1. No category

Sairaalasielunhoito
Toimintakertomus 2010
Sairaalasielunhoito
Toimintakertomus 2010
Toiminta-ajatus
Kirkon sairaalasielunhoito (KS) edistää hengellistä työtä terveydenhuollon laitoksissa sekä kehittää avoterveydenhuollossa tehtävää sielunhoitoa. KS toteuttaa sielunhoito- ja työnohjaajakoulutusta kirkon työntekijöille, osallistuu terveydenhuollossa eettisistä ja sielunhoidollisista
kysymyksistä käytävään keskusteluun, tuottaa sielunhoitoa käsitteleviä julkaisuja sekä pitää
yhteyksiä muiden kirkkojen sielunhoitajiin kotimaassa ja ulkomailla.
Sairaalasielunhoito
Suomen evankelis-luterilainen kirkko
Kirkkohallitus
PL 185
00161 Helsinki
puh. 050 566 8481
kirsti.aalto@welho.com
marja-liisa.soderqvist@evl.fi
pirjo.vatanen@evl.fi
www.evl.fi
Kannen kuva
Sairaalasielunhoitajat neuvottelupäivillään Hyvinkäällä elokuussa 2010
Kuva Hanna Tarkiainen
2 | Toimintakertomus 2010
Työvuoden taustaa
Psykiatrian erikoislääkäri, kirjailija Veronica Pimenoff avasi Suomen Lääkärilehdessä vuoden
2009 lopussa keskustelun sairaalasielunhoidon merkityksestä ja paikasta terveydenhuollossa.
Hän haastoi pohtimaan, miten palvelut pitää järjestää uskonnonvapauden nimissä. Keskustelu
jatkui alkuvuonna 2010.
Sairaalasielunhoidon johtaja Kirsti Aalto totesi vastauksessaan, että uskonnonvapauslaista puhuttaessa näyttää usein unohtuvan sen myönteinen korostus: jokaisella on oikeus tunnustaa
ja harjoittaa uskontoa, oikeus ilmaista vakaumus sekä oikeus kuulua tai olla kuulumatta uskonnolliseen yhdyskuntaan.
Sisätautilääkäri Juhani Partanen korosti vastauksessaan etenkin kuolemansairaiden tarvitsevan hengellistä huoltoa. Hän totesi sairaalapapin toimivan hienotunteisesti henkisenä tukena,
työvälineenään myös lohdutus.
Haartmanin sairaalan muistohuoneessa saa näkyviin neljän suuren uskonnon symbolit sähköisesti.
Kuva Pertti Mannelin
Toimintakertomus 2010 | 3
Suomi muuttuu yhä enemmän moniuskontoiseksi ja monikulttuuriseksi. Maahanmuuttajissa
on paljon kristittyjä, islaminuskoisia ja uskonnottomia. Sairaalapappien työn etiikkaan kuuluu
ihmisen vakaumuksen kunnioittaminen: he toimivat työssään yhteyshenkilöinä eri kirkkokuntiin ja uskonnollisiin ryhmiin. Kirkon sairaalasielunhoidon keskus julkaisi jo vuonna 1997 vihkosen Vakaumuksen kunnioittaminen. Siinä kuvataan, mitä eri uskonnollisiin tai etnisiin ryhmiin
kuuluvien potilaiden hoidossa tulee ottaa huomioon erityisesti kuoleman lähestyessä.
Pimenoff kehotti reflektoimaan papin toimintaa sairaalassa. Toisessa kirjoituksessaan (SLL
6/2010) hän haastoi kirkkoa punnitsemaan rippisalaisuutta uudelleen. Hän nosti esiin kaksi
aluetta: psykiatrisen hoitoyhteisön ja lastensuojelun. Pimenoff kuvasi papin vaitiolovelvollisuutta ja näki ongelmallisena sen, että sairaalapappi ”osallistuu potilaan hoitoon sitä dokumentoimatta”.
Vuonna 1993 voimaan tullut laki potilaan asemasta ja oikeuksista (potilaslaki) muutti sairaalapapin työtapoja. Potilaslain voimaantulon jälkeen sairaalapapilla on oikeus tutustua potilaan
sairauskertomukseen vain potilaan antamalla luvalla. Samoin potilaslain mukaan sairaalapappi
voi osallistua osaston raportille vain, jos potilas sitä pyytää. Siksi sairaalapappi ei tee merkintöjä potilaan sairauskertomukseen.
Psykiatrisissa yksiköissä työskentelevät sairaalapapit hankkivat usein myös psykoterapeutin
koulutuksen. Tämä auttaa heitä integroitumaan hoidon kokonaisuuteen ja työskentelemään
yhteistyössä muun hoitotiimin kanssa.
Kysymys ripin ja sielunhoidon välisestä erosta nousi laajaan keskusteluun julkisuuteen tulleiden pedofiliatapausten vuoksi. Asiasta on kirkon johdon ja valtiovallan edustajien kanssa käyty neuvotteluja. Niiden seurauksena piispainkokous antaa papeille ja lehtoreille ilmoitusvelvollisuutta koskevat menettelyohjeet.
Papin ja lehtorin rippisalaisuus on kirkkolain säätämä. Sitä ei voi murtaa. Tämän tarkoituksena
on ennen muuta suojata ihmistä, joka on uskoutunut papille. Kaikki papin työssään kuulema
ei kuitenkaan kuulu rippisalaisuuden piiriin. Tietyissä tilanteissa papin on ilmoitettava rikok-
4 | Toimintakertomus 2010
sesta rippisalaisuudesta huolimatta. Kirkon työntekijän tulee tunnistaa ne tilanteet, joissa lapsi
on henkisen, ruumiillisen tai seksuaalisen väkivallan uhri. Papilla ja lehtorilla on ilmoitusvelvollisuus havaitsemastaan väärinkäytöstä.
Marraskuussa pidetyssä kirkolliskokouksessa sen yleisvaliokunta kuvasi sairaalasielunhoidon
tulevaisuuden kolme linjaa:
• Yhtäältä sielunhoito on vahvasti ammatillista, toisaalta vapaaehtoisen lähimmäisyyden
tarve kasvaa.
• Kirkolla on kysyntää terveydenhuollon eettisten kysymysten käsittelijänä. Erityisesti hyvän
hoidon, saattohoidon ja kuolevan kohtaamisen kysymyksissä kirkolla on ammattitaitoa.
• Vähenevät resurssit johtavat suuntaamaan sairaalasielunhoidon ammattilaisten työpanosta keskeisiin ammattiosaamista edellyttäviin tehtäviin sekä vapaaehtoisten valmentamiseen.
