamiseksi kuin kilpailullisen alan yritys  teknologian kehitys
hidastuu ja tuotannon tehottomuus pitää hyödykkeen niukkana. Tästä aiheutuvaa
hyvinvointitappiota kutsutaan monopolin dynaamisiksi kustannuksiksi.
36.
a. Kun kyseessä on luonnollinen monopoli: yrityksen pilkkominen aiheuttaa
sen, että suurtuotannon edut menetetään, ja kustannukset kasvavat.
b. 1) Monopolin tuotantomäärän ja hinnan sääntely. 2) Talouden avaaminen
kilpailulle purkamalla ulkomaankaupan esteitä.
c. Ulkomaankaupan esteiden purkaminen.
37. Pitää paikkansa. Jokainen yritys, markkinamuodosta riippumatta, maksimoi
voittonsa asettamalla määrän siten, että rajakustannus = rajatulo. Täydellisessä
kilpailussa rajatulo = hinta, mutta muutoin rajatulo < hinta. Näin ollen väite pätee,
ei ainoastaan oligopolille, vaan kaikille epätäydellisen kilpailun muodoille.
38.
a. Suurtuotannon edut.
b. 1) Suurtuotannon eduilla on rajansa—tuotannon kasvaessa yksikkökustannus kääntyy lopulta nousuun—jolloin markkinoille mahtuu useampi
kuin yksi yritys. 2) Valtiovalta pyrkii vastustamaan monopolisoitumista.
39. Tuotteen erilaistaminen suhteessa kilpailijoiden tuotteisiin osittaisen monopoliaseman saavuttamiseksi.
40.
a. Oligopoleja on erilaisia, eikä sama analyysi sovellu kaikkiin.
b. Strateginen käyttäytyminen (kilpailijoiden reaktioiden ennakoiminen).
c. Oligopoliyrityksellä on useita päätösmuuttujia.
41. Peliteoria.
42. Tilanne, jossa yhdenkään pelaajan ei kannata yksipuolisesti vaihtaa strategiaansa.
(”Yksipuolisesti” tarkoittaa ”olettaen, että muut pelaajat eivät vaihda strategiaa”.)
22
43. Markkinamuoto, jossa yrityksiä on paljon, jokaisen markkinaosuus on pieni, ja
markkinoille tulo ja poistuminen on vapaata, mutta eri tuottajien tuotteet ovat
erilaisia. Jokainen yritys kohtaa laskevan kysyntäkäyrän, mutta voitot ovat pieniä,
sillä markkinoille tulee uusia yrityksiä niin kauan kuin se on kannattavaa.
44.
a. Kun ostajia on vain yksi.
b. Kun ostajia on vain muutama.
c. Kun ostajia on vain yksi ja myyjiä on vain yksi.
45. Arvonlisäys = tulot − välituotekustannukset = 𝑃𝑄 − 𝑠𝑀. Arvonlisäys käytetään
palkkoihin, pääomakorvauksiin ja voittoihin.
palkat
46. Yksikkötyökustannus = tuotos =
𝑤𝐿
𝑄
47. Hintakilpailukyky paranee, kun kotimaan valuutan valuuttakurssi heikkenee.
48. Tuotteen hinta, panosten hinnat ja panosten tuottavuudet.
49. Koska yrityksellä on uuden tuotteen tuotannossa monopoliasema sen aikaa, kuin
kilpailijat eivät ole ehtineet kehittää korvaavaa tuotetta.
50. Patentti antaa keksijälle määräajaksi monopolin keksinnön hyödyntämiseen.
Monopolivoiton saamisen mahdollisuus tarjoaa kannustimen tutkimukselle ja
tuotekehitykselle ja nopeuttaa siten teknologian kehitystä.
51. Joko vaikuttamalla palkkatasoon (esim. siirtämällä tuotantoa maihin, joissa on
alempi palkkataso) tai nostamalla työn tuottavuutta (ottamalla käyttöön parempaa
teknologiaa).
5.2
SOVELTAVAT TEHTÄVÄT
52.
a. työn tuottavuus =
𝑄
𝐿
120
= 1600 = 0,075
𝑄
b. pääoman tuottavuus = 𝐾 =
c. pääomaintensiteetti =
𝐾
𝐿
=
120
= 12
10
10
= 0,00625
1600
53.
työpanos
tuotos
0
0
--
1
2
2
3
5
1,667
5
7
1,4
8
9
1,125
10
10
1
23
työn
työn
tuottavuus rajatuottavuus
2
1,5
1
0,667
0,5
54.
a.
b ja c. Huomaa, että rajatuottavuus merkitään muutosvälin keskelle!
55.
työpanos
tuotos
0
0
--
15
20
1,3333
35
40
1,1429
60
60
1
95
80
0,8421
145
100
0,6897
210
120
0,5714
24
työn
työn
tuottavuus rajatuottavuus
1,333
1
0,8
0,5714
0,4
0,3077
56.
a.
b ja c. Huomaa, että rajatuottavuus merkitään muutosvälin keskelle!
57. Merkitään alkuperäistä määrää 𝑄1 :llä ja uutta määrää 𝑄2 :lla.
∆𝑄
∆𝐿
∆𝑄
𝑄1 +
∆𝐿
a. 𝑄2 = 𝑄1 +
∙ ∆𝐿 = 100 000 + 3 ∙ 250 = 100 750
b. 𝑄2 =
∙ ∆𝐿 = 100 000 + 3 ∙ 80 = 100 240
58.
a.
b.
c.
d.
Muuttuvat kustannukset = kokonais − kiinteät = 140 − 100 = 40
Yksikkökustannus = 𝐶 ⁄𝑄 = 140⁄200 =0,7
Rajakustannus = ∆𝐶 ⁄∆𝑄 = (140 − 100)⁄(200 − 0) = 0,2
Voitto = 𝑃𝑄 − 𝐶 = 0,8 ∙ 200 − 140 = 20
59.
a. Jos yritys maksimoi voittonsa, niin rajakustannus = rajatulo = hinta = 0,8
b.
i. Muuttuvat kustannukset kasvaisivat 5 kertaa rajakustannuksen
verran, eli neljällä. Vastaus: 44.
ii. Kokonaiskustannukset olisivat 144, joten
yksikkökustannus = 𝐶 ⁄𝑄 = 144⁄205 ≈ 0,7024
25
60.
tuotos
kokonaismuuttuvat
kustannukset kustannukset
yksikkökustannus
0
10
0
--
2
12,8
2,8
6,4
4
17,2
7,2
4,3
6
23,2
13,2
3,867
8
30,8
20,8
3,85
10
40
30
4
12
50,8
40,8
4,233
rajakustannus
1,4
2,2
3
3,8
4,6
5,4
61.
a.
b. ja c. Huomaa, että rajakustannus merkitään muutosvälin keskelle!
62.
a.
b.
c.
d.
rajakustannus = hinta = 3 ⟹ 𝑄 = 5
𝑃𝑄 = 3 ∙ 5 = 15
𝐶 = 10 + 5 + 0,2 ∙ 52 = 20
Kiinteät kustannukset ovat ne kustannukset, jotka syntyvät kun 𝑄 = 0, siis
10. Loput 10 ovat muuttuvia kustannuksia. Vastaus: 10.
e. Voitto = 𝑃𝑄 − 𝐶 = 15 − 20 = −5, eli yritys tekee tappiota.
63. Tulot riittävät kattamaan muuttuvat kustannukset ja osan kiinteistä, mutta eivät
kokonaiskustannuksia. Yritys kannattaa lopettaa, mutta tuotantoa kannattaa
jatkaa vielä siihen asti, kunnes kiinteistä kustannuksista päästään eroon.
26
64. Kustannustaulukosta ja piirtämistämme käyristä näemme, että rajakustannus
ylittää yksikkökustannuksen, kun rajakustannus nousee 4,9:ään. Tällöin tuotannosta tulee kannattavaa, sillä tällöin yrityksen asettaessa määrän 𝑄 siten, että
hinta = rajakustannus, pätee myöskin että hinta > yksikkökustannus.
65.
a. Sivun 81 sääntöä soveltaen: rajatulo = 8 − 𝑄.
b. Piirtämällä rajatulokäyrän samaan kuvaan rajakustannuskäyrän kanssa
näemme, että ne leikkaavat, kun 𝑄 = 5. Tällöin rajatulo = 8 − 5 = 3, ja
taulukosta voimme tarkistaa, että rajakustannus = 3.
c. Hyödykkeen hinta luetaan kysyntäkäyrältä: 𝑃 = 8 − 0,5𝑄 = 8 − 2,5 = 5,5
d. Voitto = 𝑃𝑄 − 𝐶
= 𝑃𝑄 − (10 + 𝑄 + 0,2𝑄 2 )
= 5,5 ∙ 5 − (10 + 5 + 0,2 ∙ 52 )
= 7,5
66.
a. Määrän 𝑄 selvittämiseksi etsitään rajakustannuskäyrän ja kysyntäkäyrän
leikkauspiste ratkaisemalla yhtälöpari:
{
𝑃 = 8 − 0,5𝑄
𝑃 = rajakustannus = 1 + 0,4𝑄
⟹
7
𝑄 = 79
1
𝑃 = 8 − 0,5𝑄 = 4 9
b. Voitto = 𝑃𝑄 − 𝐶
= 𝑃𝑄 − (10 + 𝑄 + 0,2𝑄 2 )
=
=
37 70
∙ −
9
9
8
2
81
(10 +
70
9
70 2
9
+ 0,2 ∙ ( ) )
67.
a. Sääntelemättömän monopolin voitto on 7,5. Säännellyn monopolin voitto
on noin 2,1. Täydellisessä kilpailussa yritys tuottaa tappiota.
b. Täydellisessä kilpailussa hinta on 3 ja markkinoilla vaihdettu määrä on 10.
Säännellyn monopolin tapauksessa hinta on noin 4,1 ja määrä noin 7,8.
Sääntelemättömän monopolin tapauksessa hinta on 5,5 ja määrä 5.
(Huom: täydellisessä kilpailussa 𝑄 = 10, koska markkinoilla on muitakin
yrityksiä. Markkinoiden tasapainopiste on tarjontakäyrän ja kysyntäkäyrän
leikkauspisteessä, ja vaikka emme tiedä, missä tarjontakäyrä kulkee,
voimme kysyntäkäyrän yhtälöstä päätellä, että hinnan ollessa 3 määrä on
10.)
27
68. Tämä on varsin ”perusmallinen” tehtävä, jollainen saattaa hyvinkin tulla pääsykokeeseen. Kannattaa aloittaa piirtämällä kaikki olennaiset käyrät, eli kysyntäkäyrä (D niin kuin demand), rajatulokäyrä (MR niin kuin marginal revenue) ja
rajakustannuskäyrä (MC niin kuin marginal cost). Rajatulokäyrän yhtälö on
𝑀𝑅 = 10 − 2𝑄 (ks. kirjan s. 81).
a. Optimimäärä saadaan ratkaisemalla yhtälö rajatulo = rajakustannus, eli
𝑀𝑅 = 𝑀𝐶 ⟹ 10 − 2𝑄 = 2 + 2𝑄 ⟹ 𝑄 = 2.
b. Tuotteen hinta = 𝑃 = 10 − 𝑄 = 8
Myyntitulot = 𝑃𝑄 = 8 ∙ 2 = 16
Kokonaiskustannukset = 𝐶 = 5 + 2𝑄 + 𝑄 2 = 5 + 2 ∙ 2 + 22 = 13
Voitto = 𝑃𝑄 − 𝐶 = 16 − 13 = 3
69. Vasen alanurkka, jossa A pelaa strategiaa 2 ja B pelaa strategiaa 1, on Nash-tasapaino, koska tällöin kummankaan ei kannata yksipuolisesti vaihtaa strategiaa.
Yritys B
Strategia 1
Strategia 2
Strategia 1
A:n voitto = -5
B:n voitto = 30
A:n voitto = 25
B:n voitto = 15
Strategia 2
A:n voitto = 5
B:n voitto = 15
A:n voitto = 40
B:n voitto = 5
Yritys A
70.
a. Voitto = 𝑃𝑄 − 𝑤𝐿 − 𝑟𝐾 − 𝑠𝑀
= 5 ∙ 15 − 1 ∙ 20 − 0,06 ∙ 150 − 3 ∙ 12
= 10
b. Arvonlisäys = 𝑃𝑄 − 𝑠𝑀 = 5 ∙ 15 − 3 ∙ 12 = 39
𝑤𝐿
1∙20
4
c. Yksikkötyökustannus = 𝑄 = 15 = 3
28
5.3
SYVENTÄVÄT TEHTÄVÄT
71.
a. Pääoma on ainoa kiinteä tuotannontekijä. Pääomakustannukset ovat
𝑟𝐾 = 0,05 ∙ 1000 = 50. Muista kustannuksista päästään eroon pysäyttämällä tuotanto.
b. 𝑠𝑀 = 𝑠1 𝑀1 + 𝑠2 𝑀2 = 0,3 ∙ 5𝑄 + 0,2 ∙ 3𝑄 = 2,1𝑄. Vastaus: 𝑠𝑀 = 2,1𝑄
c. 𝑄 = 𝐹(𝐾, 𝐿) = √𝐾𝐿
⟹
𝑄2
𝐾
𝐿=
1002
= 1000 = 10. Vastaus: 𝐿 = 10
d. Ratkaistaan 𝐿 yhtälöstä 𝑄 = 𝐹(𝐾, 𝐿) = √𝐾𝐿
⟹
𝐿=
𝑄2
𝐾
𝑄2
𝑄2
= 1000 . Vastaus: 𝐿(𝑄) = 1000
𝑤𝑄 2
e. 𝑤𝐿 = 𝑤 ∙ 𝐿(𝑄) = 1000 =
f.
10∙𝑄2
1000
𝑄2
𝑄2
= 100 . Vastaus: 𝑤𝐿 = 100
𝑄2
Kokonaiskustannukset = 𝑤𝐿 + 𝑠𝑀 + 𝑟𝐾 = 100 + 2,1𝑄 + 50.
𝑄2
Vastaus: 𝐶(𝑄) = 100 + 2,1𝑄 + 50
g. 𝐶(100) =
1002
100
+ 2,1 ∙ 100 + 50 = 360
72.
3
4
a. 𝑅 = 𝑃𝑄 = (8 − 𝑄) 𝑄
3
4
𝑅(𝑄) = 8𝑄 − 𝑄 2
⟹
3
4
1
2
1
2
b. Π = 𝑅 − 𝐶 = (8𝑄 − 𝑄 2 ) − (1 + 𝑄 + 𝑄 2 )
⟹
5
Π(𝑄) = − 4 𝑄 2 +
15
𝑄
2
−1
c. 𝑅(𝑄) on alaspäin aukeava paraabeli, joten funktion maksimikohta on sen
derivaatan nollakohta:
3
𝑅 ′ (𝑄) = 8 − 2 𝑄 = 0
⟹
1
𝑄 = 53
d. Π(𝑄) on alaspäin aukeava paraabeli, joten funktion maksimikohta on sen
derivaatan nollakohta:
5
Π ′ (𝑄) = − 2 𝑄 +
15
2
=0
⟹
𝑄=3
29
e. Rajakustannuskäyrä on piirretty kuvaan pisteviivalla. Huomaa, että
rajakustannus merkitään muutosvälin keskelle!
Q
0
2
4
f.
C
1
4
11
ΔC /ΔQ
1,5
3,5
Rajatulokäyrä on piirretty kuvaan katkoviivalla. Se alkaa samalta tasolta
kuin kysyntäkäyrä, mutta laskee kaksi kertaa jyrkemmin.
g. Kuvan mukaan voiton maksimoiva määrä on 𝑄 = 3, ja sama tulos saatiin dkohdassa. Menetelmät siis vastaavat toisiaan, kuten pitääkin. Aina näin ei
kuitenkaan ole. Jos kustannusfunktio olisi kolmannen asteen polynomi,
kirjan menetelmä olisi epätarkka. Toisaalta joidenkin funktiomuotojen
derivointi on niin vaikeaa, ettei derivointimenetelmä tule kyseeseen.
73.
a. Kysyntäkäyrä on laskeva kaikilla 𝑄 > 0. Alla hahmotelma.
b. Voitto = 𝑃𝑄 − 𝐶 = (
9
√𝑄
9
√1
=(
1
2
∙ 𝑄) − (1 + 2𝑄 + 𝑄 3⁄2 )
1
1
∙ 1) − (1 + 2 ∙ 1 + 2 ∙ 13⁄2 ) = 5 2
30
c. 𝑅(𝑄) = 𝑃𝑄 = (
9
√𝑄
) 𝑄 = 9√𝑄
1
1
d. Π(𝑄) = 𝑅 − 𝐶 = 9√𝑄 − (1 + 2𝑄 + 2 𝑄 3⁄2 ) = − 2 𝑄 3⁄2 − 2𝑄 + 9𝑄 1⁄2 − 1
e. Maksimoidaan voittofunktio Π(𝑄) etsimällä derivaatan nollakohta:
3
4
9
2
Π ′ (𝑄) = − 𝑄 1⁄2 − 2 + 𝑄 −1⁄2 = 0
3
4
‖ ∙ 𝑄 1⁄2
9
2
− 𝑄 − 2𝑄 1⁄2 + = 0
3
4
9
2
⟹
𝑄 = 𝑥2 =
− 𝑥 2 − 2𝑥 + = 0
‖ merk. 𝑥 = √𝑄
86
−
9
⟹
4480
81
√
𝑥=√
70
4
−
9
3
(negatiivinen juuri ei kelpaa)
≈ 2,12
74. Nash-tasapainoa ei ole, kuten taulukkoon piirretyt muolet osoittavat: strategian
yksipuolinen vaihtaminen on aina kannattavaa jommallekummalle. Tässä pelissä
B:n kannattaa valita samoin kuin A, mutta A:n kannattaa valita eri lailla kuin B.
Tasapainoa ei siis voi olla.
Yritys B
Strategia 1
Strategia 2
Strategia 1
A:n voitto = -5
B:n voitto = 30
A:n voitto = 25
B:n voitto = 15
Strategia 2
A:n voitto = 5
B:n voitto = 5
A:n voitto = 10
B:n voitto = 15
Yritys A
75. Tässä pelissä on kaksi Nash-tasapainoa: A1B1 ja A2B2. A1B1 on kylläkin molemmille yrityksille parempi kuin A2B2, mutta tämä ei muuta sitä tosiasiaa, että A2B2
täyttää Nash-tasapainon määritelmän: kummankaan ei kannata yksipuolisesti
vaihtaa strategiaansa.
Yritys B
Strategia 1
Strategia 2
Strategia 1
A:n voitto = 100
B:n voitto = 250
A:n voitto = -5
B:n voitto = 5
Strategia 2
A:n voitto = -5
B:n voitto = 10
A:n voitto = 5
B:n voitto = 15
Yritys A
31
76.
a. Merkitään rajatuloa symbolilla 𝑀𝑅 niin kuin marginal cost. Tällöin
𝑀𝑅1 = 6 − 2𝑄1 ja 𝑀𝑅2 = 4 − 2𝑄2 , kuten kirjan sivulla 81 selitetään.
b. Kuten tehtävänannossa todettiin, yrityksen maksimoidessa voittonsa
molempien markkinasegmenttien rajatulo vastaa yrityksen rajakustannusta. Ratkaistaan siis seuraava yhtälöryhmä:
𝑀𝑅1 = 𝑀𝐶
{
𝑀𝑅2 = 𝑀𝐶
⟹
𝑄1 = 2
⟹
{
1
1
1
1
6 − 2𝑄1 = 2 + 2 (𝑄1 + 𝑄2 )
4 − 2𝑄2 = 2 + 2 (𝑄1 + 𝑄2 )
𝑄2 = 1
𝑃1 = 4
⟹
…
𝑃2 = 3
Yhteenlaskettu tuotanto on 𝑄 = 𝑄1 + 𝑄2 = 2 + 1 = 3
c. Allaolevassa kuvassa kysyntäkäyrä on piirretty jatkuvalla viivalla 𝐷.
Huomaa, että kun hinta laskee alle neljän, käyrä loivenee, koska tästä
eteenpäin hinnanlasku kasvattaa kysyntää molemmissa asiakasryhmissä.
Rajatulokäyrä 𝑀𝑅 on piirretty katkoviivalla. Piirtämisessä noudatetaan
kirjan sivulla 81 selitettyä periaatetta: rajatulokäyrä on kaksi kertaa jyrkempi kuin kysyntäkäyrä, ja kohtaa kysyntäkäyrän pystyakselin kohdalla.
Rajatulokäyrässä esiintyvä hyppäys johtuu kysyntäkäyrässä olevasta taitekohdasta, jossa kysynnän hintajousto kasvaa äkisti.
