Miten tapasitte? Vuosikymmen Ateenan olympialaisista EU
KáóKaó Kevät 2014 Hinta 10 Ä Miten tapasitte? Vuosikymmen Ateenan olympialaisista EU-puheenjohtajuus Seikkailu Kreikassa SISÄLTÖ 3 Paakirjoitus Sara Saure 4 Ammattina: maanviljelija Arja Kuivainen, Syros Sara Saure KáóKaó Kevät 2014 Hinta 10 Ä 6 Loma, sattuma, yhteiset opinnot… Koonnut: Sara Saure 8 Rakkautta olympiahengessa Iina Airio 9 Olympiakylan suomalainen tuulahdus Sara Saure 12 Nekromanteionissa ennustivat vainajat Maarit Nieminen 13 Suurlahetysto Kreikan EUpuheenjohtajuuskauden hulinoissa Heini Hyrkko Miten tapasitte? Vuosikymmen Ateenan olympialaisista EU-puheenjohtajuus Seikkailu Kreikassa 15 Kaksi vuotta myohemmin Erkki Huittinen 18 Petralonan luolasta 2014-luvulle Martti Leiwo 20 Terveisia Merimieskirkolta! Mari Hilonen 22 Aasiasta pakolaistyohon Ateenaan Liisa Puhalainen 23 Kreikan Punainen Risti Petri Korhonen 25 Kirjailijapalsta: Κokemusten vaihtoa Markku Hattula 26 Seikkailullinen unelma sinisen meren aarella Taavi Vartia 28 Festarihyppelya Eleanna Breza 30 Ruokapalsta: Paluu vanhoihin vihanneksiin Armi Arabatzi 32 Onko Kreikassa kiltteja lapsia? Sara Saure 34 Rebetikan juurilla Εero Heimolinna 36 Kreikka pieni pala maapallolla; Leros pieni tahra Aegean meressa Susanna Ilppola 39 Yhteystiedot Kansikuva : Sara Saure Kreikan suomalaisten ja Kreikan ystavien tiedotuslehti Ilmestynyt vuodesta 1995. Ilmestyy kerran vuodessa. Levikki 1500 kpl. Toimitus: Vastaava toimittaja: Sara Saure Sosiaalikuraattori Mari Hilonen Arja Heinonen-Riganas Annu Marttila Lehden ulkoasu ja painatus: Marou Creations Lehden postiosoite: Scandinavian Church Daidalou 18 105 58 Athens, Greece Sahkopostiosoitteet: Sara Saure: soufla@otenet.gr mari.hilonen@merimieskirkko.fi a.riganas@gmail.com annu.marttila@gmail.com Marou Creations: marios.roukis@yahoo.gr Luukut auki Kuluva vuosi ja erityisesti sen ensimmainen puolisko on Kreikalle merkkipaalujen aikaa. On EU-puheenjohtajuusjarjestelyja ja eurovaalit, joiden alla Ateenassa piipahti tyovierailulla muun muassa paaministeri Jyrki Katainen. Unohtaa ei saa toukokuisia kunnallisvaalejakaan. Ne saattavat eurovaalien ohella ratkaista, paatyyko Kreikka ennenaikaisiin parlamenttivaaleihin. Elokuussa tulee kuluneeksi 10 vuotta Ateenan olympialaisista. Itsestani tuntuu, etta kisathan vasta kaytiin. Suorituspaikat ovat jalkeenpain hyodyntamatta – surullista - mutta jai Ateenalle sentaan upea metro ja viihtyisa Olympiakyla asuinkayttoon. Aikanaan olympialaiset kohensivat Kreikka-kuvaa. Eras vayla tehda se uudelleen on kulttuuri, jonka saralla Suomen ja Kreikan valilla on vilkasta: Kosilla kuvataan nailla hetkilla yhteistuotantona koko perheen seikkailuelokuvaa ja seuraaviakin filmihankkeita on vireilla. Tassa numerossa kaksi Kreikassa pitkaan vaikuttanutta asiantuntijaa, elakkeelle siirtynyt Ateenan suurlahettilas Erkki Huittinen ja Suomen Ateenan-instituuttia johtanut Martti Leiwo kertovat nakemyksensa Kreikasta. Kirjoituksissa muistutetaan, etta tulevaisuudenkuvan luominen valtiolle on vaihtoehtojen punnitsemista, mika taas vaatii tietoa maan menneisyydesta. Huomioitavaa on myos se, etta talousja yhteiskuntaolojen tiukentuminen nakyy jo Suomessa asti. Etumatka Kreikkaan ei ole monella alalla sama kuin ennen. Numeroiden mukaan lama on vihdoin taittumassa. ”Onko todellakin?” kysyvat kreikkalaiset rastimaksujen ja tyottomyyden keskelta. Vaikeuksissa ei ole helppoa ajatella positiivisesti. Siihen voimme kuitenkin vaikuttaa, elammeko arjessa saleikkunat auki vai poteroidummeko luukkujen taakse. Kaskaksen julkaisemista auttoivat Suomen Merimieskirkko ry, Kirkon Keskusrahasto ja Suomi-Seura, Suomen Ateenan- suurlahetysto ja Suomen Ateenan-instituutin saatio. Ilman yhteistyota lehden tekeminen olisi mahdotonta. 3 Lukuiloa! Sara Saure LOMA, SATTUMA, YHTEISET OPINNOT… Siinä yhdistäviä tekijöitä Kreikassa asuvien suomalaisten ja heidän kreikkalaisten puolisoidensa tapaamiselle. Keräsimme tälle palstalle Kaskaksen lukijoiden kohtaamistarinoita. Jokaiselle itselleen oma tarina on tietenkin ainutlaatuinen. Minulla oli kesätyöni vuoksi asunto Ateenassa. Luonani asui suomalainen tyttö, jolla oli kirjekaverina poika Mytiliniltä. Poika ei itse päässyt näyttämään paikkoja suomalaiselle kirjekaverilleen, joten hän lähetti kreikkalaisen ystävänsä "ulkoiluttamaan" tyttöä. Kotiini saapui poika kukkakimppu ja suklaarasia kädessä hakemaan ystävääni ulos. Yllätyin tuosta kohteliaasta tavasta. Kuljimme kolmistaan kaupungilla viikon verran, jonka jalkeen poika jäi kotiini ja yhteinen polkumme alkoi. Mytilinin kirjekaverista tuli ”kumbaroksemme.” S.E.A Oli yliopistomme tutustumisviikko Englannissa ympäri maailmaa tulleille opiskelijoille. Kun astuin sisään hotelliin, näin heti nykyisen vaimoni. Hän kääntyi katsomaan, ja kuin elokuvissa hänen hiuksensa leijuivat ilmassa. Olin välittömästi myyty! Vastasin kuitenkin kavereilleni "ei ole minun tyyppiäni", kun he sanoivat että "tuossahan sinulle olisi kiva likka." Vaimoni ei puolestaan voinut sietää ensimmäisten viikkojen aikana määrätietoisuuttani ja itsepäisyyttäni. Kohtalo puuttui kuitenkin peliin. Pitkin syksyä meillä oli kaikki samat oppitunnit ja hyppytunnit joiden aikana tutustuimme toisiimme paremmin ja virallinen seurustelu saattoi alkaa. Kreikkalaisen jumalattaren pauloissa Olin interreilillä ystävättäreni kanssa. Korfulla näin hänet kahvilassa ja sanoin ystävälleni, että tuon miehen kanssa haluan naimisiin. Katselimme toisiamme koko illan, mutta jossain vaiheessa mies lähti ja ajattelin, että no niin, se siitä...Seuraavana päivänä tapasin hänet samassa kahvilassa uudestaan ja uskaltauduin juttelemaan, mutta vieläkään ei tapahtunut mitään. Lähdin pettyneenä kahvilasta ja äkkiä hän juoksi perääni ja kysyi ”Saanko kävellä kanssasi?” Nyt ollaan kävelty yhtämatkaa 27 vuotta. Ariadni Reissasin Kreikassa vuosia ja lopulta päädyin maahan turistikaudeksi töihin. Sain tarpeekseni kreikkalaisista, mutta turistien ja kaikkialta Euroopasta tulleiden sesonkityöläisten kanssa viihdyin erinomaisesti. Kesäkauden päätyttyä palasin Suomeen ja pestauduin kreikkalaiseen ravintolaan tarjoilijaksi. Siellä tapasin työmatkalla olleen kreikkalaisen asiakkaan, vaikka olin vannonut pysyväni sen maalaisista kaukana. Kohtaamisessa eivät siis puhaltaneet Välimeren leppeät kesätuulet vaan oltiin tammikuisessa Suomessa. Kerran näinkin Tapasin mieheni Kosilla ja ihastus oli täysin yksipuolista. Siis minun taholtani. Kului kaksi vuotta ja olin jälleen Kosilla lomalla. Silloin, suureksi ällistyksekseni kreikkalainen ihastukseni kiinnitti vihdoin minuun huomiota romanttisessa mielessä. Muutin Kreikkaan 3 kk ikäinen poikavauvamme mukanani. Manta Odottelin Ateenassa pysäkillä bussia rannalle. Bussi tulikin, mutta lähti tyhjänä pois. Äimistyneenä uskaltauduin kysymään pysäkillä olevilta kreikkalaisnuorilta - joukossa myös tyttöjä sekä tuleva mieheni mistä oli kysymys. He vakuuttivat, että bussi tulisi pian ja että hekin olivat uimaan menossa. Odotellessamme juttu alkoi luistaa muistakin asioista ja lopulta päädyimme samalle rannalle, vaikka myöhemmin sain tietää, että alunperin kreikkalaisnuoret olivat aikoneet muualle. Se uimareissu oli poikkeuksellista myös miehelleni, joka yleensä auttoi aina lauantaisin isäänsä kukkakaupassa. Vannomatta paras Suomineidot viettivät iltaa Champs Elyseellä, kahvilassa lähellä Riemukaarta. Olin töissä Pariisissa ja lähdössä jouluksi kotiin. Kahvilassa meidät pyydettiin kreikkalais-kyproslaisten poikien pöytään ja aloin jutella vieressä istuvan pojan kanssa. Kävi ilmi, että olemme molemmat kokkeja. Muistan vieläkin sen ensimmäisen kädenkosketuksen. Kuin jokin sanoinkuvaamaton sähköisku... Kauha ja kattila 6 Tulin ystävättäreni kanssa eräänä kesänä Iokselle, mutta saari oli liian vilkas yöelämältään, joten päätimme lähteä. Laivatoimiston mukaan olisi pitänyt lähteä laiva Androkselle, mutta se oli väärä tieto. Niin otimme seuraavan laivan, minne se sitten menisikään. Laiva saapui Syrokselle. Ystävättäreni löysi poikaystävän ja muutti saarelle. Minä tulin perässä vuoden lomalle ja enkös tavannut saarella mieheni! Onnetar Me, viisi tyttöä olimme Kreikassa. Kaverini olivat tavanneet mukavia poikia ja sopineet tärskyt uudelleen. Jokainen poika oli silmännyt ”tyttönsä.” Lähdin treffeille kuokkijaksi, kun ei muutakaan ohjelmaa ollut. Niin kävi, että ihastuin kaverini valitsemaan poikaan ja hän minuun. Ystävättäreni ei ollut asiasta moksiskaan. Lähtiessämme kohti kotimaata sain juna-asemalla pojalta kliseisen lupauksen ikuisesta rakkaudesta. Naimisissa olemme nyt kolmatta vuosikymmentä. Ulpukka Opiskelin Italiassa kieltä ja arkkitehtuuria. Joulun alla Kreikan suurlähetystö järjesti kaupungin kreikkalaisille opiskelijoille illanvieton. Suomalainen ystävättäreni, jolla oli kreikkalainen poikaystävä, pyysi minutkin mukaan juhliin. Paikalla oli myös tuleva mieheni. Lopputuloksena oli, että kaksi nuorta opiskelijaa, eri maailmoista rakastuivat neutraalilla maaperällä yhdistäen kulttuurikaupungit. Rooma-Ateena Muutin Kreetalle pakoon tyoorientoitunutta elamaani. "Sinne kaikenkarvaisten Jorgosten keskelle", ystavieni kanssa vitsailtiin. Loysin viehattavan vuokra-asunnon, jonka puutarhassa oli sitruunapuu. Piha oli yhteinen naapurin kanssa, erotettu rautalanka-aidalla ja portilla. Kuinka ollakaan, naapurissa asui ystavallinen, komea, parrakas yksinhuoltaja Jorgos neljan teini-ikaisen poikansa kanssa. Alkuun valttelimme pihaa toisen ollessa siella, mutta kerran satuimme sinne yhta aikaa, mina risaisessa kotimekossa ja papiljotti otsalla ja Jorgos Uuno Turhapuro -asuisena. Se rikkoi jaan. Alkoi tuntua yha kotoisammalta ripustella pyykkia tai tehda muita piha-askareita samalla aidan yli toisen kanssa rupatellen. Kielitaitokin koheni, koska Jorgos puhui vain kreikkaa ja kreetaa. Sitruunapuun hoidosta tuli yhteinen projektimme. Jorgos alkoi myos pikkuhiljaa "lahjoa" minua - ensin pullollisella viinia, sitten hedelmilla, kukilla, ruolla, treffipyynnoilla. Kesti viela lahes kaksi vuotta ennen kuin taman Pohjolan neidon sydan suli ja uskaltauduin vastahakoisesti treffeille. Pikku hiljaa pihan aita purettiin ja asunnot muuttuivat yhteiskayttoon, ruokahuolto toimi naapurissa ja vaatehuolto minulla. Lopulta menimme naimisiin. Asumme edelleenkin kahta asuntoa, koska tarpeeksi isoa uutta kotia ei ole loytynyt. Varsinkaan sellaista, jossa on piha ja sitruunapuu. Lissu Kuva : Sara Saure êáöÝ-ïõæåñß Amerikis 9, Syntagma 210 3628261 áðü ôï 1958 ÖÙÍÔÁÓ 7 Iina Airio RAKKAUTTA OLYMPIAHENGESSÄ kirjoittaisin talvilajeista Torinossa 2006, raapustaisin juttuja Pekingissä esikoinen masussani potkien ja että olisin Lontoossa 2012 purjehdusmaajoukkueen tiedottajana. Iina Airio Pireuksen satama-alue on peittynyt helmikuun harmauteen. Satelee vettä. Seisoskelen Ateenan maailmancupregatan ilmoittautumiskopin edessä ja odotan. Yhtäkkiä alkaa tapahtua: tuuli nappaa kiinni suomalaisen purjehdusvalmentajan kädessä olevaan paperipinkkaan ja alkaa heitellä arkkeja ympäri parkkipaikkaa. Kaikki nuo olympialaiset pysyvät lämpiminä mielessäni, mutta erityinen paikkansa on Ateenalla. Katsoin äskettäin netistä kuvia tuolloin niin valkeina ja ylväinä hohtaneista olympia-areenoista. Nyt uimastadionin allas on pinttynyt ruskeaksi, softball-kentän ovat vallanneet rikkaruohot ja melontapaikka ammottaa käyttämättömänä. Kerran niin kauniin värikkäät olympiatunnukset ovat romahtaneet paikoiltaan maahan, syvänsiniset katsomot rähjääntyneet. Juoksen auttamaan ja kun ojennan paperit takaisin tuolle nuorelle miehelle, huomaan, että hänellä on todella kivat ruskeat silmät. Ateena ei ole ainoa laatuaan, sillä kalliit suorituspaikat rappeutuvat myös Pekingissä ja monissa sen edeltäjissä. Olympialaisia varten tehdyt suursijoitukset ja kaupungin kasvonkiillotukset eivät useinkaan palvele kyseisen maan kansalaisia. Verorahat hupenevat stadioneihin, joille ei ole jatkokäyttöä. Kun olympiabanderollit rullataan alas, paljastuvat takaa samat vanhat ongelmat; rappeutuneet asuinlähiöt tai päiväkodin kesken jääneet rakennustyöt. Olisi suotavaa, että olympialaiset toisivat tullessaan kestävää kehitystä ja pysyvää hyvää. Mutta miten, kun maailmanlaajuinen show vaatii niin näyttävät ja monitahoiset kulissit? Nyt kymmenen vuotta myöhemmin muistan tuon kohtaamisen tarkasti siksi, että hänestä tuli myöhemmin aviomieheni ja meille syntyi sinisilmäisen esikoisemme kaveriksi viime kesänä ruskeasilmäinen toinen poika. Mutta helmikuinen Ateena merkitsi minulle, silloiselle urheilutoimittajalle, myös kiinnostavaa työmatkaa tulevaan olympiakaupunkiin. Raitiovaunukiskot olivat tuolloin vielä rakennusvaiheessa, mutta kesällä ne kiidättivät jo matkustajia pitkin rantatietä. Taksikuskit suihkivat talvella omaperäiseen tyyliinsä kuittia antamatta, mutta olympialaisten aikaan ne tilittivät ajonsa säntillisesti. Nykytilan kuvia katsoessani harmittelen, mitä Ateenan olympianäyttämölle on käynyt, mutta samalla olen kiitollinen, että sain kokea antiikin kaupungin kukoistuksessaan. Kisat olivat niin katsojille kuin urheilijoillekin ikimuistoiset ja äärimmäisen onnistuneet. Ja itse kesäkisat, ne olivat minulle unelma. Pääsinhän paitsi ensimmäisiin olympialaisiini, myös koko kilpailujen synnyinseudulle. Jännitin yleisurheilijoiden menestystä olympiastadionilla, raportoin purjehtijoiden menosta vesillä, pakenin hellettä miekkailuhallin helpottavaan pimeyteen, paahduin beachvolley-areenalla ja ennen kaikkea nautin huikean kaupungin kukoistuksesta. Iltaisin me eri medioiden urheilutoimittajat kokoonnuimme "Oksanan baariksi" kutsumaamme paikkaan keskustaan. Söimme saganakia, kastoimme tuoretta leipää