Yleisvaliokunta korosti, että kirkon on tärkeää säilyttää järjestämänsä sairaalasielunhoidon
vankka kristillinen identiteetti. Kirkon sairaalasielunhoidon tärkeänä tehtävänä on ollut ja tulee olemaan sairaalasielunhoidon korkean laadun takaaminen maassamme.
Kertomusvuoden aikana Sairaalasielunhoidon yksikössä on alkanut muutosvaihe: sairaala­
sielunhoidon johtajalle myönnettiin eläke 1.3.2011 lukien ja koulutussihteerin kahden vuoden
sijaisuus oli päättymässä vuoden lopussa. Kirkon sairaalasielunhoidon toimikunta esitti toukokuussa molempien virkojen auki julistamista. Mahdollisuus virkojen täyttämiseen liittyi kuitenkin toiminnallisen osaston kehittämiseen.
Kirkkohallituksen toiminnallisen osaston muutosprosessi tapahtuu vaiheittain vuoden 2012
alkuun mennessä. Tämä merkitsee tehtävien ja vastuualueiden muutoksia, jotka konkretisoituvat vuoden 2011 aikana.
Toimintakertomus 2010 | 5
Kirkkohallituksen täysistunto vahvisti 14.12.2010 pitämässään kokouksessa toiminnallisen
osaston uuden rakenteen. Vuoden 2012 alusta toiminnallinen osasto muodostuu neljästä yksiköstä ja johtajan toimistosta. Yksiköt ovat seuraavat:
• jumalanpalveluselämä ja yleinen seurakuntatyö
• diakonia ja sielunhoito
• kasvatus ja perheasiat
• koulutus
Kirkon sairaalasielunhoidon toimikunta kiinnitti täysistunnon huomion kahteen sairaalasielunhoidon kannalta keskeiseen seikkaan:
• On tärkeää säilyttää ammatillisuus, asiantuntijuus ja yhteydet kenttään (lääkäreihin ja
muuhun terveydenhuollon henkilöstöön, sairaalapappeihin, yhteiskunnalliseen eettiseen
keskusteluun ja tutkimukseen).
• Mikäli kaikki koulutus siirretään koulutusyksikköön, on pidettävä huolta siitä, että koulutus ei eriydy muusta toiminnasta. Koulutuksen taso ei saa laskea uudistusten keskellä.
Kirkkohallituksen täysistunnon hyväksyttyä toiminnallisen osaston uuden rakenteen voitiin
sairaalasielunhoidon johtajan virka julistaa avoimeksi. Virkaan valittava sairaalasielunhoidon
johtaja johtaa sairaalasielunhoidon yksikköä vuoden 2011 ajan. Sen jälkeen hän kuuluu diakonian ja sielunhoidon yksikköön ja toimii samalla sen apulaisjohtajana. 
6 | Toimintakertomus 2010
Hallinto
Toimikunta
Kirkon sairaalasielunhoidon toimikunta koki suuren menetyksen, kun sen puheenjohtaja, professori Heikki Kotila kuoli 12.5.2010. Hänen jälkeensä toimikunnan puheenjohtajaksi tuli TT,
khra Stefan Djupsjöbacka. Toimikunnan uudeksi jäseneksi valittiin TT, yliopistonlehtori Auli
Vähäkangas.
Muut toimikunnan jäsenet: johtava sairaalapastori Heikki Lepoaho (Jyväskylä), lääketieteen etiikan dosentti Pekka Louhiala (Hämeenlinna), hallintoylilääkäri Liisa-Maria Voipio-Pulkki
(Helsinki), kirurgian ylilääkäri Ritva Vastamäki (Forssa) sekä varajäsenet hoitotyön johtaja Hanna Aschan (Helsinki) ja sairaalapastori Ritva Särkkä (Espoo). Toimikunta piti kolme kokousta.
Professori Heikki Kotila kuoli
12.5.2010.
Kuva Pertti Mannelin
Toimikunnan perustamat työryhmät
Koulutussihteeri Pirjo Vatanen on puheenjohtajana työryhmässä, joka valmistaa aineistoa vapaaehtoistoiminnan kehittämiseksi terveydenhuollossa. Työryhmän muut jäsenet:
sairaalapastori Leena Heinonen, Vantaa
vanhainkotien pappi Anne Norvasuo, Turku
johtava sairaalapastori Johanna Rantanen, Lahti
merikapteeni Seppo Laurell, Helsinki
toimistosihteeri Marja-Liisa Söderqvist, KS
projektisihteeri Anne Viljanen, Kirkkohallitus
Työryhmä piti neljä kokousta ja jatkaa työskentelyään vuoden
2011 loppuun.
Johtava sairaalapastori Ilkka
Käki, joka oli toimikunnan
jäsen vuosina 2004−2008,
kuoli 12.5.2010.
Kuva Weronika Käki
Toimikunta on asettanut sairaalasielunhoidon kehittämistyöryhmän vuosiksi 2010 – 2011. Työryhmän puheenjohtajaksi
nimettiin prof. Heikki Kotila. Hänen kuoltuaan puheenjohtajaksi tuli Kirsti Aalto.
Toimintakertomus 2010 | 7
Työryhmä on jakautunut kahteen alaryhmään, joista toinen selkiyttää sairaalasielunhoidon
toimintalinjauksia terveydenhuollon muuttuessa.
Tämä ryhmä otti nimekseen hallintotyöryhmä. Hallintotyöryhmän puheenjohtajana toimii
Kirsti Aalto.
Toisen ryhmän tehtävänä on sairaalasielunhoitajien erikoistumiskoulutuksen uusiminen ja täydennyskoulutuksen kehittäminen. Tämä ryhmä otti nimekseen koulutustyöryhmä. Koulutustyöryhmän puheenjohtajana toimii Pirjo Vatanen.