Suora 𝑀𝐶 on rajakustannuskäyrä. Optimaalinen tuotantomäärä on 3, eli
sama kuin yrityksen harjoittaessa hintadiskriminointia.
d. Molemmissa tapauksissa tuotantomäärä on sama, joten myös kustannukset ovat samat. Harjoittaessaan hintadiskriminointia yrityksen tulot 𝑅 ovat
𝑅 = 𝑃1 𝑄1 + 𝑃2 𝑄2 = 4 ∙ 2 + 3 ∙ 1 = 11
1
2
Kun yritys ei harjoita hintadiskriminointia, hinta on 3 ja tulot ovat
1
1
𝑅 = 𝑃𝑄 = 3 2 ∙ 3 = 10 2
Eli kyllä hintadiskriminointi kannattaa.
32
6
TUOTANNONTEKIJÄMARKKINAT
6.1
KERTAUSKYSYMYKSET
1. Kuviossa 𝑤 on palkka, 𝐿 on työn määrä (jota voidaan mitata joko työntekijöiden tai
työtuntien määränä), 𝑤 ∗ on tasapainopalkka ja 𝐿∗ on tasapainossa toteutunut
tehdyn työn määrä. (Työn tarjontakäyrä on piirretty jyrkäksi, koska työn tarjonta
on melko joustamatonta palkan suhteen.)
2.
a. Kustannukset kasvavat palkan verran.
b. Tuotos kasvaa työn rajatuottavuuden verran.
c. Tulot kasvavat määrällä, joka on hyödykkeen hinta kertaa työn
rajatuottavuus.
3. Kohdat a ja b eivät muutu, mutta c) tulot kasvavat määrällä, joka on yrityksen
rajatulo kertaa työn rajatuottavuus.
4. Optimissa pätee ehto: palkka = rajatulo × työn rajatuottavuus. Tällöin työvoimaa
ei kannata lisätä eikä vähentää. Työvoimaa kannattaa lisätä, jos palkka on tätä
pienempi, ja vähentää, jos palkka on tätä suurempi.
5. 1. Työn aleneva rajatuottavuus. 2. Epätäydellisen kilpailun vallitessa myös aleneva
rajatulo.
Työn rajatuottavuuden arvo = rajatulo × työn rajatuottavuus. Työpanoksen
kasvaessa se vähenee yllämainituista syistä. Jollakin työpanoksen määrällä se
saavuttaa tason, jossa se on yhtä suuri kuin palkka. Mitä korkeampi on palkka, sitä
pienemmällä työpanoksen määrällä tämä taso saavutetaan.
6.
a. Kun työn kysynnän muutos johtuu palkkatason muutoksesta.
b. Kun työn kysynnän muutos johtuu jostain muusta, esim. yritysten
tuottamien hyödykkeiden kysynnän muutoksesta.
7. Kullakin palkkatasolla lasketaan yhteen yksittäisten yritysten kysymät määrät. Eli
se johdetaan ihan samalla tavalla kuin hyödykemarkkinoiden tapauksessa.
8. Vapaa-aika, joka on itsessään hyödyke.
9.
a. Kun työn tarjonnan muutos johtuu palkkatason muutoksesta.
b. Kun työn tarjonnan muutos johtuu jostain muusta.
c. i) Preferenssien muutos, ii) työstä riippumattomien tulojen muutos.
33
10. Palkan noustessa tulot nousevat, millä on vapaa-ajan kysyntää kasvattava vaikutus, koska vapaa-aika on normaalihyödyke. (Kirja sanoo tämän vähän eri tavalla,
mutta tästä on kyse.)
11. Suhteellisen alhaisella palkkatasolla palkan nousu lisää työn tarjontaa, mutta kun
välttämättömimmät tarpeet on tyydytetty, palkanlisäys saattaa vähentää sitä. Eli
työn tarjonnan jousto palkan suhteen laskee palkkatason noustessa (ja voi kääntyä
jopa negatiiviseksi).
12. Ihan samalla tavalla kuin hyödykemarkkinoiden tapauksessa, eli kullakin
palkkatasolla lasketaan yhteen yksittäisten kotitalouksien tarjoamat määrät.
13. Yksinkertaisessa työn kysyntä-tarjontamallissa työttömyys ymmärretään työn
liikatarjonnaksi: sitä syntyy, jos jokin tekijä (esim. minimipalkka) pitää palkkoja
tasapainotason yläpuolella, kuten allaolevassa kuvassa. Työttömyyden määrä on
tällä palkkatasolla tarjotun ja kysytyn määrän ero.
Mutta loppujen lopuksi työttömyys ei ole aivan näin yksinkertainen asia. Siksi sitä
käsitellään perusteellisemmin luvussa 10.
14. 1) Erot työvoiman laadussa (esim. lääkärin vs. lakimiehen työ), 2) erot työolosuhteissa (esim. vaaralliset vs. vaarattomat työtehtävät).
15. Ammattitaitoinen ja ammattitaidoton työvoima ovat jossain määrin eri tuotannontekijöitä, joita kumpaakin tarvitaan. Esim. rakennuksilla tarvitaan sekä insinöörejä
että työmiehiä. Jos näiden välinen palkkaero olisi liian pieni  yhä harvempi
viitsisi kouluttautua insinööriksi  insinöörityövoiman tarjonta heikkenisi 
insinöörien palkkataso nousisi  palkkaero palautuisi.
16. Eri maissa on eri määrä pääomaa (fyysistä ja henkistä) per työntekijä. Rikkaissa
maissa niitä on paljon per työntekijä  työn rajatuottavuus on korkea  palkkataso on korkea. Työvoiman vapaa liikkuvuus tasoittaisi erot. (Itse asiassa myös
pääoman vapaa liikkuvuus tasoittaa niitä, ja tämä onkin jo tapahtumassa globalisaation myötä.)
17. Koska kotitaloudet omistavat yritykset, ja sitä kautta epäsuorasti yritysten omaisuuden eli pääoman. Joo, kieltämättä sekava kuvio.
Anyway, jos olet miettinyt, mihin yritykset tarvitsevat rahoitusta, niin vastaus on:
nimenomaan pääoman hankkimiseen. Osa tästä pääomasta on fyysistä (esim.
koneet). Osa on henkistä (esim. brändi, tuotemerkit, markkina-asema ja suhteet
sidosryhmiin), tosin kirja ei näitä jälkimmäisiä käsittele, joten emme mekään.
18. Nykyarvon laskemista.
34
19. Tulon (tai menon) nykyarvo on
a. sitä pienempi, mitä kauemmas tulevaisuuteen tulo (tai meno) ajoittuu,
b. sitä pienempi, mitä korkeampi korko on.
20. Investointi on kannattava, jos sen tuottamien tulojen nykyarvo on suurempi kuin
hankintameno. Koronnousu vähentää nykyarvoa  mitä korkeampi korko, sitä
harvempi investointi on kannattava.
21. Ne ostavat asuntoja ja kestokulutushyödykkeitä. Huom: asunnon ostaminen on
investointi, siinä asuminen on kulutusta! Ja vuokramarkkinoiden ansiosta nämä
kaksi ovat erotettavissa toisistaan.
22. Välittää rahoitusta rahoitusylijäämäisiltä rahoitusalijäämäisille.
23. Suora rahoitus eli arvopaperimarkkinat vs. välitetty rahoitus, jossa rahoituslaitokset (mm. pankit) toimivat välikäsinä. Osakkeita ja obligaatioita ostaessasi osallistut
arvopaperimarkkinoille.
24. Rahoituksen tarjoaja.
25.
a. Kuviossa 𝑖 on korkotaso ja £ on rahoituksen määrä.
b. Rahoituksen hinta on korko. (Tämä voi kuulostaa oudolta, jos ajatellaan
osakerahoitusta, mutta ajattele näin: jos teet osakesijoituksen, sijoituksen
vaihtoehtoiskustannus on korko, jonka olisit voinut saada rahoillesi.)
c. Koron noustessa rahoituksen tarjonta kasvaa, koska se tekee säästämisestä
kannattavampaa.
d. Koron noustessa yhä harvempi investointi on kannattava  rahoituksen
kysyntä vähenee.
26. Kuten hyödyke- ja työmarkkinoillakin, myös rahoitusmarkkinoilla
 markkinakysyntäkäyrä saadaan laskemalla kullakin korkotasolla yhteen
yksittäisten talousyksiköiden rahoituksen kysyntä
 markkinatarjontakäyrä saadaan laskemalla kullakin korkotasolla yhteen
yksittäisten kotitalouksien rahoituksen tarjonta.
27. Kun hyödykkeiden kysyntä kasvaa  investointien tuotot paranevat  investointien nykyarvo kasvaa  yhä useampi investointi on kannattava  rahoituksen
tarjontakäyrä siirtyy oikealle.
28. Kun pääomatuloja (eli säästäjien saamia tuottoja) verotetaan  säästäjän saama
tuotto pienenee  säästäminen on vähemmän kannattavaa  rahoituksen
tarjontakäyrä siirtyy vasemmalle.
35
29. Pankki pystyy tarjoamaan säästäjille vähäriskisen sijoitusmuodon, ja sijoittaa
puolestaan talletetut varat tuottaviin kohteisiin. Pankki pystyy hajauttamaan
sijoituksensa laajasti, mikä vähentää riskiä (jos jokainen kotitalous tekisi tämän
omalta kohdaltaan, taloustoimikustannukset olisivat hyvin korkeat). Lisäksi
pankilla on parempi kyky valita sijoituskohteita ja valvoa niitä kuin useimmilla
kotitalouksilla.
30.
a. Tilanne, jossa pankin asiakkaat alkavat joukoittain vetää talletuksiaan pois,
koska pelkäävät pankin olevan ajautumassa maksukyvyttömyyteen.
b. Yleensä pankin kärsimät luotto- tai sijoitustappiot.
c. Jos pankilla ei ole rahaa, se ei voi hoitaa tehtäviään, joten sen on
lopetettava toimintansa. Tällainen pankki asetetaan selvitystilaan.
d. Teoriassa kyllä. Jo pelkkä epäilys pankin maksukyvystä voi riittää synnyttämään talletuspaon.
e. 1) Jos muilla pankeilla epäillään olevan samanlaisia riskejä kuin talletuspaon kohteeksi joutuneella pankilla. 2) Talletuspaon kohtaama pankki
joutuu hankkimaan käteistä keinolla millä hyvänsä  se myy omistamiaan
arvopapereita  arvopapereiden markkinahinnat laskevat  muiden
pankkien omistamien arvopapereiden arvo pienenee  niiden vakavaraisuus heikkenee  niidenkin maksukyky joutuu epäilyksen kohteeksi.
31. Kun velallinen ei maksa velkaansa, velkoja kärsii luottotappion eli menettää rahaa.
32. Selvitystilaan asetettu yritys selvitetään eli sen varat jaetaan velkojien ja omistajien kesken lain määräämällä tavalla. (Selvitystila muuttuu konkurssiksi, mikäli
yrityksen varat eivät riitä velkojen maksuun.)
33.
a. Käteisvarojen osuus on pieni, kirjan esimerkissä vain 5 %.
b. Oman pääoman osuus on pieni, kirjan esimerkissä vain 10 %.
34. Rahoitusmarkkinoiden toimintahäiriö.
35.
a. Ne vähensivät luotonantoaan kotitalouksille ja yrityksille.
b. Investoinnit vähenivät. Kuten kirjan makro-osuudessa opimme, tämä saa
aikaa muunkin tuotannon supistumisen. Siis myös kulutus supistui.
c. Tuotannon vähentyessä yritysten tulot vähenivät  yhä useampi yritys ei
enää kyennyt maksamaan velkojaan  luottotappiot lisääntyivät 
pankeilla meni yhä huonommin  ne vähensivät taas luotonantoaan 
investoinnit vähenivät taas  jne.
36. Pankkitalletuksilla on valtion takaus: jos pankki menee nurin, valtio maksaa
tallettajille sen osan, mitä pankki ei pysty maksamaan (tiettyyn rajaan asti).
Tarkoituksena on 1) kannustaa säästämistä tarjoamalla riskitön sijoituskohde,
2) ehkäistä talletuspakoja.
37. Nämä ovat eurooppalaisten pankkien välisissä lainoissa käytettyjä korkotasoja.
Euribor- ja Eonia-korot ovat vakuudettomien ja Eurepo-korot vakuudellisten
lainojen korkoja.
36
38. Korkotasot määräytyvät pääosin rahoituksen kysynnän ja tarjonnan mukaan. Niitä
heiluttaa moni muukin asia kuin rahoitusmarkkinariskit. Sen sijaan koska vakuudellisisissa lainoissa ei ole riskiä, mutta vakuudettomissa on, niin näiden välinen
ero kertoo pankkien välisestä epäluottamuksesta.
39. Asuntolainoihin. (Niitä oli myönnetty todella holtittomasti, suuria asuntolainoja oli
annettu ihmisille, joilla ei ollut mitään mahdollisuutta maksaa lainojaan. Miksi näin
oli toimittu, se on pitkä tarina, mutta näin vain kävi.)
40. Keskuspankki voi antaa halpaa lainaa pulassa oleville pankeille. Keskuspankilta ei
voi loppua raha, kuten luvussa 11 opitaan.
41. Kreikan valtionlainoihin.
42. Rahoitusmarkkinat eivät toimi yhteiskunnan hyvinvoinnin kannalta tehokkaasti,
ellei niitä valvota ja säännöstellä.
43. Edellyttämällä, että pankit pitävät suuremman osuuden varoistaan käteisenä.
Haittapuoli on, että tällöin ne eivät voi lainata yhtä paljon, mikä vähentää niiden
kykyä suorittaa tehtäväänsä kansantaloudessa, eli rahoituksen välittämistä.
44. Moraalikato (moral hazard): jos pankit pelastetaan aina vaikeuksista, ne alkavat
ottaa suurempia riskejä, sillä jos riskinotto onnistuu, pankki saa pitää voitot, mutta
jos se epäonnistuu, tappiot lankeavat jonkun muun maksettaviksi. Aina, kun
keskuspankki pelastaa pankin pulasta, se tukee pankkien käsitystä, että ne pelastetaan. (juuri tästä syystä USA:n keskuspankki antoi Lehman Brothers –pankin
mennä nurin syksyllä 2008. Kuten olemme nähneet, ei siitäkään hyvää seurannut.)
6.2
SOVELTAVAT TEHTÄVÄT
45.
a.
∆𝑄
∆𝐿
= 5−2 = 3
∆𝑄
b. Työn rajatuottavuuden arvo = 𝑃 ∙ ∆𝐿 = 2 ∙ 3 = 6
c. Kannattaisi lisätä, sillä palkka < työn rajatuottavuuden arvo.
d. Työn kysyntäkäyrän yhtälö on:
∆𝑄
𝑤 = 𝑃 ∙ ∆𝐿 = 2(5 − 𝐿) = 10 − 2𝐿
Vastaus: 𝑤 = 10 − 2𝐿
e. Ratkaistaan yhtälöpari
𝑤=4
{
𝑤 = 10 − 2𝐿
⟹ 𝐿=3
f.
𝑤𝐿 = 4 ∙ 3 = 12
46. Koska autot ja bensiini ovat komplementteja, bensiinin hinnannousu vähentää
autojen kysyntää  autonvalmistajien työn rajatuottavuuden arvo laskee 
autonvalmistajien työn kysyntäkäyrä siirtyy vasemmalle  autoteollisuuden
työntekijöiden työllisyystilanne heikkenee.
37
47.
5
2
a. 𝑤 = 𝐿 − 10 on työn tarjontakäyrä, koska se on palkan suhteen nouseva.
1
𝑤 = 5 − 2 𝐿 on työn kysyntäkäyrä, koska se on palkan suhteen laskeva.
b. Ratkaisemalla yhtälöiden muodostama yhtälöpari saadaan tulokseksi:
1
𝑤 = 2 2 ja 𝐿 = 5.
1
c. Tällöin työn tarjonta on 𝐿𝑆 = 5 5 , mutta työn kysyntä on vain 𝐿𝐷 = 4.
1
Työttömyyden määrä on siis 1 5 .
48. Työn markkinakysyntäkäyrä saadaan laskemalla yhteen kullakin palkkatasolla
yksittäisten yritysten kysymät määrät.
𝑅
2500
49. Nykyarvo (present value) on 𝑃𝑉 = (1+𝑖)𝑡 = (1+0,06)5 = 1868
Vastaus: 1868 euroa.
10 000
10 000
10 000
50. Investoinnin nykyarvo on 𝑃𝑉 = (1+0,2) + (1+0,2)2 + (1+0,2)3 = 21 065
Koska nykyarvo on hankintamenoa pienempi, ei investointi ole kannattava.
51. Nyt nykyarvo on 𝑃𝑉 =
10 000
0,2
= 50 000. Korkein hankintameno, jolla investointi on
kannattava, on tietenkin investoinnin nykyarvo. Vastaus: 50 000 €.
38
52. Tässä tapauksessa investointi tuottaa samat tulot kuin edellisessä tehtävässä plus
lisäksi 10 000 euroa, jotka saadaan heti. Nykyarvon täytyy siis olla tämän verran
suurempi. Vastaus: 60 000 €.
6.3
SYVENTÄVÄT TEHTÄVÄT
53.
a. Kun 𝐿 = 2, työn rajatuottavuus on 3. Siis maksamalla palkan, joka on 4,
saan 3 yksikköä tuotetta. Niinpä lisäkustannus per tuotettu lisäyksikkö on
4
.
3
Tämä on rajakustannus.
b. Optimissa 𝐿 = 3 ja työn rajatuottavuus on 2. Siis maksamalla palkan, joka
4
on 4, saan 2 yksikköä tuotetta. Eli rajakustannus = 2 = 2.
c. Kyllä. Tehtävässä 45 laskettu optimi, jossa 𝐿 = 3, vastaa rajakustannuksen
ja hinnan vertailuun perustuvaa optimia. Kumman tahansa säännön
noudattaminen johtaa samaan tulokseen.
54.
a. Hyödykkeen kysynnän muutos ei vaikuta tuotantofunktioon, joten tämän
tehtävän vastaus ei muutu: työn rajatuottavuus = 3.
b. Nyt työn rajatuottavuuden arvo = rajatulo × työn rajatuottavuus. Rajatulokäyrä johdetaan kysyntäkäyrästä kirjan sivun 81 periaatetta soveltaen:
𝑀𝑅 = 3 − 0,2𝑄
ja 𝑄 saadaan tuotantofunktion avulla:
1
1
𝑄 = 5𝐿 − 2 𝐿2 = 5 ∙ 2 − 2 ∙ 22 = 8
Rajatulo on siten 𝑀𝑅 = 3 − 0,2 ∙ 8 = 1,4
⟹
työn rajatuottavuuden arvo = 1,4 ∙ 3 = 4,2
c. Kannattaisi lisätä, sillä työn rajatuottavuuden arvo > palkka.
d. Tämä menee hieman haastavammaksi, ja siksi tämä tehtävä onkin luokiteltu syventäviin.
Työn rajatuottavuuden arvo = rajatulo × työn rajatuottavuus. Meidän
täytyy laskea, miten tämä riippuu työpanoksesta 𝐿. Rajatulo riippuu 𝐿:stä
epäsuorasti: se riippuu tuotoksesta 𝑄, joka taas riippuu 𝐿:stä. Sijoitetaan
siis tuotantofunktio rajatulon lausekkeseen:
1
𝑀𝑅 = 3 − 0,2𝑄 = 3 − 0,2 (5𝐿 − 2 𝐿2 ) = 0,1𝐿2 − 𝐿 + 3
Joten työn rajatuottavuuden arvo = (0,1𝐿2 − 𝐿 + 3)(5 − 𝐿)
= −0,1𝐿3 + 1,5𝐿2 − 8𝐿 + 15
39
e. Optimaalinen työpanoksen määrä on jälleen se, jolla palkka = rajatuottavuuden arvo. Kuvasta katsoen näyttää siltä, että se voisi olla noin 2,1.
Edellisessä kohdassa muodostamamme kaavan avulla voimme todeta, että
kun 𝐿 = 2,1 niin työn rajatuottavuuden arvo = 3,89. Niinpä optimaalinen
työpanoksen määrä on jotakin 2:n ja 2,1:n väliltä.
f.
Edellisen kohdan vastauksen perusteella voidaan laskea, että yrityksen
palkkakulut optimissa ovat jotain 8:n ja 8,4:n väliltä.
