1. No category

“Allostructs”
Laura A. Janda
with help from Lene Antonsen
in collaboration with the CLEAR group at the University of Tromsø
for the Third Finnish-Estonian Cognitive Linguistics Conference, November 2011
laura.janda@uit.no
What are we as cognitive linguists to make of allomorphy? The traditional definition
of allomorphy stipulates a relationship between two morphological forms that are a)
semantically identical and b) in complementary distribution (Bloomfield 1935:
Chapters 10 & 13; Matthews 1993: Chapter 6). Both of these stipulations are
problematic when stated in absolute terms, and we furthermore need to reexamine the
assumption that the definition of allomorphy rests on, namely that the morpheme is
the unit of meaning.
Do different forms ever have exactly the same meaning, or do they always bring
along some distinctions? Cognitive linguistics takes surface form seriously and
recognizes meaning as the driving force behind linguistic phenomena. Even if two
forms are found in perfect complementary distribution, we expect those forms to at
least index the difference between the environments they appear in. Thus for example
if we say that the Russian dative singular adjectival ending has two allomorphs -oj
(for agreement with feminine nouns) and -omu (for agreement with masculine and
neuter nouns), we would be justified in arguing that the meaning is not identical
because -oj and -omu are distinct with reference to gender. Given these
considerations, the topic of study should be forms with very similar, rather than
identical, meanings.
Is complementary distribution a relevant expectation for linguistic phenomena?
Linguists now have large electronic corpora and statistical software at their disposal,
and we find that distributions we had assumed to be guided by absolute rules show
instead overlap and variation. Instead of clear boundaries, we find continua and
gradual phenomena. For example, despite prescriptivist rules that English a should
appear only before consonants and an only before vowels, there is considerable
variation: a google search for “a elephant” turns up over 440,000 hits. Does
complementary distribution fail when there is one counterexample? Or 100? Or 10%?
Given these considerations, the topic of study should be distributions that show some
distinction but may include some overlap.
The traditional definition of allomorphy rests on the assumption that the
morpheme is the relevant unit of meaning. Within the framework of cognitive
linguistics, construction grammar states instead that the relevant unit of meaning is
the construction (Goldberg 1995, 2006). Since constructions are recognized at
different levels, this includes not just the level of the morpheme but also the level of
larger linguistic units. From this perspective, allomorphs are part of a larger
phenomenon that we could term “allostructs”. We can define allostructs as different
grammatical constructions that express similar meanings and have different, but
possibly overlapping distributions in terms of the words that appear in them. A
prominent example of allostructs at the level of grammatical constructions are the
goal-object vs. theme-object constructions found in many languages, such as Russian
and English: gruzit’ telegu(ACC) senom(INST) ‘load the wagon with hay’ (goalobject) vs. gruzit’ seno(ACC) na telegu(ACC) ‘load the hay onto the wagon’ (themeobject).
We focus on the allostructs of adpositions in (North) Sámi, which can function as
both prepositions and postpositions. Indo-European languages tend to prefer
prepositions and use of these words as postpositions is rare (cf. English over in He
traveled over the border/the world over and Russian spustja ‘after, later’ in Spustja
neskol’ko let/neskol’ko let spustja ‘several years later’). Finno-Ugric languages like
Sámi have a stronger preference for postpositions, but these words can often appear as
prepositions as well. For example, the Sámi adposition miehtá ‘over, through, across,
around’ can appear both as a postposition (1-2) and as a preposition (3-4), and some
of the same lexemes appear in both allostructs, as we see in these examples with dálvi
‘winter’ and Eurohpa ‘Europe’.
(1)
Guovža oađđá dálvvi miehtá.
[Bear-NOM sleeps winter-GEN over]
‘The bear sleeps through the winter.’
(2)
...biegga doalvvui daid (radioaktiivvalaš gavjjaid) viidát Eurohpa miehtá.
[wind-NOM brought it (radioactive dust)-ACC widely Europe-GEN over]
‘...the wind distributed it (radioactive dust) widely over Europe.’
(3)
Sirkus Merano lea juo 24. jagi vánddardan miehtá Eurohpa...
[Circus Merano was already 24. year-GEN wandered over Europe-GEN]
‘Circus Merano has already been wandering around Europe for 24 years...’
(4)
Mis lei buorre oktavuohta boazosápmelaččaiguin miehtá dien dálvvi.
[We-LOC was good contact-NOM Sámi-reindeer-herders-COM over this
winter-GEN]
‘We had good contact with the Sámi reindeer herders this winter.’
Though it is known that the allostructs of Sámi adpositions differ in meaning (Nickel
1993, Pre- ja postposišuvnnaid birra), the nature of the differences, both in terms of
the meanings and their distributions, has not previously been studied in detail. From a
corpus of over 10 million words from Sámi newspapers (1997-2011), we have
extracted and tagged over 100 examples for each allostruct of four Sámi adpositions:
miehtá ‘over’, čađa ‘through’, rastá ‘across’, maŋŋel ‘after’. In our sample there are
differences between the postpositional and prepositional allostructs of the Sámi
adpositions along factors such as the type of meaning (time, motion, fictive motion,
etc.), frequency of lexical items that appear in the allostructs, and (less often) position
of the allostruct relative to the verb. For example, in the postposition allostruct miehtá
‘over’ usually expresses time as in (1), while spatial expression as in (2) is relatively
rare; the reverse is true of the preposition allostruct, where (3) is a common use and
examples like (4) are less common.
I will present the findings for the allostructs of Sámi adpositions in some detail
and connect them to the theoretical questions of identity of meaning, complementary
distribution and the status of allostructional variation. I will also compare the findings
in our study with those of Huumo (forthcoming).
References
Bloomfield, L. 1935. Language. London.
Goldberg, Adele. 1995. Constructions: A Construction Grammar Approach to Argument Structure.
Chicago: Chicago University Press.
Goldberg, Adele. 2006. Constructions at Work: The Nature of Generalizations in Language. Oxford:
Oxford University Press.
Huumo, Tuomas. forthcoming. Path settings: How dynamic conceptualization permits the use of path
expressions as setting adverbials. Pragmatics & Beyond series of John Benjamins.
Matthews, P. H. 1974. Morphology. Cambridge: Cambridge University Press.
Nickel, Klaus Peter. 1993. Samisk grammatikk. Karasjok: Davvi girji.
Pre- ja postposišuvnnaid birra. http://giellatekno.uit.no/oahpa/pp.html
Sokolova, Svetlana, Laura A. Janda, and Olga Lyashevskaya. forthcoming. The Locative Alternation
and the Russian ‘empty’ prefixes: A case study of the verb gruzit’ ‘load’ In: D. Divjak & St. Th
Gries (eds.). Frequency effects in cognitive linguistics (Vol. 2): what statistical effects can(not)
explain (Trends in Linguistics Series). Berlin: Mouton de Gruyter.
Abbreviations:
NOM = nominative
ACC = accusative
COM = comitative
LOC = locative
GEN = genitive
INST = instrumental
Acknowledgements: Special thanks to Dirk Geeraerts who coined the term “allostruct”, and to
Anastasia Makarova who assisted with the study of Russian spustja ‘after, later’.
"There are many colorful parasols in China"
Dirk Geeraerts
Professor of Linguistics
RU Quantitative Lexicology and Variational Linguistics
University of Leuven, Faculty of Arts, Box 3308
Blijde Inkomststraat 21, BE-3000 Leuven, Belgium
dirk.geeraerts@arts.kuleuven.be
In this paper, I intend
- first, to present the reasons why many researchers in cognitive semantics are turning to
advanced quantitative methods;
- second, to present an overview of the basic methods of quantitative corpus semantics as
currently practized, highlighting not the technical but the functional and analytical
differences between the various techniques;
- third, to emphasize the importance of introducing lectal context into these methods and to
present the ways in which that can be achieved.
Astuinko neulaan, vai menikö enemmänkin neula jalkapohjaan?
Sisäpaikallissijoista ja suunnankääntämisen ilmiöstä unkarissa ja suomessa.
Csenge Fekete
Babes-Bolyai Yliopisto / Babes-Bolyai University
fekete_csenge@yahoo.de
Esitelmässäni etsin vastauksia siihen, millainen konseptualisaatiostrategia hattu päässä tai
astuin neulaan tyyppisten rakenteiden takana on. Jos katsomme näitä ilmauksia tarkemmin,
niin silmiinpistävä on se, että molemmissa tapauksissa kyse on periaatteessa juuri
päinvastaisesta relaatiosta: pää on se, mikä on hatussa (eikä hattu päässä), ja neula taas se,
joka menee jalkaan, eikä jalka neulaan. Suomessa tämä ilmiö on aika frekventti.
Ruumiinosiin ja vaatteisiin liittyvät ilmaukset käyttävät sitä hyväksi, mutta se ilmestyy
muissakin konteksteissa, kuten se näkyy myös astuin neulaan esimerkistä. Säiliön ja sisällön
suhde näyttää kääntyvän, niiden roolit on vaihdettu.
Mikä voi siis johtaa tähän käyttöön? Suomessa sisäpaikallissijoja käytetään myös tiiviin
kontaktin ilmaisemiseen (hyttynen katossa, lappu ovessa), tämä käyttö on saattanut vaikuttaa
hattu päässä tyyppisten ilmausten esiintymiseen (onhan siinäkin kyse tiiviistä kontaktista).
Mielenkiintoista on kuitenkin se, että samanlainen rakenne ilmenee myös unkarissa (fejébe
húzza a sapkát – joku vetää pipon päähän tai szegbe lép – astuu neulaan), vaikka unkarissa
tiiviin kontaktin kuvaamiseen ei voida käyttää sisäpaikallissijoja, vaan pelkkiä
ulkopaikallissijoja. Voiko "hattu päässä-ilmiötä" siis selittää toisellakin tavalla?
Kognitiivinen semantiikka saattaa antaa meille keinoja tarkistelemaan sitä toisestakin
näkökulmasta. Jos otamme tausta-kuvio jaottelun huomioon, niin minkä tahansa tilanteen
hahmottamisessa, kiintopiste (joka on sisältymisrelaation tapauksessa prototyyppisesti säiliö)
on useimmiten tilanteen liikkumaton elementti, kun taas liikkuva elementti on yleensä
muuttuja. Kun hattu laitetaan päähän, niin hattu on muuttuja ja pää kiintopiste, vaikka
sisältymisrelaation kannalta, niiden suhde on juuri päinvastainen. Tämä seikka on saattanut
vaikuttaa tilanteen tällaiseen konseptualisaatioon. Hahmottajan on siis tehtävä päätös:
kuvaileeko hän tilanteen kuvio-tausta jaottelun näkökulmasta "oikein", vai ottako hän
lopullisen sisältymisrelaation huomioon. Kun molempia halutaan mukaan, niin suhteen
suunta on käännettävä. Näyttää siis siltä, että meille on riittänyt yksi kielellinen keino
(sisäpaikallissijojen systeemi) ilmaisemaan sisältämistä. Tätä käytämme kanonisesti silloin,
kun jonkinlainen muuttuja menee jonkinlaiseen säiliöön, mutta näköjään marginaalisesti on
sallittu myös sellainen käyttö, jossa keskitytään vain jonkinlaista sisältymisrelaation
kuvaamiseen tai hahmottamiseen.
Esitelmässäni kerron lisäksi muista konteksteista, jossa "hattu päässä" tyyppinen ilmiö voi
esiintyä sisäpaikallissijojen käytön kohdalla, sekä siitä, missä muualla kielessä
suunnankääntämisen ilmiö on havaittavissa.
Mõnedest kollokatiivsetest adjektiividest soome, eesti ja vadja keeles
Heinike Heinsoo
Tartu Ülikool / University of Tartu
heinike.heinsoo@ut.ee
Adjektiivide maailm on rikkalik ja kasutusvõimalusi palju. Adjektiivi kasutamine võib olla
vältimatu: *tänään on ilma
Adj: huono~halb ilm, hyvä~ hea ilm, kaunis~ ilus ilm, ohut~ hõre õhk, raikas/raitis~
värske
õhk,
ruma~
kole
ilm,
tunkkainen~
umbne
õhk.
Ilma on soome keeles ´õhk, ilm´. Adjektiiv aitab eristada põhisõna tähendust: Ulkona on huono
ilma ´väljas on hea ilm´, huoneessa on tunkkainen ilma ´toas on halb/umbne õhk´; vdj üvä ilma
´hea ilm´, rankk ilma ´raske õhk´, üvä vozduh ´hea õhk´
Sageli tingib kontekst kindla adjektiivi kasutamise, nt on viisakusväljendid sageli
kollokatiivsed, ja neis kasutatakse kindlaid adjektiive, nt ee Head uut aastat , sm Hyvää uutta
vuotta!, ee Rahulikke jõule! sm Rauhallista joulua!, vdj üvää uutta vootta! Samas puudub soovi
iseloomustav adjektiiv vene keelest: С новым годом! С Pождеством! Soov, et aasta tuleks hea,
on n.ö inkorporeeritud kogu väljendisse. Sm Hyvää päivää, päivää ! (tervitus) ee Head päeva !
(hüvastijätt)
Uus ja vana: sm uudet perunat, vi värsked kartulid, sm uusi kuu, vanha kuu; vdj uusi kuu,
vana kuu; ee noor kuu, vana kuu; vdj noori piimä: kase on murtšina piimä, on veel noor
piimä´see on hommikune piim, veel värske piim´, ee värske piim, sm tuore maito.