tsatsikiin ja joimme joskus ouzot päälle. Purjehduskeskuksen viereisellä rantakadulla söin mahtavia mereneläviä, joista paistetun mustekalan sitruunainen maku ja pienten friteerattujen kalojen rapeus tuntuvat vieläkin kielelläni. Stadionin maali on ehkä murtunut, mutta kreikkalaiset voivat seistä yhä ylväinä olympiarenkaiden alla: he järjestivät kaikkien aikojen kisat. Muistan miettineeni kerran rannalta hotelliin kävellessäni, pääsenköhän vielä uudestaan olympialaisiin. Laskeskelin, että Pekingin 2008 aikaan olisin 29-vuotias. Olisikohan minulla silloin jo perhettä? Enpä tiennyt, että Sara Saure 8 Teksti ja kuvat: Sara Saure OLYMPIAKYLÄN SUOMALAINEN TUULAHDUS Tuhansille urheilijoille rakennettu Ateenan olympialaisten kisakylä sijaitsee Parnithavuoren juurella. Kylä luovutettiin asuinkäyttöön olympialaisten jälkeen. Satu Korpisen kolmihenkinen kreikansuomalainen perhe asuu ja viihtyy kylässä vuodesta 2006. Arvalla kotiin Kymmenen tuhannen asukkaan Olympiakylä Ateenan pohjoispuolella on melkein Nafplionin kokoinen pikkukaupunki. Kylän esikuvana on Barcelonan kehuttu, 1992 olympialaisten kisakylä. Urheilijoiden käytössä Ateenan olympialaisissa ja paralympialaisissa palvellutta kylää on asutettu jo kymmenen vuotta. Nykyisin Οlympiakylää voi kutsua syystäkin nuorison kyläksi. Kaupungin asunto-organisaatio on jakanut huoneistot ensisijaisesti lapsi- ja suurperheille. Ateenalaisen Satu Korpisen kreikkalainen puoliso oli oikeutettu asuntoon Olympiakylässä perheen alaikäisen lapsen ja pitkästä työurasta kertyneiden leimamerkkien perusteella. Asiakirjoissa reilun sadan neliömetrin huoneisto on Korpinen-Foteinoksen perheellä väliaikaisomistuksella. Veroilmoituksessa se katsotaan omistusasunnoksi, joten sähkölaskussa on maksettava ylimääräinen kiinteistövero. Asunnon lyhennys oli alkujaan 248 euroa kuussa. Talouskriisin puhjettua summaa on leikattu puolella. -Lopullinen valinta huoneistoihin tapahtui arvonnalla, Satu muistelee. - Emme olleet silloin edes paikalla. Kuulimme voitosta tuttavaltamme. Tulosten jälkeen perheitä kierrätettiin tulevalla asuinalueella. - Pähkäilimme kylää bussin ikkunasta kuin turistit, Satua huvittaa. Kultamitalistien kadulla Olympiakylän rakennusten tulisi kestää isoja maanjäristyksiä, olihan Ateenan 1999 voimakkaan järistyksen keskus lähellä, Parnitha-vuoren tuntumassa. Kylässä on usean rakennuttajan kädenjälkeä ja käytetyissä materiaaleissa eroja. Monilta asukkailta onkin kulunut remontointiin ja kosteusongelmiin se, mikä pienentyneissä asunnon lyhennyksissä nyt säästyy. Keittiöt taloihin on nikkaroitu vasta olympialaisten jälkeen. Korpinen-Fotinoksen perhe on ollut onnekas. Heidän asunnossaan ei ole heikkoa äänieristystä lukuun ottamatta ihmeempää korjattavaa. Satu asuu voittajapurjehtija Sofia Bekatorun kävelykadulla, neljän perheen pientalossa. Kylän kadut on nimetty kreikkalaisten olympiaurheilijoiden mukaan. -Meitä on talossa neljää eri kansallisuutta ja hyvin tulemme toimeen. Kylässä on asukkaita joka yhteiskuntaluokasta ja pihoilla maalaistunnelma. Olympialaisissa Sadun taloyhtiössä majoitettiin marokkolaisia mitalijuoksijoita. Ties vaikka voittaja olisi säihkytellyt kultaansa juuri Sadun makuuhuoneessa. Suomalainen naapurilähiö Satu on Olympiakylän ainut suomalainen asukas. Hiljaisessa kylässä kuljeskelee mielellään. Väljyys on houkutellut paikalle aika ajoin myös tv-sarjojen ja automainosten tekijöitä. Olympiakylään on helppo pystyttää iso kalusto ja kuvata raitilla. Vammaisurheilijoille rakennetut rampit tekevät alueen sopivaksi liikuntarajoitteisille. Satukin joutui täyttämään asunnonhakulomakkeissa kysymyksen ”Miltä tuntuisi, jos naapurissasi asuisi vammainen?” Vihreää kylässä on asukasta kohden paljon. Vehreys tuo melkein mieleen suomalaisen puutarhalähiön. Myös modernissa rakennustyylissä ja väreissä on jotain kotoista. Se ihastutti aikoinaan Satua alueen arkkitehtuurissa. -Kyse ei ole urheilijoiden asunnoista vaan kokonaisesta pikkukaupungista. -Vielä kun asukkaat oppisivat olemaan parkkeeraamatta autonsa kreikkalaiseen tapaan pihalle, oman ikkunan alle. Tilaa on teiden leveydeltä muuallakin, Satu harmittelee. Suomea Olympiakylä muistuttaa myös vilkkaalta yhteisötoiminnaltaan. Asukasyhdistys on ottanut suljettuja liikehuoneistoja käyttöönsä, avannut työttömien pisteen ja edesauttanut uuden koulun rakentamista. Muinaista vesiputkea peittää kate Sadun kodin liepeillä. Kuvat: 1. Satu kuntoilee samalla kentällä kuin vuoden 2004 olympiaurheilijat. 2. ”Ilmavaa” istuskelua vaahterakujalla. Olympiakylän kunnostukseen ei löydy rahaa. 3. Monista taloista on jo poistettu paralympialaisiin rakennetut rampit. 4. Asukastoiminta ja yhteiskunnallinen aktiivisuus kohtaavat Olympiakylässä. 1. 4. 2. 3. 10 Muinainen vesiputki Satu Korpisen asuinalue sijaitsee historiallisesti merkittävällä alueella 360 metriä merenpinnan yläpuolella. käynnillä. Alueen syrjäisen sijainnin varjopuoliksi Satu listaa pankin ja postin puutteen. Asioilla käymistä varten tai kahvittelemaan suomalaisten ystävien kanssa on tehtävä julkisilla välineillä koko päivän retki. -Bussipysäkiltä näkee kirkkaalla säällä meren ja Akropoliksen. Fanfaareista unohdukseen Olympiakylän, kuten muiden Ateenaan olympialaisiin rakennettujen suorituspaikkojen ongelma on ylläpito. Se on kriisin myötä retuperällä. Alueella pistävät silmään turhautuneen nuorison tihutyöt. Leikkipuistot, urheilukentät ja suihkulähteet ovat rempallaan ja marmoreissa graffitteja. Kylän istutukset vaatisivat myös jatkuvaa kastelua. Ympärillä levittäytyvät antiikin demokset Dekeleia ja Akharnai. Jälkimmäisen vauraus perustui viljan,viinin- ja oliivinviljelyyn sekä miilunpolttoon. Olympiakylässä onkin tehty merkittäviä muinaislöytöjä. Alueen nähtävyys on Rooman keisari Hadrianuksen 100-luvulla jKr. rakennuttaman vesijohtojärjestelmän maanpäällinen osuus. Parnithan juurelta vetensä keräävä, noin 25 kilometrin pituinen järjestelmä toimii yhä maan alla, halkoen Ateenaa liki 2000 vuoden jälkeen! -Alkuvuosina saimme kirjata ylös vikoja ja puutteita ja ne myös korjattiin. Kylässä oli vartijoita joka kulmalla. Nyt alueella on vartija vain vandalistien tuhoamassa tyhjässä rakennuksessa, josta piti tulla kisojen jälkeen ministeriö, Satu kertoo. Edut ja haitat Luonnon läheisyys, ulkoilumahdollisuudet sekä lasten vapaa liikkuvuus ovat Sadulle Olympiakylässä tärkeitä. Olympiakylä kuuluu Aharnen vähävaraiseen kuntaan. Kunnostustyöt eivät etene, kun kaupungin asuntoorganisaatiokin toimii enää tekohengityksellä. -Täällä herää linnunlauluun, yrttien tuoksuun ja lammaskelloihin. Kuusitoistavuotiaalla pojallani, Aleksillakin on paljon samanikäistä seuraa. -Jäteautot sentään kiertävät. Toisaalta, jos tuhotaan, miksi odottaa että paikat korjattaisiin heti, Satu pohtii ja elättelee parannustoiveita kymmenvuotiaiden olympialaisten kunniaksi. Perusasiat, kuten leipäkauppa, muutama kioski, apteekki, poliklinikka, poliisi ja palokunta Olympiakylästä löytyvät. Iso ruokamarketti on kylän sisään- Mutta ilman kohennuksiakin pärjätään. Sadun perheelle Olympiakylä on paras paikka asua. Satu poikansa Aleksin kanssa kotiparvekkeella. 11 Maarit Nieminen Kuva: Wikipedia NEKROMANTEIONISSA ENNUSTIVAT VAINAJAT Odysseus sai hakemansa Teiresiaan ennustuksen, mutta samalla tapasi kuolleen sotatoverinsa, edesmenneen äitinsä ja niin monia menehtyneitä sankareita, että lopuksi miehineen riensi pois manalasta ja takaisin ihmisten ilmoille. Ipiroksen eli antiikin Epeiroksen Nekromanteion (Nekyomanteion) sijaitsee 20 km Pargasta kaakkoon. Se oli antiikin kreikkalaisten oraakkelipaikka, jossa haettiin yhteyttä vainajiin ja ennustuksia heiltä. Itse manalassa tavalliset kreikkalaiset eivät itse pystyneet käymään - siihen kykenivät vain sankareista suurimmat. Kuuluisin manalan kävijöistä oli Odysseus, jonka Kirke neuvoi manalan sisäänkäynnille, Haadeksen ja Persefoneen valtakuntaan, seuraavin sanoin: Vaan kautt´ Okeanon kun laivasi tuonne on tullut, kussa on laakea ranta ja lehdet Persefoneian, kuivuvakukkaiset pajupuut sekä poppelit pitkät, rantaan Okeanon syväpyörtehisen jätä laiva, Hadeen tunkkaiseen asumukseen astuos itse. Kussa Pyriflegethon Akheron-joen huomahan yhtyy siellä ja Kokytos, jonk´ alkuna synkeä Styks on, virtojen yhtyvien jyrinässä on kallio jylhä; tunkeu kallion luo… (Odysseia 10:508-516 suom. Otto Manninen) Tämän Odysseiassa kuvatun manalan sisäänkäynnin arkeologi Sotirios Dakaris yhdisti nykyisen Aheron-joen pohjoisrannan Mesopotamos-kylän vieressä oleviin raunioihin, jotka hän löysi Johannes Kastajan kukkulalta 1950-luvulla. Kaivauksissa löytyi pronssikautisia hautoja, 600-luvun eaa. keramiikkaa, terrakottafiguureja, jotka on yhdistetty manalan jumalan kulttiin, sekä suuri rakennuskompleksi. Rakennus on ollut käytössä hellenistisellä ajalla, 300-luvulta vuoteen 167 eaa., kunnes se paloi Rooman valloittaessa Kreikan. Odysseiassa mainitut Pyriflegethon ja Kokytos olivat ilmeisesti nykyisen Aheron-joen sivuhaaroja. Pari tuhatta vuotta myöhemmin 1700-luvulla kukkulalle rakennettiin P. Johannes Kastajan kirkko. Manalassa Odysseus tapasi edesmenneen sokean ennustajan Teiresiaan ja pyysi tältä ennustusta kotiinsa Ithakan saarelle palaamisesta. Tietomme vainajien palvonnasta antiikissa ovat hyvin rajallisia, sillä kyseessä oli salainen kultti: uskovaiset eivät saaneet kertoa siitä ulkopuolisille. Tiedämme kuitenkin, että yhteydenottoa vainajiin valmisteltiin huolellisesti ruumiillisesti ja henkisesti muun muassa dieeteillä, puhdistautumisriiteillä, rukouksilla ja uhreilla. Vainajille uhrattiin hunajaa, maitoa, vettä , viiniä ja uhrieläinten verta. Kun vainajat saivat verta juodakseen, he saivat tietoisuuden ja pystyivät näin ennustamaan tulevaisuutta. Seremonian ajan uskovaisten tuli olla hiljaa. Lopuksi he puhdistautuivat rituaalimenoilla, mm. suitsuttamalla. Odysseus kuvaa Odysseiassa, kuinka: veri koht´ulos uhkui tumma, sen ääreen sielut vainajien elotonten nous ikiyöstä, [...] tunkihe kuopan luo luvutonna ne tuolta ja täältä pauhuin hirmuisin; minut valtasi kalpea kauhu. (Odysseia 11:36-37, 42-43, suom. Otto Manninen) Nekromanteionin rakennuskompleksi on suurehko ja sokkeloinen Sen keskiosa on vanhempi (300-200-luvuilta eaa.). Ydinrakennus muistuttaa mausoleumia: se on ikkunaton ja hyvin paksuseinäinen tila, jossa holvikaaret kannattelevat kattoa. Rakennus on nimetty manalan jumalparin Haadeksen ja Persefoneen palatsiksi. Kaivauksissa on löytynyt myös rautaisia hammasrattaita, pronssisia pyöriä ja vastapainoja, joiden on ajateltu kuuluneen nostolaitteeseen, jolla Haadeksen papit pystyivät nostamaan "vainajan hengen" pyhiinvaeltajien nähtäviin, ikään kuin teatteriesityksissä (vrt. teatterimaailman Deus ex machina). Ydinrakennusta laajennettiin 200-luvun lopulla eaa.: tuolloin siihen lisättiin ikkunattomia käytäviä, huoneita ja sisäpiha, joka ympäröitiin huoneilla. Nämä ilmeisesti rakennettiin papiston ja pyhiinvaeltajien tarpeita varten. .. .. Rakennuksesta on loydetty satoja esineita Suurimmat ovat varastoruukkuja, joiden särkymistavasta on päätelty niiden räjähtäneen vuoden 167 eaa. tulipalossa. Ruukuista on löytynyt hiiltyneitä siemeniä: viljan jyviä, härkäpapuja ja lupiinin siemeniä. Raa'at härkäpavut ja lupiinin siemenet ovat myrkyllisiä ja niillä voi olla huumaavia ominaisuuksia. Ne ovat ehkä edistäneet vainajien henkien ilmestymistä pyhiinvaeltajille. Lisäksi rakennuksesta on löydetty lamppuja, pieniä vaaseja, myllynkiviä, simpukoita, työkaluja ja pieniä manalan kuningattaren Persefoneen sekä sen kolmipäisen vahtikoiran Kerberoksen terrakottapatsaita. Patsaita uskovaiset tapasivat tuoda uhrilahjoina temppelialueille. Nekromanteionin lisäksi antiikin maailmassa oli muitakin tunnettuja manalan sisäänkäyntejä. Kuuluisin niistä oli eteläisen Peloponnesoksen Tainaron-niemen luola. .. .. On Nekromanteionista esitetty eriaviakin .. mielipiteita Monien nykyarkeologien mielestä säilyneet rauniot eivät olekaan Nekromanteion, vaan vain linnoitettu hellenistinen maalaistalo. Kreikan kulttuuriministeriö esittelee sitä kuitenkin manalan sisäänkäyntinä, joten voimme toistaiseksi pysyä tässä kiehtovammassa tulkinnassa. Kharoniksi pukeutuneet lautturitkin voivat ainakin toistaiseksi kuljettaa turisteja Aheron-jokea manalan portille! Lisatietoja: ∆άκαρης, Σωτήριος, Το Νεκυοµαντείο του Αχέροντα. ΤΑΠ 2000. 