55. Nykyarvo lasketaan kaavalla 𝑃𝑉 =
𝑅
𝑖
silloin, kun ensimmäisen tuloerän saamiseen
on aikaa vuosi. Eli kahden vuoden kuluttua tästä hetkestä investoinnin senhetkinen
arvo voidaan laskea tällä kaavalla, ja silloin sen arvo on 50 000 €, kuten tehtävässä
51 osoitettiin. Tämänhetkisen nykyarvon laskemiseksi riittää diskontata se arvo,
50 000
joka investoinnilla on kahden vuoden päästä, eli 𝑃𝑉 = (1+0,2)2 = 34 722.
Vastaus: korkein hankintameno, jolla investointi on juuri ja juuri kannattava, on
34 722 euroa.
56. Tässä tehtävässä pitää osata erottaa olennainen ja epäolennainen tieto. Tarpeetonta on tieto siitä, miten investointi rahoitetaan; ainoa rahoitusta koskeva seikka,
jolla on merkitystä, on korkokanta. Investoinnin hankintameno on 200 000 euroa,
ja se tuottaa ikuisesti tuloa 600 euroa kuussa eli 7200 euroa vuodessa.1
Korkokannan ollessa 3 %, investoinnin nykyarvo on 𝑃𝑉 =
7200 €
0,03
= 240 000 €.
Investointi on siis kannattava.
(Ole varuillasi pääsykokeessa, sielläkin voi tulla vastaan tehtäviä, joissa osa
annetusta tiedosta on tarpeetonta. Myöskään ei pidä ruveta oma-aloitteisesti
tekemään ongelmasta vaikeampaa esim. miettimällä inflaation vaikutuksia tms.)
57. Jos pankki, jossa sinulla on pankkitili, ajautuu maksukyvyttömyyteen, se merkitsee, ettet saa rahojasi ulos ainakaan vähään aikaan. Varmaan se harmittaisi.
Seuraus kansantaloudelle on se, ettet pysty käyttämään rahojasi  yritysten
tuotanto supistuu sen verran kuin sinun kulutuksesi vähenee.
Kyllä, ikuisesti—myös seuraavalle asukkaalle, ja sitä seuraavalle. 600 euron tulo, josta tässä
puhutaan, on se 600 euron säästö, joka Veeralle syntyy joka kuukausi. Veeran näkökulmasta
nimittäin tulo ja säästö ovat ihan yhtä hyviä asioita.
1
40
7
JULKISTALOUS
7.1
KERTAUSKYSYMYKSET
1. Kansantalouden kokonaisveroaste (verojen ja veronluonteisten maksujen suhde
BKT:hen).
2. Kirja ei anna selvää määritelmää, mutta ilmeisesti virallisia ovat julkisen vallan
määräämät instituutiot (esim. lait, oikeuslaitos ja lakien toimeenpano), ja epävirallisia ovat kaikki muut (kulttuuri, perinteet, tavat, luottamus ja maine).
3. Sosiaalista pääomaa ovat hyvinkehittyneet epäviralliset instituutiot. Ne alentavat
taloustoimikustannuksia.
4. 1) Epätäydellinen kilpailu, 2) verotus, 3) ulkoisvaikutukset, 4) julkishyödykkeet ja
yhteiset resurssit, 5) epäsymmetrinen informaatio.
5. Markkinat ovat tehokkaat, kun ne tuottavat kutakin hyödykettä sen määrän, jolla
yhteiskunnan rajahyöty = yhteiskunnan rajakustannus.
6. Koska monopoli rajoittaa tuotantoaan saadakseen korkeamman hinnan. Tällöin
yhteiskunnan rajahyöty = hinta > rajakustannus. Monopoli siis tuottaa liian vähän.
Tämä sama pätee kaikkiin eptäydellisen kilpailun muotoihin.
7. Verotus vaikuttaa taloudellisiin päätöksiin esim. kulutuksen ja työnteon määrästä,
jolloin markkinoiden tasapaino siirtyy pois siitä, mikä olisi hyvinvoinnin kannalta
optimaalista. Siksi on tapana sanoa, että verotus vääristää markkinoita.
8. Tarjontakäyrä siirtyy veron verran ylöspäin. Markkinahinta nousee ja vaihdettu
määrä vähenee.
9. Kun kysyntä on joustamatonta, markkinoilla vaihdettu määrä ei vähene veron
vaikutuksesta yhtä paljon kuin jos kysyntä olisi joustavaa. Tällöin 1) hyvinvointitappio on pieni, 2) verokertymä on suuri.
10. Kohtaannolla tarkoitetaan sitä, miten verorasitus loppujen lopuksi jakautuu eli
”kuka maksaa veron”. Mitä joustavampaa on kysyntä, sitä suuremman osan
verosta maksavat tuottajat.
11. Jos verovarojen käytöstä saatu hyöty on suurempi kuin veron aiheuttama
hyvinvointitappio, niin silloin verottaminen kannattaa.
12.
a. Negatiivinen ulkoisvaikutus tuotannossa, negatiivinen ulkoisvaikutus
kulutuksessa, positiivinen ulkoisvaikutus tuotannossa, positiivinen
ulkoisvaikutus kulutuksessa.
41
b.
Kielteinen (negatiivinen)
Myönteinen (positiivinen)
Tuotannossa
Yhteiskunnan
rajakustannus MSC,
marginal social cost) >
yksityinen rajakustannus.
Yhteiskunnan
rajakustannus (MSC,
marginal social cost) >
yksityinen rajakustannus.
Yhteiskunnan rajahyöty
(MSU, marginal social
utility) < yksityinen
rajahyöty.
Yhteiskunnan rajahyöty
(MSU, marginal social
utility) > yksityinen
rajahyöty.
Kulutuksessa
c.
i. Kun ulkoisvaikutus on kielteinen.
ii. Kun ulkoisvaikutus on myönteinen.
13. 1) Markkinaehtoisesti (joskus), 2) ulkoisvaikutusta verottamalla (esim.
saastevero), 3) päästöoikeuksien kaupan kaltaisten ratkaisujen avulla,
4) Pigou-veron avulla.
14. Taloudellista ohjausta ovat ohjauskeinot, jotka muuttavat talousyksiköiden
kannustimia enemmän yhteiskunnan edun mukaisiksi, mutteivät aseta ehdottomia
rajoituksia niiden valinnoille. Hallinnollista ohjausta ovat ehdottomat rajoitukset,
kiellot, säännöt ja ehdot. Siksi taloustiede neuvoo käyttämään taloudellista
ohjausta, jos suinkin mahdollista.
15. 1) Lisäkulutuksesta ei aiheudu lisäkustannuksia: se mikä riittää yhdelle, riittää
kaikille. 2) Ketään ei voida sulkea pois kuluttamasta: jos hyödyke tuotetaan, ketään
ei voida estää nauttimasta sen tuomaa hyötyä.
16. Koska ketään ei voida sulkea pois kuluttamasta, seurauksena on vapaamatkustamisen ongelma: kukaan ei halua maksaa osuuttaan julkishyödykkeen tuotantokustannuksista, vaan väittää, ettei tarvitse sitä, mutta toivoo salaa, että muut
maksaisivat sen.
17. Hyödyke, jolla on edellämainittu julkishyödykkeen ominaisuus 2, mutta ei ominaisuutta 1. Toisin sanoen tavallinen hyödyke, joiden kuluttamisesta ketään ei voida
sulkea pois.
42
18. Ominaisuus 1, eli lisäkulutuksesta ei aiheudu lisäkustannuksia.
19.
a. Tilannetta, jossa vaihdannan yhdellä osapuolella (A) on enemmän
informaatiota kuin toisella (B).
b. Koska B:llä osapuolella on hyvä syy pelätä tulevansa vedätetyksi, ja tämän
pelon takia osa sellaisista liiketoimista, jotka itse asiassa olisivat molemminpuolisesti kannattavia, jää toteutumatta.
c. 1) Julkinen valta voi vaatia A:lta informaatiota, johon B:llä ei ole pääsyä, ja
valvoa, ettei A käytä asemaansa hyväkseen. 2) Toinen vaihtoehto on, että
julkinen valta tuottaa kyseisen hyödykkeen itse.
20. Esim. vertaamalla suurituloisimman ja pienituloisimman kymmenyksen tuloja.
21. 1) Voimavarojen tasaaminen, 2) hintoihin vaikuttaminen.
22.
a. Kun hinta pakotetaan markkinoiden tasapainotasoa alemmas, tarjonta
vähenee, vaikka kysyntä kasvaa. Markkinoilla vaihdettu määrä vähenee.
b. Tilanne on otollinen korruption kehittymiselle ja mustien markkinoiden
synnylle. Pitkällä aikavälillä hyödykkeen saatavuus ja laatu heikkenevät,
koska sen tuottamiseen ei kannata investoida.
23. 1) Vallankäyttäjien tiedot taloudesta ja ymmärrys talouden toiminnasta ovat
epätäydellisiä, 2) poliittinen päätöksentekoprosessi ei aina johda kokonaisuuden
näkökulmasta parhaaseen ratkaisuun, 3) vallanpitäjillä voi olla muita tavoitteita
kuin yhteiskunnan etu.
24.
a. nettoverot = verot − tulonsiirrot
b. tuotannontekijätulojen uudelleenjako (esim. lapsilisät, työttömyyskorvaukset, opintotuet ja eläkkeet)
c. verotusmuoto, jossa kaikilta peritään sama summa riippumatta esim.
henkilön tuloista tai omaisuudesta
d. veron määrän tulisi perustua verotettavan veronmaksukykyyn
e. samassa asemassa olevat maksavat yhtä paljon
f. parempiosainen maksaa enemmän
g. veroprosentti on vakio
h. veroprosentti on sitä korkeampi, mitä suuremmat tulot
i. veroa tulisi maksaa eniten niiden, jotka hyötyvät eniten siitä, mihin veron
tuotto käytetään
j. niiden asioiden kirjo, joita verotetaan (esim. tulot, omaisuus ja kulutus)
k. veron määrä (esim. tuloveroprosentti tai hyödykeveron määrä per
yksikkö)
43
l.
tilanne, jossa ei kannata tienata enemmän, koska käteen jäävä tulo
pienenisi
m. vero- ja tulonsiirtojärjestelmä, jossa jokaiselle maksetaan tietty tuloista ja
omaisuudesta riippumaton tulonsiirto, ja muita tuloja verotetaan jonkin
yksinkertaisen säännön mukaan
25. Koska jos muut maat eivät ota tällaisia veroja käyttöön, osa verotuksen kohteena
olevasta tuotannosta voi siirtyä ulkomaille, missä verotus on kevyempää.
26. Köyhät kuluttavat suuremman osan tuloistaan kuin rikkaat, ja päätyvät siksi
maksamaan suhteellisesti enemmän kulutusveroja kuin rikkaat. (Kulutusverot
ovat siis regressiivisiä, mikä on progressiivisen vastakohta.)
7.2
SOVELTAVAT TEHTÄVÄT
27.
a. Markkinoiden tasapaino selviää ratkaisemalla yhtälöpari:
2
{
𝑃 = 6 − 3𝑄
𝑃 =2+
1
𝑄
3
⟹
1
𝑃 = 33 , 𝑄 = 4
b. Nyt tarjontakäyrä nousee veron verran ylöspäin. Uusi tarjontakäyrä on
1
𝑃 = 3 + 3 𝑄. Ratkaisemalla taas yhtälöpari saadaan: 𝑃 = 4, 𝑄 = 3.
c. Veron määrä on 𝑄𝑡, missä 𝑡 on vero per hyödykeyksikkö. 𝑄𝑡 = 3 ∙ 1 = 3.
Vastaus: verokertymä = 3.
d.
Kuluttajien maksama hinta on 4, tuottajien saama hinta on 3. Ennen veron
1
2
asettamista hinta oli molemmille 3 3. Kuluttajahinta on siis noussut 3 :lla, ja
1
tuottajahinta on vähentynyt 3 :lla. Näin ollen kuluttajat maksavat verosta
67 % ja tuottajat 33 %.
44
28.
a.
b.
c.
d.
e.
f.
negatiivinen tuotannossa (suuronnettomuuden riski)
negatiivinen tuotannossa (ilmansaasteet)
negatiivinen tuotannossa (maisemahaitta)
positiivinen kulutuksessa (vähentää muidenkin sairastumisriskiä)
negatiivinen kulutuksessa (altistaa muita savulle)
positiivinen kulutuksessa (mitä useampi on Facebookissa, sitä
hyödyllisempi Facebook on)
g. negatiivinen kulutuksessa (pakokaasut, melu, alle jäämisen vaara, vie
katutilaa)
29. Tämä on helppo: Pigou-veron on oltava rajahaitan suuruinen, eli vero = 1.
Jos kuitenkin tehdään pitkän kaavan mukaan, voidaan aloittaa piirtämällä kuva:
Ilman veroa markkinoiden tasapainossa 𝑃 = 3 ja 𝑄 = 4. Optimaalinen määrä olisi
𝑄 = 3. Kuinka suuri vero 𝑡 tarvitaan, jotta tarjontakäyrä nousee niin, että markkinat tasapainottuvat määrällä 𝑄 = 3? Tämä voidaan laskea ratkaisemalla
yhtälöryhmä2
1
𝑃 = 5− 2𝑄
{ 𝑃 = 1+ 1𝑄 + 𝑡
2
𝑄=3
⟹
𝑡 = 1.
(Yhtälöryhmään kuuluvat yhtälöt ovat vain matemaattinen ilmaus vaatimillemme
asioille: 1) tasapainopisteen on oltava kysyntäkäyrällä; 2) tasapainopisteen on
oltava tarjontakäyrällä, jota on nostettu veron 𝑡 verran ylöspäin; 3) määrän on
oltava 3.)
30.
a.
b.
c.
d.
e.
f.
g.
kirjan mukaan tämä on julkishyödyke
ei ole
ei ole
ei ole
ei ole
ei ole
on
31. a) kyllä, b) ei (paitsi jos kaikilla on yhtäläinen maksukyky)
2
Yhtälöryhmään kuuluvat yhtälöt ovat vain matemaattinen ilmaus vaatimillemme asioille:
1) tasapainopisteen on oltava kysyntäkäyrällä,
2) tasapainopisteen on oltava tarjontakäyrällä (joka on noussut veron verran ylöspäin),
3) määrän on oltava 3.
45
7.3
SYVENTÄVÄT TEHTÄVÄT
32. Piirretään kuva, jossa kysyntä- ja tarjontakäyrien jyrkkyys vastaa niiden hintajoustoja, ja jokainen ruudunväli on yksi prosentti (vaaka-akselilla määrästä,
pystyakselilla hinnasta).
Veron myötä määrä 𝑄 vähenee sen verran, että myyntihinnan ja tuottajanhinnan
väliin muodostuu veron suuruinen ero, eli tässä tapauksessa 5 % hinnasta. Kuvasta
näemme, että kun 𝑄 vähenee 2 %, kuluttajahinta nousee 4 % ja tuottajanhinta
vähenee 1 %:n. Tämän perusteella voimmekin vastata tehtävän kysymyksiin:
a. Hyödykkeen hinta nousee 4 %.
b. Kuluttajat maksavat verosta 80 %, tuottajat 20 %.
33. Veron tuotto on 𝑇 = 𝑄𝑡, missä 𝑡 on verokanta, ja 𝑄 saadaan ratkaisemalla
yhtälöpari
3
{
𝑃 = 6 − 5𝑄
1
𝑃 = 2 + 5𝑄 + 𝑡
missä jälkimmäinen yhtälö on tarjontakäyrän yhtälö veron asettamisen jälkeen.
Nyt pitäisi maksimoida 𝑄𝑡. Aloitetaan ratkaisemalla yhtälöparista, miten 𝑄 riippuu
𝑡:stä:
3
5
1
5
6− 𝑄 =2+ 𝑄+𝑡
⟹
4
5
𝑡 =4− 𝑄
4
Verotulot ovat 𝑇 = 𝑄𝑡 = 4𝑄 − 5 𝑄 2 . Maksimoidaan tämä derivoimalla 𝑄:n suhteen
ja etsimällä derivaatan nollakohta:
𝑑𝑇
𝑑𝑄
8
5
=4− 𝑄 =0
⟹
𝑄=
5
2
⟹
46
4 5
5 2
𝑡 = 4 − ∙ = 2.
Vastaus: vero = 2.
34.
2
a. Rajatulo = 5 − 3 𝑄. Monopolin tuottama määrä on se, jolla
2
1
rajatulo = rajakustannus eli 5 − 3 𝑄 = 1 + 3 𝑄
1
3
Hinta saadaan kysyntäkäyrältä: 𝑃 = 5 − ∙ 4 =
Vastaus: 𝑄 = 4 ja 𝑃 =
2
33
⟹
2
33
𝑄 = 4.
.
b. Monopolin voitto maksimoituu, kun rajatulo = rajakustannus + vero, sillä
jos rajatulo olisi suurempi kuin rajakustannuksen ja veron summa,
kannattaisi lisätä tuotantoa, ja jos se olisi tätä pienempi, kannattaisi
vähentää tuotantoa. Ratkaistaan siis yhtälö:
2
1
5 − 3 𝑄 = (1 + 3 𝑄) + 1
⟹
𝑄=3
1
⟹
𝑃 =5−3∙3=4
Vastaus: 𝑄 = 3 ja 𝑃 = 4
c. Verokertymä = 𝑄𝑡 = 3 ∙ 1 = 3
2
1
d. Hyödykkeen hinta nousi 3 3 :sta 4:ään, siis 3 :lla. Monopolin saama hinta on
2
3
3 (hinta 4 miinus vero 1), eli se laski :lla. Monopoli siis maksaa verosta
67 % ja kuluttajat 33 %.
1
35. Tarjontakäyrä nousee jälleen veron verran ylöspäin. Nyt vero = 5 𝑃, joten uusi
1
1
tarjontakäyrä on 𝑃 = 2 + 5 𝑄 + 5 𝑃
⟹
4
𝑃
5
1
= 2 + 5𝑄
⟹
1
1
𝑃 = 22 + 4𝑄
Hinta ja määrä saadaan nyt, kuten tavallista, yhtälöparin ratkaisuna:
3
{
𝑃 = 6 − 5𝑄
𝑃=
1
22
1
+4𝑄
⟹
𝑄=
140
34
60
≈ 4,12 ja 𝑃 = 17 ≈ 3,53
1
1
Verokanta on 5 hinnasta, joten verotuotto = 𝑄𝑡 = 𝑄 ∙ 5 𝑃 =
47
140 1 60
∙ ∙
34 5 17
≈ 2,91
36. Tuotantotuki on kuin negatiivinen hyödykevero, joten tarjontakäyrä siirtyisi tuen
verran alaspäin:
37.
a. Työmarkkinoiden tasapaino selviää ratkaisemalla kysyntä- ja tarjonta1
käyrien muodostama yhtälöpari. Vastaus: 𝑤 = 2 2 ja 𝐿 = 5.
b. Ajatellaan asiaa työntekijöiden näkökulmasta. Jotta he tarjoaisivat työtä
määrän 𝐿, heidän saamansa korvauksen täytyy olla
työn tarjontakäyrä kertoo.
5
𝐿
2
− 10. Tämänhän
Työntekijöitä tietenkin kiinnostaa heidän saamansa nettopalkka eli se
palkka, joka jää käteen verojen jälkeen. Kun vero on asetettu, voimme
sanoa: jotta työntekijät tarjoaisivat työtä määrän 𝐿, nettopalkan täytyy olla
5
𝐿
2
3
− 10. Nettopalkka = 5 𝑤, koska 40 % eli
2
5
bruttopalkasta 𝑤 menee
veroihin. Näin ollen työn tarjontakäyrän yhtälö veron asettamisen jälkeen
on:
3
𝑤
5
5
= 2 𝐿 − 10
⟹
𝑤=
25
𝐿
6
−
50
.
3
(Tässäkin pätee siis sama sääntö kuin hyödykemarkkinoilla: tarjontakäyrä
nousee veron verran ylöspäin.)
Ratkaisemalla jälleen kysyntä- ja tarjontakäyrien muodostaman yhtälö19
9
parin saamme ratkaisuksi: 𝑤 = 2 28 ja 𝐿 = 4 14 .
9
c. Työn määrä väheni 5:stä 4 14 :ään eli noin 7 %.
38. Työ on hyvä verotuskohde, koska työn tarjonta on joustamatonta. Tästä seuraa,
ettei tehdyn työn määrä juuri vähene, kun työtä verotetaan. Verokertymä on suuri
ja verotuksen aiheuttama tehokkuustappio jää vähäiseksi.
39. Radio-ohjelma on erikoinen tapaus. Se näyttää täyttävän molemmat julkishyödykkeen kriteerit: lisäkuuntelijoista ei aiheudu lisäkustannuksia, eikä ketään, jolla on
radiovastaanotin, voida estää kuuntelemasta. Silti vapailla markkinoilla tuotetaan
radio-ohjelmaa, ja tämä rahoitetaan myymällä mainosaikaa mainostajille.
