Vuolijoki-Otanmäen alueen kotiseutulehti Torstaina 19 19. päivänä joulukuuta 23 23. vuosiker vuosikerta Joulupukki palkitsi Aamun koko vuoden kiltteydestä. Partiolaisten perinteisissä joulumyyjäisissä tehtiin kymmeneen vuoteen uusi ennätys, kun Vuolijokisalin seinustoille ilmoittautui seitsemäntoista myyntipistettä ja kaksikymmentäkolme varattua pöytäpaikkaa. Uusina tulokkaina markkinoille olivat MTK ja Meidän Vuolijoki -hanke sekä kolme Vuolijoen koulun luokkaa Otanmäen oppilaiden lisäksi. Pisin myyjäishistoria on Martta Ahon organisoimalla helluntaiseurakunnan myyjäisporukalla. Ostajia paikalla oli tavallista vähemmän, arvioi Nro 48 – 2013 Jouluiset kranssit edustivat myyjäistuotteiden käsitöitä parhaimmillaan. Antti Minkkinen. Silti myyjät olivat tyytyväisiä kassavirtaan. Onhan tapahtumalla muutakin kuin taloudellista merkitystä. Myyjäiset on yksi aktiivisten toimijoiden ja kädentaitajien päivitystilaisuus ja monenlaisen osaamisen esittelyareena, sellainen Vuolijoki-Otanmäki-katselmus. Hyvä me! kalenteritkin ovat myynnissä! Sellofaanipakkauksissa kimalteli houkuttelevina arpajaisvoitoiksi kootut tuotekorit. Kinkkuarvat oli ohittamaton paikka onnekkuudestaan varmalle lihansyöjälle. Ennen käteisen hupenemista piti istahtaa partiolaisten kahvipöytään rauhoittumaan liiasta shoppailuinnosta ja harkitsemaan vielä kerran sen muhkean, valkoisen, virkatun maton ostoa. Mutta hyvään tarkoitukseen, lahjaksi ystävälle, vitosluokan retkikassaan, partiolaisille… mv Lahjaksi, omaksi iloksi, kannatuksen vuoksi ja hyvään tarkoitukseen Vuolijoen koulun luokat neljännestä kuudenteen olivat omilla pöydillä mukana tapahtumassa. Viidesluokkalaisten pöydässä kauppaa tekivät Joni Malo sekä Neea ja Sari Pussinen. Tarjolla oli jälleen tuotteita, joita ei kerta kaikkiaan saa mistään muualta; käsitöitä, jouluisia kransseja, kortteja, jääkaappimagneetteja, lämpimiä villasukkia ja -lapasia. Koristeelliset piparkakkutalot, herkulliset suklaakakut ja rapeat piparit saivat veden kielelle. Olihan siellä makeaa joululimppua ja oikeaa rieskaakin sekä lanttulaatikoita, että voi pistää joulupöytään kotitekoista. Oulujärven muikkua tomaattikastikkeessa löytyi MLL:n pöydästä. Ihanalta tuoksui leijonien saunavastat, jotka olivat säilyneet niin nuoskeina Hurskaisen Timon viileän ja pimeän aitan orsilla. Uudet Partiolaisten palvelua oli tapahtuman järjestelyt, kahvittelu ja grilli. Myyntipöytiä oli salissa eniten kymmeneen vuoteen, 23 + partiolaisten omat pöydät. Ostajien määrää arvioitiin edellisvuosia vähäisemmäksi. 2 Torstaina 19. päivänä joulukuuta To 19.12. klo 18 Kauneimmat joululaulut ja koko kansan joulujuhla Otanmäen kirkossa, glögi- ja joulutorttutarjoilu, joulupukki vierailee. La 21.12. klo 9.15 Koulujen joulumessu Vuolijoen kirkossa. Su 22.12. Ei jumalanpalvelusta kirkossa. Su 22.12. klo 14 Kauneimmat joululaulut Saaresmäen Laitilassa. Su 22.12. klo 16.30 Jouluevankeliuminäytelmä Riihipihassa, joulupuurotarjoilu esityksen jälkeen Niittypirtissä. Su 22.12. klo 18 Kauneimmat joululaulut kirkossa, Antti Minkkinen, Anne Kyllönen. Ti 24.12. klo 15 Jouluaaton aattohartaus Otanmäen kirkossa, Antti Minkkinen, Anne Kyllönen ja lasten lauluryhmä. Ti 24.12. klo 17 Aattohartaus Vuolijoen kirkossa, Minkkinen, Kyllönen ja Kosken kuoro. Ke 25.12. klo 7 Jouluaamun sanajumalanpalvelus kirkossa, Veijo Lauronen, Juha Mikkonen. Ke 25.12. klo 9 Sanajumalanpalvelus Otanmäen kirkossa, Lauronen, Mikkonen. To 26.12. Tapaninpäivänä ei jumalanpalvelusta kirkossa. Su 29.12. Ei jumalanpalvelusta kirkossa. Su 5.1. klo 10 Kajaanin kirkossa messu, jonka yhteydessä toimitetaan Antti Minkkisen ja Jyri Kitin kappalaisen virkaan asettaminen; messuun ja sen jälkeisille kirkkokahveille järjestetään ilmainen kyyti Vuolijoelta ja Otanmäestä tarpeen mukaan, lähtö Vuolijoelta klo 9 ja Otanmäestä klo 9.15, ilmoittautuminen kyytiin srk:n vaihteeseen p. 08-61721 (ark. klo 9-15) to 2.1. mennessä. Ma 6.1. klo 10 Loppiaisen messu kirkossa, Jouni Lesonen, Antti Minkkinen. Nro 48 – 2013 4. adventtisunnuntai Juhlallisen arkista Joulumietteitä Herkät lumihiutaleet, kynttilöiden liekit, kinkun tuoksu, lasten usko joulupukkiin tuovat pimeisiin päiviin jouluista tunnelmaa. Yhä uudestaan joulun sanoma lohduttaa, Jeesus-lapsen syntymä saa ihmismielen nöyrään kiitokseen. Marja Katsoin televisiosta kaikki Hakekaa kätilö! -sarjan jaksot. Joka viikko asetuin seuraamaan kätilöiden ja aluesairaanhoitajien työskentelyä 1950-luvun Lontoossa. He ajoivat polkupyörillä ja hoitajanlaukut kulkivat mukana pyörän tarakalla. He astuivat saastaisiin asumuksiin, näkivät slummin kurjuutta, selvittelivät perheväkivaltatilanteita, kohtasivat ilotyttöjä ja gangstereita. Lontoon kadut olivat pimeitä ja vaarallisia. Sarja perustui tositapahtumiin. Sen pohjana oli Jennifer Worthin kirjoittama romaani, joka kertoi hänen omista kokemuksistaan nunnien äitiyshuollossa. Ihailin rohkeita ja persoonallisia nunnia ja maallikkokätilöitä. He eivät pelänneet mitään, kun taistelivat äitien, syntymättömien lasten ja vastasyntyneiden puolesta. Jokaisessa jaksossa syntyi vauva. Se hetki oli aina yhtä liikuttava, jopa pyhä. Pelko ja kipu hävisivät silmänräpäyksessä. Huoneeseen laskeutui levollisuus. Murheet eivät enää musertaneet alleen. Vauvaa katsottiin toiveikkaina ja onnellisina. Nämä maailman luonnollisimmat ja tavallisimmat asiat ansaitsivat oman ohjelmansa! Tämä viimeinen sunnuntai ennen joulua on omistettu lasta odottavalle Marialle. Ajattelemme viimeisillään olevaa synnyttäjää samalla kun seurakuntana odotamme joulua. On jotenkin juhlallista, että uskossamme ei sivuuteta tavallisuutta. Aina kun sanomaa Vapahtajan syntymästä julistetaan, mainitaan myös yksi nainen ja hänen synnyttämisensä ajan tuleminen. Lääkäri Luukas on jouluevankeliumissa tehnyt selkoa näistä arkisista ja luonnollisista asioista. Hän kertoi puutteellisista olosuhteista, synnytyksen alkamisesta, vastasyntyneen kapaloimisesta. Hyvä että kertoi. Sen vuoksi voi ymmärtää: Jumala tuli jakamaan ihmisen elämän kanssamme. Hän ei jäänyt meille vieraaksi. Hän ei ole korkealla eikä kaukana. Hän syntyi tavalliseen perheeseen ja tarvitsi hoivaa niin kuin kuka tahansa vastasyntynyt. Tämä juhla ei ole liian korkea. Minäkin yllän. Merja Vuorikari Kirjoittaja on hiippakuntasihteeri Mikkelin tuomiokapitulissa. Hän toimii piispan teologisena sihteerinä. Pikkujoulut Vuolijoen päiväkodin, eskareitten ja perhepäivähoidon pikkujoulu pidettiin 17.12. Vuolijoki-salissa aamutuimaan. Lapset esittivät ohjelmaa ja lopuksi herkuteltiin suklaalla ja pipari-mehuyhdistelmällä. Kuvassa monta pientä joulutonttua, jotka kulkevat joulumielin tietä eteenpäin. Nro 48 – 2013 Otanmäen Kalakirput kokoontuivat perjantaina Riiihipihan Niittypirtiin viettämään yhdistyksen 50-vuotisjuhlia ja pikkujoulua. Paikan päälle juhlijoita saapuikin noin 25 eli lähes tarkalleen saman verran kuin henkilöitä oli Kalakirppujen perustavassa kokouksessa 50 vuotta sitten. Tuolloin perustavan kokouksen pöytäkirjan allekirjoitti 17 henkilöä. Tänä päivänä Otanmäen Kalakirput ry:ssä on 26 jäsentä. Parhaimpina vuosina jäseniä oli 80 henkilön luokkaa. Eri kalakilpailuihin osallistuttiin aktiivisesti SM kisoja myöten ja olipa kerran seuran järjestämässä pilkkikilpailussakin peräti 170 osallistujaa. Vielä viime talvenakin Unto Leinonen pilkki SM-hopeaa. 