Sõnad suur ja iso pole soome keeles sünonüümsed (Klemettinen 2010), aga sugulaskeeltes
esinev suur, vdj suuri kasutus võib olla soome keele kummagi adjektiivi kasutusest erinev.
Suured sõbras, vdj üvät tovariššad, sm hyvät ystävät
Oma ettekandes tahan rääkida mõningate tavalisemate adjektiivide kollokatiivsest
kasutamisest eesti, soome ja vadja keeles.
Kirjandus
Heinsoo, Heinike 2010, Adjektiivide tajumine ja õpetamine. Lähivertailuja 19. Eesti Rakenduslingvistika Ühing,
120-136.
Jaanits, Kadri ja Riet, Made 2000, Leksikaaliset kollokaatiot. Ba-työ. Tarton yliopisto. Itämerensuomalaisten kielten
laitos. Tartto.
Klemettinen, Riina 2010, Suurella sydämellä – tai isolla. Kielikello no 2, 14-26.
”I think but I don’t know”: 1st and 2nd person subjects and verbs of cognition
Marja-Liisa Helasvuo
Turun Yliopisto / University of Turku
mlhelas@utu.fi
Discourse studies have indicated that there is a tendency for 1st and 2nd person subjects to cooccur with verbs of cognition. Inter alia, Scheibman (2002: 63) shows that in her data from
American English conversation, 1st person subjects most often appear with verbs of cognition
(32% of 1st person singular subjects; see also Kang 1997 on spoken French and Tao 1996: 152
on Mandarin). Furthermore, there are several studies which point to the fact that in English, 1st
and 2nd person subjects form regular and frequent combinations with certain cognition verbs that
they crystallize into one fixed unit, such as I think, you know, I mean etc. (see e.g. Kärkkäinen
2003, Thompson & Mulac 1991, Östman 1981). Helasvuo (2001) suggests that there may be
similar crystallization processes in Finnish also.
This paper is based on a morphosyntactically coded database of conversational Finnish. The
data show that 1st person subjects tend to occur with verbs of cognition. A statistical analysis of
the data shows the correlation between 1st and 2nd person subjects and mental verbs is
statistically significant. Furthermore, there is a strong negative correlation between 3rd person
subjects and mental verbs. (Helasvuo & Kyröläinen 2011.) In this paper, I will look more closely
into the patterning of verbs of cognition with different kinds of subjects. I will show that there
are several recurring patterns which could be considered as “emergent discourse patterns” (cf.
Scheibman 2001) or prefabs (Hopper & Thompson 2008). The analysis suggests that there
indeed is crystallization of recurrent patterns, but this crystallization shows features that are
specific to individual verbs and types of subject (zero vs. pronominal vs. full NP). Also relevant
are polarity and tense. I will discuss the syntactic and interactional implications of the findings.
References
Helasvuo, Marja-Liisa 2001: Emerging syntax for interaction. In Margret Selting & Elizabeth Couper-Kuhlen (eds),
Studies in interactional linguistics. Amsterdam: John Benjamins.
Helasvuo, Marja-Liisa & Aki-Juhani Kyröläinen 2011: Ilmisubjekti vai nolla? Syntaktisen variaation
kontekstuaaliset piirteet tarkastelussa. Paper given in the conference “Kielioppia lypsämässä”, April 1, 2011.
University of Tartu, Estonia.
Hopper, Paul J. & Sandra A. Thompson 2008: Projectability and clause combining in interaction. In Ritva Laury
(ed.), Crosslinguistic studies of clause combining. Amsterdam: John Benjamins.
Kärkkäinen, Elise 2003: Epistemic stance in English conversation. Amsterdam: John Benjamins.
Scheibman, Joanne 2001: Local patterns of subject and verb type in American English conversation. In Joan Bybee
& Paul Hopper (eds), Frequency and the emergence of linguistic structure. Amsterdam: John Benjamins.
Scheibman, Joanne 2002: Point of view and grammar. Structural patterns of subjectivity in American English
conversation. Amsterdam: John Benjamins.
Thompson, Sandra A. & Anthony Mulac 1991: A quantitative perspective on the grammaticization of epistemic
parentheticals in English. In Elizabeth Closs Traugott & Bernd Heine (eds), Approaches to grammaticalization.
Amsterdam: John Benjamins.
Östman, Jan-Ola 1981: ‘You know’: A discourse functional study. Amsterdam: John Benjamins.
Kielen ja musiikin suhteista. Esimerkkitapauksena suomen onomatopoeettisten sanat.
Anni Jääskeläinen
Helsingin Yliopisto / University of Helsinki
anni.m.jaaskelainen@helsinki.fi
Kielellä ja musiikilla on paljon yhteistä: Molemmat ilmenevät ajassa muuttuvana äänenä,
jonka muistiin merkitsemiseen, välittämiseen ja uudelleen tuottamiseen on erilaisia
kirjoitusjärjestelmiä. Musiikista puhutaan ”eräänlaisena kielenä” kielisanaston avulla, ja
vastaavasti kielestä puhuttaessa haetaan vertauskuvia luontevasti musiikista.
Kielen ja musiikin yhteys on havaittu myös tieteellisessä tutkimuksessa todelliseksi. On
esitetty, että musiikin fraasit ja sävelet vastaavat kestoltaan ja intonaatio-ominaisuuksiltaan
puheen lausumia ja tavuja (ks. esim. Fenk-Oczlon ja Fenk 2009), ja kielen ja musiikin
prosessointi tapahtuukin ihmisaivoissa oleellisesti samalla tavalla, samoja mekanismeja
käyttäen (Koelsch ja Siebel 2005). Lisäksi esimerkiksi lapsen kielenoppiminen
tapahtuu ”musikaalisesti”, kokonaisten fraasien ja intonaatiokuvioiden varassa (Wray 2002,
1998). Onkin esitetty, että musiikilla ja kielellä on ollut yhteinen esimuoto tai jopa että
musiikki on kielen esi-isä ja että itse asiassa kieli onkin yhdenlaista musiikkia (ks. Koelsch ja
Siebel 2005, Fenk-Oczlon ja Fenk 2009).
Tässä esitelmässä tarkastelen erästä kielen ilmiötä, onomatopoeettista sanastoa, joka ääntä
jäljittelevänä, ekspressiivisenä ja ilmaisuvoimaisena on sekin monesti yhdistetty musiikkiin
(esim. Hakulinen 1976: 262). Kuvaan suomen onomatopoeettista sanastoa, erityisesti
taipumattomia imitatiiveja, käyttäen apuna musiikin peruskäsitteitä. Sanan äännerakennetta ja
sen suhdetta sanan merkitykseen voi tarkastella suhteessa musiikista tuttuihin käsitteisiin
äänenkorkeus (frekvenssi, paikka sävelasteikolla), äänen voimakkuus (amplitudi, musiikissa
dynamiikka), rytmi ja tempo, harmonia (mm. dissonanssi, konsonanssi) ja sointiväri.
Osoitan, että suomen onomatopoeettisissa sanoissa on paljon foneettista
säännönmukaisuutta, ja onomatopoeettisten sanojen äännemuutokset heijastavat suhteellisen
ennustettavasti muutoksia niiden kuvaamissa äänissä. Äännemuutokset voivat saada aikaan
muutoksen mm. kuvattavan äänen voimakkuudessa (rits vs. rats vs. ruts), korkeudessa (pim
vs. pom), sointivärissä (pörisee vs. pärisee; löts vs. läts) ja samalla sovellettavuudessa
(pörisee vs. pirisee vs. porisee; lirisee vs. pirisee). Äänisanojen toistolla ja ikonisella
jäsentelyllä saadaan aikaan myös eroa äänen (ja sitä kautta jäljiteltävän prosessin)
teonlaadussa ja voidaan osoittaa tempon kiihtymistä tai hidastumista.
Äänteitä
yhdistelemällä voidaan saada aikaan myös uusia äänen kuvauksia, joilla on osista
ennustettava merkitys (vrt. Rhodes 1994). Onomatopoeettinen sanasto on ääntä jäljittelevänä
yhteydessä musiikkiin myös siten, että myös musiikissa tavataan samanlaista imagista
ikonisuutta: onomatopoeettiset sanat ja niin kutsuttu ohjelmamusiikki (tuttuna esimerkkinä
Vivaldin Vuodenajat) jäljittelevät molemmat luonnon, ympäristön, ihmisten ja eläinten ääniä,
omalla tavallaan ja omia säännönmukaisuuksiaan hyväksi käyttäen.
Lähteet
Fenk-Oczlon, Gertraud – Fenk, August 2009: Some paralles between language and music from a cognitive and
evolutionary perspective. – Musicae Sciantiae, Special issue 2009–2010 s. 201–226.
Hakulinen, Lauri 1968: Suomen kielen rakenne ja kehitys. Kolmas, korjattu ja lisätty painos. Helsinki: Otava.
Koelsch, Stefan – Walter A. Siebel 2005: Towards a neural basis of music perception. – Trends in cognitive
sciences 9/12 s. 578–584.
Rhodes, Richard 1994: Aural images. Teoksessa Hinton, Leanne – Johanna Nichols – John J. Ohala (toim.):
Sound symbolism s. 276–292. Cambridge: Cambridge University Press.
Wray, Alison 1998: Protolanguage as a holistic system for social interaction. – Language and communication s.
47–67.
Wray, Alison 2002: Formulaic language and the lexicon. Cambridge: Cambridge University Press.
Frequency Effects in Grammaticalization of Estonian Adpositional Phrases
Anni Jürine
Tartu Ülikool / University of Tartu
anni.jyrine@ut.ee
The present study is concerned with the grammaticalization of Estonian adpositional phrases.
The adverbialization of some Estonian adpositional phrases has been discussed by Habicht &
Penjam (2007) and Author (forthcoming) who have suggested that the lexicalization (and
grammaticalization) of adpositional phrases is indicated by univerbation and semantic
change. However, so far, the research has tended to focus on formal variation of the
construction. Furthermore, the conclusions rely upon results obtained by linguistic
experiments that have not considered the possible effect of some factors, such as frequency.
This paper aims to determine the relationship between frequency and grammaticalization, and
to provide a more in-depth semantic analysis of the grammaticalizing adpositional phrases.
The data comes from the Estonian Reference Corpus (249,745,108 tokens).
The correlation between frequency and grammaticalization has been described in a
number of studies (e.g. Bybee 2007, Brinton & Traugott 2005). This paper presents the
correlation between token frequency and other characteristics of grammaticalization that the
studied adpositional phrases bear, such as figurative meaning (see example 1) and extension
(example 2). In both examples the phrase käe all ‘under one’s hand’ expresses non-spatial
meanings. However, sentence 2 exemplifies a usage where extension has occurred, for the
modifier (juhtkond ‘management’) of the phrase refers to a collective, rather than a human
being.
1.
Treeni-b
uue- Ø
treener-i
käe-Ø
Train-sg3
new-gen
coach-gen
hand-gen
[He is] training under the hand of a new coach
‘[He] is training under a new coach’
all
under
2.
Firma
on
uue-Ø
juhtkonna-Ø
Company
is
new-gen
management-gen
The company is under the hand of the new management
‘The company is under new management’
käe-Ø
hand-gen
all
under
The initial inquiry suggests that although there is a correlation between high frequency and
grammaticalization the characteristics of grammaticalization are to be found among some low
frequency phrases as well. Nevertheless, it is only the most frequent ones that bear multiple
(grammatical) functions.
References
Brinton, Laurel .J., Traugott, Elizabeth. C. 2005. Lexicalization and language change. Cambridge University
Press.
Bybee, Joan 2007. Frequency of Use and the Organization of Language. New York: Oxford University Press.
Habicht, Külli, Penjam, Pille 2007. Kaassõna keeleuurija ja -kasutaja käsituses. [Adpositions as viewed by a
linguist and by a language user] – Emakeele Seltsi aastaraamat 52 (2006). Tallinn: Eesti Teaduste
Akadeemia Emakeele Selts, 51–68.
Author (Forthcoming) Vormierinevused tähenduserinevuse ilminguna: kaassõnaühendite grammatiseerumine
konstruktsioonides. [Change in Form as a Manifestation of Change in Meaning: Estonian Adpositional
Phrases] – Keel ja Kirjandus. (Accepted).
Lexical Origins of the Grammar of (Outer) Space in Eastern Circum-Baltic Languages
Andres Karjus
Tartu Ülikool / University of Tartu
andres.karjus@hotmail.com
This paper deals with grammaticalization in Baltic-Finnic, Russian, Polish, Latvian and
Lithuanian, more precisely with items of the lexicon referring to regions in landscapes that
have become desemanticized to the extent of becoming spatial grams (as termed by Svorou
1994) with the general meaning of 'out (of)' (usually termed adverbs, adpositions or location
nouns in traditional grammars). Examples of such lexical items include 'field', 'street' and
'yard', but also pathways to an outer region, such as 'door' and 'window'. In Estonian and
Latvian, the resulting spatial grams themselves have continued to grammaticalize, yielding
other functions such as aspect.
The fact that the combination of a lexical item for outer space and a case suffix (or
adposition) have lexicalized and then evolved into a spatial gram is not surprising in itself (cf.
also Heine & Kuteva 2004:121,122,133,240,279), but what is interesting is the extent and
diversity of the various grammaticalization paths. This paper asks and attempts to answer the
question of what drives and what limits such language change(s), paying close attention to
the relevant grammatical characteristics of the Baltic-Finnic, Slavic and Baltic languages
under observation. The region has a long history of contacts and in many cases, sub- and
superstratum relations – therefore, the applicability of the notion of grammatical replication
(cf. Heine & Kuteva 2006) must be taken into account as well.