Jos radiosta tulisi vain mainoksia, hyvin harva kuuntelisi radiota. Yksi tapa
hahmottaa asia onkin ehkä ajatella, että radion kuuntelija ”maksaa” palvelusta
joutuessaan kuuntelemaan mainokset. Näin ajateltuna radio-ohjelma olisi kirjan
mainitsemiin digitaalisiin tuotteisiin verrattava hyödyke.
Tai sitten radio-ohjelma on anomalia, poikkeus teoriaan. Emme yritä antaa tähän
lopullista vastausta; lukija muodostakoon asiasta oman mielipiteensä.
48
8
MIKROSTA MAKROON (KANSANTALOUDEN TILINPITO)
8.1
KERTAUSKYSYMYKSET
1. 1) Laskemalla tuotettujen hyödykkeiden arvo kertomalla tuotetut määrät
hinnoilla, 2) laskemalla yhteen tuotannontekijätulot, 3) laskemalla yhteen
hyödykkeisiin käytetyt menot.
2.
a. kyllä
b. ei
3. Virtasuure mitataan tietyltä ajanjaksolta, esim. menot tai tulot tietyn kuukauden
aikana. Varantosuure mitataan tietyltä ajanhetkeltä, esim. pankkitilin saldo kuun
lopussa. BKT on virtasuure.
4. Hinnat ovat ainoa mittari, jolla kaikki hyödykkeet voidaan saada yhteismitallisiksi.
Olisi hullua laskea BKT tyyliin: 50 miljoonaa kiloa perunaa + 3000 kiloa kultaa + 10
elokuvaa = 50 003 010.
5. Markkinahintainen BKT lasketaan käyttämällä markkinahintaa hyödykkeen arvon
mittana. Perus- eli tuottajanhintainen BKT lasketaan käyttämällä tuottajan saamaa
hintaa, joka saadaan vähentämällä markkinahinnasta tuoteverot ja lisäämällä
tuotantotuet. Siis
BKT perushintaan = BKT markkinahintaan − tuoteverot + tuotantotuet
Yleensä BKT:sta puhuttaessa tarkoitetaan markkinahintaista BKT:ta.
6. Tuoteverot, hyödykeverot.
7.
a. Lopputuote on tuote, joka kulutetaan tai käytetään investointeihin
tarkastelujakson aikana. Toisin sanoen se on tuote, joka ei ole välituote.
Välituote käytetään tarkastelujakson aikana toisen tuotteen tuottamiseen,
esim. jauhot leivän tuottamiseen.
b. BKT:hen lasketaan mukaan vain lopputuotteet.
c. Silloin se tulkitaan investoinniksi (varastojen lisäys).
8.
a. Yrityksen arvonlisäys = myyntitulot − välituotteiden arvo = 𝑃𝑄 − 𝑠𝑀
b. BKT perushintaan = yritysten arvonlisäysten summa
9. Vuonna 2011 noin 190 mrd. euroa eli n. 35 000 euroa/asukas. Nykyään se on noin
200 mrd. euroa eli n. 37 000 euroa/asukas.
10.
a. n. 3 %
b. n. 27 %
c. n. 70 %
11. Teollisuuden suhteellisen merkityksen väheneminen.
12. Nettokansantuote = BKT − poistot. Poistot on sama kuin kiinteän pääoman
kuluminen. Nettoinvestoinnit = bruttoinvestoinnit − poistot.
49
13. Nimellinen eli käypähintainen BKT mitataan laskemalla kunkin vuoden hyödyketuotannon arvo kyseisen vuoden hintojen perusteella. Reaalinen eli kiinteähintainen BKT mitataan laskemalla kunkin vuoden hyödyketuotannon arvo tietyn
perusvuoden hintojen perusteella, siis ikään kuin hinnat eivät olisi muuttuneet.
14. Nimellistä BKT:ta kasvattavat sekä 1) tuotannon kasvu että 2) hintojen nousu.
Näistä vain ensinmainitulla on merkitystä hyvinvoinnille. Reaalisen BKT:n kasvu
kertoo puhtaasti tuotannon kasvusta, ilman inflaation aiheuttamaa harhaa.
15.
a. BKT:n hintaindeksi.
b. BKT-deflaattori =
nimellinen BKT
reaalinen BKT
∙ 100
c. Nimellinen suure, esim. palkkataso, jaetaan BKT-deflaattorilla ja kerrotaan
sadalla. Näin voidaan eliminoida inflaation vaikutus ja voidaan vertailla,
mikä on ollut palkkojen ostovoima eri vuosina.
16. Ensitulo = tuotannontekijätulo, eli mm. palkat, pääomakorvaukset ja myös julkisen
vallan saamat tuoteverot. Kansantulo = kansantaloudessa vuoden aikana saatujen
ensitulojen summa. Bruttokansantulo = kansantulo + poistot. Nettokansantulo on
sama kuin kansantulo.
17.
a. ei mitenkään
b. bruttokansantulo = BKT + nettoensitulot ulkomailta
c. Vaihtelee maittain. Suomessa ero on pieni, mutta esim. Irlannissa suuri.
18. Käytettävissä oleva tulo = kansantulo + ulkomailta saadut nettotulonsiirrot
19. Kuluttamatta jätetty tulo.
20.
a. 𝑌 + 𝑀 = 𝐶 + 𝐺 + 𝐼 + 𝑋
b. 𝑌 on kotimainen BKT, 𝑀 on tuonti, 𝐶 on yksityinen kulutus, 𝐺 on julkinen
kulutus, 𝐼 on bruttoinvestoinnit ja 𝑋 on vienti.
c. nettovienti = 𝑋 − 𝑀
21.
a. Vaihtotaseeseen ja rahoitustaseeseen.
b. Vaihtotase jakautuu edelleen kauppataseeseen, palvelutaseeseen ja
tuotannontekijätulojen ja tulonsiirtojen taseeseen.
c. Positiivisena, kun ulkomaanvaluuttaa tulee kotimaahan, ja negatiivisena,
kun ulkomaanvaluuttaa lähtee kotimaasta.
d. Ulkomaisten velkojen ja saatavien erotus. Se pienenee, kun vaihtotase on
positiivinen.
22. 𝑆 = 𝐼 + (𝑋 − 𝑀)
23. Elintaso = BKT/väkiluku eli BKT per asukas. Hyvinvoinnin mittarina se on
puutteellinen, koska hyvinvointiin vaikuttavia tekijöitä on muitakin.
24. Maiden väliset hintatasoerot täytyy huomioida.
25. Vaikuttaa siinä mielessä, että korkean BKT:n maissa koettu hyvinvointi on
korkeampi. BKT:n kasvu ajan yli ei kuitenkaan näytä parantavan koettua
hyvinvointia.
50
8.2
SOVELTAVAT TEHTÄVÄT
26.
Vuosi
2011
2012
2013
Leivän Leivän Maidon Maidon Käypähin- Kiinteähintainen BKT:n hintamäärä hinta määrä
hinta tainen BKT BKT v. 2011 hinnoin
indeksi
300
2.10
180
0.90
792.00
792.00
100.00
305
2.15
185
0.88
818.55
807.00
101.43
305
2.20
182
0.95
843.90
804.30
104.92
27.
a.
b.
c.
d.
e.
f.
g.
h.
i.
j.
k.
𝑌 ja I (varastojen lisäys).
M ja I (kiinteän pääoman muodostus).
Y ja I (julkinen investointi).
Y ja G.
Y ja C.
M ja I (yksityinen investointi).
Y ja I (julkinen investointi).
Y ja G.
M ja I (julkinen investointi, varastojen lisäys)
Y ja X.
Y ja X (kyllä, tämä on palveluvientiä).
a.
b.
c.
d.
e.
f.
g.
h.
i.
j.
Ei merkitä.
Kauppatase –
Kauppatase –
Palvelutase +
Palvelutase –
Rahoitustase –
Tuotannontekijätulojen tase +
Tulonsiirtojen tase –
Tulonsiirtojen tase –
Tulonsiirtojen tase +
28.
29. Tuonti on suurempi kuin vienti.
30.
a. 22 300 € = 77 400 ZD ⟺ 1 € = 3,47 ZD
b. Suomen BKT/asukas Zubalyan dollareissa on 121 480 ZD. Suomen elintaso
on näin ollen noin 10-kertainen Zubalyan elintasoon verrattuna.
8.3
SYVENTÄVÄT TEHTÄVÄT
31. Palkat täytyy maksaa ennen kuin osinkoa tai yrittäjätuloa voidaan maksaa.
Matalasuhdanteessa yritysten tulot pienenevät ja korkeasuhdanteessa kasvavat;
tämä vaihtelu kohdistuu voimakkaammin osinkoihin ja yrittäjätuloihin kuin
palkkoihin. Siksi palkkojen suhteellinen osuus kasvaa matalasuhdanteessa ja
pienenee korkeasuhdanteessa.
51
9
TALOUSKASVU
9.1
KERTAUSKYSYMYKSET
1. Kasvuteoria tutkii tuotantomahdollisuuksien kasvua pitkällä aikavälillä. Suhdanneteoria tutkii kasvuvauhdin lyhytaikaisia vaihteluita.
2.
a. 𝑌 = 𝐴 ∙ 𝐹(𝐾, 𝐻, 𝐿)
b. 𝑌 on BKT, 𝐴 on teknologian taso, 𝐹 on jokin funktio, 𝐾 on fyysinen pääoma,
𝐻 on henkinen pääoma, 𝐿 on työ.
c. Tässä on kaksi vaihtoehtoa, molemmat yhtä oikein:
Molemmissa kuvissa pääoman aleneva rajatuottavuus näkyy kuvaajan
loivenemisena. Kuvien ero on siinä, oletetaanko, ettei ilman fyysistä
pääomaa voi tuottaa mitään, vai voiko pelkällä 𝐿:llä ja 𝐻:lla tuottaa jotain.
3. Yhtäläisyyksiä:
 Ilman panoksia ei saada tuotosta, ts. 𝐹(0,0,0) = 0.
 Kunkin panoksen rajatuottavuus on aleneva.
Eroja:
 Kansantalouden tuotantofunktiossa ei ole välituotteita, koska se kuvaa
arvonlisäystä.
 Yrityksen tuotantofunktiossa ei ollut henkistä pääomaa.
 Yrityksen tuotantofunktiossa teknologian tasoa ei ollut merkitty erikseen
näkyviin (teknologia sisältyi siis funktion 𝐹 muotoon).
 Kansantalouden tuotantofunktiolla on vakioskaalatuotot. Yrityksen tapauksessa ei yleensä oleteta olevan näin.
4. 1) Tuotannontekijöiden määrän kasvu, 2) teknologian kehitys.
5. Yhtäläisyys on se, että molemmat ovat tietoa. Erot ovat:
 Henkinen pääoma on yksilöön sitoutunutta, ja poistuu käytöstä työntekijän
vetäytyessä työmarkkinoilta. Teknologia taas on yleisesti käytettävissä ja
säilyy tuleville sukupolville.
 Henkisellä pääomalla on aleneva rajatuottavuus, teknologialla ei.
6. Laadun paranemista ja täysin uudenlaisten hyödykkeiden ilmaantumista.
7.
a.
BKT
väkiluku
BKT
= työpanos ∙
työpanos
väkiluku
b. Työpanos henkeä kohden ei voi kasvaa rajatta, mutta työn tuottavuus voi.
8. Kyllä voi, jos kasvu on laadun paranemista.
52
9.
a. Kaikkien panosten kasvaessa samassa suhteessa myös tuotanto kasvaa
tässä samassa suhteessa.
b. 𝑥𝑌 = 𝐴 ∙ 𝐹(𝑥𝐾, 𝑥𝐻, 𝑥𝐿), missä 𝑥 > 0.
10. 1) teknologian kehitys, 2) pääomaintensiteetin kasvu, 3) koulutustason nousu.
11.
a.
Siirtymä käyrää pitkin:
𝑋
1/𝑡
12. 𝑔 = (𝑋𝑡 )
0
13.
a. 𝑔 =
b. 𝑡 =
b.
Käyrän siirtymä:
−1
0,7
𝑡
0,7
𝑔
14. Höyryvoima, sähkö ja tietotekniikka ovat kirjan esimerkkejä. Jossain kirjan
kohdassa mainitaan myös polttomoottori; sekin kelpaa esimerkiksi.
15. Rakennemuutos tarkoittaa kansantalouden tuotantorakenteen muuttumista. Se ei
ole kasvun lähde, vaan mekanismi, jolla teknologian muutos välittyy kansantalouteen.
16. Erot tuotannontekijöiden 𝐾 ja 𝐻 määrissä per asukas selittävät noin puolet, toinen
puoli selittyy eroilla teknologian hyödyntämisessä.
17. Eksogeenisen kasvun teoria olettaa, ettei teknologisen kehityksen nopeus riipu
investoinneista. Endogeenisen kasvun teoria olettaa päinvastoin.
18. 𝐾𝑡 − 𝐾𝑡−1 = 𝐼𝑡 + 𝑑𝐾𝑡−1 . Yhtälö sanoo, että pääomakanta 𝐾 kasvaa joka vuosi
nettoinvestointien (𝐼𝑡 − 𝑑𝐾𝑡−1 ) verran.
19. Säästämisaste = 𝑆/𝑌 eli säästöjen osuus BKT:sta. Mitä korkeampi säästämisaste 
sitä suuremmat investoinnit  sitä suurempi pääomakanta  sitä korkeampi työn
tuottavuus  sitä korkeampi elintaso.
20. Hyvinkehittyneitä instituutioita tarvitaan sen takaamiseen, että säästäjä saa pitää
säästönsä ja että investoija saa pitää tekemiensä investointien tuoton. Rahoitusmarkkinoita tarvitaan kanavoimaan säästöt investointeihin.
21. Budjettialijäämä on rahoitettava ottamalla lainaa rahoitusmarkkinoilta  tämä
raha on pois investoinneista  työn tuottavuuden kasvu hidastuu  talouskasvu
hidastuu.
22. Julkisen sektorin budjettialijäämä ei saa ylittää 3 %:a BKT:sta, eikä julkisen velan
määrä saa ylittää 60 %:a BKT:sta.
53
23. Kun investoidaan tutkimus- ja kehitystoimintaan.
24. Teknologia on muidenkin käytettävissä kuin kehittäjänsä. (Patentit tosin rajoittavat tätä, mutta patentitkin ovat voimassa vain määräajan. Sitä paitsi patentit
eivät estä tiedon leviämistä: tieto keksijän A tekemästä keksinnöstä X voi ohjata
tutkijan B keksinnön Y jäljille.)
25.
a. Sellainen talouskasvu, joka tyydyttää nykyisen sukupolven tarpeet viemättä tulevilta sukupolvilta mahdollisuutta tyydyttää omat tarpeensa. TAI:
talouskasvu on kestävää, kun yhteiskunnan hyvinvointi tulevaisuudessa on
aina vähintään yhtä suuri kuin tämänhetkinen hyvinvointi.
b. Kehitys on kestävää, mikäli kullakin ajanhetkellä pätee ehto
𝑝𝐴 Δ𝐴 + 𝑝𝐾 Δ𝐾 + 𝑝𝐻 Δ𝐻 + 𝑝𝑆 Δ𝑆 + 𝑝𝐸 Δ𝐸 ≥ 0
9.2
SOVELTAVAT TEHTÄVÄT
26.
a. Arvonlisäys 𝑌 kasvaa, mutta alle 5 %. (5 %:n kasvu edellyttäisi, että kaikkia
panoksia lisättäisiin 5 %.)
b. Arvonlisäys kasvaa nyt enemmän kuin a-kohdassa, mutta edelleen alle 5 %.
c. Arvonlisäys kasvaa 5 % (koska on vakioskaalatuotot).
d. Arvonlisäys kasvaa 5 %.
e. Työn tuottavuus kasvaa, mutta alle 5 %.
f. Arvonlisäys vähenee, mutta alle 5 % (5 %:n väheneminen edellyttäisi, että
kaikkia panoksia vähennettäisiin 5 %). Koulutustaso 𝐻/𝐿 ei muutu, sillä 𝐻
ja 𝐿 vähenevät samassa suhteessa. Työn tuottavuus kasvaa, mutta alle 5 %
(koska pääomaintensiteetti nousee 5 %).
27. Elintaso = työn tuottavuus × työpanos per asukas
⟹
elintason %-muutos ≈ +7 % − 5 % = +2 %
28. Sama vastaus pätee. Väestö ehtii viidessä vuodessa kasvaa 3,5 %, ja BKT:n kasvu
on tällöin 5,5 %, mutta elintason kasvu on tällöinkin sama 2 %.
29. 𝑔 =
𝑌 1/𝑡
(𝑌𝑡 )
0
30.
a. 𝑔 =
b. 𝑔 =
1
−1=
0,7
7
0,7
70
20 513 503
( 453 )
− 1 = 0,0076 = 0,76 %
= 0,1 = 10 %
= 0,01 = 1 %
0,7
c. tuplaantumisaika = 0,05 = 14 vuotta
54
31.
a. Seitsemänkymmenen säännön mukaan, jos kasvuvauhti on 1 % vuodessa,
niin tuplaantumisaika on 70 vuotta. Niinpä 70 vuodessa elintaso nousee
kaksinkertaiseksi.
b. 140 vuodessa elintaso ehtii tuplaantua kahdesti, eli se nelinkertaistuu.
c. 700 vuodessa elintaso ehtii tuplaantua 10 kertaa. Se siis kasvaa 210
-kertaiseksi, ts. 1024-kertaiseksi. (Vertailun vuoksi todettakoon, että
viimeisten 700 vuoden aikana Suomen BKT per asukas on vain n. 50kertaistunut.)
32. 𝑑 = 0,05.
a. 𝐾𝑡+1 = 𝐾𝑡 + 𝐼𝑡 − 𝑑𝐾𝑡 = 60 + 5 − 0,05 ∙ 60 = 62 mrd €
b. 𝐾𝑡+1 = 𝐾𝑡 + 𝐼𝑡 − 𝑑𝐾𝑡 = 120 + 5 − 0,05 ∙ 120 = 119 mrd €
c. 𝐾𝑡+1 = 𝐾𝑡
9.3
⟺
𝐼𝑡 − 𝑑𝐾𝑡 = 0
⟺
𝐾𝑡 =
𝐼𝑡
𝑑
=
5
0,05
= 100 mrd €
SYVENTÄVÄT TEHTÄVÄT
33. Jos puolet väestöstä kuolee, ja kuolleisuus on yhtä suuri työvoimaan kuuluvien
kuin työvoiman ulkopuolella olevien keskuudessa, niin sekä työpanoksen että
henkisen pääoman määrä puolittuu.
a. Koska fyysinen pääoma ei vähene, pääomaintensiteetti nousee kaksinkertaiseksi, eli se kasvaa 100 %. Tämä merkitsee, että elintaso nousee,
mutta vähemmän kuin 100 %, koska pääoman rajatuottavuus on aleneva.
b. Vaikka elintaso nousee, BKT tietenkin vähenee, mistä seuraa myös investointien väheneminen. Nettoinvestoinnit kääntyvät negatiivisiksi, joten
pääomakanta alkaa vähentyä. Lasku jatkuu, kunnes pääomaintensiteetti
palaa tasapainotasolleen. Tällöin myös elintaso palaa tasapainotasolleen.
34.
a. Olkoon 𝑌0 arvonlisäys ennen muutosta ja 𝑌1 muutoksen jälkeen. Vertaillaan
ennen- ja jälkeen-arvoa kussakin tapauksessa:
i.
𝑌1
𝑌0
=
𝐴(1,01𝐾)0,3 𝐻 0,2 𝐿 0,5
𝐴𝐾0,3 𝐻 0,2 𝐿 0,5
= 1,010,3 ≈ 1,003
eli arvonlisäys kasvaisi noin 0,3 %.
ii.
𝑌1
𝑌0
=
𝐴𝐾0,3 (1,01𝐻)0,2 𝐿0,5
𝐴𝐾0,3 𝐻 0,2 𝐿 0,5
= 1,010,2 ≈ 1,002
eli arvonlisäys kasvaisi noin 0,2 %.
iii.
𝑌1
𝑌0
=
𝐴𝐾0,3 𝐻 0,2 (1,01𝐿)0,5
𝐴𝐾0,3 𝐻 0,2 𝐿 0,5
= 1,010,5 ≈ 1,005
eli arvonlisäys kasvaisi noin 0,5 %.
iv.