Molemmat alaryhmät ovat pitäneet kolme kokousta. Sen lisäksi on pidetty kahdesti yhteinen
kokous. Kehittämistyöryhmän jäsenet:
sairaalasielunhoidon johtaja Kirsti Aalto
Sairaalateologit ry:n pj. Merja Hållfast, Helsinki
johtava sairaalapastori (el.) Tapio Ikola, Seinäjoki
johtava hoitaja Lea Kumpulainen, Vantaa
anestesialääkäri Reino Pöyhiä, HUS
hallintopäällikkö Mikko Salmela, Kirkkohallitus
sairaalasielunhoidon johtaja Antti Sipola, Tampere
toimistosihteeri Marja-Liisa Söderqvist, KS
koulutussihteeri Pirjo Vatanen, KS
Toimisto ja työntekijät
Sairaalasielunhoidon yksikkö kuuluu kirkkohallituksen toiminnalliseen osastoon. Se sijaitsee
kirkon toimitalon C-osassa, Satamakatu 11, 00160 Helsinki. Toimistossa on myös sairaalasielunhoidon ammatillinen käsikirjasto, joka on kirkkohallituksen kirjaston osa. Sairaalasielunhoidon
johtajana toimii rovasti Kirsti Aalto vuodesta 1991 lähtien. Hän jää eläkkeelle 1.3.2011. Koulutussihteerinä työskentelee johtava sairaalapastori Pirjo Vatanen. Hän jatkaa tehtävässä vuoden 2011. Sairaalasielunhoidon toimistosihteerinä työskentelee FM Marja-Liisa Söderqvist. 
8 | Toimintakertomus 2010
Sairaalasielunhoitotyön toteutuminen
Sairaalasielunhoidon virat ja toimet
Sairaalasielunhoitajan virkojen määrä on pysynyt ennallaan: kertomusvuoden päättyessä päätoimisia viranhaltijoita oli 120, osa-aikaisia 17. Osa-aikaeläkejärjestelyjen vuoksi samaa virkaa
hoitaa usein kaksi työntekijää.
Muutama seurakuntapastori ja kappalainen tekee noin puolet työajastaan sairaalasielunhoitoa. Päätoimisista viranhaltijoista 116 on pappeja, lehtoreita 4. Naisten määrä on huomattavasti miesten määrää suurempi: naisia on 70, miehiä 50.
Kirkon työnohjaajakoulutus on yli puolella sairaalasielunhoitajista, usealla myös psykoterapeutin koulutus. Usea sairaalapappi on hankkinut retriitinohjaajan tai bibliodraamaohjaajan
koulutuksen.
Sairaalasielunhoitotyön tilastointi
Sairaalasielunhoidon toimintatilasto kerättiin toista kertaa Sertika-järjestelmän kautta, nyt
kolmannen kerran koko vuoden kattavana. Sielunhoitotyön suunnittelun ja kehittämisen kannalta on tärkeää saada kokonaiskuva tehdystä työstä ja sen muutoksista. Tilastotiedot antoi
133 sairaalasielunhoitajaa, joista 13 teki työtä osa-aikaisena. Päätoimisten sairaalasielunhoitajien vastausprosentti oli 90.
Sairaalapapin työssä sielunhoidollinen keskustelu on keskeinen työväline: hän käyttää noin
puolet työajastaan henkilökohtaisiin sielunhoitokeskusteluihin. Käytyjen sielunhoitokeskustelujen kokonaismäärä oli 62 620, kun se vuotta aikaisemmin oli 59 635. Keskustelujen osalta sairaalapappi jakaa työaikaansa potilaiden, omaisten ja henkilökunnan kesken.
Hengelliset tilaisuudet ovat tärkeä osa sairaaloiden sielunhoitoa: jumalanpalvelusten ja hartaushetkien määrä oli noussut. Niitä pidettiin kertomusvuonna yhteensä 5 736 (vuotta aikaisemmin 5 062), yhteisiä ja yksityisiä ehtoollistilaisuuksia pidettiin 3 956 (vuotta aikaisemmin
tilaisuuksia oli 3 388). Myös ehtoollisvieraiden määrä oli selvästi noussut, se oli 20 837 (vuotta
aikaisemmin 19 915). Sairaaloiden ehtoollistilaisuudet painottuvat kirkkovuodessa adventin
aikaan, hiljaiseen viikkoon ja pyhäinpäivää edeltävään viikkoon. Yksityisehtoollisiin osallistuu
usein myös potilaan omaisia.
Toimintakertomus 2010 | 9
70 000
60 000
62 620
59 635
51 556
50 000
40 000
30 000
23 750
20 837
17 787
20 000
10 000
0
2008
2009
2010
Henkilökohtaisten keskustelujen määrä
Ehtoollisvieraiden määrä (yksityiset ja yhteiset ehtoollistilaisuudet)
1400
1200
Sairaalapapin työssä rippi on usein
osa sielunhoitotapahtumaa. Keskusteluna alkanut tilanne voi päättyä rippiin: kertomusvuonna 75 sairaalasielunhoitajaa toimitti ripin 526
kertaa. Vuotta aikaisemmin vastaavat luvut olivat 75 ja 582.
1 248
1 165
1 118
1000
800
600
400
200
181
156
Saattohartaus, hautaan siunaaminen ja kaste ovat keskeisiä kirkollisia toimituksia sairaalapapin työssä. Kertomusvuonna pidettiin 1 248
saattohartautta (vuotta aikaisemmin 1 087). Sairaalapappi toimittaa
öljyllä voitelun potilaan pyynnöstä.
Kertomusvuonna niiden määrä oli
pienempi kuin vuotta aikaisemmin:
nyt 29 sairaalasielunhoitajaa toimitti öljyllä voitelun 77 kertaa. Vuotta
aikaisemmin 36 sairaalapappia toimitti sen 90 kertaa.
178
Sairaalapapin työtehtävien kirjo
monipuolistuu. Kertomusvuonna
Saattohartauksien määrä
tilastolomakkeessa kysytään toisSururyhmien määrä
ta kertaa vapaaehtoistoiminnasta.
Vastanneista 32 sairaalasielunhoitajan työhön on kuulunut vapaaehtoistoiminnan ohjaaminen (vuotta aikaisemmin vastaava määrä oli 23). Vapaaehtoisten toiminnan kehittäminen yksinäisten, sairaiden ja vanhusten tukemiseksi on kirkon strategian yksi painopiste.
0
2008
2009
2010
Poliisin kanssa tehtävä yhteistyö on tärkeää: usea sairaalapappi kertoo kuolinviestin viemisestä yhdessä poliisin kanssa. Tämän työn merkitys on korostunut suuronnettomuuksien yh­
teydessä.
10 | Toimintakertomus 2010
Musiikki on tärkeä sielunhoidon väline. Kauneimmat joululaulut -tilaisuuksia on järjestetty
sekä sairaaloissa että vanhainkodeissa. Kuorojen ja musiikkiryhmien vierailut tuovat iloa ja toivoa potilaille ja henkilökunnalle. Helsingin seurakuntayhtymässä alkoi vuonna 2003 Musiikkia
sairaalaan -toiminta. Se kuuluu sairaalasielunhoidon geriatriseen työalaan ja toteutetaan yhdessä sairaalapappien kanssa. Toiminnassa on mukana noin 140 vapaaehtoista. He järjestävät
osastoille elävää musiikkia ja yhteislaulutilaisuuksia.