50-vuotisjuhlan avasi seuran sihteeri Eino Karjalainen. Hän kertoi olevansa ”keltanokka” seuran toiminnassa, sillä olihan paikan päällä esimerkiksi Armas Korkeakoski, joka oli mukana seuraa perustamassa. Armas kertoikin, että hän oli päättämässä seuran perustavan kokouksen pitämisestä, mutta itse perustavaan kokoukseen hän ei osallistunut työvuoron takia. Kalakirppujen puheenjohtaja Armas Kerman kertoi, että Torstaina 19. päivänä joulukuuta 3 Mökki myytiin Vaalaan Puheenjohtaja Armas Kerman haluaisi jättää yhdistyksen johtotehtävät nuoremmille. seuran perustava kokous pidettiin ravintola Mainarissa Pentti Kemppaisen toimiessa puheenjohtajana ja Veikko Niukkasen sihteerinä. Kokouksen avasi tuolloin Tauno Litja. Tässä kokouksessa Niilo Kamila esitti, että seuran nimeksi tulisi Otanmäen Kalakirput ja se hyväksyttiinkin yksimielisesti. Muut osallistujat olivat Niilo Kamila, Unto Pyrrö, Veikko Jalkanen, Toivo Ohvanainen, Toivo Siitonen, Viljo Niukkanen, Pentti Ohvanainen, Väinö Kemppainen, Yrjö Kopra, Erkki Karttunen, Alvi Allinen, Olavi Tolonen, Leevi Korhonen, Viljo Pietarinen ja Viljo Sallinen. Perustajajäsenistä vain Unto Pyrrö ja Pentti Ohvanainen ovat edelleen elossa. 1960-luvun lopussa seura alkoi rakentaa majapaikkaa Salmenrannalle Kuusiniemen tontille. Vuonna 1971 juhlittiin mökin harjannostajaisia. Sittemmin mökki toimi erilaisten tapahtumien pitopaikkana aina vuoteen 1994 asti, jolloin sen tontti maakauppojen seurauksena siirtyi Vaalan kunnalle ja mökkikin myytiin Vaalalle 15000 markalla. Nykyinen puheenjohtaja Armas Kerman on toiminut seuran puheenjohtajana ja johtotehtävissä vuodesta 1981 lähtien. Hänen lisäkseen seuraa ovat aktiivisimmin viime aikoina pyörittäneet Johannes, Samppa ja Sauli Hattunen, Eino Föhr, Unto Leinonen, Reijo Haataja ja Armas Korkeakoski. Nyt 50-vuotisjuhlassa Armas Kerman ilmoitti mielellään luopuvansa seuran johdosta seuraavassa vuosikokouksessa. Nuoremmille olisi nyt tilaa, mutta aika näyttää sen. Kuvat ja teksti Asko Kurki Istutuskalat hävisivät Otanmäen Kalakirppujen juhlaan osallistui 24 henkilöä. Seuran sihteeri Eino Karjalainen kertoi vielä olevansa ”keltanokka” Otanmäen Kalakirppujen toiminnassa. Armas Kerman kertoi, että Kalakirppujen vuosikokouksessa 1964 keskusteltiin ensimmäisen kerran oman järven, lammen tai joen vuokraamisesta yhdistyksen käyttöön. Tärkeänä pidettiin mahdollisen kohteen hyvää vedenlaatua, sopivaa etäisyyttä Otanmäestä ja riittävän pitkää vuokra-aikaa. Johtokunta ottikin sitten yhteyttä Eteläpuron rannan maanomistajiin Eteläpuron sekä Maaselänlammen vuokraamisesta. Sitten seuraavana vuonna tehtiin vuokrasopimus Vaalan kunnan alueella sijaitsevasta Maitolammesta. Lampeen istutettiin 200 kirjolohta ja 38 järvitaimenta. Lisäksi lampeen lisättiin 100 kiloa kalkkia. Vuonna 1966 Maitolammella pidettiin Kalakirppujen pilkkimestaruuskilpailut, mutta lammesta ei saatu yhtään arvokalaa. Mihin kalat olivat hävinneet, tuolloin hämmästeltiin. Myöhemmin lampeen istutettiin vielä 300 järvitaimenta. Koekalastus ei tuottanut senkään jälkeen tulosta. Lammesta on jossain vaiheessa luovuttu kokonaan, mutta merkintää vuokrasopimuksen päättymisestä ei löydy pöytäkirjoista eikä seuran jäsenten muistista. Kokouksen jälkeen nautittiin juhlapäivällinen kakkukahvein seisovasta pöydästä. Armas Korkeakoski oli mukana, kun seuran perustamisesta päätettiin. Itse perustavaan kokoukseen hän ei osallistunut työvuoron takia. 4 Torstaina 19. päivänä joulukuuta Kuukausi sitten Komulaisen Päivi nimettiin vuoden kainuulaiseksi Maa- ja kotitalousnaiseksi. Päivin tuntevat olivat sitä mieltä, että valinta osui nappiin. Kyläseuran talkoisiin Kallion emäntä osallistuu lehtiharavan, maalipensselin ja tiskiharjan varressa. Ja jälkeä syntyy, hymyssä suin. Ravintolapäivän ideointi Käkilahden kioskilla on myös Päivin käsialaa. Appivanhempien ja oman äidin hoitaminen ovat aikoinaan antaneet ymmärryksen vanhusten auttamisen merkityksestä. Nyt vastaava tehtävä jatkuu Muistikaveri-vapaaehtoistyössä, johon Päivi kouluttautui viime vuonna. Valkoisessa esiliinassa ja huivissa juhlatarjoiluja emännöivä pitokokki tunnetaan taidoistaan ainakin kymmenen vuoden ajalta. Kotoa käsinkin hän on toimittanut voileipäkakkuja ja täytekakkuja juhliin. – Laskin kerran kalenterista, että tein yhdellä kolmivuotiskaudella 280 kakkua vuodessa. Tuomas moittikin minua liiallisesta kakkujen kanssa pörräämisestä. Viime kesänä jäin pois pitopalvelusta. Lisääntyneet navettatyöt ja tarkkuutta vaativat ilmoitusvelvoitteet sekä muut paperityöt eivät enää salli mukavan sivutoimen harrastamista. Pitojen järjestäminen tarvikkeiden hankinnasta viimeiseen tiskiin vaatii aikaa ja keskittymistä. Päättäjäisviikonloppujen kakkuruuhkaan ei mahdu vasikoiden juottamista. Lähes puoli vuotta navettavastuu on yksinomaan minulla, kun Ari on peltotöissä eikä minulla silloin ole mahdollista lupautua juhlien järjestelyyn tai leipomispuuhiin, perustelee Päivi muuttunutta toimenkuvaansa. Nro 48 – 2013 yrityksen tilat ja viljelyala kasvoi lähes puolella. Naapurin yrittäjä joutui luopumaan karjanpidosta sairastumisen vuoksi ja Komulaisille tarjoutui mahdollisuus hankkia koko tila omistukseensa. Kaupan mukana tulleessa pihatossa apetta jauhaa yhdeksänkymmentä sonnia. Päivi nauraa, että tavallisesti viidenkympin villitys tietää moottoripyörän ostoa, mutta Arin tapauksessa se oli kokonainen maatila. Isäntä muistuttaa sanomalehden takaa, että kauppaa oli harkittu jo pitempään. Tukineuvoja tietää direktiivit Komulaiset ovat osallistuneet aktiivisesti paikallisen tuottajayhdistyksen