𝑌1
𝑌0
=
𝐴(1,01𝐾)0,3 (1,01𝐾)0,2 (1,01𝐿)0,5
𝐴𝐾0,3 𝐻 0,2 𝐿 0,5
= 1,010,3 ∙ 1,010,2 ∙ 1,010,5 = 1,01
eli arvonlisäys kasvaisi tasan 1 %:lla.
55
b. Tarkistetaan ominaisuus 1 asettamalla panokset nolliksi:
𝐹(0,0,0) = 𝐴 ∙ 00,3 00,2 00,5 = 0
⟹
Ominaisuus 1 pätee.
Tarkistetaan ominaisuus 2, aluksi pääoman osalta. Aleneva pääoman rajatuottavuus merkitsisi, että yhden pääomayksikön lisäys toisi sitä pienemmän lisäyksen 𝑌:hyn, mitä suurempi on 𝐾.
Δ𝑌
𝑌 −𝑌
Pääoman rajatuottavuus on Δ𝐾 = 𝐾1−𝐾0 . Jos asetetaan Δ𝐾 = 1, niin
1
0
pääoman rajatuottavuus = 𝑌1 − 𝑌0 = 𝐴𝐾10,3 𝐻 0,2 𝐿0,5 − 𝐴𝐾00,3 𝐻 0,2 𝐿0,5
= 𝐴𝐻 0,2 𝐿0,5 (𝐾10,3 − 𝐾00,3 ) = 𝐴𝐻 0,2 𝐿0,5 ((𝐾0 + 1)0,3 − 𝐾00,3 )
Kerroin 𝐴𝐻 0,2 𝐿0,5 on vakio, ja sulkujen sisällä oleva osa on sitä pienempi,
mitä suurempi on 𝐾0 (koska funktio 𝑥 0,3 on kasvava mutta loiveneva, kuten
allaoleva kuva osoittaa). Niinpä lisäys Δ𝑌 on sitä pienempi, mitä suurempi
on 𝐾0 , eli pääoman rajatuottavuus on aleneva.
Sama analyysi pätee kahteen muuhunkin tuotannontekijään
⟹
kullakin panoksella on aleneva rajatuottavuus.
Tarkistetaan ominaisuus 3. Kuten a-kohdassa jo todettiin, 1 %:n lisäys
kaikkiin panoksiin saa aikaan tasan 1 %:n suuruisen arvonlisäyksen
kasvun. Sama laskutoimitus olisi kuitenkin pätenyt mille tahansa muullekin prosentuaaliselle muutokselle. Toisin sanoen, jos kaikkia panoksia
kasvatetaan/vähennetään samalla prosentilla, myös arvonlisäys
kasvaa/vähenee samalla prosentilla.
⟹
Tällä tuotantofunktiolla on vakioskaalatuotot.
∴ Tällä tuotantofunktiolla on kaikki kolme vaadittua ominaisuutta.
56
10 TYÖTTÖMYYS
10.1 KERTAUSKYSYMYKSET
1. 15–74-vuotiaat, maassa vakituisesti asuvat henkilöt.
2. Työllisiin ja työttömiin.
3. Ne, jotka eivät ole käytettävissä ansiotyöhön jonkin pidempiaikaisen esteen takia,
esim. kotiäidit, opiskelijat, asevelvollisuutta suorittavat, eläkeläiset.
4.
a. työvoimaosuus =
työvoima
työikäiset
b. työttömyysaste =
työttömät
työvoima
Kirjassa nämä suhdeluvut on vielä kerrottu sadalla, jotta saadaan prosenttiluku.
Asian sisältöön se ei vaikuta.
5. 1930-luvulta, jolloin monissa maissa, erityisesti USA:ssa, työttömyys nousi ennennäkemättömiin mittoihin.
6. a) 1990-luvun alussa, b) 1930-luvulla.
7. Johtuu osittain, sillä jatkuvasti jotkut ammatit katoavat juuri tästä syystä. Ajan
myötä nämä syrjäytetyt ihmiset työllistyvät uusiin ammatteihin. Niinpä pitkällä
aikavälillä työttömyyden määrä ei riipu teknologian tasosta.
8. Työttömyyden määrä on merkitty kuvaan 𝑈:lla (unemployment).
9. Luonnollinen työttömyys johtuu siitä, että työntekijät joutuvat etsimään juuri
itselleen sopivaa työpaikkaa jonkun aikaa, ennen kuin sellainen löytyy. Luonnollinen työttömyys tarkoittaa samaa kuin rakenteellinen työttömyys, vapaaehtoinen
työttömyys ja tasapainotyöttömyys.
57
10.
a. Tahattomaksi työttömyydeksi.
b. Kuvassa 𝑈2 on tahaton työttömyys. 𝑈1 on vapaaehtoinen työttömyys.
c. Klassisen näkemyksen mukaan tahatonta työttömyyttä voi syntyä vain, jos
jokin tekijä (kuten minimipalkka) pitää palkkoja tasapainon yläpuolella.
Keynesiläisen näkemyksen mukaan tahaton työttömyys johtuu siitä, että
hyödykemarkkinoilla tapahtunut kysynnän heikkeneminen on aiheuttanut
työn kysynnän heikkenemisen, ja palkat ovat luonnostaan jäykkiä eivätkä
siksi sopeudu alaspäin. Modernissa työttömyyden teoriassa ajatellaan, että
Keynesin näkemys pätee lyhyellä aikavälillä, mutta klassinen näkemys
pätee pitkällä aikavälillä.
11. Ammattiliitto saa työn tarjontakäyrän siirtymään vasemmalle. Palkkataso nousee,
luonnollinen työttömyys kasvaa.
12. Mitä korkeammat korvaukset, sitä paremmin työntekijöillä on varaa etsiä itselleen
sopivaa työtä  työn tarjontakäyrä ja työmarkkinoille osallistumisen käyrä
etääntyvät toisistaan  luonnollinen työttömyys kasvaa.
13.
a. Työn verotus aiheuttaa kiilan työnantajan maksaman palkan ja työntekijän
saaman palkan väliin. Vaikutus vastaa hyödykeveron vaikutusta hyödykemarkkinoilla. Kuvassa 𝑡 on veron määrä per työn yksikkö.
b.
i.
ii.
iii.
iv.
v.
vi.
Tehdyn työn määrä vähenee.
Työpanoksen hinta nousee.
Työstä saatu korvaus pienenee.
Työvoimaosuus vähenee.
Luonnollinen työttömyys kasvaa.
Yhteiskunnan hyvinvointi vähenee.
c. Verotuloilla voidaan hankkia julkishyödykkeitä.
14. Työttömyys alentaa elintasoa, muttei vaikuta sen kasvuvauhtiin pitkällä aikavälillä.
58
10.2 SOVELTAVAT TEHTÄVÄT
15.
a. Työvoima = työttömät + työlliset = 1 190 000
b. Työikäinen väestö = (1 − 0,1 − 0,05) ∙ 2 000 000 = 1 700 000
työvoima
1 190 000
Työvoimaosuus = työikäiset = 1 700 000 = 0,7 = 70 %
c. Työttömyysaste =
työttömät
työvoima
136 000
= 1 190 000 ≈ 0,114 = 11,4 %
16.
a. Kuvassa 𝐷 on työn kysyntäkäyrä, 𝑆 on työn tarjontakäyrä, 𝑁 on työvoiman
määrää osoittava käyrä, ja pystysuora viiva osoittaa työikäisen väestön
määrää.
Tasapainossa 𝑤 = 4 ja 𝐿 = 6.
7
b. Tasapainossa 𝑁 = 7, joten työvoimaosuus = 10 = 70 %.
Työttömyysaste =
𝑁−𝐿
𝑁
1
= 7 ≈ 14 %.
17.
a.
Kun 𝑤 = 5, työn kysytty määrä = 4 mutta tarjottu määrä = 6,5.
Työllisyys = 4.
𝑁
b. Työvoimaosuus = 10 =
Työttömyysaste =
𝑁−𝐿
𝑁
7,25
10
=
= 72,5 %.
7,25−4
7,25
≈ 45 %.
c. Tahaton työttömyys = 6,5 − 4 = 2,5. Tahattoman työttömyyden osuus
2,5
kaikesta työttömyydestä = 3,25 ≈ 77 %.
59
18.
a.
𝑤 = 5 ja 𝐿 = 4.
𝑁
7
b. Työvoimaosuus = 10 = 10 = 70 %.
Työttömyysaste =
𝑁−𝐿
𝑁
=
7−4
7
≈ 43 %.
c. Tahaton työttömyys = 6 − 4 = 2. Tahattoman työttömyyden osuus
2
kaikesta työttömyydestä = 7−4 ≈ 67 %.
19.
a.
𝑤 = 4,4 ja 𝐿 = 5,2. Nettopalkka = 2,4.
𝑁
b. Työvoimaosuus = 10 =
6+0,25∙2,4
10
= 66 %, koska työvoiman määrä luetaan
𝑁-käyrältä nettopalkan mukaan.
Työttömyysaste =
𝑁−𝐿
𝑁
=
6,6−5,2
6,6
≈ 21 %.
c. 0 %, koska tässä kaikki työttömyys on vapaaehtoista.
60
11 RAHA JA INFLAATIO
11.1 KERTAUSKYSYMYKSET
1. Yleisen hintatason nousua. (Jostain syystä sivulla 178 sanotaan sen olevan myös
jatkuvaa, mutta neuvoisin luottamaan tässä asiassa sanastoon, s. 286.)
2.
𝑃𝑡
𝑃0
∙ 100, missä 𝑃𝑡 on hyödykekorin hinta ajanhetkellä 𝑡 ja 𝑃0 on hyödykekorin hinta
perusvuonna.
3. Siten, että kunkin hyödykkeen (tai hyödykeryhmän) osuus hyödykekorin sisällöstä
vastaa sen keskimääräistä osuutta kotitalouksien kulutuksesta.
4. Väite pitää paikkansa. Tämä ei kuitenkaan selity pelkästään euron käyttöönotolla,
sillä kuten sivun 180 kuva kertoo, inflaatio lähti laskuun jo 1970-luvulla ja saavutti
nykyisen tasonsa jo 1990-luvun laman aikoihin.
5. Kuluttajahintaindeksi, joka on laskettu kaikissa EU-maissa samalla tavalla. EKP
käyttää sitä inflaation mittarina.
6. Väite pitää paikkansa. Suhteelliset hinnat eivät muuttuisi eikä niihin liittyisi riskiä;
näin ollen hintojen muuttuminen ei vaikuttaisi reaalitaloudellisiin päätöksiin.
7. Inflaation hallitsematon kiihtyminen, yli 50 %:n hintojen nousu kuukaudessa. Se
pakottaa ihmiset etsimään vaihtoehtoisia arvon säilyttäjiä, ja tähän käytetty aika
on pois tuotannollisesta toiminnasta.
8. 𝐺 = 𝑇 + Δ𝐵 + Δ𝑀. Eli julkiset menot 𝐺 on katettava verotuloilla 𝑇, velanotolla Δ𝐵
ja setelirahoituksella Δ𝑀 eli painamalla uutta rahaa ja käyttämällä sitä menojen
maksamiseen.
9. Seigniorage on edellisessä tehtävässä mainittu Δ𝑀, eli rahan painamisesta saatu
tulo. Se on oikeastaan eräänlainen vero, sillä kun rahan määrä kasvaa, rahan arvo
laskee  yksityisen sektorin omaisuuden arvo laskee.
10. Mitä enemmän rahaa  sitä pienempi on rahan arvo  sitä korkeammat hinnat.
Niinpä rahan määrän kasvu aiheuttaa inflaatiota.
11. 1) Menu-kustannukset eli kaikki ne taloudelliset menetykset, jotka johtuvat siitä,
että yritykset joutuvat muuttamaan hintojaan. 2) Yritys voi erehtyä luulemaan
tuotteensa hinnan nousun johtuvan kysynnän kasvusta, ja tehdä tämän perusteella
epäoptimaalisia tuotantopäätöksiä. 3) Odotettua nopeampi inflaatio vahingoittaa
säästäjiä ja tuo ansaitsematonta hyötyä lainanottajille.
12. Reaalikorko = nimelliskorko − inflaatioaste. Nimelliskorko on se rahamääräinen
korko, josta lainasopimuksen osapuolet sopivat. Reaalikorko on lainanantajan
saama ostovoiman lisäys, joka kasvaa koron ansiosta mutta vähenee inflaation
vaikutuksesta.
13. Raha on vaihdon väline, arvon mitta ja arvon säilyttäjä.
14. Inflaation myötä rahan ostovoima vähenee, joten sen arvo vähenee.
61
15. Helppous, jolla varallisuusesine voidaan vaihtaa johonkin muuhun. Helppoudella
tarkoitetaan tässä sitä, että tähän vaihtoon liittyvät taloustoimikustannukset ovat
vähäiset.
Valitettavasti kirja sekoittaa likvidisyyden käsitteeseen vielä vähäriskisyyden. On
kyllä totta, että likvidisyys ja riskittömyys kulkevat usein käsi kädessä. Silti ne ovat
eri asioita: pörssiosake voi olla riskipitoinen mutta likvidi, asunto taas vähäriskinen mutta epälikvidi.
16. Kun rahana toimii hyödyke, jolla on muutakin taloudellista käyttöä. Korkein
kehitysaste oli metallikantajärjestelmä, jossa setelien arvo perustuu siihen, että
niiden haltija voi halutessaan vaihtaa ne tiettyyn määrään esim. kultaa.
17. Rahan arvo perustuu vain luottamukseen. Yleisö luottaa keskuspankin huolehtivan
siitä, että rahan määrä pysyy kyllin niukkana, ettei se menetä arvoaan.
18. Suppea raha sisältää käteisen ja yleisön käyttötilitalletukset pankeissa. Lavea raha
sisältää lisäksi yleisön määräaikaistalletukset. Käyttötilitalletukset ovat nostettavissa välittömästi ja rajoituksetta, kun taas määräaikaistalletusten nostoon liittyy
rajoituksia.
19. Yleisön hallussa oleva raha.
20. Rahavaranto = rahan määrä = rahan tarjonta.
21. Rahan tarjonnan säätely.
22. 1) Setelipankki (käteisen liikkeellelasku), 2) pankkien pankki (välittää pankkien
välisiä maksuja, ottaa niiltä vastaan talletuksia ja myöntää niille lainaa), 3) valtion
pankki (lainaa tarvittaessa rahaa valtiolle).
Tehtävä 3 on nykyään huonossa huudossa. Nykyään ajatellaan, että rahapolitiikka
tulisi pyrkiä pitämään erillään muusta talouspolitiikasta.
23. Vakavaraisuus ja maksuvalmius. Vakavaraisuus merkitsee, että pankilla on riittävästi omaa pääomaa eli pankin omistajien sijoittamaa pääomaa, että mahdolliset
tappiot voidaan vähentää omasta pääomasta, ja velkojen maksuun jää silti riittävästi rahaa. Maksuvalmius merkitsee, että pankilla on riittävästi likvidejä varoja—
siis käytännössä käteistä—että se pystyy maksamaan jokaiselle tallettajalle, joka
haluaa nostaa talletuksensa.
24. Laina, joka on myönnetty asiakkaalle, jonka kyky maksaa laina takaisin on
huonompi kuin mitä normaalisti vaaditaan (esim. työttömälle).
25. Käteissuhde kertoo, kuinka suuren osan rahavaroistaan yleisö pitää hallussaan
käteisenä. Loput rahavarat ovat pankkitilillä.
26. Sivun 187 kuva.
27. Tämä on kirjassa epäselvästi ilmaistu. Siellä sanotaan: ”pankkien hallussa olevan
setelistön lisäyksen ja koko rahavarannon lisäyksen välinen suhde”. Esimerkki
kuitenkin tekee asian selväksi. Selkeämpi ilmaus olisi: ”rahavarannon lisäys
jaettuna setelistön lisäyksellä.”
28. 1) Tärkein: ohjauskorko. Tämä on se korko, jolla keskuspankki lainaa rahaa
pankeille. Kun keskuspankki laskee ohjauskorkoa, pankit voivat lainata yleisölle
62
rahaa alemmalla korolla, mikä kasvattaa lainojen kysyntää. Kun lainoja myönnetään enemmän, rahavaranto kasvaa.
2) Toiseksi tärkein keino: avomarkkinaoperaatiot. Kun keskuspankki ostaa
markkinoilta arvopapereita, rahaa siirtyy keskuspankilta yleisölle, jolloin
rahavaranto kasvaa.
3) Vähiten käytetty keino: pankkien kassareservivaatimusten muuttaminen. Kun
keskuspankki nostaa kassareservivaatimusta, rahanluomiskerroin pienenee, ja
rahavaranto supistuu.
29. Euroopan keskuspankki. Suomella ei ole omaa rahapolitiikkaa.
30. Lähellä kahta prosenttia vuodessa, kuitenkin sen alle.
31. 𝑀𝑉 = 𝑃𝑌, missä 𝑀 on rahan määrä, 𝑉 on rahan kiertonopeus (eli kuinka monta
kertaa jokaista euroa vuoden aikana keskimäärin käytetään lopputuotteiden
ostamiseen), 𝑃 on yleinen hintataso, ja 𝑌 on reaalinen BKT.
32. Se sanoo, että:
 keskuspankki voi määrätä 𝑀:n
 𝑉 on vakio
 𝑌 on tasapainotasollaan, eli sekään ei riipu keskuspankin toimista
Näin ollen 𝑀:n muutokset eivät vaikuta 𝑉:hen eivätkä 𝑌:hyn. Ne voivat siis vaikuttaa ainoastaan 𝑃:hen. Eli rahapolitiikka vaikuttaa vain inflaatioon, ei muuhun.
33. Se tarkoittaa, että monetaarisilla eli rahataloudellisilla tekijöillä ei ole reaalisia
vaikutuksia; monetaariset ja reaaliset tekijät määräytyvät toisistaan riippumatta.
34. Klassinen dikotomia on sama kuin näkemys, että raha on neutraalia. Kvantiteettiteoria sanoo saman asian hieman yksityiskohtaisemmin.
35. Se sanoo, että reaalikorko määräytyy rahoitusmarkkinoilla rahoituksen kysynnän
ja tarjonnan mukaan, ja nimelliskorko määräytyy reaalikoron ja inflaatioasteen
summana.
36. Pitkällä aikavälillä on, lyhyellä ei. Rahapolitiikalla on reaalisia vaikutuksia lyhyellä
aikavälillä.
11.2 SOVELTAVAT TEHTÄVÄT
37.
Maidon Maidon Leivän Leivän Korin Kuluttajahinta- InflaatioVuosi määrä hinta määrä hinta hinta indeksi, 2010=100
aste
2010
2
103
1
67
273
100
2011
2
104
1
69
277
101.47
+1.47%
2012
2
104
1
72
280
102.56
+1.08%
2013
2
104
1
75
283
103.66
+1.07%
38. Kirjan s. 178: ”Kuluttajahintaindeksissä kunkin hyödykeryhmän hinnan nousu
otetaan huomioon sillä painolla, joka vastaa hyödykeryhmän osuutta kotitalouksien kulutuksesta.” Eli tässä tapauksessa
50
30
kuluttajahintaindeksin vuosimuutos = 50+30 ∙ 3 % + 50+30 ∙ (−1 %) = 1,5 %
63
39. 𝐺 = 𝑇 + Δ𝐵 + Δ𝑀
⟹
Δ𝐵 = 𝐺 − 𝑇 − Δ𝑀 = 100 − 30 − 90 = −20
Vastaus: −20 triljoonaa zoubia. Valtionvelka siis vähenee. (Tämä käy järkeen, sillä
tehtävänannon perusteella valtion tilanne kuulostaa siltä, että tuskinpa kukaan
enää lainaa sille rahaa. Erääntyvät velat maksetaan painamalla lisää rahaa. Vaikka
tämä esimerkki on kuvitteellinen, se ei ole mitenkään epärealistinen: tällaista
tapahtuu maailmassa tuon tuosta. Zimbabwe on hyvä viimeaikainen esimerkki.)
40. Reaalikorko = nimelliskorko − inflaatioaste = 0,56 % − 1,9% = −1,34 %
41.
a. Kun yleisö ei pidä käteistä, rahanluomiskerroin =
1
𝑅
=
1
0,05
= 20
b. Rahavaranto = rahanluomiskerroin × setelikanta = 20 ∙ 7 M€ = 140 M€
ja koska rahavaranto koostuu vain talletuksista, talletukset = 140 M€.
1
1
42. Aluksi rahanluomiskerroin oli 𝑅 = 0,1 = 10, ja rahavaranto oli 10-kertainen
setelikantaan nähden. Muutoksen jälkeen rahanluomiskerroin on
1
0,08
= 12,5, ja
rahavaranto on jopa 12,5-kertainen setelikantaan nähden. Rahavaranto siis kasvaa
25 %.