Monet tehtävät liittyvät yhteistyöhön muiden terveydenhuollon toimijoiden kanssa. Usea sairaalapappi toimii yhdessä diakoniatyöntekijöiden kanssa mielenterveyskuntoutujien tukemiseksi. Hoidon kirkkopyhä henkilökunnalle, henkilökunnan työhyvinvointipäivän järjestäminen
ja asuntomessujen päivystävänä pappina toimiminen ovat myös kuuluneet sairaalapappien
tehtäviin.
Viisi sairaalapappia toimii oman alueensa Palvelevan puhelimen toiminnan vastaavana työntekijänä.
Työnohjaus, mentorina toimiminen ja erilaiset koulutustehtävät kuuluvat avohoidon sielunhoitoon. Kokeneet sairaalapapit ovat toimineet hiippakunnallisen sielunhoitokoulutuksen
kouluttajina.
Sairaalansa eettiseen toimikuntaan
kuului vastanneista 25 sairaalasielunhoitajaa. Vastanneista 24 oli toteuttanut hiljaisuuden retriittejä. Niihin
osallistuu usein terveydenhuollon
henkilöstöä.
Sairaalasielunhoito tarjoaa elämän leipää terveydenhuollossa.
Kuva Seppo Riski
Avohoidon sielunhoidon kasvusta
kertoo se, että 96 vastaajaa on tehnyt
kertomusvuonna yhteensä 1 304 kotikäyntiä. Sairaalapapit käyttävät työajastaan noin 10 prosenttia avohoidon sielunhoidon tehtäviin. 
Toimintakertomus 2010 | 11
Koulutus
Koulutuksen kehittäminen
Sairaalasielunhoitajan erikoistumiskoulutusta kehittävän työryhmän tavoitteena on saada uusimuotoinen koulutus alkamaan vuonna 2012. Sairaalasielunhoitajan erikoistumiskoulutuksen
rakennetta ja sisältöjä kehitetään ottaen huomioon työn ja toimintaympäristön vaatimukset.
Koulutussihteeri Pirjo Vatanen ja sairaalapastori Sirkku Tukiainen ovat laatineet uuden koulutuksen luonnoksia, joita työryhmä viimeistelee vuonna 2011.
Erikoistumiskoulutuksella pyritään kouluttamaan sairaalasielunhoitajia, joilla on vahva papin
identiteetti, hyvä itsetuntemus ja monipuolista asiantuntijuutta sairauksien, elämän haurauden ja kuoleman kysymyksissä. Sairaalapappi tarvitsee kriisityön, sielunhoidon ja hengellisen
ohjauksen taitoja. Moniuskontoisessa ja monikulttuurisessa ympäristössä hänen on kyettävä
kohtaamaan erilaisia vakaumuksia. Sairaalapappi joutuu myös perustelemaan oman tehtävän
oikeutusta. Terveydenhuollon henkilöstön tukeminen ja lisääntyvä vapaaehtoistoiminta edellyttävät sairaalasielunhoitajalta enenevästi kouluttajan, työnohjaajan ja koordinaattorin ammattitaitoa.
Sairaalasielunhoitajan erikoistumiskoulutus
Sairaalasielunhoidon yksikkö toteuttaa koulutuksen Kirkon koulutuskeskuksen, Kirkon perheasiain sekä diakonian ja yhteiskuntatyön yksikköjen yhteistyönä. KS kutsuu koulutukseen
ne papit, jotka on valittu sairaalasielunhoitajan virkaan tai jotka käyttävät puolet työajastaan
sairaalasielunhoitotyöhön. Koulutuksen alkua edeltää soveltuvuustutkimus, jossa arvioidaan
tutkittavan henkilökohtaisia valmiuksia toimia sielunhoitotyössä. Soveltuvuustutkimus kuuluu viran täyttöprosessiin. Yksi koulutuspaikoista kuuluu kirkon ja Suomen vapaakristillisen
neuvoston sopimuksen mukaisesti vapaiden kirkkokuntien valitsemalle sielunhoitajalle. Koulutuksen laajuus on 54 opintopistettä.
Vuonna 2007 alkanut sairaalasielunhoitajan erikoistumiskoulutus päättyi syventävään kliiniseen jaksoon toukokuussa Kivelän sairaalassa. Todistuksen sai kaksitoista sairaalapastoria
ja yksi Suomen vapaakristillisen neuvoston kiintiössä opiskellut pastori. Erillistodistuksen sai
keväällä sairaalapastori, jonka koulutus toteutettiin osin Suomessa, osin Ruotsissa. Koulutustyöryhmän muodostivat koulutussihteeri Pirjo Vatanen sekä sairaalapastorit Barbro Eriksson,
Tuula Pasuri, Pekka Sääski ja Veikko Wright.
12 | Toimintakertomus 2010
Syksyllä 2009 alkanut sairaalasielunhoitajan erikoistumiskoulutuskurssi jatkui Kirkon koulutuskeskuksessa yhteisillä A- ja B-seminaareilla. Koulutusryhmässä oli 13 sairaalasielunhoitajaa,
kaksi kehitysvammaistyön pastoria, kahdeksan perheneuvojaa ja neljä vankilapappia. Koulutustyöryhmään kuului koulutussihteeri Pirjo Vatasen, Tero Pulkkisen (KP) ja Sami Puumalan
(KDY) lisäksi rovasti Arja Roikonen.
Syyskuussa 2010 käynnistyi uusi erikoistumiskoulutuskurssi Laakson sairaalassa Helsingissä.
Osallistujista 12 oli sairaalasielunhoitajia, yksi kehitysvammaistyön pappi ja yksi Vapaakirkon
pastori. Koulutustyöryhmään kuuluivat Pirjo Vatasen lisäksi sairaalapastorit Barbro Eriksson,
Mari Kivinen, Tuula Pasuri ja Antti Savola.
Työnohjaajakoulutus
Vuonna 2009 alkanut sielunhoidon työnohjaajakoulutuskurssi jatkui toisella ja kolmannella seminaarilla, jotka pidettiin Kirkon koulutuskeskuksessa. Koulutusryhmässä oli viisi sairaalapappia,
yksi kehitysvammaistyön pastori, seitsemän perheneuvojaa ja yksi seurakuntien palveluksessa
oleva psykologi. Kouluttajina toimivat Kirkon koulutuskeskuksen kouluttaja Virva Nyback sekä
koulutussihteerit Pirjo Vatanen ja Tero Pulkkinen (KP). Koulutuksen laajuus on 60 opintopistettä.