12 Suurlähetystö Kreikan EU-puheenjohtajuuskauden hulinassa kinen päätöksentekojärjestelmä edellyttää pääsääntöisesti sekä kansallisten hallitusten edustajista koostuvan ministerineuvoston että Euroopan parlamentin enemmistön tukea – usein pitkien neuvotteluiden jälkeen. Parlamentin valmistautuminen toukokuun vaalikoitokseen alkaa jo huhtikuussa, jolloin Brysselin istuntosali hiljenee ja euroedustajat siirtyvät lainsäädäntötyöstä vaalitauolle. Parlamentin hengähdystauko jättää Kreikalle käytännössä kolme kuukautta aikaa puskea puheenjohtajuuskautensa aikana läpi haluamansa lainsäädäntöhankkeet, jotka edellyttävät Lissabonin sopimuksen mukaista parlamentin enemmistön tukea. KALENTERISIVUJEN KÄÄNNYTTYÄ vuodelle 2014 Euroopan huomio kiinnittyi entistä tiiviimmin Ateenan valokeilaan. Vuoden alkajaisiksi tummennetut autot, punaiset matot ja kameroiden välke johdattelivat korkean tason kutsuvieraat Ateenan konserttitalo Megaron uumeniin, jossa pääministeri Antonis Samaras isännöi Kreikan puolivuotisen EU-puheenjohtajuuskauden avajaistilaisuutta. Ensimmäisten viikkojen juhlapuheiden hiljennyttyä arki alkavan kokousrumban ympärillä käynnistyi toden teolla. JÄSENVALTIOSTA TOISEEN KIERTÄVÄN EU-junan vetovastuu siirtyi Kreikalle jo viidennen kerran maan 32vuotisen jäsenyyshistorian aikana. Perinteisesti EUpuheenjohtajuutta on pidetty kunkin maan tilaisuutena nostaa parrasvaloihin omia prioriteettejaan lyhyen, mutta intensiivisen puolivuotiskauden aikana. Vuonna 2009 voimaan tullut Lissabonin sopimus korostaa kuitenkin aiempaa vahvemmin EU-politiikan Brysselvetoisuutta. Samalla se vähentää unionin vaihtuvan puheenjohtajuusmaan vetovastuuta. Muutoksesta huolimatta yksinään seremoniaalisesta mandaatista ei ole kysymys. KREIKAN VAIKEA TALOUSTILANNE heijastuu puheenjohtajuuden käytännön arkeen. Kiristyneissä olosuhteissa Ateena on ollut pakotettu karsimaan ylimääräiset kulut ja loistokkaat himmelit minimiin. Toisaalta tietyt asiat eivät koskaan muutu. Edes niukkuuden keskellä mikään ei himmennä Kreikan ainaista vetovoimaisuuden sädettä – läpi talven paistavaa aurinkoa ja pohjoisia kokousvieraita hellivää lauhaa Välimeren ilmastoa. Kaupunkina Ateena ei jätä vierailijoitaan kylmäksi. Kiintotähtenä ja kokousvieraiden ihailun kohteena on itseoikeutetusti kaupunkimaisemaa hallitseva Akropolis ja sen juurelle levittyvät Plakan sokkeloiset kadut. Historian havinaa voi aistia myös puheenjohtajuuskauden virallisella kokousestradilla Zappeionissa, joka toimi jo ensimmäisten nykyaikaisten Olympiakisojen miekkailun kisa-areenana vuonna 1896. VUONNA 2014 Kreikan puheenjohtajuuskauden tavoitteita leimaavat luonnollisesti talouskysymykset työllisyydestä ja talouskasvusta euroalueen yhteistyön tiivistämiseen. Talouden ohella esille nousevat maahanmuutto ja meripolitiikka, jotka kuvastavat Kreikan ja laajemmin Kaakkois-Euroopan alueellisesti keskeisiä kysymyksiä. PUHEENJOHTAJAN EU-MENUN ASIALISTALLA vilisee useita merkittäviä tavoitteita pankkiunionin kriisinratkaisumekanismista eurooppalaisen kilpailukyvyn edistämiseen. Käynnistymässä on myös energia- ja ilmastopoliittinen tulevaisuuskeskustelu Euroopan komission tammikuussa julkaiseman tiedonannon pohjalta. TOUKOKUUN EUROOPAN PARLAMENTTIVAALIT antanevat kimmokkeen kevään aikana kiihtyvälle julkiselle EU-keskustelulle. Vaalit vaikuttavat Kreikan puheenjohtajuuskauden aikana hyväksyttävien EU:n lainsäädäntöhankkeiden läpiviemiseen. EU:n kaksikär- Kreikan puheenjohtajuuskaudella kokouspaikkana toimii historiallinen Zappeion. 13 riin, Italiaan. Monenkirjavan 28 jäsenvaltion unionissa puheenjohtajuus ei ole jokavuotista herkkua – tai hampaiden kiristystä. Puheenjohtajuuskausi hallitsee pitkälti suurlähetystömmekin arkitaivalta. Ministerien saapumiset löytyvät jo hyvissä ajoin korostetun punaisella alleviivattuna kalenterien sivuilta. Korkean tason vierailut venyttävät väkisinkin pienen suurlähetystön resursseja. Alku on opettanut, että jokaisesta tarkoin tehdystä suunnitelmasta löytyy vähintään porsaan ellei norsun mentävä reikä. Vierailun koittaessa rutiinit pöllyävät, ja vain harva löytää itsensä toimistolta koneen ääreltä. Kaikesta kuitenkin selvitään yhteispelillä, tehokkaalla aikataulutuksella ja yhteistyöllä kreikkalaisten kollegoiden kanssa. KREIKKA TOIVOO puolivuotiskautensa tuovan maalle nostetta eurooppalaisten kumppanien silmissä. Suurlähetystömme osalta luvassa on ministerien vierailutahdin kiihtyminen; siis hulinaa ja vaihtuvia tilanteita. TAMMIKUUSSA ATEENASSA VIERAILIVAT oikeusministeri Anna-Maja Henriksson ja sisäministeri Päivi Räsänen. Sitten vuorossa oli puolustusministeri Carl Haglund. Puolustusministerien kokouksessa helmi-maaliskuun vaihteessa pohdittiin maailman konfliktipesäkkeitä sekä EU:n yhteistä turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa. Tiukkojen taloudellisten realiteettien vallitessa jäsenmaita houkuttelevat lisääntyvä yhteistyö puolustushankinnoisssa sekä sisämarkkinoiden kehittäminen. Ministeri Haglund edusti Suomea EU:n puolustusministerikokouksessa. KESÄKUUN LOPPUUN MENNESSÄ puheenjohtajakauden karavaani on väistynyt Ateenan katukuvasta. Historiallisen Zappeionin valot himmenevät ja puheenjohtajuuskapula siirtyy Joonianmeren vastarannalle naapu- Teksti ja kuvat: Heini Hyrkkö Kirjoittaja työskentelee EU-puheenjohtajuuskausikoordinaattorina Ateenan suurlähetystössä Vuokrattavana loma-asunto 52 m 2 Ateenan Rivieralla, Ateenaan 40km.Terassi merelle. www.kreikkanyt.fi Alk 300 eur/viikko Puh: 050-585 8985, www.liemola.com Klubin tarkoituksena on koota yhteen kaikki Kreikkafanit, antaa ajantasaista tietoa Kreikasta ja kulttuurista, pitää klubi-, musiikki, ja tanssi-iltoja, järjestää konsertteja sekä Kreikan kulttuuria esitteleviä tapahtumia liity jäseneksi - ei jäsenmaksua! 14 KAKSI VUOTTA MYOHEMMIN Jatin Ateenan elokuussa 2011 neljan vuoden kauden jalkeen Suomen suurlahettilaana ja siirryin elakkeelle. Toimikauttani leimasi hyvin voimakkaasti Kreikan vuonna 2008 alkanut talouskriisi, joka oli nopeasti kasvanut koko euroalueen olemassaoloa uhkaavaksi. Kriisi ei millaan muotoa ollut ohi Kreikasta lahtiessani. Suomi taas oli 2000-luvun ensimmaisena vuosikymmenena paistatellut kansainvalisten vertailujen karkisijoilla melkeinpa milla sektorilla tahansa, huipentumana Newsweekin nimitys maailman parhaaksi valtioksi. Suomen talous oli AAAluokkaa, hyvinvointivaltio toimi, poliittinen ilmasto oli vakaa ja kansa vaurastui. Seuraavassa arvioitani ja huomioitani Kreikasta ja Suomesta viimeksi kuluneiden kahden vuoden ajalta. Kreikka Suomesta nähtynä Olin eraassa ensimmaisista raporteistani vertaillut Suomen ja Kreikan yhteiskuntien eroja seuraavalla tavalla: ·konsensuksen sijaan eturyhmien pysyvä konflikti ·yhteistyön sijaan ryhmäetujen ajaminen ·keskinäisen luottamuksen sijaan luottamuspula toimijoiden välillä ·koalitiohallitusten sijaan yhden puolueen enemmistöhallitukset ·kompromissihakuisuuden sijaan kompromissien teko vaikeaa ·uudistushenkisyyden sijasta yleinen muutosvastarinta ·virkakoneiston toimivuuden sijaan laajamittainen korruptio Suomeen paluuni jälkeen olin käyttänyt tätä vertailua lukuisissa pitämissäni esitelmissä, kunnes vähitellen, Suomen poliittiseen ja taloudelliseen tilanteeseen sisään päästyäni aloin epäillä onko arvioni enää todenmukainen. Vaikka maiden väliset yhteiskunnalliset erot ovat edelleenkin suuria, Suomella ei mielestäni monella sektorilla ole enää sellaista etumatkaa kuin ennen. Olen Kreikasta lähtöni jälkeen seurannut verraten tarkkaan maan tapahtumia jo senkin vuoksi, että jouduin välittömästi lukuisien haastattelu-, luento- ja artikkelipyyntöjen kohteeksi (ensimmäinen tuli jo muutto-matkalla), ja oli välttämätöntä pitää yllä päivittäistä Kreikan kriisin seurantaa. Näitä pyyntöjä tuli siinä määrin, että vaimoni Marjatta puuskahti kerran ¨minun tekevän ihan samaa työtä kuin Ateenassakin, mutta kukaan ei maksa siitä palkkaa!¨ Minulle tuli tätä kautta hyvin selväksi, kuinka suuri mielenkiinto Kreikan tapahtumia kohtaan Suomessa vallitsee. Kun Kreikka ja troikka sopivat ensimmäisestä hätäohjelmasta keväällä 2010, teimme suurlähetystössä kolme vaihtoehtoista mallia tulevasta kehityksestä: Optimistisen, realistisen ja pessimistisen. Optimistisessa mallissa Kreikka troikan tuella selviäisi kriisistä, realistisessa se kurjistuisi ja joutuisi velkajärjestelyihin ja pessimistisessä Kreikka joutuisi niin suuriin vaikeuksiin, että se joutuisi eroamaan eurosta. Vähiten todennäköisenä pidimme optimistista mallia. ·lainkuuliaisuuden sijaan lakien rikkominen yleistä Nyt, runsaat kolme ja puoli vuotta myöhemmin tuntuu siltä, että realistinen malli on osoittautunut nimensä mukaiseksi, vaikka pessimistisen mallin toteutuminen on välillä tuntunut olevan lähellä. Kriisi ei kuitenkaan ole ohitse, eikä taloudessa ole vielä saatu pohjakosketusta ja päästy kasvun alkuun. Merkittäviä parannuksia on kuitenkin saatu aikaan valtion -ja kansantaloudessa ja jopa jossain määrin poliittisessa elämässä, mutta hinta on ollut kova. Ateenasta lähetettiin olympiatuli Tampereella 2009 järjestettyihin Euroopan nuorten olympiafestivaaleihin. Kuva: Sara Saure Valtiontalous on saatu lähelle tasapainoa ankarin palkkojen ja menojen leikkauksin ja veronkorotuksin, mutta edelleenkin tarvitaan rahoitusta velanhoitokustannuksiin. Velkataakka on kasvanut huolimatta mittavasta yksityisten velkojen anteeksiannosta, ja tässä onkin eräs keskeisimmistä ongelmista. Kreikka tarvitsee kasvuun päästäkseen joko uuden velkajärjestelyn, oli se uusi velkojen anteeksianto tai korkojen ja maksuaikojen helpotuksia, tai kolmannen tukipaketin. Tosin korot ovat jo niin alhaalla ja maksuajat niin pitkiä, ettei niissä enää ole paljoa helpotettavaa. 15 Paljon vaikeampi tilanne on talouden ja yhteiskunnan rakenteellisten uudistusten alueella, missä tuloksia ei ole saavutettu riittävästi. Sovittujen uudistusten toimeenpano tuntuu vaikealta, mikä johtuu ymmärtääkseni pitkälle siitä, ettei ole olemassa toimeenpanosta vastaavaa, riittävän tehokasta koneistoa. Edistysaskel on ollut siirtyminen Nea Dimokratian ja PASOKin koalitiohallitukseen, jossa päätöksenteko on aiempaa leveämmillä hartioilla, joskin hyvin pienen enemmistön varassa. Minua askarruttaakin se, kuinka pitkään koalitio pysyy pystyssä ja vielä enemmän se, minkälainen on seuraavien vaalien jälkeinen uusi hallituskoalitio. Olisi Kreikan kannalta edullista, jos uuden hallituksen hartiat olisivat nykyistä leveämmät. Selkeä käänne on tapahtunut myös Suomen suhtautumisessa uusiin leikkauksiin ja veronkorotuksiin. Kreikkalaisten katsotaan yleisesti kärsineen jo tarpeeksi. Kovin paljon kannatusta ei kuitenkaan ole Kreikan uudelle tukipaketille, mutta eipä enää juuri vaadita tai ennakoida Kreikan eurosta eroakaan. Voisin kuvitella, että kolmas, paljon aiempia pienempi tukipaketti Kreikalle eurovaalien jälkeen on todennäköisin ratkaisu Kreikan saamiseksi kasvun alkuun. Kasvuun pääsy ei kuitenkaan ole sama kuin kriisin voittaminen. Suomella kesti 1990-luvun laman päättymisen jälkeen seitsemän vuotta päästä kansantaloudessa lamaa edeltäneelle tasolle. Kun Kreikan lama on jo nyt noin kaksi kertaa syvempi kuin Suomen (kansantuotteen laskulla mitattuna), on selvää että tulee kestämään varmaankin yli kymmenen vuotta, ennen kuin kriisi on kokonaan voitettu. Tässä onnistumisen kannalta olisi välttämätöntä saada aikaan kansallinen ohjelma, johon ainakin tärkeimmät osapuolet sitoutuisivat ja olisivat valmiita kompromisseihin. Luottamusta osapuolten välillä ei rakenneta julistuksin vaan pitkäaikaisen yhteistyön kautta. Myönnän että tämä on paljon vaadittu Kreikan poliittisen perinteen ja vallitsevan kriisin oloissa, mutta muita teitä ulos kriisistä ei uskoakseni ole. Eläkepäivillä Kuhmoisissa tyttärentytär Ninan kanssa. Kuva: Marjatta Huittinen ymmärtääkseni paljolti ideologisista syistä. Samoihin aikoihin hyvinvointivaltion kehittäminen oli tullut tiensä päähän. Kysymys alkoi olla hyvinvointivaltion säilyttämisestä, ellei pelastamisesta. Globalisaatio taas oli asettanut Suomen talouden uuteen tilanteeseen. Maailmanlaajuisessa taloudessa päätöksenteko ei ollut omissa käsissämme samassa määrin kuin ennen: pääomat eivät tunne rajoja. Kansainvälisen talouskriisin alettua vuonna 2008 oltiin yhtäkkiä tilanteessa, jossa vienti romahti, kansantalous kääntyi jyrkkään laskuun, valtiontalouden alijäämä paisui ja Suomi alkoi velkaantua nopeasti. Siten, palatessani Suomeen tilanne oli monin tavoin erilainen kuin aiemmin. Suomen komeat saavutukset olivat ja ovat edelleenkin suuri ylpeydenaihe, mutta reaalimaailma ympärillämme on muuttumassa huonompaan suuntaan. Tuntuu siltä, että työkalut tilanteen korjaamiseksi ovat hukassa. Konsensuksen sijalle on tullut kompromissihaluttomuus. Olen ollut huomaavinani, että Suomen yhteiskunnallisessa keskustelussa suosituin verbi on ¨tyrmätä.¨ Uusi ajatus tai ehdotus, tuli se miltä taholta tahansa, lähes aina tyrmätään välittömästi ja keskustelua ehdotuksesta ei saada edes alkuun. Suomi muutoksessa Minulle ja ikäpolvelleni Suomen suurin vahvuus on ollut konsensus. Kyky sopia yhdessä, kompromisseja tehden yhteiskunnan, politiikan ja talouden suurista linjoista. Erityisesti konsensus näytti voimansa 1990-luvun puolivälissä, kun Suomi ponnisteli omin voimin ulos lamasta ja kääntyi vahvaan nousuun. Tämä järjestelmä alkoi murtua 2000-luvulla, kun työnantajat alkoivat irrottautua laajoista tulosopimuksista, " Selkeä käänne on tapahtunut myös Suomen suhtautumisessa uusiin leikkauksiin ja veronkorotuksiin. Kreikkalaisten katsotaan yleisesti kärsineen jo tarpeeksi. 16 " ...KAKSI VUOTTA MYOHEMMIN " Kreikalla on vahvuuksia, joiden avulla se voi nousta, mutta joita täytyy voida hyödyntää täysipainoisesti ja suunnitelmallisesti. " kaan varma teoriani sortumisesta. Suomen ja Kreikan poliittiset, taloudelliset ja yhteiskunnalliset erot eivät todellakaan ole enää niin itsestään selviä kuin jokunen vuosi sitten. Toisaalta Irlanti on jo irrottautunut troikan holhouksesta, ja Portugalin odotetaan seuraavan ehkä jo pian. Kreikan osalta ei olla yhtä toiveikkaita, mutta ainakin talouskasvuun odotetaan päästävän tänä vuonna. Nurkkavaltioteoriani toimii toivottavasti taas jo lähitulevaisuudessa. On joskus sanottu, että ¨suomalaiset ovat hyviä kriisitilanteissa, parhaimmillaan perikadon uhatessa, mutta hyviä aikoja suomalaiset eivät kestä.