toimintaan, Ari pitkään puheenjohtajana ja Päivi 90-lopulla yhdistyksen sihteerinä. – Tehtävä edellytti EU:n direktiivien ja tukiehtojen tuntemusta, mihin tarjottiin paljon koulutusta. Osallistuin ja pidin pohjatietoja tärkeänä. Olen koko Unioni-ajan toiminut ProAgrian palkkaamana tukineuvojana Päivi Komulaisen aamu- ja iltavuorot alkavat pihanavetan pikkuvasikoiden hoidolla. Olkipaalista levitellään kuivikkeita karsinaan ja syöttöpöydät ja juomakupit puhdistetaan. Apeannos laitetaan vasikoiden saateille ja pienimmät juotetaan tutti-taktiikalla. Vaalan toimipisteessä yhden kuukauden vuodessa. Teen myös yrityskohtaista neuvontaa ja Voimanlähteenä työnilo, motiivina elinkelpoinen tila seuraavallekin sukupolvelle Kaksi lammasta määkäisee tervetulotoivotuksen pihanavettaan. Pikkuvasikat, nuorimmat vasta kolmen kuukauden ikäisiä, saavat puhtaita olkia pehmusteeksi. Juottokupit ja syöttöpöydät putsataan. Rehua laitellaan vasikoiden saateille. Navetta on valoisa, siisti ja sellainen kuin vanhoissa satukirjoissa kuvataan. Keltaisia korvamerkkejä ei tosin aapisen aikaan eläimillä ollut. Muuten tänne voi hyvin kuvitella jouluisen seimitunnelman. Matka jatkuu puolentoista kilometrin päässä sijaitsevalle Tommilan pihatolle. Pakkasessa höyryää iso sonnilauma metalliaidoin eroteltuna. Tilakauppa tuplasi emännän navettavastuut Päivi Komulaisen työ maatilan emäntänä ja yrittäjänä miehensä Arin rinnalla vaatii toisenlaisia varusteita, ainakin kumikengät, heinähangon ja tietokoneen. – Muutin tänne nuorena vaimona suoraan koulunpenkiltä 1984. Olin valmistunut laskentatoimen merkonomiksi ja sillä pätevyydellä aloitin työt 14-päisen lypsykarjatilan emäntänä. Kuusitoista vuotta meni siinä. Navetta alkoi olla huonossa kunnossa. Uuden navetan piirustukset olivat jo valmiina, kun Ariin puhkesi allergia ja tuotantosuunta oli vaihdettava lihakarjaan. Kuudenkymmenen mullin kylmäpihatto otettiin käyttöön vuonna 2000. Entinen navetta jäi kahdenkymmenenneljän juottovasikan suojaksi, kertoo Päivi. Tämän vuoden kesäkuussa tietenkin oman tilan kirjanpidon ja budjetoinnin. Nyt koulutamme viljelijöitä sähköisen tukihaun käyttäjiksi. Yli puolet jo käyttääkin sitä, mainitsee Päivi Komulainen. Hänen työhistoriaansa kuuluu myös kahden kesän toiminta peltotukitarkastajana sekä yksi kausi TE-keskuksessa maatilojen investointitukipäätösten valmistelussa ja seurannassa. Työmatka kotipihasta puolen kilometrin päässä sijaitsevaan Tommilan navettaan sujuu vauhdikkaasti punaisella Ferrarilla. Kesäkelillä alle otetaan harmaa Harley Davidson-merkkinen polkupyörä. Loisteputkilamput paistavat korkealta teräsrakenteisen kylmäpihaton laipiosta. ”Pojat” luottavat siihen, että emäntä lakaisee katuharjalla appeen lähemmäksi ja varmistaa puhtaan veden saannin. Aamulla isäntä ajaa traktorilla uuden ruoka-annoksen leveälle syöttöpöydälle. Paluumatkalla poiketaan vielä kolmanteen pihattoon ”isännän navettaan” jossa seuraava porukka, kuusikymmentä kehonrakentajaa ja pihvinkasvattajaa, odottaa iltatoimia. Karsinoiden siivous ja turvekuivikkeen vaihto tehdään kerran viikossa. Isojen eläinten siirto-operaatio aidan toiseen nurkkaukseen vaatii turvallisuussyistä kahden läsnäoloa. Kolmen navetan siivous kestää koko päivän. Muiden töiden mukaan sitä jaksotetaankin. Aamurutiinit alkavat puoli kuuden maissa ja aamuvellin keittoon yrittäjät tulevat yhdeksän seutuun. Sama kierros tapahtuu illalla. Voimanlähteekseen Päivi Komulainen mainitsee perheen ja työnilon. Ari lisää motivaatioksi elinkelpoisen tilan seuraavaakin sukupolvea ajatellen. Lisävirtaa antavat syksyn lomamatkat pohjoiseen, lukeminen, käsityöt ja hyvät ystävät. mv Nro 48 – 2013 Joka toinen viikko kokoontuva peittopiiri Otanmäessä on viimeaikoina pienentynyt kolmen käsityön ja lähetystyön ystävän piiriksi. Viime perjantaina seurakuntatalon käsityöhuoneeseen saapui vain Eeva Kemppainen. Helka Karvosella ja Anja Malolla oli muita menoja. – Tämä on mukava ystävien piiri, jonka Helka laittoi muutama vuosi sitten alulle. Välillä meitä oli toistakymmentä neulojaa. Viime vuonna vierailtiin puolin ja toisin Mainuan peittopiiriläisten kanssa. Omalla kolmen naisen porukalla olemme saaneet valmiiksi kaksikymmentäneljä villapeittoa tämän syksyn aikana. Poisheitetyistä neuleista puramme langat täällä käsityöhuoneessa. Kotona neulomme laput ja yhdistämme peitoksi Äiti-Teresan lastenkoteihin Intiaan, kertoo Eeva Kemppainen. Toiminta on osa Kajaanin seurakunnan lähetystyötä. Parturi-Kampaamo Millamarin yrittäjä Kyllikki Karppinen on päättänyt sulkea oven tutussa toimipisteessään Vuorimiehentiellä Otanmäen keskustassa. Vuodenvaihteen jälkeen Millamarin rappusilla voi olla lunta eikä sälekaihtimien takaa loista kampaajan työvalot. Neljäkymmentäyksi vuotta on vierähtänyt aikaa siitä, kun Karppinen perusti yrityksensä paikkakunnalle. Työuransa hän aloitti vieraan palveluksessa Hyrynsalmella ja toimi sen jälkeen muutaman vuoden myös Espoossa ja Helsingissä. – Olen nähnyt monenlaista aikaa Otanmäessä. Taajaman elämänmeno kaivoksen ja vaunutehtaan vaiheissa ja asiakaskunta niiden mukana on muuttunut vuosikymmenten aikana. Kun aloitin työt täällä, kylällä oli kolminkertainen määrä asukkaita, joista suurin osa työikäisiä ja heidän perheitään. Kahdeksankymmenluku oli ehkä vilkkainta aikaa, kun vaunutehtaan rakentajat ja komennusmiehet käyttivät kauppoja, ravintoloita ja tarvitsivat myös hiustenleikkuuta. Nyt asiakkaani ovat pääasiassa ikäihmisiä ja eläkeläisiä. Transtechin hyvä työllisyystilanne ei näy yrityksessä, sillä tämän päivän ihminen ei vaihda asuinpaikkaansa työn perässä, vaan on Torstaina 19. päivänä joulukuuta Lähetysmattoja ja Kultakatriina-kasseja Seurakuntatalon käsityöhuoneessa on kahdet kangaspuut, joilla kankurit ovat paukuttaneet monta kymmentä mattoa lähetystyön hyväksi. Valmiita matonkuteita on siisteissä kerissä odottamassa uutta mattoinnostusta. Eeva Kemppainen aikoo laittaa puihin uudet loimet vasta vuodenvaihteen jälkeen. Nyt aikaa menee jouluvalmisteluissa ja Eevan omassa kassiprojektissa. Kahvipaketeista tehdyt korikassit ovat ompelijan taidonnäyte. – Saan pusseja Prisman kahvilasta, ystäviltä ja keneltä vain ilkeän kysellä. Pesen pussit, kuivaan ja leikkaan viivoittimen ja mattoveitsen avulla tiettyyn mittaan. Suikaleet ompelen vanhalla ”voimakoneella” toisiinsa. Nahkakaistaleella vielä huolittelen kassin suun ja laitan kestävän rivan ja pohjalevyn, esittelee tekijä Kultakatriina- ja