Vuosittain muutama kirkon työntekijä hakeutuu esimerkiksi yliopistojen täydennyskoulutuskeskusten järjestämään työnohjaajakoulutukseen. Erikseen sovitulla tavalla he voivat myöhemmin pätevöityä kirkon työnohjaajiksi. Kirkon työnohjaajien pätevöitymistä arvioivaan työryhmään kuuluvat sairaalasielunhoidon johtaja Kirsti Aalto, hiippakuntadekaani Juha Muilu sekä
kouluttaja Virva Nyback. Poikkeusteitse kirkon työnohjaajan pätevyyden sai kaksi henkilöä.
Teologian opiskelijoiden soveltavat opinnot sairaalasielunhoidossa
Teologian opiskelijat voivat suorittaa 15 opintopisteen laajuisen soveltavien opintojen jakson
sairaalasielunhoidossa. Kokonaisuuteen kuuluu neljä Kirkon sairaalasielunhoidon yksikön järjestämää lähiopetuspäivää ja kahden kuukauden mittainen käytännön harjoittelujakso. Opiskelijat valitaan soveltuvuusarvioinnin perusteella. Helsingin yliopiston teologisen tiedekunnan
12 opiskelijaa suoritti soveltavat opinnot. Käytännön harjoittelu tapahtui sairaalapappien ohjauksessa kymmenellä paikkakunnalla.
Toimintakertomus 2010 | 13
Teologian opiskelijat ohjaajansa, koulutussihteeri Pirjo Vatasen kanssa.
Kuva Pertti Mannelin
Harjoittelijat saivat syksyllä todistuksen suorittamastaan opintokokonaisuudesta. Opiskelijoilta saadun palautteen perusteella harjoittelujakso antaa mahdollisuuden nähdä sairaalapapin
työn eri puolia, syventää opintoja ja auttaa arvioimaan henkilökohtaisia valmiuksia toimia sielunhoitotyössä valmistumisen jälkeen.
Myös Åbo Akademin teologinen tiedekunta toteuttaa soveltavia opintoja sairaalasielunhoidossa. Itä-Suomen yliopistossa aloitettiin soveltavien opintojen toteutus, johon kuuluu kliininen työskentely sielunhoitajana sairaalassa. Työskentelyä täydentää ihmisen kokonaisvaltaisen
hoidon, psykiatrian ja hoitotieteen luentosarja. Soveltavien opintojen suorittaminen antaa 20
opintopistettä. Nämä opinnot suoritti kertomusvuonna 7 Itä-Suomen yliopiston opiskelijaa.
14 | Toimintakertomus 2010
Erityiskoulutus
Neljä sairaalapappia opiskelee toista vuotta kolmivuotisessa pastoraalipsykologisessa psykoterapiakoulutuksessa, jonka Therapeia-säätiö toteuttaa yhteistyössä Itä-Suomen yliopiston kanssa.
Yhteistyö
Sairaalapapit ja KS:n työntekijät toimivat usein kouluttajina terveydenhuollon seminaareissa
ja koulutuspäivissä. Nämä luovat tärkeitä yhteyksiä ja verkostoja. Sairaalapappien aiheita ovat
työntekijöiden jaksamisen, muistisairaiden ja vanhusten sielunhoidon, saattohoidon ja kuoleman kysymykset. Kirsti Aalto on toiminut kouluttajana Suomen Kristillisen Lääkäriseuran ja
Helsingin ortodoksisen hiippakunnan pappien koulutuspäivissä.
Suomen vapaakristillisen neuvoston kanssa toteuttavan koulutusyhteistyön jatkamista on
pohdittu Kirkon sairaalasielunhoidon toimikunnassa. Yhteistyösopimus on ollut voimassa
vuodesta 1995 lähtien, ja sen päivittämiselle on nähty tarvetta. 
Toimintakertomus 2010 | 15
Terveydenhuollon etiikka
ETENE | www.etene.fi
Valtakunnallinen sosiaali- ja terveysalan eettinen neuvottelukunta ETENE perustettiin vuonna
1998. Syksystä 2009 sen tehtäviin kuuluvat myös sosiaalihuollon eettiset kysymykset. Neuvottelukunta toimii sosiaali- ja terveysministeriön yhteydessä. Sen puheenjohtajana toimii VTT
Markku Lehto ja sihteerinä pääsihteeri, TtT Aira Pihlainen. ETENE:n toiminta perustuu potilaan asemasta ja oikeuksista, sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista säädettyihin
lakeihin sekä neuvottelukunnasta säädetyn asetuksen säännöksiin. Neuvottelukunnan tehtävänä on käsitellä sosiaali- ja terveydenhuollon asiakkaan ja potilaan asemaan liittyviä eettisiä
kysymyksiä ja antaa niistä suosituksia ja lausuntoja, tehdä aloitteita ja herättää keskustelua sosiaali- ja terveydenhuollon eettisistä kysymyksistä.
Valtioneuvosto nimesi valtakunnallisen sosiaali- ja terveysalan eettisen neuvottelukunnan
ETENE:n jäsenet vuosiksi 2010 – 2014. Sairaalasielunhoidon johtaja Kirsti Aalto nimettiin TM
Jaakko Heinimäen varajäseneksi. Päättyneen toimintakauden aikana neuvottelukunta keskittyi vanhuuden ja mielenterveys­etiikan kysymyksiin.
Seuraavien neljän vuoden aikana ETENE:n tavoitteena on nostaa keskusteluun ongelmia, jotka juontuvat yhteiskunnan ja sosiaali- ja terveydenhuollon toimintaympäristön muutoksista.
Painopisteenä on avoimen ja eettisesti kestävän toimintakulttuurin edistäminen asiakkaan ja
potilaan kohtaamisessa sekä sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisessä. Erityishuomion kohteena ovat ennalta ehkäisevät, väestön arkeen ja sosiaali- ja terveydenhuollon palveluihin liittyvät eettiset kysymykset.
Saattohoidon suositukset
Sosiaali- ja terveysministeriö antoi syksyllä kaikkia sairaanhoitopiirejä koskevat saattohoidon
suositukset. Ne pitävät vahvasti esillä kuolevan oikeutta hyvään fyysiseen, psyykkiseen, sosiaaliseen ja hengelliseen hoitoon. Kuolevan henkisiin ja hengellisiin tarpeisiin vastaaminen on osa
hyvää saattohoitoa. Hengellisiin kysymyksiin vastaamisessa on sairaalasielunhoitajien ammattitaito tarpeen sairaaloissa, saattokodeissa, terveyskeskuksen vuodenosastoilla ja kotihoidossa.