43.
a. Kun järkiinsä tullut kotitalous kiikuttaa rahansa pankkiin, yleisön hallussa
oleva käteinen vähenee 5 M€. Toisaalta pankkijärjestelmä luo 10 × 5 M€
lisää rahaa eli 50 M€, joten nettovaikutus on 45 M€. Lopuksi rahavaranto
on 1045 M€.
b. Yleisö noukkii setelit ja vie ne pankkiin; luotonlaajennuksen ansiosta rahan
määrän lisäys on 10-kertainen setelikannan lisäykseen nähden; lopuksi
rahavaranto on 1010 M€.
c. Yritys vie dollarit pankkiin, joka vie ne keskuspankkiin ja saa tilalle 7,5 M€.
Setelikanta kasvaa siis tämän verran. Lopullinen rahavarannon kasvu on
10-kertainen, eli lopuksi rahavaranto on 1075 M€.
d. Setelikanta kasvaa 10 M€, joten rahavaranto kasvaa 100 M€, ja on lopuksi
1100 M€.
e. 10 M€ arvosta seteleitä siirtyy yleisöltä keskuspankkiin, eli setelikanta
hupenee tämän verran. Vaikutus rahavarantoon on 10-kertainen eli
100 M€, joten lopuksi rahavaranto on 900 M€.
44. Inflaation torjumiseksi. (Ohjauskoron noustaminen vähentää rahan määrää, ja
siten ylläpitää rahan arvoa.)
45. Yhtälön 𝑀𝑉 = 𝑃𝑌 täytyy päteä aina. Merkitään muuttujien arvoja jakson alussa
merkinnöillä 𝑀0 , 𝑉0 , 𝑃0 ja 𝑌0 . Näille luvuille siis pätee yhtälö 𝑀0 𝑉0 = 𝑃0 𝑌0 .
Vastaavasti jakson lopussa pätee 𝑀1 𝑉1 = 𝑃1 𝑌1, missä 𝑀1 = 1,06𝑀0, 𝑃1 = 1,05𝑃0 ja
𝑌1 = 1,04𝑌0 . 𝑉:n muutos on tuntematon, joka pitää ratkaista, siis 𝑉1 = 𝑥𝑉0 .
Ratkaistaan 𝑥:
1,06𝑀0 ∙ 𝑥𝑉0 = 1,05𝑃0 ∙ 1,04𝑌0
⟹
𝑥=
1,05𝑃0 ∙1,04𝑌0
1,06𝑀0
Vastaus: rahan kiertonopeus on kasvanut 3 %.
64
𝑃 𝑌
≈ 1,03 𝑀0 𝑉0 = 1,03
0 0
11.3 SYVENTÄVÄT TEHTÄVÄT
46. Velkakirjat antavat suojaa inflaatiolta vain siinä mielessä, että mitä korkeampi
inflaation uskotaan tulevaisuudessa olevan, sitä korkeammaksi muodostuu
nimelliskorko rahoitusmarkkinoilla. Jos kuitenkin inflaatio on odotettua nopeampaa, reaalikorko jää odotettua pienemmäksi ja voi olla jopa negatiivinen.
Voidaan siis sanoa, että velkakirjat suojaavat vain inflaatio-odotusten mukaiselta
inflaatiolta, mutta eivät odottamattomalta inflaatiolta.
Pörssiosakkeen hinta sen sijaan sopeutuu inflaatioon, oli se miten nopeaa hyvänsä,
sillä yritys voi korottaa tuotteidensa hintoja inflaation tahdissa. Näin ollen osakesijoitus tarjoaa periaatteessa suojan inflaatiolta. Suojasta ei kuitenkaan ole paljon
iloa, jos osake menettää arvoaan muista syistä.
47. Jos tilikauden tulos on 2 mrd euroa tappiollinen, oma pääoma vähenee 2 mrd
euroa. Tappio ei vaikuta vieraan pääoman määrään. Jollei vieraan pääoman määrä
muutu muista syistä, niin tilikauden lopussa oma pääoma on 3 mrd euroa ja vieras
pääoma 30 mrd euroa.
Jos tilikauden tulos on 6 mrd euroa tappiollinen, oma pääoma on tilikauden
lopussa −1 mrd euroa. Tappio ei vaikuta vieraan pääoman määrään, eli tilikauden
lopussa oma pääoma on −1 mrd euroa ja vieras pääoma 30 mrd euroa. Tällöin
pankin varojen arvo on enää 29 mrd euroa, eli ne eivät enää riitä velkojen
maksuun.
48.
a.
b.
c.
d.
Pankkien täytyy nostaa omia lainakorkojaan, jotteivät ne tekisi tappiota.
Yhä harvempi investointi on kannattava.
Investoinnit vähenevät.
BKT pienenee.
49. Pojat kahdentavat ensin yhden kolikon kahdeksi, sitten nämä kaksi neljäksi, jne.
Talouteen tulee valtavasti lisää rahaa. Poikien kuluttaessa rahaa se leviää koko
talouteen. Hinnat nousevat. Tarvitaan siis enemmän rahaa. Lopulta rahaa on
kirjaimellisesti kuin roskaa; ankkalinnalaiset lakaisevat sitä ulos kodeistaan.
(Jakson lopuksi kahdentuneet rahat katoavat, ja kaikki palaa ennalleen.)
50. Kun konetta on käytetty 𝑛 kertaa, yksi euro on monistettu 2𝑛 euroksi. Rahan
määrän kaksinkertaistamiseksi euro pitää monistaa 914 mrd euroksi. Ratkaistaan
siis yhtälö:
2𝑛 = 914 ∙ 109
⟹
𝑛 = log 2(914 ∙ 109 ) =
Konetta täytyy siis käyttää 40 kertaa.
65
ln(914∙109 )
ln 2
≈ 39,7
12 SUHDANNEVAIHTELUT
12.1 KERTAUSKYSYMYKSET
1. (s. 193–194) Kerro sanallisesti ja kuvan avulla, mitä tarkoittavat
a. normaalisuhdannetta vastaava kokonaistuotannon taso, jossa työttömyys
on luonnollisella tasollaan eikä inflaatio kiihdy eikä hidastu
b. toteutuneen BKT:n poikkeamat potentiaalisesta BKT:sta
c. suhdannepoikkeama = toteutunut BKT − potentiaalinen BKT
d. sama kuin suhdannepoikkeama
e. kun tuotantokuilu on positiivinen
f. kun tuotantokuilu on negatiivinen
g. kun tuotantokuilu vähenee
h. kun tuotantokuilu kasvaa.
2. Vaihtelevan pituisen ajan, yleensä muutaman vuoden.
3. Potentiaalista BKT:ta ei voida havaita suoraan. Toteutunut BKT sen sijaan voidaan
havaita, ja tuotantokuilun suuruutta voidaan arvioida taloudellisen mallin avulla.
Näiden erotuksena saadaan arvio potentiaalisesta BKT:sta.
4. Yleensä inflaatio kiihtyy korkeasuhdanteessa ja hidastuu matalasuhdanteessa.
5. Kokonaiskysynnän ja kokonaistarjonnan satunnaisista muutoksista eli sokeista.
6.
7. 𝐴𝐷 = 𝐶 + 𝐼 + 𝐺 + (𝑋 − 𝑀)
𝑆𝐴𝑆 = 𝑌
𝐿𝐴𝑆 = 𝑌𝑁
66
8. Investoinnit ovat suhdanneherkempiä, eli niiden määrä vähenee laskusuhdanteessa jyrkemmin kuin kulutuksen. Keskeinen syy tähän on kapasiteetin tarve. Matalasuhdanteessa tuotantovälineet ovat vajaakäytössä, joten yritysten ei tarvitse lisätä
kapasiteettia. Investoinnit voivat siis periaatteessa pudota jopa nollaan, toisin kuin
kulutuskysyntä.
9. Hintatason nousu
 vähentää kulutusta 𝐶, koska kotitalouksien tulot eivät enää riitä yhtä
suureen kulutukseen
 vähentää investointeja 𝐼, koska kotitalouksien reaalitulojen pienentyessä
ne vähentävät säästämistään, ja näin ollen investointeihin on vähemmän
rahoitusta tarjolla
 vähentää vientiä 𝑋, koska kotimaidten hyödykkeiden hintojen nousu
vähentää niihin kohdistuvaa ulkomaista kysyntää
 kasvattaa tuontia 𝑀, koska tuontihyödykkeet ovat substituutteja
kotimaisille hyödykkeille.
10.
a. Hintailluusio: yritykset luulevat oman hyödykkeensä hinnan nousua
kysynnän kasvuksi.
b. Palkkojen jäykkyys: palkat eivät heti nouse samassa määrin kuin hinnat,
joten yritysten reaaliset rajakustannukset pienenevät.
c. Menu-kustannukset: hintojen muuttaminen aiheuttaa yritykselle kustannuksia, joten se reagoi aluksi sopeuttamalla vain tuotantoaan.
11. 𝑌 = 𝑌𝑁 + 𝑎(𝑃 − 𝑃𝑒 ), missä 𝑌 on toteutunut BKT, 𝑌𝑁 on potentiaalinen BKT, 𝑎 on
positiivinen vakio, 𝑃 on toteutunut hintataso ja 𝑃𝑒 on odotettu hintataso. Yhtälö
sanoo, että tuotantokuilu on positiivinen, jos hintataso on odotettua korkeampi, ja
negatiivinen, jos hintataso jää odotuksista, ja ero on sitä suurempi, mitä suurempi
on hintatason poikkeama odotuksista.
12. AD-käyrä siirtyy oikealle.
a. Lyhyellä aikavälillä tuotanto kasvaa, työllisyys paranee ja hintataso nousee.
b. Pitkällä hintataso 𝑆𝐴𝑆-käyrä liikkuu ylöspäin, kunnes tuotanto ja työllisyys
palaavat luonnolliselle tasolleen. Tässä prosessissa hintataso nousee lisää.
13. Positiivisen kysyntäsokin synnyttämä inflaatio.
14. Korkeasuhdanteessa hintataso on odotettua korkeammalla, mikä merkitsee, että
palkan ostovoima on odotettua pienempi. Samalla työttömyys on vähäistä. Tässä
tilanteessa palkat pyrkivät nousemaan. Se näkyy mallissa 𝑆𝐴𝑆-käyrän siirtymisenä
ylöspäin.
15. SAS-käyrä siirtyy vasemmalle.
a. Lyhyellä aikavälillä tuotanto vähenee, työttömyys kasvaa ja hintataso
nousee.
b. Pitkällä aikavälillä 𝑆𝐴𝑆-käyrä liikkuu alaspäin, kunnes tuotanto ja työllisyys palaavat luonnolliselle tasolleen. Hintataso laskee.
16. Korkean työttömyyden ja korkean inflaation esiintyminen samaan aikaan.
67
17. Julkisen vallan elvytyskeinoja on kolme: 1) hallitus voi alentaa veroja, 2) hallitus
voi lisätä julkisia menoja, 3) keskuspankki voi lisätä rahan tarjontaa. Kaikki nämä
saavat aikaan kokonaiskysynnän kasvua, eli 𝐴𝐷-käyrä siirtyy oikealle. Jos matalasuhdanne johtuu tarjontasokista, tämä kuitenkin synnyttää voimakkaan inflaation.
18. Keynesiläinen makroteoria olettaa, että
a. hinnat ja palkat ovat kiinteät
b. kokonaiskysyntä määrää kokonaistarjonnan
c. kaikki sokit ovat kysyntäsokkeja.
19. Uusklassisen makroteorian mukaan tahatonta työttömyyttä ei voi lyhyelläkään
aikavälillä esiintyä, ellei jokin ulkoinen rajoite (minimipalkka) estä palkkoja
sopeutumasta tasapainotasolleen.
20. Mitä loivempi 𝑆𝐴𝑆-käyrä on (ja mitä hitaammin se liikkuu), sitä lähempänä ollaan
keynesiläisen teorian mukaista tilannetta, jossa palkat ovat erittäin jäykkiä. Mitä
jyrkempi 𝑆𝐴𝑆-käyrä on (ja mitä nopeammin se liikkuu), sitä lähempänä ollaan
uusklassisen teorian mukaista tilannetta, jossa palkat ovat erittäin joustavia.
12.2 SOVELTAVAT TEHTÄVÄT
21. Matala- ja laskusuhdanteessa, koska toteutunut BKT < potentiaalinen BKT ja
koska toteutunut BKT kasvaa potentiaalista BKT:ta hitaammin.
22. Matala- ja noususuhdanteessa, koska tuotantokuilu on negatiivinen mutta kasvaa.
(Tuotantokuilun muuttuminen vähemmän negatiiviseksi on kasvua.)
23.
𝑌0 − 𝑌𝑁,0 = 2 %
{𝑌1 − 𝑌𝑁,1 = 4 %
𝑌𝑁,1 − 𝑌𝑁,0 = 1 %
⟹ 𝑌1 − 𝑌0 = (𝑌1 − 𝑌𝑁,1 ) − (𝑌0 − 𝑌𝑁,0 ) + (𝑌𝑁,1 − 𝑌𝑁,0 ) = 4 % − 2 % + 1 % = 3 %
Vastaus: toteutunut BKT kasvaa 3 %.
24.
a. Kuvassa nuoli a osoittaa, miten 𝐴𝐷-käyrä siirtyy positiivisen kysyntäsokin
vaikutuksesta. Tuotanto kasvaa ja hinnat nousevat.
b. Nuoli b osoittaa, miten talous pitkällä aikavälillä sopeutuu kysynnän
kasvuun: 𝑆𝐴𝑆-käyrä nousee, kunnes talous on jälleen pitkän aikavälin
tasapainossa. Tuotanto vähenee ja hinnat nousevat lisää.
68
25.
a. Kuvassa nuoli a osoittaa, miten 𝑆𝐴𝑆-käyrä siirtyy negatiivisen tarjontasokin vaikutuksesta. Tuotanto vähenee ja hinnat nousevat.
b. Nuoli b osoittaa, miten talous pitkällä aikavälillä sopeutuu kysynnän
kasvuun: 𝑆𝐴𝑆-käyrä laskee, kunnes talous on jälleen pitkän aikavälin
tasapainossa. Tuotanto kasvaa ja hintataso alenee.
26.
a. negatiivinen kysyntäsokki (naapurimaan kulutus ja investoinnit vähenevät,
ja tämä heijastuu kotimaahan vientikysynnän vähenemisen kautta)
b. positiivinen tarjontasokki (työvoiman tarjonta kasvaa)
c. negatiivinen tarjontasokki (vrt. öljykriisi)
d. positiivinen kysyntäsokki (kulutuskysyntä 𝐶 kasvaa)
e. negatiivinen kysyntäsokki (yksityiselle sektorille jää vähemmän rahaa
kulutukseen ja investointeihin)
f. positiivinen kysyntäsokki (𝐺 kasvaa)
g. negatiivinen kysyntäsokki (vientikysyntä vähenee)
h. positiivinen kysyntäsokki (rahan tarjonta kasvaa)
i. negatiivinen kysyntäsokki (varallisuuden katoaminen tekee kotitalouksista
köyhempiä, mikä saa ne vähentämään kulutustaan; tämä saa yritykset
vähentämään investointejaan; lisäksi jotkut yritykset menevät konkurssiin
ja joutuvat lopettamaan toimintansa)
j. negatiivinen tarjontasokki (pääomaa tuhoutuu)
k. positiivinen tarjontasokki (yritysten tuottavuus kasvaa)
l. negatiivinen tarjontasokki ja negatiivinen kysyntäsokki, joista tarjontasokki on yleensä suurempi (työn tarjonta vähenee miesten lähtiessä
sotaan, vientikysyntä ja kotimainen kulutus ja investoinnit vähenevät,
julkinen kysyntä kasvaa valtion hankkiessa sotatarvikkeita)
m. negatiivinen tarjontasokki (työn tarjonta vähenee), ehkä myös negatiivinen
kysyntäsokki (jos sairastuneet lakkaavat kuluttamasta)
n. negatiivinen tarjontasokki ja negatiivinen kysyntäsokki, joista luultavasti
tarjontasokki on suurempi (tuotannollinen toiminta häiriytyy vakavasti
zombien riehuessa ja sivilisaation romahtaessa; toisaalta zombiksi muuttuneiden taholta tuleva kulutus- ja investointikysyntä painuu nollaan; vientikysyntä voi myös vähentyä toisten maiden katkaistessa kauppasuhteet
tartuntojen rajoittamiseksi)
o. negatiivinen tarjontasokki ja negatiivinen kysyntäsokki (molemmat
painuvat nollaan)
69
13 SUHDANNEPOLITIIKKA
13.1 KERTAUSKYSYMYKSET
1.
a. Suhdannevaihteluiden lievittäminen.
b. Finanssipolitiikka (fipo) ja rahapolitiikka (rapo). Fipo on julkisten menojen
ja verojen säätelyä, ja sitä harjoittaa maan hallitus. Rapo on rahan tarjonnan säätelyä, ja sitä harjoittaa maan keskuspankki.
c. Sekä fipo että rapo vaikuttavat kokonaiskysyntään, eli niiden vaikutuksesta
𝐴𝐷-käyrä siirtyy.
2.
a. Pitkällä aikavälillä rahan tarjonta vaikuttaa vain hintatasoon: mitä suurempi rahan tarjonta, sitä korkeampi hintataso. Tai: mitä nopeampi rahan
määrän kasvuvauhti, sitä korkeampi inflaatio.
b. Lyhyellä aikavälillä rahan tarjonnan lisääminen alentaa korkotasoa, mikä
saa aikaan yksityisen kulutus- ja investointikysynnän kasvua.
3. Likviditeettipreferenssiteorian mukaan rahan kysyntä ei riipu vain liiketoimien
määrästä, vaan myös korkotasosta, sillä menetetty korko on rahan hallussapitämisen vaihtoehtoiskustannus. Rahan kysyntäkäyrä on siis korkotason suhteen
laskeva, ja näin ollen rahan tarjonnan kasvu alentaa korkotasoa. Tämä on vaihtoehto rahan kvantiteettiteorialle, jonka mukaan rahan tarjonnan kasvu vain nostaa
hintoja.
4.
a. Pankit vähentävät lainanottoaan keskuspankista ja lainanantoaan yleisölle,
jolloin rahan tarjonta vähenee ja markkinoiden korkotaso nousee.
b. Korkotason noustessa 1) yhä harvempi investointi on kannattava, joten
investoinnit vähenevät, 2) kotitalouksien varallisuuden nykyarvo laskee,
mikä saa ne vähentämään kulutustaan.
c. 𝐴𝐷-käyrä siirtyy vasemmalle.
5.
a. Se kiihdyttää inflaatiota.
b. Rahapolitiikka vaikuttaa markkinakorkoihin vain epäsuorasti pankkien
välityksellä. Lopullisen vaikutuksen määrää ja ajoitusta on vaikea kontrolloida tai edes ennustaa.
6. Näkemys, jonka mukaan raha on neutraalia lyhyelläkin aikavälillä.
7. Kaksi välinettä ovat julkisten menojen säätely ja verojen säätely. Ensinmainittu
vaikuttaa suoraan kokonaiskysynnän komponenttiin 𝐺. Verojen säätely vaikuttaa
kuluttajien käytössä oleviin tuloihin ja niiden kautta epäsuorasti yksityiseen
kulutus- ja investointikysyntään.
70
8. Kerroinvaikutus vahvistaa finanssipolitiikan tehoa, syrjäytysvaikutus heikentää
sitä.
9.
a. Kulutuskysynnän 𝐶 riippuvuus käytettävissä olevista tuloista 𝑌𝑑 .
b. Kulutuskysynnän 𝐶 osuus käytettävissä olevista tuloista 𝑌𝑑 .
c.
Δ𝐶
Δ𝑌𝑑
, kulutuskysynnän lisäys per käytettävissä olevien tulojen lisäys.
10.
1
a. 𝑚 = 1−𝑐 , missä 𝑐 on rajakulutusalttius
b. Δ𝑌 = 𝑚Δ𝐺
c.
−𝑐
1−𝑐
tai
−𝑐
−𝑐𝑚
d. Δ𝑌 = 1−𝑐 Δ𝐺
tai
Δ𝑌 = −𝑐𝑚Δ𝐺
1
e. 𝑚 = 1−𝑐+𝑒 , missä 𝑒 on rajatuontialttius
11. Veroilla ei ole samanlaista välitöntä vaikutusta kokonaiskysyntään kuin julkisilla
menoilla, vaan pelkät epäsuorat vaikutukset.