Juhlamokka-kasseja. Ehkä seuraavaksi nähdään vihreitä Presidenttikasseja, kun se merkki on ollut tarjouksessa. vuotta maatalouslomittajan tehtävissä. Käsityö on aina kulkenut mukana harrastuksena. mv Suomussalmelta Otanmäkeen Eeva ja Esko Kemppainen muuttivat Otanmäkeen kahdeksantoista vuotta sitten Suomussalmelta. – Asuimme 64 kilometrin päässä keskustasta. Talonmiestyöt ja puulämmitys tuntuivat jo hankalilta. Olimme jääneet eläkkeelle ja oli mahdollista muutenkin muuttaa. Tyttäremme perheen houkuttelemana tulimme tänne mukavaan rivitaloasuntoon. Olemme viihtyneet oikein hyvin, mutta nyt on ajatus palata takaisin Suomussalmelle, nyt keskustaan. Otanmäen asunto on myynnissä. Ystäviä ainakin tulee ikävä, miettii Eeva Kemppainen. Elämäntyöstään hän mainitsee valmis kulkemaan töihin kauempaakin, pohtii Karppinen. ja selkään, kuvailee Kyllikki Karppinen kampaajan työtään. Hiusten käsittely edelleen käsityötä Kirjat, hiihtoladut, mökkielämä ja vierailut lasten luona odottavat Hiusmuoti on muuttunut neljässä vuosikymmenessä moneen kertaan ja käsittelyaineet ovat vaihtuneet entisajan ”myrkyistä” luonto- ja ihmisystävällisiksi, mutta itse työ on pysynyt samana. – Hiusten käsittely, leikkaus, parturointi ja kampausten teko on edelleen ihmisläheistä, peilin edessä tapahtuvaa käsityötä. Tässä työssä on itsekin oltava huoliteltu. Asiakkaan toivomusten mukaan ja ammattitaidolla hänelle tehdään mieluista ilmettä ja etsitään sopivaa lookia. Uusia oppeja ja trendejä on seurattava alan julkaisuista ja koulutuksissa. Asiakkaan kanssa kahden kesken tulee vaihdettua kuulumiset, myös henkilökohtaiset luottamuksellisetkin asiat, mikä vaatii myötäelämistä ja henkistä läsnäoloa. Pitkät asiakassuhteet, joku jopa yrityksen alusta lähtien, ovat hyvä palaute ja merkki tyytyväisyydestä. Koen sellaisen palkitsevana ja voimia antavana. Työpäivät ovat joskus pitkiä eikä niissä juuri ole lepotaukoja. Jalkojen päällä ollaan koko ajan ja työasento ottaa joskus hartioihin seitsemän lapsen kasvatuksen, appivanhempien hoidon, maatilan emännän työt ja kymmenen 5 Pihatöitä, liikuntaa ja ”lumiukon tekoa” harrastava pirteä yrittäjä on säästynyt vakavammilta sairauksilta ja aikoo pitää rästiin Eeva Kemppainen on yksi peittopiirin uskollisia ahertajia. Otanmäen seurakuntatalon alakerran käsityöhuoneessa käydään kolmen naisen porukalla purkamassa neuleita joka toisen viikon perjantaina. Peittolaput neulotaan kotona. jääneet vuosilomat, pekkaset ja parinkymmen vuoden takaiset äitiyslomat elämänsä kunnossa. – Olen tykännyt työstäni, mutta olen helpottunut tästä ratkaisusta. Lukemattomat kirjat ja räntäsateessa sulanut lumiukko odottavat. Pääsen hiihtolenkille Otanmäen laduille päiväsaikaan. Saan viettää mökkielämää Rokualla koko kesän. Voin lähteä lasten ja lastenlasten luo Espooseen ja Geneveen pitemmäksi aikaa tai ottaa heidät vastaan tänne ajan kanssa ilman työhuolia, luettelee Kyllikki Karppinen tulevaisuudenhaaveitaan. Hän kiittää asiakkaitaan kuluneista vuosista ja lähettää Hyvän Joulun ja Onnellisen Uuden Vuoden tervehdykset. mv Parturi-kampaaja Kyllikki Karppinen on palvellut asiakkaitaan Millamarissa yli neljäkymmentäyksi vuotta. Vuodenvaihteessa hän jää työstään pitemmälle vapaalle. 6 Torstaina 19. päivänä joulukuuta Rauhallista Joulua ja Hyvää Uutta Vuotta 2014! Nro 48 – 2013 Nro 48 – 2013 Torstaina 19. päivänä joulukuuta 7 8 Torstaina 19. päivänä joulukuuta Ilman joululauluja ei taida olla mahdollista kokea sitä aidoksi väitettyä joulua tai virittyä juhla-aikaan. Monet lauluperinteet juuri joulun alla voivat hyvin ja kokoavat vuosi toisensa jälkeen kyläkuntia Kauneimpiin joululauluihin ja konsertteihin kirkkoon ja juhlasaleihin myös Otanmäki-Vuolijoen alueella. ”Sanotaan, että jokainen ihminen voi rukoilla. Mutta se joka laulaa, rukoilee kahdesti. Vielä voisi sanoa: se joka laulaa yhdessä, rukoilee kolmesti. Jouluna koko maailmanlaaja kirkko laulaa kristillisen uskon yksinkertaista sanomaa Jumalan rakkaudesta” tervehtii arkkipiispa Kari Mäkinen Kauneimpiin joululauluihin osallistuvia tapahtuman esittelyvihkossa. Kanttori Anne Kyllönen johti lauluja alueellamme jo kahdeksatta kertaa viime sunnuntaina Karjalan pirtissä, johon oli saapunut kuusikymmentä laulunhaluista. Antti Minkkinen johdatteli nuotinlukua tutuista talvisista lauluista uusiin, opeteltaviin lauluihin ja sitten niihin parhaisiin surullisiin joululauluihin. Pappi kertoi myös rahakeräyksen kohteen, köyhien maiden vammaiset lapset. Vaikka laulaminen olikin pääasia, kyllä Nro 48 – 2013 seurustelu kahvipöydässä kävi myös vilkkaana. Vieraat Kajaanista ja Manamansalolta tunsivat olonsa kotoisaksi meidän kyläläisten kanssa. Yllätysnumerona kuulimme vielä Juha Tervosen esittämänä Konsta Jylhän joululaulun. Jouluiset löytölaulut kuulostivat aivan uusilta Pirtin jouluiseen tunnelmaan kuului olkikoristeet himmeleistä olkipukkeihin ja tähtiin. Mihin vain katsoi, edessä oli kaunis näky; sinivalkoinen hämärtyvä talvimaisema ruutuikkunoista, punaisena hehkuvat lasimaljat kynttilöineen, puusängyn ryijypeitot ja ennen kaikkea joulumieltä tavoittelevat laulajat. Vuolijoen kivikirkkoon saapui sankan lumisateen läpi neljäkymmentä runojen ja laulujen ystävää tiistai-iltana. Yhdessähän nytkin olimme, mutta tällä kertaa Paula Tapionmäen suunnittelemaa kaunista kokonaisuutta hiljaa kuunnellen ja mielessämme pohtien. Anne Kyllönen toimi enimmäkseen säestäjänä, Paula laulujen ja runojen tulkitsijana. Löytölauluiksi nimetyt teokset kuulostivat muutamaa lukuunottamatta Kanttori Anne Kyllönen ja Paula Tapionmäki Jouluisten löytölaulujen jälkeen. Sakean lumituiskun läpi saapui neljäkymmentä runolaulujen ystävää kuuntelemaan kaunista esitystä. Manamansalosta asti saavuttiin pitäjän tunnettuun kohtauspaikkaan Karjalaan. Juha Tervonen vaimonsa kanssa ottaa vielä kahvikupposen ennen kotimatkaa. Viikko sitten kokoontui Ulpukan saliin neljänkymmenen ikäihmisen joukko. Jälleen kerran kahviteltiin täytekakun kanssa ja laulettiin. Nyt kaikuivat joululaulujen lisäksi Paavo Makkosen säestämät ystävänlaulut, lähtölaulut ja ikioma serenadi Aila Alasalmelle. – Olihan ne sellaiset haikeankivat laulut ja halaukset. Kaksikymmentä vuotta olen toiminut Vanhustenkotiyhdistyksen tehtävissä, ensin kunnanhallituksen edustajana yleisissä kokouksissa, vuodesta 1994 alkaen hallituksen puheenjohtajana ja sittemmin toiminnanjohtajana, kertoo Aila Alasalmi. Rahoituksen hankkimista ja rakentamista 90-luvun