Eettinen keskustelufoorum
Sairaalapastori Leena Leppälä on vastannut Joensuussa Avoimen eettisen keskustelufoorumin
järjestämisestä ja johtamisesta. Foorumin luennot ovat keränneet runsaasti kuulijoita, terveydenhuollon henkilöstöä, alan opiskelijoita ja asiantuntijoita. 
16 | Toimintakertomus 2010
Työmuodon ammatillisia kokoontumisia
Sairaalasielunhoidon neuvottelupäivät
Sairaalasielunhoidon neuvottelupäivät pidettiin elokuussa Hyvinkäällä. Päivien teemana oli
Uskontojen ja kulttuurien haaste sairaalasielunhoitajalle. ”On monta uskoa päällä maan”. Päiville osallistui 85 sairaalasielunhoitajaa eri puolilta Suomea.
Professori Risto Saarinen käsitteli luennossaan ”Minä olin outo”
muukalaisuuden kysymystä Raamatun kertomusten kautta. Muukalaisuuteen sisältyy kummallisuuden sävy. Muukalaisten rakastaminen sisältää Uudessa testamentissa vieraanvaraisuuden,
jossa auttamisen käytännöt ylittävät kulttuurisen ja uskonnolliNeuvottelupäivien työryhmä, ylärivissä vasemmalta Jussi Ollila,
Marja-Liisa Söderqvist, Pirjo Vatanen ja Kosti Kallio.
sen raja-aidan. VieraanvaraisuuEdessä Kirsti Aalto ja Anna-Leena Utti.
teen kuuluu myös se, että vierasta
Kuva Hanna Tarkiainen
kohdellaan paremmin kuin omia.
Vierauden ja toiseuden kunnioittaminen on
Saarisen mukaan yksi perusnäkökohta keskusteltaessa monikulttuurisen kohtaamisen ongelmista. Toinen on ihmisoikeuksien
yleispätevyys, kolmas maailmankansalaisuuden ihanne.
Ylilääkäri Ulla Keränen puhui arvoristiriidoista, joita lääkäri työssään kohtaa. Tervey­
denhuollon nopea kehitys tuo eettisiä ongelmia, joiden kohtaamiseen hän toivoi yhteistyötä sairaalasielunhoitajien kanssa.
Professori Risto Saarinen luennoimassa.
Kuva Yrjö Tavaila
Toimintakertomus 2010 | 17
Lehtori Ahmed Haddi kertoi, miten
tulee toimia, kun potilas on muslimi.
Hänen mukaansa Suomessa on noin
45 000 muslimia. Heitä kohdataan
yhä useammin myös terveyspalveluissa. Hän kertoi muslimipotilaiden hoitokäytännöistä, ravinnosta, suhteesta
sairauteen, myös mielenterveysongelmiin. Muslimit hoitavat vanhuksiaan
yleensä kotona, joten heitä ei juuri näe
vanhainkodeissa. Islamin mukaan kuolema on luonnollinen asia ja osa ihmisen sielun elinkaarta.
Kirsti Aalto ja lehtori Ahmed Haddi neuvottelupäivillä.
FM, psykologi Kristina Saraneva puhui
Kuva Yrjö Tavaila
toisesta kulttuurista tai uskonnosta tulevan hoitavasta kohtaamisesta. Hänen
alustuksensa pohjasi hänen pitkään psykoterapeutin kokemukseensa. Hän korosti toisen kulttuurin ja uskon tuntemisen merkitystä. Uskonnon vaikutus kulttuuriin on suuri. Auttajan on
hyvä tunnistaa, mitä hän itse pitää ”tyypillisen suomalaisena”. Saraneva korosti auttajan nöyryyttä, rehellisyyttä, hienotunteisuutta ja varovaisuutta.
Pastori, kouluttaja Erkki Jokinen kertoi kokemuksistaan Suomessa asuvien venäjänkielisten sielunhoitajana. Jokisen mukaan sielunhoitajan on tiedostettava oma muukalaisuutensa, oltava
avoin itselle vieraiden kulttuuripiirteiden ja -viestien kohtaamiselle. Venäläisyys Suomessa on
muukalaisuuden laboratorio. Sitä rasittaa historian taakka, siihen kuuluu voimakas yhteisöllisyyden perintö ja sitä värittää kokemus kuulumattomuudesta suomalaisiin yhteisöihin.
Ammatillisissa teemaryhmissä käsiteltiin uususkonnollisuuden haastetta, Pyhää sairaalasielunhoidossa, toisessa kulttuurissa toimimista, muistisairauden maailmaa ja sijaistraumatisoitumista.
18 | Toimintakertomus 2010
Piispa Mikko Heikka jakamassa ehtoollista.
Kuva Yrjö Tavaila
Neuvottelupäivien messu vietettiin Hyvinkään
kirkossa. Sen toimitti piispa Mikko Heikka. Toisena iltana vietettiin sairaalasielunhoidon juhlailta
Hirvihaaran kartanossa.
Neuvottelupäivät ovat sairaalapapeille tärkeä ammatillisen osaamisen päivittämisen, kollegojen tapaamisen, hengellisen ja henkisen virkistymisen
paikka.
Kirsti Aalto takanaan piispa Arsenin työ
Hörökorva.
Kuva Yrjö Tavaila
Johtavien sairaalasielunhoitajien neuvottelu
Kirkon toimitalossa lokakuussa pidettyyn johtavien ja alueensa ainoiden sairaalasielunhoitajien
neuvotteluun osallistui 30 henkilöä. Neuvottelussa käsiteltiin sairaalasielunhoidon tulevaisuuden kysymyksiä. Dosentti, ylilääkäri Reino Pöyhiä
alusti keskustelun sairaalapapin työstä kirkon ja
yhteiskunnan rajapinnalla. Johtava sairaalapastori
Toimintakertomus 2010 | 19
Tapio Ikola (el.) ja koulutussihteeri Pirjo Vatanen kertoivat sairaalasielunhoitajan erikoistumiskoulutuksen kehittämissuunnitelmista.
Sairaalateologit ry:n neuvottelupäivät
Sairaalateologit ry:n neuvottelupäivät pidettiin helmikuussa Helsingissä. Päivien teemana oli Pieniä ja ihmisiä. FT, dosentti Maiju Lehmijoki-Gardner alusti keskustelun aiheenaan
terveys kristinuskon historiassa. Perheterapeutti Sanna Aavaluoma puhui sairauden vaikutuksesta perheeseen.