12. Tulonsiirrot voidaan tulkita negatiivisiksi veroiksi. Niiden lisääminen vaikuttaa
kuin veronalennus, ja niiden leikkaaminen vaikuttaa kuin veronkorotus.
13. BKT:n muutos jaettuna julkisten menojen muutoksella, kun veroja korotetaan
samalla määrällä kuin julkisia menoja lisätään. Kerroin lasketaan kaavalla
(1 − 𝑐)𝑚, missä 𝑐 on rajakulutusalttius ja 𝑚 on julkisten menojen kerroin.
Suljetussa taloudessa se on 1.
14. Koska kerroinvaikutukset eivät kohdistu pelkästään kotimaiseen tuotantoon, vaan
siirtyvät tuonnin kautta osaksi ulkomaille.
15. Koska kunkin maan halukkuus ja valmius ostaa hyödykkeitä ulkomailta riippuu
lyhyellä aikavälillä lähinnä ko. maan omasta tulotasosta. Vienti puolestaan on
muiden maiden tuontia, joten se riippuu näiden muiden maiden tulotasosta.
16. Tuonnin muutos suhteutettuna BKT:n muutokseen,
Δ𝑀
Δ𝑌
. Mitä suurempi se on, sitä
enemmän tuonti syrjäyttää finanssipolitiikan vaikutusta, eli sitä pienempi kerroin
ja sitä tehottomampaa fipo on.
17. Ekspansiivinen (keveä, elvyttävä) fipo on kokonaiskysyntää kasvattavaa fipoa.
Kontraktiivinen (kireä, hillitsevä) on kokonaiskysyntää supistavaa. Ekspansiivista
fipoa tulisi harjoittaa matalasuhdanteessa ja kontraktiivista fipoa korkeasuhdanteessa.
18. Tasapainotetun budjetin politiikkaa, jossa julkiset tulot ja menot ovat yhtä suuret.
Korkeasuhdanteessa, kun veropohja kasvaa, se johtaa veronalennuksiin ja menonlisäyksiin, ja matalasuhdanteessa se johtaa veronkorotuksiin ja menoleikkauksiin.
Näin ollen se jyrkentää suhdannevaihtelua.
71
19. Korkeasuhdanteessa tulot ja työllisyys kasvavat, mikä kasvattaa verotuloja ja
vähentää tulonsiirtoja. Matalasuhdanteessa käy päinvastoin. Finanssipolitiikka siis
kiristyy automaattisesti korkeasuhdanteessa ja kevenee matalasuhdanteessa, mikä
lieventää suhdannevaihtelua.
20.
a. Elvyttävä finanssipolitiikka saa aikaan korkojen nousua, koska lisääntyneiden liiketoiminnan takia rahan kysyntä kasvaa. Korkojen nousu puolestaan saa aikaan yksityisen kulutuksen ja investointien vähenemistä, mikä
vähentää finanssipolitiikan vaikutusta.
b. Syrjäytysvaikutus on sitä suurempi, mitä herkemmin korot reagoivat
BKT:n kasvuun ja mitä herkemmin yksityinen kysyntä reagoi korkojen
nousuun.
c. Syrjäytysvaikutus on vähintään nolla ja korkeintaan 100 %. Jos se on nolla,
syrjäytysvaikutusta ei tapahdu ja finanssipolitiikka on tehokasta, mutta jos
se on 100 %, julkisen kysynnän kasvu ei saa aikaan BKT:n kasvua. Tällöin
ainoastaan BKT:n rakenne muuttuu, kun julkinen kysyntä korvaa yksityistä
kysyntää.
21. Jos julkisella sektorilla on krooninen budjettialijäämä, julkinen velka kasvaa 
korkotaso nousee  investoinnit vähenevät  teknologian kehitys hidastuu 
talouskasvu hidastuu.
22.
a. Phillipsin käyrä ilmaisee yhteyden työttömyyden ja inflaation välillä.
b. Lyhyen aikavälin Phillipsin käyrä on laskeva, koska matalaan työttömyyteen liittyy korkea inflaatio ja päinvastoin. Tämä johtuu siitä, että suhdannevaihtelut ovat useimmiten kysyntäsokeista johtuvia.
c. Pitkän aikavälin Phillipsin käyrä on pystysuora, koska pitkällä aikavälillä
raha on neutraalia, ja työttömyys palaa luonnolliselle tasolleen, oli
inflaatioaste mikä tahansa.
d. Inflaatio-odotusten nousu siirtää lyhyen aikavälin Phillipsin käyrää
ylöspäin. Inflaatio-odotusten lasku siirtää sitä alaspäin.
13.2 SOVELTAVAT TEHTÄVÄT
23.
a. 𝑀𝑃𝐶 =
b. 𝑚 =
Δ𝐶
Δ𝑌𝑑
1
1−𝑐
=
=
3
4
1
1−
3
4
=4
3
c. Verojen kerroin = −𝑐𝑚 = − 4 ∙ 4 = −3
3
4
d. Tasapainotetun budjetin kerroin = (1 − 𝑐)𝑚 = (1 − ) ∙ 4 = 1
3
1
e. 𝑀𝑃𝑆 = 1 − 𝑀𝑃𝐶 = 1 − 4 = 4
72
24.
a.
b.
c.
d.
Δ𝑌 = 𝑚Δ𝐺 = 4 ∙ 2 = 8, eli BKT kasvaisi 8 mrd. kruunulla.
Δ𝑌 = 𝑚Δ𝐺 = 4 ∙ (−2) = −8, eli BKT vähenisi 8 mrd. kruunulla.
Δ𝑌 = −𝑐𝑚Δ𝑇 = −3 ∙ 3 = −9, eli BKT vähenisi 9 mrd. kruunulla.
Δ𝑌 = 1 ∙ Δ𝐺 = 1 ∙ 3 = 3, eli BKT kasvaisi 3 mrd. kruunulla.
25.
a. Malli koostuu yhtälöparista
𝑌 =𝐶+𝐼+𝐺
{ 𝐶 = 10 + 3 (𝑌 − 𝑇)
4
ja lisäksi tiedämme, että 𝐼 = 8, 𝐺 = 16 ja 𝑇 = 𝐺. Yhtälöparista voidaan
ratkaista 𝑌:
3
𝑌 = (10 + 4 (𝑌 − 𝑇)) + 𝐼 + 𝐺
3
⟹
𝑌 = 4 (10 − 4 𝑇 + 𝐼 + 𝐺)
ja sijoittamalla annetut 𝐼:n, 𝑇:n ja 𝐺:n arvot tähän saamme
3
4
𝑌 = 4 (10 − ∙ 16 + 8 + 16) = 88
Vastaus: BKT on 88 mrd. kruunua.
b. Kotitalouksien käytettävissä olevat tulot ovat 𝑌𝑑 = 𝑌 − 𝑇 = 88 − 16 = 72.
3
3
Kulutus on 𝐶 = 10 + 4 𝑌𝑑 = 10 + 4 ∙ 72 = 64. Säästäminen 𝑆 on se tulo, jota
ei kuluteta, eli 𝑆 = 𝑌𝑑 − 𝐶 = 72 − 64 = 8.
𝑆
8
Kotitalouksien säästämisaste on siis 𝑌 = 72 ≈ 11 %.
𝑑
c. 𝐴𝑃𝐶 =
𝐶
𝑌𝑑
64
72
=
≈ 0,89.
26.
1
a. Yhtälöstä 𝑀 = 1 + 4 𝑌 nähdään, että rajatuontialttius
Δ𝑀
Δ𝑌
1
on 𝑒 = 4 .
b. Nyt malli koostuu kolmesta yhtälöstä,
𝑌 = 𝐶+𝐼+𝐺+𝑋−𝑀
3
{ 𝐶 = 10 + 4 (𝑌 − 𝑇)
1
𝑀=1+ 𝑌
4
mistä voidaan taas ratkaista 𝑌:
3
1
𝑌 = (10 + 4 (𝑌 − 𝑇)) + 𝐼 + 𝐺 + 𝑋 − (1 + 4 𝑌)
⟹
3
4
𝑌 = 2 (10 − 𝑇 + 𝐼 + 𝐺 + 𝑋 − 1)
Kun tähän sijoitetaan 𝑇 = 16, 𝐼 = 8, 𝐺 = 16 ja 𝑋 = 10, saadaan tulos
𝑌 = 62. Vastaus: BKT asettuu 62 mrd. kruunun tasolle.
1
1
1
c. 𝑀 = 1 + 4 ∙ 62 = 16 2 , ja 𝑋 = 10, joten vaihtotase 𝑋 − 𝑀 = −6 2 .
Vastaus: vaihtotase on 6,5 mrd. kruunua alijäämäinen.
73
d. Kerroin on avoimessa taloudessa 𝑚 =
1
1−𝑐+𝑒
=
1
3 1
4 4
1− +
= 2, joten
Δ𝑌 = 𝑚Δ𝑋 = 2 ∙ 3 = 6. Vastaus: BKT kasvaa 6 mrd. kruunulla.
e. Δ𝑌 = 𝑚Δ𝐺 = 2 ∙ 2,5 = 5. Vastaus: BKT kasvaa 5 mrd. kruunulla.
27.
1
a. 𝑚 = 1−𝑐 = 3
⟺
2
𝑐=3
2
Vastaus: 𝑀𝑃𝐶 = 3
2
b. Verojen kerroin = −𝑐𝑚 = − 3 ∙ 3 = −2
13.3 SYVENTÄVÄT TEHTÄVÄT
𝐶
28. Katsotaanpa, mitä tiedämme. Ensinnäkin tiedämme, että 𝐴𝑃𝐶 = 𝑌 = 0,75 ja että
𝑑
𝐺 = 𝑇 = 0,4𝑌. Lisäksi 𝑌𝑑 = 𝑌 − 𝑇 = 0,6𝑌.
Valtion kulutusmenojen lisääminen kolmella prosentilla merkitsisi, että
Δ𝐺 = 0,03𝐺 = 0,03 ∙ 0,4𝑌 = 0,012𝑌.
Seurauksena Δ𝐶 = 0,06𝐶 = 0,06 ∙ 0,75𝑌𝑑 = 0,06 ∙ 0,75 ∙ 0,6𝑌 = 0,027𝑌.
Siten Δ𝑌 = Δ𝐺 + Δ𝐶 = 0,012𝑌 + 0,027𝑌 = 0,039𝑌.
Koska verot ovat vakio 𝑇, niin Δ𝑌𝑑 = Δ𝑌, joten
Δ𝐶
Δ𝑌𝑑
=
0,027𝑌
0,039𝑌
≈ 0,69.
Vastaus: rajakulutusalttius on noin 0,69.
29. Edellä malli koostui yhtälöistä
𝑌 = 𝐶+𝐼+𝐺+𝑋−𝑀
{ 𝐶 = 𝑏 + 𝑐(𝑌 − 𝑇)
𝑀 = 𝑑 + 𝑒𝑌
3
1
missä 𝑏 = 10, 𝑐 = 4 , 𝑑 = 1 ja 𝑒 = 4 . Nyt tähän voidaan lisätä yhtälöt
{
𝑖 = 𝑓 + 𝑔𝑌
𝐼 = ℎ − 𝑗𝑖
missä 𝑓 = 0,01, 𝑔 = 0,001, ℎ = 20 ja 𝑗 = 100. Yhtälöstä toiseen sijoittelemalla
voimme nyt ratkaista tästä, miten tietty muuttuja riippuu muista muuttujista.
a. Ratkaistaan mallista 𝑌, mutta kohdellaan vielä 𝑖:tä eksogeenisena:
𝑌 = (𝑏 + 𝑐(𝑌 − 𝑇)) + (ℎ − 𝑗𝑖) + 𝐺 + 𝑋 − (𝑑 + 𝑒𝑌)
⟺
𝑌 − 𝑐𝑌 + 𝑒𝑌 = 𝑏 − 𝑐𝑇 + ℎ − 𝑗𝑖 + 𝐺 + 𝑋 − 𝑑
⟺
𝑌 = 1−𝑐+𝑒 (𝑏 − 𝑐𝑇 + ℎ − 𝑗𝑖 + 𝐺 + 𝑋 − 𝑑)
1
Sijoittamalla tähän annetut parametriarvot sekä 𝐺 = 𝑇 = 16 ja 𝑋 = 10,
saadaan
𝑌 = 86 − 200𝑖
eli allaolevan kuvion laskeva suora:
74
b. Ylläolevassa kuvassa nouseva suora on kysytty suora eli 𝑖 = 0,01 + 0,001𝑌.
(Huomaa, että 0,01 = 1 %)
c. Talous on tasapainossa vain yhdellä korkotason ja BKT:n yhdistelmällä, ja
se nähdään ylläolevasta kuvasta. Mikään muu 𝑖:n ja 𝑌:n yhdistelmä ei
toteuta mallin kaikkia yhtälöitä. Tämä 𝑖:n ja 𝑌:n taso tietenkin lasketaan
ratkaisemalla yhtälöpari
{
𝑌 = 86 − 200𝑖
𝑖 = 0,01 + 0,001𝑌
⟹
𝑌 = 70 ja 𝑖 = 0,08 = 8 %
d.
i. Lasketaan käyrän yhtälö uudestaan. Siitä tulee
1
𝑌 = 1−𝑐+𝑒 (𝑏 − 𝑐𝑇 + ℎ − 𝑗𝑖 + (𝐺 + Δ𝐺) + 𝑋 − 𝑑)
ja kun sijoitamme annetut parametrit ja muuttujanarvot,
𝑌 = 86 − 200𝑖 + 2Δ𝐺
Käyrä siis siirtyy oikealle määrällä 2Δ𝐺.
ii. Kerroinvaikutus kaksinkertaistaa kokonaiskysynnän muutoksen,
ts. kun julkisia menoja lisätään määrällä Δ𝐺, niin kerroinvaikutuksen ansiosta kokonaiskysyntä kasvaisi määrällä 2Δ𝐺, ellei
syrjäytysvaikutusta tapahtuisi.
iii. Ratkaistaan, mille tasolle BKT nyt asettuu, kun otetaan huomioon
korkojen nousu. Eli ratkaistaan yhtälöpari
{
𝑌 = 86 − 200𝑖 + 2Δ𝐺
𝑖 = 0,01 + 0,001𝑌
Δ𝐺
5
Tästä saadaan tulos 𝑖 = 0,08 + 600 ja 𝑌 = 70 + 3 Δ𝐺.
Yksityistä kysyntää syrjäytyi siis määrä
75
1
Δ𝐺.
3
Kuvassa oikealle menevä nuoli näyttää finanssipolitiikan vaikutuksen kerroinvaikutuksineen ilman syrjäytysvaikutusta, ja vasemmalle menevä nuoli (josta näkyy vain kärki, koska se on niin lyhyt)
näyttää syrjäytysvaikutuksen määrän.
e. Käytännössä tämä merkitsee, ettei yhtälö 𝑖 = 𝑓 + 𝑔𝑌 enää päde, sillä
keskuspankki saa parametrit 𝑓 ja 𝑔 aina muuttumaan niin, että 𝑖 = 0,05.
Ratkaistaan siis talouden tasapaino yhtälöparista
{
𝑌 = 86 − 200𝑖
𝑖 = 0,05
mistä seuraa 𝑌 = 76 eli BKT on 6 mrd. kruunua korkeammalla tasolla
verrattuna alkuperäiseen tilanteeseen, missä 𝑖 = 8 % ja 𝑌 = 70.
76
14 AVOIMEN TALOUDEN MAKROTEORIAA
14.1 KERTAUSKYSYMYKSET
1. Taloudellisten mallien tehtävänä on pelkistää monimutkaista todellisuutta ja jättää
huomiotta ne asiat, jotka eivät ole tärkeitä tarkasteltavan ilmiön ymmärtämiselle.
Usein talouden avoimuus on sivuseikka, joka voidaan pelkistää pois.
2. 1) Kuljetus- ja viestintäkustannusten aleneminen, 2) kaupan esteiden purkaminen.
3. Kunkin maan tulisi erikoistua sen hyödykkeen tuottamiseen, jossa sillä on suhteellinen etu, eli jossa sillä on pienempi vaihtoehtoiskustannus kuin muilla mailla, ja
hankkia muut hyödykkeet vaihdannan kautta. Tällöin kaikkien maiden yhteenlaskettu tuotanto maksimoituu ja ne kaikki voivat hyötyä vaihdannasta.
4. Kirjan mukaan siksi, koska poliittiset päättäjät haluavat suojella oman maansa
tuotantoa kansainväliseltä kilpailulta. (Tietysti ne tuovat myös valtiolle tuloja,
mikä lienee asian itsestäänselvyyden takia jäänyt kirjassa mainitsematta.)
5. Koska maa ei voi loputtomasti tuoda ulkomailta enemmän kuin se vie. Se olisi
loputonta velaksi elämistä. Muut maat eivät suostu siihen.
6. Valuutan hinta jossain muussa valuutassa ilmaistuna.
7.
a.
b.
c.
d.
valuutan arvo suhteessa muihin valuuttoihin pienenee
valuutan arvo suhteessa muihin valuuttoihin kasvaa
sama kuin vahvistuminen
sama kuin heikkeneminen
8.
a. Se vahvistuu.
1
b. 𝐸
c. 𝐸 dollaria.
9. Oman valuutan heikkeneminen kasvattaa vientikysyntää (koska omat vientituotteet tulevat ulkomaalaisten näkökulmasta halvemmiksi) ja vähentää tuontia
(koska ulkomaiset tuotteet tulevat kotimaisesta näkökulmasta kalliimmiksi).
10. Ulkomaankauppakysynnästä ja sijoituskysynnästä.
11.
a. Se vahvistaa euron kurssia, koska se lisää euron ulkomaankauppakysyntää.
b. Se heikentää euron kurssia, koska se lisää euron tarjontaa valuuttamarkkinoilla, kun eurooppalaiset tarjoavat eurojaan saadakseen ulkomaista
valuuttaa, jota he tarvitsevat ostaakseen ulkomaisia tuotteita.
12. Pääoman tuonti koostuu ulkomaisista sijoituksista euroalueelle. Eli kun eurooppalainen lainaa rahaa ulkomailta, tai kun ulkomainen yritys rakentaa euroalueelle
tuotantolaitoksen, se on pääoman tuontia euroalueelle.
13. Viime kädessä keskuspankin taholta.
77
14. Kirjasta: ”Keskuspankin on katettava ulkomaanvaluutan kysynnän ja tarjonnan
välinen ero, mitä varten se tarvitsee riittävän suuren valuuttavarannon.” Siis
graafisesti näin:
𝐸 ∗ merkitsee ulkomaanvaluutan kurssia, 𝑆 on ulkomaanvaluutan tarjonta ja 𝐷 on
ulkomaanvaluutan kysyntä. Kuvaan nuolella merkitty kysynnän ja tarjonnan ero
on se, mitä keskuspankin pitää kattaa valuuttavarannollaan.
Toisin sanoen: keskuspankki pitää valuuttakurssin haluamallaan tasolla siten, että
se tarjoutuu ostamaan ja myymään omaa valuuttaansa tietyn kurssin mukaisesti.
Tällöin kukaan ei halua ostaa kalliimmalla eikä myydä halvemmalla, joten koko
maailma noudattaa keskuspankin valitsemaa valuuttakurssia.
15. Kun valuuttakurssi määräytyy vapaasti eri valuuttojen kysynnän ja tarjonnan
mukaan keskuspankkien siihen puuttumatta ja ilman rajoituksia.
16. Vaikka valuutta kelluisi, keskuspankki voi manipuloida valuuttansa kurssia osallistumalla markkinoille joko kysyntä- tai tarjontapuolella tai muuttamalla ohjauskorkoaan. Näin se voi esim. antaa valuutan vaihdella tietyissä rajoissa eli tietyn ns.
valuuttaputken sisällä.
17. Pitkällä aikavälillä valuuttakurssi hakeutuu ostovoimapariteetin eli yhden hinnan
lain mukaiselle tasolleen, jolloin sama tavara maksaa saman verran riippumatta
siitä, mistä maasta sen ostaa. Toisin sanoen kotimaan valuutan kurssi hakeutuu
kohti tasoa
𝑃∗
𝑃
, missä 𝑃 on kotimainen hintataso ja 𝑃 ∗ on ulkomainen hintataso.
18. Jos rahan tarjonnan kasvuvauhti on nopea, kvantiteettiteorian mukaisesti inflaatiokin on nopeaa. Kotimaisen inflaation ollessa nopeampaa kuin muissa maissa,
kotimaan valuutan ulkoinen arvo heikkenee.