¨ Tämä luonnehdinta sopii hyvin myös nykytilanteeseen. Pitkään kestäneen nousukauden aikana puolueiden, eturyhmien ja kansalaistenkin välinen yhteistyö alkoi kangerella. Emmekö Suomessa todellakaan kestä hyviä aikoja? Otammeko itsestäänselvyytenä kaiken sen, mitä on rakennettu vuosikymmenien aikana ja minkä ansiosta Suomi, Euroopan köyhiin ja kehittymättömiin valtioihin kuulunut maa on noussut maailman huipulle? Olemmeko unohtaneet, että hyvinvointivaltiollakin on rajansa, eikä sitä voida jatkuvasti paisuttaa uusilla eduilla, olivat ne kuinka perusteltuja tahansa? Kreikalla on vahvuuksia, joiden avulla se voi nousta, mutta joita täytyy voida hyödyntää täysipainoisesti ja suunnitelmallisesti. Ennen kaikkea matkailumaana Kreikalla on kaikki valtit käsissään, luonto, ilmasto, kulttuuri ja historia ja ammattitaito niiden hyödyntämiseen. Turismissa Kreikka voisi mielestäni satsata enemmän teemamatkailuun ja matkailukauden pidentämiseen, mm. vauraiden ja aktiivisten eläkeläisten saamiseksi Kreikkaan nykyistä enemmän. Nyt kun elämme taloudellisessa taantumassa, olisi sopiva hetki saada Suomi takaisin tasapainoiseen kasvuun. Kyse ei ole pelkästään kansainvälisen kilpailukykymme parantamisesta, vaan myös menestymisen perusedellytysten, hyvän koulutuksen, sosiaaliturvan, terveydenhuollon, työilmapiirin ja tehokkaan hallinnon turvaamisesta. Teollisen pohjan vahvistaminen olisi suuri edistysaskel ajatellen viennin lisäämistä ja kauppataseen tasapainottamista. Tässä työssä on olennaista lisätä tutkimus- ja kehitysmäärärahoja uusien, kilpailukykyisten tuotteiden luomiseksi. Näillä tuotteilla voitaisiin myös vähentää tuontitavaroiden osuutta kulutuksessa ja saada kauppatasetta tasapainoon. Myös Kreikan markkinointiin ulkomailla tulisi panostaa enemmän. Kansainvälisen kilpailun kiristyessä vanhalla maineella ei aina pärjää vaan tarvitaan voimakasta esilletuloa. Suomalaiset ovat kuitenkin hyviä kriisitilanteessa, ja tästä on jo nähty ensimmäiset merkit. Konsensusajattelu teki melkoisen paluun, kun alkusyksystä saatiin aikaan klassista tulopoliittista sopimusta hyvin paljon muistuttava sopimus työnantajien, työntekijöiden ja valtion välillä. Palkankorotukset supistettiin minimiin kahdeksi vuodeksi, ja valtio luopui eräistä verojenkorotuksista. Myös hallitus laati itselleen mittavan rakennemuutospaketin. Se tosin ei tule riittämään edes hallituksen mielestä, vaan pian päätettäneen uusista toimista, ja tällöin voi olla vaikeaa välttää leikkauksia ja veronkorotuksia. On liian aikaista katsoa käänteen tapahtuneeen, mutta tiettyä toiveikkuutta on ilmassa. Kotipesäkin pitäisi saada kuntoon ja tämä lienee vaikeinta. Kreikan kuvan kohentaminen vaatii pitkäaikaista toimintaa, missä ei saavuteta tuloksia hyvilläkään mainoskampanjoilla tai trikeillä. Se, mikä oikeasti auttaa kreikkakuvan parantamisessa, on todellinen yhteiskunnallinen muutos, joka saa aikaan vakautta, toimivuutta ja turvallisuutta. Kreikka ja Suomi samalla tiellä? Joskus 2000-luvun alussa kehittelin puolitosissani ¨Euroopan nurkkavaltioteoriaa.¨ Ajatusta, jonka mukaan Euroopan nurkkavaltioilla Kreikalla, Portugalilla, Irlannilla ja Suomella on paljon yhteisiä piirteitä, jotka johtuvat paljolti maiden sijainnista Euroopan nurkissa. Oma vahva kulttuuri, kieli jota ei puhuta muualla, iso ja usein ikävä naapuri ja hyvä kriiseistä selviytymiskyky ovat eräitä yhteisiä piirteitä. Myöntää täytyy, että uskoin teoriani osoittautuneen kelvottomaksi Kreikan, Portugalin ja Irlannin jouduttua kukin EU:n komission, Euroopan keskuspankin ja IMF:n holhoukseen ja Suomen porskuttaessa AAA-maana. Kreikalla on paljon hyviä ystäviä, jotka eivät ole kääntäneet selkäänsä näinä vaikeinakaan aikoina. Suomalaiset ovat varmaan eräitä kaikkein uskollisimmista, enkä usko että tilanne tulee muuttumaan. Myös minulle, samoin kuin vaimolleni Marjatalle Kreikka säilyy läheisimpänä niistä maista, joissa olemme palvelleet. Itselleni suhde Kreikkaan on paljolti samanlainen kuin kotimaakuntaani Lappiin, ei ihan järjellä vaan enemmänkin tunteella käsitettävä tarve palata aina takaisin tuttujen ihmisten ja maisemien piiriin. Nyt, kun Suomen julkisessa keskustelussakin varoitetaan jatkuvasti Kreikan tielle joutumisesta, en ole enää kovin- Nähdään taas! 17 Erkki Huittinen Teksti: Martti Leiwo Kuvat: Wikipedia Petralonan luolasta 2014-luvulle henki putkahtavat aina silloin talloin esille. Joka tapauksessa Kreikka on edelleen olemassa. Se kohtaa meidat ystavallisena ja aurinkoisena, mutta myos polttavan kuumana ja viimaisen kylmana, kostean homeisena, koyhana ja upporikkaana, ongelmallisena ja ongelmattomana, ja – uuden uutukaisena asiana – uhkaavan uusnatsistisena. Vastakohdat kohtaavat Kreikassa, mutta on varmaa, etta pienet ongelmat eivat sita kaada. Ehka kannattaa kuitenkin menna yksityiskohtiin, silla ongelmia on oikeasti paljon. KREIKKA ON KREIKKA. SIITA VOIDAAN LAHTEA. Kreikka on maa, jossa on ollut organisoitua asututusta ainakin paleoliittiselta ajalta asti. Frankhthin luolassa lahella Nauplionia asui monenlaisia taitoja osaavaa vakea yli 20 000 vuotta, jonnekin 3000:een eaa. asti. Tama on kuitenkin lyhyen lyhyt aika, kun ajatellaan ensimmaisia ihmisasukkaita. Petralonan luolaa Halkidikissa asutti kaivajansa mukaan Archanthropus europaeus petraloniensis, varhaisin eurooppalainen hominidi. Vaikka luolasta loytyneen hominidin kallon ajoitus on hyvin vaikeaa, se kuului joka tapauksessa aikaisemmalle lajille kuin Homo Sapiens. Tama pieni ekskursio kauas menneisyyteen antaa pohjan ihmisasutuksen historiaan nykyisen Kreikan alueella. Monta kriisia on mahtunut matkalle tasta Petralonan hominidista 2014-luvulle, mutta jotenkin taas kerran osa ihmisista kuvittelee olevansa niin ainutlaatuisia, etta he voivat halveksia menneisyytta ja sen tutkimista, julistaa humanismin hyodyttomaksi rahan tuhlaukseksi ja hehkuttaa lyhytnakoista ja naiivia individualistista egoismiaan suurena totuutena. Talouskriisi on pudottanut pelkastaan toissa vuonna keskiluokasta todelliseen, ei naennaiseen, koyhyyteen noin 2 miljoonaa ihmista. Heilla ei ole tuloja kaytannossa lainkaan ja he elavat muiden ihmisten avun varassa. Euroopan johtajat puhuvat tervehdyttamisesta, ikaan kuin olisi olemassa potilas, joka hoidetaan kuntoon tietylla kuristushoidolla, jota ei ole kokeiltu aikaisemmin. Pannaan siis tehokkaasti mutkat suoriksi, miljoonan erilaisen harmaan savyt mustavalkoiseksi, ja luodaan tervehdyttamisohjelma, joka tappaa potilaan. Nayttaa silta, etta toisenlaisia ohjelmia ei tehda, koska ne ovat monimutkaisia, ne vievat paljon aikaa ja ne ovat poliittisesti vaikeita. Suoraviivaisuus ja tehokkuus ovat suosiossa. Tehokkuus kaataa alleen hitaan ajattelun, ja todennakoisesti kay niin, etta se tulee lopulta maksamaan aivan hirvittavan paljon enemman kuin hidas, ajatteluun ja huolelliseen analyysiin pohjautuva asiainhoito. MITEN KREIKASSA MENEE? NO, HUONOSTI. Mieleeni palaa 1990-luvun alun pilapiirros, jossa pilapiirtaja Arkasin lempihahmo, vankilarotta, tuijottaa suoraan silmiin kapala pystyssa ja toteaa καιρός ν'αφήσουµε τους εγωισµούς και να σκεφτούµε λίγο τον εαυτό µας. Tarvinneeko tuota sen enempaa kommentoida? Mutta toisaalta Kreikassa tapahtuu paljon myonteistakin ja yhteishenki ja jopa talkoo18 Ajatteleminen on usein kiusallista, koska myos vaihtoehdot pitaa punnita. Silloin tarvitaan tietoa menneisyydesta, ja sen tiedon avulla voidaan koettaa konstruoida tulevaisuutta. Nain voidaan luoda useita erilaisia mahdollisia tulevaisuuksia, joista pitaisi valita paras. Potilaan kuolema voi olla paras valinta vain silloin, kun ollaan varmoja, etta kuolema edistaa ratkaisevasti tulevaisuudessa tapahtuvia positiivisia asioita. Positiivisina asioina on kuitenkin pidettava vain koko ihmiskuntaan liittyvia asioita, ei talouseliitin hyvinvointia potilaan tappamisen jalkeen. Minimaalisen pienen jakson aikana, eli noin 200:n viime vuoden aikana Kreikka on ollut enemmän tai vähemmän itsenäinen herderiläiseen nationalismiin perustuva hallinto-alue, jonka sisällä poliittiset erimielisyydet ovat suuret, ja jonka lähihistorian hirvittäviä haavoja ei ole käytännössä ollenkaan käsitelty, saati hoidettu. Ulkopuolinen analyytikko huomaa nopeasti perusasiat. Jos nämä perusasiat eivät muutu, on aivan turhaa luoda positiivista kuvaa valtion tulevaisuudesta, vaikka Kreikka alueena jatkaa olemassaoloaan. Syrjästäkatsojan ajatuksia Ehkäpä kaikkein vakavin ja suurin ongelma on kreikkalaisessa yhteiskunnassa vallitseva keskinäinen luottamuspula. Suuri määrä älyä, viisautta ja suoranaista nerokkuutta menee hukkaan, koska hyviä ajatuksia ei voida toteuttaa muutoksen luoman pelon vuoksi. Muutosvastaisuus yhdistyneenä luottamuspulaan sisältää aina ajatuksen siitä, että muutos tuo toiselle enemmän kuin minulle eikä sellaista voi sallia. Toisaalta luottamuspulaa lisää se, että monesti muutoksilla pyritään todellisesti hyödyttämään vain pientä osaa väestöstä, oli tämä osa sitten mikä tahansa. Luottamuksen puute luo myös uskomattoman monimutkaisen sääntö- ja lakiviidakon, jolla yritetään paikata juuri tätä luottamuspulaa. Ollaan siis klassisessa kehäpäätelmässä. Tällä tavalla on saatu aikaan tilanne, jossa yksinkertaisista hallintoon ja hallinnoimiseen liittyvistä asioista selviää nopeasti vain laittomasti, kirjekuorilla tai klienttijärjestelmän avulla, ja suurista asioista vain klienttijärjestelmän avul- la. Laillisen tien noudattaminen vie kauan, joskus useita vuosia. Joskus tiellä ollaan, kunnes kulkija ymmärtää tyhmyytensä ja sopeutuu vallitsevaan käytäntöön. Kaiken positiivisen kehityksen ja hyvän lopputuloksen ensimmäinen ehto olisi siis koko säädösjärjestelmän ja hallintokäytännön täydellinen muutos. Kaikki mahdolliset talouden tervehdyttämiseksi suunnitellut säästöhoidot ovat hyödyttömiä, jos tätä perusteellista muutosta ei tehdä. Samalla pitää hallinnon ja hallittavien välille syntyä syvä ja terve luottamus, kuten myös kaikkien eri kansalaisryhmienkin välille. Saapa nähdä! Onneksi Kreikka on kuitenkin paljon muutakin kuin talouskriisistä kärsivä valtio. Luonnon monimuotoisuutta Olen asunut Kreikassa noin kymmenen vuotta. Edelleen olen ällistynyt siitä, kuinka täydellinen matkailumaa Kreikka on. Niin valtavaa luonnon monimuotoisuutta en ollut osannut kuvitella. Kun näin Zagorohorian miljardit eriväriset kukat Pääsiäisenä 2011 ja nuuskutin niiden huumavaa tuoksua, käsitin myös alueelliset mikroilmastot paljon paremmin kuin aikaisemmin. Varhaisissa mielikuvissani Kreikka oli maa, jossa voin hengittää kuivan timjamin aromia piikkipensaiden keskellä jollakin saarella tai kuivassa vuoristossa. Nyt tiedän, että se on paljon muutakin, ja se on myös täynnä yllätyksiä. Samalla opin ymmärtämään, miksi monilla kreikkalaisilla on maastokäyttöön sopiva moottoripyörä tai auto. Oma kömpelö farmarini oli vaikeuksissa kaiteettomilla, kuoppaisilla ja kapeilla vuoristossa kulkevilla sorateillä. Päällimmäisenä Ateenassa elämä ei ole ikävää, harmaata eikä tylsää. Ateena on meluisa, upea ja dynaaminen kaupunki, jonka käsittämättömään rumuuteen mahtuu niin paljon käsittämätöntä kauneutta, että kaiken yllä viipyilevä vastakohtaisuus ei ikinä unohdu. Ateena pursuaa erilaista ohjelmaa: lapsille ja aikuisille on jatkuvasti kaikkea kuviteltavissa olevaa. Kaupunki elää, kuolee, luo ja syntyy uudestaan. On ikävää olla sieltä poissa. "Onneksi Kreikka on kuitenkin paljon muutakin kuin talouskriisistä kärsivä valtio. S yksyllä, kun lomat oli pidetty ja koulut alkaneet, myös Ateenan Merimieskirkon toiminta käynnistyi tauon ja akkujen lataamisen jälkeen. Heti syyskuun alussa Merimieskirkon johtoryhmä tuli Ateenaan pitämään workshop-kokoustaan. Samalla keskusteltiin Ateenan tilanteesta, sen vaikutuksista kirkon tämän hetken toimintaan mutta myös tulevaisuuteen. TERVEISIÄ MERIMIESKIRKOLTA! Mari Hilonen Suomi-koulu pyrähti käyntiin syyskuussa. Koko syys-ja kevätlukukauden lauantaisin kirkon tiloja käyttävät useat kymmenet ihmiset. Syksyn myötä Merimieskirkon ohjelma uudistui jonkin verran. Kerran kuussa kokoontuu keskustelukerho, jossa käsitellään eri aiheita. On ollut mukava kuulla kerholaisten näkökantoja aiheista. Tiistai-iltojen aikana on syntynyt mielenkiintoisia keskusteluja. Myös kerran kuussa kokoontuva Kirjakerho avaa ovia uusien lukuelämysten pariin. Οn mahtavaa saada tietoa kirjailijasta, kirjan tapahtumapaikasta ja historiasta sekä kuulla kerholaisten mielipiteitä kirjoista. Nämä kerhot jatkavat aina kesäkuulle asti, joten vielä ennätämme keskustelemaan monesta mielenkiintoisesta aiheesta sekä tutustumaan useaan erilaiseen kirjaan. Syksyllä vietimme kaksi ”Hyvän olon” –aamupäivää. Osallistujat tilasivat erilaisia hoitoja etukäteen, jotka toteutti Ateenassa asuva suomalainen kosmetologi. 20 K orson seurakunnan Merimieskirkkoryhmä Vantaalta teki myös viikonloppumatkan Ateenaan. Heidän kanssaan vierailimme muun muassa Ateenan Suomi-instituutissa ja Antiikin Korintissa Apostoli Paavalin jalanjäljillä. Samanaikaisesti Ateenaan oli tutustumassa myös Kirkon Turistityön uusi koordinaattori Bror Träskbacka. Ateenan Merimieskirkko tekee läheistä yhteistyötä Kirkon Turistityön kanssa ja turistipappi toimittaa yleensä Ateenassa pidettävät suomalaiset jumalanpalvelukset. Rippikoulutunteja pidimme kerran viikossa. Vaikka koululaisia olikin vain yksi, tunnit olivat mukavia ja ehkä haastavia myös opettajalle. Kävimme läpi luterilaisen kirkon peruspiirteitä, tutustuimme jumalanpalveluselämään, kirkon toimintoihin ja palvelumuotoihin sekä luimme Suomessakin käytössä olevaa rippikoulukirjaa. Konfirmaatio oli 09. helmikuuta 2014 ja sen toimitti Merimieskirkon diakoniajohtaja Jarmo Karjalainen. Akropoliin, Ateenan Merimieskirkkoon ja kreikkalaiseen talveen, sehän on melkein sama kuin Suomen kevät. Maaliskuun 20.