Päivien messu vietettiin Kallion kirkossa. Päiville ja yhdistyksen vuosikokoukseen osallistui 50
yhdistyksen jäsentä. Sairaalapastori Merja Hållfast Helsingistä jatkaa yhdistyksen puheenjohtajana.
Työnohjaajien neuvottelupäivät
Kirkon työnohjaajien valtakunnalliset neuvottelupäivät pidettiin toukokuussa kulttuurikeskus
Sofiassa Helsingissä. Teemana oli Pyhä ja työnohjaus. Kysymyksiä identiteetistä kirkon työnohjauksessa. Päiville osallistui noin 100 kirkon työnohjaajaa, joista runsaat 20 sairaalapappeja.
Kehittämiskonsultti Raimo Turunen alusti keskustelun aiheesta ”Identiteetin ristipaine ja työnohjaus”. PsT Risto Puution teema oli ”Keskustelutilanteiden haasteet ja työnohjaajan agendat”,
TL Matti-Pekka Virtaniemen ”Tarvitaanko työnohjauksen teologiaa?”
Vantaan juhlassa vasemmalta
Kirsti Aalto, Leena Heinonen,
Markku Elo, Irmeli Englund,
Iiro Leino ja Pirkko Siltala.
Kuva Kirsi Niemelä
20 | Toimintakertomus 2010
Työmuodon juhlia
Vantaan seurakuntayhtymän sairaalasielunhoito vietti maaliskuussa 30-vuotisjuhlaa. Peijaksen sairaalassa pidetyssä juhlassa piti FL, psykoanalyytikko Pirkko Siltala esitelmän luovasta
masennuksesta.
Etelä-Karjalassa on sairaalasielunhoitoa tehty 50
vuotta. Sitä juhlittiin Lappeenrannassa syyskuussa. Johtava sairaalapastori Antero Aalto kertoi
työn alkuvaiheista Vuoksenlaaksossa, Joutsenossa ja Imatralla. Toiminnan päätyttyä Rauhan sairaalassa työn painopiste on siirtynyt Lappeenrantaan. Antero Aalto kiitti päättäjiä, jotka ovat kantaneet huolta ja vastuuta sielunhoidon saatavuudesta. Kirkkoherra Risto Tapionlinnan merkitys
sairaalasielunhoidon koulutuksen kehittämisessä
oli tärkeä 1970-luvulla.
Pertti Orrela ja Petra Sainio juhlapäivänä.
Kuva Emilia Mänttäri
Espoon sairaalateologit juhlassaan, vasemmalta Tarja Mikkola, Aino Bärlund, Henrik Honkanen,
Sampo Muurinen, Terhi Muilu-Teinonen, Marja-Liisa Torpo, Eva Kaila ja Ritva Särkkä.
Kuva Emilia Mänttäri
Toimintakertomus 2010 | 21
Sairaalapastori Rose-Maj Friman.
Kuva Henry Byskata
Johtava sairaalapastori Pertti Orrela
jäi eläkkeelle ja saarnasi Kuusankosken
kirkossa pidetyssä messussa. Samassa
juhlassa siunattiin virkaan hänen seuraajansa, johtava sairaalapastori Petra
Sainio.
Khra Hannu Koskelainen toimitti Risto Voutilaisen
virkaan siunaamisen.
Kuva Esa Kolehmainen
Espoon seurakuntayhtymässä vietettiin paikallisen sairaalasielunhoidon 40-vuotisjuhlaa.
Dosentti Gustav Molander piti esitelmän kuoleman auttajassa herättämistä tunnoista.
Vaasan seurakuntien sairaalapastori Rose-Maj Friman siunattiin virkaansa äitienpäivänä.
Kuopion seurakuntien johtava sairaalapastori Risto Voutilainen siunattiin virkaansa Alavan
kirkossa joulukuussa.
Helsingin kaupunginhallitus myönsi kesäkuussa Kirsti Aallolle kultaisen Helsinki-mitalin.
Tasavallan Presidentti myönsi itsenäisyyspäivänä sairaalapastori Pekka Leppäselle Suomen
Valkoisen Ruusun ritarimerkin ja johtava sairaalapastori Pertti Orrelalle Suomen Leijonan
ritarimerkin. 
22 | Toimintakertomus 2010
Messu- ja näyttelytoiminta
Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) järjestämä Terve Sos 2010 -koulutustapahtuma ja
messut pidettiin toukokuussa Lahdessa. Teemana oli Toimiva arki. Kirkkohallitus toteutti osaston yhteistyössä Lahden seurakuntayhtymän työntekijöiden kanssa. Kirkon osastolle jätettiin
49 esirukouspyyntöä. Päivystäjien lisäksi osastolla kiersi messupappi, joka toimitti molempina
päivinä keskipäivän rukoushetken.
Mielenterveysmessut pidettiin Helsingissä Wanhassa Satamassa marraskuun lopulla. Tapahtuman järjesti Mielenterveyden keskusliitto, teemana Kohtaamisia. Kirkkohallitus toteutti osaston ja sen päivystykset Helsingin, Espoon ja Vantaan seurakuntayhtymien kanssa. Sielunhoidollisia keskusteluja varten messuilla toimi messupappi. Kirkon osastolla jätettiin kahden päivän aikana 136 esirukouspyyntöä. Molempina päivinä pidettiin Masentuneen rukoushetki. Kirkon läsnäolo ja rukoushetket saivat messuvierailta kiittävää palautetta. 
Messuvieraat kohtaavat kirkon työntekijöitä Mielenterveysmessuilla.
Kuva Sirkka Vänskä
Toimintakertomus 2010 | 23
Tiedotus- ja julkaisutoiminta
Terveydenhuollon henkilöstön oppikirja
Ihmisen lähellä. Hengellisyys hoitotyössä
ilmestyi joulukuussa Virossa vironkielisenä
käännöksenä Inimise kõrval. Käännöksen
teki pastori Urmas Oras. Kirja ilmestyi Tallinnassa Teologisen instituutin julkaisusarjassa.
Sielunhoidon Aikakauskirja ei ilmestynyt
toimintavuonna. Sen sijaan työryhmä, jonka tehtävänä on päivittää vuonna 1997 ilmestynyt Sielunhoidon käsikirja, on jatkanut
työtään. Työryhmään kuuluvat Kirsti Aallon
lisäksi professori Paavo Kettunen ja TT Raili
Gothóni. Työryhmään kuuluneen professori Heikki Kotilan kuolema toukokuussa 2010
oli ryhmälle ja sen työskentelylle suuri menetys.