The data for this study is being gathered using an online survey with visual stimulus,
wherefore the presentation is first and foremost a report on a work in process. Initial pilot
interviews carried out beforehand with a number of speakers from the aforementioned
languages have already shown considerable (presumably dialectal) variation in the usage of
certain grams, especially so in the case of Latvian. The presentation will be accompanied by
semantic maps (following Haspelmath 2003, François 2008) with semantic functions derived
from the gathered data, but the issue of language-internal micro-variation – and how it should
be represented in cross-linguistic comparison – remains to be tackled.
References
François, Alexandre 2008. Semantic maps and the typology of colexification. – Studies in Language Companion
Series, volume 106: From Polysemy to Semantic Change. Towards a typology of lexical semantic
associations. Ed. Martine Vanhove. Amsterdam/Philadelphia: John Benjamins B.V.
Haspelmath, Martin 2003. The Geometry of Grammatical Meaning: Semantic Maps and Cross- Linguistic
Comparison. – The new psychology of language: cognitive and functional approaches to language structure
(vol. 2). Ed. Michael Tomasello. Mahwah: Lawrence Erlbaum Associates, Inc., Publishers, 211-242.
Heine, Bernd, Tania Kuteva 2004. World Lexicon of Grammaticalization. Cambridge: Cambridge University
Press.
Heine, Bernd, Tania Kuteva 2006. The Changing Languages of Europe, New York/Oxford: Oxford University
Press.
Svorou, Soteria 1994. The Grammar of Space. Amsterdam and Philadelphia: John Benjamins.
Referentsiaalsed noomenifraasid laste narratiivides
Helen Kirsipuu
Tartu Ülikool / University of Tartu
helen_kirsipuu@yahoo.com
Ettekande eesmärgiks on kirjeldada laste narratiivide viitamisstrateegiaid ja võrrelda neid
täiskasvanute omadega. Viitamine ehk referentsiaalne akt on suhtlustegu, mille käigus mingi
märgi (keelelise üksuse või žesti) abil osutatakse, millest räägitakse. Viitamise käigus
paigaldatakse reaalsuses või diskursuse maailmas olevad referendid kõneleja ja kuulaja
referentsiaalsesse võrgustikku. Eduka suhtluse jaoks peavad need võrgustikud olema
võimalikult sarnased, kuulaja peab suutma identifitseerida kõneleja poolt viidatud referendid
või, kui referent on uus, siis looma uue diskursuse referendi. Laps omandab emakeele
referentsiaalsed vahendid aegamööda. Eesti keele pronoomenite omandamist on käsitlenud
eelkõige Maigi Vija (Vija 2007, Vija, Pajusalu 2009). Need käsitlused puudutavad aga keele
arengu varasemaid etappe. Siinses ettekandes vaatleme, milliseks on kujunenud
eelkooliealiste laste viitamissüsteem.
Uurimuse andmed pärinevad 6–7-aastaste laste (kokku 41 narratiivi; kasutatud ka Piret
Soodla doktoritöös 2011) ja täiskasvanute (kokku 19 narratiivi) ühe pildiseeria põhjal
suuliselt jutustatud lugudest. Vaatleme seda, milliseid strateegiaid lapsed kasutavad erineva
infostaatusega referentidele viitamisel ja millised nimisõnafraasid viiteahelates esinevad.
Eraldi vaadeldakse seda, kuidas erinevad teineteisest eri lauseliikmeid kodeerivad fraasid ja
kuidas kasutatakse 3. isiku personaalpronoomeneid ning määratlejaid (eelkõige see ja üks).
Uuringust selgub, et 6–7 aastased lapsed ei ole veel lõplikult omandanud viitavate
fraaside kasutusmehhanisme. Enamik lastest kasutab narratiivide loomisel pigem
täiskasvanulikke strateegiaid, viidates referentidele sarnaste fraasidega kui täiskasvanud.
Siiski esineb teatud kontekste, kus lapsed täiskasvanulikule keelele iseloomulikke vorme
väldivad. Meie andmestikus ilmnes see eriti mitmuse 3. isiku pronoomeni puhul, mida lapsed,
erinevalt täiskasvanutest, sageli eksplitsiitselt ei väljenda. Seevastu ainsuse 3. isiku
pronoomeneid kasutavad lapsed palju, kuid ei suuda alati tagada seda, et liigne pronoomeni
kasutus ei lõhuks sidusat viiteahelat. Jutustades ei lasku lapsed referentide kirjeldamisel
detailidesse, vaid keskenduvad viidatava referendi nimetamisele substantiivi või
pronoomeniga.
Lapsed eristavad uusi ja vanu referente tekstis laiendamata substantiivide ja pronoomenite
vaheldusega. Üldine tendents on, et loo esimeses pooles viidatakse substantiivi või
pärisnimega ning loo teises pooles minnakse üle pronoomenite kasutusele. Lastel, kelle
narratiivides esinevad täiskasvanupärased, sidusad viiteahelad, vahelduvad substantiivid ja
pronoomenid loomulikumalt. Narratiivide üldpilt aga näitab, et referendi infostaatuse
määratlemise vahendeid on jutustamisel kasutatud suhteliselt korrapäratult. Eriti märgatav on
see määratlejate (see, üks) kasutuses – eelkooliealised lapsed ei erista süstemaatiliselt uusi ja
vanu referente. Sellegipoolest suudavad lapsed üldjuhul jutustada nii, et kuulaja suudab
vajalikud viiteahelad tuvastada.
Soodla, Piret 2011. Picture-Elicited Narratives of Estonian Children at the Kindergarten-School Transition as a
Measure of Language Competence. Dissertationas Pedagogicae Universitatis Tartuensis. Tartu: Tartu
University Press.
Vija, Maigi 2007. Pronoomenid lapsekeeles: mõnda MINA ja SINA omandamisest. – Rakenduslingvistika
aastaraamat. Tallinn: Eesti Keele Sihtasutus, 373–384.
Vija, Maigi.;Renate Pajusalu 2009. Pronouns in Estonian Child Language. Ad verba līberorum: Linguistics &
Pedagogy & Psychology, 1(1), 23–31.
Kuulemma ei näköjään ilmaisekaan suoraa kuulohavaintoa: miten suomen
evidentiaalisilla partikkeleilla näköjään ja kuulemma otetaan kantaa tiedon alkuperään
Seppo Kittilä
Helsingin Yliopisto / University of Helsinki
kittila@mappi.helsinki.fi
Erika Sandman
Helsingin Yliopisto / University of Helsinki
esandman@mappi.helsinki.fi
Evidentiaalisuus on (joissain kielissä pakollinen) kieliopillinen kategoria, joka ilmaisee
tiedon alkuperää; perustammeko väitteemme esim. kuulopuheeseen vai suoraan
aistihavaintoon. Suomi lukeutuu kieliin, joissa evidentiaalisuus ei ole kieliopillinen
taivutuskategoria, vaan suomi ilmaisee evidentiaalisuutta partikkeleilla (näköjään, näemmä,
kuulemma) ja verbimuodoilla (näyttää, tuntua, tietääkseni). ISK luokitteleekin partikkelit
näköjään ja kuulemma evidentiaalisuutta ilmaiseviksi partikkeleiksi (ISK: 1523). Näistä
näköjään ilmaisee puhujan suoraa havaintoa tai päättelyä ja kuulemma taas ilmaisee
ensisijaisesti toisen käden tietoa, joka voi perustua kuulopuheeseen tai kirjoitettuun tietoon,
mutta ei suoraan kuulohavaintoon (ISK: 1484, 1523f).
Esitelmämme tarkoitus on kartoittaa suomen evidentiaalisuuspartikkelien käyttöä
tarkemmin tutkimalla partikkelien näköjään ja kuulemma käyttöä erilaisissa tilanteissa.
Haluamme selvittää, mitä maailman kielissä esiintyviä evidentiaalisia merkityksiä suomen
evidentiaalisuuspartikkeleilla voidaan ilmaista. Erilaisia tietolähteitä ovat esimerkiksi
seuraavat (Aikhenvald 2004):
-
näköhavainto (visual)
muu aistihavainto, kuten kuulo, tunto, maku ja haju (non-visual sensory)
inferentiaalinen (epäsuora) päättely (inference)
oletus (assumption)
kuulopuhe (reported)
suora lainaus toisen puheesta (quotative)
Willet (1988) taas jakaa tietolähteet kolmeen; suora aistihavainto, epäsuora päättely ja
kuulopuhe. Sekä Aikhenvald että Willett jättävät mainitsematta kaksi tutkimuksemme
kannalta merkittävää tietolähdettä; ego-evidentiaalit (ks. Sandman & Kittilä 2011) ja
faktuaalinen tieto. Faktuaalisia evidentiaaleja on esim. monissa Amerikan intiaanikielissä
(Mithun 1999: 181–186). Päättely voidaan edelleen jakaa alaryhmiin ja voimme päätellä
jotain esimerkiksi suoran havainnon, aikaisempien kokemusten tai yleisen tiedon perusteella
(Vilkki 2011). Onkin kiinnostavaa tutkia, minkälaista päättelyä näköjään voi suomessa
ilmaista.
Tutkimme suomen evidentiaalisuuspartikkelien funktioita tarkoituksenamme selvittää,
minkälainen suomen systeemi on kielitypologisesti tarkasteltuna, ts. minkälaisia
tiedonlähteitä suomen evidentiaalisuuspartikkeleilla voidaan ilmasta. Tätä varten olemme
luoneet kyselylomakkeen. Lomakkeen täyttää noin 200 Helsingin yliopiston kieliaineiden
opiskelijaa. Lomaketta varten olemme luoneet erilaisia tilanteita, ja koehenkilöiden pitää
täydentää lomakkeen lauseet joko jommallakummalla evidentiaalisuuspartikkelilla tai jättää
kohta tyhjäksi, jos kumpikaan ei sovi tiettyyn tilanteeseen. Kohtia on yhteensä 25. Koetta
varten luodut kontekstit vaihtelevat suuresti. Tieto voi perustua suoraan aistihavaintoon
(näkö-, kuulo-, maku-, haju- tai tuntoaistiin), se voi olla päättelyä joko yleisen tiedon
(faktojen), tulosten/toisen tilanteen tai aikaisempien kokemusten perusteella tai kyseessä voi
olla yllätyksellisyys. Olemme myös luoneet konteksteja, joissa meillä on useammanlaista
tietoa käytettävissämme (esimerkiksi näköhavaintoon ja kuulopuheeseen perustuvaa).
Lähtöoletuksemme on se, että suomi on sensory evidence vs. reported-kieli; näköjään
liittyy suoraan aistihavaintoon, kun taas kuulemma ilmaisee kuulopuheeseen perustuvaa
tietoa. Näköjään ilmaisee suoran aistihavainnon lisäksi myös monia inferentiaalisia
merkityksiä. On kuitenkin tärkeää selvittää tätä laajemmalla otoksella. Kartoitamme
tarkemmin myös sitä, mitä tapahtuu tilanteissa, joissa meillä on käytettävissä sekä
aistihavaintoon perustuvaa että muilta kuultua tietoa. Tällaista tutkimusta on olemassa vielä
vähän, joten tällä tutkimuksella on mahdollisesti myös laajempaa sovellettavuutta, vaikka
tutkimuksemme perustuukin vain suomeen.
Lähteet
Aikhenvald, Alexandra. 2004. Evidentiality. OUP
ISK = Hakulinen, Auli – Vilkuna, Maria – Korhonen, Riitta – Koivisto, Vesa – Heinonen, Tarja Riitta – Alho,
Irja (toim.) 2004: Iso suomen kielioppi. Helsinki: SKS
Mithun, Marianne 1999: Languages of Native North America. CUP
Sandman, Erika & Kittilä, Seppo. 2011. Evidentiality, mirativity and transitivity: how does the nature of
evidence affect the coding of events? Konferenssiesitelmä 44. SLE:n konferenssissa.
Vilkki, Liisa. 2011. A cross-linguistic comparison of inferential meanings. Konferenssiesitelmä 44. SLE:n
konferenssissa.
Kielitieteilijöiltä semanttisia rooleja: mihin verbiä tarvitaan
semanttisten roolien määrittelyssä?
Seppo Kittilä
Helsingin Yliopisto / University of Helsinki
kittila@mappi.helsinki.fi
Katja Västi
Oulun Yliopisto, Helsingin Yliopisto /
University of Oulu, University of Helsinki
katja.vasti@oulu.fi
Semanttisia rooleja on kielitieteen historiassa määritelty monella tavalla, eikä vieläkään ole
päästy täyteen yhteisymmärrykseen siitä, miten ne olisi määriteltävä ja miten suuri
roolivalikoima tarvitaan (vrt. esim. Newmeyer 2010). Semanttiset roolit on ymmärretty joko
verbin määrääminä osallistujatyyppeinä (ks. esim. Levin & Rappaport Hovav 2005: 35–50,
Van Valin 2001: 22–33) tai piirrekimppuina, jotka ovat sinällään yksittäisestä verbistä
riippumattomia (ks. esim. Næss 2007), ja kattavaksi valikoimaksi on esitetty vaihtelevan
kokoisia listoja (esim. Fillmore 1968). Tässä esitelmässä lähestymme semanttisia rooleja
hiukan eri näkökulmasta, koska tarkastelumme kohteena ovat verbittömät rakenteet.