-22. päivinä osallistuin Kirkon Turistityön Itäisen Välimeren työntekijäkokoukseen, kokous pidettiin Skandinaavisella kirkolla. Paikalla olivat Turistityön koordinaattori Bror Träskbacka ja Ilkka Mäkelä kirkkohallituksesta sekä Rodoksen ja Kyproksen suomalaiset turistipapit ja kanttorit. Syksyn tärkein tapahtuma ovat aina tietenkin joulumyyjäiset. Järjestelyt alkavat jo hyvissä ajoin kun teemme tilaukset ja järjestämme kuljetukset. Tänä vuonna kaikki sujui suhteellisen hyvin. Tosin vasta kun kuorma tuli Ateenaan huomasimme, että puutteita oli. Emmekä olleet saaneet tietoa asiasta etukäteen. Tuolloin alkoi muun muassa poronlihan metsästys. Onneksi paikallinen ruotsalainen huonekaluliike pystyi avustamaan puutteen korjauksessa. Lakritsat kuitenkin jäivät pois tämän vuoden myyjäistuotelistasta. Kevät ilman pääsiäismyyjäisiä ja perinteistä kirpputoria ei ole kevät. Huhtikuun ensimmäisenä viikonloppuna Paulusgården muuttuu jälleen kerran kirppariksi. Samalla kävijöillä on tilaisuus tehdä makeis-ja suklaahankintoja pääsiäistä varten. Palmusunnuntaina 13.4.2014 vietetään tänä vuonna yhteispohjoismaalainen jumalanpalvelus St. Pauls Anglikaanikirkossa. Heti myyjäisten jälkeen alkoivat joulutohinat. Juhlimme Suomen itsenäisyyttä, tutustuimme virsikirjaan ja uusiin virsiin kanttori Vesa Mäkeläisen johdolla sekä lauloimme kauneimmat joululaulut. Lisätietoja Merimieskirkon toiminnasta saat www.merimieskirkko.fi Joululomalla oli itse kullakin mahdollisuus rauhoittua ja hiljentyä joulun sanoman pariin. Loppiaisen jälkeen aloittivat toimintakerhot jälleen. Helmikuun alussa vietimme Nordic Film Festivalin yhdessä Skandinaavisen kirkon kanssa. Neljänä päivänä katsoimme neljä eri pohjoismaalaista elokuvaa. Skandinaavinen kirkko on kesätauolla 28.7. – 24.8.2014. Muistathan päivittää osoitetietosi, myös sähköpostiosoitteen, jos haluat jatkossa tietoa kirkon toiminnasta ja KASKAS-lehden kotiin kannettuna. Loimaan seurakunnan rippikoululeiriä pidettiin jälleen Ateenassa ja Loutrakissa hiihtolomaviikolla. Kaksikymmentä nuorta loimaalaista tutustui antiikin tärkeisiin paikkoihin, kuten Areopagos:in, Antiikin Korinttiin ja 21 Teksti ja kuvat: Liisa Puhalainen Aasiasta pakolaistyöhön Ateenaan Olemme Puhalaisen perhe, viime syksystä asti pohjoisateenalaisia. Alunperin tulemme Suomen ”Ateenasta” eli Jyväskylästä. Muutimme Kreikkaan elokuussa 2013 toimiaksemme pakolaistyössä kreikkalaisjohtoisessa kansainvälisessä Helping Hands- järjestössä (ΧΕΡΙΑ ΒΟΗΘΕΙΑΣ). Järjestö ei maksa palkkaa, mutta elantomme saamme Suomesta Ev.-Lut. Kirkon kehitys- ja lähetystyöjärjestö Kylväjältä, jonka lähettäminä täällä työskentelemme. Ateena on tällä hetkellä yksi maailman keskeisimmistä pakolaisvaltatien solmukohdista, jonka läpi kulkee vuosittain kymmeniä tuhansia kotimaansa jättäneitä siirtolaisia, maailman levottomimmilta alueilta. Etenkin suurin osa Eurooppaan pyrkivistä persiankielisistä Afganistanin ja Iranin pakolaisista päätyy olosuhteiden pakosta useimmiten ainakin vuodeksi tai pariksi jumiin Ateenaan. Puhalaisen perhe uuden edessä Vuosina 2008-2013 toimimme kristillisessä avustustyössä Afganistanissa ja opimme alueen kieltä ja kulttuuria. Levottomuuksien lisääntyessä ja lasten kasvaessa oli hyvä aika vaihtaa maisemaa. Iloitsemmekin, että voimme nyt elää helpommassa ja vapaammassa ympäristössä, mutta kuitenkin päivätyönämme nimenomaan meille rakkaaksi tullutta Afganistanin kansaa auttaen. Helping Hands- järjestöllämme on Omonialla, Ateenan keskustassa ARC eli Athens Refugee Centre -niminen pakolaiskeskus, jossa tarjoamme ilmaista ohjelmaa ja tukea maahanmuuttajille. Tällä hetkellä säännöllisessä viikko-ohjelmassa on kahdelle noin 130 hengen ryhmälle järjestetyt persiankieliset ohjelmalliset kutsulounastilaisuudet, naisten ja lasten suihkupäivät lounaan kera sekä miestenilta illallisen ja keskustelun merkeissä. Perjantaisin on kaikille kansoille avoin teetupa pelailun, elokuvien ja rennon oleskelun merkeissä. Lisäksi järjestämme erityisiä vaatejakopäiviä vähintään kerran kuussa. Vuosittain järjestämme myös pakolaisleirejä, lääkärien päiviä, retkiä, englannin- ja kreikankursseja sekä viikoittain vähintään parina päivänä pienten lasten leikkituokioita ja isompien lasten askartelu- ja pyhäkoulutuokioita. Erityisen suosittuja ovat järjestömme joulujuhlat, joinne paikallisten seurakuntien vapaaaehtoisten avustuksella olemme voineet kutsua noin 500 pakolaista juhlaillalliselle. Tarjoamme mieleenpainuvaa ohjelmaa ja annamme jokaiselle henkilökohtaisen lahjan. Lähes viikoittain kokoontuu myös nuorten ryhmä, jossa keskustelemme nuorten ongelmista ja opettelemme toimimaan eurooppalaisessa kulttuurissa. Tukensa Helping Hands- järjestö saa pääosin kreikkalaisilta sekä muutamilta ulkomaisilta kristillisiltä seurakunnilta sekä yksityisiltä lahjoittajilta. Monet kreikkalaiset firmat lahjoittavat ruokaa ja muita tarvikkeita, joulujuhliin lasten leluja ja hygieniatuotteita. Ison jugurttilahjoituksen turvin voimme antaa pikkulapsille viikoittain kalsiumiannoksen pikkujugurtin muodossa. Joku taas tarjoaa firmansa painopalvelut ilmaiseksi jne. Meitä on mukana paljon, vaikka kokoaikaisia vapaaehtoisia työntekijöitä vain kymmenkunta onkin. Monet Ateenan alueen koulutkin lahjoittavat järjestöllemme säännöllisesti vaatteita ja leluja. Kaikki menee sitä mukaa käyttöön kiitollisille tulijoille, jotka eivät ole paljon voineet mukanaan tänne tuoda. Vaikka työmme on pitkälti peruskreikkalaisen yhteiskunnan ulkopuolella, iloitsemme monipuolisesta tuesta, jota jo nyt olemme saaneet asettumisprosessissa ja käytännön kysymyksissä kreikansuomalaisilta. Meillä on kova hinku oppia pian Kreikankin tapoja, kieltä ja kulttuuria. Pakolaiskeskuksen ovien avautuessa on tungosta Voimia ja iloa kaikille, vuoden iloihin ja suruihin! 22 KREIKAN PUNAINEN RISTI Petri Korhonen Olen ollut töissä Suomen Punaisessa Ristissä (sen keskustoimistossa) seitsemän ja puoli vuotta. Asuttuani nyt kolmisen vuotta Kreikassa on aika vilkaista, miltä täkäläisen Punaisen Ristin toiminta näyttää. Kuvat: Suomen Punaisen Ristin kuva-arkisto 23 Organisaatiorakenne Muiden Punaisten Ristien tavoin Kreikan Punainen Risti on organisaationa jakautunut paikallisesti toimiviin osastoihin ja projekteihin (joissa vapaaehtoiset toimivat), hallinnollisiin piiriorganisaatioihin (2 kpl, Ateena & Attika ja loppu maa) sekä keskustoimistoon ja 24 henkiseen hallitukseen. Organisaation toiminta Kuten Suomessakin, Kreikan Punaisen Ristin toiminta perustuu vapaaehtoistyöhön. Kreikassa vapaaehtoisia eri toimialueilla on tällä hetkellä noin 13700 (Suomessa noin 45000). Työ painottuu seuraaville alueille: ·vanhustyö ·fyysisen ja henkisen terveyden edistäminen ·vammaisten avustaminen ·pakolaisten, turvapaikanhakijoiden ja maahanmuuttajien auttaminen ·perheiden ja lasten suojeleminen ·rikollisuuden torjunta ·hätäapu ·varainhankinta ja erityistoimet ©Kimmo Brandt ©Ibrahim Malla Näitä tehtäviä toteutetaan niin toimina yhteisöissä, organisaatioiden -sekä Punaisen Ristin tiloissa kuin kouluttamalla ja opastamallakin. Työtä tehdään yksittäisten henkilöiden ja perheiden parissa sekä yhteistyössä eri viranomaisten ja sidosryhmien kanssa tai osana yhteisöä. Linkkejä: http://www.redcross.gr http://www.redcross.fi http://familylinks.icrc.org/en/pages/home.aspx Kreikan Punainen Risti talouskriisin aikana Talouskriisi on vaikuttanut myös Kreikan Punaiseen Ristiin. Erityisesti tämä on näkynyt sen kykynä toimia auttajana ja suoraan henkilökunnan palkanmaksussa. Huhujen mukaan osa palkatusta henkilökunnasta on joutunut tekemään työtä välillä täysin palkatta. Vaikeuksista huolimatta Kreikan Punainen Risti on kyennyt toteuttamaan toimintaohjelmaansa ja pitämään kaikki toimipisteensä toiminnassa. Kreikan valtio on puolestaan kyennyt huolehtimaan lakisääteisestä rahoituksestaan Kreikan Punaiselle Ristille, mutta koska avun tarve on kasvanut räjähdysmäisesti kriisin myötä, ei rahoitus ole riittävää kattaakseen tämän hetkisiä tarpeita. ICRC (Punaisen Ristin kansainvälinen komitea) on omalta osaltaan auttanut pitämällä tiivistä yhteyttä kansalliseen yhdistykseen ja tehnyt yhteistyötä niissä puitteissa, jotka järjestön periaatepäätökset mahdollistavat. ICRC on myös aikeissa perustaa yhdessä Kreikan Punaisen Ristin kanssa Ateenaan henkilötiedusteluun ja perheenyhdistämiseen (Restoring Family Links) keskittyvää toimipistettä. 24 ©Andrea Ciresa/Italian Red Cross Markku Hattula Kokemusten vaihtoa Kuva: Marko Mäkinen Yhdessä italialaisten, belgialaisten, saksalaisten ja kreikkalaisten kanssa olemme saaneet oppia muistojen videotallennusta. Hankkeen nettialustalta, memoro.org. –sivustolta löytyy ihan tavallisten ihmisten (yleensä seniori-ikäisten) lyhyitä, kunkin omalla äidinkielellään kertomia, mielenkiintoisia tarinoita. Jokaisen ihmisen elämä asuinpaikasta riippumatta sisältää jonkun mielenkiintoisen, sattumanvaraisen, joko onnekkaan tai järkyttävän tapahtuman, jonka kertoja haluaa jakaa muiden ihmisten kanssa. Suomessa olen ollut mukana vuosikymmeniä kirjailijatyöni ohessa vetämässä eläkeikäisten elämäntarinan kirjoittajakursseja. Mottomme on ollut: Jokainen ihminen on laulun arvoinen. Satojen tapaamieni ihmisten myötä olen huomannut, että totisesti jokaisen ihmisen elämä on rikas, jokaiselta löytyy joku helmi, musta tai valkoinen, joka kannattaa tuoda myös toisten nähtäväksi. Niistä me opimme, niiden kautta myötäelämme ja voimme jakaa tunteitamme lähimmäistemme kanssa, maasta ja kielestä riippumatta. HISstory –hankkeen tiimoilta olemme kokoontuneet kerran jokaisessa osallistujamaassa. (viimeinen kokoontuminen Saksassa on vielä edessä tänä keväänä). Viime kesäkuinen tapaaminen oli Ateenassa. Sykähdyttävää oli kokea Ateenan henki taas kerran. Μeillä oli mahdollisuus tutustua kreikkalaisten ystäviemme ja hankkeessa osallisina olevien ihmisten myötä entistä paremmin museoihin, ravintoloihin, konsertteihin, kirpputoreihin ja kaikkeen muuhunkin, mitä kesäinen Ateena rikkaan kulttuurinsa myötä vain voi tarjota. Se on kuitenkin sanottava, että minua itseäni kiinnostavat eniten ihan tavalliset ihmiset ja heidän elämänsä. Aina kun aika antoi myöden, livahdin istumaan katukahvilaan, tilasin virkistävän juoman ja vain nautin. Nautin auringon lämmöstä, katselin ihmisiä ja seurasin kaduilla vapaasti liikkuvien koirien touhuja. Kirjailija minussa halusi tarkkailla. Samalla kun aistit tekivät havaintoja, ajatukset kulkivat omia latujaan. Totta kai Ateenan elämää seuratessani murehdin samalla mielessäni Kreikan rahoituskriisiä, korkeaa nuorisotyöttömyyttä, tyhjiä liiketiloja ja monien ateenalaisten kasvoilla näkyviä huolten varjoja. Κatukahvilassa istuessani muistin yhden kreikkalaisen matkailualan perheyrityksen omistajan toivomuksen suomalaisessa lehdessä: ”Parhaiten te autatte meitä, tulemalla tänne. Käyttämällä meidän palveluja, ja ostamalla kukin varojensa mukaan meidän tuotteitamme.” Tämän minä olen muistanut, nytkin tätä kirjoittaessani, on enää viikko siihen, kun matkustan seuraavan kerran Ateenaan, kirjoittamaan ja kokemaan kaupungin ainutkertaista ilmapiiriä. HISstory- hankkeen Suomen osuus järjestettiin viime maaliskuussa Salossa, Turun lähellä, Eläkeliiton kurssikeskuksessa järven rannalla metsän keskellä. ”Keskellä ei mitään”, niin kuin meidän ulkomaiset vieraamme ystävällisesti huomauttivat. Sattui niin hienosti, että sää suosi. Aamuisin aurinko paistoi puhtaanvalkoiselle lumelle, yöpakkasen kovettama hanki Lehmijärvellä kantoi kävelijää. Kreikkalainen ystävämme Anda, käveli joka aamu järvenjäällä, ja kertoi jälkeenpäin kokeneensa jotakin… jotakin suurta. Tutkimme yhdessä netistä, minkä kaikkien eläinten jälkiä Anda Lehmijärven jäällä oli nähnytkään. Kettu, jänis, ilves, orava, hirvi… nyt ainakin… Sellainen on Eurooppa, vuorovaikutusta ja kokemusten vaihtoa. Ateenasta Saloon… ja muualle. Markku Hattula on riihimäkeläinen kirjailija. Hattulalta on julkaistu maaseutuaiheisia teoksia, sotaromaaneja , näytelmiä ja novelleja. Hattula on toiminut kirjoittajakouluttajana 1980-luvulta lähtien ja tehnyt aiheesta opaskirjoja. Rahat ja henki-nimisen esikoisdekkarin loppunäytös tapahtuu Kreikassa. 