puolessa välissä Ulpukka-taloon tehtiin miljoonaremontti, pian sama Lummetaloon ja RAY:n ehtojen mukaan aivan uusilta. Paulan laulukin kuulosti entistä vapaammalta ja kirkkaammalta. Jotain taikaa illassa oli. Tilaisuuden jälkeen Paula kertoi, että laulut ovat löytyneet vanhoista laulukirjoista. – Oli kova halu löytää kappaleita, joita olen lapsena radiosta kuullut. Niin löysinkin. Monet Hatvan Pertin ja Mailan lahjoittamista Joulun kultaiset laulut -kirjoista, osan Kovasen Tuulan tiedossa olleista lauluista. Löytölaulut ja runot kertoivat jouluyön ihmeestä, kun taivas koskettaa maata ja ilmassa on enkeleitä. Talvista maisemaakin niissä maalattiin. Yksinäisyyden teema kulki monen sävelmän mukana jotenkin riipaisevana mm. Jouluyön hiljaisuus kappaleessa ”Laulut on laulettu nuo, juhlistettu on sanoman tuojaa. Yksi vain kulkija tuo porttikongista hamuaa suojaa. Poissa on juhlavuus, viima polkua perässä sulkee.” Timo Mäenpään sanat ja Jori Sivosen nuotitus sopivat hyvin Paulan esitystapaan ja tulkintaan. Joulu yksinäistä lohduttaa -kappale kuului myös konsertin ohjelmaan. – Iloa, valoa, rauhaa, toivotti Paula iltahetken lopuksi. Sellainen olo jäikin. mv myös mittavat muutostyöt tehostetun hoidon Ristokotiin. Kirjanpito annettiin Leena Julkusen hoteisiin ja häntä on kiittäminen asioiden sujumisesta, muistuttaa Aila. Rahoituksen saamisen ehdot ja koko menettelyprosessi oli opeteltava ja hallittava, samoin rakentamiseen liittyvät lupa-asiat. Rakennusinsinööri Jouko Halonen ja arkkitehti Saila Palviainen-Karjalainen auttoivat näissä asioissa. RAY:n avustusten Lähtölaulut on taas Ailalla mielessä. Tällä kertaa hän käärii ison juhlaliinan pakettiin ja starttaa käsityö kainalossa kohti Lahtea. Pitsiliina on ehdolla Karjalan Liiton Lahden piirin käsityökatselmukseen, josta voittajaehdokas jatkaa loppukisoihin Helsinkiin. – Ei se voitto niin tärkeä, vaan osallistuminen ja omatekoisten pitsien hyötykäyttö. ehtona oli kunnan takaus veloille, joita vieläkin maksetaan. Kipakoita neuvotteluita käytiinkin kunnan kanssa. Alun perin koko vanhusten asuntojen rakentaminen lähti ikääntyvien kuntalaisten tarpeista ja alussa toimittiin kiinteästi Vuolijoen kunnan kanssa. Yhdistys perustettiin, että saataisiin tärkeät avustukset. Tasapainoilua talouden kanssa – Talouden kanssa tasapainoilu on ollut äärimmäisen raskasta. Kainuun mallin myötä tehostetun palvelun yksikkö Ristokoti tyhjeni, kun kuntayhtymä päätti vähentää tehostetun hoidon paikkoja huolimatta siitä, että pärjäsimme kilpailutuksessa. Tyhjät tilat tekivät loven vuokratuloihin ja se horjutti pahasti taloutta. Yhdistyksen palkkaamina hoitotyötä tehneet henkilöt Nro 48 – 2013 Alasalmen sukuseura ry julkaisi marraskuun lopussa Johan Ungerin jälkipolvet, Alasalmen suvun tarinoita -kirjan. Yli kolmesataa sivua sisältävä kovakantinen teos kertoo suomalaisen ruotusotilaan ja hänen jälkipolviensa vaiheista Suomen historian pyörteissä. Vuonna 1701 syntynyt korpraali Johan Unger palveli kruunua sodissa aina karoliinien kuolonmarssilta Hailuodon Kestin taisteluun 1700-luvun kohtalon vuosina. Tarinan edetessä nälkävuodet vaihtuvat vauraampaan nykyaikaan ja lukuisat maatamme koetelleet sodat työntäyteiseen rauhanaikaan. Johan Unger on kantaisä Alasalmi-Ungerin suvulle, jonka vaiheita kirja seuraa nykypäivään asti. Sukuseuran puheenjohtajan, Harri Alasalmen esipuheesta alkaen Unger-Alasalmien tarina tempaa mukaansa. Kiinnostavaa on kurkistella Vuolijoen Alasalmien perhepotretteja ja lukea heihin liittyviä muistelmia, vaikkapa Arvi Hirvosen kertomaa juttua Määtin Oskarista. Sukukirjan kannessa taiteilija Eero Karjalaisen (äiti Hanna Alasalmi) maalaus ”Elonkorjuu”. Torstaina 19. päivänä joulukuuta Lähdekaaos järjestyi mukaansatempaavaksi historiankirjaksi Sukututkimustiedon, tarinoiden, valokuvien, sotakirjeenvaihdon ja matrikkelin kokoaminen on kestänyt kolme vuotta. Materiaalin kirjaan on suureksi osaksi koonnut ja muokannut luettavaksi Riitta Alasalmi. Neljään kirjaprojektiin osallistunut Riitta kertoo sukukirjan synnytystuskista ja työn vaiheista Karppilan pirtissä upouusi kirja kädessään. Mukana haastattelussa on myös Lasse Alasalmi, joka teki kirjan kuvankäsittelyn yhdessä Timo Saarelan kanssa. – Kirja pitäisi tehdä, mutta missä on ainekset. Mistä otan kiinni? Kirkonkirjat, henkikirjat, maakirjat, pappien osittain ruotsiksi käsinkirjoitetut rippikirjat, maakunta-arkiston tiedot, Pohjan Prikaatin Killan historia, ruotulainsäädäntö, suvun kirjeenvaihto, yksittäisten henkilöiden muistelmat, valokuvat, kartat, retket hautausmaille ja Hailuotoon, yhteydet sukututkijaystäviin ja klikkaukset genealogia.fi-sivuille olivat sitä lähdekaaosta, jota aloin järjestämään kirjan muotoon. Vuosiluvut ja niiden väliin jääneet aukot vaativat mielikuvitusta ja tulkintaa sekä ymmärrystä jonkin yksityiskohdan liittymisestä ajankuvaan. Tieto yhteiskunnallisista oloista ja historiasta yleensä oli välttämätöntä. Olihan valmistakin materiaalia esimerkiksi Rusalan Haatajien, Käkisaaren Karppisten ja Kalaojan suvuista. Harri Alasalmi kokosi oman, Kestilän sukuhaaransa materiaalin. Matrikkelin on koonnut ja järjestänyt Aila Sivonen. Kaikkea ei siis tarvinnut tehdä alusta alkaen eikä yksin, mutta kyllä palastelussa ja sanottiin irti, vaikka erilaisin järjestelyin heitä voitiinkin hetkeksi sijoittaa muihin tehtäviin, muistelee Aila Alasalmi kiperää tilannetta. Inkeriläiset paluumuuttajat pelastivat osittain taloudellisen katastrofin. Heidän tänne tulosta on kiittäminen kontakteja Vanhustyön Keskusliittoon. Aila Alasalmi muistuttaa muutenkin yhteistyön merkityksestä. Sitä tarvitaan paikallisten yhdistysten ja vapaaehtoisten kanssa, samoin yhteyksiä ja verkostoja kunta- ja sote-päättäjiin. tällä hetkellä kaikissa asunnoissa ja yhdistyksen taloudellinen tilanne on vakaa. Kokopäiväisenä toiminnanjohtajana yhdistyksessä jatkaa Sari Määttä-Ohtonen. Asukkaiden hoidosta vastaa Kainuun sosiaali- ja terveyspalvelut ja laskutus tapahtuu hoidon määrän mukaan sote-yhtymän määrittelemillä taksoilla. Onhan asukkailla oikeus käyttää yksityisiäkin palveluita kuten kenellä tahansa kuntalaisella. Selkeä toimenkuva asumispalveluiden ja viriketoiminnan tarjoajana Kiinteistöjen huolto ja remontit ovat jatkuvia rahanreikiä. Haasteita on myös viriketoiminnan kehittämisessä. Uusia, luovia toimintamalleja olisi hyvä löytää ja tarttua sellaisiin rohkeasti, kannustaa Aila Alasalmi. Kyse on välittämisestä. Vapaaehtoisia