19. Kyseisen valuutan kurssi on vahvempi kuin ostovoimapariteetti edellyttäisi.
20. Valuutan kysyntään ja tarjontaan kohdistuvat sokit heijastuvat valuuttakurssiin.
Erityisesti sijoituskysynnän muutokset heiluttavat kurssia. Kun maan korkotaso
nousee, se kasvattaa valuutan sijoituskysyntää ja vahvistaa valuuttakurssia. Korkotason laskulla on päinvastainen vaikutus.
21. Keskuspankin on noudatettava samanlaista rahapolitiikkaa kuin se maa, jonka
valuuttaan se on omansa kiinnittänyt.
22. Sama kuin kiinteän valuuttakurssin järjestelmä.
23. Rajoittamalla kansainvälisiä pääomaliikkeitä, ts. rajoittamalla oman maan
taloudenpitäjien mahdollisuutta lainata ulkomailta/ulkomaille ja vaihtaa
valuuttaa.
78
24. Valuuttakurssin ollessa kelluva, rahapolitiikka on tehokasta (koska korkotaso
vaikuttaa kotimaisen yksityisen kysynnän lisäksi valuuttakurssiin ja sitä kautta
vientiin ja tuontiin), mutta finanssipolitiikka on tehotonta (koska syrjäytysvaikutus on suuri). Valuuttakurssin ollessa kiinteä, rahapolitiikka on tehotonta, tai
oikeastan jopa mahdotonta (vrt. kysymys 21), mutta finanssipolitiikka on tehokasta (koska korkotaso määräytyy kansainvälisillä pääomamarkkinoilla ja
kotimaan finanssipolitiikka ei siksi vaikuta siihen paljoa).
25.
a. Vakaa valuuttakurssi, itsenäinen rahapolitiilla ja vapaat kansainväliset
pääomaliikkeet.
b. Vakaa valuuttakurssi vähentää ulkomaankaupan valuuttakurssiriskiä ja
näin ollen edistää ulkomaankauppaa. Itsenäinen rahapolitiikka auttaa
hillitsemaan suhdannevaihteluita. Vapaat kansainväliset pääomaliikkeet
mahdollistavat pääoman sijoittamisen sinne, missä se tuottaa parhaiten.
c.
Vakaa
Itsenäinen
Vapaat
valuuttarahapääomakurssi
politiikka
liikkeet
Kelluva valuuttakurssi


Valuuttakatejärjestelmä


Pääomaliikkeiden rajoittaminen


26. Euroalueen mailla on yhteinen valuutta, joka kelluu. Rahapolitiikka on yhteistä,
mutta jokainen maa tekee omat finanssipoliittiset päätöksensä.
27. Euroalueen rahapolitiikka on tehokasta, koska euro on kelluva valuutta. Yksittäisen maan harjoittama finanssipolitiikka on myös tehokasta, koska yksittäinen maa
on liian pieni vaikuttaakseen olennaisesti euroalueen korkotasoon ja euron
kurssiin. Tämän tehokkuuden on kuitenkin pelätty synnyttävän jäsenmaille
houkutuksen liialliseen ekspansiivisen finanssipolitiikan käyttöön, mikä heikentää
julkisen talouden kestävyyttä ja hidastaa talouskasvua. Houkutuksen torjumiseksi
on solmittu Vakaus- ja kasvusopimus, jossa jäsenmaat sitoutuvat pitämään
julkisen velan alle 60 %:ssa BKT:sta ja julkisen sektorin budjettialijäämän alle
3 %:ssa BKT:sta.
28. Se poistaa valuuttakurssiriskin rahaliiton jäsenmaiden välisestä kaupasta ja
vähentää kaupan kustannuksia. Koska suuren valuutta-alueen valuutta on myös
vakaampi kuin pienen maan valuutta, se vähentää valuuttakurssiriskiä myös
rahaliiton ulkopuolelle suuntautuvassa kaupassa.
29. Suhdannehäiriö, joka kohdistuu euroalueen maihin epätasaisesti. EKP mitoittaa
rahapolitiikkansa koko euroalueen tarpeiden mukaisesti, joten se ei voi tehdä
paljoakaan auttaakseen epäsymmetrisen sokin kohteeksi joutunutta maata.
30. Negatiivinen kysyntäsokki saisi ensin 𝐴𝐷-käyrän siirtymään vasemmalle. Viennin
vähentyessä kuitenkin markan kysyntä vähenisi  markan kurssi heikkenisi 
vientikysyntä kasvaisi  𝐴𝐷-käyrä siirtyisi jälleen oikealle.
79
31. Koska valuuttakurssi on Suomen näkökulmasta ulkopuolelta annettu vakio,
negatiiviseen kysyntäsokkiin sopeutuminen tapahtuu palkkojen alenemisen
kautta, kuten luvussa 12 selitettiin.
a. Lyhyellä aikavälillä vain AD-käyrä siirtyy vasemmalle; tuotanto vähenee,
työttömyys lisääntyy ja hintataso laskee.
b. Pitkällä aikavälillä palkkataso sopeutuu uuteen tilanteeseen; SAS-käyrä
siirtyy alemmas, tuotanto ja työllisyys palaavat luonnolliselle tasolleen, ja
hintataso laskee lisää.
32. Sisäinen devalvaatio tarkoittaa käytännössä palkkatason laskua.
33. Koska rahaliiton reunamaat tuottavat eri hyödykkeitä kuin Keski-Euroopan maat
ja niiden tuotanto on yksipuolisempaa.
34. Toimialan sisäistä kauppaa, ts. saman toimialan tuotteiden kauppaa maiden välillä.
Esim. Ranska vie autoja Saksaan ja Saksa vie autoja Ranskaan.
80
35.
a. Jos palkat joustavat, sisäinen devalvaatio käy nopeasti eli SAS-käyrä
sopeutuu nopeasti uuteen tasapainoon.
b. Jos työvoima liikkuu sinne, missä töitä kulloinkin on, työvoiman
liikkuminen tasoittaa maiden väliset suhdanne-erot.
36. Koska Suomessa lainojen korot ovat yleensä vaihtuvakorkoisia, mutta KeskiEuroopassa usein kiinteäkorkoisia.
37. Yhteenlaskettu syrjäytysvaikutus on suuri, joten finanssipolitiikka on tehotonta.
38. Kyseisen maan tulisi torjua sitä itse omalla finanssipolitiikallaan.
39. Kireä finanssipolitiikka—siis suuret verotulot ja pienet julkiset menot—
mahdollistaa julkisen velan lyhentämisen. Maa, jolla ei ole paljoa velkaa, kykenee
tarvittaessa ottamaan uutta velkaa hillitäkseen matalasuhdannetta.
14.2 SOVELTAVAT TEHTÄVÄT
40.
a. Alanialla, sillä Alaniassa kalatonnin vaihtoehtoiskustannus on pienempi
(noin 1,16 banaanitonnia) kuin Belaniassa (noin 1,83 banaanitonnia).
b. Belanialla, sillä Belaniassa kalatonnin tuottamiseen kuluu vain 42 h, kun
Alaniassa siihen kuluu 51 h.
c. Belanialla, sillä Belaniassa banaanitonnin vaihtoehtoiskustannus on
pienempi (n. 0,55 kalatonnia) kuin Alaniassa (noin 0,86 kalatonnia).
d. Belanialla, sillä Belaniassa banaanitonnin tuottamiseen kuluu vain 23 h,
kun Alaniassa siihen kuluu 44 h.
e. Selvästikin Alanian kannattaa myydä kalaa ja Belanian kannattaa myydä
banaania. Jotta Alanian kannattaisi myydä kalaa, siitä saatavan hinnan
pitää olla korkeampi kuin kalan vaihtoehtoiskustannus, eli korkeampi kuin
1,16 banaanitonnia. Jotta Belanian kannattaisi ostaa kalaa, sen hinnan pitää
olla matalampi kuin kalan vaihtoehtoiskustannus, eli matalampi kuin 1,83
banaanitonnia. Kalan hinnan pitää siis olla 1,16 ja 1,83 banaanitonnin
välillä.
3
41. Dollarin eurokurssi on euron dollarikurssin käänteisluku. Jos toinen 2-kertaistuu,
2
toinen 3-kertaistuu. Dollarin eurokurssi siis laskee 33 %.
42. Jos eurolla saa 1,38 dollaria ja yksi yuan maksaa 0,16 dollaria, eurolla saa
1,38
0,16
yuania eli 8,625 yuania.
43. Ostovoimapariteetin mukainen euron dollarikurssi voidaan laskea kaavalla 𝐸 =
eli 𝐸 =
28 009
25 551
= 1,096. Euron kurssi 1,38 on siten
1,38
-kertainen eli
1,096
𝑃∗
𝑃
1,26-kertainen
ostovoimapariteetin mukaiseen kurssiin verrattuna. Euro on siten 26 % yliarvostettu.
81
14.3 SYVENTÄVÄT TEHTÄVÄT
44. AD-käyrä siirtyy oikealle (koska vientikysyntä kasvaa ja tuonti vähenee), mutta
SAS-käyrä siirtyy vasemmalle (koska ulkomailta tuotavat raaka-aineet kallistuvat).
Yritysten kannattavuuden kannalta devalvaatio ajaa saman asian kuin palkkatason
alennus, joten BKT kasvaa. Mutta siinä missä palkanalennus alentaisi hintatasoa,
devalvaatio nostaa sitä.
82
15 KRIISIT JA SUOMI
15.1 KERTAUSKYSYMYKSET
1. Finanssikriisi. Se alkoi USA:sta, missä pankit olivat olleet holtittomia luotonannossaan, ja sijoituskohteiden—erityisesti asuntojen—hinnat olivat nousseet nopeasti.
Tätä kutsutaan hintakuplaksi. Kun hintakupla puhkesi ja asuntojen ja muiden
varallisuusesineiden hinnat alkoivat laskea, moni pankki ajautui vaikeuksiin.
2. Pankit eivät uskaltaneet lainata toisilleen rahaa, koska kukaan ei tiennyt varmuudella, kuinka paljon mikäkin pankki oli vaarassa kärsiä luottotappioita.
3. Pitääkseen yllä maksuvalmiuttaan, pankkien oli kasvatettava kassavarojaan, joten
ne vähensivät luotonantoaan kotitalouksille ja yrityksille, jotka joutuivat näin ollen
vähentämään investointejaan.
Toisin sanoen, pankit kasvattivat luvussa 11 mainittua kassavarantosuhdettaan 
rahan tarjonta väheni  korot nousivat  investoinnit ja kulutus supistuivat
luvussa 13 esitetyllä tavalla.
4. 1) Kun investoinnit ja kulutus vähenivät USA:ssa, myös tuonti väheni, mikä muiden
maiden näkökulmasta merkitsi viennin vähenemistä. 2) Sijoittajien, yrittäjien ja
kuluttajien luottamus tulevaan talouskehitykseen heikkeni, joten sijoittajat pyrkivät vähentämään riskejään ja kuluttajat ja yritykset lykkäsivät investointejaan.
5. 1) Vientiylijäämäiset maat, kuten Kiina ja öljynviejämaat, sijoittivat vientiylijäämän
kautta saamansa dollarit USA:n rahoitusmarkkinoille. Runsas rahan tarjonta saa
aikaan sen, että turvallisten sijoituskohteiden tuottoprosentti painuu matalaksi,
mikä saa sijoittajat etsimään korkeampaa tuottoa riskipitoisemmista sijotuksista,
kuten subprime-lainoista. 2) Moraalikadon ongelman takia rahoitusjärjestelmä ei
näytä kykenevän ohjaamaan rahoitusta tuottaviin sijoituskohteisiin ilman riskin
huomattavaa kasvua.
6. Keskuspankit alensivat ohjauskorkojaan ja hallitukset harjoittivat elvyttävää
finanssipolitiikkaa. Lisäksi toimet koordinoitiin kansainvälisesti. Eli julkisen vallan
toimet olivat juuri sellaisia kuin kirjan luvuissa 12–14 suositellaan.
7. Elvyttävän finanssipolitiikan seurauksena oli julkisen velan voimakas kasvu. Kun
valtion velkataakka kasvaa, kasvaa myös riski, että se ajautuu jossain vaiheeessa
maksukyvyttömäksi. Korvauksena riskistä sijoittajat vaativat valtiolta sitä korkeampaa lainakorkoa, mitä suurempi on sen velkataakka. Korkomenojen kasvaessa
yhä vähemmän rahaa jää muihin menoihin, joten valtion on joko vähennettävä
muita menojaan tai kiristettävä verotusta.
8. 1) Jos Kiina lakkaisi pitämästä omaa valuuttaansa heikkona, maailman vaihtotaseet ja pääomavirrat tasapainottuisivat ja lakkaisivat aiheuttamasta vääristymiä
kehittyneiden maiden rahoitusmarkkinoille. Ongelmana on, ettei Kiina varmaankaan suostu tähän.
2) Rahoitusjärjestelmän vakauden parantamiseksi voidaan tiukentaa pankkien
sääntelyä. Tämän ongelmana on, että koska pankkitoimintaa voidaan siirtää
maasta toiseen, kaikkien maiden olisi sitouduttava pankkien sääntelyyn.
83
9. 1) Euroalueen maat ovat liian erilaisia muodostaakseen hyvin toimivan valuuttaalueen.
2) Euroalueen maiden talouspolitiikan kurinalaisuuden turvaamiseksi laaditusta
Vakaus- ja kasvusopimuksesta tuli heikko: sopimuksen rikkomisesta ei rangaista
automaattisesti, vaan se vaatii muiden maiden erillisen päätöksen.
3) Pankit ja niiden kotivaltio ovat sidoksissa toisiinsa: jos pankit kaatuvat, valtio
joutuu katastrofaaliseen tilanteeseen. Valtion on siis käytännössä tuettava
pankkejaan, mikä tulee kalliiksi ja velkaannuttaa valtiota pahasti. Pankkikriisi voi
siis aiheuttaa valtion velkakriisin.
10. Kreikan valtionlainojen tuottoprosentit nousivat sijoittajien pyrkiessä eroon
Kreikka-saatavistaan, ja Saksan ja Suomen riskittöminä pidettyjen velkakirjojen
tuottoprosentit alenivat sijoittajien sijoittaessa varojaan niihin.
11. Jälkimarkkinoilla sijoittajat myyvät ja ostavat jo aiemmin liikkeellelaskettuja arvopapereita. (Kun valtio laskee liikkeelle uusia velkakirjoja, se myy niitä sijoittajille
ns. primäärimarkkinoilla.)
12. Velkakirjan hinnan laskiessa sen tuottoprosentti nousee.
13. Kasvaneen riskin takia velkakirjojen markkina-arvo laskee.
14. Euroopan rahoitusvakausväline ja Euroopan vakausmekanismi. Nämä ovat euroalueen valtioiden omistamia erillisyhtiöitä, joiden tehtävänä on auttaa pitämään
euroalueen rahoitusjärjestelmä vakaana antamalla lainoja vaikeuksiin joutuneille
valtioille. ERVV on väliaikainen ja EVM on pysyvä.
15. ERVV ja EVM lainaavat tarvitsemansa varat markkinoilta, siis yksityisiltä sijoittajilta. Euroalueen valtiot toimivat ERVV:n ja EVM:n lainojen takaajina.
16. 𝐺 + 𝑖𝐵 = 𝑇 + Δ𝐵
17. Velan suhde BKT:hen pienenee, jos BKT kasvaa nopeammin kuin velka. Jos korkomenoista puhdistettu budjetti on tasapainossa, velka kasvaa korkojen verran eli
Δ𝐵 = 𝑖𝐵. Ensi vuonna velka on siten (1 + 𝑖)𝐵. Jos BKT:n kasvuvauhti on 𝑔, BKT:n
kasvu on 𝑔𝑌. Ensi vuonna BKT on siten (1 + 𝑖)𝑌. Velan suhde BKT:hen on siten
(1+𝑖)𝐵
𝐵
ensi vuonna (1+𝑔)𝑌 . Nykyinen suhde on 𝑌 . Velkasuhde siis pienenee, jos 𝑖 < 𝑔 eli
jos BKT:n kasvuprosentti on suurempi kuin valtionvelan korko.
18. Kysytyt kolme keinoa ovat: 1) saada jostain riittävän halpaa lainaa, 2) laikata
julkisia menoja 𝐺 ja kasvattaa verotuloja 𝑇, 3) saada jotenkin BKT:n kasvuvauhti 𝑔
kasvamaan. ERVV:n ja EVM:n on tarkoitus tarjota valtiolle keinoa 1, jotta se saisi
aikaa toteuttaa keinot 2 ja 3.
19. Irlannissa oli asuntojen hintakupla. Toisin kuin USA:ssa, missä hintakupla oli
seurausta lähinnä runsaasta rahoituksen tarjonnasta, Irlannin kupla oli syntynyt
voimakkaan talouskasvun sivutuotteena. Kun korkeasuhdanne päättyi, asuntojen
hinnat romahtivat ja pankit kärsivät luottotappioita. Valtio otti pankkien velat
maksettavakseen, mutta taakka oli sille liian suuri, ja ERVV:n oli tultava apuun.
20. Espanjan kriisi syntyi samalla tavalla kuin Irlannin kriisi. Portugalin kriisi syntyi
samalla tavalla kuin Kreikan kriisi.
84
21. Espanjassa tuki suunnattiin suoraan pankeille, jottei valtion velkataakan kasvu
estäisi taloutta toipumasta.
22. a) Euroajan alussa markkinoilla uskottiin, ettei euroalueen maiden velkakirjoissa
enää ollut maakohtaista riskiä. Tuottoprosentit yhtenäistyivät. b) Kriisin tullen
sijoittajat tajusivat, että maakohtainen riski oli yhä olemassa: Kreikan maksukyvyttömyys oli paljon todellisempi uhka kuin Saksan maksukyvyttömyys.
Tuottoprosentit erkanivat jälleen.
23. Taantumaan joutuneen maan riski joutua maksukyvyttömäksi kasvaa, koska sen
verotulot vähenevät. Riskin kasvun takia maan velkakirjojen arvo laskee, mikä
aiheuttaa tappioita toisen maan pankeille, mikäli nämä ovat sijoittaneet taantumaan joutuneen valtion velkakirjoihin. Näiden pankkien on vahvistettava
taseitaan, mikä käytännössä merkitsee taseen supistamista: ne vähentävät luotonantoaan, jotta ne voisivat vähentää omaa lainanottoaan. Luotonannon vähentymisestä seuraa, että yhä harvempiin investointeihin on tarjolla rahoitusta, joten
investoinnit vähenevät.
24. Pankkien välisestä epäluottamuksesta. Pankit eivät uskalla antaa toisilleen
vakuudetonta lainaa, koska ne pelkäävät vastapuolen joutuvan maksukyvyttömäksi.
25. 1) EKP on tarjonnut tavanomaisen lyhytaikaisen rahoituksen lisäksi pankeille
pitkäaikaisia, usean vuoden mittaisia lainoja. 2) EKP on ostanut kriisimaiden
velkakirjoja markkinoilta alentaakseen niiden tuottoprosentteja.
26. Inflaation kiihtyminen pienentäisi euromaiden valtionvelan reaaliarvoa. Velan
suhde BKT:hen pienenisi.
27. Etelä-Euroopan maiden taloudet eivät ole kehittyneet muun euroalueen vauhdissa,
ja niiden vaihtotaseet ovat alijäämäisiä. Ne siis elävät velaksi. Ulkomailta saatua
lainarahaa ei ole käytetty tuottaviin investointeihin, vaan kulutukseen.
28. Ääripää 1: euroalueen integraatio viedään pidemmälle siten, että myös finanssipolitiikasta tulee osittain yhteistä, ja valtionvelat ovat yhteisiä.
Ääripää 2: talous- ja rahaliitto puretaan ja palataan kansallisiin valuuttoihin.
Keskitie: euroalueen valuvikoja korjataan.
29. 1) Valtioiden ja pankkien velkaantumisen mahdollisuuksia olisi rajoitettava
nykyistä tiukemmin. 2) Pankkien ja valtioiden välinen riippuvuus katkaistaan
perustamalla ylikansallinen pankkiunioni, joka valvoo pankkien toimintaa ja
hoitaa pankkikriisit.
30. 1) Tehdasteollisuus, erityisesti metalli- ja elektroniikkateollisuus; 2) metsäteollisuus (so. lähinnä paperiteollisuus).
31. 1) Eläkkeet ja hoiva- ja terveysmenot kasvavat. 2) Työvoiman tarjonta vähenee.
15.2 SOVELTAVAT TEHTÄVÄT
32. Velka kasvaa koron takia 4 %. Nimellinen BKT kasvaa inflaation takia 2 % ja
tuotannon volyymin kasvun takia toiset 2 %, siis yhteensä 4 %. Näin ollen velka ja
nimellinen BKT kasvavat samassa suhteessa. Vastaus: 55 %.
85