25 KirjailijaPalóta Kolmen viime vuoden aikana olen saanut työni puitteissa olla mukana viiden eurooppalaisen maan yhteisessä HISstory –hankkeessa, joka kuuluu EU:n Grundtvig –rahoitusohjelmaan. Aihekin on ollut mielenkiintoinen: muistot. SEIKKAILULLINEN UNELMA SINISEN MEREN ÄÄRELLÄ Hyvät suomalaiset lukijat! Minulta toivottiin omakohtaista kertomusta Kaskaslehteen siitä, miksi vuosi toisensa jälkeen kehittelen tv- ja elokuvatuotantoja Kreikkaan, vaikka alan töitä riittää ihan mukavasti kotimaassakin. Yritän nyt kertoa muutamalla sanalla, miksi niin sinnikkäästi haaveilen kuvauksista kuuman auringon alla. Ajatus Kreikan saaristoon sijoittuvasta seikkailuelokuvasta tai tv-sarjasta syntyi oikeastaan jo vuosina 1999-2000, kun käsikirjoitin ja ohjasin YLE:lle ”Pertsan ja Kilun uudet seikkailut.” Sarjaa kuvattiin Kotkassa ja sen edustalla Suomen rikkonaisessa saaristossa. Samoina kesinä kävin kuvaustaukojen aikana lomalla Kreikan saaristossa. Silloin oivalsin, että Pertsan ja Kilun olisi hyvin voinut kuvata Kreikassa – poikien suuri seikkailu merellä ja saaristossa ei ole kansallisuuteen sidottu asetelma, vaan ajasta ja paikasta riippumaton perusta suurelle seikkailulle. Jokaisella alan tekijällä on oma unelmansa, ja seikkailuleffan kuvaamisesta Kreikassa tuli minun unelmani. Tie on ollut pitkä. Kehittelin erilaisia ajatuksia vuosikausia, ja jo vuonna 2006 tulin Ateenaan etsimään paikallista tuotantoyhtiötä ihan vakavissani. Löysinkin kokeneen tuottajan, Lilette Botassin, jonka yhtiö Inkas Films oli erikoistunut kansainvälisiin yhteistuotantoihin. Kehitin käsikirjoituksen ”The Missing Route” – kertomukseen suomalaisesta ja kreikkalaisesta pojasta, jotka salaisen, fantasiamaisen reitin kautta löytävät toisensa ja tutustuvat toistensa kulttuureihin suuren seikkailun siivittäminä. Tv-sarjaksi tarkoitettu tarina sai nopeasti rahoitusta eri tahoilta, mutta keskeytyi lopulta talouskriisin alkaessa. Kaikki nämä vuodet olen silti tuottajan kanssa pitänyt hanketta vireillä, ja vakaa aikomuksemme on yhä viedä se jonakin päivänä maaliin asti. Kuvauspaikkoja olen etsinyt niin Kreikassa kuin Suomen Lapissakin. Kuvauspaikka Kosilla Vuosien varrella kehittelin muitakin Kreikkaan sijoittuvia hankkeita. Nyt, lopultakin, kuluvalle vuodelle on varmistunut pitkä elokuva, ”Seikkailu Kreikassa”, jossa päätuottajana on suomalainen yhtiö ja päärahoittajana Suomen Elokuvasäätiö. Kreikkalaisena osatuottajana on minulle läheiseksi tullut Inkas Films. Kuvaamme elokuvan kokonaisuudessaan Kosilla, kuvaukset alkavat huhtikuussa ja päättyvät kesäkuussa. Suomessa elokuva tulee ensi-iltaan lokakuun 2014 lopussa. Vaikka olen kaikki nämä vuodet kirjoittanut ja ohjannut tuotantoja Suomessa, on ”Seikkailu Kreikassa” –elokuva minulle hyvin tärkeä virstanpylväs. Pääsen lopultakin ohjaamaan leffaa sinisen meren äärellä! Luonteeltaan tuotanto on todellinen yhteistyö kahden maan välillä: Suomesta tulee minun lisäkseni ykkösapulaisohjaaja, pääkuvaaja, ääniryhmä, linjatuottaja ja kuvaussihteeri. Kaikki loput työryhmän jäsenet ovat kreikkalaisia. Κuvausryhmässä on noin 40 ammattilaista ja lisäksi tietysti näyttelijät. Suomalaisina niminäyttelijöinä ovat Laura Malmivaara ja Ville Myllyrinne, sekä kolme poikaa, joiden nimiä en vielä tätä kirjoittaessani saa julkistaa. Kreikkalaisia tähtiä ovat muun muassa Natalia Dragoumi, Yannis Zouganellis, Ioanna Triandafyllidou, Orpheas Avgoustidis ja Gerasimos Skiadaresis. Lisäksi meillä on satoja avustajia joukkokohtauksissa. Taavi Vartia ohjeistaa näyttelijä Natalia Dragoumia 26 "Seikkailuleffan kuvaamisesta Kreikassa tuli minun unelmani." Yhteistuotannoissa maiden välille syntyy helposti pientä ”maaottelua”, mutta me olemme tähän mennessä onnekkaita; tuotantokulttuurisilta eroilta on lähes kokonaan vältytty. Itse koen liehuttavani molempien maiden sinivalkoista lippua. Kuvauspaikka Kosilla ”Seikkailu Kreikassa” –elokuvan lisäksi minulla ja kreikkalaisella tuottajalla on työn alla ”Mama's Boy” –niminen komedia. Se kertoo riemukkaalla ja koskettavalla tavalla nykymiehen asemasta – siitä kuinka miehen pitäisi olla pehmoinen koti-isä ja toimintasankari samaan aikaan... Olen ihan varma, että elokuvasta tulee suuri hitti Kreikassa, ja toivon kovasti, että tuottaja löytäisi sille rahoituksen jo tämän vuoden puolella. YRITÄN VIELÄ LOPUKSI TIIVISTÄÄ SEN, MIKSI OLEN NIIN SINNIKÄS ”OPERAATIO- KREIKAN” SUHTEEN: Kreikasta tuli minun unelmani, joka nyt lopultakin myös toteutuu. Matkustelemaan pääsen muutenkin, esimerkiksi dokumenttielokuvistani Afrikassa on tullut minulle hyvin tärkeitä työsarkoja, mutta ne ovat asia erikseen. Kreikkaan minulla on syntynyt erityinen side, johon liittyy myös vastuuntunne. En halua olla sellainen tekijä, joka kolkuttelee ovia eri puolilla, ja jos ei tärppää niin sitten luovutetaan ja lähdetään pois. Kreikassa on moni minuun uskonut ja halunnut tehdä kanssani elokuvaa, ja haluan olla omien puheideni ja haaveideni mukainen. Onneksi olen pystynyt olemaan. Vastuu muiden luottamuksesta on mielestäni tärkeä osa suurta unelmaa. www.housekastri.net Taavi Vartia Käsikirjoittaja, ohjaaja Kuvat: Sara Saure ja Inkas Films Vuokraamme huoneistoja Kreetalla Hanian Plataniassa, yläkylässä kesällä ja talvella. Kreetalla on tekemistä ja näkemistä! Hinnat, varaustilanne ja tarjoukset kotisivultamme tai +358 40 50 03 489 Raila Järveläinen Facebookissa on myös lisää kuvia Teksti ja kuvat: Eleanna Breza FESTARIHYPPELYÄ Eri puolilla Kreikkaa jarjestetaan vuosittain mielenkiintoisia elokuvafestivaaleja. Tassa artikkelissa tarkastelun kohteena ovat Thessalonikin, Draman ja Olympian kansainvaliset filmifestivaalit. Thessalonikin kansainvälinen elokuva- ja dokumenttifestivaali Vuodesta 1960 jarjestetty Thessalonikin elokuvafestivaali on Kreikan merkittavin elokuvajuhla ja Thessalonikin kansainvalisesti arvostetuin kulttuuritapahtuma. Festivaali jarjestetaan kaksi kertaa vuodessa: maaliskuussa dokumenttifestivaali ja varsinainen elokuvafestivaali marraskuussa. Naytokset tapahtuvat historiallisessa Olympion-elokuvateatterissa seka sataman entisissa varastorakennuksissa, jotka on taidokkaasti muutettu elokuvateattereiksi. Naytosten lisaksi festivaaliohjelmaan kuuluu keskustelutilaisuuksia elokuvantekijoiden kanssa, nayttelyita seka erilaisia musiikkitapahtumia. Festivaalikavijoiden jonot Aristotelous-aukiolla ovat tuttu naky thessalonikilaisille. Muutenkin keskustassa tuntuu, etta koko kaupunki pyorii festivaalihumun ymparilla. Tunnen vannoutuneita kavijoita, jotka kahden viikon ajan muokkaavat paivaohjelmansa festivaalin ohjelman mukaan. Tapahtuman lukuisat vapaaehtoistyontekijat koostuvat opiskelijoista ja nuorista elokuvaentusiasteista. Viime vuosina festivaalin parhaimmistoa on voinut katsoa myos muualla Kreikassa. Facebookissa toimii elokuvafestivaalin ystavien ryhma ”ΖΩ Φεστιβαλ Κινηµατογράφου Θεσσαλονίκης”, jossa kavijat vaihtavat kokemuksia ja kirjoittavat omia arvosteluja. Ryhma on hyva tietolahde ja auttaa valitsemaan naytoksia laajasta ohjelmasta; viime marraskuussa festivaalin aikana naytettiin noin 150 elokuvaa. Thessalonikin filmifestivaali on ollut aika ajoin osana kiivastakin keskustelua. Vuonna 2009 yli 50 kreikkalaista elokuvaohjaajaa esitti erimielisyytensa Kreikan elokuvalakia kohtaan kieltaytymalla osallistumasta valtionpal- 28 kintojen jakoon, joka tapahtuu Thessalonikin festivaalin yhteydessa. Ohjaajat antoivat aloitteelleen nimen ”Elokuvantekijat sumussa” (”Κινηµατογραφιστές στην οµίχλη”) ja jarjestivat Ateenassa oman tapahtuman. Epatyytyvaisyyden kohteena ei ollut Thessalonikin festivaali vaan kulttuuriministerio. Boikotti osoitti, kuinka tarkea asema Thessalonikin juhlilla on maan elokuvaalalle ja se johti uuteen lakiehdotukseen kreikkalaisen elokuvan valtionrahoituksesta. Vaikkakin festivaalin yksi tarkea tarkoitus on esittaa Kreikan ja Balkanin alueen elokuvantekijoiden teoksia, festivaalin varsinainen kilpailuosio on kansainvalinen. Siina nuoret, lupaavat elokuvantekijat ympari maailmaa kilpailevat keskenaan. Jotta elokuva voi olla palkintoehdokkaana, sen tulee olla ohjaajan ensimmainen tai toinen kokopitkaelokuva. Festivaali onkin arvostettu maailmalla siita, etta se vahvistaa sitoutumattomien elokuvantekijoiden asemaa. Vakiintuneiden ohjaajien elokuviakin toki nahdaan, vaikka ne eivat asetu palkintoehdokkaiksi. Vuonna 2013 festivaalin avasi Jim Jarmushin uusin, hieman erikoinen vampyyrielokuva Only Lovers Left Alive (elokuvan on tuottanut kreikkalainen Christos Kostantakopoulos). Suomalaiset elokuvat ovat myös suosiossa. Festivaalilla nähtiin 2012 Aki Kaurismäen uraa luotaava retrospektiivi. Festivaalin aikana esitettiin 11 Kaurismäen elokuvaa, uusimmasta Le Havresta klassikoiksi nousseisiin Boheemielamaa ja Mies vailla menneisyyttä -elokuviin. Ohjaaja itse oli Thessalonikissa vieraana. Vaikka han ei omien sanojensa mukaan ikina katso elokuviaan toista kertaa niiden valmistuttua, han oli paikalla jokaisen naytoksen jalkeen vastatakseen yleison kysymyksiin. Tapasin ohjaajan Pohjois-Kreikan Suomi-Seuran tiedotteen, Venttiilin haastattelun merkeissa, ja Kaurismaki kehui festivaalin jarjestelyja. Han oli sita mielta, etta tapahtuma osoitti, miten elokuvafestivaali voi olla samalla suuri mutta ilmapiiriltaan yleisolaheinen ja rento. Suomalainen elokuva on ollut edustettuna dokumenttipuolellakin. Viime vuosina Thessalonikissa on nahty Joonas Berghallin ja Mika Hotakaisen ohjaama Miesten Vuoro seka Jukka Karkkaisen ja J.-P. Passin Kovasikajuttu. Dokumentti kuvaa Pertti Kurikan Nimipaivat –punkkaribandin jasenia, heidan treenejaan kehitysvammaisten kulttuurityopajassa ja nousua kansainvalisen yleison eteen. Elokuvat saivat Suomessa vuosina Tsotakou Margaritaperakkaisina kuva: parhaan dokumenttielokuvan Jussi -palkinnon. Syksylla 2014 Thessalonikissa nahdaan ainakin Pirjo Honkasalon uusin elokuva Betoniyo, joka perustuu Pirkko Saision romaaniin. Thessalonikin dokumenttifestivaali maaliskuussa 2014 ja elokuvafestivaali marraskuussa 2014. http://www.filmfestival.gr/ https://www.facebook.com/groups/zw.festival/ pohditaan maahanmuuttoon liittyviä ongelmia. Suomalaisilla osallistujilla on ollut festivaalilla kunniamainintoja ja 2010 Hamy Ramezan voitti toisen palkinnon teoksellaan Viikko ennen vappua. Viime vuonna Suomi oli edustettuna Jaana Wahlfrossin animaatioelokuvalla Talviaave, jonka graafiikka perustuu taidemaalari Pieter Bruegelin teoksiin. Myos taman festivaalin antia voi seurata muissa kaupungeissa. Elokuvat matkaavat esimerkiksi Ateenaan. Draman lyhytelokuvafestivaali syyskuussa 2014 http://www.dramafilmfestival.gr/ Olympian lasten ja nuorten festivaali Toisin kuin tapahtuman nimesta voisi paatella, varsinaisella festivaalilla ei esiteta lasten ja nuorten tekemia elokuvia, vaan lapsuutta ja nuoruutta kasittelevia ammattilaisten elokuvia (jotka on suunnattu nuorelle yleisolle). Ohjelmassa on seka kokopitkia elokuvia etta dokumentteja ja lyhytelokuvia. Tapahtuma jarjestetaan Peloponnisoksen alueella, Pyrgoksen kaupungissa, mutta muutkin kaupungit, kuten Patras, Aigio ja Mesologgi saavat elokuvateattereihinsa festivaalin antia. Thessalonikin kansainvälinen lyhytelokuvafestivaali Thessalonikin elokuvafestivaaleista vahemman tunnettu on pienimuotoinen lyhytelokuvafestivaali. Tapahtuma jarjestetaan kerran vuodessa Aleksandros -kulttuurikeskuksessa. Viime vuonna festivaali kaynnistyi osana kaupungin Dimitria -kulttuuriviikkojen ohjelmaa. Lyhytelokuva on oma ilmaisumuotonsa, yleensa kokeellisempi kuin kokopitkat elokuvat ja pienempi taloudellisilta resursseiltaan. Taman vuoksi lyhytelokuva on niin kokeneille kuin nuorillekin elokuvantekijoille tarkea ilmaisuvaline. Lyhytelokuva vaatii yleensa katsojalta enemman, silla aiheita kasitellaan vapaammin eika kaikkea valkokankaalla tapahtunutta seliteta. Thessalonikin lyhytelokuvafestivaalin ohjelmakokonaisuuteen voivat tekijat ympari maailmaa lahettaa omia teoksiaan, mutta jarjestaja myos kuratoi tribuutteja eri maiden elokuville. Viime vuoden festivaalilla nahtiin muun muassa vuoden 2012 parhaan lyhytelokuvan Oscar -ehdokkaat ja tietysti Oscar-voittaja Curfew. Suomesta ei ole viela esitetty elokuvia. Thessalonikin lyhytelokuvafestivaali syksylla 2014. www.tisff.eu Pyrgoksessa on tilaa myos lasten ja nuorten luomuksille. Festivaalin aikana jarjestettavassa kansainvalisessa Camera Zizanio -tapahtumassa Euroopan maiden nuoret osallistuvat tyopajoihin, tekevat elokuvia yhdessa ja esittavat audiovisuaalisia teoksia. Camera Zizanion teoksille jaetaan palkintoja festivaalin palkintojen jaon yhteydessa. Festivaalia on kehuttu erityisesti siita, etta lapset ja nuoret ovat aktiivisesti mukana: lasten muodostama raati jakaa omat palkintonsa, lapset vetavat ohjelmaa paikallisella radiokanavalla ja editoivat festivaalin lehtea. Paivan viimeisen elokuvanaytoksen jalkeen esitetaan lasten tuottama viisiminuuttinen filmi paivan kulusta. Ja yksi festivaalin palkinnoista jaetaan parhaalle tytto- ja poikanayttelijalle! Suomalainen elokuva on osallistunut tapahtumaan viimeksi 2012. Olympian lasten ja nuorten elokuvafestivaali seka Camera Zizanio loppuvuodesta 2014. Festivaalin naytoksiin on ilmainen sisaanpaasy. http://camerazizanio.net/ Draman kansainvälinen lyhytelokuvafestivaali Syyskuiset Draman juhlat perustettiin 1978. Alunperin tarkoitus oli esittää vain kreikkalaisia lyhytelokuvia, mutta nykyään Kreikan osuuden ohella järjestetään myös kansainvälinen festivaali. Varsinaisen kilpailuosion ohella Dramassakin järjestetään tribuutteja. Esimerkiksi viime vuonna nähtiin Euroopan elokuva-akatemian palkitut lyhytelokuvat. Student Panaroma -ohjelmaosiossa esitetään opiskelijoiden teoksia. Viime vuonna ohjelmistossa oli poikkeuksellisesti myös yksi kokopitkäelokuva, Euroopan parlamentin LUX -palkinnon voittanut Io Sono Li. Elokuvassa 29 Armi Arabatzi Paluu vanhoihin vihanneksiin Mitä sinä sitten syöt? on kysymys, jonka olen saanut usein kuulla Kreetalla mennessämme suvun juhliin. Kunnes sain kreikkalaiset uskomaan, että vatsani kyllä täyttyy juhlapöydän vihannespuolesta, jota riittää aina runsaasti: kreikkalainen salaatti feta-juustoineen, raa'at latva-artisokat sitruunaliemessä, keitetyt villivihannekset, oliiviöljyssä friteeratut kesäkurpitsat ja perunalohkot, tsatsiki sekä hyvä maalaisleipä. Kritamos eli merifenkoli, kuva: Anna Meurling Kasvisruoka on ollut valinnoissani luontainen vuosien varrella ja ollut esillä tavalla tai toisella, ennen kuin edes tiesin vegetareista tai vegaaneista. Aito vegaani en ole, koska syön välillä myös merenantimia ja juustoa ja jogurttia. Terveys sanelee paljon mitä lautaselta löytyy. Kun olin nuori äiti, sormieni niveliä särki niin kovasti että oikein pelkäsin pienen vauvan putoavan otteesta. Lääkäri käski varautumaan että vanhempana minulla olisi reuma. Olen saanut pidettyä reuman melko hyvin poissa jätettyäni maidon lähes kokonaan. Pari vuotta sitten ystäväni sai minut kiinnostumaan elävästä ravinnosta ja aika hyvin olen jäänyt koukkuun! Elävä ravinto eli raakaruoka on hyvin terveellistä, koska sitä valmistettaessa ei tuhota vitamiineja keittämällä tai paistamalla. Liottamalla pähkinöitä ja siemeniä ja idättämällä niistä saa hyvin ravintorikasta ruokaa. Tuoreista vihanneksista ja hedelmistä sekä marjoista voi tehdä oikein maistuvia soseita ja mehuja lisukkeeksi. Muutamat ystäväni vuosien varrella ovat kysyneet, että miten voi saada tarpeeksi proteiinia, jos ei syö lihaa. Monelle yllättävä totuus on, että proteiinia saa joistakin kasviksista suunnilleen yhtä paljon kuin lihasta. Kasviksista parhaimpia proteiinin lähteitä ovat mantelit ja pavut. Parsakaali puolestaan on hyvin monipuolinen vitamiinien osalta. Eräs työkavereistani väitti, että kasvisravinnosta lapsi ei kasva. Vastasin siihen, että katsoppas esimerkiksi elefanttia tai kirahvia! Pula-ajan vihannekset tämän päivän herkkua Kreetalla olen oppinut monien yrttien terveellisyydestä ja joka vuosi olen saanut tutustua uusiin syötäviin villivihanneksiin. Viime vuoden maukas uusi tuttavuus on κρίταµος (kritamos) eli merifenkoli, joka on hyvin cvitamiinipitoinen. Se on myös monelle kreikkalaiselle tuttu isoäidin kautta. Tinoksen saarella sitä kerätään myyntiinkin. Merifenkolia voi syödä raakana salaatissa tai keitettynä, sen voi säilöä etikkaliemeen ja käyttää salaatissa lisukkeena. Jokin aika sitten etsin kreetalaisista ja ateenalaisista siemenkaupoista Suomessakin suosiota kasvattaneen lehtikaalin siemeniä. En löytänyt niitä mistään. Kun sitten kuvailin eräässä taimi -ja siemenkaupassa mitä kasvia tarkoitan, huudahti noin kolmekymppinen sähköasentaja: "Sehän on sitä, mikä kasvaa isoäitini puutarhassa. Se on pulaajan ruokaa!” Lehtikaali, kuva: Armi Arabatzi Tämä selitti lehtikaalin puuttumisen nykyaikaisesta kreikkalaisesta keittiöstä; huonoja aikoja ei haluta muistella. Ehkä nyt olisi kuitenkin aika palata vanhoihin hyviin vihanneksiin, vaikka talouskriisin jokainen tahtoisi loppuvan. Lehtikaalia voi käyttää ruoan laitossa pinaatin tapaan ja siitä voi myös paahtaa uunissa oikein herkullisia shipsejä. 