Lähestymistavallamme on yhtäläisyyksiä Goldbergin (1995) tavan kanssa kuvata
(argumentti)roolit konstruktioiden, ei yksittäisten verbien ominaisuuksina. Tässä yhteydessä
tarkastelemme ongelmaa vain suomen esimerkkien valossa, mutta tutkimuksellamme on
nähdäksemme myös laajempaa teoreettista merkitystä.
Haemme vastausta seuraaviin kysymyksiin:
1. Millaiset rakenteet eivät tarvitse verbiä?
2. Mistä tarvittava tieto tulee, kun verbiä ei ole?
3. Millaista tietoa jää käsitteistämättä, kun rakenteessa ei ole verbiä?
Kysymykset kytkeytyvät toisiinsa, mutta käsittelemme niitä yksitellen. Lähestymme
kysymyksiä otsikkoaineiston avulla (pääasiassa Kielipankin osakokoelmat Aamulehti 1999,
Demari 2000 ja Kaleva 1998–1999). Yleistäen voidaan sanoa, että rakennetyyppi NOM/PTV
+ obliikvi (semanttinen sija/adpositio/adverbi) (Väestötietojärjestelmä alas, Ruotsista
suosikki) esiintyy produktiivisesti kuvattaessa tapahtumia, kun taas rakennetyyppi NOM/PTV
+ NOM/PTV on rajoittunut kopulattomiin predikatiivirakenteisiin (Turvapuhelin monen
hädän
pelastus).
Ensin
mainitun
rakennetyypin
esiintyminen
verbittömissä
tapahtumanilmauksissa on sikäli odotuksenmukaista, että verbin puuttuessa jonkin muun
elementin täytyy huolehtia prosessin ilmaisemisesta: koska semanttisilla sijoilla, adpositioilla
ja adverbeilla on itsenäiset merkityksensä, ne sopivat siihen tehtävään (ks. paikallissijoista
predikaatteina Siro 1964: 26–29; Helasvuo 2001: 123–124). Ne eivät kuitenkaan yksin pysty
spesifioimaan prosessin tyyppiä, minkä seurauksena verbittömät rakenteet eivät kuvaa
tapahtumia yhtä yksityiskohtaisesti kuin verbilliset. Verbittä ilmaistusta tapahtumasta siis
menetetään spesifiä informaatiota, mikä ei kuitenkaan vaikuta merkittävästi argumenttien
semanttisiin rooleihin.
Tutkimuksemme tarkoituksena on myös pohtia semanttisten roolien määrittelyä
teoreettisemmin. Voidaanko kaikki yleisimmin esitetyt roolit määritellä ilman verbiä? Onko
verbin tehtävä täten spesifioida kuvattu prosessi? Tällöin verbi ei suoraan projisoisi
semanttisia rooleja, vaan ne kytkeytyisivät yleisempiin käsitteistämistapoihin. Esimerkkinä
voidaan mainita siirtotapahtuma ’X Y:n (elolliselle) Z:lle’, jota voidaan suomessa (ja
muissakin kielissä) spesifioida erilaisilla verbeillä, kuten ’antaa’, ’heittää’, ’lähettää’ tai
’ostaa’. Kuitenkaan verbillä ei ole radikaalia merkitystä argumenttien semanttisille rooleille;
kuvatun tapahtuman roolit ovat aina agentti, teema ja vastaanottaja.
Lähteet
Fillmore, Charles J. 1968. The case for case. In Universals in Linguistic Theory, Emmond Bach & Robert T.
Harms (eds.), 1–88. London: Holt, Rinehart and Winston.
Goldberg, Adele E. 1995. Constructions. A Construction Grammar Approach to Argument Structure [Cognitive
Theory of Language and Culture]. Chicago: The University of Chicago Press.
Helasvuo, Marja-Liisa. 2001. Syntax in the Making. The Emergence of Syntactic Units in Finnish
Conversational Discourse. Amsterdam: John Benjamins.
Levin, Beth & Rappaport Hovav, Malka. 2005. Argument Realization [Research Surveys in Linguistics].
Cambridge: Cambridge University Press.
Newmeyer, Frederick. J. 2010. On comparative concepts and descriptive categories: A reply to Haspelmath.
Language 86 (3): 688–695.
Næss, Åshild. 2007. Prototypical transitivity. Amsterdam: John Benjamins.
Siro, Paavo. 1964. Suomen kielen lauseoppi. Helsinki: Tietosanakirja.
Van Valin, Robert. D. 2001. An Introduction to Syntax. Cambridge: Cambridge University Press.
Distinctive collexeme analysis of Estonian locative cases and adpositions
Jane Klavan
Tartu Ülikool / University of Tartu
jane.klavan@ut.ee
This paper presents a distinctive collexeme analysis of the six Estonian locative cases
(illative, inessive, elative, allative, adessive, ablative) and the corresponding adpositions
(sisse ‘into’, sees ‘in’, seest ‘out of’, peale ‘onto’, peal ‘on’, pealt ‘off’). It is claimed in
Estonian reference grammars that the adpositions sees ‘in’ and peal ‘on’ and their
corresponding lative forms have more or less the same meaning as the respective case
endings, as in (1a-c) and (2a-c) below:
(1)
(2)
a.
Paneb
raamatu
lauale/
laua
peale.
put-PRS.3SG book.SG.GEN table.SG.ALL table.SG.GEN on.ALL
‘He/She puts the book on(to) the table.’
b.
Raamat
on
laual/
book.SG.NOM be-PRS.3SG table.SG.AD
‘The book is on the table.’
c.
Võtab
raamatu
laualt/
laua
pealt.
take-PRS.3SG book.SG.GEN table.SG.ABL table.SG.GEN on.ABL
‘He/She takes the book from the table.’
a.
Paneb
raamatu
kasti/
put-PRS.3SG book.SG.GEN box.SG.ILL
‘He/She puts the book in(to) the box.’
kasti
box.SG.GEN
sisse.
in.ILL
b.
Raamat
on
book.SG.NOM be-PRS.3SG
‘The book is in the box.’
kastis/
box.SG.INE
kasti
box.SG.GEN
sees.
on.INE
c.
Võtab
raamatu
kastist/
take-PRS.3SG book.SG.GEN box.SG.ESS
‘He/She takes the book from the box.’
kasti
box.SG.GEN
seest.
on.ESS
laua
peal.
table.SG.GEN on.AD
Proceeding from the premises of both cognitive grammar (Langacker 1987, 2008) and
construction grammar (Goldberg 1995, 2006) that when there is difference in form, there is
also difference in meaning, it is, however, hypothesised that Estonian locative cases and the
corresponding adpositions exhibit differences in their behaviour and use. In the relevant
typological literature it is a frequent albeit at times not sufficiently verified claim that cases
are more abstract and adpositions more specific (e.g. Bartens 1978, Comrie 1986, Hagège
2010: 37-38, Lestrade 2010b, Luraghi 1991: 66-67, Ojutkangas 2008). The aim of the present
paper is to validate the aforementioned claim by employing a modern statistical-corpus
method to study the Estonian locative cases and adpositions.
Distinctive collexeme analysis (Gries and Stefanowitsch 2004) makes it possible to
identify Landmarks that exhibit a strong preference for one locative construction (cases) as
opposed to the other (adpositions) and to identify subtle distributional differences between
the members of these case-adposition pairs. It is predicted that locative cases prefer one type
of Landmarks and the adpositions sisse, sees, seest, peale, peal, pealt another type and that
these differences are statistically significant and reflect the general claim about the
differences between cases and adpositions put forward by Hagège (2010) and others.
Nevertheless, one should be cautious about the kinds of inferences drawn from a frequency
study (cf. Schmid 2010, Divjak 2008). Another aim of this paper is to evaluate how well a
method that previously has been predominantly applied to studying verb constructions is
applicable to other syntactic phenomena such as cases and adpositions, i.e. locative
constructions.
Bibliography
Bartens, Raija. 1978. Synteettiset ja analyyttiset rakenteet lapin paikanilmauksissa [Suomalais-ugrilaisen Seuran
toimituksia 166]. Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura.
Divjak, Dagmar. 2008. On (in)frequency and (un)acceptability. In Barbara Lewandowska-Tomaszczyk (ed.),
Corpus linguistics, computer tools and applications – State of the art, 213–233. Frankfurt: Peter Lang.
Comrie, Bernard. 1986. ‘Markedness, grammar, people, and the world’. In Fred R. Eckman, Edith A.
Moravcsik, and Jessica R. Wirth (eds.) Markedness. New York: Plenum, 85–106.
Goldberg, A. 1995. Constructions: A Construction Grammar Approach to Argument Structure. USA: University
of Chicago Press.
Goldberg, A. 2006. Constructions at Work: The Nature of Generalization in Language. Oxford: Oxford
University Press.
Gries, S. Th. and Stefanowitsch, A. 2004. Extending collostructional analysis: A corpus-based perspective on
‘alternations’. International Journal of Corpus Linguistics, 9(1), 97-129.
Hagège, Claude. 2010. Adpositions. Oxford: Oxford University Press.
Langacker, R. W. 1987. Foundations of Cognitive Grammar. Volume I: Theoretical Prerequisites. Stanford:
Stanford University Press.
Langacker, R. W. 2008. Cognitive Grammar. A Basic Introduction. Oxford: Oxford University Press.
Lestrade, Sander. 2010. The Space of Case. PhD thesis, Radboud University Nijmegen.
Luraghi, Silvia. 1991. Paradigm size, possible syncretism, and the use of adpositions with cases in flective
languages. In Paradigms: the economy of inflection, Frans Plank (ed), 57-74. Berlin: Mouton de Gruyter.
Ojutkangas, Krista. 2008. Mihin suomessa tarvitaan sisä-grammeja? Virittäjä (3): 382–400. Helsinki:
Vammalan Kirjapaino Oy.
Schmid, Hans-Jörg. 2010. Does frequency in text instantiate entrenchment in the cognitive system? In Dylan
Glynn and Kerstin Fisher (eds.), Quantitative methods in cognitive semantics: Corpus-driven approaches,
101–133. Berlin: Mouton de Gruyter.
Building Constructional Networks: Proximities, Inheritance Relations
and Linking Constructions
Aki-Juhani Kyröläinen
Turun Yliopisto, Tartu Ülikool / University of Turku, University of Tartu
akkyro@utu.fi
The basic principle of constructionist approaches to linguistic structure rests on the assumption
that constructions (form-meaning pairings) are not random and isolated instances. Instead they
form a network. The principles governing the formation of the network are fundamental
properties of construction grammar. In this presentation, a unified framework is put forward for
establishing these properties in a data-driven manner building on such machine learning
algorithms as random forest (Breiman, 2001) and clustering (Kaufman & Rousseeuw, 2005
[1990]).
The organizing principle of the network is captured by positing links between constructions.
Additionally, the links themselves are treated as objects in the network having their own
structure and hierarchy. Thus, generalizations across different types are established through the
network model. (cf. Croft, 2001; Goldberg, 1995). However, studies dedicated to exploring these
principles are almost completely absent in the literature. In this vein, these facets of construction
grammar constitute an unexplored territory, for example how the links would be established and
how the construction types would be connected by them when a large number of construction
types are simultaneously investigated. As the number of corpus-based studies has increased in
recent years, the answer to these questions becomes crucial.
The proposed framework is explored with 11 argument constructions marked with the
Reflexive Marker (-sja) in Russian. (cf. Geniušienė, 1987; Gerritsen, 1990; Князев, 2007). The
data (n=1674, unique verbs n=685) extracted from the Russian National Corpus is a subset of
author's PhD work. The constructions are operationalized with 21 variables ranging from case
marking, subject role, referent type, aspect and causation to the frequency of the verbs, among
others.
In addition to functioning as a classifier, the random forest algorithm contains a proximity
measure between the classified instances mirroring the iconic principle of the network model. By
utilizing the proximity measure in conjunction with clustering, a data-driven approach to
mapping distances between constructions and formulating linking constructions is established.
The results suggest a network of five linking constructions. The implications of this model is
discussed in detail. Finally, the proposed model offers a way to formulating strong hypotheses
about the structure and evolution of the network: 1) the distances between the nodes will
decrease over time and 2) the connections between the nodes will increase over time. This global
hypothesis can be motivated with evidence from diachronic studies.
Bibliography
Breiman, L. (2001). Random Forests. Machine Learning, 45(1), 5-32.
Croft, W. (2001). Radical Construction Grammar: Syntactic Theory in Typological Perspective. Oxford: Oxford
University Press.
Geniušienė, E. (1987). The Typology of Reflexives. Berlin: Mouton de Gruyter.
Gerritsen, N. (1990). Russian Reflexive Verbs. In Search of Unity in Diversity. Amsterdam: Rodopi.
Goldberg, A. E. (1995). Constructions. A Construction Grammar Approach to Argument Structure. Chicago: The
University of Chicago Press.
Kaufman, L., & Rousseeuw, P. J. (2005 [1990]). Finding Groups in Data: An Introduction to Cluster Analysis. New
Jersey: John Wiley & sons Inc.
Князев, Ю. П. (2007). Грамматическая семантика. Русский язык в типологической перспективе. Москва:
Языки сланянских культур.