tarvittaisiin esimerkiksi vanhusten ulkoilutukseen. Aila Alasalmi Matkan varrella kuntakytkös on poistunut ja yhdistyksen toiminta on kehittynyt itsenäiseksi ja vakiintunut selkeästi pelkästään vuokra-asuntoja ja viriketoimintaa tarjoavaksi. Vuokralaisia on Kyse on välittämisestä kuolleiden sotilaiden kanssa seurustelussa meni aikaa, toteaa Riitta Alasalmi. Hän kiittelee suvun aktiivisuutta, hyvää henkeä, kirjan myötä syntyneitä uusia yhteyksiä ja kadonneiden sukulaisten löytämisiä. Kirjan tekemistä helpotti monenlainen osaaminen ja ammattitaito, mitä suvun piiristä tarjottiin talkooapuna sukukirjan valmistumiseen; toimittajia, painoalan osaajia, kuvataiteilijoita ja hyvämuistisia kertojia. Urakka on valmis ja vastasyntynyttä esitellään ylpeydellä. Kirjan voi tilata Riitta Alasalmelta. mv Lasse ja Riitta Alasalmi osallistuivat sukukirjan tekoon ja kertoivat tietojen keruun, kuvien käsittelyn ja kirjoittamisen kolmivuotisesta prosessista. Otteita Riitta Alasalmen kirjoittamasta tekstistä Johan Ungerin jälkipolvet -sukukirjasta: Sisulla ja sydämellä Kun Alasalmen sukukirjan tarinat alkoivat olla kasassa ja luimme koko perheen voimin suvun historiaa, olivat lapset hiukan pettyneitä. Heidän mielestään 1800-luvun elämä on ollut sairauksien, sodan ja kurjuuden kierrettä, joka päättyi aina kuolemaan. Kuitenkin tärkein, eli sitkeä elämänlanka, kiemurteli kaikkien raskaidenkin vuosisatojen ja koettelemusten aikana myös täällä Kainuussa. Asutus säilyi, väkimäärä kasvoi ja ihminen löysi kuin ihmeen kaupalla jalansijaa, josta seuraava sukupolvi pystyi ponnistamaan. Maaperä elämälle ei ollut hedelmällinen eikä täällä sydänmailla mitään saatu ilmaiseksi. Nälkävuodet, rajamaiden levottomuudet, halla, kulkutaudit ja puutteelliset viljelymenetelmät tekivät ihmisten elämästä jokapäiväistä selviytymistaistelua. Moni perhe ja suku katosi Kainuuta asuttamasta, mutta Ungerit pysyivät. Se, kantoiko sukua hämmästyttävällä voimalla eteenpäin Johan Ungerilta perityt sisukkaat ja pitkäikäiset geenit, hyvä onni, perheestä huolehtiminen vai hyvin solmitut naimakaupat, jää salaisuudeksi. Se, olivatko nämä hyviin naimisiin itsensä löytäneet miehet painottaa myös itse saaneensa vanhuksilta paljon elämänviisautta ja voimaa työhönsä: ”Vanhuksen tuikkivat silmät, hymy huulilla ja lämmin kädenpuristus ovat paras kiitos työvuosista.” Hänen pestinsä hallituksen puheenjohtajana ja toiminnanjohtajana päättyy virallisesti vuodenvaihteessa. Vapaaehtoistyössä hänet varmasti tapaa vaikkapa Ulpukan kokkipiirissä. – Milloin onkaan matikan kutu? Matikkakeitto voisi olla ensimmäinen ateria, suunnittelee lähtölaulujen vapauttama puuhanainen. mv Lähtölaulut laulettiin Ulpukan salissa viime viikon keskiviikkona. – Keskityn nyt perheeseen, lapsenlapsiin ja niihin tehtäviin, joihin minut on valittu vaaleilla; kaupunginvaltuusto, Kainuun sote-hallitus ja -valtuusto, kirkolliskokous, kirkkovaltuusto. komeita, helläsydämisiä tai ahkeria, on pelkästään lukijan mielikuvituksen varassa. Useissa tarinoissa Ungerit olivat lempeitä isiä, oikeudenmukaisia ja suoraselkäisiä miehiä, joiden lapset kertovat näistä kauniita ja hyviä tarinoita. Sukunimen muuttuminen Ungerista Alasalmeksi Suvussa kerrotaan monenlaisia tarinoita sukunimen syntyhistoriasta. Todennäköistä lienee kuitenkin, että Alassalmen äärellä sijaitseva Alasalmen talo oli luonnollinen sukunimi. Olihan Kainuussa 1900-luvun alussa ja edelleenkin tapana puhutella ihmisiä talonnimillä. Säräisniemen, Vuolijoen ja Kestilän Ungerit vaihtoivat nimeään yhtä aikaa 12.5.1906 Alasalmeksi ja Kemin haaran sukunimenvaihdos tapahtui vuonna 1936. Virallisen lehden tiedotteista selviää myös, että muitakin Unger-nimisiä sukunimen vaihtajia oli vuosisadan alkupuolella. Unkari, Luoto ja Aro olivat näiden Ungereiden uusia sukunimiä, mutta Juho Ungerin jälkeläisten sukunimi vaihtui kaikkialla Alasalmeksi. 9 10 Torstaina 19. päivänä joulukuuta Nro 48 – 2013 Näin minä ymmärsin ja koin sen sellaisena pikkupojan silmin. Joulun odottelu oli jännää aikaa. Juhlaa odotti jokainen lapsi sekä kotiin että kouluun. mutta sillä hetkellä asialla ei ollut merkitystä. Lahjojen määrä ei ollut tärkeä, vaan se, että pukki oli muistanut minua. Joulu lapsena jäi mieleen hetkenä, minkälaisena vieläkin joulun haluaisin olla. Kotona tehtyjen ruokien tuoksuja, steariinikynttilöitä kuusen oksilla, rauhaisaa iltaa, kaipaan edelleen tämän päivän jouluna. Koulun kuusijuhlassa Koulussa aloitimme harjoitella joulukuun alusta alkaen joululauluja ja -näytelmiä. Minulla oli aina kaino odotus, pääsenkö ehkä näytelmään mukaan. Koulun kuusijuhlat menivät kuitenkin niin, ettei minulle tarjottu isoja rooleja. Ajattelin, etteivät lahjani viitanneet näyttelijäksi eikä laulukaan ollut vahva lajini, sillä kuorossa lauloin takarivissä. Suuri asia oli, kun sain erääseen näytelmään roolin joulukuusena. Kuusen oksien välistä yritin katsoa, näkisikö äitini minut. Koulun joulujuhlaan kuului myös joulukorttien jako koulukavereille. Oli jännittävä odottaa, tulisiko minulle kortteja ja sellaisten saaminen oli suuri ilo. Itsekin kirjoitin parhaille kavereille kortin. Onnellista oloa aattoillan aterialla Kotona jouluun valmistauduttiin suurella sydämellä. Vanhemmat hankkivat ruokaa, jota ei normaalisti saatu. Syksyllä oli otettu kasvamaan porsas joulukinkuksi. Joulukuun alussa sika lahdattiin ja liha säilöttiin suolaan lihatiinuun, josta se otettiin ennen joulua paistumaan. Kinkku oli silloinkin joulupöydän vakioruoka. Joulun tuoksu alkoi jouluviikolla, kun äiti leipoi piparit ja tortut leivinuunissa. Uunituoreet joululeivonnaiset olivat suurta herkkua koulusta palaaville lapsille. Olin monta kertaa jouluaattona isän kanssa naapurissa metsätöissä. Kun palattiin iltapäivällä pakkasesta kotiin, oli hirmuinen nälkä. Pirttiin saapuessamme tuli vastaan uunin lämpö ja uunissa laitettujen ruokien ja kuusen tuoksut sekamelskana. Oli onnellinen olo. Kinkun ja muiden jouluruokien paistaminen alkoi aattona. Lanttu-, porkkana- ja perunalaatikkoa oli kinkun lisäksi uunissa. Jokainen meistä lapsista tiesimme, että on tulossa ilta, minkä muistamme aina. Kuusi naapurin metsästä Joulukuusi haettiin yleensä aaton aattona. Kuusi tuotiin aattona pirttiin ja saimme sen koristella. Koristeet olivat pääsääntöisesti itse tekemiä, ainoastaan steariinikynttilät ja suomenlipuista tehty nauha oli ostettu, kuitenkin kuusesta tuli hyvä joulukuusi. Kerron yhden, mielestäni