30 shipsit ·200 g lehtikaalia ·1 sitruunan mehu ·2 tl oliivioljya tai avokadooljya ·hyppysellinen hienoa merisuolaa Mausta halutessa mustapippurilla, chilillä tai paprikajauheella. Ruodi lehtikaalin lehdet ja revi paloiksi sekoitusastiaan. Lisää sitruunamehu-öljyseos ja mausteet. Sekoita hyvin käännellen lehtiä (onnistuu parhaiten käsin). Paista lehdet rapeiksi noin puoli tuntia 150 asteisessa uunissa. Muista käännellä lehtiä paistamisen aikana. Jos sinulla on kuivuri, kuivata 40 asteen lämpötilassa, kunnes lehdet ovat aivan rapeita. Kuivurissa kuivattaminen säilyttää raaka-aineen ravintoaineet paremmin ja maku on kuivurilla kuivatettaessa parempi. tattaripuuro kahdelle ·2 dl liotettua tai idatettya tattaria ·3 rkl auringonkukansiemenia ·5 kuivattua luumua tai taatelia ·4 dl vetta ·2 tl hunajaa tai vaahterasiirappia ·2 tl raakakaakao- tai carobjauhetta Huuhtele illalla tattari hyvin useammassa vedessä, ensin muutama kerta kylmällä vedellä, kerran kuumalla ja vielä kerran kylmällä. Vaaleanpunainen väri, joka irtoaa veteen on fagopyriini-niminen aine, sitä ei ole hyvä syödä. Liota tattari runsaassa vedessä, mieluimmin lasiastiassa. Lisää joukkoon auringonkukansiemenet. Jos haluat idättää tattarit, se täytyy aloittaa jo vuorokausi ennen puuron valmistusta seuraavasti: Pese tattarin siemenet hyvin useassa kylmässä vedessä ja yhdessä kuumassa vedessä, huuhtele lopuksi kylmässä vedessä. Liota 10-20 minuuttia ja idätä huoneenlämmössä noin 24 tuntia. Tässä tapauksessa liota auringonkukansiemenet omassa astiassa yön yli. Laita toiseen astiaan luumut/taatelit ja 2 dl vettä. Liota näitä kaikkia yön yli. Siivilöi aamulla tattarit ja siemenet ja huuhtaise vielä kerran. Lisää luumut ja niiden liotusvesi, hunaja/vaahterasiirappi ja kaakao/carob. Soseuta sauvasekoittimella tai tehosekoittimella kuohkeaksi puuroksi. Tarkista maku ja lisää hunajaa tai aitoa vaniljasokeria mieltymisesi mukaan. Voit myös lisätä puuron päälle tuoreita tai sulaneita pakastemarjoja tai hedelmän viipaleita. Kreikassa ja etenkin Kreetalla on monia herkullisia perinteisiä kasvisruokia. Σοφεγάδα on helppo ja yksinkertainen perusohje arkiruoaksi. sofegada ·2 desia oliivioljya ·1 silputtu sipuli ·1-2 valkosipulin kyntta murskattuna ·5-6 pientä kesäkurpitsaa tai 2 keskikokoista (Suomessa pieniä) ·1/2 kilo villivihanneksia (vlita amarant ja vähän mustakoisoa) tai pinaattia ·200 gr vihreitä tuoreita tai pakastettuja papuja ·1/2 munakoisoa leikattuna 4:aan osaan ·2 paprikaa ilman siemenkotaa ·3-4 perunoita leikattuna 4:aan osaan ·5-6 kypsaa tomaattia pieneksi silputtuna ·persiljaa (tai tilliä/tuoretta fenkolia/minttua maun mukaan) ·suolaa ja pippuria Kaada oliiviöljy leveään ja matalaan kattilaan tai paistokasariin. Kuullota sipuli -ja valkosipulimurskaa vähän aikaa. Lisää puhdistetut ja huuhdotut kasvikset. Anna kypsyä 20 minuuttia, lisää vähän vettä ja villivihannekset tai pinaatti. Keitä vielä sen verran, että vesi haihtuu pois liemestä. Etanan ystävät voivat lisätä myös niitä mukaan. Raakapuuroakin voi kokeilla - ja ihastua! Puuroille on yhtä monta ohjetta kuin on tekijääkin. Kypsät hedelmät erilaisten viljojen tai siementen kanssa ovat herkullista ja terveellistä ravintoa aamuateriaksi tai välipalaksi. kuva: Armi Arabatzi Herkullisia hetkiä! 31 ONKO KREIKASSA KILTTEJÄ LAPSIA? Suomen tunnettavuus lisaantyi tana jouluna kun joulupukki ja tonttu Korvatunturilta seikkailivat Ateenassa. Virkatehtaviin kuului vierailu lasten syopasairaalassa ja paikallisen joulumaan avaaminen. Naita asioita et tiennyt joulupukista, 12-vuotiaasta Asla-tontusta ja Korvatunturin poroista. Yleistä joulupukista : Hauskin pukin kuulema lahjatoive : ”Hommaa isosiskolle poikaystävä, niin että sisko muuttaa kotoa ja huone vapautuu.” Tärkein työkalu taskussa kynän lisäksi : Pilli, sillä parran vuoksi vettä voi vain hörppiä. Motto lapsille ja aikuisille : Kun hölmöilette, hölmöilkää hallitusti, kun kinastelette, kinastelkaa viisaasti. Ketä seuraavista kuuluisuuksista Teemu Selänne, Madonna, Mika Häkkinen, Martti Ahtisaari joulupukki ei ole tavannut : Teemu Selännettä. Pelottavin tilanne virantoimituksessa : Tupperwaren edustajien pikkujoulut. Kahdeksan turvamiestäkään ei saanut aisoihin kahtatuhatta, joulupukista innostunutta naista. Suurlahettilas Pekka Linnulla riitti kysyttavaa joulupukilta Joulumaan siunaus kreikkalaisittain Joulupukin kokemuksia Kreikan matkalta : Koskettavinta : Toivomuskirje yli sadan syöpäsairaan lapsen kädestä. Mieltyi : Tavernassa kuultuun kreetalaiseen lyyraan. Yllättävintä : Vierailun kreikkalaiselta järjestäjältä löytyi rovaniemeläinen pehmokettu. Kyseisiä maskotteja ei ole valmistettu kuin muutama kymmen. Surullisinta : Kreikkalaisten alhainen palkkataso. Erilaista : Lapset eivät käytä Kreikassa yhtä paljon silmälaseja kuin Suomessa. Joulupukki tuomassa iloa lasten sairaalaan 32 Teksti: Sara Saure Kuvat: Sara Saure, Joulupukin arkisto Suomen pukki tapaa Valimeren serkkunsa Aslan kokemuksia Kreikan matkalta : Erilaista : sitruunan maku ja mandariinin tuoksu, mäntyjen ulkonäkö ja sateen ropina. Yllättävintä : puissa lehtiä talvella, paljon mopoautoja sekä kilttejä ihmisiä. Yleistä Asla-tontusta : Kuuluu : Luontotonttujen kategoriaan. Viihtyy retkeillen, kalastaen ja poroja syöttäen. Lempiaine koulussa biologia. Tärkein työkalu suippolakin ohella : Poronnahkainen reppu. Sisältää kortteja, joihin joulupukki antaa nimikirjoituksia. Käynyt aiemmin : Norjassa ja Haaparannassa. Asla-tonttu kuuluu luontotonttujen kategoriaan Joulupukin porot : Nimet : Poroilla on ikäkausinimi ja oma nimi. Ikäkausinimiä ovat muun muassa kermikkä, urakka, vuonnelo, vuorsa ja kunteus. Oikeita nimiä ovat Kilhakka, Mustakero ja Arvaamaton. Poro inhoaa : Kosketusta ja valokuvausta. Kuvaaminen onnistuu vasta pitkän lenkin jälkeen. Porolla on : Erinomainen muisti. Se muistaa sekä ihmisen hyvät että huonot teot. 33 REBETIKAN JUURILLA sopi hyvin. Duo laajeni pian kvartetiksi, kun mukaan tuli Martti Leiwo (kitara) ensimmäisen vaimonsa (laulu) kanssa. Martistahan tuli myöhemmin Ateenan instituutin johtaja. Varsinaisesti rebetika- ja laika-musiikkia pääsin soittamaan, kun Amam-aman-yhtye perustettiin 1982: kaksi buzukia ja kaksi kitaraa sekä laulu. Muutama vuosi myöhemmin yhtyeeseen tuli mukaan basso ja rummut. Soitimme vaihtelevasti rebetika-, laika- ja dimotikalauluja riippuen siitä, mitä tanssiva yleisö halusi. Kreikan tanssien villitys oli levinnyt Suomeen 80-luvulla ja tanssihalu oli kova kaikissa juhlissa. Varsinainen rebetika jäi vähemmälle, kun se ei ole erityistä tanssimusiikkia ja muusikkojen on toteutettava yleisön toiveita. Ihastuin erityisesti Jannis Papaioannuun (1913–72) ja rupesin järjestämään vaimoni kanssa suosituksi tulleita Papajoannun syntymäpäiväjuhlia vuodesta 1993 lähtien (sankari itse oli kuollut 1972). Niissä juhlissa soi erityisesti Papaioannun musiikki ensin Aman-Aman-yhtyeen ja vuodesta 1995 lähtien Laiki Familia-yhtyeen esittämänä. Jannis Papajoannun 100-vuotissynttäreitä vietettiin 25.1.2014. JOTAIN SELITTÄMÄTÖNTÄ siinä kreikkalaisessa musiikissa on, mikä valloittaa ja saa suomalaisenkin tanssimaan. Itselleni selitän sen lumovoiman johtuvan onnistuneesta sekoituksesta läntistä ja itäistä musiikkiperinnettä. Siksi siihen perehtyminen on ollut antoisaa – vaativaa, muttei mahdotonta. Omasta musiikillisesta kehityksestäni olen kertonut kreikkalaisille tarinaa, kuinka olen soittanut trumpetilla suomalaista tanssimusiikkia, amerikkalaisia evergreeneja ja jatsia; kitaralla lattareita, bossa novaa ja klassisia kappaleita sekä domralla venäläisiä romansseja. Lopulta löysin buzukin eikä soitinta ole enää tarvinnut vaihtaa. Kreikkalaiset pitävät kovasti tästä tarinasta – ja onhan se totta. Rahisevia levyjä Ensimmäisen innostukseni synnytti Mikis Theodorakis ja levy, jonka vaimoni toi tuliaisena Kreetalta 1975. Kreikka oli tuolloin juntan kaatumisen jälkeen täynnä musiikkia. Theodorakis viehätti aikansa ja arvostan häntä tietysti vieläkin. Mutta sitten tutustuin rebetikamusiikkiin ja se vei sydämen. Ystäväni, kreikankielen lehtori Jussi Korhonen oli tuonut 1975 Ateenasta kolme levyä: Rebetikan historia 1-3 (Ρεµπετική ιστορία 1-3, 1925–55). Ne olivat aarreaitta. Rahisevat levyt täynnä tunnetta ja niitä soitettiin – bluesia, kuten jotkut ovat todenneet. Opin tuntemaan aluksi erityisesti nimet Tsitsanis, Papaioannu ja Vamvakaris. Tämän jälkeen buzuki-soittimen tarve oli ilmeinen. Ensimmäisen buzukini hankin ateenalaisesta soitinkaupasta 1976. Myöhemmin ostin Mundakisin ja Spurdalakisin buzukit. Duosta Laiki Familiaan Kun vaimonikin oli innostunut kreikkalaisesta musiikista, perustimme lauluduon. Ohjelmistossamme oli runsaasti kansanlauluja (dimotika ja nisiotika), joihin duettolaulu Laiki Familia Papajoannu-juhlissa, kuva: Pentti Vikki 34 Kompania Pentara, Vamvakaris-ilta kuva: Pentti Vikki kuitenkin. Tuli kuunnelluksi rahisevia levytyksiä satoja tunteja. Papaioannun tunnetuimmat kappaleet kuuluvat edelleen ohjelmistoon: Faliriotissa, Modistrula, Prin to xarama, Anikse-anikse, Andreas Zepos, Vadiso ke paramilo, Kapsuris jne. Papaioannun 88-vuotissyntymäpäiviksi 2001, järjestimme konsertin Savoy-teatteriin. Kutsuimme solistiksi hänen poikansa Antonis Papaioannun Ateenasta. Laiki Familia- yhtye on ollut hyvin suosittu ja olemme kiertäneet monissa kymmenissä juhlissa koko eteläisessä Suomessa. Kokoonpanoksi vakiintui Eero Heimolinna (buzuki, laulu), Vuokko Heimolinna (laulu), Teuvo Ryynänen (keyboard), Tarja Ryynänen (haitari). Tarpeen mukaan täydennettiin orkesteria tumbelekilla, kitaralla tai viululla. Koska Suomessa ei ole ollut musiikkitavernoita, ovat keikat yleensä olleet ystävyysyhdistysten tai firmojen järjestämiä. Kompania Pentara Nuotinnostyöni ei onneksi joutunut pölyttymään kirjahyllyyn, sillä 2011 löysin muusikoita, jotka olivat valmiit perustamaan kanssani aidon rebetikayhtyeen. Annoin sille nimeksi Κοµπανία Η ΠΕΝΤΑΡΑ ”Viitonen”: Eero Heimolinna (buzuki, laulu), Vuokko Heimolinna (laulu), Risto-Pekka Pennanen (kitara), Petri Tohka (baglamas) ja Vesa Putkonen (tumbeleki). Ohjelma koottiin pääosin Markoksen sävelmistä ja ensimmäinen esiintyminen oli keväällä 2012. Perinteisen rebetikayhtyeen rungon muodostavat buzuki, baglamas ja kitara. Tämän kokoonpanon mallina oli meille – kuten monille kreikkalaisillekin yhtyeille – Markoksen oma yhtye 1930-luvulta, kuuluisa ”Pireuksen nelikko”. Kreikkalaisen musiikin lumo ei ole häipynyt. Markos Vamvakaris nuoteiksi Papaioannu-innostukseni hiipui vuosien kuluessa ja siirsin kiinnostukseni Markos Vamvakarisiin (1905-72). Sitä kautta saatoin syventää tietoisuuttani rebetikan juurista. Markoshan on nostettu puolijumalan asemaan rebetikamusiikin säveltäjänä ja esittäjänä. Olin tietenkin soittanut Markoksen sävelmiä vuosikymmenet sen suuremmin niitä miettimättä. Ovathan hänen laulunsa ”Frankosiriani”, ”Oli i Rebetes”, ”Ta Matoklada su lambun”, ”Mavra matia, mavra fridia”, ”Osi ehune pola lefta”, ”Mangiko melahrino” ja ”Vergules” ikivihreitä sekä kaikkien tuntemia. Tutkimusretkeni Markoksen musiikkiin alkoi vuonna 2006. Hankin arkistooni kaikki LP- ja CD-levyt, joihin oli tallennettu hänen säveltämäänsä musiikkia. Arvelin, että parhaiten pääsen sisälle hänen maailmaansa, kun kirjoitan nuoteiksi hänen kaikki saatavilla olevat levytetyt kappaleensa. Ihan kaikkia en kuitenkaan kirjoittanut, mutta 205 laulua ja sooloa Eero Heimolinna Suomen Ateenan-instituutin ystävät ry:n puheenjohtaja 35 Teksti ja kuvat: Susanna Ilppola Kreikka pieni pala maapallolla; Leros pieni tahra Aegean meressä. todettuun metodiin - kymmeneen laskemiseen – ja vielä moneen kertaan ja useammalla kielellä. Kun tänä aamuna katson valoon Ateenan asuntoni parvekkeen ovesta ja nautin täysin siemauksin vapaapäivästä ja suurkaupungin tarjoamista kulttuuri –ja ”hengailu”mahdollisuuksista, pulpahtelee mieleeni muistoja Leroksen valonsinisestä taivaasta, valoa välkkyvistä talon seinistä ja niiden kontrastista, herkullisen tumman sävyisistä vuorimaisemista. Odota hetki, sanon melkein ääneen itselleni, ja nuo muistot muuttuvat sekunnissa aisteiksi, ihan oikeiksi mauiksi, tuoksuiksi ja eläviksi kuviksi. Miltä sitten Leros näytti 90-luvun alkupuolella, saari