The role of verb semantics in the interpretation
of Finnish path adposition expressions
Kersten Lehismets
Tartu Ülikool / University of Tartu
klehismets@gmail.com
Finnish is a primarily postpositional language with having also some prepositions (Grünthal
2003). There is also subtype called two-faced adpositions (Huumo 2010, also ambipositions,
Glück ed.2000: 38 or bipositions Grünthal 2003: 59), adpositions that can be used either as
preposition or postposition. I am going to discuss the semantic functions of Finnish two-faced
path adpositions kautta 'via', läpi 'through', pitkin 'along', and yli 'over', 'across'.
In some cases, there is no meaning difference between the prepositional and
postpositional use of these adpositions:
Juoks-i-n
Run-PST-1SG
yli
over
silla-n.
bridge-GEN.
Juoks-i-n
Run-PST-1SG
silla-n
bridge-GEN
yli.
over.
‘I ran over the bridge’.
However, there sometimes is a difference in meaning depending on the adposition’s
prepositional or postpositional usage. Most often it concerns the adpostions kautta and pitkin.
A crucial semantic difference can be seen between actual motion and directional existence
or occurrence of entities scattered on the path. In the latter case, Talmy’s notion of
sequential perspectival mode illustrated by the sentence There is a house every now and
then through the valley (Talmy 2000: 71) gets involved. There is a possibility of “scanning”
in a particular direction from a certain perspective point attending attention to a particular
portion of the path.
In Alhoniemi’s (1978) study on Finnish terminative expressions ('all the way to/from X',
'as far as X') he distinguishes four types of terminative paths:
1) paths of actual motion
2) paths of location involving fictive motion (see Talmy 2000: 99–175), The pathway goes
through the woods
3) paths of occurrence (unbounded quantity of entities being on the path, There are
houses here and there in the valley)
4) paths of states, events, or activities, i.e. processes (a process takes place, It rains across
the whole country).
This classification can be successfully applied to in an analysis of Finnish path
adpositions. The analysis reveals that postpositions are used in the sentences of actual motion
and location, prepositions in sentences expressing occurrence and processes (Huumo and
Lehismets in press).
However, dynamic reading of the sentence does not only arise from the semantics of the
adpostions. Also other functional elements such as the verb, the mover, the site of motion and
also our encyclopedic knowledge about the world influences how we conceptualize the
situation (Evans and Tyler 2005: 250-252). That is, all those factors should be taken into an
account in an analysis of the actual usage of these adpoitions.
In this study I discuss the verb of these constructions. I have divided the verbs that occur
in my data as follows: motion (run, walk), state (stay, be), mental/cognitive (think, consider),
perception (see, hear) and action (use, do) verbs. Clearly, verbs of motion most often express
actual motion, but also expressions of location (fictive motion) seem to prefer motion verbs
and the static verb ’be’ (see also Huumo 2010: 545). One could expect that in sentences of
process paths, activity verbs are most common, which turns out to be true, though there are
some interesting exceptions. The situation is most miscellaneous with expressions of
occurrence where all verbs types mentioned above are represented.
References
Alhoniemi, Alho 1978. "Suomen kielen terminatiiveista" [On terminatives in Finnish].– In Rakenteita:
Juhlakirja Osmo Ikolan 60-vuotispäiväksi 6.2.1978. [Publications of the Department of Finnish and general
Linguistics of the University of Turku 6], 188 - 206. Turku: University of Turku.
Evans, Vyvyan, Andrea Tyler 2001. Reconsidering Prepositional Polysemy Networks: The Case of Over.
Language, 77, 4, 724-765.
Glück, H. (ed.) 2000. Metzler Lexicon Sprache, 2nd edn. Stuttgart: J. B. Metzler.
Grünthal, Riho 2003: Finnic adpositions and cases in change. Suomalais-Ugrilaisen Seuran toimituksia 244.
Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura.
Huumo, Tuomas 2010. Suomen väyläadpositioiden prepositio- ja postpositiokäyttöjen merkityseroista [On
meaning differences between prepositional and postpositional uses of Finnish path adpositions]. - Virittäjä,
114(4), 531-561.
Huumo, Tuomas, Kersten Lehismets (in press): Finnish path adpositions: prepositions or postpositions,
subjective or objective motion?
Talmy, Leonard 2000. Toward a cognitive semantics. Volume 1: Concept structuring systems. Cambridge: MIT
Press.
The potential of corpus linguistic methods for determining language specific variables
influencing the usefulness and outcome of peer assessment
Djuddah A.J. Leijen
Tartu Ülikool / University of Tartu
djuddah.leijen@ut.ee
The scope of the current study is the role of specific language variables in peer assessment
instances of second language learners (L2) and how it influences the usefulness and effect on
the learning outcome. The usefulness and effect of peer assessment is related to a wide
variety of variables. Topping (1998), in his study on peer assessment, reported on different
types of peer assessment variables. Gielen’s (2010) revision of Topping’s typology includes a
more recent investigation of peer assessment literature and reports on a wider range of
variables, organized in five clusters that influence peer assessment. Language use is,
however, not specifically discussed as an influencing cluster, or variable. Peer assessment
variables, which are strongly influences by the use of language, are, to an extent, reported on,
but not investigated in detail. For example, there is the mention of output as a variable which
refers to the type of information that is the product of the assessment by peers, which may be
a diagnosis of strengths and weaknesses, suggestions, interpretations, reflective questions,
interactive dialogue between learners, or the feedback stance that is taken. The variable does,
however, not specify the influence semantics, lexis, or specific utterances have on the
variable itself, or other variables and, hence, the effect language has on the usefulness and
effect of peer assessment on the learning outcome. Studies in to the use of language in
communication acts between peers, or even between teacher and students has been found to
be influenced by variables such as stance taking, use of modality, inclusion or neglect of
politeness principles (Hyland and Hyland, 2001).
Furthermore, as the current study investigates L2 learners, Nguyen’s (2008) research on
pragmatic strategies used by L2 speakers to express criticism concludes that L2 speakers tend
to deviate strikingly from native speakers in the way they linguistically realized and mitigated
their criticism. This resulted in their peer assessments being less direct, but not necessarily
softer. In some cases, L2 students were more offensive, ignoring specific politeness strategies
as stipulated by Brown and Levinson (1987). Given these observations, it would therefore be
necessary to investigate more thoroughly the interplay of language in the peer assessment
process and how specific linguistic variables, such as modality, stance, may be regarded as
variable, or influence other variables and more specifically the usefulness and effect of peer
assessment on the learning outcome.
This study explores whether a corpus containing peer assessment instances and coded for
a wide range of linguistic variables and peer assessment variables can be analysed using
cognitive corpus linguistics methods to determine the degree of association between selected
variables, and if specific peer feedback variables are relative to specific linguistic variables.
Data (287 exchanges of peer comments) was collected in an English academic writing course
for students at the University of Tartu, Estonia, in a web-based reciprocal peer review system
SWoRD). The results may contribute to a better understanding of the influence language has
in the peer assessment process and a possible predictor for the usefulness of peer assessment
and the learning outcome.
References
Gielen, S., Dochy, F. and Onghena, P. (2010), An inventory of peer assessment diversity, Assessment &
Evaluation in Higher Education, 1–19, iFirst Article
Hyland, F & Hyland, K (2001) ‘Sugaring the pill; Praise and criticism in written feedback’, Journal of Second
Language Writing, 10(3) 185-212.
Nguyen, T.T.M. (2008). Criticizing in a L2: Pragmatic strategies used by Vietnamese EFL learners.
Intercultural Pragmatics 5 (1), 41-66.
Topping, K. 1998, Peer Assessment Between Students in Colleges and Universities, Review of Educational
Research, 68, 3, 249-276
The Finnish split genitive: a broken constituent or a fixed expression type?
Jaakko Leino
Helsingin Yliopisto / University of Helsinki
jaakko.leino@helsinki.fi
Tuomas Huumo
Turun Yliopisto, Tartu Ülikool /
University of Turku, University of Tartu
thuumo@utu.fi
In many formal theories of grammar, pairs of expressions such as the active and the passive
are treated as variants of each other—the passive typically being a secondary construction
derived from the active by operations that change the syntactic structure. Recent accounts
based on Cognitive Grammar and Construction Grammar have questioned the validity of
such an analysis, arguing that these “variants” are actually independent constructions with
their own usage conditions and meaning. An important piece of evidence comes from socalled split constituents, discussed by Croft (2006), who argues that expressions like A guy
who I hadn’t seen since high school came in vs. A guy came in who I hadn’t seen since high
school differ in their information structure and usage.
In the present paper, we discuss the Finnish split genitive construction in which the
assumed genitive modifier is separated from its head by intervening material, typically the
finite verb, as in (1):
(1)
Minu+n
on
I+GEN
be.PRES.3SG
‘I have got a bad headache’
pää+ni
head+1SGPX
kovin kipeä.
very sore
Traditionally, the split genitive has been taken to be a discontinuous variant of a contiguous
NP where the genitive is positioned next to its head, as in (2):
(2)
Minu+n
pää+ni
I+GEN
head+1SGPX
‘I have got a bad headache’
on
be.PRES.3SG
kovin kipeä.
very sore
However, this study shows that the two constructions differ in pragmatic, semantic and
grammatical terms. The split genitive construction is more limited in its usage, and it serves
more specific semantic functions such as the topicalization of the genitive-marked element
that carries the role of an experiencer. These constraints restrict the types of genitive
modifiers that are available in the split genitive construction.
The Finnish split genitive lends support to Langacker’s (1997) claim that constituents are
neither essential nor fundamental to linguistic structure, but emerge in special circumstances
and reflect the basic psychological capacity for grouping, which is guided by the gestalt
principles of contiguity and similarity. It also shows that the somewhat underexplored are of
information structure may provide explanations for phenomena which are not easily tackled
using more traditional syntactic tools.
References
Croft, William (2006). Noun phrase structure in Radical Construction Grammar. A plenary talk at the 7th
Meeting of the High Desert Linguistic Society, Albuquerque.
Langacker, Ronald W. 1997. Constituency, Dependency, and Conceptual Grouping. Cognitive Linguistics 8: 1–
32.
General scientific terms and their partial synonymy in Finnish research articles
Milla Luodonpää-Manni
Turun Yliopisto / University of Turku
mikalu@utu.fi
The purpose of the presentation is to study partial synonymy in the use of some general
scientific terms in Finnish research articles. Comparing to the ample study of polysemy, the
study of synonymy has been less popular. Especially in cognitive linguistics, the existence of
pure synonymy consisting of two words meaning exactly the same thing without any
semantic or pragmatic difference is considered unconvincing. However, synonymy of a
different grade has been studied in Finnish by Jantunen (2004), Vanhatalo (2005), Päiviö
(2007) and Arppe (2008), for example. Usually, the study of synonymy operates with nearsynonymy, an example of which is the work by Janda and Solovyev (2009) on nouns
denoting SADNESS and HAPPINESS. General scientific terms, such as theory, hypothesis
and method, clearly no not form a group of near-synonyms but they do present partial
synonymy instead.
If synonymy is understood as “the fact that two words have the same or nearly the same
meaning” (Geeraerts & Grondelaers 2004: 27), partial synonymy may be understood as “the
fact that two words share at least a part of their meanings”. In the present study, partial
synonymy is observed between general scientific terms that share at least one of their
polysemous meanings; for example teoria [theory] and hypoteesi [hypothesis] both have
OPPOSED TO PRACTICE as one of their meanings (in theory ([...] but in practice); it’s
only a hypothesis (that has to be tested in practice)). Sometimes two different terms may be
used to refer to the same entity. For example, Bakhtin’s dialogism may be referred to as
dialogic framework or dialogic point of view. According to Honeste (2007), synonymy
represents difference in the conceptualization of the same entity. Therefore, the use of two
different terms may reflect a difference in the conceptualization of dialogism: the former use
may conceptualize dialogism as providing limits to the research and the latter as offering a
new perspective on the subject. In my presentation, I will have a closer look at the type of
partial synonymy seen in the examples above.
References
Arppe, A. (2008). Univariate, bivariate, and multivariate methods in corpus-based lexicography – a study of
synonymy. University of Helsinki Publications in General Linguistics 44.
Geeraerts, D & S. Grondelaers (2004). What’s in a word. Lexicology. In Dirven, R. & M. Verspoor (eds.).
Cognitive Exploration of Language and Linguistics. Amsterdam/Philadelphia: John Benjamins, pp. 25-48.
Honeste, M-L. (2007). Entre ressemblance et différence : synonymie et cognition. In Le Français Moderne, vol.
1, pp. 160-174.
Janda, L. & V. Solovyev (2009). What constructional profiles reveal about synonymy: A case study of Russian
words for SADNESS and HAPPINESS. Cognitive Linguistics 20-2, 367-393.
Jantunen, J. (2004). Synonymia ja käännössuomi – Korpusnäkökulma samamerkityksisyyden
kontekstuaalisuuteen ja käännöskielen leksikaalisiin erityispiirteisiin. University of Joensuu Publications in
the Humanities 35.
Päiviö, P. (2007). Suomen kielen asti ja saakka : terminatiivisten partikkelien synonymia, merkitys, käyttö ja
kehitys sekä asema kieliopissa. Publications of the Department of Finnish and General Linguistics of the
University of Turku.
Vanhatalo, U. (2005). Kyselytestit synonymian selvittämisessä. Sanastotietoutta kielenpuhujilta sähköiseen
sanakirjaan. Helsinki: Yliopistopaino.