Ihmisen lähellä –kirja vironkielisenä
Sairaalasielunhoidon esitteestä Sinun kanssasi. Sairaalasielunhoito tehtiin uusintapainos suomen, ruotsin ja englannin kielellä.
Messutoimintaa varten ja sairaalasielunhoitajien työvälineeksi on painettu kolme rukouskorttia. Niiden kuvat on piirtänyt sairaalapastori Yrjö Tavaila. 
24 | Toimintakertomus 2010
Ulkomaiset yhteydet
Euroopan sairaalasielunhoitoverkosto ENHCC
www.eurochaplains.org
Euroopan verkoston konsultaation osanottajat Lontoossa.
Kuva Naatan Haamer
Euroopan sairaalasielunhoitoverkosto ENHCC, European Network of Health Care Chaplaincy,
on ekumeeninen yhteisö, joka muodostuu uskonnollisista ryhmistä, kirkoista ja organisaatioista, jotka tekevät sielunhoitotyötä sairaaloissa ja muussa terveydenhuollossa. Verkoston juhlakonsultaatio pidettiin Lontoossa syyskuussa. Kokoukseen osallistui 53 sairaalasielunhoidon
edustajaa 23:sta Euroopan maasta. Mukana oli myös kolme kutsuttua sairaalasielunhoidon
edustajaa Yhdysvalloista. Kokouksen aiheena oli Tulevaisuuden sairaalasielunhoitaja – antamassa ja vastaanottamassa.
Konsultaatio työsti kolmea teemaa:
Sairaalasielunhoitaja ja terveydenhuollon muutokset
Sairaalasielunhoitaja ja uskonnolliset yhteisöt
Sairaalasielunhoitajan persoonallinen kasvu
•
•
•
Jokaisesta teemasta esitettiin kolme valmistettua puheenvuoroa, joita sitten työstettiin pienryhmissä.
Toimintakertomus 2010 | 25
Päätöspuheessaan verkoston koordinaattori, isä Stavros Kofinas kiitti pitkään verkoston toiminnassa mukana olleita, erityisesti sen webmasteria Fred Couttsia. Isä Stavros kiitti myös
Suomen evankelis-luterilaista kirkkoa, joka kahdenkymmenen vuoden ajan on antanut merkittävän panoksen verkoston toiminnan kehittymiseen. Kirsti Aalto sai kunniakirjan, jossa hänet nimettiin verkoston kunniajäseneksi. Verkoston uudeksi koordinaattoriksi valittiin TT
Anne Vandenhoeck Belgiasta.
Verkoston 12. konsultaatio pidetään syyskuussa 2012 Hollannissa.
Euroopan sielunhoitoneuvosto ECPCC
www.ecpcc.info
Euroopan sielunhoitoneuvosto ECPCC (European Council of Pastoral Care and Counselling)
järjestää 11. sielunhoidon Euroopan konferenssin Saksassa vuonna 2013. Euroopan sielunhoitoneuvoston puheenjohtaja on sairaalasielunhoidon johtaja Åsa Jonsson Ruotsista.
Sairaalasielunhoidon pohjoismainen konferenssi
Sairaalasielunhoidon 19. pohjoismainen konferenssi pidettiin Jönköpingissä Ruotsissa kesäkuussa. Konferenssissa oli runsaat 110 osanottajaa, 90 ruotsalaisia, 9 norjalaista, 6 tanskalaista
ja 6 suomalaista.
Konferenssin järjesti työryhmä, jossa oli edustajia kahdesta organisaatiosta, Ruotsin luterilaisen kirkon sairaalasieSuomalaisten ryhmä Jönköpingissä,
ylärivissä vasemmalta Sampo
Muurinen, Barbro Eriksson, Hannu
Salonoja ja Pekka Sääski. Edessä
Merja Hållfast ja Kirsti Aalto.
Kuva Hannu Salonoja
26 | Toimintakertomus 2010
lunhoitajien yhdistyksestä (SKAIS = Svenska kyrkans Anställda i Sjukhuskyrkan) ja vapaiden
suuntien sairaalasielunhoitajien yhdistyksestä (FAS = Frikyrkornas Anställda i Sjukhuskyrkan).
Konferenssi pidettiin Etelä-Vätternin kansankorkeakoulussa.
Päivien ohjelma koostui pääluennoista, joita seurasi pienryhmissä tapahtunut keskustelu. Pienryhmät kokoontuivat
kolme kertaa, mikä antoi niille
jatkuvuutta ja mahdollisti ryhmäprosessin.
Kahtena iltapäivänä ohjelmassa oli valinnaisia workshopeja ja pienseminaareja. Jokaisen
aamun aloitti aamurukous. Ne
toimitti puhuttelevalla tavalla
kirjailija Margareta Melin.
Margareta Melin ja Kirsti Aalto.
Kuva Hannu Salonoja
Pääluennot käsittelivät seuraavia aiheita:
Kuinka sielunhoito voi kehittyä monikulttuurisessa yhteiskunnassa
Häpeä ja syyllisyys
Lepotila ja liikkuminen
•
•
•
Vuonna 2013 pohjoismainen sairaalasielunhoidon konferenssi pidetään Tanskassa.
Sielunhoidon 9. maailmankokous
Kansainvälinen sielunhoidon ja neuvontatyön neuvosto ICPCC; International Council on Pastoral Care and Counselling, järjestää yhdeksännen sielunhoidon maailmankongressin Uudessa
Seelannissa elokuussa 2011. 
Toimintakertomus 2010 | 27
Jaakko Somersalon maalaus Hyvinkään kirkon aulassa
Siunaus
Siunaus
”Käsieni
ihoon minä olen sinut piirtänyt.”
maalle
Jes. 49:16
kauniille siniselle planeetalle
kodillemme kosmoksessa.
Sairaalasielunhoidon tunnus Sinikka Rossi
Siunaus
kaikelle hyvälle tahdolle
kaikille toimille
jotka tehdään
vilpittömästi ja rakastaen.
Siunaus
valolle
ihmisten sydämissä.
Kasvakoon se vahvaksi
ottakoon pimeyden syliin
synnyttäköön rauhaa ja sovintoa.
Margareta Melin
suomennos Kirsti Aalto
”Käsieni ihoon minä
olen sinut piirtänyt.”
Jes. 49:16
Sairaalasielunhoidon tunnus
Sinikka Rossi