jännittävän, kuusenhakureissun, minkä teimme veljeni kanssa. Tiesimme, ettei sopivaa kuusta Kuva: Eelis Lyytinen löydy omilta mailta, joten suunnistimme naapurin metsään. Hiihdimme omaa puolta Pikkulaan päin noin kolme kilometriä. Käännyimme takaisin naapurin puolta ja tulimme kotini Varjolan kohdalle. Siinä olimme havainneet sopivan kuusen, jonka otimme mukaamme. Hiihdimme samaa latua takaisin kotiin. Tulihan siinä melko pitkä kuusenhakumatka, mutta uskoimme ”eksyttäneemme” mahdollisen kuusivarkaan etsijän. Naapurin isäntä tuli tapaninpäivänä kylään, istui kiikkustuoliin ja kuuseen päin katsoen kertoi, että joku on ottanut kuusen hänen metsästään. Sanoi, että jäljet menivät Pikkulaan päin. Oma ja veljeni osuus asiaan ei paljastunut, vaikka tilanne oli melko jännittävä. Saimme asiasta mielenrauhan ja nythän rikos on jo vanhentunut. Savusaunan kitku ja saippua silmissä ei itkettänyt joulusaunassa Äiti ilmoitti, että saunan jälkeen syödään jouluateria ja jos ollaan kilttejä, saattaa joulupukkikin tulla käymään. Siinä vaiheessa ei kova pakkanenkaan haitannut savusaunaan menoa. Juostiin pientä polkua pitkin saunaan, missä normaalisti ei ollut talvella kiva olla. Oli kitkua saunassa ja äiti pesi tukan saippualla. Silmiä kirveli, mutta ei tullut itku, olihan joulu. Saunan jälkeen pirttiin tullessani näin äidin loihtiman ihmeellisen joulupöydän. Tarjolla oli kaikkea sitä, mitä pieni poika voi toivoa jouluaattona. Sain syödä niin paljon, kuin pieneen vatsaan ruokaa mahtuu. Joulukuuseen sytytettiin aidot steariinikynttilät, jotka toivat lisää tunnelmaa jouluaattoon. Joulun viettoon kuului myös radiosta kuunneltu Oulun tiernapoikien esitys. Jännittävää kopinaa eteisestä Ruokailun jälkeen meidän lapsien odotus oli suuri; joulupukki oli tulossa. Sillä hetkellä kaikki olivat kilttejä lapsia. Eteisessä alkoi kuulua jännittävää kopinaa, ja sieltähän pukki tuli. Hän Jokaisella sukupolvella oma joulutunnelmansa kysyi, oliko talossa kilttejä lapsia, ja kaikki me yhteen ääneen olimme samaa mieltä. Pukki jakoi lahjat ja pyysi Joulupukki-laulua ja mehän laulettiin. Usko pukkiin oli vahva, niin kuin pienillä lapsilla pitää olla, mutta jäljestä päin sekin asia selvisi… Usko pukkiin horjui, kun äiti oli kerran lypsyn lomassa pukkina. Lahjat olivat ikimuistoisia. Minä sain kerran pari omenaa, kerran kirjan ja kerran pienen puuhevosen. Tiesin myöhemmin, mistä nämä lahjat olivat tulleet, Kun lähdin maailmalle, joulun merkitys muuttui enkä kokenut samaa tunnelmaa. Tuntui välillä, ettei joulu poikkea normaalista päivärytmistä ollenkaan. Kävin kotona joulun aikana muutaman kerran opiskelun aikana, mutta samaa lapsuuden aikaista tunnelmaa ei tullut ja siihen ei varmaan ollut mahdollisuuksiakaan. Kun tuli omia lapsia, yritin saada joulun tuntua perheen viettämään juhlaan, mutta jäljestä päin voin sanoa, että samaan tunnelmaan en päässyt. Ehkä Pirtissä oli vipinää joulun lähestyessä. Lauri-veljeni teki jotakin kummallista pyöreästä paksusta palikasta. Heikki Jäppinen, äidin sukulainen, oli meillä joulun alla ja jouluna. Hänellä oli selvät suunnitelmat tehdä kaimalleen, nuoremmalle veljelleni Heikille keinuhevonen. Sinä iltana hän sai tehtyä hevosen käyrät jalakset. Isä pauloitti verkkoa. Kallesetä korjasi valjaita. Eino-veljeni luki läksyjään ja välillä kysyi: ”Mitä minä tekisin?” Minä vuolin puupalikkaa, ajattelin, että tästä teen Heikki-veljelleni auton. Äiti ja tytöt olivat pirtin perällä askareissaan. Kaikilla heillä heilui sormet ja ranteet sukkien ja tumppujen kutomisessa. Lauri teki seuraavana iltana laudasta kaksikymmentäkaksi ratasta tai leikkiauton pyöriä, arveli, että niistä kaksi oli tuplaten suurempia kuin ne kaksikymmentä. Ihmettelin mitä niistä tulee, mutta en kysynyt. Keinuhevosen tekijältä oli innostus lopahtanut. Minä sahasin pyöreästä koivuhalosta neljä ratasta pikkuauton pyöriksi. Kolmantena iltana Lauri teki paljon samanlaisia ja erilaisia höylättyjä laudan palasia. Minä vuolin autoani ja menin aikaisin nukkumaan kun väsytti. Aamulla noustessani tunsin, että pirtissä on maalin hajua. Katsoin eri suuntiin ja huomasin, että orsien päälle asetettujen lautojen päältä näkyi mustaa. Kiipesin nopeasti orrelle. Olin hajareisin orren päällä ja vedin käsilläni itseäni eteenpäin. Katsoin maalattuja esineitä läheltä. Ovat komeita kapistuksia, ajattelin. Tulin alas, kukaan ei nähnyt, että olin niitä katsomassa. Söin aamupalan ja lähdin kouluun sitä ensimmäistä luokkaa käymään. Välitunnilla opettajani Toini Hormila kysyi minulta, että oletko aloittanut jo joulusiivouksen kun nuo housusi ovat noin pölyiset. Katsoin housujani ja sanoin: ”Aloitin tänä aamuna.” Opettaja muisti meillä kylässä käynnin. Pirttiimme tullessa hän katseli orsia ja sanoi äidille: ”Noilta orsilta on vaikea pölyjä pyyhkiä.” Siihen äitini vastasi: ”Antti se meillä kiipeilee orsilla ja samalla tulee pölyt pyyhityiksi.” Kotiin tullessani huomasin, että mustat esineet lautojen päältä olivat kadonneet. Joulun lähestyessä teimme monenlaisia valmisteluja. Kotiliesi-lehdestä Aino-siskoni oli lukenut miten kynttilöitä valmistetaan. Rupesimme niitä tekemään, koska kaupasta niitä sai vain pienen se olikin aikuiselle mahdotonta. Juhlasta puuttui Varjolan savusauna, lapsuuskotini lämmin pirtti, äidin laittamien ruokien tuoksut, steariinikynttilät ja joulun rauha. Lastenlapsieni kanssa yritän löytää saman lapsuuden tunnelman. Toivottavasti he kokevat joulun erikoisen ilmapiirin, vaikka en voi viedä heitä savusaunaan enkä tuoda samoja tuoksuja ja tunnelmia heidän lapsuutensa muistoksi. Joulu on valitettavasti tullut erittäin kaupalliseksi ja sen markkinointi aloitetaan mielestäni liian aikaisin. Markkinointi kohdistuu paljolti joululahjoihin, mutta joulutunnelmaan ei löydy kovinkaan paljon tarjontaa. Hotellijouluja on kylläkin tarjolla ja olen vaimoni kanssa ollut kolme kertaa sellaisessa mukana. Ihan kiva juttu, mutta lapsuuden joulun tunnelmaan ei sielläkään pääse. Toivon, että tarinani antaa teille kaikille toivoa saavuttaa joulun syvin ajatus ja pohtia, mikä se on. Hyvää ja Rauhallista Joulua kaikille! määrän käydystä talvisodasta johtuen. Talia sulatimme paistinpannussa. Laitoimme lamppuöljyssä kasteltuja pumpulilankoja puukeppiin toisesta päästä riippumaan. Ämpäriin kaadettiin kuumaa vettä ja talirasva siihen päälle. Rasva siinä nousi pintaa. Menimme ulos kymmenen asteen pakkaseen ja kastelimme pumpulilankoja ämpärissä. Nostimme ne vähäksi aikaa jäähtymään