Periphrastic Future-Marking Devices in Courland Livonian
Miina Norvik
Tartu Ülikool / University of Tartu
mnorvik@gmail.com
In Baltic Finnic languages, future is often expressed by present tense. In such instances, the
future meaning commonly arises from broader context, is overtly conveyed by adverbs (like
homme 'tomorrow'); perfective actions may also receive future interpretation (e.g. EKG
1995). However, in addition to present tense forms, it is possible to express future via
periphrastic means. For example Helle Metslang (1996) has stated that in every Baltic Finnic
language there is at least one partly developed future device.
Relying on Helle Metslang (1996) and Östen Dahl (2000), Miina Norvik (2010) has
distinguished between the following types of periphrastic future markers in Baltic Finnic
languages: COME-, BECOME-, BEGIN- and copula-type1. Norvik (2010) has searched
correspondences to these types in Salaca Livonian (next to Courland Livonian, it is the other
main variety of Livonian) by analyzing the development of the copula and the verbs 'come',
'become' and 'begin'.
This conference presentation concentrates on future devices of Courland Livonian by
studying the copula verb līdõ and the verbs with the meaning 'come', 'become', and 'begin'.
The aim is to show to what extent these verbs have developed future usages and discuss
which of the four aforementioned types characterize Courland Livonian. Occasionally, the
presentation draws parallels with Salaca Livonian future devices. The material about
Courland Livonian is collected from texts published in collections of Livonian language, for
example in Eemil N. Setälä (1953).
In course of the analysis, main attention is devoted to līdõ (copula) that conveys the
greatest amount of meanings (including future meaning) and occurs in several constructions
(combines with infinitives, participles etc.). The preliminary results indicate that the most
wide-spread type is the copula-type, like in Salaca Livonian (cf. Norvik 2010), but that there
are differences in the usage of the remaining three verbs.
Dahl, Östen 2000. Verbs of becoming as future copulas. − Tense and Aspect in the Languages of Europe. Ed.
Östen Dahl. Berlin and New York: Mounton de Gruyter, pp. 351−364.
EKG = Erelt, Mati, Reet Kasik, Helle Metslang, Henno Rajandi, Kristiina Ross, Henn Saari, Kaja Tael, Silvi
Vare 1995. Eesti keele grammatika I. Morfoloogia, sõnamoodustus. Tallinn: Eesti Teaduste Akadeemia
Keele ja Kirjanduse Instituut.
Metslang, Helle 1996. The Development of the Futures in the Finno-Ugric Languages. – Estonian: Typological
Studies I. Ed. Mati Erelt. Tartu Ülikooli eesti keele õppetooli toimetised 4. Tartu: Tartu Ülikooli Kirjastus,
pp. 123−144.
Norvik, Miina 2010. Tuleviku väljendamine salatsiliivi keeles muude Euroopa ja läänemeresoome keelte taustal.
Magistritöö. Käsikiri Tartu Ülikooli eesti ja üldkeeleteaduse instituudis.
Setälä, Eemil Nestor 1953. Näytteitä liivin kielestä. – Suomalais-ugrilaisen Seuran toimituksia 106. Helsinki:
Suomalais-ugrilainen Seura
1
One type is formed up of verbs that have developed or are developing into future markers via the same
meaning; often the verbs also have the same origin (Dahl 2000: 319).
Käsitteistäjän ulottuvuudet
Tiina Onikki-Rantajääskö
Helsingin Yliopisto / University of Helsinki
tiina.onikki@helsinki.fi
Minna Jaakola
Helsingin Yliopisto / University of Helsinki
minna.jaakola@helsinki.fi
Esityksessämme pohdimme käsitteistäjän käsitettä erityisesti kirjallisten aineistojen äärellä,
niin että käsitteen ulottuvuudet kytkeytyvät kysymykseen kielellisten ilmausten ja tekstien
luomasta näkökulmasta.
Langackerin (1987, 1991, 2008) kognitiivinen kielioppi tarjoaa kolmella tasolla
kuvauskäsitteistöä kielellisten ilmausten merkitysjäsennyksen luomaan näkökulmaisuuteen.
Korkeimmalla abstraktiotasolla on käsitteistäjä (conceptualizer), joka on näkökulman luojan
paikka käsitteistyksessä. Analyysivälineitä näkökulman erittelyyn tarjoavat hahmotuksen
ulottuvuudet (dimensions of construal), joista yksi on erikseen nimetty näkökulmaksi
(perspective). Spatiaalista näkökulmaa edellyttävissä ilmauksissa voidaan käyttää
tarkastelupisteen (viewpoint) käsitettä osoittamaan paikkaa, josta näkökulma suuntautuu.
Kognitiivisen kieliopin perushengen mukaisesti nämä kuvauskäsitteet ovat sovellettavissa
kaikilla kielenkuvauksen tasoilla yksittäisistä ilmauksista lauseisiin ja teksteihin.
Projektimme tarkoitus on testata tätä kuvausvälineistöä nimenomaan tekstintutkimukseen.
Keskeinen kysymys on se, riittääkö yksi käsitteistäjän käsite kuvaamaan kaikkia niitä
näkökulmaisuuteen liittyviä merkitysjäsennyksiä, jotka aktuaalistuvat tekstin tulkinnassa (ks.
myös Sanders 1994). Kattaako käsitteistäjä ongelmitta sellaiset kirjallisuudentutkimuksessa
käytetyt näkökulmaisuuden eri tasoja heijastavat kuvauskäsitteet kuin fokalisoija, kertoja ja
sisäistekijä tai -lukija (esim. Iser 2006; Rimmon- Kenan 1991). Ratkaistaanko
monitasoisuuden ongelma erittelemällä tarvittaessa monta käsitteistäjää vai pitäisikö
käsitteistäjän käsitettä purkaa auki toisella tavalla (vrt. Goffman 1981; Verhagen 2007;
Visapää 2008; Etelämäki ym. 2009;)? Entä kun mukaan otetaan kysymys siitä, millaisia
tulkinnan mahdollisuuksia teksti tarjoaa lukijalle: Löytyykö tekstistä sisäislukijan
näkökulma? Mitä tiedontasoa teksti edellyttää lukijaltaan? Jos toimitus mallintaa
kohdeyleisöään mallilukijan (Helle & Töyry 2009) käsitteellä, löytyykö toimituksen
tuottamista teksteistä vastine mallilukijan näkökulmalle? Mikä on lukijan paikka
kognitiivisessa kieliopissa ja kuinka se suhteutuu käsitteistäjään ja näkökulmaan?
Havainnollistamme
käsitteistäjän
käsitteen
purkamista
aikakauslehtiaineistomme
esimerkeillä.
Lähteet
Etelämäki, Marja & Ilona Herlin & Minna Jaakola & Laura Visapää 2009: Kielioppi käsitteistyksenä ja
toimintana: Kognitiivista kielioppia ja keskustelunanalyysia yhdisttämässä. – Virittäja 2: 162–187.
Goffman, Erving 1981: Forms of talk. Oxford: Blackwell.
Helle, Merja & Töyry, Maija 2009: Media Concept as a Tool for Analyzing Change in Media. – Oittinen ja
Saarelma (eds): Print Media. Principles, Processes and Quality. Helsinki: Paper Engineers' Association, p.
497-530.
Iser, Wolfgang 2006: How to do theory. Blackwell
Langacker, Ronald W. 1987: Foundations of cognitive grammar I. Stanford University Press.
---1991a: Foundations of cognitive grammar II. Stanford University Press.
---2008: Cognitive grammar. A basic introduction. New York: Oxford Univ. Press.
Rimmon-Kenan, S. 1991: Kertomuksen poetiikka. Helsinki: SKS.
Sanders, Josephine 1994: Perspective in narrative discourse. Katholieke Universiteit Brabant, Tilburg.
Koninklijke bibliotheek, Den Haag. PhD thesis.
Verhagen, Arie 2007: Construal and perspectivisation. – Geeraerts, D. & Cuyckens, H. (eds.), Handbook of
Cognitive Linguistics. Pp. 48–81. Oxford: Oxford Univ. Press.
Visapää, Laura 2008: Infinitiivi ja sen infiniittisyys. Tutkimus suomen kielen itsenäisistä Ainfinitiivikonstruktioista. Helsinki: SKS.
Can causative derivation function anticausatively?
A prototype-constructional perspective on the Finnish causative verbs
Geda Paulsen
Eesti Keele Instituut / Institute of the Estonian Language
geda@eki.ee
The function of causative derivation is generally assumed to entail causation of the root
word’s semantic content along with a valence-raising process, whereby a causer-argument is
added to a basic clause. Anticausative is defined as the inverse of a causative – a valencyreducing operation where the subject of the derived verb corresponds to the underlying object
without any marker of the underlying transitive subject (e.g. Dixon and Aikhenvald 2000). In
this presentation, I aim to discuss the valence-retaining and valence-reducing constructions in
connection with Finnish causative verbs derived with the suffix (U)ttA. The focus is on the
semantic and syntactic properties of the morphological causatives. I argue that the causative
derivation in Finnish may show more complex behaviour than generally assumed. The focus
of the study is on the argument structure of the causatives as well as the linking organization
regarding the logical arguments and the “morphological” argument system (see Paulsen
2011). I propose that it is useful to treat the general causative structure(s) corresponding to
the valence-increasing causative derivation as prototypical in the sense that they represent
shared properties of the causative verbs. The argument structure alternations display
idiosyncratic linking configurations in relation to the defined prototype structures. The
analysis of the prototype patterns and constructional structures is based on the framework of
conceptual semantics, in particular its tiernet model (Nikanne 1990 and later).
Dixon, R. M. W. and Aikhenvald A. (eds) 2000. Changing Valency: Case Studies in Transitivity. Cambridge
University Press, Cambridge.
Nikanne, Urpo 1990. Zones and Tiers. Finnish Literature Society, Helsinki.
Paulsen, Geda 2011. Causation and dominance: A study of Finnish causative verbs expressing social
dominance. Turku, Åbo Akademi University Press.
Aspectual verbs in Estonian
Piret Piiroja
Tartu Ülikool / University of Tartu
piret.piiroja@ut.ee
Estonian has many verbs which can have aspectual meaning when used in combination with
another verb. Verbs such as lööma ’hit’, panema ’put’, pistma ’stick’ can indicate the
beginning of an action whereas vihtuma ’to whish oneself (in a sauna)’ can refer to
continuous action. Most of these verbs also indicate the manner of the beginning or the
execution of the action. There are a number of such verbs and they range from more specifc
to quite general. For example, the Estonian verb hakkama can be considered to have two
meanings - ’seize, grab’ and ’start’. The first, more lexical use has been decreasing in
frequency over the last few centuries giving way to the latter more grammatical use.
The aim of this study is to identify the Estonian verbs that can express aspectual meaning
in combination with other verbs and explain why these particular verbs can be used in such a
manner. The change of certain lexical items into more grammatical ones has been noticed in
many languages (Heine et al. 1991; Hopper, Traugott 2003). It has also been mentioned that
when a verb is used in combination with another verb it is on its way to becoming an
auxiliary (Bolinger 1980: 297). The same can be said about the Estonian aspectual verbs,
some of which are possibly in the early stages of becoming auxiliary verbs while others are
still more lexical. What kind of verbs can be used to express aspect and why could be best
explained by using the theory of cognitive linguistics. One of the claims of cognitive
linguistics is that people tend to express the more abstract conepts by means of more concrete
and tangible terms (see Gibbs 2006; Gentner 2001). Looking at the aspectual verbs from the
point of view of cognitive linguistics may help to understand why the meaning of these verbs
can be extended in such a manner.
The study is based on corpus data. Most of the data was collected from the Corpus of
Estonian Literary Language containing 197,175,218 words of modern Estonian fiction,
science and journalistic texts. Texts from 17th to 19th century were also used for part of the
study in order to track the changes in the use of the Estonian verb hakkama ’seize, grab,
start’ over the centuries. This data was taken from the Corpus of Old Literary Estonian.
References
Bolinger, D. (1980), Wanna and the gradience of auxiliaries. In Wege zur Universalienforschung.
Sprachwissenschaftliche Beiträge zum 60. Geburtstag vo n Hansjakob Seiler.(G. Brettschneider, C.
Lehmann, eds.), Tübingen, Gunter Narr Verlag.
Gentner, D. (2001), Spatial metaphors in temporal reasoning. In Spatial Schemas and Abstract Thought (M.
Gattis, ed.), Cambridge, Massachusetts: The MIT Press, 203-222.
Gibbs, R. W. (2006), Embodiment and Cognitive Science. New York: Cambridge University Press.
Heine, B., Claudi, U. & Hünnemeyer, F. (1991), Grammaticalization:A Conceptual Framework.Chicago: The
University of Chicago Press.
Hopper, P. J. & Traugott, E. C. (2003), Grammaticalization. 2nd edition.Cambridge: Cambridge University
Press.
From verb valency to constructions – and back?
Jouni Rostila
Tampereen Yliopisto / University of Tampere
jouni.rostila@uta.fi
Contrary to the views of valency theory and Chomskyan generative grammar, Goldberg
(1995) proposes that argument structures are not projected from lexical items, but are a
property of sentence templates called argument structure constructions. Author (2007), in
turn, suggests that such constructions dominate as a means of linking in contemporary
German, and that they develop diachronically from constructions closely resembling verb
islands (Tomasello 2003) in a grammaticalization process. Verb-island type constructions are
also argued to serve as a marginal, idiosyncratic linking option alongside grammaticalized,
regular linking options provided by a-(rgument structure)constructions. However, traditional
verb valency (individual verbs referring to generalized roles like AGENT and PATIENT) is
argued not to play any role at all.