joka oli kerännyt mainetta lähinnä kauhukuvilla siellä toimivasta psykiatrisesta sairaalasta ja edesmenneen Göran Schildin loistavilla kertomuksilla purjevene Daphen kotisatamasta? Suloisen unelias Agia Marina kello 08.00 lauantaiaamuna: Mikä on se juttu, joka saa juuri minun kokemukseni kuulostamaan erilaiselta kuin muiden Kreikassa asuvien suomalaisten? Tyypillistä kreikkalaista pikkusataman rantaviivaa koristaa muutama pikkukahvila. Ylikuormitetut, äänekkäät vespat kulkevat ajokaistaa pitkin poikin, välillä varoittamatta pysähtyen huomenten heittoon autoonsa nojailevalle taksikuskille, pari aasiakin näkyy kipittelevän kaiken kansan seassa. Myöskään turistit eivät puutu tästä, niin täydellisestä maalauksesta. Mikään ei tätä idylliä voisi särkeä, kaikki kohdallaan ja silmä lepää. Mieti,mieti,mieti, hoen kuin kaikkien rakastama Nalle Puh - millaista hunajaa minun purkistani löytyy, mistä se on tehty,miltä se ihan oikeasti maistuu? Se on tehty pitkistä kävelyretkistä ja seikkailuista Leroksen korkeiden ja usein tuulia majoittavien vuorien huipuille, missä oreganon tuoksu on päätä huimaava ja missä lähtöruutua reunustavat vaaleanpunakukkaiset mantelipuut tai joskus nilkkoja näykkivät ”villikoirat.” Todellakin sunnuntaiset, tai jopa jokapäiväiset kävelyretket ovat saarella asuvien suurta luksusta, jonka arvon tietenkin vasta nyt olen täysin ymmärtänyt. Minäkin hyppään oman kullanruskean kreikkalaisen moponi kyytiin ja sulattelen eroa juntin Leroksen ja kansainvälisen trendikkään Kosin välillä, jossa silloin aupairina työskentelin. Sokkeloisia katuja ajellessani ja väistellen melkein mitä tahansa liikkuvaa menetin kai sydämeni saarelle eikä ihme! Sanojen sekamelskassa, perheenjäsenten lujassa halauksessa ja kaikin puolin vähän ihmeolentona siinä älämölyssä, tunsi joensuulainen tyttö itsensä osaksi jotain niin eksoottista, tutkimusmatkailijoiden kokemaa aarteenetsintäkiihkoa, että päätös jäädä muutamien vuosien jälkeen saarelle oli täysin luonnollista. Sitähän se ihmismieli on, että harjoitellaan läpi elämän hetkessä elämistä. Seurauksena suuresta rakkaudestani vuoriin, sai esikoistyttäreni matkustella maharepussa profeetta Iliaksen pikku kirkkoon parinkuukauden ikäisenä, monen paikallisen kauhuksi. Meille jo kuluneeksi käynyt sanonta ”kuinka voit palella kun olet Suomesta?” ei ikävä kyllä saanut uutta muotoa kun kyseessä oli jälkeläiseni, jota edesvastuuttomana muukalaisena raahasin säällä kun säällä suuntaan jos toiseen. Pienellä paikalla koko yhteisö kasvattaa ja ottaa osaa lapsenkasvatukseen- tai ehkä paremminkin hyvinvointiin. Täytyi vain usein turvautua hyväksi Lerokselle siis jäin, saarelle jolla siihen aikaan ainoa näkyvä tv-kanava oli ERT 1, pastoröity maito vasta tulevaisuuden näkymissä, Lewis-farkut harvinaisuus ja jolla sain hölmön blondin maineen kun kerroin Suomessa markkinoille tulleesta leipäkoneesta. 36 Juhlan jälkeen palaa arki, myös paratiisissa. taas unohdettuihin alueisiin ja erakoituneisiin ystäviin. Hauskaa tässä on se että, kun vuosien jälkeen pääsin vihdoin kesälomalle Lerokselle, saarelta löytyi vielä tutkimattomia s a la is ia rantoja ja hippi- glamour kesäbaareja; loputtomattomia tarinoita. Luulisi, että pienellä paikkakunnalla liikkuminen olisi helppoa ja jokapäiväinen elämä kiireetöntä ja leppoisaa. Näin ei kuitenkaan ole. Aviomies odottaa sielläkin päivällistä pöytään töistä päästyään, kaupassa on käytävä ja pienemmät lapset koulusta on jonkun haettava. Leroksen kadut ovat äärettömän kapeita, niinpä ”ruuhka-aikoina” soudetaan ja huovataan. Välimatkat eivät välttämättä ole muutaman korttelin pituisia ja koulukyyditys on lapsille, jotka asuvat kilometrien päässä. Alakoululaisten reppu painaa parhaassa tapauksessa ”vain yhden karpuusin verran” ja he saattavat unohtua koulumatkalla rantakadulle kivenheittokisaan. Koska perhettä kohti on yleensä yksi auto ja koulu-ja työmatkat eivät käy yksiin, ”mamat” kansoittavat tienvarret aamuisin ja iltapäivisin, monesti apuun rientävät mummit ja ukit myös. Hieno traditio,vaikkakin aikaavievä, tuo manuaalinen koulukyyditys, joka myös luo pohjan sosiaaliselle kanssakäymiselle kaupasta pankkiin, vihannestorilta leipomoon. Tuttuja ja ystäviä tapaillaan päivittäin töidenkin lomassa, minkä voi tietenkin katsoa useimmissa tapauksissa siunaukseksi ja paikallisuutisten päivityshetkeksi. Tämä on Leroksen talvella täyttä elämää päivisin. Iltaisin et sen sijaan juuri kehenkään kaduilla törmää. Mitä siis hunajapurkkini vielä sisältää? Ystäviä, niitä ikuisia ystäviä joille ei soiteta päivittäin tuskin edes kuukausittain, jotka aina tuntuvat omilta, melkein perheeltä. Niinhän sen täytyy ollakin ja miten muuten se voisi ollakaan. Jos olet istunut lukemattomia kertoja kynttilän valossa odottaen taas tuhannennen kerran milloin sähkökatkos loppuu ja esittänyt pienen rukouksen Panagialle, että kaikki kalliit kahvilan jääkoneet ja pakastimet heräisivät henkiin, tai pitänyt kolme päivää seuraa lentonsa ja laivansa myrskyn takia menettäneelle ystävälle, niin eikö se jo kaiken kestä. Ne leroslaiset ystäväni ja kaikki ne ihmiset joita sata kertaa päivässä näet ja sanot hyvät huomenet ja illat, välillä ärsytykseen asti, heitä kannan edelleen mukanani purkin kansi tiukasti suljettuna. Kesällä kaikki menee päälaelleen, kuten turismista elävillä saarilla käy, etenkin oman yrityksen parissa työskentelevien kohdalla. Aikaa ei tunnu riittävän muuhun kuin työntekoon ja elämä rajoittuu muutaman neliökilometrin alueelle. Puolet saaresta on kuin pois pyyhkäisty. Mutta kun koittaa syyskuu, tutustutaan Sanotaan ”there`s everyday everywhere.” Pieniä suuria totuuksia ja allekirjoitan tuon täysin, mutta myös jokaisella meistä on mahdollisuus maustaa päivänsä omin keinoin. Vaikka nykyään Ateenassa asunkin ja nautin kaupunkielämästä, lukee edelleen maustepurkissani Leros ja siinä on muuten iso loraus hunajaa! Ystäviä, niitä ikuisia ”there`systäviä everyday everywhere.” Mieti,mieti,mieti, hoen vain yhden karpuusin verran joensuulainen tyttö päätös jäädä Seurauksena suuresta rakkaudestani vuoriin 37 Suurlähetysto tiedottaa Passimaksu maksettava etukäteen suurlähetystön pankkitilille Passimaksu, 120 €, maksetaan 1.1.2014 alkaen etukäteen edustuston pankkitilille. Suomen suurlähetystön pankkitiedot ovat: Embassy of Finland, Alpha Bank, IBAN GR33 0140 1940 1940 0232 0000 776. Huom.: Edustustossa ei voi maksaa käteisellä eikä pankki- tai luottokorteilla. Tilille maksettaessa tulee viestikenttään kirjoittaa hakijan/hakijoiden nimi ja sanan ”passihakemus”. Kuitti tulee esittää passia anottaessa. Mikäli valmis passi halutaan toimitettavaksi postitse, maksu kirjatusta kirjeestä on 5 euroa. Maksu suoritetaan passimaksun tilille maksamisen yhteydessä. Ennakkoäänestys Europarlamenttivaaleissa Europarlamentin vaalit pidetään Suomessa 25.5.2014. Kreikassa on mahdollista äänestää ennakkoon Ateenassa, Kreetalla, Rodoksella ja Thessalonikissa. Ateena Suomen suurlähetystö, Hatziyianni Mexi 5, 115 28 Ateena 14.-17.5.2014 ke-pe klo 10-15, la klo 10-13 Kreeta Suomen kunniakonsulaatti, Efedron Polemiston 1, 73100 Hania, Crete 16.-17.5.2014 pe klo 14-19 ja la 10-13 Rodos Suomen kunniakonsulaatti, Hotel Manousos, G. Leon 25, 851 00 Rodos 15.5.2014 klo 10-14 Thessaloniki Ravintola Marathos, 2. krs, Mitropoleos 6 & Katouni, Ladadika, 54624 Thessaloniki 17.5.14 klo 10-14 Äänioikeutettu on 1) asuinpaikkaan katsomatta jokainen Suomen kansalainen, joka viimeistään vaalipäivänä täyttää 18 vuotta ja 2) muun Euroopan unionin jäsenvaltion kansalainen, joka viimeistään vaalipäivänä täyttää 18 vuotta ja jolla on kotikuntalaissa tarkoitettu kotikunta Suomessa 51. päivänä ennen vaalipäivää, jollei hän ole menettänyt äänioikeuttaan siinä unionin jäsenvaltiossa, jonka kansalainen hän on. Äänioikeuden edellytyksenä kuitenkin on, että henkilö ilmoittautuu äänioikeusrekisteriin Suomessa. Äänioikeutettu saa samoissa europarlamenttivaaleissa äänestää vain yhdessä EU:n jäsenvaltiossa: joko kotivaltiossaan tai siinä valtiossa, jossa asuu (asuinvaltiossaan). Lisätietoja: www.vaalit.fi Pysyvästi tai toistaiseksi Kreikassa asuvien henkiloiden yhteystietojen ilmoittaminen suurlähetystolle Suurlähetystolle tehtävät ilmoitukset tehdään samalla verkkosivulla www.matkustusilmoitus.fi kuin matkailijatkin tekevät. Ilmoituksen tehneisiin suomalaisiin saadaan tarvittaessa paremmin yhteys erilaisten kriisitilanteiden yhteydessä. Kriisitilanteita ovat esimerkiksi suuronnettomuudet, tuhoisat luonnononnettomuudet tai evakuointia vaativat tilanteet ulkomailla. Uusi palvelu loytyy verkkosivuilta osoitteesta matkustusilmoitus.fi ja ruotsinkielisille osoitteesta reseanmalan.fi. Vinkki ilmoituksen tekijälle: Ilmoituksessa kysytään matkan alkamispäivää. Kyseiseen kohtaan voi laittaa maahanmuuttopäivän tai päivän, jolloin ilmoituksen tekee. Kun asuu maassa vakituisesti, jätetään lähtopäivä merkitsemättä. Kun ilmoituksen tekoa jatketaan, tulee myohemmin vastaan kohta, jossa merkitään, että asuu maassa pysyvästi. Tiedoksi: Heraklionin kunniakonsulaatti tilapäisesti suljettu 1.2.2014 alkaen. 38 SUOMEN KUNNIAKONSULAATIT KREIKASSA KREETA, HANIA Kunniakonsuli Inge-Maj LASSFOLK-TSONTOS Osoite: Finland's Honorary Consulate, Efedron Polemiston 1, 73100 Hania, Crete Puh: + 30 28210 97994, Fax: + 30 28210 88037 email: ingemaj@tsontos.gr KREETA, IRAKLION Kunniakonsuli Rita SJOSTRAND Kunniakonsulaatti on tilapaisesti suljettu 1.2.2014 lahtien. KORFU Kunniakonsuli Jaana HAVO-BARDIS Postiosoite: Honorary Consulate of Finland, P.O.Box 113, 49083 Tzavros, Corfu Puh: +30 693 71 19 301, 26610 91890, Fax: +30 26610 90230 email: jaanahavo@yahoo.gr KOS Kunniakonsuli Stamatis VUKUVALIDIS Posti- ja kayntiosoite: Honorary Consulate of Finland, V-Tours Travel Agency, Head Office, Marmaroto, 853 00 Kos Puh: +30 22420 22340, Matkapuh: +30 694 43 62 848, Fax: +30 22420 56729 email: svoukouv@tui.gr PATRAS Kunniakonsuli Maria FILOPOULOU Postiosoite: Honorary Consulate of Finland, Othonos Amalias Street 12, 262 23 Patras Puh: +30 2610 622500, Matkapuh: +30 694 43 43 476 Fax: +30 2610 623574 email: sffpatra@otenet.gr THESSALONIKI Kunniakonsuli Marko SUOMALAINEN Postiosoite: Honorary Consulate of Finland, 1st km Thessalonikis-Kalohoriou, 57009 Thessaloniki Puh: +30 2310 511191 Fax: +30 2310 314400 email: info@finetro.gr SUOMEN ATEENAN LAHETYSTO KREIKAN SUOMI-KOULUT ATEENAN SEUDUN SUOMI-KOULU Opettaja Pauliina Mäkinen-Loukas Puh: 210 4653049, 695 60 24 393 email: pauliina@hol.gr http://ateenan-pireuksensuomikoulu.fi RETHIMNONIN SUOMI-KOULU P.O.Box 535, 74 102 Rethymnon, Crete Opettajat: Anna Hovi ja Riikka Turpeinen-Tsiledaki email: resukoulu@gmail.com HANIAN SUOMI-KOULU Opettaja: Ritva Pollanen-Psaroudaki Puh: 28210 42 317 email: ritvanekku@yahoo.gr Opettaja: Petra Stratoudaki Puh: 697 36 66 270 email: petrastratoudaki@hotmail.com Opettaja: Pirkko Aalto-Garofalaki Puh: 697 58 51 305 email: pirkkoaalto@yahoo.com RHODOKSEN SUOMI-KOULU SPOR, Georgiou Seferi 108, 851 00 Rhodes Opettaja: Minna Puhakka-Pastikou Puh: 694 59 33 698 email: minna.puhakka@gmail.com Opettaja: Marika Karkkainen Puh: 694 59 66 251 email: marika01@yahoo.com KOSIN SUOMI-KOULU Styl. Thymanaki 3, 85300 Κos Opettaja: Marika Nurmi Puh: 6938715550 Koulun Puh: 22420-29066 email: skoulu@otenet.gr RODOS Kunniakonsuli Ioannis MANOUSOS Toimistovirkailija: Virpi Koskiniati Kayntiosoite: Manousos City hotel, G. Leontos 25, 851 00 Rhodes Postiosoite: Honorary Consulate of Finland, P.O.Box 92, 851 00 Rhodes Puh: +30 22410 35780 Matkapuh: +30 694 46 70 239 Fax: +30 22410 35780 email: consulfinrho@hotmail.com THESSALONIKIN SUOMI-KOULU P.O. Box 18608, 54005 Thessaloniki Opettaja: Outi Holopainen Puh: 697 97 74 482 Opettaja: Maria Karoliina Psitillis Puh: 697 62 58 428 email: thsuomi-koulu@suomi-seura.gr www.suomi-seura.gr ATEENAN MERIMIESKIRKKO "Pyhan Paavalin talo" sijaitsee Ateenan vanhassa kaupungissa: Daidalou 18, 10558 Plaka, Athens, Puh: 210 4516 564, Fax: 210 4519 145. Sosiaalikuraattori Mari Hilonen Puh: 697 77 15 228. Avoinna: ma-ke klo 12-19, to 16-20, pe suljettu, la 9.30-14, su 18-21. www.merimieskirkko.fi, www.svenskakyrkan.se/aten Facebook: Ateenan Merimieskirkko / Scandinavian Church in Athens RODOKSEN TURISTIPAPPI Turistipappi Pertti Hell, kanttori Terho Taipalinen, turistipappi.rodos@evl.fi 39 Kayntiosoite: Hatziyianni Mexi 5, 6. krs, 11528 Athens Postiosoite: P.O.Box 18123, 11610 Athens Puh: 210 7255860, Fax: 210 7255864 email: sanomat.ate@formin.fi www.finland.gr SUOMEN ATEENAN-INSTITUUTTI Johtaja Jari Pakkanen Assistentti Saara Kauppinen Toimistonhoitaja Maria Martzoukou Zitrou 16, 11742 Athens Puh: 210 9221152, Fax: 210 9216145 email: office@finninstitute.gr www.finninstitute.gr KREIKAN SUOMI-SEURAT RODOKSEN SUOMI-SEURA Pj. Riitta Fagerlund Puh: 697 73 73 276 SUOMI-SEURA KOS Pj. Anna Holopainen Puh: 693 88 90 772 email: skoulu@otenet.gr RETHIMNONIN SUOMALAISET Pj. Teija Kiviranta Puh: 697 28 99 608 P.O.Box 535, 74102 Rethymnon resukoulu@gmail.com HANIAN SUOMALAISET Pj. Inge-Maj Lassfolk-Tsontos Puh: 697 44 67 670 email: ingemaj@tsontos.gr POHJOIS-KREIKAN SUOMI-SEURA Pj. Outi Holopainen Puh: 2310 44 53 49, 697 97 74 482 email: seura@suomi-seura.gr OH OI, GIA SSOU – V I K I N G L I N E TO I VOT TA A S I N U T T E RV E T U L L E E K S I ! Uusi alus tammikuu sta 2013: E MS VIKING GRAC a Turku– Tukholm Mukavasti ja helposti kohtuullisin hinnoin matkalla Kreikkaan ja Suomeen. Nauti mukavasta ja ystavallisesta palvelusta, maukkaasta skandinaavisesta ruuasta, mukavasta tunnelmasta, upeista nakymista seka raikkaasta tuulahduksesta... www.vikingline.fi KARAVAANARIT & MATKAILUAUTOT TERVETULOA!
© Copyright 2024