ja taas pistimme ja näin niistä tuli joka kastelulla paksumpia ja hyvin palavia kynttilöitä. Eino sai tehtyä joululahjan valmiiksi ja minäkin. Laitoin ne Einon kanssa pakettiin ja Eino vei ne sellaiseen paikkaan mistä joulupukki ne löytää. Jouluaattona olin isän kanssa heiniä hakemassa. Tulomatkalla pysähdyimme metsän reunaan. Isä otti sahan reestä ja kaatoi aidan vierestä kauniin kuusen. Hän heitti sen tyvi edellä kuorman päälle ja minä otin sen vastaan ja laitoin kuorman perälle. Isä istui kuorman päälle ja minä olin isän sylissä. Isä puristi minua hellästi ja kysyi: ”Paleleeko jalkoja?” • Jatkuu takasivulla Nro 48 – 2013 Torstaina 19. päivänä joulukuuta Nimipäivät 16.12.1993 Pohjolan Pylväs Oy Uusi puutavaran ostaja Vuolijoella Syksyn aikana Pohjolan Pylväs Oy on aloittanut pylväiden oston Vuolijoella. Pylväiden markkinat ovat tällä hetkellä hyvät ja Vuolijoen metsät ovat erinomaisia pylväiden hankintaan. Pohjolan Pylväs ostaa pylväät hankintana tienvarressa. Pylväiden mitat ovat pituus 7,05–14,05 m ja latvapaksuus 12,5–20,0 cm. Tarkempia tietoja pylväiden laatuvaatimuksista ja puukaupasta antavat ostomies Tapani Kumpulainen ja Vuolijoen Metsänhoitoyhdistys. 11 Talven taikaa To 19.12. Iiro, Iisakki, Iikka Pe 20.12. Benjamin, Kerkko La 21.12. Talvipäivänseisaus, Tuomas, Tomi, Tommi Su 22.12. 4. adventtisunn., Raafael Ma 23.12. Senni Ti 24.12. Aatami, Eeva Ke 25.12. Joulupäivä Päivän pituus Aurinko nousee Otanmäen korkeudella tänään klo 10.04 ja laskee klo 14.13. Seminaarinkadun Silmun lastentarhanopettajat Elina ja Kirsti ilahduttivat Vuolijoen päiväkodin lapsia ja aikuisia esityksellään ”Talven taikaa”. Hieno esitys taas kerran! • Palveluhakemisto • Palveluhakemisto • Palveluhakemisto • KIINTEISTÖPALVELUJA AUTOKORJAAMOJA JA KONEHUOLTOA AUTOKORIHUOLTO & KIINTEISTÖSIIVOUS Kiinteistö Oy Vuolijoen Kunnantalo puh. 0500 122 588 Kytökoski www.autokorihuolto.com HAUTAUSTOIMISTOJA KIINTEISTÖPALVELUJA • • • • • • majoitus kahden ja yhden hengen huoneissa (minikeittiö) kokoustilat max 100 henkilöä tilaisuuksiin mahdollista varata myös kahvi-voileipätarjoilu sauna-takkahuone, jossa mm. biljardipöytä toimistotiloja (nopeat nettiyhteydet) eri kokoisia varastotiloja Kunnantalon katutasossa palvelee Armi Karppisen Parturi-Kampaamo Tukkamesta Tiedustelut, tilojen vuokraus sekä ajanvaraukset hierojalle ja jalkahoitajalle Armi Karppinen p. 045 6338 942 tai 08-6885 399. Lisätietoa myös www.vuolijoki.fi sekä PAPERINKIERRÄTYSTÄ Pekka Hiltunen Veikko Haataja RAKENNUSKORJAUSTA p. 050 5307 026 ja p. 0400 284 527 Pääsky kukka- ja hautauspalvelu Kauppakatu 29 Kajaani p. 010 322 1900 www.paasky.com KIRJAPAINOJA MAJOITUSPALVELUJA KOPIOINTIPALVELUJA Anna näkyvyyttä yrityksellesi, ilmoita liikehakemistossa. SÄHKÖ- JA LVI-PALVELUT Sairaalatie 8, 88300 Paltamo Puh. (08) 871 999 Sähköposti: aineistot@paltamonkirjapaino.fi www.paltamonkirjapaino.fi TAKSEJA 12 Torstaina 19. päivänä joulukuuta Nro 48 – 2013 Jäteopaskalenteri 2014 jaetaan Ekokympin asiakkaille Kiitämme yhteistyöstä ja toivotamme hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta! Ekokympin kalenteri 2014 jaetaan lähes 50 000 postiluukkuun joulukuun loppupuolella. Kainuussa kalenteri jaetaan kaikkiin talouksiin, myös mainoskieltoluukkuihin. Lisäksi Kainuun ulkopuolella asuvat taloudet, jotka omistavat vapaa-ajan asunnon Ekokympin toimialueella, saavat vuosikalenterin kotiinsa postitse. Kolmas Ekokympin vuosikalenteri on myös kodin jäteopas. Kalenterin alareunassa on kuukausittain esitelty kodin jätelajeja lajitteluohjeineen, ja kalenteriruudukosta voi tarkistaa päivittäin lajitteluasemien aukiolot. Myös Ekokympin toimiston ja Majasaaren jätekeskuksen yhteystiedot ja aukioloajat löytyvät kuukausittain kalenteriaukeaman alareunasta. Komea kapistus tuli jouluna 1940 • Jatkoa sivulta 10 – Ei palele, sanoin. Minulla oli jalassa isän tekemät nahkasaappaat, jotka hän oli tehnyt alkutalvesta. Kotona koristelimme joulukuusen. Edellisiltä vuosilta oli riittävästi koristeita ja tähtikin oli hyvä. Kuuseen oksan haarukkaan kiinnitimme narulla ostettuja ja itse tehtyjä kynttilöitä. Sytytimme kaikki kynttilät palamaan koemielessä, ja kauniisti ne paloivat. Lauri ja Harri olivat vieneet kelkalla lämmitettyyn rantasaunaan navetan muuripadasta kuumaa ja pumpusta kylmää vettä saaveilla. Nautimme kylvystä. Tulomatkalla Harri kantoi minut reppuselässä kotiin ja taivas oli tähdistä kirkas. Meidän pirtissä kuusen kynttilät valaisivat kauniisti ja laulettiin laulu: ”Enkeli taivaan lausui näin...” Harri luki jouluevankeliumin: ”Mutta niinä päivinä tapahtui, että käsky kävi ulos keisarilta Augustukselta ... ” Lauloimme laulun ”Hiljaa hiljaa joulun kellot kajahtaa...” Minusta niissä oli oikean joulun tunnelma kauniisti kuvattuna ja halusimme viipyä siinä, ikään kuin nähdä tuon jouluyön. – Itämaan tietäjät toivat Jeesuslapselle kallisarvoisia lahjoja. Siitä on saanut alkunsa, että mekin haluamme antaa toisillemme jouluna lahjoja ja joulupukki tuo niitä. Meidänkin ovelle joulupukki pian kolkuttaa ja saa nähdä mitä me saamme, äiti sanoi. – Hyvää joulua! Onko tässä talossa kilttejä lapsia? joulupukki kysyi. – On, vastasimme. Joulupukilla oli säkki puolillaan lahjoja ja lisäksi kaksi isoa pahvilaatikkoa. – Nämä kaksi isoa laatikkoa ovat Antti-nimiselle pojalle, missä hän on, joulupukki kysyi. – Täällä, sanoin ja lähdin hakemaan paketteja. Ryhdyin heti avaamaan niitä. Ensimmäisessä paketissa oli junan veturi ja kaksi vaunua ja toisessa paketissa oli toiset kaksi vaunua. Veturi oli puoli metriä pitkä ja vaunut vähän lyhempiä. Vaunuista ensimmäinen oli suurin ja seuraavat olivat toisistaan vähän matalampia. Ne yhdistyivät rautakoukuilla. Juna oli mustaksi maalattu. Veturissa oli ne kaksi isoa pyörää ja pienempiä pyöriä niin kuin oikeassa veturissa on. Olin onnellinen junastani. Kun sitä asettelin ja rupesin vetämään niin huomasin, että kaikki lahjat oli jaettu ja joulupukki lähtenyt. Juna oli oikean junan näköinen. Kun vedin sitä kuusen ympärillä, niin näin kuusen toiselta puolelta viimeisen vaunun menevän. Heikki leikki Einon tekemällä kuorma-autolla. Minun tekemän auton hän oli asettanut kuormaauton lavalle. Ne olivat punaisiksi maalattuja. Minä olin iloinen siitä kun Heikki leikki minunkin tekemälläni autolla, vaikka siinä eivät pyörät pyörineet, ja se vain jonkin verran näytti autolta. Hän työnsi autoaan penkkiä pitkin ja päristi suutaan auton äänellä. Rusalan pikku-Antti