The grammaticalization perspective of Author (2007) on the relation between aconstructions and verb-specific argument structures suggests that languages might vacillate
diachronically between preferences for a-constructions and verb-specific structures as means
of linking. The existence of such preferences has indeed been proposed at least sporadically,
cf. e.g. Hyvärinen’s (2000) suggestion that Finnish might prefer a-constructions, while
German is essentially verb valency based. More recently, Nørgård-Sørensen (2010) has
proposed that Old Russian was construction-based, whereas present-day Russian is valencybased. All these proposals make it seem at least an idea worth pursuing that there might exist
a cyclic change from verb-specific structures to a-constructions and back. The purpose of my
paper is, besides presenting the aforesaid proposals in some more detail, to survey usagebased factors that might condition such a change (cf. also Author, in press). Moreover, I will
broach the question of what kinds of poles are actually involved in the cycle. Are the options
involved restricted to verb islands and a-constructions, or does traditional valency
nevertheless play a role? If so, how does it develop, and what does its existence mean from
the point of view of speakers choosing a communicatively adequate syntactic pattern for a
verb they wish to use?
References
Author, A. (2007): Konstruktionsansätze zur Argumentmarkierung im Deutschen. PhD dissertation, University
of Tampere (Available at http://acta.uta.fi/pdf/978-951-44- 7085-1.pdf).
Author, A. (in press): „Inventarisierung als Grammatikalisierung: produktive Präpositionalobjekte und andere
grammatikalisierte Linking-Muster“. In: Alexander Lasch & Alexander Ziem (eds.), Grammatik als Inventar
von Konstruktionen: Sprachliches Wissen im Fokus der Konstruktionsgrammatik. Berlin: de Gruyter.
Goldberg, Adele E. (1995): Constructions. A Construction Grammar Approach to Argument Structure.Chicago,
London: University of Chicago Press.
Hyvärinen, Irma (2000): „Valenz und Konstruktion“. Neuphilologische MitteilungenCI, 185-207.
Nørgård-Sørensen, Jens (2010): “What languages must convey: the construction-based syntax of Old
Russian”.Acta Linguistica Hafniensia42, 46-59.
Tomasello, Michael (2003): Constructing a Language. A Usage-Based Theory of Language
Acquisition.Cambridge, Mass., London: Harvard University Press.
Isuri keele väliskohakäänete funktsioone
Eva Saar
Tartu Ülikool / University of Tartu
evasaar@ut.ee
Isuri ja eesti keelel on lähedaste sugulaskeeltena morfoloogilises ehituses suuri sarnasusi. Võttes
fookuses on isuri ja eesti keele väliskohakäänded selgitatakse ettekandes, kuivõrd tähendab
lähisugukeelte väline sarnasus morfoloogiliste väljendusvahendite funktsionaalset sarnasust.
Kasutades võrdlusalusena eesti keele teaduslikus grammatikas (EKG : 58-59) esitatud eesti
väliskohakäänete funktsioonide loetelu, selgitatakse, millised väliskohakäänete funktsioonid
kattuvad; funktsioonide erinevuse puhul vaadeldakse, milliseid vahendeid keeliti nende
väljendamiseks kasutatakse.
Uuritav isuri keeleainestik pärineb osalt isuri keele sõnaraamatust (Nirvi 1971) ja
tekstikogumikest (Porkka 1885, Ariste 1960, Laanest 1966), osalt on kogutud autori poolt
välitöödel aastatel 1997-2010.
Kirjandus
Ariste, Paul 1960. Isuri keelenäiteid. ETA Keele ja Kirjanduse Instituudi uurimused V. Tallinn. 7-69.
EKG = Erelt, Mati, Reet Kasik, Helle Metslang, Henno Rajandi, Kristiina Ross, Henn Saari, Kaja Tael, Silvi Vare
1995. Eesti keele grammatika I. Morfoloogia, sõnamoodustus. Tallinn.
Laanest, Arvo 1966. Isuri murdetekste. Tallinn.
Nirvi, R. E. 1971. Inkeroismurteiden sanakirja. Lexica Societatis Fenno-Ugricae XVIII. Helsinki.
Porkka, V. 1885. Ueber den ingrischen Dialekt mit Berücksichtigung der übrigen finnisch-ingermanländischen
Dialekte. Helsingfors.
Kohavaheldus eesti moodi
Heete Sahkai
Eesti Keele Instituut / Institute of the Estonian Language
Heete.Sahkai@eki.ee
Verbid, mille argumentide hulgas on koht (nt liigutamisverbid), esinevad sageli kahes
erinevas lausemallis, millest ühes on teema vormistatud objektina ja koht määrusena, ning
teises vastupidi, nt (Levin 2003):
Jack sprayed paint on the wall.
Jack sprayed the wall with paint.
Argumendistruktuuri vaheldusega võib kaasneda muutus verbi morfoloogilises vormis, nt
saksa keele be-aplikatiiv (Michaelis, Ruppenhofer 2001):
Sie beschmierte die Leinwand mit Farbe.
Eesti keeles tundub olevat vähe alterneeruvaid verbe ja puudub ka morfoloogiline aplikatiiv,
kuid on siiski olemas väga produktiivne võimalus koha realiseerimiseks objektina, nimelt
teatud tüüpi resultatiivkonstruktsiooni näol, nt:
Ta tassis / pumpas / valas tünni vett täis (vrd Ta tassis / pumpas / valas tünni vett)
Sellel konstruktsioonil on ka samalaadne mittekausatiivne paariline, kus koht on realiseeritud
subjektina, nt:
Tünn voolas / tilkus / sadas vett täis (vrd Vesi voolas / tilkus / sadas tünni)
Sarnaselt kohavaheldusega on koht neis väljendites mõistestatud patsiendina, ning objektina
realiseeritud koha „täieliku afekteerituse“ efekt, millest kohavahelduse puhul nii palju juttu
on olnud (vt Levin 1993:50), on otseselt leksikaliseeritud adverbi täis näol. Kuid
resultatiividele omaselt on sellised väljendid vastuolus verbi argumendistruktuuri ja
valikukitsendustega (vrd nt Boas 2003, Goldberg ja Jackendoff 2004). Ettekandes arutlen
lähemalt nende väljenditüüpide staatuse, produktiivsuse ja struktuuri üle.
Viited
Boas, Hans C. 2003. A Constructional Approach to Resultatives. Stanford: CSLI Publications.
Goldberg, Adele; Jackendoff, Ray S. 2004. The English resultative as a family of constructions. Language 80,
532-567.
Levin, Beth 1993. English Verb Classes and Alternations: A Preliminary Investigation. Chicago: University of
Chicago Press.
Michaelis, Laura A.; Ruppenhofer, Josef 2001. Beyond Alternations: A Constructional Model of the German
Applicative Pattern. Stanford: CSLI Publications.
The Finnish abstract motion construction mennä V-mAAn
‘do something disapproved’ as an example of motivation in language
Jari Sivonen
Eötvös Loránd Tudományegyetem / Eötvös Loránd University
jari.sivonen@oulu.fi
This talk addresses the semantic motivation of the Finnish mennä V-mAAn (e.g. mennä
kertomaan ‘tell something that should not be told’, mennä ostamaan ‘buy when should not’)
construction. Regardless of the construction’s deictic motion verb mennä ‘go’, this
periphrastical construction does not express overt motion. Instead, the literal sense of motion
in ‘going’ has been grammaticalized to evoke a negative evaluative and affective meaning:
the activity expressed by the construction’s infinitive verb is construed as undesirable and
disapproved by the speaker. Thus, in example (1), that the addressee has bought a costly car
is considered an unwise activity.
(1)
Mi-tä
men-i-t
osta-ma-an
niin kallii-n
why-PART go-PST-2SG buy-3INF-ILLAT such costly-GEN
Lit. ‘Why did you went into buying such a costly car.’
‘[It is your own fault] why to [foolishly] buy such a costly car.’
auto-n.
car-ACCUSAT
The data come from a large corpus of written Finnish (The Finnish Language Bank) and they
contain more than 700 examples of the mennä V-mAAn construction. In principle, any odd
verb can be used in the infinitive slot of this construction, but the data show that certain
semantic types are more common than the others.
The main purpose of the analysis is to illustrate that even though the construction’s
negative evaluative meaning seems totally arbitrary at first, it is, in fact, motivated. The
construction can be seen as an example of metaphorical conceptualization. In more precise
terms, the construction exhibits abstract motion where the trajector moves away from its
control dominion and this is conceived of as a negative activity. The analysis gives explicit
support to a tenet in cognitive semantics according to which grammatical structures are often
semantically motivated.
Ehtolauseet alakoululaisten keskusteluissa
Minna Sääskilahti
Oulun Yliopisto / University of Oulu
minna.saaskilahti@oulu.fi
Tarkastelen esitelmässäni suomen kielen ehtolauseita lapsen kielenkehityksen ja
opetustilanteiden vuorovaikutuksen näkökulmasta ja rajaan analyysini erityisesti joslauseisiin. Ehtolauseet ovat mielenkiintoinen ilmiö lapsen kielenkehityksessä. Ne ilmestyvät
lapsen kieleen verrattain myöhään, 2,5–3 vuoden iässä (Bowerman 1986), ja lapset hallitsevat
ehtolauseiden systeemin kokonaisuudessaan noin 8-vuotiaina (Reilly 1986). Ehtolauseet
ovatkin haasteellisia kognitiivisen kehityksen kannalta, ja pystyäkseen tuottamaan
ehtolauseita lapsen on hallittava samanaikaisesti monimutkaisia merkityssuhteita (Lieko
1992).
Tutkimusta varten on kerätty aineistoa paikallisessa alakoulussa videoimalla yhden
oppilasryhmän oppitunteja vuodesta 2008 alkaen. Aineistonkeruun alussa tutkimukseen
osallistuvat oppilaat olivat aloittaneet 2. kouluvuotensa eli he olivat noin 8-vuotiaita.
Kuukauden mittaiset videointijaksot on toistettu vuosina 2009, 2010 ja 2011, ja aineistoa on
kaiken kaikkiaan 26 tuntia.
Alustavat tulokseni osoittavat, että ehtolause on varsin tyypillinen piirre sellaisissa
opetuskeskusteluissa, jotka ovat luonteeltaan pohdiskelevia. Tällaisia keskusteluita onkin
paljon aineistossani, joten aineistoni tarjoaa hyvät edellytykset analysoida, miten lapset
käyttävät ehtolauseita keskustelussa. Analysoidessani ehtolauseiden rakenteellisia piirteitä
olen kiinnittänyt huomiota erityisesti verbimuotoihin sekä asemaan yhdyslauseen osana.
Aineistossani tavallisin ehtolause aloittaa yhdyslauseen. Tyypillisin aikamuoto on preesens ja
tavallisin modus indikatiivi.
Kuten Dancygier osoittaa, ehtolauseiden semanttiset ja pragmaattiset funktiot ovat hyvin
vaihtelevia. Ehtolauseiden hypoteettisuuden aste kertoo esimerkiksi, missä määrin puhuja
etäännyttää itseään ehtolauseen sisällöstä. Ehtolauseet esiintyvät usein myös geneerisissä
merkityksissä, auttavat narratiivisten jaksojen jäsentämisessä tai kuvastavat puhujan
päättelyketjujen etenemistä. (Dancygier 1999: 43–63, 87–88.) Ehtolauseita analysoimalla on
siis mahdollista kuvata monipuolisesti koululaisten opetuskeskusteluita sekä oppilaiden
ajatteluprosesseja.
Dancygier (1999: 6, 16–17) tarkastelee ehtolauseiden rakenteellisia piirteitä, mutta hän
painottaa, että rakenteelliset piirteet ovat ennen kaikkea ehtolauseiden semanttisten ja
pragmaattisten funktioiden indikaattoreita. Ehtolauseiden kokonaisvaltainen tulkinta
edellyttää, että niitä analysoidaan kokonaisena konstruktiona, jolloin keskiössä eivät ole
pelkästään verbinmuodot tai lauseiden keskinäinen järjestys. Tavoitteenani onkin ulottaa
ehtolauseiden tarkastelu konstruktion tasolle yksittäisten kielellisten piirteiden sijasta ja
kuvata mahdollisimman monipuolisesti, millaisissa semanttisissa ja pragmaattisissa
funktioissa oppilaat käyttävät ehtolauseita.
Lähteet:
Bowerman, M. 1986: First steps in acquiring conditionals. Teoksessa E. Closs Traugot, A. ter Meulen, J. Snitzer
Reilly & C. A. Ferguson (eds.), On Conditionals. 285–307. Cambridge: Cambridge University Press.
Dancygier, B. 1999: Conditionals and Prediction: Time, Knowledge and Causation in Conditional
Constructions.
Lieko, A. 1992: The Development of Complex Sentences. A case study in Finnish. Helsinki: SKS.
Reilly, J. 1986: The acquisition of temporals and conditionals. Teoksessa E. Closs Traugot, A. ter Meulen, J.
Snitzer Reilly & C. A. Ferguson (eds.), On Conditionals. 309–331. Cambridge: Cambridge University Press.
Kas grounding seletab seriaalse ja infiniitse verbiühendi tähenduserinevusi?
Ilona Tragel
Tartu Ülikool / University of Tartu
ilona.tragel@ut.ee
Ettekandes vaatlen kahe esmapilgul üsna sarnase verbiühendi – seriaalse (nt läks võttis) ja mainfinitiiviga (nt läks võtma) konstruktsiooni erinevusi ja püüan neid seletada groundingu abil.
Groundig on selline grammatiline predikatioon, mis näitab entiteedi seost tausta või
kõnehetkega. Lausetasandi groundingu elemendid on näiteks aeg, modaalverbid ja ühildumist
markeerivad elemendid. (Langacker 2009, Bisard 2002) Siin vaadeldava materjali puhul on
niisiis olulised verbil avalduvad grammatilised markerid, st ajamarker ja isikut osutav marker.
Seriaalkonstruktsioonis on mõlemad (kõik) verbid grammatiliselt täpsustatud aja ja isikuga ja
on seega kõnehetkega grounditud sarnaselt. ma-infinitiiviga konstruktsioonis on finiitne verb
grounditud kõnehetkega, infiniitsel verbil on aga erinev, teistsuguse tähendusega
grammatiline marker, mille groundi võiks selgitada ma-infintiivi tähendus (vt ka Ylikoski
2003).
Konstruktsioonide erinevuste uurimiseks tegin esiteks kvalitatiivse korpusuuringu, millega
selgitasin välja võimalikud tavalisemad seriaalkonstruktsioonid tänapäeva eesti keeles. Nende
alusel uurisin ka seriaalkonstruktsiooni esikomponentide grammatiseerumist. (Tragel 2003)
Ettekandes esitan lühidalt koprusuuringu tulemused.
Korpusuuringu tulemuste alusel koostasin viis testlauset, millele genereerisin mainfinitiiviga konstruktsiooniga paralleellaused (näiteks:
A. Mine vii kiri posti! B. Mine
kirja posti viima!). Nende alusel koostasin katse, milles palusin vastajatel välja tuua
paralleellausete erinevused (kui nad arvavad, et need laused on erinevad). Katses osales 32
eesti keele kõnelejat. Katseisikute vastustest otsin vihjeid sellele, kas nad on lausete
erinevuste kirjeldamisel kasutanud groundingule viitavaid selgitusi. Ettekandes tutvustan
katse tulemusi.
Viidatud ja kasutatud allikad
Aikhenvald, Alexandra Y. Serial Constructions and Verb Compounding. Evidence from Tariana (North
Arawak). - Studies in Language 23:3 (1999), lk 469-498.
Brisard, Fank (ed.), 2002. Grounding: The Epistemic Footing of Deixis and Reference, 1-28. Berlin and New
York: Mouton de Gruyter. Cognitive Linguistics Research 21.
Givón, T. 1991. Serial Verbs and the Mental Reality of 'Event': Grammatical vs. Cogntive Packaging. Approaches to Grammaticalization. Vol. I Focus on Theoretical and Methodological Issues. Ed. by E. C.
Traugott and B. Heine. Typological Studies in Language 19:1. John Benjamins Publishing Company 1991, lk
81-128.
Langacker, R. W. 2009. Cognitive Grammar. A Basic Introduction. Oxford. Oxford University Press.
Tragel, I. (2003). Eesti keele seriaalkonstruktsioonist. Keel ja Kirjandus, 12, 919 - 934.
Ylikoski, J. 2003. Defining non-finites: action nominals, converbs and infinitives. – SKY Journal of Linguistics
16: 185–237.
What can Estonian motion verbs reveal about emotion conceptualizations?
Ene Vainik
Eesti Keele Instituut / Institute of the Estonian Language
Ene.Vainik@eki.ee
Generally, there is an agreement among cognitive linguists and some psychologists that emotions
and motion are somehow conceptually linked (Gibbs 2006). There is, however a little less
agreement in the nature of this conceptual association. On the one hand, the theory of conceptual
metaphors (Lakoff & Johnson 1980) offers itself as an explanation to the emotions as abstract
phenomena to be understood in terms of several more experience-related (termo)dynamic
phenomena – physical force, heat, pressure, imbalance etc, (Kövecses 2000). This kind of
argumentation is widespread and has gathered evidence mostly from the synchronic data of quite
diverse languages and cultures (e.g. Kövecses, 2000; Maalej, 2004; Yu, 1995).
On the other hand, it has been argued, that there is no conceptual leap from one cognitive
domain (physical) to another (psychological) (Bloem 2010, Geeraerts 2009). Relying mostly on
the diachronic data it is claimed, instead, that that the process of transference of concepts of
motion to describe some changes in the psychological states has been gradual, and is motivated
by the medieval physiological theory of four bodily fluids (and their movements) (Geeraerts &
Grondelaers 1995, Geeraerts 2009). The first account is more apt to look for the cross-linguistic
universal tendencies and relies on the hypothesis of embodiment. The other account is searching
rather for the influence of some quite specific cultural models, suggesting that the influence of
bodily experience is not direct but mediated by some kind of cultural theory. (Geeraerts &
Grondelaers 1995, Yu 2005, Kövecses 2006).
In the presentation I will tackle the usage of Estonian motion verbs in the descriptions of
emotions. The purpose is to find out, how numerous are they, what are the patterns of describing
“emotion via motion” like and whether the Estonian material supports the “nature” or the
“culture” account of their rise and spread. The material of the case study is gathered
systematically from the Estonian Explanatory Dictionary, reflecting thus only the semantic
possibilities and saying nothing about the actual statistic prevalence of this or that pattern in the
Estonian corpora.
It appears, that there are contexts where the emotion is described using some motion verb
literally (i.e. the two phenomena – motion and emotion) apparently co-occur in the external
reality. Also, there are some motion verbs which occur in emotion descriptions mostly because it
makes no sense to avoid them: motion verbs with so general meanings that they form a part of
the grammatical core of the language. Roughly half of the patterns are clearly figurative
(metonymy and metaphors). However, the line between different senses of a polysemous motion
verb versus its basically figurative usage is anything but clear. As regards to the nature vs culture
debate of the conceptualizations of emotions the synchronic analysis of Estonian material
supports rather some kind of interaction between the two factors. (e. g. interactionalism by
Zlatev, Blomberg, Magnusson, to appear,or experiential focus by Kövecses 2006 or cultural filter
by Yu 2008).
References
Bloem, A. 2010. On the origin of emotions. A closer look at the changing semantics of the verbs émouvoir and
mouvoir. Abstracts of the confernce Language, Culture, and Mind 2010, Åbo Akademi University, Tampereen
yliopisto,
Turun
yliopisto.
Retrieved
(10.09.10)
from
http://web.abo.fi/fak/hf/fin/LCM4/LCM%202010%20ABSTRACTS.pdf
Geeraerts, D. & Grondelaers, S. 1995. Looking back at anger: Cultural traditions and metaphorical patterns. In J.
Taylor and R. MacLaury (eds), Language and the cognitive construal of the world. Berlin: Mouton de Gruyter.
153—179.
Geeraerts, D. 2009. Deliteralization and the birth of Emotion, A presentation held at Workshop of the FOCUS
Foundation.
Serock,
Poland,
slides
retrieved
from
http://wwwling.arts.kuleuven.be/qlvl/PDFPresentations/2009_Serock.pdf
Gibbs, R. W. Jr. 2006. Embodiment and cognitive science. Cambridge: Cambridge University Press.
Kövecses, Z. 2000. Metaphor and emotion. Language, culture and body in human feeling. Cambridge: Cambridge
University Press.
Kövecses, Z 2006. Embodiment, experiential focus, and diachronic change in metaphor. Selected proceedings of the
2005 Symposium on New approaches in English Historical Lexis (HEL-LEX), ed McConchie et al, 1-7.
Somerville,
MA:
Cascadilla
proceedings
Project,
retrieved
from
the
web
at
8
http://das.elte.hu/content/faculty/kovecses/helsinki%20paper%20final.pdf).
Lakoff, G. & Johnson, M. (1980). Metaphors we live by. Chicago & London: The University of Chicago Press.
Maalej, Z. 2004. Figurative language in anger expressions in Tunisian Arabic: An extended view of embodiment.
Metaphor and Symbol, 19 (1), 51–75.
Zlatev J., Blomberg, M. Magnusson, U. (to appear). Metaphor and subjective experience: A study of motionemotion metaphors in English, Swedish, Bulgarian, and Thai. In A. Foolen, U. Lüdtke, J. Zlatev and T. Racine
(Eds.) Moving Ourselves, moving Others: Motion and emotion in intersubjectivity, consciousness and language.
Amsterdam: Benjamins, 2011.
Yu, N. 1995. Metaphorical expressions of anger and happiness in English and Chinese. Metaphor and Symbolic
Activity 10 (2), 59–92.
Yu, N. 2008. Metaphor from body and culture. In: R. W. Gibbs, Jr. (ed) The Cambridge handbook of metaphor and
thought (pp.247–262). Cambridge: Cambridge University Press.
Detangling one polysemous word in Estonian
Annika Valdmets
Tartu Ülikool / University of Tartu
annika.valdmets@ut.ee
This paper discusses the meaning and use of an Estonian literary language word (täpselt
„exactly, precisely‟) during the past eighty years in the frame of grammaticalization.
Excerpts from written Estonian fiction and newspaper texts demonstrate the development of
the word from a bimorphemic adverb towards a monomorphemic modal particle. The study
shows how the frequency and functions of täpselt have evolved from the 1930s through
2000s. The analysis is based on 1413 instances. Consider two illustrative sentences; in (a)
täpselt is used as an adverb and in (b) as a modal item.
(a)
(b)
Ma tean täpselt, kus ta elab.
‟I know exactly where he/she lives.‟
Nii teemegi, täpselt!
‟That‟s what we‟ll do, exactly!‟
The word studied in this paper, similar to the corresponding units in other languages of that
world, could hold many different functions (see Brinton 1996; Simon-Vandenbergen, Aijmer
2007) and have a tendency to grammaticalize (see e.g. Heine, Narrog 2010) as well as
undergo subjectification (Traugott 2010), displaying generalization in meaning content,
occurrence in/a spread into new contexts, decategorization, and loss of phonetic substance. In
all of these instances, modal particles (inter alia täpselt) carry different functions than the
adverbs that have the same form. The word investigated in this presentation is considered to
be polysemous. Different variants coexisting in a language has been termed layering. “Within
a broad functional domain, new layers are continually emerging. As this happens, the older
layers are not necessarily discarded, but may remain to coexist with and interact with the
newer layers.” (Hopper 1991: 22)
The main data come from the Corpus of Estonian Literary Language and from the
Balanced Corpus of Estonian with some additional examples from current unedited usage.
This presentation focuses on the qualitative differences between adverbial and particle usage,
supported by quantitative illustrations, some of which were obtained with the use of a
statistical analysis program.
References
Brinton, L. J. 1996. Pragmatic Markers in English: Grammaticalization and Discourse Functions. Berlin–New
York (Topics in English Linguistics 19).
Heine, B., H. Narrog 2010. Grammaticalization and Linguistic Analysis. In: B. Heine, and H. Narrog (eds.). The
Oxford Handbook of Linguistic Analysis. New York (Oxford Handbooks in Linguistics), 401–423.
Hopper, P. J. 1991. On Some Principles of Grammaticalization. In: E. C. Traugott, and B. Heine (eds.).
Approaches to Grammaticalization, vol. I. Focus on Theoretical and Methodological Issues.
Amsterdam/Philadelphia (Typological Studies in Language 19), 17–35.
Simon-Vandenbergen, A.-M., K. Aijmer 2007. The Semantic Field of Modal Certainty. A Corpus-Based Study
of English Adverbs. Berlin–New York (Topics in English Linguistics 56).
Traugott, E. 2010. (Inter)subjectivity and (Inter)subjectification: A Reassessment. In: H. Cuyckens, K. Davidse,
L. Vandelanotte (eds.). Subjectification, Intersubjectification and Grammaticalization. Berlin−New York
(Topics in English Linguistics 66), 29−71.
Suhtes
Ann Veismann
Tartu Ülikool / University of Tartu
ann.veismann@gmail.com
Ettekanne vaatleb esialgseid tulemusi eesti keele kaassõna suhtes kohta tehtud uurimusest. C.
Vandeloise (2010) järgi võivad ruumimõisted keeles areneda kas täpsustudes või üldistudes
(division ja union). Ettekanne esitab küsimuse kaassõna suhtes arengu kohta eesti keeles.
Eesti keele kaassõna suhtes on teiste kaassõnade hulgas ebaharilik oma võime poolest esineda
mitmete muude kaassõnade sünonüümina (nt vastu, kohta, eest, üle). Samal ajal on suhtes
eesti keeles võrdlemisi uus ja tema päritolu nimisõnast suhe läbinähtav, mis annab ka laia
võimaluse kasutada teda väga erinevate suhete märkimiseks. Ettekanne vaatleb, millest
sünonüümia kaassõnade vahel on tekkinud, millistes konstruktsioonides on suhtes
ainuvõimalik ja millistes võiks eelistada mõnda teist kaassõna (või ka käänet) ning mida ühist
on kollokatsioonidel, kus suhtes võib asendada teist kaassõna. Laiemalt uurib ettekanne, kas
nende arengute taga võib näha üldistust või täpsustust.